Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti tähän lakiesitykseen ja siitä annettuun mietintöön liittyvä seuraava kysymykseni ei ole, mutta olen pitkään odottanut sitä, koska hallituksemme tuo eduskunnan käsittelyyn yhden näistä innovatiivisista uusista rahoitusmekanismeista, joka ehkä onkin aika vanha, eli pörssivero tai transaktiovero. Olisin mielelläni kuullut talousvaliokunnan puheenjohtajalta, oliko tämän asian käsittelyn yhteydessä tai muuten talousvaliokunnassa ollut puhetta näistä muista mekanismeista ja muista tarpeista uudistaa sekä arvopaperi- että valuuttakauppaa säätelevää lainsäädäntöämme.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnön kysymys on erittäin relevantti ja tärkeä. Meillähän oli pörssissä arvopaperikaupan osalta varainsiirtovero, jonka Ahon hallitus aikoinaan poisti, muistaakseni 1,2 prosenttia. Lontoon pörssissä on edelleen olemassa 0,5 prosentin leimavero, joka on vastaava varainsiirtovero. Meillä tällaista ei ole. Ihan laskennallisesti, kun Helsingin pörssin liikevaihto vuositasolla on noin 300 miljardia euroa, jos siellä olisi edes tuo Lontoon pörssin 0,5 prosenttia, se tuottaisi 1,5 miljardia euroa.

Me täällä huokailemme näitä miljoonia. Meillä on itse asiassa miljardit käytettävissä, jos me keräämme veroja sieltä, mistä sitä voidaan kerätä, eli tässä tapauksessa rahan kaupasta. Tätä eurooppalaiset sosialidemokraatit ajavat ympäri Euroopan tällä hetkellä hyvin vahvasti, ja myöskin täällä me pyrimme sitä edesauttamaan, ja toivoisin, että hallitus myöskin heräisi tässä kysymyksessä vakavalla aloitteella, aivan niin kuin ed. Sirnö tässä kysyi.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Viimeksi tänään talousvaliokunnassa tämä oli esillä pankkivaltuuston vuoden 2009 kertomuksen yhteydessä, millä tavoin näihin rahoitusjärjestelyihin saataisiin sellainen järjestelmä, jossa pankkien koko ei vaan jatkuvasti kasva ja kasva. Yksi asia on rahan hinta. On se aika ihmeellistä, että meillä tavaroihin ja palveluksiin on liitetty arvonlisävero. Aina kun ne siirtyvät, silloin sinä joudut maksamaan arvonlisäveroa, mutta kun sinä menet pankkiin, niin tavallisena asiakkaana joudut maksamaan jokaisesta toimenpiteestä jotain. Myös verkossa joutuu maksamaan jotain.

Täällähän muutama vuosi sitten viime eduskunnassa oli esillä se, kun tiskiltä joutuu maksamaan 6 euroa. Nyt kun rahaa siirretään, niin kuin täällä sijoitusrahastolain yhteydessä todettiin, 130 miljardia viime vuonnakin ulkomaille, josta suuri osa esimerkiksi on työeläkerahastojen sijoituksia ulkomaille, mutta ei suhteessa niin paljoa Suomeen, niin tämä järjestelmä todellakin toisi tähän minun mielestäni jonkinlaista ryhtiä, ja silloin puhutaan tästä varainsiirtoverosta. Pankkiverohan on tarkoitettu siihen, että kun pankki menee nurin, siinä yhteydessä koetetaan velkojien asemaa hoitaa ja sitä tuskaa, mikä siitä syntyy, mutta se ei voi olla mikään pankkien pelastamisvero.

Nämä molemmat asiat ovat kyllä olleet esillä, mutta kuten näistä esimerkeistä käy ilmi, meilläkin esimerkiksi arvonlisävero on merkittävin vero budjetissa, siis tavaran ja palvelusten siirtäminen ihmiseltä toiselle, mutta rahoituspuolella näin ei ole, joten se osoittaa sitä, kuinka hyvin tämä rahanvalta näissä asioissa valmistelua myöten pitää otettaan.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tietysti on selvä asia, että jos transaktioita, olkoon ne minkälaisia tahansa, ryhdytään verottamaan ja luodaan järjestelmät sähköisenä järjestelmänä, niin sillä tavalla pystytään joka ikisestä sellaisesta myöskin kantamaan jokin pesämuna sitä varten, että kaikki rupeaa menemään jälleen kerran pieleen, niin kuin kovasti ennustetaan.

Mutta sitten on toinen näkökohta, joka ed. Skinnarin äskeisessä puheenvuorossa tuli hyvin esille. Tuliko se sattumalta vai ihan tarkoituksella, yksi hailee, mutta se on se, että pankit ovat tulleet liian suuriksi yksiköiksi. (Ed. Skinnari: Se tuli ihan tarkoituksella!) — No hyvä. — Silloin nimittäin tämä Anglo Irish Bank -systeemi tulee mieleen, koska yksi ainut pankkilaitos Irlannissa asettaa kyseenalaiseksi koko valtion pankkijärjestelmän. Ja siinähän on suunnitelmissa se, että tämä pankki pilkotaan. Siinä valtio käyttää omistustaan ilmiselvästi, ja samaa näyttää tulevan esille Espanjassa ja joka paikassa.

Minna  Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdenkään yrityksen ei pitäisi kasvaa niin suureksi, että sen mahdollinen konkurssiuhka uhkaa koko maailmaa, niin kuin nyt viime aikoina eräissä talouskriiseissä on selvästi käynyt, ja tämä koskee tietysti myös pankkeja. Mutta ennen kaikkea olen huolissani siitä, että meiltä puuttuu edelleen vahva hallituksen ote tähän transaktio- tai pörssiveroon, vaikka olemme aika tuoreen kokemuksen äärellä sekä Yhdysvalloista että itse asiassa aika läheltä meitä itseämme eli Euroopasta.

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että esimerkiksi tämmöinen muutaman sekunnin sadasosan omistamiseen liittyvä keinottelu on niin vahvassa valtion johdon suojeluksessa kuin mitä se Suomessa on. Etenkin, kun ottaa huomioon, että muissa Euroopan maissa ollaan kuitenkin vakavasti ottamassa askelia joko transaktioveroa tai pörssiveroa kohden. Sekä Merkel, Sarkozy että brittien entinen pääministeri muun muassa vuosi sitten liputtivat erittäin vahvasti transaktioveron puolesta, tai silloisen Robin Hood -veron puolesta. Ja tällä hetkellä Sarkozy vetää työryhmää, joka miettii ylipäätänsä globaaleja, innovatiivisia uusia rahoituslähteitä, ja siellä transaktiovero on erittäin korkealla.

Usein argumenttina kuulee erityisesti oikeiston puolelta, minkä takia tätä ei saisi ottaa käyttöön, että se uhkaa meidän pörssiämme ja uhkaa meidän asemaamme finanssikeskuksena. Tämä on aika kummallinen argumentti, kun Lontoon pörssissä on siis se 0,5 prosentin pörssivero ja se on edelleen maailman johtavin finanssikeskus.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Eivät kansat vaan pääomat ovat veljet keskenään, näin on pakko valitettavasti todeta. Pääomat ovat pystyneet pitämään, pankit ovat pystyneet pitämään tilanteen sellaisena, ettei ole tuotu verotusta, ei ole transaktioveroa, ei ole opittu eikä sovellettu oppeja siitä, mitä tapahtui 2000-luvun lamassa, mikä oli sen syy, ja ei ole välineitä, joilla sitä pystyttäisiin tulevaisuudessa estämään.

On ollut yritystä, niin kuin täällä on todettu, mutta vahvasti ne yritykset on lievennetty ja niitä on laimennettu. Näin näemme myös Suomessa. Valtio, nykyhallitus, pääministeri Kiviniemen hallitus, ottaa mieluimmin köyhiltä niin, että kuntien mahdollisuutta toteuttaa palveluja ei varmisteta ja seurauksena on palvelujen tason ja määrän väheneminen, ja se koskee köyhää ihmistä. Tuloja puuttuu, menoja leikataan, mutta ei haeta tuloja sieltä, missä rahaa olisi, niin kuin täällä jo aikaisemmin todettiin, ei niiltä pääomilta, jotka liikkuvat paljolti isännättä pörssistä toiseen. Kyllä EU:kin tässä on varsin hampaattomasti liikkeellä näistä mainituista pääministereistä ja hallitusten vetäjistä, presidenteistä huolimatta.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari kuvasi erinomaisen hyvin sen, mistä tässä transaktioverossa tai rahamarkkinaverossa on kysymys eli siitä, että meillä on kaikessa kaupankäynnissä välillisiä veroja. Ja kevyestikin me nostamme sitten, tai ei niin kevyesti, mutta teemme helpostikin jopa prosenttiyksikön korotuspäätöksiä, kuten arvonlisäveron osalta tavarakaupassa on tehty 22:sta 23:een prosenttiin. Meillä on myöskin kiinteistökaupassa 4 prosentin varainsiirtovero, jopa osakehuoneistossa 1,6.

Eli meillä on kaupankäynnissä veroa, joka on välillistä veroa, mutta kuten ed. Skinnari sanoi, rahankaupassa sitä ei ole. Kun rahaomaisuutta myydään, niin ei ole verottajaa välissä. Ja tämä pörssiverotermi, jota tässä on nyt koko ajan paljon käytetty, on liian kapoinen. Kysymys ei tosiasiassa ole vain siitä, että pörsseihin tulisi tämmöinen transaktiovero, vaan se koskee kaikkea rahakauppaa. Se koskee tietenkin arvopaperikauppaa, osakkeiden kauppaa, se koskettaa valuuttakauppaa, se koskettaa johdannaiskauppaa, se koskettaa joukkovelkakirjojen ostoa ja myyntiä. Siis ylipäätään, kun rahaomaisuudella tehdään kauppaa, niin promilletasolla verottaja on siinä välissä, siis vain promilletasolla. Meillä tavarakaupassa se on kymmenissä prosenteissa.

Ja tässä on lähtökohta. Ranskassa ja Belgiassa on olemassa jo lainsäädäntö tällaisesta transaktioverosta. Valitettavasti se on nollan prosentin tasolla tällä hetkellä, se on valmiustilassa, koska tietenkin tämä asia pitää pyrkiä jo hoitamaan Euroopan unionin tasolla, ja valitettavasti meidän porvarihallitus on tässäkin suhteessa passiivinen. Euroopassa monet muut porvarihallitukset ovat aktiivisempia. Veron kautta, kuten ed. Skinnari omassa puheenvuorossa taitavasti sen muotoili, luodaan myöskin — olennaista tämän finanssikriisin jälkeen — valvonta. Silloin, kun verottaja on paikalla, se on myöskin valvojana, ja tämän finanssikriisin yksi suurimpia ongelmia on se, että me emme nähneet, mitä tapahtuu, koska ei ole valvontaa. Senkin vuoksi tämä rahamarkkinavero on niin tähdellinen.

Sampsa  Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus ei suinkaan ole ollut passiivinen rahamarkkinoiden valvonnan tehostamisessa ja lisäämisessä. Myös EU-tasolla tämä hallitus on ollut aktiivinen. Mutta aivan kuten edellinen puhuja totesi, on aivan selvää, että minkään maan ei pitäisi lähteä yksin tällaisiin liikkeisiin, jotka ovat omiaan vaan heikentämään sen kyseisen maan toimintaedellytyksiä markkinoilla. On älytöntä verrata Lontoota rahamarkkinakeskuksena Helsinkiin. Yksi harvoista Suomen eduista, joka meillä Lontooseen verrattuna on, liittyy nimenomaan tähän veroon, ja siitä edusta kannattaa pitää kiinni, kun me kuitenkin haluamme pitää kiinni myös suomalaisista pääkonttoreista.

Mielestäni edustajat vasemmalla ovat ym-märtäneet meidän rahoitusmarkkinajärjestelmän väärin. On kokonaan eri asia, kun verotetaan arvonlisäverolla vaikkapa ruokaa, jota ihmiset syövät, kuin että verotettaisiin ruuan myötä tullutta energiaa ja verenkiertoa. Rahoitusmarkkinat ovat meidän taloudellisessa toimeliaisuudessa kuin meidän verenkiertojärjestelmä, eikä sitä suinkaan pidä lähteä verottamaan. Nähdäkseni Suomen kilpailukyvyn ylläpitäminen edellyttää sitä, että meillä on näitä pieniä mutta tärkeitä kilpailuetuja muihin nähden, ja vain globaalisti me kykenemme tällaisia ongelmia ratkomaan, eikä Suomen pidä olla liian sinisilmäinen siinä, miten asioita hoidetaan.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lainhan talousvaliokunta esittää yksimielisesti hyväksyttäväksi. Mutta tähän kokonaisuuteen kyllä liittyvät nämä kaikki asiat, mitkä ovat ne kustannukset ja myös se, mikä on tämän velkaantumisen taustalla. Ja velkaantumisen taustalla on muun muassa se, että rahan käsittely ja hinta on tehty sellaisiksi, että on mahdollisimman edullista velkaantua. Sitä myös me kansanedustajat tuemme verohelpotuksilla siten, että jos sinulla on paljon velkaa, saat siitä verohelpotuksia. Nämä kaikki yhteensä ovat merkinneet sitten sitä, että tämä ei ole enää ollut kenenkään hallinnassa, ja kun nyt sitten taas tämä tulee esille, niin ne syythän ovat koko ajan samat. No, ed. Kataja sen hyvin tietää, kuinka vaikea meillä on näitä verovähennyksiä poistaa, mutta sen takia voisi ottaa esille näitä rahansiirtoon liittyviä kysymyksiä.

Pitää paikkansa, kun sanoitte, että nykyinen hallitus on Euroopan unionissa ottanut sen esille, ja siitähän tuli tämän kuuluisan sunnuntaipäivän puhelinkeskustelu Katainen—Tuomioja. Siinä yhteydessä tuli esille sitten se, että näinköhän hallitus voisi sen ottaa siellä Euroopan unionissa esille, ja sellainen maininta tuli. Mutta eri asia on sitten se, mitä käytännössä tapahtuu. Siitähän tässä nyt on kysymys. Kuten nyt tästäkin esityksestä nähdään, niin kyllähän tässä hyvät tavoitteet on sen suhteen, että kaikki rahamaailman asiat saataisiin joutuisiksi ja myös Suomen asema tässä tilanteessa, kuten ed. Kataja tässä totesi, samanlaiseksi kuin se on muuallakin.

Mutta julkinen sektori on velkaa ympäri maailmaa hirvittävästi, ja kun ei tiettyjä asioita haluta verottaa, esimerkiksi työtuloa, niin silloin on kysymys siitä, mitä voitaisiin verottaa. Sen takia kyllä tämä rahan siirtäminen ja rahalla pelaaminen pitäisi tehdä samalla tavoin verotettavaksi kuin esimerkiksi energian osalta tapahtuu moneen otteeseen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä edelliseen puhujaan voi yhtyä täydellisesti näissä näkemyksissä. Niin pitkään kuin tämä tämmöinen voimasuhde eduskunnassa on, mikä tällä hetkellä on, todennäköisesti tämmöistä pörssi- tai transaktio- tai mikä vero se mahtaa ollakaan ei varmaan tulla ottamaan käyttöön. Se lienee tullut hyvin tässä jo selville. Ainoa on ed. Pulliainen, joka tietysti edustaa järkevämpää linjaa tässä. Voi olla, että muut vihreät todennäköisesti eivät ottaisi käyttöön myöskään minkään tyyppistä. En tiedä.

Olen sitä mieltä ehdottomasti, että aina kun tehdään kauppaa rahalla, siitä yksi siivu pitää pyörähtää niin kuin höylän terällä valtion kassaan. Tässä on aika hyvin tullut esille se, jotta pankit kyllä osaavat rahastaa joka välissä tässä, ja siellä se yksittäinen ihminen ei mahda sille mitään. Tapahtuipa se siirto mihin hyvänsä, sitä kupataan. Yhteiskunnan toimin pitäisi olla semmoinen höylä, joka ottaisi sitten näistä todella isoista rahoista, mitkä pyörivät tuolla ja joilla tehdään lyhytaikaisia sijoituksia. Se tuntuu järjettömältä, miksi sitä ei oteta verolle.

Siinä mielessä odottaisi nyt, jotta tämä eduskunta tulevien vaalien jälkeen saa semmoisen enemmistön, jotta täällä olisi tämmöinen tahto olemassa. Nimittäin se valtionvelka, mikä meillä on, on hirveän iso. Siihen joudutaan väkisin ottamaan semmoisia uusia asioita esille, millä se katetaan. Sitten jos laukeavat nämä vakauspaketit ja Kreikka-paketit vielä, niin sitten ollaan yhä syvemmässä suossa. Silloin on pakko etsiä joitakin muitakin maksajia kuin köyhiä ihmisiä.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Rahoitusmarkkinat ovat sitä varten, että siirretään rahoitusta alijäämäsektoreille ylijäämäsektoreilta, ja se on tarpeellista ja hyvää toimintaa. Mutta on jäänyt lainsäädännössäkin huomaamatta se, että tällä on monia ulkoisvaikutuksia, mistä ei tuossa markkinatilanteessa makseta hintoja, ja rahoitusmarkkinoiden huono toiminta aiheuttaa monenlaista inhimillistä kärsimystä, työttömyyttä, turhia konkursseja. Ne on yleensä maksatettu lisäämällä kustannuksia hyvinvointivaltion menoihin. Tämä pitäisi saada loppumaan.

Rahoitusmarkkinoiden pitää siis pystyä keräämään puskureita, rahoitusta, vaikeita tilanteita varten ja markkinaepäonnistumisia, failureita ajatellen. Siksi alan lainsäädännöllä on kiire. On kiire sillä, että saamme lisää läpinäkyvyyttä ja sitä kautta voimme välttää sellaisia epäonnistumisia, jotka perustuvat keskinäiseen epäluottamukseen ja epätäydelliseen informaatioon.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Sampsa Kataja totesi, ettei pitäisi olla sinisilmäinen, kun käsittelemme näitä rahamarkkinoita. Minä, ed. Kataja, yhdyn teihin. Ei nimenomaan pidä olla sinisilmäinen. Te viittasitte siihen, että rahalla käytävä kauppa on verenkiertoa talouselämässä, ja tietenkin se perinteisessä muodossa on ollutkin, kun mennään 1960—1970-luvulle ennen rahamarkkinoiden vapauttamisen tilannetta, jolloin valtaosa lainoitustoimintaa luonnollisesti tuki tuotannollisia investointeja tavalla tai toisella ja valuuttakauppa tuki ulkomaankauppaa. Näissä tilanteissa se on luonnollisesti sitä verenkiertoa. Mutta te hyvin tiedätte, että rahamarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvulla johti maailmantaloudessa täysin toiseen tilanteeseen, ja nämä kymmenen prosenttia maailmantaloudessa ja Suomessa samalla suhdeluvulla varsinaisesta lainoitustoiminnasta ovat suoria investointeja tukevaa. Kaikki muu on spekulatiivisempaa toimintaa.

Meille on syntynyt johdannaismarkkinat, jotka ovat hallitseva ilmiö rahamarkkinoilla, finanssimarkkinoilla tällä hetkellä, johdannaismarkkinat, jotka ovat irronneet täysin reaalitaloudesta. Kymmenen kertaa suurempi on globaalitaloudessa johdannaismarkkinoilla käytävän kaupan arvo kuin on bruttokansantuote.

Annan teille luvun vaan, että te näette Suomen tilanteen: Pörssikaupan, siis pörssissä arvopaperikaupan, joka ei ole siis kattamassa johdannaiskauppaa kokonaisuudessaan alkuunkaan, liikevaihto on 300 miljardia euroa. Meidän bruttokansantuotteemme, ed. Kataja, on 170 miljardia. Meidän valtion budjetti on 45 miljardia euroa. Te näette, missä suhteessa arvopaperikauppa tällä hetkellä on suhteessa kaikkeen muuhun reaalitalouteen. Se on irronnut reaalitaloudesta. Tämä, kun muodostui katteettomaksi tämä finanssimarkkinoilla tapahtuva operointi, johti finanssikriisiin, jota me nyt juuri maksamme reaalitalouden tasolla ja viime kädessä julkisen talouden tasolla.

Tässä suhteessa ei pidä olla sinisilmäinen, kun me vaadimme valvontaa ja me vaadimme myöskin, että nämä spekulatiiviset rahoitusliikkeet, joilla ei ole mitään tekemistä verenkierron kanssa, kun me puhumme kansantaloudesta, täytyy saattaa myöskin maksumiehiksi ja verolle. Siellä liikkuvat ne suuret miljardit, jotka on syytä ottaa tähän yleiseen käyttöön, koska myöskin yritysjohtajat käyttävät monella tavalla tätä julkista yhteiskuntaa hyväksensä ja yritykset toimivat reaalitaloudessa, joka toimii tässä kokonaisuudessa, jota myöskin tämä hyvinvointiyhteiskunta ylläpitää. Tästä on kysymys, pelkästä reiluudesta, oikeudenmukaisesta lähestymistavasta. Sen takia tämä rahamarkkinavero on niin tähdellinen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä luen täältä hallituksen esityksestä ed. Katajalle niin, että ymmärrätte, miksi me keskustelemme tästä asiasta nyt. Täällä sanotaan näin: "Nettoutuslain muutokset liittyvät ennen kaikkea selvitysjärjestelmien välisten yhteyksien huomioon ottamiseen sekä yöaikaisen selvityksen suojaamiseen ja selvitysjärjestelmässä tapahtuvan selvityksen suojan muuhun tehostamiseen tilanteessa, jossa osapuolta kohtaa maksukyvyttömyysmenettely." Tässä yksi esimerkki.

Arvoisa puhemies! Siis tässä on kysymys nyt siitä, että näistä transaktioista on joku merkki jossakin, ja on silloin äärimmäisen kohtuullista, arvoisa ed. Kataja, se, että kun me joudumme kyttäämään niitä ja rekisteröimään niitä transaktioitten tapahtumia, jotta olisi suojausjärjestelmä, niin kuin tässä on aivan oikein, niin silloin on hyvä asia, että siinä samalla sieltä se pieni siivu otetaan pois niin, että pidetään se suojausjärjestelmä yllä elikkä sitä ei meillä veronmaksajilla esimerkiksi maksateta pankkikonkurssien yhteydessä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sampsa Kataja totesi todellakin, että rahamarkkinat ovat talouselämän verenkiertoa. Täytyy tietysti todeta, että silloin jos paine on liian suuri tuossa verenkierrossa, syntyy kalkkeutumaa sinne verenkierron seinämiin eli niihin verisuoniston seinämiin. Lopulta tulee tukos. Se voi olla aivoissa, se voi olla sydämessä, ja sen tuloksena sitten koko tilanne salpaantuu. Tällainen tukos oli tämä 2000-luvun niin sanottu lama, finanssikriisi, joka sitten on nyt maksussa talouskriisinä, niin kuin täällä ed. Kiljunenkin totesi. On näin ollen selvää, että pitäisi pystyä profylaksiaan, ennalta ehkäisevään toimintaan. Tässä talossa on vuosia sitten jo puhuttu Tobinin verosta. Nyt puhumme transaktioverosta, ja tämä edelleen on liikaa puheen varassa. Teot vielä puuttuvat.

Vasemmistoliitto on esittänyt transaktioveroa, on valmis tukemaan kaikkia niitä toimia sen toteuttamiseksi, ja on arvokasta, että yleensä tämä kansainvälinen ja kansallinen keskustelu on syntynyt, mutta, puhemies, se ei riitä. Tarvitaan todellakin tekoja.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Pulliaisen kanssa täysin samaa mieltä siinä, että yleensäkin käyttäjän tulisi maksaa hyödykkeensä. Tässäkin tapauksessa, kun vakuutuksia käytetään, niin vakuutuksenottajan pitäisi maksaa. Mutta on kokonaan toinen asia, tuleeko tällaisiin suojauksiin joku maksu, joka kohdennetaan tähän kyseiseen hyödykkeeseen, mistä nyt keskustelemme, vai kerätäänkö yleistä varainsiirtoveroa, Tobinin veroa tai pörssi- tai pankkiveroa, joka sitten käytettäisiin johonkin kokonaan toiseen tarkoitukseen. Mielestäni ei pidä sotkea ajatusta näistä käyttäjämaksuista siihen, että laajennetaan ikään kuin yleistä verotusoikeutta myös tähän verenkiertojärjestelmään.

Siihen, mitä ed. Kiljunen totesi: vaikka kyse onkin siitä, että johdannaismarkkinoissa on myös kaupankäyntiluontoisia elementtejä, niin johdannaismarkkinat kuitenkin ovat lähtökohtaisesti suojausmarkkinoita. Ajatus johdannaisissa on ollut nimenomaan suojata tätä hyödykkeiden kauppaa, jotta asiakkaat tai kauppaa käyvät osapuolet voivat ennakollisesti tehdä kauppaa ja varmistaa oman ja kaupankäyntikumppaneidensa tulevaisuuden. Tämä on ollut tietenkin lähtökohta, ja ei pidä muodostaa ikään kuin johdannaismarkkinoita kirosanaksi.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kataja on sikäli oikeassa, että yksi osanen eli futuurikauppa samoin kuin terminointi valuuttakaupassa on suojausmekanismi. Mutta se on vain hyvin rajattu osa, mitä johdannaiskaupoissa käydään. Tänä päivänähän johdannaiskauppa on hallitsevasti jotain aivan muuta kuin suojauksen kanssa tekemistä. Se on pikemmin, joku voisi käyttää arkikielen termiä, veikkauksia. Se on veikkausta tietyistä odotusarvoista, joita lasketaan hyödykkeisiin, tarvittaessa jopa hyödykkeisiin, joita ei omisteta, joka on niin sanottua lyhyeksi ostamista, joka on puhtaasti spekulatiivista toimintaa, jolla pyritään vain ennakoimaan tiettyjä potentiaalisia arvonmuutoksia rahaomaisuudessa. Sillä ei ole mitään tekemistä suojauksen kanssa.

Ja ne mittasuhteet ovat niin järisyttävän suuret. Kun tätä asiaa on nyt tullut jonkin verran selvitettyä, niin voin antaa teille lukuisia esimerkkejä, joissa me näemme, että mittasuhteet ovat järkyttävän suuria. Vaikka tämä Jérôme Kervielin tapaus Ranskassa. Hän teki optioita 50 miljardin euron tasolla, positioita, veikkasi pörssikursseja Société Généralen nimiin, tuo kuuluisa tapaus, jossa sitten, kun pörssikurssit eivät muuttuneetkaan odotettuun suuntaan, tuli 5 miljardin euron tappiot. Eihän tällä ollut mitään tekemistä suojausten kanssa, vaan puhdas spekulatiivinen operaatio, josta sitten syntyi kansainvälinen kohu. Mutta tämä oli vain yksi ilmiö, mitä tässä tapahtuu. Samaa tapahtuu Helsingin arvopaperimarkkinoilla.

Ei pidä nyt sotkea asioita. Kysymys on ehdottomasti siitä, että tässä tarvitaan valvontaa ja tässä tarvitaan ihan uuden tyyppinen lähestymistapa, jossa myöskin tätä spekulatiivista toimintaa pystytään hillitsemään. Siinä ei ole kysymys tuotannollisten investointien rajoittamisesta, pitkäaikaisten pääomasiirtojen rajoittamisesta, siihen liittyvistä rasitteista, vaan aivan tämän lyhytjänteisen spekulatiivisen toiminnan hillitsemisestä.