Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Suomi otti 1990-luvun alussa merkittävän askeleen energiamarkkinoiden liberalisoinnissa. Vuonna 1994 uudistetussa laissa muun ohessa sähköenergia tuotiin kilpailun piiriin. Tässä samassa yhteydessä, tuo eriyttäminen oikeastaan sitä edellytti, sähkönsiirtotoiminta eriytettiin sähkön tuotannosta ja myynnistä. Vuoden 94 lailla perustettiin Energiamarkkinavirasto, jolle tuli verkkotoiminnan valvontarooli ja valvontavastuu. Energiamarkkinavirasto on tätä valvontarooliaan hoitanut toimin, jotka ovat luonteeltaan jälkikäteisvalvontaa, jonka valvonnan rooli on selvästikin tällaista markkinavalvojan roolissa toimimista.

Tavoitteena tällä liberalisoinnilla kaiketi oli ylitse muiden kaksi asiaa: saada sähkömarkkinat selvästi läpinäkyviksi ja saada aidon kilpailun kautta niissä asioissa, joissa kilpailu oli mahdollista, aikaan sähkön hinnassa kehitys, joka turvaisi ja takaisi mahdollisimman edullisen sähkön hinnan. (Ed. Huotari: Noussut 100 prosenttia!) — Jälkikäteen tarkastellen sitä, mikä on reaalihintakehitys ollut sähkössä, se ei ole ollut nousua 100 prosenttia. Se on vastannut aika tarkkaan kuluttajahintojen mukaista kehitystä. Suomessa on edelleenkin Euroopan unionin maista tällä hetkellä Kreikan jälkeen toiseksi halvin sähkön hinta.

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen siis ne tavoitteet, mitä tuolle uudistukselle asetettiin, on tällaisilla yleisillä luonnehdinnoilla sanoen saavutettu kohtuullisen hyvin. Hintakehitys on vastannut suurin piirtein sitä, mikä odotusarvo oli, ja myös läpinäkyvyyden suhteen on saavutettu kutakuinkin ne tavoitteet, mitä lähdettiin alun alkaen hakemaan. Kuitenkaan, se on totta ja heti seuraavaksi kerrottava, kaikki osapuolet eivät ole olleet oikein tyytyväisiä nykyisen lain toimintaan.

Yhtäältä kuluttajat, sähkön käyttäjät, eivät ole olleet tyytyväisiä siihen valvontarooliin, mikä Energiamarkkinavirastolla on. Jos nykyisellään, nykyisen lain voimassa ollen, Energiamarkkinavirasto toteaakin, että sähkön siirtohinnoittelussa on peritty liikaa hintaa, ei ole itsestäänselvää eikä oikeastaan lainkaan selvää, että Energiamarkkinavirasto pystyisi velvoittamaan tuon siirtoyhtiön palauttamaan sen liikaa perityn. Itse asiassa aivan äskettäin oli täällä eteläsuomalaisessa alioikeudessa, kihlakunnanoikeudessa, käsittelyssä tapaus, jossa eräät kuluttajat valittivat siitä, että ylihintaa oli peritty eikä yhtiö ollut suostunut palauttamaan, ja tuomioistuimen päätös alioikeudessa oli, että yhtiöllä todella ei ole velvoitetta palauttaa liikaa perittyä. Tässä esimerkki siitä, millä tavalla kuluttajat eivät ole tällä hetkellä oikein tyytyväisiä nykyisen lain toimimiseen. Toisaalta myös toisin päin: myöskään kaikki verkkoyhtiöt eivät ole tyytyväisiä nykyisen lainsäädännön säädöksiin. Muun muassa nämä ovat taustalla, kansallisia syitä siihen, miksi uudistukseen on menty.

Toisaalta uudistustarve on syntynyt myöskin siitä, että Euroopan unioni on saattanut asiasta voimaan direktiivin, joka määrittelee ne perusteet, joita sähkön siirrossa jäsenmaissa tulisi noudattaa. Tästä taustaa sille, minkä takia tähän esitykseen, joka täällä nyt on esittelyssä, on päädytty.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti keskeiset muutokset näistä esityksistä jos esittelen. Voi sanoa oikeastaan kaksi pääryhmää niistä muutoksista syntyvän, joita nämä esitykset sisältävät.

Ensimmäiset muutokset koskevat verkkomonopolin valvonnan uudistamista. Nyt ollaan siirtymässä tapauskohtaisesta jälkikäteisestä valvonnasta systemaattiseen, kaikki verkonhaltijat kattavaan osittaiseen etukäteisvalvontaan. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Energiamarkkinavirasto vahvistaa etukäteen annettavilla päätöksillä verkkotariffien laskentaperusteet, joita noudatetaan sitten sitä seuraavan neljän vuoden ajan. Oikeastaan tällä ensimmäisellä kaudella se vahvistus tapahtuu kolmeksi vuodeksi ja sitten sen kolmen vuoden jälkeen siirrytään tällaiseen nelivuotismenettelyyn tämän hallituksen esityksen mukaisesti. Näin tapahtuisi nyt, jos laki tulee voimaan, että tämän syksyn aikaan Energiamarkkinavirasto vahvistaisi ne perusteet, jotka saatetaan verkonhaltijoiden tietoon ja joita näiden tulee sitten noudattaa.

Verkkohinnoittelun on oltava kokonaisuutena kohtuullista valvontajakson aikana, ja yksittäisenä vuotena voi olla, että verkonhaltija voi poiketa näistä ohjeista, mutta sen kokonaistarkastelujakson kuluessa pitää verkonhaltijan kyetä pysymään niissä vahvistetuissa raameissa. Tässä pyritään siihen, että ylituottoja ei enää verkonhaltijoille syntyisi, ja edelleen tässä mennään nyt käytäntöön, jossa asiakkaille tällä kertaa palautettaisiin mahdollisesti ylihintoina peritty, sitten myöhemmällä jaksolla alihinnoitteluna se, mikä liikaa edellisen valvontajakson aikana on peritty.

Vielä kertaalleen: Nykyinen lainsäädäntö ei tätä oikeastaan automaattisesti salli, yhtään tapausta ei ole vielä olemassa, jossa olisi Energiamarkkinavirasto voinut komentaa verkonhaltijan palauttamaan yliperityn. Tässä menettely on selvä: Mikäli yliperintää on, niin käytännössä sitten Energiamarkkinavirasto voi määrätä verkonhaltijan palauttamaan liikaa perityn. Mikäli tuota liikaa perintää on enemmän kuin 5 prosenttia, tuossa palautuksessa pitää ottaa huomioon myös se korkokustannus, se korkomenetys, mikä tälle asiakkaalle on tapahtunut, kun hän on liikaa tälle verkonhaltijalle maksanut näiden menneitten vuosien aikana.

Tämän asiakaskohtaisen palautuksen kiistatta ongelmallinen kohta liittyy siihen, että mahdollinen palautus tulee tapahtumaan sillä verkkoalueella toimiville asiakkaille, jolla tämä yliperintä mahdollisesti on tapahtunut. Se pulmakysymys tulee vastaan siinä, mitä tehdään, jos asiakas on muuttanut sen verkon alueelta jonnekin toisaalle. Nyt tässä esityksessä lähdetään siitä, ettei valitettavasti pystytä seuraamaan sitä asiakasta, jos hän on muuttanut toisen verkon alueelle, vaan tämä ylihinta palautetaan sillä verkkoalueella oleville asiakkaille, jolla yliperintä käytännössä on tapahtunut. Hivenen vaikealta kuulostavaa, mutta sitten kun tämä ongelma arkisesti kohtaa yksittäisen asiakkaan, tämä on huomattavasti selvempi asia varmasti pulmallisuudessaankin asiakkaille.

Arvoisa puhemies! Toinen ryhmä muutoksia, mitä tämä esitys pitää sisällään, on näiden energiapuolen liiketoimintojen eriyttäminen toisistaan. Verkkotoiminnot edellytetään nyt eriytettäviksi nimenomaan myynnistä ja tuotannosta, ja tämä eriyttämisvelvoite koskee niitä jakeluverkkoja, jotka jakelevat enemmän kuin 200 gigawattituntia vuodessa. Tämä eriyttämisvelvollisuus käytännössä tulee koskemaan 35:tä prosenttia kaikista verkkoyhtiöistä eli käytännössä 32:ta yritystä. Aivan pienimmät jakeluverkot eivät siis tule tämän oikeudellisen eriyttämisvelvoitteen piiriin.

Toinen eriyttämisvelvoite liittyy verkonhaltijan toiminnalliseen eriyttämiseen. Tässä kysymys on siitä, että verkonhaltijan, jolla on vähintään 50 000 asiakasta, toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet eivät saa toimia samassa konsernissa olevan sähköntuottaja- ja myyntiyhtiön tai niiden emoyhtiön hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana. Käytännössä tämä toiminnallinen eriyttäminen koskee kolmeatoista suurinta yritystä. Niiden kohdalla siis tämä operatiivinen johto ei voi samaan aikaan toimia eri rooleissa, hallituksen jäsenenä tai operatiivisessa johdossa verkkoyhtiössä ja samaan aikaan sitten jakelun ja myynnin piirissä.

Arvoisa puhemies! Tässä pääpiirteet siitä, mistä tässä paketissa tai näissä lakiesityksissä on kysymys, vähän siitä taustasta ja myös siitä muutoksen ytimestä, minkä esitykset sisällään pitävät.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Hälinää) Täällä näyttävät nämä syysterveiset yhä edelleen olevan salissa kesken.

Ministeri Pekkarinen, kun väititte tuossa puheenvuorossanne, että ei ole noussut 100 prosenttia sähkön hinta, niin voin teille todeta, että esimerkiksi Kajaanissa yösähkön hinta neljän vuoden aikana on noussut 100 prosenttia ja päiväsähkön hinta on noussut 52 prosenttia. Tämä ajankohta on laskettu siitä, kun osaomistajaksi tuli Graninge Osakeyhtiö, ja sen jälkeen tämä hinta alkoi nousta runsaasti. Toivon tietysti, että nyt näillä teidän esittämillänne muutoksilla nämä hinnannousut tyrehtyisivät. Tuntuu aika kummalliselta kyllä, koska mikäli oikeus toteaa, että on peritty ylihintaa, niin ei kai nyt niin voi olla, ettei näitten yhtiöitten pitäisi sitä maksaa takaisin.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ylihinnan palautusvelvoite, johon tällä lainmuutoksella nyt pyritään, sisältää aikamoisen ongelman, jonka ministeri toi kyllä selkeästi esiin. Kyllä tämä on aika lailla kuluttajansuojakysymys minusta, jos tämä kuluttajansuoja ulottuu vain niihin henkilöihin ja kotitalouksiin, jotka edelleen ovat sillä verkkoalueella, jolla tätä ylihintaa on peritty, kun sentään meillä on aika laaja tämä muuttoliike tässä maassa. Eihän nyt muussakaan kuluttajansuojassa voi olla lähtökohta se, että ainoastaan sille alueelle pysyvästi asumaan jääneenä, mistä jonkun palveluksen tai tuotteen tai vastaavan on ostanut, voi sitten mahdollista korvausta tai kompensaatiota saada. Eikö todellakaan lain valmistelussa ole pystytty eliminoimaan tällaisen kuluttajansuojaongelman syntymistä?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi täällä, että sähkömarkkinat ovat toimineet lain uudistuksen jälkeen hyvin. Kuitenkin, niin kuin ed. Huotari täällä totesi, sähkön hinta on noussut, ja onpa niin, että sähköä ei ole aina saanutkaan. Olemme liikaa Norjan ja Ruotsin sateitten ja vesivarojen varassa. Lakiesityksessä todetaan, että sähkön kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon seurantaa ehdotetaan tehostettavaksi ja edistetään voimalaitosten käyttövalmiutta. Vaikka tämä ei ole kyselytunti, niin kysyn: Millä turvataan sähkönsaanti kotitalouksille ja ennen kaikkea teollisuudelle, joka on kilpailukykyyn vedoten muuttamassa maasta pois tuotantoa ja viemässä suomalaisia työpaikkoja pois? Tämä on erittäin suuri kysymys suomalaisessa yhteiskunnassa.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä sähkön siirtohinta on ollut ongelma siinä mielessä, että joissakin tapauksissahan siirtohinta on ollut lähes saman verran, mitä itse tämä kilowattihinta sähkössä, ja siinä mielessä tämä esityshän pyrkii hyvään päämäärään. Mutta kuten edelliset puhujat totesivat, ongelmahan tässä nyt jollakin tavalla on se lisäys, mikä tässä on. Tämä parantaa nyt tietysti osin kilpailutilannetta ja asiakkaan oikeutta, mutta kysymys on tällä hetkellä siitä, että kun vettä kuitenkin Suomessa sataa aika paljon — tuo Luoja on ollut suosiollinen Suomen osalta — niin miten tavallinen kansalainen siitä hyötyy, kun nyt se Luojan satama vesi meneekin yhtiön hyväksi. Sen takia meidän pitäisi jotenkin saada suomalaisen kansalaisen hyödyksi tämä hyvä vesitilanne. Nyt vedotaan niihin Norjan vesivaroihin, että siellä on hirveän heikko tilanne. Kun Norjassa oli runsaasti vettä ja Suomessa vähän, silloinkin nostettiin Suomessa sähkön hintaa. Tähän pitäisi hallituksen uskaltaa kyllä puuttua.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ollut kyllä liikaa vaatia hallitukselta jatkuvia sateita Suomeen ja Norjaan, siitä ei varmaan ole kysymys. Olisin mielelläni kyllä kuullut kauppa- ja teollisuusministeriltä arviota hiukan myös siitä, millä tavalla voisimme edesauttaa uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön käyttöä. Sama liittyy tuohon toiseen asiaan, joka liittyy maakaasumarkkinalakiin, siinä on biokaasu mukana. Ehkä voisitte hiukan myös kommentoida eduskunnalle sitä, miten esimerkiksi kaasuautojen, myös henkilöautojen, käyttö tulisi mahdolliseksi. Olette tietoinen asiasta ja tunnette sen hyvin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliset vastauspuheenvuoron käyttäjät ovat jo kiinnittäneet huomiota siihen, että näiden sateisuuksien ilmiselvästi katsotaan vaikuttavan energian ja sähkön hintaan. Nythän on sillä tavalla lehtitietojen mukaan, että aina maapallolla jossakin ei sada, niin että se peruste on olemassa.

Arvoisan ministerin puheenvuorossa kiinnitin huomiota yhteen asiaan, kun hän teki tämän yhteenvedon, että ei ole nyt paljon tapahtunut sitten vuoden 94 näitä muutoksia. Mitä sähkön hintaa arvoisa ministeri tarkoitti? Tarkoititteko kotitaloussopimusten mukaista hintaa vai yrityksiä, ja minkälaisista yrityksistä sitten oli kysymys? Ainakin tuolla Oulun puolessa tässä suhteessa tämä hajonta on kyllä niin valtavan laajaa, että siitä ei minkäänlaista keskiarvoa kannata kenenkään mihinkään esittää.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jos puhemies sallii, niin edustajien Tiusanen, Kangas, Esa Lahtela ja osin ed. Pulliaisen ja osin ed. Uotilankin laajoihin kysymyksiin mieluusti käyttäisin erillisen puheenvuoron. Niihin en voi yhdellä kertaa antaa vastausta. Aika ei riitä.

Mutta aivan lyhyesti tästä hinnasta pari sanaa. Kun poistetaan verot, katsotaan se sähkön hinta, sekä itse sähkönhinta että siirtohinta, ja käydään läpi viime vuodet, niin — voin jakaa vaikka nämä Energiamarkkinaviraston tilastotkin — (Ed. Huotari: Keskimääräinen hinta!) on aivan totta, että on keskimääräinen hinta ja sen takaa löytyy varioiva hinta, ja voidaan sanoa että keskimääräinen hinta on pysynyt kohtuullisen hyvin kuluttajahintakehityksen matkassa mukana, mutta sen takaa viime vuosikymmeneltä löytyy aika pahojakin piikkejä ja juuri edelliseltä vuodeltakin löytyy paha piikki. Nyt hinta on hivenen taas tasoittunut juuri tällä hetkellä. Tämä on totta. Yleisen keskimääräiskuvan takaa löytyy jonkun verran, aika reippaastikin, varioiva kehitys.

Mitä tulee vielä siihen, mitä tapahtuu tässä esityksessä, minä jaan, hyvät edustajat, sen huolen, mikä tällä hetkellä vallitsevasta tilanteesta on. On aika erikoista se, että jos peritään yli, ei ole edellytyksiä velvoittaa palauttamaan sitä yliperittyä. Mutta näillä esityksillä luodaan järjestelmä, jolla etukäteisvalvotaan, määritellään hintaraami, missä hinnan pitää pysyä, ja toisaalta, jos peritään liikaa, tulee selvä imperatiivinen oikeus Energiamarkkinavirastolle velvoittaa maksamaan liika takaisin sille alueelle — myöhemmin palaan siihen problematiikkaan, minkä ed. Uotila otti esille — sen verkon alueelle, jolla liika perintä on tapahtunut.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä esitystä perusviritykseltään myönteisenä, kun direktiivi on nyt olemassa ja täytyy sitten jotakin tehdä. Mutta arvoisalle ministerille nyt eräästä yksityiskohdasta kysymys, jolla on mitä suurin käytännöllinen merkitys. Tätä hallituksen esitystähän on ennakoitu. Sitä on ennakoitu aivan vihoviimeiseen pisteeseen saakka. Siinä ennakoinnissa on erityisenä näkökohtana ollut se, että tähän hallituksen esitykseen sisältyisi velvoite tämän eriyttämisen jälkeen yhtiöittää, siis muodostaa osakeyhtiöitä. Minä tulkitsen lukemani perusteella, että sellaista velvoitetta tässä ei nyt ole. Onko siinä ollut sellainen jossakin aikaisemmassa vaiheessa, tämmöinen velvoitepykälä tai -pykälistö? Kentällä tämmöistä viestiä on vaikka kuinka paljon, ja sillä meitä kunnallispoliitikkoja hallitaan suvereenisti tälläkin hetkellä. Otan esimerkkinä Oulun kaupungin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Viittasin jo siihen, että tämä sähkömarkkinalaki myöskin käsittelee sähkön tarjonnan ja kysynnän välistä tasapainoa. Tämän seurantaa ehdotetaan tehostettavaksi. Riippumatta lainmuutoksen teksteistä, jotka nyt on tuotu eduskunnalle, on selvää, että meidän tulee pystyä jatkossa, ja jo tänään, lisäämään esimerkiksi tuulisähkön käyttöä, bioenergialla tuotetun sähkön käyttöä. On erilaisia mekanismeja sen edistämiseksi Euroopassa käytössä, muun muassa Saksassa, Tanskassa, meillä ei niinkään paljon. Näin ollen olisi hienoa, jos hallitus aktivoituisi tässä asiassa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on avainasemassa. Näin ollen esitän toiveen siitä myös eduskuntaan kollegoille, että tarvitaan enemmän puhetta tästä asiasta kuin vaikkapa kuudennen ydinvoimalaitoksen rakentamisesta, joka on jo noussut ehkä enemmänkin kuin kahvilakeskusteluna tässä talossa esille. Näin ollen pidettäisiin kiinni siitä, että kun eräänä perjantaina toukokuussa 2002 hyväksyttiin viidennen ydinvoimalaitoksen rakentaminen periaatepäätöksenomaisesti, niin silloin liitettiin mukaan tietyt ehdot, ponnet, joilla eduskunta tämän hyväksyi, ja näiden ponsien toteuttaminenkin on vielä aika tavalla kesken.

Seppo Lahtela /kesk:

(Ed. Zyskowicz: Puhukaa paikalta!) — Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee näihin viimeisiin huutoihin, niin ed. Zyskowicz antoi ymmärtää, että paikaltaan puhuen tämä asia olisi ollut selvitettävissä taikka tehtävissä, mutta katson, että tässä on vähän tämmöistä omistajapolitiikkaa, myöskin porvaripolitiikkaa, ja sitä tapahtuvaa ohjausta tavallaan sisällä, ja luulisin, että ed. Zyskowiczkin, jos olisi aatteillensa ahkera ja uskollinen, kantaisi enemmän tästä asiasta huolta.

Herra puhemies! Mitä tulee tähän ed. Tiusasen käyttämään viimeiseen puheenvuoroon siitä aiheesta, että eräänä perjantaina eduskunta päätti viidennestä ydinvoimalasta ja sen rakentamisen periaatepäätöksestä, niin, ed. Tiusanen, jos ajattelee tätä maailmaa eteenpäin ja ajattelee kuluttajan kannalta ja Suomen kilpailukyvyn kannalta, niin siinä olisi kyllä kannattanut samanaikaisesti myöskin päättää tästä kuudennesta ydinvoimalasta ja tehdä kertaratkaisu ja ryhtyä tätä maailmaa kulkemaan eteenpäin niin, että tässä maassa olisi kilpailukykyä ja voimavaroja, ja siirtyä muutenkin — tarkoitan tällä puheenvuorolla nyt sitä — tässä keskustelussa tätä kahvilakeskustelua pidemmälle olevaan keskusteluun ja hallituksen ja eri instanssien ryhtyä toimenpiteisiin niin, että se kuudeskin ydinvoimala tähän maahan löytyisi.

Herra puhemies! Mitä tulee tähän hallituksen esitykseen, tämä esitys on varmaan hyvä ja tällä tähdätään hyvään, mutta ehkä tässä nyt, voisi sanoa, on vähän niin kuin hevosen perittämisestä kysymys: On päästetty kovin omat liikkeet valloilleen ja haettu tätä suurta, maan laajuista, kansainvälistä, globalisaatioon perustuvaa kilpailua, ja sen jälkeen aletaan vetää naruja taaksepäin ja aletaan rajoittaa sitä, miten sitä sähköä siirretään ja tehdään. Tämä näkökohta ei ole tullut ollenkaan esille missään, sen paremmin täällä teksteissä kuin muutenkaan tässä esittelyssä.

On selkeästi ollut nähtävissä, että sähkömarkkinat ovat toimineet niin, että joko suomalaiset taikka paremminkin ruotsalaiset taikka jotkut muut kansainväliset yritykset ovat ostaneet näitä sähköverkkoja ja sitä kautta tätä liiketoimintaa on hoidettu. Kun nämä ostot on jotenkin pitänyt rahastaa takaisin eli kerätä rahaa kassaan, niin sitten tällä siirtohinnalla sitä hommaa on hoidettu ja tehty. Kuluttajalle, joka on päässyt ostamaan, kilpailuttamaan, sitä varsinaista energiaa, sen energian osuus on ollut niin äärettömän pieni siinä lopullisessa laskussa, että sillä kilpailulla ei ole mitään merkitystä. Mutta nyt sitten tällä lainsäädännöllä tätä asiaa ollaan korjaamassa. Toivoa sopii, että tämä on niin hyvä kuin tämä tässä lukee ja on kirjoitettu ja esitellään, mutta olen kuitenkin varma, että tämä ei näin toimi.

Kun näitä siirtoyhtiöitten kirjanpitoja aletaan sitten tilinpäätöksessä yhteen vetämään, niin kyllähän sieltä löytyy monennäköistä sponsorirahaa — toivottavasti löytyy myöskin vaalirahaa ja muuta vastaavan tyyppistä avustusta — ja todetaan, ettei tämä yhtiö niin tuottava ole ollut olemassakaan, että siitä paljon perittävää ja kuluttajille jaettavaa olisi olemassa.

Mutta se, mikä on tämän puheenvuoroni perimmäinen sanoma, mitä yritän nyt tässä esittää ja julki tuoda: Eiköhän tämä tämän tyyppinen holhoaminen ole enemmän viittaamassa tähän vanhaan Neuvostoliiton aikaiseen aikakauteen, jolloin pyrittiin lainsäädännöllä holhoamaan vapaata kilpailua ja yritystoimintaa. Tässä on merkkejä siitä olemassa. Pidän aika ihmeenä, että on jouduttu tämmöiseen tilanteeseen, että ensin ehdoin tahdoin levitetään markkinat levälleen ja sitten aletaan niitä näin vetämään niin kuin nyörejä kasaan ja alkaa yhteiskunta seurata, minkänäköisellä laskulla tätä tehdään ja toteutetaan. En muista, että kovin usein olisin väärässä ollut, ja kun ennustan tätä asiaa, että tämä ei ole niin valmis ja kirkas, kuin miltä tämä nyt tässä näyttää, niin toivon, että tässäkään asiassa en myöskään väärässä ole, jolloin voin myöhemmin sanoa, että johan minä silloin sanoin, että tämä asia ei toimi eikä pelaa.

Herra puhemies! Näin lyhyesti katsottuna katsoisin, että tässä asiassa olisi myöskin ed. Zyskowiczilla pohdittavaa ja pelastettavaa, jos ed. Zyskowicz ja edustamansa kansanliike kantaa huolta yrityksistä ja yritysten vapaasta kilpailusta ja toimintamahdollisuuksista.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle, joka on syvistä metsistä kotoisin ja jolla on Luumäellä ja myöskin Haminassa läheinen kontakti metsään: katsoisin kyllä, että myös teidän tehtävänänne olisi huolehtia siitä, että hakkeen ja nimenomaan bioenergian käyttö tehostuisi. Se metsästä saatava energiamäärä puhuttiin hyvin tarkkaan silloin 2002 ja myöskin aikaisemmin Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman hyväksymisen yhteydessä, mitkä mahdollisuudet meillä on — ettemme unohtaisi niitä ja jäisi sellaisen jonkinlaisen huulenheiton tasolle tässä asiassa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on risupaketista ja tuulimyllyistä kerrottu hyviä asioita, mutta toteaisin sen, että eräs tuulimyllyn osia rakentavan yrityksen toimitusjohtaja kertoi, että he haluavat halpaa ydinvoimasähköä, että he pärjäävät kilpailussa, kun he rakentavat tuulimyllyn osia, että he eivät pärjää tuulimyllysähköllä. Näin se vaan tahtoo mennä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Osin noihin ed. Seppo Lahtelan epäilyihin voisi yhtyä siinä mielessä, jotta välttämättä tämä ei tällä hetkellä ole valmis. Minusta tämä on kuitenkin hyvään suuntaan menossa, koska itse minä näen tämän kuluttajan näkökulmasta siinä mielessä, jotta tällä hetkellä sähkömarkkinoilla ei tämä kilpailu ole missään muotoa toiminut, koska tämä siirtohinta on ollut estämässä sen oikean kilpailun. Teoriassa voidaan ostaa sähköä mistä hyvänsä, mutta siirtohinta on niin kova, että se vie sen leijonanosan ja se ei anna mitään hyötyä. Sen takia odotan, että tästä jalostuisi semmoinen lainsäädäntö, että tällä voisi vähän jollakin tavalla kuitenkin sitä kilpailua edistää. Näin itse odotan.

Yksi huolenaihe tässä kuitenkin yhä edelleen on se, miten haja-asutusalueilla turvataan kohtuullinen sähköliittymän saanti. Tuossa aikanaan tämä sähkömarkkinaistuin — mikä mahtaa tämän virallinen nimi oikein ollakaan — otti kantaa, jotta kesämökkien ja talviasuttavien asuntojen liittymissä ei hinnaneroa saa olla. Minusta pitäisi jotenkin linjoittaa sitä hommelia, niin että jos on tuommoisesta vakituisesta asunnosta kysymys tuolla syrjäisellä seudulla, niin siellä saisi jotenkin se yhtiö käyttää kilpailukeinoja ja tarjota edullisemmin sitä liittymää. Mutta sähkömarkkinatuomioistuin otti sen kannan, jotta — koski muuten Pohjois-Karjalassa olevaa riitaa — tämmöistä kilpailuetua ei voisi käyttää. Minusta se on täysin pöhkö päätös. Nimittäin jos ajatellaan tulevaisuutta, mitä suomalainen yhteiskunta voisi olla, ja haja-asutusalueilla menestymistä, niin kaikki ne keinot, millä voidaan näitä edesauttaa ja edullisuutta luoda verrattuna siihen, mitä täällä muualla on, pitäisi käyttää. Sen takia toivoisi, että tämä otettaisiin jossakin vaiheessa kanssa käsittelyyn, miten tämän tyyppinen asia hoidettaisiin.

Ai, se on mennyt jo.

Käytän uuden puheenvuoron.

Klaus Pentti /kesk:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys varmaan pitää sisällään paljon hyviä asioita. Sähkö on tietysti suomalaisille tärkeä tuote, ja sen saatavuus nimenomaan on meillä tärkeä kysymys. Ihmetyttää vaan tässä hallituksen esityksessä se, että EU vaatii, että sähköyhtiöissä verkkotoiminta pitää eriyttää, jos siellä on yli 100 000 asiakasta, mutta tässä hallituksen esityksessä on vedetty raja myös tähän 200 gigawattiin, minkä johdosta tähän tulee nyt aika pieniäkin maaseutuyhtiöitä mukaan. Meillä kuitenkin tämä verkkotoiminta verrattuna muihin EU-maiden sähköyhtiöihin on huomattavasti kalliimpaa. Meillä on pitkät etäisyydet ja harva asutus. Tämmöisten yhtiöitten, jotka nimenomaan näillä harvaanasutuilla alueilla huolehtivat näistä verkoistaan, kilpailukyky kyllä tässä heikkenee, elikkä tämä aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia, kun joudutaan verkkotoiminta eriyttämään. Pelkään vaan, että tämä aiheuttaa lisäkustannuksia nimenomaan näille yhtiöille, jotka kaikkein vaikeimmissa oloissa suorittavat sähkönjakelua. Tämä asia pitää kyllä tarkkaan selvittää, ettemme vaikeuta nimenomaan tämän sähkön toimitusvarmuuden hoitamista tässä valtakunnassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin, että ministerin puheenvuoro on välissä.

Mutta sen verran voin jatkaa edellisen puheenvuoron asiasta, joka jäi kesken — yhä edelleen odottaisin, kun ministeri käyttää puheenvuoron — että miten saataisiin jotenkin tämä myös hallintaan, jotta jos Suomen kohdalle vettä sataa enemmän, niin kuin tänä vuonna, sen pitäisi näkyä suomalaisen kuluttajan kukkarossa eikä, niin kuin tällä hetkellä, pelkästään yhtiöiden kukkarossa.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri on ollut hiljattain pohjoismaisten energiaministereitten tapaamisessa, ja siellä on kannettu huolta sitten sähkön huoltovarmuudesta, tuonnista, nimenomaan siitä, miten sitä jaetaan. Yhtenä merkittävänä johtopäätöksenä on se, että kantaverkkojen yhdistäminen olisi se seikka Pohjoismailla. Nyt minä kysyisin sitä, onko tässä johtopäätös. Tiedotteessa ainakin on niin, että tätä asiaa kehitetään.

Nyt kun tästä hinnasta on näin paljon puhuttu, niin meillä, jotka olemme enemmän kiinnostuneita tästä energiapuolesta ja sähköenergian hinnasta, tulee huoli siitä, kuinka muilla Pohjoismailla kantaverkot ovat kunnossa, ovatko ne siellä sillä tasolla kuin Suomessa. Lähinnä siitä haluan tietää, että jos ei ole, niin onko meillä nyt tarkoitus, jos tätä yhteistyötä tullaan tekemään tiiviistikin, että saataisiin nämä muut sitten samalle tasolle. Olisiko se hallituksen linja taikka tavoite?

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä sähkömarkkinalain muuttamista hallituksen esittämässä muodossa kyllä hyvin perusteltuna ja asiallisena. Kun me puhumme energiayhtiöistä, niin mielestäni korostetaan liian vähän ja harvoin sitä, että niiden keskeinen tehtävä on tuottaa kohtuuhintaista ja käyttövarmaa energiaa sekä yrityksille että ihmisille, kaikille. Tosiasia on se, että menneinä vuosina on otettu tariffien kautta varsinkin kunnallisissa yhtiöissä niin sanottua piiloveroa energiaa kuntalaisille, yrityksille ja muille myytäessä. Tämä on saattanut olla tietyissä kunnissa jopa ihan äyripennin, jopa parin pennin luokkaa tuloista piiloverona. Se järjestelmä, joka on luotu jo kymmenen vuotta sitten, on ollut tässä suhteessa oikea. Nyt kun paikataan niitä aukkoja, jotka siinä laissa ja toiminnassa on havaittu, minusta se suuntaus on aivan oikein ja juuri sillä tavalla kuin ministeri Pekkarinen kertoi ja myöskin laki tarkoittaa, että valvonta tapahtuu etukäteen niin, että sitten ei tule yksityisille ihmisille ja yrityksille, yleensä energian ostajille, hankaluuksia palautettavan rahan osalta. Kaiken kaikkiaan suunta on minusta ihan oikea.

Mitä tulee sitten energiaan kansainvälisellä tasolla, ja täällä on puhuttu sateista Suomessa ja Norjassa, siihen vaikuttavat niin paljon, paljon monet muut asiat, että näin yksittäisiä heittoja ei kannattaisi täällä heittää. Mutta tietysti minä henkilökohtaisesti ainakin toivoisin isänmaallisuutta näissä asioissa aikaisempaa enemmän. Silloin kun Vattenfall liikkuu markkinoilla, hallituksen edustajienkin pitäisi omalta osaltaan olla Suomen energiatuotannon osalta valppaina ja hereillä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Käytän tämän puheenvuoron oikeastaan kommentoidakseni täällä monia hyviä puheenvuoroja.

Lähden liikkeelle tästä ed. Pulliaisen kysymyksestä sen suhteen, oliko jollakin tavalla jossakin vaiheessa tämä verkkojen yhtiöittämisvelvoite esillä. Itse asiassa minun täytyy sanoa, että minä kutsuin virkamiehen välillä paikalle ja halusin varmistaa sen, oliko se jossakin vaiheessa, ja se ilmeisesti on ollut keskustelussa esillä jossakin vaiheessa. En ihan tarkkaan tiedä, missä vaiheessa, itse en ollut tässä postissa siihen aikaan, kun tämä keskustelussa oli enemmälti esillä. Mutta siitä mallista on luovuttu tässä jo kuukausien aikana ja päädytty siihen, että verkkotoiminnan yhtiöittäminen ei ole välttämätöntä tämän lakiesityksen mukaan, kunhan se eriytetään sähköntuotanto- ja -myyntitoimesta. Jos tästä pidetään huolta, siinä tapauksessa varsinaisen verkkotoiminnan yhtiöittäminen esimerkiksi kuntaomisteisissa tapauksissa ei ole välttämätöntä. Tämä on tämän lakiesityksen tausta. Edustaja on aivan oikeassa, että tällaista keskustelua jossakin vaiheessa käytiin. Minä en ihan tarkkaan tiedä sen taustaa ja sitä, minkä takia sellaista keskustelua käytiin. Ehkä se juuri liittyi siihen, miten voidaan varmasti kaikissa oloissa pitää nämä toiminnot ed. Vielman täällä toteamalla tavalla selvästi erillään, myös kuntaomisteisissa yhtiöissä jnp.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee lyhyesti ed. Tiusasen esittämiin näkemyksiin siitä, että tuulisähkön edistäminen ja biopolttoaineidenkin edistäminen ovat asioita, joissa on paljon tehtävää, jaan hänen huolensa, myöskin sen tavallaan siinä pilkistäneen tavoiteasetannan. Suomen pitäisi päästä paljon pitemmälle sekä tuulisähkön hyödyntämisessä että myöskin sitten biopolttoaineiden, myös liikenteen biopolttoaineiden, aikaansaamisessa. Suomi on jossakin vaiheessa antanut semmoisen lupauksen, että meillä pitäisi vuoden 2010 tietämillä 2 prosenttia olla liikenteen polttoaineista biopohjaista, ja tällä menolla ei likimainkaan, ei sinne päinkään, saavuteta tällaista tilannetta. Me olemme huikeasti tässä jäljessä. Siinä on paljon teknisiä ongelmia, on ehkä vähän tällaisia ehkä jonkin verran politiikkalähtöisiäkin ongelmia, myönnän sen, mutta valtaosaltaan teknisiä ongelmia, minkä takia tässä ei ole päästy eteenpäin niin kuin olisi toivottu.

Mitä tuulisähköön taas tulee, niin uskon, että siinä päästään reippaammin eteenpäin kuin vielä esimerkiksi vuosi sitten näytti ilmeiseltä. Vtt:n johtaja Mikko Kara julkisti aivan äskettäin analyysin, jossa myös Vtt:n piirissä on noteerattu se tavallaan tekninen edistys, mitä erityisesti Suomessa tämän alan osaamisessa on tässä tapahtunut viime aikojen kuluessa. Uskon, että suomalainen osaaminen näkyy paitsi suomalaisen osaamisen myymisessä näissä asioissa ulos, joka on tärkeä sektori nyt jo tällä hetkellä, myös siinä, että tuulivoimaa kyetään hyödyntämään entistä enemmän jatkossa Suomessa. Tämä on osin kiinni myös kaikesta siitä kaavoituksellisesta työstä, mitä paraikaa tehdään maakuntien liitoissa osin ympäristökeskusten ohjeistuksen pohjalta. Tämä on osin kiinni muutamista muistakin asioista. Uskon tässä päästävän vähän enemmän eteenpäin.

Ed. Seppo Lahtela täällä oli sitä mieltä, että tässä mennään nyt tarpeettomaan holhoamiseen ja isketään tavallaan niin kuin vapaata kilpailua kalikalla päähän. (Ed. S. Lahtela: Näinhän siinä käy!) — Näinhän siinä voidaan sanoa käyvän, mutta ed. Lahtelan toivon tietävän ja tiedän, että hän tietää, että jos tässä olisi kysymys aivan normaalista markkinaehtoisesta, totaalisesti kilpaillusta toiminnasta silloin, kun puhutaan sähkön siirrosta, niin okei, sen kilpailun jatkuminen ja sen edistäminen voisi olla ihan perusteltuakin. Mutta kun tämä verkkotoiminta ei ole tässä mielessä kilpailtua; nyt on kysymys vaan siitä, miten monopolitoimintaa valvotaan tavalla, että ei peritä sellaisia kustannuksia tästä monopolitoiminnasta, jotka eivät tosiasiassa ole asiallisesti aiheutuneita kustannuksia. Toisaalta nyt luodaan selvä säädöstö siihen, että jos sitten peritään liikaa, niin toisin kuin nykysysteemi tämä uuden lain mukainen järjestelmä velvoittaa palauttamaan sen, mikä liikaa on peritty.

Nyt siirryn siihen ongelmaan, minkä täällä ed. Uotila otti esille, eli ongelmaan sen suhteen, keille se palautus sitten tehdään, jos Energiamarkkinavirasto toteaa, että joku verkkoyhtiö on perinyt liikaa. Vielä kerran: Nyt tässä esityksessä lähdetään siitä, että yliperintä palautetaan sen saman jakeluverkon alueelle. Millä tavalla? Ei rahana laiteta, vaan jatkossa sen hinnan laskuna sillä tavalla, että siinä laskussa otetaan huomioon hinnan laskemisena se, mikä menneisyydessä on liikaa peritty. Tähän liittyy se pulma, että jos onkin sitten vaikkapa Tampereen seudulla jossakin verkkoalueella henkilö, joka on nyt tämän uuden esityksen mukaan viimeisen kolmen vuoden ajan ollut sen jakeluverkon alueella asiakkaana, mutta on siirtynyt vaikka Jyväskylään, niin minkäs takia sitä liikaperintää ei palauteta sitten vuodesta 2008 lähtien sinne Jyväskylän alueelle muuttaneelle. Minä erittäin pitkään, myönnän, näin vaivaa ministeriöni ja Energiamarkkinaviraston kanssa sen suhteen, eikö todella ole mahdollista seurata sitä kansalaista sinne ja toimittaa se sille, jolta se on liikaa peritty.

Minä sanon kolme perustetta pulmiksi, jotka ovat tulleet erityisesti vastaan. Ensimmäinen liittyy siihen, että ensinnäkin pitäisi pystyä jälkikäteen arvioimaan, missä vaiheessa niitten kolmen vuoden aikaan, jatkossa neljän vuoden aikaan, se liikaperintä on tapahtunut, milloin yrityksen taloudellinen tilanne esimerkiksi joidenkin kustannustekijöiden vuoksi on ollut sellainen, että tosiasiassa jossakin vaiheessa neljän vuoden periodia on peritty liikaa, ja milloin on peritty oikea määrä jnp. Pitäisi niin kuin projisoida se yrityksen tuloshistoria, ja siihen yrityksen tuloshistoriaan pitäisi projisoida sitten se kuluttaja. Jos et olekaan kuluttanut esimerkiksi kolmena ensimmäisenä vuonna oikeastaan yhtään mitään ja vasta silloin neljäntenä vuonna olet jotain kuluttanut, niin oletkos sinä oikeutettu sitten saamaan sen hyödyn koko sen neljän vuoden aikana tapahtuneelta yliperinnältä?

Sitten vielä kolmas ongelma, mikä tähän liittyy. Esimerkiksi Tampereen seudulla osana tätä valmistelua — käytinkin Tamperetta tahallisesti esimerkkinä — selvitettiin eräästä jakeluverkosta, jossa oli 120 000 asiakasta, kuinka moni ihminen viiden vuoden aikana oli siirtynyt pois ja uusi tullut tilalle, ja muutos oli 20 000, niin että asiallisesti ottaen pitäisi seurata koko tätä asiakaskantaa ja asiakkaiden osalta sitä kulutushistoriaa, johon äsken viittasin, ja se kulutushistoria projisoida sen yrityksen tuloshistoriaan, mikä sille yritykselle, sille verkkoyhtiölle, on valvontajakson aikaan syntynyt. Yritän tähän tapaan kuvata vähän vaikeata asiaa, mutta minä havaitsen, että täällä on monta edustajaa, jotka tästä ovat hyvin perillä, ja yritän kuvata tällä tavalla vaikeutta seurata asiakasta loppuun saakka.

Kuitenkin vielä kiinnitän huomiota siihen, että tämän lain tarkoitushan on, tämän etukäteisvalvonnan tavoitehan on, että ylipäänsä ei syntyisi enää sitä palautustarvetta, eikö niin? Nyt etukäteen yritetään panna Energiamarkkinaviraston etukäteisohjeistuksella verkkoyhtiö sellaiseen, lainusmerkeissä, liikkumatilaan, joka ei sallisi yliperintää, ja vielä niin, että vuosittain joutuu tuo verkkoyhtiö antamaan raportin Energiamarkkinavirastolle. Jo sen ensimmäisen vuoden jälkeenkin Energiamarkkinavirasto voi konsultoida verkkoyhtiötä ja kertoa, että nyt näyttäisi menevän tämä homma överiksi, olette perimässä liikaa, mutta kesken sen jakson Energiamarkkinavirasto ei voi velvoittaa. Vasta valvontajakson jälkeen Energiamarkkinavirasto voi panna pakkoperinnän takaisin, jos sellaiseen aihe löytyy.

Arvoisa puhemies! Lisäksi aivan lyhyesti ed. Pentille: On ihan totta, että direktiivin suositus siitä maksimikoosta, minkä jälkeen eriyttämisen pitää tapahtua, juridisen eriyttämisen, käytännössä on 1 000 gigawattituntia. Tässä on päädytty 200 gigawattituntiin. Asian valmistelussa esillä ollut liikkumaväli oli 70—130 gigawattituntia. Tässä valmistelussa tätä rajaa hinattiin ylemmäs kohti sitä tavoitetta, mistä ed. Pentti täällä puhui. Tässä on monta syytä, miksi tähän on nyt päädytty. Ehkä niihin palaan myöhemmin.

Ed. Immonen puhui kantaverkkojen mahdollisesta yhdentymisestä. Viime viikolla energia-asioista vastaavat ministerit todella kokoontuivat Islannissa. Me olemme, varsinkin vuosi sitten Ruotsissa ja Tanskassa tapahtuneitten ongelmien jälkeen, katsomassa, voiko tällainen ongelma kohdata Pohjoismaita toisenkin kerran. Kun ollaan samoilla yhteisillä sähkömarkkinoilla, se, mitä jossakin muussa maassa tapahtuu, voi heijastua meille asti. Viimeksi se ei heijastunut meille asti, mutta jatkossa, jos ongelma olisi ollut vähän isompi, se olisi heijastunut meille asti. Voiko tällaista tapahtua? Todettiin, että voi. Kuinka usein? Arvio oli, että kerran 30 vuodessa on todennäköisyys. Seuraava kysymys kuuluu: Miten pitäisi varautua ja valmistautua tähän kaikkeen? Yksi niistä toimista, joilla haetaan ratkaisua, on tämä kantaverkkoyhteistyö. Ensi vaiheessa katsotaan, mitä ne pullonkaulat tällä hetkellä ovat eri verkoissa. Ne omistetaan eri tavoilla eri maissa. Valtio omistaa vähemmän osan Suomessa, yksityinen sektori on pääomistaja. Katsotaan nämä pulmat, mitkä ovat tällä hetkellä, ja yhtenä mahdollisuutena voi olla pohjoismaisen kantaverkkoyhtiön syntyminen. En pidä sitä tällä hetkellä kovin todennäköisenä. Ensisijaisesti etsitään näitä malleja, jotka lähtevät siitä, että pannaan toimiva yhteistyö erityyppisten kantaverkkoyhtiöiden yhteistyön pohjalta — on fakta, että eri Pohjoismaissa ne ovat erityyppisiä.

Mitä vielä tulee sateisiin ja sähkön saatavuuteen, aivan lyhyesti: Olennaistahan siinä ei ole tällä hetkellä se, että jos Suomessa sataa, sähkön hinta on alhaista. Olennaista on se, sataako Norjassa ja Ruotsissa. Jos siellä sataa paljon, niin se voi heijastua sähkön hinnan alenemisena myöskin Suomessa, koska yhteisillä pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla vesivoiman määrä siinä maassa, missä on vesivoimaa eniten, ratkaisee, mikä on sähkön hinta meillä Suomessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä vastauksesta. Jos ajatellaan sitä, mikä merkitys tuolla ministerinkin tulkinnalla kunnallisvaalienalustilanteeseen on, se on se, että tämä asia jos jokin on nyt esillä varsin monella paikkakunnalla, jolla on oma energialaitos taikka energiayhtiökin, mutta erikoisesti energialaitos. Kun tämä edellisessä puheenvuorossani kertomani viesti elää edelleen, ihanteellinen tilanne olisi se, että kun varmasti Stt:n toimitus kuuntelee tätä keskustelua, tästä tehtävään juttuun laitetaan ministerin suuhun ne sanat, mitkä ministeri äsken juuri sanoi, että se aika on nyt ollut ja mennyt, jolloin velvoitettiin osakeyhtiöittämään. Mutta jos nyt näin ihanteellisesti ei käy, että Stt tähän reagoi kuvatulla tavalla, voisiko arvoisa ministeri pitää huolen siitä, että sopivassa käänteessä tässä lähipäivien aikana tulisitte tämän asian kanssa esiin, koska sillä tavalla monta itkua jäisi noissa paneelikeskusteluissa itkemättä?