1) Kotihoidon tukeen tehtävät muutokset
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Perhe on yksi yhteiskuntamme peruspilari.
Lapset ovat suurimmalle osalle vanhemmista tärkein asia
elämässä. Ehkä juuri siksi perheisiin
ja lapsiin liittyvä keskustelu nousee usein koville kierroksille.
Asia tulee meitä monia lähelle, omakohtaiseksi.
Hallituksen perhepolitiikan ydin on kattavat ja laadukkaat palvelut,
riittävät tulonsiirrot, joustava perhe-elämän
ja työn yhteensovittaminen sekä molempien vanhempien
yhtäläiset mahdollisuudet osallistua työelämään
ja kehittyä urallaan. Perheiden hyvinvointi koostuu erilaisista
tekijöistä. Lapsilisät, erilaiset perhevapaat,
neuvolatoiminta, lasten kotihoidon tuki, päivähoito
ja perheneuvonta muodostavat lapsiperheille suunnatun toimivan kokonaisuuden.
Tämä oikeudenmukainen ja kokonaisvaltainen perhepolitiikka luo
lapsille turvallisen kasvuympäristön ja tukee vanhempia.
Näistä tärkeistä tavoitteista
hallitus ei tingi.
Arvoisa puhemies! Lastemme, tulevaisuuden vastuunkantajien,
kannalta on myös keskeistä, miten Suomi selviää edessämme
olevista suurista haasteista. (Timo Soini: Äitejä kyykyttämällä vai?)
Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, jotta talous saadaan tasapainoon
ja noin 9 miljardin kestävyysvaje kurotaan umpeen. Tästä isosta urakasta
emme selviä vain säästöillä tai
veronkorotuksilla. Näillä keinoilla seuraukset
olisivat kohtuuttomia, myös lapsiperheiden näkökulmasta.
Hallitus on budjettiriihessä sovitussa rakennepoliittisessa
ohjelmassaan linjannut 33-kohtaisen toimenpidelistan. Se tähtää parempaan,
korkeampaan työllisyyteen, pidempiin työuriin
ja parempaan tuottavuuteen. Näiden sekä hallituksen
aiemmin linjaamien uudistusten keskiössä on työn
tekeminen. Suomeen tarvitaan lisää työtä, jotta
hyvinvointipalvelut pystytään rahoittamaan. Työvoiman
tarjontaan liittyvien toimenpiteiden tavoitteena on työurien
pidentyminen yhteensä kahdella vuodella.
Yhtenä työuran katkoksia vähentävänä toimenpiteenä hallitus
esittää kotihoidon tuen kohdentamista puoliksi
molemmille vanhemmille. Lisäksi rakennepoliittisessa ohjelmassa
esitetään, että subjektiivista päivähoito-oikeutta
rajoitetaan osa-aikaiseksi, kun vanhempi on kotona äitiys-,
isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidon tuella. Perheen
tilanne ja sosiaaliset perusteet huomioidaan niin, ettei lapsen
etu vaarannu. Suomalainen yhteiskunta on tienhaarassa: onko meistä tekemään
ne rakenteelliset uudistukset, joilla hyvinvointi saatetaan kestävälle pohjalle?
(Välihuutoja keskustan ryhmästä)
Arvoisa puhemies! Tulonsiirrot ja verotus ovat Suomessa pääsääntöisesti
yksilöllisiä ja sukupuolineutraaleja. Tasa-arvoa
himmentävät kuitenkin taloudellisen tasa-arvon
ongelmat. Ne ilmenevät esimerkiksi sukupuolten välisinä palkkaeroina.
Myös perheensisäisillä, puolisoiden välisillä,
tuloeroilla on merkitystä.
Perhepoliittiset tulonsiirrot ovat perheiden hyvinvoinnin kannalta
välttämättömiä. Niillä on pääsääntöisesti
myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Perhepolitiikan
yhtenä tavoitteena on, että Suomeen syntyy lapsia
ja siten uusia perheitä. On kuitenkin tunnustettava, että perhepolitiikalla
saattaa olla myös välillisiä, ei-toivottuja vaikutuksia
työmarkkinoilla, jos tulonsiirrot kannustavat perinteiseen
työnjakoon lastenhoidon ja ansiotyön välillä.
(Martti Korhonen: Näin se on!)
Viimeisten kymmenen vuoden aikana tavoitteena on ollut perhevapaiden
tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken. Kehitys on ollut valitettavan
hidasta. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana perinteinen työnjako
perheissä on vain vahvistunut, kun äitien lastenhoitojaksot ovat
pidentyneet. (Martti Korhonen: Se on uskomatonta!) Nämä muutokset
lisäävät valitettavasti lapsiperheiden
riskejä myös avioeron sattuessa. (Jouko Skinnari:
Ministeri on oikeassa!) Esimerkiksi OECD on kritisoinut Suomea äitien
pitkistä jaksoista työelämän
ulkopuolella. Perhevapaista johtuvat pitkät katkokset työurien
keskellä heikentävät tutkimusten mukaan äitien
palkka- ja urakehitystä. (Timo Soini: Äitejä on
ihan turha syyllistää!) Tällä on
vaikutuksia myös naisten työeläkekertymään.
Lyhyehköt lastenhoitojaksojen vaikutukset ansiokehitykseen
ovat sen sijaan pieniä. Esimerkiksi palkkaerot kuroutuvat
umpeen muutamassa vuodessa työhön paluun jälkeen.
Viime aikoina on keskusteltu runsaasti erilaisista perhemuodoista.
Usein peräänkuulutetaan lapsen etua ja sitä,
että lapsella tulee olla oikeus molempiin vanhempiin, oikeus
isään. Kotihoidon tuesta käydyssä keskustelussa
tulee välillä tunne, etteivät isät
ole kovin tervetulleita hoitovastuun kantajiksi. (Välihuutoja)
Heidät nähdään yhä edelleen
vain perheen leivän hankkijoina. Miesten arvoissa on kuitenkin
tapahtunut tutkitusti suuri muutos viime vuosikymmenen aikana: nyky-isä haluaa
ajankäytössään tilaa myös perheelle.
(Välihuutoja) Tätä toivetta hallitus
haluaa näillä päätöksillään
tukea.
Arvoisa puhemies! Perhevapaajärjestelmäämme
on kehitetty pitkän ajan kuluessa. Monessa mielessä työelämäämme
voidaankin pitää perhekeskeisenä. Työsopimuslain
puitteissa perheillä on jo nyt varsin hyvät mahdollisuudet
työn ja perhe-elämän joustavaan yhteensovittamiseen. Työntekijällä on
oikeus saada kokopäiväistä hoitovapaata
lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää 3
vuotta.
Erilaisista yhteiskunnan tukimuodoista huolimatta monet meistä tasapainoilevat
jatkuvasti työn ja perheen välillä. Riittämättömyyden
tunne on tuttu olotila. Siksi tarvitsemme laajaa keskustelua työn
ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta.
Jotta vanhemmat jaksavat ja perheet voivat hyvin, on myös
työkulttuuria ja johtamista uudistettava.
Toisin kuin oppositio väittää, ei
uudistus tarkoita kotihoidon tuen euromääräistä tai
keston leikkausta. (Sirkka-Liisa Anttila: Leikkaus se on!) Perheet
voivat edelleen hoitaa lastaan kotona, kunnes tämä täyttää 3
vuotta. Koko ajalle on kuitenkin mahdollista saada kotihoidon tukea vain,
jos isä käyttää etuutta hänelle
kohdennetun jakson. (Sirkka-Liisa Anttila: Hoidetaan ensin äitien
palkat kuntoon!) Yksityisen hoidon tuki säilyisi edelleen
yhtenä vaihtoehtoisena tapana järjestää lapsen
hoito, kun perheen alle kouluikäistä lasta hoitaa
perheen palkkaama hoitaja tai yksityinen päivähoidon
tuottaja.
Kotihoidon tuella olevat ovat lähes poikkeuksetta naisia.
Kelan tilastojen mukaan vuonna 2012 kotihoidon tuen saajia oli noin
116 000, joista yli 109 000 oli naisia. Siis vain
noin 5 prosenttia kotihoidon tukea saaneista oli miehiä.
On välttämätöntä löytää keinoja,
joilla lastenhoitovastuuta voidaan jakaa tasaisemmin. (Välihuutoja)
Työllisyysvaikutusten kannalta uudistuksessa keskeistä onkin
se, missä määrin isät lisäävät perhevapaiden
käyttöä. Jos isien käyttämien
perhevapaiden määrä säilyisi
nykytasolla, työllisyysvaikutukset kohdistuisivat enimmillään
noin 14 000 äitiin.
Arvoisa puhemies! Perhepolitiikalla halutaan tukea joustavuutta
ja perheiden valinnanvapautta. Hallituksen ensi vuoden talousarvioehdotukseen
sisältyy esitys joustavasta hoitorahasta. Alle 3-vuotiaiden
lasten vanhemmille maksettava osittainen hoitoraha korvattaisiin
uudella, joustavalla hoitorahalla. Osittaisesta hoitorahasta poiketen
sitä maksettaisiin myös apurahansaajille. Joustava
hoitoraha lisää työnteon kannustavuutta,
sillä se mahdollistaa paremmin osa-aikatyön tekemisen.
On arvioitu, että osa kotihoidon tuella nyt lapsia hoitavista
vanhemmista siirtyisi osa-aikaiseen työhön ja
joustavan hoitorahan saajiksi.
Joustava hoitoraha on taloudellisesti aiempaa joustavampi ja
kannattavampi. Vanhemmat voivat etuuden turvin hoitaa lasta kotona
kokonaan, jos molemmat tekevät esimerkiksi osa-aikaista työtä ja
vuorottelevat lapsen hoitamisessa. On tärkeää,
että pienten lasten vanhemmilla on erilaisia mahdollisuuksia
yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää.
(Timo Soini: Niin kuin nytkin!) Joustava hoitoraha lisää perheen
valinnanmahdollisuuksia.
Arvoisa puhemies! Päivähoito- ja varhaiskasvatusjärjestelmä tarjoaa
hyvät edellytykset lasten hyvinvoinnille, oppimiselle ja
kasvulle. Samalla se tukee sukupuolten välistä tasa-arvoa
tarjoamalla molemmille vanhemmille mahdollisuuden työn
ja perheen yhteensovittamiseen. Laadukas varhaiskasvatus tukee myös
lasten välistä tasa-arvoa, sillä se voi
tasoittaa lasten kotitaustoihin liittyviä eroja. (Timo
Soini: Kibbutsille seuraavaksi!)
Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on ollut poikkeuksellinen
kahden rinnakkaisen järjestelmän, kotihoidon ja
varhaiskasvatuksen, yhtäaikainen kehittyminen. Suomi ei
silti poikkea muista Pohjoismaista siinä, kuinka paljon
rahaa alle kouluikäisten lasten hoitoon käytetään. Suomi
kuuluu niihin OECD-maihin, joissa 3—5-vuotiaat lapset osallistuvat
päivähoitoon tai esiopetukseen vähiten.
Siksikin hallituksen päätös tehdä esiopetuksesta
velvoittava oli tärkeä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden
rajoittaminen puolestaan ei tarkoita sitä, että yhdeltäkään
lapselta evättäisiin oikeus varhaiskasvatukseen.
(Timo Soini: Eivätkö vanhemmat osaa kasvattaa?)
Kokopäiväisen päivähoito-oikeuden
ulkopuolelle rajataan äitiys- tai vanhempainvapaalla olevat
tai kotihoidon tukea saavat. Työllisyyden edistämisen
näkökulmasta ei ole perusteltua vaikeuttaa työttömien
työnhakua rajaamalla heidät subjektiivisen kokopäivähoito-oikeuden
ulkopuolelle. Lapsen näkökulmasta riskinä olisi
hoitopaikan ja -yhteisön jatkuva vaihtuminen. Päivähoito-oikeuden
rajoittamisessa otetaan huomioon sosiaaliset perusteet. Päivähoito-oikeutta
ei rajoiteta, mikäli se on lapsen edun vastaista. Osa lapsista
siirtyisi todennäköisesti osapäivähoitoon
tai kerhotoiminnan piiriin. Näiden palvelujen tarjontaa
tulisi lisätä.
Oppositio väittää, että kunnalliseen
päivähoitoon on potentiaalisesti tulossa jopa
noin 24 000 uutta hoidettavaa, joista noin 15 000
lasta olisi alle 3-vuotiaita. (Timo Soini: Eikö ole näin?)
Lisäkustannus tällöin olisi kunnille
noin 250—300 miljoonaa euroa. Todennäköistä kuitenkin
on, että nykyistä suurempi osa isistä hoitaisi
jatkossa lasta kotihoidon tuella. (Sirkka-Liisa Anttila: Ei pidä paikkaansa!)
Osa perheistä päättäisi, että äiti jää tuen
päättymisestä huolimatta edelleen kotiin hoitamaan
lasta. Osa vanhemmista valitsee todennäköisesti
joustavan hoitorahan ja osa yksityisen hoidon tuen. Lisäksi
subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen
johtanee kokopäiväisten hoitopaikkojen tarpeen
vähenemiseen. Näin pystytään
myös pienentämään äitien
töihinpaluun kunnalliseen päivähoitoon
aiheuttamia lisäkustannuspaineita. (Mauri Pekkarinen: Äänestetään
suoraan epäluottamuslausetta, ilman puheita!)
Arvoisa puhemies! Me suomalaiset menestymme monissa kansainvälisissä vertailuissa
hyvin. Esimerkiksi talouden toimivuudessa, terveydentilassa ja peruskoulutuksessa
olemme maailman parhaimpien joukossa. Myös perhepolitiikassa
Suomi on edelläkävijä. Jotta voimme turvata
hyvinvoinnin myös omille lapsillemme ja lastenlapsillemme,
meidän on kyettävä tekemään
rakenteellisia uudistuksia. (Sirkka-Liisa Anttila: Tästäkö se
aloitetaan?) Tämä on myös lasten ja lapsiperheiden
etu. Kotihoidon tuen jakaminen on vain yksi rakennepoliittisen ohjelman
esityksistä. Se on vain yksi osa suomalaista perhepolitiikkaa.
Yksityiskohtia koskeva valmistelu kotihoidon tukea ja päivähoito-oikeutta
koskevista muutoksista on aloitettu. (Timo Soini: Teidän
omatkin äänestäjänne vastustavat!)
Siksi on mahdotonta tässä vaiheessa ottaa kantaa
opposition välikysymyksessään listaamiin
yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Konkreettisesta ohjelmasta hallitus
päättää marraskuun loppuun mennessä.
Samalla arvioidaan, ovatko nämä toimet riittäviä. Mikäli
tavoiteltua vaikutusta ei saavuteta, päätöksiä tehdään
tarvittaessa lisää. Vaihtoehto rakenteellisille
uudistuksille on verotuksen voimakas kiristyminen, palveluiden ja
tulonsiirtojen leikkaaminen sekä jatkuva velkaantuminen.
Sitä ei voida pitää vastuullisena, lapsiystävällisenä politiikkana.
Suomalaisen yhteiskunnan rakennus- ja uudistustyö tarvitsee
tekijänsä. Hallitus haastaa tähän keskusteluun
ja työhön niin työntekijät,
työnantajat kuin kuntien päättäjätkin.
Myös opposition panosta tarvitaan. Odotamme myös
teiltä näkemyksiä ja vaihtoehtoja siitä,
miten työn määrää voidaan
lisätä, miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta
viedään turvallisesti ja oikeudenmukaisesti tuleville
vuosikymmenille. Tuskin kukaan meistä haluaa joutua tilanteeseen,
jossa lapsemme kysyvät meiltä: te tiesitte vakavan
tilanteen, miksi ette tehneet mitään?
Keskustelu välikysymyksen johdosta
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat oikeudentuntoista väkeä.
Siellä, missä kaksi ihmistä kohtaa, puhutaan
Nokian toimitusjohtajan jättipalkkioista ja herrojen kohtuuttomista
optioeduista. Kukaan ei niitä hyväksy.
Kun ajankuva on tällainen, ihmisten odotukset valtiovallan
toimiin ja tekoihin korostuvat. Hallitukselta odotetaan oikeudenmukaisia
ja ihmisten tasavertaisuutta lisääviä päätöksiä,
sellaisia päätöksiä, jotka huomioivat
erityisesti pienituloisten ihmisten ja perheiden tilanteen.
Kansa odottaa, että politiikka vastaa kansalaisten
oikeudentajua. Hallitus on nyt lähtenyt tielle, joka laittaa
lapsiperheet keskenään eriarvoiseen asemaan.
Pienten lasten kotihoidon tuen leikkaus kiintiöittämällä se
puoleksi äidille ja isälle tekee toisista perheistä tasa-arvoisempia
kuin toisista. Hallitus on puolensa valinnut. Teidän puolenne
on sellaisten hyväosaisten perheiden puoli, missä sekä äidillä että isällä on
vakituinen työ ja keskenään tasavertaiset
palkat. Sellaisessa perheessä on mahdollista toteuttaa
ajamaanne kotihoidon tuki pakolla puoliksi -mallia.
Sen sijaan suuressa osassa perheitä kotihoidon tuen
pakkojako ei yksinkertaisesti toimi. Tähän saakka
kotihoidon tuen valinneissa perheissä lasta tai lapsia
on jäänyt hoitamaan pienituloisempi vanhempi,
yleensä äiti. On selvää, että nuorten
perheiden lastenhoitovalintoja konsultoi euro. Tilastot kertovat,
että kotihoidon tuen valinneista isolla joukolla ei ole
voimassa olevaa työsuhdetta. Kotihoidon tuen turvin lapsia
hoitavat usein myös yksinhuoltajat, opiskelijat ja yrittäjäperheet.
Edes keskituloisissa perheissä hallituksen kotihoidon
tuen puolittaminen isälle ja äidille ei toimi.
Syy on yksinkertainen: naisten pienemmät palkat. Tilastokeskuksen
mukaan naisten keskipalkka on noin 600 euroa vähemmän
kuin miesten. (Kari Uotila: Ja mikähän on syy?)
Veronmaksajain Keskusliitto onkin laskenut, että isän jääminen
kotiin merkitsisi keskituloiselle perheelle 300 euroa vähemmän
käyttörahaa kuukaudessa. Jokaisessa tavallisessa
perheessä 300 euroa on suuri raha.
Arvoisa puhemies! On hämmästyttävää,
että hallitus haluaa jakaa kotihoidon tukea leikkaamalla
perheet eri kastiin, siis perheisiin, joille annetaan mahdollisuus
yhä lapsen kotona hoitamiseen kolmivuotiaaksi asti, ja
niihin, joilta se kylmästi viedään hoitovaihtoehdoista
pois. Tämä ei ole perheiden ja lasten tasavertaista
kohtelua.
Olette jo nyt järkyttäneet kymmenientuhansien
lapsiperheiden arkea. Kotihoidon tuen leikkaus on arvovalinta, jossa
vain hyvin toimeentulevat voivat toteuttaa lastenhoidossa valinnan
mahdollisuutta.
Monissa perheissä pohditaan, kuka mahtaa olla kotihoidon
tuen leikkauksen isä tai äiti. Näyttää siltä,
että leikkauksen arkkitehtitoimisto löytyy Valtioneuvoston
linnasta, pääministerin työhuoneesta.
(Sirkka-Liisa Anttila: Oikea osoite!)
Me keskustassa olemme häkeltyneinä seuranneet
sitä, miten kokoomus on pääministeri
Kataisen johdolla saanut koko hallituksen taakseen tässä asiassa.
Nyt te yhteisesti olette sitä mieltä, että pienituloisilla
perheillä ei tarvitsekaan olla samaa valinnan mahdollisuutta
kuin parempituloisilla. Hallitukselta tämä on
erittäin kova arvovalinta.
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen leikkaus on tehty huppu silmillä.
Ette ole tarkastelleet asiaa monipuolisesti. Näyttää siltä,
että teitte budjettiriihessä kiireessä ja
paniikissa mahdollisimman pitkän listan rakenneuudistuksista.
Vain harva uskoo, että pienten lasten äitien hätyyttely töihin
pelastaa Suomen talouden ja kestävyysvajeen. (Ben Zyskowicz:
Ei sitä kukaan usko, että se yksin pelastaa!)
Sen sijaan moni näkee heti, että kotihoidon tuen
leikkaus tuo tuhansia, jopa kymmeniätuhansia uusia lapsia
kunnalliseen päivähoitoon. Jo nyt liian täysiin
päiväkoteihin tulee paljon alle kolmivuotiaita
lapsia. Tämä merkitsee sekä lisähenkilöstön
että isompien tilojen tarvetta.
Kunnille muutos tulee todella kalliiksi. Kotihoidon tuen pakkokiintiöinti
on pahasti ristiriidassa sen kanssa, että hallitus tavoittelee
kuntien toimintamenoihin miljardin euron vähennystä vuoteen
2017 mennessä. On pakko todeta: toinen käsi ei
tiedä, mitä toinen tekee.
Arvoisa puhemies! Suomalaisten naisten, mukaan lukien äidit,
työurien pituudet ovat tilastojen kärkeä kansainvälisesti
vertaillen. Suomalaisten naisten työpanos on Euroopan suurin,
kun sitä katsotaan kokoaikatyönä. Sen
sijaan monissa muissa maissa osa-aikatyö on naisilla yleisempää.
Äitien työllisyysaste ei Suomessa ole alhainen
verrattuna muihin väestöryhmiin. Kouluikäisten
lasten äidit ovat ansiotyössä lähes
yhtä yleisesti kuin isät. Tilastoja katsoessa
huomiota kiinnittää, että äitejä vähemmän
työhön osallistuvat työikäiset
lapsettomat miehet. Näitä taustoja vasten pienten
lasten äitien syyllistäminen liian lyhyillä työurilla
ei ole perusteltua. (Ben Zyskowicz: Ei tässä ole
ketään syyllistetty!)
Hallitus antaa ymmärtää, että kotihoidon
tuen kiintiöittäminen vanhempien kesken on paras keino
tukea isien ja äitien välistä tasa-arvoa
ja lisätä isien osallistumista lasten hoitoon.
Emme yhdy tähän.
Naisten alemmat palkat, pätkätyöt
ja vanhemmuuden kustannusten epäoikeudenmukainen jako — siinä ovat
keskeisemmät parannuskohteet äitien ja isien tasa-arvon
kannalta. (Ben Zyskowicz: Miksi ette korjanneet? Olitte kahdeksan vuotta
pääministeripuolue!) On surullista, että hallitus
yrittää naamioida kotihoidon tuen kiintiöittäminen
tasa-arvon kaapuun.
Arvoisa puhemies! Missä ovat kotihoidon tuen leikkauksen
puolestapuhujat? Kiihkeimmät puolustajat löytynevät
ministeriaitiosta ja permannolta hallituspuolueiden riveistä,
edustaja Zyskowicz. Myös talouselämän
eliitti ja etujärjestöt nyökyttelevät.
Huomioni on kiinnittynyt siihen, että lasten kehitystä ja
hyvinvointia tutkivat asiantuntijat ja lapsiperheiden järjestöt
suhtautuvat hyvin kielteisesti esitykseenne. Yhtään
kiittävää kannanottoa emme ole heiltä nähneet.
Sen sijaan esimerkiksi Väestöliitto ja Mannerheimin
Lastensuojeluliitto ovat antaneet erittäin kriittisiä kommentteja
päätöksestä leikata kotihoidon
tukea.
Hyvä päätöksenteko pohjautuu
aina monipuoliseen ja — mikäli mahdollista — myös
tutkittuun tietoon. Hallituksen päätös
kotihoidon tuen leikkaamisesta ei perustu lapsen etuun eikä hyvään
perhepolitiikkaan. Hallituksen perhepolitiikka on ollut hukassa
koko vaalikauden. Kokonaisnäkemys perheiden hyvinvoinnista
on puuttunut. Lastensuojelun parannustoimenpiteet odottavat päätöksiään.
Leikkauksia ja heikennyksiä perheiden palveluihin ja tukiin
on tehty. Hallitus on jo jäädyttänyt
lapsilisien indeksikorotukset. Leikkaako hallitus seuraavaksi lapsilisien
tasoa? (Ben Zyskowicz: Sitäkö ehdotatte?)
Suurta hämmennystä herättää hallituksen poukkoilu
varhaiskasvatuksen ja päivähoidon osalta. On erikoista,
että samaan aikaan, kun varhaiskasvatuslakia laaditaan
nyt vihdoin valmistelutyöryhmässä, te
kerrotte jo päättäneenne kotihoidon tuen
leikkauksesta ja päivähoito-oikeuden kaventamisesta.
(Ben Zyskowicz: Itsehän te kannatatte!) Missä on
hallituksen varhaiskasvatuksen kokonaisnäkemys, vai eikö sillä ole
väliä?
Arvoisa puhemies! Sain viime viikolla kotihoidon tuen leikkaukseen
liittyen sähköpostia Turusta. Sähköposti
kuului seuraavasti:
"Olen seurannut kauhulla hallituksen kompurointia rakenneuudistusten
parissa ja olen suuresti ihmetellyt, kuinka elämästä vieraantuneita
ihmisiä oikein säätelee maan asioita
meidän perheiden arkea tuntematta. Kotihoidon tuen puolittaminen
vanhempien kesken tarkoittaa käytännössä ainakin
meidän pienituloisten ja yksityisyrittäjien perheissä lapsen
kotihoidon tuen vähenemistä puoleen nykyisestä.
Ei meillä ole taloudellisesti eikä yrityksen sanelemista
realiteeteista johtuen mahdollisuutta isän jäädä kotiin."
Keskustan mielestä on arvokasta, että perheet itse
voivat päättää jatkossakin,
missä heidän lapsiaan hoidetaan. Perheiden valinnan
mahdollisuus on keskustalle arvovalinta. Uskomme edelleen siihen,
että perheet tietävät Kataisen hallitusta
paremmin, miten heidän pieniä lapsiaan tulee hoitaa.
Tämän vuoksi teimme nyt toisen kerran välikysymyksen
kotihoidon tuesta.
Voi olla, että ajamanne leikkaus kotihoidon tukeen
on hallitukselle mitätön yksityiskohta rakenneuudistusten
listassa. Meille se ei sitä ole. Pidämme asiaa
periaatteellisesti isona ja merkittävänä.
Emme ole yksin näkemyksemme kanssa. Suurin osa suomalaisista
perheistä on kanssamme samaa mieltä. (Timo Soini:
Näin on!) Päätös kotihoidon
tuen leikkaamisesta osoittaa, että hallituksen ministerit
elävät eri todellisuudessa kuin tavalliset suomalaiset.
Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan
epäluottamuslause-ehdotuksen:
"Eduskunta katsoo, että lapsiperheiden tasa-arvoisen
kohtelun ja erityisesti pienituloisten lapsiperheiden aseman turvaamiseksi
perheille tulee tarjota aito valinnanmahdollisuus lapsen hoitomuodon
suhteen eikä kotihoidon tukea saa leikata. Kotihoidon tuen
kiintiöittäminen siirtäisi tuhansia lapsia
kunnalliseen päivähoitoon. Tämä tuo
merkittäviä lisäkustannuksia talousvaikeuksissa
oleville kunnille. Kotihoidon tuen leikkaus kuvastaa Kataisen hallituksen
perhepolitiikan epäonnistumista. Edellä esitetyin
perustein eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten siirrymme ryhmäpuheenvuoroihin, ja ensimmäisenä Kansallisen
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenvuoro.
Kari Tolvanen /kok(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Teemme päätöksiä,
jotta meillä olisi mahdollisuuksia pitää yllä sellaista
yhteiskuntaa, jossa on hyvä elää, tehdä työtä ja yrittää.
Päätöksien tarkoitus on turvata meille, lapsillemme
ja tuleville sukupolville mahdollisuuksia, vapauksia ja hyvinvointia.
Olemme tehneet päätöksiä rakenteiden
muuttamisesta, ja näitä päätöksiä on
tehtävä vielä lisää.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä meillä työikäisillä ja -kykyisillä pitää olla
vastuu työnteosta. Vain työtä tekemällä voimme
varmistaa hyvinvoinnin ja jatkossakin huolehtia muun muassa lapsistamme
ja vanhuksistamme. Elinkeinorakenteemme on murroksessa, ja ikärakenteemme
muuttuu. Työtä tekevien määrä Suomessa
vähenee. Jos emme ole valmiita vaikeisiin päätöksiin,
olisi meidän hyväksyttävä elintasomme
lasku. Se kohdistuisi pahimmillaan ja rankimmillaan lapsiin ja nuoriin.
Esimerkiksi 90-luvun laman lasten syrjäytymisen laskua
ja inhimillistä kärsimystä maksetaan
edelleen. Jokaisen suomalaisen on kysyttävä itseltään:
olenko valmis tekemään enemmän työtä,
jotta palvelut ja hyvinvointi voidaan turvata jatkossakin?
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen uudistaminen on eräs
osa mittavaa rakennepakettia. Kantavia tavoitteita ovat työurien
pidentäminen, työvoiman ja työpaikkojen
lisääminen. Hallitus on sitoutunut ratkaisuihin,
joilla työllisyyttä nostetaan. Tärkeässä asemassa
ovat eläkeratkaisu sekä asumis- ja työttömyysturvan
suojaosuudet, jotka kannustavat ottamaan vastaan osa-aikaista tai
lyhytaikaista työtä.
Kotihoidon tuki on yksi perheille suunnatuista tuista ja palveluista.
Tukia on jatkovalmistelussa syytä tarkastella kokonaisuutena.
Tällä hetkellä lapsiperheille tarkoitettuja
tukia ovat äitiysavustus, äitiysraha, vanhempainraha äidille
ja isälle, yksityisen hoidon tuki, elatustuki, erilaiset tuet
lapsen sairastaessa, adoptiotuki ulkomailta adoptoiville, sotilasavustus
asepalveluksessa tai siviilipalveluksessa olevalle ja hänen
perheelleen. (Lenita Toivakka: Niitä on aika paljon! — Katri
Komi: Meinaatteko te kaikki leikata?) Näistä lapsiperheiden
tuista on tarkoitus rakentaa mahdollisimman joustava mutta myös
kannustava paketti, joka sopii nimenomaan tähän päivään.
Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen joustavasta hoitorahasta,
jonka tarkoituksena on mahdollistaa esimerkiksi pienten lasten vanhempien
osa-aikainen työ. Työelämä on muuttunut,
ja tarvitsemme paremmin nykyisen työelämän
kanssa sopivia palveluita. Myös työnantajalla
on vastuuta työn ja perheen yhteensovittamisessa. Olisi
tärkeää, että vanhemmalla on myös
mahdollisuus tehdä lyhennettyä työpäivää ja
hoitaa lasta osan aikaa kotona.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tarvitsemme
asennemuutosta, jotta meillä olisi enemmän valmiutta
tukea isiä ja äitejä kiireisten vuosien
keskellä. Asenteiden uudistuessa myös työelämän
tasa-arvo paranee. Haluamme jakaa vanhemmuuden kustannuksia ja parantaa
nuorten naisten työmarkkina-asemaa. Eikö jo vihdoinkin
olisi aika, että nuori nainen lakkaisi olemasta riski työnantajalle?
(Sirkka-Liisa Anttila: Miksette tee mitään?) Parhaassa työiässä olevien
naisten työllisyysaste on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin.
Ruotsissa nuoret aikuiset naiset osallistuvat huomattavasti enemmän
työelämään kuin Suomessa. (Sirkka-Liisa Anttila:
Siellä on perhevapaakustannukset tasattu!) Myös
pienten lasten vanhempien osa-aikatyö on huomattavasti
yleisempää Ruotsissa kuin Suomessa. On myös
huomioitava, että pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset
lapset ovat selkeästi vähemmän päivähoidossa
kuin ikätoverinsa Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. (Sirkka-Liisa
Anttila: Onko se paha asia?)
Arvoisa puhemies! Nykyisellään miehet käyttävät
perhevapaitaan vain murto-osan naisiin verrattuna. (Sirkka-Liisa
Anttila: Taloudellisista syistä johtuen!) Ehkä me
miehet tarvitsemme sellaisen reilun kannustuksen, jotta uskallamme jäädä kotiin
hoitamaan lapsia. (Välihuutoja) Uskon, että pitkällä aikavälillä tilanne
muuttuukin tasa-arvoisemmaksi. Se olisi kaikkien etu, etenkin lasten
etu.
Valmistelu on vasta alussa, ja monet kysymykset ovat vielä auki.
Huomattavaa onkin, että esityksessä ei olla pienentämässä kotihoidon tuen
määrää euroissa eikä lyhentämässä aikaa. (Välihuutoja)
Siis ei olla pienentämässä kotihoidon
tuen määrää euroissa eikä lyhentämässä aikaa.
Haluamme muuttaa sitä tasa-arvoisempaan suuntaan. (Timo
Soini: Eivätkö perheet osaa itse tehdä sitä?)
Keskusta välikysymyksensä mukaan näkee, että "Suomi
nousee vain työllä", ja haluaa "edistää vanhempien
työssäkäyntiä". Me allekirjoitamme
täysin nämä arvot ja olemme tietenkin valmiita
keskustelemaan konkreettisista ratkaisuista.
Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee
hallitusta tässä lapsiperheiden tukien muutoksien
valmistelussa täysin rinnoin.
Tarja Filatov /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsi, koti ja hoiva ovat kolme sanaa, jotka
eivät jätä ketään kylmäksi.
Jokaiseen sanaan liittyy voimakas tunnelataus, samoin pienten lasten
kotihoidon tukeen. Lasten hoivassa on kyse kokonaisuudesta, ja sen
kolme pääpilaria ovat päivähoito,
osittainen hoitovapaa ja kotihoidon tuki.
Rakennepaketissaan hallitus kehittää näitä kaikkia.
Uudistuksen tavoite on parantaa työn ja perheen yhteensovittamista,
edistää työelämän tasa-arvoa
sekä vahvistaa työvoiman tarjontaa. Suomi ei kerta
kaikkiaan pärjää ilman naisten työpanosta.
Työpaikkojen synnyttäminen ja työvoiman
tarjonta ovat kuin muna ja kana. Vaikea sanoa, kumpi on ensin, mutta
molempia tarvitaan, ja hallitus toimii molemmilla rintamilla, ja se
on hyvä asia.
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä perhepoliittisessa
rakennepaketissa on kyse nimenomaan pitkälle tähtäävästä uudistuksesta. Hallitus
ei leikkaa perheiltä, vaan panostaa perheisiin. Kiintiöinti
tulee lisäämään päivähoidon kustannuksia.
Osittainen hoitovapaauudistus vaatii lisäresurssia. Esikoulun
velvoittavuus vaatii panostusta. Mutta yhdessä nämä kaikki
uudistukset vahvistavat lasten asemaa.
Meidän on jaettava hoivavastuuta tasapuolisemmin kolmesta
syystä. Ensiksi, lapsella on oikeus isän hoivaan
ja äidin hoivaan, molempiin. Toiseksi, isällä on
oikeus hoivata lasta ilman, että työelämän
asenteet leimaavat häntä. Kolmanneksi, äidillä on
oikeus hoivata lasta ja olla samaan aikaan tasavertainen toimija
työelämässä.
Viime vuonna kotihoidon tuen saajia oli Kelan tilastojen mukaan
116 000, heistä vain 5 prosenttia miehiä.
Valtaosa perheistä hoitaa lapsia kotihoidon tuella vuoden.
Heitä tämä kiintiöuudistus ei
koske. Kiintiöuudistus koskee noin 15 000:ta tuen
saajaa, (Timo Soini: Miksi te pienen joukon kimppuun käytte?)
siis niitä perheitä, jotka käyttävät
tukijakson täysimääräisesti.
Niin hyvä kuin kotihoidon tuki onkin aivan pienimpien lasten
kohdalla, siihen liittyy myös kiistatta ongelmia, ja on
oikein, että hallitus etsii näihin ongelmiin ratkaisuja.
(Sirkka-Liisa Anttila: Mikä se ongelma on?)
Arvoisa puhemies! Opposition pääkritiikki kohdistuu
kotihoidon tuen jakamiseen, ja oppositio sanoo, että perheiltä viedään
valinnanvapaus. Mitä on valinnanvapaus? Kotihoidontukijakso on
sitä pidempi, mitä vähemmän
koulutettu äiti on — samoin, jos hänellä ei
ole työtä, johon palata. Mutta jokainen poissaolovuosi
työstä myös vaikeuttaa paluuta työelämään.
Onkin syytä kysyä, kuinka moni äiti valitsee
aina vapaaehtoisesti kotihoidon.
Nykyinen työelämämme ei ole tasa-arvoinen. Naisen
euro on 80 senttiä, ja tutkimusten valossa näyttää siltä,
että vasta vanhemmuus eriyttää sukupuolten
palkat ja urat. Naisten palkkatasa-arvo ei edisty, jos betonoimme
järjestelmiä, joiden tiedämme heikentävän
naisten asemaa työelämässä.
Palkkatasa-arvoa edistetään naisten työuria vahvistamalla,
ehkäisemällä synnytysikäisten naisten
syrjintää työmarkkinoilla, luomalla lapsille
ymmärrys siitä, että ei ole erikseen
naisten ja miesten töitä, ei kotona eikä palkkatyössä.
Yhteiskunnan on luotava malleja, jotka mahdollistavat kotihoidon
tuen ja työnteon, jotka mahdollistavat koulutuksen ja osaamisen
päivittämisen myös lasten hoitojaksojen
aikana.
Onkin aika yllättävää, että nimenomaan
keskustan ja perussuomalaisten naisjärjestöt ovat vaatineet
vanhempainvapaaseen isä- ja äiti-kiintiöitä.
Kysynkin, miksi nämä kiintiöt sopisivat paremmin
pienten lasten vanhempainvapaaseen kuin isompien lasten kotihoidon
tukeen. Kun pohditaan valinnanvapautta ja oikeuksia, isän rooli
perheessä on olennainen. Pohjoismaiset isäkiintiöt
osoittavat, että isät käyttävät
herkemmin heille kiintiöityjä perhevapaita, koska
kiintiöt muokkaavat käyttäytymistä ja
asenteita.
Arvoisa puhemies! Lapsella on oikeus yhteiseen ja turvalliseen
aikaan molempien vanhempien kanssa. Lapsella on myös oikeus
osallistua laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus tukee
erityisesti heikommista lähtökohdista tulevia
lapsia. Mietitäänpä vaikka ongelmaperheitä tai
maahanmuuttajaperheitä. Varsinkin maahanmuuttajaperheissä päivähoito
auttaa myös integroitumaan yhteiskuntaan.
Uudistuksen jatkovalmistelussa sosialidemokraatit edellyttävät,
että hallitus valmistelee yksityiskohdat huolella, huolehtii
kasvavan päivähoidon tarpeen riittävistä resursseista,
ottaa huomioon erilaisten perheiden tilanteet ja tarpeet ja pohtii
myös päivähoidon vahvistamista perhepäivähoitona
ja sen houkuttelevuutta työpaikkana.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan vielä sanoa,
että olen täysin vakuuttunut siitä, että jos kotihoidon
tuki rakennettaisiin vasta nyt, tässä salissa
vaadittaisiin kovaan ääneen tuen jakamista isien
ja äitien kesken tasapuolisuussyistä. (Timo Soini:
Eikä vaadittaisi!) Muutos on aina vaikeaa, ja erityisen
vaikeaa, edustaja Soini, (Välihuutoja — Puhemies
koputtaa) on muuttaa rakenteita, koska muutoksesta voi lyhyellä tähtäimellä aiheutua
yksittäisille perheille hankalia tilanteita. Mutta siitä huolimatta
silloin, kun muutos pitkällä aikatähtäimellä edistää tasa-arvoa
ja vahvistaa lapsen oikeutta isän hoivaan, (Puhemies koputtaa)
purkaa hoivavastuun aiheuttamaa jälkeenjääneisyyttä naisten
asemassa työmarkkinoilla ja palkkauksessa, on hyvä,
että hallituksella on rohkeutta pitää huolta
tulevasta.
Sosialidemokraatit antavat hallituksen työlle täyden
tuen ja luottamuksen.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Seuraavaksi perussuomalaisten eduskuntaryhmä.
Huomautan tässä vaiheessa noin yleisesti,
että 5 minuuttia oli se raja näissä ryhmäpuheenvuoroissakin.
Hanna Mäntylä /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On surullista seurata, kuinka hallituksen
puheet ja lupaukset kerta toisensa jälkeen osoittautuvat
katteettomiksi ja kuinka lapsiperheet ovat toistuvasti hallituksen
hampaissa.
Kotihoidon tuen leikkaus jäi reilu vuosi sitten hallitukselta
haaveeksi. Jotain jäi hampaankoloon, ja hallitus keksikin
uuden tavan viedä asia maaliin: kotihoidon tuki halutaan
nyt niin sanotusti korvamerkitä. Tätä tavoitetta
tukemaan ja totuutta peittämään keksittiin
hieno taikasana, tasa-arvo. Näin hallitus kaiketi toivoi
kansalaisilta jäävän huomaamatta, että kyseessä on
puhdas leikkaus.
Hallitukselle perheiden tasa-arvo merkitsee aivan jotain muuta
kuin perussuomalaisille. Me uskomme perheiden kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä,
te ette. Meille aito tasa-arvo perustuu valinnanvapauteen, ei ylhäältä ohjattuihin
käskyihin siitä, kuinka perheissä tulee
asiat hoitaa. Me uskomme kestävään, pitkäjänteiseen
perhepolitiikkaan, te uskotte esimerkiksi lapsilisien indeksikorotusten
jäädyttämiseen.
Hyvä hallitus, puuttuessanne nyt törkeällä tavalla
perheiden itsemääräämisoikeuteen
te luotte entistä suurempaa epätasa-arvoa perheiden
välille unohtaen lapsen edun, ja sitä teidän
sietäisi hävetä. Perussuomalaiset katsovat,
että hallitus antaa toimillaan perheille viestin, että lapset
on raahattava mahdollisimman pieninä osaksi järjestelmää.
Raadollisinta tässä on se, että kyse
on nimenomaan kaikista pienimmistä ihmistaimista eli alle
kolmivuotiaista. Päiväkodeissa ryhmäkoot
ovat jo nykyisellään aivan liian suuria. Järjestelmä ei
kestä tällaista muutosta ilman merkittäviä kustannuksia,
jotka jäävätkin kuntien harteille.
Arvoisa puhemies! Voin vakuuttaa, että kotihoidon tuella
lapsiaan kotona hoitavat äidit eivät ole ikeen
ja sorron alla. He kokevat olevansa etuoikeutettuja voidessaan hoitaa
pienet lapset kotona ja antaessaan oman panoksensa yhteiskuntamme
eteen. Menkää, hallitus hyvä, kentälle
kuuntelemaan ihmisten ajatuksia. Siellä teille ei tarjota
kiitosta ja ylistystä. Puuttumalla perinteisiksi koettuihin
arvoihin te saatte monet naiset, kotiäidit, tuntemaan itsensä kaikkea
muuta kuin arvostetuiksi. Kotiäitiys ei ole eikä saa
tulevaisuudessakaan olla halveksittua, mutta sellainen tunne teidän
toimistanne tulee. Perussuomalaisille kotiäitiys on valinta,
jota me kunnioitamme suuresti.
Miksi väkisin pyritään rikkomaan äitiyden
kokemus ja viemään mahdollisuus lastensa kotona hoitamiseen
niiltä äideiltä, jotka sitä haluavat? Isillä on
oma tärkeä paikkansa ja roolinsa lasten elämässä,
sitä ei kiellä kukaan, ja sitäkin perussuomalaiset
arvostavat. Osalle perheistä isien jääminen
lasten kanssa kotiin sopii hyvin, ja heillä on ollut siihen
nytkin mahdollisuus. Vielä on kuitenkin myös perheissä olemassa
perinteisiksi koettuja rooleja, joita ei valtiovallan kuulu lähteä säätelemään
tai ohjaamaan haluttuun suuntaan. (Kari Uotila: Tulihan se sieltä!)
Arvoisa puhemies! Ei ole lainkaan sanottua, että kaikilla
kotihoidon tukea saavilla äideillä olisi työpaikka
odottamassa tai että kaikille olisi töitä.
Onko hallitus lainkaan seurannut viimeaikaisia irtisanomisaaltoja?
Ilmeisesti ei. Onko kenties tarkoitus, että äidit
siirtyvät yhä enenevässä määrin
muiden tulonsiirtojen varaan, toimeentulotuelle tai työttömyyskortistoon,
ja sen kautta halpatyövoimaksi työllistämistoimiin? Perustelut
hallituksen esittämään muutokseen ontuvat
kaikkineen. Se käy ilmi myös valtiovarainministeriön
omista arvioista, joissa todetaankin, että muutoksen työllisyysvaikutukset
jäävät todennäköisesti
merkittävästikin toivottua pienemmiksi.
Kaikki suomalaiset perheet eivät ole yhdestä puusta
veistettyjä. On yrittäjä- ja yksinhuoltajaperheitä ja
on perheitä, joissa äiti toimii omien lastensa
hoidon ohessa perhepäivähoitajana, sekä perheitä,
joissa isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan. Mitä sanottavaa
hallituksella nyt on heille?
Arvoisa puhemies! Jokainen ymmärtää,
että kaikissa perheissä ei ole mahdollisuutta
hoitaa pieniä lapsia kotona. Siihen meidän kuitenkin
tulisi perheitä kannustaa: luoda sellaista kestävää perhepolitiikkaa,
joka antaa yhä useammalle mahdollisuuden tähän.
Kysymyksessä onkin arvovalinta.
Hallitusohjelmassanne sanotaan, että yksi keinoista
korjata kestävyysvajetta on syntyvyyden lisääminen.
Oletteko te ihan vakavissanne, jos kuvittelette, että tällaisilla
päätöksillä te lisäätte perheiden
luottamusta tulevaisuuteen? Jo nyt ensisynnyttäjien keski-ikä on
kohonnut ennennäkemättömän korkealle.
(Ben Zyskowicz: Tämänkö hallitus sai
aikaan?) Jos halutaan, että luottamus tulevaisuuteen lisääntyy,
on myös perhepolitiikan oltava kestävää ja
pitkäjänteistä, siis sitä, mitä perussuomalaiset
ovat vaatineet. Kaikki elämänarvot eivät
voi pohjautua siihen, kuinka tuottava ja tehokas ihminen on työelämässä,
vaikka näin hallitus tuntuukin ajattelevan. Perussuomalaiset
eivät näin ajattele. Lopuksi kannatankin edustaja
Vehviläisen tekemää epäluottamuslause-esitystä.
Elsi Katainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun sinipunapuolueet kokoomus ja SDP ovat
hallituksessa, on kyyti perheille kylmää. Pienimmät
vanhempainrahat ovat tällä vaalikaudella jääneet
jälkeen työmarkkinatuesta. Lapsilisien indeksikorotukset
on jäädytetty. Lasten päiväkodeista,
koulusta, sosiaali- ja terveyspalveluista on vastoin hallituspuolueiden lupauksia
leikattu miljardeja. Lisää leikkauksia on luvassa.
Kunnat on ajettu niin ahtaalle, että ne joutuvat lomauttamaan
jopa lastensuojelusta, ja nyt kuin pisteenä i:n päälle
kotihoidon tuki pakkokiintiöitetään äidin
ja isän kesken. Tämä on yksiselitteisesti
leikkaus.
Nämä päätökset
ovat kovia arvovalintoja. Keskusta ei hyväksy kotihoidon
tuen leikkausta. (Sirkka-Liisa Anttila: Eikä kansakaan
hyväksy!) Teemme kaikkemme, jotta tämä järjetön
ja epäoikeudenmukainen leikkaus torjutaan. Kotihoidon tuen
leikkaus ei ole mikään pieni yksityiskohta hallituksen
rakennepaketissa vaan iso yhteiskunnallinen arvovalinta. Nyt ovat
isot asiat pöydällä. Kyse on perheiden
valinnanmahdollisuudesta, toimeentulosta ja kotona tehtävän
työn arvostamisesta.
Arvoisa puhemies! Hallitus perustelee kotihoidon tuen leikkausta
työn tarjonnalla ja tasa-arvolla. Nämä perustelut
ovat tyhjän päällä. Hallituksella
ei ole mitään laskelmia leikkausten vaikutuksista,
mutta selvää on, ettei leikkaus tuo säästöjä,
päinvastoin se johtaa kustannusten kasvuun. Kuntien päivähoidon
kustannukset voivat kasvaa pahimmillaan noin 250 miljoonalla eurolla,
jos leikkausten myötä päivähoitoon
viedään jopa 24 000 pientä lasta.
Kustannusten näkökulmasta kotihoidon tuki on kunnille
päivähoitoa huomattavasti edullisempi ratkaisu.
Perheiden valinnanmahdollisuuden kannalta keskusta arvostaa näitä kaikkia
hoitomuotoja.
Maassamme on jo yli 300 000 työtöntä,
ja työttömyys on edelleen kasvussa. Miksi pienten lasten äidit
on ensimmäisenä sysättävä taistelemaan
vähistä työpaikoista? Kotihoidon tuen
leikkaus ei tuo äideille lisää työtä.
Jos 5 000 vanhempaa jää työttömäksi,
työttömyysmenot kasvavat yli 40 miljoonaa vuodessa.
Mahdollinen hyöty hallituksen arvelemasta 6 000
uudesta työllisestä jää väistämättä näitä kustannuksia
pienemmäksi. (Ben Zyskowicz: Mikä se semmoinen leikkaus
on?)
Suomessa lasten vanhempien työllisyysaste on jo muutoinkin
korkea, 8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin työikäisten
lapsettomien työllisyysaste. Suomalaiset vanhemmat tekevät
myös eurooppalaisessa vertailussa paljon kokoaikatyötä.
Perheiden arkea helpottaisikin osa-aikatyön mahdollisuuksien
lisääminen. (Jouko Skinnari: Kuka se maksaisi
sen kotihoidon tuen?)
Arvoisa puhemies! Todellista tasa-arvoa tämä leikkaus
ei edistä. Kokoomuksella ja SDP:llä on hallussaan
kaikki valta työelämän tasa-arvon parantamisessa
niin hallituksessa kuin myös työmarkkinajärjestöissä.
Miksi siis naisen euro on edelleen 80 senttiä? (Välihuutoja)
Miksi nuoret naiset saavat usein vain pätkätöitä?
Miksi juuri naisen työnantaja, äidin työnantaja,
joutuu kantamaan suurelta osalta vastuun vanhemmuuden kustannuksista?
Miksi te ette korjaa näitä asioita, vaan viette perheiltä valinnanmahdollisuuden
(Välihuutoja) ja jaatte perheet kahteen kastiin? Todellinen
tasa-arvoteko on keskustan esittämä vanhemmuuden kustannusten
tasaisempi jakaminen. (Ben Zyskowicz: Miksi te ette korjanneet,
kun olitte hallituksessa?) Se edistäisi naisvaltaisten
alojen työllisyyttä ja purkaisi pätkätöiden
kierrettä. Keskusta on tasa-arvoliike. Pidämme
erittäin toivottavana sitä, että isät
pitäisivät nykyistä pidempiä isyys- ja
vanhempainvapaita sekä hoitovapaata. (Kari Uotila: Hurskas
toivomus!) On kuitenkin aivan selvää, että tällä menolla
paremmin tienaavat isät eivät voi jäädä kotiin
vaan molemmat vanhemmat palaavat aikaisemmin työelämään
ja lapsi viedään päivähoitoon.
Kotihoidon tukea tarvitsevat eniten heikompituloiset, ja heihin
tämä leikkaus kipeimmin kolahtaa.
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki antaa perheille mahdollisuuden
sovittaa paremmin yhteen perhe- ja työelämää.
Pakkokiintiöittäminen tuhoaa kotihoidon tuen parhaan
ominaisuuden: sen suoman jouston.
Perjantain välikysymysäänestys on
arvovalinta. Miten on, kokoomus, oletteko te perheiden valinnanvapautta
korostavien puolueohjelmienne takana? Miten on kristillisdemokraatit,
onko kotihoidon tuki teille kynnyskysymys? Entäs SDP, petättekö te
ne lupaukset, jotka annoitte perheiden tukemisesta ennen viime eduskuntavaaleja?
(Sosialidemokraateista: Emme!) Vihreän napin painaminen
tarkoittaa tukea epäoikeudenmukaiselle leikkauslinjalle.
Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Vehviläisen tekemää epäluottamuslausetta.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut edistämään
sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tavoitteena on
muun muassa naisten ja miesten palkkaeron kaventaminen enintään
15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Naisten ja miesten
tasa-arvon parantaminen tuleekin ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa.
Sukupuolilla tulee olla samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet.
Palkkaerot, hoivavastuun keskittyminen naisille ja naisten heikompi
asema työmarkkinoilla ovat tätä päivää.
Yhteiskunnassamme elää edelleen vahvasti vanhanaikainen
ja epätasa-arvoinen käytäntö,
jossa pääasiassa äidit hoitavat lapsia
kotona ja isät uurastavat työelämässä.
Kotihoidon tuen saajista 94 prosenttia on naisia. Tämäkin
heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla ja
pitää isät erillään
lapsistaan. Tällainen tilanne ei saa jatkua. Vasemmisto
tukee voimakkaasti niin sanottua 6+6+6-mallia,
jossa isällä ja äidillä olisi
oma 6 kuukauden vanhempainvapaaosuus ja lisäksi vielä 6
kuukautta valinnaisena jaksona. Tämän tavoitteen
lisäksi on etsittävä myös muita keinoja
työn ja vanhemmuuden tasapainoisempaan jakamiseen. (Timo
Soini: Moniko eeloppi jää kotiin?) Kotihoidon
tuen jakaminen tasan äidin ja isän välillä toteuttaa
osaltaan tätä tavoitetta. Samalla se parantaa
lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa.
Lasten hoivan epätasa-arvoinen jakaantuminen johtaa
naisten heikompaan asemaan työmarkkinoilla, huonompaan
tulotasoon ja myös pienempään eläkkeeseen.
Haluaako keskusta tämän tilanteen jatkuvan, kun
se vastustaa hoivavastuun jakamista tasaisesti isien ja äitien
kesken? (Sirkka-Liisa Anttila: Sen jälkeen, kun on palkkatasa-arvo
saavutettu!) Onko opposition kanta todella se, että jatkossakin
isien paikka on työpaikoilla ja ylitöissä ja äitien
paikka kotona ja hiekkalaatikoilla? (Timo Soini: Saa valita!)
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä painotetaan
sitä, että on parempi antaa perheiden itse päättää siitä,
kuinka he kotihoidon tukensa käyttävät.
(Timo Soini: Aivan oikein!) Ihan hyvä periaate, mutta onko
todella lopputulos lapsen, äidin, isän, tasa-arvon
ja yhteiskunnan kannalta paras mahdollinen, (Välihuutoja)
kun 94 prosenttia Suomen perheistä päättää jättää äidin
kotiin hoitamaan lapsia ja isän kehittämään
työuraansa? Onko todella parempi, että Suomessa
naiset hoitavat lapset ja isät eriytyvät lapsistaan?
Eikö myös isillä ole oikeus läheiseen
ja tiiviiseen suhteeseen lapseensa, ja eikö lapsella ole
oikeus läheiseen suhteeseen myös isäänsä?
(Välihuutoja) Välikysymyksessä myönnetään,
että naisten ja miesten välinen palkkaepätasa-arvo
on todellista nykypäivää mutta vaaditaan
nykytilanteen jatkamista. Rakenteellisia muutoksia tarvitaan huonojen
rakenteiden muuttamiseksi, ja siitä tässä on kysymys.
(Timo Soini: Kunnanjohtajat pelastetaan!)
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä myös
lapsen etu on huomioitava. Uudistuksen vastustajat vetoavat kotihoidon
ylivoimaisuuteen varhaiskasvatukseen ja päiväkoteihin
verrattuna. Näyttöä kotihoidon paremmuudesta
ei kuitenkaan ole, varsinkin kun puhutaan yli 2-vuotiaista lapsista.
Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa yli 90 prosenttia 2—3-vuotiaista
lapsista on päivähoidossa, kun Suomessa 2-vuotiaista
lapsista päivähoidossa on vain 50 prosenttia.
Kuka väittää, että naapurimaissa
lapset voisivat pahoin verrattuna Suomeen, varsinkin kun varhaiskasvatuksella
on havaittu olevan erittäin myönteisiä vaikutuksia
erityisesti heikoimmista asemista tuleviin lapsiin?
Suuriin uudistuksiin liittyy aina synnytyskipuja ja soveltamishaasteita,
niin tähänkin. Vasemmistoliiton mielestä jatkovalmistelussa
kokonaisuus ja toteutuksen aikataulu onkin käytävä huolellisesti
läpi. On arvioitava eri perhetyyppien tilanne, otettava
huomioon vaikea työllisyystilanne ja kuntien valmiudet
satsata päivähoitoon.
Uudistuksella kotihoidon tukea ei leikata, toisin kuin oppositio
väittää. Ketään ei
myöskään pakoteta päivähoitoon.
Keskusta väittää, että päivähoito
tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi. Samalla keskusta ei anna minkäänlaista
arvoa naisten työpanokselle. Onko opposition mielestä naisten
työpanoksen arvo nolla, kun vain vertaatte päivähoidon
ja kotihoidon suoria kustannuksia ilman naisten työpanosten
huomioon ottamista? (Sirkka-Liisa Anttila: Mikä se työpanos
siellä kotona on?)
Toivottavasti yhä useampi mies tulee käyttämään
osuutensa kotihoidon tuesta. Tämä tasapainottaa
vanhemmuutta ja tervehdyttää työmarkkinoita.
Uudistuksen myötä naisten palkkaaminen ei ole
työnantajalle enää samanlainen "riski"
eikä miesten tarvitse enää "häpeillä"
sitä, että haluavat jäädä kotiin
hoitamaan rakasta lastaan.
Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on johdonmukaisesti
useiden vaalikausien ajan ajanut sellaisia uudistuksia, jotka parantavat
molempien vanhempien mahdollisuuksia hoitaa pientä lasta
kotona. (Pentti Kettunen: Yhtä aikaa!) Olemme toimineet
näin, koska uskomme, että lapsen etu on läheiset
suhteet molempiin vanhempiin. Selvästi toimivin tapa kannustaa pienten
lasten isiä hoitamaan lasta kotona on räätälöidä nimenomaan
isälle korvamerkittyjä tukia.
Elämäntilanteita on aina yhtä monia
kuin on perheitä. Joissain perheissä äiti
kantaa vastuun lapsesta kokonaan yksin. On perheitä, joissa
vanhemmat ovat eronneet mutta joissa vastuuta silti kannetaan yhdessä.
On perheitä, joissa nainen ansaitsee enemmän kuin
mies. On perheitä, joissa on kaksi äitiä.
(Timo Soini: Kumpi jää kotiin?) Ennen kaikkea
on lukematon määrä perheitä,
joissa lapsen hoitoratkaisuja punnitaan monimutkaisessa tilanteessa.
Mielessä on toimeentulo, asuntolaina, työelämä,
miten siinä pysyisi mukana, etäisyys päiväkotiin,
vaihtoehdot päiväkodille. Ennen kaikkea perheissä pohditaan
kuitenkin sitä, mikä on paras tapa hoitaa lasta,
kuinka pitkään lasta kannattaa hoitaa kotona ja
mikä olisi lapsen kannalta paras hetki siirtyä kodin
ulkopuoliseen hoitoon.
Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että kotihoidon
tukea uudistettaessa tulee ottaa huomioon huolellisesti erilaiset
perheet ja erilaiset elämäntilanteet. Yksinhuoltajien
ja yhteishuoltajien asema uudistuksessa tulee turvata. Samaa sukupuolta
olevia vanhempia tulee kohdella tasavertaisesti. Yksityisen hoidon
tuen puolella säilyy varmasti isovanhempien mahdollisuus
hoitaa lapsia. Kotihoidon tuki on myös mahdollistanut joustavia
tapoja tehdä töitä, opiskella ja hoitaa lasta
kotona. Tämä joustavuus tulee säilyttää jatkossakin.
Perheiden kannalta tilanteita on lukemattomia ja mahdollisia
oikeita valintoja hoitaa lasta on aina monia. Tosiasia on kuitenkin
myös se, että yhteiskunnan tuet kannustavat aina
johonkin. Nykyinen kotihoidon tuen järjestelmä on
kannustanut nimenomaan äidit jäämään
kotiin. Kuten täällä on todettu, kotihoidon
tuen käyttäjistä 94 prosenttia on äitejä.
Tämä nykyinen järjestelmä on
tarkoittanut sitä, että hyvin monille naisille
on ollut todella vaikeaa siirtyä takaisin työelämään
lastenhoitorupeaman jälkeen. Tämä puolestaan
on tarkoittanut pitkäaikaista riippuvuutta joko puolison
tuloista tai yhteiskunnan tuista ja, kuten ministeri totesi, loppujen
lopuksi hyvin pientä eläkettä. Vihreä eduskuntaryhmä ottaa
vakavasti tämän kysymyksen naisten mahdollisuuksista
päästä takaisin työelämään
lastenhoidon jälkeen.
Monen äidin, mutta ehkä ennen kaikkea monen
isän, tosiasiallista mahdollisuutta valita lapsen hoito
kotona rajoittavat vanhakantaiset asenteet työelämässä.
Tämän uudistuksen vaikutuksista yhden tuleekin
olla se, että työelämässä vanhempien
lakisääteiset oikeudet saada jäädä kotiin
hoitamaan lastaan todella toteutuvat.
Arvoisa puhemies! Tässä salissa on yli puoluerajojen
tänään ja vuosikausia vaadittu vanhemmuuden
kustannusten tasaamista. Osa näistä kustannuksista
onkin jo tasattu, mikä on hyvä, ja tasaamatta
on vielä pieni osa kustannuksista. Tosiasia on kuitenkin
se, että ei vanhemmuuden kustannuksia ikinä voida
tasata, elleivät perhevapaat jakaudu tasaisemmin miehen
ja naisen kesken. Sen takia tämä kotihoidon tuen
uudistus on isoin askel, mikä tällä hallituskaudella
tullaan ottamaan vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi. (Timo Soini:
Tällä hallituskaudella puretaan!)
Nykyinen kotihoidon tuki ei ole pakottanut ketään
hoitamaan lasta kotona kolmevuotiaaksi. Se on tarjonnut siihen tukea.
Tuleva kotihoidon tuki ei pakota ketään hoitamaan
lasta kotona. Se tarjoaa siihen tukea, ja se tarjoaa erityisen kannusteen
isälle hoitaa lasta kotona. Ensi vuonna tulee voimaan myös
joustava hoitoraha, joka osaltaan lisää perheiden
valinnanmahdollisuuksia. (Timo Soini: Aivan uskomatonta!)
Välikysymyksessä todetaan: "Valinnanvaran sisältävä perhepolitiikka
kunnioittaa perheiden omaa vastuuta, vahvistaa vanhemmuutta ja edistää vanhempien
työssäkäyntiä." Nykyinen järjestelmä edistää äitien
jäämistä pois työelämästä pitkäksi
aikaa, nykyinen järjestelmä ei vahvista molempien
vanhempien vanhemmuutta, ja valinnanvapaus on tosiasiassa muodostunut
hyvin kapeaksi. Vaikuttaa siltä, että uudistettu
kotihoidon tuki palvelee näitä keskustankin nimeämiä tavoitteita
nykyistä paremmin.
Arvoisa puhemies! Ihmiset eivät kadu aikaa, jonka he
viettävät lapsen kanssa kotona. Nyt se mahdollisuus
tulee olemaan entistä useammalla isällä.
(Timo Soini: Ja puolelta äideistä viedään pois!)
Stefan Wallin /r(ryhmäpuheenvuoro):
Ärade talman! Hemvårdsstödet har
varit ett viktigt element när det finländska dagvårdssystemet
har utvecklats. Dagvårdslagen som stiftades på 1980-talet
innebar en radikal förbättring för barnfamiljerna.
Dagvårdslagen i sin första fas garanterade kommunal
dagvårdsplats för barn under tre år.
Den då nya dagvårdslagen skapade ett stort tryck
på kommunerna att bygga ut den kommunala dagvården.
För att minska det här trycket kom hemvårdsstödet
in i bilden. Målet var att erbjuda familjerna alternativ.
Genom hemvårdsstödet, ofta förhöjt
med en kommunal tilläggsdel, blev det ett gångbart
alternativ att barnet under de första levnadsåren
vårdades hemma.
Genom att vårt välfärdssamhälle
kunde erbjuda två fullgoda alternativ, kommunal dagvårdsplats
eller hemvårdsstöd, blev det lättare
för kommunerna att balanserat bygga ut barndagvården.
På över tjugo år har inga stora förändringar gjorts
i fråga om hemvårdsstödet. I dagens ekonomiskt
ansträngda situation finns det ändå skäl att
kritiskt väga de välfärdstjänster
vårt samhälle erbjuder. Det är dock skäl
att än en gång betona att reformen av hemvårdsstödet
inte är en sparåtgärd.
Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää kotihoidon
tuen järjestelmää pääosin
toimivana. Se, että vanhemmat voivat päättää lapsensa
hoitamisesta kotona lapsen ensimmäisinä elinvuosina,
on hyvä asia. Sen sijaan oppositiokin voisi myöntää,
että kotihoidon tuen järjestelmässä on
myös ongelmallisia puolia. (Timo Soini: Joo, se on liian
pieni!)
Suurimpana ongelmana on se, että naisilla on vaara
etääntyä työelämästä pidemmiksi
ajoiksi kuin on toivottavaa. Kuten olemme jo kuulleet täällä monta
kertaa, tilastot puhuvat selvää kieltä:
ainoastaan runsaat 5 prosenttia kotihoidon tuen saajista on isiä ja
yli 90 prosenttia on äitejä. Tämä vaikuttaa
kielteisesti naisten palkkakehitykseen, koska heidän työssäoloaikansa
jää miehiä lyhyemmäksi, ja tämä tulee
ennen kaikkea vaikuttamaan naisten tuleviin eläkkeisiin.
Tämä on epäreilua.
Hallitus pitää nyt ajankohtaa oikeana kotihoidon
tuen uudistamiseksi suuntaan, joka lisää puolisoiden
tasa-arvoa. Suurena yhteiskunnallisena hankkeena on saada suurempi
osa väestöstä mukaan työelämään.
Tämä ei tarkoita, että siirtyminen järjestelmään,
joka pakottaa myös isät ottamaan kantaa siihen,
missä määrin perhe käyttää mahdollisuutta
kotihoidon tukeen, olisi ongelmatonta. Vallitseva todellisuus tekee
isille vaikeaksi asettaa lasten kotihoito palkkatyön edelle.
Isien ansiotaso on yleensä äitien ansiotasoa korkeampi,
mikä puolestaan paljastaa toisen vakavan vinoutuman. Samapalkkaisuusperiaate
on siis vielä kaukana todellisuudesta.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tuore tutkimus osoittaa, että joka
neljäs 25—34 vuoden iässä oleva
nainen on määräaikaisessa työsuhteessa.
Ja on syytä korostaa, että korkeakoulututkinnon
suorittaneilla on useimmiten lyhytaikaisia töitä.
Saman tutkimuksen mukaan suomalaisten miesten ja naisten osuuden
ero määräaikaisissa työsuhteissa
on EU:n suurimpia. Jos jokin, niin tämän hyväksyminen,
on vastuutonta perhepolitiikkaa.
Nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla on vahvistettava.
Tässä julkinen sektori työnantajana ei
ole vähiten syyllinen. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän
mielestä keskeisenä osana kestävää perhepolitiikkaa
on, että myös nuorilla naisilla on mahdollisuus
pysyvien työpaikkojen saamiseen ja että he pääsevät
pois pätkätyömaailmasta, jossa on usein
tarjolla lähinnä epävarmoja tulevaisuuden
näkymiä.
Talman! Mot den här bakgrunden är den föreslagna ändringen
i villkoren för hemvårdsstödet berättigad.
Den positiva effekten på jämställdheten
inom familjerna vill vi tro att kommer åtminstone på litet
längre sikt. Familjerna kan i många fall temporärt
få lägre inkomster, men i gengäld får
papporna kvantitativ kvalitetstid med sina barn. Hur mäter
man värdet för mer tid med det lilla barnet? Inte
enbart i pengar, hoppas jag.
Svenska riksdagsgruppen har länge arbetat för en
föräldraledighetsmodell som betyder att en tredjedel
tas ut av mamman, en tredjedel av pappan och den sista tredjedelen
av någondera föräldern. Det här är
fortfarande målet, och strängt taget är
reformen av hemvårdsstödet ett konkret steg på just
den här vägen. Reformen ska också ses
som en signal att påverka attityderna hos pappornas arbetsgivare.
Den långsiktiga målsättningen att fördela
kostnaderna för föräldraledigheten jämnt
mellan föräldrarnas arbetsgivare, den består.
Interpellationsmakarna har rätt i att man i detaljerna
av hemvårdsstödsreformen bör beakta olika
realiteter i arbetslivet. Flexibilitet i tillämpningen
behövs så att exempelvis lärare smidigt
kan byta från en vårdperiod till arbete vid ett
terminsskifte. Det finns också andra faktorer att beakta.
Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä todetaan
aivan oikein: "Suuri osa perheistä käyttää ainakin
jonkin aikaa hyväksi mahdollisuutta hoitaa alle kolmivuotiasta
lasta kotona." Haluamme tässä korostaa, että hallituksen
ehdotus ei tee tyhjäksi tätä mahdollisuutta.
Monet perheet haluavat lykätä lapsen päivähoitoon
menoa siihen asti, että lapsi on noin kaksi vuotta vanha.
Nyt järkevän tasa-arvonäkökulman
omaksuminen osaksi tätä kokonaisuutta ei ole leikkauspolitiikkaa, vaan
uskomme tämän päinvastoin olevan hyödyksi
kokonaisuudelle.
Talman! Regeringen åtnjuter också i denna fråga
svenska riksdagsgruppens förtroende.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ryhmäpuheenvuorokierroksen päätteeksi
kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä.
Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus on suurten haasteiden edessä.
Kestävyysvajeen, rakennemuutoksen ja taantuman selättäminen
yhtä aikaa vaatii rohkeutta tehdä raskaitakin
päätöksiä. Suomi-laiva on nyt
saatava oikealle kurssille.
Kotihoidon tuen jakaminen molempien vanhempien kesken on osa
hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa, jolla pyritään
purkamaan Suomen julkisen talouden kestävyysvajetta. (Sirkka-Liisa
Anttila: Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa!)
Päätös kotihoidon tuen jakamisesta ei ole
mielestämme onnistunut, koska se vähentää vanhempien
mahdollisuutta itse päättää lastenhoidosta.
Oppositio tarttuukin välikysymyksellä oikeaan
kohtaan rakenneuudistuspakettia. (Seppo Kääriäinen:
Näinhän se on!) Valitettavasti keskustelu tulee
liian aikaisessa vaiheessa, sillä asian valmistelu on kesken.
(Naurua — Välihuutoja)
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä luottaa hallituksen
löytävän kotihoidon tuen muutokseen mallin,
jonka taakse voimme asettua. Tavoitteemme on, että malli
turvaa mahdollisimman laajan valinnanvapauden. Välikysymyksen
yhteydessä äänestämme kuitenkin
ennen muuta hallituksen luottamuksesta. Itse malliin emme voi tässä vaiheessa
ottaa kantaa. (Hälinää)
Arvoisa puhemies! Olemme tyytyväisiä siihen,
että tavoitteemme kotihoidon tuen tason ja keston säilyttämisestä nykytasolla
saavutettiin. Hallitus ei leikkaa kotihoidon tuen kestoa, toisin kuin
välikysymyksessä väitetään.
Perheille jää edelleen niin halutessaan mahdollisuus
hoitaa lapset kotona kolmevuotiaiksi saakka. (Sirkka-Liisa Anttila:
Se ei ole taloudellisesti mahdollista!) Muutos tulee koskettamaan
suhteellisen pientä joukkoa, sillä vain alle 15
prosenttia tuensaajista on sellaisia, joiden nuorimman lapsen ikä on
2—3 vuotta.
Kristillisdemokraateille lasten hoitaminen kotona kolmevuotiaaksi
saakka on arvovalinta. Lasten kehityksen asiantuntijat ovat laajana
rintamana sen näkemyksen takana, että alle kolmevuotiaan
kehityksen kannalta koti on pääsääntöisesti
paras hoitopaikka. Pidämme tärkeänä,
että nyt hallitus on myös lisäämässä perheiden
valinnanvapautta uuden, joustavan hoitorahan kautta. Joustava hoitoraha
tulee omalta osaltaan helpottamaan perheen ja työn yhteensovittamista.
Emme näe kotihoidon tuen nykymuotoa tasa-arvoa heikentävänä.
Sen sijaan uudistus voi heikentää tasa-arvoa,
jos ihmisten vapaata valintaa merkittävästi rajoitetaan.
Naisten tasa-arvoa työelämässä tukisi
tehokkaammin vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasaisemmin yhteiskunnassa.
(Sirkka-Liisa Anttila: Juuri niin!) Tällä hetkellä tuo
rasitus keskittyy liiaksi naisvaltaisten alojen työnantajiin.
Annamme täyden tukemme pyrkimyksille tämän
epäkohdan korjaamiseksi. (Inkeri Kerola: Hyvä puhe!)
Tulemme tekemään kaiken voitavamme, jotta lopullinen
lakiesitys olisi perheiden kannalta hyvä. Lain valmistelun
yhteydessä tulee tehdä lapsivaikutusten arviointi,
kuulla sekä järjestöjä että lapsen
kehitykseen perehtyneitä asiantuntijoita ja ottaa ennen
kaikkea huomioon lapsen etu. Lasten hyvinvointi ei saa jäädä aikuisten
tasa-arvon jalkoihin.
Kotihoidon tuen jakamisessa on turvattava myös yksinhuoltajien
ja yrittäjien lasten yhdenvertainen oikeus kotihoitoon.
Samoin on vielä pohdittava naisten ja miesten palkkaerojen
vaikutus tuen käytettävyyteen. Isien kotiin jääminen
on useissa perheissä taloudellinen kysymys. Kuten täällä jo
aiemmin kuultiin, Veronmaksajain Keskusliiton mukaan perheen kokonaistulot laskevat
keskimäärin 300 euroa kuussa, jos perheen isä jää kotiin äidin
sijaan. Verotus ei tasaa riittävästi tätä tulonmenetystä.
Perheverotuksen käyttöönotto esimerkiksi
turvaisi perheiden toimeentulon nykyistä paremmin.
Kotihoidon tuen jakaminen vanhempien kesken tuo todennäköisesti
jonkin verran lisää isiä kotiin hoitamaan
lapsiaan. Mittavampi seuraus on kuitenkin se, että muutos
lisää kunnallisen päivähoidon
kysyntää. Kotihoidon tuen jakamisen vastapainoksi,
ja muutenkin, on ryhdyttävä valmistelemaan subjektiivisen
päivähoito-oikeuden rajaamista silloin, kun vanhemmista
toinen tai molemmat ovat kotona eikä päivähoitoa
tarvita lastensuojelullisista tai muista vastaavista syistä.
Kuntien taloudelliset mahdollisuudet vastata lisääntyvään
päivähoitotarpeeseen ovat tällä hetkellä hyvin
rajalliset. (Seppo Kääriäinen: Ne on nolla!)
Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma on
tärkeä kokonaisuus, jota kristillisdemokraatit
tukevat huolimatta siitä, että se sisältää mielestämme
vähemmän onnistuneita yksityiskohtia.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ministeri Huovinen, huomioita ryhmäpuheenvuorojen ja
välikysymyksen esittäjän puheenvuoron johdosta.
5 minuuttia.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tästä reippaasta
keskustelusta ja esittää muutamia huomioita, ja
sen jälkeen varmaan jatkamme tätä vilkasta keskustelua.
Puhemies! Tuntui siltä, että pääkritiikki
tässä oppositiolla tuntui kohdistuvan nimenomaan
tähän kotihoidon tuen jakamiseen naisten ja miesten, äitien
ja isien, kesken nykyistä tasa-arvoisemmin. Tätä on
hivenen vaikea kyllä ymmärtää.
Siis ettekö te halua, että isät osallistuisivat (Välihuutoja)
nykyistä tasa-arvoisemmin lastenhoivavastuun jakautumiseen?
Tämähän on, kuten puheenvuorossani kerroin,
myöskin isien oma toive, jota hallitus haluaa tällä päätöksellään
olla tukemassa. (Timo Soini: Oppositiossa saa valita!) Miksi oppositio
ei tätä toivetta halua tukea? Näin ymmärsin.
Ja onko teidän mielestänne riittävä määrä,
kun vain 5 prosenttia isistä käyttää kotihoidon
tukea? Onko se riittävä määrä?
Voidaanko tässä olla vain tumput suorana tämän
tasa-arvoasian kanssa? Tällainen kuva tästä teidän
vastauksestanne jäi. (Timo Soini: Tämä on raaka
leikkaus!) On mielestäni aivan selvää,
että viime vuosikymmeninä vain vahvistunut perinteinen
hoivavastuun jakautuminen vaikuttaa naisten asemaan työmarkkinoilla,
ja siksi tuntuu kummalliselta, että ette halua tätä yhteyttä nähdä,
kun puhutte täällä kuitenkin kauniisti
naisten työmarkkina-aseman parantamisesta. (Timo Soini:
Valinnanvapaus viedään!) Ja on aivan välttämätöntä,
jotta näissä tavoitteissa onnistumme, muuttaa
rakenteita, myöskin ajatusrakenteita. Me tarvitsemme asennemuutosta
ja tukea niille isille, jotka haluavat tätä hoivavastuuta
nykyistä enemmän käyttää.
(Timo Soini: Mikä kieltää isiä olemasta
vaikka kolme vuotta kotona? Ei mikään kiellä!)
Valitettavan monet isät valitettavasti kertovat omista
kokemuksistaan, joissa he eivät saa sitä toivomaansa
tukea näiden uudenlaisten ratkaisujen tueksi.
Toisin kuin oppositio väittää, tämä esitys
ei ole leikkaus. (Välihuutoja) — Tämä esitys
ei ole leikkaus. Tuen kesto ja taso pysyvät samana. Tuen
kesto ja taso pysyvät samana. (Välihuutoja) Hallitus
arvostaa kotona tehtävää työtä,
ja sitä halutaan tukea myöskin näillä ratkaisuilla.
Puhemies! Mielestäni on huomionarvoista myös
se, ettei oppositio tainnut edes mainita puheenvuoroissaan uutta,
joustavaa hoitorahaa, tätä uutta mallia, joka
tulee väistämättä lisäämään perheiden
valinnanvapauksia ja -mahdollisuuksia, asioita, joita te
täällä puheenvuoroissanne kovasti toivoitte.
Lisäksi meillä on monia perheiden tukemiseen tarkoitettuja
erilaisia tukimuotoja, joita muun muassa vastauksessani, joka on pöydille
jaettu, olen luetellut. Eikö näille anneta siis
arvoa? Eikö joustava hoitoraha ole teidän mielestänne
hyvä uusi tapa? (Välihuutoja) Miksi te ette kommentoineet
tätä lainkaan puheenvuoroissanne?
Arvoisa puhemies! Ehkä kaikkein valitettavimpana pidän
sitä, että esimerkiksi perussuomalaisten puheenvuorossa
todettiin jotakuinkin näin: "Hallitus haluaa raahata lapset
mahdollisimman pieninä osaksi järjestelmää."
(Timo Soini: Niin siinä varmaan luki!) Tällä virkkeellä valitettavasti
syyllistetään tuhannet ja taas tuhannet äidit
ja isät siitä ratkaisusta, että lapset
viedään hoitoon kodin ulkopuolelle. Tämä ei
ole mielestäni asiallista eikä asianmukaista.
Monet vanhemmat tekevät parhaansa omien lastensa puolesta.
He eivät tarvitse enää monien haasteidensa
lisäksi tämän talon syyllistämistä omista
arjen valinnoistaan. Samalla virkkeellä tullaan valitettavasti
myös antaneeksi sellainen kuva, ettei meidän laadukas varhaiskasvatusjärjestelmämme
tue perheitä tässä tärkeässä kasvatustyössä ja
niitä ammattilaisia, jotka pitävät meidän
pienistämme huolta tuolla varhaiskasvatuksen piirissä.
Tästäkin olen hyvin paljon eri mieltä perussuomalaisten
kanssa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiitoksia, ministeri Huovinen. — Olen ymmärtänyt,
että tarvetta keskustelun jatkamiseen näyttäisi
olevan. Niinpä toteutamme tämän toiveen. Ne
edustajat, jotka haluavat osallistua debattiin: V-painike, seisaalleen
nouseminen. Totean, että ne debattipuheenvuorot ovat kestoltaan
maksimissaan 1 minuutin mittaisia.
Aluksi tässä debatissa annetaan puheenvuoro tietysti
tuon välikysymyksen ensimmäiselle allekirjoittaneelle,
sitten ryhmäpuheenvuorojen käyttäjille,
sitten seuraavat, muut erityisessä järjestyksessä.
Pienenä hienovaraisena vihjeenä: minä luulen,
että keskustelu olisi tasokkaampaa ja sitä olisi
ehkä helpompi seurata, jos pystyisimme käyttäytymään
niin, että yksi puhuisi kerrallaan. Näillä säännöillä lähdemme
liikkeelle.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, ministeri Huovinen,
että leikkaus mikä leikkaus, vaikka se toisin
teidän mielestänne on nyt naamioitu. Te tällä leikkauksella
kavennatte perheiden valinnanmahdollisuutta merkittävällä tavalla.
Vain hyväosaiset ja hyvätuloiset, ne, joilla on
molemmilla töitä, pystyvät tämän
jälkeen kotihoidon tukea käyttämään
sillä tavalla, että sillä voidaan sinne
kolmeen vuoteen asti lapsia kotona hoitaa.
Toinen kommenttini liittyy siihen, kun täällä on
toistuvasti puhuttu kyllä väärin siitä,
miten vähäisesti suomalaiset naiset kävisivät
töissä. Se ei kyllä pidä paikkaansa.
Tilastokeskuksen Pekka Myrskylä on laskenut, että nämä perhevapaat lyhentävät
naisten työuraa 1,2 vuodella ja tästä huolimatta
naisten elinikäinen työura on vuoden pidempi kuin
miesten, joten syy ei nyt ole kyllä erityisesti siellä naisissa.
Mutta sitten haluan kysyä hallitukselta: miksi nämä lasten
etujärjestöt ja perheiden hyvinvointia ajavat
järjestöt suhtautuvat tähän
esitykseenne kielteisesti?
Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun lapsiperheen tukien muutos — siis
muutos, ei leikkaus — toteutuu, on sillä useita
positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi perhe-elämässä isät
ja lapset viettävät entistä enemmän
yhdessä aikaa, ja se kantaa kyllä pitkällä aikavälillä hedelmää.
Tasa-arvo lisääntyy kotona ja työpaikoilla,
kotitöissä ja työelämässä. Naisten
euro, joka nyt on suunnilleen 80 senttiä, kasvaa, lähenee
sitä euroa. Työurat pitenevät, eläke
suurenee. Siis paljon paljon positiivisia muutoksia. (Välihuutoja)
Perussuomalaiset ovat ihan perustellusti todenneet, että nykyisin
lapsia tehdään myöhemmin. Mutta olisiko
syy siinä, että nykyiset koulutetut nuoret naiset
eivät kykene yhdistämään työelämää ja
perhe-elämää toisiinsa? Nyt kun näitä muutoksia
tehdään, hallitus tekee, niin näillä eväillähän
pystytään entistä enemmän yhdistämään
kotia ja työelämää ja lapsia
tekemään paljon aikaisemmin.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Syy ei todellakaan ole niissä naisissa,
jotka hoitavat lapsia kotona. Valtaosa näistä naisista
lähtee sen ensimmäisen vuoden jälkeen
työhön, mutta naisten työllisyysaste
on kehittynyt heikosti nimenomaan niiden naisten kohdalla, jotka
jäävät lapsi toisensa perään
täydelle ja pitkälle kotihoidon tuelle, ja tässä hallitus
haastaa isiä mukaan tähän vastuuseen.
Jos me ajattelemme, että me betonoimme ne järjestelmät,
jotka heikentävät naisten työmarkkina-asemaa,
niin me emme saa ikinä kurottua umpeen palkkakuilua, me
emme saa ikinä työnantajamaksuja jaettua, me emme
saa ikinä naisia pois tästä pätkätöiden
ja huonon työmarkkina-aseman kierteestä.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa perheistä valitsee
hieman lyhyemmän kotihoidon tuen, ja näissä perheissä se
työuraennuste on parempi, ja tämä on
se ydin.
Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri nosti esiin tämän perussuomalaisten
puheenvuorossa olleen asian, että perussuomalaiset katsovat,
että hallitus antaa toimillaan perheille viestin, että lapset
on raahattava mahdollisimman pieninä osaksi järjestelmää.
Jos tämä esitys menee tällaisenaan läpi,
niin näinhän tässä tulee käymään.
Se on väistämätön tosiasia,
että lapset joutuvat yhä pienempinä silloin
sinne päiväkotijärjestelmään.
Se on aika ikävä kuulla, että te katsotte,
että me syyllistämme niitä äitejä,
jotka tähän ratkaisuun joutuvat, että he
joutuvat viemään lapsensa aikaisemmin hoitoon.
Mutta toisaalta te myöskin syyllistätte osaltanne
niitä äitejä, jotka aidosti haluaisivat
hoitaa lapsia kotona. Eli ei tämä nyt ihan noin
yksioikoista ole kuin te annatte ymmärtää.
Toinen asia. Haluaisin vielä äkkiä kysyä siitä, että kenen
lähtökohtainen ajatus ja mistä tämä kotihoidon
tuen jyvittäminen ylipäätään
on lähtenyt, koska tähän ei ole missään
vaiheessa teidän puheissanne tullut minkäänlaista
selvyyttä.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy todella ihmetellä hallituksen
kovakorvaisuutta ja umpimielisyyttä perheitä kohtaan.
Kaksi vuotta sitten keskusta torjui välikysymyksellä kotihoidon
tuen leikkauksen, mutta taas te olette samalla asialla. Kun ette
saa oikeasti tehtyä rakenteellisia muutoksia, jotka pidentäisivät
työuria, olette taas perheiden kimpussa.
Helsingin Sanomat kertoo tänään,
että yli puolet suomalaisista vastustaa hallituksen esitystä "kotihoidon
tuki tasan isän ja äidin kesken", keskustan keskuudessa
vastustus on suurinta, ja lehden mukaan myös hallituspuolueiden
kannattajista enemmistö vastustaa leikkauksia. Miksi te ette
kuuntele perheitä tai edes omia kannattajianne?
Kaikilla perheillä tulee olla oikeus ja vapaus päättää siitä,
miten haluavat lapsensa kasvattaa. Tällä leikkauksella
te sitä paitsi suositte selkeästi hyvätuloisia.
Arvoisa ministeri, kertokaa, mikä tähän
mennessä on estänyt isiä osallistumasta lastenhoitoon.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Eniten olen pettynyt opposition puheenvuoroissa
siihen rakennesokeuteen, joka niissä heijastuu. Samalla
kun te tunnustatte sen, että meillä on isoja rakenteellisia
ongelmia tasa-arvossa, naisten huonommassa työmarkkina-asemassa,
naisten palkkauksessa, te takerrutte niihin roolimalleihin, siihen
historialliseen perimään, joka juuri näiden
ongelmien taustalla on, se, joka on taustalla sille, että se
naisten euro 80 senttiä, mutta joka on suurelta osin taustana myös
sille, että miesten vuosi on 11 kuukautta. Me emme tässä tasa-arvossa
ja oikeudenmukaisuudessa pääse eteenpäin,
jollemme pysty tasaamaan tasaisemmin työelämää,
työelämän haasteita ja hoivaa ja kodin
arkea. Silloin meidän on muutettava näitä rakenteita,
jotka pitemmällä aikavälillä johtavat
siihen, että sekä äidit, isät,
lapset että koko yhteiskunta voi paremmin.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on kannettu
huolta siitä, pystyvätkö isät
tosiasiassa jäämään kotiin hoitamaan
lapsia, kun isällä niin usein perheessä on
suurempi palkka kuin äidillä. Onneksi perheiden
tilanne ei ole on—off ja kotihoidon tuki on itse asiassa
aika joustava järjestelmä.
On hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa vanhempainvapaan
jälkeen esimerkiksi äiti hoitaa lasta kotona 10
kuukautta kotihoidon tuella, sen jälkeen isä kotihoidon
tuella vaikkapa 3 kuukauden ajan, joka 3 kuukautta ei pienemmilläkään
tuloilla kokonaisuudessaan horjuta perheen taloutta niin vakavasti.
Tällaisista palasista koostuvat ne perheiden valinnat.
Tässäkin esimerkissä — ajattelee
ehkä muutaman kesälomakuukauden — lapsi
pääsee hoitoon yli 2 vuoden ikäisenä.
Vihreät arvostavat kotihoidon tukea, ja siksi esimerkiksi
Helsingissä ja Pirkkalassa on myös hyvä kuntalisä,
joka osaltaan lisää isien mahdollisuutta käyttää tätä heille
kiintiöityä osuutta.
Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä varmaan toistaa tässä nyt,
että tämä täydellinen valinnanvapaus
tässä nykyisessä järjestelmässä on
johtanut siihen, että yli 90 prosenttia tuen saajista on
naisia. He tekevät taatusti työnsä hyvin
kotona, mutta samalla niin monet isät jäävät
paitsi sitä määrällistä laatuaikaa
pienten lastensa kanssa, mitä tämä hallituksen
nyt tarjoama malli heille tarjoaisi. Hallitus tulee siis nyt avosylin
isiä vastaan. Miten tämä tasa-arvoa rakastava
avoin syli voisi ikinä olla kylmä leikkaus?
Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ruotsi on pystynyt parantamaan huomattavasti
naisten tasa-arvoa työelämässä.
Siellä vanhemmuuden kustannukset on siirretty pois työnantajilta
jo kauan aikaa sitten. Nuoren naisen palkkaaminen ei Ruotsissa sisällä yritykselle
taloudellista riskiä kuten Suomessa. Jos miesten ja naisten
tasa-arvoa työelämässä halutaan
edistää, tästä tulisi lähteä liikkeelle.
(Sirkka-Liisa Anttila: Juuri näin!)
Ruotsissa perheen ja työelämän yhdistämistä on
helpotettu monilla erilaisilla joustoilla, joiden avulla muun muassa
perheet voivat saada vanhempainpäivärahaa 480
päivästä, ja sen voi joustavasti käyttää kumpi
vain vanhemmista lapsen kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana.
Lapsen sairastaessa tilapäinen vanhempainraha korvaa työstä poissaolosta
johtuvan tulonmenetyksen, ja sairaan lapsen hoidon ja korvauksen
voi siirtää myös kolmannelle osapuolelle,
joka jää työstä pois hoitamaan
sairasta lasta. Eduskuntaryhmämme edistääkin
mieluummin sellaisia ratkaisuja, jotka lisäävät
perheiden vaihtoehtoja ja valinnanvapautta.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tiedän varsin hyvin sen, että työmarkkinoilla
vallitsee monessa suhteessa epätasa-arvo ja että työmarkkinat
ovat vielä vahvasti jakautuneet miesten ja naisten töihin
ja useimmiten matalapalkka-alat ovat niitä naisvaltaisia
aloja. Nämä kaikki ovat tiukkaa faktaa.
Mutta sitä minä en ymmärrä,
kun te puhutte, että työvoiman tarjonnan lisäämisellä syntyy
uusia työpaikkoja. Mihin se perustuu? Tällä hetkellä meillä on
työttömiä 320 000. Montako uutta työpaikkaa
syntyy siitä, että monet näistä kotiäideistä laitetaan
jatkossa sinne joukon jatkoksi?
Minä olen omasta mielestäni aika tiukka tasa-arvoihminen,
enkä ole pitänyt siitä tavasta keskustella,
että joka ei hyväksy tätä esitystä,
ei olisi tasa-arvon kannattaja. Minä en vain näe
sitä yhteyttä tämän esityksen
ja noiden rakenteellisten ongelmien poistamisen välillä.
Kun nimittäin on niin, että taloudellisesta tilanteestakin
johtuen valintoja tekevät ne, joilla on varaa valita.
Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty
kolmea perustelua: tasa-arvoa, työn tarjontaa ja kestävyysvajetta.
Jos tämä tasa-arvo toteutuu hallituksen esittämällä tavalla,
niin sehän tarkoittaisi sitä, että yhtään
useampaa työllistä ei tulisi työn tarjontaan — jos
näin käy. Ja kun näin ei kerta käy,
niin se jonkun verran lisää työn tarjontaa,
mutta kestävyysvajetta se ei missään
tapauksessa paranna, koska se paine tulee sitä kautta päivähoitoon. Tasa-arvon
näkökulmasta tämä pakko perheiden valinnanmahdollisuuden
sijaan ei paranna tätä nykyisestään:
tämä nykyinen muoto ei heikennä tasa-arvoa.
Työn tarjonnan lisäämiseen löytyy paljon
toimivampia keinoja, ja kestävyysvajetta tämä ei
paranna.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi: Kaikkea ei pidä mitata
rahassa. Kaikkea ei pidä mitata rahassa.
Aivan keskeistä on se, että perheitä ei
aseteta sanelupolitiikan kohteeksi, vaan perheet itse saavat päättää,
miten tämä asia hoidetaan — vapaaehtoisesti,
perheen itsemääräämisoikeutta
kunnioittaen. Tämä on ajan kuva, hyvät
ystävät!
Eilen täällä puhuttiin siitä,
että toistakymmenen tuhannen euron palkkaa vastaan ottavan
kunnanjohtajan, vaikka arvokasta työtä tekeekin,
5 vuoden irtisanomissuojaan ei saa koskea — mutta kotiäidin,
pientä lasta kotonaan hoitavan äidin, kotihoidon
tuki on puolitettava. Ei tämä voi olla oikein.
Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tämä on mitä merkittävimmässä määrin
yksi työkalu siinä hallituksen pakissa, jolla
lisätään työn tarjontaa, ja
sitä kautta se, edustaja Sipilä, vaikuttaa kyllä omalta
osaltaan kestävyysvajeeseen pitkällä aikavälillä.
Mutta, herrat, eduskunnan herrat Sipilä ja Soini, te
olette joukkoinenne sitä mieltä, että isä ei kuitenkaan
jää kotiin, koska hänellä on
parempi palkka. (Timo Soini: Ei!) Lisäksi te syyllistätte hyvin
voimakkaasti kaikki ne äidit, jotka haluavat tai joiden
on pakko palata työelämään ja
töihin. Minusta tämä on sovinistista
ja vanhakantaista ajattelua. (Välihuutoja)
Oletteko te huomanneet, miten suomalaiset nuoret naiset valtaavat
korkeakoulut, yliopistot ja koko ajan valtaavat enemmän
ja enemmän sijaa työelämästä ja
johtaviltakin paikoilta? Kun maailma on muuttunut ja työelämä on
muuttunut, niin miksei myöskin perheiden ja tasa-arvon kannalta
maailma voisi muuttua? Tulkaa tähän päivään.
Sitä paitsi olisi lapsen etu, että isäkin osallistuisi
enemmän pienen lapsen hoitoon.
Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olin hyvin luottavainen ennen keskustelua,
että tänään tässä salissa
kukaan ei enää vetoa perinteisiin roolimalleihin
perheessä. Valitettavasti jouduin pettymään.
Perussuomalaisten virallisessa ryhmäpuheenvuorossa, jonka
piti vielä naisedustaja ryhmästä, todettiin, että perheissä on
perinteisiä rooleja, joita ei valtiovallan kuulu lähteä säätelemään
tai ohjaamaan haluttuun suuntaan. (Timo Soini: Aivan oikein!)
Mielestäni tämä on käsittämätön
viesti. Jos perheessä nainen on alistetussa asemassa, siihen lainsäädännöllä pitää
puuttua.
(Hälinää) Jos nainen on alistetussa asemassa
perheessä, siihen pitää lainsäädännöllä puuttua.
Kysymys ei voi olla vain siitä, että perhe itse
sopii roolimallin, jossa nainen on epätasa-arvoisessa asemassa.
Samaa vanhakantaisuutta edustaa se ajattelutapa, joka kuuluu
keskustan ja perussuomalaisten puheenvuoroissa läpi, kun
puhutte esimerkiksi yrittäjistä, että yrittäjäperheisiin
tämä ei sovi. Teille yrittäjä on
yhtä kuin miespuolinen yrittäjä. (Hälinää)
Iso osa yrittäjistä on nykyisin myös naisia,
ja sen takia te olette nyt jotenkin jääneet aivan
vanhakantaisiin (Puhemies koputtaa) roolimalleihin tässä keskustelussa.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ymmärrä, mistä kumpujen
yöstä vasemmiston puheet oikein nousevat. Laadukas
päivähoito ja mahdollisuus valita lapsen kotihoito
ovat molemmat yhtä arvokkaita hoitomuotoja, joita perheet
tällä hetkellä oman harkintansa mukaan
voivat käyttää. Perheet voivat myös
aivan vapaasti itse valita, jääkö kotihoidon
tuelle isä vai äiti. Tätä valinnanvapautta
te olette omilla pakkotoimillanne romuttamassa.
Ihmettelen myös niitä puheenvuoroja, jotka lähtevät
siitä, että isät eivät osallistuisi
lapsen hoitoon. Minun ymmärtääkseni pieni
lapsi tarvitsee hoitoa 24 tuntia vuorokaudessa, ja on loukkaavaa
työssä käyviä isiä kohtaan
väittää, että työssä käyvät
isät eivät osallistuisi perheiden arkeen ja lasten
hoitoon, hoivaan, ruokintaan, hampaitten pesuun, nukutukseen, leikittämiseen,
harrastuksiin viemiseen. Nämä ovat kaikki tärkeitä tehtäviä.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä en tiedä, millä planeetalla
hallitus asuu. Te syyllistätte suomalaiset isät.
Arvaatteko, mitenkä moni isä on tänäkin
aamuna lähtenyt töihin tuskan viilto sydämessä,
kun ei ole voinut jäädä sinne kotiin
hoitamaan niitä lapsia, koska taloudellisesti tilanne on mahdoton?
(Kari Uotila: Niin on!) 336 euroa on niin pieni raha, että pienituloinen
nainen, joka on saanut pientä palkkaa, on valmis sen ottamaan, mutta
se on erittäin korkea kynnys ja vaikea haaste, että parempituloinen
isä vastaanottaa noin pienen rahan. Nuoret perheet elävät
asuntovelassa, taloudellisesti tiukoilla, ja aivan käsittämätöntä:
vihreiden edustaja Anni Sinnemäki sanoi, että kolmen
kuukauden pienituloisuus ei kaada perheen taloudellista tilannetta.
Millä planeetalla, hyvä hallitus, te elätte?
Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Onko todellakin perussuomalaisten ja keskustan
mielestä niin, että se on vain tosiasia, että miehet
tienaavat enemmän kuin naiset? Eikö tälle
asialle pidä tehdä jotain? (Timo Soini: Ei tässä ole
siitä kysymys!) Eikö meidän tule kehittää työelämän
tasa-arvoa siihen suuntaan, että tämä joskus
muuttuisi, (Hälinää — Puhemies
koputtaa) jotta naisetkin saisivat parempaa eläkettä sitten,
kun vanhuusvuosiaan viettävät? Maailma muuttuu,
hyvät kollegat.
Toinen asia. Muistelen tapahtumaa Mikkelin torilla, kun pääministeri
Katainen ja edustaja Sipilä paiskasitte kättä sen
takia, että halusitte, että kun rakennepakettia
ja -uudistuksia tuodaan eduskuntaan, niin niitä ei heti
ammuta alas. Kun nyt sitten olemme tässä vaiheessa
syyskautta, niin ensimmäinen välikysymys jo tulee.
(Välihuutoja) Kun on koko tämä valtava
rakennepaketti, jonka tarkoitus on pysäyttää Suomen
velkaantumista ja lisätä Suomeen työtä,
niin tämä yksittäinen, sinänsä tärkeä,
kotihoidon tukiasia, jolla vielä edistetään
tasa-arvoa, on nyt se, jolla te haluatte kaataa hallituksen. Mielenkiintoista, edustaja
Sipilä.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tilastojen mukaan kotihoidon tuen jaksot
ovat sitä pitempiä, mitä alhaisempi koulutus äidillä on.
Kannan erityistä huolta nimenomaan niistä äideistä,
joilla ei ole lainkaan minkäänlaista perustutkintoa.
Olen sitten tätä kautta jäänyt
pohtimaan, olisiko hallituksella joitakin toimintamalleja, joilla
voitaisiin kannustaa niitä äitejä, jotka
jäävät nyt tästä syystä muun
muassa kotihoidon tuelle, koska vaihtoehtona on työttömyys
tai sitten kotihoidon tuki, ja se on monesti hyväksytympää jäädä kotihoidon tuelle
kuin työttömäksi.
Kysyisin nyt, kun meillä on sekä peruspalveluministeri
että sivistyspalveluministeri täällä paikalla,
teiltä molemmilta: mitenkä näette, voisimmeko
me kehittää niille äideille, ja miksei myös
isille, jotka ovat perheellisiä ja vailla minkäänlaista
perustutkintoa, erilaisia kannustimia, jotka toisivat myös
aidon vaihtoehdon kotihoidon tuelle sekä sitten antaisivat
heille mahdollisuuden, kannusteen kouluttautua ensimmäiseen tutkintoon
johtavaan koulutukseen? Tästä esimerkkinä (Puhemies
koputtaa) vaikka maksuton varhaiskasvatus.
Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hieman hämmentyneenä tätä keskustelua
seuraan ja aina jaksan ihmetellä sitä vasemmiston
ja myöskin vihreiden sokeaa uskoa siihen, että yhteiskunta
ja valtiovalta tietävät paremmin kuin perheet
itse, (Timo Soini: Kokoomus! — Mauri Pekkarinen: Kokoomus!)
miten omassa perheessä yhteensovitetaan työ ja
perhe-elämä — ja kokoomus on mennyt tähän
samaan junaan.
Minua myös hämmentää se,
että täällä kristillisdemokraatit
ilmoittivat, että tämä malli ei heille
käy. Mitä mieltä pääministeri
on ja mitä mieltä on peruspalveluministeri: tullaanko
tätä esitystä muuttamaan jollakin tavalla?
Keskustan mielestä sitä ilman muuta pitää muuttaa.
Pitää säilyttää perheillä valinnanmahdollisuus
siinä, miten omassa perheessä se lastenhoito järjestetään.
Usean puhujan kanssa olen siitä samaa mieltä, että palkkatasa-arvon
eteen emme ole saaneet riittävästi tuloksia aikaan.
Siinä työssä hallitus saa kyllä myöskin
opposition täyden tuen. Vasta silloin, kun palkkatasa-arvo
toteutuu, niin tätä kotihoidon tukeakin molemmat
sukupuolet pystyvät aivan aidosti käyttämään
samalla tavalla hyväkseen.
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen tasaaminen leikkauspakolla
on hallituksen merkillinen arvovalinta. Se johtaa siihen, että yhä useammat
lapset joutuvat päiväkotiin, ja miksi? Maassamme on
runsaat 300 000 yrittäjää, joista
noin 70 prosenttia on miesyrittäjiä. Sitten kun
tulee aika, jolloin isä sanoo äidille, että nyt
isin täytyy laittaa pillit pussiin ja lopettaa yrittäjyys,
että lähdepä töihin, ja äiti
sanoo, ettei hänellä ole työpaikkaa, niin
käy näin, että yrittäjyys loppuu
ja molemmat ovat vähän päästä toimeentuloluukulla.
Pitäisi olla valinnanvapaus. Tämä tuntuu
niin kohtuuttomalta. Toisaalta siis äidit halutaan töihin. Nyt
pitäisi saada uusia työpaikkoja yli 6 000. Mistä ihmeestä hallitus
taikoo nämä, kun maassamme on tällä hetkellä 400 000
työtöntä? Toivon kyllä, oikein
rakkaat hallituksen ystävät, että mietitte,
mitä tämä todellisuudessa tarkoittaa.
Jos halutaan yrittäjyyttä edistää,
niin tämäkin on hirvittävän
suuri epäkohta, (Puhemies koputtaa) jos tähän
mennään, että yrittäjät
joutuvat lopettamaan tämän takia työnteon.
Tämä on vakava asia.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Pääministeri Katainen.
Pääministeri Jyrki Katainen
Paljonko?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
3 minuuttia tuosta kateederilta vaikkapa.
Arvoisa herra puhemies! Me olemme nähneet, että Suomessa
kasvaa terveitä, hyviä, fiksuja lapsia ihan riippumatta
siitä, millaista päivähoitoa tai hoitoa
heille annetaan. (Sirkka-Liisa Anttila: Riippumatta siitä,
että perheet saavat valita!) Olennaista on se, että vanhemmat
pystyvät kantamaan ja haluavat kantaa vastuuta omasta kasvatusvastuutaan.
Ei tämä asia ihan niin mustavalkoinen ole kuin
ehkä tämän salin keskustelu osoittaa.
Meillä on hyviä, fiksuja suomalaisia nuoria, joita
on kasvatettu pidemmän tai lyhyemmän aikaa kotona,
ja toiset ovat olleet perhepäivähoidossa ja toiset
päiväkodissa ja näin. Tätä keskustelua
kun kuuntelee, niin täällä salissa tuntuu
olevan ainoastaan loukkaantuneita, syyllistäjiä,
pettyneitä ja sitten jokunen ammatikseen mielensä pahoittanut.
(Naurua) Voisikohan tästä keskustelusta saada
hieman analyyttisemmän, koska eivät asiat ole
niin mustavalkoisia kuin me ammattipoliitikot monesti haluamme erilaisista motiiveista
johtuen ymmärtää?
Eräs retorinen keino tämän asian
yhteydessä on puhua kotihoidon tuen leikkauksesta. Uskoisinpa,
että sekä keskustan että perussuomalaisten
kanssa meillä on ihan yhteinen käsitys siitä, että kotihoidon
tuen tasoa ei leikata eikä sitä kestoa leikata.
Se jaetaan molempien vanhempien kesken, oli tämä sitten
isä ja äiti. Siitä tässä on kysymys.
Poliittiseen retoriikkaan kuuluu myös motiivien vääristely
ja mustamaalaus, mutta jokainen tietysti valitsee sen oman, itselleen
parhaiten sopivan tavan.
Kun katsomme tosiasioita, Suomessa on noin 116 000
kotihoidon tuen käyttäjää, joista 109 000
on naisia. Moni näistä perheistä on tehnyt
varmasti vapaaehtoisen valinnan, että äiti jää kotiin,
mutta kyllä tämä luku kertoo myös
muusta. Se kertoo siitä, että meidän
työelämä ei ole tasa-arvoinen. (Timo
Soini: Eli rahasta!) Ei ole vain niin, että tämä luku
olisi tullut puhtaasti vapaaehtoisten valintojen pohjalta, osittain
on mutta ei kaikilta osin. Meillä on paljon tehtävää isien ja äitien
tai molempien vanhempien mahdollisuudessa hoitaa lapsia ja myös
työelämän asenteissa ja työelämän
tasa-arvossa.
Hallitus on päätynyt tähän
ratkaisuun sen pohdinnan seurauksena, että me haluamme
yhdistää lasten hoitomuodot: esimerkiksi kotihoidon
tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha, tuntiperusteinen
päivähoitomaksu ja työ. Me haluamme muuttaa
päivähoitojärjestelmää siten,
että se tukisi yhtä lailla, kuin se tukee lapsen
kehitystä, myös työntekoa, osa-aikaisen
työn tekoa, kokoaikaisen työn tekoa, koska ratkaisu
Suomen talouden haasteisiin on työ ja vain ja ainoastaan työ.
Sen takia tämä on tehty. Asioilla on aina kaksi
puolta, kolikolla on aina kaksi puolta, mutta me olemme harkinneet,
että tällä tavalla toimimalla me voimme
edistää sekä työelämän
tasa-arvoisuutta että työn tekemistä,
ja kun otamme uusia joustavia käytänteitä mukaan,
niin pystymme tarjoamaan pienten lasten vanhemmille monipuolisemman
palvelupaletin. (Puhemies koputtaa)
Arvoisa puhemies! Voisin jatkaa seuraavan puheenvuoron aikana
tuosta työn tarjonnasta sitten lisää.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Jatketaan debattia.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Miksi isät eivät ole käyttäneet
sitä kotihoidon tukea tähän asti? Tällainen
kysymys sieltä opposition puolelta heitettiin, ja kyllä se
johtuu työnantajien nuivasta suhtautumisesta. (Sirkka-Liisa
Anttila: Heh, heh!) Isän on erittäin vaikea jäädä pois.
Olemme saaneet näihin pienempien lapsien etuuksiin isille korvamerkittyjä osuuksia
— vanhempainrahaan, isyysvapaaseen — ja
niitä on alettu käyttää enemmän,
mutta tässä kotihoidon tuessa sitä ei ole
ollut, ja sen vuoksi isät eivät ole sitä käyttäneet.
Tämä on yksi pääsyy siihen,
että itsekin voin tämän esityksen hyväksyä,
ja minun mielestäni se on lapsen etu. En halua syyllistää päiväkoteja — minusta
ne ovat erittäin hyviä, siellä on ammattitaitoista
henkilökuntaa — enkä halua syyllistää niitä,
jotka hoitavat alle 2-vuotiaita lapsia, joista me nyt puhumme. En
halua heitäkään syyllistää,
mutta toivon, että isät voivat osallistua siihen
lapsen elämään enemmän, ja tämän
esityksen myötä se tulee onnistumaan.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielestäni perhepolitiikalla tulee
tukea perheille joustavuutta ja perheiden valinnanvapautta, ja se
on ehkä se yksi keskeisin asia tässä,
että nyt nousee kysymys, miten perheitä pakotetaan
sellaiseen tilanteeseen, mihinkä he eivät omien
arvojensa, arvovalintojensa mukaan haluaisi mennä. Nyt
jos perhe haluaisi hoitaa lapsiansa mahdollisesti 3-vuotiaaksi kotona, niin
tuleeko tästä se tilanne, että jos isä ei
ota sitä, niin pakottaa häntä ei voida,
sitten sitä ei käytetä ollenkaan ja perhe
valitsisi kotihoidon mutta pakotetaan viemään
aikaisemmin päivähoitoon? Ja tämä oli
se, että ei niin, että asetetaan vastakkain kotihoito
ja päivähoito, että niillä olisi
erilainen arvo, mutta sitä, että perhe haluaisi
hoitaa kotona, mielestäni tämä ei tue.
Sen vuoksi (Puhemies koputtaa) tämä pakkokysymys
tässä on ainakin minulle noussut hyvin tärkeäksi,
että sitä ei toteutettaisi.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tyylilajinsahan meistä jokainen
valitsee. Yhteistyön kättäkin voi tarjota niin
monella eri tavalla, arvoisat kokoomuksen edustajat. Keskusta ei
ole koskaan kuitannut eikä koskaan tule kuittaamaan hallituksen
enemmän tai vähemmän huonoja esityksiä,
varsinkaan ellei niistä yhdessä keskustella.
Toisekseen: Kyllä yksi pieni yksityiskohta kestävyysvajeen
paikkaamisessa kumisee onttoina sanoina espoolaisen perheen arjessa,
jossa mietitään sitä, miten me selviydymme
ja miten me pärjäämme. Se on elämän
ja arjen kokoinen yksityiskohta sille yksittäiselle perheelle.
Kolmanneksi: puhukaa, mitä puhutte, tämä on tasa-arvon
kaapuun peitottu leikkauspäätös.
Neljänneksi: Te viette osalta perheitä valinnanvapauden.
Se on tosiasia, on se lopputulos tämän lain osalta
sitten mikä tahansa.
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä salissahan nyt on
kuultu näitä tasa-arvoperusteita. Totuus on se,
että tämä on kokoomukselle hanke, joka
katsotaan säästöleikkauksena, ja kuitenkin
nämä säästöt jäävät tulematta.
Perustan tämän siihen, että edustaja Sasi
sanoi budjettikeskustelussa 17.9. tarkalleen näin: "Nyt
kun hallitus yrittää tehdä joitakin säästöjä,
niin mitä oppositio tekee? Arvostelee niitä säästöjä ja
tekee jopa välikysymyksen, ja minusta se osoittaa, että oppositio
ei ole ollenkaan kärryillä siitä, missä taloudellisessa
tilanteessa Suomi tänä päivänä on."
Eli käytännössä tämä on
kokoomukselle säästöhanke — ja
josta ei tule säästöjä.
Kysyisin, pääministeri: Te olette minun mielestäni
semmoinen reilu mies, että te vastaatte, kun kysytään.
Tässä Mäkipää otti
esille tämän yrittäjien aseman. Nyt jos
toinen vanhempi on yrittäjänä, niin mitä tämä esitys
tarkoittaa tälle yrittäjäperheelle? (Timo
Soini: Oli kumpi tahansa!)
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen hyvin pettynyt siihen, että eduskunnan
oppositio näin vahvasti vastustaa niitä toimia,
joilla naisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa halutaan parantaa.
Suomalaiset perheet ovat erilaisia, tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja.
Jatkossakin perheiden pitää saada valita, mutta
me haluamme muuttaa rakenteita siinä mielessä,
että perheissä voisivat naiset tasa-arvoisemmin
valita, miten he tekevät työtä, saadaan
työmarkkinoille naiset ja miehet. Toisaalta perheissä tarvitaan
isät yhtä lailla kuin äidit.
Mielestäni tämä kokonaisuus, minkä hallitus on
rakennepaketissa tuonut, on erittäin hyvä, mutta
pelkkä kotihoidon tuen muuttaminen ei yksin riitä,
ja toivon, että pääministeri vastaisi nyt,
kun kolmen hallituksen ohjelmassa on ollut vanhemmuuden kustannusten
tasaaminen. Pelkkä isien kannustaminen ei riitä siihen,
että tasataan ne kustannukset, joita esimerkiksi äitiysrahakaudelta
tulee, eli me tarvitsemme mallin, jolla vanhemmuuden kustannukset
tasataan, ja toivon, että tuo esitys tulee eduskuntaan
yhtä aikaa kuin tämä kotihoidon tuen
esitys, ja tähän tarvitaan työmarkkinajärjestöt.
Kysyn: oletteko valmiita kannustamaan työmarkkinajärjestöjä (Puhemies
koputtaa) tämän mallin ja esityksen aikaansaamiseen
niin, että ne tulevat eduskuntaan yhtä aikaa kuin
kotihoidon tuen muutosesitys?
Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on osa pienten lasten päivähoitojärjestelmää,
ja mielestäni perheillä pitää jatkossakin
säilyä vapaus valita heidän elämäntilanteeseensa
sopiva hoitomuoto eri vaihtoehtojen väliltä. Myös
pienituloisilla äideillä ja isillä tulee
tulevaisuudessakin olla mahdollisuus jäädä kotiin
hoitamaan alle 3-vuotiaita lapsiaan. Siksi muutoksen jatkovalmisteluissa
on otettava huomioon linjauksen vaikutukset erilaisten perhemuotojen
keskuudessa.
Kun tiedetään, että tällä hetkellä naisten
asema työelämässä on heikompi
sen jälkeen, kun he ovat pitäneet tämän
kotihoidon tuen, niin haluaisin nostaa esiin sen, että niin
hyvä asia kuin se onkin, että vapaita jaetaan
tasapuolisesti vanhempien kesken, miten nyt voidaan välttää se, että myös
miesten asema tuen pitämisen jälkeen heikentyy.
Näen erittäin hyvänä tämän
hallituksen esityksen, mutta varmasti täytyy selvittää myös
jatkoa tästä, ja haluan nähdä edelleenkin
tuolla kadulla miehiä kävelemässä (Puhemies
koputtaa) ja työntämässä lastenrattaita
ja miesten saavan nauttia siitä pienen lapsen hoitamisesta
nykyistä paremmin ja pitempään.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus yrittää tätä leikkausta
selitellä tasa-arvolla. Työelämän
tasa-arvosta on tämän hallituksen turha tulla
mekastamaan tänne eduskuntaan niin kauan kuin meidän naisten
euro on 80 senttiä. Perhevapaakustannusten tasaaminen,
hyvä hallitus, olisi pitänyt tehdä ehdottomasti
ennen kuin suunnittelette tämäntyyppisiä perheiden
valinnanvapauteen koskevia ehdotuksia, koska ne ovat kaikkein suurin
este naisten työllistymiselle, perhevapaakustannukset.
Miksi, pääministeri, ette tuonut Ruotsista
sitä mallia, joka Ruotsissa on perhevapaakustannusten tasaamiselle?
Kokoomuksella ja SDP:llä on kaikki valta tässä hallituksessa,
Hakaniemessä, Etelärannassa ja muutoinkin työmarkkinajärjestöissä parantaa
työelämän tasa-arvoa. Kaikki valta, mutta
mitään ei ole tapahtunut. (Timo Soini: Näin
on!) Suuryritykset ovat saaneet miljardin veroalen, tavalliset duunarit
saavat 20 euroa, ja naisten euro on edelleen 80 senttiä.
Ei tällä tiellä, hyvät ystävät,
lisätä naisten tasa-arvoa. Pitää ensin
perhevapaakustannukset tasata ja naisten työmarkkina-asemaa
sitä kautta parantaa.
Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan
kauniita sanoja joustavuudesta ja kannustamisesta, mutta ei tämä leikkaus
jousta eikä se kannusta. Tämä on tyylipuhdas
ota tai jätä -pakkovalintatilanne suomalaisille
perheille, ja me emme sitä hyväksy. Tässä viuhuu
keppi, ja te puhutte, että isiä tullaan vastaan.
Toden totta, hallitus tulee isiä vastaan keppi kädessä.
Ministeri Huoviselta minä olisin kysynyt sitä, että kun
te yksiselitteisesti vastauksessanne toteatte, että kolme
vuotta saa pitää vain, jos isä pitää hänelle
kuuluvan osuuden, niin tämäkö tarkoittaa
sitä, että jos joku muu, esimerkiksi isovanhemmat,
hoitaa lasta, niin se on lyhyempi kausi ja yksinhuoltajaäideille
se on lyhyempi kausi? Tämmöisen linjavalinnanko
te olette tehnyt?
Ja pääministeri, todellakin tämä teidän
tavoitteenne työvoiman tarjonnan lisäämisestä toteutuu
vain silloin, jos lapsi menee aikaisemmin päivähoitoon.
Jos äiti tulee töihin ja isä jää kotiin, niin
se ei lisää työvoiman määrää.
Se toteutuu vain, kun 2-vuotiaat laitaluvultansa ovat päiväkodissa,
ja tämä (Puhemies koputtaa) on kotihoidon tuen
keston leikkaus.
Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskusta täällä julistaa
olevansa tasa-arvoliike. Jos te olisitte aidosti vastuullinen tasa-arvon
kannattaja, niin sen sijaan, että te vertaatte naisten
työssäkäyntiä koko Euroopan
tasolla, te vertaisitte Suomen naisten työssäkäyntiä vastaavien
modernien yhteiskuntien eli Pohjoismaiden tasolla. Samalla te täällä syyllistätte
niitä äitejä, jotka lähtevät
töihin ennen kuin lapset täyttävät
kolme vuotta. (Timo Soini: Ei täällä syyllistetä ketään!)
Aivan selvä johtopäätös
siitä, minkälaisia verbejä te täällä käytätte — joutuvat
päiväkotiin, raahataan päiväkotiin — kyllähän
se antaa sen kuvan, että te ette arvosta meidän
kansallista ylpeydenaihetta, varhaiskasvatusta, niitä koulutettuja
hoitajia, jotka siellä ovat sen päivän
meidän lapsiamme varten. Varhaiskasvatuksesta puhutaan
tässä salissa paljon kauniita sanoja. Muistakaa
se, kun keskustelemme kotihoidon tuesta tai niistä vaihtoehdoista,
joita perheillä on.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys
siitä, että nyt naiset, jotka ovat meillä hyvin
koulutettuja, otetaan vaihtopenkiltä pelikentille tasavertaisina
työelämässä miesten kanssa.
(Välihuutoja) Meillä on hyvä päivähoitojärjestelmä,
mutta naiset eivät ole voineet olla samalla tavoin mukana
työelämässä, ja tässä on
kysymys perhekustannusten tasauksesta.
Edustaja Anttilan on tässä ihan turha nauraa: sinä olit
viime hallituksessa, ja perhekustannusten tasausta ei toteutettu,
ei myöskään Kiviniemen osalta, eikä myöskään
Lehtomäen osalta. (Välihuutoja) Tässä mielessä keskusta
ei ole pystynyt tätä tekemään,
ja nyt hallitus on käytännössä tämän
toteuttanut. Tämä mahdollistaa sen, että naiset
saavat paremman aseman työelämässä,
ja tämä on ihan oikein.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun te romutatte lasten kotihoidon tukijärjestelmää,
Backmanin suulla te sanotte, että kysymys on alistettujen naisten
vapauttamisesta. Jos te tällä yritätte
sankarin viittaa päällenne pujotella jollakin
tavalla, niin te epäonnistutte siinä. Nämä äidit
ovat ihan tavallisia eri yhteiskuntapiireistä tulevia äitejä. Ne
ovat perheitä, jotka ovat päättäneet,
että me tartumme tähän mahdollisuuteen,
kun se tasavertaisena vaihtoehtona on olemassa, ja nyt te otatte sen
pois.
Edustaja Toivakkahan sen täällä äsken
sanoi, että kysymys on siitä, että tarvitaan
rakenneuudistuksia. Aina teidän hampaankolossa on ollut kotihoidon
tuki, teidän ja SDP:n, ja nyt te käytätte
tilaisuutta rakenneuudistuksen nimissä leikata kotihoidon
tukea näiltä perheiltä pois ja samalla aiheutatte
sen, niin kuin THL:n tutkimuspäällikkö Minna
Salmi Helsingin Sanomissa kirjoitti, että tämä johtaa
noin 15 000 laitospaikan perustamiseen Suomen kuntiin.
Kuntien tehtävät kasvavat, kustannukset kasvavat.
(Puhemies koputtaa) Kuka tässä voittaa? Perheet
häviävät, lapset häviävät.
(Puhemies koputtaa) Se on teidän arvovalintanne, hyvät
ystävät.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Jälleen se vieno toivomus, että yksi kerrallaan
puhuisi.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämä on arvovalinta.
Kokoomus sanoo olevansa arvopuolue. Eikö valinnanvapaus
ole suurin arvo? Minun mielestäni se on demokratiassa suurin
arvo. Mikä teitä riivaa tässä,
että perhe saisi itse valita? Tässä nyt
nähdään arvopolitiikka Suomen politiikassa.
Rahavasemmisto ja rahaoikeisto puhuvat rahan edusta arvoasioissa
perheen itsemääräämisoikeuden ja
valinnanvapauden yli, ja tässä välissä ovat
rakentavat, perhettä puolustavat keskustavoimat laajasti
ymmärrettyinä. (Eduskunnasta: Hyvä! — Naurua)
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ymmärsin edustaja Vehviläisen
puheenvuorosta, että hän suhtautui torjuvasti
siihen, että nyt ollaan myös rajaamassa subjektiivista
kokopäivähoito-oikeutta. Toisaalta edustaja Sipilä,
keskustan puheenjohtaja, on liputtanut tämän uudistuksen
puolesta. Nyt kysyn keskustalta: kumpi on teidän kantanne, edustaja
Vehviläisen kritiikki vai edustaja Sipilän tuki
tälle uudistukselle? Jos, kuten ymmärrän,
keskustan kanta on se, että se tukee tätä subjektiivisen
päivähoito-oikeuden rajaamista, niin pitää kysyä:
Kun teidän mielestänne on arvovalinta — ja
myös edustaja Soinin äskeisen puheenvuoron perusteella
on arvovalinta — se perheiden valinnanvapaus yli kaiken,
niin miksi perhe ei saa teidän mielestänne valita
vapaasti sitä, laittaako se lapsensa kokopäivähoitoon
vai eikö se laita? Miksi tässä saa sitten
perheen valinnanvapautta rajoittaa, mutta muissa yhteyksissä ei?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Vehviläinen. Ja jos onnistuu, niin voitte vastata
myöskin Sipilän puolesta.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Totean tähän nyt, että me olemme
sanoneet näistä rakenneuudistusesityksistä kaksi
asiaa, joita emme hyväksy: kuntien pakkoliitokset ja sitten
kotihoidon tuen leikkaus. Kuuntelitte minua huonosti. Ihmettelin
sitä, että kun varhaiskasvatuslakia juuri nyt
uudistetaan, miksi samalla tänne tuodaan sekä leikkauksia
kotihoidon tukeen että myös tämän
päivähoito-oikeuden rajaamista... (Ben Zyskowiczin
välihuuto) — Minä sanon nyt: minä ihmettelen,
miten voi olla, että tehdään niin...
(Ben Zyskowicz: Ihmettelette ja kannatatte! — Puhemies
koputtaa) Ihmettelen sitä, että näitä pitäisi
tehdä samaan aikaan, näitä ratkaisuja,
kun kokonaisuudessaan uudistetaan varhaiskasvatuslakia. Meille käy, että tätä joustavoitetaan
myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden
osalta, ja se nähdään, mikä se hallituksen
malli on siinä, mutta varsinkin jos tämä kotihoidon
tuki leikataan teidän tarkoittamallanne tavalla, niin varmasti
siellä kunnallisella puolella on tarvetta sille, että tätä joustavuutta siinä yhteydessä
sitten
haetaan.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tähän väliin ehkä peruspalveluministeri
käyttää puheenvuoron. Saamme vähän
lisää kierroksia tähän debattiin.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Kyllä puhemies nyt taisi luvata vähän
liikoja. Haluan vain vielä täsmentää sitä,
että tässä ei ole kysymyksessä leikkaus.
Tässä ratkaisussa kestoa ei leikata, tasoa ei
leikata. Minä en ymmärrä, miten voidaan
tästä esityksestä päätyä sanomaan,
kuten tässä eturivissä sanottiin, että kotihoidon
tuki romutetaan. Minä haluan nyt vielä muistuttaa: perheet
voivat jatkossakin hoitaa lapsia kotona sen kolme vuotta. Ja tänä päivänä äidit —
hyvin monet äidit — keskimäärin
hoitavat noin kymmenen kuukautta kotihoidon tuella, eli tässä puhutaan
kuitenkin aika pienestä asiasta, jos mietitään
tätä keskimääräistä tämänhetkistä kotihoidon
tuen käyttöä. (Mauri Pekkarisen välihuuto)
Ja edelleenkään en ole saanut vastauksia niihin
kysymyksiin, joita yritin esittää siitä,
mitkä ovat opposition rakenteelliset vaihtoehdot tai mitä mieltä oppositio
on niistä hyvistä esityksistä, joita
hallitus on tuonut esimerkiksi joustavan hoitorahan osalta. Yhtään
kommenttia ei oppositiolta näihin ole tullut.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Hyvät edustajat, me jatkamme. Minä pyytäisin edustajia
olemaan kärsivällisiä. Kyllä se
vuoro tulee, kun jaksaa rauhassa odottaa.
Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä olen täysin samaa mieltä arvoisan
pääministerin kanssa siitä, että nyt
kaikki tuntuvat olevan loukkaantuneita kaikille ja kaikki mahdolliset
tahot on nyt syyllistetty: nyt on isät syyllistetty, nyt
on äidit syyllistetty, nyt on päiväkodit
syyllistetty, ja päiväkoteja on syytetty jo laitoksiksikin
tässä vaiheessa. Odotan vain sitä hetkeä,
kun jotkut sanovat, että varmaan päiväkodin
johtajat ovat jotain nilkkejä tai vastaavia, vähän
niin kuin eilisen keskustelun perusteella. Toivon, että tätä syyllistystä nyt
ei enää tehtäisi, (Seppo Kääriäinen:
Nyt lähti jo vähän, nyt luiskahti!) vaan
arvostetaan kaikenlaista lasten arvokasta hoitoa ja kasvamista aikuiseksi.
Ensimmäinen välikysymyksen allekirjoittaja, edustaja
Vehviläinen, sanoi, että lasten hoitovalintoja
konsultoi euro. Eikö tässä pyritä tekemään
juuri sitä, että tulisi tasa-arvoisempi palkkaus,
jolloin ei tarvitsisi enää euron konsultoida missään
tapauksessa tätä? Ja juuri siinä 25—35-vuotiaana
tulee se palkkaero samoista töistä, koska toinen
ei pääse etenemään. Eikö tämä poistaisi
sen konsultointimerkityksen, jolloin voitaisiin tasa-arvoisesti
hoitaa lapsia ja käydä molemmat (Puhemies koputtaa)
töissä?
Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun on kaksi
tuntia nyt saanut kuunnella, niin täytyy todeta, että täällä puhutaan
aidasta ja aidanseipäistä, ja keskustan retoriikka
"pakottamisesta" ja "joutumisesta" ja niin edelleen on mielestäni
jopa ala-arvoista liittyen siihen valtavaan työhön, mitä olemme
yhteiskunnassa tehneet sen puolesta, että olemme saaneet
rakennettua hyvän päivähoitojärjestelmän
kaikille kansalaisille, kaikille lapsille, laadukkaan ja tasa-arvoisen
ja hyvän. Siinä mielessä ihmettelen tätä retoriikkaa.
Olen myös huolissani hallituksen tavoin naisten tilanteesta
työelämässä koko työuran
ajan. Se tahtoo näköjään nyt
oppositiopuolueilta olla unohtunut, ja sivuseikkana se, että meillä on
olemassa ihmisiä, jotka eivät voi kerryttää työeläkettä johtuen
siitä syystä, että heidät on
pakotettu, ajettu kotiin vuosikausiksi ilman, että he ovat päässeet
työelämään. Tämä on
se asia, jota hallitus yrittää tällä esityksellä nyt
korjata. Tällä katsotaan nimenomaan tulevaisuuteen,
ei menneisyyteen, oppositio.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnassamme on yleisesti hyväksytty
sentyyppinen kanta, että vanhemmilla on yhteinen ja ensisijainen
kasvatusvastuu lapsistaan. Nyt tällä ratkaisulla
puututaan tärkeään valinnan mahdollisuuteen
ja itsemääräämisoikeuteen. Tämän
jälkeen voi kysyä, että kenellä tämä vastuu
on.
Arvoisa puhemies! Hallituksen kotihoidon tuen leikkaus kohdentuu
nimenomaan pienituloisiin ja vähävaraisiin perheisiin.
Täällä on ristiin rastiin seikkaillut
keskustelu naisten asemasta työmarkkinoilla, palkkaepätasa-arvosta
ja muista kysymyksistä. Miten on, ministeri Katainen, koska
aiotte keskustella näistä asioista työmarkkinapöydissä,
siellä, mihin nämä asiat nimenomaisesti
kuuluvat? Nyt hallituksella on puskuria laajan pohjansa vuoksi.
Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelussa on noussut esiin, miten työn
ja perheen yhteensovittamisen vaikeus todennäköisesti
nostaa ensisynnyttäjien keski-ikää. Tästä minä olen
samaa mieltä. Se on huolestuttava asia, johon meidän
pitää löytää ratkaisuja.
Ratkaisu on kuitenkin hoitojärjestelmien joustavuuden lisääminen,
ei niiden jäykistäminen. Tässä suhteessa
joustava hoitoraha on hyvä uudistus. Kotihoidon tuen korvamerkitseminen
ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus ovat
huonoja uudistuksia. Ne on tehty siitä lähtökohdasta,
että meillä on perheitä, joissa on kaksi
toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa töissä käyvää vanhempaa.
Tällaiset perheet alkavat olla marginaalisia pienten lasten
vanhempien maailmassa.
Feministinä minä en ole lainkaan vakuuttunut tämän
uudistuksen tasa-arvovaikutuksista, mutta prekaariaktivistina minä olen
erittäin vakuuttunut siitä, että tämä tulee
lisäämään päänsärkyä ja
stressiä perheissä, kun he koettavat arkeaan hallita.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen ei tarvitsisi kepin kanssa patistaa
myöskään naisia työelämään. Täällä vaadittiin
vähän lukuja naisten työssäkäyntiprosenteista.
Suomessa naisten työssäkäyntiprosentti
on erittäin korkealla tasolla. Se on jopa 15—20
prosenttiyksikköä korkeammalla tasolla kuin muissa
Pohjoismaissa. Kouluikäisten lasten äitien työssäkäyntiaste
on Suomessa Euroopan korkeimpia. Pitkiä hoitovapaita käyttävät
Suomessa useimmin ne äidit, joilla ei ole työtä,
johon palata. Haloo hallitus, oletteko te nyt ihan eri planeetalla
ja tunnetteko te tätä ihmisten todellisuutta?
Näillä naisilla, jotka ovat pitkillä hoitovapailla,
ei ole työpaikkaa. Niitä työpaikkoja
me nyt odotamme. Odotamme, että hallituskin keksisi, mistä niitä luodaan.
Ja miksi isät Pohjoismaissa käyttävät
herkemmin näitä isävapaita? Siksi, että ne
ovat ansiosidonnaisia. Me toivomme tietenkin, että Suomessakin
tämä kotihoidon tuki olisi ansiosidonnainen, jolloin tuo
raha olisi huomattavasti suurempi kuin tämän hetken
kotihoidon tuki. Ihan tältä pohjalta voidaan lähteä kyllä tasa-arvoa
rakentamaan.
Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näkemykseni on myös, että kotihoidon
tuen puolittaminen luo tiettyjä haasteita ennen kaikkea
pien- ja perheyrityksissä. Näissä se
voi olla kuoleman suudelma, ja kun ajatellaan, että hallitus
on puhunut uusista työpaikoista, niin tässä on
vähän ristiriitainen tilanne. Sama koskee tietysti
kuntien talouksia: Tämä toteutuessaan tuo 24 000
uutta hoidettavaa ja sen seurauksena kunnille tulee rasitteita.
Lisäkustannukset ovat arviolta noin 250—300 miljoonaa,
mikäli nämä lapset siirtyvät
päivähoitoon. Se tietää kunnille
suuria haasteita, ja tässä asiassa kannattaisi
ottaa aikalisä ja miettiä tarkkaan tilannetta.
Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt on kyse arvoista ja asenteista. Tasa-arvoinen
Suomi ei voi olla maa, jossa äitiys on riski, jossa lasten
saaminen voi vaarantaa naisten työuran, jossa äitiyteen
liittyvät epävarmuustekijät vaikuttavat
naisten palkkaan tai johtavat siihen, että lasten hankintaa
lykätään nelikymppisiksi. Suomi ei myöskään
voi olla maa, jossa kotiin jäävä isä on
työpaikalla kummajainen, saatikka maa, jossa miehet tekevät
tärkeämpää työtä kuin
naiset.
Kyse on nyt arvoista ja asenteista, ja nyt pitää olla
uskallusta antaa isille selkänoja perhevalintoihin. Pitää luoda
Suomi, jossa joustavuus paranee, jossa perheen ja työn
yhteensovittaminen ei ole naisten ongelma. Onko todella niin, että keskusta
ja perussuomalaiset eivät ole valmiita uudistamaan Suomea
ja taistelemaan naisten työelämän tasa-arvon
ja palkkatasa-arvon eteen?
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luulin ennen tätä keskustelua,
että kaikki olisimme täällä siitä samaa
mieltä, että lapset tarvitsevat molempien vanhempiensa
läsnäoloa ja ettei kasvatustehtävä ole
vain äitien työtä. Nyt huomaan valitettavasti olleeni
väärässä.
Yhteiskuntamme eräs keskeinen arvo ja myös menestymisen
edellytys on pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon,
ja valitettavasti tasa-arvo ei edelleenkään toteudu
esimerkiksi työelämässä. Asenteiden
ja kulttuurin muutos on todella hidasta, ja nyt on aika tuuppia
asiaa eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Työelämä on jatkuvassa murroksessa,
ja jos nainen on työelämästä pitkään
pois, työhön palaaminen on paljon hankalampaa
ja pitkä poissaolo voi olla esteenä urakehitykselle.
Yksi syy miesten parempaan ura- ja palkkakehitykseen johtuu heidän
eheämmästä työurastaan. Tämä uudistus
ei toki ratkaise kaikkia epätasa-arvo-ongelmia, mutta tämä on
yksi hyvä keino.
Kuten ministeri Huovinen totesi, asian valmistelu on vasta aloitettu
ja siksi keskustelu yksityiskohdista on vielä mahdotonta.
Kotihoidon tuki on yksi osa hallituksen perhepoliittista rakennepakettia,
ja siksi tätä yhtä asiaa ei voi irrottaa
kokonaisuudesta.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Palm, ja sen jälkeen pääministeri
näihin työn tarjontaan liittyviin kysymyksiin.
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensiksikin totean, että äitiys
niin kuin isyyskin on arvo ja lahja. Kyllä täällä on
tänään syyllistetty myös äitejä,
jotka ovat 90-luvulla menneet vanhempainrahakaudella työhön,
kun isä on jäänyt kotiin hoitamaan. Itse
olen tällainen äiti, aikuisia lapset jo alkavat
olla. Epävarmoina aikoina ei pidä lisätä epävarmuutta,
ja tämä keskustelukin ilmentää sitä,
miten paljon epävarmuutta tämä uudistus
tuo. Tässä mennään vähän niin
kuin pojat linnunpesille, sinne herkimpään Suomessa,
sinne missä tulevaisuus kasvaa. Siitä minä en
pidä.
Mutta, ministeri, kysyisin siitä, mikä on
tullut kansalaisilta huolena. Jos tämä uudistus
nyt kuitenkin runnotaan läpi, niin onko niin, että tämä ei koske
nykyisiä sopimuksia? Monet äidit ja isät ovat
ottaneet yhteyttä, ja heillä on hätä,
kun heillä on jopa yli tammikuun 15:nnen vapaata työstä ja
he pelkäävät nyt oman työn ja
hoitotilanteen osalta.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Vielä edustajille tiedoksi: täällä on
parikymmentä kysymystä, ja ne tullaan kyllä kaikki
sallimaan. Kärsivällisyyttä. — Mutta
nyt pääministeri, ja teemana voisi olla tämä työn
tarjonta.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Työn tarjonta — täällä edustaja
Mustajärvi nosti sen esiin, ehkä joku toinenkin — tarkoittaa
sitä, että työ luo työtä.
Kun katsotaan kansainvälisiä esimerkkejä vaikkapa
Saksasta: kun naiset tulivat entistä vahvemmin työmarkkinoille,
se ei vienytkään miehiltä työpaikkoja,
vaan se ilmiö johti talouden kasvuun ja uusiin työpaikkoihin.
Me tarvitsemme ehkä ajallisesti nopeammin uusia työpaikkoja,
ja sitten nämä työn tarjontaa lisäävät
eli työvoiman määrää lisäävät
toimet ovat pidempikestoisia, mutta molemmat tarvitaan talouskasvun aikana.
Tämän takia rakennepaketissa on lukuisia keinoja,
mukaan lukien kotihoidon tuen jakaminen molempien puolisoiden kesken,
joilla pyritään tarjoamaan lisää työvoimaa,
jotta saamme taloutta kasvuun, koska työ on se lääke,
jolla Suomen talouden ongelmat voidaan ratkaista. Me tarvitsemme
isoja keinoja, kuten eläkereformin, mutta sitten paljon
paljon pieniä puroja, jotka vievät samaan virtaan,
samaan jokeen. Työn tekeminen, työn tarjonta,
uudet työpaikat, siinä se lääkevalikoima.
Mikäli tähän ei usko, niin sittenhän
voisi sanoa, että opiskelijat opiskelkoot kuinka pitkään hyvänsä,
jääkäämme eläkkeelle
mahdollisimman aikaisin ja menkööt naiset pysyvästi
pois työelämästä, koska sillä ei
olisi mitään merkitystä. (Välihuutoja) — Älkää nyt
ruvetko huutamaan, en mitä teitä tarkoittanut.
Puhuin työn tarjonnasta, koska se kiistetään,
että työvoiman määrällä olisi
mitään merkitystä talouden kehitykselle.
Arvoisa puhemies! Toinen huomio: Siis me yhdistämme
työn arvon, työnteon joustavuuden ja lastenhoidon
mahdollisuudet nyt paremmin kuin aikaisemmin. Haluan korostaa sitä,
että Suomessa kasvatetaan hyviä lapsia hyvin eri
tavoin hoitaen. Ei tämä asia, maailma, niin mustavalkoinen
ole kuin täällä halutaan antaa ymmärtää.
Minä käyn hakemassa tyttöni päivähoidosta, edustaja
Pekkarista lainatakseni minä käyn hakemassa sen
laitoksesta tai perussuomalaisten ryhmäpuhujaa lainatakseni
haen järjestelmästä. Mutta minulla on
kyllä henkilökohtaisesti hyvin toisenlainen tunne,
kun sen päiväkodin pihalle menen. Minä haen
varhaiskasvatuksen piiristä, välittävien
ammattilaisten piiristä, jossa on toisia lapsia, ja he
viihtyvät siellä. Näin tekevät
monet muutkin. Samanlaista hyvää vastuullista
hoitoa saadaan kotona. Samanlaista hyvää vastuullista hoitoa
saadaan perhepäivähoidossa. Eli ei tämä maailma
niin mustavalkoinen ole kuin te haluatte antaa ymmärtää.
Yrittäjien kohdalla tilanne on sama kuin kenellä hyvänsä.
Yrittäjä tekee kovasti työtä,
hän ei pysty hoitamaan lastaan. Joko hänen puolisonsa hoitaa
lasta tai sitten lapsi menee päivähoitoon. Ei
siinä sen ihmeempää muutosta ole.
Arvoisa puhemies! Tämä ei ole säästötoimi, koska
se lisää päivähoidon kustannuksia.
Tästä on puhuttu useammassa yhteydessä.
Tämän arvo perustuu siihen, että me saamme
lisää työtä ja toisaalta teemme
yhdessä joustavan hoitorahan, tuntiperusteisen päivähoitomaksujärjestelmän
ja monien muiden keinojen kautta työnteosta houkuttelevampaa
ja mahdollisempaa ja samalla vaikutamme asenteisiin työmarkkinoilla
niin, että miesten ja naisten tasa-arvo työmarkkinoilla
paranee ja työnantajien asenne, myös tarjota jopa osa-aikaista
työtä, paranee.
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Täällä on paljon
ollut tänään opastusta ja valistusta
ilmassa, ja on aivan ymmärrettävää,
että kaikilla edustajilla on omat unelmansa siitä,
minkälaisia perhemuotoja Suomessa pitäisi olla.
Ehkä kuitenkin tärkeämpää olisi,
että antaisimme sen valinnan mahdollisuuden jatkossakin
perheelle, niin että siellä voitaisiin luoda omia
unelmia omalle elämälle.
On kolme perustelua, jota hallitus käyttää.
Ne ovat vähän pudonneet puusta tässä matkan
varrella, niin kuin syksyn lehdet. Ensimmäinen oli säästöt,
joka oli aikaisemmin esillä. Nyt pääministerikin
hyvin totesi: siitä ei tietenkään ole
kysymys, päivähoito on kalliimpaa, yhtä arvokasta mutta
kalliimpaa.
Toinen perustelu on ollut tasa-arvo. Tässähän me
olemme esittäneet keinoiksi vanhemmuuden kustannusten tasaamista
ja palkkatasa-arvoa. Miksi, pääministeri, mitään
ei tapahdu?
Kolmas perustelu on liittynyt työn tarjontaan. Kuukausi
lisää työuriin, niin ei tarvitsisi olla
isien ja äitien kimpussa, ei tarvisi olla yksinhuoltajien
kimpussa, ei tarvisi olla monilapsisten perheitten kimpussa, vaan
me voisimme kantaa tätä taakkaa yhdessä.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On äärimmäistä itsepetosta
puhua tässä yhteydessä tasa-arvosta.
Kysymyksessä on uuvahtaneen hallituksen epätoivoinen
hanke. Tämä hanke todistaa siitä, kuinka etäällä hallitus
nyt on arkielämän realiteeteista. Olenkin sen
johdosta vakuuttunut, että hallitus joutuu kaikessa hiljaisuudessa
perääntymään tästä hankkeesta
jollakin aikataululla. Se onkin sitten hyvä asia, koska
perheet itse ovat näissä kysymyksissä parhaita
asiantuntijoita. Me kannatamme moniarvoisuutta, erilaisia vaihtoehtoja. Arvostamme
päivähoitojärjestelmän, varhaiskasvatuksen
osaamista. Mutta kysyn: mistä kunnille tulee rahaa investoida
uusiin päiväkoteihin ja palkata (Puhemies koputtaa)
uutta väkeä? Siihen hallitus ei vastaakaan.
Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskari puhui täällä syyllistämisestä.
Itse ajattelen niin, että moni nuori äiti kokee
aikamoista syyllisyyden tunnetta siitä, jos hän
jää kotiin hoitamaan lapsia, kun ihmiset kysyvät
häneltä, miksi et ole tekemässä töitä vaan
olet kotona, ja sitten jos hän on siellä töissä,
niin häneltä kysytään, miksi
et ole kotona hoitamassa niitä pieniä lapsia.
Tilanne on todella hankala monta kertaa. Kuitenkin fakta, jos me katsomme
ihan näitä taloudellisia faktoja, on se, että naisen
euro todellakin on edelleen se 83 senttiä, eikä sieltä kotona
olosta kerry kovinkaan paljon eläkettä. Hoitovapaalta
hiukan kertyy, mutta ei kovin paljon. Se on monelle naiselle aika
shokki siinä vaiheessa, kun on eläkkeelle jäämisen
aika.
Pidän tärkeänä sitä,
että hallitus on nyt tehnyt tämän uudistuksen,
mutta myöskin sitä, että näitä uudistuksia
katsotaan kokonaisuutena ja myöskin mitä muuta
tarvitsee tehdä tässä yhteydessä.
Edustaja Sarkomaa ja moni muukin täällä nosti
esiin nämä vanhempainkustannusten jakamiset. Se
on tärkeää, mutta sen lisäksi
kysyisin peruspalveluministeriltä: (Puhemies koputtaa) miten
pitkään kotona olleiden äitien uudelleenkoulutus
on ajateltu järjestää, jotta he todella pystyvät
pääsemään takaisin työelämään?
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Äsken kysyttiin, onko tässä kyse
arvoista, ja toden totta on kyse arvoista. Tasa-arvo on ollut ainakin
sosialidemokraateille hyvin arvokas asia yli sata vuotta. Mikään
tasa-arvoasia ei ole tässä maassakaan edennyt
ilman yhteiskunnan tahtotilaa, ilman yhteisiä päätöksiä,
ja useimmiten tässä salissa. Se ei tule vain tahtomalla
ja toivomalla, vaan se vaatii yhteiskunnan ohjausta, ja siinä kohden
tämä on yksi pieni askel, mutta sen suuntainen.
Luotan tuleviin sukupolviin, sillä tämän
päivän Helsingin Sanomien mukaan alle 25-vuotiaat,
ne, jotka ovat perustamassa perheitä, näkevät
kaikkein positiivisimmin tämän uudistuksen. He
haluavat yhdistää perhe-elämän
ja työelämän. Heillä on se ajatus
jo, minkälainen on tuleva perhemalli ja minkälainen
se kasvatus siellä.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Raha ei ole kaiken mitta, edustaja Soini totesi.
Luojan kiitos, ei olekaan. Juuri sen takia minä uskon,
että lukemattomat suomalaiset isät tulevat käyttämään
tätä mahdollisuutta ja hoitavat joitakin kuukausia
tai vaikka vuoden lastaan kotona sellaisessakin tilanteessa, jossa
se tarkoittaa joksikin aikaa perheen taloudellisen tilanteen kiristymistä.
Toivottavasti edustaja Soini edustaja Juvosellekin kertoo, että raha
ei ole kaiken mitta. Jos raha olisi kaiken mitta, tuskin meistä kukaan
ylipäätänsä tekisi lapsia. Ei
niitä tekemällä rikastu.
Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tänään se
on taas todistettu, että perussuomalaisten puheenjohtaja
Timo Soini on kuin onkin köyhien ystävä,
orpojen tuki ja leskien turva. Niin vakailla äänenpainoilla
Soini linjaa täällä.
Täytyy sanoa metallitehtaalla pääluottamusmiehenä toimineena,
että siihen aikaan oli kyllä selvä valinta,
että se mies oli siellä, pankkilainasta johtuen,
kun perhettä perustettiin, se osapuoli, joka oli työelämässä.
Täytyy sanoa, että 10 vuoden aikana tilanne muuttui
ja ollaan varmasti paljon lähempänä tuota,
mitä edustaja Paatero sanoi.
Yhden asian minä haluan vielä nostaa esiin. Kun
vanhemmat eroavat ja parisuhteet päättyvät — yleensä puolet
niistä — ajatelkaa, mitä se tarkoittaa
siinä parisuhteessa, jossa hoidetaan yhteisiä lapsia. Äiti
on kotona 9 vuotta, erotaan, on hoidettu yhdessä ne lapset,
mutta sen (Puhemies koputtaa) äidin eläköitymisen
kannalta sillä 9 vuodella on erittäin murskaava
merkitys.
Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Miksi te maan hallituksessa ja hallituspuolueiden
edustajat ette kuuntele suomalaisia perheitä? Viesti on
heiltä selvä: näpit irti kotihoidon tuesta
ja antakaa se valinnanmahdollisuus perheille lasten hoitomuotojen
valinnassa.
Kotihoidon tuen leikkaus ei valtiontalouden kestävyysvajetta
pelasta. Se ei tuo säästöjä,
kuten on todettu, kunnille eikä myöskään
valtion kassaan. Sillä lisätään
vain lapsiköyhyyttä.
Pääministeri, te korostitte työtä.
Eikö työtä ole myöskin se, mitä kotona
tehdään hoiva- ja kasvatustehtävissä,
olipa kyse sitten lapsista tai vanhuksista?
Kuka puolestansa puolustaa niitä isiä, jotka haluaisivat
käyttää koko sen kotihoidontukijakson
kotona? Ei edes edustaja Uotila, joka on eduskunnan miesverkoston
puheenjohtaja. (Puhemies koputtaa) Toivon, että tämä valinnanmahdollisuus
säilyy edes niille 5 prosentille miehistä, jotka
pystyisivät kotona olemaan (Puhemies koputtaa) koko kotihoidon
tuen jakson.
Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen teki
teräviä huomioita käydystä keskustelusta.
Tuntuu, että draaman vetäminen on ollut monelle
puhujalle välillä tärkeämpää kuin
itse sisältö. Näyttäville loukkaantumisille
tämä ei ole kuitenkaan nyt oikea paikka.
Olennaisin kysymys niin hallitukselle kuin oppositiollekin olisi
esittää ideoita siitä, miten perhe- ja
työelämän yhteensovittamista voitaisiin
tässä maassa edistää ja miten
me saisimme työuria pidennettyä myös
tästä keskivaiheesta. Tähän
kysymykseen annettavat vastaukset ovat lopulta niitä kaikkein
ratkaisevimpia sille, mitä tapahtuu meidän hyvinvointiyhteiskunnalle 2020—2030-luvulla.
Tavoite tässä suhteessa meille kaikille on toivottavasti
yhteinen.
Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärrän niitä perheitä,
jotka nyt tuskailevat sen tunteen kanssa, että vaihtoehtoja
ei ole, mikäli toinen perheessä tienaa enemmän
kuin toinen ja lapsia haluttaisiin kotona kasvattaa. Tämän
keskustelun ja tämän vaihtoehdottomuuden tunteen
sijaan haluaisin perheille kertoa joustavasta hoitorahasta konkreettisella
esimerkillä.
Kaksilapsisessa perheessä, jossa äiti työskentelee
esimerkiksi lähihoitajana vanhainkodissa ja isä on
töissä tehtaassa, tällä hetkellä kotihoidon tuen
määrä on arviolta 437 euroa. Jo neljä työpäivää kuukaudessa,
esimerkiksi lähihoitajana työskentelevälle äidille,
ja tämä joustava hoitoraha, 240 euroa, tekee enemmän
kuin kotihoidon tuki. Perhe voisi valita, että puoliso
työskentelee silloin, kun isä on kotona, jolloin
lapsien ei tarvitsisi olla hoidossa vaan lapsia voitaisiin hoitaa
kotona.
Vaihtoehtoja siis löytyy, me emme vielä osaa tarkalleen
edes ymmärtää, mitä vaihtoehtoja joustava
hoitoraha tuo tullessaan, (Puhemies koputtaa) ja perheille tulee
mahdollisuus sekä pitää huolta taloudestaan
että hoitaa lapsia kotona.
Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kun melkein 30 vuotta sitten Sorsan neloshallituksessa
tehtiin poliittinen sopimus lasten kotihoidon tuesta — jotkut muistavat
tämän asian — niin silloin tärkein
perustelu oli se, että pienten lasten vanhemmille täytyy
järjestää valinnan mahdollisuus, yksi
lisä kahden erinomaisen hoitomuodon rinnalle, vielä yksi
lisä, lasten kotihoito. Tämä oli se perustelu. Se
ei ollut vastakkainasetteluun perustuva perustelu, vaan kahden hyvän
rinnalle vielä yksi lisää, jotta vanhemmat
voisivat valita perheen tilanteen mukaan, mikä olisi heille
kaikkein sopivinta. Monet kunnatkin tähän sitten
ryhtyivät, maksoivat kuntalisää. Nythän
sitä leikataan, kun kuntien rahat ovat finito.
Puheenjohtaja Sipilä tuossa kumosi minusta asiallisilla
perusteilla nämä kolme argumenttia, joita hallitus
käyttää tämän asian
eteenpäin viemiseen. En niitä tässä toista.
Tämä kotihoidon tukihan on edelleen vanhempien
suosiossa ja nimenomaan sillä perusteella, että se
antaa todellisen, aidon valinnan mahdollisuuden vanhemmille päättää oman
perheen asioista niin kuin he lystäävät.
(Puhemies koputtaa) Tämän takia toivon, että hallitus
perääntyy tästä hankkeestaan.
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on tärkeä asia nimenomaan
näiden valinnan vapauksien johdosta. Se ei muuta sitä asiaa,
niin kuin pääministerikin sanoi, että päiväkotikin
on hyvä paikka kasvamiselle, mutta kyllä mielestäni
koti on se paras paikka lapselle, pienelle lapselle nimenomaan.
Te olette tämän säästölistan — mielestäni tämä on
kuitenkin säästölista — pistäneet
tasa-arvon piikkiin. Tällä ei käytännössä sitä tehdä. Tasa-arvoa
edistää se, että yhtenäistetään
enemmän perheenperustamiskuluja esimerkiksi pienyrittäjien
kohdalla. Tehkää jotain konkreettista sen tasa-arvon
lisäämiseksi, älkää pukeko
tämmöistä säästölistaa
tasa-arvon kaapuun.
Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä käyty keskustelu
on hyvä esimerkki siitä, tehdäänkö lainsäädäntöä menneisyyteen
jumiutuneena vai nykypäivässä eläen.
Kuinka monen nuoren, perhettä parhaillaan suunnittelevan
henkilön kanssa te olette keskustelleet kasvotusten tästä asiasta — eli
niiden nuorten, jotka parhaillaan miettivät, perustaisivatko
perheen ja jotka kasvattavat tulevat suomalaiset? Kyllä kentällä yleinen
mielipide on se, että isien tehtävä on
yhtä lailla hoitaa lapsia kotona kuin äitien.
Ja on aika lailla turha valittaa naisten matalammasta palkasta tai
olla huolissaan ensisynnyttäjien korkeasta keski-iästä,
jos tätäkin esitystä vastustaa.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua vaivaa
tietyllä tavalla rakenteinen sukupuolisokeus. Toisaalta sanotaan,
että perheillä pitää olla oikeus
vapaasti valita, ilman että yhteiskunta millään
tavalla puuttuu. Sitten samassa kritiikissä sanotaan, että perheiden
on pakko valita nainen kotiin, koska naisten palkat ovat pienempiä kuin
miesten palkat. Kummasta nyt sitten oikeasti on kysymys?
Jos me haluamme edistää naisten työmarkkina-asemaa,
niin me voimme tehdä täällä työnantajakulujen
ja sivukulujen ja sinänsä äitiysvapaiden
ja vanhempainvapaiden puolella maksutasauksia, mutta jos me emme
tee tälle hoivavastuun epätasa-arvoiselle jakautumiselle
jotakin, niin miesvaltaiset työantajat saavat jatkossakin
ajatella, että ei meillä tule hoivavapaita, ei
meidän tarvitse miettiä työn organisointia
uudella tavalla. Meidän on päästävä näiden
rakenteiden kautta kiinni siihen, mitä työelämässä tapahtuu.
Lisäksi menevät sekaisin lyhyen aikavälin
ja pitkän aikavälin tavoitteet. Nyt ja tässä tämä ei säästä.
Nyt ja tässä tämä ei välttämättä suoraan tuo
naisille työpaikkoja, (Puhemies koputtaa) mutta tämä pelastaa
niitä naisia työuralle, jotka nyt hyvin pitkien
perhevapaiden ketjuttumisen kautta syrjäytyvät
kokonaan työelämästä.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuulun siihen joukkoon, joka on kokeillut
kaikkia hoitomuotoja — on palkannut useampia kotiapulaisia,
on käyttänyt päiväkotia, perhepäivähoitoa
ja myöskin kotihoidon tukea — ja on useita lapsenlapsia
ja on joutunut sillä tavalla seuraamaan tätä tilannetta.
Kaikki nämä hoitomuodot ovat hyviä. Perheiden
erilaisiin elämäntilanteisiin pitää voida
olla mahdollisuus, ja monet perheet omasta lähtökohdastaan miettivät,
mikä heidän elämäntilanteensa
kannalta on paras vaihtoehto. Kotihoidon tuki on vahvistanut monien
perheiden sisäistä tilannetta, kun on ollut tämänkaltainen
mahdollisuus, ja sen tähden minäkin vetoan hallitukseen:
Miettikää vielä pitkään,
mitä tulette tekemään. Sahaatteko suomalaisesta
päivähoitojärjestelmästä yhden
jalan pois?
Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vihreille on kommentoitava, kun sanotte,
että nyt parannetaan isien mahdollisuuksia, että äitikö se
estää teidän mielestänne nyt
sen isän kotihoidon tuelle jäämisen tällä nykylainsäädännöllä.
Ja kokoomukselle sitten: Ruotsissa yhteiskunta korvaa esimerkiksi
osan raskaudenaikaisista sairauspoissaoloista, mutta Suomessa niitä ei ymmärtääkseni
edes tilastoida. Ja on tosiasia, että suomalaisten naisten
työpanos on Euroopan suurin, jos sitä mitataan
kokoaikatyönä. Esimerkiksi lapsettomien 20—59-vuotiaiden
miesten työllisyysaste vuonna 2011 oli 2 prosenttiyksikköä alempi
kuin äitien. Eli tämän tiedon valossa herää kysymys,
onko hallitus nyt puuttunut kaikkein olennaisimpaan asiaan, kun
se on huolissaan nimenomaan äitien työllisyysasteesta.
Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ajatellaanpa tilannetta, että olisimme
puhtaalta pöydältä luomassa lakia kotihoidon
tuesta. Mikä meteli siitä syntyisi, jos se ei
menisi tasan miesten ja naisten kesken! Se olisi törkeä loukkaus
toista sukupuolta kohtaan ja kärsivänä osapuolena
todennäköisesti opposition mielestä miehet.
Toinen argumentti: Toisen asteen koulutusta vailla olevat nuoret
naiset ovat erittäin heikossa asemassa työnhaussa,
jos he ovat jääneet pitkäksi aikaa työmarkkinoiden
ulkopuolelle. Ajatelkaa naisia ja ajatelkaa nimenomaan nuoria naisia tässä tilanteessa.
Ja lopuksi: Meillä Suomessa on globaalistikin ajatellen
poikkeukselliset perhe-edut. Tänään eduskunnassa
vieraili thaimaalaisia marjanpoimijoita tässäkin
salissa. Heidän näkökulmastaan kotihoidon
tukemme on jotain lähes käsittämätöntä,
nyt ja muutosten jälkeenkin. Ajatelkaa globaalisti. (Kari
Rajamäki: Ajatelkaa työnantajien vastuuta!)
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty
hyviä ja vielä parempia puheenvuoroja, mutta jotenkin minun
tuntumani tästä tilanteesta on melko lailla uskomaton,
jos sanoisin fiinimmin, niin absurdi.
Suomihan on tukehtumassa tähän vuosittain otettavaan
noin 10 miljardin lisävelkaan, jota on kohta 100 miljardia
meillä. Suomalainen teollisuus on erittäin vaikeassa
jamassa. On yli 300 000 työtöntä.
Hallitus on jo elokuusta lähtien puhunut suurista rakennemuutoksista,
joilla Suomi pelastetaan, ja — yllätys, yllätys — nyt me
joudumme täällä keskustelemaan kotihoidon tuen
muutoksesta, joka ei säästä hallituksenkaan mukaan,
vaan lisää menoja. Hallitus on tällä tavalla
tarttunut tällaiseen periaatteelliseen kysymykseen, arvokysymykseen — siitä täällä
nyt
on ollut puhe — mutta talouden kannalta pieneen ja aivan
väärään suuntaan johtavaan asiaan.
Tämä on mielestäni selvästi
osoittamassa sen, että hallitus on eksyksissä.
Asioiden mittasuhteet ovat minusta hallitukselta nyt hukassa. (Puhemies
koputtaa) Siinä mielessä olen todella huolissani,
että mitä vielä ehtii tapahtua tämän hallituksen
näköalattomuuden vuoksi tässä Suomenmaassa.
Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kylläpä osui kohdalle, että raha
ei merkitse kaikkea. Minä jos joku sen tiedän,
kolmen lapsen äiti, ja hyvin pienillä tuloilla
lähihoitajana olen lapsiani hoitanut.
Edustaja Sinnemäki: Sanoitte, että raha ei
todellakaan merkitse kaikkea, mutta sanokaapa se pankille. Menkääpäs
kertomaan pankinjohtajalle, että valitettavasti tässä kuussa
minä en maksa lainaani, kun minä olen nyt kotona
tällä pienellä tulolla. Se, että kotihoidon
tuki on summana niin äärettömän
pieni, aiheuttaa sen, että isät eivät
voi tänä päivänä jäädä kotiin.
Ja kun sanoitte, pääministeri Katainen, että olette
varautuneet jo siihen, että tämä tulee
lisäämään päivähoitopaikkojen
kysyntää, niin se on kyllä sen merkki,
ettette te itsekään usko siihen. Kuinka moni täällä salissakaan
tällä hetkellä omaa pieniä lapsia,
hakee, noutaa, vie heitä tarhaan? — No, yksi. — Minullakaan
ei ole kovin kauan siitä aikaa. Päiväkodeissa
on kiire. Siellä on liian isoja ryhmiä. Sinne
tarvitaan valtavasti uutta henkilökuntaa, mutta se on ammattimaisuutta,
(Puhemies koputtaa) että he ovat ystävällisesti
vastassa siellä pihalla ja ovella ja antavat vanhemmille
sen tunteen, että tänäänkin
on ollut hyvä päivä.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää kuvittelevan,
että tällä kotihoidon tuen leikkauksella
parannettaisiin automaattisesti naisten asemaa työelämässä,
mutta eihän se missään tapauksessa näin
ole. Kyllä tässä tarvitaan suurempia
muutoksia muun muassa vanhemmuuden kustannusten jakamiseen.
Yrittäjänaisten varapuheenjohtaja näyttää tuossa
todenneen taannoin muun muassa näin, että jollei
eduskunta tasaa vanhoihin jäänteisiin kuuluvia
vanhemmuudenvapaakuluja, Suomen kilpailukyky romahtaa.
Tähänkin pohjautuen ehkä kaikkein ällistyttävintä minulle
oli tässä hallituksen virallisessa vastauksessa,
vastauspuheenvuorossa, tähän välikysymykseen
se, että siinä ei mainittu millään tavalla
vanhemmuuden kustannusten jakamista. Tämä on aika
hämmästyttävää, että tämä on
suuri rakenteellinen ongelma, johon nimenomaan pitäisi
paneutua, mutta te hyökkäättekin vain
perheitten kimppuun.
Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut,
niin tuntuu siltä, että kiivaimmin ja voimakkaimmin
tätä kotihoidon tuen uudistusta vastustavat ikäiseni
vanhemmat herrasmiehet, ja mietiskelin tässä penkissä,
että mistäköhän se johtuu. Pitäisikö meidän
kaikkien katsoa hieman eteenpäin ja tulevaisuuteen ja kuunnella
nuoria siitä, että he kaipaavat todella vaihtoehtoja
siihen, että äidit ja isät voivat jatkossa
tasavertaisemmin olla sekä työelämässä että hoitaa
lapsia kotona? (Välihuutoja) Mallia voisimme ottaa, kuten
täällä on monta kertaa sanottu, Ruotsista, jossa
lasta voi hoitaa 8-vuotiaaksi asti, tosin hyvin erilaisella systeemillä.
Siellä tehdään enemmän osa-aikatyötä muun
muassa, ja järjestelmä on hyvin paljon joustavampi.
Mutta tätä uudistusta täytyykin viedä sitä kohti,
että me aidosti lisäämme työelämän
joustoja ja myös sitä kautta tasa-arvoa, koska
se tuo myös joustoa ja tasa-arvoa sinne kotiin, ja silloin
kun työ- ja perhe-elämä on tasa-arvossa,
se on aina myös lapsen etu.
Mutta meidän on nyt hyvä huomata se, kun täällä on
paljon puhuttu siitä, kuinka tässä nyt viedään
perheiltä oikeuksia, että kotihoidon tuki on jo
nyt tällä hetkellä haaste (Puhemies koputtaa)
pieni- ja keskituloisille perheille, ja kyllä se on ihan
fakta. Eivät kaikki perheet nytkään pysty kotihoidon
tukea käyttämään.
Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos vanhemmat eivät kykene teidän
mielestänne, arvoisat hallituspuolueiden edustajat, päättämään
lapsen ollessa pieni edes siitä, miten he järjestävät
lastenhoidon, niin miten he kykenevät toimimaan yleensäkään
vanhempina? En ymmärrä niitä puheita,
että joku on pakottanut äidit kotihoidon tuelle,
kun meillä on toimiva, erinomainen päivähoitojärjestelmä ja työttömyyskorvauskin
on selvästi parempi kuin kotihoidon tuki. Kyllä kotihoidon
tuen käyttäminen on aina vanhempien valinta, ja
nyt hallitus on viemässä tämän
valinnan. Siksi olen varma, että useat vanhemmat, jotka
kuuntelevat tätä keskustelua, ovat kyllä loukkaantuneet
niistä puheista, jotka väheksyvät vanhempien
roolia kasvattajina ja kykyä tehdä itse omia päätöksiä perheen
hyväksi. Uskon, että totta kai hallitus tietää — kyllähän
tutkijatkin ovat tämän kertoneet — että tosiasiassa
tämä rajaa mahdollisuutta kotihoidon tuen käyttöön.
Nyt teiltä puuttuu vain rohkeus tunnustaa se, että kysymys
on leikkauksesta.
Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy ihmetellä tätä keskustelua.
Miksi nyt hallitus ei voi vain tunnustaa, että tämä on
leikkaus? Tätä yritetään nyt tasa-arvokaapuun
pukea, ja se ei pidä paikkaansa. Nyt ollaan tosiasiassa
sitä tasa-arvoa viemässä pois, ollaan
romuttamassa sitä perheitten valinnanvapautta, joka tällä hetkellä on.
Nyt on olemassa valinnanvapaus. Tämä pakkotasa-arvo, mitä nyt
hallituksen toimesta ollaan viemässä läpi,
ei ole sitä. Tasa-arvo on tosiasiassa sitä valinnanvapautta.
Selkeä enemmistö Suomen kansasta on sitä mieltä,
että kotihoidon tuki halutaan säilyttää tänä tasa-arvoisena,
hyvänä vaihtoehtona kuin se tällä hetkellä on.
Kyllä on helppo olla kansan kanssa samaa mieltä.
Näyttää siltä, että tästäkin ollaan
tekemässä niitä ratkaisuja, joita joutuvat sitten
tulevat hallitukset korjaamaan.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Loppusuora häämöttää.
Ajattelen menetellä seuraavasti: annan vielä debattipuheenvuorot
niille ryhmäpuhujille, jotka ovat paikalla, ja välikysymyksen
ensimmäiselle allekirjoittajalle edustaja Vehviläiselle,
ja sen jälkeen ministereille loppuyhteenvetopuheenvuorot.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Moderniin maailmaan kuuluu valinnan mahdollisuus.
Pakottaminen kuuluu menneeseen maailmaan, hyvä hallitus.
Perheiden oma toive on saada olla pidempään kotona
ja yhdessä. Miksi tätä perheitten tahtoa
ei kuunnella? Jos ette kuuntele perheitä ettekä meitä opposition
edustajia, niin kuunnelkaa asiantuntijaa. Väestöliitto
on esimerkiksi tutkinut ja tiedottanut sellaista asiaa, että kotihoito
on selkeästi toivotuin hoitomuoto pienille lapsille, ja
psykologit sanovat, että se on kaikista paras myöskin
lapsen kehityksen kannalta.
Kotihoidon rinnalla monet perheet olisivat valmiimpia viemään
lapsensa päivähoitoon, mikäli pienille
lapsille olisi tarjolla hoitoa riittävän pienissä ja
kodinomaisissa ryhmissä. Tietenkin näistä on
kuitenkin pulaa varsinkin isommissa kaupungeissa, ja nyt tämän
teidän uudistuksenne myötä näyttää siltä,
(Puhemies koputtaa) että päiväkotien
ahdinko vain kasvaa. Tästä jatkona kyllä ammun
vielä alas todellakin sen väitteen, (Puhemies
koputtaa) että keskusta ei arvostaisi päivähoitojärjestelmää ja
siellä toimivia ammattilaisia. Me todellakin arvostamme
heitä.
Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten tässä esiin tuli,
niin kyllähän todellinen tasa-arvo on nimenomaan sitä valinnanvapautta.
Tässä oikeastaan haluan vielä lopuksi
nostaa esiin tämän kysymyksen siitä,
miksi väkisin pyritään rikkomaan sitä äitiyden
kokemusta ja viemään mahdollisuuksia lastensa
kotona hoitamiseen niiltä äideiltä, jotka
sitä aidosti haluavat. (Kari Uotila: Entäs isyyden
kokemus?) Ja totta kai perussuomalaisten mielestä, kuten
esiin on tullut, isillä on oma tärkeä paikkansa
ja roolinsa lasten elämässä, lasten kasvatuksessa,
sitä ei kiellä kukaan, ja tätä myöskin
perussuomalaiset voimakkaasti arvostavat. Osalle perheistä isien jääminen
lasten kanssa kotiin sopii hyvin, ja se on ollut tähänkin
saakka mahdollista. Eli miksi nämä niin sanotut
perheen sisäiset arvovalinnat, nämä työnjaot
tai niin sanotut roolit, ovat ikään kuin kirosana
tässä keskustelussa? Sellainen tunne täällä on
tullut. Kyllä niitä on syytä kunnioittaa
(Puhemies koputtaa) osana tätä kokonaisvaltaista
keskustelua.
Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on todellakin
jäänyt aivan liian vähälle se,
että samaan aikaan kun kotihoidon tukea kiintiöitetään,
rakennetaan joustava hoitoraha ja muutosta päivähoitomaksuihin,
ja tämä on se uudistus, joka on itse asiassa koko
tämän paketin ydin. Sillä pyritään siihen,
että meidän järjestelmämme ei
olisi niin on—off, että joko ollaan pitkään
kotona lasten kanssa tai sitten laitetaan lapset varhain päiväkotiin,
vaan voitaisiin valita molemmat: voitaisiin valita hieman pidempi
päivä siellä kotona ja hieman lyhempi
päivä siellä työelämässä.
Tämän valinnan voisivat tehdä aidosti
sekä isät että äidit yhdistämällä omia
tulomuotojansa. Jos me emme tähän suuntaan pääse
kulkemaan, niin me kyllä tapamme ne ihmiset, jotka ovat
työelämässä ja hoitavat niitä pieniä lapsia
kotona, ja syrjäytämme ne, jotka sitten jäävät
vain pitkille, pitkille hoitovapaille.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä meidän pitää tietysti
ottaa huomioon perheiden toiveita ja perheiden tilanteet. Varmaan
pitää huomioida myöskin se, mitä gallupit
ja kyselytutkimukset eri asioista sanovat, mutta kyllä meidän,
tämän salin, päättäjinä pitää myöskin
ottaa huomioon ne rakenteelliset, vuosikymmenten aikana tulleet
ongelmat, esimerkiksi naisten heikompi työmarkkina-asema, palkkaepätasa-arvo,
ja rohkeasti pyrkiä rakenteellisilla uudistuksilla pitkällä aikavälillä niitä myöskin
korjaamaan. Se on meidän vastuumme. Edustaja Myllykoski
täällä aiemmin sanoi, että jos
kymmenen vuotta on ulkona työelämästä — mitä muut
siellä työpaikalla tekevät: työelämä kehittyy,
urat kehittyvät, palkkataso kehittyy — eläke
ei kerry. Meillä on myös vastuu näistä. Vaikkei
heitä ole kuin muutama tuhat, niin heistäkin meillä on
vastuu ja heidän elämänsä kokonaisuudesta.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja Toivakka puhui siihen tyyliin,
että vanhemmat miespuoliset kansanedustajat vastustavat
tätä esitystä, mutta kyllä tämän
esityksen vastustamiselle voi olla ihan rationaaliset perustelut
ja voi olla jopa tasa-arvoperustelut. Minä en näe,
kuinka tämä yksittäinen toimenpide sitten
ratkaisee niitä työelämän syviä rakenteellisia
ongelmia. Minä en vain näe sitä yhteyttä.
Olen kyllä seurannut hyvin monenlaisia tilanteita:
Oma äitini oli lyhyen aikaa työelämässä nuorena
tyttönä ennen kuin synnytti ensimmäisen
lapsensa, sitten niitä tuli kahdeksan lisää,
ja vasta sen jälkeen kun nuorimmainen lapsi oli jo reilusti
kouluiässä, pääsi takaisin työelämään,
ja eläkekertymä oli sitten sen mukaista. Itselläni
on kolme lasta, ja olen pahoillani koko ajan siitä, että ei
ole ollut mahdollisuutta olla enemmän lasten arjessa läsnä.
Nyt olen jo sitten ukki-iässä, enkä minä ainakaan
mene syyllistämään omaa tyttöäni
siitä, että hän hoitaa lapsia kotona.
Minä olen läheltä seurannut, ja se on
varmaan hänelle tällä hetkellä paras
ratkaisu.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä meillä on sellaisia
perheitä, joissa vaikkapa asuntolaina on niin iso, että perheellä ei
ole mahdollisuutta tälläkään
hetkellä käyttää kotihoidon
tukea, vaan molemmat vanhemmat menevät töihin,
kun lapsi on 1-vuotias, ja varmasti tällaisia perheitä tulee
olemaan tulevaisuudessa. Mutta aivan varmasti tulee tämän
uudistuksen jälkeen olemaan enemmän perheitä,
joissa isät uskaltavat käyttää sen hänelle
korvamerkityn kotihoidon tuen osuuden. Ja ainakin itse ajattelen
kuntapoliitikkona, että senhän takia meillä on
myös järjestelmä, jossa on kuntalisä,
on pienituloisten perheiden hoitolisä yhdistettynä kotihoidon
tukeen, jolloin kotihoidon tuki yhteensä on kuitenkin kaksinkertainen siihen
300 euroon verrattuna.
Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilä tunnisti tästä keskustelusta
kolme perustelua tälle uudistukselle. Hän unohti
kokonaan lapsen näkökulman, sen, että lapselle
on hyväksi, jos hänellä on mahdollisuuksia
viettää molempien vanhempien kanssa aikaa. Toivottavasti
edustaja Sipilä muistaa jatkossa myös tämän
perustelun.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Vielä edustaja Vehviläinen, ja sitten ministerit pääsevät
vastaamaan.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean sen, että keskustan
mielestä on tärkeätä, että meillä on monipuolinen
järjestelmä varhaiskasvatuksessa. Kunnallinen
päivähoito on erittäin arvokasta, samoin
perhepäivähoito — vaikka se on hiipumaan
päin, kun ei löydy hoitajia — mutta pidämme
myös kotona tehtävää lastenhoitotyötä äärimmäisen
arvokkaana.
Meidän suurin kritiikkimme johtuu siitä, että me
katsomme, että perheitten pitää itse
saada päättää, niillä pitää olla
oma valinnan mahdollisuus siinä, missä hoitomuodossa
heidän lapsiaan hoidetaan. Ja tämä on
leikkaus: tässä leikataan sinänsä jo
suoraan sen äidin mahdollisuutta käyttää sitä oikeuttaan
sinne lapsen kolmeen vuoteen asti, ja sitten toisaalta käytäntö tulee
osoittamaan, että tämä kotihoidontukijärjestelmä ajetaan
jonkun verran alas.
Edelleenkin totean sen, että en saanut hallitukselta
vastausta siihen, miksi tutkijat — muun muassa perhetutkijat,
hyvinvointitutkijat, lapsen kehitystä tutkivat tutkijat — eivät
sitten kannata tätä teidän mallianne.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Niin kuin tuossa
aiemmin kuulimme, niin keskusta ja perussuomalaiset kannattavat
vanhempainvapaan kiintiöittämistä eli
ymmärtääkseni tätä 6+6+6-mallia.
Eli te rajoitatte perheiden valinnanmahdollisuutta. Edustaja Katainen
taitaa johtaa naisjärjestöä keskustassa,
ja te kannatatte sitä kiintiöittämistä eli sitä,
että pakotetaan vanhempia osallistumaan vanhempainvapaalle
tietyksi ajaksi ja viedään se valinnanvapaus perheiltä pois
eli että perheet eivät voisi valita. Näin
on ilmeisesti myös perussuomalaisten, ainakin naisjärjestön
kannassa: eli te pakottaisitte perheitä jakamaan vanhempainvapaan.
Minä ymmärrän sen perusteen. Siinä on ilmeisesti
aika pitkälti samankaltaiset perusteet kuin mistä tässä on
nyt puhuttu, tasa-arvoisista mahdollisuuksista isien ja äitien
tai molempien puolisoiden välillä. Minä ymmärrän
sen teidän argumentaationne. Mutta kun te sanotte, että tämä jakaminen
tässä kotihoidon tuessa on niin väärin,
ja kun samaan aikaan sitten kannatatte sitä pakkojakoa
täällä vanhempainrahapuolella, niin logiikka
ontuu. No, se ei ole minun ongelmani.
Arvoisa puhemies! Hallituksen peruste, vielä kertaalleen,
tälle muutokselle lähtee siitä, että me uskomme
siihen, että tätä maata, myös
hyviä päivähoitopalveluita, on mahdollista
ylläpitää vain, kun riittävästi
tehdään työtä. Se vaatii uusia
työpaikkoja tietysti, mutta se vaatii myös työvoiman
tarjonnan lisäämistä. On isoja puroja,
kuten eläkeratkaisu, on olemassa pieniä puroja,
kuten kotihoidon tuen muutos, opiskeluaikojen nopeuttaminen, nopeampi
valmistuminen, suojaosuudet työmarkkinatukeen ja asumistukeen,
jotta kaikki työ kannattaa tehdä. Me tarvitsemme
siis pieniä ja suuria puroja, jotka vievät siihen
samaan työn virtaan, ja sen takia tämä muutos
tehdään.
Toinen perustelu on sitten se, että tällä halutaan
kannustaa ja vaikuttaa myös yhteiskunnallisiin asenteisiin
siten, että naisten ja miesten työmarkkina-asema
paranisi ja tulisi yhdenvertaiseksi. Jos kotihoidon tukijärjestelmä luotaisiin tänä
päivänä,
niin enpä usko, että me valitsisimme semmoista
mallia, mikä meillä nyt on. Minkä takia
se ei voisi olla yhtä hyvin viisi vuotta, jos ajatellaan,
että tämä on ainoa oikea tapa tai niin pyhä,
että sitä ei voi muuttaa? Minä luulen,
että jos tänä päivänä tämä malli
rakennettaisiin, se olisi jokin toinen kuin mihin nyt olemme tottuneet.
Hyviä lapsia kasvaa riippumatta siitä, kuinka hoidetaan.
Kun edustaja Pekkarinen sanoi, että lapset viedään
laitoksiin, (Mauri Pekkarinen: En minä sanonut niin!) ja
perussuomalaiset totesivat, että viedään
osaksi järjestelmää, (Mauri Pekkarinen:
En sanonut niin!) niin minäpä nyt lähden
sinne laitokseen hakemaan lapseni pois järjestelmästä.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri tässä totesi,
niin meillä on välttämättömyys
saada yhteiskuntaan lisää työtä,
jotta voimme pitää yllä tämän
hyvinvointimallimme, joka meillä tällä hetkellä hyvin
vielä toimii. Minusta tämä on meidän
yhteinen asiamme, ja siitä toivon mukaan ollaan tässä salissa
varsin yksimielisiä.
Rakenneohjelma, johon hallitus on päätynyt, on
kokonaisuus. Haluan muistuttaa, että tässä ohjelmassa
on myöskin kirjaus siitä, että selvitetään
vanhemmuuden kustannusten tasaamisen eri mallit, ja tätä keskusteluahan
täällä on käyty. Mutta myös
tämä uudistus liittyy siihen, millä tavalla
me muokkaamme niitä asenteita myönteisemmäksi
sille, että tämä hoivavastuun jakautuminen
olisi tulevaisuudessa vähän jotain muuta kuin
se tänä päivänä on.
Vielä haluan muistuttaa, että yksityiskohdat tullaan
valmistelemaan huolellisesti. Täällä on kokeneita
poliitikkoja, jotka ovat välikysymyksen allekirjoittajia.
He tietävät varsin hyvin, ettei ole mitään
mahdollisuutta eikä edes kannata tehdä tässä kuluneessa
kuukaudessa näitä yksityiskohtaisia ratkaisuja,
joita te tässä kysymyksessänne esititte,
joten valmistelu on käynnissä, se tehdään
huolella.
Ja totta kai arvostamme sitä työtä,
mitä kotona lapsiaan hoitavat tekevät, mutta se
ei voi tarkoittaa sitä, että emme arvostaisi niiden
varhaiskasvattajien panosta ja työtä, jotka tekevät
omaa työtään meidän päiväkodeissa
ja varhaiskasvatuksen piirissä.
Sitten, mitä tulee edustaja Vehviläisen kysymykseen
siitä, että miksi sitten erilaiset tutkijat ovat
ottaneet sellaisia kantoja, että tämä on
huono uudistus: Luulenpa, että tutkijoilta on kysytty pelkästään
tätä yhtä yksittäistä kohtaa
tässä rakennepoliittisessa kokonaisuudessa. Jos
olisi kysytty, että minkälaisen kokonaisuuden
tämä hallituksen esittelemä malli rakentaa
muun muassa joustavan hoitorahan osalta, niin vastaus voisi olla
toisenlainen. Kuinka moni on tutustunut siihen malliin, minkä hallitus
on tuomassa esiin?
Edelleenkään en saanut opposition yhdenkään
edustajan toimesta vastauksia siihen, että eikö tämä joustava
hoitoraha ole hyvä ratkaisu. Kukaan teistä ei
kommentoinut siihen mitään eikä myöskään
tuonut mitään rakennepoliittisia ratkaisuja, mitkä olisivat
hallituksen esityksiä toimivampia malleja.
Opetusministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kiitos hyvästä keskustelusta
ja niistä huomioista, jotka liittyivät päivähoitoon.
Omalta puoleltani haluaisin aloittaa sillä yksinkertaisella tilastollisella
tosiasialla, että työssäkäyntitilaston
mukaan Tilastokeskuksen luvuissa vuonna 2011 alle 3-vuotiaiden lasten äitien
työllisyysaste oli vähän alle 50 prosenttia
ja samanikäisten lasten isistä kävi töissä 89,1
prosenttia. Kun sitten verrataan myöhemmällä iällä,
katsotaan 3-vuotiaita, niin voidaan sanoa, että heidän äitiensä työllisyysaste
nousee nyt sitten 80,7 prosenttiin ja isien 93 prosenttiin.
Miksi olemme tulleet tähän päivään
ja näillä luvuilla nyt tähän
keskusteluun, niin minusta edustaja Kääriäinen
kertoi osan tästä historiallisesta kyljestä.
Itse haluan mainita toisen kyljen, joka minusta on ollut tärkeä,
erittäin tärkeä uudistus, ja se tehtiin
Paavo Lipposen hallituskaudella silloin 96, jolloin päivähoito-oikeus
ulotettiin kaikille alle kouluikäisille lapsille. Mutta
valitettavasti olemme yhä tilanteessa, jossa tosiasiallisesti
joudumme kysymään, onko se paljon vai vähän,
kun katsotaan tätä historiallista kaarta, että meidän
Tilastokeskuksen luvut työssä käyvistä äideistä ovat
tällä tasolla.
Minusta edustaja Virolainen itse asiassa kysyi meiltä oivallisen
kysymyksen, ja minusta on hyvä käyttää myös
toinen tilasto tässä hyödyksi. Se on
vuodelta 2008, joten siltä osin sitä pitää hiukan
vielä peilata. Mutta jos me katsomme kansainvälistä vertailua
ja katsomme nyt näitä Pohjoismaita, joista edustaja
Virolainen puhui, niin kyllähän tämä jotain
meille kertoo, kun lapsista päivähoidon piirissä — siis
1—2-vuotiaista lapsista — käytännössä Suomessa
vuonna 2008 oli 42 prosenttia, ja kun me vertaamme Tanskaan ja Ruotsiin,
samana vuonna Ruotsissa 70 prosenttia — siis 70 prosenttia — kun
Tanskassa se oli 90 prosenttia. Se kertoo varmasti siitä,
mihin suuntaan aika ja maailma ovat menossa. Nyt tuota 98-vuoden
tilastoa pitää päivittää 20 000 lapsella,
jotta me saamme sen todellisen näkyviin, ja ollaan tänä päivänä reilussa
60:ssa, 62:ssa, tuossa 1—6-vuotiaiden ikäluokassa,
mutta kaiken kaikkiaan se kertoo siitä suunnasta.
Edustaja Vehviläinen kysyi minusta oivallisesti sen,
että tarvitaanko nyt sitten koko varhaiskasvatusprojektia,
varhaiskasvatuslakiprojektia, eilenkin jo peräänkuulutti
sitä samaa. Minä jäin itse asiassa eilisestä jo
miettimään, että kuinka kapea käsitys
meillä onkaan siitä, mistä oikeastaan
varhaiskasvatuksessa on kysymys. Me voimme täällä kyllä kinata
tällaisesta arvovalinnasta, missä me lapsiamme
haluamme hoitaa, mutta niin monet suomalaiset ovat päättäneet, että päiväkoti
on hieno juttu, (Inkeri Kerola: Me olemme samaa mieltä!)
ja minusta päiväkotien osalta on hienoa, että — ajatelkaa — se
laki on vuoden minua vanhempi. Eikö mitään
yhteiskunnassa ole tapahtunut minun ikäisen ihmisen elämän
aikana? Hyvänen aika, vastaushan on, että me elämme
aivan toisenlaisessa toimintaympäristössä.
Ei se ole ihme, että nyt on aika panna varhaiskasvatusta
toisiin kuoseihin. Minulla on paljon intohimoa siihen, mitä kaikkea
se on.
Isoja ongelmia, niin kuin itse nostitte esiin, on siinä,
että meillä tosiasiassa on haaste, miten me aiomme
hoitaa jatkossa esimerkiksi sen, että meillä on
perhepäivähoidossa yhä vähemmän
ja vähemmän lapsia, puolet vähemmän
15 vuodessa kuin 15 vuotta sitten. Työ on raskasta, se
on vaativaa. Meillä on valtava työvoimavaje, noin
7 prosenttia koko maassa jo viime vuoden tilastojen mukaan, ja myöskin
koulutuksellisia tarpeita on.
Isoja kysymyksiä on, ja nyt en malta olla lopettamatta,
puhemies, siihen totuuteen, että jos täällä jonkun
pitäisi ammattinsa puolesta loukkaantua, niin varmaan jokaisen
poliitikon ties mistä kyljestä. Mutta kun minulle
on annettu niin hieno tehtävä olla opetusministerinä,
juuri niin kauan kuin luottamusta on, niin kyllä minun
täytyy sanoa, että kyllä minä loukkaannun
niistä puheenvuoroista, jotka tässä salissa
käytettiin suomalaisen päivähoidon halveksimisessa.
(Mauri Pekkarinen: Kuka sellaisia puhuu?) Minusta Elsi Katainen,
edustaja Mäkipää, edustaja Mäntylä, järjestelmästä te
puhutte. — Edustaja Pekkarinen, katsokaa pöytäkirjasta,
sanoitteko te, että puhutaan laitoksista. Minusta se oli
hirveätä, että pääministeri
lähti hakemaan tytärtään laitoksesta tai
järjestelmästä.
Mikä hienointa, niin suomalainen päivähoito on
parasta innovaatiota, mitä me olemme keksineet yhdessä kansakuntana.
Pidetään siitä huolta. Puhutaan päivähoidosta
kauniisti ja arvostetaan sitä työtä,
jota ammattilaiset tekevät. (Mauri Pekkarinen: Nyt jäätte
kiinni tästä!)
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Hyvät edustajat, debattivaihe on päättynyt,
mutta minä katson asialliseksi edustaja Kataiselle antaa
vielä yhden puheenvuoron, koska hän haluaa vastata
varmaan tuohon pääministeri Kataisen loppupuheenvuorossa
olleeseen väitteeseen. Sen jälkeen siirrytään
puhujalistaan.
Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Kiitoksia, arvoisa puhemies! Tosiaan pääministeri,
ja aiemmin edustaja Filatovkin, oli kiinnostunut Keskustanaisten
ratkaisuista. Keskustanaiset ovat olleet mukana korvamerkitsemässä isille
entistä suuremman osan vanhempainvapaasta. Tämä kehitys
on tapahtunut siten, että vanhempainvapaakautta on lisätty,
ei leikattu. Isiä on kannustettu ottamaan osaa lastenhoitoon
ja käyttämään perhevapaita ottamatta
sitä pois äidiltä ja vähentämättä perheiden
valinnanvapautta, mikä on olennainen, olennainen asia.
On muistettava myös se, että vanhempainvapaat
on ansioonsidottuja toisin kuin kotihoidon tuki. Harmillista, kun
pääministeri ei ollut tätä vastausta
nyt sitten kuulemassa.
Edelleenkään en ministeri Huoviselta saanut vastausta
siihen, mikä tähän mennessä on
estänyt isiä osallistumaan ja käyttämään
(Puhemies koputtaa) näitä vanhempainvapaita ja
miten tämä teidän uudistuksenne nyt sitten
sitä asiaa auttaa. Ja joustava hoitoraha, arvoisa ministeri,
on hyvä asia.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten siirrytään puhujalistaan.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Tasa-arvokaapuun puetaan milloin minkäkinlaisia
hankkeita, mutta kannattaa muistaa niin tässä asiassa
kuin monessa muussakin asiassa, että naivismi ei ole kuitenkaan
mikään aate. Yleviä tavoitteita hokemalla
unohdetaan helposti arkielämä ja se, että valintoja
tekee vain se, jolla on varaa niitä tehdä. Se
koskee niin kulutustottumuksia kuin tosiasiallista mahdollisuutta
järjestää lapsen hoito. Se, jolla on
varaa, voi valita, mutta köyhä maksaa aina kaikesta
täyden hinnan. Jos vaihtoehtoja on tosiasiassa vain yksi,
kyse ei ole valinnasta, vaan pakosta.
Hallituksen esitys voi pahimmillaan jopa ruokkia eriarvoistumista
sen sijaan, että se lisäisi tasa-arvoa. Kaikki
perheet eivät ole sellaisia, jossa molemmat vanhemmat ovat
kokoaikaisessa ja pysyvässä työsuhteessa.
Työmarkkinat ovat pirstaloituneet, ja niillä eletään
pysyvää epävarmuuden aikaa. Satunnaisista
silpputöistä elävällä yksinhuoltajalla
valinnanvaraa on varmaan vähemmän kuin perheessä,
joka elää omistamalla. Täytyy myös
muistaa, että kotihoidon tuen rajaaminen ei luo uusia työpaikkoja.
Se johtaa vain etuuden vaihtumiseen ja lisääntyvään
epävarmuuteen. Myös työttömyysturvamuutokset — työttömyysturvan
varaan moni joutuu siirtymään — kohtelevat
nuoria kaltoin, myös niitä nuoria äitejä.
Niillä, joiden työhistoria on alle 3 vuotta, työttömyysturvan
kokonaiskesto lyhenee 100 päivällä. Jos
tämä esitys toteutuu, nuorta lapsiperhettä rangaistaan
kahta kautta.
Lasten ja perheiden tarpeita sekä elämäntilanteita
on lukemattomia. Jokainen perhe elää omassa ainutlaatuisessa
tilanteessa, ja siksi valinnan mahdollisuuksia tulee olla aidosti
tarjolla. Nyt niitä ollaan kuitenkin voimakkaasti rajaamassa. Edes
esityksen lapsivaikutuksia ei ole arvioitu. Monelle lapselle omaehtoinen
ja joustava kotihoidon ja päivähoidon rytmitys
on paras vaihtoehto. Kun olen itse nähnyt niin kotihoitoa,
päivähoitoa ja muitakin hoitomuotoja, niin arvostan kaikkia
niitä ihmisiä, jotka vastaavat niin tärkeästä asiasta
kuin lasten kasvatuksesta. Mutta ei ole mikään
ihme, että enemmistö suomalaisista vastustaa tätä hallituksen
esitystä.
Arvoisa puhemies! Lapsen ja perheen tilanteen arvioiminen on
peruslähtökohta. Niiden rinnalle tulee nostaa
kuitenkin myös kuntatalous ja kuntien asema. Kuntakenttää on
myllerretty toistuvasti huonosti valmistelluilla hankkeilla, joita on
runnottu ylhäältä alas ja jopa niin,
että ylin laillisuusvalvoja on joutunut huomauttamaan hallitusta
asioiden huonosta valmistelusta. Kotihoidon tuen kategorinen tasajako
johtaa päivähoidon kysynnän kasvuun.
Se on aivan selvää. Täytyy kysyä,
mitkä valmiudet kunnilla on vastata tilanteeseen, kun liikkuvia
osia kuntataloudessa ja lainsäädännössä on
entistä enemmän ja niitä asioita, jotka
kyetään ennakoimaan, entistä vähemmän.
Ei käy kateeksi yhdenkään kunnan päättäjiä,
kun tietää, minkälaisiin haasteisiin
he joutuvat tulevina aikoina vastaamaan, ja tämän esityksen
myötä niitä haasteita tulee entistä enemmän.
Myöskään esityksen taloudellisia vaikutuksia
kunnille ei ole arvioitu, ja siksi olisi ollut hyvä, että myöskin
kuntaministeri olisi omalta osaltaan ollut vastaamassa näin
tärkeästä asiasta.
Pääministeri Katainen, niin kuin monet muutkin
ministerit, on useaan otteeseen toistanut, että työvoiman
tarjonta luo työtä. Minä en kyllä ymmärrä sitä,
kuinka paljon sitä tarjontaa pitää olla, jos
meillä on jo nyt 320 000 työtöntä.
Jos lasketaan laaja työttömyys, päästään
yli 400 000 ihmisen, ja tämän joukon
jatkoksi halutaan sitten siirtää osa äideistä työttömiksi.
Jos nykyisen työttömyyden päälle
halutaan vielä lisätä työvoiman tarjontaa
monella tapaa, ainoa varma vaikutus on laaja palkka-ale tai ainakin
palkkojen jäädyttäminen ja se, että erityisesti
matalapalkka-aloilla työskenteleviä nuoria naisia
rangaistaan kovalla kädellä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa puhemies! Tänään on iltapäivän
aikana tosi monisäikeisesti ja monipuolisesti käyty,
lähinnä syyllistämällä,
tätä keskustelua, ja toivon, että tämä loppuiltatuokio enempi
analysoitaisiin tämän esityksen seurauksia, sekä hyviä että huonoja
puolia, mutta sillä tavalla, että arvostettaisiin
myöskin toistemme mielipiteitä.
Itse katson muutamasta näkökulmasta. Ensimmäinen
on juuri paljon tänäänkin keskusteltu tasa-arvokysymys.
Muistan jo, että edustaja Filatov aikaisemmassa puheenvuorossaan
aikaisemmassa täysistunnossa sanoi, että mikäli
nyt tämä aloitettaisiin nollasta, tätä ei
taatusti olisi tehty tämänkaltaiseksi kuin se
nyt on voimassa. Juuri näin. Ei varmasti olisi ajateltu
niin, että se olisi kääntynyt näin
vääristyneesti, että 95 prosenttia kotona
olevista lapsia hoitavista vanhemmista on naisia.
Minä jotenkin uskon, että tämä signaali
voisi antaa sellaisen sysäyksen, joka johtaisi tasa-arvoisempaan
tilanteeseen perheissä. Mielenkiintoistahan olikin, että esimerkiksi
edustaja Vehviläinen sanoi, että me odotamme tasavertaisuutta lisääviä päätöksiä,
ja tässähän sitä tasavertaisuutta
ja tasa-arvoisuutta lisääviä päätöksiä nyt
tulee.
Toinen erittäin tärkeä näkökulma
liittyy todellakin palkkaan, ja siinäkin edustaja Vehviläinen sanoi,
että lastenhoitovalintoja konsultoi euro. Olen täysin
samaa mieltä, että juuri näin, eurohan
sitä konsultoi. Kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa
samasta työstä maksetaan sama palkka. Juuri niinä aikoina
kun tämä urakehitys tapahtuu, 25—35-vuotiaana,
lapsia hoitavat 95-prosenttisesti naiset, jolloin he jäävät
tästä urakehityksestä jälkeen
verrattuna miehiin, mikä johtaa sitten lopulta siihen,
että eläkekertymäkin on heikompi, eikä ainakaan
johda siihen, että jos molemmilla olisi saman verran palkkaa,
niin voisi paljon objektiivisemmin analysoida perheen osalta tilannetta.
Kolmas näkökulma on yhteiskunnan muuttuminen.
Minä luulen, että myöskin oppositio voi ihan
aidosti sanoa, että tämä uusi malli lisää joustavuutta.
Siellä on tuntikohtaiset päivähoitokysymykset,
tämäntyyliset, ja koska yhteiskuntakin on mennyt
tällaisesta täysin työttömästä -mallin ja
täysin työllistetyn -mallin välimuotoihin,
niin tämä antaa uudenlaisia mahdollisuuksia. Mietitään
myöskin yhteiskunnan muutoksen näkökulmasta.
Jännä näkökulma on myöskin
se, että myöskin muita Pohjoismaita pidetään
hyvinvointiyhteiskuntina. Heillä kuitenkin lasten kotihoidon tuki
on lyhyempi, eikä se ole tuhonnut näitä yhteiskuntia.
Suomessa on pisin ja edelleenkin on pisin, eikä sitä olla
lyhentämässä, vaan sitä ollaan
jakamassa. Korostan myös sitä kohtaa, että lasten
yksityisen hoidon tukea voisi tässä samassa yhteydessä vielä muuttaa
ja kehittää.
Totta kai sellaiset yksittäistapaukset, ongelmatapaukset,
tässä on myöskin käytävä lävitse, esimerkiksi
yksinhuoltajakysymys. Ilman muuta täytyy analysoida, että yksinhuoltajilla
on samanlainen asema kuin niissä perheissä, joissa
on kaksi vanhempaa lapsia hoitamassa — ja myöskin
tämä yrittäjäkysymys ihan samalla
tavalla. Yrittäjäpuolella on kuitenkin mielenkiintoinen näkökulma,
että 30 prosenttia yrittäjistä on naisyrittäjiä.
Voisikohan olla sellainen tilanne, että näissä perheissä esimerkiksi
mies olisi palkkatyössä, ja jos me saamme tätä asennetta
muutettua, niin silloin myöskin työnantajat kääntäisivät
omat ajatuksensa niin, että tämä palkkatyössä oleva
mies myöskin voisi olla hoitovapaalla ja hoitotuella?
Asia ei loppujen lopuksi ole niin yksinkertainen ja niin selkeä kuin
oppositio näkee, vaan tässä löytyy
näitä monia ulottuvuuksia. Mutta yhtenä ulottuvuutena
pidän myöskin sitä, että tähän samaan
yhteyteen pitää katsoa kysymys vanhemmuuden kustannusten
jakamisesta. Pelkään vain, että 20 vuoden
kuluttua, jos ei tätä saada kuntoon osana tätä pakettia,
me puhumme suunnilleen isovanhemmuuden kustannusten jakamisesta.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus suunnittelee kotihoidon tuen
puolittamista molempien vanhempien kesken. Puolittamista perustellaan
vanhempien keskinäisen tasa-arvon lisääntymisellä sekä naisten
aseman paranemisella työmarkkinoilla. Todelliset syyt kotihoidon
tuen muuttamishaluun löytyvät kuitenkin muualta:
pyritään tukimenojen leikkaamiseen, säästöihin
sekä ohjaamaan kotiäidit entistä aikaisemmin
töihin.
Tasa-arvopuheet jäävät jalkoihin,
kun ryhdymme realistisesti miettimään suomalaisen
lapsiperheen arkea. Vanhemmuus on rakkautta, vastuuta mutta myös
taloudellisia riskejä. Perheen perustamisen myötä velkaannutaan
ja rakennetaan sitä omaa pesää elää,
asua ja varttua. Perhe elää omilla ehdoillaan.
Vanhemmat jakavat hoitovastuuta, lepäävät
vuorotellen ja osallistuvat kumpainenkin omien kykyjen, taitojen
ja mahdollisuuksien mukaan perheen elatukseen ja kasvattamiseen.
Suurempituloinen on yleensä isä. Millaisia taloudellisia
resursseja luulette tällaisessa tilanteessa olevan isällä jäädä kotihoidon tuelle?
Perussuomalaiset haluavat olla rakentamassa perhepolitiikkaa,
joka lisää lapsiperheiden ja perheellisiksi haluavien
hyvinvointia ja luottamusta tulevaisuuteen. Tänään
välikysymyskeskustelussa oleva kotihoidon tuen puolittaminen
molemmille vanhemmille on yksi sen peruspilareista.
Lapsiperheet ovat kokeneet kotihoidon tuen merkittävänä.
Kotihoidon tuki on mahdollistanut lastenhoidon järjestämisen
omaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Kaksivuotiaista reilu kolmannes
hoidetaan kotihoidon tuen avustamana, yksivuotiaista noin kaksi
kolmannesta on tuen piirissä. Kotihoidon tuen käyttäjien
määrä pienenee nopeasti lapsen täyttäessä 2
vuotta. Tämän pienen väestönosan
pakottaminen ennenaikaisesti töihin ei siis vaikuttaisi
perheiden sisäiseen tasa-arvoon saati parantaisi naisten
asemaa työelämässä. Sinnehän
ollaan jo tuolloin pikkuhiljaa palaamassa. Moni kotihoidon tuella
oleva nainen on myös tehnyt kodin ulkopuolella töitä, vaikkapa
hoitoalalla satunnaisia keikkatöitä tehden ja
työkokemusta hakien ja vanhoja taitoja edelleen kartuttaen.
Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuki on ollut perhepoliittisesti
kielteisen Kataisen hallituksen hampaissa ennenkin. Maaliskuussa
2012 hallitus kaavaili rajata kotihoidon tukea kaksivuotiaisiin.
Perussuomalaiset nostivat asian esille tekemällä aiheesta
keskustelualoitteen eduskunnan puhemiehelle. Myös keskusta
teki aiheesta silloin ensimmäisen välikysymyksen.
Nyt olemme täällä taas puhumassa aiheesta,
sillä kotihoidon tuen säilyttäminen ennallaan
on perussuomalaisten, keskustan ja vasenryhmän yhteinen
sydämenasia.
Lapsien ja vanhempien hyvinvointi on perusta, jolle rakennetaan
tulevaisuuden Suomea. Lapsuudessa rakentuu ihmisen elämän
jalusta, ja lapsen läsnäolosta kasvaa vanhemmuuden
monihaarainen puu. Siihen kuuluu iloa, naurua, väsymystä,
murhetta, lasten sairastelua, vastoinkäymisiä ja
joskus myös parisuhteen erilaisia kipukohtia. Mutta vanhemmuutta
ei voi ulkoistaa, eikä vanhemmuuden vastuuta ja vanhempien
omaa päätäntävaltaa voida ottaa
pois. Miksi hallitus edes ajattelisi voivansa tehdä näin?
Perheiden tulee voida ihan itse päättää siitä,
kumpiko vanhempi jää hoitamaan lasta tai lapsia
kotihoidon tuelle.
Arvoisa herra puhemies! Lisäksi lopuksi vielä yksi
pitkän tähtäimen kommentti. Nuorison
syrjäytyminen on maamme suurimpia huolenaiheita. Yhä useampi
nuori jättää koulun kesken, jää työttömäksi,
on työttömyysuhan alla tai syrjäytyy
kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Nuorten mielenterveysongelmat
ovat kasvussa. Vallitseva syrjäytymiskehitys on suuri inhimillinen
mutta myös kansantaloudellinen tragedia. Työmarkkinoilla
tarvitaan nyt ja etenkin tulevaisuudessa tasapainoisia, työssä jaksavia
ja hyvinvoivia ihmisiä. Tulevaisuuden työntekijät
ovat tämän päivän lapsia. Pohja
hyvälle elämälle rakennetaan lapsuudessa,
etenkin sen ensimmäisinä vuosina, jolloin lapsi
tarvitsee hyvää suhdetta läsnä oleviin
vanhempiin. Heikennykset kotihoidon tuessa ovat rasite lapsen kehitykselle.
Hyvä ja terve lapsuus on paras sijoitus tulevaisuuteen, mitä voimme
kuvitella. Miksi hallitus haluaa heikentää tulevaisuutemme
perustaa säästämällä juuri
kotihoidon tuessa?
Lopuksi kannatan edustaja Vehviläisen tekemää epäluottamuslausetta.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Eräs keskisuomalainen kirjoitti
tuossa äsken minulle: "Viis vapaasta tahdosta, me hallituksessa
sanelemme, miten ihmisten tulee elää. Sanellaanko
seuraavaksi perheiden tiski- tai pyykkivuorot?" Se oli minun mielestäni
aika oivaltava kysymys, koska tästä nyt näyttää vähän olevan
kysymys.
Kotihoidon tuen leikkaus on erittäin kova arvovalinta,
joka jakaa perheet kahteen kastiin. Se nyt on aivan selvää.
Hallitus suosii tällä esityksellä hyvätuloisia
perheitä, joilla on mahdollisuus valita, ja kurittaa pienituloisia,
joihin tämä leikkaus kolahtaa selvästi
kipeimmin. Heillä ei ole valinnanmahdollisuutta useinkaan.
Miten käy yhden huoltajan perheiden, joita nyt on meidän
perheistä jo parikymmentä prosenttia, ja entä miten
käy yrittäjäperheiden, siis nais- ja
miesyrittäjäperheiden? Ei heilläkään
ole välttämättä valinnanmahdollisuuksia
tilanteessa siinä mielessä, jos nyt päätetään,
että tämä kotihoidon tuki on pakko jakaa
puoliksi, niin kuin hallitus esittää.
Perheet ovat tänä päivänä myös
erittäin paljon monimuotoisempia kuin ennen, ja siksi juuri tämä joustava
kotihoidon tuki -malli on ollut erittäin hyvä.
Nyt hallitus muuttaa sen tieten tahtoen joustamattomaksi, ja tämä on
kyllä suuri virhe.
Kotihoito on vanhempien mielestä, tämä on tutkittu
ja selvitetty asia, toivotuin hoitomuoto aivan pienille lapsille.
Lapsia todella halutaan hoitaa kotona keskimäärin
tuo kaksi vuotta, ja näin useimmat vanhemmat nyt tekevätkin.
Totta on sekin, että erittäin monet psykologit
ja asiantuntijat pitävät tätä vanhempien
valintaa lapsen kehityksen kannalta parhaana vaihtoehtona, että aivan
pienenä voisi lasta hoitaa kotona.
Päivähoidossa ei ole tällä hetkellä todellakaan sellaisia
ryhmiä, pieniä, kodinomaisia, joihin aivan pieniä lapsia
haluttaisiin viedä. Päiväkotiryhmät
ovat valitettavasti nykyään isompia kuin ennen,
ja kyllä me kaikki tiedämme senkin, että pätevästä päivähoitohenkilöstöstä on
pulaa, sijaisia ei saa ottaa. Päiväkotien ahdinko
on nyt jo aika kova. Vuoropäiväkodit ovat tupaten
täynnä. Lapset ovat niissä suurin piirtein
ympäri vuorokauden. Tämmöistäkin
kuuluu, että suurin piirtein kotona käydään
vaihtamassa vaatteet. Eli kyllä tämä kotihoidon
tuki -malli on nyt kuitenkin erittäin tärkeä tässäkin
tilanteessa, ja sitä ei saisi huonontaa.
Lisäkustannuksiahan tästä ilman muuta
tulee, koska niiksi on arvioitu jopa 250—300 miljoonaa
euroa näistä lisäpaikoista, koska kyllä tämä nyt
tarkoittaa sitä, että kymmeniätuhansia
uusia lapsia viedään varhemmin tämän
esityksen toteutumisen jälkeen päivähoitoon,
ja heistä noin 15 000 on alle 3-vuotiaita.
Hallitus perustelee kotihoidon tuen leikkausta säästöillä,
tasa-arvolla ja työn tarjonnalla, mutta kyllä tässä nyt
tänäänkin on osoitettu moneen kertaan,
että nämä perustelut ovat hiekalle rakennettuja
ja ne ovat kestämättömiä. Tasa-arvosta
ei voi puhua niin kauan kuin naisen euro on 80 senttiä,
kun nuoret naiset saavat enimmäkseen pätkä-
ja silpputöitä ja kun vanhemmuuden kustannukset
jakaantuvat epätasaisesti. Kokoomuksella ja SDP:llä on
valta hallituksessa ja työmarkkinajärjestöissä.
Minä nyt vähän ihmettelen, miksi te ette
ole korjanneet näitä kaikkein olennaisimpia asioita
sitä kautta, koska ongelma ei myöskään
ole se työn tarjonta nyt tässä, vaan
se ongelma on nyt kyllä se, missä niitä uusia
työpaikkoja on. Miksei niitä ole onnistuttu synnyttämään? Suomessa
on yli 300 000 työtöntä, ja
lisää tulee joka viikko. Hallitus on sysäämässä nyt
vielä kotihoidon tuen saajatkin kortistoon tämän
joukon jatkoksi.
Äitien paluuta hoitovapaalta työhön
kannustettaisiin parhaiten lisäämällä osa-aikatyön
mahdollisuuksia, jakamalla vanhemmuuden kustannuksia, tekemällä työelämästä inhimillisempää.
Osa
jää hoitamaan lasta kotiin, koska arvioi, ettei
pysty yhdistämään kilpailullista ja vaativaa työelämää ja
pienen lapsen hoitamista samaan aikaan. Etenkin yksinhuoltajilla
haasteet ovat erittäin suuret. Esimerkiksi palvelualoilla
ilta-, viikonlopputyöt, työt epätyypillisiin
työaikoihin ovat erittäin yleisiä.
Tuossa äsken jo mainitsinkin debatissa, että äitejä ei
kyllä todellakaan nyt erityisesti tarvitsisi patistaa työelämään,
sillä tosiasia nyt on, että äitien työssäkäyntiaste
on jopa 15—20 prosenttiyksikköä korkeammalla
kuin muissa Pohjoismaissa — kun pyydettiin, että vertaillaan
Pohjoismaihin — ja kouluikäisten lasten äitien
työssäkäyntiaste on Euroopan korkeimpia
ja pitkiä hoitovapaita Suomessa käyttävät
useimmin ne naiset, joilla ei todellakaan ole työtä,
johon palata.
Eli tässä kyllä ajetaan nyt osaa
naisia kortistoon. Tämä ei lisää millään
tavalla tasa-arvoa eikä millään tavalla
kannusta perheitä valitsemaan parasta vaihtoehtoa. Tämä on
pakkolaki, ja se siinä mielessä kyllä tulee äärettömän
huonoon aikaan sekä perheille että kunnille, ja
kyllä minä nyt toivoisin, että hallitus
alkaisi käyttää järkeään
näissä ideoissa, joita ei ole lainkaan loppuun saakka
mietitty.
Sinuhe Wallinheimo /kok:
Arvoisa puhemies! Suomen nousu yhdeksi korkeimman hyvinvoinnin
maaksi maailmassa on perustunut kykyyn uudistua kriisien uhkaamana
tai kriisien kautta. Nyt vuonna 2013 Suomi on jälleen kipeästi
rohkean uudistuksen tarpeessa. Pärjätäkseen
yhä kovenevaan kilpailuun perustuvilla maailmanmarkkinoilla
ja kestääkseen väistämättömän
väestönmuutoksen mukanaan tuomat paineet Suomen
on saatava kaikkien suomalaisten osaaminen tekemään
töitä hyvinvointimme eteen. Siksi hallitus on
jo toteuttanut monia toimia työurien pidentämiseksi
niin alku- kuin loppupäästä. Rakennepaketissaan
hallitus päätti ottaa asiakseen pidentää työuria
myös niiden keskivaiheilta. Tässä naisten
työmarkkina-aseman parantaminen on nähty yhdeksi
tehokkaimmaksi välineeksi tämän tavoitteen
saavuttamiseksi.
Arvoisa puhemies! Suomalaisten naisten asema työelämässä on
kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Naisten työllisyydessä jäämme
reippaasti jälkeen pohjoismaisista ystävistämme.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että naisten koulutus
ja työelämän taidot olisivat muita Pohjoismaita
tai suomalaisia miehiä heikommat. Pikemminkin tilanne on
päinvastoin. Jo nyt ja erityisesti tulevaisuudessa naiset
ovat miehiä koulutetumpia mutta jäävät
silti jälkeen palkka- ja eläkekehityksessä.
Erityisesti ne naiset, jotka harkitsevat tai ovat jo saaneet
lapsia, ovat haastavassa tilanteessa. Jotkut työnantajat
pitävät heitä riskeinä ja valitettavasti
todellisuudessa jopa lisäkuluerinä, vaikka ongelmaa
on pidetty esillä jo vuosikaudet. Kynnykset perhevapailta
töihin palaamiseksi ovat meillä muita EU-maita
korkeammat.
Merkittävin selittävä tekijä naisten
nykyiseen tilanteeseen on meidän monimutkainen ja byrokraattinen
lapsi- ja perhetukijärjestelmämme. Yhden tuen
sijasta perheitä ja vanhempia tuetaan yhdeksän
erillisen tukimuodon kautta. Se vaikeuttaa perhe- ja työelämän
yhteensovittamista merkittävästi. Pahimmillaan
nykyisessä vanhemmuuden tukijärjestelmässä oletkin
vain joko sataprosenttisesti töissä tai sataprosenttisesti
kotona.
Siksi naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi hallitus
päätti osana rakennepakettiaan tarkastella kriittisesti
koko lapsi- ja perhetukipolitiikan kokonaisuutta. Sen tarkoitus
on luoda joustava ja kannustava paketti erilaisista lapsiperheiden
tuista nykypäivän maailman tarpeisiin. Siinä opposition
välikysymykseen johtaneet ehdotukset kotihoidon tuen uudistamisesta
ovat vain osa vielä valtaosin suunnitteilla olevaa kokonaisuutta.
Muina jo julkisuutta saaneina toimina on mainittu ensi vuoden alusta
voimaan astuva joustava hoitoraha sekä muutokset subjektiivisessa
päivähoito-oikeudessa. Peruspalveluministeri Huovisen
johtaman työn pitäisi valmistua marraskuun loppuun
mennessä. Tuolloin myös monet kansalaisia askarruttaneet
kysymykset uudistusten yksityiskohdista ovat selvillä.
Arvoisa puhemies! Edellä mainittuun valmistelun keskeneräisyyteen
liittyen opposition valitsema välikysymyksen ajankohta
herättää monia kysymyksiä. Kotihoidon
tukeen tehtävät muutokset ovat luonnollisesti
tärkeitä, mutta miksi oppositio ei malttanut odottaa
koko lapsiperheiden tukipaketin valmistumista? Vai onko niin, että muilta
osin hallituksen uudistussuunnitelmat ovat myös opposition
hyväksyttävissä?
Toisaalta opposition valitseman etenemistavan edutkin ovat selkeät.
Kun katse käännetään vain kotihoidon
tukeen, omaa kokonaisvaihtoehtoa siitä, miten naisten työmarkkina-asemaa
tulisi parantaa ja työuria pidentää,
ei tarvitse esittää. Äänestäjien
kuluttajansuojan kannalta valittu linja sen sijaan on kurja, kun
mahdollisuutta hallituksen ja opposition ratkaisumallien vertailuun
ei nyt tarjota.
Arvoisa puhemies! Loppuun vielä pari huomiota.
Ensiksikin oppositio on väittänyt kaavaillun muutoksen
leikkaavan kotihoidon tuen kestoa ja sen arvoa. Tämä väite
ei pidä paikkaansa. Lisäksi muutos useammassa
perheessä olisi lähinnä kosmeettinen.
Noin puolet kotihoidon tukea nostavista nostaa sitä korkeintaan
vuoden ajan, joten suureen osaan muutos ei vaikuttaisi. Kertooko
tämä siitä, että rakenne on
todella joustavin ja paras mahdollinen, kuten oppositio väittää?
Toiseksi oppositio väittää välikysymyksessään
hallituksen haluavan rajoittaa vanhempien valinnanvaraa uudistamalla
kotihoidon tukea. Tämäkään ei
pidä paikkaansa. Hallitus haluaa osana laajempaa lapsi-
ja perhe-etuuksien uudistuskokonaisuutta lisätä vanhempien
ja perheiden valinnanvaraa ja helpottaa perheen ja työelämän yhdistämistä.
Tässä valinnanvarassa kotihoidon tuen nostaminen
säilyy tulevaisuudessakin aitona vaihtoehtona.
Viimein väite siitä, että hallitus
on ratkaisussaan unohtanut lapsen edun, ei sekään
pidä paikkaansa. Lasten asema uudistuksessa on se tärkein.
Siksi hoitomahdollisuuksista on tarkoitus tehdä kattava
ja joustava kokonaisuus siten, että lapsen kotonaolo on
mahdollista, jos vanhemmat niin päättävät.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Hallitus yrittää naamioida
kotihoidon tuen uudistusta tasa-arvokysymykseksi jakamalla tuen
isän ja äidin kesken, mutta tosiasiassa kyseessä on
puhdas leikkaus eikä asialla ole mitään
tekemistä tasa-arvon kanssa. Isät voivat tälläkin
hetkellä ihan vapaasti jäädä kotiin
hoitamaan lapsiaan, jos niin haluavat. Tämä on
perheiden itsemääräämisoikeuteen
puuttumista. Ei kukaan meistä voi tietää perheitä itseään
paremmin, miten heidän tulee arkensa järjestää.
Arvoisa puhemies! Lapsi on siunaus jokaiselle vanhemmalle, ja
se on sekä perheen, lapsen itsensä ja kuntienkin
etu, että varsinkin pikkulapsia hoidetaan kotona mahdollisimman
pitkään. Onhan se myös edullisempaa,
sillä alle kolmivuotiaiden hoito päivähoidossa
maksaa jopa yli 1 000 euroa kuukaudessa. Totta on myös
se, että kotihoidon tuen leikkaus tulee kohdistumaan etenkin
pienituloisiin perheisiin, sillä tutkimuksien mukaan kaikista
eniten tienaavat ja korkeimmin koulutetut harvoin jäävät
kotihoidon tuelle.
Arvoisa puhemies! Perhepolitiikasta keskusteltaessa tulee myös
ottaa huomioon syntyvyys. Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys aleni
edelleen, jo toisena vuonna peräkkäin. Vuoden
2012 syntyvyyden mukaan nainen synnyttää keskimäärin
1,8 lasta ensisynnyttäjien keski-iän noustessa
28,5 vuoden ikään vuonna 2012. Syntyvyys on itse
asiassa ollut jo vuodesta 1969 alkaen alle väestön
uusiutumistason, joka on noin 2,1 lasta naista kohden. Kyllä tässä nyt
kannattaisi hallituksenkin alkaa harjoittamaan sellaista politiikkaa,
jolla saadaan syntyvyys kasvuun.
Perhepolitiikan tulisi olla kestävää ja
pitkäjänteistä, sellaista, joka loisi
perheen perustajille luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen, eikä tällaista
kylmää hyvinvointietuisuuksista nipistämistä. Kaiken
tämän lisäksi täytyy vielä sanoa,
että kotihoidon tuen uudistuksesta saadut säästöt
ovat vain roposia kestävyysvajeeseemme nähden
ja valtiovarainministeriön omienkin tutkimusten mukaan
tästä saadut säästöt
jäävät todennäköisesti
arvioitua pienemmiksi.
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien kesken
herättää monia kysymyksiä. Mitä tämä tarkoittaa
esimerkiksi yrittäjäperheille ja yksinhuoltajille?
Mitä kunnille tapahtuu, jos päivähoitoon
yhtäkkiä pamahtaa jopa 24 000 uutta hoidettavaa,
joista noin 15 000 on vaativia eli alle kolmivuotiaita?
Nimittäin Kelan tilastojen mukaan vuoden 2012 lopussa 50,5
prosenttia niistä lapsista, joiden ikä on alle
kaksi vuotta, oli kotihoidon tuen piirissä. Lisäkustannuksien
arvo kunnille on noin 250—300 miljoonaa euroa, mikäli
nämä lapset siirtyisivät päivähoitoon.
Mistä kunnat nämä rahat saavat? Tämä tarkoittaisi
myös sitä, että kunnat joutuisivat palkkaamaan
päiväkoteihin noin 5 000 uutta työntekijää.
Arvoisa puhemies! Sokerina pohjalla on uhkakuva siitä,
että hallitus saattaa todennäköisesti myös
rajoittaa vanhempien oikeutta hoitovapaaseen.
Lopuksi kannatan edustaja Vehviläisen tekemää epäluottamuslausetta.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymys on mitä tärkein, kun
me puolustamme perheille elintärkeää valinnanvapautta,
vapautta päättää siitä,
miten perheen lastenhoitovelvoitteet järjestetään.
Perhehän on paras asiantuntija päättämään,
miten omat lapset hoidetaan. Siksi tuntuukin varsin erikoiselta,
että hallitus yrittää väen väkisin
mennä perheiden väliin ja käyttää sitä valtaa,
joka suvereenisti kuuluu perheille.
Meillä Suomessahan on erinomaiset lasten päivähoitomahdollisuudet:
perhepäivähoito, päiväkotihoito
ja kotihoidon tuki. Kaikki nämä kolme eri vaihtoehtoa
ovat hyviä, enkä hyväksy lainkaan niiden
asettamista vastakkain, koska kaikkia niitä tarvitaan eri
elämän tilanteissa, ja perhe on paras asiantuntija
päättämään, mikä kulloinkin
perheelle parhaiten sopii.
Miksi me nyt sitten olemme tällaisessa tilanteessa?
Muistan, että pääministeri Katainen vieraili
Ruotsissa, oliko viime kevättalvella. Sieltä tuotiin
tuliaisina se, että pitää työn
tarjontaa merkittävästi lisätä,
ja samaa laulua on laulanut Vattin johtaja Juhana Vartiainen, aivan
samaa oppia, työn tarjontaa pitää lisätä,
ja nyt löydettiin sitten keinoksi naiset, jotka pitää patistaa
työelämään. Pääministeri
Katainen ja kokoomus ovat siis tämän kotihoidon
tuen leikkauksen taustalla. Se ihmetyttääkin sen
takia, että kokoomuksen omissa puolueohjelmissa kaikessa
korostetaan valinnanvapautta ja nyt sitä valinnanvapautta
ollaan sitten viemässä.
Tätä kotihoidon tuen jakamispakkoa perustellaan
hallituksen toimesta niin, että se on tasa-arvon edistämistä.
Työelämän tasa-arvolla tätä on mahdoton
perustella siitä syystä, että naisten euro
on edelleen se 80 senttiä. Samapalkkaisuutta me emme ole
saavuttaneet, eikä sitä ole juurikaan edistetty,
vaikka kokoomuksella ja sosialidemokraateilla on kaikki valta tässä nykyisessä hallituksessa.
Teillä on valta Hakaniemessä, teillä on
valta Etelärannassa ja niin edelleen, samoin kuin työmarkkinajärjestöissäkin.
Eli kaikki mahdollisuudet, avaimet, on teillä käytössä parantaa työelämän
tasa-arvoa ja edistää samapalkkaisuutta, mutta
missä ovat nämä teot?
Tasa-arvoa työelämässä voidaankin
parhaiten edistää perhevapaakustannusten tasaamisella. Muistan
hyvin pääministeri Vanhasen ensimmäisen
hallituksen, jonka toimesta perhevapaakustannuksia tasattiin. Sitä valmisteltiin
työryhmässä, jossa itsekin olin mukana
tasa-arvoasiainneuvottelukunnan silloisena puheenjohtajana. Meillä on
tällä hetkellä noin 60 prosenttia perhekustannuksista
tasattuna ja 40 prosenttia pitäisi vielä tasata.
Eli 40 prosentin urakka on jäljellä. Nyt minun
kysymykseni kuuluukin ministeri Huoviselle, kiitos siitä,
että ministeri on täällä paikalla: missä viipyy
nyt sitten perhevapaakustannusten tasaamisen jatko, koska se on
tavattoman tärkeä naisten työmarkkina-aseman
näkökulmasta?
Kun pääministeri Katainen siellä Ruotsissa vieraillessaan
tähän työn tarjonnan lisäämiseen ihastui,
niin olisi ollut huomattavasti parempi meidän naisten näkökulmasta,
että sieltä olisi tuotu tuliaisiksi se Ruotsin
malli perhevapaakustannusten tasaamiseksi. Siellä tasataan
verovaroin, ja naisia ja miehiä ei aseteta eriarvoiseen asemaan
tämän tasausjärjestelmän ansiosta.
Eli Ruotsin malli tässä on erinomainen, ja toivonkin,
että ennen kuin tämäntyyppisiä ratkaisuja edes
mietitään hallituksen sisällä,
olisi tämä perhevapaakustannusjärjestelmän
tasaus toteutettavien listalla.
Arvoisa puhemies! Suomessa on yli 300 000 ihmistä tänä päivänä työttömänä,
suurtyöttömyys, ja noin 100 000 tietääkseni
on erilaisten aktivointitoimenpiteiden piirissä, ja lisää työttömiä tulee
koko ajan. Kataisen hallitus on yli kaksi vuotta nyt seurannut sivusta,
puhunut kyllä paljon työstä, mutta ei
ole tehty toimia, joilla meillä lisättäisiin
työtä, yrittäjyyttä, yrittämisen edellytyksiä.
Sinipunahallitus pakottaa nyt sitten töihin kotihoidon
tuella lapsiaan hoitavat vanhemmat, joista noin 30 prosenttia, jopa
vähän yli, on vanhempia, joilla ei ole työpaikkaa,
mihin mennä. Eli tästä syntyy tilanne,
arvoisa ministeri, johon toivon, kun asiaa valmistelette, teidän puuttuvan.
On täysin kohtuutonta, että jos kerran ei ole
sitä työnantajaa sillä äidillä,
joka kotona hoitaa lasta, niin hän joutuu sitten siirtymään työttömyyskortistoon
ja lapsi kunnalliseen päivähoitoon, jos isä ei
voi tätä tilannetta hyödyntää,
mitä todennäköisemmin läheskään
aina ei voi.
Eli kova kokoomuslainen leikkauslinja jatkuu, ja toivonkin,
että sosialidemokraatit pidätte puolenne.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Opposition välikysymyksessä on
monia varsin mielenkiintoisia piirteitä. Ensinnäkin hallituksen
esittämä kotihoidon tuen uudistus on vastoin todellisuutta
haluttu leimata yhdeksi keinoksi kuristaa perheiden asemaa. Toiseksi
välikysymys tuntuu alistuvan suoraan nykytyömarkkinoilla
vallitsevan palkkaepätasa-arvon edessä ja hyväksyvän
sen myös kaikkien perhetukien lähtökohdaksi
ja vallitsevaksi olotilaksi.
Tosiasiassa hallituksen esitys uudistaa kotihoidon tukea, ei
leikkaa sitä euroissa eikä kestossa. Uudistuksessa
on aivan oikein kysymys työelämän tasa-arvon
ja työelämään osallistumisen edistämisestä sen
sijaan, että olisimme osaltamme sementoimassa kotien ikiaikaisia
roolijakoja. Hallitus haluaa antaa myös isille mahdollisuuden
osallistua tasa-arvoiseen vastuunkantamiseen lapsistaan.
Hallitus haluaa myös, että perheillä on
edelleen mahdollisuus yhtä pitkään kotihoidon
yhteiskestoon kuin ennenkin. Me tiedämme, kun luemme tutkimuksia,
ja ne osoittavat, että naisten työmarkkina-asema
kärsii ennen kaikkea pitkistä poissaolojaksoista
työelämästä, ja tähän
toivomme muutosta. Naisten uralla edistymismahdollisuudet ja palkkakehitysnäkymät
kohentuvat selvästi, kun naiset kiinnittyvät entistä vahvemmin
työelämään. Vastaavasti on koko
yhteiskunnan etu, että isät osallistuvat entistä enemmän lastensa
arkeen. Naisia ei myöskään saa syyllistää töihin
menosta, ja tämän syyllisyystaakan purkamisessa
uudistuksella on merkittävä rooli.
Arvoisa puhemies! Täällä keskustan
Pekkarinen käytti termiä "laitospaikat" ja perussuomalaisten
Mäntylä "järjestelmä", kun he
puhuivat varhaiskasvatuksesta meidän päiväkodeissamme.
Nämä kommentit kuvastavat valitettavan hyvin sitä arvomaailmaa,
mitä näiden edustajien ajatuksissa on. Mielestäni
meidän on annettava päiväkotiammattilaisille
se arvostus, joka heille ilman muuta kuuluu. Äidin syli
ei ole ainoa turvallinen paikka, vaan kehittyneessä yhteiskunnassa
vastuullinen hoitaja voi löytyä myös
sieltä päiväkodista tai jopa isän
sylistä.
Vielä erityisesti haluan korostaa sitä, että tässä kotihoidon
tukiuudistuksessa ei ole kyse ainoastaan kotihoidon tuen jakamisesta
vanhempien kesken vaan laajemminkin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen
edistämisestä. Uudistuksen tavoitteena on luoda
Suomeen entistä tasa-arvoisempaa kulttuuria, jossa äidin
ei tarvitse aina olla se, joka jättää omat
urahaaveensa jäähylle lasten syntyessä.
Kyllä te, keskustan kansanedustajat, myös hyvin
tiedätte sen, että muutos ei tapahdu hetkessä.
Pitkällä tähtäimellä,
kun naisten poissaolot työstä vähentyvät,
me voinemme odottaa sekä korjausta naisten palkkatasoon
ja urakehitykseen että helpotusta etenkin nuorten naisten
työnsaantiin. Nyt käsittelyssä oleva
kotihoidon tuen uudistus on luonnollisesti vain eräs yksityiskohta
hallituksen suuressa rakennepaketissa. Se ei ratkaise kaikkia ongelmia,
mutta se on kuitenkin tärkeä askel kohti entistä oikeudenmukaisempaa työ-
ja perhe-elämää.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Minä omassa puheessani kiinnitän
huomion muutamaan ministerin antamaan lauseeseen ministerin puheessa
ja muutamiin seikkoihin sitten itse tässä asiassa.
Kun tässä ministerin puheessa tuli lause,
että "joustava perheen ja työn yhteensovittaminen" on
yksi motiivi, niin tätä on kyllä hirveän
vaikeaa tässä nähdä. Hän
sanoi myöskin, että säästöt
ja leikkaukset ovat kohtuuttomia lapsiperheille. Tähän
lauseeseen voi kyllä hyvinkin yhtyä. Lisäksi perusteena
oli, että työurien katkoksia vähennetään
kotihoidon leikkauksella. Periaatteessa onnistuessaan ne tuplataan,
mutta käytännössä kuitenkaan
mitään muutoksia ei tule tapahtumaan, ainoastaan
kotihoidon tuki leikkautuu puolella.
Pääministeri sanoi, että yrittäjäperheissä toinen
vanhempi tekee yrittäjänä pitkää päivää,
työtään, sitten lapsi viedään
päivähoitoon — ei se sen kummallisempaa
ole. Näinkin voi, luonnollisesti, ajatella. Kun edustaja
Toivakka otti täällä salissa esille sen,
että tämmöiset keski-ikäiset, reilusti
keski-ikäiset, herrasmiehet vastustavat voimakkaasti tätä uudistusta,
ja katsoin, että itse hiukan lukeudun tähän
porukkaan, niin ottaisin esimerkin myös sitten tämmöisestä yrittäjäperheestä:
Minä itse 32 vuotta olen ollut yrittäjänä ja toiminut
yrittäjäjärjestöissä ja
sitä kautta törmännyt tämmöiseen
nuoreen yrittäjäperheeseen, jossa tämän
perheen äidillä on menestyvä yritys.
He ovat järjestäneet sen niin, että isä hoitaa
lapsia kotona, ja he ovat huolissaan nyt siitä tilanteesta, että kotihoidon
tukea maksetaan isälle vain se puolitoista vuotta.
Sen lisäksi minä haluaisin itse asiassa puhua myöskin
rintaruokinnasta, vaikken olekaan sen alan spesialisti, mutta isä olen
ja kolme poikaa minulla on. Tämähän käytännössä tarkoittaa
sitä, että tämä on rajattu niin,
että äiti on ensimmäisen puolitoista
vuotta kotona hoitamassa lapsia, minkä jälkeen
sitten toivotaan, että isä tulisi hoitamaan sen
toisen puolen. Muutoinhan rintaruokinta ei ole mahdollista ollenkaan.
Ja mitä sitten, jos rintaruokinta jatkuu kaksi vuotta?
Onko niin, että äiti on sitten sen kuusi kuukautta
ilman kotihoidon tukea rintaruokkimassa lasta?
Tällaisia pieniä kysymyksiä on, mutta
sitten vähän isompi asia on se, että pääministeri
sanoi nyt tässä debatissa vastauksena, että tämä ei
ole säästöhanke. Täällä salissa
17.9. edustaja Sasi, siis pääministerin puoluekaveri,
sanoi: "Nyt kun hallitus yrittää tehdä joitakin
säästöjä, niin mitä oppositio
tekee? Arvostelee niitä säästöjä ja
tekee jopa välikysymyksen, ja minusta se osoittaa, että oppositio
ei ole ollenkaan kärryillä siitä, missä taloudellisessa
tilanteessa Suomi tänä päivänä on."
Näin sanoi Sasi, ja tästä voidaan vetää se johtopäätös,
että jompikumpi näistä herroista, pääministeri
Katainen tai edustaja Sasi, puhuu totta, mutta vain toinen.
Arvoisa puhemies! Tämä juttu on varmastikin hallituspuolueille
poliittinen kannatuskatastrofi. Tämä on mennyt
kyllä nyt niin pitkälle, että tästä on
varmaan vaikea hallituksen peräytyä. Tämä homma
on mennyt reisille. Mutta minä ehdotan hallitukselle sellaista
hyvää tapaa vetäytyä tästä: pidätte
tiukasti linjastanne kiinni, mutta siirrätte tämän
koko projektin toteuttamisen seuraavalle vaalikaudelle ja mieluummin
sinne vaalikauden puoleenväliin, niin että sitten
jää seuraavallekin hallitukselle mahdollisuus
harkita, kannattaako tämä asia viedä loppuun
asti.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän
keskustelu on ollut varsin mielenkiintoinen, ja toivoisi, että kaikki
ne isät, jotka tällä hetkellä hoitavat
lapsiansa perheissänsä, olisivat pystyneet seuraamaan
tätä keskustelua ja lisäksi ne äidit,
joita nyt ilmiselvästi yritetään saada
työelämään tällä tehtävällä kotihoidon
tuen leikkausratkaisulla, olisivat kuunnelleet ja pääsisivät
näin ollen kärryille siitä, mitä eri
puolueet täällä eduskunnassa näistä perheiden
hoitoasioista miettivät ja mitä ovat niistä mieltä.
Minusta aivan liian vähälle keskustelulle
on jäänyt tänä päivänä se,
että lapsen edun ja kaikkien päätösten
vaikutuksen lapseen pitäisi olla keskiössä.
Pitäisi miettiä sitä, mikä on
se fokus, mitä milläkin asialla tavoittelemme,
ja ennen kaikkea, kun lapsi on niin vähän aikaa
pieni, miten parhaat mahdolliset fasiliteetit hänelle järjestämme
koko perheen kannalta niin, että perhe voisi tasapainoisesti
elää ja tehdä töitänsä ja
järjestää hoitopaikkansa. Tilannekohtaisuus
jokaisessa perheessä on siksi erinomaisen tärkeä.
Jokainen perhe tekee ratkaisunsa sillä perusteella, mikä kullakin
hetkellä tälle perheelle on parasta. Haluan vielä kerran
korostaa sitä, että kun me yhteiskunnassa kaikki
hyväksymme sen periaatteen, että vanhemmilla on
ensisijainen vastuu lapsistaan, niin kyllä he ihmettelevät
tätä ratkaisua, että nyt heiltä otetaan
tämä vastuu ja tämä velvollisuus,
tämä itsemääräämisoikeus
pois maan hallituksen taholta ja ryhdytään preparoimaan
perheen ratkaisuja hallituksen voimin ja toimin. Se näyttää hyvin
erikoiselta nimenomaan tästä perspektiivistä katsottuna.
Arvoisa puhemies! Kouluikäisten lasten äitien
työssäkäyntiaste, mihin täällä on
viitattu, on Suomessa Euroopan korkeimpia. Pitkiä hoitovapaita
käyttävät muita useammin ne äidit,
joilla ei ole työtä, johon palata, mikä on
ihan luonnollista. Hoitovapaan lyhentäminen tuskin tulee
merkittävästi tukemaan heidän työllistymistään.
Sen sijaan se vaikeuttaa jo valmiiksi huonossa taloudellisessa tilanteessa
olevien perheiden asemaa. Vakinaisessa työsuhteessa olevat äidit
palaavat muita nopeammin takaisin työelämään.
Kattavat ja joustavat sekä laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut,
jotka meillä nyt on Suomessa, takaavat parhaiten perheen
ja työn vaihtelun arjessa sekä myös antavat
perheille mahdollisuuden valita parhaan hoitomuodon omalle lapselleen.
Kotihoidon tuki on pienempi satsaus kuin päivähoito,
joka maksaa yli 1 000 euroa kuukaudessa alle kolmivuotiaiden
osalta, ja nimenomaan nyt puhutaan tämän kotihoidon
tuen keston ajasta, ei yleisesti varhaiskasvatuksesta, jonne minusta
kaikilla pitää olla mahdollisuus päästä. Mitä puoliksi
jakaminen maksaa? Mitä se maksaa perheille ja mitä kunnalle
ja mitä valtiolle? Näitä asioita on hyvä pohdiskella.
Niistä ei ole tullut meille laskelmia.
Mitä tulee tähän leikkaukseen, josta
täällä on keskusteltu, että onko
tämä leikkaus vai ei, niin selvä leikkaushan
se on perheissä, joissa ei kyetä käyttämään
tätä toista puolikasta kotihoidon tukea. Kukaan
ei voi tätä yhtälöä kiistää.
Se menee juuri näin.
Arvoisa puhemies! Äitejä ei tarvitse erityisesti
patistaa töihin, kuten hallitus näyttää uskovan, vaan
Suomessa äitien työhön osallistuminen
on jo nyt eurooppalaisittain hyvin korkealla tasolla. Myös
pohjoismaisissa vertailuissa suomalaisäidit pärjäävät.
Kokoaikatyössä olevien osuus on suomalaisäideillä lähes
15—20 prosenttiyksikköä korkeammalla
kuin muissa maissa. Hoitovapaa tilapäisesti laskee pienten
lasten äitien työssäkäyntiastetta,
mutta hoitovapaan jälkeen äidit jälleen
palaavat työmarkkinoille, kuten aiemmin jo tuossa mainitsin.
Tärkeintä olisi tällä hetkellä hallituksen
miettiä sitä — kun meillä on
paljon kotona hoitotyötä tekeviä ihmisiä,
sekä isiä että äitejä — että heidän
eläketurvansa saataisiin suhteessa tähän
rahaan, mitä he saavat palkkioksi tai palkaksi, ajan tasalle.
Eläkekertymä on tosi tärkeä asia
kaikkien ihmisten osalta, ja siihen tulisi pistää paukkuja
enemmän kuin tähän kotihoidon tuen leikkaukseen.
Pia Kauma /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan ajatella niin, että tässä keskustelussa
on kyse ennen kaikkea tasa-arvosta ja järjestelmän
päivityksestä tähän päivään.
Työ- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov
toi jokin aika sitten esiin, että mikäli kotihoidon
tuki olisi keksitty nyt, olisi itsestään selvää,
että luomme mallin, jossa molemmat vanhemmat, äiti
ja isä, ovat samalla viivalla. Kuitenkin tämän
päivän tosiasia on, että edelleen peräti
94 prosenttia lasten kotihoidon tuen käyttäjistä on
naisia. Yksi syy tähän on paitsi isän
yleensä parempi palkka, jolla perhe tulee paremmin toimeen,
myös ne asenteet, joita työpaikoilla on. Väitän,
että aika montaa isää katsotaan edelleen
varsinkin miehisillä aloilla vähän oudolla
tavalla työpaikalla, jos hän ilmoittaa jättävänsä hyvin
palkatun, nousujohteisen ja mielekkään työn
ja jää kotiin hoitamaan lapsia. Miehillä tulee
olla oikeus jäädä kotiin lapsen kanssa
ja naisilla oikeus osallistua työelämään
ilman liian pitkiä taukoja, ja ennen kaikkea lapsilla tulee
olla oikeus aikaan ja hoivaan myös isältään.
Arvoisa puhemies! Neljän lapsen äitinä tiedän,
että lastenhoito on kokopäiväistä työtä ja kotiäitien
panosta tulee todellakin arvostaa. Naiselle ja etenkin nuorelle äidille
tilanne on usein ristiriitainen. Jos olet kotona hoitamassa lapsia, sinulta
kysellään, milloin jo viimeinkin palaat töihin,
ja jos olet töissä, mikset ole kotona hoitamassa
pieniä lapsiasi. Nuorelle äidille, joka muutenkin
on vielä epävarma omassa äitiydessään,
tilanne on sellainen, että teet niin tai näin,
aina on valinta jonkun mielestä väärä.
Arvoisa puhemies! Täällä on jo useaan
kertaan tullut todettua, että naisen euro on edelleen 83
senttiä. Siihen on toki monta syytä, mutta yksi asia
on se, että pienten lasten äidit ovat kansainvälisesti
katsottuna pitkään kotona hoitamassa pieniä lapsia
silloinkin, kun kyseessä on hyvin koulutettu nainen. Kotiäitinä olemisesta
ei tule kuin pientä hoitovapaalta kertyvää eläkettä,
ja tämä jos mikä ylläpitää naisten
ja miesten välistä epätasa-arvoa myös
myöhemmillä vuosilla. Myös kauan kotona
olevien äitien osaaminen varsinaisessa ammatissaan menee
hukkaan, kun he eivät ole mukana työelämässä.
Tämä pätee tietysti erityisesti koulutettuihin äiteihin.
Heidän mutta erityisesti pieni- ja keskituloisiin töihin
palaavien äitien osalta myös uudelleenkoulutus työelämän
tarpeisiin on syytä miettiä kunnolla. Tänä päivänä pitkä poissaolo
työelämästä tarkoittaa usein
sitä, että taidot tarvitsevat päivitystä.
Joskus myös fyysinen kuntoutus on tarpeen. En ole kuullut,
onko tähän suunnitteilla joitakin erityistoimia,
jotta naiset todella pääsisivät takaisin
kiinni työelämään, mutta todella
toivon, että näin on.
Arvoisa puhemies! Joidenkin laskelmien mukaan tämä uudistus
tuo työmarkkinoille arviolta 6 000 uutta ihmistä,
pääasiassa naista, ja tällä uudistuksella
saadaan aikaan mahdollisesti joidenkin kymmenien miljoonien eurojen
säästöt koko maan tasolla. Todelliset
luvut toki jäävät nähtäväksi,
ja paikoitellen kustannukset saattavat toki lisääntyä.
Esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa on laskettu, että uudistuksen
seurauksena kaupungin kustannukset todellakin saattavat lisääntyä vajaan
10 tai jopa 20 miljoonan euron edestä. Jos esimerkiksi
5 000:sta kotona nyt olevasta lapsesta tulee päiväkoteihin
1 000 lisää kotihoidon tuen päivityksen
takia, joudumme rakentamaan arviolta kymmenen uutta 100 paikan päiväkotia
tulevina vuosina. Valtion tuleekin harkita asian aikataulu tarkkaan
ja miettiä, mitä muita muutoksia tulee tehdä samassa
yhteydessä.
Kotihoidon tuen uudistus sekä tässä yhteydessä tehtävä subjektiivisen
päivähoito-oikeuden rajaaminen niissä perheissä,
joissa molemmat vanhemmat ovat kotona, ovat tärkeitä asioita,
mutta kuitenkin vain yksittäisiä osia tästä kokonaisuudistuksesta,
jossa pitää vielä tehdä paljon
muutakin. Ruotsissahan on huomattavasti joustavampi malli kuin meillä,
ja siellä lapsiperheet saavat kotihoidon tukeen verrannollista
tukea vielä siinä vaiheessa, kun lapsi on alaluokilla
koulussa.
Puheeksi tulisi vakavasti ottaa myös vanhemmuuden kustannusten
kasautuminen pelkästään äidin
työnantajalle. On laskettu, että jos äiti
ansaitsee keskimäärin 2 800 euroa kuussa,
vauvasta aiheutuvat kustannukset ovat äidin työnantajalle
noin 10 000 euroa. Ruotsissahan nämä kustannukset
maksaa yhteiskunta eli veronmaksajat. Tässä kohtaa
täytyy todeta, että me Suomessa olevat naiset
olemme olleet turhan vaatimattomia. Vauvat eivät synny
yleensä pelkästään äideille,
vaan perheisiin.
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen päivitys tähän
päivään on hyvä esimerkki siitä,
että joskus päättäjien tulee
ravistella yhteiskuntaan pinttyneitä itsestäänselvyyksiä.
Toivon, että työn ja perheen yhteensovittamista
koskevat rakenneuudistukset eivät jää tähän,
vaan perheiden tilannetta katsotaan myös perinteistä ydinperhettä laajemmin.
Monessa perheessähän pohditaan esimerkiksi sitä,
miten voitaisiin pitää ikääntyvistä vanhemmista
paremmin huolta, kun he eivät enää pärjää yksin
kotonaan eikä heitä haluta laittaa laitoshoitoon.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kaumalle on ensin todettava,
että tosiaan Tilastokeskuksen laskelmien mukaan perhevapaat
lyhentävät naisten työuraa keskimäärin 1,2
vuodella, mutta silti naisten elinikäinen työura
on vuoden pitempi kuin miesten, kuten meidän välikysymyksen
esittäjä, edustaja Vehviläinen aikaisemmin
jo totesi. Mutta se on ihan totta, että nuorten naisten
on vaikea saada pysyvää työsuhdetta ja
se on todella rakenteellinen ongelma ja siinä tämä vanhemmuuden
kustannusten tasaus voisi omalta osaltaan auttaa.
Mutta, arvoisa herra puhemies, hallitus on nyt määräämässä kotihoidon
tuen jaettavaksi tasan isän ja äidin kesken. Meille
keskustassa tämä ei käy. Perheiden valinnanvapauden
säilyttäminen on kaikin tavoin järkevämpää perhe-
ja talouspolitiikkaa. Hallituksen edustajat ovat kovasti mainostaneet,
kuinka kotihoidon tuen korvamerkitseminen on tasa-arvoteko. Pääministeri
Katainen on kuitenkin itse todennut, ettei kotihoidon tuen muutos
olekaan pelkästään työelämän
tasa-arvokysymys vaan taloudellisin tehokkuusargumentein perusteltava
toimenpide. Äidit halutaan nopeammin työmarkkinoille,
eikä hallitus näytä panevan pahakseen,
vaikka isiltä oma puolikas kotihoidon tukea jäisikin
käyttämättä. Satojentuhansien
työttöminä ollessa se työn saaminenkaan
ei ole helppoa varsinkaan muutenkin määräaikaisuuksista
kärsiville, perheenperustamisiässä oleville
naisille.
Katainen on kuitenkin myös tunnustanut, että kuntien
päivähoitokustannusten odotetaan nousevan muutoksen
myötä. Tämän oppositio totesi heti
kättelyssä, kun tieto kotihoidon tuen muutoksista
kantautui korviimme. Kotihoidon korvamerkintä on leikkaus
valtion menoihin ja lisämenoerä kunnille. Toimenpide
ei sovi yhteen hallituksen lupauksen kanssa karsia kuntien tehtäviä ja
sitä myöden niiden kuluja.
Arvoisa puhemies! Moni asia kotihoidon tuen korvamerkitsemisessä odottaa
vastausta. Saako yksinhuoltajan lapsi vain puolet siitä kotihoidon tukiajasta
kuin yhdessä asuvan pariskunnan lapsi? Viedäänkö kotihoidon
tuki perheeltä, joka on palkannut alle 3-vuotiaalle hoitajan?
Hallituksen malli tuntuu soveltuvan kyllä perheisiin, joissa on
kaksi vanhempaa, jotka molemmat ovat vakituisessa työsuhteessa
ja joilla on samansuuruinen palkka. Mutta, hyvä hallitus,
tällaisia perheitä ei niin paljon kuitenkaan sitten
ole.
Suomi pelastuu työnteolla ja yrittäjyydellä, missä tekijöinä ovat
motivoituneet ihmiset, joilla on valinnanvapaus järjestää työn
ulkopuolinen elämä parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ei ole yksinkertaisesti järkevää yksilön
tai yhteiskunnan kannalta patistaa ketään kotihoidon
tuelta työttömyyskortistoon. Hallituksen toimille
puuttua kotihoidon tuen jakoon pakkotoimin ei löydy perusteita,
jotka olisivat selitettävissä sen paremmin kokonaistaloudellisin,
tasa-arvo- kuin perhepoliittisinkaan argumentein.
Arvoisa puhemies! Vanhemmuuden kustannusten epätasainen
jakautuminen rokottaa erityisesti naisyrittäjyyttä.
Tämä näkyy muun muassa siinä,
että sukupolvenvaihdoksien toteuttaminen perinteisillä naisaloilla
tökkii. Tästä on seurauksena kaikenlaisia
lieveilmiöitä, esimerkiksi liian usein ulkomaiset
suuryritykset syövät pienet toimijat markkinoilta
sellaisilta aloilta, kuten vaikkapa hoivakotiliiketoiminnassa. Tähänkin
liittyen hallituksella on ollut jo pitkään selvittelyn
alla ansioperusteisen perhevapaajärjestelmän kehittäminen.
Nyt kun hallitus kerran hakee niitä porkkanoita, joilla
se saisi isät hoitamaan lapsia kotiin, niin yksi hyvä insentiivi
voisi olla ansiosidonnaisen vanhempainvapaan pidentäminen. Olemme
siinä muihin länsimaihin verrattuna keskikastia.
Ansiosidonnainen vapaa ei meillä vielä ulotu edes
lapsen 1-vuotispäivään saakka. Muissa
Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta ansiosidonnainen jakso ulottuu
pidemmälle kuin Suomessa.
Myös sosiaali- ja terveysministeriön asettama vanhempainvapaatyöryhmä on
kartoittanut muun muassa mahdollisuuksia korvata perhevapaista työnantajille
aiheutuvia suoria kustannuksia aikaisempaa paremmin. Työryhmä esitteli muistiossaan
vaihtoehtoja työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmästä seuraavien
perhevapaiden suorien kustannusten korvaamiseksi työnantajille.
Mikä maksaa, hallitus? Miksei näitä oikeasti vanhemmuuden
kustannuksiin vaikuttavia asioita ajeta eteenpäin samalla
intensiteetillä kuin kotihoidon tuen leikkaamista, jonka
keskusta edellisellä kertaa esti?
Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa vanhemmuuden
tukemiseen myös sitä näkökulmaa, että vähimmäisäitiys-,
-isyys- ja -vanhempainrahojen sekä myös kuntoutus-
ja sairauspäivärahojen taso olisivat työmarkkinatuen
tasolla. Vanhasen toisen hallituksen kaudella toteutui vuonna 2009
yksi historiallisimmista tulonsiirroista, kun nämä päivärahat
nostettiin työmarkkinatuen tasolle. Se merkitsi noin 160
euron korotusta kuukaudessa pienituloisille lapsiperheille. Näitä rahoja
korotettiin jo Vanhasen ykköshallituksen aikana 94 eurolla
kuukaudessa. Vuodesta 2005 alkaen hoitovapaan ajalta on karttunut
myös eläkettä. Tätä aikaisemmin
hoitovapaata ei katsottu eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi.
Eläkkeen karttumisen peruste on kotihoidon tuella 694,84
euroa kuukaudessa vuoden 13 tasossa. Tästä ansiosta
karttuu eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa.
Nyt tilanne on Kataisen hallituksen toimesta jälleen
kerran se, että työmarkkinatuki on korkeammalla
tasolla kuin nämä edellä mainitut päivärahat.
Kysynkin: miten sopii yhteen hallitusohjelmankin kanssa se, että työtön
saa suurempaa korvausta kuin sairauden tai perheenlisäyksen
vuoksi työstä poissa oleva henkilö, tai
minkä signaalin se ylipäätään
antaa vanhemmuuden ja kotikasvatustyön arvosta?
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan tulee tukea ja kunnioittaa perheen
valintoja. Kotihoidon tuen jakaminen puolisoiden kesken kaventaa
perheiden itsemääräämisoikeutta.
Kaikille hallituksen tarjoilema järjestely ei käytännössä ole
mahdollinen. Tällaisessa asemassa ovat perheet, joissa
isä on esimerkiksi pienyrittäjä. Yrittäjän
kotiin jääminen tarkoittaisi sitä, että pitää laittaa
pillit pussiin ja lopettaa yrittäminen, vai luuleeko hallitus,
että kaikilla yrittäjillä on varaa palkata
tai opettaa henkilö tilalleen? Arkipäivän
todellisuus on kaukana kuvitellusta.
Isillä on nykyiselläänkin mahdollisuus
jäädä kotihoidon tuella kotiin, ja on
hyvä asia, jos perheellä on siihen taloudelliset
mahdollisuudet, mutta ilman rahaa eivät perheet tule toimeen,
ja kaikilla ei ole valinnanvaraa. Pakottamalla isien kotiin jääminen
ei tule merkittävästi lisääntymään,
ja näin puolet kotihoidon tuesta jää käyttämättä.
Päiväkoti lapsista alkaen, se on hallituksen sanoma.
On odotettavissa päivähoitopaikkojen kasvavan
runsaalla 20 000 hoidettavalla, ja joudutaan palkkaamaan
hoitajia tuhansia.
Toiseksi, äidit halutaan töihin, vaikka ei
ole osoittaa työpaikkaa, vai mistä hallitus taikoo 6 000
työpaikkaa paikkaamaan kestävyysvajetta? Hallitus
on perustellut leikkausta työn tarjonnan lisäämisellä.
Todellisuudessa Suomessa on 400 000 työtöntä ja
joka päivä tulee lisää. Lapset tulevat
sijaiskärsijöiksi, pompotellaan ja pallotellaan.
Paljon on kysytty, miten käy yksinhuoltajan kotihoidon
tuen, leskien, avopuolisoiden, eronneiden yhteishuoltajuusparien
ja niin edelleen.
Arvoisa puhemies! Jos Suomi olisi viisas, työelämän
joustoja tulisi kehittää niin, että perheillä olisi
mahdollisuus valita lasten hoitojärjestelyjen sekä ikääntyvien
sukulaistensa huolehtimisen osalta. Yhteisöllisyyden arvot
tuovat uusia toimintamalleja. Kotityön ja vapaaehtoisen omaishoidon
kautta laskettu kansantalouden arvonnousu olisi otettava bkt-tarkastelun
rinnalla yhteiskunnan pärjäämisen mittaristoihin.
Kaikki perheiden tekemä työ on työtä tulevaisuuteen
ja pois tulevista ongelmista. Kaikki vanhusten oma tukeminen vähentää yhteiskunnan
taakkaa.
Jos hallitus olisi viisas, se siirtyisi kokonaistarkasteluun,
jossa nyt sosiaali- ja terveyssektorin vastuulle siirrettyjen töiden
todelliseksi vaihtoehdoksi otettaisiin kotien omat mahdollisuudet hoitaa
vastaavia tehtäviä niin, että kotona
tehtyä lasten kasvatusta tai vanhusten hoitoa oikeasti
arvostettaisiin ja siitä maksettaisiin riittävä korvaus
ajatuksella, että esimerkiksi perheen äiti tai
isä työllistyy osa-aikaisesti tai kokoaikaisesti
kotona huolehtien perheestä. Jotta tämä olisi
mahdollista, tarvitaan palkkaus- ja sosiaalijärjestelmän uudistusta.
Samalla pystyttäisiin ratkomaan myös kestävyysvajetta,
ei tietysti kokonaan, osa-aikaisuuden ongelmia ja tekemään
kodin arvot valitsevat perheet tyytyväisemmiksi.
Arvoisa puhemies! Kaikille ei sovi yksi ja sama toimintamalli.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen suunnittelema pakko kiintiöittää pienten
lasten kotihoidon tuki puoliksi molemmille vanhemmille on puhtaasti
ideologinen valinta, joka tyylipuhtaasti noudattaa tämän
hallituksen tapaa tehdä politiikkaa. Keskittäminen, pakko
ja ylhäältäpäin sanelu ovat
tämän hallituksen keinoja uudistaa tätä maata.
Jokainen ymmärtää, että sillä linjalla
ei rakenneta mitään kestävää,
päinvastoin.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kuntakentän
raju myllerrys on jo viety pakolla eteenpäin vastoin asiasta
parhaiten itse tietävien kuntien ja alueitten omaa tahtoa.
Samalla tavalla hallitus katsoo nyt tietävänsä paremmin
kuin jokainen perhe itse, miten perheitten tulisi elämänsä järjestää.
Siihen tehtävään suomalaiset lapsiperheet eivät
kyllä ministereitä tarvitse. Keskusta luottaa siihen,
että jokainen perhe itse osaa valita parhaan hoitomuodon
pienille lapsille.
Kotihoidon tuen leikkaus ei tuo säästöjä,
se ei edistä tasa-arvoa eikä tuo helpotusta työmarkkinoille.
Näyttääkin siltä, että hallituksen
ainoa tavoite on saada pienten lasten äidit työmarkkinoille,
kuten se avoimesti on todennut. Hallitus ei siis lainkaan näytä arvostavan
kotona tehtävää työtä. Hallitukselle
voisi kai kertoa, että yhteiskunta rakentuu perheitten
ja lasten hyvinvoinnin varaan. Kotihoidon tuki on tuonut perheiden
innolla vastaanottaman ja käyttämän mahdollisuuden
joustoon työelämän ja perheen arjen yhteensovittamisessa.
Tämän hallitus haluaa nyt perheiltä viedä.
Valinnanvapaudesta ei saa tinkiä. Joillekin päivähoito
on toimiva ratkaisu, toiset taas haluavat valita kotihoidon. Toisissa
perheissä lapsia jää kotihoidon tuelle
hoitamaan isä, toisissa äiti, joskus myös
isovanhempi. Ja toistan edelleen sen, että eivät
suomalaiset perheet tarvitse näissä asioissa millään
tavalla ministereitten neuvoa. Käytännössä kaikenlaiset
suomalaiset perheet ovat käyttäneet kotihoidon
tukea, ja on myös huomattava, että kaikki perheet
eivät nosta tätä kotihoidon tukea kolmea
vuotta vaan käyttävät vaikka vain osittain,
esimerkiksi siirtämällä kesän
yli töihinpaluuta tai vastaavaa. Tämä leikkaus
veisi kotihoidon tuen parhaan osan, sen, mihin se on alun perin
luotu, eli joustavuuden.
Arvoisa puhemies! Keskustalle naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla
ja tasa-arvon edistäminen on itsestään
selvää. Tämä uudistus lähtee
kuitenkin väärästä päästä.
Laastarointi ei auta, kun moninkertaisesti isompaa ongelmaa ei ole
korjattu. Ideaalitilanteessa lasten vanhemmilla onkin tasa-arvoisesti
sama palkka, jolloin valinta kotiin jäävästä vanhemmasta
on luonnollisempi ja varmasti myös jakautuu tasaisemmin. Kun
tilanne nyt kuitenkin on se, että tällä hetkellä isät
tienaavat äitejä paremmin, on perheen talouden
kannalta selvää, että pienituloisempi
jää kotiin. Tämä virhe on korjattava
työmarkkinoilla eikä kotien valinnanvapaudesta
leikkaamalla.
Aivan ensisijaisen tärkeää on tasata
vanhemmuuden kustannukset työpaikoilla. Suomen Yrittäjien
laskelman mukaan yksi vauva maksaa työnantajalle 12 000
euroa. Tämän taakan kantaa siis yksin äidin
työnantaja. Työnantajan silmissä nuoren
naisen palkkaamisessa on siis aina vauvalaskun riski. Naisten osana
onkin aivan liian usein pätkätöihin ajautuminen
ja miesten etenemis- ja palkkakehityksen jälkeen
jääminen.
Suomen naisyrittäjät näyttävätkin
eräässä tiedotteessaan toteavan erittäin
osuvasti, että Yrittäjänaisten mielestä vauvat
eivät kuulu firman piikkiin, koska raskaus ei ole työperäinen
tapahtuma. Suomen Yrittäjänaisten varapuheenjohtaja
samassa tiedotteessaan toteaa sen, että jos eduskunta ei
tasaa vanhoihin jäänteisiin kuuluvia vanhemmuudenvapaakuluja,
Suomen kilpailukyky romahtaa. Hän argumentoi tätä kolmella tavalla,
joista ensimmäinen on se, että seuraavan 10 vuoden
aikana Suomessa jää eläkkeelle liki 700 000
henkeä. Toiseksi hän toteaa, että meillä syntyy
liian vähän vauvoja ja jo vuonna 2025 yhtä työssäkäyvää kohden
on peräti 73 ihmistä työelämän
ulkopuolella. Ja kolmanneksi, pk-yritysten merkitys kasvaa koko
ajan, ja ne työllistävät jo yli 60 prosenttia
työntekijöistä. Hän vielä jatkaa,
että näitten painavien perusteitten lisäksi kaikkien
päättäjien olisi vielä ymmärrettävä,
että puolet Suomen kansalaisista on naisia.
Eli siis vanhemmuuden kustannusten jakaminen on aivan äärimmäisen
tärkeää. Se olisi sitä todellista
rakenteellista työtä, mitä hallituksen tässä tilanteessa
pitää tehdä, ja toistan vielä tässäkin
sen, että minulle oli aika yllättävää,
että hallituksen virallisessa vastauksessa tähän
vanhemmuuden kustannusten jakamiseen ei paneuduttu millään
tavalla. (Puhemies koputtaa)
Aivan lopuksi, puhemies, totean vielä sen, että tässä hallituksen
suunnitelmassa on monia tärkeitä kysymyksiä vailla
vastauksia, muun muassa yksinhuoltajien osalta, millä tavalla
käy yrittäjävanhemmille ja niin edelleen,
mutta, arvoisa puhemies, ajan puitteissa totean loppuun sen, että en
millään muotoa voi hyväksyä tätä hallituksen suunnittelemaa
kotihoidon tuen leikkausta.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelemme nyt keskustan ja perussuomalaisten tekemää välikysymystä
kotihoidon
tukeen liittyvistä muutoksista. Muutoksilla on tarkoitus
jakaa kotihoidon tuki puoliksi isille ja äideille. On tärkeää,
että lapsiperheiden hyvinvoinnista käydään
monipuolista ja rakentavaa keskustelua.
Myös hallitus pitää erittäin
tärkeänä lapsiperheiden hyvinvoinnin
turvaamista. Kotihoidon tukeen kohdistuvilla muutoksilla on nimenomaan tarkoitus
lisätä lapsiperheiden hyvinvointia sekä lisätä tasa-arvoa
naisten ja miesten välisiin perhevelvollisuuksiin. Lapsiperheitä koskevassa päätöksenteossa
on tärkeää pyrkiä kauaskantoiseen
päätöksentekoon ja linjausten jatkuvuuteen.
Monet perheet suunnittelevat tulevaisuutta olemassa olevien palvelumuotojen
mukaan. Siksi on tärkeää, että nyt
tehtäviin kotihoidon tukeen liittyviin muutoksiin saadaan
yhteinen näkemys ja lapsiperhepalvelut kehittyvät.
Meille demareille on aina ollut tärkeää huolehtia
lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista. Olemme aina pyrkineet lisäämään
tasa-arvoa yhteiskunnassa sekä kehittämään
lapsiperhepalveluita. Näin tulee olemaan jatkossakin.
Arvoisa puhemies! Keskusta esittää välikysymyksessä,
että kotihoidon tuen muuttaminen erilliseksi kiintiöksi äidille
ja isälle on leikkaus kotihoidon tukeen. Näin
ei kuitenkaan ole. Kotihoidon tukeen tehtävillä muutoksilla
ei haeta leikkauksia tai säästöjä,
vaan se on askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Perhevapaiden aikaisempaa
tasaisempi jakautuminen isien ja äitien välillä vahvistaa
osaltaan naisten työmarkkina-asemaa sekä hoitovastuun
jakautumista molempien vanhempien kesken. Uudistus edistää sukupuolten
välisen tasa-arvon toteutumista niin työmarkkinoilla
kuin perhe-elämässä.
Nyt tehtävillä muutoksilla on tarkoitus edistää nimenomaan
naisten työllisyyttä. Pohjoismaisittain verrattuna
Suomessa on nuorten naisten työllisyysaste melko matala.
Kelan tilastojen mukaan vuonna 2012 kotihoidon tuen saajia oli 116 000
ja niistä yli 109 000 oli naisia.
Kotihoidon tukeen kohdistuvia muutoksia on tärkeää tarkastella
myös isien kannalta. Tällä hetkellä vain
5 prosenttia kotihoidon tukea saavista on miehiä. Isien
tasa-arvoisempi osallistuminen lasten hoitamiseen on erittäin
tärkeä asia paitsi miesten itsensä myös
lasten edun kannalta. Lisäksi kun otetaan huomioon perhevapaiden
nykyistä tasaisempi jakautuminen miesten ja naisten välillä,
voidaan olettaa, että myös erot nuorten naisten
ja miesten työmarkkina-asemassa tasoittuvat työnantajien
näkökulmasta.
Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on osa pienten lasten päivähoitojärjestelmää.
Mielestäni perheellä tulee jatkossakin säilyä vapaus
valita heidän elämäntilanteeseensa sopiva
hoitomuoto eri vaihtoehtojen väliltä. Myös
pienituloisilla äideillä ja isillä tulee
tulevaisuudessakin olla mahdollisuus jäädä kotiin
hoitamaan alle 3-vuotiaita lapsiaan. Siksi muutoksen jatkovalmistelussa
on otettava huomioon linjauksen vaikutukset erilaisten perhemuotojen
keskuudessa.
Myös lapsen kehittymisen näkökulmasta
on tärkeää, että lapsi voi kasvaa
kotona. Pienellä lapsella tulee olla oikeus hoivaan ja
turvaan sekä oikeus molempiin vanhempiinsa. Myös
tutkimukset tukevat tätä väitettä.
Pienen, herkässä kasvuiässä olevan
lapsen siirtyminen liian aikaisessa vaiheessa suureen hoitoryhmään
voi vaikuttaa moninaisesti lapsen kehitykseen. Siksi on tärkeää,
että myös isät kantavat vastuun perheen yhteisestä hoitovastuusta.
Eduskunnassa saatiin aikoinaan naisten enemmistöllä läpi
subjektiivinen päivähoito-oikeus. Tämä oli
hieno saavutus. Yhteiskunta ympärillämme kuitenkin
muuttuu ja kehittyy kaiken aikaa. Subjektiivista päivähoito-oikeutta
tulisi mielestäni tarkastella tarpeen tullen uudelleen nykytilanteen,
nykytutkimusten sekä alalla työskentelevien henkilöiden
mielipiteiden valossa.
Myös päivähoidon kehittämiseen
tulee kiinnittää huomiota. Päivähoidon
ryhmäkoot ovat usein liian suuria, eikä ammattitaitoista
henkilökuntaa ole riittävästi saatavilla.
Lasten normaalin kehityksen tukemiseksi olisikin tärkeää kiinnittää huomiota
erityisesti riittävän pieniin hoitoryhmiin, joissa
myös lasten erityistarpeet tulisi huomioitua, hoitajien
pysyvyyteen ja päivähoitopäivien pituuteen.
Varhaiskasvatuksella on suuri vaikutus lapsen hyvinvointiin, kasvuun,
kehitykseen ja oppimiseen.
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman yksi keskeisimmistä perhepolitiikan
tavoitteista on perheen ja työn yhteensovittaminen. Kuten
hallitusohjelmassakin todetaan, hallitus pyrkii edistämään
kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään.
Kotihoidon tuelta töihin haluavien äitien tai
isien siirtymistä työelämään
tuleekin helpottaa eri keinoin. Tämä on tärkeää,
jotta erityisesti naisten työllistymismahdollisuudet paranisivat
ja työelämässä vallitseva naisten
ja miesten välinen tasa-arvo lisääntyisi.
Tällä hetkellä pitkiltä kotihoidon
jaksoilta palaavista äideistä huomattava osa jää työttömäksi,
mikä on erittäin valitettavaa.
Myös päivähoitojärjestelmän
kehittäminen joustavammaksi tukee perheen ja työn
yhteensovittamista. Tämä parantaa erityisesti
yksinhuoltajien asemaa työmarkkinoilla. Päivähoitomaksujen
suhteuttaminen hoitoaikoihin taas parantaisi perheen mahdollisuuksia
käyttää osa-aika-, osapäivä-
tai vuorohoitoa ja tukisi näin vanhempien mahdollisuuksia
osa-aikaiseen työskentelyyn sekä turvaisi vanhemman
kosketuksen työelämään. (Puhemies
koputtaa)
Lopuksi haluan sanoa, että salissa käyty keskustelu
on ollut oikein antoisaa ja arvokasta, kiitos siitä. Esille
on tullut monia näkökulmia, ja toivonkin, että rakentava
keskustelu lapsiperheiden hyvinvoinnista jatkuu edelleenkin.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Yhteiskuntafilosofi Herbert Marcuse
kirjoitti kirjan "Yksiulotteinen ihminen" — jonka suomennoksen
muuten on tehnyt edustaja Jungnerin eno, Markku Lahtela — ja
erinomaisesti hän on kiteyttänyt erään
määritelmän: järjenvastaisuuden
järkiperäisyys. Jotenkin tuntuu, että tässä hallituksen
kaavailussa kotihoidon tuen jakamisesta on juuri tätä järjenvastaisuuden
järkiperäisyyttä. Mutta oikeastaan tämä on
jatkumoa sille, mitä valitettavasti tämän
hallituskauden aikana on hallitukselta totuttu jo odottamaan.
On syytä pohtia, mitä tämä uudistus
toteutuessaan tulisi merkitsemään nimenomaan kunnissa. Kyllästymiseen
asti olemme puhuneet siitä, miten tiukilla taloudellisesti
kunnat nyt tällä hetkellä ovat, ja tämä ratkaisu
entisestään syventäisi kuntien kurjistumista.
Kun nopeasti — se on täällä tunnustettu
hallituspuolueiden edustajienkin suulla — tulisi lisää pieniä lapsia
vaatimaan päivähoitopaikkaa, niin tämä johtaisi
monissa kunnissa kaoottiseen tilanteeseen. Niin kuin edellinen puhuja
jo viittasi, ryhmäkoot ovat jo nykyisellään
suuria. Ne suurenisivat edelleen. Kunnilla ei myöskään
ole tällä hetkellä varaa rakentaa uusia
tiloja eikä myöskään ilmeisesti
palkata pätevää henkilökuntaa.
Näin siis pienet lapset, pikkutaaperot, joutuisivat opettelemaan
sosiaalisia taitoja vaikeutuvissa olosuhteissa.
Arvoisa herra puhemies! Osaltaan tämä ratkaisu
toteutuessaan merkitsisi myös keskiluokan elämäntilanteen
heikentymistä entisestään. Keskiluokan
elämäntilanne on jo nykyisellään,
viime vuosina, heikentynyt, ja tämä olisi äärimmäisen
vaarallista kehitystä. Nimittäin yhteiskunnissa,
joissa keskiluokan asema on heikko, myös yhteiskunnallinen
vakaus järkkyy, ja tällaista ei luonnollisestikaan
kukaan vastuullinen ihminen ja kansanedustaja, päättäjä,
toivo.
Yhtä lailla puhutaan kestävyysvajeen paikkauksesta
ja näistä rakenteellisista uudistuksista. Rakennepaketissa
hallitus sanoi, että kuntien velvoitteet otetaan tarkkailun
alle ja niitä vähennetään, mutta
tätähän kautta kunnille tulisi uusia velvoitteita
järjestää yhä useammalle päivähoitopaikka
joko perhepäivähoidossa tai päiväkodissa.
Nämä ovat hienoja järjestelmiä,
suomalaisten tulee niistä olla ylpeitä, mutta
on oltava valinnanmahdollisuutta, ja myös pienille lapsille
usein koti on se paras paikka varttua.
Arvoisa puhemies! Ei ole voinut olla myöskään
havaitsematta ylimielisyyttä tämän asian käsittelyn
yhteydessä hallituksen toimesta. Viisautta olisi nyt kaikessa
hiljaisuudessa hallituksen luopua näistä aikeista.
Sikäli tämä välikysymyskeskustelu
on hyvä, ja niin kuin edellinen puhujakin jo viittasi,
olisi äärimmäisen tärkeää, että meidän
yhteiskunnassa käytäisiin keskustelua perheiden
jaksamisesta, hyvinvoinnista — siitä, miten perheet
selviävät — sillä monella tapaa
perheet on ajettu ahtaalle ja niistä pyritään
ottamaan irti kaikki mahdollinen.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä esitetään
yksi tärkeä huomio, josta voi olla vain yhtä mieltä opposition
kanssa. Nimittäin Suomi nousee vain työllä ja
yrittäjyydellä. Juuri näin. Kun me haluamme, että Suomi
nousee ja työllisyysaste Suomessa kasvaa, meidän
pitää huolehtia siitä, että meillä on
työpaikkoja ja hyvät edellytykset yrittäjyydelle.
Mutta meidän pitää myös huolehtia
siitä, että on osaavaa työvoimaa tarjolla.
Meidän tulee huolehtia myös ihmisten ja perheiden
hyvinvoinnista. Kyse on siis kokonaisuudesta, joka mahdollistaa
suomalaisen hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa.
Tästä syystä on myös ehdottoman
tärkeää tukea perhettä ja vanhemmuutta.
Kaikki tutkimukset osoittavat, että ensimmäiset
vuodet ovat todella merkittäviä lapsen kasvun
kannalta. Siksi on tärkeää, että meillä on
vanhemmuutta ja vanhempien kasvatusvastuuta aidosti tukevia palveluja
ja toimintoja. Tässä varhaiskasvatuksella ja perheneuvolapalveluilla
on olennainen ja tärkeä rooli. Vanhemmuuden tukemiseen
tähtää myös hallituksen linjaus
kotihoidon tuen kohdentamisesta puoliksi molemmille vanhemmille.
Kyse ei ole vastakkainasettelusta, vaan siitä, että hallitus kehittää nykyistä joustavampia
ja kokonaan uusia toimintamalleja. Tarkoituksena on aidosti tukea
molemmille vanhemmille kuuluvaa oikeutta ja vastuuta vanhemmuudesta.
Arvoisa puhemies! Kuten demareiden ryhmäpuheessa todettiin,
jos me nyt olisimme luomassa kotihoidon tukea, niin me varmasti
pitäisimme lähtökohtana sitä,
että tuki jaetaan tasan isien ja äitien kesken.
Tällä hetkellä kotihoidon tuen käyttäjistä noin
95 prosenttia on naisia. Kuitenkin eri tutkimusten perusteella miehet
haluaisivat viettää nykyistä enemmän
aikaa perheensä kanssa. Nykyisen kotihoidon tuen puolustajat
perustelevat kantaansa muun muassa perheiden valinnanvapaudella,
mutta jos kotihoidon tuki perustuu aitoon valinnanvapauteen, miten
se voi jäädä näin vääristyneeseen
tilanteeseen? Onko vain 5 prosenttia miehistä halukkaita
hoitamaan lapsiaan, vai onko kuitenkin niin, että kotihoidon tuen
valinta-asetelma on se, meneekö äiti töihin vai
jääkö hän kotiin? Tilastot kertovat,
että kotihoidon tuella ollaan sitä pidempään,
mitä heikompi koulutus äidillä on. Samoin
jos hänellä ei ole työpaikkaa, johon
palata, kotihoidon tuen jatkaminen on houkuttelevampaa. Tosiasia
on, että jokainen vuosi poissa työstä tekee
töihin palaamisen entistä vaikeammaksi. Voimme
aidosti kysyä, onko tämä todellista valinnanvapautta.
Arvoisa puhemies! Kannan erityistä huolta naisista,
jotka ovat vailla perustutkintoa ja joilla ei tästä syystä ole
työpaikkaa. Juuri heidän voi olla erityisen vaikea
päästä kiinni työelämään, kun
lapset siirtyvät varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piiriin.
Näissä tilanteissa monet naiset kokevat, ettei
heillä ole taloudellista mahdollisuutta mennä koulutukseen
perheen perustamisen jälkeen. Näin heillä on
entistä suurempi riski jäädä työttömäksi,
ja kotihoidon tuki on tuolloin hyvä vaihtoehto.
Olen pohtinut osaltani, kannustaisiko esimerkiksi maksuton varhaiskasvatus äitejä
hakeutumaan
tutkintoon johtavaan koulutukseen, joka toisi heille huomattavasti
paremmat edellytykset jatkossa työllistyä. Tämä toisi
lisää vaihtoehtoja niin äidille kuin
perheellekin kotihoidon rinnalle. Ensi vuoden alusta tulee voimaan
myös hieno sosiaalinen innovaatio, joustava hoitoraha.
Se mahdollistaa nykyistä paremmin osa-aikatyön tekemisen
ja lisää työn kannustavuutta.
Arvoisa puhemies! Meidän työelämässämme on
kuitenkin yksi suuri ongelma. Se ei arvosta riittävästi
lapsiperheiden olemassaoloa. Lapsiperheet nähdään
uhkana, taloudellisena riskinä muun muassa hoitovapaiden
takia. Usein naiset kantavat vastuun myös hoitovapaista,
mikä osaltaan lisää kielteistä asennetta
nuoriin naisiin. Me tarvitsemme työelämään
asennemuutosta. Jotta työn ja perhe-elämän
yhteensovittaminen olisi aidosti mahdollista, jokaisella työpaikalla
pitäisi aidosti pysähtyä tämän
asian ääreen: kysyttäisiin, tuetaanko
meidän työpaikallamme perhe-elämää helpottavia
työkäytäntöjä ja työaikoja, onko
henkilöstöllä työn ja perheen
yhteensovittamisesta johtuvia jaksamisongelmia, onko suhtautuminen
miesten ja naisten vanhemmuuteen tasapuolista. Pitäisi
vastata kysymyksiin rehellisesti ja etsiä keinoja tilanteen
parantamiseksi.
Maassamme on onneksi myös hyviä kokemuksia,
joissa perheiden näkökulma on otettu vahvasti
osaksi työyhteisöä. On osoitettu, että perheystävällinen
työkulttuuri parantaa työviihtyvyyttä ja
työhyvinvointia. On osoitettu, että myönteisellä asenteella
vaikutetaan työmotivaatioon, työtehokkuuteen ja
parempiin työtuloksiin. Siitä on tullut joihinkin
yrityksiin jopa rekrytointivaltti.
Arvoisa puhemies! On selvää, että kotihoidon tuen
jatkovalmistelun lähtökohtana pitää olla lapsen
edun toteutuminen. Myös yksinhuoltajat ja erilaiset perhemuodot
on otettava huomioon ja monia muitakin seikkoja on vielä selvitettävä. (Puhemies
koputtaa) Perhepolitiikassa riittää siten paljon
kehitettävää. Etuuksien puolella on tärkeää kehittää lapsilisäjärjestelmän
rakenteita, on uudistettava asumistukijärjestelmää tukemaan
lapsiperheitä, vanhempainvapaiden osalta rakennepoliittisessa
ohjelmassa luvataan selvittää vanhemmuuden kustannusten
tasaaminen. Myös tämä selvitystyö on
tärkeä askel kohti nykyistä tasaisempaa
vanhemmuuden jakamista.
Markus Lohi /kesk:
Arvoisa puhemies! Jos debattikeskustelua ja ministerin puheenvuoroa seurasi
joku äiti tai isä, joka parhaillaan hoitaa kotihoidon
tuella lapsia kotona, en ihmettele, vaikka käytettyjen
puheenvuorojen jälkeen hän miettisi, mikä on
arvoni yhteiskunnassa. Siksi haluan sanoa, että te äidit
ja tietenkin te isät, jotka hoidatte lapsia kotona, teette
arvokasta työtä ja te vanhemmat, jotka hoidatte
lapsia kotona, ette ole vanhempina yhtään huonompia
kuin ne vanhemmat, jotka vievät lapset päivähoitoon, mutta
myös niin, että te vanhemmat, jotka olette päättäneet
siirtyä työelämään
ja joiden lapset ovat päivähoidossa, ette ole
yhtään huonompia vanhempina kuin ne isät
ja äidit, jotka hoitavat lapsia kotona.
Vanhemmuuden arvoa ei mitata sillä, kuinka nopeasti
siirrytään työelämään.
Minusta on elämälle vierasta sellainen ajattelu,
että tasa-arvo toteutuu vain silloin, kun molemmat vanhemmat ovat
tunnilleen saman verran kotona ja hoitavat tunnilleen saman verran
samoja kodin tehtäviä. On kymmeniä erilaisia
tapoja järjestää lastenhoito ja kodin
tehtävät, ja oleellista on se, että vanhemmat
ovat vapaasti keskenään sopineet työnjaosta
ja ovat siihen tyytyväisiä. Ei siihen kaivata
hallituksen tai kenenkään meidän poliitikkojen
tarvetta mennä väliin näpelöimään.
Ehkä siksi hallituksen rakennepakettiin sisältyvä kotihoidon
tuen uudistus on aiheuttanut valtavasti palautetta meille kansanedustajille.
Ihmiset ovat olleet tyytyväisiä nykyiseen järjestelmään,
jossa perheillä on aito valinnanvapaus.
Kotihoidon tuen vaikutuksia naisten työllisyyteen tutkinut
erikoistutkija Tuomas Kosonen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta
kertoo Ylen uutisissa, että todellinen vaikutus on kotihoidon
tuen lyhentäminen äideiltä. Käytännössä useimmilla
perheillä ei ole todellista valinnanmahdollisuutta sen
suhteen, kumpi vanhempi jää kotiin kotihoidon
tuella.
Kotihoidon tuen muutos koskettaa kaikista kipeimmin pienituloisia
ja monilapsisia perheitä. Heiltä häviää täysin
valinnanvapaus. Hyvätuloinen perhe voi hoitaa aina valinnanvapauden
rahalla. Ihmettelenkin, miksi vasemmistopuolueet haluavat viedä nimenomaan
pienituloisilta perheiltä valinnan mahdollisuuden.
Kelan lähiaikoina julkaistavan tutkimuksen mukaan yli
kolmasosalla pienten lasten vanhemmista ei ole työtä,
mihin palata. Tässä on villakoiran ydin: ollaan
menossa väärin päin puuhun, mikäli äidit
halutaan töihin, ennen kuin heillä on työpaikkoja.
Hallituksen pitäisi nyt keskittyä vahvistamaan
kilpailukykyä ja luomaan uusia työpaikkoja. Keskusta
korostaa, että yksi keino naisvaltaisten alojen työpaikkojen
luomisessa olisi vanhemmuuden kustannusten tasaaminen. Tämä olisi
paljon tärkeämpää tasa-arvon
edistämisen kannalta kuin kotihoidon tuen puolittaminen
pukemalla se tasa-arvon valekaapuun.
Arvoisa puhemies! Keskusta on kannattanut aina perheiden valinnanvapautta
lastenhoidon suhteen. Valinnanvapauden mahdollistavat toimiva päivähoito
ja yksityisen hoidon tuki- ja kotihoidon tuki -järjestelmät.
Perheiden tilanne on aina erilainen. Luotamme siihen, että perheet
tietävät itse parhaiten, millä tavalla
lastenhoito on parasta järjestää. Nyt
tämä valinnanvapaus ollaan viemässä,
ja kysymys on ideologiasta. Hallituksen politiikka on arvovalinta
valinnanvapautta vastaan ja edustaa mielestäni vääränlaista holhoamista.
Toivon vilpittömästi, että hallitukselta
löytyisi vielä oikeanlaista nöyryyttä kuulla lapsiperheiden
kanta tähän asiaan.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Olen joskus tästä pöntöstä sanonut,
että Suomen suurin kansallisomaisuus on tiessämme.
Se ei oikeasti pidä paikkaansa. Se on kansalaisissa. Lapsissa
ja nuorissa on sen tulevaisuus, joten kun varmasti kaikki ovat tätä samaa
mieltä, että meidän on pidettävä huolta
lapsista ja nuorista, niin meidän pitäisi yhdessä viedä tätä asiaa
eteenpäin.
Nyt on kuitenkin menossa välikysymyskeskustelu, ja
se pohjautuu siihen, että hallitus on tehnyt, tosin näissä tiukoissa
tilanteissa, tämän säästöohjelmansa,
mikä tulee sen todellinen luonto kuitenkin olemaan. Tämä säästöhän
tulee siitä, että perheet eivät pysty
käyttämään näitä vaihtoehtoja
tasapuolisesti. Samaan aikaan yhteiskunnan lasku kuitenkin kasvaa,
koska kunta joutuu maksamaan tämänkin säästön.
Tässä on siis menossa samanlainen prosessi kuin
useissa aikaisemmissa tehtävissä, mitkä kunnille
aikaisemmat hallitukset ovat siirtäneet. Tehtävät
siirtyvät, rahat eivät.
Valinnanvapaus on perheiden iso ja tärkeä asia
siinä, miten omat lapset kasvatetaan, mikä on
se juuri itselle sopiva vaihtoehto. Päiväkodissa
on hyvä kasvaa ja kehittyä yhteiskunnan osaksi.
Sitä ei varmasti kukaan kiistä. Ja esimerkiksi maahanmuuttajille
päiväkoti on erinomainen kotouttamispaikka. Mutta
kuitenkin koti lienee se paikka, missä on eniten rakkautta
ja läheisyyttä saatavilla lapselle. Tämä säästöohjelma
nyt kuitenkin tasa-arvon kaapuun puettuna estää tämmöiset
vaihtoehdot tai pitemmät kotona oleskelut. On totta, että Suomi
tarvitsee työvoimaa, mutta se menee nyt lähinnä naisten
ja lasten kustannuksella.
Perheiden toimeentulo on se asia, mikä on se ydinjuttu.
Tässä koko keskustelussa on unohdettu se, että jos
ei perhe kokonaisuudessaan tulojen vähyydestä riippuen
pysty pitämään sitten tätä elämää tasapainossa
vaan joutuu esimerkiksi tämän päätöksen
takia sitten viemään lapsensa päiväkotiin,
niin siellä ei kuitenkaan tämä kokonaisuus
parane.
Mielestäni parempi vaihtoehto olisi ollut hallitukselta
se, että esimerkiksi pienyrittäjien vanhemmuuden
kuluihin puuttuminen ja tasaaminen olisi otettu kunnolla käsittelyyn.
Esimerkiksi meidän perheessä pienyrittäjävaimoni
oli asiakkaiden menetyksen pelosta huolimatta se luonnollinen vaihtoehto,
kuka jäi kotiin. Olisin itse halunnut myös niin
tehdä, mutta tuloista johtuen tämä oli
ainoa vaihtoehto. Pankki kun ei kysy sitä, että mikä se
tasa-arvo nyt on. Perheiden kokonaistoimeentulo on se asia. Samaan
aikaan pitäisi pohtia myös se, mikä on
tämä työeläkekuvio, niin kuin
edustaja Myllykoski nosti esille, ja mikä on tasapainoa
sen suhteen, miten isän ja äidin läsnäolo
vaikuttaa lapsen elämään. Päivähoitomaksut,
niitten suuruus, on myös olennainen osa tätä yhtälöä,
kokonaisuutta.
Kokonaisuudessa, yhteenvetona: Olisi järkevää poistaa
kaikki mahdolliset rajoitteet, mitkä koskevat sitä sukupuolijakaumaa,
miten rahat pitää käyttää,
kuitenkin niin, että sopeutetaan se tulo, millä perheet
kokonaisuudessa voivat järjestää tilanteen,
ottaen tämä tasa-arvo siinä suhteessa
huomioon. On ehdottomasti lapsen etu, että isä ja äiti
molemmat osallistuvat lapsen vanhemmuuteen, kuitenkin on oltava
perheillä oma valinnanvapaus ja vaihtoehtojen riittävyys
siihen, onko koti, päiväkoti tai vaikka mummula
se paras vaihtoehto, mutta rajoitteet pitää poistaa
ja perheiden kokonaistoimeentulo ottaa huomioon.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Ongelma tässä isien osallistumisessa
lastensa hoitoon on se, että sitä harvemmin kuitenkaan käytännössä tapahtuu.
Aina se on se äiti, joka jää kotiin.
Lapsia onneksi syntyy nykyään aika hyvin, ja jos
heitä on paljon, niin se on aika pitkä aika, kun
nainen joutuu olemaan poissa työelämästä,
ja sen jälkeen onkin aika vaikeaa työelämään enää palata:
työnantaja katsoo, että on ollut liian kauan poissa
sieltä, ja se kynnys palkata pienten lasten äiti
takaisin töihin kasvaa. Naiset ovat vielä erittäin
koulutettuja Suomessa. Senkin takia olisi tärkeää,
että myös naiset pääsisivät
työelämään tasavertaisesti miesten
kanssa työ ja perhe yhteensovitettuna mahdollisimman hyvin.
Silloin kun lapset ovat pieniä ja isä ja äiti
ovat nuoria, tuskin kenenkään mieleen ensimmäisenä juolahtavat
eläkeasiat, mutta nekin pitää sitten huomioida:
miten eläkekertymä toteutuu ja tapahtuu, kun ollaan
kotona ja poissa pitkään työelämästä.
Tässäkin suhteessa on tärkeätä,
että perheen ja työuran yhteensovittaminen tapahtuu mahdollisimman
hyvin.
Lapsi tarvitsee myös isää, ja ongelma
on siis se, että isä usein ulkoistetaan lapsen
elämästä. Ei meistä kukaan halua,
että näin tapahtuu. Käytännössä kuitenkin
usein näin on.
Koko päivä on puhuttu opposition suulla siitä, että kotihoidon
tukea leikattaisiin. Mitään leikkausta ei kuitenkaan
tehdä, niin kuin kaikki tiedämme, mutta voi olla,
että oppositio katsoo, että se leikkautuu siinä,
kun pakotetaan äidit olemaan kotona ja isät eivät
siis halua mennä sinne kotiin hoitamaan lasta ja käyttää sitä kotihoidon
tukea, niin sillä tavalla se tietysti leikkautuukin. Eli
oppositio haluaa äitien pysyvän kotona. Mitä valinnanvapautta
se sellainen on, kysyn. (Mikko Savola: Höpö höpö!)
Kukaan ei aja myöskään alle 3-vuotiaita
päivähoitoon, vaan tavoitehan on koko ajan, että lapsi
pysyy kotona vanhempiensa tykönä. Mutta me haluamme,
arvoisa puhemies, ajaa isät kotiin lapsen luo.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuki: mistä on kysymys?
Kysymys on 80-luvun puolivälissä luodusta mallista osaksi
lasten päivähoitoa; tänä päivänä pitää sanoa,
että osaksi lasten varhaiskasvatusta. On kysymys osasta
päivähoidon järjestelmää.
Jos tämä asia ymmärretään
näin, useat puheenvuorot tänään
tässä keskustelussa menevät ihan uuteen valoon.
Sen sijaan, jos asia ymmärretään
niin kuin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, suora lainaus:
"Kotihoidon tuki on yksi perheille suunnatuista tuista ja palveluista.
Tukia on jatkovalmistelussa syytä tarkastella kokonaisuutena.
Tällä hetkellä lapsiperheille tarkoitettuja
tukia ovat äitiysavustus, äitiysraha, vanhempainraha äidille
ja isälle, yksityisen hoidon tuki, elatustuki, erilaiset tuet
lapsen sairastaessa, adoptiotuki ulkomailta adoptoiville, sotilasavustus
asepalveluksessa tai siviilipalveluksessa olevalle ja hänen
perheelleen. Näistä lapsiperheiden tuista on tarkoitus
rakentaa mahdollisimman joustava mutta myös kannustava
paketti, joka sopii tähän päivään."
Jos kotihoidon tuki nähdään osana
sosiaaliturvaa, maailma näyttää hieman
toisennäköiseltä kuin silloin, kun kyse
on osasta päivähoitoa, osasta perheiden aitoa
mahdollisuutta valita paras kulloinkin perheen tilanteeseen sopiva
päivähoitomuoto. Olen siksi huono esimerkki tässä asiassa,
että en lähde sen syvemmälle esimerkiksi
oman perheeni kohdalla täällä julkisesti
tätä asiaa avaamaan, mutta sen verran totean,
että esimerkiksi me olemme käyttäneet
kaikkia käytettävissä olevia päivähoidon
muotoja juuri siksi, että se on ollut kulloisessakin elämäntilanteessa
meidän perheellemme paras vaihtoehto.
Suora lainaus kokoomuksen ryhmäpuheesta. — Jos
kotihoidon tuki nähdään sosiaaliturvana, maailma
on siis hieman toisennäköinen kuin silloin, kun
puhutaan päivähoidosta ja päivähoidon vaihtoehdoista,
mahdollisuuksista.
Toinen asia, mikä tässä puheessa
unohtui kokonaan: Meillä on syyperusteinen sosiaaliturva, ja
niin kauan kuin meillä on syyperusteinen sosiaaliturva,
pidän erittäin vaarallisena tämän
kaltaisten puheenvuorojen käyttämisen, minkä olemme
tänään kokoomuksen ryhmäpuheessa kuulleet.
Ensinnäkin tässä niputetaan hyvin erilaisten
elämäntilanteita omaavien ihmisten etuudet tilanteessa,
jossa me olemme räätälöineet
sosiaaliturvaa niin, että niissä tilanteissa,
joissa omat voimat eivät riitä tai elämäntilanne
niin vaatii, yhteiskunta tulee apuun. Jos tässä tavoitellaan
perusturvaa, perustuloa, sanottakoon se sitten ääneen,
mutta se olisi kyllä kokoomuksen suunnasta jotain aivan
uutta.
Toisekseen ja toinen näkökulma tähän.
Ollaanko kokoomuksessa ihan tosissaan näitten niputtamisten
kanssa? Aiotaanko nämä tuet todellakin uudistaa
tässä yhteydessä tai vielä tällä vaalikaudella?
Kuulostaa aika pelottavalta. Kokoomuksen paketeista kun ovat jäljet
näkyvissä, ne ovat käytännössä rakenneuudistuksen
kaapuun peitettyjä leikkauslistoja. Puhutaan sitten niin kuin
asiat ovat. Pääministeri on monesti tänäänkin
vedonnut siihen, että puhutaan tyylillä ja puhutaan
asiasta, ei puhuta toistemme ohi. — Pitkä lainaus
suoraan kokoomuksen ryhmäpuheesta.
Arvoisa puhemies! Perheitten arjessa on jonkin verran toisenlaiset
huolet kuin huoli kestävyysvajeesta ja rakenneuudistuksista.
Meidän päättäjien huolena on
monen miljardin aukon täyttäminen tilanteessa,
jossa ollaan matkalla kohti tulevaisuutta, jota ei tarvitse ennustaa,
jonka tietää. Kun päätöksiä tehdään,
on kyse arvovalinnoista. 9 miljardin euron lista, joka täsmentyy marraskuun
loppuun mennessä, mitä esimerkiksi tarkoittaa
1 miljardia kuntapalveluista, sisältää kuitenkin
joitakin hyvinkin yksityiskohtaisia esityksiä siitä,
mitä tulossa on.
Kotihoidon tuen esitetyt muutokset ovat näitä yksityiskohtaisia
tietoja, ja on aivan turha väittää hallitusryhmien
edustajien, erityisesti kristillisdemokraattien, suulla tänään,
että kyllä tämä tästä vielä jalostuu.
Niin pitääkin jalostua, siis jalostamista tarvitaan,
mutta tämä perusratkaisu ei muutu mihinkään.
Tämä päätös tulee tarvitsemaan
omat ratkaisunsa yksinhuoltajien osalta, yrittäjien osalta,
työttömien osalta. Perheiden tilanteet ovat niin
moninaiset, perheet ovat niin moninaisia. Mutta selittelemällä ei
tämä päälinjaus muutu mihinkään,
ellei sitten hallitus päätä tätä ratkaisua
perua.
Se minulle on jäänyt tänään
epäselväksi, onko tämä nyt säästöpäätös
vai mikä päätös tämä oikein
on. (Perussuomalaisten ryhmästä: On! — Mikko
Savola: Se on leikkaus!) Rakennepaketin julkistamistilaisuudessa
tämä oli osa rakenneuudistusta, ja sen pääministeri
toki tänään sanoi, että tässä on
haussa naisten parempi työmarkkinoille pääsy.
Kyllä, oikein, mutta eihän tässä tule yhtään
uutta ihmistä työmarkkinoille tätä kautta. Ollaan
tekemässä arvovalintaa, joka tehdään ihan
jostakin muusta kuin perheitten tai jopa yhteiskunnan näkökulmasta.
Minusta tämä on hyvin mielenkiintoinen harjoitus,
mitä tästäkin vielä tulee. Toistan:
tämä ei hallituspuolueitten edustajien selittelyllä parane.
Tässä ollaan tekemässä tasa-arvon
nimissä leikkaus perheiden valinnan mahdollisuuteen päivähoidossa.
Kysyn, niin kuin moni keskustalainen on tänään
kysynyt, missä ovat hallituksen esitykset tasa-arvon parantamisessa
vanhempainvapaajärjestelmän osalta, miten hallitus
aikoo viedä pätkätöiden vakinaistamista
eteenpäin ja millä tavalla naisten ja miesten
välistä palkkatasa-arvoa niillä keinoilla,
jotka hallituksella on, aiotaan edistää. On vielä kyse
kaikissa näissä kolmessa asiassa, jotka nostin
esille, ihan eri mittakaavasta kuin tässä kotihoidon
tuessa. Tämä vahvistaa sen, millaisesta valinnasta
hallituksen osalta on kysymys. Tämän esityksen
se kaikkein kovin juttu on se, että päivähoidon
valinnanmahdollisuutta perheiden osalta rajoitetaan hallituksen
keinoilla tavalla, jolla pakotetaan perheet tekemään asioita,
joita he eivät kenties itse muutoin tekisi.
Yksi kysymys, jonka voi hyvin tähän liittyen esittää,
on se, että äiditkö estävät
tällä hetkellä isän osallistumisen
siihen lasten ja perheen arkeen. Kyllä ne esteet tulevat
ihan muualta, jos tänäänkin 20 vaille
3 saan tekstiviestin: "Missä olet, tuletko hakemaan koulusta
kotiin?" Kun vastasin tähän viestiin, että olen
töissä ja täällä on täysistunto,
niin vastaus oli: "Joo, ei mulla muuta, mutta kun täällä sataa
lunta." On ammatinvalintakysymys olla kansanedustajana, mutta kun meilläkin
se arki on ja mekin, joilla niitä lapsia on, elämme
siinä arjessa omien mahdollisuuksiemme mukaan.
Arvoisa herra puhemies! Jokainenhan meistä tyylilajimme
valitsee, ja on tämä jokseenkin mielenkiintoista
tämä keskustelu ollut. Ensinnäkin pääministeri
ja erityisesti kokoomuksen kansanedustajat opastavat meitä opposition
edustajia siitä, mitä täällä saa
puhua, ja sitten debattivaihe päättyy jokseenkin
käsittämättömään
ministerin, opetusministerin, purkautumiseen kaiken kansan kuullen
julkisessa tilassa. (Ari Jalonen: Ikäkriisi!) En tiedä,
missä tänään meni pieleen ja kuka
sanoi jotakin, oliko se... En usko ministeriä sen verran
tuntevana ihan henkilönäkin, että kyse oli
mistään teatteriesityksestä, vaan aidosta
suivaantumisesta, mutta hämmentymään
tämä laittaa. Jos kerran pasmat ovat selkeät,
niin mitä vaikeaa tässä on? Tämänhän
pitäisi mennä kuin vettä vain.
Toistan, jokainen tyylilajinsa, jokainen retoriikkansa valitsee,
mutta kyllä se muuten niin on, että ei opposition
oikeutta tässä maassa viedä Mikkelin
torilla pidetyillä kädenpuristuksilla, koska yhteistyö ja
yhteinen tekeminenkin on aina sitä, että siihen
tarvitaan kaksi osapuolta. Kyllä me osaamme olla loukkaantuneita
ja me osaamme olla syyllistäjiä ja me osaamme
olla pettyneitä. Minä kuulun siihen joukkoon,
joka on hämmästynyt. Minä olen hämmästynyt
siitä, että meillä on käsittelyssämme
ylipäätänsä tämän kaltainen
asia.
Toisaalta historia puolentoista vuoden takaa oli se, että silloinhan
hallituksen joissakin pöydissä valmisteltiin kotihoidon
tuen leikkausta niin, että sen maksatus olisi pudotettu
3-vuotiaista 2-vuotiaisiin. Tässä on muuten sisällä saman kaltainen
asia. Olisikohan sittenkin pitänyt hyväksyä ennemmin
se esitys, kuin mikä nyt on tulossa, nimittäin
perheiden kannalta tästä tulee aina vain hankalampi?
(Puhemies: 10 minuuttia!)
Arvoisa herra puhemies! Olemme tilanteessa, missä on
varmaa, että me huolehdimme oppositiosta käsin
siitä, että keskustelu kotihoidon tuesta tässä maassa
jatkuu.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Puhemiehenä muistutan, että etukäteen
pyydetyt puheenvuorot olivat enintään 5 minuuttia
ja puhemiesneuvoston suositus oli myös sen jälkeisistä puheenvuoroista,
että ne kestävät enintään
5 minuuttia, mutta kansanedustajan puheoikeus on rajoittamaton.
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuesta on tänään
keskusteltu tässä salissa jo paljon. On hyvin
erikoista keskustelua tämä kyllä ollut.
Itse en aivan päässyt siihen debattivaiheen alkuun,
mutta jo tuosta loppuosastakin pääsi kyllä selville,
missä tässä asiassa mennään.
Tässä yritetään leikkaus kätkeä tasa-arvon
kaapuun, ja se yritetään vielä kätkeä siihen sillä tavalla,
että se näkyy läpi. Tällä kaavulla
ei ole oikeasti mitään todenperäisyyttä.
Kotihoidon tuki ei ole mikään valtava. Ensimmäisestä alle
kolmivuotiaasta lapsesta saa 336,67 euroa kuukaudessa ja muista
alle kolmivuotiaista 100,79 euroa kuukaudessa, sen lisäksi
yli kolmivuotiaista alle kouluikäisistä 64 euroa
77 senttiä kuussa. Eli ei mistään valtavista
rahasummista lapsiperheille silloin puhuta, kun tämänkokoisista
rahasummista puhutaan. Silti nämä ovat erittäin
välttämättömiä niille
lapsiperheille, jotka haluavat tehdä sen valinnan, että toinen
vanhemmista jää hoitamaan lasta tai lapsia kotiin.
Tällä hetkellä kotihoidon tuelle
jäävistä vanhemmista yhdeksän
kymmenestä on äitejä. Näin ovat
kodit päättäneet itse ja näin
ovat halunneet itse tehdä. Yhtä hyvin voi jäädä isä kotihoidon tuelle,
tai äiti ja isä voivat päättää jo
tällä hetkellä, kuinka he haluavat jakaa
tämän oman kotihoidon tuen ajan sille lapselle
tai lapsille. Tällä hetkellä on erittäin
joustava mahdollisuus valita, ja tästä joustavuudesta,
aidosta tasa-arvosta, mekin haluamme pitää kiinni,
ja sen vuoksi tämä välikysymys tästä asiasta
on tehty. Nyt halutaan luoda pakkotasa-arvoa tähän
yhteiskuntaan, missä ei ole aitoa valinnan mahdollisuutta
lapsiperheille.
Päivähoito on hyvä asia myöskin,
ihan samoin kuin se, että esimerkiksi isovanhemmat hoitavat,
tai se, että on vaikka palkattuna kodinhoitaja kotiin.
Sekin, että lapsi on perhepäivähoidossa,
on hyvä asia. Se on hyvä asia lapsiperheille se
malli, mikä on se luontevin ja sopivin malli. Itselläkin
on omaa kokemusta näistä asioista, kun on kolmevuotias
poika. Vaimo on ollut kotihoidon tuella tähän
syksyyn saakka, kun poika sen kolme vuotta täytti, ja se
on sopinut meidän perheemme tilanteeseen erinomaisesti.
Itse asiassa se on vahvistanut myös omaa mahdollisuutta
olla enemmän oman lapsen kanssa, koska on pystynyt sitten
myös puoliso liikkumaan kahden paikkakunnan väliä.
On hyvin paljon perheitä, joilla on vastaavia tilanteita
myös siinä, että toinen vanhemmista voi
joutua käymään hyvinkin kaukana töissä,
työmarkkinat kun ovat hyvin rajalliset tällä hetkellä ja
sitä työtä voidaan joutua hakemaan hyvinkin
kaukaa sieltä omasta kodista. Sen takia tämänhetkinen
järjestelmä antaa hyvin paljon niitä valinnan
mahdollisuuksia ja vapauksia.
Sen lisäksi nyt on hyviä kokemuksia myös
siitä, kun nyt pääsee käytännössä tätä asiaa
elämään myös omassa arjessa,
että lapsi on siellä päivähoidossa,
perhepäivähoidossa. Kaikki sujuu erinomaisesti,
ja se on erinomainen ratkaisu ja hieno asia, että tämmöinen
mahdollisuus meidän yhteiskunnassa on. Täällä on
väitetty, että esimerkiksi me oppositiokansanedustajat
emme arvostaisi sitä työtä, mitä päivähoitajat
tekevät, mitä lastenhoitajat tekevät.
Se on erittäin arvokasta työtä, ja sitä kunnioitan
kyllä suuresti, ja se on upea asia, että näitä mahdollisuuksia
meillä on.
Herra puhemies! Tämä tuo ongelmia, jos kotihoidon
tuki tällä tavalla leikataan. On laskettu, että 24 000
lasta enemmän tulisi silloin päivähoidon
piiriin kuin tällä hetkellä on, joista
15 000 lasta olisi alle kolmevuotiaita. Se toisi lisäkustannuksia
kunnille 250—300 miljoonaa euroa, ja täytyy kyllä kysyä,
mistä ihmeestä nämä rahat kunnat
saisivat siihen, että saadaan tehtyä investointeja,
siihen, että saadaan palkattua lisää työvoimaa.
Mistä ihmeestä rahat, kun tälläkin
hetkellä valtionosuuksia leikataan erittäin raa’alla kädellä hallituksen
toimesta ja sen lisäksi lisätään
näitä kuntien velvoitteita? Itse asiassa on puhuttu
myöskin normien purkutalkoista hallituksen toimesta, siitä,
että kuntien tehtäviä vähennettäisiin,
mutta nytkin tässä käytännössä ollaan vain
niitä lisäämässä tältä osin.
Herra puhemies! Tämä tasa-arvon nimissä tehtävä leikkaus
ei ole hyväksyttävää. Sen vuoksi
olemme jättäneet tämän välikysymyksen.
Se tulee myös olemaan aito näytön paikka
kaikille kansanedustajille siitä, mitä tästä asiasta
ajatellaan. Hyvin paljon tuolla käytävillä kuulee
sitä kritiikkiä, että eihän
tämä nyt näin ole ja ehkä tässä vielä tulee
joitain muutoksia tähän asiaan ja että emmehän
me olisi näin halunneet, mutta kun nyt sitten vain enemmistö hallituksessa
näin päätti. No, kohta tulee se aito
mahdollisuus näyttää se oma tahto tässä asiassa.
Herra puhemies! Toivon ja haluan, että tämä kotihoidon
tuen asia, tärkeä asia, pysyy esillä,
se pidetään esillä. Näyttää siltä,
että tästäkin tulee niitä asioita,
jotka joutuu vielä tuleva hallitus ratkaisemaan lapsiperheitten
mukaisella hyvällä tavalla.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Vielä hieman kootusti yhteen keskustan
näkemyksiä tähän päivämme
välikysymykseen.
Ensinnäkin totean, mitä tuossa jo edustaja
Rehulakin sivusi, ministeri Kiurun, voisinko sanoa, vähän
purkauksenomaisesta ulostulosta tuossa debatin loppuvaiheessa. Eilenhän
täällä todellakin käsiteltiin
opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaa
ja siinä lyhyesti myös varhaiskasvatuslakia, jota
ollaan juuri uudistamassa, ja sen uudistaminenhan on todella tarpeen — siitä varmasti
kaikki ovat samaa mieltä — mutta eilen esitin
sen kysymyksen, että kun nyt, elokuun lopussa, tehdään
perustavanlaatuisia leikkauksia tänne kotihoidon tukeen
ja samaan aikaan on esitetty myös, että tätä lasten
päivähoito-oikeutta rajoitettaisiin, niin tuntuu
siltä, että jääkö tälle
varhaiskasvatuslain uudistamiselle käteen enää muuta
kuin tehdä perustelut sille, miksi näitä leikkauksia
tehdään. En pidä sitä ollenkaan
hyvänä.
Puhemies! Pidän erittäin tärkeänä,
että Suomessa on monipuoliset varhaiskasvatus- ja päivähoitojärjestelmät.
Varmaan aikanaan, kun näitä asioita lähdettiin
kehittämään, puhuttiin nimenomaan päivähoidosta,
ja ensisijaista oli katsoa se, että miten silloin, kun
vanhemmat käyvät töissä, saadaan
järjestettyä tämä päivähoito.
Sittemmin tähän on tullut mukaan tämä varhaiskasvatuksellinen
puoli. On varmasti niin, meidän pitää ajatella
niin, että jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen.
Siihen tulee olla jokaisella lapsella oikeus, olipa tämä hoitomuoto
sitten mikä tahansa. Varmasti on kehitettävää siinä,
miten pystyttäisiin myös niille lapsille, jotka
ovat kotona hoidettavana, tarjoamaan tämmöistä virikkeellistä toimintaa,
jossa saisi tavata myös muita lapsia ja ryhmäytyä.
Eli tässä varmasti on niitä yhteisiä tavoitteita,
joita kannattaa viedä eteenpäin.
Mutta sitten tähän kotihoidon tuen leikkaukseen.
Kyllä tämä nyt meidän mielestä on
leikkaus. Toistan sen, mitä olen aiemminkin sanonut, että käytännössähän
on niin, että tässä leikataan todellakin
kestoa tämän äidin saaman kotihoidon
tuen osalta. Eihän sitä enää voi
olla hänen osaltaan sinne 3-vuotiaaksi asti. Toinen leikkauksen
osa tulee sitä kautta, kun isät eivät
käytännön syistä jää todennäköisesti
kovinkaan paljon enempää sinne kotihoidon tuelle
eli käytännössä sille ajanjaksolle,
kun lapset ovat 2—3-vuotiaita, jolloin tämä leikkautuu
monen osalta siihen 2 vuoteen. Eli kyllä tämä yksinkertaisesti
leikkaus kaiken kaikkiaan on.
Meidän suurin argumentti on siinä, että pidämme
tärkeänä, että perheet osaavat
itse päättää, mikä heidän
perhetilanteensa ja heidän lapsensa ja lapsiensa kannalta
paras on. Emme usko siihen, että hallituksen pitäisi
puuttua tällaiseen asiaan ja tätä valinnan
mahdollisuutta kaventaa.
Toinen pääargumenttimme on se, että tässä luodaan
kyllä järjestelmä, joka jakaa perheitä eri kasteihin.
Varmasti niissä perheissä, joissa on hyvä toimeentulo,
voidaan toteuttaa tällaista kiintiöityä puoliksimallia,
mutta kuten Veronmaksajain Keskusliitto on sen laskenut, niin jopa keskituloisilla
perheillä, eli sellaisilla perheillä, jossa äidin
tulot ovat se vajaa 3 000 euroa ja isän tulot
3 500 euroa, tämä kiintiöittäminen
tarkoittaisi sitä, että isän ollessa
kotona perheen käytettävissä olevat tulot
laskisivat kuukausitasolla 300 euroa eli vuositasolla 3 600
euroa. Voi olla vähän hankalaa esimerkiksi asuntolainojen
osalta tehdä rytmitystä tällaiseen vähennykseen.
Kuntien asemasta on aika vähän täällä keskusteltu,
mutta todellisuus on se, että kyllähän
tällainen malli tulee lisäämään
kuntien menoja merkittävästi henkilöstön
osalta ja myös tilojen osalta. Me kaikki tunnemme omien
kotikuntiemme kautta sen, miten paljon jo nyt on ylisuuria ryhmiä,
ja nimenomaan pienet lapset, alle 3-vuotiaat, tarvitsevat enemmän
sitä hoivaa ja henkilöstöä siellä päiväkodeissa.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi tästä tasa-arvonäkökulmasta,
joka on paljonkin ollut tässä salissa esillä.
Minä en kyllä pidä sitä olennaisimpana
kysymyksenä hallituksenkaan kannalta, millä tasa-arvoa
edistetään. Paljon isompia kysymyksiä ovat
kysymykset: mitä Kataisen hallitus on tehnyt naisten samapalkkaisuuden
eteen ja toiseksi mitä hallitus on tehnyt pätkätöiden
vähentämiseksi. Esimerkiksi julkisella puolella
on erittäin paljon naisia määräaikaisissa
työsuhteissa, pätkätöissä,
ja sijaisuudet kiertävät ja kiertävät, ja
ne sijaiset eivät ole saaneet vakituista työtä, vaikka
jatkuvasti sijaisille on tekemistä.
Kolmas kysymys on tämä äitiyden kustannusten
tasaaminen, että mitenkä se tehdään.
Sitähän on selvitelty erittäin paljon,
ja olen ollut huomaavinani, että aina vaalien alla kaikillakin
puolueilla on erilaisia malleja, mutta sitten realismi astuu kehiin,
kun ruvetaan puhumaan, mitä 6+6+6-malli
maksaa ja niin päin pois. Mutta nythän hallitus
lupasi tässä omassa rakennepaketissaan selvitystä,
taas selvitystä, vanhempain kustannusten jakaantumisesta.
Kyllä vetoan todellakin ministeriin, että tässä aisassa
mennään eteenpäin. Se ei tule varmasti
valmiiksi tällä vaalikaudella, mutta realistinen
malli pitäisi kyllä saada aikaiseksi, että mitä siinä kaiken
kaikkiaan tehdään.
Vielä totean sen vanhan totuuden, että tilastoja
voi lukea juuri sillä tavalla kuin haluaa. Minäkin
olen lukenut tilastoja ja kansainvälisiä vertailuja,
Suomen ja Ruotsin vertailuja Euroopan maihin, Suomen naisten työssäkäyntiasteesta
ynnä muuta.
Totean sen, että meillä ei ole Suomessa kyllä hävettävää siinä,
miten naiset ja myöskin äidit osallistuvat työhön.
He käyvät hyvin töissä, ja minusta
on arvokasta, että suomalaiset naiset käyvät
myös kokopäivätöissä.
Tiedän sen, että jonkun lapsiperheen tilanteeseen osa-aikatyö sopisi
paremmin, se on varmasti todellakin niin ja sitä toivotaan,
mutta en kyllä pidä erittäin hyvänä,
jos meillä on tavoiteltavana osa-aikatyöyhteiskunta.
Minusta pitää pystyä siihen, että ihmisillä,
naisilla erityisesti, on mahdollisuus jatkossa myös kokopäivätyöhön.
Ville Vähämäki /ps:
Kunnioitettu puhemies! Kuuntelin tuossa huolella edustaja Vehviläisen
puheen, ja täytyy kyllä sanoa, että olen
pitkälti samaa mieltä siitä, että naisen
asemaa pitää edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa
kohentaa, mutta tämä hallituksen esitys ei ole
kyllä sellainen, millä sitä voidaan tehdä.
Hallituksen kaavailut kotihoidon tuen jakamisesta miehen ja
naisen kesken jakavat myös kansaa, toki siten, että vain
noin kolmasosa kannattaa näitä hallituksen tekemiä uudistuksia.
Tämä tieto selviää Helsingin
Sanomien teetättämästä tutkimuksesta,
joka on julkaistu tänään. Tutkimus on
myös sikäli mielenkiintoinen, että siitä selviää,
että naisista selvästi yli puolet vastustaa kotihoidon
tuen jakamista. Näin todellakin, vaikka tätä leikkausta
on kansalle myyty sillä, että tällä kohennettaisiin
naisten oikeuksia.
Edustaja Backmanille — joka nyt on valitettavasti kyllä poistunut
salista — toteaisin sen, että väititte,
että jos nainen hoitaa lapsia kotona, hän on alistetussa
asemassa ja siihen pitää lainsäädännöllä puuttua.
Tämä on käsittämätöntä puhetta.
Viette kunnian ja mielihyvän niiltä äideiltä, jotka
haluavat hoitaa lapsia kotona.
Taloudelliset selvitykset puuttuvat kokonaan valtioneuvoston
vastauksesta. Väitämme tässä välikysymyksessä,
että kustannukset kunnille ovat noin 250—300 miljoonaa.
Hallitus ei kumoa näitä laskelmia, vaan selittelee
käyttäytymismuutosten pienentävän
näitä kunnille aiheutuvia kustannuksia. Joitakin
kustannuksia kunnille on siis tulossa. Kuinkahan kunnat tulevat selviytymään
näistä lisääntyvistä vastuista?
Aivan lopuksi haluan hämmästellä sitä,
kuinka voi olla niin, että hallituspuolueitten kansanedustajat
eivät ole tätä esitystään
täällä puolustelemassa. Edustajat Vahasalo
ja Kuusisto kyllä olivat äskettäin salissa,
mutta muuten tuntuu siltä, että opposition edustajat
täällä keskenään keskustelevat.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös
korvamerkitä kotihoidon tuki puoliksi molemmille vanhemmille
on propagandistisista syistä verhottu tasa-arvon kaapuun,
mutta todellisuudessa se on ideologinen kannanotto päiväkotien
paremmuuden puolesta. Mielestäni yleensäkin päiväkoteja
tarjotaan turhan voimallisesti ainoana varhaiskasvatuksen vaihtoehtona.
Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä.
Lastenhoitajat, lastentarhanopettajat ja muut ovat alansa arvostettuja
ammattilaisia, mutta kuitenkin useiden asiantuntijoiden mukaan kotihoito
sopii paremmin alle kolmivuotiaille. Tällaiseen pienelle
ihmiselle hyväksi havaittuun hoitomuotoon on panostettava,
ei leikattava. On huomattava, että mikäli toinen
vanhemmista ei syystä tai toisesta voi pitää osuuttaan
kotihoidon tuesta, on se ennen kaikkea lapselta pois.
Nyt suunnitellun muutoksen varjolla hallitus haluaa patistella
pikkulasten äitejä nopeammin palkkatöihin
veroja maksamaan. Nykyisessä taloustilanteessa kaikilla äideillä ei
kuitenkaan ole työpaikkaa, johon palata. Siirtyvätkö he
vuotta aiemmin kotihoidon tuelta kalliimmalle työttömyyskorvaukselle?
Näin saadaan ainakin työttömyysprosentit
vastaamaan paremmin todellisuutta, kun työtä vailla
olevat kotiäidit ilmoittautuvat työttömiksi
työnhakijoiksi.
Uudistuksen myötä lastenhoidon menot todennäköisesti
kasvavat nykyisestä, kun pienet lapset viedään
aiemmin kodin ulkopuolelle hoitoon. Päiväkotihoito
on huomattavasti kotihoitoa kalliimpaa. Esimerkiksi valtiovarainministeriön
hiljattain julkaisemassa "Julkisen talouden kestävyys ja
rakenneuudistukset" -raportissa todetaan, että kotihoidon
tuen leikkaaminen vuodella lisäisi kunnallisen päivähoidon
kustannuksia enemmän kuin tuen lyhentäminen toisi
säästöjä. Yhtäkkinen
lisäys päiväkotiin tuotavien lasten määrään
aiheuttaa kunnille paitsi taloudellisia haasteita myös
ongelmia tarjota riittävästi hoitopaikkoja lapsille.
Mikäli uudistus toteutuu, monen perheen kohdalla puolet
kotihoidon tuesta jää käyttämättä, jos
toisella vanhemmalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta jäädä kotiin.
Pienituloisten on tehtävä valinta taloudellisin
perustein. Kotiin jää se, jolla on pienemmät
tulot. Pätkätyöputkessa olevalle kotiin
jääminen tietäisi töiden loppua. Entä pienyrittäjäisät?
Miten he voisivat jäädä kotiin hoitamaan
lapsiaan? Myös muita kysymyksiä on avoinna: Menettävätkö yksinhuoltajat
automaattisesti vuoden kotihoidon tuesta? Miten kotihoidon tuki
jaetaan, jos vanhemmat eroavat ennen kuin lapsi täyttää kolme
vuotta?
Arvoisa puhemies! Kyse on arvovalinnasta. Vaikuttaa siltä,
että hallituksen pääasiallinen tavoite
on käytännössä lyhentää kotihoidon
tukea vuodella. Sitä hallitus yritti jo aiemmin mutta joutui
perääntymään. Toivottavasti
päätös pyörretään
tälläkin kertaa, sillä perheillä on
säilytettävä vapaus päättää itsenäisesti
pienten lastensa hoidosta. Elämäntilanteet vaihtelevat.
Vanhemmat kyllä tietävät, mikä omalle
lapselle parhaiten sopii. Välikysymysäänestyksessä painan nappia
perheiden valinnanvapauden puolesta, en hallituksen ajaman pakkotasa-arvon.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Haluan vielä omalta osaltani kiittää tästä käydystä keskustelusta,
ja ehkä muutamia huomioita myös hallituksen puolelta
vielä kootusti.
Aivan aluksi haluan siis kuitenkin sanoa vielä kertaalleen
sen, että meidän näkemyksemme mukaan
tässä ei ole kysymys leikkauksesta, koska tuen
kesto ja taso pysyvät samana. Kyse on siis vain siitä,
että tuo tuki jaetaan äidin ja isän välillä nykyistä tasa-arvoisemmin.
Ja kyllä täytyy sanoa — se on oma näkemykseni
ja hallituksen näkemys — että tämä työelämän
tasa-arvo ja hoivavastuun jakautuminen, josta täällä on
käyty tätä väittelyä tämän
illan aikana, ei tapahdu itsekseen. Senhän me olemme nähneet
viimeistään nyt, kun olemme huomanneet, että nimenomaan tämä perinteinen
työnjako naisten ja miesten välillä hoivavastuun
osalta on vain vahvistunut — äitien työstäpoissaolojaksot
ovat pidentyneet — että jotakin tällekin
ilmiölle ja työelämän tasa-arvolle
pitäisi tehdä, ja mielelläni olisin kuullut
vähän lukuisamman joukon esityksiä siitä,
miten tätä työtä voidaan paremmin
viedä eteenpäin.
Perheet siis saavat edelleen tehdä omia valintojaan.
Täällä on vähän liiaksi
korostettu sitä, että nyt valinnanvapaus jotenkin
viedään. Eihän se pidä paikkaansa.
Perheillä on edelleen mahdollisuus tehdä omia
valintojaan kotihoidon tuen osalta, mutta meillä on myös
monia muita olemassa olevia tukimuotoja, ja uutena joustava hoitoraha,
josta hyvin vähän valitettavasti opposition edustajat
täällä puheenvuoroja käyttivät. Tämä uusi
joustava hoitoraha tulee varmasti tarjoamaan joillekin perheille
uuden valinnanmahdollisuuden kotihoidon tuen lisäksi, ja
tämä on sivuutettu tässä keskustelussa
oikeastaan täydellisesti. Tätä en pidä hyvänä.
Kun niin paljon puhuitte kuitenkin valinnanvapauden puolesta, olisi
ollut hyvä, että olisitte tasapainoisesti kertoneet
myös tästä uudesta valinnanvapauden mahdollisuuden
lisäämisestä, jonka tämä vaihtoehto tuo.
Haluan vielä muistuttaa siitä, että tänä päivänä kotihoidon
tukea käytetään keskimäärin — siis
pääsääntöisesti äidit
käyttävät — 10 kuukauden ajan,
keskimäärin 10 kuukauden ajan, ja tämä linjaus,
joka nyt täällä meillä puheena
on, ei tähän tilanteeseen vaikuttaisi siis perheiden
näkökulmasta juuri lainkaan. Eli tämä huomio
vielä myöskin, että noin 10 kuukautta
on se tämän hetken keskimääräinen
käyttö.
Arvoisa puhemies! Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman osana
on myös vanhemmuuden kustannusten selvittäminen,
ja niin kuin edustaja Vehviläinen täällä hyvin
totesi, niin tätä asiaa on kyllä selvitetty,
siitä olen samaa mieltä, ja nyt pitää ehkä vain
vauhdittaa toimenpiteisiin pääsyä tässä asiassa.
Mutta se on siis osa tätä rakennepoliittista ohjelmaa,
toisin kuin tästä keskustelusta olisi saattanut
saada senkin kuvan, että hallitus on kokonaan unohtanut
tämän asian. Ei ole unohtanut, vaan se on mukana
rakennepoliittisessa ohjelmassamme.
Yksityiskohtainen valmistelu on siis käynnissä,
ja vähän kummeksun sitä kyllä,
jos täällä nyt odotetaan, että hallituksen
olisi pitänyt kuukaudessa, kun budjettiriihessä tämä rakenneohjelma hyväksyttiin,
saada konkreettiset päätökset ja kaikki
mahdollinen yksityiskohtainen valmistelu valmiiksi. Minusta se olisi
ollut vähän hutilointia, jos oltaisiin näin
edetty. Parempi, että me katsomme nyt rauhassa ja koetamme
ottaa huomioon myös niitä huomioita, joita tässä välikysymyskeskustelussa
tänään on noussut esille, ja näistä ehkä nostaisin
juuri yksinhuoltajien kysymyksen, yrittäjien kysymyksen
ja monta, monta muuta, samoin kuin nämä taloudelliset
selvitykset, joihin tässä juuri äsken
viitattiin.
Vielä on sanottava aivan selvästi myös
tämä, että hallitus arvostaa kotona tehtävää hoitotyötä. Se
on mielestäni tärkeää sanoa ääneen.
Jokainen, joka on joskus hoitanut omaa tai jonkun muun lasta pidempään,
pidemmän jakson, tietää, että se ei
ole mitään leikintekoa, vaan ihan oikeaa, arvostettavaa
työtä, ja tämän haluan tässä vielä alleviivaten
sanoa.
Mutta samanaikaisesti pitää olla hyvin tarkkana
siitä, että ei syyllistetä niitä vanhempia,
jotka vievät lapsensa jo varhaisemmassa vaiheessa päivähoitoon
ja varhaiskasvatuksen piiriin. Minä olin hyvin tyytyväinen
siihen, että äskeisissä puheenvuoroissa
alleviivatusti myös oppositioedustajat totesivat tämän,
että varhaiskasvatus on tärkeää,
siitä pitää huolehtia, koska vähän
tässä keskustelussa nämä laitos-
ja muut kommentit saattoivat johtaa semmoiseen ajatukseen, että tätä pidetään
jotenkin vähempiarvoisena, ja minusta sekään
ei ole oikea johtopäätös kyllä,
koska me tiedämme, että tuhannet ja taas tuhannet perheet
tekevät tämän joko omasta halustaan tai olosuhteitten
pakosta, että lapsi varsin varhaisessa vaiheessa viedään
hoitoon.
Puhemies! Vielä lopuksi totean, että olen edustaja
Vehviläisen kanssa ihan samaa mieltä siitä,
että minustakaan ei pidä luoda sellaista yhteiskuntamallia,
jossa nimenomaan naisten kontolle tulisi enenevästi osa-aikatyötä,
vaan kyllä naisille pitää mahdollistaa
myös kokoaikainen työssäkäynti
näistä erilaisista uusista malleista huolimatta.
Ja puhemies, ihan lopuksi sanon, että minä olen
tyytyväinen siitä, että meillä on
Suomessa laadukas ja osaava varhaiskasvatus. Silloin kun minä olin
lapsi 70-luvun alkupuolella, niin minun äitini etsi minulle
hoitajaa kaupan seinällä olevista lapuista. Olen
itse monta kertaa muistanut sitä tilannetta, josta äitini
on minulle kertonut, ja ollut iloinen siitä, että itse
voin ja monet meistä voivat turvautua laadukkaaseen varhaiskasvatukseen
ja sellaiseen päivähoitoon, jonne lapsensa voi
luottavaisin mielin jättää.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Valtion hälyttävä velkaantuminen
ja hallituksen kiihtyvä arvostelu näyttävät
aiheuttavan eräänlaisen paniikkireaktion hallituksen
sisällä. Asioita tehdään liiaksi
mutu-tuntumalla.
Kotihoidon tuen saajia oli viime vuonna 116 000, näistä naisia
109 000. On utopiaa kuvitella, että isät
sankoin joukoin ryntäisivät kotihoitajiksi. Uusi
laki aiheuttaisi kymmenissätuhansissa pienituloisissa perheissä vakavan
elintason ja ostovoiman laskun, naistyöttömyyden
kasvun sekä kurjistuvien kuntatalouksien rapautumisen.
Lisääntyvien toimeentuloasiakkaiden myötä kysyisinkin
hallitukselta ja ministeriltä: milloin saamme pitävät
laskelmat valmisteilla olevan lain vaikutuksista verokertymiin ja
kestävyysvajeen paikkaukseen? Ja ennen kaikkea kaikkein
tärkein asia: eikö perheillä pidä olla
oikeus valita itse lastenhoitoasiat? Yli puolet suomalaisista ei
kannata tätä lakimuutosta, ja hallitukselle sanoisinkin,
että ei ole häpeä pakittaa tässä asiassa
ja perua koko esitys.
Täällä salissa on puhuttu hallituksen
edustajien suulla hyvin paljon tasa-arvosta tämän
lakiesityksen puitteissa. Jos toinen vanhemmista ei käytä hänelle
korvamerkittyä tukijaksoa, perhe menettää tältä osin
tuen. Tässä lauseessa on tasa-arvo kaukana.
Hallitus arvostaa kotona tehtävää työtä,
kuten ministeri sanoi juuri äsken. Hallituksen pitäisi perua
koko lakiesitys.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Annan peruspalveluministerille armoa
valmistelun osalta sikäli, että on kohtuutonta
tietysti ihan jokaista nippeliä ja yksityiskohtaa tämän kotihoidon
tuen tulevaisuuden osalta vaatia, mutta kun tietää valmisteluprosessin,
jolla tätä on tehty, ja erittäin suuret
miljardiluokan asiat ovat esimerkiksi kuntapalveluiden osalta auki,
niin sitten tämä kotihoidon tuki on kuitenkin
viety niin paljon pitkälle, että kyllä tästä pystyy
lukemaan, mitä tässä ollaan tekemässä.
Se, miten tämä kohtelee työttömiä,
yksinhuoltajia, yrittäjiä, jää sitten
myöhemmän arvioinnin varaan.
Toisekseen ministerille: 10 minuutissa 14 sekunnissa en ehtinyt
päästä joustavaan hoitorahaan saakka.
Tämä on positiivinen asia lapsiperheiden kannalta,
samoin kuin se, että päivähoitomaksua,
-lakia, uudistetaan niin, että maksetaan vain siitä,
mitä käytetään. Mutta hallituksen
logiikka kun lähtee siitä, että kotihoidon
tuelta siirrytään joustavalle hoitorahalle, niin
toivottavasti olemme eduskunnassa, joka saa arvion siitä,
miten tämä joustava hoitoraha on toteutunut. Nimittäin
minun arvaukseni on, että nykyisessä työelämässä olevat
isät ja äidit siirtyvät joustavalle hoitorahalle
siksi ajaksi, kun he voivat hoitaa joustavalla tavalla niitä lapsia,
eikä niinpäin kuin hallitus nyt yrittää väittää,
että kotihoidon tuelta joustavalle hoitorahalle siirrytään.
Mutta sitten, arvoisa herra puhemies: Jos tuli vähän
kokoomusta moitittua, niin nyt pitää kannustaa.
Tämän keskustelun aikana on kansanedustaja Sari
Sarkomaa saattanut julkisuuteen tiedon, jossa hän vaatii
vanhemmuuden kustannusten tasausta eduskunnan käsittelyyn
kotihoidon uudistusten esitysten kanssa. Kannatan lämpimästi
sitä, että jostakin löytyy nyt joko kymmeniä miljoonia
tai sitten, jos 6+6+6-malli toteutuu, 500 miljoonaa
euroa siihen, että vanhempainkustannusten tasaus voidaan
toteuttaa. Oppositiosta täysi tuki tämänkaltaisille
esityksille. Hieman häiritsee se, että tämä tulee
ulkoparlamentaarisesti tilanteessa, jossa nimenomaan näistä asioista
keskustellaan.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Menen myös tähän
edustaja Sarkomaan reilu tunti sitten julkisuuteen saattamaan tiedotteeseen,
jossa hän vaatii, että samaan aikaan, kun kotihoidon
tuen leikkaus tuodaan tänne eduskuntaan, täytyy
tuoda myös vanhemmuuden kustannusten tasauksesta tänne
eduskunnan käsittelyyn uudistamisesitys, miten tämä tasaus
tehdään. Ja jos muistan oikein, niin tämä asiahan
kuuluu hänen ryhmätoverilleen, puoluetoverilleen,
ministeri Risikolle, joka on tällä hetkellä Kiinassa. Varmasti
tämä viesti menee tiedotusvälineitten mukana
myös sinne Kiinaan asti, että tällaista
hänen eduskuntaryhmänsä odottaa. Tämähän
ei ollut esityksenä kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa,
mutta tietysti edustaja Sarkomaa on voimakastahtoinen edustaja ja
varmasti pystyy tässä asiassa vaikuttamaan kovasti.
Tämä keskustelu on täällä nytten
loppumassa, mutta tämähän jää nyt
ilmaan. Siinä rakennepoliittisessa paperissa luvattiin
vain selvittää tätä vanhempien
kustannuksien jakamista oikeudenmukaisella tavalla, mutta nyt on
lupa todellakin odottaa, kuten edustaja Rehula tuossa edellä toi esille,
että kokoomus tämän asian vielä ajaa
ja meillä on vielä tämän vaalikauden
aikana ratkaistu myös tämä vanhempainkustannusten
oikeudenmukainen jakaminen.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Kun on nostettu esille tämänkaltaisia
hyviä asioita kuin näissä parissa edellisessä puheenvuorossa
nostettiin, niin nyt on semmoinen aika, että voidaan tehdä budjettiin
omia aloitteita ja esityksiä. Ikävä kyllä nämä hallituspuolueiden
edustajien tekemät ulosotot hallitusohjelman ulkopuolelta ovat
sitä populismia suurimmillaan, koska he ilmeisesti itsekin äänestäisivät
omaa esitystään vastaan, jos siitä salissa äänestettäisiin.
Mutta tähän varsinaiseen keskusteluun. Kiitän
ministeri Huovista vastauksesta ja vastauksen asiallisuudesta ja
siitä, että nämä kehitysehdotukset,
mitä on esitetty, otetaan huomioon. Itse esitin kahden
kesken tuossa vinon pinon parannusesityksiä.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin edustaja Rehulan ja
edustaja Vehviläisen iloisiin terveisiin sinne Kiinaan
koskien tätä edustaja Sarkomaan esitystä.
Puhemies! Tässä välikysymyskeskustelussa
ei nyt todellakaan ole kyse varhaiskasvatuksen ja kotihoidon vertailusta,
tällaiseen vertailuun emme lähde. Kysymys on tässä vain
siitä, että kotihoidon tuki on niin erinomainen
asia mielestämme. Se antaa mahdollisuuden äitiysloman
pidentämiseen, ja yli 100 000 perhettä tätä käyttää. Tämä ei
ole myöskään tasa-arvoasia, tasa-arvo
ei synny tällä tavalla pakottamalla. Tämä kotihoitotilanteen
järjestäminen, hoitaako näitä lapsia siellä isä vai äiti,
on perheillä vapaan valinnan asia. Tosiasia kuitenkin nyt
on, että tämä hallituksen esitys käytännössä leikkaa
kotihoidon tuen kestoa, koska kaikilla perheillä ei ole
mahdollisuutta siihen — erinäisistä syistä,
usein palkkauskysymyksistäkin, johtuen — että molemmat
vanhemmat jakavat tämän tasaisesti. Usein siellä hoitaa äiti
pitempään, joskus isä pitempään.
Se on perheen oma asia.
Mutta, puhemies, vielä lopuksi yksi näkökulma,
joka ei nyt tässä ole tullut esiin, eri ammattiryhmistä.
Maatalousyrittäjillä esimerkiksi ei ole mahdollisuutta
olla kolmea vuotta kotihoidon tuella, tietoni mukaan ainoastaan
sata päivää vuodessa, ja näistä päivistä he
maksavat itse lomitusmaksun, jos kotona ovat, elikkä sijaisapumaksun he
joutuvat korotettuna 50 prosentilla hoitamaan. Moni ei varmasti
tiedä, että esimerkiksi juuri näissä maatalousyrittäjäperheissä myöskin tämä kotihoidon
tuen järjestäminen on isolta osaltaan perheen
omalla vastuulla.
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! En voi muuta kuin yhtyä näihin
sanoihin, mitä edustajat Rehula ja Vehviläinen
toivat esiin nimenomaan siihen viitaten, mitä kokoomuksen edustaja
Sarkomaa nyt tunti sitten tulleessa tiedotteessaan toi esiin nimenomaan
tästä vanhemmuuden kustannusten jakamisesta. Erinomainen asia,
ja oppositiolta sille kyllä täysi tuki, että tätä ruvetaan
nyt sitten valmistelemaan. Upeaa, että tällaisia
esityksiä tulee!
Mutta samoinhan tässä voi miettiä myös
niitä kristillisdemokraattien puheita, mitä täällä on
tänään pidetty — sitä,
että tätä esitystä aiotaan vielä muuttaa,
mutta silti kuitenkin aiotaan äänestää hallituksen
luottamuksen puolesta tällä viikolla. No, nähtäväksi
jää, mitä tuleman pitää näiltä osin.
Epäilenpä vain, että nämä ovat,
Jalonen, juuri niitä löysiä puheita,
mitä siellä nyt yritetään omien
virheitten korjaamiseksi hallituspuolueistakin saada tehdyksi. (Ari
Jalosen välihuuto)
Herra puhemies! En malta olla ottamatta esiin yhden kokoomuslaisen
tuttuni viestiä, jonka hän lähetti. Hän
nimenomaan tästä politiikasta, mitä tällä hetkellä hänen
omat joukkonsa tekevät, laittoi maininnan, suora lainaus:
"Se tässä eniten ottaa päähän,
kun Kataisen hallitus ei myönnä tämän
olleen leikkaus. Jos leikkauksia pitää tehdä, tämä ei
ollut se paras paikka, mutta hyväksyisin silti, jos asia
kerrottaisiin suoraan." Juuri näin se on. Kyllä,
näistä asioista täytyy pystyä kertomaan
sitten suoraan. Jos leikataan, niin leikataan, eikä niitä mihinkään
tasa-arvokaapuihin pueta.
Keskustelu päättyi.