Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessähän on kysymys siitä, että yliopistojen koulutusvastuita kootaan kokonaisuuksina sillä tavalla, että myös ministeriöllä on mahdollisuus tähän aloitteellisuuteen, että se ei edellytä välttämättä yliopiston esitystä. Tämä on hyvin tarpeellinen esitys nimenomaan tämän yhteistyön vahvistamiseksi ja myös osa tietenkin sitä kohtaanto-ongelman hoitamista, mitä meillä on tässä edessä varmasti ja takanakin jo ollut, elikkä koulutuksen ja työmarkkinoiden kohtaaminen niin sanotusti. Tällä voidaan myös siihen asiaan puuttua.

Nykyisinkään ministeri ei tietenkään ole sidottu yliopiston esitykseen, vaan voi muuttaa esitystään. Siinä mielessä tämä on tavallaan käytäntö jo nytkin, mutta nyt tosiaankin tämä aloitteellisuus sitten voi tulla myös ministeriöstä päin. Ministeriöllä tietenkin täytyykin olla tämä kokonaisvastuu, koska meillä täytyy olla myös selvyys siitä, mikä valtakunnallinen tilanne on milläkin koulutusalalla, miten paljon koulutusta tarvitaan ja millä alalla ja minkä verran.

Tässä on tullut joitakin kommentteja siitä, että tällä oltaisiin nyt murentamassa yliopistojen autonomiaa, josta me olemme juuri viime kaudella yliopistolaissa säätäneet. Mutta siitä tässä ei varmastikaan ole kysymys, vaan nimenomaan tämän yhteistyön kehittämisestä ja parantamisesta. Sivistysvaliokuntakin lausui tuossa omassa mietinnössään tästä, että pitäisi tarkentaa tätä, mitä tämä yhteistyö pitää sisällään. Mutta tässä esityksessä on kyllä aika hyvin koottu niitä asioita, millä tavalla yliopistoilla on myös oma mahdollisuus aina olla aloitteellinen ja myös sitten lausua näihin koulutusvastuukysymyksiin edelleenkin, eli vuorovaikutuksen on oltava vahvaa joka tapauksessa.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys yliopistolain muuttamiseksi liittyy yliopistojen koulutusvastuuta koskevaan kokonaisuudistuksen mahdollistamiseen. Tämän mukaan yliopistojen koulutusvastuiden täsmentäminen opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella ei jatkossa edellyttäisi yliopiston esitystä. Toisin sanoen hallituksen esittämä muutos tarkoittaa, että yliopistojen aloitteellisuutta ei enää tarvita, vaan opetus- ja kulttuuriministeriö voi laittaa vireille koulutusvastuun jakautumista koskevan muutoksen.

Yliopistoja ei tulla jatkossakaan kuitenkaan ohittamaan vaan opetus- ja kulttuuriministeriön asetus valmisteltaisiin jatkossakin yhteistyössä yliopistojen kanssa. Yksittäisen yliopiston koulutusvastuun täsmentämistä koskevat muutokset perustuisivat lähtökohtaisesti yliopiston omaan aloitteeseen kuten nykyisinkin.

Tavoitteena on siis se, että esityksen mukainen yliopistolain 7 § antaa mahdollisuuden yliopistojen koulutusvastuiden uudistamiseen kokonaisuutena yhteistyössä yliopistojen kanssa. Perusteluna tälle on se, että yliopiston koulutusvastuiden määrittely on osa valtion korkeakoulupolitiikan aivan ydinaluetta. Ehdotettavan säännöksen mukaan yliopistojen koulutusvastuun täsmentäminen ei edellyttäisi yliopiston esitystä, jotta opetus- ja kulttuuriministeriö voisi säännellä yliopistojen koulutusvastuita nimenomaan kokonaisuutena ikään kuin koko Suomen näkökulmasta.

Vaikka yliopistojen koulutusvastuun täsmentäminen ei jatkossa edellyttäisikään yliopiston esitystä, yksittäisen yliopiston koulutusvastuun täsmentämistä koskevat muutokset perustuisivat lähtökohtaisesti yliopiston omaan aloitteeseen ja tämä yliopistojen näiden vastuiden muuttamista koskeva prosessi perustuisi siten jatkossakin vahvaan vuorovaikutukseen ministeriön ja yliopistojen välillä.

Tätä olisi siis tarkoitus uudistaa kokonaisuudessaan siten, että se turvaisi koulutustarjonnan kaikilla aloilla yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti, varmistaisi yliopistokoulutuksen tarkoituksenmukaisen mitoituksen ja voimavarojen optimaalisen kohdentamisen ja olisi samalla nykyistä selkeämpi ja läpinäkyvämpi. Tarkoituksena on muodostaa meidän korkeakoulujärjestelmästämme myös koulutusvastuiden osalta helposti hahmotettava kokonaisuus. Samalla on tarkoitus vahvistaa korkeakoulusektoreiden ja korkeakoulujen erilaisia profiileja ja työnjakoa. Tämä on erityisen suositeltavaa.

Koulutusvastuiden uuden määrittelyn tavoitteena on myös antaa yliopistoille autonomiansa puitteissa nykyistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa eri tieteen- ja koulutusaloja yhdistäviä kokonaisuuksia ja vahvistaa yliopistojen mahdollisuuksia vastata yhteiskunnan osaamistarpeisiin, tieteen muutoksiin ja profiloitua vastuualuilleen. Ylipäätään Suomen pitäisi pienenä maana pystyä paremmin yhdistämään yliopistojen voimavarat ja siirtyä kohden sellaista University of Finland -ajattelua, jossa yhteisistä pienistä resursseistamme saataisiin entistä enemmän irti muun muassa eri yliopistojen oppiaineyhteistyön avulla. Käsittelyssä oleva esitys tukee tätäkin ajatusmallia.

Tämä esitys on siis tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Se ei vaikuta yliopiston autonomiaan vaan mahdollistaa paremmin yhteistyön ja vuoropuhelun opetus- ja kulttuuriministeriön ja yliopistojen välillä, ja esitys turvaa koulutustarjonnan kaikilla aloilla yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslain 16 §:n 3 momentissa määritellään, että "tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu". Nyt tämä pieni muutos tässä asetuksenanto-oikeudessa, joka koskee tätä koulutusvastuuasetuksen muuttamista, ei merkitse puuttumista tähän tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen vapauteen. Kysymys on siitä, että koulutusvastuuasetuksella säädetään siitä, minkä alojen oppiaineryhmien tai oppiaineiden syventäviä opintoja yliopistot voivat tietyillä koulutusaloilla järjestää, sekä opettajainkoulutuksen tehtävänjaosta yliopistojen välillä. Tällaisesta tarkoituksenmukaisesta työnjaosta ja erikoistumisesta voidaan päättää, mutta tieteen ja tutkimuksen vapauteen ei tällä asetuksenanto-oikeudella, jonka aloite siirtyy nyt sitten ministeriön puolelle, puututa.