Täysistunnon pöytäkirja 9/2006 vp

PTK 9/2006 vp

9. TORSTAINA 16. HELMIKUUTA 2006 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

Yliopistojen yhdistäminen

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Opetusministeriössä on virkamiestyönä valmisteltu vuoteen 2010 ulottuva tuottavuusohjelma maamme yliopistoille. Esityksessä kaavaillaan muun muassa yhdeksän yliopiston yhdistämistä. Toteutuessaan esitys romuttaisi maamme kasvukeskusten vetureina toimivat alueyliopistot. Vaikka kyseessä onkin virkamiestyönä tehty luonnos, se on todennäköisesti saanut ohjeistuksensa ministeriön poliittiselta johdolta.

Aikooko ministeri Kalliomäki siis lopettaa yliopistoja, ja jos aikoo, niin mistä ja milloin?

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Yritän vastata asiallisesti, vaikka tämä kysymyksen loppu ei ihan sitä edellyttänyt. Mutta todella kysymys on puhtaasta virkamiestyöstä, virkamiespaperista, jonka näin, ennen kuin se tuli julkisuuteen, ja totesin, että sen pitää ollakin nimenomaan virkamiespaperi, enkä lähtenyt sitä ollenkaan sorvaamaan. Minusta on hyvä ja kannustan siihen virkamiehiä, että he pyrkivät myöskin vähän niin kuin luovallakin otteella katsomaan näitäkin asioita, koska meidän yliopistokenttämme kyllä tarvitsee ravistelua. Se tarvitsee uudistusta. Mutta jos itse olisin tehnyt tuon paperin, niin varmasti se olisi ollut huomattavastikin toisen näköinen. Mutta, niin kuin sanottu, on ihan paikallaan, että tätä keskustelua vauhditetaan. Oma toiveeni olisi se, kun tämä osoittaa kuitenkin suunnan, että yliopistot itse pistäisivät toimeksi. Tästä on hyviä merkkejä kyllä eri puolilla maata. Eri yliopistojen rehtorit ovat olleet varsin aktiivisia koko viime syksyn ja nyt sen jälkeenkin ja ovat sitä liikkeellelähteneissä tulosneuvotteluissakin.

Puhemies:

Huomautan edustajille, että kyselytunnilla sekä kysymykseen että vastaukseen varattu aika on yksi minuutti eli yhteen minuuttiin pitää saada mahtumaan vastaus ja kysymyksessä johdanto ja kysymys.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni noudatin sitä.

Toisin kuin ministeri totesi, ravistelun tarvetta ei ole ainakaan kansainvälisillä mittareilla todettu. Kansainvälisissä arvioissa tieteen tuloksellisuus ja vaikuttavuus on maamme koon huomioiden erinomainen, suorastaan huippuluokkaa. Olemme kuitenkin selvästi tuottavuuden äärirajoilla. Jo tällä hetkellä kansainvälisessä vertailussa Suomen yliopistot ovat aliresursoituja. Opiskelija per opettaja -suhdeluku on hälyttävä, ja lähiopetuksen määrä on karsittu lähes äärimmäisen suppeaksi. Myös elinkeinoelämän edustajat ovat ilmaisseet huolensa tästä asiasta. Tästä huolimatta kyseisessä tuottavuusohjelmassa esitetään vähennettäväksi vielä 1 500:aa henkeä.

Eikö hallitus yliopistoverkoston karsimisen ja henkilöstöleikkausten sijaan voisi taata suomalaisen tutkimuksen ja tutkimuskoulutuksen menestyksen nostamalla yliopistojemme rahoituksen esimerkiksi keskieurooppalaiselle tasolle?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Kansainväliset tutkimukset, joihin edustaja viittaa, antavat osin tuon kaltaista kiitosta meidän yliopistolaitoksellemme, mutta siellä on sitten myöskin selkeä viittaus tulevaisuuteen ja siihen, ovatko meidän rahoitusperustamme ja yliopistojen yksikkökoot esimerkiksi sellaisia kuin pitäisi, ja selkeä viittaus siihen, että järjestelmä on liian sirpaleinen, että se ei kestä kansainvälistä kilpailupainetta, sitä näkymää, jossa laadulla joudutaan kilpailemaan voimakkaasti. Yliopistomme menestyvät kohtuullisesti tuollaisessa priorisoidussa vertailussa, mutta yleisemmällä tasolla on isoja vaikeuksia.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistojen rehtorithan jättivät yliopistojen manifestin nimenomaan siitä syystä, että he pelkäävät tämän kilpailukyvyn tulevan niin kovaksi Aasian maiden kanssa, ja siinä mielessä heillä oli suunnattoman monta hyvää ehdotusta.

Kuinka ministeriössä nyt suhtaudutaan näihin ehdotuksiin, niin että me olisimme todella kilpailukykyisiä? Yksi niistä on muun muassa se, että autonomista asemaa yliopistoille lisättäisiin. Saako siihenkin vastauksen teiltä tänään täällä? Se on yksi niistä perusasioista, että kansainvälisesti myöskin pärjäisimme.

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tuo manifesti oli hyvä paperi monella tavalla, mutta ei siinä suunnattoman montaa hyvää ehdotusta voinut olla, koska se oli sen verran lyhyt paperi kuitenkin. (Ed. Dromberg: Yliolkaista!)

Mitä tulee yliopistojen autonomiakysymykseen, sehän on hyvin pitkälle ratkaistu varsin tuoreeltaan täällä eduskunnassa yliopistolain uudistuksen yhteydessä. Siinä tehtiin minun mielestäni oikeastaan historiallinen kompromissi pitkän, pitkän prosessin tuloksena. Tällä hetkellä näkymä minusta on se, että siihen suoraan ei pidä sisälle mennä, mutta on mahdollisuuksia pohtia yliopistojen taloudellisen autonomian kehittämistä. Se on heidän päätavoitteensa. Se on myöskin tässä manifestissa, voi sanoa, lähes ykkösasia. Sen tiimoilla olen pistänyt kaksi selvitysmiestä valmistelemaan asiaa, ja ensi vuodenvaihteeseen mennessä tulee heiltä palaute.

Maija Rask /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kansa sanoo, että poliitikot eivät ole mistään kotoisin, mutta kun puhutaan teistä tai yliopistoista, meille jokaiselle alkaa kotipaikka löytyä. Kysyisinkin opetusministeri Kalliomäeltä, kun Lapin nuorten poismuutto kotimaakunnasta on kaikkein suurinta ja heillä on korkeakoulututkintoja vähemmän kuin muilla Suomen nuorilla:

Miten tähän nyt sitten sopisi se opetusministeriön virkamiesten kaavailu, että Lapin yliopisto sulautettaisiin Oulun yliopistoon ja Kajaanin yliopistokeskukseen?

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Siinäkään paperissa ei puhuttu siitä, että Lapin yliopisto sulautetaan johonkin toiseen, vaan puhuttiin yhdistämisestä. Tapa on tietysti sitten jokaisen erikseen mietittävissä. Minusta tässä on paljon dubioita, se on ihan selvä. Jo se, että etäisyyttä on yli 200 kilometriä, on kuitenkin jonkinlainen fyysinen este. Lapin yliopistossa hiljakkoin kävinkin; siellähän on ihan hyvä, eteenpäin menevä meininki.

Silti tietysti väestöpohjan kapeus ja kehitys, joka osoittaa, että väestöpohja entisestään kapeutuu, edellyttää kyllä yhteistyösuhteitten hyvin voimakasta kehittämistä. Onko se yhdistämistä, onko se jotain muuta, se on minusta tarkan miettimisen paikka. Siinä ennen kaikkea yliopistojen itsensä kannattaisi nyt pistää mylly päälle. Palaute Lapista oli tällä tavalla kitkerä, mihin ed. Rask viittasi, Oulun puolesta vähän toisen tyyppistä, mutta molemmissa kun olen käynyt, ne ovat painottaneet, että tällaista voimien kokoamista tarvitaan muodossa tai toisessa.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Yliopistoverkosto Suomessa on merkinnyt meidän alueittemme kehityksen kannalta aivan valtavaa edistysaskelta. Aikoinaan Oulun yliopiston perustaminen ja sitten Lapin yliopiston perustaminen ovat koko Pohjois-Suomen kannalta olleet elintärkeitä ratkaisuja. Voidaan sanoa, että Oulun ihmeen ja yleensäkin näitten maakuntien kehityksen kannalta yliopistolla on ollut valtava merkitys. Lappi on osa arktista aluetta, ja siellä on paljon arktista tutkimusta ja yhteistyötä. Muun muassa kansainvälinen virtuaaliyliopisto University of the Arctic pitää sihteeristöä Rovaniemellä.

Arvoisa puhemies! Kysyn: Mitä tuottavuusetuja nimenomaan näillä etäisyyksillä Pohjois-Suomessa on saatavissa, ja eikö opetusministeriö pelkää, että itse asiassa menetetään juuri näistä erilaisuuksista saatavia hyötyjä sulauttamalla yhteen esimerkiksi Pohjois-Suomen yliopistot?

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen kohdalla kysymys on tälläkin hetkellä, ja kun katsomme tulevaisuuteen, myös ja voimakkaasti aluekehityksen hyvästä etenemisestä. Se vain ei mene vanhoilla eväillä sillä tavalla kuin on totuttu aikaisemmin.

Me tarvitsemme yksikkökokojen suurentamista, tarvitsemme verkostumista todella merkittävästi enemmän kuin tällä hetkellä on vielä asian laita. Tähän kaikkeen siellä on kyllä vahvaa tahtoa. Itse yliopistot ja ammattikorkeakoulut ymmärtävät nyt tämän. Siinä on kyllä ollut kehittämisen paikka. Onneksi tämä ymmärrys on leviämässä hyvää vauhtia, ja uskon, että itse alueelta lähtevä viisaus tässä voi toimiakin parhaiten. Mutta alueiden kehittäminen ei voi tapahtua pelkästään sen alueen sisältä lähtevällä toiminnalla, vaan siinä tarvitaan valtakunnallista yhteydenpitoa, yhteistyötä, ulottuen aina kansainväliseen yhteistyöhön saakka.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Rohkenen olla kyllä opetusministerin kanssa näistä Pohjois-Suomen asioista hiukan eri mieltä 26 vuotta varsinaisena professorina Oulun yliopistossa toimineena ja siitä 6,5 vuotta tiedekunnan dekaanina ja yliopiston hallituksen jäsenenä. Se, minkä opin siltä ajalta, oli, että mitään yhteistyötä ei synny, jos istutaan vain junissa ja lentokoneissa ja pikkuautoissa, ei kerta kaikkiaan. Se tapahtuu aivan kokonaan toisella tavalla.

Te sanoitte äsken yhden sanan, jossa oli jotakin järkeäkin. Se oli se verkottuminen. Se tarkoittaa sitä, että se tapahtuu tutkimusryhmien kesken, opettajaryhmien kesken ja sitä kautta tieteen ja sivistyksen edistämisen kautta. Voisitteko muuttaa mielipidettänne harvinaisen nopeasti? (Naurua)

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tuollaiseen niin suunnattomaan yliopistolliseen viisauteen, kuin ed. Pulliaisella on, tuskin meistä kukaan koskaan tulee pääsemään. (Naurua) Siellä Oulun suunnassa minä olen keskustellut liian vähän varmaan ed. Pulliaisen kanssa, vaikka silloin tällöin täällä tulee tällaisia sananvaihtoja. Olen kuitenkin Oulun yliopiston rehtorin kanssa muun muassa käynyt keskusteluja. (Ed. Pulliainen: Hän oli minulla varadekaanina!) — Niin, minä kerroin, että ei täällä eikä muualla, ei edes Oulussa ole sitä vastaavaa viisautta, mutta joudun turvautumaan siihen viisauteen, joka siellä nyt paikan päällä kuitenkin on se, jota käytetään. Ei sille mitään voi, ed. Pulliainen, teidän pitää palata sinne ja palauttaa hänet dekaaniksenne. (Naurua)

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Viime keväänä käsittelimme täällä selonteon valtiontalouden kehyksiksi vuosille 2006—2009, ja tuossa selonteossa todettiin, että valtiolta poistuu vuoteen 2011 mennessä 35 000 työpaikkaa, joista vain puolet täytetään, eli oletetaan, että valtiolla on löysää liki 20 000 työpaikan verran. Kysyin vajaa vuosi sitten ministeri Kalliomäeltä, mihin tutkimuksiin tämä arvio perustuu, mutta en saanut vastausta. Uudistan nyt saman kysymyksen:

Mikä on se tutkimus, mistä tämä viisaus löytyy, ja onko oikein, että esimerkiksi yliopistot laitetaan näiden pakkosäästöjen, säästötavoitteitten vuoksi mahdottoman eteen?

Opetusministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Vuosi sitten, kun hallitus silloin kehysbudjettia lähti valmistelemaan, nämä asiat olivat esillä, tuottavuus erittäin vaativana, haastavana kysymyksenä. Se, että puhuttiin 35 000:sta ja puolesta siitä, se on puhdasta matematiikkaa, ja se on väestökehitykseen liittyvää matematiikkaa, jota emme kykene väistämään. Jos emme tee tuottavuuden hyväksi merkittäviä toimia, niin silloin työmarkkinoille tulevista nuorista muutaman hetken kuluttua, vuoden 2015 kieppeillä, 75 prosenttia menee julkiselle sektorille. Se ei ole mahdollista. Se ei vain toimi. Sen tähden tuottavuusprosessi on pantu liikkeelle. Nyt hallitus tietenkin arvioi sitä koko ajan mahdollisuuksien varassa, mitä on oikeasti tehtävissä, mutta on hyvä, että on ollut kunnianhimoisia tavoitteita. Uskon, että esimerkiksi yliopistomaailmassa tämä ei voi toteutua tällä tavalla kertautuen sitä matematiikan reittiä. (Puhemies koputtaa) Mutta kuitenkin suunta on sellainen kuin on sanottu.

Puhemies:

Kysymys on loppuun käsitelty.