Sari Sarkomaa /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteessani esitetään, että kotitalousvähennystä korotettaisiin. Nykyisestä kotitalousvähennyksestä saadut hyvät kokemukset, eritoten työllisyysvaikutukset ja harmaan talouden torjunta, kannustavat lisäämään vähennyksen määrää. Suomen sitkeästi korkealla pysyttelevän työttömyyden laskemiseksi on tehtävä kaikki voitava. Tässä työssä palvelujen ja kotona tehtävän työn kaikkia mahdollisuuksia ei vielä ole hyödynnetty. Siksi on hyvä keskustella vähennyksen laajentamisesta ja kehittämisestä laajemminkin.

Tosiasiahan on, että hyvinvointipalveluiden rahoitus voidaan turvata vain, jos työllisten määrä nousee nykyisestä. Vanhasen hallitus on ottanut aivan oikein tavoitteekseen työllisyyden lisäämisen ja 100 000 uuden työpaikan luomisen. Tämä on aivan oikea ja kannatettava tavoite, mutta niillä keinoilla, joita hallitus tarjoaa — tai pikemminkin keinojen puuttumisella — tämä tavoite jää ikävä kyllä toteutumatta. Työministeri Filatov arvioi aivan elokuun alussa, että hallituksen työllisyyslupaus on niin äärimmilleen mitoitettu, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei pystytä tekemään riittävän isoja ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi. Tehtäisiin edes niitä pieniä, ja yksi hyvä teko, jonka hallitus voisi tehdä työllisyystilanteen parantamiseksi, on juuri tämä kotitalousvähennyksen laajentaminen.

Lakialoitteellani haluan kannustaa hallitusta toimiin ja ennen kaikkea herättää eduskunnan ja valtiovarainvaliokunnan siihen, että kotitalousvähennyksen laajentaminen on mahdollista ja tärkeää tehdä jo ensi vuoden talousarviota käsiteltäessä. Tosiasia on, että työllisyyttä edistäviin rakenteellisiin uudistuksiin, kuten verokiilan kaventamiseen, ei ole kunnolla tartuttu. Työttömyyden torjuminen on kaikkea muuta kuin vain työministeriön määrärahakysymys, vaikka tähän hallitus näyttää luottavan kuin kallioon, ja tulokset todella näkyvät heikkona työllisyystilanteena. Tukityöllistämisen lisäksi tarvitaan runsaasti erilaisia ennakkoluulottomia toimia, ja tämä kotitalousvähennys on yksi esimerkki, joka on esittänyt jo toimivuutensa, joten sen käyttöä on todellakin lisättävä.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen lanseeraama kotitalousvähennys on osoittautunut hyvin onnistuneeksi toimenpiteeksi, jolla todellakin on samanaikaisesti luotu markkinoita kotipalveluille ja niitä tarjoaville yrityksille. Vähennyksellä on saatu luotua todellisia uusia työpaikkoja ja kitketty harmaata taloutta. Kotitalousvähennyksen käyttö on lisääntynyt nopeasti vähennyksen enimmäismäärän kasvaessa ja ihmisten oppiessa hyödyntämään vähennystä. Ihmiset tuntuvat pikkuhiljaa olevan yhä myönteisempiä jakamaan työtaakkaansa ulkopuolisille myös kotona. Enää ei ole häpeä, jos ei itse ehdi siivota joka nurkkaa tai pestä ikkunoita; työn voi teettää ulkopuolisellakin. Eduskunnassa on paljon puhuttu ihan aiheestakin nykypäivän lapsiperheiden kiireestä, perheiden hyvinvoinnista, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, ja näihin kaikkiin kolmeen kipeään kysymykseen tämä yksi asia tarjoaa osaltaan myöskin ratkaisun.

Voi tyytyväisenä todeta, että sosialidemokraatit ovat tämän asian vihdoin ymmärtäneet ja voittaneet pelkonsa kuvitteellisesta piikayhteiskunnasta, jonka kotitalousvähennys muka loisi. On todella erinomaista, että hallitus on kehittämässä järjestelmää kokoomuksen vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi vielä maaliskuussa hallitus täysin tyrmäsi kokoomuksen edustajan Maija Perhon esityksen vähennysoikeuden laajentamisesta omille vanhemmille ostettuihin palveluihin.

Kotitalousvähennyksen piristämä palveluala on tuonut uusia mahdollisuuksia myös maahanmuuttajille. Vaikeasti työllistyville maahanmuuttajille kodeissa tehtävä työ on yksi erinomainen mahdollisuus tulla mukaan suomalaiseen työelämään, oppia suomen kieltä ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin. Tämän ovat maahanmuuttajat itsekin monesti todenneet ja lähettäneet eduskunnalle terveisiä, että kotitalousvähennyksen laajentaminen helpottaa heidän tuloansa työmarkkinoille ja kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Todellakin, arvoisa herra puhemies, kotitalousvähennyksen hyviä vaikutuksia voidaan entisestään kasvattaa, jos vähennyksen määrää nostettaisiin. Lakialoitteessani olen esittänyt vähennyksen nostamista 1 500 euroon, mutta kun pohtii ja tarkkailee niitä vaikutuksia, joita tällä kotitalousvähennyksen laajentamisella on, ja toisaalta arvioi työllisyystilannetta ja niitä hyvin vähäisiksi jääneitä toimenpiteitä, mitä hallitus on tehnyt, niin on perusteltua, että kotitalousvähennystä laajennettaisiin jopa tuollaiseen 2 300 euroon per henkilö. Samalla olisi perusteltua myöskin pienentää vähennykseen liittyvää omavastuuosuutta 100 eurosta 50 euroon. Sen lisäksi on tärkeää, että se kokoomuksen esille nostama, meidän esittämämme, laajennus, että vähennys todellakin ulotetaan koskemaan myöskin omille vanhemmille tai isovanhemmille heidän kodissaan tehtävien palvelujen ostoa, myöskin viivytyksettä toteutetaan.

Kun tavoittelemme muutaman vuoden sisällä 100 000:ta uutta työpaikkaa, on todellakin palvelualojen ja kotityön mahdollisuudet työllistämisessä käytettävä täysimääräisesti. Palvelusektorilta löytyy varmasti sitä kasvupotentiaalia, jota me tarvitsemme, jotta voimme vauhdittaa niitä toimia, joita hallituksen täytyy tehdä, jotta tuo työllisyystavoite toteutuu. Siksi toivon, että jo ensi vuoden talousarvion yhteydessä voisimme tehdä nämä laajennukset, jotta me saisimme ensi vuoden talousarviosta sellaisen budjetin kuin suomalainen yhteiskunta tänä päivänä tarvitsee eli budjetin, joka todellakin edistää työllisyyttä ja turvaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne korokkeelle puhumaan, kun en ole aivan varma, että kahdessa minuutissa tätä asiaa läpikäyn.

Työllisyyden parantaminenhan on tämän hallituksen ja ainakin sosiaalidemokraattien keskeisin, tärkein, tavoite. Tätä työllisyyden edistämistä halutaan tosiaan muun muassa seuraavilla toimenpiteillä edesauttaa, viedä eteenpäin: tähän kotitalousvähennykseen on tulossa tarkennuksia ja prosenttimäärään korotuksia, edelleen pienempien yritysten arvonlisäveron verottomuusrajaa nostetaan ja muun muassa liikenneinfraan panostetaan. Itse olin ensimmäisten joukossa — puhun sosiaalidemokraateista — kannattamassa tätä kotitalousvähennystä ennen kuin se olikaan voimassa. Tuossa ed. Sarkomaa puhui pelosta. Ehkä sitäkin on ollut joillakin, mutta itse uskoin koko ajan tähän vähennykseen, ja niin kuin on nähty jo — kovin pitkäänhän tämä ei ole ollut voimassa — tällä on todella monia myönteisiä vaikutuksia, enkä käy niitä tässä toistamaan.

Todella, nyt hallitus tulee antamaan lakiesityksen, jossa kotitalousvähennyksen soveltamisalaa laajennetaan ja verovelvollisen palkasta maksamaa vähennyskelpoista osuutta nostetaan 30 prosenttiin. Tämän muutoksen tarkoituksenahan on saattaa työsuhteessa tehty työ, kotitaloustyö, yhtä edulliseksi kuin palvelujen ostaminen yrityksiltä.

Kiireellisimpänä en henkilökohtaisesti näe tämän vähennyksen enimmäismäärän kasvattamista, eikä sitä todennäköisesti niitten tietojen mukaan, mitä hallitukselta on tullut, tulla nytkään esittämään, ainakaan tässä vaiheessa. Ed. Sarkomaan aloitteessa tämä esitys koskisi myös vapaa-ajan asuntojen kunnossapitoa ja perusparannustyötä. En todella tässä vaiheessa näe sitä tähdelliseksi. Kaikista kiireellisimpänä — olen sen todennut jossakin aikaisemmassakin vaiheessa, näitä lakialoitteitahan tähän liittyen on tehty — näkisin sen, että soveltamiskriteereitä tarkennettaisiin. Viittaan tässä muun muassa konetyöhön. Onko vähennyskelpoista se, kun salaojitusta tehdään tai esimerkiksi kaivo tehdään asunnon yhteyteen, muutetaan jne? Kysyin tänään eräältä verojohtajalta näitten kriteereitten tarkistamisesta, ja hän sanoi, että parempaan suuntaan on menty, ja käsittääkseni jo koko maassa hyväksytään, jos on todella kysymys vanhan asunnon peruskorjauksesta ja siihen liittyvistä salaojatöistä tai esimerkiksi kaivon rakentamisesta, tämä vähennys myös konetyön osalta.

Tietenkin monissa tapauksissa, kun tämä kotitalousvähennys tehdään, se vähentää, ainakin osassa tapauksista, kunnan äyrejä, verotuloja, nimittäin ensisijaisestihan tämä vähennys tehdään valtionverotuksen puolella ja toissijaisesti, jos tulot eivät riitä, kunnallisverotuksen puolella. Kyllä kuitenkin henkilökohtaisesti uskon, vaikka näistä mitään kompensaatiota ei ole, että tämä vähennysmahdollisuus on lisännyt näitä peruskorjauksia ja kunta toisaalta saa enemmän verotuloja kuin aiemmin. Tietysti myös problemaattista on se, että osa kuntalaisista on sellaisia, jotka eivät maksa veroja ollenkaan tai maksavat hyvin vähän kunnallisveroa, ovat niin pienituloisia, että he eivät tätä vähennystä voi hyväksikäyttää, mutta toisaalta niissä monissa tapauksissa on myös tilanne se, että tällaisiin peruskorjauksiin ei olisi mahdollisuuttakaan. Tätä problematiikkaa pitäisi pystyä avaamaan.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että varmasti myös ajan myötä tätä enimmäismäärää tullaan kasvattamaan, mutta uskon, että jo näillä euromäärillä ja näillä prosenttimäärillä edelleen tämä kotitalousvähennyksen hyväksikäyttäminen ja sitä kautta työllisyyden lisääminen onnistuu, vaikkakin pienin askelin, ja todella myös hallituksen esityksessähän tultaneen nyt kuitenkin tätä soveltamisalaa laajentamaan.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Oli ilahduttavaa kuunnella äsken ed. Kähkösen puhetta ja uskoa siihen, että kotitalousvähennyksellä pystytään todella luomaan työpaikkoja, koska siitä on nimenomaan kyse. Meillä on kuitenkin ilmiselvä tarve laajentaa tätä kotitalousvähennystä ihan sen takia jo, mitä ed. Katainen sanoi aikaisemmin tänä iltana tässä salissa. Vuonna 2000 meillä on 1,4 miljoonaa vanhusta taikka eläkeläistä. Me emme millään voi kuvitella selviävämme veroratkaisujen kautta näitten vanhusten hoidosta, vaan se apu, jota he voivat itse antaa itsellensä mahdollisesti kotitalousvähennystä hyödyntämällä, on äärimmäisen tarpeellinen.

Toinen ilmiselvä ongelmakohta ovat perheet, koska tällä hetkellä puolet avioliitoista päättyy avioeroon. Taustalla on usein se jatkuva riitely, kenellä on oikeus tehdä uraa, kenen on hoidettava lapset kotona, käytävä kaupassa, hoidettava pyykit. Tämä on yhä edelleen keskeinen syy siihen, että perheet eivät kestä nykypaineissa. Tähän nimenomaan kodin ulkopuolelta hankittava apu, ostettava työpanos joltain kodin ulkopuolelta, olisi erittäin tarpeellinen.

Nykyisessä kotitalousvähennyksessä on muutamia ongelmia. Ensimmäinen ongelma ovat yksinhuoltajat, joille tämä malli on erittäin kallis, riittämätön ja hankala. Kotitalousvähennys on lisäksi sikäli ongelmallinen yksinhuoltajilla, että vaikka yksinhuoltajavanhempi voi tehdä omalta osaltaan tämän vähennyksen, saattaa perheessä olla esimerkiksi täysi-ikäinen lapsi, joka osallistuu perheen kuluihin, mutta hänellä ei ole oikeutta kotitalousvähennykseen. Kuitenkin tämä täysi-ikäisen lapsen ansiotulo vaikuttaa esimerkiksi perheen muihin tukiin ihan olennaisella tavalla: toimeentulotukeen, asuntotukeen. Eli tässä kohtaa toivon, että ed. Kähkönen sosialidemokraattina vie hallitukselle terveiset, että tätä asiaa voisi viedä eteenpäin, niin että näillä kaikilla perheenjäsenillä, jotka saavat ansiotuloja, olisi oikeus kotitalousvähennykseen.

Ongelma ovat myös eläkeläiset, jotka jatkossa tulevat tarvitsemaan yhä enemmän näitä palveluita. Nykyjärjestelmä on erittäin hankala, kun meillä on vanhus, joka tarvitsisi apua, esimerkiksi kaksi tuntia päivässä kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, kodinhoitoa, pyykinpesemistä, tai jos meillä on yksinäinen mies, joka ei ole elämänsä aikana tottunut tekemään näitä kodintöitä, mitkä monelle naiselle tietysti saattavat olla tuttuja, mutta taas sitten naisella saattaa olla oma fyysinen terveys sen puoleen heikko, että hän ei niihin kykene ja hän tarvitsisi kodin ulkopuolista apua. Tämä nykyjärjestelmämme on riittämätön. Sen lisäksi, että se on erittäin hankala, kun täytyy osata itse esittää näitä kuitteja ja selvityksiä kuukausitasolla verottajalle vuodenvaihteessa, niin tämä nykyinen vähennyssumma 1 150 euroa on suurin piirtein viimeistään puolessa välissä vuotta loppuun käytetty. Järjestelmä nykyisellään toimii, jos avuntarve on esimerkiksi viikkosiivous, kerran viikossa kaksi tuntia. Mutta mihinkään sen enempään se ei riitä. Kymmenen tuntia viikossa vanhukselle ylittää jo nykykotitalousvähennyksen rajat, saati sitten perhe, jossa tarvitaan 20 tuntia viikossa apua, jos molemmat perheen vanhemmat haluavat keskittyä työhönsä unohtamatta kuitenkaan ja laiminlyömättä lapsiansa, jos vanhemmat haluavat pitää huolen siitä, että heillä, kun he tulevat kotiin, on aikaa keskittyä lasten kanssa yhdessäoloon sen sijaan, että lähtevät siitä kauppaan sen jälkeen, keskittyvät siivoukseen taikka kodin muihin pikku askareisiin, että heillä olisi aikaa olla lasten kanssa kaikki ne minuutit, ne hetket, jotka ovat kotona. Tämä 20 tuntia viikossa tulee siitä, että minä tarvitsisin tämän verran apua viikossa. Meidän perhe, viisi lasta, kaksi aikuista työtätekevää, jotka tekevät pitkää päivää, tarvitsisivat tämän verran apua, mutta nämä nykyiset rajat ovat aivan liian alhaiset, vaikka meillä on kaksi henkilöä, jotka pystyvät tämän vähennyksen tekemään. Tässä on siis perheille kyse pitkälle ei ainoastaan siitä, kuka hoitaa lapset, minkälainen tuki, turva, lapsilla on, kun he tulevat koulusta kotiin, vaan myöskin siitä, että niillä lapsilla, jotka ovat 10-vuotiaita, 13-vuotiaita, täytyy olla mahdollisuus tulla kotiin, jossa on joku aikuinen. Tässä on kyse tasa-arvosta, mahdollisuudesta osallistua työelämään tasa-arvoisesti ja silti vastuullisesti perhettä kohtaan.

Keskeisesti kotitalousvähennyksellä vaikutetaan työllisyyteen, ja sikäli onkin ihan hyvä, että tässä hallitus on ymmärtänyt nämä pienet laajennukset jo ensi budjettiin esittää. Tämä nykyjärjestelmämme ei kuitenkaan pure harmaaseen talouteen sillä intensiteetillä, jolla se voisi. Yhä edelleen meillä on lukematon määrä talouksia, joissa käy viikoittain siivooja, mutta pimeästi. Tämä siivooja saattaa olla työtön työnhakija kortistossa, ja hän saa pimeästi palkkansa kotitalouksissa sen päälle. Jotta me saisimme tällaiset tapaukset kitkettyä, pitäisi olla työnantajan etu ilmoittaa tämä työntekijä veroviranomaisille. Tämä saataisiin minusta aikaan sellaisella järjestelmällä, että perhettä kohdeltaisiin työnantajana, yrityksenä, ja bruttotuloista vähennettäisiin työntekijän palkka ja nettotulot määräytyisivät sen mukaan. Silloin työnantajan etu on siis ilmoittaa, että minulla on kotona työntekijä.

Ylipäätään tähän keskusteluun hallitus ei ole uskaltanut esittää kotitalousvähennyksen laajentamista. Kokoomus on sillä kannalla, että 2 300 euroa vuodessa olisi jonkunlainen parannus. Itse kysyn: Miksi ylipäätään pitää rajata ihmisen mahdollisuuksia antaa toiselle ihmiselle töitä? Miksei saa työllistää toista ihmistä niin paljon kuin on siihen varaa ja hyvää tahtoa jakaa omasta palkastansa kuitenkin? Miksi puhumme ylipäätään, pitääkö sen olla 1 500, 2 300, miksi pitää olla raja jossain? Kaikenlaiset laajennukset tähän kotitalousvähennykseen ovat tarpeen, ja sikäli on hyvä, että keskustelua käydään, ja varmasti tästä vuosien mittaan tuleekin oikein hyvä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva tuloverolain 127 a § käsittelee kotitalousvähennystä ja lähinnä sen muuttamista, laajentamista. Itselläni on tässä istunnossa kohdassa 18 samaa pykälää käsittelevä lakialoite, ja ajattelin, että tässä käytän puheenvuoron osin omasta lakialoitteestani. Mielestäni se, että tähän kotitalousvähennykseen ollaan jo tekemässä hallituksen taholta muutoksia, on erittäin ilahduttavaa ja toivottavaa. Tietenkin siinä on kysymys vain muutamista kohdista, ja ehkä on edelleen arvioita, mitkä ovat ne kiireellisimmät ja tärkeimmät muutokset, minkälaisia tulisi tehdä. Niinpä näen, että näillä eri lakialoitteilla on silläkin tavalla merkitystä, että se kaikki, mitä hallitus tällä hetkellä on kaavailemassa ja esittämässä, ei vielä ole riittävää. Sinänsä kotitalousvähennys on osoittautunut hyväksi työllisyyspolitiikan täsmäkeinoksi, jolla on lisätty kotitalouksien teettämää työtä. Näen, että tätä keinoa kannattaa siis edelleen jatkaa ja kehittää. Eräs merkittävä kehittämiskohde kotitalousvähennyksen hyödyntämisessä on sen nykyistä vahvempi suuntaaminen kotona tehtävän hoivatyön tukemiseen.

Omassa lakialoitteessani kohdennan sitä nimenomaan siihen, että siihen työhön, mitä kodeissa tehdään, ei pelkästään lasten kotona hoitamiseen, hoivaamiseen ja muuhun, vaan myös, jos ajatellaan kokonaisuudessaan perhettä, ikääntyviä vanhempia, sairaita, vammaisia jne., heidän hoitamiseensa tarvitaan sitä, että kotitalousvähennystä laajennetaan ja sen määriä arvioidaan uudelleen. Siis kotitalousvähennyksen käyttöalueen toivoisin nykyistä enemmän suuntautuvan vanhusten ja lasten hoitamiseen ja tällä haluan korostaa nimenomaan, että se suuntautuisi tämmöiseen sosiaaliseen pääomaan eikä vaan aineelliseen pääomaan, mitä saadaan, kun taloja ja mökkejä remontoidaan ja tällä tavalla omaisuuden arvoa kasvatetaan, ja silläkin tietysti on oma merkityksensä.

Lakialoitteeni tavoitteena on siis lisätä tätä hoiva- ja hoitotyötä, ja näen, että sillä myös saadaan rikastettua hoiva- ja hoitotyötä ja kohdennettua ehkä juuri sillä tavalla kuin tätä palvelua tarvitsevat itse myös toivovat. Tämän työn inhimillinen merkitys on usein suuri, sillä hoivatyötä tehdään perheen, lasten ja vanhusten hoitamiseksi. Toivoisi, että se tehtäisiin enemmän siinä turvallisessa lähimaastossa kuin laitosmaisissa olosuhteissa. Kotitalousvähennyksellä voidaan siis helpottaa vanhempien ja omaisten kykyä järjestää läheisilleen hyvää ja ammattitaitoista hoitoa ja tavanomaisella kotitaloustyöllä annetaan perheelle enemmän aikaa olla yhdessä. Samalla voidaan lisätä hoiva-alan ja kotitalousalan työllisyyttä. Niin kuin täällä on tullut esille, tässä jos missä on kysymys paitsi perhenäkökulmasta myös työllisyysnäkökulmasta ja palvelujen, siis hyvinvointipalvelujen, sisällä palvelujen laadun rikastuttamisesta tai kehittämisestä.

Täällä on ed. Sarkomaa puheessaan ja myös tässä lakialoitteessaan nostanut myös näitä määriä esille, mitä kotitalousvähennys enimmillään olisi. Se on nyt 1 150 euroa, ja sen korottamista mielestäni esittää myös ed. Sarkomaa, ja sitä on kokoomuksen taholta esitetty. Täällä ed. Sarkomaa toi esille, että jopa aina sinne 2 300:aan. En tiedä, kuinka suuri merkitys tässä nyt on sillä, mikä se luku on, mutta omassa lakialoitteessani olen esittänyt 1 800:aan euroon. Toivoisin, että nämä lukujen esittämiset ehkä olisivat lähetekeskusteluna valiokunnalle, kun arvioidaan, mihinkä se sitten asettuu, ja että sen perusteluita asiantuntijakuulemisen jälkeen voidaan sitten täsmentää, sitä lopullista lukua. Mutta todella toivoisin, että sitä nostetaan.

Omassa lakialoitteessani on kysymys myös 127 §:n b-kohdasta, mutta käytän siinä yhteydessä erikseen sitten vielä puheenvuoron.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa on puuttunut lakialoitteessaan erittäin tärkeään ja ajankohtaiseen asiaan eli kotitalousvähennyksen laajentamiseen. Myös ed. Rauhalan lakialoite on kosketellut samaa asiaa.

Kotitalousvähennys on monellakin tapaa suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin tärkeä elementti. Se on tärkeä harmaan talouden torjunnan kannalta, harmaan työn torjunnan kannalta, työllisyyden parantamiseksi, ja kolmas tärkeä seikka on perheiden jaksaminen. Jos ajatellaan esimerkiksi hallituksen tavoitetta 100 000 uuden työpaikan luomiseksi ja mietimme samanaikaisesti, minkä tyyppisiä uutisia tässä olemme viime päivinä valitettavasti joutuneet kuulemaan, pitäisin hyvin tärkeänä sitä, että hallitus mahdollisimman nopeasti kaikin mahdollisin keinoin puuttuisi työllisyyteen ja pyrkisi tilanteeseen, jossa vihdoinkin saisimme jotakin konkreettista tapahtumaan tällä sektorilla.

Kotitalousvähennys on ollut kokoomukselle aina hyvin tärkeä asia, ja olemme monessa tilanteessa sitä ylläpitäneet, ja keskustelu on mielestäni siitä yhä edelleenkin hyvin tarpeen. Haluamme erityisesti kiirehtiä hallitusta tämän hyvin toimivan ja käytännöllisen vähennyksen parantamiseen ja laajentamiseen. Mielestämme nyt budjettitilanteessa on ehkä paras tapa puuttua jo tähän kysymykseen. Olemme tässä kuulleet, että hallitus on suunnitellut vähennyksen parantamista siltä osin, että käytännössä 30 prosenttia palkkakustannuksista voidaan vähentää ja sen lisäksi sosiaaliturvakulut. Tämä on erittäin tärkeä kysymys ja ihan tervetullut parannus.

Ed. Sarkomaa omassa aloitteessaan ehdotti ylärajan nostamista, ja se on todellakin myös hyvin kiireinen ja tärkeä toimenpide. Ehkä ei ole niinkään oleellista se, mihin yläraja sijoittuu, vaan pikemminkin se, että sitä todellakin nostetaan. Tämä on ollut sen verran hyvin toimiva malli, että sitä kannattaa ehdottomasti parantaa ja laajentaa. On myös hyvin positiivista ja erittäin tärkeää, että kotitalousvähennys voitaisiin ulottaa myös omien vanhempien osalle ja sitä kautta parantaa myös ikääntyvien ihmisten kotona selviämistä ja heidän mahdollisuuksiaan tulla toimeen jokapäiväisessä elämässä.

Kotitalousvähennys on myös hyvin tärkeä siltä kannalta, kun mietimme sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kuten tässä on tullut jo sanottuakin, hyvin usein kuitenkin yhä edelleen tänä päivänä naiset ovat ne astiat, joille käytännössä vastuu kotitalouden toiminnasta ja pyörinnästä kuuluu. Tätä kautta pystytään myös helpottamaan naisten työtaakkaa ja varsinkin niitä virka- ja työelämässä olevia äitejä, jotka tasapainoilevat kahden eri roolin, työroolin ja kotiroolin, välillä, pystytään tällä hyvinkin pitkälle helpottamaan. Uskon, että välillisesti myös hyvin monet avioliitot, jos en sano, että paranevat, kuitenkin ehkä selviävät hieman helpommalla tätä kautta.

Ed. Kähkönen nosti puheenvuorossaan esille sen, että nykyisin kotitalousvähennystä ei voisi käyttää esimerkiksi vapaa-ajanasunnon remontointiin. Tämähän ei kaiketi pidä paikkaansa, vaan tälläkin hetkellä sen käyttäminen vapaa-ajanasunnon remontti- ja peruskorjaustyöhön on täysin mahdollista. Ainoastaan uudisrakentaminenhan jää tällä hetkellä kotitalousvähennyksen ulkopuolelle, ja varmaan olisi syytä harkita, voisiko se joiltakin osin myös kuulua tämän vähennyksen piiriin. Itse olen ainakin paljon tällaisia toiveita saanut kuulla ja pidän sitä ihan harkinnan arvoisena asiana.

Ed. Hemming puhui puheenvuorossaan vähennyksen käytön selkiyttämisestä, ja se on toki aina paikallaan. Mielestäni tämän tyyppiset ratkaisut pitäisi saada tehtyä mahdollisimman helposti mahdollisimman vähällä lappujen pyörittämisellä. Itse toivonkin, että kesän kynnyksellä eduskunnassa hyväksytty laki pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmästä omalta osaltaan pystyy myös tämän vähennyksen käyttöä selkiyttämään ja helpottamaan.

Vielä eräs asia, jota haluaisin korostaa tässä yhteydessä, on lasten yksityisen hoidon tuki ja siihen liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä tukihan puoliintuu, kun lapsi aloittaa esikoulun, ja poistuu kokonaan, kun varsinainen koulu alkaa. Tässä tilanteessa monet vanhemmat joutuvat tietyn tyyppiseen hankalaan välikäteen, kun ovat halunneet työllistää henkilön, joka on käytännössä voinut tarjota heille lastenhoitopalvelua, ja kun tuki romahtaa, siinä tilanteessa ei välttämättä enää pystytäkään palkkaamaan samaa henkilöä tähän tarkoitukseen. Tämä on mielestäni sellainen kysymys, johon pitäisi myös puuttua. Tällä hetkellähän yksityisen hoidon tuki ja kotitalousvähennys eivät ole käytössä samanaikaisesti. Ehkä olisi syytä myös korostaa sitä mallia, jossa näitä voitaisiin molempia hyödyntää yhtä aikaa.

Kaiken kaikkiaan ed. Sarkomaan aloite on mielestäni erittäin aiheellinen. Toivon, että hallitus mahdollisimman ripeästi puuttuu näihin kysymyksiin ja todellakin tuo esityksiä, jotka konkreettisesti parantavat myös työllisyyttä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sarkomaan aloite on näköjään keväällä jätetty. Sen ymmärtää sitä taustaa vasten, jotta hallitus on mennyt nyt jo esityksissä, joita on luvattu, paljon pitemmälle joiltakin osin. Palkkakulut kotitalousvähennyksessä voisi vähentää hallituksen ajattelun mukaan jatkossa, kun tänne tulee se esitys, 30 prosenttiin asti. Tässä ed. Sarkomaa esittää vaan 10:tä prosenttia. Siinä mielessä tämä on huonompi esitys sinällään, koska tässä ei ole esitetty parannusta, mutta ymmärsin puheista, että ei kokoomuskaan eikä oppositio lähde vastustamaan näitä hallituksen korjauksia, joita on tulossa. Siinä mielessä tietysti kiitos heille.

Toinen, joka hallituksen lupauksena on budjettilakina tuotu esiin, on oikeus vähentää myös vanhempien hoivasta tai vanhempien osalta maksetut kustannukset, jotka liittyvät tämän kotitalousvähennyksen piiriin. Siinä mielessä se on uudistus, joka ei myöskään sisälly tähän ed. Sarkomaan aloitteeseen.

Muilta osin olen samaa mieltä siitä, mitä edelliset puhujat ovat täällä todenneet tästä, jotta jollakin tavalla nämä euromäärät pitäisi pikkuhiljaa saada häivytettyä pois. Siinä mielessä, jos se kuuluu tämän kriteeristön piiriin, miksi siinä yleensä on olemassa joku semmoinen kattoraja, koska se ajatuksena on hyvä, jos se kuuluu tähän hoivapuoleen tai kotitalouskorjauksiin, joita tässä on mahdollista tehdä? Miksi siinä asetetaan raja, koska siinä on kynnys ja joudutaan mahdollisesti jättämään toisen vuoden puolelle ajatellen sitä tekniikkaa, että veroteknisesti on parempi tehdä pätkissä jotain asiaa? Sen takia toivoisin, että tätä voitaisiin hallituksen piirissä jatkossa pohtia, mitä sille on tehtävissä.

Mutta siinä mielessä tulin tänne eteen, koska kaksi minuuttia on kovin lyhyt aika, jotta ei pidä hötkyillä hirveästi. Hallitus toimii tässä koko ajan pienin askelin hyvään suuntaan. Siinä mielessä, niin kuin totesin, jos keväällä joku olisi veikannut, mitä tulee syksyllä tapahtumaan, uskoisin, että monikaan ei olisi uskonut, että tässä kuitenkin kotitalousvähennysrintamalla edetään.

Yksi ongelma, joka tässä on koko ajan sen lisäksi, mitä tässä on puhuttu hyviä asioita, on se, jotta tämähän ei koske ihan pienituloisia ollenkaan. Jos on kansaneläkkeen varassa oleva vanhus, joka tarvitsee hoivaa ja siivousta, jota kunta ei järjestä välttämättä — monessa kunnassa siivouspalvelu on lopetettu kokonaan, jos ei ole ihan sitten niin huonossa kunnossa — siinä on sellainen väliinputoajaryhmä. Niitä henkilöitä, niitä ihmisiä tämä vähennys ei koske ollenkaan. Sen takia siinä alkuperäisessä ajattelussa, mikä aikanaan oli yhtä aikaa käytössä, elikkä oli kokeilussa kotitalousvähennys osassa maata, osassa maata oli tämmöinen tukimalli, maksettiin te-keskuksen kautta määrätty tuki tuntihinnalle, silloin tämmöinen köyhempi ihminen, joka ei tässä verovähennysmallissa hyödy yhtään, sai suoraan ostettua, sai halvemmalla sieltä ihmisen töihin. Jos kuvitellaan tänä päivänä, mikään ihme ei olisi, että siivous maksaa 25 euroa tunti, kun ostetaan jonkin firman kautta. Jos se tukimallin kautta olisi, silloin tosin se tukimalli on jotain 5 euron luokkaa, että se ei hirveästi halventanut, mutta jos esimerkiksi puolet olisi sitä tukea, silloin tämä pienempipalkkainen tai pientä eläkettä nauttiva henkilö, joka tarvitsee välttämättä apua, voisi saada sillä tavalla kohtuullisesti tai kohtuullisemmalla hinnalla sen avun, jota tarvitsisi, jota ei kunta tarjoa tällä hetkellä.

Sen takia minusta tähän rinnalle pitäisi kyllä kehittää koko maahan järjestelmä, jossa olisivat molemmat mallit käytössä. Olisi tämä verovähennysmalli, jolloin ihminen, joka katsoo, että tämä on hänelle edullinen, voisi valita tämän, ja toinen olisi tukimalli, mutta rinnan niitä ei voisi käyttää, elikkä jompaakumpaa käyttäisi, ja silloin kaikki nämä, köyhemmät ja rikkaammat, saisivat tästä etua. Tämä olisi oikeasti tasa-arvoa lisäävä. Joku täällä edellä puhui, että tämä lisää tasa-arvoa, mutta vasta silloin lisättäisiin myös köyhemmät ihmiset näiden apujen piiriin, joita he välttämättä tarvitsevat.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sarkomaa on tehnyt lakialoitteen tuloverolain 127 a §:n muuttamisesta, joka koskee kotitaloustyön verovähennysoikeuden laajentamista. Ed. Rauhala on tehnyt samanlaisen aloitteen, ja se tulee meille käsittelyyn myöhemmin.

Olen samaa mieltä, että verovähennys tulisi jatkossa antaa myös niille, jotka haluavat kustantaa omille vanhemmilleen kotitalousapua. Etäällä vanhemmistaan asuvat lapset voisivat näin entistä paremmin kantaa vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan. Samalla tuettaisiin sitä, että vanhukset voisivat asua omassa kodissaan ja tutussa ympäristössä niin pitkään kuin mahdollista. Se olisi kaikkien etu. Kotona asumisen tukeminen on inhimillistä ikäihmisen itsensä kannalta katsottuna mutta järkevää myös yhteiskunnan talouden kannalta. Siivous sekä kodin ja pihan kunnossapito ovat esimerkiksi kotitalossa asuville ikääntyville varsin raskas urakka. Myös erilaisten hoivapalveluiden tarve kasvaa ikääntymisen myötä.

On huomattu, että kotitaloustyön verovähennysoikeus on osoittautunut hyväksi uudistukseksi niin yhteiskunnan kuin yksilöidenkin kannalta. Yhteiskunnan ikärakenteen muuttuessa myös vähennysoikeuden laajentaminen on perusteltua, kuten monissa puheenvuoroissa olemme täällä salissa tänään kuulleet. Laajennus lisäisi myös naisvaltaisten alojen työpaikkoja. Uudistus olisi hyvä myös kuntien kannalta, sillä kunnallisten kotipalvelujen sisältöä ja määrää on monessa kunnassa jouduttu resurssipulan takia supistamaan. Esimerkiksi monessa kunnassa kodinhoitajat eivät pysty auttamaan vanhusta kuin ehkä terveydentilaan liittyvissä asioissa. Usein joudutaan karsimaan siivouksesta, ruuanlaitosta ja kaupassakäynnistä, ja nämä ovat kaikki niitä, jotka edistäisivät kotona asumista ja olisivat sekä inhimillisiä että edullisempia yhteiskunnalle.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Esa Lahtela totesi, että eipäs nyt hötkyillä. No, kovasti tässä nyt ei ole hötkyilty, ei myöskään hallitus. Tätä samaa asiaa on koko kevään jankutettu. Kuinka monesti tämä on otettu puheeksi? Muun muassa itse kysyin tätä kyselytunnilla keväällä. Siihenkin vain todettiin, että ei tätä pidetty ollenkaan mahdollisena. Tänä päivänä kuitenkin se on täyttä totta ja tämä on tulossa. Hyvä niin!

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä paikalta: Minusta tämä lakialoite on hyvä, mutta niin kuin ed. Esa Lahtela täällä totesi, hallitus on jo ottanut tähän suuntaan ja tulee ottamaan merkittäviä askeleita, sellaisia, joilla todella vaikutetaan työllisyyteen, harmaaseen talouteen, perheiden jaksamiseen mutta ennen kaikkea siihen, että näin tehtäessä voidaan muuttaa palvelun rakennetta sillä tavalla, että sinne todella syntyy työpaikkoja ja me voimme pitää huolen pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.

Minusta tämä on hyvä esitys, mutta kun pikkuisen politiikkaakin pitää puhua, sitä minä vain tässä ihmettelen, miksi tätä ei tehty silloin, kun oltiin hallituksessa. Siellähän sitä olisi voitu edistää paljon voimakkaammin ja mahtavammin, mutta iloinen olen siitä, jos tämä edistyy näin opposition kautta. Hallitus tekee siinä jo hyviä toimia.

Anne  Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti ed. Särkiniemelle: Tähän asiaan, mitä ed. Sarkomaan aloite koskee, hallitus ei ole puuttunut nimenomaan eli tähän ylärajan nostamiseen. Muita parannuksia näyttää olevan tulossa mutta tähän ei ole tullut uudistusta, että sikäli tämä asia ei nyt ihan kohtaa.

Toinen asia, mitä ed. Esa Lahtela puheenvuorossaan käsitteli, on mielestäni myös ihan kommentoimisen arvoinen asia, eli toisaalta ei kannata aina odotella, mitä hallitus tekee, vaan on syytä myöskin kiinnittää huomiota näihin asioihin ja sparrata hallitusta ja hieman ehkä kannustaa niissä asioissa. Olemme myös nähneet, että monta kertaa opposition puheiden perusteella hallituskin on ymmärtänyt asioihin tarttua.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Särkiniemelle tässä kyllä totean, että sitä, mitä esitän lakialoitteessani, eli kotitalousvähennyksen laajentamista, ei todellakaan ole tulossa. Hienoa on se ed. Perhon ja kokoomuksen esille nostama asia, että sitä laajennetaan myöskin siihen, että vähennystä saa siitä, että omille vanhemmilleen tai isovanhemmilleen ostaa; se on hieno asia. Hallitus sen tyrmäsi keväällä. Nyt se on tulossa.

Kun me olimme hallituksessa Lipposen—Niinistön ja Lipposen—Itälän hallituksen aikana, silloin kokoomus taisteli tiensä läpi, että tämä kotitalousvähennys tuli. Täällä demarit ovat myöntäneet, että he pelkäsivät tätä, he vastustivat sitä. Heidän vastustuksestaan huolimatta me saimme läpi sen sinipunassa ja se tuli voimaan, ja sitä kotitalousvähennystä on myöskin laajennettu, että askel askeleelta on kyllä edetty, mutta tätä työtä täytyy jatkaa. Toivon, että se jatkuu siitä huolimatta, että maassa on punamulta.