Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa en esitä nyt pöydälle, koska ed. Perkiö näyttää tuolta kiirehtivänkin saliin. Toivonkin, että hän tässä kohdin voisi tietysti käyttää esittelypuheenvuoron, vaikka asia on minulle tuttu, mutta tästä huolimatta.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä puhejärjestys menee nyt vähän väärin päin, joten ed. Perkiön esittelypuheenvuoro tulee vasta tämän puheenvuoron jälkeen.

Minä olisin itse asiassa halunnut puhua niistä perusteista myöskin osaltaan, mihin ed. Perkiön lakialoite-ehdotus perustuu. Jos ajatellaan sitä, että on ehtoja puolin ja toisin nyt esimerkiksi tässä kaasuputkiasiassa joko rakentajavaltiolla tai sitten läpikulkumaalla taikka sitten maalla, jonka lausuntoa esimerkiksi tarvitaan, niin pitää miettiä, ovatko vaatimukset kohtuullisia vai kohtuuttomia, ja se on asia, joka kuitenkin jää aina harkinnan varaan, kun sitä ei erikseen missään selkeämmin kategorisoida.

Äskeiseen debattiin ja kaasuputkipuheenvuoroon olisin omalta osaltani halunnut lisätä myöskin esimerkiksi tänne tämän: Nord Stream perustelee putken rakentamista Euroopan kaasunsaannin turvaamisella. Turvallisuuspoliittisissa puheissa taas on nähty hyväksi Venäjän ja Euroopan sitominen yhteen kaasulla. Toisaalta tuntuu uskomattomalta, ettei Eurooppa, lähinnä Saksa ja Hollanti, ole oppinut omasta historiastaan mitään, ja on hyvä muistaa, että Nord Stream on pääosin Kremlin suojatin Gazpromin omistuksessa, vaikka mainostaa omistustaan laajapohjaisena eri maiden yrityksien yhtiönä. Fuusio on kuitenkin helppo toimenpide lisävaltaa tarvittaessa, ja Euroopan energiavarmuuteen ja siihen pääsemiseen itse asiassa tarvitaan omavaraisuuden nostoa huomattavasti enemmän.

Jos mietitään Suomen tätä aluetta Venäjän ja Euroopan ja Baltian välissä, niin on toki selvää, että me emme selviä ilman, että meidän yli tai ali tai ohi tehdään toimenpiteitä, jotka eivät välttämättä hyödytä suoraan meitä mutta saattavat aiheuttaa ympäristöongelmia, saattavat aiheuttaa kustannuksia muun muassa rakenteiden ja korjaustoimenpiteiden tai mahdollisten katastrofien kohdalla.

Arvoisa puhemies! Turvallisuutta ja toimitusvarmuutta ei todellakaan varmisteta erisuuntaisia risteileviä kaasu- ja öljyputkia suuntaamalla, varsinkin jos ongelma myös esimerkiksi tässä kaasuputkiasiassa on arvaamaton toimittaja eli Venäjä, jonka ensisijainen ongelma, rahantarve, näyttää olevan peruste tehdä mitä vaan ja miten vaan omien kansalaistensa tilanteesta välittämättä ja luontoarvoja entiseen tyyliin kunnioittamatta. Viittaan tässä tämän päivän Helsingin Sanomiin, jossa uutisoitiin Viipurinlahteen laskevan Mustajoen taimenen kulkureitin tukkiminen tällä kaasuputkella ja rojulla vähät välittämättä rajajokisopimuksesta. Kuitenkin tämän kaltaiset sopimusrikkeet vaikuttavat selkeästi Suomen alueelle, ja onkin näissä lupatilanteissa oikeus mielestäni myöskin silloin miettiä, mikä on kohtuutonta tai kohtuullista siitä haitasta, mikä meidän lähialueillamme kulkee.

Venäjä on lisäksi itse tuonut julki putken sotilaallisen valvonnan antamalla jopa Gazpromin omille turvajoukoille toimintaoikeudet myös maansa ulkopuolella. Täytyykin miettiä, tarkoittaako "maansa ulkopuolella" toiminnallista turvaamista myöskin naapurivaltion sisällä, ja mahdolliset alueen käyttökorvaukset tulisikin kytkeä Suomenlahden ympäristöhuoltoon ja ehkä siinä Itämeren valtioiden yhteiseen sopimukseen, jota edellytetään silloin myös kaikkien valtioiden noudattavan.

Putkiluvat pitäisi oikeastaan myöskin käsitellä enemmänkin julkisesti kansalaistasolla, ei pelkästään hallitusten lupamenettelyssä. Tähän samaan voisi ajatella, mikä on kohtuullista ja kohtuutonta. Myynti- ja maankäyttölupa-asiat EU:n ulkopuolisille kansalaisille taikka Suomen mahdollisuudet toimia energian viejänä tulisi aidosti ottaa keskusteluun ja miettiä sitä, mikä on Suomen etu ja mikä on kohtuullista sillä alueella, mikä kuitenkin kuuluu meidän omaan valtioomme ja sen lähialueille.

Kannatan ed. Sanna Perkiön lakiehdotusta syvästi.

Sanna Perkiö /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen Suomen talousvyöhykelain muuttamiseksi, ja aloitteella muutettaisiin tosiaan lakia Suomen talousvyöhykkeestä. Muutoksella määritellään Suomen talous vyöhykelakiin ne periaatteet, joiden perusteella valtioneuvosto voi edellyttää taloudellisia korvauksia hakijalta, joka anoo valtioneuvostolta suostumusta Suomen talousvyöhykkeen taloudelliseen hyödyntämiseen. Taloudelliset korvaukset perustuvat tässä vyöhykkeen hyödyntämisestä Suomen valtiolle aiheutuviin kustannuksiin tai siihen, mikä on Suomen valtiolle suostumuksesta aiheutuvan hyödyntämisoikeuden rajoittumisen taloudellinen merkitys. Tämä lakialoite liittyy nyt tähän Itämeren kaasuputkihankkeeseen.

Valtioiden oikeuksia ja velvollisuuksia niiden merellisellä talousvyöhykkeellä määritellään Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksella. Sen tarkoituksena on määritellä kansainväliset säännöt merialueiden taloudelliselle hyödyntämiselle. Suomi on sitoutunut tähän sopimukseen. Sopimuksen mukaan Suomella on täysivaltaiset oikeudet toimintaan, jonka tarkoituksena on sen talousvyöhykkeen taloudellinen hyödyntäminen. Suomen tulee kuitenkin ottaa huomioon muiden valtioiden oikeudet ja velvollisuudet, ja muilla valtioilla on esimerkiksi vapaus laskea talousvyöhykkeelle putkia ja kaapeleita. Tässä mielessä sitten juuri tämä Itämeren kaasuputkikin on oikeus ja vapaus laskea, Suomi ei voi tätä mitenkään rajoittaa. Suomen talousvyöhykkeellä toimiessaan muiden valtioiden tulee noudattaa niitä lakeja ja määräyksiä, joita Suomi on talousvyöhykkeestä yleissopimuksen täyttävästi säätänyt. Täytyy sitten vielä huomata se, että talousvyöhyke on Suomen suvereniteetin ulkopuolella eikä Suomella ole alueella täyttä lainsäädäntövaltaa. Siellä ei voi sillä tavalla suoranaisesti Suomen lakia soveltaa.

YK:n merioikeusyleissopimuksessa määritellään tarkemmat periaatteet sellaisista maksuista ja korvauksista, jotka koskevat 200 meripeninkulmaa kauemmaksi ulottuvan manneralustan hyödyntämistä. Talousvyöhykettä koskevista maksuista ja korvauksista ei ole sopimuksessa sovittu vastaavasti. Sen sijaan sopimuksessa on määritelty ratkaisuperiaate talousvyöhykettä koskien, jos valtioiden etujen välille syntyy ristiriitoja. Tämä lakialoitteeni perustuukin nimenomaan siihen, että käytettäisiin tätä ristiriitojen sovittelupykälää näitten kustannusten määräytymisessä.

Vuonna 2004 säädettiin laki Suomen talousvyöhykkeestä, jonka tarkoituksena oli YK:n merioikeusyleissopimuksen täytäntöönpano Suomen lakiin. Laista kuitenkin puuttuu kohta, jonka perusteella Suomi voisi perustellusti edellyttää taloudellisten korvausten maksamista taholta, joka rajoittaa sen taloudellisia hyödyntämisoikeuksia ja aiheuttaa sille kustannuksia hyö-dyntämällä sitä vyöhykettä taloudellisesti.

Tällä lakialoitteella tehdään Suomen talousvyöhykelakiin muutos, jonka perusteella valtioneuvosto voi edellyttää säännöllistä taloudellisten korvausten maksamista antaessaan suostumuksen hakijalle talousvyöhykkeensä taloudelliseen hyödyntämiseen. Korvausten perusteita ovat Suomen valtiolle aiheutuneet ja nimenomaan taloudellisesti merkittävät hyödyntämisoikeuksien rajoittumiset, esimerkiksi jonkun merkittävän mineraalin löytyminen tai Suomen valtiolle hakijan toiminnasta vyöhykkeellä hyödyntämisjakson aikana aiheutuneet kustannukset. Eli voi tällaisia esimerkiksi valvontakustannuksia Suomen valtiolle aiheutua tästä. Korvausten määräytymisessä huomioidaan YK:n merioikeusyleissopimuksen ratkaisuperiaate valtioiden välisissä ristiriitatilanteissa, joten muutos noudattelee merioikeusyleissopimuksen henkeä siltä osin, eli tämä on kyllä kytketty tähän merioikeusyleissopimukseen.

Valtioneuvoston antama suostumus Suomen talousvyöhykkeen taloudelliseen hyödyntämiseen voi olla kestoltaan pitkä, esimerkiksi useita kymmeniä vuosia, ja hyödyntämisoikeuksien taloudellinen merkitys, ympäristön tila, kustannukset tai muut merkittävästi suostumukseen ja sen ehtoihin vaikuttavat tekijät saattavat oleellisesti muuttua hyödyntämisjakson aikana. Tästä syystä on sekä hakijan että Suomen valtion kannalta perusteltua, että valtioneuvosto tarkastelee korvausten määräytymisen perusteita uudelleen vähintään 10 vuoden välein. Eli olen tällaisen tarkastelufrekvenssin myös laittanut tähän lakialoitteeseen.

Olen tarkoittanut tämän tällaiseksi keskustelun avaukseksi, koska nyt tässä Itämeren kaasuputkikeskustelussa on pitkään tullut eteen paljon sellaisia asioita, että Suomen pitäisi vaatia sitä ja tätä ja tuota, mutta itse asiassa ne oikeudelliset perusteet puuttuvat. Olen tällä lakialoitteella yrittänyt nyt näitä oikeudellisia perusteita vahvistaa. En väitä, että tämä olisi tällaisenaan ihan kansainvälisen oikeuden kaikki säännöt ja periaatteet täyttävä, mutta tämä on nyt sellainen ase, sellainen toimenpide, jonka yksi kansanedustaja on voinut tämän asian parantamiseksi tehdä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Sinänsä arvostan ed. Sanna Perkiön pontevuutta. En nyt usko, että hän on tehnyt tämän lakialoitteen torpatakseen nyt kaasuputkihanketta, mistä tänään keskustelimme, mutta joka tapauksessa tässä voi olla taustalla tämä akuutti hanke. Niin kuin hyödyntämisoikeus tässä 6 §:ssä on ilmaistu, periaatteessa ymmärrän tämän lähtökohdan ja voin ajatella itsekin niin, että tämä on ehkä aivan tarpeellinen lakialoite, jonka pohjalta voidaan edetä ja katsoa laajemmin nimenomaan YK:n meriyleissopimuksen suuntaan sopivaa määräystä Suomen lainsäädäntöön talousvyöhykkeestä, ja silloin nämä Suomen talouden kannalta aiheelliset korvausmääräykset ovat oikeudellisesti ymmärrettäviä. Siinä ei liene sen kummempaa.

Mutta kun ed. Karhuvaara ehti käyttää ensimmäisen puheenvuoron tämän asian kohdalla, niin toteaisin puheenvuoroonne, että tässä käyttämässänne esimerkissä, Nord Streamin kaasuputkihankkeessa, kansalaisilla on ollut täysi mahdollisuus ottaa ympäristövaikutusarviointiin kantaa, ja siinä mielessä se on ollut mukana näissä hankkeissa.

Sitten tämän päivän uutiseen Mustajoesta, siis Viipurinlahteen laskevasta joesta ja sen tukkimisesta. Ehkä tämä reaktio täällä eduskunnassa sen suuntaan on hiukan yliampuva, minkä esititte, johtuen yksinkertaisesti vaikkapa siitä, että Hiitolanjoen Suomen puolella olevat kolme pientä vesivoimalaa katkaisevat tämän Hiitolanjoen ja samalla Laatokan lohen nousun. Se on tällainen asia, joka on varsin kesken. Olemme yrittäneet kalateiden rakentamista vauhdittamalla sitä ratkaista. Siitä on nytkin talousarvioaloite vuoden 2010 budjettiin liittyen.

Toisaalta Suomi laskee erään rajajoen kautta jätevesiään suoraan Venäjälle, mistä on varsin pitkään keskusteltu. Nämä liittyvät Etelä-Karjalan jätevesiratkaisuihin, ja siinä taas on pitkässä juoksussa tämän asian ratkaiseminen. Budjettiesityksiä on tehty runkoviemärin rakentamiseksi. Eli ei tämä venäläinen huolimattomuus nyt tässä asiassa ehkä ole kuitenkaan ainoalaatuinen näissä rajavesiasioissa. Yhdyn toki siihen, että se ei ollut tietenkään mikään kaunis kuva, mikä Helsingin Sanomissa oli, mutta en pitäisi sitä nyt sellaisena asiana, jolla väännetään kaasuputkihanketta sijoiltaan.

Mutta palaan takaisin vielä aivan lyhyesti, puhemies, ed. Perkiön lakialoitteeseen. Siinä on mieltä ja sen eteenpäin kehittäminen ja tarkastelu on mielestäni aiheellista jatkossa myös.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki Suomen talousvyöhykkeestä on oikeastaan nyt ensimmäistä kertaa käytössä näin laajamittaisen hankkeen lainsäädännöllisenä perustana. Näin ollen tässä tullaan saamaan tietysti paljon kokemuksia, ja minusta tämä laki laajemminkin vaikuttaa sellaiselta, että siinä saattaa olla tarkistamisen tarvetta. Käytännössä huomataan, että sitä on ollut aika vaikea soveltaa tällaisen merkittävän hankkeen kohdalla. Uskonkin, että tämä laki tulee uudelleen tarkasteltavaksi myös muista syistä kuin tämän korvauskysymyksen joh-dosta.

Toivoisin myös, että kun tätä kohtaa arvioidaan, niin käytettäisiin asiantuntijoita laajemmin Suomen ulkopuolelta. Kun YK:n merioikeusyleissopimusta on laadittu, niin siinä varmaankin on ollut jokin ajatus, miksi on jätetty tuollainen ikään kuin vapaa liikkumavara näihin korvausasioihin siinä merioikeusyleissopimuksessa. Siinä varmaankin on jokin jutun juoni ollut. En usko, että YK:n piirissä olisi ollut niin heikkoja juristeja käytössä, että olisi unohtunut tuollaisen korvauspykälän laatiminen tähän kohtaan, kun se on kuitenkin sinne muihin kohtiin muistettu laittaa. Minä yksinkertaisesti vain luulen, että se on tarkoitettukin tällaiseksi alueeksi (Puhemies: 2 minuuttia!) tällä talousvyöhykkeellä, että eri maat voivat soveltaa vähän erilaisia käytäntöjä ja sitten ristiriidat ratkotaan tiettyjen periaatteiden mukaisesti.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuo, mitä ed. Perkiö totesi, on hyvä perustelu sille, että tätä lakialoitetta on syytä ikään kuin jalostaa eteenpäin ja katsoa, mitkä ovat nämä harmaat vyöhykkeet, joita emme ihan tiedä siellä talousvyöhykkeen alueella.

Yleensä tähän keskusteluun tänään toteaisin sen, että meillähän on tällä hetkellä joka tapauksessa talousvyöhykkeen alueelle suuntautuviin rakennelmiin, jollainen tämä kaasuputkirakennelmakin on, jota Nord Stream suunnittelee, vahva mahdollisuus sanoa sanamme, sekä valtioneuvostolla "juu" tai "ei", ja sen jälkeen ympäristölupaviranomaisilla jälleen "juu" tai "ei". Jos sanoo "juu", vielä varustaa ehdoin, tietyt ehdot mukaan laittaen. Eli ihan ilman säädöksiähän tämä tilanne ei tällä hetkellä ole.

Mutta kaiken kaikkiaan näiden merialueiden kohdalla tämä vanha niin sanottu merten vapaus on se pohja, mille nämä erilaiset Imo:n ja YK:n sopimukset on lähtökohtaisesti rakennettu. Siellä on oltu hyvin liberaaleja vapauksien suhteen ja myöskin esimerkiksi jätteiden päästämisen suhteen. Se tuntuu tälläkin hetkellä niinkin pienellä vesialueella kuin Suomenlahdella.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä kaasuputkihanke on kannatettava. Saksa tarvitsee kaasua. Se on sulkemassa ydinvoimaloitaan. Sen pitää päästä ilmastotavoitteisiinsa. Monelta kannalta Saksa tarvitsee kaasua, Venäjä tarvitsee kaasulleen asiakkaita. Nähdäkseni tämä hanke myös vakauttaa Venäjän ja Euroopan välisiä suhteita, kun syntyy tällaisia suuria taloudellisia riippuvuuksia, niin että siinä mielessä toivotan hyvää jatkoa tälle kaasuputkihankkeelle.

Minusta myös ympäristövaikutukset on tässä hankkeessa kuitenkin varsin tarkkaan arvioitu ja käyty läpi Suomen osalta ja varmasti muutenkin, Ruotsissa ja muilla vesialueilla. Ainoa, mikä omalta kohdaltani tässä vähän jää hiertämään, on se, mitä Suomi tästä oikein saa. Olisiko kaasua voinut saada? No, sen tarinan me tiedämme, se loppui jossain vaiheessa. Voisimmeko saada korvauksia? No, se on tässä lakialoitteessa nyt. Toivomme hyvää jatkoa tälle hankkeelle ja haluamme toki olla yhteistyössä sekä Venäjän että Saksan kanssa näissä energia-asioissa myös jatkossa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, vielä puhun ed. Perkiön puheenvuoron jälkeen. 1990-luvun aikana, niin kuin tänään kävi ilmi, Suomi oli vahvasti mukana kaasuputkihankkeessa osakkaana Neste Oy:n kautta, ja silloin rakennettiin tässä talossa nimenomaan Suomen kansallista ilmasto-ohjelmaa. Se oli kaksijakoinen. Siinä oli niin sanottu KIO1, Kansallinen ilmasto-ohjelma 1, joka pohjasi energiaratkaisunsa maakaasuun. Sitten oli KIO2, joka oli ydinvoimavaihtoehto. Tuolloin vielä, kun tämä päätös tuli 2001, siitä asiasta äänestettiin, ja silloin syntyi vaan tilanne, että tämä KIO1-vaihtoehto oli kuitenkin niin paljon heikommalla pohjalla, koska tämä maakaasuratkaisu ei sitten edennyt. Sen jo siinä vaiheessa saattoi todeta, että siinä ei tapahtunut liikkumista.

Mutta se on ollut aidosti suomalainen hanke myös. Tällä hetkellä se on siis eurooppalainen hanke. Se kyllä kuuluu Euroopan Ten-verkostoon, ja sillä tavalla sillä on linkki myös EU:hun, ja myös EU:n parlamentti on sen hyväksynyt yhteispäätösmenettelyssä, eli se ei ole vain jollakin lailla osakeyhtiön, niin kuin Nord Stream, tai Venäjän— Saksan—Hollannin hanke. Se on laajemmin eurooppalainen hanke.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on näkynyt myös se, että energiaan liittyy paljon valtapolitiikkaa, ja siitä tietysti olisi voinut vähän toisella tavallakin keskustella. Nyt tämä putkilinjaus menee kuitenkin sillä tavalla, että nämä valtapoliittiset riskit ovat kohtuullisen pienet, jolloin tällainen poliittisten riskien hallinta nähdäkseni tässä kaasuputkihankkeessa on ollut aika lailla pinnalla, jotta saadaan vakaa kaasun toimitus Eurooppaan aikaan.

Tämä toisaalta tarkoittaa sitä, että Euroopan on toki rakennettava muutakin energian tuotantoa eli vähennettävä riippuvuutta Venäjästä. Sinne tarvitaan myös kaasuvarastoja. Ne eivät ole tänään olleet esillä, mutta kaasuvarastoja tämän putken jatkeeksi tarvitaan Eurooppaan, jotta on sitä energiaturvallisuutta siellä päässä vahvistettu, ettei nyt olla aivan yhden venttiilin varassa.