Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tulen varmuuden vuoksi korokkeelle, jos menee yli ajan, ettei joudu heti ensimmäisessä istunnossa luokalle.

Käsittelyssä on esitys työterveyshuoltolaiksi ja laiksi työsuojelun valvonnasta. Esityksen pääasiallisessa sisällössä todetaan, että tässä "määritellään hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteet ja työpaikkojen työkykyä ylläpitävän toiminnan periaatteet lainsäädäntöön siten, että työterveyshuolto voisi sisällöltään parhaalla mahdollisella tavalla suunnata toimenpiteensä työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn seurantaan ja tukemiseen koko työuran ajan". Tämä on erinomaisen hyvä tavoite.

Kun tiedetään mahdollisesti jatkossa tulevat ongelmat meidän väestömme ikääntymisen osalta ja sen aiheuttamat haasteet ihmisten pysymiseksi työkykyisinä ja halukkaina pysyä työelämässä mahdollisimman pitkään, kaikkia sellaisia toimenpiteitä, joilla sitä voidaan edistää, pitää tukea. Meillä on ollut siinä mielessä varsinkin 90-luvulla hyvä käytäntö, jossa on lähdetty hyvin pitkälle liikkeelle niistä tarpeista ja mahdollisuuksista, mitä yksittäisellä työpaikalla on, eli otetaan huomioon työpaikan rakenne, siellä oleva henkilöstö ja ne mahdollisuudet, miten voidaan parhaalla mahdollisella tavalla vaikuttaa tähän asiaan.

Nyt on saatu tänä kesänä, 7.8., korkeimmalta hallinto-oikeudelta päätös, jossa todetaan, että yhtiö ei saanut vähentää henkilökuntansa vapaa-ajalla tapahtuvaa liikuntaa varten ostamiensa erilaisten tavaroiden ja palveluiden, kuten uimahallien, kuntosalien ja jumppatuntien sisäänpääsymaksujen sekä kuntoiluvälineiden, hintoihin sisältyvää arvonlisäveroa — ennakkoratkaisu ajaksi 14.6.2000—31.12.2001.

Tässä on ollut yhtiö, joka tarjosi koko henkilökunnalleen säännöllisiä työkykyä ylläpitäviä liikuntapalveluita, ja yhtiö oli ottanut tyky-toiminnan edistämisen erityisen kompensaation kohteeksi siten, että henkilöstölle jäi osa tai joissakin tapauksissa ei mitään maksettavaksi esimerkiksi uimahallin lipuista, kuntosalin sisäänpääsymaksuista ja jumppamaksuista. Yhtiön työn-tekijöilleen suuntaaman liikuntatoiminnan rungon muodosti liikuntaohjelma, eli yhtiössä oli laadittu selkeä ohjelma työkykytoimintaan, joka sisälsi myöskin nämä asiat, mitä päätöksessä sanotaan. Yhtiön tekemän ohjelman tavoitteena oli vastata kaikkien työntekijöiden liikunnallisiin tarpeisiin ja muun muassa luoda liikuntamahdollisuuksia passiivisesti ja satunnaisesti liikkuville. Liikuntatapahtumiin pääsääntöisesti osallistuttiin vapaa-ajalla, ja tämän vuoksi yhtiö ei ollut vakuuttanut tapahtumiin osallistujia.

Päätöksessä on otettu kantaa siihen, ovatko työkykytoimintaan liittyvät kulut vähennyskelpoisia arvonlisäverotuksessa uimahallin ja kuntosalin käyttömaksu-, lippu-, kenttä- ja salimaksuista, erilaisten liikuntalajien perusopetusmaksuista, pelivälineiden hankintakustannuksista ja kuntostarttikurssimaksuista. KHO on todennut, että kulut eivät ole arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoisia, koska yhtiön henkilökuntansa liikuntaa varten ostamia liikunta- ja majoituspalveluita ei ole pidettävä yhtiön verollista liiketoimintaa varten hankittuina vaan henkilökunnan yksityiskulutukseen liittyvinä hankintoina.

Tämä päätös tarkoittaa toisin sanoen sitä, että säännöllisen liikuntaohjelman puitteissa työkykytoimintaan sisältyvä henkilökunnan vapaa-ajalla järjestetty liikunta ei ole vähennyskelpoista. Sen sijaan KHO:n päätös ei muuta sitä, että työnantajan järjestämä yrityksen koko henkilökunnalle tai yksikölle tarkoitettu yhteisliikuntatapahtuma yrityksen määräämänä ajankohtana on vähennyskelpoinen KHO:n vuonna 98 antaman virkistyspäätöksen mukaisesti.

Tuntuu aika ihmeelliseltä nykypäivän maailmassa, että tilanne voi olla tällainen. Jos yrityksen henkilökunta ja yritys ovat valmiit yhteistoimin laatimaan liikuntaohjelman sillä tavalla, että se mahdollisimman hyvin palvelee sekä yrityksen tarpeita että henkilökunnan tarpeita, miten voidaan sitten oikeuden päätöksellä evätä mahdollisuus vähentää tällaisten kulujen arvonlisävero?

Olisi toivottavaa, että valiokunta pystyisi tässä tapauksessa myöskin tarkastelemaan tätä puolta asiasta, ja kun ymmärrän, että lain tarkoitus on se, että kaikilla mahdollisilla keinoilla pyritään tyky-toimintaa viemään eteenpäin, myöskin tarjoamaan yritykselle mahdollisuuden tällä tavalla joustavasti järjestää asiat niin, että se palvelee sitä tavoitetta, mikä sekä henkilöstöllä että yrityksellä on.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys n:o 114 uudeksi ehdotukseksi työterveyshuoltolaiksi on tietysti sinänsä aivan tärkeä asia. Siihen on tiettyjä muutospaineita olemassa, koska vanha lakihan, joka nyt edelleen on voimassa tällä hetkellä, tuli voimaan vuonna 79 eli siis yli 20 vuotta sitten. Tietenkin meillä on lainsäädännössä sen jälkeen tapahtunut muutoksia, myöskin suomalaisessa työelämässä on tapahtunut, ja on tiettyjä kansainvälisiä paineita ja EU:n normistoa. Tätä kautta vasten jo ymmärrän sen, että tämä laki on nyt uudistuksen kohteena.

Siis selviä tarpeita on, ja keskeisiä muutoksiakin on. Lakitekstistä voimme lukea, että siellä on useitakin tämmöisiä asioita, joista mainitsen nyt vain muutaman. Työterveyshuollon sisältöä määritetään työpaikkakohtaisesti työympäristön ja työyhteisön ja työntekijöiden terveydentilan perusteella tapahtuvan tarvearvioinnin näkökohdin. Tämä muun muassa on kuitenkin semmoinen seikka, joka on vanhankin lain mukaan tehtävissä suurin piirtein samalla lailla. Minusta myöskin muut keskeiset muutokset ovat aika lailla saman suuntaisia kuin vanhassa laissa.

Tämän takia tulin oikeastaan tänne muutaman asian puhumaan, sillä tämä lakihan koskee työnantajaa ja työntekijää ja siinä välissä olevia toimintamahdollisuuksia, työelämän riskejä, työstä koituvan terveydenmenettämisen vaaraa, miten siihen suhtautua.

Uusina elementteinä itse asiassa lainsäädännössä taidetaan esittää tyky-toimintaa, joka on tosi tärkeää, tarpeellista ja myöskin hyvää työterveyshuoltokäytäntöä. Mutta muuten koen jotenkin, että tämä laki olisi voitu kirjoittaa ehkä vielä vähän parempaan muotoon. Täytynee muistaa muun muassa se, että meidän työntekijämme kaikki ovat hengissä 24 tuntia vuorokaudessa ja 8 tuntia siitä tehdään töitä normaalisti ja 16 tuntia tehdään jotain muuta, altistutaan muille asioille, jotka välttämättä eivät ole työelämän asioita mutta vaikuttavat ihmisten terveyteen.

Kokonaiskäsitys olisi voinut ehkä tässä olla vähän parempi. Kun esitys nyt menee valiokuntakäsittelyyn, ajattelin täällä pyytää, että ne edustajat, jotka haluavat tähän paneutua, yrittäisivät verrata nyt voimassa olevaa lakia ja uutta ehdotusta keskenään, jotta ehkä vähän paremmin teksteistä saataisiin esille se, mikä tosiaan niin sanotussa uudessa laissa on uutta. Itse asiassa hämmästyin sitä, että aika vähän on selkeää uutta. Ymmärrän, että rahoituksen suhteen on tiettyjä asioita, jotka pitää tehdä toisin, ja on tiettyjä puutteita, joita esimerkiksi ed. Mäki-Hakola aivan ansiokkaasti äsken esitti. Mutta useimmat seikat olisivat olleet järjestettävissä myöskin vanhan lainsäädännön puitteissa.

Nämä näkökohdat halusin tuoda esille.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Tässä laissa ei tavattoman paljon ole uutta sen takia, että vanha lakikaan ei nyt aivan huono ole. Niin kuin ed. Akaan-Penttilä sanoi, sitäkin kehittämällä olisi voitu ehkä toimintoja edesauttaa. Se, mikä tässä muuttuu, on se, että ennalta ehkäisevän työterveyshuollon järjestäminen tulee nykyistä velvoittavammaksi. Suurissa yrityksissä ei käytännössä tule tapahtumaan oikeastaan mitään uudistusta, mutta pienten yritysten osalta, joissa tämä toiminta on joskus ollut vähän vajaatehoista, on tehtävä nykyistä enemmän.

Tähän tulee myös kuulumaan se, että yrityksissä on oltava työterveyshuollon toimintasuunnitelma. En tiedä, uskallanko nyt suoraan luvata, että ed. Mäki-Hakolan esille ottama ongelma tämän suunnitelman myötä poistuisi, koska oikeuden päätökset ovat aina oikeuden päätöksiä, mutta pitäisin aika yllättävänä, jos tämmöiseen suunnitelmaan kuuluva toiminta ei sitten olisi verotuksessa vähennyskelpoista. Se vaatisi minusta jo tuomioistuimelta aikamoista mielikuvitusta kirjoittaa sellaiset perustelut. Tässä suhteessa uskon, että tuo suunnitelma ja sen hyväksyminen kiteyttää sen, mitä voidaan katsoa yrityksen toimintaan kuuluvaksi menoksi ja mitä ei voida.

Ed. Akaan-Penttilä on aivan oikeassa, että ihmiset ovat muutakin kuin työntekijöitä. Meillä on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi, että meillä on erikseen työsuojelulaki ja sitten erikseen kansanterveyslaki, jolloin kansanterveyslaki sitten huolehtii siitä muusta ajasta. Voidaan tietysti kysyä, onko terveydenhuollon tiettyä eriarvoisuutta se, että meillä tavallaan aktiiviväestön, työssä olevan väestön, terveydenhuollosta ja esimerkiksi sen sairausvakuutuskorvauksista on säädetty eri tavalla kuin muun väestön, jakaako se terveydenhuoltoamme liiaksi kahtia. Toisaalta käytännön syyt puoltavat näitä näkökohtia. Työpaikka on kuitenkin erilainen ympäristö. Kotona ihmiset ovat vapaaehtoisesti, ovat itse vastuussa siitä ympäristöstä, missä ovat. Työelämässä tavallaan ollaan sen työnantajan määrittämässä ympäristössä, jolloin tietysti lainsäädäntö siitä, kuka on vastuussa mistäkin, on tältä osin erilaista.

Ed. Akaan-Penttilä on aivan oikeassa siinä, että samalla tavalla kuin työympäristö altistaa ihmisiä sairauksille, olemme havainneet, että muutkin ympäristöt altistavat ihmisiä sairauksille. Voisi olla huomattavasti taloudellisempaa huolehtia näistä muista ympäristöistä kuin hoitaa niitä sairauksia.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Työterveyshuoltolaki on ollut aika edistyksellinen Suomessa. Siinä mielessä varmasti monet asiat ovat olleet paremmassa kunnossa kuin monessa muussa maassa. Nyt kun tätä lakimuutosta on pitkään valmisteltu kolmikantaisesti, on päädytty tällaiseen ratkaisuun, että tämä kirjoitetaan uudelleen. Tietenkin sitä voi arvioida, miten nykyisin voimassa oleva laki, kohtuullisen hyvä laki on käytännössä toiminut. Niin kuin ministeri mainitsikin, isoissa yrityksissähän ei tämä kovinkaan paljon muutoksia tuo, koska monissa isoissa yrityksissä asiat on hoidettu jo tähän asti ja nähty ennalta ehkäisevän työsuojelun merkitys.

Mutta miten käytännössä sitten pienten yritysten asiantuntemus, tiedonsaanti ja ehkä johdonmukaisuus näissä asioissa saadaan toimimaan, on iso kysymys jatkossakin. Uudella lailla me emme pysty sitä turvaamaan, ellei meillä työsuojeluviranomaisten rooli ole sellainen, että he eivät ole pelkkiä "tarkastajia", jotka tulevat nuhtelemaan yrityksiä, vaan että heille tulisi toisenlainen rooli, joka voisi olla myös opastavampi. Ehkä sitä kautta me pystyisimme paremmin myös käytännössä noudattamaan näitä hyviä lakeja, joita täällä teemme.

Susanna Rahkonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ennalta ehkäisevän toiminnan merkityksen korostaminen on todella tärkeä asia, mutta yksi muutos tässä on. Se on 3 §:ssä 3 ja 4 kohdassa, joissa määritellään ammattihenkilöt ja asiantuntijat. Ammattihenkilöiksi ei tässä katsota enää fysioterapeutteja. Kun tässä laissa todetaan, että asiantuntijan käytöstä päättää ammattihenkilö eli tarve käyttää asiantuntijoita perustuu ammattihenkilön arvioon, siinä on se vaara, että näitä ei sitten aina käytettäisikään. Näin ainakin työfysioterapeutit itse pelkäävät.

Täällä todetaan, että näin ei ole tarkoitus tapahtua. Mutta kuinka tämä todella turvataan eli se, että työfysioterapeutteja, joiden tehtävänä on nimenomaan tuki- ja liikuntaelinvaivojen ehkäisy, ergonomiaan ja kuntoutukseen liittyvät asiat, todella käytetään jatkossakin eikä tapahdu niin, että heidän käyttönsä vähenee? Toivon, että tähän asiaan kiinnitetään jatkossa asian käsittelyssä huomiota.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Peruspalveluministeri Soininvaaran käyttämä puheenvuoro oli rohkaiseva siinä mielessä, että uskon, että tämä ongelma, joka on todella, kun puhutaan esimerkiksi isoista yrityksistä, suuren luokan markkamääräinen, euromääräinenkin, kysymys jatkossa. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että jos on vahvistettu säännöllinen liikuntaohjelma, sitä ei voida pitää sitten sellaisena suunnitelmana, jonka perusteella tällaiset vähennykset voitaisiin antaa.

Uskon, että ministeri omalla arvovallallaan myöskin vaikuttaa siihen, että tämä ongelma tulee poistumaan. Niin kuin totesitte, oikeuden päätökset ovat oikeuden päätöksiä, mutta niitä valitettavasti yritys joutuu kuitenkin tässä vaiheessa toteuttamaan.

Eero Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kiitän ministeriä hänen kommenteistaan, ja koska hän on vielä paikalla, niin haluan kiinnittää esimerkinomaisesti huomiota yhteen asiaan, joka minusta vanhassa laissa oli paremmin kuin tässä uudessa. Vanhassa sanottiin niin, että työelämän vaarojen selville saamiseksi työterveyshenkilöstö on velvollinen käymään työpaikalla, tutustumaan kaikkiin siellä oleviin altisteihin, tekemään niistä tarpeelliset muistiinpanot sekä informoimaan työväestöä ja tämän jälkeen järjestämään määräaikaiset terveystarkastukset.

Nykyisessä laissa näin selkeästi tätä asiaa ei sanota. Se on kätketty vähän taitavammin 4 §:n sisälle, mutta minusta se edellyttää kyllä hyvin taitavaa ammattihenkilöstöä jatkossa, että voidaan tehdä niin kuin aikaisemminkin on tehty tältä osin. Siinä mielessä ed. Rahkosen kommentit ammattipätevyydestä olivat ihan oikeaan osuneita.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Jo hallituksen esityksen n:o 106 kohdalla viittasin tänään tähän asiaan. Nimittäin siinähän todetaan, että työsuojeluhenkilörekisteriin ilmoitetaan työterveyshenkilöstö. Nyt työterveyshenkilöstöä ollaan siten sisällöllisesti muuttamassa, että kuntoutusta antava fysioterapia jäisi ulkopuolelle muodollisesta työterveyshenkilöstöstä. Tässä asiassa, niin kuin täällä aikaisemminkin on puhuttu, on oltu varsin paljon liikkeellä ja käännytty kansanedustajien puoleen.

Mutta ennen muuta ongelmahan lienee siinä, että jos nämä palvelut todellakin vain ulkoistetaan työterveydenhoidossa, siinä on aina pieni kynnys, taloudellinenkin kynnys, hankitaanko palveluja ja annetaanko työterveyshuollon toimesta kuntoutuspalveluja samalla tavalla kuin tähän saakka on tehty. Asia on vakava ja tärkeä ja koskettaa ei ainoastaan näitä fysikaalisen hoidon työntekijöitä vaan toki ennen muuta terapiaa vaativia ihmisiä eli yritysten työntekijöitä.