1) Hallituksen esitys laiksi kirkkolain 7 luvun 3 §:n
ja 8 luvun 3 §:n muuttamisesta
jatkui
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Perjantaina aloitettiin tämän
lakiesityksen ensimmäinen käsittely ja siinä todettiin,
että tässä on kysymyksessä varsin
merkittävä, periaatteellinen muutos, äänioikeusikärajan
laskeminen 16 vuoteen. On syytä vieläkin erikseen
korostaa, että tämä ei merkitse vaalikelpoisuusikärajan
laskemista, vaan se säilyy edelleen 18 vuodessa. Tämä on
sinänsä myös niin merkittävä asia,
että tätä on myös syytä seurata,
millä tavalla tämä toimii, ja ottaa siitä sitten
kokemuksia, miten tämä vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen
ja muuhun, kun keskustelussa on ollut välillä se,
millä tavalla olisi esimerkiksi kunnallisvaaleissa äänioikeusikärajaa
tarkasteltava.
Esille nousi myös perjantain keskustelussa se, pitäisikö tämän
heijastua siihen, voiko 16-vuotias päättää itse,
kuuluuko hän vai ei kirkkoon. Minusta tässä on
kysymyksessä aivan eri asia. Se, kuuluuko joku kirkkoon,
kuuluu sitten täysi-ikäisyyden piiriin, ja sen
raja on 18 vuotta.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä 16 vuoden ikäraja
on sillä tavoin kyllä tärkeä nyt
tälläkin tavoin kokea, koska itse olen kuulunut
niihin, jotka antaisivat kokeiluluontoisesti kunnallisvaaleissa
16-vuotiaalle äänioikeuden. Se perustuu ihan siihen,
että kun ikärakenne vanhenee, niin myös täällä toisessa
päässä pitäisi vastapainoksi
olla näitä nuorekkaampia ajatuksia. Vaalikelpoisuus olkoon
edelleen se 18 vuotta.
Meillähän perhelainsäädännössä on
paljon lakeja, joissa 12-vuotiasta kuullaan ja jopa sitä nuorempaakin,
jos se on tärkeätä. Myös rikosoikeudellinen
vastuu tulee 15-vuotiaana. Tässä suhteessa viitaten
viime viikkojenkin keskusteluihin, viime päivien keskusteluihin,
antaisin nuorille ihmisille enemmän vastuuta ja enemmän
oikeutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta kirkko on toiminut erittäin
hyvin köyhyysasiassa, hälyttänyt siitä ja
järjestänyt apua. Nyt tämä äänestysikärajan
alentaminen on hyvä näyte siitä, miten tulee
toimia: antaa mahdollisuus vaikuttaa myös nuoremmille polville.
Minä toivon, että maallinen taho ottaa esimerkkiä tässä kirkosta.
Rohkea askel siellä on tehty ja myös tarpeellinen,
ja nyt pitää myöskin tällä maallisella
puolella asia ottaa uudelleen harkintaan. Nuoret ovat tänään
erittäin valveutuneita. Esimerkiksi kouluasiat koskettavat
suoraan näitä nuoria ikäluokkia. On hyvä,
että he aktivoituisivat vaikuttamaan myöskin tällaisten
virallisten kanavien kautta eivätkä vaan jonain
nuorisoporukkana, jota vähän voidaan kuulla mutta
ei oteta huomioon.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kirkko näyttää hyvää esimerkkiä äänioikeusikärajakysymyksessä.
Jotkut sanovat, että 16-vuotiaat ovat liian nuoria äänestämään. Äänioikeuden
käyttäminen on iso kysymys. Siihenkin voi kasvaa
ja tottua. Siksi se on paikallaan.
On myös syytä havaita, että kun esimerkiksi kunnallisvaalit,
joista tässä nyt sitten on puhuttu, pidetään
neljän vuoden väliajoin, niin sehän käytännössä tarkoittaa,
että puolet ikäluokasta pääsee äänestämään
vasta 20—22-vuotiaana. Näin ollen voi kysyä,
eivätkö he ole kypsiä päättämään
yhteiskunnan asioista. Kysymys on myös lähivaaleista,
kotivaaleista, ja tässä suhteessa kyllä läheisyys
merkitsee paljon. Tässä suhteessa kirkko näyttää hyvää esimerkkiä,
ja sille täytyy antaa täysi tunnustus, koska tätä kautta
myös lähennetään nuoria paikallispäätöksentekoon. Onpa
kysymys sitten seurakunnista tai kunnista, se on osa tätä meidän
demokratiaamme ja tässä suhteessa erinomaisen
kannatettava asia.
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Harvoin joutuu toteamaan, että mitä kirkko
edellä, sitä yhteiskunta perässä,
mutta tässä asiassa yhteiskunta todella voisi
ottaa mallia kirkolta, rohkeasti katsoa eteenpäin tässä äänestysikärajassa
erityisesti kunnallisvaalien osalta. Kunnallisessa päätöksenteossa
nimenomaan päätetään kouluista,
päätetään nuorisotaloista, harrastusmahdollisuuksista.
Olisi tärkeää, että näissä asioissa
ne, jotka näitä palveluja käyttävät,
ne, jotka ovat näiden palveluiden asiantuntijoita, pääsisivät äänestämisen kautta
myös sanomaan oman sanansa.
Monesti puhutaan siitä, että vastuun pitää samaan
aikaan tulla, kuin on oikeuksia. Pitää muistaa,
että jo 15-vuotiaana tulee rikosoikeudellinen vastuu. Minusta
pitäisi myös tällainen oikeus, positiivinen
asia, pystyä nuorille tuomaan. Siksi kannatankin, että kokeillaan
kunnallisvaalien osalta 16 vuoden ikärajaa.
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielelläni jättäisin
monet arviointikysymykset evankelisluterilaisen kirkon omaksi harkinnaksi
ja muittenkin kirkkokuntien.
Mutta kun puhutaan tästä täysi-ikäisyydestä ja kompetenssivaatimuksesta:
Toisaalta nuorilla on tärkeä oikeus saada vaikuttaa
omiin asioihin, toisaalta nuoria ei pidä liian nopeasti
ottaa pois lapsuuden ja nuoruuden käsitteen ja sisällön
piiristä ja aikuistaa heitä. Tässä kuitenkaan
ei ole kysymys vaatimuksista, velvollisuuksista, vaan positiivisen
oikeuden lisäämisestä, joten pidän
tätä myönteisenä, ja pidän
sitä myönteisenä myös sitä kautta,
että nuoret kiinnittyisivät yhteisöihin, joissa
organisoidusti ja järjestäytyneesti vaikutetaan
yhteiskunnalliseen toimintaan ja omaan lähiyhteisöön.
Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nuoret ovat nykyään, tai
ainakin osa heistä, hyvinkin valveutuneita. En olisi vielä ehkä valtiollisissa
vaaleissa kuitenkaan valmis 16 vuoden ikään, mutta
tässä kirkkovaltuustoasiassa voitaisiin näin
tehdä. Kysymys on lähiseudun asioista, ja muutenkin
kirkolla on tietysti tarvetta ottaa yhteyttä nuoriin, kun
he ovat rippikoulun käyneet. Ikärakenteen vanhenemisen
myötä muuten kyllä tosiaan ikäihmisten äänenpaino
lisääntyy koko ajan, ja itse asiassa monet lähiasiat
kuitenkin koskettavat nuoria ihmisiä. Tässä mielessä nuorille
pitää antaa vastuuta ainakin kirkon asioissa.
Nykyään kirkolla tosiaan, niin kuin täällä on
todettu, on hyvä sosiaalinen omatunto, ja uskon, että nuoret
myös voivat näin osallistua heitä koskeviin
asioihin. Ylipäänsä tämä on
minusta hyvä aloite.
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Käsillä oleva esitys on
erittäin hyvä. Kirkolliskokous on tehnyt rohkean
päätöksen ja toimii edelläkävijänä.
Osallistumiseen ja osallisuuteen on kannustettava etenkin silloin,
kun hetki on siihen otollinen. Rippikoulun kautta 88,5 prosenttia
elikkä valtaosa ikäluokasta saa hyvän
perehdytyksen seurakuntien toimintaan sen hyvine ja huonoine puolineen,
myös toimijoihin ja hallintoon. Tämän
hetken hyödyntäminen on siis otollinen, ja osallisuuden
ja yhteisöllisyyden lisääminen on tärkeää.
Seurakunnat tarjoavatkin äänestysmahdollisuuden
myötä tärkeän mahdollisuuden
oppia vaikuttamista ja ymmärtämään
sen tärkeys yhteiskunnassa laajemminkin. Äänioikeuden
laskemisen myötä toivottu kehitys olisi myös,
että hallintoelimien tämänhetkistä keski-ikää saataisiin
laskemaan. Tällä hetkellä kaksi kolmasosaa seurakuntien
luottamushenkilöistä on yli 50-vuotiaita.
Kirkolliskokouksen päätös ja nyt
käsillä oleva esitys tukevat myös valtakunnallisia
lapsi- ja nuorisopoliittisia tavoitteita. Valtioneuvoston lapsi-
ja nuorisopoliittisessa kehittämisohjelmassa tärkeimpiä tavoitteita
ovat lasten ja nuorten laaja osallistuminen, yhteisöllisyyden
toteutuminen sekä kuulemis- ja vaikuttamisjärjestelmien luominen.
Vuoden 2010 vaalit seurakunnissa tulevat antamaan tärkeää tietoa
nuorten käyttäytymisestä, mikä antaa
tukea tuleviin kunnallisvaaleista ja valtakunnallisista vaaleista
ja niiden äänestysikärajoista tehtäviin
päätöksiin.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi nuorten
osallistumista ja nuorten mahdollisuutta vaikuttaa, ja tämä 16
vuoden ikäraja kuulostaa nopeasti ajateltuna hyvältä ja helpolta
ratkaisulta. Mutta silti olen joutunut miettimään,
miksi tämä 16 vuotta nyt juuri tässä kohtaa
olisi se mahdollisuus ratkaista ehkä liian helposti nuorten
aktiivisuuden uudet keinot tai mahdollisuudet. Seurakunnilla on
monta mahdollisuutta — muutaman kauden siellä itsekin mukana
olleena — aktivoida nuoria, järjestää toimintaa.
Nuoret aikuiset ovat itse asiassa se kuoppa, joka ei tällä hetkellä kohtaa
ollenkaan seurakuntien toimintaa, kunnes sitten taas lasten myötä perhekerhojen
ynnä muitten kautta nuoret aikuisetkin tulevat mahdollisesti
sinne mukaan.
Tässä kohtaa minun mielestäni on
liian paljon vastuun siirtämistä nuorille seurakuntien
toiminnan aktivoimiseksi. Nyt se siirretään aikuisilta, jotka
ovat kiinnostuneet vain muutaman prosentin verran, nuoremmille ja
niin vielä, että se on tämmöinen
näennäisvaikuttamisen keino, koska nuoret eivät
voi kuitenkaan äänestää toisiaan
sinne, kun heillä ei ole kerran vaalikelpoisuutta. (Ed.
Kanerva: Onpa selkärankainen puheenvuoro!)
Tässä kohden olen myöskin miettinyt
sitä, miksi meillä tässä salissa
on puhuttu arpajaislain ohella 18 vuoden ikärajaan siirtymisestä ja
meillä puhutaan aselain kohdalla 18 vuoden ikärajaan
siirtymisestä. Miksi yhtäkkiä se vastuu
tässä kuitenkin merkittävissä päätöksissä haluttaisiin
siirtää nuoremmille? Oikeuksien ja velvollisuuksien
tulee kulkea käsi kädessä, ja siinä kohden,
jos ollaan valmiita antamaan 16-vuotiaalle äänioikeus,
on hänellä oltava myöskin vaalikelpoisuus.
Meillä on myöskin Suomessa tässä salissa
hyväksytty YK:n lasten oikeuksien sopimus, jossa 18 vuoden
ikäraja määrittää meillä lapsuuden. Me
olemme itse tässä salissa moneen kertaan olleet
hyvin huolissamme lapsuuden lyhentymisestä, ja jos millä niin
näillä uudistuksilla olemme myös itse
siihen suuntaan ajamassa tätä maailmaa.
Näillä perusteilla olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka
seurakunnat tämän nyt varmasti tekevät,
niin ei, en halua nähdä tätä esitystä kunnallisvaalien
tai eduskuntavaalien tai minkään muiden vaalien
kohdalla. Nuorten osallistumiseksi on hyvin paljon muita muotoja,
joista nuorisovaltuustot, lasten parlamentit ja muut ovat paljon parempia
esimerkkejä.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kollegat, kansalaiset! Tosiaan, kokeilua,
vastuun kokeilua. Tampereella on surullisen kuuluisa pyörätiekokeilu.
Siirretään taas ensi kesään
uusi kokeilu. (Ed. Pulliainen: Sehän on vain viivoja kadussa!) — Joo,
tämä kertoo just sitä, että pannaan
viivoja ja katsotaan, että yhteen suuntaan pitäisi
saada ajaa, mutta ei kahteen suuntaan. Ja nyt koko ongelman ovat
aiheuttaneet ne, jotka ajavat kahteen suuntaan. Mutta tässä on
siis järkeäkin.
Tulkaa Tampereelle, (Ed. Pulliainen: Kävin katsomassa
jo!) niin huomaatte, että monet ovat pitäneet
siellä kokouksiaan, koska yksikin iso puolue aikoo kaapata
Tampereelta jonkun verran valtaa, vaikka on unohtanut kokonaan,
että kokonaan Tampere on niin suosittu kaupunki, koska
sillä puolueella ei ole ollut siellä koskaan valtaa.
Enkä puhu nyt meistä, jotka saavat automaattisesti
sitä näitten vaalien jälkeen.
Mutta tämmöinen, nuorten aivot, minä siis
lyhyesti menen tähän asiaan, koska nuorten aivot tuossa
iässä vielä ... On todettu, että noin
18—21 vuoden iässä vasta jäsentyvät
aivojen nämä kaikennäköiset
reitit, organisaatio, siihen malliin, että sitä voi
pitää aikuiseksi aktualisoituneena. Siis kaikki
tämä, mitä nuori tekee yleensä,
hakee suhteita, luo poliittisia mielipiteitä, on vasta
sen etsimistä, mitä sitten, kun pääsee
siihen tiettyyn ikään, voi pitää omana
mielipiteenä.
Mutta jos liian aikaisin vedetään välistä,
niin useasti sitten käy, niin kuin täällä on
käynyt aika monelle eli että politiikasta tulee
ainoastaan vaan keino ja kielenkäytöstä tapa
vaikuttaa ja vähän niin kuin psykopaattisesti
taivutella koko ajan muita, niin että ei se ole varsinaisesti
koskaan ollutkaan oma valinta ja mielipide vaan liian varhaisessa
vaiheessa päälle jäänyt posetiivarin
soittolevy tai joku tuommoinen vanhempi gramofoniura ja siitä on
sitten tullut poliittinen ura.
Mutta tässä mielessä, minä muistan,
kun minä itse olin pyhäkoulussa, kun tämä tulee
seurakuntien kautta ja muuta, niin voi ajatella, voisi hyvinkin
ajatella, että sieltä löytyy tämmöistä jopa isällistä ja
miksei myös nykyään äidillistä suhtautumista äänestäviin
nuoriin ja ehkä tämmöinen tasapuolisempi,
monipuolisempi, moniarvoisempikin niin kuin valistus tässä äänestämiskäyttäytymisessä
saattaisi
olla paikallaan ja nuoret voisivat tehdä tämän
terveen valinnan.
Nimittäin on tässä olemassa terveitä naisiakin valinnan
suhteen, koska jotkut naiset, varsinkin semmoiset vihreät
täti-ihmiset, jotka vaikeuttavat Helsingissä kaikkea
liikennettä pistämällä liikennevalot
toimimaan väärään aikaan, yrittävät Tampereellakin
sitä, ovat sitä mieltä, että niissä naisissa
on jotain vikaa, jotka esimerkiksi äänestävät
minua tai ed. Kanervaa tai jotain tämän kaltaista
tai jotain muuta meistä, että se on jotenkin niitten
naisten vika, että he eivät ole vapautuneet tarpeeksi
voidakseen pystyä päättämään
siitä, että äänestävät
jotain naista, joka jatkuvasti on ilmeisesti lehdissä.
Esimerkki on ilmeisesti aika selkeä.
Ensimmäinen varapuhemies:
Kirkkolaista on nyt kysymys.
Seurakunnassa tämä ei varmaan menisi läpi,
että siellä papit — ovat he sitten naispuolisia
tai miespuolisia pappeja — pitäisivät
jotenkin näitä ihmisiä, nuoria arveluttavina,
jos he äänestäisivät toista
sukupuolta olevaa ihmistä. Kristillisessä yhteisössä kai
kaikkia pidetään sukupuolisesti samanarvoisina
eikä, niin kuin täällä poliittisessa
kaupankäynnissä, eriarvoisteta.
Selvä, minä olen itse voittanut monta kertaa kaikennäköisiä nuorisovaaleja
ja otan nyt korvatulpankin pois korvasta, että pystyn ihailemaan omaa
puhettani paremmin. Niin, olen sitä mieltä, että nuorten
ja lasten pitää saada vaikutusvaltaa omissa asioissaan
enemmän ja tämä on hyvä kokeilukeino.
Tässä äsken puhuttiin siitä,
että sitten tässä ei tule vastuuta, ja
sitten joku sanoi, ed. Arhinmäki tuolla, että 15-vuotias
on rikoslain alainen. Mutta ajatelkaapa nyt, 16-vuotias ei saisi
sitten sitä vastuuta, kun ei voisi äänestää omanikäisiään. Tämä rikoslaki
esimerkiksi eroottisissa seksuaaliasioissa on semmoinen, että 15-
ja 16-vuotiaat voivat touhuta keskenään kyllä mitä vaan,
mutta eivät joudu rikos- tai johonkin tämmöiseen
oikeudelliseen vastuuseen. Mutta auta armias, jos sinne menee joku
poliitikko, vähän vanhempi, joka on valittu, opettamaan
jotain peruskysymyksiä ja perusasioita.
Eli tässä mielessäkin tämä rikoslaillinen
juttu, kun sen vetää tässä äänestysjutussa,
on aika naurettava, koska ei se liity tähän poliittiseen
aikuismaisen yhteiskunnan todelliseen organisatoriseen vastuualueeseen,
vaan se on eräänlaista vähän
niin kuin keinottelua. — 5 minuuttiako nyt on, puhemies,
aikaa pysyä asiassa? Kiitos.
Vielä siis pari lausetta. Valtaan tulee oppia, vallankäyttöön.
Kristilliset puitteet ovat erinomainen tapa oppia sitä kyynisyyttä,
sitä, miten yhteiskunta toimii, turvallinen, vielä semmoinen kotiseuturakkauteen
liittyvä puite ja viitekehys sille, kuinka loppujen lopuksi
paha maailma on. Joten tervetuloa minun puolestani äänestämään, vaikka
en olekaan itse kyllä näissä vaaleissa
koskaan ollut ehdokkaana, mutta ehkä saatan harkita sitä,
niin tulisi kerrankin kunnolla ääniä.
Heikki A. Ollila /kok:
Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja totesi, että tämä on merkittävä periaatteellinen
muutos. Sitä tämä asia ei suinkaan ole,
ei kannata hurskastella. Rohkenen olla tässä asiassa
sen verran kerettiläinen, että totean, että ei
tämä muutos hetkauta eikä liikauta suomalaista
yhteiskuntaa, ei suomalaisia seurakuntia eikä suomalaista
nuorisoakaan kyllä käytännössä juuri
mihinkään suuntaan. Äänestysprosentti
seurakuntavaaleissa on, mitä se on, 5 prosenttia, nuorten äänestämisprosentti
on todennäköisesti alhaisempi, eli ei tämä kovin
montaa koske. Mutta kaiken tämän esittämäni
perusteella totean, ettei tätä näin ollen
ole erityistä syytä vastustaakaan. Ei tästä isompaa
haittaakaan ole.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä ei todellakaan ole
merkittävä eikä merkityksellinen uudistus
periaatteellisessa mielessä. Mutta asia, jota yleensä ei
voi kokeilla ja tutkia, on tämmöinen yhteiskunnallinen
asia. Siinä puuttuu se nollaruutu, se on vähän
vaikea asia.
Arvoisa puhemies! Tässä tapauksessa se merkityksellinen
tulos voisi olla se, että jos 16-vuotiaat ja vähän
vanhemmat provosoisivat noin 18-vuotiaat ehdokkaiksi ja sitten joukolla äänestäisivät
heidät läpi, niin sellainen tulos herättäisi
varmasti yhteiskunnallisen keskustelun, mutta muuten tämä jää vain
tämmöiseksi erittäin mielenkiintoiseksi
kirkon avaukseksi, siinä kaikki.
Susanna Haapoja /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä on
hyvä esitys siinä mielessä, että nyt
me osoitamme nuorille vastuun. Nuorten käsissä on
nyt se, käyttävätkö he tätä oivallista
mahdollisuutta hyväkseen, ja vasta seuraavien seurakuntavaalien
jälkeen me sen todellakin tiedämme. Hyvää tässä on
myöskin se, että 18-vuotias on vaalikelpoinen.
Yhdyn niihin, jotka ovat täällä suhtautuneet hieman
skeptisesti siihen, lisääntyykö äänestysprosentti
vai ei. Minusta se on nyt tässä vaiheessa hieman
sivuseikka. Oleellista on se, että me annamme tämän
mahdollisuuden ja toteamme sen, että pallo on nyt nuorilla.
Tuija Nurmi /kok:
Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys kertoo
siitä, että kirkko elää ajan
hermolla ja uskaltaa toimia, niin kuin esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa
on toimittu jo aiemmin. Siellä on kirkoissa äänestysikäraja
16 vuotta, ainakin tämän hallituksen esityksen
mukaisesti. Kirkkohan on poliittisen keskustelun keskipisteessä ollut
viime aikoina kovin paljon: tuleeko kirkon saada suojella maahanmuuttajia tietyissä
ongelmatapauksissa,
se, saadaanko homopareja siunata, naispappeuskysymys, Kauniaisten
kirkkoherran valinta jne.
Kuten täällä on puhuttu äänestysaktiivisuudesta,
niin seurakuntavaaleissa vuonna 2006 äänestysaktiviteetti
oli tämän hallituksen esityksen mukaan 14,5 prosenttia.
Eli kyllä siinä nostamisen varaa on. Samoin hallituksen
esitys toteaa, että nuorilla on rippikoulun jälkeen
tuoretta ja riittävänä pidettävää tietämystä osallistua
seurakunnan toimintaan ja hallintoon, mikä mielestäni
on aivan oikein. Minun mielestäni tässä seurataan
aikaa, ja kun tänäänkin on mediaa kuultu, niin
kuten Paasikivi aikoinaan totesi, näyttää edelleenkin
pitävän paikkansa, että Suomen kansa
on kohtuullisen, jos nyt saa sanoa, poliittisesti valveutumatonta,
ei ole kiinnostunut politiikasta eikä edes tunne kaikkia
puolueita, jotka ovat eduskunnassa, hallituksessa.
Katson, että tämä hallituksen esitys
on hyvän suuntainen ja kirkko elää ajassa
tiiviisti mukana ja osoittaa sitä, että nuoret
kykenevät kantamaan vastuuta. Aktiivisuus lisääntyy
kirkossa, joten he ovat sitten, toivon mukaan, poissa tekemästä niin sanotusti
pahaa muilla sektoreilla.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Nurmi tuossa hyvin totesi,
meidän poliittisten henkilöiden on kannettava
myöskin aikuisten osallisuudesta ja yhteiskunnallisesta heräämisestä huolta,
mutta erityisesti meillä on suuri vastuu siitä,
että alle 30-vuotiaista nuorista vain alle 2 prosenttia
kuuluu poliittisiin puolueisiin. Tämä kirkkolain
7. luvun esitys on mielestäni varsin perusteltu osallisuuden
vahvistamiseksi. Äänioikeuden laskeminen nimenomaan seurakuntavaaleissa
on perusteltua 18:sta 16:een. Rippikoulutyö tavoittaa tällä hetkellä lähes
90 prosenttia 15 vuotta täyttävistä ja
sen jälkeen merkittävä osa näistä rippikoululaisista
osallistuu niin sanottuun isoskoulutukseen — tai osa seurakunnista
käyttää ohjaajakoulutus-nimitystä — ja
sitä kautta nuoret viettävät pari kolme
vuotta varsin tiiviissä yhteydessä seurakunnissaan. Näen
että on ihan luonnollista, että nämä henkilöt
osallistuessaan seurakunnan toimintaan aktiivisina toimijoina osallistuvat
myös seurakuntien päätöksentekoon
luontaisena jatkumona, ja siinä suhteessa tämä esitys
on varsin perusteltu. Mielestäni kuntavaaleissa voidaan
rohkeasti pohtia myös samaa, saman suuntaista päätöstä.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Nyt kun äänestysinto ja -prosentit
ovat huolestuttavasti laskeneet maassamme, tuntuu siltä,
että nyt halutaan aika räikeästi lisä-ääniä lasten
kustannuksella. Lapsuus on niin lyhyt, ja 16-vuotias on vielä lapsi,
ja 16-vuotiaalla on oikeus olla lapsi. Nyt me olemme kyllä,
jos tämä laki menee läpi, riistämässä tätä oikeutta
heiltä. Vastustan ehdottomasti.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Seurakuntavaalien äänestysikärajan
laskemista 16 vuoteen on perusteltu muiden muassa äänestysaktiivisuuden
toivottavalla vilkastumisella ja jopa syrjäytymisen ehkäisyllä.
Tässäkin salissa on arveltu, että vasta
käydyn rippikoulun jälkeen suhde seurakuntaan
on erityisen vahva ja tämän suhteen säilymistä edesauttaisi pikainen
pääsy äänestämään.
Henkilökohtaisesti uskon, että valtaosa juuri rippikoulun
käyneistä nuorista on kiinnostunut lähinnä leirillä tapaamistaan
uusista ystävistä ja sukulaisilta saaduista rippilahjoista.
Järjestämällä nuorille mielekästä puuhaa
ja yhteistä tekemistä seurakunnan tiloissa voidaan
nuorten hyvää suhdetta seurakuntaan ylläpitää,
mutta äänestäminen olisi ollut syytä jättää 18
vuotta täyttäneille.
Nuorten äänestysaktiivisuuteen tulisi pyrkiä vaikuttamaan äänestysikärajan
laskemisen sijasta kansalaiskasvatuksella. Yhteiskunnallista vaikuttamista
tulisi käsitellä kouluissa osana opetusta, erityisesti
ammattikouluissa ja lukioissa. On tärkeää,
että nuoret tietävät, miksi kannattaa äänestää.
Tutkijoiden mukaan nuorten heikko äänestysaktiivisuus
ei enää välttämättä ole
tiettyyn elämänvaiheeseen kuuluva ilmiö vaan
pysyvä käyttäytymismalli. Tiettävästi äänestämättömyys
myös periytyy, mikä antaa aihetta syvään huoleen.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kannatan ehdottomasti hallituksen esitystä kirkkolain
muuttamiseksi niin, että 16-vuotiaat saavat äänioikeuden
oman seurakuntansa vaaleissa. Monelle nuorellehan rippikoulu ja
rippikoululeiri ovat siihenastisen elämän vahvin
lähentymismahdollisuus ja jopa sisällepääsy
oman seurakunnan toimintaan. Oman seurakunnan toiminta avautuu ja
lähentyy murrosvaiheessa elävää nuorta.
Siksi olisi aivan olennaisen tärkeää, että jo
mahdollisimman lähelle tätä rippikoulua saadaan
myös virallinen oikeus päättää asioista.
Ed. Tallqvist edellä sanoi, että tällä voidaan riistää oikeus
olla nuori. Olen päinvastoin aivan toista mieltä.
Tässä annetaan nuorelle mahdollisuus olla osa
tätä toivottavasti tuttua ja turvallista yhteisöä.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! 16-vuotias saa olla nuori. On vaikea kuvitella, että antamalla
äänestysoikeus
nuoruus menetettäisiin. Kyllä se nuoruus ja lapsuus
menetetään ihan muilla tavoin, ja ne riskit ovat
huomattavasti suuremmat. Otetaan esimerkkinä se, että meillä kouluissa
valitaan nuorisovaltuustot ja se tapahtuu äänestämällä.
En ole nähnyt vielä yhtäkään
nuorta, joka olisi tullut sanomaan, että kun he ovat äänensä antaneet,
nuoruus tuli menetettyä.
En myöskään lähtisi marginalisoimaan
tätä lakia. Täällä todettiin,
että tytöt ja pojat käyvät rippikoulun
pelkästään sen takia, että saavat
lahjoja. Itselläni on juuri rippikoulun käynyt
nuori, ja olen nähnyt niitä nuoria meillä läheltä kotona. Eivät
he niiden lahjojen takia rippikoulua käy. Itse asiassa
rippikoulu antaa mahdollisuuden entistä paremmin luoda
sitä osallisuutta ottamalla mukaan rippikouluun se, että nyt
teillä on mahdollisuus äänestää 16-vuotiaana.
Saattaa olla, että meillä syntyy nuorten aktiivisten äänestäjien ilmiö,
jos tämä oikein hyödynnetään.
Lisäksi haluaisin nostaa esille myös sen,
että kyllä kirkkokin tarvitsee ihan oikeasti uusia
otteita, ja tämä on rohkea ote, että kirkko
lähtee alentamaan äänestysikärajaa.
Mielestäni meidän on syytä tarkastaa
ja käydä läpi, minkälaiset vaikutukset
tällä on.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että kirkkoa
koskeva kirkkolain muutos seurakuntavaalien äänioikeusikärajan
alentamisesta on herättänyt ja herättää eduskunnassa
näin vilkkaan keskustelun. Pidän arvokkaana sitä,
että Suomen eduskunta saa käsitellä kirkkolakia
koskevia asioita, vaikka lain sisältö on tasan
tarkkaan täysin kirkolliskokouksen itse päättämä,
mutta me saamme täällä keskustella ja
tuoda kantamme esille.
Osallistuminen vaaleihin on yksi osa seurakunnallista aktiviteettia.
Itse olen aina äänestänyt: aikoinaan
kirkonkokouksessa, sitten seurakuntavaaleissa, kuten kaikissa muissakin
vaaleissa. Se on ollut normaali osa elämääni.
Minä toivon, että ihmisillä olisi samanlainen
aktiviteetti iästä riippumatta.
Kirkko on tehnyt mielestäni oikean ja rohkean ratkaisun
päättäessään alentaa
seurakuntavaalien äänioikeusikärajaa.
Vaalikelpoisuuden osalta ymmärrän, että se
on sama kuin täysioikeusikäraja 18 vuotta, koska
tehdään päätöksiä,
jotka ovat myös vastuullisia. Etenkin jos kirkkovaltuustoon
valittu tulee kirkkoneuvoston jäseneksi, niin siellä tehdään,
aivan niin kuin kunnallishallituksissa, päätöksiä,
joissa on myöskin vastuu juridisestikin mukana.
Arvoisa puhemies! Koen tämän hyvänä laajennuksena.
Niin kuin täällä on tuotu monia perusteita,
rippikouluikä on tärkeä nuoren elämän kehitysvaihe.
Uskoisin, että rippikoulun jälkeen saattaa olla
erityinen kiinnostus myös käyttää äänioikeutta
paikallisseurakunnan asioissa. Pidän tätä entistä tärkeämpänä,
että nuoret tulevat mukaan seurakunnan toimintaan ja myöskin
vastuun kantamiseen eri tavoin. Koska meillä tapahtuu nyt
hyvin paljon kuntaliitosten myötä seurakuntaliitoksia,
on vaarana, että vieraannutaan lähidemokratiasta,
ja minä uskon, että tässä on
yksi keino parantaa mahdollista vastuun kantamista. Nuoret ovat
aktiivisia. Itse juuri 15—16 vuoden iässä luuli
tietävänsä kaiken. Silloin ainakin omaa
aktiivisuutta oli paljon.
Aikoinaan olen seurakuntapuolelta käsin ollut vaikuttamassa
aloitteillani, jotka ovat toteutuneet siinä, että tuli
tämä ennakkoäänestyskäytäntö huolimatta
aloitteen saamasta kovasta vastustuksesta. Se kulki pitkän
ja vaivalloisen tien, ja meillä on jo monissa seurakuntavaaleissa
ollut ennakkoäänestyskäytäntö,
aivan kuten muissakin vaaleissa sitä muuta lainsäädäntöä soveltaen kirkon
erityisolosuhteisiin. Samoin toteutui aloitteeni kotiäänestyksestä myöskin
seurakuntavaaleissa. Nämä ovat eräitä keinoja,
joilla on laajennettu aktiivisuutta, aktiivisuuden toteutumismahdollisuutta.
Toivon, että tämä hyvä kirkolliskokouksen esitys
voisi palvella seurakuntaelämää, aktivoida
nuoria pitkäaikaisiksi vastuun kantajiksi kotiseurakunnissaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan aluksi se, että Suomen ev.lut.
kirkko nimenomaan on monella tavalla positiivinen. Meillä on erinomainen
arkkipiispa, ja oman alueeni piispa Huotari on viisas mies. Kirkko
on monesti herätellyt punaa ministereiden poskille, kun
näitä valtiopäivien avajaissaarnoja he
ovat kuunnelleet etenkin 1990-luvulla ja miksei edelleenkin. Nimenomaan
tasa-arvoa on kirkko peräänkuuluttanut tähän
yhteiskuntaan, ja sitä on puuttunut.
Mutta tämä asiahan, joka tässä nyt
on esillä, ei ole mikään valtiollisten
tai kunnallisten vaalien kysymys vaan seurakuntavaalien. Mielestäni
kysymys on kirkon yrityksestä ratkaista omaa kriisiään,
kirkosta eroamista ja nuorison piittaamattomuutta ja yleensä ihmisten
piittaamattomuutta tästä instituutiosta. Tämä keinohan
voi tietysti olla aika heikko.
Mutta millä tavalla yleensäkin me pääsisimme
tästä tietämättömyydestä,
mihin ed. Nurmi muun muassa viittasi, että suuri enemmistö suomalaisista
luulee suunnilleen, että kristillisdemokraatit taikka vasemmistoliitto
tai vihreät tai sosialidemokraatit istuvat hallituksessa
tai kokoomus, siis heille on ihan samaa mössöä tämä sali täällä?
Tämä tietämättömyys,
yleensä piittaamattomuus politiikasta, joka pohjautuu siis
myös tietämättömyyteen, on iso
ongelma. Silloin pitäisi kyllä sanoa, että politiikka
takaisin kouluihin. Se, että se on saanut sinne porttikiellon
sen politisoitumisajan jälkeen, on ehkä ymmärrettävää,
mutta nyt elämme uutta aikaa ja meidän pitäisi
saada nimenomaan nuoriso koulun kautta enemmän tietoiseksi
tästä asiasta. Koululaitos on enemmän
kuin rippikoulu.
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kirkko näyttää mielestäni
hyvää esimerkkiä tässä äänestysiän
laskemisessa. Toivottavasti valtio aikanaan ainakin voi harkita
samaa käytäntöä perässä.
Lapset ja nuoret ovat mukana paljon kirkon toiminnassa, ja kerhot
ja rippikoulut ovat nuorille tärkeää aikaa.
Minusta on luonnollinen jatkumo, että he pääsevät
myös äänestämään
16 ikävuoden saavutettuaan. Nuoret oppivat näin
ollen vastuuseen ja pääsevät vaikuttamaan
omissa asioissaan, niin kuin täällä ed.
Lauri Oinonen kertoi, että hän oli aktiivisimmillaan 16-vuotiaana.
No, hänen kohdallaan voidaan sanoa, että aktiivisuus
ei ole hävinnyt vielä tänäkään
päivänä. (Ed. Tiusanen: Miten aktiivinen hän
olikaan!) Vaikka laulussa sanotaan, että nuoruus on seikkailu,
mielestäni tässä yhteydessä nuoruus
on mahdollisuus. Pidän tätä hallituksen esitystä erittäin
kannatettavana.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Olen alusta asti ollut mukana lasten parlamentin
toiminnassa, ja nuorten parlamentti lähti Tampereen seuduilta.
Siinä mielessä on kiitettävää,
että ne nuoret, jotka osallistuvat näihin asioihin,
ja heidän asiamiehensä ja -naisensa tai -tyttönsä ja -poikansa
tavallaan ovat lähteneet sille tielle, että tämä poliittinenkin
tietoisuus lisääntyisi. Se on justiin tätä tietämättömyyttä vastaan.
Sen takiahan me tulemmekin tähän vähän
hölmöön asiaan, että kun lapset
saisivat äänestää, niin oltaisiin
lähellä lapsenuskoa. Sinänsä uskoonhan
perinteisesti kuuluu siis tämmöinen tietämättömyys
ja uskominen ja siten, että vielä nämä meidän
uskonnolliset juttumme, mitä nykyajan kirkko todistelee,
on äänestyksellä aikoinaan saatu. Jopa
siis Lucifer ja saatanat ja muut on luotu aikoinaan kirkolliskokouksissa
inkvisitioaikaan sen kaltaisiksi äänestystuloksien
perusteella. Elikkä kirkolliseen perinteeseen kyllä hyvinkin kuuluu
tämmöinen äänestyskäyttäytyminen
ja eräänlainen lapsellisuus. Siinä mielessä nämä asiat
ovat yhteensovitettavissa, että minä vielä sanon,
että tämä olisi kuitenkin turvallinen
tapa opettaa nuorille äänestämistä ja
toivottavasti myös niitä ehtoja, miten yhteiskunta
toimii ja rakentuu, ja saada myös tämän
kaltaista poliittista tietoisuutta ja uskoa siihen omaan vaikutusmahdollisuuteensa,
vaikka nämä ovat vähän ristiriitaisia
asioita. Mutta ehkä siis uskossakin sitten selviäisivät
tämmöiset niin sanotut rationaaliset puolet, koska
rationaalisuushan tarkoittaa myös kreikasta käännettynä suhteellista.
Pentti Oinonen /ps:
Arvoisa puhemies! En vastusta lakiesitystä, mutta
muutamat perustelut, että äänestysoikeuden
alentaminen lisäisi nuorten mukaantuloa seurakuntaelämään
ja toimintaan, ovat mielestäni jossakin mielessä ja
jossakin määrin vääriä.
Seurakunta omalla toiminnallaan voi vaikuttaa nuorten mukaantuloon
seurakuntaelämään. Eräänä keinona
nuorten aktivoimiseksi mukaantuloon ehdotankin työntekijöiden
laskeutumista nuorten tasolle kuuntelemaan ja keskustelemaan heidän
kanssaan.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Eräs savolainen henkilö otti
yhteyttä minuun viime viikon järkyttävien
tapahtumien jälkeen ja sanoi, että tehkää siellä talossa
jotakin, jotta näytetään vielä meidän
nuorille, että myös päätöksenteon
kautta halutaan vaikuttaa ihmisten elämään,
ettei yhteiskunta menetä kykyä rakastaa, välittää läheisistään.
Tämä lakiesitys on pieni osoitus siitä,
todellakin pieni osa, mutta olen aivan samaa mieltä kuin
ed. Lauslahti siinä, että kun nuori saadaan seurakuntaelämään
mukaan, silloin hänelle pitää antaa myös
tavallaan mahdollisuutta päättää jollakin
tavoin omasta lähiyhteisöstään.
Ed. Arhinmäki sanoi, että yhteiskunnan tulisi ottaa
esimerkkiä seurakunnasta. Kyllä kirkko ja seurakunta
ovat oleellinen osa meidän yhteiskuntaamme, kuten ovat
muutkin kolmannen sektorin toimijat.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Kirkko on vahvassa kilpailussa tällä hetkellä mukana
vahvojen, voi sanoa, mediavaikuttajien kanssa. Niin kulttuurijärjestöt,
urheilujärjestöt kuin nuorisotyötä tekevät
yhdistyksetkin joutuvat kilpailemaan jatkuvasti nuorista ja siitä,
miten ne pärjäävät kasvattajina
tässä kilpailussa. Jos katsotaan, minkälaista,
voi sanoa, hedelmää kirkon nuorisotyö on
tehnyt, niin minä näen, että siellä tehdään
varsin arvokasta kasvatustyötä, ja minä toivon,
että tämä äänestysikärajan
laskeminen vahvistaa nimenomaan osallisuutta. Siellä on mukana
vaikuttavia kasvattajia mukana, jotka elävät nuorten
arjessa hyvin kiinteästi mukana.
Olen samaa mieltä kuin ed. Tiusanen siitä,
että en haluaisi vastakkainasetella rippikoulua ja koulutyötä.
Molemmilla on tärkeä sija nuorten maailmassa.
Niin kun sanoin, rippikoulun aloittaa 90 prosenttia suomalaista
nuorista, mutta toivon, että koulut nimenomaan voisivat
avata ovensa, koska osallisuuden vahvistamista tarvitaan erityisesti
myös siellä. Mutta toivon, että tämä uusi avaus
on kirittämässä niin kirkkoa kuin myöskin muita,
meitä poliittisia puolueita, miettimään
sitä, miksi niin vähän aikuiset tuntevat
yhteiskunnallista vastuuta tällä hetkellä.
Jos me lapsesta ja nuoresta asti emme kiritä lapsiamme
ja nuoriamme osallisuuteen ja yhteiskuntavastuun lisäämiseen,
niin väitän, että tätä nykyisten
aikuisten perässä seuraavaa, tulevaa sukupolvea
kiinnostaa entistä vähemmän kansalaisvaikuttaminen.
Siinä suhteessa on tärkeätä,
että kolmas sektori on tällä hetkellä ollut
proaktiivinen ja kirkko on ollut proaktiivinen nimenomaan nuorten
herättämisessä tälläkin
keinolla.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman
selvitys viime vaalikaudella kertoi karua kieltä eri väestöryhmien
suhtautumisesta yhteisten asioiden hoitoon. Nuoret ja huonossa asemassa
olevat suhtautuivat politiikkaan ja äänestämiseen kaikista
kielteisimmin. Päätelmä tästä selvityksestä oli,
että jotakin on tehtävä. Tämä kirkkolain
uudistus, jossa äänestysikäraja seurakuntavaaleissa
laskee 16 vuoteen, on hyvä toimi. Kirkko tekee tässä uudistuksessa
erinomaisen avauksen. Tästä saadaan hyvää kokemusta
julkishallinnon muita äänestyksiä varten.
Toivoa sopii, että nuoret jo seuraavissa vaaleissa yllättävät
myönteisesti ja äänestävät
vilkkaasti. Seurakunnan asiat kuuluvat ilman muuta myöskin
nuorille.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Harvoin tässä salissa
on kirkkoa kehuttu niin paljon kuin tänään
ja viime perjantaina. Odotin, että jonkin verran kehuttaisiin
myöskin kirkon oppeja, mutta tässä nyt
oikeastaan on kehuttu vain sitä, että kirkko esittää,
että äänestysikärajaa alennettaisiin.
Kyllä minulla on se käsitys, että ne nuoret,
jotka ovat tänä päivänä aktiivisia
seurakunnassa, ovat aktiivisia riippumatta siitä, mikä on äänestysikäraja:
Vaikka se olisikin 30, niin he ovat aktiivisia. Vaikka se olisi
10, niin he ovat aktiivisia. Enkä minä usko, että äänestysikärajan alentaminen
tuo nuoria paremmin mukaan seurakuntatyöhön. Ne,
jotka ovat siellä mukana, ovat mukana sen takia, että heillä on
usko parempaan tulevaisuuteen, että seurakunta ja seurakunnan toiminta
tarjoaa heille jotakin, eivät sen takia, että saavat äänestää.
En minä pidä tätä niin suurena
kysymyksenä kuin mitä monessa puheenvuorossa on
esitetty. Katsotaan, mihin se johtaa. Meillä ei ole mahdollisuutta
puuttua sisältöön. Me joko hyväksymme
tai hylkäämme, ja kyllä kai tämä tullaan
hyväksymään, jos ei yksimielisesti, niin
lähes yksimielisesti.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Näiden viimeaikaisten tapahtumien
jälkeen tietysti — huolimatta siitä,
että tämän lain tänne tuominenhan
ei ole ollut millään tavalla yhteydessä Kauhajoen
ja aikaisempiin Jokelan tapahtumiin — tuntuu siltä,
että jotenkin yleensä tämä keskustelu äänioikeuden
ulottamisesta vielä nuorempiin ryhmiin on myös
vastuun siirtämistä aikuisilta nuorille, kun vastuu
tästä maailmasta, epäonnistunut vastuu,
on ollut Suomessakin tietysti aikuisilla ja niillä, jotka
ovat valtaa käyttäneet. Nämä tapahtumat
kertovat siitä.
Puhemies! Meillä on täällä nuorisoparlamentti
joka toinen vuosi, ja ei viime mutta sitä edellinen parlamentti äänesti
tästä asiasta, tuleeko äänioikeusikärajaa
laskea vaiko ei. Enemmistöksi muodostui käsitys,
että ei pidä. Tuolloin äänestämässä oli
199 nuorta kansalaista, jotka olivat juuri sitä ikäluokkaa,
jota tämä kysymys koski.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Sen verran puutun tähän,
kun tässä mentiin näihin opillisiinkin
kysymyksiin. Tässä vierustoveri aivan oikein viittasi
sinnepäin, että täällä pitäisi näyttää nuorille,
että heistä välitetään.
Kuitenkin minä ihmettelen, että mikään
lehti ei puuttunut viime torstaina siihen, että meidän
pääministerimme esiintyi kyselytunnilla äärimmäisen
vanhatestamentillisesti ilman oikeastaan tämmöistä kristillistä näkemystä siitä,
mitä on jo Jokelassa aikoinaan todettu pitkäaikaisesta
koulukiusaamisesta, siihen liittyvistä vaikeuden aiheuttamisista ihmisille,
jotka ovat innovatiivisia, luovia ja kaikkea. Joillekin, kun lukee
joitakin vaihtoehtolehtiä tai nettiä, on tullut
se käsitys, että Jokelaa ei ole sen takia avattu,
koska se koulukiusaaminen ja siihen liittyvä vallankäyttö toisten
oppilaitten, jotka ovat tässä jutussa mukana,
kannalta on ollut niin merkittävää, että nykyinen
hallitus ja ministerit eivät ole halunneet sen takia lähteä tutkimaan
tätä, että ei närkästytettäisi
näitä vanhempia.
Siis yritän sanoa jotain sen kaltaista, että kristillinen
ajatus ei ollenkaan läpäissyt sitä vastausta,
millä otetaan vastuuta koko yhteiskunnasta. Enkä lässytä niin
kuin joku sosiaalitäti siitä, että nyt
nämä koulukiusatut tekivät jotain, vaan
väitän, että meidän on (Puhemies:
Kirkkolakiin!) — joo — on koettava se ja sen takia
näille nuorille annettava vastuuta, että he kokevat
tämmöistä tuoretta vastuuta, mikä on
siis vastuun todellinen olemus, eikä niin, että tämmöiset
vanhat, väsähtäneet poliitikot opettavat,
kuinka vastuusta luistetaan, sitä ei oteta ja se siirretään
muualle.
Sen takia tämä edelleen kokeiluna on erinomainen
juttu, niin että tämä herättäisi
muutakin keskustelua nuorison parissa siitä, mitä oikeastaan äänestäminen
ja politiikka parhaimmillaan ja rehellisimmillään
voivat olla tässä yhteiskunnassa.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen totesi, että kirkon
täytyy muilla keinoin hakea toimintaansa nuoria kuin äänestysikärajaa
pudottamalla. Kysyn ed. Oinoselta, mitä pahaa siinä on.
Ed. Tiusanen totesi, että vastuun siirtäminen
aikuisilta nuorille on myöskin huonoa. En minä ymmärrä myöskään tätä vertausta.
Minusta tämä hallituksen esitys on erinomainen
päänavaus. Olen sitä mieltä,
että äänestysikäraja myös
kunnallisissa vaaleissa voitaisiin pudottaa 18:sta 16:een vuoteen.
Nuorten mukaan saaminen on kaikille elintärkeää.
16-vuotias on minusta kypsä ottamaan jo vastuuta, ainakin
kirkollisissa vaaleissa ja kunnallisissa vaaleissa.
Sampsa Kataja /kok:
Arvoisa puhemies! Kyllä kirkon oppi lähimmäisenrakkaudesta
ja yhteisöllisyydestä, yhteisestä seurakunnasta,
on kehumisen arvoinen. Yhteisöllisyyttä on myös se,
että nuoremmatkin yhteisön jäsenet otetaan mukaan
päätöksentekoon. Kirkko tekee todella arvokasta
ja laadukasta lapsi- ja nuorisotyötä. Siksi on
oikein, että entistä nuoremmat kirkon jäsenet
voivat äänestämällä ottaa
kantaa heitä koskeviin asioihin ja asioihin, joista heillä on
tuoreita, henkilökohtaisiakin muistikuvia.
Toisaalta kirkolla Suomessa on erinomaiset resurssit tehdä paitsi
lapsi- ja nuorisotyötä myös muuta arvokasta
yhteiskunnallista työtä. Siksi on oikein, että entistä laajempi
osa meidän yhteisöstämme myös
päättää siitä, miten
näitä resursseja käytetään
ja jaetaan, ja toisaalta tämä resurssien käyttö ja
hyödyntäminen tulee tätä kautta
myös laajemman yleisön tietoon.
Kirkko on todella ottanut edelläkävijän
aseman tässä äänestysiän
alentamisessa. Toivon, että mahdollisimman pian tämä sama, äänestysiän
laskeminen 16 vuoteen, tapahtuu myös kunnallisissa vaaleissa.
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Kallis totesi täällä aikaisemmin,
että tässä ei todellakaan ole niin suuresta
asiasta kyse. Ei varmastikaan, jos sitä ajatellaan kapeasti, (Ed.
Kallis: Miten niin ajatellaan kapeasti?) mutta jos ajatellaan laajemmin,
me tarvitsemme juuri tällä hetkellä monenlaisia
keinoja, jotta me kiinnitämme nuoret tähän
yhteiskuntaan. Tämä on vain yksi pieni asia, ja
varmasti ilman viime viikon kauheita tapahtumia tätäkään
keskustelua ei olisi näin pitkään tässä salissa
käyty, mutta hyvä niin, jos se sai jotakin hyvää aikaan,
sen että myös meitä muita seurakunnan
ja nuorten asiat laajemmin tässä yhteiskunnassa
kiinnostavat.
Ed. Tiusanen totesi täällä, että tämä on
jollakin tavalla vastuun siirtämistä aikuisilta
lapsille. Tässä palaisin taas vähän
alaspäin tässä keskustelussa, sillä mietitäänpä,
mistä asiasta siellä seurakunnassa päätetään.
Se on kuitenkin kapea alue, oma tuttu seurakunta, ja ennen kaikkea
tässä on kyse siitä, että saisimme
ne nuoret äänestämään
siitä, ketkä ihmiset ovat oman seurakunnan asioista
päättämässä. Siitähän
tässä laissa on kyse.
Vielä kerran peräänkuulutan sitä,
että kirkko on olennainen osa meidän yhteiskuntaamme
niin kuin laajasti kolmas sektori muutenkin, kerhot, järjestöt
ja seurakunta. Niillä on todella tärkeä merkitys,
ja toivon, että se tulisi näkymään
meidän päätöksenteossamme laajemminkin,
että ei vain juhlapuheissa näitten toimijoitten
toimintaa arvosteta.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Joiltakin osin tulee sellainen olo, että heitettäisiin
hanskat tiskiin, että eivät ne nuoret tule äänestämään
ollenkaan, mitä tahansa tehdään, että ei
tehdä mitään, annetaan asioiden olla.
Minun mielestäni se on väärä asenne.
Osallistuminen luo osallisuutta. Ne aktiiviset nuoret seurakunnissa — ei
kaikkien tarvitse olla aktiivisia seurakuntanuoria — voivat
aktivoida kouluympäristössä muita nuoria äänestämään, mutta
ei välttämättä tarvitse lähteä siihen,
että nämä tulevat aktiivisiksi seurakunnan
jäseniksi. Oleellista onkin kysymys, mitä kirkolla
on tarjota nuorille, jotta he äänestävät:
mikä on se syy, miksi heidän kannattaa äänestää?
Tässä on nyt sama kysymys myöskin meillä,
kun puhutaan meidän kunnallisvaaleistamme tai meidän
valtakunnallisista eduskuntavaaleistamme: mitä meillä on
konkreettisesti antaa nuorille? Se on se kysymys, jolla myöskin
motivoidaan nuoria äänestämään,
jolloin aktiiviset seurakuntanuoret voivat kertoa omille ystävillensä ja
kavereillensa, että hei, kirkolla on tätä annettavaa
meille, halutaanko me saada juuri tällainen henkilö sinne päättämään
meidän asioista. Väitän, että osallistuminen
luo myöskin osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kaksi eräällä tavalla
vastauspuheenvuoroa. Ensinnäkin ed. Tiusaselle, joka nyt
onkin häipynyt pois täältä,
kommenttina, että hän tavallaan ennakoi sen, että tässä ei
oikeastaan voidakaan enää mitata yhtään
mitään, jos ennakkoon jo tuo ikäluokka
on ilmoittanut, ettei missään nimessä tule äänestämään
eikä pidä tätä oikeutettuna
ja viisaana, niin että tavallaan tämä toive,
joka minulla oli, että tämä johtaisi
johonkin näyttävään demonstraatioon,
menetti merkityksensä.
Arvoisa puhemies! Toinen ed. Hannakaisa Heikkiselle, joka on
ollut kovin aktiivinen tässä keskustelussa: se,
mitä hän on todennut, on sinänsä ihan
perusteltua, mutta siitä seuraa kyllä se, että silloin
pitäisi vaalikelpoisuusasia olla myöskin samalla
kunnossa, ehdottomasti.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Tulin pönttöön
sen vuoksi, että jos se 2 minuuttia menee umpeen, niin
teidän ei tarvitse kutsua minua tänne.
Minulla on kaksi asiaa. Asia numero 1: Onko tämä hieman
anakronismia, tämä keskustelu, mitä täällä käydään?
(Ed. Pertti Virtanen: On!) Onko se itse asiassa outoa tässä ajassa,
että meillä on tämmöinen kirkkolaki
täällä keskustelun alla ja me pohdimme
vakavasti sitä, onko nuorille annettava 16 vuoden iässä oikeus
osallistua äänestykseen vai ei? Eikös
sen periaatteessa pitäisi olla ihan yksi hailee? Periaatteessa
pitäisi olla aivan yksi hailee, millä tavalla
yhdistyksessä, vapaamuotoisessa yhdistyksessä,
tai julkisyhteisössä, jos sikseen tulee, annetaan
se päätöksenteon oikeus. Tämän
yhdistyksen tai yhteisön pitäisi sisällään
tehdä päätökset tästä asiasta.
Se on anakronismia, arvoisa puhemies, että me eduskunnassa
keskustelemme kirkkolaista. Siinä suhteessa koko tämän
keskustelun konteksti on hieman outo. Minusta kirkon piirissä,
seurakuntien piirissä, päättäkööt
asian juuri niin kuin itse parhaiten haluavat. Täällä on
ollut hyviä argumentteja vaikka sen puolesta, että nuoret
saavat osallistua äänestykseen. Jos on jalkapalloseurasta
kysymys tai raittiusklubista kysymys tai jostain muusta, niin siellähän
nuoret voivat tietenkin osallistua. Jos siellä annetaan
oikeus päättää, niin päättäkööt.
Tämä, arvoisa puhemies, on tämä ensimmäinen
huomioni, se että me elämme vielä hyvin
erikoisessa tilanteessa suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 2008,
kun eduskunta käy lakikeskustelua tällaisesta
asiasta, lainsäädännön kautta määrittelee
erään julkisen yhteisön sisäisen
päätöksentekojärjestelmän
luonteen.
Arvoisa puhemies! Toinen huomio koskee sitä — mikä tässä keskustelussa
nyt tuli paljonkin esille — mitä on äänestäminen.
Se on kollektiivinen suoritus, ja siinä mielessä on
minusta tärkeää, että nuorilla
on kollektiivisuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta, ja siinä mielessä vallankäyttö
myöskin äänestäjänä on
paikallaan.
Täällä on viitattu erääseen
järkyttävään tapahtumaan viime
viikolta. Jos puhemies sallii, niin sanon kaksi sanaa siitä,
koska se on täsmälleen vastakkainen ilmiö ja
siinä mielessä nämä ovat kontrastissa
toisiinsa nähden. Meidän aikammehan palkitsee
yksilöllisyyttä, ja ennen kaikkea median kautta
ollaan vielä siinä tilanteessa, että tämmöisten
narsististen antisankareiden synnyttämiselle, jotka kuolemanjälkeisen
ylösnousemuksen tekevät, annetaan valtava tila.
Suomessa, Unkarissa, Japanissa itsemurhaluvut ovat olleet kautta
vuosikymmenten jo maailman korkeinta luokkaa, ja meillä nuoret
miehet tekevät itsemurhia. Tässä nykyisessä tilanteessa — tässä nykyisessä tilanteessa
— tämmöinen narsistinen
laajennettu itsemurha on se tosiasia, jonka kanssa me olemme tekemisissä.
Siinä suhteessa tässä vastuuta, niin
kuin täällä ed. Pertti Virtanen tätä jo
kyselikin, on haettava kyllä laajemmin, eikä vain
tulisi puhua siitä, että tässä on murhamiehistä kysymys.
Tässä on kyllä tämän ajan
perusilmiöstä kyse myöskin, siitä mikä on meidän
kulttuurinen olemuksemme tällä hetkellä,
joka palkitsee tätä narsismia.
Arvoisa puhemies! On järkyttävää,
järkyttävää, että jopa
maamme ykköslehti, päivälehti, laittaa
etusivulle tämän henkilön kuvan, tekee tästä antisankarin,
ja juuri sen takia me olemme valtavassa ongelmassa kiinni.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Minkä takia käytin
puheenvuoron tässä hetki sitten, johtui siitä,
että minulle syntyi sellainen kysymys, että näissä puheenvuoroissa,
joita tästä asiasta käytettiin, suurimmassa
osassa niistä, annettiin ymmärtää,
että näin saadaan nuoret aktiivisesti mukaan toimintaan
ja nuorten pitää saada osallistua päätöksentekoon.
Eivät nuoret pääse osallistumaan päätöksentekoon,
vaikka he saavat äänioikeuden. He voivat olla
mukana valitsemassa näitä tulevia päättäjiä.
Edelleen epäilen, että tämä ei
tule tuomaan mukanaan mitään suurta ryntäystä seurakuntatoimintaan.
Kun ed. Kimmo Kiljunen puhui aatteellisista yhdistyksistä ja
yhdistyskokouksista, niin tuli mieleeni kyllä aika, milloin
minä 15—16-vuotiaana osallistuin urheiluseuran
vuosikokoukseen. Emme me siellä saaneet olla mukana valitsemassa
johtokuntaa ja tekemässä päätöksiä.
Junioreille ilmoitettiin, että meillä ei ole äänioikeutta, mutta
ei se kyllä vähentänyt minun kiinnostustani
olla mukana siinä jalkapallo- ja jääkiekkoseurassa,
ei vähääkään.
Sampsa Kataja /kok:
Arvoisa puhemies! Äänestäminen on
päätöksentekoa. Kun mennään äänestyskoppiin
ja valitaan se oikea ehdokas, osallistutaan siihen yhteiseen päätöksentekoon. Se
on yhteisöllisyyttä.
Monessa puheenvuorossa on tullut esiin, että nuorten äänestyskäyttäytyminen
jo nykyisellään on kaikkein heikointa äänestyskäyttäytymistä, mutta
itse uskon siihen, että se osaksi johtuu nykyisestä äänestysalaikärajasta,
18 vuotta. Se on juuri se ikäraja, kun pojat siirtyvät
armeijaan ja aika moni nuori vaihtaa paikkakuntaa opiskelujen tai
uuden työtehtävän vuoksi ja ei koe kuuluvansa
siihen uuteen kuntaan tai vaalipiiriin eikä löydä sitä omaa
ehdokastaan. Toisaalta 16-vuotiaat ovat usein asuneet samassa kunnassa
ja käyneet koulua samassa paikassa pitkään
ja varmasti tuntevat kunnan asioita pitkästä historiasta
paremmin.
Mutta lisänä myös sanottakoon, että myös kouluissa
voitaisiin kunnallisvaaleihin valmentaa entistä tarmokkaammin
vielä 16-vuotiaita siihen yhteiskunnalliseen osallisuuteen
ennen vaaleja, mutta en oikein usko sen tehoon sitten enää myöhemmässä vaiheessa,
18-vuotiaana.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Ehkä meikäläisenkin
sallitaan oman ammattinsa kannalta tai näkökannalta
vähän ajatella sitä, minkä takia
me keskustelemme nyt tästä näin paljon,
kun on kyse tästä 16 vuoden äänestämis-ikärajasta.
Minä luulen, että nämä kansanedustajat,
jotka täällä nyt ovat, ovat kiinnostuneita
siitä, mitä me todella voisimme tehdä tällä vakavalle
asialle, mikä yhteiskuntaa riivaa, ja sille, mitä tapahtui
viimeksi reilu viikko sitten. Eli kun me emme saaneet kyselytunnilla
keskustella tästä asiasta — silloinen
puhemies lähinnä taisi antaa hallitukselle pitkiä puheenvuoroja
siitä, miksi ei ole mitään tehty — niin
minun mielestäni nämä kansanedustajat
osoittavat justiin sitä kunniallisuutta, mitä pitää ollakin,
että mistä tahansa, mikä liittyy nuorten
osallistumisaktiivisuuden lisäämiseen, kannattaa
olla huolissaan, sitä kannattaa tukea.
Itse osallisuushan tarkoittaa sitä, että sinä olet osa
kokonaisuutta, ja osa on merkinnyt aikoinaan Suomessa ’onnea’,
sitä että sai osan yhteisestä kakusta.
Silloin ei kyllä kakkuja leivottu, vaan saalista revittiin,
ja osallisuus oli onnen kokemista. Sitten, kun ollaan yhtä,
niin osa, kun on oikein yhtä jonkun kanssa, on tosi onnellinen osa.
Me puhumme tässä justiin äärimmäisen
herkässä iässä olevista nuorista,
jotka muuten jäävät tuonne netteihin
ja muualle, meidän median vaikutusvallan ja kaiken alaisuuteen,
ja kaikki nämä edustajat, jotka ovat paikalla,
tietävät sen hyvin. Me puhumme erittäin
tärkeästä kokonaisuudesta, sivuamme sitä,
näinkin mitättömästä syystä, johon
liittyen meillä ei ole valtaa. Me puramme sitä,
kun me emme voi mitään tämän
hallituksen velttoudelle ja vetelyydelle, että se ei ole
toiminut vuodenkaan aikana. Sitä me täällä puramme, ja
sen takia pyydän anteeksi puhemieheltä, että vähän
poikkesin asiasta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Luotan nuoriin. Luotan, että heissä on
vastuunkantajia myöskin tämän käsiteltävänä olevan kirkkolain
muutoksen myötä omissa seurakunnissaan. Seurakuntatyöhän
on paljon monimuotoisempi asia, ja monet juuri rippikoulun jälkeen jäävät
seurakunnan nuorten toimintaan ja ovat siellä hyvinkin
aktiivisia. Minä toivon, että tämä käsiteltävänä oleva
laki osaltaan lisäisi nuorten kiinnostusta omaa seurakuntaa
kohtaan ja sen elämää ja toimintaa kohtaan.
Samallahan me tiedämme, että myös joillakin
paikkakunnilla nuoret ovat vieraantumassakin kirkosta hyvin helposti.
Kun meillä on tuo liian helppo käytäntö, että pystyy
ilman kirkkoherranvirastossa käyntiä eroamaan
kirkosta, niin se on saattanut johtaa siihen, että on harkitsemattomasti
erottu kirkosta.
Mutta vielä eräs näkökohta
tähän nuorten vastuunkantamiseen äänestäjinä kotiseurakuntansa ja
kotipaikkakuntansa asioista, tässä tapauksessa kirkon
asioista, on se, että siinä annetaan nuorille
mahdollisuus. Minä itse, vaikka nyt jollakin tavalla kansanedustajana
olenkin puoluepolitiikassa mukana ja sielläkin aikoinaan
nuorenakin vaikuttanut, lähtisin siitä, että nuorten
pitäisi olla yhteiskuntatietoisia, seurakuntien ja kirkon
ollessa kyseessä tietoisia siitä, miten kirkko
ja seurakunnat toimivat, mutta yleensä yhteiskunnasta tietoisia,
jotta voisi ottaa siitä vastuuta.
Minä uskon, että tämä käsiteltävänä oleva
laki osaltaan mahdollistaa tätä, ja toivon vain
kaikkea menestystä ja rakentavaa tulosta tämän
lain käyttöönotossa. Sehän täytyy
muistaa, että kirkkovaalit ovat joka neljäs vuosi
ja monien äänestämisen ensimmäinen
kerta tapahtuu tämänkin lakimuutoksen myötä vasta
siellä 20 ikävuoden vaiheilla, niin että kovin
suuri tämä joukko, joka juuri tätä lakia
voi hyödyntää, ei ole, mutta toivon,
että tämä on menestykseksi seurakunnille
ja näihin vaikuttamiselle.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen totesi aivan oikein sen,
että mitäpä me täällä päätämme
semmoisen organisaation päätöksentekoprosesseista,
jonka pitäisi olla täysin itsenäinen
ja eduskunnasta sinällään riippumaton.
Näitä ikärajoja voidaan pohtia monellakin
tapaa. Viime sotien aikanahan meillä oli semmoinen tilanne,
että vuosikausia rintamalla olleet miehet, jotka olivat
joutuneet ja jotka oli velvoitettukin tappamaan, eivät
saaneet sitten alkoholiliikkeestä hakea alkoholia. He olivat
siihen liian nuoria. Eli näitä ikärajoja
voidaan pohtia monella tapaa.
Tämä hallituksen esitys on silläkin
lailla epälooginen, että äänioikeus
ja vaalikelpoisuus kulkevat eri tahtiin, niin kuin ovat kyllä epäloogisia nekin,
jotka vaativat, että kuntavaaleissa ikäraja voisi
olla 16 vuotta, mutta valtiollisissa vaaleissa 18 vuotta. En ymmärrä,
mihin tämmöinen jaottelu perustuu. Omasta mielestäni
tässä on aika paljonkin nähtävissä sitä,
että halutaan kosiskella nuoria äänestäjiä ja äänestysikään
tulevia ja sitten tämmöinen periaatteellinen pohdiskelu
on jäänyt vähemmälle. En ymmärtänyt
sitä, kun ed. Lauri Oinonen sanoi, että hän
luottaa nuoriin. Sinällänsä, jos hän
sanoo, että luottaa nuoriin, se on ihan oikein, mutta ei
se, jos siihen on sisään piilotettu väittämä siitä,
että on epäluottamuslause nuorille, jos pohtii
kriittisesti tätä äänestysikärajan
alentamista.
Yleiskeskustelu päättyi.