Kyösti Karjula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä rikoslain muutosesityksessä, tekemässäni lakialoitteessa, ehdotetaan, että rikesakkojärjestelmä laajennettaisiin koskemaan ylinopeusrikosta, mikäli teko ei ole törkeä. Voimassa olevan lain mukaan rikesakkoon voidaan tuomita vain, mikäli kyseessä on säännösten tai määräysten vähäinen rikkominen.

Rikesakon laajentaminen muihin kuin törkeisiin liikennerikoksiin yhtenäistäisi pohjoismaista käytäntöä. Ruotsissa rikesakolla rangaistaan 30—40 kilometrin ylinopeuteen saakka. Tästä huolimatta Ruotsin liikenneturvallisuustilanne on parempi kuin Suomen.

Nykyinen päiväsakkojärjestelmä ei pure esimerkiksi nuoriin riskikuljettajiin, joilla on alhaiset tulot. He joutuvat maksamaan rikesakon verran riippumatta siitä, tuomitaanko heidät sakkorangaistukseen, koska sakko on aina vähintään rikesakon suuruinen.

Päiväsakon määrääminen suoraviivaisesti tulojen mukaan on johtanut hyvätuloisten osalta teon laatuun nähden kohtuuttomiin, jopa kymmenientuhansien eurojen sakkorangaistuksiin. Tämä ei ole yleisen oikeustajun mukaista. Ylinopeuksia ei voi luonnollisestikaan puolustaa. Sanktiot ylinopeusrikkomuksista ovat kuitenkin kohtuuttomia. Tällä en tarkoita pelkästään rahallisesti suuria korvaussummia. Ylinopeussakkojen suurimmat kärsijät eivät sittenkään ole niin sanotusti suurituloiset. Kyllä suhteellisesti suurimmat kärsijät ovat tavalliset pienyrittäjät ja palkansaajat.

Viime vuosina olen saanut useita yhteydenottoja, joissa kuvataan ylinopeusrikkomuksen kohtuuttomuutta. Taannoin minulle soitti taksiautoilija, joka oli toiminut yli 12 vuotta ammattiautoilijana. Hän oli ajanut epähuomiossa aamuyön tunteina ylinopeutta. Se oli hänen elämänsä ensimmäinen ylinopeussakko, ja tämä johti siihen, että häneltä otettiin kuukaudeksi kortti kuivumaan. Tämä merkitsi siis myös työnteon mahdollisuuden poistumista.

Kesäkuussa ennen tämän lakialoitteen tekemistä kohtasin yritysjohtajan, joka kertoi oman havahduttavan tarinansa. Muutama vuosi sitten hän oli ajanut moottoripyörällään suomalaisessa kauniissa kesäillassa 80 kilometrin nopeusrajoitusalueella 106:ta km/t, ja kuinka ollakaan, kohdannut nopeusvalvonnan. Tämän seurauksena oli välitön sakko: hieman yli 56 000 euroa. Minusta näihin sakkomääriin liittyy juuri se näkökulma, mitä tarkoittaa se, että myös ylinopeussanktioissa me säilytämme kohtuullisuuden ja ennen kaikkea oikeudenmukaisuuden.

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteeni perimmäinen tarkoitus on nimenomaan käynnistää periaatteellista keskustelua siitä, millä tavalla lainsäädäntö suhteutuu liikennerikkomuksiin. Olen parikin kertaa nostanut esille lakialoitteen nykyisen promillerajan alentamisesta. Jostakin syystä se ei ole saanut kovinkaan paljon vastakaikua. Mutta jos vertaan esimerkiksi sitä, että me yleisesti puhumme nopeuksissa nollatoleranssista ja tietyllä tavalla alkoholin promillerajojen osalta katsomme osittain läpi sormien, minusta tämä asia pitäisi myös pystyä uudella tavalla arvioimaan. Mutta ennen kaikkea kysymys tässä aloitteessa on nimenomaan ylinopeuksiin suhtautumisesta ja oikeudenmukaisesta rangaistuskäytännöstä.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula on aivan oikealla reitillä sanktioiden kohtuullistamisessa. Mutta meidän tulee kuitenkin muistaa, että nykyisenkin lainsäädännön mukaan poliisi kirjoittaa päiväsakkoja vasta, kun nopeus ylittyy 20 km/t, ja kortti otetaan pois vasta, kun ylinopeus on 30 km/t. Tämä nyt täytyy kuitenkin ottaa huomioon.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karjula toivoi periaatteellista keskustelua tästä asiasta. Minusta periaatteellista keskustelua on käyty lehtien palstoilla ja aikaisemminkin tässä salissa on käyty runsaasti keskustelua nimenomaan tästä asiasta. Nyt tarvitaan tekoja. Tulisi menetellä juuri niin kuin ed. Karjula laki-aloitteessaan esittää.

Se moottoripyörätapaus, mihin hän viittasi, taisi tapahtua vielä markka-aikana. Jos tämä henkilö olisi ajanut ylinopeutta 20 km/t eikä 26 km/t, se sakko olisi ollut rikesakko ja siihen aikaan 300 markkaa. Nyt tuli lähes puoli miljoonaa markkaa. Tuo uutinen levisi ympäri maailmaa. Ei löytynyt Euroopasta yhtäkään suurta lehteä, missä ei olisi mainittu, että suomalainen johtaja sai semmoisesta ja semmoisesta ylinopeudesta niin ja niin suuret sakot. Tämä on kohtuuton eräissä tapauksissa. Joissakin tapauksissa tämä rikesakko saattaa tietenkin olla ehkä liian lieväkin, mutta useimmissa tapauksissa ylinopeussakko voi olla aivan kohtuuton.

Ed. Karjulan lakialoitteessahan ei esitetä, että tämä olisi sääntönä, että ylinopeudesta, vaikkakin se ylittää 20 km/t, automaattisesti tulisi rikesakko, vaan siinä tapauksessa, milloin päiväsakkojen määrääminen johtaisi kohtuuttomaan tilanteeseen, määrättäisiin rikesakko. Toivon, että tämä todella joskus, ennemmin tai myöhemmin ja mieluummin ennemmin, hyväksyttäisiin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun luin ed. Karjulan tekemää lakialoitetta, ymmärsin sen lähtökohdan kovin hyvin. Siinä selvästi tuli ilmi se, että nykyinen sakotusjärjestelmä, päiväsakkojärjestelmä, ei kohtele kansalaisia oikeudenmukaisesti siinä, onko seuraamus oikeassa suhteessa vaarantamisrikokseen tai -rikkomukseen, joka on tehty liikenteessä tai joskus jopa muuallakin kuin liikenteessä. Määrätäänhän meillä päiväsakkoja muistakin kuin tieliikennerikkomuksista, mutta tämä aloite koski nimenomaan liikennerikkomuksia.

Minua hämmästyttää se, kun olen kuitenkin poliisityötäkin 17 vuotta tehnyt, että vaikka Ruotsissa on liikenne turvallisempaa kuin Suomessa, jos katsotaan tilastoja, niin siellä pääsääntöisesti noudatetaan porrastettua rikesakkomenettelyä teon vaarantavuuden mukaisesti siten, että esimerkiksi viisiportaisella asteikolla nostetaan rikesakon suuruutta siihen asti, kunnes se menee törkeäksi liikenteen vaarantamiseksi, jolloin seuraamuksesta päättää tuomioistuin ja katsoo, mikä on oikea seuraamus tästä teosta. Nyt porrastus 20:n ja 21:n välillä on kohtuuton. Jos sama liikemies, joka pääsee 150 euron rikesakolla ajamalla kahtakymppiä, ajaisi 21:tä, teko saattaisi maksaa 10 000 euroa. Tämä ei voi olla oikeaa rikoslainsäädäntöä. Siinä mielessä toivon kyllä periaatteellista keskustelua ed. Karjulan tekemän esityksen pohjalta.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjulan esitys on tarpeellinen ja toivon mukaan johtaa toimenpiteisiin. Kun katsoo sitä lainvalvojan kannalta, niin on helppo todeta, että Suomessa, niin tärkeää kuin liikenneturvallisuus onkin, liikenteen rangaistusjärjestelmällä on haluttu ratkaista kaikki liikenteeseen liittyvät turvallisuusongelmat; tai ainakin näin sen voi karrikoiden nähdä. Suomessa on varmasti ankarin seuraamusjärjestelmä ylinopeuksista ja erilaisista muista liikennerikkomuksista.

Jos me ajattelemme esimerkiksi tavallista työssäkävijää, hän lähtee kotipaikastansa tai asunnoltansa työpaikalle, ja matkaa voi olla hyvin 80 kilometriä. Jos Suomessa saa tasan kolme sakkoa vuoden sisällä, henkilö joutuu ajokorttikäsittelyyn, jossa hänen ajokorttinsa peruutetaan useiksi kuukausiksi hyvinkin. Sitten hän saa tämän mukaisia sakkoja kuin lakiesityksen perusteluissa on tuotu esille. Samaan aikaan hänellä on työpaikka, jossa hänen tulisi käydä töissä. Hänen täytyy hankkia kuljetus sinne töihin: hän kulkee jonkun toisen kuljettamana aamua iltaa sinne työpaikalle ja takaisin. Joissakin työpaikoissa on niin, että ei ole mahdollisuutta tällöin olla töistä poissa, vaan on kuljettava siellä työssä ja toisaalta elätettävä perheensä.

On selvä juttu, että rikkeistä täytyy rangaista, mutta mitä jos samaan aikaan menee tekemään tahallisia rikoksia? Silloinpas meidän järjestelmämme antaakin anteeksi. Jos tahallisesti tekee pahoinpitelyrikoksia, varkausrikoksia, näpistysrikoksia, niin näissä ei puhuta tämmöisistä sakkosummista. Kaiken lisäksi eduskunta juuri hyväksyi lain, jolla poisti sakon muuntorangaistuksen lähes kaikista sellaisista tapauksista, joissa olisi aihetta jonkinlainen seuraamus tulla. Kun poliisi antaa sakon ammattirikolliselle, joka ajelee ilman ajokorttia ylinopeutta, niin tälle henkilölle ei tule käytännössä minkäänlaista seuraamusta missään vaiheessa. Hänen ajo-oikeuttansa ei tarvitse ottaa pois, kun hän on sen huumeiden takia jo menettänyt. Hän ei tarvitse siis ajo-oi- keutta. Hän on varaton, hän ei maksa sakkoja ollenkaan. Jos samaan aikaan verrataan siihen työssä käyvään perheenisään, joka elättää perhettä, niin tämän seuraamus on erittäin ankara.

Kun mennään tähän lakialoitteeseen tarkemmin, niin me havaitsemme, että muissa maissa rikesakkoraja on merkittävästi korkeammalla kuin meillä. Suomen lainsäädännön mukaan, kun Suomessa on annettu ylinopeuksista sakkoja, suurin sakko on 170 000 euroa — 170 000 euroa! Toiseksi suurin on 115 000 euroa. 79 680 on kolmanneksi suurin. Onhan tämä täysin kohtuuton ja mahdoton seuraamusjärjestelmä. Nyt kun tätä muuntorangaistusseuraamusta muutettiin ja käytännössä seuraamus poistettiin, niin on aivan selvää, että tulisi ottaa käsittelyyn myöskin sakkojen suuruus. Päiväsakkoja ei tulisi määrätä ylinopeuden rangaistukseksi vaan antaa rikesakko, jonka ylärajan voisi nostaa niin korkeaksi, että se olisi tuntuva, koska näissä tapauksissa tulee joka tapauksissa ajokorttiseuraamukset ja siitä seuraa ihmiselle myöskin rangaistusta tai sen luonteista hankaluutta.

Kaiken kaikkiaan rehellisyyden nimissä — ed. Rajamäki piti tuolla ääntä, en kyllä kuullut, mitä hän sanoi (Ed. Pulliainen: Viisaita hän sanoi, kohta kuulette!) — kyllä minä niin monta tuhatta korttiasiaa olen käsitellyt ja niin monta rikollista linnaan saattanut, että on pikkuisen praktiikkaa siitä, että Suomen rikosoikeus on eriytynyt liikennerikosten osalta erittäin tiukkaan seuraamukseen ajokorttiseuraamuksien ja sakkojen osalta, mutta tahallisten rikosten osalta on lievennetty lähes olemattomiin. Näissä näkemyksissä kyllä pysyn.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on ihan kiistämätöntä, että ammattiautoilijoille on tullut kohtuuttomuuksia sakko- ja rangaistuspuolella. Sen myönnän. Mutta minusta on erittäin vakava paikka silloin — anteeksi nyt vain, te poliisikansanedustajat — kun suhtaudutaan liikenneturvallisuuteen sillä tavalla, että ikään kuin sanktiot sillä puolella eivät olisi tarpeen. Minusta on erittäin vakava asia se, jos jatkuvasti ajetaan ylinopeutta, vaarannetaan turvallisuus tiellä. Siihen pitää puuttua määrätietoisesti.

Itse asiassa siinä kyllä voin yhtyä edustajaan, että itsekin aikaisemmin pyrin siihen, että vakavien rikosten ennaltasuunnittelu pitäisi sanktioida. Myöskin meillä on selvästi epäkohta siinä, että meillä suhtaudutaan vakaviin rikoksiin muutoin liian lievästi, sanotaan nyt, lähes siihen tyyliin, että oikeusministeriö korjaa jakausta vakavissa rikoksissa. Siinä mielessä suhteellisuutta tietysti pitää olla, ja ammattiautoilijoiden osalta (Puhemies: Minuutti on mennyt!) on syntynyt kohtuuttomuuksia. Mutta liikenneturvallisuudesta ei pidä tinkimän.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Rajamäen kanssa ihan samaa mieltä. Pitkän elämäntyöni aikana olen tehnyt valtavasti töitä liikenneturvallisuuden eteen ja tiedän, että pitää tulla seuraamus, pitää valvoa, kiinnijoutumisriskin pitää olla korkea, poliisilla täytyy olla välineet valvoa, ja liikenneturvallisuuteen kuuluu olennaisena osana valvonta.

Mutta niin kuin ed. Rajamäkikin täällä totesi, niin siinä, missä meillä on kokonaisuudessa tämä suhteellisuus, on tällä hetkellä pahasti heittoa. Näitä säädöksiähän on yksitellen tehty eikä ole katsottu , millä lailla nämä toimivat keskenään. Niin kuin puheessani viittasin, kun poistettiin kokonaan muuntorangaistus, joka koskee myös kovia ylinopeuksia, niin on kohtuutonta, että Suomessa maksetaan 100 000 euroa samanlaisesta rikoksesta, josta toisessa tapauksessa ei seuraa mitään.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vain kiinnittänyt aivan samaan asiaan huomiota, mihin ed. Rajamäki ja ed. Kaltiokumpu äskeisissä puheenvuoroissaan viittasivat. On kuitenkin tärkeää myöskin muistaa se, mihin äskeisessä puheenvuorossa viitattiin: Silloin kun kysymys on uusiutuvista teoista, kun on useita tällaisia tekoja, olkoot ne sitten pieniä tai eivät — silloin kun puhutaan siitä, että ajokortti otetaan myöskin rikesakkojen perusteella pois, kun on kysymys siitä, että on useita säännöllistä liikenneturvallisuuden rikkomisia — rankaiseminen on täysin perusteltua. Silloin mielestäni kyllä siinä ratin ja penkin välissäkin pitää olla joku vastuu.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On varmaan tarpeellista pohtia tätä rangaistusten kohtuullistamista, aivan niin kuin täällä asiantuntevasti poliisikansanedustajakollegamme ovat todenneet. Minä olen henkilökohtaisesti harrastanut myöskin "tieteellisiä" kokeita: Olen ajanut ylinopeutta ja saanut sakkoa, ja sitten, kun en ole ajanut ylinopeutta, ei ole myöskään sakotettu. Huolen kantaminen siitä on turhaa, jos jatkuvasti ajaa ylinopeutta, että sitten kolmannen ylinopeuden jälkeen tulee vähän kovempia seuraamuksia. Tällä tavalla tämä on todistettu: ei niitä seuraamuksia muuten tule, jos malttaa noudattaa nopeusrajoituksia. Mutta liha on heikkoa, ja en heitä muita tässä kivillä, koska olen itsekin syyllistynyt ylinopeuksiin, mutta koskaan minua ei ole sakotettu, jos olen ajanut rajoitusten mukaisesti.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, täällä tuotiin tärkeä seikka esille siitä, että useista rikkomuksista täytyy seuraamus tulla. Mutta nyt kun ministeri on ohjeistanut nämä seuraamukset, niin sieltä on poistettu lähes kokonaan harkintavalta, ja siellä tulla paukahtaa monta kuukautta seuraamusta semmoisista rikkeistä, jotka eivät välttämättä osoita henkilön välinpitämätöntä suhtautumista liikenneturvallisuuteen.

Näihin ohjeisiin kannattaisi edustajien tutustua. Ne ovat nimittäin erittäin ankarat ja tiukat, ja niissä ei ole kovin paljon mahdollisuuksia hyvittää sen mukaan, ovatko teot vähäisiä tai kortti tarpeellinen tai perheen elatus tarpeellinen. Olen peruuttanut kortin eräältäkin kuorma-autonkuljettajalta, joka rupesi itkemään, kun oli neljä elätettävää lasta ja perhe kotona (Puhemies: Minuutti mennyt!) ja velkainen yritys. Nämä eivät ole yksinkertaisia asioita.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tähän seuraamusjärjestelmään, joka seuraa sakon lisäksi. Asia on juuri niin kuin ed. Kaltiokumpu äsken kertoi. Nythän poliisille ei ole enää annettu harkintavaltaa, vaan laissa sanotaan, että on otettava kortti esimerkiksi kuukaudeksi pois tai kolmeksi kuukaudeksi otettava pois. Siis harkintavaltaa ei ole virkamiehellä enää oikeudenmukaistaa sitä seuraamusta kokonaisuudessaan.

Monessa Keski-Euroopan maassa on jo lähdetty sellaiseen järjestelmään, jossa kerätään ajokokemusta ja pluspisteitä ajokortin saamisen jälkeen jokaisesta vuodesta, kun ei ole tullut sakkoja, ja silloin sinne koriin kertyy niitä pluspisteitä. Sitten kun tulee rikkomuksia, niin palloja otetaan pois. Minä kannatan tällaista järjestelmää. Silloin ihmisen ajokäyttäytymistä käsitellään pitemmällä aikavälillä kuin satunnaisesti esimerkiksi muutaman kuukauden aikana.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä ehdollisen ajokiellon määräämisestä. Kyllä harkintavaltaa poliiseilla on, vaikka ehdot, kuten poliisiedustajat totesivat, ovat kovin tiukat. Mutta kun harkintavaltaa on ja vaikka ehdot ovat tiukat, niin tässä kohtaa kansalaisia ehkä hieman eriarvoistetaan, kun tilanne on se, että mitä suuremmat kyyneleet, niin kuin ed. Kaltiokumpu totesi, tai jossain tilanteessa mitä parempi asianajaja, niin sitä todennäköisemmin sen ajokiellon saa muutettua ehdolliseksi. Harkintavalta koskee nimenomaan sitä, että voidaan ottaa käyttöön ehdollinen ajokielto.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ed. Kataja kyllä tulkitsi puhettani ilmeisesti tahallaan sillä tavalla kuin tulkitsi. Näinhän ei tietenkään ole, että poliisi olisi sen varassa, millä tavalla asia esitetään, vaan kysymys on siitä, mitä täällä poliisimiehet ovat esittäneet, Minä toistan sen, mitä äsken totesin, että kannattaa tutustua näihin ministeriön ohjeisiin. Niissä ei ole paljon pelivaraa, ja voi olla erittäin erittäin ankara seuraamus. Eli laki hyvinkin voisi antaa joustoa, mutta ohjeet eivät anna. Tämä on yleinen ongelma, jota sekä poliisikunnassa että asiakkaiden joukossa pidetään epäkohtana. Tietysti lähtökohta sillä ohjeella oli se, että kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti eri kihlakunnissa olevia tapauksia, mikä on sinänsä tarpeellinen ohje, mutta tällä hetkellä se on kyllä liian tiukka ja jättää hyvin vähän tulkinnan mahdollisuuksia.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin näkemyksiin siitä, että liikennerikkomuksista täytyy olla ihan luontevat sanktiot. Mutta yhdyn myöskin niihin puheenvuoroihin, joita täällä on ollut, että kohtuus kaikessa. Yhdenvertaisuushan tässä on tietysti keskeinen kysymys, ja ed. Kaltiokumpu tässä minusta hyvin argumentoi myöskin suhteessa muihin rikoksiin, ja tässä suhteessa selvästi liikennerikkomuksissa on kohtuullistamisen varaa.

Itse ed. Karjula totesi sen, että tässä myöskin samasta rikoksesta voi koitua täysin kohtuuttomalla tavalla erityyppisiä seuraamuksia riippuen ihmisten tulotasoista, ja pahimmassa tapauksessa esimerkiksi monet nuoret autoilijat, joilla ei ole käytännössä tuloja, saattavat selvitä hyvinkin vähällä siitä huolimatta, että ovat vaarantaneet liikennettä erittäin vakavasti.

Arvoisa puhemies! Minäkin olen tehnyt "tieteellisiä" kokeita, ja minullakin liha on ollut heikko liikenteessä, kuten ed. Saarinen sanoi. On selvä asia, että jos ajaa alinopeutta, niin ei saa sakkoja, vaikka monasti kyllä tuottaa suurta häiriötä liikenteessä. Itse asiassa monissa tilanteissa hyvin hiljaa ajavat autoilijat ovat myöskin selvä liikenneriski aiheuttaen ongelmallisia ohitustilanteita ja muuta.

Mutta toisinkinpäin on näissä sanktioissa ongelmatilanne, ja siinä tietysti oma kokemus on ehkä kaikkein helpoin todeta. Olen, arvoisa puhemies, syyllistynyt tasan 40 kilometrin ylinopeuteen. Kun 40 kilometriä on ylinopeus, niin sehän on mieletön tilanne, jos nopeusrajoitus on se, mikä se on. Kyse on itse asiassa tilanteesta, jossa olen lähtenyt tyhjällä peräkärryllä ajamaan moottoritietä, täysin tyhjä peräkärry, varmastikin turvallinen iso auto, ja nostin nopeuden siihen, mihin moottoritiellä se nostetaan, 120 kilometriin, ja minut pysäytetään: 40 kilometriä ylinopeutta, ja siitähän tulee tietysti ankarat rangaistukset.

Tässäkin on kohtuullistamisen tilaa. 40 kilometriä on — ed. Rajamäki sanoi, että "ohhoh" — hurja ylinopeus. Peräkärryn kanssa ajettaessa 40 kilometriä ylinopeutta moottoritiellä, sen sijaan, että ajettaisiin kahdeksaakymppiä, olisi enemmän turvallisuusriski kuin se 120 kilometriä tunnissa. Tässä ollaan juuri siinä tilanteessa, (Puhemies: 2 minuuttia!) että pitäisi pystyä järkeä, arvoisa puhemies, käyttämään. — Onko minun nyt tultava tuonne? Minulla olisi vielä toinenkin aihe tässä.

Siinä tapauksessa, puhemies, minä tulen käyttämään niitä kansanedustajan oikeuksia, jotka suomalainen eduskuntajärjestelmä antaa, eli puheaikaa ei ole rajoitettu, jos pysytään asiassa. (Puhuja siirtyy korokkeelle.)

Arvoisa puhemies! Siis yritän pysyä asiassa, eli siinä mielessä minulla on ... El Salvadorin ja muistaakseni, oliko se, Costa Rican ohella olemme ainoa maa maailmassa, jossa on käytössä tämä rajoittamaton puheaika kansanedustajille, jos he pysyvät asiassa. Pysyn. (Ed. Rajamäki: Puhemiesneuvosto yrittää rajoittaa sitä koko ajan!) — Koko ajan suosituksilla, kyllä. Täällä ed. Rajamäki nyt puuttui tähän puheenvuoroon näillä puhemiesneuvoston viesteillä, mutta nekin ovat tietysti tärkeitä tässä kuulla.

Erilaisissa ylinopeuksissa numeraalisesti mitattuna tietysti rikkeet voivat olla ikään kuin samaa mittaluokkaa, mutta olosuhteet saattavat vaihdella hyvin olennaisesti. Tässähän ed. Karjula myöskin kertoi esimerkiksi aamuyön tunteina ajetusta ylinopeudesta, jossa luonnollisesti liikenneolosuhteet ovat täysin toisenlaiset kuin esimerkiksi päiväsaikaan ajettaessa. Tässäkin suhteessa tietysti kohtuullista harkintaa pitäisi valvovalla poliisiviranomaisella olla, ja kyllä he sitä käyttävätkin, oletan, kohtuullisessa määrin.

Se asia, jonka halusin vielä tässä yhteydessä tuoda esille, liittyy nopeusvalvontaan ja näihin peltipoliiseihin, jotka ovat yleistyneet yhä hurjemmassa määrin meidän teillämme. Kyselen, mitä liikenneturvallisuutta se on, että meillä on 5 kilometrin tai 10 kilometrin välein peltipoliiseja ja näemme äkkijarrutuksia tuon tuostakin. Kun autoilijat havaitsevat tuon vartijan tienposkessa, tulee monenlaista äkkinäisyyttä liikennekulttuuriin, ja sitten kun peltipoliisi on ohitettu, taas mennään tuhatta ja sataa. Tässä suhteessa minä myöskin toivoisin, että ainakin käytettäisiin luontevaa harkintaa. Vai ollaanko kohta luomassa järjestelmää, että isoveli valvoo läpi koko Suomen? En ole aivan vakuuttunut, että tämä peltipoliisikäytäntö, joka nyt Suomessa on tullut erityisen suosituksi, on kaikkein paras keino viime kädessä varmistaa liikenneturvallisuutta ja myöskään rajoittaa ylinopeuksia.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä liikenneturvallisuuden eteen on tehty ja on tehtävä monenlaisia toimenpiteitä. Mutta kun ed. Kimmo Kiljunen puuttui näihin peltipoliiseihin, niin ensinnäkin kyllä kiistatta kansainväliset tiedot kertovat, että esimerkiksi Ranskassa vakavat onnettomuudet putosivat alle puoleen, ja kyllä meilläkin tällä on selvästi ollut myönteinen vaikutus. Niillä merkittävillä tieosuuksilla, joilla on ollut paljon onnettomuuksia, onnettomuudet on saatu vähenemään.

Me tarvitsemme monia toimenpiteitä. Peltipoliisit eivät saa korvata liikkuvan poliisin elävää valvontaa, ja erityisesti viikonvaihteisiin nuorten riskiajamisen aikoihin pitää lisätä nimenomaan henkilötyöpanoksia. Mutta peltipoliiseilla ja muulla teknisellä valvonnalla on kiistatta myönteinen vaikutus, ja niitä ei saa kyllä väheksyä.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt on pakko hieman oudoksua ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoroa, koska ei automaattisessa liikenteenvalvonnassa ole varmastikaan kysymys isoveli valvoo -järjestelmästä, vaan nimenomaan ed. Rajamäen hyvin argumentoimasta liikenneturvallisuuden ylläpitämisestä.

Kun viittasitte siihen, että tämä järjestelmä on käytössä Suomessa, kyllä tämä on Euroopan laajuinen järjestelmä. Tämä on ollut huomattavan paljon pitempään käytössä muualla Euroopassa. Ja ennen kaikkea kiistaton tosiasia niille, jotka asioita tuntevat ja jotka tietävät, mitä merkitystä nopeusvalvonnalla yleensäkin on, on se, että kun nopeus vähenee, sillä on aivan selkeä kausaalisuus siihen, millaisia ja kuinka vakavia onnettomuuksia tulee ja ennen kaikkea mitkä ovat ne seuraukset, kuinka suuria vammautumisia tulee. Vähemmän tulee vammoja niissä tapauksissa, kun on peltipoliiseja, kuin niissä onnettomuuksissa, joissa näitä ei ole.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei minulla ole paljon lisättävää siihen, mitä ed. Hakola ja ed. Rajamäki totesivat. Tilastot osoittavat, että peltipoliiseista on ollut hyötyä, ja uskallan sanoa, että samanlaisia ovat empiiriset kokemukset, mitä meikäläisellä on. Kun suuressa vaalipiirissä liikun, niin en ole kertaakaan havainnut, että siellä olisi tullut äkkijarrutuksia. Päinvastoin liikenne sujuu paljon paljon sujuvammin ja rauhallisemmin kuin aikana, jolloin peltipoliiseja ei ollut. Niitä pitäisi saada runsaasti lisää. Ne ovat rauhoittava tekijä, ja rauhoittava tekijä vaikuttaa myöskin onnettomuuksien määrään myönteisesti.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä ed. Hakola asiantuntevasti toi esille, kyllä automaattinen liikennevalvonta on tätä päivää ja tulevaisuutta. Liikenneturvallisuustyössä se on hyvä edistysaskel.

Sen sijaan olennaista on se, millä tavalla tulkitaan ylinopeuksia, kuinka tiukalle vedetään sakotusraja. Jos lähdetään noudattamaan nollatoleranssia, joka johtaisi erittäin herkästi sakkoihin, silloin voidaan kyllä kyseenalaistaa tätä menettelyä sen vuoksi, että ihminen ei voi liikenteessä jatkuvasti ajaa 10:tä tai 5:tä kilometriä alapuolella nopeusrajoituksen ja varmistaa, että joka hetki tulee noudattaneeksi lakia.

Toisaalta viime aikoinahan on erityisesti Helsingissä tuotu paljon esille, että on erinomainen asia, että siellä on ... (Puhemies: Minuutti on mennyt!)

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kollegat ovat tietysti täysin oikeassa, että on vahva korrelaatio nopeuden ja liikenneonnettomuuksien vakavuuden suhteen, ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Ne toimenpiteet, joilla voidaan liikennenopeuksia rajoittaa järkevällä tavalla, ovat kaikki kannatettavia. Minä kannatan mieluumminkin liikennepoliisia, liikkuvaa poliisia, ja sen työn tehostamista, kuin näitä peltipoliiseja.

Minullakin on empiirisiä kokemuksia. Jokainen meistä sen pystyy näkemään, että kun reitit ovat tuttuja itse kullekin ja näemme ne autoilijat, jotka runsaasti käyttävät tiettyjä tieosuuksia, he tietävät täsmälleen, täsmälleen, ne peltipoliisien paikat tai käyttävät jo nykyisin jopa navigaattoreita, jotka piippaavat, kun peltipoliisi tulee kohdalle, jolloin tämä on enemmänkin teeskentelyä kuin todellista nopeuden rajoittamista. Ja ne autoilijat, jotka eivät tätä tiedä, tekevät äkkijarrutuksia, mikä on sinänsä vaarallista, ja pahimmillaan ajavat jopa toiselle kaistalle, joten ei tässä nyt ihan varmuutta ole siitä, ovatko ne peltipoliisit todella paras tapa hoitaa tätä asiaa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja toi tärkeän asian esille, nimenomaan henkilökohtaisen valvonnan. Minäkin uskon siihen, että kun poliisi pysäyttää, keskustelee ihmisen kanssa, niin viesti menee varmasti perille paremmin kuin postin kautta.

Mutta sitten nämä postilähetykset. Kun täällä Helsingissä on näissä valvontakeskuksissa siviilipalvelusmiehiä ja sitä on tuotu hyvänä ideana esille, minä taas näen, että nämä liikennevalvontakeskukset pitää miehittää ihan oikeilla valtion henkilöillä, jotka tekevät tätä työtä. Ei voi ajatella, että hyviä ideoita toteutetaan niin, että teetetään muilla sellaista työtä, joka kuuluu poliisihallinnolle ja jossa täytyy olla vakituinen henkilöstö. Käsittelyn oikeudenmukaisuus ja tehokkuus on kansalaisten oikeusturvan kannalta aivan keskeisin asia. En halua, että ympäri maata liikennevalvontakeskuksissa on erilaisia väliaikaisia ratkaisuja.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä niin kutsutuista peltipoliiseistahan on hyvää kokemusta siltä osin, että on saatu liikennevirroissa laskettua keskinopeutta ja risteyksen läheisyydessä ne pudottavat nopeutta. Silloin niistä on kiistatonta hyötyä.

Mutta olette oikeassa, ed. Kimmo Kiljunen: Liikkuva poliisi tai paikallispoliisi suorittaessaan työtään joko siviilinä tai virkapukuisena poliisina puuttuu ylinopeuden lisäksi auton jarruihin, auton kuntoon, tuulilasiin, kuljettajan kuntoon, ajokortteihin, turvavöihin, kuljetuksiin ja auton katsastukseen ja tarkastaa yleensä, onko auto varastettu. Eli aika paljon enemmän tulee valvontaa silloin, kun sen suorittaa ihan fyysisesti poliisihenkilö ja huomauttaa silloin, kun on huomautuksen paikka, eikä aina sakota.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan kiistatonta tuo, mitä kollegat tässä edellä sanoivat. Kiinnitän nyt kuitenkin huomiota, kun tunnen tätä järjestelmää, ensinnäkin siihen, että kun ed. Kaltiokumpu viittasi siviilipalvelusmiehiin, niin he ovat tärkeä apu näissä liikenneturvallisuuskeskuksissa, esimerkiksi Helsingissä. He tekevät toimistotyötä, lähettävät kutsuja, kun joku jää kiinni.

Nyt puhutaan peltipoliiseista. Käyttäisin mieluummin sanaa automaattinen liikenteenvalvonta. Helsingissä ei ole yhtään peltipönttöä, kaikki ovat autoissa olevia, liikuteltavia. Tänä aamuna kun tulin Hakaniemen siltaa tännepäin, niin oikealla kaistalla nämä "peltipoliisit" kuvasivat autoja, jotka käyttivät julkisen liikenteen kaistoja, mikä on käsitykseni mukaan se, mihin tällä hetkellä halutaan valvontaa kohdistaa. Tämän jälkeen tulee kutsu poliisiasemalle, liikenneturvallisuuskeskukseen täällä Helsingissä, jossa sitten poliisimies haastattelee, käy keskustelun ja kenties antaa huomautuksen. Kaikki ne vaihtoehdot ovat vielä käytössä siellä poliisiasemallakin. Tämä on oleellinen asia, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ettei puhuta aivan aidasta ja sen seipäistä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erittäin vähän sellaisia puheenvuoroja, joittenka sisältöön voisin noin reilusti yhtyä. Jopa joku aika sitten yksi puheenvuoro on merkittävästi vaikuttanut minun asennoitumiseeni erääseen asiaan.

Ensinnäkin se ainut asia, jossa minulta löytyy yhteneväisyyttä ja empatiaa käydyssä keskustelussa, puheenvuorojen vaihdossa, debatissa, on ed. Karjulan esittelypuheenvuoron se tapaus, jossa tämä Oulun läänistä kotoisin oleva ammattitaksimestari oli aamuyöstä ajanut sinne valvontaan ja sai sitten sen seuraamuksen, minkä hän kuvasi. Se asia oli Taksiliiton Oulussa järjestämässä tilaisuudessa esillä. Itse asiassa se oli syy kai siihen koko tilaisuuden koolle kutsumiseen ja ymmärsin, että siinä tapauksessa oli kyllä syntynyt kohtuuton tilanne.

Mutta äärimmäisen mielenkiintoista tässä keskustelussa on ollut se, että kukaan ei ole, paitsi edustajat Rajamäki ja Saarinen, kiinnittänyt huomiota liikenneturvallisuuteen ja sen edistämiseen ja siihen, minkä takia näitä liikennerajoituksia ylipäätään on. Pitääkö jollakin tavalla tässä kouluttaa itseänsä sellaiseksi, että pitää ymmärtää, että ajetaan ylinopeudella systemaattisesti? Pitääkö oppia sellaiseen, että pitää viisi kertaa saada ajaa ylinopeudella, ennen kuin saa jonkun seuraamuksen? En ymmärrä ollenkaan. Nämä vauraat ihmiset, joista tässä nyt koko ajan puhutaan, ovat kummallisen kovapäistä porukkaa. Kun on kaksi kertaa narahtanut, niin sitten vielä ajetaan ylinopeutta ja niin selvästi, että tulee seuraamukset ja kortti lähtee kuivumaan. En kerta kaikkiaan ymmärrä lainkaan tällaista suhtautumista asioihin.

Mitä kohtuuttomiin tapauksiin tulee, mitä ed. Karjula lakialoitteensa esittelyssä esitti, niin minä olisin suhtautunut asiaan hivenen toisella tavalla, jos ed. Karjula olisi kaivanut asianomaisen säädöksen perustelutekstin ja viitannut siihen, katsonut, ovatko olosuhteet muuttuneet sen jälkeen ja mitä tästä sitten seuraa.

Sitten näihin peltipoliiseihin. Minusta tämä telkänpönttöhomma on ollut niitä hienoimpia keksintöjä, mitä on olla voinut tässä viime vuo-sien aikana. Ja siinä suhteessa on tarvittu sitä ed. Salon markkinoimaa liikkuvaa poliisia aivan ehdottomasti, kun se on niin näppärä konsti sen jarrutetaan—kiihdytetään-homman kuriinsaamiseksi, että sen peltipoliisin takana on liikkuvan poliisin tutka, ja juuri kun se kiihdytysvaihe menee päälle, tutka narahtaa ja siinä on poliisi ja ottaa kortin pois, ja on hyvä, että siitä rapsahtaa oikein kunnolla. Leppävirran ja Kuopion välillä oli tämmöinen ilmiö tässä jokunen vuosi sitten, kun ne peltipoliisit siihen tulivat ja paikallinen liikkuva poliisi sen keksi. Kylläpä äkkiä huhu kävi, ja näkihän sen toisesta suunnasta tullessa, että ne ovat siinä peltipoliisin telkänpöntön takana kytiksellä, ja se kun meni tietoisuuteen, niin siellä nyt narahtavat vain helsinkiläiset, jotka mökilleen ajavat ylinopeudella.

Sitten, arvoisa puhemies, ed. Salo viittasi tähän Saksan pistejärjestelmään. Silloin kun olin liikennevaliokunnan vetäjänä, tutustuin tähän asiaan, ja minusta tuli siinä keskustelussa sen kannattaja, mutta äskeisen puheenvuoroni jälkeen olen muuttanut mielipiteeni.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, onnistunko itse ja onnistummeko me kaikki muutkin poliisikansanedustajat ilmaisemaan itseämme niin huonosti, että ed. Pulliainen pääsee sellaiseen näkökulmaan, että meille ei olisi liikenneturvallisuus numero yksi. (Ed. Pulliainen: Ettehän te ole sanoneet mitään siitä!) Ehkä se johtuu siitä, että kun ottaa huomioon taustan ja elämänkokemuksen ja työtehtävät, niin se on poliisin perustehtävissä liikenteessä numero yksi. Ei se toistamisella parane, vaan nyt on ollut kysymys siitä alkuperäisestä, ed. Karjulan tekemästä esityksestä: ovatko seuraamukset liikennerikkomuksessa oikeassa suhteessa tehtyyn tekoon. Tämä on tämän päivän epistolateksti. Nyt ei ole kukaan esittänyt minun ymmärtääkseni tässä keskustelussa edes harkittavaksi sitä, että meidän liikenneturvallisuudesta ei pitäisi pitää kiinni. Väitän, että kun lähivuosina tavoitteisiin ei päästä, 250 kuolleeseen liikenteessä, joudumme edelleen miettimään uusia keinoja, millä kiristämme, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mutta tällä asialla ei ole tekemistä sen asian kanssa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen istunut tässä salissa koko sen ajan, kun tästä on käyty keskustelua. En minä ymmärrä, miten ed. Pulliainen veti sellaisen johtopäätöksen kuin veti, ettei tässä välitettäisi liikenneturvallisuudesta. Minä olen huomannut, että valtaosa puhujista on puhunut ed. Karjulan lakialoitteen puolesta. Siinä lakialoitteessa todetaan, että nykyjärjestelmä voi johtaa kohtuuttomiin seuraamuksiin, ja hän on esimerkeillä osoittanut, että näin voi käydä. Puhujat ovat antaneet uusia esimerkkejä, missä kiistatta ratkaisu on johtanut kohtuuttomiin seuraamuksiin, ja me emme halua, että Suomessa vallitsisi sellainen järjestelmä, että rangaistus olisi kohtuuton.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin edellä edustajat totesivat, hämmästyksellä täytyy kyllä todeta, että ed. Pulliaisella on joko valikoiva kuulo tai sitten valikoiva ulosanti, koska henkilökohtaisestikin pöntössä korostin, miten tärkeää liikenneturvallisuus on. Vastasin ed. Rajalalle, että liikenneturvallisuudesta olemme samaa mieltä, se on äärettömän tärkeä asia, ja johtopäätös ed. Pulliaisella oli se, mikä oli. Olennaista tässä koko keskustelussa on se, että vaikka me olisimme kuinka himorangaistusten antajia ja erilaisia rikkeiden vihaajia, niin oikeudenmukaisuuden tässä valtakunnassa täytyy säilyä ja sitä täytyy kehittää. Oikeudenmukaisuuden puolesta täällä ovat edustajat laajalti puhuneet, ja se lienee tullut ihan selväksi, mitä me tarkoitamme oikeudenmukaisilla seuraamuksilla suhteessa tekoon.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Epäreilu ei saa olla, vaan on oltava oikeudenmukainen. Kysymyshän ed. Karjulan aloitteessa on siitä, onko oikein, että mitä isommat tulot, sitä suurempi rangaistus. Tässä onkin peruskysymys: minkä takia pitää viljellä progressiota liikennerikkomuksista määrättävissä rangaistuksissa? Mikä on se syy? Eikö se riitä, että meillä on verotus jo progressiivinen, ja sehän on tässä villakoiran ydin. Näiltä osin voi lähteä katsomaan, minkä takia 1 000 euron tuloilla tulee 168 euron sakot ja 10 000 euron tuloilla 2 268 euroa. Toisella on 16,8 prosenttia ja toisella 22,7 prosenttia. Tässä on kysymys siitä, että se on todella epäoikeudenmukaista kansalaisten tasa-arvoisuuden näkökulmasta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa ei ole viime vuosien aikana tehty mitään muuta kuin hyvätuloisten nettotuloja lisätty, lisätty ja lisätty; varallisuusverot pois, kaikki mahdolliset veroratkaisut on tehty tällä tavalla. Elikkä kykyä maksaa myöskin nämä sakot on luotu mahtavaa vauhtia.

Minä olen aikaisemmin tässä salissa reilun parinkymmenen vuoden aikana tottunut siihen, että kun liikenneasioista on puhetta ja tämäntapaisesta asiasta, aina on lähdetty ensimmäisenä liikenneturvallisuudesta ja sitten katsottu, vieläkö on jotakin sellaista, mikä pitäisi tehdä paremmin. Mutta eihän täällä sillä tavalla enää ajatella näköjään ollenkaan.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan hieman lievittää tätä kiihkeää tunnelmaa ja todeta, että itse allekirjoitan liikenneturvallisuuden, olen tehnyt sen parissa työtä ja voin sanoa näin, että olen sen kannattaja. Palaan kuitenkin nyt tähän ed. Karjulan alkuperäiseen lakiesitykseen, joka kenties on se villakoiran ydin, josta täällä kuuluisi puhua. Kaikki nämä muut asiat ovat tärkeitä, mutta mennäänpä aloitteeseen.

Tämä on erittäin tervetullut keskustelualoite. Käsitykseni mukaan tällä hetkellä rangaistus- ja rikesakkolainsäädäntöä ollaan uudistamassa ja siinä yhteydessä tämäkin asia tullaan avaamaan. Tämä keskustelu on äärimmäisen tärkeä juuri siitä näkökannasta, että nyt ne tahot, jotka tätä valmistelua tekevät, toivottavasti ottavat tämänkin keskustelun onkeensa, koska täällä on esitetty aidosti perusteltuja, hyviä näkemyksiä siitä, kuinka tämä järjestelmä on nimenomaisesti kansalaisten yhdenvertaisuuden takia, voisiko sanoa, poskellaan.

Kokonaisuudessa uskoisin, että tämän kaltainen lakimuutos tulisi helpottamaan myöskin poliisin toimintaa liikenteen valvonnassa. Täällä on viitattu automaattisiin liikennevalvontajärjestelmiin, jotka avustavat tällä hetkellä poliisia. Korostan kuitenkin edelleen, että on kysymys vain ja ainoastaan siitä, että se on avustava järjestelmä. Erittäin tärkeällä sijalla on liikkuvan poliisin kenttävalvonta, erittäin tärkeällä sijalla on yleisestikin ottaen poliisin näkyvä valvonta niin kaupungeissa kuin taajaman ulkopuolellakin. Nämä ovat kaikki sellaisia asioita, jotka täällä ovat eri puheenvuoroissa tulleet esille, mutta kootusti nyt näin.

No, mitä sitten tulee tämänhetkiseen rikesakkojärjestelmään, niin sakko on taajaman ulkopuolella 70 euroa ja taajamassa 85 euroa, kun nopeuden ylitys on maksimissaan 15 km/t. (Ed. Salo: Myös rikkaille!) — Myös rikkaille, aivan kaikille, yhdenvertaisuus pelaa tässä. — Kun ylitys on 16—20 km/t, vastaavat rajat ovat 100 euroa taajaman ulkopuolella ja 115 taajaman sisällä. (Ed. Salo: Myös rikkaille) Nämä ovat ne rajat.

Nyt mielestäni tässä keskustelussa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että kun ylinopeutta on 21 km/t, niin silloin asia käsitellään rangaistusmääräysmenettelyssä. Mielestäni tässä pitäisi arvioida tässä, voidaanko rikesakon käyttömahdollisuutta laajentaa ylinopeuksiin 21—30 km/t. Pohditaanpa nyt taas yhtä esimerkkiä: 50 km/t on nopeusrajoitus kaupunkiliikenteessä. Jos siellä ajetaan enemmän kuin 80 km/t, niin on kysymys jo merkittävästä piittaamattomuudesta, siis törkeästä piittaamattomuudesta. Tuollaista ylino-peutta ei ajeta vahingossa. Jos puhutaan siitä, että ajetaan moottoritiellä yli 150 km/t, niin käsi ylös, arvoisat edustajat: Kenen mielestä tapahtui vahingossa näin? Ei noussut muuten yhtään kättä, joskin kuulijakuntakin on sangen vähäinen. (Ed. Rajamäki: Ei tämä mikään luokka ole!) Mutta oleellinen asia on kuitenkin tämä, että mielestäni tämä olisi sitä, mikä olisi hyvä tässä asiassa mieltää.

Kokonaan toinen kysymys on sitten, kun kuljettajalla on toistuvia rikkeitä, se ei kuulu tähän asiaan, mutta joka tapauksessa mielestäni keskusteluun tulisi ottaa nyt se, voitaisiinko esimerkiksi 20—30 km/t ylinopeutta vielä ottaa mukaan tähän rangaistusmääräysmenettelyyn, toki niin, että tästä tulisi sitten jo selkeästi merkittävämpi rikesakko, mutta se olisi silloin myös aivan samalla tavalla kaikille kuin näissä alemmissakin maksuluokissa. Silloin mielestäni oltaisiin sillä tiellä kuin tämän pitäisi olla. Mutta kuten todettu, tämä asia on käsitykseni mukaan tällä hetkellä uudistuksen alla, ja toivottavasti tämä keskustelu tullaan siinä yhteydessä huomioimaan, koska keskustelu on ollut hyvää.

Aivan viimeiseksi: Valitettavasti en muista, kuka edustaja puhui siitä, että jos ajaa alle no-peusrajoituksen, niin ei tule sakkoja, ja jos ajaa ylinopeutta, niin tulee sakkoja. Olin tässä taannoin — kun olin vielä poliisina, siitä on vain puolitoista vuotta aikaa — eräässä vanhempainillassa ja puhuin huumausaineista, minkä jälkeen kysyin, onko kysyttävää. Eräs isä nosti takapenkistä käden ja sanoi, että kyllä: Jos ajan yöllä ylinopeutta, niin miksi en saa ajaa, kun kukaan muu ei ole liikkeellä. Minä sanoin, että jos kukaan muu ei ole liikkeellä, en pysty sanomaan, miksi et saisi ajaa, mutta jos sait sakot, niin joku muukin oli liikkeellä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Hakola piti hyvän puheenvuoron. Kaikki me olemme ehdottomasti sitä mieltä, että ylinopeutta ei saa ajaa, siitä pitää rangaista, mutta sen, millä tavalla rangaistaan, tulee olla kohtuullista ja tasa-arvoista. Myöskin liikenneturvallisuutta tulee lisätä.

Tässä tulee tietenkin pohdinta siitä, että jos siellä on niitä pienempiä ylinopeuksia — mennään pikkuisen yli 10:tä kilometriä, satasella vaikka sataakymppiä, niin pitäisikö siitäkin tulla se rikesakko? Tässä minun mielestäni sekin pohdinta voisi olla, missä kohdassa aletaan niitä sakkoja sitten kirjoittaa.

Mutta entä sen sijaan tilanne, jossa henkilö ajaa 80:n alueella, joka vaihtuu 100 kilometriksi, ja ajaa pimeällä tiellä rekan takana ja vahingossa tuleekin ajettua se 102 kilometriä? Okei, tilanteessa, jossa minulla on 1 000 euroa suurin piirtein ne tulot, sakko menee siihen 168 euroon. Se nyt ei kamalan isolta summalta tunnu, mutta jos mennään esimerkiksi 3 500 euron nettotuloihin, niin olemme runsaassa 600 eurossa. Kyllä se aika kovalta rangaistukselta tuntuu, jos vahingossa on ajanut ylinopeutta eikä minkään tyyppistä piittaamattomuutta osoita. Näiltä osin meidän on ihan syytäkin pohtia sitä, onko nykyjärjestelmä oikeastaan toimiva, kun katsotaan myöskin tämmöistä seuraamusjärjestelmän toimivuutta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama vuosi sitten Suomessa ilmeisesti Autoliitto teki vertailun eri Euroopan maiden ylinopeusrangaistuksista, ja Suomi tässä suhteessa poikkesi kaikista muista oman, erittäin progressiivisen rangaistuskäytännön osalta. Täällä mainitut esimerkit ovat myös sellaisia, jotka ovat niitä harvoja kansainvälisissä uutisissa leviäviä, Suomi-kuvaa luovia, ja useimmissa tapauksissa on ihmetelty, kuinka sivistysvaltiossa voidaan saada tämän kokoisia sakkoja, joita missään muussa maassa ei ole mahdollista edes saada. Ylinopeudesta ja piittaamattomuudesta liikenteessä saa rangaista, mutta ihmisillä on myös oikeuskäsitys siitä, mikä on kohtuullista ja mitä muista vastaavista rikoksista saa — tähän he sitä vertaavat.

Viime aikoina kuitenkin on syntynyt aivan oma kategoria nopeusrajoituksissa, jotka koskevat keskustan ympäristössä tai erilaisissa erityisolosuhteissa olevia nopeusrajoituksia; ovat 30, usein 40 kilometriä. Jos ihminen sitten ajaa kuuttakymppiä 30 kilometrin nopeusrajoituksella, hän on tietysti juuri tällainen erityistapaus, joka menettää korttinsa, ja nämä oikeudelliset toimenpiteet ovat hänen kohdallaan kyllä aivan kohtuuttomia. Ihmiset eivät pidä tätä oikeudenmukaisena ja naureskelevat, että eduskunnassa ei ole asiantuntevuutta itsestäänselvien oikeudenmukaisuusperiaatteiden noudattamisessa sakkokäytäntöjen osalta.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula varmasti pääsi siihen, mihin hän tähtäsikin, eli ainakin jonkin tasoiseen liikennepoliittiseen keskusteluun, jossa on tämä varsinainen lakialoiteasia pohjalla ja sitten kaikki siihen kuuluvat seikat ryydittävät ympärillä. On yksi asia, jonka takia ajattelin, että tulen tästä asiasta vähän täällä puhumaan.

Kannatan tietenkin liikenneturvallisuutta ja sen alituista parantamista ja sen tarkastamista. Itse asiassa koen jopa niin tiukasti, että kun liikennepoliittisessa selonteossa sanotaan, että pitkän tähtäimen suunnitelmissa tähdätään siihen, että Suomen tieliikenteessä kuolee, oliko se nyt, 150 ihmistä vai 250, niin minä kyllä kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä tavoite pitäisi olla, että ei kuole ketään, eikä pidä etukäteen myöntää, että ilman muuta joka tapauksessa joitakin kuolee. Se kertokoon minun asenteeni.

Olen liian paljon omassa perustyössäni nähnyt niitä ikävyyksiä ja harmeja, mitä tulee. Pitää myöskin muistaa, että siellä vammaudutaan paljon, ei ole ollenkaan kysymys pelkästään kuolemantapauksista. Sen takia esimerkiksi tämä nollatoleranssi, johon edustaja puuttui puheenvuorossaan, on erittäin tärkeä monellakin eri sektorilla, kun liikennekäyttäytymisestä puhutaan, ei pelkästään siinä, ajetaanko alkoholin vaikutuksen alaisena, vaan on monta muuta erityistä seikkaa. Tällä lailla ehkä vähän tässä periaatekeskustelussa pääsen lähemmäksi. Tietysti tätä oikeudenmukaisuutta pitäisi monella tavalla miettiä, mutta siitä on täällä käytetty jo aika monta puheenvuoroa, että ehkäpä minä sen vähän ohitan.

Sen sijaan erityisesti minua kiinnostaa se, että poliisimiehellä on ilmeisesti aika vähän ohjekirjan tai taustan, johdon, kautta mahdollisuuksia tehdä vakavia huomautuksia eikä mitään muuta. Se sektori taitaa olla aika kapea. Toivoisin, että läsnä olevat poliisikansanedustajat käyttäisivät tähän liittyvän lyhyen kommenttipuheenvuoron. Jos lähdetään siitä, että poliisi on ammattitaitoinen, niin kuin minä ainakin lähden — olen niin paljon heidän kanssaan ollut yhteistyössä — niin täytyy olla mahdollisuus myöskin joskus selvästä rikkeestä antaa ainoastaan huomautus eikä mitään muita sanktioita.

Minusta tähän liittyy sitten toinen seikka, joka ei ole ollenkaan minun ajatukseni. Meillä oli muutama kausi sitten täällä edustajana ed. Myllyniemi, joka oli komisario Oulusta, on edelleenkin siellä Oulussa. Hän kertoi silloin yhden esimerkin, jota ei ole näköjään mitenkään valmistelutyössä otettu huomioon, mutta nyt, kun tätä asiaa kerran valmistellaan, niin mikä ettei se nyt sitten lähtisi liikkeelle. Hän kohdisti sen nuorisoon ja heidän liikennehäiriökäyttäytymiseensä ja sanoi, että jos näitä nuoria joko sakotetaan tai jopa sitten vähitellen tehdään ehdollisia tuomioita heidän kanssaan, se ei koskaan pelaa. Sen sijaan hän oli täysin vakuuttunut pitkän poliisikokemuksensa ansiosta, että se, mikä tehoaa aina, on se, että näille nuorille miehille poliisikonstaapeli tai -komisario voi sanoa, että kuulepas Pekka, sinä teit nyt tämmöistä häiriökäyttäytymistä, ajoit väärällä tavalla. Se on ihan sama, mikä se juttu on, minkä hän teki väärin, ja sanktio on nyt semmoinen, että sinä tuot autosi poliisiaseman pihalle perjantaina iltapäivällä kello silloin ja silloin, saat hakea sen pois vasta maanantaina, siis tavallaan ajokielto, ei mitään muuta. Ja kun kysyin häneltä, miksi tämä tehoaa jotenkin erityisesti, niin vastaus oli kokeneelta mieheltä se, että sen kovempaa rangaistusta nuori poika, jolla on just saatu ajokortti, ei voi saada kuin sen, että poliisi kieltää häneltä autolla-ajon viikonloppuisin, jolloin hän on kaikista eniten tyttöjen perässä ja niiden kanssa ajelee. Tässä olisi erittäin hyvä sauma kehittää tätä eteenpäin.

Arvaan, että monet sanovat, että sitä käytetään väärin ja sitä ei ymmärretä jnp., mutta siinä olisi positiivinen ote liikennekäyttäytymiseen. Minä luulen, että meidän nuorisosta yksi sun toinen pitäisi tätä paljon vaarallisempana asiana kuin sitä, että tulee jotkut sakot, jotka ehkä voi jättää jopa maksamatta. Tämä oli se seikka, jonka aivan erityisesti halusin täällä tuoda esille. Kuten sanottu, minä toivon, että joku teistä kommentoisi tätä huomautusta ja siihen liittyvää harkinnan vapautta, jonkinlaista liikkumatilaa, tässä itse asiassa hyvin tärkeässä asiassa.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyydettäessä kommentoin kyllä. Poliisilla on tieliikennelain mukainen oikeus antaa myös huomautus silloin, kun rike on sen kaltainen, että näin voidaan menetellä. Ei siinä ole mitään poikkeuksellista. On toki sitten selvää se, että sitä, mikä on se teon yleinen rike, mikä se teon vakavuusaste on. Tietenkään tietyissä asioissa ei sitten enää voida käsitellä huomautuksella.

Mitä tulee tähän apulaispoliisimestari Myllyniemen esittämään tukkapöllyteoriaan, niin siihen täytyy kyllä todeta valitettavasti ed. Akaan-Penttilälle se, että tänä päivänä kansalaiset tuppaavat olemaan niin valveutuneita, että jos heidän autonsa takavarikoi perusteettomasti, niin tässä naapuritalossa olevasta konttorista tulee kohtuullisen nopeasti kirjelmä, että on syyllistynyt omaan harkintavaltaan ja jopa kenties jonkun näköiseen virkarikokseen, joten se ei tule kyllä kysymykseen. Se on valitettavaa. Toki on aivan selvää se, että jos se perustuu omaan suostumukseen, näin voitaisiin menetellä. Sinällään en muuta sano, minusta se on ihan kannatettava idea. Varmasti olisi näin, mutta se ei ole vain mahdollista.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä nimenomaan tiedän, että se nyt ei ole mahdollista, mutta minä ehdotinkin sitä, että pitäisi tehdä tavalla tai toisella mahdolliseksi, koska pedagogisesti minusta siinä ajatuksessa on erittäin hyvä ote takana.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula on käynnistänyt hyvän liikenneturvallisuutta koskettavan keskustelun, ja ed. Akaan-Penttilä toi esille hyvin elämänkokemuksen antaman ja mielestäni semmoisen viisaan ratkaisumallin, ja jos ratkaisu ei ole lakien mukainen, niin tulisi vastaisuudessa saattaa lait semmoisiksi, että olisi myös niitä keinoja, jotka todella ovat toimivat ja tehokkaat. Helpostihan on niin, että siinä tapauksessa, jos sakko tulee henkilölle, joka ei välitä maksaa — ja nyt on tuo onneton asia, että poliisin määräämiä sakkoja ei voida ulosottoteitsekään periä, tämäkin on tietty ongelma — niin vaikka sakot vielä tulisi, niin ne saattavat mennä siellä perheen muun jäsenen maksettavaksi kuin itse rikokseen syyllistyneen. Tässä on monia ongelmia esillä varmasti käytännön elämässä, ja rangaistuksen tulisi olla semmoinen, että se kannustaisi parempaan liikennekäyttäytymiseen. Senhän tulisi olla selkeä lähtökohta.

Tavoitteena tulee olla, että liikenteessä ei kuole ketään. Sen tulisi olla tavoitteena. Minä ymmärrän, että on realismia ajatellen lähdetty siitä, että liikenteessä kuolevien määrä vähenee, se on realismia, mutta tavoitteen pitäisi olla niin, että jokainen liikenteessä oleva voi siellä selvitä turvallisesti hengissä ja vammautumatta. Se on ehdoton tavoite.

Ed. Karjula on myös aiemmin tehnyt aloitteen, jota kannatan, jossa hän toi esille tämän alkoholipromillerajan pudottamisen. Minusta juuri silloin, jos ajetaan niissä alkoholimäärissä, joista nykyisin ei vielä sanktioida, mutta kuitenkin on alkoholia veressä, olisi tuommoinen kasvatuksellinen kysymys, että siitä voitaisiin sanktioida rikesakolla. Kannatan sitä, että me noudatamme liikennesääntöjä. Säännöt on tehty niitä varten, jotka ovat liikenteessä kenties heikompia. Yleensähän liikenteen vaarantamiseen syyllistyy henkilö, joka kuvittelee olevansa muita parempi autoilija, kuvittelee havaitsevansa muita paremmin. Jos näin kenties onkin, tulisi ottaa huomioon heikommat henkilöt, vähemmän kokeneet, ja vieläpä luontokappaleetkin.

Arvoisa puhemies! Liikenneturvallisuudesta on käyty hyvä keskustelu, ja toivon, että me etsimme kaikki ne keinot, millä pääsisimme siihen, että liikenteessä ei vammauduta eikä kuolla.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia, että ed. Akaan-Penttilä otti tuon Kari Myllyniemen aikoinaan tekemän ehdotuksen esille. Keskustelimme tästäkin aiheesta tänään Oulussa. Kello 10 avattiin Kuusamontie ja puhuttiin Karin kanssa monesta muustakin. Olemme läheisiä kavereita, vaikka eri puolueista. (Ed. Salo: Terveisiä hänelle!) Myllyniemi toimi minun avustajananikin, kunnes keskustapuolue kielsi sen kuuden viikon kuluttua. Näin se meni. Karilla on hyviä ajatuksia.

Me tässä salissa olijat — täällä on kahden hallituspuolueen edustajia paikalla, eikä muita olekaan, on yksi opposition edustaja, anteeksi, mutta ed. Bjarne Kallis tulee varmasti tähän mukaan ja monet muutkin kristilliset — eikö voitaisi tehdä kimpassa tämmöinen ehdotus uudestaan? Muutetaan lakia sillä tavalla, että tämmöinen auton poisotto viikonlopuksi on mahdollista. Voidaan se nykyäänkin ottaa, mutta siitä saattaa tulla ed. Hakolan toteaman mukaisesti jotain sanomista.

Liikenneturvallisuushan Suomessa lähti käyntiin niin — en muista vuotta, mutta ehkä poliisiedustajat sen muistavat — että muistelen, että 1981 tai 1982 meille vasta tuli yleisnopeusrajoitukset, joiden ansiosta liikennekuolemat putosivat lähes puoleen vuodessa. Eli kyllä liikennenopeuksilla on todella merkittävä osuus liikennekuolemiin. Olen myöskin samaa mieltä siinä ja ihmettelen, että Liikenneturva edelleen ajaa sitä, että siihen ja siihen mennessä pitäisi päästä vain 250 ruumiiseen liikenteessä vuodessa. Minusta pitäisi nimenomaan olla tavoitteena nolla, niin kuin viisas ed. Akaan-Penttilä sanoi.

Ed. Salo puhui täällä, että meillä pitäisi olla porrastettu rikesakkojärjestelmä, kuten Ruotsissa. Meillähän on. Minä tiedän omasta kokemuksesta. Ajoin peltipoliisiin 80:n rajoitusalueella 12. kesäkuuta tänä vuonna 95:tä ja sain 70 euroa sakkoa. Kyseinen poliisi, joka oli entinen seinänaapuri, oli minulle vihainen, että "miksi olet niin tollo, että menet kirjoittamaan sen omaan blogiisi, nimittäin se valokuva oli niin epäselvä, että me emme olisi voineet lähettää sinulle mitään, mutta kun se sinun blogissasi luki, niin pakkohan se oli lähettää". Tästä asiasta kun keskustelimme tämän naispoliisin kanssa Oulun messuilla, niin siinä vieressä seisoi semmoinen nuoripari pikkulapsensa kanssa ja sanoi, että "jaha, kansanedustajalle annettiin taas vähemmän kuin meille". Poliisirouva kysyi, millä tavalla. "No, kun me ajettiin vaan 12 kilometriä yli ja saatiin 120 euroa sakkoja, Lyly sai vaan 70." Kysymys oli siitä, että minä ajoin 80:n nopeusrajoitusalueella yli 95:tä ja he olivat ajaneet 60:n rajoitusalueella 72:ta. Meillä on tämmöinen porrastettu rikesakko siis olemassa jo ainakin tämän perusteella. En tunne kaikkia seikkoja.

Täällä on sitten puhuttu peltipoliisien vaarallisuudesta muun muassa. Äkkijarrutuksia tapahtuu ihan varmasti. Niihin syyllistyvät meistä useatkin, niin kuin minäkin. Tiedoksi niille, jotka eivät sitä tiedä, että peltipoliisithan uusitaan, kun rahaa saadaan. Nehän tulevat olemaan sellaisia peltipoliiseja, jotka mittaavatkin kahden valvontakameran välisen matkan keskinopeuden, ja silloin nämä jarruttelut eivät auta.

Sitten täällä on puhuttu edelleen tosiaan tästä viikonloppukuviosta. Poliiseilla on monenlaisia keinoja käytettävissään. Ed. Rajamäki asuu Varkaudessa. Ed. Pulliainen on kesäasukkaana siellä lähistöllä. Heidän alueellaan on yksi poliisi, joka on esiintynyt viime päivinä hyvinkin voimakkaasti Kauhajoen tapahtumien vuoksi televisiossa. Apulaispoliisipäällikkö Jyrki Haapala on käyttänyt jo vuosikausia Varkaudessa menetelmää, joka on nippa nappa siinä lain rajamailla, mutta se on lainmukainen käytäntö. Elikkä kun tulee kolme ylinopeussakkoa määrätyssä ajassa, korttia ei pelkästään oteta pois, vaan tämä ylinopeuksia ajanut henkilö pannaan uudestaan autokouluun, koska se kertoo Jyrkin mielestä — hän on minun hyvä kaverini, Hailuodossa on kesäpaikka edelleenkin tai talvipaikkakin — kertoo siitä, että tämä ihminen ei ole oppinut tai on unohtanut ne opit, mitä autokoulussa aikoinaan on annettu, joten täytyy mennä uudestaan kouluun. Näin siellä Varkauden suunnalla. Sitä voisi käyttää ihan muuallakin, ja se on lainmukainen meininki.

Sitten täällä puhuttiin ammattiautoilijoista. Olen nyt liikenne- ja viestintävaliokunnassa kuudetta vuotta, viime vuonna varajäsenenä, mutta aina paikalla. Siellä keskusteltiin nimenomaan ammattiautoilijoitten erilaisesta kohtelusta muihin autoilijoihin verrattuna, ja päädyimme siihen, että eikö juuri ammattiautoilijoiden tule tietää, että nopeusrajoitukset on asetettu liikenneturvallisuuden vuoksi, eikö juuri heidän, jotka ajavat päivittäin, pidä tietää tämä paremmin kuin niiden, jotka ajavat harvemmin. Siitä syystä armoa ei annettu ainakaan valiokunnassa silloin sille, että heitä käsiteltäisiin eri tavalla.

Olen ihan samaa mieltä — ed. Lauslahti puhui, että 3 500:n nettotuloilla saa 600 euroa ylinopeussakkoa — se on ihan oikein. Ei se ole mikään kohtuuton minusta vielä, mutta sitten kun sakko rupeaa menemään 100 000 euroon ja tämmöisiin järjettömyyksiin, se on todella kohtuutonta. En ole päivääkään ollut poliisina, mutta olen sen sijaan Oulun käräjäoikeudessa edelleenkin maallikkotuomarina elikkä lautamiehenä. Olen siellä istunut hyvin paljon tämmöisiä tapauksia, ylinopeuksia, jotka tulevat tuomioistuimiin syyttäjän tai poliisin lähettäminä, ja kyllä niissä käytetään aina harkintaa. Jos ihmisellä on peruste siihen, että hän ammattinsa vuoksi tarvitsee autoa, niin sitä ajokortin poisottamista kyllä kohtuullistetaan, kun on hyvät perusteet. Näin se on tehty. (Ed. Kallis: Enää ei ole mahdollista!)

Tänään elämme "juhlapäivää". Vihreät elävät tänään juhlapäivää. Juuri tänä päivänä, 1. lokakuuta, vihreiden johtama oikeusministeriö ja vihreiden johtama lakivaliokunta ovat saaneet päätökseen tämän liberalisointinsa. Tänään nimittäin astui voimaan se, että poliisin kirjoittamia rikesakkoja ei enää muunneta vankeudeksi. Muistutan teitä, mitä se tästä päivästä lähtien tarkoittaa henkilölle, jolla ei ole vakituisia tuloja, ei ulosmitattavaa omaisuutta, ja yleensä tämän tyyppisellä henkilöllä myöskin ovat luottotiedot jo menneet. Se tarkoittaa sitä, että voit varastaa ensinnäkin auton, voit ajaa sillä ylinopeutta, voit ajaa sillä huoltoasemalle, voit tankata sen auton, et maksa, käyt huoltoaseman sisältä hakemassa mäyräkoiran, jatkat ajelemista ja ajat sen auton puuhun. Kaikki nämä ovat sakkorangaistuksella kärsittäviä rikoksia. Tästä päivästä lähtien nämä ihmiset eivät saa mitään, minkään näköistä, rangaistusta. Minun mielestäni tämä on kohtuutonta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Ed. Karjulan alkuperäinen laki-aloite oli siinä mielessä hyvä, että se sai aikaan aika pitkän ja periaatteellisenkin keskustelun sekä sakkojen oikeudenmukaisuudesta että yleensä liikenneturvallisuudesta. Korostan samoin kuin ed. Hakola, että olen ehdottomasti liikenneturvallisuuden voimakas puolustaja, olen ollut, olen nyt ja olen myöskin tulevaisuudessa. Tämän pitäisi olla kaikille tässä salissa aivan itsestäänselvä asia, jota ei pitäisi kenenkään kohdalta edes kyseenalaistaa.

Muutama asia.

Ed. Rajala viittasi äsken rikesakkojärjestelmän porrastuksiin. Meillä on porrastuksia sisäasiainministeriön poliisille antamassa ohjeistuksessa siten, että rikesakon euromäärä määräytyy sen pohjalta, millä kieltoalueella teko on tehty, eli katsotaan suhteellisuutta, onko nopeus tehty 40:n, 50:n, 60:n, 80:n vai 100 kilometrin nopeusrajoitusalueella. Mutta porrastuksen yläraja kumminkin näissä kaikissa teoissa ulottuu ainoastaan siihen 20 kilometrin ylinopeuteen saakka kaikissa näissä nopeuksissa ja näissä euromäärissä.

Ed. Karjulan aloite puuttuu nimenomaan tähän säännökseen, jolloin tämä porrastus käytännössä loppuu. Eli sanoisin, että se oikeudenmukaisuus loppuu siihen 20 kilometriin. Sen jälkeen alkaa jonkinlainen epäoikeudenmukaisuus. Täällä on ed. Hakola esittänyt sitä, että tätä porrastusta lisättäisiin 30:een. Joku voi sanoa, että kesäkelillä yöllä ajettu ylinopeus voisi olla 35:kin, ihan kuinka lainsäätäjät sitten katsovat sen kohtuullisen rajan. Sitähän voidaan porrastaa jopa niin, että se rikesakko tiukkenee automaattisesti, kun vaarantamisrikos pahenee. Aina ylinopeuden lisääntyessä 5 kilometrillä summa voi vaikka tuplaantua, mutta se voi olla kuitenkin sitten esimerkiksi enintään x euroa jossakin vaiheessa.

Voitaisiinko ajatella tähän laittaa kattoa, että liikennerikkomuksesta annettu tieliikennesakko voi kuitenkin olla enintään esimerkiksi 10 000 euroa? Katsotaanko se näin, riittääkö se tämän säännöksen kohtuullistamiseksi, vai tehdäänkö porrastus, jossa porrastuksen kautta katsotaan riippumatta siitä, onko tuloja ja minkälaisia tuloja, ovatko ne yrittäjätuloja, perintötuloja, omaisuustuloja, ja katsotaan se teon moitittavuus ja arvioidaan sitten rikesakolla, että se moitittavuus kuului tähän luokkaan?

Täällä on kerrottu paljon liikenneturvallisuudesta. Itse pidän edelleen nopeuksia liikennettä vaarantavana tekijänä. Silloin kun ne tapahtuvat kaupungeissa ja lähellä risteyksiä, on luonnollista, että kun jarrutusmatkat pitenevät sitä kautta onnettomuudet pahenevat ja lisääntyvät. Eli nopeudella ja liikenneturvallisuudella on suora syy-yhteys toisiinsa. Mutta edelleen pidän erittäin pahana lisääntyvää rattijuopumusta, törkeätä rattijuopumusta, huumaantuneena ajamista ja yleistä piittaamattomuutta, mihin täällä on kiinnitetty myöskin huomiota. Nopeusrajoitus on yksi osa liikenneturvallisuutta.

Ruotsalaiset ovat päätyneet siihen, että heillä on porrastettu rikesakkojärjestelmä, joka ulottuu kauemmaksi kuin Suomen lainsäädännössä. Ja kuitenkin siellä, missä on suurin piirtein saman tyyppiset liikenneolosuhteet kuin meillä Suomessakin, kun verrataan autojen määrää, väestömäärää, kiistatta siellä onnettomuusluvut ovat paremmat kuin meillä Suomessa, mistä voi päätellä tietenkin sen, että ei se, kuinka suuria sakkoja annetaan, ole olennainen tekijä liikenneturvallisuuden kannalta.

Minä olisin jopa valmis menemään vähän radikaalimmaksi. Olen huomannut, että koska liikennevirrat lisääntyvät, liikennemäärät lisääntyvät, niin käytännössä on osoittautunut, että poliisi ehtii käytännön työssä puuttua esimerkiksi rikkomuksiin, joissa on yli 15 km/t ylinopeutta. Kansalaiset tuntuvat myöskin tietävän tämän tai ajattelevan niin, että kun ajan esimerkiksi 10 kilometriä, 15 kilometriä yli, niin eivät he varmaan minua pysäytä, ja kun meidän pitäisi sanoa, että kaikki ylinopeus on turhaa ylinopeutta jo pelkästään auton kulutuksen ja päästöjen osalta, puhumattakaan liikenneturvallisuuden osalta.

Mutta kun lähdetään seuraamuksia antamaan ja joku saa Suomessa sakkoa 170 000 euroa ja katson teon moitittavuutta, niin minä en löydä siinä kyllä minkäänlaista syy-yhteyttä, niin että olisin valmis puolustamaan, että tämä on oikeudenmukaista lainsäädäntöä. Minä toivoisin, että tämä ei jäisi vain pelkäksi keskusteluksi. Ed. Karjulan aloitteessa ei ole yli sataa nimeä. Yli sata tarkoittaisi sitä, että se otettaisiin automaattisesti lakivaliokunnassa pöydälle ja pyydettäisiin siihen esimerkiksi oikeusministeriön lausunto, ja se saattaisi johtaa johonkin.

Toivon, että tämä keskustelu merkitään jossakin oikeusministeriön lainvalmistelussa tiedoksi ja yritetään arvioida, mikä on tämän talon tahto. Mutta toivoisin myöskin, että lakivaliokunta voisi omasta aloitteestaan, jos katsotte, että asia on periaatteellisesti tärkeä, pyytää esimerkiksi oi-keusministerin lausunnon ja katsoa, aiheuttaako se jatkotoimia, koska tämä nykyinen tilanne on epäoikeudenmukainen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan omasta puolestani kiittää varsin monipuolisesta ja myös periaatteellisesta keskustelusta, mitä avauspuheenvuorossani peräänkuulutinkin. Kuitenkin vielä lopuksi korostan sitä, että totta kai lähtökohtana tämän tyyppisessä lainsäädännössä pitää olla liikenneturvallisuuden, mutta myös oikeudenmukaisuuden. Lakialoitteen tekemisen yksi keskeinen perusta on se, että nyt liikennerikkomusten sanktiot ovat eriytyneet muista rikoslain sanktioista, ja erityisesti liikennerikkomusten pohjalta tämä voimakas tulosidonnaisuus johtaa jopa siihen, että voidaan kysyä, onko ideologisesti tietynlainen kateusas-pekti ollut katalysoimassa niitä sanktioita, mitkä tämän päivän liikennerikkomusten pohjalta määrätään.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoksi minä luotan siihen, että lakiesityksen käsittely lakivaliokunnassa johtaa myös nykyisen tilanteen korjaamiseen.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta rangaistuksella tulee olla myöskin pelottava vaikutus. Ja olen myöskin vakuuttunut siitä, että näillä ankarilla rangaistuksilla on tietyssä mielessä pelottava vaikutus. Hyvätuloinen tai keskituloinen tietää, että rangaistus on todella suuri, jos ylinopeus ylittää tietyn rajan. Tämähän on erittäin hyvä asia, että sillä on pelottava vaikutus. Kansan käsitys — ja myöskin olen saanut ymmärtää, että kansanedustajien käsitys — on kuitenkin se, että nykyjärjestelmä voi johtaa kohtuuttomiin ratkaisuihin ja tästä syystä sitä tulisi muuttaa. Olemme sitä mieltä, että joissakin ta-pauksissa rangaistus on aivan liian kova. Mutta olen myöskin ymmärtänyt, että kansan mielipide on se, että säännökset tai määräykset ja rangaistusseuraamukset rattijuopumuksesta ovat liian lieviä. Olen myöskin huomannut, että kansanedustajien mielipide on sama. Näillä rangaistuksilla ei ole taas minkäänlaista pelottavaa vaikutusta, koska tiedetään, että ei se rangaistus kovin ankara tule olemaan.

Minä muistan presidentti Kekkosen uudenvuodenpuheen vuonna 1966. Silloin hän puuttui liikennejuopumukseen, ja sen seurauksena lähti oikeusministeriöstä yleisille syyttäjille kirje — tämän yleinen syyttäjä on minulle kertonut — jonka mukaan syyttäjän pitää viedä asia hovioikeuteen, jos alioikeuden rangaistus ei ole van-keustuomio. Tämä johti siihen, että hovioikeuteen meni tämmöisiä tapauksia, (Puhemies: 2 minuuttia!) ja se johti kyllä myönteiseen tulokseen.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajala viittasi omassa puheenvuorossaan varkautelaisen komisario Haapalan toimiin siinä, että hän kolme kertaa ylinopeutta ajaneelta ottaa kortin pois. Tästä on tullut kansalaisilta myöskin viestiä, että toivottavasti komisariot eivät itsenäisesti ota omiin käsiinsä oikeutta ja lähde eriarvoisesti tekemään päätöksiä, vaan noudattavat lakia omassa päätöksessään, on kysymys sitten aselaista tai ajokortista.

Mutta kaikesta huolimatta toivon ed. Karjulan aloitteelle menestystä lakivaliokunnassa. Mielestäni ed. Karjulan aloitteessa on perusteltua se, ettei liikennerikkomuksista rangaista kohtuuttomasti henkilöitä, jotka jo muutoinkin progressiivisen verotuksen kautta maksavat erittäin korkeaa veroa.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jottei äskeisestä puheenvuorosta jäisi väärää käsitystä, totean viittaukseen, että päällystöön kuuluvalla poliisimiehellä ei olisi kolmen rangaistusmääräyksen tai rikesakon jälkeen oikeutta peruuttaa ajokorttia määräajaksi, että se ei ole millään tavalla poikkeuksellista. Täällä on useassa aikaisemmassa puheenvuorossa viitattu siihen, että se on sisäasiainministeriön ohjeiden mukaista, ja lähtökohtaisesti tilanne on se, että mikäli vuoden aikana tulee kolme rangaistusmääräystä, olkoot ne rikesakkoja tai rangaistusmenettelyjä, tai kahden vuoden aikana neljä, niin tuossa tilanteessa ajokortti määräajaksi peruutetaan. Sillä ja kyseisellä komisariolla, näillä kahdella asialla, ei ole syy-yhteyttä, vaan kysymys on aivan selkeästi sisäasiainministeriön antamasta ohjeistuksesta.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula on tehnyt mielestäni hyvän, asianmukaisen lakialoitteen. Tein itse taannoin ensimmäisellä kaudellani, muistaakseni vuonna 2002, lakialoitteen, jonka ehdotuksena oli niin sanottu sakkokatto, jolloin olisi asetettu todellakin näille täysin kohtuuttomiksi nouseville sakoille jonkinlainen yläraja. En mene siihen sen enempää.

Mielestäni ed. Karjula on nostanut erittäin keskeisen asian esiin, nimittäin asenteet liikenteessä, ja positiiviset asenteet. Hyvä asenne liikenteessä on mitä parhainta liikenneturvallisuutta myös. Minun mielestäni tällainen niin sanottu muuntumattoman sakon alue ei ruoki nuorten ihmisten, nuorten kuljettajien, positiivista asennetta liikenteessä, vaan päinvastoin. Tilanne, jossa ikään kuin se pienituloisin valitaan rattiin kaahaamaan, ei ole hyvä asia, ja se ei todellakaan ole sitä oikeanlaisen liikenneasenteen juurruttamista meidän nuoriin kuljettajiimme.

Ed. Kallis puhui pelotevaikutuksesta, ja on kyllä vaikea nähdä todellakin tällaisessa tilanteessa sitä pelotevaikutusta, kun rikesakko ja sakkorangaistuksen euromäärä hipovat lähellä toisiaan. Siinä ei sitä pelotevaikutusta ole, ja sakoista kuitenkin muistaakseni noin 40 prosenttia on juuri tällaisia. Eli kaipaan myös sitä oikeudenmukaisuutta ja nimenomaan liikenneturvallisuuden nimissä. Minusta ed. Karjulan lakialoite on erittäin hyvä, ja toivon sille jatkoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Asenteet liikenteessä kuten muussakin käyttäytymisessä vaikuttavat hyvin paljon. Meillä pitäisi olla semmoinen asenne, että lähdemme siitä, että sääntöjä noudatetaan. Säännöt on tehty sitä varten, että jokainen voi liikkua turvallisesti, ja tähän tulisi kasvattaa.

Olen huomannut olevani liikennenopeuksien mukaan ajavana liikenteen tulppa. Valitettavasti käytäntö on mennyt tämmöiseksi. Minä toivon, että me kypsyisimme siihen asenteeseen, että liikenteeseen lähdettäisiin mieluummin hyvissä ajoin, että ei tarvitsisi jatkuvasti ajaa enemmän taikka vähemmän ylinopeutta, ja samalla toivon, että voimakkaasti luotaisiin asennetta liikenneraittiuden puolesta.