Juha  Rehula  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden valtion budjetissa on jonkun matkaa yli 10 miljoonan euron lisäpanostukset veteraanisukupolven tilanteen parantamiseen nykyisestä, tilanteen kohentamiseen eri muodoissaan. Nyt käsittelyssämme oleva sotilasvammalain 6 ja 17 §:n muutos liittyy siihen, että sotilasvammalakia muutetaan niin sanottua työkyvyttömyysastetta alentamalla 30 prosentista 25:een, mikä tarkoittaa, että 25 prosentin työkyvyttömyysasteen omaaville voidaan korvata yksityisessä laitoksessa annettu hoito tai osa-aikainen huolto ja se voidaan korvata myös silloin, kun tarve johtuu muusta syystä kuin korvatusta vammasta tai sairaudesta. Tämä ei ole ensimmäinen eikä ole viimeinen kerta ilmeisesti oman eduskuntakokemukseni aikana, tämä on noin vähintäänkin kolmas ellei neljäs kerta, jolloin tämä kyseinen sotilasvammalain pykälä avoimena on.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myönteisenä, että laitoshuoltoon oikeutettujen piiriä ehdotetaan laajennettavaksi 25 prosentin työkyvyttömyysasteen sotainvalideihin. Kyse on hieman reilusta tuhannesta henkilöstä, joita tämä lainmuutos koskee. Korvausta voi saada myös silloin, kun laitoshuollon tarve johtuu muusta kuin sotilasvammana korvatusta vammasta tai sairaudesta. Uudistus tuo kokonaan korvattavan laitoshuollon ja osa-aikaisen laitoshuollon piiriin uusia invalideja ja laajentaa nykyisin jaksottaiseen laitoshuoltoon oikeutettujen saamia korvauksia. Uudistus helpottaa kyseisten sotainvalidien ja heidän puolisoidensa taloudellista asemaa.

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä asia useita kertoja täällä eduskunnassa käsittelyssä on ollut, niin ilmeisesti lähes yhtä monta kertaa on käsitelty sitä, olisiko jo aika luopua käsitteestä "työkyvyttömyysaste" (Ed. Pulliainen: Olisi!) tai siitä sanasta ja etsiä tilalle jokin muu paremmin aikaa kuvaava termi. Termi on ollut sotilasvammalaissa sekä alemman asteisissa säädöksissä vuodesta 1948 lähtien. Valiokunta toteaa, ettei käsite ole kovin osuva, kun puhutaan vuosien 39—45 sotiin osallistuneista, jotka eivät enää vuosiin ole kuuluneet työikäiseen väestöön. Sotilasvammalaki ei sinänsä korvaa työkyvyttömyyttä vaan keskimääräistä sairaudesta tai ruumiinvammasta johtuvaa haittaa, jota siis työkyvyttömyys-käsite mittaa.

Kolmannen kerran omalla eduskuntaurallani yritimme tehdä tälle termille jotakin. Yritykseksi se tälläkin kertaa jäi. Me saimme valiokuntaan selvityksen siitä, miksi tämä käsite jatkossakin lainsäädäntötekstissä olisi oltava, ja eräs tekijä tässä on se, että lakia sovelletaan myös niihin, jotka vahingoittuvat asevelvollisuusaikanaan tai Puolustuslaitoksen palveluksessa ollessaan. Tämä sama lainsäädäntö on siis voimassa tälläkin vuosituhannella näiltä osin.

Toisekseen, veteraanijärjestöiltä pyydettyjen lausuntojen perusteella ne toki toteavat, että tälle käsitteelle olisi hyvä jotakin tehdä, mutta ne ovat lähteneet siitä, että ne pitävät korvausjärjestelmän sisällön kehittämistä tärkeämpänä kuin lain termistön muuttamista.

Tähän valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jossa on kahden edustajan nimet kahdesta eri eduskuntaryhmästä, ja vastalauseen tekijät varmaankin esittelevät oman vastalauseensa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! En kuulu näihin tekijöihin, mutta totean vain, että vastalause, jonka ovat ed. Erkki Virtanen ja ed. Marjaana Koskinen allekirjoittaneet, on erinomainen vastalause.

Ed. Rehula viittasi niihin selvityksiin, joita valiokunta on saanut, ensinnäkin tämän työkyvyttömyys-termin ylläpitämiseksi edelleenkin ja sen säilyttämiseksi lainsäädännössä. Kyllä niiden on todella pitänyt olla valiokunnan enemmistön näkökulmasta sitten vaikuttavia, kun termi on siellä edelleenkin määrittelemässä juuri vuosien 39—45 sotien veteraanien ja siellä vammautuneiden ihmisten etuisuuksia. Puhutaan työkyvyttömyysprosentista taikka työkyvyttömyysasteesta. Mutta aivan samalla tavalla voitaisiin puhua haitta-asteesta ja sen prosentista. Miksi ei haitta-aste? Sehän on myöskin tämän ajan sotien taikka ehkä tulevien sotien, kun Suomi näyttää aktivoituvan tällä linjalla, kohdalla myöskin aivan käypä termi, haitta-asteprosentti.

Mutta muuten tähän asiaan. Siis huolimatta siitä, että sotiemme veteraanit ja invalidit ovat huikeasti yli 80 vuotta keski-iältään, he käyvät jatkuvasti sotaa, usein nimenomaan Valtiokonttori on vastustaja, ja tämän prosentin nosto 10:stä 15:een ja nimenomaan nämä maagiset rajat, 15, 20 tai 25 prosenttia, ovat todella vaikeita. Ja siellä kyllä aika kovapalkkaiset lakimiehet ja oikeusoppineet hankkivat leipäänsä kirjoittamalla näitä hylkypapereita asioissa, jotka lääketieteellisesti nähden ovat aivan selvästi, tämä tilanteen hankaloituminen, yhteydessä siihen vammaan, joka on saatu eri tilanteissa todella kauan aikaa sitten.

Ongelma on se, että kun ihminen vanhenee, niin vähäisempikin vamma nuortuu, voimistuu ja sen vaikutus kasvaa, koska kompensoivat mahdollisuudet ihmisen elimistössä heikkenevät. Etenkin kysymys on tällöin esimerkiksi liikuntakykyyn vaikuttavista vammoista. Toisessa alaraajassa olevaa vammaa on pystynyt kompensoimaan eri tavoin eri lihasryhmillä, ehkä toisen alaraajan avulla, selkärangan mukana ololla, mutta sitten kun yleiskunto, lihaskunto heikkenee iän myötä, nämä kompensointimahdollisuudet heikkenevät. Tämä on aivan selvää.

Mutta nimenomaan Valtiokonttorissa on kysymys kai periaatteessa siitä, että "ei päästetä perhanaa yli", ja tämä perhana nyt sattuu olemaan kuitenkin se suomalainen sotaveteraani, joka yrittää hakea oikeutta. Tämä on aika inhottava tilanne, ja on vastenmielistä katsella sitä vuodesta toiseen, kun näitä E-lausuntoja lääkärinäkin tekee. Aina välillä tietysti on positiivisiakin ratkaisuja, mutta pääsääntö on se, että kun kerran on päätetty niin sitten uutta ei ole esitetty, ja se on mielestäni hankalaa.

Tähän tilanteeseen nähden tämä prosenttirajausten poistaminen on todella hyvä esitys. Miksi enää näitä prosenttirajoja? Tämä invalidiryhmä pienenee jatkuvasti ja heidän vaivansa objektiivisesti ottaen — ja tietysti subjektiivisesti — lisääntyvät, vaikeutuvat. Ja heidän tarvitsemansa hoito on yhä raskaampaa käytännössä, ainakin sen pitäisi olla yhä toistuvampaa. Tämä 25 prosenttia on hyvä ajatus, siis ei tuo prosenttiluku, vaan se on hyvä ajatus, että nyt myöskin muun sairauden kohdalla saa mahdollisuuden hakeutua kuntoutukseen, hoitoon Valtiokonttorin laskuun kuin nimenomaan sellaisen, joka on peräisin sotavammasta tai sodan aikana saadusta sairaudesta. Tällöin voidaan ihmistä hoitaa nimenomaan laajemmin, tehokkaammin ja ylläpitää hänen kokonaisterveydentilaansa. Tällainen vastaava käytäntö kaikille sotainvalideille olisi aivan kelpo ja käypä. Silloin me vastaisimme todellisuudessa siihen niin sanottuun kunniavelkaan, josta muuten juhlapuheissa 6. päivä joulukuuta tai sitten veteraaniviikolla tai 4. päivä kesäkuuta mielellään puhutaan. Eli juhlapuheet ovat aika halpoja sitten valtiontalouden kannalta verrattuna todellisiin eduskunnan päätöksiin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia huomioita omalta kohdaltani tästä hallituksen esityksestä sotilasvammalain 6 ja 17 §:n muuttamisesta. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja täällä totesi, tässä salissa on useamman kerran keskusteltu nimenomaan tämän lain 6 §:n sisällöstä ja siihen liittyvästä sanasta "työkyvyttömyysaste" ja sen työkyvyttömyysasteen prosentuaalisesta määrästä erilaisten etuuksien osalta. Jos niin sanotusti talonpoikaisjärjellä ajattelee, niin tuntuu täysin kohtuuttomalta, että nykyaikana käytetään lainsäädännössä keskimäärin 85-vuotiaitten sotaveteraanien kohdalla etuuksia arvioitaessa sanaa "työkyvyttömyysaste". (Ed. Asko-Seljavaara: He ovat itse sen hyväksyneet!) — Ed. Asko-Seljavaara, kyllä tekin ymmärrätte suomen kieltä, sen mitä tarkoittaa työkyvyttömyysaste käytännön elämässä, vaikka lääkäri olettekin.

Mutta, arvoisa puhemies, siitä minä olen hyvilläni, että nyt ensi kertaa valiokunta on avannut tämän sanan ainakin siltä osin, että on huomioitu se keskustelu, mitä täällä on käyty, oltakoon lopputuloksesta mitä mieltä hyvänsä. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että parempi sana olisi kuitenkin "haitta-aste", ja se perustelu, jonka valiokunnan puheenjohtaja täällä totesi, perustuu asiantuntijoitten lausumiin mitä ilmeisimmin. Kyllä minun mielestäni "haitta-aste" kunnioittaisi myös veteraaneja siltä osin, ettei tarvitse käyttää sanaa "työkyvyttömyysaste". Kyllähän haitta-aste sopisi myös niitten henkilöitten osalta, jotka eivät ole sotainvalideja eli vammautuvat nyt armeijan palveluksessa taikka vakituisessa palveluksessa ollessaan.

Erästä kohtaa hieman hämmästelen kyllä tässä mietinnössä siltä osin, kun täällä puhutaan työkyvyttömyysasteen määrittelystä, eli että se vastaa tavallaan keskimääräisesti sitä yleistä haittaa, jonka tapaturma tai sairaus on henkilölle aiheuttanut, ja niissä ei oteta huomioon esimerkiksi iän tai ammattitaidon vaikutusta työkyvyttömyyden suuruuteen. Tämä peruste minun mielestäni on aika hämmentävä ja mielestäni myös virheellinen siltä osin, että tuntuu oudolta, että jos henkilö nuoruudessaan on vammautunut esimerkiksi kuulon osalta, on räjähtänyt joku kranaatti tai muu vastaava, ja on vaurioitunut silloin ja kuulo heikentynyt, niin iän myötä se pahenee edelleen. Minulla on, arvoisa puhemies, kokemuksia siitä, että Valtiokonttori on muuttanut työkyvyttömyysastetta, niin sanottua haitta-astetta, sen perusteella, kun iän myötä oli heikentynyt kuulo, ja henkilö sai määrättyjä etuuksia sitten, kun saatiin nostettua niin sanottua työkyvyttömyysastetta.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka minua on tässä vuosien varrella hämmentänyt, on tämä 17 §. Olen siitä tehnyt vuosien saatossa muutamia kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteitakin, mikäli nyt ihan oikein muistan. Eli tästä hautausavusta puhutaan, että siinäkin nyt on rajaus työkyvyttömyysasteella eli kuollessa työkyvyttömyysasteen pitää olla vähintään 20 prosenttia. (P. Virtanen: Vainajan työkyvyttömyys!) — Vainajan työkyvyttömyysaste. — Jotenkin sotii tämä ajatus minua vastaan ainakin, ja kun tietää, ettei tämä nyt varmasti valtiota kaataisi eikä ongelma olisi sieltä ministeri Kataisen kukkarosta näitä rahoja, valtion kassasta, kaivaa. Eli tämä yhteiskunta antaisi kunnioituksen kaikille sotiemme veteraaneille siltä osin, että heidät voitaisiin saattaa kunniallisesti hautaan. Monen kohdalla varallisuusaste on sellainen, että ei ehkä sitä hautaan saattamista niin kunniallisesti pystytä tekemään. Täällä on kuitenkin määritelty tämä maksimi, mikä on aika erikoista, kun pykälä on ollut auki, että sitä nyt ei ole edes pyöristetty, kun täällä on mainittu, että se on 1 599 euroa 65 senttiä. Kyllä aika tarkasti on valtiovallan taholta määritelty nyt tämä niin sanottu kunnianosoitus näille vähintään 20 prosentin työkyvyttömyysasteen omaaville sotainvalideille.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni kyllä hallituksen kannattaisi ensi vuonna, jos tämä laki ja nämä pykälät avataan, pohtia tämän pykälän saattamista nyt hieman inhimillisempään ja veteraaneja, Suomen itsenäisyyden taistelijoita, kunnioittavampaan muotoon.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen sen verran ilkeä ihminen, että minä nyt ruodin kyllä jonkun verran tätä hengentuotetta. Täällä ensinnäkin vedotaan, siis mietinnössä, siihen, että sotilasvammalain perusteella korvauksia saavat ovat pitäneet korvausjärjestelmän sisällön kehittämistä lain termistön muuttamista tärkeämpänä. Tämä on tietysti sinänsä ihan oikein, näin pitääkin tehdä. Mutta silloin tietysti, kun tämmöinen mielipide on kirjattu, niin silloin olisi asiantuntijaluettelossa oltava ehdottomasti veteraanijärjestöt nyt ainakin. Mutta täällähän ovatkin sitten sosiaali- ja terveysministeriö ja Valtiokonttori, ja siinä kaikki. Siis tämä ajatuksenjuoksu on ollut aika vaatimaton ja ollaan oltu sitä mieltä. Kuten tässä koko asiakirjanipussa muutenkin, tässä on kyllä menty siitä yli, missä aita on matalin.

Tämä on senkin takia mielenkiintoinen juttu, että tästä käytiin edellisessä eduskunnassa perusteellinen keskustelu, juuri niin kun ymmärrän, että siihen ed. Vistbackakin äsken viittasi. Ja sen keskustelun sävy oli minun ymmärtääkseni se, että tämän terminologian osalta olisi pikkusen viitseliäisyyttä osoittaen mahdollisuus tehdä tästä jotenkin älyllisesti seurattavaa ja ymmärrettävää. Sehän tarkoittaa niin yksinkertaista asiaa, kun elämme nyt jälleen sotatilassa, siis viimeksi kiinnitettiin huomiota siihen, että meillä nyt sotilaallisen kriisinhallinnan puitteissa tulee sotainvalideja oikein niin kuin sodassa syntyy, valitettavasti sotainvalideja, niin näin nyt sitten on asianlaita todella. Elikkä tässä on ollut välillä tämmöinen vähän pitempi rauhan kausi, mutta nyt ollaan taas sodassa mukana ja sitten on myöskin asevelvollisuuden suorittamiset ja kaikki muut sellaiset mukana. Siis toisin sanoen sotilasvammalain ajatuksen mukaan on juuri niin, että on sotilasvammoja ja tarvitaan sotilasvammalakia, mutta sitten on myöskin sotaveteraanit, joidenka kohdalla työelämä on jäänyt jo auttamattomasti taakse. Elikkä siis toisin sanoen olisi hirmuisen helppo todeta laissa yhdessä pykälässä vaan, että mikäli on kysymys työelämän jo jättäneistä henkilöistä, niin puhutaan, niin kuin täällä on todettu, esimerkiksi haitta-asteesta ja sitä mitataan sitten omalla jutulla. Siis hirmuisen pienillä muutoksilla tämä homma tulisi jollakin tavalla järjelliseksi. Tätähän on ihan oikein tässä kuvattu, ymmärretty, että tämä ongelma on. Jos minä muistan sen tekstin edellisestä eduskunnasta, tämä on suurin piirtein ollut sanojenkäsittelylaitteessa juuri tämän mukaan ja ollut helppo maalata se ja siirtää tähän mietintöön niin, että sillä tavalla on turha työ jäänyt tekemättä. Mutta ei siinä nyt ole minkäänlaista tsemppiä ollut mukana eikä ole viitsitty edes lukea sitä, mitä edellinen eduskunta tästä asiasta lausui.

Sitten toinen asia. Kun mennään tänne, tässä on jotakin hyvääkin. Siis tässä hallituksen esityksessä puhutaan rahasta ja kustannuksista. Niitä on ihan tarkoilla maininnoilla kuvattu. Mutta sen sijaan, kun sitten tavallaan periaatteessa aivan oikein halutaan prosenttirajat pois opposition toimesta, ei enää olekaan ollut viitseliäisyyttä kertoa, mitäs tämä nyt sitten maksaa. Elikkä ei ole haluttukaan myydä hallituspuolueille tätä esitystä. Siis kyllä vasemmistoliiton konttorissa, siellä on fiksuja ja osaavia ihmisiä Erkki Snellmannin johdolla, kannattaisi nähdä sitten se sama vaiva, mikä on hallituspuolueilla ja valiokunnassa sihteeristön osalta ollut asianlaita, ja laittaa se myyntiartikkeli tänne ja myydä tämä prosenttirajattomuus. Nyt sitä ei ole tehty, ja silloin se jää vaan sille tasolle, että pyrkimys sinänsä on aivan oikea.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Eilen puhuttiin kemikaalivirastosta ja siinä yhteydessä kriittisyydestä. Tähän eduskuntaan on näköjään pesiytynyt semmoinen ajatus, että kun puhuu kriittisesti, voi sitten puhdistaa omantuntonsa ja olla sitä mieltä, että nythän tässä on kaikki tehty. Nyt tosin salissa on aika vähän porukkaa. Toivon mukaan löytyy sieltä, kun muistan kriittisiä puheenvuoroja, muitakin kuin ed. Pulliaisen puheenvuoron äsken, kokoomuksen riveistä, ainakin viime kaudella löytyi ihan riittävästi arvostelua näistäkin asioista.

Ed. Pulliainen nimittäin iski just naulankantaan siinä, jotta tässä, jos kuunteli valiokunnan puheenjohtajan ed. Rehulan puheenvuoroa, kun hän totesi, jotenkin siinäkin käänteli ja väänteli juttua, että sitä ei voinut tässä nyt tätä terminologiaa muuttaa. Kysehän on niin yksinkertaisesta asiasta, että se voidaan rajata nimittäin se ajatus, näistä veteraaneista, joita tämän tarkoitetaan koskevan, ja tämä vastalause siinä mielessä on vähän vajavainen. Mutta kun ei ole parempaa, niin tämän puolesta pitää nyt äänestää. Mutta tässäkin olisi voinut rajata nämä nuoremmat veteraanit, joita nopean toiminnan joukoista tulee ja Puolustusvoimista muutenkin, kun sattuu vammautumaan varusmiespalveluksessa tai sitten vakinaisen henkilöstön osalta sattuu vahinkoja, niin ne voisi rajata pois. Tämä koskisi niitä, jotka ovat toisen maailmansodan kahinoissa — eli kun isänmaata puolustettiin silloin aikanaan — vammautuneet ja ovat nyt veteraaneja tai eivät ole vammautuneet, mutta ovat kuitenkin olleet tappeluissa mukana ja nyt ikä on, mikä on. Niiden mittaaminen sillä tavalla, onko tässä joku haitta-aste tai työkyvyttömyysaste, niin sehän on ihan täysin pöljä homma.

Se, mitä ed. Pulliainen puhui siitä, jotta pitäisi myydä, pitäisi laskea tämä juttu: Nyt on periaatteellisesta asiasta kyse. Kyse on siitä, hoidetaanko tämä juttu, katsotaanko eduskunnassa, jotta tämä pitää hoitaa, että nyt ei mitään prosentteja enää siinä ole olemassa. Se maksoi sen mitä maksoi. Se hinta löytyy sieltä aikanaan. Ei siihen tarvitse lähteä tekemään kauppaa, koska minä en usko sitä ollenkaan, jotta tässä hallitus olisi tätä pakettia ostanut millään 10 miljoonalla tai millään jutulla. Kyse on vaan siitä periaatteesta, lähdetäänkö jotain tekemään sillä tavalla, jotta me näemme jonkun asian oikeaksi, koska kyllä tähän ne rahat joka tapauksessa löytyvät. Se potti ei voi olla niin iso ollenkaan. Sen takia odotan, jotta tässä löytyy muutakin kuin kriittisiä puheenvuoroja ja selityksiä siitä, joita täällä on todettu, että nyt tässä ei voi sen takia tehdä, kun tässä on tämmöinen terminologiavirhe. Siihen jopa voisi, jos tarvitaan, värkätä vielä jonkin ponnenkin sillä tavalla, jotta siinä todetaan, jotta tämä ei tule koskemaan sitten niitä nuorempia ikäluokkia, jotka nyt ovat vammautuneet tämän viimeisen suuren kahinan jälkeen. Sen takia minä odotan kyllä, että toivon mukaan nyt tässä vaiheessa korjataan tämä homma. Tai odotan ainakin sitä, jotta jos ei löydy semmoista rohkeutta tästä salista, niin ainakin tämän nelivuotiskauden aikana, kun tässä ollaan vasta alkutaipaleella, tämä nyt vihoviimein saataisiin kuntoon eikä tarvitse taas ensi vaalien alla sitten julistaa, että tämä on niitä vääryyksiä ja se tullaan korjaamaan. Nimittäin tätä minä olen kuullut niin pitkään kuin itse olen ollut vaaleissa ehdokkaana tuolta 80-luvulta. Ihan sama juttu aina pyörii tuolla ja kaikki lupaavat, että tämä hoidetaan. Hoidetaan nyt tämä ihan oikeasti eikä pidettäisi vaan puhetasolla tätä asiaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä budjettikirjassahan lukee, että veteraanien tukemiseen käytetään 232 miljoonaa euroa ensi vuonna ja sitä nostetaan vielä 10 miljoonalla eurolla Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlan vuoksi. Kyllä valiokunta erittäin tarkasti yritti selvittää, voiko tämän sotavammalain sanamuodon muuttaa, kun nimenomaan tässä uudessa laissa korvataan muita kuin sotavammoja, siis muitakin sairauksia ja vammoja. Mutta saimme sekä Sotainvalidien Veljesliitolta vastauksen että STM:stä, että jos tämä termi muutetaan, niin se aiheuttaa erittäin paljon kustannuksia ja vaivaa, koska kaikki lomakkeet on painettu tämän lain mukaisella nimikkeistöllä. Sen vuoksi Sotainvalidien Veljesliittokin sanoo, että kyllä he hyväksyvät tämän terminologian. Ei se ole se kynnyskysymys.

Mutta sitten minä haluan kyllä toisessa vaiheessa kysyä ed. Erkki Virtaselta, että kun te haluatte, että tämä laajennetaan sellaisille henkilöille, jotka ovat 0 prosenttia vammautuneita, niin miten se enää sopii sotavammalakiin. Eihän silloin ole vammaakaan, jos on 0 prosenttia.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on pyrkinyt saamaan tolkkua sotavammalain määritelmään työkyvyttömyyden asteesta. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että sotilasvammalain soveltamisalaan kuuluvat myös ne, jotka vahingoittuvat asevelvollisuusaikanaan tai Puolustuslaitoksen palveluksessa ollessaan.

Suomen viime sodissa sai pysyvän vamman 94 000 sotainvalidia, joista elossa on edelleen 14 000. Heidän keski-ikänsä on 85 vuotta. Pidän käsittämättömänä, että Suomen valtio kohtelee eriarvoisesti sotainvalidejamme, joista kaikki, haitta-asteesta riippumatta, tarvitsevat samat palvelut. Edustajien Virtanen ja Koskinen vastalauseessa esitetty pykälän muotoilu vastaa paljon paremmin sotainvalidien tarpeita kuin pitkään jatkunut byrokratiapeli haitta-asteilla.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan ensimmäiseksi kiittää ed. Laxellia äskeisestä puheenvuorosta. Siinä sanottiin suunnilleen olennaisin.

Kun minä olen kuunnellut tätä keskustelua nollaprosentista ja sotainvalidien jaottelusta ja jopa rahojen unohtamisesta, niin en voi mitään sille, että mieleeni tuli setäni, jota, juuri ennen kuin vajaa viisi vuotta sitten tänne tulin, kannoin Jämsänkosken hautausmaalla. Hän sattui menettämään 19-vuotiaana silmänsä Ilomantsissa yhdestä vihollisen ampumasta kranaatista, ja hänen prosenteistaan ei ollut epäselvää. Kun tätä asiaa käsitellään, toivoisi, että saivartelu ei yltäisi ihan prosentteihin saakka. Tässähän on kyse, kuten ed. Esa Lahtela täällä totesi, periaatteesta, kyse siitä periaatteesta, haluammeko me kunnioittaa niitten ihmisten, miesten ja naistenkin työtä, jotka tämän isänmaan pelastivat siten, että se voi nyt juhlia 90-vuotista itsenäisyyttään. Siitähän siinä oli kysymys.

Se joukko, josta tässä nyt puhutaan, on niitä ihmisiä, jotka ovat antaneet aivan varmasti konkreettisen uhrin tälle isänmaalle. Siitä lähtökohdasta tämä vastalause on tehty, tämä pykälämuutosesitys, että niitten ihmisten, jotka tämän maan ovat omalla, ja tässä tapauksessa voi sanoa konkreettisesti, verellään lunastaneet, ei tarvitsisi pyristellä joutavanpäiväisen byrokratian verkossa, vaikka se maksaisikin valtiolle nykyistä enemmän.

Ed. Pulliainen, se, että tässä ei ole myyntihintaa, johtuu siitä, että minun mielestäni tämä asia ei ole kauppatavaraa. Tämä on periaatteen asia, ja se oli tietoinen valinta. Vasemmistoliiton lainsäädäntösihteeri Jyri Kuuselan ryhmähuoneessa meillä olisi ollut 17 minuuttia aikaa kaivaa se summa esille ja kirjoittaa tähän, mutta siitä huolimatta juuri periaatteellisista syistä jätin sen tekemättä. Tästähän tässä on kysymys, kun nyt sitten päätöstä teemme. Haluammeko me, että se jatkuvasti vähenevä yli 80-vuotiaitten ihmisten joukko — joka siis vähenee todennäköisesti nopeammin kuin tämä kerran vaalikaudessa tapahtuva 5 prosentin alennus suurentaa tuensaajien joukkoa, eli kustannukset olisivat joka tapauksessa laskevat — voidaan päästää tästä rimpuilusta näitten erilaisten todistusten ja byrokratian kanssa. Sitä tässä esitetään.

Kun täällä on käytetty kriittisiä puheenvuoroja aivan aiheesta tästä termistöstä, niin ed. Asko-Seljavaaralle tekisi mieli sanoa, että minä en kuullut sitä ministeriön selvitystä näistä painetuista lomakkeista. Minulla on semmoinen käsitys, että Valtiokonttorissa tämä tietojenkäsittely on saatettu niin pitkälle, että ne koneet tulostavat kyllä lomakkeet varustettuna sillä tekstillä, joka kovin pienin kustannuksin voidaan sinne koneen sisälle syöttää. Kyllä ne kirjoittimet sitten osaavat niitä bittejä lukea ja tuottaa ihan samaan hintaan haitta-asteen kuin työkyvyttömyysasteenkin niihin lomakkeisiin. Minusta tämä ministeriön vastaus ei ole todellakaan, kuten ed. Pulliainen terävästi kiinnitti huomiota, siis Sotainvalidien Veljesliiton valiokunnalle esitetty kanta, vaan se on ministeriön kertomus siitä, mitä he ovat kuulemma kuulleet sotainvalidiliitolta. Aivan varmaan he ovat sanoneetkin, että okei, hoitakaa se, mutta kyllä meistä olisi tärkeämpää, että hoitaisitte tämän asian niin, että nämä prosentit pienenisivät. Sehän on se sisällöllinen vaatimus, mikä heillä on ollut. Sitä nyt tässä toteutetaan 5 prosenttiyksikön verran, mutta minä luulen ja tiedänkin, että heidän vaatimuksensa on enemmän. Jos he sen saisivat, niin uskon kyllä, että he tyytyvät, niin kuin nyt joutuvatkin tyytymään taas kerran, tähän vainajistakin määriteltävään työkykyisyyteen, joka kyllä etenkin tämän hautausavustuksen kohdalla kuulostaa lähinnä irvokkaalta.

Arvoisa puhemies! Enemmälti asiaa ruotimatta totean, että tulen huomenna yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä tekemään vastalauseen mukaisen muutosesityksen 6 §:ään, ja toivon, että eduskunta tulevan Suomen itsenäisyyden 90-vuotispäivän kunniaksi hyväksyisi sen, jotta voisimme kirkkain otsin katsoa niitäkin, jotka kerran omalla uhrillaan tämän maan pelastivat ja ovat vielä keskuudessamme. Me olemme sen heille velkaa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me käsittelemme nyt sotilasvammalakia, ja kaiken kaikkiaanhan veteraaneille maksetaan, kuten sanoin, 232 miljoonaa muiden lakien perusteella ja siihen vielä lisäystä 10 miljoonaa eli siellä maksetaan muun muassa elinkorkoja sotainvalidien leskille, lapsille, huoltoeläkkeitä, sairaanhoito- ja kuntoutuskustannuksia, mutta ei tämän lain mukaan, mitä me nyt käsittelemme. Jos te haluatte nyt sanoa, että pitää olla semmoinen laki, missä vamma on 0 prosenttia, niin eihän se ole mahdollista, koska jos on vamma, niin on joku prosentti.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että näistä asioista puhutaan juuri tänään ja tällä viikolla. Olemme viettäneet omaishoitajien viikkoa, ja ensi viikolla on itsenäisyyspäivä. Siinä mielessä ajankohta ei voisi olla parempi. Monet näistä puheena olevista sotainvalideista, sotaveteraaneista ovat tätä samaa porukkaa, omaishoidettavia, ja siinä mielessä nämä liittyvät kiinteästi toisiinsa.

Viime sodissa 94 000 sotilasta sai pysyvän vamman. Heitä on elossa vielä runsaat 10 000. Heidän keski-ikänsä on korkea, pitkälti yli 80 vuotta. Kun invaliditeetti on vähintään 30 prosenttia, valtion varoista korvataan laitoshoito tai osa-aikainen hoito myös silloin, kun hoidon tarve johtuu muusta kuin sodassa saadusta vammasta. 20—25 prosentin haitta-asteen sotainvalideille korvataan enintään 10 viikon jaksottainen laitoshuolto tai hoitoa päiväsairaalassa enintään 70 päivältä vuodessa. Alle 20 prosentin haitta-asteen sotainvalidit eivät saa mitään sotilasvammalain mukaisia palveluita. Tällaisia 10—15 prosentin sotainvalideja arvioidaan olevan noin 5 000. Mielestäni prosenttirajat olisi hyvä poistaa kokonaan sotilasvammalaista. Veteraanien keski-ikä on jo korkea. Sodassa saadut lievemmätkin vammat vaikeutuvat iän myötä.

Olen samoilla linjoilla ed. Tiusasen kanssa siitä, että juhlapuheet tulisi vihdoin siirtää käytäntöön.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Me käsittelemme sotilasvammalain 6 ja 17 §:n muuttamista, ja, arvoisat edustajat, jotka vielä täällä olette, voi sanoa, että ihan yks yhteen ovat nousseet ne keskeiset, sanotaan, periaatteelliset asiat, jotka tässä lakimuutoksessa, voisi sanoa, tässä laissa, joka nyt on voimassa, ovat hiertäneet ja hiertävät nyt vielä edelleenkin tämän muuttamisen jälkeenkin. Se tuntuu, voi sanoa, kohtuuttomalta kaiken sen keskustelun jälkeen, mitä jo nyt tässä ja edellisinä kausina ja vuosien mittaan tästä asiasta on käyty, miten sotainvalidit saavat erilaisia etuuksia ja erilaisia hoitoja ja miten määritellään vamma-asteet jne. Keskustelua on käyty, ja voi sanoa, että laajasti eduskunnan tahto on ollut varmasti se, että tähän saataisiin selkeä muutos. Se selkeä muutostarve ja tavoite on ollut paitsi tämän käsitteen, työkyvyttömyys, muuttaminen myös näitten prosenttien muuttaminen tai tämän haitta-asteprosentin poistaminen.

Nyt tätä lakia ajatellen tähän prosenttimäärään tehdään muutos, niin kuin täällä on, että tämä sotilasvammalaki muuttuu siten, että sotainvalideille, joiden sotilasvammalain mukainen työkyvyttömyysaste on 25 prosenttia, voidaan korvata yksityisessä laitoksessa annettu huolto tai osa-aikainen huolto myös silloin, kun sen tarve johtuu muusta kuin korvatusta vammasta tai sairaudesta. Aikaisemmassahan, nyt voimassa olevassa laissa tämä prosentti on ollut 30. Suhtaudun kriittisesti nimenomaan siihen, että lähdetään näin pienellä muutosprosentilla. Täällä keskustelussa on noussut ed. Asko-Seljavaaran tuomana erityisesti se, että jos haitta-aste on 0 prosenttia, onko silloin haitta-asteesta kysymys ollenkaan tai vammasta. No, jos se ei ole 0, niin kuitenkin me tiedämme, että meillä on, niin kuin edellisissä puheenvuoroissa taisi tulla esille, niitä, joiden vamman haitta-aste on siinä 10 prosenttia, 15, 5. Kuitenkin se voidaan prosentteina ilmaista, ja kun heitä kuitenkin on, sanotaan, tuhansia, 5 000, niin miksi tätä ryhmää ei ole ajateltu tässä yhteydessä?

Kyllä ihmettelen tietysti suuresti, jos näin on, että sotainvalidien järjestöt ovat myös nämä ryhmät unohtaneet tai ovat valiokunnalle tuoneet sen näkemyksen, että tämä on riittävä. Tietysti tässä näiden asiantuntijoiden luettelossa, joita valiokunnassa on ollut kuultavina, ei ole mainittu näitten järjestöjen edustajien nimiä. Se tietysti ohjaa siihen ajatteluun, että he eivät ole varsinaisesti tuoneet sitä kantaansa tai mielipidettään esiin, ja tietysti hyvä näin on, koska silloin minusta todella tuntuisi pahalta, jos se olisi täällä selkeästi olemassa, koska en usko, että nämä järjestötkään ovat tyytyväisiä siihen, että osa niistä ihmisistä, joittenka asioita heidän tulee hoitaa ja jotka ovat heille tärkeitä, kuitenkin jätetään ulkopuolelle.

Vastalauseessa on nostettu esille tämä ehdotus, että sotilasvammalain 6 §:n 5 momentin kohdalta poistetaan nämä työkyvyttömyysastetta koskevat prosenttirajoitukset. Kannatan sitä tai olisin näkemässä, että näin tulisi jo nyt tässä tehdä. Ja varsinkin, koska olemme itsenäisyytemme juhlavuotta viettämässä, niin enemmän kuin kohdalleen olisi asettunut se, että meidän sotainvalidimme huomioidaan kattavasti, ne, joille erilaisia vammoja, todella erilaisia vammoja, on syntynyt siitä, että he ovat vuotensa antaneet Suomen itsenäisyyden saamiseksi.

Toinen asiahan tässä on sitten tämä työkyvyttömyys-käsite. Ihmettelen, että joku asia voi tulla näin vaikeaksi ajassa, jossa varmasti meillä on monen alan asiantuntijoita ja pohtijoita ja varmasti tietoa. Erilaisiin vaihtoehtoihin olisi tässä tullut päästä, eli mielestäni ei riitä se, että valiokunnan kannanotoissa tämä jäi ikään kuin kesken. Erittäin kriittisesti suhtaudun tähän, että valiokunnan kannanotoissa on nimenomaan näin, että sotilasvammalain perusteella korvauksia saavat ovat pitäneet korvausjärjestelmän sisällön kehittämistä lain termistön muuttamista tärkeämpänä. Mielestäni nämä ovat nyt molemmat tärkeitä, totta kai. Miksi on lähdetty tässä vertaamaan näitä kahta asiaa, että ikään kuin kun saadaan toinen, niin jätetään toinen huomioimatta? Minusta näitä ei olisi pitänyt asettaa vertailukohteeksi, kumpi on parempi näistä asioista. Koska ne ovat toisaalta kaksi aivan eri asiaa, niin minusta nämä olisi pitänyt hoitaa molemmat.

Nämä kaksi kriittistä kommenttia; kriittisesti suhtaudun näihin asioihin. Tietenkin valiokunta on varmasti pyrkinyt ihan asiallisesti tämän lain kohdalla hyvään ratkaisuun, hyvään tulokseen. Se, että valiokunta muuttaa hallituksen esitystä, on todettava myönteiseksi asiaksi eli se, niin kuin täällä mainitaan, että talousarvion muutosehdotus merkitsee sitä, että sotainvalidien laitoshoidon korvausten laajentaminen 25 prosentin sotainvalideihin voi kohdistua myös kuntien järjestämän laitoshoidon kustannuksiin. Sen vuoksi, kun se ei ole siinä hallituksen esityksessä, on erittäin hyvä, että valiokunta on huomioinut tämän ja muuttaa eli poistaa sen 6 §:n 9 momentin.

Vielä haluan todeta sen, että varmasti on oikeutettu se asia, minkä ed. Pulliainen nosti täällä esille, että silloin jos vastalausetta tehdään ja oppositiosta esitetään jotakin, niin ne olisivat mahdollisimman tarkkoja ja kustannusvaikutukset olisi niissä esitetty. Aivan oikein, näin on, mutta mielestäni myös ed. Erkki Virtanen perusteli hyvin, miksi se ei tässä ole. Toisaalta kyllä minä tähän rinnalle nostaisin myös sen, että ehkä jos näin on, että sitä odotetaan oppositiolta ja tässä yhteydessä, niin näkisin myös, että silloin kun hallitus esityksiä tekee ja lain taustalla on perusteluosa, niin olisi ollut hyvä nähdä, että siellä olisi se, miksi tätä prosenttia ei sitten vielä laajennettu esimerkiksi 10:een tai lähdetty kokonaan siitä, että siellä olisi vaikka ollut sen kustannusvaikutus, ja sitä ei haluttu tässä, koska en usko, että hallitus ... Tai sehän on todella kyllä pieni summa, mikä siihen olisi mennyt. Mutta ihmettelen suuresti, jos hallitus näkee, että sen prosentin kokonaan poisjättämisellä ei ole merkitystä näille ihmisille, sotainvalideille, näille vammaisille ihmisille. Sen vuoksi minä näkisin, että siellä olisi pitänyt olla perusteluita laajemmin siitä, miksi näin ei tehdä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä yksi asia jäi tarkastelematta. Kun miettii sitten kustannusvaikutuksia kaiken kaikkiaan, niin kysehän on tietysti siitä, jotta varmaan suomalaiset ovat oppineet siihen, että pitää olla byrokratiaa. Sehän tarkoittaa, että sillä ihmisiä työllistetään ja paperia pyöritetään hirveästi. Täällä ed. Asko-Seljavaaran puhe jotenkin herätti siihen, kun hän on lääkäri, että puolustaako hän niin kovasti tätä lääkärikuntaa, että nyt siinähän menee lääkäriltä töitä.

Nimittäin ainakin Itä-Suomessa omassa — just luin äsken lehteä tuolla — terveyskeskuksessa, joka on lähimpänä, meidän Keskirannan terveyskeskuksemme, kun siellä on 12 lääkärinpaikkaa, mutta 3 paikkaa vaan täytettynä, niin ed. Asko-Seljavaara ei voisi olla huolissaan, meillä kyllä paikkoja riittää lääkäreille. Tarkoitan sillä, että kun nämä ihmiset joutuvat käymään lääkärissä, ajatelkaa, mikä kustannus tulee, menee hukkaan aikaa siinä, kun tutkitaan ja tehdään paperia. Kun sitten siellä toiset byrokraatit tutkivat niitä, että no, yltääkö tähän prosenttiin ja voiko tämän hyväksyä, niin siinähän tehdään ihan turhaa työtä, kun ne kaikki varat voisi käyttää tähän asiaan, mikä tässä nyt on kyseessä.

Sitten toinen juttu. Suomessa toivotaan innovatiivisuutta ja uusia ajatuksia. Tuossa ed. Asko-Seljavaara totesi, että kun nyt näitä lomakkeita on niin hirveän isosti, se kaatuukin nyt lomakkeisiin. Me kävimme tässä hiljattain, työelämävaliokunta, tuolla sivarikeskuksessa, tuolla Lapinjärvellä, ja siellä minä katsoin niitä kavereita: tosi taitavia, kuulkaa, tietokonekavereita. Ne näppäsivät ja tekivät vaikka mitä, kun niillä oli joku tämmöinen oppitunti siinä menossa, ja minä luulen, että he eivät olisi ollenkaan pahoillaan siitä, jos he voisivat niitä lomakkeita kyllä värkätä muutaman, koska minä en usko, että he katsoisivat sen sotilaalliseksi toiminnaksi, kun tämä on tämmöistä ihan toisen tyyppistä toimintaa.

Ja osa näistä, jotka ovat näitä veteraaneja, on saanut niin paljon siitä sodasta, että niistä on tullut kanssa sivareita. Minä olen tavannut semmoisia, jotka eivät koskaan ota asetta, eivät edes halua puhua sodasta ollenkaan, koska he ovat saaneet ihan tarpeekseen. (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) Siinä mielessä, kun nämä sivarit tekisivät näitä lomakkeita, niin ne eivät maksa yhtään mitään ja ne sieltä tietokoneelta kyllä löytyvät, ja he voisivat vaikka kuvittaa ne lomakkeet, jos ne ovat yksitoikkoisia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtaselle selvitys siitä, miksi toivoin, että olisi niin kuin perfekt tämä homma. Se johtuu tässä tapauksessa hallituksen toimenpiteistä ja valiokunnan näitten toimenpiteitten hyväksynnästä. Ja täällähän sanotaan näin, niin kuin varmasti ed. Erkki Virtanen on erittäin monta kertaa kerinnyt tässä lukemaan: "Vuoden 2008 talousarvioehdotuksen täydentämisestä annetussa esityksessä (HE 157/2007 vp) ehdotetaan yleiskatteisen sotilasvammakorvausten momentin (33.50.51) määrärahaa korotettavaksi 0,4 miljoonalla eurolla ja vastaavan suuruisen vähennyksen tekemistä Raha-automaattiyhdistyksen tuottoon perustuvaan valtion korvaukseen sotainvalidien laitosten käyttökustannuksiin (33.50.52)."

Siis toisin sanoen, kun se on tässä esitys, mihinkä nyt vastataan, eduskunta vastaa, kun se siinä on niin kuin määrällisesti sanottu, eikö niin, niin silloin tietysti, kun kaikki, mikä tähän liittyy, on määrällisesti budjetissa sanottu, toivoisi tietysti, että sinne valtiovaroihin olisi olemassa se summa, mikä sitten tarvittaisiin, ja myöskin olisi voitu käydä hallituspuolueitten eduskuntaryhmissä asiaa koskeva keskustelu.

Arvoisa puhemies! Lyhyesti toinen asia. Tämä lomakejuttu, minkä ed. Asko-Seljavaara tässä otti esille, niin kuin ed. Esa Lahtela totesi, menee jo pikkuisen persoonalliselle puolelle. Minä ajattelin tarjota Raahen ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyopin insinöörioppilaita tekemään tämän homman urakalla. He varmaan viikonvaihdetyönä tekevät tämän koko homman 1 000 eurolla, voisin veikata suurin piirtein näin. Ja sitten kun se on vielä atk:lla, niin pystyy sen lomakkeen sieltä tulostamaan ja kirjoittamaan siihen ylös ja se on niin kuin sillä sipuli. Muutenkin asiat ovat sen sorttisia, että pikkuisen poliittista tahtoa vain, niin nämä asiat hoitaantuvat.

Sitten kolmas asia on se, että niitten prosenttirajojen kokonaan poistaminen vaikuttaa oudolta. Kun otetaan asian luonne huomioon, haitta-asteen luonne huomioon, pitää jokin haitta-aste olla, että voi tällaisen lainsäädännön perusteella sitä korvausta maksaa.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi sotilasvammalain 6 ja 17 §:n muuttamisesta on hyvin sopivaan aikaan meillä täysistuntokäsittelyssä asianomaisen valiokunnan mietinnön muodossa. Huomenna on talvisodan syttymisen vuosipäivä, 68 vuotta tulee talvisodan syttymisestä ja ensimmäiset vammat, joita tämä laki koskee, ovat 68 vuotta sitten tulleita. Täällä on viitattu myös siihen, että rauhanturvaamis- ja kriisinhallintatehtävissä saattaa tulla vammautumisia, myöskin kuolemantapauksia. Nämä ovat osaltaan myös tämän päivän uutisissakin olleet esillä, kun on ollut kysymys rankaisutoimista niitä kohtaan, jotka Afganistanissa aiheuttivat siellä olleen suomalaisen sotilaan kuoleman.

Mutta tämä kysymys viime sotien invalideista tulisi käsitellä kyllä ihan erillisenä kysymyksenä. On kysymys niistä maamme kunniakansalaisista, joiden kohdalla asiat kaikilta osin tulisi hoitaa mahdollisimman nopeasti kuntoon. Siinä suhteessa tämä hallituksen esitys on aivan oikean suuntainen, kannatettava, mutta sopii vain toivoa, että mahdollisimman pian päästäisiin siihen, että kun on viime sodissa vammautuneesta henkilöstä kyse, niin ei enää puhuttaisi työkyvyttömyysprosenteista. Muutettaisiin tuo sana haitta-asteeksi. On totta, että on erilaisia haitta-asteita, henkilöt ovat voineet vammautua eri tavoin, menettää ruumiinosiaan, aistejaan, mutta näkisin, että vaikka haitta-asteet ovat erilaiset, niin meidän pitäisi voida kaikille viime sotiemme invalideille antaa niin hyvä hoito ja niin hyvä hoiva ja huolenpito kuin vain nykyajan puitteissa voi olla.

Viime sotien sukupolvi on jo niin korkeassa iässä, kun on todettu, että kaikki jo ovat yli 80-vuotiaita, nuorimmatkin, jotka ovat olleet puolustamassa rintamalla tai muutoin sotatoimialueella tätä maata, että meillä ei enää kovin paljon pitäisi näissä kysymyksissä jahkailla, vaan asiat tulisi nopeasti saattaa siihen kuntoon, että sitten kun viimeinenkin viime sotien invalidi on poistunut joukostamme, voimme ajatella, että olemme tahtoneet tehdä kaiken sen hoidon ja hoivan, mitä heidän kohdalleen on ollut mahdollista tehdä. Valitettavasti liian monet ovat jääneet tässä liian vähälle.

Aivan kuten ed. Pulliainen toi esille, ihmettelen, että asianomaiset sotainvalidijärjestöt ja myöskään veteraanijärjestöt eivät ole olleet tällä kertaa asiantuntijoina. Ja aivan kuten täällä ed. Viitamies toi esille, omaishoitajiahan löytyy näistä veteraanien ja sotainvalidien puolisoista ihailtavalla tavalla. Omaishoitajina he tekevät arvokasta palvelua edelleen. Toivon, että tämäkin voitaisiin vastaisuudessa ottaa entistä paremmin huomioon.

Toivon, että tästä työkyvyttömyyskäsitteestä voitaisiin nyt, kun on jo pitkään ansaitussa eläkeiässä olevista kansalaisista kyse, päästä käsitteenä sivuun viime sotien veteraanien osalta ja yleensäkin päästäisiin siihen, että ei enää tarvitsisi heidän yhdenkään kokea sitä, että anomus tulisi hylättynä takaisin, vaan voitaisiin saada mahdollisimman myönteinen ratkaisu jokaiseen hoidon ja hoivan anomukseen.

Pauliina Viitamies  /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä eräs huomio tähän asiaan liittyen.

Sotavammaisia varten rakennetuissa sairaskodeissa ja kuntoutussairaaloissa veteraanit vähenevät. Tyhjenevät paikat voitaisiin nyt täyttää laitoshoitoa tarvitsevilla lievästi vammautuneilla sotainvalideilla ja antaa myös heille oikeus valtion korvaamaan pitkäaikaishoitoon.

Sotainvalidien lukumäärän on arvioitu vähenevän siis tänä vuonna lähes 2 000:lla. Sotilasvammakorvauksiin käytettävät määrärahat vähenevät tämän myötä huomattavasti. Näitä varoja voitaisiin käyttää sotainvalidien auttamiseen.

Sotainvalidien tilanteeseen on esitetty korjausta useissa lakiehdotuksissa ja toimenpidealoitteissa. Vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole niille herkistänyt korvaansa, toivon, että nyt käsillä olevan hallituksen esityksen kohdalla pohditaan tarkkaan, eikö nyt jo olisi suomalaisen kansanvallan 100-vuotisjuhlavuonna korkea aika saada asiaa kuntoon ja kunniavelkaa veteraaneille maksetuksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen, en minä teitä moiti siitä, että te moititte minua epätäsmällisyydestä. Siihen sinänsä saattaisi olla perusteitakin, mutta kuten jo edellä totesin, tämä epätäsmällisyys tässä asiassa oli puhtaasti periaatteellista.

Lisäksi haluan todeta, että se 0,4 miljoonaa, mihin viittasitte, ei ole tämä varsinaisen pääasian hinta, (Ed. Pulliainen: On sen kunnallisen puolen!) se tulee siitä vain, että tässä meinasi ensiksi käydä niin, että kunnallinen kuntoutus oli jäädä kokonaan ilman tätä tukea johtuen siitä, että hallitus ei katsonut voivansa laittaa tähän suoraa valtion rahaa, vaan otti ne Raha-automaattiyhdistykseltä. Ja kun Raha-automaattiyhdistys ei voi tukea kuntia, niin piti tehdä tämä lain muutos, jota tässä nyt tehdään. Eli tämäkin on esimerkki siitä, että kun byrokratia saadaan tarpeeksi hankalaksi, niin se on hankalaa. Ainakin tästä asiakokonaisuudesta se pitäisi poistaa kokonaan.

Sitten tästä haitta-asteesta, onko 0 prosenttia joku haitta-aste. Ei se välttämättä ole, mutta onko sitten 0,01 tai 0,1 tai kenties 1 prosentti? Jos sille tielle lähdettäisiin asiassa, joka voidaan korjata muutenkin kuin tällaisia teknisiä seikkoja asettelemalla, niin joudutaan aika vaikealle tielle. Kyllä Suomessa tiedetään tarkalleen, ketkä ovat viime sotien sotainvalideja ilman niitä haitta-asteitten määrittelyjäkin. He ovat kaikki rekistereissä. Jos uusia alkaa ilmaantua tämän jälkeen, niin heihin saattaa sitten suhtautua vähän epäillen.

Sitten kysymys näitten uusien sotatoimien tuottamista sotavammoista. Jos ne ed. Lahtelan pelkäämällä tavalla kovasti laajenevat, niin niitä varten tarvitaan sitten kyllä ihan uusi laki ja uudet rahat.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustajakaima periaatteessa lopetti aika pitkälle samaan asiaan tästä haitta-asteesta ja nollatoleranssista. Tämä koko keskustelu oikeastaan osoittaa just sitä, kuinka vaikea täällä on puhua psyykestä, siitä, miten tämän saisi hoidetuksi helposti. Vanhalta, tämän ikäiseltä, mitä siitä nyt on, 68 vuotta talvisodasta, kyllä sieltä sen verran löytyy vintiltä lepakoita, jos saisi näin kauniisti tämän asian ilmaista, että tämän prosentin saisi täyteen muillakin keinoilla. Vasta nämä sotapsykoositkin tulivat tässä vähän aikaa sitten, kun ajattelee, kuinka kauan sodasta on, esiin. Hyvin monella sotilaalla, henkisellä, psykologisella, psyykkisellä alueella on ollut vaikeuksia. Monet tämmöiset asiat ilmenevät, jopa presidenttimme on käyttänyt sanaa posttraumaattinen, jälkihaavoittuminen ja vammautuminen, paljon myöhempään ilmenevä juttu, jotka sitten unissa kummittelevat. Tämä olisi hyvin helppo tietyllä tavalla hoitaa niin, että ei tarvitsisi puhua mistään makaabereista haitta-asteista sitten, kun haudataan, mikä se nyt olikaan täällä, 20 prosenttia, minkä te olette täällä jotkut tietäneet hyvinkin.

Vielä kerran se, että kun ei tällä tasolla voi puhua psyykeen, henkisen pahoinvoinnin, oirehdinnan, sairauden, vaikka se on nyt vähän huono käsitys, neuroosien ja traumojen merkityksestä, niin ei se ole ihme, että täällä ei kouluissakaan voi satsata ennalta ehkäisevään mielenterveystyöhön, koska tämä jotenkin tässä suomalaisuudessa — näin kaikella kunnioituksella sotiemme veteraaneja ja itsenäisyyttämme kohtaan — on semmoinen asia, että henkisyydestä puhutaan ja hengestä, mutta ei sen vaikeuksista vieläkään edes tämän asian yhteydessä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Vähän samasta ajatuksesta, mitä edellinen puhuja tai edelliset puhujat. Itse kun olen tuolta itärajalta ja maalla syntynyt ja maalla kasvanut ja maalaiskaupungissa asun nytkin, jossa ne veteraanit ovat siinä naapureissa iät kaikki olleet, ja on puhuttu päivällä ja illalla ja joskus yölläkin jutuista, niin niillä ihmisillä on se vamma, siellä on sirpale sielussa, sanoisiko näin päin, koska en noita hienoja termejä osaa. Se sirpale on niiden ihmisten sielussa. Sitä on näiden lääkäreiden, niin kuin ed. Asko-Seljavaaran tai kenen hyvänsä, vaikea tunnistaa ja löytää sieltä ja mitoittaa, että siinä nyt on 3 prosentin vamma sielussa. Silloin voisi katsoa, että se sirpale sielussa riittää tähän asiaan, jotta nyt nämä ovat oikeutettuja tähän hoivaan, mikä tässä on kyseessä, ja lopetettaisiin se saivartelu siitä, mikä on se haitta-aste.

Niillä ihmisillä on siellä syvällä semmoisia muistikuvia, jotka tulevat heille yöllä uniin. Se näkyy heidän käyttäytymisessään, vaikka on kuinka karski jätkä ollut siellä ja ollaan täällä nytkin, vanha konkari ja kepillä hakkaa vaikka seinään, mutta sillä ihmisellä on jokin siellä sielussa, ja sen takia pitäisi riittää, kun he ovat olleet puolustamassa maata, he ovat nähneet kaikki siellä, he ovat nähneet semmoista hirveyttä, mitä he eivät viitsi edes kertoa meille.

Siinä mielessä tuntuu saivartelulta, että puhutaan jostakin prosenteista. Se on helppo erottaa sitten, että kyse on siitä, miten tehdään se raja siihen, jotta nämä nuoremmat eivät kuulu siihen kategoriaan. Mutta ne, jotka ovat aikanaan olleet siellä kovissa kahinoissa, kuuluisivat tähän ja niille, jotka ovat näissä uusissa hyökkäysjoukoissa, tehdään omat pykälänsä. Se on helppoa ja järkevää.

Pertti  Virtanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Edellisen puhujan innoittamana: Sota itsessään, väitetään tai tutkijat ovat väittäneet, että Homeroksen suuri Odysseia on kertomus siitä, kuinka sota vammoittaa, traumatisoi ihmisen lopullisesti, eli sotaan on kyllä helppo lähteä. Kun kuuntelee täällä välillä meidänkin keskustelujamme, jos käyttää Juha Watt Vainion sanoja, joka sieltä idästä kanssa oli, niin meistä jokainen on jonkinasteinen sotaveteraani, tämmöistä symboliikkaa kaikella kunnioituksella taas niitä oikeasti vammautuneita kohtaan, jos uskaltaa edes tämmöistä sanaa käyttää. Sodasta palaaminen, se, että tulee sen kaltaisen järkytyksen, täysin epäluonnollisen tappamisen, tämän uskonnon, moraalin, jäljiltä takaisin yhteiskuntaan, se sinänsä jo Homeroksella pakana-aikaan oli tärkein teema. Odysseia kertoo siitä, kuinka mahdotonta on enää palata takaisin, koska sodassa kaikki on koettu ylikierroksilla, kaikki on mennyt överiksi, mieli on vammautunut, sillä tietyllä tavalla mennyt harhaan, niin kuin harharetki, Odysseia, jos tässä saisi oikein vielä maalata tämän asian. Edellisen puhujan sanoin sitä sirpaletta siellä sielussa on mahdoton nykykirurgiallakaan poistaa, mutta tosiaan tällä keinolla saataisiin ainakin tämmöistä jälkiplaseboa siihen, että tunnistettaisiin heidänkin jonkunlainen ansionsa kauniilla sanoilla, ettei täytyisi käyttää sitten tätä heidän pelkäämäänsä mielenterveyssanastoa.