Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Budjettikirjasta löytyy maininta: "- - hyvää pesänhoitotapaa kehitetään pesänhoitajien koulutuksella sekä hyvää pesänhoitotapaa koskevien suositusten päivityksellä yhdessä konkurssiasiain neuvottelukunnan kanssa."

Jo parin vuosikymmenen ajan puolueesta riippumatta puheissa luonnehditaan maatamme oikeus- ja hyvinvointivaltiona. Näinhän useimpien kohdalla varmasti onkin, mutta moni kansalainen kokee joutuneensa oikeudettomaan tilaan. Demokratiassa vaaleilla valittu kansanedustaja joutuu jopa näihin hätähuutoihin usein vastaamaan, voimattomuutensa tuntevan, hätääntyneen, oikeudettomaan tilaan joutuneen kansalaisen yhteydenottoon. Varsinkin uutena edustajana joutuu pohtimaan ajatusta, mitä oikeusvaltiossa tapahtuu. Kansanedustaja joutuu hyvin pian toteamaan neuvottomuutensa ja voimattomuutensa. Väistämättä joudumme muodostamaan käsityksemme, onko virka-asemassa ollut lainkäyttäjä oikeassa vai oikeudettomuuttaan valittava osapuoli. Mistä johtuu, että kaikki kansalaiset eivät koe nauttivansa lain suomaa oikeusturvaa?

Oikeusjärjestelmästämme puuttuu perustuslakituomioistuin. Vanhat puolueet ovat olleet haluttomia perustamaan sellaista. Se ei kuitenkaan takaisi oikeusturvan toteutumista välttämättä, sillä viroissa olevat käyttävät helposti toimivaltaansa jokaisen oikeusasteenkin tekemissä ratkaisuissa.

Arvoisa puhemies! Oikeusjärjestelmässämme laillisuusvalvontaa suorittavat oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Tuntiessaan joutuneensa oikeudettomaan tilaan kansalainen voi kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle. Viime vuosikymmenten aikana oikeusasiamiehelle jätetyistä kanteluista jopa 90 prosenttia on johtanut ei anna aihetta -päätökseen. Hyvä tietenkin, jos moitittavaa ja tuomittavaa ei ole. Kuitenkin saamme toistuvasti langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta.

Vuonna 2010 oikeusasiamiehelle jätettiin 4 360 kantelua, joista uusia oli 4 079. Oikeusasiamies antoi 49 huomautusta, lausui käsityksensä 667 kertaa, teki 20 esitystä, ja 46 kertaa viranomainen korjasi virheensä kuultuaan, että hänestä oli tehty kantelu. Ratkaisut osoittavat, ettei viranomaistoiminnasta jätetty kantelu ole johtanut kertaakaan syytetoimiin, mutta kuten sanoin, langettavia tuomioita meille tulee juuri ihmisoikeustuomioistuimesta. Herää kysymys, onko Suomen kansan lautamiesjärjessä pysyvä vika vai pitäisikö ratkaisuntekijöiden puolueettomuus kyseenalaistaa. Miksi niin moni kokee joutuneensa ulos oikeuksistaan? Tieto lisää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puoleen kääntyneiden joukkoa.

Vaasan hovioikeuden arvostettu ex-presidentti Erkki Rintala kirjoitti Helsingin Sanomissa 6.8.2010 kiinnittäen huomion juuri näiden Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamien langettavien päätösten lisääntymiseen. Hän ottaa esille monia vakavia ajankohtaisia epäkohtia ja perää muun muassa hallintovallan ja tuomiovallan eriyttämistä sekä tuomarikoulutuksen tason kohottamista. EU:n oikeusasiamiehenäkin toiminut ex-kansanedustaja Jacob Söderman jätti kirjoituksen perusteella kirjallisen kysymyksen otsikolla "Oikeuslaitoksemme vakavat epäkohdat". Toukokuussa Itä-Suomen yliopistossa hyväksyttiin Zacharias Sundströmin rikos- ja prosessioikeuden alaan kuuluva, tuomarin harkintaa rikosasiassa käsittelevä väitöskirja "Oikeuslaitos suosii tutkitusti valtiota".

Arvoisa puhemies! Yrittäjät, nuo maamme ansiokkaat puurtajat, häviävät automaattisesti juttunsa valtiota vastaan, ihmettelee monessa liemessä keitetty asianajaja Sundström. Hän laskee, että yrittäjän voittoprosentti jutuissa valtiota vastaan jää alle 5:n.

Eräs huomattava ja erittäin suurta joukkoa huolestuttava asia on konkurssipesien omaisuuden realisointia koskevan valvonnan puute. Käytännössä valvontaa ei ole lainkaan, mitä perustelen seuraavasti. Vanhin tiedossani oleva ja edelleen riidanalainen konkurssi alkoi vuonna 81 eli yli 30 vuotta sitten. Voimmeko puhua omatunto puhtaana oikeus- ja hyvinvointivaltiosta? Annammeko oikeusvarmuudelle oikean merkityksen?

Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutisissa 2002 siitä, että tuomioistuin on alistettu poliittisen valtaeliitin alaisuuteen. Niiden kansalaisten, joiden kohdalla oikeusvarmuus on jäänyt toteutumatta, elämä voi olla tuskallista, kun heitä usein vielä ylenkatsotaan ja syyllistetään loppuelämän ajan. Meidän tulee huolehtia oikeushallinnon palvelukseen kouluttautuvien saaman opetuksen tasosta ja eriyttää lainsäädäntövalta ja tuomiovalta toisistaan. Näihin ongelmiin kiinnittivät huomionsa edellä mainitsemani, pitkään lainkäyttäjänä toimineet Rintala ja Söderman. Lisäksi voimassa olevien lakien tinkimätön tulkinta ja noudattaminen vähentäisivät kanteluiden määrää, tuomioistuinten työtä ja jutturuuhkat purkautuisivat, samoin tarve viedä juttuja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi ja koko Euroopan ihmeteltäväksi.

Oikeusvarmuuden vaarantumisen syyksi ei kelpaa henkilöstöpula. Oikeamielinen asioiden käsittely vähentää valituksia ja juttujen käsittelyn venymistä. Rahapula ei saa johtaa oikeusvarmuuden heikentymiseen.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2012 talousarvioesityksessä hallitus panostaa sekä oikeusministeriön hallinnonalalla että poikkihallinnollisesti talousrikollisuuden torjumiseen. Harmaan talouden torjuntaan tuleekin panostaa, sillä talousrikollisuus Suomessa on valitettavasti hyvin pitkälle kansainvälistynyttä toimintaa, joka entisestään hankaloittaa muun muassa rikosten tutkimista.

Hallitusohjelmassa sovitun mukaisesti harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan on osoitettu kehyskaudella lisämäärärahaa 20 miljoonaa euroa. Syyttäjät, tuomioistuimet ja ulosoton erikoisperintä saavat 5 miljoonaa euroa vuosittain. Tämä tekee mahdolliseksi kohdentaa talousrikosasioiden käsittelyyn näillä sektoreilla noin 40 virkamiestä. Oikeusprosessin kokonaiskeston lyhentämiseksi on lisäpanostuksen avulla tavoitteena puolittaa esitutkinnassa odottava vanha, tällä hetkellä noin 2 000 juttua käsittävä juttukanta. Näin harmaan talouden aiheuttamia kilpailuhaittoja torjutaan tehokkaammin erityisesti rakennus-, ravintola- ja kuljetusaloilla, joilla harmaata taloutta eniten esiintyy.

Arvoisa puhemies! Poliisin näkökulmasta katsottuna harmaa talous ja talousrikollisuus on yksi vaikeimpia rikollisuuden muotoja sekä todeta että tutkia. Näin ollen pidän oikeanlaisena kehityksenä sitä, että harmaan talouden torjuntaan poliisille ehdotetaan 5,6 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Tämän lisärahoituksen ansiosta talousrikollisuutta onnistutaan paremmin torjumaan reaaliaikaisesti. Poliisille annettava lisärahoitus mahdollistaa sen, että talousrikosten tutkinta-aikoja voidaan lyhentää ja avoinna olevien harmaaseen talouteen liittyvien juttujen määrää voidaan vähentää. Ajatuksena olisi nimenomaan se, että takaisin saadun talousrikoshyödyn määrä kasvaisi. Voin todeta, että tämä poliisille ehdotettu 5,6 miljoonan euron lisärahoitus tulee varmasti maksamaan itsensä moninkertaisesti takaisin.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden alusta kotitalousvähennyksen maksimimäärä ollaan pudottamassa 3 000 eurosta 2 000 euroon. Tämä kotitalousvähennyksen muutos tulee varmaan vaikuttamaan harmaan talouden määrän lisääntymiseen. Olen kuitenkin tyytyväinen, että harmaan talouden torjunta otetaan maassamme vakavasti, sillä muutenhan katsoisimme kreikkalaisia silmästä silmään samassa pelastusveneessä.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan ensin iloisilla asioilla: Haluan olla iloinen siitä, että lapsiystävälliseen avioeroihin liittyvään sovittelumalliin, niin sanottuun Follo-malliin, tässä annetaan rahaa 900 000 euroa tämän hetken tiedon mukaan. Se on hieno asia, koska se on lapsiystävällistä ja se on pehmeämpää kuin niin sanottu kova oikeudenkäynti.

Mutta: Haasteita on siinä, että tällä hetkellä, valitettavasti, meillä ei ole Suomessa tasapuolista ja tasalaatuista järjestelmää koko valtakunnassa. Sen lisäksi valitettavasti sukupuolien välinen ero on räikeä, puhutaan sitten tästä sovittelusta tai lastenvalvojan luona asioinnista taikka jopa oikeudessa käytävistä riidoista. Nyt kun tähän rahoitusta annetaan, nähdäkseni pitää pitää huolta, että oikeusministeriön toimialan lisäksi myös kunnalliset viranomaiset koulutetaan ja heille annetaan rahoitusta, jotta heillä olisi riittävästi valmiuksia huolehtia tasapuolisuudesta ja tasalaatuisuudesta. On sitten kyse isästä tai äidistä, joka vieraannuttaa lapsia siitä toisesta osapuolesta, se on ehdottomasti kriminalisoitava teko. Sitä se ei Suomessa vielä ole, se ei ole rikos, mutta monissa muissa maissa on. Siinä on työmaata.

Arvoisa herra puhemies! Harmaan talouden torjuntaan ja samalla talousrikollisuuden torjuntaan satsataan kiitettävästi. Näin pitääkin olla. Osa talousrikollisuudesta on järjestäytynyttä rikollisuutta, ja osa tästä järjestäytyneestä rikollisuudesta on niin sanottujen liivijengien tekemää, puhutaan rikollisjärjestöistä, muun muassa Helvetin enkelit, Cannonball. Tällä hetkellä meillä ei ole lakia, joka kieltäisi näiden järjestöjen toiminnan tai sanktioisi ankarammin näiden tekoja, muuten kuin ainoastaan silloin, kun saadaan näytettyä toteen, että henkilöt toimivat rikollisjärjestön jäseninä ja rikollisjärjestön tehtävissä. Väitän, että yhteiskuntamme saisi paljon, todella paljon, säästöjä, mikäli tällaiset EU-kriteerien mukaiset rikollisjärjestöt kokonaan kiellettäisiin Suomessa. Valitettavasti se ei riitä, kun hallitusohjelmassa todetaan järjestäytyneestä rikollisuudesta, että selvitetään erityislain tarve, vaan tällaiset järjestöt pitää kokonaan kieltää. Väitän edelleen, että taloudelliset vaikutukset ovat hyvin suuria, kun tällaiset järjestöt saadaan kiellettyä.

Lopuksi haluan vielä todeta hallitusohjelmassa ja budjetissa olevista maininnoista, kun väitetään, että siitä tulee säästöjä, kun vankiloista, suljetuista laitoksista, siirretään asiakkaita tai vankeja avolaitoksiin. No, näinhän se varmaan on Risen budjetin osalta. Mutta mietitäänpä taparikollista tai vaikka jotain vakavaa rikollista, joka tekee jatkuvasti rikoksia: kuinka paljon hän yhteiskunnalle vapaana ollessaan maksaa? Hän maksaa todella todella suuren summan. Sen lisäksi hän aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä. Tästä on hyvä esimerkki sakon muuntorangaistuksen poistaminen. Väitetään, että sillä saadaan säästöjä aikaan. Pikemminkin väitän, että sillä saadaan paljon enemmän kuluja aikaan, sillä saadaan paljon enemmän inhimillistä kärsimystä aikaan sekä oikeudentunto häviää. Siinä mielessä ei voi ajatella niin yksioikoisesti, että tietyt toimenpiteet, jotka säästävät vaikka oikeusministeriön kuluja, vähentäisivät yhteiskunnan kuluja. Tässä mielessä olen hyvin skeptinen ajatuksista, että vankeja entistä enemmän siirretään avolaitoksiin. Se ei ole edes kansan oikeudentajun mukaista.

Arvoisa puhemies! Katson kuitenkin, että tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa hallitus on tehnyt sen, minkä on voinut, näin rahallisessa mielessä, ja toivon, että vielä jatkossa pystyttäisiin näihin kriminaalipoliittisiin asioihin puuttumaan enemmän myös talouden suunnalta ja panostamaan niihin. Se säästäisi koko yhteiskunnan kärsimyksiä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun etsimällä etsii, niin löytää jotain positiivistakin budjettikirjasta, ja kun on rehellinen mies, niin kuin keskustan edustajat kaikki ja kaikki kansanedustajat täällä ovat rehellisiä ihmisiä, niin yksi positiivinen viesti täältä löytyy: se on harmaan talouden torjunnan reilun miljoonan euron lisäys. Kaikki se työ, mikä pystytään tekemään harmaan talouden torjumiseksi, on aivan oikein ja hyvää, ja tässä täytyy antaa tunnustus. Tosin on heti muistettava perään se, että poliisien määrärahoja leikataan erittäin voimakkaasti, erittäin voimakkaasti. Se, missä määrin poliisit sitten tuolla maaseudun syrjäkylillä näkyvät, on iso kysymys. Itse olisin ollut kannustamassa sentapaisiin ratkaisuihin, joita Pohjois-Karjalassa kokeiltiin, eli putkavartiointi oli ulkoistettu, nythän se on ollut pakko lopettaa. Se olisi säästänyt poliisin voimia oikeisiin poliisitöihin. Se oli aivan järkevä ratkaisu, mutta jostakin syystä sitä ei nyt sitten voitu viedä eteenpäin ja poliisit sitten vahtivat siellä maaseudulla putkassa olevia henkilöitä.

Mutta on heti perään kyllä esitettävä vakava huoli. Nyt näyttää siltä, että koko Pohjois-Karjalan maakunta on tilanteessa, jossa on esitettävä huolestunut kysymys siitä, onko valtio vetämässä kaikki työpaikkansa sieltä pois. Toissapäiväinen sanomalehti Karjalainen kirjoitti, että Vankeinhoitolaitoksen menojen osalta Rikosseuraamuslaitos joutuu säästämään 16 miljoonaa ja Pohjois-Karjalassa olevat Pyhäselän ja Juuan vankilat ovat lakkautuslistalla. Jälleen kerran on iso uhka, että valtion työpaikkoja otetaan. Keskittämispolitiikka, joka on tällä hallituksella se keskeinen lähtökohta, näyttää johtavan siihen, että nämäkin vankilat ovat lakkautusuhan alla. Tämä on kyllä erittäin, erittäin huolestuttava asia. Toivottavasti tässä nyt järki voittaa ja hallitus lisäbudjeteissa osoittaa määrärahoja. En tiedä, minne vangit laitetaan jatkossa, jos vankiloita pannaan kiinni, tuleeko laajoja avovankiloita, että vangit ulkoilevat väestön keskuudessa ja joku niitä siellä seuraa, vai mitenkä tämä homma toteutetaan, koska vankilat ovat käytännössä täynnä. Tämä yhtälö ei minusta toimi lainkaan, ja näinkin mittava, 16 miljoonan, säästötavoite Rikosseuraamuslaitokselle on todella suuri. Ylijohtaja onkin todennut, että näin suuria säästöjä ei saada millään muulla kuin vankiloitten kiinni laittamisella.

Markkinaoikeuden määrärahojen osalta on todettava se, että ne ovat kyllä niukat. Kun markkinaoikeuksissa käsittelyajat ovat erittäin pitkiä — nyt sinne on tulossa uusia merkittäviä tehtäviä, puolustusmateriaalihankintoja koskeva direktiivi hyväksyttiin täällä salissa, niin sanottu putu-laki, muutama aika sitten — on arvioitu, että markkinaoikeuden työt lisääntyvät myös tämän lain tulon jälkeen, ja ei ole kenenkään etu se, että markkinaoikeudessa asioitten käsittely pitkittyy entisestään.

Erittäin suuri huoli on Pohjois-Karjalan maakunnasta sen takia, että sieltä on jo lakkautettu vastaanottokeskukset, prikaati on lakkautusuhan alla, onko vankilatkin menossa kiinni, eli tämä näyttää olevan jatkumoa, jolle ei vielä loppua ole näkyvissä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen lainsäädännön ja muunkin säädöstön säädöshuolto kuuluu vissiltä osalta oikeusministeriölle. Ymmärrän niin — käytän toistamiseen sanontaa "vissiltä osiltaan" — että myöskin sen prosessin, sen säädösten valmisteluprosessin, varmistaminen vastaa erillisen lainsäädännön velvoitteita ja edellytyksiä. Myöskin siitä huolenkanto tietyiltä osin, vissiltä osin, ymmärtääkseni kuuluu oikeusministeriölle.

Euroopan kriisimaiden, eurokriisimaiden, tilanteen hoitaminen ja meidän suomalaisten ja Suomen osallistuminen tuon kriisin erilaisiin ratkaisuihin on johtanut siihen, että lainsäädäntö ja lainsäädännön valmistelu on kyllä monin osin huteralla pohjalla. Huippuna mielestäni kaikessa tässä, ihan viimeisimpänä sellaisena, on se prosessi, jolla väliaikaisen kriisirahaston ERVV:n päätökset tehtiin. Kun asia syyskuussa täällä esiteltiin, valtiovarainministeri sanoi yksiselitteisesti, että 14 miljardin euron katto koskee nimenomaan sekä sitä takuupääomaa että myöskin siitä seuraavaa korkoa. Meni kuukausi, siinä välissä eduskunta sääti lain tuossa uskossa, meni kuukausi, ja sen jälkeen ylijohtaja Hetemäki kertoi, että ei, kyllä ne korot tulevat sen 14 miljardin euron päälle. Seurasi keskustelu, jonka lopputulos oli se, että myöskin valtiovarainministeri Urpilainen — käyttäessään puheenvuoron täällä eduskunnassa pääministeri Kataisen ilmoituksesta, joka koski sitä edeltäneen huippukokouksen saavutuksia — siinä yhteydessä marraskuun lopulla totesi selvästi sitten hänkin, että todellakin 14 miljardia erikseen ja korot erikseen. Laki oli täällä kuitenkin jo päätetty.

Kun sitten tarkastusvaliokunta, talousvaliokunta ja lakivaliokunta käsittelivät tätä taakse jäänyttä lainsäädäntöä, nämä kaikki totesivat, että lain pykälä ja perustelut eivät ole samaa puuta, näiden välillä on vissi epäjohdonmukaisuus. Päädyttiin tilanteeseen, jossa tämän lainsäädännön oikeustila ei ollut kunnossa. Normaalioloissa kai pitäisi, kun tuo tunnustetaan ja todetaan, ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin asiain oikeustilaan palauttamiseksi lain mukaiselle tasolle. Näin ei ole kuitenkaan menetelty. Jo siis lokakuussa todettiin tämä virhe, nyt eletään joulukuuta, joulukuun puoltaväliä, välillä tässä on joulu, tulee tammikuu, sitten eduskunta kokoontuu helmikuussa. Syntyy tilanne, jossa vähintäänkin todella monta kuukautta menee aikaa, ennen kuin ilmiselvä virhe aiotaan hallituksen puolelta korjata.

Minulle on vieläkin vähän epäselvää, aikooko hallitus ihan oikeasti ylipäänsä tätä virhettä korjata. Olen kyllä ymmärtänyt, että sen tapainen lupaus on annettu. Minusta oikeusministeriön ja viime kädessä kyllä eduskunnan itsensäkin pitää tällaisissa asioissa huolehtia siitä, että lakien oikeustila on kaikin tavoin kunnossa.

Vähän samanlainen epäselvyys on nyt syntymässä sitten tämän EVM:n, Euroopan vakausmekanismin, uuden pysyvän kriisirahaston, osalta. Kun huippukokous asiasta päätti viime viikonlopun aikana, Suomessa julkisessa keskustelussa päähuomio on kiinnittynyt siihen, missä järjestyksessä, enemmistöpäätökselläkö vai yksimielisellä päätöksellä, EVM:n rahaa jaetaan, kun sitä jotkut aikanaan tarvitsevat. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että tuossa huippukokouksessa tosiasiassa sovittiin myöskin siitä, vis-sillä alaviitteellä — tai ei sovittu, vaan avattiin ovi sille mahdollisuudelle — että EVM:n ja ERVV:n yhteenlasketut vastuut, joista on tähän saakka kaikissa eduskunnassa käsittelyssä olleissa asiakirjoissa todettu, että niitten yhteinen katto on 500 miljardia euroa... Nyt kuitenkin huippukokous hyväksyi 39 artiklan, jonka artiklan hakasulkeissa sanotaan seuraavalla tavalla: "Siirtymäkaudella, joka kattaa heinäkuussa 2012 alkavan ja ERVV:n täydelliseen lakkauttamiseen päättyvän jakson, EVM:n ja ERVV:n konsolidoitu lainananto ei saa ylittää 500 000 miljoonaa euroa - -." Tässä vielä johdanto lähtee siitä, mitä Suomenkin eduskunta on eri vaiheissa päättänyt ja todennut, että 500:aa miljardia ei saa ylittää. Mutta sitten lause jatkuu pilkun jälkeen: "- - sanotun kuitenkaan rajoittamatta enimmäislainanantokyvyn tarkastelemista säännöllisin väliajoin uudelleen - - mukaisesti."

Elikkä vaikka sanotaan tuo 500 miljardia, niin sitten kuitenkin todetaan, että tuo raja ei saa estää kuitenkaan sitä, etteikö tuota lainanottokykyä voitaisi säännöllisin väliajoin tarkastella. Tämän kerron sen takia, että julkisuuteen on tullut se kuva, että se 500 miljardia on se ehdoton katto. Mutta niin kuin todetaan, tämä sopimuskin itse asiassa, sen hakasulkeissa, avaa vähintäänkin poliittisen käytävän mennä sille suunnalle, jolla suunnalla sitten itse asiassa nämä kaksi rahastoa voivat olla yhtä aikaa voimassa ja ne vastuut olla paljon enemmän kuin se 500 miljardia.

Huomasin äsken presidenttiehdokkaitten keskustelun, jossa presidenttiehdokas Niinistö korosti, että ylipäänsä EVM:ään lopullisen kannan muodostaminen ei ole mahdollista niin kauan kuin tämä asia on auki, niin kauan kuin on epäselvää, onko se ehdoton katto se 500 miljardia vai voivatko EVM:n 500 miljardin ja väliaikaisen kriisirahaston 440 miljardin suuruiset vastuut olla yhtä aikaa voimassa.

Arvoisa puhemies! Tämä EVM:ää ja ERVV:tä koskeva esimerkki ei ole vielä täällä eduskunnassa lopullisesti päätetty. Tämä on toisenlainen tilanne kuin ERVV:stä, väliaikaisesta rahastosta, tehty lainsäädäntö. Siinä sekä pykälät että perustelut ovat selvästi eri puuta ja ne eivät ole sopusoinnussa keskenään, ja se pitää korjata.

Tämä toinen esimerkki oli esimerkki sitä varten, että tässä uhkaa syntyä samanlainen tilan- ne: mennään eteenpäin, viedään EVM:ää ja ERVV:tä rinta rinnan ilman, että on tarkkaa tietoa siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, minkä suuruiset vastuut voivat näistä asioista tulla.

Arvoisa puhemies! Minun toivomukseni siis on, että oikeusministeriö osaltaan valvoo entistä tarkemmin ei vain säädöshuoltoa olemassa olevien, voimassa olevien, säädösten osalta vaan myös niitä valmisteluprosesseja, joiden valmisteluprosessien kautta esitykset tulevat eduskuntaan ja kansanedustajien tietoon ja joiden valmisteluprosessien kautta myöskin suuri yleisö saa tietoa valmisteilla olevista asioista.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontaloudessa on kysymys kansallisesti isoista asioista. Usein joutuu kuitenkin hämmästelemään, kuinka heppoisin perustein kaikesta huolimatta toimitaan. Johtuneeko se siitä, että monissa tapauksissa vastuu näyttää hämärtyneen? Valtiontalous on tiukoilla, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Taloutta tasapainotettaessa otetaan käyttöön usein liian kaavamaiset tavat, ja mikä pahempaa, joskus hankkeet perustuvat puutteellisiin ja jopa tarkoitushakuisiin laskelmiin.

Yhtenä esimerkkinä olen käyttänyt vireillä olevaa hanketta: hovi- ja hallinto-oikeuksien määrän vähentämistä. Etukäteen päätettiin siis, että kustannuksissa pitää säästää. No, sehän sinällään on kyllä hyvä tavoite. Tässäkin tapauksessa kävi kuitenkin niin, että mututuntuman perusteella etukäteen arvioitiin, ja käytännössä siis päätettiin, että oikeuksien määrää vähentämällä päästään säästöihin. Sitten tehtiin töitä asetetuista ennakkoasenteista lähtien, laadittiin selvitys, joka palvelee asetettua päämäärää.

Esimerkiksi Kouvolan ja Kuopion hovioikeuksien yhdistämisestä on laskettu saatavan 270 000 euron säästöt vuositasolla. Laskelma on kuitenkin puutteellinen, sillä siitä puuttuu merkittäviä kustannuseriä. Ei ole huomattu tai haluttu huomata, että samalla palkat, päiväraha- ja avustajapalkkiot lisääntyisivät Kouvolan hovioikeudesta saamieni tietojen mukaan noin 540 000 euroa. Näin suuri ja merkittävä kustannuserä puuttuu täysin näistä laskelmista. Oikea lopputulema on siis kustannusten lisääntyminen. Mennään sananmukaisesti ojasta allikkoon.

Hovi- ja hallinto-oikeuksia yhdistämällä tavoitellaan kustannussäästöjä, ja niitä on kyllä mahdollista saada oikein toimimalla muun muassa kiinteistökulujen osalta. Tässä mainitussa esimerkkitapauksessa voitaisiin toimia niin, että hovi- ja hallinto-oikeudet Kouvolassa siirrettäisiin yhteisiin toimitiloihin, samoin voitaisiin menetellä myös Kuopiossa. Tämän menettelyn seurauksena kummankin oikeuden palvelut säilyisivät niin Kuopiossa kuin myös Kouvolassa. Samalla säästettäisiin kuitenkin toimitilakustannuksissa. Myös henkilökunnan osalta tulisi hieman säästöjä, ja mikä tärkeintä, kustannukset eivät lisääntyisi vaan tulisi ihan oikeita säästöjä, ei kuitenkaan nopeasti, sillä niin tässä kuin monissa muissakin tapauksissa toimitilojen yhdistämistä hidastavat pitkäaikaiset vuokrasopimukset ja uuden toimitilan rakentamistarpeet. Säästöt siis tulisivat pitkällä aikavälillä.

Arvoisa herra puhemies! Esille tuomani oikeusistuinten yhdistämisselvitys on siis puutteellinen, eikä se ole mitenkään ainutkertainen esimerkki. Mikä siis ratkaisuksi? Vastaan, että pitäisi olla sellainen puolueeton taho, joka ennen päätöksentekoa tarkistaisi tehtyjen selvitysten ja suunnitelmien paikkansapitävyyden. Entä mikä se elin sitten voisi olla? Mielestäni Valtiontalouden tarkastusvirasto voisi selvittää etukäteen hankkeiden järkevyyden, ei vain jälkikäteen. Näin välttyisimme virheratkaisuilta. Nyt on liian usein niin, että jälkikäteen todetaan, että pieleen meni mutta asia jää silleen. Niin ei voi olla, virheet pitää ennakoida ja estää.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustaja Tossavaista hyvästä puheenvuorosta.

Oikeusministeriön asettama toimikunta ehdottaa hovioikeuksien määrän vähentämistä yhdellä ja hallinto-oikeuksien määrän vähentämistä kahdella. Perustelujen mukaan tuomioistuinten tulisi olla asia- ja henkilöstömääriltään mahdollisimman samankokoisia, jotta niillä olisi yhtäläiset edellytykset ratkaista maan eri alueilla asuvien asiat mahdollisimman laadukkaasti, nopeasti ja kohtuullisin kustannuksin. On aiheellista kysyä, miksi tuomioistuinten pitäisi olla samansuuruisia. Eihän samansuuruisuusvelvoitetta ole minkään muun palvelun tai toiminnan kohdalla, joten on vaikea ymmärtää, miksi näin pitäisi olla tuomioistuinten kohdalla. Rakentavasti ajatellenkin samansuuruisuuspäämäärä vaikuttaa omituiselta ja sitä ei voi perustella ainakaan tuomioistuimen toimivuuden kannalta, vielä vähemmän sitä tarvitsevien kansalaisten kannalta.

Toimikunnan esiin nostamat kohtuulliset kustannukset ja maantieteellinen tarkoituksenmukaisuus ja saavutettavuus ovat myös mielenkiintoisia tarkastelukohteita. Hovioikeuksilla ja hallinto-oikeuksilla on tässä suhteessa merkittäviä eroja, jotka täytyy lopullista päätöstä tehtäessä ottaa huomioon. Hallinto-oikeuksien sijainnilla ei tosiasiassa ole niin suurta merkitystä kuin hovioikeuksien sijaintipaikkakunnalla, sillä hallinto-oikeuksien oikeudenkäynti on pääasiassa kirjallista. Sen sijaan hovioikeuksien sijainnilla on sekä asianosaisten että valtion kannalta merkittäviä kustannusvaikutuksia johtuen siitä, että suullinen käsittely toimitetaan nykyisin noin 40 prosentissa tapauksista. Näin ollen asianosaiset, heidän avustajansa, todistajat ja muut kuultavat tai hovioikeuden jäsenet sekä esittelijät matkustavat. Tällöin on suuri merkitys sillä, millaiset etäisyydet tuomiopiirin eri osista on hovioikeuspaikkakunnalla.

Arvoisa puhemies! Tämä toiminnallinen ja tosiasiallinen ero hovi- ja hallinto-oikeuksien välillä täytyy vakavasti ottaa huomioon, eikä se saa jäädä keinotekoisen samansuuruisuustavoitteen varjoon. Sellainen ratkaisu, jossa maan sisäosat ja itäosat jäisivät ilman hovioikeutta, on epärealistinen ja kustannusvaikutuksiltaan menoja lisäävä, sillä niin massiivista tulisi asianosaisten matkustaminen olemaan. Kustannuksia tulisi lisää sekä valtiolle, tosin eri momenteille, että kansalaisille, puhumattakaan siitä, että kaikkien osapuolten saaminen hovioikeuteen tulisi pitkien matkojen takia käytännössä usein jopa mahdottomaksi.

Suomen Asianajajaliiton Itä-Suomen osasto on laatinut selvityksen, jossa on laskettu, kuinka paljon asianajokustannukset kasvaisivat nykyiseen verrattuna siinä tapauksessa, että hovioikeus ei enää sijaitsisi Itä-Suomen keskeisimmässä paikassa, Kuopiossa. Lisäkustannukset tulisivat olemaan yli 1,3 miljoonaa euroa vuodessa. Niistä valtaosa tulisi oikeusapukustannuksina valtion maksettavaksi. On olemassa siis selvä uhka sille, että säästöjä hakiessa tuleekin merkittäviä lisäkuluja sen lisäksi, että oikeuspalveluiden saatavuutta heikennetään merkittävästi Itä-Suomessa.

Jos toimikunnan esitys toteutuu, seuraa siitä varmuudella samankaltaisia negatiivisia kerrannaisvaikutuksia ammattihenkilöstön saatavuuteen kuin lyhytnäköisestä ja selvästi virheellisestä hammaslääketieteen koulutuksen lakkauttamisesta aikanaan Kuopiosta. Kuopiossa sijaitseva hovioikeus on todellisuudessa myös vahva koulutusorganisaatio, joka kouluttaa käräjäoikeuksien tuomareita koko Itä-Suomen alueelle. Mikäli hovioikeus siirretään pois Kuopiosta Etelä-Suomen rannikon läheisyyteen, seuraa siitä se, että pätevien tuomareiden saaminen ja sitouttaminen Itä-Suomen käräjäoikeuksiin vaikeutuu merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön asettama toimikunta teki sinänsä hyvää työtä, mutta ilmeisesti kiireestä johtuen työ sisälsi selviä virhearvioita niin henkilöstömäärien kuin myös tulevien tilatarpeiden ja investointien suhteen. Toivottavasti nämä virheellisyydet otetaan vakavasti, sillä niillä on selvästi ollut toimikuntaa ja sen ratkaisua ohjaava vaikutus.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, kun me asetamme työryhmiä selvittämään jotakin asiaa, niin hyvän hallintotavan ehdoton vaatimus on se, että toimikunnan koostumus on tasapuolinen ja alueellisesti kattava. Oikeusministeriön asettamassa toimikunnassa ei ollut lainkaan varsinaisen Itä-Suomen edustajaa. Ehkä tämä on osaltaan johtanut niihin virhearvioihin, joita toimikunta loppuraportissaan esittää.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Markkinaoikeus käsittelee vuosittain noin 700 riita-asiaa, joissa yleensä taustalla on se, että julkinen viranomainen, julkisyhteisö, on kilpailuttanut hankinnan. Vaikka näiden hankintojen raja-arvoja on tuntuvasti nostettu, kuitenkin markkinaoikeuteen tulevien asioiden määrä on pysynyt ennallaan, ja kun itse asiassa markkinaoikeuden toimialaa, kuten täälläkin on todettu, on lainsäädännöllä laajennettu, on oletettava, että näiden riita-asioiden määrä on jatkossa korkeampi kuin nykyisin.

Viime vuosina on selvästi havaittu, että yritykset, jotka ovat hävinneet esimerkiksi aikaisemman sopimuksen kilpailutuksen perusteella, ovat ryhtyneet käyttämään valitustietä oman liiketoimintansa jatkamisen tai kilpailijan liiketoiminnan häiritsemisen tarkoituksessa. Kun markkinaoikeuden valitus ei ole kovin kallis, tämä on tehokas toimenpide, ja kun valitusten käsittelyaika on noin yhdeksän kuukautta, tällä on monesti aikaansaatu merkittävää vahinkoa, koska uuden tarjouskilpailun järjestäminen tai muut asiaan liittyvät tulevat sitten kaikkien osapuolten, jotka ovat mukana, maksettavaksi. Kun useimmissa tapauksissa on myös selkeästi nähtävissä, että valituksen tarkoitus ei ole muuttaa tehtyä hankintapäätöstä vaan aikaansaada edellä mainittu tilanne, on syytä pohtia, onko lainsäädäntö ajanmukainen ja tulisiko jotain tehdä.

Vuosittain yksi käsittelijä pystyy ratkaisemaan noin 25 riita-asiaa, jolloin yhden päätöksen kustannukseksi tulee noin 3 500 euroa. Kaiken kaikkiaan on arvioitu, että näillä valitusmaksuilla voidaan kattaa vain muutama kymmenen prosenttia todellisista kustannuksista. Itse asiassa markkinaoikeus on joutunut tilanteeseen, jota ei varmaan alun perin ajateltu, kun hankintalakia Euroopan unionin pyynnöstä sovellettiin Suomen oikeuskäytännössä. Olisi syytä pohtia, voitaisiinko markkinaoikeudessa ottaa käyttöön liiketaloudellisesti järkevämpi ratkaisu — esimerkiksi selkeissä yksittäisissä asioissa, joissa on nähtävissä, että valitusperustetta ei todellisuudessa ole, voitaisiin antaa nopeampi tuomio — tai että markkinaoikeuden valituskustannuksia siirrettäisiin asiakkaiden maksettavaksi vaikkapa täysimääräisesti, jolloin ainakin osa aiheettomista, tarkoitushakuisista valituksista jäisi syntymättä.

Asialla on merkitystä, koska yhä suurempi osa hankinnoista euromääräisesti näyttää tietyillä toimialoilla tulevan valituksen alaiseksi, ja laki sinänsä on sellainen, että vaatii hankintakilpailun tekijältä ja siihen osallistuvalta varsin suurta huolellisuutta, ja tällöin vain oikeastaan valitus on mahdollinen ja menestyvä, kun näissä muotoseikoissa on tapahtunut virhe.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On mukava näin iltamyöhällä huomata, että hallituspuolueiden edustajilla ja oppositiopuolueiden edustajilla alkaa olla samanlaisia näkemyksiä joistakin asioista. Nimittäin hovi- ja hallinto-oikeuksien määrää ollaan karsimassa siten, että hovioikeuksien määrää vähennetään yhdellä ja hallinto-oikeuksien määrää kahdella. Hallituksen suunnitelmien mukaan Itä-Suomen hovioikeus Kuopiossa ja Kouvolan hovioikeus yhdistettäisiin, samoin kuin myös Kouvolan ja Kuopion hallinto-oikeudet yhdistettäisiin sekä myös Oulun ja Rovaniemen hallinto-oikeudet. Myös alueiden rajoja tarkistettaisiin uudistuksen myötä.

Näillä vähennyksillä on suuri vaikutus niihin paikkakuntiin, joista oikeus lakkautettaisiin. Juridista osaamista vähenee paikkakunnilta, ja näiden paikkakuntien ammattirakenne yksipuolistuu. Hallituksen saamassa selvityksessä ei ole laskettu riittävän tarkkaan kaikkia kuluja, joita pitkät välimatkat tulevat aiheuttamaan. Jos hovi- ja hallinto-oikeuteen joutuu menemään henkilökohtaisesti paikalle tai lähettämään avustajansa, joka on usein juristi, tulevat maksuun sekä päivärahat, matkakustannukset että mahdolliset yöpymiskustannukset. Ja kun on selvitetty, niin eivät ne kulkuyhteydet niin hyvät ole paikkakunnalta toiselle. Nämä kustannukset puuttuvat selvityksen ja sitä kautta hallituksen tarkoista laskelmista.

Tämä mahdollinen uudistus harventaa maakuntien palveluverkkoa entisestään ja on selvä ilmikuva nykyisen hallituksen keskittämislinjasta. Uudistus ei ole tasapuolinen ja kohtelee harvaan asuttujen alueiden ihmisiä epätasa-arvoistavasti suuriin keskuksiin nähden. Ennen lopullisia päätöksiä tuleekin tehdä vielä puolueettomat kokonaistarkastelut asiasta ja tutkia siten, että mahdollisesti sekä Kuopiossa että Kouvolassa voisi toimia edelleenkin sekä hovi- että hallinto-oikeus.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esille, on lautamiesten vähentämisessä säästyvien rahojen kohdentaminen. Vuoden 2009 alusta voimaan tullut uudistus vähensi käräjäoikeuksissa merkittävästi lautamiesten osallistumista istuntoihin. Alun perin uudistuksessa oli tavoitteena se, että jos ja kun säästöjä tulee lautamiehiä vähentämällä, säästyviä varoja käytettäisiin tuomareiden palkkaamiseen niissä tuomioistuimissa, joissa on ruuhkaa. Koska vuodesta toiseen jatkuva resurssipula ei ole tilapäinen, pahiten ruuhkautuneisiin käräjäoikeuksiin tuleekin perustaa uusia virkoja vähentämällä vastaavasti määräaikaisia käräjätuomareita.

Arvoisa puhemies! Harmaan talouden torjuntaan lisätään huomattavasti vuositasolla lisää euroja. Korotus on hyvä, mutta voi olla, että se ei ole vielä riittävä asiantilan korjaamiseksi. Ja jos tarvetta on enemmän, niin toivon, että sinne voidaan jatkossa löytää lisäkorotuksia. Harmaan talouden vähentämisellä voidaan lisätä verotuloja, siksi sen torjumiseen kannattaa todellakin panostaa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan tähän oikeusministeriön hallinnonalan loppuun haluan vielä nostaa kertaalleen esille seksuaalirikollisten rangaistukset Suomessa. Tästä asiasta on puhuttu tässä salissa usein ja aiheesta. Kun katsoo harva se viikko esimerkiksi lehtiä taikka sitten internetiin laittaa hakusanaksi "lasten seksuaalinen hyväksikäyttö", "raiskaus", joitain muita hakusanoja, niin löytyy lukuisia tuloksia, joissa tuomio on ollut lopulta ehdollinen. Kyllä nämä ovat vastoin suomalaisten käsitystä oikeudenmukaisista rangaistuksista, ja sen takia itse toivon, että näitä asioita viedään eteenpäin. Muun muassa edustaja Kari Tolvanen on tehnyt asiasta esityksen täällä eduskunnassa, ja jo aiemminkin asiasta on puhuttu, ja toivon, että tämä nyt otetaan vakavasti.

Meillä tarvitaan tiukennusta varmasti asteikkoihin mutta myös sitä, että oikeuskäytänteitä muutetaan niin, että otetaan tuota asteikkoa käyttöön. Meillä on aika lailla yleiseksi tavaksi muodostunut se, että rangaistukset asemoidaan sinne haarukan alapäähän, ja se ei ole suomalaisen oikeustajun mukaista.

Haluan, arvoisa puhemies, että myös tulevaisuudessa paremmin kiinnitettäisiin huomiota tuohon itse uhriin tekijän sijaan — uhriin, hänen perheeseensä, läheisiinsä ja siihen koko oikeudenkäyntiprosessiin niin, että se hoidettaisiin tuon lapsen taikka sitten raiskatuksi tulleen aikuisenkin osalta niin, että hänen haavojaan ei enää revittäisi uudestaan auki ja näitä kohtaamisia oikeussaleissa pystyttäisiin viemään eteenpäin sellaisella tavalla, että tuo paraneminen ja hoidon eteenpäinvieminen onnistuisi.

Kyllä nämä pitkiksi venyvät oikeudenkäyntiajat, 2—3 vuotta, ovat kohtuuttomia (Puhemies koputtaa) tällaisissa rikoksissa, ja toivoisin, arvoisa puhemies, että näihin voitaisiin puuttua vakavalla kädellä.