Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa muutaman asian tästä budjetista.

Ensimmäinen asia, joka on todella tärkeä ja iloinen asia, on se, että jaostossa pystyimme saamaan lastentarhanopettajakoulutukseen lisää rahaa 1,5 miljoonaa euroa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja koko Suomessa kyllä on valtava pula yliopistollisista lastentarhanopettajista ja erityislastentarhanopettajista. Varsinkin, kun ajatellaan sitä, että lainsäädäntöä varhaiskasvatuslaista ollaan uudistamassa, meidän pitää huolehtia siitä, että yliopistollisia lastentarhanopettajia on riittävästi, sillä uudessa laissa tullaan varmasti korostamaan tätä pedagogista puolta. Ongelma tässä on ollut se, että yliopistot eivät ole olleet halukkaita ilman tällaisia erityistoimenpiteitä lisäämään lastentarhanopettajakoulutusta, ja se on varsin huolestuttava asia.

Toinen tärkeä asia on se, että saimme homekouluihin lisää rahaa. Homekoulut ovat maassamme sellainen ongelma, jota ei pelkästään eduskunnan toimilla tai valtion toimilla auteta. Olemme saaneet kuulla asiantuntijoilta, miten oppilaitosten korjausvelka maassamme on noin 3,7 miljardia euroa, ja se on niin valtava rahasumma, että ongelmaa ei pystytä pelkästään rahalla ratkaisemaan. Tutkimusten mukaan ongelma on koko prosessissa suunnittelusta korjauksiin ja käyttöön. Myöskin asenteissa on ongelmia siinä suhteessa, että välttämättä ei halutakaan edes havaita näitä kosteusvaurioita. Vielä yksi ongelma on tämä koulutus, että insinöörikoulutuksessa ei anneta opetusta kosteusvaurio- ja sisäongelma-asioista, vaan tämä koulutus on näiden insinöörien omassa halussa ja harkinnassa. Ainoastaan Itä-Suomen yliopistossa on rakennusterveysasiantuntijakoulutus. Eli koulutukseenkin pitää satsata, jotta tästä selvitään. Haluttaisiin myöskin saada käyttöön sitä uutta avustusmallia, joka pakottaisi avustuksen saajan laadukkaaseen toimintaan sekä rakennusten ongelmien tutkimisessa, korjausten suunnittelussa että korjausten toteutuksessa. Nykyisin avustusjärjestelmä ei tunne laadullisia kriteereitä eikä avustettavien kohteiden laadun toteutumista varmisteta millään tavalla, ja se on meillä suuri ongelma.

Kolmas asia, josta olen erittäin huolissani, on lukioiden asema. Lukioitten kuuluu olla yleissivistäviä ja vahvistaa sitä, ja vahvistuuko yleissivistävyys lukioiden osalta tulevaisuudessa, on suuri huolenaihe. Ongelma on myöskin tämä, että opetus- ja kulttuuriministeriössä ollaan tekemässä organisaatiomuutosta. Toteutuuko tässä organisaatiomuutoksessa lukioiden yleissivistävyyden vahvistaminen? En tiedä. Toivotaan, että näin tapahtuu.

Järjestöt saivat paljon lisää avustusta, koska ne tekevät hyvää työtä pienellä rahalla. Järjestötyö on meille erittäin arvokasta tässä yhteiskunnassa, ja järjestöt ovat nyt kärsineet rahojen puutteesta.

Täällä on vielä paljon hyviä asioita lisää, mutta paljon myöskin kehittämistä ja haasteita budjetin suhteen meillä on tulevaisuudessakin, koska valtiontalouden kuntoon saattaminen vaatii kaikilta meiltä paljon panostuksia.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! Koulutusjärjestelmän sivistyksellinen asema kansakunnan kivijalkana on kiistaton. Pohtikaamme siis muutamia seikkoja talousarviosta.

Ensinnäkin kuntarahoituksen valtionosuuksien uudistus tulee todennäköisimmin vaikuttamaan perusopetukseen. Minusta oli syksyllä sangen kummallista kuulla pääministerin suusta, että kuntauudistuksen jälkeen kuntapäättäjän ei ehkä tarvitse miettiä kyläkoulun lakkauttamista, että saadaan jonkun kuntalaisen kalliit tehohoidot maksettua. Ei tällaisesta vastakkainasettelusta saa olla peruspalveluissa kysymys. Varsinkin homekouluongelmaa on tarkkaan seurattava. Kunnissa on paljon epäilyttävää rakennusmassaa. Toivon siis, että hallitus seuraa tätä tarkkaan.

Lukioverkon karsiminen ei saa heikentää yhdenkään suomalaisen lukioikäisen mahdollisuutta päästä opetukseen. Ammattikoulun keskeyttävien määrä on suuri. Läpäisyä tulee parantaa. Ammattikoulupaikkojen lisääminen ei auta, jos ongelmiin ei tartuta, se lisää vain keskeyttäneiden määrää, ei läpäisyä. Ammattikorkeakouluihin kohdistuvia leikkauksia on perusteltu sillä, että siellä on joukko opintonsa keskeyttäviä, mutta voi aivan tilastojen perusteella varmasti sanoa, että heitä on vähemmän kuin toisen asteen koulutuksessa. Lisäksi toisen asteen koulutuksen keskeyttävistä on paljon suurempi riski tulla syrjäytyvien ryhmä, mikäli he eivät saa tätä ensimmäistäkään tutkintoa suoritettua.

Ammattikorkeakoulumyllerryksessä tulee ottaa selkeä linja. Tämän päivän uutiset ovat myllertäneet tätä kenttää edelleenkin. Jo ammattikorkeakoululainsäädäntö velvoittaa ja sallii ammattikorkeakoulut tiiviiseen yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa, ja ne ovat tuiki tarpeellisia maakuntien vetureita, siis aivan kansantalouden kannalta. Esimerkkinä vaikkapa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan toimipiste, joka on merkittävä edelläkävijä ja veturi bioenergian edistäjänä. Heidän Centria tutkimus ja kehitys -yksikkönsä on tehnyt äärimmäisen hyvää työtä. Juuri maakunnallinen asiantuntijuus on ammattikorkeakouluverkoston vahvuus. Se ei ole teennäistä, kuten täällä kokoomuksen edustaja Männistö on sanonut.

Tuntuu vähän, että kokoomuksen ja SDP:n katse rajoittuu Vantaanjokeen tai pahimmassa tapauksessa Kehä kolmoselle. Lisämäärärahoja kaivataan varmasti työvoimapoliittiseen koulutukseen tässä taantuma-ajassa. Toivon, että tässä pyritään tutkintotavoitteiseen koulutukseen, koska se takaa ammattitaitoista työvoimaa nopeasti muuttuville työmarkkinoille mutta myös turvaa opiskelijalle jatko-opintomahdollisuuden yliopistoa myöten. Meillä on vankkaa osaamista aikuiskoulutuksessa, mikä palvelee yhteiskuntaa sivistyksellisessä mielessä myös. On hyvä, että hallitusohjelmassa on huomioitu näyttötutkintojärjestelmämme vahvana toimijana ammatillisessa aikuiskoulutuksessa.

Ministeri Arhinmäki totesi osuvasti urheilu-seurojen toiminnasta, että ne ovat juuri se suorittava porras, jolla saadaan suomalaisia liikkumaan. Suora tuki pienille urheiluseuroille on parasta polttoainetta tähän moottoriin. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan laitetaan pyörä pyörimään. Itselläni on ollut ilo olla mukana projektissa, jossa rahallisella tuella urheiluseurat saivat työllistää nuoria kesätöihin. Ne ovat äärimmäisen arvokkaita urheilun mutta myös kansanterveyden kannalta. Terveyttä tuotetaan aivan muualla kuin siellä sosiaali- ja terveyspalveluissa, missä ehkä jopa vain sammutetaan niitä tulipaloja. Totta kai siellä myös tuotetaan kansanterveyttä, mutta suurin osa terveydestä tulee koulutuksessa, liikkumisessa ja muissa tällaisissa asioissa. Toivon jatkossa myös, ettei verokarhu kouraise tassullaan pienten urheiluseurojen pieniä tuloja. Uskon, että ne hoitavat taloutensa läpinäkyvästi ja rehellisesti.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Hallituksen tavoitteena, suurena tavoitteena, on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Näihin kaikkiin kolmeen tavoitteeseen pääsemiseksi voivat myös koulutus, sivistys, kulttuuri ja liikunta tarjota omat keinonsa, ja näin tuleekin.

Kun puhutaan koulutuksesta ja kulttuurista ja vaikkapa liikunnastakin, on niillä jo itsessään arvo. Se täytyy muistaa. Ne eivät voi joustaa kovin nopeasti muuttuvassa maailmassa tai markkinatilanteessa, eikä niiden tarvitsekaan, sivistyksellä ja kulttuurilla kun on pitkät juuret, joita yksi tai kaksikaan talouskriisiä ei saisi heiluttaa. Mikäli koulutusta tarkastellaan vain talous- tai työllisyyspolitiikan näkökulmasta, mennään hakoteille kauas sivistyksestä, ja jos jokin asia vie ihmiskuntaa tai vaikkapa Suomen kansakuntaa eteenpäin yli vaikeuksien, se on juuri sivistys ja laaja ymmärrys asioiden yhteyksistä. Meitä vie eteenpäin tieto omasta ja toisten historiasta, kulttuurista ja elämästä. Sivistys luo pohjan kaikelle kehitykselle.

Koulua ei voi sulkea noin vain ilman, että sillä olisi merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia, ja koulutuspolitiikkaa ei voi myöskään ohjata pelkällä perustelulla ikäluokkien pienenemisestä, niin kuin kukaan ei teekään, sillä koulu, kasvatus, sivistys ja kulttuuri ovat aina inhimillistä toimintaa ja sidoksissa siihen ihmisyhteisöön ja aikaan, missä ne ovat olemassa. Niinpä pienelläkin koululla voi olla elämänlankaan tai kynttilänsydämeen verrattava rooli jollekin kylälle tai kaupungille, jos koulu on ainoa tai muuten laadukas ja monipuolista hyvinvointia ympärilleen säteilevä.

On muistettava, että samalla, kun täällä eduskunnassa kannamme huolta siitä, kuinka koulutus ja kulttuuri vastaavat yhteiskuntamme työvoimatarpeeseen ja muihin tarpeisiin, on kasvatuksessa ja koulutuksessa aina ja ennen kaikkea myös kysymys lapsen, nuoren ja aikuisen omasta kehityksestä, hänen tarpeisiinsa vastaamisesta ja hänen hyvinvointinsa edistämisestä.

Kuinka opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala talousarvioesityksessään sitten vastaa kaikkiin hallituksen kolmeen suureen tavoitteeseen ja samalla lapsen ja nuoren hyvinvointitarpeeseen? En tässä ajassa pysty käymään läpi kaikkea mutta otan joitakin esimerkkejä.

Ensinnäkin köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseen vastaamisesta. Koulu on paikka, joka sitoo lapsen ja nuoren fyysisesti ja henkisesti yhteisöönsä, ja esimerkkinä, mikä ei talousarvioon sinänsä liity mutta mikä on meille itsestään selvä, kouluruoka jo itsessään vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta ja lisää oppimisen vaikuttavuutta. Tätä kouluruokaa meidän tulisi mainostaa aina osana hyvää koulujärjestelmäämme.

Koululla on myös useita välineitä vähentää eriarvoisuutta. Talousarviossakin nostetaan esille kiusaamiseen puuttuminen, suvaitsevaisuuden ja ennen kaikkea sosiaalisten taitojen kehittäminen. Koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen on löydetty tehokkaita keinoja esimerkiksi Kiva Koulu -projektilla ja koulussa voidaan opettaa, kuinka tullaan toimeen ja tehdään yhteistyötä toisten ihmisten kanssa. Onkin tärkeätä, että hallitus rohkeasti vastaa syrjinnän poistamiseen, vähentää kiusaamista ja — mikä melkeinpä parasta tai ainakin erittäin hyvää — on sitoutunut laatimaan tasa-arvon toimenpideohjelman. Tasa-arvon toimenpideohjelman lisäksi hallitus on luvannut arvioida lainsäädännön, hallinnon ja rahoituksen muutoksien vaikutuksen mahdollisuuksia tasa-arvoon, sukupuolten tasa-arvoon ja koulutuksen periytymiseen.

Oppilasryhmien pienentämisellä, aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan sekä yleensäkin kerhotoiminnan vahvistamisella ja vahvalla panostamisella lasten liikuntaan on ilman muuta syrjäytymistä vähentävä vaikutus ja lasten hyvinvointia lisäävä vaikutus.

Hyvänä pidän myös, että Euroopan ainoa alkuperäiskansa saamelaiset on huomioitu talousarvioesityksessä.

Opettajat luovat meidän koulutuksemme pohjan ja osaamisen pohjan. Opettajien mahdollisuuksia jatkuvaan osaamisen kehittämiseen parannetaan Osaava-ohjelmalla. Tavoitteena on, että opettajien kelpoisuustilanne ja täydennyskoulutusmahdollisuudet paranevat. On erittäin tärkeätä, että saamme hyviä hakijoita opettajankoulutukseen. On olennaista, että pidämme huolta opettajan ammatin vetovoimaisuudesta. Opettajien, varsinkin pienten lasten opettajien, kurja palkka ei yksistään houkuttele alalle. Tarvitsemme täydennyskoulutusmahdollisuuksia opettajille, ja opettaja tarvitsee luokkaansa myös kaiken tuen.

Koska aika alkaa loppua, käytän ehkä jonkin kommenttipuheenvuoron.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla on paljon huomionarvoista, johon tulisi keskittyä. Olisi paljon pohdittavaa siinä, toteutuuko hallituksen tavoite Suomesta, "maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä", aikana, kun koulutuksesta, tutkimuksesta ja kehityksestä leikataan satoja miljoonia euroja. Haluan tässä puheenvuorossani kuitenkin kiinnittää huomiota vain kahteen tärkeään asiaan, nimittäin opiskelijoiden masennukseen ja homekouluihin.

Kunnat eivät ole pystyneet järjestämään riittävää tukea kaikille koululaisille eivätkä varsinkaan toisen asteen opiskelijoille. Keskiasteen oppilaitosten mielenterveyspalveluiden tukeminen on tärkeätä monestakin syystä. Esimerkiksi koko maan laajuisesti lukiolaispojista 14 prosenttia ja lukiolaistytöistä 7 prosenttia kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta. Uudenmaan alueella viime vuosien tilanne on ollut sitäkin vaikeampi.

Koko yhteiskunnan vaatimukset ovat johtaneet siihen, että yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Heistä vain 3,7 prosenttia eli 16 000 henkilöä saa Kelan korvaamaa terapiaa. Masennuslääkkeiden syönti on lisääntynyt kymmenkertaiseksi 1990-luvun jälkeen. Myös ennenaikainen eläköityminen on yli kymmenkertaistunut samaan aikaan, joten joku syy-yhteys on helposti löydettävissä. Nykyinen, lääkkeisiin pohjautuva hoitokeino ei näytä johtavan toivottuun tulokseen, masentuneen parantumiseen. Siksi olisikin erittäin tärkeää lisätä Kelan korvaamaa terapiaa sitä tarvitseville.

Arvoisa puhemies! Masennushan laukeaa pääosin sosiaalisen ympäristön tai terveyden muutoksista, joten lääkityksen sijasta tulisi tarjota tukea itse ongelmaan. Psykologi Aku Kapakkala toteaakin osuvasti, mistä on kysymys: "Jos masennus laukeaa sosiaalisesta syystä, on hassua, että siihen yritetään vaikuttaa hermostoon vaikuttavilla lääkkeillä. Olisi järkevämpää puuttua asiaan, joka masennusta aiheuttaa — oli se sitten parisuhde tai työ." Miksi hallitus ei ota tosissaan masentuneiden, erityisesti nuorten, tilannetta ja lisää resursseja toisen asteen koulujen kuraattori- ja psykologipalveluihin ja ennalta ehkäisevään työhön ja terapian saamiseksi? Hallituksen tulisi lisätä resursseja siten, että Kelan korvaamaa terapiaa olisi tarjolla useammalle sitä tarvitsevalle henkilölle.

Arvoisa puhemies! Vielä homekouluista pari sanaa. Asiantuntijoiden mukaan homekouluissa opiskelevalla lapsella ja nuorella on kaksin- tai kolminkertainen riski sairastua astmaan. Tämä on erittäin huolestuttavaa, koska yhteiskunnassa haavoittuvammassa asemassa olevilta lapsilta ja nuorilta on helppo leikata. He eivät äänestä tai nouse vastarintaan. Hallituksen esitys 56:n plus 2 miljoonan euron määrärahasta oppilaitoksen perustamiskustannuksiin on täysin riittämätön, varsinkin kun tästä 58 miljoonan euron potista 52 miljoonaa euroa menee jo myönnettyjen jälkirahoitteisten hankkeiden valtionavustuksiin. Käytännössä rahaa riittää avustuksen myöntämiseksi vain 2—4 koulun hankkeelle vuonna 2012. Kuntaliitto onkin sivistysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa maininnut määrärahasta seuraavaa: "Lainsäädäntö edellyttää, että oppilaalla on turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö. Kuntaliitto toivoo, että eduskunta voisi harkita asiaa uudelleen ja lisätä oppilaitosrakentamiseen suunnattuja määrärahoja merkittävästi."

Arvoisa puhemies! VTT:n tutkimuksen mukaan kuntien omistamissa rakennuksissa on yli 5 miljardin euron arvosta korjausvelkaa. Koulujen osuus tästä on reilu kolmannes. Maassamme kymmenettuhannet ihmiset kärsivät huonosta sisäilmasta ja homerakennuksien aiheuttamista sairauksista. Samoin on tilanne masentuneiden kohdalla. Tuki ja keinot ovat riittämättömät. Toivoisinkin, että hallitus löytäisi huonosta taloustilanteesta huolimatta keinoja lapsen, nuoren ja aikuisen terveyden, hyvinvoinnin edistämiseen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi kun noita koulujen korjausmäärärahoja tuli tässä tutkailtua tarkemmin ja kun tähän pääluokkaan nämä kuuluvat, niin hiukan ihmetytti se määrärahatason romahdus homekoulujen korjausavustusten osalta. Sitten mietin, mistä tämä mahtaa johtua, mitä hallitus on ajatellut, kun näin on toiminut. Mutta sitten heräsi itsellä se kysymys, onko tässä nyt kyse siitä, että kun pienissä kouluissa usein olisi pientä fiksattavaa, voi olla sitä hometta, tiettyä kosteusvauriota, niin sinne ei halutakaan antaa sitä rahaa, vaan halutaan sinne suureen, halutaan näitä koulukolhooseja, joihinka tulee... En minä sano, etteivätkö ne jossain voi toimiakin, mutta kyllä ainakin itseä mietityttää se, että alakoululaiset, yläkoululaiset ovat kaikki samassa, lukiokin kenties siinä.

Eli tämmöisiin suuriin projekteihin kyllä ollaan valmiita antamaan, tosin sinnekin liian vähän. Mutta sitten tuntuu, että juuri tällä halutaan ikään kuin ohjata kuntia nyt panostamaan tällaisiin isoihin yksiköihin ja kyläkoulut sitten jäävät remppaamatta ja sitten saadaan sanoa, että "joo, siellä sitä homettakin on ja on paikat rempallaan, joten kiinnihän se pitää laittaa". Tähän tietysti toivoisi hallitukselta vastausta.

Mutta sitten, arvoisa herra puhemies, tähän varsinaiseen kulttuuripuoleen.

Perussuomalaisten kulttuuripoliittinen ohjelmaosio käynnisti Suomessa keskustelun, jota kulttuuripiirit sekä muutkin kansalaiset ovat jo kauan kaivanneet. Uskalsimme tarttua härkää sarvista tietäen, että rääkäisy tulee. Samalla saimme kiinnitettyä huomiota vaaliohjelmaamme yleisemminkin, sillä onhan kulttuuripoliittinen osio vaaliohjelmassamme vain 3 sivua pitkä, kun koko ohjelman pituus on lähes 70 sivua. Mutta meillä oli kuitenkin edes se 3 sivua, monella muulla puolueella ei ollut sanaakaan.

Ohjelmassamme linjasimme, että koemme suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista postmodernin nykytaiteen tukemiseen verrattuna. Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi — siis korostan olisi — syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle. Näkemyksellemme niin sanotun nykytaiteen osalta tuli Helsingin Sanomien mielipidetiedustelussa viime maaliskuussa 51 prosentin kannatus.

Arvoisa herra puhemies! Onkin toivottavaa, että apurahoista päättävät tahot pyrkisivät ottamaan huomioon tämänkaltaiset signaalit, joita ei välttämättä niin sanotuissa kulttuuripiireissä kuule. Pääasia linjauksessamme ei toki ollut suora vaikuttaminen eli puuttuminen taiteen eri tyylisuuntien tukemiseen, siis rahalliseen tukemiseen, vaan keskustelun herättäminen, joka keskustelu on toivottavasti omiaan pitkässä juoksussa vaikuttamaan myös kulttuuripiireihin. Jos kansaa ei kuunnella, on se uhka taiteen tukemisen kokonaismäärärahoillekin.

Myös taiteesta on voitava keskustella vapaasti ja ilman pelkoa leimaamisesta ja leimaantumisesta. Kuvataide, kulttuurijärjestöt ja kulttuurinen toiminta ilmentävät suomalaisuutta. Kulttuurin merkitystä erityisenä politiikan lohkona ei siis ole syytä väheksyä.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olipa hyvä, että edustaja Saarakkala viimeisessä lauseessaan sanoi, että kulttuuria ei pidä väheksyä. Minkä vuoksi sitten te laitoitte kulttuuriosionne pelkäksi vitsiksi, feikiksi, huijasitte paitsi omia äänestäjiänne myös meitä muita? Eikö tämä ollut pelkkä vitsi, näin minä olen nyt ymmärtänyt, vaikka sitä kyllä totisella silmällä luin ja varmasti moni muukin. Vai oliko se vaan tämmöinen silmänkääntötemppu kiinnittää huomio muista asioista epäolennaiseen asiaan? En sano, että kulttuuri on epäolennaista, mutta se, miten te nyt tulitte sen asian kanssa ulos, oli aivan pöyristyttävää. Oliko mikään muukaan uskottavaa vaaliohjelmassanne?

Nostitte esille homekoulut. Tämä on hyvin merkittävä asia, ja se on semmoinen asia, minkä kanssa kaikkien meidän pitää tehdä töitä. Kunnat vastaavat omista rakennuksistaan, valtion tulee tukea homekoulujen korjaamista parhaansa mukaan. Rakennusvalvontaan satsatut eurot tuottavat monikymmenkertaisesti ellei monisatakertaisesti takaisin. Tarvitsemme korjausrakentamiseen...

Vesa-Matti  Saarakkala  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ollut kyse tsoukista. Jos joku nimittää sitä vaalikikaksi, että käsittelemme kulttuuria ohjelmassamme ja nimenomaan tätä postmodernia, niin ei se tarkoita sitä, ettemmekö me olisi asian takana. Mikä siinä on vaalikikka, on se, että kun tällaisen termin tuo tähän meidän ohjelmaamme, seuraa rääkäisy ja sitä ohjelmaa lähdetään lukemaan laajemminkin, ja sehän oli poliittinen bestselleri.

Kyllä me olemme kaikkien näitten asioitten takana, mitenkään emme ole perääntymässä näistä. Mutta on kaksi täysin eri asiaa sanoa, että halusimme nimenomaan sen sanan "postmoderni" sinne sisällyttää, jotta se herättää huomiota, herättää keskustelua, koko vaaliohjelma on kiinnostava, kuin väittää, että se olisi tsoukki. Kukaan ei ole puhunut meillä, niin kuin Pekkarinen jostain omasta asiastaan, että se oli tsoukki vaan. Ei meillä ollut mitään tsoukkia siinä.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin kulttuurin tekijänä täytyy sanoa, että en ole itse koskaan ollut stipenditaiteilija eli olen ottanut omat palkkioni kansan karttuisasta kädestä, ja niin kauan aikaa, kun Suomen kansalla on näin huono maku, minulla on keikkoja edelleen.

Mutta sen verran sanon, että pikkasen tässä on nyt sellaista yliherkkyyttä. Minä myönnän, että tämä teidän kritiikkinne postmodernia taidetta kohtaan herätti suuttumusta kovasti, mutta meidän täytyy muistaa, että meillä ovat myös aika herkkähipiäisiä taidepiirit Suomessa. Tietysti tämä oli siinä mielessä ymmärrettävää.

Minusta on hyvä, että keskustellaan siitä, mitkä taiteenlajit ansaitsevat tukemista. Olen sitä mieltä toki, että eivät kaikki taiteenlajit selviä, jos ei niitä myös tueta yhteiskunnan toimesta. Näin me saamme rikkaampaa taidetta ja kulttuuria. Jokaisella puolueella minun mielestäni voi olla oma mielipiteensä tähän asiaan ilman, että lähdetään heti leimaamaan. Meillä media hyvin herkästi lähtee leimaamaan hyvin nopeasti tällaisen kannanoton.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tähän tsoukkikeskusteluun nyt tulee, niin Kataisen hallitusohjelmassa oli ensin varattu koulujen rakentamiseen 20,3 miljoonan euron lisäys, ja nythän se hallituskauden aikana oleva lisäys on kuitenkin sieltä pois lähdössä, joten kyllä sinne hallitusohjelmaankin tulee niitä tsoukkeja, jotka sitten korjataan näissä kirjoissa. Lainsäädäntö kuitenkin edellyttää, että oppilailla on oltava turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö, joten ei tämmöistä tsoukkia ymmärrä kukaan.

Mutta mitä tulee tähän edustaja Saarakkalan puheeseen, niin toki ymmärrän, että Kurikassa ei ymmärretä sitä, että tehdään tämmöisiä isoja koulukokonaisuuksia. Siellä iso koulu varmaan on jo 50 oppilasta tai 100, mutta täällä Etelä-Suomessa se on useita satoja. Me joudumme yhdistämään kouluja sen vuoksi, että me saamme yhteisiä keittiöitä ja yhteisiä henkilöitä palvelemaan oppilaita, ja siinä tehdään säästöjä. Elikkä nämä yhdistämiset sinänsä eivät vielä ole vaarallisia juttuja, jos kouluja yhdistetään ja henkilökuntaa pannaan saman katon alle, mutta toinen asia sitten on, kun ruvetaan kouluja lakkauttamaan. Se on sitten toinen keskustelu lähikouluista.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä taidekeskusteluhan on mielenkiintoinen aihe kaiken kaikkiaan. Sitä minä vähän hämmästelin tässä, että ihmisten oikeutettua mielipidettä kutsutaan rääkäisyksi. Kuulostaa hieman alentavalta, olkoonkin että kyseessä on ollut vaalikikka ja kansaa onnistuttu vetämään nenästä. Näin tällaista tapahtuu.

Mutta kiinteistöjen kuntoasiaan olisin halunnut sanoa ja sanonkin, että mehän tarvitsemme tällaista kansallista pelastusohjelmaa meidän koulukiinteistöjemme osalle. Kuntien resurssit eivät riitä, valtion resurssit ovat niukat, ja tässä meillä on iso tehtäväkenttä. Uskon, että me löydämme tämän asian vielä näiden neljän vuoden aikana monta kertaa edestämme täällä salissa ja omien kuntiemme valtuustoissa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten äsken yritin kahteenkin kertaan sanoa — en tiedä, onko kuullun ymmärtämisessä sitten vikaa joillain edustajilla — kyllä me olemme sen meidän vaaliohjelmamme takana täysin. Syy siihen, miksi lähdimme näinkin yksityiskohtaisesti ottamaan kulttuuriin kantaa, on se, että me olemme rohkeita, me kerromme todellisia mielipiteitämme, emme me niitä piilottele, ja tällä sitten lisäksi saimme myös huomiota koko vaaliohjelmalle. Toiset käyttävät näitä puoluetukiaisia, hussaavat menemään niin, että puolueet ovat melkein konkurssissa. Me käytämme siihen sanan säilää ja saamme saman tuloksen aikaan. Minun mielestäni se on kustannustehokasta ja sitä, mitä nimenomaan kansa haluaa.

Edustaja Alatalo, todellinen kansantaiteilija, ymmärtää, miksi 51 prosenttia oli Helsingin Sanomien gallupissa meidän kanssamme tästä nykytaiteen tukemisesta samoilla linjoilla. Emme me uhkaa ketään, me olemme käynnistäneet keskustelun. Keisarin uudet vaatteet -satu kannattaa monen kulttuuri-ihmisen lukea. Siinä on se totuus. Vaikenemalla asiat eivät parane.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella ikävää, että niin monet kunnat ovat laiminlyöneet kiinteistöjensä peruskorjaukset, ja tällä erää tarkoitan lähinnä kouluja. Mutta uskon kumminkin, että meillä on äärettömän osaava ja taitava ministeri Jukka Gustafsson, että hän varmasti löytää tähän homekoulujenkin korjaamiseen ratkaisun ja varmasti sitten valtio tulee kuntia taloudellisesti auttamaan, jotta koulut saadaan parempaan kuntoon.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelimme aiemmin illalla ruotsin kielen asemasta Suomessa. Ellei ruotsinkielinen vähemmistö olisi arvostanut suomalaista kulttuuria, niin meillä ei olisi tätä kulttuuria tänä päivänä, mitä meillä on, suomen kieltä ja suomalaista kulttuuria tässä muodossa.

Haluaisin, edustaja Saarakkala, myöskin painottaa sitä, että kulttuuri ei koskaan synny tyhjiössä, ei yksikulttuurisessa ympäristössä, vaan se on aina kansainvälisten virtausten tuotetta. Meidän suuret taiteilijamme ovat opiskelleet, asuneet, eläneet ulkomailla, oppineet siellä muista kansoista ja kulttuureista ja taidelajeista. Haluaisin tietää, kuinka te määrittelette suomalaisen kulttuurin. Minulle suomalainen kulttuuri on sitä, että täällä elää monenlaisia ihmisiä, joilla on ilmaisun, ajattelun vapaus, jotka voivat ilmentää olemassa olevaa ja maailmaa eri tavoin. Tämä on suomalaista kulttuuria.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella huomaa, että asia herättää edelleen kiinnostusta, ja näin on toivottukin, joten vastaamme haasteeseen.

Postmoderni taide — me käsitämme sen sellaiseksi asiaksi, joka ei ole minkään yhteiskunnallisen keskustelun yläpuolella ja jota ei saisi kritisoida. Tämähän on parasta polttoainetta taiteelle ja kulttuurielämälle, että siitä keskustellaan, ja postmoderni taidehan on sellaista, jota on hyvin vaikea edes määritellä, mitä se on, koska se voi olla melkein mitä vaan. Se ei viesti niinkään ihanteista, vaan se nimenomaan on enemmänkin tällainen kritisoiva tyylisuunta. Se niin kuin valtio-opillisesti, poliittisesti tulkittuna on näin. En lähde sinänsä maalaustaiteen erikoisosaajaksi itseäni väittämään.

Mitä tulee koulukysymykseen, edustaja Niikko, niin kyllä meilläkin on niitä suuria kouluja, joissa on yläluokatkin samassa. Meillä on kuntaliitoksiakin tehty, meillä on vaikka mitä. Joskus kannattaa tulla käymään siellä Kurikassa, niin huomaatte, että on monenlaista viritystä ja ei ollenkaan huono tilanne.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kuusisto herätti toivoa siitä, että kyllä meillä hyvä opetusministeri on. Toki on hyvä, Gustafsson on hyvä ministeri, mutta minä vaan mietin sitä, mistä sitä rahaa tulee, jos te ette hallituksessa sitä rahaa anna homekoulujen korjaukseen.

Kuten edellisessä puheenvuorossa kerroin, jos on 58 miljoonan budjetti, josta vaan 6 miljoonaa on sitomatta mihinkään, niin miten niitä homekouluja korjataan, kun sitä rahaa ei ole? Sitä luvattiin, mutta sitä ei tullut. Kuntaliiton sivistysvaliokunnalle esittämä vaatimushan on ollut se, että talousarviossa tulisi varata vähintään 20 miljoonaa euroa homekoulujen korjauksiin lisää, koska sitten me pystyisimme jatkamaan ja tukemaan hometutkimuksia ja todellisesti aloittamaan uusien koulujen homekorjaamisia. Mehän tiedämme, että noin 20—50 prosenttia kunnat saavat tukea valtiolta koulujen rakentamiseen ja korjauksiin ja ilman sitä tukea moni kunta ei tee mitään. Ensi vuonnakin on odotettavissa — tai koko hallituskauden on odotettavissa — että vielä neljä vuotta monet lapset opiskelevat homekoulussa sen takia, koska tämä hallitus ei anna siihen rahaa. Tämä hallitus ei todellisuudessa ole kiinnostunut lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka Niikko sanoo, että tämä hallitus ei olisi kiinnostunut lasten koulutilanteesta ja koulujen kunnosta, niin se ei suinkaan pidä paikkaansa.

Minä edelleen korostan sitä kuntien vastuuta. Se on vastuutonta toimintaa, että jätetään peruskorjaukset tekemättä ja annetaan kalliitten investointien homehtua. Sen lisäksi korostan, että niiden koulujen rakentamiseen on saatu jo kertaalleen se valtionapu.

Siitä huolimatta uskon, että meidän hyvä opetusministerimme löytää tähänkin asiaan tyydyttävän ratkaisun, mutta sitä ei hetkessä tehdä. Tämä on pitkä, monen vuoden projekti, niin kuin kaikki varmaan sen ymmärtävät.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Kiitos kärsivällisyydestä ja pitkämielisyydestä puhemiehelle!

Vielä homekouluista tähän jatkoksi se, että ei tietystikään ole kysymys vain pienten koulujen tai pienten kuntien ongelmasta. Homekouluja löytyy suurista kaupungeista; niitä on myös valtion omissa kouluissa valitettavasti siinä määrin, että opettajat joutuvat jättämään työpaikkansa ja oppilaat kärsivät. Tämä on suuri ongelma, mihin täytyy puuttua kaikin tavoin. Valitettavasti taloustilanne on tällainen. Sinne perusopetukseen on nyt satsattu, mutta tämä homekouluasia olisi kaikkien mielestä varmasti vaatinut enemmän resursseja. Mielestäni kuntien tulisi toimia niin, että jos koulussa ilmenee hometta, täytyisi välittömästi pystyä osoittamaan korvaavia tiloja, kunnes rakennus on korjattu.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! När vi talar om skolan och när vi talar om grundskolan så talar vi om den allra viktigaste grunden för jämställdhet. Det är där som vi ska hindra att det sker en marginalisering av ungdomar. Det är därför viktigt att vi har vissa linjedragningar i den nya så kallade kesu som har godkänts i går.

Todellakin, tasa-arvon perusta suomalaisessa yhteiskunnassa on peruskoulussa. Mielestäni tästä on erinomaisia linjauksia myöskin eilen hyväksytyssä kesussa. Tässä haluaisin erikseen vielä nostaa esiin asian, jossa luvataan selvitystä, nimittäin, että vuoden 2012 loppuun mennessä selvitetään mahdollisuus muuttaa esiopetus velvoittavaksi koko ikäluokan pedagogisesti laadukkaaseen varhaiskasvatukseen osallistumisen varmis-tamiseksi. Tämä on erittäin tärkeää. Me tiedämme, että 97 prosenttia lapsista käy esiopetuksessa, mutta hyviä epäilyjä on, että nimenomaan ne lapset, jotka tarvitsisivat kaikista eniten esiopetusta, eivät sitä saa. Siinä mielessä kesun linjaus on erittäin tärkeä.

On käytetty viisaita puheenvuoroja myöskin nuorten syrjäytymisestä, ja voisi kysyä, miksi meillä on niin paljon erityisopetusta. Miksi on sitä masennusta, josta puhuttiin täällä aikaisemmin. Miksi meillä on nuoria, jotka eivät hakeudu mihinkään peruskoulun jälkeen? Eräs erittäin viisas nainen, Pirkko Lahti, mainitsi kymmenen tai kaksitoista päivää sitten, että meillä on 44 eri ammattinimikettä sellaisille asiantuntijoille, joiden tehtävänä on auttaa nuoria — 44 eri nimikettä. Mielestäni nyt on puhuttava rakenteellisista asioista, jotka vähentävät yhteisöllisyyttä kouluissa, ja kysyttävä, mihin se johtaa. Me emme voi terapialla poistaa kaikkia ongelmia.

Tässä yhteydessä kerrankin haluaisin yhtyä siihen huoleen, minkä edustaja Niikko esitti tästä nuorten kasvavasta mieliala- ja depressiolääkkeiden kulutuksesta. Minun mielestäni on edesvastuutonta, että nuori voi saada reseptin mielialalääkkeisiin tapaamatta lääkäriä. On väitetty myöskin, että reseptin voi saada sellaisiin lääkkeisiin, jotka johtavat riippuvuuteen.

Man kan alltså få recept på sådana läkemedel, antidepressiva läkemedel, som väldigt fort skapar ett beroende, utan att man har träffat en läkare. Jag tror att vi här måste se både på den praxis som finns och vilka läkemedel som används och hur generöst det är. Men vi bör också se till att det finns en gemenskap i skolorna, men också att skolorna har beredskap att använda sig av de frivilligkrafter som finns för att öka samförståndet och den gemensamma känslan i skolorna.

Hyvät ystävät! On myöskin mainittava, että me saamme nuorisotakuun, ja yhdessä etsivän nuorisotyön kanssa voimme estää syrjäytymistä. On erittäin tärkeää, että siihen pystytään satsaamaan tulevana vuonna mutta myös tulevaisuudessa. Silloin voimme ainakin vähän estää näitä ongelmia, mistä puhuin.

Mutta ongelmia on myöskin — keskustelin aiemmin päivällä tästä asiasta — kun meillä on tällä hetkellä ylioppilastutkinnoissa sellainen rakenne, joka Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan — professori, dekaani Scheininin johdolla tehty tutkimus — osoittaa, että nykyään ylioppilaskirjoituksissa kirjoitetaan enenevässä määrin ei välttämättä sellaisia aineita, joita Suomi tarvitsisi, vaan sellaisia aineita, joiden avulla helposti saa hyviä arvosanoja.

Till slut vill jag nämna tre saker som är oerhört viktiga i riksdagens behandling. För det första att vi har ökat biblioteksersättningarna. Det är faktiskt kanske också ett uttryck för att det finns en risk att Finland dras till EG-domstolen om inte ersättningarna når upp till en europeisk nivå. För det andra, barnträdgårdslärarutbildningen och den tilläggssatsning som vi gjorde. Det är väldigt viktigt att den här görs och att universiteten verkställer det här.

Och för det tredje så har vi en stor förståelse för Museiverkets ställning. Om jag personligen får säga så tycker jag att Museiverket var en av de institutioner som blev värst åtgångna i de här besparingarna, i tillägg med de dyra hyror och tillläggskostnader som Museiverket har på grund av ett nytt avtal med Senatfastigheterna om deras nya utrymmen. Det är viktigt att Museiverket kan fungera på ett modernt sätt. Museiverket har en viktig uppgift.

Lopuksi haluan yhtyä kaikkeen siihen, mitä edustaja Haapanen totesi kulttuuristamme. En kyllä todellakaan voi yhtyä sellaisiin käsityksiin, että määriteltäisiin poliittisten tahojen toimesta, mikä on suomalaista kulttuuria ja mikä on postmodernia kulttuuria. Määritettäköön tämän kilpailulla ja avoimin mielin.

Kun me katsomme esimerkiksi suomalaista kultakauden ajan kulttuuria, niin samanlaista taidetta tuotettiin myöskin Norjassa. Missä olivat ne henkilöt, jotka loivat suomalaisen kuvan, missä he toimivat? He toimivat hyvin pitkään ja aluksi saivat oppinsa yhdessä muiden pohjoismaalaisten kanssa (Puhemies koputtaa) esimerkiksi Pariisissa. Käykää tässä Akseli Gallen-Kallelan hienossa uudessa näyttelyssä Taidehallissa, jossa on muun muassa taide-esineitä Musée d’Orsaysta jopa.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyenä kommenttina vielä kertaalleen. En ole itse stipenditaiteilija, mutta ymmärrän sen, että jotakin taidetta pitää myös tukea, että meillä olisi mahdollisimman monipuolista taidetta, mutta pitää myös olla mahdollisuus keskustella niistä painotuksista, mikä on arvokasta ja mikä ei.

Hallituksen budjettiesitys sisältää yli 630 miljoonaa leikkauksia kuntien valtionosuuksiin, ja tämä tietenkään ei voi olla vaikuttamatta kuntien peruspalveluihin: päiväkoteihin, kouluihin ja sote-palveluihin. Myönteinen asia on se, että näinkin taantuman oloissa pystytään pitämään kiinni yleissivistävän koulutuksen määrärahoista. Me tiedämme, kuinka tärkeä koulutuksellinen tasa-arvo on sosiaaliluokasta toiseen nousemisessa. Koulutuksen tasa-arvo ei tarkoita vain sitä, että köyhänkin lapsella on mahdollisuus käydä kouluja, vaan myös sitä, että koulutus on riittävän lähellä. Kyllä me sen tiedämme, kuinka kallista on käydä kouluja Helsingissä, vaikka se varsinainen koulutus ei maksaisi euroakaan enemmän kuin Rovaniemellä. Näinä talouden vaikeina aikoina on oikea sijoitus, että koulutukseen panostetaan, se on kuin rahaa pistettäisiin pankkiin. Liian moni nuori on kuitenkin tällä hetkellä niin koulun kuin työelämänkin ulkopuolella. Nuorten yhteiskuntatakuu on hyvä ajatus hallitukselta. Sinänsä meillä ei ole varaa syrjäytyneisiin nuoriin, ei heidän itsensä kannalta eikä myöskään yhteiskunnan kannalta.

Toinen puoli osaamisen panostuksesta tulee kyllä sitten tutkimukseen ja kehitystyöhön, ja niistä rahoistahan päättää osaltaan TEM. Kyllä sisältöihin panostaminen on sitä, mihin nyt Suomen tulee panostaa. Jos joudumme sanomaan Nokialle näkemiin, voimme sanoa Roviolle tervetuloa. Tarvitsemme koulutusta monipuolisesti, emme vain insinööritieteitä. Suomen nousu 90-luvun lamasta perustui hyvin pitkälti koulutukseen ja innovaatiopolitiikkaan. Nyt on kysyttävä, miksi hallitus ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin leikkaa rajusti innovaatiopolitiikasta, 85 miljoonaa vuositasolla. Tämän lisäksi koko sivistyksen ja koulutuksen eli ihan tämän yhteiskunnan kehittämisestä leikataan, niin oppisopimuskoulutuksesta kuin ammatillisesta peruskoulutuksesta, lukiokoulutuksesta, vapaasta sivistystyöstä jne.

Me tarvitsemme ammattikorkeakouluja, ja ennen kaikkea keskeinen haaste tulee olemaan sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteen kehittäminen. Me tarvitsemme hoitavia käsiä, ja nyt näyttää siltä, että leikkaukset ovat aika kovia tuolla ammattikorkeakoulupuolella, 120 miljoonaa euroa, 2 200 aloituspaikkaa. Se ei yksinkertaisesti onnistu näiltä ammattikorkeakouluilta, ei näiltä hienoilta, hyviltä etelän ammattikorkeakouluiltakaan, saatikka sitten tuolla alueilla maakunnissa. On erittäin tärkeää, että ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikoista tehdään ratkaisu siten, ettei niitä keskitetä pelkästään kasvukeskuksiin. Aloituspaikkojen määrässä ja sijoittelussa tulee ottaa huomioon myös yhteiskunnallinen kokonaistarve, ennen kaikkea alueellisen elinkeinoelämän tarve, jotta voidaan tehdä räätälöityä koulutusta. Yksi näistä on koulutuselämän tarpeet ja ikäluokkien koko. Meillä esimerkiksi Pirkanmaalla on aivan äärimmäisen olennaista näille seutukuntakaupungeille, että Ikaalisissa, Virroilla, Mänttä-Vilppulassa ja Valkeakoskella toimivat ammattikorkeakoulut.

Täällä on puhuttu homeongelmasta kouluissa. En siihen puutu sen enempää, mutta sanon vaan sen, että totta kai tarvitaan rahaa. Voi olla, että tarvitaan, niin kuin edustaja Kari sanoi, jopa jonkinlainen kansallinen hätäohjelma tähän asiaan, mutta hallitushan ei ole nyt vielä... Se on rahoitussuunnitelma vasta, ja näille rahoille ei ole vielä myöntämisvaltuutta annettu. Se on totta, että kunnat eivät lähde kyllä tekemään mitään, ellei sitä valtionosuutta sieltä tule. Toivon, että ministeri Gustafsson pystyy pistämään näitä korjauksia eteenpäin.

Yliopistoindeksin puolittaminen on vastoin yliopistojen taloudellisen aseman turvaamista, ja tämän indeksin puolittamisen ajoittaminen jo vuodelle 2012 vaikuttaa yliopistorahoituksen laskentapohjaan koko hallituskauden ajan. Meillä esimerkiksi Tampereella teknillinen yliopisto toimii tietysti hyvin, he pystyvät keräämään rahaa, mutta ennen kaikkea yhteiskuntatieteellisen ja niin edelleen, siis Tampereen yliopiston, ei ole välttämättä kauhean helppoa heidän mennä eteenpäin.

Kansanopistojen odotetaan hallitusohjelman mukaisesti huolehtivan syrjäytymisvaarassa olevista nuorista ja heidän koulutuksestaan, mutta näyttää siltä, että vapaan sivistystyön oppilaitosten toimintamäärärahoja leikataan, ja tämä on aika huono suuntaus. Suomen kansallismuseon hallinnassa olevaa museota uhkaa toiminnan keskeyttäminen, kun näihin toimintamenoihin puututaan.

Kun opintotuki sidotaan indeksiin vasta syyskuusta 2014 alkaen, tämä on hyvin myöhäinen ajankohta, toivottavasti sitä voitaisiin arvioida uudelleen. Toki on niin paljon isoja kysymyksiä, ja ymmärrän sen myös, että kun me emme tiedä, mikä on taloustilanne koko Suomessa ja Euroopassa ensi kevään aikana, mihin leikkauksiin vielä joudutaan ryhtymään, mutta näissä täytyy sitten olla erityisen tarkkana, kun näitä leikkauksia tehdään, miten ne painottuvat myös alueellisesti ja niin, ettei keskitytä liikaa vain suuriin keskuksiin.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin hienona asiana hallitusohjelman kirjausta opintotuen sitomisesta indeksiin 1.9.2014 lähtien. Opintotuki on kiistämättä jäänyt useiden muiden tukien ja yleisen hintakehityksen jälkeen. Opintorahan ostovoima esimerkiksi vuosina 1994—2009 laski 23 prosenttia. Opiskelijan saama opinto- ja asumistuki eivät riitä kattamaan opinto- ja elinkustannuksia. Kalleimmissa kaupungeissa opiskelijoiden saamat etuudet eivät riitä kattamaan edes asumiskustannuksia.

Opintojen eteneminen rahoitetaan osa-aikaisilla ja määräaikaisilla työsuhteilla sekä opintolainalla. Monet opiskelijat eivät kuitenkaan ole halukkaita ottamaan lainaa epävarmojen talous- ja työllistymisnäkymien takia. Esimerkiksi vuonna 2009 keskimäärin 49 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoiden tuloista oli palkkatuloja. Työkokemuksen kerääminen on usein välttämättömyys työllistymisen kannalta opiskelun päätyttyä. Työnteko opintojen ohella vaikuttaa kuitenkin usein negatiivisesti opintojen kestoon sekä opintomenestykseen.

Opiskelijat ovat suuri pienituloisten ryhmä. Vuonna 2007 opiskelijoiden pienituloisuusaste oli 29,7 prosenttia. Opiskelijoiden vähävaraisuutta pidetään usein hyväksyttävänä, sillä pienituloisuus on usein väliaikaista ja opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen.

Suomalaisessa koulutusyhteiskunnassa opiskelu on kuitenkin lähes välttämättömyys työllistymisen näkökulmasta. Pidän hallitusohjelman kirjausta opintotukien sitomisesta indeksiin sekä opintotukijärjestelmän uudistamista tukemaan päätoimista opiskelua ja nopeampaa valmistumista erittäin tärkeinä uudistuksina. Uudistus vahvistaa suomalaisten osaamista ja koulutuksen kehittämistä sekä vähentää eriarvoisuutta.

Arvoisa puhemies! Uudenmaan alueen kansanedustajana haluan tuoda esille Uudenmaan kansanedustajien ja Uudenmaan liiton yleisen huolen opiskelujen aloittamispaikkojen vähyydestä Uudenmaan alueella. Uusimaa jää edelleen niin ammatillisen kuin korkea-asteen koulutuksenkin osuuksissa maamme keskiarvon alapuolelle, vaikka alueella asuu lähes kolmannes maamme väestöstä. Tämä uhkaa hallituksen lupaamaa nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista ja lisää nuorten syrjäytymisvaaraa. Tällä hetkellä Uudellamaalla ei ole edellytyksiä täyttää yhteiskuntatakuun osana toteutettavan koulutustakuun velvoitteita. Noin 1 200 nuorta jää nykyisen ministeriön esityksen seurauksena ilman koulutuspaikkaa. Tästä saattaa seurata suuri lasku maksettavaksemme tulevaisuudessa.

Uudenmaan alueella sijaitsee lähes 40 prosenttia maamme työpaikoista. Metropolialueelle tarvitaankin koulutuspaikkoja takaamaan ammattitaitoisen työvoiman tarjontaa alueen elinkeinoelämän ja palvelujen tuottamisen tarpeisiin. Erityisesti ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen vähyys uhkaa riittävän työvoiman saantia tulevaisuudessa. Nyt on tärkeää varmistaa ammatillisen koulutuksen riittävä tarjonta ja kohdennus alueellisen tarpeen mukaan.

Peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen tulisi olla nuorten saatavilla kodista käsin. Tällä hetkellä Uudellamaalla ei pystytä turvaamaan koulutuspaikkaa kaikille perusasteen päättäneille. Koulupudokkuus lisää syrjäytymistä ja on tutkimusten mukaan suuri riskitekijä nuorten aikuisten rikollisuuden selittäjänä. Nykyisen esityksen mukainen 800 ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikan lisäys on riittämätön vastaamaan alueen tarpeisiin, vaikka onkin hyvä askel oikeaan suuntaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on esittänyt vähennettäväksi 300 ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkaa Uudeltamaalta, vaikka Uudenmaan liiton mukaan tarve olisi 1 000 lisäpaikalle. Koulutuspaikkojen vähyys maamme elinvoimaisimmalla ja väkirikkaimmalla alueella ei vastaa hallituksen koulutustavoitteita, joihin sisältyy muun muassa tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2012 mennessä.

Pidän kuitenkin hyvänä asiana, että ministeriö on päättänyt järkeistää nykyistä koulutustarjontaa. Koulutustarjonnan leikkaukset ja lisäykset perustuvat työmarkkinoiden kysyntään ja jo olemassa olevan osaamisen tarjontaan. Koulutuksen tarjontaa lisätään muun muassa sosiaali- ja terveysalalla, jolla osaavan työvoiman tarve tulee myös tulevaisuudessa kasvamaan. Tällä hetkellä Helsingin yliopisto ei kuitenkaan tarjoa terveystieteiden maisterin koulutusohjelmaa, vaikka Helsingin ja Uudenmaan alueella sijaitsevat maamme suurimmat terveydenhuollon organisaatiot sekä merkittävä osa maamme hoitohenkilöstöstä. Terveydenhuollon laadukkuuden, alan yliopistollisen osaamisen ja korkeatasoisen hoidon ja tutkimuksen takaamiseksi metropolialueella tarvitaan terveystieteiden maisterin koulutusohjelma.

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä asia, että hallituksen tavoitteena on kehittää perusopetuksen tasa-arvoisuutta tulevaisuudessa. Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuinalueiden sosioekonominen eriarvoistuminen näkyy myös koulujen eriytymisessä.

Haluan lopuksi sanoa, että on hieno asia, että hallitus käynnistää viittomakielisen kirjaston toiminnan vuonna 2012. Kirjaston avulla turvataan viittomakielisten vähemmistölle opetusmateriaalin, kirjallisuuskäännösten sekä muiden tärkeiden aineistojen tuotanto ja saatavuus.

Ja ensi vuonna 2012 vietetään suomalaisen muotoilun juhlaa, kun Helsinki on maailman muotoilun pääkaupunki. Suomalainen muotoiluosaaminen saa tämän myötä tunnettavuutta, julkisuutta myös kansainvälisesti. Pidän hyvänä asiana, että suomalaiselle muotoilulle lisätään 25 000 euroa valtionavustuksena tukemaan tämän suomalaiselle muotoilulle, taiteelle ja kulttuurille tärkeän vuoden toteutumista.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nuorten yhteiskuntatakuu on hallitusohjelman parasta antia. Hallitusohjelman mukaisesti haluamme varmistaa jokaiselle peruskoulunsa päättäneelle nuorelle työ-, koulutus-, harjoittelu- tai muun aktivointitoimen. Tämän takuun toteuttaminen on myös haaste koulutuksen järjestäjille ei vain opetuksen laadun vaan myös opetuksen sisällön kehittämisen osalta.

Opetuksen laadun kehittämisessä tulee huomioida entistä monipuolisemmin erilaiset oppijat ja tehdä luovia ratkaisuja opetuksen kehittämiseksi palvelemaan erityisesti niitä nuoria, jotka muutoin keskeyttävät koulutuksensa esimerkiksi motivaation puutteessa, sillä aina nuoren opiskelun motivaation puute ei johdu siitä, että oppiminen ei opiskelijaa kiinnosta, vaan myös siitä, että opetussuunnitelmat rakennetaan pääsääntöisesti sopimaan mahdollisimman monelle eikä opiskelijan tarpeeseen mukautettuja oppimisen polkuja pystytä riittävässä määrin rakentamaan opintosuunnitelmien sisään. Toivonkin, että nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisen yhteydessä kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, että opiskelijat myös saavat opintonsa suoritettua loppuun tarvittaessa mukautetuin tavoittein.

Uskon, että varsinkin ammatillisella toisella asteella pystyttäisiin saamaan opiskelijalle mielekkäitä oppimispolkuja yhdistämällä toisen asteen ammatillista koulutusta ja työpajaverkoston resursseja uudenlaisen oppimisympäristön perustamiseksi. Tästä yhtenä esimerkkinä mainitsen Lahden alueella ammatillisen toisen asteen koulutuksen järjestäjän Koulutuskeskus Salpauksen ja työpajaorganisaatio Tuoterenkaan uuden kokeilun, jossa ammattiin opiskeleva nuori voi suorittaa tutkintoon tähtääviä opintokokonaisuuksia työpajaympäristössä suurten opetusryhmien sijaan.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen rakenteiden uudistaminen on suuri urakka. Opetuspaikkojen vähentäminen ja rakenteiden uudistaminen on vaikea prosessi, mutta toimenpiteenä välttämätön. Pidän erittäin hyvänä sitä, että ammattikorkeakoulujen rahoituksessa kiinnitetään huomiota valmistuneiden määrään sen sijaan, että ammattikorkeakoulurahoitusta ohjaisi tutkinnon aloittaneiden opiskelijoiden määrä. Tämä haastaa myös ammattikorkeakoulut kehittämään toimintaansa niin, että opiskelijat suorittavat opintonsa loppuun ja näin saavat itselleen tutkintotodistuksen ja nuoret pääsevät elämässään näin eteenpäin.

Haasteita riittää myös ammattikorkeakouluopetuksen sisällä. Olen huolissani taideaineiden arvostuksen vähenemisestä. Meillä on Suomessa hyvin korkeatasoista taideaineiden opetusta, jonka resursseista tulee pitää jatkossakin riittävää huolta. Kuvataiteen opetus muun muassa Lahden taideinstituutissa on tuonut maahamme monia arvostettuja kuvataiteilijoita ja vahvistanut maan kuvataideopetuksen kenttää ammattikorkeakouluasteella. Alueellisen ammattikorkeakoulun merkitys ei rajoitu vain oppilaitokseen, vaan loppuvan opetuksen heijastusvaikutukset näkyvät alueella muun muassa kuvataiteiden opetuksen loppumisen yhteydessä myös alueen muissa koulutusalaan kuuluvissa kumppaneissa, kansanopistoissa, kuvataideseuroissa ja niin edelleen ja näivettävät alueen kulttuurillista pohjaa.

Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on ymmärrettävää, että joudumme säästämään monissa asioissa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä se, että kansakuntana meillä ei ole varaa säästää sivistyksestä. Sivistys ei ole vain oppimisen väline, se on myös arvo.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat Kari ja Saarakkala! Jatkan hieman edellisestä puheestani, jossa kiinnitin huomiota opettajien hyvinvointiin ja opettajien tärkeyteen siinä, että saamme lapsistamme ja nuoristamme ja aikuisistamme maailman osaavinta väkeä. Tärkeää on huolehtia myös varhaiskasvatuksen piirissä toimivien ammattilaisten jaksamisesta hektisessä arjessa. Puheeni toisessa osassa keskityn nyt sen pohtimiseen, kuinka koulutuspolitiikalla ja tällä talousarviolla vastataan talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamiseen, joka on hallituksemme kolmas suuri tavoite.

On tärkeää, että työvoimapulan uhatessa saamme kaikki lapset ja nuoret kiinni yhteiskuntaan ja työelämään sitten, kun he koulusta valmistuvat. Tähän pyrkii koulutustakuu osana yhteiskuntatakuuta. On esimerkiksi hyvä, että maahanmuuttajanuorten valmentavaan lukiokoulutukseen varataan voimavaroja ja että nuorten ja aikuisten nopeampaa pääsyä työelämään helpotetaan esimerkiksi oppisopimuskoulutuksella.

On tärkeätä, että opiskelijat valmistuvat kohtuullisessa ajassa hyvin tiedoin ja taidoin, mukaan lukien sosiaaliset taidot, ja ennen kaikkea oppimismyönteisin asentein. Meillä on ongelmana se, että valmistumisajat venyvät ja noin kolmasosa opiskelijoista ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa viivästyy opinnoissaan: vain 67 prosenttia ammattikorkeakoululaisista valmistuu tavoiteajassa, taitaa olla vielä korkeampi, ja sitten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittavien joukossa tämä valmistumisprosentti tavoiteajassa on 66 prosenttia. Elikkä kolmasosa opiskelijoista opiskelee pidempään. Tähän tulee tarttua, tutkia opintojen venymisen syyt. Opinto-ohjauksella kaikilla koulutusasteilla voidaan edistää opiskelun nopeutta ja työelämään sijoittumista.

Maahanmuuttajien kohdalla on hyvä, että kielikoulutusta tehostetaan ja että sen laatuun satsataan. Kuten sanoin, on tärkeää, että jokainen Suomessa asuva pääsee osaksi tätä yhteiskuntaa ja tekemään työtä tässä tilanteessa, kun ikäluokat eläköityvät ja meillä työntekijöistä tulee pulaa.

Haastavimmat kohdat tässä talousarviossa sijoittuvat korkeakoulutukseen, niin kuin tänäänkin olemme monesti kuulleet. Yliopistojen ongelma on tietysti tutkimusrahoituksen leikkaukset samoin kuin Suomen Akatemian kohdalla. Tässä tilanteessa nyt pitäisikin pyrkiä tukemaan tutkijoita hakemaan eurooppalaista ja kansainvälistä rahoitusta.

Jatkan vielä hieman nyt näistä suurista linjoista, jotka ovat koulutuksessa tasa-arvoisten palvelujen ylläpitäminen eri puolilla maata, eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen, koulutuksesta valmistumisen nopeuttaminen ja koulutuksen laadun varmistaminen. Näistä tasa-arvoisista palveluista eri puolilla maata ja myöskin tästä rahoitusongelmasta on tänään kuultu ammattikorkeitten kohdalta. On itsestään selvää, että tässä täytyy tehdä uudistus, mutta on huolehdittava, että se tehdään monenlaisin kriteerein valmistuneitten lukumäärän perusteella, mutta myöskin alueiden sivistystarpeet ja työvoimatarpeet huomioiden. Tuolla Oulun alueella Oulun tilanteen tekee poikkeukselliseksi se, että meillä on suuret syntyvyysluvut ja nuori ikäluokka kasvaa. Siksi siellä koulutustarve on suuri, aloituspaikkojen tarve on suuri. Eli tämä logiikka ikäluokkien pienenemisestä ei ihan natsaa siellä Oulun seudulla.

Vielä kulttuurista sitten jonkin verran. On hyvä, että hallitus aikoo parantaa luovan työn tekijöitten toimintaedellytyksiä. Ja sitten vielä: naisten toimeentulo taiteen aloilla on keskimäärin miehiä heikompaa, ja hallituksen tarkoituksena on talousarviossa huomioida myös tämä tärkeä seikka.

Tänään on myös puhuttu Kajaanin opettajankoulutuksesta, ja olin ilahtunut siitä, että opetusministerillä riitti ymmärrystä asiaan. Kun opettajista tulee pulaa ja lastentarhanopettajista tulee pulaa, niin minäkin toivon, että Oulun yliopisto opetusministeriön tuella voisi vielä harkita tätä Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen mahdollista elvyttämistä.

Vesa-Matti  Saarakkala  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Thors, joka on ehtinyt jo lähteä viikonlopun viettoon niin kuin moni muukin edustaja täällä, tässä toi esille omia kulttuuripoliittisia kantojaan, ja hän kritisoi perussuomalaisten kulttuuripoliittisia näkemyksiä ja toi muun muassa esille, että meidän taiteilijamme ovat paljon käyneet ulkomailta hakemassa oppia. En nyt oikein ymmärrä, onko niin, että pitää tämä meidän vaaliohjelma ruotsintaa hänelle, että hän voi sen omalla äidinkielellään lukea ja ymmärtää. Tuntuu, että se täytyy ensi kerralla tehdä, koska missään nimessä ei ole sellaista missään väitetty, että me rupeaisimme rajoittamaan meidän taiteilijoidemme matkustelua ja oppimatkoja muualle ja ylipäätäänkään taidetta. Sen sijaan on priorisointikysymys sitten, mitä tuetaan. Minun mielestäni tämä on hyvää keskustelua, ja kiitän myös vastapuolta siitä, että osallistuitte tähän keskusteluun.