Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Viimeistään tämän
syksyn aikana hallituksen itsensäkin on myönnettävä täysin
epäonnistuneensa omaishoitajien osalta. Hallitus on ehkä kuullut omaisten
hädän mutta ei ole jälleenkään
kuunnellut. Tämä välinpitämättömyys
on johtanut siihen, että tänä vuonna
useat kunnat ovat säästösyihin vedoten
leikanneet omaishoidon tuesta. Näin on tapahtunut muun
muassa Vantaalla, rikkaassa Espoossa, Porvoossa, Tuusulassa, Mäntsälässä ja
Kokemäellä. Näissä kunnissa
sosiaali- ja terveyslautakunnat ovat yksipuolisilla päätöksillään
massairtisanoneet toistaiseksi voimassa olevat omaishoidon sopimukset.
Omaishoitajat ja heidän hoidettavansa on pakotettu uusiin
sopimuksiin heikommin ehdoin.
Miten hallitus aikoo taata näiden omaisten ja heidän
hoidettaviensa perusoikeudet?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! On todella lyhytkatseista toimintaa
se, että omaishoitajilta sopimuksia katkaistaan, ja se,
että omaishoitoon ei anneta riittävästi
rahaa eikä sitä varten varata riittävästi
rahaa kunnan budjettiin, kun se on kuitenkin edullisinta ja, väittäisin,
inhimillisintä hoitoa.
Se, mitä valtio voi tehdä, on se, että me
saisimme valtion hoidettavaksi ja Kelan hoidettavaksi tämän
omaishoidon tuen, ja sitä Sata-komiteassa on juuri mietitty,
millä aikataululla se voitaisiin tehdä. Sillä me
voimme saavuttaa sen, (Ed. Kuoppa: Mikä siinä on
esteenä?) että jokaisessa kunnassa omaishoitajat
arvioidaan samoilla kriteereillä, ja sen, että ne
rahat sitten myös riittävät, etteivät
ne kesken vuotta lopu. Tämä on ainoa keino siihen.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Tämän saman vastauksen
olen kuullut tässä salissa viimeiset kuusi vuotta.
Osasyy on se, että kuntien laatimat kriteeristöt muun
muassa rajaavat, osin täysin mielivaltaisesti, myös
niitä omaisia tuen ulkopuolelle, jotka lain mukaan olisivat
siihen oikeutettuja. Muun muassa mielenterveyskuntoutujien omaisista valtaosa
jää täysin tämän tuen
ulkopuolelle. Lisäksi tuen saamisen kriteerejä on
nyt säästösyistä entisestään
kiristetty, ja yhä useampi omainen jää vaille
tarvitsemaansa taloudellista tukea.
Miksi hallitus ei lupauksistaan, vuosittain toistuvista lupauksistaan,
huolimatta ole siirtänyt omaishoidon tukea Kelaan tai edes
laatinut valtakunnallisia yhteisiä kriteerejä,
joita jokaisen kunnan on noudatettava?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Nyt ei kysyjä kyllä tiedä, että me
olemme antaneet valtakunnalliset kriteeristöt, mutta kunnat
saavat itse päättää niistä ja niiden
käytöstä, eli kuntien autonomiasta on
kysymys. Meillä ei ole siellä laissa sanottu näitä kriteereitä,
ja koska näin on, niitä pyritään
saamaan sitten siihen, ja tämä Sata-komitean päätös tulee
olemaan varmasti aivan hyvä tässä ratkaisussa.
Mutta pitää muistaa se, että tämä omaishoidon
tuki on sekä palveluja että tätä taloudellista
puolta, ja näissä palveluissa meidän
on varmasti kyllä sitten skarpattava kunnissa, miten omaishoitajille
esimerkiksi tätä vuorohoitopalvelua järjestetään.
Tuula Väätäinen /sd:
Herra puhemies! Suurin ongelma omaishoitajien osalta on tietysti
se, että he eivät saa näitä tukipalveluja,
ja se, minkä takia he eivät saa, liittyy tietysti
siihen, että kunnilla ei ole ollut varaa resursoida näitä palveluja riittävästi.
Ja nyt sitten tavallaan käännytään
näiden valtionosuuksien puoleen. Nyt kysyn ministeri Risikolta:
Mitkä ovat ne pelimerkit, millä te lähestytte kuntia
rahoituksen näkökulmasta, jotta ne voisivat tarjota
kaikki ne tukipalot, mitä tarvitaan? Erityisesti mielenterveyspotilaitten
omaiset ovat, voisiko sanoa, heitteille jätetyn asemassa
tässä yhteiskunnassa, ja se on semmoinen asia,
josta ei voi sanoa, että Sata-komitea sen sitten ehkä joskus
ratkaisee. Se hätä on nyt ja tässä,
ja siihen odotetaan vastauksia.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Valtionosuudet ovat lisääntymässä ja
lisääntyneet, ja valtio on pyrkinyt tukemaan kuntia,
että myöskin tässä taantuman
aikana pystytään hoitamaan hyvin palvelut. Sitten
myöskin me olemme antaneet erilaisia laatusuosituksia,
ja nyt on todettu, että kaikki laatusuositukset eivät
päde näin laman aikana. (Ed. Uotila: Eivät
ne päde muutenkaan!) Siitä syystä ollaan
nostamassa sitovuustasoa. Ja meillä on esimerkiksi Toimiva
terveyskeskus -ohjelma, joka pyrkii siihen, että terveyskeskukset
pystyisivät esimerkiksi tätä vuorohoitoa
tarjoamaan paremmin kuin tällä hetkellä.
Tämä on monien asioitten summa, ja arvoisat te,
jotka siellä kunnissa päätätte:
tämä on myöskin teidän tehtävänne.
Annika Lapintie /vas:
Herra puhemies! Tästä samasta asiasta keskusteltiin
viime viikolla, kun keskusteltiin välikysymyksestä koskien
vanhustenhuoltoa. Nämä ovat usein samoja ihmisiä, kaksi
vanhaa ihmistä hoitaa toinen toistansa siellä kotona
ja toinen on heikommassa kunnossa. Silloin sen keskustelun päätteeksi
täällä salissa kokoomuksen, keskustan,
vihreiden ja ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajat äänestivät hallitukselle
luottamusta ja ovat sitä mieltä, että tämä omaishoitajakysymys
on aivan kunnossa. Eli kunnissa tehdään ihan oikein
ilmeisesti, koska hallitus sai luottamuksen. Kysyn nyt vielä teiltä,
ministeri Risikko: Ovatko teistä asiat kunnossa? Onko se
hyvä, että ihmiset joutuvat olemaan siellä ilman
riittäviä tukipalveluita ja myös ilman
sitä, että kunnat varaisivat sinne riittävästi rahaa?
Onko se teistä oikein? Ja onko se teistäkin, kansanedustajat,
oikein, koska hyväksyitte tämän menettelyn?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! En ole missään vaiheessa väittänyt,
etteikö olisi korjattavaa ja kehitettävää.
Olen teidän kanssanne täysin samaa mieltä siitä,
että paljon on tekemistä, mutta meillä on voittopuolisesti
esimerkiksi vanhustenhuolto erittäin hyvää,
mutta paljon on tekemistä, ja siinä tarvitaan
sekä sitä valtiota että sitä kuntaa
että myös sitten meitä jokaista.
Jacob Söderman /sd:
Arvoisa puhemies! Nämä omaishoitajathan tekevät
hyvin suuren palveluksen yhteiskunnalle, koska he hoitavat rakkaudella
sellaisia ihmisiä, jotka muuten joutuisivat hyvin paljon
kalliimpaan laitoshoitoon. Se on tietysti hyvin murheellista, että kunnat käyttävät
tätä nyt säästötemppuna,
ja sen vuoksi kai on aivan selvää, että tämmöinen
laki tarvittaisiin, jossa olisi selvät ehdot, selvä maksu,
vuorottajat ja muut. Minä vielä uudistan sen minun
vanhan ajatukseni, että se olisi kyllä tavattoman
hyvä, että valtio ei verottaisi näitä pieniä palkkioita.
Toivon, että ministeri Risikko ottaisi tämän keskustelun
tukena; jos tästä tulee lakiesitys eduskuntaan,
niin se menee helpolla läpi ainakin.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa puhemies! Itsekin kannan huolta muun muassa omaishoitajien
puolesta, koska he tekevät todella arvokasta työtä.
Ja siitä, miten me voimme kunnissa edistää sitä,
minä otan esimerkin: Ed. Arto Satonen on paljon puhunut
siitä, miten heillä — ed. Arto Satonen
voi kertoa siitä itse — tämä ei
ole määrärahasidonnainen, vaan kaikki kriteerit
täyttävät omaishoitajat kustannetaan
ja heille maksetaan. Siitä kannattaa ottaa oppia.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko, toitte esille, että tämä olisi
ratkaisu, kun tämä maksatus siirtyy Kelalle, ja
näin varmasti tulee olla, että se on yksi ratkaisu.
Mutta huoli on jo esitetty, seuraako siitä mahdollisesti
myös jotakin sellaista muutosta, joka heikentää omaishoidon
tukien saamisia, tullaanko mahdollisesti euromääräisesti
laskemaan niitä tai ehkä sitten kriteereitä kiristämään.
Eli mielestäni tavoitteen pitää olla,
että kaikki omaishoitoa tekevät, omaishoidon kriteerit
täyttävät, saavat tämän
ja riittävän tuen, ja mahdollisesti tähän
liittyisi myös se omaishoitajien vapaapäivien
määrä. Siitä on paljon ollut
puhetta, että pitäisi saada vähintään
se 4 vapaapäivää kuukaudessa.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Juuri aivan niin kuin ed. Rauhala totesi,
tavoitteena on se, ettei missään nimessä heikennetä tätä,
vaan parannetaan omaishoitajien asemaa tällä.
Tärkeä on se linkki sinne kuntaan, koska ei voi
ajatella näin, että Kelan toimijat lähtisivät
sinne kotiin katsomaan, mikä on se potilaan, asiakkaan,
hoitoisuus, vaan että kunnan asiantuntijat kävisivät
katsomassa sen niin sanotun hoitoisuuden.
Sitten myöskin näiden vapaapäivien
varmistaminen. Nyt on monessa kunnassa käynyt niin, että vapaapäivistä on
sitten alettu tinkiä. Myöskin ongelma on ollut
se, ettei ole sellaista sinne kotiin vietävää apuhenkilöstöä,
koska eiväthän nämä hoidettavat
välttämättä halua lähteä mihinkään
terveyskeskuksen vuodeosastolle niiksi vapaapäiviksi. Elikkä paljon
on tekemistä ja hyvin paljon on kuntien käytännöistäkin
kiinni. Meillä on kuitenkin kuntia, jotka tämän
hoitavat aivan loistavasti, ja näitä hyviä käytäntöjä toivoisin
levitettävän.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! On aivan selvä, että ilman
omaishoitajia vanhustenhoito Suomessa ei yksinkertaisesti toimi,
täysi mahdottomuus. Kuitenkin näille omaishoitajille
maksetaan surkeaa palkkaa, 300 euroa rapiat kuussa, joka erään
rovaniemeläisen omaishoitajan laskelman mukaan tekee 47
senttiä tunnille. Tuosta 47 sentistäkin tunnille
peritään vielä vero.
Viime vaalikaudella rikkailta poistettiin varallisuusvero. Poistakaa
te nyt omaishoitajilta vero tästä pienestä palkkiosta, älkääkä,
hyvä ministeri, ruvetko vain puhumaan Sata-komiteasta.
Siitä tulee pää kipeäksi, koska
siitä on puhuttu niin paljon ja kaikki on siirretty sinne
eli toiveiden tynnyriin. Saatteko te aikaiseksi edes tämän
veron poiston tuosta pienestä palkasta?
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti ministeri Katainen ei
ole täällä paikalla, mutta vastaan sen, että valtiovarainministeriössä on
työryhmä, joka pohtii tätä verotuspuolta
juuri. Se valitettavasti ei ole tuolla sosiaali- ja terveysministeriön
puolella päätettävissä, mutta
minä olen sitä mieltä, että tämä verotus
pitää pienentää nimenomaan näistä omaishoidon
palkkioista.
Tuomo Puumala /kesk:
Arvoisa puhemies! Luonani vieraili iso joukko omaishoitajia
aivan taannoin, ja pyysin heitä nimeämään
yhden toiveen, mitä omaishoidon kohdalla pitäisi
parantaa. Ajattelin heidän toivovan kaksinkertaista, viisinkertaista
tai kymmenkertaista palkkaa, koska sen he todella työstään
ansaitsisivat. Mutta he toivoivat tätä Kela-siirtoa,
joka on täällä ollut voimakkaasti esillä,
sitä, että edes sen pienen rahan saisi varmasti
ja säännöllisesti joka kuukausi. Toivon
ja kannustan hyvää hallitusta, joka on ottanut
tämän asian esille ensimmäisenä hallituksena
ja aikoo viedä sen loppuun, saamaan tästä aikaan
myöskin ratkaisun. Samoin toivon, että vapaapäivien
osalta, jotka täällä jo olivat niin ikään
esillä, saadaan aikaan aikataulu ja ne saadaan mahdollisimman
nopeasti ja myös verotuksen osalta löydetään
ratkaisu ja että niissä on tiukka aikataulu. Kysyn
ministeriltä: Mikä tämä aikataulu
voisi olla, ja milloin tämä pitkään,
pitkään, liian pitkään puhuttanut
asia saataisiin maaliin?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa herra puhemies! Pidän itsekin hyvin tärkeänä,
että Kela voisi toimia omaishoidon tuen maksajana. Silloin
se tasapuolisuus koko maassa toteutuisi. Mutta tämä on
semmoinen kysymys, joka pitää aikatauluttaa tuleville
vuosille. Tässä taantumatilanteessa ei varmasti
sellaista rahoitusta ole kehyksien puitteissa saatavissa, että se juuri
tässä ja nyt voitaisiin toteuttaa. Se pitää hyvin
huolellisesti valmistella, katsoa se rahoitus, miten se toteutetaan,
mutta tämä tavoite on minusta selkeä.
Minä uskon, että koko eduskunnan enemmistö on
tätä mieltä ja asetetaan tämä tavoite,
mutta se ei hetkessä toteudu.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tavoite on selkeä, mutta haaste
on niin iso, että tämä vaatii ison remontin.
Minusta, ministeri Hyssälä, tässä pitää edetä paljon
nopeammin. Me tiedämme tämän asian aika
tarkkaan kaikilta puolin, ja minulla on se käsitys, että noin
10 prosenttia omaishoitajista saa tämän 300—400
euroa kuussa, muut eivät saa mitään.
(Ed. Sirnö: Näin on!) Olen nähnyt kirjoituksia,
joissa tätä verrataan laitoshoidon kustannuksiin,
ja siitä voidaan laskea minkälaisen määrän
itse asiassa valtiolle omaishoitajat tienaavat vuosittain. Se taitaa
olla useampi miljardi, ehkä 5 miljardia vuodessa tai jotain,
minä en muista aivan tarkkaan. Minä kysyisin ministeriltä:
Oletteko näin päin asiaa edes selvitelleet,
miten paljon omaiset auttavat valtiota tässä asiassa ja
miten valtio voisi tulla vastaan, jotta kroonikkohoito saataisiin
kaikin osin kotipainotteisesti kuntoon, nyt kun vielä mahdollista
on asioihin puuttua?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Silloin, kun viime kaudella tehtiin ensimmäistä omaishoitolakia
tähän maahan, silloin selvitettiin kyllä hyvin
tarkkaan sen lainsäädännön yhteydessä,
minkälaiset nämä kustannuskysymykset
ovat ja paljonko omais-hoito säästää varoja.
Silloinhan laitettiin myöskin tähän lakiin
tämä minimipalkkio, jolloinka saatiin nostettua
sitä siihen 300 euroon ja sen paremmallekin puolelle useimmissa
tapauksissa, koska sitä ennenhän kunnat saattoivat
maksaa 100 euroa, 200 euroa. Nyt se minimi on siellä laissa.
Tämä on erittäin suuri haaste, koska
tarvitaan kyllä lisää rahoitusta sitten
siihen, että saamme tämän asian kuntoon.
Mutta minä sanoin, että asteittain tässä pitäisi
edetä, ja niin on tehtykin. Ministeri Risikko on tehnyt
tässä hyvää työtä,
ja tässä lähtee monta uudistusta liikkeelle
tämän asian tiimoilta. Tässähän
omaishoito, vanhustenhoito ovat kaikki siinä samassa kimpussa
mielestäni.