Arvoisa herra puhemies! OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen kirjoittaa eilisessä Helsingin Sanomissa otsikolla "Säädetään lakeja, jotka auttavat nuoria". Kouluterveydenhuollon lääkäri Silja Kosola kirjoittaa samassa lehdessä otsikolla "Tietosuojaa tulisi purkaa lasten auttamiseksi". Tämän päivän Hesarissa on uutinen otsikolla "Koulukuraattorit eivät saa tietoa lintsaavista oppilaista".

Kaikissa näissä artikkeleissa on sama huoli: liian tiukka tietosuojalainsäädäntö ja/tai sen tulkinta haittaa tai estää vakavissa vaikeuksissa olevien lastemme ja nuortemme ajoissa tapahtuvaa auttamista. Milloin tietosuojasta on tullut tärkeämpi asia kuin lasten terveydestä tai jopa hengestä?

Kaikki tiedämme hassuja esimerkkejä tietosuojasta, mutta nämä ovat hyvin vakavia asioita, ja kysyn opetusministeriltä: aiotteko käydä läpi opetusministeriön hallinnonalan lainsäädännön, sekä sen, mitä olette tänne esittäneet, että muun, (Puhemies koputtaa) jotta nämä tietosuojasta johtuvat ongelmat voitaisiin korjata?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minusta kysymys on varsin aiheellinen, kun ajatellaan myöskin, että tänään tulee kuluneeksi 40 vuotta Koulukuraattorit-yhdistystä, eli olin aamulla näistä asioista juuri koulukuraattorien kanssa keskustelemassa. Voin sanoa, että kun meillä on kuitenkin ollut tuota toimintaa 40 vuotta, niin minut yllätti tämä sama julkisuudessa esitetty tieto.

Nyt eduskunta käyttää kaikkein tärkeintä valtaa, ja se on lainsäädäntövalta. Tämä valta on täällä taas punninnassa sen takia, että meillä on oppilas- ja opiskelijahuoltolaki tullut tänne sisään, ja tämä paketti tunnetaan lempinimellä koulurauhapaketti. Siinä puututaan näihin tietosuojaongelmiin, jotka sitten parantavat tätä oppilashuoltotyötä koulussa. (Sari Sarkomaa: Siinä lisätään ongelmia, ministeri!)

Arvoisa herra puhemies! Ainakin OAJ:n juristin mukaan tässä oppilashuoltolaissa lisätään näitä tietosuojaongelmia. Tässä kirjoituksessa nimenomaan kerrotaan, miten tietosuoja estää tiedonvaihtoa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön sekä opetustoimen välillä. Tämähän on käsittämätöntä: molemmat ovat vaitiolovelvollisia viranomaisia, ja molemmat toimivat lasten ja nuorten hyväksi. Näissä artikkeleissa käy ilmi muitakin ongelmia, joissa tietosuoja nimenomaan estää meidän lasten ja nuorten ajoissa tapahtuvaa asianmukaista auttamista.

En ymmärrä, milloin tällaiset eräänlaiset tietosuojatalebanit ovat saaneet tässä maassa näissä asioissa vallan. Mutta vetoan teihin, ministeri Kiuru, että koululainsäädännössä katsottaisiin nämä asiat läpi ja poistettaisiin nämä ongelmat. Saman vetoomuksen esitän kyllä myös sosiaali- ja terveyspuolelle, ja oikeusministeriöllä voisi myös olla tässä asiassa oma roolinsa.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyyn tulleessa paketissa iso tietosuojaa parantava asia on se, että me saamme jatkossa tietää niiden nuorien asioista, jotka siirtyvät näissä nivelvaiheissa koulusta toiseen, ja se on tietenkin jo yksi merkittävä asia.

Mutta niin kuin totesin, niin on tullut tietoon, että me voimme vielä lainsäädäntövaiheessa tarkastella niitä mahdollisia muita esiin tulevia asioita. Niin kuin lupasin, niin siltä osin minusta meillä on kaikki valmius käyttää sitä lainsäädäntövaltaa, joka tälle talolle kuuluu.

Arvoisa puhemies! Koulut tekevät arvokasta työtä oppilashuoltoryhmissä, ja monella paikkakunnalla se toimii hyvin. Mutta viime kaudella perusopetuslakia muutettiin erityisopetuksen osalta niin, että oppilashuoltoryhmissä tämä työ saadaan avoimemmaksi ja nämä moniammatilliset osaajat pystyvät paremmin ja tehokkaammin sitä työtä sen lapsen tukemiseksi tekemään. Onko ministerillä tästä kokemuksia jo tässä vaiheessa, millä tavalla tämä työ on onnistunut? Onko se auttanut oppilashuoltoryhmien toimintaa?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä rehellisesti tunnustaa kädet ylhäällä, että kokemusta tässä tämän opetusministerin ajalta ei ole, koska olen tässä alle neljä kuukautta palvellut. Siltä osalta en voi vielä syvällä rintaäänellä puhua niistä kokemuksista, jotka minulle henkilökohtaisesti olisivat karttuneet asiasta.

Mutta minusta se suunta, mihin viittasitte, on oikea, koska kysymys on siitä, että meidän oppilashuoltotyössä pitää korostaa jatkossa yhä enemmän moniammatillisuutta, tietojen vaihtoa ja myöskin sitä, että jokainen ammattilainen tuo oman lisänsä oppilaan ja opiskelijan hyvinvointiin. Kyllä kysymys on vakava sen takia, että meidän täytyy tunnustaa, että meidän kouluissa tällä hetkellä voiva tulevaisuus ei ole niin hyvinvoivaa kuin me aikuiset päältäpäin voisimme ajatella.

Siksi se moniammatillinen tuki, joka ei lähde vain siitä, että me korjaamme sitten, kun ongelmia syntyy, vaan pyritään myös ennalta ehkäisevään suuntaan, on ainoa oikea tie. Sille tielle me olemme nyt lähdössä, koska tätä oppilashuoltokokonaisuutta parannetaan.

Arvoisa puhemies! Tässä oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa, joka on juuri nyt meillä täällä käsittelyssä kahdessa eri valiokunnassa, on lähtökohtana nimenomaan se, että opiskelijahuollossa siirryttäisiin tämmöiseen yhteisölliseen opiskelijahuoltoon. Jos ajattelee kouluyhteisöä, niin siellähän on hirveän tärkeätä, että kaikki koulussa työskentelevät aikuiset työskentelevät nimenomaan lasten ja nuorten parhaaksi. Eli esimerkiksi tällä hetkellä tässä esityksessä on se ongelma, että koulukuraattori tai terveydenhoitaja tai psykologi ei itse asiassa voi saada tietää sitä, jos oppilas lintsaa paljon koulusta, elikkä hän ei voi siihen puuttua. Tämä on ihan todellinen ongelma meillä, esimerkiksi Helsingissä, jossa on Wilma-järjestelmä, niin kuin muissakin kaupungeissa: Wilman kautta nämä kyseiset oppilashuollon ammattiryhmät eivät voi saada näitä hyvin tärkeitä tietoja, jotka tietämällä voitaisiin sitten puuttua sen opiskelijan koulunkäyntiin ja auttaa siinä. Mitä tälle aiotaan tehdä?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä tietysti uutena ministerinä vähän hirvittää, kun tänä aamuna minulla oli koulukuraattorien ammatillinen yhdistys koolla, monta sataa ihmistä, he ovat niin kauan tehneet sitä työtä, ja tiedättekö, että tämä talo tulee vasta päättämään hallituksen esityksestä, että koulukuraattori- ja -psykologipalvelut laajentuvat sekä meidän perusopetukseen mutta myöskin meidän toisen asteen palveluihin eli lukioihin ja ammatillisiin kouluihin. Kyllähän se kertoo siitä, että me olemme aika myöhässä näitä asioita hoitamassa, mutta tietysti suunta on oikea.

Tähän liittyy juuri tämänkaltaisia ongelmia, jotka eivät tietenkään edistä sitä moniammatillista taitoa siellä kouluissa tukea näitä nuoria, vaan nämä ongelmat pitää ottaa tosissaan ja sitten korjata sitä mukaa, kun nyt otetaan tämä uusi tapa käyttöön, että meillä on tukea myöskin kaikille meidän nuorille näillä kouluasteilla, ja se on ainoa oikea tie. Niin kuin totesin, meidän täytyy välittää myös siitä tulevasta sukupolvesta eikä aina mitata sitä, kuinka paljon euroja tähän voidaan käyttää. (Puhemies koputtaa) Minusta on hienoa, että nyt ollaan tällä hallituskaudella haluttu nämä eurot käyttää nuorten hyväksi. (Ben Zyskowicz: Se vaatii tiedonkulkua viranomaisten välillä!)

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy sanoa, että tässä asiassa olen kyllä edustaja Zyskowiczin kanssa ihan samaa mieltä. Tässä uudessa oppilashuoltolakiesityksessä on sellainenkin kohta todellakin, että oppilasta koskevaa tietoa, joka liittyy hänen hyvinvointiinsa tai ongelmiinsa, ei saisi antaa esimerkiksi koulun rehtorille. Kyllähän tämä moniammatillinen yhteistyö on nyt se, jota kouluissa pitäisi edistää, ja jos ei lapsen opettaja tai rehtori voi osallistua millään tavalla tämän lapsen, jolla niitä pulmia on, asioiden ratkaisemiseen, niin ollaan kyllä aika kaukana todellisuudesta, ja vähän ihmettelen, että kyllä tämäntyyppiset ongelmat vielä varmaan ehtisi korjata siinä oppilashuoltolaissa, koska tässä ei ole mitään järkeä. (Jouko Skinnari: Sehän on eduskunnan käsissä!)

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Totesin omalta puoleltani, että lakipaketti on tänne nyt saapunut ja siltä osin olemme avoimia kaikkien näiden ongelmien osalta myöskin korjaamaan sitä toimintalinjaa, joka aikaisemmin on valittu.