Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Ärade talman! Hyvät kansanedustajat, jotka olette vielä perjantai-iltapäivällä täällä paikalla! Kunnioitan sitä, että ympäristöministeriön toimiala kiinnostaa niin, että täällä on iltapäivälläkin varta vasten kansanedustajia tullut runsain joukoin paikalle.

Ympäristöministeriön toimialalla voi sanoa, että hallitusohjelma oli pääsääntöisesti hyvä, ja hallitusohjelman neuvotteluissa sovittiin jo lisäpanostuksista, jotka jatkuvat ensi vuodelle. Se varmistaa sen, että meillä on mahdollista edetä luonnon monimuotoisuuden suojelussa, Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelmassa niin, että meillä on mahdollisuudet saavuttaa tavoite metsäluonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2020 mennessä.

Itämerirahoitusta jatketaan, siihen on varattu 3,3 miljoonaa euroa, ja tällä rahoituksella voidaan kartoittaa vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta ja toteuttaa hankkeita, joilla etsitään ravinnekuormituksen vähentämiseksi ja erilaisten vesistöpäästöjen vähentämiseksi ratkaisuja. Elikkä Itämeri on edelleenkin ensi vuoden painopisteenä.

Vihreää kasvua ja vihreää taloutta edistäviin hankkeisiin, kestävää kulutusta ja kestäviä tuotantotapoja toteuttaviin hankkeisiin ja ratkaisuihin edelleen 2,5 miljoonaa euroa rahaa, eli tällaisia uusia panostuksia, mitä hallitusohjelmassa sovittiin, jatketaan. Myös Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät, luontopalvelut ja uusien kansallispuistojen varustelutason vahvistaminen jatkuvat hyvällä määrärahatasolla.

Yleisesti ottaen kuitenkin ympäristöministeriön hallinnonalan talousarvio on alhaisempi kuin viime vuonna. Pääsääntöisesti se johtuu kuitenkin asuntoministerin tontilla olevien suhdanneluonteisten korjausavustusten maksujen päättymisestä ja asuntojen korjausavustusten muusta säästöstä. Yleisesti ottaen voin sanoa, että hallitusohjelman kunnianhimoiset tavoitteet ympäristön tilan edistämiseksi ja vihreän talouden vauhdittamiseksi ovat tämän budjetin puitteissa toteutettavissa.

Merkittävänä lisäpanostuksena tämän vuoden budjettiriihineuvotteluissa sovittiin ennen kaikkea öljyntorjuntaa koskevista uusista päätöksistä. Näitä oli useita. Sovittiin kuoppakorotuksesta öljyntorjuntaan käytettäviin valmiusrahoihin, 500 000 euroa, jolla varmistetaan, että meillä valmius, koulutus, päivystys ja puomien hankinta on riittävää, jotta me pystymme mobilisoimaan nopealla aikataululla olemassa olevaa öljyntorjuntakalustoa mahdollisen öljyonnettomuuden sattuessa.

Sen lisäksi päätettiin aloittaa Merivoimien aluksen Hylkeen peruskorjauksen suunnittelu. Hylje on meidän kolmanneksi paras öljyntorjunta-aluksemme kapasiteetiltaan, ja se olisi muuten vanhenemassa. On tärkeätä, että peruskorjauksen suunnittelu etenee ja että se on mahdollista tulevina vuosina toteuttaa, jolloin olemassa olevaa öljyntorjuntakapasiteettia uusitaan.

Sen lisäksi liikenne- ja viestintäministeriön kanssa yhdessä ympäristöministeriö teki esityksen, joka hyväksyttiin budjettiriihessä, eli han- kitaan uusi jäänmurtaja, jossa on öljyntorjuntavalmius. Näin ollen tämä laiva tulee merkittä-västi parantamaan meidän öljyntorjuntavalmiuttamme ja me lähestymme sitä tavoitetta, mikä meillä on, elikkä sitä, että me pystymme keräämään 30 000 tonnia öljyä kolmessa vuorokaudessa Suomenlahdella suuren öljyonnettomuuden mahdollisesti sattuessa. Tämän hankinnan jälkeen me olemme noin yhden laivan päässä siitä tavoitteesta, ja voin sanoa, että tämä on kansainvälisessä vertailussa aivan huipputason öljyntorjuntavalmius. Elikkä tähän lisäpanostukseen olen erittäin tyytyväinen.

Sen lisäksi uusia panostuksia oli ympäristöhallinnon toiminnan varmistaminen aluehallinnossa. Aluehallintovirastoon ja ely-keskuksiin tuli lisämäärärahoja, jotta ei jouduta vaikeissa taloudellisissa tilanteissa ainakaan henkilöstöjen irtisanomisiin, mutta voin sanoa, että ympäristöhallinnon alueellisten tehtävien osalta erityisesti kaivostoiminnan kasvaessa ja sen ympäristövaikutusten ollessa merkittäviä sekä muun muassa turvetuotantoon liittyvien lupien johdosta resurssit ovat tiukoilla ja etsimme ratkaisuja vahvistaa ympäristöhallinnon resursseja.

Sen lisäksi meillä on ympäristöministeriön yhteistyössä ministeri Virkkusen ja ministeri Häkämiehen kanssa toteuttama selvitys siitä, miten ympäristöministeriön alihallinnon resursseja voidaan käyttää tehokkaammin toiminnan laadun eli ympäristön tilan varmistamiseen sekä resurssien kustannustehokkaaseen käyttöön. Tässä meidän selvitysmiehemme Riitta Rainio marraskuuhun mennessä arvioi, onko aluehallinnossa syytä tehdä tehtävätäsmennyksiä eri virastojen kesken tai muuttaa rakenteita niin, että ympäristöhallinto vahvistuisi hallitusohjelman mukaisesti ja tavoitteemme etenisivät.

Arvoisa puhemies! Viisi minuuttia tuli täyteen, paljon pitempäänkin voisin puhua. Lopuksi vain tiivistetysti se, että luonnon monimuotoisuuden torjunta, ilmastopolitiikka, erilaiset vähäpäästöisen yhteiskunnan edistämishankkeet etenevät määrätietoisesti ensi vuonna hallitusohjelman mukaisesti. Uskon, että saamme hyviä tuloksia aikaan siinä, että Suomea viedään kohti kestävää kehitystä.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra ministeri, olen kuullut jo tuolta kansliapäällikön puolelta osan selvityksestä. Meitä kaikkia varmaan kiinnostaa tämä vihreän talouden panostaminen.

Toisaalta toinen kysymys. Te puhuitte hienosti, ja panostukset ovat tämän öljyntorjunnan osalta edistysaskeleita. Mikä on Suomen suhde muitten Itämeren alueen maitten osalta, ja näettekö te, että meidän panostuksemme ovat vastaavassa kunnossa kuin näiden muiden Itämeren valtioiden?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun me perustamme luonnonsuojelualueita, niin kysyisin, kuinka näillä alueilla Etelä-Suomessa tullaan järjestämään metsästys ja järkevä riistanhoitotyö. Tänä päivänä metsästysalueista on varsinkin Etelä-Suomessa pulaa ja nuorten metsästäjien on vaikea saada enää mahdollisuuksia harrastaa jaloa metsästysharrastusta. Kysymys on tietenkin sen takia myös periaatteellisesti tärkeä, että jos Etelä-Suomessa metsästysmahdollisuudet vahvasti rajoittuvat, niin se aiheuttaa Pohjois-Suomeen ehkä liiankin paljon metsästyspainetta ja koko tämä metsästyksen tasapaino Suomessa saattaa järkkyä.

Kysynkin ministeri Niinistöltä: Mitenkä näillä tulevilla luonnonsuojelualueilla järjestetään hirvenmetsästys, miten järjestetään petometsästys ja petojen harvennus ja tietenkin kanalintumetsästys? Eli metsästyksessähän on monta eri lajia. Jatkuuko tämä metsästys ja saavatko metsästäjät edelleen nauttia niistä vuosittaisista oikeuksista ja perinteistä, joista he ovat tottuneet nauttimaan?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri oli joulukuussa ilmastosopimusta tekemässä, ja siinä kokouksessa Suomi epäonnistui. Jopa pääneuvottelija Hauniokin sen myönsi Aamulehden palstalla, että meille kävi aika huonosti, koska tieteellisesti todistetuista hiilinieluista tulikin siellä neuvotteluissa päästöjä.

Nyt kysymys kuuluu, että kun te olette hakenut apua komissiolta ja kovasti vakuuttanut tässä salissa, että komissio tulee Suomea tässä asiassa vastaan, niin voisitteko nyt kertoa, millä tavalla komissio tulee vastaan. Se vastaantulo ei voi korvata sitä, mitä me siinä menetimme, siitä syystä, että pitää sitten luoda järjestelmä, jossa olisi joku pysyvä kompensaatio Suomelle. Tästä tulee muuten meille lasku, tieteellisesti todistetuista hiilinieluista — mikä sinänsä on aika mahdoton yhtälö, että tieteen pohjaan nojautuva asia ei päde neuvotteluissa. Mikä siellä pätee sitten?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ympäristöhallinnon osuudessa puhutaan siitä, että pyritään tiivistämään yhdyskuntarakennetta ja sillä uskotaan saavan monia hyviä asioita vietyä eteenpäin. Olisin toivonut, että ministeri hieman valottaisi, miten hän näkee tämän kuntaremontin ja ympäristöpolitiikan yhdistämisen, koska itse uskon, että sillä on merkittävä osuus.

Toinen kysymys liittyy siihen, että perinteisesti työllisyyttä on hoidettu myös ympäristöinvestoinneilla ja ympäristötöillä. Nyt tuo linja on hieman ohuempi, ja on myös muita asioita, jotka tulevat ympäristön puolelta. Onko teillä arvioita siitä, miten ympäristöpuolen budjetti vaikuttaa työllisyyteen?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hallituskaudella on erinomaista tämä uusi vihreän talouden pakettikokonaisuus, joka jakaantuu ministeri Niinistön ja ministeri Häkämiehen kesken. Ympäristöpuolella vihreän talouden rahoja käytetään muun muassa ilmastolain selvityksiin, ilmastopaneeliin ja kehittämis- ja kokeiluhankkeisiin, joista on mainittu muun muassa kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma sekä jätteiden kierrätyksen kokeiluhankkeet. Kuulisin mielelläni ministeriltä arviota tämän ohjelman kokonaisuudesta ja joitakin ajatuksia siitä, minkälaisia konkreettisia kehittämishankkeita on suunnitteilla tai käynnissä. Itse asiassa tämä on myös merkittävä tulevaisuuskysymys Suomelle ja tärkeä työllisyyskysymys, mihin jo edellinen puhuja, edustaja Filatovkin viittasi.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille. Kaksi kysymystä.

Ilmastolaki, myös vasemmistoliitolle tärkeä tavoite. Mitä sille kuuluu, missä vaiheessa edetään?

Toinen kysymys, arktinen alue. Arktinen alue muuttuu voimakkaasti ilmastonmuutoksen seurauksena ja jäät siellä sulavat eksponentiaalisesti. Se tarjoaa uusia mahdollisuuksia hyödyntää alueen mielettömiä luonnonvaroja. Se on varmasti taloudellisesti iso mahdollisuus mutta luonnonarvojen ja ympäristön kannalta sitäkin suurempi haaste. Pohjoismaiden neuvostossa me olemme kehottaneet kaikkia Pohjoismaiden hallituksia tekemään yhteisen arktisen alueen strategian. Olisin ollut kiinnostunut kuulemaan ministerin näkemyksen siitä, mikä meidän positiomme siinä on ja kuinka me pystymme varmistamaan sen, koska olen tänä vuonna osallistunut muun muassa Arktisen neuvoston kokoukseen ja nämä uudet laivaväylät, mitkä siellä aukeavat, kiinnostavat jo globaalisti. Meillä oli viimeksi delegaatio Singaporesta. Se kertoo, miten suuria mahdollisuuksia tämä tarjoaa. Eli tästä kuulisin mielelläni ministerin näkemyksen.

Jari  Lindström  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime vuonna perustettiin kaksi uutta kansallispuistoa. Valiokunta silloin korosti tarvetta myös varmistaa se, että näiden uusien kansallispuistojen perustaminen ei johda siihen, että vanhojen kansallispuistojen tarpeet jäävät hoitamatta. Kysyn, mitkä ovat mahdollisuudet tukea jatkossa näiden vanhojen kansallispuistojen tarpeita luontoarvojen, luontomatkailun sekä työllisyyden näkökulmasta.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua huolestuttaa metsien tulevaisuus. Osallistuin tässä pari viikkoa sitten erääseen seminaariin, jossa huippuasiantuntijat totesivat, että Suomi ei tule saavuttamaan Metso-ohjelman tavoitteita. Määrärahoja on liian vähän, eikä vuoteen 2020 mennessä tulla saavuttamaan sitä tavoitetta, joka on asetettu. Tämä on erittäin huolestuttavaa.

Samoin metsälaki on tulossa, ja metsälain osalta on jopa ympäristöministeriö ilmoittanut eriävän mielipiteensä puhumattakaan luonnonsuojelujärjestöistä. Haluaisin kuulla, minkälaisia ajatuksia ministerillä on tällä hetkellä tästä asiasta.

Sitten viimeisenä asiana se, että Saaristomeri on erittäin saastunut ja muutamassa vuosikymmenessä todella tullut melkein viemärin asemaan. Silti sinne suunnitellaan uusia kalankasvattamoita, jotka ovat ehkä kaikkein pahin Saaristomeren saastuttaja. Maataloudella on tietysti osuutensa, mutta varsinkin ulkosaaristossa kalankasvatus on erittäin haitallista.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan edistää siirtoviemärihankkeita. Kuitenkin ympäristötöiden rahoitus on riittämätöntä, sillä rahaa tarvittaisiin lisää siirtoviemäreiden ja yhdysvesijohtojen rakentamiseen sekä pilaantuneiden alueiden ja vesistöjen kunnostukseen. Arvoisa ministeri, miksi ensi vuonna ei aloiteta lainkaan uusia ympäristötyöhankkeita?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Nyt oli niin loistavia kysymyksiä isoista asioista, että yritän vastata kaikkiin, mutta ajalliset resurssit ovat rajalliset, niin kuin ovat luonnonvaratkin tällä maapallolla.

Eli jos aloitetaan isoista kysymyksistä, niin en halua antaa liian ruusuista kuvaa myöskään. Meillä on lajien sukupuuttoaalto käynnissä edelleen. Luonnon monimuotoisuus heikkenee globaalilla tasolla kovaa vauhtia. Me emme saaneet ihan riittäviä globaaleja tavoitteita Rion kestävän kehityksen kokouksessa, jotta me voisimme luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttää kansainvälisesti, varmistaa, että vihreä talous etenee riittävän nopeasti, jotta hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää ja voidaan saada kestävän kehityksen mukainen yhteiskunta rakennettua. Nämä haasteet ovat todellisia. Näihin Suomen pitää vastata.

Tästä yksi kysymys liittyi siihen, miten ilmastopäästöjä voidaan ilmastolain avulla jatkossa suunnitelmallisesti vähentää, elikkä edustaja Modig kysyi ilmastolain valmistelusta. Minä näenkin, että ilmastolaki on nyt tärkeä, kun rahalliset resurssit tähän vihreän talouden edistämiseen ovat kuitenkin rajallisia. On tärkeätä käyttää tällaisia systeemisiä menetelmiä, millä me otamme parhaita ratkaisuja, parhaita käytäntöjä käyttöön kaikilla yhteiskunnan eri aloilla päästövähennysten toteuttamiseksi.

Eli ilmastolaki tulee tänä syksynä esivalmistelujen pohjalta hallituksen poliittiseen käsittelyyn, ja tässä ollaan järjestämässä julkisia kuulemistilaisuuksia syksyn kuluessa. Esiselvitys, jonka professori Ekroos teki, on jo keväällä valmistunut, siitä on ollut lausuntokierros. Ilmastolailla tavoitteena on suunnitelmallisesti ja säännöllisesti joidenkin vuosien vaihteluvälein tuoda eduskuntaan tämän raamilain puitteissa selonteko, jossa arvioidaan sektorikohtaisesti eri yhteiskunnan alojen päästövähennysten toteutuminen. Sitten esitetään, mitä keinoja jatkossa käytetään, jotta ne suunnitellut päästövähennykset jatkossa toteutuvat, ja jos ei ole aikaisemmin riittävästi saatu päästövähennyksiä toteutettua, niin miten korjataan aiempia puutteita.

Eli tämä kansanvaltaistaa ilmastopolitiikkaa, joka on meidän keskeisimpiä politiikan lohkoja nykyajan yhteiskunnassa; miten rakennetaan kestävää, vähäpäästöistä yhteiskuntaa, saadaan kustannustehokkaat ratkaisut käyttöön, luodaan vihreän talouden työpaikkoja, saadaan biotaloudesta työpaikkoja maaseudulle. Sillä, että meillä jokainen ministeriö sektorikohtaisesti miettisi näitä asioita, tekisi vaan asiat vähän fiksummin, on iso vaikutus siihen, että päästövähennykset toteutuvat. Tämä etenee niin, että syksyllä tullaan linjaamaan ensi vuoden lakiesityksen valmistelua ja se ensi vuonna tulee hallituksen käsittelyyn tämän pohjalta.

Hiilinieluista, mistä edustaja Anttila kysyi, sanoisin näin, että keskustelut komission kanssa ovat edenneet hyvin. Me etsimme konkreettista mallia, ja se valmistuu viimeistään vuoden loppuun mennessä, kun tarkoitus on Dohan ilmastokokouksessa vahvistaa tämä seuraava Kioton neuvottelukausi. Kompensaatioiden on tarkoitus olla täysimääräisiä, ja kysymys on siis siitä, että metsäkatoa ei enää voi jatkossa kompensoida metsien hiilinielusta syntyvällä ylijäämällä siinä laskennallisessa mallissa. Tämä ei ole tieteen kanssa ristiriidassa. Tässä on vain kaksi eri kategoriaa luotu, ja sinällään metsäkadon vähentäminen on tärkeää myös Suomessa.

Muista asioista nostaisin vain nopeasti esille edustaja Salolaisen kysymyksen Metso-tavoitteista. Ympäristöministeriön puolella meidän määrärahamme ovat sellaisia, että meillä on mahdollisuus saavuttaa ne tavoitteet, mutta on totta, että talousmetsien hoidossa kestäviä hoitomenetelmiä on edistettävä ja siinä metsälaki on keskeinen. Emme ole olleet ministeriön puolelta tyytyväisiä metsälain valmistelun tasoon luonnon monimuotoisuuden kannalta siinä muodossa, mitä työryhmä ehdotti, ja käymme jatkokeskusteluja maa- ja metsätalousministeriön kanssa, miten se jatkossa toteutetaan.

Olennaista ympäristöpäästöjen vähentämisessä ja ympäristönsuojelussa nykyaikana on se, että talouden perustoiminnassa päästöt olisivat vähäisiä, paras mahdollinen ympäristötekniikka olisi käytössä. Ongelmia hoitamalla me emme maa- ilmaa pelasta, mutta talouden perustoimintaa muuttamalla paremmaksi saamme myös ympäristöteknologiasta suomalaisia työpaikkoja.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uraanin louhinta huolestuttaa monia suomalaisia. Huoli on myös suuri itäisellä Uudellamaalla, missä noin vuosi sitten Areva on jättänyt tämmöisen uraanivaltaushakemuksen Askolan, Porvoon, Myrskylän ja Pernajan alueella. Nyt haluaisin tietää, mikä on seuraava vaihe, mitä voin kertoa asukkaille heidän huolistaan siitä, missä aikataulussa tällaiset uraanilouhinta-asiat menevät eteenpäin ja millä tavalla siihen voisi asukas sitten reagoida, kun ei tietenkään sellaista halua kotinurkilleen.

Sitten olisin kysynyt myös tästä öljyntorjuntakeskuksesta, jota suunniteltiin Porvooseen vuosikausia. Kaupunki ehti jo satsata siihen satojatuhansia euroja ja louhia yhden merenrantakalliotontin tarkoitusta varten, ja sinne piti tulla 100 työpaikkaa jne. Onko se hanke kuollut ja kuopattu lopullisesti?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöpolitiikalla on selvä yhteys hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen, sillä viime kädessä kaikki hyvinvointi on luontoperustaista. On tärkeätä, että suojelemme luonnon monimuotoisuutta ja hillitsemme ilmastonmuutosta. Tässä budjettiesityksessä on paljon positiivista, esimerkiksi se, että uuteen vihreään talouteen satsataan 2,5 miljoonaa euroa, hankkeita edistetään. On myös syytä turvata ympäristöhallinnon resursseja, että nousevan kaivannaisteollisuuden ympäristöhaittoja voitaisiin viranomaisvoimin ennalta ehkäistä.

Mutta puuttuisin vielä kansallispuistoihin. Ministeri totesi, että uusien kansallispuistojen varustelutason parantaminen jatkuu. Mutta kuinka on uusien kansallispuistojen perustamisen laita? Oulun seudulla on esillä ollut Sanginjoen ulkometsän alue. Miten on, ministeri, voivatko uuden Oulun asukkaat odottaa lähialueelleen kansallispuistoa?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kollega ja edustaja Tuppurainen vei sanat suustani, minäkin olisin kysynyt kansallispuistojen etenemisestä.

Mutta haluan kiittää ministeriä sinnikkäästä työstä öljyntorjunta-aluksen eteen ja toivon, että muutaman vuosikymmenen päästä ei enää öljyntorjunta-aluksia tarvittaisi, vaan olisi siirrytty uusiutuviin energioihin ja tuotantomuotoihin. Millä tavalla näette, ministeri, tällä hetkellä hajautetun energiantuotannon mahdollisuudet Suomessa? Ja pääsemmekö pian siihen tilanteeseen, että nettomittarointi mahdollistuu ja pienet energiantuottajat saavat syöttää sähköä verkkoon ja siitä vieläpä maksun itselleen?

Pirkko  Mattila  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vesistöistä kaksi kysymystä ministerille:

Ensinnäkin, suomalaisen, kotimaisen, kalan osuus on ruokapöydässä pudonnut noin 7 prosenttiin, ja tänne on nostettu järvien sisäisen kuormituksen vähentäminen, hoitokalastus. Vuosia ovat maa- ja metsätalousministeriön alalla määrärahat tähän loppuneet ja tämä tilanne sisävesistöillä ei ole parantunut. Elikkä, miten aiotte tätä tukea?

Toinen kysymys näihin laajoihin pohjavesihankkeisiin liittyen: Kysyisin ministeriltä, onko teille tuttu Oulun seudulla tämä Viinivaaran hanke, josta on suurta huolta esitetty, kuinka se tulee vaikuttamaan. Mikä on teidän kantanne näihin laajoihin pohjavesihankkeisiin?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin ministeriltä ympäristöklustereista. Meillähän on Lahdessa yhdessä yliopistojen ja alueen elinkeinoelämän kanssa laajaa ympäristöliiketoimintaa, varsinainen ympäristöliiketoiminnan osaamiskeskittymä. Miten ministeri näkee ympäristöliiketoiminnan kehittämisen tulevaisuuden, tuetteko ministerinä alueiden erikoistumista ympäristöliiketoiminnan kehittämisessä?

Lauri  Heikkilä  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä, kuinka ministeri aikoo johtaa ympäristöministeriötä siten, että ympäristöministeriön toiminta aiheuttaisi mahdollisimman vähän vahinkoa Suomen teollisuudelle, maataloudelle ja maaseudun väestölle. Nyt, kun kuuntelee maaseudun ihmisiä, ympäristöministeriö on melkein semmoinen, mikä matalien maataloustukien ja huonon tuottavuuden jälkeen on — tai monesti se voi olla jopa ennen niitä — pahin vihollinen. Miten te voitte puhdistaa sitä kuvaa, minkä ympäristöministeriön ja virkamiesten toiminta on maaseudulle ai-heuttanut?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt laula kuitenkaan. (Naurua) — Mutta sanotaanko niin, että puhutaanko vai poltetaanko. Eli sitä minä kysyisin ympäristöministeriltä. Tämä hallitus on maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön osalta osoittanut toimintakyvykkyytensä, ja olette pystynyt ansiokkaasti jo tekemään yhdessä asioita, ja siitä tämmöinen arvostuksen osoitus ministerille henkilökohtaisesti. Viime hallitus, tietysti varmaan sen takia, että kun maa- ja metsätalousministeri ja ympäristöministeri sattuivat olemaan samasta puolueesta, ei pystynyt saamaan aikaan menettelyä, mikä olisi mahdollistanut hevosenlannan polttamisen. Jos me katsomme tänä päivänä esimerkiksi Oulun seutua, sieltä on tullut huolestuneita ääniä siitä, että ei olla saamassa turvetta tarpeeksi, tuodaan kivihiiltä, ja nyt meillä 70 000 hevosen kautta tuleva polttokelpoinen materiaali makaa navettojen ja peltojen reunoilla.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen heikkeneminen ovat arkipäivää ja todellisuutta, ja väistämätön tosiasia on se, että meidän pitää aika tavalla muuttaa elintapoja, jotta maapallo säilyy myöskin tuleville sukupolville, ja jokainen meistä yksilönä ja kuluttajana on aika merkittävässä roolissa siinä, miten itse kulutetaan ja eletään sitä elämää.

Samaan aikaan varmaan kaikki tunnustamme ja tiedämme, että on aika vaikea muuttaa niitä omia käyttäytymistapoja ja omaksua uusia malleja. Tähän rinnalle tosiasia myös: jos mietitään meidän kulutusvalintojamme, niin tällä hetkellä taloudellinen tilanne, ihmisten eriarvoistuminen ja köyhyyden lisääntyminen tuovat siihen varmasti omat haasteet. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla ympäristöministeriön näkökulmia tähän: miten se suhteutetaan tähän kuluttamiseen ja toisaalta, miten yli eri ministeriöiden voitaisiin miettiä sitä, että tuettaisiin paremmin esimerkiksi sellaista yrittäjyyttä, joka edistää kestävää kehitystä ja sentyyppistä kulutusta, joka ottaa myöskin huomioon ympäristön.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siteeraan tätä keltaista kirjaa ensin. "Yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä painotetaan erityisesti kaupunkiseutuja, joilla rakenteen hajautuminen vaikeuttaa arjen sujumista, lisää liikennetarvetta ja haittaa siirtymistä henkilöautoilusta kestävämpiin kulkumuotoihin."

Arvoisa ministeri! Onko hallituksen tavoitteena siirtää ihmiset entistä enemmän kaupunkiseuduille? Eli halutaanko tulevaisuudessa haja-asutusalueille rakentamista rajoittaa?

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Erilaisten hankkeiden, pienempien ja isompien, ympäristölupien hinta on noussut erittäin voimakkaasti lyhyen ajan sisällä. Toinen asia: nämä prosessit ovat koko ajan monimutkaistuneet ja tulleet suoraan sanottuna kohtuuttomiksi. Kaikkein suurin aika yrityksillä kehittämistyössä ja investoinneissa alkaa nykyisellään mennä ympäristölupaehtojen täyttämiseen. Henkilökunta ja eri instanssit, jotka edestakaisin siellä näitä papereita ja tietoja siirtävät, pallottelevat asioilla, eivät osaa tehdä päätöksiä. Tällaisesta toimintatavasta on, herra ministeri, päästävä kerta kaikkiaan eroon. Kun me haluamme suomalaista työtä, kun me haluamme suomalaisia investointeja, kyllä meidän pitää kannustaa niitä eikä estää. Kyllä tästä on nyt alkanut jo estettä selkeästi tulla. Mitä aiotte tälle tehdä?

Komppaan kyllä edustaja Myllykoskea tästä hevosenlannan poltosta. Se on pieni, pieni asia. Mutta kyllä se on vaan niin, että jos kaikki ne materiaalit, joita hevosenlanta pitää sisällään, erikseen voidaan polttaa, mutta ei sitten, kun ne pistetään yhteen, niin kyllähän tämä erikoinen tilanne on. Tämä myöskin pitää meidän nyt vihdoin viimein kuntoon saada.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on mukana monta luonnonystävää, jotka ovat nostaneet esiin huolensa luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta ja luonnonsuojelualueiden riittämättömyydestä.

Vaikkakin tällä hallituskaudella on pystytty lisäämään määrärahoja luonnonsuojelualueiden hankintaan, niin silti tarpeisiin nähden luonnonsuojelualueiden määrä on todellakin riittämätön. Metsälain uudistus on yksi keskeinen keino suojella luonnon monimuotoisuutta, suojella uhanalaisia lajeja, ja toivoisinkin, että te, ministeri, avaisitte ympäristöministeriön eriävän mielipiteen pääkohdat, jotta me kaikki täällä salissa voisimme toimia yhdessä sen puolesta, että saisimme metsälain uudistettua sellaiseksi, että se tukisi luonnon monimuotoisuutta.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vesihuolto ja puhdas vesi ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, ja meillä on Suomessa paljon ideoita ja keksintöjä puhtaan veden valmistuksen teknologiaan. Ongelma usein on se, että rahoituksen puute uhkaa viedä sen tuotannon muualle. Meillä on ideoita, mutta me emme kykene ymmärtämään, että niissä on potentiaalia. Kysyisin: onko meillä tarpeeksi kykyä ja osaamista tunnistaa näitä potentiaalisia keksintöjä ja ratkaisuja?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun siihen, kun täällä viitattiin viime vaalikauteen ja syyllistettiin tavallaan silloiset maa- ja metsätalousministeri ja ympäristöministeri siitä, ettei hevosenlannan poltosta kyetty sopimaan.

Hyvä edustaja Myllykoski, tiedätte varmaan, mistä tämä johtuu. Vihreä ministeri oli aikanaan sopimassa tästä. Suomessa ei saa polttaa, mutta Ruotsissa saa ja Saksassa saa. Olen teidän kanssanne siitä ihan samaa mieltä, että meillä ympäristöministeriö todella tekisi päätöksen, että tämä on mahdollista. Mutta tämä virhe on tehty. En muista, oliko ministeri Hassi vai kuka silloin ohjaksissa, mutta sieltä se juontaa. Ei meitä viime vaalikauden ministereitä kannata tästä syyllistää.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

(Puhemies koputtaa) Arvoisa puhemies! En usko, että tätä voidaan kenenkään yksittäisen euroedustajan piikkiin laittaa, etteikö Suomessa voisi hevosenlantaa polttaa, vaan tämä johtuu siitä, että EU:ssa määritellään hevosenlanta jätteeksi, ja tässä on se ongelma. Tuskin nyt kukaan yksittäinen vihreä toimija on pystynyt näin merkittävää päätöstä tekemään, mutta siitä komppaan kyllä edustaja Myllykoskea ja edustaja Leppää, että tämä hevosenlanta täytyy saada myös yhdeksi energiamuodoksi suomalaiseen energiantuotantoon.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleenkin kysyn: puhutaanko vain vai poltetaanko? Nyt on aivan varmasti niin, että kun minä tässä luen näitä kahden vuoden takaisia selvityksiä tästä, olen tietoinen siitä, että viime hallituskaudella tätä asiaa pohdittiin, ja siihen viittasin. Toki aina tärkeintä on, että syyllinen ainakin löydetään, mutta tässä asiassa toivon koko sydämestäni, ja varmaan tämä koko sali tällä hetkellä tuntuu olevan sitä mieltä, että uskotaan nyt ministeriöiden pystyvän tästä sopimaan.

Silvia  Modig  /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Ministeri ei kerinnyt vielä edellisessä puheenvuorossa vastata kysymykseeni arktisesta alueesta, joten käytän tilaisuuden hyväksi ja vähän höystän teidän tulevaa vastaustanne, toivottavasti. Minä olen nyt Pohjoismaiden neuvoston varapresidenttinä saanut mahdollisuuden kiertää Pohjoismaissa arktisilla alueilla olevia saarivaltioita ja tavannut paljon alkuperäiskansoja. Alkuperäiskansojen oikeudet on ehdottoman tärkeä sisällyttää Suomen tai Pohjoismaiden yhteiseen arktiseen strategiaan.

Tuntuu aika päättömältä, että me menemme alkuperäiskansoille, jotka ovat aina osanneet käyttää luontoa niin, että siitä riittää seuraaville sukupolville, kertomaan, että nyt teidän perinteiset elinkeinonne eivät ole enää meidän mielestämme sopivia. Minä olisin kiinnostunut kuulemaan, miten ministeri näkee nämä vaikeat kysymykset hylkeistä ja valaista. Ne eivät ole helppoja, ne ovat hyvin tunnepitoisia.

Sitten minä haluan myös osoittaa kiitokseni tästä hyvästä punavihreästä yhteistyöstä tämän uuden monitoimialuksen suhteen. Yksi viesti, joka alkuperäiskansoilta tulee, on tämä: kun nyt jo etsitään uusia öljyilmentymiä, uusia kaasuilmentymiä, he pelkäävät suunnattomasti öljyonnettomuutta, joka olisi kylmällä jääalueella vaikutuksiltaan katastrofaalinen.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä on hienoa. Tässä tuli esille näkökulmia siitä, miten ympäristönsuojelu ja ympäristön tilan vaaliminen voisi olla myös maataloudessa ja maaseudulla positiivinen asia, ja niin minä näen, että se on. Kun minä puhun toimijoiden kanssa tuolla kentällä, niin meillä on hirveän paljon yhteisiä näkemyksiä siitä, että meidän pitäisi saada hyödynnettyä lantaa energiakäyttöön, tuotettua biokaasua, päästyä yhä enemmän suljettuun ravinnekiertoon niin, että fosforia ei ajaudu meriin ja vesistöihin kuormittamaan Itämerta, vaan että se voisi paremmin pysyä maataloudessa kasvattamassa viljaa ja ruoantuotantoa ja vähentää ulkoisen fosforin tarvetta. Meillä on tässä täysin yhteinen intressi, ja minun mielestäni on tärkeätä, että sellainen mahdollinen vastakkainasettelu, joka tässä joskus välillä nousee pintaan, puretaan. Suomessa tarvitaan maataloutta, ja maailman ruuantuotantotilanne globaali- ja ympäristöriskienkin edessä on sellainen, että meidän pitää sitä vaalia ja tehdä siitä puhdasta ja ympäristöystävällistä ja saada siitä myös kilpailuetua, elikkä luomuruuan, lähiruuan edistäminen on ministeri Koskisen ja minun yhteinen hanke.

Ympäristöluvituksesta kysyttiin. Edustaja Leppä toi esille, että se voi olla joillekin korkea kustannus. Me olemme arvioineet ympäristölupakäytännön kehittämistä monesta eri näkökulmasta. On toisaalta myös niin, että ympäristölupien kustannukset ovat itse asiassa hyvin alhaisia. Alle 50 prosenttia sen viranomaistyön hinnasta, joka menee luvan tekemiseen, peritään siltä luvan saajalta. Kun puhutaan suurista hankkeista, kuten kaivoshankkeista tai turveteolli-suuden hankkeista, niin nämä toimijatkin viestittävät, että he haluaisivat mieluummin hankkeet saada nopeammin vaikka kovemmalla hinnalla luvituksessa valmiiksi, koska heille on kalliimpaa se pitkä käsittelyaika. Sitten taas maatalousyrittäjyydessä on pieniä ja keskisuuria toimijoita, joille se hinta voi olla suuri jo nykyisellään, ja me arvioimme tätä lupakäytäntöä tästä näkökulmasta, että saataisiin valvontaan ja luvitukseen lisää resursseja sillä, että mahdollisesti joitain maksuja voitaisiin korottaa mutta keskitettäisiin ne niille elinkeinoille, jotka haluavat sitä kautta nopeampia prosesseja, ja sitten etsitään kevennettyjä menetelmiä ja varmistetaan, että hinta-taso on kohtuullinen pienemmille toimijoille. Tästä meillä on selvitystä myös käynnissä, siitä, miten maatalousyrittäjien osalta voitaisiin varmistaa, että lupakäytäntö ei ole kohtuuton.

Meillä on myös ympäristösuojelulain kokonaisuudistus käynnissä ministeriössä, jossa on tarkoitus löytää sellaisia lainsäädäntömuutoksia, joilla saadaan kustannustehokkaasti maksimaalinen ympäristöhyöty, ja siihen liittyy myös luontoarvojen huomioon ottaminen ympäristönsuojelulaissa, mikä parantaisi oikeuskäytäntöjen ennakoitavuutta ja nopeuttaisi oikeusprosesseja. Enää ei tarvitsisi etsiä sieltä suolta niitä punakämmeköitä ja niitä tiettyjä lajeja oikeusistuimissa tehtävässä harkinnassa, vaan yleiset arvokkaat kansalliset tai alueelliset luontoarvot selkeämmin toisivat esille, mitkä alueet ovat sellaisia, että niihin ympäristölupaa ei tule myöntää. Tämä ympäristönsuojelulain kokonaisuudistushanke etenee valvontamaksujen ja näitten muiden tavoitteiden osalta ensi keväänä eduskuntaan.

Sitten tässä tuli esille tämä hevosenlantakysymys. On valitettavasti niin, että me olemme tätä kyllä pyörittäneet ministeriössä ympäri ämpäri, ja uskon, että ministeri Anttila ja ministeri Lehtomäkikin tässä asiassa parhaansa tekivät, mutta tosiasia on se, että EU-lainsäädäntö ei mahdollista sellaisia alhaisempia polttovaatimuskriteereitä, että hevosenlantaa saisi polttaa ilman, että se täyttää nämä teollisuuslaitoksilta edellytettävät puhdistuskriteerit. Näin ei pitäisi olla myöskään Ruotsissa. Jos siellä tapahtuu toisin, niin se on vastoin EU-lainsäädäntöä. Mutta me olemme etsineet nyt ratkaisuja niin, että me alan kanssa saisimme näitä puhtaampia uusia kattiloita käyttöön niin, että ne täyttäisivät vaatimukset ja hevosenlantaa voitaisiin polttaa, elikkä yritetään löytää ratkaisuja niin, että saataisiin energiaa tuotettua ja poistettua tätä jäteongelmaa. Ylipäätään se, että me kierrätämme ravinteita tehokkaammin, saamme muutettua jätettä energiaksi ja sitä kautta parannettua resurssitehokkuutta, on iso osa vihreän talouden muutosta, jossa myös maaseudun elinkeinot monipuolistuvat, kun energiantuotannon ja lähienergian osuus vahvistuu.

Kansallispuistoista oli useita kysymyksiä. Meillä on mahdollisuus nykyisten budjettiraamien puitteissa edelleen parantaa uusien kansallispuistojen sekä vanhojen kansallispuistojen opastusta ja reititystä aivan kohtuullisesti. Sen lisäksi me olemme käynnistäneet hankkeen uusista kansallispuistoesityksistä, koska tällaista kysyntää eri puolilla Suomea on. Minä olen tosi iloinen siitä, että meillä on maakuntia, kuntia, järjestöjä, kansalaistoimijaryhmiä, maakuntaliittoja, jotka haluavat kansallispuistoja ja näkevät ne alueen luontomatkailulle ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiselle hienona asiana. Sen takia me järjestimme tämmöisen yleisen kilpailun, jossa tuli yhteensä lähes 20 ehdotusta uusista kansallispuistoista Suomeen. Tänä syksynä nyt ollaan toteuttamassa ministeriössä laajaa arviota siitä, mitä tarpeita meidän kansallispuistoverkollamme saattaisi vielä olla luonnon kannalta, ja arvioidaan nämä yksittäiset hankkeet. Tästä tullaan etenemään päätöksentekoon siitä, onko mahdollista perustaa uusia kansallispuistoja lähivuosina vielä, sanoisin, marraskuun kuluessa. Lokakuun alussa me tulemme järjestämään laajan keskustelu- ja tiedotustilaisuuden tästä kriteeristöstä ja välineistöstä, mitä tässä hankkeessa käytetään. (Pertti Salolainen: Mitä mieltä olette kalanviljelystä saaristossa?) — Saaristomeren ravinnekuormituksessa kalankasvattamoiden sijaintia on siinä mielessä ympäristöluvituksessa jo tiukennettu, että siinä hyvin tarkkaan ympäristöluvituksella pyritään vähentämään vesistökuormitusta ja ohjaamaan nämä sellaisiin paikkoihin, että ne eivät paikallisesti kuormita liikaa. Ala on pystynyt käytännöillään vähentämään kolmannekseen kalakohtaista ravinnepäästöä, mutta on totta, että kalankasvattamon yhdistäminen suljettuihin vesistöolosuhteisiin Saaristomerellä on hyvin haastavaa, ja kovasti toivon, että suljettuun kassiteknologiaan siirtyminen ja myös nämä kokeilut, mitä esimerkiksi Uudellakaupungilla on maan päällä altaissa tehtävästä kalankasvatuksesta, voisivat edesauttaa sitä, että vesistöpäästöjä sieltä ei jatkossa tulisi senkään vertaa kuin nykyään.

Lopuksi sanoisin näistä kulutustottumuksista, köyhyyden vähentämisestä ja ympäristönsuojeluyhteydestä. On selkeästi niin, että jos me emme muuta meidän kulutustottumuksiamme ja yhteiskunnan resursseja kestävämpään suuntaan, niin kyllä pienituloiset ja köyhät kärsivät eniten siitä, että tämä yhteiskunta kuluttaa luonnonvaroja kestämättömällä tavalla, ja maaseudulla asuminen tulisi vaikeammaksi, jos me jatkamme tätä riippuvuutta öljyn käyttämisestä liikkumisessa, koska öljyn hinta tulee vain koko ajan nousemaan. Elikkä vaihtoehtoisten ratkaisujen etsiminen myös siinä mielessä on myös ihmisten asumisen etu siinä, että kustannustaso olisi kohtuullista, kun otetaan käyttöön sähköautoja ja bioenergian muotoja myös maaseudun elinmahdollisuuksien turvaamiseksi tulevaisuudessa sen lisäksi, että ne tuovat myös paikallisesti työtä.

Täällä on ollut monia kysymyksiä liittyen uraanin louhintaan, kaivosten ympäristöongelmiin ja ympäristöhallinnon toimintaan. Haluaisin korostaa, että suomalainen alueellinen ympäristöhallinto tekee aivan välttämätöntä viranomaistyötä siinä, että meille jokaiselle tärkeät virkistyskäyttömahdollisuudet ja ylipäätään luonnon monimuotoisuus ja vesistöjen hyvän tila ovat saavutettavissa, ja ympäristöluvat (Puhemies koputtaa) ovat keskeinen väline siinä, että varmistetaan, että elinkeinoelämä osaa käyttää parasta ympäristötekniikkaa niin, että ympäristöä ja vesistöä ei kohtuuttomasti pilata. Tässä työssä on tärkeätä, että nämä prosessit olisivat mahdollisimman selkeitä ja ennakoitavia toiminnanharjoittajille, mutta että niistä (Puhemies koputtaa) myös saadaan se maksimaalinen ympäristöhyöty ja osataan auttaa myös toimijoita, jos toimijat eivät itse välttämättä aina edes tiedäkään oman hankkeensa ympäristövaikutuksia, ja näin ollen se on myös alan toimijoiden etu.

Edustaja Lindström ja edustaja Kari puhuivat ympäristöklusterista, minä näen, että esimerkiksi puhtaaseen veteen liittyvä ympäristöosaaminen ja tähän liittyvä ympäristöteknologia on Suomelle iso mahdollisuus. Sen käyttöönotto kansallisesti on iso asia. Me edistämme julkisissa hankinnoissa ministeri Häkämiehen kanssa sitä, että kunnat hankkisivat kotimaista osaamista, parempia (Puhemies koputtaa) ympäristölaatustandardeja, ja sitä kautta nämä toimijat saisivat vientimarkkinoita, kun maailmanlaajuisesti kestävään luonnonvarojen käyttöön liittyvät kysymykset on se kasvavin maailmanmarkkina-ala ylipäätään maailmalla. Kestävä kehitys on ainoa tie eteenpäin, muuten ihmiskunnalla on edessään vain surkea kohtalo ja taloudellinen taantumus. Vältetään se ja hoidetaan asiat (Puhemies koputtaa) kunnolla. Kiitos kaikille.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomella on pieneksi maaksi hyvä maine ja paljon valtaa. Hyvää mainettamme tukevat pitkäaikainen menestys konfliktien ratkaisussa, Pisa-tutkimuksissa ja vahvan talouden, kolmen A:n luottoluokituksen maana heikkonakin aikana. Meillä on myös hyvä maine puhtaan teknologian osaajana, tasa-arvon edistäjänä ja esimerkiksi äitiyspakkausten ja kouluruokailun mallimaana.

Ääntämme kuunnellaan laajasti Euroopan kentillä ja muualla maailmassa. Itsestämme on kiinni, kuinka hyvin pysymme ajan hermolla ja vieläkin enemmän etujoukoissa. Edistyksellisyys vaatii kykyä arvioida muuttuvaa maailmantilannetta kaikista näkökulmista, omien vahvuuksiemme tunnistamista ja uusien näköalojen hahmottamista vahvuuksiemme pohjalta.

Pienenä maana emme kykene kilpailemaan suurilla volyymeillä, mutta voimme aina vahvistaa kykyjämme, osaamistamme ja kekseliäisyyttämme eri tavoin. Tässä kansainvälisyys on avainsana.

Jotta pienenä maana voimme mennä eteenpäin, on meillä oltava vahva perusta, vakaat yhteiskuntaolot, hyvinvointia. Omista asukkaistamme huolehtimisella ja tänne muuttaneista asukkaista huolehtimisella varmistamme tulevien sukupolvienkin hyvinvoinnin. Kun koti on kunnossa, on hyvä lähteä maailmallekin ja rakentaa menestystä hyvinvoinnin perustalle.

Talousarviosuunnitelmassa vuodelle 2013 on koulutuksen ja kasvatuksen painopisteeksi otettu muun muassa pienimmät lapset ja nuoret. Kouluille kohdistetaan huomattava summa, 60 miljoonaa euroa, luokkakokojen pienentämiseen. Lisäksi edistetään muun muassa lasten iltapäivätoimintaa, kerhotoimintaa, jotta lapsilla olisi turvalliset, aikuisen valvomat iltapäivät. Edistetään liikuntaharrastusta ja maahanmuuttajanuorten lukioon siirtymistä, muun muassa. Lapsi tarvitsee välittäviä ja kuuntelevia aikuisia, perusturvaa, hyvän perusterveydenhuollon, huolenpitoa. Kovin kummallisia kommervenkkejä ei tarvita, että lapsi voi hyvin.

Alkoholi on yhteiskuntamme suurin vitsaus. Vaikka lapsistamme suurin osa voikin hyvin ja kasvaa turvallisissa kodeissa, on kuitenkin suurin yksittäinen lasten pahoinvoinnin syy vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö. Uskon, että alkoholin aiheuttamat ongelmat ovat kustannuseriltään yksittäisistä asioista kaikkein suurin. Alkoholinkäytön haittavaikutukset liittyvät ei vain ongelmaperheisiin vaan myös perheisiin, joissa alkoholia ajoittain käytetään ajattelemattomasti. Päihdepalvelujen kehittämisessä tulee asettaa tavoitteeksi lasten vanhempien päihteiden käytön vähentäminen. Toki muistakin päihteitten ilmiöistä täytyy huolehtia ja pitää huoli, että kaikin tavoin alkoholin aiheuttamat ongelmat vähenevät.

Meidän on oltava etukenossa, kun puutumme talouden kipukysymyksiin. Harmaata taloutta ja veronkiertoa ei tule sallia missään muodossa, sillä se on meidän kaikkien hyvinvoinnista pois. Harmaan talouden syövereihin uppoavat miljardit eurot ovat osaltaan aiheuttamassa tätä tiukkaa taloudellista tilannetta.

Talouden vääristymisistä on myös kyse, kun puhutaan kaupan markkina-aseman väärinkäytöstä. Viime vuonna, 2011, kahden suurimman kauppaketjun yhteenlaskettu markkinaosuus oli jo yli 80 prosentin rajan. Siksi onkin loistavaa, että hallitus tuo lakiesityksen vielä syksyn kuluessa kaupan terveen kilpailun edistämiseksi. Tällä on suora vaikutus myös maanviljelijöiden tulotasoon sitä nostavasti.

Olemme vahvoja, kun nojaamme siihen, mitä meillä on. Maatalouttamme täytyy tukea niin, että voimme varmistua, että puhdasta ruokaa riittää pöydissämme.

Ihan lopuksi, kun aika rientää niin nopeasti, puhuisin vielä metsistämme, jotka ovat vahvuuksistamme ehkä kaikista suurin. Nostaisin esille hajautetut uusiutuvat energiavarat ja erityisesti kotimaiset puupohjaiset tuotteet sekä lämmön- että energiantuotossa. Tässä yhteydessä esimerkiksi Kemiin on suunnitteilla biodieselhanke, ja toivonkin, että hallitus edistäisi tätä hanketta, jotta se saadaan nopeasti toteutettua ja tuottamaan kotimaista polttoainetta. Tämän on myös EU nostanut kärkihankkeeksi. Meillä on myös vahvuutena puhdas teknologia, ympäristöteknologia ja puhdas vesi.

Ihan lopuksi haluaisin sanoa, että meidän on tunnistettava, kuinka maailma on muuttunut. Emme ole irrallinen yksikkö, vaan meitä myös kohtaavat väestönkasvu, niukkuus luonnonvaroista, viljelymaasta. Meiltä odotetaan vakaana hyvinvointiyhteiskuntana ratkaisuja globaaleihin kysymyksiin. Hyvällä yhteistyöllä eri toimijoiden kesken ja poliitikkojen välillä tämä varmasti onnistuu ja ratkaisut löytyvät.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Budjettikirja: 54 miljardia euroa rahaa, paljon rahaa hyviin asioihin, hyviin asioihin, jotka ylläpitävät, tai ovat ylläpitämättä, hyvinvointiyhteiskuntaamme. 54 miljardista on 7 miljardia velkaa tilanteessa, jossa hallitus on luvannut, että vaalikauden aikana budjetti on tasapainossa. Toivotan onnea ja menestystä hallituksen ministereille, että tässä hallitusohjelman kirjauksessa onnistutaan.

54 miljardista 1 miljoona voi olla iso raha, varsinkin silloin, jos se puuttuu. 500 000:kin voi olla iso raha, ja tässä tapauksessa 500 000 on iso raha niille ihmisille, jotka odottavat, että heidän oikeutensa muutoksenhakuun toteutuu, kun he ovat kokeneet ongelmia perusturvassa.

On ollut eduskunnan yhteinen asia vuosikaudet riippumatta hallitus—oppositio-asetelmasta se, että sosiaaliturvan muutoksenhausta huolehditaan. Oli tilanne, jossa, kiitos eduskunnan lainsäädännön, ajauduttiin tilanteeseen, joka oli ennakoitavissa, että meillä oli 18—19:kin kuukauden odotusaika noille päätöksille. Määrätietoisilla ja muutamien satojentuhansien eurojen lisämäärärahoilla vuosittain viime vuosina on pystytty pahimmat jonot purkamaan. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa ihmiset odottavat 9 kuukautta päätöstä muutoksenhakua tehdessään. Tämän vuoden lopussa, jos ja kun kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, päästään 7 kuukauteen. Budjettikirjasta puuttuu 500 000 siitä, että tämä myönteinen kehitys voi jatkua.

Arvoisa herra puhemies! Budjettipäätöksenteon yhteydessä hallituksella on ollut ja on mahdollisuus tehdä isoissakin asioissa linjauksia. Me ensi viikolla keskustelemme ikääntyvän väestön palveluista, me keskustelemme vanhuspalvelulaista, me tulemme keskustelemaan hyvän hoidon ja hoivan tasosta, hyvän hoidon ja hoivan määrittelemisestä tilanteessa, jossa kuntien valtionosuuksia leikataan 800 miljoonaa, tilanteessa, jossa hehkutetaan muutaman kymmenen tai, pääministerin suulla, 150 miljoonan euron lisärahoista.

Menemättä tähän asiaan tämän syvemmälle tänään, koska tähän palataan ensi viikon tiistain välikysymyskeskustelussa, otan samansuuruisen, ellei vieläkin suuremman asian esille, asian, jota on odotettu.

On odotettu sitä, että hallitus linjaa sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuutta niin hallinnon järjestämisen kuin sitten rahoituksenkin osalta. Hallitusohjelmasta löytyy selkeä kirjaus siitä, että tämä hallitus tulee tekemään tämän asian osalta esityksiä. Tosin toisaalla hallitusohjelmassa on kirjattu — ja viime viikkojenkin julkisen keskustelun, viime päivien julkisen keskustelun ja ainakin osan eduskuntapuolueista mukaan asian ratkaisu on — että kun saadaan kuntakartta ja kuntarajat muutettua, niin siitä se maailma sitten valmistuu. Sosiaali- ja terveydenhuollon rapautuminen on tapahtumassa tavalla, jota ei ole ihan helppoa ottaa kiinni, ellemme me pysty tekemään päätöksiä, ellei hallitus pysty tekemään esityksiä.

On olemassa valmisteleva työryhmä, jota veti kansliapäällikkö Kari Välimäki. Hän vaihtoi tehtävää. Tuon työryhmän vetäjä vaihtui. Kansliapäällikkö Välimäen esitys, minkä hän, voisiko sanoa, testamentinomaisesti työryhmälle oli jättämässä, vuoti julkisuuteen. Se oli esitys, jonka jälkeen ainakin itselleni selkisi se, että hallituksessa ja hallituksen vastuuministereillä on käsitys siitä, mitä ei tehdä.

Mutta edelleen on avointa se, mitä tehdään: millä tavalla, miten, kuka, on auki. Minimivaatimus on, että kun kunnille on luvattu kuntakarttaharjoituksesta kuuleminen, tämä sosiaali- ja terveydenhuollon hallintojärjestämismalli on käytössä, kun kunnat omat lausuntonsa antavat. Meillä on vielä aikaa, mutta se aika tiimalasissa kuluu. Me emme saa antaa meidän julkisen terveydenhuollon, sosiaalitoimen rapautua. Meidän pitää pystyä tekemään päätöksiä.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Tuntuu vähän fraasinomaiselta sanoa, että hyvinvointi kasvaa työstä, mutta niin se vain on, ja se, mitä meidän työllisyydessämme tapahtuu, vaikuttaa siihen, miten me pystymme rahoittamaan vaikkapa vanhuspalvelulain tuomat velvoitteet.

Se, mitä tapahtuu valtionosuuksissa, on pieni osuus siitä, mitä kuntien taloudessa tapahtuu, jos työllisyys ei kehity positiivisesti. Jos verrataan vaikka Hämeenlinna-nimiseen kaupunkiin, jossa Lehman Brothersin jälkeen menetettiin verotuloja noin yhden veroprosenttiyksikön verran, niin se kertoo ehkä siitä suuruusluokasta, mitä työllisyys ja talous vaikuttaa meidän aivan arkisiin palveluihimme.

Kun haluamme hoitaa työllisyyttä, meidän on huolehdittava kahdesta asiasta: siitä, että Suomi on elinvoimainen ja houkutteleva yrityksille, jotta työpaikkoja syntyy, mutta yhtä lailla on huolehdittava siitä, että meillä on työvoiman tarjontaa. Jos haluamme, että meillä on työvoimasta tarjontaa, niin silloin suurin voimavara meillä on työttömissä ihmisissä ja silloin työttömistä on pidettävä huolta. Kyse on siis aina työn luomisesta ja työttömistä huolehtimisesta, molemmista.

Jos katsomme sitten suurta talouden ja työllisyyden kuvaa, jonka tuo budjettikirja maalaa, se on kyllä huolestuttava. Kasvu on tippumassa sille tasolle, että se ei enää synnytä työtä. Se, mihin odotukset asettuvat, perustuu hyvin pitkälle kotimaiseen kysyntään, mutta tiedämme sen, että ne säästöpäätökset ja lisärahoituskohteet, joita meillä budjetissa on, myös syövät meidän kotimaista kysyntäämme, eli sieltä ei ole odotettavissa kovin suurta kasvupompsausta työllisyyteen, ja onkin uhkana se, että työttömyys kääntyy voimakkaampaan nousuun.

Monet muistavat 90-luvun alun laman, jolloin meillä otsikot kirkuivat isoja työttömien määriä. Silloin tuo työttömien määrä tuli ja kasvoi siitä, että meillä tuli koko ajan lisää työvoimaa yhteiskuntaan, mutta nyt tuo ketju kulkee toisinpäin, elikkä meillä lähtee työvoimasta enemmän ihmisiä pois, kuin tulee uusia ihmisiä tilalle. Se ehkä harhauttaa meitä siinä mielessä, että ikään kuin työllisyydessä ja taloudessa ei olisi niin suurta riskiä, kuin siinä on, koska työttömyysluvut eivät kiru niin suurina, kuin ne olivat 90-luvun alussa.

Hallitus aivan oikein pyrkii vastaamaan niihin työttömyyden kaikkein kipeimpiin asioihin, jotka ovat olemassa, elikkä nuorten työttömyyden kasvuun sekä pitkäaikaistyöttömyyden kasvuun. Nuorten yhteiskuntatakuu pyrkii siihen, että meidän nykykäytäntöämme, jossa nuorelle tarjotaan joko työharjoittelu-, koulutus- tai tukityöpaikka kolmen kuukauden jälkeen, laajennetaan kuntoutukseen ja laajennetaan myös koulutustakuuseen, mutta kun rahaa on niukalti, olisi syytä miettiä sitä, kulkevatko meidän prosessimme oikeassa järjestyksessä. Tällä hetkellä me pyrimme tarjoamaan nuorille koulutuspaikan, mikä on aivan oikein ja hyvä tavoite, mutta kun nuori menee pakkohaun kautta koulutukseen ja hän ei olekaan oikealla alalla, niin meillä keskeyttämiset ovat hyvin suuri ongelma. Sen jälkeen tuo nuori palaa työvoimatoimistoon ja työvoimatoimistossa hänelle pyritään tarjoamaan joko työharjoittelua, työpajapaikkaa tai jotakin muuta aktiivitointa. Yhteiskunta rahoittaa tämän nuoren palvelut kahta kautta: ensin kouluun koulutuspaikkana, ja tuo raha siellä usein säilyy vielä jonkun aikaa, ja sen lisäksi taas työhallinnon kautta. Jos me kääntäisimme tuon ketjun toisinpäin, että ne nuoret, jotka eivät tiedä, miksi haluavat alkaa isoina, aloittaisivatkin valmennuksen kautta ja sitä kautta, että he etsivät itselleen oikean toimialan, meidän ei tarvitsisi rahoittaa kahdenkertaisesti samoja asioita.

Toinen kysymys liittyy siihen, mitä me tekisimme näille keskeyttämisille. Jos me emme saa sosiaali- ja terveystointa kiinteämmin mukaan ammatillisen koulutuksen puolelle, me emme myöskään saa keskeyttämisiä alaspäin. Tämä on iso haaste, koska ei se tuo tulosta, että nuorelle tarjotaan koulutuspaikka, jos hän ei pysty selviytymään siitä koulutuksesta eikä saa sitä apua, jota mahdollisesti koulutuksen aikana tarvitsisi.

Vielä ehkä kolmas porras tähän nuorten yhteiskuntatakuuseen. Olisi syytä miettiä sitä, miksi meillä erityisoppilaitoksista tai niistä valmistuttua nuoret työllistyvät paremmin kuin normiammattikouluista. Kyse on siitä, miten nuo koulut huolehtivat nuoren työn alkuun. Siellä on paremmat prosessit työvalmennuksessa, työhönohjauksessa ja siinä nivelkohdassa, joka tapahtuu ammatillisen koulutuksen päätyttyä ja työpaikan etsinnässä. Olisikin syytä miettiä, että kun työpaikasta irtisanotuille ihmisille tarjotaan muutosturvajoukkoja tuohon vaikeaan nivelvaiheeseen, pitäisikö meidän ammatillisen koulutuksen sisään tuoda työnvälityksen tapaiset muutosturvajoukot, jotka auttaisivat tässä nivelvaiheessa, jolloin me saisimme käytettyä hyväksi sen ammattiosaamisen, jota nuorilla valmistuneilla on.

Vielä yksi sana tästä nuorten yhteiskuntatakuusta, joka liittyy resursseihin. Takuun toteuttaminen järkevällä tavalla on hyvin pitkälle henkilön räätälöintityötä, ja jos meillä ei työvoimatoimistoissa ole riittäviä resursseja nuorten palvelemiseen, tuo yhteiskuntatakuu jää aikamoiseksi paperitiikeriksi. Sen takia on huolehdittava siitä, että meillä on osaavaa henkilöstöä nuorten palveluissa. Jos katsotaan tuon takuun laajennusta, joka tällä hetkellä on hallitusohjelmaan ja tähän koko prosessiin kirjattu, niin esimerkiksi Uudellamaalla pitäisi pystyä palvelemaan paremmin 10 000:ta nuorta, kun ajatellaan, että siellä on noin 5 000 alle 25-vuotiasta ja sen päälle vielä 5 000 alle 30-vuotiasta vastavalmistunutta. Se on aika iso joukko, joka vuoden alusta pitäisi pystyä palvelemaan paremmin, ja sen vuoksi on huolehdittava myös ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Me hoidamme näitä liian usein nykyään lisäbudjeteilla, mikä johtaa siihen, että rahaa tuhlataan. Kun esimerkiksi kävin Porvoossa, niin siellä on sellainen tilanne, että on käynnissä nuorille suunnattu projekti, johon työllistämistuilla on palkattu ihmiset, jotka hoitavat tuota projektia, aikuiset, joiden tarkoitus olisi auttaa nuoria, mutta tosiasia on se, että rahat ovat loppu siinä vaiheessa, kun nuorille pitäisi löytää toimenpiderahoja, ja tällainenhan on aivan älytöntä puuhaa, ja se johtuu siitä, että me pelaamme nykyään liian monissa asioissa lisäbudjeteilla. Me tiedämme, että rahantarve on suuri, mutta kehysmenettelyn ja erilaisten muiden makrotalouspakkopaitojen vuoksi käytämme lisäbudjettia, ja se ei tuo tehokkainta käyttöä näille rahoille.

Ehkä vielä sellainen asia, jota eduskunnan on katsottava tarkkaan budjetin käsittelyssä, ja se liittyy kotouttamiseen. Tässä salissa on käyty paljon maahanmuuttopoliittista keskustelua ja sanottu sitä, että me emme ole kaikilta osin onnistuneet kotouttamistoimissa. Nyt budjettikirja arvioi, että meidän kiintiöpakolaisemme ovat samalla tasolla kuin tänäkin vuonna myös ensi vuonna, ja sehän on ihan poliittinen päätös. Kirjassa arvioidaan myös, että meidän turvapaikanhakijoiden ja turvapaikan saaneiden määrä on samalla tasolla, kuin se on tänä vuonna, mutta rahaa kotouttamisesta häviää 17 miljoonaa. Tämä yhtälö on mahdoton.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä budjettiesitys, joka nyt on annettu, on äärimmäisen kylmä ja uskomattoman epätasa-arvoinen. Se ei luo mahdollisuuksia hyvinvoinnin levittämiseen, päinvastoin se tuo pahoinvointia koko kansalle ja etenkin kaikkein vähätuloisimmille ihmisille.

Esimerkiksi lapsilisien indeksiä ei hoidettu, se poistettiin kokonaan. Muun muassa pääministeri Jyrki Katainen sanoi tässä salissa, että esimerkiksi hänen perheensä ei tarvitsisi lapsilisiä lainkaan. Silti hänessä ei ole miestä esittämään, että kovapalkkaiset ihmiset, yli 100 000 vuodessa tienaavat, voisivat luopua kokonaan lapsilisistä, koska lapsilisien alkuperäinen tarkoitus, mitä varten se sotien jälkeen tehtiin, on tänä päivänä mennyt jo ohi.

Sosiaali- ja terveyspuoli ei myöskään pysty paranemaan tämän budjettikauden aikana sen takia, että budjetti ei mahdollista pätevien, ammattitaitoisten ihmisten palkkaamista tai työssä pitämistä silloin, jos heidät on onnistuttu palkkaamaan. Tällä hetkellä 45 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä. Se on järkyttävä asia, joka näkyy muun muassa lasten huostaanotoissa — niissä huostaanotoissa, joita ei tehdä, ja toisaalta niissä huostaanotoissa, joita ei olisi pitänyt tehdä. Tämäkin on asia, josta meidän on uskallettava puhua. Näinkin päin saattaa joskus käydä.

Tällä hetkellä kaikkein suurin ongelma sosiaalityöntekijöiden saamisen osalta on kouluttajien, opettajien puute. Meillä ei ole tarpeeksi opettajia, jotka opettaisivat sosiaalityöntekijöitä. Muun muassa Pohjanmaan alueella on huutava pula kouluttajista, ja sinne haluttaisiin uusi maisteriohjelma tätä varten, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole rahaa.

Arvoisa puhemies! Tasavero ei ole tasa-arvoinen, ei siitäkään huolimatta, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoi tässä salissa, että tasavero on siinä suhteessa tasa-arvoinen, että se kohtelee kaikkia kansalaisia samalla tavalla ja jokainen kansalainen voi itse päättää, mitä ostaa ja mistä sitten sitä tasaveroa eli korotettua alvia maksaa. Minä väitän, että se ei ole ihan näin. Jokainen meistä tarvitsee ruokaa, olipa köyhä tai olipa rikas, olipa herra tai olipa narri. Me emme myöskään itse voi päättää sitä, milloin me tulemme sairaaksi, milloin me tarvitsemme lääkkeitä, ja kun olemme pienituloisia, niin pienituloisen kukkarossa tuntuu prosentin korotus alvissa aivan toisella tavalla kuin kansanedustajan kukkarossa. Jos saa kuukaudessa sen, mitä suurin osa suomalaisista tienaa, eli 1 800 euroa — siis suurin osa suomalaisista tienaa tämän verran, vaikka keskimäärin tienataan vähän yli 2 000, mutta meillä on niin paljon pienituloisia, että se vetää keskiarvon 1 800:aan — heillä se tuntuu, eläkeläisillä se tuntuu, työttömillä se tuntuu, opiskelijoilla se tuntuu, lapsiperheillä se tuntuu äärimmäisen kovasti.

Infraa ei ole mahdollisuus rakentaa niin paljon, kuin pitäisi. Esimerkiksi Kauhajoki—Isojoki-tie on sellainen, jolla rekat ajavat tällä kertaa täysin keskellä tietä sen takia, että tien reuna ei kestä rekan painoa. Siellä ne kaatuvat, rekat menevät nurin. Siltä tienpätkältä lähtee kuitenkin 50 rekka-autoa joka ikinen päivä liikenteeseen, ja sitä tarvitaan meidän teollisuuttamme varten, raaka-aineita tarvitaan. Meidän inframme on oltava siinä kunnossa, että tavara liikkuu. Suomen teollisuus makaa kotimaassa pyörien päällä. Ulospäin sitten tietysti viedään laivoilla, joista pääsemmekin helposti rikkidirektiiviin, joka tulee olemaan erittäin kallis ratkaisu, tulee nostamaan teollisuuden hintoja sen takia, että kuljetuskustannukset tulevat nousemaan, mutta sen minä sanon, että jos otetaan tämmöinenkin kuin rikkidirektiivi, niin meidän on syytä ottaa siitä ne hyvät puolet, joita siinä tulee. Siinä on olemassa se hyvä puoli, että se luo omalta osaltaan uusia työpaikkoja ja mahdollistaa työpaikkojen säilymistä.

Vaasan Wärtsilä on rakentanut jo ensimmäisen rikkipesurin, ja niitä pitää pystyä rakentamaan lisää. 30 miljoonaa, jota nyt on sanottu, ei ole riittävä määrä siihen, että kaikkiin laivoihin saataisiin rikkipesuri. Tuen täytyy olla niin suuri, että se pystyy takaamaan sen, että teollisuus ei joudu maksumieheksi silloin, kun lähdetään puhdistamaan meriä. Sinne täytyy löytyä rahat jostakin muualta.

Maahanmuutto, turvapaikanhakijat. Asia on kerta kaikkiaan niin, että se asia on saatava kuntoon. Ihmisten, jotka otetaan maahan, on saatava suomen kieli, luku- ja kirjoitustaito, ammattitaito ja työpaikka. Silloin mekin hyväksymme sen, mutta me emme hyväksy sitä, että tänne tullaan pelkästään meidän sosiaaliturvan varalle. Se ei ole kestävä tie.