Ulla  Anttila  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä talousvaliokunnan mietintö tuli hyväksytyksi eikä vihreiden vastalauseen mukainen esitys saanut enemmistön tukea. Vihreiden vastalauseen ajatuskulku on kovin erilainen kuin talousvaliokunnan kanta. Vihreäthän ehdottivat, että Suomen pitäisi jättää päästökiintiöistä 5 prosenttia niin sanotusti huutokaupattavaksi. Tällä tavoin Suomi pääsisi lähemmäksi sitä päästöjä vähentävää uraa, joka tarvitaan Kioton tavoitteiden saavuttamiseksi.

Mutta valitettavasti joudumme nyt käymään keskustelua talousvaliokunnan mietinnön siitä osasta, jossa linjataan mahdollisuutta päästökiintiöiden ostamiseksi. Jo ensimmäisen käsittelyn yhteydessä esitin kritiikkiä talousvaliokunnan enemmistön kantaa kohtaan.

Minusta ensinnäkin näyttää siltä, ettei Suomen kansantalous tarvitse kiintiöiden korottamista. Mitkään toistaiseksi esitetyt tosiseikat eivät tue tätä oletusta.

Toiseksi, tässä on kysymys valtiontaloudellisesti erittäin suurista summista. Pidän kyseenalaisena teollisuuspolitiikkana sitä, että teollisuustukina ryhdyttäisiin lunastamaan markkinoilta päästökiintiöitä Suomen teollisuutta varten.

Kolmanneksi, talousvaliokunnan linjaus on kyseenalainen sitäkin silmälläpitäen, ettei ole mitään varmuutta, että Suomi pystyisi saamaan komissiolta luvan tällaiseen hankkeeseen. Näin ollen ei ole mielekästä, että tämä talousvaliokunnan linjaus hyväksyttäisiin. Edelleen esitän kysymyksen, kenen etua tämä valiokunnan valitsema epärealismi oikein palvelee. Se ei mielestäni palvele myöskään suomalaisen teollisuuden etua.

En kiistä sitä, etteikö nykyisessä tilanteessa kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ole ongelmia. Ihmiskunnan enemmistöhän ei ole mukana Kioton sopimuksessa. Mutta silti tai ehkäpä juuri siksi Suomen pitää ponnistella EU:n päästökaupan puolesta, koska tämä EU:n päästökauppa voi toimia myös laajemmin hyvänä mallina siitä, miten Kioton tavoitteisiin päästään ja tulevaisuudessa päästäisiin tiukempiinkin tavoitteisiin.

Päästökauppa-ajatusta tutkitaan eri puolilla maailmaa. Erään viime vuonna Yhdysvalloissa ilmestyneen tutkimusraportin mukaan päästökauppa on ollut tuloksellinen ja tehokas menetelmä ympäristöpolitiikassa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuutta sellaisen amerikkalaisen ympäristöohjelman toimeenpanoa, joihin on sisällytetty päästökauppaelementti. Tutkimuksen aikajänne koski lainsäädäntöä ja toimintaohjelmia 1970-luvulta 1990-luvulle asti. Näitä tuloksia analysoituaan tutkijat suosittelivat päästökauppaa työvälineeksi kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Tästä tutkimuksesta on toki pitkä matka kasvihuonepäästöjä vähentävän ilmastopolitiikan toteuttamiseen Yhdysvalloissa päästökaupan avulla tai muuten. En kiistä sitä, etteikö Yhdysvallat ole tässä kysymyksessä keskeinen tekijä ja etteikö sen pysyminen Kioton sopimuksen ulkopuolella ole ongelma, mutta mielestäni tutkimus on siinä mielessä toivoa herättävä, että on mahdollista, että päästökauppa-ajatusta viedään eteenpäin niissäkin maissa, jotka eivät ole mukana Kioton sopimuksessa.

Näin ollen on hyvin tärkeää, että ilmastopolitiikkaa mietitään eri kansainvälisen politiikan lohkoilla hyvinkin tarkkaan. Kestävän kehityksen ilmastopolitiikkaa pitää siis edistää monin tavoin. Yksi keino on saada mahdollisimman suuri osa maista mukaan Kioton sopimukseen, mutta muita keinoja tarvitaan. Kaksi vuotta sitten Johannesburgin ympäristökokouksessa, kestävän kehityksen kokouksessa, käsiteltiin myös ilmastopolitiikkaa ja monet kansainväliset järjestöt valmistautuivat tuohon kokoukseen tehden omia ehdotuksiaan ilmastopolitiikan kehittämiseksi.

Tätä linjausta pitää vahvistaa, ja näin ollen teenkin, arvoisa puhemies, ehdotuksen perustelulausumaksi, jonka eduskunta voisi hyväksyä. Ponsi on seuraavan sisältöinen, ja se on nyt teille jaettu pöydälle: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin kestävän kehityksen periaatteen mukaisen ilmastopolitiikan vahvistamiseksi kehitysyhteistyössä, YK:ssa ja sen alaisissa järjestöissä, Bretton Woods -instituutioissa sekä kansainvälisistä kauppasopimuksista neuvoteltaessa."

Toivon, että tämä ponsilausuma saa enemmistön hyväksynnän, ja toivon, että hallitus todella ryhtyy määrätietoisesti miettimään ilmastopolitiikkaa eri kansainvälisen politiikan lohkoilla.

Toinen kysymys, arvoisa puhemies, johon kiinnitin huomiota ollessani mukana osassa talousvaliokunnan käsittelyä päästökauppa-asiassa, on teknologian kehittäminen ja ympäristöteknologian markkinoiden vahvistuminen päästökaupan myötä. Ponsiehdotukseni, jonka tein valiokunnassa, muokattiin hieman lievempään muotoon, ja valiokunta korostaa ympäristöteknologian kehittämisen merkitystä ja myös sitä, että ympäristöteknologian vientiä pitää edistää. Pidän tätä ajankohtaisstrategisesti erittäin merkittävänä. EU:ssa päästökauppa merkitsee ympäristöteknologian markkinoiden vahvistumista, ja on selvä, että myös muualla maailmassa paineet entistä energiapihimpään teknologiaan ja ympäristöä säästävään teknologiaan ovat kasvamassa. Näin ollen pidän tärkeänä, että ympäristöteknologian kehittämistä ja vientiä edistetään nykyistä voimakkaammin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuoro on sen takia tärkeä, että se tulee nyt heti sanottua, eli nämä kaikki asiat, jotka täällä ed. Ulla Anttila toi esille, on pyritty mahdollisuuksien mukaan ottamaan tässä mietinnössä huomioon. Mutta ei nyt ihan kaikkea. Se, mikä tulee tähän hänen väittämäänsä toisen ponnen sisältöön, on nimenomaan tullut elinkeinoelämätahon pyynnöstä kompromissimuotoiluna, vastauksena siihen, että investointeja voitaisiin tehdä myös työllisyyden näkökulmasta. Tämä on erittäin tärkeä asia. Kokonaisuutena ottaen tämä päästökauppalakihan on vastaus juuri niihin tavoitteisiin, joita täällä ed. Anttila piti tärkeinä, ja tämä on myös vastaus siihen, että se asia käsiteltiin täällä eduskunnassa mahdollisimman nopeasti ja käsiteltiin nyt eikä sitä siirretty esimerkiksi syksyyn, vaan Suomi on eturintamassa mukana siinä mielessä kuin ed. Anttila täällä toivoi.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Ulla Anttila käytti sanontaa "ympäristöpihimpi" elikkä tarkoitti sillä semmoisia säästäviä koneita, vähemmän energiaa kuluttavia koneita. Mutta teidän puheessanne ei tullut esille se, mitä ensimmäisessä käsittelyssä itsekin korostin kovasti, sitä nimenomaan, mikä on ollut koko ajan näköjään ongelma myös valiokuntakäsittelyssä, että ei puhuta siitä, että meidän pitäisi satsata siihen teknologiaan, millä putsataan, millä piipun päästä otetaan ne hiilet talteen, että siihen panostetaan. Se on ihan hyvä, jotta on vähän energiaa käyttäviä laitteita, koneita, kaikki muu toimii, mutta siihen pitäisi satsata rahaa. Uskon saatavan semmoista teknologiaa aikaan, jotta ei tupruteta, ei levitetä sitä hiiltä ympäri ilmakehää. Se olisi kaikkein järkevin juttu. Tehdään saasteetonta tuotantoa.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni sekä mietinnössä että ed. Ulla Anttilan puheenvuorossa nämä painotukset, mitä on ympäristöteknologia, ovat erittäin tärkeitä. Suomen pitäisi olla nimenomaan etulinjassa näissä asioissa niin ympäristöteknologiassa säästämisen kannalta kuin myös tietysti päästöjen ehkäisemisessä. Tämä ympäristöteknologian kehittäminen on varmasti semmoinen suuri tulevaisuudenala kaikin tavoin myös muussa kuin energiatuotannossa. Toivon, että Suomi tulee muun muassa kehittämisrahoissa ym. tuotekehittelyssä yhä enemmän satsaamaan tälle puolelle.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen pitää globaali vastuu kantaa ympäristösaasteista. Tänään on paljon puhuttu suomalaisten yritysten lähtemisestä maailmalle. Tässä on yksi vaara se EU:n sisäisessä päästökaupassa, että yritysten kustannukset nousevat EU:ssa ja mennään niihin maihin, missä saa saastuttaa surutta. Pitäisi nyt huolehtia siitä, että ei tällaiseen järjettömyyteen mennä. Pitää lähteä mukaan kaikkien maiden, USA:n, Australian, jotka eniten maailmassa saastuttavat, Kiinan ja Intian. Olen huolissani suomalaisen teollisuuden kotimaassa pysymisestä, ja ei ainakaan kivihiiltä pidä polttaa enää, vaikka lyödään minkälaiset suodattimet hyvänsä, mieluummin vaikka turvetta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka toisenkinlaisia käsityksiä esitetään, niin oma käsitykseni on se, että suomalainen teollisuus ei hyvästele Suomea mistään Kioton sopimuksen taikka päästökaupan syistä. Se on mielestäni täysin selvää. Ne hyvästelyt johtuvat ihan muusta, makrotaloudesta, globaalisesta työnjaosta jne. Näin ollen se, että Kioton sopimusta pitää kehittää, sopimusmekanismia, siihen suuntaan, että myös Brasilia, Argentiina, Kiina, Intia ja Yhdysvallat lopulta tulevat mukaan, se on toinen asia.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen toki iloinen, että ed. Tiusanen tukee ajatuksiani, joita tässä ponsiehdotuksessa ehdotan, eli monipuolista ympäristöpolitiikkaa pitää kehittää ja Kioton sopimukseenkin toki pitää saada mahdollisimman suuri joukko maita mukaan.

Mitä tulee sitten ed. Skinnarin huoleen siitä, että tämä asia tänä keväänä saadaan käsitellyksi, olen kanssanne samaa mieltä, ed. Skinnari, että on hyvä asia, että tämä asia tuli nyt käsitellyksi eikä jää ensi syksyyn. Tulevaisuudessa on edessä neuvotteluja, jotka liittyvät vielä tämän sopimuksen toimeenpanoon. Olen sitä mieltä, että Suomen roolin pitää olla aktiivinen myös tulevia Kioton tavoitteita silmälläpitäen ja että tämä ympäristöulottuvuus energiapolitiikassa EU:ssa on myös hyvin tärkeä kysymys.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään puhuttu veroasioiden yhteydessä siitä, että Suomi on EU:n mallioppilas ja seisoo aina asennossa EU-direktiivien edessä. Tämä kyllä pitää paikkansa monissa asioissa ja niin myöskin tässä päästökauppa-asiassa. Jos päästökauppaa ryhdytään toteuttamaan nyt esitetyllä tavalla, olen varma, että asiaa tullaan myöhemmin katumaan. Aivan niin kuin on monia muitakin asioita, joissa Suomi on EU:ssa hätäillyt ja hyväksynyt ne ensimmäisten joukossa. Tämä on mielestäni sitä rähmälläänoloa, josta ed. Zyskowicz verokeskustelussa mainitsi. Katsotaan nyt sitten, onko kokoomus tässä asiassa rähmällään tänne direktiivien suuntaan vai onko se suomalaisen teollisuuden ja työpaikkojen puolella.

Arvoisa puhemies! EU:ssa valmisteltu päästökauppajärjestelmä on hyvin ongelmallinen. Se ei sisälly Kioton sopimukseen ja voi johtaa arvaamattomiin seuraamuksiin. Tähän Kioton sopimukseen yhdistetään usein liian tiiviisti päästökauppa, ja siitähän nyt ei ole tietenkään kysymys.

Jos arvioidaan tilannetta Suomen kansantalouden ja työllisyyden kannalta, esille nousee monia ongelmia, joita hallituksen lakiesityksessä ei riittävästi oteta huomioon. On täysin nurinkurista, jos päästökauppajärjestelmää käytetään hyväksi tuotannon siirtämisessä EU:n ulkopuolelle sellaisiin maihin, joissa päästörajoituksia ei ole. Tämä voimistaa niin sanottua Kiina-ilmiötä, jossa työpaikat katoavat EU-alueelta muun muassa Kaukoitään, eli päästökaupalla me voimme kiihdyttää tätä Kiina-ilmiötä. Jos näin tapahtuu, samalla päästöt eivät tietenkään välttämättä vähene. Tämä on mielestäni päästökaupan suurin vaara, ja siihen ei pidä sen takia suin päin heittäytyä, ei varsinkaan, kun päästöjen suurin määrällinen aiheuttaja USA on kaupan ulkopuolella. Asukasta kohdenhan eniten näitä päästöjä tulee Australiassa, mutta määrällisesti USA:ssa.

Päästökaupan ongelma on myös se, että aikaisemmin tehtyjä päästöjen vähennyksiä ei oteta riittävästi huomioon, ja tämä koskee muun muassa Raahessa olevia Rautaruukin tuotantolaitoksia, joissa on ollut käytössä uutta tekniikkaa ja tuotanto tehdään varsin pienillä päästöillä verrattuna esimerkiksi Keski-Euroopan vanhoihin terästehtaisiin. Tällaisessa tapauksessa pahimmillaan voi käydä niin, että päästökaupalla me suomalaiset ryhdymme uusimaan vanhentunutta keskieurooppalaista teollisuutta, kun joudumme mahdollisesti ostamaan päästöoikeuksia. Minusta näin nöyränä meidän ei pidä ihan EU:n edessä olla.

Arvoisa puhemies! Päästökauppajärjestelmässä syntyvät rahavirrat eivät ole julkisen talouden piirissä, ja tämä voi siis merkitä Suomen kansantalouden kehityksen kannalta epäedullisia tulonsiirtoja muiden maiden hyväksi. Päästökaupan kaikkia vaikutusmekanismeja ei myöskään vielä tunneta. Kun päästökauppa yhdistetään pohjoismaisen sähköpörssin hinnanmuodostusmekanismiin, sähkön hinta voi nousta tuntuvasti, mihin uhkaan myös hallituksen esityksen perusteluissa viitataan. Siellähän todetaan tämä uhka, että se on olemassa.

Sähkön hinnanhan määrää tässä järjestelmässä rajakustannus todellisten kustannusten asemesta. Päästöoikeuksien ostaminen voi nostaa tätä rajakustannusta merkittävästi, ilman että sähkön keskimääräiset tuotantokustannukset kovin paljon muuttuisivat. Silloin rasitus kohdistuu tätä kautta kotitalouksiin ja asumiskustannuksiin, kun taas useimmat energiayhtiöt hyötyvät tätä kautta entistä korkeammasta sähkön hinnasta. Meillähän tästä on jo kokemuksia talvikaudella 2002—2003, kun sähkön hinta kohosi tuntuvasti vesivajauksen vuoksi. Tällainen tulonsiirto kotitalouksilta energiayhtiöille ei ole mielestäni perusteltu.

Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi olisi myös mielestäni käytettävä suoria sääntelykeinoja, kuten energiansäästösopimuksia, avustuksia päästöjä vähentäville investoinneille — niitäkin voidaan toki tehdä vielä — liikennepoliittisia ratkaisuja jne. Tällöin oltaisiin varmoja, että päätösten ja toimien seuraukset ovat paremmin kontrolloitavissa ja tulonsiirtovaikutukset tapahtuvat pääosin Suomen kansantalouden sisällä.

Arvoisa puhemies! Erillinen EU:n päästökauppa johtaa kotitalouksia rasittaviin sähkön hinnan korotuksiin ja ekologisestikin kielteiseen tuotannon siirtämiseen maihin, joissa päästörajoituksia ei ole. Kun myös on epävarmaa, johtaako päästökauppa edes globaalien kasvihuonepäästöjen vähentymiseen, esitän nyt, että tässä vaiheessa EU:n erillinen päästökauppa tulee hylätä. Hylkäämällä päästökaupan vältymme siltä jälkipeliltä, joka tästä kyseenalaisesta kauppapelistä voi seurata. Olen varma siitä, että päästökauppajunaan ehtii hypätä myöhemminkin, jos se osoittautuu meille hyödylliseksi. Meidän pitää tulla vakuuttuneiksi myös siitä, että päästökaupalla saadaan myös päästöt vähentymään eivätkä ne siirry muualle, niin kuin pelkästään EU:n alueelle rajatussa kaupassa voi nyt käydä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä: Talousvaliokunnan esittämillä ponsilla ei mielestäni ole kovin paljon merkitystä, sillä jo tässä vaiheessa, kun ensimmäisessä käsittelyssä asiasta keskusteltiin, talousvaliokunnan puheenjohtajan näkemys oli seuraavanlainen, mikä on myöskin Helsingin Sanomissa 22.6. ollut. Siinä talousvaliokunnan puheenjohtaja toteaa, että hänen mukaansa se tarkoittaa myös verovarojen käyttöä päästöoikeuksien ostamiseen. Ihan samassa keskustelussa ministeri Pekkarinen tyrmäsi tämän ajatuksen, että tämä ei ole mahdollista. Eli jos ponsi on tässä vaiheessa jo näin ristiriitainen, kyllä herää kysymys, mitä varten se on sinne kirjoitettu. Ainoa keino minun mielestäni tässä tapauksessa estää tämä vahingollinen päästökauppa suomalaiselle teollisuudelle ja työpaikoille on se, että me hylkäämme täällä tämän päästökaupan.

Kyllä.

Esko-Juhani  Tennilä /vas:

Herra puhemies! Kannatan ed. Valppaan ehdotusta siitä, että lakiesitykset hylätään. Minä näen myönteisiksi ilmastosopimukset kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi, mutta myös Kioton osalta on välttämätöntä se, että siitä tulee kattava. Vähintäänkin USA ja Venäjä on saatava siihen mukaan, ennen kuin siinä on järkeä. EU:n sisäinen päästökauppa ei ole minusta järkevä idea. Siinähän on uhkana se, että kun täällä sähkön hinta nousee, täältä siirretään tuotantoa sellaisiin maihin, joissa päästörajoituksia ei ole. Tästä taas seuraa se, että ekologisestikin tämä EU:n päästökauppa voi kääntyä täysin kielteiseksi, maailmanlaajuisesti päästöjä lisääväksi järjestelmäksi juuri näitten tuotannon siirtämisten vuoksi.

Jos esimerkiksi Torniossa meillä terästehtaalla käy niin, että siellä ei toteutetakaan EU:n päästökaupan vuoksi suunniteltua ferrokromitehtaan laajennusta vaan ryhdytään ostamaan ferrokromia Etelä-Afrikasta, samaa tonnia kohti päästöt tulevat siellä Etelä-Afrikassa olemaan kolme kertaa isommat. Siellä ei ole nykyaikaista teknologiaa käytössä eikä päästösysteemejä olla muutenkaan kehittämässä. Siis aiheutetaankin lisää päästöjä, kun globaalisti asiaa katsotaan.

Tämä on minusta EU:n päästökaupan ongelma. Siihen ei nyt pidä lähteä. Pitää panna jarrua päälle ja katsoa tilanne sitten, kun on varmuus siitä, että Venäjä nyt ainakin tulee mukaan, ja nimenomaan sitten pitää painaa myöskin USA mukaan. Vasta sitten tässä ilmaston suojelemisessa on jotakin järkeä. Muuten asia voi kääntyä kokonaan päälaelleen.

Loppujen lopuksi asia on minusta myös niin, että ei se ole oikein, että sähkön hintaa nostamalla ilmaston suojelijaksi pannaan Lapin mummo ja paappa jollain kylällä, jotka sähkölämmitteistä lämmitysmuotoa käyttävät. Miten he ovat syypäitä tähän ilmastonmuutokseen? Nyt heitä kuitenkin tullaan sähkön hinnan kohottamisen muodossa rankaisemaan. En voi hyväksyä sitä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hylkääminen on täysin vastoin sitä linjaa, mikä vasemmistoliitolla oli edellisissä hallituksissa, kun luotiin tätä Suomen ja Euroopan unionin ympäristöpolitiikkaa. Tämä päästökauppalaki on kompromissi siitä kokonaisuudesta talousvaliokunnan ponsineen, joka meillä on nyt luotu poliittisesti elinkeinoelämän vaatimusten ja ympäristöpoliittisten vaatimusten osalta Suomessa.

Mitä Venäjään tulee, äskeisen, tänään päättyneen puhemiehen johtaman parlamenttivaltuuskunnan vierailun yhteydessä duuman puhemies Boris Gryzlov totesi, että todennäköisesti Venäjä tulee tämän vuoden lopulla hyväksymään Kioton sopimuksen. En nyt ihan ... (Välihuuto) — No joo, mutta se liittyy tähän kokonaisuuteen, koska Venäjä on tässä päästökaupassa tulevaisuudessa merkittävä tekijä. — ... varma ole siitä, pitääkö tämä aikataulu, mutta se vahvistaa sitä näkemystä, että Venäjälle on edullista tulla ja Venäjä tulee mukaan tähän Kioton sopimukseen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmistoliitossa on tässä asiassa erilaisia kantoja, ja se asia on sitten niin. Minä näen kielteiseksi ihan globaalin ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmastakin tämmöisen EU:n oman ja irrallisen päästökauppajärjestelmän. Tässä tapahtuu ainakin tiettyyn rajaan saakka varmasti siirtymiä tuotannossa. Niitä tapahtuu toki muutoinkin, mutta tämä on nyt sitten vielä rikka rokassa. Sitä pidän sitten ihan ekologiselta näkökannalta kovin erikoisena, että tämmöiseen järjestelmään mennään.

Olen tyytyväinen, jos Venäjä tulee päästökauppaan mukaan, sillä on jo tietyt vaikutuksensa, mutta ratkaisevaa on USA:n asenne. Miten voidaan ajatella, että me täällä touhuilemme kaikenlaista ja suurin saastuttaja pöllyttelee ilmaan niin kuin ennenkin, ilman että se siitä sen kummemmin hätkyilee? Jotakinhan pitää ruveta tekemään myös siihen suuntaan ja vasta sitten lähteä näitä järjestelmiä yhdessä viemään eteenpäin.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ei ole tässä muodossa tätä päästölakiasiaa käsitellyt, ja se on nyt meillä tässä ensimmäistä kertaa esillä. Niin kuin ed. Tennilä sanoi, meillä voi olla monenkinlaisia näkemyksiä tähän asiaan, mutta meidän, jotka olemme teollisuuspaikkakunnilta, näkemyksemme on meidän mielestämme ihan kestävä.

Mitä tulee Venäjään, Venäjä on jo monta kertaa luvannut milloin mitäkin, ja näihin lupauksiin ei voi kovin paljon vielä luottaa. Toivottavasti se tulee mukaan, se on ihan selvä.

Toinen asia on se, että on aivan eri asia tämä päästökauppa ja Kioton sopimus. Ei näitä pidä kytkeä, niin kuin ed. Skinnari teki, yhteen. Ei se ole yksi yhteen lainkaan.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vasemmistoliiton punavihreys tulee tässä nyt voimakkaasti näkyville. Ed. Valpaksen puheenvuorossa oli yksi varteenotettava seikka, ja se on se, että tämä mekanismi nostaa aiheettoman paljon sähkön hintaa ja tuottaa tavattoman suuria voittoja sähköyhtiöille. Sen takia en ollenkaan ymmärrä sitä, että hallitus tämän tietäen jakaa ilmaisia päästöoikeuksia sähköyhtiöille, jotka muutenkin saavat tästä voittoa. Esimerkiksi Tornion jaloterästehdastapauksessa voimalaitokselle nyt annettavat päästöoikeudet olisi pitänyt antaa näille asiakkaille elikkä tälle tehtaalle itselleen, koska se joutuu sen laskun kuitenkin maksamaan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kauppa on maailmanlaajuista, ja sitä käyvät suomalaisetkin suuryritykset maapallon joka kolkalle, ja sillä on merkitystä, millainen kilpailuetu on kullakin maalla. Viimeinen tieto: metsäteollisuudelle tekevä metalliyritys Metso irtisanoo yli 1 200 ihmistä. Se käy maailmanlaajuista kauppaa, sinne ei pitäisi enää tuoda mitään lisää kustannuksia. Luulen, että samoin on muilla yrityksillä.

Mielelläni olen punainen tässä asiassa, kun puolustan suomalaista teollisuutta ja teollisuustyöpaikkoja, ed. Soininvaara.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vihreille todeta sen, että punainen ja vihreä olivat jo SKDL:n lipussa ja ne ovat myöskin vasemmistoliiton lipussa. Mutta kaikessa pitää minusta olla aito. Minä en näe mitään vihreää siinä, että tuotantoa painetaan siirtymään semmoisiin maihin, joissa ei ole mitään päästörajoituksia. Minusta pitää olla globaali oikeasti, ja tässä vihreät eivät nyt sitä minusta ole. Tämä on näennäisvihreä hanke. Tätä ovat EU:ssa vihreät ja markkinamiehet, saastepörssien perustajat yhdessä rakennelleet. Tämmöinenhän tämä järjestelmä nyt on, ja tämmöisenä se on pystytty ajamaan aika laajasti läpi. Mitään aitoa vihreätä minä en tässä näe.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muistutan vasemmistoliiton edustajia, ed. Valpasta ja eräitä muita, lähinnä ed. Tennilää, että siitä taakasta, mikä Suomella tässä asiassa on päästöoikeuksien osalta tai päästöjen osalta, on sovittu vuonna 98. Teidän hallituksenne on ollut mukana tekemässä tätä ratkaisua. (Ed. Tennilä: Se on liian iso taakka!) Minusta se oli todella huikean kunnianhimoinen tavoite, jonka Suomi harteilleen otti. Nyt meidän pitää löytää menettelytavat, joilla asteittain vuosien 2008—2012 välisenä aikana mennään keskimäärin sille tasolle, mille tuo taakanjako meitä edellyttää, eikä päästökauppa metodina ole välttämättä ollenkaan huonompia asioita, jos ja kun siihen tavoitteeseen pitää mennä.

Mitä tulee huoleen teollisuudesta, minä uskon, että te olette vakavissanne, ja minäkin olen vakavissani siinä, miten suomalainen teollisuus näissä oloissa selviää. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että Suomen nappi, siis tämä kansallinen jakosuunnitelma, priorisoi erittäin korkealle juuri Suomen kannalta avainteollisuuden aloja, mitä ovat esimerkiksi ihan nimeltä mainiten Outokummun teollisuus tai Rautaruukin teollisuus jnp. Voin sanoa teille ääneen tässä sen, että esimerkiksi komissaari Wahlström suorastaan huomautti siitä, kuinka on näin, että (Puhemies koputtaa) Suomi priorisoi näin voimakkaasti teollisuutta suhteessa eräisiin muihin, lähinnä lämmön tuotantoon nähden.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä ymmärrän tiettyyn rajaan saakka kauppa- ja teollisuusministerin huolta. Taakka oli liian iso silloin, kun se mentiin hyväksymään, mutta onhan kauppa- ja teollisuusministerillä se jarrun painamisenkin mahdollisuus, mutta sitä kanttia ei nyt taida Suomen hallituksella olla. Kyllä minä näen ihan oikeana sen idean tai lähtökohdan, että näille perusturvallisuuden laitoksille on annettu isoja oikeuksia, mutta vastaan tulee sitten sähkön hinnan sitä isompi nousu. Esimerkiksi Torniossa käytetään paljon sähköä, sillä terästä ei ilman sähköä nyt vain synny, ja se ongelma tulee sieltä.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mielestäni kauppa- ja teollisuusministeriö ja talousvaliokunta ovat tehneet hyvää työtä, eikä minulla sinänsä ole mitään moitittavaa tähän esitykseen nähden, mutta tosiasia on kyllä se, mitä monet kansanedustajat ovat täällä tuoneet esille, että Euroopan unioni, jota muutenkin pidetään vähän ei-dynaamisena yhteisönä, on kuitenkin ottamassa itselleen sellaista taakkaa, jota muut eivät ole valmiit ottamaan. Minun mielestäni tämä on asia, jonka ministeri Pekkarinen hyvin tiedostaa. Ei meidän aina kannata moittia Euroopan unionia siitä, ettei ole dynamiikkaa ja muuta, jos me sitten otamme itsellemme sellaisia velvoitteita, joita esimerkiksi Yhdysvallat, Intia ja Kiina eivät ole valmiit ottamaan. Me ihailemme suorastaan Yhdysvaltojen ja Kiinan valtavaa talouskasvua, ja samanaikaisesti se talouskasvu tapahtuu kuitenkin hyvin pitkälle ympäristön ehdoilla. Kyllä minun ehdotukseni on se, että tämä hyväksytään näin mutta pyritään jonkinlaiseen Kioto 2 -sopimukseen, jossa sitten kaikki ovat mukana.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elon puheenvuoro oli hyvä ja osittain vastaus ministeri Pekkariselle, joka yritti vielä asiaa hämmentää ja sotkea. Kioton taakka on eri asia kuin tämä EU:n erillinen päästökauppa. EU:han on itse mennyt tähän päästökauppaloukkuun ja rakentanut itselleen tämmöisen loukun. Ei tässä siitä ole nyt kysymys. Tätä me vastustamme.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä koko idea tuntuu sillä tavalla hassulta. Silloin ykköskäsittelyn aikana täällä käytettiin monia puheenvuoroja siitä, että jos aikanaan jätevesien osalta olisi tämmöinen keksitty eli käyty myymään päästöoikeuksia, että siirretään toiselle, kaupallistetaan päästöt, niin sehän on kokonaan vino ajatus. Sehän pitäisi tehdä sillä tavalla, että pyritään vähentämään suoraan päästöjä normituksin, niin kuin vesipuolella on tehty. Sillä on tiukat säännökset, sitten on valvonta olemassa, minkä verran voidaan tupsuttaa tai laskea vesiin ja tässä tapauksessa sitten ilmaan jatkossa. Sen takia tämähän tekee sen, että kenellä on rahaa, se ostaa, ja se voi siirtyä tietyllä tavalla vaikka toiseen maahan. Se linkkidirektiivi, mikä aikaisemmin tuli esille, sehän avaa vielä uudet mahdollisuudet, mikä tarkoittaa, että mistä hyvänsä voidaan ostaa ja käyttää vaikka kehitysmaita hyväksi.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kannattaa ed. Ulla Anttilan lausumaehdotusta, jossa hän esittää, että eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin kestävän kehityksen periaatteen mukaisen ilmastopolitiikan vahvistamiseksi kehitysyhteistyössä, YK:ssa ja sen alaisissa järjestöissä, Bretton Woods -instituutioissa sekä kansainvälisistä kauppasopimuksista neuvoteltaessa.

Samalla haluaisin kyllä todeta sen, että kun puhutaan EU:n sisäisestä päästökaupasta, toisaalta mielestäni ne ovat väärässä, jotka tekevät tässä todella suuren, merkittävän, ekologisen prosessin, mitä tämä ei ole. Tässä ed. Tennilä on oikeassa. Mutta ehdottomasti myös ne ovat väärässä, jotka yrittävät nyt ampua tämän EU:n sisäisen päästökaupan jostakin ihmeen syystä alas. Tässä on kuitenkin se mieli, että 3 prosenttia pyritään vähentämään päästöoikeusmäärää, minkä eri toimijat ovat ilmoittaneet. Se on se 0,97:n kerroin, jolla kerrotaan nämä päästöoikeusmäärät.

Kun tutustuu ympäristövaliokunnan varsin laajaan lausuntoon, siinä nimenomaan käydään tarkoin läpi myös ne kaikki muut mekanismit, jotka ovat välttämättömiä. Ei tällä EU:n sisäisellä päästökaupalla päästä todellakaan pitkälle, eikä tämä sinänsä tee muuta kuin etsii taloudellisesti tehokkaita menetelmiä tai halvempia kuin jotkut muut menetelmät vähentää päästöjä EU:n sisällä. Sitten linkkidirektiivi vielä laajentaa todellakin tämän tilanteen EU:n ulkopuolelle. Mutta sinänsä tämä ei ole kyllä sellaisten messujen arvoinen, että tässä käydään rajaa siitä, ollaanko punavihreitä, vihreitä tai punaisia, ei myöskään punaisella puolella. Siis sellainen puheenparsi, että tässä todella Lapin mummon mökki kylmenisi tämän päästökaupan yhteydessä, ei ole edes nasevaa vinoilua. Tässä on kysymys turhasta puheesta tuon suhteen.

Todellakin, niin kuin täällä kauppa- ja teollisuusministeri on monta kertaa vakuuttanut, teollisuuden ja energiatalouden edut on otettu huomioon varsin vahvasti, omasta mielestäni vähän liiankin voimakkaasti. Näin ollen nämä ajatukset siitä, että Tornioon tai Raaheen rakennettaisiin uutta tuotantoa ja päästökauppa ohjaisi sen sitten Etelä-Afrikkaan taikka Kiinaan, ovat hiukan yliajateltuja asioita.

Se, mikä talousvaliokunnan mietinnössä on tietysti huomiota herättänyt, on sen ponsi n:o 2, jossa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että valtion on oltava mukana turvaamassa päästöoikeudet niitä tarvitseville uusille osallistujille, mikäli 2,5 Mt:n hiilidioksidipäästökiintiö osoittautuu riittämättömäksi." Nämä ovat nämä uudet toimijat. Uusien toimijoiden mukaan ottaminen näinkin huomattavalla hiilidioksiditonnimäärällä on melkoinen panos, ja täällä todettiin, mitä ympäristökomissaari on ihmetellyt, ja kaiken kaikkiaan varmasti siinä ihmettelemistä riittääkin, että tässä valmiudessa voidaan ottaa hyvinkin huomioon virtuaalisia toiveita, joita teollisuus on esittänyt. Mutta täällä tästä mietinnön kakkosponnesta on todettu, ettei se ainakaan euroja merkitse. Ministeri Pekkarinen on näin todennut varsin selkeästi, mihinkä täällä myös ed. Valpas viittasi, ja se tietysti tekee hiukan kummalliseksi tämän ponnen roolin, miksi se siellä on. Onko se sitten ikään kuin jonkunlaisena kompromissin edesauttajana ollut mukana? Kaiken kaikkiaan tuo ponsi ei ole viisas, ja se ajattelu, että se johtaisi verorahojen käyttöön, jotta teollisuus voisi hankkia päästökiintiöitä, jopa se mekanismi, miten näin voidaan tähän päästä, on toinen kyseenalainen asia.

Lopuksi muutama sana Kioton prosessista. Kun se on elävä prosessi, joka on menossa eteenpäin, ja Kioton päästökauppa on vasta 2008—2012, niin on aivan selvää, että puheet siitä, että Euroopan unionin pitäisi alkaa odottaa, että Kiina, Intia, Argentiina ja Brasilia saisivat ikään kuin velvoittavia ja sitovia päästörajoituksia omalle osalleen, ovat ikään kuin hiilidioksidi, hyvin tuollainen kaasumainen asia. Tällaista ajattelua ei voisi harrastaa, jos tuntee Kioton prosessin. Nythän on tietysti niin, että nimenomaan Oecd-maat ja siirtymätalousmaat ovat sitoutuneet vuonna 1997 omaehtoisesti ja EU 8 prosentin päästötavoitteeseen. Näin ollen, kun puhutaan, että vuonna 1998 Suomi teki rohkean ratkaisun, kun se lähti tähän 0 prosenttiin vuoden 1990 päästöjen suhteen, niin se on se 0 varsin paljon pienempi haaste kuin se 8 prosenttia. Ilman EU-kuplaa meillä olisi se 8 prosenttia kannettavana. Näin on tämä varsinainen tilanne.

Kiina, samoin Intia ja muut suuret kehittymässä olevat teollisuus- ja teollistuvat maat ovat ratifioineet Kioton sopimuksen. Ongelma on siis se, että meillä on kolme maata, jotka eivät ole ratifioineet: Yhdysvallat, Venäjä ja Australia. Tässä on se ongelma, ja ne arviot, että Venäjä tulee ratifioimaan — niitä vahvisti tässä talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari — ovat mielestäni varsin realistisia. Totean, että ympäristövaliokunta lähtee vahvistamaan Venäjän käsitystä asiasta syyskuussa, kun vierailemme Moskovassa ja Pietarissa. Näin ollen uskon tuosta ympäristövaliokunnan vierailusta huolimatta, että Venäjä ratifioi.

Mutta miten Yhdysvallat saadaan mukaan? Yhdysvaltojen mukaan saamiseksi tehdään jatkuvasti työtä Kioton prosessin sisällä, osapuolikokouksissa; seuraava on Buenos Airesissa joulukuussa 2004. Näin ollen tällaisia asioita ei ole lainkaan unohdettu eikä niitä ole sivuutettu. Yhdysvallat osallistuu muuten näihin osapuolikokouksiin hyvin aktiivisesti aina suurella delegaatiolla. Myöskään Yhdysvalloissa ei ole jakamaton käsitys se, etteikö Kioton sopimukseen pitäisi tulla mukaan. Toisaalta halutaan etsiä myös muita, uusia menetelmiä, joilla Yhdysvallat lähtisi soveltamaan vuonna 1992 Riossa päätettyjä periaatteita, jotka ovat tämä varsinainen ilmastopuitesopimus, jonka käytännön sovellutus on Kioton sopimus.

Kioton sopimuksen mekanismit tulevat vasta 2008 ja siitä eteenpäin käytäntöön, ja yksi niistä mekanismeista on päästökauppa. Nyt EU sitten omalla alueellaan treenaa tätä varten. Tällaista treenausta tämä ehkä on.

Mutta lopuksi haluan vielä painottaa, että tässä ei todellakaan ole kysymys, ei ekologisessa mielessä eikä myöskään jotenkin teollisuuden uhkana, mistään kovinkaan merkittävästä tekijästä. EU:n kannalta voidaan lopuksi todeta se, että on erittäin tärkeätä, että Euroopan unioni edelleen toimii Kioton kuten koko tämän Rion sopimuksen toteuttamiseksi ja on ollut eturivissä myöskin aktiivisesti viemässä asiaa eteenpäin. Ei todellakaan tunnu järkevältä ajatella, että EU, Euroopan unioni, kävisi peesaamaan ja odottamaan, milloin Yhdysvallat tulee mukaan, ja alkaisi sitten vasta toimia. Kyllä se on historiallinenkin velvoite, että Eurooppa, tässä tapauksessa Euroopan unioni, on vastuussa siitä historiallisesta taakasta, joka tässä tapauksessa on se, että jo 1800-luvun puolivälistä alkaen on käynnistynyt tämä ilmastomuutos, jonka tuloksena keskilämpötila on noussut 0,6 celsiusastetta.

Heidi  Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat esittäneet omaa malliaan sille, miten Suomessa tämä päästökauppadirektiivi tulisi toteuttaa, mutta me emme ole saaneet enemmistön kannatusta niille ehdotuksillemme, jotka meidän mielestämme olisivat johtaneet sekä ympäristön kannalta tehokkaampaan että taloudellisesti oikeudenmukaisempaan taakanjakoon Suomen sisällä tässä asiassa.

Nyt voi tietysti kysyä, kun ed. Valpas on tehnyt tämän lakiesityksen hylkäysesityksen, mitä tästä tulisi ajatella. Ed. Valpas, valitettavasti juna on mennyt jo kauan aikaa sitten. Syksyllä 2002 lehdet raportoivat, miten Suomi on jäänyt aika yksin tämän direktiivin vastustuksessa, ja silloin myöskin aika pian ympäristöministeri Jouni Backman otti lusikan kauniiseen käteensä ja totesi, että realismin nimissä on myönnettävä, että tämä päästökauppa tulee ja että sen sijaan, kun Suomi siihen asti oli aika lailla vastustanut koko direktiiviä, oli syytä hyväksyä se ja tuli esittää parannuksia sen sisältöön. Direktiivi on meillä nyt olemassa, ja sen mukaisia alkujakosuunnitelmia jäsenmaat ovat sitten esittäneet.

On aivan selvää, että päästökauppa alkaa ensi vuoden alussa ja myöskään ed. Tennilän esittämä odota ja katso -tilanne ei varmasti edistä mitään teollisuuden pitkäjänteistä suunnittelua. Eli tämä hylkäysesitys on kyllä aika lailla vailla realismia. No, nyt kuitenkin tässä mietinnössä talousvaliokunta esittää kahta erittäin ongelmallista pontta, ja tarkoitukseni olisi nyt vedota eduskuntaan, että niitä ei hyväksyttäisi. Ensinnäkin talousvaliokunnan enemmistö vaatii toisessa lausumassaan, että valtio varautuisi lisäkiintiöiden hankkimiseen uusille toimijoille, mikäli niille tässä esityksessä varattu 2,5 miljoonan hiilidioksiditonnin kiintiö ei riittäisi. Käytännössä tällainen varautuminen valtion varoin merkitsisi päästöoikeuksien ostamista veronmaksajien varoilla ja ne sitten jaettaisiin ilmaiseksi tehtaille ja voimalaitoksille, jotka aiheuttavat päästöjä. Meidän mielestämme tällainen avoin piikki on vastuuton, sillä siirrettäisiin kustannuksia teollisuudelta veronmaksajille, ja tässä on nyt sitten vastauksemme niille, jotka ovat ihmetelleet, näkevätkö vihreät teollisuuden ja kotitalouden edut Suomessa jotenkin vastakkaisina. Emme suinkaan, peräänkuulutamme oikeudenmukaista taakanjakoa teollisuuden ja kotitalouksien kesken.

Talousvaliokunnan enemmistö on todellakin aika lailla heikolla pohjalla esittäessään tätä pontta. Itse asiassa ministeri Pekkarinen totesi, että eduskunnan tulisi sitten neuvotella valtiovarainministerin kanssa tästä asiasta, jos se haluaisi, että valtion varat tällä tavalla varattaisiin ilmaiseksi tehtaille ja voimalaitoksille jaettavaksi. Mitään tällaista neuvonpitoa tietääkseni ei ole järjestetty. Sääli, että valtiovarainministeri ei ole täällä salissa nyt, kun hän kuitenkin äsken oli paikalla. Hän olisi ehkä voinut kommentoida tätä toista pontta. Sitten talousvaliokunta esittää kolmannessa lausumassaan, että kasvihuonekaasupäästöltään pahimman polttoaineen, eli turpeen, kilpailukyvyn turvaaminen olisi välttämätöntä alentamalla sen energiaveroa. Verukkeena tämän ennestäänkin jo alhaisen veron alentamiseen käytetään nyt päästökaupan tuomaa kustannuslisää. Perustelu vaikuttaa erittäin kummalliselta, koska muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen aivan tuoreiden laskelmien mukaan päästökaupan vaikutus turpeen käyttöön on vähäinen ja päästökaupasta mahdollisesti seuraava turpeen vähittäinen korvaaminen puulla olisi lisäksi ilmastopolitiikan uskottavuuden kannalta erittäin hyvä kehityskulku. Tällä kolmannella lausumalla eduskunta varmasti hidastaa turpeen vähittäistä korvaamista puulla ja myöskin estää aidosti uusiutuvien energianlähteiden kehitystä. Tällä perusteella haluankin ehdottaa, että eduskunta ei vastalauseemme mukaisesti hyväksyisi talousvaliokunnan mietintöön sisältyvää 2 ja 3 lausumaehdotusta eikä niitä koskevia perusteluja, jotka käsittelevät päästöoikeuksien turvaamista niitä tarvitseville uusille osallistujille ja turpeen kilpailuasetelmien turvaamista verotuksella.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä ed. Hautalan puheenvuorosta toteaisin sen, että tässä toisessa ponnessahan, joka valiokunnassa pitkän keskustelun jälkeen kompromissina enemmistön näkökulmasta syntyi, nyt tuodaan esille se, että valtio on osaltaan mukana turvaamassa tämän päästöoikeusjärjestelmän käytännön toteutusta, ja siinähän on puuttumista julkisen vallan taholta yritysten väliseen kaupankäyntiin. Tämä on tietysti asia, joka nyt tässä ensimmäisessä vaiheessa, kuten sitten toisessa vaiheessakin, on asioita, joissa kyllä kieltämättä joudutaan ottamaan huomioon kaikki ne näkökulmat, niin valtion budjettineuvottelut kuin komissio kuin voimassaoleva lainsäädäntö ja moni muukin asia, joka katsoo tulevaisuuteen. Mutta halutaan nähdä se, että tässä asiassa oli niin monenlaisia erilaisia näkökulmia niin tämän toisen ponnen kuin myös turpeen osalta. Se on enemmistön täällä esittämiä ponsia.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarille toteaisin, että ministeri Pekkarinen kyllä täysin tyrmäsi tämän lausuman. Mutta sitten ed. Hautalalle: Tämä minun esitykseni ei ole yhtään sen enempää epärealistinen kuin vihreittenkään esitys, mistä myös täällä mahdollisesti äänestetään. Sitten mitä tulee tähän päästökauppajunaan, niin kyllä se on ensimmäisen kerran minun kohdallani pysähtynyt se juna, että minä pystyn siihen vaikuttamaan. Silloin, kun minä siihen pystyn vaikuttamaan, niin tulen myös sen tekemään.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä talousvaliokunnan kakkosponsihan nimenomaan tarkoittaa sitä, että valtio ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että me varsinaisella päästökauppakaudella tämän harjoitusjakson jälkeen voimme olla mukana erilaisin toimin, jotka tarkoittavat investointitukia, erilaisia teknologiankehittämistukia, kaasujen puhdistamisia jne. Me emme sulje pois mitään vaihtoehtoa. Toivottavasti niitä ei koskaan tarvitse käyttää, mutta me emme myöskään samaan aikaan tiedä, miten toiset maat, jotka mukana päästökaupassa ovat, siinä vaiheessa toteuttavat tämän kaiken. Siksi on mielestäni myöskin perusteltua, että olemme lausuneet tällä tavalla. Mitä tulee tähän turpeen verokohteluun, niin kyllä minun mielestäni tällaisista selkeistä kansallisista eduista meidän pitää myöskin huolta pitää. Jos emme me pidä sitä huolta, niin ei siitä pidä kukaan muukaan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä energiaverotuki turpeelle on elintärkeä, sitä on myös todistanut Vapon toimitusjohtaja Hilli. Turpeen alasajo tietää sitä, että turpeen tilalla ainakin Hillin mukaan ruvetaan polttamaan sitten kivihiiltä näissä voimalaitoksissa, mitkä puulla ja turpeella toimivat tällä hetkellä. Turvevoimalaitokset eivät pyöri pelkällä puulla. Siihen tarvitaan, oliko se nyt 40 prosenttia puuta ja 60 prosenttia turvetta, eli niiden on kuulemma mahdottomuus toimia. Kyllä turpeesta pitää nyt huolehtia, että se saa sen energiaveronsa. Sillä on työllistävä vaikutus sellaisella seudulla, mihin työpaikkoja on muutoin vaikea saada. Se on uusiutuva luonnonvara ja silloin meidän ei tarvitse tuoda kivihiiltä, kun poltetaan turvetta.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan pitää antaa signaaleja ja viestejä niin elinkeinoelämään kuin muuhun yhteiskuntaan, ja kyllä nämä talousvaliokunnan kaikki kolme lausumaa ovat juuri niitä viestejä. Me kaikki olemme kaivanneet investointeja Suomeen, ja kyllä yksi kysymys on, miten tässä päästökauppatilanteessa me voimme varmistaa näitä investointeja myös uusille toimijoille. Sen takia tämä viestin antaminen täältä on aivan välttämätöntä. Tämän turpeen osalta kyse on todella kansallisesta edusta, niistä työpaikoista ja niistä aluetalouden vaikutuksista. Olisi täysin hölmöä korvata turvetta kivihiilellä ja sillä tavalla tuoda työttömyyttä lisää Suomeen. Tämä oli myöskin kansallisen edun mukainen ponsi, minkä valiokunta esittää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas on täysin oikeassa. Kivihiilellä ei pidä turvetta korvata, mutta nimenomaan pitäisi aidosti uusiutuvia energianlähteitä ja niiden käyttöä edistää, teknologiaa ja sen kehittämistä tukea, innovaatioita, niin kuin puhutaan myös tässä talousvaliokunnan mietinnössä.

Ed. Leppä jotenkin viittasi niin, itse ymmärsin, että toinen lausumaehdotus tarkoittaakin varsinaista Kioton ensimmäistä jaksoa eli 2008—2012. Sen vuoksi ihmettelen periaatteessa sitä, mikä on tämä 2,5 miljoonaa tonnia, koska sehän liittyy nyt kuitenkin EU:n varsinaiseen omaan päästökauppaan ja on eräs yksikkö sen sisällä. EU:n päästökauppa taas käydään vuosien 2005—2008 välisenä aikana. Onko valiokunnan puheenjohtajalla käsitys, onko tämä kuitenkin sitten Kioton ensimmäisen kauden suure vai liittyykö se EU:n päästökauppaan.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllähän totuus on se, että kun päästökauppa alkuun saadaan, jos se saadaan, siihen liittyy tämä poikkeuksellinen voimaantulosäännös myös tämän lain osalta, niin kyllähän se tulee jatkumaan. Kyllä meidän tarvitsee niitä signaaleja antaa tästä talosta, valtion taholta, myöskin teollisuudelle, miten pystytään investoinnit turvaamaan Suomessa. Se tässä on nimenomaan omassa puheenvuorossani takana.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on ed. Heidi Hautalan puheenvuorossa ja myös ed. Tiusasen puheenvuorossa käynyt ilmi, että keskeiset junat ovat jo menneet. Ed. Valppaan kohdalla se juna pysähtyi kai nyt tässä vaiheessa, mutta hän on viitannut ja päässyt peliin mukaan tässä vaiheessa. Me muut olemme päässeet vähän aikaisemmin.

Täytyy sanoa, että talousvaliokunnan mietintö on lain osalta ihan ok. On myöskin annettava tunnustus sille, että ministeri Pekkarinen on ankeissa olosuhteissa puurtanut tätä asiaa nyt noin kohtuullisesti eteenpäin. Itse lain teksti olisi voinut olla meidän vihreitten ajattelun mukaan parempikin, mikä näkyi vastalauseista, mutta ne äänestykset on nyt hävitty ja sillä siisti.

Mikä koskee sitten ehtoja, joita tähän on esitetty, niin ed. Valpas toi esille mielenkiintoisen lähestymistavan, että voitaisiin liikkua vain, jos tämä on meille hyödyllinen. Näin ympäristöpoliittisesti, kun maapallo on hukkumassa jäätiköitten sulamisvesiin, kysymys on lähinnä vain siitä, tuleeko vesi ed. Valppaan kämpän porstuaan tuolla Raahessa. Silloin, jos se pystytään estämään, ettei tarvitse muuttaa enemmän sisämaahan, se varmaan on ed. Valppaan mielestä se hyöty, mikä hänen mielensä lämmittäisi näille ympäristöpoliittisille toimenpiteille. Näin minä ymmärrän. Tämä lähestymistapa, mitä ed. Valpas edustaa, on meille vihreille aika vieras, kun me yritämme globaalia vastuuta kantaa näistä asioista ja nähdä asiat vähän laajemmissa yhteyksissä ja laajemmissa toimenpiteissä.

Sen, mitä ed. Valpas käytti Rautaruukin kohtalonasiana tässä yhteydessä, päästökauppa-asiassa, EU-komission virkamiehet tuolla suuren valiokunnan huoneessa asiassa kuultuina tyrmäsivät täydellisesti. Koko EU:n puitteissa heidän pätevien laskelmiensa perusteella kysymys on 0,5 prosentista bkt:sta vaikutuksena, joka myöskin sitten, kun se muutetaan energianhinnaksi, niin kuin ed. Tennilä halusi tämän asian nähdä, muuttuu niin sanotuksi limesvaikutukseksi sen takia, että energianhintavaihtelut täällä maapallolla näistä päästökaupoista riippumattomista syistä ovat moninmoninkertaisia. Esimerkiksi tänä keväänä raakaöljyn hintavaihtelu on ollut aivan kokonaan toisella tasolla, niin että me emme puhu edes samoista kertaluokka-asioistakaan.

Mutta jokainen tulee omilla lähestymistavoillaan ja opeillaan autuaaksi ja siinä kaikki. Me haluamme, että Suomi ja Euroopan unioni ovat eturingissä näitä asioita hoitamassa, näyttämässä mallia muille. Olen ollut hyvin vakuuttunut siitä, että Venäjä tulee tähän Kioton sopimukseen mukaan jo siitä johtuen, että koko Venäjän talous on riippuvainen Euroopan unionin talouden kehityksestä, koska se on raakaöljyvetoinen talous 101-prosenttisesti tällä hetkellä. Sillä tavalla Euroopan unionillakin on, yllätys yllätys, sananvaltaa siihen, mitä Putinin regiimi näistä asioista ajattelee ja mitä se tekee.

Sitten näistä ponsista: Kannatan ed. Heidi Hautalan tekemää ehdotusta, että eduskunta ei hyväksyisi ponsia 2 ja 3 tässä mietinnössä. Näistä muutama näkökohta: Ensinnäkin pontta 2 kutsun suosiolahjaponneksi, joka on minusta jo sen epämääräisyydenkin takia sellainen, ettei sellaisiin pidä mennä. Mikä koskee taas pontta 3, käsittelin sitä kutakuinkin perusteellisesti mietinnön ensimmäisen käsittelyn aikana ja osoitin silloin ensinnäkin sen, että julkinen valta omistaa tämän tuotannon. Siis tässä siirretään rahaa julkisen vallan omistajien taskusta toiseen. Siihen voidaan tietysti vastata, että niinhän ne valtionosuudetkin tulevat valtiolta kunnille jnp., onhan siinäkin taskusta toiseen siirtämistä. Tottahan se on, mutta joka tapauksessa tässä nyt aivan erikoisesti on kysymys rahojen siirtämisestä julkisyhteisöjen taskusta toiseen. Vapo Osakeyhtiö on julkisyhteisön omistama instituutio muilta osin paitsi siltä, minkä verran Metsäliitto sen osakkeita omistaa.

Mikä koskee taas turpeen käyttöä, nyt ympäristölupaehdot ratkaisevat jo sen, mitä laitetaan sekaan silloin, kun puuta poltetaan. Se on nyt sitten turve, jossa se optimaalinen suhde on 60 prosenttia turvetta ja siihen sekoitettuja seospolttoaineita kuten ruokohelpeä jnp., ja sitten 40 prosenttia puuta. Tämä johtuu polttoteknisistä ja ympäristöpäästösyistä, että joudutaan tämmöisiin seospolttoaineisiin menemään. Tällä päästökauppa-asialla ei tähän ole muuta kuin jälleen limesvaikutus. Tässä ammutaan aivan kohtuuttoman ison kaliiperin pyssyllä pientä kohdetta. Toisin sanoen tästä nyt ei kannata huolta kantaa, että tässä Vapolle kävisi niin sun näin koko hommassa.

Muutenkin on hyvä, että tämä asia on lopultakin tässä vaiheessa. Todettakoon vielä, että talousvaliokunta on sitten onnistunut muun muassa sivulla 10 romuttamaan risupakettia lopullisesti, mikä on minusta vallan outo operaatio, mutta siihen palataan vielä muutaman kerran uudestaan. Tämä mietintö on syytä säilyttää näiltä osin myöhempiä käyttötarkoituksia varten. Aivan samalla tavalla kuin ed. Zyskowiczilla on eräitä lehtileikkeitä tuolla laatikoissaan, niin minäkin säilytän tämän mietinnön myöhempiin käyttötarkoituksiin.

Ei, ed. Anttilaa kannatti ed. Tiusanen. Minä kannatin ed. Heidi Hautalan tekemää näiden kahden ponnen hylkäysehdotusta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Energian hinta nousee jatkuvasti. Energian korkea hinta on todellinen rasite kotitalouksille ja Suomen teollisuudelle. Päästökaupoista tehdyn huonon sopimuksen seurauksena Suomi joutuu epäedulliseen kilpailuasemaan moniin muihin maihin nähden. Päästökauppa uhkaa jäädä EU:n sisäiseksi järjestelyksi, ja siinä olisi huono puoli se, että se ei vähennä maapallon kokonaispäästöjä, vaan siirtyy maasta toiseen.

Viime eduskuntakaudella tehty energiaratkaisu olisi pitänyt tehdä jo vuonna 1993. Tuolloin vastustettiin kestävää energiaratkaisua, minkä seurauksena kylminä talvina jouduttiin polttamaan suuret määrät kivihiiltä ja muita fossiilisia polttoaineita. Ydin- ja vesivoima ovat ympäristön energian hinnan kannalta hyviä vaihtoehtoja. Tämä on pitkässä juoksussa kestävää kehitystä.

Hiilidioksidipäästöjä tuottamattomien sähköntuottajien kilpailuetu perustuu siihen, että sähköpörssissä hinta määräytyy hiiltä polttavalla lauhdevoimalalla tuotettavan sähkön mukaan. Lauhdevoimalat joutuvat ostamaan päästöoikeuksia, joiden hinnan ne lisäävät sähkön hintaan. Ydin- ja vesivoimalat saavat omasta pörssisähköstään saman hinnan, mutta eivät joudu ostamaan päästöoikeuksia. Tämä pitää energian hinnan edullisena, mikä on vientiteollisuuden kannalta tärkeä tekijä.

Päästökaupat ovat merkittävä uhka suomalaiselle teollisuudelle, työllisyydelle ja suomalaisten kotitalouksien käyttämän energian hinnalle. Päästökauppamalli on kummallinen sikäli, että Suomi on ollut mallioppilas teollisuuden päästöjen vähentämisessä, mutta siitä huolimatta Suomi on joutumassa isojen maitten päästöjen maksumieheksi. Tämä tuo ainakin teollisuudelle suuria vaikeuksia. Juuri kerroin, että Metso on irtisanomassa 1 300 työntekijää, talous ei ole kunnossa, tilauksia ei tule ja sinne aiotaan vielä lisätä maksuja päästökaupan seurauksena.

Yhdysvaltojen pidättäytyminen päästökaupoista antaa maalle suuren kilpailuedun Eurooppaan nähden ja samalla osoittaa amerikkalaisten välinpitämättömyyden globaalien ilmasto-ongelmien suhteen. USA suhtautuu ylimielisesti tulevaisuuden ympäristöriskeihin, toisin kuin Suomi ja monet eurooppalaiset maat. Tämä johtaa väistämättä siihen, että suuret maat on saatava mukaan sopimukseen, jotta se voisi toimia. Jos Yhdysvallat ja Venäjä eivät allekirjoita Kioton sopimusta hiilidioksidi- ja muitten kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi, on Suomen vakavasti harkittava roolia sopimuksessa. Jos sopimus ei laajasti astu voimaan, Suomen kansallisen edun mukaista ei ole roikkua sopimuksessa mukana pelkästään maksumiehenä. Huonoissa olosuhteissa päästökauppa tulee maksamaan Suomelle paljon työpaikkoja viennin supistuessa.

Muutaman EU:n nykyisen jäsenmaan keskinäinen päästökauppasopimus osoittaa epäoikeudenmukaista vastuunjakoa, elleivät Yhdysvallat, Australia, Kiina ja Venäjä ole mukana sopimuksessa. Samoin tilanne on kestämätön, jos unionin vanhat jäsenmaat ovat mukana sopimuksessa, mutta EU:n uusilta jäsenmailta ei edellytetä sopimuksen allekirjoittamista. Nämä tekijät vääristävät kilpailua voimakkaasti. Päästökauppa voi toimia ainoastaan globaalisena vaihtoehtona rajoittaa päästöjä. EU:n sisäisenä sopimuksena sillä ei ole globaalia ympäristövaikutusta. Sen sijaan se antaa kilpailijoillemme suuren kilpailuedun. Tällä hetkellä päästökauppa ei ole globaalia eikä mitenkään Suomen edun mukaista.

Teollisuuden kannattavuuden ja hyvän työllisyyskehityksen nimissä odotan, että hallitus ottaa vastuun päästökauppasopimuksen haitoista, jotka vahingoittavat maamme etuja. Päästökauppaan liittyy useita uhkakuvia, jotka haittaavat suomalaista elinkeinoa. Päästökauppa rajoittaa hiukkaspäästöjä, mikä on toisaalta hyvä asia, mutta samalla rajoittaa turpeen polttoa, mikä on kielteinen asia. Turve on kotimainen, uusiutuva energianlähde, jolla on maakunnissa todellisia työllisyysvaikutuksia. Vaarana on myös, että joudutaan polttamaan sellaista puumateriaalia ja teollisuuden sivutuotteita, joita voitaisiin jatkojalostaa ja myydä valmistuotteina. Esimerkiksi lastulevy- ja kuitulevyteollisuus tulevat todennäköisesti tällä menolla loppumaan Suomessa. Jalostuskelpoista puuta ei kannata polttaa, vaan jalostaa edelleen valmistuotteiksi. Näin saadaan aikaan säästöjä ja työpaikkoja ja korvataan tuontia.

Lopuksi haluan muistuttaa, että Suomessa on useita teollisuudenaloja, joiden kustannusrakennetta päästökauppa muuttaa. Nämä alat tulevat kärsimään hintakilpailukykynsä heikkenemisestä, mikä vaikuttaa kielteisesti työllisyyskehitykseen. Maailman terästuotannosta vain 18 prosenttia on mukana EU:n päästökaupassa, joten päästökaupan lisäkustannuksia ei voida siirtää maailmanmarkkinoilla kilpailtuihin hintoihin. Vaarana on, että tuotantoa siirretään sellaisiin maihin, joissa ei ole päästökaupan rasitusta. Tuotannon siirtyminen tällaisiin maihin saattaa jopa kiihdyttää kasvihuonepäästöjen kasvua ja pilata Kioton tavoitteet. Pahimmassa tapauksessa päästökauppa alkaa lisätä päästöjä, mikä olisi suuri vahinko nykyiseen verrattuna.

Antti  Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriölle pitää antaa myönteinen tunnustus tämän vaikean ja hankalan lain valmistelusta. Asiantuntijakuulemisessa tuli ilmi, että teollisuus, ammattijärjestöt ja kaikki merkittävät sidosryhmät ovat olleet hyvin mukana tässä taakanjaon sisäisessä kohdentamisessa. Menettely on ollut aivan toinen kuin 1998, jolloin silloinen hallitus sitoutui Suomen kannalta epäedulliseen sopimukseen. Silloin teollisuus tai ammattijärjestöt eivät olleet näitä Suomen tavoitteita asettamassa, ja siitä varmasti osaltaan johtuu se, että näin huono sopimus aikaansaatiin.

Nyt on syytä tietysti jatkosta todeta se, että kun tämä päästökauppajärjestelmä on tullut jäädäkseen, ainakin toistaiseksi, niin jatkossa kyllä on välttämätöntä, että EU:n tasolla ja kansallisella tasollakin otetaan sellainen kuorma kannettavaksi näissä päästörajoituksissa, mihin meidän voimavaramme riittävät. Tämä on tärkeä asia myös koko Suomen kilpailukyvyn kannalta. Kun parastaikaa tehdään maapalloistumisselvitystä, jossa Suomen menestystekijöitä nyt kartoitetaan, niin kyllä tämä ilmastopolitiikka on yksi tärkeä osa teollisuuden kilpailukykyä, ja tämä evästyksenä jatkovalmisteluihin, kun tätä päästöoikeuksien järjestelmää kehitetään EU:n sisällä ja myöskin Suomen osalla.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, voisi näin todeta. Tässäkin salissa on ainakin kahdenlaisia uskovaisia olemassa: toiset, jotka uskovat tähän päästökauppasopimukseen, ja toiset, jotka eivät usko. Aikanaan nähdään, mitä tässä tulee tapahtumaan. Itse olen nähnyt sen kuitenkin niin, jotta nyt kun tänä päivänä tehdään päätös tässä salissa, se on meidän vastuulla sitten, mitä tulee tapahtumaankin, ja enemmistö päättää. Näinhän se tapahtuu.

Itse olen jo kuvannut vastauspuheenvuorossani joitakin asioita ja ensimmäisen käsittelyn aikaan. Pyrin olemaan vähän toistamatta, mutta väkisin jonkun verran tulee toistoa siihen.

Lähtökohtahan on kuitenkin, jotta Suomen teollisuus on hyvin pitkälle tämmöistä raskasta teollisuutta, on puunjalostusteollisuutta ja metalliteollisuutta, joka on aika energiasyöppöä, mutta ei sillä tavalla syöppöä, jotta se olisi tuhlaavaa, koska investointeja on tehty jo, kun energian hinta on ollut korkea. Tiedän, jotta sieltä on löysät otettu pois useimmissa paikoissa. Itse olen kiertänyt Suomenmaata hyvin, hyvin monissa tehtaissa, kymmenissä, jopa sadoissa tehtaissa, ja sinne on satsattu todella paljon niihin investointeihin, jotta pyrittäisiin tekemään mahdollisimman edullisesti noin energianäkökulmasta. Sen takia, kun Suomi liittyy tässä tilanteessa määrättyihin päästötavoitteisiin ja vielä vähentää niitä, niin se on kova juttu, ottaen huomioon sen, mitä muualla on, vaikka Venäjällä, miten siellä on suhtauduttu energian kulutukseen. Kun siellä kiertää putiikkeja, niin siellä ei ole aloitettukaan vielä tämmöistä kampanjaa, jotta tuotanto olisi ympäristöystävällistä. Sen takia ollaan hyvin epätasapainossa tämän systeemin kanssa.

Itse mietin tuossa paikallani äsken sitä mekaniikkaa, minkälaisen byroon pitää olla mittaamassa näitä systeemejä. Meillähän on hyvin eritasoisia maita tilastollisesti. Tällä hetkellä ei tiedetä, mikä siellä on päästöjen taso. Sitten meillä on hyvin eritasoisia yrityksiä. Tätä systeemiä voisi verrata maatalousvalvontajärjestelmään. Tästä varmaan tulee paljon mutkikkaampi ja kovempi systeemi. Luotetaanko siinä niihin firmojen ilmoituksiin, paljonko on, mitä energiamuotoa, öljyä, poltettu, mistä on öljy tullut, koska niissäkin on eri pitoisuuksia hiiltä ja muita aineita, vai minkä tyyppinen valvontajärjestelmä? Jokaisessa maassahan pitää olla omat vahtinsa ja kyttänsä, jotka ovat katsomassa, paljonko tankataan, kun firmahan voi ilmoittaa väärin. Sitten tietysti EU-tasoiset tarkastajat pitää olla, niin kuin tässä maatalouspuolella. Sittenhän pitää olla vielä maailmanlaajuiset tarkastajat, jotka kiertävät tietysti tekemässä pistokokeita joka maassa, onko tämä nyt varmasti totta, että tämän verran on käytetty tätä polttoainetta ja tämän verran on tupsutettu saasteita ilmaan. Mutta onhan meillä tietysti työttömiä ihmisiä, ja tällähän työttömyys poistuu. (Ed. Pulliainen: Taas ed. Lahtela vastustaa työllistämistä!) Tämä kuuluu tähän hallituksen taktiikkaan, jotta tehdään turhaa byrokratiaa.

Minusta nimittäin yksinkertaisempi malli tässä, niin kuin olen puhunut, olisi se, jotta meidän pitää oikeasti saada vähennettyä päästöjä. Sen takia jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Joku uskoo, että päästöjä vähennetään päästökaupalla, siis kaupallistamalla päästöjä, tekemällä osto- ja myyntiliike päästöistä. Kellä on varaa ostaa, se ostaa niitä päästöjä, ja ostetaan osin tyhjääkin, jos kuvitellaan vaikka Venäjän suuntaan. Jos Venäjä tulee tähän mukaan, niin sieltä voidaan ostaa ihan tyhjää ilmaa, kun ei tiedetä, mikä on todellinen päästömäärä, ja maksaa siitä kova hinta sitten. Sen takia tätä näköalaa vasten tuntuu ihmeelliseltä se, miten se tavoite toteutuisi siitä, jotta päästöt todella vähenisivät. Sitten on se näkökulma, jotta tuotanto siirtyy semmoiseen maahan, jossa ei valvontaa ole olemassakaan tai joka ei kuulu EU-sopimuksen piiriin. Sehän tarkoittaa sitä, että siellä tehdään paljon huonommalla tekniikalla tuotantoa, ja silloin tilanne on pahempi kuin tämä lähtökohtatilanne.

Sen takia en ole kyllä lähtemässä tähän mukaan ollenkaan. Niin kuin ed. Valpas esitti tuossa hylkyä, myös minusta on parempi tämä hylätä ja tehdä semmoinen järjestelmä, jossa tehdään normit, minkä pitoisina voi ilmaan laskea, näitä savukaasuja tai mitä sieltä tuleekin, vähän niin kuin auton katsastuksessa. Ainakin kun itse käytin autoa katsastuksessa, ne laittoivat putken siihen pakoputken päähän ja katsoivat mittarista, jotta aha, eipäs Lahtelan auto täytä niitä velvoitteita, viepäs tuonne korjaamolle, ne vähän passaavat säätöjä, niin saadaan oikeat päästöt. Siinähän olisi voinut niinkinpäin olla, jotta jos kaverilla olisi ollut myytävää päästöä, niin minä olisin voinut ostaa sitä: eihän se haittaa mitään, kokonaispäästöhän kestää saman, minähän voin tupsuttaa vähän enemmän. Tämä johtaa ihan samaan. Kokonaispäästöhän ei muutu miksikään. Sen takia tässä päästökauppa ideana ei ole hyvä, jos 3 prosenttiin pyritään, myydään vaan saasteita toisille.

Ensimmäisen käsittelyn aikaan tätä hommelia verrattiin jäteveteen. Minusta tämä on jonkun verran verrannollinen tähän jätevesijuttuun. Onneksi me aikanaan emme lähteneet tämän tyyppiseen järjestelmään. Sille tehtiin normit ja valvontamekanismit ympäristökeskusten kautta. Tietysti kaikkialla ovat olemassa sitten ympäristöjärjestöt vielä, mitkä vahtivat. Kun on niiden normien rajoissa, niin okei, silloin tuotanto käy kaupaksi eikä tule sakkoja eikä sanktioita ja tuotteelle voidaan saada sertifikaatti ympäristönäkökulmasta. Mutta tässähän on ihan pöljä homma siinä mielessä, että tässä joku voi, jos on varaa tupsuttaa, ostaa vaan päästöjä eikä välitä yhtään mitään. Tietysti jotkut normit ovat olemassa, mutta ei sillä tavalla, mihin Kioton sopimus pyrkii. Niin kuin ed. Pulliainen totesi, ed. Valpas katsoo, tuleeko hänen mökkinsä rappusille vesi. Tämä ei sitä veden tuloa estä, sen nousemista ja jäätiköiden sulamista. Sen takia tässä on pallo hukassa.

Tämä on vähän saman tyyppinen asia kuin aikaisemmin, kun puhuttiin jalkaväkimiinoista. Ne miinat siellä varastoissa eivät tee yhtään vahinkoa, mutta joku lepyttää mieltään sillä, jotta on tämmöinen sopimus olemassa ja hävitetään jalkaväkimiinat. Kun hankitaan lisää muuta aseistusta, niin eihän se poista sitä ongelmaa. Tässä on vähän samanlainen juttu. Teitä on höynäytetty molemmissa asioissa. Ollaan liian herkkäuskoisia, ei kokonaisuutta katsota ollenkaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Esa Lahtelalle:

Ensinnäkin, hän ei ole lukenut nyt läksyjä oikein kunnolla. Siellä puhutaan päästökatosta, joka antaa sen katon niille kokonaispäästöille.

Toisekseen lohdutan Esa Lahtelaa sillä, että kun tiedetään käytetty polttoaine ja sen määrä tuommoisella teollisuuslaitoksella esimerkiksi ja se polttojärjestelmä, millä poltetaan, silloin saadaan ne hiilidioksidipäästöt tonneina sieltä. Se on niin yksinkertaista verrattuna maatalouden kontrolliin. Tässä liikutaan aivan minikontrollissa.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu todella on nyt ikään kuin lämmittelykeskustelu, kun ajatellaan niitä haasteita, mitä sitten vasta Kioton sopimus 2008—2012 tuo Suomelle, Euroopan unionille ja koko maailmalle. Kioton sopimustahan on monesti kritisoitu aiheesta, että askeleet ovat aivan liian lyhyitä. Sen tuloksena kaiken kaikkiaan ehkä päästöt vähenevät maailmassa jonkun 2,4 prosenttia. Näin ollen mistään suuresta asiasta ympäristön ja tulevaisuuden kannalta todellakaan ei ole kysymys, mutta merkillepantavaa on se, että näinkin pienet velvoitteet, mitä tämä EU:n sisäinen päästökauppa Suomelle ehkä aiheuttaa, aiheuttavat jo melkoisen ongelman. Entä sitten, kun todella pitäisi merkittävällä tavalla vähentää hiilidioksidipäästöjä? Silloin voi vain kuvitella, minkälainen se ongelman määrä sitten lieneekään.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne sanoakseni, että pidän talousvaliokunnan turvelausumaa tarpeellisena, oikeastaan välttämättömänäkin, en siksi, että tuntisin suuresti huolta Vapon taloudellisesta menestyksestä, koska siinä todellakin, kuten ed. Pulliainen totesi, on osittain kysymys julkisten varojen siirtämisestä taskusta toiseen. Mutta kun Vapostakin on tehty puhtaan markkinatalouden yksi yksikkö, silloin tuppaa olemaan niin, että kun Vapon kustannukset nousevat, ne siirtyvät niitten hyödykkeitten hintaan, joita Vapo tuottaa. Tästä se ongelma syntyy tähän. Nimittäin Suomessa aika monessa isossakin kaupungissa kaukolämpö tuotetaan Vapon myymällä turpeella. Se varsinainen huoli, mikä tähän turpeen verokohteluun liittyy niitten tekijöitten ohella, joista täällä on jo aiemmin mainittu, on se, että tässä yhteydessä tämän lainsäädännön myötä on olemassa aika suuri vaara, että turpeen hinta ja sitä kautta asuntojen lämmittämiseen käytetyn kaukolämmön hinta nousevat ja asumiskustannukset nousevat. Kun asumiskustannukset nousevat tällä tavoin, se kohtelee suhteellisesti epäoikeudenmukaisemmin jälleen kerran pienempituloisia ja monilapsisia perheitä. Tästä syystä tämä verokompensaatio on tarpeellinen.

Sitten tästä päästökaupasta yleisesti vielä. Me tarvitsemme kilpailukykyistä teollisuutta elääksemme, koska siellä syntyy se perusleipä, jota me syömme ja josta me elämme. Puhun henkilökohtaisesta kokemuksesta, koska minunkin kahdenkymmenenyhden ensimmäisen elinvuoteni leipä tuli suoraan paperitehtaasta, ja raskaasta teollisuudesta syntyvästä varallisuudesta aika monet muutkin ne hyödykkeet syntyvät, joilla me elämäämme huvitamme. Tästä syystä siitä kilpailukyvystä tietysti pitää huolehtia niin Raahessa, Jyväskylässä, Kuopiossa kuin missä tahansa tässä maassa, jossa sitä teollisuutta vielä onneksi on. Mutta toisaalta näistä kaikista mukavista hyödykkeistä on aika hankala nauttia, jos maapallon kehitys jatkuu sellaisena kuin ne uhkakuvat, jotka Kioton sopimuksen syntymisen taustalla ovat olleet. Jos vesi nousee, niin kuin itse asiassa tämänhetkisen kehityksen mukaan kohtuullisen todennäköiseltä näyttää, jos mitään ei tehdä, myöskin ed. Valppaan rappusille, niin silloin ainakin vettä kestämättömistä hyödykkeistä on paha nauttia. Se todennäköisesti ei kerkiä vielä nousta meidän rappusillemme, mutta meidän lastemme ja lastenlapsiemme rappusille se on vaarassa nousta. Tästä syystä on löydettävä keinoja, joilla jatkuvasti kasvavaan kulutukseen saadaan jonkinlaista järkevää rajoitusta, tai sitten saadaan rajoitusta sen tuotannon päästöihin, joka alati kasvavaa kulutusta saa aikaan. Minun mielestäni tästä meidän velvollisuutemme on huolehtia.

Kun olen yrittänyt selvittää, olisiko nimenomaan tässä tilanteessa löydettävissä ehkä parempia keinoja kuin nyt tarjolla oleva päästökauppa, niin ei niitä kovin paljoa ole esiintynyt. Tästä syystä, vaikka toki tunnen sen tuottamat uhkat esimerkiksi Raahen terästehtaalle, minusta niistä uhista, siitä mahdollisesta kilpailukyvyn menetyksestä, joka näin syntyy, on huolehdittava jollain muulla tavalla kuin jättämällä tekemättä päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä meidän maapallomme elinkykyisenä säilymiseksi vähän pitemmässä katsannossa. Tämän vuoksi minä kannatan tämän lainsäädännön ja tämän päästökaupan hyväksymistä tässä muodossa ja toivon, että muutkin vasemmistoliitossa ja tässä salissa ylipäätäänkin niin tekevät.

Olen tietysti yrittänyt perustaa näkemykseni tulevien sukupolvien näkökantaan, mutta olen asiassa myöskin konsultoinut paperitehtaan entistä pääluottamusmiestä, joka lähes koko elämänsä on kantanut huolta paitsi omasta ja työtovereittensa työpaikoista myöskin siitä, että tulevilla sukupolvilla säilyy ainakin yhtä hyvä ja mieluummin parempikin maailma elettävänään kuin hänellä ja hänen lähipolvillaan on ollut. Tästä syystä minä kannatan tämän lain hyväksymistä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Virtanen otti aivan oikein esille suomalaisen metsäteollisuuden. Hän on syntyisin metsäteollisuuslaaksosta, mikä on maailman suurin paperikonekeskittymä, elikkä Jämsän Jokilaaksosta.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kävi Japanissa vierailulla, ja siellä kerrottiin, että tuodaan paljon suomalaisyrityksistä paperia Japaniin. Mutta sitten kävi ilmi, että ne tuodaankin Kiinan-tehtailta ja Euroopan ulkopuolelta. Me olimme sitten vähän yllättyneitä, että näinkö se olikin. Kiinassa ei tunnetusti ole mitään rajoituksia tehdä paperia eikä monia muitakaan tuotteita. Tämä on otettava vakavasti, että Suomessa tehtäisiin paperia, täältä vietäisiin ja sitten olisi edellytykset yrityksillä täällä toimia.

Esa Lahtela /sd:

Herra puhemies! Ihan paikaltani tästä ed. Pulliaiselle vastauksena: Hän totesi, jotta en ole lukenut läksyjä hyvästi. Tässähän on sillä tavalla, että se ei riitä, ed. Pulliainen, kun sanoitte, jotta tässä on katto. Nythän pitäisi päästä alaspäin siitä katosta ja tällä mekaniikalla, kun käydään päästöistä kauppaa, sillä ei tulla sillä tavalla alaspäin. Sen takia pitäisi olla nopeampi keino. Nimittäin tämä keinohan tekee vain sen, että jäätiköt sulavat, ne sulavat edelleen ja vesi nousee, niin kuin tässä on todettu. Sen takia pitäisi saada normitukset aikaan, minkä tasoisia päästöjä voi laskea. Sitten se, jotta olisi olemassa puhdistustekniikkaa, jotta ei lasketa ollenkaan ilmakehään hiiltä, koska se on mahdollista. Ihmiset ovat keksineet, että menevät kuuhun, ja Marsiinkin jo luotaimia lähetellään, ja uskon, jotta kun siitä laitetaan murto-osa puhdistustekniikan kehittelyyn, niin saamme semmoiset järjestelmät, jotta alkavat jäätiköt jäätyä uudelleen.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela ymmärtääkseni ennusti kylmiä ilmoja ja jäätiköitten lisääntymistä. Ei täällä niin mahdottoman hyvää ole aina näin muutenkaan.

Voisi arvella, että tämä lainsäädäntö on aikaisempiin aikoihin verrattuna epäonnistumisen tunnustamista nyt tällä kertaa, tunnustamista niin, että suomalaiset ovat hirttäytyneet sellaiseen miinaan, missä olemme ikään kuin parempia kuin muut. Tässä valmisteluvaiheessa, käsittelyvaiheessa, olen kuullut, että joku sanoi, että suomalaiset esimerkillänsä pakottavat kaikki muut tähän matkaan. Eihän se näin ole olemassa. Siinä mielessä ymmärrän erinomaisen hyvin, että ed. Valpas puhui siitä, että sähkön hinta nousee, köyhä kansa maksaa, maksaa myöskin varakas kansa. Tämän osalta kaikki kansa maksaa, teollisuus siirtyy Kiinaan, mihin ed. Kangas viittasi, tai jonnekin muualle, ja päästöt lisääntyvät ja lisääntyvät ja tämä maailmanpyörä on kyllä tuhoon tuomittu, mutta pakko tämän kanssa on elää ja mennä eteenpäin. Toivotaan, että kaikki pahimmat ennusteet eivät myöskään tule toteutumaan. Mutta sanoisin nyt näin juhannuksen jälkeisenä aikana, että kyllä tämä yksi niitä onnettomimpia maailmanpyöriä on, millä yritetään maailmaa rauhoittaa niin, että suomalaiset ovat esimerkkinä hoitamassa tätä parempaan. Siinä mielessä ymmärrän ed. Esa Lahtelan puheenvuoron erinomaisen hyvin, että kaikki ei ole niin selvää, mitä täällä lukee, mutta en pakkasiakaan toivo.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Kun en saanut vastauspuheenvuoroa, niin käytän nyt puheenvuoron.

Kun ed. Pulliainen omaa puheenvuoroani arvioi varsin vapaamuotoisesti, niin en nimittäin missään kohdassa puheenvuorossani väittänyt niin, että päästökauppaan pitää mennä silloin ja vain silloin, kun se on meille edullista. Kerroin vain puheessani ja toin esille semmoisen näkökulman, että tässä muodossa tämä päästökauppa ei hyödytä muita kuin kauppiaita, sillä päästöt eivät välttämättä vähene ollenkaan, ei ole mitään takeita siitä, vaan ne siirtyvät aivan muualle, niin kuin minusta ed. Seppo Lahtela hyvin puheenvuorossaan toi esille. Joten ei tällä ole siihen vaikutusta, miten vesi minun tai joittenkin muitten portaille nousee. Tällä päästökaupalla sitä asiaa vain ei ratkaista.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tähän EU:n sisäiseen päästökauppaan lipsahtaa aina Kiina ja siellä oleva teollisuus mukaan, niin kuin tässä puhuttiin suomalaisesta paperista, joka valmistetaan Kiinassa, on tietysti syytä palauttaa mieleen, että kysymyksessä ovat UPM Kymmenen paperikoneet lähellä Shanghaita ja ne saavat kuitunsa Sumatralta Riaun Pulp & Paper -yrityksestä, joka on indonesialais-kiinalainen yritys ja toimii varsin kyseenalaisella tavalla ympäristöllisesti. Tämähän pitää tietysti todeta. Mutta näiden paperikoneiden suunnittelu on alkanut paljon paljon aikaisemmin kuin Kiotossa vuonna 1997 hyväksyttiin ensimmäinen sitova ilmastosopimus.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä päästökauppalaki on seurausta Kioton sopimuksesta, ja tietysti eduskunta on ratifioinut Kioton sopimuksen, ja tavallaan olemme sillä tiellä, jota meidän täytyy tällä hetkellä kulkea. Siitä syystä on perusteltua, että hyväksytään tämä laki täällä eduskunnassa. Mutta kuten useissa puheenvuoroissa on todettu, kyllä meidän on syytä tunnustaa, että Kioton sopimus on pahasti vajavainen. Se on todellinen ongelma tällä hetkellä, jos ajatellaan maailman ympäristön tilaa. Tilanne on se, että kun Kiinalla, Intialla ja Yhdysvalloilla ei ole mitään velvoitteita päästökaupan vähentämiseksi, teollisuus siirtyy niihin maihin, joissa velvoitteet ovat huomattavasti pienemmät. Sanon, että globaali päästötase tulee pahenemaan, kun täältä, jossa on tiukat päästöt, teollisuus siirtyy Intiaan ja Kiinaan, joissa ei ole juuri mitään rajoituksia, ja tämä on ongelma. Jokaisen ympäristönsuojelijan, kuten minunkin, pitäisi tämä asia tunnustaa. Siitä syystä Kioton sopimus on ongelma ja se vaatii jatkokehittämistä, jatkotyötä ja täytyy keksiä keinot, millä siitä saadaan selvästi kattavampi. Nykyisellään se on suuri ongelma ympäristönsuojelulle.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ed. Valppaalle. Te totesitte, että kun se osoittautuu meille hyödylliseksi. Piste.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Haluaisin vielä todeta sen, että Kioton sopimuksen sisään on nimenomaan rakennettu se jatkuvuus niin, että seuraava vaihe on se, että ed. Sasin mainitsemat suuret kehittyvät teollisuusmaat tulevat sitten aikanaan sitovan sopimuksen piiriin, ja se on se päämäärä, siihen ollaan menossa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tulkoon nyt todettua myöskin tässä yhteydessä, että kun suomalaiset yhtyivät Kioton sopimukseen, ne liiteviitetiedot, joilla suomalaiset tarttuivat sinne, olivat huonot, ja täytyy sanoa, että vaikka ruotsalaiset eivät yleensä missään onnistu hyvin, tässä he onnistuivat monta kymmentä kertaa paremmin kuin suomalaiset.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Luen nyt tämän kohdan vielä ed. Pulliaiselle. Totesin täällä näin: "Hylkäämällä päästökaupan vältymme siltä jälkipeliltä, joka tästä kyseenalaisesta kauppapelistä voi seurata. Olen varma siitä, että päästökauppajunaan ehtii hypätä myöhemminkin, jos se osoittautuu meille hyödylliseksi." Tässä vaiheessa se ei ole osoittautunut hyödylliseksi, ei varmaan meille kenellekään. Ihmettelen, jos tämä asia on jo ed. Pulliaiselle täysin selvä, kun se ei tunnu olevan kenellekään muullekaan täällä selvä. Eli kun yksittäisiä lauseita otetaan irti puheesta, voidaan kyllä vääriä käsityksiä ja mielikuvia luoda.