Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään päivällä paljon keskusteltiin myös tästä kuntaremontista. Minä itse toki henkilökohtaisesti jotenkin vielä käsitän sen, että pieniä muutaman tuhannen kuntia pyritään naimakaupoilla saamaan yhteen hakeaksemme säästöjä ja turvaamaan peruspalvelut. Sen jotenkin vielä ymmärrän, jos se on aidosti tämä se lähtötilanne.

Tällä viikolla kuitenkin, kun olimme Vantaan kaupungin edunvalvontatoimikunnan kanssa tapaamassa kuntaministeri Virkkusta, minua jäi vaivaamaan se, että kuntayhdistymiskeskustelu on käytävä myös Helsingin ympärillä. En voi ymmärtää sitä, mitä säästöjä esimerkiksi Vantaan ja Helsingin yhdistämisestä saataisiin aikaiseksi. Kuka pystyisi johtamaan 800 000 asukkaan suurkolhoosia, jossa on 65 000 työntekijää? Kuka pystyisi johtamaan sellaista konklaavia tehokkaasti? Siitä ei ole mitään kokemusta kenelläkään. Tuskinpa siihen kokoomus—vihreä-paletti pystyisi, epäilen.

Uudenmaan liitolla, jolla on 10 miljoonan euron budjetti, yritetään saada näitä maankäytön ja liikenteen solmukohtia pääkaupunkiseudulla yhteen. Mutta se näyttääkin olevan toisarvoinen tapa kehittää kuntien välistä yhteistyötä, koska joillekin on pakkomielle se, että yhdistämistä on tehtävä, se vain on aitoa kuntaremonttia.

Nyt ministerit eivät ole paikalla, mutta olisin halunnut kysyä sitä — tietysti kokoomuksen edustajia täällä on vielä paikalla — kunnioittaako hallitus edelleen lupaamaansa valinnanvapautta siinä, että se ei pakosta yhdistä kuntia valtiontukikikkailun keinoin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän budjetin yleiskeskusteluun haluan käyttää puheenvuoron ja todeta, että kun budjettia on käsitelty eduskunnassa noin kahden kuukauden ajan, on kuultu satoja asiantuntijoita ja valtiovarainvaliokunta on laatinut perusteellisen mietinnön näitten asiantuntijakuulemisten pohjalta, mutta eduskunnan mahdollisuus vaikuttaa tänä vuonna budjetin loppusummaan näkyy siinä, että budjetin loppusumma hallituksen esitykseen nähden nousee noin 40 miljoonalla, mikä tarkoittaa noin 0,8:aa promillea koko tästä budjetista. Merkittävä osa tästä eduskunnan jakovarasta menee vuosittain aina jo kertaalleen tehtyjen lisäysten uusimiseen, ja näiden toistuvien lisäysten pyörittely eduskunnassa on kyllä aika lailla tarpeettoman tuntuista. Valtiovarainministeriön tulisikin lisätä eduskunnan arvioimat kohteet suoraan seuraavan vuoden budjettiin. Esimerkkejä tällaisista kohteista, joita aina vuosittain eduskunta on lisännyt, ovat esimerkiksi 4H-toiminta, ProAgria, ammattikalastajat, Kuurojen maailmanliitto ja lukuisat sivistys- ja ystävyysjärjestöt.

Hallituksen esitys talousarvioksi sisälsi merkittäviä sopeutustoimia, jotka nyt eduskunta siis päättää. Vuositasolla valtiontaloutta yritetään kohentaa 2,5 miljardilla vuoteen 2015 saakka. Leikkaukset ja veronkiristykset ovat talouden tilanteeseen nähden ja julkisen talouden kestävyyden kannalta todella välttämättömiä, mutta voidaan kuitenkin olla eri mieltä siitä, osuvatko kaikki toimenpiteet oikeudenmukaisesti tai perusteltuihin kohteisiin.

Herra puhemies! Puolustusvoimien määrärahat on yksi tällainen esimerkki. Ne tulevat vuonna 2015 olemaan jopa 825 miljoonaa euroa vähemmän kuin ne olisivat olleet ilman seuraavien vuosien leikkauksia ja normaaleilla indeksikorotuksilla. Tämä on noin kolmasosa Puolustusvoimien vuotuisista määrärahoista. Jollei säästöjä saada puolustusvoimauudistuksessa paikattua, on Suomi vaarassa menettää uskottavan puolustuskykynsä. Siksi on myös tärkeää, että reserviläisten kertausharjoitusten vähentymistä paikataan nyt eduskunnan lisäämällä määrärahalla vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.

Liikenteen puolella huolestuttavaa on rahoituksen suhteellinen painottuminen pois maantieliikenteeltä. Suomessahan jopa yli 90 prosenttia henkilö- ja tavaraliikenteestä kulkee maantiellä kumipyörillä. Tästä huolimatta valtion budjetissa suunnataan vain 528 miljoonaa euroa perustienpitoon ja jopa 315 miljoonaa euroa radanpitoon. Onkin syytä tarkkaan jatkossa miettiä, mikä on liikenteen rahoituksen vaikuttavuus maassamme. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto on puuttunut maaseudun ja maa- ja metsätalouden kannalta sekä tietysti maaseutuelinkeinojen toimintaedellytysten kannalta tärkeiden yksityisteiden rahoitukseen. Hallituksen 15 miljoonan euron leikkausta paikataan nyt eduskunnassa 5 miljoonalla, mikä on eduskunnan tämän vuoden budjetin suurin yksittäinen lisäys. Maa- ja metsätalouden osuus eduskunnan tekemistä lisäyksistä mukaan lukien tämä liikenteen puolella oleva yksityistiemäärärahalisäys onkin reilusti yli 20 prosenttia koko eduskunnan tekemistä muutoksista. Maaseutu on siis selvästi ollut eduskunnan painopisteenä.

Lisäksi, vaikka hallitusohjelmassa sovittiin näitten kehitysyhteistyömäärärahojen jäädyttämisestä, on edelleen tässäkin yhteydessä todettava, että määrärahat lisääntyvät 50 miljoonalla eurolla. Samanaikaisesti pitää muistuttaa siitä, että monilta järjestöiltä täällä meillä koti-Suomessa leikataan rahoja, millä on suoria vaikutuksia näiden toimintaan.

Herra puhemies! Vielä lopuksi haluan todeta vaan yhteenvedonomaisesti, että talousarvion loppusumma on 52 miljardia euroa, josta yli 7 miljardia katetaan velanotolla. Hyvän alkuvuoden ansiosta Suomen bkt kasvaa tänä vuonna ehkä reilusti yli 3 prosenttia, mutta kasvussa on loppuvuonna ollut merkittävä pudotus: kasvu supistuu jopa 1,8 prosenttiin nyt loppuvuonna. Jos hidas kasvu jatkuu ensi vuonna tai peräti pysähtyy, on sopeutustoimien riittävyyttä arvioitava nopeasti uudelleen. Tämä tehdään, jos velan osuus bkt:stä ei laske ja jos alijäämä asettuu yli 2 prosenttiin. On siis todennäköistä, että ennen kuin lehdet ehtivät ensi keväänä edes puuhun, budjetti on pitänyt jo avata uudelleen.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puheenjohtaja! Talousarviossa vuodelle 2012 on parasta työn arvostuksen, kannustavuuden lisäämispyrkimykset. Suomen hyvinvointi riippuu yksinomaan suomalaisen työn kasvusta. Meidän suomalaisten on syytä lisätä omaa osuuttamme maailman rakentamisessa. Vain siten me voimme maksaa kohta liian suureksi paisuvan velkamme ja tulevaisuuden palveluhaasteet kansakuntamme vanhentuessa.

Työn arvostus näkyy esimerkiksi siinä, että ansiotuloverotusta ei kiristetä, sekä siinä, että yritysten kilpailukykyä parannetaan alentamalla yhteisöverokantaa 1,5 prosenttiyksiköllä. Myös kasvuyritysten rahoitusmahdollisuuksista osittain huolehditaan esimerkiksi Finnveran viennin jälleenrahoituksen parantamisella. Työn arvostusta ovat myös nuorten yhteiskuntatakuu sekä pitkäaikaistyöttömyyden torjumisen lisäpanostukset. On myös positiivista, että hallitus torjuu sellaiset ratkaisut, joilla ajaisimme lisää yrityksiä Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä kustannuksensa kattavien vientityöpaikkojen lisääminen riippuu kilpailukyvystämme huolehtimisen onnistumisesta.

Kansakunnan yhtenäisyys on toivon ja yhteiskunnan edellytys. Hallituksen esitys rakentaa yhtenäisyyttä harkituilla leikkauksilla, maltillisilla veronkorotuksilla, kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korotuksilla, veteraanien kuntoutusrahojen täydennyspanostuksella, panostamalla uusiin liikennehankkeisiin, muun muassa Seinäjoki—Oulu-ratayhteyden parantamisella, sekä jatkamalla vanhuksille, asunnottomille ja vammaisille asumiseen myönnettävää investointiavustusta.

Kuntauudistuksen tarpeellisuus lienee kaikille selviö. Hallinnosta palveluun on oikea tie. Se tulee ottaa ohjeeksi myös tulevassa valtionosuusuudistuksessa. Oman huomioni mukaan siinä on todella paljon ehkä kirveelläkin työtä.

Huolissani olen erityisesti Suomen valtion velkaantumiskehityksestä. Näyttää nimittäin siltä, että valtionvelan korot tulevat nousemaan neljänneksi suurimmaksi pääluokaksi muutamassa vuodessa ohittaen muun muassa maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä puolustusministeriön pääluokat. Korkojen lisäksi lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat maksamaan valtiolle velkamme lyhennykset meidän hoitamisemme ohella.

Yhtä asiaa talousarviossa haluan sen positiivisuudesta huolimatta kritisoida. Nimittäin kiinteistöveron poistaminen verotulotasausjärjestelmästä olisi pitänyt jättää valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistukseen.

Ensimmäistä kertaa haluan myös kommentoida oppositiota. Kelamaksun palauttaminen, jota perussuomalaiset esittävät, on torjuttava. Kelamaksu on kansaneläkemaksu. Yritykset maksavat työeläkemaksuja. Työeläkkeen saaja ei saa kansaneläkettä. Kelamaksu ei millään tavalla liity työntekoon vaan on ylimääräinen työn hintaa korottava maksu. Se rokottaisi nimenomaan yritysten työllistämistä, sillä se lisäisi työllistämisen sivukuluja. Palautuessaan kelamaksu on pois työntekijän palkasta ja lisänä kuluttajan maksamissa hinnoissa. Se leikkaa myös vientimme muutoinkin huonoksi vajonnutta kilpailukykyä ja samalla suomalaista työtä.

Arvoisa puhemies! Suomessa on valitettavasti vieläkin tulossa olevan talven aikana etsittävä yhtenäisyyttä ja yhteisiä näkemyksiä suomalaisen työn lisäämiseksi todennäköisesti edessä olevan taantuman ja, väärin toimien, myös laman torjunnassa. Työllisyysasteen nostaminen ja työttömyyden laskeminen pohjoismaiselle tasolle on muutoinkin edessä. Etenkin tässä taloustilanteessa se on kova haaste, mutta siinä on onnistuttava.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Käsittelyssä oleva budjetti ensi vuodelle sisältää pieniä ja suurempia konkreettisia tekoja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi yhteiskunnassamme.

Tässä ajassa, kun taloudesta kuullaan ennätyshuonoja uutisia toisensa perään ja valtiontalous kaipaa kipeästi vahvaa tasapainottamista, hallitus parantaa historiallisesti työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea heti ensi vuoden alusta. Konkreettinen korotus on 120 euroa kuukaudessa. Tässä korotuksessa on huomioitu myös asumistuen vaikutus eli työttömyyspäivärahoja vastaavasti korotetaan asumistuen tulorajoja. Tällä varmistetaan se, että työtön saa aidosti korotuksen itselleen. Tämä on yksi esimerkki, jossa on vahva linjanmuutos nähtävissä. Tämä hallitus ei tee silmänkääntötemppuja, vaan parantaa heikompiosaisten asemaa ihan aidosti ja ihan oikeasti.

Hallitus on lähtenyt korottamaan ensisijaisten etuuksien tasoa, jotta merkittävä osa ihmisistä voidaan pitää poissa toimeentuloluukuilta. Näin kunnissa jää sosiaalityön kohdalla paukkuja paremmin kaikkeen muuhun arvokkaaseen työhön. Niille, jotka toimeentulotukeen joutuvat turvautumaan, on myös luvassa helpotusta toimeentulotuen korottamisen myötä.

Arvoisa herra puhemies! Työllisyys on keskeinen asia, johon hallitus panostaa tällä vaalikaudella ja jo tulevan vuoden budjetissa. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen on kunnianhimoinen hanke. Se alkaa toteutua jo ensi vuonna monin eri toimenpitein, ja täysimääräisenä se astuu voimaan vuonna 2013. Sen myötä jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Olen itse varsin tyytyväinen, että nykyisen hallituksen yksi kärkihanke on puuttua harmaaseen talouteen. Hallitus on tarttunut määrätietoisesti harmaan talouden ongelmaan ja alkaa ensi vuonna laittaa sitä oikeasti käytännössä kuntoon. Toimenpidelista on pitkä, ja sen toteuttamisen kanssa on odoteltu jo liian kauan. Keskustajohtoinen hallitus jätti nämä toimenpiteet toteuttamatta, vaikka yksimielisyys siitä, mitä asialle pitäisi tehdä, oli ollut olemassa jo pitkään viime vaalikauden puolella.

Viime hallituksen haluttomuus ja vitkastelu harmaan talouden torjunnan, pitkäaikaistyöttömyyden torjunnan ja työmarkkinoiden sopimuskulttuurin kehittämisessä on tarjonnut tälle tuoreelle hallitukselle pitkän listan kiireistä tehtävää. Nyt on onneksi laitettu toimeksi. Ratkaiseva saavutus oli hiljattain solmittu erittäin kattava raamisopimus, joka palauttaa luottamusta ja ennustettavuutta koko yhteiskuntaamme, ja tästä erityiskiitos hallituksen puolelta kuuluu valtiovarainministeri Urpilaiselle ja työministeri Ihalaiselle.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt taisivat lähteä kokoomuksen edustajat pois täältä. (Eero Suutari: No ei lähtenyt!) Olisin halunnut antaa pienen vinkin, kun täällä tuli puhe siitä, että bruttokansantuote ei varmasti tule olemaan ensi vuonna sitä, mitä on suunniteltu, joten leikkauslistat tehdään varmasti tuossa ennen kevättä uudelleen, revitään budjetti auki. Voisin antaa pieniä vinkkejä, mistä voisi leikata niin, ettei tunnu missään, ja luulen, että se olisi ihan oikeudenmukaista.

Esimerkkinä lahja-apu Venäjälle lähiyhteistyörahoista: Nythän siitä leikattiin jo 10 miljoonaa, mutta sinne jäi vielä 6 miljoonaa. Venäjä tuskin tarvitsee Suomelta 6:ta miljoonaa euroa rahaa. Heillä on öljyä ja heillä on rahaa laittaa 500 miljardia aseitten kehittämiseen ja muuta, joten se raha voidaan ihan hyvällä omallatunnolla heittää punakynällä yli ja laittaa se parempiin käyttöihin.

Sitten toisena hyvänä esimerkkinä on Ahvenanmaan sähkökaapeli, mistä mainitsin aikaisemminkin. Ahvenanmaalta ei lamppu sammu, vaikka sitä ei rakennettaisi ensi vuonna. Sinne tulee edelleen sähköä, sitä hommaa joudutaan vaan pitkittämään. 50 miljoonaa euroa uuden kaapelin rakentamiseen tällaisessa taloustilanteessa on aivan käsittämätön tilanne.

Sitten kansainvälinen ilmastosopimus, 500 miljoonaa euroa. Kanadakin irtautuu itse monesta sopimuksesta sen takia, koska Yhdysvallat, Kiina, Intia ja moni muu ei niihin lähde mukaan, mutta Suomi kuitenkin laittaa sinne rahaa. Se, miksi kritisoin sitä hiukan, johtuu siitä, että me päättäjät puhumme kestävästä kehityksestä mutta samanaikaisesti me hyväksymme sen, että maailmassa valmistetaan jatkuvasti epäkelpoja tuotteita, jotta kulutus saadaan kasvuun. Kulutuksen ylläpitämiseksi pidetään tämmöistä keinotekoista ilmastosopimusta ja muuta korvaamaan sitä huonoa politiikkaa, jolla sallitaan tämmöinen turha kehittyminen, mikä saastuttaa maapalloa.

Näitä olisi monia muitakin hyviä ehdotuksia, mutta eiköhän sovita, Suutari, että viet aluksi nämä terveiset sinne teidän ryhmään.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tietysti kuulostaa siltä, että näistä saataisiin heti rahat pois, mutta tuosta lähialueyhteistyöstä otettuna se 6 miljoonaa tarkoittaa sitä, että ne sovitut projektit, joita siellä on tehty ensi vuodelle, sitten kariutuisivat, ja ne ovat suomalaista työtä, ettei sitä nyt ihan sillä tavalla voi tehdä. Tosin täällä on kyllä edustaja Kettusen aloite tästä, että vähennetään 3,5 miljoonalla lähialueyhteistyötä ensi vuonna. Tuosta ilmastosopimuksesta voisin kommentoida sen verran, että eikö meidän sitten pidäkään pitää kiinni siitä, että tämä maailma pelastuu?

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Toki, Suutari, meidän täytyy tehdä osuutemme ilmaston hillitsemiseksi, että tämä maapallo ei tuhoudu omaan mahdottomuuteensa ja ahneuteensa, mutta toisaalta on vaikea uskoa, että nämä keinot ovat niitä, joilla aidosti sitä edistetään. Rahan siirtäminen jonnekin keinotekoisesti ilmastokauppaa tekemällä ei oikeasti vähennä sitä maailman saastumista, joten meidän täytyisi tehdä aivan uudenlaista politiikkaa juuri siten, että me voisimme aidosti suojella yhteiskuntaamme turhalta kuluttamiselta, ja siihen meillä olisi keinoja, jos me haluaisimme niitä käyttää. En tarkoittanut, että koko 500 miljoonaa pannaan pois, mutta ainahan niistä voisi vähän nipistää, koska nyt kun talkoita tehdään, niin talkoisiin lähtevät muutkin kuin vanhukset ja sotaveteraanit ja lapsiperheet ja opiskelijat ja koulut ja opistot ja ammattikoulut, joilta leikataan jatkuvasti — puhumattakaan siitä, kuinka paljon kunnilta leikataan rahaa, yli 600 miljoonaa. Kun kaikkien täytyy osallistua talkoisiin, niin se olisi ihan hyvä juttu, että se menisi kautta linjan sitten.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkin on niin, että nämä ilmastosopimukset on tehty ennen meidän aikojamme eikä tämänhetkinen eduskunta ole niitä ollut sorvaamassa tai hyväksymässä. Mutta suomalainen lähtee yleensä siitä, että me sovitut asiat pidämme. Tästä, että irtaudutaan sopimuksesta, pitää kyllä todella keskustella tarkasti, mitä vauriota siitä syntyy. Toivoisin, että sieltä sitten aloitteita syntyisi.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä siitä sopimuksesta. Toki meidän täytyy maineemme pitää, pitää sanastamme kiinni, mutta yhteiskunta muuttuu. Globaali talous ajaa kaikki valtiot uudelle päätöskierrokselle, joten tokihan meitä ymmärretään myös, jos me joudumme jossain asiassa säästämään.

Ihmettelen kuitenkin sitä, että me olemme samanaikaisesti tekemässä semmoisia sopimuksia Brysseliin päin, että meillä on nytten jo mennyt 14 miljardin takaukset siellä suomalaisten veronmaksajien rahoja, ja tämän päivän lehdet puhuvat, että tässä voi olla jopa valtion budjetin verran, kun ne vaikutukset kertaantuvat. Miksi me olemme valmiita tekemään semmoisia sopimuksia, jotka vievät meidän viimeisenkin selkäno-jan, kun se vaikea aika tulee? Nythän meillä ei ole tulevaisuudessa varmasti mitään mahdollisuutta elvyttää suomalaista kansantaloutta ja hyvinvointia, kun se lama tänne Eurooppaan saapuu. Siinä mielessä toivoisin hallitukselta vastuunalaista politiikkaa, että ei mennä silmät ummessa Brysseliin avoimen sekkikirjan kanssa antamaan niille tummasilmäisille kavereille meidän päätöksentekoa.