Tuula Peltonen /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme pian vuoden ajan eläneet Suomessa, jossa uusi yliopistolaki jakoi yliopistomme kahteen eriarvoiseen kastiin. Yliopistouudistusta valmisteltiin pitkään, ja sen taustalla olivat Oecd:ssä ja Euroopan unionissa esitetyt näkemykset maamme yliopistolaitoksen uudenaikaistamisesta.

Konkreettisesti uudistus perustui kahden selvitysmiehen ehdotuksiin, ja itse hallituksen esitys pohjautui opetusministeriön virkamiesvalmisteluun. Esitys sai voimakasta kritiikkiä lausuntokierroksella. Yliopistouudistuksen yleiset tavoitteet, esimerkiksi itsehallinnon sekä taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisempien toimintaedellytysten vahvistaminen, ovat hyväksyttäviä. Nyt kuitenkin jo vajaan vuoden aikana olemme huomanneet, että erityisesti taloudellisissa kysymyksissä laki ei vaikuta kohtelevan kaikkia yliopistoja tasa-arvoisesti. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevilla yliopistoilla on ollut suuria ongelmia. Samalla tämä syventää alueellista eriarvoistumista, johon Oecd Suomen talouspolitiikan ja talouden maatutkinnassa on vastikään juuri viitannut.

Arvoisa puhemies! Yliopistolain 2 §:n mukaan "yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta."

Näihin tavoitteisiin pääseminen edellyttää taloudellisen aseman turvaamista niin, että yliopisto kykenee kaikissa olosuhteissa antamaan vapaaseen tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä muutoinkin toiminnallaan aikaansaamaan myönteistä yhteiskunnallista vaikutusta. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja henkisten voimavarojen laajan käytön edistämiseksi nimenomaan yliopistoverkostolla on merkittävä vaikutus Suomen eri osien ja koko kansantalouden myönteiseen kehittymiseen. Kattava yliopistoverkosto takaa koulutuksellisen tasa-arvon, ja se edistää toimintojen ja elinkeinojen kehittymistä vaikutusalueellaan.

Yliopistolaissa tehtiin kahtiajako yliopistojen oikeudellisessa luonteessa. Suuri osa yliopistoista on julkisoikeudellisia laitoksia, joiden taloudesta vastaa valtio viime kädessä. Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto taas ovat säätiöyliopistoja, joiden taloudesta vastaa ennen muuta niitä ylläpitävä säätiö. Valtion talousarviossa tämä vastuunjako ei kuitenkaan näy siten, kuin oikeudellinen asema edellyttäisi.

Aalto-yliopisto on, niin kuin hyvin tiedämme, saanut suurimman osan yliopistoille suunnatusta määrärahojen lisäyksestä, ja nimenomaan ilman minkäänlaisia yliopistojen tasa-arvoisen kohteluun ja niiden toiminnan laatuun tai laajuuteen perustuvia syitä. Julkisoikeudelliset yliopistot eivät heikentyneen taloutensa vuoksi kykene enää tällä hetkellä hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia tarpeellisia tehtäviään, minkä seurauksena niiden toiminnan vaikuttavuus vähenee. Osoituksena jo alkaneesta talousahdingosta ovat hyvin tietämämme eräässä yliopistossa toteutetut henkilöstöirtisanomiset ja laitosten lakkauttamiset.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten tasa-arvoinen mahdollisuus yliopisto-opiskeluun ja eri alueilla toimivien yliopistojen myönteinen vaikutus näiden alueiden ja koko yhteiskunnan kehitykseen tulee edelleenkin turvata. Samoin yliopiston tasavertaiset mahdollisuudet saada tukea valtion varoista tulee turvata. Eri alueilla ja aloilla toimivat yliopistot poikkeavat toisistaan, minkä vuoksi yliopistojen mahdollisuudet saada yksityistä rahoitusta vaihtelevat merkittävästi. Tiedämme, että erityisen vaikea tilanne on Lapin yliopistolla, jonka koulutusaloina ovat taide, kasvatustiede, yhteiskuntatieteet ja oikeustiede. Uuden yliopistolain myötä rahoitus on käytännössä keskittynyt tekniselle tieteelle, kun taas esimerkiksi Lapin yliopistoa edustavat alat ovat erittäin olennaisia yhä enenevässä määrin palveluihin perustuvassa yhteiskunnassamme. Sinänsä nykyinen yliopistolaitoksen kokonaisrahoituksen taso mukaan lukien myös finanssisijoitukset on riittävä, jos määrärahat kohdennettaisiin nimenomaan tasapuolisesti kaikkien yliopistojen kesken.

Arvoisa puhemies! Olemme tällä lakialoitteella halunneet avata yliopistolain rahoituksen osalta. Mielestämme opetusministeriön tulisi seurata yliopistojen taloudellista tilannetta ja niiden edellytyksiä saavuttaa asetetut tavoitteet. Mielestämme myös opetusministeriön ja yliopiston on neuvoteltava siitä, missä määrin yliopistojen omin keinoin voidaan turvata sen tavoitteiden toteutuminen. Tarvittaessa taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yliopistolle tulisi myöntää täydentävää rahoitusta valtion talousarvion rajoissa. Valtioneuvoston tulisi toimittaa eduskunnan tarkastusvaliokunnalle ja sivistysvaliokunnalle selvitys yliopiston taloudellisesta tilasta ja toiminnan vaarantumisesta. Ehdotettu selvitys olisi yksinkertaisempi ja nopeampi tapa saattaa yhteiskunnallisesti merkittävä asia eduskunnan tietoon kuin esimerkiksi selontekomenettely. Vaihtoehtona voisi olla yliopistolain väliaikainen muuttaminen, jolla varmistettaisiin tietyn siirtymäkauden aikana erityisesti heikossa taloudellisessa asemassa olevien yliopistojen asema.

Esitämme lakiin tässä aloitteessa uutta 50 a §:ää, jossa julkisoikeudellisten yliopistojen taloudellinen asema turvataan kohdentamalla tasapuolisesti valtion talousarviossa yliopistolaitokselle osoitettuja määrärahoja. Yliopistojen määrärahoja kohdennettaessa on otettava huomioon niiden erilaiset mahdollisuudet saada yksityistä rahoitusta toimintaansa varten.

Opetusministeriön on seurattava yliopistojen määrärahojen riittävyyttä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja on ryhdyttävä ennakollisiin neuvotteluihin yliopiston kanssa, jos sen määrärahat eivät riitä sovittujen tehtävien suorittamiseen. Yliopistolle myönnetään täydentävää rahoitusta valtion talousarvion rajoissa. Jos yliopiston toiminta määrärahojen riittämättömyyden tai muun syyn vuoksi uhkaa kokonaan vaarantua, valtioneuvoston tulee toimittaa asiasta laadittu selvitys eduskunnan tarkastusvaliokunnalle ja sivistysvaliokunnalle.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Lakialoite yliopistolain muuttamisesta on todella hyvä. Yliopistolaki on eriarvoistava, niin kuin tässä ed. Peltonen totesi, ja se on nähtävissä nimenomaan meidän pohjoisten ja ehkä Itä-Suomenkin yliopistojen osalta. Yliopistojen rehtorit kiertävät nyt rahaa kerjäämässä tohtorin hattuunsa, ja minusta rehtorin tehtävänä on muu tehtävä kuin ehtiä sitä rahaa sinne toimittaa. Sen takia tämä esitys on hyvä, että turvattaisiin riittävä rahoitus nyt sitten tähän toimintaan. No, tutkimus- ja kehittämistehtävä on todella tärkeä asia, ja sekin tulee turvata, mutta onko tämä sitten oikea tie olla rahaa kerjäämässä? Tässä on se ongelma varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomen alueella, että niiden siellä toimivien yritysten pääkonttorit ovat täällä Pääkaupunkiseudulla ja päätökset tehdään täällä ja ne tukevat näitä säätiöyliopistoja. Niin kuin on huomattu, niin niillähän onkin ollut paljon paremmat mahdollisuudet saada tätä rahoitusta. Kaikki huutavat tämän kansainvälistymisen perään, mutta mielestäni yliopistoilla tulisi olla myös aluepoliittinen tehtävä, ja tulisi tarkastella siltä kannalta myös yliopistojen tehtävärakennetta.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä meidän ryhmämme tekemä lakialoite on tietenkin tarkkaan harkittu ja pohdittu, ja sille on nähty nyt todellista tarvetta. Ikävää tässä on nyt tänä iltana se, että täällä ei hallituspuolueitten ihmisiä ole kuin ed. Pulliainen paikalla.

Olisi ollut hyvä käydä jo tässä vaiheessa tästä uudesta lakiesityksestä keskustelua, siitä, onko sille muutokselle todellista halukkuutta ja onko todellista halukkuutta myös hallituspuolueiden ihmisillä siihen, että maakuntayliopistoista tullaan jatkossakin pitämään huolta. Tämän nykyisen yliopistolain nojalla näin ei tapahdu, siitä on meillä jo ikäviä todisteita niin Kajaanin kuin oman maakuntani Savonlinnan opettajankoulutuslaitosten osalta. Siitäkin syystä nämä sivutoimipisteet, filiaalit, tulee turvata, jollei muuten, niin valtion järjestämällä tiukemmalla ohjauksella ja rahoituksella, niin kuin tässä lakiesityksessä nyt ehdotetaan.

Se, onko tämä pelkästään koulutuspolitiikkaa, onko tämä pelkästään opetusministerin asioita, on tämän talon ratkaistavissa. Mielestäni tämä jos mikä on enemmän aluepolitiikkaa, ja muistutan talossa kenties vielä olevia kepulaisia siitä ajasta, kun keskustalaiset hoitivat aluepolitiikkaa 1970-luvulla, jolloin näitä maakuntayliopistoja ansiokkaasti ympäri Suomea rakennettiin ja pystytettiin. Niitä aikoja olen sanonut kaipaavani jo aikaisemminkin ja kaipaan yhä edelleen. Nyt entistä enemmän toivoisin, että myös keskustalaiset tulisivat tähän yliopistojen henkiinjäämistaisteluun voimakkaammin mukaan.

Meillä on esimerkki myös siitä, kuinka hammaslääkäreitten kouluttaminen Kuopion yliopistossa lakkautettiin joitakin vuosia sitten ja pitkällisen taistelun jälkeen tällä eduskuntakaudella saatiin koulutus siellä uudelleen aloitettua. Väestössä nähtiin terveydellisiä merkkejä jo muutaman vuoden jälkeen, kun hammaslääkäreitten kouluttaminen siellä Itä-Suomessa lakkautettiin. Elikkä tämä on myös (Puhemies: 2 minuuttia!) väestön henkiinjäämiskysymys, kuinka meillä koulutetaan ihmisiä korkeasti ympäri Suomea.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka en laskisi niitä kustannuksia, jotka liittyvät siihen työhön, jota tehdään siihen saakka, kunnes tohtorinhattu on mahdollista ostaa, niin pelkästään sen hatun ostaminen on aika kallis investointi, ja moni tohtorinhatun hankkinut miettii, mitä sillä on käyttöä sen jälkeen, kun ne juhlat on vietetty. Tämä yliopistouudistus osittain valaisi sitä, että tohtorinhatulle, kuten ed. Piirainen täällä sanoi, on tullut uutta käyttöä, kun yliopiston johto joutuu entistä enemmän käyttämään aikaa rahojen hankkimiseen yliopistolle.

Arvoisa puhemies! Tämä yliopistouudistus on monella tavalla onnistunut ja hyvä ja vuosisadan uudistus siinä mielessä, että yliopistojen asema muuttui itsenäisemmäksi ja ne voivat paremmin kehittää omaa toimintaansa. Ne vaikeudet yliopistouudistuksen kanssa liittyvät nimenomaan nyt tähän yliopistojen tasavertaisuuteen ja yliopistojen rahoitukseen. Yliopistojen rahoitus on pitkään perustunut sekä valtionrahoitukseen että yksityiseen rahoitukseen. Valtionrahoituksen lisäksi yliopistot ovat voineet hankkia toimintansa rahoitukseen rahaa myös yksityiseltä sektorilta oman toimintansa ylläpitämiseksi. Yksityisten rahoittajien osuus joidenkin yliopistojen rahoituksessa on ollut hyvinkin merkittävä ennenkin tätä yliopistouudistusta.

Uuden yliopistolain syntymisen myötä syntyi tarve näiden itsenäisten yliopistojen pääomittamiseen. Siis yliopistoille piti luoda pääomia, joiden tuottojen turvin yliopistojen rahoitusta voidaan pidemmällä ajalla turvata. Tämän pääomittamisen rakentamisessa on kauneusvirhe, johon myös tämä meidän lakialoitteemme puuttuu. Yliopistojen pääomittamisessa on kyse siitä, että valtio sitoo oman osuutensa yliopistojen pääomien vahvistamisessa siihen, miten paljon yksityinen sektori, yksityiset rahoittajat, on valmis pääomittamaan yliopistoja. Se näyttää siltä, että valtio ikään kuin katsoi viisaaksi ulkoistaa yliopistojen laadun ja toiminnan arvioinnin yksityiselle sektorille, ja jos tuo yksityinen sektori sitten arvioi, että yliopistot tuottavat hyvää tulosta ja toimivat kiinnostavilla, tärkeillä aloilla, yksityinen sektori tuo yliopistolle rahaa, silloin, kas, valtion puolella nähdään, että arviointi on positiivinen, mekin annamme sinne rahaa.

No, tämä mekanismi tietysti merkitsee sitä, että sellainen vanha viisaus "se, jolla on, sille annetaan lisää" tässä toteutuu. Ja tämä mekanismi on periaatteellisesti ongelmallinen yliopistojen tasa-arvon kannalta. Ne, jotka menestyvät paremmin yksityisen sektorin edessä, ovat viehättävämpiä, toimivat niillä aloilla, saavat myös sitten valtion päätöksin lisää rahaa siihen pääomittamiseen, mikä näkyy sitten pääomien tuottoina, aikaa myöten myös sen toimintaliikkumakentän suurempana väljyytenä, kun sitä rahaa on enemmän käytössä.

Tähän pitäisi saada muutos. Sosialidemokraatit ovat sitä mieltä, että tämän yliopistojen rahoituksen, joka tulee valtiolta, pitäisi olla riippumatonta siitä, miten yksityiseltä puolelta rahaa tulee. Ei voida vaatia matemaattista tasapuolisuutta, mutta periaatteellisella puolella pitäisi olla yliopistojen välillä yhdenvertaisuus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ei voi kehua, että istuvalla hallituksella olisi ollut erinomaisen hyvä tuuri sen ajan suhteen, jolloinka se on tehtäväänsä hoitamassa. Tämä koskee erityisesti näitä yliopistoasioita. Tässä on ajauduttu nyt sellaiseen taloudelliseen jamaan yliopistolaitoksemme kohdalla, että toivoisi hartaasti, että kaikki sellaiset puolueet, jotka tähtäävät tulevien vaalien jälkeen hallitukseen, tekisivät vastaavanlaisen oman yliopistolain muutoksen: joko ilmoittaisivat, että nykyinen yliopistolaki kelpaa kaikkinensa päivinensä, tai sitten esittäisivät siihen muutoksia. Jos on sitä mieltä, että mitään muutoksia ei tapahdu elikkä eletään nykyisen lain mukaan, niin sitten ilmoittaa, millä tavalla tämä rahoituksellinen ongelma hoidetaan.

Tässä ed. Kantolan äsken esittelemässä muodossa tämä lakialoite tulee aivan erityiseen merkitykseen, kun hän kuvasi tämän tilanteen ihan pikkuisen toisella tavalla kuin se on tässä lakialoitetekstissä. Kiinnitän siihen huomiota. Nimittäin hän totesi, että tämän voimassa olevan lain mukaan valikoituvat opetusalat ja painopistealat ja kaikki sellaiset sen mukaan, mitä ympäröivä yhteiskunta arvokkaana pitää, siis ne tahot, joilla rahaa on. Tämä on erittäin mielenkiintoista, koska se on eräänlainen kehitysversio siitä todellisuudesta, minkälaiseksi se on haluttu ymmärtää tähän mennessä, mutta nyt tuli, sanotaanko, luitten ympärille aivan uudenlainen liha. Ja tämähän tarkoittaa sitä — jos se asia on näin, kuten ed. Kantola äsken kuvasi — että sivistysyliopistoidealle sanotaan Suomen valtiossa ikuisesti hyvästi, täydellisesti hyvästi. Koska jos se laki lähtee niin voimakkaasti hyötytavoitteisuudesta, kuten hän äsken sen asian ilmaisi ja kuten on myöskin kirjattu eräällä tavalla tähän lakialoitteeseen, niin silloin todella ollaan tällä uudella tiellä, mitä en toivoisi millään Suomen yliopistolaitokselle. Minä vielä haluan uskoa sivistysyliopistoihanteen joittenkin rippeitten toteutumiseen.

Täällä lakitekstissä nimittäin todetaan näin: "Kohdennettaessa määrärahoja yliopistoille on otettava huomioon niiden erilaiset mahdollisuudet saada yksityistä rahoitusta toimintaansa varten". Vielä kun se kirjoitetaan näin, niin ok, koska se kertoo sen arkirealismin, joka tällä hetkellä vallitsee. Esimerkiksi Oulun yliopisto kuuluu niihin yliopistoihin, jotka eivät tule saavuttamaan tätä tavoitetta, joka on asetettu. Sitä harrastuneisuutta tätä yliopistotoimintaa kohtaan Oulun tienoilla ja Pohjois-Suomessa ei siinä määrin kerta kaikkiaan ole. Mutta sitten, kun siitä mennään vielä sille seuraavalle asteelle, että tällä rahoituksella olisi niin suurta merkitystä, että se ohjaa suorastaan sen yliopiston toimintaa, silloin siirrytään ihan toiseen avaruuteen.

Olen hyvin tyytyväinen siitä, että ed. Kantola piti näin rohkean puheenvuoron, koska se tavallaan riisui alasti koko tämän yliopistolain arkipäiväisyyden ja osoitti, mitä tässä saattaisi sittenkin olla sellaista, mitä itse kuitenkaan en siitä löytänyt.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen aloitti oman puheenvuoronsa todellakin ainoana hallituspuolueen edustajana koko tässä salissa, ja taitaa hänkin olla hieman oppositiossa. Hän aloitti, että tuurista on nyt kysymys. Kuka tahansa nyt yliopistolakia tällä hetkellä valtakunnassa tekee, meillä sosialidemokraateilla on semmoinen käsitys, että kyllä tässä tehdään politiikkaa. On tehty koko vaalikausi politiikkaa ja jatkossakin tehdään politiikkaa. Tuuri sitten on siinä lisukkeena mahdollisesti mukana. Elämä kiertää.

Tässä on hyvin selvästi tullut esille meidän sosialidemokraattien yhteisessä aloitteessa se, että tämä yliopistolaki, tässä formaatissa kuin se on tullut hyväksyttyä, vuoden kokemuksen jälkeen ei kelpaa. Itse olen kyllä tyytyväinen, että alun pitäenkään en sitä täällä kannattanut. Oli nähtävissä ja on nähty selkeästi sekä aluepoliittisista syistä että myöskin tiedepoliittisista syistä, että tämä laki on huono. Se selvästi keskittää ja ohjaa voimavaroja yksipuolisesti.

Tässä on tullut hyvin selkeästi esille se, että yliopistojärjestelmä asteittain yksityistyy sekä säätiöyliopistojen kautta että sitä kautta, että yhä enemmän yksityistä rahaa haetaan yliopistolaitosta tukemaan, ja jopa julkinen rahoitus on kytketty tähän yksityiseen rahoitukseen. Tämä on sitä privatisoitumisen tietä, millä itse asiassa kansainvälisesti pääsääntöisesti yliopistoverkostot toimivat, ja tätä kautta ollaan ratkaisevalla tavalla murentamassa sitä koulutusjärjestelmää, jonka tämmöinen universaali ja palveluja tuottava pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on aikaansaanut, jolla on poikkeuksellisen suuret saavutukset, mikä myöskin näkyy kansainvälisesti. Tätä porvarihallitus tällä hetkellä on tällä yliopistolakiuudistuksellaan selkeästi viemässä eteenpäin. Se näkyy sitten keskittymisenä. Se näkyy, aivan niin kuin täällä edustajat ovat todenneet, alueellisena keskittymisenä. Se valtava aluetaloudellinen henkiseen ilmapiiriin liittyvä vaikutus, mikä tällä hajasijoitetulla yliopistoverkostolla Suomessa on ollut, ollaan tässä tärvelemässä.

Mutta toinen keskittyminen, mikä tässä on myöskin, on nimenomaan tiedepoliittinen. Tämä (Puhemies: 2 minuuttia!) yliopistolaki tukee poikkeuksellisen rajulla tavalla kaupallisia aineita, teknisiä aineita, laiminlyö humanistisia aineita, laiminlyö yhteiskuntatieteitä, ja tässä suhteessa yliopistokäsitteeseen kuuluva universaalisuus, laajapohjaisuus, on ratkaisevalla tavalla murenemassa. Tämä ei voi olla pitkässä juoksussa tavoiteltavaa. Joka tapauksessa se vaikuttaa meidän koko yhteiskuntamme kehitykseen ja jopa myöskin siihen kuuluisaan kansainväliseen kilpailukykyyn, jolla Suomi on pärjännyt.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Me puhumme erittäin arvokkaasta ja tärkeästä asiasta. Koulutus on aluepolitiikan tehokkain keino ja ase alueellisen kehityksen turvaamiseksi. Se on myös terve keino, se, että ihmisten osaamistaso kasvaa ja nousee, ja se tuo koko yhteiskuntaan paljon lisää ja uutta. Jos koulutus keskitetään vain muutamiin metropoleihin, se tarkoittaa sitä, että suuri osa kansakunnan resursseista jää käyttämättä. Viisautta, lahjakkuutta, osaamista on alueellisesti tasaisesti ympäri Suomen, ja tämä tulee ottaa huomioon meidän koulutusjärjestelmäämme kehitettäessä.

Aivan erityisen painon annan tässä kohtaa Porin yliopistokeskuksen turvaamiselle kaikissa vaiheissa ja sen toimintamahdollisuuksien lisäämiselle. Tuolla käytetty euro on tuottavammassa ja tehokkaammassa käytössä kuin suurissa keskuksissa. Rajatuottavuus on suurempi näissä filiaaleissa siksi, että siellä tulee alueellisesti kilpailukykyisempää toimintaa kuin sitten hyvin keskittyneessä massakeskuksessa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoron johdosta haluan vielä toistaa sen, mikä minusta on oudointa tässä uudessa yliopistolaissa sen pääomituksen muodostumisessa, sen rahoitusjärjestelmässä pääomituksen osalta. Siis tämä on ehkä jokin heikko signaali, ja sen takia pitää olla tarkkana, mitä tässä on tapahtumassa, siis siinä, että yliopistojen rahoituksen pääomituksen sen osuuden, joka tulee valtiolta, laadun arviointi ulkoistetaan yksityiselle pääomalle niin, että jos yksityinen pääoma arvioi yliopiston kiinnostavaksi ja ehkä laadukkaaksi omalta toiminnaltaan, niin silloin tämän arvion perusteella pääomia siirtyy sinne ja sitten valtio seuraa tätä ratkaisua, mikä on tehty siellä yksityisen pääoman puolella.

Minusta olisi komeampaa, jos valtio, opetusministeriö, ihan itse kykenisi arvioimaan sen, mitä yliopistoja se pääomittaa. Nyt tämä arviointi siirretään yksityiselle pääomalle, ja tämä on heikko signaali, jonka kanssa minusta pitää olla tarkkana.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä ajatus, mitä ed. Pulliainen täällä esitti, että jokainen puolue tai ryhmä toisi esille oman kantansa jo tässä vaiheessa tämän yliopistolain etenemisen suhteen. Ilman muuta tämä ed. Kantolan tuoma terävä lisäys tähän asiaan, tähän laki-aloitteeseen, on nimenomaan juuri sitä, mitä tässä tulee korostaa.

Tässä yhteydessä en voi olla sanomatta eräästä pakinasta lukemaani lainausta. Arvostamani tiedemies Kari Uusikylä sanoi pakinassaan, että Suomi harkitsee Romanian kerjäläisten pois lähettämistä, mutta yliopistojen kerjäläiset Suomi palkitsee lisämiljoonilla. Tämä on varmasti semmoinen ihan hyvä ajatus tähän hetkeen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Herra puhemies! Ed. Kantolalle vielä uudestaan se, että minä huomaan tässä tämän signaalin, siitä ei ole kysymys ollenkaan. Se kyllä meni perille oikein ja voimakkaasti. Mutta minä vielä kiinnitän huomiota siihen, että täällä hallituspuolueitten piirissä ei vielä nähdä sitä niin kuin te kuvasitte sen äsken. Siinä on se pointti. Siinä on se pieni ja äärimmäisen merkittävä ja merkityksellinen ero.