Sisäasiainministeriön hallinnonala 26
jatkui
Maria Lohela /ps:
Arvoisa puhemies! Aiemmin tänä iltana tämän
hallinnonalan keskustelun yhteydessä täällä useampikin
edustaja puhui maahanmuuttoon olennaisesti liittyvästä kotouttamisesta.
Yksikään niistä edustajista ei nyt täällä enää paikalla
ole, mutta ei se haittaa, kun tämä on muuten niin
mielenkiintoinen kokemus.
Kotouttaminen on hyvin laaja ja monitahoinen kenttä.
Sen sisällön järkevöittäminen
tarkoituksenmukaisemmaksi ja tuloksellisemmaksi olisi taloudellisesti
viisasta ja myös maahanmuuttajien etu. Pitää myös
tietenkin muistaa maahanmuuttajien oma osuus kotoutumisesta, sillä rahalla
mekään emme voi ratkaista kaikkea.
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta leikataan,
ja byrokratian ja hakemusten käsittelyn tehostaminen onkin
oikea tapa löytää säästöjä tässä meidän
byrokratian luvatussa maassamme. Paperin pyöritystä olisi
varmaan monessa muussakin paikkaa, josta voisi säästää.
Perussuomalaiset esittivät vaihtoehtobudjetissaan selvitystä toimenpiteistä,
joilla maahanmuuttoon liittyviä kustannuksia voisi karsia.
Selvityksen tekeminen olisi linjassa yleisesti tehtävien
erilaisiin rakennemuutoksiin tähtäävien
tutkimusten ja toimenpiteiden kanssa. Olisi kai mahdollista selvittää myös
maahanmuuton kustannukset ja katsoa, josko sieltäkin löytyisi
jotain säästettävää.
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa puhemies! Pitkä odotus vihdoinkin palkitaan.
Poliisin määrärahoista ollaan leikkaamassa kymmeniä miljoonia
euroja tulevalla kehyskaudella. Silti hallitusohjelmaan on kirjattu
tavoite, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa. Tämä on
hieno tavoite, ja toivon todella sen toteutumista. Olen kuitenkin
optimisti ja pelkään, ettei poliisin virkojen
vähentäminen lisää yleistä turvallisuutta,
vaan päinvastoin. Rikosten määrä kasvaa
ja kansainvälistyy, ja näiden hoitamiseen tarvitsemme
lisää poliisin voimavaroja.
Tällä viikolla saimme lukea lehdistä,
kuinka ulkomaalaistaustaiset miehet syyllistyivät parinkymmenen
vanhuksen rahojen ryöstöön. Tekoja pidettiin
törkeinä vedoten uhrien korkeaan ikään ja
puolustuskyvyttömyyteen. Tämä on vain
yksi esimerkki siitä, kuinka ulkomaalaiset rikolliset ovat
löytäneet tiensä Suomeen.
Me puhumme täällä kylmistä luvuista,
joita siirrellään momentilta toiselle. Täytyy
muistaa, että rikollisuuden lisääntyminen
aiheuttaa myös välillisiä kustannuksia.
Näitä ovat esimerkiksi rikoksen tai väkivallan
uhriksi joutuneen fyysinen ja psyykkinen hoito, ja usein nämä kustannukset jäävät
yhteiskunnan maksettavaksi, kuten myös rikoksen uhrille
maksettavat korvaukset, jos rikoksen tekijä on varaton.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten muutkin täällä tänään,
myös minä olen huolissani siitä, miten
poliisin ja Rajavartioston palvelut saadaan turvattua jatkossa.
Monet kysyvätkin, mikä on jatkossa se palvelutaso,
jolla asiat turvataan. On hyvä, että organisaatiosta
selvitetään esimerkiksi poliisin kohdalla se,
mitkä tehtävät voitaisiin mahdollisesti
siirtää muille tahoille. Voisivatko tällaisia
olla esimerkiksi erilaisten lupien, kuten passien ja ajokorttien, myöntäminen
tai löytötavaratoimistojen ylläpito?
Poliisin näkökulmasta nyt pahasti näyttää siltä,
että jatkossa hoidetaan vain välttämättömät hälytystehtävät,
mutta poliisin pitäisi pystyä hoitamaan myös
ennalta ehkäisevää toimintaa.
Schengen-alueen laajeneminen Balkanin suuntaan lisää liikkuvuutta,
mutta tätä kautta myös rikollisuus kansainvälistyy.
Vapaa liikkuvuus tuo hyvien puolien lisäksi myös
negatiivisia vaikutuksia. Se lisää myös
ihmiskauppaa, huume- ja omaisuusrikollisuutta.
Viro liittyi vuoden 2007 lopulla Schengen-alueeseen ja rajatarkastukset
Suomen ja Viron rajalla poistuivat. Rajakontrollin heikentyminen mahdollisti
uudenlaisen rikollisilmiön synnyn. Poliisin mukaan tällaiset
niin sanotut hit and run -tyyppiset omaisuusrikokset lisääntyivät
räjähdysmäisesti. Iskut ovat hyvin suunniteltuja
ja järjestettyjä. Schengen-alueen laajentuminen
Balkanin suuntaan tulee helpottamaan tällaisen negatiivisen
kulttuurin lisääntymistä. Venäjän
viisumivapauden voimaan tullessa ymmärrämme varmasti,
mitä siitä tulee seuraamaan. Vienti kasvaa, mutta
tämän viennin kustannukset maksavat suomalaiset
itse.
Arvoisa puhemies! Tänä aikana, jolloin palveluita
karsitaan ja jokaiselta täällä asuvalta
vaaditaan entistä tiukempaa vyön kiristystä,
myös maahanmuuttopolitiikassa on tärkeää muistaa, että otamme
tänne maahanmuuttajia vain sen määrän,
jonka pystymme integroimaan. Erityisen tärkeää on
myös huolehtia siitä, miten maahanmuuttajat asutetaan
Suomessa. Poliisin näkökulmasta myös
maahanmuutto on haasteellinen. Muissa Pohjoismaissa on nähty,
että jos syntyy niin sanottuja etnisesti eriytyneitä asuinalueita, tulee
valitettavasti myös turvallisuusongelmia. Ruotsissa ja
Tanskassa tällaisilla asuinalueilla tilanteet ovat sananmukaisesti
räjähtäneet käsiin. Monille
tällaisille asuinalueille ei poliisi tai ambulanssi voi
tai uskalla mennä ilman saattuetta. Nämä asiat
on otettava vakavasti myös meillä Suomessa.
Arvoisa puhemies! Ulkomaalaisten vankien keskimääräinen
osuus on noussut koko ajan. Sen seurauksena myös tulkkikustannukset
ovat nousseet ja näyttävät nousevan edelleen
sekä oikeusministeriön että poliisin
puolella. Suomesta ei edes välttämättä löydy
näiden eksoottisten kielten osaajia, joten jotta tutkinta
voidaan suorittaa, tulkin löytäminen vie aikaa
ja on erittäin kallista. Poliisilla on yksittäisiä tutkintatapauksia,
joissa tulkkikustannukset voivat olla jopa 40 000 euroa.
Onko näitä kustannuksia arvioitu ja voitaisiinko
tämmöiset tulkkikustannukset siirtää pois sisäministeriön
piikistä? Tuntuu nimittäin kohtuuttomalta, jos
tällaiset tutkintakustannukset pienentävät
poliisin rahallisia resursseja kenttätoiminnan ylläpidosta.
Ulkomaalaistaustaisten rikollisten määrä siis lisääntyy
ja tuo turvattomuutta. Suomeen ei ole vielä kohdistunut
terroritekoja, mutta kuten kesällä valitettavasti
saimme huomata, niitä tapahtuu myös Pohjoismaissa.
Hallituksen säästötoimet huomioon ottaen
olisi hyvä muistaa, millainen varautumissuunnitelma Suomella
on mahdollisen terrori-iskun sattuessa.
Hätäkeskuksien ja poliisien resursseja ollaan supistamassa,
joten on aiheellista kysyä, miten sisäministeriö huolehtii
kansalaisen turvallisuudesta kriisitilanteessa. Onko muun muassa
vapaapalokuntien, Suomen Punaisen Ristin ym. vapaaehtoisjärjestöjen
kanssa sovittu yhteistyöstä tai harjoiteltu sitä?
Entä kuinka tiedotus tehdään kriisin
sattuessa maanlaajuisesti? Hyvin tärkeää on
myös panostaa yhteispohjoismaiseen ennaltaehkäisyyn
ja yhteistyöhön.
Arvoisa puhemies! Myös hätäkeskusuudistus tuo
epävarmuutta kansalaisille. Hätäkeskusuudistus
saattaa viedä paikallistuntemusta, ja avun saanti kestää kauan
tai menee jopa väärään paikkaan.
Kuntayhdistymisten jälkeen on samannimisiä katuja,
ja hätäkeskus ei osaa ohjata apua oikeaan paikkaan,
jos avunpyytäjä ei tiedä kadun nimeä vaan
yrittää ohjata avun tuojaa paikallisilla kuvauksilla
paikan päälle. Nämä tilanteet
ovat valitettavasti arkipäivää.
Hallituksen sisäasiainministeriöön
kaavailemat rahalliset vähennykset kiristävät
henkilökunnan jaksamisen äärimmilleen.
Resurssien vähentyessä voidaankin kysyä,
kuinka kauan henkilöstö jaksaa. Toivon todella,
että sisäasiainministeriö ei tingi kansalaisten
turvallisuudesta.
Eero Lehti /kok:
Arvoisa puhemies! Yhdysvalloissa loma-asunnon vieressä on
poliisilaitos, ja kun poliisipäällikkö sai
jostain tietää asianomaisen kotimaan, hän
vaati minulta pientä palvelusta eli suomalaisen poliisin
hihamerkkiä, koska hänellä omien sanojensa
mukaan on maailman laajin kokoelma.
Valitettavasti en hänen toivettaan ole toistaiseksi
pystynyt täyttämään, mutta sen
sijaan meille syntyi mielenkiintoinen keskustelu, kuinka poliisi
toimii Yhdysvalloissa. Siellä ajatus on, että poliisin
näkyminen julkisuudessa, katukuvassa, on erittäin
tärkeä turvallisuuteen vaikuttava tekijä.
Poliisit pääasiassa ajavat tämän
johdosta yksin yhdellä autolla, ja kun tilanne sen vaatii,
paikalle menee kaksi, eli partiot kasaantuvat siihen toimintapisteeseen
ja turvallisuus poliisitoimessa pyritään tätä kautta
takaamaan. Suomalainen järjestelmä poikkeaa tästä siinä,
että Suomessa käytetään kahden
miehen partiota. Varmaan aikanaan siihen on ollut perusteita, autot
ovat olleet kalliita ja polttonestettäkin on saatu ostettua rajoitetusti,
mutta yleisen turvallisuuden kannalta kannattaisi vielä pohtia,
onko amerikkalainen järjestelmä sittenkin yleisen
turvallisuuden luomisen kannalta suomalaista parempi.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Lehdelle kommenttina,
että kyllä tuota samaa systeemiä on Suomessakin
kokeiltu ja yksi seikka on tietysti työturvallisuus, joka
on hyvin oleellinen asia silloin, kun puhutaan yksin partioinnista.
Mutta joka tapauksessa poliisin organisaatio on sisäisen
turvallisuuden takaamisessa avainasemassa. Minä olen myöskin
huolestunut poliisin resursseista, kuten täällä monissa
puheenvuoroissa on todistettu, viimeksi siskot täällä vasemmalla
sitä todistelivat. Minulla oli tilaisuus tällä viikolla
eräiden kollegoiden kanssa tavata motivoituneita poliisioppilaita.
He kertoivat tämänhetkisen tuoreen tilanteen muun
muassa työttömien poliisien määrästä.
Työttömien poliisien määrä on
tällä hetkellä 92 henkilöä.
74 poliisin koulutuksen saanutta ei ole työllistynyt koulutusta
vastaavaan työhön, vaan he tekevät muuta
työtä.
Työttömien poliisien määrä tulee
ensi vuoden aikana vielä suuresti kasvamaan. Poliisin koulutus
maksaa 80 000 euroa per opiskelija. Työttömyyden
vuoksi myöskin hakijamäärät
poliisioppilaitokseen ovat vähentyneet. Ei liene järkevää, että poliiseja
koulutetaan työttömiksi. 5 miljoonan euron lisämääräraha
helpottaa tilannetta ja on hyvä apu, mutta ei tule riittämään
työttömien poliisien työllistämiseen.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä kompata
edustaja Mäntymaata. Tosiaan olin tuossa samassa tilaisuudessa
ja olen erittäin huolissani meillä olevista työttömistä poliiseista.
Luvut olivat todella niin synkät, eli meillä on
92 poliisia tällä hetkellä työttömänä tuoreen
tilaston mukaan, ja tämä luku kaksinkertaistuu
ensi vuonna. Sen lisäksi meillä on noin 80 poliisia
joko muun viranomaisen palveluksessa tai yksityisessä palveluksessa,
ja se ei voi olla ollenkaan tyydyttävä tilanne.
Nämä poliisiopiskelijat, jotka ovat kouluttautuneet
poliisin ammattiin, todella haluavat poliisiksi, ja ongelma on se,
että kun he menevät muille aloille, niin he eivät
enää poliisin töihin todennäköisesti
palaa — tai ei ainakaan suurin osa heistä. Ja
kun poliisin koulutus maksaa noin 80 000 euroa per naama,
niin todella voi sanoa, että yhteiskunnalta on mennyt silloin
satsaus hukkaan. Yhtä surullinen tilanne on nuorilla poliiseilla,
jotka ovat saaneet töitä, juuri valmistuneilla
poliiseilla. Heillä on kahden tai kolmen kuukauden määräaikaisia
virkoja, ja he ovat löysässä hirressä hyvinkin
tiukasti, koska saattaa olla, että vasta tänään
he saavat tietää, että huomenna heidän
työnsä jatkuu. Sehän on täysin
epäinhimillinen tilanne.
Siispä vaikka taloustilanne on näin vaikea, meidän
yhteiskunnassamme pitää olla vähintään yhden
hallituskauden suunnitelma, paljonko Suomessa työllistetään
poliiseja. Se helpottaa poliisipäälliköitä,
se helpottaa, totta kai, näitä yksittäisiä nuoria
poliiseja, mutta myös samalla kansa tietää,
mikä heidän turvallisuutensa taso on. Tällä hetkellä poliiseista
on huutava pula operatiivisella tasolla, puhutaan sitten hälytystoiminnasta,
tutkinnasta tai myös siviilipuolella lupahallinnosta.
Hallitusohjelmassahan on mainittu, että Poliisihallituksesta
ja poliisin hallinnosta siirretään poliiseja operatiiviseen
toimintaan. Se on todella tervetullut kirjaus. Voin sanoa, että poliisihallinto
ei enää kaipaa yhtään sandaalimiestä tai
sandaalinaista hallintoon, talouteen tai loihtimaan tilannekuvia
tai käppyröitä. Semmoisia ei tarvita. Kansalaiset
tarvitsevat poliisia kentälle ja tutkintaan, se on heidän
tarpeensa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto on keskusteluissa ilmoittanut,
että poliisien määrä pitäisi
lukita 7 700 poliisiin. Se on se hallitusohjelman kirjaus,
että säilytetään poliisien määrä nykyisellä tasolla.
No nyt sitten haaste tietysti on se, että mistä rahat.
Valitettavasti se ei riitä, mitä tällä hetkellä on
luvattu, ja toki on iloinen yllätys tämä 2,6
miljoonaa, joka nyt hiljattain poliisille luvattiin, mutta se ei
todellakaan riitä. Jälleen täytyy miettiä pitkänäköisesti,
pitkäkatseisesti asioita. Jos poliisi pystyy ennalta estämään
rikoksia tai pystyy selvittämään tehokkaasti
rikoksia, säästöt ovat yhteiskunnalle
melkoiset, siis rahalliset säästöt mutta
myös inhimillisen kärsimyksen säästöt.
Arvoisa puhemies! Tiedän, että ajat ovat erittäin
haasteelliset ja meidän sisäministerimme on aloittanut
työnsä erittäin nohevasti, ja olen iloisesti
yllättynyt hänen kannanotoistaan ja toimistaan.
Mutta siitä huolimatta toivon hänelle voimia ja
innovaatiota siihen, että hän saisi rahat kasaan
poliisien työllistämiseen sekä myös
7 700 poliisin määrän lukkoon
lyömiseen. Todellakin, poliisit kaipaavat pitkäjänteistä suunnittelua
poliisien määrän suhteen, mutta ennen
kaikkea Suomen kansa, rehellinen kansalainen, haluaa tietää,
mikä hänen turvallisuutensa taso on. Tällä hetkellä se
on hyvin häilyvä, kuten se on ollut jo tässä viimeisten
30 vuoden ajan, kun minä aikaisemmin itse olin poliisina.
Nyt on saatava asiaan muutos.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Tolvasen puheenvuoroon on helppo
yhtyä. Poliisin ennalta ehkäisevä vaikutus
on tällä hetkellä aika suurella koetuksella
pitkien etäisyyksien Suomessa. Meillä on toki
alueita, joilla viime vuosina on poliisimiesten määrää pystytty nostamaan,
mutta se on tapahtunut nimenomaan näiden harvaan asuttujen
alueiden kustannuksella. Tällä hetkellä kyllä tuolla
maaseudulla, vaikka ei kovinkaan kauaksi täältä pääkaupunkiseudulta
mentäisi, jopa pienten kaupunkien lähialueilla,
poliisin näkeminen on aika harvinaista herkkua, sanoisin
itse, sillä poliisiauton näkyminen katukuvassa
luo meille turvallisuudentunnetta mutta myös on erittäin
tärkeä ennalta ehkäisevä tekijä.
Tehtävät ovat lisääntyneet
Suomessa mutta poliisien määrä on vähentynyt.
Pääsimme jossain vaiheessa 7 800 poliisiin,
nyt olemme tietääkseni noin 7 600:ssa,
ja johonkin tuonne 7 700:n paikkeille olisi nyt tavoitteena
vakiinnuttaa tilanne. Jos vertaamme muihin Pohjoismaihin, olemme
hyvin kaukana niistä. Ruotsi esimerkiksi nosti oman poliisimääränsä 17 500:sta yli
20 000 poliisimieheen. Toki Ruotsin poliisin tiedämme,
ja siellä kävi niin, että vaikka poliisimiesten
määrää nostettiin, ratkaistujen
rikosten määrä väheni, eli aina
pelkästään tuo määrän
korottaminen ei ole ratkaisevaa. Mutta itse luotan suomalaiseen
poliisiin ja niin luottavat suomalaisetkin ja toivon, että tässä pystytään
vastuullisesti etenemään.
Arvoisa puhemies! Sisäministerillä ei todellakaan
ole helppo tehtävä mutta ei ole monella muullakaan
ministerillämme tässä talouden vaikeassa
puristuksessa. Mutta toivon, että tällaisesta
sisäisestä turvallisuudesta, mikä on
nyt tietyllä tavalla uhattuna ja vähän
järkkyykin, ei liialti leikattaisi, vaan pystyttäisiin
menemään vastuullisesti eteenpäin.
Yleiskeskustelu pääluokasta 26 päättyi.