Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri on tässä viime päivien myötä toistamiseen varoitellut ymmärrettävistä syistä hieman kotoisia talouspolitiikan päätöksentekijöitä siitä asenteesta, jolla päätöksiä tehdään ja valmistellaan. Euroopan unionin komissio omalta osaltaan suositti myöskin samankaltaista asennoitumista astetta vakavammassa tapauksessa, akuutisti vakavammassa Saksan tapauksessa, Saksan julkisen talouden alijäämäkehitystä koskien. Yllätykseksemme kuitenkaan Ecofin, jossa ministeri edustaa Suomea, ei päätynyt samankaltaiseen ehdotukseen. Tätä on syytä tässä asettua oudoksumaan.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ehkä kuitenkin pahin murhe poistuu, kun pidämme tarkkaan mielessämme sen, että saksalaiset selvittävät viime kädessä itse asiansa. Onneksi me suomalaiset olemme selvittäneet vähän paremmin tähän asti. Kysymyksenne lähtökohta on tietysti hyvin oleellinen. Komissio on nyt jälkeenpäin ilmaissut tyytyväisyytensä Ecofinin ratkaisuun ja niin ovat myöskin Euroopan keskuspankin, vaan eivät ehkä Suomen keskuspankin, edustajat. Itse asiassa tuo viisituntinen käsittely päättyi kyllä muun muassa sellaiseen lausumaan, että asiaa ei otettu äänestykseen. Jouduin sitä kyllä tulkitsemaan niin, että varoitusta ei annettu, mutta myöskään varoitusehdotusta ei hylätty.

Arvoisa puhemies! Lähihistoriasta tiedämme, että Irlanti, hieman toisista taloudellisista asetelmista lähtien kylläkin, oli saamassa sormenheristystä ja kehotusta omaksua toisenlainen talouspoliittinen päätöksenteko. Tässä tapauksessa pienen maan kyseessä ollen Ecofin oli valmis aika lailla ilman keskustelua tämän kaltaiseen toimenpiteeseen ryhtymään. Sen sijaan keskeisen Saksan kyseessä ollen prosessi näyttää olevan tässä suhteessa hieman epäsuhtainen.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Nämä ovat kovin eri asioita, paitsi että talouspoliittinen sisältö on täysin toinen, myöskin se sopimuspohja taikka regulaatiopohja, josta kulloinkin puhuttiin, eli menettely, oli aivan eri. Onhan sieltä tullut varoituksia tai huomauksia, sanotaan, pitkin matkaa myöskin Suomelle. Eräs keskustelunaihe kylläkin väistämättä tässä Ecofinin viime kokouksen ja ratkaisun yhteydessä tuli esiin. Se ei ehkä sittenkään ollut tuo pienet ja suuret maat -keskustelu, mutta niin kuin olemme tavallaan objektiivisista lähteistä eli tiedotusvälineistä pitkin Eurooppaa havainneet, on esitetty näkemyksiä, että voimakkaat poliittiset painotukset olivat myöskin takana.

Arvoisa rouva puhemies! Ministerin vastaus oli apokryptinen, "voimakkaat poliittiset painotukset". Mitä ne tässä tapauksessa voivat merkitä? Merkitsevätkö ne kenties eurooppalaisia puolueita kuten konservatiiveja tai sosialidemokraatteja, siis sellaisia puolueryhmittymiä, joilla on toimintaa yli rajojen, vai onko tämä valtioiden välistä liittoutumispolitiikkaa? Minusta tämän kysymyksen ei pitäisi jäädä kovin vähälle. Minusta ed. I. Kanervan virittämä ajattelutapa siitä, ovatko isot maat ja pienet maat eri asemassa suhteessa eurooppalaiseen talouspolitiikkaan, on erittäin tärkeä. Siis kysymykseni kuuluu: Mitä ministeri tarkoitti poliittisilla syillä?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Aivan tarkoin sanoin, että objektiivisesti, siis median välityksellä, on esitetty tällaista. Minä en esittänyt mitään omintakeista arvoarvostelmaa, vaan siteerasin oikeastaan eurooppalaista tiedotusvälineitten referointia. Siinä, onko pienellä ja suurella maalla tässä suhteessa eroa, kannattaa kuitenkin muistaa, että kysymys oli todellakin täysin eri menettelymuodoista. Kuvaavaa on, että komissiohan ei esittänyt, että Saksa olisi tehnyt joitakin virheitä tai että Saksan pitäisi muuttaa jotain, vaan tämä menettely perustui vain siihen, että tavallaan kerrotaan, että te olette lähirajalla taikka varoitusalueella. Mutta onko tämä prosessi sitten sillä selvä, senhän näyttää jatko, pystyykö Saksa, niin kuin ilmoitti, pitäytymään kaikissa tilanteissa 3 prosentin alapuolella.