Sari Sarkomaa /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tekemäni lakialoite liittyy talousarvioaloitteeseen koskien ensi vuoden budjettia. Tässä lapsilisälain pykälämuutoksessa ehdotetaan, että kaikista alle 7-vuotiaista lapsista maksettavan lapsilisän määrän korottaminen olisi 10 euroa kuukaudessa ja yksinhuoltajakorotuksen korottaminen olisi 5 euroa kuukaudessa. Tässä esityksessä kohdennettaisiin lapsilisäkorotukset hallituksen esityksestä poikkeavalla tavalla ja mielestäni perhe- ja sosiaalipoliittisesti paremmin perustellulla tavalla. Onhan niin, kuten kaikissa viimeaikaisissa selvityksissä ja tutkimuksissa on todettu, että köyhyys ja taloudelliset ongelmat ovat yleisempiä monilapsisissa perheissä ja toisaalta nuorissa perheissä, joissa on pieniä lapsia, ja sitten yksinhuoltajaperheissä. Siksi mielestäni tämä lapsilisien korotusvara tulisi kohdistaa kaikkien alle 7-vuotiaiden lasten lapsilisiin. Nuorten perheiden tulot ovat aika usein pienimmillään, taakkana ovat asunto- ja opintolainat ja usein siinä päällä ovat myöskin päivähoitomaksut. Siksi tämä kohdentaminen olisi mielestäni parempi kuin se, että se korotus tulisi hallituksen esityksen mukaisesti ensimmäiselle lapselle.

Mielestäni hallituksen lapsilisäkorotusesityksessä, jonka vastine tämä lakialoitteeni on, ongelmallista on se, että se asettaa erikokoiset perheet keskenään eriarvoiseen asemaan. Monilapsisissa perheissä on hyvin usein toimeentulo-ongelmia, usein silloinkin, vaikka on keskimääräiset tulot. Niin sanottujen kolme plus -perheiden, perheiden, joissa on yli kolme lasta, hankaluudet asumiskustannuksissa, kuljetuskustannuksissa, kun mietitään auton ostoa, jos nyt ylipäätänsä voi miettiä auton ostoa siinä tilanteessa, ovat aivan erilaiset kuin silloin, jos perheessä on vähemmän lapsia.

Siksi mielestäni, arvoisa herra puhemies, olisi perustellumpaa, että tuo raha, joka on budjetissa varattu lapsilisien korotukseen, kohdennettaisiin tosiaankin alle 7-vuotiaista maksettaviin lapsilisiin.

Sen lisäksi haluaisin kiinnittää erityistä huomiota, niin kuin lakialoitteessani kiinnitän erityistä huomiota, yksinhuoltajaperheiden köyhyysongelmiin. Yksinhuoltajat elävät taloudellisesti kaikkein ahtaimmilla hyvin usein. Sen takia mielestäni yksinhuoltajakorotusta olisi nostettava enemmän kuin hallitus esittää. Esimerkiksi päivähoitomaksujen nousu ja lapsilisien reaaliarvon alentuminen ovat tuntuneet enemmän perheissä, joissa on vain yksi huoltaja.

Kaiken kaikkiaan mielestäni hallituksen lapsilisäkorotusesitys on luonnollisesti hyvin tervetullut, mutta se antaa väärän perhepoliittisen signaalin. Aikana, jolloin pääministeritasolta on peräänkuulutettu vauvabuumia ja synnytystalkoita, on kovin vaikea ymmärtää, miksi sitten sellaisissa olosuhteissa lähdetään lanseeraamaan, en nyt sano Kiinan lapsipoliittista mallia mutta mallia, jossa selvästi suositaan yhden lapsen perhepolitiikkaa. Siitähän tässä on kysymys, jos tämän oikein kärjistää. Kyllä tässä yksilapsiset ja monilapsiset perheet on asetettu vastakkain.

Mielestäni lakiesitykseni on perhepoliittisesti, väestöpoliittisesti ja sosiaalipoliittisesti perusteltu, ja toivon, että eduskunta voisi harkita tämän lapsilisiin varatun varan kohdentamista oikealla tavalla.

Haluan tässä toki sanoa, että ei lapsilisä ole se syy, minkä takia lapsia hankitaan, eikä se ole se pääasiallinen syy, miksi ne jätetään hankkimatta. Paljon tärkeämpiä asioita ovat tietysti työmarkkina-asemat, onko äidillä ja isällä töitä ja kuinka tasa-arvoiset työmarkkinat ovat. Usein nuoret perheet, varsinkin nuoret naiset ovat aika heikoilla työmarkkinoilla. Sen takia toivon toki, että hallitus ei näitä työelämän tasa-arvoasioita unohtaisi, mutta ne eivät, arvoisa herra puhemies, kuulu tähän lakialoitteeseen.

Haluan todeta, että tässä todellakin on kysymys siitä, että hallituksen varaamat varat kohdennettaisiin uudella tavalla. Talousarvioaloitteeseeni on myöskin liitetty lapsilisien sitominen indeksiin, ja tämän lakialoitteen ja lapsilisien indeksiin sitomisen, niin kuin me kaikki yksimielisesti päätimme lasten ja nuorten hyvinvointia koskevan selonteon yhteydessä tuon ponnen, että lapsilisät tulisi sitoa indeksiin, yhteisvaikutukset kustannuksiin olisivat se määrä, jonka hallitus on varannut. Sen päälle tarvittaisiin vain 400 000 euroa enemmän, joten tämä lakiesitys on ennen kaikkea jo varattujen voimavarojen kohdentamista perhepoliittisesti perustellummalla tavalla kuin hallitus esittää.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Lapsilisät ja perhepolitiikka ovat asioita, jotka innoittavat aina tekemään paljon aloitteita, ja niille riittää aina paljon puolestapuhujia ja erityisesti ainakin silloin, ellei joudu vastaamaan aiheutuvista kustannuksista. Tämä on vuosien aikana nähty tässä salissa ja nähty myös, miten hallitusvastuu ja oppositiorooli muuttavat samojenkin ihmisten puheenvuoroja.

On totta se, että kun puhutaan lapsiperheiden köyhyydestä, johon ed. Sarkomaa viittaa aloitteessaan, niin se on tullut erityisesti esiin, kun tehtiin Kansallisen sosiaaliohjelman selvitystä. Selvitysmiehen raportista ilmeni lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen Suomessa, asia, johon hyvinvointivaltioksi lasketussa maassa on kaikkien herättävä. Silloin herää tietysti ajatus siitä myös, miten kohdennetaan apua niille perheille, jotka sitten elävät köyhyydessä, miten saadaan nostettua juuri niiden ostovoimaa. Lapsilisät ei ole kovin hyvä keino siinä.

Lapsilisät periaatteellisesti lähtevät juuri siitä, mihin ed. Sarkomaakin viittasi, että ne ovat lapsettomien perheiden ja lapsia kasvattavien perheiden ostovoimaa ja toimeentuloa tasaava tulonsiirto. Vuosikymmenet on keskusteltu tässä maassa, oikeastaan lapsilisän olemassaolon ajan, siitä, onko oikein, että varallisuudesta riippumatta kaikki perheet saavat saman suuruisen lapsilisän. Toiset pistävät sen korkeakorkoiselle tilille kasvamaan, toiset ostavat kengät sinä päivänä, kun lapsilisä tulee. Tätä kohdennettua, tuloihin sidottua lapsilisän maksua ei ole voitu saada aikaiseksi ennen kaikkea siksi, että poliittiset voimasuhteet ovat sen kaltaiset tässä maassa, ja siksi, että on lähdetty siitä, että meillä on universaali sosiaalipolitiikka lapsiperheiden joidenkin tulonsiirtojen osalta, joihin juuri lapsilisät kuuluvat. Tähän asti oikein.

Mutta kun, ed. Sarkomaa, aloitteessanne viittaatte köyhiin lapsiin, köyhiin perheisiin, olkoon lapsilisän korotus tässä vaiheessa ensi budjetissa minkä suuruinen hyvänsä, niin kun useimmat köyhät perheet saavat myös tulonsiirtoja, tulonsiirrot ja lapsilisät leikkaavat toisiaan: lapsilisä lasketaan köyhän perheen tuloksi, ja se vähentää toimeentulotukea.

Siksi olen tehnyt lakialoitteen, jolla on merkittävä tuki tässä salissa, että 10 euron lapsilisän korotusta ei soviteta yhteen toimeentulotuen kanssa, vaan se summa todella nostaisi köyhien lapsiperheiden ostovoimaa. Rahaa palaa paljon, jos kaikille alle seitsemänvuotiaille maksetaan tämä korvaus, mutta köyhien perheiden toimeentuloa tämä teidän esittämänne aloite ei nosta.

Vetoatte myös siihen, että vuoden 95 jälkeen ei ole nostettu lapsilisiä. Se on surullisen totta. 95 elimme vielä erittäin vaikean laman aikaa, jolloin sosiaaliministeriössä olisi ehkä ollut korotuksiin tahtoakin. Silloin kun tuli voimavaroja, meillä oli porvarillinen sosiaali- ja terveysministeriö, jolloin tätä ei tahdottukaan. Tässä viime päivinä moneen tehtävään Suomen porvarilliseksi keulakuvaksi nostettu Sauli Niinistö on koko tämän aikakauden huolehtinut myös siitä, että lapsilisiä ei ole nostettu.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Puisto, kyllä jokaisen hallituksen tässä maassa pitäisi osata priorisoida. Tässä asiassa nykyinen hallitus kyllä ei ole sitä osannut.

Toinen asia, mitä väititte, oli, että on paljon lapsiperheitä, jotka saavat toimeentulotukea. Näin yhden tilaston; ei se nyt niin kauhean iso määrä ole. Onneksi on niitä perheitä, joiden ei tarvitse hakea toimeentulotukea. Monelle ovat kyllä silloin lapsilisät jokaisesta lapsesta tärkeitä. Pidän hallituksen esitystä epäoikeudenmukaisena, kun ensimmäinen lapsi saa ja muut lapset eivät. Se ei ainakaan korosta sitä, mitä pääministeri Vanhanen täällä on todennut, että naiset synnyttämään Suomelle lisää kansalaisia. Tämä on oikeastaan korvallelyönti siltä osin.

Toivoisinkin, että ed. Puisto muuttaisi mielipidettänsä. Suomessa on yksi tärkeä tasa-arvoasia, ja se on se, että aikoinaan tämmöinen maailman ihme kuin lapsilisät on luotu tänne Suomeen ja niillä tuetaan lapsiperheitä. Tietysti meillä on progressiivinen verotus, joka huolehtii sitten niin sanottujen hyvin toimeentulevien perheiden asiasta.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan viimeisen 15 vuoden ajalta tässä tasavallassa harjoitettua perhepolitiikkaa, sekä ed. Sarkomaan nyt tekemä esitys että se, mitä ed. Puisto täällä sanoi, molemmat omalla tavallaan parantaisivat lapsiperheiden asemaa ja ovat sinänsä tervetulleita. Mutta hiukan tässä on nyt semmoinen sarkastinen olo jälleen kerran. Nimittäin 16 vuoden aikana tässä asiassa tässä maassa on menty alaspäin koko ajan. Olisi ollut mahdollista korjata kaikki nämä kysymykset, ja siinä mielessä tässä on nyt kyllä musta kylki molemmilla.

Nimittäin täytyy muistaa se, että vaikka lapsilisiä tulonsiirtoina on leikattu, niin siitä huolimatta kaikkia niitä palveluita, joita lapsiperheille tarjotaan, ei ole leikattu. On siis siirrytty rakenteellisesti sellaiseen malliin, joka on veronmaksajille kallis, mutta kohdistuu vain osaan lapsiperheitä ja luo heille sellaisen tilanteen, jossa valinnan mahdollisuudet ovat kovin vaatimattomia.

Siinä mielessä minun mielestäni tämä keskustelu on tarpeellinen. Jos nämä esitykset menevät läpi, molemmat, minä olen niistä iloinen. Mutta kumpikaan ei ihan oikeasti paljasta vielä sitä todellista ongelmaa, joka lapsiperheiden köyhyytenä tänä päivänä Suomessa on. Se nimittäin liittyy ensisijaisesti niihin perheisiin, joiden lapsiluku on 3+. Nimittäin sieltä löytyy se elämäntilanne, että jos aiotaan edes kohtuullisesti elää, on oltava pikkuisen isompi auto, kolmioon ei enää mahdu jnp. Kun meillä siirryttiin neutraaliin verotusperusteeseen, niin te kaikki kyllä osaatte laskea ja ymmärrätte, mitä se näitten perheitten osalta tarkoittaa. Jos haluttaisiin, niin se olisi erittäin pienillä fiskaalisilla toimilla hoidettavissa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Verovähennyksistä, lapsivähennyksistä, olisi mielenkiintoista keskustella. Kannatan niiden uudelleen käyttöönottoa tietyin ehdoin.

Mutta, arvoisa herra puhemies, kansallinen kokoomus oli pitkään hallituksessa. Painotimme lapsiperheiden palveluita, ja siitä työstä voi olla ylpeä. Ennen viime vaaleja me julkaisimme kuuden kohdan ohjelman, jossa kuusi asiaa lupasimme, ja yksi oli tämä lapsilisämalli, jonka tässä esitän. Ei tämä ole mitään uutta, jota me vaalien jälkeen sanomme, vaan silloin me sanoimme, että nyt on lapsiperheiden aika, ja sitä työtä jatkamme oppositiossa.

Ed. Puisto, tämä ei lisää kustannuksia. Tämä lakialoitteeni on itse asiassa pienempi summa, kuin mikä on hallituksen esitys. Siksi olen myöskin liittänyt talousarvioaloitteeseeni indeksikorotukset. Siitä tuleva summa on sitten hieman erilainen kuin hallituksen esitys. Eli tämä ei todellakaan ole mitään valtion varojen tuhlausta; hieman tuntui, että semmoisen sormen tänne osoititte.

Ed. Puisto, kun puhutte köyhistä perheistä, niin kyllä työssäkäyviäkin lapsiperheitä on sellaisia, jotka ovat köyhiä. Eivät ne kaikki ole toimeentulotuella. Toivon todellakin, että ne toimenpiteet, joita kohdistetaan lapsiperheisiin, olisivat sellaisia, että toimeentulotuki olisi väliaikainen, niin kuin on tarkoitettukin. Toimeentulotuella oltaisiin väliaikaisesti ja kaikki efortit täällä laitettaisiin siihen, että lapsiperheen vanhemmat saisivat töitä tai toimeentulon jotakin muuta kautta kuin toimeentulotuen kautta.

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on se, että Suomessa on yhä enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät hanki lapsia, perheitä, joihin ei haluta hankkia lapsia. Toisaalta on perheitä, niin kuin perhebarometrikin kertoi, joissa haluttaisiin hankkia useampia lapsia, kolme neljä lasta tai enemmänkin, ja silloin on täysin nurinkurista, että tässä vaiheessa lähdetään tekemään sellaista politiikkaa, että yhden lapsen perheitä suositaan. Mielestäni tämä lakialoitteeni on erittäin perusteltu tältäkin näkökannalta.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Joitakin asioita, ettei jää todellakaan kenellekään väärää käsitystä tai pöytäkirjoihin erikoista mainintaa.

Täällä ed. Sarkomaa on käyttänyt Kiinan lapsipolitiikka -termiä. Mehän emme lopeta keneltäkään lapsilisän maksua, vaan kohdennamme jollekin ryhmittymälle eli ensimmäiselle lapselle lisää. Kyllä meillä kaikki lapset saavat lapsilisää. Tämä oli aika torso vertaus.

Sitten toimeentulotuensaajista: Meillä on matalapalkka-aloilla työskenteleviä yksinhuoltajia ja pariskuntia, joiden toimeentulo työssäkäynnistä huolimatta jää niin alhaiseksi, että he lapsiperheinä tarvitsevat tulonsiirtoja. Mitä enemmän matalapalkka-aloille halutaan ohjata ihmisiä, sitä enemmän he joutuvat sekä—että-systeemiin.

Toimeentulotuen piirissä ei ole suurta määrää lapsiperheitä, sanoi ed. Tulonen. Miten suuri määrä siellä saisi olla tai miten pitkään saisi olla? Eli kysymys on siitä, että kun joku on sanonut, että tilastoissa köyhyyttä ei kestä kuin kuusi kuukautta, toiset faktat kertovat aivan muuta. Miten pitkään saa olla lapsena köyhä, ettei se vaurioita? Miten pitkään voidaan leikata tulonsiirtoja?

Me olemme joutuneet taistelemaan vuosia juuri näiden köyhien tulonsiirtojen yhteensovittamisen puolesta. Muistan, että kun pian maaherrana aloittava Anneli Taina yhteensovitti kotihoidon tukea ja työttömyysturvaa yksinhuoltajien osalta, hän sanoi, että "kyllä minä tiedän, mitä tämä tarkoittaa; tämä on meidän linjamme". Näitä vastaan me tässä olemme monta kertaa taistelleet. Universaalia lapsilisäpolitiikkaa vastaan, ed. Tulonen, en ole tässä politikoinut tai sanonut mitään. Sanoin, että kohdennettu olisi köyhille parempi, mutta myönsin universaalin lapsilisäpolitiikan hyödyn, mutta sanoin, että se ei ole universaali, kun se ei nosta köyhimpien perheiden ostovoimaa.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Virpa Puiston kanssa samaa mieltä siitä, että kun nyt lapsilisiä korotetaan, ehdottomasti korotus tulisi suunnata kaikkein köyhimmille perheille. Siinä mielessä lapsilisä pitäisi erottaa toimeentulotuesta ja säätää lapsilisä etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin se hyödyttäisi myös näiden perheiden taloutta.

Ed. Tuloselta haluan kysyä, mikä on iso määrä köyhiä lapsiperheitä. Toimeentulotukea maksettiin vuonna 2001 yhteensä 65 100 lapsiperheelle, ja tälle ryhmälle ed. Puisto ja minä haluaisimme hallituksen budjettiin vielä muutoksen niin, että lapsilisä- ja yksinhuoltajakorotus tulisivat hyödyttämään näitä kaikkein köyhimpiä lapsiperheitä.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty varsin monipuolisesti keskustelua lapsilisien korotuksesta, joita onneksi nyt on edes vähän voitu korottaa. Sitten kun puhutaan näistä köyhistä perheistä, haluaisin ed. Sarkomaalle todeta, että silloin, jos perhe on todella vähävarainen, sillä ei ole mitään merkitystä, kohdennetaanko se sille yhdelle, ensimmäiselle lapselle vai kolmannelle, koska ne kaikki rahat menevät varmasti perheen yhteiseen pussiin ja niihin perheen tarpeisiin ja niitten lasten tarpeisiin. Tärkeää on, että perheen asema kohenee edes tällä 10 eurolla. Minusta vähän tuntuu, että ei tunnista täysin, mikä on todella vähävaraisen perheen perusongelma, jos on vastaan tätä hallituksen esitystä. Yhden lapsen perhekin voi olla todella vähävarainen, ja sen tähden on hyvä, että sen varan, mikä on korotuksiin annettu, saa jo myös tämä yhden lapsen perhe.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä pakostakin joudun tämän keskustelun kuluessa palaamaan vähän tuonne maaliskuuta edeltäviin aikoihin eli viimeisiin eduskuntavaaleihin ja siinä käytyyn perhepoliittiseen ja lapsipoliittiseen keskusteluun. Ainakin omalta osaltani Pohjanmaalla totean sen, että kun eduskuntaryhmämme ja puolueemme oli tehnyt tämän saman sisältöisen aloitteen, minkä ed. Sarkomaa äsken esitteli, niin jäin aina kaikissa paneeleissa kaikkein huonoimmaksi. Istuvat hallituspuolueen edustajat ja muut oppositioryhmät panivat aina paremmaksi, kaksi tai kolme kertaa korkeammaksi, oman tarjouksensa. Puolustin, että olemme miettineet tätä asiaa niin, että tämä olisi kestävä, valtiontaloudellisesti kestävä, järkevä ja oikeudenmukainen ja hieman korottaisi sitä tasoa, kun on osoitettu, että pitkän ajan osalta nimenomaan lapsiperheet ovat jääneet yhteiskunnassa jälkeen suhteessa muihin tulonsaajaryhmiin. Jäin kuitenkin jälkeen ja hävisin vaalinkin tällä asialla. Nyt, kun me esitämme tätä samaa asiaa täällä vaalien jälkeen, niin jotkut kertovat, että teidän mallinne on niin kallis. Kuitenkin ennen vaaleja se oli kaikkein halvin malli. Jään vain ihmettelemään sitten, mikä tässä nyt oikein sitten meni vikaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo äskeisessä puheenvuorossaan lopetti toteamalla, mikäköhän meni vikaan, kun hän tuolla vaalikentillä esitti ennen vaaleja samanlaista lapsilisän korotusta kuin mitä hän myös esittää täällä eduskunnassa vaalien jälkeen, mutta nykyiset hallituspuolueet ja ennen kaikkea oppositiosta käsin vaaleihin käynyt keskusta esittivät tuolla vaalikentillä ihan erilaisia lupauksia kuulijoille ja kansalaisille kuin mitä ne nyt täällä eduskunnassa ja hallituksessa ovat toteuttamassa.

Mikä meni vikaan, ed. Salo? Vikaan meni se, että se rehellinen linja, jota te ja muut kokoomuksen ehdokkaat noudatitte vaalityössä, se ei menestynyt, mutta se hulvattomien lupausten ja sumutuksen linja, jota ennen kaikkea keskusta vaaleissa noudatti, se menestyi. Se meni vikaan. Nyt me sitten olemme täällä eduskunnassa ja nyt sitten keskusta on hallituspuolue ja nyt sitten käsittelemme tänäkin syksynä keskustan esityksiä hallituksesta käsin ja huomaamme, että eipä niistä suurista lupauksista ja puheista ole paljon mitään jäljellä.

Tämän aloitteen kohdalla on kyse lapsilisistä. Mitä keskusta sanoi lapsilisistä ennen vaaleja? Ei sellaista viihdeohjelmaa ollut, ei sellaista talk-show’ta televisiossa ollut, missä ei nykyinen kulttuuriministeri Tanja Karpela keskustan eturivin perhepoliitikkona olisi ollut esittelemässä keskustan hyviä ja kauniita lupauksia Suomen kansalle siitä, miten lapsiperheiden tilanne kohentuu, miten lapsilisät ja muut perheiden etuudet kohentuvat, jos keskusta pääsee hallitukseen. Lapsilisät piti sitoa indeksiin, kotihoidon tuki piti korottaa leikkausta edeltävälle tasolle, alimmat äitiys- ja vanhempainrahat piti nostaa perustyöttömyysturvan tasolle jne. Näissä lupauksissa ed. Tanja Karpela ennen vaaleja ihmetteli ääneen, miten nuo hallituspuolueet, siis silloiset hallituspuolueet, ovat jättäneet nämä kauniit ja hyvät asiat toteuttamatta.

Mitä keskusta on hallituksessa tekemässä? Lapsilisiä ei sidota indeksiin, kotihoidon tukea ei palauteta leikkauksia edeltävälle tasolle ja minimiäitiys- ja -vanhempainpäivärahoja ei nosteta työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tasolle. Näin ne sanat syödään. Näin ne vaalienaluspuheet niellään.

Mutta mitä erityisesti lapsilisiin tulee, oli eräs yksityiskohta, joka vaalien alla herätti keskustelua, ja se oli silloisen pääministerin Paavo Lipposen oman vaalikampanjansa avajaistilaisuudessa esittämä ajatus siitä, että niukat lapsilisien korotusvoimavarat kohdennettaisiin siten, että ne koskisivat vain ensimmäistä tai toista lasta eli että näin painotettaisiin tämä lapsilisien parannus. Nyt me tiedämme, että nykyinen hallitus on tässä asiassa, etten sanoisi tässäkin asiassa, omaksunut demareitten linjan ja on esittänyt eduskunnalle, että nimenomaan ensimmäisen lapsen lapsilisää korotetaan, ei muiden lasten. (Ed. Ollila: Kiinan-malli!) Tämä niin sanottu Kiinan-malli tarkoittaa sitä, että tällä vaalikaudella lapsilisien reaaliarvo, riippuen vähän inflaatiovauhdista, mutta hyvin todennäköisesti tällä vaalikaudella lapsilisien reaaliarvo kaikista näistä keskustan ruusuisista puheista riippumatta tulee alenemaan.

Mutta jos palataan vielä tähän Lipposen ajatukseen, niin mitä keskusta, joka nyt on siis toteuttamassa sitä hallituksesta käsin, sanoi tästä asiasta ennen vaaleja? Luen, arvoisa herra puhemies, eduskunnan pöytäkirjoista, mitä silloinen kansanedustaja, nykyinen ministeri Liisa Hyssälä tästä asiasta lausui 2. päivänä lokakuuta 2002. (Ed. Ollila: Ehtymätöntä aineistoa!) Hän sanoi näin: "Tätä taustaa vasten kritisoin pääministeri Lipposen vaalikampanjansa avaustilaisuudessa esittämää korotusta lapsilisiin ensimmäisen ja toisen lapsen osalta. Hänen mielestään on otettava pontevampi ote perheiden ja lasten asioihin ja lapsilisäjärjestelmää uudistettava siten, että ostovoima vahvistuu. Lipposen mukaan tällä tehtäisiin oikeutta tavallisille kahden ja kolmen lapsen perheille tekemättä vääryyttä monilapsisille perheille. No", jatkaa Hyssälä, "tällä matematiikan tajulla, joka itselläni on, tehdään nimenomaan vääryyttä monilapsisille perheille. Jos on yksi tai kaksi lasta, silloinhan korotus on 100 prosenttia, mutta jos on viisi lasta, silloinhan korotus on kaksi viidesosaa eli 40 prosenttia. Silloin aina monilapsisen perheen suhteellinen asema yhden ja kahden lapsen perheeseen verrattuna heikkenee. Eli aina suhteellisesti monilapsiset perheet ovat sitten heikommassa asemassa, kun tällä logiikalla korotukset tehdään. Se on ristiriidassa mietinnön lauselman kanssa."

Arvoisa herra puhemies! Juuri tällä logiikalla keskusta itse nyt hallituksesta käsin korotukset tekee, ja mitä ministeri Hyssälä on siitä mieltä? Hän on sitä mieltä, että tehdään nimenomaan vääryyttä monilapsisille perheille "eli aina suhteellisesti monilapsiset perheet ovat sitten heikommassa asemassa, kun tällä logiikalla korotukset tehdään", ja tällä logiikalla, hyvät ystävät, nyt korotukset tehdään. Tämä on keskustan linja. Ennen vaaleja lupaillaan ja ollaan polleita, vaalien jälkeen alistutaan Lipposen komentoon.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi totean, että kun seuraavaksi on odotettavissa leegio keskustalaisia vastauspuheenvuoroja, joissa todistellaan, että kokoomus ei itse kahdeksan vuoden hallitustaipaleellaan saanut aikaiseksi korotusta edes ensimmäisen lapsen lapsilisään, niin totean, että ei meillä ole sellaista käsitystä, että maailma olisi tullut valmiiksi edellisen tai edes sitä edellisen hallituksen aikana, eikä muuten tule valmiiksi tämänkään hallituksen eikä seuraavankaan hallituksen aikana. Tällä haluan sanoa sitä, että totta kai aina jatketaan siitä, mihin edellinen hallitus on tullut, ja kun viime vaalikaudella ja edellisellä vaalikaudella on kiistaton fakta se, että lapsilisiä ei korotettu, päinvastoin niitä 1995 leikattiin, niin oli mielestämme perusteltua lähteä vaalityössä siitä, että tällä vaalikaudella on lapsiperheiden aika ja tällä vaalikaudella tehdään eräitä, nimenomaan lapsiperheitä koskevia myönteisiä ratkaisuja, joista yksi oli lapsilisien korottaminen. Tähän vaalikampanjamme aikana sitouduimme, esittelimme sen mallin, joka on ed. Sarkomaan nyt käsittelyssä olevassa aloitteessa, ja, hyvät ystävät, nyt vaalien jälkeen puollamme tätä, mitä vaalien alla kansalaisille, äänestäjille, lupasimme. Kunpa muut puolueet voisivat menetellä samoin!

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin toden totta, ed. Zyskowicz, elämä on jatkumoa niiltä kuudeltatoista vuodelta, joina te olette valtaa käyttäneet. Samoin se on jatkumoa siltä kasvun ajalta, jota tämän tasavallan taloudessa on taannoin ollut.

Mutta pyysin vastauspuheenvuoron, arvoisa herra puhemies, koska käsitykseni mukaan — ja jotkut saattaisivat sitä jopa toivoa, että näin olisi, toiset ovat tyytyväisiä, että ei ole — keskustalla ei ole 101:tä kansanedustajaa. Toisekseen näistä jatkumoista puhuttaessa keskusta on sitoutunut tähän hallituspohjaan, joka on yhdessä sitoutunut ja tehnyt sopimuksen siitä, että lapsiperheiden taloudellista asemaa kuluvan vaalikauden aikana korjataan. Se sisältää nämä muutokset, jotka nyt on esitetty tulevan vuoden budjettiin lapsilisiin. Se sisältää muutokset kotihoidon tukeen ja näihin teidän niin kaipaamiinne pienimpiin äitiys- ja vanhempainpäivärahoihinkin.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä oppositiopolitiikalla, jota kokoomus ja erityisesti ed. Zyskowicz harrastaa käymällä viime kevään eduskuntavaaleja, ei köyhien lapsiperheiden eikä lapsiperheiden asemaa todellakaan paranneta. Teillä on joka ainoaan asiaan tämä sama: siellä luetaan lehtiä ja kerrotaan meidän vaalitavoitteistamme. Minusta kannattaisi nyt kokoomuksenkin ryhdistäytyä ja ryhtyä tekemään ihan oikeata politiikkaa yhdessä hallituspuolueitten kanssa näissä asioissa, missä te todella olette sitä mieltä, että asioita täytyy parantaa. Ja vaikka ed. Zyskowicz on jo nyt mennyt niin pitkälle, että hän esittää vastauspuheenvuoron omaan puheenvuoroonsa, sanon että kokoomuksella todellakin olisi ollut aikaa edes piirun parantaa näitä hyviä asioita, joita te jatkuvasti tuotte nyt esille.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz toisti täällä kysymyksen, mikä meni vikaan, ja sen, että kokoomuksella on rehellinen linja. Minä uskon, että näin on. Kansa sen käsitti toisin, koska mikään näistä asioista ei ole viimeisten kahdeksan vuoden aikana muuttunut parempaan suuntaan. Kokoomus tiesi koko ajan kaikki nämä asiat. Yhtään esitystä, yhtään toimenpidettä, jolla niissä olisi menty parempaan suuntaan, ei tullut, ed. Zyskowicz, mutta kun vaalikausi lähestyi loppuaan, sitten oltiin sitä mieltä, että pitäisi, ja nyt sanotaan, että niin pitäisi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paloniemelle totean, että voi olla, ettei näillä puheillani todellakaan auteta lapsiperheitä, jos hallituspuolueet eivät ota kuuleviin korviinsa niitä näkökohtia, joita täällä esitämme, kun yritämme kannustaa teitä pitämään kiinni omista lupauksistanne ja toteuttamaan niitä. Mutta ei lapsiperheiden asemaa, ed. Paloniemi, silläkään korjata, että te vaalien alla kierrätte maakuntia ja kenttää ja lupaatte kaiken ja sitten vaalien jälkeen jätätte toteuttamatta kaiken.

Ed. Rehula kiinnitti huomiota siihen, että kun keskustalla ei ole enemmistöä hallituksessa, niin sen hyvät asiat eivät etene. Tämä pakottaa kysymään edustajilta Viitaselta, Puistolta ja Peltomolta esimerkiksi, te sosialidemokraatitko estitte näiden keskustan kaikkien hyvien lupausten toteuttamisen tässä teidän yhteisessä hallituksessanne ja hallitusohjelmassanne. Tekö olette vastuussa siitä, että lapsiperheet eivät saa suurempia korotuksia etuihinsa? Näin ed. Rehula antoi ymmärtää.

Kolmannen asian, mikä minun piti sanoa, herra puhemies, sen unohdin.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lapsilisäkorotus on kyllä tervetullut, mutta kun, ed. Paloniemi, ihmettelitte sitä, minkä takia täällä nostetaan esille niitä asioita, joita ennen vaaleja on puhuttu, että ne pitäisi nyt täysin unohtaa, kyllä jossakin menee raja siinä, missä kulkee politiikan uskottavuus. Minusta on aivan itsestään selvää, että kyllä me ainakin kokoomuksessa mietimme vähän, mitä tuli puhuttua ennen vaaleja, ja me puhuimme sitä, että me haluamme korotuksia lapsilisiin tämän mallin mukaisesti, mistä tässä lakialoitteessa on kysymys, ja me viemme sitä eteenpäin nyt, kun emme ole hallituksessa, olemme oppositiossa. Tosiaankin, jos kaikki ne lupaukset toteutuisivat, joita te annoitte ennen vaaleja, kyllä niillä varmaan osin lapsiperheiden tilannetta lyhytaikaisesti parannettaisiin, mutta onneksi ei ole mahdollista, että kaikki se voitaisiin valtion talousarvioon laittaa, koska silloin kävisi kyllä aika köpelösti kansantaloudelle ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Maltti on valttia, ja sitä edustaa tämä minun lakialoitteeni.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sikäli kun ed. Zyskowicz vanhojen sanomalehtien katsauksiltaan ehtii, niin hän muiksi töikseen etsii syyllisiä. Hän on erittäin etevä siinä, ja siinä tilanteessa saattaisi peiliin katsomisestakin aika ajoin olla hyötyä. Ei täällä auta eikä tarvitse kysellä edustajien Puisto tai Peltomo tai Viitanen perään, kuka torppasi minkäkin ja kenenkin esityksen. Minulla on yksien hallitusneuvottelujen kokemus, ja se kokemus on se, että niissä neuvotteluissa on saavutettu yhteinen hallitusohjelma, hallitussopimus, ja sen sopimuksen kanssa täällä puolustaudutaan ja toisin päin myös hyökätään ja puolustaudumme noita teidän esityksiänne vastaan. Tälle oppositiopolitiikan linjallenne ja esityksillenne, kun olette nyt kätköissänne olleen sydämenkin näihin sosiaalipoliittisiin linjauksiin löytäneet — viittaan tällä Kelan psykiatrisiin rahoihin liittyneeseen keskusteluun — toivotan onnea ja menestystä. Se tulee olemaan pitkä taival, jos tuolla tavalla jatkaa aiotte.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan oikein, ei täällä tarvitse mitään selitellä tai vastailla tämän tyyppisiin kysymyksiin.

Sen verran kyllä sanon, että mielestäni tässä keskustelussa sosialidemokraattina on erittäin helppo ja mukava käyttää puheenvuoro juuri siitä näkökulmasta, että tässä mennään tärkeässä asiassa hallituksen esityksen kautta eteenpäin. Lapsilisät saavat korotuksen, ja ainakin minusta on aivan tärkeää, että ennen vaaleja ja vaalien jälkeen sama linja pitää. Tämähän vastaa hyvin pitkälle todellakin niitä lupauksia, joita itse olemme ennen vaaleja kentällä antaneet. Siinä mielessä suunta on oikea.

Minun mielestäni tässä on paljon muitakin tärkeitä asioita, kun lapsiperheistä puhutaan, muun muassa palvelupuoli, jota myös olemme korostaneet, ja palveluthan paranivat niin viime kausilla kuin paranevat tälläkin kaudella.

Mutta yksi asia, minkä haluaisin nimenomaan kokoomukselta nyt kysyä, kun tuli ihan mieleen, kun te olette varsin usein, ed. Zyskowicz, hyökänneet esimerkiksi työllisyysmäärärahoja ja tällaisia asioita vastaan: eikö kuitenkin esimerkiksi lapsiperheiden osalta monta kertaa työttömyys ja sen aiheuttama köyhyys ole yksi suurimpia syitä siihen kurjuuteen? Näillä työllisyystoimenpiteillä usein sitten saatetaan kuitenkin ihmisiä töihin ja paremman toimeentulon piiriin. Eikö ole lapsiperheiden kannalta aika tärkeäkin asia, että nämä asiat hoidetaan kuntoon myös?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ensinkään ymmärrä, mitä ed. Rehula tarkoitti, kun hän sanoi, että jos aiotaan puolustaa lapsia ja nuoria, esimerkiksi heidän mahdollisuuttaan saada psykiatrista hoitoa, niin on pitkä taival edessä. Toivottavasti hän ei tarkoittanut sitä, että hallitus ei aio niissä asioissa pitkään aikaan tehdä mitään.

Mitä tulee syyttämiseen, niin on todella totta, että minulla on syyttäjäkokemusta. Olen ollut Mäntsälän nimismiehenä ja siinä ominaisuudessa toiminut siellä syyttäjänä. Siellä usein sitten syytetyt kertoivat, että siellä jossakin torin kulmalla tai rautatieasemalla oli joku tuntematon mies, jolta he saivat nämä varastetut tavarat, eivätkä he olleet niitä itse hankkineet eivätkä tienneet niitä varastetuiksi. Vähän tämä tuli mieleen, kun ed. Rehula antaa ymmärtää, että kyllä siellä hallitusneuvotteluissa joku muu esti kaiken sen hyvän toteuttamisen, minkä keskusta oli vaaleissa kansalaisille lupaillut, mutta eipä sitä pidä nyt tässä erikseen muistutella.

Sitten todellakin se kolmas asia, minkä edellisessä puheenvuorossa unohdin, oli se väite siitä, että mitään ei ole saatu aikaiseksi. Haluan korostaa, että nimenomaan lapsiperheiden palvelujen puolella edellisten hallitusten aikana saatiin erittäin suuria harppauksia aikaiseksi. Muun muassa esikoulu-uudistus, joka on historiallinen uudistus Suomessa, toteutettiin. Samoin toteutettiin päivähoito-oikeuden laajentuminen, samoin muun muassa lapsikorotusten nosto työmarkkinatuen osalta.

Mitä lopuksi, ed. Viitanen, tähän työttömyyteen tulee, niin olen todella samaa mieltä, että kaikkein pahin köyhyyden aiheuttaja sekä lapsiperheille että muille on työttömyys. Se, että en ole vakuuttunut työvoimamäärärahojen tai työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuudesta, ei tarkoita sitä, ettenkö kannustaisi hallitusta tekemään enemmän työttömyyden torjumiseksi ja työllisyyden edistämiseksi. Hallitus on ilmoittanut sen keskeisimmäksi tavoitteekseen. Siinä todella kannustamme hallitusta tekemään jotain konkreettista.

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan julkituoda ilahtuneisuuteni siitä, että sosiaalipolitiikan iltapäiväkeskustelut ovat saaneet aivan uutta väriä, kun kokoomuksen puheenjohtaja Ben Zyskowicz on tullut kiinnostuneeksi sosiaalipolitiikasta. Se tulee edistämään tämän asian eteenpäin vientiä. Ilahdun, että olette muuallakin kiinnostunut kuin valiokunnan ovella.

Kun täällä on käyty läpi viime vaaleja, tietysti voi sanoa, että joitakin ilmapallotehtailijoita tulee valituksi, mutta paljon jäi rannalle ja asemille niitä, jotka ilmapalloja myivät. Kyllä kansalaiset osaavat lupaukset ja realiteetit erottaa toisistaan.

Yhdyn ed. Pia Viitasen esiin tuomiin asioihin lapsiperheiden tilanteen parantamisesta, jotka koskevat ennen kaikkea tällä kaudella kotihoidon tukea, lapsilisää ja kansallisen sosiaalipaketin ja kansallisen terveyspaketin läpivientiä, iltapäivähoitoa jne. Nämä ovat niitä, joita ainakin oma joukkoni lupaili tuolla Turun alueella pärjätessään vaaleissa. (Ed. Viitanen: Tampereella myös!)

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitanen ei tainnut olla salissa siinä vaiheessa, kun täällä käytiin keskustelua lapsiperheiden köyhyydestä ja totesin, että kyllä kokoomuksen painopiste on niissä toimenpiteissä, joilla saadaan uusia, aitoja työpaikkoja, joissa lapsiperheiden vanhemmat saadaan työn piiriin ja toimeentulo työn kautta, mutta se ei suoranaisesti liity tähän lakialoitteeseen.

Ed. Lindqvist totesi, että emme kokoomuksessa ole ilmeisesti ymmärtäneet, mitä tarkoittaa lapsiperheiden köyhyys. En nyt pahastunut siitä, mutta jäin hieman hämmästelemään, mihin siinä viittasitte.

Ensinnäkin, kun me tätä esitystä teimme, hyvin tarkkaan mietimme, miten me kohdistaisimme nämä varat. Korotus lapsilisään on erittäin tervetullut, mutta pyrimme olemaan maltillisia ja etsimään sen mahdollisen mallin, jolla parhaiten kohdennettaisiin köyhiin perheisiin. Tässä on korkeampi korotus yksinhuoltajille kuin hallituksen esityksessä. Useat tutkimukset kertovat juuri, että yksin perhettään huoltavilla henkilöillä on kaikkein eniten toimeentulo-ongelmia. Ongelmia on myöskin niissä perheissä, joissa on useita lapsia, ja ennen kaikkea niissä perheissä, jotka ovat heikoissa työmarkkina-asemissa, pätkätöissä, nuorissa perheissä. Siellä on asunto- ja opintolainat ja monet muut asiat. Yleensä näiden perheiden lapset ovat juuri niitä alle 7-vuotiaita keskimäärin. Näiden pitkien pohdintojen jälkeen päädyimme tähän malliin. Olen vakaasti sitä mieltä, että tämä esitys verrattuna hallituksen esitykseen on niin perhepoliittisesti kuin sosiaalipoliittisestikin perustellumpi.

Mutta täytyy lopuksi sanoa, että kaiken kaikkiaan on tärkeää, että se korotus lapsilisiin tulee, mutta toivon, että tätä mallia voidaan miettiä. Esimerkiksi vihreä liitto, vihreiden eduskuntaryhmä, on tehnyt vastaavanlaisen talousarvioaloitteen. Toivon, että tähän löytyy enemmistö ja saadaan tämä vara kohdennettua tällä tavalla.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Sen verran vielä, kun viitattiin näihin viime vaaleihin ja poliittiseen tahtoon, niin uskon ihan varmasti siihen, että yhteinen tahto on parantaa lapsiperheiden asemaa. Mutta kun sitä ryhdytään tekemään, niin jo alkumetreillä keskustelut saattavat kertoa, että meillä on hyvin erilainen tapa pyrkiä samaan maaliin. Hämmästelin esimerkiksi ed. Särkiniemen viittausta rakenteellisiin rahan kohdentamisiin, jotka ovat vain kalliita. Ilmeisesti viittaatte päivähoitoon, iltapäivähoitoon ja erilaisiin perheen tukimuotoihin. En tiedä, mikä olisi teidän tapanne, miten yksinhuoltajat tai vähävaraiset elättävät perheensä muuta kuin käymällä töissä, mitä tukevat nämä teidän mielestänne turhat rakenteelliset satsaukset. Ne ovat suuria yhteiskunnallisia saavutuksia, jotka tukevat lapsiperheitä.

Nyt tehdään paljon erilaisia aloitteita lapsilisien osalta: tämä ed. Sarkomaan kokoomuksen aloite, vihreillä on oma, joka on käsittääkseni vähän erityyppinen spesiaalikohdennus harrastustyyppisiin tukimuotoihin, joka olisi hyvä, mutta me tiedämme, että harkinnanvaraista sosiaalitoimen toimeentulotuen antoa ei ole enää vuosikausiin ollut mahdollista toteuttaa. Jos oikein pinnallisen populistiselle linjalle mennään, ei ole vaikea uskoa, että lapsiperheet jättävät äänestämättä ja heidän epätoivonsa ja uskonsa asioiden parantamiseen heikkenevät.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen liikuttavaa, että täällä muistellaan aikaisempia vaaleja ja niissä käytyjä vaaliteemoja. Nyt on muistettava se, että hallitusohjelmassa, joka on laadittu koko hallituskauden mittaiseksi, on erilaiset sosiaalipoliittiset etuudet jaettu ottaen huomioon talouden kasvun realiteetit. Kokoomus, joka valtionhoitajan roolia on pyrkinyt edellisinä hallituskausina itselleen imemään, on lähtenyt siitä, että tässä tilanteessa nyt täytyisi kaikki asiat laittaa kuntoon kerralla.

Vuonna 95 edellisen kerran lapsilisiin puututtiin, ja kokoomus oli tuolloin hallituksessa. Silloin lapsilisiin kohdistettiin leikkaus. Sen jälkeen on talouden kasvussa edetty kuitenkin seitsemän lihavaa vuotta ja perhepolitiikka ei ole ollut prioriteettilistalla ollenkaan ensimmäisenä.

Kun on sanottu, että tämä 10 euron korotus tulee ensimmäiselle lapselle, niin käytännössähän se merkitsee, että se tulee perheelle. Olisi tietysti äärimmäisen hienoa ollut, jos taloudelliset mahdollisuudet olisivat sallineet sen, että se olisi voitu lapsiluvun mukaan antaa jokaiselle, mutta toisin nyt kuitenkin tässä tilanteessa ovat talouden mahdollisuudet, sitä ei voida maksaa jokaiselle. Kansaneläkelaitos, joka lapsilisät maksaa, maksaa lisät aina yhdelle tilille, ja kun ottaa huomioon sen, että pienituloiset perheet käyttävät nämä lapsilisät jokapäiväisiin menoihin, niin silloin se kohdistuu tasaisesti koko perheelle.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ed. Sarkomaan esitys on oikeata asiaa. Itselläni oli vastaavanlainen täällä viime torstai-iltana käsittelyssä; se tosin kohdistui silloin yksinhuoltajien lapsilisän korotukseen. Tämä on aivan oikeata asiaa.

Mutta haluan kertoa kokoomukselle sen, mistä se johtuu, että kansa ei uskonut eikä äänestänyt teitä. Se ei johtunut siitä, että teillä ei ollut selkeää lapsilisäehdotusta, vaan se johtui siitä, että kokoomus kymmenen vuotta myötäili punavihreän ateistivasemmiston perhepolitiikkaa ja oli siinä osallisena ja vietävänä hyväksyen parisuhdelait ja kaikki muut. Tämä vei pohjan pois. Siinä eivät sitten enää luvut auttaneet. Tämä oli se tausta, mistä se johtui. Jos te haluatte kannatuksen nousuun, niin totta kai tehkää näitä aloitteita, mutta palatkaa myös koti, uskonto ja isänmaa -linjalle. (Ed. Salo: Siellä ollaan!) Sieltä voi ääniä tulla, ei kokoomus liberaalipuolueena pärjää. Tästä on kysymys, kun kysytte, mistä johtuu. Se oli tällainen katsaus tähän asiaan.

Mutta tämä esitys on hyvä, minä kannatan sitä, ja kun te tuotte sen äänestykseen, niin minä myös äänestän sen puolesta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä oikein, mistä aloittaisin tämän näin arvokkaan asian, mutta on hyvä jatkaa ed. Soinin puheenvuorosta, siitä, kuinka kokoomuksen liberaali linja ei pure kansaan ja kuinka se johtaa tuhoon tämän yhteiskunnan niin lapsi- kuin perhepolitiikassa. (Ed. Gustafsson: Alku on hyvä!) Ehkä tämä se sisältö voisi perimmältään olla olemassa.

Jotenkin minulla oli outo kutku, kun tämä täysistunto alkoi. Kuulin takapenkiltä ed. Soinin suunnasta semmoisia erilaisia soidinhuutoja ja ihmettelin, mihin ne johtavat, mutta tähän yleiseen perhepoliittiseen laajaan käsittelyyn ne johtivat, keskusteluun, missä ei jää kääntämätöntä kiveä millekään rintamalle.

Täytyy sanoa, että ei ole mikään outo näköala tämä ed. Sarkomaan aloite eikä ole sillä lailla huono näköala myöskään olemassa, että täällä näyttää olevan vain kokoomuslaisia allekirjoittajia, etupäässä naisia. Minä epäilen, että suurin osa edustajista, jotka itsenäisesti voisivat salissa asioista päättää, uskaltaisi tämän allekirjoittaa, silloin kun siinä mitään muuta komentoa takana ei ole olemassa. (Ed. Tulonen: Kaikki ovat täällä samaa mieltä!) — Tässä tuntuu, ed. Tulonen, että kaikki ovat salissakin suurin piirtein samaa mieltä.

Mutta se, että täällä on käyty vanhaa hallituspoliittista linjakeskustelua: Ed. Zyskowicz väitti, että kun hallitus on tehnyt huonon esityksen eikä ole hyväksymässä tätä linjaa, niin se on keskustan vika. Muistan, että silloin kun edellisellä vaalikaudella näitä huonoja asioita tuotiin esille, niin silloin tehtiin semmoinen leikkaus aina ja näköala, lausuma, että se on huonon, kylmän hallituksen vika. Silloin se mielestäni johti pitkälti valtiovarainministeri Niinistöön, ja sen taakse verhoutuivat kaikki ja vika oli sieltä. Valitettavasti Niinistön kylmä politiikka on seurannut myöskin nykyistä hallitusta ja viittaus siihen, mitä keskusta ennen vaaleja lupasi: keskusta ennen vaaleja pyrki lupaamaan kaiken mahdollisuuden, mikä kansalle hyvää toisi, mutta valitettavasti sosialidemokraatit olivat kirjoittaneet sellaisen hallitusohjelman, missä ei mitään hyvää kansalle ollut tulemassa eikä syntymässä. Niilläkään neuvotteluilla, mitä keskusta siinä aikaiseksi hallitusohjelman muotoilussa sai, ei saatu parannettua näitä asioita, ja siinä mielessä tämä perhepolitiikka erityisesti lapsiperheiden osalta jäi kylmäksi ja karuksi. (Ed. Puisto: Tekeekö edustaja irtiottoa hallituksesta?) Mutta varma on tässä asiassa olemassa, että kun maailma menee eteenpäin, niin kuin ed. Zyskowicz totesi täällä, että seuraava ja sitä seuraava hallituskaan ei näitä valmiiksi saa, niin kyllä tässä paljon parannettavaa on olemassa.

Mutta tämän asian voi hyvin kuulla ja ymmärtää, että kun kuulimme, tietysti pääministeri Vanhasen lausumana, että pitää luoda lapsiperheille uskoa ja tulevaisuutta, pitää saada syntyvien lasten lukumäärä kasvamaan perhekohtaisesti, niin siellä on se sydän ja sisältö olemassa, millä parempaan suuntaan mennään. Tämän osalta kyllä meidän on aika helppo varmasti, uskon, että jokaisen salissa olevan, uskoa siihen, että parannusta asiaan tulee, mutta tarvitaan tässä vaalit pari vielä välissä, jolloin tämä kylmä linja, mitä vanhan, edesmenneen hallituksen aikana toteutettiin ja tehtiin, unohtuu ja löytyy se keskustalainen usko, millä parempaan tasapuolisuuteen tässä pyritään ja tehdään. (Ed. Salo: Onko tämä Kiinan-malli?) — Ed. Salo, mitä tulee tähän Kiinan-malliin, tämä on selkeästi Kiinan-malli. Tämä on huono ja kylmä. Itsekin siihen joukkoon lukeudun, joka siinä vaiheessa kun silloinen pääministeri Lipponen avasi vaalikampanjansa ja puhui kahden ensimmäisen lapsen lapsilisän korottamisesta, naureskellen siihen suhtautui, että kahdelleko lapselle, kaikille pitää saada, kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä, yhtä arvokkaita, mutta niin tämä on nyt vaan kyllä kylmennyt ja tässä rahanpuutteessa sulanut siihen, että ei riitä kuin ensimmäiselle. Tämä on valitettava asia, mutta tähän pitää saada parannusta. Siinä mielessä täytyy sanoa, että tämäkin keskustelu vahvistaa sitä näköalaa, että meidän pitää kaikkien hallituspuolueiden niin kuin ehkä oppositionkin mennä kentälle uusin eväin ja todistaa, kuinka tämä paremmaksi voisi syntyä ja tulla.

On aika erikoinen myöskin tämä sosialidemokraattinen malli, missä todetaan — siihen liittyy paljon muitakin joukkoon — että pitää tuoda vierastyövoimaa Suomeen, että seuraavien kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua ei löydy työvoimaa Suomesta. Eihän tämä ole mikään suomalaisen yhteiskunnan malli. (Ed. Gustafsson: Eikä se ole demarimallikaan!) Vierastyövoiman tuonti — ed. Gustafsson, ei teitäkään voi siitä poissulkea — Suomeen ei ole mikään tulevaisuuden ratkaisu siihen, kuinka Suomen työtätekevän kansan lukumäärä ja edustavuus hoidetaan ja tehdään. Kyllä tämän pitää lähteä kodeista ja perheistä, ja sen kotien ja perheen aseman mitä parhaimmin voi taata vain suomalainen yhteiskunta, Suomen eduskunta, luomalla sen uskon ja hengen, sellaisen hengen, millä luotetaan siihen, että tämä maailma jatkuu ja niitä lapsia tulee ja syntyy.

Tämän osalta voisi ottaa vähän tämmöisen maakunnallisenkin näkemyksen tähän asiaan. Kun itse edustan Kaakkois-Suomea, eivät nämä työllisyys- eikä syntyvyysluvut ole siellä kovin kummoiset eikä häävit. Kun otetaan toinen laitimmainen, kun näin ed. Vihriälän tuossa edessä, Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa, siellä kuitenkin uskotaan tulevaisuuteen, kansa käy työssä ja lapsia syntyy, koulut ovat täynnä, jopa ylitäynnä monessakin paikassa. Tässä olisi jotain tehtävää ja hoidettavaa, enkä minä usko, että se johtuu mistään pienistä asioista eikä rahalla ole siinä tekemistä. On kyse vain aatteesta ja uskosta tulevaisuuteen, (Ed. Salo: Sähkökatkos!) ja se pitäisi meidän hoitaa. — Ed. Salo, sikäli kuin minä ymmärrän, tekin hääräätte ennemmin valoisassa kuin pimeässä, (Naurua) ettei sähkökatkos voi tätä asiaa ratkaista.

Jos tätä maailmaa katsotaan eteenpäin, niin pitää löytää sellainen tunne ja tunnelma, millä päästään siihen, että syntyvä lapsi syntyy sellaiseen perheeseen, että on tulevaisuuden mahdollisuudet, syntyy odotettuna ja on hyvät kasvumahdollisuudet. Siinä mielessä ed. Sarkomaan aloite on hyvä, että tämä koskee pieniä lapsia. Mutta kyllähän tietysti itseäni paremmat asiantuntijat oikein tämän asian tietävät ja omalta kohdaltani ainakin tavallaan olen sen ehkä kokenut kahden lapsen isänä, että ennen kouluikää kulut lasta kohti eivät ole niin suuret kuin ne ovat sen jälkeen, kun on menty peruskouluun ja varsinkin sen jälkeen. Silloin niitä kuluja ja kustannuksia tulee, kun varsinaisesti sitä lasten omaa työpanosta ja sitä kautta olevaa tuloa ja tulosta siihen perheeseen ei vielä muodostu. Mutta tällä lailla kaikki tämä keskustelu, mitä tähän syntyy, toivottavasti se vie sitä uskoa eteenpäin, että lasten asema suomalaisessa yhteiskunnassa vahvistuu, olipa tämän aloitteen tekijänä sitten oppositio taikka hallitus taikka miltä rintamalta tahansa.

Herra puhemies! Niin kuin sanoin, kun parit vaalit käydään, lapsiperheiden asema on Suomessa turvattu ja tämä höpinä tuontityövoimasta, vierastyövoimasta, voidaan lopettaa tässä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt me saimme sen kuulla ihan omin sanoin kaikki, jotka täällä salissa ovat, kuka on syypää siihen, että nämä keskustan vaalilupaukset eivät ole toteutuneet vaalien jälkeen. Näin harvinaisen selkeää tunnustusta harvoin kuulee hallituspuolen kansanedustajalta kuin ed. Lahtela äsken antoi.

Oikeastaan ainut katekismus, mikä tällä hetkellä täällä minun laatikossani on, on tietenkin nämä vaalilupaukset, ja ainahan ne myöskin ministereiden kautta kirkastuvat. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälän Huomaa ihminen -esite on täällä, ja jos täältä luen, niin kyllähän täällä luvataan eläkeläisille, täällä luvataan maanviljelijöille, täällä luvataan terveydenhuoltoon, täällä luvataan lapsiperheille melkein mitä tahansa voi kuvitella. Ei mitään toista rääpyä ja päätä. Katsotaan nyt, kun tämä ed. Sarkomaan esitys tulee ratkaisevaan äänestykseen tuossa joulun aikana, ovatko ne puheet tänä iltana olleet sitä luokkaa, tuleeko se äänestyskäyttäytyminen myöskin tekojen mukaisesti. Silloinhan se tietää sitä, että tämä esitys tulee menemään läpi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoro oli hänelle tyypillisellä tavalla niin selkeä, rehellinen ja analyyttinen, että on suorastaan harmi, että salissa ja lehtereillä ei ole enempää väkeä kuuntelemassa tätä puheenvuoroa. Ed. Lahtela sanoi, että hallituksen perhepolitiikka on kylmää ja karua, ja moitti minua siitä, että syyllistän keskustan tästä. En aina jaksa pitää mielessä, että keskusta on aika syytön siihen, mitä nykyisessä hallitusohjelmassa ja hallituksen tekemisissä tapahtuu. Toinen tietysti, minkä myönnän omaksi rajoitteekseni, on se, että aika paljon, liikaakin varmasti, tarkastelen näitä hallituksen tekemisiä niiden lupausten valossa, joita päähallituspuolueet, demarit yhtäältä ja keskusta toisaalta, vaalien alla Suomen kansalle antoivat.

Annan mielelläni tässä asiassa periksi ed. Lahtelalle. En sano, että hallituksen puutteelliset ja huonot esitykset perhepolitiikan osalta ovat keskustan vika, vaan pyrin tästä eteenpäin sanomaan hänen sanoillaan, että se on huonon ja kylmän hallituksen vika.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuitenkin on pakko sanoa, että vaikka ed. Lahtelan puheenvuoro oli erinomainen ja myöskin rehellinen, niin enpä minä sille voi mitään, että tässä maassa tietty poliittinen sopimusjärjestelmä toimii, ja saattaapa olla, että tässä salissa joskus kiemurrellaan, kun on pakko toimia niin kuin toimitaan, ja se koski myöskin kokoomusta viimeisten kuudentoista vuoden aikana, mutta silloin ei edes haluttu.

Mutta erääseen asiaan haluan kuitenkin vielä puuttua. Tässä nimittäin puhuttiin lapsiperheiden köyhyydestä, ja tutkimukset osoittavat, että tällainen ilmiö on selkeästi huomioitu. Sanotaan, että sitä voitaisiin korjata sillä, että tulisi työtä. Se on totta osan perheiden osalta, ilman muuta niin. Se parantaa tilannetta huomattavasti. Mutta sitten meillä on sellainen joukko perheitä, jotka jo ovat työssä, jotka kuitenkin niillä palkkatuloilla, jotka Suomessa keskituloiset esimerkiksi voivat hankkia, ovat köyhiä, aivan tutkimusten mukaan; sellaisia perheitä, joiden tarve mennä toimeentulotukiluukulle on huomattavasti kasvanut koko 90-luvun ajan; sellaisia perheitä, joissa, jos katsotte tilastoja, jopa aborttiluvut yllättäen ovat kasvaneet.

Jos kysytään, mistä se johtuu, niin siinä nyt tullaan niihin rakennekysymyksiin, joihin ed. Puisto täällä viittasi lainatessaan minua. Kyllä ne ovat juuri niitä kysymyksiä. Minä en kritisoi palveluita sinänsä, ne ovat tarpeellisia, ne ovat osa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta se tapa, miten palveluiden rahoitus tehdään, se vaihtoehdottomuus, mikä niihin sisältyy, se vain tulee nyt meidän omaan nilkkaamme. Sille ei voi mitään. Se voitaisiin tehdä toisin, jos haluttaisiin, ja silloin tämä kissanhännänveto tässä asiassa loppuisi kokonaan. Silloin perheelle jäisi vapaus valita: sen valinnan mukaan, minkä he tekisivät, he toimisivat, ja kenelläkään ei olisi nokan koputtamista. Nyt vain käy sillä tavalla, että se kiinnivedetty rakenne näissä asioissa estää tämän valinnan teon. Siihen haluttaisiin muutos. Veronmaksajat säästäisivät, lapset voisivat paremmin, perheet voisivat valita ja kunnatkin valittaisivat vähemmän.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! On oikeastaan aika miellyttävää kuunnella tätä keskustelua näin sosialidemokraattina, koska tästähän voisi tehdä sen johtopäätöksen, että kaikki ne hyvät asiat, mitä lapsiperheiden kannalta on viime aikoina saatu aikaiseksi, viime kaudella lähinnä palvelupuolella, mitä ed. Zyskowicz aikaisemmin toi kunniakkaasti esille, ja tällä kaudella tulonsiirtopuolella, ovat puhtaasti sosialidemokraattien ansiota. Ilmeisesti näin sitten on, koska me täällä tunnumme jokaisen puheenvuoron käyttäjän mukaan soittavan sitä pilliä, jonka mukaan tanssitaan.

Tietenkin itse kyllä sanon, että varmasti tässä on myös paljon perää siinä suhteessa, että nimenomaan sosialidemokraatit ovat eduskuntaryhmänä painottaneet voimakkaasti koulupuolen palveluiden toimivuutta, päivähoitopalveluita, esiopetusta, syrjäytymisvaarassa olevien lasten valtionosuuksia ja kaikkia näitä ja myös tuloksia on näkynyt, että tietenkin näin voidaan ajatella. Totta kai nyt otettavat askeleet ovat pieniä askeleita, mutta kun aina kysytään, kuka maksaa, niin jälleen kerran joudumme menemään pienin harppauksin eteenpäin, jos nyt harpata voi pienesti.

Sen haluaisin vielä täsmentää aikaisempaan puheenvuorooni, kun otin työllisyysmääräraha-asian esille, että oikeastaan tarkoitin lähinnä sitä, että kun kokoomus on ollut hyvin tarkka, ihan oikein, juuri siitä, että kaikki, mitä esitetään, maksaa jotakin ja niillä on hintalappu ja täytyy olla myös rahoitus, niin hyvin monta asiaa te olette nyt sitten rahoittamassa oikeastaan vain ja ainoastaan näiden työllisyysmäärärahojen kimppuun käymisellä. En minä muista ainakaan, että te olisitte kauheasti muilla keinoilla rahoittaneet, kun teille kyllä veronalennukset ja kaikki sopivat, että sieltä ei paljon pelivaraa löydy. Nämä työllisyysmäärärahat pitäisi käytännöllisesti katsoen ottaa nolliin teidän mielestänne, koska te olette Holman—Vihriälän-mallia rahoittaneet sillä ja tätäkin kenties rahoitatte sillä.

Onko se nyt tosiaankin niin, että yhtäkään perhettä, yhtäkään köyhää perhettä, näillä työllisyysmäärärahoilla ei autettaisi tänä päivänä, kun minun väitteeni on päinvastainen?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitasella on nyt väärä käsitys suhtautumisestamme työllisyysmäärärahoihin ja niillä rahoitettaviin muihin hankkeisiin. Olemme esittäneet työllisyysmäärärahoista rahoitettavaksi vain ja ainoastaan osan tästä yrittäjien työvoimakustannusten alentamisesta ja olemme esittäneet siihen käytettäväksi ensi vuonna työllisyysmäärärahoista sen lisäyksen noin 100 miljoonaa euroa, jonka hallitus on esittänyt lisäyksenä työllisyysmäärärahoihin. Työllisyysmäärärahojen kokonaisvolyymi ensi vuoden budjetissa on noin 1,9 miljardia euroa, ed. Viitanen.

Miksi olemme tuossa vaiheessa esittäneet työllisyysmäärärahoista 100 miljoonaa euroa siirrettäväksi yrittäjien työvoimakustannusten alentamiseen? Syy on aivan selvä: uskomme siihen, että käyttämällä tämän 100 miljoonaa euroa tätä kautta pystymme paremmin luomaan aitoja uusia työpaikkoja, joihin työttömät ihmiset voivat työllistyä. Tämä tarkoittaa sitä, että työministeriön esittämään aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, jota aivan ehdottomasti myös tarvitaan, jäisi joka tapauksessa 1,8 miljardia euroa ensi vuonna käytettäväksi. Eli emme ole kiistämässä aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteiden tarpeellisuutta. Olemme osan siihen esitetyistä varoista valmis käyttämään tavalla, joka uskoaksemme ja käsityksemme mukaan paremmin hyödyttää työttömiä ihmisiä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitaselle voin todeta, että tämän lakiesityksen kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin hallituksen lapsilisäkorotukseen varaamat voimavarat. Mutta tämä lakiesitys liittyy talousarvioaloitteeseen, jossa myöskin sidotaan lapsilisät indeksiin, ja se hieman menee yli hallituksen esityksen, mutta kuten tiedämme, nämä lapsilisärahat ovat aina määrärahoja. Hieman ehkä lisää siihen tarvittaisiin, mutta tämä on todellakin halvempi, ja tässähän yksinhuoltajakorotus on vielä suurempi. Tässä se on 5 euroa eikä 3 euroa niin kuin hallitus esittää. Tämä on sikälikin perustellumpi esitys.

Toivon todella, että lapsilisien sitomista indeksiin harkittaisiin, koska siitä oltiin niin suloisen yksimielisiä silloin, kun käytiin lapsia ja nuoria koskeva selonteko, ja siinä oli kaksi pontta ja keskeisin oli se, että lapsilisät pitäisi sitoa indeksiin. Toivon, että siihen saadaan myöskin demareilta kannatusta, kun te niin pontevia olette.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on lähtenyt aika paljon eri raiteille siitä, mistä alun perin oli kyse. Kysehän oli siitä, että ed. Sarkomaa on tehnyt lakialoitteen, jota kokoomus jo vaalikampanjassaan kannatti ja joka nimenomaan on vaihtoehto hallituksen tekemälle esitykselle ja, kuten tässä kävi ilmi, myös kustannusneutraali siihen nähden.

Täällä aikaisemmin ed. Hautala oli huolissaan valtiontalouden tilasta. Minä olen tyytyväinen siihen, että ne kaikki, mitä keskustalaiset ennen vaaleja esittivät, ei tarvitse puhua vain Hyssälästä, vaan myöskin niistä kandidaateista, joiden kanssa itse vaalikentillä kävin, että ne esitykset eivät ole toteutuneet, koska silloin me vasta suossa olisimme.

Kaikkein tärkein, ja sen takia pyysin nimenomaan puheenvuoron, ovat ed. Viitasen käsitykset aktiivisesta työvoimapolitiikasta ja sen tehosta. Kehottaisin, että ed. Viitanen ottaisi vaikka eilisen päivän Helsingin Sanomat ja katsoisi, paljonko sillä on saatu todella aikaan. Tahdon korostaa sitä siitä kokemuksesta, kun itse olen ollut opettajana niillä kursseilla, että siellä on kolmenlaista väkeä. Siellä on niitä, jotka työllistyisivät ilman niitä toimenpiteitä, siellä on niitä, jotka eivät työllisty, vaikka toimenpiteet tehdään, ja sitten siellä on se porukka, jolle on oikeasti hyötyä niistä toimenpiteistä. Ja sille porukalle nämä nykyiset määrärahat aivan varmasti riittävät. Yksikään lapsiperheen vanhemmista ei tule työllistymään tämän lisämäärärahan ansiosta. Siihen en usko. Riittää, kun vain tarkemmalla kammalla valitaan sitä porukkaa kursseille, siitä on kyse. Sen takia on viisaampaa käyttää ne lisämäärärahat, noin 100 miljoonaa euroa, kuten ed. Zyskowicz täällä mainitsi, johonkin, joka voi oikeasti luoda pitkäaikaisia ja kestäviä työpaikkoja. Tästä on kyse. Meillä on tavoite sama, mutta me olemme keinoista eri mieltä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut mieluisaa seurata tätä perhepoliittista keskustelua ja havaita verrattain yhtenäinen näkemys lapsiperheiden huolesta. Tämähän tietää tuleville vuosille hyvää lapsiperheiden kannalta. On kuitenkin hyvä todeta, että lapsiperheiden taloudellinen tilannekin on kokonaisuus, josta yksi osa on lapsilisät. Tähän kokonaisuuteen kuuluu moni muu asia, muun muassa kotihoidontuki, veroratkaisut, äitiyspäiväraha ja peruspalvelut.

Hallitusohjelmassa on puututtu varsin määrätietoisesti lapsiperheiden tilanteeseen, ja se on täällä tullut esille. Me olemme varmasti kuitenkin siitä yksimielisiä, että siihen voisi ohjata enemmänkin resursseja, mutta tiedämme kokonaistaloudellisen tilanteen. Vuonna 2005 korotetaan kotihoidon tukea, ja sen merkitys ei ole vähäinen.

Nyt tässä on puhuttu myös, lähinnä kokoomuksen taholta, arvovalinnoista. Minä en kovin paljon halua muistella vanhoja, mutta on syytä todeta, että 90-luvulla elimme, varsinkin puolivälistä eteenpäin, lähihistorian voimakkaimman taloudellisen kasvun aikaa. Sinä aikana tehtiin myös suurimmat leikkaukset nimenomaan lapsiperheiden tilanteeseen ja keskeisessä roolissa tässä oli kokoomus. Eli kyllä meidän täytyy peilata näitä asioita kokonaisuutta vasten. Mutta tässä asiassa tämän keskustelun perusteellakin lapsiperheiden osalta voi tarkastella silloin luottavasti tulevaisuuteen, kun tietyistä periaatteista on näinkin yhtenäinen näkemys.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Mihinkä työllistämisrahoja sitten käytetään, niin se on ensiarvoisen tärkeää. Tänään puhutaan lapsiperheistä. Itselläni on sähköpostia tuolla, jossa syytetään eduskuntaa siitä, että me tukityöllistämme pienten lasten äitejä ja isiä. Ja kun tiedetään, mitä se tarkoittaa, niin totta kai se on selvää, että perheen tulot ovat silloin hyvin epävarmat. Eli tukityöllistäminen sinänsä ei ole kovin kannatettavaa, koska kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan lapsiperheille ja tietysti kaikille muillekin työttömille kunnollisia, pitkäaikaisia työsuhteita, ovat arvokkaita.

Mutta, arvoisa puhemies, pyysin oikeastaan puheenvuoron sen vuoksi, mitä ed. Särkiniemi sanoi. Hän käytti erittäin järkevän puheenvuoron siitä, miten lapsiperheet ovat joutuneet tämmöiseen loukkuun, että köyhyys uhkaa. Täällä ed. Virpa Puisto aikaisemmin väitti, että ne ovat juuri niitä, jotka toimeentulotukea hakevat. Olen todella nähnyt semmoisen tilaston, että ei niin ole, vaan ne ovat perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä. Meillä on aika kireä verotus, aika korkeat palvelumaksut ja he eivät saa mitään muuta. Semmoiset lapsiperheet valitettavasti ovat siinä köyhyysloukussa. Tietysti on paljon äitejä, joskus isiäkin, jotka haluavat hoitaa lastansa kotona.

Nythän hallitus on tietysti vähän lisännyt kotihoidon tukea, mutta allekirjoittanut ja monet muut kokoomuslaiset ovat tehneet talousarvioaloitteen, että todella kotihoidon tuesta tehtäisiin vaihtoehtoinen muoto päivähoidolle. Täällä esitänkin tänään, että kotihoidon tukea talousarviossa todella lapsille lisättäisiin.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Luvallanne totean, että pikkuisen on huvittanutkin kuunnella tätä käytyä keskustelua. Mutta erityisesti olen ihaillut ed. Zyskowiczin tietämystä ja osaamista, etten sanoisi ihailua siitä, mitä nykyinen ministeri Liisa Hyssälä on ennen vaaleja sanonut tai tehnyt. Se alkaa olla sillä tasolla, että sitä ei enää täällä niin kauheasti kannattaisi todistella, koska se ei näitä asioita vie eteenpäin. Minusta siinä olisi väitöskirjan aihetta. Se tulisi varmasti näillä tiedoilla kyllä menestymään aivan pienellä lisäpanostuksella.

Tähän itse asiaan pyysin puheenvuoron sen jälkeen, kun ed. Sarkomaa sieltä äsken peräsi sosialidemokraattien kannatusta tälle aloitteelle. Tässä on erinomaisen hyvät perusteet, kun puhutaan niistä lapsiperheistä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella, ja erityisesti monilapsisista perheistä ja yksinhuoltajaperheistä, mutta niiden perheiden tilanne ei parane sillä yhtään, että kaikille, erityisen hyvätuloisillekin perheille annetaan 10 euroa lisää rahaa.

Jos me näemme tilanteen tämmöisenä kuin näissä perusteluissa sanotaan, niin autetaan sitten niitä perheitä, jotka sitä apua tarvitsevat. Maailma muuttuu ja tilanteet muuttuvat, mutta onko aina pyhää se, että lapsilisä maksetaan kaikille lapsille riippumatta siitä, huomaako perheessä se, joka taloutta hoitaa, että sellaista rahaa on edes tullut. Sillä rahalla ostetaan ehkä auto lapselle, kun hän täyttää 18 vuotta, ja se ei ole lapsilisän tarkoitus. Kyllä sitä voitaisiin miettiä siltäkin pohjalta, että vähän mietitään sitä, kellekä lapsilisää annetaan. Silloin parannetaan näiden ihmisten asemaa, joita ed. Sarkomaa tässä perusteluissaan perää.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pidän ed. R. Ojalaa todellisena herrasmiehenä, kun hän levittää leveät hartiansa edustajakollega Hyssälän tueksi ja avuksi, (Naurua) mutta haluan kuitenkin todeta, että ed. Hyssälän vaalilupaukset olivat niin hulvattomia, että luulen, että niitä jo ihan tällaisena, miten nyt sanoisi, historiallisena anekdoottina tämä vaalikausi kannattaa kyllä aika ajoin aina tarkastella.

Mitä tulee väitöskirjaohjaukseen, niin kiitän siitä. Kuitenkin olen peruskoulutukseltani juristi, ja näin ollen väitöskirja tulisi tehtäväksi juridiikan alueelta. Koska vaalipetos ei ole kriminalisoitu, niin en usko, että pystyisin tekemään väitöskirjan ed. Hyssälän vaalilupauksista.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi tähän ihan pääasiaan eli ed. Sarkomaan tekemään aloitteeseen:

Kun on hyvin kriittisesti koko tämän keskustelun kuunnellut ja kuullut erilaisia mielipiteitä, niin en ole huomannut sen tyyppistä kritiikkiä, jossa sanottaisiin, että hallituksen esitys, tämä niin paljon puhuttu Kiina-malli, onko se Kiinan-malli tai Paavo Tsetungin malli tai mikä tahansa nimi sille nyt sitten annetaan, olisi oikeudenmukaisempi malli kuin tämä malli, mitä ed. Sarkomaa on esittänyt.

Ymmärsin ed. Töllinkin puheenvuorosta, että hänkin henkisesti on sitä mieltä, että tämä kustannusneutraalisti tehty ed. Sarkomaan malli on lapsiperheiden kannalta oikeudenmukaisempi malli kuin hallituksen tekemä malli. Jos täällä on toisenlaisia mielipiteitä, niin ilmoittakaa nyt, että tiedämme, miten näihin esityksiin jatkossa kannattaa suhtautua. Siltä pohjalta toivoisi, että hallituspuolueiden (Puhemies koputtaa) ryhmissä käydään keskustelua ja muutetaan hallituksen esitys ed. Sarkomaan mallin mukaiseksi, koska se ei maksa myöskään enempää.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi haluan sanoa, kun tässä tuli aivan uusi näkökulma tähän lapsilisäkeskusteluun eli täällä esitettiin, että ryhdyttäisiin tuloharkintaan sen mukaan, kenelle lapsilisät kohdennetaan, jos oikein ymmärsin ed. R. Ojalan puheenvuoron, että kyllä on niin, että sellainen asia, josta viimeiseen asti pitää pitää kiinni, on se, että lapsilisät kuuluvat kaikille perheille. Täällä on käytetty sosialidemokraattien ja keskustan puolelta puheenvuoroja, ja aika vaarallisia puheita nuo ovat. Esimerkiksi tavallinen keskituloinen perhe, joka maksaa opintolainaa, asuntolainaa, maksaa kireää veroa, monenmoisia tulosidonnaisia päivähoitomaksuja, on aika tiukassa tilanteessa. Teidän puheenvuoronne osuisivat juuri tavalliseen sairaanhoitajaan, lähihoitajaan, tavalliseen insinööriperheeseen. Sieltäkö halutaan voimavaroja viedä tai tavalliselta poliisilta, tai vähän paremmiltakin, mitä ed. Salo täällä edustaa? Aika vaarallinen puheenvuoro. Toivon, että ryhmänne ei yhdy tähän esitykseen ja pidetään huolta siitä, että jokainen lapsiperhe, se tavallinen sairaanhoitaja-poliisiperhekin, saa sen lapsilisän tulevaisuudessa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On todella kiitettävää ja miellyttävää todeta se tarmo, jolla kokoomuksen ryhmän johto on aloittanut tämän syksyn kiinnostumalla sosiaalipolitiikasta ja sen suunnasta. (Ed. Tulonen: Aina olemme olleet!) Se on todella hienoa, että vihdoinkin olemme tilanteessa, että pääsemme puhumaan siitä suunnasta, jossa sosiaalipolitiikkaa tässä maassa harjoitetaan ja eteenpäin viedään. Oikein jään odottamaan, kun kokoomus julkaisee, julistaa oman ohjelmansa siitä, millä tavalla tulevaisuutta luodataan. Säästän lähiviikkojen keskusteluihin oman arvioni siitä teidän vaalilupauksestanne, 100 miljoonaa euroa terveydenhuoltoon ja hoitotakuu kylkiäisiksi, säästän tämän jatkoon, mutta tämä on yksi esimerkki, johon oli sisällytetty erittäin paljon arvoviritteisiä varauksia.

Toisekseen, ed. Salo kaipasi täällä puolustajaa hallituksen esitykselle. Hallitus on tehnyt lapsilisien korottamiseksi yhden esityksen. Se on yksi malli, se on yksi valinta, joka on hallituksen yksimielinen esitys. Siinä ovat takana niin sosialidemokraatit, keskusta kuin Rkp. Me äänestämme siitä, ja ed. Salollakin on sen verran kokemusta hallituspuolueen kansanedustajana toimimisesta, että te tiedätte varsin hyvin ja paljon paljon minua paremmin, mitä sille esitykselle tässä salissa tapahtuu.

Toisekseen, ed. Salo, lupaan, että saatte omaan laatikkoonne nykyisistä keskustaministereistä muitakin kuvia. On todella kiinnostavaa ja hienoa nähdä se, että teillä on sydäntänne lähellä ministeri Hyssälä niin pitkälle, että säilytätte hänen valokuvaansa omassa laatikossa. (Naurua) Tule lisäämään galleriaanne näiltä osin. Se on sitten toinen asia, mitä ne kuvat pitävät sisällään, (Puhemies koputtaa) mutta joka tapauksessa tämä on hienoa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Minulla ei ollut mahdollisuutta seurata tätä keskustelua kuin vain ihan loppumetreillä. Sen vuoksi olen nyt vähän hämmästellyt sitä. Tässähän on nyt kuitenkin kysymyksessä tällainen kokoomuksen pörhistely, halutaan olla sosiaalisia nyt, ei ole oltu sitä aikaisemmin. Se, mikä nyt tuli mieleen, kun tässä todettiin ed. Reino Ojalan rohkea näkemys siitä, että lapsilisiä voitaisiin joskus kohdentaakin oikeudenmukaisemmin, ikään kuin laajempaa demarinäkemystä, että kunnioitan ed. Reino Ojalan vilpittömyyttä tässä asiassa. Mutta kyllä demarit tällä hetkellä painottavat ja me korostamme tätä universaalia sosiaalipolitiikkaa, jonka osa tämä lapsilisä on, että se tulee kaikille perheille, rikkaille, köyhille. Mutta minä olen monesti ajatellut sitä, että kun lapsilisiin käytetään vanhassa rahassa yli 8 miljardia markkaa, niin ei Suomi kovin köyhä maa ja huonoissa kantimissa ole, kun meillä on mahdollisuus antaa sitä myöskin niille perheille, jotka eivät sitä oikeasti tarvitse. Mutta korostan, sosialidemokraatit pitävät kiinni universaalista sosiaalipolitiikasta, jonka yksi osa tämä kaikille tuleva lapsilisä on. Se on tärkeä yhteiskunnallinen ja perhepoliittinen signaali, josta haluamme pitää kiinni.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuoron johdosta on pakko todeta, että ei minulla ole mitään tarvetta eikä haluakaan puolustaa ministeri Liisa Hyssälän käymää vaalikamppailua enkä sitä tee. Minä vaan halusin kertoa sen, että jatkuvasti täällä esille otettuna ed. Ben Zyskowiczin suulla se ei edistä tätä keskustelua eikä näitten asioitten eteenpäinviemistä. Tarkoitin, että voisi joskus olla tarveharkintaa siinä, koska sitä käyttää, eikä suinkaan aina.

Ed. Sarkomaa, minä en ehdottanut mitään uutta käytäntöä lapsilisiin. Minä ihmettelin sitä, että sellaista keskustelua ei nykyistä enempää käydä. Jos rahasta on pula ja jaettavasta on pula ja on todellisia epäkohtia, niin kuin te perusteluissa sanotte, silloin voisi olla ajateltavissa, että semmoista keskustelua käytäisiin. Enkä nimennyt mitään ammattiryhmää. Te lähditte siitä, että jos tarveharkintaa tulisi, sairaanhoitajat ja poliisit jne. jäisivät sitten ulkopuolelle. Mutta se on teidän käsityksenne asiasta, minun on aivan toisenlainen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vähän ed. Ojalan aikaisemman puheenvuoron innoittamana haluaisin muistuttaa siitä aiheesta, että lapsi on yhtä tärkeä perheessä, niin köyhässä perheessä kuin rikkaassa perheessä. Tältä osin toivon, että koskaan ei sellaista näköalaa synny, että lähdettäisiin tekemään kauppaa siitä, kenelle lapsilisä kuuluu ja kenelle ei. Se on muu sosiaaliturva, mikä takaa ja jakaa ja tasoittaa tämän asian, mutta lapsi on aivan yhtä arvokas, Suomen kansalainen, tuleva kasvava kansalainen köyhään sekä rikkaaseen perheeseen. Tältä osin toivon, että syntyy ja säilyy tämmöinen sosiaalinen ja oikeudenmukainen jakoperuste, että kaikille vähän. Tämä nimenomaan tarkoittaa, että tällä kertaa kaikille vähän. Muu sosiaaliturva takaa sen sitten, että muille tulee vähän enemmän. Toivon, ettei vesity vain tämä alkuperäinen ajatus, mikä ed. Sarkomaan aloitteeseen ja puheenvuoroon sisältyy. Kyllä tässä on parantamisen tarvetta olemassa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä mielestäni ihan selkeästi aiemmin ed. Gustafsson ja myös ed. Ojala toivat esiin sen, mikä tämä linja tässä on ja mikä sen tulee olla meidänkin mielestämme. Mutta se ei varmaan poista sitä, että aikaisemmin ja nytkin ja tulevaisuudessakin me teemme aina valintoja. Mielestäni itse olen aina kovasti peräänkuuluttanut niissä valinnoissa myös sitä, että sellaiset toimenpiteet, mitkä apua tarvitsevaan kaikista parhaiten tehoavat, olisivat niitä kiireellisimpiä. Minun mielestäni hyvä esimerkki oli viime kaudella se, kun kiireellisimmäksi toimeksi lapsipoliittisessa selonteossa kerta kaikkiaan katsottiin syrjäytymisuhan alla olevien lasten palvelut. Tällä hetkellä hyvin kiireisiä toimia on esimerkiksi juuri joku erityisopetuksen saatavuus. Tällä hetkellä päiväkodeissa ei ole pätevää henkilökuntaa, erityisopettajia, jotka voisivat varhaisessa vaiheessa puuttua lasten ongelmiin. Mitä siitä sitten seuraa, jos ei ajoissa voida puuttua? Eli tämän tyyppiset asiat ovat vähintään yhtä tärkeitä tässä kokonaiskeskustelussa, kun puhutaan lapsiperheistä ja lapsiperheiden asemasta, mutta tämä ei sulje pois sitä, ettei myös uudistuksia tulonsiirtopuolella tarvita. Mielestäni hallitus etenee aivan oikein oikeaan suuntaan tässä nyt.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy ihmetellä eräitten kannanottoja siitä, että lapsia tehdään tässä maassa lapsilisien takia. Itselläni on kolme lasta, ja nyt parin viikon vanha pappa on tässä, enkä ole kuullut tyttäreni tai hänen miehensä koskaan mainitsevan siitä, että tehdään lapsia sen takia, että saadaan lapsilisiä. Minusta ne puheet ovat kyllä pötyä.

Samalla lailla voisin kyllä yhtyä ed. Ojalan puheeseen siinä asiassa, että kun viime keväänä luin paikallisesta lehdestä, Aamulehdestä, kuinka siinä esitettiin sijoitusvinkkejä siitä, mihin lapsilisäsi voit sijoittaa, niin mielestäni, jos tälle tielle lähdetään, kyllä silloin meidän pitää kriittisesti tarkastella, tarvitaanko niitä lapsilisiä semmoisiin perheisiin, joissa niillä tehdään sijoituksia ja sijoitetaan niitä ja mietitään, kuinka saadaan paras tuotto niille lapsilisille. Kyllä kai me lapsirakkaudesta niitä lapsia teemme emmekä mistään rahasta.