Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin varsin laajassa esityksessä huomiota yhteen kohtaan, nimittäin työttömän velvollisuuteen ottaa vastaan kokoaikatyötä, jos työmatkoihin kuluu maksimissaan 3 tuntia. Nopeasti laskienhan kokoaikatyössä se tarkoittaa hyvinkin 11 tunnin työpäiviä. Jos tämä työntekijä, joka työttömänä nyt joutuu tämän velvoitteen piiriin, sattuukin olemaan pienen lapsen yksinhuoltajavanhempi ja lapsi nukkuu sen ajan, mitä pienet lapset normaalisti nukkuvat, eli 14 tuntia vuorokaudessa, joista todennäköisesti noin 2 tuntia siellä päivähoidossa iltapäiväunilla, niin lapselle jää aikaa olla hereillä yhtä aikaa isän tai äidin kanssa 1 tunti vuorokaudessa. Tässä ajassa ehtii ehkä syödä aamu- ja iltapalan, pukea, riisua, laittaa yöpuvun päälle, pestä hampaat, aamulla pestä hampaat ja pestä naaman. Siihen ei enää mahdu sellaisia asioita kuin iltasadun lukeminen, leikkiminen, päivän tapahtumista keskusteleminen, itkeminen, kiukuttelu, jotka kaikki, niin me ajattelemme, ovat sellaisia asioita, jotka kuuluisivat jokaisen lapsen oikeuksiin, joihin jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus yhdessä vanhempiensa kanssa.

Lisäksi tässä säännössä se työmatkaan kuluva aika, joka on maksimissaan 3 tuntia, lasketaan kotiovelta työpaikkaan. Siinä ei oteta huomioon päivähoitoon viemiseen ehkä kuluvaa aikaa. On hyvin tavanomaista, että päiväkodin kautta kiertäminen lisää sitä työmatkaa sillä puolella tunnilla. Tällöin se yksi tunti valveillaoloaikaa sulaa kokonaan niihin päiväkotiinmenomatkoihin.

Minusta oleellinen kysymys on, onko tällainen säännös millään lailla pienen lapsen kannalta kohtuullinen. Ehkä hurjinta minun mielestäni oli, että kun tästä asiasta eräässä viranomaistapaamisessa kysyin, niin kävi ilmi, että tämä näkökulma, mitenkä tämä laki toteuttaa lapsen oikeutta vanhempiinsa, ei ollut tullut kolmikantaneuvotteluissa millään lailla esiin. No, sehän on tietysti luonnollista — kolmikannassa edustettuina ovat työntekijät ja työnantajat ja valtio, mutta ei siellä kukaan puhu niiden lasten puolesta. Siitä huolimatta minä olin hyvin hämmästynyt siitä, että tätä kysymystä ei oltu edes sivuttu neuvotteluissa.

Tässä meille tulevassa lakiesityksessä säännöksestä voidaan poiketa työ- ja elinkeinotoimiston arvion pohjalta, jos siihen on pätevä syy. Se on hyvä asia, ja se osoittaa, että TEMissä löytyy kuitenkin sellaisia virkamiehiä, joilla on ymmärrystä siihen, että ihmisten tilanteet ovat hyvin erilaisia ja joskus säännökset voivat olla todella kohtuuttomia. Meidän lainsäätäjien näkökulmasta kuitenkin se, että tällainen asia jätetään yksittäisen virkamiehen harkintavaltaan, on vähän hasardia. Emmehän me voi millään lailla vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä siellä on, millaista harkintaa kentällä sitten tehdään. Ja me tiedämme, että työvoimahallinnossa työkkärien ihmiset, jotka näitä päätöksiä tekevät, tekevät niitä aika kovan paineen alla jo nyt ja että siellä ei mitenkään aikaa inhimilliselle harkinnalle ja yksilölliselle pohdinnalle tulevaisuudessa ole ainakaan enempää kuin tänä päivänä. Tästä syystä vetoaisin hallituspuolueisiin, tai niihin kolmeen hallituspuolueen jäseneen, jotka vielä tässä ovat salissa, että vakavasti harkitsisivat sitä, voisiko tätä harkintaa erityisesti pienten lasten vanhempien osalta nostaa myös sinne ihan lain tasolle, ettei se jäisi pelkästään harkinnan varaan.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessä ensinnäkin on hyvää se, että tällä pyritään nyt keventämään työnhakijan velvollisuuksia muun muassa niin, että hänen ei tarvitse enää esittää todistuksia tai selvityksiä työ- ja elinkeinotoimistolle, vaan tämä työvoimapoliittinen lausunto annetaan työnhakijan itse ilmoittamien tietojen perusteella. Täällä tunnustetaan, että tässä otetaan tietoinen riski siitä, että joku voi käyttää tätä tietoisesti hyödyksi antamalla vääriä tietoja, mutta lähtökohtaisesti tämä on positiivista, että luotetaan ihmisiin.

Mutta sitten aivan tämä sama asia itseänikin kiinnostaa tässä esityksessä kuin edustaja Kontulaa tuossa äsken eli tämä työn vastaanottamisvelvollisuuden laajentaminen. Tämä kolmen tunnin määritelmä — minulle on ainakin tällä hetkellä vielä täysin epäselvää, mitä tämä tarkoittaa. Tarkoittaako tämä sitä työmatkaa, joka on kotiovelta kotiovelle? Onko se se kolme tuntia? Sitäkö se tarkoittaa? Ja toisekseen, tähän on jätetty tämmöinen takaportti, että tämä ohjaisi näitä työttömiä kokeilemaan kohtuullisen työmatkan päässä olevaa työtä, ja sitten jos hän toteaa, että tämä ei olekaan minulle sopiva, niin hän voi sitten etuuksia menettämättä erota siitä työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjotusta työstä. Olenko ymmärtänyt tämän oikein? Näinhän täällä lukee. Eli tässä on tavallaan sekä keppiä että porkkanaa. Mutta tämä tulkinta siitä, mitä tarkoittaa tämä kolme tuntia per päivä, kotiovelta kotiovelleko? Ja jos se jää se tulkinta, niin kuin kuvittelen, yksittäisen viranomaisen tehtäväksi, niin toivon, että aina kun tulee rajatapauksia, niin se tulkitaan työttömän eduksi.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme työttömyydestä ja työttömyyden hoidosta — en tiedä, mutta minä henkilökohtaisesti olen joutunut muuttamaan työn perässä useampaankin kertaan, vaihtamaan paikkakuntaa ja hankkimaan uuden kodin, jos olen saanut hyvän työpaikan. Asiat muuttuvat kyllä sillä tavalla. Tietysti sanotaan, että se ei kuulu enää tähän päivään, mutta kyllä se, kuulkaa, kuuluu. Jos työpaikat eivät ole siellä, missä ihmiset ovat, niin ihmisten on mentävä sinne, missä työpaikat ovat. Näin se vain on, jos halutaan elää. Tietenkin siinä voi inhimilliset tekijät ottaa huomioon ja täytyykin ottaa huomioon, mutta kategorisesti ei voi sanoa, että ei voisi käydä työssä kauempana vaikka jollakin toisella paikkakunnalla, jos kerta työssä pitää olla. Mutta kun saadaan työ toiselta paikkakunnalta, niin tärkeää on korvaaminen sille ihmiselle, joka sinne töihin menee. Nyt oletetaan, että töihin pääsee henkilö, joka on ollut työttömänä, on pitkäaikaistyötön. Hän saa työpaikan ja saa siitä palkkaa 1 580 euroa, joka on muuten aika yleinen ensimmäisen työpaikan tai aloittavan työpaikan kuukausipalkka aika monella alalla. Jos siitä ostaa sitten junalipun ja käy esimerkiksi Vaasasta Seinäjoella töissä, se on 400 euroa per kuukausi. Siinä ei kovinkaan paljon auta se, että siitä saa jonkinlaisen verohuojennuksen tai että se tulee vuoden päästä.

Tässä, arvon ministeri, on se kohta, jossa valtion pitäisi tulla apuun. Nämä työmatkat pitäisi antaa tähän päälle, jos kerta pitkän matkan päästä siellä töissä käy, jotta työssä käyminen taas kannattaisi sille ihmiselle, jotta ei tehtäisi niitä pitkiä työpäiviä ja pitkiä työmatkoja siten, että siitä joudutaan vielä maksamaan enemmän kuin siitä, että maataan kotona ja syljeksitään kattoon. Nämä työnteon esteet täytyy pystyä tästä maasta poistamaan.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Te-toimistoja koskevat uudistukset ovat varmastikin välttämättömiä, koska tehtävänkuva on hyvinkin paljon muuttunut kaiken kaikkisesti. Tässä esityksessähän siirretään myös byrokratiaa työ- ja elinkeinotoimistoilta työttömyysetuuden maksajien hoidettavaksi ja karsitaan lausuntomenettelyä, jotta näitä resursseja te-toimistoissa voitaisiin suunnata tehokkaammin työnvälitykseen, ja sitten tähän liittyy näitä työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanoa yksinkertaistavia muutoksia. Eli erittäin hyviä, selkeyttäviä ja tosiaankin tehokkuutta lisääviä muutoksia sinänsä.

Jos ajatellaan näitä työvoimapoliittisia lausuntoja, joita te-toimistot antavat, niin niitten määrä on kasvanut koko ajan, jopa niin, että vuonna 2000 niitä annettiin 1,7 miljoonaa ja viime vuonna niitä annettiin jo 2,2 miljoonaa. Tästä näemme muun muassa tämän muuttuneen työmäärän. On hyvin järkevää tietenkin silloin, että näitä niukkoja resursseja käytetään järkevästi ja muun muassa niitten lausuntojen osalta voidaan toimia hiukan toisella tavalla.

Puhemies! Tämä esitys lisää myös nuorten kouluttautumista, sillä esityksen mukaan koulutusta vailla olevan nuoren on aloitettava opinnot myös silloin, kun koulutukseen hakemista ei ole edellytetty työttömyysetuuden saamiseksi mutta nuori on kuitenkin hakenut opiskelemaan ja saanut opiskelupaikan. Elikkä tässä on myös hyvä lähtökohta tämän koulutuksen osalta nuorelle, ja koulutusta vailla olevan nuoren oikeutta työttömyysetuuteen työllistymistä edistävän palvelun ajalta selkeytetään. Erittäin hyviä asioita.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä työn vastaanottamisen velvollisuuden laajentaminen sinne kolmen tunnin etäisyyteen on varmaan sellainen asia, joka tuolla valiokunnassa tullaan käymään läpi.

Haluaisin ministeriltä etukäteen kysyä sitä asiaa, että onko olemassa mitään tietoa siitä, ovatko työnantajat halukkaita ottamaan töihin vastahakoista työntekijää, joka perustelee, että on pitkät matkat töihin. Tai sitten: onko tämä nähty ongelmana toisinpäin, että joku, joka ei halua ottaa töihin, olisi kärsinyt tästä asiasta, jos työntekijä olisi tullut työllistetyksi mutta itse kieltäytyy siitä asiasta? Ja miten paljon sitten tällä saataisiin kuitenkin niitä, jotka mielellään ottaisivat vastaan töitä vaikka kauempaakin ja saisivat näin lähetteen mennä kysymään työpaikkaa?

Anna  Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Suutarille toteaisin, että kyllähän töihin meno yli kolmen tunnin työmatkojen päähän on mahdollista ihan nytkin, ei sitä ole missään kielletty. Se, mitä tässä tehdään, on, että nyt lisätään sen velvoittavuutta.

Edustaja Tolppanen ehti jo lähteä, mutta jäljelle jääneille huomauttaisin kuitenkin, että perheissä on usein muitakin ihmisiä kuin se yksi työtön henkilö. Kun työsuhteet erityisesti pienten lasten perheissä ovat usein pätkittäisiä ja lyhyitä, niin koko perheen repiminen paikkakunnalta toiselle työn perässä on usein kohtuutonta ja joskus jopa mahdotonta sen takia, että muilla perheenjäsenillä saattaa olla sitoumuksia sille lähtöpaikkakunnalle. Sen vuoksi tällainen ajattelu, että kyllähän sitä nyt työn perässä pitää muuttaa, on aika ongelmallista. Samalla muistuttaisin myös, että ihmisethän liikkuvat työn perässä nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin, jos jätetään nämä suuret siirtotyöläiskaudet pois, kun Suomesta on matkustettu meren yli, niin että ei ole oikeastaan montaakaan aikaa, jolloinka suomalaisten työmatkat olisivat olleet niin pitkät kuin mitä ne ovat tänä päivänä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Kontulaa siitä ojentamisesta, että en olisi ymmärtänyt tätä asiaa aikaisemmin, mutta nyt tuli sitten varmaan ymmärretyksi paremmin. Itse kokeneena tässä asiassa kuitenkin voisin sanoa sillä tavalla, että nuorena, jolloin minullakin oli vuosikas ja kaksivuotias lapsi, lähdin sitten viikoksi muualle töihin, kun sain lähetteen työvoimatoimistosta, ennen kuin perustin oman yrityksen.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Täällä on vain toinen toistaan parempia puheenvuoroja.

Ensinnäkin tämä työn vastaanottovelvoitteen laajentaminen: Täytyy nyt muistaa, että meillähän nykyisinkin on 80 kilometrin alueelta otettava työtä vastaan. Tämä laajennus siis kolmeen tuntiin edestakaisin ja osa-aikatyöntekijöillä kahteen tuntiin toki voi merkitä muutakin kuin 80:tä kilometriä, mutta sittenhän siinä on sekin reunaehto, että pitää olla julkinen liikenne mahdollista. Oletan, että tämä ehto on monessa kohti sellainen, joka ei varmaan kaikilla aloilla pysty täyttymään, mutta tämä haluttiin kuitenkin tietoisesti tähän kirjata.

Tänäkin päivänähän työtä tarjotaan te-toimistoissa oman työssäkäyntialueen ulkopuolelta. Meillähän pitäisi olla itse asiassa kaikki Suomen työpaikat ja miksei eurooppalaisetkin työpaikat jotenkin yhtä aikaa nähtävillä, että ihmiset pystyvät katsomaan työpaikkoja myös sen oman työssäkäyntialueen ulkopuolelta. Tämmöistä tarjontaahan tehdään, ja aika moni, kun me nyt olemme seuranneet näitä tilastoja, tarttuu myös tähän työssäkäyntialueensa ulkopuoliseen työhön.

Sitten edustaja Kontula on siinä oikeassa, että kyllä tässä lainsäädännössä on kuitenkin lähdetty siitä, että jos on pätevä syy tai on tiettyjä erityisiä perusteita, niin tästä voidaan poiketa. Ellen nyt ihan väärin muista, niin voimassa olevassakin laissa jo määritellään joitakin asioita, tai ainakin meidän ohjeessa, mitkä tällaisia tekijöitä ovat, jotka liittyvät perheeseen tai sellaisiin esteisiin, jotka ovat päteviä. Eittämättä sitten niitä arkipäivän tulkintoja tehdään te-toimistoissa, mutta siihen on tämmöinen luukku avattu, joka mahdollistaa tämmöisten inhimillisten, perheitten huoliin liittyvien asioiden osalta myöskin poikkeusmenettelyjä. On hyvä, että se mahdollistuu.

Sitten tässä on hyviä puolia tämä byrokratian purkaminen, ja senhän idea on se, että me saamme näitä käsipareja siihen palvelu- ja ihmisten auttamistyöhön enempi ja vähempi niitten papereitten pyörittämiseen, ja se menee ihan oikeaan suuntaan tässä mielessä.

Sitten laajemmin ottaen tämä kysymys on juuri näin, että kyllä tämä pendelöinti on se, joka kasvaa. Etäisyydet kasvavat, pendelöinnin merkitys kasvaa ihmisten hakiessa työtä sieltä, missä sitä työtä on, ja minä otan nyt vain esimerkin tästä kuuluisasta Uudenkaupungin tilanteesta, jossa siis on tämmöinen positiivinen ongelma. Siellä on 700 työpaikkaa nyt vuoden sisällä avattu autotehtaalle, ja ensi vuonna he palkkaavat lisää, siirtyvät kolmivuorotyöhön. Heidän ongelmansa ei ole ollut niinkään rekrytointi — siinäkin oli vähän pulmia — mutta ongelma on se, että sillä alueella ei ole kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tai tilapäisasuntoja, joihin ihmiset voivat muuttaa, tai siellä ei ole hyvää joukkoliikennettä lähialueilta tehtaalle kolmivuorotyöhön. Juuri näitä pulmia me koetamme nyt ratkoa, sitä, miten tämä ongelma ratkaistaan.

Otan Salon sen takia toiseksi esimerkiksi, että kun Uudenkaupungin autotehdas kävi rekrytointimatkalla Salossa, niin sehän tarkoittaa, että ihmisillä menisi neljä tuntia vuorokaudessa matkustamiseen. On aika mahdoton urakka pitkän päälle istua neljä tuntia autossa ja käydä Uudessakaupungissa töissä. Se vaihtoehto salolaisille työttömille olisi kuitenkin se, että sinne syntyisi joko tämmöistä vuokra-asuntotuotantoa tai tilapäistä asuntotuotantoa, joka mahdollistaisi olemisen siellä paikan päällä. Käy raskaaksi olla neljä tuntia päivässä autossa, ja se on monelle kynnys, jota ei pysty ylittämään.

Tässä on moninaisia pulmia tämän ympärillä, mutta minä olettaisin, että tämä muutos on sillä tavalla kuitenkin kohtuullinen ihmisten kannalta. Ajatus olisi tietysti se, että me tarjoamme työtä tietoisesti myöskin sen oman työssäkäyntialueen ulkopuolelta, ja toivon mukaan siihen pystyvät ihmiset tarttumaan. Mutta ymmärrän hyvin nämä huolet, joita tässä on nyt esitetty. — Kiitoksia.