Eero Suutari /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Puolustusvaliokunnan mietintöä hallituksen esityksestä laiksi julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista on valmisteltu varsin seikkaperäisesti sekä kuultu kattavasti alan asiantuntijoita. Valiokunta on yksimielisesti mietinnön takana. Puolustusteollisuuden suojelu Euroopassa on perustunut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklaan, jonka nojalla jäsenvaltiot ovat voineet poiketa sisämarkkinasäännöistä kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. SEUT 346 artiklan suomia mahdollisuuksia on käytetty laajasti, ja seurauksena on ollut, että valtaosa puolustussektorin hankinnoista on tehty tavallisesta julkisten hankintojen menettelystä poiketen.

Esitetyn lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä ja edistää laadukkaiden puolustus- ja turvallisuushankintojen tekemistä sekä yhdenmukaistaa hallinnonalojen hankintamenettelyjä lain soveltamisalaan kuuluvissa puolustus- ja turvallisuushankinnoissa. Tavoitteena on myös varmistaa, että näiden hankintojen erityispiirteet, kuten Suomen puolustuskykyyn, kansalliseen turvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja tietoturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, voidaan ottaa riittävissä määrin huomioon.

Kokoomuksen valiokuntaryhmä edellyttää kokonaismaanpuolustuksen toimivuutta, jonka mukaan puolustus- ja turvallisuushankinnoissa on tärkeää pystyä yhdistämään alan suomalainen osaaminen, suomalainen työ, puolustuksemme huoltovarmuus sekä edellisiin liittyvä mahdollisimman avoin kilpailu. Vain aidon kilpailun kautta alan tulevaisuus sekä maamme puolustus ja turvallisuus voidaan pitkällä tähtäimellä turvata. Se lisää myös kotimaisten yritysten kilpailukykyä kotimaisilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

Tuleva laki koskee rahallisesti lähinnä puolustushankintoja, joiden arvon vuositasolla on arvioitu olevan noin 750 miljoonaa euroa muiden lain piiriin tulevien hankintojen ollessa noin 100 miljoonan euron luokkaa. Lain soveltamisen kannalta on positiivista, että suurin osa sen sisällöstä on lähes identtinen vuoden 2007 hankintalain kanssa. Kokoomuksen valiokuntaryhmä haluaa erityisesti tuoda esille puolustusvaliokunnan lausunnon seuraavia keskeisiä asiakokonaisuuksia.

1. Huoltovarmuus. Ehdotuksessa säädettäisiin erityisistä huoltovarmuuteen liittyvistä vaatimuksista. Vastaavaa ei sisälly hankintalakiin. Tällöin hankintayksikölle annetaan mahdollisuus asettaa tarjoajalle hankintaan ja sen toteuttamiseen liittyviä, huoltovarmuutta koskevia vaatimuksia, joiden avulla se pyrkii varmistamaan muun muassa hankittavien tuotteiden tai palvelujen saatavuuden ylläpidon ja huollon. Suomessa huoltovarmuuden turvaamislain mukaan maanpuolustukselle tärkeän teollisuuden ja palvelutuotannon säilyminen on kotimaassa turvattava. Erityisen tärkeää on turvata kotimainen integraatio- ja ylläpitokyky sekä kriisiajan vaurionkor- jauskyky. Tämä saattaa käytännössä johtaa siihen, että tietyissä hankinnoissa edellä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista direktiivissä määriteltyjen sääntöjen ja periaatteiden puitteissa, vaan hankinta tulee toteuttaa niin sanotusti kansallisin menettelyin.

2. Teollinen yhteistyö ja vastakaupat. Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi ei sisällä säännöksiä teollisesta yhteistyöstä ja vastakaupoista. Edellä mainituista syistä myöskään kansallinen lakiesitys ei sisällä säännöksiä teollisesta yhteistyöstä. Hallituksen esityksessä tuodaan kuitenkin esille se, että teollisen yhteistyön velvoitteiden asettamista voidaan edelleen harkita, kun kyse on kansallisesta puolustushankinnasta, jota eivät direktiivimääräykset ja periaatteet koske. Puolustusvaliokunta arvioi, että etenkin puolustukseen liittyvät erityiset huoltovarmuusvaatimukset saattavat edellyttää, että hankittavan puolustustarvikkeen korjaus-, huolto- ja modifiointivalmiudet taataan kotimaisen teollisuuden osallistumista koskevalla järjestelyllä.

Puolustusvaliokunta painottaa, että silloin kun valtion keskeiset turvallisuusedut tätä edellyttävät ja hankintaan ei sovelleta puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin määräyksiä, on myös vastakauppojen käyttö edelleen mahdollista. Suomessa niiden käyttö tulee yhä enenevässä määrin liittymään sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen ja niin sanottujen kriittisten tuotannonalojen ja osaamisen säilyttämiseen kansallisesti. Esitettävää lakia ei myöskään sovellettaisi hankintoihin, joissa lain soveltaminen velvoittaisi hankintayksikköä toimittamaan sellaista tietoa, jonka julkistaminen olisi vastoin keskeisiä turvallisuusetuja.

Esityksessä kiinnitetään huomiota siihen, että yleiseen turvallisuuteen liittyvien syiden nojalla jäsenvaltio voi ryhtyä toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan unionin perusvapauksia. Esityksen mukaan jäsenvaltio voi toteuttaa ne toimenpiteet, jotka se katsoo tarpeelliseksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja jotka liittyvät aseiden, ammusten tai sotatarvikkeiden tuotantoon ja kauppaan.

3. Alihankinnat. Puolustusvaliokunta tähdentää, että puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi antaa jäsenvaltiolle mahdollisuuden säätää alihankintoihin liittyvistä periaatteista ja menettelyistä. Alihankintoja koskevia säännöksiä ei siten ole velvollisuus sisällyttää kansalliseen lakiin, mutta ne on mahdollista siihen sisällyttää.

4. Kansallinen hankintamenettely. Esitetyssä laissa ei säädetä esimerkiksi tuoteryhmittäin, milloin sovelletaan EU-lainsäädäntöä ja milloin voidaan soveltaa kansallisia säännöksiä, pois luettuna kuitenkin tilanne, jolloin hankinnan arvo jää alle EU-kynnysarvon. Kansallisia hankintoja koskevan sääntelyn tavoitteena olisi muun muassa yhdenmukaistaa eri hallinnonalojen hankintamenettelyä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin ulkopuolelle jäävissä hankinnoissa. Puolustusvaliokunnan mielestä tämän voidaan katsoa lisäävän tarjoajien oikeussuojaa ja yhdenmukaisuutta nyt puhtaasti hallinnonalakohtaiseen ohjaukseen perustuvaan hankintatoimintaan.

Lakiesitys mahdollistaa kansallisen hankintamenettelyn puolustushankinnoissa, joissa jäsenvaltion keskeiset turvallisuusedut edellyttävät muiden kuin puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaisten menettelyjen käyttämistä. Näin on mahdollista menetellä etenkin, kun kyse on maanpuolustuksen kannalta keskeisestä ase- tai muusta järjestelmästä, johon liittyy yksityiskohtaisia huoltoa ja ylläpitoa koskevia vaatimuksia. Esimerkiksi varautuminen siihen, että huolto- ja ylläpitopalvelut ovat saatavissa myös kriisiaikana, saattaa edellyttää, että hankittavaa järjestelmää koskevien huolto- ja ylläpitopalvelujen on myös normaalioloissa oltava saatavissa Suomesta. Tämä voi edellyttää palvelunantajan sijoittumista Suomeen tai tarvittavan kapasiteetin ja osaamisen luomista Suomessa olemassa olevaan teollisuuteen.

Puolustusvoimien kriisiajan huoltojärjestelyt voivat myös edellyttää huolto- ja ylläpitopalvelujen tuottajalta varautumista kriisiaikaa varten sekä palvelutuotannon siirtämistä kriisiaikana osaksi Puolustusvoimien organisaatiota. Nämä vaatimukset saattavat edellyttää myös, että näitä palveluita tuottavat Suomen kansalaiset. Keskeiset turvallisuusedut voivat edellyttää, että Suomessa säilytetään riittävä puolustusteollinen kapasiteetti tiettyyn kriittiseen ase- tai muuhun järjestelmään liittyen. Keskeisten turvallisuusetujen määrittely on EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan jäsenvaltion vastuulla.

5. Kynnysarvot. Hankintalain mukaisesti esityksessä ehdotetaan myös kansallisen kynnysarvon säätämistä. Tavaroiden ja palvelujen osalta kynnysarvoksi ehdotetaan 100 000 euroa ja rakennusurakoiden kohdalla 500 000 euroa. Puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevat EU-kynnysarvot ovat 1.1.2012 lukien 400 000 euroa tavaroiden ja palveluiden osalta ja 5 000 000 euroa rakennusurakoiden osalta. Ehdotettu kynnysarvo on korkeampi kuin hankintalaissa huomioiden sektorin hankintojen erityispiirteet, kuten siviilihankintoja keskimäärin korkeampi arvo.

Esitetyt kansalliset kynnysarvot parantavat niin tarjoajien kuin hankintayksiköiden oikeusturvaa, koska niiden avulla voidaan selkeästi rajata, mitkä oikeussuojakeinot ovat kulloinkin tarjoajan käytettävissä. Lausunnossa valiokunta kiinnittää huomiota myös pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan, jonka yhdeksi tavoitteeksi on asetettu hankintalain uudistaminen. Uudistuksen yhteydessä kansallisia kynnysarvoja nostetaan lähemmäksi EU-direktiivitasoja.

6. Osaaminen ja tietoturvallisuus. Valiokunta tähdentää, että kriittisten tuotannonalojen ja osaamisen määrittelyyn on kiinnitettävä huomiota uudistettaessa valtioneuvoston periaatepäätöstä huoltovarmuuden tavoitteista kuluvan vaalikauden aikana ottaen huomioon muun muassa uuden teknologian saamisen suomalaisen teollisuuden ulottuville.

7. Muutoksenhaku. Laissa esitetään lisäksi säädettäväksi kansallisiin hankintoihin sovellettavista muutoksenhakukeinoista. Näiden hankintojen osalta muutoksenhakuoikeutta sekä muutoksenhakuelimenä toimivan markkinaoikeuden käytössä olevia seuraamuksia esitetään rajoitettaviksi. Puolustusvaliokunta pitää ehdotettuja rajoituksia muutoksenhakuoikeuteen perusteltuina, ottaen huomioon sektorin hankintojen erityispiirteet. Valiokunnan kuulemisessa on kiinnitetty huomiota muutoksenhakutuomioistuimena ehdotetun markkinaoikeuden resursseihin. Puolustus- ja turvallisuushankinnat ovat uusi asiaryhmä, joka tulee lisäämään markkinaoikeuden työmäärää.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin myös epäilty, johtaako puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin toimeenpano todella eurooppalaisten puolustus- ja turvallisuusalan markkinoiden merkittävään avautumiseen tavalla, josta esimerkiksi Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan puolustus- ja turvallisuusteollisuus voisi hyötyä, ja tuottaako sektorin hankintojen kilpailuttaminen tarkoitettuja säästöjä. Tämän vuoksi myös puolustusvaliokunta painottaa vastavuoroisuusperiaatteen merkitystä ja edellyttää valtioneuvoston seuraavan markkinoiden avautumista tarkasti.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voidaan todeta, että kokonaisuutena lakiehdotus selkeyttää puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevaa oikeudellista tilaa kokoamalla yhteen laintasoiseen normiin tällä hetkellä hajanaisen puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevan sääntelyn.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minä vähän lyhennän puhettani, niin saadaan vähän aikataulusta kiinni. Kollega vähän ylitti sitä 5:tä minuuttia, mutta hyvä se on tietysti käydä perusteellisesti läpi.

Puolustusteollisuudella on merkittävä rooli työllistäjänä Suomessa. Ehkä kaikki emme tunnistakaan, miten merkittävä se on. Sitä taustaa vasten tämä puolustushankintoja koskeva direktiivi on varsin merkittävä. Lyhyesti voisi todeta niin, että suuret EU-maat hyötyvät tästä direktiivistä. Pienet jäsenmaat, kuten Suomi, välttämättä eivät hyödy tästä yhtään mitään. Monissa EU-maissa kansallinen lainsäädäntö on tehty kohtuullisen väljäksi tämä direktiivi huomioiden. Olisin toivonut, että näin olisi tapahtunut myöskin Suomessa. Valitettavasti me tahdomme olla mallioppilas hieman joka asiassa, ja niin näyttää tämänkin asian osalta olevan.

Puolustusvaliokunnassa kuitenkin tunnistettiin nämä ongelmat varsin laajasti. Täällä jo kollega käsitteli niitä hyvin seikkaperäisesti. Yleisesti arvioidaan, että markkinaoikeuteen mene-vien juttujen määrä lisääntyy merkittävästi. Markkinaoikeuden käsittelyajat ovat varsin pitkiä. Mitä se sitten tähän koko prosessiin vaikuttaa, jää nähtäväksi. Valiokuntahan on myös nostanut esille sen, että markkinaoikeuteen tulisi saada lisää resursseja, että asiat voitaisiin käsitellä nopeammin.

Kynnysarvojen osalta totean saman kuin edellinen puhuja, että nämä ovat nykyisen hankintalain linjauksia korkeammat kynnysarvot, varmaan perusteltuja kaiken kaikkiaan.

Mutta suuri kysymys, ja ehkä kaikista eniten menetämme siinä, on vastakauppa-asia. Vastakauppojen osaltahan todetaan, että vastakaupat eivät ole jatkossa mahdollisia muissa kuin niissä, jotka ovat tämän artiklan 346 piirissä. Siellä vastakaupat ovat jatkossakin mahdollisia mutta lienevät euromäärältään varsin pieniä. Suomihan on hyötynyt näillä vastakaupoilla merkittävästi. Se on ollut kansallisesti erittäin tärkeä asia.

Asiantuntijakuulemisessa todettiin se, että huoltovarmuus saattaa kärsiä, ja Huoltovarmuuskeskuksen lausunto oli varsin kriittinen ja minusta myöskin hyvin perusteltu.

Tämä hallituksen esitys on linjassa direktiivin kanssa hyvinkin seikkaperäisesti. Hallitus on arvioinut, että olemme tässäkin tiukan lain laadinnan tasolla. Ymmärtääkseni vastakauppojen huoltovarmuuden näkökulmasta hieman väljemmät perustelutkin olisivat olleet riittäviä.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvän suuntainen, se turvaa suomalaista huoltovarmuutta mutta myöskin meille tärkeitä työpaikkoja puolustusmateriaaliteollisuuden piirissä. Se, että me turvaamme nämä työpaikat ja nämä yritykset ja teollisuuden, turvaa myöskin osaamisen pysymisen Suomessa.

Voisin ottaa tässä yhteydessä esille sen, että kun maailmalla puolustusmateriaalin hinnat ovat kovassa nousussa, niin on erittäin tärkeää se, että Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa turvataan puolustusmateriaaliteollisuus, kuten tämän esityksen yksi tarkoitus onkin. Tässä yhteydessä voisi kannustaa hallitusta ja sen vastuullisia ministereitä toimimaan aktiivisesti sen eteen, et-tä pohjoismaiset puolustusmateriaaliyhteistyöhankkeet saataisiin eteenpäin. Ne tukisivat sitä, että Pohjoismaat erikoistuessaan tiettyihin osaamisalueisiin voisivat yhdessä säilyttää vahvan puolustusmateriaalituotannon Pohjoismaissa ja sitä kautta ehkä vahvistaa kykyämme tai saada edullisemmalla hinnalla Puolustusvoimiemme käyttöön tarpeellista puolustusmateriaalia.