3) Laki kunnallisten vuokra-asuntojen luovutusrajoitusaikojen
pidentämisestä ja laajentamisesta
Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Tämä lakialoite on lähtenyt
siitä huolesta, mikä on tullut, kun vuokra-asuntoja ei
tunnu olevan riittävästi. Tämä lakialoite
on myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmän budjettilakialoite
ja yksi niistä, joita olemme valmistelleet yhdessä meidän
oikeudenmukaisemman budjettiesityksemme yhteydessä.
Vuokra-asuntotilanne on monellakin tapaa huolestuttava, vuokrat
kohoavat, ne ovat liian korkeat. Mutta eräs erityinen piirre
on se, että kunnat eivät enää ymmärrä vastuutaan
vuokra-asuntojen ylläpitäjänä.
Kunnat omistavat yhteensä noin 300 000 vuokra-asuntoa,
joissa asuu noin 700 000 ihmistä, eli nämä kuntien
vuokra-asunnot ovat 700 000 ihmisen koti. Näistä asunnoista valtaosa
on valtion rahoittamia ja käyttö- ja luovutusrajoitusten
alaisia. Vuoteen 2015 mennessä aravarajoituksista vapautuu
noin runsaat 60 000 asuntoa, ja näistä kaikista
23 000 on kuntien omistamia.
Tämä käyttörajoituksista
vapautuminen on huolestuttavaa, koska siinä tilanteessa
erityisesti kunnissa tuntuu syntyvän halua päästä näistä irti eikä haluta
nähdä sitä, mikä merkitys vuokra-asunnoilla
on kunnan alueella. On tärkeää, että kunnalla
on riittävä ja monipuolinen asuntokanta, ja vuokratason
pysyminen kohtuullisena on kaikkien etu. Merkittävä kuntaomistus
hillitsee yleistä vuokratasoa, mistä hyötyvät
myös muut kuin kunnan asunnoissa asuvat vuokralaiset. Kunnalliset
vuokra-asunnot ovat yleensä kannattavia yhtiöitä,
joiden kaikki kulut vuokralaiset maksavat täysimääräisesti
vuokrina ja muina maksuina. Kunnallisten vuokra-asuntojen yksityistäminen
tietäisi siten suoraa tulonsiirtoa kunnalta yksityisille
yhtiöille.
Erityisesti tämän käyttö-
ja luovutusrajoituksista vapautumisen vuoksi tässä lakialoitteessa esitämmekin,
että 50 vuodella tästä lain voimaantulosta
alkaen pidennettäisiin näitä aravavuokra-asuntojen
ja aravavuokratalojen luovutusaikoja. Tällä tavalla
halutaan estää kuntien halua päästä eroon
näistä vuokra-asunnoista. Kaiken kaikkiaan on
ihan käsittämätöntä,
että tällaista halua edes esiintyy, mutta koska
sitä on, niin olemme pitäneet tätä lakialoitetta
hyvin tärkeänä ja hyvin tärkeänä valtion
signaalina siitä, että kuntien tulee vastaisuudessakin
toimia omalla alueellaan vuokratalojen ylläpitäjänä.
Tänään kyselytunnilla keskusteltiin
myös yleisestä taloustilanteesta ja siitä,
mitä valtio voisi tehdä asuntomarkkinoilla tällaisessa
kansainvälisessä taloudellisessa kriisitilanteessa.
Nyt olisi tilaa ja tarvetta kasvua tukeville ja työllisyyttä ylläpitäville
toimille, ja erityisesti tällaisessa tilanteessa, kun kovan
rahan asuntorakentaminen hiipuu, tulisi vuokra-asuntojen rakentaminen
saada liikkeelle, ja tässä erityisesti valtion rooli
on hyvin tärkeä. Nyt esimerkiksi 10 000 asuntoa
vapautuu näiden käyttörajoitusten piiristä,
mikä on tuplasti enemmän kuin mitä uusia tehdään
tällä hetkellä suunnitelmissa.
Itse asiassa tämänhetkisen lain mukaan tämä käyttörajoitus
on 40 vuotta, ja se ei ole ollenkaan riittävä,
kuten on nähty. Myös niin vuokratason kuin ylipäätänsä vuokra-asuntojen
saatavuuden vuoksi pitäisi sen lisäksi, että tämä meidän
lakialoitteemme hyväksyttäisiin ja nykyisten
vuokra-asuntojen luovutusrajoitusaikoja pienennettäisiin,
samanaikaisesti lähteä voimakkaasti rakentamaan
uusia vuokra-asuntoja, lisää vuokra-asuntoja.
Ei ole oikein ajatella niin, että kaikkien ihmisten
on sidottava rahansa asuntoon, vaan pitää olla myös
toimivat vuokra-asuntomarkkinat, jolloin voidaan luottaa siihen,
että se vuokra-asunto on ihan yhtä paljon oma
koti kuin se omistusasuntokin olisi. Tämän vuoksi,
yleensä tämän ajattelutavan muuttamiseksi
niin, että vuokra-asunto ja vuokra-asuminen tulisi aivan
rinnakkaiseksi vaihtoehdoksi omistusasumiselle, tarvitaan monia
eri tekijöitä, joiden kaikkien yhteisvaikutuksella
päästään sellaiseen tilanteeseen,
että vuokra-asumista pidetään yhtä tärkeänä ja
yhtä hyvänä vaihtoehtona kuin omistusasumista.
Yksi askel tällä tiellä olisi tosiaan
tämä lakialoite, jolla näitä kuntien
vuokra-asuntojen luovutusaikoja pidennetään ja
laajennetaan. Ja toinen yhtä tärkeä tämän
päivän taloudellisessa tilanteessa olisi valtion
voimakas tuki uusille vuokra-asunnoille. Sillä tavalla
päästään pitkälle ja
ainakin eteenpäin sillä tiellä, mikä on
toimiva ja oikeudenmukainen ja tasavertainen asuminen Suomessa.
Toivon, että valiokunnassa käsitellään
tätä meidän lakialoitettamme vakavasti
ja samalla myös keskustellaan siitä, millä tavalla
valtio voi voimakkaasti nyt tämän päivän
tilanteessa lähteä tukemaan uusien vuokra-asuntojen
rakentamista.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Virkavapaalla olevana 11 000 aravavuokralaisen vuokranantajana
tervehdin lämmöllä tätä ed.
Lapintien lakialoitetta. Epäilen, että tässä salissa
ei ole montaakaan, jos yhtään, aravavuokralaista tällä hetkellä,
mutta te, jotka ette ole ja jotka siis asutte tai asumme omistusasunnoissa,
niin asian kuvittelemiseksi kehotan miettimään,
miltä tuntuisi, jos teille ilmoitettaisiin, että kunnan
talouden korjaamiseksi teidän asuntonne tullaan myymään.
Miltä kuulostaisi? Siitähän tässä on
kysymys, siis siinä tilanteessa, jossa kunta päättää myydä omistamansa
vuokra-asunnot.
Helpottaisi ehkä merkittävästi suhtautumista vuokra-asuntojen
myyntiin, jos asiaa suostuttaisiin ajattelemaan tältä kannalta,
siis siltä kannalta, johon jo ed. Lapintie tässä viittasi,
että nämä aravavuokra-asunnotkin ovat
niissä asuvien ihmisten koteja. Ne eivät ole valtiontalouden
vakauttajia tai kuntatalouden kuntoonpanijoita, vaan ne ovat niitten
ihmisten koteja, joita he kaiken lisäksi vuokrissaan maksavat
aivan samalla tavalla kuin omistusasukkaat omia asuntojaan yhdellä erolla,
sillä erolla, että kun he ovat asuneet tarpeeksi
pitkään niissä asunnoissa, maksaneet
sen asunnon kokonaan, niin se asunto on kuitenkin jonkun muun. Se
on sen kunnan.
Itse asiassa on toinenkin ero, se ero, että kun olet
ostanut oman asuntosi ja ottanut siihen lainaa pankista, niin saat
vähentää tämän lainan
korot verotuksessasi, mutta jos asut vuokra-asunnossa ja kun vuokra-asuntojen
rakentaminenkin, erityisesti aravavuokra-asuntojen rakentaminen, rahoitetaan
90- tai 95- prosenttisesti lainoituksella ja kun maksat vuokrissasi
paitsi niitten lainojen lyhennykset myöskin niitten lainojen
korot, niin et saa kuitenkaan vähentää sitä korkoa
verotuksessa. Minusta ensimmäisiä toimenpiteitä, joita
suomalaisessa asuntopolitiikassa pitäisikin tehdä,
on se, että vuokra-asukkaille, etenkin erityisesti aravavuokra-asukkaille,
mutta myöskin muille vuokra-asukkaille, annettaisiin oikeus
vähentää asunnon omistajan kyseiseen
asuntoon kohdistuvista lainoista maksettavat korot.
Tähän kuntien omistamien aravavuokra-asuntojen
myyntiin liittyy muutama mielenkiintoinen taloudellinen kysymys.
Yksi on tietysti se, että kun aravavuokra-asuntojen rahoitus
menee todellakin niin, että omistaja sijoittaa 5 tai 10
prosenttia omaa pääomaa ja loput valtio ja rahalaitokset
lainaavat, ja kun vuokralaiset sitten kartuttavat sitä omaisuutta
lyhentämällä niitä lainoja, niin
jos ja kun ne asunnot myydään lunastushintaan,
joka siis sentään rajoittaa vähän
sitä, kuinka paljon kunnat voivat niistä saada — toisaalta se
vaikutus on myöskin toisen suuntainen: ne voivat saada
siitä vain sen lunastushinnan, joka on indeksillä tarkistettu
sijoitettu oma pääoma — ja kun ne siirtyvät
uudelle omistajalle, niin uusi omistaja pystyy perimään
tämän sijoittamansa lunastuskorvauksen asumaan
jääviltä vuokralaisilta vuokrissa. Sen
sijaan kunta luopuu itselleen sinänsä vuokralaisten
kannalta, voisi sanoa lainausmerkeissä, arveluttavinkin
keinoin karttuneesta omaisuudestaan esimerkiksi sillä tavalla,
että sen yhtiön tasearvo, jota itse johdin tässä kymmenisen
vuotta ennen tänne tuloa, oli noin 1,5 miljardia markkaa.
Jos ne asunnot olisi myyty, niin kunta olisi saanut niistä vain
noin 90 miljoonaa. Tietysti "vain" tarkoittaa tässä sitä,
että suhde siihen omaisuuden tasearvoon, joka käypänä arvona
on vielä paljon suurempi, on "vain", mutta se osoittaa
sen, että vuokra-asuntojen myynti on kuin pakkasella housuun
pissimistä. Vähän aikaa se raha lämmittää,
mutta siinä luovutaan nimellishintaan arvokkaasta omaisuudesta.
Sehän on kunnan omaisuuden tuhoamista, puhumattakaan tietysti
siitä, että kunta menettää asuntopoliittisesti
ylivoimaisesti tehokkaimman työkalunsa, kunnan omassa määräysvallassa
olevat vuokra-asunnot.
Useimmiten se tarkoittaa myöskin sitä, että paitsi
taloudellisesti myöskin määräysvallan kannalta
se tapahtuu asukkaitten kustannuksella. Aravavuokra-asunnoissa on
kuitenkin voimassa vuonna 1990 säädetty laki yhteishallinnosta,
joka tarkoittaa sitä, että asukkailla on ihan
reaalinenkin mahdollisuus vaikuttaa omaa asumistaan koskevaan päätöksentekoon.
Jos aravarajoitukset ovat purkautuneet ja kysymys on tällaisten asuntojen
myynnistä, niin silloin se vähäinenkin vaikutusmahdollisuus
katoaa.
Arvoisa puhemies! Asia on niin selvä, että sitä on
turha todistella pitempään. Olisi vain toivottavaa,
kun epäilen, että tämä hyvä aloite
saattaa kuitenkin pysähtyä tuonne ympäristövaliokunnan
hyllylle, (Ed. Kankaanniemi: Aika todennäköistä!) — aivan
niin, ed. Kankaanniemi, se on valitettavasti todennäköistä — niin
toivoisin, että kun asuntoministeri Vapaavuori tuossa kyselytunnilla
mielestäni suhtautui varsin ansiokkaasti vuokra-asumiseen
liittyviin kysymyksiin, niin myöskin tämä asia
voisi kiinnittää ministeriössä huomiota
sillä tavalla, että ei tarvitsisi odottaa seuraavia
vaaleja ja seuraavaa hallitusohjelmaa, että tässä voitaisiin
edetä.
Toivottavaa olisi myöskin, että aravavuokra-asuntojen
asukasdemokratian osalta ministeriössä kiinnitettäisiin
asiaan huomiota, niin että siihenkin voitaisiin saada selkeitä parannuksia,
jolla voitaisiin lisätä asukkaitten tuntemusta
siitä, että kysymys on heidän omasta
kodistaan, että heillä on itsellään
vaikutusta omaan asumiseensa. Sillä tavalla pienennettäisiin
vaihtuvuutta aravavuokra-asunnoissa, joka nyt ei sinänsä välttämättä Helsingissä ehkä
ole
toivottavaa, mutta useimmiten se kuitenkin aravavuokra-asunnoissa
on, ettei synny sellaista kuvaa, että ne ovat vain todellakin
väliaikaisasuinpaikkoja, ei koteja. Hyvä asuminen
vuokra-asunnoissa edellyttää sitä, että ihmiset
voivat tuntea ne omiksi kodeikseen, joihin heillä on samanlaiset
vaikutusmahdollisuudet kuin omistusasukkaillakin.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Tähän maahan tarvitaan
aravavuokra-asuntoja juuri tässä tilanteessa lisää.
15 vuotta sitten tuonne Huopalahteen rakennettiin talo, joka erottuu
ympäristöstään erinomaisen hyvin.
Se rönsyilee eri suuntiin, se rakentaminen. Sellaisen talon
rakentaminen on aina kalliimpaa kuin niin sanotun tavallisemman
näköisen talon rakentaminen. Sen talon rakentaminen
maksoi silloin 4 000 markkaa neliö, 4 000
markkaa neliö 15 vuotta sitten. Kuvitelkaa nyt Helsingissä asunnon
hintaa. 4 000 markkaa neliö — 800 euroa.
Eikö olisi korkea aika suuntautua siihen, että Helsinkiinkin
voitaisiin joskus rakentaa ihmisille koteja, jos ei nyt ihan hintaan
800 euroa neliö, niin vaikka nyt edes sitten 1 500
euroa neliö, koska siihen ei sinänsä ole
mitään estettä. Sillä hinnalla
Kuopioon rakennettiin vielä asuntoja silloin, kun minä sieltä tulin
tänne hommiin.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen tuossa lopetti hyvään
asiaan puheenvuoronsa. Itse olen täällä monesti
puhunut siitä, jotta meillä tästä asuntotuotannosta
on tehty hyvin hyvin rankka bisnes. Siinä nämä rahoittajat vetävät
välistä, tai kaikki tahot vetävät
välistä rajusti, ja loppujen lopuksi sitten se
vuokralainen maksaa kaikki viulut. Siinä mielessä meillä tarvittaisiin
semmoista asuntotuotantoa, jossa nämä välikädet
olisivat mahdollisimman pienet ja mahdollisimman vähän
niitä välikäsiä.
Minulla ei tähän sinällään
ole muuta sanomista kuin että kannatan tätä,
koska tässä on esitetty se asia ja hyvät
puheenvuorot käytetty, mikä on ongelma. Mutta
tähän liittyen sama ongelma on myös näissä arava-asunnoissa,
mitkä ovat firmojen omistuksessa. Siellähän
on tapahtunut valtavan iso siirto tämmöisille
pääomasijoittajille, muun muassa UPM:ssä,
muita yhtiöitä en niin tarkkaan tunne, mutta meidän
seudulla ainakin kaikki ne asunnot, useita tuhansia asuntoja, on myyty
sitten, osa tanskalaisille sijoittajille, osa suomalaisille sijoittajille,
ja siinähän on välittömästi
käynyt sillä tavalla, jotta vuokrat ovat nousseet,
kun se sijoittaja on sitten vähän korjannut niitä ja
sitten on alkanut hilata vuokria ylöspäin. Se
ihmisten vaikuttaminen, mitä voi tehdä, on ollut
olematon: joko lähteä maksamaan tai lähteä kävelemään
siitä kämpästä. Tämä on
ikävä seikka.
Tästä olen useita kirjallisia kysymyksiä aikanaan
tehnyt, vuosi kaksi kolme sitten, koska se prosessi on ollut käynnissä pitkään.
Aina näyttää, jotta me olemme voimattomia
siinä kansanedustajien taholta, ja hallitus vielä vähemmän
tekee mitään siinä, esteitä siihen,
jotta tämän tyyppinen näissäkin
olisi ollut hyvä, niin kuin tässä on
esitetty kunnallisten asuntojen osalta.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Ed. Lapintien aloite on hyvä ja tähän
taloustilanteeseen, tähän asuntopoliittiseen tilanteeseen
nähden erittäin tarpeellinen. Useat kunnat ovat
myyneet omia vuokrataloyhtiöitään yksityisille
tai sitten julkisille suurille vuokrataloyhtiöille. Mutta
kunnat ovat luopuneet omistusoikeudestaan, ja ne ovat myöskin
pitkälti luopuneet sitten siitä, minkälaista
asuntopolitiikkaa kunnassa harjoitetaan. Muun muassa oma kotikuntani
myi noin 550 asuntoa, ja on todettava, että äänestyspäätös valtuustossa
aiheutti kyllä paljon keskustelua ja yleisönosastokirjoittelua,
mutta ne myytiin, ja ostajat ilmoittivat jo heti, että ne
arava-asunnot, jotka vapautuvat myyntirajoituksista, tullaan myymään
omistusasunnoiksi, elikkä yhtiö rupesi kuorimaan
heti kermaa päältä pois. Tämä on minun
mielestäni täysin väärää asuntopolitiikkaa.
Lisäksi täällä kyselytunnilla
kun keskusteltiin vuokra-asuntojen määrästä,
niin on muistettava, että yksityisiä kovan rahan
vuokrataloja on myyty varsin paljon omistusasunnoiksi ja sitä kautta myöskin
oltu aiheuttamassa vuokra-asuntopulaa Helsingissä ja suurissa
kaupungeissa. Samalla on myöskin nostettu vuokratasoa,
joka on noussut, koska asuntopula, vuokra-asuntopula, on olemassa.
Mielestäni aravajärjestelmä tulisi palauttaa
kiireesti voimaan, aravalainoja myöntää ja aravalainojen
ja korkotukilainojen ehtoja parantaa niin, että niillä rakennettujen
talojen asumiskustannukset ovat sellaisia, että tavalliset
ihmiset pystyvät niissä asumaan.
Lisäksi haluan huomauttaa, että asumistukijärjestelmä kaipaisi
perusremontin. Se on pahasti jäänyt jälkeen.
Keskustelu päättyi.