11) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tilaajan selvitysvelvollisuudesta
ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun
lain ja lähetetyistä työntekijöistä annetun
lain muuttamisesta
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävä hallituksen
esitys liittyy tilaajavastuulain uudistamiseen. Tilaajavastuulakiahan
edellisen kerran uudistettiin täällä eduskunnassa
2012 koskien rakennusalaa, niin kuin hyvin varmaan muistamme. Nyt
esitetyt muutokset koskevat siis kaikkia aloja, tämä ei
rajoitu siis rakennusalalle. Tilaajan vastuuta kehitetään
myös tämänkin uudistuksen jälkeen
seuraavissa jatkoaskelissa muun muassa siten, että julkisia
hankintoja koskevan lain valmistelussa lähdetään
siitä, että jos toistuvasti on laiminlyönyt
tilaajan velvoitteitaan, niin voidaan poissulkea julkisista hankinnoista.
Mutta kun tätä uudistusta ei kannata viedä erikseen,
vaan meidän kansallisen uuden hankintalain valmistelun
myötä, joka on nyt vireillä ja joka valmistuu ensi
keväänä, varmaan sitten seuraavan hallitusohjelman
kynnyksellä, niin tätä uudistusta valmistellaan
siihen yhteyteen, osana siis hankintalain kokonaisuudistusta.
Menettelyt, joilla turvataan työehtosopimuksiin perustuvat
palkkasaamiset, liittyvät hallituksen rakenneohjelmaan.
Tämän hallituksen rakennepoliittisen ohjelman
mukaan myös neuvottelu- ja sopimusjärjestelmistä ja
työriitojen sovittelujärjestelmistä on
tarkoitus työmarkkinaosapuolten kesken neuvotella ja niitä kehittää,
ja siellä yhtenä osana näitä neuvotteluja
on kysymys siitä, miten vähimmäispalkkoja
alittaviin palkkoihin ja alipalkkaukseen liittyviin pulmiin puututaan.
Näitä neuvotteluja on sovittu käytävän
vielä tämän syksyn aikana, ja nyt työuraneuvotteluissa — toivottavasti
ne saadaan pian päätökseen — varmaan
tähän teemaan sitten järjestöjen
puolella keskitytään.
Tilaajan selvitysvelvollisuutta esitetään
nyt muutettavaksi sopimuskumppanin verovelkatietojen ja eläkevakuuttamista
koskevien tietojen osalta. Nämä muutokset liittyvät
lainsäädännön selkeyttämiseen
ja julkisen verovelkarekisterin hyödyntämiseen.
Jatkossa pyrittäisiin ensisijaisesti siihen, että tilaaja
täyttää selvitysvelvollisuuden verojen
osalta verovelkarekisteriä hyödyntäen,
ja siinä on monta hyvää puolta. Jos yrityksellä on
julkisen verovelkarekisterin merkintöjä, verovelkaa,
on tilaajan jatkossa pyydettävä selvitys verovelan
määrästä. Pelkkä verovelka
ei ole tietenkään este sinänsä yritysten
välisten sopimusten tekemiselle.
Toisaalta laissa säädetään,
että jos tilaajan on täytynyt tietää,
ettei sopimuskumppani tule noudattamaan lakisääteisiä velvoitteita,
voidaan hänelle määrätä korotettu
laiminlyöntimaksu, joka on arvoltaan korkeimmillaan 65 000
euroa. Näin ollen, vaikka verovelkaisen yrityksen kanssa
voidaan tehdä sopimuksia, täytyy tilaajan aina
arvioida, onko yritys tosiasiallisesti kykenevä ja halukas
hoitamaan yhteiskunnallisia velvoitteitaan.
Eläkevakuuttamista koskevien tietojen osalta lakeihin
kirjattaisiin yksityiskohtaiset säädökset siltä osin
kuin on kysymys lähetetyistä työntekijöistä.
Lisäksi selvitysvelvollisuutta täydennettäisiin
velvollisuudella selvittää sopimuskumppanin lakisääteisen
työterveyshuollon järjestäminen. Ne ovat
siis kaksi uutta asiaa, jotka tilaajavastuulain kautta tulisivat.
Niin kuin totesin, näitä laiminlyöntimaksuja on
tarkoitus nostaa tasoltaan. Kun laiminlyöntimaksuhan on
nyt 1 700—17 000 euroa, se nousisi 2 000—20 000
euroon, ja tämä korotettu laiminlyöntimaksu — kun
on sitten näitä vakavampia tilanteita — joka
nyt on 16 000—50 000 euroa, nousisi 20 000—65 000
euroon.
Lisäksi lähetettyjä työntekijöitä koskevaan
lakiin lisättäisiin työn teettäjän
eli tilaajan tiedonantovelvoite omalle sopimuskumppanilleen ja yrityksen
kautta lähetetyille työntekijöille niistä viranomaisista,
jotka Suomessa valvovat ja neuvovat lähetettyjen työntekijöitten
lain noudattamista. Tämä hanke tietysti liittyy
isompaan kokonaisuuteen eli hallituksen harmaan talouden torjunnan
ohjelmaan, jonka tavoitteena on se, että vuositasolla saadaan
valoisan talouden piiriin 300—400 miljoonaa euroa, ja näillä näkymin
ollaan näitä tavoitteita nyt vuosittain saavutettukin.
Tämän uudistuksen pohjimmainen tarkoitus on
se, että ennalta ehkäistään
tämäntyyppisiä ongelmia, ja toisaalta
sitten tällä uudistuksella halutaan suojata niitä yrityksiä,
jotka hoitavat velvoitteensa, jotta heidän kilpailukykynsä säilyy,
ja myöskin tarkoituksena on, että työntekijät
saavat ne työehdot, joita kuuluukin saada, ja yhteiskunta
ne verotulot, joita tästä tulee sen seuraamuksena.
Tärkeä osittaisuudistus, jonka olemme nyt hallituksena
esittämässä eduskunnan käsiteltäväksi. — Kiitoksia.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on
tarkoituksena tilaajavastuulain kohdalla vähentää yrityksille
harmaasta taloudesta ja epäterveellisestä kilpailusta aiheutuvia
haittavaikutuksia. Lisäksi tarkoitus on tukea laillista
yritystoimintaa ja tervettä kilpailua. Nämä ovat
erittäin hyviä tavoitteita. Tässä hallituksen
esityksessä kuitenkin nämä kaksi pääasiaa,
missä tässä nytten muutoksia tehdään, koskevat
nimenomaan juuri näitä tilaajavastuulain säännösten
muuttamisia joiltain osin sekä tämän
lähetetyn työntekijän osalta olevia joitain pieniä muutoksia.
Arvoisa puhemies! Olisin halunnut nostaa esille nimenomaan tämän
Suomeen lähetetyn työntekijän aseman.
Tällä hetkellähän hänen kohdallaan
tulee noudattaa suomalaista työsopimusta ja Suomen lain
säädöksiä esimerkiksi työajan,
vuosilomien ja vähimmäispalkkojen osalta. Lisäksi
he ovat oikeutetut esimerkiksi siihen, että työnantaja
maksaa matkat ja asunnon. Kuitenkaan lähetetty työntekijä ei
maksa veroa Suomeen kuin vasta kuuden kuukauden jälkeen. Elikkä alle
kuuden kuukauden työsuhteesta verot tilitetään
esimerkiksi Virosta lähetetyn työntekijän
osalta Viroon.
Nytten tässä hallituksen esityksessä halutaan ikään
kuin parantaa tätä tilannetta siten, että esityksessä ehdotetaan
lähetetyistä työntekijöistä annetun
lain mukaista työn teettäjän huolellisuusvelvoitetta
laajennettavan. Ehdotuksessa sanotaan, että työn
teettäjän tulisi antaa ulkomaalaiselle työsopimusosapuolelle
kirjallisesti tieto lakia valvovasta ja neuvovasta viranomaisesta. Elikkä käytännössä
tässä nyt
ainoastaan käsketään tätä työnantajaa
antamaan paperi, jolloin työntekijä voi ottaa
yhteyttä tahoon, joka kertoo, että tämän
pitää saada suomalaisen työehtosopimuksen
mukaista palkkaa ja niin edelleen. Eikö niin?
Ongelman tästä tekee mielestäni se,
että hallitus, joka haluaa torjua harmaata taloutta, ei
lainkaan puutu siihen, että tämä kuuden
kuukauden sääntö muutettaisiin joiltakin
osin. Esimerkiksi vuokratyöntekijöiden veromenettelyhän
on se, että vuokratyöntekijä — hänkin
voi olla lähetetty työntekijä, mutta
hänet luetaan vuokratyöntekijäksi, jos
hän tulee Virosta Suomeen, jos hänellä on
suomalainen työnjohto, suomalaiset esimiehet täällä — maksaa
veronsa Suomeen ensimmäisestä työpäivästä saakka.
Nytten tämä lähetetty työntekijä,
joka usein on aliurakointia tekevän ulkomaisen yrityksen
työntekijä, ei maksa lainkaan veroa Suomeen. No,
nyt kun me tiedämme, että Viron kaupparekisterissä on
lähes 30 000 yhtiötä, joissa
on vastuuhenkilönä suomalainen yritys tai suomalainen
yksityishenkilö, niin eikö ole hyvin luonnollista
se, että tällä tavalla tavallaan kierretään
näitä Suomeen maksettavia veroja?
Nimittäin yksi iso epäkohta, jota hallitus
ei ole huomioinut, on se, että tämä palkan
polkeminen on erittäin helppoa tämän
työntekijän kohdalla, koska verottajalla ei ole
oikeutta ilmoittaa esimerkiksi mahdollista alipalkkaepäilyä työsuojeluviranomaiselle.
Mitä hyödyttää antaa lappu kaverille,
jos ei siitä kuitenkaan voida ilmoittaa eteenpäin?
Siinä mielessä toivoisin, että hallitus kiinnittäisi
huomiota tämmöiseen asiaan ja laajentaisi tätä säännöstä siten,
että nämä alipalkkaepäilyt ilmoitettaisiin
työsuojeluviranomaiselle ja näihin voitaisiin
jollain lainsäädännöllisellä tavalla
puuttua voimakkaammin. Lähetetty työntekijä ei
välttämättä saa suomalaista
palkkatasoa täällä, vaikka se työsopimuksessa
lukee. Tästä on hyvin paljon keskustelua erityisesti
talonrakennusalalla.
Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus tekee
konkreettisia toimia harmaan talouden kitkemiseksi ja vähentämiseksi
ja suomalaisen työvoiman puolustamiseksi ja rehellisten
yritysten pärjäämiseksi, rakennusalalla
erityisesti, mutta toivoisin, että hallitus ottaisi hiukan
järeämpiä keinoja, kuten esimerkiksi
tämän kuuden kuukauden menettelyn osalta, mikäli
siihen löytyisi joitain säädöksiä,
että sitä voitaisiin jollakin tavalla muuttaa,
jotta verot saataisiin Suomeen. — Kiitos.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, tämä on
ihan hyvä lakiesitys, koska kaikki esitykset, mitkä puuttuvat
tähän harmaaseen talouteen, ovat tervetulleita.
Me olemme ryhmänä monesti esittäneet
näitä omia vaihtoehtojamme, muun muassa tätä Hollannin
mallin mukaista ketjuvastuuta, josta tässäkin
esityksessä on mainintoja. Sekään ei
ole aivan aukoton, sielläkin on ongelmia, mutta tämä on
hyvä lähtölaukaus siihen tilaajavastuuseen,
mitä me olemme peräänkuuluttaneet. Me
olemme lisäksi esittäneet myös tätä ulkomaisten
yritysten rekisteröintivelvoitetta sekä sitten
avin ulkomaalaistarkastajien sakotusoikeutta, ja toivoisin, että näitäkin
asioita sitten jossain vaiheessa mietittäisiin.
Mutta se, mistä oikeastaan halusin tässä ministeriltä kuulla
mietteitä, on Rakennuslehti 4. päivä syyskuuta
2014. Verotusneuvos Markku Hirvonen kertoo siellä ongelmasta,
jossa hän peräänkuuluttaa säädösmuutosta
ja joka on sisällöltään tämmöinen,
että ulkomaalaiset yritykset velvoitetaan toimittamaan
ennakonpidätys tai perimään lähdevero
Suomessa tehdystä työstä maksetuista
palkoista riippumatta siitä, onko yrityksellä täällä kiinteä toimipaikka.
Tämä on hänen mielestään
ongelma, ja hän lyö aika rumat luvut pöytään.
Hänen mielestään me menetämme
yli 600—700 miljoonaa euroa, kun tähän
ei voida puuttua. Toivoisin ministeriltä jonkinlaista kannanottoa
tähän Hirvosen ulostuloon.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, jatkan siitä,
mihin edustaja Lindström jäi, eli jos tähän
asiaan ei puututa, niin tämä mahdollistaa sitten
tämän Caymansaaret-menettelyn. Se vain valitettavasti
on näin sitä kautta, että jos ei ole
tätä kiinteää kotipaikkaa, niin
silloin pystytään taas sitten kierrättämään,
ja se on harmaan talouden kaikkein suurin muoto ehkä.
Mutta kaikkinensa tämä lakiesitys on erittäin hyvä,
erittäin kannatettava. On hyvin paljon mahdollista, että tässä tullaan
puuttumaan ihan huomaamatta myöskin ihmiskauppaan, kun
kiristetään näitä lakeja, ja
se on erittäin hyvä asia.
Tosin täällä sanotaan näin,
että esimerkiksi tilaajan selvitysvelvollisuutta täydennettäisiin
velvollisuudella selvittää sopimuspuolten lakisääteinen
työterveyshuolto ja sitten sen lisäksi lähetettyjen
työntekijöitten osalta myöskin yksityiskohtaiset
säännöt sopimuskauden ajalta näistä työnantajan
velvollisuuksista sen mukaan, mitä Euroopan unionin sääntelyn
perusteella ei voida edellyttää heidän
työnantajaltaan. Eli jos ei heidän työnantajallaan
ole velvollisuutta hoitaa näitä velvollisuuksia,
niin miten ne sitten hoidetaan? Miten se valvotaan, että ne
tulevat kuitenkin hoidettua, jos kerran EU-säädös
ei sitä vaadi?
Toinen asia, mitä jäin ihmettelemään,
kun on tämä 10 000 euron raja: onko nyt
näin, että se on jäämässä sinne,
että jos on verovelkaa alle 10 000 euroa, niin
sitä ei tarvitse ottaa huomioon, kun näillä veloilla
on kuitenkin taipumus kasvaa kuten lumipallolla eteenpäin?
Erittäin hyvää tässä on
sen sijaan se, että sanktiot nostetaan nyt kunnolla, jotta
siitä olisi myöskin yrityksille jonkinlaista haittaa,
jos näitä asioita ei hoideta.
Mutta kaksi asiaa: jos Euroopan unionin säädösten
perusteella työnantajan ei tarvitse hoitaa tiettyjä sosiaaliasioita
ja tiettyjä työterveyshuollon asioita ja vakuuttamisasioita
ennen muuta, niin miten ne sitten hoidetaan?
Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! Näen tämän esityksen
sinällään erittäin positiivisena, mutta
haluaisin tuoda esiin muutamia semmoisia heikkouksia, jotka liittyvät
siihen tapaan, jolla meillä pyritään
harmaata taloutta torjumaan.
Ensimmäinen iso ongelma on, että näyttää siltä,
että niistä vuoden 2011 hallitusohjelmassa mainituista
harmaan talouden vastaisista toimenpiteistä ainoastaan
tai pääsääntöisesti
ne, jotka liittyvät jollakin lailla ruohonjuuritason työvoimavaltaiseen
toimintaan, ovat ehtineet konkretian tasolle. Sen sijaan kaikki
isoon rahaan kohdistuvat uudistukset ovat jääneet
pyörimään joihinkin toimikuntiin, taikka
niistä on tehty mietintö, joka ei ole johtanut
mihinkään toimenpiteisiin. Oikeastaan ainoa poikkeus
tästä on siirtohinnoitteluun liittyvät
yritykset, jotka taas jumittavat sitten oikeusasteissa. Ja niin
kauan kuin me ymmärrämme harmaan talouden nimenomaan
työvoimavaltaisena toimintana, me emme tosiasiallisesti
kohtele meidän verokikkailijoita tasavertaisesti emmekä pääse
myöskään käsiksi isoihin rahoihin.
Sitten, mitä tulee tähän työvoimavaltaiseen harmaaseen
talouteen, sen osalta minusta iso ongelma on, että ei ole
ymmärretty sitä, että todellinen harmaan
talouden torjunta onnistuu vain niissä tilanteissa, joissa
myös työntekijä itse on mukana harmaata
taloutta torjumassa, joissa työntekijällä on
mahdollisuus ja intressi antaa sen tyyppisiä tietoja, joiden
kautta viranomainen pääsee kiinni harmaaseen talouteen.
Niin kauan kuin meidän toimenpiteemme ovat yksiselitteisesti
kontrollia eivätkä pyri parantamaan sellaisten
työntekijäryhmien asemaa, jotka eivät
ole tällä hetkellä siinä asemassa,
että voisivat vaatia itselleen eläketurvaa, työttömyyspäivärahaa
ja muita etuuksia, joita virallinen työnteko tuo tullessaan,
me emme pääse kovin pitkälle harmaan talouden
torjunnassa.
Minun nähdäkseni meillä nimenomaan
palkkatyön puolella kaksi isoa harmaan talouden tekijöiden
ryhmää ovat toisaalta sellaiset suomalaiset, jotka
tekevät kuutamourakoita varsinaisen päätyön
rinnalla ja jotka mieltävät tämän
harmaan talouden ikään kuin lähelle talkootyötä, osana
sitä vanhaa suomalaista kulttuurista perinnettä,
jossa naapuria autetaan, ja sitten se huomattavasti isompi ryhmä koostuu
sekä siirtotyöläisistä että sitten
niistä suomalaisista, jotka jostakin syystä ovat
niin riippuvaisia työnantajastaan tai ulkona meidän
virallisista työmarkkinoista, että heillä ei
ole mahdollisuutta vaatia itselleen virallista työsuhdetta,
virallisesti maksettavia palkkoja. Jos me vertaamme yritysten veroparatiisikikkailua
sellaiseen työntekijään, jolle maksetaan
pimeästi, niin se keskeisin ero näiden kahden
harmaan talouden muodon välillä on se, että tämä työntekijä häviää useimmissa
tapauksissa myös itse silloin, kun hän on mukana
osana harmaata taloutta, toisin kuin nämä ison
rahan toimijat. Ja tällöin poistamalla niitä esteitä,
jotka estävät työntekijöitä puuttumasta omaan
paikkaansa harmaassa taloudessa, me synnytämme sen intressin,
jolla harmaata taloutta vastaan pystytään toimimaan,
viranomaisten tiedonsaantia helpottamaan.
No, minä itse ehdin tutkia rakennusalan työntekijöitä,
sekä siirtotyöläisiä että suomalaisia, kolmen
vuoden ajan ennen tähän taloon tulemista. Siinä erityisesti
kiinnitin huomiota siirtotyöläisten kohdalla tähän
riippuvuuteen työnantajasta ja siihen, miten se syntyy.
Siinä on muutamia tekijöitä, joidenka
yhteisvaikutuksesta nämä ihmiset ovat useimmiten
sellaisessa tilanteessa, että poliisi ja verovirkamies
ovat heille pahempi uhka kuin se työnantaja, joka kohtelee
jollakin lailla huonosti.
Ensimmäinen tekijä näistä on
se, että toisin kuin suomalaiset tai Suomessa asuvat maahanmuuttajat,
nämä ihmiset ovat vuorokauden ympäri
jollakin lailla — kontrolli on vahva sana — kuitenkin
riippuvaisia työnantajastaan. Se direktio-oikeus ei pääty
niiden työtuntien sisälle, vaan useimmiten asuminen,
ruokailu, liikkuminen on järjestetty työnantajan
toimesta. Me tässä talossa olemme vielä voimakkaasti, osittain myös vasemmistopuolueet,
pyrkineet velvoittamaan työnantajaa hoitamaan myös
näihin muihin työnteon edellytyksiin, asumiseen
ja elämiseen työajan ulkopuolella, liittyvät
seikat näiden työntekijöiden eteen, missä meillä on
ollut hyvä tarkoitus, mutta se on johtanut siihen, että nämä ihmiset
ovat työnantajansa valvovan silmän alla 24 h. Sehän
tietysti tarkoittaa, että mihinkään sellaisiin
toimenpiteisiin, jotka jollain lailla kyseenalaistavat tai luovat
ryppyjä tähän suhteeseen, on hyvin korkea
kynnys.
Toinen seikka, mikä liittyy osittain edelliseen, on
se, että nämä ihmiset ovat pääsääntöisesti kaikkien
niiden turvaverkkojen ulkopuolella, joiden varassa suomalainen työntekijä pystyy
puuttumaan kohtaamaansa huonoon kohteluun taikka jollakin lailla
epäedullisiin työsuhteisiin.
Edelleen meillä on sellaisia ammattiliittoja, joihin
ei edes teoriassa voi liittyä jäseneksi, jos ei ole
Suomessa vakituisesti asuva henkilö. Niissäkin
tapauksissa, joissa nämä ihmiset ovat ammattiyhdistysliikkeen
jäseniä, mahdollisuus saada sitä kautta
sellaista apua, josta todella olisi hyötyä, on
melkoisen heikko. Heillä ei tietenkään
ole mahdollisuutta pääsääntöisesti
suomalaisen sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen piiriin, hiukan vaihdellen
toki riippuen siitä statuksesta, millä he täällä ovat,
ja siitä ajasta, kuinka pitkään he täällä ovat.
Ja sitten meillä on esimerkkejä siitä,
että heillä ei myöskään
ole kovin suurta syytä olettaa, että he saisivat
viranomaisten taholta sellaista suojelua, jota useimmat suomalaiset
kuvittelevat saavansa.
Esimerkiksi Olkiluodon tapauksessa siihen aikaan, kun minä sitä tutkin,
poliisille oli tehty erilaisia Olkiluodon työntekijöiden
kohteluun liittyviä ilmoituksia yhteensä 10 kappaletta.
Näistä suurimmassa osassa tutkinta oli keskeytetty
syyttäjän toimesta sillä perusteella,
että resurssit eivät riitä ja tässä on
näitä kielivaikeuksia ja muutenkin on kulunut
jo niin paljon aikaa, että kaikki osapuolet ovat ehtineet
lähteä pois maasta, ja täytyisi tehdä erilaisia
apupyyntöjä ja muuta. Pari oli vielä käynnissä.
En tiedä, onko sen jälkeen tullut tuomiota tai
edes oikeuskäsittelyä yhdestäkään.
Miten voi kuvitella, että nämä ihmiset
uskovat suomalaiseen viranomaiseen, jos joka kerta, kun he yrittävät
saada tässä maassa oikeutta, todetaan, että sori,
meillä ei resurssit riitä? Mukana oli esimerkiksi
semmoinen tapaus, jossa työnantaja oli ottanut työntekijöiltä eurooppalaiset
sairausvakuutuskortit pois, jotta nämä eivät
olisi päässeet lääkäriin.
Kolmas tekijä riippuvuuden ja suomalaisten turvaverkkojen
puuttumisen lisäksi on kulttuuristen ja kielitaitokykyjen
puuttuminen. Minä asuin siellä parakissa yhdessä 20
puolalaisen kanssa, ja sinne oli tunnollisesti jonkun säännöksen
mukaan toimitettu ohjeistusta siitä, mitenkä heidän
pitäisi asioida suomalaisen viranomaisen kanssa. Ohjeet
olivat suomeksi, yksikään niistä puolalaisista
ei puhunut kunnolla edes englantia. He olivat taitelleet niistä koristeita
kattoon, kun eivät läpysköille muutakaan
käyttöä keksineet. Edelleen meillä on
oletus a), että ihmiset osaavat lukea ja ottavat vastaan
informaatiota kirjallisessa muodossa, ja b), että he myös
ymmärtävät ottaa sitä vastaan
joko suomeksi tai englanniksi. Näistä kumpikaan
oletus ei pidä yksiselitteisesti paikkaansa silloin, kun
puhutaan sellaisista työntekijäryhmistä,
jotka tulevat ympäri maailmaa tänne töihin.
Minä toivoisin, että nyt kun harmaasta taloudesta
on meillä puhuttu vakavaan sävyyn jo pitkälti
toistakymmentä vuotta, niin kohta olisi edessä se
vaihe, jolloinka me pystyisimme keskustelemaan myös siitä,
mitenkä työntekijöiden oikeudet, työntekijöiden
mahdollisuus puolustaa omaa asemaansa kytkeytyvät yhteen
sen kanssa, että meillä tosiasiallisesti on mahdollisuus
taistella harmaata taloutta vastaan ja pitää sitä kautta huolta
veropohjastamme.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin kiinnittää tässä lakiesityksessä siihen
asiaan huomiota, että kun nyt edellytetään,
että myös lähetetyille työntekijöille
kerrotaan se, mitkä säädökset
ovat, se on erittäin hyvä asia, mutta onko tässä sitten
kiinnitetty huomiota siihen, että niitä säädöksiä myös
noudatetaan? En tiedä, onko nyt kysymys siitä,
että arvoisa ministeri istuu siellä eikä Hakaniemessä,
kun vaikuttaa siltä, että ammattiyhdistysliikkeen
puolella varsinkin pääluottamusmiehet tuntuvat
olevan varsin hampaattomia puuttumaan tällaisiin asioihin.
Onko teillä keinoa siihen, miten saadaan sitten nimenomaan
ammattiyhdistysliike ja luottamusmiehet myöskin lähetettyjen
työntekijöiden puolelle ja seuraamaan sitä asiaa,
että heille esitetyt säädökset
ja heitä koskevat säädökset
tulevat työpaikalla noudatetuiksi?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Keskustelu on... — Anteeksi, totta kai ministeri haluaa
vastata näihin, ilman muuta. Olin vähän ajatuksissani,
anteeksi nöyrimmästi, mutta kuitenkin aika on
rajoitettu.
Työministeri Lauri Ihalainen
Kiitoksia, arvoisa puhemies! Koetan lyhyesti.
Ensinnäkin kiitoksia näistä kaikista
rakentavista puheenvuoroista, ja lyhyesti haluaisin kuitenkin niihin
reagoida. Sehän on totta, että alle kuuden kuukauden
työsuhteessa näitä verovelvoitteita ei
tarvitse toteuttaa.
Tänään meillä istui juuri äsken
tämän harmaan talouden ministeriryhmä saman
kerroksen kokoushuoneessa, ja mentiin lävitse tätä koko ohjelmaa,
jossa on yli 35 toimenpidettä, ja niistä oikeastaan
yksi on sellainen, jota ei nyt panna toimeen. Muut joko on toteutettu
tai ovat työn alla, eli kuitenkin sen ohjelman toimeenpanoa
ollaan viemässä aika päättäväisesti
eteenpäin. Siellähän on paljon eri ministeriöiden
vastuualueilla olevia asioita. Siinä yhteydessä keskusteltiin myös
näistä ulkomaisten yritysten rekisteröintivelvoitteista
Suomeen. Kyllä me otimme tuolla sen nyt esille, olisiko
se se keino, jolla tähän joku tolkku saataisiin
aikaan, ja siinä sitten pyydettiin virkamiehiltä selvityksiä,
mitä tässä voitaisiin tehdä ja
mitä toimenpiteitä se edellyttää,
eli on se nyt sillä tavalla hyvin ajankohtainen kysymys tämä teidän
esityksenne.
Sitten ehkä on hyvä sanoa lähetettyjen
työntekijöitten osalta, että meillähän
on EU:n lähetettyjen työntekijöiden toimeenpanodirektiivi
valmistunut, jonka kansallinen soveltamistyö on nyt meillä menossa,
ja se tuo sillä tavalla vahvistusta, että sieltä lähetettävästä maasta
täytyy tilaajan saada enempi selkoa niistä työntekijän
työehdoista, siellä olevista velvoitteista, ennen
kuin se aloittaa työnsä Suomessa, ja tämä tulee
vahvistamaan, tämä auttaa vähän
siihen ongelmaan, josta täällä nyt on
paljon puhuttu, miten voidaan sitten sitä päätä valvoa
tai saada tietoja enempi näiltäkin osin.
Sitten edustaja Kontula puhui asiaa ja sydämellä tästä siirtotyöläisten
asemasta. Te käytitte tätä sanaa, jossa
tavallaan sitä direktiivivelvoitetta ulotetaan sitä työtä laajemmalle.
Tämmöistä varmaankin tapahtuu, ja tunnistan
hyvin esimerkiksi Olkiluodon työmaan ongelmat, joita siellä on
ollut näiden ehtojen valvonnassa, ja niistä ottakaamme
opiksi.
Mutta kun täällä puhuttiin, että tarvitaanko niitä kovia
toimenpiteitä, niin kyllähän tässä merkittävin
ehkä on kuitenkin ollut rakennusalalla tämä kysymys
tunnistinkorttiin sidotusta veronumerosta. Se on ollut erittäin
tehokas toimenpide, ja tämän hankkeen kolmannessa
vaiheessahan nyt sitten selvitetään, pitäisikö tämä veronumero
ulottaa muihinkin aloihin kuin rakennusalaan. Lähinnä on
mietitty kuljetussektoria, hotelli- ja ravintola-alaa.
Se ei ihan pulmaton ole näillä aloilla, mutta
se on nyt työn alla.
Toinen liittyy sitten siihen, miten tämmöistä alipalkkausta
ylimalkaan voitaisiin suitsia, mikä on monessa mielessä tärkeä asia,
ja se on niin ikään nyt valmistelutyön
kohteena, niin että kyllä täällä tämmöisiä on
tulossa.
Yksi kova toimenpide oman ministeriöni kohteena on,
että Kilpailu- ja kuluttajavirastossa on perustettu
kartelliyksikkö, seitsemän henkilötyövuotta
sijoitettu sinne, ja sen ainoa tehtävä on katsoa,
että tässä maassa ei synny kartelleita. Siellä puhutaan
isoista rahoista, siellä puhutaan isoista asioista. Meillä on
aika paljon nyt resursseja pantu tämäntyyppiseen
tutkimustyöhön. Kaiken kaikkiaanhan me vuositasolla
laitamme tähän harmaan talouden torjuntaan 20
miljoonaa euroa. Kaikki ne melkein menevät henkilötyövuosiin,
ja meillä on 350 ihmistä palkattu tämän harmaan
talouden torjuntaan Verohallintoon, eri ministeriöihin
tekemään tätä harmaan talouden ennakoivaa
työtä. Se on aikamoinen resurssipanostus, jonka
hallitus on halunnut tehdä tämän tärkeän
asian hoitamiseksi.
Ehkä tässä joitakin vaihtoehtoja
ja joitakin kysymyksiä.
Niin, sitten ehkä edustaja Tolppasen kysymykseen siitä,
miten näitä oikeasti sitten valvotaan ja ovatko
luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut mukana
tässä. Toivon mukaan ovat, koska muutenhan tämä valvonta
ontuu, jos näin ei tehdä. Kyllä meillä puutteita
lähetettyjen työntekijöitten työehtojen
valvonnassa on edelleenkin. Vaikka lainsäädäntöä on
kehitetty, kuitenkin siinä käytännössä meillä on
vielä paljon aukkoja ja pulmia. Mutta tämä on
nyt yksi askel, ei viimeinen, tässä hankkeessa,
jonka nimi on terveet työmarkkinat ja työehtojen
ja pelisääntöjen hyvä noudattaminen
Suomessa.
Anna Kontula /vas:
Arvoisa puhemies! Lyhyesti vain tästä veronumerosta,
joka sinällään varmasti on positiivinen
uudistus ja on vähentänyt harmaata taloutta, mutta
siihenkin liittyy se kiertämisen mahdollisuus. Esimerkiksi
sitä kautta, että ainoastaan osa palkoista ilmoitetaan
verottajalle, on mahdollisuus edelleen ylläpitää aika
laajaakin harmaata sektoria siinä veronumerollisten työntekijöiden
ohessa. Luulen, että siellä on myös muita
kikkailumahdollisuuksia, joista minun korviini ei vain ole vielä kantautunut tietoa.
Tästä minä koetin sanoa, että niin
kauan kuin oletetaan, että myöskään
sillä harmaan talouden työntekijällä ei
ole intressiä paljastaa sitä toimintaa, ja tällaisia
rakenteita pidetään yllä, me emme tosiasiallisesti
pääse kiinni sinne.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa herra puhemies! Jatkan ihan tästä samasta
asiasta kuin edustaja Kontula. Nimenomaan näin, että jos
ei niitä veroja makseta, ei auta, vaikka olisi minkänäköinen veronumero.
Tämän verotusneuvoksen viesti oli nimenomaan se,
että vaikka on tehty erittäin hyviä toimenpiteitä,
käännetty arvonlisävero, tilaajavastuulain
uudistaminen, tämä veronumero ja sitten viimeisimpänä tämä urakka-
ja työntekijätietojen ilmoitusvelvollisuus, ne
eivät auta, jos se järjestelmä vuotaa.
Se oli tavallaan se viesti, joka verotusneuvokselta tuli, ja uskon,
että hän on tässä aikamoinen
asiantuntija.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puheenjohtaja! Olisin jatkanut tätä samaa
asiaa vielä, kysynyt ministeriltä sitä,
jota aikaisemmassakin puheenvuorossa jo kysyin: onko tälle
kuuden kuukauden säännölle tehtävissä mitään,
koska sitä kauttahan käytännössä pystytään
aika paljon kiertämään niitä työntekijöitten
palkkoja ja varsinkin heidän ansiotasoansa? Täytyy
myös muistaa se, että jos sitä veroa
ei tänne Suomeen makseta, emme me pysty oikeastaan valvomaan,
miten paljon he niitä veroja sinne lähettävään
maahan maksavat. Vai pystymmekö valvomaan? Onko mitään
tilastoja siitä, kuinka paljon näitä kuuden kuukauden
niin sanottuja vapaamatkustajia on olemassa, jotka eivät
tänne veroa maksa ja rakennusalalla työtä tekevät?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ja vielä ministeri Ihalainen.
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Pyrin hankkimaan näitä tietoja,
niitä varmasti on, niitä on tilastoitu, niin että tulette
niitä saamaan, samoin kuin mielelläni toimittaisin
nyt koko tämän harmaan talouden toimenpideohjelman
semmoisen tablitsan, missä on kerrottu, että mikä on
tehty, mikä on työn alla, mikä ei ole
vielä liikkeellä, niin että saisitte
semmoisen hyvän kuvan siitä, mitä nämä toimenpiteet
käytännössä ovat.
Sitten korostaisin vielä sitä, että tähän
jatkotyöhön liittyy myös kysymys ryhmäkanteen
ulottamisesta muun muassa työoikeudellisiin asioihin. Se
on oikeusministeriön agendalla oleva asia, ei mikään
helppo, mutta se on myös selvityksen kohteena. Ja tämä liittyy
siihen, että on myös paljon ulkomaisia työntekijöitä,
jotka haluaisivat kertoa, mutta he pelkäävät,
ja he eivät uskalla. Täytyy olla joku toinen toimija,
joka sen kanteen pystyisi nostamaan hänen puolestaan, se on
minun vankka käsitykseni.
Tässähän voisi olla tämmöinen
köyhän miehen mallikin, joka olisi sellainen,
että jos on työntekijä, joka ei tässä kohtaa
saa nyt tämmöistä kanneoikeutta suoraan
siihen toimenpiteeseen, niin olisiko joku kolmas taho, joku viranomainen,
jolle se esitys tehtäisiin, ja se viranomainen harkitsisi
sen kanteen nostamista. Meillähän kuluttajapuolella
tämmöisiä jo on. Että tässä olisi
erilaisia mahdollisuuksia, mutta tämä on nyt työn
alla oleva asia.
Mitä tulee tähän, että saataisiinko
se kuuden kuukauden sääntö niin kuin
supistettua, niin mielelläni vastaisin, että kyllä,
koska tässä on selvä aukko, mutta tämä on
sitten meidän verolainsäädäntöömme
liittyviä asioita, ja siitäkin puhuimme tänään,
että pystyykö tälle asialle nyt jotain tekemään,
koska tämä on selvästi pulma ja siitä kohtaa
vuotaa. Että kyllä te olette ihan oikeassa kohdassa
nyt kiinni.
Keskustelu päättyi.