Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kollegoitteni angstin vielä hetken aikaa jatkaa keskustelua täällä salissa tämän surullisen aihepiirin parissa. Itsekin haluan tässä käyttää tilaisuutta hyväkseni ja esittää oman surunvalitteluni Kauhajoella omaisensa menettäneille, kaikille.

Arvoisa puhemies! Aloitteeni kansanäänestyksestä koskien Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä kumpuaa kahdesta eri tekijästä alun alkaen. Ensinnäkin huolestuin tavasta, jolla Suomen hallitus ja Suomen eduskunta käsitteli viime kesänä Lissabonin sopimusta. Edellisen kauden aikana joukko kansanedustajia teki silloisesta EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta vakavasti harkitun kansanäänestysesityksen. Tässä joukkueessa oli iso joukko nykyisen hallituspuolueen vihreitten jäseniä, ja oletin tietysti, että tämä olisi taannut sen, että myös Lissabonin sopimuksesta keskusteltaessa tässä salissa olisi ollut esillä kansanäänestysesitys. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja tunnen siitä myös, kuten olen täällä jo aikaisemminkin todennut, itse pientä syyllisyyttä, etten ymmärtänyt kansanäänestysesitystä silloin tehdä.

Mielestäni tapa, jolla Lissabonin sopimuksesta keskusteltiin ja jolla se käsiteltiin Suomessa, osoitti hyvin pitkälti suomalaista suhtautumista kansanäänestyksiin. Jostain syystä kansanäänestyksiä on vieroksuttu ja jopa halveksittu, ja jostain syystä myöskään vallassaolijat eivät ole selvästikään uskaltaneet kuulla kansaa merkittävissä tapauksissa, joissa muutetaan oleellisilta osin joko Suomen geopoliittista asemaa tai suomalaisten arkea. Näin mielestäni ei pitäisi olla. Kansanäänestys on erinomainen työväline myös meille edustuksellisen demokratian edustajille täällä tehdä parempaa Suomea ja parempaa maailmanpolitiikkaa.

Toinen syy, minkä takia päädyin tekemään tämän aloitteen kansanäänestyksestä Nato-jäsenyyden suhteen, liittyy tekeillä olevaan turvallisuuspoliittiseen selontekoon, jonka olemme ilmeisesti saamassa tähän taloon noin kuukauden sisällä. Tästä selonteosta julkisuuteen tihkuneet tiedot ovat kielineet, että oleellisia muutoksia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ei olla tekemässä, mutta oletan, että jonkin verran se kiivas keskustelu, mikä Georgian kriisin akuutin vaiheen aikana täällä käytiin, on saattanut vaikuttaa myös tämän ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sisältöön. Senpä tähden alun alkaen esitin, että tämä kansanäänestys järjestettäisiin samassa yhteydessä kuin eduskunta käsittelee ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoansa. Nyt neljä kuukautta myöhemmin näyttää siltä, että ehkäpä tuo esittämäni ajankohta on vähän turhan aikainen. Olen ymmärtänyt, että silloin olisi vasta muutama viikko eduskunnassa käsitelty tätä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa.

Sinänsä tarve kansanäänestykselle Nato-jäsenyydestä ei kuitenkaan ole poistunut. Täytyy myöntää, että kesän aikana mielestäni tämä aloite on tullut aikaisempaakin ajankohtaisemmaksi ja tärkeämmäksi, koska tässä viime keväänä valtioneuvosto koki merkittävän muutoksen: erittäin maltillisista linjauksistaan tunnettu ulkoministeri Kanerva vaihdettiin ministeri Stubbiin, joka avoimesti flirttailee ja on flirttaillut Naton kanssa ja tunnustanut intonsa Nato-jäsenyyteen. Oletan, että se, että Stubb korvasi Kanervan, oli myös osoitus siitä, että hallituksessa tasapaino Nato-asioissa on jonkin verran ainakin muuttunut. Toinen syy tietysti oli akuutti Georgian kriisi, jonka aikana mielestäni vähän turhankin kärkkäästi käytettiin siviilien hätää hyväksi tuputtamalla Nato-käsityksiä pelastuksena tiettyihin diplomatian epäonnistumisiin.

Vuosien ja vuosien aikana Suomen kansaa on mitattu Nato-halukkuudesta, ja vuosien ja vuosien aikana päättäjistä osan pettymykseksi kansa on ollut sitä mieltä, kansan enemmistö, että Nato-jäsenyys ei ole Suomen tie. Valitettavasti nämä mielipidetiedustelut eivät selkeästikään ole vaikuttaneet suomalaisen ulkopoliittisen tai turvallisuuspoliittisen kerman keskusteluihin, vaan Nato-jäsenyys ja sotilaallinen liittoutuminen pulpahtavat aika ajoin kansan tahdosta huolimatta keskustelun keskiöön. Mielestäni demokraattisessa yhteiskunnassa vaikeat ja erittäin kauaskantoisetkin asiat kuuluvat kansalaisille, etenkin silloin, kun niillä muutetaan selkeästi Suomen asemaa tai jopa suomalaisten arkea. Nämä asiat kuuluvat selvästi kansalle, ja niistä asioista on puhuttava avoimesti mutta niin, että etukäteen, jos poliittinen eliitti on valmistautumassa tekemään jotakin päätöstä, myös kansalla on oikeat välineet ja oikeat tiedot muovata omaa käsitystänsä.

Paras tapa sekä tämän kansan tahdon kysymiseen että kansan tietoisuuden muokkaamiseen on järjestää asiasta kansanäänestys. Tämän takia päädyin siis esittämään neuvoa-antavaa kansanäänestystä siltä varalta, että jostain syystä meidän ulkopoliittinen ja turvallisuuspoliittinen linjamme olisi tämän selonteon myötä muuttumassa.

Kansanäänestyksiä on historian aikana siis todellakin aliarvostettu Suomessa. Tietääkseni ja muistaakseni vain kaksi kertaa suomalaiset ovat päässeet kansanäänestämään, toisen kerran siitä, avaako Alko ovensa, vuonna 1932, ja toisen kerran EU-jäsenyydestä. Mielestäni osasyy siihen, että suomalaiset kovin harvakseltaan tätä nykyä osallistuvat edustuksellisen demokratian vaaleihin, saattaa olla myös se, että kansa kokee, että tärkeistä asioista harvoin myös heiltä vakavasti kysytään. Senpä takia vetoan itseäni huomattavasti tunnetumman ja itseäni huomattavasti kokeneemman kansanedustajan tokaisuun: "Kyllä kansa tietää." Kyllä kansa tässäkin tapauksessa tietää, kansalta vaan pitää uskaltaa kysyä.

Merja Kyllönen /vas:

Herra puhemies! Sotilasliitto Naton jäsenyydestä käydään säännönmukaista keskustelua ja suoritetaan kissanhännänvetoa moneen suuntaan. Argumentointia löytyy suuntaan jos toiseen, ja yhtä ainoaa totuutta ei asiassa varmasti ole.

Suomen kansa on mielestäni täysin kykenevä osallistumaan näin merkittävään asiaan kuin suomalaisen sotilaallisen liittoutumisen tai liittoutumattomuuden tilasta päättämiseen. Neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä pääsisi kansan ääni todella kuuluviin ja spekulointi asian ympärillä jäisi vähemmälle.

Kannatan lämpimästi edustajakollega Sirnön tekemää lakialoitetta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Monesti on puhuttu sitä, jotta meillä on hyvä tämä edustuksellinen demokratia, että se tietää kyllä. Kun pidetään eduskuntavaalit, niin sitten kansanedustajat tekevät päätökset kansan valtuuttamina. Mutta tässä on semmoinen kysymys, joka on paljon isompi. On muitakin merkittäviä asioita, joissa näkisin, jotta meidän pitäisi uskaltaa myös eduskuntavaalien välillä kysyä kansalta mielipidettä. Tässä Nato-kysymyksessä on yksi sellainen, ja siinä mielessä olen kannattamassa tätä ed. Sirnön tekemää lakialoitetta.

Oikeastaan tämä Georgian kriisi oli hyvä esimerkki siitä, millä tavalla keskustelu Suomessa heräsi, miten lähti pelottelu käyntiin siitä, miten tässä käy, jos ollaan Natossa, tai toisinpäin, jotta ei olla Natossa. Minusta se keskustelu sinällään oli aiheellinen ja hyvä, mutta se osoitti sen, jotta Suomihan on ollut oikealla tiellä. Ei meidän tarvitse ketään pelätä, ei tarvitse maalata uusia uhkakuvia, vaan lähteä siitä, jotta ollaan puolueeton, sitoutumaton maa sotilaallisessa mielessä.

Taloudellisessa mielessä on sitouduttu tietysti EU:hun päin ja se sidos on olemassa, mutta sotilaallinen liittoutuminen on sitten toinen juttu, koska siinähän liittoudutaan ikään kuin amerikkalaiseen kulttuuriin, kytkeydytään semmoiseen mahtiin, joka kuitenkin sanellaan tuolta lännen markkinoilta päin. Siinä mielessä on viisautta ollut, että ei kumarreta eikä pyllistetä mihinkään suuntaan, vaan seistään itsenäisenä, niin kuin suomalaiset ovat pitkään seisoneet, ja uskalletaan kysyä kansalta. Nimittäin minä väitän sillä tavalla, että kyllä tätä eduskuntaa ja hallitusta on helpompi manipuloida ja kääntää asioita, mutta voi olla, että kansassa voi löytyä vielä joskus viisautta, joka tulee sieltä syvistä riveistä, ja he voivat olla sitä mieltä, jotta he haluavat vaikuttaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama mielipide neuvoa-antavan kansanäänestyksen mahdollisesta järjestämisestä Natoa koskien. Tästä puhuttiin viime kaudella. Osa tykkää, että pitäisi olla selkeä äänestys eikä suinkaan edes neuvoa-antava äänestys, ja jäsenyydestä on paljon taitettu täällä peistä, mutta sanoisin kyllä, että useimmissa tilanteissa aika puolihuolimattomalla tavalla. En ole kuullut kovinkaan paljon hyviä puheenvuoroja sen suhteen, pitäisikö meidän jostain tietyistä syistä liittyä vai eikö meidän pitäisi jostain tietyistä syistä liittyä. Tässähän ovat nämä kaksi puolta vastakkain.

Minä toivoisin, että tähän voitaisiin poliittisissa piireissä paljon paremmin perehtyä johtuen siitä, että nythän on kirjallista materiaalia tuotettu meillä, vaikkapa suurlähettiläs Sierlan raportti, ja muitakin ulkoministeriön raportteja on tullut tästä asiasta tietoon. Poleemisella linjalla minusta tämä iso, tärkeä meidän puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaamme liittyvä asia ei kyllä ratkea. Näiden tietojen kautta, jos ajateltaisiin ideaalimaailmaa, että kansalaisillekin voitaisiin sekä hyödyt että haitat, sekä uhat että mahdollisuudet ihan swot-tyyppisellä analyysillä vaikka esittää, niin silloin tietenkin voisi ajatella ihan asiallisesti, että olisi validi se äänestys, jonka silloin Suomen kansa suorittaa. Tämähän on ihan selvästi se hankaluus tässä kaikessa.

Kun näin ei voi kuitenkaan olla, niin minä olen ymmärtänyt silloin niin, että eduskunta ja hallitus ovat Suomessa sitä varten, että ne edustavat kansaa ja lukevat näitä suurlähettiläs Sierlan raportteja läpi, tutustuvat Naton historiaan, käyvät Naton päämajassa, saavat tietoa sieltä ja täältä ja muodostavat sen jälkeen lopullisen mielipiteensä. Näin tämän kai pitäisi mennä.

Itse asiassa ed. Sirnölle melkein tekisi mieli tehdä kysymys, minkä takia edustaja ei tehnyt tästä asiasta keskustelualoitetta, joka toisella lailla olisi meidät pistänyt täällä keskusteluun tästä asiasta ja mahdollistanut sitten asialliset puolesta- ja vastaan-puheenvuorot. Näillä pohjilla, mitä on tässä lakialoitteen perusteluissa, minä kyllä tätä vierastan, siis en vastusta: Jos kaikki muut haluavat, niin sen kuin sitten annetaan Suomen kansalle mahdollisuus kokeilla neuvoa-antavaa kansanäänestystä, mutta minä en näe siitä paljonkaan olevan hyötyä. Siinä on paljon suurempi mahdollisuus olla haittoja.

Puhun näin sen takia, että koen Suomen nykyisen kansan enemmistön mielipiteen johtuvan siitä, että se heijastaa nykyisin vallassa olevan presidentin, entisen ulkoministerin ja entisten vallassa olleiden puolueiden sinänsä ihan selkeää ideologista linjaa, joka on heijastunut Suomen kansaan. Mutta nyt meillä on erilainen hallitus ja erilainen hallituspohja ja erilainen ideologia. Jos se saataisiin valumaan oikealla tavalla eteenpäin, niin silloin se kansa vastaisi toisinpäin. Silloin tietysti kysymys on siitä, tekisikö ed. Sirnö silloin tämmöisen aloitteen. Minä luulen, että siinä tapauksessa ehkä ei tekisi. Tämän takia lähestykäämme tätä tärkeää asiaa vähän erilaisella tavalla.

Lopuksi sanon ehkä vaan sen, että Natohan on aivan toinen kuin silloin 1940-luvun lopulla, jolloin se perustettiin. Useimmat eivät kansainvälisesti enää halua käyttää siitä nimitystä sotilasliitto, vaan käytetään aivan muita, paljon rauhallisempia termejä. Ne, jotka tietävät Naton toiminnan operatiivisesta luonteesta, pystyvät myös kertomaan hyviä esimerkkejä, miten maailmantilanne vaikkapa entisen Jugoslavian alueella olisi aivan toinen, jos Natoa ei olisi ollut siellä viime kädessä auttamassa järjestyksen saamisessa. Hyvä, että keskustellaan, mutta tämä keskustelutapa jää minusta vähän ontoksi. Tässä ehkä tärkeimmät mielipiteet.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kansanäänestyskysymys näyttää olevan suorastaan yleiseurooppalainen. Kun taustani ehkä useat teistä tietävät, että olen työskennellyt myös tämän Nato-kysymyksen mielipidetutkimuksen äärellä varmaan parikymmentä vuotta, ja kun ammattikirjallisuudessa on myös pohdittu, mikä tällaisen kansanäänestyksen vaikutus suhteessa mielipidetutkimuksiin on, on ehkä syytä todeta muutama asia:

Ensinnäkin, edustuksellinen demokratia lähtee siitä, että kansan valitsemilla henkilöillä on mahdollisuus ja suorastaan velvollisuus paneutua monimutkaisiin syvällisiin asioihin, analysoida ja tehdä niistä päätös ja kantaa myös poliittinen vastuu, joka mitataan Suomessa neljän vuoden välein. Nato-kysymyksestä on mielenkiintoista verrata kahta kysymysasetelmaa. Kun jatkuvasti trendinomaisesti on seurattu kannattajien määrää, se on vaihdellut varsin suppealla toleranssilla. Tällä hetkellä muistaakseni mielipidetutkimukset antavat noin 27 prosentin kannatuksen. Osa ihmisistä tietysti ei halua ottaa kantaa eikä näe siihen aihettakaan, mutta merkittävä osa ja enemmistö on selkeästi Suomen liittymistä vastaan.

Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä, että jos kysymysasettelussa, joka myös kansanäänestysten kohdalla on aina herättänyt laajaa keskustelua siitä, mikä se kysymys pitäisi olla, kysymys on muotoiltu suunnilleen siten, että jos Suomen poliittinen johto pitää viisaana Natoon liittymistä, hyväksyttekö ratkaisun, selkeä enemmistö suomalaisista hyväksyy tämän kannan, joka tietysti on ristiriitainen selkeän enemmistön kanssa, kun kysytään suoraan, onko syytä olla Naton jäsen vai ei. Tämä tulkinta tästä on se, että suomalaisessa yhteiskunnassa ihmiset, äänestäjät, luottavat kyllä poliittisen johdon harkintakykyyn ja myös haluavat luovuttaa monimutkaisissa asioissa tämän harkinnan ja velvollisuuden niille ihmisille, jotka tässä salissa istuvat.

Vastikään Euroopan unionin niin sanottua perustuslakia käsiteltiin kansanäänestyksessä Irlannissa. Kun tulos oli sikäläisen hallituksen kannalta toisenlainen kuin toivoivat eli kielteinen, tätä jälkipuintia on käyty aika laajasti sikäläisessä alan lehdistössä sekä myös, sanoisinko, alan sisäpiireissä, miksi ihmiset äänestivät ulkomailta arvioituna omaa irlantilaisen ihmisen etua vastaan. Kysymys ei ilmeisesti ollut ainakaan kaikkien osalta siitä, mistä äänestettiin, vaan tämä tilanne heijastui ja kohdistui yleensä silloiseen ja sikäläiseen voimassa olleeseen hallitukseen.

Näistä syistä itse asiassa tällä hetkellä on järkevää, että poliittisella johdolla on selkeä näkemys siitä, mikä on yleinen kansalaismielipide, mutta jos tämä mitataan kansanäänestyksellä, erilaisten muuttuvien tekijöiden huomioon ottaminen poliittisessa johdossa kyllä vaikeutuu tuntuvasti. Täytyy olla todella leveät hartiat sillä hallituksella, joka vastoin kansanäänestyksen tulosta, vaikka ymmärtääkin, että kansa tässä asiassa ei ole voinut harkita syvällisesti, ryhtyy kansan enemmistön vastaisiin toimenpiteisiin, vaikka se olisi kansan yleisen edun mukaista ilman muuta. Näistä syistä on syytä pohtia, onko ylipäätänsä kansanäänestys vain poliittisen vastuun pakoilua vai riittäisikö sittenkin nykyaikainen mielipidetutkimus antamaan sen informaation, mikä yleinen mielipide asiasta on, jolloin poliitikot kantavat asiallisesti vastuun omista päätöksistään.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan jokunen päivä sitten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin syyskokouksessa Torontossa tuli muutama ulkomaalainen kollega kysymään, onko Suomen puolustuspoliittinen linja muuttunut, onko Suomi liittymässä Natoon. Totesin hallitusohjelman sisällön ja myös meidän viimeisen voimassa olevan puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selontekomme sisällön ja kysyin, miksi tämä kysymys.

Minulle vastattiin, että siksi, kun Suomen ulkoministeri on ottanut tällaisia kantoja; puhuttiin ministeri Stubbista. Elikkä kun ministeri Stubb itse kertoo, että hänellä on henkilökohtainen kanta, ja sitten hän on ulkoministeri, niin tämä henkilökohtainen hattu ei sitten ole ollut päässä niillä illallisilla ja virallisissa tilaisuuksissa, missä hän on esittänyt henkilökohtaista mielipidettään, ja tämä hänen henkilökohtainen kantansa on sitten sekoittunut Suomen kantaan. Kyllä minä olen sitä mieltä, että silloin, kun ulkoministeri puhuu virallisissa tilaisuuksissa, hän edustaa Suomen virallista kantaa ja sitä kautta vahvistaa sitä yhteistä sanomaa, jonka me maailmalle haluamme viedä. Sitten on ihan erikseen se, mitä puhutaan omien kavereiden kanssa saunailloissa.

Eli sekaannus on syntynyt jo, ja mielestäni sekaannusta lisää nyt sitten vielä tämä puolustusministeri Jyri Häkämiehen puolustusselonteon runttaamiseen, eduskunnan tahdon ylikävelyyn tähtäävä ajatus siitä, että annettaisiin jatkossa pelkkä pääministerin ilmoitus eli eduskuntaa ei kuultaisi enää tässä asiassa niin kuin ennen. Kun ajatellaan, että kysymys on Suomen kannalta niinkin merkittävästä asiasta kuin puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta, niin silloin kyllä tarvitaan niin hallituksen kuin oppositionkin tahto sinne taakse, että ollaan yksimielisiä asioista. Tätä taustaa vasten ymmärrän erinomaisen hyvin, että tämä ilmapiiri on ollut olemassa jo pitkään ja ed. Sirnön huoli on ihan aiheellinen siitä, että jotain tarvitsisi tehdä.

Aloitteen aikataulu on todella kiireinen, ja täytyy sanoa, että olen itsekin joskus miettinyt, pitäisikö meidän kaikkien mennä seuraavaan eduskuntavaaliin selkeästi kertoen, mitä mieltä Natosta olemme. Mielestäni pitää joka tapauksessa. Onko kansanäänestys poissuljettu? Ei mielestäni ole. Sitä on käytetty Suomessa erittäin vähän. Ed. Lehti täällä perusteli hyvin syitäkin siihen. Täytyy sanoa, jos esimerkkejä ulkomailta katsoo, että aika surkuhupaisa ja surullinen on tilanne, missä järjestetään kansanäänestys ja sitten kansan tahtoa, jos iso prosentti kansalaisista tuohon kansanäänestykseen osallistuu, ei noudateta. Tulee vähän sellainen olo, minkä ihmeen takia tällainen farssi piti järjestää.

Lähdenkin siitä, että mikäli tietty prosentti äänestää ja kansan tahto on selvä, niin silloin se täytyy kyllä hyvän eduskunnan ottaa huomioon. Sehän kuitenkin kansaa edustaa täällä eduskunnassa. Eli kansanäänestyksiä ei pidä pelätäkään. Tuntuu välillä, että me emme niitä oikein uskalla järjestää tässä talossa, josko sitten kansalaiset olisivatkin eri mieltä, kun me koemme, että me tiedämme täällä heidän parhaansa paremmin.

Eli kaiken kaikkiaan ymmärrän ed. Sirnön syyn tehdä tämä aloite. Mielestäni kansanäänestys voidaan ilman muuta järjestää, jos näin halutaan, hiukan väljemmällä aikataululla. Yhtä hyvin mielestäni seuraava eduskuntavaali kävisi kansanäänestyksen paikaksi. Toivonkin, että jokainen vaaleissa ehdolla oleva ehdokas tästäkin asiasta lausuu oman mielipiteensä, ja toivon, että meidän hallituksemme tässä välissä pitäytyy niissä yhteisissä linjauksissa, joita tämä eduskunta on tehnyt liittyen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan, eikä esitä virallisilla foorumeilla, ovat ne sitten suurlähettiläsillalliset tai muut puhetilaisuudet, joihin henkilö on kutsuttu ulkoministerinä, Suomen yhteisen kannan vastaisia henkilökohtaisia näkemyksiä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karhun puheen jälkeen piti ihan välttämättä tulla tänne pönttöön, koska kaksi minuuttia ei taida riittää siihen kommentointiin.

Ensinnäkin ed. Lehti teki erinomaisen selkeän analyysin siitä, mitä on tapahtunut Natoa koskevissa mielipidetiedusteluissa 20 vuoden aikana. Ed. Karhu sanoi, että hän ymmärtää tämän lakialoitteen, koska ilmapiiri on ollut jo pitkään sen kaltainen, että tämmöinen aloite täytyi tehdä. Minun piti ihan jäädä kuuntelemaan, kuka on tehnyt, onko jossakin tehty päätös, että Suomi liittyy Natoon, onko jossakin tehty selvitys siitä, että meidän tulee liittyä Natoon, että se on erinomainen asia. Sikäli mikäli minä olen oikein lukenut tämän kansanedustajista koostuvan ryhmän raportin, ei siinä kyllä minkäänlaisia tämmöisiä johtopäätöksiä ollut. Mistä ihmeestä te olette tämmöisen johtopäätöksen saanut?

Toinen asia on, että minä itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pitäisi liittyä Natoon, mutta se on ihan toinen asia kuin se, että jossakin olisi nyt ihan peräkammarissa tai jossakin poliittisessa saunassa tehty tämmöinen Nato-päätös, että nyt just tällä hetkellä on saatava tämmöinen lakialoite läpi, että kansanäänestys pitää järjestää Natosta. Jos on jossakin tehty, niin hyvä on, mutta minä en ainakaan tiedä, tietääkö entinen ulkoministeri?

Sitten olisin ottanut esille toisen asian, elikkä että ilmapiiri on ollut jo pitkään tämmöinen Nato-myönteinen. Minä vaan sanoisin, että meillä on 1970-luvusta lähtien ollut suurin piirtein sama ulkopoliittinen järjestelmä, ulkopoliittiset asenteet, ja ne ovat edelleenkin voimassa. Elikkä kuinka monta vuosikymmentä siitä tulee, siitä ei nyt tule monta kuukautta, mutta tässä tulee ainakin neljä vuosikymmentä suurin piirtein, (Ed. Rossi: Mitäs pahaa siinä on?) minkä perusteelle Suomen ulkopolitiikka on rakentanut. (Ed. Rossi: Onko siinä jotain pahaa?)

Muistaakseni joku edellisistä puhujista sanoi, että kansan mielipide heijastaa ulkopoliittisen johdon ideologisia näkemyksiä. Näin se todellakin on. Jos ulkopoliittinen johto ilmoittaa, alkaa puhua, että Suomen olisi syytä tehdä toisenlaisia ulkopoliittisia ratkaisuja, niin silloin Suomen kansa todennäköisesti ymmärtää sen, ja jos tulisi kansanäänestys, niin ehkä äänestäisikin sen perusteella, koska Suomen kansa on johtajavaltaista kansaa, ainakin ulkopolitiikassa. Meidät on opetettu siihen, että sinä kunnioitat Paasikiven—Kekkosen linjaa ja sillä siisti ja Koivisto vielä siihen perään ja ehkä Halonenkin vielä siihen linjaan perään. (Ed. Lahtela: Ai Nato-intoilijoita?) Toisin sanoen ... (Eduskunnasta: Ahtisaari!) — No, Ahtisaari voitaisiin laittaa myös.

Mutta toisin sanoen, jos kansanäänestys on tämmöisestä asiasta järjestettävä, niin ei sitä nyt lakialoitteen perusteella tehdä, vaan se tehdään ihan harkitusti ja jonkin päätöksen jälkeen tai päätöksen takia. Mitään päätöstä ei kyllä minun käsittääkseni vielä ole, vai onko, ed. Sirnö?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vastauksena ed. Ukkolalle totean, että mielestäni tuossa alussa kerroin aika selkeästi, minkälainen ilmapiiri tuolla on ollut ja minkälainen kysymys itselleni kansainvälisellä foorumilla esitettiin, ja silloin ei ole ihan kotikutoinen se ilmapiiri. Silloin tietysti voidaan miettiä, onko viesti levinnyt laajemmin. Jos sitten rajataan tätä aikaa, niin todetaan, että uusi hallitus tai pitäisikö vielä sanoa uusi ministeri, joka on tuonut aika voimakkaasti henkilökohtaista kantaansa virallisilla foorumeilla esiin, on kyllä tätä pakkaa sekoittanut, ja täytyy sanoa, että kenties tässä on nyt sitten sen mielipiteen muokkaus, jolla kansaan pyritään vaikuttamaan, käynnissä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää, että yllätyin todella paljon, kun tämän lakialoitteen hoksasin tänä päivänä olevan esittelyssä. Nyt minä en ymmärrä vasemmistoliiton porukan taktiikkaa ja strategiaa, en alkuunkaan, en pätkänkään vertaa. (Ed. Asko-Seljavaara: Vaalitemppu!) Siis toisin sanoen Georgian tapahtumien jälkeen te, nimenomaan teidän porukkanne, tuotte tänne lakialoitteen, (Ed. Sirnö: Kesäkuussa tehty!) jonka nimi on laki neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä koskien Suomen liittymistä sotilasliitto Naton jäseneksi. Arvoisa puhemies! Millä tavalla Tehtaankadun instituutti lukee ja ymmärtää ja seuraa teidän puuhianne? Siis toisin sanoen te olette sitä mieltä, että on erinomaisen tarpeellista juuri nyt tsekata, pääsisimmeköhän me sinne Natoon vai emme. Ja kun hallitus ei ole saanut aikaiseksi sellaista hanketta, että olisi tehnyt aloitteen siitä, että näin tehdään, niin te sitten kiirehditte hallitusta tekemään tämän ratkaisun.

Arvoisa puhemies! Esittelyssä oli kuitenkin yksi kohta, joka oli erittäin mielenkiintoinen ja joka oli todella ajassa. Se oli ed. Sirnön esittelypuheenvuoron se kohta, missä te viittasitte Lissabonin sopimuksen käsittelyyn. Siinä asiassa te olitte aivan oikeassa. Nimittäin on olemassa tässä suhteessa aivan samaan johtopäätöksen tullut henkilö poliittisessa eurooppalaisessa kentässä, se on Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy. Hän päätyi nyt, kun on Ranskan puheenjohtajuus menossa EU:n piirissä, ilmaisemaan kantansa, että itse asiassa jossakin on mennyt pieleen EU:lla itsellään siinä, että ei ole kerta kaikkiaan myyty kansalle, Euroopan unionin kansalaisille, EU:ta niin, että se tuntisi sen omakseen. Sen myymisen eräs keskeinen instituutio ovat neuvoa-antavat kansanäänestykset ja niitten kanssa toimiminen, sitä mahdollisuutta EU ei käyttänyt yleisesti ja se oli virhe ja nyt tiedetään sen tulos, elikkä Lissabonin sopimus on jumissa kuin vänskän ruuna.

Muutoin olen sitä mieltä, että neuvoa-antava kansanäänestys on ihan järkevä instrumentti käytettäväksi eräissä oikein suurissa asioissa. Mutta se on prosessin tulos. Siinä prosessissa pitää toimia siinä ajassa sellaisilla pelisäännöillä, jotka palvelevat oikealla tavalla sitä tavoitetta, sitä kansan mielipidettä silloin, kun se on syvällisen debatin jälkeen mitattavissa. Elikkä toisin sanoen en kannata tällaista aloitetta.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Pulliaiselle tiedoksi: Jos hän katsoo sen päivämäärän, niin hän huomaa, että päivämäärä on kesäkuulta. Tätä aloitetta on tahallisesti viivytetty kolme viikkoa juuri sen takia, että on saatu etäisyyttä Georgian tapahtumista, tämä ei ole suinkaan siihen liittyvä asia. Aikataulujen suhteen totesin tuossa alussa, että tämä aloite kumpuaa paitsi siitä epäonnistumisesta Lissabonin sopimuksen suhteen siinä suhteessa, että emme uskaltaneet kysyä kansalta mielipidettä, myös toisaalta nyt eduskuntaan tulossa olevasta turpo-selonteosta. Kesäkuussa, ehkäpä onneksi, en pystynyt ennustamaan tätä jättäessäni, että Georgiassa voi tapahtua jotakin.

Ed. Pulliainen, tässä kohdassa minä yhdyn kyllä viralliseen Suomenkin linjaan, että tämä on Suomen itsensä itsenäisesti tekemä päätös. Minä tai muut kansanedustajat emme juokse Tehtaankadulta kysymään tällaisista asioista.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ette varmasti kysele, minä siihen uskon täydellisesti. Se oli rehellinen ilmoitus. Mutta Tehtaankatu lukee pyynnöistä huolimatta.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ehkä sitten Tehtaankadun suuntaan voi todeta sen, että lakialoitehan lähtee tästä, että kansa kertoo hallituksellenne, ed. Pulliainen, mitä mieltä se on Nato-jäsenyydestä. Kun täällä aikaisemmin ed. Lehti sanoi, että mielipidetiedustelut ikään kuin tekisivät saman asian, voisi myös ajatella, että tuo logiikkahan olisi se, että mitä turhaan pidetään vaaleja, mennään mielipidetiedustelujen mukaan ja koostetaan valtuustot ja eduskunnat niiden mukaan. Kuitenkaan ei esimerkiksi meidän ryhmämme, ed. Pulliainen, saisi sitten samaa kokoonpanoa niiden tiedustelujen mukaan, se olisi toinen kuin vaalitulos, ja samoin teidän ryhmänne. Mielipidetiedustelut ovat vähän eri asia kuin lopullinen vaalitulos, tähän saakka ainakin ovat olleet. Näin ollen kyllä tällainen kysyminen on paikallaan.

Ehkä kysymiselle on siinäkin kohdassa enemmän tilaa ja paikkaa ja syytä, koska todella hallituksen linjaus on selvästi ainakin ministereiden puheiden mukaan Nato-myönteisempi kuin tähänastisten hallitusten. Ulkoministeriön johto eli ulkoministeri kertoo mielipiteen "Natoon olisi liityttävä" ja sitten toteaa myöhemmin, kun asiaa ihmetellään, että se on hänen henkilökohtainen mielipiteensä. Niin kuin täällä todettiin ed. Karhun puheenvuorossa, Kanadan suunnasta kansainvälisesti tämä asia on noteerattu. Nämä brändit syntyvät hyvin helposti, ja niihin ei mitään lautakuntaa tarvita. Näin ne syntyvät ja syntyvät myös Kauhajoen tapahtumien jäljiltä.

Mutta tähän lakialoitteen allekirjoittamiseen totean, koska olen siihen ryhtynyt, että omalta puoleltani kysymyksessä on kansan vastaus kysyttäessä tätä asiaa. Mielestäni on myös hyvä, että vastaus voidaan antaa ennen kuin hallitus päättää jostakin erityisestä syystä kysyä sitä. Kyllä tämän aikataulun, mitä tässä esitetään, sisällä on varsin perusteltua esittää tämä kysymys eikä niin, että joskus, kun ehkä nykyhallituksenkin aikana ajatellaan, että sieltä tulee oikea vastaus, sitten kysytään. Voidaan kysyä välittömästikin.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kansanäänestys voi toimia joissakin suurissa asioissa erittäin hyvänä instrumenttina, mutta en näe mitään syytä, miksi tällä hetkellä pitäisi kansanäänestys suorittaa Nato-jäsenyydestä. Mitään sellaista linjamuutosta ei ole tapahtunut. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka edelleen linjataan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Niin me teemme nytkin, ja avoimia kysymyksiä siinä ei ole tälläkään hetkellä olemassa.

Hieman kalskahti korvaani, oliko se ed. Lahtelan kommentti, että meille jostakin päin sanellaan, mitä meidän tulisi tehdä Naton suhteen. Minusta se on hieman outo kommentti, koska Suomihan osallistuu jo nyt kriisinhallintaoperaatioihin, Nato-yhteistyöhön. Me siis kannamme vastuuta jo nyt Nato-yhteistyön muodossa, mutta emme pääse osallistumaan päätöksentekoon. Mielestäni nämä ovat sellaisia asioita, joita meidän tulisi avoimesti pohtia ja linjata tulevassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Edellinen edustaja sanoi, ettei näe mitään syytä äänestämiseen tässä mielessä. No, ei kai nyt tällä hetkellä mitään syytä olekaan, en minä ainakaan ole kuullut ja luulisi. Mutta sitten, jos tulee tämmöinen paikka, niin sitten, kun se syy on, niin olen kyllä sitä mieltä, että tämmöisessä asiassa, jos missä, kansan ääntä pitää kuunnella.

Tässä edellisessä keskustelussa tavallaan juuri hämäännytettiin tiedotusvälineitä ja ilmeisesti muitakin tahoja sillä, että hallituksen edustajat korostivat koko ajan, että eduskunta päättää tämän, että ollaan. Onneksi meidän tiedotusvälineet ovat nähneet tässä, kun Natokin on eräänlainen purkautumispaikka ja selvästi aggression ja väkivallan ja muitten omaisuuksien suojajuttujen kompleksisuusjuttu — kun on vaadittu kerta kokonaisvaltaista puhetta, niin otan tämän puheeksi tässä näin — niin syyllistettiin koko eduskunta siitä, että hallitus ei ole toiminut Jokelan jälkeen.

Todellisuudessa Rkp, vihreät, keskusta ja kokoomus enemmistönä päättävät sen ja ovat siis vitkastelleet ja estäneet kaiken lainsäädännön tällä alueella, jolloin tulen Nato-kysymykseen, koska kyse on aseista, nuorison kasvatuksesta ja kiusaamisesta armeijassa ja muualla. Kun Nato kytketään tähän juttuun, että ketä sitten Nato, kenen asiaa ajaisi, niin minä näen tuon äsköisen kysymyksen yhteydessä sen, että minkä takia pääministeriä myöten tai valtiovarainministeri Kataista, joka määrää omia joukkojaan, myöten ei ollut kiinnostuttu Jokelasta. Siitä on niin paljon myös lukea sitä juttua, että kyse on koulukiusaamisesta, innovatiivisuudesta ja luovuudesta, ja kiusaajat ovat olleet justiin tätä, voisiko sanoa, Nato-intoilijoitten, Nato-sukujen, Nato-puolueiden varmaan jälkeläisiä.

Väitän, että se syy, minkä takia kokonaisvaltaista keskustelua ei päästetä edes kyselytunnilla alkamaan tästä asiasta, johtuu siitä, että se on valinta, että loppujen lopuksi nämä vahingot sitten, mitä tapahtuu tällä lailla aseitten kanssa, niin nekin ovat eräänlainen kyyninen poliittinen valinta sille, että kun ollaan sillä linjalla, että kun koulukiusaajissa itsessään ja niissä porukoissa, tässä uudessa urheilullisessa meiningissä, kun on rikastuttu, on sitä porukkaa, joka rikkoo niitä, joita tällä hetkellä peräänkuulutetaan — meillä tulevaisuusvaliokunnassakin on innovatiivisia, luovia, herkkiä ihmisiä — niin siitä ei keskustella. Se on justiin se juttu, eikä sallita keskustelua. Siihen voi vihjailla, jos on puhemiehen tasoinen imago lehdistössä, jos näin voisi kärjistää, tai mediassa, kärjistetysti sanoen, mutta siihen asiaan itseensä ei voi tässä yhteiskunnassa porautua.

Tähän Nato-juttuun pitäisi todella sitten porautua, että mikä, niin kuin päätoimittaja Apunen Aamulehdessä sanoi, että tässä edellisessä asiassa hallitus on toiminut ei ainoastaan välinpitämättömästi vaan tyhmästi, niin mikä ajaa tähän tyhmyyteen. Mikä pakottaa Suomen diplomaattiselta maineeltaan, pitkältä perinteeltään loistavan, presidenttienkin sieltä kokoomuksesta tai keskustasta tai mistä maalaisliitosta visioista lähtien yhtäkkiä hyppäämään tämmöiseen nuoreen bisnesjuppi- niin kuin intoiluun mukaan, että kun on vähän tienattu, niin sitten täytyy suojella niin kuin jollakin hemputin koneistolla omaisuutta? Siis sehän on oikeastaan aika lapsellisen äkkiä tullut, tämmöinen pinnallinen Nato-intoilu tähän maahan.

Sen takiakin, aivan kuin kansa tiesi tuossa tapauksessa, mistä taas on puhuttu, ihmiset soitti netistä, nuoret, lapset tekivät just sen, mitä on toivottu, mitä päättäjät ovat toivoneet ja mitä me kasvattajat, psykologian ja muut asiantuntijat, jotka siis niin kuin yleensä saavat kyselytunnilla niin kuin asiantuntijat kyselyvuoron, mutta kun me olemme tätä toitotettu ja kansa toimii niin, niin sitten päättäjät ja viranomaiset eivät teekään niin. Eli kansa tiesi tämänkin ja kaikki hautakynttilät. Samalla lailla kansa tietää, mihin me tarvitsemme loppujen lopuksi Natoa, ja kuka todellisuudessa sitä kaipaa, ja minkälaiseen bisnekseen, ja minkälaiseen vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen.

Presidenttimme on sanonut, että Venäjä, jota varten tässä nyt sitten aina tätä hommaa tehdään, on posttraumaattisessa tilassa. Hänhän käytti myös sitten sitä, että myös Baltian maat ovat posttraumaattisessa tilassa, mutta minä olen sanonut, eihän Venäjä ole mihinkään posttraumaattiseen tilaan mennä, kun trauma on ollut koko ajan päällä. Trauma tarkoittaa Kreikassa haavaa. Kun se ei parane, siihen tulee rupea ja vähän semmoista visvaa päälle eikä se haava oikein parane ja sitten siitä tulee kompleksi tai se myrkyttää veren ja sitten siitä tulee lopulta henkisellä tasolla skitsofrenia. Ja sitten, kun meidän pitäisi tämmöistä valtiota vastaan suojautua Natolla, niin minä väitän, että silloin me heittäisimme hukkaan uskomaton kirjallinen, kultturellinen ja diplomaattinen perinne, jolla me olemme pärjänneet tavallaan myös omaan luonteeseemme liittyvän erinomaisen valtion kanssa. Eli ilman muuta kansanäänestys, hyvä idea.

No, ei oikein tuntunut, niin kuin ... Sanotaan, että asiantuntijat ...

Kun lähinnä hallitus puolusteli tekosiaan, niin ei se ihan keskustelua herättänyt ... Tämä on ainoastaan kansan ...

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti 2 minuuttia ei ihan riitä, niin käyn muutaman ajatuksen läpi korokkeelta.

Joskus, taisi olla Neuvostoliiton aikaan, kun sanottiin, jotta tietoinen etujoukko hallitsee, siis kansa oli jotain muuta. Tässä pitää kysyä vähän siltä pohjalta, että Suomessakin ilmeisesti, kun torjutaan kansanäänestykset, sanotaan näin päin, siihen sisältyy ajatus tietoisesta etujoukosta, joka tietää enemmän. Se tietää kansan edestä tehdä sitten niitä ratkaisuita. Sen takia minusta tämä keskustelu on ollut aika hyvää. On ollut mielenkiintoista kuunnella näitä eri versioita ja näkemyksiä siitä, jotta miksei kansanäänestystä voisi järjestää.

Sitten tähän itse kysymykseen. En näe sitä sillä tavalla niin kuin tässä aloitteessa on, jotta pitäisi 30.11.2008 järjestää kansanäänestys tästä. Näen tämän kysymyksen sillä tavalla, jotta jos tämä Nato-asia tulee Suomessa ratkaistavaksi, silloin pitää uskaltaa myös kysyä kansalta, mitä mieltä kansa tästä on. Ei siinä ole mitään häpeämistä. Ei voi sanoa, jotta ei osata selittää niitä hyötyjä ja haittoja, koska kyse on myös siitä, jotta siinä on hyvin paljon mielipiteestä, tunteesta kyse.

Niinkin päin voi tässä kysyä, kun on monesti sanottu "vastakkainasettelun aika on ohi", se ei sovi tähän päivään. Tässähän luodaan uutta valtapiiriä, uutta vastakkainasettelua, jos liitytään sotilasliittoon. Se on turha väittää kenenkään tässäkään salissa, jotta Nato ei olisi sotilasliitto. Sitten, kun se heittää aseet nurkkaan ja tekee aseistariisunnan omissa porukoissaan, se ei ole sotilasliitto. Mutta kyllä sen hyvän taakse, mitä täällä on sanottu, kätkeytyy hyvin kylmä sotilaallinen ajattelu, vastakkainasettelu, etupiiriajattelu. Siinä mielessä ne puheet siitä, jotta tässä joku semmoinen rauhankyyhkyjuttu on vaan menossa, ja miten tekee Nato hyvää, on jotain muuta. Kyllä ne periaatteet, mitkä Natossa on, ovat ihan muita.

Mitä tämä Suomen osalta tarkoittaa? Eikö Suomi ole kuitenkin pärjännyt aika hyvin tässä liittoutumattomuusajattelussa? Tosin tässä on jo käynyt niin kuin ed. Karpela jotain mainitsi, jotta meillä on jo sitoumuksia Naton suuntaan. Tällä hetkellä Suomi ei voi kilpailuttaa rehellisesti edes Puolustusvoimien asehankintoja, koska ne on tehtävä Nato-yhteensopiviksi, mikä on kirjattu budjettikirjaan. Nyt en ole lukenut, onko tuossa kirjassa, mutta jo ajat sitten on luotu se periaate, josta täällä eduskunnassakin äänestettiin. Itse esitin, jotta tämmöistä ei pitäisi hyväksyä, koska sehän on täysin järjetön juttu. Miksei itsenäinen maa voisi tehdä hankintojaan itsenäisesti, jos saa edullisemmin jostakin jotain Puolustusvoimien tuotteita?

Nyt meidän pitää tyytyä siihen, miten Nato on katsonut, jotta nuo ovat parempia, ja ne pitää ottaa sitten sillä hinnalla. Ei voi kilpailuttaa, koska Nato-yhteensopivuus taataan sillä, jotta se on Nato valinnut tämän, jolloin me olemme jo aika pitkälle menneet siihen kelkkaan. Sen takia näen, jotta enää syvempään, pitemmälle ei pitäisi mennä. Kyllä suomalaiselle sotilaalle pitää vielä kelvata tavalliset villasukat, jottei tarvitse Nato-villasukkia käyttää tuolla.

Ed. Lehti käytti tässä sanontaa, jotta "kansanäänestys on poliittisen vastuun pakoilua". No, sekin on mielipide ja niinkin voi sanoa, mutta tässä voisi kääntää sen niinpäin, jotta poliittiset vastuunkantajat eivät uskalla antaa kansalle asioita päätettäväksi, kun ne voivat olla jotain toistakin mieltä. Sen takia kyllä demokratian pitää uskaltaa kehittyä Suomessakin niin pitkälle, jotta voi olla, että kansa on eri mieltä.

Silloin meidän pitäisi ymmärtää se, jotta meillä pitää olla se joustavuus siinä, jotta jos suoritetaan kansanäänestys ja enemmistö on sitä mieltä mitä on, niin silloin eduskunnan pitää myös sen äänestyksen perusteella sen kansan tahtoa noudattaa eikä tehdä niin kuin jossakin tuolla Pohjois-Karjalassa suoritettiin niitä kuntaliitostiedusteluja, äänestyksiä, niin saattoi olla reipas enemmistö, taisi olla muuten Pohjanmaallakin joku tapaus, reipas enemmistö, jotta ei kuntaliitosta, mutta sitten se valistunut etujoukko teki päätöksen, että kyllä se vaan kuntaliitos tuli sinne. Sitä ei pidä järjestää, jos ei ole tarkoitus noudattaa. Sen takia kannatan tätä aloitetta ehdottomasti, mutta en sillä tavalla, että nyt tämän vuoden puolella tarvitsisi järjestää, vaan se pitää järjestää sitten, kun hallitus aikoo tuoda semmoisen esityksen tänne eduskuntaan, että Suomen on liityttävä Natoon.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Tämä lakialoite itse asiassa on aloite mielipidetiedustelusta. En tiedä, onko jäänyt sitten huomaamatta, että lehdistö, media, tekee myös liittoutumisen suhteen jatkuvasti mielipidetiedustelua, kartoitusta. Siinä mielessä tämä lakialoite ei ole ollenkaan paikallaan. On syytä todeta, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johdetaan erittäin määrätietoisesti, johdonmukaisesti ja hallitusti. Tämä johtaminen ei ole Rajamäen rykmentin johtamista. Kun tasavallan presidentti, hallitus, valtioneuvosto kokonaisuudessaan ja eduskunta tekee esityksensä mahdollisesta sotilaallisesta liittoutumisesta, sen yhteydessä on paikallaan kansanäänestyksen järjestäminen, mutta ei näin, että lakialoitteen myötä kysytään ikään kuin mielipidetiedusteluna etukäteen, ollako vai eikö olla.

Sotilaallisen liittoutumisen merkitys on siinä, että kansakunta on tuon ratkaisun takana. Näin oli myös Euroopan unionin jäsenyys -kansanäänestyksessä, ja se jäsenyys sai sen oikeutuksensa tuon kansanäänestyksen pohjalta. Jos Suomen puolustusvoimia ei tue kansakunta, niin meillä ei ole meidän nykyiseen järjestelmäämme pohjaavaa puolustusjärjestelmää. Sen vuoksi sanon myös, että nämä ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot ovat olleet erittäin hyviä, ja niitä tulee jatkaakin, vaikka päinvastoin muitakin mielipiteitä on esitetty, koska näillä luodaan pitkällä tähtäimellä Suomen ulkopolitiikalle, turvallisuuspolitiikalle pohja, ja sitä kautta myös meidän armeija pystyy järjestämään omat asiansa kuntoon. Siinä mielessä tälle aloitteelle ei kannata toivoa pitkää ikää.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kiittää edustajakollegoita hyvistä puheista. Pelkäsin, että tämän viikon tapahtumat olisivat mahdollisesti hillinneet kollegoiden halua jo puhua jostakin vähän maallisemmasta, kuten Nato-jäsenyydestä ja siihen liittyvästä kansanäänestyksestä.

Ed. Rossin toiveeseen en tietenkään yhdy koskien tämän aloitteen lyhytikäisyyttä. Itse toivon sen pitkäikäisyyttä. Tästä aikataulusta, miksi tähän on määritelty marraskuu, siihen on kaksi perustetta: lakitekninen eli olen ymmärtänyt, että tähän pykälään pitää tarkkarajaisesti ilmoittaa, milloin tämä on tarkoitus järjestää. Myönnän, että kesäkuussa kuvittelin, että ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko olisi ollut jo tässä vaiheessa meidän käsiteltävänämme, niin kuin se alkuperäinen aikataulu oli, mutta olen tietoinen neljä kuukautta myöhemmin, että se on vasta tulossa meille mahdollisesti kuukauden päästä. Eli siinä mielessä yhdyn tähän kritiikkiin päivämäärän suhteen.

Ed. Lahtelan tulkinta siitä, että toivoisi kuitenkin, että tämä aloite pysyy hengissä niin kauan kuin, ja jos mahdollisesti, tähän taloon hallitus on tekemässä esitystä mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Miksi tämä aloite on siis tehty? Kertaan vielä kerran, varsinkin ed. Rossille, joka ei ollut paikalla kuuntelemassa puheenvuoroani. Tämä on ennakointia, tämä on tietoisesti otettu ennakointi. Halutaan tällä aloitteella rauhoittaa sitä keskustelua, joka näyttää päivä toisensa jälkeen vellovan poliittisen kerman keskuudessa siitä huolimatta, sanovat nämä ed. Rossin ihailemat mielipidetutkimukset mitä tahansa, sillä nämä mielipidetutkimukset ovat osoittaneet jo pitkään, käytännössä koko sen ajan, kun suomalaisilta on kysytty Nato-jäsenyydestä, että suomalaiset eivät halua Nato-jäsenyyttä. Silti toistuvasti tähän saliin ihan korkeatasoisilta tahoilta, poliittisilta tahoilta, tuodaan heittoja Nato-jäsenyydestä.

Se ero mielestäni mielipidekyselyn ja kansanäänestyksen suhteen on se, että ainakin nyt tähän asti on näyttänyt, että mielipidetiedustelut eivät todellakaan kerro hallituksellemme yhtään mitään. Eivät ainakaan meidän ulkoministeri Stubbille, joka — kuten täällä ed. Karhu aivan oivallisesti totesi — esiintyy maailmalla ilmeisesti omana persoonanaan, mutta kansainväliset yhteisöt tulkitsevat, että hän edustaa Suomen kantaa liputtaessaan Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Kansanäänestys on myös tapa levittää tietoa ja tietoisuutta kansan pariin.

Syvästi kunnioittamani ed. Akaan-Penttilä piti erittäin hyvän puheenvuoron siitä, että politiikan tasolla argumentit puolesta ja vastaan ovat kohtuullisen heikkoja olleet. Ne ovat enemmän tämmöisiä tunneperäisiä kuohuja, emmekä ole luoneet tarpeeksi vakavasti otettavaa keskustelua Nato-jäsenyydestä millään areenalla. Mielestäni esimerkiksi eduskunta kokonaisuudessaan ei ehkä ole nähnyt sitä vaivaa, että olisi käynyt vakavan keskustelun ylipäätänsä Suomen liittoutumisesta muuten kuin näiden selontekojen yhteydessä, jolloin se on osana vain jotakin muuta kokonaisuutta.

Ed. Akaan-Penttilä siis piti erittäin hyvän puheenvuoron tästä meidän poliitikkojen tarpeesta perehtyä ja argumentoida paremmin puolesta ja vastaan kantojamme, mutta sitten hän päätti tähän samaan, mihin ed. Rossikin totesi, että "kansa on kuin Rajamäen rykmentti". Minun mielestäni se on suurta kansan tahdon ja kansan tietämyksen halveeraamista. Kansa tietää todennäköisesti hyvin paljon paremmin kuin me, sillä mehän emme olisi muuten täällä. Me olemme kansan valitsemia. Mielestäni kansalla ei ehkä ole yhtä mielipidettä, mutta kansalaisilla on hyvin varmoja ja vahvoja mielipiteitä siitä, minkälaisessa Suomessa, minkälaisessa maailmassa he haluavat elää tulevaisuudessa. Sen takia mielestäni edelleenkin täällä esitetyt argumentit kansanäänestystä vastaan hyvin pitkälti kumpuavat — ed. Pulliaista lukuun ottamatta — siitä ajatuksesta, että kansa voi olla väärässä. Kansa ei ole väärässä. Meidän tulkintamme kansan tahdosta voivat olla vääriä tai oikeita.

Mutta ainakin itse olen ollut koko poliittisen urani ja ehkä vähän enemmänkin selkeästi sotilasliittoihin liittymistä vastaan. Se on minun henkilökohtainen mielipiteeni. Minä uskon ja oletan, että se on myös sama mielipide, jonka jaan Suomen kansan enemmistön kanssa. Mutta minulla on rohkeutta myös kysyä sitä kansalta ja ottaa vaarin tästä. Itse edustin Suomen EU-jäsenyyskansanäänestyksessä sitä kantaa, joka vastusti Suomen EU-jäsenyyttä. Mutta mielestäni se, että suomalaisten niukka enemmistö oli EU-jäsenyyden kannalla, antoi minulle poliittisesti perustan toimia yhteisössä, jossa hyväksytään se tosiasia, että EU on olemassa ja Suomi on EU:n jäsen. Muistuttaisin, että muun muassa ennen EU-jäsenyyttä ei ollut eduskunnan tahtotilaa, sitä ennen ei ollut hallituksen varsinaista tahtotilaa, kansalta aidosti kysyttiin etukäteen, niin kuin tässäkin minun aloitteessani on tarkoitus kysyä etukäteen kansalta tahtotilaa. Eduskunta teki päätöksensä vasta kansanäänestyksen jälkeen, ja oliko niin, että osa puolueista oli sitoutunut etukäteen, vaikka kyseessä oli neuvoa-antava kansanäänestys. Osa puolueista oli sitoutunut etukäteen sen kansanäänestyksen tulokseen, vaikka välttämättä se tulos ei ollut sellainen kuin osa eduskuntapuolueista olisi halunnut sen olevan.

Arvoisa puhemies! Täällä siis pidettiin todella hyviä puheenvuoroja, ja toivon, että tämä keskustelu jatkuu. Toivon, että vaikka se päivämäärä onneton nyt tässä lakialoitteessa onkin hivenen ehkä kiireinen ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kannalta väärin ajoitettu, niin tästä huolimatta toivon, että tämä lakialoitteeni idea on siinä, että kansalta on kysyttävä niin suurissa asioissa kuin Lissabonin sopimuksen hyväksyminen tai Suomen liittyminen sotilaalliseen liittoutumaan. Mielestäni kansa ansaitsee sen arvostuksen, että he, kansalaiset, todellakin tietävät, mitä ovat tekemässä, ja mielestäni me kansanedustajina kunnioitamme kansalaisten tietämystä ja tahtotilaa.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan todeta ed. Sirnölle sen, että kun jäsenyyttä Euroopan unioniin haettiin, niin sehän valmisteltiin tietystikin hallituksen toimesta ja tuon hakemuksen jälkeen järjestettiin kansanäänestys. Eduskunta sitten sen kansanäänestyksen tuloksen pohjalta teki oman äänestysratkaisunsa. Itsekin sitouduin tuohon kansanäänestyksen tulokseen. Ja on ilman muuta selvää, että samalla lailla toimitaan silloin, kun on kyseessä joku muu kansanäänestys, totta kai se pitää valmistella ensin. Ei sitä voi kysyä ihan, että no, mitäpä mieltä mahdollisesti olisitte. Vastauksien pitää olla selkeitä.

Mutta, herra puhemies, kyllä hallituksella on ihan täysin selkeä kanta meidän turvallisuuspolitiikkaamme: Matti Vanhasen toinen hallitus ei tule jättämään sotilaallisen liittoutumisen osalta esitystä. Keskustalla on myös selkeä puoluekokouksen päätös siitä, että se vaatii kansanäänestyksen. Itsekin kannatan kansanäänestystä, mutta en niin, että se kulkee näin lakiehdotuksen pohjalta — jossa varmaan teknisestikin on toivomisen varaa, kuten aloitteentekijäkin on itse kertonut — ei se näin voi mennä, vaan sen täytyy kulkea juuri samalla lailla valmistelun pohjalta. Tätä tarkoitan sillä, kun sanoin, että tämä ei ole Rajamäen rykmentti. Sen täytyy kulkea hallitusti, valmistellusti, ja kunnioitan kansan tahtoa, kuten olen tehnyt. Se kansan tahdon kunnioittaminen maksoi minulle eduskuntapaikan vuonna 1995. Silti olen sitä mieltä, että tein sen ratkaisun oikein, vaikka unionista sinänsä voidaan olla montaa mieltä.

Mitä sitten, arvoisa puhemies, tulee tähän sotilaalliseen liittoutumiseen, josta nyt eräät puhujat ovat keskustelleet tämän keskustelun aikana, vaikkei se aiheeseen kuulukaan, niin ymmärrän, että itse asiassa aloitteentekijän todellinen tarkoitus on nostaa esille sotilaallinen liittoutuminen keskusteluun aikana, jolloin on monenlaisia mielipiteitä ja, kuten ed. Sirnö sanoitte, hallituksenkin taholta on tullut kaikenlaisia heittoja. Poliittinen foorumihan eduskunta tietysti on, ja hyvä niin. Itse olen ollut kaiken aikaa meidän oman puolustuksemme nykyisen järjestelmän kannalla, yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvan järjestelmän kannalla, ja niin, että koko maata puolustetaan. Siihen sisältyy oma toimiva armeija. Siksi minä olen määrätietoisesti tehnyt työtä myös sen eteen, että meidän armeijamme määrärahat säilytetään, päinvastoin kuin vasemmistoliiton ryhmä, joka on ollut joka vuosi esittämässä meidän armeijamme määrärahojen alentamista. Ei ole johdonmukaista, jos määrärahoja alennetaan ja yhtä aikaa sanotaan, että ei voi liittoutua. Mielestäni minä olen johdonmukainen. En kannata liittoutumista, mutta kannatan vahvaa armeijaa. Siinä on ihan tietty ero. Eli voi kysyäkin, miksikä te sitten toimitte noin. Miksi pitää olla heikko armeija eikä pidä liittoutua? Onko se johdonmukaista, ed. Sirnö? Tässä suhteessa, kun tämä Nato-keskustelu nyt sitten on teidän toimestanne aloitettu, halusinpa tätä jatkaa hieman ja kysyä, miksikö näin.

Mutta kansanäänestykseen on ihan selkeät pasmat. Jos jostain syystä tulee tilanne, että hallitus esittää Nato-jäsenyyttä, on sen jälkeen ehdottomasti oltava kansanäänestys, koska myöskään niissä tilanteissa, joissa Suomi olisi sotilaallisesti liittoutunut, ei ole paikallaan, että kansakunnan enemmistö ei ole tuon kaltaisten ratkaisujen takana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä täällä puhui siihen suuntaan, että Suomen kansa tekee niin kuin johtajat katsovat parhaaksi, poliittiset johtajat, ja jos johto vaihtuu, niin yleinen mielipide Natonkin suhteen vaihtuisi. Sitten ed. Ukkolakin jo totesi, että on alkanut uusi vaihe tässä poliittisen johdon laadussa. Viittaan sen poliittisen johdon laatuun, joka oli sisällissodan jälkeen, tynkäparlamenttiin ja Svinhufvudin senaattiin. Silloin käytiin etsimässä kuningasta, ja pitkän etsinnän jälkeen löytyikin Saksasta Hessenin prinssi Karl Friedrich, jolla oli sukulaisuussuhde, varsin löyhä kuitenkin, Berliinin Hohenzollerneihin, ja sitten hänet huudettiin Väinöksi tänne Suomeen ja etsittiin jo residenssikin tuolta kasvitieteellisen puutarhan liepeiltä. (Ed. Rossi: Onneksi oli maalaisliitto voimissaan!)

Puhemies! Näin kokoomus silloin toimi sotilaallisen liittoutumisen linjassa. Niin se toimii tälläkin hetkellä. Siis tuo linja ei ole muuttunut mihinkään. Sotilaallinen liittoutuminen on päälinja, ja suuntakin on vanha. Mutta tämä kysymys kansanäänestyksestä on nyt toinen kuin vuonna 1918 tai 1919. Nyt se on mahdollista tehdä, silloin ei ollut. Silloin oli toisen tyyppinen tilanne, ei kysytty kansan mielipidettä, ja sitten osa kansaa olikin koko päätöksenteon ulkopuolella, myös senaikaisen parlamentarismin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että ed. Sirnö joukkoineen on tehnyt tämän lakialoitteen hyvässä uskossa ja tarkoituksessa. Kommentoin oikeastaan sen takia vaan yhtä kohtaa siinä: Jos jopa tehtäisiin niin kuin te nyt olette kaavailleet, ihan tarkkaan seuraten sitä, mitä tähän on kirjoitettu, tähän lakialoitteeseen, niin loppuisiko, niin kuin te odotitte tuossa puheenvuorossanne, keskustelu aiheesta siihen? Ei varmasti. Ei mitään muuta kuin että kaikkein huonoimmassa vaiheessa huomaisitte olevanne tappiolla koko hommassa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Minun tarkoituksenani ei ole millään tavalla rajata kenenkään sananvapautta tällä aloitteella. Toki keskustelu varmasti saa jatkua, mutta ehkä näin poliittisella päätöksentekoareenalla olisimme varmemmalla pohjalla päätöksiämme tehdessä.

Ed. Rossin viesti siitä, että Matti Vanhasen hallitus ei ole missään tapauksessa tuomassa minkäänlaista Nato-jäsenyysehdotusta, on sinänsä rauhoittava ja hyvä. Toivoisin vaan, että ed. Rossi tai joku muu Matti Vanhasen hallituksen jäsenkunnan lähipiirissä oleva kertoisi sen myös ulkoministerille, koska kyllä valitettava viesti tuolta maailmalta on, että ulkoministeri Stubbin henkilökohtaiset mielipiteet ja henkilökohtaiset lausumat Suomen Nato-jäsenyydestä tulkitaan Suomen kannan muuttumiseksi Nato-jäsenyydessä. Senpä takia mielestäni, siitäkin syystä, tämä keskustelu on tällä hetkellä ajankohtainen, ja hyvä, että olemme käyneet sen täällä.

Unohdin tuossa äsken pitämässäni kommenttipuheenvuorossani viitata yhteen ed. Akaan-Penttilän kysymykseen. Ed. Akaan-Penttilä kysyi, miksi minä en tehnyt keskustelualoitetta. Aloite keskustelualoitteesta toivottavasti tulee hallituksen piiristä, jos siihen on tarvetta. Tämä aloite on tehty varalle, siihen takataskuun, ettemme joudu siihen tilanteeseen, missä olimme kesäkuussa, kun päätimme Lissabonin sopimuksesta, eli missä kansalta ei ollut asiasta kysytty.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sen verran tarkkuutta, että en minä sanonut, että ei missään tapauksessa. En osaa ottaa hyvää esimerkkiä, mutta sanonpa vaan, että jos hunnit vaikka hyökkäisivät Suomeen ja muuta keinoa ei olisi kuin liittoutuminen, niin kyllähän hallitus silloin sen esityksen varmasti pikavauhtia toisi ja hoitaisi ja eduskuntakin sen varmaan vielä siunaisi, jos ennättäisi siinä tilanteessa. Siis ei pidä nyt liikaa pelkistää myöskään niin, että missään tapauksessa, ei missään tapauksessa.

Selkeästi kuitenkin keskustalla on omat päätökset sen suhteen, miten mahdollisessa sotilaallisessa liittoutumistilanteessa mennään. Se edellyttää kansanäänestystä. Sen on pääministeri ilmoittanut myös eduskunnassa. Se on selkeä linjaus myös ulko- ja turvallisuuspoliittisissa selonteoissa ollut, ja tämä sama linja tulee olemaan varmasti myös seuraavissa. Siksi minä myös omassa puheenvuorossani halusin painottaa sitä, että me tarvitsemme näitä selontekoja jatkossakin tänne, jotta myös eduskunta pystyy sitä keskustelua käymään.

On äärimmäisen tärkeää, että kansanvallan ylimpänä käyttäjänä eduskunnalla on viime kädessä se ratkaisuvalta myös kansanäänestysten jälkeen, mihinkä suuntaan mahdollisesti mennään. Se on demokratiaa, ja sitä minä haluan kunnioittaa. Siinä mielessä tässä perusnäkemyksessä meillä on selkeästi ihan yhteneväisiä suuntia. Tällä tavoin asia hoidettuna se ei tietysti teknisestikään ole mahdollista, mutta jos on kyse poliittisesta keskustelualoitteesta, niin se on toinen asia.

Mutta edelleenkin sanon, että mielipidetiedustelut edustavat tänä päivänä samaa kantaa kuin tämä teidän aloitteenne. Siksi toisekseen nämä mielipidetiedustelut nekin oikeasti näyttävät jotakin suuntaa myös kansakunnan syvimmistä ajatuksista sotilaallisissa kysymyksissä.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! On se hyvä, että ed. Rossin kanssa löydämme edes lopussa toisemme, vaikka taisimme olla ensimmäisessä puheenvuorossa vähän kaukana toisistamme.

Korostan kuitenkin ed. Rossille, joka arvosteli tätä esityksen laatua teknisesti, ensinnäkin sitä, että olen luottanut tässä kyllä itseäni suurempiin guruihin eli niihin lukuisiin muun muassa vihreitten ja demareitten ja vasemmistoliiton kansanedustajiin, jotka viime kaudella tekivät silloisesta EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta aloitteen tällä tekniikalla.

Mutta sitten korostaisin ed. Rossille kuitenkin sitä, että tämän aloitteen tarkoituksena oli esittää neuvoa-antavaa kansanäänestystä, koska sitovia kansanäänestyksiä käsittääkseni meillä ei ole tähänkään asti järjestetty. Eli kyllä viime kädessä meidät on valittu tekemään isoja päätöksiä. Mutta kuten taisin sanoa tuossa jo, mielestäni kansa tietää, mutta meidän pitää uskaltaa sitä kansaa myös kuulla.