Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta tuli voimaan 1.5.1999. Tuolloin maahanmuuton painopiste oli kansainväliseen suojeluun sekä perhesuhteeseen perustuvassa maahanmuutossa. Työperusteisen maahanmuuton merkitys oli pieni, nyt tilanne on muuttunut. Tullessaan voimaan laki oli ensimmäisiä Euroopassa.

Väestön ikääntyminen ja eläkkeelle siirtyminen on johtamassa työikäisen väestön määrän supistumiseen alle työmarkkinoiden tarpeen. Tällä hetkellä on jo nähtävissä joillakin aloilla suoranaista työvoimapulaa. Työvoiman tarve tulee kasvamaan entisestään tulevaisuudessa kiihtyvästi vuodesta 2010 lähtien. Maahanmuutto on yksi keino muiden keinojen, kuten paremman kohtaannon, pitempien työurien ja koko työvoimareservin ohella, jolla voidaan vastata työvoiman tarpeeseen ja varautua myös tulevaisuuden työvoimapulaan. Yksin maahanmuutolla ei tietenkään voida täysin vastata väestön ikääntymisestä johtuviin haasteisiin. Vaikka työllisyyskehitys lyhyellä aikavälillä ei jatkuisi yhtä suotuisasti lähiaikoina, on meidän syytä jatkaa pitkäjänteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämistä.

Herr talman! Befolkningens stigande medelålder liksom pensioneringen håller på att leda till att befolkningen i arbetsför ålder minskar så att den inte längre kan svara mot behovet på arbetsmarknaden. Redan nu kan man se direkt arbetskraftsbrist inom vissa branscher. Behoven kommer att ytterligare öka i framtiden. Givetvis kan utmaningar till följd av befolkningens stigande medelålder inte bemötas fullt ut enbart genom invandring.

Den utländska befolkningen i Finland har ökat med nästan 40 000 personer sedan 2002 då den förra redogörelsen skrevs. Trots det är andelen invandrare fortsättningsvis liten i internationell jämförelse. Under 2007 flyttade sammanlagt 25 230 personer till Finland. Av dem var närmare 17 000 utländska medborgare. Nettoinflyttningen var omkring 13 000 personer, vilket är det högsta antalet i efterkrigstidens Finland. Det bör naturligtvis påpekas att alla inte hör till arbetskraften.

Puhemies! Suomen ulkomaalaisväestö on vuodesta 2002, jolloin edellinen selonteko laadittiin, kasvanut lähes 40 000 henkilöllä. Silti kansainvälisesti verrattuna maahanmuuttajamäärä on Suomessa edelleen pieni. Vuoden 2007 aikana Suomeen muutti yhteensä 25 230 henkilöä, joista ulkomaan kansalaisia oli lähes 17 000. Nettomuuttovoitto oli silloin noin 13 000 henkilöä, mikä on suurin määrä sotien jälkeen. Huomioitava on, että kaikki eivät tietenkään kuuluneet työvoimaan.

Nykyinen kotouttamislaki on valmisteltu ja tullut voimaan aikana, jolloin pakolaisuus ja muut humanitääriset syyt olivat merkittävimmät maahanmuuton perusteet. Nyt, kun maahanmuuton perusteet ovat moninaisemmat, myös kotouttamisen kokonaisuutta on tarkasteltava uudelleen. Yksilöllisiä kotouttamistarpeita, erityisesti kieli- ja perehdyttävään koulutukseen, on yhä enemmän joko työperäisesti tai perhesyistä maahan muuttaneilla. He ovat kuitenkin kotouttamissuunnitelmaan oikeutettuja ainoastaan silloin, kun he ovat työttömiä työnhakijoita tai toimeentulotuen saajia. Moni esimerkiksi puolisona maahan tullut jää näin paitsi ilman kotouttamistoimenpiteitä myös tyystin ilman viranomaisten neuvontaa ja ohjausta. Siksikin selonteossa kiinnitetään naisten asemaan erityistä huomiota.

Jokainen maahanmuuttaja tarvitsee vähintäänkin informaatiota ja opastusta suomalaisen yhteiskunnan rakenteista, maahan muuttavan oikeuksista ja velvollisuuksista, palvelujärjestelmästä sekä mahdollisuuksista opiskella suomen tai ruotsin kieltä. Niissä tilanteissa, joissa tilapäinen maassa oleskelu muuttuukin pysyväisluonteisesti, ensivaiheen opastus on pohja tuolloin tapahtuvalle kotouttamiselle.

Herr talman! Redogörelsen ger en mångsidig analys av integrationen. Utöver genomförandet av lagen har den särskilda avsikten med redogörelsen också varit att beskriva fenomen som har ett nära samband med integrationen, såsom frågor som rör likabehandling, attityder, diskriminering, utslagning och brottslighet. Som exempel kan nämnas den utredning som utförts i samband med projektet Jämlikhet i boendet som visade att invandrarna inte alls vill bo i bostadsområden med enbart invandrare eller ens människor som hör till samma etniska grupp. Koncentrationen av etniska grupper av invandrare ansågs göra integrationen i samhället omöjlig.

Puhemies! Selonteossa ei pelkästään kuvata sitä, miten nykyinen laki on toiminut, tai mitä haasteita kotouttamistoimenpiteet aiheuttavat niitä toimeenpaneville tahoille. Selonteko tarkastelee myös niitä haasteita, jotka liittyvät kotouttamislain toimenpiteiden ulkopuolelle. Myös kotouttamiseen läheisesti vaikuttavia ilmiöitä nostetaan esille, kuten yhdenvertaisuusasiat, asenteet, syrjintä, syrjäytyminen sekä rikollisuus. Esimerkkinä todettakoon, että yhdenvertaisuus asumishankkeen yhteydessä toteutettu kenttätutkimus osoitti, että maahanmuuttajat eivät halua, että heidän asuinalueensa muodostuisi pelkästään maahanmuuttajista eikä edes samaan etniseen ryhmään kuuluvista ihmisistä. Keskittyminen koettiin tekevän yhteiskuntaan kotoutumisesta mahdottoman. Pääkaupunkiseudulla on jo esimerkkejä siitä, että kerrostalo- ja korttelikohtaisia keskittymiä on päässyt syntymään. Asuntopolitiikalla on täten vaikutuksensa myös kotoutumiseen.

Selonteossa on myös tuotu esille konkreettisia hyviä käytänteitä kotoutumistoimenpiteistä, joita tietyt kunnat ovat eri sektoreilla toteuttaneet. Selonteon tavoitteeksi on asetettu maahanmuuttajien työttömyysasteen ja koko väestön työttömyysasteen välisen eron kaventaminen ja puolittaminen vuoteen 2013 mennessä. Koska maahanmuuttajien työllisyys on edelleen niin paljon korkeampi kuin koko väestön, olen keväällä asettanut selvityshankkeen koskien maahanmuuttajien työllistymisen esteitä ja tuloloukkuja. Selvitysmieheksi olen kutsunut tohtori Pentti Arajärven. Selvityshankkeen tavoitteena on paitsi selvittää maahanmuuttajien työllistymiseen liittyvät esteet myös tehdä kehittämisehdotukset maahanmuuttajien työmarkkinakelpoisuuden paran-tamiseksi ja työllistymien edistämiseksi.

On käsittämätöntä, että työtön maahanmuuttaja joutuu Helsingissä odottamaan melkein puoli vuotta pääsyä työvoimatoimiston virkailijan puheille. Tilanne vaihtelee maan eri osissa, mutta kyseinen odotusaika on aina sekä kotoutumisen että maahanmuuttajan työpanoksen hyödyntämisen näkökulmasta liian arvokasta menetettäväksi. Tähän samaan kokonaisuuteen liittyy äskettäin julkistettu Vattin tutkimus, jossa todetaan, että jos maahanmuuttajan työllisyysaste nousisi 50 prosenttia, arvio kokonaissäästöille Helsingissä olisi 49 miljoonaa euroa vuodessa ja hyöty esimerkiksi korkeampina verotuloina. Ja jos työllisyysaste olisi samalla tasolla kuin kantaväestöllä, säästettäisiin julkisella sektorilla pelkästään Helsingissä 58 miljoonaa euroa.

Seuraavaksi muutamia kehittämiskohteita lain osalta:

Toimintaympäristön muutosten vuoksi kotouttamislain soveltamisalaa tulisi täsmentää ja laajentaa henkilöpiirin osalta. Soveltamisalan tulisi olla kuitenkin luonteeltaan joustava ja korostaa erityisesti maahan tulleiden yksilöllisiä tarpeita. Laajennuksella on tarkoitus antaa esimerkiksi työn perusteella maahan tulevalle henkilölle ja heidän perheenjäsenilleen oikeus ja mahdollisuus päästä tiettyjen yksilöllisten toimenpiteiden, kuten kielikoulutuksen piiriin. Tarkoituk-sena ei kuitenkaan ole säätää näitä toimenpiteitä pakollisiksi kaikille uusille maahan tulijoille. Niiden ei tule olla myöskään samanlaisia kaikille eri perustein maahan tuleville henkilöille, vaan niitä tulee räätälöidä yksilöllisesti tarpeiden mukaisesti. Laajentaminen ei myöskään koskisi sellaisia selvästi tilapäisesti Suomeen muuttavia ulkomaalaisia, joiden esimerkiksi työnteko kestäisi työkausi- ja projektiluontoisuuden vuoksi vain joitakin viikkoja, kuukausia tai enintään yhden vuoden.

Ei ole tarkoitus enää muuttaa lakia osittaisuudistuksilla, vaan me käynnistämme kokonaisuudistuksen tavoitteena hallituksen esityksen antaminen eduskunnalle vuonna 2010. Tämä eduskuntakäsittely on siten lähtölaukaus uudistukselle ja tulee varmaan antamaan monia virikkeitä uudistuksiin.

Herr talman! Ett centralt mål för integrationsåtgärderna är å ena sidan att hjälpa invandrare som flyttat till Finland på olika grunder att skaffa sig de färdigheter som krävs för att anpassa sig till samhället och få tillträde till arbetsmarknaden och å andra sidan att hjälpa det finländska samhället och arbetslivet att se invandrare som en resurs.

Det är tyvärr ett faktum att det räcker i genomsnitt 3—6 månader innan en invandrare får plats i en språkundervisningsgrupp och för dem som har läs- och skrivsvårigheter eller icke är läskunniga överhuvudtaget räcker det ännu längre.

Puhemies! Toimenpiteiden keskeinen tavoite on auttaa eri perusteilla Suomeen muuttaneita hankkimaan ne valmiudet, joita yhteiskuntaan sopeutumiseen ja työmarkkinoille pääsyyn edellytetään, ja toisaalta auttaa suomalaista yhteiskuntaa ja työelämää näkemään maahanmuuttajat voimavarana. Valitettavasti tosiasia on, että kestää keskimäärin 3—6 kuukautta ennen kuin maahanmuuttaja pääsee mukaan jonkinlaiseen kielikoulutukseen. Luku- ja kirjoitustaidottomana se voi kestää vielä kauemmin. Puoli vuotta tyhjän panttina nimenomaan silloin, kun ihminen oppisi kaikista eniten ja motivaatio olisi suurin. Pitkät jonotusajat johtuvat resurssitarpeista ja siihen pyritään puuttumaan muun muassa Pääkaupunkiseudun aiesopimuksen kautta. Ottaen huomioon erittäin moninaiset maahantulon perusteet, kotoutumiskoulutuksen pituus tulisi sovittaa, kuten todettiin, maahanmuuttajan yksilöl-lisiin tarpeisiin ja toisaalta myös työelämän tarpeisiin. Olisi tärkeä tavoittaa sellainen koulutuksen malli, jossa kieli- ja perehdyttävä koulutus ja työnteko tai työharjoittelu voidaan liittää yhteen.

Herr talman! De bristfälliga språkkunskaperna hos unga invandrare kan hindra dem från att söka sig till fortbildning. Unga, särskilt de som flyttat till Finland när de har varit i skolåldern, löper större risk att bli utan avgångsbetyg från grundskolan än den övriga befolkningen. Enligt utbildningsstyrelsens statistik blir invandrare utan utbildningsplats efter grundskolan mer än dubbelt oftare än alla de andra som fått avgångsbetyg från grundskolan.

Herra puhemies! Maahanmuuttajien puutteelliset kielelliset valmiudet saattavat estää heitä hakeutumasta myöhemmin muun muassa jatkokoulutukseen. Maahanmuuttajanuorten, varsinkin peruskouluikäisinä Suomeen muuttaneiden, riski jäädä ilman päättötodistusta peruskoulusta, on muuta väestöä suurempi. Opetushallituksen tilastotietojen mukaan maahanmuuttajanuoret jäävät peruskoulun jälkeen ilman jatkokoulutuspaikkaa yli kaksi kertaa useammin kuin kaikki peruskoulun päästötodistuksen saaneet. Noin joka neljäs 15—52 vuotta täyttäneistä maahanmuuttajista oli vuonna 2005 koulutuksen tai työn ulkopuolella.

Kielenopetuksen laatua tulee siten kehittää ja määrää lisätä. Tavoitteena tulee olla se, että suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetusta taataan kaikille tarvitseville perusopetuksesta vähintään kolme vuosiviikkotuntia. Maahanmuuttajanuorille tulee kehittää ja järjestää kunnissa räätälöityä neuvonta- ja ohjaustoimintaa peruskoulun yläasteella ja sen jälkeen yhdessä työvoimahallinnon kanssa. Myös oman äidinkielen opetus on tärkeätä. Yhdessä oman äidinkielen opetuksen kanssa suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetus vahvistaa oppilaan monikulttuurista identiteettiä ja rakentaa pohjaa myös toiminnallisesti kaksi- tai monikielisyydelle. Mutta voimme tyydytyksellä panna merkille, että vuodesta 2009 tarjotaan maahanmuuttajanuorille lukuvuoden mittaista valmentavaa opetusta.

Pakolaisten vastaanotto on kunnille vapaaehtoista ja perustuu sopimukseen kunnan ja te-keskuksen kesken. Sopimusjärjestelmän oleellisin merkitys on siinä, että pakolaisten vastaanotto on suunniteltua ja mitoitettua kunnan mahdollisuuksien mukaan järjestää asunto ja pakolaisuudesta johtuvat erityispalvelut. Valtio korvaa pakolaisten vastaanotosta kunnille aiheutuvat kustannukset, joskaan korvauksen tasoa ei ole tarkistettu vuoden 1993 jälkeen. Vastaanottosopimuksen tehneiden kuntien määrä on viime vuosina ollut tarpeeseen nähden liian pieni. Tämän vuoksi pakolaisia vastaanottavien kuntien määrää olisi lisättävä. Pakolaisten kuntiin sijoittamista pyritään edistämään valtakunnallisella koordinaatiolla. Tarkoitus on kuitenkin säilyttää pakolaisten kuntiin sijoittamisessa vapaaehtoisuus ja sopimusjärjestelmä.

Arvoisa puhemies! Edellisen selonteon osalta eduskunta edellytti lausunnossaan, että hallintovaliokunnalle annetaan vuoden 2005 loppuun mennessä selvitys kotouttamiseen liittyvistä rahoitus- sekä valtion ja kuntien välisistä kustannustenjakoa koskevista kysymyksistä. Työministeriö toimitti helmikuussa 2006 selvityksen maahanmuuttajista aiheutuvista kustannuksista. Valiokunta katsoi silloin, että saadun selvityksen perusteella on todettava, että maahanmuuttajista aiheutuvia kustannuksia ei voida selvittää pelkästään nykyisten tilastojen pohjalta, joten välttämätöntä olisi kehittää muun muassa seurantaa ja tilastointia. Siten on mielestämme myöskin seurantaa ja arviointeja tehostettava olennaisesti. Selonteossa ehdotetaan, että seuranta ja arviointi kootaan viidestä peruselementistä, johon kuuluvat vuosittainen rekisteripohjainen seuranta Tilastokeskuksen johdolla, palvelutarjonnan vaikuttavuuden ja kotouttamisen tilaa koskevalla kartoituksella, maahanmuuttajabarometrillä sekä nettiportaalilla, johon kerätään tutkimus- ja seurantatietoja.

Arvoisa puhemies! Hyvä eduskunta! Kaiken seurannan tarkoituksena on varmistaa, että kotoutuminen onnistuu, koska niin tässä kuin muussakin työssä ennaltaehkäisy on monin kerroin halvempaa kuin myöhemmät korjaustoimet.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuren yhteiskuntapoliittisen merkityksen vuoksi eduskunnassa on tärkeää käydä perusteellinen keskustelu maahanmuuttajien kotouttamisesta. On hyvä, että tämä asia etenee suuresta salista poliittisen evästyskeskustelun siivittämänä hallintovaliokunnan käsittelyyn.

Sosiaalisesti eheä ja hyvinvoiva Suomi tukeutuu yhteiseen arvopohjaan, demokratiaan, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä suvaitsevaisuus, toisen ihmisen aseman ymmärtäminen ja huomioon ottaminen sekä jokaisen ihmisen inhimillinen kohtelu ja perusoikeudet ovat sellaisia arvoja, joiden varaan Suomen hyvinvointi, menestys ja kansainvälinen asema rakentuu.

Suomalainen yhteiskunta ja työelämä ovat muuttuneet ja muuttumassa entistä monikulttuurisemmaksi. Ulkomaalaistaustainen väestö on lisääntynyt merkittävästi. Kehitys on osa maailmanlaajuista kansainvälistymistä ja se jatkuu.

Suomeen saapuu maahanmuuttajia eri syistä ja eri kulttuureista. Työperäinen maahanmuutto on kasvava tulijaryhmä. Suomeen tulee myös maahanmuuttoa suojelun tarpeen tai jonkin muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi.

Arvoisa puhemies! Kotouttaminen ei ole vain suomalaiskansallinen kysymys. Tänä päivänä jokaisen EU-maan tehtävänä on pohtia maahanmuutto- ja kotouttamisasioita ja hakea tarkoituksenmukaisia ja parhaita ratkaisukeinoja. Tavoite yhteisestä EU:n maahanmuuttopolitiikasta on tärkeää, niin että siinä voidaan nykyistä paremmin ottaa huomioon myös EU:n työvoimapolitiikka. Maahanmuuttajien nopea työllistyminen auttaa maahan muuttaneita perheitä ja ehkäisee heidän syrjäytymistään. Se on koko yhteiskunnan etu.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomeen muuttaneiden kotouttamista on edistettävä riippumatta maahantulon syistä. Koska työperäinenkin maahanmuutto kasvaa, kotouttamismenetelmiä pitää monipuolistaa myös heidän perheenjäsentensä tarpeisiin. Kieliopintoja olisi hyvä tarjota jo maahanmuuttajan kotimaassa ja muuton jälkeen työn ohessa. Kotikunta tuottaa kaikille kuntalaisilleen peruspalvelut, joten kotikunnan rooli on hyvin tärkeä. Myös sähköisiä palveluja ja muita moderneja palvelumenetelmiä on kehitettävä. Työnantajalla yhdessä kunnan kanssa on hyvin keskeinen rooli. Muun muassa kielten opiskelua pitäisi voida harjoittaa osin työaikana ja työnantaja voisi tukea vapaaehtoista opiskelua.

Arvoisa herra puhemies! Valtakunnallisesti kotouttamisen vastuu on hyvä organisoida niin, että kokonaisuusvastuu on ministeriötasolla ja käytännön kotouttamistoimista vastuu kunnissa. Jos kotouttaminen nykyistä selkeämmin säädettäisiin kuntien vastuulle, tämä on erikseen huomioitava valtionosuuksissa näille kunnille. Myös kotoutettavat tarvitsevat erilaisia julkisia palveluja, vaikka näitä ei normaalisti huomata, kuten päivähoitoa, koulutusta, asumisvaihtoehtoja, kulttuuri- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.

Kotouttamisen tavoitteena on edistää maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen, taata heille oikeudenmukainen kohtelu sekä valinnanvapaus kaikilla niillä toimenpiteillä, jotka tukevat yhteiskunnassa tarvittavien keskeisten tietojen ja taitojen saavuttamista. Tavoitteena on mahdollistaa maahanmuuttajien taloudellinen ja sosiaalinen selviytyminen sekä edistää heidän osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

On hyvin tärkeä huomata, että joidenkin maahanmuuttajien kotimaassa tai asuinseudulla ei ole ollut toimivaa demokratiaa, minkä vuoksi heidän omat kokemuksensa elinyhteisöstään ja esimerkiksi kyseisen maan viranomaisten toimista voivat olla hyvinkin raskaat. Nämä maahanmuuttajat eivät välttämättä voi ymmärtää suomalaista demokratiaa, minkä vuoksi muun muassa viranomaisten toimintaa kohtaan voi liittyä vahvojakin tunneperäisiä ennakkoluuloja ja syviä epäilyjä. Tämä asettaa Suomelle suuria haasteita kotouttamistoiminnassa.

Tasavertaisuuden ja valinnanvapauden periaatteiden mukaisesti Suomen on edistettävä maahanmuuttajien mahdollisuutta ylläpitää omaa kulttuuriaan, harjoittaa omaa uskontoaan ja elämänkatsomustaan samalla, kun heille luodaan edellytyksiä yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja suomalaisen yhteiskunnan sääntöjen, tapojen ja kulttuurin oppimiseen. Yhtenä kotouttamisen mittarina voidaan pitää maahanmuuttajien yhteiskunnallista aktiivisuutta. Kotouttamistoimenpiteiden on autettava maahanmuuttajia saavuttamaan muun väestön kanssa tasavertainen asema oikeuksien kuten myös velvollisuuksien osalta. On hyvä, että suomalaiset puolueet ovat avoimia maahanmuuttajaehdokkaille niin kunnallisissa kuin valtakunnallisissakin vaaleissa.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kotouttamistoimien erityisenä kohderyhmänä on oltava ensi sijassa lapsiperheet, lapset ja nuoret. Heillä on oikeus ja heidän tulee saada sosiaalista, taloudellista ja opetuksellista tukea, joka luo heille kestävän pohjan elää ja menestyä yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä. Meidän pitää tukea ja vahvistaa yksilöiden selviytymistä ja kasvamista aktiivisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Kotouttaminen lähtee aivan arkisista ja jokapäiväisistä käytännön asioista, kuten meidän omasta suhtautumisestamme maahanmuuttajiin ja perheiden asumisjärjestelyihin. Maahanmuuttajien kotouttamisessa on tärkeää, että he voivat sijoittua aivan normaalisti tavallisten suomalaisten joukkoon. Meidän on vältettävä heidän sijoittamistaan suurina joukkoina vain joihinkin heille erikseen ajateltuihin lähiöihin.

Kokemusten ja tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kotouttamisen suurimpia esteitä ovat olleet kielitaidottomuus ja Suomen kulttuurin puutteellinen tunteminen. Sellainen voi johtaa joidenkin yksilöiden kohdalla osattomuuteen yhteiskunnasta ja pahimmassa tapauksessa syrjäytymiseen. Siksi kotouttamisessa onkin paneuduttava erityisesti näihin asioihin. Voidaankin todeta, että kielitaito ja siihen linkitetty suomalaisen kulttuurin tuntemus ovat kotoutujalle yleisavain suomalaiseen yhteiskuntaan. Riittävä suomen tai ruotsin kielen taito ja työssä vaadittava ammattitaito luovat perusedellytyksiä myös työllistymiselle. Siksi yhteiskunnalla on oltava koulutuksen järjestämiseen riittävästi voimavaroja. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kotouttamiseen on Suomessa laadittava kestävä ja pitkälle tulevaisuuteen suuntautuva tavoiteohjelma, jonka toteuttamiseen on varattava riittävät taloudelliset resurssit. Kotouttamistoimenpiteiden onnistumista on arvioitava säännöllisesti myös eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Kotouttamisen moninaisten tavoitteiden saavuttaminen on pitkäjänteinen prosessi, ja se edellyttää moninaisten tekijöiden yhteensovittamista. Kotouttamistoimet edellyttävät toimivaa ja tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten ja muiden toimijatahojen kanssa. Tämä edellyttää valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen kotouttamisen kehittämistä nykyisestään. Viranomaisten perehtyneisyydestä on pidettävä aina hyvä huoli. On hyvin tärkeää, että eri viranomaiset yhdessä ja erikseen kohtaavat maahanmuuttajia kertoen suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta ja menettelytavoista. Suomessa on saatu hyviä kokemuksia muun muassa poliisin vierailuilla maahanmuuttajien koulutustilaisuuksissa ja toisaalta maahanmuuttajien tutustumisvierailuista poliisilaitoksilla. Myös vapaaehtoisjär-jestöillä on merkittävä rooli kotouttamisessa. On varmistettava, että viranomaisilla ja eri kansalaisjärjestöillä on riittävät resurssit ja osaamista tehtävän hoitamiseen.

Kotouttamisella on merkitystä myös suomalaisen yhteiskunnan menestymiselle. Suurten ikäluokkien ikääntyessä Suomen työvoimasta poistuu enemmän työntekijöitä kuin sinne on tulossa. Työvoiman tarve on jo lähivuosina hyvin haasteellinen monilla yhteiskunnan aloilla.

Ensi sijassa Suomen työvoiman tarpeeseen on keskustan eduskuntaryhmän mielestä vastattava kotimaisen työvoiman ja työpaikkojen nykyistä paremmalla kohdentumisella. Meidän on pidettävä huoli siitä, että suomalaisella väestöllä on oikeus saada sellainen ammatteihin valmistava koulutus, jota suomalainen työelämä tarvitsee, ja kaikki työikäiset suomalaiset voivat näin työllistyä. Tässä työssä Vanhasen kakkoshallituksen toimet työvoiman ja työpaikkojen nykyistä parempaan kohdentumiseen ovat olleet välttämättömiä.

Tulevaisuuden haasteista keskeisin on kilpailu osaavasta työvoimasta. Tähän tarvitsemme myös maahanmuuttajia, koska menestyäkseen Suomi tarvitsee lisääntyvässä määrin myös kansainvälistä osaamista. Maahanmuuttajat tuovat osaltaan helpotusta Suomessa kasvavaan työvoimapulaan. Koko yhteiskunta hyötyy maahanmuuttajien menestyksestä ja osaamisesta.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen pitää olla hyvä ja turvallinen asuinpaikka kaikille täällä oleville ihmisille syntyperään katsomatta. Myönteinen rinnakkaiselo edellyttää suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden kunnioittamista meiltä jokaiselta. Tavoitteena on myös tehdä Suomesta niin maahanmuuttajille kuin Suomessa asuvillekin koti, jossa voi tuntea olonsa turvalliseksi, rakentaa omaa elämäänsä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä. Oman kodin rakentaminen muotoutuu jokaisella ihmisellä hänen omista lähtökohdistaan. Maahanmuuttajien oma osallistuminen ja sitoutuminen oman elämänsä rakentamiseen ovat tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Kotoutuminen on sekä ihmisen omaa motivaatiota että yhteiskunnan vastaanottavaisuutta. Parhaimmillaan yhteisön jäseneksi kotoutuneesta maahanmuuttajasta tulee aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Se on arvo, johon yhteiskunnan tulee pyrkiä.

Arto Satonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotouttaminen on yhä tärkeämpää Suomessa maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Erityisesti työperusteinen maahanmuutto lisääntyy nopeasti. Kotouttamisen linjauksia ja toimenpiteitä on kokoomuksen mielestä täten tarkasteltava uudelleen järkiperäisesti. Tavoitteena on oltava Suomi, joka on riittävän houkutteleva maahanmuuttajille ja heidän perheilleen. Samalla kansantaloutta ja siten kaikkien suomalaisten hyvinvointia voidaan kasvattaa. Maahanmuuttajaperheiden kitkaton integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on kaikkien suomalaisten etu.

Maahanmuuttajan kannalta kotoutuminen on yksilöllinen prosessi, ei kertaluonteinen tapahtuma. Ikä, koulutus ja kulttuurinen tausta vaikuttavat tämän prosessin kestoon, joka voi olla elämän mittainenkin. Uusissa linjauksissa onkin tarvittavan kielitaidon ja suomalaisen yhteiskunnan tuntemisen lisäksi korostettu yksilöllisten olosuhteiden huomioon ottamista ja joustavien tukitoimien tarpeellisuutta hyvän lopputuloksen takaamiseksi.

Modernin kotouttamispolitiikan todetaan olevan kaksisuuntaista. Myös vastaanottava yhteiskunta muovautuu väestön monimuotoistuessa. On huomattava, että kotoutuminen on aina vuorovaikutusta suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Erilaisia kulttuureja on kunnioitettava. Mikään uskontoon tai kulttuuriin liittyvä seikka ei kuitenkaan saa sivuuttaa Suomen lakia, jota kaikkien Suomessa asuvien tulee kunnioittaa.

Maahanmuuttaja kokee ja tuntee vuorovaikutuksen omissa arkipäivän tilanteissaan lähiympäristönsä kanssa niin päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin harrastuksissaankin. Yhteiskunnan tulee myös kaikin keinoin pyrkiä syrjimättömän ja yhdenvertaisen toimintaympäristön luomiseen, jotta maahanmuuttajien osaaminen voidaan täysimääräisesti hyödyntää.

Työ on parasta kotoutumista, ja siksi on tärkeää rakentaa väyliä Suomessa olevien maahanmuuttajien nopeaan työllistymiseen panostamalla aikuiskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen sekä tukemalla sosiaalisia yrityksiä. Liian moni Suomessa jo asuva maahanmuuttaja tekee aivan muuta kuin koulutustaan vastaavaa työtä. Tutkintojen vastaavuutta on edelleen parannettava. Hyviä tuloksia on saavutettu esimerkiksi Specima-hankkeella, jolla on nopeutettu akateemisesti koulutettujen maahanmuuttajien pääsyä ammattitaitoaan vastaavaan työhön.

Hallitus on oikealla tiellä ulottaessaan työnteko-oikeuden kaikkiin oleskelulupiin ja mahdollistamalla työperäisen maahanmuuton myös niille turvapaikanhakijoille, jotka ovat jo löytäneet työtä Suomesta. On ymmärrettävää, että työn perusteella oleskeluluvan saavilta edellytetään riittävää tulotasoa itsensä ja perheensä elättämiseksi, mutta tulorajoja määritettäessä on otettava huomioon maan sisäiset elinkustannuserot.

Kotouttaminen vaatii poikkihallinnollisia toimenpiteitä, sekä alue- että paikallisviranomaisten kiinteää yhteistyötä. Maahanmuuton syiden ja toimintaympäristön muutosten vuoksi on hienoa, että selonteko on kirjoitettu viitoittamaan uutta tilannetta. Vaikka selonteko ei käsittelekään työperäistä maahanmuuttoa, josta tulee selvitys myöhemmin loppuvuodesta, pidän erittäin tärkeänä kotouttamispaketin kokonaisvaltaista tarkastelua myös työperäisen maahanmuuton näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen mielestä työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, jotta työvoiman ikääntymisestä johtuvaan työvoimavajeeseen voidaan vastata. Työvoiman tarve vaihtelee eri aloilla suhdanteiden mukaan, mutta monilla aloilla tarve on kiistaton ja helposti ennustettava. Maahanmuuttajat varmistavat osaltaan sen, että työt jatkuvat Suomessa. Hyvä esimerkki tästä on telakkateollisuus, jossa suuria laivatilauksia ei voitaisi edes ottaa vastaan ilman ulkomaista työvoimaa.

Kotouttamistoimenpiteet ovat osa kokonaispakettia, millä Suomen houkuttelevuutta ja vetovoimaisuutta työpaikkana lisätään erityisesti niiden maiden työntekijöiden keskuudessa, josta tulleet maahanmuuttajat ovat työllistyneet erittäin hyvin. Esimerkkeinä voidaan mainita Kiina, Vietnam, Intia ja Filippiinit sekä lähempää Baltian maat ja Puola.

Uuden hyvän linjauksen mukaan myös ne työperusteisesti maahan muuttavat, jotka perheineen aikovat jäädä Suomeen pysyvästi, tarvitsevat opastusta suomalaiseen yhteiskuntaan asettumisessa. Kotouttamista tulee täydentää opastusjärjestelmällä, jossa perehdytetään suomen kieleen ja yhteiskuntaan.

On tärkeää löytää nopeasti työtä myös niille, joiden maahanmuuton syy on humanitäärinen. Tuoreiden laskelmien mukaan Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien parempi työllistyminen toisi valtiolle säästöjä 34 miljoonaa euroa vuodessa ja lisäksi esimerkiksi pelkästään Helsingille 24 miljoonaa euroa.

Mitä nopeammin maahanmuuttaja oppii suomen kielen, sitä helpompi on työllistyä. Kielikoulutukseen on siten panostettava. Kielitaidottomuudesta ei kuitenkaan saa tehdä työllistämisen estettä, sillä kielitaidon merkitys vaihtelee suuresti ammattialoittain. Terveydenhuollossa hyvä kielitaito on välttämättömyys, mutta monet kädentaitajat selviävät vähäisemmälläkin kielitaidolla. Joissakin akateemisissa ammateissa taas englannin kielen taito riittää työllistymiseen. Julkisella sektorilla ensimmäisen polven maahanmuuttajille pitäisi pääsääntöisesti riittää se, että osaa hyvin toista kotimaista kieltä.

Maahanmuuttajataustaisten nuorten integroituminen oikealla tavalla suomalaiseen yhteiskuntaan on hyvin tärkeää. Keskimääräisillä tuloksilla mitattuna maahanmuuttajanuoret pärjäävät koulussa hyvin verrattuna muiden EU-maiden maahanmuuttajanuoriin. Joukossa on kuitenkin myös niitä, joille syrjäytymisen vaara on todellinen.

Todellinen haaste koulutusjärjestelmälle on se, että maahanmuuttajanuorille on samaan aikaan annettava sekä laadukasta oman kielen että kotimaisten kielten opetusta. Hallituksen päätös lisätä tuntuvasti ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja parantaa myös maahanmuuttajanuorten tilannetta. Kulttuuri- ja liikuntajärjestöillä on iso rooli maahanmuuttajanuorten integroimisessa. Esimerkiksi jalkapalloharrastus on auttanut monia maahanmuuttajanuoria pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Nuorten parissa tehtävälle työlle annettu euro poikii moninkertaisesti takaisin, mikä on hyvä muistaa myös kuntatasolla rahoja jaettaessa.

Työvoiman lisäksi Suomeen tarvitaan myös ulkomaalaisia opiskelijoita, ja on tärkeää houkutella heitä jäämään valmistumisen jälkeen Suomeen töihin. Mikäli lukukausimaksut EU- ja Eta-alueen ulkopuolisille opiskelijoille otetaan käyttöön, tulee stipendijärjestelmän lisäksi luoda verovähennysjärjestelmä, jolla Suomeen työhön jäävä opiskelija voi jälkikäteen vähentää maksamiaan lukukausimaksuja.

Arvoisa puhemies! Suomen kansainvälistymiselle ei ole vaihtoehtoja. Maahanmuuttajia tarvitaan korvaamaan eläkkeelle jääviä suuria ikäluokkia. Meillä on myös humaani vastuu auttaa hätään joutuneita maailman kriisitilanteissa. Maahanmuuttopolitiikan peruslinjaus ei siis saa olla torjuva, mutta ei myöskään ongelmia ja haasteita aliarvioiva.

Työperäisen maahanmuuton rekrytointi markkinointikampanjoineen on kohdistettava niihin Aasian ja itäisen Keski-Euroopan maihin, joiden kansalaiset ovat jo nyt Suomessa työllistyneet parhaiten. Jo Suomessa olevien maahanmuuttajien kotoutumista on edistettävä selontekojen linjausten pohjalta huomioiden erityisesti maahanmuuttajanuoret ja maahanmuuttajanaiset.

Kotoutumisprosessi on aina yksilöllinen. Kaikki maahanmuuttajat eivät edes pyri Suomen kansalaisiksi. Valtaosalle kansalaisuus kuitenkin merkitsee sinettiä sille, että on aidosti osa suomalaista yhteiskuntaa. On hyvä, että hallitus on lähtenyt uudistamaan kansalaisuuslakia siten, että Suomen kansalaisuuden voi jatkossa saada aiempaa nopeammin, sillä uusia suomalaisia tarvitaan. (Ed. Vistbacka: Mites sisäinen turvallisuus?)

Maarit Feldt-Ranta /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, talman! Yhteiskunta on kaikkien sen jäsentensä summa: Se ei elä omaa elämäänsä eikä toimi ihmisten yläpuolella. Ennen kaikkea se on yhteisö, joka muodostuu sen jäsenistä, heidän moninaisista kyvyistä ja tavoitteista, eri suuntaan vetävistä toiveista ja niihin liittyvistä ristiriidoista.

Yksi suurista haasteistamme on jatkossakin säilyttää yhtenäisyytemme, osallisuus ja yhteenkuuluvuuden kokemus ja tunne. Tämä haaste vain kasvaa, kun Suomessa asuvan väestön monimuotoisuus tulee lisääntymään entisestään. Kysymykset siitä, kuka minä olen ja mihin minä kuulun, ovat tänään tuttuja monille väestöryhmille. Kasvava ulkopuolisuuden ja turvattomuuden tunne syrjäyttää ihmisiä yhteisessä Suomessamme.

Kotouttamislainsäädännön keskeinen tavoite on maahanmuuttajien ja valtaväestön mahdollisimman hyvä keskinäinen sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kotoutumisessa ei ole kyse vain maahanmuuttajien mukautumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan kyseessä on prosessi, jossa koko väestön on löydettävä uudenlaisia tapoja elää monimuotoistuvassa yhteiskunnassa. Maassa maan tavalla -ajattelu rakentaa sellaisen ahtaan muotin, johon sekä kantaväestön että varsinkin muualta tulevien on vaikeaa itsensä pusertaa.

Kotoutumispolitiikkamme on ollut eurooppalaisittain mitattuna aktiivista ja ratkaisuhakuista. Nyt on hyvä tunnistaa, että olemme kotoutumispolitiikan osalta uudessa käännekohdassa. Maahanmuuton kasvaessa, työllisyystilanteemme parannuttua ja ikärakenteemme voimakkaasti muuttuessa tarvitsemme uusia välineitä ja myös lisää resursseja onnistuneeseen kotoutumispolitiikkaan. Maahanmuuton ja maahanmuuttajien kuva on muuttunut ja laajentunut. Tämä edellyttää myös monipuolisempia ja yksilöllisempiä toimenpiteitä hyvien tulosten saavuttamiseksi.

Kotouttamisselonteko on monin tavoin hyvä ja kertoo siitä, että yhteiskunnassamme vallitsee varsin pitkälle menevä yhteisymmärrys ja pyrkimys kehittää kotouttamistoimintaa edelleen. Kotouttamispolitiikan varsinainen akilleenkantapää on resurssien riittämättömyys. Muutaman miljoonan lisäpanostus opetusministeriön puolella on riittämätön, kun samanaikaisesti työ- ja elinkeinoministeriössä työvoimapoliittisia määrärahoja leikataan 60 miljoonaa. Näistä suuri osa olisi voitu käyttää maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen ja työvoimapoliittiseen koulutukseen. Kun asiaa edellisen kerran käsiteltiin eduskunnassa, huomautettiin, että kotouttamiseen suunnatut varat ovat alibudjetoituja ja vaadittiin riittäviä määrärahoja kielikoulutukseen ja yhteiskuntatietouden antamista varten.

Arvoisa puhemies! Ihmisten vapaa liikkuvuus on keskeinen periaate Euroopan unionissa. Suomeen tulee jatkossakin uutta työvoimaa muista EU:n jäsenmaista ja unionin ulkopuolelta. Sosialidemokraattien mielestä maahanmuuttopolitiikan on oltava hallittua ja osallisuutta korostavaa.

Pitkään jatkuva talouskasvumme ja positiivinen työllisyyskehityksemme ei ole edistänyt maahanmuuttajiemme työllistymistä valtaväestöön verratulla tavalla. Eri maahanmuuttajaryhmien väliset työllistymiserot ovat merkittäviä. Puutteellisen kielitaidon ja osaamisen tunnistamisongelman lisäksi myös asenteet ja arvot vaikeuttavat joidenkin maahanmuuttajaryhmien työllistymistä.

Tuore Vtt:n tutkimus osoittaa, että julkinen sektori säästäisi kymmeniä miljoonia euroja, mikäli maahanmuuttajat työllistyisivät samassa suhteessa valtaväestön kanssa. Taloudellisten menetysten ohella henkisen pääoman ja osaamisen menetyksen arvo on huikea.

Maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi tarvitaan monia toimenpiteitä. Työvoimapoliittista ja muuta työllisyyskoulutusta tulisi nopeasti uudistaa niin, että kaikkeen koulutukseen liittyisi koulutuksen päättyessä joko työharjoittelu- tai oppisopimuspaikka. Nyt rahaa palaa siihen, että samat henkilöt pendelöivät koulutuksen ja työttömyyden välillä. Tämä maksaa paljon ja kokonaisuus jää heikoksi. Suomalaisen työelämän tulisi olla nykyistä joustavampi ammatillisten pätevyyksien hyväksymisessä. On inhimillisten voimavarojen hukkaamista, jos maahanmuuttaja työllistyy ammatillista pätevyyttään huomattavasti vaatimattomampiin tehtäviin tai jää kokonaan työvoiman ulkopuolelle. On myös syytä selvittää, voisiko nykyistä vaativaa kielitaitovaatimustamme joiltakin osin lievittää. Asenteiden muokkaaminen työpaikoilla myönteisimmiksi ja avoimemmiksi monikulttuurisuutta kohtaan on myös tärkeää. Mielestämme julkishallintoon tulee kehittää maahanmuuttajien oma työhönotto-ohjelma. Nykyistä parempi työllistyminen edellyttää myös kielikoulutukseen panosta-mista ja koko koulutuspolun tehostamista. Meidän on pyrittävä siihen, että valmistumisen jälkeen entistä useampi ulkomaalainen opiskelija jäisi maahamme hyödyntämään omaa osaamistaan.

Arvoisa puhemies! Kielen oppimisen tärkeyden ymmärtäminen on kaiken kotoutumisen A ja O. Pelkkä sujuva arki- tai puhekieli ei riitä hyvään kotoutumiseen. Alisuoriutuminen kielitaidon puutteen vuoksi johtaa helposti syrjäytymiseen jo kouluaikana tai myöhemmin työelämässä. Suomen tai ruotsin kielen oppimisen lisäksi meidän tulee huolehtia myös maahanmuuttajien oman äidinkielen kehittymisestä. Lapsi tarvitsee yhteisen äidinkielen vanhempiensa ja muiden sukulaistensa kanssa. Äidinkieli on se perusta, jolle lapsen ajattelun ja tunne-elämän tasapainoinen kehitys rakentuu, ja se on tärkeä osa lapsen identiteettiä.

Herr talman! Ett barn som tillhör språk- och kulturminoriteten bör ha samma möjlighet att växa och bli medlem av såväl den egna kulturen som det finska samhället. Dagvårdens och skolans betydelse för språkinlärningen är viktig. Också barnen som flyttar efter dagvårds- och skolåldern till Finland bör speciellt beaktas. Det egna modersmålet har man lärt sig i allmänhet som treåring och senast då bör man ha möjlighet att delta i målinriktad finsk- eller svenskundervisning i dagvården.

I kommunernas förskolepedagogik och förskoleläroplan har man inte i allmänhet beaktat, hur en målinriktad undervisning bör arrangeras för barn med invandrarbakgrund. Bara hälften av de barn i förskoleåldern som har invandrarbakgrund får undervisning i finska eller svenska. Endast 10 procent får undervisning i det egna modersmålet. Siffrorna är alltför låga.

Arvoisa puhemies! Riittämättömät panostukset kielenopetukseen näyttävät muodostuvan kohtalokkaiksi monille maahanmuuttajanuorille ja -lapsille. Yksi kotoutumispolitiikkamme epäonnistumisista on nuorten maahanmuuttajien saattaminen peruskoulusta edelleen jatko-opintoihin ja sen jälkeen työelämään. Maahanmuuttajanuorten koulun ja opintojen keskeyttämisprosentit ovat huolestuttavan suuria. Hallitus on oikealla tiellä yrittäessään tukea maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen pääsyä. Tahto on hyvä, mutta toimenpide tullee osoittautumaan riittämättömäksi. Jos kielitaito ja sen myötä päättötodistus on heikko, eivät lisättävät opiskelupaikat todennäköisesti kohdennu maahanmuuttajaopiskelijoille.

Jos maahanmuuttajanuorilla on riittämättömät eväät selvitä peruskoulusta tai pärjätä ammatillisessa koulutuksessa ovat haasteet hakeutumisessa akateemiselle sektorille vieläkin suuremmat. Lukiossa opiskelevien maahanmuuttajien osuus on viime vuonna pienentynyt, vaikka päinvastainen kehitys on ollut opetusministeriön tavoitteissa jo pitkään. Opetusministeriön arvioiden mukaan maahanmuuttajanuorten mahdollisuudet päästä korkeakouluopintoihin ovat huolestuttavan heikot.

Yhdeksi esteeksi hyvälle kotoutumiselle ja tasapainoiselle yhteiskuntakehitykselle on näyttänyt muodostuvan kantasuomalaisten asenteet maahanmuuttajiin naapureina asuinalueilla. Sisäministeriön selvitys maahanmuuttajien asumisolosuhteista osoittaa, että kantasuomalaiset muuttavat pois sellaisilta alueilta, joiden maahanmuuttajaväestön määrä nousee noin viidennekseen asukkaista. Meiltä löytyy jo tänään paikoin alueita, joista on muodostunut maahanmuuttajaenemmistöisiä. Viime vuosien tapahtumat Ranskassa ja muualla Euroopassa ovat varoitussignaali, joka meidän tulee ottaa tosissaan.

Hallitus on selonteossaan kiitettävästi kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Keskittymien kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ollaan käynnistämässä hanketta, jossa Pääkaupunkiseudulle ja muille merkittäville maahanmuuttoalueille luodaan yhdessä valtion ja kuntien kanssa pilottiohjelma maahanmuuttajien kotouttamiseen. Tämän tärkeän, ongelmia korjaavan ja ennalta ehkäisevän hankkeen käynnistyminen on kuitenkin vaarassa, sillä tähän esitettyä 2,5 miljoonan euron määrärahaa ei löydy hallituksen ensi vuoden budjetista.

Arvoisa puhemies! Erityisen hauraassa asemassa ovat maahanmuuttajat, jotka omaavat myös toisen syrjintää aiheuttavan ominaisuuden, esimerkiksi maahanmuuttajanaiset tai vammaiset maahanmuuttajat. Maahanmuuttajanaisten kotoutumista on tuettava erityisen joustavilla toimenpiteillä, joilla ehkäistään heidän jäämistä pelkästään koteihinsa. Myös vammaisten maahanmuuttajien kontaktit kodin ulkopuoliseen maailmaan saattavat jäädä vähäisiksi, rajoittuen lopulta vain tapaamisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Tämä asia on syytä huomioida myös vammaislainsäädäntöä uudistettaessa.

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että vaikka sisäministeriö on kotouttamisen vastuuministeriö, se on käytännössä kädetön ja jalaton, jos siltä puuttuu kotouttamisen toimeenpanoon tarvittavat määrärahat. Nykyisessä budjetissa on muutamalla momentilla hieman kotouttamismäärärahoja, mutta ne liittyvät nimenomaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon eivätkä koordinoituun kotouttamisen kokonaisuuteen, joka huomioisi muutkin maahanmuuttajat. Mielestämme tuleekin harkita kotouttamiseen tarkoitettujen määrärahojen kokoamista nykyistä vaikuttavimmiksi kokonaisuuksiksi.

Kotouttamislakia uudistettaessa tulee lain soveltamisalaa täsmentää ja laajentaa henkilöpiirin osalta. Jatkossa mielestämme kotouttamislain piiriin tulee kuulua työn, opiskelun tai perheenyhdistämisen perusteella maahan tulleet henkilöt.

Kaikki maahanmuuttajien kotoutumisesta tehdyt tutkimukset osoittavat, että mahdollisimman nopea kotoutuminen on erittäin kannattavaa paitsi yksilön myös koko yhteiskuntamme kannalta. Viime aikoina yhteiskunnassamme on käyty paljon keskustelua ongelmien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisystä. Työ, koulutus ja osallistaminen ovat tehokkaimpia keinoja onnistuneeseen kotoutukseen. Hallittu monikulturisoituminen edellyttää paitsi oikeita toimenpiteitä ja asenteita myös riittäviä määrärahoja.

Kari Uotila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin toteaisin, että ministerin esittelypuheenvuoro oli varsin kriittinen nykyisen kotouttamislain toimeenpanon onnistumista kohtaan, ja melkein tuntui, että hyvä, että pystyy kriittisemmän puheenvuoron käyttämään. Sen sijaan päähallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenvuorossa ei juuri minkäänlaista kriittistä arviota esiintynyt.

Mutta, arvoisa puhemies, aina ei muisteta, että toisen maailmansodan jälkeistä umpiokauden aikaa lukuun ottamatta Suomi on ollut varsin avoin niin maastalähdön kuin maahanmuutonkin kannalta. Koff, Paulig, Fazer, Finlayson, meille tutut kotimaiset tuote- ja yritysnimet, kertovat tästä. Muutto Suomeen on kuitenkin ollut vähäistä siksi, että aikaisemmin emme taloudellisen kehityksen heikkouden takia vetäneet siirtolaisia eikä Suomella liioin ollut siirtomaita, joista väestöä olisi luontevasti muuttanut tänne.

Vaikka olemme nyt jättäneet tuon umpiokauden taaksemme, olemme siitä huolimatta muihin Pohjoismaihin nähden maahanmuuttajamäärissä aivan eri tasolla. Muissa Pohjoismaissa ulkomaalaisten osuus on yli kaksinkertainen meihin nähden. Meillä onkin varmasti paljon opittavaa naapurimaista niin onnistumisten kuin epäonnistumistenkin osalta.

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että selonteko rajautuu kotouttamislain toimeenpanoon. Tuo laki säädettiin 90-luvun lopulla ensisijaisesti silmälläpitäen pakolaisten kotouttamista eikä sitä voida pitää mahanmuuttopolitiikan peruslakina. Kotouttamislain rajauksesta huolimatta tavoitteeksi otettiin jo tuolloin kaikkien maahanmuuttajien joustava ja tehokas kotouttaminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään.

Kun vuonna 97 tehtiin Paavo Lipposen hallituksen toimesta ensimmäinen periaatepäätös pakolais- ja maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi, oli maan taloudellinen tila tyystin erilainen kuin nyt. Lamavuosien jälkeen oli sitouduttu mittaviin säästöihin valtion velkaantumisen hillitsemiseksi.

Nyt velkaa lyhennetään miljardeja vuosittain, mutta silti hallitukselta puuttuu tahto hyvän kotouttamispolitiikan rahoittamiseksi, vaikka tarve siihen on maahanmuuttajien määrän kasvun myötä huomattavasti lisääntynyt. Kieliopetuksen, työvoimapalvelujen ja muiden tärkeiden toimenpiteiden merkitystä kyllä korostetaan, mutta rahoitukseen ei sitouduta. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Helsingille tekemän selvityksen mukaan kaupunki ja valtio saisivat moninkertaisesti pelkästään verorahoina kunnolliseen kotouttamiseen sijoitetut varat takaisin maahanmuuttajien työllisyysasteen nousun kautta.

Nyt maahanmuuttajat joutuvat odottelemaan kuukausikaupalla pelkästään työvoimahallinnon palveluja ja kieliopetukseen pääsyä. Tehokkaampaan kotouttamiseen ja maahanmuuttajien työllisyysasteen nostamiseen hallitus ei kuitenkaan selonteossaan halua sitoutua, vaikka se tunnustaa resurssipulan vaikeuttaneen kotouttamistoimenpiteiden toteuttamista. Samalla hallitus kuitenkin esittää lukuisia toiveita ja vaatimuksia myös kunnille kotouttamisen parantamiseksi, mutta ei esitä senttiäkään lisärahoitusta siihen ensi vuoden budjetissa.

Arvoisa puhemies! Olisi siis ollut hyvä, jos selonteko kattaisi koko maahanmuuttopolitiikan. Pakolaiset ovat vain osa maahanmuutosta. Yleisin maahanmuuton peruste on perheside. Lisäksi työperäisen maahanmuuton osuus kasvaa tulevina vuosina ja sen lisääminen on myös otettu tavoitteeksi hallitusohjelmassa.

On muistettava, että maahanmuuttajat ovat voimavara, mutta ilman heidän kunnollista kotouttamistaan ja työllistymistään tämä voimavara jää kuitenkin käyttämättä. Tarvitaan myös voimakasta panostamista kantaväestön asenteiden parantamiseen: suvaitsevaisuuden lisäämiseen ja muukalaisvihan ja rasismin torjuntaan. Hallituksen onkin tuettava esimerkiksi liikuntajärjestöjen toimintaa tällä tärkeällä alueella.

Hallitusohjelman tarkoittamaa työperäisen maahanmuuton lisäystä varten on menossa erilaisia hankkeita. Sisäasiainministeriö asetti viime helmikuussa työvoiman maahanmuuton toimenpideohjelmaa valmistelevan hankkeen, jonka toimikausi päättyy kahden kuukauden kuluttua. Tällaisia hankkeita ja maahanmuuton valtavirtaa eli perhe- tai työperäistä maahanmuuttoa selonteko ei valitettavasti kunnolla käsittele. Se on vakava puute.

Arvoisa puhemies! Kun työperäistä maahanmuuttoa lisätään ja kun se on muutonkin kasvamassa, olisi ollut oleellisen tärkeää arvioida useita eri seikkoja: Millaisia tavoitteita asetetaan ja millaisia ohjauskeinoja käytetään? Onko tavoitteena ensisijaisesti työvoimakapeikkojen poistaminen tilapäisillä pätkätyöntekijöillä vai uusien pysyvien asukkaiden tulo? Tulijathan itse tämän ratkaisevat, mutta tavoiteasettelulla on vaikutusta siihen, miten viranomaiset varautuvat vaikkapa kieli- sekä muunto- ja täydennyskoulutukseen tai lasten päivähoidon järjestämiseen.

Olisi syytä ratkaista, miten maahanmuuttajavanhemman kielenopetus ratkaistaan: Riittääkö vajavainen kielitaito siihen, että asianomainen on perillä paitsi työtehtävien suorittamisesta myös työturvallisuusohjeista sekä tätä laajemmin työsuhteen ehdoista ja oikeuksista ja velvollisuuksista työpaikalla? Tämä tuli mieleen, kun ed. Satonen totesi, että kädentaitajat selviäisivät vähemmällä kielitaidolla. Sitä kielitaitoa kyllä tarvitaan työelämän lainsäädännön ja työelämän pelisääntöjen tuntemiseen. (Välihuutoja) Työnantajalle ei pidä sälyttää sitä vastoin vastuuta työhön opastuksesta jollakin muulla kuin kotimaisella kielellä. Jos näin meneteltäisiin, silloin muunkieliset syrjäytyisivät helposti jo työhönottovaiheessa.

Entä miten järjestetään kielenopetus, jos toinen vanhemmista ei hakeudu työelämään maahanmuuton jälkeen? Selontekohan kertoo, että kotouttamislaki tavoittaa vain osan heistä. Käykö niin, että kotiin lapsia hoitamaan jäävät puolisot eristäytyvät täysin suomalaisesta yhteiskunnasta? Kun eduskunnan mielestä tulisi varata erikseen määrärahat riittävää kielikoulutusta ja yhteiskuntatietouden antamista varten, niin selonteko tunnustaa, että erillisiin, riittäviin määrärahoihin ei ole päästy eikä kielenopetusta ole kaikkialla tarjolla.

Selonteko korostaa maahanmuuttajalapsen oman kielen opetuksen tärkeyttä esiopetuksessa. Tämä on vaikeaa useimmissa kunnissa. Vaasan kokoisessa kaupungissa puhutaan noin 50:tä eri kieltä, joten on selvää, että useimmat näistä kielistä jäävät opetuksen ulkopuolelle. Kunnan tarjoamia palveluja voidaan käytännössä kotimaisten kielten lisäksi tarjota hyvin rajoitetusti muilla kielillä. Helpointa on niillä, jotka puhuvat englantia joko äidinkielenään tai toisena kielenään, sillä suomalaisilla on suhteellisen hyvä englannin taito. Olematta mikään ennustaja voisi arvailla, että Suomessa selviää englanniksi mutta ei millään muulla ulkomaalaisella kielellä, ja englanti saattaa nousta jonkinlaiseksi kolmanneksi kotimaiseksi kieleksi tämän monikulttuurisuuden kasvamisen myötä.

Selonteossa tähdennetään monikulttuurisuutta ja pidetään maahanmuuttajalasten omaa kulttuuria tärkeänä varhaiskasvatuksessa määrittelemättä, mitä monikulttuurisuudella tarkoitetaan. Yksilöiden elämän eri vaiheet ja osa-alueet liittävät heitä useisiin eri kulttuureihin, jotka limittyvät ja sekoittuvat toisiinsa. Älkäämme tuomitko ihmisiä yhden kuvitellun yhtenäiskulttuurin vangeiksi. Valitettavasti selonteossa ei monikulttuurisuutta ole avattu eikä käsitettä problematisoitu.

Arvoisa puhemies! Selonteossa viitataan Suomen väestön ikääntymiseen. On selvää, että työssä olevan väestön väheneminen hidastaa talouden kasvua ja vaikeuttaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämistä, kun taas vilkas siirtolaisuus voi parantaa talouden kasvua ja hyvinvointia. On kuitenkin hyvä puhua myös siitä muusta panoksesta, jonka tulijat voivat aktiivisina ihmisiä antaa niin kulttuurin kuin muunkin yhteiskuntaelämän alueella.

Ilahduttavaa on maahanmuuttajien osallistuminen esimerkiksi urheilujärjestöissä. Se on omiaan vähentämään turhia epäluuloja. On myös tärkeää, että maahanmuuttajat aktiivisesti osallistuisivat yhteisten asioiden hoitamiseen niin kunnan kuin valtakunnankin tasolla. Onkin ilahduttavia merkkejä halusta vaikuttaa puolueiden ja muiden yhteiskunnallisten järjestöjen kautta.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessakin on päivitelty sitä, miten vaikeaa Viron venäläisten on olla, kun kielitaidoton ei saa Viron kansalaisuutta. Itse me olemme kuitenkin säätäneet kansalaisuuslain, jonka kielitaitovaatimus on itse asiassa Viron lakia tiukempi. Ehkä meidän kannattaisi kysyä itseltämme, olisiko parempi aktiivisesti tarjota kielenopetusta, mutta jättää kielitaitovaatimus kansalaisuuden edellytyksissä vähemmälle. Monelle maahanmuuttajalle se, että hän voisi äänestää valtakunnallisissa vaaleissa, merkitsisi Suomen muuttumista aidosti omaksi maaksi.

Arvoisa puhemies! Hallitus antaa eduskunnalle nyt selonteon kotouttamislain toimeenpanosta. Nyt kuitenkin tarvittaisiin myös maahanmuuttopoliittista selontekoa.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmiset ovat aina liikkuneet erilaisista syistä. Suomalaiset lähtivät Yhdysvaltoihin ja myöhemmin Ruotsiin etsimään parempaa ja taloudellisesti turvatumpaa elämää. Sodan seurauksena me asutimme omat evakkomme, ja sodan seurauksena olemme asuttaneet pakolaisia esimeriksi Somaliasta ja entisestä Jugoslaviasta. On luonnollista, että ihmiset lähtevät etsimään turvaa tai uutta ja parempaa elämää. Vihreät haluavat, että Suomi on maa, joka tarjoaa turvaa hädänalaisille, ja suhtaudumme myönteisesti ihmisten vapaaseen liikkumiseen.

Suomeen ulkomailta muuttavien ihmisten määrä on kasvussa, ja entistä suuremmalla osalla väestöstä on sukujuuret jossain muualla. Täällä eläminen vaatii sopeutumista ja opettelua tulijoilta, ja samaan aikaan Suomi muuttuu. Suomessa on hyvä tilaisuus ottaa opiksi muualla tehdyistä hyvistä ratkaisuista kotoutumisen suhteen, mutta myös muualla tehdyistä virheistä, joten on hyvä, että eduskunta keskustelee sekä kotouttamispolitiikan onnistumisesta tähän mennessä että tulevaisuuden linjauksista.

Termi maahanmuuttaja kätkee myös taakseen suuren moninaisuuden. Jotkut ovat tulleet pakolaisleireiltä luku- ja kirjoitustaidottomina, toiset on headhuntattu EU:n kemikaalivirastoon huippuosaajiksi, joten lähtökohdat kotoutumiselle ovat myös hyvin erilaiset.

Maahanmuuttajien moninaisuuteen kuuluu myös se, että monet maahanmuuttajista kuuluvat useaan eri vähemmistöön. Kotoutumista on edistettävä riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Suomalainen kotouttamispolitiikka on rakentunut pala palalta, ja mukana on monia toimijoita. Kokonaisuus on melko vaikeaselkoinen. Esimerkiksi Helsingissä vasta äskettäin on pystytty selvittämään, kuinka paljon kotimaisten kielten opetusta ylipäätänsä on tarjolla. Vielä tarvitaan tieto siitä, kuinka paljon itse asiassa sitä pitäisi olla, ja Helsinki on kuitenkin kaupunki, joka on palkannut oman maahanmuuttojohtajankin, joten pirstaleisuus on aika suurta.

Arvoisa puhemies! Kotouttamispolitiikan lähtökohdaksi on otettava, että Suomeen pysyvästi asettuneista maahanmuuttajista tulee Suomen kansalaisia ja tien kansalaisuuteen on oltava riittävän nopea. Kansalaisuus on paras tapa taata, että maahanmuuttajalle kuuluvat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikille muillekin suomalaisille. Ed. Uotilan esiin ottamaa kielitaitovaatimusta on varmasti myös tämän selonteon yhteydessä hyvä harkita.

Kotoutumisen perusta on yhdenvertaisuudessa ja sitoutumisessa perusoikeuksien kunnioittamiseen. Kulttuuriin vetoaminen ei oikeuta poikkeuksiin. Suomalaisen yhteiskunnan on taattava samat perusoikeudet kaikille, jotka täällä elävät: uskontonsa hylänneelle muslimille tai toimittajalle, joka elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.

Kotoutuminen alkaa ensimmäisistä kosketuksista Suomeen. Tämä tarkoittaa useinkin viranomaisia, joilta anotaan oleskelulupaa. Kohtelun on oltava asiallista ja oikeudenmukaista. Tässä sinivihreä hallitus on vienyt politiikkaa parempaan suuntaan. Silti Suomen viranomaiset esittävät esimerkiksi lumeavioliittoväitteitä aivan liian kevyin perustein. (Ed. Ukkola: Älä nyt!) — Kyllä esittävät.

Maahanmuuttaja tuo Suomeen mukanaan koko elämänsä. Ihminen ei ole pelkkä työntekijä, hänellä on perhe, suku, ystävät, harrastukset. Myös kotoutumispolitiikan on oltava kokonaisvaltaista. Olisi virhe kuvitella, että kaikki tänne töihin muuttaneet ihmiset lähtevät takaisin esimerkiksi suhdannetilanteen muuttuessa. Kannattaa lähteä siitä, että yleensä ihmiset tulevat jäädäkseen.

Kuten täällä on hyvin todettu jo tähän mennessä, maahanmuuttajan pitää päästä mahdollisimman nopeasti opiskelemaan suomen tai ruotsin kieltä. Kotimaisen kielen opetuksesta on tehtävä maahanmuuttajien oikeus riippumatta maahantulon syystä tai työmarkkina-asemasta. Kielen oppiminen on tärkeää kotiäideille ja vanhuksille, niille, jotka eivät ole työvoimaa kulloisellakin hetkellä. Suomen ja ruotsin kielen opetusta pitää olla tarjolla jo päiväkotilapsille ja niille, jotka saavat esiopetusta. Osaavaa työvoimaa Suomeen muualta rekrytoivien yritysten on osaltaan kannettava vastuu kielikoulutuksen järjestämisestä.

Kielen opetuksen pitää olla laadukasta. Jotta eri tasoilta lähtevät eivät turhaudu, sen pitää olla sopivaa kullekin yksilölle. Erityistä huomiota pitää kiinnittää niihin, jotka tulevat Suomeen kokonaan ilman luku- ja kirjoitustaitoa. Myös ulkomaalaisille opiskelijoille tulee tarjota riittävästi suomen tai ruotsin kielen opetusta. Tämä varmasti myös toimii siihen suuntaan, että täällä opiskelleet haluavat opiskelujen jälkeen jäädä Suomeen tekemään töitä. Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on maahanmuuttajalle sekä oikeus että velvollisuus.

Arvoisa puhemies! Suomessa maahanmuuttajat tulevat yleensä heti maahan saapuessaan työvoimatoimistojen asiakkaiksi. Tämä on hyvä asia, ja siitä on syytä pitää kiinni. Työllistyminen on hyvä asia niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta, kuten tässä keskustelussa useasti mainittu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen äskeinen selvitys osoittaa.

Valtion tuottavuusohjelma vaarantaa tällä hetkellä sen, kuinka työvoimatoimistot voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla maahanmuuttajien työllistymisen eteen. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat esittäneet työvoimatoimistoihin uusia maahanmuuttajiin erikoistuneita työntekijöitä. Samaan aikaan tuottavuusohjelma vähentää henkilötyövuosia. Tässä ei ole järkeä, ja tuottavuusohjelmaa ja sen henkilöstömäärätavoitteita on tarkasteltava kriittisesti ja katsottava, että työvoimatoimistojen henkilökunta riittää niihin tarpeisiin, joita maahanmuuttajien työllistymiseksi tarvitaan.

Työllistymistä helpotetaan toisen polven maahanmuuttajien osalta ennen kaikkea koulutuksen avulla. Tavoitteena on oltava se, että maahanmuuttajataustaisten nuorten osuus peruskoulun jälkeisessä jatkokoulutuksessa vastaa kantaväestön osuutta. Tästä tavoitteesta ollaan tällä hetkellä hyvin kaukana, kuten ministeri Thorsin ja ed. Feldt-Rannan puheenvuoroista hyvin kävi ilmi.

Arvoisa puhemies! Kotoutumisen kannalta on tärkeää, että pakolaisina tai turvapaikanhakijoina maahan tulleet pääsevät kiinni normaaliin elämään mahdollisimman nopeasti. Vastaanottokeskuksissa vietetyt pitkät ajat eivät kotoutumista tue. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto on tällä hetkellä liian harvojen kuntien vastuulla. Vihreä eduskuntaryhmä jakaa ministeri Thorsin näkemyksen siitä, että nykyistä useamman kunnan tulee vastaanottaa pakolaisia. Valtion kunnille maksama korvaus pakolaisten vastaanotosta on jäänyt vuoden 1993 tasolle. Tähän kaivataan korjausta. Kunnat, joilla on vasta vähän tai ei ollenkaan kokemusta pakolaisten vastaanotosta, tarvitsevat tukea ja yhteistyöverkostoja kokeneempien tahojen kanssa.

Meistä kansanedustajista useat toimivat myös oman kuntansa kunnallispolitiikassa. Toivottavasti me kaikki osoitamme johtajuutta ja viemme omissa kunnissamme eteenpäin tahtoa siitä, että kunta vastaanottaa pakolaisia.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Finland är en del av Europeiska unionen och en global värld där människor i allt större utsträckning rör sig mellan länder och arbetsmarknader. Under de följande tio åren behöver Finland nya invandrare också av den orsaken att fler än hundratusen personer på grund av åldersstrukturen försvinner ur arbetslivet, många av dem från samhällets nyckelfunktioner. Stabilitet råder inte överallt i världen och det ger oss också en inflyttning i form av flyktingar och asylsökande som söker en trygg plats att leva på, fria från förföljelse eller annat förtryck.

I vårt samhälle lever invandrare med olika bakgrund, både nyinflyttade och sådana som bott länge i landet. För alla med invandrarbakgrund är också den egna kulturella och sociala identiteten viktig. Det mångkulturella samhället är ett faktum redan idag i Finland. Kulturmöten ställer krav på både myndigheter och invånare. Migrationsrörelser är ett storskaligt fenomen, men samtidigt handlar det i grund och botten om enskilda människor som fattar omvälvande framtidsbeslut för sin egen och för sin familjs del och som ibland mot sin vilja hamnar att starta om i ett för dem okänt land.

Svenska riksdagsgruppen är i det stora hela tillfreds med statsrådets redogörelse för genomförandet av integrationslagen. Inte minst för att redogörelsen också blickar framåt. Integration berör olika grupper med olika behov och bakgrund, men generella servicebehov för alla är språkkunskap, utbildning och sysselsättning. Gemensamt för alla oberoende av härkomst är också att man vill må bra och känna tillhörighet med det finländska samhället.

Arvoisa herra puhemies! Jokaisella aikuisella on oikeus työhön ja sitä kautta mahdollisuus elättää itsensä ja mahdollinen perheensä. Lain mukaan jokaiselle on taattava yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet työhön, palkkausehtoihin sekä henkilökohtaiseen kehittymiseen työssä etnisestä taustasta riippumatta. Monella Suomeen tulevalla maahanmuuttajalla on hyvä koulutus. Voidakseen työskennellä omalla erityisammattialallaan maahanmuuttajalla tulee olla mahdollisuus saada tutkintonsa ja pätevyytensä arvioitua. Lisäksi hänelle tulee tarvittaessa tarjota mahdollisuus täydennyskoulutukseen. Eräillä ammattialoilla, esimerkiksi lääkärikunnassa, on olemassa jo nyt järjestelmä tutkinnon täydentämiseksi Suomessa. Olisi saatava aikaan kokonaisvaltainen täydennyskoulutusjärjestelmä eri koulutusasteilla ja eri ammattiryhmille.

Monet ulkomaalaiset kokevat joutuneensa oikeaan noidankehään kielivaatimusten suhteen. Työnantaja vaatii hyvää kielitaitoa jommassakummassa kotimaisista kielistä, mutta kielikurssien lisäksi maahanmuuttaja tarvitsee kokemusta kielen käyttämisestä käytännössä oppiakseen sitä. Jos ei saa työtä, rajoittaa se myös kielen käyttämistä käytännössä, ja sen seurauksena kielen oppiminen vaikeutuu.

Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma syksyltä 2006 antaa hyvän pohjan ja sitä tulee toteuttaa. Ohjelman mukaisesti on parannettava maahanmuuttajien mahdollisuuksia yhdenvertaiseen ja syrjimättömään kohteluun yhteiskunnassa sekä edistettävä moniarvoisten ja monikulttuuristen työyhteisöjen kehittymistä. Sen lisäksi on parannettava ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen valvonnan edellytyksiä.

Herr talman! Att kunna kommunicera på landets språk är en grundförutsättning för en lyckad integration. Det här ställer stora krav på både den förberedande undervisningen och på den fortsatta utbildningen. Det behövs resurser inom utbildningen för att klara av en större invandring och därför bör det göras tillräckliga satsningar inom den här sektorn. Svenska riksdagsgruppen anser också att undervisningen i det egna modersmålet ska säkerställas för alla skolelever och att respekt för alla religioner bäst främjas genom upplysning. Satsningarna på ett starkt hemspråk är därför riktiga.

Den stora utmaningen här är hur man ska kunna upprätthålla ett tillräckligt utbud på undervisning i det egna modersmålet och religionen eftersom det ofta är svårt att hitta lärare i olika språk eller religioner. En lösning kunde vara en lärarpool — jämför till exempel med de gemensamma invandrartjänsterna som finns redan nu — för att lösa bristen på lärare. Det är bra att regeringen i samband med budgeten föreslagit att studieplatserna inom den yrkesinriktade grund- och tillläggsutbildningen samt den förberedande utbildningen för invandrare ökas.

I budgetförslaget för nästa år finns bland annat ett anslag om 1 miljon euro för det så kallade Specimaprojektet upptaget. Projektet gäller utbildning av undervisningspersonal med invandrarbakgrund. Förutom det här behöver vi skräddarsydda kurser för invandrarkvinnor i betydligt större utsträckning än vad vi har idag. Satsningar på den medföljande parten i en familj är ett effektivt sätt att främja integrationen och att förebygga utslagning.

De båda nationalspråkens lika ställning innebär att också svenskan ska vara ett alternativ för invandrare. På många tvåspråkiga orter existerar det idag en valmöjlighet, men ofta är finskan det enda alternativet. Trots detta uppger åtta procent av invandrarna svenska som sitt huvudspråk. Svenska riksdagsgruppen betonar fortsättningsvis att flyktingar och invandrare bör ha möjlighet att välja mellan att lära sig finska eller svenska.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on kirjaus Pääkaupunkiseudulle, Turun seudulle ja muille merkittäville maahanmuuttoalueille laadittavasta valtion ja seudun kuntien yhteisestä pilottiohjelmasta maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen edistämiseksi. Lisäksi hallituksen metropoliohjelman yksi kärkihanke on maahanmuuttopoliittisen ohjelmakokonaisuuden laatiminen ja toteuttaminen.

Vuonna 2006 55 prosenttia Suomen maahanmuuttajaväestöstä asui Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella. Erityisesti suurimmissa kaupungeissa maahanmuuttajaväestö on keskittynyt muutamiin kaupunginosiin. Mutta myös eräillä pienemmillä paikkakunnilla maahanmuutto on ollut ja on voimakasta. Arvion mukaan esimerkiksi Närpiössä 10 prosenttia väestöstä on maahanmuuttajataustaisia ja Ahvenanmaalla yli 11 prosenttia väestöstä koostuu ihmisistä, jotka ovat syntyneet Suomen ulkopuolella. Pilottiprojekti on tarkoitus toteuttaa vuosina 2009 ja 2010, ja vuosittain hankkeeseen tulisi osoittaa 2,5 miljoonan euron määräraha. Pilottiohjelmassa mukana olevat kaupungit osallistuisivat kuluihin osoittamalla henkilöstö- ja muita resursseja ohjelman toteuttamiseksi.

Alueilla, joille on keskittynyt työttömyyttä, köyhyyttä ja muita sosiaalisia ongelmia, maahanmuuttajien mahdollisuudet kotoutua ovat suhteellisesti paljon heikommat. Suomessa näitä ongelmia voidaan kuitenkin vielä ehkäistä, mikäli toimimme nopeasti ja määrätietoisesti. Meillä ei vielä ole samoja ongelmia, joiden kanssa monet muut Euroopan maat painivat. Hallitusohjelmassa mainitun pilottiohjelman toteuttaminen on siis erittäin tärkeää, ja sen takia olenkin jättänyt talousarvioaloitteen asiasta.

Meidän tulee myös antaa kunnille paremmat mahdollisuudet ottaa vastaan pakolaisia. Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa kunnille maksettavan pakolaisten vastaanoton korvauksen korottamista. Korvausta ei ole todellakaan korotettu sitten vuoden 1993 jälkeen. Tänä päivänä jopa parisataa pakolaista odottaa pakolaiskeskuksissa, koska he eivät ole saaneet paikkaa missään kunnassa edellä mainitusta syystä. Tämä ei saa jatkua. Kansainvälisten pakolaispoliittisten sitoumustemme kannalta on myös äärimmäisen tärkeää, että Suomen valitsemat kiintiöpakolaiset mahdollisimman pian valinnan jälkeen pääsevät Suomeen ja uuteen kotikuntaansa.

Herr talman! Avslutningsvis några ord om integrationslagens framtid. Svenska riksdagsgruppen stöder tanken på att lagen i framtiden noggrant beaktar den utveckling som skett och sker inom sektorn. Lagen ska gälla alla oberoende av orsaken till att man kommit till Finland, så länge vistelsen beräknas räcka minst ett år. En grundlig översyn och reform av hela lagen är därmed nödvändig.

Statsrådets redogörelse kommer också med en hel del andra förslag som är värda att understöda. Alla åtgärder är försedda med prislappar och ett konstaterande att förslagen genomförs i den mån budgetramar och -beslut ger utrymme till desamma. Ett problem som integrationspolitiken dras med är att verksamheten som helhet saknar egna budgetmoment och därför är svår att optimera. Vi kan inte ha det politiska ansvaret för integrationsfrågor på ett ställe och budgetmedlen under ett annat förvaltningsområde. På den här punkten vill svenska riksdagsgruppen se en förändring.

Tarja Tallqvist /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta on välttämätön, mutta sen piiriin on saatava kaikki eri perusteilla maahamme muuttavat henkilöt ja lain toimeenpanoa on selkeästi parannettava. Nyt kotouttamista kaikille ei ehditä välttämättä lainkaan toteuttaa tänä kolmen vuoden aikana, jonka laki on voimassa. Suomessa lähtökohtana on se, että maahanmuuttajille pyritään antamaan suomen tai ruotsin kielen taito ja valmiuksia työelämään pääsemiseksi. Hyvällä kotouttamispolitiikalla Suomi voi välttää joissakin Euroopan maissa tehdyt virheet ja ongelmat.

Ministeri Thors totesi budjettikeskustelussa syyskuussa: "- - meidän pitää kantaa kokonaisvastuu uusista asukkaistamme. Meidän pitää huolehtia siitä, että heille on tarjolla työtä, koulutusta ja palveluita ja että yhteiskunta kohtelee heitä yhdenvertaisina kansalaisina. Erityisesti meidän pitää kantaa vastuuta maahanmuuttajanuorista, jotta he eivät syrjäytyisi." Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee täysin ministeri Thorsin näkemyksiä.

Arvoisa puhemies! Suomi on nuori maahanmuuttomaa. Nykymuotoinen maahanmuutto alkoi tuskin 20 vuotta sitten emmekä olleet varautuneet siihen. Tuolloin suuri talouslama leimasi maahanmuuttoa ja teki siitä vaikeampaa kuin se normaalitilanteessa olisi ollut. Monet maahanmuuttajat jäivät vaille riittäviä perehdytystoimia ja työmahdollisuuksia. Kantaväestön asenteet kovenivat, mutta toisaalta monet kunnat tekivät parhaansa ja kehittivät kotouttamista jo ennen lain säätämistä.

Vaikka lähtökohtamme ja tavoitteemme ovat olleet oikeita, ei tavoitteita ole saavutettu kuin korkeintaan tyydyttävästi. Erityisiä pullonkauloja ovat olleet riittämättömät sekä kielenoppimis- että työllistymismahdollisuudet. Maahanmuuttajien työllistyminen on kuitenkin parantunut yleisen työttömyyden alenemisen myötä, mutta työttömyys on silti noin kolminkertainen syntyperäisiin suomalaisiin verrattuna. Joillakin kansallisuuksilla työttömyys on vielä tätäkin suurempi.

Ongelmia ovat aiheuttaneet esimerkiksi työelämän torjuvat asenteet, kielitaidottomuus, puutteellinen koulutus tai esimerkiksi se, että korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tutkinnot eivät vastaa virkoihin pääsemistä.

Päiväkoti-ikäisten lasten ja ala-astetta käyvien koululaisten kielen oppimiseen ja koulussa selviytymiseen on periaatteessa annettu varsin hyvät mahdollisuudet. Sen sijaan yläasteikäisinä ja alaikäisinä tänne muuttaneet nuoret ovat selkeä ongelmaryhmä kotoutumisen alkuun pääsemisessä. Kielitaito ja usein muutkaan edellytykset lukio- tai ammatillisiin opintoihin eivät ole samaa tasoa kuin syntyperäisillä suomalaisilla nuorilla.

Täällä syntyneet toisen polven maahanmuuttajanuoret ovat avainasemassa todellisen kotouttamisen kannalta. Ratkaisevan olennaista on, minkälaisen identiteetin toinen polvi tuntee omakseen. Kokevatko he olevansa täysivaltaisia suomalaisia vai päätyvätkö he etsimään malleja oman kulttuurinsa kielteisinä pidettävistä ilmiöistä?

Erityisen haavoittuvassa tilanteessa ovat yksin maahan tulleet turvapaikanhakijalapset. Tällä hetkellä ryhmäkodeissa on alaikäisiä, yksin tulleita turvapaikanhakijoita enemmän kuin koskaan. Jo tällä hetkellä heitä on yli 100 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Jos he jäävät ilman tarvittavaa tukea, heidän voi olla vaikea ymmärtää ja omaksua suomalaisen yhteiskunnan toimintaa, omia velvollisuuksiaan, mahdollisuuksiaan ja oikeuksiaan. Valtion talousarviossa tulisi varmistaa yksin maahan tulleiden lasten ja nuorten turvapaikanhakijoiden vastaanoton riittävät resurssit sekä jälkihuollon rahoitus heidän täytettyään 18 vuotta.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajaperheissä äidit jäävät usein luku- ja kirjoitustaidottomuutensa, uskontonsa tai kulttuurinsa takia kotiin eivätkä hyödy kotouttamisohjelmasta tai kielen opetuksesta. Myös suuri ongelma on mahdollinen perheen sisäinen väkivalta, joka usein kohdistuu juuri aviovaimoon ja tyttäriin. Vaatii todella osaavaa koulutusta ja perehdyttämistä, jotta kaikki maahanmuuttajat oppivat ymmärtämään ja hyväksymään maamme tavat, myös naisten itsenäisyyden ja oikeudet.

Avioliiton kautta Suomeen tulee satoja puolisoita. Heitä koskevat kotouttamismahdollisuudet ovat kuitenkin rajatut, koska vain työttömäksi ilmoittautuva tai toimeentulotukea hakeva henkilö on päässyt kotouttamisen piiriin. Kahden kulttuurin liitot kariutuvat kaksi tai kolme kertaa useammin kuin yhden kulttuurin liitot. Näin ei tarvitsisi olla, mikäli kotouttamistoimet olisivat kattavia.

Arvoisa puhemies! Viime vuosina on yleisesti ymmärretty ja hyväksytty, että työmarkkinoilla tarvitaan lisää ulkomaalaisia työntekijöitä. Tarve on suuri erityisesti metalli-, rakennus- ja hoitoalalla. Tilanne on kuitenkin ristiriitainen. Hoitoalalla kielitaito, niin kielen ymmärtäminen, kirjoittaminen kuin puhuminen, on ehdoton edellytys. Maahanmuuttajat eivät ole turhaan valittaneet kielikursseille pääsemisen vaikeutta ja työllistymisongelmia.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tästä todella huolissaan. Viimeisenä vaarana on etnisen syrjäytymisen ja köyhyyden lisääntyminen. Ministeri Thorsin mukaan hallinnossakin nämä seikat on huomattu, ja hän on painottanut, että ilman lisävoimavaroja syrjäytymisen ehkäisy ei onnistu.

Ihmettelemme, miten kotouttamislain toimeenpanoa edistää se, että työministeriön jaossa sisäasiainministeriön uudelle maahanmuutto-osastolle ei siirretty vastaavia määrärahoja, vaan ne jäivät joko työ- ja elinkeinoministeriöön tai valtiovarainministeriöön. Lainsäädäntö ja sen toteutus kärsivät tällaisesta tilanteesta.

Sisäasiainministeriön vuoden 2009 talousarviossa on tavoitteena, että maahanmuuttajien koko koulutusjärjestelmä vastaa sekä laadullisesti että määrällisesti yksilöllisiä tarpeita ja että maahanmuuttajien työttömyys puolittuu vuoteen 2012 mennessä. Tavoitteet ovat hyviä ja samalla haastavia. Valitettavasti työllistymisen tavoite on vain puolitus ja sekin vasta seuraavalla eduskuntakaudella.

Arvoisa puhemies! Pakolaisina kiintiössä otetut tai turvapaikanhakijoina Suomeen tulleet ihmiset ovat suuri kotouttamislain piiriin kuuluva ryhmä. Kiintiöitämme ei ole kasvatettu vuosiin, vaikka eduskuntakin on esittänyt sitä. Tilanne on kestämätön, sillä pakolaisia vastaanottavien kuntien määrä on viime vuosina pudonnut dramaattisesti. Tällä hetkellä vastaanottokeskuksissa odottaa kuntaan sijoittumista 240 myönteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa ja 75 kiintiöpakolaista.

Yksi syy kuntien haluttomuudelle vastaanottaa pakolaisia on, että kunnille vastaanotosta maksettavat korvaukset ovat nyt samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa, jolloin korvausjärjestelmä sai nykyisen muodon. Suomen pakolaispolitiikan toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että edellytykset pakolaisten kuntiin sijoittamiselle ja kotouttamiselle taataan tarkistamalla kuntakorvauksien tasoa.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme maahanmuuttajia. Maahanmuutto on merkittävä voimavara Suomelle ja tulevaisuudessa sen merkitys edelleen kasvaa. Maahanmuuttajien työllistäminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen edellyttävät tietoja ja taitoja, joita kehitetään kotouttamista tukevilla toimenpiteillä.

Nyt minulta on hävinnyt viimeinen sivu, mutta siinä oli se, että meidän on otettava huomioon, että jokainen tänne tuleva pakolainen on yksilö ja häntä on kohdeltava yksilönä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttopolitiikka on niitä harvoja yhteiskunnallisia puheenaiheita, joka todella kiinnostaa kansan syviä rivejä. Aihe on noussut viime vuosina jopa hallitsevaksi vaaliteemaksi useissa eurooppalaisissa maissa, viimeksi Itävallassa. Selvää on, että aihe nousee jatkossa entistä vahvemmin tapetille Suomessakin, jos maahanmuuttopolitiikka ja siihen olennaisesti liittyvä kotouttaminen hoidetaan huonosti.

Arvoisa puhemies! Kotouttamislaissa on hyvää tarkoittavia säädöksiä ja kauniita tavoitteita. Samaa voi sanoa tavoitteiden osalta myös nyt käsittelyssä olevasta selonteosta. Kotouttaminen tarkoittaa lyhyesti maahanmuuttajien sopeuttamista uuden asuinmaansa kulttuuriin. Se sisältää esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opettamista ja työllistämistoimia.

Perussuomalaisten mielestä työnteko on paras kotouttaja. Lisäksi maahanmuuttajia tulee nykyistä tehokkaammin valistaa Suomen oikeusjärjestelmästä, ihmisoikeuksista, kansanvallasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Erilaisista kulttuureista tulevien maahanmuuttajien käsitys oikeasta ja väärästä voi olla suomalaisista hyvinkin poikkeava, kuten esimerkiksi puhemies Niinistö on huomauttanut.

Tällä hetkellä maahanmuuttajia ei pystytä kunnolla kotouttamaan yhteiskuntaamme, vaan odotettavissa on, että meilläkin alkaa toden teolla — esimerkiksi Ruotsin tapaan — muodostua kulttuureita kulttuurissa. Jo nyt joidenkin Pääkaupunkiseudun peruskoulujen yläasteiden oppilaista saattaa puolet tai ylikin olla muita kuin syntyperäisiä suomalaisia. Epätoivottavaa gettoutumista on näkyvissä esimerkiksi Espoon Suvelassa, Helsingin Vuosaaressa ja Turun Varissuolla.

Arvoisa puhemies! Vielä on aikaa tehdä korjausliikkeitä. Gettoutuminen sekä siellä täällä tapahtuneet maahanmuuttajanuorten ja suomalaisten väliset yhteenotot kertovat karua kieltään siitä, että harjoitetussa kotouttamispolitiikassa on tehostamisen varaa.

Kotoutuakseen maahanmuuttajien on ymmärrettävä ja sisäistettävä suomalaisen yhteiskunnan arvot. Maahanmuuttajilla itsellään on kotoutumisessaan suuri rooli. Oikeusvaltio ei hyväksy kunniaväkivaltaa eikä tyttöjen ympärileikkauksia. Meillä Suomessa on kotouttamisessa menty sikäli metsään, että suomalaiset ovat eräissä yhteyksissä ryhtyneetkin sopeuttamaan itseään elämään maahanmuuttajien ehdoilla. Perussuomalaiset eivät hyväksy, että suomalaisten pitää luopua omista perinteistään, kuten joulujuhlista ja suvivirrestä, siksi, että ne voivat loukata maahanmuuttajia. Monikulttuurisuuden vaaliminen ei edellytä oman kulttuurimme väheksymistä.

Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttajia ei saa missään tilanteessa asettaa erilaisin yhteiskunnallisin tuin suomalaisia parempaan asemaan. Maassamme vakaviin rikoksiin syyllistyneet pakolaiset tulee karkottaa takaisin kotimaihinsa. Ei ole hyväksyttävää, että kotimaan turvattomuuteen vedoten voi luoda turvattomuutta johonkin toiseen maahan. Tehokkaan kotouttamispolitiikan lähtökohdan tulee olla: maassa maan tavalla.

Arvoisa puhemies! Maahanmuutto Suomeen on kiihtynyt. Suomesta on kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä hakenut turvapaikkaa yli 1 600 ulkomaalaista. Se on yli 70 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Tätäkin voimakkaammin on kasvanut yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä. Eniten hakijoita on Maahanmuuttoviraston mukaan Somaliasta, Irakista ja Nigeriasta. Turvapaikkoja on elokuun loppuun mennessä myönnetty 67.

On viitteitä siitä, että Suomi on nostanut houkuttelevuuttaan yhden epätoivottavan maahanmuuttajaryhmän eli turvapaikkaturistien keskuudessa. Inhimillistä hätää pakoon lähteneistä todellisista pakolaisista tulee toki huolehtia, mutta Suomen voisi olla järkevämpää harkita turvan tarjoamista pakolaisten lähtömaita lähempänä olevilta alueilta. Näin todennäköisesti pienemmillä taloudellisilla resursseilla saisimme aikaan pakolaisten omalta kannalta paremman lopputuloksen.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on jatkuvalla syötöllä painotettu, että Suomi tarvitsee huomattavasti nykyistä enemmän maahanmuuttajia. Tätä perustellaan etenkin tulevaisuudessa uhkaavalla työvoimapulalla ja sitä kautta huoltosuhdeongelmalla eli sillä, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle on maassamme liian vähän työtä tekevää väestöä suhteessa elätettäviin.

Huoltosuhteen vääristyminen on todellinen ongelma, ja siksi perussuomalaisetkin kannattavat työperäistä maahanmuuttoa. Painotamme kuitenkin, että maahanmuutto voi helpottaa huoltosuhdeongelmaa vain, jos maahanmuuttajat ovat pääasiallisesti työikäisiä, työhaluisia ja vieläpä työllistyviä ihmisiä. Kulttuurierot eivät saa olla liian suuret. Maahanmuuton edellytyksenä voisi olla riittävä ammatillinen pohja niiltä aloilta, joiden työntekijöistä maassamme on pulaa. Näitä aloja on selonteossakin lueteltu. Kuitenkin on otettava huomioon talouden suhdanteet — mikäli talous hiipuu, kuten nyt ennustetaan, ei maahanmuuttajia pitäisi turhaan houkutella tänne työnhakuun veronmaksajien kustannuksella.

Meidän tulee maahanmuuttopolitiikassamme ottaa huomioon myös rikollisuuden torjunta. Maahanmuuttajia on suojeltava kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamalta ihmiskaupalta ja suomalaista yhteiskuntaa harmaan talouden kasvulta. Suomeen työhön tuleville on aina maksettava työsopimusten mukainen palkka, ja se tulee maksaa suoraan heille. Jos mukana on välikäsiä, on vaarana, että työntekijät jäävät käytännössä palkatta.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti selonteossa ei juurikaan käsitellä maahanmuuton varjopuolia. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli työllistyminen ja sitä kautta kotouttaminen ei onnistu, tulee maahanmuutto vielä käymään Suomelle todella kalliiksi. Varoittavia esimerkkejä löytyy muun muassa Ruotsista ja Ranskasta.

Suomen onni on ollut, että maahanmuutto on meillä toistaiseksi ollut eurooppalaisessa mittakaavassa verraten pientä. Sen vuoksi ongelmammekin ovat olleet pienempiä kuin muualla, ja ne on vielä mahdollista ratkaista realistisella, ongelmiin pureutuvalla maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla. Maahanmuuttajien haaliminen ei voi olla maahanmuuttopolitiikan itsetarkoitus, vaan jokainen kansakunta käyttäköön tervettä harkintaa.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kiitän ryhmäpuheenvuoroissa esiin tulleista myönteisistä sanonnoista mutta myöskin mielenkiintoisista uusista ajatuksista. Täällä on monta hyvää ideaa muun muassa ohjelmasta esitetty. On esitetty sitä, että pitäisi liittää kotoutumiskoulutukseen aina oppisopimuskoulutus tai muu työharjoittelu. Nämä ovat hyviä eväitä, kun lähdetään uudistamaan kotouttamislakia. Samoin on laajasti tuettu soveltamisalan muuttamista niin kuin esitetään selonteossa.

Haluaisin todeta, että nyt meille on tarjoutunut tässä yhteydessä mahdollisuus kriittisesti arvioida, miten laki on toiminut. Toisaalta uudet ihmiset, uusi hallitus ovat ottaneet tästä mahdollisuudesta vaarin, ja silloin myöskin esiintyy varmaan meidän taholtamme kritiikkiä, mikä on toiminut, mikä ei.

Kuten esitin, me olemme valinneet sen linjan, että katsotaan kotouttamista lakia laajemmin. Tämä on tietoinen valinta. Esimerkiksi ed. Uotila kritisoi sitä, että me emme olisi näin tehneet. Me olemme laajemmin kuin laki edellyttää katsoneet kotouttamistoimenpiteitä.

Sitten tietysti meillä on voimassa oleva maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jota seurataan. Selonteossa mainitaan myöskin, että tänä syksynä valmistuu moni asia, joka liittyy työperäiseen maahanmuuttoon, muun muassa työ- ja elinkei-noministeriön työvoiman arviointi, eräät hankkeet, jotka ovat meneillään sisäministeriössä, ja se tarjoaa sitten uuden pohjan tarkastella kokonaisuutta maahanmuuttopolitiikassa. Mutta me halusimme nyt tässä yhteydessä kunnioittaa eduskunnan toiveita ja tuoda tämän selonteon, joka koskee maahanmuuttopolitiikan entistä tärkeämpää osuutta eli kotouttamista.

Tässä debatissa on korostettu esimerkiksi sitä, että puolisoja pitää huomioida. Mielestäni tässä meidän selonteossa on otettu esiin se näkökulma, että jos äiti esimerkiksi ei ollenkaan ole kielikoulutuksen ja kotouttamistoimenpiteiden kohteena, hän ei voi siihen osallistua, merkitsee tämä suurta uhkaa toiselle sukupolvelle.

Vapaaehtoisjärjestöjä olemme myöskin tässä ottaneet esille. Me luulemme, että monessa mielessä ne voivat tarjota vielä lisää mahdollisuuksia sekä maahanmuuttajalle että suomalaiselle kohdata, muuttaa asenteita ja kotoutua.

Korkeakoululaitosta ja opiskelijoiden asiaa käsiteltiin myös. Se tulee varmaan vielä esiin esimerkiksi, kun laaditaan korkeakoulutuksen kansainvälistymisstrategia. Mutta toivon, että kun katsotaan sitä strategiaa, niin katsotaan myöskin kotouttamistarpeita, ja myöskin tulevassa innovaatiostrategiassa on myöskin liittymäkohtia tähän.

Täydennyskoulutusjärjestelmää varmaan on myöskin täydennettävä. Totesin, että yksin tulleet pakolaislapset olivat myöskin huomion kohteena.

Kaiken kaikkiaan näkökulma, hyvä ed. Ruohonen-Lerner, on se, että me toimimme nyt ja yritämme ennalta ehkäistä ongelmia, ja se on kotouttamislain ja kaikkien kotouttamistoimenpiteiden päällimmäinen tarkoitus, että maahanmuutto onnistuu ja että kaikki täällä saavat mahdollisuuden toimia yhteiskuntamme aktiivisina osallisina.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieno kotouttamisselonteko keskittyy maahanmuuttajien sosiaali- ja terveyspalveluihin, maahanmuuttajanaisiin, pakolaisten vastaanottoon, asenteisiin, syrjintään, rasismiin, rikollisuuteen. Hirveän moni näistä ongelmista voitaisiin välttää sillä, että maahanmuuttajat saisivat riittävän määrän suomen kielen opetusta ja tietysti ruotsin kieltäkin niillä paikkakunnilla, missä se on tärkeää. Kysynkin: Millä toimenpiteillä aiotaan konkreettisesti lähteä edistämään maahanmuuttajille suunnattua kieltenopetusta?

Me emme puhu ainoastaan syrjäytyvistä ihmisistä vaan korkeakoulutettujen ihmisten mahdollisuudesta saada työtä Suomessa, mikä on aivan mahdotonta, kun ei osaa suomen kieltä. Voi olla tohtorinväitöskirjoja takana, voi olla kaiken maailman työkokemusta, mutta jos ei osaa suomea, niin työtä ei saa. Meidän on ihan turha puhua, että Nokia työllistää. Nokia ei voi työllistää kaikkia niitä, jotka puhuvat vaikka kuinka erinomaista englantia, mahdollisesti ranskaa ja kiinaakin, jos nämä eivät pysty puhumaan suomea niin, että työ on mahdollista. Siksi kysyn: Millä toimenpiteillä suomen kielen opetusta lisätään maahanmuuttajille ja erityisesti vielä korkeakouluissa?

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä ministeri Thorsin että selonteon moniin linjauksiin on helppo yhtyä ja helppo yhtyä myös siihen, kuten ministeri täällä tänään sanoi, että ennaltaehkäisy on monin verroin halvempaa kuin jälkien korjaaminen myöhemmin. Oikeastaan ainoa olennainen kysymys sekä ministeri Thorsille että hallituspuolueiden edustajille kuuluu: Miksi hallitus ei toteuta niitä toimenpiteitä, joita se itse täällä vaatii?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin ajatuksiin, mitä ed. Uotila täällä puhui ryhmäpuheenvuorossaan. Täällä tuli esille se, että erilaisista syistä ihmiset saapuvat Suomeen. Yksi syy on ympäristöpakolaisuus, ja se on Euroopan unioniakin kohtaan yhä kasvava paine. Sen takia suuressa mittakaavassa oikeaa politiikkaa on Euroopan unionilta ja koko maailman näkökulmasta se, että toimitaan aktiivisesti ilmastonmuutosta hillitsevästi, etteivät ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset esimerkiksi Afrikassa lisää ympäristöpakolaisuutta.

Toisaalta lasten näkökulmasta nämä lapsipakolaiset on mainittu. Kotkassa on avattu tällainen yksikkö. Se on ihan oikein. Mutta on vähän hassua, kun puhutaan lapsipakolaisista, jos asianomaiset ovat 16—17-vuotiaita.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston selonteko kotouttamislain toimeenpanosta toteuttaa kyllä mielestäni niitä edellisen hallituksen ja aiempien hallituksien päätöksiä ja tavoitteita. En näe tässä ristiriitaa, niin kuin ed. Feldt-Ranta toteaa. On kuitenkin välttämätöntä, että hallitus ei elä menneessä vaan katsoo tulevaisuuteen ja etsii keinoja, millä tavalla entistä paremmin ja laajemmin hoidetaan kotouttaminen.

Kuntien taloudet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millä tavalla on kiinnostusta ja mahdollisuuksia kotouttamistoimien järjestämiseen. Millä tavalla valtionosuusuudistuksessa aiotaan huomioida tämä kotouttamismahdollisuuden rahoittaminen kunnille? Toisaalta mikä rooli kansalaisjärjestöillä on tässä yhteisessä toiminnassa? Millä tavalla ne on ajateltu huomioida?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä hänen omaa arviotaan siitä, ovatko meillä tällä hetkellä kielitaitovaatimukset kansalaisuuden saamiseksi liian tiukat. Miltä se ministerin näkökulmasta vaikuttaa?

Arvoisa puhemies! Kommenttina tämän lisäksi ed. Ruohonen-Lernerille joulunvietosta tai Suvivirrestä. Suomessahan on pitkään esitetty vaatimuksia siitä, että koululaisille, jotka eivät kuulu kristilliseen kirkkoon, tulee järjestää myös sellaista ohjelmaa, joka ei ole kristillistä ja tunnustuksellista, esimerkiksi jouluna. (Välihuuto) Suvivirttä voidaan toki laulaa, mutta kyllä se on suomalaistenkin vaatimus ollut, että kaikkien ei tule osallistua kristillisiin perinteisiin, (Puhemies: Minuutti mennyt!) jotka eivät siis ole mitään yleissuomalaisia perinteitä. Meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu kristilliseen kirkkoon.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari asiaa, jotka nousivat päällimmäisinä.

Tästä kielikoulutusasiasta. Olennaistahan on se, että pyritään ihmiselle antamaan sellainen suomen tai ruotsin kielen osaaminen, että hän voi työllistyä siihen ammattiin, jota hän parhaiten osaa hoitaa. Sitten jos hän on työllistynyt siihen ammattiin, niin toki hän tarvitsee vielä lisää kielitaitoa, jos esimerkiksi hän on jossain kädentaidon ammatissa, jotta hän pärjää elämässä muuten, mutta se kotoutuminen onnistuu parhaiten sitä kautta, että ensin pääsee työhön kiinni ja sitten työn ohessa opitaan sitä kielitaitoa. Tämä on se avainasia.

Sitten vielä ed. Ruohonen-Lernerille totean sen, että vaikka tulisi talouslama, niin työvoiman tarve on aivan varmasti olemassa. Sitä ei ehkä ole rakennusalalla, ehkä ei ole metallissakaan, mutta monilla palvelualoilla on aivan varmasti, ja siihen tulee varautua.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain todeta ministeri Thorsille, että otettaisiin mieluiten työhaluisia maahanmuuttajia aloille, joilla on työvoimapulaa. Mielestäni meillä on paljon haasteita, että maahanmuuttopolitiikka saadaan vastaamaan kansan enemmistön tahtoa.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ministeriltä kysyä sitä, kun maahanmuuttajien koulutussysteemissä Suomessa oikeastaan käydään se sama koulu nopeasti läpi, mitä me kantasuomalaisetkin käymme, miten yrittäjyyskasvatus on aiottu ottaa huomioon. Yrittäjyyshän on sellainen toimiala, joka paikallisesti ainakin ajoittain aiheuttaa myös mielipahaa niin muuttajien kuin paikallisten asukkaidenkin välillä, kun lainsäädäntö ja käytänteet eivät ole ihan hallussa. Tätä olisin halunnut kysyä ja toisaalta sitä, miten näiden alaikäisten maahanmuuttajien, joiden määrä on lisääntynyt, lasten oikeudet ja kotoutuminen todellisuudessa pystytään resurssipulassa hoitamaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On erittäin tärkeätä, että maahanmuutto on määrällisesti ja laadullisesti hallittua. Se on tietysti syrjäytymisen torjunnan kannalta niin maahanmuuttajanuorten kuin suomalaisten nuorten osalta selkeä turvallisuuskysymys ja heidän pärjäämisensä kysymys. Toinen on työmarkkinoiden vakaus. Sitten tietysti maahanmuutolle välttämätön myönteisyys edellyttää kyllä myös sitä, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että turvapaikkajärjestelmää ei käytetä väärin. Se on myöskin tämän maahanmuuton ja maahan tulevan kotoutettavan väestön hallinnan kannalta hyvin keskeinen asia.

Tässä, ministeri Thors ja hallitus, te olette poikkeamassa kyllä EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan linjalta. Esimerkiksi ilman suojelun tarvetta oleville ollaan selvästi myöntämässä pysyviä oleskelulupia ja työlupia. Ensinnäkin turvapaikanhakijoiden määrä on alkuvuoden 100:n määrästä noussut elokuussa jo yli 400:n. Erityisesti yksin tulevien lasten määrä uhkaa nousta 400:aan, mikä somalilasten tapauksessa tarkoittaa 10—11:tä henkilöä (Puhemies: Minuutti!) per lapsi. Miten tämä kotouttaminen on voimavarojen osalta ajateltu nyt suorittaa teillä sisäministeriössä, kun teillä ei ole sen kotouttamisen alla rahaa (Puhemies: Minuutti!) eikä hallintoa?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei voi riittävästi korostaa sitä, että suomen kielen tai ruotsin kielen taito on Suomessa ehdoton ja välttämätön edellytys, että tänne ylipäätään voi kotoutua. Turha puhua, että voidaan antaa kansalaisuus ilman, että osaa kunnolla kieltä. On osattava! Se on yksinkertainen tosiasia.

Minä kiinnitin huomiota siihen, 1920-luvulla, kun Neuvosto-Venäjältä tuli pakolaisia vallankumousta pakoon tänne Suomeen, ei ollut hienoja kotouttamislakeja, ei ollut koulutusta, mutta näiden henkilöiden oli pakko osata suomea, jotta he pystyivät sopeutumaan ja kotoutumaan tänne Suomeen. He saivat töitä, ja he ovat olleet erinomainen lisä meidän yhteiskunnassamme. Katsokaa historiaa ja lukekaa älkääkä puhuko höpöjä!

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta saataisiin kestäviä tuloksia maahanmuuttopolitiikassa ja kotouttamisessa, on aivan oikein kiinnitetty selonteossa huomiota siihen, että juuri lasten ja nuorten kotouttaminen on lähtökohtana. On lisäksi muistettava, että kotoutuminen on onnistunut silloin, kun maahanmuuttajat ovat tasa-arvoisia kanssamme niin oikeuksien kuin velvollisuuksienkin suhteen. Kielitaidottomalla maahanmuuttajalla tähän on pitkä matka, jonka aikana monet tahot, muun muassa työnantajat, panostavat tähän sopeuttamiseen. Onkin huomattava, että muun muassa työnantajat tarvitsevat tukea siihen, että kotouttaminen voidaan toteuttaa kaikille osapuolille mielekkäällä tavalla.

Jos käytännön kotoutuksen toteutusta siirretään entistä enemmän kunnille, on kuntien saatava siitä kyllä korvaus, joka vastaa todellisuutta. Kysynkin ministeriltä: Millä aikavälillä kuntien kulurakennetta aiotaan tarkastella, ja milloin siihen reagoidaan?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä leipätekstissä on paljonkin ja laaja-alaisesti käsitelty kokonaisuutta, mutta hallitus toteaa kehittämisehdotusten osalta kohdassa 13, että pitäydytään nimenomaan tarkastelemaan olemassa olevan kotouttamislain toimeenpanoa. Sitten kun tässä on kehittämisehdotuksia, niin niitä luvataan käsitellä sitten näissä jatkotoimenpiteissä: työperäisen maahanmuuton edistämisohjelmassa jne.

Mutta, arvoisa puhemies, suurin kritiikki vasemmistoliiton ryhmästä tulee kyllä siihen, että kun tässä esitetään hyviä kehittämisehdotuksia sekä kielenopetuksen että työvoimapalvelujen kehittämisen jne. suuntaan, niin hallitus voisi aivan hyvin, jos se aikoo tehdä kotouttamislain kokonaisuudistuksen vuoteen 2010 mennessä, viestittää tässä, että se myöskin vastaa siitä, että riittävät resurssit turvataan, jotta kotouttaminen todella menee eteenpäin, varsinkin kun toimialaa halutaan laajentaa, niin kuin tässä todetaan.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä siitä, että olemme nyt käsittelemässä tätä kotouttamisselontekoa. Minusta se on oikea tie puhua näistä kotouttamisasioista ja kantaa täällä eduskunnan salissakin vastuuta.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin kysyä ministeriltä: Aiotteko te puuttua siihen, että kunnille pakolaisista maksettavien laskennallisten korvausten suuruus on tarkistettu viimeksi vuonna 1993? Kuitenkin me tiedämme, että näiden korvausten korottaminen saattaisi osaltaan lisätä kuntien halukkuutta pakolaisten vastaanottoon. Kysyisinkin nyt teiltä ministeri: Aikooko valtioneuvosto nostaa laskennallisten korvausten tasoa kuntien tilanteen helpottamiseksi ja vastaanoton helpottamiseksi, varsinkin kun tiedämme, että kyseessä eivät kuitenkaan ole suuret summat? Jo 5 prosentin korotus olisi vain noin 600 000 euroa. Pyytäisinkin nyt ministeriä harkitsemaan tätä ja kertomaan tässä eduskunnankin edessä, oletteko te ryhtymässä toimenpiteisiin.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää ministeriä ensinnäkin siitä, että Suomen maahanmuuttopolitiikka on selkeästi menossa parempaan suuntaan edellisten hallitusten jäljiltä. Mutta, kuten ministeri itsekin totesi, täällä on merkittäviä puutteita esimerkiksi määrärahojen suhteen. Viittaan itse asiassa samaan asiaan kuin ed. Kiuru eli sihen, että kuntien laskennalliset kuntakorvaukset ovat jämähtäneet vuoden 1993 tasolle. Se on johtanut siihen, että tällä hetkellä jopa sadat turvapaikkapäätöksen jo saaneet henkilöt joutuvat odottamaan sijoituspaikkaa pakolaisten vastaanottokeskuksissa tai Suomen ulkopuolella. Olisinkin kysynyt ministeriltä samaa kuin ed. Kiuru: Millä aikataululla näiden kuntakorvauksien nostamista voisi odottaa?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! 1980-luvulla Vietnamin venepakolaisuus oli iso ongelma. Suomi kantoi siinä upeasti vastuunsa ja otti tänne satoja ihmisiä, jotka ovat erittäin hyvin kotoutuneet Suomeen. Se on sellainen tapaus, jossa kannattaa hallituksen miettiä, miksi näin kävi. Heillä oli todellinen hengenhätä, he halusivat sopeutua tänne, he halusivat tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa, tehdä täällä työtä, oppivat kielen. Tunnen lukuisia heitä, ja he ovat tulleet kiitollisina uuteen kotimaahan ja antavat tänne panoksensa ja tulivat todellisessa hengenhädässä perhekunnittain — lapset, vanhukset, kaikki — eikä niin kuin nyt, kun monesta paikasta tulevat ensin terveet nuoret miehet ja jättävät perheensä sinne.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn monien edustajien näkökantaan, miten kieli on tärkeä asia, mutta palaan siihen puheenvuorossani myöhemmin. Ed. Blomqvistin tavoin nostaisin esille sen, että maahanmuutto ei ole vain suurten kaupunkien asia. Kysyisinkin: Miten alueellisuus näkyy maahanmuuttopolitiikassa?

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eräs erityiskohtelua ja joustavia toimenpiteitä tarvitseva ryhmä on maahanmuuttajanaiset. Puolisoina muuttaneet naiset voivat jäädä ilman puolison tukea, ja seurauksena saattaa olla naisten kielenopiskelun ja kouluttautumisen vaikeutuminen sekä erityisesti sosiaalisten kontaktien puute. Jos yhteiskunta ja sen kieli jäävät vieraiksi vanhemmille, he eivät myöskään pysty tukemaan lapsiaan ja nuoriaan. Selonteon kehittämisehdotuksissa on maininta, että puolisoina Suomeen muuttaneiden naisten ja yksinhuoltajien osallistumiseen ja kotoutumiseen tulee kiinnittää huomiota. Ministeri ottikin sen jo tuossa esiin. Erityisesti esittelypuheenvuorossanne kritisoitte sitä, että 3—6 kuukauden ajanjakso kuluu, ennen kuin maahanmuuttaja pääsee kielikoulutukseen. Kysyisinkin: Mitä olette tekemässä sille, että tämä aika lyhenisi?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Viime päivinä on paljon puhuttu siitä, miten nopea työllistäminen säästäisi yhteiskunnalta paljon rahaa myös maahanmuuttajien kohdalla. Eräs este hyvän kotoutumispolitiikan toteuttamisen tiellä on valtionhallinnon surullisenkuuluisa tuottavuusohjelma. Juustohöyläleikkurilla henkilötyövuosia vähennetään myös sieltä, missä työvoimaa itse asiassa pitäisi päinvastoin lisätä.

Työvoimahallinnon tilanne on nyt se, että kotoutumiskoulutuksen määrärahoja ei ole tarpeen lisätä siitä syystä, että entisiäkään rahoja ei työvoimatoimistojen henkilökunnan puutteen takia tahdota saada käytettyä. Esimerkiksi Helsingissä työhaluiselta maahanmuuttajalta saattaa kulua jopa 7 kuukautta, ennen kuin työpaikka järjestyy, koska käytännön apua ei ole riittävästi työvoimahallinnossa saatavilla. Maahanmuuttajat tarvitsevat henkilökohtaista ja asiantuntevaa ohjausta ja neuvontaa työvoimatoimistoissa. Tuottavuusohjelman soveltamiseen on saatava (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joku järki. Tuottavuus ei todellakaan ole aina sama asia kuin työvoiman vähentäminen. Kysynkin: Eikö tämä epäkohta, tuottavuusohjelman kohdistuminen työvoimahallintoon, pitäisi ottaa vakavaan tarkasteluun kotouttamisohjelman kohdalla?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää, että maahanmuuttajat pääsevät mahdollisimman nopeasti ilman turhaa byrokratiaa työelämään, ja työelämässä se kielitaitokin, jota tässä on kovasti peräänkuulutettu, paranee. Ja, mikä tärkeintä, työn kautta, ansiotulojen kautta, ihminen kykenee elättämään itsensä ja ottamaan vastuun perheestään ja pääsee suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Kyllä minun mielestäni avainsana tässä maahanmuuttokeskustelussa on työ.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen kotouttamislakihan tehtiin siis reilu yhdeksän vuotta sitten vappuna ja sen jälkeen lakia on muutettu moneen kertaan, mutta kotouttamisen kehittämiseen liittyviä muutoksia on ollut vain kaksi. Hyvä, että tämmöinen kokonaisuudistus on tulossa jo näin lähitulevaisuudessa.

Selonteosta käy ilmi, että tutkimuksen mukaan maahanmuuttajat ja pakolaiset käyttävät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita vähemmän kuin kantaväestö. Minusta se kielii siitä, että pakolaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa puuttuu tietoa omista oikeuksista ja siitä, mitä palveluja meillä on tarjolla. Kysynkin ministeriltä: Otetaanko ja millä tavalla otetaan nämä asiat huomioon valmisteltaessa tätä uutta kotouttamislakia?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy todeta tässä alussa heti, että en muista, koska aikaisemmin olen ollut samaa mieltä ed. Ukkolan kanssa, mutta hänen puheenvuoronsa oli jopa sellainen, että voin siihen yhtyä. (Naurua — Ed. Ukkolan välihuuto) Näin ei oikein usein ole tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu kuntien mahdollisuudesta ottaa maahanmuuttajia, ja lääninhallitukset jopa siihen kehottavat, mutta kunhan kunnilla nyt olisi varaa hoitaa edes omat köyhänsä, ennen kuin sinne muita otetaan. Siinä on se vika, eli hallituksen pitäisi ohjata rahaa sinne, että saataisiin hoidettua edes oman maan kansalaiset, saatikka sitten muualta tänne tulleita.

Arvoisa puhemies! Opetusministeri ei ole paikalla, mutta tämän päivän uutisissa on kyllä aika järkyttävällä tavalla tullut esiin, miten Ghanasta ja Nigeriasta tulleet henkilöt hakeutuvat tänne ikään kuin opiskelemaan ja pääsevät ja sen jälkeen lähtevät Schengen-sopimuksen perusteella kiertämään maata. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Eli ammattikorkeakouluhaussa on ilmeisiä suuria puutteita.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä edustajien Lipposen, Sinnemäen ja Satosen kanssa siitä, että meillä taitaa olla liian ankarat kielitaitovaatimukset. Monta työtä pystyy tekemään vähemmälläkin kielitaidolla.

Mutta kun ministeri on itse helsinkiläinen, niin kysyisin tästä Helsingin tilanteesta. Meillähän 20 prosenttia maahanmuuttajista on Helsingissä, ja vaikka he ovatkin meille voimavara, niin jos he kuitenkin aiheuttavat vähintään 12 miljoonan kustannukset tälle kaupungille, kun he aiheuttavat 64 miljoonan kustannukset koko maalle työttömyyden suhteen, niin ovatkohan meillä valtion toimet ja kunnan toimet liian kaukana toisistaan? Miten ministeri neuvoo kuntia toimimaan, että me yhteistyössä saisimme kotoutettua nämä meidän maahanmuuttajamme?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kielitaidon ja työelämän yhteys on todellakin parasta kotoutumista. Ongelma kuitenkin löytyy siitä, että nykyään te-keskusten hankkimista kotouttamiskoulutuksista suurin osa on lähes yksinomaan kielikoulutusta. Nämä koulutukset kestävät 6— 8—12 kuukautta, ja tämän ajan maahanmuuttajat liikkuvat lähes keskenään omissa ryhmissään kieliluokista ja -studioista toiseen ilman varsinaista kotoutumista, ja myöskään välttämättä kielitaito ei aikuisella opiskelijalla siinä kartu. Parasta olisi siis tarttua näihin te-keskusten hankintoihin, niiden sisältöihin, ja kehittää niiden yhteydessä ei pitkäjänteisesti vaan mahdollisimman nopeasti työelämäyhteyttä.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmaisin edellisessä puheenvuorossani itseäni ehkä hieman liian hienovaraisesti, kun kysyin, miksei hallitus toteuta niitä toimenpiteitä, joita se itse vaatii. Kun nokkelana pitämäni ed. Kaltiokumpukaan ei ymmärtänyt, niin jos uudelleen muotoilisin asiani, kysyisin: Miten hallitus aikoo kaikki nämä hyvät ajatukset toteuttaa, jos ja kun se ei ole valmis käyttämään tähän rahaa?

Toinen kysymys, jonka haluan nostaa esille, on maahanmuuttajanuorten syrjäytyminen. Erityisesti ne maahanmuuttajanuoret, jotka tulevat tänne peruskoulun päättövaiheessa tai yksin turvapaikanhakijoina, ovat todella suuressa syrjäytymisvaarassa. Vuonna 2005 näistä nuorista 25 prosenttia oli koulutuksen tai työelämän ulkopuolella. Ministeri Thors, sanoitte, että tähän asiaan puututaan. Miten?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajat ovat meille tärkeä resurssi, ja on erittäin tärkeää, että otamme opiksi muualla Euroopassa keskittymisen seurauksena aiheutuneista ongelmista. Selontekoa lukiessani jäin pohtimaan, että kun asioita vauhdilla valmistellaan ja ennen kuin aiesopimuksessa metropolialueen ja valtion välillä edetään, tuleehan varmistettua, että sopimuskunnilla on valmius ja resurssit kaikin puolin sopimuksen edellyttämiin toimiin. Olisinkin kysynyt: Minkälaisella aikataululla tässä on tarkoitus edetä, ja toisaalta voidaanko edellisestä metropolialueen ja valtion kanssa tehdystä sopimuksesta ottaa oppia? Ainakaan prosessin ja porkkanoiden osalta sopimus ei ole ollut tyydyttävä.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erittäin omituisesti hoidettu yksi henkilöryhmä on ulkolaiset ammattikorkeakoulujen ja korkeakoulujen opiskelijat, joiden opintosisältöihin kuuluu vaan tietty määrä ruotsin ja suomen opintoja, eivätkä he saa ottaa lisää opetusta, vaikka aikaa ja halua olisi. Juuri tämän vuoksi nämä korkeakouluopiskelijat, jotka opintojen jälkeen haluaisivat jäädä tänne työhön mutta opintojen aikana eivät saa tarpeellista kielitaitoa, eivät saa työtä ja muuttavat Suomesta takaisin muualle ja vievät vielä hyvässä lykyssä kalliin koulutuksen saaneen suomalaisen puolisonsa mennessään. Kysyisinkin ministeriltä: Onko aiottu jollain tavalla puuttua tähän vapaaehtoiseenkin kielen opiskeluun opintojen aikana?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Orpo otti esille tärkeän asian, elikkä tämän työelämäyhteyden. Työharjoittelujaksot ja oppisopimuskoulutus ovat erinomaisia keinoja päästä sisälle suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan ja myöskin oppia kieltä samalla. Maahanmuuttajakoulutuksen tulisikin sisältää riittävän pitkiä jaksoja työelämässä ja mahdollisesti vaikka useamman kerran, jotta tämmöinen sitoutuminen työelämään ja -yhteisöön sujuisi paremmin.

Itselläni on yrittäjänä kokemusta työllistää maahanmuuttaja nimenomaan sillä periaatteella, että sama maahanmuuttaja voi tulla useamman kerran samaan työpaikkaan. Hän oppii tuntemaan ihmiset ja oppii kielen, ja hänen itsetuntonsa kasvaa siinä yhteisössä merkittävästi. Hän todennäköisesti työllistyy jatkossakin sitten tämmöisen jakson jälkeen. Mutta miten tällä hetkellä sujuu työelämän kanssa yhteistyö, ja miten tätä edelleen voitaisiin edistää?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä lopusta, koska moni on kiinnittänyt huomiota siihen, ja ed. Orpo myös, miten nykyinen koulutus toteutuu, miten tehokasta se on. Tällä hetkellä me tiedämme, että te-keskukset hankkivat koulutusta, mutta toisaalta noin 40 prosenttia osallistuu niin sanottuun rinnasteiseen koulutukseen elikkä hankkii aika omatoimisesti koulutusta esimerkiksi kansanopistoista ja muualta.

Jos nyt saan — on a personal note — sanoa, niin minulle on tullut monen kunnan maahanmuuttajakoordinaattorilta sellaista viestiä, että rinnasteisessa koulutuksessa tulee enemmän yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan: ollaan yhdessä, syödään yhdessä ja tehdään näin. Elikkä tämän rinnasteisen koulutuksen kautta on monta mahdollisuutta, ja näen siksi myös, että opintosetelijärjestelmä on erittäin tärkeä. Mutta haluaisin myöskin mainita, että meillä pakolaisten vastaanotossa on esimerkkejä siitä, miten on lyhyt kielikoulutus ja sitten lähdetään tekemään työtä rinnakkain suomalaisen kanssa.

Näitä kaikkia on varsinaisen kotoutumiskoulutuksen yhteydessä kehitettävä. Ja on mielenkiintoista, että tämä koulutus on ollut työvoimaviranomaisten hankkimaa koulutusta, ja siitä huolimatta nykyinen hankintajärjestelmä on johtanut tähän kaikkeen teoreettisuuteen, mihin te viittaatte. Ja monia vinkkejä tässä keskustelussa olette esittäneet, joihin meidän on tartuttava.

Samalla vastaan myöskin ed. Hemmingin kysymykseen: kotouttamislain soveltamisalaa on laajennettava. Me olemme puhuneet siitä, että riippumatta perusteesta on päästettävä koulutukseen. Ja korostan edelleen, että opetusministerin kanssa olemme puhuneet opintoseteleistä. Ne ovat erinomainen tapa toteuttaa tätä.

Resurssien osalta — ed. Feldt-Ranta kiinnitti tähän useaan otteeseen huomiota — arvio on, että esimerkiksi kotoutuskoulutukseen tänä vuonna ja ensi vuonna varatut määrärahat riittäisivät varsinaiseen koulutukseen. Tämän jälkeen meidän on tarkasteltava, mikä tilanne on, mutta on pystytty Temmin puolelta kohdentamaan te-keskuksiin se, mikä se tarve on, mutta me tarvitsemme tulevaisuudessa myöskin muita toimenpiteitä. Toivon, että tänä syksynä voimme saada esimerkiksi aiesopimuksen valmiiksi, joka sitten edistäisi yhteistyötä kuntien ja työvoimaviranomaisten kesken.

Moni kysyi kuntien mahdollisuuksista, ja tietenkin tämä kunta—valtio-suhde kuuluu ministeri Kiviniemelle, mutta tiedämme, että valtionosuusuudistuksen yhteydessä on keskusteltu siitä, että tavallaan maahanmuuttajaväestön osuus otettaisiin yhtenä perusteena huomioon, kun valtionosuuksia myönnetään kunnille. Tämä on aika yleinen keskustelu, joka on käytävä.

Kielitaitovaatimuksista on keskusteltu kansalaisuuden osalta, ed. Sinnemäki. Me tiedämme, että kaikissa maissa ei ole kansalaisuusedellytyksenä kielitaitovaatimus. Me tiedämme, että meillä on verrattain korkealla tämä kielitaito, ja me tiedämme, että on esimerkiksi inkerinsuomalaisia vanhempia henkilöitä, jotka täydellisesti tulevat toimeen tässä yhteiskunnassa, mutta eivät ole pärjänneet kirjallisissa testeissä. Se pitää katsoa, miten nämä testit toteutetaan tulevaisuudessa.

Mitä tulee kokonaisuuteen tässä, minkälaista maahanmuuttopolitiikkaa harjoitetaan, niin tavallaan tässä on sellainen malli, mikä meillä Pohjoismaissa on. Lähdetään tarvelähtöisesti. Tänne voidaan tulla työtä tekemään niin sanotulla työntekijän oleskeluluvalla, kun työtä on, ja haluamme joustavuutta järjestelmään. Mutta tämä on sellaista maahanmuuttoa, jonka onneksi, olen huomannut, enemmistö suomalaisista hyväksyy. (Ed. Rajamäki: Olisinkin sellaista!) Enemmistö todellakin hyväksyy, ja suurin osa maahanmuutosta on tätä.

Ed. Palm kysyi yrittäjyyskasvatuksesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Me tiedämme, että on joitakin yrittäjäryhmiä, jotka eivät mahdollisesti ole olleet tietoisia kaikista suomalaisen yhteiskunnan byrokratian vaatimuksista, mutta on asetettu hanke tätä varten. Toisaalta myöskin on todettava, että maahanmuuttajien osuus esimerkiksi te-keskusten yrittäjyyslainoissa on nyt ylittämässä heidän osuutensa väestön keskuudessa. Samaten kuin muualla yrittäjyyttä on täällä asuvien keskuudessa. Suoraan tekemään työtä (Puhemies: 5 minuuttia!) ei välttämättä hyvin paljon tule.

Kun me keskustelemme tällä hetkellä — jos vielä saan sanoa turvapaikanhakijoiden tilanteesta, tietenkin on näin, että jos yksi naapurimaa muuttaa käytäntöjään, se vaikuttaa moniin muihin maihin. Tällä hetkellä kuitenkin, esimerkiksi kun katsomme Suomea ja Norjaa, niin Norjassa on muutto moninkertaistunut, huomattavasti suuremmat määrät maahanmuuttajia ja alaikäisten osalta vastaava kehitys kuin Suomessa ja esimerkiksi Tanskassa, joka on tuttu omasta aika tiukasta linjastaan.

Meidän täytyy, niin kuin ed. Tiusanen tässä totesi, yrittää myöskin ennalta ehkäistä, tehdä esimerkiksi aktiivista politiikkaa liittyen somaleihin. Mutta tiedämme kaikki, että Somalia on failed state ja siellä harjoitetaan piratismia, on erittäin vaikea tilanne. Tilanne on huonontumistaan huonontunut, ja siksi ihmiset lähtevät sieltä pois. Maailman muutokset, maailman turvattomuus näkyvät myöskin meillä tilastoina, mutta myöskin joidenkin naapureiden toimenpiteet.

Päivi  Lipponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajista odotetaan Suomen vinoutuneen ikärakenteen oikaisijoita, vapautuvien töiden tekijöitä. Mutta onko Suomi valmis ottamaan vastaan maahanmuuttajia? Väitän, että muuttajia ei vielä oikein tahdota hyväksyä yhteiskunnan tasavertaisiksi jäseniksi.

Käsittelemme nyt kotouttamislakia. Tämä on tärkeä aihe. Kotouttaminen vie aikaa, ja sen kuluessa tulijat on saatava kantaväestön kanssa samalle viivalle paitsi lainsäädännön tasolla myös arjessa. Kotouttamiseen on panostettava enemmän, jotta maahanmuuttajataustaiset ihmiset pääsevät täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Lisäksi on tärkeätä tukea maahanmuuttajataustaisten kansalaisten poliittista osallistumista ja valintaa poliittisiksi päättäjiksi.

Tällä hetkellä Suomen väestökasvusta noin 56 prosenttia on maahanmuuton synnyttämää. Valtaosa muuttajista asettuu asumaan Pääkaupunkiseudulle. Kotouttamislaki on tärkeä erityisesti meille helsinkiläisille. Jos muuttajien kotouttaminen epäonnistuu, hinta on kova. Ruotsissa, naapurimaassamme, on lähiöitä, joissa harva asukas puhuu ruotsia saati edes englantia. Ruotsalaiset ovat joukkopaenneet kaupunginosasta. Tilalle ovat tulleet maahanmuuttajat. He ovat eristäytyneet valtaväestöstä. Työttömien vanhempiensa kanssa kasvavat lapset perivät vanhempiensa turhautumisen. Perheiden aika kuluu katsomalla kotimaan televisio-ohjelmia satelliittilautasten avulla. Vanhemmat eivät saa osaamistaan vastaavaa työtä, siihen liittyviä tuloja ja yhteiskunnallista asemaa.

Suomi on varsin lyhyen aikaa ottanut vastaan maahanmuuttajia, kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Palvelusektori on tarjonnut pienipalkkaista työtä heikosti kieltä osaaville muuttajille, mutta nyt maahanmuuttajia tarvitaan ammattitaitoiseksi työvoimaksi, julkisten palveluiden ylläpitäjiksi ja pk-yrittäjiksi. Maahanmuuttajat on saatava nopeasti mukaan työelämään. Meidän on nähtävä maahanmuuttajat siten, että heillä on meille annettavaa ja meillä on heiltä opittavaa.

Muuttaja saapuu Suomeen perheensä kanssa. Kotouttamistyöhön on otettava mukaan entistä vahvemmin opetustoimen henkilökunta. Päiväkotien ja koulujen henkilökunta kohtaa eturintamassa maahanmuuttajalapset. Käsittelyssä olevassa budjetissa suunnataan rahaa maahanmuuttajalasten suomen opetukseen. Hyvä niin.

Viime päivinä on keskusteltu kovasti arvoista ja suvaitsevaisuuden merkityksestä. Päiväkotien ja koulujen koulunkäyntiavustajien ja opettajien virat on avattava paremmin myös maahanmuuttajataustaisten ihmisten haettaviksi. Tämä tarkoittaa, että ihmisen lähtömaassaan suorittamat tutkinnot voidaan muuntokoulutuksen avulla hyväksyä virkoihin kelpoisuuden antavina tutkintoina. Ihmiset ovat erilaisia mutta samanarvoisia. Maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä on palkattava myös yhteiskunnallisesti tärkeisiin tehtäviin, kuten poliisin ja pelastuslaitoksen palvelukseen. Lisäksi lapset ja nuoret on saatava viihtymään yhdessä myös vapaa-ajalla, jotta nuoret eivät eriydy omiin ryhmiinsä. Urheiluseu-rojen työtä monikulttuurisuuden puolesta on tehostettava entisestään. Meidän on ymmärrettävä, että maahanmuuttajat haluavat olla tasa-arvoisia kansalaisia.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maahanmuutto on voimakkaassa kasvussa. Maahanmuuttoviraston mukaan viime vuonna vireille tulleita asioita oli vajaat 40 000 ja tänä vuonna ylitettäneen 50 000. Maahanmuutto on myös muuttanut muotoaan vajaassa kymmenessä vuodessa. Pakolaisten ja muista humanitaarisista syistä muuttavien määrä on suhteessa vähentynyt ja taas perhesitein tapahtuva ja työperusteinen maahanmuutto lisääntynyt. Maahanmuutto ilmiönä on siis suuresti muuttunut vuodesta 1999, jolloin kotouttamislaki tuli voimaan.

Kotouttamisen tavoitteena on oltava perheiden yhdistäminen ja myös puolison työllistäminen. Se on sekä inhimillistä että kansantaloudellisesti kestävälle pohjalle rakentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Selonteossa ehdotetaan, että kotouttamislain soveltamisalaa laajennetaan koskemaan maahantulon perusteista riippumatta niitä henkilöitä, joiden oleskelun Suomessa arvioidaan kestävän vähintään vuoden. Tämän edellytyksen täyttyessä esimerkiksi työn perusteella Suomeen muuttavat henkilöt ja heidän perheenjäsenensä olisivat oikeutettuja maahan tullessaan yksilöllisiin kotouttamistoimenpiteisiin. Tämä kotouttamislain soveltamisalan laajennus on välttämätön uudistustoimenpide, sillä nykyinen kotouttamislaki ei vastaa tämän päivän tarpeisiin. Enää painopiste ei voi olla yksinomaan pakolaisen kotouttamisessa, vaan ensi sijalle täytyy nostaa työn perässä maahan muuttavien ihmisten sekä heidän perheittensä integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on erityisen suuri riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle. Selonteossa siis syystäkin painotetaan maahanmuuttajien koulutuksen tehostamista ja tarvetta saada koko koulutusjärjestelmä vastaamaan sekä laadullisesti että määrällisesti maahanmuuttajien yksilöllisiä tarpeita. Lisäpanostuksia tarvitaan myös maahanmuuttajanuorten opintojen ohjaukseen perusopetuksessa. Opinto-ohjauksella on erityisesti merkitystä niille perheille, joissa huoltajatkaan eivät tunne suomalaista koulutusjärjestelmää ja sen mahdollisuuksia.

Kieli- ynnä muun koulutuksen suunnittelussa on huomioitava myös työelämässä jo olevat tai sinne suuntaavat maahanmuuttajat. Kieltä oppii tietenkin puhumalla työssä ja työkavereiden kanssa, mutta työtä on hyvin vaikea saada puutteellisella kielitaidolla. Erityisesti puutteet kirjallisessa ilmaisussa saattavat haitata tulevaisuudessa esimerkiksi työpaikan vaihtoa tai työuralla etenemistä.

Arvoisa puhemies! Kuten selonteossa todetaan, syrjäytymisen ehkäisy ja siihen puuttuminen edellyttää poikkihallinnollista ja moniammatillista yhteistyötä. Maahanmuutto- ja kotouttamisasioissa järjestöjen rooli sekä yhteistyö viranomaisten kanssa nousevat nykypäivänä keskeiseen asemaan. Järjestöt ovat kanava, joiden kautta on mahdollista saada arvokasta tietoa maahanmuuttajien kohtaamista ongelmista kotoutumisessa, työllistymisessä ja eri palveluissa. Toisaalta järjestöt tarjoavat maahanmuuttajille elintärkeää vertaistukea ja auttavat sosiaalisten verkostojen luomisessa myös valtaväestön suuntaan.

Syrjäytymisen ehkäisyssä keskeiseen asemaan nousee myös asuinalueiden suunnittelu. Sisäministeriön tuoreen selvityksen mukaan Pääkaupunkiseudulla monet maahanmuuttajat ovat kokeneet vaikeuksia asunnon saamisessa vapailta markkinoilta, mistä syystä asuminen on keskittynyt kaupunkien vuokra-asuntoihin. Selvityksen mukaan suuri osa maahanmuuttajista haluaisi kuitenkin asua valtaväestön keskuudessa ja asumisen keskittyminen tietyille alueille ei näyttäisikään olevan tietoisen hakeutumisen seurausta, vaan taustalla on tarjolla olevien asuntojen ja asuinalueiden yksipuolisuus. Asumiskysymykset täytyy ottaa nykyistä paremmin huomioon niin kotouttamisen yhteydessä kuin kuntien asuntopolitiikassa.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajien kotouttaminen on selkeä haaste niin koko väestöllemme kuin palvelujärjestelmällekin. Jos kotouttamisessa epäonnistutaan, voi tahtomattakin olla seurauksena ihmisjoukko, joka elää juurettomana ei-kenenkään-maalla, sekä vanhan kulttuurinsa että suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Se, että työttömyys on kolme kertaa suurempaa maahanmuuttajien keskuudessa, ja se, että maahanmuuttajat käyttävät kantaväestöä suhteellisesti vähemmän terveydenhuollon palveluja, ovat vakavia signaaleja siitä, että kotouttaminen vaatii lisäresursseja ja sisällöllistä kehittämistä.

Hyvällä ja kaukonäköisellä kotouttamispolitiikalla pystytään luomaan hyvät edellytykset hallitulle maahanmuutolle ja välttämään jo joissakin muissa Euroopan maissa esiin tulleita ongelmia. Kielikurssien, koulutuksen ja työelämään perehtymisen lisäksi tulee turvata maahanmuuttajien mahdollisuudet osallistumiseen, perheeseen, oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun sekä syrjimättömyyteen. Tällä tavoin myös maahanmuuttajat ja uussuomalaiset voivat tuntea paremmin Suomen kodikseen ja itsensä täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä lisääntyy vuosittain kymmenillä prosenteilla. On arvioitu, että vuonna 2025 joka neljäs Pääkaupunkiseudulla asuva on maahanmuuttaja. Kyse on positiivisesta ilmiöstä, joka oikein hoidettuna tekee hyvää niin kulttuurillemme kuin kansantaloudellemmekin. Mutta jos emme nyt laita riittäviä resursseja maahanmuuttajien kotoutumiseen, erityisesti kielikoulutukseen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion vahvistamiseen ja työllistymisen edistämiseen, on tuloksena moninkertaiset kustannukset tulevaisuudessa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi Helsingissä yhteiskunta nettoaisi 58 miljoonaa vuodessa, jos maahanmuuttajien työllisyys saataisiin samalle tasolle kuin kantaväestön.

Arvoisa puhemies! Monet maahanmuuttajaväestöä vaivaavat ongelmat, kuten korkea työttömyys sekä sosiaalinen ja alueellinen syrjäytyminen, ovat yhteydessä toisiinsa. Kun ei ole työpaikkaa, ei ole sosiaalista kanssakäymistä etenkään kantaväestön kanssa eikä palkan tuomaa mahdollisuutta muuttaa asuinalueelta toiselle. Yhdistävä tekijä ongelmien taustalla on usein puutteellinen kielitaito. Kielitaito on avain työmarkkinoille ja yhteisön jäseneksi pääsyyn. Siksi riittävän kielikoulutuksen tulisi olla subjektiivinen oikeus jokaiselle maahan muuttavalle.

Maahanmuuttajien kohdalla täytyy huolehtia sekä lasten että aikuisten kielikoulutuksesta. Lasten ja nuorten osalta kielen oppiminen tapahtuu peruskoulutuksen yhteydessä. Lapset, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, voivat saada peruskouluun valmistavaa opetusta sekä niin sanottua suomi toisena kielenä -opetusta tai itse asiassa myös ruotsi toisena kielenä -opetusta.

Hallitus linjasi kehyspäätöksessään 2009—2012, että matalapalkkatyön määrärahasta osa kohdennetaan perusopetukseen valmistavaan koulutukseen. Ensi vuoden budjetissa onkin varattu 9,5 miljoonaa euroa siihen, että perusopetukseen valmistava koulutus voidaan pidentää nykyisestä puolesta vuodesta vuoden mittaiseksi. Valmistavan koulutuksen lisääminen ei kuitenkaan yksin riitä. Opetusministeriön mukaan suomi toisena kielenä -opetuksen lisäämiseen tarvittaisiin ensi vuodelle noin 10 miljoonaa euroa, josta valtionosuus olisi noin 4,5 miljoonaa ja kuntien osuus noin 5 miljoonaa. Lisäksi noin 2 miljoonaa euroa tarvittaisiin siihen, että maahanmuuttajien oman äidinkielen opetusryhmien kokoa pienennettäisiin. Näitä resursseja ei ensi vuoden budjetissa valitettavasti kuitenkaan ole.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajanuorten kohdalla tärkeä syrjäytymisen riskitekijä on se, että he eivät peruskoulun aikana saavuta lukiossa tarvittavaa kielitaitoa. Huonosti suomea puhuvissa nuorissa on myös toisen polven maahanmuuttajanuoria, jotka ovat itse syntyneet Suomessa. Heidän kohdallaan huono kielitaito johtuu siitä, että heidän vanhempansa puhuvat suomea niin huonosti. Subjektiivinen oikeus kielikoulutukseen tulee olla myös aikuisilla maahanmuuttajilla ja myös muilla kuin työelämän palveluksessa olevilla. Työ- ja elinkeinoministeriön budjetista ohjataan rahaa alueellisille te-keskuksille, jotka ostavat aikuisten kielikoulutuspalveluja palveluntarjoajilta. Kyseisen momentin sisällä rahan riittävyydestä tähän tarkoitukseen on huolehdittava.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Todellisen avun tarpeessa oleville pakolaisille meidän suomalaisten tulee tarjota turvallinen elinympäristö, kunnes henkilöt voivat palata omaan maahansa, ilman että heidän henkensä tai terveytensä on siellä uhattuna. Samoin työperäistä maahanmuuttoa voidaan kannustaa niillä aloilla, joille ei jostain syystä saada kotimaista ammattitaitoista työvoimaa. Tärkeää kuitenkin on, että kaikki Suomeen saapuvat maahanmuuttajat pyritään sopeuttamaan suomalaisiin tapoihin ja kulttuuriin. Todellisessa turvapaikan tarpeessa oleviltakin, niin kuin kaikilta muiltakin ihmisiltä, tulee kuitenkin edellyttää lakiemme noudattamista, vaikka karkotuksenkin uhalla. En voi käsittää sitä, että maassamme esimerkiksi oman kotimaansa vaarallisen tilanteen vuoksi oleskelevat henkilöt voivat kuitenkin käydä, sitaateissa sanottuna, kesälomalla kotimaassaan ja palata oleskelemaan sitten jälleen Suomeen veronmaksajien kustannuksella. Ministeri Thors, tätä minä hämmästelen. Tällaisesta pakolaisuuden varjolla tapahtuvasta yhteiskuntamme varojen hyväksikäytöstä on päästävä eroon.

Arvoisa puhemies! Myös työperäisen maahanmuuton punaisena lankana hallituksella tulee olla se, että työvoimaa ulkomailta pyritään lisäämään vain niille aloille ja alueille, joille ei kotimaista työvoimaa voida saada. Parasta olisi, jos maahanmuuttajia saataisiin ammatilliseen koulutukseen Suomeen, jolloin voitaisiin täydentää niiden alojen ammattilaisten määrää, joihin suomalaisia opiskelijoita ei saada, vaikka työvoiman tarvetta onkin. Tällöin maahanmuuttajien työllistyminen olisi nykyistä varmempaa eivätkä he muuttaisi valmistuttuaan pois Suomesta tai jäisi Suomeen työttömiksi. Samalla henkilöt opintojensa aikana oppivat suomen kieltä ja yhteiskuntamme tapoja.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajalla, jolla on vakinainen kotikunta Suomessa ja joka kuuluu Suomen vakuutusjärjestelmän piiriin, on siis mahdollisuus kotoutumissuunnitelmaan, joka kestää vähintään 3 vuotta, ja työikäinen voi sinä aikana opiskella suomen kieltä, yleissivistäviä aineita, ja hän voi myös osallistua suomenkieliseen ammatilliseen koulutukseen, kuten täällä on todettu. Kotoutumissuunnitelman saatuaan maahanmuuttajalla on oikeus työmarkkinatuen suuruiseen kotoutumistukeen. Kotoutumissuunnitelman piiriin kuuluvat muun muassa Suomeen avo- ja avioliittoon muuttaneet henkilöt lapsineen, Suomeen suoraan työhön tulleiden maahanmuuttajien aviopuolisot ja lapset ja luonnollisesti myös pakolaiset, mutta tästä valitettavasti on tullut yhteiskunnalle sangen kallis lasku.

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajalle on tärkeää, että hän pääsee mahdollisimman pian Suomeen saapumisen jälkeen suomen kielen koulutukseen. Tämä mielestäni aktivoisi hakijaa. Kotoutumista edistää myös yhteistyö muiden maahanmuuttajien kanssa esimerkiksi samassa koulutuksessa. Lapset oppivat päiväkodissa ja koulussa usein suomen kielen nopeammin kuin vanhempansa. Ongelmana on eläkeläisten maahanmuuttajien kotoutuminen, koska he jäävät usein kotiin. Tästäkin tiedän muutamia käytännön esimerkkejä.

Ongelmana on myös se, että esimerkiksi pakolaisia otetaan tiettyihin kuntiin vuosittain tietty määrä piittaamatta siitä, miten edellinen ryhmä on kotiutunut tai sijoittunut koulutukseen tai työelämään. Onhan tietyn pakolaisryhmän työttömyysprosentti 80 prosenttia, joten ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että kotoutuminen on silloin täydellisesti epäonnistunut. Perussuomalaiset kannattavat maltillista maahanmuuttopolitiikkaa, eli sitä, että otetaan vain sen verran ulkomaalaisia vastaan, jotka Suomi pystyy kouluttamaan ja sijoittamaan työmarkkinoille.

Kotouttamisen onnistuminenkaan ei valitettavasti läheskään aina johda työllistymiseen. Maahanmuuttajien työttömyysaste on moninkertainen kaikkien työnhakijoiden työttömyysasteeseen nähden. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan valtio säästäisi pelkästään Helsingissä 58 miljoonaa euroa joka vuosi, jos maahanmuuttajat työllistyisivät yhtä hyvin kuin muut työttömät. Kotouttamisessa onkin meillä paljon haasteellista tehtävää, että veronmaksajien varat saataisiin kohdentumaan edes kohtuullisessa määrin oikein.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten vihreiden ryhmäpuheenvuorossa jo todettiin, ihmiset ovat aina liikkuneet. 1800- ja 1900-luvuilla suomalaiset muuttivat sankoin joukoin ulkomaille, 2000-luvulla muuttoliike suuntautuu ulkomailta Suomeen.

Keskustelemme tänään erittäin tärkeästä asiasta. On arvioitu, että esimerkiksi helsinkiläisistä joka neljäs on maahanmuuttajataustainen vuonna 2025. Jo nyt lähes joka kymmenes helsinkiläinen puhuu kotikielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Kotouttamisen tavoitteena on, että maahanmuuttajat voivat osallistua suomalaisen yhteiskunnan toimintaan siinä, missä muutkin maassa asuvat.

Istuva hallitus suhtautuu maahanmuuttoon edellistä hallitusta myönteisemmin. Hallitusohjelmassa otetaan huomioon työvoiman tarve, maahanmuuttajien moninaiset lähtökohdat ja Suomen kansainväliset velvoitteet. Ulkomaalaisvirasto on muutettu Maahanmuuttovirastoksi ja viranomaistoiminta on muutettu avoimemmaksi ja inhimillisemmäksi. Maahanmuuttoa koskevat asiat on siirretty pois poliisiministeriltä uudelle maahanmuutto- ja eurooppaministerille. Kehityksen suunta on oikea. Suomi tarjoaa entistä enemmän turvaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, ja Suomi houkuttelee maahan entistä enemmän korkeasti koulutettuja huippuammattilaisia.

Arvoisa puhemies! Vaikka Suomen suhtautuminen maahanmuuttoon on muuttunut myönteisemmäksi, käytännössä maahantulijoiden kotouttamiseen ja toisaalta pakolaisten vastaanottoon liittyy merkittäviä määrärahojen puutteesta johtuvia ongelmia, joita ei ole vielä edellisten hallitusten jäljiltä korjattu. Jopa sadat turvapaikkapäätöksen jo saaneet henkilöt joutuvat odottamaan sijoituspaikkaa pakolaisten vastaanottokeskuksissa tai Suomen ulkopuolella, koska kunnille myönnettäviä laskennallisia korvauksia pakolaisten vastaanottamisesta ei ole korotettu 15 vuoteen. Kuntakorvausten taso on syytä nostaa asialliselle tasolle, jotta turvapaikan saajille voidaan tarjota kotikunta ja jäsenyys yhteiskunnassa. Kuntakorvausten nostaminen on välttämätöntä myös siksi, että Suomi pystyy täyttämään kansainväliset sitoumuksensa pakolaisten vastaanoton suhteen. Tällä hetkellä kiintiöpakolaisten vastaanotto on ongelmissa, koska turvapaikkapäätöstä odottaville tarkoitetuissa vastaanottokeskuksissa on ihmisiä, jotka ovat turvapaikkapäätöksen jo saaneet.

Yhteiskunnan tehtävä on harjoittaa hyvää kotouttamispolitiikkaa, joka mahdollistaa maahanmuuttajille täysivaltaisen ja täysimääräisen osallistumisen suomalaiseen yhteiskuntaan. Aliresursoimalla kotouttamisen yhteiskunta potkaisee itse itseään nilkkaan. Ihmistä ei voi kotouttaa, jos ei ole kotia.

Samalla kun pakolaisten vastaanottoon tarkoitetut kuntakorvaukset on nostettava asialliselle tasolle, on huomattava, että tarvitaan nykyistä enemmän resursseja maahanmuuttajien kotoutumiseen yleensä. Muun muassa sosiaalisesta eheydestä, syrjäytymisen ehkäisystä, työnsaannin edistämisestä ja kielen oppimisesta koostuva kokonaisvaltainen kotouttamispolitiikka on tehokasta ja siihen panostetut resurssit maksavat itsensä takaisin. Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tuore selvitys kertoo, että pelkästään Helsingin osalta valtio ja kaupunki säästäisivät vuosittain kymmeniä miljoonia euroja, jos maahanmuuttajien työllisyys saataisiin muun väestön tasolle. Tällä hetkellä helsinkiläistyvä maahanmuuttaja voi joutua odottamaan ajan saamiseen työvoimatoimistosta jopa kolme kuukautta. Myös kieliopetusta voi joutua odottamaan kuukausien ajan. Ilman yhteistä kieltä ei kotoutuminen voi onnistua.

Arvoisa puhemies! Riittävillä kotouttamisen resursseilla ja oikeudella kielen oppimiseen sekä työntekoon Suomessa voidaan harjoittaa kotouttamispolitiikkaa, jolla ehkäistään maahanmuuttoon liittyviä ongelmia ja joka rikastaa suomalaista yhteiskuntaa niin aineellisesti kuin henkisesti.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että kotouttamisselonteko tehdään. Maailma on muuttunut, ja meidän tulee unohtaa maahanmuuttajien kohdalla stereotypia rikollisesta pakolaisesta, jota ei ole saatu sitoutettua yhteiskuntaan, hyvät perussuomalaiset. Täytyy unohtaa myös mielikuva siitä, että asia koskettaa lähinnä Helsinkiä tai Turkua. Maahanmuutto ei ole vain suurten kaupunkien asia. Kotouttamista täytyy ajatella myös alueiden näkökulmasta. Maahanmuuttajat ovat voimavara, kulttuurin rikkaus.

Tuomas Kuhmonen ennusti 2004 Keski-Suomen maaseudun kehittämisstrategiassaan, että maaseutu tulee ulkomaalaistumaan suhteellisesti nopeammin kuin kaupungit. En uskonut tuota silloin. Nyt alan nähdä. Toivon, että lain valmistelijoilla ei näkeminen kestä yhtä kauan.

Maahanmuuttajat pääsevät maaseudulla asumisen alkuun halvemmalla ja työtäkin on tarjolla. He eivät piittaa betonipuolueitten "kaikki kivitaloon" -mediakampanjoista.

Asun 1 400 asukkaan pitäjässä Kivijärvellä keskellä ei mitään. Florence opetti ranskaa lapsilleni jo tokaluokkalaisina, kiinalainen Ling istuttaa paraikaa puita naapurissa, virolainen Erik lomittaa välillä navetassamme, venäläinen ystäväni Nadja on lähihoitajakoulutuksessa ja auttanee kohta äitiäni vanhuspalveluissa.

Maahanmuuttajat maksavat samalla lailla veroja. Heidän pitää saada tarvittavat palvelut. Haluaisin nostaa esiin muutamia kotouttamisen kannalta oleellisia seikkoja:

Ensimmäinen on paikallisten asenne. Keskusta-aate lähtee siitä, että jokainen ihminen on yhtä arvokas. Haapamäellä, tuolla ed. Lauri Oinosen kotikulmilla, on melkoinen määrä venäläisiä metallimiehiä. Monet ovat hankkineet omistusasunnon, varanneet tontteja rakentamiseen, suunnittelevat omaa yritystoimintaa jne. He ovat tulleet jäädäkseen, ja heille on myös esitettykin, että he kuuluvat kalustoon. Tarkoituksena on ilmeisesti, että kun seuraavaa kyläyhdistyksen hallitusta kasataan, venäläiset hankkisivat edustuksen tänne. Olen monesti ajatellut kulkiessani Itäkeskuksen läpi kämpille, kuinkahan tämä yhteisöön sitouttaminen toimii täällä Helsingissä.

Toinen tärkeä asia on yhteinen kieli ja maan tapojen oppi. Suomen kielen oppiin on päästävä pian. Koulutuksen pitää olla monimuotoista ja opastaa kulttuuria. Nyt jaossa on koulutusseteleitä, mutta rahat eivät ole riittäneet. Samoin paikallisesti pienemmille toimijoille, esimerkiksi kansalaisopistoille, ei ole riittänyt rahaa. Jos näin on, teemme melkoisen karhunpalveluksen itsellemme. Syrjäytyminen maksaa ja voimavarat, osaaminen ja taidot jäävät hyödyntämättä.

Tarvitaan myös käytännön juttujen opettamista tyyliin: poliisille ei tarvitse maksaa meillä; lääkäriin pitää varata aika; laajakaistan voi saada mokkulan avulla; vietämme joulua Jeesuksen syntymän vuoksi; työvoimatoimisto tai palvelupiste auttaa hakemaan työtä työmarkkinatuen avulla jne. Kun sisäänajo tapahtuu mahdollisimman hyvin, loppujen lopuksi kaikki hyötyvät.

Kolmas tärkeä asia on vertaiset. Unohtaa ei sovi, että maahanmuuttaja tukee toista maahanmuuttajaa. Kotouttamisohjelman avulla voidaan viedä hyvää mallia myös puskaradion kautta eteenpäin. Puskaradion kautta voi löytyä myös työpaikka.

Neljäs tärkeä asia on tietenkin, ja kaikista tärkein, se työ.

Arvoisa puhemies! Ulkomaan 133 000 kansalaisesta 105 000 on työikäisiä. Maahanmuuttajien työttömyys on laskenut ja se on nyt 17,5 prosenttia. Entinen turkkilainen maahanmuuttaja, suomalais-turkkilainen menestyvä yrittäjä, totesi minulle kutakuinkin näin: Pahinta on hyysätä maahanmuuttajia toimettomuuden tilaan ja eristää suomalaisesta kulttuurista. Tärkeintä on saada muuttajat töihin.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko kotouttamislain toimeenpanosta on varsin perinpohjainen ja monipuolista tietoa sisältävä asiakirja. Siihen on listattu monia hyviä kehittämisehdotuksia, joiden toivoisi myös käytännössä toteutuvan. Monet hallituksen toimet tekevät kotouttamislain toteuttamisen kuitenkin haastavaksi. Kotouttamisen vastuutus on kaiken kaikkiaan hajotettu monille toimijoille. Kokonaisuuden yhteensovittajan rooliin asetetulla sisäministeriöllä on suuri haaste saada kaikki käytännöt toimimaan. Vastuu jakautuu monen ministeriön kesken, mutta olennaisempi ongelma löytyy kuntien ja työvoimatoimistojen tehtävänjaosta. Toisaalta valtion rooli näyttäytyy ruohonjuuritasolla hyvin epäselvänä.

Yhteiskunnan palvelujen saavuttamisessa maahanmuuttajat ovat valtaväestöä heikommassa asemassa. Tiedottamista ja yksilöllistä palvelua on lisättävä, jotta maahanmuuttaja olisi tietoinen oikeuksistaan, kuten esimerkiksi kunnallisista peruspalveluista, ja voisi niitä myös itse hyödyntää. Tämä on suorastaan tasa-arvokysymys ja keskeinen väline myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

Suuri vastuu kotouttamissuunnitelmien laadinnasta on työvoimatoimistoilla. Keskeinen ongelma seuraakin siitä, että valtion tuottavuusohjelma kurittaa kovalla kädellä työvoimatoimistoja syöden tärkeitä henkilöstöresursseja. Monin paikoin työvoimatoimisto ei ole Suomessa enää lähipalvelu, kun paikallinen työvoimatoimiston palvelupiste lakkautetaan ja palvelua on saatavilla toisen kunnan puolelta.

Maahanmuuttajien työllistymisen edistäminen on parasta kotouttamispolitiikkaa monella eri tavoin. Siksi työllistymistä vaikeuttavia esteitä on purettava. Laskisin sellaisiksi valtion tuottavuusohjelman ohella myös esimerkiksi kielikursseille olevat pitkät jonot, joita on kauhisteltu täälläkin useammassa puheenvuorossa. Puutteellinen kielitaito vaikeuttaa usein työllistymistä mutta on myös omiaan altistamaan maahanmuuttajaryhmien syrjäytymistä.

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Hallitus on selonteossaan kiinnittänyt huomiota alueisiin, joista on muodostunut maahanmuuttajaenemmistöisiä. Näitä alueita on paitsi Pääkaupunkiseudulla myös esimerkiksi Turun ja Salon seuduilla. Keskittymien kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ollaan käynnistämässä hanketta valtion ja kuntien yhteistyössä, mutta tätä ennalta ehkäisevän hankkeen määrärahaa, 2,5:tä miljoonaa euroa, ei kylläkään löydy hallituksen ensi vuoden budjetista, ja tähän toivoisin henkilökohtaisesti muutosta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Kotouttamisen tavoitteena tulee olla pääsy mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Jotta se onnistuisi, on osattava suomen kieltä ja täydennettävä omaa ammattia Suomen vaatimusten mukaisesti. Työelämään sopeutuminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan on myös luotava sosiaaliset verkostot suomalaisten kanssa. Työkin on yksi tapa laajentaa kotiympyröitä. Työnsaanti on siksi avainasia. Se myös säästää yhteiskunnan kustannuksia miljoonilla, kuten on jo aiemmin todettu, ja myös tuo ekstrana päälle verotuloja. Kuulostaa helpolle, eikö vain?

Julkinen sektori voi vaikuttaa maahanmuuttajien työllistymiseen merkittävästi. Maahanmuuttajille tulee tarjota töitä. Valitettavasti ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus ovat vielä joillakin julkisen ja myös yksityisen sektorin työpaikoilla valloillaan. Suomen etu on myös nähdä asioita uusin silmin. Maahanmuuttajat ovat Suomelle mahdollisuus. Ikääntyvä Suomi vain tarvitsee yksinkertaisesti lisää työvoimaa.

Minulla on yksi tarina elävästä elämästä, miten vaikea on päästä suomalaiseksi ja työtä tekeväksi suomalaiseksi. Teresa, joka on nimi, jonka olen tähän laittanut, keksinyt, tuli maahan syksyllä 2001. Hänen miehensä tuli maahan jo aikaisemmin. Perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi 2002 ja toinen 2003, suomalaisina. Lapset pääsivät päiväkotiin 2005, mikä oli hyvä asia. Perheemme ystävystyi Teresan perheen lasten kanssa. Lapset oppivat päiväkotikavereiltaan suomen kieltä oman kotikielensä päälle.

Teresa opiskeli samaan aikaan ahkerasti suomen kieltä. Hän suoritti vuoden 2006 alussa suomen kielen tutkinnon ja pääsi työharjoitteluun Espoon kaupungin palvelukseen. Työharjoittelu jatkui tukityöllistettynä määräaikaispestinä lokakuun loppuun. Tämä on todellista elämää. Useimmiten maahanmuuttajat saavat määräaikaista pestiä toisensa jälkeen tukityöllistämisen kautta. Vuoden 2006 lokakuusta maaliskuuhun 2007 hän oli jälleen työttömänä. Samana keväänä hän sai kurssipaikan Dipolin TKK:sta, mutta harjoittelupaikan saanti ei onnistunut. Paluu työttömyyteen oli jälleen edessä. Teresa ei ollut laiskuuttaan tai haluttomuuttaan työtön. Hän opiskeli suomen kielen, laittoi yli 500 työhakemusta paikkoihin, joihin hänen pätevyytensä oli kriteerinä. Kun hän oli oppinut suomen kielen, häneltä alettiin kysellä ruotsin kielen osaamista ja yhtäkkiä sillä tuntuikin olevan ratkaiseva merkitys työnsaannin kannalta. Asenteet ovat tiukassa.

Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Onneksi kotikaupunki Espoo on nähnyt mahdollisuuden maahanmuuttajissa. Maahanmuuttajia pyritään työllistämään oman kaupunkimme kasvavia tarpeita varten esimerkiksi avustajiksi luokkiin, joissa on paljon maahanmuuttajia. Tänään Teresa on töissä kaupungillamme. Hän myös sai juuri Suomen kansalaisuuden.

Toisena tapauksena voin kertoa tarinaa Rubertista, joka tuli maahan pakolaisena. Melko nopeasti hän sai väliaikaisen työluvan ja työskenteli tyytyväisenä laivasiivoojana. Hän meni kuitenkin pian naimisiin suomalaisen naisen kanssa, minkä seurauksena työlupa joutui hyllylle ja hän sai pitkään odottaa uutta. Kyse oli siitä, että hänen statuksensa muuttui: työluvan ei katsottu enää olevan voimassa. Tuo muutaman kuukauden odotteluaika oli työtä tekemään tottuneelle miehelle turhauttavaa.

Turhasta, syrjäytymiseen ajavasta byrokratiasta on yksinkertaisesti päästävä eroon. Kotouttamisessa tarvitaan tekoja sanojen sijaan. Ehdottaisinkin: aloitetaan valtiosektorilta. Miksi emme palkkaisi nykyistä enemmän maahanmuuttajia meille töihin?

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Jo tällaisen selonteon tekeminen on ansiokasta, kiitos siitä. Kotouttamislain toimeenpano on akuutti asia. Nyt kun olen kiertänyt vaalityön merkeissä Helsingissä, olen huomannut käytännössä, että maahanmuuttajien määrä katukuvassa on kasvanut dramaattisesti. Helsingissä joka kymmenes onkin maahanmuuttajataustainen ja määrä kasvaa edelleen. Tarvitsemme siis ihan täällä pääkaupungissa toimivia keinoja, joilla edistää maahanmuuttajiemme kotoutumista. Paljon puhutaan, että tarvitsemme osaavaa työvoimaa ulkomailta, kun eläkepommi puhkeaa. Toisaalta meidän täytyy myös pystyä käyttämään paremmin niiden maahanmuuttajien osaamista, jotka ovat jo nyt Suomessa.

Iso kysymys onkin kielitaito, mutta täytyy muistaa myös muu koulutus. Jos haluamme aikaansaada tuloksellisen kotouttamisen, meidän on otettava huomioon jokaisen maahanmuuttajan alkuperäiset olosuhteet ja sitten se nykyinen tilanne täällä. Tietoyhteiskuntamme ja muutamien maahanmuuttajien välillä voi olla isoja kuiluja. Vaikka monet tänne tulevat ovat korkeasti koulutettuja, toisaalta moni aikuinenkin maahanmuuttaja saattaa olla luku- ja kirjoitustaidoton. Ei heillä ole käytännön mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnan tai varsinkaan tietoyhteiskunnan osana ilman perusteellista opetusta ja kotouttamista. Meidän tulee arvioida näin ollen uudelleen koulutusjärjestelmäämme tästä näkökulmasta. Maahanmuuttajien myötä siltä vaaditaan uusia toimintamalleja. Tarvitaan yksinkertaisesti aikuisten peruskoulu, jossa opetetaan luku- ja kirjoitustaitoja.

Mutta tämä kotouttaminen ei ole kyllä pelkkää palvelutuotantoa ja palvelujen käyttöä. Vuonna 2025 Helsingissä on 25 prosenttia maahanmuuttajia meidän väestöstämme. Tämä kehitys haastaa valtaväestön ymmärtämään ja arvostamaan erilaisuutta. Helsingin kulttuuri muuttuu. Suvaitsevaisuus on avainsana ja keskeinen arvo, jossa pitää myös edistyä. Maantieteilijäguru Richard Floridan mukaan kulttuurien kirjo vahvistaa metropolien hyvinvointia ja taloudellista menestystä. Mitä suvaitsevampi kaupunkikulttuuri on, sitä suurempi luovuus kukoistaa. Suvaitsevaisuus on keskeinen käytännön kotouttamista ohjaava arvo. Suvaitsevuutta tarvitaan valtaväestön asenteissa ja toimintatavoissa. Suvaitsevaisuutta ja avoimuutta kysytään myös maahanmuuttajilta itseltään.

Sitten haluaisin vielä kiinnittää jonkin verran huomiota kulttuuripolitiikan näkökulmaan kotouttamisessa. Hallituksen selonteko kotouttamislain toimeenpanosta keskittyy ansiokkaasti erilaisten kotouttamispalveluiden tuotantoon, joita tarvitaan maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Haluaisin kuitenkin enemmän vielä painottaa kulttuuripolitiikan merkitystä kotouttamiselle. Kulttuuripolitiikalla on keskeinen rooli aidossa kotouttamisessa. Kotouttaminen ei saa jäädä tekniseksi palveluntuotannoksi ja palveluiden käyttämiseksi. Jotta maahanmuuttajien kotouttaminen voi onnistua, valtakulttuurin täytyy muuttua ja myös maahanmuuttajien omat kulttuurit muuttuvat siinä rytäkässä. Kulttuurisessa muutoksessa ja kotouttamisessa tärkein arvo ja työkalu on todellakin meidän valtakulttuurimme suvaitsevaisuus ja maahanmuuttajien avoimuus ja suvaitsevaisuus ja sitten siitä seuraava kulttuurien sekoittuminen. Ihan ideana haluaisin kysyä sitä, voitaisiinko enemmän saada kulttuuripuolelta suorastaan rahoitustakin, kiintiörahoitusta, maahanmuuttajien kulttuurien vahvistamiseen ja sillä tavalla saada aikaiseksi tällaista aitoa kulttuurien sekoittumista, joka edistäisi näin ollen sitten luovaa suomalaista kulttuurityötä tulevaisuudessa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttopolitiikassa on tärkeää, että löydämme järjestelmän, joka palvelee parhaalla tavalla sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Tarkoituksenmukainen tilanne ei ole se, että ihmiset laitostuvat ja kohtaavat byrokraattisen kotouttamisjargonia suoltavan systeemin, joka heidän on suoritettava päästäkseen osaksi yhteiskuntaa. Pahimmassa tapauksessa tämä vie nykyään vuosia.

Meillä on humaani vastuu auttaa hätään joutuneita. Mutta kuten on käynyt ilmi, kotouttamisen kohteena on tänä päivänä yhä useammin työperäinen maahanmuuttaja. Maahanmuuttajat ovat Suomelle tärkeä resurssi, ja on erittäin tärkeää, että otamme opiksemme muualla tapahtuneista asioista ja pystymme selkeillä ratkaisuilla ja edeltä käsin välttämään ongelmat, joita on nähty muun muassa Ruotsin Malmössä ja Ranskan pohjoisrannikolla.

Ministeri ei äskeisessä debatissa ehtinyt vastata siihen, miten ja minkälaisella aikataululla metropolialueen kanssa tehtävän aiesopimuksen osalta edetään. Työvoiman tarve metropolialueella on kasvava, ja toivottavaa on, että todella varmistetaan, että kunnilla on kaikin puolin edellytykset ja resurssit sopimuksen solmimiseen. Tähän varmasti voidaan palata, kun työperäistä maahanmuuttoa koskeva selonteko loppuvuodesta valmistuu.

On hyvä, että hallitus edistää toimia, joilla maahanmuuttajien omaa itsenäistä toimintakykyä ja toimeentuloa tuetaan ja mahdollistetaan, että ihmiset pääsevät yhteiskunnassamme hyödyntämään omaa osaamistaan omaksi ja perheidensä hyväksi.

Kielitaito on ehdottomasti tärkein avaintekijä yhteiskuntaamme. Sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole kuitenkaan kielitaidosta huolimatta helppo päästä. Tavallisten ihmisten kohtaaminen luontevissa tilanteissa, harrastuksissa, yhdistystoiminnassa jne., on hyvä matalan kynnyksen tapa myös meille vastaanottavan kulttuurin ihmisille kontaktien luomiseen ja ystävyyssuhteisiin.

Lasten ja nuorten järjestöissä laajalla skaalalla liikuntajärjestöistä partiolaisiin on monilla jo hyviä kokemuksia maahanmuuttajalasten osallistumisesta. Vastaavasti myös muissa ikäryhmissä, muun muassa työikäisten aikuisten ja ikääntyneiden osalta, järjestöjä ja kolmannen sektorin toimijoita on tärkeää tukea, jotta luontevan kohtaamisen paikkoja ja vuoropuhelua maahanmuuttajien kanssa syntyy. Etnisten suhteiden neuvottelukunta Etno tekee tärkeää työtä vuoropuhelun kehittämiseksi, ja on hyvä, että selonteko antaa sille selkeän roolin jatkossakin. Kaksisuuntaisuus on myös tärkeä periaate, jota on varmasti syytä vielä ohjelman ohella avata konkreettiselle tasolle.

Arvoisa puhemies! Koulutusta tarvitaan paitsi maahanmuuttajien myös vastaanottavien toimijoiden keskuudessa, ei ehkä enää onneksi niinkään asenteissa, mutta ainakin kielen ja kulttuurien osalta valmiuksia kohtaamiseen on parannettava.

Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma on terveellä tavalla uudistamassa maahanmuuttajien integroitumista. Tärkeä osa-alue, jota tässä selonteossa ei ole käsitelty, on työperäinen maahanmuutto. On todella tärkeää, että asiaa tarkastellaan kokonaisuutena eikä asioita irroteta väkinäisesti toisista erillisiksi. Työperäistä maahanmuuttoa koskeva selonteko on ilmeisesti tulossa loppuvuodesta, jolloin on toivottavaa, että se kytketään myös tässä käytävään keskusteluun, jotta varmistetaan kotouttamisen kokonaisvaltainen tarkastelu.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Suomeen tulleiden maahanmuuttajien historia on hyvin mielenkiintoinen. Silloin kun Suomi oli vielä osa itäistä naapuria Venäjää, rajat olivat auki ja meillä oli vaikka minkälaista maahanmuuttajaa Suomessa. He muuttivat ja lähtivät pois. Venäjän vallankumouksen jälkeen, kun rajat menivät kiinni, saimme useita kymmeniätuhansia pakolaisia idästä, ja he sopeutuivat tänne, kun oli pakko sopeutua. Sitten Suomi sulkeutui.

Venepakolaiset tulivat 1970-luvulla, ja he tulivat todella hädästä ja hätää kärsimästä, ja heidät otettiin vastaan, miten otettiin. Ei silloin ollut tämän tyyppisiä kotouttamisohjelmia eikä edes kunnollista lainsäädäntöä, miten heidät sitoutetaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta he sitoutuivat. He ovat osa suomalaista identiteettiä tällä hetkellä, ja näin pitäisi olla kaikkien maahanmuuttajien kanssa.

Tällä vuosikymmenellä elikkä 2000-luvulla maahanmuutto on nopeasti lisääntynyt ja se on myös muuttanut muotoaan. Enää ei tulla pakolaisina, vaan entistä enemmän tullaan tekemään työtä Suomessa, jossa työntekijöitä on todellakin tarpeen saada.

Tällä hetkellä meillä on 132 000 ulkomaiden kansalaista, jotka asuvat ja ovat vakituisesti Suomessa, elikkä 2,5 prosenttia väestöstä. Siitä, miten he tänne sopeutuvat ja miten he täällä viihtyvät ja miten he täällä pärjäävät, on itse asiassa kyllä meidän suomalaisten velvollisuus huolehtia niin, että he täällä saavat riittävän kielitaidon, että he saavat riittävän koulutuksen työhön, että he saavat oman ammattinsa päivityksen Suomessa ja että heidät otetaan täällä kunnolla vastaan ja että heidät hyväksytään tässä yhteiskunnassa. He ovat todellakin meille niin tarpeellinen ja tärkeä voimavara tulevaisuudessa, kun väestömme ikääntyy, ettemme voi missään nimessä enää palata niihin aikaisempiin asenteisiin, mitä meillä ehkä on ollut. Mutta vastaavasti Suomessa on demokratia ja Suomessa on lait, ja vastaavasti kaikkien täällä olijoitten, niin suomalaisten kuin kaikkien muidenkin, on tietenkin noudatettava meidän yhteiskuntamme pelisääntöjä ja Suomen lakia. Se on itsestäänselvä asia.

Tämä selonteko sinänsä on erittäin hyvä, vaikka se onkin vähän, miten sanoisin, monimutkainen eikä siinä ole sillä tavalla tiivistetty asioita kuin olisi ehkä lukijan kannalta ollut tarpeen tehdä. Elikkä eihän tässä ole kovin paljon asioita. Asiat, jotka voisi tiivistää, ovat kielikoulutus, ammattikoulutus, työnsaanti ja molempien osapuolten, niin suomalaisten kuin tänne muuttavien asenteet, yhteistyö ja yhteisymmärrys kaikissa asioissa. Nämä ovat ne tärkeät asiat, ja kunnat ovat tietenkin ne, jotka niistä huolehtivat.

En puutu lain enkä selonteon sisältöön sen enempää. Tuon vain yhden ongelman esille ja toivon, että olisi myös opetusministeri ollut täällä paikalla selostamassa asiaa.

Meillä on suomalaisissa korkeakouluissa, niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin, aikamoinen määrä ulkomaalaisia opiskelijoita. Kuten on viime aikoina uutisista havaittu ja huomattu, osa heistä tulee tänne rikollisin päämäärin, elikkä kun he saavat opiskelupaikan Suomesta, he muuttavat täältä sitten pois jonnekin toiseen Schengen-maahan. Tämä on järjestettyä toimintaa ja järjestelmällistä rikollisuutta, näin voi sanoa.

Mutta se joukko, joka opiskelee täällä ja on tullut tänne opiskelemaan, saa ilmaisen koulutuksen, mitä minä en voi oikein hyväksyä. Ilmaisen koulutuksen saatuaan he lähtevät pois. Jos he jäisivätkin tänne rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa, minusta siinä ei olisi mitään pahaa, että me antaisimme heille samanlaisen koulutuksen kuin me annamme Suomen kansalaisille, mutta näin ei ole. Mikäli minä käsitän, niin vain murto-osa jää tänne. Loput lähtevät joko Eurooppaan tai omaan maahansa. Minä vain kysyn, miksi Suomen täytyy olla ainoa maa Euroopassa, joka antaa näin suuren panoksen ihan tyhjästä. Niitten henkilöitten kouluttaminen ilmaiseksi, jotka lähtevät meiltä sitten pois, on minusta suomalaisten veronmaksajien varojen tuhlausta. Voisi kysyä, teemmekö me verotuksellisesti ja muiden järjestelmien kautta riittävästi, että me saisimme pysäytetyksi Suomeen tämän koulutusreservin, joka kouluttautuu suomalaisissa korkeakouluissa. Se olisi ollut se kysymys, minkä minä olisin opetusministerille halunnut tehdä.

Toinen asia on se, että minusta on jotenkin sulaa järjettömyyttä, että ammattikorkeakoulut kerta kaikkiaan potevat opiskelijapulaa. (Puhemies: 6 minuuttia!) Meillä on niin paljon ammattikorkeakouluja, että meillä ei suomalaisia opiskelijoita niihin riitä. Tänä keväänä yhteishaussa täyttämättä jäi 11 000 opiskelupaikkaa ja täydennyshaussa syksyllä jäi täyttämättä 6 600. Onko meillä yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkosto liian suuri, liian laaja? Se on osittain meidän oma vikamme, että tänne tulee sitten sellaisia ihmisiä, jotka tulevat tänne opiskelemaan, mutta eivät haluakaan jäädä Suomeen tekemään töitä ja antamaan sillä tavalla vastiketta suomalaisesta ilmaisesta koulutuksesta.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Täällä ovat oikein kaikki olleet vahvassa kotouttamisen uskossa ja yksimielisiä. On kuitenkin syytä varmasti rehellisesti ja rohkeasti käydä läpi vähän laajemmin näitä kysymyksiä, jotka liittyvät myöskin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan ja tietysti myös niihin havaintoihin, joita EU:n oikeus- ja sisäasiainministerineuvoston neljän vuoden työskentely ja asian seuraaminen on tuonut esille.

Ensinnäkin, kehitys ja maahanmuutto ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, ja se on Euroopan unionille ja meille, Suomelle, myös hyvin tärkeä asia. Työperusteinen, hyvin hallittu, laillinen maahanmuutto on vahva kehityspotentiaali. Se on kiistatta selvä asia. Mutta kun täällä vihreä idealismi korostaa, että nyt on astuttu inhimillisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tielle, on kyllä syytä muistuttaa, että paitsi että tämä "ovet ja ikkunat auki ja silmät kiinni" -politiikka ei ole kotoutumisen kannalta onnistunutta, se ei ole myöskään inhimillistä. Tässä suhteessa Euroopan unionissa on vahvasti panostettu — itsekin olin mukana Tripolin EU—Afrikka-neuvotteluissa ja muissa — ja on haluttu syventää yhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua alkuperä- ja kauttakulkumaiden sosiaalisten ja taloudellisten ja demokraattisten kehitystekijöiden vahvistamisessa. Tarvitaan enemmän EU:n ulko- ja sisäasioiden koordinaatiota, jotta voidaan vaikuttaa maastalähdön, pakolaisuuden, taloudellisen ahdistuksen poistamiseen.

Toisaalta ei pidä unohtaa, että on erittäin tärkeätä, että tässä tilanteessa edistetään myös laittoman maahanmuuton tuloksellista torjuntaa. Tältä osin on tärkeätä, että komissaari Frattinin kanssa aikoinaan esille tuotu direktiivi seuraamuksista työnantajille, jotka palkkaavat laittomia maahanmuuttajia, on edennyt. Valitettavasti vain vihreän oikeusministerin johdolla hallitus esittää, että Suomi ei soveltaisi rikosoikeudellisia seuraamuksia työnantajiin, jotka käyttävät laitonta työvoimaa. Ministeri Thors ja vihreäthän vastustivat myöskin esitystäni Suomen liittymisestä Prümin sopimukseen eli sopimukseen rajat ylittävän rikollisuuden, terrorismin ja laittoman muuttoliikkeen torjunnasta. Tämä ei kyllä ole inhimillistä politiikkaa. Nämä kysymykset ovat myöskin tehokkaiden takaisinottosopimusten ja tehokkaiden palautusten osalta peruste sille, että EU:n yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka voi ylipäänsä onnistua. Tämä täytyy muistaa.

Kotouttamisen osalta muutama havainto. Nämä ovat hyvin tärkeitä näkökohtia, jotka selonteossa ja täällä salissa on tuotu esille. Jo 2004 sisäisen turvallisuuden ohjelma piti suurimpana turvallisuusuhkanamme maahanmuuttajanuorten ja yleensä nuorten syrjäytymisuhkaa peruskoulun jälkeen. Tämä vaatii kyllä vahvempaa panostusta esimerkiksi kuntien perusturvallisuuteen, peruspalveluihin, sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja opetustoimeen. Hallitus esittää 21 miljoonaa euroa oikeata uutta rahaa kuntien koko peruspalvelujen järjestämiseen. Se koskee myös kykyä reagoida maahanmuuttajanuorten tarpeisiin.

Omana havaintonani ihan lyhyesti toteaisin, että minusta kotouttamisen tärkeimpiä lähtökohtia on naisten aseman ja oikeuksien tukeminen. Minä uskallan väittää, että kotouttaminen maahanmuuttajien osalta perustuu pitkälti siihen, että naisten asemaa todella konkreettisesti parannetaan, että suomalaisen yhteiskunnan arvoja myöskin todella viedään tässä naisten tueksi.

Sisäministeriön alla ei kotouttamisessa ole hallintoa eikä rahaa. Tämä on hyvin vakava kysymys. Myöskin työllisyyspuolella toimenpiteet ovat riittämättömiä. Meillä on maahanmuuttajaryhmiä, joiden työllisyysaste on erittäin alhainen. He ovat monesti aiheellisesti kantaneet huolta siitä, miksei heihin kiinnitetä toimenpiteillä huomiota. Puhutaan vaan, että uusia luku- ja kirjoitustaidottomia tulee tänne kotoutettavaksi. Heidän tukitoimenpiteensä ovat riittämättömiä.

Kotouttaminen on, se on rehellisesti todettava, Euroopan unionissa epäonnistunut, ajatellaan vaikka pimeitä orja- ja halpatyömarkkinoita, joita monessa maassa Euroopan unionissa on ihmisarvoa loukaten, joihin ei riittävästi puututa. Nyt pyritään kohdistamaan työnantajiin pakotteita. On vahvistettu Frontexia, rajaturvallisuutta, Europolia, pyritään Eurojustin kautta toimimaan. Näissä pitää toimia ei puheissa vaan teoissa. Erittäin vakavia kysymyksiähän liittyy tietysti myös siihen, että me emme tiedä, keitä maahanmuuttajat ovat. Heidän sormenjälkiään ei oteta, ei ole rekistereitä, henkilöllisyyttä ei tunneta. Paitsi että tämä on myös ongelma (Puhemies: 5 minuuttia!) asiakirjojen luotettavuuden — joo, olen tietoinen, käytän edustajan puheoikeutta salissa pyydetyn puheenvuoron mukaisesti — näkökulmasta, myöskin ulkomaalaisten oman asioimisen parantamiseksi eri viranomaistahojen kanssa tarvitaan tämä henkilöllisyyden varmentamisen tilanne.

Kotouttaminenhan nousi sisäministerineuvoston kautta voimakkaasti esille Madridin ja Lontoon terrori-iskujen jälkeen. Elokuun 2006 erittäin vakava terroriuhka Lontoossa toi myöskin esille nimenomaan kotoutumisen täydellisen epäonnistumisen toisen polven siirtolaisten keskuudessa. Ääri-islamilainen radikalisoituminen, rekrytoituminen on todella herättänyt itse asiassa myöhäjunassa tajuamaan, minkälaisia laiminlyöntejä maahanmuuttajanuorten ja toisen polven nuorten osalta on tapahtunut. Tässä suhteessa kulttuurien vuoropuhelua, opetustoimen ja muiden aktiivisempaa otetta todella tarvitsemme.

Herra puhemies! Muutama asia: Laittoman maahantulon ja ihmiskaupan torjunnassa on tärkeätä, että turvapaikkajärjestelmä toimii hakijoiden oikeusturvan mutta myös väärinkäyttämisen estäen. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että turvapaikkajärjestelmän kautta ei luoda mahdollisuuksia esimerkiksi ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan järjestämiseen. Euroopan unionin yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmän tavoitteena on tietysti varmistaa myös EU-alueella yhtenäiset menettelytavat, Geneven sopimuksen ihmisoikeuksien turvaaminen sille, joka hakee Euroopasta turvaa. Menettelytapojen on oltava eri maissa myös yhtenäiset. Taakanjakoon voidaan osallistua vain, jos jokainen maa läpinäkyvästi noudattaa yhteisiä arvoja ja normeja. Tämä koskee myös Välimeren tilannetta.

Mutta erityinen tarve on minusta estää lasten käyttö organisoiduissa turvapaikan järjestämisissä. Meillä on valitettavasti Suomessa sallittu käytäntö, jossa esimerkiksi somalilasten hakeutuessa turvapaikanhakijaksi käytännössä tulee 10—11 henkilöä alaikäisen lapsen kautta. Tässä on nyt syytä viranomaisten yhdistää toimenpiteitään, koska perheiden yhdistämiskäytännön osalta on syytä epäillä, että turvapaikkahakemiset tapahtuvat osittain ainakin organisoidusti järjestäjien toimesta. Myöskään Ruotsi ja Norja eivät enää hyväksy sitä, mikä Suomessa hyväksytään: esimerkiksi adoptiolasten perheiden yhdistämistä, jota on käytetty maahantulon järjestämisessä. Sen takia ne ovat luopuneet käytännöstä.

Työpaikan hakijoiden oikeus tehdä töitä on johtanut myös alipalkatun työvoiman käyttöön ja järjestämiseen. Tällä hetkellä puolet turvapaikanhakijoista asuu yksittäisessä majoituksessa eikä vastaanottokeskuksissa. Meillä vähennetään työsuojelutarkastusta hallituksen tuottavuustoimenpiteenä, työehtoja ei voida seurata, työpaikkoja seurata. (Puhemies: 8 minuuttia!) Euroopan unionissa ja Suomessa tarvitaan mielestäni hallinnollinen ja muun muassa turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöksiin reagoiva viranomainen. Ihmiskaupan ja järjestetyn laittoman maahantulon torjunta ei onnistu nykyisin lupaviranomaisten työllä ja lainsäädännöllä. Viranomaisrajat ylittävällä toiminnalla estetään järjestelmän väärinkäyttö ja ylläpidetään sisäistä turvallisuutta.

Minusta on erittäin tärkeätä, että tätä kokonaisuutta myös arvioidaan, koska oikeus- ja sisäasiainministerineuvostossa tällä hetkellä puheenjohtajamaa Ranska vie eteenpäin pitkälti Suomen puheenjohtajuuskaudella Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2006 vahvistettuja periaatteita, joissa tämä kokonaisvaltainen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ote otetaan huomi-oon. Mutta kaiken lähtökohta on se, että meillä on oltava paremmat lähtökohdat ja toimenpiteet kotouttamisen onnistumiseen ja nimenomaan sen estämiseen, että meillä tapahtuu sitä eriytymistä ja vakavaa kehitystä kohti turvattomuutta, joka Ruotsissa, Ranskassa ja Alankomaissa on valitettavasti arkea.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Painavaa asiaa, lupaan puhua hiukan lyhyemmin oman puheenvuoroni. (Ed. Rajamäki: Pyydän anteeksi!)

Selonteko kuvaa hyvin maahanmuuton ja kotouttamisen nykytilannetta ja haasteita, kuten olemme tämän keskustelun aikana tänään kuulleet. Maahanmuuttajanaiset mainitaan selonteossa useaan otteeseen, ja tämä joukkohan on tietenkin hyvin heterogeeninen joukko, ja syyt heidän tuloonsa Suomeen ovat hyvin erilaisia. Osa on korkeasti koulutettuja naisia, joille nopea työllistyminen on paras keino sopeutua yhteiskuntaamme.

Usein kuitenkin kulttuuriset syyt vaikuttavat asenteisiin niin, että naisten on Suomessakin jäätävä kotiin, ja näistä naisista kannan erityistä huolta. He jäävät tukiverkkojen, palvelujen ja sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, eivät opi kieltä, ja heidän on vaikea hakea apua ongelmatilanteissa. He ovat usein luku- ja kirjoitustaidottomia, ja tässä joukossa on myös paljon iäkkäitä äitejä.

Selonteon mukaan ei-työvoimaan kuuluville aikuisille maahanmuuttajille ei ole tällä hetkellä riittävästi suunnitelmallisia kotoutumista edistäviä palveluja, ja erityisesti kotimaisten kielten opetusta ja tutustumista yhteiskuntamme toimintaan, lainsäädäntöön ja arkeen tulisi lisätä. Näitä naisia ei missään nimessä saisikaan jättää yksin kotiin, kuten helposti tällä hetkellä käy, vaan on todella löydettävä monipuolisesti keinoja, joilla heitä autetaan sopeutumaan yhteiskuntaamme.

Tässä selonteossa on mainittu useitakin toimenpiteitä, kuten esimerkiksi tämmöinen yksilöllisesti suunniteltu kotouttamiskoulutus, toiminnallisia kielikursseja, joihin on yhdistetty lastenhoito, mahdollisuus tämmöiseen matalan kynnyksen naisten taloon, mutta haasteena tietysti on nyt sitten saada näitä toimenpiteitä kunnissa eteenpäin. Naiset ovat tärkeässä roolissa perheenäiteinä ja kasvattajina, ja heidän sopeutumisensa yhteiskuntaamme on siitäkin syystä erittäin tärkeää.

Meillä Suomessa on kaiken kaikkiaan liian helppoa jäädä yksin. Elämä on sen verran kiireistä ja sisäänpäin lämpiävää, yhteisöllisyys Suomessa on paljon vähäisempää kuin monissa muissa maissa, ja sen varmasti moni muualta tuleva kokee hyvin outona. Ulkopuolisuuden tunne voi helposti aiheuttaa mielenterveysongelmia.

Arvoisa puhemies! Kuten selonteossa mainitaan, kotoutumisen seurantaa ja arviointia kunnissa on kehitettävä, jotta tiedämme, miten nämä käytännöt kuntiin leviävät. Tekemistä on myös tiedottamisen ja neuvonnan järjestämisessä kunnissa. Kotouttamisohjelmat monissa kunnissa ovat tälläkin hetkellä pääosin suomen- ja ruotsinkielisiä, ja vain muutamassa kunnassa löytyy kotouttamisohjelmia muilla kielillä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa tiedotteita ja ohjeita opiskelijoille ei aina löydy muilla kuin suomen ja ruotsin kielillä. Itse tiedustelin alkuvuodesta opiskelijaterveydenhuollon ohjeistusta englannin kielellä, ja ministeriöstäkin siitä sai vain tiivistelmän, ei sellaista täydellistä ohjeistusta, mitä löytyi omilla kotimaisilla kielillämme.

Selonteko sisältää paljon hyviä kehittämisideoita ja käytäntöjä, mutta kuten täällä jo aikaisemmin on sanottu, tuntuu, että valtio ja kunta ovat vielä melko etäällä toisistaan, ja tätä yhteyttä tulee kehittää. Tässä ei suinkaan aina ole kyse resursseista vaan siitä, että yhteisellä neuvonnalla, käytännön ohjeilla, kielivalikoiman lisäämisellä ja välineillä, miten tätä tiedottamista voitaisiin kunnissa helpoimmin edistää, päästäisiin paljon eteenpäin. Tärkeätä olisi tässä yhteydessä ottaa kolmas sektori, elinkeinoelämä, yritykset mukaan, niin että tämä tehdään kunnissakin sitten laajassa yhteistyössä.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi alkuun täytyy todeta, että oli mielenkiintoista kuunnella ed. Rajamäen hiukan taaksepäin menevää arviointia ja pohdiskelua siitä, mihin me tulevaisuudessa olemme menossa. Kiitos siitä. Olen varma, että se tullaan myös ottamaan kaikkine uhkakuvineen huomioon nyt, kun tätä asiaa viedään ministeriössä eteenpäin.

Mutta kuitenkin olemme jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien havainneet sen, että me tarvitsemme maahanmuuttajia. Meidän oma ikääntymiskehityksemme tulee olemaan sellainen, että tarvitsemme vuosittain noin 20 000 maahanmuuttajaa, jos aiomme saada yhteiskunnan rattaat pidettyä toiminnassa senkin jälkeen, kun sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, ja nyt juuri elämme tuota aikaa. Suurimmasta ikäluokasta suuri osa on jo eläkkeellä ja tulee varsinaiseen eläkeikään 2 vuoden päästä. Siksi onkin ihmeellistä, että ne samat ongelmat, joiden kanssa Suomeen muualta muuttaneet joutuivat painimaan jo parikymmentä vuotta sitten, edelleen hankaloittavat maahanmuuttajien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies! Aiempina vuosina ulkomaalaispolitiikassa päähuomion kohteena olivat pakolaiset. Tänään puhumme työperäisestä maahanmuutosta. Kummalta siis tuntuu se, kun työvoiman tarpeesta ja paljosta puhumisesta huolimatta valtion satsaukset kotouttamistoimenpiteisiin jäävät riittämättömiksi. Kotouttamistoimenpiteitä tehdään monella hallinnon alalla: sisäministeriössä, opetusministeriössä, työ- ja elinkeinoministeriössä. Muutama maahanmuuttajien koulutukseen lisätty miljoona opetusministeriön momenteille ei kuitenkaan riitä kompensoimaan työ- ja elinkeinoministeriön työvoimapoliittisten rahojen 60 miljoonan nettoleikkausta, joista osa olisi kohdentunut juuri maahanmuuttajien muunto- ja työllisyyskoulutukseen.

Minkälaista on käytännössä muuttaa muualta Suomeen? Olemme tänään täällä salissa kuulleet erilaisia kertomuksia, jotka ovat harmittavan tuttuja monille meistä kuntapäättäjistä. Löytyy tapauksia, joissa toisesta EU-maasta Suomeen muuttava korkeakoulutuksen saanut atk-insinööri ei pääse edes lentokentälle siivoamaan, kun hän ei osaa riittävästi suomen kieltä, tai kun EU:n ulkopuolelta Suomeen muuttanut kauppatieteiden maisteri on tiskannut kaksi vuotta ravintolassa ja myynyt omassa ravintolassaan kaljaa suomalaisille työttömille sen sijaan, että hänen yliopistokoulutustaan käytettäisiin hyväksi ja hänet päästettäisiin sellaisiin töihin, koulutustaan vastaavaan työhön, johon hän oikeasti kykenisi. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, mutta näitä on tänäkin päivänä kuultu aivan liikaa.

Kielitaitovaatimuksia voitaisi löyhentää, mutta sekään ei ole yleislääke tähän ongelmaan. Ongelmat ratkeavat ainoastaan sillä, että maahanmuuttajien kielenopetukseen annetaan riittävästi rahaa. Kielitaitokysymyksen lisäksi toinen työllistymistä hankaloittava asia on joustamattomuus ammatillisten pätevyyksien hyväksymisessä. On voimavarojen haaskaamista, kun maahanmuuttaja työllistyy ammatillista pätevyyttään huomattavasti vaatimattomampiin tehtäviin. Tiedetään, että työ on parasta lääkettä syrjäytymisen riskiä vastaan. Tämän lisäksi suomalaiseen yhteiskuntaan kotiutumista edistää myös se, että maahanmuuttajat osallistuvat muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Siinä mielessä ajankohtaista ja ilahduttavaa on se, että tulevissa kunnallisvaaleissa maahanmuuttajataustaisia ehdokkaita on mukana aiempaa enemmän.

Arvoisa puhemies! Muista kulttuureista Suomeen muuttavilla on omat tapansa ja perinteensä. Monissa maahanmuuttajaperheissä naiset jäävät kotiin lapsia hoitamaan. Heidän pääsynsä suomen kielen opetukseen on vielä muita vaikeampaa, kun kielen opetuksen resurssit ovat riittämättömät. Kielitaidottoman ongelmat tulevat esille arkipäivän tilanteissa. Esimerkiksi lääkärille on vaikea kuvailla oireitaan tai ymmärtää lääkärin antamia hoito-ohjeita. Tulkeista on pulaa, ja tulkkipalveluja pitää nopeasti saada lisää. Muista kulttuureista tänne muuttavat osaavat maansa kielen ja tavat. Globalisoituvassa maailmassa he ovat meille reservi, jonka kulttuurin tuntemusta ja kielitaitoa ei ole vielä osattu hyödyntää riittävästi. Tämä on mielestäni hyvä perustelu esimerkiksi sille, että maahanmuuttajaperheiden lapsille järjestetään riittävästi hyvätasoista äidinkielen opetusta.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat, ministeri, kansalaiset, virkamiehet! Kävin katsomassa, mitä kotouttaminen on ruotsiksi, kun en ollut varma, mutta kyllä se sama latinapohjainen integraatio siellä on. Siinä mielessä heti täytyy kunnioittaa kotimaamme, kotomaamme, kaunista kieltä, että tässä kun maahanmuuttajalle tai pakolaiselle kerrotaan tämän sanan taustaa ja kuinka hyvältä kuulostava ja merkitsevä se on, niin se on vähän eri asia kuin esimerkiksi juuri ruotsin kielen aika karmea "integraatio", kun ajattelee, mitä kaikkea sillä historiassa on tehty. Eli siinä ei ole mitään tämmöistä förhemming-meininkiä tai jotain, mitä voisi keksiä. En tiedä, mikä nyt olisi sitten se ruotsinkielinen kaunis sana.

Mutta tosiaan tässä on kyse hyvin paljon kielestä, siitä että me olemme ... Kirjoitin itse justiin 500-sivuisen teoksen siitä, ja olen hyvin paljon tutkinut sitä, kuinka kieli ja mieli ratkaisevat sen, kuinka viihdytään elämässä yleensäkin. Aikoinaan kun Afrikasta siirrettiin väestöä Amerikkaan, niin siellähän nämä kaikki perusasiat mentiin jo kerran läpi rasismista ja kaikesta muusta vastaavasta lähtien, mikä on sitten johtanut siihen tilaan, missä ollaan. Sitten Afrikasta muutetut, ei-kotoutetut, keksivät vielä englannin kielen kautta itselleen uudenlaisen ilmaisun, menivät kotouttamismielessä tähän vaiheeseen.

Olisi hieno saada joskus näiltä pakolaisilta, maahan muuttaneilta, kaikilta, ehkä työperäisestikin tänne tulevilta joskus takaisin jotain siitä, mitä ovat oppineet: Joku oppisi suomen kielen niin hyvin, että meille luotaisiin joku jazz tai rock and roll tai joku muu, niin että me itsekin tajuaisimme siitä oman kielemme mainiuden ja hyvyyden ja hienouden ilmaisussa. Ei jäätäisi vaan siihen, että me epätoivoisesti opetamme, niin kuin Suomessa sanotaan, ulkoa ihmisille puhetta emmekä niin kuin englantilaiset ja ranskalaiset: sydämestä.

Eli meidän lähestymistapamme ainakin tässä kotouttamis-sanassa vaikuttaa tällä hetkellä paremmalta, ja että kaikki voisivat siitä hyötyä, minä toivoisin, että tämmöinen kantaväestö ja perussuomalaisuus ja muu vastaava voisivat hyötyä näistä asioista. Kun seuraa viimeaikaisia keskusteluja meillä jotenkin vähän överiksi menneessä lehdistössä ja muussa mediassa, niin meitä voidaan kohdella kyllä, kaikkia täällä, jopa kansanedustajia, täysin sikamaisesti ja leväperäisesti ja kuinka vaan, mutta sitten jos suomalainen itse sanoo jotain, niin on hyvin tarkkaan valittava. Mitä aistia minä käytän esimerkiksi kotoutetusta ihmisestä? Haistanko minä tai katsonko ihmistä vai tunnustelenko? Miten minä kuvailen Suomeen muuttanutta ihmistä?

Joku kuitenkin — täällä mainittiin äsken, ed. Rajamäki mainitsi, vihreät ja Rkp:n — joku kuitenkin asenteellisesti hyödyntää sitä tilannetta, että minä yritän kuvailla muualta tänne muuttanutta ihmistä. Tämäkin kuulostaa jo kauhealta: "muualta tänne muuttanutta ihmistä", jos haluaa kuulla sen niin. Eli tässä tavallaan on sopeutettava myös suomalaiset sitä kautta, että lakataan tavallaan ajamasta suomalaisia tällaiseen. Kun Ruotsi, Norja ja Tanskakin ja muut ovat järkiintyneet näissä asioissa, niin tuntuu kauhealta, että suomalaisia Euroopassa rangaistaan ja ikään kuin suomalaiset leimataan ulkomaalaisille lähinnä kahden puolueen pohjalta. Ei luoteta siihen työhön, mitä sosialidemokraatit ja keskusta tässä maassa ovat hyvin kauan tehneet ja kristinusko, vaan leimataan suomalaiset aika törkeiksi, hyvin epämielisiksi ja rasistisiksi. Jopa voisi jäljittää sitä Suomen imagoa sieltä, arvoisa puhemies, että me jäimme 17:nneksi, kun me olemme kylmä ja karu maa. Kun leimataan ulkomaalaisille kotoutettaville ihmisille meidät negatiivisin leimoin ja sitten tavallaan niin kuin hyödynnetään omaa poliittista jaloutta tai kansainvälisyyttä tässä asiassa, niin kyllä silloin tavallaan markkinoidaan tätä koko asiaa väärin koko kansakunnalle, kun ollaan niin hyviä.

Tuntuu jopa keinotekoiselta ja näennäiseltä se, että me sitten kohtelisimme näitä tänne maahan tulevia ihmisiä aidosti, kun me emme voi itse aidosti enää ilmaista omia mielipiteitämme, omia näkemyksiämme näistä asioista niin, ettei joku olisi heti leimaamassa, ei välttämättä nyt media eivätkä toimittajat, mutta aina joku sen kaltainen kansanedustajakellokas, joita täällä on aika paljon, joka sitten kovilla lausunnoillaan tai löysillä lausunnoillaan antaa sen verran siihen ilmaa, että toimittaja voi sitten heittää mitä tahansa lööppeihin.

Kun esimerkiksi kokoomuksen eräs kansanedustaja ennen eduskuntavaaleja puhui vähän löysiä, niin on otettava huomioon, että monet näistä nyt, jotka eivät ole ilmeisesti oikein kotoutuneet, todella maleksivat tuolla eri paikoissa työttöminä ja, voisiko sanoa, sopeutumattomina, ovat paikoissa, esimerkiksi asemalla, missä justiin iltapäivälehtien keltaiset lööpit julistavat, miten kauhea kansakunta Suomi on, jopa sen päättäjät ja parlamentin jäsenet.

Eli kun lähdetään siitä, että nämä asiat — vielä ehkä minuutin — tärkeät asiat ovat, me voisimme tarjota mahdollisuuksia siltä pohjalta, että kun tiedetään, että monilla, jotka tänne tulevat, on ongelmia uskonnon, oppimisen, naisten ja lasten aseman, oman maan rasismin kanssa, niin Suomi voisi tällä perinteisellä pohjoismaisella hyvinvointivaltion mahdollisuuksien tarjoamisella antaa näille ihmisille sen tunteen, että he tulevat vapaaseen, sivistyneeseen ja pitkällä olevaan hyväntahtoiseen maahan, eikä tavallaan antauduttaisi lehdistölle ja muutamalle puolueelle, jotka väkisin aina ovat leimaamassa Suomea sinne pohjasakkaan.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka olin viime kaudella eri mieltä Prümin sopimuksesta silloisen ministerin, ed. Rajamäen kanssa, niin silti olen vahvasti samaa mieltä hänen kanssaan siitä, mikä koskee harmaan talouden torjuntaa ja niiden työnantajien sanktioimista, jotka tietoisesti käyttävät laitonta työvoimaa. Se on erittäin tärkeää. Samoin hyväksyn ed. Rajamäen maininnan maahanmuuttajanaisten erillisestä huomiosta monella tavalla, koska he jäävät usein väliinputoajiksi.

Mutta, arvoisa puhemies, se, minkä vuoksi tulin vielä käyttämään tällaisen vähän henkilökohtaisemman puheenvuoron, liittyy siihen, että minulla on kunnia olla tällä hetkellä sekä Suomen Palloliiton että Työväen Urheiluliiton varapuheenjohtaja ja myöskin Suomen Liikunnan ja Urheilun hallituksen jäsen, ja täällä joissakin puheenvuoroissa viitattiin liikunta- ja urheilukulttuuriin ja yleensäkin kulttuurin merkitykseen maahanmuuttajien kotoutumisessa tähän yhteiskuntaan. Muun muassa ed. Satonen mainitsi jalkapallon. Se on erittäin merkittävä näkökohta. Meillähän esimerkiksi, jos puhutaan jalkapallosta, jalkapalloon osallistuu maahanmuuttajia suhteessa enemmän kuin heitä on väestössä edustettuina. Jalkapallo globaalina, todella kansainvälisenä lajina on luonnollisesti se laji, johon maahanmuuttajat, niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin, haluavat kiinnittyä. Silloin jalkapallolla ja tässä tapauksessa myöskin Suomen Palloliitolla on tavallistakin suurempi vastuu siitä, millä tavalla tätä asiaa hoidetaan.

Rasismia on esiintynyt suomalaisillakin jalkapallokentillä ja jalkapallokenttien reunoilla ja muissa urheilumuodoissa, ja rasisminvastainen työ, suvaitsevaisuuden lisäämistyö, on erittäin tärkeä osa kotouttamista. Palloliitossa on parasta aikaa meneillään kolme vuotta kestävä suvaitsevaisuushanke yhteistyössä opetusministeriön kanssa. Tällä tähdätään juuri niiden ongelmien poistamiseen, joita on esiintynyt, ja ennen kaikkea sitten suvaitsevaisuuden lisäämiseen ja maahanmuuttajien kotoutumiseen suomalaiseen yhteiskuntaan.

Viime viikolla SLU:n hallitukselle esiteltiin selvitys, joka koski vähemmistöjen ja monikulttuurisuuden tasa-arvoista kohtelua liikunnassa muissa Pohjoismaissa. Se kertoo tietysti sitä faktatietoa, että koska maahanmuuttajien osuus on paljon suurempi muissa maissa, ja muun muassa Ruotsissa on jo kysymyksessä kolmas ja neljäs sukupolvi maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, niin tietenkin kokemukset ovat erilaisia ja menettelytavat ovat erilaisia. Mutta tämä selvityskin kertoo sen, että kyllä meidän panostuksemme myöskin vielä aika vaatimattomia ovat.

Meillähän panostetaan 250 000 euroa vuosittain monikulttuurisen liikunnan edistämiseen ja sitä sitten kanavoidaan eri tavoin. Meillä on kauniita ohjelmia ja tavoitteita myöskin valtakunnan tasolla, mutta kyllä tässä paljon tehostamisen varaa edelleen on. Tällainen seikka tuli esiin, että sisäasiainministeriöstä itse asiassa puuttuu suora linkki liikuntakulttuuriin ja urheilujärjestöihin. Ja koska liikunta- ja urheilujärjestökenttä kansalaisjärjestötoimintona on niin merkittävä, niin varmasti silloin tämä linkki pitäisi jotenkin rakentaa, ettei olisi aina vain välikäsien kautta tämä yhteys mahdollinen.

Henkilökohtainen näkemykseni on, että suomalaisessa liikuntakulttuurissa pitää päästä siihen, että maahanmuuttajataustaiset henkilöt eivät ole enää pelaajia, eivät ole enää osa yleisöä, eivät ole vain osa erotuomareita, vaan että esimerkiksi liikuntajärjestöissä tulevaisuudessa maahanmuuttajien osuuden kaikilla päätöksentekotasoilla, niin kuin naistenkin osuuden, pitää olla vähintään samalla tasolla kuin heidän osuutensa on myöskin harrastajamäärissä. Silloin me olisimme ottaneet pitkän askelen myöskin suvaitsevaisuuden edistämisen ja tasavertaisen kohtelun ja kotouttamisen tiellä eteenpäin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Voisin tässä keskustelun loppupuolella muutaman kommentin lausua vielä esitettyihin puheenvuoroihin.

Jos lähtee loppupäästä liikkeelle, niin ed. Uotilan kanssa voin pitkälti olla kyllä samaa mieltä tästä edellisestä puheenvuorosta. Se oli täyttä asiaa. Tosiaan näillä liikunta- ja kulttuurijärjestöillä on hyvin huomattava rooli tässä integroitumisessa.

Olen itse toiminut pitkään Šakkiliitossa, ja myöskin šakki on sellainen laji, jossa on hyvin paljon maahanmuuttajia. Selvästi enemmän maahanmuuttajat pelaavat myöskin šakkia kuin kantaväestö pelaa suhteessa henkilömäärään.

Täällä on jonkun verran puhuttu myöskin siitä, että ulkomaiseen työvoimaan ja sen käyttöön liittyy ongelmia työehtojen suhteen. Se on kieltämättä totta. Mutta se lähinnä liittyy sen tyyppiseen toimintaan, jossa ulkomaalainen työvoima on tilapäisesti maassa, ja erityisesti silloin, kun taustalla on ulkomainen vuokratyön välittäjäyhtiö.

Näiden asioiden osalta juuri tänään työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli lakimuutosta koskien vuokratyöntekijöiden asemaa, ja valiokunta myös kiirehti sitä, että tiedonsaantioikeutta parannetaan työsuojeluviranomaisten ja veroviranomaisten välillä. Tiedän, että myöskin sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee asiasta esitystä. Tämän tyyppinen lainsäädäntö on erittäin tarpeen erityisesti rakennusalalla, mutta myöskin muilla aloilla on näitä ongelmia havaittavissa. Näissä on myöskin se hankaluus, että kun tällaisia ongelmia on, niin ne helposti leimataan sitten koskemaan myöskin laajemmin ulkomaalaisväestöä, ja sillä saattaa olla negatiivinen vaikutus siihen, miten ylipäätään ulkomaalaiseen työvoimaan suhtaudutaan.

Minun mielestäni nämä ylilyönnit täytyy kyllä kitkeä pois. Asian taustahan on se, että aikoinaan tehtiin väärä päätös siinä, kun uudet jäsenmaat liittyivät Euroopan unioniin: Ei avattu rajoja suoraan mutta avattiin vuokratyön kautta, jolloinka avattiin markkinat näille ulkomaisille vuokratyönvälittäjille, joista, korostan, osa on aivan kunnollista väkeä, mutta joukossa on myöskin sellaisia, jotka pyrkivät tavalla tai toisella hyötymään tästä tilanteesta eivätkä noudata tarpeellisia työehtoja.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi puutun vielä yhteen yksityiskohtaan, joka nousi debatin aikana esille. Siinä mainittiin ammattikorkeakoulujen opiskelijarekrytointipolitiikka ja siihen liittyviä yksittäisiä hankaluuksia muun muassa Ghanasta ja Nigeriasta tulleiden opiskelijoiden osalta. Suomessa on sellaisia ammattikorkeakouluja, jotka hyvin ammattimaisesti rekrytoivat tänne väkeä eri puolilta maailmaa. Ne pystyvät omilla valintakokeillaan ja kokemuksellaan valitsemaan sellaisen väen, joka on todella opiskelemaan tulossa ja jolla on myöskin edellytykset opinnot suorittaa.

Tiedän tämän siitä, että olen itse ollut Hämeen ammattikorkeakoulun Valkeakosken yksikössä, joka toimii pelkästään englanninkielistä koulutusta antavana oppilaitoksena, ja toiminut siellä opettajana ja ollut tekemisissä näitten asioitten kanssa. Mutta valitettavasti kaikkialla muualla asia ei ole yhtä hyvin. Tässä yksinkertainen ratkaisu on se, että lukukausimaksut täytyy ottaa käyttöön EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Sen maksun ei tarvitse eikä se saakaan olla ainakaan alkuvaiheessa sellainen, että se on sama kuin sen opiskelun aiheuttama kustannus, mutta jo pienikin maksu tekee sen, että kaikki sellaiset onnenonkijat, joiden tarkoituksenakaan ei ole opiskella vaan päästä vain muuten tulemaan EU:n alueelle, saadaan kitkettyä sieltä pois.

Kuten täällä aiemmin omassa puheessani ehdotin, niitten opiskelijoitten osalta, jotka nämä lukukausimaksut maksavat ja suorittavat täällä tutkinnon ja jäävät Suomeen töihin, oikeudenmukaista on, että he voivat sitten verotuksessa myöhemmin vähentää ne maksamansa maksut, että he tulevat samaan asemaan kuin suomalaisetkin, jotka tietysti saavat opiskella ilmaiseksi.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toin tämän omassa puheenvuorossani esille, mutta minä samalla toin esille sen, onko meillä nyt näitä koulutuspaikkoja liikaa tässä Suomenmaassa elikkä pitäisikö meidän puuttua myös siihen, onko meillä korkeakouluja liikaa, koska koko ajan, vaikka miten on nyt toivottu ja yritetty saada ulkomailta opiskelijoita, niin tällä hetkellä on kaikesta raapimisesta huolimatta 6 600 paikkaa tyhjinä. Ei ole tulijoita eikä keitä kouluttaa. Meillä ikäluokat pienenevät. Emme me voi lähteä siitä, että me koulutamme ilmaiseksi kaikki ulkomailta tulevat opiskelijat. Opetusministeriön täytyy ottaa tässä asiassa kyllä järki käteen nyt.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Astrid Thorsia siitä, että hän on halunnut olla tämän pitkän keskustelun ajan täällä salissa ilmeisesti aina viimeistä puheenvuoroa myöten.

Keuruun Haapamäellä on yhteiskoulun tiloissa, joissa toimii myöskin yläaste, jossa on tiloja hyvin paljon, 68 neliötä oppilasta kohti, tällä hetkellä myöskin maahanmuuttajien koulutusta. Olen täällä eduskunnassa tehnyt toimenpidealoitteen siitä, että tämän olemassa olevan koulukiinteistön runsaita vapaita tiloja hyödynnettäisiin juuri ulkomailta työperäisen maahanmuuton merkeissä tapahtuvaan kielikoulutukseen ja muuhun koulutukseen, ja Keuruun kaupunki on tässä esimerkillisesti lähtenyt jo alkuun. Toivon, että Haapamäestä kehittyisi kolmen maakunnan, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja myös laajemmaltikin, maahanmuuttajille kielikoulutusta antava koulutuskeskus.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Tässähän on todella käyty pitkää keskustelua maahanmuutosta ja kotouttamisesta. Moni, mukaan lukien ed. Rajamäki, nosti esiin naiset, perheenäidit, moni muu. Olemme samaa mieltä, että kun äiti kotoutuu hyvin, niin lapsetkin kotoutuvat ja pysytään yhteiskunnassa mukana. Nostaisin mielelläni esiin esimerkiksi kotikaupunkini Helsingin Sahrami-päiväkodin, jossa lapset ovat päivähoidossa samaan aikaan, kun äidit osallistuvat kielikoulutukseen. Tämänlainen malli on vapaaehtoisesti tässä kaupungissa yhtenä myönteisenä esimerkkinä.

Debatti tässä loppupäässä on koskettanut ammattikorkeakouluja. Maahanmuuttovirastolla on yhteistyöryhmä nimenomaan muiden viranomaisten kanssa liittyen oppilasvalintoihin. Näitä ongelmia on tässä yhteistyöryhmässä todettu. Toisaalta meillä on — en voi vahvistaa näitä lukuja, mitä ed. Ukkola otti esiin — se tilanne, että ehkä jotkut ammattikorkeakoulut haluavat tietyn määrän oppilaita tiettynä päivänä. Tämä on tällainen insentiivi.

Toisaalta meillä ei tarjota kaikille ammattikorkeakouluopiskelijoille työvoimapalveluja, joita he tarvitsisivat. 28 prosenttia näistä opiskelijoista, jotka opiskelevat ulkomaalaisina meidän ammattikorkeakouluissamme, eivät saa pakollista harjoittelupaikkaa, ja sitten toisaalta on tämä ongelmatiikka maksullisuudesta. En usko itse, että maksullisuus poistaa kaikki ongelmat, vaan täytyy katsoa myöskin, miten esimerkiksi valintakokeita järjestetään ja missä koulutusta tarjotaan ja että tarjotaan myöskin kotimaisia kieliä näille, jotka ovat kansainvälisissä opetusohjelmissa, koska kyllähän on myönnettävä, että näin tilanne ei voi jatkua, että me koulutamme, mutta he eivät sitten halua jäädä tänne.

On hyvä, että niin moni on osallistunut keskusteluun, koska tämä on myöskin tärkeä asia kunnissa ja kuntavaaleissa. Kuitenkin kotoutuminen toteutetaan jossain kunnassa.

Itse myöskin arvostan suuresti sitä työtä, mitä Suomen Liikunta ja Urheilu ja kaikki sen jäsenjärjestöt tekevät, ja voisi leikillisesti kysyä, missä olisimme olleet esimerkiksi Saksa—Suomi-matsissa ilman maahanmuuttajia, muun muassa yhtenä esimerkkinä nostettakoon se esiin.

Yhteisöllisyys, yhdistystoiminta, on myöskin keskeinen. Olisin mielelläni todennut, kun oliko se ed. Kalmari, joka totesi tästä, miten maaseutu muuttuu, että itse olen myöskin vastaavia kokemuksia saanut, että maaseutuelinkeinot eivät pärjäisi ilman maahanmuuttajia. Mutta siinä on maaseudulla nimenomaan sellainen (Puhemies: 3 minuuttia!) yhteisöllisyys valttia, että saadaan usein kotoutettua hyvin paljon. Meillä on parhaita esimerkkejä nimenomaan näistä kunnista.

Toivon, että muutkin meneillään olevat hankkeet, kuten Alku-hanke eli aluehallintohanke, auttavat myöskin ratkaisemaan joitakin yhtälöitä. Toivon myös, että esimerkiksi Paras-hankkeessa, kun se etenee, pääsemme luomaan joitakin seudullisia toimintatapoja, jotka sitten estävät ei-toivottua keskittymistä, ja että voimme todella parantaa kuntien ja työvoimatoimistojen yhteistyötä.

Ed. Perkiö, joka ei nyt ole täällä salissa, peräänkuulutti, (Puhemies: 4 minuuttia!) esitti, kysymyksen kulttuurista. Haluaisin ottaa esimerkkinä esimerkiksi kulttuuriyhdistys Kassandran, joka on foorumi sekä suomalaisille että tänne tulleille. Viime lauantaina oli varsinaisen hieno musiikkiesitys Helsingin yliopiston juhlasalissa, jossa suomalaiset ja tänne tulleet lauloivat yhdessä. Valitettavasti esimerkiksi koulujen mahdollisuus tilata tämmöistä kulttuuria on vähentynyt eräiden onnettomien kannanottojen takia, kannanotot lähinnä Opetushallituksesta.

Sitten mitä tulee joihinkin ed. Rajamäen kommentteihin, niin kokonaisvaltainen maahanmuuttopolitiikka merkitsee myöskin, että ihmisillä on laillisia maahanmuuttoväyliä. Tämä on myöskin tapa estää ihmiskauppaa, että on toiveita päästä laillisesti maahan. Tämä on yksi minun tärkeä asiani. (Puhemies: 5 minuuttia!) Meidän ongelmanamme ei ole laittomasti täällä oleskelevien työnteko, vaan ei-asiallisin ehdoin tehty työ. Tällä tavalla meidän tilanteemme poikkeaa muista maista, emmekä ole vastustaneet sanktioita vaan halunneet varata jäsenmaalle mahdollisuuden erilaisten sanktioiden toimeenpanoon sillä tavalla kuin meille on tähdellistä.

Viimeksi haluaisin sanoa, että en minä vastustanut, ministeri Brax, Prümin sopimusta, vaan minä halusin katsoa tulevaisuutta: miten saamme sen osaksi EU:ta, ja se on nyt näin. (Ed. Rajamäki: Sitähän me teimme.) Olisi ollut muitakin tapoja. En vastustanut Prümin sopimusta. Tämä on väärä tieto, jota jatkuvasti levitätte tästä asiasta.

Lopuksi haluaisin kyllä todeta, että emme saa unohtaa EU:n sisällä myöskään mahdollisuutta nyt tässä uudessa tilanteessa. Esimerkiksi Saksasta siirtyy sadoittain lääkäreitä Tanskaan tällä hetkellä. Luulen että meidän pitää edelleen hyödyntää kaikkia mahdollisuuksia, jotka koskevat esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston toimintaa, eikä unohtaa sitä EU:n sisäistä liikkuvuutta.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on olennainen ero. Ministeri Thors on poikkeamassa EU:n yhteisestä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta, jota on linjattu selkeästi Suomen puheenjohtajuuskaudella ja jota nyt Ranska jatkaa, että nimenomaan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan perustuu myöskin laittoman maahanmuuton torjunta ja tehokkaat palautukset ja takaisinottosopimukset, joita esimerkiksi Ruotsi on tehnyt Afganistanin ja Irakin kanssa.

Nyt tässä on tapahtumassa niin, että tämä tiedän esityksenne, joka eduskunnassa on, tarkoittaa sitä, että mennään niin liberaaliin ja humaaniin järjestelmään, että kaikki saavat oleskelu- ja työoikeudet. Tämä tulee olemaan väärä signaali, ja tulee olemaan todellinen ongelma Suomen kannalta lähiaikoina tämä tilanne, jonka te olette luomassa.

Ja Prümin sopimuksen osalta valitettavan hyvin muistan, miten sitkeästi te nimenomaan vastustitte siihen sopimukseen menoa. Onneksi kuitenkin hallituksen EU-ministerivaliokunta ja eduskunta tukivat sitä, ja saatiin todella sitten joulukuun 5. päivä 2006 Luxemburgissa jopa ennen jopa (Puhemies: Minuutti mennyt!) eräitä perustajamaita nimet paperiin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä uutinen, että 7 000 opiskelupaikkaa on täyttämättä, on elokuun 19. päivältä ja Taloussanomista, että ministerit voivat halutessaan sen sieltä tarkistaa. Ehkä olisi kuitenkin ihan hyvä saada riittävät tiedot.

Minä en tätä lukukausimaksun tuomista EU:n ulkopuolisille opiskelijoille perustele pelkästään näillä ongelmilla, vaan minä perustelen sitä oikeudenmukaisuussyillä siksi, että Suomi on ainut poikkeava maa tässä suhteessa. Jos Ruotsi perii lukukausimaksut kiinalaisilta tai EU:n ulkopuolelta tulevilta, niin miksi meidän pitää sallia sitten vapaa opiskelu?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Puhemies! Niin, sen verran tästä yhtenäisestä EU-politiikasta, että Ruotsi ei todellakaan ole liittynyt mihinkään yhtenäiseen palauttamissopimukseen, vaan kahdella maalla EU:ssa, ei muilla, on palauttamissopimus Irakin kanssa. Me näemme sen tilanteen, että ei ole toimittu solidaarisuuden nimissä. Ja minä toistan sen kantani, että minä en vastustanut, mutta halusin lisäaikaa Prümin sopimuksessa.