Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! Olen äärimmäisen iloinen voidessani tänään esitellä eduskunnalle sosiaalihuoltolain uudistuksen, joka on pitkän työn tulos. Ja sitä on myös odotettu kauan. Itse asiassa tämän valmistelu käynnistyi jo hallituskaudella 2007—2011. Uudistusta valmistelemaan asetettiin laajapohjainen työryhmä vuonna 2009, ja ryhmä jätti loppuraporttinsa syyskuussa 2012. Sosiaalihuoltolain valmistelu on sitten jatkunut virkatyönä työryhmän tekemän ehdotuksen ja siitä saatujen lausuntojen pohjalta.

Tässä valmistelussa on luonnollisesti otettu huomioon vireillä olevat sosiaalihuollon lainsäädäntöön vaikuttavat kokonaisuudet, kuten hallituksen rakennepoliittinen ohjelma ja perhehoitolain valmistelu, sekä eräiden työryhmien, kuten toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän, ehdotukset.

Kokonaisuudistuksen osana on jo valmistunut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, ja luonnollisesti sote-uudistus määrittää puitteet tämän nyt käsittelyssä olevan lain toimeenpanoon.

Luonnos hallituksen esitykseksi oli lausuntokierroksella alkukesästä. Lausuntopalautteita saatiin lähes 200 taholta. Kesän aikana esitystä on hiottu tämän saadun palautteen pohjalta, ja uuden lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna.

Valmistelun kuluessa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että asiakkaiden ääni saadaan kuuluviin, ja asiakkaiden viesti on hyvin selvä: He haluavat, että palveluja on saatavilla siellä, missä he muutoinkin asioivat, neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa. He haluavat, että työvoimahallinnon viranomaiset ja terveydenhuolto tekevät yhteistyötä niin, ettei asiakkaan itsensä tarvitse toimia viestinviejänä, kun asioiden järjestelyyn tarvitaan apua useammalta taholta. He toivovat, että olisi edes yksi työntekijä, joka tietäisi juuri minun tilanteeni, että asiat selvitettäisiin heti, kun apua lähdetään hakemaan, eikä vasta kuukausien tai jopa vuosien odottelun jälkeen.

Kiitos, arvoisa puhemies! (Paavo Arhinmäki: Harvoin sitä saa väliaplodeja kesken lakiesityksen esittelyn!) — Historiallinen paikka. — Niin asiakkaat kuin työntekijätkin ovat esittäneet myös toiveen siitä, että voitaisiin palata sen verran ajassa taaksepäin, että kotipalvelua olisi taas saatavilla myös lapsiperheille eikä kaikkea apua ja tukea tarvitsisi hakea lastensuojelun kautta. Lakia valmisteltaessa on otettu huomioon kaikista heikoimmassa asemassa olevien avun saaminen, sillä liian usein käy niin, että heikoimmin apua saavat ne, jotka sitä huonoiten osaavat hakea. Tuolloin apua ei voida kohdentaa niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat.

Lain valmistelun lähtökohtina ovat olleet siis aito asiakaslähtöisyys ja asiakkaan edun toteuttaminen. Lakiehdotus on rakennettu niin, että se olisi mahdollisimman helppolukuinen ja rakenteeltaan selkeä. Näin se palvelisi mahdollisimman hyvin sekä asiakkaita että sosiaalihuollon ammattilaisia. Lakityöryhmän esitys asiakkaiden tarpeiden määrittelystä on ehdotuksessa säilytetty. Palautteen perusteella palvelujen sisältö ja oikeus palvelujen saamiseen on pyritty määrittelemään riittävän täsmällisesti. Myös rajapintoja suhteessa terveydenhuoltoon ja muihin hallinnonaloihin on selkeytetty.

Lakiuudistuksen tavoitteena on vahvistaa sosiaalihuollon asemaa ja tiivistää viranomaisten välistä yhteistyötä. Tähän esitykseen sisältyy lukuisia ehdotuksia, joilla pyritään parantamaan yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon ja muiden toimialojen kesken.

Asiakkaiden yhdenvertaisuus ja tarvetta vastaavien palvelujen saaminen oikea-aikaisesti on pyritty turvaamaan yhteisten, koko sosiaalihuollon sektoria koskevien säännösten avulla. Asiakaskeskeisyyden vahvistamiseksi laissa määritellään ne tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja ja muuta sosiaalihuoltoa järjestetään. Tuen tarpeita on määritelty kahdeksan, joista esimerkkeinä haluan mainita väkivallasta ja muusta kaltoinkohtelusta aiheutuvan tuen tarpeen sekä lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin tukemisen.

Palvelutarpeen arviointi tulisi ehdotuksen mukaan tehdä jokaiselle sosiaalihuollossa ensimmäistä kertaa asioivalle henkilölle. Omatyöntekijä nimetään jatkossa jokaiselle sosiaalihuollon asiakkaalle. Omatyöntekijän kelpoisuudesta ja tehtävistä on ollut tämän valmistelun aikana paljon keskustelua, ja sosiaalityöntekijöillä on ollut huoli, häviävätkö sosiaalityöntekijän tehtävät kunnista sosiaaliohjaajien määrän kasvaessa. Uskon, että tämä pelko on tarpeeton. Tällä lailla varmistettaisiin se, että sosiaalityöntekijä olisi käytettävissä silloin, kun asiakas tarvitsee erityistä tukea.

Laissa määritellään keskeisiä kunnissa jo käytössä olevia palveluja, kuten sosiaalinen kuntoutus ja tilapäisen asumisen järjestäminen. Uusi sosiaalihuollon palvelu olisi lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta. Lastensuojelulaista sosiaalihuoltolakiin siirrettäviä palveluja olisivat perhetyö, tukihenkilöt ja -perheet ja vertaisryhmätoiminta. Nämä palvelut siirrettäisiin sosiaalihuoltolakiin, jotta jatkossa tukitoimien tarpeessa olevat lapset ja perheet saisivat edellä mainitut, riittävät sosiaalihuollon palvelut ilman lastensuojelun asiakkuutta. Muutos parantaisi palvelujen saatavuutta ja oikea-aikaisuutta. Samalla huolehdittaisiin siitä, että erityisryhmien palvelujen tarve huomioidaan riittävällä tavalla.

Kotipalvelun osalta sosiaalihuoltolakiin esitetään palveluja järjestävälle taholle erityistä velvoitetta palvelujen järjestämiseen. Kotipalvelua olisi mahdollista jatkossa saada, kun apua tarvitaan esimerkiksi lapsen syntymän yhteydessä tai vamman tai sairauden vuoksi.

Uudistukset liittyvät myös nuorisotakuun kehittämiseen. Tarkoituksena on, että sosiaali- ja terveystoimen tukitoimin saadaan varmistettua, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret hyötyvät nuorisotakuusta eivätkä putoa tämän avun piiristä pois.

Arvoisa puhemies! Tätä valmistelua on tehty koko sosiaalihuollon kenttää kuullen. Uskon itse vahvasti siihen, että toimivaa ja hyvää lainsäädäntöä voidaan tehdä vain niin, että kuullaan riittävästi niin asiakkaiden kuin asiantuntijoiden, työn tekijöiden, näkemyksiä. Lainsäädännön tehtävä on muodostaa kehikko, jonka varassa voidaan tehdä ammattimaista, hyvää, laadukasta työtä, ja totta kai pitää huolehtia, että tähän työhön on myös realistiset mahdollisuudet.

Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus on valtavan iso, kokonaisvaltainen asia. Kyse on sekä työnjaollisesta että myös asenteellisesta muutoksesta. Sosiaalihuollon asema vahvistuu, lastensuojelun rooli lasten ja perheiden palvelujen tuottamisessa kapenee. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sosiaalihuollon palvelut ovat vahvasti eriytyneet erityislakien mukaisiksi palveluiksi, vaikkapa esimerkkeinä lastensuojelu- ja vammaispalvelut, ja samaan aikaan sosiaalihuollon peruspalvelut ovat heikentyneet, ja nyt yritämme saada aikaan muutoksen, jossa sosiaalihuollon palvelujärjestelmä kääntyisi ikään kuin toisinpäin: sosiaalihuollon peruspalvelut olisivat ensisijaisia ja erityislainsäädännön mukaiset palvelut ainoastaan niille, joiden tuen tarpeeseen ei näillä peruspalveluilla kyetä vastaamaan.

Lakiuudistuksen toteuttamista ja jalkauttamista varten sosiaali- ja terveysministeriö suunnittelee alueellisia koulutuksia, joita on tarkoitus järjestää jo loppusyksystä lähtien. Myös palvelujen järjestäjille pyritään antamaan riittävää ja kohdennettua ohjausta tämän ison uudistuksen toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä loppuun todeta, että tämän vaalikauden aikana monissa puheenvuoroissa tämän taloustilanteen johdosta ehdotettiin myös sitä, että luovuttaisiin näistä uusista lainsäädäntöhankkeista, jollainen myös sosiaalihuoltolain uudistus on. Itse olen vahvasti eri mieltä, sillä pitääkö luopua ensimmäisenä niiden ihmisten uudistuksista, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa? Uskon kyllä, että kun me kaikki täälläkin olemme moneen kertaan puhuneet ennaltaehkäisyn merkityksestä, tämä lainsäädäntö on juuri tuota ennaltaehkäisyä parhaassa mahdollisessa muodossa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin olen ministeri Huovisen tavoin erittäin iloinen siitä, että uusi sosiaalihuoltolaki on nyt vihdoinkin lähetekeskusteluvaiheessa. Tämän lain tavoitteena on siirtää toiminnan painopistettä erityispalveluista yleispalveluihin, vahvistaa asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja tiivistää viranomaisten tekemää yhteistyötä. Tavoitteena on, että sosiaalihuolto tukee ja vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja perusoikeuksien toteutumista sekä ehkäisee sosiaalisten ongelmien syntymistä ja lisääntymistä. Lisäksi tavoitteena on, että palvelujen saatavuus, asiakaslähtöisyys ja vaikuttavuus paranevat.

Tämä lakiesitys on ainutlaatuinen, sillä tässä laissa lähdetään liikkeelle apua ja tukea tarvitsevien ihmisten tarpeista ja siitä, miten näihin tarpeisiin voitaisiin vastata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Kysymys on siis ennaltaehkäisystä ja ongelmiin mahdollisimman varhain puuttumisesta. Lakiesityksen mukaan kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla olisi oikeus saada tarvittaessa palvelutarpeensa arvioiduksi ja jokaiselle asiakkaalle nimettäisiin omatyöntekijä.

Lakiuudistus on laaja, ja tässä yhteydessä haluan tuoda esille vain pari hyvää esimerkkiä lain sisällöistä. Erityisen hyvää lakiesityksessä on lapsiperheiden huomioiminen, esimerkiksi perheen oikeus saada kotipalvelua sen ollessa välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällä hetkellä Suomessa on monia kuntia, joissa ei lapsiperheille ole lainkaan kotipalvelua saatavilla tai sen saaminen edellyttää lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena on nyt madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata oikea-aikainen apu perheille. Vaikka lapsiperheiden palvelukokonaisuuden yhtenäistäminen ja toimintakäytäntöjen uudistaminen edellyttävät myös lisäpanostuksia, niin toivottavasti kunnat ymmärtävät niiden olevan investointi tulevaisuuteen. Kysymys on ensisijaisesti inhimillisyydestä ja lasten oikeuksista, mutta toisaalta myös taloudesta. Mikään ei ole niin kallista kuin ennalta ehkäisevien ja varhaisen puuttumisen toimenpiteiden laiminlyönti, jos sen seurauksena perhe joutuu korjaavien toimenpiteiden pariin. Toivottavasti kunnat mahdollisimman nopeasti muuttavat tämän lain myötä toimintatapojaan entistä enemmän ennalta ehkäisevään suuntaan.

Arvoisa puhemies! Toinen merkittävä uudistus on lakiin sisältyvä nuorisopalvelutakuu, mikä tarkoittaa moniammatillisen tuen varmistamista nuorelle hänen tarvitessaan sosiaalipalveluita. Nuorisopalvelutakuuseen kuuluu omatyöntekijä, palvelutarpeen arviointi ja kohdennettu sosiaalinen kuntoutus. Tavoitteena on mahdollisimman tehokas lyhytaikainen tuki oikeaan aikaan. Jos nuori tarvitsee pidempiaikaista tukea, niin apua toki tarjotaan, mutta jos ongelmiin päästään tarpeeksi ajoissa, niin niiden hoitaminenkin on helpompaa ja nopeampaa.

Toivon, että tämä laki etenisi nopealla vauhdilla täällä eduskunnassa. — Kiitos.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Sosiaalihuoltolain uudistamiselle on tarvetta, ja esityksessä on paljon hyviä, nykytilannetta korjaavia toimenpiteitä. Sosiaalihuolto koskettaa vauvasta vaariin meitä kaikkia. Perhepolitiikka on laaja-alainen kysymys. Sen sisältöön vaikuttavat yhteiskunnan arvot ja ympäröivä maailma, markkinatalous ja myös ympäröivät kriisit. Yhteiskunta muuttuu nopeaa tahtia. Maassa- ja maastamuutto työn perässä on vaikeuttanut sukupolvien välisen yhteydenpidon ja toisistaan huolehtimisen toteuttamista. Tätä puutosta sitten on paikattu viranomaisten järjestämillä palveluilla.

Perheen määritelmä on muuttunut rajusti. Ennen maalla perhe käsitti eri sukupolvet, jopa saman katon alla asuvina tai lähitaloissa. Nyt perhe on ydinperhe ja sekin käy harvinaiseksi. Yksinhuoltajia on paljon. On paljon avioeroperheitä ja uusioperheitä monimutkaisine ihmissuhteineen. Onnellisessa tapauksessa uudet perheet ovat hyvä kasvualusta lapsille ja kaikki voivat hyvin. Valitettavan usein esimerkiksi mustasukkaisuuden ongelmat pilaavat asetelman. Perhesuhteista muodostuu todellinen ongelmakenttä. On oikeudenkäyntejä, on huoltajuusriitoja, on väkivaltaa ja taloudellista ahdinkoa. Perheeseen kuuluvilla lapsilla on useita isiä. Parisuhteet eivät kestä muutamaa vuotta kauemmin. Tämä luo turvattomuutta. Tämä ilmiö on hyvä esimerkki kertakäyttökulttuurin leviämisestä. Asioita suunnitellaan lyhyellä tähtäimellä. Ihmissuhteisiin sitoudutaan löyhemmin, olipa kyseessä elämänkumppani tai vastuu lapsista, vanhemmuuden tehtävästä. (Kari Rajamäki: Minkälainen laki siihen pitäisi tehdä?)

Olemme väärällä suunnalla. Ihmiset kokevat, että heillä on vapauksia, ja he käyttävät niitä, mutta kun aina vapauteen kuuluu myös vastuu, vastuu omista teoista, valinnoista on liian usein unohdettu tai sitä ei riittävästi ymmärretä. Tämän päivän mummit ja ukit eivät myöskään halua olla nuortensa perheiden käytettävissä niin tiiviisti kuin ennen vaan vain silloin, kun itselle sopii, ei aina silloin, kun tarvetta olisi. Oma aika on jokaiselle tullut tärkeäksi. Asiasta ei sovi moittia. Jokaisella on oikeus omaan elämään. Pitkän päivätyön ja elämäntyön jälkeen on oikeus myös nauttia, ladata akkuja.

Onko vastuun kantamisen kyky tai kyvyttömyys maailmanlaajuinen ongelma? Monissa yhteiskunnissa vielä perhe on säilyttänyt sille kuuluvaa asemaansa. Se on yhteiskunnan perusyksikkö, joka pystyy normaalioloissa selviytymään ottamistaan tehtävistä ja vastuista toinen toistaan tukien. Näissä yhteiskunnissa usein nainen ei ole niin tiiviisti työssä. Hän hoitaa kotia ja perhettä. Meillä on toisin. Perheen taloudellisesta vastuusta kantavat vastuuta molemmat käymällä töissä kodin ulkopuolella. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota on rakennettu siitä lähtökohdasta, että jokainen käy töissä, nykyisin vielä entistä pitempään. Valtion strategioissa ei siis ole odotettavissa mitään muutosta tähän asetelmaan. Meidän tiemme on siis tukea näitä monimutkaisia ja entistä sekavampia perheasetelmia selviytymään perustehtävistään: synnyttää uusia kansalaisia, kasvattaa ja kouluttaa lapset ja nuoret menestyviksi työntekijöiksi ja vastuullisiksi ihmisiksi, terveiksi ja vahvoiksi, jotka ovat vielä vanhuksinakin, eläkeläisinä mahdollisimman omatoimisia.

Olisin kaivannut lain henkeen enemmän yhteiskunnallisten arvojen tarkastelua siitä, olemmeko me oikealla kehityksen tiellä. Perheiden valinnanvapautta on rajoitettu muun muassa lastenhoidon järjestelyjen osalta, kun vanhempia ajetaan töihin. Terveen yhteiskunnan perusta lähtee yhteiskunnan kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta. Nyt elämme nopeissa muutoksissa. Uhkia on enemmän kuin mahdollisuuksia: työttömyys, toimeentulo, ammatinvalinta, yhteiskunnan resurssien nopea väheneminen. Tulevaisuuden odotukset yhteiskunnan avun osalta tulevat pienenemään, kuten eläketulotkin aikanaan. Tähän on tultu, ja näihin uhkiin on pystyttävä varautumaan ja vastaamaan.

Tässä laissa säädetään erilaisia velvoitteita, määräaikoja, kriteereitä ja niin edelleen viranomaisille kuten myös oikeuksien puolelta kansalaisille. Nämä asiat ovat tärkeitä ja hyviä huomioita, mutta millä ihmeen resurssilla tämä kaikki kaunis aiotaan jatkossa toteuttaa? Yhteiskunta oireilee pahasti, siitä todisteena huostaanottojen tarve, syrjäytyneisyyden kasvu, työttömyyden ja pätkätöiden aiheuttamat suuret ongelmat, alkoholismi ja niin edelleen. Suomi on oireillut jo pitkään. Oireita on yritetty analysoida ja tulkita. Lääkkeitä ja korvaavia toimenpiteitä ei ole löydetty. Sosiaalipalvelulaki ja sen tuoma turva ihmiselle on todella tärkeä. Sitä ei pidä kiistää. Ihmisen pitää saada apua ongelmiinsa, ovatpa ne taloudellisia tai muita ongelmia.

Tämän lain henki auttaa ihmisiä vain väliaikaisten ongelmien yli, mutta kuinka lopulta pääsisimme siihen, että ne ongelmat olisivat todella vain väliaikaisia eikä pysyviä? Meidän on tarkasteltava yhteiskuntaamme, sen tulonjakoa, taloudellisen kehityksen mahdollisuuksia ja tehtävänjakoa ihmisen keskiössä. Tässä tarkastelussa voisi lopputuloksena olla toisenlaiset painotukset. Ehkä siinä korostuisi hyvä elämä enemmän kuin taloudellinen menestys tai bkt:n nousu, hyvän terveyden ylläpitäminen enemmän kuin liika suorituskeskeisyys. Pitäisi pystyä olemaan aina enemmän ihminen ihmiselle, kohtaamaan arjessa ajan kanssa työpaikalla ja muualla.

Aika on rahaa. Se on erityisen suuriarvoista rahaa lasten ja nuorten kasvattamisessa perheissä. Sitä aikarahaa meidän tulisi pystyä antamaan jokaisen entistä enemmän lähipiirillemme. Tämä tulee vähentämään sosiaalipuolen tukirahan määrää pitkällä aikavälillä todella paljon. Mielestäni hyvän ja terveen yhteiskunnan tunnus on pienenevät sosiaalikustannukset. Sosiaalinen apu ja verkostot ovat terveessä yhteiskunnassa vain väliaikainen tai kohdennettu apu. Ennalta ehkäisevä työ kannattaa. Siihen laitettu euro kasvaa suurta korkoa.

Arvoisa puhemies! Kiitän myös, että ministeri Huovinen on huomioinut tämän ennaltaehkäisyn varsinkin lastensuojelussa. Kiitos siitä.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään lähetekeskustelussa olevaa sosiaalihuoltolakia on tässä maassa odotettu pitkään ja hartaasti. Virallisesti asia on ollut vireillä jo vuodesta 2009, ja se on sisältynyt sekä edeltävän, Kataisen hallituksen että nykyisen, Stubbin hallituksen ohjelmaan.

Perusteet lain näinkin perusteelliselle päivitykselle ovat meille kaikille tutut: sosiaalihuollon peruspalvelut eivät toimi riittävän hyvin kaikissa kunnissa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden keskinäisessä yhteistyössä ja perus- ja erityistason palveluiden välisessä yhteistyössä ja työnjaossa on parannettavaa. Palveluiden alueelliset laatu- ja saatavuuserot ovat merkittäviä. Näihin mittaviin haasteisiin vastaaminen edellyttää meiltä nykyistä herkempää reagointikykyä. Jatkuvasti kehittyvät sosiaalihuollon menetelmät ja asiakkaiden liikkuvuus edellyttävät palvelujärjestelmältä yhä parempaa toimivuutta. Vaatimus on korostunut erityisesti lastensuojelutyössä, jossa nykylainsäädäntö ja järjestelmän puutteet ovat pahimmillaan johtaneet julkisuudesta tunnettuihin tragedioihin. On totta, että yksittäinen laki ei pysty kaikkia lastensuojelun epäonnistumisia korjaamaan. Silti uskon, että tällä lainsäädännöllä meillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet puuttua valtaosaan nopeita toimenpiteitä vaativista tapauksista.

Toinen asia, arvoisa puhemies, mihin olen tässä esityksessä tyytyväinen, liittyy sosiaalityön painopisteen siirtämiseen enemmän ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Ennalta ehkäisevä työ, erityisesti perhetyö, on paitsi inhimillistä myös resurssien käytön näkökulmasta kustannustehokkainta. Siksi onkin hyvä, että sosiaalihuoltolaissa madalletaan lapsiperheiden kynnystä palveluiden pariin. Jatkossa avun saamiseen ei enää tarvita lastensuojelun asiakkuutta. Peruste tässä on selkeä: kaikissa lapsiperheissä eteen tulee kuitenkin tilanteita, joissa ulkopuolinen apu on tarpeen. Vakava sairastuminen, avioero tai vanhempien työttömyys ovat tällaisia tilanteita, ja silloin on hyvä, että sosiaalipalveluita on helposti saatavilla. Silti mielestäni näissä kotiin vietävissä sosiaalipalveluissa on edelleen meillä kehittämisen varaa. Yksi erityiskohde ovat ikääntyneet suomalaiset, joiden kohdalla kotihoidon kehittämisellä voitaisiin vähentää painetta kalliiseen ja suomalaisten itsensä vieroksumaan laitoshoitoon.

Viimeiseksi, arvoisa puhemies, pari mietettä täällä kiivaasti velloneeseen keskusteluun tämän lain rahoituksesta. Täällähän erityisesti oppositio on puheissaan väittänyt tätä lakia silmänkääntötempuksi juuri puutteellisen rahoituksen vuoksi. (Kauko Tuupaisen välihuuto) Itse olisin tässä myös meidän kaikkien tuntemassa taloustilanteessa tästä asiasta varovaisemmalla kannalla (Anu Vehviläinen: Jyväskylässä on rahaa!) ja kannustaisin myös oppositiota kritiikin rehellisyyteen. Kustannusneutraali tämä laki ei missään nimessä ole. Virallisesti esitys lisää julkisen sektorin kustannuksia arvion mukaan noin 32 miljoonaa. Kuntien osuus summasta on noin 16 miljoonaa ja valtion osuudet noin 16 miljoonaa. Kuntaliitto on kuitenkin toista mieltä. Kustannusvaikutukset ovat Kuntaliiton arvion mukaan yli 140—150 miljoonaa euroa. Itse uskon Kuntaliiton laskelmien olevan oikeammassa. Siksi olen huolissani siitä, miten kunnat nämä lisämenot kattavat. Ainakin se sotii vahvasti vastaan tavoitetta siitä, että me tässä talossa tehtävillä päätöksillämme pyrkisimme vähentämään emmekä lisäämään kuntien kansalaisilla maksattamia kustannuksia.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on sosiaalihuoltolaki, jonka historia on vuosien työn takana. Kiitos siitä, että tämä iso uudistus on meillä täällä tänään lähetekeskustelussa.

Ykkösasia on se, että ihminen on olemassa. Tämän lainsäädännön perusteella pyritään siihen, että toimintatavat lain lähtökohtien mukaisesti matkan varrella muuttuisivat. Toinen olennainen kysymys, jossa tulee olemaan iso työ ja joka liittyy edelliseen, on — aivan niin kuin ministeri Huovinen täällä esittelypuheenvuorossaan sanoi — se, että sosiaalihuollon peruspalvelut ovat ensisijaisia. Tämä kehitys, joka maassa on ollut — erityislainsäädäntö versus yleislainsäädäntö — ja paine sen kun kasvaa vaan: tällä lailla toivon mukaan päästään tässä asiassa eteenpäin. Paljon on töitä jäljellä.

Pakko on sanoa, arvoisa puhemies, tähän loppuun, että hieman tässä haiskahtaa se, että pykälät ovat kohdallaan mutta resursseja, niin ihmisiä kuin rahaakin, on vähän liian vähän.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus on saanut osakseen paljon myönteistä palautetta. Ennaltaehkäisy ja varhainen tuki sekä palveluiden muotoutuminen yksilöllisesti tarpeen mukaan ovat erittäin kannatettavia parannuksia nykytilaan. Kaiken kaikkiaan lain uudistuksen tavoitteet ovat kaunista luettavaa, ja ihan aidosti toivoa sopii, että myös käytännössä laki tulee yltämään tavoitteisiin.

Yhtenä huolenaiheena lausuntokierroksella nousi esille ammattitaitoisen sosiaalialan henkilöstön riittävyys ottaen huomioon, että jo nykytilanteessa meillä on pulaa ammattitaitoisista sosiaalityöntekijöistä. Arvoisa ministeri, onko tähän huoleen kiinnitetty huomiota ja tehty tarvittavia toimia?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivotan lämpimästi tervetulleeksi sosiaalihuoltolain. On selvää, että valtiovarainvaliokunnassa tämän lain kustannukset on arvioitava. Mutta selvää on, että pitkällä tähtäimellä tuen antaminen varhaisessa vaiheessa on inhimillisempää, se on vaikuttavampaa ja se on myöskin edullisempaa kuin kasaantuneiden ongelmien korjaaminen. Mieleni tekisi melkein hurrata, mutta en hurraa, koska puhemies ei sitä salli. (Ben Zyskowicz: No, hiljaisesti!)

Nyt vihdoin perheillä on oikeus saada apua ja tukea ilman, että he olisivat lastensuojelun asiakkaita. Johtamassani kunta- ja terveysjaostossa asiantuntijat ovat toinen toisensa perään vakuutelleet, että lähestulkoon kaikki ennalta ehkäisevät toimet tulevat halvemmaksi kuin lapsen huostaanotto.

On hyvin hienoa, että tämä lakiesitys on valmisteltu yhdessä sosiaalialan kentän ja myöskin järjestöjen kanssa, ja on tärkeää, että katsotaan, että tämä laki edesauttaa sitä, että julkinen sektori ja yritykset tekevät yhteistyötä myöskin jatkossa järjestöjen kanssa. Mutta tämän lain toimeenpano onnistuu, jos sote-laki onnistuu, eli käsi kädessä näitä on katsottava.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on todettu jo monien ihmisten suulla, tämä laki tulee mullistamaan monella tavalla meidän asiakkaiden oikeuksia saada palvelunsa entistä helpommin ja oikea-aikaisemmin, sekä tämä tulee myös muuttamaan meidän palvelunjärjestäjien käytäntöjä siihen suuntaan, että palveluja lähdetään antamaan ennakoivasti ja silloin, kun asiakkaat niitä aidosti tarvitsevat. Tavoitteena on palveluiden painopisteiden ennalta ehkäisevä toiminta sekä se, että parannetaan kokonaisvaltaisesti asiakkaiden oikeuksia saada palveluja. Täällä ovat keskusteluissa olleet hyvin vahvasti lapsiperheet, jotka ovat aivan oikeutetusti nyt keskiössä.

Toinen ryhmä, jota tämä koskettaa myös vahvasti, on omaishoitajat, ne 300 000 omaishoitajaa, jotka eivät ole tehneet kunnan kanssa sopimusta omaishoidosta mutta jotka joka päivä tai viikoittain useampana päivänä hoitavat tiiviisti jotakin läheistä, vammaista lasta tai sairasta puolisoa tai ikääntynyttä vanhempaansa. Kuinka te, ministeri, nyt (Puhemies koputtaa) turvaatte myös näille ihmisille samat oikeudet kuin näille lapsiperheille, että nämä omaishoitajat saisivat palvelunsa riittävän ajoissa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleiset kehut ja kiitokset yhdellä lauseella, niihin tässä laissa on aihetta.

Mutta kiinnittäisin nyt yhteen kohtaan tässä laissa huomiota, ja se on 36—39 § eli palvelutarpeen arvioiminen ja siihen vastaaminen ja siitä johtuva asiakassuunnitelma. Tämähän on sama rakenne, sinänsä ihan erinomainen rakenne, joka on myöskin vanhuspalvelulaissa. Valitettavasti on sanottava, että vaikka se rakennelma on hieno, niin käytännössä eli siellä kunnissa se ei ole ihan yhtä hienosti lähtenyt liikkeelle. Olen vähän huolissani siitä, että on välttämätöntä, että tässä yhteydessä pystytään tämä rakenteen toimivuus turvaamaan. Siihen vaaditaan kyllä myöskin lisää voimavaroja, mutta toisaalta niitä voimavaroja voi sitten säästyä, jos tämä alkaa toimia.

Sitten, puhemies, lopuksi minäkin kyllä kannustan siihen — kun ministerin kanssa on vähän näitä yhteisiä harrastuksia tuon soten kanssa tässä viime aikoina — että tämän pitää myöskin olla se merkittävä osa koko sote-uudistusta, (Puhemies koputtaa) ettei se nyt jää vain terveydenhuollon varaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Huovinen sanoi viisaasti, että säästämistä ei pidä aloittaa heikoimmista. Myös vihreät piti erittäin tärkeänä sitä, että sosiaalihuoltolaki saadaan tällä kaudella säädettyä. On tiedossa, että varhainen tuki on tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä ja että aina kalleinta on laiminlyödä apua tarvitsevat. Siksi se, että tämä laki parantaa lapsiperheiden oikeutta saada kotipalvelua ja että apua saadakseen ei enää edellytetä lastensuojelun asiakkuutta, on hyvä edistysaskel.

Kentältä on kuulunut huolia tämän lain kustannusvaikutuksista ja niistä on esitetty myös valmisteluvaiheessa erilaisia arvioita. Siksi on välttämätöntä, että lain toimeenpanoa ja vaikutuksia seurataan ja henkilöstöä kuullaan siellä, missä tämän lain säädöksiä toteutetaan käytännössä, aivan kuten ministeri Huovinen lupasi.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liityn tähän porukkaan, joka kiittää sosiaalihuoltolain tämänhetkisestä tilasta, niin että ollaan tässä lähetekeskustelussa. Tämä on erinomainen asia. Lakiesityksessä on myös oikein hyvä, että suunta on varhaisen puuttumisen ja ennakoivan työn suuntaan. Moniammatillisuus ja avohuollon tukitoimet ovat tärkeitä asioita, jotka tästä laista löytyvät, ja arvostan ja kristillisdemokraatit arvostavat tätä erittäin paljon.

Eräs huoli on noussut tätä lakipakettia tutkiskellessa erityisesti myös oman edellisen elämäni pohjalta. Se liittyy lastensuojelun puolella kiireelliseen huostaanottoon. Jos te, ministeri, voisitte avata sitä hiukan: kun jotenkin aina pitäisi mennä lapsi edellä, ja nyt tulee se pelko ja huoli, että onko tässä kiireellisessä lapsen huostaanotossa tämä välittömän vaaran todentaminen lapsen etu, vai käykö tässä niin, että muut voittavat ja lapsi joutuu edelleen elämään vaarassa?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi sosiaalihuoltolaiksi on aika mittava opus, yhteensä 243 sivua, ja se kuvaa kyllä sitä, mitä kaikkea sosiaali- ja terveyssektorilla ja ylipäätään kuntasektorilla on tapahtumassa. Taustalla kummittelevat pitkään väännetty sote-esitys ja muut kuntien palveluita koskevat lait. Mutta siihen nähden ihmetyttää se, että samaan aikaan valtion talousarvioesityksessä ensi vuodelle sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaa ollaan supistamassa ja niiden määrärahoja vähentämässä kolmanneksella, kun ajatellaan, mikä näiden osaamiskeskusten toiminnan päätavoite on ollut: nimenomaan tukea tämmöisessä muutostilanteessa kuntia, kuntien yhteistyötä ja auttaa tuottamaan palveluja sellaisilla alueilla, missä yksittäiset kunnat eivät siihen kykene. Tällainen tilanne on esimerkiksi Lapissa Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa. Sen organisaation asiantuntija kyllä toteaa, että jos tällä tiellä mennään, niin se johtaa siihen, että sosiaalihuollon kehittämisen käytössä olevat asiantuntijaresurssit ohenevat oleellisella tavalla.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ihan varma, että me kaikki olemme tämän sosiaalihuoltolain tavoitteista yhtä mieltä ja varmasti myös näistä keinoistakin pitkälle, mutta se on totta, että tämä julkisen rahoituksen osuus on kyllä semmoinen kysymys, joka askarruttaa mieltä, että löytyykö sitä riittävästi toteuttamaan näitä tavoitteita ja esityksiä, mitä tässä on tehty.

Toiseksi haluan omalta osaltani ottaa esille sen, että ihmettelen aina sitä, mikä on tämän lain suhde sitten muihin erityislakeihin, vaikka omaishoitolakiin, perhehoitolakiin tai vanhuspalvelulakiin ja sitä kautta myös ylipäänsä — laki, asetus, ohje, suositus — mikä on mitäkin. Kysyisin tästä vanhuspalvelulaista, joka ei vielä edes täysillä ole tullut voimaan: kun viittasitte näihin kuntien kustannuksiin, että hallitus ei sellaisia halua lisää antaa, niin onko mahdollista, että vielä antaisitte vanhuspalvelulakiin pykälämuutoksen, jolla sidottaisiin henkilöstömitoitus lakitasoisesti?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tiedämme, Suomessa on tällä hetkellä 1,1 miljoonaa kansalaista, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja on noin 1 100 euroa kuukaudessa brutto. Heistä monet ovat kotikylässäni Jyväskylässä, jossa myöskin ministeri asuu, toimeentulotuen varassa. Toimeentulotukihan on viimesijainen toimeentulon turva. Jyväskylässä 8 500 taloutta, joissa asuu 13 500 kansalaista, on todellakin toimeentuloturvan varassa. Minä olen huolissani samasta asiasta kuin kotikyläni edustaja, edustaja Wallinheimo äsken, että kuinka tässä rahnat riittävät, jos ministeriön ja Kuntaliiton välinen rahoitustoleranssi on 70 miljoonaa, niin kuin ymmärsin hänen puheestaan. Kysymys kuuluu, että minä toivon, arvoisa ministeri Huovinen, että pidätte huolen siitä, että valtionosuuksia ei jatkossa leikata kunnilta niin paljon kuin tähän päivään mennessä on jo ehditty tekemään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viitaten muun muassa siihen, mitä edustaja Sarkomaa täällä sanoi, pidän erittäin hyvänä, että tässä on vahva panostus ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi lapsiperheiden kotiapu on todella tärkeätä, ja on valitettavaa, että moni kunta on tuosta toiminnosta luopunut, mutta tässä siihen annetaan lisää kannustimia käytännössä.

Kun raha ei riitä kaikkeen, niin minun mielestäni meidän pitäisi pystyä priorisoimaan palveluja tulonsiirtojen edelle. Eli nyt, kun me käsittelemme tätä lakia, me kaikki kehumme, miten tärkeitä nämä palvelut ovat, ja olemme valmiita laittamaan siihen lisää varoja. Kun seuraavassa päiväjärjestyksen kohdassa käsittelemme lapsilisiä, niin kaikki täällä tulevat sanomaan, että lapsilisistä ei saa leikata. Kuitenkin toivoisin, että esimerkiksi seuraavassa eduskunnassa olisi kykyä siihen, että pystyttäisiin todellakin asioita panemaan tärkeysjärjestykseen, ja siitä olen vakuuttunut, että esimerkiksi vaikeuksissa olevalle lapsiperheelle tämä kotiapu on tärkeämpää kuin muutama euro lapsilisässä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelemme hallituksen esitystä uudeksi sosiaalihuoltolaiksi. Lakiuudistus on erittäin odotettu, myös kansalaisten keskuudessa. Uuden lain myötä painopistettä siirretään erityispalveluista yleispalveluihin, vahvistetaan asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja tiivistetään viranomaisten yhteistyötä. Uuden lain myötä myös osa lastensuojelun avohuollon tukitoimista siirtyy sosiaalihuoltolain mukaisiksi peruspalveluiksi. Uudistuksen myötä tuen hakemisen kynnys madaltuu ja tarvittava tuki perheille turvataan oikea-aikaisesti ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen myös siitä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden palvelujen saaminen ja perusoikeuksien toteutuminen turvataan sosiaalityöntekijän tuen, monialaisen yhteistyön ja koko sosiaalihuoltoa koskevan yhtenäisen päätöksentekomenettelyn avulla.

Suuret kiitokset ministerille tästä hienosta lakiuudistuksesta.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä suuntaus ennalta ehkäisevään työhön on tietysti erittäin kiitettävä asia, ja hienoa, että se on täällä. Mutta kyllä minun huoleni nyt koskee sitten myöskin näitä korjaavia toimia: ei kai tietenkään nyt kuvitella niin, että yhtäkkiä voitaisiin leikata sieltä päästä, missä ne ongelmat ovat valtavan suuret, vaan korjaaviin toimiin tarvitaan riittävät resurssit. Minä olen huolissani myös siitä, että jos lastensuojeluasiakkuuden ja kiireellisten huostaanottojen edellytyksiä tiukennetaan, käykö niin, että ne, jotka kipeästi tarvitsisivat varhaisessa vaiheessa sitä lastensuojelun asiakkuutta esimerkiksi, jäävät myös sitten huomiotta, jäävät tästä asiakkuudesta paitsi. Tämä on ihan oikeasti ongelma ja pulma, joka kannattaa ottaa huomioon.

Sitten minun on vielä sanottava, että lausunnoille lähtenyt perhehoitolain esitys ei kyllä vastaa ikävä kyllä nyt siihen tarpeeseen eikä nivoudu tähän sosiaalihuoltolakiin järkevällä tavalla. Siinä lakiesityksessä on unohdettu kokonaan perhehoidon perimmäinen merkitys. Jos se lakiesitys sillä tavalla menee eteenpäin, niin siitä on kyllä tulossa susi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Huoviselle lupauksista, joiden mukaan kotipalveluja olisi taas jatkossa saatavissa myös lapsiperheille. Tulen seuraamaan tilannetta huolella. Olen lukuisia kertoja viimeisten vuosien aikana ottanut esille sen, että lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas 90-luvun alussa. Silloin vielä näitä kotipalveluja sai yli 52 000 perhettä. Laman jälkeen nämä palvelut ovat romahtaneet sillä tavalla, että vuonna 2011 palvelujen piirissä oli vain runsaat 9 000 perhettä. Tämän johdosta lastensuojelun kustannukset ovat räjähtäneet ja aiheuttaneet huomattavasti enemmän kustannuksia kunnille kuin kotipalvelujen järjestäminen asianmukaisesti olisi aiheuttanut.

Arvoisa puhemies! Nyt on ollut ristiriitaista tietoa siitä, mikä on tämän lain kustannus. Kuntaliitto esittää, että se on 150 miljoonaa euroa, ja sitten ministeriö on laskenut, että se on 32 miljoonaa euroa, mikä jaetaan puoliksi kunnille ja valtiolle. Kysyisin arvoisalta ministeriltä: Mistä näin suuret erot voivat johtua? Ovatko nämä kustannusarviot (Puhemies koputtaa) täysin julkisia, jotta niihin pääsee tarkemmin tutustumaan?

Ja sitten vielä lopuksi ottaisin esille tämän Imatran hyvinvointineuvolan, (Puhemies koputtaa) jonka toiminnan johdosta Imatran kaupunki on saavuttanut jopa 1 miljoonan euron säästöjä vuodessa, joten...

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on tervetullut laki, ennalta ehkäisevää työtä, ja ennen muuta autamme heitä, jotka apua eniten tarvitsevat. Ja hyvää on se, että painopistettä siirretään tuonne ennalta ehkäisevään työhön ja asiakaslähtöisyyteen, jonka itse asiassa pitäisi kyllä olla kaiken lainsäädännön ja kaikkien palveluiden automaattinen lähtökohta. Kotipalvelu lapsiperheille on tervetullutta, totta kai. Omaishoitajatkin tässä nousevat esille.

Mutta se asia, johon itsekin olen kiinnittänyt huomiota, on se, että nyt näyttää siltä, että aika usein ministeriöiden ja Kuntaliiton arviot niistä kustannusvaikutuksista kunnille menevät pahasti ristiin. Tämä laki, oppivelvollisuusikä, nuorisotakuu, vanhuspalvelulaki — näitä on monta, joissa ne on ministeriöissä arvioitu täysin eri tavalla kuin Kuntaliitossa, ja tämä on minun mielestäni niin vakava ristiriita tällä hetkellä, että olisiko syytä istua yhteiseen pöytään ja pohtia sitä, millä tavalla löydettäisiin sellaiset luvut, joihin me kaikki voisimme yhdessä luottaa?

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin tietenkin täytyy kiittää ministeriä sinnikkäästä työstä. Tämä ei ole ollut helppo harjoitus saada tätä tässä mallissa tähän taloon. Suuret kiitokset siis siitä.

Tällä sosiaalihuoltolain uudistuksella me palaamme nyt siihen vanhaan hyvään 80-luvun aikaan, jota lama ei vielä ollut runnellut, ja pystymme tarjoamaan lain myötä lapsiperheille etenkin niitä palveluita, joita ilman he ovat nyt muutaman kymmenen vuoden aikana jääneet. Siinäkin mielessä tämä on hyvä osoitus kunnille, että mikäli vapaaehtoisesti ei ymmärretä näitä asioita hoitaa etupainotteisesti, on ryhdyttävä järeämpiin toimiin. Siinä mielessä erittäin hyvä ja tarpeellinen laki.

Kysyisin ministeriltä, mikäli teillä riittää aikaa vastata, tästä omatyöntekijästä: mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan, ja millä tavalla se on ajateltu järjestettävän?

Arja  Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehviläinen mainitsi täällä hoitajamitoituksen saattamisen vanhuslakiin, ja siitähän keskustellaan nyt torstaina: olen tehnyt asiasta lakialoitteen. Näen kyllä, että kiireesti tämä asia tulee selvittää ja sekin saada lain piiriin.

Mutta tästä sosiaalihuoltolaista: Lastensuojelussa työskentelevät henkilöt ovat kokeneet huolestuttavana resurssien riittävyyden. On herännyt ajatus, että todellista henkilöstön tarvetta tässä lakiesityksessä ei ole tarpeeksi käsitelty. Millä tavalla te näette sen, kuinka sosiaalityöntekijöiden työtaakka kasvaa tämän lain myötä ja millä tavalla lapsen etu, joka on keskiössä kuitenkin, tulee nousemaan esille? Lääkäriliiton Heikki Pälvehän on esittänyt suuren huolen siitä, että lapsen kaltoinkohtelua on loppujen lopuksi hyvin vaikea tunnistaa. Turvataanko työntekijöille riittävät resurssit tehdä tätä tärkeää ja vaativaa työtä?

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on jo useissa puheissa todettu, tämä laki on erittäin tarpeellinen ja nostaa esille lukuisia yksityiskohtia ja suurempia kokonaisuuksia, mihin toivottavasti tulevina vuosina saamme parannusta. Huolenaiheena on tietenkin ei pelkästään rahoitus vaan myös toisaalta se, mistä löydetään ammattitaitoisia työntekijöitä.

Jos ajatellaan esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelua: Se on todella, niin kuin täällä useammassa puheenvuorossa on todettu, tällä hetkellä monessa kunnassa varsin huonolla tolalla. Sitä ei ole välttämättä lainkaan saatavilla. Jotta se pystytään ammattitaitoisesti turvaamaan, me tarvitsemme sinne valtavan suuren joukon työntekijöitä, jotka pystyvät sitä palvelua sitten tarjoamaan.

Olisin halunnut ministeriltä kysyä, miten tämän lain valmistelussa on lapsivaikutusten arviointi otettu huomioon ja onko sitä toteutettu tässä laissa. Sehän on kuitenkin erittäin tärkeä näkökulma myös siihen, kun mietitään ja kehitetään lasten ja nuorten palveluja.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on myönteinen lakiuudistus ja liittyy siihen sarjaan, jossa ennalta ehkäisevällä työllä ja varhaisella puuttumisella halutaan saada vaikuttavuutta paremmin aikaan kuin korjaavilla toimenpiteillä. Mutta sellainen yleinen problematiikka siihen aina liittyy, että kun niitä eräällä tavalla ennalta ehkäisevän työn tuloksia joudutaan vähän sitten odottamaan ja sitten kun eletään arjessa rahapulassa ja voidaan varmaan keskustella myöskin näiden resurssien riittävyydestä tämänkin lain osalta, niin onko se sitten kuitenkin niin, että ei malteta sen ennalta ehkäisevän, varhaisen puuttumisen tuloksia jäädä odottamaan, vaan sitten tehdään valintoja, joissa itse asiassa tuhotaan se hyvä tahtotila, mikä tällaisissa lakiuudistuksissa on. Kun tässä edustaja Virtanenkin vertasi tätä vanhuspalvelulakiin, jossa on vähän sama henki, annetaan lähes subjektiivisia oikeuksia, palvelutarpeen arviointia ja niin edelleen, niin on kyllä todella karhunpalvelus, jos sitten resurssipulan tai muuten käyttäytymismuutosten vaikeuden takia nämä johtavatkin ojasta allikkoon. Pettymyksiä tällä puolella ei saa syntyä, vaan tuloksia.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Lämmin kiitos edustajakollegoille erittäin vilkkaasta keskustelusta, ja voisin veikata, että tässä laissa tämän keskustelun osalta kiitosta tuli vähän enemmän. Todellakin tuossa seuraavassa kohdassa saattaa tulla sitten sitä kritiikin poikastakin pikkuisen, sen ymmärrän.

Mutta haluan korostaa sitä, kuten jo omassa aloituspuheenvuorossani totesin, että tämä työ on laitettu liikkeelle jo aiemmalla vaalikaudella eli tässä on kyse pitkäjänteisestä uudistamistyöstä. Kun joku kysyi — taisi olla edustaja Vehviläinen — mikä tämän lain suhde on kaikkeen siihen muuhun, mitä sosiaalihuollon kentällä on, niin totta kai tämän lain tarkoitus on olla ikään kuin se puite- ja se yleislaki ja erityislainsäädäntö tulee sitten sinne alle. Tässä haetaan tavallaan samantyyppistä rakennetta kuin terveydenhuollon lain puolella, joka uudistui viime kaudella.

Puhemies! Lukuisia kysymyksiä, muutamiin yritän vastata, ja ehkä tarjoutuu vielä toinen mahdollisuus sitten...

...toisen debattipuhekierroksen jälkeen kommentoida.

Ensin kuitenkin aloitan ihan tästä tämän lain perustavaa laatua olevasta ideasta, ja se on se, että kun täällä moni kollega on ihan aiheellisesti kiinnittänyt huomiota näihin kustannuksiin ja siihen, millä tavalla pystymme sitten tästä urakasta suoriutumaan, niin meidän on, jos me haluamme pitkässä juoksussa näitä kustannuksia, jotka nyt kasvavat aika vauhdikkaasti, hillitä tulevina vuosina, välttämätöntä kiinnittää huomiota tähän ennaltaehkäisyyn. Muuten tämä lasku on, kuulkaa, koko ajan vain tällä kasvavalla käyrällä.

Ymmärrän sen huolen, joka täällä edustajien puheenvuoroissa tuli, aiotaanko nyt sitten jotenkin tämä ennaltaehkäisy nostaa semmoiseen asemaan, että enää ei tehtäisi korjaavia toimenpiteitä. Emme me tietenkään voi semmoista valintaa tehdä. Tämä ikään kuin siirtymävaihe on iso haaste, ja siitä on pidettävä hyvää huolta, että esimerkiksi lastensuojelussa yksikään lastensuojelua aidosti, oikeasti, vaativa tapaus ei jää ikään kuin huolehtimatta. Se ei tietenkään ole tämän lain tarkoitus, vaan kun edustaja Palm esimerkiksi kysyi juuri tätä, miten sitten on tämän kiireellisen lastensuojelun tarve, mitä sille tapahtuu, niin aivan kuten ennenkin se tulee tietenkin selvittää ja on aivan selvää, että me emme voi ikään kuin tätä ennaltaehkäisyä tehdä niin, että me jättäisimme tämän korjaavan puolen jotenkin heikommalle.

Itse asiassa itse kyllä uskon siihen, että yhä useampi lapsi esimerkiksi tämän lainsäädännön tultua voimaan saa apua, koska nyt me teemme sen yksilöllisen arvioinnin jokaiselle ja mietimme, tarvitaanko niitä erityisiä palveluita, tarvitaanko lastensuojeluapua sitten siinä perheen tilanteessa.

No, toinen iso keskustelu täällä liittyi sitten tähän kustannuspuoleen, ja minä haluan aivan avoimesti sanoa, että me olemme kyllä tämän valmistelun kuluessa käyneet erittäin tiivistä keskustelua niin valtiovarainministeriön kuin Kuntaliitonkin kanssa näistä kustannuksista. Ongelma on vain se, että emme päässeet nyt aivan samalle mittaristolle siitä, mitä tässä nyt lasketaan uusiksi kustannuksiksi. Tämä on se ongelma, että me emme voineet STM:ssä lähteä siitä, että me laskisimme sellaisia kustannuksia uusiksi kustannuksiksi, jotka ovat jo nyt kuntien velvoitteita. Mielestäni semmoinen logiikka on kyllä aika ontuva. Pyytäisin tässä nyt sitten eduskuntakäsittelynkin yhteydessä erityisesti perehtymään siihen, mitkä ovat uusia kustannuksia ja mitkä ovat ikään kuin tämän lain johdosta syntyviä ihan aitoja lisäyksiä. Tässä meillä oli selkeä näkemysero, mutta sanon suoraan, että me kyllä tämän valmistelun aikana pyrimme tulemaan hyvin paljon vastaan, me teimme paljon täsmennyksiä, joilla pyrimme rajaamaan tätä uutta toimintaa niin, ettei synny sellaistakaan mielikuvaa, että nyt olisi jotenkin niin sanotusti rahalipas auki ja mitä vain voisi tehdä. Eihän siitä ole kyse vaan siitä, että tämän ennaltaehkäisyn kautta me voimme säästää tulevaisuudessa syntyviä kustannuksia erittäin merkittävällä tavalla.

Pariin yksittäiseen kysymykseen, puhemies, vielä.

Sosiaalityöntekijöitten määrä: On tärkeää huomata, että tällä lainsäädännöllä pyritään myös siihen, että kun sosiaalityöntekijää oikeasti tarvitaan, niin hänen panoksensa on juuri silloin käytettävissä. Tietenkin meidän täytyy laajemminkin kiinnittää huomiota siihen, miten sosiaalityöntekijät jaksavat oman työurakkansa keskellä, miten saamme koulutusmääriä sille tasolle, jolle vaatimuksia on, ja sitten miten ylipäätään tämä työn luonne saadaan sellaiseksi, että yhä useampi (Puhemies koputtaa) ei uupuisi siinä urakkansa alle.

Vielä, puhemies, ihan lopuksi vanhuspalvelulaista, että tämä arviohan tullaan tekemään nyt sitten tämän syksyn aikana. Syyskuussa on tehty tämä kysely THL:n toimesta, ja marraskuussa saamme nämä tulokset, minkä jälkeen on sitten sen arvioinnin paikka, mikä on tuo toteutuma tämän mitoituksen osalta eri toimipisteissä.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on arviolta 30 000 lasta, jotka kokevat vanhempien eron vuosittain. Joidenkin tutkimuksien mukaan jopa kaksi kolmasosaa näistä lapsista menettää yhteyden toiseen vanhempaan kokonaan tai osittain. Huoltokiusaaminen erotilanteessa on hyvin laaja ilmiö. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta on henkistä väkivaltaa, joka on myös Suomen lain mukaan tuomittavaa. Tämä laki ei kuitenkaan suojaa lasta henkiseltä väkivallalta. Lapsen oikeus molempiin vanhempiin ja heidän tapaamiseensa ei toteudu.

Arvoisa ministeri, olisin tiedustellut: Vuonna 2012 peräti 141 kansanedustajaa allekirjoitti Pauli Kiurun lakialoitteen, jonka mukaan vanhempi, joka toistuvasti ja tahallisesti estää lapsen tapaamisen toisen vanhemman kanssa, voitaisiin tuomita sakkoon tai vankeuteen. Lisäksi perussuomalaisten Juho Eerola teki vastaavanlaisen lakialoitteen, jonka allekirjoitti 60 henkilöä. Kysymys kuuluukin: miksi näin merkittävää lapsen oikeutta koskevaa epäkohtaa ei haluttu korjata sosiaalilain uudistuksessa?

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä lainkaan, mitä lakiesitystä perussuomalaiset ovat lukeneet. Koskien edustaja Niikon kommenttia: vieraannuttamiseen juuri nimenomaan tällä lailla etsitään vastauksia. (Mika Niikko: Miten?) — No, valvotuilla tapaamisilla ja valvotuilla vaihdoilla. Siihen tulee nimenomaisesti tällä lisäyksiä.

Edustaja Mäkipää totesi, että hän kaipasi lain henkeen enemmän arvoja. Laki tuo hänen mukaansa avun ensi hätään mutta ei ratkaise sitä, miten apua tarvitsevien tilannetta muutetaan. Edustaja Mäkipää, apua tarvitsevien tilannetta muutetaan juuri tällä lailla. Ehkäisevän työn idea on juuri se, että apua annetaan riittävän varhain ja siten ehkäistään ongelmien kasautuminen ja paheneminen, puututaan siis ennalta. Tästä esimerkkinä lapsiperheiden kotipalvelu tai ehkäisevä perhetyö. Lastensuojelun tarvetta on pystytty vähentämään, kun perheet ovat saaneet apua esimerkiksi kasvatukseen tai vanhempien jaksamiseen lapsiperheiden kotipalvelun kautta. Siinä on esimerkki arvoista, joita tällä lailla halutaan edistää.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtenä erityisen hyvänä asiana pidän nuorisopalvelutakuuta. Nuori saisi moniammatillista tukea yhden luukun kautta niin kauan kuin hänellä on tarvetta sosiaalipalveluihin. Takuuseen kuuluu omatyöntekijä, palvelutarpeen arviointi ja kohdennettu sosiaalinen kuntoutus.

On tärkeää, että kuntalaisille on tarjolla laadukkaita, oikea-aikaisia ja ennalta ehkäiseviä sosiaalipalveluita. On myös tärkeää, että julkinen talous on kestävällä pohjalla ja kunnat pystyvät selviytymään velvoitteistaan, jotta emme jätä kohtuutonta velkataakkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Kuten esityksessä todetaan, esimerkiksi perheiden tukeminen tuo usein säästöjä muissa palveluissa. On kuitenkin syytä olla huolissaan siitä, miten kunnat rahoittavat palvelut tilanteessa, jossa kuntien tehtäviä pitäisi ja on luvattu karsia.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos, ministeri Huovinen, että tämä lakiesitys on tuotu, ja kiitos myös hyvistä esittelypuheenvuoroista.

Eräs perheenisä Helsingistä kertoi, että heidän perheensä kauniit kulissit alkoivat rapista, kun vanhemmat tajusivat eräänä viikonloppuna, että alaikäinen lapsi oli jo pitkään kokeillut huumeita, ja perheen elämä pysähtyi. He laskivat, että kilometrin säteellä heidän kodistaan oli ainakin 200 ammattiauttajaa, sosiaalityöntekijää ja psykologia, mutta heidän hätänsä oli sen näköistä, että sille ei löytynyt nimeä, jolleka auttajalle tämä hätä olisi ollut sopiva, ja näin perhe todella kriisiytyi hyvin syvästi.

Ymmärsin, että tällä lailla on tarkoitus muuttaa myös niitä työtapoja sosiaalityön sisällä ja kouluttaa henkilöstöä. Myös ministeriö osallistuu tähän koulutukseen. Avaisitteko vielä tänään meille, kuinka aiotaan tämä sosiaalityön määrä ja myös tämä koulutustarve ja koulutuksen sisältö arvioida uudelleen?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä sosiaalihuoltolaki sisältää hyviä ajatuksia. Välttämättä joutuu kumminkin miettimään, miten tämä laki turvaa kansalaisten tasa-arvoisuuden asuinpaikasta riippumatta. Sekin mietityttää, kuinka pitkä siirtymäaika tarvitaan kunnissa ja kaupungeissa tämän lain täytäntöönpanoon.

Nythän on samanaikaisesti terveydenhuollon puolella uudistuksia ja tavoitteita, että vanhuksia ruvettaisiin hoitamaan entistä enemmän kotona. Sekin varmaan vaatii lisää työntekijöitä. Samoin tämä sosiaaliavun tuominen sekä vanhuksille että lapsiperheille kotiin saakka: sinnekin tarvitaan työntekijöitä. Tämä on tietysti tässä työttömyystilanteessa hyvä. Meillä on työvoimaa kyllä tarjolla, kun vain saadaan riittävän nopeasti koulutettua väkeä. Myös työttömyysongelmaa saadaan ehkä tämän lain puitteissa korjattua. Mutta kumminkin jää sellainen olo, että meneekö suuri osa näitten työntekijöitten ajasta tien päällä eikä siellä kohteessa, missä sitä työtä tehdään.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tämän lain tuomisesta eduskuntaan. Tässähän muun muassa esimerkiksi opetuspuolella on jo aiemmin siirrytty tähän ennakoivaan ja varhaiseen tukeen ja säästetty erityisopetuksen kustannuksista, ja tässä vähän mennään samoilla askelilla, että vältetään näitä erikoishoidon kustannuksia ennakoivalla puuttumisella.

Hyvin tärkeää on tämä tehostettu perhetyö, sen osuus tässä laissa on erittäin tärkeä. Me olemme kuulleet niitä tarinoita kunnista, joissa näitä palveluja on jopa lakkautettu ja vedetty pois, ja nimenomaan näillä perhekeskeisillä palveluilla me pystymme varhain, ennakoivasti puuttumaan ja välttämään näitä suurempia kustannuksia.

Tässä yhteydessä olisin halunnut ministeriltä kysyä: kun täällä on joku jo viitannutkin siihen koulutustarpeeseen ja siihen, että riittääkö niitä perhetyöntekijöitä, niin miltä tilanne näyttää, tarvitaanko lisäkoulutusta?

Tämä lastensuojelun osuus ylipäätänsä on kyllä erittäin tärkeä, kyllä monessa kunnassa tehdään paljon hyvää työtä tämän lain avulla.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun sosiaalihuolto muodostaa laajan ja moninaisen kokonaisuuden, on äärimmäisen tärkeää, että siihen liittyvä lainsäädäntö elää ajassa. Aina on pyrittävä entistä enemmän ja syvemmin ennalta ehkäisevään työhön, lisättävä ja lisättävä aina sitä, vaikka ei tietenkään koskaan siihen täysin päästäisikään. Kyllä hallitukselle on annettava tunnustus ja onniteltava ministeri Huovista, että näin hallituksen loppusuoralla tämmöinen lakiehdotus on saatu tähän vaiheeseen.

Valitettavasti kyllä minussa pessimisti sanoo, että tämä lakikokonaisuus jää kuolleeksi kirjaimeksi, mikäli rahoitusta ei löydy, ja yhtä lailla pessimisti näkee, että on hyvin todennäköistä, että seuraava hallitus joutuu tätä lakikokonaisuutta päivittämään.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Iso sulka ministeri Huovisen hattuun siitä, että vastustuksestakin huolimatta olette jaksanut tätä esitystä paimentaa eteenpäin ja nyt se on meillä täällä käsiteltävänä.

Kuten tiedossa on, nykytilanne on kestämätön: Sosiaalityöntekijät uupuvat työtaakan alle, kotiin perheille tarjottavia palveluita on niukalti, ja täytyy olla lähestulkoon lastensuojelun asiakas ennen kuin saa riittävästi apua. Myös viranomaisyhteistyö on meillä ontunut viime vuosina, ja ehkä tämä ilmeni räikeimmin Vilja Eerikan tapauksessa. Lisäksi perhe- ja lastensurmia ja nuorten suunnitelmallisia henkirikoksia on ollut aivan liian paljon tässä maassa. Tällä lailla on ilmeisesti myös se tarkoitus, että viranomaiset voisivat paremmin vaihtaa tietoja, ja kysynkin ministeriltä: onko tässä suhteessa tulossa parannusta?

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaalihuoltolakiehdotukseen sisältyy myös nuorisopalvelutakuu. Nuori saisi moniammatillista tukea yhden luukun kautta niin kauan kuin hänellä on sosiaalipalveluihin tarvetta. Takuuseen kuuluisi omatyöntekijä, palvelutarpeen arviointi ja kohdennettu sosiaalinen kuntoutus elikkä juuri sitä, mitä nuorisotakuun tueksi on toivottu, niin että entistä harvempi nuori syrjäytyisi ja nuorisotakuu voisi toteutua yhä useamman nuoren kohdalla vielä entistäkin paremmin. Tämä on siis erinomaisen hyvä asia.

Sosiaalityöntekijöiden tarve tulee kuitenkin varmasti kasvamaan tämän lain myötä, ja olenkin hiukan huolissani heidän riittävästä määrästään. Meillähän on vastikään tullut voimaan oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, ja näitä sosiaalityöntekijöitä tarvitaan myöskin siellä sektorilla yhä enemmän, ja toivoisinkin, että ministeri ottaisi tehtäväkseen huolehtia siitä, että nuo koulutusmäärät kasvaisivat riittävästi, jotta sitten heitä joka paikkaan riittäisi.

Tuohon kustannuskeskusteluun sanoisin, että on aivan selvää, että panostukset ennalta tulevat viime kädessä sekä inhimillisesti että rahallisesti edullisemmiksi kuin ne korjaavat toimenpiteet.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laissa on juuri tämä ennaltaehkäisy niin sanottuna punaisena lankana, ja toivon, että kun puhutaan näistä arvoista, tästä lapsipolitiikasta, esimerkiksi perhe otetaan kokonaisuudessa huomioon: kun he menevät neuvolaan, siellä jo nähdään ja ymmärretään, tarvitseeko perhe jo silloin tätä apua, etteivät nämä ongelmat sitten tulisi kohtuuttoman suuriksi.

Tämä sosiaalihuolto tulee tietysti huomioida myös eri ikäryhmissä, ei vain lasten osalta, ja on suuret haasteet, miten pystymme saamaan omaishoitajat kokemaan olevansa oikeutettuja saamaan täydellisen korvauksen ja sitten myös ne vapaapäivät ynnä muut. Yksi suuri asia on myös, jos ajatellaan arvostusta, tämä laitospaikkojen vähentäminen ja se, mitä niille tehdään vaihtoehtona, ettei vain ajatella, että laitoksista pois, mutta sitten pitäisi tätä avopalvelua kehittää.

Suuret on haasteet, mutta alkuun on hyvin päästy.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen huomannut edustaja Elorannankin esille nostaman nuorisopalvelutakuun herättävän jonkun verran kysymyksiä. Meillä Joensuussa on matalan kynnyksen nuorisoasema, johon kuka tahansa apua ja tukea tarvitseva nuori voi mennä ilman lähetettä. Siellä työskentelee moniammatillinen tiimi, johon kuuluu sekä sosiaali- että terveydenhuollon ammattilaisia. Kysynkin ministeri Huoviselta, kuulostaako siltä, että tältä osin nuorisopalvelutakuu toteutuu jo Joensuussa, ja jos näin on, voin lohduttaa täällä olevia, että nuorisoaseman perustaminen ei edellyttänyt Joensuussa niinkään uusia resursseja, vaan työn uudelleenorganisointia.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuli mieleen, kun pari vuotta sitten tapasin erään iäkkään rouvan, joka kertoi perheensä tilanteesta. Oli yksinhuoltajaäiti, joka oli sairastunut, hän ei saanut kunnalta kodinhoitajan palveluita. Oli sanottu, että täytyy kääntyä sitten yksityisten ammatinharjoittajien puoleen — mutta senhän nyt kaikki tietävät, että semmoista mahdollisuutta yksinhuoltajaäidillä ei ole.

On äärettömän tärkeää, että me olemme lähteneet siitä, että pystymme tarjoamaan lapsiperheille kotihoidon palveluita. Se on äärettömän tärkeä palvelu. Se nousee joka puolella esiin: on torilla tai missä hyvänsä, aina tämä kysymys nostetaan esiin, että minkä takia ei ole tarjolla enää kodinhoitajan palveluita.

Tämä sosiaalihuoltolain uudistus on nyt niin äärettömän hyvä, että sitä ei voi oikein sanoin kuvata. Tämä on niin tärkeä asia meidän suomalaisille lapsiperheille. (Puhemies koputtaa) Ja lisään vielä, että myös ikäihmisille, koska heilläkin on mahdollisuus saada kotiin palveluita.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että pitkällä tähtäimellä ennaltaehkäisy säästää. Jo ehkä ihan tässä lähiaikoina pääsemme pois siitä, että jopa sata eksperttiä käsittelee yhden perheen tai lapsen asiaa ilman, että konkreettista apua annetaan. Tässä tulee se yksi tukihenkilö ja toimintatapoja muutetaan, se on olennaista.

Mutta kyllä nyt täytyy sanoa, että kun kuntatalous ei millään mittarilla ole tasapainossa — opettajia lomautetaan Suomenmaassa, ja on selvää, että laista tulee lisäkustannuksia, erot ovat hallituksen arvion ja Kuntaliiton välillä aika isot — niin olisi todella tärkeää, että tässä ja nyt myöskin ministeri avaisi vähän sitä, miten nämä rakennepaketit ja muut toimet aikaansaavat sen, että siellä on välystä sitten kunnissa näitä palveluita toteuttaa. Se on ääneen sanottava, että iso huoli on, miten tämän hyvän lakipaketin voi laittaa toimeenpanoon, kun kuntatalous on ihan täydessä kriisissä. Tässä kyllä odotan kustannustehokasta sote-lainsäädäntöä ja rakennepaketin ripeää toimeenpanoa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on todettu, tämän lain painopiste on ennalta ehkäisevissä palveluissa, mikä on hyvä asia. Ja kun me puhumme kotihoidosta, niin nyt muutamat kunnat ovat tehneet selvitystä, mitenkä tämä laki mahdollisesti näkyy heidän tilanteessaan. On annettu jopa sellaista viestiä perhetyöntekijöistä, että meillä on kuntia, joissa jonottaa jopa 150 perhettä, jotka tarvitsisivat tavalla tai toisella tämäntyyppistä palvelua, mitä nyt tämäkin laki mahdollistaa. Elikkä se kertoo siitä todellisesta tarpeesta, joka tavallaan odottaa tätä lakia. Siinä mielessä tämä on erittäin tärkeää, mutta se pitää huomioida myös resursseissa.

Toinen asia, joka on tärkeä, on se, että kun me olemme puhuneet sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksesta, niin kannan erittäin suurta huolta sosiaalihuollon tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Tällä hetkellä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon tulevien suurimpien kustannusten painopiste on nimenomaan sosiaalihuollon puutteessa ja ennalta ehkäisevissä toimissa. Nyt, jotta me saisimme tämän sosiaalihuollon kuntoon, me tarvitsemme tämän tueksi tutkimusta ja kehittämistoimintaa. Kysyn ministeriltä, mitenkä me vastaamme tähän suureen huutoon, niin että me saamme vahvistettua sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa herra puhemies! Näin näköjään ovat koneet tehneet, mutta kiitos puheenvuorosta. — Ja kiitos ministerille, että tuotte tämän tärkeän ja hienon lain eduskunnalle. Tässä on yksi inhimillisesti tarkastellen tärkeimmistä tämän hallituksen tuomista aloitteista käsillä.

Tämä laki suojaa ja tukee lasta ja nuorta ja hänen perhettään leimaamatta tuota perhettä. Mutta laki tukee myös sosiaalialan ammattilaisia tuomalla tämän lain myötä myös työkaluja, joilla voidaan siirtää painopistettä ennaltaehkäisyyn. Sosiaalihuoltolain myötä nuoret saavat nuorisopalvelutakuun. Näin syrjäytymisvaarassa oleva nuori saa sosiaalihuollosta omatyöntekijän, vierellä kulkijan, joka ohjaa hänet palvelutarpeen mukaan sosiaaliseen kuntoutukseen, ryhmätoimintaan ja terveyspalveluiden piiriin. Tavoitteena on ohjata nuori lopulta pois sosiaalihuollon asiakkuudesta tukemalla hänen valmiuksiaan opiskeluun ja työntekoon. Tämänkaltaista lainsäädäntöä ei voi muuta kuin tukea ja mielellään sitä olla eteenpäin viemässä.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Kiitoksia, arvoisa puhemies! Vielä kerran kiitokset tästä hyvästä ja rakentavasta keskustelusta. Haluan todella välittää nämä kiitokset myös meidän valmistelijoillemme, jotka ovat tehneet isoa työtä kuunnellen koko sosiaalihuollon kenttää tätä valmistelua tehdessään.

Puhemies! Kiinnitän huomiota muutamiin edelliseltä kierrokselta jääneisiin asioihin.

Ensinnäkin edustaja Kiljunen puhui omaishoitajien asemasta, ja muutama muukin on täällä siihen kiinnittänyt huomiota. Olen kyllä itse sitä mieltä, että omaishoitajat tulevat totta kai olemaan yksi ryhmä tässä tämän lain piirissä. Heidän palvelutarpeensa arviointi on mielestäni aivan keskeistä, jotta heidän jaksamisensa ja heidän tukensa saadaan sille tasolle, että he myös pystyvät sitä tärkeää työtä siinä omassa arjessaan tekemään. Olen iloinen siitä, että muutamat kaupungit ovat jo lähteneet liikkeelle esimerkiksi tässä omaishoitajien terveystarkastusasiassa, ja aiomme kyllä vielä ministeriöstä päin olla kuntiin tässä asiassa yhteydessä, jotta tämä saataisiin useampaankin kaupunkiin ja kuntaan toimintatavaksi, koska tässäkin on kysymys ennaltaehkäisyn merkityksestä.

Omatyöntekijästä ja siitä, mitä tuo omatyöntekijä tarkoittaa, edustaja Viitamies jo aiemmalla kierroksella kysyi. Nimenomaan tässä on tavoitteena se, että tämä työntekijä olisi henkilö, jonka kanssa palveluja tarvitseva asiakas eniten on tekemisissä, jotta ei aina uudestaan tarvitse selittää niitä samoja asioita, vaan yksi ihminen siinä palveluketjussa tietää sen tilanteen ja myöskin sen historian asioiden osalta.

Sitten täällä on edelleen jatkettu tätä talouspohdintaa ja kuntien tehtävien määrästä kannettu huolta. Olen aivan samaa mieltä, ja sen vuoksihan me olemme tietenkin tähän rakennepakettiin lähteneet mukaan. STM:llä on siinä erittäin merkittävä sarka tehtävänä, ja me olemme sitä viemässä eteenpäin aivan aikataulussa ja isona kokonaisuutena tietenkin. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että ei yhteiskunnallista kehittämistä voi kesken yhtäkkiä jättää ja todeta, että nyt ei saa mitään minnekään ikinä enää lisätä. Jos me näemme, että lasku kasvaa koko ajan näissä korjaavissa toimenpiteissä, koko ajan tulee lisää porukkaa korjaavien toimenpiteiden piiriin, ja että on inhimillisesti ja taloudellisesti järkevää satsata ennaltaehkäisyyn, niin kuin nyt olemme nähneet, niin kyllä se silloin pitää uskaltaa tehdä, vaikka siitä vähän kustannuksia syntyykin, koska se on viime kädessä sitten kuitenkin myös niiden tulevien kustannusten hillintää.

Tästä haluan nyt erikseen vielä nostaa täällä salissakin esille Imatran mallin. Kun täällä niin moni oli huolissaan siitä, että kustannukset ovat valtavia kunnille, niin kysykääpä imatralaisilta — hyvin lyhyessä ajassa pystyttiin tekemään ennalta ehkäisevällä työllä, yhdeksän vai kymmenen perhetyöntekijän lisäyksellä, se, että lastensuojelun kustannuksia, siis huostaanottoja ja sijoituksia, pystyttiin vähentämään, lyhyellä aikavälillä. Jos se on onnistunut Imatralla, niin ihmettelen minä, ettei se muuallakin onnistuisi. (Sari Sarkomaa: Ihmettelemme, miksei muualla ole tehty!) Sen takia mielestäni tämä laki antaa nyt puitteet tälle kehittämiselle myös muualla Suomessa.

Olen sitä mieltä, että tässä laissa on myös erittäin tärkeä seikka, johon edustaja Hiltunen kiinnitti hyvin huomiota. Se on tämä asiakkaan ja asiakkaiden äänen kuuluminen. Olen itsekin saanut tavata esimerkiksi lastensuojelunuoria, jotka ovat omia kokemuksiaan lastensuojelusta kertoneet. Tämä ääni pitää saada paremmin näkymään siinä ammattilaisten arjessa ja sen työn kehittämisessä. Tässä mielessä taas sote-uudistus ja se, miten sosiaalihuollon ääni tuossa isossa kokonaisuudessa saadaan kuulumaan riittävällä tavalla, on äärimmäisen tärkeää. Mutta siis tarvitsemme myös ammattilaisten työn jatkuvaa kehittämistä, jotta tämä uudistus ja tämä lainsäädännön henki saadaan myöskin sinne käytännön sosiaalityön tasolle. Uskon kyllä, että tässä myös ammattilaiset ovat erittäin valmiita, koska heillä on tietenkin halu ja suorastaan palo kehittää omaa työtään siihen suuntaan, että niihin haasteisiin pystytään vastaamaan.

Edustaja Mäkisalo-Ropponen kertoi Joensuun mallista. Kuulostaa hyvältä tavalta tarttua nuorten ihmisten haasteisiin, ja uskon, että tässä lainsäädännössä tulee selkänojaa tämäntyyppiselle kehittämiselle myös maan muissa osissa.

Vielä, puhemies, aivan lopuksi totean sen, että on ihan selvää, että tämä laki on niin iso uudistus, että tämä tulee tarvitsemaan suurta tukea tuolla kentällä toteutuakseen niin kuin me olemme tämän halunneet toteutuvan. Sen vuoksi ministeriö tulee olemaan tässä kuntien apuna ja muun muassa nämä koulutuskierrokset ovat tavattoman tärkeitä. Meidän pitää pystyä viemään tämä uudistus sillä tavoin maaliin, että kun täällä joku edustaja totesi, että seuraavan hallituksen täytyy todennäköisesti palata tähän uudistukseen, niin itse kyllä toivon, että seuraava hallitus tulee huomaamaan jo tässä lyhyessä ajassa, että tämä uudistus on tuonut sellaisia elementtejä, joita ei kannata hukata myöskään tulevilla vaalikausilla. (Kimmo Kivelä: Toivotaan niin!)

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa puhemies! Aloitan ihan siitä, että eduskunta lisäsi tämän vuoden budjettiin määrärahaa sosiaalityöntekijöiden koulutukseen, ja olisi hyvä, että ministeri tässä vastaisi, miten nähdään, riittääkö tämä koulutusmäärä tämän lain toimeenpanoon.

Toiseksi totean sen, että kokoomuksen eduskuntaryhmän puolesta uskomme vahvasti ennalta ehkäisevään näkökulmaan ja toivotamme lämpimästi tervetulleeksi tämän lain. Mutta samaan hengenvetoon on rehellisyyden nimissä sanottava se, että kunnissa lomautetaan opettajia, millään mittarilla kuntatalous ei ole tasapainossa ja sen takia on tehtävä kovasti työtä joka ministeriössä, myös sosiaali- ja terveysministeriössä, että hallituksen itse linjaama rakennepaketti menee eteenpäin niin, että me saamme perusasiat kuntoon, jotta on rahaa myöskin tätä lakia toimeenpanna, ja siinä on todellakin paljon tehtävää.

Käsittelyssä meillä on, arvoisa puhemies, suuri lakiuudistus, joka tulee portaittain voimaan 2015—2016. Kokoomuksen eduskuntaryhmälle on hyvin tärkeää, että suomalaiset saavat tasavertaisesti vaikuttavat ja laadukkaat sosiaalipalvelut. Kuten täällä on useasti sanottu, tämä on mittava, hieno lakiuudistus juuri siinä, että keskeinen tarkoitus on todellakin siirtää painopiste siihen ennalta ehkäisevään toimintaan, varhaiseen tukeen ja vahvistaa ihmisten yhdenvertaisuutta ja myöskin lisätä eri toimijoiden välistä yhteistyötä, näitä asioita, joista pitkään on puhuttu, ja nyt tämä laki on saatu.

Kuten tuossa puheenvuorossa sanoin, kyllä tähän varhaiseen puuttumiseen uskomme: se on inhimillisempää, vaikuttavampaa ja edullisempaa kuin sitten korjata niitä kasaantuneita ongelmia. Se, mikä on tässä asennemuutos ja todella kannatettavaa, on se, että tavoitellaan myöskin siitä ongelmakeskeisestä näkökulmasta ihmisten, sosiaalihuollon asiakkaiden ja perheiden, voimavarojen vahvistamista ja arjen tukemista. Tavoite on se, että jokainen ihminen saisi kiinni siitä omasta elämästään. On iso, hieno asia, että asiakkaalla on mahdollisuus saada arvio omasta palvelutarpeestaan ja myöskin tarvittaessa nimetty omatyöntekijä. Tämä tulee olemaan haastava asia kunnissa. Helsingissä, suuressa kaupungissa, tulemme kovasti tekemään työtä sen eteen, että tämä onnistuu. Mutta helposti se ei tule käymään.

Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmä on erityisen tarkkaan seurannut tätä lain valmistelua eri järjestöjen kanssa, ja tämä pureutuu juuri siihen ongelmaan, että kaikki puhuvat varhaisesta puuttumisesta, mutta jostain syystä lastensuojelussa lasten ja perheiden määrä ja huostaanottojen määrä on kasvanut. Suuri syy on ollut se, että vanhempien merkitystä ei ole ymmärretty riittävästi. On yritetty auttaa lasta tai aikuista yksin. On hoidettu esimerkiksi aikuista päihdeongelmaista ja unohdettu, että hän on isä tai äiti.

Toinen iso ongelma ja virhe, minkä olemme tehneet, on se, että apua ja tukea saa liian myöhään liian usein. Vaikka lainsäädännöllä ja eri ohjelmilla on pyritty ennalta ehkäisevien toimien vahvistamiseen, niin silti raskaat toimet, kuten huostaanotot, ovat lisääntyneet.

Kolmas virhe, jonka olemme tehneet perheiden tukemisessa, on se, että jos vanhemmat eivät kykene tai jaksa, niin olemme unohtaneet sen, kuka huolehtii lapsesta. Eli sitä yhtä vastuullista aikuista, joka tuntee lapsen tai perheen tilanteen, ei ole ollut. Sitä yhtä pysyvää aikuissuhdetta, joka kannattelee lasta, ei nykylainsäädännöllä ole pyritty turvaamaan.

Suurin ongelma, minkä tässä edustaja Hiltunen hyvin nosti esille, on se, että se lapsen kohtaaminen tai kuuleminen tai se perheen ongelma jää liian usein viranomaisyhteistyön ja lähetekulttuurin jalkoihin, kun legioona erikoisammattilaisia pompottelee perhettä ja siihen ongelmaan, johon apua tarvittaisiin, ei apua saa.

Juuri näitä virheitä pyritään tällä uudella sosiaalihuoltolailla taklaamaan. Tervehdin sitä ilolla ja, kuten sanoin, hurraisin, jos täällä saisi hurrata, mutta en nyt hurraa, ettei puhemies poista minua tästä pöntöstä.

Arvoisa puhemies! Kovin paljon eduskunnassa on keskusteltu nuoriso- ja yhteiskuntatakuusta, ja suurin ongelma, miksi se ei toteudu, on ollut se, että on ollut paljon apua ja tukea mutta ei ole ollut sitä yhtä vastuuaikuista, joka olisi saattaen vaihtaen tukenut ja kannustanut nuorta eteenpäin. Tämän lain toimeenpanon onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää, että julkinen sektori tekee yhteistyötä järjestöjen kanssa.

Vamos on yksi esimerkki järjestöstä, jossa on onnistuttu tekemään tämän lain sisältöistä toimea. Siellä on vastuuhenkilö, joka auttaa ja tukee nuorta, ja vähäisillä voimavaroilla ollaan saatu vaikuttavaa toimintaa niin, että nuoret ovat suorittaneet perusopetuksen, saaneet kuntoutusta, apua, tukea, terveydenhuoltoon ohjausta ja sitten ovat päässeet oman elämänsä ja työn syrjästä kiinni.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vielä johtamiseen ja koulutukseen. Sanon tässä vielä sen, että tämän lain onnistuminen, tämän lain toimeenpano on hyvin paljon kiinni siitä, miten onnistumme sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain säätämisessä. Nämä kaksi lakia kulkevat käsi kädessä.

Haluan vielä todeta sen, että hallitusohjelmassa on linjattu, että erosovittelua, eropalveluita kehitetään, ja tässä lainsäädännössä aivan oikein on kirjattu pykälätasolle se, että tulee valvotut vaihdot, valvotut tapaamiset. Tämä on erittäin hyvä, mutta eroperheiden kannalta sitä kaikkein ennalta ehkäisevintä apua ja tukea ei vielä riittävästi tähän lakiin saatu, ja toivon, että erosovittelun osalta ministeri miettisi ja katsoisi, voidaanko tällä vaalikaudella vielä laittaa käyntiin sellaista valmistelua, että eroaville perheille olisi varhaisessa vaiheessa, ennalta ehkäisevässä vaiheessa, mahdollista saada apua ja tukea. Sitä hallitusohjelmassa luvattiin, ja se on tarpeen sen takia, että nämä vaikeat avioerot johtavat liian usein siihen, että tarvitaan myöskin lastensuojelullisia toimenpiteitä. Ministeri ei nyt ole paikalla, mutta toivon, että huolto- ja tapaamisoikeuslain uudistamisessa edettäisiin, koska tämä laki todellakin kaipaa päivittämistä.

Kiitoksia hallitukselle tästä hyvästä laista. Käymme tämän lain huolellisesti läpi, ja toivon, että myöskin kuntien taloudellisesta tilanteesta ja tämän lain kustannusvaikutuksista käydään perusteellinen keskustelu. Ainakin valtiovarainvaliokunnassa sen aiomme käydä.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Hurrata tosiaan tekee mieli, kun saimme tämän hallituksen esityksen vihdoin tänne eduskuntaan. Sosiaalihuoltolaki oli hallitusneuvotteluissa yksi oman puolueeni SDP:n tärkeimmistä tavoitteista, ja on hienoa, että se on nyt lopultakin toteutumassa. Tällä lailla siirretään painopistettä erityispalveluista yleispalveluihin, vahvistetaan asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja tiivistetään viranomaisten yhteistyötä. Tarkoituksena on siis siirtyä jälkien korjaamisesta niiden ehkäisyyn. Näin voidaan jopa alentaa sekä inhimillisiä että rahassa mitattavia kustannuksia.

Sosiaalihuoltolaissa määritellään ne tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja ja sosiaalihuoltoa järjestetään. Asiakkailla on oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys. Tavoitteena on mahdollisimman tehokas lyhytaikainen tuki. Kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus saada tarvittaessa arvio palvelutarpeesta sekä nimetty omatyöntekijä vähän samaan tyyliin kuin vanhuspalvelulaissakin.

Sosiaalihuoltolailla autettaisiin etenkin erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä, joilla on vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja terveydellisistä syistä. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöt, poliisit sekä työ- ja elinkeinohallinnon viranomaiset olisivat velvoitettuja ohjaamaan sosiaalihuoltoa tarvitsevan henkilön oikean viranomaisen puoleen.

Arvoisa puhemies! Laajassa lakipaketissa erityisen ilahduttavaa on lapsiperheiden aseman huomioiminen ja ennalta ehkäisevän tuen lisääminen. Esimerkiksi kotipalvelun rooli lapsiperheiden palvelumuotona oli merkittävä 70—90-luvuilla. 90-luvulla reilut 8 prosenttia lapsiperheistä sai kodinhoitoapua. Nyt lapsiperheiden osuus kotipalveluja saaneista on alentunut siten, että vuonna 2010 enää 1,5 prosenttia lapsiperheistä sitä kotipalvelua sai. Kunnan kustantamaa kodinhoitoapua sai vuonna 2012 noin 1,6 prosenttia lapsiperheistä eli kovin vähän.

Lapsiperheiden kotipalvelu on parissa vuosikymmenessä romahtanut noin 60 000:sta kyseistä palvelua saavasta perheestä noin kuudesosaan, ja mehän kaikki tiedämme, että kotipalvelu on tärkeä lapsiperheille tilanteessa, jossa vanhemman voimavarat ovat syystä tai toisesta vähissä. Vastaavassa ajassa lastensuojelun asiakasmäärä on noussut reilusta 40 000 asiakkaasta yli 100 000 asiakkaaseen eli lisäys on ollut jopa 60 000 asiakasta. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on noussut 10 000 lapsella.

Tämän lain myötä lisäämällä kotipalvelun tarjontaa voidaan palauttaa korjaavan ja varhaisen tuen suhdetta kohti aiempaa tilannetta ja auttaa suurta osaa lapsiperheistä ennalta ehkäisevästi ja vähentää jopa niitä kalliita huostaanottoja ja samalla niitä kustannuksia, puhumattakaan tietenkään niistä inhimillisistä vaikutuksista.

Uuden lain myötä perheillä on oikeus saada kotipalvelua, jos se on lapsen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Tällä hetkellähän tilanne monissa Suomen kunnissa on, että kotipalvelua ei ole saatavilla lainkaan tai sen saamisen edellytyksenä on lastensuojelun asiakkuus. Tämä on ollut aivan liian suuri kynnys hakeutua kotipalvelun piiriin. Kun kynnystä madalletaan, niin sillä parannetaan oleellisesti perheiden mahdollisuutta saada tukea juuri silloin, kun tarve on polttavimmillaan.

Lähtökohtana on lapsen vanhempien tai muiden huoltajien ensisijainen vastuu lapsen huolenpidosta. Perheellä olisi oikeus saada kotipalvelua, jos vanhemmat eivät selviytyisi huolenpitotehtävästä laissa määritellyistä syistä johtuen. Palvelua annettaisiin silloin, kun henkilö ei itse voi vaikuttaa avuntarpeeseen eli syy ei lähtökohtaisesti olisi itse aiheutettu eikä henkilöllä olisi mahdollisuutta tuota syytä poistaa. Tällaisia laissa mainittuja syitä olisivat alentunut toimintakyky, perhetilanne, sairaus, synnytys sekä vamma. On erittäin toivottavaa, että kunnat ymmärtävät uuden lain tuomat hyödyt.

Lapsiperheiden palvelukokonaisuuden yhtenäistäminen ja toimintakäytäntöjen uudistaminen edellyttää kunnilta lisäpanostuksia. Kuitenkin on selvää, että nyt, kun ollaan suuntaamassa kohti ennalta ehkäiseviä toimia, tämä tulee olennaisesti myös halvemmaksi kuin korjaavien toimenpiteiden rahoitus. Lastensuojelun asiakasmäärät pienenevät välittömästi, kun palveluja on mahdollista saada myös muuta kautta. Pidemmällä aikavälillä raskaiden korjaavien toimenpiteiden tarve vähenee huomattavasti, kun tukea pystytään antamaan ajoissa. Tällöin vakavia ongelmia ei pääsisi syntymään niin paljon kuin nykyisin.

Tähän sosiaalihuoltolakiehdotukseen sisältyy myös nuorisopalvelutakuu, eli nuori saisi sitä moniammatillista tukea yhden luukun kautta niin kauan kuin hänellä on tarvetta sosiaalipalveluihin. Takuuseen kuuluu myös omatyöntekijä, palvelutarpeen arviointi ja kohdennettu sosiaalinen kuntoutus eli juuri sitä, mitä nuorisotakuun tueksi on toivottu ja kaivattu.

Toivon, että lakiesitys etenee suotuisasti täällä eduskunnassa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz varmaan halusi antaa vähän syöttöjä tuohon seuraavankin asian käsittelyyn, mutta höristelin korviani siinä kohtaa, kun hän sanoi, että palveluita ja etuuksia pitää priorisoida. Vaikka ne palvelut toimisivat kuinka hyvin tahansa, niin ei niillä osteta ruokaa kaupan kassalla, siihen tarvitaan euroja. Ja on varmuudella niin, että jos etuuksien taso ei ole riittävä, se aiheuttaa toimeentulo-ongelmia, jotka taas lisäävät palveluitten tarvetta.

Mutta odotin kyllä, että ministeri olisi vastannut tuohon sosiaalialan osaamiskeskusten rahoituskysymykseen. Se on äärimmäisen tärkeä. Jos sieltä rapataan valtionosuuksia kolmannes pois, niin onhan se varma, että sillä on hyvin merkittävä vaikutus myös sen toiminnan sisältöön ja palveluitten saatavuuteen. Kyseessä on kuitenkin lakisääteinen toiminta, ja nämä osaamiskeskukset ovat tukeneet nimenomaan sellaisia kuntia, joissa muutenkin on ongelmia: vähäväkisiä alueita, semmoisia kuntia, joissa väestömäärä on pieni, pinta-ala laaja ja pitkät etäisyydet. Ja nuo kunnat eivät, esimerkiksi Pohjois-Suomessa, kerta kaikkiaan pysty vastaamaan tähän sosiaalialan palveluitten kehittämistarpeeseen. Siellä on äärimmäisen osaavaa, hyvin koulutettua ja motivoitunutta henkilökuntaa, mutta ei kyllä kovin kauan, jos tämä rahoitus on näin epävarmaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaalihuoltolain uudistus on odotettu ja tärkeä kokonaisuus. Ehkä tästä laista tulee jopa historiallinen, mutta joka tapauksessa se on osoitus siitä, että hyvinvointivaltiolla on tulevaisuutta, kunhan teemme rohkeaa lainsäädäntöä ja panostamme reilusti ihmisten tavalliseen arkeen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Sosiaalihuoltolain uudistuksella tavoitellaan parempia hyvinvointipalveluja ja parempaa sosiaalihuoltoa. Näin vahvistetaan mahdollisuuksia toimia aktiivisesti ja täysivaltaisina yhteiskunnassa ja yhteisössä. Väestötasolla toimiva sosiaalihuolto tasaa hyvinvointieroja ja lisää näin jokaisen ihmisen hyvinvointia ja elämän turvallisuutta. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on turvata ihmisten yhdenvertaista oikeutta riittäviin sosiaalipalveluihin asiakaslähtöisesti yksilön ja perheen tarpeen mukaisesti. Laki korostaa ihmisen omaa osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa omiin palveluihinsa. Laki painottaa toimintaa ihmisen omassa arkiympäristössä, eli painopiste siirretään kokonaan pois laitoksista tai instituutioista ihmisen tavalliseen elämään. Lakikokonaisuus on ollut meille demareille erittäin tärkeä, ja on hienoa, että saimme lain toteuttamiseen myös resursseja ensi vuoden budjettiin.

Arvoisa puhemies! Sosiaalihuoltolaki on tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä. Painopistettä siirretään nyt vahvasti ennalta ehkäiseviin palveluihin. Laki tuo viimein paljon puhutut kotipalvelut lapsiperheiden arkeen ilman lastensuojelun asiakkuutta. Valmistelun yhteydessä selvisi muun muassa, että 35 prosentissa kunnista ei järjestetä lainkaan kotipalvelua lapsiperheille. Tämäkin kuvaa hyvin lain tarvetta. Meidän on tuettava nykyistä enemmän vanhempia arkisessa kasvatusvastuussa ja ehkäistävä ongelmia ajoissa. Lain myötä lapsiperheillä on oikeus kotipalveluun, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa tulee jatkossa saada ilman lastensuojelun asiakkuutta. Näin voidaan madaltaa tuen kynnystä ja turvata perheille tuki oikeaan aikaan omassa kodissaan ja arkisessa toimintaympäristössä.

Laki vahvistaa myös nuorisotakuun toteutumista niiden nuorten kohdalla, jotka ovat syrjäytyneitä jo takuun piiriin tullessaan. Valitettavasti nuorisotakuulla heidän tilannettaan ei aina ole voinut parantaa, vaan he ovat pudonneet pois palveluiden ja tuen piiristä. Nyt sosiaalihuoltolaki tuo heille nuorisopalvelutakuun, jossa nuorille tarjotaan paitsi koko asiakkuuden ajaksi omatyöntekijä myös palvelutarpeen arvion mukaan sosiaalista kuntoutusta, ryhmätoimintaa, muuta valmennusta ja tukea sekä tarvittavat terveyspalvelut. Tavoitteena on nuoren koulutus ja työelämävalmiuksien parantaminen ja määrätietoinen ulospääsy sosiaalihuollon asiakkuudesta.

Laissa painotetaan muutenkin määrätietoista, vaikuttavaa ja ripeää toimintaa. Ongelmiin tartutaan mahdollisimman varhain ja asiakkuudet pyritään pitämään lyhyinä, ellei tuen tarve lähtökohtaisesti ole pitkäaikainen. Uudistus nopeuttaa jokaisen asiakkaan ohjautumista hänelle tarkoituksenmukaisiin palveluihin, lyhentää asiakkuuksien kestoa ja turvaa vaikuttavat palvelut ihmisille, jotka niitä tarvitsevat. Kaikilla sosiaali-huollon asiakkailla on oikeus saada tarvittaessa arvio palvelutarpeesta sekä nimetty omatyöntekijä. Näitä me esittelimme ministeri Huoviselle Lappeenrannassa tuossa muutama kuukausi sitten.

Vaikka budjetissa kustannukset aluksi lisääntyvät, on selvää, että ajan myötä sosiaalihuoltolain panostukset maksavat itsensä takaisin ja tuovat suurta inhimillistä ja taloudellista säästöä. Laissa on huomioitu etenkin erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten vammaiset, vanhukset ja lapsiperheet, heidän palvelutarpeensa ja perusoikeutensa toteutuminen. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset, poliisit sekä työhallinnon viranomaiset velvoitetaan ohjaamaan sosiaalihuoltoa tarvitseva henkilö oikean viranomaisen puoleen. Tämä on tärkeä uudistus monelle ihmiselle, jonka on vaikea löytää hänelle kuuluva tuki ja palvelu omaan elämäänsä. Valitettavasti monet ovat pudonneet palveluiden ulkopuolelle, mutta nyt tähän voidaan odottaa muutosta. Se edellyttää prosessien ja toimintakulttuurienkin muutosta.

Arvoisa herra puhemies! Nostan lopuksi esiin omaisten aseman. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että sosiaalihuollon asiakkaiden omaiset on huomioitu laissa. Perheiden ja omaisten kyky kantaa vastuuta lähimmäisistään on aiempaa tärkeämpää, kun väestö ikääntyy ja kotona asuminen avopalveluiden tuella lisääntyy. Mitä paremmin me huolehdimme omaishoitajista, sitä paremmin me huolehdimme myös hoidettavien eli iäkkäiden, vammaisten ja sairaiden ihmisten hoidosta ja elämänlaadusta. Laki selkeyttää esimerkiksi niiden omaishoitajien asemaa, joilla ei ole omaishoitajasopimusta kunnan kanssa. Heitä on ylivoimainen enemmistö. Tuen tarve voi syntyä, jos henkilö hoitaa omaistaan tai läheistään jatkuvasti tai päivittäin sen sijaan, että tämä olisi laajemmin muiden sosiaalipalveluiden asiakkaana. Tuen tarve voi syntyä myös esimerkiksi hoitajan toimintakyvyn heikkenemisestä — esimerkiksi puoliso-omaishoitajat — työn ja hoivan yhteensovittamisen vaikutuksista — työssä käyvät omaishoitajat — hoidettavan tilanmuutoksista, levon puutteesta, sairauksista, mielenterveysongelmista, päihdeongelmista tai tietojen ja taitojen puutteesta. On erittäin tärkeää, että nämä tuen tarpeet nyt määritellään laissa ja omaisistaan ja läheisistään hoitovastuuta kantavat saavat niiden perusteella oikeuden tarvittaviin sosiaalipalveluihin.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että sosiaalilakia halutaan uudistaa, sillä kaikki me tunnustamme, että sen tarve ja aika on jo ollut pitkään. Hyvää tässä lakiuudistuksessa on toki se, että esimerkiksi tätä kotipalvelua perheille ilman lastensuojelun asiakkuutta ruvetaan mahdollistamaan. Mehän tiedämme, että reilut 20 vuotta sitten kotipalvelun piirissä oli yli 60 000 lapsiperhettä ja he saivat kunnalta apua arjen eri haasteisiin. Laman jälkeisinä aikoina kotipalvelun loppuminen on johtanut joidenkin arvioiden mukaan jopa kasvavaan lasten ja nuorten perheen ulkopuolelle sijoittamiseen, mikä on kyllä käsi kädessä kulkenut näitten kotipalvelujen loppumisen kanssa. Siinä mielessä aina ennalta ehkäisevä työ on hyödyllisempää ja inhimillisempää, jos hallitus siihen varoja myös osoittaa.

Arvoisa puhemies! Erityisesti haluan nostaa esille tämän sosiaalihuoltolain uudistuksen epäkohdan: Nimittäin vaikka edustaja Salonen aikaisemmassa puheenvuorossa mainitsi, että tässä sosiaalilain uudistuksessa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi tämmöiseen termiin kuin "huoltokiusaaminen" tai "vieraannuttaminen", sitä ei silti tästä kirjasta ikävä kyllä löydy. Tässä lakiesityksessä toki annetaan erilaisia välineitä sosiaalityöntekijöille ja muuta, mutta tässä ei selkeästi puututa semmoiseen merkittävään epäkohtaan, jossa toinen vanhemmista jää paitsioon, kun lapsen tapaamisesta sovitaan. Kun kerran on osoitettu, että noin 30 000 lapsesta, jotka vuosittain kokevat vanhempien avioeron, noin kaksi kolmasosaa vieraantuu vanhemmista kokonaan tai osittain, on se äärimmäisen vakava asia. Mielestäni eduskunnan ja hallituksen tulisi kiinnittää huomiota siihen, että vanhempien yhdenvertaisuus lasten kasvatuksessa toteutuu myös riitatilanteessa. Ennen kaikkeahan tässä on kysymys lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin. Ei ole oikein, että lapsi joutuu kärsimään ikänsä siitä, että vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen huoltajuudesta. Lain tulisi selkeästi osoittaa, missä rajoissa lapsen huostaanottoasioita voidaan käydä.

On paljon mainittu myös, että meillä on lakeja, jotka suojelevat vanhempia ja lapsia, esimerkiksi henkisen pahoinpitelyn käsite, joka on myös kriminalisoitu, eli jos henkistä väkivaltaa aiheuttaa, siitä voidaan tuomita. Mutta se laki on niin epämääräinen, että tuskin yhtään tuomiota on jaettu henkisestä pahoinpitelystä, ei ainakaan minun tietooni ole tullut. Tätä kuitenkin lastensuojeluviranomaiset pitävät esillä ja sanovat, että henkiselle väkivallalle on nollatoleranssi. Mitä merkitystä tällä on oikeussalissa, jos tästä asiasta keskustellaan? Ei mitään.

Arvoisa puhemies! Mikäli ministeri olisi ollut vielä paikalla täällä, olisin kysynyt häneltä, eikö hän näe tärkeinä näitä 200 kansanedustajan allekirjoittamaa kahta lakialoitetta, jotka 2012 täällä eduskunnassa aiheuttivat paljonkin keskustelua. Mielestäni meillä pitäisi olla laki, jonka mukaan vanhempi, joka toistuvasti ja tahallisesti estää lapsen tapaamisen toisen vanhemman kanssa, tulisi tuomita sakkoon tai vankeuteen. Tämä olisi merkittävä uudistus ennen kaikkea lasten oikeuksien parantamiseksi siten, että he saisivat tavata molempia vanhempia erotilanteessa. — Kiitos.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tätä lakia, jota todellakin on odotettu, ja on tätä valmisteltukin, ollaan nyt käsittelemässä täällä eduskunnassa. Todettakoon nyt selvyyden vuoksi, että tätä on siis valmisteltu jo ennen tämän nykyisen hallituksen ja jo ennen edellisenkin hallituksen ikään kuin lihaksi tuloa. Tästä syystä johtuu, että hallitusneuvotteluissa tätä ei juurikaan käsitelty vaan yhteisesti todettiin siinä huoneessa, jossa tästä asiasta oikeasti puhuttiin, että me kaikki silloiset hallituspuolueet olimme sen kannalla, että tällä pitää edetä. Mutta kyllä tätä tietenkin voi kehua ja ylistystä tälle voi jakaa ikään kuin keskustelisi kuusta ja hanhenmaksasta. Niistähän voi keskustella loputtomasti, kuten kansalliskirjallisuudesta tiedämme.

Toki ministeri Huovinen ansaitsee kiitokset siinä mielessä ainakin, että hän on kuitenkin onnistunut ehkä nyt tämän varsinaisen todellisen esteen eli valtiovarainministeriön yli käymään siltä osin, että tähän nyt on saatu se 36 miljoonaa, joka on tietenkin vähemmän kuin Kuntaliiton esittämä 135 miljoonaa. Mutta niin kauan kuin minä olen tässä talossa ollut, niin Kuntaliitto on esittänyt tuon suuntaisia näkemyksiä näistä kuntien kustannuksista aina ennenkin ja toisaalta valtiovarainministeriö antaa aina vähemmän rahaa kuin oikeasti tarvis olisi, eli jossain 56,5 miljoonan paikkeilla se oikea summa menee. Mutta siitä on turha kiistellä.

Olennaista on se, mitä siellä kunnissa oikeasti tapahtuu. Ennaltaehkäisy on yksi niitä sanoja, joita tässä talossa on sosiaali- ja terveyspolitiikasta puhuttaessa viljelty laajalti. Kaikki me olemme olleet siitä huolissamme. Mutta niin kauan kuin meillä on kehykset, jotka rajaavat varojen käyttöä ja toisaalta eivät ota huomioon niitä hyötyjä, joita syntyy — joihin ministerikin täällä ansiokkaasti viittasi, joista olen täsmälleen samaa mieltä — niin tämä keskustelu on vähän sillä tavalla hyödytöntä, että ei voi olla varmaa, suuntautuvatko ne voimavarat sinne, minne niitten pitäisi suuntautua. Mutta tässä asiassa voi olla varma, että näitten palveluitten turvaamiseen, joista tässä on kysymys, ne aivan varmasti palautuvat sekä tulevaisuuden säästöinä että aivan selkeinä hyötyinäkin, joita sitten yhteiskunnalle, sekä valtiolle että kunnille, koituu. Siksi, jos kehykset, kuten nyt pahoin pelkään, sekä valtion budjetissa että kunnissa asettuvat tässä ikään kuin vastahankaan, ne kehykset pitäisi kyllä murskata.

Puutun nyt vain kahteen kohtaan tässä lakiesityksessä. Siellähän on yksi pykälä, joka koskee saatavuutta ja saavutettavuutta. Sitten siellä perusteluissa todetaan, että tästä säädetään erikseen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa, ja niinhän tässä nykyisessä lakiluonnoksessa tehdäänkin. Mutta kun se tulee sitten vasta vähän myöhemmin voimaan, niin tässä nyt sitten tälle väliajalle on tämän säännöksen tulkinta hieman erilainen. Mutta haluan nyt korostaa, että järjestämislain nykyisessä luonnoksessa, joka toivon mukaan lähtee tästä salista saman sisältöisenä, saatavuudesta ja saavutettavuudesta säädetään paremmin ja tehokkaammin kuin koskaan ennen. Siksi on olennaista, että se pätee sitten myöskin tähän sosiaalihuoltolakiin, kuten tietenkin toivon, että sosiaalihuoltolaki muodostaa yhdessä terveydenhuoltolain kanssa keskeisen osan tätä järjestämislain muodostamaa todellisuutta.

Sitten se toinen asia todellakin on 35—39 §, joissa käsitellään tätä tarpeen ja toimintakyvyn arviointia ja siihen vastaamista. Se on todellakin aika lailla yhdenmukainen. En tiedä, kumpi oli ensin, muna vai kana, vanhuspalvelulain kanssa. Minusta se rakennelma on hieno, mutta se ongelma on vähän siinä, miten se mahtaa toimia käytännössä. Vanhuspalvelulain kokemukset kunnista eivät ole kaikilta osin olleet rohkaisevia. Kannustan ministeriötä, ministeriä ja tulevia ministereitä pitämään omalta osaltaan huolta sitten, kun vaaditaan myöskin sitä järjestämislakia ja sen kautta tätäkin lakia, että tätä hienoa rakennelmaa ei päästetä jäämään pelkästään sanojen helinäksi. Nimittäin se vaara tässä laissa noin kaiken kaikkiaan muutenkin on. Tämäkin testataan käytännössä, ja jos emme pysty näihin hienoihin sanoihin vastaamaan käytännön teoilla, niin sitten voimme mennä nurkkaan häpeämään myöhemmin.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Sote-uudistus on vienyt viime vuodet lähes kaiken huomion sosiaali- ja terveysalalla. Samaan aikaan on eduskunnassa budjetti- ja rakennepakettien yhteydessä taisteltu muun muassa siitä, ettei sosiaalihuoltolain uudistushankkeen päälle ole vedetty mustaa viivaa. Nyt näiden taisteluiden jälkeen on viimein valmiina luonnos uudesta sosiaalihuoltolaista. Kiitos ministeri Huoviselle tästä.

Tämä luonnos pitää sisällään monta pitkään puhuttua parannusta. Lakiesitys on laaja kokonaisuus, jonka avulla luodaan raamit kaikille sosiaalipalveluita tarvitseville lapsista aina vanhuksiin asti.

Lapsiin ja perheisiin kiinnitetään laissa erityistä huomiota. Osa nykyisistä lastensuojelun tukitoimista siirtyy sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi. Tämä on hyvä asia, sillä moni perhe joutuu joskus tilanteeseen, jossa omat voimat ja neuvot eivät riitä arjesta selviämiseen. Kynnys avun hakemiseen on kuitenkin ollut nykyisin korkea niissä kunnissa, joissa apua saadakseen on pitänyt ilmoittautua lastensuojelun asiakkaaksi.

Sosiaalihuoltolaki laajentaa myös kuntien tehtäviä. Kuntien tulee järjestää lapsen ja vanhemman välisten vaihtojen ja tapaamisten valvonta sekä lapsiperheiden välttämätön kotipalvelu ja perhetyö. Lasten ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta on aina poikkeustoimi, joka tehdään esimerkiksi tuomioistuimen päätöksestä lapsen edun turvaamiseksi. Sen sijaan mahdollisuus valvottuihin vaihtoihin koskettaa jo useampaa lasta. Perheen ulkopuolisen tahon valvomat vaihdot hakevat ratkaisua tilanteisiin, joissa toinen tai molemmat vanhemmat tekevät kiusaa ex-puolisolleen lapsen kautta. Erilaisiin syihin vedoten lapsi jätetään viemättä tapaamissopimusten mukaisesti toiselle vanhemmista. Nykyisin kunnat eivät ole tarjonneet tällaisia valvottuja vaihtoja kuin poikkeustapauksissa. Tämä on saattanut johtaa tilanteeseen, jossa tapaamissopimuksesta huolimatta lapsi ei ole tavannut toista vanhempaansa lainkaan. Myös toinen vanhemmista on kokenut voimattomuutta, kun ei ole haluistaan huolimatta saanut lasta vuorollaan luoksensa. Edelleenkin kuitenkin isompi ongelma on se, ettei toinen vanhempi halua tavata lastaan. Valvotut vaihdot eivät ole ratkaisu haluttomuuteen tavata omaa lastaan, vaan mahdollisuus varmistaa molempien vanhempien säilyminen lapsen elämässä.

Sosiaalihuoltolaki määrittelee myös kotipalvelun lapsiperheille. Heille on järjestettävä perheen huolenpitotehtävän tukemiseksi ja perheen toimintaedellytysten parantamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos palvelun järjestäminen on lapsen edun mukainen, sopiva ja mahdollinen tukimuoto. Kotipalvelua annetaan muun muassa perhetilanteen, synnytyksen tai muun syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen esimerkiksi lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista.

Tänäänkin on täällä kuultu, että muutama taho on jo ehtinyt esittää kritiikkiä lakiluonnoksesta lähinnä siksi, että se lisää kuntien kustannuspaineita. Sama huuto alkaa aina, kun puhutaan ehkäisevistä palveluista. Kuitenkin esimerkiksi Imatralla kaupunki on saanut laskettua lastensuojelun kustannuksia lähes miljoonalla panostamalla merkittävästi juuri perheiden kotipalveluun. Malli on hyvin samanlainen kuin kotikunnassani Raumalla. Muutamat edelläkävijät Suomessa ovat uskaltaneet jo näyttää, ettei varhaisen puuttumisen tärkeys ole vain meidän sosiaalitätien sanahelinää. Samalla rohkeudella on nyt myös laissa uskallettu tuoda palveluita, jotka vähentävät pitkällä aikavälillä esimerkiksi lastensuojelun kustannuksiamme. Tämä on ainoa oikea suunta, kuitenkin ennen kaikkea aivan muista kuin taloudellisista syistä. Ainoa oikea syy nimittäin on lastemme hyvinvointi. Hyvinvoivista lapsista kasvaa tulevaisuuden hyvinvoivia aikuisia.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelemme hallituksen esitystä uudeksi sosiaalihuoltolaiksi. Lakiuudistus on erittäin odotettu ja hyvä. Uuden lain myötä painopistettä siirretään erityispalveluista yleispalveluihin, vahvistetaan asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja tiivistetään viranomaisten yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyy myös useita ehdotuksia, joilla parannetaan yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden toimialojen kesken.

Asiakaskeskeisyyden vahvistamiseksi laissa määritetään ne tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja ja muuta sosiaalihuoltoa järjestetään. Uudistuksen myötä asiakkailla on oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys.

Uuden lain myötä osa lastensuojelun avohuollon tukitoimista siirtyy sosiaalihuoltolain mukaisiksi peruspalveluiksi. Uudistuksen myötä tuen hakemisen kynnys madaltuu ja tarvittava tuki perheille turvataan oikea-aikaisesti ilman lastensuojelun asiakkuutta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että jatkossa kotipalvelua on mahdollista saada suoraan peruspalveluna eikä palveluja ohjattaisi hakemaan vain lastensuojelun kautta.

Uuden sosiaalihuoltolain myötä tulee voimaan asiakasprosessia koskevia säännöksiä, joilla nopeutetaan asiakkaan ohjautumista tarvittavien palveluluitten piiriin, lyhennetään asiakkuuksien kestoa ja turvataan palvelut niille asiakkaille, jotka eivät ole oikeutettuja sosiaalihuollon palveluihin erityislainsäädännön perusteella. Kaikille sosiaalihuollon asiakkaille tulee oikeus saada tarvittaessa palvelutarpeensa arvioiduksi, ja asiakkaalle nimetään omatyöntekijä. Asiakkuuden alussa tehtävä palvelutarpeen arviointi korvaa osin nykyiset asiakassuunnitelmat.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen ja tyytyväinen myös siitä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden palvelujen saaminen ja perusoikeuksien toteutuminen turvataan sosiaalityöntekijän tuen, monialaisen yhteistyön ja koko sosiaalihuoltoa koskevan yhtenäisen päätöksentekomenettelyn kautta.

Näin lopuksi haluan vielä kiittää ministeri Huovista tästä hyvästä lakiesityksestä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kyseinen, käsittelyssä oleva lakiesitys on varsin kannatettava ja useamman kerran eri yhteyksissä salissa jo paljon meitä puhuttanut tässä syksyn aikana. Jopa on kuultu oppositiostakin positiivista palautetta kyseisestä lakiesityksestä, hyvä niin. Lapset, lapsiperheet ja nuoret eivät elä hallitus- tai oppositiosykleissä.

SDP:lle riittävien ennalta ehkäisevien palvelujen järjestäminen on oikeudenmukaisuuskysymys. Puolue on tehnyt pitkän päivätyön sosiaalihuoltolain päivittämiseksi, ja nyt tuo työ alkaa kantaa hedelmää tässä nykyisessä hallituksessa. Uudistuksen myötä lakia muutetaan onneksi vihdoin niin, ettei perheen tarvitse enää olla lastensuojelun asiakas saadakseen tukipalveluita. Tämä on täällä salissa monta kertaa tänään todettu.

Ihmiset haluavat kotipalveluja ja muita matalan kynnyksen palveluja sekä omatyöntekijän, jolle samoja asioita ei tarvitse selittää yhä uudestaan ja uudestaan. Jokainenhan meistä toivoo, että asiat selvitetään kerralla eikä juoksuteta monella eri luukulla.

Mitä tulee rahoitukseen, juuri ennalta ehkäisevien sosiaalipuolen rahojen kohdalla korostuu, miten kunta voi heikossa taloustilanteessa lyhytnäköisellä leikkaamisella säästää itselleen valtavia ongelmia ja kustannuksia lähitulevaisuuteen. On toki olemassa myös positiivisia esimerkkejä kunnista — kuten Raisio, Imatra ja Rauma — jotka ovat olleet ennalta ehkäisevissä toimissa edelläkävijöinä, ja tulokset ovat olleet selkeitä ja varsin vakuuttavia. Kun apua saadaan ajoissa, kriisitilanteet ja raskaiden tukitoimien tarve vähenevät. Juuri tästä syystä nyt tehtävä muutos on todella merkittävä. Kuntien järjestettäväksi tulee lakiuudistuksen myötä esimerkiksi lapsiperheiden välttämätön kotipalvelu ja perhetyö. Koen, että kysymys ei sinänsä ole kuntien tehtävien lisäämisestä, vaan lähinnä olemassa olevien resurssien kohdentamisesta nykyistä järkevämmällä tavalla. Näin ovat muun muassa toimineet pilotteina Imatra, Rauma ja Raisio — miksemme me muut pystyisi tähän?

Sosiaalihuoltolakiesitykseen sisältyy myös nuorisopalvelutakuu, jonka avulla autetaan niitä nuoria, joille nuorisotakuu ei ole riittävä tuki. Nuorta autetaan sosiaalisen kuntoutuksen avulla, ja hän saa omatyöntekijän avukseen, kunnes apua ei enää tarvita.

On selvää, että lapsiin ja nuoriin panostaminen tuo rahat moninkertaisina takaisin. Kun sosiaalihuoltolaki viedään kunnialla toteutuksen asteelle asti, tullaan näkemään sen suuri merkitys yhteiskunnalle pitkälle tulevaisuuteen. Rahan lisäksi sosiaalihuoltolaissa on ennen kaikkea kyse siitä, kuinka ennakoivalla ja perheitä tukevalla työllä voidaan auttaa ja ehkäistä inhimillistä kärsimystä sekä tukea vanhempia vaikeissa elämäntilanteissa. Tälle työlle ei mielestäni voi laskea hintalappua.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ilolla tervehdin tässä esityksessä sitä, että lapsiperheiden kotiapu tekee paluun. Tässä lakiesityksessä esitetään kunnalle velvoitetta järjestää kotipalvelua niille lapsiperheille, joille palvelun järjestäminen on välttämätöntä perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi.

Kotipalvelulla oli merkittävä rooli 70—90-luvuilla, ja kun 90-luvulla 8,2 prosenttia sai palvelua, niin vuonna 2010 enää 1,5 prosenttia perheistä sai palvelua eli noin 9 000 lapsiperhettä. Voi kyllä sanoa, että kotipalveluiden saanti on suorastaan romahtanut. Ja tässä on myös nähtävissä suora yhteys tuonne lastensuojelupuolelle: kun ennalta ehkäisevää kotipalvelua on vähennetty olennaisesti, on lastensuojelun korvaavien palveluiden tarve kasvanut merkittäväksi. Minusta on tärkeää, että tätä kampea nyt käännetään niin, että näistä korjaavista toimista siirrytään ennaltaehkäisyyn. On aivan järjetöntä, että meillä huostaanotettuja ja sijoitettuja lapsia on niin paljon: lähes 18 000 lasta on sijoitettu kodin ulkopuolelle, ja tämä maksaa 700 miljoonaa euroa vuodessa, se menee näihin korjaaviin toimenpiteisiin. Täytyy panostaa siihen, että tätä panosta voitaisiin sijoittaa enemmän tuonne ennalta ehkäisevälle puolelle.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Perustuslaki takaa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille kansalaisille. Palvelujen tarjonnassa ja saatavuudessa on kuitenkin suuria eroja eri puolilla maatamme ja jopa isojen kaupunkien sisällä eri asuinalueilla. Varsin usein toiminta on suuntautunut pääosin korjaaviin toimintoihin. Toivoa sopii, että tämä laki muuttaa suuntaa yhä voimakkaammin jokapäiväisen hyvinvoinnin edellytysten vahvistamiseen, ennalta ehkäisevän näkökulman ja toimintamallien kehittämiseen ja varhaiseen puuttumiseen kaikessa toiminnassa.

Kuten täällä on useissa puheenvuoroissa todettu jo, pidemmällä aikavälillä nimenomaan ennalta ehkäisevä toiminta ja varhainen puuttuminen säästävät kokonaiskustannuksissa. Kustannuksia tärkeämpää ja inhimillistä jokaisen palvelujen saajan näkökulmasta — oli sitten kyseessä yksittäinen ihminen, lapsi, nuori, koko perhe — tai myös yhteisön näkökulmasta on, että apu tulee oikeaan aikaan, ajoissa. On kuitenkin todettava, että kovin usein päätöksiä tehdään kunnissa siinä tilanteessa, jolloin vaihtoehtoja ei ole ja korjaaviin toimiin joudutaan satsaamaan lähes kaikki pelimerkit pakon sanelemana.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on kerrottu hyviä esimerkkejä eri kunnista. Näitä esimerkkejä ja tämmöisiä hyviä käytäntöjä pitäisi kyetä levittämään nykyistä paremmin kunnasta toiseen ja myös toimialalta toiselle. Monesti ei ole kysymys pelkästään rahasta, on kysymys tavasta tehdä asioita toisin, ajatella eri tavalla, järkeistää toimintatapoja ja vahvistaa ennalta ehkäisevää näkökulmaa aivan jokaisessa asiakaskontaktissa ja -kohtaamisessa.

Arvoisa puhemies! Lapsissa on tulevaisuus. Siksi lasten hyvinvoinnin eteen tehtävät toimet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Samoin kuin ikääntyneet, jotka ovat tehneet työtä yhteiskuntamme eteen, ansaitsevat hyvän vanhuuden, lapset ansaitsevat hyvän tulevaisuuden. Sosiaalihuoltolailla määritellään ne puitteet, joissa eri-ikäisille suomalaisille järjestetään laadukkaat ja tarpeelliset sosiaalipalvelut. Palveluvalikoima ei sinällään juuri nykyisestä kasva tämän lain myötä, mutta sitä täsmennetään ja määritellään uudelleen ja kehitetään palvelemaan paremmin asiakkaiden tarpeita.

Lapsiperheiden kotipalvelut ovat tästä hyvä esimerkki. Kotipalvelut olivat runsaita vielä 80-luvulla. 90-luvun lama-aikana palvelut ajettiin alas ja lapset olivat tosiasiallisina kärsijöinä. Moni perhe taisi joutua myös lopulta turvautumaan huomattavasti kalliimpiin ja raskaampiin palveluihin, kun varhaista tukea ei saatu oikeaan aikaan.

Olen huolissani lain käytännön toimeenpanossa siitä, mistä löytyy riittävästi ammattitaitoisia työntekijöitä lain edellyttämiin tehtäviin. Esimerkiksi juuri tämä lapsiperheiden kotipalvelun lisääminen vaatii osaavia, organisointikykyisiä ja käytännön töihin tarttuvia tekijöitä. Lapsiperheiden tarvitsema kotipalveluapu on usein nimenomaan tekemistä, ei niinkään pelkkää keskusteluapua. Jos on kysymys arjen jaksamisesta, arjen pyörittämisestä, monessa perheessä ei välttämättä auta eikä riitä, että olohuoneeseen tulee istumaan joku ja keskustelemaan näistä asioista, vaan tarvitaan myös joku, joka tarttuu käytännön töihin, auttaa, tukee arjen tehtävissä. Apua saadakseen ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas eikä ole kyllä tarvinnut olla tämänhetkisenkään lainsäädännön voimassa ollessa, mutta silti sellaiseksi monessa kunnassa tilanne on ajautunut, että apua on saanut vain sen kautta, että on hakeutunut lastensuojelun asiakkaaksi. Mielestäni tätä näkökulmaa pitää vahvistaa ja korostaa myös lain käytännön toimeenpanovaiheessa.

Lain 33 §:ssä todetaan, että palvelut on lähtökohtaisesti toteutettava siten, että niihin on mahdollista hakeutua oma-aloitteisesti riittävän aikaisin. Tekstiin on kirjattu myös, että sosiaalipalveluja on pyrittävä järjestämään eri hallinnonalojen peruspalvelujen yhteydessä ja palveluista on tiedotettava ymmärrettävällä tavalla. Asiakkaan kannalta tämän pykälän jokainen momentti on merkittävä. Palvelut eivät auta, jos asiakas ei tiedä niistä eikä löydä niitä.

Eri hallinnonalojen välisestä yhteistyöstä puhuttaessa on syytä muistaa, että kysymys ei ole vain sosiaali- ja terveyspalveluiden välisestä yhteistyöstä, jota pyritään kehittämään myös sote-uudistuksessa, vaan laajalti kaikkien palvelujen. Esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla on ensiarvoisen tärkeää, että opetus- ja nuorisotoimen palvelut ovat tiiviissä yhteistyössä.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Monet meistä muistavat, kuinka vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa lapsiperheissä kävi kotiapulainen kunnan puolesta, kun perheeseen oli vaikkapa syntynyt uusi vauva ja vanhempien jaksaminen oli kovilla. Tuolloin kunnallista kotiapua sai yli 50 000 perhettä, mutta sittemmin laman ja säästöjen myötä määrä on romahtanut. Nykyään kotiapua saa noin 9 000 perhettä, joista liian moni on jo silloin lastensuojelun asiakkaita. 1990-luvun alun jälkeen lastensuojelun asiakkaiden määrä on yli tuplaantunut. Kukaan ei siis voine väittää, ettei näillä olisi syy-yhteyttä.

Muistelen, että tämä ongelma ja tilastot näistä ovat aika ajoin nousseet esiin niin julkisessa keskustelussa kuin tässä salissakin. Mitään asian hoitamiseksi ei ole kuitenkaan tätä ennen tehty. Esimerkiksi keskusta kyllä on tätä epäkohtaa pitänyt esillä mutta ei ole saanut aikaan muutosta parempaan edes viime nelivuotiskaudellaan hallituksessa. Sen sijaan tämä hallitus vihdoin tarttui toimeen, ja uskoa sopii, että tämän sosiaalihuoltolain uudistuksen vaikutukset tulevat näkymään huomattavan nopeasti niin inhimillisinä kuin taloudellisinakin säästöinä sitä mukaa kuin laitossijoittaminen ja huostaanotot lasten kohdalla vähentyvät. Tämä uusi sosiaalihuoltolaki on pikemminkin sosiaalisten investointien mahdollistaja.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että tämä uusi laki mahdollistaa perheiden varhaisen tuen, on se paljon muutakin. Uusi laki katsoo sosiaalihuollon kokonaisuutta aivan uudella tavalla. Kaikissa ikäryhmissä sosiaalihuollon painopistettä siirretään hyvinvoinnin edistämiseen, ennalta ehkäisevään työhön sekä varhaiseen tukeen. Tämä tarkoittaa uudenlaista suunnitelmallista toimintaa ongelmien ehkäisemiseksi mutta myös varhaisia oikea-aikaisia palveluja ongelmien jo ilmettyä. Tällä tullaan pääsemään siihen kannatettavaan lopputulokseen, että kaikissa ikäryhmissä voidaan toimia mahdollisimman paljon omassa kodissa ja tutussa toimintaympäristössä niin, että raskaat laitoshoidot vähenevät merkittävästi.

Sosiaalihuolto edellyttää laaja-alaista yhteistyötä lukuisten eri sektoreiden kanssa. Onkin hienoa, että nyt on useita isoja prosesseja käynnissä, jotka tukevat toinen toisiaan. Vanhuspalvelulaki ja sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen luovat hyvät puitteet sille, että kaikilla sektoreilla nähdään iso yhteinen kuva. Näihin kun lisätään muut yhteistyön rakennuspalikat, kuten asuntorakentaminen, sivistys- ja opetuspuolen sekä työ- ja elinkeinosektorin toimenpiteet, ollaan aika isoin askelin menossa kohti todella merkittävää ja suurta uudistusta sekä parannusta.

Arvoisa puhemies! Tämä laki tullaan vielä muistamaan.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä sosiaalihuoltolaki ja siihen liittyvät erityislait ovat tulleet oikeaan aikaan yhteiskuntaan, jos ajatellaan niitä siitä näkökulmasta, että niillä pystytään lisäämään turvallisuudentunnetta sekä lapsiperheissä että vanhusten keskuudessa. Näillä laeilla pystytään luomaan pohjaa, mutta tietysti eri asia on, miten niitä sitten kunnissa tullaan soveltamaan.

Lapsiperheiden kotipalvelusta ja -avusta puhuminen tuo itselleni mieleen 80-luvun, jolloin omat lapset olivat pieniä. Silloin jopa Turun kaupungissa riitti se, että soitti, että lapsi on sairaana ja tarvitaan kotiapua, että vaimo pääsee töihin, ja itse pääsin opiskelemaan sitten, jos tarvitsi. Mutta 80-luvun lopussa tai 90-luvun laman tullessa nämä asiat muuttuivat, ja sitten kun seuraavat lapset olivat pieniä ja olisi samaa palvelua tarvittu, niin silloin piti vain sitten toisen jäädä hoitamaan ja olla pois työstä. Sen pystyi silloin vielä valitsemaan, oliko se isä vai äiti, joka jäi pois töistä ja hoiti. Silloin lähdettiin tähän nykytilaan laman seurauksena.

Nyt ollaan taas lamassa, ehkä jopa pahemmassa, koska nyt ei voida EU-rajoitteiden vuoksi turvata edes kuntien ja kaupunkien hankkeilla oman maan työllisyyttä, joten ollaan syvemmässä lamassa ja kriisissä. Varmaan tämä lapsiperheiden kotiapu olisi nyt taas todella hyvä.

Toki yhteiskunta on muuttunut. On maassamuuttoa ja maastamuuttoa ja maahanmuuttoa. Myöskin nuorten asenne sosiaalitukien ja muiden hakemiseen on ihan erilainen, ehkä myöskin keski-ikäisten asenne on erilainen. Sotaveteraanisukupolvi ajatteli sillä tavalla, että vain viimeisessä hädässä, ja sinne melkein kannettiin hakemaan sitä sosiaaliapua, kävellen sinne ei juurikaan menty. Tämä maailma on ihan toinen. Tietysti haasteetkin ovat toisenlaiset. Näille palveluille on paljon odotuksia ja haasteita.

Sitten jos ajatellaan vammaisten asemaa, niin toivottavasti tämä, kun tässä on tämä henkilökohtaisen palvelusuunnitelman tekeminen, tuo uutta näkökulmaa vammaisten ja kehitysvammaisten saamiin palveluihin. Itse törmäsin tuossa sellaiseen, kun otettiin yhteyttä, että kehitysvammaiselta oli henkilökohtainen avustaja, joka olisi vienyt harrastuksiin, evätty sen perusteella, että hän ei pystynyt suullisesti ilmaisemaan tarvetta, kun oli Rettin oireyhtymä, johon kuuluu tämä, että puheilmaisu puuttuu. Siinä eivät nyökkäilyt ja muut riittäneet, kun kysyttiin, ja se oli tosiaan niin, että vammaisen olisi pitänyt itse pystyä se tarve osoittamaan. Toivottavasti tämän kaltaiset tulkinnat nyt joissain syrjäisemmissä ja miksei isommissakin kunnissa poistuvat tämän uuden lain ja sen soveltamisen myötä ja tämän palvelusuunnitelman tekemisen myötä, ja ehkä siinä olisi hyvä olla isompi ryhmä, ja sitten tosiaan laki velvoittaisi kunnat järjestämään nämä palvelut, mitä tähän suunnitelmaan sisältyy.

Näihin ajatuksiin tietysti voidaan lisätä sitten se, että kun hallitus on pyrkinyt siirtämään vanhuksia enemmän kotihoitoon, omaishoitoon, niin myöskin tulisi nyt tämä omaishoitajien asema sitten ajatella uudelleen. Kun laitoshoitopaikka syö 9 000 tai 10 000 euroa siellä kunnassa tai kaupungissa, mutta omaishoitaja, oli se sitten vanhuksen puoliso tai lapsi tai sitten jompikumpi nuoren vanhemmista, saa alle 1 000 euroa siitä, että tekee sen, että yhteiskunnalta säästyy noin 9 000 euroa, ja joutuu sen takia sosiaaliseen ahdinkoon tai muuhun, kun kokee velvollisuudekseen hoitaa vanhempaansa taikka vammautunutta lastaan, niin kyllä yhteiskunnan pitäisi jonkun verran ajatella sitä, että olisi semmoinen kohtuullinen tulo. Oli se sitten tuhat tai kaksi tuhatta, joku tuommoinen pari tuhatta euroa, niin sillä saisi kumminkin ruuan silloin, kun hoitaa sitä omaistaan siellä kotioloissa.

Näillä ajatuksilla jäädään odottamaan, mitä tästä laista seuraa.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Me tunnumme kaikki olevan yhtä mieltä siitä, että ennaltaehkäisyn merkitys on valtava, ei pelkästään taloudellisesti vaan myös yksilön hyvinvoinnin kannalta. Ennaltaehkäisy pienentää tulevaisuuden laskua, joten ennaltaehkäisyyn panostaminen nyt, jos mikä, pienentää tulevaisuuden kestävyysvajetta, vaikka se tässä kvartaalissa voi näyttäytyä lisämenona. Tämä laki ansaitsee kaikki kehut, koska se nimenomaan painottaa varhaista tukea ja ennaltaehkäisyä — siitä ansaittu kiitos.

Keskustelussa on noussut esiin yksi ennaltaehkäisyn malliesimerkki eli Imatran malli. Se on ollut erittäin toimiva. Heidän lastensuojelukustannuksensahan ovat romahtaneet perhetyöhön panostamisen kautta. Imatralla voima on nimenomaan siinä, että sillä tavoitetaan kaikki perheet ja perheiden tilanteeseen tartutaan kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti. Kuitenkin kunnissa tuntuu olevan vaikea saada läpi näitä ratkaisuja ja panostuksia ennaltaehkäisyyn. Vedotaan kovan talouskurin välttämättömyyteen, vedotaan vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen. Esimerkiksi Helsingissä jäimme puolueeni kanssa yksin tukemaan Imatran mallia.

On aivan totta, että me elämme vaikeita taloudellisia aikoja ja käynnissä on monia isoja rakenteellisia muutoksia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että tulevaisuuden ratkaisut tehdään nyt. Panostamalla vaikeissakin taloudellisissa tilanteissa ennaltaehkäisyyn me teemme mitä vastuullisinta talouspolitiikkaa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että ennalta ehkäisevä -sanaparia on alettu näissä palvelukeskusteluissa käyttää itse asiassa väärin. Tosiasiallisesti se, mistä me puhumme ennalta ehkäisevänä palveluna, on ehkä varhaista puuttumista mutta joka tapauksessa jälkikäteistä puuttumista, puuttumista vasta siinä vaiheessa, kun ongelman oireet on jo havaittu. Jos me haluaisimme puhua oikeasti ennalta ehkäisevästä palvelusta, silloin meidän pitäisi puhua sellaisista asioista kuin että koulut eivät toimi niin tehokkaasti, että vahtimestarilla olisi aikaa pysähtyä kysymään, mitä sinulle tänään kuuluu, tai että arkkitehtuuri rakennetaan sitä silmällä pitäen, että kerrostalojen pihat ovat yhteisöllisiä ja kokoavat ihmisiä yhteen enemmän kuin hajottavat.

Tästä syystä — koska hirveän syvässä poliitikoissa niin kunnissa kuin valtakunnallisestikin istuu se, että lastensuojelullisiin ja sosiaalisiin ongelmiin voidaan puuttua vasta sitten, kun meillä on erityistapaus, joka kuuluu johonkin riskiryhmään — minä toivoisin, että päätöksenteossa saataisiin enemmän erilaisten sosiaalisten vaikutusten arviointia ja että meidän lakiesityksissämme ja budjettiesityksissämme huomattavasti kunnianhimoisemmin pohdittaisiin muutakin kuin sitä, paljonko tämä maksaa ja montako virkamiestyövuotta tämä vaatii.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kontula puuttui tosi tärkeään asiaan. Minä näen kyllä itse asian aivan samoin: on tärkeätä olla tarkkana näissä termeissä, koska niillä myös valkopestään meidän keinojemme vaikuttavuutta. Mutta just sen takia tämä Imatran malli on niin nerokas. Imatran mallihan perustuu siihen, että neuvolan kautta saadaan yhteys kaikkiin perheisiin. Perhetyöntekijä ottaa yhteyttä jokaiseen perheeseen riippumatta siitä, meneekö heillä tänään hyvin vain huonosti, koska se perhe, jolla menee tällä viikolla hyvin, voi olla todella pulassa ensi kuussa. Tämän takia syntyy semmoinen yhteys viranomaisten ja palveluiden ja näitten kuntalaisten välillä, että kun niitä ongelmia tulee, se yhteys on jo olemassa. Tämä on sitä aitoa ennaltaehkäisyä, johon minä oletan, että myös edustaja Kontula viittasi.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on juuri näin kuin edellä puheenvuoroissa esitettiin. Nimenomaan meidän on tärkeää ajatella, että kukaan perhe, kukaan yksilö ei ole turvassa siltä, mitä hänelle tulevaisuudessa voi tapahtua. Me emme voi kukaan sanoa itsestämme emmekä toisistamme, että sinä tai minä olemme niin vahvoja, että meille ei tule missään elämän vaiheessa ongelmia. Siksi on erityisen tärkeää, että jokaisella säilyvät myös ne reitit, mistä on helppo, matala kynnys sitten hakea apua siinä vaiheessa, kun sitä apua vielä osataan hakea, ennen kuin ollaan niin pitkällä siinä tilanteessa, että joudutaan suoraan raskaampien keinojen pariin.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Pikaisellakin tutustumisella lakiin voi todeta, että varmaan olisimme tätä tarvinneet kauan aikaa sitten jo. Tämähän on eräänlainen terveen järjen yhteenveto asioista, joita pitää hoitaa. Ehkä surullisinta on tämä kotipalvelutoiminnan resurssien romahtaminen, mikä on tapahtunut. Hyvä, että siinä nyt ainakin annetaan innostusta asiaan, samoin tämä tiedon kulun turvaaminen, johon tuossa lastensuojelulain 31 §:n kohdalla viitataan. Ei saa olla sellaisia pykäliä, jotka jotenkin estäisivät tiedon kulkua, vaan niiden tulee nimenomaan parantaa sitä.

Omassa kotikaupungissani Vantaalla on aika paljon lastensuojelumerkintöjä. Toivottavasti tämä laki — näin nyt äkkinäisesti tulkiten ymmärtäisin — vähentää ikään kuin turhien merkintöjen määrää. Vain ne, joissa sitten oikeasti on tarve lähteä toimintaan, sinne tulevat, ja on tärkeää ne hoitaa oikeasti.

Resurssit varmasti jatkossakin ovat meidän todella suuri kysymys, ja yhdyn tässä edustaja Kontulan ja muidenkin huoleen siitä, että taitaa olla kysymys varhaisesta puuttumisesta nyt vasta, ei kuitenkaan ennaltaehkäisystä. On aika monen puheenvuoron asia sitten se todella oikea ennaltaehkäiseminen. Tarvittaisiin todella neuvolajärjestelmää, jossa eri pykälissä voidaan antaa tukea, kun on vaarana syrjäytyminen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin innostuin tähän samaiseen termikeskusteluun ja asiakeskusteluun, kun minulla on Lappeenrannassa virka lapsi- ja nuorisotalossa, jossa toteutetaan juuri tätä vastaavantyyppistä toimintamallia, mitä Imatralla toteutetaan. Mutta se on laajempi, joka ei keskity pelkästään neuvolatoimintaan, vaan jokainen lapsi ja nuori ja perhe, joka tarvitsee tukea, kun he tulevat tähän lapsi- ja nuorisotaloon, käytännössä otetaan välittömästi vastaan ja heille saman tien tehdään arviointi, jonka perusteella heille räätälöidään se tarvittava varhainen tuki, mitä he tarvitsevat.

Tämä positiivinen signaali, joka tästä käytäntömallista on syntynyt, on se, että nyt kun perheet ja nuoret pääsevät entistä aikaisemmin näitten palveluiden pariin, he ovat itse sellaisessa tilassa, että he ovat myös valmiit vastaanottamaan sitä tukea, koska he saavat sen silloin juuri, kun he kokevat, eikä silloin, kun organisaatio tai viranomaiset heille sitä antavat. Se on mahdollistanut sen, että on pystytty tukemaan nuoria ja perheitä entistä aikaisemmin, ja käytännössä se on osoittanut sen, että nämä käyntien määrät ovat lyhentyneet. Noin viisi kuusi kertaa on ollut se keskimääräinen käyntikertamäärä, joka perheelle on annettu, jonka jälkeen syntyy tämä sama kontaktipinta, josta edustaja Modig omassa puheenvuorossaan kertoi Imatran osalta. Kun sitä kautta perheelle ja tälle taholle syntyy se tukimuoto ja semmoinen kontaktipinta, niin silloin uskaltaudutaan myös aikaisemmin hakemaan sitä tukea eikä lähdetä siinä vaiheessa, kun pelätään, että tästä syntyykin vaikka lastensuojelutoimenpide, vaan pystytään ottamaan se tuki vastaan.

Nämä käytännöt ovat osoittautuneet erittäin hyviksi. Siinä mielessä tämä sosiaalihuoltolaki, joka nyt on meillä käsittelyssä, on juuri tätä toimintaa, jota myös Lappeenrannassa toteutetaan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä tuli keskusteluun tämä ennalta ehkäisevä työ. Kyllä minä näen, että esimerkiksi jokaisessa Suomen kunnassa tehdään nimenomaan sitä ennalta ehkäisevää työtä eli lisätään sitä ihmisten terveyttä, opetetaan tekemään valintoja esimerkiksi ruokailun suhteen. Sitten lisätään ihmisten aktiivisuutta liikunnan suhteen. Se on kaikki kumminkin sitä ennalta ehkäisevää työtä, mikä tarkoittaa, että sairauksia on vähemmän, ihmiset pysyvät pitempään terveinä, pystyvät tekemään pitemmän työuran, elävät ikäihmisinäkin virkeinä ja omatoimisina mahdollisimman pitkään omassa asunnossaan. Tavallaan tämän ennalta ehkäisevän työn pitäisi olla yksi osa tätä yhteiskuntaa ihan niin kuin rakentamiseen liittyen, muutenkin ympäristön turvallisuuteen liittyen ja myös aina erilaisiin kontakteihin, missä lapset ja nuoret ovat. Ovat ne siellä kouluterveydenhoitajalla tai opettajan luona tai vanhempien luona, pitäisi aina olla sen ennalta ehkäisevän työn siellä ensimmäisenä mielessä sanoissa ja teoissa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä laki nyt viekin asioita minunkin mielestäni ihan oikeaan suuntaan, niin samanaikaisesti meillä on käynnissä muita hankkeita, jotka pikemminkin ehkäisevät kuin vahvistavat sekä varhaisen puuttumisen että sitten ongelmien todellisen ennaltaehkäisyn näkökulmasta asioita.

Yksi tämmöinen laki on esimerkiksi subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen tehtävät rajaukset, jotka käytännössä johtavat siihen, että mikäli perhe haluaa sosiaalisin perustein täysipäiväisen hoitopaikan, heidän täytyy perustella viranomaisille varhaisessa vaiheessa, miksi he ovat niin huonoja vanhempia, etteivät kykene huolehtimaan kokopäiväisesti lapsesta kotonaan. Ei ole kovin todennäköistä, että kovin moni vanhempi hakisi sitä päivähoitopaikkaa siinä vaiheessa, kun siitä oikeasti on hyötyä, koska päiväkoti nimenomaan ei ole paikka, jossa ratkaistaan ongelmia sitten, kun ne ovat kärjistyneet, vaan päiväkoti on paikka, joka tarjoaa sitä turvallista läheisverkostoa, ihmisiä ympärille, joidenka kanssa voi kasvaa turvallisesti kohti kouluikää ja myöhemmin maailmaa.

Samantyyppisiä esimerkkejä on muitakin, että sitä mukaa kuin subjektiivisista oikeuksista tai universalistisista periaatteista luovutaan palvelujen tarjoamisessa, niin helposti ajaudutaan siihen, että ne erityistapaukset tarkoittavat yhä vahvempaa puuttumista ja yhä myöhäisempää puuttumista. Tähän tendenssiin on hirveän helppo mennä, koska se näyttää säästöiltä silloin aluksi, kun siihen ryhdytään. Tässä salissakin on tuotu esille useaan kertaan jo tänään, kuinka paljon maksetaan niistä 90-luvun alun säästöistä nykypäivässä. Ei meillä tämä alamäki olisi tällä hetkellä läheskään niin paha, jos silloin oltaisiin toimittu fiksummin.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lisätä tähän keskusteluun todellakin sen, että meidän pitää kuitenkin aina muistaa se, että viranomainen ei saa olla koskaan se lähin omainen. Me tällä lailla ja monella muulla lailla pyrimme turvaamaan tärkeät palvelut, mutta myös sosiaalihuollon puolella olisi erittäin tärkeää, että pyritään myös vahvistamaan niitä ihmisten luontaisia yhteyksiä, esimerkiksi omalla asuinalueella rakentamaan niitä yhteisöjä, joissa sitten ihmiset saavat vertaistukea. Vertaistukeahan voidaan järjestää myös ammattilaisten ohjaamana, ryhminä ja monella tavalla, mutta nimenomaan se lähiyhteisön tuki sitten kantaa arjessa jatkuvasti. Sen takia esimerkiksi juuri täällä pääkaupunkiseudulla näkyy hyvin selvästi se — ja moni ammattilainen törmää siihen päivittäin omassa työssään — että kun perheet ovat muuttaneet muualtapäin Suomea, heillä ei ole sitä sukulaisverkostoa, ei ole muodostunut vielä sitä läheisten tukiverkostoa sillä alueella, niin näiden rakentamiseksi me voisimme huomattavasti enemmän ammattilaisina tehdä ja olla tukemassa sillä tavalla myös sitä perheiden arjessa selviytymistä ja pärjäämistä. Sen tuen ei tarvitse aina tulla pelkästään sieltä ammattilaisilta, vaan se voi tulla myös vertaisilta.