Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Kysymyksessä on laki sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta. Tämä puiseva otsikko merkitsee samaa asiaa, johon olemme monesti täällä yhdessä näiden paikalla olevien kansanedustajien toimesta puuttuneet, nimittäin sitä, että meillä on todella ikääntynyt ja yhä pienenevä sotainvalidien joukko, keski-ikä on nyt siinä 88 vuoden korvilla, ja näiden joukossa on noin 3 000 haitta-asteeltaan 10—15 prosentin sotainvalidia.

Ikääntymisen seurauksena monen toimintakyky on heikentynyt siinä määrin, että palvelut ovat välttämättömiä. Nyt ovat nämä prosenttirajat, joista me olemme usein puhuneet, olleet esteenä sille, että nämä palvelut eivät ole tulleet kustannetuiksi yhteiskunnan toimesta. Prosenttirajoja ei siis nykyään yleensä enää voi pitää perusteltuina. Toisaalta on 20 prosentin haitta-asteen raja, jonka yläpuolella on mahdollisuus saada sotainvalidille maksuttomia palveluja, on erilaisia järjestelmiä, jotka takaavat nopeammankin palvelun saannin, ja sitten tällainen 10—15 prosentin raja, jonka kohdalla näin ei tapahdu. Kuitenkin nämä ovat sotiemme veteraaneja, invalidisoituneita henkilöitä, joidenka vammat vain nuortuvat samalla, kun niiden vammojen kantajat ikääntyvät.

Tärkeää olisi siis turvata kotona asuville sotainvalideille sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelut, jotta he voisivat elää mahdollisimman pitkään kodinomaisissa olosuhteissa, jotka ovat heille kaikkein parhaat myös inhimillisestä näkökulmasta. Laitoshoito ei sitä koskaan ole, jos kotona vain on mahdollisuus olla.

Sotainvalidien vuotuinen yli 10 prosentin poistuma — eli heistä kuolee noin kymmenesosa — mahdollistaa avopalveluiden prosenttirajojen poiston vaiheittain niin, ettei valtion sotavammaishuoltoon tarkoitettuja määrärahoja tarvitse olennaisesti korottaa. Haitta-asterajat tulisi laskea 15 prosenttiin jo vuonna 2011 sekä seuraavana vuonna laajentaa korvattavuus myös 10 prosentin sotainvalideille. Esitetyllä sotainvalidien avohoidon tuella voidaan vähentää sotainvalidien laitoshoidon tarvetta.

Arvoisa puhemies! Tämä teksti on varsin synkkää: puhutaan sotavammaishuollon määrärahoista, ettei niitä tarvitse korottaa, koska sotainvalideja on jatkuvasti niin paljon vähemmän. Tämän tekstin on muotoillut Sotainvalidien Veljesliitto, ja minä olen sen heidän pohjatekstistään tähän ottanut. Haluaisin todeta, että sotainvalidit suhtautuvat erittäin käytännönläheisesti näihin kysymyksiin, mutta onhan se häpeä tietysti päättäjien näkökulmasta, että näin joudutaan perustelemaan tällaista hyvin eettistä kysymystä, että nämä haitta-asterajat todellakin poistettaisiin.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että paikalla on kollegoita vielä tähän aikaan illasta. Toteaisin, että tämän on allekirjoittanut 23 kansanedustajaa neljästä eri puolueesta, ja olen varma, että myös useampi olisi allekirjoittanut, jos olisi kiertänyt laajemmin tämä lakialoite.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olisin ilman muuta allekirjoittanut tämän ed. Tiusasen lakialoitteen, jos olisin sen nähnyt ennen tätä istuntoa, ja edustaja varmaan sen kyllä tietääkin, koska me olemme aikaisemminkin näitä samoja asioita ajaneet. Sen takia muutama kommentti tähän liittyen. Minusta on erinomaista, että tämä asia tulee tällä lailla esille, vaikka me tiedämme, että tämä ei tässä vaiheessa johda mihinkään. Mutta se on pieni pistos aina niille, jotka eivät tätä aikanaan tässä meidän Suomen maassa ole hoitaneet niin kuin tämä olisi pitänyt jo kauan sitten hoitaa.

Ensinnäkin tämä työkyvyttömyyshaitta-asteprosentti kaikkinensa. Tästähän me taitoimme jo viime eduskuntakaudella aika paljon peistä. Se on minun ymmärrykseni mukaan perustuslain vastainen, vakuutuslääketieteellisesti aivan outo vaatimus lähes yhdeksänkymppisiltä ihmisiltä vaatia joitain tämän suuntaisia asioita. Ja kun näin on, niin kyllä se aika lailla kylmää asennetta meidän yhteiskunnasta kertoo, että ei mikään, ei Valtiokonttori eikä ministeriö eikä kukaan muukaan pysty tämmöiseen asiaan puuttumaan.

Viime kauden sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sain sen verran aikaan, että Valtiokonttorin asiantuntijoita tuli kaksin kappalein valiokuntaan kuultavaksi tästä haitta-asteprosentin poistamisesta, ja se oli kyllä minulle aika ikävä kokemus. Oli erittäin monta syytä näillä virkamiehillä, minkä takia ei voinut kuvitellakaan, että nämä haitta-asteprosentit poistettaisiin, koska sitten tämä laki olisi mennyt ontoksi ja sitä olisi täytynyt muuttaa. En muista edes näitä kaikkia perusteluita, mutta suhtautuisin siihen, että en muista; myöskin sen takia näin, että minusta ne olivat vähän haettuja perusteita kaikki. Tämä olisi voitu järjestää ihan toisella lailla. Se on ihan selvä.

Tässähän on semmoinen isompi asia, joka tähän liittyy, että nyt, kun sotainvalideja on näin pieni joukko — sotaveteraaneja on sitten jo suurempi joukko, vissiin noin 40 000 heitä on jäljellä — niin Suomessa on sitten vielä suurempi joukko niitä, jotka ovat 75-vuotiaita ja joille lainsäädännön mukaan täytyy toimintakykyarvio tehdä joka ikiselle. Viime kauden eduskunta päätti tämän. Se ikäraja oli ensin 80 vuotta, ja sitten se laskettiin 75:een. Mutta siinäkään ei ollut tullut minkäänlaista kehystä rahojen tai muun toiminnan muodossa, että olisi pakko ollut tehdä sen tuloksen takia jotain.

Mutta henki oli siis aivan oikea, että koko väestö pitäisi saada jonkinlaisen toiminnallisen tarkastuksen piiriin, ja totta kai asiantuntijoiden kautta sitten selkeimmät tapaukset ainakin laitettaisiin jonkinlaisten jatkotoimenpiteiden kohteeksi. Tämähän silloin tarkoittaa muun muassa sitä, että jo näille 75-vuotiaille tehtäisiin — mikä, arvoisa puhemies — henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma. Sen osaa tehdä joka ikinen suomalainen terveyskeskuslääkäri. Ei tarvitse mitään muuta kuin että tässä tapauksessa, nyt kun kohderyhmänä on sotainvalidit, he kävisivät omassa kunnassaan — te voitte, kollegat, neuvoa tätä, aivan — kävisivät omassa kunnassaan omalta terveyskeskuslääkäriltä pyytämässä tämänlaatuisen, siis henkilökohtaisen, kuntoutussuunnitelman: mitä minulle Viljo Niemiselle pitäisi tehdä, kun nyt olen 89-vuotias.

Terveyskeskuslääkäri antaa tämän lausunnon. Sen jälkeen kyseinen henkilö voi viedä sen oman veteraanikuntouttajan vastaanotolle — niitä on ympäri Suomea, isoissa kunnissa oma, pienemmillä kunnilla niitä on yhteisiä — jonka kautta on tietämys olemassa, kuinka paljon yleensä veteraanikuntoutukseen on määrätty rahaa kuntakohtaisesti kunnan toimesta, kuinka paljon on Valtiokonttorissa kohdentuvaa rahaa, mikä osa siitä kuntoutussuunnitelmasta on semmoista, joka Valtiokonttorin rahoilla voidaan hoitaa. Sen lisäksi tässä voivat olla vakuutuslaitokset mukana omalla tavallaan. Siinä voivat olla kaikki nämä veteraanijärjestöt mukana kukin omalla tavallaan, niitä on kolme isoa Suomessa. Ne ovat nimenomaan myyneet omaa omaisuuttaan, realisoineet ja päättäneet, että oman jäsenistönsä kuntoutuksen he hoitavat. Ja siellä on henki myöskin vähän semmoinen, että veljiä ei jätetä, että annetaan naapurijärjestöllekin.

Se ei kaikki toimi ollenkaan niin hyvin kuin tässä ehkä loogisesti sanottuna voi kuulostaa, mutta siinä kentässä ei tarvita enää mitään työkyvyttömyyshaitta-asteprosentteja, vaan henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, jonka rahatkin suurin piirtein ovat kaikki olemassa. Ja budjetin yhteydessä me täällä kuulimme, että veteraanien, sotainvalidien väheneminen tällä alueella aiheuttaa sen, että ne voimassa olevat rahat, jotka viime vuonna olivat, olisivat kaikki tänä vuonna riittäneet, mutta kun sieltä puuttuu nyt taas 6 miljoonaa, niin se toi tämmöisen ylimääräisen vaikeuden.

Tässä on hallinnollista välinpitämättömyyttä monella eri tasolla minun mielestäni. Tämä on liian pieni ryhmä poliittisesti, jotta asia olisi kertaheitolla järjestetty kuntoon, mutta on inhimillisesti erittäin ikävää, että tästä täytyy meidän kansanedustajien kerta toisensa jälkeen täällä puhua. Se on meidän ainoa keinomme nostaa tämä kipupiste kunnolla esille. Mutta kylläpähän tämä kaikki jonakin päivänä järjestyy, tietysti viimeistään sitten, kun ei enää kukaan ano, että minun työttömyyshaitta-asteprosenttini otetaan käyttöön, kun ei enää sotainvalideja ole. Mutta se on kyllä tosi ikävä tapa, jos tämä vasta silloin niin sanotusti toteutuu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut tämän ed. Tiusasen lakialoitteen ja tehnyt sen hyvin vakaalla aikomuksella puhua tämän hankkeen puolesta jälleen kerran. Minusta ensinnäkin tämä koko haitta-astemenettelyjärjestelmä, niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, on ihan käsittämätön, siis sillä taval- la, että se on järjenvastainen, kun ottaa huomioon, mihinkä tätä haitta-astemäärittelymenettelyä kohdennetaan.

Toisekseen, ylipäätään tämmöisten prosenttirajojen asettaminen, niin kuin lakialoitteen tekstistä käy ilmi, ei ole enää perusteltua. Tämä aika on jo nyt mennyt tämmöisistä menettelyistä ohi. Toivottavasti vaikka valtiovarainministerillä palaisivat päreet sillä tavalla, että päästäkseen tästä ikuisesta moittimisesta eroon ajaa tämän läpi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä aloite on ollut useilla valtiopäivillä ja varmaan kaikilla ed. Tiusasen tekemänä vielä, mitä tässä itsekin täällä olen ollut. Tämä haitta-astekysymys tuntuu, niin kuin tässä on jo todettukin, järjettömältä. Jos nämä ihmiset ovat näin iäkkäitä, niin sen määrittäminen, mikä on haitta-aste, on jotenkin omituisesti keksitty asia. Nimittäin varmasti se alenema on niin suuri, jotta jokaisella se täyttää vaikka mitkä haitta-asteet. Mutta niin kuin tässä on todettu, niin ilmeisesti jotkut halua-vat jääräpäisesti pitää kiinni siitä, jotta kun tämmöinen on keksitty, niin pidetään siitä kiinni. Toivotaan menestystä ed. Pulliaiselle, kun hän on hallituspuolueen edustaja, ja ed. Akaan-Penttilä, teillä on sitä voimaa. Me täällä oppositiossa voimme tehdä hyviä aloitteita, niin kuin ed. Tiusanen on tehnyt, ja olla tukemassa, jos se sattuupi äänestykseen menemään ja toivon mukaan menee. Näytetään nyt, että eduskunnalla kuitenkin tässä asiassa on tämä päätäntävalta.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiusanen on todella oikealla asialla. Minä olen ollut nyt eduskunnassa yli seitsemän vuotta, ja joka ainoa vuosi tämä asia on meillä esitteillä ja sotainvalidit esittävät näiden haitta-asteprosenttien poistamista. Tänäkin vuonna sosialidemokraatit ovat tehneet talousarvioaloitteen, ja tämän haitta-asteen poistamiseksi vaadittaisiin 11,3 miljoonaa euroa. Jos mietitään, että vuosi sitten tämä summa oli vähän yli 30 miljoonaa, niin näette, mitenkä väki vähenee tässä vuosien saatossa. Eli todella pahalta tuntuu se, että ikään kuin meidän hallitus odottaisi, että kun tarve poistuu, niin sitten voidaan olla tyytyväisiä. Tämä ongelma voitaisiin poistaa yksinkertaisesti sillä, että meidän valtion budjettiin lisätään puuttuvat rahat ja hoidetaan nämä sotainvalidit haitta-asteprosenteista välittämättä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, edustajat Akaan-Penttilä, Pulliainen, Lahtela ja Väätäinen, puheenvuoroistanne. Todella sellaisen vamman, olkoon mikä tahansa, joka on saatu 60 vuotta takaperin tai 55 vuotta takaperin, vaikutus nyt on huomattavasti suurempi kuin aikaisempina vuosina, se on aivan selvää. On yhtä selvää, että tämä nopeasti pienenevä joukko sotainvalideja ansaitsee kaiken tuen, minkä yhteiskunta voi antaa heille, ja näin ollen tämä perustelu, jonka Sotainvalidien Veljesliitto on esittänyt, on erittäin vahva ja voimakas niin kuin arvoisien kollegojenkin puheenvuorot.

Totean, että mistään oleellisesta, niin kuin aloitteessakin on, rahan lisästä ei ole kyse ja todellakin haitta-asterajat tulisi poistaa. Niillä ei ole lääketieteellisesti eikä juridisesti mitään merkitystä. Toivon, että ensi vuonna tilanne olisi parempi kuin tänä vuonna. Meillä on budjettikäsittely kuitenkin vielä edessä, ja sen yhteydessä olisi hyvä, jos valtiovarainvaliokunnassa pystyttäisiin asiaan puuttumaan.