Sisäministeri Päivi Räsänen
Arvoisa herra puhemies! Luulen, että edustaja Haapasen äskeinen
puheenvuoro liittyi nyt käsiteltävänä olevaan
asiaan.
Hallituskauden aikana olemme valmistelleet ja valtaosin jo toteuttaneetkin
sarjan uudistuksia, joilla ulkomaalaisten säilössäpitoon
liittyviä ongelmia ratkottaisiin. Asetimme tavoitteeksi,
että ulkomaalaisia ei enää kapasiteettipulan
vuoksi otettaisi säilöön poliisin tiloihin,
ja tästä Suomi on saanut kritiikkiä runsaasti
eri tahoilta. Lisäksi halusimme kehittää säilöolosuhteita
niin, että ne vastaisivat lasten ja perheiden erityistarpeita. Nämä tavoitteet
on saavutettu.
Kävin itse tutustumassa juuri valmistuneisiin, pian
käyttöön otettaviin Joutsenon säilöyksikön tiloihin
ja haluan erityisesti nyt edustaja Haapaselle todeta, olette ehkä käynyt
siellä Metsälän tiloissa, että tässä ovat
nyt kyllä aivan erilaiset tilat kyseessä. Esimerkiksi
näitä perheitä ja haavoittuvassa asemassa
olevia ajatellen, naisia ajatellen, samoin kuin sitten näitä teini-ikäisiä mahdollisia
käännytettäviä ajatellen: he
saavat siellä olla aivan omassa yksikössään
eivätkä joudu seuraamaan sitten muiden säilössä olevien
mahdollisia tilanteita.
Todellakin tämä Joutsenon säilöyksikkö melkein
kaksinkertaistaa Suomen säilökapasiteetin: tällä hetkellä meillä on
Metsälässä 40 säilöpaikkaa,
ja Joutsenoon on nyt valmistumassa 30 paikkaa. Eli säännöllistä tarvetta
sijoittaa ulkomaalaisia poliisin tiloihin ei enää ole.
Tämä uusi yksikkö on suunniteltu erityisesti
perheiden ja alaikäisten tarpeita silmällä pitäen,
samoin siellä oleva henkilöstö ja henkilöstön
koulutus. Siellä Joutsenon vastaanottokeskuksessahan on
myös ihmiskaupan uhreja, eli siellä on osaamista
näitä haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ajatellen.
Lisäksi olemme parantaneet säilöasiakkaiden oikeusturvaa
ja mahdollisuuksia vaikuttaa säilöolosuhteiden
kehittämiseen. Tämän vuoden alusta tulivat
voimaan lakimuutokset, joilla lisättiin vähemmistövaltuutetun
ja kansalaisjärjestöjen oikeutta vierailla säilöissä ja
tavata niiden asiakkaita. Vähemmistövaltuutettu
sai myös oikeuden valvoa toimintaa säilöissä,
raportoida havainnoista ja tehdä parannusehdotuksia.
Hallitusohjelmassa sovittiin säilöönoton
vaihtoehtojen selvittämisestä. Sisäministeriössä tehdään
laajaan kansainväliseen vertailuun perustuvaa selvitystä,
joka valmistuu vuoden loppuun mennessä. Tuon selvityksen
valmistuttua tiedämme, puuttuuko keinovalikoimastamme toteuttamiskelpoisia
vaihtoehtoja, jotka muualla ovat osoittautuneet toimiviksi, esimerkiksi
niin sanottu pantavalvonta ja sen käytön mahdollisuudet.
Ulkomaalaislakiin esitettävistä muutoksista merkittävin
on hallitusohjelman kirjauksen mukainen säännös,
jolla kiellettäisiin yksin tulleiden alaikäisten
turvapaikanhakijoiden säilöönotto. Esitämme
myös, että yksin tulleiden alaikäisten
säilöönoton kesto rajoitettaisiin 72
tuntiin ja tätä voitaisiin erityisistä syistä jatkaa
toiset 72 tuntia. Kansainvälistä suojelua hakenut
yksin tullut alaikäinen voitaisiin ottaa säilöön
vain ja ainoastaan silloin, kun hänen hakemuksensa olisi hylätty
ja maastapoistamispäätös tullut täytäntöönpanokelpoiseksi
ja mikäli hän on täyttänyt 15
vuotta. Tässäkin tilanteessa säilöönotto
olisi mahdollista ainoastaan, jos mikään muu turvaamistoimi
ei riittäisi turvaamaan tätä maasta poistamista.
Alle 15-vuotiasta ilman huoltajaa olevaa alaikäistä ei
saisi ottaa säilöön edes sen jälkeen,
kun hänen maasta poistamistaan koskeva päätös
olisi tullut täytäntöönpanokelpoiseksi.
Kaikkien alaikäisten kohdalla, olivatpa he sitten perheen
kanssa tai ilman perhettä, säilössäpito
poliisin tiloissa kiellettäisiin kokonaan. Eli Joutseno
olisi se ainoa paikka, jossa näitä harvoja tilanteita
jatkossakin voitaisiin toteuttaa. Perheyhteyden säilyttämiseksi
voi olla välttämätöntä ottaa
vanhempansa mukana säilöön alaikäinen,
jonka oman tilanteen vuoksi säilöönottoedellytykset
eivät täyttyisi. Tällaisissa tilanteissa todellakin
perhe sijoitettaisiin kokonaisuudessaan Joutsenon uuteen säilöyksikköön,
jossa heidät voidaan majoittaa yhdessä tarkoitukseen
soveltuviin tiloihin.
Alaikäisten asemaa säilöönottomenettelyssä parannettaisiin
täsmentämällä säilöönoton
edellytyksiä. Lisäksi sosiaalityöntekijän
lausunnon tulisi olla käytettävissä heti
käräjäoikeuden ensimmäisen kerran
käsitellessä säilöönottoa.
Säilöönoton edellytyksiä täsmennettäisiin yleisestikin
ja saatettaisiin ne vastaamaan EU:n vastaanottodirektiivin vaatimuksia.
Esitys ei direktiivin edellyttämiä muutoksia lukuun
ottamatta puuttuisi voimassa oleviin edellytyksiin. Se kuitenkin
supistaisi niiden soveltamiseen liittyvää tulkinnanvaraisuutta,
eli esityksessä myös korostetaan vaihtoehtoisten
turvaamistoimien ensisijaisuutta ja laajennetaan ilmoittautumisvelvoitteen
käyttöä ensisijaisena vaihtoehtona säilöönotolle.
Säilölakiin esitettävien muutosten
käytännön vaikutukset ovat niiden lukumäärään
nähden vähäisiä. Esityksessä pääosin
nostetaan lainsäädännön tasolle
tai kootaan yhteen käytännössä jo noudatetut
menettelyt. Säilöasiakkaiden oikeusturvan ja henkilöstön
toimintaedellytysten parantamiseksi on pidetty välttämättömänä,
että keskeisimmät normit kootaan yhteen lain tasoiseen säädökseen.
Tärkeimmät muutokset liittyvät voimankäyttöön,
tarkastuksiin, valvontaan ja henkilörekistereihin. Muutoksella
parannetaan säilöönotettujen ulkomaalaisten
asemaa ja oikeusturvaa. Myös säilöönottoyksikön
ja sen asiakkaiden ja henkilökunnan turvallisuutta parannetaan.
Ulkomaalaisen ilmoitusvelvollisuutta on tarkoitus muuttaa niin,
että siitä tulee toimivampi vaihtoehto säilöön
ottamiselle. Lisäksi lakiin lisättäisiin
mahdollisuus järjestää säilöön
ottamista koskeva oikeudenkäynti videoneuvottelua tai muuta
soveltuvaa teknistä tiedonvälitystoimintaa hyödyntäen.
Tämä myös säästäisi
poliisin resursseja merkittävästi, kun säilöön
otettuja ulkomaalaisia ei tarvitsisi enää kuljettaa
käräjäoikeuden istuntoihin.
Tämä esitys on osa suurempaa kokonaisuutta, jota
tuossa alussa kuvailin. Sillä täytetään
hallitusohjelman kirjaus yksin tulleiden alaikäisten turvapaikkaa
hakevien säilöönoton kieltämisestä.
Haluan korostaa, että sisällöltään
esitys on hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetettua vielä paljon
laajempi ja kunnianhimoisempi, eli sillä muutetaan säilöön
ottamista ja säilöjen toimintaa koskeva lainsäädäntö vastaamaan
perustuslain ja ihmisoikeusvelvoitteiden vaatimuksia. Näiden
alaikäisten kohdalla tämä lainsäädäntö on
hyvin pitkälti otettu Ruotsista. Siellä on hyvin vastaava
lainsäädäntö. Uusien säilötilojen
valmistumisen ja nyt esitettävän lainsäädäntöpaketin
hyväksymisen jälkeen Suomi on maa, jonka järjestelmä kestää kaikilta
osin kriittisimmänkin tarkastelun.
Katja Hänninen /vas:
Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää tässä lakiesityksessä huomiota erityisesti
lasten asemaan. Edustaja Haapanen tuossa jo edellisessä kohdassa
ottikin tämän asian esille.
Lasten säilöönotoista halutaan luopua,
mutta tämä ei koskisi yli 15-vuotiaita alaikäisiä eikä vanhempiensa
kanssa tulevia lapsia. Lisäksi ilman vanhempiaan tuleva
alaikäinen, ilmeisesti kuitenkin yli 15-vuotias, eristettäisiin
täysi-ikäisistä sukulaisista ja ystävistään.
Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitea suosittelee,
ettei yhtään lasta oteta säilöön
maahanmuuttoon liittyvistä syistä. Lapsi ei kuulu
kaltereiden taakse vain siksi, että on tullut Suomeen toisesta
maasta. Tässä esityksessä kuitenkin normalisoidaan
lasten säilöönotto uusiin perheyksiköihin.
Esitykseen sisältyy myös muita ongelmia, joiden
vuoksi sitä ovat vastustaneet esimerkiksi Amnesty, Ihmisoikeusliitto
ja Suomen Punainen Risti. Vapaaehtoisen paluun ohjelman vakiinnuttaminen
liittyy aivan perusihmisoikeuksiin, joita sisäministeri
kutsuu porsaanrei’iksi. Vaikka turvapaikkaa hakeva saisi
kielteisen päätöksen, pitää hänellä olla
oikeus väliaikaiseen oleskelulupaan ja mahdollisuus kotoutumiseen.
Nyt heitä halutaan kiristää: jos et palaa
konfliktialueelle, missä olet traumatisoitunut ja mistä olet
vuosia paennut, teemme sinusta paperittoman ja viemme oikeutesi
työntekoon, toimeentuloon, asuntoon ja terveydenhuoltoon.
Onko tämä humaania politiikkaa?
Lakimuutos lisäisi siis merkittävästi
paperittomien siirtolaisten määrää Suomessa.
Tämä koskisi jo useita vuosia Suomeen kotoutuneita
pakolaisia, joita ei ole voitu palauttaa konfliktialueille. On myös
huomattava, että viranomaisten keinot selvittää turvapaikanhakijoiden
todellinen asuinseutu ja siten sen vaarallisuus ovat puutteelliset.
Esimerkiksi käytetyt kieli- ja murretestit on todettu hyvin
epäluotettaviksi.