3) Valtion tilinpäätöskertomus 2011;
Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle valtion
varainhoitovuoden 2011 tilinpäätöksen
ja valtion tilinpäätöskertomuksen tarkastuksesta
jatkui
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan työskentely
on ollut erittäin mielenkiintoista tämän
vuoden aikana, jonka olen ollut kyseisen valiokunnan jäsen. Olemme
törmänneet moniin keskeisiin yhteiskunnallisiin
ongelmiin, joita parhaamme mukaan pyrimme korjaamaan niillä toimenpiteillä, jotka
ovat meidän käytettävissämme.
(Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Anteeksi, edustaja Ruohonen-Lerner. — Olisi kohteliasta
ja hyvien tapojen mukaista, että kun täällä puhutaan
tärkeästä asiasta, joko kuunneltaisiin tai
siirryttäisiin pitämään kokousta
tämän salin ulkopuolelle. — Olkaa hyvä,
edustaja Ruohonen-Lerner, voitte jatkaa.
Verovaje on suuri ongelma meillä. On lukuisia yrityksiä,
jotka menevät konkurssiin ja jättävät
maksamatta, ja niiltä ei saa sitten tietenkään
perittyä verojäämiä, ja me liikumme
3—4 miljardin euron luvuissa. Kun ajattelemme kestävyysvajetta,
mikä meillä tällä hetkellä on,
niin pelkästään verojäämillä voisimme
paikata tuntuvasti tätä meidän kestävyysvajettamme,
joten verojen karhuntaan, perintään, pitäisi
kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota
ja keinojen pitäisi ehkä olla järeämpiä kuin
niiden keinojen, joita meillä on Suomessa tällä hetkellä käytössä.
Täällä eduskunnassa edellisellä kaudella
on muutettu esimerkiksi sitä lainsäädäntöä,
jolla säädetään verotustietojen
julkisuudesta. Valitettavasti kehitys on ollut sellainen, että on
pyritty piilottamaan kansalaisten verotustietoja, esimerkiksi siten,
että kuntakohtaiset verotustiedot verovelvollisten kohdalla
on poistettu ja on siirrytty isompiin alueisiin, jolloin esimerkiksi
Uudellamaalla on yli miljoona nimeä samassa rekisterissä,
joten siitä massasta on hurjan vaikea poimia niitä keskeisiä ja
merkittäviä tietoja, joita olisi hyvä olla
kansalaisten tiedossa siitä, miten meidän maassamme
tulokehitys menee eteenpäin. Meillähän
ovat tuloerot kasvaneet hyvin paljon viimeisten vuosien aikana.
Syrjäytyminen ja yhteiskunnalliset ongelmat sitä kautta
ovat lisääntyneet paljon, ja on hyvin tärkeätä kansalaisten
kannalta tietää, mikä on tämä kehitys
tulopuolella. Sen takia kaikki nämä tulotiedot
olisi ollut parempi säilyttää vanhassa
järjestelmässä, niin kuin ne olivat,
jolloin oli helpompi sitten mediankin hakea näitä verotustietoja
rekistereistä, jotka olivat julkisia. Samaten varallisuustiedot
on piilotettu. Se hankaloittaa myös sitä, että ei
pystytä niin helposti seuraamaan varallisuuden kehitystä meidän
maassamme.
Ennen kaikkea tarkastusvaliokunnassa on käsitelty harmaata
taloutta ja siihen liittyviä ongelmia, ja kuten kaikki
tiedämme, harmaa talous on voimakkaasti esillä rakennuspuolella,
rakennus-, ravintola-, palvelupuolella. Rakennuspuolelta
julkisuudessa on ollut viime aikoina esimerkiksi Helsingin kaupungin
tapaus, jossa Helsingin kaupunki oli tilannut lisä- ja
muutostöitä ja niistä oli maksettu ja
ilmeisesti sitten on epäilty, että ne lisä-
ja muutostyölaskut eivät ole olleet asianmukaisia
eli on maksettu ilmasta. Olen itse törmännyt pitkän
poliittisen urani aikana useita kertoja vastaavanlaisiin lisä-
ja muutostöihin, joita rakennusliikkeet ovat tehneet ja
sitten ovat päässeet rahastamaan kyllä aika
suolaisesti kuntien yksiköitä juuri siksi, että lisä-
ja muutostöitä ei ole kilpailutettu asianmukaisesti
ja sitten on vain yksi mahdollinen tekijä.
Olen oikein tyytyväinen siihen, että tarkastusvaliokunta
on päässyt tutustumaan Senaatti-kiinteistöjen,
joka liikuttelee hyvin merkittäviä summia meidän
yhteisiä varojamme, toimintaan, ja nämä toimitilat,
joita Senaatti-kiinteistöt on järjestänyt
valtion laitoksille ja kaikenlaisille organisaatioille, ovat olleet
erityisen tarkastelun kohteena. Ongelma sielläkin on ollut
huonosti rakennetut toimitilat, joita ei ole asianmukaisesti aina valvottu,
ja valitettavasti sitten saneerauskustannukset on maksatettu tilojen
vuokralaisilla, vaikka huonosta rakentamisesta pitäisi
aina vastuuseen joutua sen rakennusliikkeen, joka on työnsä huonosti
tehnyt. Mutta onneksi nyt saimme tänne tarkastusvaliokunnan
kannanoton, jossa todetaan, että eduskunta edellyttää,
että hallitus huolehtii siitä, että valtion
toimitilapalvelujen toteutuksessa otetaan aiempaa paremmin huomioon virastojen
ja laitosten toimitilatarpeet ja erityisesti toimitilojen muutostarpeet
sekä tyhjäksi jääneisiin toimitiloihin
hankitaan mahdollisimman pian uudet käyttäjät.
Tarkastusvaliokunta jatkaa edelleen tämän asian
tarkastelua ja käsittelyä, joten toivon mukaan
saamme näihin ongelmiin ratkaisuja pikaisessa aikataulussa.
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Talousarvio laajeni 17.1 §:n
mukaan. Hallitus antaa eduskunnalle kertomuksensa valtiontalouden
hoidosta. Tilinpäätöskertomukseen sisällytetään
muun muassa valtion tilinpäätös ja tiedot
talousarvion noudattamisesta. Kertomukseen otetaan myös
valtion liikelaitosten tuloslaskelmat ja taseet. Tarkastusvaliokunnassa
on tutustuttu myös VTV:n eli Valtiontalouden tarkastusviraston
antamaan erilliskertomukseen. Seuraavassa otan esille muutamia havaintojani
viime vuoden toiminnasta.
Suurta välinpitämättömyyttä osoittaa
valtionhallinnossa se, että perustuslain ja eduskunnan päätösten
vastaisesti talousarvion määrärahojen ja
valtuuksien ylityksiä tapahtuu jatkuvasti. Tämänkaltaisessa
laittomuudessa on kunnostautunut erityisesti Liikennevirasto. Huomautuksista huolimatta
laittomuudet ovat jatkuneet virastossa useiden vuosien ajan. Viraston
johdon on syytä kiinnittää erityishuomiota
talousarviosäännösten vastaiseen toimintaan.
Arvoisa puhemies! Lepsuutta annettujen ohjeiden vastaisesta
toiminnasta esiintyi viime vuonna myös eräissä muissa
tarkastuskohteissa. Ohjeistuksesta huolimatta monet hallinnonalat eivät
ole esittäneet tavoitteiden saavuttamista taulukkomuodossa.
Tästä johtuen tavoitteista ei ole annettu minkäänlaista
raporttia. Erityismoitteet annan tässä yhteydessä valtiovarainministeriölle
ja valtioneuvoston kanslialle, joissa pitäisi olla riittävästi
tietoa ja taitoa hoitaa asiat annettujen ohjeiden mukaisesti.
Valtion vuoden 2011 tilinpäätöskertomuksessa
on erinomainen katsaus valtioneuvoston kanslian omistajaohjauksesta
koskien julkisia eli pörssiyhtiöitä.
Sen sijaan niin sanotuista listaamattomista yhtiöistä on
raportoitu niukasti. Raportointi ilmoittaa vain saatujen osinkojen
määrän, joten tämänkaltaista
raportointia tulisi kehittää. Henkilökohtaisesti
olen tykästynyt Valtiontalouden tarkastusviraston toimintaan.
Virasto on tarkastustyössään kiinnittänyt
huomiota oikeisiin asioihin. Kokemuksesta entisenä reviisorina
tiedän, että tarkastusvirasto pelkästään
olemassaolollaan ennalta ehkäisee tietoisia väärinkäytöksiä ja
niiden suunnittelua.
Arvoisa puhemies! Tarkastusvirasto seuraa tarkastusvaliokunnan
mietintöjen perusteella eduskunnan päätösten
ja kannanottojen toteutumista. Tarkastuksen piiriin kuuluu myös
hallituksen raportointi asioista, jos eduskunta on sitä edellyttänyt.
Finanssipolitiikan jatkuvasta tarkastuksesta raportoidaan säännöllisesti
eduskunnalle niin sanotuilla erilliskertomuksilla. Tarkastusvirasto
käsitteli viime vuoden aikana 58 kanteluasiaa ja 22 väärinkäytöksestä tehtyä ilmoitusta.
Mielestäni Valtiontalouden tarkastusvirasto on yksi tärkeimmistä valtion
virastoista. Viraston resurssit ovat kuitenkin alimitoitetut suhteessa
viraston työtehtäviin ja merkitykseen hyvän hallinnon
ylläpitämisessä ja varmentamisessa.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Esittelin viime perjantaina mietinnöstä tärkeimmät
kohdat. Kertaan verovajeesta muutaman seikan niin sanotusti yleisön
pyynnöstä — muutamat edustajat ovat toivoneet,
että asia vielä kertaalleen selvitettäisiin.
Esitämme siis eduskunnalle hyväksyttäväksi — ja
rohkenen epäillä, kun vastalauseita ei ole tullut,
että myös hyväksytään — että hallitus
velvoitetaan viimeistään vuoden 2013 kertomuksen yhteydessä verovajeen
osalta omalta osaltaan kertomaan, miten se on selvittänyt,
kuinka suuri verovaje on, ja millä toimin hallitus aikoo
jatkossa verovajetta vähentää.
Tämä metodi, millä parlamentille
ollaan vastuuvelvollisia verovajeprobleemasta erikseen, on käytössä useissa
OECD-maissa, joista kuuluisin ja ehkä malliesimerkki on
Kanada. Mutta hyvin useat EU-kollegamme Euroopan kansallisissa parlamenteissa
käsittelevät verovajeen arvioitua kokoa ja sen
syntyhistoriaa ja sitä vastaan taistelua vuosittain aina,
kun mietitään valtiontalouden hoitoa. Nyt siis
esitämme, että tämä käytäntö tästä eteenpäin
tulisi Suomeenkin. Suomessa sitä ei toistaiseksi siis ole.
Verohallitus arvioi, että verovaje — siis
se summa, joka jää perimättä,
jos saataisiin perittyä kaikki, mitä eduskunta
on verolaeilla määrännyt — on
4—8 miljardia euroa vuosittain. Bruttokansantuotteesta
prosentteina tämä on 4—6, siis bruttokansantuotteesta
4—6 prosenttia, ja verokertymästä 7—9.
Jos Verohallitus on oikeassa tässä arviossaan,
josta siis nyt tivaamme hallitukseltakin arviota, seisooko hallitus
Verohallituksen — Verohallitushan on itsenäinen
viranomainen — arvioiden takana, niin on päivänselvää, että meillä on
myös tässä budjettikäsittelyssä ollut
iso aukko, kun tätä isoa, miljardiluokan summaa
ja sen pienentämismahdollisuuksia ei ole säännönmukaisesti,
standardoidusti käsitelty tässä salissa
siinä yhteydessä, kun puhumme tuloista ja menoista.
Tämän takia siis esitämme tämmöistä uutta
käytäntöä.
Verohallitus on nyt nimittänyt 40 ihmistä pääsääntöisesti
siirtoina käymään yhden alakysymyksen
eli niin sanotun siirtohinnoittelun kimppuun. Verohallitus myöhemmin
täsmensi asiantuntijakuulemisessa antamaansa lukua ja sanoi, että vuositasolla
he arvioivat, että pelkästään
yritysten siirtohinnoittelusta johtuva menettely — siis
se, että yritys kansainvälisen konsernin sisällä maksaa
itselleen, oman konsernin sisällä, sisäisiä laskuja
niin, että saa näyttämään
Suomessa tapahtuvan voiton pienemmältä tai jopa
nollalta, ja näin välttää Suomessa,
korkean verotuksen maassa, verojen maksun — oli siis tarkentavan arvion
mukaan 320 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän siirtohinnoittelun
kimpussa on nyt 40 tutkijaa, ja tarkastusvaliokunta tulee hyvin
tarkkaan seuraamaan, riittääkö tämä 40
ja miten he toimivat.
Samaan aikaan Verohallitus on myös lanseerannut veroriskikartan,
ja ajatukseni onkin, että sitten kun hallitus alkaa puheena
olevaa esitystä noudattaa, jos eduskunta nyt yhtyy meidän
esitykseemme tästä vuosittaisesta käsittelystä,
niin hallitus myös ottaisi vastuulleen tämän
veroriskikartasta seuraavien analyysien tekemisen. Meidän
mietinnöstämme näette, mitä Verohallitus
on arvioinut, mutta sen veroriskikartan mukaan verovajetta aiheuttavat
rekisteröinnin puutteet, ilmoittamatta jättäminen,
vääränsisältöiset ilmoitukset,
erehdykset ja tahattomat virheet, osittain myös tulkinnalliset
asiat, mutta myös aggressiivinen verosuunnittelu, maksuviivytykset,
puutteet ja harmaa talous. Jos, hyvät edustajat, hyväksytte
esityksemme, niin tästä eteenpäin verovaje tulee
olemaan keskustelussamme pakollisesti aina, kun käsittelemme
valtion tuloja ja menoja. (Kauko Tuupainen: Hyväksymme
esityksen!)
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Tässä edelliset kollegat
jo hyvin esittelivät valiokunnan mietintöä.
Toteaisin vielä tarkastusvaliokunnan toiminnasta sen, että saattaa
kuulostaa jopa aika koomiselta, että politiikka pois tarkastusvaliokunnasta,
mutta ainakin tähän asti se valiokunta on — niin
viime vaalikaudella, jolloin se perustettiin, kuin tälläkin
vaalikaudella — pysynyt sillä lailla asiassa,
että siellä on äärettömän
hyvä henki ja mukava olla mukana, kun ei tarvitse käydä sellaisia
poliittisia väittelyjä. Meillä on täydellinen
yksimielisyys kaikista asioista, joihin on puututtu ja joihin on
kantaa otettu. Tämä on kaiketi tosiasiallisesti
sellainen valiokunta, että siellä ei pidä politiikkaa
tehdäkään — en sano, että "sortua"
politiikkaan, politiikkaa pitää "tehdä",
mutta tarkastusvaliokunta ei ole sen politiikan tekemisen paikka.
Siellä täytyy olla kaiken aikaa paitsi poliittinen
vastuu myöskin juridinen vastuu. Se on hyvin vaativa valiokunta myös
meidän virkamiehillemme ja jokaiselle asiantuntijalle,
joka siellä käy.
Tämä verovaje on tietysti huolestuttava asia yhtä lailla
kuin meidän verojäämämmekin,
jotka ovat myöskin miljarditasolla. Nythän tällä vaalikaudella
on alettu puuttua harmaaseen talouteen, on alettu puuttua siirtohinnoitteluongelmiin,
jotka kaikki ovat sadoissa miljoonissa. Tämä on
sikäli erikoista, että nyt vasta silmät
aukeavat ja ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin — tekisi
mieli sanoa, että heti kun sosialidemokraatit tulivat hallitukseen,
mutta en sano. Tässä on näin valtavan
suuri intressi yhteiskunnalla valtion rahoituspohjan paikkaamisen
kannalta, mutta täällä monta kertaa ollaan
aika olemattomien asioitten äärellä ja
posket punaisina väitellään ja äänestellään.
Tämä iso linja kulkee täällä siirtohinnoittelun,
verovajeen, verojäämien, harmaan talouden suunnalla,
ja siellä on, mitä pitäisi ja kannattaisi
niin sanotusti jahdata, ja meillä on jokaisella siinä intressi.
En tiedä, kuka sitä toimintaa tässä maassa
suojelee. Sillähän täytyy olla jossakin
omat suojelijansa, koska muutenhan tähän olisi
puututtu ankaralla kädellä jo aikaisemmin. Kuitenkin
tässä salissa — katson esimerkiksi Ben
Zyskowiczin suuntaan — edustaja Zyskowicz esimerkiksi on
moneen kertaan täällä vuosien saatossa
puuttunut näihin asioihin. Mutta voimme kaiketi olla yhtä mieltä siitä,
että ei ole naula lähtenyt vain vetämään
niin hyvin kuin mitä olisimme toivoneet. Tässä on
edelleen tekemätöntä työtä paljon.
Yksi tällainen seikka on julkisuus. Meillä on kaiken
aikaa julkisuutta rajoitettu, ja julkisuus toimii ennalta ehkäisevänä tekijänä.
Se on yksi parhaita tarkastuselementtejä, jos ja kun tekijä tietää,
että huomenna tämä voi olla tv:ssä tai
sanomalehdissä, missä tahansa. Eli on tietyin
perustein esimerkiksi verotustietoja häivytetty. Kun kysymys
on kuulemma joidenkin erityisammattiryhmien turvallisuudesta, niin
sen ymmärrän, että heidän verotietojensa
osalta voi olla tarve antaa jotain suojelua, mutta he ovat todella pieni,
marginaalinen ryhmä koko yhteiskunnassa. Pääsäännön
pitäisi olla, että nämä ovat
julkisia. Näin se toimii.
Toinen on velvollisuus puuttua. Meillä on tietoa näistä väärinkäytöksistä yhdessä
sun
toises- sa toimistossa, viranomaisessa, viranhaltijoilla, mutta
ei heillä ole mitään puuttumisvelvollisuutta,
jokainen pitää ne tiedot itsellään.
Päinvastoin, heillä on velvollisuus pitää ne
tiedot itsellään, eivät he saa niitä niin
sanotusti vuotaa. Ja kun tätä on kysytty, on sanottu,
että tietosuojalaki ei sinänsä ole esteenä.
Me olemme pikkasen haukkuneet — ainakin meikäläinen
on haukkunut — sitä puuta, että tietosuojalaki
on liian tiukka. Minulle on kerrottu, että ei se näin
ole, vaan eräiden erityislakien yhteydessä on
säädetty sellaisia julkisuuspykäliä,
jotka ovat ahtaampia ja ankarampia julkisuuslakiin verrattuna, ja
siitä seuraa, että joissakin tilanteissa tällainen
tietosuoja antaa suoranaista suojaa rikolliselle toiminnalle.
Toivoisin, että tällaisia kapeikkoja ja kitkatekijöitä myöskin
hallituksen toimesta selvitettäisiin ja ne purettaisiin
ja hoidettaisiin sillä tavalla, että mentäisiin
sitten edes tämän tietosuojalain puitteissa. Siinä voi
vain kuvitella, kuinka turhauttavaa on vaikkapa talousrikostutkijoitten
tai muiden vastaavien toimijoiden työ, jos ja kun he törmäävät
tämänkaltaisiin tilanteisiin. Ja voidaan vain
kuvitella, minkälaisen temmellyskentän tämä antaa
epärehelliselle toiminnalle: kun jo pelkästään
Euroopan unionin syntyminen poisti rajavalvontaa, niin tässä on
aikamoinen alue. Jos joku vain pääsee EU-alueelle,
niin toimija voi aika vapaasti mellastaa. Kun kiinnijäämisriski
on 1—2 prosentin luokkaa eräissä talousrikoksissa, niin
tämänkin kaikki ymmärrämme,
että se on aivan liian pieni riski, kyllä kiinnijäämisriskin
täytyy olla huomattavasti korkeampi. Vaikken mitään
sellaista yhteiskuntajärjestelmää kannata, että täällä naapuri
valvoo naapuria, niin nykyinen on aivan liian löysä linja.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset Valtiontalouden
tarkastusvirastolle ja myös meidän valiokunnallemme erittäin
hyvästä työstä ja siitä,
että on nostettu merkityksellisiä asioita tarkasteluun.
Verovaje on sinänsä hyvin mielenkiintoinen asia,
kun alamme katsoa, minkälaisista summista meidän
valtiontaloutemme muodostuu: ensi vuonna 7 miljardia otetaan velkaa,
ja jos meidän verovajeemme on 4—8 miljardia, niin
voisi sanoa, että jos me keskittyisimme pelkästään
verovajeen kautta saatavaan uuteen tulomuodostukseen, voisimme myös
samalla ratkaista valtiontalouden velkaantumisongelmaakin. Siltä osinhan on
kysymys hyvin kivuttomasta konstista, kun ei tarvitse lähteä leikkaamaan
mistään pois, vaan se on myöskin samalla
oikeudenmukaisen ja reilun yhteiskunnan rakentamista, kun ne, jotka
haluavat veroja kiertää, tulevat myös
sitten tulevaisuudessa veroja maksamaan. Siltä osin se
on myös tämmöisen oikeudenmukaisen yhteiskunnan
rakennuspalikoita.
On hienoa nähdä, että täällä ei
ole nostettu pelkästään verovajetta esille,
vaan on otettu esille myös ne toimenpiteet, joilla verovajetta
voidaan lähteä poistamaan, ja siltä osin
on hyvin ansiokkaasti käyty läpi niitä konsteja.
Toinen asia, jonka haluaisin nostaa esille, liittyy osin tässä mietinnössä esiin
nousseisiin ta-loudellisiin vastuisiin. Olen joitakin kertoja pyytänyt,
voisimmeko me eduskunnassa saada tulevaisuudessa IFRS-taseen. Silloin
sinne tulisi näkyviin esimerkiksi valtion eläkevastuut,
joita taitaa olla jo yli 90 miljardia, ja ne usein jäävät meiltä melkein
huomaamatta, ja sen lisäksi sinne tulisi näkyviin
myös nämä erilaiset vastuut. Siltä osin
toivon, että tulevaisuudessa meillä olisi käytettävissä IFRS-tase.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Hyvinvoinnin ja valtiontalouden rahoitusperustan
kannalta puhutaan todella isoista asioista ja varsinkin tässä kriisissä,
missä myös valtiontalous ja Eurooppa ovat. Nyt
minusta kuitenkin pitäisi kyllä samalla katsoa,
ovatko meidän toimenpiteemme muun muassa tämän
tarkastusvaliokunnan mietinnön kanssa sopusoinnussa. Itse
asiassa hallitusohjelmassa on hyviä tavoitteita, tosin Säätytalolla
monenlaisen väännön kohteena syntyneitä.
Voisi katsoa myös, miten niiden toteutus etenee. Onko harmaan
talouden ja pimeän ulkomaisen työvoiman valvontaan
organisoitu lisätyövoimavaroja viime kauden alasajojen
jälkeen? Ei mielestäni riittävästi.
Onko tuottavuusohjelmalla verohallinnon voimavaroja turvattu? Verohallinnon
voimavarat eivät liene kunnossa.
Samaan aikaan, kun todetaan, että reaaliaikainen tutkinta
ei keskusrikospoliisin, krp:n, toimesta onnistu nykyään — ei
pystytä ottamaan kaikkia asioita tutkittavaksi, joita tarjotaan — krp:n
voimavaroja aiotaan nyt heikentää poliisihallinnon
ja poliisijohdon suunnitelmien mukaan. Tältä osin
meidän on kyllä nyt myöskin arvioitava
laajemmin myös niitä voimavaroja, koska kyllä tässä vääjäämättä tulee
esille myös se jo viime kaudella esittämäni
näkemys, että osin tietoinen valinta tuntuu olevan
kaksien työmarkkinoiden ja osin tämän
pimeän työvoiman salliminen. Kyllä tässä pitää nyt
laajasti katsoa keinot myöskin ja arvioida hallitusohjelman
toteuttamista.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun uutena tarkastusvaliokunnan jäsenenä olen saanut
tämän syksyn alusta olla mukana tämän valiokunnan
työssä, niin ei voi muuta kuin yhtyä tuohon
edustaja Saarisen edellä esittämään
näkemykseen siitä, että erittäin
mielenkiintoisesta työstä myös tässä eduskunnan
valiokunnassa on kyse, muun muassa nyt, jos ajattelee eilistä päivää,
jolloin valiokunta järjesti julkisen kuulemisen VTV:n raportin
pohjalta, jossa tulee varmasti myös uusia tärkeitä teemoja
esille, joihin valiokunnan tulee puuttua.
Mutta tästä mietinnöstä,
arvoisa puhemies: Haluaisin ensinnäkin tukea vahvasti valiokunnan
puheenjohtaja, edustaja Braxin näkemystä tästä ensimmäisestä ponsikohdasta,
jossa siis edellytämme sitten, mikäli päätös
tästä salista tulee, sitä, että hallitus
raportoi myöskin verovajeesta systemaattisemmin tulevina
vuosina. Voi tietenkin esittää kysymyksen, miksi
näin ei ole menetelty jo aiemmin, tämä on
kuitenkin merkittävä summa, niin kuin tässä keskustelussakin
on käynyt ilmi.
Lisäksi nämä harmaan talouden kysymykset, jotka
tässä laajasti käsitellään,
ovat aivan oleellisia. Mielestäni näistä kysymyksistä tulisi
keskustella laajasti, ei vain eduskunnan tarkastusvaliokunnassa,
vaan tämä keskustelu tulee ulottaa systemaattisesti
myös eduskunnan muihin valiokuntiin, jotta tämä työ,
jota tarkastusvaliokunta tekee, voisi sitten ulottua uusiin lainsäädäntöhankkeisiin
jatkossa.
Puhemies! Uutena asiana ihan lopuksi haluan kuitenkin nostaa
esille kohdan, joka tässä keskustelussa ei ole
vielä noussut esiin, ja se on tämä rakennemuutosten
tukeminen. Toivoisin kyllä, että hallitus nyt
erittäin tarkasti — kun huomaamme, että näitä rakennemuutospaikkakuntia tulee
väistämättä erilaisten syiden
johdosta lisää — tutustuisi erityisesti
tähän kohtaan valiokunnan mietintöä ja
ottaisi onkeensa näistä hyvistä neuvoista,
joita tässä tältä osin esitetään.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Huovisen esiin nostama rakennemuu-tososuus:
Todellakin tarkastimme Euroopan rakennemuutosrahaston hyväksikäyttöä ja
havaitsimme sen järkyttävän tosiasian,
että hallitus oli päättänyt
aktiivisesti olla hakematta rahoja. Kun kerran oli yhdessä hankkeessa
pakit tullut, niin siitä oli päätelty,
että ei ole syytä hakea meidän omia verorahojamme
Euroopasta pois, vaikka kuullut asiantuntijat vakuuttivat, että kyllä sieltä vähintään
se oma osuus olisi saatavissa. Tarkastuksen jälkeen työ-
ja elinkeinoministeriö lupasi, että he korjaavat
asenteensa ja aikovat jatkossa hakea suomalaisten veroeurot näihin äkillisen muutoksen
tilanteisiin, joita valitettavasti, niin kuin edustaja Huovinen
kertoi, Suomessa kyllä riittää.
Edustaja Rajamäki kysyi harmaan talouden valvonnan
resursseista. Sivulta 12 monta sivua eteenpäin olemme tarkkaan
kertoneet niitä asioita, joita edustaja Rajamäki
peräänkuulutti. Näissä resursseissa
ei kokonaisuudessaan ole tapahtunut sellaista muutosta kuin hallitusohjelmaa
lukemalla voisi uskoa tapahtuvan, ja sen takia tarkastusvaliokunta
jatkaa tämän teeman parissa monellakin kertaa.
Viimeiseksi, arvoisa puhemies, edustaja Lauslahden tärkeä IFRS-taseasia.
Hallitus on luvannut tuoda niin sanotun konsernitilinpäätöksen, tehdä lain
niin, että valtioneuvoston täytyy antaa koko konsernin
vastuista, riskeistä ja myös piilevistä vastuista
konsernitase. Ongelma on tällä hetkellä nyt
se, että näillä näkymin he eivät
tule esittämään, että Suomen
Pankin kautta syntyvät konsernitaseet, tähän
eurokriisiin liittyvät valtavat riskit ja vastuut, olisivat
jatkossa osa sitä lakisääteistä konsernitasetta,
ja tältä osin tarkastusvaliokunnan linja on ollut
kyllä sama kuin VTV:n: niiden pitää näkyä.
Mutta siis laajemmin siihen liittyy myös muun muassa eläkevastuiden
esittäminen eduskunnalle, se, että ei katsota
vain sitä vastuuta ja niitä tekoja, mitkä näkyvät
keltaisesta kirjasta, vaan sitä, mitkä ovat koko konsernin
eli lopulta suomalaisten veronmaksajien, Suomen kansalaisten, vastuut
ja tietysti myös mahdollisuudet.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Saarinen kiinnitti perustellusti huomiota siihen,
että meillä saattaa olla
jul-kisuuslainsäädännössä tai
yksityisyydensuojaa koskevassa lainsäädännössä sellaisia
säädöksiä, jotka käytännössä suojelevat
rikoksentekijöitä ja estävät
viranomaisten järkevän yhteistoiminnan. Olen itse
aikaisemmin täällä salissa kiinnittänyt huomiota
siihen, että meillä erilaisten konnien liioitellut
ihmisoikeudet ajavat veronmaksajien perusteltujen oikeuksien edelle
tietyissä tilanteissa. Kyse ei ole pelkästään
rikoksista, vaan siitä, että veronmaksajien kannalta
tärkeitä tietoja ei aina voida välittää,
kun on kielletty tiedon välittäminen, vaikka tällä tiedon
välittämisellä voitaisiin toimia järkevästi
ja estää veronmaksajien rahojen tuhlaaminen.
Otan yhden esimerkin. Jos Suomessa ulkomaalainen, joka on laillisesti
maassa, ei pysty elättämään
itseään työllään vaan
turvautuu toistuvasti toimeentulotukeen, se on peruste kieltää tämän
ulkomaalaisen oleskelu maassa ja ohjata hänet pois Suomesta,
eräitä erityistapauksia, kuten turvapaikanhakijoita,
lukuun ottamatta. Tämän päätöksen
voi tehdä poliisi tai maahanmuuttoviranomaiset. Eli toistuva
turvautuminen toimeentulotukeen on peruste maassaolo-oikeuden epäämiseksi.
Nyt on kuitenkin niin, että sosiaaliviranomaiset, jotka
jakavat tätä toimeentulotukea, eivät
saa kertoa maahanmuuttoviranomaisille ja poliisiviranomaisille ulkomaalaisista,
jotka turvautuvat toistuvasti toimeentulotukeen, jotta heidän
maassaoleskeluoikeutensa voitaisiin tällä perusteella
päättää. Näin me olemme
lailla säätäneet, ja tähän
on työryhmä esittänyt muutosta jo yli
vuosi sitten. Odotan, että hallitus toisi tästä muutosesityksen
eduskuntaan.
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Vielä korostaisin sitä, että kun
tätä tietoa on eri viranomaisilla, niin kyllä pitäisi
vähintään tulkita, jos ei sitä ihan
lailla pidä säätää,
että on reagointivelvollisuus. Silloin kun jo otsalla näkee,
että jossakin asiassa on kyse rikollisesta toiminnasta,
niin se pitäisi informoida muillekin viranomaisille.
Sitten toiseen asiaan. Tästä konsernitaseesta: Se
olisi vähintä, minä menisin vielä pitemmälle. Toivoisin,
että valtion tilinpäätös niin
kuin talousarviokin olisi tällainen kunta-, seurakunta-, järjestötyyppinen,
mistä voitaisiin nähdä myös käyttöomaisuuskirjanpito,
sen kuluminen, nähtäisiin omaisuuden kulumista
esimerkiksi. Kunnissa tuijotetaan tämmöistä riviä,
millä lukee "käyttökate". Kiinnostaisi
tietää vähän, miten se valtion
konsernin tilinpidossa kulkeekaan. Ei meillä ole siitä oikein
mitään käsitystä. Rahaa on siellä sun
täällä, ja tässä ajassa
nämä ovat enemmän asennekysymyksiä kuin
mitään muita. Valtiovarainministeriö ei
ole ollut toistaiseksi halukas siihen, mutta jos eduskunta sitä lähtee
enemmän kuin toivomaan eli edellyttämään,
niin eivätköhän jonakin päivänä myös
nämä tilipuitteet ole sellaiset, että ne
ovat paljon läpinäkyvämpiä kuin
tällä hetkellä. Kysymys on siinä myöskin eduskunnan
budjettivallasta.
Sanna Lauslahti /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Saarinen nosti tärkeän
näkökulman, että kuntataloudessa ja yritystaloudessa
on olemassa kuluperusteinen tuloslaskelma ja sitä täydentää rahoituslaskelma,
jossa sitten tunnistetaan joko ylimääräiset
rahat tai sitten puuttuvat rahat. Siltä osin olisi varmasti
perusteltua, että meilläkin budjettikäsittely
olisi vastaavan muotoinen. Se olisi myös kansalaisten kannalta
selkeämpää, koska nyt meillä on
sellainen tilanne, että me käsittelemme kaksia
erityyppisiä lukuja kuntataloudessa ja valtiontaloudessa,
ja se myöskin selkeyttäisi.
On erinomainen asia, että tulevaisuudessa tulee konsernitase,
johon tulee kaikki vastuut näkyviin, koska kyllä niin
kansalaisten kuin meidän kansanedustajien näkökulmasta
olisi tarpeellista, että olisi yksi rautalankakehikko,
johon kaikki luvut olisi laitettu sisään. Silloin
meidän taseestamme voisi suoraan lukea sen, mikä on
valtiontalouden todellinen tilanne.
Tietenkin Suomen Pankki itsenäisenä toimi-elimenä on
asia erikseen, mutta siltä osin kuin Suomen valtio joutuu
vastaamaan Suomen Pankin mahdollisista tappioista, on myös
perusteltua, että eduskunta on jatkuvasti tietoinen siitä, minkälaisia
mahdollisia tappioita saattaa tulla valtion katettavaksi.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty
hyviä puheenvuoroja, ja oli hienoa kuulla, että 40
tutkijaa on siirtohinnoitteluasian parissa työskentelemässä.
Verosuunnittelu ja siirtohinnoittelu herättävät
vakavia kysymyksiä yritysten toiminnan ja verolainsäädännön
eettisyydestä, ja samalla kun me suomalaiset maksamme tasaveroja
ja verot kasvavat koko ajan, me koemme, että onko se ihan
täysin oikein, koska yritykset voivat näitä yhteiskunnallisia
velvollisuuksiaan sitten kiertää siirtämällä veroja.
Mielestäni erittäin huolestuttavaa on tämä terveyspalveluyritysten
verosuunnittelu, jonka tuloksena yritykset eivät ole lainkaan
maksaneet Suomeen veroja. Minä näen tämän
kyllä myös yhtenä suurena uhkakuvana
tässä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa.
Meille voi käydä sillä tavalla, että ollaan
kohta tilanteessa, jossa muutama iso toimija sanelee nämä terveyspalvelujen
hinnat ja jättää samalla nämä verot
maksamatta. Tämä on erittäin tärkeä keskustelu,
ja tästä asiasta on tehty keskustelualoite. Täällä kaivattiin
ajankohtaiskeskustelua näistä asioista, ja se
olisi erittäin tervetullut myös tänne
saliin.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta on hyvin tärkeää juuri
tämä puheenjohtaja Braxinkin myöntämä hallitusohjelman
seuranta ja on tärkeää myös
tämän teidän työnne pohjalta arvioida
näitä vaikutuksia, koska kyllä siinä vain nyt
on käynyt niin, että ihan oikein puhutaan viranomaisten
välisen tiedonvaihdon parantamisesta. Se on asia, jota
pitää todella kehittää, mutta
mitä tehdä, kun meiltä on hävinnyt
tiettyjen viranomaisten toimintakyky? Tässä vielä 2000-luvun
puolenvälinkin jälkeen oli työsuojeluviranomaisella
puhelinnumero, jonne soittaa pimeästä ulkomaisesta
työvoimasta. Vuoden 2008 jälkeen ei ole enää puhelinnumeroa
käytännössä. Eli pimeän
ulkomaisen työvoiman valvonta ja harmaan talouden puolen
asioiden heikentäminen näkyvät nyt myös
tällä puolella.
Totta kai poliisin, Tullin, Rajan ja sosiaaliviranomaisten ja
eri viranomaisten välistä tiedonvaihtoa on parannettava.
Tässä törmätään
kyllä todella, niin kuin edustaja Zyskowicz sanoi, eduskunnan
aika koviin asenteisiin. Minä muistan aikoinaan, että kun
alaikäisten lasten, turvapaikanhakijoiden, taustojen selvittämiseksi
esitettiin eduskunnalle lakia, että sosiaaliviranomaisten
on autettava maahanmuutto-, ulkomaalaisviranomaisia näiden
lasten taustojen selvittämisessä ja annettava
tietoa, niin täällä oli erittäin voimakas
ryhmittymä, joka katsoi, että se on lapsen edun
vastaista, että se ei ole lapsen edun vastaista, että pienen
alaikäisen lapsen lähettää toiselle
puolelle maapalloa yksinään ja erilaisten välittäjien
käsiin, mutta se, että selvitetään,
mikä on lapsen tilanne, oli hyvin vaikea prosessi. Samaan
törmätään, niin kuin täällä valiokuntakin toteaa,
kyllä monessa muussakin asiassa.
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa puhemies! Näitten erinomaisten puheenvuorojen
innoittamana minäkin päätin muutaman
sanan vielä sanoa.
Äsken tuolta pöntöstä lukaisin
kirjoittamani puheenvuoron ja totesin siinä muun muassa
sen, että erittäin huonoa esimerkkiä meidän
ministeriöistämme osoittaa Liikennevirasto, valtiovarainministeriö ja
valtioneuvoston kanslia. Siellä, näissä jos
missä, luulisi olevan sitä tietoa, taitoa, osaamista,
kykyä jnp. Sanon tämän uudestaan siksi,
että minä arvostan VTV:tä, Valtiontalouden
tarkastusvirastoa, niin paljon ja tiedän, että he
tekevät merkittävää työtä ja
siellä on sitä osaamista, että jos tämä virasto,
VTV, huomauttaa jollekin toimijallemme jostakin asiasta, niin pitäisi
ottaa kyllä vinkistä vaarin.
Osakeyhtiössä tilintarkastaja, kun huomaa puutteita,
tekee joko tilintarkastajan pöytäkirjan tai muistion
ja osoittaa sen hallitukselle, ja jos tämä virhe,
josta hän huomauttaa, jatkuu vielä tulevina vuosina,
niin aivan varmasti se on tilintarkastuskertomuksessa, ja yhtiön
osakkeenomistajat sen jälkeen saavat ottaa kantaa, mitä tehdään, lähteekö hallitus
vai toimitusjohtaja, heti vai hetken päästä.
Tätä minä tarkoitan: kun huomautetaan
asiallisesti asioista, niin ne pitää ottaa tosissaan.
Sitten eräs asia, joka taisi tullakin täällä jo
esille, on se, että valtion budjetista — se paksu
kirja, joka täällä pöydillä on — pitäisi
erikseen näkyä, niin kuin peruskunnissa näkyy,
kuinka paljon peruskunnat investoivat erilaisiin asioihin. Tarkastusvaliokunnassa
olen kylläkin varajäsen, mutta kuuntelen mielelläni
fiksumpien jäsenien puheenvuoroja, ja olen tullut siihen
tulokseen, että mekin kaipaisimme jatkossa valtiolle sellaista budjettia,
josta näkyy kokonaislainan määrä.
Sehän on nyt, niin kuin tiedetään, 20,7
miljardia, josta 13,7 miljardia käytetään
vanhojen lainojen lyhennyksiin, mutta meillä puhutaan vain
7 miljardista — ero on pieni, mutta merkittävä.
Tämänkaltaista informaatiota ainakin minä tarvitsisin
lisää, ja näin ollen toivoisin, että ne,
joille homma kuuluu, kehittävät tätä budjetointia
vaikkapa vielä tällä hallitus- tai
eduskuntakaudella siihen, että nämä investoinnit,
lainojen määrät muun muassa entistä paremmin
selviävät.
Liitetiedoissa kerrotaan paljon niitä asioita, mitkä ilmenevät
muun muassa konsernitaseesta. En muista, onko meillä käytännössä ollut
liitetietoja. Tätä kysyn teiltä pitempiaikaisilta
edustajilta.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Täällä useissa
puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota tähän
budjettikirjan rakenteeseen. Tarkastusvaliokunta on tänään
päättänyt, että se lausunnossaan
valtiovarainministeriölle koskien tämän
vuoden budjettia keskittyy vain ja ainoastaan näihin rakenteellisiin
ongelmiin. Meillä neuvokset, taustahenkilöt, etsivät
koko ajan asiantuntijoita, josko maailmalta löytyisi malleja sellaisesta
valtiollisesta budjetoinnista, jossa nämä investoinnit
ja tavallaan syömäkulut on erotettu, niin kuin
kunnallispäättäjille on, tuttuun tapaan.
Tältä osin pystyttäisiin paljon paremmin — ja
myös niin kuin enemmän kansakunnan rakenteellista
tulevaisuutta — arvioimaan, miltä osin esimerkiksi
silloin, jos joudutaan velkaakin ottamaan, otetaan velkaa klassisiin
investointeihin ja miltä osin se on syömävelkaa.
Täällä on myös paljon puhuttu
tiedonvaihdosta, joka valiokuntaa tulee työllistämään
koko vaalikauden loppuun asti. Meillä on useita tarkastuksia
käynnissä, mihin tämä tiedonvaihdon joko
laillinen tai kuviteltu mutta itse asiassa ei mihinkään
lakiin vaan väärään koulutukseen
tai harhaluuloihin ja käytäntöihin perustuva
vaikeus perustuu ja mitä niille on tehtävä.
Olen Olli-Pekka Heinosen pyynnöstä menossa maanantaina kansliapäälliköitä tapaamaan
heidän kokoukseensa, ja tämän tiedonvaihdon
problematiikan osalta ajattelin myös heidän kanssaan
keskustella siitä, että jokainen perkaisi omalta
hallinnonalaltaan nämä asiat.
Kerrottakoon nyt, että Helsingin harmaan talouden torjunnasta
vastaavan Helsingin tarkastusyksikön ihmiset kertoivat,
että työsuojeluviranomaisilta tulee tieto niistä yrityksistä,
jotka rikkovat työsuojelumääräyksiä taikka
käyttävät laitonta maahantulijaa työvoimassa.
Kaupunki tietää ne yritykset ja voi sulkea ne
oman toimintansa, ostotoimintansa ja kilpailun, ulkopuolelle, mutta
verottaja — näin kertoo Helsingin kaupunki — kertoo
Helsingin kaupungille vain sen, kuinka monta Helsingissä toimivaa
yritystä on jäänyt kiinni verorikoksista,
mutta kieltäytyy kertomasta, keitä nämä yritykset
ovat. Helsingin kaupungin on hyvin vaikeaa arvata, ketkähän nämä viisi
tai kymmenen ovat, ja sitä kautta sulkea heidät
pois kilpailutuksesta, yhteistyöstä. Laki sallisi
tämän poissulkemisen, mutta se ei auta, jos ei
tiedetä, keitä he ovat. Olen tästä jättänyt
valtiovarainministerille kirjallisen kysymyksen, ja vastauksen pitäisi
ensi viikolla tulla.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä asiaan, josta
edellisessä puheenvuorossani puhuin, koska täällä on
esitetty myös arveluja siitä, että nykytilanne
olisi ehkä tulkinnan kautta muutettavissa tai että lainsäädäntö ei
muodostaisi estettä tiedonkululle.
Lähden vaikka liikkeelle tästä Helsingin
Uutisten pääuutisesta 19.9., jossa lukee "Helsinki haluaa
karsia ulkomaalaisten tukia". Eli Helsingin kaupunki haluaisi karsia
toimeentulotuen maksamista sellaisille ulkomaalaisille, joiden jatkuva
toimeentulotuen varassa oleminen tarkoittaa sitä, että heillä ei
todellisuudessa olisi lainkaan oikeutta oleskella Suomessa. Tämä ei tietystikään
tarkoita pakolaisia tai turvapaikanhakijoita vaan esimerkiksi sellaisia
EU-maiden kansalaisia, jotka ovat vaikkapa Virosta tulleet Suomeen
töihin ja työn loppumisen jälkeen ovat jääneet
Suomeen edelleen ja joutuvat toistuvasti turvautumaan toimeentulotukeen
eli elävät suomalaisten veronmaksajien piikkiin.
Voiko tätä tulkinnalla muuttaa? Ymmärtääkseni
ei voi, koska sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista
annetun lain säännösten mukaan tällainen
sosiaaliviranomainen ei voi oma-aloitteisesti oleskelulupaviranomaiselle
ilmoittaa tällaisesta ulkomaalaisen jatkuvasta toimeentulotukiasiakkuudesta,
vaikka tällainen jatkuva toimeentulotukiasiakkuus siis
muodostaa perusteen sille, ettei tällä ulkomaalaisella
enää olisi oikeutta oleskella Suomessa ja elää täällä suomalaisten
veronmaksajien piikkiin.
No, tämä ongelma on huomattu jo ennen tätä Helsingin
Uutisten juttua, ja jo noin vuosi sitten kesäkuussa 2011
sosiaali- ja terveysministerille luovutettiin tällainen
työryhmämietintö, joka löytyy
sosiaali- ja terveysministeriön raporteista ja muistioista
2011—12, "Ulkomaalaisille maksettavan toimeentulotuen käsittelyä koskevien menettelytapojen
selkeyttäminen". Tällainen työryhmäraportti
luovutettiin sosiaali- ja terveysministeriölle 20. päivä kesäkuuta
2011 eli yli vuosi sitten. Tässä työryhmämietinnössä tämä työryhmä ehdottaa,
että sosiaaliviranomaiselle tulisi oikeus omaehtoisesti
ilmoittaa oleskelulupaviranomaiselle ulkomaalaisen toistuvasti tapahtuvasta
turvautumisesta toimeentulotukeen, joka siis voisi johtaa siihen,
että tämä ulkomaalainen joutuisi Suomesta
palaamaan omaan maahansa. Tämä työryhmä esittää näin:
"Toimeentulotukilakiin sisällytettäisiin säännös,
jonka mukaan toimeentulotukea myöntävällä viranomaisella
olisi niin harkitessaan oikeus yksittäistapauksessa ilmoittaa
oleskelulupaviranomaiselle - - oma-aloitteisesti toimeentulotuen
toistuvasta myöntämisestä."
Kesäkuussa 2011 ministeri Maria Guzenina-Richardsonille
on työryhmä esittänyt tällaista muutosta.
Onko tällainen muutos tehty? Ei. Eli me voimme nyt lukea,
noin viikko sitten, Helsingin Uutisista, että Helsinki
haluaa karsia ulkomaalaisten tukia. Siinähän haluaa,
mutta nykyinen lainsäädäntö merkitsee
sitä, että sosiaaliviranomainen ei voi kertoa
oleskelulupaviranomaiselle ulkomaalaisista, jotka turvautuvat toistuvasti
toimeentulotukeen ja joiden oleskelulupa toimeentulotukiasiakkuuden
perusteella Suomessa tulisi peruuttaa.
Miksi hallitus ei ole tällaista muutosta tehnyt? (Kari
Rajamäki: Eikä edellinen!) — Eikä edellinen
hallitus, eikä sitä edellinen. — Kyse
on kuitenkin veronmaksajien rahoista. Ei ole suurista summista tietysti
kyse, jos verrataan näihin verojäämiin
ja muihin, mistä täällä on puhuttu,
mutta periaatteessa tärkeä kysymys. Helsinkiläiset
veronmaksajat ja valtio valtionosuuksien kautta maksavat Suomessa
elämisestä toimeentulotukea jatkuvasti ulkomaalaisille,
joilla ei olisi oikeutta olla Suomessa, koska he elävät
veronmaksajien piikkiin.
Minä nyt toivon, että ministeri tai vaikka
ministeriön kansliapäällikkö,
jos hän kuulee tämän vaikka puheenjohtaja
Braxilta siinä kansliapäällikkökokouksessa,
panisi tähän asiaan vauhtia. En tiedä,
mikä tässä asiassa oikein jarruttaa. Onko
taas niin, että joku ihmisoikeusfundamentalismi merkitsee
sitä, että tällaisten ulkomaalaisten
asiakkuudesta, joka voisi johtaa heidän oleskelulupansa
peruuttamiseen, nimenomaan ei saa kertoa oleskelulupaviranomaisille,
koska siitä voisi olla juuri se seuraus, että he
menettäisivät luvan oleskella Suomessa.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Zyskowiczia erittäin
hyvästä puheenvuorosta ja omasta puolestani myös
ilmaisen tukeni hänen esittämilleen ajatuksille,
ja jos todella on niin, että täältä keskustelusta
terveiset välittyvät eteenpäin ministerille
tai kansliapäällikölle, ja toivottavasti
välittyvät, niin omasta puolestani haluan ilmaista
myös tukeni tälle Zyskowiczin kannalle.
Asia, mistä halusin, puhemies, käyttää muutaman
sanan, nousi esille myös tässä edustaja
Juvosen puheenvuorossa ja toki tietysti myös laajemmin
tässä keskustelussa. Suomalaisen hyvinvoinnin
kohtalonkysymys on se, miten kunnat ja kaupungit onnistuvat turvaamaan
hoito- ja hoivapalvelut. Näiden palveluiden järjestämisessä kunnat
ja kaupungit tarvitsevat tuekseen myös yksityisiä palveluntuottajia,
se on aivan selvä asia, ja varmasti siinä työssä oma
roolinsa on myös näillä, tässä keskustelussa
jo mainituilla, suurilla toimijoilla. Mutta itse haluaisin korostaa sitä,
että tarvitsemme ehdottomasti tämän työn tekemiseen
entistä vahvemmin paikallisesta yrittäjyydestä voimansa
ammentavaa toimintaa, paikallisia hoiva- ja hoitopalveluyrityksiä.
Ja jotta tätä kuntien hankintaosaamista voitaisiin
olla myös täältä valtakunnan
päätöksenteosta kannustamassa ja sen
parantamisen mahdollisuuksia edistämässä,
niin tämänkaltainen keskustelu, mitä esimerkiksi
edustaja Juvonen tässä esitti, että tästä vaikkapa
ajankohtaiskeskustelu järjestettäisiin, olisi
aivan varmasti paikallaan.
Arvoisa puhemies! Tämän ajatuksen halusin tuoda
keskusteluun.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa puhemies! Edustaja Autolle tiedoksi, että ministeri
Ihalainen on eilen vastannut kirjalliseen kysymykseeni siitä, onko
mitenkään mahdollista tulkita hankintalakia niin,
että kunnat voisivat kieltäytyä tämmöisestä veroparatiiseja
hyväksi käyttävien yritysten mukaanottamisesta
kilpailuun. Ministeri Ihalaisen vastaus löytyy netistä,
ja se oli hyvin yksiselitteinen: sekä kansainvälisistä että EU-säännöksistä johtuen
Suomen laki ei mitenkään tätä mahdollista,
eikä ole näköpiirissä, että hankintalakia
muutettaisiin — eikä Suomen hallituksella ole
minkäänlaisia aikeita yrittääkään
muuttaa — sellaiseksi, että tämmöinen
aggressiivisen verosuunnittelun avulla veroparatiiseja hyväksi
käyttävä yritys voitaisiin kunnan taholta
sulkea kilpailusta. Tätä pidän ikävänä asiana,
mutta mielestäni kannattaa käydä lukemassa
se ministeri Ihalaisen hyvin selkeä vastaus.
Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa kiitän
kaikista kommenteista ja yritän pitää ne
mielessäni ja mainostan, että huomenna tarkastusvaliokunta julkistaa
kilpailutuksen koskien lasten ja nuorten syrjäytymisen
vastaisen toiminnan tehokkuuden, toimivuuden tutkimusta. Sitten
kilpailutus tulee nettiin, ja siitä julkistetaan laajemminkin tietoja.
Tarkastusvaliokunta haluaa ottaa selvää, mistä me
puhumme, kun me puhumme nuorista ja lapsista, jotka ovat syrjäytyneet
tai syrjäytymisvaarassa. On ollut järkyttävää asiantuntijakuulemisissa
todeta, kuinka epämääräisesti
tätä termiä käytetään,
kuinka hajanaisesti ja pilkkoen tätä ongelmaa
on käsitelty lähinnä erilaisilla projekteilla
eikä millään toisiinsa vertailukelpoisilla selvityksillä,
mitkä keinot toimivat, mitkä eivät, eikä edes
pystytä arvioimaan, kuinka monesta lapsesta ja nuoresta
me puhumme, kun me puhumme tästä muoti-ilmiöstä.
18.10. torstaina tämän talon auditoriossa
julkisessa kuulemisessa julkaistaan tarkastusvaliokunnan teettämä selvitys
sisäilma- ja homeongelmista. Siitä käynnistyy
sitten kymmenien asiantuntijakuulemisten sarja, mutta tämä kuuleminen
18.10. on avoin kaikille kansanedustajille ja talossa toimiville,
ja silloin nähdään, mitä meidän
edellisen kilpailutuksemme tuloksena on saatu aikaan. Uusi kilpailutus
julkistetaan siis huomenna, ja edellisen kilpailutuksen tulos julkistetaan
18.10.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Autto nosti hyvin esille niitä asioita,
mitä tässä keskustelussa voi varmasti
myös sivuuttaa, elikkä tämän
pk-yritysten toiminnan. On ihan oikein asettaa jonkun verran vastakkain
näitä monikansallisia yrityksiä ja sitten
näitä pieniä, että minkä takia
pienikin ei voisi olla kaunista, ja pienellä olisi mahdollisuus
toimia täällä Suomessa yrittäjänä.
Kyllä me suomalaiset arvostamme suomalaisia yrittäjiä,
ja esimerkkinä nyt voimme huomata, että kun tämä eräs
terveysalan yritys paljastui veronsa ulkomaille maksavaksi, niin
mitä tekivät suomalaiset: äänestivät
jaloillaan ja jättivät menemättä.
Tässä yrityksessä alkoivat muun muassa
yt-neuvottelut. Uskoisinpa, että yksi syy on se, että ihmiset
eivät sinne enää menneet.
Suomessa on se tilanne, että yrittäjyys on
vähenemässä entisestään
ja yrittäjät ikääntyvät myös,
ja me tarvitsemme uusia ideoita ja myös innovaatioita.
Hoitoala ja ihmisten parissa työskentely on monen, sanon
vaikka hoitoalalla työskentelevän, unelma ja haave,
ja sen takia pitäisi olla mahdollisuus myös näillä pienillä toimijoilla
yrittää ja päästä yrittäjiksi.
Se on ikävää, että myös
tämä kilpailutus estää sen,
että viisi työntekijää ei saa
itsellensä ostettua sitten mistään sitä työtä.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Brax mainitsi sen, että kunnat
ja valtio eivät voi suosia kotimaisuutta — vähän
sinnepäin hän sanoi — sillä perusteella,
että joku kiertää veroja Suomessa tämän
kilpailulainsäädännön takia. Tämähän
on oiva esimerkki siitä, että periaatteessa meidän
lainsäädäntömme sallii ja mahdollistaa
veronkiertämisen täällä, koska
moni yritys tietää sen, että kuntien
ja valtion on ostettava se kokonaisedullisin palvelu ja hyväksyttävä se
tarjous.
Tämähän on ongelmallista kuntien
monessa muussakin kilpailutuksessa, kuten esimerkiksi rakennusalan
kilpailussa, jossa tuoreet yritykset, muutaman kuukauden nimellisesti
toimineet, kilpailevat samoista urakoista kuin pitkään
alalla toimineet urakoitsijat. Siinä mielessä se
on täysin epäoikeudenmukaista niitä yrittäjiä kohtaan, jotka
suorittavat velvoitteensa veroina ja lakisääteisinä maksuina
Suomeen. Meidän tulisi saada aikaiseksi sen kaltainen verolaki
ja kilpailulaki, jossa kunnat pystyvät oman harkinnan ja
arvion mukaan laittamaan painopistettä ja suosiota niille
yrityksille, joiden kanssa on pitkä kumppanuus ja yhteistyötoiminta
ollut.
Ei se ole mitenkään oikein, että esimerkiksi Nokian
kaltainen yritys pystyy vaihtamaan työterveyspalvelunsa
siltä istumalta havaittuaan, että heidän
kumppaninsa eivät maksa veroja Suomeen. Se oli heille imagokysymys,
jonka takia he tekivät tämän valinnan,
mutta kyllä Suomen valtiolle ja kunnille on imagokysymys
ennen kaikkea se, että meidän yhteistyökumppanimme
maksavat veronsa ja vastuunsa Suomeen. Muussa tapauksessa heistä täytyy
päästä eroon, ja meidän, valtion
ja kuntien, tulee näyttää, jos joidenkin
tulee näyttää, että me emme
suosi harmaata taloutta missään yhteistyössä niiden
yritysten kanssa, jotka eivät vastuuta halua Suomessa kantaa.
Peter Östman /kd:
Arvoisa puhemies! Haluan ensin kiittää kollegaani
Heikki Auttoa tässä, joka nosti nämä yrittäjän
asiat esiin, agendalle, yhtä lailla kuin edustaja Juvosta.
Se on äärimmäisen tärkeää,
että me käymme näistä asioista kunnon
analyyttistä keskustelua, koska viime aikoina kun on käyty
vilkasta keskustelua näistä monikansallisista
yrityksistä, jotka tekevät verosuunnittelua ja
kiertävät rahoja veroparatiisien kautta, niin
helposti käy niin, että tavalliselle kansalaiselle
syntyy sellainen käsitys, että kaikki yrittäjät
ovat roistoja. Niinhän se ei ole, vaan Suomessa kun on
rekisteröity yli 300 000 yritystä, niin
yli 90 prosenttia näistä on nimenomaan näitä pieniä,
nättejä mikroyrityksiä. Uskallan väittää,
että valtaosa heistä on myöskin rehellisiä,
rehtejä yrittäjiä, joille pitäisi
antaa mahdollisuuksia myöskin näissä julkisissa
hankintakilpailuissa.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Braxia, tarkastusvaliokunnan
puheenjohtajaa, tästä informaatiosta, jonka hän
antoi koskien kirjallista kysymystään sekä ministeri
Ihalaisen vastausta hänen kysymykseensä. Samalla
tavalla kuin Suomen lainsäädäntö Ihalaisen
vastauksen mukaan ja sen informaation perusteella, mitä edustaja
Braxilta äsken saimme, ei mahdollista tätä ulkomaille
veroja maksavien yritysten sulkemista pois kilpailutuksista, meidän
ei toisaalta pidä jäädä tämän
asian vangiksi, ikään kuin nyt olisi taistelu
hävitty, vaan peräänkuulutan juuri sitä keskustelua,
minkä tässä edustaja Juvonen aloitti,
että käytäisiin eduskunnassa laajasti
keskustelua siitä, mitkä jo olemassa olevan lainsäädännön
mahdollisuudet ovat, mitkä ovat sitten lainsäätämistarpeet,
jotta paikalliset yritykset saadaan hoiva- ja hoitopalveluissa paremmin
mukaan.
Itse asiassa jo nykyinen kilpailulainsäädäntö, hankintalaki,
mahdollistaisi kuntien ja kaupunkien paljon, sanottaisiinko, järkevämmän,
jos tällaista termiä käytetään,
toiminnan. Kunnissa ja kaupungeissa nyt luetaan hankintalakia vähän kuin
piru raamattua, että hankintoja ei saa palastella pieniksi
kokonaisuuksiksi, ja silloin kilpailutetaan niin suuria kokonaisuuksia,
että vain nämä monikansalliset jätit
pystyvät ottamaan kilpailuihin osaa. Hankintalaki kieltää tämän
palastelun kuitenkin vain siinä tapauksessa, että se
palastelu tehdään, jotta voidaan välttää kilpailutus siinä olemassa
olevassa markkinassa, mutta se ei kiellä sen hankinnan
tekemistä järkevän kokoisena kokonaisuutena,
kun sitten mennään kilpailutukseen ja hyödynnetään
se olemassa oleva markkina. Silloin kun mennään
järkevän kokoisissa osissa näitten palveluhankintojen
osalta, niin sekä se pieni paikallinen yrittäjä että suuret toimijat
voivat olla siellä kilpailemassa mutta on edes mahdollisuus
näillä paikallisilla yrittäjillä olla
mukana. Tällä hetkellä liian usein (Puhemies
koputtaa) paikalliset toimijat suljetaan sitten jo tällä skaalalla
pois näistä palveluista.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Östman mainitsi sen, että meidän
tulee antaa myös pienille yrityksille mahdollisuus osallistua kilpailuun
eikä sulkea heitä ulkopuolelle uusilla säädöksillä.
Tätähän en tarkoittanut, että heidät pitää sulkea
ulkopuolelle, missään tapauksessa, koska suurin
osa on pk-yrittäjiä. Mutta jonkunnäköinen
roti ja järjestyshän tähän tarjouskilpailuun
ja toimintaan pitää kuitenkin tulla. Ei ole edelleenkään
yhdenvertaista se, että 3—4 kuukautta sitten rekisteröitynyt
yritys kamppailee pitkään alalla toimineen yrityksen
kanssa kuntien satojentuhansien tai miljoonien urakoista. Itse olen
kaupunkisuunnittelulautakunnan ja tarkastuslautakunnan jäsenenä useita
asioita katsonut. Monesti siellä kuitenkin pystyttäisiin
tarjouskilpailussa käyttämään
yhtenä kriteerinä sitä kokemusta ja osaamista
siihen tehtävään. Nyt nämä pöytälaatikkoyritykset,
jotka tulevat sinne tarjouskilpailuun mukaan, käyttävät
vanhoja referenssejä, joissa joku työntekijä on
jotain tehnyt jossain kaksikymmentä vuotta. Itse olen näitä nähnyt
muun muassa Hakunilan uimahallin kilpailutuksen yhteydessä,
jossa valittiin ensin väärä toimija.
Elikkä onhan meidän käytettävä normaalia
maalaisjärkeä tässä. Emmehän
me saa harmaata taloutta koskaan kitkettyä, jos me annamme
näitten hämäräyritysten johdatella
meitä kuin pässiä narun perässä.
Olisin vielä maininnut siitä, että mehän
puhuimme tästä samasta aiheesta 20.9. kyselytunnilla.
Itse kysyin silloin ministeriltä tästä suomalaisten
yritysten suosimisesta näissä terveyspalveluasioissa.
Ministerihän silloin vastasi, että on tulossa
senkaltainen lainvalmistelu, jossa puututaan tähän
veronkiertoon. Elikkä odotan hallitukselta senkaltaista
lakia, että tämmöistä verosuunnittelua
ei voida tulevaisuudessa tehdä. Uskomme siihen, että hallitus
on ottanut tämän viestin vakavasti harkintaansa
ja tulee tuomaan semmoisen lakiesityksen tähänkin
asiaan.
Jukka Kärnä /sd:
Arvoisa puhemies! Muutama sana harmaasta taloudesta ja kuntien
tilaamista palveluista, on se sitten rakentamista tai muuta. Tilaajavastuulakiahan
nyt on tiukennettu sillä, että se ulottuu sinne
alihankintaketjua pidemmälle. Siellä on myöskin
sanktioita lisätty, jotka ovat ihan oikein. Tällä hetkellähän
on menossa myöskin kilpailutuslainsäädännön
muutoksia. Milloin ne tulevat sitten voimaan, en tiedä.
Nämä eivät varmasti tarpeeksi lisää mutta jonkun
verran kuitenkin mahdollistavat myöskin näitten
pienempien yritysten mahdollisuuksia pärjätä näissä tarjouskilpailuissa.
Ei tämä ihan niin pikimusta kaiken kaikkiaan ole.
Kyllä tässä myöskin toimenpiteitä on
tehty ja tullaan varmasti tekemään.
Kyllähän siellä kuntapuolella, kun
näitä tarjouskilpailuja järjestetään
jnp., paljon, paljon tarkemmin näitten yrityksien taustat
pitää selvittää kuin tänä päivänä jossain
tilanteessa tehdään, niin että ne hämärähemmot
sieltä sitten mahdollisimman tarkkaan pystytään
siivoamaan. Sitä en allekirjoita kyllä, että jos
on nuori yritys ja vanha yritys, etteikö niiden pidä olla
samalla viivalla, jos ne hoitavat asiansa. Mutta nämä referenssiasiat
ovat tosi tärkeitä, niin että katsotaan
sitä, pystyykö se yritys ihan oikeasti suoriutumaan siitä mahdollisesta
urakasta, minkä on saamassa.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun on
kuunnellut, niin ainakin osassa puheenvuoroista on saanut hivenen
sellaisen kuvan, että iso olisi aina lähtökohtaisesti huono
tai paha ja toisaalta pieni aina hyvä ja toimiva. Edustaja
Kärnä minun mielestäni ihan hyvin kävi
sitä tilannetta läpi, että on hyvin tärkeää aina
pohtia myös sitä, että yritys ja toimija
on sellainen, että se pystyy sen kokonaisuuden hoitamaan
hyvin.
Minun mielestäni edustaja Autto varsin hyvin kuvaili
tätä hankintalain tilannetta. Kyllä minä itse
olen sitä mieltä, että isompi syy kuin
hankintalaki on se osaaminen, mitä tällä hetkellä on kunnissa
taikka kuntayhtymissä taikka jossain muussa tahossa, jota
hankintalaki koskee. Eli hankintaosaamiseen pitäisi tässä maassa
panostaa selkeästi enempi, jotta osattaisiin tehdä oikeanlaisia
tarjouspyyntöjä ja sen kautta voitaisiin saada
oikeanlaisia, hyviä tekijöitä, on sitten kyse
hoivapalveluista, teistä taikka jostain muusta.
Mutta aika usein on kovin helppo tehdä tarjouspyyntö,
jossa ainoana kriteerinä on hinta, ja valita se halvin,
mikä monessa tapauksessa voi olla kaikkea muuta kuin paras
taikka muilla perusteilla katsottuna toimivin. Kannattaa miettiä tietysti
laatua, yksi sellainen on ilmastokysymykset, joita voidaan käyttää mukana,
tuoreus esimerkiksi ruokahankinnoissa ja tämäntyyppisissä.
Sitten jos tavoitteena on estää esimerkiksi harmaata
taloutta, kyllä ensiarvoisen tärkeä ja
jo laista lähtevä velvoite on myös tarkistaa
se, että yhteiskunnalliset velvoitteet on täytetty.
Sehän on ensimmäinen syy, millä jätetään
jo tietyt yritykset ja yrittäjät pois näistä hankinnoista.
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa puhemies! Keskustelu on hyvää ja
rapsakkaa, näkemyksiä sieltä sun täältä.
Minä itse asiassa ottaisin yhden sellaisen laillisen veronkiertomuodon,
joka toimii meilläkin tässä maassa. Kysymys
on esimerkiksi kaivosteollisuudesta, missä esimerkiksi täällä toimiva
kanadalainen yritys ei voi suoraan viedä ja tulouttaa omia
tulojaan emämaahansa, vaan se kulkee tämän
suomalaisen verotusjärjestelmän kautta. Mutta:
täältä voidaan siirtää kyllä Ruotsiin
rahaa. Eli Suomessa toimii sekä suomalainen osakeyhtiö että myös
ruotsalainen osakeyhtiö, ja Suomesta voidaan kyllä siirtää Ruotsiin sitä rahaa,
ja sieltä sitä voidaan edelleen siirtää sitten
sinne emämaahan, missä yhtiö sijaitsee. Minun
mielestäni tämmöisiin asioihin pitäisi meillä nyt
osata puuttua, kun me puhumme esimerkiksi kaivosveroista ja muista.
Kaivosveron yhteydessä ei pidä unohtaa sitä,
että se jalostusketjun kautta tuleva verotulo on erittäin
suuri, unohdetaan kaikki muu sen ympärillä oleva
haihattelu. Me tarvitsemme sitä teollisuutta. Ehkä tämä vähän
lipsahti pois verokeskustelusta, mutta veroista on kuitenkin kysymys.
Mutta tämä osa siitä, että meiltä virtaa
rahaa, kun se on mahdollista, Ruotsin kautta emämaahan,
se latu pitäisi sulkea.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä on paljon
käyty keskustelua, ja edustaja Heinonen nosti esiin tämän,
osaavatko kunnat tehdä tätä hankintalain
mukaista kilpailutusta. Nykyisin varmasti osaavat. Sitä on
nyt kymmenisen vuotta jo harjoiteltu. Monet kunnat tekevät
yhteistyössä hankintakilpailua, esimerkiksi sosiaali-
ja terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa, mielenterveyskuntoutujien
asumispalveluissa ym.
Mutta minä pidän erittäin tärkeänä,
että siinä vaiheessa, kun tehdään
näitä kriteereitä — määritellään,
mitkä ne ovat, kuka mahdollisesti sitten sen tarjouksen
voittaa — täytyy huomioida erittäin tarkkaan
myös nämä laatukriteerit. Esimerkiksi
asumispalveluissa on erittäin tärkeätä, että se
hoidon jatkuvuus voidaan taata. Ei voi olla niin, että parin
vuoden välein joudutaan muuttamaan, ovat ne nyt mielenterveyskuntoutujia
tai ikäihmisiä, uuteen paikkaan, koska kunta teki uuden
kilpailutuksen ja joku olikin edullisempi kuin se aikaisempi paikka.
Mutta me olemme tällä hetkellä sosiaali-
ja terveysvaliokunnassa tämän asian kimpussa,
ja varmasti se jonkun ajan päästä tulee
myös tänne eduskunnan käsittelyyn.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! En tarkoittanut sitä, että kunnat
eivät tekisi lainmukaisia hankintakilpailutuksia. Ei tänä päivänä varmasti
kovinkaan monissa niistä enää suoranaisesti
hankintalakia rikota. Mutta minä tarkoitin sitä,
että tänä päivänä aika
usein mennään kunnissa sen helpoimman tien kautta
ja tyydytään siihen hintaan määräävänä tekijänä ja
hankitaan vain hinnan perusteella tuo palvelu, kun voitaisiin miettiä paljon
muitakin hankintaperusteita, joissa voitaisiin tukea sitä,
että oman kunnan, oman alueen paikalliset tekijät
voisivat olla mukana niissä. Tiedän sen, että hankintalaki
ei tietysti salli sitä, että voisimme lähteä suosimaan vain
oman kunnan taikka oman alueen yrityksiä, mutta hankintalaki
antaa siihen mahdollisuuksia muiden kriteerien kautta. Ei ole pitkää aikaa
siitä, kun keskustelin muutamista koulukuljetuskilpailutuksista,
ja silloin vielä — tästä on
5—6 vuotta aikaa — minulle kerrottiin, että noin
pääsääntöisesti ne
kaikki olivat hankintalain vastaisia elikkä eivät
vastanneet tarjouspyyntöä, mutta silloin vielä tilanne
oli sellainen, että niistä ei lähdetty
valittamaan. Nyt tilanne on muuttunut, ja aika usein näitä hankintoja
viedään myös markkinaoikeuden ratkaistavaksi.
Sitä kautta on saatu sitten muutoksia ja ehkä patisteltu
myös kuntia tehostamaan tätä hankintaosaamista.
Haluan vielä, puhemies, alleviivata lopuksi, että ei
tässä hankintasekoilussa syy ole tarjoajissa.
Syy on minun mielestäni ennen muuta kuntapäättäjissä,
kunnan virkamiehissä ja siinä osaamisessa, mitä siellä on.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Arvoisat edustajat, keskustelu on ansiokasta ja tärkeää,
mutta muistuttaisin kuitenkin tästä otsikosta,
minkä alla tätä keskustelua käydään.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa puhemies! Juuri näin. Kun mietimme sitä,
mihin valtion ja suomalaisen julkisen sektorin taloudelliset voimavarat
riittävät, niin tullaan tähän
hankintaosaamisen ytimeen. Eli ei riitä se, että saadaan
juridisesti oikeita hankintapäätöksiä aikaan — kun
tässä äsken keskusteltiin siitä,
onko itseisarvoista, että yritys on pieni, tai onko itseisarvo
se, että yritys on suuri, niin näillä suurillakin
yrityksillä on totta kai oma tärkeä roolinsa:
ne tekevät esimerkiksi näitten palveluprosessien
osalta tärkeää kehittämis-,
tuotekehitystyötä, erilaisia teknologisia innovaatioita
voivat alalle esittää jnp.— vaan kysymys
on nimenomaan siitä, että jos joku toimija pääsee
kunnan, kaupungin heikon hankintaosaamisen myötä määräävään
markkina-asemaan, niin silloin hinnat nousevat ja silloin kuntien, kaupunkien
ja valtion rahat eivät riitä tämän
meidän kansakunnan tietyllä tavalla kohtalonkysymyksen
ratkaisemiseen, miten hoito- ja hoivapalvelut tulevaisuudessa rahoitetaan.
Eli siksi tämä on myös tämän
asian osalta aivan olennainen keskustelu.
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa puhemies! Kun nimenomaan verotuksesta on kysymys ja siitä,
kuinka tarkastellaan meidän valtion saamaa verotuloutusta,
ettei kaikki pakene muualle, on tärkeää käydä läpi
ja yhdistää vähän tässäkin
keskustelussa näitä asioita.
Voisi sanoa, että veroparatiiseihin Suomesta pääomia
vievät yritykset ovat rantauttaneet Suomeen huutolaisajan
takaisin. Kun vaikkapa vammaisten asumispalveluita kilpailutetaan
ja meillä hankintaosaaminen varmasti on hyvää taikka huonoa,
niin joka tapauksessa, jos on erittäin halpa tarjous, se
ihminen, jota lainsäädäntö kohtelee,
ei tule missään prosessin vaiheessa esille: halvin
tarjous voittaa, ja vammainen siirretään oman
sosiaalisen ympäristönsä osalta vaikkapa 150
kilometrin päähän, koska yrityksellä oli
halvimmat asunnot ja halvin tarjous siellä.
Me olemme aika kaukana siitä, kun pitäisi
nimenomaan pystyä turvaamaan se, että verot pysyvät
Suomessa. Kun tänään on kuultu Braxin kirjalliseen
kysymykseen Ihalaisen vastaus, niin tuntuu aika surulliselta. Onko
meidän kuitenkin keksittävä tämän
hankinnan kautta vastavoima sille, että me emme pysty verolailla
säätämään sitä,
että verot pysyvät Suomessa?
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun nyt nämä keskustelut
kääntyivät alkuperäisestä aiheesta
aika laajalle ja ruvettiin puhumaan kilpailutuksesta ja hankinnoista,
en malta olla sanomatta ihan muutamaa sanaa, jos puhemies sallii
sen.
Täällä nyt ruvettiin asettelemaan
jo oikeastaan vastakkain yrityksiä sen mukaan, onko yritys
suuri vai pieni, ja omasta mielestäni lopputulosta ei ratkaise
yrityksen koko, onko se suuri vai pieni, tai se, onko yritys uusi
vai vanha, vaan kyllähän siinä tulee
ottaa huomioon myöskin monet muut asiat.
Kun kilpailutusta järjestetään, niin
itse lämpimästi toivon, että kilpailutuksen
järjestäjä pohtii kilpailutusta järjestäessään
niitä kriteereitä, jotka ratkaisevat, ettei hankintahinta
ole se yksi ja määräävä asia.
Kyllä se tulee pisteyttää monella muulla
tavalla. Siinä tulee olla erilaisia referenssejä,
laatua katsoa jnp., sitä kokemusta myöskin siinä omalta
osaltaan. Ensisijaisen asian tulee olla aina määräävä.
Se on se, että yhteiskunnallisten velvoitteiden tulee olla
suoritettu, ja ne tulee tarkastaa aivan ensimmäiseksi.
Keskustelu päättyi.