Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen toinen talousarvioesitys antaa hyvän perustan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden paremmalle toteuttamiselle. Jo toistamiseen hallitus esittää korotuksia lapsiperheiden etuuksiin. Vuosi sittenhän eli tämän vuoden alusta korotettiin 10 eurolla ensimmäisestä lapsesta saatavaa lapsilisää ja ensi vuonna esitetään korotuksia kotihoidon tukeen, pienimpiin sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahaetuuksiin sekä yksityisen hoidon tukeen. Pienempien päivärahojen korotus on 93,75 euroa eli melkein 600 mummonmarkkaa, mikä on erittäin hyvä määrä. Toki lisää vielä jatkossa tarvitaan.

Yrittämisen edellytyksiä parannetaan verotuksen keinoin. Matalan tuottavuuden työn kysynnän lisäämistoimista, siis verotuesta, hallitus on tehnyt periaatepäätöksen. Kiirehdinkin konkreettisten päätösten valmistelua, koska palvelualalla Suomessa on kymmeniätuhansia työpaikkoja, mutta meiltä puuttuvat ne yrittäjät, ne palveluiden tarjoajat. Ongelma on erityisen paha maaseutukunnissa, joissa esimerkiksi palvelusetelijärjestelmän käyttöönotto ei ole mahdollista niin kauan kuin alalla ei ole yrittäjiä.

Pääministeri Vanhasen hallitus on muuttanut myöskin valtion suhtautumista kuntatalouteen ja kuntiin. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen jo toistamiseen valtio korvaa kunnille verotuksen kevenemisestä ja veroperusteisista muutoksista johtuvat tulonmenetykset. Valtion toimenpiteiden kokonaisvaikutukset parantavat kuntien rahoitusasemaa ensi vuonna 250 miljoonalla eurolla, mikä on varsin mittava määrä. Lisäksi valtion ja kuntien toimiva yhteistyö näkyy siinä, että on sovittu vaalikauden mittaisesta peruspalveluohjelmasta, toisella nimellä kuntasopimuksesta, ja se luo kestävän perustan kuntien palvelujen kehittämiselle.

Hallitus pitää kiinni tekemistään sitoumuksista. Senhän osoitti valtioneuvoston hyväksymä, budjettiin liitetty seuraava lausuma: "Viitaten maataloustuottajien ja valtion väliseen sopimukseen 26.5.2004 ja valtioneuvoston 10.6.2004 tekemään periaatepäätökseen valtioneuvosto sitoutuu etsimään toimenpiteet, joilla Euroopan unionin cap-uudistuksen ja lfa:n kansallisen lisäosan toimeenpanossa huolehditaan siitä, että lähtökohtaisesti alueiden ja tuotantosuuntien väliset kokonaistukisuhteet säilyvät ennallaan, ja etsii niille rahoituksen. Tilannetta arvioidaan sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt lfa:n kansallista lisäosaa koskevan tukijärjestelmän." Tämän selvemmin asiaa ei enää voisi sanoa. Siitä annan hallitukselle täyden tunnustuksen.

Maa- ja metsätalousministeriön ensi vuoden budjettiesitys säilyttää nykytilan huolehtimalla perheviljelmien kannattavuus- ja kehitysedellytyksistä. Vuoden 2006 budjetissa tulevat sitten näkymään Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen taloudelliset vaikutukset. Ensi vuoden budjetissahan näkyvät pääosin hallinnolliset vaikutukset. Nimittäin maatalouspolitiikan hallinnointiin Suomessa kuluu 60 miljoonaa euroa vuodessa. Se on äärettömän suuri raha.

Maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa on edellisen hallituksen jäljiltä niin sanottu ympäristötukikuoppa. Sen kuopan täyttämisestä hallituksen on nyt huolehdittava, jotta maatilojen tekemät ympäristötuen sopimukset voidaan lunastaa. Maa- ja metsätalousministeriöhän joutui myöskin omalta osaltaan paikkaamaan kuntarahoituksen alijäämää 5 miljoonalla eurolla. Se näkyy nyt muun muassa neuvontajärjestöjen valtionosuuksien leikkauksina. Toivonkin, että eduskunta budjettikäsittelyssä selvittää mahdollisuudet näiden leikkausten pienentämiseen.

Arvoisa puhemies! Metsissä on erittäin paljon vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen. Itä-Suomessahan on jo selvitetty maatalousvaliokunnalle jaetun raportin mukaan kiristyvän päästökaupan vaikutukset. Ne ovat tuomassa Itä-Suomeen 2 000 uutta työpaikkaa energiapuun tuotantoon ja bioenergian tutkimustoimintaan. Työllistäminen metsän harvennushakkuissa, samoin energiapuun hankinnassa ja uusien energiamuotojen hyödyntämisessä on Suomelle suuri mahdollisuus, johon on osoitettava lisää rahoitusta.

Ensi vuoden talousarvioon ei sisälly euroakaan rahoitusta uuden eläinsairaalan rakentamiseksi Helsingin Viikkiin. Eläinsairaalan tarve on todellinen, ja se tarvitaan palvelemaan eläinlääkärikoulutusta. Olemme maa- ja metsätalousvaliokunnassa kuunnelleet tästä asiantuntijoita, ja tiedän, että ministeri Korkeaoja käy neuvotteluja eri tahojen kanssa eläinsairaalan rakentamisen rahoitusvaihtoehdoista. Suomessa tarvitaan jatkossa omaa eläinlääkärikoulutusta, ja se vaatii muun muassa eläinsairaalan rakentamisen. Ypäjällä, Suomen suurimmassa hevospitäjässä, kun hevosten lukumäärällä mitataan — siellä muuten on ainoana suomenhevosille omat ratsastustietkin — toimii Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen alaisuudessa entinen Valtion hevosjalostuslaitos. Laitoksella tutkitaan muun muassa hevosten lisääntymistä ja käyttäytymistä, ja siellä on täysin vajaakäytössä oleva klinikka hevossairaaloineen. Vetoankin nyt opetusministeriöön ja maa- ja metsätalousministeriöön tiiviin yhteistoiminnan rakentamiseksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan ja Ypäjällä olevan hevostutkimuksen välillä, jotta Ypäjän osaaminenkin voidaan hyödyntää ja Ypäjän toimintoja kehittää. Asian valmisteluahan on tehty jo oma-aloitteisesti, ja toivonkin, että tähän valmistelutyöhön opetusministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö nimeäisivät omat edustajansa. Valtiohan on 1980-luvun lopulla rakentanut ja kehittänyt Ypäjän hevostutkimuksen tiloja yli 60 miljoonalla markalla. Ypäjällä olemassa olevaa osaamista ja tutkimusta ei pidä jättää hyödyntämättä.

Kuten jo sanoin, eläinsairaala tarvitaan, ja sen olen jo perustellutkin, mutta lisäksi tarvitaan eläinlääkärikoulutukseen lisää opiskelupaikkoja. Eläinlääkäreistä on nyt nimittäin jo maaseudulla huutava pula.

Arvoisa puhemies! Hallitus on omalta osaltaan luvannut harkita, jos maahan syntyy maltillinen tulopoliittinen ratkaisu, lisäpanostusta perusinfraan ja tutkimukseen. Pidän tärkeänä sitä, että hallitus tekeekin tulopoliittisen kokonaisratkaisun syntymisen jälkeen koko vaalikautta koskien päätökset niistä perusinfrahankkeista, jotka tällä vaalikaudella tulevat saamaan rahoituksensa. Pidän sitä tärkeänä siksi, että se selkiinnyttää tilannetta, vähentää paineita hallituksen suuntaan lobbausmielessä, ja pidän tärkeänä, että silloin edetään infra-asioita valmistelleen ministeri Luhtasen johtaman ministerityöryhmän ehdotusten mukaisesti. Tällöin Valtatie 2:n peruskorjaamiseen tarvittava 40 miljoonan euron rahoitus tulisi hoitaa mielellään jo ensi vuoden budjettiin. Me tulemmekin vaalipiirin kansanedustajina tekemään siitä raha-asia-aloitteen.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pääsitte vähän yllättämään, kun olin aivan varma, että perinteisesti aina ensimmäisen puheenvuoron jälkeen on tunnin debatti, mutta eipäs tullutkaan nyt.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa tämän puheenvuoroni sanomalla ihan muutaman sanan samasta aiheesta, mihin itse oikeastaan eilen debatissa jäin, eli tästä työllisyysasiasta ja niistä kurjista irtisanomisilmoituksista, mitä viime päivinä olemme jälleen saaneet lehdistä lukea. Minä haluan kyllä tässä nyt nostaa sen saman sanoman, mikä täällä yhteiskunnallisessa keskustelussa on noussut muun muassa Erkon toimesta ja myös valtiovarainministeri Antti Kalliomäen toimesta, eli sen, että minä toivoisin tällä maapallolla ja tässä maassa ja joka paikassa sitä, että yhteiskunnallisesti hieman enemmän katsottaisiin näitä asioita, että myös yrityksissä voitaisiin tällaisen hyvin lyhytnäköisen markkinakapitalismin sijaan katsoa hieman pidemmällä tähtäimellä asioita. Vähän pelottaa se, että nyt lyhytnäköisten voittojen toivossa saneerataan usein perheenäitejä ja perheenisiä työttömiksi. Siitä ei kyllä voi hyötyä kukaan, väitän, että ei edes yrityselämä itsessään, koska useinhan sitten voi käydä niin, että jossain vaiheessa työntekijöitä tarvitaankin lisää, kun nousua tulee. Mitäs sitten tehdään, kun kaikki osaajat on jo aikoja sitten saneerattu pihalle? Kyllä ainakin minua tällainen meno on kovasti kylmännyt, ja toivon yhteiskunnallista vastuuta vähän enemmän myös yrityselämälle.

Kiinnitin huomiota siihen loistavaan esitykseen, mikä tuli Erkon taholta, kun hän toivoi, että esimerkiksi sellaisilta yrityksiltä, jotka siirtävät tuotantoaan ulkomaille ja ovat saaneet valtion tukea, voitaisiin sitten tätä valtion tukea periä pois. Nämä ovat minun mielestäni hyvin tervetulleita keskustelunavauksia, joita nyt minun mielestäni pitäisi tässä talossa pohtia ja joihin pitäisi tarttua. Jos tämän tyyppiseltä taholta tulee minun mielestäni loistavia ideoita, tartutaan nyt, hyvät ystävät, näihin ideoihin sitten täälläkin. Kannatan ja olen tässä suhteessa ihan Erkon linjoilla ja myös tuen valtiovarainministeri Kalliomäkeä niistä ajatuksista, mitä hän on esittänyt näiden irtisanomisten yhteydessä ja toivonut sitä, että yritysmaailmallakin olisi pitkäjänteisempää näkökulmaa tähän yhteiskuntaelämään.

Tästä budjetista sen verran, että minä pidän hyvänä sitä, että tässä palveluita vahvistetaan sillä, että valtionosuudet sosiaali- ja terveyspuolelle lisääntyvät ja myös koulupuolelle tulee uudistuksia. Tietenkin on syytä eduskuntakäsittelyn aikana pohtia vielä niitä mahdollisuuksia, kun täällä on heitetty ilmaan, pitäisikö valtion ja kuntien välisiä tasauksia kenties aientaa tai muuta. Jos sellaiseen nähdään olevan mahdollisuus, se voisi olla aika hyväkin asia, koska kuitenkin varmaan kaikki täällä ovat yhteen ääneen sen todenneet, että yksi tärkeimpiä juttuja on se, että kunnalliset palvelut pelaavat. Se on tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta, ja meillä demareilla se on aina ollut meidän tärkeysjärjestyksessämme ykkösasiana.

Me olemme aina pistäneet sillä viivalla ykköseksi kunnalliset palvelut ja nimenomaan niin, että tällaista ohjelmallista yksityistämistä ja ulkoistamista me emme halua nähdä vaan haluamme kunnioittaa kunnallista työtä ja myös niitä työntekijöitä, jotka siellä työtä tekevät. Ainakin itse toivon kovasti, että kunnissa päästäisiin siihen tilanteeseen, että työntekijöitä saataisiin vakityösuhteisiin ja myös tarpeeksi niitä tekeviä käsiä palveluiden pariin. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Eduskuntahan täällä juhannuksen alla viime töikseen hyväksyi ponnenkin, missä edellytettiin sitä, että työssäjaksamista kuntasektorilla kehitetään ja siihen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Nämä ovat tosi tärkeitä asioita.

Minä väitän, että kun puhutaan kunnan työntekijöiden jaksamisesta, sitä ei kyllä yhtään auta se, että joskus aina yhteiskunnassa heitellään tällaisia puheita, että yksityinen tekisi tämän saman paremmin tai halvemmalla tai tehokkaammin. Ei tekisi. Toisaalta on myös hyvin epämotivoivaa näille työntekijöille kuunnella tällaista saarnaa korvan juuressa. Kunnioitetaan tätä työtä, mitä kunnissa tehdään.

Positiivista tässä budjetissa on myös se, että lapsiperheille tulee selkeitä parannuksia, jatkona lapsilisän korotukselle saadaan kotihoidon tukea, minimiäitiyspäivärahoja ja myös pätkätyöläisten asema paranee muun muassa niin, että entistä helpommin pystyy saamaan ansiosidonnaisen äitiyspäivärahan eikä niin helposti sitten minimiäitiyspäivärahalle tipu, eli nämä ovat erittäin tervetulleita ja tärkeitä uudistuksia. Kyllä mieltä lämmittää sekin, että vihdoin sitten lapsiasiainvaltuutetun virka perustetaan. On kiva, että asioita katsotaan lasten silmin ja valvotaan myös tästä näkökulmasta etuja.

Opiskelijat ovat ainakin minun mielestäni tämän budjetin yksi pettymys, eli olisin toivonut nyt jo näkeväni sen päivän, että hehkuttaisin täällä, että vihdoin saatiin asumislisä tai alle kaksikymppisten asema kuntoon. Ne ovat niitä asioita, joihin täällä vielä palataan, olen siitä aivan varma. Ei ole valitettavasti saatu viimeisten kymmenen vuoden aikana näitä, ja se valintakysymys oli myös vasemmistoliitolla edessään viimeisten yhdeksän vuoden aikana. Valitettavasti se ei silloinkaan edistynyt eikä kokoomuksen aikana, valitettavasti, olen siitä hyvin pahoillani, että kokoomuskaan ei tätä hoitanut kuntoon, vaikka oli kulttuuriministerejä parikin kappaletta.

Mutta sitten vielä yksi asia, arvoisat ystävät, jos maltatte kuunnella, asuntopuolelta. Olen vähän pettynyt siihen, että tässä ilman mitään isoa keskustelua mennään nyt Asuntorahaston kassalle. Minä itse lämpimästi kannatan sitä ajatusta, mikä sosialidemokraattien ryhmäpuheessa esitettiin eilen, eli sitä, että tämä asumiskustannusten alentaminen täytyisi nyt ottaa tosissaan. Ideanahan siinä oli, että mahdollisesti jopa tupon yhteydessä mietitään keinoja, joilla asumiskustannuksia voidaan saada alemmaksi. Siinähän ed. Huovinen puhui lähinnä aravavuokrien hinnoista ja esimerkiksi siitä, että laskettaisiin ja parannettaisiin vielä kuitenkin aiempaa enemmän näitä ehtoja. Tämä oli mielestäni erittäin kannatettava ja hyvä idea, koska kuitenkin asuminen on se, mikä maksaa tänä päivänä ihmisille usein kohtuuttoman paljon.

Loppuun, arvoisa puhemies, haluan myös todeta yhden asian, mikä tuli jossain ryhmäpuheenvuorossa esiin, kun pahoiteltiin, että vieläkään ei ole toteutettu hallitusohjelman kirjausta eläinsuojelujärjestöjen tukemisesta. Nyt se on tässä budjetissa sitten vihdoin sisällä eli siellä on esitys tästäkin asiasta. Tässä lähetän terveisiä tämän vuoden lisätalousarvion laadinnalle, eli eduskuntahan hyväksyi ponnen, että myös lisätalousarviossa tämä otettaisiin esille. Tässä sitten terveiset, että samalla tavalla kuin budjettiesityksessä myös tulevaan lisätalousarvioon saataisiin tämä tärkeä asia mukaan.

Tällä kertaa aikaa meni jopa hieman vähemmän kuin 7 minuuttia.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa jo annettiin tunnustusta monille hyville yksityiskohdille, joita tästä budjettiesityksestä löytyy, enkä niitä lähde kertaamaan.

Henkilökohtaisesti olen erityisen iloinen siitä, että kotitalousvähennyksen soveltamisala laajenee sillä tavoin, että lasten vanhemmilleen kustantama kotiapu tulee myös vähennyksen piiriin. Uskon, että tällä lisäyksellä ja myöskin tämän vähennyksen korotuksella on vaikutusta työllisyyteen eli siihen tavoitteeseen, joka on kaikkein olennaisin tässä budjetissa ja kaikkein olennaisin Suomen positiivisen kehityksen näkökulmasta.

Tärkeä yksityiskohta on myöskin perhekustannusten tasausta koskeva esitys, jossa äitiysloma-aikaisen vuosilomakorvauksen määrä nousee. Mielestäni tässä olisivat olleet toivottavia reippaammatkin askeleet sillä tavalla, että tähän kokonaisuuteen olisi liitetty myös sivukulut ja mahdollisesti myöskin lomaraha. Silloin tämä olisi ollut tuntuva kädenojennus nimenomaan naisvaltaisille aloille, jotka samalla useimmiten ovat palvelualoja.

Opposition tärkeimpiä tehtäviä on mielestäni asettaa hallitus vastuuseen siitä, että eduskunnalle tehtävät esitykset, budjetti ennen kaikkea, perustuvat tosiasioihin ja mahdollisimman oikeaan menojen ja tulojen arviointiin. Kuntatalous eli kuntien mahdollisuudet vastata valtion asettamista velvoitteista ja kuntien peruspalveluista ja palvelutarpeista ovat jo puhuttaneet tätä eduskuntaa, eikä syyttä. Tältä osin hallituksen esitys eli se taulukko, jossa päädytään kuntatalouden melko positiiviseen arvioon, on puolitotuus. Perustelen tätä näkemystä sillä, että esimerkiksi terveydenhuollon hankkeen osalta siellä on, aivan niin kuin on aikanaan päätetty, 75 miljoonan lisävaltionosuus mutta menopuolella on puhdas nolla. Olen itse käynyt viimeisen kuukauden aikana kolmessa eri sairaanhoitopiirissä, joissa on arvioitu ilman hoitotakuutakin menojen kasvavan noin 6—7 prosenttia palkkakustannusten ja tarvikkeiden menokustannuskehityksen vuoksi. Hoitotakuu merkitsee tähän päälle noin 3:a prosenttia, eli yhteensä tämä tekee noin 10 prosenttia keskimäärin. Kuntatalouden menokehitykseksi tässä budjetissa on arvioitu vain 4 prosenttia, eli tähän jää melko huomattava gäppi.

Budjetin perusteluissa on laimeasti todettu, että terveydenhuollon hanke saattaa aiheuttaa lisäkustannuksia. Minusta tämä on puolitotuus, koska kaikki kentältä tuleva tieto tukee sitä, että lisäkustannuksia tulee, ja tämä on toki arvioitu valtionosuuksien puolelta, mutta sitä ei ole noteerattu kuntien menopaineita kasvattavana.

Siteeraan tuoretta Sosiaaliturvan pääkirjoitusta, jossa Rauman sosiaalijohtaja Alpo Komminaho toteaa seuraavaa:

"Kunnan verotulojen ja valtionosuuksien keskinäistä suhdetta on muutettu viime vuosina milloin mitenkin, pääasiassa kuitenkin siten, että tulojen arviointi on ollut koko ajan vaikeaa. Valtionosuusuudistuksen lähtökohdan piti olla tulojen ennakointi ja siihen perustuva menojen realistinen yhteensovittaminen tulojen kanssa. Tätä taustaa vasten tuntuu ihmeelliseltä, että nyt ollaan vitkastelemassa kustannusjaon mukaisen valtionosuuden maksatuksessa. Aiemmilta vuosilta kunnille kertyneet valtion ja kuntien kustannusjaon mukaiset 350 miljoonaa euroa ovat kunnille tarpeen heti eikä usealle vuodelle tasapainotteisesti jaksotettuina. Tätä mieltä Kuntaliittokin viimeisessä kannanotossaan on ollut."

Tämän tiedon valossa valtion velka kunnille, joka on joka tapauksessa maksettava, olisi maksettava etupainotteisesti ennen kaikkea siitä syystä, että ne säästöt, joita on arvioitu tulevan kuntayhteistyön, seutuyhteistyön, terveydenhuollon rationalisoinnin, tietotekniikan käyttöönoton ja muiden toimenpiteiden seurauksena, olisivat paljon nopeammin saavutettavissa, jos se välttämätön lisäpanostus olisi käytettävissä jo ensi vuonna ja sitä seuraavana eikä vasta neljän tai viiden vuoden päästä, eli tämä ratkaisu ei mielestäni ole myöskään kokonaistaloudellisesti perusteltu. Samalla voitaisiin panostaa niihin asioihin ja toimintoihin, joilla näitä raskaita, rankkoja kustannuksia psykiatriassa, lastensuojelussa, pitkittyneinä sairauslomina jne. voitaisiin ennalta ehkäistä ja vähentää, eli kysymys on siitä, missä määrin voidaan osoittaa voimavaroja perustasolle varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Nyt tämä koko marssijärjestys on osittain vähän nurinkurinen.

Vielä muutama yksityiskohta. Lämmöllä yhdyn ed. Pia Viitasen kritiikkiin, en edellisiä hallituksia kohtaan, vaan siihen kritiikkiin, että opiskelijoiden toimeentuloturva tässä ei liiemmin kohene. Kokoomuksella on oma ehdotuksensa, millä tavalla opintotukea pitää kehittää, ennen kaikkea sen asumislisää.

Toinen yksityiskohta, joka on minusta ristiriidassa sen pyrkimyksen kanssa, että tutkimus- ja kehittämisvaroja on lisättävä, on se, että erikoissairaanhoitolain mukainen valtionosuus tutkimukseen vähenee peräti 10 700 000 eurolla. Tämä on herättänyt erittäin suurta närkästystä sairaanhoitopiireissä ja kaikissa niissä yksiköissä, joissa näitä rahoja tarvittaisiin.

Kolmas yksityiskohta on edelleen lasten mielenterveystyö, josta toivon saavamme selvityksen, miten tätä erityisryhmää ja sen tarpeita on tarkoitus kohdella, kun se 7 miljoonaa, jonka eduskunta lisäsi, on nyt pyyhitty pois.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Perhon puheenvuorossa kiinnittää huomiota perhevapaakustannusten tasausasiaan, jonka hän mainitsi myönteisenä asiana ja samalla totesi, että se olisi saanut olla tuntuvampi. Me olemme kaikki varmasti tästä asiasta samaa mieltä. Merkittävä asia minusta on nyt se, että työmarkkinaosapuolet ja valtiovalta kaikki yhdessä tunnustavat, että äitien työnantajille koituu perhevapaista liian paljon kustannuksia, että nämä eivät tasa-arvoisesti jakaudu yhteiskunnassa. Nyt saatiin päänavaus siltä osin, että äitiysvapaan ajalta kertyvän vuosiloman ajalta korvausta nostetaan puolitoistakertaiseksi. Se on minusta merkittävä asia. Hyvin paljon on epätietoisuutta siitä, miten paljon äidin työnantajalle näitä kustannuksia koituu, ja sosiaali- ja terveysministeriössä olemme käynnistäneet selvityksen siitä, miten paljon raskauden aikana tulee sairauslomista kustannuksia työnantajalle ja kuinka paljon tosiasiassa pienten lasten vanhemmat ovat pois työstä lapsen sairauden vuoksi. Me haluamme saada analyyttista tietoa siitä, mistä kaikesta nuo kustannukset koituvat, jotta voimme saada lisää täsmäkorjauksia näihin asioihin.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin, on todella myönteistä, että on jatkettu tätä. Tämä hallituksen esityshän parantaa sitä etuutta, josta on päätetty jo noin kymmenen vuotta sitten, ja — niin kuin sanoin — se on sinänsä myönteistä. Tiedän, että tämä on kolmikannassa pitkään hinkattu kompromissi, mutta minusta looginen etenemistie olisi se, että tämä korvaus voisi olla tuntuvampi silloin, kun sen pohjana ovat myöskin loma-ajan palkan sivukulut ja mahdollisesti lomaraha. On myönteistä, että tätä asiaa vakavasti pohditaan ja etsitään sen kaltaisia ratkaisuja, joihin ministeri Mönkäre viittasi.

Kirsi Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suurta hämmennystä ja ihmetystä aiheuttaa se, miksi hallitus toimii oman ohjelmansa vastaisesti. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ikäluokkien pienenemisestä säästyvät varat annetaan koulutukseen ja opetusministeriölle. Näin ei ole tapahtunut. Ikäluokkien pienenemisestä säästyy yli 50 miljoonaa euroa — onko jopa 90 miljoonaa euroa — ja tästä vain 5 miljoonaa osoitetaan koulutukseen ja perusopetukseen. Ja kun tiedämme, että peruskouluissa ja lukioissa opetus kärsii tällä hetkellä resurssipulasta, en ymmärrä, miksi hallitus tässä tilanteessa vie edellytyksiä laadukkaalta opetukselta ja toimii vastoin omaa hallitusohjelmaansa.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on vähän epätietoisuutta, kun luki, että vastauspuheenvuorot eivät ole käytössä, mutta hyvä näin, että debatti pääsi alkuun.

Ed. Perho puhui viisaita hoitotakuun tilanteesta, missä ollaan tällä hetkellä. Todellakin minusta nyt on hallituksen kyllä mietittävä vielä uudelleen sitä, kun tiedossa on se, niin kuin ed. Perho täällä sanoi, että sairaanhoitopiireistä, kunnista, joka puolelta me saamme päivittäin viestejä siitä, että ei selvitä niistä velvoitteista. Pahintahan tulee olemaan se, että jos kansalaiset nyt pettyvät kerta kaikkiaan siihen, että on luvattu paljon, on luvattu, että hoitoon pääsy helpottuu ja että ihmiset voivat luottaa siihen, että järjestelmä toimii.

Ensi vuoden maaliskuussa meillä on uhkana se, että näin ei tule tapahtumaan, tai sitten tehdään sellainen hokkuspokkustemppu, että ihmiset kyllä pääsevät ehkä terveydenhoitajan luokse keskustelemaan asiasta, mutta todellinen hoitoon pääsy viivästyy. Kunnilla ei valitettavasti ole niitä vastinrahoja, ja arvoisat ministerit, te tiedätte sen erittäin hyvin, sen tietää kuntaministeri, sen tietävät sosiaali- ja terveysministeri, sen tietävät valtiovarainministeri ja pääministeri. Nyt on viimeinen hetki, että tämä eduskunta ottaa aloitteen käsiinsä ja huolehtii, että kunnille turvataan hoitotakuun toteuttamiseen tarvittavat rahat.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Perho mielestäni hyvin kuvasi sitä todellisuutta, missä kunnissa nyt ollaan, eli sitä ristiriitaa, että rahaa kuitenkaan ei ole riittävästi, vaikka ministerit ovat toinen toisensa jälkeen käyneet sitä tuolla maakunnissa lupaamassa. Kuitenkin budjettia tehdään tällä hetkellä. Esimerkiksi Kajaanissa maanantaina kaupunginvaltuusto etsi todella rajuja säästökohteita. Sosiaali- ja terveyspuolen menoja pitää tämänvuotisesta leikata ainakin 2 prosenttia, joka tarkoittaa, että kun palkkakustannukset otetaan mukaan, se on yhteensä ainakin 5 prosenttia. Tällä systeemillä emme pysty toteuttamaan Kainuussa hoitotakuuta. Samalla siellä on alkamassa hallintokokeilu, ja terveyspalvelut ovat juuri se asia, mikä tuo sen uskottavuuden tähän hallintokokeiluun. Pahimmassa tapauksessa koko hallintokokeilun uskottavuus menee, jos nyt ei ole riittävästi rahaa tähän terveydenhuollon toteuttamiseen. Toivon, että hallitus oikeasti ottaa tämän tilanteen vakavasti.

Kari Uotila  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyshän on siitä, että hallituksella olisi rahaa kunnille, jos se haluaisi antaa. Tämä loppuvaalikaudelle porrastettu tasauksen kunnille kuuluva osuus on aivan ristiriitaista, koska nyt juuri alkuvaiheessa sitä rahaa tarvittaisiin. Itse asiassa hallituksella on ensi vuoden lisäbudjetin ratarahojenkin jälkeen vielä melkein 200 miljoonaa euroa tämänkin vuoden jakamatonta osuutta, jota myöskin voitaisiin haluttaessa antaa kunnille palvelujen tuottamiseen. Elikkä kysymys ei ole rahan puutteesta, kysymys on poliittisen tahdon puutteesta ja siitä, että hallitus pelkää menosäännön ja alijäämärajoitteen vastaantuloa tilanteessa, jossa kunnat kärsivät resurssien puutteesta palvelujen järjestämiseksi.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesityksessä ei kuntatalouden kohdalla ole selvästikään huomioitu niitä menopaineita, joita kunnissa on sekä lisääntyneiden lakisääteisten velvoitteiden että myös lisääntyneiden sosiaali- ja terveydenhoidon ongelmien vuoksi. Esimerkiksi hallituksen alkoholipolitiikka on johtanut siihen, että jo nyt alkoholin suurkuluttajien määrä on noussut 600 000:een, mikä lisää terveydenhoidon paineita ja esimerkiksi lastensuojelun paineita. Monissa kunnissa tuskaillaan nimenomaan lastensuojelun yllättävien menopaineiden vuoksi tulevan vuoden budjetteja laadittaessa. Jos näitä raameja tarkastelee, niin hoitotakuun toteutuminen on todella uhattu, ellei eduskunta korjaa tätä hallituksen budjettiesitystä.

Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmästelen hieman opposition argumentteja terveydenhuoltoasiassa sen takia, että jos ajatellaan, että yksinomaan kysytään lisää rahaa, niin jokainen terveydenhuoltoa tunteva tietää, että raha ei yksinomaan ratkaise. Sitä tarvitaan, mutta rahan huutaminen ei ole ratkaisu. Tarkoitan, arvoisa puhemies, sitä, että eduskunnassa pitäisi myös opposition ymmärtää, että terveydenhuoltojärjestelmä on rakennettu Suomessa aivan toiseen aikaan kuin tänä päivänä. Tänä päivänä on kyettävä johtamaan terveydenhuoltojärjestelmää, on kyettävä saamaan osaavat ihmiset oikeille paikoille, on tutkittava terveydenhuollon logistiikkaa paremmin kuin nykyisin tehdään ja on myöskin kyettävä puuttumaan terveydenhuollon hallintorakenteisiin, erikoissairaanhoidon osalta erityisesti, koska hallinto tässäkin tarkoituksessa on tarkoitettu ainoastaan terveyspalveluja tarvitsevan ihmisen parhaaksi, siis välinearvoksi. Näihin asioihin on kyettävä tarttumaan, ja uskon, että hallitus tulee tällä kaudella vielä tuomaan rakentavan esityksen näiltäkin osin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin painottaa ed. Olinille, että hoitotakuu ei todella toteudu eikä se tule voimaan käytännössä, jos ei kunnilla ole osoittaa lisärahoitusta vuoden 2005 budjetteihin tämän vuoksi eikä nimenomaan myöskään erikoissairaanhoidon kuluihin. Sairaanhoitopiiri, esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiiri, vaatii 10 prosenttia lisää. Kunnat ilmoittavat, että 2 prosenttia on se, minkä ne ovat valmiit lisäämään. Tämä 8 prosentin väli on nimenomaan se, millä pitäisi nämä leikkausjonot pystyä hoitamaan, ja niiden pitää olla hoidettuja 1. lokakuuta 2005 mennessä. Tarvitsemme henkilöitä, käsiä, tekemään työtä. Kohta ei saada edes terveydenhoidon ammattihenkilöstöä, sairaanhoitajia ja erikoissairaanhoitajia, näihin työtehtäviin, koska on säästetty. Se on se ongelma, ed. Olin, että on jo monta monta vuotta säästetty terveyden- ja sairaanhoidossa, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että pitää lisätä resursseja. Ei ole poppaskonsteja, joista löytyy 200 miljoonaa vain ikään kuin rationalisoimalla työtehtäviä. Näin me tiedämme, jotka teemme tätä työtä. Täällä on myöskin ministeri Mönkäre, joka tuntee varmasti sisältä käsin myös sairaanhoitoa.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ojansuu piti täällä erittäin hyvän puheenvuoron, ja voin täysin yhtyä siihen. Hallitus eilen täällä sanoi, että opetukseen tulee lisää rahaa. Se ei kyllä pidä paikkaansa, sillä rahaa tulee kyllä lisää aamupäivä- ja iltapäivätoimintaan sen vuoksi, että ensi vuonna se on kokovuotista ja tänä vuonna on rahaa ollut vain puolen vuoden toimintaa varten, plus sitten esiopetuksen kuljetukseen. Mutta pitää huomioida, että nämä eivät ole opetusta. Ne ovat näitä tukipalveluita, joita koulutuksessa on. Ei saa antaa hämätä itseään. Nyt olisi todelliset mahdollisuudet panostaa opetuksen laatuun ikäluokkien pienenemisestä johtuen esimerkiksi pienentämällä opetuksen ryhmäkokoja, jotta opettajalla olisi aikaa yksilöllisempään opetukseen.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitasen huoli opiskelijoitten asemasta palautti mieleeni paneelikeskustelut viime eduskuntavaalien alla monessa ylioppilastalossa. Minä muistan, miten esimerkiksi ministeri Enestam lupasi, että ainakin Rkp tulee huolehtimaan siitä tai ajamaan sitä, että kesäkuukausilta maksetaan asumislisää, ja tämän puheenvuoron jälkeen tuli tietenkin ylioppilailta raikuvat aplodit.

Koko oppositio on sitä mieltä, että opiskelijoille tulisi maksaa asumislisää myöskin kesäkuukausilta. Sosialidemokraatit ovat sitä mieltä, Rkp ajaa sitä voimakkaasti hallituksessa, eli voi sanoa, että lähes koko eduskunta on sitä mieltä. Keskustan kantaa en ole vielä kuullut. Sitä ei tuotu esille ryhmäpuheessa eikä myöskään ed. Anttilan puheenvuorossa. Mutta miten on mahdollista, että lähes yksimielinen eduskunta on tiettyä mieltä ja siitä huolimatta se ei toteudu? Kuka tätä vastustaa?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme kaikki pitäneet Suomea koulutuksen kultaisena maana, ja haluan jatkaa tätä keskustelua siitä, minkä myös ed. Ojansuu osuvasti otti jo esiin. Peruskoulu on yksi asia. Opintotuki ja asumislisä ovat yksi asia, ja myös itse korkeakoulu. Meillä on nyt mielestäni sellainen riski, että meillä on määrällisesti suurta kasvua, mutta ehkä ei sitten laadullisesti, kun meillä eivät rahat kasva ollenkaan samassa suhteessa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana 33 prosenttia ovat lisääntyneet perustutkinnot ja 64 prosenttia tohtorintutkinnot. Elikkä onko meillä oikeasti sitten laadukasta opetusta tarjota näille kaikille, kun meillä on näin paljon suurempia määriä, kun rahaa ei ole enemmän? Olen hieman huolissani siitä, voimmeko myös jatkossa pitää maatamme erittäin korkean koulutuksen maana.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kokoomuksen ja vasemmistoliitonkin pitäisi myöntää se tosiasia, että nykyisen hallituksen suhtautuminen kuntiin on paljon myönteisempää kuin silloin, kun kokoomuksella oli valtiovarainministerin salkku ja vasemmistoliitolla kuntaministerin salkku, jos puhutaan valtion toimenpiteistä. Indeksikorotukset ovat nyt 75 prosenttia, kun ne aikaisemmin olivat 50 prosenttia. Tuloveron kevennykset kompensoidaan täysimääräisesti kunnille aivan toisin kuin aikaisemmin. Kansalliseen terveysohjelmaan osoitetaan lisää rahaa. Jos ollaan rehellisiä, niin vuosi sitten täällä salissa ei kukaan edes uskaltanut toivoa niin paljon rahaa ensi vuoden kuntabudjettiin kuin mitä on tulossa. Jos ollaan rehellisiä, niin ei tätä nelivuotistarkistuksen tasoa täälläkään salissa osoitettu. Kunnilla on vaikeuksia, mutta ne eivät johdu valtion toimenpiteistä. Kuntien yhteistyötä lisätään ja rakenteita pitää kehittää, mutta valtion suhtautuminen on selvästi myönteisempää kuin silloin, kun kokoomuksella oli valtiovarainministerin salkku ja vasemmistoliitolla kuntaministerin salkku.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Hallitus ottaa vakavasti terveydenhuollon haasteet ja toteuttaa hoitotakuuta varmasti ihan vakavassa mielin, eikä ole kyse tahdon puutteesta. Kaikki se raha, joka kansalliseen terveyshankkeeseen on luvattu valtiovallan taholta, annetaan tällä hallituskaudella. Nämä asiat olivat esillä jo siinä hallituksessa, jossa vasemmistoliitto ja kokoomus olivat mukana. Olkaa mukana nyt tämän hankkeen eteenpäin viemisessä. Kun se sitten onnistuu, on myös teidän ansiotanne, että suomalaista terveydenhuoltoa saatetaan ajan tasalle.

Terveydenhuollon voimavarat tulevat Suomessa ja kaikkialla maailmassa olemaan pysyvästi rajalliset. Tarvitaan rakennemuutoksia. Pelkkä rahan lisäys ei ole mahdollista. Tällä hetkellä voidaan sanoa, että Suomen sairaanhoitopiirit tekevät liian hitaasti näitä rakennemuutoksia. Meillä on liian paljon laboratoriotoimintaa, ja ostetaan uusia röntgenlaitteita pieniin terveyskeskuksiin. Katsokaa, mitä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin keskuslaboratorio on saanut aikaiseksi. Miksi jossakin toisessa sairaanhoitopiirissä viisi vuotta pohditaan laboratoriotoimintojen keskittämistä?

Tällä hetkellä kansallista terveyshanketta viedään laajalla ammattilaisten panoksella tässä maassa eteenpäin. (Puhemies koputtaa) Ed. Tiusanen tietää, mikä Kotkan tilanne on. Kun laitettiin terveyskeskuksen puhelinpalvelu kuntoon, asiat alkoivat rullata.

Pääministeri  Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä kuntatalouskeskustelu on eräs tämän budjettikeskustelun tärkeimmistä yksittäisistä aiheista. Fakta on se, budjettikirjan mukaan, että valtion toimenpiteiden ansiosta kuntatalous vahvistuu. Ne laskelmat on tehty samoilla perusteilla kuin ne on erittäin pitkän aikaa tehty Suomessa valtion ja kuntien välillä. Se väite, että hallituksella tai valtiolla olisi varaa lisätä valtionosuuksia, ei pidä paikkaansa. Me olemme hyväksyneet kehykset eduskunnassa ja hallituksessa. Tämän budjetin yksi tärkeä tehtävä on pitää valtiontalous terveenä, ja siitä on yhteinen vastuu myös tällä salilla.

Kunnallisten palveluiden kehittäminen on ollut aina vuorovaikutusta kahden asian välillä: toisaalta tulojen, kunnallisverojen ja valtionosuuksien, ja toisaalta palveluiden tuottamisen tehostamisen välillä. Ei pidä antaa kuntakentälle eikä kuntalaisille sitä viestiä, että kaikki palveluongelmat hoituvat vain lisärahalla, jota meillä ei ole määrättömästi käytettävissä, vaan pitää olla vahva viesti myös palveluiden tuottamisen tehostamiseksi. Meidän elintasomme kasvusta kolme neljäsosaa muodostuu työn tuottavuuden kasvusta, vain noin neljännes työn määrän lisäyksestä. Kun huomasin, että onneksi, ja minusta se on hyvä asia, kolme neljäsosaa edustajista pyrkii myös kunnallisvaikuttajiksi, niin samalla kun tuodaan viestejä kunnista tänne, jotka ovat tärkeitä viestejä, myös sitä kokemusta, jota täällä hankitaan, viedään ennen muuta palvelutuotannon tehostamisen vaatimuksena kuntiin.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana kuntataloudesta, kun jotakin siitä olen joskus sanonut, mutta pitää sen verran korjata, että olisi ehkä syytä lukea faktoja, ennen kuin jotakin päästää suustaan. Esimerkiksi, ed. Rantakangas, olisi hyvä käydä pikkuisen läpi historiaa, mutta ennen kaikkea tietenkin tulevaisuutta. Otetaan esimerkiksi teidän oma kotikuntanne, jossa näyttää, että ensi vuonna vuosikate on -115 euroa asukasta kohti ja vuosina 2005—2008 se miinusmerkki jatkuu. Otetaan esimerkiksi Kuopion kaupunki, josta kaupunginjohtaja kävi sanomassa, että ensimmäisen kerran Kuopion kaupungin taloushistoriassa tänä vuonna Kuopion kaupunki tekee alijäämäisen välitilinpäätöksen. Otetaan esimerkiksi Kajaanin kaupunki. Pitäisi elää vähän reaalimaailmassa ja katsoa, mitä suustaan päästää, ettei ihan sammakoita tule. (Ed. Jaakonsaari: Se tuntuu paremmalta!) — Mutta se tuntuu paremmalta, ja asennoituminen voi olla myönteisempää; näyttävät nämä hallituksen toimet olevan sellaisia, että asennoituminen on myönteisempää kyllä, mutta kun rahasta puhutaan, niin rahaa ei tule lisää. Jos te katsotte hallituksen omia ennusteita vuosikatteen kehittämisestä vuoteen 2008 ja sitä, mitä vuosikatteen kohdalla tapahtuu, niin onhan se nyt surkuhupaisuuden huippu, että sanotaan, että tilanne paranee, vaikka vuosikate ei riitä peittämään poistoja.

Yrityselämässä se on k-alkuinen sana, joka siitä seuraa, ja sen k:n jälkeen tulee o, ja loput saa itse kukainenkin miettiä, mitä ne ovat. Kuntataloudessa tulee myös ongelmia siinä, millä kunnat menonsa kattavat. Kerta kaikkiaan tämä ei riitä. Ei siinä auta yhtään se, että suhtautuminen on myönteistä. Rahaa pitää tulla jostakin lisää. Ei tässä tapauksessa muuta keinoa ole kunnilla kuin saada valtion rahaa, joka liittyy itse asiassa myös tuporatkaisuun tietyllä lailla. Eihän tuporatkaisua kukaan tietenkään ole synnyttämässä, vaikka valtionvarainministeri kuinka kiristäisi, niin kuin näkyvät lehtiotsikot tänä päivänä olevan, jos tiedossa on, että kunnallisvero nousee, palvelumaksut nousevat, kiinteistövero nousee. Sitten kun annetaan vastikkeeksi valtionveroon joku verokompensaatio, niin on kovin kumma yhtälö, jos näistä yhtälöistä lähtee tupo syntymään.

Arvoisa herra puhemies! Puheessani oli ajatus käsitellä toista asiaa, kun tähän kuntatalouteen luultavasti palataan.

Arvoisa puhemies! Minusta on kovin ikävää se, että itse asiassa hallitus on täydellisesti epäonnistunut siinä, missä kaikki — ainakin minä uskon, että kaikki tässä salissa, koko kansakunta ja kansalaiset — olisivat suoneet sen onnistuvan elikkä sen 100 000 uuden työpaikan luomisessa.

Nyt on tässäkin vähän surkuhupaisaa, kun budjettikirjaa lukee ja siellä yritetään vakuutella, että työpaikkojen lisäyksellä ja työllisyysasteen nostamisella ei olisikaan kiirettä eikä 100 000:aa työpaikkaa tarvitse välttämättä saavuttaakaan vuonna 2007. No, ei varmaan tarvitsekaan välttämättä saavuttaa, kun tällä vauhdilla se tapahtuu 40—50 vuoden päästä. Kyllähän silloin se tavoite on karannut täydellisesti. Budjettikirjan mukaan on olennaista enää se, että työllisyys kääntyy nopeasti kestävälle uralle. No, totta kai näinhän se on.

Se mistä hallitus lähti liikkeelle, ei tule toteutumaan; sen lähellekään ei päästä. Itse asiassa jos ympäröivää elämää katsoo ja taas kerran yrittää elää siinä reaalielämässä, ei siellä hirveästi ole merkkejä työllisyyden kääntymisestä kestävälle nousu-uralle. Jos tätäkin yritetään joksikin muuksi vääntää, se on kyllä aivan täysin katteetonta; se on lähellä populismia. Näiltä osin hallitus on pettänyt lupauksensa, ja näiltä osin hallitus on epäonnistunut. Ei siinä minun mielestäni ole mitään muuta johtopäätöstä. Se on erittäin ikävää, ainakin ulkopuolelta, todeta, että hallitus on myös keinoton: oikeastaan ei mitään uutta. Puhetta kyllä tulee paljon, soljuu, ei siinä ole sinänsä mitään, mutta ei mitään konkreettista uutta ole näkyvissä.

Jos katsotaan budjettikirjan sisältöä, mitä sieltä pitäisi löytyä, niin mitä uutta siellä on esimerkiksi elinkeinotoiminnan perusedellytyksien ja alueellisen kehityksen näkökulmasta, jotakin sellaista, jolla voisi kuvitella asioiden lähtevän liikkeelle? Teknologia- ja innovaatiorahoitukseen tulee vain pelkkä inflaatiotarkistus. Päätieverkon ja rataverkon määrärahat ovat kiistatta alimitoitetut. Ei sitä kai kukaan enää kiellä. Kyllä vasemmistoliiton mielestä inhimillisen tiedon ja fyysisen perusrakenteen rahoituksen riittämättömyys haittaa itse asiassa todella vakavasti nyt aluekehityksen tasapainoisuutta, niin kuin itse asiassa koko maamme tulevaisuuttakin.

Tässä on ihmeellinen kuorolaulu lähtenyt liikkeelle, jota tänään täälläkin jo kuultiin. Viime päivinä ministerit ovat yksi toisensa jälkeen moittineet kannattavia yrityksiä siitä, että ne supistavat henkilöstöään, mutta tässäkin he ovat vain moittineet panematta itse asiassa tikkua ristiin se asian eteen. No, täytyy sanoa ministeri Pekkarisen kunniaksi, että onhan ministeri Pekkarinen toivonut kuitenkin, että jotakin tapahtuisi (Naurua) ja koko maastakin huolehdittaisiin ja isänmaakin olisi jossakin suhteessa tähän työllisyyteen. Onhan se itse asiassa vähän enemmän, kun toivoo, kuin se, että ei tee yhtään mitään.

Mutta erinomaisen suuri ristiriita tässä taas kerran on sitten hallituksen sisällä. Puolustusministeriö ministeri Kääriäisen johdolla suunnittelee merkittäviä henkilöstösupistuksia. Nämä henkilöstösupistukset eivät missään nimessä voi olla vaikuttamatta taas eri alueiden ja eri paikkakuntien työllisyyteen, ja kun näitä perustyöpaikkoja katoaa, niin vähenevät palvelutyöpaikat samassa suhteessa. Tässähän on taas mielenkiintoista ainakin se, että kun minä viime viikolla kyselytunnilla kuuntelin ministeri Kääriäisen vastausta, kun häneltä kysyttiin Valtion pukutehtaasta, niin vastaus oli itse asiassa täsmälleen samanlainen kuin se, millä yksityiset yritykset perustelevat: ei kannata, on tuottamatonta, ei tälle voi tehdä mitään. Tällä samalla perusteella perustelevat yksityiset yritykset. Kyllä pitäisi pikkuisen toisenlainen ote olla, kun me puhumme valtion työpaikoista ja siitä, mitä voidaan tehdä ja mitä ei voi tehdä. Kyllä tässä nyt jotakin itse asiassa pielessä on todella paljon.

Sitten oikeastaan lopuksi, arvoisa herra puhemies, lyhyesti opiskelijoihin, joihin tässä on jo kiinnitetty huomiota. Huomauttaisin nyt vain siitä, että tutkimusten mukaan suomalaisilla opiskelijoilla on Pohjoismaiden alhaisin elintaso. Täällä on Pohjoismaiden pienimmät opintotuet; kyllä sille jotakin on tarve tehdä. En tiedä, viitsiikö tässä nyt erityisesti ketään ministereistä kovistella, mutta kyllä minusta, ministeri Karpela, nyt olisi pikkuisen terästäytymisen paikka tässä asiassa. Ei se voi loputtomiin mennä näin. Te alatte muistuttaa ministeri Hyssälää: todella hyvät vaalinaluspuheet, mutta todella pienet teot. Nyt pitää niitä tekoja pikkuhiljaa alkaa löytyä. Muuten loppuu tältä hallitukselta aika.

Arvoisa puhemies! Tekemistä riittää, ja toivon kyllä sydämestäni menestystä ennen kaikkea työllisyyden hoitamisen osalta.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Olinille, joka nyt on jo häippässyt pois, olisin todennut, että raha helpottaa laskujen maksamista.

Ed. Rantakankaalle: uskoitteko itse, mitä äsken sanoitte?

Kun hallitus julkisti ohjelmansa, tarkkailijalle jäi se vaikutelma, että hallitus on asettanut tärkeimmäksi tavoitteekseen työllisyyden parantamisen edesauttamalla 100 000 uuden työpaikan syntymistä, jolloin myös tietysti työttömyys vähenisi. Tämän saavuttamiseksi hallitus käynnisti kaikkien aikojen veroaleoperaation. Ensi töikseen hallitus lähti alentamaan tuloveroa kesken vuotta, arvonlisäverojärjestelmään puututtiin toki myönteisellä tavalla, mutta ottamatta käyttöön käännettyä arvonlisäverojärjestelmää. Autojen ja viinan verotusta kevennettiin. Autokauppa lähtikin käyntiin, ja Suomen autokanta on hivenen nuorentunut. Viinakauppakin on piristynyt. Suomesta ostetun alkoholin kulutus nousi alkuvuonna 7,6 prosenttia edellisen vuoden vastaavasta aikajaksosta. Tilastoitu viinanosto nousi peräti viidenneksellä, ja tuskin sitä varastoon jätettiin. Hallituksen järjestämä jälleenjakelujuhla on ollut siis todella antelias.

Mitalin toisella puolella työpaikkojen nettomääräisen lisäyksen sijasta onkin kadonnut työpaikkoja erityisesti kaikkein raskaimmasta päästä eli tuotannollisesta toiminnasta. Erään laskelman mukaan työpaikkoja on menetetty tänä aikana noin 30 000. Eräs syy tähän on, että Suomessa on ollut muista vauraista teollisuusmaista poiketen suhteellisen helppoa panna väkeä kilometritehtaalle, mikä tietysti on houkutellut työpaikkoja aikoinaan perustamaankin. Maininta tuotannollis-taloudellisista perusteista ja muodolliset yt-neuvottelut riittävät työntekijöiden ulosheittoon.

Nyt se, mistä pohjimmaltaan on kysymys, on tullut täysin selväksi. Ei ole kysymys siitä, että yritys tuottaa tappiota, vaan siitä, että se ei tuota niin paljon jaettavaa voittoa kuin osakkeenomistajat haluavat, ja tämä soveltuvin osin sopii myöskin valtiovaltaan. Tämä työnantajapolitiikka on ylittänyt vaikutuksellaan hallituksen porkkanoiksi tarkoittamien toimenpiteiden vaikutukset. Yhtiöt ovat panneet tasavallan hallituksen kyykkyyn.

Tämä on merkityksellistä muun muassa sen vuoksi, että hallitus on ilmoittanut jatkavansa samalla linjalla, näinhän todistettiin eilen moneen kertaan. Sen uusin veto on, että se on pannut valtiovarainministeriön, valtiosihteerin ja alivaltiosihteerin markkinoimaan sellaista tupoa, jonka höysteeksi hallitus tarjoaa — mitäs muuta kuin veroalea. Nyt on jo laskettavissa ajankohta, koska nykyinen budjettikäytäntö voidaan lopettaa verotulojen loppuessa.

Hallitus on tuonut eduskunnan käsiteltäväksi virkamiesbudjetin, toisin kuin ministeri yritti eilen väittää. Se on jättänyt kaikki yhden eli tupokortin varaan. Se ikään kuin etsii niitä, joilla on vielä työpaikka toisen palveluksessa, kantamaan vapaaehtoisen kolehdin pulassa olevalle hallitukselle. Hallituksen julkistamalla mallilla työllisyyttä parannettaisiin kolmessa vuodessa yllättäen juuri tuolla 100 000 henkilöllä.

Tämä yhtälö on sentään jotain, mutta kiusallinen yksityiskohta siinä on, että Suomessa toimivat työnantajatahot näyttävät siis viis veisaavan valtiovallan toimenpiteistä. Maamme on hyötynyt globalisaatioksi kutsutusta vientiteollisuuden buumista varsin näkyvästi. Edellä kertomani kielii saman suunnan merkittävästä muuttumisesta. Tämä tarkoittaa, että työllisyyttä edistämään tarkoitetut toimenpiteet on räätälöitävä niin, että niiden vaikutukset tuntuvat välittömästi niillä aloilla, joilla työpaikkoja on joko osaamiseen taikka paikkaan sitoutuneisuuden vuoksi vaikea tai mahdoton viedä täältä pois. Muutos tähän suuntaan on käynnistyttävä välittömästi.

Mistä sitten nyt puuttumaan jääneet varat saadaan? Ensinnäkin on syytä muistaa, että hallitus on tuonut keskustelun pohjaksi alijäämäisen budjettiesityksen. Toisin voisi olla. Lisää tuloja saadaan esimerkiksi sillä, että harmaa talous laitetaan vihdoinkin kuriin. Eri selvitykset ovat yhtäpitävästi osoittaneet, että valtiolta jää vuosittain 2,5 miljardia euroa verotuloja saamatta alati paisuvan harmaan talouden vuoksi. On suorastaan käsittämätöntä se välinpitämättömyys, mitä valtiovarainministeriö ja verohallinnon johto ovat osoittaneet harmaan talouden torjuntatarvetta kohtaan. Niitä ei näytä hätkähdyttävän edes se, että pimeä työvoima on hakeutunut jo strategisesti tärkeille puolustusministeriön ja pääministerin virka-asunnon työmaille.

Kuitenkin toimeenpanovallan avainpaikoilla ollaan tarkoin selvillä siitä, mitä pitäisi tehdä ja pikaisesti. Tästä on sisäministeri Kari Rajamäki esikuntineen pitänyt kiitettävästi huolen. Tunnustus on paikallaan. On turhaa kitistä rahan puutteesta, kun 2,5 miljardia euroa verotuloja jää saamatta leväperäisyyden ja suorastaan rikollisuuden suosimisen vuoksi. Vihreä eduskuntaryhmä jatkaa hallituksen kovistelua tällä asialla, jos suhtautuminen ei muutu. Asiastahan käytiin aikoinaan välikysymyskeskustelukin.

Puutun budjetin menopuoleen vain yhden yksityiskohdan osalta. Lukuisat kansanedustajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen nuivuuteen, jolla niin sanotun risupaketin ponsien toteuttamiseen ministeriössä suhtaudutaan. Samaan aikaan, kun muualla Euroopassa ja myös muualla maapallolla suhtaudutaan erittäin vakavasti raakaöljyn ja muiden fossiilisten energialähteiden varantojen niukentumiseen etsimällä aivan oikein ratkaisua uusiutuvista energialähteistä, meillä täällä kotimaassa eräät vaikutusvaltaiset tahot tekevät kaiken voitavansa sen estämiseksi, että uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä siirryttäisiin tasolle, jossa toimisi todellinen logistinen järjestelmä. On ollut suorastaan liikuttavaa seurata, kuinka maa- ja metsätalousministeriö joutuu neuvottelemaan 2 miljoonasta eurosta lisärahoitusta energiahaketukeen. Miksihän?

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! 2005 års statsbudget har gjorts upp i ett skede där världsekonomins tillväxt tagit fart. Också euroområdet uppvisar en tillväxt, vilket är glädjande med tanke på vår exportindustri. Finlands ekonomiska tillväxt är i topp i Europa och prognoserna har justerats uppåt. Det här är grundförutsättningen för uppkomsten av nya arbetsplatser i Finland.

Regeringens skattepolitik stöder tillväxten, inte minst genom konsumenternas förbättrade köpkraft. Utan denna stimulans skulle sysselsättningsläget och bruttonationalproduktens utveckling vara på en betydligt lägre nivå. Företagsbeskattningsreformen, som kunde ha varit ännu modigare, förbättrar ändå i viss mån den finländska företagarmiljön. Vi får nu hoppas att investeringarna i hemlandet får ett uppsving i förhållande till de utländska investeringarna.

Utredningarna visar att investeringarna inte sker i länder med förmånligare anställningsvillkor, utan snarare för att man där är närmare de växande marknaderna. Det här understryker ytterligare behovet av att stöda vårt viktigaste konkurrensinstrument, nämligen kunskap med stöd av forskning och utveckling. Glädjande nog innehåller nästa års budget 9 miljoner euro extra inom det här området.

I det här sammanhanget vill jag också fästa regeringens uppmärksamhet på behovet av att stöda grundutbildningen i kommande budgetar. Det är nödvändigt för att förbättra trivseln och inlärningsmiljön i skolan. Utan balanserade grundskoleelever och kunniga studenter mister vi den mänskliga resurs som behövs för det för Finland så viktiga forsknings- och utvecklingsarbetet.

Talman! Det gläder mig att budgeten för nästa år så tydligt stöder social- och hälsovården. Kommunernas statsbidrag ökas med 250 miljoner euro och anslagen för det nationella hälsovårdsprojektet följer ramplaneringen.

I debatten har oppositionen framhållit att den kommunala ekonomin kommer att försämras. Det här torde knappast stämma. Beräkningar visar nämligen att den kommunala ekonomin från och med 2005 kommer att gradvis stärkas. Dessutom är en statsbidragsreform att vänta och den kommer att korrigera en del snedvridningar som finns i statsandelssystemet. Finansministeriets beräkningar har i historien visat sig mera pålitliga än Kommunförbundets beräkningar när det gäller utvecklingen i den kommunala ekonomin.

Jag är säker på att de kvalitetsförbättringar som görs med anledning av reformen "Vård inom rimlig tid" kommer att öka trivseln på stora hälsovårdscentraler och sjukhus och lindra läkarbristen. Redan nu har pilotprojekt i landet visat att såväl rådgivningsverksamheten som telefonservicen klart minskat behovet av läkarkontakter, bara som ett exempel. För att kunna genomföra programmet i hela dess vidd gäller det ändå att både staten och kommunen uppfyller sina förpliktelser de närmaste åren.

En dimension i vården som behöver både ekonomisk satsning och en laglig form är utveckligen av anhörigvården. Det här kunde göras i enlighet med utredningskvinnan Elli Aaltonens förslag. Egentligen så är enda sättet att klara den stora utmaningen med allt flera vårdbehövande äldre just att tillvarata den här resursen, för utan den tilläggsresurs som egenvården och anhörigvården utgör klarar den offentliga sektorn inte sitt vårdansvar. Det här betyder att erkänslan måste få synlighet i form av ekonomiskt arvode och stödfunktioner såsom avlastning, rehabilitering med mera.

Någonting som gläder mig synnerligen mycket är att veteranerna får 21 miljoner euro extra nästa år. Det här möjliggör årlig rehabilitering plus utveckling av veteranernas vård och boendekvalitet. Veteranerna är värda den här satsningen som dessutom råkar vara i enlighet med min och många andras budgetmotioner under många års tid.

Som redan sagts i den här budgetdebatten kommer barnfamiljerna också via ökat hemvårdsstöd, moderskaps- och föräldrapenningsförhöjning med mera att få bättre livsbetingelser. De här är mycket välkomna satsningar.

Sedan skall vi komma ihåg när det gäller pensionärerna att de nu får en allt tryggare livsmiljö i och med de konsekventa satsningarna på hälso- och sjukvårdsservicen. Finland är ett tryggt land att leva i också för dem.

Puhemies! Globaalinen ja varsinkin euroalueen talouskasvu on nyt nähtävissä. Tämä kehitys auttaa Suomea uusien työpaikkojen luomisessa. Toivottavasti investoinnit kotimaahan nyt saavat lisävauhtia. Onneksi ensi vuoden budjetissa on tärkeä lisäys tutkimus- ja kehitysmäärärahoihin. Huippuosaaminen on Suomen tärkein kilpailuinstrumentti. Työvoimakustannuksilla me emme voi kilpailla.

Kuntien taloudellinen tilanne tulee paranemaan. Oppositio epäilee tätä, mutta silloin täytyy muistaa, että valtiovarainministerin ennusteet ovat yleensä olleet enemmän luotettavia kuin Kuntaliiton laskelmat.

Hyvinvointipalvelut, varsinkin terveydenhuoltopalvelut tulevat kehittymään hyvään suuntaan. Järjestelmään ja laadun parantamiseen puututaan nyt kunnolla Kansallisen terveydenhuolto-ohjelman avulla, ja onneksi valtionapua annetaan tähän hankkeeseen ihan suunnitelmien mukaisesti.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki puolusteli eilen budjettipuheensa tietoista tiivistystä halulla antaa ajallista ja sisällöllistä tilaa eläväiselle keskustelulle. No, sisällön köykäisyyttä voi tietenkin noinkin perustella, mutta totuus lienee, minkä ministerin kanssa molemmat tiedämme, että rutiinisuorituksesta ei näilläkään areenoilla riitä hehkuteltavaa.

Arvoisa puhemies! Talouden keskeiset strategiset linjaukset roikkuvat nyt pahasti ilmassa. Vastuu veroratkaisuista, tutkimus- ja kehitystoiminnan vahvistamisesta ja jopa panostuksista infrastruktuuriin on siirretty tämän talon ulkopuolelle. Ja kuitenkin, kuten valtiovarainministeri itse totesi, budjetin keskeisin sisältö on talouden kasvussa ja työllisyydessä. Ainoastaan niiden kautta voimme turvata meille kaikille tärkeät peruspalvelut ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mahdollistavat tulonsiirrot. Näin kunnallisvaalien alla äänestäjä saa pohtimista. Lieneeköhän eduskuntavaalejakin tärkeämpää vastaisuudessa osallistua ay-vaaleihin?

Hallituksen olisi nyt tunnustettava tosiasiat. Tuloveronalennuksilla ja maltillisella tulopolitiikalla ei ole pystytty sulattamaan 90-luvulta periytyvää suurtyöttömyyttä, eikä työllisyysastekaan ole kohtuullisesta talouskasvusta huolimatta kääntynyt nousuun. Tästä piittaamatta hallitus aikoo jälleen käyttää mahdollisen veronkevennysvaran näihin niin sanottuihin tuloveronalennuksiin, joista ansiotason noususta johtuva progression kasvu syö pois yli kolmanneksen ja tuleva sairausvakuutusmaksun maksuosuuden nostaminen sitten loput.

Kristillisdemokraatit suuntaisivat kulutuksen ylläpitämiseen tarkoitetun veronkevennysvaran sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin lapsiperheiden, eläkeläisten, opiskelijoiden ja vähätuloisten ostovoiman tukemiseen ruuan arvonlisäveron alentamisen kautta.

On surullista, ettei päätöksiä matalapalkka-alojen työn tukemisesta uskallettu tehdä. Inha totuus on, että aitoja, pysyviä työpaikkoja yksityissektorille syntyy vain, jos työn tuotot ylittävät sen kustannukset. Viimeksi ekonomisti Pekka Sinko toi väitöksessään esille tämän suomalaisen kolmikannan tabun eli keskitettyjen palkkaratkaisujen ongelmallisuuden. Matalan tuottavuuden aloilla palkat nousevat enemmän kuin mihin niillä olisi varaa. On selvää, että työmarkkinajärjestöjen kuuluukin ajaa jäsentensä etua, mutta hallituksen olisi uskallettava tehdä vaadittavat rakenteelliset uudistukset.

Olemme vaihtoehtobudjetissamme esittäneet, että veronalennuksia tulisi käyttää välillisten työvoimakustannusten keventämiseen ja siihen olisi uskallettava panostaa riittävästi, jottei luoda vaikutuksiltaan olematonta mallia ja sitten todeta, että no, eihän siitä sitten mitään hyötyä ollutkaan.

Suurimmalla osalla työttömistä on joko väärin suuntaantunut tai työtehtäviin nähden matala koulutustaso. Näiden ihmisten työuralle pääsy esimerkiksi matalapalkka-alan työn kautta on aina parempi vaihtoehto kuin työttömyys. Mitään nopeaa oikotietä korkean rakenteellisen työttömyyden purkamiseen ei varmasti ole. Emme me sitä täällä oppositiossakaan väitä, mutta työttömien kierrättäminen työvoimapoliittisissa toimenpiteissä, selvityksissä ja tuetussa työllistämisessä on kaunistaneet tilastoja vain tilapäisesti. Esimerkiksi niin sanotussa Tanskan-mallissahan työvoimakoulutuksen ja työttömyysturvan välinen kytkös on purettu ja koulutusta suunnataan selkeästi elinkeinoelämän tarpeisiin eikä työttömyysturvajärjestelmän pyörittämiseen.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinaratkaisujen ulkopuolelle jäävät hallituksen verolinjaukset ovat oikean suuntaisia, mutta varovaisia. Kotitalousvähennyksen myötä on työllistetty karkeidenkin arvioiden mukaan ainakin 7 000 ihmistä, joten oikeuden laajentamisen lisäksi vähennyksen ylärajaakin hallitus olisi voinut korottaa.

Yritys- ja pääomaverouudistus plussineen ja miinuksineen käsiteltiin keväällä perusteellisesti. Kuitenkin siihen liittyen valtiovarainministeri totesi eilen, että tuleva uudistus vahvistaisi kasvua, kun investoinnit tulevat kannattavimmiksi ja parantunut verokilpailuasema lisää Suomen houkuttelevuutta sijaintimaana. Viimeaikaisista uutisista päätellen hallituksen verouudistus ei ole ainakaan ammattiyhdistysjohtajia vakuuttanut pääomien säilymisestä tai tulemisesta Suomeen. Kiinan tuliaisina tulivat ehdotukset investointivarausten käyttöönotosta ja pohdinnat muista parannuksista omistajavastaisena pidettyyn uudistukseen.

Arvonlisäverotuksen alarajaan liittyvä huojennus ja starttirahan uudistus ovat vaikutuksiltaan vähäisiä, mutta toivottavasti asianomaisille pienille alkaville yrityksille tarpeellisia.

Arvoisa puhemies! Budjetin menopuolen linjauksista lapsiperheiden aseman parantaminen, esiopetuksen kuljetusten tuki, lapsiasiainvaltuutetun toimisto ja niin sanottu veteraanipaketti ovat ehdottomasti kannatettavia. Sen sijaan ei voi kuin ihmetellä, kuinka opiskelijat vuodesta toiseen jätetään ilman kohennusta talouteensa. Hallitus antaa opiskelijoille sen sijaan mahdollisuuden ottaa lisää lainaa. Minkähän muun väestönosan kohdalla uskallettaisiin heittäytyä näin tylylle linjalle ja kehottaa rakentamaan tulevaisuus lainanotolle?

Vaihtoehtobudjetissamme olemme huomioineet opiskelijoiden maksamien vuokrien lähes 74 prosentin nousun reilussa kymmenessä vuodessa ja esitämme vuokrakaton korotusta 252 euroon samoin kuin asumistuen ympärivuotistamista, jonka ed. Kallis täällä toikin jo esille. Uskomme, että taloustilanteen paranemisen kautta opiskeluajat lyhenisivät ja opiskelijat olisivat sitten nopeammin työmarkkinoitten käytettävissä.

Eläkeläisten kansaneläkkeen 7 euron korottamisessa hallitus oli pakkoraossa. Keväällä toteutunut alkoholiveron alennus uhkasi jättää hintakehitykseen sidotun kansaneläkkeen indeksikorotuksen olemattomaksi. Korotus on pienin mahdollinen. Omassa vaihtoehdossamme esitämme 20:tä euroa.

Väkevien alkoholijuomien hintoja voimakkaasti laskenut veroratkaisu oli virhe, ja se hallituksen tulisi jo myöntää ja valmistella pikaisesti esitystä verotuksen palauttamiseksi lähelle entistä tasoa. Omassa vaihtoehdossamme lisäisimme lisäksi päihdehuollon hoitopaikkoja.

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuuksien lisäämisen tulisi näkyä vanhustenhuollon henkilöstölisäyksinä, perusopetuksen ryhmäkoossa ja avustajien määrässä sekä terveydenhuollon uusina työpaikkoina. Näin ei kuitenkaan voi tapahtua, sillä kuntien lakisääteisten velvoitteitten lisääminen heikentää tosiasiassa kuntien rahoitusasemaa.

Tästä kuntien rahoitusasemasta olisi varmasti vielä lisääkin sanottavana, mutta aika loppuu kesken, joten, arvoisa puhemies, tyydyn tässä vaiheessa toteamaan sen, että meidän on tässä salissa uskallettava kriittisesti jälleen puuttua tämän budjetin talousperusteisiin, sillä näillä eväillä talous ja työllisyys eivät parane.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! On kovasti mukava huomata, että ministeriaitiossakin on suhteellisen täyttä.

Valtiovarainministeri Kalliomäki pyysi eilen analyysia eikä mitään pelkkiä luetteloja siitä, mihin rahaa pitäisi saada lisää, koska tarpeethan ovat loputtomat. Yritän tämän vaativan toiveen tässä heti alkuun täyttää.

Eli yleinen taloustilanne: Meillähän on nyt orastavaa, pientä nousua, mutta se todellinen liikkumavara meillä on sidottu Emuun, se on sidottu Kasvu- ja vakaussopimukseen, se on sidottu Saksan talouskasvuun, kun taas Emusta vapaat Tanska ja Ruotsi harjoittavat politiikkaa, joka on ollut tuloksellisempaa. Siellä kasvu on nopeampaa, siellä on itsenäinen korko- ja rahapolitiikka ja työttömyys on pienempi. Kun ajatellaan pääkonttoreita ja muita, kun sanottiin, että nyt firmat lähtevät, niin kyllä firmat ikävä kyllä Suomesta lähtevät, eivät pelkästään Kiinaan vaan myös näihin Emu-alueen ulkopuolisiin paikkoihin. Nordea on jo Ruotsissa, TeliaSonera on jo Ruotsissa jnp., eikä sieltä niitä ole tullut, vaikka sanottiin, että koko Pohjois-Ruotsi ja Norja ja kaikki tyhjenevät, että yritykset Suomeen tulevat, kun nämä maat jäivät Emun ulkopuolelle. Emun kannatus on romahtanut Ruotsissa. Tämä on se vaihtoehtoinen linja, pohjoismainen linja kontra sitten, että ollaan tässä eurooppalaisessa kontekstissa, jossa liikkumavara on mikä on.

Sitten muutama sana budjetin yksityiskohdista: Siellä on sekä hyvää että huonoa. Ei pidä aina kaikkea arvostella ja räävistellä, jos on päästy eteenpäin. Kotihoidon tuki on ehdottoman hyvä asia. Sen isompaa asiaa perheille ei ole kuin siunauksellinen äidinrakkaus. Sitä pitää myös toteuttaa paitsi sanoissa myös teoissa ja totuudessa, ja siitä pitää antaa hallitukselle tunnustus. Suunta on oikea, summat riittämättömiä, mutta periaate, se että kotihoitoa todella arvostetaan, on oikein, samoin kotitalousvähennykset. Se on kunniallista työtä, mitä Suomen kodeissa tehdään, joko tehdään perheen piirissä tai sitten palkattu henkilö tulee tekemään. Se on kunniallista hyvää työtä kodin puolesta. Siitä kiitokset hallitukselle.

Mutta sitten tiemäärärahat: Hyvä ystäväni ja valtuustokollegani ministeri Luhtanen, teillä on kova urakka pitää meidän puoltamme, myös meidän espoolaisten puolta. Tiedätte kyllä, että minä en siitä metrosta sinne välitä. Mieluimmin haluaisin nämä kehätiet ja Leppävaaran sumput ja nämä kuntoon. Tuen teitä kaikella voimalla, ja ainakin massaa on, että sen puoleen ei ole hätää. Mutta metrorahoja ei ole budjetissa, ei niitä ole Espoon valtuuston kehyksessäkään, eikä pidetä nyt ainakaan kiirettä, jos ollaan näin diplomaattisia, kun ollaan valtiopäivillä. (Ed. Ala-Nissilä: Ed. Soini, ei täällä yhden kunnan teitä tehdä!) — Ei tietystikään, mutta jos tehdään metro, niin teidän teihinne ei riitä rahaa, ed. Ala-Nissilä. Silloin Loimaalla pyöritään vain nykyisillä tai sitten on paarustuskyyti eli kävellään siellä, niin että kyllä se teidänkin intressissänne on näin pitkällä aikavälillä, kun katsotte asiaa vakavasti.

Mutta muutama asia sitten menopuolelta: Tietysti on nämä valtiosihteerit. En minä oikein ymmärrä, mihin sellaisia tarvitaan. Se on tällaisessa tilanteessa minun mielestäni väärä signaali näitä poliittisia pönöttäjiä sinne palkata ja sitten heille vielä sihteerit. En minä ymmärrä, eikä kansakaan sivumennen ymmärrä, että näitä tarvitaan. Olen iloinen, että koko oppositio on tässä tullut perussuomalaisten avaamalle linjalle. Me sen ensimmäisinä läväytimme. En sano sitä, etteivätkö muutkin ole voineet näin ajatella, mutta kun tulee kokonainen rintama nyt kommunisteista kokoomukseen, niin siinä on muuten tuolla selittelemistä, mihin niitä oikein tarvitaan, kun ensin ei oikein tiennyt, mihin ministeriöönkään niitä tulee. Eli ensin vaan sanottiin, että niitä tarvitaan, ja sitten niille keksitään töitä. Syy on tietysti Euroopan unioni, että niitä tarvitaan mukamas, mutta minusta tuntuu, että siitä EU:sta on enemmän sotkua kuin etua.

Sitten kun sanon muutaman sanan vielä painopisteistä, niin en suostu uskomaan, että maassa on suuri hätä, jos Kansallisoopperan säätiöön on varaa pumpata 30 miljoonaa euroa. Se ei ole ihan ensisijaisia käyttökohteita minun mielestäni. Kun täällä espoolaisministereitä on enemmänkin, niin kirjastoista olen syvästi huolissani ja toivon, että todella valtiovallan taholta pidetään huolta siitä, että rahoitusmäärärahat säilyvät, sillä ainakin meillä Espoossa piilukirves on jo oven päällä, että sieltä ruvetaan napsimaan. Ensin kun on ihmisiltä äänet saatu, niin sitten ruvetaan pikkukirjastoja lakkauttamaan, niin että ministeri Karpela, olkaa tomera ja puolustakaa kirjastoja Utsjoelta Hankoon ja vähän Espoossakin.

Mutta sitten tämä työllisyysasia, joka on suurin ja pahin ongelma: Siinä on pienyrittäjien asema aivan olennainen. Siis suuryrityksiin ja massaan satsaamalla työttömyys ei tule Suomesta häviämään. Tulevaisuus on pienissä yrityksissä, niitten tukemisessa, niitten rahoituksesta huolehtimisessa ja niitten kehittämisessä. Siellä ovat tulevaisuuden yritykset. Siellä ovat myös suuret keksinnöt. Ne ovat lähteneet Amerikassakin autotalleista ja muista. Tämä on aivan olennainen asia, ja siihen puoleen pitää satsata. Ei valtion tarvitse olla se yrittäjä. Sen tarvitsee pitää huolta yrittämisen yleisistä edellytyksistä.

Valitettavasti aika rupeaa tekemään tiukkaa. Vasta tuli lämmityskierrokset ajettua. Puheenvuorojahan saa uusia, mutta, arvoisa herra puhemies, ihan loppuun ruuan arvonlisäverosta. Se olisi kuitenkin se, joka kaikista parhaiten kohdentuisi nimenomaan pienituloiseen ja vähäosaiseen kansanosaan, jonka tuloista suuri osa menee välttämättömyyteen, siis ruokaan, ja se olisi tärkeää, niin että pidetään padan alla tulta, niin kyllä se sieltä vielä hallituksellekin varmaan perille menee.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa ja aivan aiheellisesti tuotu esiin infrahankkeisiin liittyviä näkökohtia, ja näistä lyhyesti muutama toteamus.

Ensinnäkin siitä, mitä hankkeita, mitä suuria investointeja, aloitamme budjettiesityksen mukaan vuonna 2005, voin todeta sen, että aloitamme entisten, käynnissä olevien, lisäksi uutena Tornion meriväylän syventämisen ja Hakamäen tien perusparantamisen ja uudelleen kohdentamisen. Tämä on yhteistyöhanke Helsingin kaupungin kanssa, ja Helsingin kaupunki maksaa tästä osan. Mutta tärkeätä on se, että tämä hanke saatiin nyt suurien investointien aloittamislistalle sikäli, että se on erittäin tärkeä Helsingin Ilmalan ratapihan ja Keski-Pasilan ja seuraavien rakennushankkeiden avaamiseksi ja erittäin tärkeä siis Helsingin kaupungin ja Pääkaupunkiseudun kannalta tässä mielessä.

Toisin sanoen, toteutamme johdonmukaisesti viiden ministerin infratyöryhmän esitystä. Mehän jo kevään lisäbudjetissa saimme noin 700 miljoonan euron valtuudet E18-tien loppuunsaattamiseen viimeisellä pätkällä, josta paraikaa on kilpailu käynnissä, eli kilpailutulokset eivät tämän asian hoitamiseksi ole vielä ratkenneet. Totean vielä, että sehän on niin sanottu elinkaarimallihanke, kaikkien aikojen suurin hanke.

Toki meillä on muitakin keskeneräisiä hankkeita tällä hetkellä käynnissä, joita siis isojen investointien kokonaisuudessa jatkamme. Näistä tietysti voi todeta sen lisäksi, että tässä E18:ssa on siis kaksi käynnissä olevaa hanketta vielä kesken, Tampereen läntisen kehätien ensimmäisen vaiheen, Lahden ja Heinolan välisen osuuden Nelostiellä sekä Vuosaaren sataman liikenneväylien rakentamisen. Tässä voi todeta, että vielä ensi vuonnahan tässä jo valmistuvat Lohjan ja Lohjanharjun, Lahden ja Heinolan, Jyväskylän ja Kirrin sekä Joroisten ja Varkauden väliset tieosuudet. Meillä on jatkuvasti rullaavia hankkeita, isoja hankkeita, jotka valmistuvat, isoja hankkeita, jotka ovat putkessa, ja liuta isoja hankkeita, jotka on selkeästi aikataulutettu viiden ministerin infratyöryhmässä, sanonpa tässä vaiheessa: ainakin järjestyksessä olevat hankkeet.

Hyvin tärkeänä pidän nimenomaan valtiontalouden kannalta sitä pitkäjänteisyyttä erityisesti isojen hankkeiden kyseessä ollessa ja tärkeänä pidän sitä, hyvät kollegat, että sinne liikenneministeriön yleisperusteluihin on saatu maininta siitä, että liikenneväyläpolitiikan pitkäjänteisyyden varmistamiseksi hallituskaudella aloitettavien isojen hankkeiden aikataulua tarkastellaan ministerityöryhmän esitysten pohjalta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että aiomme jatkaa systemaattisesti tämän pitkäjänteisen ohjelman eteenpäinviemistä, aikatauluttamista ja ikään kuin aina valmiuksien katsomista, ja tällä tavalla etenemme. Tietysti minun toiveeni on se, että voisimme aikataulua ikään kuin tiivistää ja, sanoisinpa näin, ikään kuin kiristää. Mutta tämä asia siis elää. Tärkeintä ovat nyt ne pyyt, jotka ovat pivossa. Siitä lähdemme liikkeelle.

Perusväylänpitoon: Nythän meillä on perustienpidossa noin 571 miljoonaa euroa. Tähänhän tuli budjettiriihessä erinomainen lisäys, ja sanoisinpa näin, että rahamäärän lisäys tietysti oli erittäin tärkeä, mutta tärkein asia mielestäni oli kuitenkin se, että me saimme uutta rahaa, uutta budjettirahaa, ohi kehysten meidän ministerityöryhmämme ehdottamaan teemahankkeistoon. Eli nyt budjettiesitykseen sisältyvät niin sanotut teemahankkeet, teemapaketit, ja nämä teemat ovat nyt siellä budjetin sisällä: satamien ja terminaalien tieyhteydet sekä pääteiden liikenneturvallisuuden parantamiseen liittyvät yhteydet ja kohentamiset, ja sanonpa näin, että tämä on erittäin tärkeää sikäli, että nämä teemat kohdistuvat itse asiassa jo valmiuden ja tarpeen mukaan, voisinpa sanoa näin, hyvinkin tasapuolisesti koko maahan ja näiden valmiusaste on sellainen, että ne päästään aloittamaan ihan välittömästi vuoden alussa. Ennen kaikkea tämä hankkeisto kohdentuu myös satamateiden parantamisen osalla sellaisiin satamateihin, jotka ovat meidän logistisen toimivuutemme ja pitkäjänteisyytemme ja sitä kautta yritys- ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta tärkeitä lähtökohtia. Toki rahamäärä on vielä liian pieni, mutta totean tässä samalla, että seuraava hankkeisto, jo käynnissä oleva työ, mitä ministeriössäni tehdään, kohdistuu nimenomaan logistisen toimivuuden parantamiseen, ja sanon vaan tässä yhteydessä, että se on erittäin tärkeä Suomen kilpailukyvyn parantamisen kannalta, ja tästä syystä kaikki nämä ovat nyt täsmäkohdentamisia, täsmäehdotuksia.

Perusradanpidosta toteaisin sen, että raha on suurin piirtein vähän alle 300 miljoonaa euroa tällä hetkellä. Budjettiriihessä tuli myös tähän lisäystä 20 miljoonaa euroa. Nyt edustajien pitää pystyä erottamaan se seikka, että kun hallitus antaa ylimääräisen lisäbudjettiesityksen, tämä raha ei ole sitä, vaan lisäbudjettiin tuleva raha on jatkoa kevään ensimmäiselle lisäbudjetille eli VR:n voitontuloutuksen saamista nyt käyttöön, ja totean tässä, että kun ylimääräistä lisäbudjettia käsitellään, tämä tarkoittaa sitä, että voitontuloutus on siis kokonaisuudessaan nyt käytettävissä ja käytettävissä juuri sellaiseen rataosuuksien parantamiseen, kohentamiseen, joka omalta osaltaan myös parantaa logistista kokonaisuutta ratayhteyksien toimivuuden kannalta. Ne kohdistuvat niihin rataosuuksiin sekä Länsi-Suomeen että myös Itä-Suomeen. Valmius on sellainen, että ne työt pystytään aloittamaan heti.

Yksityisteiden valtionapu-asia on ollut erittäin kiinnostava asia. Siinä voin todeta sen, että se on tietysti riittämätön, niin kuin kaikki muutkin määrärahat, se on vähän päälle 13 miljoonaa euroa, mutta budjettiriihessä saatiin tähän vielä myös siis lisäystä 2 miljoonaa euroa. Voisin todeta sen, että tämä on semmoinen piristysruiske yksityisteiden hoitamiseen ja yksityistienpätkille sisältyvien siltojen, kaikkien tämän tyyppisten elementtien hoitamiseen. Väitän, että tämä on nimenomaan, kun ajattelemme laajaa Suomea, erittäin tärkeä piristysruiske.

Joukkoliikenteestä on ollut erittäin paljon puhetta. Aivan oikein, se on erittäin tärkeä asia. Se on hallituksemme hallitusohjelmassa eräs niin sanottu kärkihanke. Meillä ministeriössä asetettiin välittömästi kolme työryhmää selvittämään joukkoliikenteen tehostamista, parantamista, mutta myös rationalisoimista siltä osin, kun ne koskevat esimerkiksi juuri näitä tuettuja joukkoliikenteen muotoja. Näiden työryhmien työt, yhtä lukuun ottamatta, ovat valmistuneet, ja voinpa sanoa, että tältä pohjalta olemme jo ryhtyneet toimenpiteisiin.

Nyt sitten, kun täällä on viitattu esimerkiksi tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun, pidän hyvin tärkeänä sitä, että esimerkiksi joko tässä yhteydessä tai muuten voisimme ratkaista työsuhdematkalipun käyttöönoton aidolla ja oikealla tavalla, koska minusta on todella huolestuttavaa se, että meidän joukkoliikenteemme ei ole kehittynyt toivottavaan suuntaan. Tässä suhteessa on tehtävä kaikki toimenpiteet, ja joukkoliikenteen palveluiden ostossa ja kehittämisasiassa olemme päässeet alkuun. Me saamme pikkuisen alle 40 miljoonaa euroa junaliikenteen palvelujen ostoon ja alle 25 miljoonaa maaseudun bussi- ja taksivuorojen ostamiseen, lipunhintojen alennukseen pikkuisen alle 10 miljoonaa euroa, tutkimushankkeisiin jne. Joka tapauksessa tämä määrärahan ylimääräinen lisäys tarkoittaa nyt sitä, että niitä rataosuuksia, Hanko—Helsinki—Kotka—Kouvola, jotka ovat ostopalvelujen varassa, ei siis lakkauteta. Se ei ole ollut alun perinkään tarkoitus, mutta toki näistä kannetaan huolta. Ne ovat tärkeitä asioita, ja asia on joka tapauksessa ratkennut myönteisesti.

Joukkoliikenteestä vielä sen verran, että meillä on vireillä ei ainoastaan se, mitä lisää rahaa saamme, vaan myös se, millä tavalla pystymme rationalisoimaan ja tehostamaan näin laajan maan joukkoliikenteen palveluita. Toimijoitahan on useita, on Kelaa, on opetusministeriötä, on sosiaali- ja terveysministeriötä, liikenneministeriötä jne. Meillä on lähdetty liikkeelle perustamaan niin sanottuja matkojen yhdistämiskeskuksia, jotka toimivat yhdessä ikään kuin keskitettyinä eri hallinnonalojen matkojen yhdistelemisessä. Tästä toiminnasta meille koituvat säästöt, jotka tietysti, jos liikenneministeriön sektoria ajattelen, koituvat Kelaan opetussektorin hyväksi, mutta yhtä kaikki valtiontalouden hyväksi. (Puhemies: Ministeri, aika!) Tämä rationalisointi on minusta tehtävä loppuun asti.

Puhemies! Totean vielä sen, että (Puhemies koputtaa) budjettiin sisältyy monia muita hyviä asioita: merenkulkulaitokselle sopimusvaltuus uuden monitoimimurtajan hankkimiseen 130 miljoonaa euroa, (Puhemies: Aika!) ulkomaanliikenteen lastialusten hoitamiseen myös kymmeniä miljoonia (Puhemies koputtaa) jne., että monia hyviä hankkeita myös sinne sisältyy.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä ensinnä todeta ministeri Luhtasen ja edellisen, ed. Essayahin puheenvuorojen johdosta se, että eduskunta ja valtiovarainvaliokunta elävät tavallaan ja työmarkkinaratkaisut syntyvät ajallaan. Toivottavasti syntyvät ajallaan, sillä ratkaisut joka tapauksessa pitää marraskuun lopulla tehdä täällä sen työmarkkinatiedon pohjalta, mikä on olemassa. Pidän hyvänä sitä, että hallituskin on lähtenyt siitä, että eduskunta tekee päätökset ajallaan.

Myöskin liikenneinfran osalta tällainen tarkastelu marraskuussa mielestäni on paikallaan. Me tiedämme, että tämä pitkäjänteisyys, mikä hallituksella on, vaatii lisärahoitusta tulevissa budjeteissa, ja silloin jos meillä syntyy vakaa tilanne taloudessa, muun muassa maltillinen tuporatkaisu, niin on hyvin perusteltua katsoa sitä, että liikenneinfraa pitää vauhdittaa. Silloin nimenomaan ratatyöt ja perustienpito ovat niitä asioita, joita erityisesti pitää tarkastella. Ymmärsin, että liikenneministeri Luhtanen on enemmän kuin valmiina tekemään esityksiä, jos tilaisuus avautuu.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen kertoi täällä, että talouspoliittinen ministeriryhmä on ajoittanut tärkeät tiehankkeet tälle hallituskaudelle eli tehnyt näistä jo jonkin näköisen suunnitelman. Valtatie 6 on kirjattu esimerkiksi Tiehallinnon kärkihankkeeksi vuosille 2005—2008 toimintasuunnitelmaan. Nykyinen tila Valtatie 6:lla välillä Lappeenranta—Imatra, ennen kaikkea pullonkauloissa Lappeenrannan ja Imatran kohdalla, on todella paha. Tämä tie on oikeastaan Etelä-Karjalan elinehto. Nyt toivoisinkin, että ministeri hieman valottaisi, kuinka kauas tämä hanke on siirretty, kun se ei tähän budjettiin sopinut, vaikka kovasti Etelä-Karjalassa teimme työtä sen eteen ja toivoimme, että se olisi jo tässä budjetissa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri toi tuossa hyvin paljon myönteisiä asioita esille yleisellä tasolla, ja sen takia minäkin haluaisin vähän tarkennusta. Kaikki tietävät, että Raahe on nimetty yhdeksi erityistukialueeksi, ja me nyt odotamme valtiovallan toimenpiteitä tämän Raahe-paketin toteuttamiseksi. Edellisen hallituksen pääministeri Lipponen muun muassa hyvin tuki tätä meidän Raahe-pakettiamme. Syväväylä kuuluu tähän Raahe-pakettiin. Kysynkin nyt: saako Raahe rahaa ensi vuoden lisäbudjettiin, jotta tämä syväväylän ruoppaus voitaisiin aloittaa? Tämähän on varsin iso työ ja sen aloittaminen on hyvin tärkeää nyt nopeasti. Sillä olisi varmasti vaikutusta myöskin koko Raahen seutukunnan kehittymiseen, ja tietenkin toimintaedellytykset Rautaruukilla tai nykyisellä Ruukki Oy:llä parantuisivat huomattavasti, jos tämä väylä rakennetaan. Toivoisin nyt selkeää vastausta tähän asiaan. Olen kyllä tietoinen siitä, että ministeri on tämän asian kannalla ollut aina, kun tätä on kysytty, mutta nyt, kun tarvittaisiin konkreettisia rahoituspäätöksiä, niin se olisi hyvin mielenkiintoinen ja hyvä tieto nyt saada tässä esille.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen toi hyvin esille sitä, mitä liikenneministeriön alalla on saatu, ja voi sanoa, että budjetissa on paljon myönteisiä asioita. Kun katson Pirkanmaan kannalta, tietysti sielläkin on myönteistä, mutta erityisesti läntisen kehätien rakentamisen jatkosta ei ole mainintaa eli lupaus läntisen kehätien toisen vaiheen rahoituksesta puuttuu eli sitä ei ole mainittu. Siitä kannamme edelleenkin huolta. Tiehallinnon Hämeen tiepiirille vuodelle 2005 kohdentuu noin 64 miljoonaa euroa. Se kuitenkin on noin 10 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna. Näin me tiedämme, että perustienpidon rahoitus riittää vain ylläpitoon ja niin sanotut kehittämisrahat näyttävät nyt puuttuvan. Kaikkea sitä, mitä kehittämisessä on ollut, emme voi rahan pienuudesta johtuen tehdä. Erityisesti vielä tässä huolenaiheena ovat nämä kriisialueet tai kriisikunnat, mitkä valtiokin on todennut. Pirkanmaalla erityisesti kriisikuntina Mäntän ja Vilppulan alue ei saanut rahoitusta, ja kun tiedämme Pirkanmaan työllisyystilanteen, tästä kannamme suurta huolta.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Periferian kansanedustajana en voi lainkaan ymmärtää ministeri Luhtasen selvitystä perustienpidosta. Kaikki me tiedämme sen, jos totuus tunnustetaan, että teiden kunto heikkenee koko ajan, ja liikennevaliokunnassa on jo monta vuotta todettu, että 100 miljoonaa euroa, teiden pääoma, häviää, teiden kunnossapitoa alennetaan. Eilen illalla, ed. Kallis oli paikalla, alueemme tiejohtaja totesi nimenomaan sen, että tällaisella määrärahalla, kun ei mitään lisäystä tule, se tarkoittaa sitä, että liikenneturvallisuus heikkenee.

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri totesi yksityisteitten 2 miljoonan lisärahasta, meidän tiejohtajamme sanoi, että kun on yli 2 000 tiekuntaa, jotka pitäisi hoitaa, niin sellaisesta määrärahasta, joka sinne tulee, on naurettavaa edes lähteä yrittämään jakamaan.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Wideroos on paikalla, niin hän voisi antaa ehkä liikenneministerille pientä tukiopetusta siitä, mitä tulvavahinkoja Pohjanmaalla tapahtui. Kun ne on tehty yli 2 miljoonalla eurolla, mistä se viisaus, arvoisa ministeri, teillä oli, että se on vain 1,5 miljoonaa, kun ne on tehty? Ministeri Wideroos voisi antaa tukiopetusta.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Luhtaselle erittäin asiallisesta ja hyvästä puheenvuorosta ja kiitoksen yleensäkin toiminnasta liikenneministerinä haluaisin vilpittömästi sanoa. Nyt on vain periferiasta katsottuna juuri niin kuin ed. Vistbacka sanoi. Nämä ratkaisut kuten kaikki aluepoliittiset kannanotot tässä budjetissa ovat hyvin Etelä-Suomi-painotteisia, jopa huomattavasti pahemmin kuin aikaisempien hallitusten linjaukset. Nyt minä kysyisin yksityiskohdan Valtatie 4:stä ja lähinnä Lusi—Vaajakoski-väliltä, kun Keski-Suomessa esimerkiksi tulee hyvin monenlaisia näkemyksiä ministereiden, jopa oman ministerin taholta: milloin ryhdytään Lusi—Vaajakoski-välin toteuttamiseen? Minä haluaisin tämänhetkisen näkemyksen ministeri Luhtaselta. Kun keväällä annoitte haastattelun Tiehallinnon lehdessä, se oli sijaluvulla 14. Se on kuitenkin Suomen tärkein pääväylä ja vaarallisin väylä. Mikä on tämänhetkinen tilanne tämän osuuden suunnittelun ja toteuttamisen osalta? Voidaanko se toteuttaa elinkaarimallilla, ja jos ei, miten se saadaan mahdollisimman pian työn alle?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitushan paransi budjettiriihessä tuollaisella 60 miljoonalla eurolla liikennebudjettia, mutta silti ollaan tämän vuoden tason alapuolella. Liikutaan 18 miljoonassa eurossa. Ongelmia meillä on varmasti. Täällä mainittiin yksityistiet. 2 miljoonaa euroa on siellä erittäin tarpeeseen, ja se on hyvä, sillä päästään eteenpäin 13 miljoonan euron tasolle kaiken kaikkiaan. Mutta kun esimerkiksi valtio kerää sitten arvonlisäveroina paljon suuremman määrän kuin nyt annetaan lisää pois, se on asia, jota pitäisi kyllä pohtia, onko se oikein.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa tuohon ministerin viittaamaan muun muassa radanpidon rahakysymykseen: Olisi ollut ehkä ihan viisainta hoitaa se eduskunnan viitoittamalla tavalla kesällä, ilman että olisi tarvittu ylimääräistä lisätalousarviota nyt syksyllä, mutta se on totta kai hyväksi. Kun ministeri mainitsi, että ministeriö tiivistäisi ohjelmaa, niin välillä syntyy sellainen vaikutelma, että valtiovarainministeriö taas kiristäisi sitä toiseen suuntaan eli höllentäisi tätä ohjelmaa. Sen takia toivon kyllä, että liikennepolitiikka on koko hallituksen politiikkaa ja se nähdään tätä tasavaltaa positiivisesti eteenpäin vievänä asiana eikä menoeränä.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin myönteistä, että liikenneministeri Luhtanen otti esiin tämän työsuhdematkalippuasian. Eilisessä ryhmäpuheenvuorossa totesin, että vihreä eduskuntaryhmä on ajatellut tämän asian sisällyttää varjobudjettiinsa, ja näin teemme, mutta olisi asialle hyvä, jos asia tulisi hallituksen esityksenä. Eduskuntahan on pitkään itse asiassa ollut jo yksimielinen siitä, että tämä työsuhdematkalippu tarvitaan. Se olisi joukkoliikenteen edistämisessä, joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantamisessa huomattava edistysaskel. Nyt kun siellä penkissä ovat myös veroministeriön molemmat ministerit, toivottavasti ministeri Luhtanen keskustelee heidän kanssaan, koska esityksen varmaan pitää tulla valtiovarainministeriöstä.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ensin todennut ed. Ala-Nissilälle, joka kuitenkin näyttää häipyneen salista, pitääkö ay-liikkeen sitten todellakin päättää teidän ratainvestoinneistakin. Eikö silloin ole menty vähän liian pitkälle?

Suomi on harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien maa, ja hyvä tieverkosto on aivan välttämätöntä ihan jokapäiväisessä elämässä yhteiskunnan toimimisessa ja yritysten toimimisen edellytyksenä. Tierahoituksen taso on kuitenkin inflaatio ja kustannusten nousu huomioon ottaen realistisesti supistunut noin kolmanneksen.

Ministeri Luhtaselta olisin kysynyt, mitä mieltä olette tästä esikuntapäällikkö Timo Hiltusen Turun Sanomien haastattelussa toteamasta seikasta, kun hän sanoo: "Nykyinen tienhoito on kuin hölmöläisten peiton jatkamista. Rahat, joilla pitäisi rakentaa uutta, menevät vanhan korjaamiseen eivätkä riitä kunnolla edes siihen. Nykyisellä määrärahatasolla tieverkon rapautumista kyetään korkeintaan hillitsemään, ei pysäyttämään." — Tämä siis todellakin Tiehallinnon esikuntapäällikön suusta.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minulla on se käsitys, että yleisesti ottaen katsotaan, että ministeri Luhtanen on työskennellyt mallikkaasti ja saanut lisää rahaa omalle sektorilleen. Varmasti laajasti ollaan tätä mieltä. Se, mitä ed. Vistbacka toi esille perustienpidosta, on kyllä tiepiirien johtajien suuri huoli. Jos täältä nyt tulee viesti, että tiestön kunto laskee, mikäli lisämäärärahaa perustienpitoon ei saada, kyllä te tietenkin yhdessä valtiovarainministerin kanssa kannatte melko suuren vastuun siitä. Uskallan väittää, että suurin huoli tämän päivän liikennepuolella on perustienpidon vähäiset määrärahat. Erityisen tärkeää olisi, että siihen saataisiin lisärahaa.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edelleen liikenneasioista. Sen verran olen todella samaa mieltä kuin ed. Kalliskin äsken, että taatusti tuo perustienpito on kaikista tärkein asia. On hyvä, että joukkoliikennettä otetaan monella suulla täällä esille, sen kehittämistä, mutta ennen kuin joukkoliikennettä voidaan kehittää, täytyy miettiä, uskaltaako sinne teille joukkoliikennettä lähettää. On varmasti yksi suuri syy, niin kuin kaikki tiedämme, miksi liikennepuolelle saatiin lisää rahaa: pitääkö meillä aina ensin tulla suuri määrä ihmisuhreja, ennen kuin noita määrärahoja saadaan lisää? Toivottavasti vastaisuudessa se asia hoituu hiukan erikin tavalla. Olen perännyt myöskin sitä, miksi liikennepuolelle täytyy haalia ikään kuin rahaa joka vuosi budjetissa anomalla sitä erilaisista asioista, valtioyhtiöiden myyntitulojen promilleja esimerkiksi, miksi se ei voisi tulla sieltä, mistä tuotetaankin, eli auto- ja polttoaineverotuksesta suurempi osa palautuisi siihen asiaan. Autoilijat maksavat hyvin suuren määrän veroja. Se voisi tulla sinne tienpitoon ja muuhun liikenneinfraan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys ministeri Luhtaselle. Äsken puhuttiin työsuhteeseen perustuvan joukkoliikenteen käytön tukemisesta. Minulla on tässä Työttömien Valtakunnallisen Yhteistoimintajärjestön TVY:n kirje ja aloite. Tässä esitetään, että valtion vuoden 2005 budjettiin tulee varata määräraha työttömille myönnettäviin lipun alennuksiin joukkoliikenteessä. Tämä olisi erittäin perusteltu määräraha myös sen takia, että työttömienhän aktiivisessa työnhaussa pitää päästä liikkumaan ja pitää pystyä maksamaan joukkoliikenteen käyttökulut.

Onko ministeri tietoinen tällaisesta aloitteesta, ja jos on, mikä hänen kantansa siihen on?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen minäkin niitä, jotka tyydytyksellä kuulivat ministeri Luhtasen puheenvuoroa siltä osin nimenomaan, että hän puhui pitkäjänteisyydestä. On hyvä, että nyt Karjaa—Hanko- ja Kotka—Kouvola-väli on ensi vuoden budjetissa taattu, mutta nimenomaan ei pitäisi joka vuosi joutua tämän saman kysymyksen eteen. Siihen liittyy tämä pitkäjänteisyys. Nyt ovat käynnissä neuvottelut VR:n ja liikenne- ja viestintäministeriön välillä pitkäaikaisen sopimuksen toteuttamiseksi, joka umpeutuu vuonna 2004 — se on vanha sopimus. Tässä kohdin todella toivon, että se sopimus olisi sillä lailla sitova, että siihen ei liity sellaista spekulointimahdollisuutta, joka joka vuosi nostaa näiden mainittujen rataosuuksien henkilöliikenteen säilymisen esille ja tekee sen kyseenalaiseksi.

Hanna-Leena  Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En valitettavasti voi yhtyä niihin kehuihin, joita liikenneministeri on täällä salissa saanut. Toiminta on varmasti ollut erittäin suoraselkäistä, mutta puhe siitä, että nämä painotukset olisivat olleet Etelä-Suomessa, ei pidä lainkaan paikkaansa. Vähän tulee mieleen, jäävääkö liikenneministeri itsensä esimerkiksi Espoota koskevissa tiehankkeissa. Kehä I on kieltämättä ja vääjäämättä kaikkien tutkimusten perusteella Suomen raskaimmin liikennöity tienpätkä, ja sen kehittäminen olisi nimenomaan kiireellistä. Miksi ministeri ei vie tätä asiaa eteenpäin? Nyt luvataan mielestäni aivan vaalibluffina, että länsimetroon kyllä tulee sitten rahaa. Jos ei tällaiseen keskeiseen asiaan kuin Kehä I:n parantamiseen löydy rahaa, pidän kyllä täysin utopistisena sitä, että länsimetroon tulisi ikinä rahaa, varsinkin kun edellytyksenä on se, että kun tierahoituksessa valtion osuus on 70 prosenttia, valtio osallistuisi länsimetroon aikanaan tällä samalla osuudella.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Siihen aikaan minä en voi vastata kuin yhteen ainoaan kysymykseen. Tehdäänkö niin sitten?

Selvä, minä vastaan sitten vaikka työsuhdelippuun.

Niin kuin totesin, se on meillä valmisteilla ministeriössä ja tulen sitä esittämään. Sen valmistelutyö on pitkällä. Totean kuitenkin sen, että kun on kyse verotuksesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä, teemme sen yhteistyössä ministeri Wideroosin kanssa. Asiaan liittyy tietysti monia asioita, ja totesin, että tätä valmistelutyötä teemme. Tämä olisi eräs sellainen asia, joka sopisi tuporatkaisun yhteyteen tukemaan sitä ratkaisua. (Eduskunnasta: Entä Espoon asiat?)

Tässä todella ed. Hemming unohtaa sen, että Espoon valtuusto on tehnyt demokraattisen päätöksen myös metron aikataulusta, ja mielipiteet tietysti voivat olla ihan mitä tahansa. Totean vain, että Kehä I on meillä listoilla ja minusta kokoomus istuu nimenomaan lasikaapissa niin Espoon kuin koko maan liikenneväylien kehittämisen suhteen. Tämä koskee niin perusparannusta kuin uusia suuria investointeja. Se täytyy vielä ed. Hemmingille todeta, että minun käsitykseni mukaan espoolaiset kyllä käyttävät myös E18-tietä Turkuun päin mennessä, Hakamäentietä, ja myös Espoo sai erittäin merkittävän teemapakettihankkeen liikenneturvallisuutta (Puhemies koputtaa) parantaviin hankkeisiin. Pääkaupunkiseutu on yhtenäinen alue, (Puhemies: Aika!) ja siellä on vireillä hyvin ratkaisevia, tärkeitä hankkeita myös tällä hetkellä. Mielipiteet ovat ihan erikseen.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähiaikojen talouspoliittinen tavoite on luoda riittävät edellytykset, joilla talouskasvu ja työllisyysaste lähtevät vahvemman nousun uralle. Mielestäni asetetusta 100 000 uuden työpaikan ja 75 prosentin työllisyysasteen tavoitteesta ei ole syytä luopua. Työllisyystavoitetta tukee myös ensi vuoden budjettiesitys. Talouskasvu on perustunut paljolti kotimaisen kysynnän varaan, jota tehdyt veronkevennykset ovat olleet vauhdittamassa. Kesällä 2004 eduskunnassa hyväksytty yritys- ja pääomaverouudistus alentaa yritysverokantaa 3 prosenttiyksiköllä, ja sen uskotaan vauhdittavan yritysten investointeja ja parantavan työllisyyskehitystä. Tämä on nähtävissä muun muassa pk-yritystoiminnan investointitoiminnan lisääntyneenä kysyntänä. Samaan tavoitteeseen tähtäävät myös sukupolvenvaihdosten verokohtelun keventäminen, pienyritysten alv-alarajan tekeminen liukuvaksi ja nostaminen sekä tulossa oleva matalan tuottavuuden yritysten välittömien työvoimakustannusten keventäminen. Osuuskuntien osuuspääoman koron verokohtelu on vielä avoin. Eduskunta lausui siitä toivomuksensa, ja toivon, että hallitus eduskunnan tahdon mukaisesti tuo tuon muutoksen verolakeihin vielä pikaisesti eduskuntaan.

Valtiovarainministeri ilmoitti omassa puheenvuorossaan, että hallitus on valmis myöhemmin syksyllä tuntuvaankin työn verotuksen keventämiseen ja merkittäviin panostuksiin sekä infrastruktuuriin että suomalaisen osaamistason nostamiseen, mikäli liikkumatilaa valtiontalouteen saadaan. Näin ollen talouskasvua elvyttäviä toimia on odotettavissa, ja toivottavasti liikenneväylien osalta saadaan periaatepäätös ministeri Luhtasen väylätyöryhmän ehdotusten toteuttamisesta kokonaispakettina tällä vaalikaudella, niin kuin ministeri itsekin omassa puheenvuorossaan totesi. Oman maakunnan osalta on luonnollista, että siellä mukana ovat Savonlinnan liikennejärjestelyt Valtatie 14:n osalta ja ennen kaikkea syväväylän siirto, jossa viime heinäkuussa uhkaava haveri oli Olavinlinnan virrassa. Tämä vaarakohta pitäisi saada poistettua, samoin Valtatie 5 Mikkelin eteläpuolisilta osilta odottaa toteutumistaan. Yksityisteiden osalta tavoitteena on pidettävä valtionosuuden nostamista 17 miljoonaan euroon. Tämä 2 miljoonan lisätulo oli nyt kovin odotettu.

Arvoisa puhemies! Kuntatalous ja peruspalvelujen turvaaminen ovat keskeinen osa tätä budjettiesitystä. Opposition taholta on maalattu varsin synkkiä kuvia kuntatalouden tilasta, mutta kaikkeen esitettyyn ei ole perusteita. Hallitus toteuttaa erinomaisesti ohjelmaansa, budjettiesitys tukee vakaata ja pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa, jonka tavoitteena on turvata kunnalliset peruspalvelut kaikissa kunnissa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella. Kuntien tehtävien vastuiden ja rahoituksen tasapainoa parannetaan valtion ja kuntien välisellä peruspalveluohjelmalla ja budjetilla. Peruspalvelubudjetissa ajoitetaan ja täsmennetään palvelujen toteutus ja kustannusvaikutukset sekä rahoitus. Kysymyksessä on kunta—valtio-sopimus, jota kuntakenttä on kauan odottanut. Työ on hyvällä alulla, tulokset ovat tässä budjettiehdotuksessa nähtävissä, ja kehittämisen varaa tietysti myöskin peruspalvelubudjetissa löytyy.

Täällä peräänkuulutetut kuntatalouden tilaa koskevat laskelmat, niin kuin budjettikirjassa todetaan, on laadittu kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa, kuntatalouden kehitysarvion on laatinut erityinen laskentaryhmä, ja siinä mielessä nuo laskelmat ovat sekä kuntakentän että valtion yhteisiä. Budjettiesityksen mukaan valtionosuudet lisääntyvät tästä vuodesta ensi vuoteen 260 miljoonaa euroa, jossa on mukana 75 prosentin indeksitarkistus valtionosuuteen. Viime vuonna tuo summa oli 492 miljoonaa, ja siinä kaksi kolmasosaa oli verokompensaatioita. Vuosikate paranee 1,4 miljardista eurosta 1,6 miljardiin euroon, ja kuntien vuosikate saavuttaa vuonna 2008 2,3 miljardin euron tason, joka on sama kuin vuonna 2002 elikkä lähiajan kuntatalouden huippuvuonna. On muistettava, että 2002 siellä olivat mukana verotulojen rytmihäiriöt elikkä vanhat tilitykset useilta edellisiltä vuosilta. Vuonna 2008 vuosikatteella ei kyetä ainoastaan kattamaan poistot vaan kustantamaan myöskin nettoinvestointeja. Kuntien velkaantuminen näyttäisi päättyvän jo vuonna 2007.

Budjettiesityksen mukaan veromenetykset kompensoidaan täysimääräisesti. Tässä on mukana jo yhteisö- ja pääomaveron alentamisen aiheuttama 100 miljoonan euron kompensaatio ja kuntien välisen kustannustenjaon tasotarkistus, yhteensä 480 miljoonaa euroa maksetaan neljässä vuodessa. Tässä 480 miljoonassa eurossa on 130 miljoonaa euroa opetusministeriön puolelta, joka nyt hiljattain on tarkistuslaskelmissa tullut esiin, mutta se ei ole tässä kuntatalouden kehitysarviossa. Hallitus ilmoittaa pidättyvänsä myöskin uusista velvoitteista kunnille, ja tämä on huomioitava myöskin työmarkkinatukiuudistuksessa.

Vaikka kuntataloudessa on ongelmia, erityisesti ne näyttävät kohdistuvan pieniin, alle 6 000:n ja alle 2 000 asukkaan kuntiin. Siksi kuntien kannalta perusteltua on se, että kustannustenjaon tasotarkistus maksettaisiin etupainotteisesti. Tässä viittaan ennen kaikkea hoitotakuun aiheuttamiin kustannuslisäyksiin ja myöskin siihen, että kuntatalouden vaikeudet niiltä osin, kuin niitä on, ovat suurimmillaan juuri kehyskauden alkupuolella. Samoin näen, että veronkevennyksiä ei tulisi toteuttaa kuntaveron kautta ansiotulon tulonhankkimisvähennystä korottamalla, koska kuntavero on jo muuttunut progressiiviseen suuntaan. On arveluttavaa kunnallisen itsehallinnon kannalta, jos tulot muodostuvat valtionosuuspainotteisiksi, ja ennen kaikkea kunnat tarvitsevat verotulonsa väestön ikääntyessä ja myöskin henkilöstömuutoksien osalta tulevissa haasteissa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi toteaisin sen, että kunnat ovat sitoutuneet tuottavuuden parantamiseen. Yhteistyömalleja ja -muotoja haetaan. Myöskin kuntien välinen yhteistyö lisääntyy. Sitä tukee myöskin tähän budjettiin liittyvä tuki syvälliseen rakenteelliseen yhteistyöhön kuntien uudistaessa palvelurakenteen. Tämä budjetti sosiaalipuolen osalta tasapainottaa budjetin oikeudenmukaiseksi. Siellä on kotihoidon hoitorahan korotus, yksityiseen hoitoon on sairaus-, äitiys- ja vanhempainrahan korotuksia sekä kansaneläkkeen korotuksen aikaistus, ja on kotitalousvähennys. Budjettia on pidettävä hyvänä, oikean suuntaisena, ja se luo vakautta hyvinvointiyhteiskunnan perusteisiin.

Martti Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämähän oli merkittävä puheenvuoro kaiken kaikkiaan, minkä ed. Nousiainen käytti, ja syy, miksi se oli merkittävä, on se, että ed. Nousiainen on Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja. Jos Kuntaliiton hallituksella on tällainen näkemys kuntataloudesta ja hallituksen puheenjohtaja käyttää eduskunnassa puheenvuoron, niin minä kyllä haluan kysyä, että miten te voitte sanoa, että tilanne on kohtuullinen. Jos otetaan esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaa ja katsotaan Pohjois-Pohjanmaan kuntien talouden tunnuslukuja aikajänteellä 2002—2005, niin kaikissa kunnissa pääsääntöisesti talous heikkenee. Itse asiassa tilanne on niin, että lukuun ottamatta kahta kuntaa, Liminkaa ja Oulunsaloa, vuosikate alenee näiden vuosien aikana. Vuonna 2002 Pohjois-Pohjanmaalla oli ainoastaan yksi negatiivisen vuosikatteen kunta. Nyt näyttää, että nimenomaan Kuthanekin suorittamien laskelmien kautta se lukumäärä nousee jonnekin 23:een, 24:ään. Tässähän se ongelma on: rahat eivät kerta kaikkiaan riitä, ja jos Kuntaliitosta on tullut hallituksen etäispääte, niin kyllä minä kummastelen kovasti tätä asiaa. Kuntaliiton pitäisi olla etujärjestö, ymmärtääkseni.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen on tämän hallituksen tärkein tavoite. Työllisten määrän kasvu takaa myös palvelujen rahoituksen tulevaisuudessa. Budjettiesityksen sisältämät kotitalousvähennyksen korotus ja pienyritysten arvonlisäverottomuusrajan korottaminen sekä isot liikenneinvestoinnit, jo päätetyt ja myöhemmin päätettävät, muun muassa edistävät työllisyyden kohentamista. Myös paljon muuta hyvää, esimerkiksi veteraanien kuntoutukseen lisää rahaa, lapsiperheiden taloudellisen aseman parantaminen, kansaneläkkeen tasokorotuksen aikaistaminen jne. sisältyvät hallituksen esitykseen.

Seuraavassa muutama korjaustoive sinänsä varsin hyvään talousarvioesitykseen. Juuri kuntien tehtävä on tuottaa suomalaisen yhteiskunnan tärkeimmät palvelut. Kuntatalous oli viime vuonna alijäämäinen. Syynä tähän olivat muun muassa ennen kaikkea aiempien hallitusten tekemät huomattavat verovähennykset, yhteisöveroleikkaukset, hidas talouskasvu ja pääosin lainsäädännöstä johtuvat menopaineet. Tälläkin hetkellä veroalen kompensoinnin kohdentamisessa kunnille tiettyä epätarkkuutta on, mutta kuitenkin hyvä, että ne kompensoidaan.

Kuntien talous on edelleen alijäämäinen myös tänä vuonna, mutta ensi vuonna sen ennustetaan hieman paranevan. Kuntatalouden positiivinen kehysennuste perustuu varsin herkkään laskelmaan. Kuntien verotuloja ei sormeilla ensi vuonna, jolloin verotulojen arvioidaan kasvavan runsaat 4 prosenttia. Valtionosuudet myös lisääntyvät, mutta keskeistä on saada menot alle 4 prosentin kasvun, mikä saattaa olla työlästä, sillä viime vuosina keskimäärin nämä toimintamenot ovat kasvaneet runsaat 5 prosenttia vuodessa.

Hallituksen tavoitteena on julkisten palvelujen ja hallinnon tuottavuuden kasvu. Julkisen talouden tasapainon turvaaminen edellyttää tulonsiirtopolitiikan uudistamista ja julkisen sektorin oikeaa mitoittamista ja tehtävien priorisointia. Voimavaroja tulee kyetä siirtämään tehtäväalueelta toiselle väestön ikärakenteen ja palvelutarpeiden muutosten edellyttämällä tavalla. Tähän hallituksen tavoitteeseen on helppo yhtyä, sillä edellä mainittuja toimia kaipaa myös kuntatalouden vakaus.

Edellä viitattu ensi vuotta koskeva kuntatalouden kehitysennuste ja hallituksen talousarvioehdotus eivät kuitenkaan sisällä kaikkia tulevien tehtävien aiheuttamia menolisäyksiä. Kansallisesta terveyshankkeesta ja Sosiaalialan kehittämishankkeesta aiheutuvia kuntien menolisäyksiä ei ole otettu huomioon, vaikka niihin liittyvät valtionosuudet ovat mukana laskelmissa. Myöskään verotulotasauksen muutoksen kuntataloutta heikentävä vaikutus ei ole laskelmissa.

Hallitus esittää valtion ja kuntien kustannusjaon tarkistukseen perustuvan korotuksen jaksottamista neljälle vuodelle. Onko tämä erä valtiontalouden kannalta niin merkittävä? Jos se on ja jos tähän jaksotukseen nyt on mentävä, niin itsekin toivoisin ja uskon, että eduskunta hoitaa niin, että tämä jaksotus sitten hoidetaan etupainotteisesti. Tässä on kyse kunnille kuuluvasta rahasta. Kysyin jo eilen, mutta en saanut vastausta, luovutaanko tästä kustannustenjaon tarkistusjärjestelmästä, kuten hallitusohjelmassa todetaan, ja jos luovutaan, niin mitä sitten tilalle. Monessa yksittäisessä kunnassa talous pysyy edelleen heikkona, vaikka kuntatalous kokonaisuutena pääsisikin tasapainoon, ja siksi ihmetyttääkin, että harkinnanvaraista rahoitusavustusta esitetään alennettavaksi 48 miljoonasta eurosta noin 30 miljoonaan. Millä kuntakentän eriarvoistuminen sitten estetään? Jotta peruspalvelut voitaisiin turvata nykyisillä verorasituksilla myös maan heikoimmissa kolkissa, valtion tulee kompensoida kuntien kustannusten nousu kokonaan — siihenhän tulee nyt parannusta 75 prosenttiin — ja mahdolliset verotukseen tulevat vähennykset täysimääräisinä. Tämähän on luvattu. Tärkeää on myös se, että kuntien tehtäviä ei lisätä. Kuntien ja valtion työ- ja tehtäväjakoa voidaan myös arvioida uudelleen.

Arvoisa puhemies! Omassa maakunnassani myös, niin kuin muuallakin, on tärkeitä isoja liikennehankkeita, jotka tulisi toteuttaa välittömästi, mutta erityisesti peräänkuulutan perustienpitoon kohdennettua määrärahaa. Sitä tulisi korottaa, sillä alempiasteisen tieverkon kunto huononee vuosi vuodelta. Tiet ja rautatiet ovat kansallisomaisuutta. Niihin kannattaa panostaa. Rakennus- ja perusparannusvaiheessa ne työllistävät suoraan, mutta toisaalta toimivat lento-, maantie- ja rautatieyhteydet ovat myös aluekehityksen kannalta keskeisiä. Sama koskee tietenkin myös nyt ja tulevaisuudessa tietoliikenneyhteyksiä. Nämä perustienpidon määrärahat ovat pienentyneet viime vuosina vuosi vuodelta, ja niin on nytkin tapahtumassa. Käsittääkseni perustieverkon rahoituskorista on tarkoitus siirtää rahaa näihin teemakoreihin. Jos ja kun näin tehdään, niin pelkään, että tämä menettely entistä enemmän kurittaa näitten maamme reuna-alueitten tieverkkoa. Mutta positiivista kerrottavaa myös tältä sektorilta on muun muassa se, että yksityistierahoitus kasvaa jonkin verran. Hyvä näin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi yksi puhtaasti maakunnallinen asia: Hallitus teki päätöksen Joensuun Metlan tutkimuskeskuksen kehittämisestä neljä vuotta sitten. Tämä todella merkittävä valtion toimintojen alueellistamispäätös sisälsi 60 uuden pysyvän viran muodostamisen vuoden 2005 loppuun mennessä sekä uuden puurakenteisen toimitalon rakentamisen. Toimitalo alkaa olla valmis, mutta tänne Metsäntutkimuslaitoksen toimintamomentille tulee myöntää ensi vuodesta lähtien pysyvä — toistan: pysyvä — 600 000 euron määräraha uudisrakennuksen lisävuokrakuluihin. Sieltä puuttuu 300 000 euroa. Vain tällä tavoin Joensuun tutkimuskeskuksen kehittäminen voidaan toteuttaa lähes alkuperäisessä aikataulussaan.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näin uutena kansanedustajana olen ollut kovin ihmeissäni Suomessa käyttöön otetusta uudesta toimintatavasta. Vai onko kyse vain vanhan käytännön julkistamisesta? Hallitus on päättänyt antaa päätäntävallan useissa asioissa eduskunnan ulkopuolelle tupopöytään. Täällä meitä istuu 200 kansan demokraattisesti valitsemaa kansanedustajaa, päättäjää, mutta päätökset kansalaisille tärkeistä asioista tekeekin kourallinen ay-liikkeen ja työmarkkinajohtajien edustajia. Kysyisinkin: Miksi hallitus on antanut veroratkaisut, liikenneratkaisut ja lopulliset päätökset tutkimus- ja kehitysvaroista tämän talon ulkopuolelle? Annammeko avoimen valtakirjan nimettömälle yhtiömiehelle ja hallitukselle? Olemmeko tosiaan näin hölmöjä? Onko nyt kyse samanlaisesta eduskunnan narrina pitämisestä ja tietojen pimittämisestä kuin maamiinapäätöstä tehtäessä?

Arvoisa puhemies! Tässä maailmantilanteessa Suomen valtion ensi vuoden talousarvioon olisi todella toivonut radikaalimpia ratkaisuja. Hallitus on menossa monessa asiassa oikeaan suuntaan, siis kokoomuslaiseen suuntaan, mutta aivan liian lyhyin askelin, suorastaan köpöttelemällä.

Työttömyyden hoidon tai oikeammin hoitamattomuuden osalta viittaan kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroon ja välikysymykseen. Esimerkkejä työttömyyden lisäksi huonolle hoidolle päätyneistä asioista on monia. Tässä muutamia:

Kuntatalouden kiristymistä ollaan nyt varmistamassa tällä talousarviolla, päinvastoin kuin ed. Nousiainen antoi ymmärtää. Hallitus määrää kunnille tehtäviä antamatta niihin tarvittavaa rahoitusta. Silloin kun rahoitusta tulee, on kunnan löydettävä omasta kassastaan vähintään saman verran asian toteutumiseksi.

Täälläkin on jo moneen kertaan todettu, ettei budjetissa oleva lisäraha riitä edes lakisääteisiin lisäyksiin. Palvelujen ylläpitäminen ja niiden laadun turvaaminen perustuvat rahoituksen takaamiseen. Niin se vain on.

Koulutuksen sekä teknologian ja innovaatiopolitiikan rahoituksen korotukset ovat täysin riittämättömät. On selvää, että tulostavoitteet ja resurssit kulkevat eri suuntiin. Lisäksi yliopistojen rahoituksesta suuri osa menee vuokranmaksuun Senaatti-kiinteistöille eikä suinkaan opetuksen ja sitä tukevan tieteellisen tutkimuksen järjestämiseen, niin kuin pitäisi.

Suomen menestyminen kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa vaatii lisää investointeja osaamiseen ja olemassa olevien oppilaitosten talouden ja laadun turvaamiseen. Tässä asiassa ei pidä tehdä järjettömiä päätöksiä aluepolitiikan nimissä.

Suomen kilpailukyvyn kannalta tärkeää on myös yritysten toimintaedellytysten turvaaminen ja kuljetusten toimivuus. Sujuvuudesta ei ole puhettakaan Kehäykkösellä Leppävaaran kohdalla, joka on liikennetiheydeltään yksi tämän maan suurimmista, aivan kuten ed. Soini, espoolainen hänkin, äsken sanoi. Demarit ovat nyt hirttäytyneet länsimetrosilmukkaan pystymättä näkemään metsää puilta.

Vaalilupauksissaan hallituspuolueiden edustajat kalastivat eläkeläisten ääniä lupaamalla jopa muutaman sadan euron korotuksia. Nyt hallituspuolueet yrittävät haalia eläkeläisten äänet lupaamalla postimerkkirahan, 7 euroa, ensi maaliskuussa. Onko nyt vaalilupaukset lunastettu? Kyllä eläkeläisistä on pidettävä huolta ja annettava heille mahdollisuus turvalliseen ja mielekkääseen vanhuuteen.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei siis ole täyttänyt itseensä kohdistuvia odotuksia eikä varsinkaan vaalilupauksiaan. Onko hallitus näin kunnallisvaalivuonna päätynyt toiminnassaan vanhaan suomalaiseen oletukseen "jos ei tee mittään, ei tee virheitäkään"?

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Sisäisen turvallisuuden alueella on hyvin keskeistä lähipäivinä hallituksen käsittelyyn tuleva laaja, sektorirajat ylittävä, useampivuotinen kehittämissuunnitelma, jossa on hyvin konkreettisia viranomaisyhteistyöhön kuin myöskin kehittämistarpeisiin liittyviä määrärahaesityksiä. Sen ohjelman toinen puoli on yhtyminen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden yhtymäkohtiin ja toisaalta taas sitten sosiaalisen turvallisuuden näkökulmaan sisäisen turvallisuuden ohjelman osalta. Sen ohjelman keskeinen strateginen linjaus on ennalta estävän työn tehostaminen. Tällä halutaan vaikuttaa rikosten, häiriöiden ja onnettomuuksien syihin ja vähentää niiden määrää. Tältä osin hallituksen budjettiesitys etenee jo jossain määrin avattua latua. Erityisesti ovat edelleen painokkaasti mukana talousrikollisuuden torjunnan ja Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostamiseen liittyvät kysymykset, joista muutama näkökulma.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa oli havaittavissa tiettyä epäuskoa hallituksen toimenpiteisiin poliisien määrän turvaamisen osalta. Tältä osin viitattiin viime syksyn keskusteluun. Viime syksynähän kokoomus esitti ja vaati 10:tä miljoonaa euroa lisää poliisille, ja laskutarkastusten mukaan ja jälkeen pystyttiin esitykseni ja ministeriön talousosaston näkökulman mukaisesti 8 miljoonaa euroa lisäämään alueille tämän jälkeen, eli tältä osin ministerin ja talousosaston näkökulma ministeriössä oli oikea, kun siihen ed. Zyskowicz viittasi. Tältä osin ei mitään kinastelua ollut, vaan ministerin ja ministeriön esittämä luku piti paikkansa. Kokoomuksen luku pohjautui kenties vääriin poliisihallinnon tulkintoihin ja ei siis pitänyt paikkaansa.

Vuoteen 2004 verrattuna poliisin määrärahat kasvavat ensi vuonna 6 616 000 euroa. Vuonna 2005 pidetään kiinni viime vuonna tekemäni päätöksen mukaisesti siitä, että poliisien lukumäärä pidetään vuoden 2002 tasolla. Itse asiassa vuoden 2005 poliisien määrään liittyvä perustelujen luku selittyy sillä, että ensi vuonna siirretään 28 poliisimiestä Hätäkeskuslaitoksen palvelukseen. Käytännössä tällä siirrolla ei ole vaikutusta kentällä toimivien poliisien lukumäärään, sillä siirrettävät poliisit hoitavat tällä hetkellä poliisissa samaa tehtävää kuin he hoitavat tulevaisuudessa Hätäkeskuslaitoksen palveluksessa. Tältä osin on siis syytä muistaa, että ensi vuonna pidetään kiinni viime vuonna tehdystä päätöksestä, jonka mukaan poliisimiesten lukumäärä pidetään vuoden 2002 tasolla niin sanotuilla Häke-siirroilla tarkistettuna.

Itse asiassa määrärahoja nostaa huomattavasti poliisin toimintamenomomentille tehty 3,5 miljoonan euron järjestely, jossa budjettiriihessä sisäasiainministeriön ja esitykseni mukaisesti saatiin aikaiseksi poliisin uuden maastapoistamis- ja noutokuljetusmomentin perustaminen arviomäärärahamomentilla, joka esimerkiksi nopeiden poistamispaineiden tilanteessa ei rasita poliisin toimintamenomomenttia. Tämä vuosikausia esillä ollut asia on nyt myös tässä budjetissa korjattu.

Vihreillä oli myös jossain määrin epätarkkuutta heidän puhuessaan talousrikollisuuden voimavaroista. Tämä asiahan oli erittäin huonolla tolalla, ja siihen oli pakko voimakkaasti puuttua, ja siihen tehtiinkin muun muassa sisäministeriön sisäisin puuttumisin ja hallituksen lisäbudjeteilla korjauksia jo viime vuonna. Ulkomaisen työvoiman valvonnan yksikköhän perustettiin jo keväällä krp:n yhteyteen. 13 talousrikostutkijan viran jatkaminen on edelleen siis tältä osin kunnossa, ja myöskin eräille tietyille talousrikostutkijoille maksettava ylimääräinen tutkintalisä, joka on ollut ongelma, tietysti jatkuu.

Kokonaan uutta rahaa talousrikospuoleen on nyt noin 1,3 miljoonaa euroa, jota tullaan käyttämään alustavasti niin, että yhteensä 25 virkaa on käytettävissä itse asiassa sisäisen turvallisuuden ohjelman ensi vuodelle ajattelemalla tavalla: rahanpesun torjunnan tehostamiseen 120 000 euroa, kaksi virkaa; ulkomaisen työvoiman valvontayksikön koon suurentamiseen noin 400 000 euroa, kahdeksan virkaa, jolloin se voidaan kaksinkertaistaa; 15 uutta talousrikostutkijan virkaa, joista noin kymmenen sijoitettaisiin Pääkaupunkiseudulle. Virkojen rakenteen tulee sitten tietysti myös olla sellainen, että mahdollisesti yhdeksän voisi olla sellaisia, joihin voidaan ottaa muita henkilöitä kuin poliisimiehiä: tutkintasihteereitä, tarkastajia, rikostarkastajia jnp. Kuuden poliisiviran osalta on jo ryhdytty toimenpiteisiin, jotta 2—4 virkaa voitaisiin täyttää taloudellisen osaamisen omaavilla Poliisikoulusta valmistuvilla henkilöillä. Tähän asiaan panostetaan kovasti. Virkaresurssien lisäksi talousrikostorjunta tulee erityisesti edellyttämään lainsäädännöllistä valmiutta myöskin puuttua verottajan ym. toimenpitein aliurakointi- ja moniin muihin kysymyksiin eri viranomaisten toimenpiteillä, eli tehostamisen ja yhteistoiminnan ratkaisut ovat tältäkin osin erittäin tärkeitä.

Yleisurheilun maailmanmestaruuskisat, herra puhemies, ovat kesällä 2005, ja ne ovat turvajärjestelyiltään erittäin mittava haaste. Siksi on myönteistä se, että esityksestämme ensi vuoden talousarviossa on poliisille 2 miljoonaa euroa ja Rajavartiolaitokselle 0,5 miljoonaa euroa lisämäärärahaa turvajärjestelyihin. Poliisin puolella se mahdollistaa nyt muun muassa turvalaitepuolella tapahtuvat hankinnat. On luonnollista, että ylityö-, majoitus- ja matkakorvausten osalta asiaan palataan kevään 2005 lisäbudjetissa, jotta tältä osin myös asiat ovat kunnossa.

Myönteistä on myös se, että terrorismin torjuntaan poliisille on esityksemme mukaisesti 500 000 euroa lisämäärärahaa kalustohankintoihin, mikä on erittäin tärkeätä muun muassa erityyppisten uusien uhkien torjumiseksi tai varustetason puutteiden korjaamiseksi erityisesti Rajavartiolaitoksen valmiusryhmien samoin kuin poliisin erityisosastojen osalta.

Lisäksi johdollani käydään parhaillaan läpi poliisin toimintamäärärahan valtakunnallisia jakoperusteita vuosille 2005—2007. Jakokriteerejä on syytä arvioida uudelleen. Kyseessä ei ole pelkästään Helsingin ja Itä-Suomen tilanne, vaan yleisesti ottaen myöskin optimaalisen määrärahojen suuntaamistason arviointi tässä työssä. Tämä työ pyritään tekemään meillä syyskuun loppuun mennessä.

Herra puhemies! Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostaminen on edelleen tärkeätä. Viime kesänä oli puolitoista vuotta keskimääräinen turvapaikka-anomuksen käsittelyaika. Nyt kesäkuussa menimme alle neljän kuukauden. Turvapaikkahakemusten käsittely on nopeutunut, ja haluamme pitää tämän asian mallikkaassa kunnossa jatkossakin. Voimme kansalaisuuslinjalle siirtää lisää työvoimaa parikymmentä henkilöä Uvin piirissä nopeuttamaan kahden kolmen vuoden mittaista kansalaisuushakemuskäsittelyä, tavoitteena ajan puolittaminen.

Ulkomaalaisvirastolle esitetään siirrettäväksi työministeriön pääluokasta 3,8 miljoonaa euroa lisämäärärahaa toiminnan tehostamiseen, ja tämä on erinomaisen tärkeä näkökulma juuri siihen, että voimme pitää Uvin ja ulkomaalaisasioissa turvapaikka- ja kansalaisuushakemustilanteen parempana kuin se ehkä noin vuosi sitten vielä oli.

Pelastustoimen kehittämistyötä myös jatketaan muun muassa lisäämällä Pelastusopiston ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärää, ja viime vuonna tehdyllä ratkaisulla Pelastusopiston kehittäminen laajemmaksi pelastuskoulutuksen, muun muassa siviilikriisinhallinnan, koulutusta tukevaksi yksiköksi on hyvässä vauhdissa.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Eilisessä keskustelussa meille esiteltiin Vanhasen—Kalliomäen—Erkon linja ja sen mukainen talousarvioesitys.

Hallitus tuntuu vetäytyvän globalisaation taakse sellaisissakin asioissa, joihin se voi itse vaikuttaa. Yleisesti paheksutaan suuryritysten vastuuttomuutta työntekijöitään kohtaan, mutta viime talvena vasemmistoliiton työllisyysvälikysymyksen yhteydessä hallituksen edustajat totesivat, että irtisanomisturva Suomessa on hyvää eurooppalaista tasoa eikä tarvetta muutoksiin ole. Henkilökohtaisesti arvostan enemmän sellaisen patruunalinjan kapitalistin konstailemattomuutta, jolla ei ole tarvetta miellyttää, kuin mustankin valkoiseksi selittävien ministereiden vuodatusta. Hallitukselle on varmaan kiusallista se, että tällainen tosikapitalisti menee hallituksesta ohi vasemmalta niin että heilahtaa, silloin kun on kyse työntekijöiden työsuhdeturvasta.

Hallituspuolueiden edustajat kertoivat kuntatalouden vakautuvan, työllisyyden kohenevan ja palveluiden paranevan. Monissa puheenvuoroissa todistettiin, että työttömyys olisi kääntynyt kasvuun, jos ylisuuret veronalennukset olisi jätetty tekemättä. Veronalennusten myönteisestä vaikutuksesta työllisyyteen ei löydy näyttöä tämän hallituksen aikana, mutta se tiedetään, että miljoona suomalaista ei hyödy näistä alennuksista mitään. Heidän ostovoimansa ei parane eikä siirry palveluiden ja tavaroiden kysyntään. Veronalennuslinja syö myös elintilan investointielvytykseltä ja rahoituspohjan hyvinvointivaltiolta. Ne, jotka kertovat, että työttömyys ei kääntynyt kasvuun, eivät muista, että viimeisen tilaston mukaan työttömiä oli 309 000 eli 1 700 enemmän kuin vuosi aiemmin. Kausiluonteisesti työttömyys nousi kesäkuun tilanteesta reilusti enemmän.

Tilanteessa, jossa hallituksen työllisyystavoitekin jää haavekuvaksi, se vähentää työhallinnon kokonaisresursseja yli 100 miljoonaa euroa. Ensi vuonna työttömiä arvioidaan olevan keskimäärin 272 000. Yksistään vaikeasti työllistyviä kokonaismäärästä on 160 000. Luvut osoittavat, että hallitus lannistui työttömyyden ja rakennetyöttömyyden edessä. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien eläkeselvityksiä tehdään noin 6 000, kun eläkepäätöksen tarvitsee vähintään 30 000 työtöntä. Nuorten työllistämistakuu tarkoittaa budjettiesityksessä koulutusta, harjoittelua ja työpajapaikkaa, kun tavoitteena tulee olla ammattiin valmistuvalle nuorelle se ensimmäinen oikea työpaikka täydellä työajalla ja palkalla heti valmistumisen jälkeen. Nyt hallituksen toimet jäävät puolitiehen sekä nuorten että ikääntyneiden työttömien kohdalla.

Ensi vuoden aikana valmistellaan malli työmarkkinatuen määräaikaistamisesta. Työvoimapoliittisia perusteluita sille ei löydy, sillä jo nykyisin työttömyysturvalaista löytyvät kohdat, joilla työmarkkinatuki voidaan evätä, jos työtön kieltäytyy työstä tai toimenpiteistä. Kaikki etuuden piiristä ulos lyödyt siirtyvät suoraan kunnan toimeentulotukiluukulle. Siinä sitä on miettimistä päättäjille kunnissa, joita massatyöttömyys on kuihduttanut jo kymmenen vuoden ajan.

Hallituksen piittaamaton linja huipentuu siinä, ettei peruspäivärahaan tule sentinkään korotusta neljän vuoden aikana, ei siis sentinkään. Täällä sanottiin, että opiskelijat olisivat ainoa ryhmä, jota kohdellaan näin tylysti, mutta valitettavasti eivät ole, työttömät ovat aivan yhtä pahassa tilanteessa. Ministeri Kalliomäki ja ed. Kalli ovat laajentaneet työllisyyspolitiikan lajivalikoimaa seiväshypystä ja kolmiloikasta työttömien syväkyykkyyn ja työmarkkinoilta ulosheittoon. Aivan syystä voidaan kysyä, tätäkö se työreformi on punamullan tapaan.

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuusuudistusta lykättiin vuodella. Sen keskeiset linjaukset julkistetaan vasta vuodenvaihteessa. Kansalaiset eivät voi lausua omaa kantaansa uudistuksesta kunnallisvaaleissa. On varmaa, että valtionosuusuudistuksen tiedot söisivät varmuudella kummankin päähallituspuolueen kannatusta, jos ne tulisivat julki nyt. Kuntatalouden epävakaus estää järkevän henkilöstöpolitiikan. Henkilöstö uupuu ja ikärakenne vinoutuu. Pätkätyöläiset turvaavat jopa kuntien perustoiminnot. Juuri silloin, kun pitäisi varautua kilpailemaan työvoimasta, kunnat taistelevat päälle kaatuvien ongelmien kanssa.

Verotulot kasvavat kunnissa hitaasti, mutta menot varmasti. Kuntien taloudet erilaistuvat. Tässä tilanteessa vähennetään 18 miljoonaa euroa kuntien harkinnanvaraisia avustuksia eli juuri sitä välinettä, jota täsmäkohdennetaan vaikeimpiin kuntiin. Vuosi 2005 saatetaan kunnissa keplotella jollain lailla, mutta entä sen jälkeen? Esimerkiksi Lapissa ainoastaan kuudessa kunnassa vuosikate nousee positiiviseksi ensi vuonna. Lainakanta kasvaa, ja massatyöttömyys sementoi rakenteelliset ongelmat pysyviksi.

Haastetta riittää, ministeri Manninen, mutta niitä riittää aluepolitiikassakin. Hajasijoittamisen tuloksena saatava jokainen uusi työpaikka on tarpeen, mutta samaan aikaan lakkautetaan ainoita vielä jäljellä olevia valtion toimipisteitä. Hallitusohjelman mukaisesti Lapissa lakkautetaan 18 työvoimatoimistoa ja perustetaan 6 uutta. Vääjäämättä palvelut heikkenevät, ohentuvat ja karkaavat kauemmas niin työttömiltä kuin työnantajiltakin. Tämän lisäksi rahoitus esimerkiksi palkkaperusteisiin tukiin, ympäristötöihin ja työllisyysperusteisiin investointeihin on täysin riittämätön.

Näin on jopa Kemijärvellä, Salcompin poislähdön myötä julkisuuteen tulleella paikkakunnalla. Siellä on kärsitty koko tämän vuoden ajan pulaa työllisyysmäärärahoista. Eikä tämäkään riitä, vaan Ivalon Rajakomppanian lakkauttamisesta on tullut jokavuotinen vääntö. Nyt budjettikirjassa lukee, että kehyspäätöksen mukaisen toimintamenomäärärahan niukkuuden vuoksi Rajavartiolaitos lakkauttaa vuoden 2005 aikana Ivalon ja Imatran rajajääkärikomppaniat. On paljon helpompi säilyttää maakunnissa jo olevia työpaikkoja kuin siirtää sinne uusia. Ei ennen vaaleja lupailtu täyskäännös aluepolitiikassa voinut tätä tarkoittaa.

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut pitää paljon valoisamman puheen, mutta sitä ensi vuoden budjettiesitys ei tee mahdolliseksi. Hallitus jatkaa tiellään seurauksista välittämättä. Ehkä ministeri Kalliomäen hermostuneen käytöksen takana kummittelee aavistus siitä, että hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikassa kaikki ei ole kohdallaan.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnä täytyy kommentoida ministeri Rajamäelle, että Ulkomaalaisviraston asiakaspalvelu on ollut sillä tasolla, että pistän pääni pantiksi, ettei sitä ihan pähkinärahoilla korjata, sen verran kafkalaisia tarinoita kohtaamisesta suomalaisen byrokratian kanssa täällä liikkuu myös kansanedustajalle asti.

Arvoisa puhemies! Pienet ikäluokat jäävät toiseksi, kun hallitus jakaa niukkuutta. Hallitus on valmis ratkaisullaan turvaamaan suurten ikäluokkien elintason, eläkkeet ja omakotitalot, mutta kun on kyse opiskelusta, tutkimuksesta ja kulttuurista ja kaikesta siitä, mikä vie suomalaista yhteiskuntaa eteenpäin, hallitus epäonnistuu. Tähän tarvitaan tietenkin rahaa, se on selvä. Sen takia pitäisi olla valmiit tekemään ratkaisuja, jotka parantaisivat työllisyyttä. Vain uudet veronmaksajat lisäävät koko yhteiskunnan hyvinvointia. Hallitus kuitenkin keskittyy huolehtimaan viisikymppisten miesten hyvinvoinnista, heidän, jotka ovat vakituisessa työssä, joiden asunto on maksettu ja lapset muuttaneet pois kotoa. Heillä on hyvin paljon tässäkin talossa edustajia. Heidän hyvinvointinsa turvaaminen tuntuu olevan hallituksen politiikan tärkein tavoite. Uusia veronmaksajia hallitus tekee ei työllistämällä työttömiä vaan piiskaamalla opiskelijoita. Ratkaisu on hallituksen mielestä varmasti oivallinen. Sen lisäksi, että pienet ikäluokat joutuvat maksamaan tulevaisuudessa suurten ikäluokkien eläkkeet, he saavat maksaa nyt heidän veronalennuksensa.

Arvoisa puhemies! Konkreettisimmin tämä tulee esiin siinä, että jo pitkän aikaa ovat kaikki opiskelijajärjestöt vedonneet yhteisellä tavoitteella hallitukseen. Tämä tavoite on opintotuen asumislisän korottaminen. Suurin yksittäinen opiskelijoiden toimeentuloa vaikeuttava asia korjautuisi, jos hallitus haluaisi sijoittaa edes vähän lisää rahaa tulevaisuuteen. Samalla poistuisi tietysti suurin syy siihen, että opiskelijoiden pitää käydä töissä opintojen ohella eikä heillä ole mahdollisuutta keskittyä opintoihinsa. Opiskelijat edustavat kuitenkin pääsääntöisesti pieniä ikäluokkia. Heidän asemansa kohentaminen ei ole hallituksen mielestä tarpeellista. Muistutan kuitenkin vielä kerran tavoitteesta, jonka olisi luullut jo viime vuonna painuvan hallituksen mieleen: opiskelijoiden asumislisä on nostettava 252 euroon kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Otan vielä esiin saman asian kuin viime vuonna vastaavassa puheessani. On hienoa, että hallitus on tänäkin vuonna kattanut vähän teattereiden ja orkestereiden henkilötyövuosivajetta. Jos tällä tahdilla jatketaan, niin joskus tulevaisuudessa tuo vaje saadaan kurottua umpeen, ellei uutta ole jo siihen mennessä ehtinyt syntyä. Kun vajetta kurotaan vähitellen kiinni, tänä vuonna jo yhteensä 30 henkilötyövuodella, samaan aikaan nämä taidelaitokset yrittävät ylläpitää toimintaansa taloudellisesta ahdingosta huolimatta. Nyt olisi syytä korjata vaje kuntoon, antaa alueellisille teattereille ja orkestereille työrauha, mahdollisuus tuottaa kulttuuria myös maakuntien keskuksissa. Tarvitsemme muitakin kuin kansallisia, Helsingissä toimivia kulttuurilaitoksia.

Täytyy kyllä todeta, että en missään nimessä voi yhtyä ed. Soinin täällä esittämään kritiikkiin Kansallisoopperaa vastaan. Oopperan kaltaista taidemuotoa on hirveän vaikea ylläpitää maakunnallisesti ja ilman voimakasta valtion tukea. Kuitenkin korkeakulttuuri samalla tavalla kuin tiede on se, joka kehittää meidän abstraktia ajatteluamme. Lisäksi olen myös sitä mieltä, että taiteella on itseisarvo. Torstaina on Kansallisoopperassa jälleen uusi upea ensi-ilta: Kaija Saariahon ooppera, josta voimme kaikki olla ylpeitä. Ainakin itse yritän vielä saada sinne peruutuspaikan, kun en ajoissa lippua ollut hankkimassa.

Myöskään vapaata teatterikenttää ei pidä unohtaa. Osa siitä kuuluu teatterilain piiriin, osa on harkinnanvaraisen tuen varassa. Tämän harkinnanvaraisen tuen nostaminen tasolle, joka turvaisi toiminnan toistaiseksi, olisi budjetin mittakaavassa perin pieni summa. Aivan älyttömän pienillä rahoilla voitaisiin saada vapaitten teatteri- ja tanssiryhmien asiat kuntoon. Onkin kyse tahdosta, siitä, halutaanko vapaata teatterikenttää rahoittaa, nähdäänkö myös muu kuin henkilötyövuosiavustusten piirissä oleva teatteritaide merkityksellisenä. Joskus tuntuu, että näitä vapaita teatteriryhmiä pidetään jotenkin liian anarkistisina tai taiteellisesti väärällä tavalla kunnianhimoisina, kun sinne ei riittävästi tukea tahdo löytyä. Tämä on kyllä myös kunnallispoliittinen asia, eli kunnissa voitaisiin hieman enemmän — niissä kunnissa, joissa näitä ryhmiä toimii, isoissa kaupungeissa — sinne rahoja ohjata.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade ministrar, kära kolleger! Den här budgeten sägs vara en budget för tillväxt eller som en av riksdagsgruppernas ordförande uttryckte det igår, det första steget i ett trestegshopp med avsikt att åstadkomma mera välfärd i vårt land. Men tyvärr, herr talman och minister Kalliomäki, har kanske ansatsen inte riktigt varit som i den vinnande svenska trestegshopparen Christian Olssons hopp, utan kanske mera som läget i den finländska friidrotten. Ursäkta om jag säger det.

Ändå har vi skäl att ta på allvar den oro som finns bland medborgarna över både uppsägningarna och bristen på nyinvesteringar i vårt hemland och den osäkerhet som ändå finns kring de internationella konjunkturerna. En del säger att vi kanske i slutet av det här året ser toppen på konjunkturutvecklingen, dessutom väntas den starka tillväxten som vi har sett i USA och Kina stagnera under nästa år. Vår finländska industri måste vara beredd på en ökad konkurrens när tillväxten avtar. Också osäkerheten om oljeprisernas utveckling ger anledning till oro. Utsikterna ljusnar kanske inte och ändå vet vi tyvärr att vi har, som en tidigare talare här sade, fler arbetssökande i år än för ett år sedan.

De senaste veckorna har vi särskilt noterat varseln om uppsägningar inom skogssektorn, vars svårigheter sägs bero på ökad konkurrens i närområdena.

Bästa vänner! I samband med beslutet om övergång till euron beslöt vi att införa de s.k. buffertfonderna och som exempel på när fonderna skulle komma till användning nämndes just de svårigheter som skogsindustrin kunde få när inte devalveringar längre är möjliga, devalveringar som under årtionden har använts för att återinföra konkurrenskraften i skogsindustrin. Nu verkar det som om buffertfonderna helt och hållet skulle vara bortglömda.

Låt mig säga att det också verkar finnas mycket få personer i det här landet som vet hur fonderna fungerar. De är två stycken, den ena är knuten till pensionsanstalterna och den andra är till dem som sköter kostnaderna för arbetslösheten. Buffertfonden för arbetslöshetsersättningarna är den större och är kanske lättare att påverka politiskt. Den omfattade i slutet av 2003 cirka 550 miljoner euro och det är dess maximistorlek enligt lagstiftningen vid den tidpunkten och den beräknas ha cirka 440 miljoner euro i slutet av det här året. Den kan ha både överskott och underskott enligt lagstiftningen. Uppgifterna om hur buffertfonderna borde fungera nästa år säger att den gällande lagstiftningen kan innebära att mera medel måste hänvisas till fonderna och därmed måste arbetsgivarnas kostnader och avgifter höjas. Det här är en fullständigt galen riktning när vår strävan bör vara att minska kostnaderna för att anställa folk.

Min allvarliga uppmaning till dem som nu förbereder förhandlingarna med arbetsmarknadsparterna och bereder vidare regeringens ekonomiska politik är att överföringarna till buffertfonderna verkligen inte skall få öka nästa år, snarare skall det vara så att buffertfondens medel används för att sänka arbetsgivarnas bikostnader. Låt oss genom buffertfonderna pröva i några år, till och med så att det uppstår ett underskott, vilken sysselsättande effekt en sänkning av arbetsgivarkostnaderna kan ha. Låt oss gå från ord till handling och sluta käbbla om vilka modeller som skall tillämpas.

Arvoisa puhemies! Kun siirryimme euroon, päätettiin ottaa käyttöön niin sanotut puskurirahastot. Esimerkki puskurirahastojen tarpeesta otettiin metsäsektorin tilanteesta, kun niin sanottu d-vitamiini eli devalvaatio ei enää tulisi olemaan mahdollinen euro-oloissa. Kuten tiedämme, juuri nimenomaan metsäsektori, jossa tällä hetkellä on vaikeuksia, hoiti perinteisesti kilpailukyvyn parantamisen devalvaatiolla laajasti niin, että sitten kustannukset siirtyivät kotimaan teollisuudelle ja kotitalouksille. Nyt vaikuttaa siltä, kuin puskurirahat olisi täysin unohdettu, ja itse asiassa hyvin harva tässä maassa tuntee, mitkä säädökset niitä säätelevät ja miten ne toimivat.

Puskurirahastoja on kuitenkin kaksi: toinen liittyy eläkkeisiin ja toinen työttömyysturvaan. Työttömyysvakuutuspuskuri on suurempi, ja siihen on myöskin ehkä helpompi vaikuttaa poliittisesti. Työttömyyspuskurissa, jos saa sanoa näin populistisesti, oli vuoden 2003 lopulla noin 550 miljoonaa euroa, joka on sen laskentaperusteiden mukaan maksimikoko. Tämän vuoden lopussa puskurissa arvioidaan olevan noin 440 miljoonaa euroa. Lainsäädännön mukaan rahastossa voi olla sekä yli- että alijäämä, nyt ylijäämä on niin kuin minä luettelin.

Valitettavasti ennakkotiedot ensi vuodesta osoittavat, että maksuja puskuriin jouduttaisiin korottamaan, ja tämä on täysin väärin, koska silloin joudumme korottamaan työnantajien maksuja ja työn lisäkustannuksia. Lisäkustannusten alentamismallejahan valmistellaan parastaikaa hallituksessa, ja vakaa pyyntöni viimeiselle läsnäolevalle ministerille on, että edustajille tuponeuvotteluissa ja muussa talouspoliittisessa valmistelussa hallituksen viestin on oltava, että siirtoja puskureihin ei saa korottaa eikä maksuja korottaa ja että puskureja on käytettävä alentamaan työn lisäkustannuksia. Kokeilkaamme muutaman vuoden ajan, jopa niin että puskurit olisivat alijäämäisiä, miten lisäkustannusten alentaminen parantaa työllisyyttä. Sattumoisin puskureissa on nyt sellainen summa, josta on keskusteltu ja joka olisi niin suuri, että se olisi riittävä todella tarvittavaan kokeiluun ja sen suuruuteen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen sitä, että ministeriaitio on tyhjentynyt, kun kuitenkin on tämän syksyn tärkein keskustelu menossa. Toivottavasti ministereitä alkaa pian palata takaisin kuuntelemaan tätä keskustelua valtion tulevan vuoden budjetista.

Tämän hetken suurin yhteiskunnallinen haaste on saada alhainen työllisyysaste nousuun. Tähän haasteeseen hallituksen esitys ei valitettavasti juuri tuo ratkaisuja. Kun hallituksen omana tavoitteena on 100 000 uutta työpaikkaa, niin tuossa budjettikirjassa joudutaan toteamaan, että viime vuoden ja tämän vuoden aikana yhteensä 17 000 työpaikkaa menetetään. Kun työllisyysastetta tavoitellaan nostettavaksi 67 prosentista 75 prosenttiin, niin ensi vuonna hallitus itse arvioi, että tässä päästäisiin eteenpäin 0,3 prosenttia ja saman verran myös työttömyys vähenisi.

Kotimainen kulutus on säilynyt melko korkealla tasolla. Sinänsä positiivista on se, että vientikin näyttää alkavan hieman paremmin vetää. Työttömyyden kovan ytimen muodostaa kuitenkin sitkeä rakennetyöttömyys, joka sisältää syrjäytymisen, mielenterveysongelmien, päihdeongelmien sekä heikon koulutustason noidankehän.

Sitkeän työttömyyden ohella samaan aikaan eräitä avainaloja uhkaa kasvava työvoimapula. Viime kesähän antoi ennakkovaroituksen orastavasta hoitajapulasta. Pätevien sijaisten puute haittasi terveyspalveluiden järjestämistä. Väestön ikääntymisen seurauksena palvelujen tarve tulee kasvamaan, mutta samalla työntekijöiden määrä vähenee. Minun mielestäni on erittäin huolestuttavaa, että kahden vuoden sisällä valmistuneista sairaanhoitajista joka neljäs on lähtenyt ulkomaille töihin pitkälti meikäläisen pätkätyökulttuurin ajamana, vaikka oman maamme terveyspalveluissa olisi tuhansien hoitajien vaje.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä esittää omassa vaihtoehtobudjetissaan hallituksen esitykseen verrattuna 10 000 uuden työpaikan luomista hyvinvointipalveluihin. Kunnat saisivat esityksessämme merkittävästi enemmän rahaa elintärkeiden tehtävien suorittamiseen. Vanhukset saisivat lisää hoitajia, koulujen opetusryhmiä voitaisiin pienentää, tukipalveluja lisätä ja päihdekuntoutukseen ja lastensuojeluun löytyisi lisää tekijöitä. Samalla uskon, että syrjäytymisen ehkäisy tulisi vähentämään julkisen talouden menopaineita. Samalla voitaisiin nopeaan tahtiin sitouttaa koulutettua henkilöstöä vakituisiin työsuhteisiin ja varauduttaisiin näin tulevien vuosien työvoimatarpeisiin.

Keskustan ja sosialidemokraattien johtama hallitus on tähän asti rakentanut työllisyyspolitiikkansa pääasiassa tuloveronkevennysten varaan kokoomuspuolueen tukemana. Yleisillä ansioveronkevennyksillä ei ole kuitenkaan merkittävästi luotu uusia työpaikkoja, kuten tilastot osoittavat. Niillä on kyllä ollut vaikutuksensa kotimaisen kulutuskysynnän ylläpitämiseen, mutta sama vaikutus olisi tullut sosiaalisesti oikeudenmukaisemmilla keinoilla, eläkkeiden ja perhe-etuuksien korotuksilla samoin kuin elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisella, mikä on myös kristillisdemokraattien ehdotus.

Kotihoidon tuen korotus 42 eurolla kuukaudessa on myönteinen ja askel oikeaan suuntaan, mutta samalla on muistettava se, että tämä korotus ei paikkaa kuin noin puolet siitä reaaliarvon alentumisesta, jonka Lipposen hallitukset kahdeksan vuoden aikana tekivät. Vuonna 95, ennen kuin kotihoidon tukea leikattiin ja ennen kuin sen reaaliarvo alkoi alentua, koska sitä ei ole sidottu indeksiin, tuki oli selvästi parempi kuin tämän korotuksen jälkeen. Edelleenkään perheille ei tule taloudellisesti tasavertaista valinnanvapautta kotihoidon ja kunnallisen päivähoidon välillä.

Ihmettelen myös sitä, miksi keskustajohtoinen hallitus ei poista tässä budjetissa sitä suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahraa, että pienin äitiyspäiväraha tulee edelleen jäämään pienemmäksi kuin pienin työttömyyspäiväraha. Budjettiesityksessä luvataan pienimpään äitiyspäivärahaan ja isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahaan 3,75 euron korotus, jolloin minimiäitiyspäiväraha olisi vähintään 15,20 euroa päivältä, mutta edelleen se jää todellakin pienemmäksi kuin minimityöttömyyspäivärahan taso, vaikka siinä huomioidaan se, että toista etuutta maksetaan kuutena päivänä ja toista viitenä päivänä viikossa. (Ed. Rossi: Ei vain luvata, vaan se toteutetaan!) Siinä mielessä täytyy kysyä, viestiikö tämä sitä, että tämäkin hallitus arvostaa enemmän työttömänä olemista kuin pienen vauvan hoitamista. Ennen eduskuntavaaleja varsinkin keskustapuolueen taholta tässäkin salissa pidettiin ehdottoman välttämättömänä, että tämä nopeasti korjataan minimiäitiyspäivärahan tasolle.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys on monilta kohdilta sellainen, etten sitä helsinkiläisenä kansanedustajana voi hyväksyä. Hallitus unohtaa täysin monet sellaiset kipeästi rahoitusta kaipaavat kohteet, jotka ovat niin Helsinkiä kuin koko maata ajatellen erittäin tärkeitä. Sen sijaan rahaa löytyy kehitysapumäärärahojen korottamiseen, vaikka kotimaassa olisi kyseisille rahoille löytynyt huomattavasti tärkeämpiä kohteita.

Helsingissä on lukuisia alueita, joiden kunnostaminen olisi erittäin kiireellistä asukkaiden viihtyvyyden ja asuinympäristön parantamisen kannalta. Hallitus vähentää aravamäärärahoja siirtämällä niitä budjetin katteeksi sen sijaan, että niitä annettaisiin kipeästi korjausmäärärahoja kaipaaville asunto-osakeyhtiöille tai kaupungin omistamille asukaskiinteistöille. Mielestäni esimerkiksi Jakomäen, Kontulan ja monen muun lähiön kerrostalot ovat tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että niiden pikaiseen peruskorjaamiseen olisi tarvittu yhteiskunnan tukea ja edullisia lainoja. Katsooko hallitus, että esimerkiksi Itä-Helsingin lähiössä asuvat kansalaiset ovat vähemmän tärkeitä kuin parempitasoisessa kaupunginosassa asuvat kansalaiset?

Tulen tekemään eduskunnassa talousarvioaloitteita, jotta nyt budjetin paikkaamiseen siirtyvät asuntomäärärahat käytettäisiin heikkokuntoisten Helsingin lähiöiden peruskorjausohjelman pikaiseen käynnistämiseen.

Hallituksen viime kesänä tekemä alkoholiveropäätös on johtanut mittavaan alkoholinkäytön lisääntymiseen ja päihdehaittojen kasvamiseen. Helsingin katukuvassa on voitu havaita ne lieveilmiöt, jotka halpa viina on saanut aikaan. Tämän lisäksi myös mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset ovat vuosikausia joutuneet tulemaan toimeen käytännössä omillaan, kun kipeästi laitoshoitoa tai muuta hoitoa tarvitsevat sairaat ovat joutuneet käytännössä kadulle oman onnensa nojaan.

Hallituksen olisi tullut mielestäni esittää merkittäviä lisäyksiä mielenterveyspotilaiden hoitojärjestelmän kehittämiseen niin, että kaikki hoitoa ja tukitoimintaa tarvitsevat sairaat saisivat asianmukaisen hoidon itselleen. Nykyisellä menolla tulevat muutama kuukausi sitten metrossa tapahtuneen surman kaltaiset mielettömät teot lisääntymään, kun riittävä hoito ja muu tuki on mielenterveysongelmista kärsiville täysin olematon. Samoin päihdeongelmaisten hoitomahdollisuuksia on pikaisesti lisättävä, sillä ongelma on kasvamassa nopealla vauhdilla mittavaksi ja entistä nuoremmat ikäluokat ovat kärsimässä kasvavasta päihdeongelmasta.

Arvoisa puhemies! Poliisin määrärahoihin ei hallituksen ministerien päinvastaisista lupauksista huolimatta annettu käytännössä lainkaan lisäystä. Pieni määrärahalisäys kuluu pitkälti muuhun kuin poliisin käytännön työhön. On kuulunut jopa tietoja siitä, että rautatieaseman poliisipäivystystä ollaan lopettamassa. Tämä kaikki merkitsee sitä, että rauhattomuus ja turvattomuus Helsingin kaduilla lisääntyy ja rikollisuus saa rauhassa rehottaa, mummut saavat tulla rauhassa mukiloiduiksi ja turistit ryöstetyiksi. Budjettiin tulee lisätä tarpeellinen tasokorotus poliisin toimintamäärärahoihin niin, että Pääkaupunkiseudun täyttämättömät poliisivirat saadaan pikaisesti täytetyiksi ja poliisin kenttätyö voidaan tehdä ilman henkilöstövajetta.

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää Suomen kehitysapumäärärahoihin merkittävää korotusta samalla, kun se valittaa valtion rahapulaa monien muiden välttämättömien, esimerkiksi edellä mainitsemieni menoerien kohdalla. Mielestäni hallituksen tulisi ensin huolehtia siitä, että kaikilla maamme kansalaisilla on aukoton peruspalvelujärjestelmä niin terveydenhuollon kuin sosiaalipalvelujen osalta, sekä siitä, että kansalaiset voivat liikkua kadulla pelkäämättä lisääntyvää väkivaltaa. Meillä suomalaisilla tulee olla etuoikeus nauttia yhteisistä verovaroistamme ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen niitä tulee käyttää muiden maiden kansalaisten hyväksi. Kaikilla suomalaisilla ei tällä hetkellä ole tyydyttävää elintasoa eikä elinolosuhteita, mutta nähtävästi hallitus ei tätä ongelmaa ole huomannut.

Ärade talman! Jag vill på svenska framhålla om krigsveteranerna speciellt här i Helsingfors att regeringen borde sköta om att pengarna som veteranerna har fått också används för deras rehabilitering. Jag tycker att veteranernas problem borde skötas medan de finns kvar.

Arvoisa puhemies! Veteraanien määrärahoihin on hallituksen budjettiesityksessä tehty pieniä lisäyksiä. Tästä huolimatta käytännössä kaikki halukkaat veteraanit, heidän puolisonsa, kotirintamanaiset tai muut sodasta kärsineet kansalaiset eivät ole vielä päässeet halutessaan kuntoutukseen. Myös veteraanien toimeentulossa ja asumisolosuhteissa on paljon puutteita. Suomen kaltaisen hyvinvointivaltion tulisi pystyä huolehtimaan maamme vapauden turvanneista veteraaneista ja koko sodanaikaisesta, nyt ikääntyneestä ikäluokasta huomattavasti nykyistä paremmin. Tämä on tällä hetkellä työssä käyvien sukupolvien velvollisuus, jonka yli mikään muu tarve ei kotimaassa, saati ulkomailla, saa mennä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutanpa hieman puheeni käsikirjoitusta edellisen puheenvuoronpitäjän puheen perusteella ja johdosta. On totta tietysti, että Suomessa on monia puutteita ja niitä ilmenee niin Pääkaupunkiseudulla kuin koko maassakin, mutta kyllä minä nyt jotenkin haluan puhutella myös kansanedustajan omaatuntoa, jos sitä sattuu sitten olemaan. Kehitysavun määrällä on tarkoitus parantaa kaikkein heikoimmissa asemissa olevien ihmisten elinolosuhteita. (Ed. Vistbacka: Tehdään ensin kotimaassa, ed. Rossi!) Me tiedämme, mistä muun muassa kansainvälinen terrorismi syntyy: kurjuudesta, monista niistä ongelmista, jotka liittyvät sitten hädänalaisiin asioihin. Ja jos me Suomen eduskuntana sanomme, että meillä ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien, YK:n, tavoitteiden mukaiseen toimintaan edellytyksiä, niin voi kysyä, onko meillä sitten oikein sellaista ihmisen sydäntä. Tämän minä haluan tähän todeta kyllä, että niillä tavoitteilla, millä Suomi toimii, bruttokansantuotteesta 0,39 prosenttia kehitysyhteistyöhön on sellainen määrä, minkä me pystymme tulevana vuonna kestämään. Tämä olkoon meille sellainen sydämen kysymys, ja jokainen päättäköön sen sitten, missä kohtaa se sykkii.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensi vuoden talousarvion lähtökohta on tietysti se, että pyrimme luomaan tähän maahan taloudellista vakautta niin, että meillä on kasvulle edellytyksiä, pystymme parantamaan työllisyyttä koko Suomessa ja sitä kautta luomaan edellytyksiä monille tarpeille ja niiden parantamiselle. Tulopoliittinen ratkaisu on meille tärkeä. On ymmärrettävää, että hallitus osaltaan katsoo, että se voi, jos tulopoliittinen ratkaisu on kokonaisvaltaisesti kansantalouttamme tukeva, olla edistämässä sitä veroratkaisuilla. Kuinka paljon sitten muita kysymyksiä tulopoliittisiin ratkaisuihin tulee kytkeä, se on varmaan makukysymys. Mielestäni kuitenkin nämä enemmälti yhteiskunnan eli hallituksen ja valtion päätettäviin asioihin kuuluvat kysymykset, kuten liikenne- ja osaamisinvestoinnit, tulee sitten tehdä omassa päätöksenteossa. Työllisyyden edistäminen on kuitenkin eduskunnan yksi keskeisiä asioita, koska sen takana on myös meidän sosiaalipolitiikkamme ja suurelta osin se kustannus, mitä meille sitten myös niin sosiaali- kuin monen muunkin sektorin kautta tulee.

Hallituksen ei tule luopua missään tapauksessa omasta työllisyystavoitteestaan. Se, kuinka realistinen se on, nähdään sitten vaalikauden lopulla. Joka tapauksessa me olemme monenmoisten kansainvälisten ilmiöiden piirissä ja näihinkin me joudumme sopeutumaan. Kiina-ilmiö on yksi sellainen. Minä toivon kyllä, että me voimme kääntää sen positiiviseksi ilmiöksi. Täällä äsken edellisen hallituksen ministeri Korhonen muun muassa puhui Kuopion taloudesta ja sen mahdollisesta alijäämästä tässä näin. Katsotaan nyt sekin sitten, mutta tulkoon nyt mainittua, että ainakin Kuopiossa on käännetty hyvin pitkälle tätä Kiina-ilmiötä positiiviseen suuntaan. Meillä on sata kiinalaista ammattikorkeakoulussa opiskelemassa, hyvin vankka yhteistyö Shanghain ja siellä olevan tiedepuiston kanssa. Uskokaa tai älkää, mutta näin vain tulee käymään, että kiinan kielellä perusopetusta tullaan Kuopiossa piakkoin antamaan, koska se on yksi meidän kehittämisasioitamme. Ei tästä sen enempää. Joka tapauksessa näitä asioita voidaan nähdä monella tapaa, ja minä toivon, että me ainakin joissakin asioissa myös onnistumme.

Hallituksen keskeinen tehtävä työllisyyspolitiikan ohella on nimenomaan yrittäjyyden edistäminen, ja tässä mielessä pääoma- ja yhteisöverojen alentaminen, toteutettava uudistus, on paikallaan. Reilut 500 miljoonaa euroa on kuitenkin siellä suoraan tuloksessa ja tilissä näkyvää rahaa, ja tämä kokonaisuudessaan on onnistunut ratkaisu.

Tämä ensi vuoden talousarvio tuo moneen asiaan tarvittavaa parannusta. Joskus aikoinaan taisi olla silloisenkin opposition toteama lausahdus, että oikean suuntaista mutta riittämätöntä. Näin nytkin on vähän samanlainen tunne. Monessa asiassa on pystytty toteuttamaan parannusta, joka liittyy konkreettisesti esimerkiksi juuri sosiaalipolitiikkaan ja terveydenhuoltoon. Se, että panostetaan pienimpiin äitiys-, sairaus- ja vanhempainpäivärahoihin, on aivan paikallaan. Veteraanipaketti, josta edellinen puhuja mainitsi, tuo juuri tarvittavaa parannusta. Kaikki veteraanit tulevat pääsemään kuntoutukseen ensi vuonna. Miksikö näin vasta nyt? Se on tietysti yhteiskunnan kysymys, josta me kaikki olemme yhtä lailla tasaisesti vastuussa.

Eläkkeiden puitteissa tapahtuu pieni tasokorotus, kansaneläkkeissä juuri kaikkein pienimpiin eläkkeisiin. Kyllä minä ymmärrän tietysti, että huuto on suuri, että olisi pitänyt saada kaikkiin, suurempiinkin, eläkkeisiin korotus ja vielä enemmän. Se on aivan oikeutettu näkökulma nimenomaan pienituloisten eläkeläisten näkövinkkelistä. Mutta hallitukselle on annettava tunnustus, että vaikka hallitusohjelmaan oli tuo korotus merkattu vuodelle 2006, se toteutetaan jo tulevana vuonna, eli tämä on myös positiivinen asia kaiken kaikkiaan.

Herra puhemies! Liikennepolitiikka on ollut tänäänkin täällä keskeisesti aiemmin keskustelussa esillä, ja tämän viimeisen minuutin haluan tähän aihepiiriin tältä osin käyttää. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa on jouduttu kantamaan aika paljon sitä tuskaa, miten määrärahoja pystytään hyödyntämään ja jakamaan. Ennen kaikkea perustienpidon puolella tuo meidän ongelmamme on, ja sama pätee radanpidon ongelmaan. Voi sanoa, että mikäli meillä ei saada ihan uutta vaihdetta päälle, Suomessa körötellään monilla pääradoillakin pian aivan kuten Matin ja Liisan aikaan. Se ei voi olla kestävän kehityksen, ei EU:n liikennepolitiikan valkoisen kirjan eikä millään lailla Suomen liikennepoliittisten tavoitteiden mukaista. Näissä meillä piisaa haasteita. On kyllä lähdettävä siitä, että nykyinen menosääntö, että vain 500 miljoonan euron osalta valtion myyntituloista voidaan 10 prosenttia käyttää kehyksen yläpuolelle liikenneinvestointeihin, on muutettava ja sitä on pystyttävä kääntämään niin, että meillä liikenneinvestointeihin niin perustienpidon, radanpidon, yksityisteiden kuin muidenkin tarpeiden puolella löytyy sitten varoja.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa puhemies! Olen antanut keltaiselle budjettikirjalle nimen: "Huolenpitoa huomisesta, osa ykkönen". Toinen osa ilmestyy työmarkkinaratkaisun jälkeen.

Hallituksen budjettiesitys sisältää runsaasti myönteisiä asioita. Silti jää vielä parannettavaa tulevillekin vuosille. Kaikkea ei saa kerralla. Työssäkäyvien määrän lisääminen on välttämätöntä palvelujen rahoituksen turvaamiseksi. Työllisyyden parantaminen onkin sosialidemokraattien keskeisin tavoite. Työllisyystavoitteen jättäminen vain talouspolitiikan varaan ei nyt riitä. Yksityisen sektorin ohella kaikkien julkisen sektorin työllisyyttä sivuavien päätösten pitää tukea selkeimmin työllisyyden parantamista. Tarvitaan talouspolitiikkaa, jossa julkisen sektorin tasapainotavoite on keskeinen, sillä väestön ikääntymisen myötä julkisten palveluiden kysyntä kasvaa.

Työllisyyttä edistäviä toimia budjetissa ovat muun muassa kotitalousvähennyksen korotus, pienyritysten arvonlisäverottomuusrajan nostaminen sekä liikenneinvestoinnit. Joka kolmas työtön työnhakija pääsee vuoden aikana koulutukseen tai muuhun työelämävalmiuksia parantavaan toimintaan. Tämä on hyvä eteneminen. Nuorten yhteiskuntatakuulla lyhennetään työttömyysaikaa vähintään kolmeen kuukauteen. Kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuuksien laajentaminen lisää työn kysyntää ja torjuu samalla harmaata taloutta. Samalla on kuitenkin huolehdittava julkisista kotipalveluista ja siitä, että hyöty vähennyksestä pysyy kohtuullisen tasa-arvoisena.

Budjettiriihessä päätettiin myös lähes 50 miljoonan euron lisäyksestä liikenneinvestointeihin. Lisäksi lisärahoitusta osoitetaan radanpitoon jo syksyn lisätalousarviossa. Väyläverkon hyvän kunnon ja sen kehittämisen kannalta tulee päästä pidempiaikaisiin ratkaisuihin. Sekä suunnittelussa että rahoituksessa pitkäjänteinen työ takaa myös kokonaisedun kannalta parhaat ratkaisut. Valtatie 2:n yhteysvälihankkeen Vihti—Pori aikaistamista kannatan.

Lapsiperheiden asemaan on tulossa useita pieniä parannuksia, jotka yhdessä helpottavat perheiden arkea. Lapsilisät ja osittainen hoitoraha nousivat jo tämän vuoden alusta. Ensi vuonna pätkätöitä tehneet vanhemmat ja perheet, joihin syntyy useampia lapsia lyhyen ajan sisällä, saavat aikaisempaa helpommin ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa. Myös vähimmäispäivärahaa korotetaan. Työn ja perheen yhteensovittamista helpottavat myös koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen sekä kuljetustuen ulottaminen kaikkiin esikoululaisiin. Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon hoitoraha nousevat ensi vuonna. Lasten etua valvomaan perustetaan lapsiasiainvaltuutetun virka, jota täällä eduskunnassa on pitkään ajettu.

Lisärahoitusta suunnataan suoraan kunnille sosiaali- ja terveyspalveluihin. Uusien valtuutettujen tehtäväksi jää kunnissa asettaa palvelut tärkeysjärjestykseen. Itse toivon, että ne olisivat parempia palveluita terveyskeskuksissa, päiväkodeissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa.

Vuosikatteella mitaten kuntatalouden arvioidaan olevan tasapainossa vasta hallituskauden lopulla. Siksi mielestäni meidän tulee valtiovarainvaliokunnassa arvioida kuntien tilannetta asiantuntijakuulemisen jälkeen ja selvittää, onko mahdollista valtionosuuksien kustannustenjaon tarkistusta nopeuttaa.

Arvoisa puhemies! Jatkossa on erityisesti pienempiä eläkkeitä saavien ostovoiman kehitys turvattava muun muassa nostamalla kunnallista eläketulovähennystä. Nyt sovittiin kansaneläkkeiden tasokorotuksen aikaistamisesta. Samalla nousevat kansaneläkkeeseen sidotut etuudet, muun muassa eläketulovähennys ja ylimääräinen rintamalisä. Rintamaveteraanien ja sotainvalidien elämää helpotetaan muun muassa siten, että rintamaveteraanit pääsevät jatkossa vuosittain kuntoutukseen — erittäin hyvä asia. Sotainvalidien pääsy kunnallisten avopalvelujen piiriin ja laitoshuoltoon helpottuu, kun haitta-asterajoja alennetaan. Myös eräät erityisryhmät pääsevät kuntoutukseen.

Verolinjauksiin palataan syksyllä, kun talousnäkymät ja tulopoliittisen ratkaisun edellytykset ovat paremmin tiedossa. Tulevilla veropäätöksillä on tuettava ensisijaisesti työllisyyttä. Esitettyyn matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentamiseen suhtaudun kuitenkin varauksella. Tuen saanti on ehdottomasti sidottava kokoaikatyöhön, jotta se ei johda työntekijöiden taloudellisen toimeentulon kannalta haitalliseen ja usein vain pakosta kokoaikatyön tarjonnan puutteessa tehdyn osa-aikatyön suosimiseen. Hallitusohjelman mukaisesti tuki ei myöskään saa johtaa työsuhteiden keinotekoiseen pilkkomiseen esimerkiksi vuokratyön käyttöä lisäämällä. Ihmisten on edelleenkin tultava toimeen työllään. Mielestäni parempi vaihtoehto palvelualojen työpaikkojen lisäämiseksi on kelamaksun porrastaminen enemmän työvoimavaltaisia aloja suosivaksi.

Hiottavaa on myös tulevassa suuressa ratkaisussa sairausvakuutuksen rahoituksesta, joka jakaantuu kahteen osaan: työtulovakuutukseen ja sairaanhoitovakuutukseen. Ratkaisumalli nostaa palkansaajien maksuosuutta vuodesta 2006 alkaen. Sairausvakuutuksen rahoitusuudistus on välttämätön, mutta maksuosuuden korotus tulee pysyvästi kompensoida palkansaajille ansiotuloverotuksessa, jotta tulonjako ei kehity kielteiseen suuntaan pienituloisten vahingoksi.

Arvoisa puhemies! Pienituloisuus syrjäyttää. Pätkä- ja tuntitöitä tekevien ongelmista osa jäisi syntymättä, jos ensisijaiset etuudet maksettaisiin heti, kun oikeus niihin on todettu. Ihmisten olisi tällöin helpompi suunnitella talouttaan ja huolehtia sitoumuksistaan, kun väliin ei jäisi viikkojen mittaisia rahattomia jaksoja. Jos työmarkkina- ja peruspäivärahat olisivat lisäksi hiukan suurempia tai verotus keveämpää, vielä suurempi osa ihmisistä pärjäisi turvautumatta toimeentulotukeen. Odotan ministeri Filatovin työryhmältä konkreettisia esityksiä mahdollisimman pian.

Suomessa on velkaantuminen saatu vähenemään osaksi velkajärjestelyjen ansiosta. Velkajärjestelyt ovat antaneet monille takaisin ihmisarvoisen elämän ja uskon tulevaisuuteen. Perusturvan pitäisi kuitenkin olla siinä määrin riittävä, että ihminen voisi tahtoessaan tuntea hallitsevansa elämäänsä niukkuudesta huolimatta. Köyhä ei saisi joutua ottamaan 40 korkoprosentin velkaa saadakseen talvikengät tai ehjän kodinkoneen. Julkisuudessa on oltu kyllä kovasti huolissaan siitä, että sosiaalietuuksia käytetään väärin, mutta moniko on huolissaan siitä, millaista on elää pitkään vähimmäistoimeentulon rajoilla?

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! "- - Suomessa on kiireellisesti toteutettava laajoja yhteiskunnallisia uudistuksia, jotta vältymme ajautumasta näivettymisen kierteeseen ja syvään kriisiin." Näin todettiin viime heinäkuussa pääministerin asettaman Suomi maailmantaloudessa -selvitysryhmän väliraportissa. Tähän edellä sanottuun voi vain yhtyä. Suomi tarvitsee nopeasti rakenteellisia uudistuksia ja toimintojen tehostamista. Ilman mittavia toimia emme pysty huolehtimaan kansainvälisestä kilpailukyvystämme ja meitä uhkaa todellinen näivettyminen pohjoisen luonnonmuseoksi, jossa väestö ikääntyy, alkoholisoituu ja passivoituu, kun tavoitteena tulisi olla osaava, taitava, globaali toimija, kilpailukykyinen sellainen.

Hallitus ei tarttunut Suomi maailmantaloudessa -selvitysryhmän esittämiin ajatuksiin, puhumattakaan käytännön toteutuksesta. Tässä budjetissa ei ole rohjettu tehdä niitä kipeitä päätöksiä, joiden avulla Suomi ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta selviäisivät globalisaatiomurroksessa ja ikääntymisen haasteessa.

Kaiken kaikkiaan me olemme tunnustamassa kaikki tämän tosiasian. Muun muassa valtiovarainministeri totesi puheenvuorossaan, että hallitus katsoo esityksessään koko vaalikautta ja ylikin ja esittää poikkeavan laajaa yhteistä kansallista ponnistusta edessä olevien haasteiden voittamiseksi. Täsmälleen oikea ajatus — vain ohjelma, toimenpiteet, arvio talouden vaikutuksista jäävät puuttumaan.

Kaiken kaikkiaan budjetti viestittää hallituksen epävarmuudesta tarvittaviin toimiin. Hallitus näyttääkin poliittisen johtajuuden sijasta tyytyvän jonkin asteiseen virkamieshallituksen rooliin. Liian monia asioita jätetään auki, jotta kuluttajien ja yrityksien uskoa tulevaisuuteen voitaisiin pitää yllä.

Budjettikirjan mukaan suhdannehuippu saavutetaan tänä vuonna ja tarpeita suuriin elvytyksiin ei ole. Tästä voidaan olla myöskin eri mieltä. Yhdysvaltojen, Japanin, Saksan kaltaisten talousmahtien ongelmat eivät näytä tällä aikataululla ratkeavan. Veronkevennykset, merkittävätkin sellaiset, on näköjään sidottu vanhakantaisten tulopoliittisten neuvottelujen lopputulokseen. Nyt olisikin ensisijaisen tärkeää pitää se prosenttiyksikkö veronkevennyksistä puhtaana tupokytkennästä. Vanhakantainen tupo on uhka niille yrityksille, joilla ei ole sen aiheuttaman rasituksen edellyttämää palkanmaksukykyä, ja taas menetetään työpaikkoja. Nyt olisi varmasti paikallaan tarkastella aivan aidosti liittokohtaista vaihtoehtoa. Lähitulevaisuudessa ainakin tavoitteena tulisi olla sellainen malli, jossa yrityksillä olisi laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa palkanmuodostukseen ja työehdoista sopimiseen niin, että ne paremmin vastaisivat yritysten kantokykyä.

Merkittäviä kevennyksiä valtiontalouteen olisi saatavissa raskasta kuntarakennetta nopeasti purkamalla. Budjettikirjan tavoitelukujen mukaan rahoituskriisiin ajautuu ensi vuonna runsaat sata kuntaa, lähes neljännes Suomen kunnista. Tällaisten kuntien määrä lisääntyy 15 prosentin vuosivauhdilla. Vanhakantaista, sirpaleista, hallinnollisesti raskasta kunta- ja aluerakennetta onkin tarkasteltava rohkean päättäväisesti. Pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten kehitysmahdollisuuksia on jatkuvasti heikennetty siirtämällä niiden tarvitsemia resursseja elinvoimansa menettäneiden, taantuvien kuntien keinotekoiseen ylläpitämiseen.

Sen me tiedämme kaikki, että meiltä puuttuu toimiva malli työllisyyspolitiikan hoitoon. Tosin suosituksia ja selvityksiä riittää yllin kyllin. Tulokset vain puuttuvat. Kuntarakenteen tervehdyttämisessä ei ole mahdollista syyllistyä samanlaiseen neuvottomuuteen. Meidän on saatava syntymään käyttökelpoinen, toimiva kasvukeskuspolitiikka, sillä Suomen hyvinvoinnista pidetään parhaiten huolta kohdentamalla ripeästi huomiota ja voimavaroja aitojen kasvukeskusten kehitysmahdollisuuksien aikaansaamiseen ja toimivuuden varmistamiseen. Kuntarakenteen hallitulla remontilla vapautetaan resursseja muun muassa tehokkaampaan yritysten kilpailukyvyn kohentamiseen ja työllisyyden hoitoon.

Arvoisa puhemies! Vaikka meiltä puuttuu ohjaava ja ajan tasalla oleva aluepolitiikka ja kasvukeskusstrategia, tulisi yksittäiset infrastruktuuri- ja logistiikkahankkeet toteuttaa elinkelpoisia alueita vahvistavasti. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudulle on elintärkeää toteuttaa Hakamäen tiehanke, johon hallitus onkin luvannut ensi vuodelle 2 miljoonaa euroa; näin valtion osuudesta kustannuksista puuttuu enää vaatimattomat 58 miljoonaa euroa. Aikanaan jalkaväkimiinojen korvaamiseen tarvitaan jostakin 200 miljoonaa euroa. Vastaavia välttämättömiä investointitarpeita tupsahtaa varmuudella lisää, ja ne edellyttävät taloudeltamme riittävää joustavuutta, pelivaraa, toimintakykyä. Olisi varmasti paikallaan jo tässä budjetissa käydä tarkkaan läpi ne hankkeet, joilla ei ole kilpailukykyämme vahvistavaa vaikutusta, ja nekin vähäiset resurssit kohdentaa niihin toimiin, niihin tehtäviin, joilla maamme kilpailukyky tulevaisuudessa parhaiten varmistetaan.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Sovitun 7 minuutin puheenvuorossa ei ole mitenkään edellytyksiä kovin perusteellisesti analysoida kokonaisuutena 903 sivua käsittävää hallituksen esitystä ensi vuoden talousarvioksi, joten on tyydyttävä vaan muutamaan kohtaan, joita täällä on kaikkia oikeastaan aikaisemmissa puheenvuoroissakin jo käsitelty.

Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, jotta kyetään vastaamaan väestörakenteen muutoksen mukanaan tuomaan palvelutarpeen kasvuun. Tuo kasvu tapahtuu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alueilla, jotka ovat samalla työllistäviä alueita. Tuo hallituksen tavoitteekseen asettama 100 000 uuden työpaikan synnyttäminen vaalikauden aikana ja työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin on aivan oikea tavoite. Sen sijaan ne keinot, joita hallitus on tähän mennessä käyttänyt ja myös ensi vuoden budjettiesityksen mukaan käyttää, eivät näytä johtavan sen suuntaiseen lopputulokseen. Päinvastoin tähän mennessä on etäännytty koko ajan tuosta asetetusta tavoitteesta.

Erityisesti suurituloisille kohdennetuilla, jo toteutetuilla veronalennuksilla ei ole ollut merkittävää työllisyysvaikutusta. Sen sijaan hallitus on niillä vaarantanut julkisten peruspalvelujen rahoituspohjan kestävyyden ja nämä lisääntyvät palvelutarpeet, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alueella tapahtuvat työpaikkalisäykset. Parempi työllisyysvaikutus kotimaisen kysynnän kasvun ansiosta olisi saatu aikaan kohdentamalla edes osa toteutetuista veronalennuksista toisin, lähinnä pienituloisempien tulojen kasvattamiseen eli opintotuen, opiskelijoiden aseman parantamiseen, peruspäivärahan varassa elävien tulojen kasvattamiseen ja myös pienempää eläkettä saavien eläketulojen kasvattamiseen. Heidän käytettävissä olevaa tuloaan lisäämällä olisi vaikutettu myönteisesti kotimaisen kysynnän kasvuun ja sitä kautta myös työllisyyteen. Se olisi ollut myös sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa, mutta hallitus on valinnut toisen tyyppisen tien.

Eduskuntavaaleja edeltävistä monista mittavista lupauksista huolimatta hallituksen omaksuma sama tyly linja niin opiskelijoita, työttömyysturvan varassa eläviä kuin eläkeläisiäkin kohtaan jatkuu. Täyttä kansaneläkettä saaville hallitus tosin lupaa nyt lähinnä kunnallisvaalitäkynä 7 euron tasokorotuksen eläkkeeseen. Tuo kansaneläkkeen tasokorotus sinänsä on perusteltu ja myönteinen, mutta esitetyn suuruisena se on täysin riittämätön. Tuo 7 euron niin sanottu tasokorotushan on oikeastaan vain kompensaatio siitä, että alkoholiveron alennus madaltaa indeksiä ensi vuodelle, jolloin noita eläkkeitä tarkistetaan. Alkoholiveron käsittelyn yhteydessä arvioitiin, että veronalennuksen vaikutus vaikuttaa eläkeindeksiin 1 prosenttiyksikön verran, eli oikeastaan tuo 7 euron korotus tarvitaan tuon niin sanotun indeksioikaisun toteuttamiseen.

Vaihtoehtobudjetissaan vasemmistoliitto tekee oman esityksensä niin opiskelijoiden, työttömyysturvan varassa olevien kuin pienempiä eläkkeitä saavienkin aseman parantamiseksi samaten kuin työllisyyden parantamiseksi tarvittavien investointien toteuttamiseksi.

Kuntataloutta täällä on käsitelty useissa aikaisemmissa puheenvuoroissa. Kuunneltaessa ministerien samoin kuin useiden hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroja kuntien taloustilanteen ensi vuoden arvioidusta kehityksestä on tuntunut kuin istuisi satutunnilla, niin vähän niillä useimmilla puheilla on ollut tekemistä kuntatalouden todellisuuden kanssa. Niin pääministeri, valtiovarainministeri kuin kuntaministerikin aikaisemmin julkisesti ovat todenneet, että talousarvio vahvistaa kuntataloutta. Sama oli sanoma myös tämän vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä. Jokainen kai meistä kuitenkin tietää, että suurimmassa osassa kuntia tällä hetkellä tehdään säästölistoja, leikkauslistoja, niin vielä tämän vuoden aikana kuin ensi vuoden budjettilinjauksissa toteutettaviksi.

Kuvaava esimerkki täällä jo kerrottiin aikaisemmin kehityksestä. Esimerkiksi Kuopion kaupunki on ollut vahva taloudeltaan aikaisemmin. Kaupunginjohtajan ilmoituksen mukaan hän ensimmäisen kerran tehdessään parhaillaan osavuosikatsausta päätyi negatiiviseen vuosikatteeseen. Sama kehitys on Savon kunnissa useimmissa. Sellaiset kunnat, jotka ovat olleet taloudeltaan tähän saakka käytännössä maan vahvimpia, yhtenä esimerkkinä Iisalmi, ovat hakemassa tällä hetkellä ylimääräistä harkinnanvaraista rahoitusavustusta nimenomaan sen takia, että talous on syöksynyt voimakkaasti hallituksen toimenpiteiden seurauksena. Sama linja näyttää jatkuvan.

Kun useissa puheenvuoroissa on todettu, että kuntatalous vahvistuu, se on ollut ministerien sanoma ja monen hallituspuolueen edustajan sanoma, minusta se sanoma vääristää alkeellisimmatkin tosiasiat. Minusta talous vahvistuu silloin, kun se on ylijäämäinen, ja näin on myös kuntataloudessa. Jos vuositulos on positiivinen, mikä edellyttää sitä, että vuosikate riittää kattamaan poistot täysimääräisesti, niin silloin voidaan katsoa, että lopputulos on tasapainossa huolimatta siitä, että se ei vielä riitä kattamaan investointeja. Ja kun budjetissa useassa kohdassa todetaan, että vuosikate ei riitä kattamaan poistoja täysimääräisesti, jokainen voi siitä päätellä, että kuntatalous on jäämässä alijäämäiseksi. Miten se voi vahvistua silloin, niin kuin ministerit esittelevät? Minusta se on alkeellisimpien tosiasioiden vääristelyä.

Tarja  Cronberg  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli totesi, että kyseessä on perheiden ja työllisyyden talousarvio. Ed. Anttila totesi, että talousarvio parantaa yrittäjien edellytyksiä. Toteaisin tässä yhteydessä, että talousarvio ei ole nuorten naisten talousarvio. Se ei paranna naisyrittäjyyden edellytyksiä, se ei lisää lasten saannin edellytyksiä, eikä se paranna nuorten, erityisesti koulutettujen, naisten työllisyyttä.

Ongelma on vanhemmuuden kustannukset ja niiden jako siten, että naisia, erityisesti alle kolmekymppisiä naisia työelämässä ei syrjittäisi. Vanhemmuuden kustannukset tällä hetkellä Suomessa jakautuvat siten, että työnantaja, esimerkiksi naisyrittäjä tai palvelualan yrittäjä, maksaa kustakin lapsesta, yleensä äidin työnantaja on kyseessä, noin 10 000 euroa lisää. Kustannukset tulevat 7 päivän karenssista raskauden aikana, palkkaerotuksesta, silloin kun työsopimus edellyttää täyden palkan maksua — tässä maksetaan siis vanhempainrahan ja palkan erotus — sen lisäksi lomapäivistä, jotka kertyvät vanhempainloman aikana, ja myös myöhemmin sairaan lapsen hoidon kustannuksista; on oikeus olla neljään päivään saakka kotona. Nämä kustannukset kattaa äidin työnantaja, ainoastaan 4 prosentissa kustannukset vanhemmuuden päivistä kattaa miehen työnantaja.

Nyt talousarvioesityksessä on otettu tämä kysymys esille, kuitenkin vain niin, että aivan marginaalisesti, voisi sanoa kosmeettisesti, parannetaan tätä tilannetta. Tällä hetkellä ainoat näistä kustannuksista, joihin valtio osallistuu Kelan kautta, ovat nimenomaan lomarahat, jotka kertyvät vanhempainloman aikana. Näistä lomarahoista korvataan tietyn, byrokraattisen menettelyn kautta 40 prosenttia.

Hallituksen esitys on, että sen sijaan, että näistä korvataan 40 prosenttia, nyt korvattaisiinkin 60 prosenttia. Kyseessä on niin pieni raha suhteessa tähän 10 000 euroon, että monenkaan työantajan ei kannata edes lähteä sitä hakemaan. Olemme vihreässä eduskuntaryhmässä laskeneet, että kyseessä on noin 500 euroa lasta kohti, jos lähdetään siitä, että 10 000 euroa ovat kokonaiskustannukset. Uskon, että naisyrittäjien ja palvelualan yrittäjien tilanne Suomessa ei kovinkaan paljon parane. Ei siis ole kysymys yrittäjyyden parantamisesta, ei perheestä eikä työllisyydestä. Erityisesti näillä naisaloilla, naisyrittäjillä ja palvelualan yrittäjillä, olisi mahdollisuus työllistää.

Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokunnan puheenjohtajana koen tämän oikeastaan eräänlaiseksi suomalaiseksi häpeäksi. Ruotsissa toimii järjestelmä, jossa luonnollisella tavalla kaikki kustannukset korvataan. Työnantajan tilanne on kustannusneutraali suhteessa siihen, että isä tai äiti jää vanhempainlomalle. Voi sanoa, että varmaan syntyy syrjintää muista syistä myös Ruotsin työmarkkinoilla, mutta vanhempainkustannusten tasajako on toteutunut jo niin kauan, että kun Ruotsin Riksförsäkringsverketin kanssa tästä puhuin, suomalaisesta tilanteesta, he eivät edes ymmärtäneet, mistä oli kyse. Tanskassa on hiljattain työnantajien aloitteesta toteutettu vastaavanlainen malli.

Nyt ministeri Mönkäre totesi, että tässä on päästy alkuun. On hyväksytty vanhemmuuden kustannukset, on hyväksytty, että tässä on yhteiskunnallinen ongelma. Mutta jos tätä vauhtia edetään, siis 500 euroa suhteessa 10 000 euroon, niin kestää 20 vuotta ennen kuin olemme tilanteessa, jossa muut Pohjoismaat olivat jo 20 vuotta sitten. Toivon, että suomalaiset eivät kuole sukupuuttoon tänä aikana.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelemme ensimmäistä varsinaista Vanhas-budjettia. Viime vuonna käsitelty budjetti oli jo perustaltaan edellisen hallituksen lähtökohdista laadittu, ja pääministeri Vanhanen pääsi mukaan vasta loppukesästä. Nyt pitäisi tässä budjettiesityksessä näkyä sosialidemokraattien ja ennen kaikkea johtavan hallituspuoleen keskustan käden jälki. Näin ei kyllä valitettavasti ole, kun katsotaan näiden puolueiden puolitoista vuotta sitten antamia vaalilupauksia ja tätä keltaista kirjaa, jota nyt käsittelemme.

Hallituspuolueet olivat erittäin kirkkaasti ja jyrkästi sitä mieltä eduskuntavaalien edellä, että tuloveronkevennykset eivät ole tarpeen eivätkä aiheellisia, ne eivät paranna työllisyyttä vaan ne vievät valtion ja kuntien taloutta kohti huonompaa kehitystä. Kaikki kolme hallituspuoluetta ajoivat voimakkaasti muun muassa ruoan arvonlisäveron alentamista sen sijaan, että tuloveronkevennyksiä edelleen jatkettaisiin, niin kuin tekivät Lipposen hallitukset.

Kokoomus ajoi noissa eduskuntavaaleissa tätä vanhaa linjaa ja kärsi ankaran vaalitappion, osin siitä syystä. Nyt tässä budjetissa ja ennen kaikkea niiden lupausten perusteella, mitä hallitus on antanut työmarkkinoille syksyn ja alkutalven työmarkkinaneuvotteluja varten, linja näyttää olevan edelleen täysin entisenlainen. Hallitus on antanut tuloveroporkkanan työmarkkinoille, ja työmarkkinaosapuolet ovat sen kiltisti tietysti kuitanneet. Kuinka paljon se sitten vaikuttaa, sitä emme tiedä, tuon tulosopimuksen syntymiseen. Sinänsä tärkeää on, että tulosopimus syntyy ja saadaan sillä vakautta mahdollisimman pitkäksi aikaa kansantalouteen. Mutta on aivan selvää, että työllisyystilanne ei näillä hallituksen eväillä parane yhtään, ja se on suureksi häpeäksi näille puolueille, jotka hallituksessa työtä tekevät.

Tuloveronkevennyksistä hyvätuloiset työssä olevat hyötyvät, se on selvä asia, ja suurituloiset ainakin euromääräisesti vielä runsaasti enemmän kuin pienituloiset. Sen sijaan miljoona eläkeläistä, opiskelijaa ja työtöntä jää tällä politiikalla kokonaan ilman tulokorjausta. Silloin heidän ostovoimansa ei parane ja näin ollen se hyöty, mitä tulisi heidän ostovoimansa lisäämisestä kansataloudessa, jää saavuttamatta. Se näkyy myös työllisyydessä, erityisesti palvelualoilla, osin myös tuotannossa.

Nyt hallitus tietysti voisi vielä ilmoittaa, että se ei lähdekään ostamaan tulosopimusta hyvätuloisia suosivalla tuloveroporkkanalla vaan antamalla ruoan arvonlisäveron alennuksen, jonka jo Ahon hallituksessa päätimme runsas kymmenen vuotta sitten. Se vain on jäänyt toteuttamatta. Se lisäisi kaikkien kansalaisten, jotka joka päivä syövät — melkein kaikki syövät joka päivä — ostovoimaa ja taloutta, ja sitä kautta hyöty menisi oikeudenmukaisesti ja parhaalla mahdollisella tavalla koko talouteen.

Herra puhemies! Kun hallitus ajaa tällä entisellä tuloveronkevennyslinjalla, tietystikään varoja sosiaaliturvan ja palveluiden parantamiseen ei ole, ja se näkyy budjetissa.

Perhepolitiikan puolella on annettava tunnustus hallitukselle siitä, että on pieniä korjauksia saatu esitettyä ja aikaan, mutta ne ovat kyllä äärettömän vaatimattomia verrattuna siihen, mitkä olivat aiemmin lupaukset. Esimerkiksi kotihoidon tuki ei nouse vielä lähellekään sitä tasoa, mikä oli vuonna 1995, ennen kuin Lipposen hallitus alkoi sitä leikata. Eläkeläisille luvataan 7 euroa kuukaudessa, se on todella vähän verrattuna esimerkiksi ministeri Hyssälän vaalilupauksiin ja kaikkien muidenkin hallituspuolueiden edustajien lupauksiin eläkeläisille taannoin. Me esitämme siihen 20:tä euroa, sekin on vaatimaton summa mutta on kuitenkin lähes kolme kertaa enemmän kuin hallituksen esitys. Eläkepolitiikassa hallituksen linja on jämähtänyt sinne samalle tasolle kuin edellisen hallituksen, joka leikkasi eläkeläisiltä työkseen eikä antanut juuri mitään tilalle.

Opiskelijat ovat toinen ryhmä, joka saa hallitukselta viestin: alkakaa velkaantua! Se on surullinen viesti opiskelevalle nuorisolle, jolle ei vieläkään anneta ympärivuotista asumislisää, puhumattakaan, että opintotukea korotettaisiin. Varaa tällä hetkellä siihen olisi, jos todellakin painopisteet olisivat hieman toisenlaiset. Väitän, että kokonaistalouden kannalta linjan korjaaminen tällä tavalla olisi terveellistä ja tervehdyttäisi ja parantaisi myös työllisyyttä, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa. Tämä budjetti on pettymys tältä osin.

Herra puhemies! Lopuksi totean vielä, että hallitus ei ole muuttanut viimetalvista päätöstään valtion osakemyyntitulojen käytöstä. Edelleen on päätös voimassa, että 500 miljoonan euron yli menevästä osasta enintään 10 prosenttia käytetään koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen sekä infrastruktuuriin. Tämä 10 prosentin rajaus vuosittain 500 miljoonan euron ylittävästä osasta merkitsee sitä, että mitkään hallituksen kauniit lupaukset esimerkiksi polttavan tärkeistä liikenneinvestoinneista, esimerkiksi Nelostien korjaamisesta Lusi—Vaajakoski-välillä, eivät lähde liikkeelle tällä vaalikaudellakaan, ellei tätä päätöstä muuteta. Vetoankin, että valtiovarainvaliokunta puuttuu tähän päätökseen ja esittää sen kumoamista. Sitä ovat vastustaneet kaikki muut ministeritkin puheissaan paitsi valtiovarainministeri Kalliomäki. Hänellä näyttää virkamiehineen olevan valtaa tällaisissa asioissa ohi liikenneministerin ja kaikkien muiden ministerien.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Hallituksen esitys vuoden 2005 talousarvioksi on tasapainoinen ja realistinen suhteessa tämänhetkiseen talouskehitykseen. Maailmantalous kasvaa, ja myös Suomen kokonaistuotanto on kasvu-uralla, joten sitä kautta saadaan pientä liikkumavaraa myös valtiontalouteen. Luettelen puheajan rajallisuuden takia vain joitakin budjetin kohtia.

Perhepolitiikassa uusi budjetti tuo selviä parannuksia nykyiseen tilanteeseen. Lasten kotihoidon tukea nostetaan keskustan tavoitteiden mukaisesti 42 eurolla kuukaudessa. Samaan aikaan myös yksityisen hoidon tuki nousee lähes 20 eurolla kuukaudessa. Nämä esitykset tukevat hallituksen vahvaa panosta perhepolitiikassa ja lisäävät perheiden valinnanvapautta eri hoitomuotojen välillä. Lapsen hoitamista kotona tai kodinomaisissa olosuhteissa onkin tuettava nykyistä enemmän. Kotitalousvähennyksen käyttöalan laajentaminen koskemaan verovelvollisen vanhempien kotona tehtävää työtä on myös järkevä ja tarpeellinen uudistus.

Talousarvioesityksen mukaan ensi vuoden alusta korotetaan pienimpiä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja sekä erityisäitiysrahaa 3,75 eurolla päivältä. Korotus vähimmäispäivärahaan on merkittävä, sillä kuukaudessa se tekee lähes 94 euroa. Näillä korotuksilla on merkitystä pienituloisimpien arkeen.

Muita merkittäviä perhepoliittisia parannuksia on esimerkiksi lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen. Suomi tarvitsee perhepoliittisia parannuksia, sillä väestömme vanhenee ja alkaa ilman varautumista tulevaan vähentyäkin.

Vanhusten puolella mieltä lämmittää kansaneläkkeen tasokorotuksen aikaistaminen ensi vuodelle, jota keskusta on painokkaasti ajanut. Eläkettä nostetaan 7 eurolla kuukaudessa, ja se parantaa kyllä kaikkien pienituloistenkin eläkeläisten asemaa. Vaikka korotus on vaatimaton, suunta on oikea. Vanhukset ansaitsevat korotukset monien laihojen vuosien jälkeen. Tämä on vahvasti keskustan linjan mukaista.

Erittäin tärkeä uudistus budjettiesityksessä on niin sanottu veteraanipaketti. Tällä lisätään rintamaveteraanien säännönmukaista kuntoutusta siten, että vuoden 2005 alusta kaikki halukkaat pääsevät vuosittaiseen kuntoutukseen. Myös avokuntoutuksen määrää lisätään. Sotainvalidien haitta-asteraja lasketaan tietyiltä osiltaan, millä taataan suuremman invalidimäärän pääseminen erilaisten etuuksien piiriin.

Ikääntyneet pitkäaikaistyöttömät saavat eläkemahdollisuuden. Tämä koskee 1941—1947 syntyneitä henkilöitä, jotka ovat saaneet työttömyysturvaa yli kymmenen vuotta. Tämä on merkittävä päätös, sillä tällä poistetaan hankalasti tai lähes mahdottomasti työllistyvän kansalaisryhmän epävarmuutta tulevaisuudestaan.

Kuntataloudessa suunta on kohti parempaa. Sisäministeriön laskelmien mukaan kuntatalous paranee ilman indeksikorotuksia ensi vuonna 113 miljoonaa euroa, mikä on erittäin huomattava parannus.

Ansiotulojen verotuksen keventämisen ja yhteisöverokannan muutosten aiheuttamat verotulomenetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti. Valtionosuuksia lisätään ja indeksikorotukset tehdään 75- prosenttisesti. Aiempien hallitusten aikana indeksikorotukset toteutettiin pääsääntöisesti 50-prosenttisesti.

Muita parannuksia kuntasektoreilla on esimerkiksi opetus- ja kulttuuritoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien kasvattaminen. Vaikka kuntataloudessa onkin suunta parempaan, kuntatalouden vahvistaminen edellyttää palvelujen tuottamisen tehostamista ja entistä tiiviimpää kuntayhteistyötä.

Jottei menisi pelkäksi kehumiseksi, löytyy budjettiesityksestä myös parannettavaa.

Tie- ja muu liikenneinfrastruktuuri kaipaa kipeästi lisärahoitusta. Edellinen hallitus aloitti kalliita ja sinänsä tärkeitä liikennehankkeita, mutta ne syövät nyt perusliikenneverkon kunnossapitoa. Tiemäärärahojen nykyinen taso johtaa pitkällä tähtäimellä selvään teiden ja rautateiden rappeutumiseen Ruuhka-Suomen ulkopuolella. Liikennemäärärahoihin tehtävät korotukset tulisivat takaisin lisääntyvinä työpaikkoina ja verokertyminä. Tiestö vaatii ehdottomasti esitettyä enemmän varoja.

Pohjoissavolaiset viljelijät, etenkin maidontuottajat, ovat epävarmoja tulevaisuudestaan. Maatalouspolitiikan on turvattava pohjoinen tuki ja sen järkevä ja oikeudenmukainen kohdentuminen. Maidon pohjoisen tuen jakoperusteita ei pidä muuttaa harkitsemattomasti. Maatiloja kehittäneitä ei saa rankaista yllättävillä tukijärjestelmien muutoksilla.

Minulla on huoli kirjastojen tilasta maassamme. Kirjastoihin hankitaan uusia tietoliikenneyhteyksiä, mutta varsinainen kirjastojen tehtävä eli kirjojen välittäminen kansalaisille on vaarantumassa vähäisten kirjahankintojen takia. Kirjastojen käyttöaste kasvaa ja lainausmäärät samoin. Kirjastoihin tarvitaan jatkossakin lisäpanostusta valtion taholta.

Ensi vuoden talousarvioesitys ei tuo parannusta opiskelijoiden kaipaamaan opintotuen asumislisään, mikä on epäkohta. Tähän palataan tulevaisuudessa.

Verotuksessa hallitus lähtee varovaiselle linjalle, mikä on hyvä linja. Jos tuponeuvottelujen jälkeen liikkumavaraa verotukseen jää, kannattaisi se ohjata pieni- ja keskituloisiin. Verotuksen madaltamisessa pitää kuitenkin olla erityinen maltti, ettei peruspalveluita vaaranneta. Alkoholiveroa voisi kyllä nostaa. Tätä ehdotti muun muassa pienyrittäjä ja kuorma-autoilija Säyneisistä, kun hän ei pitkää työviikkoa tekevänä ennätä nauttia alkoholiveron alennuksesta mutta kylläkin hyötyisi tuloveron alennuksesta.

Arvoisa puhemies! Oppositio pyrkii lyttäämään talousarvioesityksen monilta osin. Oppositio ei kuitenkaan pysty kiistämään, että uusi budjettiesitys toisi kiistattomia parannuksia. Hallitus on esityksessään oikealla linjalla.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Sattuipa sopivasti juuri ennen taukoa.

Pääministeri Vanhasen hallituksen budjettiesitys tähtää kuntien taloudellisen aseman parantamiseen ja vakauttamiseen. Kuntien asema kohenee lähes 250 miljoonalla eurolla. Lisäpanostus lisää kuntien mahdollisuutta työllistää ja tuottaa hyvinvointipalveluita. Vuoden 2005 budjettiesitys on myös peruspalveluohjelman mukainen. Kuntien taloutta, tehtäviä ja velvoitteita katsotaan kokonaisuutena, mikä on huomattava edistysaskel. Myös kuntatalouden arvioidaan kehittyvän ensi vuonna parempaan suuntaan.

Kuntien yhdistämistä tukevien ja kunnille harkinnanvaraisesti myönnettävien avustusten määrä kasvaa tämän vuoden tasolta yhteensä 71 miljoonaan euroon. Vuonna 2005 tulee toteutumaan ennätysmäärä vapaaehtoisia kuntien yhdistämisiä. Nykyinen kuntien määrä putoaa 432:een. Kuntien yhdistäminen tai seutuyhteistyön tukeminen on erittäin tärkeää, koska vain siten voimme säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan kannalta tärkeät palvelut. Kuntien on myös tulevaisuudessa pystyttävä tarjoamaan tasa-arvoisesti kuntalaisille riittäviä palveluita. Erityisesti tämä voi olla mahdotonta pienille kunnille, jos yhteistyötä ei tehdä.

Valtion talousarvioesityksessä korostuu se, että kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin panostetaan lisäämällä niiden valtionosuuksia huomattavasti. Valtionosuuksia lisätään erityisesti Kansallisen terveyshankkeen ja Sosiaalialan kehittämishankkeen toimeenpanoon. Tämä on huomionarvoinen seikka, koska julkisen terveydenhuollon parantaminen tulee olemaan tulevaisuudessa yksi hyvinvointivaltion säilymisen kulmakiviä. Kuntien on pysyttävä tarjoamaan kuntalaisille laadukkaita palveluita, jotta hyvinvointivaltion hyväksyttävyys kansalaisten silmissä säilyy.

Lisäraha antaakin kunnille mahdollisuuden kohentaa palveluiden tasoa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Myös päivähoidon ja sosiaalihuollon palveluiden kehittämismahdollisuudet parantuvat lisärahoituksen myötä. Lisäresurssit ovat välttämättömiä myös siitä syystä, että ne tuovat helpotusta henkilöstön jaksamiseen. Eläkkeelle siirtyminen tulee kunta-alalla kiihtymään samalla, kun palvelujen kysyntä tulee kasvamaan. Tämä luo paineita henkilöstön jaksamiselle. Lisäpanostus on siten erittäin tärkeää.

Kuntatalouden vakauttamistoimenpiteitä on haettava pitkäjänteisellä ratkaisulla käynnissä olevan valtionosuusuudistuksen yhteydessä. Kuntien palvelutuotannon kustannuskehitys on otettava täysimääräisesti huomioon laskettaessa valtionosuuksien indeksitarkistustarvetta. Kuntien talouden vakautta, ennustettavuutta, tulee parantaa alentamalla kuntien yhteisöveron tuoton osuutta ja korvaamalla se kuntien käyttötalouden valtionosuuksilla. Valtionosuusperusteisiin tulee lisätä todellinen harva-asutus, mikä on esimerkiksi Etelä-Savossa ja koko Itä-Suomessa kustannuksia lisäävä tekijä.

Koulutuksen osalta haluan tuoda esille, että ammattikorkeakouluille tulisi osoittaa erityisrahoitusta soveltavaan tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tämä on erityisen tärkeää tiedeyliopistoja vailla olevissa maakunnissa. Soveltavan tutkimuksen kehittäminen maakunnissa on välttämätöntä elinkeinoelämän kehittymisen kannalta. Yliopistokeskuksille osoitettu 3 miljoonan euron rahoitus ei ole myöskään täysin riittävä, jotta yliopistokeskusten asema voitaisiin tarpeeksi vakiinnuttaa. Itä-Suomen yliopistojen ja korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisättävä opiskelupaikkojen saamiseksi väestöosuuden mukaiseksi. Myös tämä tulisi huomioida budjettiesityksessä.

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksessä erittäin kannatettavana voidaan pitää kansaneläkkeen tasokorotuksen aikaistamista. 7 euron korotus toteutetaan jo vuonna 2005 maaliskuussa. Kansaneläkkeen korotus nostaa myös siihen sidottuja muita etuisuuksia, minkä johdosta korotus kohentaa laajemman väestöryhmän taloudellista asemaa.

Vuoden 2005 budjettiesityksessä lapsiperheiden aseman parantamista jatketaan. Lasten aamu- ja iltapäivätoimintaan on osoitettu esityksessä 25 miljoonaa euroa lisää. Lisärahoitus toivottavasti vahvistaa ja kehittää monissa kunnissa jo alkanutta aamu- ja iltapäivätoimintaa. Kuntienkin panostusta kuitenkin tarvitaan. Lapsiperheiden asemaa kohentaa vielä se, että kotihoidon tukeen sekä osittaiseen hoitorahaan on osoitettu lisärahoitusta. Tämä on erittäin tärkeää, koska näin pyritään entisestään parantamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Perhevapaakustannusten tasaisempi jako kohentaa naisten työmarkkina-asemaa.

Erityisen merkittävä saavutus budjettiesityksessä on pitkäaikaistyöttömille suunnattava eläketuki. Pitkään työttöminä olleet ikääntyneet voivat hakea eläketukea, joka turvaa heidän toimeentulonsa työmarkkinatukea varmemmin. Vajaalla 4 000 henkilöllä, jotka ovat olleet työttömänä yli 10 vuotta, on mahdollisuus päästä tuen piiriin. Taipaleen aloitteesta kehitetty eläkeputki tuo vihdoin helpotusta sellaisten henkilöiden taloudelliseen asemaan, joiden työllistäminen tulevaisuudessa on hyvin epätodennäköistä.

Budjettiesityksessä pyritään myös parantamaan veteraanien ja sotainvalidien asemaa. Hallitus haluaa parannuksella kunnioittaa veteraanien panostusta itsenäisyytemme säilymisen puolesta. Kuntoutusmäärärahoja tullaan lisäämään niin, että rintamaveteraanit pääsevät kuntoutukseen vuosittain. Kansaneläkkeen tasokorotus korottaa myös ylimääräisen rintamalisän määrää. Lisäksi sotainvalideja pääsee kunnallisten avopalveluiden piiriin. Hoitoon pääsyn haitta-asteraja alenee. Budjettiesitys pyrkii siten parantamaan veteraanien elämänlaatua ja on siten erittäin kannatettava.

Valtion tulo- ja menoarvioesityksen on pystyttävä omalta osaltaan parantamaan työllisyyttä. Budjettiesityksessä työllisyyttä parantavatkin kotitalousvähennyksen korotus, pienyritysten arvonlisäverottomuusrajan nostaminen sekä panostukset liikenneinvestointeihin. Budjetti jättää riittävästi tilaa myös tuloratkaisulle, jonka tavoitteena on omalta osaltaan parantaa työllisyyttä. Työllisyysmäärärahojen riittävyyden ja kohdentumisen on tuettava työllisyyden kasvua, kunnissa nimenomaan. Työllisyysmäärärahoja tulee suunnata kuntien peruspalvelutuotantoon ja yritystoimintaa tukeviin investointeihin.

Arvoisa puhemies! Budjettiesitystä voi kokonaisuudessaan pitää kannatettavana. Esitys pyrkii vahvistamaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita ja parantamaan niitä. Työllisyysasteen nostaminen on tämän johdosta ensiarvoisen tärkeää ja vaatii ponnisteluja myös työmarkkinajärjestöjen osalta.

Kokoomuksen syytökset siitä, että budjettiesitys on kelvoton työllisyysasteen nostamisen kannalta, eivät pidä paikkaansa. Hallitus pyrkii nostamaan työllisyysastetta kaikin sellaisin keinoin, jotka ovat yhteiskunnallisesti kestäviä ja turvaavat kaikille kohtuullisen toimentulon ja ehkäisevät syrjäytymistä. Hallitus panostaa lisäksi laadukkaiden palvelujen säilymiseen voimakkaasti. Kokoomus ei ilmeisesti ole kiinnostunut edellä mainituista asioista ollenkaan.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ihan pakko puuttua ed. A. Seppälän puheenvuoroon. Nuo syytökset siitä, että hallitus ei hoida työllisyyttä, vaan hoitaa työttömyyttä, ovat kyllä tulleet ihan maan parhailta asiantuntijoilta ja ministereistä parhaimmalta, ministeri Pekkariselta. Hän elokuun puolessa välissä totesi, että hallituksen on nyt ryhdyttävä toimenpiteisiin eikä vain hoidettava työttömyyttä. Ikävä kyllä mitään toimenpiteitä ei tässä budjetissa ole, ja eduskunnan on otettava tämä asia käsiinsä ja ryhdyttävä pureutumaan tähän vakavaan työttömyystilanteeseen.

Tosiasia on, ed. Seppälä, että tämä budjetti on toistamiseen negatiivinen kuntien kannalta. Vähän tulee lisää rahaa, mutta tulee velvoitteita. Kun kustannukset kasvavat ja verotulot vähenevät, niin tosiasia on, että viivan alle kunnalle jää vähemmän rahaa toteuttaa peruspalveluita. Niiden peruspalveluiden toteutumisesta kokoomus on todella huolissaan. Tulemme tekemään esitykset tilanteen paremmaksi saattamiseksi tämän budjettikäsittelyn yhteydessä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mehän hyväksyimme 15. kesäkuuta tämän Kansallisen terveysohjelman, ja itse olen sen erittäin lämmin kannattaja ja olen ministeri Mönkäreen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että valtio on asettanut terveysohjelman käyttöön ne rahat, joista on sovittu. Kuitenkinhan on epävarmaa, miten kunnat toteuttavat niille asetetut velvoitteet. Kuntien on joko nostettava veroäyriä, niiden on myytävä omaisuutta tai otettava lisää velkaa, mikäli valtio ei aikaista niitä lupaamiaan valtionapuja, jotka se on esimerkiksi ajatellut vuodelle 2008, jolloin terveysohjelma on jo toteutunut.

Eräs erittäin vaikea kysymys on yliopistosairaaloiden tilanne tämän terveysohjelman toteuttamisessa, koska erityisvaltionosuutta on pienennetty vuosi vuodelta, ja nyt tutkimus-evolle on käymässä siten, että siitä otetaan 10,7 miljoonaa euroa ja siirretään se opetus-evoon, jolloin siis tutkimus-evo pienenee yli 2 miljoonaa euroa. On väärinkäsitys ihmisten keskuudessa, että tutkimus-evoa käytettäisiin jotenkin lääkäreiden palkkoihin tai sen tyyppiseen. Suurin osa tutkimus-evosta, jota olen itsekin vuosia käyttänyt, menee potilaiden poliklinikkakäyntien, sairaalahoitojen, laboratoriotutkimusten ja röntgentutkimusten korvauksiin, ja jos tutkimus-evoa ei ole käytettävissä, maksaja on silloin kunta, mikäli lääketieteellistä kliinistä tutkimusta tehdään. Evo on pienentynyt siten, että vielä 90-luvun puolivälissä se oli 12 prosenttia sairaalan menoista ja nyt se on Husissa enää 4 prosenttia. Se on siis pienentynyt 10 vuoden aikana noin 30 prosenttia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti jo viime vuonna tämän vuoden budjettiin lisäystä evo-momentille. Sitä ei kuitenkaan valtiovarainvaliokunnassa hyväksytty, ja niin ollen tutkimus- ja opetus-evo on säilynyt saman suuruisena useita, useita vuosia.

Nyt tämä uusi ehdotus, että leikataan tutkimus-evoa ja pannaan opetus-evoon, on kyllä hölmöläistenpeittohomma. Onko siis tarkoitus, että hallitus vähitellen kokonaan lopettaa lääketieteellisen kliinisen tutkimuksen sairaaloista, minkä jälkeen me olemme kirjatiedon varassa? Siis jos yliopistosairaaloiden ainoa tehtävä on potilaiden hoitaminen ja opettaminen, niin olemme pian jäljessä kansainvälisestä osaamistasosta.

Eilisissä Helsingin Sanomissa oli artikkeli professori Kari Alitalon tutkimustyöstä. Alitalo on eräs tunnetuimpia syöpätutkijoita maailmassa, ja on aivan ihme, että Alitalo yleensä toimii enää Suomessa, koska meidän resurssimme tukea tällaista hienoa tutkimusta ovat vähäiset. Nyt Alitalon tutkimukset syöpien hoitamiseksi geeniterapian avulla alkavat olla kliinisen soveltamisen asteella, ja nyt me tarvitsisimme todella tätä kliinistä evo-rahaa siihen, että voimme lähteä hoitamaan näitä potilaita näillä uusilla menetelmillä. Siis tutkimus-evosta ei missään tapauksessa pidä nyysiä 10,7:ää miljoonaa euroa ja siirtää siitä opetus-evoon 8:aa ja työterveyslääkäreiden kouluttamiseen loppuja rahoja. Molempia evo-rahoja on kartutettava itsenäisesti.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeriön hallinnonalalla resurssit vahvistuvat, toisin kuin täällä monissa puheenvuoroissa on epäilty väittäen, ettei koulutukseen satsattaisi. Vuodelle 2005 opetusministeriön hallinnonala saa 94 miljoonaa euroa lisäystä kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna. Näin ollen ehdotuksen loppusumma on 6 miljardia 147 miljoonaa euroa. Näistähän sitten opetusministerin hallinnonalaisuuteen tulee siis 89 miljoonan euron lisäys. Mitä näillä resursseilla sitten tehdään? Näillä edelleen edistetään ja vahvistetaan koulutuksellista tasa-arvoa maassamme, vahvistetaan kansakunnan sivistyksellistä pohjaa, ja kaikki tämä edesauttaa sitä, että pystymme myös vahvistamaan kilpailukykyämme ja väestön hyvinvointia. Koulutus nähdään keskeisenä tekijänä, hyvinvointiyhteiskunnan yhtenä peruspilarina, hallituksen politiikassa.

Yhteiskunnallisia vaikuttavuustavoitteita on myös näihin lukuihin sisään rakennettuina. Ne tietysti liittyvät siihen, miten peruskoulusta päästään siirtymään jatko-opintoihin eli miten kaikille nuorille pystyttäisiin turvaamaan mahdollisuus opiskelupaikkaan tai harjoittelupaikkaan peruskoulun jälkeen. Puhutaan niin sanotusta koulutustakuusta. Tämä on meillä opetusministeriön suunnitelmissa selkeästi keskeisellä sijalla. Samoin koulutuksen läpäisy ja korkeakoulutuksen aloittamisiän alentaminen ovat toimenpiteitä, joihin tähdätään ja joilla tähdätään siihen myös, että saisimme työmarkkinoille nuoremmalla iällä valmistuneita osaajia, yliopistoista maistereita ja ammattikorkeakoulusta ammattikorkeakoulututkinnon saaneita ja ammatillisesta opetuksesta ammatillisia osaajiamme.

Viimeisin, eilen julkistettu Oecd:n koulutuskatsaus edelleenkin vahvistaa sen, että meillä muita maita myöhäisemmällä iällä tullaan työmarkkinoille. Kun otamme huomioon sen työvoimatarpeen, joka meillä tulevaisuudessa on odottamassa eläkkeellesiirtymisen johdosta, tämä on tietysti asia, johon on syytä vakavasti paneutua.

Yleissivistävällä puolella keskeisin lisäys ja vahvistus on aamu- ja iltapäivätoiminnan laajentaminen, ja siihenhän ehdotetaan 44,8:aa miljoonaa euroa. Valtionosuuteen oikeuttavien ohjaustuntien määrä on näin ollen 3,8 miljoonaa tuntia. Lisäystä tässä on kuluvaan vuoteen verrattuna 25 miljoonaa euroa. Näin ollen vuositasolla satsaus on minusta melkoinen, kun ajatellaan, että tämä kohdistuu eka- ja tokaluokkalaisiin ja sitten erityisopetuksen piirissä oleviin lapsiin.

Yhtä lailla esiopetus, uudistus, joka edellisen hallituksen aikana toteutettiin, saa vahvistusta sitä kautta, että esiopetuksen oppilaiden kuljetustuki on nyt lainsäädännöllä mahdollista, ja valtion tulo- ja menoarvioesityksessä on varattu nyt 10 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen ensi vuodelle. Se merkitsee 5 miljoonan euron lisäystä kuluvaan vuoteen.

Tietoyhteiskuntaohjelma on keskeisellä sijalla opetusministeriön hallinnonalalla. Koulujen laajakaistayhteyksien rakentamiseen ehdotetaan 2 miljoonaa euroa, jossa on kuluvan vuoden määrärahoihin 1 miljoonan euron lisäys.

Yliopistojen rahoituksesta täällä muutamissa puheenvuoroissa kannettiin huolta. Yliopistojen toimintamenorahoitus kasvaa sen lainsäädännön mukaan, minkä eduskunta on hyväksynyt, eli yliopistojen toimintamenorahoitus kasvaa 20 miljoonalla eurolla vuositasolla. Tämä on siis korkeakoulutuksen kehittämisestä annetun lain pohjalta, joka juuri hyväksyttiin. Tuo loppuosa, 4 miljoonaa euroa, on palkkakustannuskehityksestä aiheutuvaa, mikä myös tämän lain perusteella yliopistoille korvataan. Tavoitteena on näin ollen, että vuosina 2004—2006 yliopistoissa suoritetaan vuosittain keskimäärin 14 064 ylempää korkeakoulututkintoa ja 1 450 tohtorin tutkintoa. Nämä on meneillään olevissa tulosopimusneuvotteluissa yliopistojen kanssa sovittu.

Opetuksen laadusta on oltu huolissaan. On yliopistojen tehtävänä valvoa ja vartioida opetuksen ja tutkimuksen laatua yliopistoissa. Tämä liittyy myös arviointijärjestelmiin, siihen, miten yliopistokoulutus ja -tutkimus arvioidaan, ja tässä suhteessa käynnissä on kehittämistyötä, jolla halutaan vahvistaa ja luoda arviointijärjestelmä sellaiseksi, että se on kansainvälisen vertailun kestävä. Myös tutkimuksen rahoitusta vahvistetaan. Suomen Akatemian tutkimusmäärärahoja koskevaa myöntämisvaltuutta lisätään 3 miljoonalla eurolla. Aikuiskoulutus on keskeisessä asemassa.

Oecd:n koulutuskatsauksen mukaisesti meillä työssä oleva aikuisväestö on moniin kilpailijamaihin verrattuna heikommin koulutettua. Tässä suhteessa tietysti aikuisväestön koulutustason nostamiseksi täytyy tehdä kovasti töitä. Ammatillisen lisäkoulutuksen ja vapaan sivistystyön määrärahoihin ehdotetaan yhteensä 14,9 miljoonan euron lisäystä. Aikuisten koulutustason kohottamisohjelma, erityinen Noste-ohjelma, saa tästä lisäyksestä 6,5 miljoonaa euroa, ja näin ollen rahoitus on ensi vuonna kokonaisuudessaan 26 miljoonaa euroa. Tavoitteena on Noste-ohjelmassa, joka siis keskittyy niihin ihmisiin, joilla peruskoulun jälkeen ei ole ammatillista tutkintoa, että heitä tämän kautta koulutuksen piiriin pääsisi 8 000 henkilöä ensi vuonna. Tässähän mittava työ tehdään työmarkkinaosapuolten, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen, kanssa, jotta löydetään ihmiset ja saadaan myös kannustettua heidät lähtemään opintojen pariin.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lätinä pitkistä opiskeluajoista on osin tilastoharhaa. Meillähän netto-opiskeluajat ovat varsin lyhyitä. Olisi pikemminkin syytä kiinnittää huomiota näiden välivuosien syihin ja parantaa opiskelijoitten taloudellisia mahdollisuuksia kokopäiväiseen opiskeluun.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuunteli ministerin puhetta, niin tietysti huomasi, että alue on varsin laaja, mutta te kerroitte pelkästään positiivisia asioita. Oletteko ollenkaan huolissanne siitä esimerkiksi, että käden taidot tässä maassa ovat kohta täysin unohtuneet? On paljon tietoa siitä, että varsinkin pojat kouluissa syrjäytyvät, mutta vastustetaan poikaryhmien muodostamista, poikaluokkien muodostamista ja erityisesti tuntuu vierastettavan ajatusta poikakoulujen perustamisesta, vaikka on todettu, että läksyjä luetaan Suomessa ehkä vähiten maailmassa, kouluissa viihtyminen on Suomessa havaittu aika lailla huonoksi. Omana mielipiteenäni kysyisin vielä yliopistoista, entisenä yliopiston opettajana. Yliopistoja on Suomessa liikaa. Onko hallituksessa lainkaan mietitty niitten yhdistämistä tavalla, joka ei edellytä opettajakunnan irtisanomista?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tästä opiskeluaikakeskustelusta ed. Meriläinen sanoi, että se on lätinää. Otin esille tosiasian, joka perustuu kansainvälisiin Oecd-vertailuihin: meillä korkeammalla iällä valmistutaan ja tullaan työmarkkinoille kuin vertailumaissa, siis muissa Oecd-maissa. Se tarkoittaa sitä, että meillä kuluu vuosia tämän opiskeluprosessin pääsykoejärjestelmän vuoksi, mutta myös sen vuoksi, että opinnot kestävät pitkään; siitä syystä valmistutaan myöhemmällä iällä. Miksi tätä huolta kannetaan? Tätä huolta kannetaan siitä syystä, että me tiedämme, että meidän edessämme on tilanne, jossa me tarvitsemme kaikkia osaajia, kun eläkkeellesiirtyminen 5—10 vuoden kuluttua käynnistyy. Silloin tarvitaan valmiita maistereita yliopistoista niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille, ja nyt pyritään sujuvoittamaan tätä opiskeluprosessia. En usko, että se on kenenkään kannalta paha asia, vaan se on hyvä asia.

Ed. Akaan-Penttilä (Puhemies koputtaa) korosti käden taitoja. Olen aivan samaa mieltä, että käden taidot ovat tärkeä asia. Tästä syystä ammatilliseen koulutukseen muun muassa pitää kiinnittää huomiota ja kannustaa nuoria myös miettimään ammatillisen koulutuksen vaihtoehtoa. Ensi vuosi tulee olemaan hyvin keskeinen ammatillisen koulutuksen korostamisen näkökulmasta. Ammattitaito on hyvin keskeisellä sijalla ensi vuoden monissa suunnitelmissa. (Puhemies koputtaa)

Vielä, jos puhemies sallii, kysyitte vielä yliopistojen määristä. Meillä on korkeakouluja ja yliopistoja koskeva selvitysmiehen selvitystyö käynnissä, ja syyskuun lopussa tulee esityksiä. Mutta en usko, että kovin helpolla voidaan yliopistoja vähentää, jos eivät siellä vähenisi työpaikat, ja sellaisia suunnitelmia meillä ei ole, jos niitä sitten ei kokoomuksen taholla suunnitella.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä nostettiin esiin jo yliopistojen opetus ja tutkimus evo-rahojen myötä. Olen todella samaa mieltä kuin ed. Sirpa Asko-Seljavaara, että nyt meidän täytyy huolehtia paitsi tutkimuksesta myös opetuksesta ja niin, että ne eivät ikään kuin syö toisiansa. Jos tutkimukseen satsataan, niin se ei ole opetuksen rahoista pois. Tämä erityisesti sen vuoksi, että kun sain olla erään yliopiston avajaisissa, niin siellä todettiin, että yliopistossa työmäärä opettajia kohden, professoreita kohden, on lisääntynyt ja opiskelijoitten määrä, ja heidän aikansa ei enää kulu pelkästään tutkimukseen ja opetukseen, koska täytyy turvata itselle rahoitusta ja muuta. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että työnilo, motivaatio ja luovuus on sieltä häviämässä. Monet kysyvätkin, (Puhemies koputtaa), miksi poliitikot ohjailevat väärällä tavalla yliopistomaailmaa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin nämä evo-rahat kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön sektoriin.

Yliopistojen sisäinen rahoitus, se, millä tavalla yliopistot jakavat näitä rahoja, on heidän ihan oman autonomisen päätöksentekonsa varassa. Usein tietysti kohdennetaan opetusministeriöön sitä kysymystä, miten voitaisiin asiat hoitaa paremmin. Yliopistot itse allokoivat ne resurssit. Yliopistobudjetissa annetaan yliopistolle tietty rahasumma käyttöön ja se jaetaan yliopistoille niitten koon mukaan, mutta sisäinen rahanjako menee yliopistojen sisäisen päätöksenteon kautta. Siellä täytyisi tätä keskustelua käydä, miten opetuksen ja tutkimuksen välinen suhde on hoidettu. Olen sitä mieltä, että yliopistojen pitää hoitaa nämä molemmat tehtävät. Tutkimus tai muut toiminnot eivät saa syödä opetukseen tarvittavia resursseja, mutta se on siellä tehtävää arviointia ja tasapainoilua.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Me olemme tänään paljon keskustelleet sairaaloista, ja ne kuuluvat toisen ministerin toimialaan. Kysyisin eläinsairaalasta ja nimenomaan Helsingin eläinsairaalan tarpeesta ja siitä, mitä mieltä olette, ministeri Haatainen. Meillä on ongelmia eläinlääkäreiden riittävässä koulutuksessa, läänineläinlääkärin toimissa ja viroissa, ja nimenomaan eläinsuojelun heikkouteen liittyy usein näiden eläinsuojelua ja sen toteutumista seuraavien toimijoiden puute. Kysyn tästä Helsingin eläinsairaalasta, siitä jo aikaisemmin täällä muun muassa edustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila käytti puheenvuoron: mikä on tämä tulevaisuus?

Kaarina Dromberg  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä aivan oikeutetusti tuli yliopistojen rahoitus keskusteluun. Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat jättäneet tiedotteen, jossa ne sanovat, että yliopistoilla on lähes nollabudjetti. Se johtuu juuri siitä, että se lisäraha, 24 miljoonaa, mikä on tarkoitettu, menee miltei kokonaan yliopistojen kiinteistö- ja vuokrakustannuksiin. Millä sitten pystytään tähän opetukseen satsaamaan lisää, kun ajatellaan, että kymmenen vuoden aikana perustutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut 33 prosentilla, jatko-opiskelijoiden 56 prosentilla, perustutkintoa suorittavien 29 prosentilla ja myöskin tohtorintutkintoa suorittavien 64 prosentilla? Sitten kun annettiin kolmas tehtävä niille, niin en voi oikein käsittää, että tämä budjetti ei ole läheskään niiden toimintojen kanssa tasapainossa. Mitä tehdään?

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen kysyi eläinsairaalasta. Pieneläinklinikan rakentamisvaltuus on annettu heinäkuun valtioneuvoston päätöksellä ja niihin toimiin on siellä jo paikallisesti ryhdytty, eli pieneläinklinikka on nousemassa ja näin ollen turvataan se, mistä sopimus aiemmin on tehty. Sen sijaan hevossairaalan osalta, jos ed. Tiusanen tarkoitti tätä jatkoa, keskustelu on vielä auki ja sitä rahoitusta selvitetään nyt siltä osin, mitkä tahot siinä mukana olisivat. Kun tämä rahoituskysymys on Helsingin yliopiston, ympäröivien kuntien ja maa- ja metsätalousministeriön kanssa saatu sovituksi, niin sen jälkeen pystytään sitten päätökset tekemään myös tästä hevossairaalan jatkosta. Tässähän istui työryhmä, jonka selvitysten pohjalta edullisin vaihtoehto olisi (Puhemies koputtaa) Viikki.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vielä puutun tähän samaan asiaan, minkä ed. Tiusanen otti esille, liittyen tähän Viikin hevosklinikkaan. Nythän siellä tilanne on se, että tämä työryhmän pohjalta tehty suunnitelma ei täytä EU:n asettamia kriteereitä, mitkä pitää tällaisella klinikalla olla, ja sen takia tarvitaan laajempaa rahoitusta, että pystytään rakentamaan sellainen klinikka, joka täyttää nämä kriteerit, että Suomessa voi sitten eläinlääkäriksi pätevöityä. Jos tätä investointia ei tehdä sinne, niin tämä johtaa siihen, mikä tilanne meillä on ollut muistaakseni ehkä 60-luvulla, että pätevöityminen piti käydä tekemässä Ruotsissa tai Norjassa. Olemme erittäin ison asian kanssa tekemisissä. Sitten vielä lisäksi liittyy tähän tämä eläinlääkäripula. Minulle on tullut vähän sellainen kuva, kun tätä asiaa on käsitelty maa- ja metsätalousvaliokunnassa, että opetusministeriössä jotenkin nihkeästi suhtaudutaan eläinlääkäripaikkojen lisäämiseen yliopistossa, ja tämä ongelma on todellinen ennen kaikkea tuotantoeläinlääkäreitten puolella maaseudulla.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tästä keskustelusta, mitä tästä budjetista on käyty, huokuu syvä huoli peruspalveluista, perusasioista. Toistamiseen pääministeri Vanhasen budjetin vaikutukset kuntatalouteen ovat negatiiviset. Kun näennäisesti tulee lisää voimavaroja kunnille, samaan aikaan tulee lisävelvoitteita ja todellisuudessa kuntien mahdollisuudet tuottaa palveluja ovat entistä heikommat. Kun tähän vielä ynnään sen, että verotulot pienenevät ja kustannukset nousevat, on arvioitu useista sairaanhoitopiireistä, että hoitotakuun myötä menot kasvavat yli 10 prosenttia, niin kyllä todellisuus on sitä, että kuntien mahdollisuudet tuottaa peruspalveluja ovat heikentyneet.

Kysyn opetusministeri Haataiselta: mihin toimenpiteisiin te ryhdytte, että se perusopetus turvataan laadukkaasti jokaisessa koulussa jokaiselle lapselle? Toivon todella, että keskitytte näihin olennaisiin asioihin. On paljon uudistuksia, paljon asioita, joita voidaan tehdä, mutta toivoisin, että ensin laitettaisiin perusasiat kuntoon. Mitä toimenpiteitä hallitukselta tulee? Ainakin kokoomus aikoo uudistaa esityksensä lisävoimavarojen tuomiseksi perusopetukseen. Teimme sen esityksen viime vuonna, teemme sen nytkin. Toivomme todellakin tukea koko eduskunnalta, jos hallitus ei toimenpiteisiin ryhdy.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa peräsi näitä toimenpiteitä opetuksen laadun ja tasa-arvoisten koulutuspalvelujen saatavuuden turvaamiseksi. Tämä on kuntien tehtävä. Kunnissa on valvottava, että ne resurssit, jotka opetustoimeen suunnataan, myös tulevat käytetyiksi lasten koulutuksen hyväksi. Kuntien vastuulla on myös huolehtia siitä, että opetus on järjestetty asianmukaisesti, ja myös kunnat päättävät ryhmäkoosta. Opetusministeriössä olen käynnistänyt valmistelun perusopetuksen laatusuositusten aikaansaamiseksi. (Ed. Dromberg: Se vaatii resursseja!) On totta, että meillä kunnissa on hyvin paljon vaihtelua, ja nämä laatusuositukset antaisivat meille mahdollisuuksia myös arvioida sitä, mitä meidän maassamme tapahtuu ja millä tavalla resursseja pitäisi paremmin kohdentaa ja suunnata. Koulutuksen taso näyttää olevan kuitenkin kohtuullisen hyvä, kun ottaa huomioon eilen julkistetun Oecd:n koulutuskatsauksen, jossa todettiin, että meidän lastemme oppimistulokset ovat korkealla tasolla ja maailman huippuluokkaa. Nimenomaan tässä raportissa todettiin, että Suomi pystyy kohtuukustannuksilla tuottamaan (Puhemies koputtaa) laadukasta opetusta.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten astui voimaan uusi ammattikorkeakoululaki, ja sehän linjasi tämän koulutustehtävän lisäksi tutkimus- ja kehitystyön sekä aluekehitystehtävän. Nyt ammattikorkeakoulujen puolelta on voimakkaasti kritisoitu sitä, että näitten tehtävien ja resurssien välillä on selvä ristiriita. Tässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassahan todetaan, että ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kehitetään tasavertaisina niiden omien vahvuuksien pohjalta. Näkeekö arvoisa opetusministeri, että tässä on ristiriita, ja jos on, niin onko sitten todennäköistä, että tähän vielä saataisiin sitten lisää resursseja? Katsotteko, että tälle ammattikorkeakoulun puolelle tulisi lisätä näitä määrärahoja tässä eduskuntakäsittelyssä?

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Koulutus ja osaaminen on meille äärimmäisen tärkeää. Se on tärkeää paitsi koko maan myös alueiden kehityksen näkökulmasta, enkä yhdy niihin ed. Akaan-Penttilän näkemyksiin, että meillä pitäisi nyt ruveta yliopistoja yhdistelemään tai korkeakouluja yhdistelemään. Verkostotyötä varmasti tarvitaan, yhteistyötä varmasti tarvitaan, erikoistumista tarvitaan myös, mutta toisaalta tällainen laaja-alaisuus on alueellisen kehityksen näkökulmasta myös hyvin tärkeää. Tässä mielessä Joensuun yliopiston oikeustieteen tutkinnonanto-oikeus on mielestäni hyvin perusteltu, ja toivoisi, että arvoisa ministeri sitä osaltaan olisi nyt näissä tulevissa ratkaisuissa viemässä eteenpäin. Samalla korostan myös tällaista yrittäjyyden näkökulmaa, ehkä meidän tarvitsisi sitä puolta korostaa. Sen ohella, että ammattiin osaamista pitää arvostaa ja ammatillista koulutusta arvostaa, myös yrittäjyyttä pitää arvostaa kaikilla asteilla.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Haatainen puuttui pitkiin opiskeluaikoihin ja ennen kaikkea pitkiin aikoihin siinä, että ihmiset valmistuvat. On mielenkiintoista, että hän jätti kokonaan huomioimatta siinä vastauksessa, joka koski tätä asiaa, sen, että suurin ongelma itse asiassa on se peruskoulun ja toisen asteen välinen aika, pudokasaika. On mielenkiintoinen tieto, että vuoden 97 jälkeen, kun puhutaan tästä meidän peruskoulujemme tasosta, ei ole tilastoitu, kuinka moni päättää peruskoulunsa alle 6,5:n keskiarvolla. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että pelkästään Tampereella ammatillisen koulutuksen keskeytti 514 viime vuoden aikana, alle 25-vuotiaita oli 2 900 työttöminä, sosiaalitoimessa oli alle 25-vuotiaita 2 300 nuorta ja päihdehuollon piirissä oli 341 nuorta. Huolestuttavasti muun muassa tässä loistavassa koulutusyhteiskunnassamme 18-vuotiaiden lukutaidottomien määrä alkaa lisääntyä. Miten hallitus aikoo todella turvata (Puhemies koputtaa) sen, että viime kädessä eduskunta ja opetusministeriö vastaavat siitä? Elleivät valtionosuudet vastaa todellisuutta, niin on turha laittaa kuntia kurjistamaan entisestään (Puhemies koputtaa) huonoja palveluita.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haatainen on tehnyt aivan upean työn opetusministeriön hallinnonalan puolella, eli määrärahat ovat lisääntyneet. Niinpä aamu- ja iltapäivätoimintaa ja leikki- ja kerhotoimintaa ja muita vastaavia toimia voidaan ensi vuonnakin huoletta tehdä. Mutta Lastentarhanopettajien Liitto on teettänyt tutkimuksen, ja siinä on tullut esille aika huolestuttavia asioita, kuten henkilöstön koulutusrakenne. Koulutustaso on alentunut, mutta varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja vaatimukset ovat vastaavasti muuttuneet vaativammiksi. Liiallinen työmäärä ja kiire aiheuttavat stressiä 80 prosentille päiväkodin johtajista. Eli kyse on todella laajasta ongelmasta ja yli kolmannes vastaajista harkitseekin siirtymistä muihin tehtäviin. Onko ministeriö varautunut (Puhemies koputtaa) myös tällä puolella näihin asioihin ja miten se näkyy budjetissa?

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun äsken puhuin tuosta yliopistojen rahoituksesta, niin en saanut ministeriltä vastausta näihin uusiin tehtäviin, mitä yliopistoille on annettu tuon uuden yliopistolain myötä, puhumattakaan siitä, että nämä opiskelijamäärät ovat tässä suhteessa nousseet ja kuitenkaan rahoitus ei ole ollut mukana. Mitä hallitus aikoo tehdä tämän tilanteen parantamiseksi?

Heli Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen kertoi täällä erinomaisen iloisia uutisia siitä, miten esiopetuksen kuljetustukea laajennetaan ja sitä kautta myös lasten yhdenvertaisuus eri puolilla Suomea lisääntyy. Aamu- ja iltapäiväkerhotoimintaan tulee lisävaroja, mikä myös on hyvä asia. Sitten toivoisin, että erityisesti siinä kohdassa, kun puhutaan vaikka valtionosuuksien lisääntymisestä, todella seurataan ja valvotaan sitä, että myös kunnissa ne ohjautuvat niille tahoille, joille ne on tarkoitettu, että opetuspuolen määrärahat ohjautuvat koulupuolelle ja saadaan lisää oppilashuollollisiin toimiin ja opettajien jaksamiseen eikä tehdä niin nyt ajankohtaisten kunnallisvaalien alla, että samat ihmiset, jotka täällä ovat ohjaamassa ja tarkoittamassa rahoja paikkaan a, kunnissa huutavat, miksi me emme saa niitä tänne, vaan he nimenomaan vahtivat ja valvovat ja ohjeistavat niitä siihen paikkaan a, mihin ne on todella tarkoitettu. Pelkkä raha ei ratkaise. Asenteilla on paljon tekemistä, kuten ed. Akaan-Penttilä täällä totesi. Meidän olisi syytä aloittaa keskustelu yliopisto- ja korkeakoulutuksen lisäksi nimenomaan nyt siitä toisen asteen opiskelijajoukosta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistojen yhdistämisessä ei olisi kyllä mitään järkeä sen takia, että rahat nyt menisivät vielä sitten lisärakennusten rakentamiseen, kun entistenkään ylläpitämiseen eivät rahat riitä. Kiinnitän opetusministerin huomiota siihen, että yliopistojen perusrahoitus on edelleen niin alhainen kaikkien näiden korotustenkin jälkeen, jotka eivät ole edes nettokorotuksia, että minä voin vakuuttaa teille, että 10—15 vuoden kuluttua tällä menolla itketään sitä tutkintojen ja valmiuksien kehnoa tasoa, joka tällä tuotetaan. Ettekö nyt pistä vauhtia tähän asiaan niin, että tulee perustavaa laatua oleva korjaus niin, että perustutkimus ja opetus voidaan hoitaa?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vielä palaan tähän eläinsairaalaan, kun se koskee myös Helsingin kaupunkia ja Helsingin kaupungin kipeätä tarvetta saada nämä nykyiset alueet Vallilassa asuntokäyttöön. Sinne voidaan rakentaa noin 900—1 000 ihmisen asunnot. On hyvä, että pieneläinsairaalalle on nyt päätetty suunnitelmien mukaan rakentaa tilat Viikkiin. Minusta tämä keskustelu eduskunnassa ja laajemminkin kyllä painaa sen päälle, että myös hevosklinikka pitää yhdistää Viikkiin. Se on kaikista tehokkain ratkaisu kaiken kaikkiaan. Tämä pattitilanne on vähän syntynyt siitä, onko tässä valtion ja kuntien vastuu epäselvä. Minusta valtion vastuulla on kyllä nyt hoitaa pääsääntöisesti tämä. Kunnat vastaavat sitten palvelujen ostamisesta. Mutta vielä todella haluan kiirehtiä sitä ratkaisua. Sopimuksen mukaan vuonna 2006 näiden nykyisten eläinlääketieteellisen alueiden tulisi olla Helsingin kaupungin käytössä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin painottaa sitä, minkä ed. Väistö täällä sanoi, tiedekorkeakoulujen verkottumista. Kiinnitän huomiota siihen, että meillä on edelleen Suomessa alueita, joilla ei ole omaa tiedekorkeakoulua. Näin ollen tämä filiaaliajattelu, mitä on toteutettu Lahdessa, Porissa jne., on perusteltua. Kymenlaakso, joka nyt tietysti on tällainen valkoinen läiskä tuossa kysymyksessä, tarvitsisi enemmän huomiota. Kouvolassa on pieni kääntäjäkoulutuksen laitosyksikkö, mutta sitä enempää ei ole. Ne ovat erittäin voimakas tuki alueen kehittämiselle, niin kuin esimerkiksi Joensuun korkeakoulusta ja sitten myöhemmin yliopistosta tiedetään.

Opetusministeri  Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Tässä tuli lukuisa joukko kysymyksiä.

Ensinnäkin ammattikorkeakoulurahoituksesta: Ammattikorkeakouluja koskeva rahoituslainsäädäntö on ministeriössä valmistelussa, ja se tulee aikataulullisesti samassa yhteydessä valtionosuusuudistuksen kanssa, mutta vain aikataulullisesti, eli se on odotettavissa nyt sitten kuitenkin ihan lähitulevaisuudessa lainsäädäntöesityksenä eduskunnalle. Siinä yhteydessä tietysti tullaan tekemään myös ratkaisuja, jotka kohdistuvat yksittäisiin ammattikorkeakouluihin ja siihen rahoituspohjaan.

Yliopistorahoituksesta täällä edustajat Pulliainen ja Dromberg kyselivät, yliopistorahoituksen riittävyydestä. Tässä jatketaan sitä samaa linjaa, jonka edellinen hallitus hyväksi jo näki. 20 miljoonaa euroa tulee vuositasolla lisää. Ei tässä mitään sellaista merkittävää ole tapahtunut, että tätä periaatetta olisi pitänyt radikaalisti muuttaa. Sen sijaan mitä tulee yliopistojen kiinteistömenoihin, niin se pitää paikkansa, että kiinteistökustannukset ovat monin osin nousseet, mutta sielläkin pitäisi olla sellaiset mallit, että ne kannustavat myös yliopistoja tekemään järkeviä tilaratkaisuja, ettei turhiin seiniin laiteta rahaa ja sitten automaattisesti vaan rahoitus aina valtiolta löytyy, eli yliopistojakin pitää näillä järjestelyillä kannustaa siihen, että tehdään järkeviä tilaratkaisuja ja ne ovat kustannustehokkaita. Tässä suhteessa tietysti tätä keskustelua edelleenkin yliopistojen ja Senaatti-kiinteistöjen kanssa käydään ja ratkaisua etsitään.

Peruskoulujen osalta keskustelua nostettiin täällä niin sanotuista peruskoulun jälkeisistä pudokkaista eli niistä, jotka ovat oppivelvollisuutensa suorittaneet mutta eivät sitten selviydy toiselle asteelle, sen enempää lukioon kuin ammatilliseen koulutukseen, ja tämähän on ryhmä, johon on vakavasti kiinnitetty huomiota ja on kiinnitettävä huomiota myös. EU:ssa on asetettu tavoite, että päästäisiin EU:n 20 prosentin tasolta 10 prosentin tasolle. Suomessa näitä pudokkaita on 7 prosentin verran. Olemme nyt sopineet, että työllisyysohjelmasta suunnattiin 1 miljoona euroa hankkeeseen, jolla pyritään kaikin tavoin eri hallintokuntien toiminnot yhteensovittamalla löytämään ajoissa nämä nuoret ja antamaan heille opinto-ohjausta ja kädestä pitäen auttamista, että he löytäisivät tiensä joko ammatilliseen koulutukseen tai sitten vaikka työpajoihin tai työharjoitteluun, jota kautta pääsee sitten eteenpäin. Mutta tavoitteena on joka tapauksessa se, että mahdollisimman moni nuori jatkaisi, 96 prosenttia jatkaisi suoraan toiselle asteelle. Täydelliseen 100 prosenttiin ei pidä edes pyrkiäkään, koska aina on sellaisia nuoria, jotka tarvitsevat jotain muuta siihen väliin. Välineinä on opinto-ohjaus, entisen niin sanotun kymppiluokan eli lisäopetuksen lisääminen — se on viime vuosina vähentynyt kunnissa, sitä pitää pystyä lisäämään, ja yhtenä keinona on muun muassa löytää väyliä, että ammatillisen koulutuksen yhteydessä voisi tätä lisäopetusta saada ja nostaa ja vahvistaa numeroitaan ja sitä kautta saada parempaa pohjaa opintiellä eteenpäin.

Nuorten osallisuushanke on kiitettävästi lähtenyt kunnissa liikkeelle. Se on hanke, jossa kunnat ovat myös merkittävästi mukana, ja sitä opetusministeriöstä ja työministeriöstä rahoitetaan.

Eläinsairaala tulikin tässä jo käsiteltyä. Hevossairaala odottaa ratkaisuaan. Pieneläinklinikan osalta on päätökset tehty, joten siltä osin eteenpäin on päästy, mutta nyt tämä eläinsairaalaratkaisu on Helsingin yliopiston, kuntien ja maa- ja metsätalousministeriön välisessä neuvonpidossa pian löydyttävä.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tässäkin keskustelussa — eilen ja tänään käydyssä — huoli työpaikoista ja työllisyyden paranemisesta on aiheellisesti ja vahvasti ollut esillä. Siksi oikeastaan tässä lyhyessä puheenvuorossa ajattelin keskittyä en hallinnonalaani yleisesti vaan nimenomaan siihen osaan hallinnonalasta, mikä koskee elinkeinopolitiikkaa ja sitä kuvaa, joka on hyvin haasteellinen ja johon hallituksella on budjetin kautta joitakin vastauksia ja toisaalta joissa haasteissa hallitus työskentelee muutoin tavalla, joka tähtää siihen, että jatkossa lisävastauksia toivon mukaan saadaan, joilla näihin haasteisiin sitten todella vastataan.

Viimeaikaiset, lähinnä suurten yritysten ilmoitukset henkilöstösupistuksistaan ovat olleet kiistatta aika tiheään tahtiin tapahtuneita ja toteutuneita. Tässä oli semmoinen parin kolmen viikon suma, jonka aikaan aika useatkin suuret yritykset ilmoittivat merkittävistä henkilöstösupistuksista, ja se synnytti myös samalla kuvan siitä, että nyt on menossa joku aivan erityisen vilkas irtisanomisten ja henkilöstösopimusten kausi. Kun teetimme selvityksen siitä, mitä tarkkaan ottaen on tapahtunut viimeisen vuosineljänneksen ja kahden viimeisen vuosineljänneksen aikaan, onneksi kuva tässä on hivenen lohdullisempi. Se pitää paikkansa, että aivan lyhyen ajan sisällä henkilöstösupistusilmoituksia, yt-neuvottelujen käynnistymisiä, oli poikkeuksellisen paljon. Mutta viimeisen vuosineljänneksen tai puolen vuoden aikana verrattaessa viimeistä kolmea taikka kuutta kuukautta voidaan todeta, että verrattuna vuoden takaiseen näitä supistamisilmoituksia on tullut vähemmän kuin vuosi sitten. Jos asiasta jotain positiivista haluaa löytää, tässä yksi positiivinen seikka tuon perin harmaan kuvan takaa muutoin esille nostaen.

Toinen tällainen vähän myönteisempää kehityskuvaa kertova tieto on se, että erityisesti kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan organisaatioitten kosketuspinnasta kenttään, elinkeinoelämään, tehdyt selvitykset osoittavat, että kysyntä nimenomaan pienten ja keskisuurten yritysten piirissä, investointikysyntä, on selvästi elpynyt viimeisten kuukausien aikana. Kysyntä viimeisen kuuden kuukauden aikana, investointikysyntä, on noin 20 prosenttia korkeammalla tasolla kuin kysyntä oli siis tasan vuosi sitten. Tämä on toinen seikka, mikä positiivisena kannattaa todeta ja tiedostaa. Pk-sektorilla tällä hetkellä todellakin investointikysyntä on selvästi elpymässä. Kuinka pitkäkestoista se on ja kykeneekö hallitus riittävästi osaltaan vastaamaan tähän kysyntään? Uskon että pystyy, siitä jokunen sana vähän myöhemmin tässä.

Mutta, niin kuin sanoin, ilman muuta on huoli suuri siitä, että irtisanomisia on tapahtunut ja että henkilöstösupistusneuvotteluja, yt-menettelyjä, on niinkin paljon käynnissä kuin on. Lisää huolta kaikkeen tähän tuo se, että selvitykset osoittavat, että yllättävän monessa tapauksessa on kysymys siitä, että ennen kaikkea teollisen valmistuksen työpaikat siirtyvät joko toisiin yrityksiin eri puolilla maailmaa tai niin, että suomalaiset yritykset investoivat muualle maailmaan, milloin uusiin EU-hakijamaihin tai EU:hun liittyneisiin maihin, milloin vielä kauemmas, paljon puhutun Kiina-ilmiön tyypillisimmän piirteen mukaisesti.

Muutama päivä sitten tähän aiheeseen liittyvän oivan puheenvuoron käytti Aatos Erkko, mielestäni erittäin hyvän, perustellun ja asiallisen. Hänkin kummaksui sitä, kuinka teollisuus ja eräät nimenomaan suuren teollisuuden toimialat ja siellä toimivat yritykset ja ylipäänsä myöskin pääomat toimivat niin lyhyttähtäyksellisesti ja lyhytnäköisesti, että tekevät merkittäviä irtisanomis- tai siirtoratkaisuja tilanteessa, jossa näköpiirissä, horisontissa, saattaisi kuitenkin olla mahdollisuus jatkaa toimintaa menestyksellä myös täällä Suomessa.

Kaiken kaikkinensa yhdyn niihin käsityksiin, jotka tässä asiassa käytävässä julkisessa keskustelussa tunnustavat realiteetiksi julkisen vallan puolelta enemmänkin sen, että julkinen valta voi vedota yksityiseen elinkeinoelämään, että se yrittäisi tehdä kaiken voitavansa ja rakentaa sillan vaikeimman yli, jos kerran näköpiirissä jatkossa on aineellisia, aiheellisia edellytyksiä yrityksen toiminnan jatkumiselle. Olen aiemmin tällaisia vetoomuksia esittänyt täällä — ed. Korhonen siihen viittasi — ja tässäkin sen teen, että elinkeinoelämä tältä kantilta näitä tulevia katsoisi, jokainen omalla toimialallaan ja jokainen omassa yrityksessään.

Palaan vielä tähän Aatos Erkon ajatukseen. Kun hän pohdiskeli tätä aihepiiriä, hän samalla pohdiskeli myös sitä tai itse asiassa ei tyytynyt vain pohdiskelemaan vaan teki myös konkreettisia esityksiä sen suhteen, miten valtiovallan pitäisi keppi—porkkana-asetelmassa toimia tällaisten yritysten suhteen, jotka siirtävät toimintojaan muualle. Aatos Erkko esitti, että valtiovallan pitäisi periä yritykselle antamansa tuet pois, ymmärsin, niin paljossa kuin se mahdollista on. Hyvä ajatus, ajatus, joka on ollut viimeisten kuukausien ja viimeisen vuoden aikana, uskon että aiemminkin, mutta ainakin sinä aikana, kun tuolla ministeriössä olen ollut, tarkastelun alaisuudessa hyvin aktiivisesti.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kauppa- ja teollisuusministeriön ja sen alaisen hallinnon, lähinnä te-keskusten, myöntämien investointi- ja vastaavien avustusten osalta on jo menettely käytännössä, jossa, jos yritys on saanut esimerkiksi investointitukea ja, viiden vuoden sisällä siitä viimeisestä maksatuksesta, viimeisestä erästä, mikä tukea maksetaan, tekee siirron jonnekin muualle, siirtää tuotantonsa jonnekin muualle, valtio voi periä tuet takaisin ei vain sen viimeisen erän osalta, sen maksatuserän osalta, vaan myöskin aikaisempien erien, jotka siihen hankkeeseen on myönnetty.

Voin kertoa nimeltä yhden esimerkinkin, koska on syytä ja hyvä aina silloin tällöin havainnollistaa käytännön esimerkein, missä näin on menetelty. Minun omassa vaalipiirissänikin ja Pohjanmaalla eräissä vaalipiireissä tunnettu yritys on Sanmina, sen kohdalla meneteltiin juuri näin. Yritys oli saanut investointitukea, ennen viiden vuoden umpeutumista häippäsi pois, ja tältä yritykseltä perittiin näitä tukia takaisin. Kun Wärtsilä muutama aika sitten teki päätöksen siirtää Turun tiettyjä toimintoja Italiaan ja kun tiedossa oli, että Wärtsilä oli saanut tukea valtiolta ja nimenomaan Tekesiltä, valtion omistamalta Tekesiltä, pyysin selvitystä siitä, miten on käynyt ja voidaanko ...

Minun on tässä vaiheessa ...

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina, kun nykyisin ministeri Pekkarinen puhuu, niin tulee jossain määrin hyvälle mielelle. Se kuulostaa niin rehelliseltä, että ihan häkeltyy tässä vanha gangsterikin.

Mitenkä, arvoisa ministeri, nyt olisi sellainen juttu, että opittaisiin nyt tästä niin sanotusta Kiina-ilmiöstä — minä siis tähdennän: niin sanotusta Kiina-ilmiöstä — se, että kun investointitukia annetaan, niin katsottaisiin myöskin, että ne menevät sellaiseen kohteeseen jos mahdollista, että siirtäminen niin sanottuun Kiinaan olisi mahdollisimman vaikeaa, koska meillä on toki hirmuisen paljon sellaisia hankemahdollisuuksia kotimaassa, että niitä voisi vähän vankemmalle pohjalle. Silloin ei olisi näitä Sanmina-ongelmia, ja tietysti minua kiinnostaa erityisesti, paljonko Salcompilta saatiin takaisin.

Matti Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oli hyvä kuulla ministeri Pekkariselta näistä menettelyistä, miten on jo näissä yritystukiasioissa toimittu. Huolihan meillä on työpaikoista ja siitä, että saisimme uutta työtä ja erityisesti sellaista, joka kuhunkin maakuntaan luontevasti sopii. Meillä Pohjois-Karjalassa mekaaninen puunjalostusteollisuus on jonkin verran vahvistunut. Siihen on haluttu panostaa, mutta kilpailu maailmalla on kova. Eräs merkittävä yritys on juuri lomauttamassa pitkähköksi ajaksi noin 50 työntekijää, eli kilpailu on kovaa.

Onko ministeriössä mietitty nyt sellaisia toimia, joilla tätä mekaanisen puunjalostuksen puolta kyettäisiin edelleen vahvistamaan ja tehostamaan? Meillähän kymmenkunta vuotta sitten Puu-Suomi-hanke ja sen seurausratkaisut olivat, mutta nyt tarvittaisiin taas jotain uutta sellaista, jolla vahvistettaisiin tämän meille hyvin luontevasti soveltuvan toimialan kehitystä ja markkinoiden saantia.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Salcompin osalta ensinnäkin ei saatu senttiäkään pois. Miksi? Sen takia, että yritys siirtyi pois ihan kohta sen jälkeen, kun viisi vuotta oli kulunut umpeen.

Mitä tulee siihen, että pitäisi tukipäätökset näin tai noin tehdä: Olin äsken kertomassa, että annoin äsken ohjeet Wärtsilän jälkeen, että Tekesin toimintamenettelyt pitää tarkistaa. Tekes ei sillä aiemmin olleen käytännön mukaan ollut kirjoittanut tukipäätöksiin tätä mahdollisuutta, että voitaisiin periä takaisin. Näitä säädöksiä uudistettiin, ja nyt nämä sopimukset Tekes tekee sillä tavalla, että tukipäätökseen kirjataan nimenomaan ehto siitä, että jos yritys tekee näin ja näin, lähtee kesken kaiken pois, jos se suunnittelee osankin siirtää toiminnoista muualle, sen pitää antaa selvitys tuen myöntäjälle, ja jos se sitten toimii vastoin alun perin antamaansa selvitystä, Tekes voi periä takaisin täsmälleen saman aikarajan puitteissa, viiden vuoden aikarajan puitteissa. Tämä oli aika radikaali muutos siihen nähden, (Puhemies koputtaa) että tämmöistä imperatiivista oikeutta aiemmin ei lainkaan ollut.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paljon yrityskauppoja on tapahtunut Suomessa viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja kysyn ministeriltä siitä yhtä näkökohtaa. Kun ajatellaan tämmöisiä yrityksiä kuin Danisco ja Alko ja vaikka UPM-Kymmene, luonnollisia kauppoja ehkä sinänsä, teknistä know-how’ta on valunut ulkomaille, on saatu pääomia Suomeen, mutta mihin ne on investoitu? Ne on investoitu johonkin muualle kuin Suomeen, ja nämä sinänsä erilliset tahot eivät ole yhdistäneet voimiaan Suomessa ja investoineet täällä johonkin uuteen sitä pääomaansa. Miksi itse asiassa on näin, ja onko ministeriö joko teidän aikananne tai aikaisemmin yrittänyt kerätä näitä investoijia saman pöydän ääreen, niin että vähän tulisi Suomeenkin päin? Pääomavirtahan on ihan liian voimakas ulos.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietenkin mielenkiintoista kuunnella, kun Suomen mittapuussa yksi suurimmista pääoman omistajista Erkko käyttää puheenvuoroja ja siihen vedotaan. Itse asiassa yksi maailman suurimpia kapitalisteja Soros on käyttänyt samanlaisia puheenvuoroja jo useamman vuoden ajan ja kukaan ei ole ollut moksiskaan.

Mutta eihän se, että joku käyttää puheenvuoroja, ole olennaista, kun me kaikki tiedämme sen ongelman. Hallitus on itse linjannut omissa päätöksissään esimerkiksi valtion omaisuuden myyntituloista saatavien tulojen osalta rajoituksia, jotka ovat järjettömiä, jos katsotaan uusien työpaikkojen syntymisen näkökulmasta sitä asiaa. Eikö vähintään ainakin niitä linjauksia pitäisi nyt pyrkiä muuttamaan, että pystyttäisiin luomaan jotakin uutta? Te olette ollut ministerinä nyt kohta sen kaksi vuotta, ja 30 000 työpaikkaa on mennyt teollisuudesta. Se on järkyttävä määrä. Pitäisi luoda uutta, mutta tällä hetkellä investoinnit ovat kuitenkin jumissa suurteollisuuden osalta, vientiteollisuuden osalta. Viennin määrä kasvaa, mutta arvo putoaa. Kyllä se melko surkea esitys itse asiassa on, ja toivoisi nyt jotakin muutakin kuin Erkon tai Soroksen puheiden referointia.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä tulee siihen, että viennin määrä kasvaa mutta arvo putoaa, ed. Korhonen tietää, että sehän ei johdu siitä, että viennin rakenne olisi muuttunut niin, että viedään jotenkin ikään kuin vähemmän jalostettuja vempaimia. Ed. Korhosen nyt täytyy hyvin kirkkaasti tietää, että kerta kaikkiaan tiettyjen tuotteitten maailmanmarkkinahinnat ovat laskeneet, hype on ohi, ja kun se on ohi, niin vaikka volyymit ovat kasvaneet erittäin merkittävästi, niin hinnat ovat laskeneet, ja kun hinnat ovat laskeneet, niin vientitulot ovat merkittävältä osalta kyllä laskeneet.

Mitä tulee taas siihen, että minä Erkkoa siteeraan: Minusta hän on merkittävä suomalainen yhteiskunnallinen toimija, ja kun hän käyttää tällaisen puheenvuoron, minkä hän käytti, joka oli hyvä monessa, ja kun hän teki konkreettisen ehdotuksen, halusin tässä eduskunnan edessä vastata, että tällä hetkellä olemme uudistaneet näitä normistoja suurin piirtein niin pitkälle kuin niitä voi. Kovin paljon kauemmaksi kuin viisi vuotta taaksepäin ajassa on vähän vaikea ruveta takaisinperintään. Sitäkin kyllä selvitetään, voin senkin nyt tässä tunnustaa, (Puhemies koputtaa) mutta kansainvälinen käytäntökin osoittaa, että paljon pitemmälle ei pääse.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näinhän se tietenkin on, ja tunnustan, että siinä on ongelmia. Ei se ole mikään sellainen asia, josta meillä erimielinen näkemys olisi. Mutta kun esimerkiksi valtio käyttää omistajapolitiikkaa, otetaan nyt esimerkiksi tämä Outokummun tapaus, jossa valtio on merkittävä omistaja, valtion ja Kelan kautta omistus on melkein lähemmäs 50 prosenttia, niin kyllä silloin, kun tällainen tilanne maassa on, että työpaikat karkaavat — vaikka ymmärrän senkin, että huono sinne on määräämään mennä, ei sekään ole ongelmatonta — valtion omistajana pitää olla myös linjakas ja tuoda se oma näkemys silloin, kun se paikka on ja se tarve on. Jos ei sitä nyt suomalaisessa yhteiskunnassa ole, niin milloin se on?

Toinen asia, joka liittyy jatkojalostukseen: Me olemme panostaneet tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, ja sitä kauttahan meidän pitäisi pystyä nostamaan jatkojalostusarvoa, ja siitähän tässä nyt on kyse, että jatkojalostusarvo putoaa. Vaikka panostuksia on pantu, panostukset eivät ole olleet silloin riittäviä, mihin viittasin, kun sanoin, että esimerkiksi se 500 miljoonan sääntö on typerä, jonka hallitus on itse tehnyt itsellensä.

Pirkko Peltomo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ministeri Pekkarisen kanssa samaa mieltä, että Erkko teki hyvän avauksen ja käytti hyvän puheenvuoron tässä tilanteessa, jossa yritykset jakavat osinkoja omistajilleen ja samanaikaisesti irtisanovat ja investoivat ulkomaille, jopa tuottavat yritykset. Mutta haluaisin ministerille todeta sen, että yhtä hyvin, kuin me tarvitsemme uusia työpaikkoja, meidän pitää myöskin turvata vanhat työpaikat. Tällä hetkellä todella esimerkiksi Satakunnassa Porin Outokummun tehtailla on tehty päätös kuparituotannon myymisestä. Siihen liittyen, mitä ed. Korhonen edellä totesi, haluaisin tiedustella, mitä ministeri Pekkarinen aikoo tehdä ja miten käyttää omistajaohjausta tässä pörssiyhtiössä, jotta nämä sadat työpaikat voidaan turvata Satakunnassa, jossa on tälläkin hetkellä korkea työttömyys.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mielellään vastaan ed. Korhosen esittämään kysymykseen valtion myyntituloista ja innovaatiorahoituksesta ja ed. Akaan-Penttilälle sitten viimeisessä pitemmässä puheenvuorossa, jonka toivon mukaan saan.

Mitä tulee nyt Outokumpuun, aivan lyhyesti sanon vain sen, että minä uskon siihen ja pidän ikään kuin omistajaohjausäänioikeudellani tai -puhevallallani huolta siitä, että yrityksen johto saa, itse asiassa on jo saanut, selvän viestin omistajan tahdosta sen suhteen, että jos Outokumpu päätyy siihen, että se myy kupariliiketoimintansa, niin kaikilla niillä keinoilla, mitä voi olla käytettävissä, pyritään varmistamaan näiden työpaikkojen säilyminen Porissa.

Mitä tulee yleensä siihen, olisiko kaikesta huolimatta pitänyt kuparitoimiala pitää: Kannattaa nyt muistaa, että Outokummussa on strategia valittu. On rakennettu maailman nykyaikaisin, maailman suurin jaloterästuotantoyksikkö. Se on maailman suurin ja maailman nykyaikaisin, ja sinne on keskitetty. Viime eduskunta sijoitti (Puhemies koputtaa) 120 miljoonaa euroa myöskin ylimääräistä pääomaa siihen investointiin, (Puhemies koputtaa) mikä tehtiin. On keskitetty nyt siihen.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritysten henkilöstön saneerausilmoitukset ovat todella olleet ikävää ja hämmentävää kuultavaa. Palaan vielä yritysten vastuuseen syntyneestä tilanteesta. Olette varmaan ministeriössä keskustelleet, mitkä ovat hallituksen vastatoimet yritysten toimintatavoille. Mitä uusia aloitteita tänä päivänä kuullun lisäksi teillä on olemassa nimenomaan työntekijöiden työsuhteiden turvaamiseksi ja ennen kaikkea irtisanottujen tai irtisanomisen uhan alla olevien työntekijöiden uudelleen työllistymisen näkökulmasta ja nimenomaan ajatellen yritysten vastuuta tässä tilanteessa?

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä, että tätä keskustelua saa vielä hetken jatkaa. Nyt kysymys on työllisyyspolitiikasta ja työllistämisen politiikasta. Otan tämän nyt pian klassiseksi muuttuvan Pukutehdas-asian esille.

Kun ajatellaan 50- ja 60-lukua — minä olen sen verran vanha, että minä nekin muistan, ja kun kotini oli bisnesmaailmassa — silloin tehtiin aktiivisia operaatioita nimenomaan valtion toimesta, että vastattiin siihen tilanteeseen, että ne bisnetit säilyivät, ja se on nyt se pääoma, mitä te myytte, se Tapio siellä myy päivittäin. Eikö tämmöisessä tapauksessa ole olemassa mitään instrumenttia yrittää luoda ostamalla ja rakentamalla uudestaan sellainen yksikkö, joka pärjää, kun meillä on ne investointituet käytettävissä, mistä te, ministeri, juuri äsken puhuitte?

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen hyvin perustellusti pohti omistajan vastuuta ja moraalia. Te totesitte, että tuotanto siirtyy toisiin yrityksiin uusiin EU-maihin. Kun hyvin henkilökohtaisesti tunnen tämän Valtion Pukutehtaan tarinan Hämeenlinnasta, niin eikö tässä nyt olisi voinut käyttää, vähän samalla lailla kuin ed. Pulliainen pohti, omistajaohjausta? Nimittäin saadun tiedon mukaan Suomessa lopetetaan 100 työpaikkaa, mutta tuotanto jatkuu edelleenkin Virossa eli valtio siirtää suomalaisia työpaikkoja Viroon ja itse toteuttaa sitä globalisaatiota, jota tässä nyt sitten arvostellaan. Eikö tämä ole väärin?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on se käsitys, että tätä kansainvälistymisprosessia on mahdotonta pysäyttää ja siksi tuskin kannattaa kovin paljon käyttää energiaa siihen, mitenkä tätä maailmanpyörää väännetään taaksepäin. Minusta on arvostettavaa se, että kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla on asetettu tavoite ensi vuoden budjettiin, että Suomesta luodaan maailman paras innovaatioympäristö. Meillä on tutkimuksen, koulutuksen, tuotekehityksen osalta hyvin pitkälle viedyt lähtökohdat. Riskirahoitus on suurin ongelma. Pääomasijoituksia tehdään erittäin vähän. Onko tähän, arvoisa ministeri, uusia eväitä tulossa?

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Outokummun tapaus on monella tapaa mielenkiintoinen, sieltähän rapsahti yhdelle toimialalle melko huomattavat sanktiot EU:lta. Sen takia kysynkin ministeriltä: Aiotteko pitää suomalaisen teollisuuden puolta, koska näitä kartelleja ja varmaan kilpailun rajoittamista on myös EU:n isoissa maissa, mutta ne eivät joudu tuomiolle vakaussopimuksista eivätkä näytä kartelleistakaan joutuvan tuomiolle? Mikä on teidän linjanne tässä asiassa?

Sitten tämä surullisen kuuluisa Valtion Pukutehdas: On se kamalaa, ettei kolmekaan sod.demien kansanedustajaa pysty tekemään mitään työministeriä myöten, kun viedään tuotantoa pois Suomessa. Sehän on täysin häpeällistä ja osoittaa, että politiikan keinot tässä EU:n hurmaliberalistisessa suuren rahan ja järjestösosialismin liitossa ovat menneet siihen mittaan, että työ lähtee maasta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Valitan, etten äsken tiennyt aikarajaa. Luulin, että se oli kymmenen minuuttia, mutta nyt yritän toimia sovitun aikataulun mukaan.

Outokummusta pari sanaa ensinnäkin: Kannattaa todella muistaa, mikä lähihistoria Outokummussa on ollut. Siellä on tehty selvät strategiset valinnat muutamien menneitten vuosien aikaan. Siellä on päätetty keskittyä nimenomaan jaloteräkseen. On rakennettu maailman suurin, maailman paras yksikkö. Outokumpu on kakkonen tällä hetkellä maailmassa, ja se yksikkö on suurin, niin kuin äsken jo kertaalleen sanoin. Outokumpu on jonkun verran velkaantunut. Velkaantumisaste on tällä hetkellä 117 prosenttia, ja tämän taakan keventämisestä on nyt osaltaan kysymys siinä, että kupariliiketoiminnasta mahdollisesti luovutaan. Kannattaa nyt muistaa, ettei ole tehty mitään päätöksiä vielä, että siitä luovuttaisiin.

Minä muistutan, miten kävi Bolidenin kohdalla muutama aika sitten. Outokumpu luopui omistuksestaan, teki diilin Bolidenin kanssa ja siirsi nämä toiminnot Bolidenille. Bolidenillä on toimintoja tällä hetkellä Harjavallassa ja Kokkolassa, eikä ole kuin muutama viikko aikaa siitä, kun kuulin perin myönteiset kommentit molemmilta suunnilta siitä, mitä uuden järjestelyn seurauksena näillä tuotantopaikkakunnilla on tapahtunut. Minä en tästä hae ilman muuta analogiaa siihen, miten Porin kohdalla tapahtuu. Minä toivon, että se, mitä siellä tapahtuu, jos myynti tapahtuu, voisi olla suurin piirtein sama kuin tässä Boliden-hankkeessa Outokummun kohdalla oli.

Mitä tulee tähän Pukutehtaaseen, niin äkkiä voi nyt kuulostaa siltä, että jaaha, siirretään vastuuta jollekin muualle, kun sanon, että se kuuluu toisen hallinnonalan rooteliin. (Ed. Pulliaisen välihuuto) Okei, siitä huolimatta — joo, tämä kuuluu puolustushallintoon — mutta sen verran tätä asiaa tunnen, että on pakko kyllä sanoa, että olisiko vähän esimerkkiä tässä tapauksessa siitä, että on yritys, joka toimii tietyllä tavalla tietyssä suojassa, on vakituiset hankkijat, jotka vuodesta toiseen tulevat ja hankkivat sieltä ne vaatteensa ja mitä Pukutehdas onkin tehnyt jnp. Se ei välttämättä ole innostanut sellaiseen tuotekehittelyyn ja sellaiseen kehitykseen, ei tuotteiden eikä välttämättä yrityksenkään kohdalla, mitä markkinat olisivat edellyttäneet, eikä siihen, että olisi saatu myöskin muita kuin näitä julkisia hankkijoita, kun me olemme täällä eduskunnassa antaneet vapauksia niille, että ne voivat hankkia tavaransa muualtakin kuin valtiolliselta toimittajalta. Tämän yleisen kilpailun ja vapauksien laajentamisen merkeissä täällä on tehty sellaisia ratkaisuja. Ja kun ne ovat hankkineet, ei ole enää Pukutehdas pärjännyt tässä kilpailussa. Ja kun ei ole pärjännyt, tulokset nyt tällä hetkellä näemme. Minusta tämä on tietyllä tavalla tärkeä keissi ja meidän on syytä ottaa se täällä opiksi ihan kaikkien, varmaan hallituksen ja edellisten hallitusten ja kansanedustajien, meidän kaikkien.

Mitä vielä näihin valtionyhtiöihin tulee, niin en malta nyt olla sanomatta, että eilispäivänä tehtiin mielestäni valtionyhtiön kohdalla aika merkittäviä ratkaisuja, jotka turvaavat työpaikkoja tänne Suomeen tulevaisuudessa, ihan lähimmässäkin jo, ja löytyy siis esimerkkejä yrityksistä, suuristakin, jotka todella voivat investoida Suomeen. Kaiken kaikkinensa, kun selvitimme, miten investointikysyntä tällä hetkellä jakaantuu yrityskoon mukaan, yksityiset suuret yritykset tällä hetkellä eivät investoi Suomeen juuri lainkaan. Suurten yritysten suuria investointikohteita on, kuulkaa, tavattoman vaikeata löytää tällä hetkellä. Mutta pk-puolella on investointikysyntää aika lailla, ja haluan tässä jo sanoa, että hallitus on tänä päivänä päättänyt siitä, että se huomenna esittää valtioneuvostolle ja sitä kautta, lisäbudjetin kautta, tänne — kun se on ollut rahakunnassa tänä päivänä, niin rohkenen sen tässä kertoa — merkittäviä lisävaltuuksia Finnveralle vastata siihen investointikysyntätarpeeseen, mikä kentällä tällä hetkellä on.

Palaan lopuksi vielä tähän ed. Korhosen ensimmäisenä täällä nostamaan kysymykseen siitä, miten näille valtion omaisuuden myynnistä tulleille ja kenties tulevillekin rahoille kaiken kaikkinensa on käynyt ja käy. Ensinnäkin vielä ehkä taustaksi kuitenkin se, että kun katsotaan, että nämä paineet tai imut Kaukoitään tai Baltiaan tai muuhun ovat olemassa, minkä verran voimme käyttää keppiä, minkä verran porkkanaa? Valitettavasti joku voisi sanoa — en tiedä, onko se edes valitettavaa, — että kyllä kepin käyttö tällä hetkellä on tavattoman rajallista. Ne ovat näitä takaisinperintöjä, joista äsken puhuin. Ne ovat joitakin muita ihan harvoja keinoja, mitkä siltä kentältä löytyvät. Kyllä se on porkkana, yritysten toimintaympäristön parantaminen niin, että tänne on houkuttavaa investoida, täällä on houkuttavaa tehdä erilaista työtä, erilaista teollista ja palveluelinkeinojen työtä. Sitä se on, millä uusia investointeja, uusia työpaikkoja tänne saadaan ja millä toimilla, toimintaympäristön entisestään parantamiseen liittyvillä toimilla, voidaan myös täällä olevien työpaikkojen säilymistä parantaa.

Kiinnitän huomiota siihen, että hallitus on lisännyt ja lisää t&k-, tutkimus- ja teknologiainnovaatiomäärärahoja aika lailla, tänä vuonna 2004 lisää ja merkittävästi lisää myöskin budjettiesityksen mukaan 2005. En käy niitä nyt esittelemään. Sanon lyhyesti vain sen, että jaan sen näkemyksen tai käsityksen, joka esimerkiksi ed. Korhosen puheenvuoron vähintäänkin rivien välistä tuli esille, että voi hyvinkin olla, että nämä panostukset innovaatioketjun eri kohtiin eivät vieläkään riitä. Ja pidän mahdollisena, että hallitus joutuu tätä kysymystä pohtimaan ja arvioimaan, voitaisiinko esimerkiksi myyntituloja, jos niitä jatkossa tulee, käyttää vähän toisella tavalla, vähän enemmän juuri tämän tyyppisiin tarpeisiin, innovaatioketjun eri vaiheiden parempaan rahoittamiseen. Aivan lyhyesti sanottuna meillä on aika hyvä innovaatiojärjestelmä. Me satsaamme alkupäähän, perustutkimukseen, aika hyvin, me satsaamme kohtuullisesti soveltavaan tutkimukseen, innovaatiopuoleen, mutta sitten eri evaluaatiot ja selvitykset osoittavat, että meillä on selvä innovaatiovuoto. Markkinaehtoinen raha etääntyy kauemmas ja kauemmas siitä vaiheesta, kun innovaatioita syntyy, eikä julkista rahaa ole ollut riittävästi käytettävissä vahvaan riskinkantoon, tämmöistä kärsivällistä rahaa, joka tulee ja ottaa ne idut, innovaatioedut, ja vie ne tuotteiksi ja yrityksiksi, kansainvälisiksi ja vientiyrityksiksi. Näitä toimia paraikaa valmistellaan, ja osana tätä hallituksen niin sanottua globalisaatiohanketta me olemme esittämässä sinne tämän tyyppisiä toimenpiteitä, innovaatioketjun eri vaiheissa olevien aukkojen, erityisesti varhaisen vaiheen, investointeja, niiden aukkojen paikkaamista muun muassa niillä rahoilla, joista täällä ed. Korhonen puhui.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Talousarvioesitys tukee talouskasvua, työllisyyttä ja perheiden aseman parantamista sekä terveydenhuollon kehittämistä. Siinä ovat hallituksen avainsanat budjettiesitystä esiteltäessä. Hallituksen tavoitteet ovat tietysti yleisellä tasolla, mutta ne ovat viesti: jos me teemme näin, niin mitäs te muut teette? Tupomiehet ja -naiset ovat jälleen temppelin harjalla. Työmarkkinajärjestöt päättävät itse asiassa koko budjetin linjan. Verotus näyttää olevan se ihmeidentekijä, joka pelastaa tai tuhoaa meidän talouspolitiikkamme. Kesällä tehdyn yritys- ja pääomaverotusuudistuksen pitäisi kannustaa investointeihin, kasvuun ja lisätä paremman työllisyyskehityksen edellytyksiä. Nyt esityksessä ansiotulojen verotukseen ehdotetaan 2 prosentin suuruista inflaatiotarkistusta.

Hallitus pitää tavoitteenaan kattavaa, maltillista ja pitkäkestoista tuloratkaisua. Se on valmis omalla talouspolitiikallaan tukemaan talouskasvun aikaansaamista. Tupo on ihmeellinen asia. Joka kerta kun sellainen syntyy, työllisyys paranee. Hyvällä työmarkkinaratkaisulla voidaan edesauttaa sopeutumista talouden globalisaatioon, sillä voidaan ratkaista väestön ikääntymisen tuomia haasteita, markkinoiden toimintaa tehostaa.

Miten on käynyt? Tänäänkin on puhuttu tuntikausia, miten joka tuporatkaisu on onnistunut. Tuottavuus nousee sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Koska Suomessa on laaja julkinen palvelusektori, sen tuottavuus on yksi merkittävä tekijä kansantalouden tuottavuuskehityksen kannalta. Hallituksen talouspolitiikan keskeinen tavoite on työttömyyden vähentäminen ja työllisyysasteen kohottaminen. On syytä tarkastella yhtälöä julkisella sektorilla. Jos tuottavuus nousee julkisella sektorilla siihen malliin kuin se on noussut yksityisellä sektorilla, niin on turha kuvitella lisätyöpaikkojen syntyä julkiselle sektorille. Kun henkilöstö jää eläkkeelle, uutta henkilöstöä ei oteta tilalle kuin poikkeustapauksessa. Jos julkisen sektorin tuottavuuden nousu toteutuu voimakkaana, merkitsee se rajua työpaikkojen, ammattien häviämistä tai yhdistämistä monitoimiammattien suuntaan.

Kuntien menot ovat pääasiassa palkkamenoja. Jos otetaan huomioon kuntien taloudellinen tila, niin tuottavuuden kasvu pitää puristaa henkilöstöstä. Automaatio tuo hieman kevennystä asiaan. Väitän, että jos julkisen sektorin tuottavuus nousee merkittävästi, se merkitsee työpaikkojen häviämistä monista organisaatioista. Uhkana ovat kymmenien tuhansien työpaikkojen menetykset koko Suomessa. Ilman vahvaa kasvua julkisen talouden käyttötalousmenojen ja -tulojen välille syntyy valtava aukko. Itse asiassa se on jo syntynyt. Jos aukon täyttö tapahtuu yksityissektorin malliin, seuraukset ovat kovat työllistämistavoitteiden kannalta.

Mistä rahat yhä suurenevaan aukkoon? Veronkorotuksillako, verohelpotuksilla, palkan alennuksilla, irtosanomisilla; ehkä kaikkia on jo käytetty? Myymällä valtion ja kuntien omaisuutta? Budjettiesitys heittää vastuun työmarkkinajärjestöille. Hallitus on nurkan takana seuraamassa ja ehkä uhkailemassa: jos ette pysy annetussa raamissa, niin otatte vastuun hallituksen talouspolitiikan linjauksista ja niiden mahdollisista epäonnistumisista. Käykö työmarkkinajärjestöille tupohuumassa niin, että samalla kun valtavan laaja paketti sovitaan, sen kaiken hyvän sivutuotteena sovitaan käytännössä julkisen sektorin tehostetusta alasajosta? Entä sitten, jos tämä pitkään jatkunut nousu alkaakin sammua? Mistä ja missä ovat ne puskurit, jotka helpottavat kansalaisten arkea? Tulevatko silloin Ahon, Viinasen, Sailaksen vaiko Liisan listat käyttöön? Muistissa on sellaisiakin aikoja, kun palveluja ja etuisuuksia myytiin kansantalouden alttarilla näissä samaisissa tupoissa. Ketkä ovat ne uudet sankarit sitten, jotka ottavat kunnian tämän suuntaisista esityksistä?

Tämän päivän julkisen talouden merkittävin muutos on se, että kasvu on mennyt työllisyyden nimissä yritystalouden kukkaroon, miljardeittain. Suurteollisuus on saanut kermat päältä. Suurimpien yrityksien pottien jälkeen muruset ovat pudonneet pienemmille yrityksille. Rahat on säästetty julkisen talouden niiltä lohkoilta, joita vielä sanotaan hyvinvointipalveluiksi.

Herra puhemies! Väestön terveyden ja hyvinvoinnin avaimet ovat yhteisöillä ja kuntalaisilla itsellään. Globalisaatio ja markkinatalous haastavat pohjoismaisen hyvinvointimallin, joka joutuu kilpailemaan matalan verotuksen ja selvästi niukemman sosiaaliturvan maiden kanssa. Väestömme ikääntyy. Se heikentää kilpailumahdollisuuksiamme. Kiristyvässä kilpailussa Suomen julkinen talous myös kiristyy. Tämä johtaa aivan uudenlaisiin haasteisiin tavassamme järjestää etuisuuksia ja palveluitamme. Suomen hallituksen, Oecd:n, valtiovarainministeriön, sisäasiainministeriön ja Kuntaliiton arviot ja linjaukset julkisesta taloudesta ovat saman suuntaiset. Niiden linjausten mukaisesti julkiset menot pidetään kurissa, jotta Suomi säilyy kilpailukykyisenä globaaleilla markkinoilla.

Oecd:n tekemän vertailun mukaan Suomessa ostovoimapariteetilla vertaillut kustannukset ovat pudonneet pohjoismaiselta tasolta aivan Uuden-Seelannin tasolle vuosien 1990—2001 välisenä aikana. Muistan, että Uuden-Seelannin-malli oli ajankohtainen (Puhemies koputtaa) keskustelussa juuri 1990-luvulla, mutta silloin se pistettiin hiljaisina maton alle. Samoihin aikoihin myös kansanedustaja Vanhanen esitteli suuren työreforminsa. Paljonkohan siitä on toteutunut?

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Budgetförslaget innehåller många väntade förbättringar enligt principen "någonting åt alla, men inte mycket för någon". Det är en balanserad budget som beaktar såväl barnfamiljer som folkpensionärer och veteraner.

Jag vill särskilt uttala min tillfredsställelse över förhöjningen av veterananslagen på 21 miljoner euro. Förbättringarna för våra veteraner kommer sent, men bättre sent än aldrig.

Kommunernas ekonomi kommer också att få ett försiktigt tillskott för att säkra servicen för befolkningen. Man kan säga att de stora linjerna inte innehåller några överraskningar i förhållande till tidigare gjorda linjedragningar.

I regeringens protokoll i anslutning till budgetförslaget finns ett positivt beslut som jag vill peka på. Det föreslås att pälsdjursfarmarnas möjlighet till semester- och sjukvikariehjälp utreds. I Österbotten har vi ett pilotprojekt i två kommuner där försök att ordna nämnda semester pågått det senaste året med mycket gott resultat. Om många människor skall se en näring som ett framtidsyrke måste det finnas ordnad ledighet. Jag förutsätter att utredningen verkställs snarast möjligt så att ordnad ledighet kan införas för denna yrkesgrupp och därmed öka näringens status för ungdomen.

Puhemies! Suomessa on tunnetusti kaksi veikkausyhtiötä, Veikkaus ja Fintoto, joilla on jaettu yksinoikeus järjestää hevosurheilun rahapelejä. Toimijat ovat tähän asti olleet täysin eri lähtöasemissa, sillä Fintoto on joutunut maksamaan Veikkaukseen verrattuna kaksinkertaisen veron. Nyt asia korjataan asettamalla molemmat pelioikeuden haltijat samaan asemaan niin, että molempien veroprosentti on 9,5. Eduskunta hyväksyi viime vuoden budjettikäsittelyn yhteydessä ponnen, joka vaati pelimarkkinoiden toimijoille samanarvoista käsittelyä. Ministeri Wideroos on ansiokkaalla tavalla pitänyt huolta siitä, että eduskunnan päätös toteutuu.

Sopiva aasinsilta äskeiseen liittyen on ilmaista hämmästystä opetusministeriön päätöksestä peruuttaa Viikin hevossairaalan rakentaminen pieneläinsairaalan yhteyteen. Tästähän käytiin hyvä keskustelu aivan äsken. On mahdoton ajatus, ettei meillä tulevaisuudessa olisi hevossairaanhoidonopetusta tuleville eläinlääkäreille, mitä EU:n säädös sitä paitsi vaatii, ja ettei koko maassa olisi hevossairaalaa, jolla on päivystys vuorokaudet ympäri. Opetussairaaloiden puute johtaa siihen, ettei meillä ole eläinlääkäreitä, joita voidaan laillistaa hevossairaanhoidossa. Hevosten määrä kasvaa nopeasti, ja on kansallinen häpeä, jos emme voi tarjota ympärivuorokautista hoitoa näille arvokkaille eläimille. On syytä muistuttaa, että opetusministeriö vuosittain saa yli 3 miljoonaa euroa Veikkauksen voittovaroista raviveikkauksesta.

Maatalouspolitiikka on vaikeatajuista ja säilyy sellaisena. Ei ole mitään vakautta, vaan jatkuvasti tulee uudistuksia, jotka vaikeuttavat maanviljelijöiden investointisuunnitelmia. Tämän päivän maanviljelijät sijoittavat satojatuhansia euroja pysyäkseen mukana kehityksessä ilman, että heillä on minkäänlaisia takuita siitä, mitkä pelisäännöt ovat voimassa muutaman vuoden kuluttua. Ei ole liioiteltua väittää, että arvaamattomat markkinat ovat enemmän ennustettavissa kuin Euroopan unionin monta kertaa rahoituskauden aikana muuttamat hallinnolliset päätökset. Suomen kokoinen pieni jäsenmaa ei voi ohjata unionin maatalouspolitiikkaa. Sen sijaan meillä on oikeus vaatia, että voimme luottaa oman maamme hallituksen lupauksiin ja linjanvetoihin. Onnettomien 141-neuvottelujen yhteydessä maatalousministeri lupasi välikysymysvastauksessaan, että pohjoisen tuen maksuvaltuuksia ei lasketa. Vähemmän kuin puoli vuotta myöhemmin hallitus antaa komissiolle esityksen juuri näiden maksuvaltuuksien alentamisesta. Sitä paitsi kokonaan ilman keskustelua tuottajajärjestöjen kanssa niitä olisi pitänyt käydä. Sellaista kutsutaan yleensä lupauksen rikkomiseksi.

Herr talman! Av någon anledning underbudgeterar regeringen anslagen för basvägnätet varje år. Jag anser att riksdagen igen måste höja anslaget från regeringens förslag om ett förfall av basvägnätet skall kunna förhindras.

Jag vill avsluta med att påminna om växthusnäringens svåra situation. Säsongen har bjudit på låga produktpriser men tyvärr också på höga kostnader, närmast på grund av höga energipriser. Det är av nöden att Finland sänker återbäringen av accisen på olja för att våra producenter skall närma sig den skattenivå som existerar i våra konkurrentländer.

På pluskontot vill jag slutligen notera att gränsen för stödbara investeringar i näringen sänkts från 840 000 euro, det har alltså redan verkställts, till 550 000 euro per projekt. Inom hela vår lantbruksnäring måste vi bestämma oss om vi tror att vi kan konkurrera på allmänna europeiska villkor eller om vi skall fortsätta att tro att vi måste kunna bibehålla våra nationella stöd. Jag tror på det senare och då måste vi fråga oss om detta är möjligt om vi samtidigt satsar på storskalig produktion som får kommissionen att reagera och konstatera att det strukturhandikapp som vi hittills hänvisat till är eliminerat.

Den dagen är jag inte längre intresserad av att vara lantbrukspolitiker i Finland, alltså den dagen då vi inte har våra nationella stöd kvar.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2005 budjettia on voitu tehdä suhteellisen vakaan talouden pohjalta. Myönteisenä voidaan todeta joidenkin tilastojen mukaan selvästi esille tullut seikka, että kansalaisten yleinen ostovoima on kasvanut, siis paljon myönteisiä asioita yhteiskuntamme taloudellisessakin kehityksessä on. Kuitenkin talouden kasvunäkymiä rajoittaa edessä oleva työn tarjonnan supistuminen. Suomen julkisen talouden näkymistä on todettava, että se ei ole riittävän hyvin varautunut edessä olevaan, jo nytkin tuntuvaan väestön ikääntymiseen.

Valtioneuvoston perustelumuistiossa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2005—2008 todetaan, että julkisen talouden kestävä kehitys edellyttää palvelutuotannon tuottavuuden voimaperäistä nostamista ja selkeää näkemystä hyvinvoinnin kannalta tärkeimmistä julkisista palveluista. Hallitus esittääkin julkisen sektorin toimintaa tehostettavaksi hallinnonalakohtaisilla tuottavuusohjelmilla. Tuottavuutta ja tehokkuutta parannetaan rakenteita ja toimintatapoja uudistamalla. Kuntasektorilla palvelurakenteiden uudistaminen tarkoittaa seutuyhteistyötä, verkottumista sekä uusien palveluiden toimintamallien kehittämistä. Monet hankkeet ovat kunnissa menossa, ja nyt kysymykseksi jää, mitä uudistus ja kehitys tuottaa, tuottako se pysyviä laatua tuottavia palveluita, mutta ennen kaikkea, kuinka se tuottaa erityisesti sosiaali- ja terveysalalle mahdollisesti pysyviä työsuhteita, joita siellä kipeästi odotetaan.

Valtion tulee nykyistä paremmin turvata kuntien mahdollisuudet huolehtia kansalaisten elintärkeistä peruspalveluista. Kansallinen terveysprojekti ja Sosiaalialan kehittämishanke edellyttävät toteutuakseen, että kunnat pystyvät huolehtimaan omasta rahoitusosuudestaan riittävästi. Kuntaliitto on aivan oikeutetusti vaatinut, että mahdolliset verovähennykset on kompensoitava kunnille ja että ensi vuoden indeksitarkistukset valtionosuuksiin on maksettava täysimääräisinä. Hallituksen esittämä 75-prosenttinen indeksitarkistushan tarkoittaa kunnille vajaan 50 miljoonan vajetta. Kunnallistalouden ahdinko vaikuttaa erityisesti muun muassa sairaisiin, vanhuksiin ja koululaisiin ja heidän palveluihinsa. Palvelutuotannon tuottavuus ei saa merkitä inhimillisen työn ja palvelun häviämistä. Uudistuksen lähtökohtana on pidettävä asiakkaan ja potilaan tarvetta eikä vain materiaalista näkökulmaa.

Tärkeää on, että kunnille luodaan mahdollisuudet ja edellytykset työllistää etenkin terveydenhuollon, perusopetuksen ja vanhustenhoidon alueelle. Kristillisdemokraattien vaihtoehdossa, joka täällä on jo aikaisemmin esitetty, on nostettu esille työpaikkojen lisäsaaminen ja tavoitteeksi 10 000 työpaikkaa erityisesti palvelualoille, ja tähän ryhmämme on esittänyt myös rahoituksen.

Työllisyyden parantamiseen hallitus ei mielestäni esitä riittävästi uusia keinoja. Hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta ei näin saavuteta työpaikkojen lisäämisessä. Työllisyystavoitteen toteutuminen lisäisi talouden kasvua ja vakauttaisi julkista taloutta.

Hallituksen esitys kotitalousvähennyksen laajentamisesta on tarpeen. Omassa lakialoitteessani olen esittänyt kotitalousvähennyksen enimmäismäärän merkittävää korottamista. Myös omavastuurajan alentaminen vaikuttaisi ennen kaikkea harmaaseen talouteen ja sen vähenemiseen. Nyt tarvitaan sitä, että pienetkin työsuoritukset kannustettaisiin ilmoittamaan verottajalle. Suomi tarvitsee yritteliäisyyttä ja myönteistä yrittäjäympäristöä ja uusien työpaikkojen luomista. Tarvitaan yritysverotuksen hienosäätöä. Yrittäjien ja heidän perheensä sosiaaliturvaa tulee myös vahvistaa, jotta yrittäjien kohdalla voitaisiin puhua työn ja perheen yhteensovittamisesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä ratkaisu työllisyyden lisäämiseksi on tuloveronkevennykset. Hyvinvointipalvelujen alalla tarvittaisiin siis työntekijöitä lisää. Siellä on noin 4 500 työntekijän vaje erään arvioinnin mukaan. Vanhustenhoidon taso ja inhimillisyys kärsivät henkilöstön alimitoituksesta. Sairaaloissa on henkilökuntaa suhteessa potilaisiin selvästi vähemmän kuin muun muassa Norjassa ja Ruotsissa. Suomessa on ongelmana myös palkkataso ja se, että Suomessa suuri osa sairaanhoitajista työskentelee pätkätyösuhteissa. Näin ollen työnhaku ulkomailta on ymmärrettävää. Me tarvitsisimme kipeästi kouluttamamme sairaanhoitajat tuottamaan laatua hyvinvointipalveluissamme. Hyvinvointipalvelujen nostaminen sinänsä on tärkeä tavoite. Palveluihin sijoittaminen vähentäisi syrjäytymistä. Tarvitsemme myös koulutuksen tason nostamista ja kokonaisuudessaan osaamista, koska tiedämme, että paitsi, että on työntekijöitä vähän, tarvitaan uutta osaamista kaikissa niissä muutoksissa, mitä järjestelmässä tehdään.

Työllisyyden edistämisen lisäksi nostaisin vielä hallituksen esittämästä budjetista liikenteen parantamiseen liittyvät tavoitteet. Ikävä on todeta määrärahojen väheneminen ja tärkeiden hankkeiden jääminen pois rahoituksen piiristä. Niin sanotun väylätyöryhmän perustellut esitykset näyttävät jäävän tyhjän päälle, eivätkä sen esittämät myönteiset vaikutukset työllisyyteen ja kansantuotteeseen näin myös voi toteutua.

Tiehallinnon tekemässä hankelistaehdotuksessa oli kolme hanketta Pirkanmaalle. Nämä hankkeet jäivät kuitenkin valitun hankelistan ulkopuolelle. Niinpä budjetin miinuksina on erityisesti todettava, että läntisen kehätien toisen vaiheen rahoituksesta puuttuu maininta budjetissa. Tiedämme, että perustienpidon rahoitus riittää vain ylläpitoon ja kehittämisrahat puuttuvat. Myös Pirkanmaan alueella erityisen ongelmallisia ovat määrätyt kriisialueet, jotka eivät myöskään tässä budjetissa saaneet lisää.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, täällä on esitetty, että hallituksen budjetti olisi perheitä tukeva. Näen kuitenkin, että ne korotukset ovat hyvin minimaalisia, mitkä siellä esitetään, ja erittäin surullista on todeta eläkeläisten 7 euron korotus, jota ei voi pitää tasokorotuksena.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Budjettiesitys ottaa välttämättömän askelen mutta ei vielä riittävän isoa askelta työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi. Budjetin rinnalle tarvitaan ehdottomasti järkevä ja onnistunut tuloratkaisu, jotta haastava työllisyystavoite voi toteutua. Erittäin tärkeä ja odotettu on sopimus matalan tuottavuuden alojen verotuen toteuttamisesta vuoden 2006 alusta lähtien. Alennus on mitoitettava riittävän suureksi, jotta sillä on todelliset vaikutukset työn kysyntään. Toinen tervetullut uudistus on kotitalousvähennyksen käytön laajentaminen. Työn teettäjä voi vähentää maksamistaan palkoista 30 prosenttia nykyisen 10 prosentin sijasta. Näin työsuhteessa tehty työ saatetaan samaan asemaan kuin yritykseltä ostettu palvelu. Uudistuksella helpotetaan perheiden arkea ja edistetään työllisyyttä. Huomionarvoinen uudistus on myös arvonlisäverotuksen liukuvan huojennuksen ylärajan nosto 22 500 euroon. Tämä helpottaa pienyrittäjiä työllistämään itsensä ja antaa mahdollisuuksia yritysten kasvuun.

Arvoisa puhemies! Käsillä olevalla budjettiesityksellä turvataan kuntapolitiikan vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Valtion toimenpiteiden arvioidaan parantavan kuntien rahoitusasemaa noin 250 miljoonalla eurolla vuonna 2005, kun otetaan huomioon myös 75 prosentin mukaiset indeksikorotukset. Viimeisten kolmentoista vuoden aikana vain vuonna 2002 valtio on toimillaan vahvistanut kuntataloutta ensi vuotta enemmän, ja on muistettava, että vuonna 2002 valtio maksoi vielä kustannustenjakolaskuaan kunnille. Toisin kuin nykyisen hallituksen aikana, veronkevennyksistä aiheutuneita menetyksiä ei vuosina 1999—2003 korvattu kunnille. Kannattaa muistaa, että valtion toimenpiteiden vaikutus kuntatalouteen oli monina vuosina negatiivinen, kun nykyiset oppositiopuolueet olivat hallituksessa. Nykyhallitus on lisännyt kolminkertaisen määrän valtionosuuksia verrattuna esimerkiksi siihen, mitä kokoomus lupasi.

Arvoisa puhemies! Kansallinen terveyshanke etenee suunnitellusti. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia kasvatetaan noin 210 miljoonalla eurolla. Kansallisen terveydenhuollon hankkeeseen lisätään ensi vuoden budjetissa rahaa 75 miljoonaa euroa ja Sosiaalialan kehittämishankkeeseen sekä henkilöstön täydennyskoulutukseen 24 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi uutena käyttöön otetussa peruspalveluohjelmamenettelyssä huolehditaan siitä, että kummankin suuren hankkeen kustannusvaikutuksia seurataan ja niihin reagoidaan tarvittaessa.

Tässä salissa on keskusteltu vilkkaasti hoitotakuusta, sen onnistumisen edellytyksistä. Hoitajapula etenkin Etelä-Suomen sairaaloissa on nostettu yhdeksi pullonkaulaksi tässä asiassa. Heitän tähän keskusteluun yhden vähemmän puhetta aiheuttaneen ilmiön, mutta erittäin tärkeän mielestäni. Sairaanhoitajien työttömyysaste on tällä hetkellä vain 2,6 prosenttia, eli käytännössä kaikki sairaanhoitajat ovat töissä, mutta jopa 4 000 työttömän työvoimareservi löytyy lähihoitajista. Lähihoitajia on liitossaan yhteensä 60 000, ja siis 4 000 lähihoitajaa odottaa paraikaa kortistossa töitä. Miksi lähihoitajia ei palkata erikoissairaanhoitoonkin perushoitotyötä tekemään? Miksi ei, kun samaan aikaan esimerkiksi sairaanhoitajat ehdottavat aputyövoiman, kuten kylvettäjien ja potilaskuljettajien, palkkaamista? Perushoito sairaaloissa ja terveyskeskussairaaloissa ei ole muuttunut vuosien varrella miksikään, mutta perushoitajien eli nykyisten lähihoitajien virat on muutettu sairaanhoitajien viroiksi. Tässä on menty järkevän työnjaon kannalta aivan ehdottomasti väärään suuntaan.

Arvoisa puhemies! Budjettiesitys pitää sisällään monia keskustan tavoitteiden mukaisia parannuksia lasten ja perheiden hyvinvointiin. Perhepoliittiset uudistukset siis jatkuvat johdonmukaisesti. Monien vuosien tauon jälkeen esimerkiksi lasten kotihoidon tuki nousee selvästi. Kyllä 42 euron korotus kuukaudessa on erittäin merkittävä korotus, toisin kuin ed. Rauhala tuossa äsken antoi ymmärtää. (Ed. Dromberg: Ei ole!) — Kyllä näin on. — Merkillepantavaa on, että myös yksityisen hoidon tuen korotus toteutetaan nyt, vaikka sitä ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. Hallitus haluaa näin todella lisätä perheiden valinnanvapautta eri hoitomuotojen välillä. On erinomainen asia, että hallitus on päättänyt pitkän odotuksen jälkeen perustaa myös lapsiasiainvaltuutetun viran 1.9.2005 lähtien. Muissa Pohjoismaissahan tätä virkaa on menestyksellä hoidettu jo vuosia. Lasten asemaa pitää seurata ja valvoa laajalla asiantuntijajoukon verkolla myös meillä täällä Suomessa.

Keskustan vaatimus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta toteutuu, ja kansaneläkkeen tasokorotus aikaistetaan ensi vuodelle. Korotus nostaa myös niitä sosiaaliturvaetuuksia, esimerkiksi ylimääräisiä rintamalisiä, joiden suuruus on sidoksissa kansaneläkkeen määrään.

Veteraanien etuudet paranivat nyt selvästi. Jatkossa kaikki halukkaat pääsevät kuntoutukseen vuosittain, ja avokuntoutuksen osuutta lisätään. Ikääntyvän väestön terveys- ja hyvinvointipalveluihin satsataan muutenkin entistä enemmän.

Suuri merkitys niukimman toimeentulon varassa elävien ihmisten arkeen on se, että pienimpiä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja ja erityispäivärahaa korotetaan ensi vuoden alusta lähtien ja työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuutta lisätään tasaamalla työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia aikaisempaa enemmän. Eli budjettiesityksen uudistusten suunta on aivan oikea.

Sinikka  Hurskainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviossa esitetty työvoimapolitiikan määrärahojen leikkaaminen ei minun mielestäni sovi vallitsevaan työttömyystilanteeseen, onhan yhtenä tulevan vuoden talousarvion keskeisimpänä tavoitteena nimenomaan edellytysten luominen vahvemmalle työllisyydelle.

Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä hyvinvointipalvelujen rahoituksen turvaamiseksi. Se edellyttää aktiivista ja uudistavaa otetta. Työvoimapalvelu-uudistuksella ja työvoiman palvelukeskusten perustamisella edistetään asetettuja työllisyystavoitteita. Rakenteiden uudistukset ovat osa toimenpiteistä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Pelkään silti, että työvoiman palvelukeskukset eivät ratkaise kuin pieneltä osin työllisyystavoitteen esteenä olevia ongelmia. Organisaatiomuutokset ja työllistäminen ovat kaksi eri asiaa. Myös tukitoimenpiteiden määrä alkaa ylittää jo hallittavuuden rajat. Tämä koskee yhtä lailla niin työnhakijoita kuin työvoimahallinnon työntekijöitäkin. Haluan siis yksinkertaisesti peräänkuuluttaa palvelutoimintojen yhdistämistä ja yksinkertaistamista nykyistä hallittavampaan muotoon. Toivoisin, että organisaatiomuutosten sijaan rahaa kohdennettaisiin ennen kaikkea koulutukseen, tuotekehitykseen, kilpailukyvyn ja sitä kautta työllisyyden edistämiseen.

Kymmenkunta vuotta sitten toteutetulla lääninjakouudistuksella tavoiteltiin järkiperäisempiä rakenteita. Läänien määrän vähentämisen tavoitteena oli yksinkertaistaa aluehallintoa ja vähentää kuluja. Entä mikä on tämän uudistuksen lopputulos? Jotain muuta kuin lääninjakouudistuksen alkuperäinen tavoite. Aluehallinto paisui ja monimutkaistui. Nykyisin eri tasoilla operoivista toimijoista ei ole pulaa. Alueellisia ja seudullisia yhteistyöelimiä on lukematon määrä. Verkostoitumisen ja synergian etuja ei ole kiistäminen. Toimijoiden monilukuisuus on ennen kaikkea kustannuskysymys. Olisi tärkeää pohtia koko aluehallinnon uudistusta kevyemmän ja kustannustehokkaamman ratkaisun aikaansaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Politiikkaohjelmat ovat osa nykyistä hallitusohjelmaa. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma on yksi niistä. Tämän ohjelman tarkoituksena on vastata demokratian nykyisiin haasteisiin vahvistamalla kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä parantamalla edustuksellisen demokratian toimivuutta ylipäänsä.

Kansalaisvaikuttamisen kuusi pilottikuntaa, Imatra niissä mukana, ovat merkityksellisiä tiedontuottajia kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien ja demokratian yleisen tilan parantamiseksi. Siksi olisinkin toivonut, että hallitus olisi varannut määrärahan myös tämän politiikkaohjelman toteuttamista varten niin, että se jaettaisiin pilottikunnille osaksi.

Sen sijaan on upeata huomata, että eläkeläiset ja veteraanit ovat saaneet ansaitsemaansa huomiota tässä talousarvioesityksessä. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että kansaneläkkeet tulevat nousemaan edes 7 euroa jo ensi vuoden maaliskuussa aiennetusti tasokorotuspäätöksestä poiketen. Myös rintamaveteraanien ja sotainvalidien kuntoutukseen ja etuisuuksiin kohdennettava runsaan 20 miljoonan euron lisäraha on mitä parhain kunnianosoitus jatkosodan muistovuoden kunniaksi.

Arvoisa puhemies! On myös hienoa huomata, että ensi vuoden talousarvioesityksestä välittyy liikenneinfrastruktuurin tärkeys. Lähes 50 miljoonan euron lisäpanostus liikenneinvestointeihin on tervetullutta ja perusteltua, sillä globaalitalouden olosuhteissa Suomella ei ole varaa jäädä logistisessa kilpailukyvyssä heikoille. Infrastruktuurihankkeet ovat erittäin tärkeitä myös työllisyyskohteina. Niinpä teiden ja rautateiden rakennus- ja kunnostusmäärärahojen lisäys palvelee niin alueiden, elinkeinoelämän kuin yksittäisten ihmistenkin tarpeita.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Ed. Paloniemen puheen jälkeen tuntuu, että hallituksessa ei ole kuin yksi puolue, keskusta. Mitähän siellä tekevät sosialidemokraatit ja Rkp?

Haluan itse tässä keskittyä tietenkin opetustoimeen ja muutamaan asiaan sivistystoimesta. Täällä on käyty jo keskustelu ministeri Haataisen kanssa, mutta täytyy vielä muistuttaa häntä niistä asioista ja siitä, mitä me voimme täällä eduskunnassa tehdä asian hyväksi.

Ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen. Näinhän luvataan Vanhasen hallituksen ohjelmassa. Eduskunta on edellyttänyt, että säästyvät rahat kohdennetaan nimenomaan perusopetuksen laadun kohottamiseen. Ensi vuoden budjetissa säästöt ovat 16,6 miljoonaa euroa. Hallitus ei ole kuitenkaan tätä toteuttanut vaan on pettänyt tämänkin lupauksensa ja aikoo käyttää säästyvät rahat johonkin ihan muuhun. Kokoomus on sitä mieltä, että hallituksen tulisi kohdentaa varat sinne, minne ne on luvattukin. Tässä tuntuu itsestä melkein siltä, että on kuin papukaija, kun tätä samaa asiaa toistelee uudestaan ja uudestaan. Kyse on kuitenkin niin tärkeästä asiasta, että jatkan toistoa, kunnes hallitus täyttää tämän lupauksensa.

Ikäluokkien pieneneminen tuo kunnille ongelmia, koska valtionosuudet laskevat, mutta kustannukset eivät automaattisesti seuraa laskua, koska esimerkiksi ylläpitokustannukset pysyvät. Kun sivistysvaliokunta teki Kuusamoon matkan viime viikon lopulla, niin kävi selväksi myöskin siellä keskustan isännöimällä alueella, että näin on tapahtumassa. Pienet koulut siellä kärsivät myöskin rahanpuutteesta, ja tuo asia on ihan konkreettinen.

Lisäksi erityisopetuksen diagnosointi on lisääntynyt ja tavallisille luokille integroitujen lasten määrä kasvaa koko ajan, mikä vaarantaa perusopetuksen tasoa, kun samanaikaisesti vielä resursseihin kajotaan. Nyt monessa koulussa kun on näitä leikkauksia suoritettava, niin esimerkiksi Vantaalla, jossa on tällä hetkellä 400 koulunkäyntiavustajaa, karsitaan 100 niistä pois. Ihmettelen, kuinka opetus voi tapahtua sellaisessa luokassa, jossa on erilaisia oppijoita ja yksi opettaja ja koulunkäyntiavustajia vähennetään.

Opetustoimen valtionosuuksien indeksikorotus vuonna 2005 on 2,3 prosenttia, mikä ei vastaa kustannusten nousua. Kokoomus esittääkin budjettiin lisää rahaa opetustoimen valtionosuuksiin.

Herra puhemies! Opetusministeriön viime viikolla julkaiseman tiedotteen mukaan vuoden 2003 toteutuneiden opetus- ja kirjastotoimen kustannusten mukaan kustannustenjaon tarkistus tulisi OPM:n hallinnonalalla olemaan yhteensä noin 135 miljoonaa euroa. Kustannustenjaon mukaiset tarkistusrahat on maksettava kunnille etupainotteisesti. Se auttaisi turvaamaan peruspalvelut lähivuosina, jolloin kuntien talous on erittäin tiukalla. Nyt maksatus on kaavailtu jaettavaksi neljälle vuodelle takapainotteisesti. Voimassa olevan lain mukaan tarkistukset tulisi maksaa kokonaisuudessaan vuoden 2005 aikana, ja näin ei tapahdu.

Hallitus on väittänyt, että opetustoimen valtionosuuksia ollaan lisäämässä yli 60 miljoonalla eurolla. Tosiasiassa hallitus leikkaa voimassa olevien lakisääteisten tehtävien valtionosuuksia. OPM:n osalta vain 1 miljoonaa euroa on varattu kustannustenjakoon ja 49 miljoonaa euroa on indeksitarkistusta, jota — siis sitäkään — ei tehdä täytenä vaan ainoastaan 75-prosenttisesti. Aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä esiopetuksen kuljetusetuuteen liittyvät valtionosuuslisäyksethän koskevat uusia tehtäviä, koska vuoden 2004 budjetissa on varattu rahoitus vain viiden kuukauden ajaksi ja ensi vuonna rahoitusta tarvitaan koko 12 kuukaudeksi. Kaiken lisäksi OPM:n eilisessä tiedotteessa todetaan, että valtionosuudet lisääntyvätkin vain 57 miljoonaa euroa. Mistähän tuo 7 miljoonan euron vähennys on oikeastaan leikattu?

Olen perusopetuksen lisäksi huolissani myös muista kuntien peruspalveluista. Kuntien taloutta ei takuulla paranna, että hallitus sysää kunnille koko ajan uusia tehtäviä mutta ei tarjoa riittävää rahoitusta. Uusia lakisääteisiä velvoitteita ei pidä määrätä, jos niiden toteuttamiseen ei tarjota riittävää rahoitusta, ja tästähän on useaan otteeseen Kuntaliitto huomauttanut.

Herra puhemies! Hallitus on ohjelmassaan luvannut myös, että opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Hallitus on niin ikään luvannut kehittää opintotukijärjestelmää kustannusvastaavammaksi. Miten ihmeessä tämä tapahtuu, kun budjetissa on kuitenkin varattu tasan nolla euroa opiskelijoiden toimeentulon parantamiseksi? Hallitus esittää ainoastaan opintolainan korotusta. Opintolainavähennys tulee voimaan 1.8.2005 jälkeen aloittaneille. Sekin tosin konkretisoituu joskus vuosien kuluttua. Nykyopiskelijalle Vanhasen hallitus tarjoaa vain katteettomia lupauksia hallitusohjelman toteuttamisen sijaan.

Herra puhemies! Opetusministeriön kirjastostrategian 2010 mukaan yleinen kirjasto on perusopetuksen ohella julkishallinnon tärkein tapa toteuttaa tietoyhteiskunnan kansalaisuuden perusedellytykset. Siksi on tärkeää yleisten kirjastojen teknisen infrastruktuurin parantaminen ja asiakkaiden opetuksen turvaaminen etenkin pienissä kunnissa ja taajamien reuna-alueilla ja opastuksenkin kunnioitus ja turvaaminen. Valtiolta (Puhemies koputtaa) tarvitaan ainakin 4 miljoonan euron panostusta kirjastojen asiakaspäätteisiin ja laajakaistayhteyksiin. Pelkät tietokoneet eivät luo kansalaisen tietoyhteiskuntaa, vaan asiakkaille tarvitaan lisää käyttötukea. — Jokos minulle huomautettiin?

OPM:n omaan budjettiesitykseen 4 miljoonan euron lisäys siis sisältyi, mutta VM poisti tämän sieltä. Olisi jo aika, että VM:ssäkin tajuttaisiin tietoyhteiskunnan merkitys.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen eilinen talousarvion esittely haiskahti lievästi sanottuna kiristykseltä: Jos duunarit ovat kilttejä ja tyytyvät matalaan palkkaratkaisuun, he saavat tikkariverohuojennuksen. Muussa tapauksessa ay-liike saa syyttää itseään. Silloin alkaa kepin sijasta heilua piilukirves, verot nousevat ja ay-liike saa syyt niskoilleen. Ehkä pieni kertaus on paikallaan, jotta muistaisimme, miten paljon palkansaajat ovat saaneet joustaa viimeisten kymmenen vuoden aikana.

1990-luvun puolivälin jälkeen suomalaisten yritysten talouskehitys on ollut erinomainen ja niiden kilpailukyky maailman huippuluokkaa. Kakkua ei kuitenkaan ole jaettu niin, että työntekijät olisivat siitä hyötyneet. Sitä vastoin pääomatulot ovat kasvaneet ja yritykset ovat jakaneet voitot omistajilleen tai investoineet ulkomaille.

Toisin on työnantajien ahneudesta eniten kärsineillä eli työttömillä. Heidän rahansa eivät jouda makaamaan pankkitileillä vaan ne menevät heti kiertoon pyörittämään omalla vähäisellä panoksellaan yhteiskunnan rattaita. Mutta tulevakaan budjetti ei suo työtä vailla olevan arkeen yhtään helpotusta. Jos hallituksen esitys menee läpi, niin yhtään lisäropoa ei heidän kukkaroonsa tipu tulevanakaan vuonna. Onko sitten kansan tulolla mitään yhteyttä kansantuloon?

Vielä ennen 1900-luvun lamaa puhuttiin palkkanormista. Sehän tarkoitti sitä, että palkat noudattivat kasvun käyrää. Palkat olivat silloin yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Silloin kansantulolla oli kansalle merkitystä. Toisin on näinä palkkamaltin päivinä. Palkoilla ei enää ole mitään yhteyttä kasvulukuihin. Nyt palkkojen osuus bruttokansantuotteesta on tuskin 50:tä prosenttia. Tilastojen mukaan palkkojen osuus kansantuotteesta näyttää siis yli 10:tä prosenttia miinusta, kun se muissa EU-maissa heiluu parisen prosenttia suuntaan tai toiseen. Suomalaiset ovat siis syvässä palkkakuopassa.

Viime vuosina ostovoiman kasvuun on pyritty veroja alentamalla. Tämä tie on kuitenkin kuljettu loppuun, sillä verotulojen jatkuva leikkaaminen karsii jo nyt yhteiskunnan tarjoamia palveluja ja niissä työskentelevien henkilöitten määrää. Eli hallitus omalta osaltaan on siirtämässä 100 000 henkilön työllistämistavoitetta yhä kauemmaksi taivaanrantaan, ehkäpä jo horisontinkin taakse. Veroale tuntuu ehkä lisääntyneinä euroina tilipussissa, mutta mitä tapahtuu, kun yhteiskunnan omavastuut lisääntyvät? Entä mihin väestönosaan esimerkiksi terveyspalvelujen ja vanhustenhoidon supistukset eniten vaikuttavat? Eivät ainakaan niihin, jotka kantavat salkkukaupalla rahaa ulkomaille verottajan ulottumattomiin.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijan Pekka Sauramon mukaan työpaikkojen luominen ei ole ollut ainakaan suomalaisesta palkansaajasta kiinni. Hänen mukaansa palkkamaltti on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana sitä luokkaa, ettei sellaista Suomen historiasta löydy. Joutaako maltillinen palkkaratkaisu tällä tupokierroksella romukoppaan? Ei jouda ainakaan valtiovarainministeri Kalliomäen ja maan hallituksen mukaan. Kalliomäkihän on luvannut, että työttömyys painuu alle 5 prosentin, jos työmarkkinajärjestöt saavat aikaan matalan palkkaratkaisun, johon liitetään hallituksen lupaama veroale.

Noinkohan työllisyys paranisi? Tuskin joutunen häränsavuille, jos epäilen vahvasti ministerimme lausuntoa 5 prosentin alle painuvasta työttömyydestä. Joka tapauksessa hän tuntuu haikailevan jälleen suomalaiseen konsensuspolitiikkaan seuraavanlaista mallia: Työnantajat suostuvat vain maltillisiin palkkaratkaisuihin. Työntekijät suostuvat niihin, jos hallitus laskee samaan aikaan veroja. Hallitus puolestaan suostuu laskemaan veroja vain, jos palkkoja ei nosteta veronalennuslupausta enemmän. Jatkuvasta veroalesta eivät tunnu enää olevan huolissaan muut kuin työntekijöiden ruohonjuuritaso. Heidän enemmistönsähän on kyselyjen mukaan valmis vaikka nostamaan verotustaan, jos lisätulot kohdennetaan vaikkapa terveys- ja vanhuspalveluihin.

Kyllä Kalliomäki on siinä aivan oikeassa, että työttömyys saadaan painettua hyvinkin alas, jos palkat vedetään riittävän matalalle. Moni muukin tuntuu haikailevan siirtymistä Amerikan-mallin mukaiseen palkka- ja sosiaalipolitiikkaan. Siellähän pienimmät palkat on laskettu toimeentulorajan alapuolelle, ja koska minkäänlaista sosiaaliturvaa ei ole, on elääkseen tehtävä useampaa työtä. Olen kai hieman vanhakantainen, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kyllä palkanmaksu pitää säilyttää jatkossakin työnantajien velvollisuutena. Ei sitä voi siirtää valtion verotuloilla maksettavaksi, vaikka onhan joskus vaadittu sitäkin, että verot pitäisi sälyttää valtion itsensä maksettaviksi.

Arvoisa puhemies! Lasten päivähoito-oikeudesta on viime aikoina taitettu peistä monella sektorilla. Vaikka esimerkiksi toinen vanhemmista on kotona ja lapsi päivähoidossa, ulkopuolisen on vaikea mennä sanomaan, mikä on perheen todellinen tilanne. Lapsen päivähoitoon viennin syynä voi olla vaikkapa sairaus, jolloin kotiin jäävä vanhempi ei yksinkertaisesti jaksa kokopäiväisesti itse hoitaa jälkikasvuaan. Onhan kaikkien osapuolten kannalta parempi, että lapsi on virikkeitä antavassa hoidossa, kuin että hänen hoitajanaan kotona olisivat videot, kuten useissa tapauksissa on. Tässäkin keskustelussa syyttävä sormi näyttää kohdistuvan niihin, joilla on muutenkin jo elämässään vaikeinta. Varakkaita tämäkään keskustelu ei koske, sillä rahallahan saa palkattua kotiinsa vaikkapa ikioman piian.

Niin sosiaalipuoleen kuin rakentamiseen ja infrastruktuuriin luvatut eurot ovat niin minimaalisia, ettei niillä juuri herranhuonetta rakenneta. Sosiaalipuolelta voisi ottaa esimerkiksi vaikkapa mielenterveyspotilaat. Monet sellaisetkin potilaat on ajettu avohoitoon, jotka tarvitsisivat laitoshoitoa. Tämä väestönosa on unohdettu budjettiesityksessä täysin. Heidän asemansa parantamiseksi esitys ei todellakaan lupaa mitään.

Entäpä sitten niin sanottu sosiaalinen rakentaminen tai maamme tiestö, mitä niille sektoreille on luvassa? Lipposen kakkoshallituksessa asuntoasiat kuuluivat vasemmistoliitolle. Keskustapuolue teki silloin oikein välikysymyksen asuntoasioitten huonosta hoidosta. (Puhemies koputtaa) Nyt me saisimme tehdä välikysymyksiä vaikkapa kaksi, mutta silti ei päästäisi sille tasolle, mitä nyt on sosiaalisessa asuntotuotannossa menetetty.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaupallisilla tv-kanavilla pyörii pitkien mainosten sarjoja, joissa esitellään toinen toistaan parempia tuotteita. Niissä mainoksissa on usein käytetty lause: "Eikä tässä vielä kaikki". Niin ed. Immosellekin äsken kävi; hän joutui lopettamaan listansa ongelmallisista asioista ajanpuutteen vuoksi. Eli, ed. Immonen, eikä tässä vielä kaikki, eikö niin?

Onneksi tasavallassa asiat eivät kuitenkaan todellisuudessa ihan niin huonosti ole kuin monissa puheenvuoroissa tänään on väitetty, kun on näitä listauksia lueteltu siitä, mitä tulevan vuoden talousarviosta puuttuu tai miten toimitaan tavoilla, jotka eivät edesauta sitä, että ihmiset paremmin voisivat. Lainasipa eräs edustaja puheenvuoronsa lopuksi vanhaa sanontaa: jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Minun käsitykseni mukaan hallitus tekee aika paljon. On paljon asioita, jotka vievät maata eteenpäin.

Ed. Immoselle lasten subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta: kyllä se koskee jokaista lapsiperhettä tässä maassa — ei ole kysymys tulotasosta — on koskenut ja koskee jatkossakin.

Eri ennustelaitokset kertovat talouden myönteisistä odotuksista, ja kansalaisten usko omaan tulevaisuuteensa on toiveikas. On toki selvää, että pelkkien myönteisten odotusten tai ennustusten varaan ei voi tulevaisuutta perustaa, mutta hyvän pohjan ne antavat ja jo sillä on iso merkitys. Budjettiehdotuksen myönteiset asiat eivät toivottavasti ainakaan vähennä kansalaisten uskoa huomispäivään, sillä ei kai ole kielteistä, että yritysverotus uudistuu ja sitä kautta pystytään uusia työpaikkoja luomaan.

Ei kai sekään ole kielteinen asia, että hallitus on ilmoittanut oman tahtotilansa, miten tupo tulisi maahan synnyttää, ja hallitus on luvannut omalta osaltaan olla mahdollisuuksiensa mukaan tupon synnyttämisessä mukana. Enkä mitenkään pysty näkemään kielteisenä sitäkään, että monet jo vuosia odotetut perhepoliittiset etuudet saavat korotuksensa, enkä sitäkään, että vaikka eläkkeitten tasokorotus on vain 7 euroa, niin se on kuitenkin 7 euroa joka kuukausi.

Enkä mitenkään pysty näkemään kielteisenä, vaikka useissa puheenvuoroissa ex-kuntaministeri Korhosta myöten on mustamaalattu kuntatalouden tulevaisuus, sitäkään, että kuntatalouteen panostetaan, panostetaan se, mitä on luvattu, ja että on haluttu esimerkiksi Kansalliseen terveyshankkeeseen ja hoitoonpääsyn turvaamiseen erityisesti kohdentaa määrärahoja niin, että hanke voi mennä eteenpäin, tai että 21 miljoonaa euroa kohdennetaan veteraaneille ensi vuodesta lähtien niin kauan kuin he apua vielä tarvitsevat. En voi nähdä näitä asioita millään lailla kielteisinä, päinvastoin.

Työttömyys ja sen nujertaminen ei ole helppo asia, eikä hallituksen asettama uusien työpaikkojen tavoite ole yksinkertainen ratkaistava. Mutta tärkeintä on näiltä osin, että tavoitteessa pysytään, siitä ei luovuta, ja pyritään etsimään ratkaisuja ja malleja, joilla tuohon tavoitteeseen päästään.

Kuntatalouden tila on vaikea, sitä en kiistä. Monet kunnat tulevaan vuoteen valmistautuessaan painivat taloudellisten ongelmiensa kanssa. Mutta väite siitä, että esimerkiksi hoitoonpääsyn turvaaminen määräajassa ei toteutuisi eduskunnan säätämän lain mukaisesti, ettei se onnistuisi ilman nykyistä suurempaa lisärahoitusta, ei pidä paikkaansa. Näin ei ole, eikä ole tarkoitettukaan, että pelkällä rahalla tämä hanke toteutetaan.

Ensinnäkin valtiovallan resursointi on se, mitä on luvattu. Toisekseen esimerkiksi liian moni sairaanhoitopiireistä aloitti valmistautumisen näihin määräaikoihin ja jonojen arviointeihinsa vasta siinä vaiheessa, kun eduskunta oli lain jo säätänyt. Ei uskottu, että laki voi tulla sillä aikataululla voimaan kuin oli ajateltu. Tähänhän eduskunta reagoi sillä tavalla, että puoli vuotta lisäaikaa annettiin. Eikä se, että lietsotaan, ettei hoitoonpääsyn turvaamisasiasta mitään tule, ainakaan edesauta sitä, että hanke menisi eteenpäin, semminkin kun kaikki energia pitäisi käyttää siihen, että ne jonot saataisiin purettua. On täysin selvää, että pelkällä rahalla tämä hanke ei mene eteenpäin. On haettava muutoksia toimintatavoissa. Eri yhteistyötahojen välisessä yhteistyössä ja hoitoketjuissa muutoksia on pystyttävä tekemään.

Arvoisa herra puhemies! Kansallisen terveyshankkeen, voinen sanoa, varjoon on jäänyt meneillään oleva Sosiaalialan kehittämishanke, jonka perusteiden ja tavoitteiden mukaista on turvata sosiaalityön tulevaisuus. Eräänä keskeisenä osana on purkaa itse sosiaalityöhön liittyviä paineita, niin että ammattilaiset pääsisivät keskittymään itse siihen työhön, jossa heillä on osaaminen ja koulutus. Tuo hankeasiakirja sisälsi lukuisia toimenpide-ehdotuksia ja myös osuuden siitä, miten päivärahojen ja erilaisten etuuksien varassa elävien toimeentuloa tulisi kehittää, jotta sosiaalityöhön enemmän aikaa jäisi. Listan perhe-etuuksien kohdat, missä vähimmäispäivärahoihin ja vanhempainpäivärahoihin puututaan, niitä korotetaan, kotihoidontuki nousee, peräkkäisiin synnytyksiin liittyvät ongelmakohdat päivärahojen määräytymisessä korjataan ja lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen on tehty jo kuluvalle vuodelle muutos, ovat asioita, jotka ovat tämän hankkeen ohjelman mukaisia.

Luin vuosi sitten sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kannanoton kuluvan vuoden talousarvioon liittyen, missä ryhmä toi esille peruspäivärahan varassa elävien työttömien tilanteen ja esityksensä siitä, että 1,35 euron korotus peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen pitäisi saada. Tänä syksynä tuo esitys oli muotoutunut hallitusohjelman mukaisesti huoleksi ensisijaisten etuuksien tason riittävyydestä. Kyse on asiasta, jonka itse toivon saavan valmistelussa sijaa silloin, kun pöydällä ovat työttömyyteen ja työttömyysturvaan liittyvät asiat (Puhemies koputtaa), jotka vääjäämättä ovat hallituksen pöydällä.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarviossa on useitakin yksityiskohtia, useita parannuksia, jotka ovat aivan oikean suuntaisia ja kannatettavia, esimerkkinä kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen korotus. On oikein, että perheiden mahdollisuuksia valita elämäntilanteeseensa sopivin hoitomuoto laajennetaan. Näitä uudistuksia on odotettu, ja ne ovat varmasti tervetulleita.

Näistä monista sinänsä hyvistä uudistuksista iloitseminen olisi kuitenkin aika lyhytnäköistä, koska ne on rakennettu täysin kestämättömälle pohjalle. Täällä puhuttiin monista asioista, ed. Rehula sanoi, että voisi nimetä monta asiaa, joita tästä puuttuu. Niin voisi nimetäkin, mutta on kaksi asiaa, jotka eivät saisi puuttua talousarviosta. Ne ovat riittävät toimenpiteet työllisyyden edistämiseksi ja toisaalta toimenpiteet kuntatalouden tasapainottamiseksi. Ne tästä budjetista puuttuvat.

Voi sanoa, että Vanhasen hallitus on nopeasti tuhonnut edellisen hallituksen perinnön. Kokoomuksen ollessa hallituksessa työttömyyttä alennettiin ja kuntataloutta laitettiin kuntoon. Nyt on käynyt valitettavasti ihan päinvastoin. Budjetin nettovaikutus kuntatalouteen on toistamiseen negatiivinen. Edellisen hallituksen aikana kuntien taloustilanne koheni. Tiukkaa oli silloinkin, keskusta teki välikysymyksen kuntatalouden kriisistä. Nyt, kun kuntatalous on entistäkin heikompi, sanotaan, että tilanne on parantunut. Tämä yhtälö on täysin mahdoton.

Arvoisa herra puhemies! Tämän hallituksen aikana työllisyyden edistämisen sijasta keskitytään työttömyyden hoitoon. Näinhän totesi ministeri Pekkarinen elokuun puolivälissä Turun Sanomissa, ja hänen kanssaan voi olla täysin samaa mieltä. Kyllä kokoomuksen esittämä välikysymys työllisyydestä ja hyvinvointipalveluiden rahoituksesta on enemmän kuin perusteltu. Eduskunnan on uudelleen arvioitava työllisyyden edistämiseen suunnatut voimavarat, jotka tässä budjetissa ovat, ja ne voimavarat, ennen kaikkea uudistukset, jotka puuttuvat. Ainakin työnantajamaksujen porrastuksesta pitäisi tehdä etenemispäätös. Myös kotitalousvähennyksen ja vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakamisen tavoitetta olisi edistettävä reippaammin. Samoin osaa työvoimapolitiikan toimeenpanoon esitetyistä määrärahoista olisi perustellumpaa käyttää siten, että niillä luotaisiin edellytyksiä talouden kasvulle ja oikeiden, aitojen työpaikkojen luomiselle. Näistä asioista kokoomus tulee tekemään esityksensä.

Hallitus ei todellakaan näytä kuntalaisten ja kuntien hätää tunnistavan tai ainakaan tunnustavan. Eduskunnan olisi saatava realistiset luvut kuntataloudesta, niin tuloista kuin menoista. Se on aivan välttämätöntä, ja varmasti me ne valtiovarainvaliokunnassa saamme, kun asiantuntijakuuntelemiseen käymme. Silloin tuo karu totuus, että kuntatalous tulee ensi vuonna olemaan jo toistamiseen alijäämäinen, varmasti tulee selväksi kaikille kansanedustajille. Vaikka budjettiesityksessä tulee lisää rahaa, tulee valtionosuuksia, näennäisesti saadaan enemmän rahaa verrattuna kuluvaan vuoteen, niin samaan aikaan kuntien lakisääteiset velvoitteet ovat lisääntyneet ja siten todellinen rahoitustilanne heikkenee. Kuntien verotulot vähenevät, nehän kasvoivat viime hallituskaudella, nyt ne vähenevät. Kuntien kasvavat kustannukset ja työttömyys heikentävät tilannetta edelleen, ja kaiken tämän päälle lakisääteisiä tarkistuksiakin, jotka lain mukaan kunnille kuuluvat, aiotaan leikata. Näin ei voi tehdä. Uskon, että eduskunta tulee tähän puuttumaan.

Kyllä kunnille pitää antaa mahdollisuus laittaa peruspalvelut kuntoon. Uusia lakisääteisiä velvoitteita ei pidä määrätä, jos toteutumiseen ei tarjota riittävästi rahoitusta. Kotihoidon tuestakin kunnat tulevat maksamaan osuutensa, ja se tekee kyllä tiukkaa. Eduskunnan velvollisuus on huolehtia, että välttämättömiä peruspalveluita ei vaaranneta, ja on suoritettava tuo hallituksen hylkäämä peruspalvelubudjettitarkastelu. Sehän on vain nimenä tässä budjetissa. Ideahan oli se, että velvoitteet ja voimavarat tasapainotetaan. Se puuttuu tästä budjetista, ikävä kyllä.

On ihan selvää, että lisävoimavaroja palveluihin tarvitaan. Sen lisäksi tarvitaan uudistumista terveydenhuollon toimintatavoissa ja monissa muissa asioissa, mutta jotta näihin päästään, niin on kunnilla oltava säädylliset voimavarat tehdä tätä uudistustoimintaa. Kokoomus haluaa varmistaa, että alulle laittamamme hoitotakuu-uudistus todella toteutuu, ja tähän kokoomus tekee omat esityksensä. Uskon kyllä, että niihin yhtyy vähintään enemmistö kansanedustajista syksyn kuluessa.

Hoitotakuun toteutumisen ohella kokoomus on huolissaan perusopetuksesta, oppilaiden ja opettajien tilanteesta. Hallitus on ikävä kyllä pettämässä lupauksensa käyttää ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat koulutuksen kehittämiseen. Tätä me emme voi hyväksyä, vaan kyseiset voimavarat on todella kohdennettava pienempiin opetusryhmiin, erityis- ja tukiopetukseen sekä opettajien täydennyskoulutukseen. Oppimisen tasapuolisia mahdollisuuksia ei saa romuttaa. Uudistamme esityksemme lisämäärärahoista perusopetukseen.

On todella tärkeää, arvoisa herra puhemies, että täällä eduskunnassa tarkistellaan erilaisia kuntia, pieniä, keskisuuria ja suuria kaupunkeja erikseen, ennen kaikkea Pääkaupunkiseutua. Tämä keskimääräinen kuntatalouskeskustelu ei johda mihinkään, ja näitä erillisiä kuntakohtaisia tarkasteluja ovat vaatineet niin oikeuskansleri kuin perustuslakivaliokuntakin. Toivon ja myöskin edellytämme, että tämä kuntakohtainen tarkastelu valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä tulee ja siten saamme selkeämmän näkemyksen siitä, minkälainen tilanne koko Suomenmaassa on.

Erityisen huolissani olen suurten kaupunkien heikentyneistä mahdollisuuksista turvata palvelut. Tämä budjettiesitys on täysin ristiriidassa ennen vaaleja Pääkaupunkiseudun ihmisille annettujen lupauksien kanssa. Budjettiin ei sisälly yhtään konkreettista helpotusta Pääkaupunkiseudulle. Toivoisin, että hallitus vierailisi vähän enemmän Pääkaupunkiseudulla. Ehkä ed. Kiviniemi nyt alkaa tutustua Pääkaupunkiseudun realiteetteihin, jotta näkisitte, minkälainen arki täällä Pääkaupunkiseudulla todella on. Jos me todella haluamme, niin kuin me haluamme, että Suomen talous ja työllisyys lähtee nousuun, silloin on meidän huolehdittava kasvun veturin hyvinvoinnista eli Helsingistä ja helsinkiläisistä.

Arvoisa herra puhemies! Työllisyys, kuntatalous ja ympäristö ovat keskeisiä, ja on erittäin tärkeää, että tässä tiukassa tilanteessa huolehditaan kestävällä tavalla meidän ympäristöstämme. Monet tahot, kuten Suomen WWF, ovat esittäneet huolensa Itämeren suojeluohjelman tavoitteista luopumisesta. Toivon, että hallitus todellakin ryhdistäytyy tässä asiassa (Puhemies koputtaa) ja suuntaa riittävät voimavarat rehevöitymisen estämiseen.

Aivan lopuksi haluan todeta sen, että eduskunta on useaan kertaan yksimielisesti edellyttänyt työsuhdematkalipun verotuskohtelun yhtenäistämistä. Tämän vuoden talousarvion yhteydessä siitä oli yksimielinen päätös, ja se taaskin puuttuu tästä budjetista. Toivon, että tämä joukkoliikenteen vastainen politiikka katkaistaisiin (Puhemies koputtaa) ja osana uudistuksia muutettaisiin työsuhdematkalipun verotuskohtelu siten kuin eduskunta on yksimielisesti edellyttänyt.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi pitää todeta ed. Sarkomaalle, että olen jo vuodesta 1988 tutustunut tähän helsinkiläiseen arkipäivään ja minulla on siitä lähtien ollut toinen koti täällä. Päivähoitopalvelut ja koulupalvelut ja joukkoliikennepalvelut ja myöskin terveyspalvelut ovat tuttuja. On tavallaan ollut hyvä, että on ollut itsellänikin kaksi vertailukohtaa: pienemmän kunnan ja ison kaupungin palvelut, on voinut tehdä ainakin sen yleistyksen, että ei ole olemassa mitään optimaalista kuntakokoa palveluiden hoitamiseen, vaan ne voidaan hoitaa sekä isossa kaupungissa että hyvin pienessäkin kunnassa hyvin, jos vain on osaamista ja halua ja osataan erityisesti pienessä kunnassa verkostoitua.

Mitä muuten tulee, arvoisa puhemies, tähän budjettiin, minusta jotenkin tuntuu, että me puhumme ed. Sarkomaan kanssa varsinkin aivan eri kirjasta. Kun katsoo tätä budjettiesitystä, se on hyvin onnistunut kokonaisuus. Lähtökohtana koko hallitusohjelmassa ja myöskin tässä talousarviossa on ilman muuta se, että pyrimme saamaan työllisyyden korkealle ja vakaalle kasvu-uralle. Vain siten pystymme rahoittamaan meille tärkeät hyvinvointipalvelut myöskin jatkossa. On selvää, että työllisyyttä edistetäänkin monin keinoin, näin on tehty jo tähän mennessä muun muassa yritysverouudistuksen avulla ja monin muin uudistuksin.

Tämän syksyn suurin asia tietenkin on se, minkälaiseen loppuratkaisuun ja lopputulokseen työmarkkinaosapuolet pääsevät tuporatkaisun osalta. Toiveissa on tietenkin se, että saavuttaisimme pitkäkestoisen ja maltillisen tuporatkaisun, voi sanoa, että uudenlaisen tuporatkaisun. Ekonomistien mukaan se takaisi yhdessä ansiotuloverotuksen keventämisen kanssa työllisyyden kannalta ehdottomasti parhaan lopputuloksen. Vaikka ennusteiden perusteet eivät tietenkään koskaan ole aukottomat, on tällä ajattelulla kuitenkin takanaan erittäin vahva ja perusteltu logiikka. Maltillinen ratkaisu loisi vakautta kansantalouteen ja liikkumavaraa myöskin valtiontalouteen. Tällä voisimme jatkossa entistä enemmän lisätä panostuksia osaamiseen, joka on Suomen ainoa menestymiskeino tässä globaalistuvassa maailmassa.

Budjetissa on tietenkin myös lisää tällaisia täsmäkeinoja työttömyyden selättämiseksi, esimerkkinä kotitalousvähennyksen laajentaminen, joka entisestään varmasti lisää palvelualan työpaikkoja. On hyvä, että se on ottanut paikkansa suomalaisessa järjestelmässä. Hallituksessa on myös päästy yhteisymmärrykseen siitä, että matalan tuottavuuden työn kysynnän lisäämiseksi otetaan käyttöön työnantajamaksujen kohdennettu huojennus vuodesta 2006 alkaen. Tätä mallia kohtaan jonkin verran vastustusta on ollut, mutta on varmasti niin, että tämänkin mallin olemassa oleva vastustus poistuu, kun malli alkaa sitten toimia käytännössä. Kyse on ehkä samanlaisesta uuden pelosta kuin kotitalousvähennyksen voimaantullessa. Silloinkin pelättiin kovasti piikayhteiskunnan paluuta. Sitä ei kuitenkaan ole tullut, vaan päinvastoin olemme saaneet tuhansia uusia työpaikkoja.

Tuossa budjetissa ei tietenkään tyhjennetä hallituksen pajatsoa tältä syksyltä tähän, vaan niin kuin jo totesin, tuloratkaisun jälkeen on odotettavissa lisää työllisyyttä tukevia muun muassa veroratkaisuja, mutta samoin myöskin aika kovat toiveet asetetaan valtioneuvoston asettaman globalisaatioselvitystyöryhmän työn tulosten osalta. Niitä tarkastellaan tänä syksynä ja myöskin toimeenpannaan. Se on välttämätöntä, jotta selviäisimme ikääntymisen haasteen lisäksi myöskin tuosta globalisaatiosta. Eli hallitus tekee todellakin tätä työllisyyspolitiikkaa ajassa. On oltava valmis uudistamaan ja uudistumaan ja valmis uudistamaan myöskin hallituksen omaa politiikkaa.

Kuntatalous on sitten asia, josta täällä on esitetty aika ristiriitaisiakin väitteitä. Opposition puheenvuoroissa on otettu esiin, että kuntatalous kiristyisi vuonna 2005, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. Kuluvaan vuoteen verrattuna kuntatalous ei ensi vuonna kiristy. Vuosikatteen arvioidaan päinvastoin paranevan noin 230 miljoonaa euroa, mikä hyvin edustaa pidemmän aikavälin keskiarvoja ja riittää kattamaan käyttöomaisuuden saman suuruiset poistot. Tulevina vuosina vuosikate tulee paranemaan edelleenkin, ja todellakaan tälle väitteelle kuntatalouden kiristymisestä ei ole pohjaa. Mutta se on ilman muuta selvää, sen jokainen meistä tietää, että kuntaryhmien ja alueiden välillä on eroja, joihin pitää myöskin tarvittaessa hallituksen reagoida. Keskiarvot eivät kerro koko totuutta, ja se ilman muuta pitää hallituksenkin politiikassaan huomioida.

Entä sitten muut hallituksen toimet? Nekään eivät todellakaan kuntataloutta tule kurjistamaan, niin kuin täällä opposition toimesta on väitetty, vaan hallituksen toimet vahvistavat, indeksitarkistukset mukaan lukien, kuntataloutta noin 250 miljoonalla eurolla vuonna 2005 eli se on noin 100 miljoonaa euroa enemmän kuin vuosien 2000—2004 vastaavalla tavalla laskettu keskimääräinen vaikutus. Sinänsä kuntatalouden osalta ollaan hyvässä tilanteessa ja parempaan suuntaan ehdottomasti menossa, kiitos tämän Vanhasen hallituksen.

Muutenkin tuolla budjetin menopuolella voi todella olla tyytyväinen, ainakin keskustan näkökulmasta. Oppositiossa ollessamme kiinnitimme erittäin suurta huomiota siihen, että lapsiperheiden asema oli heikentynyt muihin väestöryhmiin verrattuna. Lapsiperheiden osalta tuo ensi vuoden budjetti onkin todella superbudjetti. Kotihoidon tuen lisääminen 40 eurolla kuukaudessa ja minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan korotus melkein 100 eurolla kuukaudessa ovat erittäin isoja asioita ja tärkeitä päätöksiä. Näitten minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen osalta tässä korjataan hyvin pitkälle suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ehkä ihmeellisintä porsaanreikää. Myöskin eläkeläiset huomioidaan, he saavat kansaneläkkeen korotuksen etuajassa, ja samoin parannetaan rintamaveteraanien ja sotainvalidien asemaa tämän niin sanotun veteraanipaketin avulla. Jatkosodan päättymisestä tuli kuluneeksi 60 vuotta muutamia päiviä sitten, ja sitä aivan oikein halutaan nyt kunnioittaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän vuoden budjettikirjaa kun katselee, on se ainakin sentin paksumpi kuin edeltävien vuosien budjettikirjat ovat olleet, mutta se ei kuitenkaan lisää kaivattuja resursseja tehokkaampaan työllistämiseen, kotitalousvähennykseen taikka vaikkapa sisäiseen turvallisuuteen eli poliisin määrärahoihin. Myös eläkeläisille luvattu 7 euron korotus on kaukana niistä kuuluisista vaalilupauksista.

Taloudellisilta vaikutuksiltaan toki pieni, mutta asenteellisesti merkittävä on hallituksen päätelmä siitä, että Suomen kansa tarvitsee lisää korkeita poliittisia virkamiehiä. Ministerien avuksi ollaan palkkaamassa nyt poliittisia valtiosihteereitä, vaikka Suomen viisimiljoonaisella kansalla toki on jo tällä hetkellä arviolta noin kaksikymmentämiljoonaisen kansan byrokratia.

Maatalouspolitiikasta löytyy lähin esimerkki siitä, miten nykyhallitus on unohtanut edellisen hallituksen aikana hyvään vauhtiin päässeen byrokratian keventämisen. On varsin ristiriitaista, että toisaalta maa- ja metsätalouden pääluokan perusteluissa todetaan maatilojen määrän vähenevän jopa vajaan 3 000 tilan vuosivauhdilla, kun samalla budjettikirjan aukeamalla todetaan, että EU:n maatalousuudistus vaatii henkilöstön ja resurssien lisäystä hallintoon huomattavan paljon.

Mikäli suomalaiset mielivät jatkossakin syödä kotimaista leipää, olisi nopeasti tehtävä jotain viljanviljelyn kannattavuudelle. Se on mennyt useilla maatiloilla reilusti miinuksen puolelle. Hallinnon paisuttamisen sijasta määrärahoja tulisi suunnata esimerkiksi siihen, että korotetut investointituet ylipäätään koskisivat myös kasvinviljelytiloja.

Maa- ja metsätalouden budjettiesitys on sisällöltään varsin epäjohdonmukainen. Toisaalta on kattavasti esitetty tilastoja menneistä vuosista ja samalla perusteellisuudella esitetty esimerkiksi 4H-toiminnan määrärahojen jako. Sen sijaan todella merkittävissä asioissa on menty kapulakielen taakse, esimerkiksi maatalouden kansallisesta tuesta on todettu seuraavaa: "Määrärahaa saa käyttää vuonna 2005 ja sitä aikaisempina vuosina myönnettyjen tukien maksamiseen. Lisäksi vuonna 2005 saadaan tehdä tukipäätöksiä siten, että vuonna 2005 tehtävistä uusista ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan sitoumuksista saa aiheutua menoja vuosina 2006—2009 yhteensä enintään 560 000 000 euroa. Vuonna 2005 ja sitä aikaisemmin tehdyistä muista tukipäätöksistä saa aiheutua vuoden 2006 ja sitä seuraavien vuosien määrärahasta maksettavia menoja enintään 84 094 000 euroa". Hallituksen budjettiesitys on siis laadittu niin ympäripyöreästi ja korkealentoisesti, ettei kansanedustajillakaan ole realistisia mahdollisuuksia seurata sitä, mihin määrärahoja todella jaetaan ja kuinka paljon.

Herra puhemies! Viime vuoden budjettiesityksessä hallitus kantoi edes perusteluteksteissä sanahelinän tasolla huolta kansalaisten yhdenvertaisuudesta poliisin palvelujen saatavuudessa. Rahoitus tuolloinkin jäi toki puolitiehen. Ensi vuoden budjettiesityksessä hallitus on sen verran rehellinen, että keskittyy puhumaan vaan tulevan EU-puheenjohtajakauden valmisteluun liittyvistä turvajärjestelyistä tai ensi kesänä täällä järjestettävistä urheilukisoista.

Määrärahoista on nähtävissä, että hallitus jättää esimerkiksi maaseudun poliisipalvelut ihan oman onnensa nojaan. Myös poliisin palkkauudistuksen rahoittaminen vaikuttaa poliisin toimintamenoihin suhteutettuna varsin vaatimattomalta. Pelkän puheen tasolle jää hallituksen lupaama suunnitelmallinen alkoholihaittojen ennaltaehkäisy, jos käytännön poliisityöhön kentällä ei löydy nykyistä enemmän resursseja. Rattijuoppojen saaminen pois liikenteestä tai muu kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen edellyttäisi poliisipartioiden lähettyvilläoloa, niiden saatavuutta.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on pitänyt suurta ääntä väylärahoituksesta ja antanut ymmärtää, että tiestön kuntoa tultaisiin parantamaan sillä tavoin kuin keskustan kansanedustajat oppositiokaudellaan lupailivat. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Kuten kokoomuksen ryhmäpuheessakin todettiin, niin sanottu Luhtasen lista väylärahoituksesta on jonnekin kaiketi unohtunut ja budjettiesityksessä luvatut rahat ovatkin murto-osa todellisesta tarpeesta. Yksityisteitä Suomessa on kaikkiaan 250 000 kilometriä, joista 60 000 kilometriä on valtionapuun oikeutettuja. Budjettiesitys sisältää vaivaisen 2 miljoonan euron korotuksen ensi vuoden yksityistiemäärärahoihin. Näitä määrärahoja tämä hallitus ei kuluvalle vuodelle korottanut euroakaan. Lipposen hallituksen aikana maaseutupoliittista periaatepäätöstä noudattaen sentään korotettiin määrärahoja joka ikinen vuosi. Perustienpitoon on ensi vuodelle luvassa 570,8 miljoonaa euroa. Kun ottaa huomioon, että yli puolet tieverkostostamme kuuluu tienpidon alimpaan hoitoluokkaan, onkin käsittämätöntä, että viime kaudella varsin kärkkäästi tiemäärärahoja vaatineet keskustan ministerit, nykyiset ministerit, silloiset kansanedustajat, voivat hyväksyä tällaisen tiebudjetin.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Hemmilälle. Olen siitä samaa mieltä, että on totta, että erityisesti EU-politiikan kiemuroiden johdosta henkilökunnan määrä maataloushallinnossa on kasvanut. 60 miljoonaa euroa käytetään vuodessa sen maatalouspolitiikan hallinnointiin, mikä on tavattoman suuri määrä. Se on vaan asia, jolle me emme pienenä Suomena yksin voi mitään. Järjestelmä valitettavasti nyt tässä viimeisessä uudistuksessakin meni monimutkaisemmaksi, kun sen piti käytännössä yksinkertaistua.

Sitten toinen asia ovat nämä tiemäärärahat, joihin toteaisin, että hallitus on edennyt ihan ministeri Luhtasen infratyöryhmän ehdotusten mukaan, ja uskon, että tupon jälkeen sinne löytyy myöskin lisää rahaa sitä infraohjelmaa toteuttamaan.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Anttilalle toteaisin äskeisestä vastauspuheenvuorostaan, kun hän totesi, että Suomessa maataloushallinnointiin käytetään 60 miljoonaa euroa — se on suuri raha, se on 360 miljoonaa markkaa — ja että me emme kerta kaikkiaan voi sille mitään: kyllä me voisimme tehdä sille hyvin paljonkin, nimittäin komission esitys maatalousuudistukseksi toteutetaan Suomessa kaikkein vaikeimmalla, kaikkein monimutkaisimmalla tavalla mitä ikinä missään EU-jäsenvaltiossa. Mistä tämä johtuu? Tämä johtuu maan hallituksen tahdosta ja hallituspuolueiden tahdosta täällä eduskunnassa. Ei tällaista monimutkaista järjestelmää olisi Suomeen tarvinnut luoda, maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anttila.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oppositio voi ja sen pitääkin arvioida ja arvostella hallituksen politiikkaa, mutta yksi politiikan osa-alue on, jossa kyllä nimenomaan kokoomuksen suunnalta kannattaisi puhua hyvin pienin kirjaimin, mieluummin ei ollenkaan: teidän puolueellanne on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 87 valtiovarainministerin sekä liikenneministerin salkut. Kaikki rakentuu sille työlle, mitä teikäläiset ministerit ovat saaneet aikaan. Teillä ei kyllä ole puhevaltaa arvostella niitä tuloksia, mitä noin pitkällä aikavälillä on tapahtunut. Nykyhallitus ei ole voinut tuhota näin lyhyessä ajassa sitä työtä, mitä kokoomuksen johdolla on kuudentoista vuoden ajan rakennettu. Te puhutte ihan niin kuin olisi tullut maailmanloppu liikenneasiassa.

Pertti  Hemmilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennemäärärahoja olisi voitu korottaa toki enemmänkin tällä vaalikaudella. Hallituspuolueitten edustajat, jotka nyt perustelevat liikennemäärärahojen niukkuutta sillä, mitä vaalikausilla on liikennemäärärahoja myönnetty, pettävät samalla itseään. Nimittäin kyllähän se on tosiasia, että esimerkiksi viime vaalikaudella keskustan silloisen opposition edustajat vaativat aivan huikeita määrärahoja siihen suhteutettuna, mitä nyt hallitus ehdottaa ja esittää liikenteeseen rahaa. Siinä suhteessa on varmaan puntit, ed. Saarinen, jokseenkin tasan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suomen perustuslain 3 §:n mukaan valtiontaloudesta päättää eduskunta. Tämän säädöksen ruumiillistuma on vuotuinen budjetti, jonka kimpussa me tästä eteenpäin ähräämme jouluun saakka. Siinä me päätämme jokaisen suomalaisen elämästä keskimäärin 7 400 euron edestä. Mutta millaista valtaa ja miten me täällä käytämme? Vaikka me edustajat tiedämme karun totuuden, silti tulemme ensi viikolla jättämään kansliaan paksun pinon budjettialoitteita. Niinhän me teimme viime vuonnakin, jätimme 904 aloitetta, joista päällekkäisyydet pois lukien hyväksyttiin huikeat neljä. Yksi noista neljästä oli omani, jonka hyväksymällä eduskunta esti hallituksen yrityksen poistaa aravalainoitus asuntojen peruskorjaukselta. Voisi kai sanoa, että siinä toteutui kansan yksimielinen tahto. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ympäristöministeriö viittasi villakintaalla tälle tahdolle. Tänä vuonna ei ole myönnetty eikä ilmeisesti tulla myöntämäänkään yhtään peruskorjausaravalainaa eikä tulla myöntämään ensi vuonnakaan, jos tähän uuteen budjettiesitykseen kirjattu hallituksen eduskunnan päätöksestä poikkeava tahto toteutuu.

Kun tapasin ministeriön johtavan asuntovirkamiehen ja ihmettelin asiaa, hän vain naureskeli, että pitää nyt kansanedustajien tietää, kuka todellista valtaa käyttää, eli se perustuslaista. Kun tulen tietysti uudistamaan viimesyksyisen aloitteeni, näemme, mitä mieltä eduskunta nyt on. Jos se ei enää hyväksy aloitettani, on tietysti kysyttävä, miksei. Itse asian suhteenhan ei ole mitään muutosta tapahtunut. Peruskorjaus tarvitsee aravalainoitusta aivan yhtä kipeästi nyt kuin viime syksynäkin. Ilmeisesti muutos on silloin tapahtunut jossain muualla. Esimerkiksi siellä, missä ministeri Manninen ei ole enää antanut asunto- ja ympäristöjaoston keskustalaisille puoluetovereilleen lupaa olla eri mieltä ministeriönsä virkamiesten kanssa.

Mielenkiintoinen on myös kysymys ns. evo-määrärahoista. Niillä tarkoitetaan valtion yliopistollisille sairaaloille maksamaa erityisvaltionosuutta korvauksena siitä, että ne kouluttavat lääkäreitä ja tekevät tutkimusta palvelemaan koko suomalaista terveydenhoitoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tätä korvausta ei ole korotettu edes nimellisesti. Tämän seurauksena kunnat ovat valtion sijasta joutuneet kustantamaan koko Suomea hyödyttävän lääkärikoulutuksen lisäyksen. Tämä ei tietenkään voi olla hyväksyttävää, ja siksi sosiaali- ja terveysvaliokunta viime vuonna yksimielisesti esitti budjettiin evo-määrärahojen lisäystä. Lopputulema oli odotusten mukainen: lisärahaa ei tullut, mutta lohdutukseksi valtiovarainvaliokunta lausui mietinnössään, että valiokunta katsoo, että koulutuksen taloudellinen kokonaisvastuu kuuluu valtiolle, ja pitää tärkeänä sitä, että momentin määrärahan mitoitus arvioidaan todellisten kustannusten pohjalta valmisteltaessa vuoden 2005 talousarviota.

No, nyt vuoden 2005 budjetti on valmisteltu. Mitä näemmekään? Koulutus-evoon on todellakin lisätty 8 miljoonaa euroa. Onko STM:ssä ja VM:ssä ryhdytty yllätyksellisesti noudattamaan eduskunnan tahtoa? Ei syytä huoleen. Tutkimus-evosta on vastaavasti vähennetty 8,7 miljoonaa euroa. Eli rahat on siirretty sairaanhoitopiirin taskusta toiseen, mutta siinä välillä on napattu 700 000 euroa kunnilta Stakesille työterveyslääkäreiden jatkokoulutukseen. On pakko ihailla tätä valtiovarainministeriön budjettivalta-akrobatian loistokkuutta. Samalla en kuitenkaan voi kuin murehtia perustuslain 3 §:n ilmentämän kansanvallan ja eduskunnan arvovallan kohtaloa tässä näytöskappaleessa. Onkohan meillä ihan oikeasti varaa tämmöiseen? Minusta ei ole.

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama sana hoitotakuusta ja kuntien rahojen riittävyydestä.

Hoitotakuun rahoitusongelma on siirtymävaiheessa. Me säädimme juhannuksen alla hoitotakuusta, että ensi syyskuun alussa ei leikkausjonossa ole yhtään siihen ennen 1.3.2005 asetettua potilasta. Kaksi viikkoa sitten siinä samaisessa jonossa oli koko maassa 54 000 potilasta, joiden hoito listahinnoin maksaa 130 miljoonaa euroa. Tähän sairaanhoitopiirien ja kuntien nykyiset rahat eivät riitä, jolloin edelleen säätämämme mukaisesti joudutaan varsin merkittävä osa palveluista hankkimaan yksityissektorilta. Käytännössä tämä avaa tien erikoissairaanhoidon palveluiden voimakkaalle yksityistämiselle, mikä puolestaan pahimmillaan johtaa hintojen merkittävään nousuun ja kuntien terveydenhoitomenojen nykyistäkin suurempaan kasvuun.

Toinen vaihtoehto on, että laista huolimatta palveluita ei ole tarpeeksi tarjolla. Tällöin on olemassa suuri vaara, että uuden järjestelmän antamien lupausten hyvässä uskossa elävät potilaat tulevat katkerasti pettymään, kun luvatussa ajassa ei tutkimuksiin tai hoitoon pääsekään. Tämä vaarantaisi vakavasti ihmisten uskon suomalaiseen julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään, millä saattaisi olla kohtalokkaat seuraukset koko suomalaiselle hyvinvointivaltiolle.

Arvoisa herra puhemies! Täällä kaikkien puolueiden edustajat ovat eilen ja tänään vakuuttaneet valmiuttaan julkisten hyvinvointipalveluiden ja erityisesti julkisten terveyspalveluiden puolustamiseen. Siitä huolimatta valtiovarainministeriön virkamiesten takahuoneesta ja Elinkeinoelämän keskusliiton kabineteista kulkee julkisten palveluiden yksityistämisen ja alasajon valtavirta, joka huolestuttavan usein on viime aikoina putkahtanut ainakin osaltaan näkyviin myös hallituksen päätöksissä. Siinä virrassa hoitotakuun käynnistäminen tulee muodostamaan voimakkaan koskipaikan pyörteineen.

Arvoisat hallituspuolueiden kansanedustajat ja erityisesti te toverit sosialidemokraatit, on erityisesti teidän käsissänne huolehtia siitä, etteivät ne pyörteet imaise tätä meidän yhteistä hyvinvointivenettämme. Siksi hoitotakuun käynnistämiseen tarvitaan välttämättä lisää rahaa kunnille.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on luoda edellytyksiä talouskasvun voimistumiselle ja jatkumiselle sekä työllisyyden ripeälle paranemiselle. Tämä on välttämätöntä myös sen vuoksi, että kyetään turvaamaan tärkeät hyvinvointipalvelut ja niiden edellyttämä rahoituspohja.

Keskeinen kysymys on edistää yritystoimintaa, vahvistaa vientiä ja luoda uutta osaamista ja innovatiivisuutta. Tämän ohella toki on kaikin tavoin turvattava olemassa olevat työpaikat, olkoonpa kyse teollisen tuotannon, palvelusektorin tai maaseutuyritysten työpaikoista. Sukupolvenvaihdosten edistäminen on tässä katsannossa hyvin tärkeällä sijalla. Yrittäjyysohjelmaa on kaikin tavoin vietävä eteenpäin ja vahvistettava yritysten edellytyksiä myös investointeihin. Kuten täällä kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen aiemmin totesi, pienen ja keskisuuren yritystoiminnan piirissä on lisääntyvää investointitarvetta ja rahoituskysyntää. Tähän hallitus on nyt jo ripeästi omilla toimillaan vastaamassa, kuten myös kuulimme.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen luottoluokituslaitos Moody’s on todennut, että Suomi valtiona on parhaan luokan eli Aaa-luokan piirissä. Se on meille hyvä asia. Yrityksetkin saavat samoin kuin valtio lainaa edullisemmin. Julkinen talous on vahvassa kunnossa, ja se on hyvä lähtökohta. Meillä on myös yhteiskunnallinen vakaus. Näköpiirissä on myös uhkatekijöitä. Vaikka nyt julkinen talous on ylijäämäinen, niin haavoittuvuus on varsin korkea. Erityisesti tämä liittyy väestön ikääntymiseen. Siihen jo nykyisen hallituksen on omilla toimillaan reagoitava, ja tämä on hallituksen omissa toimenpiteissä otettu vahvasti huomioon.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviota on kutsuttu myös perhepolitiikan talousarvioksi, siinähän lapsiperheiden asemaan tulee vihdoin jopa merkittäviä parannuksia. Tässä suhteessa nykyisen hallituksen aikana perhepolitiikan suunta on muuttunut. Lapsiperheiden osalta parannusta tuli jo tämän vuoden budjetissa: korotusta ensimmäisestä lapsesta maksettavaan lapsilisään sekä yksinhuoltajakorotus. Pitkään odotettiin, että suunta perhepolitiikassa muuttuisi, ja nyt tämä on tapahtunut.

Myönteistä on myös osittaiseen hoitorahaan tehty korotus tälle vuodelle ja hoitorahan maksuperusteiden laajentaminen. Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden vanhemmille on myös tätä mahdollista maksaa, jos he lapsen hoidon takia lyhentävät palkattomasti työaikaansa.

Arvoisa puhemies! Merkittävä parannus ensi vuoden budjetissa on äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan sekä erityisäitiysrahan vähimmäismäärien korotus. Samoin voi todeta, että yhdestä lapsesta maksettavan hoitorahan korottaminen ensi vuonna 42 eurolla kuukaudessa on merkittävä askel oikeaan suuntaan. Näiltä osin tunnustusta on tullut toki myös oppositiosta. On tärkeää, että yhdessä ja yksituumaisesti kyettäisiin myös perhepolitiikan asioita viemään eteenpäin, koska se on osaltaan meidän ikääntyvän yhteiskuntamme peruskysymyksiä. Pitkäjänteinen politiikka sillä puolen varmasti tuo parhaan tuloksen kokonaisuutta ajatellen.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuden osalta ensi vuoden budjetti tuo vähän parannusta. Meillähän on turvallisuusohjelman toteutus myös valtioneuvoston piirissä nyt käynnistymässä. Täällä on paljon tuotu huolenaiheita siitä, että poliisin määrärahat eivät riitä, mutta toisaalta voi sanoa, että pientä parannusta kuitenkin tässäkin suhteessa on tapahtunut.

Alueellisen kehittämisen näkökulmasta, herra puhemies, tarvitaan paljon lisää toimia, tarvitaan myös alueellistamista ja tarvitaan sellaisia toimia esimerkiksi Pohjois-Karjalan osalta, jotka vahvistavat maakunnan omaa kehitystä, muun muassa Joensuun Metlan tutkimuskeskuksen vahvistamista.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskuntamme kehittyy vain, jos pystymme kansakuntana huolehtimaan työllisyydestä ja taloudesta. Hallituksen talousarvioesitys vahvistaakin talouden kasvua. Meillä on edellytykset jopa nopealle, kestävälle kasvulle ja työttömyyden alenemiselle olemassa, vaikkei oleellista muutosta parempaan työllisyyteen ole kuluvana vuonna tapahtunut. Mielestäni hallituksen tulee mahdollistaa yrityksille olosuhteet, joissa työpaikkojen säilyminen ja uusien syntyminen onnistuu.

Ensi vuonna voimaan tulevan yritys- ja pääomaverotuksen tavoitteena on tukea yritysten kasvua ja työllisyyttä. Pienempien yritysten kasvumahdollisuuksia tuetaan nostamalla arvonlisäverotuksen liukuvan huojennuksen ylärajaa. Tämän lisäksi pidemmän aikavälin kasvuedellytyksiä on vahvistettu lisäämällä tutkimus- ja kehittämis- ja koulutusmäärärahoja. Minusta on aivan selvää, viitaten keskusteluun, mitä nyt käydään liittyen yritysten irtisanomisiin, yritysten investointeihin meillä Suomessa ja yritysten investointeihin ulkomailla, että tämä yritys- ja pääomaverotuksen uudistus antaa varmasti tukea sille, että yritysten on helpompaa ja järkevämpää investoida Suomeen kuin ehkä aikaisemmin on ollut. Myös se, että osinkotulo tulee nyt osittain verotuksen piiriin, edesauttaa varmaan sitä, että kannattaa ehkä ennemmin sijoittaa investoimalla kuin ottaa rahana suoraan yrityksissä tämä omistajan käyttöön.

Tässä on keskusteltu hyvin paljon siitä, miten investointeja on kohdennettu ulkomaille viime aikoina. On esimerkiksi todettu eri tutkijoiden näkemänä, että esimerkiksi nämä maltilliset palkankorotukset, joita meillä Suomessa on jo pidemmän aikaa ollut, eivät valitettavasti ole kasvattaneet työllisyyttä lisääviä investointeja Suomessa, mutta sitä vastoin osinkoja on maksettu hyvin paljon ja voittoja on käytetty sijoituksina konserniyhtiöihin ja yritysostoihin pääasiassa ulkomaisiin kohteisiin ja nimenomaan vielä sellaisiin maihin, joissa palkkojen osuus bruttokansantuotteesta on selvästi jopa suurempi kuin Suomessa. Näyttää siltä, että puheet verojen ja palkkakustannusten kansainvälisestä kilpailukyvystä eivät täysin pidä paikkaansa, koska merkittävää on se, että useimmissa sijoitusten kohdemaissa työntekijöiden palkat ovat Suomea korkeammat. On todettava se, että sijoituksia on tehty paljon enemmän nimenomaan korkean palkkatason maihin kuin Kiinaan ja Viroon, vaikka ne ovatkin olleet etupäässä puheenaiheina sen takia, että sinne on sitten aina joku yrityksen lohko tai jopa yritys kokonaisuudessaan siirtynyt Amerikkaan, Belgiaan, Saksaan, Sveitsiä myöten, joka puolelle näihin meitä palkkatasoltaan korkeampiin maihin, on investointeja hyvin paljon tehty. Minä uskon, että tämä yritys- ja pääomaverouudistus, joka nyt astuu ensi vuonna voimaan, muuttaa tämän investointitason enemmän Suomen tasolle. Uskon, että tässä tällainen porkkana on parempi kuin keppi. Ministeri Erkko vaati valtion tukia takaisin yrityksiltä, jotka ovat niitä saaneet, ja se on tietysti ihan oikein. Ministeri Pekkarinenhan täällä totesikin, että näin on jopa tehtykin viiden vuoden aikaperspektiivillä joidenkin yritysten kohdalla, ja tämä on tietysti ihan oikea ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Kuntien taloudellinen tilanne oli heikko vuonna 2003, ja vuosikatteella mitattuna kuntien ja kuntayhtymien asema pysyy huonona vielä tänä vuonna. Poistot ovat vuosikatetta suuremmat. Tämän vuoden arvioidaan olevan tällä erää kuntatalouden huonoin ja ensi vuonna ja siitä eteenpäin tilanteen uskotaan kohentuvan. Vuosikate kasvaa arvioiden mukaan vuonna 2004 noin 1,4 miljardista eurosta noin 1,6 miljardiin euroon vuonna 2005. Nämä katteet riittäisivät nyt parina seuraavana vuonna käyttöomaisuuden poistoon.

Kuntatalouden tilanne onkin minusta hyvin ongelmallinen. Ratkaisevaa on nyt, kuinka sitten saadaan työllisyyskehitys etenemään ja talous kasvamaan, sillä meillä on suuria haasteita kuntatalouden puolella. Hallituksen budjettiesitys tuo selvästi lisää rahaa kansalaisten tarvitsemiin ja arvostamiin sosiaali- ja terveyspalveluihin, ja valtion toimenpiteet vahvistavat kuntataloutta noin 250 miljoonalla eurolla. Näin kuntien kyky vastata palveluiden tarjonnasta paranee.

Kansallisen terveydenhuollon hankkeen sekä sosiaalialan kehittämishankkeen toteuttamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisätään 110 miljoonaa euroa. Vaikka kunnat saavatkin lisää valtionosuuksia sosiaali- ja terveyspalveluihin, palveluissa olevat ongelmat ja erityisesti hoitojonot eivät tällä rahalla täysin automaattisesti korjaannu. Tarvitaan toiminnallisia muutoksia ja niitä uudistuksia, joita Terveyshankkeessa esitettiin. Tämä tulee olemaan kunnille kova savotta. Hallituksen ja tietysti eduskunnan on tarkoin seurattava, miten kunnat näistä palveluhaasteistaan selviävät, sillä kuntien vaikeuksiin on pystyttävä myös reagoimaan. Olen itse tietoinen siitä, että monessa kunnassa on erittäin suuria vaikeuksia tehdä, saada aikaiseksi ensi vuoden budjetti; paineet veroäyriä kohtaan ja lainakannan lisäämiseksi ovat erittäin suuret.

Mutta kyllä tässä talousarviossa myös pyritään selvästi tukemaan kuntien tilannetta ja myös kuntalaisten asemaa. Tässä parannetaan selkeästi esimerkiksi lapsiperheiden (Puhemies koputtaa) taloudellista asemaa: Pätkätöitä tehneet vanhemmat ja perheet, joihin syntyy useita lapsia lyhyen ajan sisällä, saavat aiempaa helpommin ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa; myös vähimmäispäivärahaa korotetaan. Perhekustannusten tasaisempi jako työnantajien kesken puolestaan kohentaa naisten työmarkkina-asemaa. Työn ja perheen yhteensovittamista helpottavat koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen sekä kuljetustuen ulottaminen kaikkiin esikoululaisiin. Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon hoitoraha nousevat ensi vuonna, ja lasten etua valvomaan perustetaan lapsiasiainvaltuutetun virka.

Myös se, että kansaneläkkeisiin hallitusohjelmassa sovittu tasokorotus toteutetaan jo ensi vuoden maaliskuussa, on myönteinen asia. Samalla nousevat myös muut kansaneläkkeeseen sidotut etuudet, muun muassa eläketulovähennys ja ylimääräinen rintamalisä. Tämä korotus, vaikka se pieni on, lisää eläkeläisten ostovoimaa. Myös rintamaveteraanien ja sotainvalidien elämää helpotetaan monin tavoin. Jatkossa rintamaveteraanit pääsevät kuntoutukseen vuosittain. Samoin sotainvalidien pääsy kunnallisen avopalvelun piiriin ja laitoshoitoon helpottuu, kun haitta-asterajaa alennetaan.

Arvoisa puhemies! Onko aika ylitetty?

Minä olisin halunnut vielä yhteen asiaan puuttua, jonka koen hieman ongelmalliseksi, ja se on se, että palkansaajien työeläkemaksu nousee sillä lailla, että yli 25-vuotiaiden osalta se nousee noin neljänneksen eli noin 6 prosenttiin. Se on kyllä monessa mielessä valitettava asia, että tämmöinen neljänneksen nousu tapahtuu tässä tilanteessa. Nämä ihmiset nyt sitten, 53-vuotiaat (Puhemies koputtaa) ja sitä vanhemmat, joutuvat kyllä nyt varsin eriarvoiseen asemaan nuorempien kanssa, ja pidän sitä kiusallisena.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen kaikissa niissä keskusteluissa, joissa budjettiesitystä on käsitelty näiden eduskuntavuosien aikana, kiinnittänyt huomiota sotien veteraanien ja sotainvalidien etuuksien parantamiseen.

Kaksi vuotta sitten eduskunta lausui yksimielisesti, että veteraanien tulisi päästä vuosittaiseen kuntoutukseen, kolmisen vuotta sitten saatiin noin 18 miljoonaa markkaa lisäyksenä. Nyt täytyy osoittaa kiitos hallitukselle, että selvästi lähestytään niitä odotuksia, joita on. On korkea aika, mutta tietenkin pitää kyllä aika kylmästi todeta sanonta, että toisen kuolema on toisen leipä. Kun kiihtyvällä vauhdilla veteraanit poistuvat keskuudestamme, säästyy varoja monenlaisista maksuista, joita maksetaan suoraan rintamaveteraanitunnuksen omaaville, ja nyt vain osa siitä on siirretty näihin.

Meidän pitäisi jatkaa tätä linjaa myöskin tulevaisuudessa ja osoittaa, että todella kunniakansalaiset saisivat riittävän hoidon ja niin veteraanit kuin sotainvalidit saisivat yhtenäisen hoidon, eikä jakaa enää prosenttiosuuksina, koska kyllä sotaveteraanit ovat monta kertaa heikommassa kunnossa.

Täällä on paljon puhuttu työllisyydestä, jossa odotukset ovat kovat. Täällä on myöskin syyllistetty yrityksiä siitä, että irtisanotaan, mutta täytyy muistaa, että eivät suinkaan kaikki yritykset syyllisty tähän helpolla. Meillä esimerkiksi Mikkelissä Karjaportti, nykyinen Järvi-Suomen Portti, käy eloonjäämistaistelua ja joutuu puuttumaan rakenteisiin. Ei silloin voi syyllistää yritystä, jos se tekee toimenpiteitä, joilla se pyrkii edes turvaamaan ne perustyöpaikat. Pitäisi nähdä metsä puilta ja katsoa sitten myöskin, minkälaisessa tilanteessa yritykset nämä tekevät. Mutta, totta kai, vastuuntuntoisuutta pitää korostaa.

Eilen en saanut puheenvuoroa, mutta kun ed. Saarinen näkyy olevan salissa, palaan siihen. Ed. Saarinen kysyi, missä kokoomus oli silloin, kun meillä oli pitkään valtiovarainministerin salkku. Me olimme hallituksessa, joka loi 300 000 uutta työpaikkaa, joiden varassa tällä hetkellä mennään vahvasti eteenpäin, ja siinä olivat sosialidemokraatit mukana. Ne ovat niitä ratkaisuja, joille perustuu tällä hetkellä pitkälti se, että selvitään tilanteessa, joka on meille kaikille haasteellinen. Nykyisen hallituksen aikana päinvastoin tapahtuu, että valitettavasti työpaikat vähenevät, loppuvat Suomesta tai siirtyvät sitten johonkin toiseen maahan. Ministeri Kalliomäki kertoi, että jatketaan työllistämisessä hyväksi todettuja toimenpiteitä. Toivon mukaan se ei ole sitä temppupolitiikkaa, jolla työttömiä kuljetetaan kurssilta toiselle koulutuksessa. Niillä valitettavasti ei ole saavutettu pysyviä ratkaisuja työllisyyden suhteen. Tarvitaan kovia toimenpiteitä ja niitä nyt hallitukselta odotetaan vaikkapa vain matalapalkka-alojen osalta.

Sen sijaan kyllä luodaan uusia valtiosihteerin virkoja, jotka mielestäni ovat turhia. Kun tähänkin saakka on selvitty, ministerit ovat selvinneet niistä haasteistaan sen virkamieskunnan avustuksella, mikä ministeriöissä on, niin uskon, että myöskin jatkossa selviävät. Tämä on huono esimerkki, huono viesti markkinoille.

Ed. Hellberg otti esiin verotuksen, jossa odotukset ovat kovat, mutta nykyinen hallituksen ratkaisu savamaksujen korotuksesta merkitsee selvästi yli 53-vuotiaille verotuksen kiristymistä, mikä ei voi olla oikein. Tämä on jäänyt valitettavan vähälle, ja viimeksi se sitten nousi esiin Veronmaksajain Keskusliiton toimenpitein. Tämä asia kaipaa kohennusta. Miksi me rankaisemme iäkkäämpiä, joiden pitäisi pystyä pysymään työelämässä mahdollisimman pitkään?

On puhuttu osaamisesta, siihen panostamisesta, mutta sen sijaan yliopistoille annetaan vain inflaatiokorotus.

Eilen ed. Akaan-Penttilä mielestäni aivan oikein nosti esiin, että emme saa syyllistää ikääntyneitä kansalaisia. Meidän pitää katsoa, että se on voimavara, joskin, totta kai, haasteita siitä koituu terveydenhuollolle erityisesti. Ministeri Hyssälä kehui, että Kansallinen terveysprojekti tuottaa tulosta. Näkisi vain! Jokainen kunta ja kaupunki on, ainakin me olemme Mikkelissä, kohoavien sairaaloiden kustannusten edessä. Jatkuvasti joudutaan myöntämään vuosittain lisärahaa. Kustannukset laukkaavat huolimatta monista toimenpiteistä paljon nopeammin kuin sitten valtio nostaa valtionosuuksia. Valitettavasti näin on ja pitäisi pystyä voimakkaampiin toimenpiteisiin.

Viimeisenä nostan sen asian, että valitettavasti budjetti ei anna tuonne maakuntiin infran osalta riittävästi rahoja. Onneksi kuultiin, että perusradanpitoon ja niihin haasteisiin, joita siellä on, on tulossa rahaa lisäbudjettiteitse. Toivon mukaan, vaikka se on nyt jätetty tupopöytään, sieltä löytyisi rahaa niille keskeisille hankkeille, joilla voitaisiin edistää sitä, että myöskin tuolla maakunnissa pärjättäisiin, sillä ne yhteydet ovat meille sellaisia väyliä, joilla pystytään elinkeinoelämää kehittämään, ja odotukset ministeri Luhtasen suuntaan ovat kovat.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Viime vuonna, kun esittelin tältä samalta paikalta kulttuuribudjetin näkymiä kuluvalle vuodelle, niin saatoin tehdä sen varsin optimistisella mielellä. Tänä vuonnahan budjetti kasvoi noin 5 prosentilla ja monia kauan odotettuja uudistuksia saatiin lisärahoituksen turvin näin ollen käynnistettyä. Mutta optimismiin on kyllä aihetta myöskin jatkossa, koska ensi vuonna tämän budjettiesityksen mukaisesti kasvu tulee olemaan edelleen valtiontalouden kehysten tiukkuuden huomioon ottaen merkittävää eli noin 4 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että tänä vuonna aloitettua kehittämislinjaa voidaan siis jatkaa monelta osin.

Kulttuurin, liikunnan ja nuorisotoimen budjetissa merkittävä osuus on eduskunnan säätämällä niin sanotulla jakosuhdelailla, jonka mukaan siis kirjastojen valtionosuuksista voidaan ensi vuonna maksaa 65 prosenttia veikkausvoittovaroista. Jakosuhdelain toteuttaminen merkitsee sitä, että myös tulevina vuosina voidaan kulttuurin ja liikunnan ja nuorisotoimen rahoitusta edelleen vahvistaa.

Kulttuuribudjetin osalta on merkittävää myöskin se, että olemme voineet suunnata varoja erityisesti kahden tärkeän painopistealueen vahvistamiseen: toinen on alueellinen kulttuuritoiminta ja toinen on lastenkulttuuri. Kuluvan vuoden budjetissahan lastenkulttuurikeskuksille osoitettu määräraha kaksinkertaistettiin, ja tämä rahoitus jatkuu ensi vuonna tällä voimakkaasti kohonneella tasolla.

Olemme täällä salissa keskustelleet myös kulttuuripalvelujen tarjonnasta, ja kulttuuripalvelujen tarjonnan turvaaminen koko valtakunnan alueella edellyttää tietysti eri puolilla maata toimivien taide- ja kulttuurilaitosten toiminnan varmistamista. Kunnat ja muut yhteisöthän pitävät yllä teattereiden, orkestereiden ja museoiden verkostoa, joiden toimintaa valtio tukee. Tuki mitoitetaan kullekin taide- ja kulttuurilaitokselle jyvitetyn henkilötyövuosimäärän mukaan niissä rajoissa, jotka valtion talousarvio määrää. Myös näiltä osin on tapahtunut paljon positiivista kehitystä. Lakien voimaantulosta lähtien valtionosuuden perusteena oleva henkilötyövuosimäärähän on pääosin pysynyt ennallaan. Tämä käänne saatiin aikaan kuluvan vuoden budjettia valmisteltaessa vuosi sitten, jolloin henkilötyövuosien vajauksesta eli siis laskennallisten ja todellisten henkilötyövuosien määrien erotuksesta katettiin 10 prosenttia — kuluvana vuonna. On erittäin positiivista, että tätä kehitystä kyettiin nyt käsiteltävänä olevassa budjettiesityksessä jatkamaan ja takaamaan näin ollen myös museoille ja orkestereille korotus henkilötyövuoden valtionosuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteensä siis tänä ja ensi vuonna taide- ja kulttuurilaitokset saavat 138 henkilötyövuotta lisää valtionosuutensa perusteeksi.

Toinen aluepoliittisesti merkittävä seikka on tanssin aluekeskusten perustaminen, jota pääsemme jo tämän vuoden lopulla aloittamaan, ja myös alueellisten taidetoimikuntien kuluvana vuonna saamaa resurssilisäystä vahvistetaan edelleen.

Merkittävä muutos koko maan kulttuuripolitiikassa on kirjastolaitoksen kehityksen kääntyminen myönteiseen suuntaan. Kuluvan vuoden budjetissa valtionosuuksiin saatiin indeksikorotukset, kuten myöskin ensi vuonna. Kirjastojen valtionosuudet kasvavat ensi vuonna noin 2 prosenttia. Lisäksi valtiovarainministeriön kanssa käytiin neuvotteluja kirjastorakentamisen myöntämisvaltuuksista ja myös nämä saatiin opetusministeriön esittämälle tasolle. Viimeisimmät tiedot osoittavat tällä hetkellä, että myös kunnat ovat vahvistaneet kirjastolaitoksensa rahoitusta ennakoitua enemmän. Vaikka kehitys toki aiheuttaakin tarpeen korottaa kirjastojen arvioituja valtionosuuksia, on kehitys itse kirjastolaitoksen kannalta kääntymässä siis ilahduttavaan suuntaan.

Sitten lyhyesti, arvoisa puhemies, nuorisotyöstä: Nuorisotyöhän sai kuluvan vuoden talousarviossa erittäin voimakkaan lisäyksen, yli 8 miljoonaa euroa, joka palautti nuorisotyön valtion rahoituksen reaalisesti lamaa edeltävälle tasolle. Tämä lisäys jatkuu myös ensi vuonna, jolloin nuorisobudjetin kasvu tulee esityksen mukaan olemaan 5 prosenttia.

Sitten vielä liikunnasta parisen sanaa: Myös liikunta saa selvän lisäyksen, kun otetaan huomioon, että kuluvana vuonna osoitetaan veikkausvoittovarojen niin sanotuista säästövaroista Olympiastadionin kattamiseen 3,7 miljoonaa euroa ja varsinaisessa budjetissa samaan tarkoitukseenhan oli 0,5 miljoonaa euroa tänä vuonna. Kun nämä varsinaisen liikuntabudjetin ulkopuolelta rahoitetut stadionin kattamismenot jätetään huomiotta, tällöin kasvaa varsinainen liikuntabudjetti kuluvan vuoden tasosta kaikkiaan 2,4 miljoonaa euroa.

Sitten täällä on keskusteltu opintotuesta paljon. Myös näiltä osin on suunta kääntynyt positiivisempaan. Paraikaa valmistellaan opiskelijoiden opintolainan verosubventioesitystä, joka tullaan antamaan eduskunnalle tämän syksyn aikana. Täällä on monta puheenvuoroa opintotuista jo käytettykin. Tulkitsen kuitenkin niin, että nämä puheenvuorot eivät tarkoittane kuitenkaan sitä, että kukaan täällä toivoisi, ettei tätä esitystä eteenpäin vietäisi. Uskon, että kaikki kuitenkin katsovat tämän parantavan opiskelijoiden nykyistä tilannetta. Tätä opintolainan verosubventiota siis valmistellaan, mikä tarkoittaa lyhyesti sanottuna paitsi sitä, että opintolainan kuukausimäärää tullaan korottamaan 80 eurolla, myös sitä, että opiskelija saa myös verosubvention muodossa osan opintolainastaan anteeksi.

Mitä tulee näihin muihin toimenpide-ehdotuksiin, joita täällä niin ikään on esitelty, toki on niin, että keväällä niin hallitus kuin eduskunta on kehyspäätökseen sitoutunut — kuten myös itsekin. Näin ollen taloudelliset tiukat raamit huomioon ottaen tämä on tällainen askel positiivisempaan suuntaan. Toki varmasti on niin, että näiden aiheiden parissa vielä teemme paljon työtä. Jos ja kun taloudellinen tilanne muuttuu jossakin vaiheessa, meillä opetusministeriössä on toki sitten valmius näitä muita toimenpide-esityksiä niin ikään eteenpäin viedä.

Heikki A.  Ollila  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyrin olemaan ripsakka.

Hauska kuulla tyytyväistä ministeriä, se on kuitenkin aika harvinaista. Haluaisin kuitenkin kysyä ministeriltä: Minkälainen merkitys tälle teidän sujuvasti esittelemällenne listalle ja sen syntymiselle on sillä, että edellinen hallitus tiukan valtiovarainministerinsä johdolla toimi siten, että tällä hetkellä valtionvelan hoitokulut ovat 2,2 miljardia euroa pienemmät kuin vuonna 99? Eikö tämä liikkumavara ole juuri se, jonka avulla näitäkin uudistuksia on pystytty tekemään? Kadutteko nyt omakohtaisesti sitä, että tuli viime kaudella opposition toimesta puhutuksi yli-innokkaasta velan maksusta?

Matti Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Ollilalle ensin: Edellinen hallitus uhkasi jopa erota, jos eduskunta omin päin päättää tämän jakosuhdelain, ja niin vaan päätettiin. Se siitä asiasta.

Liikuntamäärärahojen osalta: Ne ovat numeerisesti bruttomäärältään tänä päivänä tasoa 1990, niihin ei ole tullut minkäänlaista inflaatiokorjausta. Vastaavana aikana Veikkaus Oy:n voittovaroja on kertynyt yli miljardi euroa muihin hyviin tarkoituksiin. Siitä potista liikunta ei ole saanut euroakaan. Kannustan ja rohkaisen ja toivon, että kulttuuriministeri laittaa takkinsa likoon, että se eduskunnan ponsi, joka koskee jakosuhdelain kiirehtimistavoitetta, lähtisi myös toteutumaan. Siinä ei ole enää paljosta kysymys, nyt on paljon päästy tämän hallituksen aikana eteenpäin siitä suosta, jossa rämmittiin viime vaalikaudella, kun kyseessä olivat liikunnan määrärahat. Niistä nälvittiin jatkuvasti, nyt on tapahtunut käänne parempaan. Toivon voimia sille työlle edelleen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Kun ministeri oli tyytyväinen siihen vastaanottoon, jonka hänen "opintotukiuudistuksensa" on saanut täällä, totean sen, että eihän sitä nyt voi vastustaa mutta sen merkitys on limes-vaikutuksinen, ja ymmärrätte, mitä se tarkoittaa, kun olette kulttuuriministeri.

Toinen asia on tämä orkesteriasia. Minä olen ymmärtänyt, että henkilötyövuosiasioita on nyt korjattu, niin kuin te sanoitte äsken, mutta olennaistahan tässä on nyt tämän Suomen todellisen kulttuurielämän, jolla on kansainvälistä merkitystä, kannalta se, miten ne henkilötyövuodet käytetään. Jos sitä jakokenttää levitetään todella rajusti, se saattaa jonkun sympatian jostakin saada, mutta kansainvälisesti otettuna sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On naurettavaa tuoda tänne esityksiä joihinkin vuosimääriin perustuvasta opinto-oikeudesta, jos ei olla valmiita panostamaan muuhun kuin opintolainavähennykseen. Kokoomus on jo vuosi sitten valmistellut oman opintotukimallinsa, jossa opintotuen, opintorahan, -lainan ja asumistuen kokonaistaso olisi noin 750 euroa kuukaudessa, mikä mahdollistanee kohtuullisen toimeentulon ja päätoimisen opiskelun. Tämän lisäksi opintotuen tulorajoja korotettaisiin 10 prosentilla nykyisestä. Opintojen alkupuoliskoa tuettaisiin noin 90 euroa nykyistä korkeammalla opintorahan määrällä, ja loppuvaiheessa opintolainalla olisi suurempi merkitys. Kokoomus esittää syksyn aikana ensi vuoden budjettiin nämä muutokset. Fakta on se, että hallituksen budjettiesitys ei vastaa opiskelijoiden toimeentulo-ongelmiin.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan yhtyä siihen näkemykseen, mikä ed. Saarisella oli liittyen tämän jakosuhdelain kiirehtimiseen.

Varsinaisesti pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin tämän opintotukiasian takia. Ymmärsin niin, että tämän uudistuksen tavoite oli se, että opiskelijat voisivat opiskella kokopäivätoimisesti, valmistua nopeammin ja päästä työelämään. Valitettavasti tällä panostuksella tämä ei tule tapahtumaan, koska jos te olette yhtään kuunnelleet sitä kritiikkiä, joka opiskelijajärjestöistä on tullut, tätä lainanottomahdollisuuden pientä lisäämistä ei ensinnäkään tule kovinkaan moni opiskelija käyttämään ja toiseksi se ei vaikuta merkittävällä tavalla opiskelijoiden opiskelunaikaiseen tulotasoon, joka kuitenkin vaikuttaa taas siihen, kuinka paljon opiskelijalla on mahdollisuus käyttää aikaansa opiskeluun ja sitä kautta kiirehtiä valmistumistaan.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aiemmin keskustelussa on kiinnitetty huomiota eläinsuojelujärjestöjen ja ympäristöjärjestöjen rahoitukseen. Nostaisin vielä yhden järjestöryhmän tähän keskusteluun eli naisjärjestöt ja muut tasa-arvotyötä tekevät järjestöt ja olisin kysynyt ministeri Karpelalta: Onko aikeita vakiinnuttaa naisjärjestöjen tuki ja mahdollisesti kasvattaa sitä vastaisuudessa OPM:n talousarviossa?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Kiitos, arvoisa puhemies! Yritän lyhyesti mahduttaa tämän minuuttiin.

Varmasti on niin, että jokainen hallitus omalta osaltaan vastuullista talouspolitiikkaa harjoittaa. Omalla hallinnonalallani merkittävä seikka on jakosuhdelaki, jonka tuossa puheessani jo toinkin esille. Oli hyvä asia, että tämä jakosuhdelaki saatiin tämän vuoden alusta voimaan, joka jauhaa omalla tahdillaan Veikkauksen edunsaajille lisää taloudellisia resursseja.

Tähän liittyen ed. Saarinen esitti kysymyksen liittyen jakosuhdelain nopeuttamiseen. Hallitusohjelman tavoite tietysti on saman suuntainen, kysymys on lähinnä tuosta vauhdista. Tilanne on se, että jos lähdemme tuonne yleisen katteen puolelle siirtämään rahoitusta, silloin meidän pitäisi koskea kehykseen ja silloin pitäisi myöskin olla esitettävänä, mistä me nuo ylimääräiset rahat sitten kaivamme. Kuten sanoin, kehyspäätös on tehty ja siihen ovat sekä hallitus että eduskunta sitoutuneet.

Sitten ed. Pulliainen toi täällä esille henkilötyövuosien lisäyksen, joka on todella tänä ja ensi vuonna yhteensä tuo 138. Se on kuitenkin merkittävä lisäys, koska ensimmäisen kerran koko lain voimassaoloaikana olemme pystyneet henkilötyövuosien vajetta kattamaan. Se on varmasti otettu erittäin hyvin vastaan, ja sillä on pystytty hyvin positiivisia vaikutuksia saamaan alueille.

Sitten täällä oli opintotuista. Opintotukiesitystä valmistellaan paraikaa, tätä opintolainaverosubventiota, ja kuten jo puheessani sanoinkin, uskon, että se olemassa olevaan tilanteeseen helpotusta tuo. Nämä ovat pienten askelten politiikkaa, ja tiedän, että toiveita on paljon enemmänkin. Mutta kuten sanoin, toki kehysriihen yhteydessä näistä erilaisista toimenpide-esityksistä hallitus keskusteli. Näiltä osin löytyi mahdollisuus tätä toimenpide-esitystä eteenpäin viedä, ja näin tulemme tekemään. Katsomme toki sitten, löytyykö mahdollisuutta näihin muihin toimenpide-esityksiin myöhemmin palata.

Sitten täällä mainittiin — en ihan kuullut ed. Tynkkysen kysymystä — jos kuulin oikein, eläinsuojelujärjestöt ja naisjärjestöt. Toki ensinnäkin, mitä tulee eläinsuojelujärjestöihin, nuorisotyölainsäädännön valmistelun yhteydessä eläinsuojelu- ja luonnonsuojelu- ja ympäristötyö tullaan ottamaan vahvemmin mukaan nuorisotyön arvopohjaan, mitä nuoriso itsekin on kaivannut, ja he ovat hyvin aktiivisesti olleet tämän tyyppisessä toiminnassa mukana. Toki me pyrimme näitä harkinnanvaraisia tukia osoittamaan sitä mukaa, miten meillä taloudellisia resursseja on. — Taisin jo ylittää aikani.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Nepponen, vaikka hän lähti jo pois, ja eräät muut edustajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, onko maaseutu jäänyt osattomaksi infrarahoista vai ovatko kaupungit jääneet osattomiksi. En käy sitä analysoimaan, totean vain sen, että kun on infraohjelmaa tehty, on tehty synteesi tie-, rata-, lento-, satama-, meriteiden tarpeista ja nämä tarpeet on sitten koetettu valmiusasteen ja tarpeen mukaan laittaa järjestykseen. Mutta ed. Nepposelle ihan siitä konkretiasta, mitä maaseudulle on mennyt näistä uusista rahoista, toteaisin sen, että riihessä siis päätettiin lisärahaa yhteensä 41 miljoonaa euroa teemapaketteihin, jotka valmiusasteen mukaan menivät ympäri Suomea. Voin todeta, että kun siellä ennen oli jo vanha potti olemassa, noin 15 miljoonaa euroa, ja 41 miljoonaa oli uutta rahaa, joka tuli riihessä, eli yhteensä oli 56 miljoonaa euroa, tästä käytettiin ratoihin 30 miljoonaa euroa, teihin 26 miljoonaa euroa.

Tämä laitettiin teemapaketteihin tasan satamateiden sekä pääteiden liikenneturvallisuuden parantamisen kesken. Eli nyt meillä on tällainen teemapaketisto käytössä. Näitä turvallisuuskohteita ovat Äänekoskella Hirvaskangas—Myllyntauksen väli eli Nelostien turvallisuuden parantaminen, Tervajoki, Nelostie Iissä ja ihan pieni paketti Helsingin ja Turun välisellä moottoritiellä. Satamatietä parannetaan Haminassa — ei jäänyt Haminaan — Lappeenrannan Soskualla, Kuopiossa ja Kokkolassa. Sitten vielä päätös tehtiin Rauman alueen satamatiestä, johonka ei kyllä ollut vielä valmiutta.

Sitten ovat ratahankkeet, jotka tulevat nyt sitten ihan konkreettisesti vielä tässä tulevassa täydennetyssä lisäbudjetissa tämän voiton tuloutuksen lisäksi, joka on uutta rahaa kokonaan tai siis lisäraha, joka ei liity tähän pottiin. Siinähän peruskorjataan länsipuolen radat: Orivesi ja Rauma eli länsipuolelle kaksi rataa, niin sanottuja teollisuuspääratoja, ja sitten itäpuolella Pieksämäki—Kuopio ja Viinijärvi—Outokumpu. Nämä ovat tarkat kohteet, ja valmius niissä on sellainen, että ne pystytään aloittamaan. Tämä on tällaista palapeliä, kun tässä ei pelkästään todella tarkastella teitä, vaan myös ratoja ja satamia. Myös viittaan siihen, että isoista investointihankkeista aloitetaan: Tornion meriväylästä ja sitten budjettiriihessä päätetystä Hakamäentien perusparannuksesta ja -korjauksesta. Siellä on listalla tulossa tasaisesti ympäri Suomea tarpeen mukaan näitä erilaisia investointikohteita.

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sinänsä hallituksen teematyöryhmän ja tämän väylätyöryhmän työ on ihan OK. Varmasti siinä on hankkeita eri puolille maata. Vain tietysti rahan niukkuuden vuoksi ensinnäkin perustienpidon rahoitus jää hyvin alhaiselle tasolle ja erityisesti nyt Itä-Suomen osalta, josta meille on kerrottu Savo—Karjala-tiepiirin osalta. Se jää todella alas. Sitten näistä hankkeista, eritoten tiehankkeista. Kauan odotettu Reijolan ohikulkutie, Niittylahti—Reijola-hanke, odottaa vuoroaan. Nyt on kerrottu, että tämä Joensuun ohikulkutien suunnittelukin viivästyy oikeastaan näiden teemakorien muodostamisen vuoksi, sen takia, että kun ei ole rahaa sen toteutukseen, niin ei myöskään suunnittelua saada. Pitääkö tämä nyt paikkansa, että tämä on este suorastaan sille suunnittelulle? Ellei suunnittelua saada, niin ei myöskään investointia saada, kun rahaa jossain vaiheessa tulee.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ihan miellyttävää kokonaisuutena kuulla, että teemapaketteihin panostetaan. Mutta tämän päivän lehden tieto sai vahvistuksen ministerin suulla, että meille korkean virkamiehen suulla luvattu Valtatie 5:n parantaminen Mikkelin kohdassa, jossa on vakavat Ratahallintokeskuksen aiheuttamat myrkkyongelmat, jää odottamaan pitkälle tulevaisuuteen. Elikkä näin vaan putoilevat keskeisen tieverkon teemapaketit pois. Juuri tämä vakava myrkkyongelma pitää pystyä hoitamaan, kymmenien miljoonien eurojen ongelma, joka uhkaa Mikkelin pohjavesivarantoja.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiinnitän huomiota siihen, että meidän kilpailijamaamme Ruotsi investoi liikenneinfraan kaksi kertaa enemmän kuin me suomalaiset per capita laskettuna. Todellinen tarve perustienpitoon on asiantuntijoiden mukaan 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä on todellisuus. Nämä siirrot, joita ministeri Luhtanen esitti, ovat oikean suuntaisia, ne ovat vaan edelleen alamittaisia.

Sitten hankkeita tulisi tasaisella tahdilla saada liikkeelle. Tämä näkymä hallitukselta puuttuu. Se on pikkasen niin kuin toinen silmä raollaan, mutta vielä pitäisi nähdä pitemmälle niin, että tämän ministerityöryhmän mietinnön rinnalle tulisi uskottava pitkän aikavälin rahoitussuunnitelma. Silloin se on vakuuttava, ja silloin syntyy linnarauha ja toimijat tietävät, ja epävarmuus poistuu ja se on taloudellista. Näin pitäisi toimia. Askel on kyllä otettu oikeaan suuntaan. Siitä tunnustus hallitukselle.

Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen

Puhemies! Valmistelemme juuri tätä pitkäjänteistä rahoitussuunnitelmaa. Pohjana on luonnollisesti nyt infraministerityöryhmän muistio, ja sitten se vaan ajoitetaan realistisen aikataulun mukaan.

Minä toteaisin kuitenkin näin, että kyllä minä olen tietoinen siitä perusparannuksen tarpeesta sekä ratapuolella että tiepuolella. Mutta sitä kymmenen vuoden takaista kuilua, hyvät kollegat, ei kurota umpeen yhdessä vuodessa. Siinä mielessä, luulen näin, se olisi jo aikamoinen budjetäärinen kysymys. Sen asian eteenpäinviemiseen tulee vaikuttamaan käsitykseni mukaan hyvin suuresti se — ja toivon, että nämä asiat ottavat tuulta — voidaanko meillä esimerkiksi isoja investointeja nykyistä enemmän rahoittaa elinkaarimalleilla, erityyppisillä kumppanuushankkeilla, erityyppisillä rahoitusmalleilla. Tämä on minun nähdäkseni ainoa mahdollisuus, ja näitä kehitetään ja pohditaan joka ikisen hankkeen kohdalla.

Sanonpa näin: 47 miljoonan euron lisäpotti yli kehysten on askel oikeaan suuntaan, kirkkoa ei rakenneta päivässä eikä yhtään mitään muutakaan. Niittylahti—Reijola-tiestä toteaisin sen, että eihän nyt ole mitään mistään pudonnut — ei sitä läntistä ohikulkutien jatketta siellä Tampereella eikä yhtään mitään tietä — vaan ensimmäisen kerran nämä väylähankkeet ovat mukana suunnitelmissa. Niiden valmistelua seurataan, toteuttamista katsotaan ja edetään järjestelmällisesti, suunnitelmallisesti, avoimen suunnitelman pohjalta. Reijola ...

... Reijola—Niittylahti-tie on siellä teemapaketeissa. Sitä teemapakettia emme nyt avanneet ollenkaan, vaan pidimme tärkeänä satamateiden parantamista sikäli, että meillä ovat todella satamatiet olleet jopa esteenä toimivalle ja tehokkaalle logistiikalle, ja tämä on aiheuttanut omasta puolestaan esimerkiksi lisäkustannuksia meidän yrityksillemme, elinkeinoelämällemme, teollisuudellemme. Pidin sitä välttämättömyytenä, että pahimmat pullonkaulat voidaan tässä korjata niin, että meillä kilpailukykymme ja sitä kautta työllisyytemme paranee edes vaikka pienin askelin.

Toinen paketti koski siis turvallisuutta, ja täytyy sanoa tietysti se, että näitä turvallisuushankkeita, joita on siis siellä Nelostiellä pitkin Suomea, sitä tarvetta, mitä pitäisi tehdä, on valtavasti, mutta meillä nämä hankkeet oli todella laitettu kiireellisyysjärjestykseen valmiusasteen mukaan. Tähän — että turvallisuuteen kiinnitettiin huomiota — tietysti vaikutti hyvin suuressakin määrin itse asiassa Konginkankaan onnettomuus. Tämä Reijola-paketti, tähän väylästöön liittyvä teemapaketti, on tulossa, se on siellä sisällä, ja siinä on todella mainittu Niittylahti—Reijola. Minä tunnen sen kohtuullisen hyvin, ja se nyt odottaa vuoroansa. Rahasta on siis kysymys.

Mikko Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Alivaltiosihteeri Martti Hetemäki vertasi Helsingin Sanomissa Suomen tämänhetkistä talouden kriisitietoisuutta 80-luvun loppuun, kun talous oli hyvässä kasvussa ja kotitalouksien luottamus oli silloinkin vahva. Mutta kriisejä on, varsinkin maakuntien reuna-alueilla tänään, kun tätä budjettia käsitellään. Elokuussa on alkanut maatapyyhkivä irtisanomisaalto. Jopa yksi Suomen rikkaimmista miehistä, Erkko, jyrisi hyvin meneviltä yrityksiltä vastuuta myös työntekijöitä eikä vain osakkeenomistajia kohtaan: On selvää, miten kalliiksi tämä tulee yhteiskunnalle, kun näitä ihmisiä, jotka on ulos siirretty, tuetaan ja uudelleenkoulutetaan tilanteessa, jossa myös väestön ikääntyminen tuo omat kulunsa.

Toivottavaa olisikin, että budjetissa muistettaisiin vielä sellaisia kriisiseutuja kuin Parkano, Viiala, Toijala, Mänttä ja Vilppula. Näiltä paikkakunnilta löytyy toisia kasvussa olevia puu- ja metalliyrityksiä, joita edes hetkellisesti tukemalla voitaisiin luoda ulospotkituille uusia työpaikkoja ja saataisiin kiertoon uusia veroeuroja. Parkanon seutu tulisi nimetä erityistuki- ja kriisialueeksi, jotta yritykset siellä voisivat saada investointitukia. Parkanon kaupungin tappiollista vuosikatetta tulisi myös auttaa. Epävarma tilanne on myös Mäntän ja Vilppulan alueella, nehän hyväksyttiin kriisikunniksi jo tammikuussa, mutta jotta elvytysohjelma saataisiin liikkeelle, ensi vaiheessa tarvittaisiin valtiovallalta 1,5 miljoonaa euroa.

Työllisyyttä parantavia lisätoimia joudutaan valitettavasti odottamaan vielä ensi vuoteen. Ei hallituksen työllisyysohjelma sinällään ole huono eikä myöskään Olli Rehnin globalisaatiotyöryhmän väliraportti, mutta joku ongelma tässä kalliissa Suomen maassamme on, kun vienti vetää, rahaa tulee, kansantalous on positiivinen, mutta silti rattaat eivät kotimarkkinoilla pyöri. Me palvelemme itse itseämme; palvelualoilla olisi paljon työtä. Hallitushan on tehnyt periaatesopimuksen matalan tuottavuuden alojen verotuesta. Alennuksen mitoitus nähdään ja tehdään ensi keväänä. Varsinkin pienyrittäjille olisi luotava porkkana, että kannattaa työllistää ylipäänsä. Hyvin ratkaisevassa asemassa työllisyyden kehittymisessä on tietysti tupo. Linjaksi tulisi valita maltillinen palkkalinja yhdistettynä veronkevennyksiin. Ostovoimaa on lisättävä ja inflaatio pidettävä kurissa. Sen jälkeen voi hallituksellakin olla pelivaraa.

Tämä budjetti on ollut perheiden budjetti: Kotihoidon tukea ja vanhempainpäivärahoja korotetaan, samoin lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan rahoitus on meille monille vanhemmille helpotus. Kotitalousvähennyksen laajentaminen taas lisää työllisyyttä palvelualoilla, ja se helpottaa meitä, joiden täytyy järjestää vanhustemme hoitaminen toiselle paikkakunnalle. Vanhusten peruspalveluja parannetaan, jopa veteraaneja on muistettu, hyvä niin. Kuntia autetaan 250 miljoonalla eurolla, kun toisaalta veronalennukset purevat kuntien taloutta. Varsinkin muuttotappiokuntien tilanne on hälyttävä. Toisaalta kasvukunnat ovat vaikeuksissa, kun päiväkoteja, kouluja ja kunnallistekniikkaa on taiottava todella nopeasti ja veroeurot tulevat viiveellä. Jopa päivähoidon subjektiivista oikeutta on näissä kasvukunnissa haluttu arvioida uudelleen, niin tiukalla rahat ovat.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa on yksi suuri musta alue: se on liikenteen budjetti, mistä on täällä tänään puhuttukin. Lisäbudjeteissa ja ensi vuonna viimeistään on oltava tieväylien vuoro. Arvoisa ministeri Luhtanen, kysymys onkin enempi tästä aikataulusta. Tampereen läntisen kehätien loppuvaiheille täytyy löytää sopiva rahoitusmuoto seuraavan vuoden, vuoden 2006, budjettiin. Tätä Suomen läntistä valtaväylää ei saa jättää kesken, koska rakennetusta osuudesta ei ole mitään hyötyä, jos ei sitä rakenneta loppuun. Onkin ilahduttavaa, että SDP:n puoluesihteeri Eero Heinäluoma aikoo vaikuttaa Tampereen kehätien kiirehtimiseen, vaikka hanke pudotettiinkin ministerityöryhmän infralistalta. Lähivuosina on parannukset myös tehtävä Hämeenkyrö—Parkano- ja Tampere—Orivesi-välien liikennesumpuissa, puhumattakaan perustienpidosta Pirkanmaalla.

Kuten ministeri Luhtanen itse totesitte eräässä haastattelussa, valtion taloudellinen tilanne on niin hyvä, että valtio voisi ottaa vaikka lisää lainaa 600 miljoonaa ja kertaheitolla rahoittaa suunnitellut tiehankkeet. Siksi jo aloitetut tiehankkeet, kuten Tampereen kehä, on saatettava loppuun vaikka pilottihankkeina elinkaari- tai muulla rahoitusmallilla, eläkevakuutusyhtiöthän suorastaan tyrkyttävät lainaa. Tietöillä saadaan aikaan valtava elvytys, ja jos koko infralista toteutettaisiin, rakentamisaikana syntyisi jopa 25 000 uutta työpaikkaa ja väylät lisäisivät logistiikkaa ja kilpailukykyä ja yritykset ehkä alkaisivat investoida myös kotimaahan enemmän.

Talousarvioesityksen koulutukseen ja teknologiaan kohdistamat rahat ovat hieno satsaus tulevaisuuteen. Yrittäjyyttä ja innovaatiota kannustetaan, mutta kyllähän se on vahinko, että opiskelijoiden auttaminen jäi vajaaksi. Toki lainojen verovähennysoikeus on kannustava, sitten kun valmistuu ja jos saa kunnon työpaikan, mutta ajavatko toimeentulovaikeudet opiskelijat kesken opintojen töihin, juuri kun on puhuttu siitä pidemmällä tähtäimellä, että pitäisi opiskelijat saada nopeammin työelämään? Asumistuen vuokrakaton korotus olisi auttanut vielä enemmän opiskelijoita tässä päivässä; toivotaan jatkossa parempaa, jos taloudelliset rahkeet antavat varaa.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee kulttuuribudjettiin, se on hyvä, että 4 prosentin nousu on tulossa. Vaikka en koskaan ole tuossa vanhassa ammatissani ollut mikään stipenditaiteilija, niin on hyvä, että monenlaisia marginaalisia taiteilijaryhmiä autetaan ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. Vaikka Kainuussa ei eletä kannelta soittamalla, niin kulttuuri ja viihde ovat tätä päivää ja tulevaisuutta, Amerikassahan se on biljoonan dollarin bisnes. Uskon, että myös Suomessa sekä kulttuurin tuottaminen että kuluttaminen lisääntyy ja se voi olla meille vientituote.

Arvoisa puhemies! Onko vielä aikaa? — Lopuksi haluan vielä vähän ihmetellä sitä, kun Suomessa ruoka on niin kallista. Täytyy sanoa vähän niin kuin ennen vanhaan laulussa "Rikoo on riskillä ruma", että "meni rahamiehen maine sen siliän tien", kun markat poistettiin. Onhan tämä ollut valtava silmänkääntötemppu tämä kauppojen hinnoittelu, ja jopa baarien kahvikuppikin maksaa nykyään paljon enemmän. On puhuttu tästä alvin alennuksesta ruuan osalta, ja täytyy kysyä, menisikö se kauppojen hintoihin, vaikka kauppasektorilla on nyt kansainvälistä kilpailuakin. Jos ajattelemme pienituloisia ja etenkin eläkeläisiä, niin kyllä ruuan hinnalla on tänä päivänä merkitystä: otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustan, SDP:n ja Rkp:n rutiinilla kokoon kyhätty talousarvioesitys ei valitettavasti sisällä rakenteisiin vaikuttavia uudistuksia, joita olisi tarvittu. Punamullan mielestä näyttää edelleenkin olevan parempi se, että ihminen on kotona työttömänä kuin töissä. Tähän johtopäätökseen on helppo tulla esimerkiksi syystä, että tukien ja työnteon yhdistäminen ei edelleenkään onnistu kannustavasti. 100 000 työpaikan luomisesta tällä vaalikaudella ollaan jo luopumassa. Tämän hallitus on itsekin myöntänyt.

Siksi on valitettavaa, että budjettiesitys ei sisällä osaamisen kannustavuutta. Todellinen mörkö on tempputyöllistäminen. Vain riittävän korkea kansantuotteen lisäys tuo työpaikkoja, ja siihen päästään kansalaisten ostovoiman kohottamisella tuloverotusta alentamalla. Talousarvioesitys ei tue riittävästi ostovoiman kasvua, yrittäjyyttä, luovuutta eikä kansainvälistä kilpailukykyämme. Tälle asialle on saatu myös kansainvälinen vahvistus. Ernest & Youngin ranskalaiselle talouslehdelle Forbes Globalille tekemässä kansainvälisessä verovertailussa Suomen verorasitus on 48 maan vertailussa kahdenneksitoista raskainta. Tässä vertailussa yhteisöverokannasta, palkkaverotuksesta, varallisuusverosta, työnantajan ja työntekijän sosiaaliturvamaksuista sekä arvonlisäverosta on laskettu verokurjuusindeksi. Korkea luku kertoo raskaasta verotaakasta, joka ei ole hyvä asia silloin, jos halutaan houkutella uutta yritystoimintaa.

Valtion talousarvioesityksellä on oleellinen vaikutus ihmisten arkeen. Kunnille on kyllä tulossa 250 miljoonaa euroa täydennystä, mutta todellisuudessa täydennys ei kata kuntien uusista velvoitteista ja hintojen noususta johtuvia kustannuksia. Tässä hallitus onkin antamassa sopivasti juuri ennen kunnallisvaaleja mielikuvan, että se muka antaa kunnille lisäresursseja. Sinänsä on tervetullutta, että esimerkiksi kotihoidon tukea nostetaan, mutta kunnat maksavat tästä korotuksesta 68 prosenttia. Kuntaliitto onkin todennut, että budjettiesitys ei sisällä kaikkia kuntien menolisäyksiä. Osa ensi vuonna tulevien tehtävien aiheuttamista menolisäyksistä ei siis sisälly budjettiehdotuksen kuntatalouslaskelmiin, jolloin ne antavat liian positiivisen kuvan kuntien tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen laajentaminen sinänsä on loistavaa, mutta hallitus toteutti laajennuksen liian pienenä. Tuloveroasteikkoihin tehdään ainoastaan 2 prosentin suuruinen inflaatiotarkistus, joka ei kuitenkaan anna osaajille kasvuun tähtääviä sykäyksiä. Muut tuloveroratkaisut jäävät odottamaan mahdollista tulopoliittista kokonaisratkaisua. Työn verotusta olisi pitänyt keventää jo budjettiriihessä. Näin siksi, että työllistymisen ja lisätyön vastaanottamisen kynnystä on pienennettävä.

Kaikki ei hallituksen talousarvioesityksessä ole tietenkään huonosti. Esimerkiksi se, että matkustajalaivojen verotuki kaksinkertaistetaan 24,5 miljoonan euron verotuella, on tervetullutta. Samoin sotaveteraanien koulutuksen lisääminen on loistava asia kuin myös talousrikollisuuden torjunnan parantaminen.

Mutta mistä johtuu se, että hallitus ei noudata omaa ohjelmaansa? Tämä ilmenee erityisen räikeästi siinä, että ikäluokkien pienenemisestä koituvat säästöt eivät kohdistukaan opetusryhmien pienentämiseen ja muuhun opetuksen laadun parantamiseen, vaikka hallitus on näin ohjelmassaan kertonut. Näitä 16,6:ta miljoonaa euroa tarvittaisiin koulupuolella erittäin kipeästi.

Yksi konkreettinen, jo pitkään esillä ollut aihe on vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen. Jos tätä asiaa ei saada kuntoon, on turha ihmetellä esimerkiksi sen ongelman ratkaisua, miksi meillä on vauvapula.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama liikennepuolen kommentti. Rataverkon korjaus- ja kunnossapitoresurssit eivät ole riittävät. Monilla rataosuuksilla, kuten esimerkiksi Turku—Toijala-radalla, tarvittaisiin korjauksia. Toivottavasti valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan, keskustan ed. Olavi Ala-Nissilän viime kuun lopussa tekemä kirjallinen kysymys Turku—Toijala-radan korjausten vauhdittamisesta edistää korjauksia. (Ed. Väistö: Todennäköisesti!) Vielä parempi olisi, jos ed. Ala-Nissilä saisi asialle hallituspuolueiden konkreettisen tuen valtiovarainvaliokunnassa. Samaa toivon muun muassa poliisien määrän suhteen. Onhan vakanssipula melkoinen eri puolilla Suomea. Perustienpidon määrärahat ovat aiempaa pienemmät, joten teiden kunnon rapistuminen jatkuu ja kevyen liikenteen väylien rakentaminen lykkääntyy.

Arvoisa herra puhemies! Mikä mahtaa olla hallituksen sanoma joukkoliikennepalveluiden oston — junat ja bussit — suhteen? Määrärahat alueellisen liikenteen palvelujen ostoon ja paikallisen liikenteen valtionavustukseen pienenivät viime vuodesta. Samoin pienennettiin kaupunki- ja seutulippualennusten valtionavustusta. Tällainen kehitys luo paineita asiakashintojen korottamiseen ja kuntien panostuksen kasvattamiseen. Hyvä keino joukkoliikenteen edistämiseksi on kuitenkin esimerkiksi esitetty työsuhdelippu, mutta ilman tuen selvää kasvattamista joukkoliikenteen edistämispuheet jäävät kuolleeksi kirjaimeksi.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2005 talousarvioesitys on selkeä vastaus ensi vuodelle hallitusohjelman toteuttamiseen. Esityksellä parannetaan monin osin kansalaisten perusturvaa ja vastataan niihin tarpeisiin, joihin vastaamista vuosikaudet on odotettu. Parannukset vievät yhteiskuntaamme oikeudenmukaisempaan suuntaan ja rakentavat samalla hyvinvointiyhteiskuntaamme kestävämmäksi kaikkia väestöryhmiä silmälläpitäen.

Työllisyyden hoitaminen on ja sen pitää olla edelleen keskeisin politiikan toimenpiteiden kohde. Sen parantamiseen tulee talousarvioesityksellä vastata. Valitettavaa on kuitenkin se, että koko Eurooppa on taloudessa ja työllisyydessä samanlaisessa hitaassa kasvukehityksessä verrattuna Euroopan ulkopuolisen maailman kehitykseen. Kasvunäkymistä huolimatta juuri nyt vaaditaan vakaata talouspolitiikkaa jokaiselle kolmikannan alueelle. Työllisyyden hoidossa tarvitaan aktiivista työvoimapalvelujen kehittämistä. Työmarkkinatuen tulee edelleen olla yksi keskeinen väline työllisyyden parantamisessa. Passiivinen tulonvälitys valtiolta kansalaiselle ei kannusta työttömiksi joutuneita tai jo pitkään työttöminä olleita itsenäiseen, aktiiviseen työnhakuun tai koulutukseen.

Talousarvioesitys sisältää myös yrittäjyyden tukemisen vahvana keinona työllistää itsensä. Starttirahaa nostaneiden yritysten on todettu säilyneen huomattavasti kauemmin elinvoimaisina kuin ilman starttirahaa perustettujen yritysten, joten talousarvioesitykseen varatut rahat starttirahan laajenemiseksi koskemaan myös muita kuin työttömiä tulee nähdä merkittävänä lisäyksenä kohti aktiivista itsensä työllistämistä. Yrittäjyys tulee jatkossakin nähdä valtion taloudellisesti kannustamana keinona työllisyyden parantamisessa. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee lisää yrittäjyyden tukemista, ohjausta sekä koulutusta. Starttirahan käytön laajentamisen kaltaisia uskaliaita avauksia yrittäjyyden tukemisessa tarvitaan juuri nyt.

Kotitaloustyön kunnioittaminen talousarvioesityksessä on eräitä sen helmiä. Kotitalousvähennyksen laajentaminen koskemaan oman kodin lisäksi myös vanhempien kodissa tapahtuvaa työtä ja sen sisällössä tehtävät muut muutokset tukevat selkeästi valtioneuvoston linjaa helpottaa normaalin suomalaisen perheen arkipäivää.

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä on hyvin ilahduttavaa se, että rintamaveteraanien ja sotainvalidien osalle osoitetaan lisää määrärahoja. Kuntoutuksen piiriin pääsevien joukkoa on laajennettu ja laitos- ja avopalveluiden korvattavuuden haitta-asterajoja alennettu. On täysin selvää, että kunniavelkaamme näille sankareille emme koskaan voi tarpeeksi usein muistaa, mutta tiukan raamin löysääminen juuri tässä tilanteessa oli osoitus valtioneuvoston selkärangasta sotiemme veteraaneja ja sotainvalideja kohtaan.

Viime vuonna pahoittelin sitä, että hallitusohjelma korottaa kansaneläkettä vasta vuonna 2006. Korotuksen aikaistaminen, sen pienuudesta huolimatta, on erittäin myönteinen asia. 50 miljoonan euron korotusta voidaan kuitenkin yhteensä pitää merkittävänä summana, vaikka se ei yksilöä kohden paljon olekaan.

Lapsiperheiden kannalta talousarvioesitys noudattaa sitä lupausta, mikä jo hallitusohjelmassa lapsiperheiden aseman parantamisesta annettiin. Kotihoidon tuen korotus 42 eurolla nostaa tuen jo lähes 300 euroon per kuukausi. Tämä mahdollistaa yhä useamman lapsen hoidon kotona, mikä on ilman muuta paras mahdollinen paikka lapselle ottaa elämässään ensimmäisiä askeleita ja kehittyä tutuissa ja turvallisissa olosuhteissa. Myös yksityisen hoidon tuen korotus noin 20 eurolla, lähes 140 euroon kuukaudessa, antaa perheille valinnanvapautta hoidon järjestämiseen.

Kuntataloudessa valtioneuvosto jatkaa tasaisen kasvun linjaa. Hallituksen indeksitarkistuksen myötä kuntien talous vahvistuu 250 miljoonalla eurolla vuonna 2005. Tuhlaamiseen ei silti ole varaa. Peruspalvelujen järjestäminen pystytään turvaamaan Suomen jokaisessa kunnassa, mutta paljon on pelissä myös tulevissa vaaleissa valittavilla valtuutetuilla. Kunnallinen päätöksenteko vaatii nyt malttia ja kustannustietoutta. Väestön ikärakenteen muutokseen ja muuttoliikkeen aiheuttamaan paineeseen tulee löytää lääke, joka todella tehoaa myös pienempien haja-asutuskuntien taloudelliseen oireiluun. Hyvin myönteistä on se, että ensi vuonna on käytettävissä kuntien välisen yhteistoiminnan tukemiseen 41 miljoonaa euroa. Uskon, että tämä tuottaa tuloksia paremmin kuin jatkuva kinastelu kuntien yhteen liittämisestä.

Arvoisa puhemies! Talousarvioesitys lupaa 48 miljoonaa euroa lisää liikenne- ja viestintähankkeisiin. Tämä on tarpeellinen lisäys. Toivon kuitenkin, että eduskunta lisäisi varoja perustienpitoon, jonka osalta määrärahat ovat esityksessä kuluvaa vuotta pienemmät. Myös liikenneturvallisuushankkeiden tarpeellinen toteuttaminen vaatii lisää määrärahoja. Liikennekuolemien määrätietoinen vähentäminen vaatii muutakin kuin nopeusrajoitusten jatkuvia pudottamisia; rajoitukset ovat käytännössä helposti tienkäyttäjien rikottavissa.

Liikenneministeriön pääluokassa on tarvetta myös korjata Mikkelin ja Seinäjoen lentokenttien määrärahaa. Viime vuonna saatiin eduskunnan muutoksella tätä korjattua 1,2 miljoonaan euroon. Nyt sitä on laskettu 200 000 eurolla. Seinäjoen kentän toiminnan osalta tiedän, että on selkeä tarve korottaa määrärahaa noin 300 000 eurolla. Viime vuonna valtiovarainvaliokunta kirjasi lisäksi budjettiin, että Seinäjoen kentän kiitotie vaatii jatkamista ja että ministeriön tulisi siihen varautua. Kiitotien levennys ja jatkaminen mahdollistaisi pohjalaisten omienkin lentokoneiden liikennöinnin Seinäjoen kentälle.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti ei tule ratkaisemaan kaikkia ongelmia, mutta tämän kanssa suomalainen perhe voi elää ja uskoa tulevaisuuteen niin vanhojen kuin nuortenkin ihmisten kannalta.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Budjettiesityksen paras anti on, että valtion velkataakka ei juuri lisäänny ja yli 2 miljardin euron korkorasituskin pienenee 335 miljoonalla eurolla. Monia asioita voidaan jälleen viedä eteenpäin. Lapsiperheiden asemaa parannetaan, kuten myös eläkkeensaajien. Veteraanien kuntoutukseen osoitetaan 20 miljoonaa euroa lisärahaa ja talousrikosten tutkinnan resursseja lisätään oleellisesti.

Maailmaa ei tällä budjetilla saada valmiiksi, ja odottavien listalla ovat kärkipäässä opiskelijat. Mahdollinen opintolainojen korkovähennysoikeus ei etenkään tässä vaiheessa tunnu varmaan etuudelta, mutta lainakorkojen aikanaan maksuun tullessa vähennysoikeus on merkittävä. Täysin ymmärrettävää on, etteivät opiskelijat ole tyytyväisiä tämän budjetin antiin, ja jatkossa heidän opintososiaaliset etuutensa tulee asettaa päätöksenteossa paalupaikalle.

Koko budjettiehdotusta on arvioitava sitä taustaa vasten, miten se lisää työllisyyttä ja miten se nujertaa työttömyyttä. Kansantaloutemme suurin yksittäinen ongelma on yhä massiivinen työttömyys.

Nyt toiveita on ladattu muun muassa yritysverouudistukseen, joka keventää yrittäjien verotusta yli 500 miljoonalla eurolla. Samaa tavoitellaan kotitalousvähennyksen korotus- ja laajentamisesityksellä. Hyvänä pidän sitä, että hallitus haluaa omalla panoksellaan edesauttaa pitkäaikaisten tulopoliittisten ratkaisujen syntymistä. Kokemus on osoittanut, että niiden aikana kaikki ovat voittaneet. Talouteen kannattaa siis hakea vakautta. Vastuuta vakauden tavoittelusta ei saa kuitenkaan vyöryttää ainoastaan palkansaajien harteille. Elinkeinoelämällä on niin halutessaan huomattavasti leveämmät hartiat huolehtia Suomen tulevaisuudesta. Valitettavan monet yritykset ovat kuitenkin ahneuksissaan sortuneet pikavoittojen rahastamiseen ja suorastaan epäisänmaalliseen investointi- ja henkilöstöpolitiikkaan. Olemme kohdanneet karulla tavalla sen, että pääomalla ei ole isänmaata. Sen sijaan työntekijöillä on.

Käsitykseni on, että työttömyysluvut lähtevät oleellisesti laskuun vain ja ainoastaan nykyistä vaikuttavampien toimenpiteiden avulla siten, että valtio ja kunnat ottavat nykyistä huomattavasti suuremman vastuun tämän ongelman hoitamisesta.

Muutama sana indeksisidonnaisuuksista. Kuten tunnettua, asehankinnat ovat sataprosenttisesti indeksisuojattuja. Lapsilisät eivät seuraa mitään indeksiä. Eläkeläisiä ärsyttää heihin sovellettava taitettu indeksi, ja kunnillekin korvataan kustannustason noususta johtuvat kulut alamittaisesti eli vain 75-prosenttisesti. En jaksa uskoa pakollisen, siis pakollisen, 25 prosentin indeksileikkauksen motivoivan kuntia parempaan tuloksentekoon. Kyllä se koetaan raipaniskuna ja leikkauksena. Toivoisin hallituksen arvottavan indeksipolitiikkaansa uudelta, inhimillisemmältä pohjalta.

Keskustelu liikennepolitiikasta on ollut viime aikoina vilkasta. Liikenneministeri Luhtasen johtaman viiden ministerin väylätyöryhmän mietintö on saanut laajaa kannatusta myös eduskunnassa. On tunnustettava, että tällä hetkellä on vireillä useita suuria hankkeita, voidaan sanoa historiallisestikin suuria hankkeita, mutta niiden valmistuttua näkymä on epävarmempi, epäselvempi. Hakamäentien ja Tornion meriväylän aloittamispäätökset sekä parin teemapaketin toteuttaminen ovat oikean suuntaisia mutta riittämättömiä toimenpiteitä vastaamaan liikenneverkkomme kehittämisen ja ylläpidon todelliseen tarpeeseen, joka maan parhaitten asiantuntijoitten mukaan on vuositasolla 100 miljoonaa euroa. Tämä tieto ei ole tästä salista eikä poliitikkojen keksimää. Se on maan parhaitten asiantuntijoitten ilmoittama.

Kvartaaliajattelu ja siitä seuraava pätkärahoituskulttuuri sopivat huonosti julkisten investointien eteenpäinviemiseen ja palvelujen kehittämiseen. Hyvä väylätyöryhmän mietintö kaipaa rinnalleen uskottavan pitkän aikavälin rahoitussuunnitelman siten kuin eduskunta on jo vuoden 2004 budjettimietinnössään hallitukselta edellyttänyt. Joukkoliikenteen palvelujen ostojen osalta lausun iloni siitä, että Hanko—Karjaa- ja Kotka—Kouvola-rataosuuksien henkilöliikennepalvelut sisältyvät budjettiehdotukseen.

Herra puhemies! Eduskunta on päättänyt myös veikkausvoittovarojen jakosuhdetta koskevasta lausumasta ja edellyttänyt, että hallitus nopeuttaa jakosuhdelain siirtymäkautta nykyisestä kymmenestä vuodesta. Tässä asiassa hallitus ei ole jostakin syystä halunnut toteuttaa täysin yksimielisen eduskunnan tahtoa. Tähän joudumme varmasti palaamaan, sillä eduskunnan lausuma on päätetty tositarkoituksella ja vakavasti otettavaksi. Paljoa ei hallituksen tarvitsisi enää linnarauhan saavuttamiseksi liikahtaa, sillä asenneilmapiirissä on tapahtunut merkittävä muutos parempaan verrattuna aikaan kaksi vuotta sitten. Tuolloinhan silloinen valtiovarainministeri oli leikkaamassa edunsaajien osuuksia ja kehotti suomalaisnuoria kiipeilemään puihin. Tuo ohje loukkasi tuhansia vapaaehtoistyöntekijöitä ja oli kovin asiantuntematon ajatellen suomalaisten urheilijoiden arvokisamenestystä, sillä eihän puihin kiipeily ole edes olympialaji.

Herra puhemies! Vastaisin vielä jälkikäteen ed. Nepposen minulle esittämään väitteeseen: En minä arvostellut kokoomusta siitä, että työpaikkoja tuli viime vaalikaudella. Minä arvostelin kokoomuslaisia siitä, missä he olivat silloin, kun puhuttiin työllisyyskoulutuksesta, perusopetuksesta, liikenteen määrärahoista. Silloin kokoomus vaikeni. Nyt pelkästään kokoomuksen ed. Kuosmanen esitti keväällä lisäbudjettiin yli 500 miljoonaa euroa lisää menoja liikenteeseen. (Ed. Ollila: Niistä on hyvä valita!) Missä kokoomus oli silloin, kun teillä oli valtiovarainministerin salkku? Silloin olisin toivonut näitä puheenvuoroja. (Ed. Ollila: Kyllä Kuosmanen esitti silloinkin!)

Heikki A.  Ollila  /kok:

Herra puhemies! Kun sattuu niin hyvin, että valtiovarainministeri ja liikenneministeri ovat paikalla, niin käytän tilaisuutta hyväkseni ja kysyn nyt suoraan ja selkeästi: voivatko pirkanmaalaiset luottaa siihen, että Läntinen kehätie valmistuu keskeytyksettä, ja oliko tätä luvanneella puoluesihteeri Heinäluomalla kirstunvartijan lupa puheisiinsa? Kysymykseeni yhtyvät edustajat Ojala ja Karhu, oletan. (Ed. R. Ojala: Minä voin vastatakin!)

Puutun puheenvuorossani kahteen asiaan lisäksi: Ensiksikin siihen usein esitettyyn väitteeseen, jota on täällä oikeastaan jo käsiteltykin tänään, että kokoomuksella olisi ollut mahdollisuudet hoitaa asiat ja tehdä kaikki parannukset hallituksessaolemisaikanaan. Tähän populismiin ed. Saarinen täällä eilen syyllistyi. (Ed. Vihriälä: Totta kai oli, ei se ole populismia!) Jos logiikka ja rehellisyys, molemmat, olisivat vallassa, huomattaisiin, että juuri ne säästötoimet, joita edelliselläkin kaudella tehtiin ja nimenomaan silloin, antavat nyt tähänkin budjettiin liikkumavaraa. Se, että ne tehtiin, ei suinkaan estä tätä hallitusta, tätä eduskuntaa, tekemästä uudistuksia, päinvastoin. Edellistä hallitusta moitittiin opposition ja jopa nykyisten ministerienkin toimesta kiilusilmäisestä velan maksamisesta. Sen seurauksena on nyt sitten 2,2 miljardia vähemmän maksettavia velkojen korkoja kuin esimerkiksi vuonna 1999, yli 2 miljardia, 2,2 miljardia. Se on suuri summa, kyllä siinä on punamultahallitukselle jaettavaa. Ei sekään tosin tunnu riittävän, koska tämäkin budjetti on jo tähän taloon tullessaan velan päälle rakennettu ja lisää varmaan tulee syksyn mittaan tämän talon omissa käsittelyissä.

Jatkan epä-älyllisyydestä moittimista toisesta aiheesta ja yllätyksekseni joudun moittimaan vastoin tapojani jopa valtiovarainministeriä. Olisin olettanut, että hän ei tässä asiassa epä-älyllisyyteen sorru, mutta niin vain hänkin eilen, jos oikein ymmärsin. Ei kai kukaan vakavissaan suomalaista parlamentarismia tunne niin huonosti, että kuvittelisi opposition olevan se vaihtoehto, joka tulee hallituksen tilalle, kun hallitus kaatuu. Eihän se näin ole. Jos ja kun punamultahallitus kerran jaettavan loppuessa korvautuu muulla hallituksella, niin siihen hallitukseen, tämä on realismia, tulee kokoomus joko keskustan tai sosialidemokraattien tilalle. Onko siinä sitten pienempiä puolueita mukana, se on sivuseikka, mutta näinhän se menee, jokainen sen tietää.

Sen sijaan eri oppositiopuolueiden tehtävänä on arvioida ja arvostella hallituksen sekä tekoja että tekemättömyyksiä kukin omalta kantiltaan, oman ideologiansa mukaisesti. Vaarallista on, jos hallitus kuvittelee kritiikin erilaisuuden todisteeksi oman politiikkansa oikeellisuudesta. Vaarallista on sekin, kun hallitus kuluttaa yhtä keskeistä luonnonvaraa, luonnonvaraa, jota ei voi korvata eikä saada takaisin. Hallitus kuluttaa aikaa. Uusia työllistämistoimia ei kuulu, vastauksia väestön ikääntymisen haasteisiin ei kuulu, ja kuitenkin 37 prosenttia tästä eduskuntakaudesta on nyt mennyt, ja kun tämän budjetin vaikutus päättyy runsaan vuoden kuluttua, on 70 prosenttia mennyt tästä eduskuntakaudesta. Jos tämä budjetti tällaisena pysyy, niin voidaan kyllä todeta, että ei siitä takkia tullutkaan.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tässä vaiheessa keskustelua talousarviosta pääsee puhumaan, on tietysti suuri vaara, että sanoo jotain sellaista, mikä on jo aikaisemmin sanottu, tai mikä vielä pahempaa, sanoo sellaista, minkä toinen aikoo kohta sanoa. Tästäkin helposti tulee puheenvuoro pelkästään yhden tien ympärille, mutta minä aloitankin muualta, ettei se jää pelkästään siihen.

Haluan tässä yhteydessä todeta ääneen sen, että tähän talousarviokeskusteluun on yllättäen, ehkä johtuen valtiovallan ja kuntien taloussuhteista, liitetty kysymys siitä, voiko kansanedustaja ottaa osaa kunnallisvaaleihin. (Ed. Vihriälä: Voi, totta kai!) Monet, ainakin kohtuullisen monet edustajat ovat julkisuuteen tulleet sillä käsityksellä, että kansanedustajan työtä ei voida yhdistää kunnanvaltuutetun työhön. Sitä minä suuresti ihmettelen. Eivätkö nämä ihmiset ole koskaan olleet missään töissä? Meillä ainakin valtuustossa suurin osa on muussa työssä kuin kansanedustajan työssä. Itse olen ollut kansanedustaja-aikanani kaiken aikaa valtuustossa enkä yhdestäkään valtuuston kokouksesta ole ollut poissa. Se on ollut rikkaus sekä tälle työlle täällä että työlle siellä Nokian valtuustossa. Jos joku haluaa sanoa, että ei se sovi, niin puhukoon vaan omasta puolestaan, jos pelkää, niin kuin ilmeisesti ed. Hemmilä tänä aamuna, sitä, ettei tule valituksi, jos asettuu ehdolle.

Arvoisa puhemies! Työllisyyden parantaminen on tässäkin budjetissa otettu keskeiseksi tehtäväksi, ja se on aivan oikein. Se on tärkein tehtävä, mitä valtakunnassa on. Ilman työllisyysasteen nostamista me emme tulevista haasteista ja velvoitteista kovin helpolla selviä. Siinä on monta tekijää, sitä ei tietysti valtiovallan toimin kokonaan voida ratkaista. Oppositio vaatii, että täällä tehdään päätökset, mutta kyllä viime viikkoinakin on tehty irtisanomisia hyvin menevissä yrityksissä, hyvän taseen ja hyvän tilauskannankin omaavissa yrityksissä, siis siitä huolimatta on sanottu irti. Ei niille tässä talossa mitään voida, ja työministeriö kyllä niiden päätösten edessä nopealla aikataululla on voimaton. Voisin väittää, että ne vanhat patruunat, jotka suomalaista teollisuutta ovat kehittäneet ja vieneet eteenpäin ja pitäneet pystyssä, kyllä kääntyisivät haudassaan, jos näkisivät, mitä heidän työnsä tuloksilla tänä päivänä tehdään.

Työministeriö on yhtenä esimerkkinä ottanut talousarvioon 4 miljoonan euron määrärahan sitä varten, että jos tulee yllättäviä tilanteita ensi vuoden aikana, niin ministeriö voi reagoida nopeasti. Heillä on oma määräraha käytettävissään, ja se on erinomaisen hyvä asia. Työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan monia keinoja, ja siinä minun mielestäni pitäisi kyllä perata kaikki pienetkin asiat.

Jo vuosi sitten täällä toin esille sen, että jos pitkäaikaistyötön, joka on ansiosidonnaisella päivärahalla, työllistyy yli 36 viikon ajaksi, hänen ansiosidonnainen työttömyyskorvauksensa sen jälkeen arvioidaan uudestaan, ja tämä on esimerkki siitä, että tämän työllistymisjakson jälkeen viiden vuoden aikana viisi päivää viikossa ansiosidonnainen työttömyyskorvaus olisi pienentynyt noin 18 euroa per päivä. Ei se kovasti houkuttele työllistymään. Jos tämmöinen muutos lainsäädäntöön tehtäisiin, siinä voittaisivat kaikki. Se on siitä erikoinen asia.

Lapsiperheiden asemaa tässä talousarviossa parannetaan selkeästi monin tavoin, pätkätöitä tehneiden vanhempien osalta parannuksia tulee koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan ja kuljetustuki tulee kaikille esikoululaisille. Lasten kotihoidon tukea ja yksityishoidon tukea nostetaan ja lapsiasiainvaltuutetun virka perustetaan jne. Nämä ovat erinomaisen tärkeitä asioita. Meille on tässä viime vuoden aikana perustettu muun muassa erityisen vaikeahoitoisten lasten psykiatrinen osasto Nokialle ja Niuvanniemeen. Se on erinomaisen kallista toimintaa, yksi lapsi vaatii kokoaikaisen hoitajan viereensä, ja tuloksetkaan eivät ole varmoja, vaikka jokaisen lapsen kohdalta totta kai pitää yrittää. Kaikki se, mitä voidaan lapselle tehdä ennalta näiden hoitojen voittamiseksi etukäteen, on myöskin tehtävä.

Olen luvannut talousarviokeskustelun yhteydessä kysyä joka vuosi niin kauan, kunnes saan vastauksen, koska kuulemme seuraavan: hallitusohjelman mukaisesti on luvattu selvittää mahdollisuuksia siirtää erityisen kalliita erityissairaanhoitoja valtion rahoitusvastuulle. (Ed. Vihriälä: Se on hyvä kysymys!) Siihen ei ole vastausta tullut. Toivon mukaan sitä asiaa nyt selvitetään, että se tämän hallituksen aikana myöskin saadaan selväksi.

Samoin evo-rahoista, erityisvaltionosuusrahoista täällä muun muassa ed. Asko-Seljavaara jo puhui, ja on selvää, että evo-rahojen pienentyminen voi tulla uhkaksi suomalaisen terveydenhuollon kehitykselle ja sitä ei voida toteuttaa niin, että näitä siirretään taskusta toiseen, koulutukselta tutkimukseen jne. vaan siihen täytyy saada selvä, pysyvä linja.

Ed. Karttunen totesi täällä — tähän olisin voinut työllisyyden yhteydessä voinut jo puuttua — että hallitus ja vasemmisto, erityisesti sosialidemokraatit, ovat sitä mieltä, että kotona työttömänä on parempi kuin töissä, ja sehän ei perustu mihinkään muuhun kuin turhaan haaveeseen. Meillä tänäkin päivänä voidaan työttömälle antaa mukaan yhdistelmätuella 1 000 euron määräinen panostus, ja siltikään tämä apu ei työnantajille kelpaa. Voi kysyä, että jos tuhannen euroa tarjotaan mukaan, niin ajatteleeko sen lähettäjä silloin, että olisi parempi olla kotona työttömänä kuin töissä.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä muutamiin tiehankkeisiin. Niitä on valtavasti valtakunnassa ja kaikki ovat hyvin tarpeellisia. Tiedän, että tällä puheenvuorolla tässä ei yhtään tiehanketta käynnisty, siitä huolimatta, vaikka muutamasta hankkeesta tulee tehtyä ilmeisesti myöskin talousarvioaloite.

Ensinnä on Valtatie 11 Tampereelta Poriin, jonka merkitys kasvaa selvästi sen jälkeen, kun Tampereen läntinen ohitustie on valmistunut. Se on myöskin satamaliikenteen ja teollisuutta palvelevan liikenteen kannalta erinomaisen tärkeä tie, ja siihen ei sen valmistumisen jälkeen ole tehty mitään muuta kuin yksi kiertoliittymä Mouhijärvelle. Sen takia pikkuhiljaa rupeaa olemaan senkin aika, jotta muun muassa muutamiin mäkiin saataisiin edes ohituskaistoja, koska se on selvä pullonkaula ja erittäin monta kuolemaan johtanutta tapaturmaa on muun muassa Muurislahden mäissä käynyt.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä lopuksi Tampereen läntinen ohitustie. Jos kysytään, kenenkä valtuuksilla Eero Heinäluoma on sanonut, että hänen mielestään ei ole järkevää sitä hanketta keskeyttää välillä, voisi ed. Ollilalle todeta, että meillä on suurilla puolueilla tapana, että puoluesihteeri voi ajatella myöskin itse eikä tarvitse käydä valtiovarainministeriössä kysymässä, mitä siellä sanotaan. Se ei ehkä ollut Ollilan puoluesihteeriaikana kaikissa puolueissa samalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Jos tämä Tampereen läntinen ohitustie keskeytetään ensimmäisen vaiheen valmistumisen jälkeen, se tarkoittaa samaa kuin että Vuosaaren satamaväylällä sekä ensimmäinen että toisessa päässä viimeinen tunneli jätettäisiin avaamatta ja sanottaisiin, että tehän olette rahaa saaneet. Minä kannustan kovasti liikenneministeriä viemään koko tiepakettia eteenpäin, ja varmasti siihen löytyy hyvä ratkaisu sillä tavalla, että puoluesihteerin sanat tulevat todeksi.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvio, Vanhasen—Kalliomäen hallituksen talousarvio, syntyi yllättävän nopeasti, ja ainakin sellainen vaikutelma on jäänyt, että se syntyi myöskin aika suuressa yhteisymmärryksessä. Ja kun nyt näemme tämän kirjan, ei sitä voi sanoa, että se kaikilta osin on hyvä, mutta on ehdottomasti annettava tästä toisesta budjetista tälle hallitukselle yleisarvosanaksi hyvä. Se luo turvallisuutta lapsiperheille, eläkeläisille, ennen kaikkea veteraaniväestöllekin pitkästä aikaa on merkittävä veteraanipaketti saatu aikaan, mutta myös kunnille. En tiedä, kun jatkuvasti väitetään, että edelleen kuntien asema heikkenee; kaikki tiedämme, että ei se parane täydellisesti ensi vuonna, ei kukaan sitä kuvittelekaan, mutta jos 250 miljoonaa euroa tulee lisää, niin onhan se enemmän kuin nolla tai enemmän kuin joku miinusmerkki. Se ei tahdo mennä vaan kaikkien jakeluun tällä hetkellä. Ennen kaikkea, kyllähän tämä budjetti myöskin pyrkii työllisyyttä parantamaan. Kun otetaan huomioon ne ratkaisut, joita eduskunnassa keväällä tehtiin yritysverouudistuksen erittäin laajan yritysveropaketin kautta, kuten täällä valtiovarainministeri eilen totesi, 550 miljoonaa euroa yrityksille lisäkevennystä, niin täytyyhän sen jossakin tuntua.

Mutta, herra puhemies, totta kai budjettipuheenvuorossa on syytä niihin puutteisiin, joita näkee budjetissa olevan, puuttua. Kun nyt ministeri Luhtanen on myöskin paikalla, on toki syytä todeta se, että kyllä perustienpito, niin kuin me tiedämme — täällä on hyviä hankkeita saatu, Hakamäentie, Tornion meriväylä, joka lähtee liikkeelle — mutta nimenomaan perustienpito kautta koko Suomenniemen kaipaa lisää varoja. Toivonkin, että kun nyt sitten tulee se kolmas lisäbudjetti, kun nyt tulee tämä VR:n budjetti tässä välillä ja sen jälkeen tulee sitten vielä lokakuussa kolmas lisäbudjetti, että tähän saataisiin nimenomaan perustienpitoon lisää rahaa, koska se tuntuu kaikkialla maassa välittömästi.

Herra puhemies! Maatalouspääluokasta haluan todeta sen, että ei se kyllä kovin ruusuinen koko pääluokka ole. Ennen kaikkea jos viljelijäväestöä tänä päivänä ajattelee ja erityisesti C-alueella olevia viljelijöitä, siellä mielet ovat aika apeat. Ei jakseta luottaa siihen, ainakaan tällä hetkellä, hoidetaanko heidän asiansa. Maataloustuottajien ja valtion neuvottelumuistiossa 26.5.2004 todetaan: "Valtioneuvosto sitoutuu etsimään toimenpiteet, joilla cap-uudistuksen ja lfa:n kansallisen lisäosan toimeenpanossa huolehditaan siitä, että lähtökohtaisesti alueiden ja tuotantosuuntien väliset kokonaistukisuhteet säilyvät ennallaan, ja etsii niille rahoituksen. Tilannetta arvioidaan sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt lfa:n kansallista lisäosaa koskevan tukijärjestelmän." Tämä lainauksena. Haluan todeta, että tähän on kätketty tavattoman paljon. Mutta kun tässä sanotaan, että lähtökohtaisesti, mitä tämä tulee sitten tarkoittamaan, voivatko C-alueen viljelijät luottaa siihen, että heidän tukitasonsa eivät leikkautuisi? Täällä ei valitettavasti maatalousministeriä ole paikalla, mutta tämä on erittäin iso kysymys. Kyllä on sellainen näkemys tällä hetkellä, että rahaa tarvittaisiin noin 20 miljoonaa euroa lisää. Siitä on eri mielipiteitä, tarvitaanko sitä ensi vuonna vai vuonna 2006, ja sitähän ei tarkalleen kai kukaan tällä hetkellä edes tiedä.

Toinen asia maatalouspääluokassa on se, että siellä on puututtu nyt näihin harkinnanvaraisiin menoihin. Ennen kaikkea vesipuolelta olevia rahoja on leikattu, neuvontapuolelta olevia rahoja on vähennetty. Toki siellä on myönteisiäkin hankkeita. Myöskin omalla alueellani, oman vaalipiirini alueella on esimerkiksi Purmojoen keskiosan tulvasuojeluhanke, joka on saatu matkaan maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa. Toisaalta taas ympäristöministeriön pääluokassa on näitä siirtoviemärihankkeita. Nämä ovat tavattoman tärkeitä ja työllistäviä. Toivoisinkin, että näitä hankkeita saataisiin lisättyä vielä budjettikäsittelyn yhteydessä, ja miksi ei myös niin, että lisäbudjetissa näille momenteille tuotaisiin lisää rahaa.

Herra puhemies! Haluan myöskin puuttua asiaan, josta hallitus on ollut yksimielinen, mutta josta tohdin olla eri mieltä, koska olen ollut sitä aikaisemminkin: nämä poliittisiset valtiosihteerit, poliittinen valtiosihteerijärjestelmä. En suinkaan vastusta poliittisille puolueille myönnettyjen rahojen kasvattamista, päinvastoin olen kova puolueihminen ja se kuuluu tähän demokratiaan, mutta en tiedä sitten, minulle täytyy kai rautalangasta vääntää, mitä lisäarvoa nämä poliittiset valtiosihteerit tuovat. Jos ministereillä on niin paljon tehtäviä, että he eivät pysty niitä hoitamaan tällä hetkellä, niin mikä ettei voida muuttaa sitten perustuslakia niin, että lisätään ministereitten määrää, että tehtävät tulee hoidettua ja otetaan muuta virkamiehistöä. Nyt tulee sellaiset korkeapalkkaiset virkamiehet ministeriöihin, jotka ovat vastuussa vain ministerille, mutta eivät tänne eduskuntaan. Minä en pidä kyllä tätä yhdeksän valtiosihteerin lisäämistä perusteltuna, mutta näin kai on sitten jossakin sovittu, että nämä tullaan hoitamaan. Olisin mielellään ollut kyllä valmis nostamaan puoluetukeakin. Minusta puoluetuki on aivan riittämätön niihin tarpeisiin, mitä tällä hetkellä on.

Sitten, herra puhemies, haluan lyhyesti vielä todeta Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta. Sitähän menee nyt 12 miljoonaa myöskin veteraanikuntoutukseen, sinänsä hyvään asiaan, mutta tähän sisältyy kyllä suuri vaara. Ei Raha-automaattiyhdistys varmasti tätä vastusta, tämä kunniatehtävä on hoidettava, mutta sitä toivoisi, että tämän eduskunnan aikana lähdettäisiin muuttamaan lainsäädäntöä niin, että kun viimeinenkin veteraani on kuntoutettu ja saatettu ikilepoon, sen jälkeen ne rahat, jotka tällä hetkellä menevät Valtiokonttoriin, noin 100 miljoonaa euroa, palautettaisiin järjestöjen käyttöön. Järjestöt tarvitsevat näitä rahoja. Se vaatii kyllä lainsäädännön muuttamista pitkällä aikavälillä, ja se olisi tehtävä juuri nyt.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Haluaisin käyttää lyhyen peruspuheenvuoron vielä tässä uskollisten kollegojen mietinnän pohjaksi siitä lähtökohdasta, että täällä on tullut paljon hyviä ajatuksia ja varmaan sillä tavoitteella ja tähtäyksellä, että haetaan ratkaisuja tähän suomalaiseen, toivottavasti, menestystarinaan tulevaisuudessa vähän pidemmälläkin aikavälillä.

Liikenneinvestoinneista on paljon puhuttu, niiden tärkeys tiedetään, mutta nyt katsoisin vähän toisesta näkökulmasta tätä etenemistä. Lähtisin oikeastaan liikkeelle siitä tärkeimmästä, kansalaisten hyvinvoinnista, jota voi myöskin taloudellisessa mielessä elintasolla mitata. Mikä se elintaso on ihan talousnäkökulmasta? Se on bruttokansantuote, jos näin niin kuin raa’asti sanotaan. Se tarkoittaa siis tuotettujen tavaroiden ja palvelujen määrää. Sillä voidaan elintaso itse asiassa hyvin suoraan mitata.

Viimeisen sadan vuoden aikana tässä muodossa suomalaisten elintaso on kaksitoistakertaistunut. Sitten kun otetaan uusi termi, tärkeä termi, joka on oikeastaan se punainen lanka, mihin haluan nyt tässä puheenvuorossa viitata, eli tuottavuus tähän mukaan, niin tuottavuudella mitattuna suomalaisten elintaso on neljätoistakertaistunut sadan vuoden aikana. Toisin sanoen yhden työtunnin tulos tavaroissa ja palveluissa on neljätoista kertaa vahvempi tänä päivänä kuin sata vuotta sitten. Tästä voi selkeästi tehdä sen johtopäätöksen, että tuottavuuden kasvu ratkaisee kansalaisten elintason kehittymisen nyt ja tulevaisuudessa. Siinä on yksi erittäin hyvä puoli ja se on se, että vaikka meiltä ikään kuin työvoiman kasvu pysähtyisikin, siis työllisyysaste ei kehittyisi ihan toivotulla tavalla, niin tuottavuutta kehittämällä voidaan kuitenkin saavuttaa ne tavoitteet, jotka muuten eivät tulisi tavoitetuiksi.

Tuottavuudesta nyt voi sanoa, että 60- ja 70-luvullahan meillä oli vahva veto tässä mielessä. Tuottavuus kasvoi jopa noin 5 prosenttia. Nyt se on puolittunut. Kasvu on tuolla 2 ja 3 prosentin kieppeillä. Mistä tämä sitten johtuu? 60—70-luku oli vielä sitä, voisi sanoa, perässähiihtämisen kautta, joka oli hyvää kautta Suomelle. Vastaavia maita nyt tänä päivänä voi luetella, Kiina ennen kaikkea, jotka siis hyödyntävät muitten kehittämää teknologiaa, saavat sen hyödyn, jonka vuoksi muut ovat tehneet työtä. Me hyödyimme tuona aikana samalla tavalla. Koko meidän prosessiteollisuutemme on käynyt tuon linjan läpi ja tuottavuus on kasvanut näyttävästi ja hyvin lyhyessä ajassa teknologiateollisuus, nyt tänä päivänä laajemmin tyyppiä Nokia.

Mutta kysymys on nyt siitä, että tuollainen helpompi tuottavuuden kasvupotentiaali on käytetty ja ollaan uudessa tilanteessa. Suomi on siirtynyt tästä perässähiihtäjän etuasemasta paljon vaativampaan aikaan. Siitäkin meillä voisi olla esimerkkinä Japani, joka hyödynsi 80-luvulla vielä vastaavalla vahvalla tavalla ja sitten ei ole ehkä toiminut sillä tavalla kuin pitäisi, koska on ollut pitkä kymmenvuotinen stagnaatio-tyyppinen tila taloudessa. Talouskasvun tekijät tällaisessa ajattelussa ovat hyvin yksinkertaisesti mitattavissa ja lueteltavissa: voidaan puhua teknologiasta tärkeimpänä asiana, investoinneista, koulutuksesta, näistä asioista, jotka itse asiassa ovat tämän hallituksen ja olivat Lipposen molempien hallitusten strategian keskeisimpiä asioita. Tässä tulee se hyvä puoli eli tuottavuuden vahvuus kehitysväylänä. Jos on luovuutta, vaikka vähän väki loppuisikin, niin luovuutta vahvistamalla ja sitä kautta tuottavuutta edistämällä voidaan saavuttaa elintason kasvu tavalla, joka meilläkin tavoitteena tänä päivänä on.

Haaste on itse asiassa siis monella tapaa sama kuin sata vuotta sitten. Jos puhutaan teknologiasta, niin sata vuotta sitten se väline, uuden osaamisen, teknologian väline, hyödyntämisen välineväylä, oli sähkö. Tänä päivänä se ei ole enää sitä. Se on käytetty sillä tavalla, että siitä ei tuottavuuden uutta potentiaalia saada. Nyt voisi sanoa, että se on hyvin pitkälti tietotekniikka, uusi osaaminen kaikessa tuotannossa ja kaikissa palveluissa. Itse asiassa asiantuntijapalaute on silläkin tavalla lohdullinen, että jos kykenemme 0,5 prosenttiyksikön tuottavuuden lisäykseen nykyiseen tasoon jatkossa, niin saavutamme sillä ne tavoitteet, työllisyys- ja kasvutavoitteet, jotka tämäkin hallitus on kirjannut toisen tyyppisillä kirjauksilla, kuitenkin samaa asiaa painottaen ja samaan strategiaan luottaen.

Puhemies! Tämä tällaisena välipalana tähän keskusteluun, koska minusta on hyvä katsoa näkymää näistäkin näkökulmista eikä nostaa vain yksittäisiä esimerkiksi tuotantoalueita esiin, vaikka niilläkin on oma tärkeä merkityksensä, kuten täällä liikenteen osalta on moneen kertaan todettu.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yhdyn pitkälti valtiovarainministerin näkemykseen siitä, että tuottavuutta on haettava. Se on seminaarin paikka sitten miettiä, mistä tuota tuottavuutta ja sen kasvua haetaan, investoinneista vai ihmisistä. Nyt se näyttäytyy sillä tavalla, että sitä on haettu ja haetaan ihmisistä, ja olemme kokeneet onnettomia tarinoita: Miksi maailman terveimpinä syntyneet lapset eivät kestä suomalaista yhteiskuntaa? Miksi eläkkeellä jäädään henkisistä, psyykkisistä syistä niinkin paljon kuin tänä päivänä jäädään? Silloin ihminen on liian tiukoilla tässä yhteiskunnassa työtä tehdessään, täällä eläessään.

Eli se ei tämän keskustelun aikana varmaan selviä, mutta esimerkiksi investoinnit — ministerille on varmaan tuttu tämä lehtiartikkeli: Miksi Irlantiin investoidaan, miksei Suomeen? Tämän on kirjoittanut valtiotieteen tohtori Timo Kauppinen. Vaikkei sitä suoraan Suomeen voi tietysti soveltaa, niin ajattelemisen aihetta varmaan on, miten saataisiin Suomi tällaiseksi investointiseksikkääksi maaksi.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tähän Irlanti-kysymykseen minusta vastaus on kyllä huomattavan selvä. Irlannin nousu, johon tietysti vaikutti merkittävästi Euroopan unionin politiikka, alkoi hyvin matalalta talouden tasolta, ja Irlanti tyypillisesti on tätä perässähiihtäjän etua käyttänyt hyväkseen. Siellä ei ole investoitu tutkimukseen ja tuotekehitykseen ollenkaan sillä tavalla kuin meillä, mutta on loistavalla tavalla hyödynnetty olemassa olevaa muitten teknologiaa ja esimerkiksi veropolitiikalla houkuteltu maahan sitten yrityksiä, kansainvälisiä, suuria, merkittäviä kasvuyrityksiä. Se strategia on onnistunut, voi sanoa, täydellisesti Irlannin kohdalla, mutta totta kai heilläkin on edessä ja nyt alkaa olla se aika edessä, jolloin sitten on löydettäväkin uusia lääkkeitä. Esimerkiksi tähän ihmisten osaamisen, luovuuden kautta tutkimus- ja tuotekehityspanostuksen kautta tulevaisuuteen panostaminen on heillekin varmasti vielä aikamoinen oppimisprosessi.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme käyneet mielenkiintoista keskustelua vuoden 2005 talousarviosta, ja vielä se näyttää jatkuvan: siellä on yli 60 puheenvuoroa vielä jäljellä.

Hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on työllisyyden nostaminen korkealle sekä vakaalle kasvu-uralle. Talouspolitiikan tavoitteena on oltava siis luoda edellytykset, joilla talouskasvu ja työllisyysaste lähtevät nousuun. Keskeiseksi haasteeksi työttömyyden ohella ovat nousseet talouden pitkän aikavälin kasvuedellytykset. Tällä tavoin saadaan hyvinvointiyhteiskunnan taloudellista perustaa vahvistettua. Hallitusohjelmassa asetettu työllisyystavoite edellyttää tehokkaita ja yhteensopivia toimia niin työmarkkinoilla kuin verotuksessakin.

Ensi vuoden, siis vuoden 2005, alusta voimaan astuva yritys- ja pääomaverouudistus alentaa yhteisöverokantaa 3 prosentilla. Tämä verouudistus kannustaa investointeihin, edesauttaa kasvua sekä lisää näin työllisyyskehityksen edellytyksiä. Matti Vanhasen hallitus on hallitusohjelman mukaisesti keventänyt työhön kohdistuvaa verotusta jo yhteensä noin 1,1 miljardilla eurolla. Kevennysten painopiste on työllisyyssyistä ollut pieni- ja keskituloisten verotuksessa. Osaltaan myös budjetissa työllisyyden kasvua edistetään julkisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisäyksellä. Teknologiarahoituksen lisäyksellä vahvistetaan yrittäjyyttä lisäämällä tietämystä ja osaamista. Näin parannetaan koko liiketoimintaosaamista.

Ensi vuoden budjetin laadinnan yhteydessä on hallitus suunnannut katseensa ja toiveensa työmarkkinaosapuolten suuntaan toivoen maltillista, kattavaa ja pitkäkestoista tuloratkaisua. Hallituksen näkemyksen mukaan maltilliseen palkkaratkaisuun voidaan liittää palkansaajien ostovoimaa tukevia verovähennyksiä. Työmarkkinaratkaisu vaikuttaa budjettiin sekä suoraan että välillisesti. Matala inflaatio ja julkisen sektorin kustannusten kurissa pysyminen antavat mahdollisuuksia sekä ostovoimaa tukevaan veropolitiikkaan että kasvua tukeviin lisäpanostuksiin.

Vuoden 2005 budjettia on luonnehdittu perheiden, työllisyyden ja kasvun talousarvioksi. Sosiaali- ja työministeriön budjettiosiossa painotetaankin perheiden aseman parantamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä. STM:n suurimmat määrärahojen lisäykset ohjataan talousarviossa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon parantamiseen sekä edellä mainittujen palveluiden saatavuuden varmistamiseen. Tällä tavoin valtio jatkaa hyvin alkanutta hyvinvointipalveluiden kehittämistä. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa on tavoitteena palveluiden toimivuuden sekä perustoimeentulon turvaaminen koko maassa. Lisäksi STM on käynnistänyt ja käynnistää edelleen uusia kehittämishankkeita, jotka tukevat kuntia, kun ne tuottavat sosiaali- ja terveyspalveluja asukkaille.

Arvoisa herra puhemies! Kuntatalous on puhuttanut. Yhteistyö on noussut yhdeksi avainsanaksi kuntien toiminnassa. Erityisesti seutuyhteistyö on noussut yhdeksi kuntien keskeisimmistä haasteista. Tähän ovat vaikuttaneet monet kuntien toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja kuntien tarve koota voimavaroja tehtäviensä hoitamiseen.

Seutuyhteistyö on 1990-luvulta lähtien edennyt nopeasti erityisesti aluekehityksen ja elinkeinopolitiikan alueella. Tällä hetkellä yhteistyössä otetaan merkittäviä askeleita myös kuntapalveluiden ydinalueilla eli sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä opetuspalveluissa. Seutuyhteistyö on tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto, jolla palvelut pystytään turvaamaan pienissäkin kunnissa ja näin takaamaan kuntien itsenäisyys. Kunnan ei ole järkevää yksinään pyrkiä selviytymään kaikista niistä tehtävistä, jotka lainsäädännöllisesti on velvoitettu sen suoritettavaksi. Kuntien on tärkeä löytää toisensa yhteistyön kautta. Tämä tarkoittaa, että kunta voi ostaa toisen kunnan tuottamia palveluja ja vastaavasti myydä omia palvelujaan. Ostopalvelusopimusten avulla saadaan pidettyä työntekijöinä koulutettua ja ammattitaitoista henkilöstöä. Tämä osaltaan takaa korkeatasoiset palvelut.

Seutuyhteistyö voi saada aikaan merkittäviä etuja ja säästöjä. Kuntien sosiaalitoimen ja perusterveyshuollon voimavarojen kokoaminen seudullisesti yhteen merkitsee monia mahdollisuuksia. Ensinnäkin yhteistyön avulla voidaan tarjota seudun asukkaille heidän tarvitsemansa palvelut, jos kunnat eivät yksinään siihen kykene. Toisaalta henkilöstö erikoistuu palvelemaan koko seutua ja näin tarjoaa kehittyviä ja laadullisesti entistä parempia palveluja. Seutuyhteistyö vahvistaa seudun kuntien elinvoimaisuutta, vetovoimaisuutta, elinkeinoelämää ja työllisyyttä. Lisäksi seutuyhteistyöllä turvataan peruspalveluja ja erityisosaamista. Päätöksenteon avoimuudella ja laajalla kansalaiskeskustelulla rakennamme yhteistä seututulevaisuutta.

Budjetissa kannustetaan kuntia tähän yhteistyöhön. Nyt ollaan aloittamassa lakisääteinen, viisi vuotta kestävä avustusjärjestelmä, jolla pyritään kuntien laaja-alaiseen palvelujen järjestämiseen sekä talouden ja kehittämisen kannalta merkittävään yhteistoimintaan. Kuntaliitosten rinnalla ja niiden sijaan kuntia kannustetaan avustuksin yhteistoimintaan, jolla voidaan lisätä taloudellisuutta ja tuottavuutta ilman kuntaliitoksiin liittyviä ongelmia. Vuoden 2005 budjetin myötä kuntatalous vakautuu. Tällä budjetilla turvataan kuntien toiminnan taloudelliset edellytykset. Kuntapolitiikan vakaus ja pitkäjänteisyys jatkuvat. Budjetti on peruspalveluohjelman mukainen.

Arvoisa puhemies! On ollut mielenkiintoista seurata tätä vuoden 2005 talousarviolähetekeskustelua. Ihmetystä herättävät suuresti lähinnä oppositiossa olevien niin sanottujen entisten hallituspuolueiden kärkeät kannanotot hallituksen esittämään talousarvioon. Suuresti minua ihmetyttää erityisesti se, että kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreiden kritiikki kohdistuu niihin asioihin, jotka olisi pitänyt hoitaa jo heidän hallituskaudellaan.

Vanha sananlasku sanoo: ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Samoin on tässä talousarviossakin. Viime syksynä esitetyllä vuoden 2004 budjetilla käännettiin Suomi-nimistä laivaa oikeaan suuntaan, kohti oikeaa väylää. Nyt tällä vuoden 2005 budjetilla Suomi-nimisen laivan kulkua vakautetaan tuolla oikealla väylällä. Vaalikauden päättyessä uskon oikean sataman löytyneen. Tällöin on todellisen arvioinnin aika. Tällöin on vaalilupausten lunastamisen aika. Silloin on aika arvioida, kuinka on onnistuttu vaaliohjelmissa, laaditussa hallitusohjelmassa. Tuolloin on aika esittää kysymys: Onko asetetut tavoitteet saavutettu?

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuorot olivat talousarviota hyvin käsitteleviä, mutta saattoivat antaa liian ruusuisen kuvan todellisuudesta.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on maailman parhaimmistoa, mutta ei vielä lähellekään valmis. Suomen talouskasvun piristyminen antaa toki merkkejä paremmasta. Kokonaistuotanto lisääntyi maassamme EU-alueen keskiarvoa selvästi nopeammin: huhti—kesäkuussa kasvua oli viime vuoteen verrattuna 3,2 prosenttia. Olemme edelleen kasvun osalta kotimaisen kysynnän varassa, vaikka vientikin näyttää hivenen parantuvan. Tänä vuonna investointeja vauhdittavat kilpailukykymme kannalta merkittävät suurhankkeet: uuden ydinvoimalan rakentaminen ja Vuosaaren satama. Miettikääpä, hyvät edustajakollegat, jos näitä ratkaisuja ei olisi tehty Lippos-kakkosen aikana. Nyt tulisi käynnistää mielestäni hyvin pikaisesti paljon aikaa vievät suunnitelmat kuudennen ydinvoimalan rakentamiseksi, jotta pystytään turvaamaan häiriötön ja kohtuuhintainen energian saanti, teollisuuden kilpailukyky ja Kioton ilmastosopimuksen vaatimukset.

Arvoisa puhemies! Työllisyystavoitteesta ei voida tinkiä. Syksyn työmarkkinakierros tulee olemaan monella tavalla hyvin haasteellinen. Ratkaisulla on merkitystä talouden ja työllisyyden kehittymiseen. Monet työelämän kehittämiseen, vakauteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat on ratkaisut menneinä vuosina tulopolitiikan avulla. Tätä kolmikantayhteistyötä on jaksettava tehdä edelleen. Talousarvioesitys tasoittaa tietä tuloratkaisulle. Se pitää kuitenkin muistaa, että tulosopimuksesta neuvottelevat työmarkkinajärjestöt, ja veroratkaisulla ei mielestäni voida ostaa tuloratkaisua.

Työnantajien kannanotoissa on selkeästi näkynyt halu heikentää työttömyysturvaa ja lyhentää sen kestoa. Heidän mukaansa myös tuloerojen pitäisi kasvaa ja minimipalkkojen alitus pitäisi tehdä mahdolliseksi. Tuloeroja kasvattamalla ei kuitenkaan työllisyyttä paranneta. Esimerkiksi Tanskassa tuloerot ovat Euroopan pienimpiä ja työttömyys siellä on noin 4,5 prosenttia. Suomalaisten yritysten taseet ovat vahvoja ja kannattavuus ollut hyvin pitkään hyvällä tasolla. Useissa yrityksissä on maksettu ennätysmäisiä suurosinkoja, samanaikaisesti yhtiöt irtisanovat massoittain ihmisiä. Eikö aika monen yrityksen olisi ollut viisaampaa isojen osinkojen maksamisen sijasta investoida tulevaisuuteen? Mehän olemme olleet hyvin monta vuotta teollisuuden osalta itse asiassa investointilamassa. Kuitenkin patoutunutta investointitarvetta kotimaahan on. Suomalainen pääoma on huolestuttavalla tavalla valunut myös investointien osalta yhä enemmän ja enemmän ulos. Yrityksiltä on edellytettävä suurempaa yhteiskuntavastuuta.

Kansainvälisen kilpailukyvyn nimissä ei kaikkea voi sallia. Työntekijöiden työsuhdeturva kaipaa kohennusta. Ennen muuta kyse on työnantajan nykyistä suuremmasta vastuusta henkilöstönsä uudelleensijoittumisesta ja koulutuksesta. Työntekijöiden on voitava kaiken muutoksen keskellä kokea myös turvallisuutta. Työllisyysluvuissa ei vieläkään näy suuria merkkejä paremmasta. Teollisuustyöpaikkojen väheneminen on jatkunut, mutta väheneminen on kuitenkin hidastunut. Palvelualoille ja rakennusalalle on syntynyt uusia työpaikkoja, kun kotimainen kysyntä on vilkasta. Hallitus ja sen ministerit eivät voi antaa periksi hallitusohjelmaan kirjatulle työllisyystavoitteelle. 100 000 uuden työpaikan luominen on erittäin vaativa tavoite, me tiedämme sen, ja sen toteuttamiseksi on yhdessä tehtävä kaikki mahdollinen. Hallituksen täytyykin viipymättä tehdä konkreettisia esityksiä työllisyyden parantamiseksi.

Perin kummalliseen valoon olemme joutumassa, kun liikenneväyläpolitiikan linjauksia ansiokkaasti pohtineen ministerityöryhmän valmistelema paketti etenee varsin verkkaisesti, vaikka tarve on huutava. Nyt on ministerityöryhmän esityksiä vauhditettava. Tätä tahtoa löytynee eduskunnasta, näin olen kollegoiden puheita seuratessani huomannut. Tarvitsemme selkeitä lisäpanostuksia liikenneverkon kunnon parantamiseen ja väyläverkon kehittämiseen. Nämä suuret tie- ja raideliikenteen sekä tietoliikenteen parantamishankkeet työllistävät välittömästi tuhansia ihmisiä ja luovat välillisesti uusia työpaikkoja sekä parantavat elinkeinoelämän kilpailukykyä yhä kovenevassa kansainvälisessä toimintaympäristössä ja vahvistavat aluetalouksia. Suomen pääväylä Euroopan tieverkostossa, Nelostie etelästä pohjoiseen, on monilta osin surkeassa kunnossa ja vaatii monin kohdin parannusta ja lisäinvestointia erityisesti välillä Lusi—Jyväskylä. Unohtaa ei pidä myös erityisen tärkeää perustienpidon määrärahojen korottamista. Tieverkon heikko kunto heikentää liikenneturvallisuutta ja alueellista elinvoimaisuutta. Se vaikeuttaa teollisuuden kuljetuksia ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Tämän kesän rankkasateet ovat pahentaneet tilannetta, ankeita esimerkkejä löytyy esimerkiksi Keski-Suomesta. On hyvä, että turvallisuushanke Nelostiellä välillä Hirvaskangas—Äänekoski on saanut rahoitusta, tässä liikenne- ja viestintäministeri on toiminut aktiivisella tavalla.

Minun mielestäni päätös valtion myyntitulojen käyttämisestä t&k-panostukseen ja infraan tulisi muuttaa niin, että se 10 prosentin sääntö on muutettava. Pitää löytyä enemmän pelivaraa näistä myyntituloista panostuksena meidän infraamme, totta kai myöskin tutkimukseen ja kehittämistoimintaan.

Tämän vuoden talousarviosta päätettäessä eduskunta edellytti yksimielisesti, että radanpidon puuttuvat rahat on osoitettava ensimmäisessä lisätalousarviossa, jotta korjaustoimet ja rakentajien työllisyys voidaan turvata. Tätä vaatimusta ei otettu huomioon, vaan nämä kipeästi ja kiireellisesti tarvittavat 25 miljoonaa euroa ovat tulossa nyt vasta syksyn lisäbudjettiin. Kyse on VR:n omien voittojen tuloutuksesta ja järkevästä käytöstä. Radanpidonkin määrärahat tulee sisällyttää täysimääräisesti budjettiin ja alibudjetoinnista on päästävä eroon.

Yksittäisenä esimerkkinä haluan nostaa esille Finnveran tilanteen. Finnveran myöntämisvaltuudet ovat hallituksen talousarvioesityksessä mielestäni liian alhaisella tasolla. Pk-sektorin yrityksillä on kysyntää niin luottotakauksilla kuin lainoituksella. Myöntämisvaltuuksia olisi lisättävä jo varsinaiseen budjettiin eikä vasta lisätalousarvion kautta, niin kuin on tavaksi muodostumassa. On aivan erinomainen asia, että kysyntä näille instrumenteille on ja pk-yritykset investoivat, kun suuryritykset eivät juuri investointeja tee. Myöntämisvaltuuksien lisäys on myös suhdannepolitiikkaa parhaimmillaan. (Puhemies: Aika!)

Arvoisa puhemies! Kuntien osalta totean sen, että kuntien tilanne ei ole niin hyvä kuin täällä on puhuttu. Hyvää on se, että nyt kunnat saavat lisää rahaa. Tärkeää on se, että kunnissa nyt sitten huolehditaan, että se kohdentuu myöskin sinne, mihin se on tarkoitettu.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Budjettihan sisältää tavattoman laajan kokonaisuuden asioita. Keskityn tässä lähinnä muutamaan. Totean aluksi, että ed. Laitisen painotukset Keski-Suomen tietarpeiden osalta, Lusin—Vaajakosken osalta, ovat hyvin perusteltuja ja me edustajat luotamme siihen, että tämä hallitus varmasti etenee asiassa. Samoin metroyhteyden laajentaminen täällä Pääkaupunkiseudulla on varmasti myös perusteltu.

Toisaalta, arvoisa puhemies, budjetin laadinnassa näkyy selvästi, että hallitus esityksessään haluaa jatkaa Lipponen ykkösen ja kakkosen linjaa panostamalla osaamiseen. Siis osaaminen on pienen maan kannalta keskeinen tämän päivän ja tulevaisuuden tehtäväalue. Koulutus, tutkimus- ja kehittämistoiminta ovat asioita, jotka kaipaavat jatkuvasti panostusta, ja toisaalta haluaisin myös todeta sen, että Suomen pitää ehkä lisätä aktiivisuuttaan myös EU-politiikassa sillä tavoin, että kaikki voimavarat, mitä Euroopan unionista voidaan saada Suomenkin kehittämiseen nimenomaan osaamisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi, kannattaa jatkossa sellaisiin toimenpiteisiin panostaa. Samoin on asia työllisyyden osalta. Mutta keskityn lähinnä seuraavassa terveydenhuoltoon.

Hallitus esityksessään jatkaa Kansallisen terveysprojektin viitoittamalla tiellä ja tuo useita kansalaisille myönteisiä esityksiä budjetissa. Se, että hoidon saatavuus turvataan kansalaisille, toteutuu budjetissa, ja kuten tiedämme, hoitotakuu tältä osin on jo käytännössä realisoitu. Hallitusohjelmaan kirjoitettu yksityiskohta, mutta tärkeä sellainen, liittyy maksukatto-käsitteeseen.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa lukee — ja uskon, että hallitus toimii sen suuntaisesti jatkossakin — että tutkitaan mahdollisuudet yhtenäisen maksukaton löytämiseksi, jolloin etenkin pienituloiset ja keskituloiset, vähävaraiset ihmiset voisivat niissä oloissa, jolloin he maksukattoa tarvitsevat, ikään kuin löytää sen omavastuun tason itselleen sopivaksi.

Mutta varsinainen viestini tässä puheenvuorossa liittyy siihen, että kuitenkin enemmän kuin rahaa mielestäni terveydenhoidon, niin myös valtio—kunta-suhteen osalta kaivataan — ja hallitusohjelman mukaan on toimittava — tarvitaan rakenteiden muuttamiseen, toimintatapojen muuttamiseen, osaajien sijoittamiseen uudella tavalla sinne, missä paikoissa osaajia tarvitaan. Erityisesti terveydenhuolto on tältä osin suurten haasteiden edessä, koska esimerkiksi erikoissairaanhoidon osalta Suomessa on välttämätöntä etsiä ratkaisu, jossa erikoissairaanhoito keskitetään tiettyjen valittujen erikoissairaanhoitopiirien kuntayhtymien tehtävävastuuksi ja mahdollisesti vaativin erikoissairaanhoito ehkä vastuutetaan valtion suuntaan. Tältä osin on virheellistä politiikkaa se, että Suomi tarrautuu kuntarakenteeseen, joka tänä päivänä on nähtävissä. Suomalainen kuntarakenne on rakennettu aikanaan aivan toisenlaisia oloja varten, ja nyt pitää nähdä tämän päivän ja tulevaisuuden haasteet siten, että kuntayhteistyöllä tai kuntaliitoksilla siellä, missä on niihin halua ja voimaa, etsitään uudet toimintamuodot. 440+ kuntaa on sellainen luku, että siellä heikommat kunnat tulevat olemaan vaikeuksissa. Pelkästään yhden vakavan huumetapauksen hoito, erittäin vaativan syöpätapauksen hoito saattavat keikauttaa yhden pienen kunnan terveysbudjetin kertaheitolla. Ei ole viisasta jättää kuntia tällaisen tilanteen, oletetun tilanteen, varaan, vaan silloin on haettava apua suuremmalta, ja se tarkoittaa yhteistyötä. Mutta toisaalta, arvoisa puhemies, on rohjettava myöskin — ja toivon, että tämä hallitus tekee kuten edellinenkin, voi olla, että tämä hallitus ei kykene siinä määrin kuin edellinen — tarttua näihin perustavanlaatuisiin rakennekysymyksiin, niin että Suomea rakennetaan sellaiseen asentoon, jolla kasvavat tarpeet tulevan osalta voidaan tyydyttää nykyistä paremmin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvää kalaonnea valtiovarainministerille, joka nähtävästi lähti juuri äsken pyytämään sitä isoa kalaa, jollaisen hän eilen avauspuheenvuorossaan hallituksen aikoi jostakin löytävän. Lykkimisellä ja lykkäämisellä on iso ero. Tämä hallitus ei uskalla lykkiä asioita eteenpäin, vaan se keskittyy niiden lykkäämiseen kauas tulevaisuuteen. Käsittelyssä oleva ensi vuoden budjetti muistuttaa eilisestä eduskunnan urheilupäivän aloittamisesta köydenvedolla. Budjettiesitys tosin on ennemminkin köyden työntämistä. Tämä hallitus panee kaiken toivonsa maailmantalouden elpymiseen ja tupopöydän varaan tekemättä itse juuri mitään työllisyyden parantamiseksi. Hallitus odottaa, että erityisesti tupopöydästä tipahtaa ratkaisuja, joiden perusteella veroja voidaan alentaa. Ratkaisut työllisyyden parantamiseksi, tutkimus- ja tuotekehityksen vauhdittamiseksi ja jopa liikenne- ja väyläinvestoinneista ovat tupopöydän varassa. Ettei vain kävisi niin, että tupopöydästä tuleekin tuhopöytä.

Muinaiset hiihtäjät lykkivät luistavaa lylyä poronkarvapohjaisella kalhulla. Tämä hallitus tuntuu tekevän päinvastoin, tosin karvapohjainen liukusuksi on kuitenkin jarruttava elementti. Hallituksen haavekuva 100 000 uudesta työpaikasta vaalikauden aikana on karannut pelkäksi harhakuvaksi. Kauppa- ja teollisuusministeriön vastikään asettaman kasvuyritystyöryhmän puheenjohtajan, oululaisen Seppo Arposen mukaan tavoitteen pitäisi itse asiassa olla vielä huomattavasti kovempi, jotta työllisyysaste nousisi nykyisen hyvinvointivaltion turvaavalle tasolle. Finnveran liiketoimintajohtaja Arponen tunnetaan myöskin maamme tällä hetkellä sekä pelillisesti että taloudellisesti menestyksekkäimmän jääkiekon liigaseuran Oulun Kärppien puheenjohtajana.

Hallitus on lykännyt matalapalkkatyön tukipäätöksiä vuoteen 2006 ja jahkailee edelleen tuen tasosta, kohdentamisesta, kustannusten rahoituksesta ja rahoituksen lähteistä. Ministeri Tarja Filatov on aivan oikeassa siinä, että hallituksen työllisyystavoite ei tällä menolla toteudu. Kesällä hän viittasi tarvittaviin ratkaisuihin, joita ei kuitenkaan olla kypsiä tekemään. Me oppositiossa odotamme, että kissa nostetaan nyt pöydälle ja asioista keskustellaan avoimesti eikä tyydytä vain vihjailemaan ja lykkäämään ratkaisuja.

Ainoa, mihin hallitus työllisyyden parantamiseksi on tarttunut, on kotitaloustyön tukeminen verovähennyksen avulla. Siitä suuri kiitos hallitukselle. Vähennys voisi kyllä olla reilumpikin niin sanotun Wahlroosin-mallin mukaan. Eläkeläisillä, vanhuksilla ja muillakin pienituloisilla olisi mahdollisuus ostaa nykyistä paremmin kodin remontointia, siivousta, ruuanlaittoa, ikkunanpesua, pyykinpesua, lastenhoitoa jne.

Arvoisa herra puhemies! Uudet työpaikat löytyvät aivan tavallisista töistä kotityöt mukaan lukien. Vanhusten aseman parantamisesta kyllä puhutaan paljon, mutta hallitus voisi tehdä jotain, että vanhusten arkielämä olisi nykyistäkin inhimillisempää eikä kaikessa oltaisi kunnallisten, usein puutteellistenkin, palvelujen varassa. On ihmeellistä, että siivous, puhtaanapito ja ruuanlaitto laitoksissa tai kunnan antamana palveluna on arvokasta työtä, josta maksetaan palkkaa, mutta tämä sama työ kotona tehtynä ei sitä ole. Päinvastoin se on leimattu piikatyöksi.

Toimet kotitaloustyön arvostuksen nostamiseksi parantavat osaltaan turvallisuudentunnetta vanhustenkin keskuudessa. Juuri vanhusten kuten muidenkin kansalaisten yleinen turvattomuudentunne on lisääntynyt viime vuosina. Monet ovat kokeneet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden heikentyneen viime aikoina merkittävästi. Valitettavasti tämä budjettikaan ei vielä lisää poliisin resursseja muuta kuin talousrikosten osalta.

Liikenneväylät ovat maamme miljardien arvoista kansallisomaisuutta. Pitäisin tärkeänä sitä, että suurempi prosentti autoilijoiden maksamista erilaisista veroista palautuisi suoraan väylien hoitoon. Uusia väylähankkeita käynnistetään ensi vuonna vain 7 miljoonalla eurolla, joka kuulostaa skandaalilta. Miksi hallitus ei tottele eduskunnan tahtoa ja satsaa liikenneväyliin eduskunnan viime keväänä antamien evästysten mukaisesti? Tarvitaanko siis Korpilampi kakkosen lisäksi Konginkangas kakkonen?

Kansalaisten tasavertainen kohtelu laajassa ja harvaanasutussa maassamme vaatii kunnollisen joukkoliikenteen. Maaseudun vähäväkiset osat meinaavat hallituksen nykytouhuilla jäädä mopen osalle, kun linja-autoreittejä poistuu kuin moukarin takomana. Linja-auto- ja taksipalvelujen ostoon, korvauksiin ja tukiin varattavat määrärahat tuleekin säilyttää vähintään samalla tasolla kuin kuluvan vuoden budjetissa.

Keskusta vaati viime vaalikaudella polttoaineverojen alentamista ja teki asiasta jopa välikysymyksen. Olen optimisti ja uskon kepun toteuttavan pikaisesti aiemman oman vaatimuksensa. Taloussuhdanteissa on ennustettu pientä nousukautta, ja liikenteen määrä lieneekin kaiken järjen mukaan kasvussa. Valtion on aivan turha pelätä verotulojen vähenemistä liikenteen kokonaisvolyymin kasvaessa. Yleensäkään valtion verotulot eivät laske kulutuskysynnän, työllisyyden ja yleisen toimeliaisuuden parantuessa, koska verokertymähän kasvaa noususuhdanteessa. Siksikin hallituksen tulisi nyt alkaa lykkiä, tehdä ratkaisuja eikä siirtää niitä epämääräiseen tulevaisuuteen.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ei ole alkanut aktiivisesti lykkiä eteenpäin myöskään opintojen loppuunsaattamisen mahdollistamista nykyistä nopeammassa aikataulussa. Opintojen nopeuttaminen ilman pakollisia rajoitteita mahdollistuisi vain opintotukia sekä opiskelijoiden asumiseen liittyviä tukia parantamalla. Tällöin opiskelijoiden lähes pakollinen työssäkäyntivelvoite poistuisi ja antaisi mahdollisuuden täyspäiväiseen opiskeluun. Esimerkiksi kotikaupunkini Oulun asukkaista joka viides eli 26 000 henkilöä on opiskelijoita. Kyllä heidän tehtävänsä on nimenomaan opiskella ja kouluttautua ja siirtyä vasta sitten työelämään.

Näilläkin valtiopäivillä istuu useita entisiä kunnanjohtajia, myös ministereinä, ovat luultavasti kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että saavat olla poissa varsinaisilta virkapaikoiltaan. Hallitus sumuttaa kuntia suoraan väittämällä parantavansa kuntien taloutta. Kunnilla on kuitenkin velvollisuus osallistua kaikkiin näihin hallituksen kunnille määräämiin uusiinkin talkoisiin samalla summalla.

Kuntaliitokset eivät ole ainoa autuus kuntien ahdingossa. Ajatteleeko hallitus, että yhdistämällä kaksi konkurssin partaalla olevaa kuntaa niistä tulee yksi menestyvä? Matematiikan miinus miinus on yhtä kuin plus kaavan mukaan. Onhan se toki tilastollisesti kauniimpaa, kun kahden köyhän kunnan sijaan liitoksen jälkeen niitä olisikin vain yksi. (Puhemies: Aika!) Yhteistyö on voimaa mutta ei pelkästään laajentamalla kunnan rajaa porkkanarahalla vaan useamman kunnan palveluita yhdistelemällä.

Olen viime aikoina tullut tutustuneeksi entistäkin paremmin perheiden ja lasten (Puhemies koputtaa) hyvin- ja pahoinvointiin. Kaikenlainen panostus lasten hoitamiseen ja kasvamiseen entistä enemmän omassa kodissaan on hyvin kannatettavaa. Viime aikoina huolestuttavasti lisääntyneet huostaanotot kertovat karua kieltään nyky-yhteiskunnan menosta. Lasten subjektiiviseen oikeuteen päiväkotipaikkaan ei tule muutamien marginaaliperheiden toiminnan (Puhemies: Edustajan puheaika on päättynyt!) vuoksi puuttua. Muistakaamme kuitenkin, että kasvatus alkaa kodista, ei päiväkodista.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nuorisotyön tavoitteita vuoden 2005 talousarvioesityksessä ovat nuorten aktiivisen kansalaisuuden edistäminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen ja nuorten elinolojen parantaminen nuorten itsenäistymisen näkökulmasta. Aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi valtiovallan tulisi tukea monipuolisesti nuorten valtakunnallisia järjestöjä, nuorisotyötä tekeviä järjestöjä sekä nuorten uusien toimintatapojen kehittämistä. Nuorisotoimintaa voidaan arvioida muun muassa seuraamalla nuorten osallistumista erilaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan, harrastustoimintaan sekä tarkkailemalla äänestysaktiivisuutta. Esimerkiksi valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora, opetusministeriö, Suomen Kuntaliitto sekä Nuorisotutkimusverkosto toteuttavat vuoden 2004 loppuun mennessä hankkeen, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa nuorten osallistumisesta paikallistasolla sekä innostaa nuoria osallistumaan ja vaikuttamaan omassa kunnassaan. Hankkeen osina ovat maakuntaseminaarit sekä nuorten osallistumista koskeva julkaisu Nuorten ääni ja kunnantalon heikko kaiku — nuoret kunnallisessa demokratiassa ja paikallisissa vaikuttajaryhmissä.

Maakuntaseminaareissa kerrotaan tutkimuksen tuloksista erityisesti kyseisen maakunnan näkökulmasta sekä käydään keskusteluja nuorten ja päättäjien puheenvuorojen pohjalta. Jokaisen seminaarin avaa joku valtioneuvoston jäsenistä. Lisäksi kyseisessä maakunnassa toimivilla nuorisojärjestöillä on mahdollisuus esitellä toimintaansa seminaarin yhteydessä. Valtion tulisi tulevaisuudessakin tukea yhteistyötä ja vuoropuhelua nuorten ja päättäjien välillä, jotta nuoret voisivat vaikuttaa paremmin heitä koskevaan päätöksentekoon.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2005 talousarvioesityksessä ehdotetaan lisäystä nuorison kansalaistoimintaan 500 000 eurolla. Lisärahoitusta kohdennetaan myös nuorisotyön kansainväliseen yhteistyöhön. Esimerkiksi Rovaniemen kaupungin nuorisotoimi ja koulutoimi ovat yhdessä Rovaniemen maalaiskunnan sivistystoimen kanssa lähteneet Norjan hallinnoimaan Interreg IIIB -hankkeeseen, jonka tavoitteena on vaikuttaa Itämeren alueen kehittämiseen. Projektin tavoitteena on lisätä alueellisten ja paikallisten viranomaisten tietämystä siitä, kuinka yhteistyötä ja toimintoja voidaan kehittää myös euroopan- ja maailmanlaajuisessa kontekstissa. Yksi projektin tavoitteista on myös vahvistaa alueen identiteettiä ja saada nuoret kiinnostumaan omasta alueestaan ja tämän myötä jäämään tai palaamaan kotiseudulleen. Tällaisen toiminnan rahoituksen lisääminen on tärkeä osa aluepolitiikkaa ja nuorten integroitumista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Kuntia ja niiden alueellista yhteistyötä sekä valtakunnallisia nuorisokeskuksia ja nuorisotyön valtakunnallisia palvelujärjestöjä tuetaan tavoitteellisten peruspalvelujen tuottamiseksi kaikille nuorille. Aluepoliittisesti keskeisenä tavoitteena onkin oltava nuorisotyön peruspalvelujen saattaminen aikaisempaa tasa-arvoisemmin kaikkien nuorten ulottuville. Kuntia ja niiden alueellista yhteistyötä, valtakunnallisia nuorisokeskuksia ja nuorisotyön valtakunnallisia palvelujärjestöjä tuetaan tästä lähtökohdasta.

Nuoran teettämän nuorisobarometrin mukaan nuorten luottamus yhteiskunnan takaamaan perusturvaan on kohtalaisella tasolla. Eniten luotetaan hoitoon sairauden sattuessa ja mahdollisuuteen kouluttautua uudestaan työttömyyden kohdatessa. Luottamus yhteiskunnan takaamaan perusturvaan ei kuitenkaan heijastele työhaluttomuutta, vaan valtaosa nuorista ottaisi mitä tahansa työtä, jos vaihtoehtona olisi työttömyys. Vähiten nuoret luottavat siihen, että opiskeluaikainen toimeentulo olisi turvattu. Opintotuen ja muiden opintososiaalisten etujen tulisikin seurata paremmin yleisen hintatason kehitystä, jotteivät nuoret joutuisi tältä osin väliinputoajan asemaan.

Nuorten elinoloja pyritään parantamaan myös kehittämällä nuorten elinoloja kuvaavien indikaattorien ja barometrien osuvuutta ja lisäämällä näiden käyttöä eri tasoilla ja sektoreilla. Esimerkiksi Nuora on tehnyt jo kymmenen vuotta 15—29-vuotiaiden asenteita ja arvoja selvittäviä nuorisobarometrejä, joiden perusteemoja ovat koulutus, työ ja työttömyys. Nuorisobarometrit ovat muun muassa osoittaneet epäilyt nuorten koulutushaluttomuudesta vääriksi ja kertovat nuorten arvostavan koulutusta ja pysyvää työsuhdetta.

Nuorten sosiaalisen vahvistamisen yksi keskeisimmistä keinoista vuoden 2005 talousarvioesityksessä on muun muassa nuorten työpajatoiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen niin, että enemmistö työpajatoimintaan osallistuvista nuorista sijoittuu koulutukseen tai työhön. Ennalta ehkäisevän päihde- ja huumetyön menetelmien kehittämisen ja käyttöönoton tavoitteena kunnissa ja järjestöissä on nuorten päihteiden ja huumeiden käytön vähentäminen.

Nuorten työpajatoiminnan määrärahoja ehdotetaan korotettavaksi 600 000 eurolla. Määrärahasta on tarkoitus rahoittaa työllisyysohjelma, ja nuorten työpajatoiminnan tukemiseen määrärahasta käytetään lähes 2 miljoonaa euroa. Lisärahoituksella on tarkoitus edistää hallitusohjelmassa olevaa tavoitetta nuorten työpajatoiminnan asteittaisesta vakinaistamisesta.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2003 Suomessa toimi 230 työpajaa, joissa valmentautui 7 000 nuorta. Pääosin kuntien ylläpitämien työpajojen tavoitteena on kannustaa nuoria kouluttautumaan ja työllistymään. Työpajatoiminnalla pyritään erityisesti ennaltaehkäisemään työttömien tai opintonsa keskeyttäneiden nuorten syrjäytymistä sekä helpottamaan päihde- ja mielenterveysongelmaisten ja maahanmuuttajien pääsemistä kiinni työelämään. Työpajatoiminnassa ovat mukana nuorisotoimi, sosiaalitoimi ja koulutoimi kunnallisina sekä työhallinto valtiollisena toimijana. Työpajatoiminnan ruohonjuuritason toimintaan kannattaa panostaa, jotta toimintaa voitaisiin kehittää ajan vaatimusten ja yhteiskunnallisten muutosten myötä. Juuri erilaisten muutosprosessien keskellä kunnalliset organisaatiot jäävät helposti yksin. Tavoitteisiin ei päästä, ellei julkinen sektori suuntaa riittävästi resursseja koulutukseen ja ohjaukseen. Tämän vuoksi valtion tulisi tukea kaikin mahdollisin tavoin niitä hankkeita, joilla edesautetaan työpajatoiminnan kehittymistä ammatilliseksi toiminnaksi.

Nykyisin liian monet kunnat joutuvat turvautumaan esimerkiksi erilaisiin projekteihin pystyäkseen toteuttamaan normaalia nuorisotyötä. Kuntien nuorisotyön rahoitusta tulisi lisätä, ettei kuntien tarvitsisi hakea erilaisia projektirahoituksia ja ettei nuorisotoimi jäisi liiaksi kolmannen sektorin eli kuntien erilaisten järjestöjen, harrastusryhmien ja vertaistoimijoiden kustannettavaksi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvä on, että ensi vuoden budjettilinjaukset vahvistavat hyvinvointiyhteiskuntaa ja panostuksia tulee moniin keskeisiin kipukohtiin. Useista merkittävistä budjetin linjauksista voisi nostaa esiin sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja lapsiperheiden arkeen vaikuttavat parannukset. Valtionosuudet lisääntyvät. Päivärahaetuuksia korotetaan. Pätkätöitä tehneet vanhemmat ja perheet, joihin syntyy useita lapsia lyhyen ajan sisällä, saavat aiempaa helpommin ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa. Myös vähimmäispäivärahaa korotetaan. Perhekustannusten tasaisempi jako työnantajien kesken puolestaan kohentaa naisten työmarkkina-asemaa. Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon hoitoraha nousevat ensi vuonna. Työn ja perheen yhteensovittamista helpotetaan pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon järjestämisellä. Tähän liittyy myös lasten kuljetustuen ulottaminen kaikkiin esikoululaisiin. Pienten koululaisten turvallisuus on kaikkien etu. Unohtaa ei myöskään sovi budjettiin mukaan otettua lapsiasiainvaltuutetun viran perustamista. Valtuutetun tehtävänä on valvoa lasten etua suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ikäihmisten osalta hyvänä voi nostaa esiin paitsi panostukset terveydenhuoltoon myös kansaneläkkeen tasokorotuksen aikaistuksen, joka vaikuttaa eläketulovähennyksen kautta ison eläkkeensaajien joukon tulokehitykseen myönteisesti, lähes 900 000 eläkkeensaajan tulokehitykseen, sekä ylimääräiseen rintamalisään. Kritiikkinä tässä voi nostaa esiin tasokorotuksen alhaisen määrän. 7 euron korotus on pieni, kun ottaa huomioon kohonneet elinkustannukset ja vaikkapa alkoholiveron alennuksen vaikutukset elinkustannusindeksiin.

Panostukset muun muassa terveyspalveluihin ovat kuitenkin merkittävä satsaus myös eläkkeensaajille. Toimiva terveydenhuolto on ihmisille ensiarvoisen tärkeä, ja mikäli yhteiskunnan järjestelmä ei tässä toimi, on tilanne monen kohdalla kestämätön.

Tähän väliin voisin ottaa esimerkin Tampereen Tammelan torilta, paikasta, jossa puhutaan asiat niin kuin ne ovat. Eräs ikääntynyt rouva tuli luokseni ja sanoi, että kerropa, minkälaisen tasokorotuksen hallitus voi minulle tehdä, jotta ikinä saan ne rahat takaisin, jotka juuri sijoitin itseeni. Hän kertoi, että hänelle oli tehty leikkaus, jonka hän joutui kustantamaan lainarahoin, ja nyt hän maksaa sitä lainaa ja sen korkoa takaisin. Kyllä siinä kohtaa oli pakko sanoa, että hänenkin kohdallaan toimiva terveydenhuolto olisi ollut äärettömän hyvä asia. Sanon näin vähättelemättä yhtään pienituloisten ihmisten toimeentulo-ongelmia.

Vihdoinkin toteutuu myös kovasti toivottu rintamaveteraanien vuosittainen kuntoutus. Lisäksi sotainvalidien pääsy kunnallisten avopalvelujen piiriin ja laitoshoitoon helpottuu, kun haitta-asterajoja alennetaan.

Työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat kiitettäviä, joskin joutuvat kovan haasteen eteen tässä käsittämättömän näköalattomassa irtisanomisbuumissa, joka Suomen teollisuudessa parhaillaan vallitsee. Jos mulle-mulle-lukulasit vaihdettaisiin kaukonäkölinsseihin, tulisi yhteisistä työllisyystalkoista realistisemmat. Suuryrityksille kelpaa osaava työvoima, yhteiskunnan tarjoama koulutus, mutta omanvoiton pyynti sumentaa tässä näkemästä pitkän tähtäimen yhteistä etua.

Työssäkäyvien määrän lisääminen on välttämätöntä myös palveluiden rahoituksen turvaamiseksi. Työllisyyttä edistävät hallituksen budjettiesityksessä muun muassa kotitalousvähennyksen korotus, pienyritysten arvonlisäverottomuusrajan nostaminen sekä panostukset liikenneinvestointeihin.

Tässä sitten huomiona tulevasta liittyen kotitalousvähennykseen: Ikävää on, että kotitalousvähennyksestä eivät pääse osallisiksi ne pienituloiset, jotka eivät voi saada hyötyä valtionverotuksessa. Käyttäjiä luulisi olevan myös siinä joukossa, joka valtionveroa ei maksa. Toivonkin, että kun järjestelmä on nyt havaittu hyväksi ja sitä edelleen laajennetaan ja kehitetään, myös tämä kuluttajaryhmä otettaisiin huomioon. Tässä paitsi toteutuisi tasavertaisuus, saataisiin karsittua myös osaltaan harmaata taloutta, sillä selvää on, että pienituloinenkin, joka teettää remontin, mielellään sen mahdollisimman edullisesti teettää. Jos hän ei yhteiskunnan mukaantuloa siihen saa, niin kiusaus käyttää sellaista työntekijää, joka lupaa hieman alemman hinnan ilman kuittia, on olemassa. Näin minulle tämän päivän aikana puhelimessa kerrottiin. Totta on, että tältä osin järjestelmää voitaisiin kehittää.

Vaikka tässäkin nyt sitten on mahdollisuus ostaa apua vanhemmille ja isovanhemmille, niin kaikkien taloudessa se ei toimi. Kaikilla ei ole siihen rahaa myöskään eikä välttämättä niillä ikääntyneillä isovanhemmilla tai vanhemmilla tahtoa ottaa vastaan apua lapsilta, vaan he haluavat pysyä itsenäisinä ja itsellisinä omassa taloudessaan ihan eläkeikäisinäkin.

Myös opiskelijat olisivat ansainneet budjetissa paremman kohtelun. Esimerkiksi kesän asumislisän saaminen alkaisi olla vihdoin ajankohtaista. Mutta tästä on niin paljon ollut huomioita täällä, että uskon, että asia menee vinkkinä eteenpäin.

Myös liikennerahoissa olisi edelleen kohentamisen varaa niin perustienpidon kuin investointienkin puolella, ja jälleen kerran tältä korokkeelta viittaan investoinneissa Tampereen läntisen kehätien kakkosvaiheen rakentamisen saumattomaan jatkumiseen. Iso pettymys on, ettei hanke ole tärkeydestään huolimatta mukana listalla. Mutta nyt täytyy toivoa, kun viestit ovat olleet niin myönteisiä, että tähänkin keinot keksitään, että kakkosvaihe saadaan saumattomasti jatkumaan.

Joitain kohennuksia siis toivon, mutta kaiken kaikkiaan olen kohtuullisen tyytyväinen, kun budjettiesitys kuitenkin sisältää lisärahoitusta moniin tärkeisiin kipukohtiin.

Tärkeää on nyt sitten se, että ensi vuoden budjetin panostukset näkyvät myös kuntien toimenpiteissä. Kunnalliset palvelut ovat monissa kunnissa isojen haasteiden edessä. Väestön ikääntyminen, muuttoliike ja yhteiskunnan sosiaalinen murros vaativat palveluiden toteuttamisessa käytössä olevien toimintamallien ja rakenteiden uudelleenarvioimista, uusia ratkaisuja ja usein myös seudullista yhteistyötä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ensi vuoden valtion talousarvioksi on tasapainoinen kokonaisuus. Erityisen kiitoksen hallitus ansaitsee perheiden hyvinvointia korostavista linjauksistaan. Budjettiesitys sisältää merkittäviä parannuksia lapsiperheiden asemaan. Se jatkaa tänä vuonna lapsilisän korotuksella aloitettua perhepoliittista uudistuslinjaa.

Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki kehittyvät nyt pitkän tauon jälkeen. Molemmat esitykset vahvistavat merkittävästi perheiden tosiasiallista valinnanvapautta eri hoitomuotojen välillä. Yksityisen hoidon tuen korotus ei sisälly hallitusohjelmaan. Korotuksen toteuttaminen tästä huolimatta osoittaa perhepolitiikan merkityksen pääministeri Matti Vanhasen hallituksen painotuksissa. Lasten kotihoidon tuen tasoa ei ole korotettu tätä ennen vuoden 1995 leikkausten jälkeen.

Kaikkein niukimman toimeentulon varassa olevien asemaa parantaa sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäismäärien korottaminen.

Merkittävää on myös kotitalousvähennyksen laajentaminen koskemaan omien tai puolison vanhempien hyväksi tehtäviä toimenpiteitä, jotka parantavat mahdollisuuksia kotona asumiseen ja tätä kautta parempaan elämänlaatuun.

Yksityisteiden valtionapuun hallitus esittää 13,1 miljoonaa euroa, mikä merkitsee 2 miljoonan euron lisäystä tämänvuotiseen määrärahaan verrattuna. Suunta on tässäkin oikea. Tosin on samaan hengenvetoon todettava, että esitetty valtionapu on nimellisestikin alle puolet runsaan kymmenen vuoden takaisesta tasosta. Pahin vaihe oli vuonna 1996, jolloin yksityisteiden valtionapu kuristettiin lähes olemattomiin. Suomen tieverkolle tärkeän hiussuoniston kunto on viime vuosina huonontunut selvästi. Kun 1990-luvun lopulla hyväkuntoisten teiden määrä oli 70 prosenttia, nyt se on alle 30 prosenttia. Jatkossa on pidettävä huolta siitä, että yksityisteiden valtionapua riittää myös teiden vuosittaiseen kunnossapitoon.

Kunnostustöille on tarvetta, sillä yksityisteiden varrella asuu nykyisin noin puoli miljoonaa ihmistä, joista merkittävä osa käyttää tietä päivittäin työmatkoihin. Tien käyttöä lisää myös uusi pienyritystoiminta ja yksityisteiden vaikutusalueella sijaitsevat noin 200 000 loma-asuntoa. Yksityistiet ovat lisäksi tärkeitä muun muassa marjastuksen, sienestyksen ja luonnon muun moninaiskäytön kannalta.

Lisärasitusta yksityisteille ovat tuoneet kasvaneet kuljetusmäärät ja kuljetusten painot. Teiltä vaaditaan aiempaa enemmän kantavuutta muun muassa metsä- ja maatalouden tarpeisiin. Esimerkiksi pääosa puutavarasta lähtee liikkeelle yksityistien varrelta.

Arvoisa puhemies! Metsänhoito- ja metsänparannustöiden määrä on viime vuosina kääntynyt selvään nousuun. Tämä on merkinnyt yksityismetsätalouden työllisyyden pysymistä korkealla tasolla. Metsänomistajat ovat toteuttaneet etenkin nuoren metsän hoitotöitä, joiden määrä vielä 1990-luvulla jäi selvästi tavoitteita pienemmäksi. Osaltaan tähän on vaikuttanut se, että metsänparannustöihin on valtion talousarvioissa varattu tarvetta vastaavat määrärahat. Metsänomistajien kiinnostus metsänparannustöiden teettämiseen ja tekemiseen on jopa ylittänyt vuoteen 2010 ulottuvan Kansallisen metsäohjelman linjaukset. Toisaalta toimintaympäristö on lähinnä eräiden hallinnollis-teknisten epäkohtien poistamisen ansiosta parantunut merkittävästi vuodesta 1999, jolloin Kansallinen metsäohjelma valmistui.

Metsänparannusvarojen lisätarve tälle vuodelle oli esillä jo kesäkuussa tämän vuoden ensimmäistä lisätalousarvioesitystä käsiteltäessä, mutta dramaattisten vaiheiden jälkeen jouduttiin luopumaan eduskunnan valtiovarainvaliokunnan jaostokäsittelyssä yksimielisesti hyväksytystä metsänparannusvarojen lisäämisesityksestä. Asia pitää korjata lokakuussa annettavassa tämän vuoden kolmannessa lisätalousarvioesityksessä, koska kohta annettavassa toisessa lisätalousarviossa metsänparannusvaroja ei tiettävästi kyllä ole. Varojen lisätarve tälle vuodelle on vähintäänkin noin 6 miljoonan euron luokkaa.

Ensi vuoden talousarvioesityksessä hallitus ehdottaa varsinaisia metsänparannusvaroja 61,38 miljoonaa euroa ja tämän lisäksi niin sanottuna energiapakettina 2 miljoonaa euroa. Jos määrärahaa ei eduskuntakäsittelyssä nosteta, jouduttaneen ensi vuonnakin turvautumaan lisätalousarviorahoitukseen. On syytä mainita, että jo vuonna 2003 metsänparannusvaroja käytettiin runsaat 69 miljoonaa euroa.

Metsänparannusvarojen määrää arvioitaessa on pidettävä mielessä, että valtion tuki kattaa vain osan töiden rahoituksesta. Valtaosa rahoituksesta tulee metsänomistajien omista varoista. Metsänomistajien myönteistä suhtautumista metsäalan työllisyyden hoitoon ei pidä nyt vaarantaa. Jokainen metsäalan työpaikan menetys tai alalta pois hakeutuminen heikentää osaltaan myös maaseudun elinvoimaisuutta.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden valtion talousarvioesitystä on voitu valmistella tilanteessa, jolloin kansainvälisen talouden näkymät ovat harvinaisen valoisat. Toki tämä myönteinen kehitys on ollut ennakoitavissa osakekurssien kehityksestä. Onpa sitten kyse Nikkei-indeksistä tai Dow Jonesista, osakekurssien kehitys on ollut nousujohtoinen. Yleensähän on niin, että osakekurssien myönteinen kehitys tietyllä viiveellä tulee näkymään talouden aktiviteetin lisääntymisenä. Ilmeisesti näin käy nytkin. On tietysti Suomen ja valtiontalouden kannalta hyvä, jos kansainvälinen talous elpyy, ja toivottavaa olisi, että tämä noususuhdanne olisi pitkäkestoinen ja myöskin ulottuisi Aasiasta ja Yhdysvalloista euroalueelle, koska Suomella on erittäin monia merkittäviä kauppakumppaneita juuri euroalueella.

Syksyn oleellinen kysymys tulee olemaan se, miten käy tulopoliittisen kokonaisratkaisun. Tämä on todellakin tulevaisuutemme ja Suomen kilpailukyvyn kannalta erittäin keskeinen asia. Suomen vahvuushan on ollut se, että me olemme pystyneet sopimaan asioista hyvin laajapohjaisesti, kolmikanta on toiminut, ja väitän, että esimerkiksi Lipposen hallitusten aikana tehdyt tulopoliittiset kokonaisratkaisut olivat omalla merkittävällä tavallaan nostamassa Suomea laman kurimuksesta.

Täytyy toivoa, että tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun päästään tälläkin kierroksella. Se ei tule kuitenkaan olemaan helppoa, koska minun mielestäni tällä kierroksella on kyse paljon muustakin kuin palkankorotuksesta tai reaaliansioiden noususta. Hyvin oleellinen kysymys tulee olemaan muutosturva, irtisanomissuojan parantaminen, jonka ammattiyhdistysliike on nostanut selkeänä tavoitteena esiin. Toistaiseksi työnantajapuolelta ei ole vastakaikua näille vaatimuksille vielä löytynyt, mutta täytyy toivoa, että järki näissäkin asioissa löytyy.

Hallitusta on kritisoitu siitä, että hallitus on kytkenyt tuloveron mahdolliset kevennykset ja yleensäkin tuloveroa koskevat ratkaisut tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Minun mielestäni tämä lähtökohta on ihan hyvä ja perusteltu. Jos tulopoliittisen ratkaisun syntyminen on kiinni siitä, että siihen tarvitaan jonkinlaista veronkevennystä, niin silloin se pitää tietysti tehdä, koska tässä on niin merkittävästä asiasta kysymys. Itse en kuitenkaan liikaa korostaisi tässä yhteydessä palkkamalttia vaan näkisin, että kyllä tällä kierroksella palkankorotusten osuuden tulisi olla suurempi kuin veronkevennysten.

Joka tapauksessa ansiotuloveroista me tiedämme tällä hetkellä sen, että niihin on tulossa 2 prosentin inflaatiotarkistus, kotitalousvähennyksen soveltamisalaa ollaan laajentamassa, sen markkamäärää ollaan nostamassa, ja erityisen tärkeänä pidän sitä, että palkan osuutta kotitalousvähennyksessä nostetaan, koska se eittämättä tulee vähentämään harmaata taloutta tai mahdollisesti tulee siirtämään tällä hetkellä harmaaseen talouteen meneviä tuloja niin sanotusti laillisiksi tuloiksi.

Ensi vuonna tullaan tekemään myöskin yritysverouudistus. Se on jo linjattu. Minun mielestäni yritysverouudistusta on kritisoitu ihan kohtuuttomastikin. Itse asiassa vasta viime aikoina nämä laineet ovat hieman laantuneet ja on nähty yritysverouudistuksen hyvätkin puolet. Minun mielestäni yritysverouudistuksen kantava ajatus on siinä, että se kannustaa yrityksiä pitkäjänteiseen toimintaan. Tässä haluan minäkin viitata Erkon erinomaiseen puheenvuoroon, jossa hän nimenomaan kaipasi yrityksiltä pitkäjänteisyyttä, ja yritysverouudistus tulee sen mahdollistamaan, että yrityksiä voidaan jatkossa kehittää pitkäjänteisemmin.

Itse tämä budjettiehdotus sisältää monia hyviä yksityiskohtia, onpa sitten kyse lapsiperheiden aseman parantamisesta, kansaneläkkeen tasokorotuksesta taikka rintamamiesten kuntoutukseen lisättävistä varoista.

Hyvänä pidän myöskin sitä, että liikennehankkeisiin ollaan varoja lisäämässä yli 45 miljoonaa euroa, ja mahdollisesti tupon myötä näitä liikenteeseen osoitettuja varoja tulee enemmänkin. Joka tapauksessa jo nämä lisäykset mahdollistavat sen, että ministerien infratyöryhmän teemapaketteja pystytään toteuttamaan ensi vuodesta alkaen. Hyvänä yksityiskohtana mainitsen sen, että esimerkiksi kotikaupunkini Rauman satamayhteyttä päästään rakentamaan vuonna 2006.

Eilen kuuntelin hyvin herkällä korvalla sitä, mikä olisi oppositiopuolueiden vaihtoehto hallituksen budjettilinjalle. Valitettavasti sitä linjaa ei esiin tullut, ja tähänhän ministeri Kalliomäkikin jo viittasi. Kokoomuksen ratkaisu näytti olevan se, että kaikille pitää tehdä tasasuuruiset veronkevennykset. Minä suuresti ihmettelen tätä linjausta, koska toisaalta te väitätte olevanne huolissanne työllisyydestä ja meillähän on pilvin pimein tutkimuksia siitä, että työllisyyden kannalta parasta veropolitiikkaa on se, että veronkevennykset kohdistetaan pieni- ja keskituloisiin, ei siis tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin.

Arvoisa puhemies! Aika näyttää loppuvan, joten lopetan tähän.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja, ed. Kallio päättikin siihen, mistä ajattelin myöskin itse puhua. Tätä budjettia on mielestäni arvioitava nimenomaan työllisyyden näkökulmasta, koska, kuten täällä eilenkin puhuttiin, ainoastaan selvästi korkeammalla työllisyysasteella meidän on mahdollista varautua ikääntymiseen, jonka täällä valtiovarainministerikin eilen nosti tärkeimmäksi ja merkittävimmäksi haasteeksi, joka tätä yhteiskuntaa kohtaa.

Budjettiesityksessä todetaan, että jo vuoteen 2010 mennessä julkiset menot tulevat nousemaan yli prosentilla suhteessa bruttokansantuotteeseen pelkästään väestön vanhenemisen myötä. Ongelma eivät ole ikääntyneet ihmiset; täyden päivätyön tehneet ansaitsevat täyden eläkkeen. Ikääntymisen kustannuksista julkiselle taloudelle, kuten sanoin, on kuitenkin mahdollista selvitä vain, jos saavutetaan ura, jolla 75 prosentin työllisyysaste on mahdollista vuonna 2010. Jos näin ei käy, hyvinvointiyhteiskuntamme alkaa murentua. Hallituksen lupauksessa 100 000 uudesta työpaikasta ei siten ole kyse pelkästään hallituksen uskottavuudesta, toki siitäkin, mutta ennen kaikkea koko hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan kestävyydestä.

Työttömyys aiheuttaa inhimillisten kärsimysten ohella myös kansantaloudelle merkittäviä kuluja, joita voidaan arvioida kansantaloudelle koituvan jopa 6 miljardia vuositasolla. Työllisyyden parantuessa verotuotot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät. Siten kaikki sellaiset toimet, jotka edistävät työllisyyttä, tuovat suoraan rahaa valtion kassaan ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.

Hallitus ansaitsee kiitoksen aikaisemmista tuloverolinjauksistaan. Viime ja tänä vuonna tehdyt veronalennukset ovat lisänneet työnteon kannattavuutta ja kansalaisten ostovoimaa ja siten edistäneet työllisyyttä. Nyt hallitus on kuitenkin päättänyt jäädä nurkkaan odottamaan, mitä herrat työmarkkinajärjestöissä palkoista päättävät, ja tekee esityksensä mahdollisista veronalennuksista vasta sen jälkeen. Hyvä silti, jos ne alennukset silloinkin tulevat. Työnteon taloudellista kannattavuutta kaikissa tuloluokissa pitää Suomessa edelleen edistää verotusta alentamalla.

Lähes vuosi sitten täällä käsiteltiin kokoomuksen ryhmän lakialoitetta, jolla olisi voimakkaasti edistetty palvelualojen mahdollisuuksia työllistää. Silloin erityisesti keskustan joukoista annettiin vähintään myötätuntotukea meidän asiallemme, joka toki ennen vaaleja oli heidänkin asiansa. Valitettavasti työn sivukulujen alennusta matalapalkka-aloille ei tähän budjettiin sisälly. On ainoastaan olemassa lupaus siitä, että ensi vuoden aikana tehdään päätös ja vasta vuonna 2006 mahdollisesti saadaan jotain varoja tähän asiaan. Silloinkin valtiovarainministerin suulla on puhuttu vain 50 miljoonasta eurosta valtion rahaa, ja loppu on tarkoitus rahoittaa muilta työnantajilta. Tämä ratkaisu on täysin riittämätön. Väistämättä tulee mieleen, että sosialidemokraattien taholta halutaan vesittää koko asia.

Tämä 50 miljoonan panostus on esimerkiksi vain neljäsosa siitä, mitä nyt käytetään työvoimapoliittiseen koulutukseen. Hallitus uskoo siis edelleen enemmän kurssittamisen voimaan kuin aitojen työpaikkojen luomiseen. Holmin—Vihriälän malli ansaitsisi todellisen kokeilumahdollisuuden, jotta oikeasti nähtäisiin, onko meillä olemassa palvelualoilla piilevä työllistämispotentiaali, joka pienen piristysruiskeen saatuaan loisi merkittävän joukon uusia työpaikkoja.

Tähän budjettiin sisältyy hyvin vähän mitään työllisyyden kannalta positiivista. Opiskelijoille ei anneta opintotuen tai asumislisän korotusta, mikä mahdollistaisi kokopäivätoimisen opiskelun ja siten aikaisemman siirtymisen työelämään. Työttömille annetaan vain mahdollisuus osallistua kursseille, mikä toki sekin osalle on hyödyllistä, mutta rakenteelliset uudistukset uusien työpaikkojen luomiseksi jäävät toteutumatta. Työttömyystukijärjestelmää ei olla muuttamassa kannustavammaksi eikä aktiivisia työllisyystoimia olla edelleenkään kohdentamassa työttömyysajan alkuun, jolloin saavutettaisiin parhaita tuloksia.

Lähes ainoana työllisyyden kannalta positiivisena asiana budjetissa on kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuuksien laajentaminen koskemaan myös omien vanhempien kodeissa tehtäviä töitä. Tämäkin toimi olisi työllisyyden kannalta huomattavasti merkittävämpi, jos vähennyksen enimmäismäärä olisi tuntuvasti suurempi, kuten kokoomus on esittänyt. On silti ilolla pantava merkille se, että hallitus näytti vihreää valoa ed. Perhon esitykselle.

Arvoisa puhemies! Hallituksen suurin ongelma työllisyyden hoidossa on se, että nyt, kun pitäisi toimia, kokeilla uutta ja ottaa riskejäkin, hallitus vain istuu paikallaan ja seuraa sivusta tekemättä mitään uusia avauksia, vaikka kaikki tietävät, että entiset keinot on jo loppuun käytetty. Pitäisi rohkeasti ottaa malleja maailmalta. Lähes kaikki Oecd-maat ovat olleet rakenteellisen työttömyyden kurimuksessa, mutta on myös niitä maita, jotka ovat oikeilla opeilla työllisyysastettaan kohottaneet ja pudottaneet työttömyyden alle 5 prosentin. Malleja on vaikka kuinka paljon, on Ison-Britannian, Tanskan, Hollannin ja Australian mallia. On myös täällä kotimaassa keksittyjä keinoja niin tohtori Himasen, komissaari Rehnin kuin valtiosihteeri Sailaksenkin työryhmäraporteissa. Kaikki nämä puhuvat samaan suuntaan: työnteon kannattavuutta on parannettava, tuloverotusta kevennettävä ja kannustavuutta lisättävä. Luulisi tämän viestin jo vihdoin tässä salissa menevän perille.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Herra puhemies! Kiitoksia mahdollisuudesta tulla heti saliin päästyäni puhujanpaikalle. Siinä taisi jäädä muutama edustaja väliin. Valmistauduin kyllä siihen, että olen täällä ajoissa.

Herra puhemies! Yrityksille yhteensä 500 miljoonan euron verovähennys, työministeriön käyttöön tuleviin työvoimapoliittisiin rahoihin 120 miljoonan euron supistus, niihinkin, siis kaksi supistusta, mutta eri suuntaan vieviä. Yritykset saavat verohelpotuksen, työvoimapolitiikalta otetaan rahoja pois. Tässä näkyy minusta hallituksen työvoimapoliittinen linja hyvin selvänä. Minä pidän tätä linjaa vääränä, sillä tässähän lähtökohtana on selvästikin se ajatus, että yritykset työllistävät ja valtio voi vetäytyä. Tämä on se asia, jota pitää paljon ja jatkossa vielä enemmänkin tarkastella, sillä minä en usko, että tämä linja vie tulokseen kaikkien työntekijöiden osalta.

Totta kai on niin, että yritykset työllistävät pääosan työntekijöistä, mutta ei pidä aliarvioida kuntien työllistävää roolia, valtion omienkin työpaikkojen merkitystä eikä missään nimessä näitä valtion rahoilla toimeenpantavia suoria työllistäviä toimia, jotka kohdistuvat työttömiin. Niillä on ollut iso merkitys, mutta näitä toimia on supistettu jo useamman vuoden ajan, ja se sitten onkin synnyttänyt Suomeen sen todella kovan kysymyksen, jota sanotaan työttömyyden kovaksi ytimeksi.

Meillä on pitkäaikaistyöttömyys erittäin laajaa, ja siihen ryhmään eivät esimerkiksi yrityksille annettavat verohelpotukset pure, siitä olen varma. Tämän vaikeimmassa jamassa olevan työttömien porukan osalta tarvitaan valtion vastuulla ja valtion rahoilla toteutettavia suoria työllistäviä toimia, ja työkohteista ei ole puutetta. Viimeksi maanantaina Lapin kansanedustajat olivat Rovaniemellä Lapin työttömien kanssa asiasta keskustelemassa, ja viesti oli joka suunnalta Lappia sama: olisi työllistäviä mahdollisuuksia, työttömillä olisi halua töihin, mutta rahaa puuttuu Lapin te-keskukselta. Se on fakta. Miksi ei tätä keinoa haluta käyttää, minä en pääse siitä nyt kärryille. Onko siinä se tausta-ajatus, että tässä uusliberalistisessa ajassa tämmöistä valtion suoraa vastuunottoa yleensäkin pitää vähentää? Muuhun johtopäätökseen en tule, kuin että näin se todella on. Miksi ei käytetä niitä keinoja, joita on olemassa?

Otetaan vaikkapa Lappi, turistialue. Ympäristötöitä on kuitenkin vähennetty ja tienvarretkin alkavat kasvaa jo tureikkoa, niin ettei esimerkiksi Ounasjokivarren tietä ajettaessa joki enää näy. Miksi sinne ei pantu kesällä enemmän miehiä töihin raivaamaan niitä tureikoita? Hyvää, hyödyllistä työtä ja vielä meidän matkailustrategiaammekin liittyvää. Rahoja ei ole, ja nyt niitä vähennetään aivan selvästi. 120 miljoonaa euroa otetaan näistä työvoimapolitiikan rahoista työministeriöltä pois.

Se tulee näkymään siten, että kun tänä vuonna palkkaperusteisesti tullaan työllistämään keskimäärin 38 000 työtöntä, niin 6 000 vähemmän on ensi vuonna niissä töissä. Sehän tarkoittaa pahimmillaan melkeinpä samaa määrää pitkäaikaistyöttömiä lisää. Ikään kuin tahallaan näitä tehdään. Minä en ymmärrä, miksi Filatoville ei ole annettu enempää rahaa. Se on minulle mysteerio, ja tulemme vasemmistoliittona tähän asiaan puuttumaan.

Kun valtion ja kuntien kautta työllistetään näitä hyvin hankalassa jamassa olevia työttömiä, niin kyllä sen palkan pitää silloinkin olla kunnollinen, ja sitä se ei nyt ole. Kun Lapin kansanedustajat maanantain tilaisuudessa Rovaniemellä työttömiä tapasivat, niin aika riipaisevia olivat ne tarinat siitä, miten pienillä palkoilla näillä työttömillä töitä teetetään. Meillä puhutaan siitä, että matalapalkkahommaa tehdään Suomeen. Se on jo pitkälle tehty näillä valtion toimenpiteillä.

Herra puhemies! Vielä lopuksi otan esille Lapin näkökulmasta hyvin tärkeän asian: Ivalon Rajakomppanian toiminnan jatkumisen. Siinä on kysymys paljosta, siinä mitataan aluepoliittista päätäntää Suomessa, mutta ihan taustaksi vain se, että nähkää, hyvät päättäjät, tässä asiassa se, että Ivalon Rajakomppanialla on suuri merkitys myöskin laajemman turvallisuuden näkökulmasta ja myös suoraan turismiin liittyvänä turvallisuusasiana. Siellä on tavattoman paljon turisteja, tuolla ihan pohjoisessa. On tärkeätä, että siellä on tarvittaessa kaikenlaista apua saatavissa, jos siellä turisminkin puolella jotakin sattuu. Alue on valtavan laaja. Jos sieltä Rajakomppania vedetään pois, niin syntyy yleistä turvattomuutta ihan tuonne pohjoisimpaan osaan Lappia. Nyt on oltava kyllä sydäntä päättäjillä ja myös järkeä käytettävissä, ja teille on tietysti informaation muodossa tuota tietoa tuotettukin, mutta tässä ollaan nyt isossa mittauksessa, lähdetäänkö ihan iso osa Suomesta, Ivalon seutu, semmoinen Uudenmaan läänin kokoinen alue, ikään kuin tyhjiöksi tekemään turvallisuuspuolella. Se on nyt eduskunnan käsissä. Valitettavasti tuli toisen kerran tämmöinen tilanne. Viime vuonnahan tämä asia eduskunnassa hoitui, mutta eipä vain ole näyttänyt hallitus oppineen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden edustajat ovat täällä kilvan ylistäneet ensi vuoden talousarviota. On tietenkin selvää, että näin laajasta esityksestä löytyy myös pieniä myönteisiä asioita, joita on tietenkin hyvä näin kunnallisvaalien alla mainostaa. Sen sijaan suuret perusasiat ja -linjaukset ovat rempallaan tai selvitysten varassa.

Erikoista on myös se, että jopa hallitusohjelman tavoitteissa näyttää olevan luopumisen mieliala. Hallituksen päätavoite, 100 000 uutta työpaikkaa, ei toteudu, se on täällä moneen kertaan todettu, ja tämä on myöskin asiantuntijataholta annettu ymmärtää, että näillä keinoilla ei päästä tähän tavoitteeseen. Nythän myöskin ministerit näyttävät jo uskonsa menettäneen. Eikä se ole ihme. Hallituksella on vain yksi keino työllisyyden parantamiseksi eli velkarahalla tehtävät veronalennukset, joista hyötyvät eniten suurituloiset kansalaiset. Mitään muita keinoja ei juuri esitetä.

Tämän keinon varaan on jo uskottu liian kauan ilman mitään kunnon tuloksia. Nyt, kun suuryrityksillä on varaa maksaa johtajilleen ja omistajilleen suuria osinkoja ja palkkioita, luulisi myös, että työntekijöille voidaan maksaa korkeampia palkkoja. Näin ei kuitenkaan ole, vaan monissa pörssiyhtiöissä sanotaan työntekijöitä irti suurempien voittojen toivossa. Tällaisessa tilanteessa tuntuu oudolta, että hallitus on valmis maksamaan velkarahalla jo toisen perättäisen kerran veronkevennykset, ettei työnantajien tarvitse maksaa vaadittuja palkankorotuksia. Outoa tukipolitiikkaa yrityksille, jotka eivät ole valmiita keskustelemaan työntekijöidensä irtisanomissuojasta, puhumattakaan sen parantamisesta.

Arvoisa puhemies! Tuotannolliset investoinnit maassamme ovat pysähdyksissä. Pörssiyhtiöt siirtävät voittojaan ulkomaille ja siirtävät työpaikkoja halpamaihin ja investoivat sinne. Kotimaahan investointeja ei juuri tehdä. Mielestäni tämä on yksi syy paikalleen jämähtäneeseen ,suureen työttömyyteen. Mielestäni valtion pitää ainakin niissä yhtiöissä, joissa se on vielä pääomistaja, käyttää omistajan ohjausta ja vaatia investointeja, jotka parantavat näiden yhtiöiden kilpailukykyä pitkäjänteisesti. Samalla syntyisi niitä kauan kaivattuja uusia työpaikkoja.

Aikoinaan Lipposen ensimmäinen hallitus käytti investointielvytystä suurtyöttömyyden alentamiseksi, ja silloin mielestäni onnistuttiin kohtuullisen hyvin. Tätä keinoa ei nyt haluta käyttää lainkaan, tämä on outoa politiikkaa.

Esimerkiksi meillä Raahessa valtionyhtiö Ruukki Oy, jota sanottiin ennen Rautaruukki Oy:ksi, voisi käynnistää pitkään esillä olleen voimalaitoshankkeen, jonka kannattavuus on todettu varsin hyväksi. Voimalaitos käyttäisi polttoaineena terästehtaassa syntyviä kaasuja, muun muassa masuunikaasua. Tällä investoinnilla on suuri merkitys muun muassa myös päästöille, ja se helpottaisi meidän päästökauppavelvoitteitamme, jotka ovat muodostumassa suureksi ongelmaksi terästeollisuudelle koko maassa.

Mainitsin tästä asiasta ministeri Pekkariselle ja toivoin asiaan perehtymistä ja valtiolta omistajanohjausta tässä tärkeässä asiassa, jotta hanke toteutuu mahdollisimman pian. Erityistukialueeksi valtiovallan toimesta nimetty Raahen seutukunta vaatii nimenomaan tuotannollisia investointeja, joita löytyy tämän edellä mainitun voimalaitoshankkeen lisäksi myös teräksen jatkojalostuksen alueelta.

Arvoisa puhemies! Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hallitus puhuu enemmänkin valtionyhtiöiden myynnistä kuin niiden kehittämisestä. Myyntirahoilla kuulemma sitten rahoitetaan väylä- ja tiehankkeita. Tämä on mielestäni lyhytnäköistä politiikkaa. Tällä menolla Suomi on pian myyty ulkomaalaisomistukseen. Varoittavia ääniä tästä on onneksi jo alkanut kuulua varsin korkealtakin taholta, ja on alettu oivaltaa suomalaisomistuksen säilyttämisen merkitys. Toivottavasti myös hallitus ymmärtää tämän ja ryhtyy harkitsemaan tässä myynnissä toisenlaisiakin vaihtoehtoja. Eikö olisi parempi kehittää suomalaisyhtiöitä kuin myydä ne ulkomaalaisille keinottelijoille?

Budjetin ongelma on myös se, että verohelpotusten seurauksena julkiset palvelut vaarantuvat, koska niiden ylläpitämiseen ei riitä voimavaroja. Kuntatalous kiristyy ja monilla alueilla Suomessa muun muassa hoitotakuun toteuttaminen vaarantuu.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden valtion talousarvio on erittäin tyly opiskelijoille, joille luvataan nyt vain keppiä. Ennen vaaleja opiskelijoilla oli ystäviä, erityisesti keskustan joukoissa. Nyt ministeri Karpela ei lupaa muuta kuin lainapainotteista opintotukea Sailaksen esittämän mallin mukaisesti. Opintoaikoja ollaan myös rajaamassa, joten opiskelijat ovat joutuneet hallituksen kurituksen kohteeksi. En ymmärrä kyllä miksi, eiväthän opiskelijat ole saaneet vuosikausiin mitään muuta kuin muruja valtiovallan osalta.

Eläkeläiset ja työttömät ovat myös hallitukselta täysin unohtuneet. Kansaneläkkeen 7 euron korotus ensi vuoden maaliskuun alusta lähtien tuskin korvaa sitä menetystä, joka eläkeläisille tuli roiman viinaveron alennuksen seurauksena. Viinan hinnan suuri alennus alentaa nimittäin elinkustannusindeksiä ja sitä kautta eläkkeiden indeksitarkistustarve alenee. Pieni 7 euron korotus on kaukana niistä lupauksista, joita vaaleja ennen annettiin eläkeläisille, muun muassa keskustan taholta. Kaikista hurjimman tarjouksen eläkeläisille teki ministeri Hyssälä, joka lupasi peräti 300 euron korotusta pieniin eläkkeisiin. Vasemmistoliitto on esittänyt maltillisesti pieniin eläkkeisiin vain 18 euron tasokorotusta kuukaudessa. Toivottavasti eduskuntakäsittelyssä saamme silloin asialle myös ministeri Hyssälän tuen.

Arvoisa puhemies! Liikenneministeri Luhtasen esittämä lista tie- ja väylähankkeista on saanut lisää rahaa. Tämä on hyvä asia. Raahen syväväylähanke on listan kärjessä, mutta hankkeen aloituksen rahoitus ensi vuoden osalta puuttuu. Ministeri vakuuttaa, että väylä rakennetaan, mutta niin kauan kuin rahat puuttuvat, asiaa on tarkoin seurattava. Raahen väylä tarvitsee rahaa jo ensi vuodelle, ja toivon, että eduskuntakäsittelyssä tämä rahoitusasia saadaan varmistumaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan nyt esillä oleva budjettiesitys on heikoimpia, mitä viime vuosina on esitetty. Suurin heikkous on juuri tämä työllisyystavoitteista luopuminen. Tästä seuraakin monia muita ongelmia. Toivottavasti eduskunta kuitenkin pakottaa hallituksen korjaamaan linjaansa ja tuomaan uusia, kunnolla työllistäviä hankkeita, joilla voidaan tämä työllisyysasia saattaa parempaan malliin.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen ensi vuoden talousarvio ei pitänyt sisällään yllätyksiä. Kehysriihi viitoitti jo punamultahallituksen ensi vuoden linjaukset, ja budjettiriihi oli lähinnä kumileimasin, jolla vahvistettiin jo sovitut kehykset. Kuitenkin loppuun asti oppositio oli toiveikas, että hallitukselta tulisi jotain uutta, jotta työllisyyden paremmasta kehittämisestä olisi jonkinlaisia toiveita, mutta ei, mitään uutta tai rakenteisiin pureutuvaa esitystä ei tältä hallitukselta saatu. Se oli tulos, jota veikkaamalla ei suuria summia olisi voittanut. Siis punamullan tärkein tavoite, työllisyyden parantaminen, jätettiin oman onnensa varaan ja toivo elää lähinnä kansainvälisessä taloudessa. Positiivisia uutisia maailmalta saadaan odottaa, EU-kumppaniemme talouksissa ei ole kehumista. Täällä kotimaassa lähes päivittäin saamme uutisia yt-neuvottelujen aloittamisesta ja irtisanomisista. Rohkeutta, pääministeri Vanhanen! Sitä tarvitaan, jotta vauhtia saataisiin rattaisiin.

Ed. Saarinen halusi tarkastella budjettia siten, että analysoidaan, miten se lisää työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä. Tällaisia toimia on kovin vaikea löytää. Yritysverouudistuksen ja kotitalousvähennyksen parantamisen varaan kaadetaan aika paljon. Viime viikolla Björn Wahlroos moitti hallitusta pikkunäpertelystä kotitalousvähennyksen parissa ja oli sitä mieltä, että riittäviä todellisia vaikutuksia saataisiin, jos vähennys nostettaisiin sataan prosenttiin. Sitä varmasti sietäisi harkita.

Yritysverouudistuksen tavoitteena oli kannustaminen yrittäjyyteen. Lopputulos oli farssi, valtio antaa nyt alentamalla yritysverotusta, mutta rahastaa pikku hiljaa summan heikentämällä muuten yrittämisen edellytyksiä. Kaoottisesti hoidettu uudistus ei todellakaan kannusta yrittäjyyteen, saati kannusta sijoittajia sijoittamaan Suomeen. Hallitusohjelma pitää sisällään paljon kaunista ja hyvää. Hallitukselta alkaa kuitenkin loppua aika, jos se aikoo toteuttaa hallitusohjelman lupaukset.

Viime keväänä keskusteltiin paljon opiskelijoiden opintososiaalisen aseman parantamisesta, mikä on hallituksen yksi monista hyvistä tavoitteista. Keväällä opiskelijoiden toiveille tuli kuitenkin mahalasku. Toiveita ihmeistä budjettiriihessä heräteltiin, mutta on vaikea kuvitella, että jotain tapahtuisi, jos opintotuesta vastaava ministeri ei edes ministeriönsä ja valtiovarainministeriön välisissä neuvotteluissa esitä opintotukeen parannuksia. Periaatteessa säälin ministeriä. Hallitus on sitoutunut hallitusohjelmaan, ja ministerin tehtävä on taistella lupausten toteuttamisesta. Mitä tehdä, kun hallituksen kehyksiin ei ole varattu vaalikaudelle senttiäkään opintorahan tai asumislisän kehittämiseen? Näillä eväillä on ministerin vaikea edetä. Tämä on vain yksi esimerkki hallituksen katteettomista lupauksista.

Opiskelijoiden verovähennyksen laskun maksavat tulevat hallitukset. Ne opiskelijat, jotka ehkä uskovat hallituksen lupauksiin ja voivat ottaakin lainaa, saivat kyllä hyvän esimerkin uskottavuudesta, minkä osoitti eläkevakuutusuudistus, joka näytti, että edellisen hallituksen sopimukset eivät sido tulevia. Siis kuka takaa sen, että verovähennys on voimassa ensi vuosikymmenellä, jolloin sitä verohyötyä pitäisi saada? Entä mikä on se viesti opiskelijoille, jotka opiskelevat tällä hetkellä? Heidän tiukkaan opintososiaaliseen asemaansa hallitus ei ota mitään kantaa. Voisi jopa pitää ovelana vetona, että ensin väläytellään leikkauksia, joilla opiskelijajärjestöt saadaan barrikadeille niitä vastaan, ja sitten ne hiljenevät lisävaatimuksista.

Maamme tärkeiden tulevien vuosien osaajien puolesta olisi voinut toivoa jotain liikahdusta asumistuen vuokrakaton korotuksessa. Ed. Valpas ei tuntunut muistavan, että Lipposen edelliset hallitukset lähes joka vuosi lisäsivät budjettiin resursseja opintotuen kehittämiseksi. Nyt on turha väittää, että tämä hallitus on opiskelijamyönteinen. Suuri uudistus on täysin torso, ja opintoajan rajausesitystä valmistellaan vauhdilla. Miksi ne hallituspuolueiden kansanedustajat, erityisesti demarit, jotka vaativat viime keväänä suurella ponnella asumistuen vuokrakaton korottamista, ovat nyt niin kovin hiljaa?

Eduskuntaa on jo pitkään harmittanut veikkausvoittovarojen käyttö kirjastojen rahoitukseen. Jakosuhdelaki takaa resurssien siirron vähitellen. Tänä vuonna nuorisosektori on päässyt nauttimaan ruhtinaallisesta budjettivarojen korotuksesta, joka juontaa jakosuhdelakien prosenteista. Kulttuuripuolellakin lisää jaettavaa on ollut. Nyörejä ovat joutuneet kiristämään liikunnan saralla toimivat: euroakaan ei tälle vuodelle ollut kasvua. Ensi vuosi näyttää paremmalta, mutta korotusta ei voi tosiaankaan pitää hätkähdyttävänä. Eduskunta vauhditti vahvasti jakosuhdelain toimeenpanon nopeuttamista viime vuoden talousarviokäsittelyn yhteydessä. Kulttuuriministeri lupasi ottaa tämän ohjenuorakseen talousarvion valmisteluun. Budjettineuvottelujen yhteydessä innokkuus oli jo ministeriltä kadonnut. Käytäväkeskustelut osoittavat kuitenkin, että eduskunnassa on halua pitää kiinni tästä aiemmasta kannastaan, ja toivottavasti se puuttuu asiaan. Olisi voinut vaan toivoa, että se innokkuus, jota kulttuuriministeri osoitti alkukeväästä, olisi kestänyt tuiskussa ja tuulessa.

Tämän syksyn poliittista ilmapiiriä kuumentavat kunnallisvaalit, ja kuntalaisten näkökulmasta tätä esitystä voi pitää kunnallisvaalibudjettina. Kuntalaiset saavat siinä parannuksia palveluihinsa, hyvä näin, mutta samalla hallitus huolehtii siitä, että kuntien on entistä vaikeampi vastata lailla niille määrättyjen velvollisuuksien hoitamisesta. Jotta nämä palvelujen parannukset voitaisiin kunnissa hoitaa, hallituksen vähintäänkin pitäisi maksaa kunnille lakisääteisistä kustannusten tarkistuksista syntyvä summa. Nyt hallitus ottaa lainaksi kunnilta lähes puoli miljardia euroa, siis annetaan ymmärtää, mutta kuitenkaan ei anneta. Tässä siis hallituspuolueiden vaaliteema kunnallisvaaleihin, siirretään tuskat kuntatasolle.

Kotitalousvähennys oli tärkeä edellisen hallituksen saavutus. Tämän hallituksen suuri saavutus voisi olla työnantajamaksujen porrastaminen, jolla kannustettaisiin yrittämiseen ja työllistämiseen varmasti tehokkaammin kuin yritysverouudistuksella. Hiekka valuu tiimalasissa, hyvä hallitus. Hallitusohjelman annosta lähtien on päätöksiä siirretty ja uusia päivämääriä annettu, viimeksi budjettiriihessä. Opposition edustajana voisi itsekkäästi toivoa, että hallitus epäonnistuu, mutta kuitenkin toivon, että en voita, kun veikkaan, että tämäkin uudistus lässähtää kuten suuri opintotukiuudistus.

Arvoisa puhemies! Seitsemän minuuttia on lyhyt aika ottaa kantaa ensi vuoden talousarvioon. Budjettilait antavat mahdollisuuden palata asiaan ennen kuin valtiovarainvaliokunta saa mietintönsä valmiiksi. Lähikuukaudet jo näyttävät, onko hallitus oikealla linjalla, kun on valinnut odottavan strategian.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun täytyy aluksi todeta, että olen jokseenkin eri mieltä ensi vuoden talousarvioehdotuksen luonteesta ja perusilmeestä kuin edellinen puhuja ja sitä edellinen puhuja. Kuulimme aika reipasta kritiikkiä budjettiesitystä kohtaan, mutta en kuullut selkeitä toimintavaihtoehtoja.

Ensi vuoden budjettiehdotusta voi luonnehtia sanoilla tulevaisuuteen luotaava, tiukka ja vakaa. Samalla sitä voi luonnehtia myös sanoilla perheiden, työllisyyden ja kasvun budjetti. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa onkin aina syytä katsoa myös tulevaisuuteen. Tulevaisuuden haasteet ovat nyt poikkeuksellisen kovat. Kiristyvän kansainvälisen kilpailun, vahvistuvan globalisaation ja nopeasti muuttuvan väestörakenteen oloissa hallitus on varsin tyydyttävästi rakentanut budjettiehdotuksen. Budjetissa näkyy myös se, että hallitus on vakavasti ja määrätietoisesti paneutunut uusien yritysten syntymiseen ja olemassa olevien yritysten kasvuun sekä kasvuedellytysten vahvistamiseen, tämäkin sen huomioon ottaen, että toimintaympäristömme muuttuu nopeasti. Tämä on varsin tärkeä asia, jos aiomme toimia niin, että kansantaloutemme säilyy tarpeeksi vahvana hyvinvointipalvelujen alla.

Herra puhemies! Puutun budjettiesityksessä muutamaan asiaan. Kuntatalouden tilanne ja peruspalveluiden rahoitusongelma on aiheellisestikin ollut tässä keskustelussa esillä. On laajasti tiedossa sekä kunnissa, kuntapäättäjien keskuudessa että hallituksessa, että kuntatalous on nyt tiukka. Vuosi 2004 eli tämä vuosi on kaikkein vaikein. Mutta kuten tässäkin keskustelussa useita kertoja on todettu, tulevaisuus näyttää paremmalta. Vuonna 2007 päästään jo kokonaisuudessaan ylijäämäiseksi, ja tästä ollaan yksimielisiä sekä kuntien edustajien että hallituksen edustajien kesken. Hallituksen toimenpiteitä on arvosteltu ja moitittu ja on sanottu, että kuntia on nyt kurjistettu ja kurjistetaan. Kuntien tämän hetken tiukka talouden tilanne ei johdu valtion toimenpiteistä tai tämän hallituksen toimenpiteistä, vaan on enemmänkin seurausta yleisestä taloudellisesta tilanteesta. Tämä hallitus ei ole leikannut kunnilta eikä leikkaa, ja veronkevennykset on kompensoitu täysimääräisinä. Päinvastoin ensi vuonna tulee valtionosuuksiin lisää noin 260 miljoonaa euroa. Peruspalveluohjelma ja sen mukainen budjetti on tuonut lisää vakautta ja ennustettavuutta.

Haluan todeta vielä, kun tätä kritiikkiä on esitetty, että kun vuoden 2003 budjetti hyväksyttiin, ennusteet kuntatalouden tilanteesta olivat huomattavasti nykyistä huonommat. En ole havainnut, vaikka olen katsellut, että nyt suurinta kritiikkiä esittäneet olisivat silloin esittäneet huolestumisensa kuntatalouden tilanteesta ja tulevaisuudesta. Nyt näyttää tulevaisuus paremmalta ja nyt esitetään kritiikkiä. Sitäkin tietysti tarvitaan, mutta se ei ole oikein loogista. Kunnissa ovat käsillä voimakkaat sopeutumisen ajat. Sen me tiedämme. Savotta on varsin kova. Tarvitaan palveluiden tuottamisessa ja järjestämisessä rakenteellisia muutoksia, ja näitä meidän tulee yhteisesti tukea. On täydet perusteet sille, mitä on esitetty, että kustannustenjaon tarkistuksen mukainen raha maksettaisiin etupainotteisesti, koska juuri nyt kuntien tilanne on kaikkein tiukin.

Herra puhemies! Ilahduttavaa budjetissa on aikaisempaa vahvempi suuntaus perheiden tukemiseen. Tämä on merkittävä linjaus. Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon tuki kasvavat nyt useiden vuosien tauon jälkeen. Budjetti kohentaa erityisesti kaikkein pienituloisempien perheiden tilannetta, kun kotihoidon tukea ja vähimmäispäivärahaa korotetaan. Todettakoon, että juuri tämä on omiaan vahvistamaan myös omalta osaltaan kotimaista kulutusta. Nimittäin nämä rahat menevät varmasti oman paikallis- ja aluetalouden hyväksi. Merkittävää tässä kokonaisuudessa on myös myöhemmin syksyllä toteutettava päivärahojen määräytymisperusteiden tarkistaminen.

Yksi budjetin mieluisimpia asioita on veteraanipaketin aikaansaaminen. Se on tunnustus veteraanien tekemälle työlle juuri nyt, kun jatkosodan päättymisestä on kulunut 60 vuotta. Määrärahojen lisäys on merkittävä vuonna 2005, noin 21 miljoonaa euroa.

Herra puhemies! Päinvastoin kuin kaksi edellistä puhujaa, olen sitä mieltä, että tämä budjetti omalta osaltaan vahvistaa luottamusta sekä omassa maassa että kansainvälisesti ja erityisesti, kun otamme huomioon kokonaistaloudellisen tilanteen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Yllätys, yllätys, aion ensi töikseni kehua hallitusta siitä, että se toteuttaa lopultakin lapsiasiavaltuutetun viran, jota tässä talossa on vuosikaudet, voisi sanoa vuosikymmen ainakin, varmaan sitä ennenkin, ajettu. Se on todella iso asia, ja sitä kautta varmasti lapsipolitiikka saa tässä valtakunnassa suuremman arvon kuin se tähän asti on saanut.

Mutta muutoin tähän budjettiin ei kovinkaan paljon voi olla tyytyväinen. Etenkin kuntapalvelujen tilanne on todella hankala, ja ilmeisesti tilanne vaihtelee niin paljon kunnittain, että täällä tänään päivällä käytetyt puheenvuorot tuntuvat todella kummallisilta, kun vaaditaan rakenteellisia muutoksia ja sanotaan, että rahalla ei ratkaista kaikkea. Kaikki, jotka olemme toimineet kunnallispolitiikassa, tiedämme kyllä sen, että niitä rakenteellisia ratkaisuja ja myöskin säästöjä kunnissa on tehty jo ainakin kymmenen vuotta ja kotikaupungissani jo 15 vuotta. Siinä mielessä tämä on aika kylmää suihkua näille kunnille, jotka ovat tällä hetkellä taloudellisissa vaikeuksissa, johtuipa se sitten talouden yleisistä ongelmista tai sitten joistakin yksittäisistä isojen työpaikkojen loppumisista. Kajaanissakin lopettaa UPM-Kymmenen saha ihan lähiaikoina. Se tulee myöskin vaikuttamaan hyvin paljon siihen, että verotulot eivät kerry niin hyvin kuin pitäisi kertyä.

Hallitus ei kovinkaan paljon anna porkkanoita siihen, että talouspolitiikka elpyisi. Se on jäänyt odottamaan tupoa, ja tietysti se ratkaiseekin hyvin paljon. Hallituksella on verokortti takataskussa, ja ilmeisesti sillä sitten aiotaan ostaa matalampi palkkaratkaisu, eli taas annetaan sitten isojen yritysten kukkaroon lisää rahaa. Sen sijaan pienet yritykset, perheyritykset, jäävät taas lehdellä soittelemaan. Ainut etu, mikä heille on nyt tulossa, on tämä vanhemmuudesta johtuvien kustannusten tasaus, johon Mönkäreen mallilla tuodaan ratkaisua, ja se on ihan myönteinen asia ja erityisesti naisvaltaisilla aloilla.

Vasemmistoliitto tulee esittämään oman vaihtoehtonsa tänäkin syksynä, niin kuin esitti viime syksynä. Siinä mielessä haluamme olla vastuullinen oppositiopuolue.

Palaan vielä tähän kunta-asiaan sen verran, että maanantaina tuolla Kajaanin kaupunginvaltuustossa valtiovalta sai aika lailla kyytiä siitä, että kun on ollut tiedossa se, että kunnilla nyt menee taloudellisesti huonommin, niin valtiolta ei tule apua niin paljon kuin tarvittaisiin. Meille ei voi sanoa niin, että tehkää rakenteellisia muutoksia, sillä olemme juuri niitä tekemässä. Minua pelottaakin se, että samalla, kun tämä Kainuun hallintokokeilu, joka on mielestäni todella hieno ja hyvä asia, lähtee liikkeelle, niin kun tällä myös vastustajia on olemassa ja kun samanaikaisesti tämä hoitotakuu tulee viemään erittäin paljon rahaa, kun on satoja ihmisiä siellä hoitojonoissa, pitemmissä hoitojonoissa kuin laki tulee sallimaan ensi vuonna, terveydenhuollon ongelmat pistetään tämän hallintokokeilun piikkiin. Tässä hallintokokeilussa ei vielä ensi vuonna tietenkään pystytä saamaan niitä säästöjä, jotka pitkällä tähtäimellä tulevat, ja nekin säästöt me tarvitsemme siihen, että kun väestö ikääntyy, niin tarvitaan siihen rahaa. Olisin mielelläni nähnyt sellaisen tilanteen, että tähän hallintokokeiluun olisi myöskin tullut saman tyyppistä tukea kuin kuntaliitoksissa kunnille myönnetään niin, että olisi voitu rauhassa aloittaa tämä hallintokokeilu ja tehdä ne muutokset sillä lailla kuin 500 ihmistä siellä valmistelussa ovat ajatelleet.

Nyt Kajaanin taloudellinen tilanne ja monien muidenkin kuntien taloudellinen tilanne on niin hankala, että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella joudutaan tämän vuoden todellisesta taloudesta leikkaamaan ainakin 2 prosenttia ensi vuonna ja sen lisäksi joudumme leikkaamaan sen, mitä tulee palkankorotuksina, niin että ovat vähintään 5 prosenttia nämä leikkaukset, jotka joudumme tekemään sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Ne ovat isoja summia yhdeksän kunnan eli 85 000 asukkaan menoissa. Siinä mielessä olen kyllä pettynyt siihen, että tähän ei ole löytynyt rahoitusta. Toivon, että hallitus ymmärtää tämän tilanteen ja löytää rahaa. Nimittäin Kajaani kuuluu yhä edelleen kuitenkin talousvaikeuksistaan huolimatta niihin kuntiin, jotka joutuvat maksamaan verotulojen tasausta, ja sen vuoksi näitä monien ministereitten suulla kunnille luvattuja rahoja Kajaanin kaupunki ei tule saamaan kuin ihan vähän, vähemmän kuin olisi toivottu. Samanaikaisesti hallitus on leikannut ensi vuodelle harkinnanvaraisia valtionosuuksia 18 miljoonaa euroa, mikä on minusta täysin käsittämätöntä tilanteessa, jossa tiedetään, että kunnilla on taloudellisia vaikeuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ryhmäkokoja joudutaan kouluissa ja päiväkodeissa yhä kasvattamaan, kerhotoimintaa ei voida järjestää ja ehkä pienempiä terveysasemia joudutaan sulkemaan, mikä on ikävää semmoisella alueella, jossa on pitkät matkat muutenkin.

Tulen tekemään talousarvioaloitteita muutamista asioista, muun muassa työttömyysturvan sovitellusta (Puhemies koputtaa) päivärahasta, toimeentulotuen lapsikorotuksista ja työttömien terveystarkastuksista ja monista muistakin asioista, mutta tässä en nyt tällä kertaa niihin enempää puutu.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän lyhyen ajan puitteissa menen suoraan muutamiin erityisiin asioihin.

Aloitan ikääntymisestä sen takia, että eilen täysistunnossa valtiovarainministerin esityksen yhteydessä tästä asiasta keskusteltiin ja hän vähän moitti eri tahoja, että ikääntymistä ei oikealla lailla oteta huomioon. Itse asiassa omassa esittelypuheenvuorossaan hän ei käyttänyt kertaakaan tätä termiä. Yhden kerran hän puhui eläkkeensaajista, jotka hekin ovat ehkä vain osa eläkeläisistä. Oli miten oli, niin tämä ikääntyminenhän on biologinen prosessi, elämän täysin normaali osa, ja toivoisin, että tämän salin kansanedustajat tästä eteenpäin miettisivät, miten he näitä termejä käsittelevät, ettei tule kuvaa siitä, että ikääntyneet ihmiset ovat ongelma Suomelle. Olen törmännyt tähän kentällä monta kertaa ja en rohkene täältä puhujakorokkeelta edes pöytäkirjoihin sanoa, miten monet ikääntyneet ihmiset tämän puheen seurauksena kokevat osansa Suomessa. Minusta se on ikävää kuultavaa ajatellen sitä taustaa vasten, miten upeaa työtä meidän nykyisin eläkkeellä olevat ihmiset ovat tehneet. Se poikii arvostusta, ja sitä kautta tietysti se poikii koko eläkepolitiikkaankin erilaisia asenteita, ja tämä on seikka, josta kyllä hallitus moitteen ansaitsee, koska siellä on ministereinä ihmisiä, joiden vaalilupaukset olivat eläkepolitiikan osalta aivan erilaiset kuin toteutus nyt on. Se tietysti on huomattu eläkeläispiireissä.

Toinen erityinen asia, josta haluan muutaman sanan sanoa, on hoitotakuu ja siihen liittyvät seikat. Pitää paikkansa, että hallitus on kohdentanut siihen rahoja aikaisemmin sovitun mukaisesti ja pitänyt lupauksensa, mutta se kokonaiskuvio, missä kunnat tällä hetkellä toista kautta rahoituksellisesti ovat valtioon nähden, on kuitenkin hyvin suuri ongelma, ja tällä puolella valtio näyttää olevan hyvin kovakorvainen. Tästä on täällä useita puheenvuoroja käytetty. En siitä jatka sen enempää.

Mutta puutunpa muutamalla sanalla hoidon kriteereihin, koska niitä ei juurikaan täällä ole penätty. Tiettävästi työryhmät vasta tekevät töitä sen suhteen, miten jatkossa hoitotakuun voimaan tullessa hoitokriteerit toteutetaan. Huhujen mukaan, epämääräisten tietojen mukaan, näyttää siltä, että hoitokriteerejä tullaan kiristämään. Se on yksi tapa tietenkin säästää sairaanhoitomenoja, mutta onpahan vaan aika julma tapa. Haluanpa nähdä ne poliitikot, jotka esimerkiksi siihen suostuvat, että heidän kohdallaan kriteerejä ... (Ed. Huotari: Ensin potilaat ovat jonoissa ja sitten otetaan pois jonoista!) — Niin, vaikkapa näin. Tulee hyvin suuri ongelma esimerkiksi näiden jononpurkujen suhteen, niin kuin ed. Huotari varsin hyvin tietää. — Tästä ei ole minkäänlaista selkeää tietoa vieläkään tässä salissa meille kerrottu. Isoissa kunnissa ainakin tämä asia myös näkyy olevan aika lailla alkutekijöissään. Ministeri Hyssälä eilen osasi nimetä yhden kaupungin tai yhden kunnan Suomessa, jossa hänen mielestään nämä asiat ovat kunnossa. Hän sanoi, että se kaupunki on Raahe.

Hoitotakuu on hyvä termi ja lupaa ihmisille paljon, mutta sen toteutus Suomessa taitaa olla tosi vaikea asia. Tämän hoitotakuun ohella itse olisin valtioneuvostolta toivomassa, että osaoptimointiin erikoissairaanhoidossa ja sen monirahoitteiseen järjestelmään kiinnitettäisiin aivan toisenlaista kehityshuomiota. Onhan siitä Kuopion yliopistossa valmistunut jo kolme vuotta sitten oikein mainio tutkimus, jonka mukaan nykyisellä rahalla saataisiin paljon enemmän aikaan, mikäli jonoajat olisivat lyhyemmät ja kuntoutus ja toipumisaika olisi lyhyt. Nyt säästetään erikoissairaanhoidosta, joka itse asiassa on tehokkain osa tällä hetkellä.

Hallitus antaa veteraanipaketin, joka sinänsä on erinomainen. Se on terminä hyvä. On totta, että sieltä tulee lisää rahaa, mutta sanoisin, että kyllä on jo korkea aikakin tulla sotainvalideille, joita meidän maassamme on tällä hetkellä noin 14 000 jäljellä. Se tekee noin 30 henkilöä per kunta, jos vähän pyöristää lukuja. He ovat 83-vuotiaita. Kun ajattelee, että vasta nyt hallituksen toimesta ateria-, siivous- ja pyykkipalvelut tulevat tälle kohderyhmälle, niin kylläpä ne sivistysvaltiossa aika myöhään tulevat. Tähän liittyy mukaan se, että laitoshoidon puolella hallitus ei vielä ehdota tässä budjetissa prosenttien laskemista 30:sta 25:een, mikä toisi huomattavan helpotuksen veteraaneille, vaan se tulee vasta vuonna 2006. Se on kätketty tähän hallituksen päätökseen, ja haluaisin tältä osin kyllä penätä hallitukselta oikein vakavalla mielellä, miten on mahdollista, että sitä ei kytketty tähän budjettiin. Se koskee niin pientä määrää ihmisiä.

Vammaispolitiikasta sanoisin ainoastaan sen, että hallitusohjelmassa sivulla 16 mainitaan, että kehitetään vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Siellä ykkösasiana on useiden tahojen toimesta subjektiivisen oikeuden vaatimus, koska tiedetään, että noin puolet vaikeavammaisista ei tätä henkilökohtaisen avustajan asiaa muuten saa kuntoon. On merkillistä, että se ei sisälly tähän budjettiin. Sen sijaan ministerin toimesta on nimetty selvitysmies ja kaiketi pieni työryhmä, ja tietojen mukaan siellä juuri uudistetaan lainsäädäntöä tavalla, jossa on jopa vaarana, että subjektiivinen oikeus poistuu tältä vaikeavammaisten ryhmältä. Toivon, että nämä tiedot, arvoisa puhemies, ovat vääriä, mitä olen tästä kuullut.

Tämän lisäksi olisin mielelläni puhunut liikenneväylähankkeista. Espoossa itse asiassa hallitus ei ole antanut minkäänlaista vihreää valoa rahoituksellisesti, ei Kehäykköseen, ei Kehäkakkoseen eikä myöskään metron osalta.

Kunta—valtio-suhde on myös erittäin iso ongelma koko meidän metropolialueellamme, mutta ajanpuutteen vuoksi me palaamme niihin toisella kertaa.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vanhasen—Kalliomäen punamultahallitus on jatkanut valtion ensi vuoden talousarvion teossa sillä virkamieshallitusmentaliteetin linjalla, millä se on jo vuoden maata hallinnut. Hallitukselta näyttää puuttuvan visio ja strategia, mihin se haluaisi Suomea viedä. Näyttää siltä, että hallitukselta puuttuu myös rohkeus ja kyky käsitellä vaikeita asioita, ja sen vuoksi ne siirretään työmarkkinajärjestöjen päätettäväksi tai lykätään hamaan tulevaisuuteen. On valitettavaa, että hallitus lastaa tupopöytään entistä enemmän sellaisia asioita, jotka eivät sinne kuulu.

Hallituksen epävarmuudesta johtuen nyt eduskunnan lähetekeskustelussa oleva talousarvioesityskin on vain luonnos, joka täydentyy, kunhan työmarkkinajärjestöt ehtivät asian käsitellä. Näinhän valtiovarainministeri sanoi heti talousarvioesityksen esittelypuheenvuoronsa aluksi. Vasta työmarkkinajärjestöjen sopimuksen jälkeen eduskunta saa tietää, millaisia tuloveronkevennyksiä, infrahankkeita tai panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen hallitus tosiasiallisesti on ensi vuodelle esittämässä. Kolmikantaneuvottelut ovat hyvin ja oikeudenmukaisesti toimiessaan käyttökelpoinen mekanismi, mutta nykyinen kaksikantamenettely, jossa hallitus ja sitä kautta eduskuntakin hallituspuolueiden voimin on vain äänetön yhtiömies, ei pohjaa demokraattiseen päätöksentekoon muuten kuin näennäisesti.

Arvoisa puhemies! Laajalle vaikuttava suurtyöttömyys on kaikkien tiedossa. Myös hallitus on sen tunnustanut ja tunnistanut, onhan se ohjelmassaan luvannut Suomeen olosuhteet 100 000 uuden työpaikan syntymiselle tälle vaalikaudelle. Nyt näyttää siltä, että hallitus on nostanut kädet pystyyn omien toimiensa osalta ja luottaa kansainväliseen talouskasvuun ja toisaalta ihmisten siirtymiseen eläkkeelle. Työttömien siirtäminen eläkkeelle onkin lähes ainut hallituksen budjettikirjassa oleva uusi panostus työttömyystilastojen parantamiseen.

Hallitukselta puuttui uskallus helpottaa palvelualojen palkkakustannuksia, alentaa ruoan arvonlisäveroa, päättää veronalennusten linjauksista, nostaa kotitalousvähennyksen verokattoa, vakinaistaa julkisen sektorin pätkätyöpaikkoja tai antaa kunnille resursseja luoda terveys- ja sosiaaliohjelman vaatimat lisätyöpaikat.

Alhaisen työllisyyden ja suuren työttömyyden sekä kuntien taloudellisen ahdingon lisäksi Suomessa on teollisuudessa investointilama. Tällä hetkellä yhdelläkään suuryrityksellä ei ole ainuttakaan investointihanketta Suomessa. Pitkään kestäessään tämä rapauttaa teollisuuden perustan, niin että uudet investoinnit ja sitä kautta uusien työpaikkojen syntyminen on entistä vaikeampaa ja epätodennäköisempää. Kysynkin: Mitkä ovat tässä budjetissa ne toimet, vai onko niitä, millä teollisuuden investoinnit saataisiin käynnistymään ja työpaikat pysymään Suomessa? Olisiko yksi keino tehdä kotimainen omistus kannattavaksi, sillä omistuksen värillä on väliä?

Sitä vastoin monet pienet ja keskisuuret yritykset niin teollisuudessa kuin palvelualoillakin haluaisivat investoida ja kehittää toimintaa, mutta siellä on törmätty ongelmaan, joka johtuu julkisen riskirahoituksen niukkuudesta. Finnvera Oyj:llä, joka on valtion kokonaan omistama julkista riskirahoitusta hoitava yritys, on toistuvasti rahoitus- ja vakuuslimiitti lopussa jo syyskesästä. Eduskuntakin kiinnitti tähän vakavaa huomiota viime kevään lisätalousarvion yhteydessä, mutta siitä huolimatta ensi vuoden talousarvioesityksessä hallitus haluaa asettaa Finnveralle jälleen hyvin ahtaat raamit ja sitä kautta suomalaisille kasvaville pienille ja keskisuurille yrityksille kasvun esteitä. Tämä on mielestäni aivan käsittämätöntä menettelyä, jossa puheet ovat yhtä ja teot toista.

Arvoisa puhemies! Suomen panostukset tutkimukseen ja koulutukseen lisääntyivät voimakkaasti viime vuosikymmenen puolivälistä aina tämän vuosikymmenen alkuun saakka. Kuten tunnettua, julkiset panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat yksi kolmasosa ja yritysten kaksi kolmasosaa. Parin viime vuoden aikana panostuksissa on kuitenkin tapahtunut pysähtyminen. Ensi vuoden talousarvioesityksessä on kuitenkin hiukan lisätty julkisia t&k-panostuksia. Mielestäni olisi kuitenkin nyt aika satsata julkisin varoin tutkimukseen ja tuotekehitykseen reilummin, kun näyttää siltä, että yritysten panostukset ovat tällä hetkellä hiukan hiipumassa. Näin pystyttäisiin pitämään tutkimus ja tuotekehitys Suomessa, ettei tämä kova ydin karkaisi tuotannon työpaikkojen tapaan ulkomaille.

Arvoisa puhemies! Juuri valmistuneen opetusministeriön tarkastuslaskennan mukaan viime vuoden opetus- ja sivistystoimen kustannuksista valtiolla on kunnille maksamatta noin 135 miljoonaa euroa. Tämä summa puuttuu parhaillaan lähetekeskustelussa olevasta valtion ensi vuoden talousarviosta kokonaan. Voimassa oleva laki opetustoimen valtionosuustarkistuksista edellyttää, että tuo 135 miljoonaa euroa maksetaan yhdessä erässä ensi vuonna. Näin meneteltiin myös edellisellä kerralla, kun maksettiin kerralla 50 miljoonaa euroa kunnille.

Kun 135 miljoonan euron lisäksi huomioidaan sosiaali- ja terveyspalvelun kustannusten tarkistuksen mukainen valtion velka kunnille, 353 miljoonaa euroa, niin valtio on velkaa käytännössä yhteensä lähes puoli miljardia euroa. Hallituksen itsensäkin toteamuksen mukaan kuntien talous on nyt heikoimmillaan ja paranee vaalikauden loppua kohti. Samanaikaisesti juuri ensi vuonna kunnat tarvitsevat kipeästi rahaa palvelujen tuottamiseen, ennen muuta Kansallisen terveyshankkeen käynnistämiseen. Mielestäni on kohtuullista, että valtio maksaisi puolen miljardin euron velkansa kunnille etupainotteisesti ja noudattaisi voimassa olevia lakeja.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna käynnistyvät terveyshanke ja siihen liittyvä hoitotakuu. On esitetty monia arvailuja, pystytäänkö sitä noudattamaan, (Puhemies: 7 minuuttia!) ja suurin syy on ollut hoitaja- ja lääkäripula ja kuntien kyky suoriutua tästä tehtävästä, jota kykyä suuresti epäilen.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtion talousarvioehdotus on oikealla tiellä parantaessaan lapsiperheiden asemaa todella pitkästä aikaa. Lapsilisiin tulleen korotuksen jälkeen nyt ovat vuorossa lastenhoidon tukien korotukset. Korotukset kohentavat selvästi monen perheen taloudellista tilannetta. Tukien korotukset yhdessä kotitalousvähennyksen panostuksen kanssa viestittävät siitä, että myös kodeissa tehtävää työtä arvostetaan ja kotitalouksien merkitys työllistäjinä tunnustetaan.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kotihoidon tuen korotuksen rinnalle on budjettiehdotukseen saatu lähes 20 euron kuukausikorotus yksityisen hoidon tuen hoitorahaan, vaikka sitä ei ollut kirjattu edes hallitusohjelmaan. Kela on uusimassa tiedotuslehdessään jo aloittanut tiedotuksen tukien korotuksista. Molempien tukien korotusten myötä perheiden mahdollisuudet valita itse lapsilleen elämäntilanteeseensa sekä arvostuksiinsa sopivin lasten päivähoitomuoto paranevat selvästi. Kyllä perheet osaavat tehdä valinnan, kun me vain annamme niille siihen mahdollisuuden.

Lapsiperheiden palvelujen taso eri kunnissa on kuitenkin kirjava ja tukipalvelujen puuttuminen heikentää perheiden todellisia mahdollisuuksia hyötyä valtion toimenpiteistä. Erityisen huolissani olen siitä, että lapsiperheille ei ole tarjolla juuri lainkaan sosiaalihuoltolain mukaisia kotipalveluja. Odotankin, että kunnissa olisi myös halua ja rohkeutta arvioida perheiden palvelujen tilannetta ja parantaa niitä. Lähestyvät kunnallisvaalit ovat tähän varmasti hyvänä lisäpontimena.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien kasvun myötä mahdollisuudet näiden palveluaukkojen tilkitsemiseen ovat hyvät. Odotan myös, että kuntalisää maksavat kunnat pitäytyvät kuntalisiin kohdistuvista leikkauksista eivätkä vedä välistä ja syö perheiltä tuen perusosiin tehtäviä korotuksia.

Perheiden kanssa voitaisiin käydä myös nykyistä aktiivisemmin ja erityisesti yksilöllisemmin läpi sitä, mikä on kullekin perheelle missäkin elämäntilanteessa paras ja tarkoituksenmukaisin tapa järjestää lasten hoito. Julkisen sektorin palveluita ei pitäisi aina ajatella myöskään ainoana vaihtoehtona. Yksityisen hoidon tuen käytön lisäämiseen on korotuksen jälkeen erittäin hyvät mahdollisuudet. Tuen tason nousun myötä esimerkiksi työsopimussuhteisen hoitajan palkkaaminen kotiin voisi olla useille lapsiperheille arkea huomattavasti helpottava ratkaisu.

Minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja korotetaan lähes 33 prosenttia. Korotus on erittäin merkittävä, kuukausitasolla lähes 100 euroa. Se kohdistuu juuri niihin lapsiperheisiin, joissa joudutaan lähes päivittäin miettimään sitä, mihin niukat tulot riittävät. Tiedän tämän hyvin omalta osaltani oltuani monta kertaa minimiäitiyspäivärahan saajana.

Hallituksen politiikkaa syytettiin lapsilisäratkaisun yhteydessä yhden lapsen perheen politiikaksi. Pääministerin lastenhankintaan kannustavat puheet eivät ole jääneet puheiksi. Pidän erittäin merkittävänä esitystä muuttaa vanhempainpäivärahojen määräytymisperustetta ajallisesti lähekkäisten raskauksien ja pätkätyösuhteiden osalta. Nykyinen laskuperuste on pakottanut pienin ikäeroin lapsensa saavat äidit muutamaksi kuukaudeksi töihin, jotta he eivät putoaisi minimivanhempainpäivärahalle. Tilanne on ollut epätyydyttävä myös työnantajien ja sijaisuutta tekevien työntekijöiden kannalta. Pätkätöitä tehneet ovat myös joutuneet epätasa-arvoiseen asemaan vanhempainrahan määräytymisen osalta. Nyt heidänkin tilanteeseensa tulee parannusta.

Arvoisa puhemies! Hallitus pyrkii helpottamaan työn ja perheen yhdistämistä monin eri keinoin. Kotitalousvähennyksen kehittäminen on tuonut uusia keinoja myös tavallisten keskituloisten lapsiperheiden ulottuville. Nyt myös työntekijän palkkaaminen suoraan työsuhteeseen tulee vaihtoehdoksi yritykseltä hankittavan palvelun rinnalle. Työnantajille aiheutuvien perhevapaakustannusten tasaaminen tukee naisvaltaisia aloja ja on osin poistamassa kynnystä palkata fertiili-ikäisiä naisia ja pienten lasten äitejä töihin. Suurimman muutoksen on tapahduttava kuitenkin asennepuolella, ja sitä muutosta hallitus ei voi budjettiesityksessä valitettavasti määrätä tapahtuvaksi.

Naisten aseman vahvistamiseen työmarkkinoilla voimavarana, ei vain riskinä, on kuitenkin etsittävä jatkossa lisää ratkaisuja. Oletteko muuten kuulleet, että nuorilta miehiltä olisi kysytty, lainvastaisesti kylläkin, työhaastattelussa aikomuksesta hankkia lapsia? Naisille kysymys tunnutaan esitettävän ainakin kiertoteitse lähes poikkeuksetta.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tavoitteissa kiinnitetään huomiota väkivallan vähentämiseen. Pääpaino on sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä. Useat viime aikojen tapahtumat ja asiaa sivuavat tutkimukset ovat lisänneet edelleen huolta asiasta. Väkivallattomuuden tavoite pitäisi mielestäni kuitenkin laajentaa koskemaan myös lasten, nuorten ja naisten tekemää väkivaltaa. Jo nyt äiti on usein tekijänä pienten lasten kuolemaan johtavissa väkivallanteoissa. Koululaisille tehdyissä tutkimuksissa näkyy selkeänä trendinä tyttöjen aggressiivisen käyttäytymisen lisääntyminen ja väkivaltaisten toimintatapojen omaksuminen. Näistä tytöistä tulee joskus jonkun kumppaneita ja joidenkin lasten äitejä. Väkivaltaisen käyttäytymismallin kitkeminen on usein hyvin vaikeaa, joten mielestäni myös tyttöjen väkivallan lisääntymiseen pitäisi vaikuttaa erittäin voimakkaasti ennalta ehkäisevästi.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan tavoitteissa nostetaan esille myös henkilöstön riittävyyden turvaaminen. Henkilöstön riittävyys on ensiarvoisen tärkeää, jotta sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu ja saatavuus voidaan turvata. Usein ainoaksi ratkaisuksi esitetään rahaa, kuten täälläkin, palkkatason korotusta. Sosiaali- ja terveysalalla palkka on pieni, ja jos sitä voisin korottaa tässä, sen tekisin, mutta se on erityisen pieni työn vaativuuteen ja vastuullisuuteen nähden. Ei ole kuitenkaan kysymys vain palkan suuruudesta, jos hoitaja siirtyy esimerkiksi kaupan kassalle myyjäksi. Hoitoalalla johtajuuden kehittäminen olisi myös ensiarvoisen tärkeää. Työntekijöillä pitää olla tunne, että heidän työtään arvostetaan, heidät otetaan mukaan työn kehittämiseen ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä.

Julkisen sektorin työnantajien on kiinnitettävä erityisesti huomiota pätkätyösuhteista eroon pääsemiseen. Myös sijaistyövoima voidaan palkata vakituisiin työsuhteisiin, jolloin sen sijoitusyksikkö vain vaihtuu eri työjaksoilla. Huoli huomisen toimeentulosta on kuitenkin pienempi.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen talousarvioesitys vuodelle 2005 on harppaus oikeaan suuntaan. Budjettiesitys on ilokseni erityisesti perheiden ja peruspalveluiden budjetti. (Ed. Roos: Erittäin hyvä puheenvuoro uudelta kansanedustajalta!)

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa käsittelyssä oleva valtion vuoden 2005 budjettiesitys on erinomaisen hyvä esimerkki siitä, että siinä toteutetaan sovittua hallitusohjelmaa rauhallisesti ja maltillisesti. Ehkä paras viesti ja esimerkki siitä ovat budjettiriihestä kantautuneet viestit, joissa budjettiriihi eteni juohevasti, ja varsinaisia isoja ristiriitoja ilmeisesti ei ollut, niin kuin ei ollutkaan. Budjettiriihen kesto sinänsä, yhden päivän budjettiriihi, osoitti myös sen, että asioista oli sovittu jo hallitusneuvotteluissa kohtuullisen hyvin.

Ehkä veroratkaisut ovat herättäneet tämän valtion talousarvion kohdalla kovinta keskustelua. Veronkevennysten oikeellisuudesta, oikeasta määrästä ja oikea-aikaisuudesta on keskusteltu monella taholla, mutta se on kuitenkin nykyisessä talouspoliittisessa tilanteessa ja ennen kaikkea globaalin talouden aikoina erittäin oikeaan osunut ratkaisu. Veronkevennyksiä on tehty silloin, kun kotimaista kysyntää on tarvinnut tukea. Pitää muistaa, että näin Euroopan unionin ja ennen kaikkea yhteisen valuutan, euron, aikaan mitään valuuttapoliittisia keinoja, tarkoitan esimerkiksi devalvaatiota, ei enää ole olemassa, vaan omalla kustannusrakenteellamme vaikutamme siihen, mikä on suomalaisen tuotteen kilpailukyky maailmanmarkkinoilla. Yhtenä keinona siinä on käytetty tietenkin verokeinoja, jolloin verotusta keventämällä on saatu kysyntää lisää, ja se on viime aikojen huonon kansainvälisen kysynnän olosuhteissa toiminut erittäin hyvin.

1.1.2005 eli samaan aikaan nyt käsittelyssä olevan budjettiesityksen kanssa astuu voimaan pääoma- ja yritysverouudistus. Se on suomalaisen mittapuun mukaan erittäin merkittävä uudistus, sisältyyhän siihen yhtenä esimerkkinä avoir fiscal -systeemistä luopuminen elikkä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luopuminen. Kun tästä keskusteltiin tässä salissa aiemmin tänä vuonna, se nosti kovia mielipiteitä opposition keskuudesta siitä, että ei ole viisasta luopua tästä järjestelmästä. Mutta sen tiedämme jo tänä päivänä, että Euroopan yhteisön tuomioistuimesta on tullut asiasta päätös ja tämä Suomessa käytössä ollut järjestelmä todettiin tällä päätöksellä laittomaksi.

Tässä voi sanoa jälkiviisaasti, että kun Vanhasen hallitus tätä asiaa käsitteli ja kaukaa viisaasti teki oikean päätöksen, silloin esitetty kritiikki oli, ehkä voisi sanoa poliittisesti, populismia pahimmasta päästä. Kuitenkin yhteisö- ja pääomaverouudistus tuo yrityksille veronkevennyksiä 555 miljoonan euron edestä. Se on niin merkittävä panostus suomalaisen yrittämisen ja suomalaisen yrittäjyyden tukemisessa, että se ansaitsee aivan erillisen maininnan. Jos uusia työpaikkoja aiotaan tähän maahan luoda, se tarkoittaa sitä, että yrityksille pitää antaa paremmat toimintaedellytykset. Sen, onko tämä sitten riittävä askel, näemme lähitulevaisuudessa, mutta se on aivan varmaa, että se on hyvin hyvin pitkä harppaus oikeaan suuntaan.

Toisena asiana nostaisin esille perhepolitiikan. Keskusta on omissa vaalitavoitteissaan tuonut esille, että perhepolitiikkaan pitää saada paljon panostuksia lisää. Tässä budjetissa tämä harras, hyvä toive toteutuu. Perhepolitiikka on onnistuneesti viety tähän budjettiin sisälle. Sairaus-, äitiys- ja isyys- ja vanhempainrahaan tulee selkeä korotus, joka tarkoittaa rahamääräisesti 94 euron korotusta kuukaudessa. Se on niin hyvä tuki lapsiperheille, että voi sanoa keskustan vaalitavoitteiden tässä toteutuneen vähintäänkin kohtuullisen hyvin. Samoin lasten kotihoidon tuen korotus 42 eurolla on erinomaisen hyvää perhepolitiikkaa. Jos tässä maassa ajatellaan tulevaisuutta järkevästi, niin kuin pitää tehdäkin, lapsiperheiden tukeminen tässä tapauksessa on erittäin erittäin hyvä päätös.

Kun tähän sitten otetaan vielä lisäksi kuntatalouteen tulleet kohennukset — ovathan lapsiperheet kuntapalveluiden suuria käyttäjiä — tämä tarkoittaa sitä, että lapsiperheiden asemaan tulee kuntatalouden kohennuksenkin myötä erittäin hyviä panoksia lisää. Kuntatalouteen tuleva valtionosuuslisäys 260 miljoonaa euroa lisättynä vielä sillä, että aikaisempien vuosien tasauksia maksetaan nyt tämän hallituskauden aikana, antaa huomattavasti lisää panoksia kunnille toteuttaa sitä tehtävää, joka kunnille on annettu. Näiden palveluiden käyttäjinä esimerkiksi lapsiperheet ovat erittäin tärkeä asiakaskunta.

Katsotaan sitten vielä veronkevennyksiä, miten valtio kohtelee kuntia veronkevennysten tiellä: Kun veronkevennyksiä aikaisempien hallitusten aikana tehtiin, siinähän kävi yleensä niin, että kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä korotettiin, mikä tarkoitti sitä, että kunnallisverotus keveni, kuntien verotulot pienenivät, mutta sitä ei valtio kompensoinut kunnille ollenkaan. Nyt uuden budjettiesityksen myötä on sovittu, kuten hallitusohjelmassakin, että mahdolliset veronkevennykset kompensoidaan kunnille 100-prosenttisesti. Tämä on erittäin merkittävä tae sille, että kunnat voivat harjoittaa tämän budjetin ja tämän hallituskauden aikana rauhallista ja vakaata politiikkaa kukin omalla alueellaan. Samoin indeksitarkistuksen nostaminen 75 prosenttiin aikaisemmin käytössä olleesta 50:stä on mielestäni hyvä asia. Totta kai 100 olisi paras, mutta tuossakin asiassa voidaan todeta, että otettiin pitkä harppaus oikeaan suuntaan.

Erillisen maininnan budjetissa ansaitsee vielä määräraha, jolla tuetaan veteraanien kuntoutusta. Lisämääräraha tähän kuntoutukseen on 21 miljoonaa euroa. Mielestäni summa on hyvä ja tällä summalla pystytään takaamaan se, että jokaiselle veteraanille, joka haluaa kuntoutukseen, tarjotaan vuoden 2005 alusta mahdollisuus mennä kuntoutukseen. Tämä on sitä kunniavelan maksua, josta me olemme aina puhuneet, mutta tässä tapauksessa voidaan todeta, että tällä määrärahalla tätä kunniavelkaa pieneltä osin suoritetaan.

Lopuksi voisi todeta, että liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla olisi ja on tulevaisuuden kannalta vielä paljon tehtävää. Tiemäärärahoissa kieltämättä on toivomisen varaa ja varsinkin maakunnissa. Näin vaikean kesän jälkeen, tarkoitan sateisen kesän jälkeen, esimerkiksi yksityisteiden kunto on erittäin heikko. Yksityisteille on luvattu 2 miljoonaa euroa lisää varoja. Se on pieni askel oikeaan suuntaan, mutta toivotaan, että seuraavissa budjeteissa on lisää, ja ennen kaikkea, kun on sovittu, että valtionyhtiöiden myynnistä tulevista tuloista pieni osa annetaan tiehankkeille, toivotaan, että tällä tiellä ja näistä rahoista saadaan helpotusta niin maakuntien kuin koko Suomenkin kannalta erittäin tärkeille asioille eli tiehankkeille.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys antaa vastauksia ainakin kahteen suuren luokan yhteiskunnalliseen kysymykseen: talouden toimintaympäristön muutokseen ja siitä aiheutuviin välttämättömiin uudistuksiin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kehittämiseen. Suomen taloudellisen kasvun vauhti on ollut euroalueella keskimääräistä rivakampaa. Se on perustunut hyvin pitkälle kotimarkkinoiden hyvään vauhtiin. Siitä huolimatta meidän suurin haasteemme, työllisyyden parantaminen, ei ole kehittynyt odotetulla ja toivotulla tavalla. Tarvitaan siis rakenteellisia, rohkeita uudistuksia, joilla kansantalouteen saadaan lisää puhtia.

Verotuksen uudistukset, jotka ainoana merkittävänä uudistuksena kahden edellisen hallituksen loppusuoralla aloitettiin, saavat jatkoa. Päätökset on siirretty myöhemmäksi, jotta nähdään, onko maltti valttia syksyn tupokierroksella. Jos on, henkilöverotusta kevennetään merkittävästi. Tämän on hallitus luvannut ilmoitusasiana työmarkkinaosapuolille kertoa ratkaisun tehtyään. Tästä ei käydä kauppaa vaan tällä tuetaan työllisyyden kasvua, kilpailukykyä, luodaan talouteen dynamiikkaa ja varmistetaan peruspalveluiden rahoitus. Jo aiemmin tehdyt linjaukset yritysverouudistukseen tukevat myös samaa linjaa. Siirtyyhän tämän uudistuksen myötä yrityksille investointeihin ja kehittämiseen yli 500 miljoonan euron potti vuosittain. Samoin pitkään odotettu yritysten sukupolvenvaihdosten veronhuojennushan jo tämän vuoden aikana, ja vielä kaiken lisäksi taannehtivasti vuoden alusta, toteutettiin.

Tähän budjettikirjaan sisältyvien hyvien toimien listalla on myös kotitalousvähennyksen laajennus koskemaan omien, puolison vanhempien, isovanhempien asunnossa tai kesäasunnossa tehtyjen töiden vähennysoikeutta. Tämä laajentaa myös merkittävästi palvelualan pienyritysten mahdollisuuksia.

Välillisten työvoimakustannusten kehittymisessä on myös linja selvillä. Nyt toteutuu pienempien yritysten arvonlisäveron alarajan korotus. Alarajahan tehtiin jo aiemmin liukuvaksi. Matalan tuottavuuden työn välillisiä kustannuksia, rajakustannuksia, alennetaan sitten vuoden 2006 alusta alkaen. Samaan aikaan otetaan käyttöön myös yritysten verotilijärjestelmä. Yritysten investointihalukkuuteen myös vastataan pikalisäbudjetilla, vai miksi sitä nimittäisin, kun Finnveran luotonantovaltuuksia lisätään, niin kuin tänään kuulimme, 40 miljoonalla eurolla alueelliseen korkotukeen sekä erityislainoihin, naisyrittäjä- ym. lainoihin. Tämä lisäys tulee todelliseen tarpeeseen. Erityisesti pk-sektorilla on tällä hetkellä kova tarve investoinneille, ja siihen tulee myös valtion ehdottomasti vastata.

Herra puhemies! Oikeudenmukaisuusosastolla panostettiin perheisiin. Pienimmät äitiys-, isyys-, vanhempainpäivärahat nousevat. Pienin äitiyspäiväraha nousee 94 euroa kuukaudessa. Samaan aikaan lasten kotihoidon tukea nostetaan samoin kuin yksityisen hoidon tukea. Eläkkeiden vaikkakin vain 7 euron kuukausikorotusta aikaistetaan kuitenkin melkeinpä vuodella. Kansaneläkkeen korotuksen kautta kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten asema hiukan paranee. Erityisen kiitoksen hallitus ansaitsee veteraanipaketin johdosta. Aloite poikineen on tässä talossa vuosien varrella tehty, jotta sotiemme veteraanit pääsisivät jokavuotiseen kuntoutukseen. Nyt se sitten vihdoin viimein tapahtuu. Kaikkiaan veteraanipaketti koostuu 21 miljoonan euron lisäyksestä.

Herra puhemies! Myös kuntien mahdollisuuksia palvelutuotannon ylläpitoon parannetaan, kun valtionosuudet nousevat 250 miljoonaa euroa, ja taitaapa olla niin, että ne nousevat vielä tätäkin enemmän, kun tuota laskukaavaa on tarkistettu, ja se oikea luku taitaa olla 380 miljoonaa euroa. Aivan oikein pääministeri Vanhanen tänään aiemmin päivällä sanoi kuntien tarvitsevan myös uudistuksia omissa palvelutuotantomenetelmissään. Tähän kannustetaan, ja hallitus haluaa kuitenkin myös rohkaista kuntia yhteistyöhön ja hakemaan niitä uusia palvelutuotantomuotoja. Niin kuin äsken ed. Hoskonen totesi, myös indeksit maksetaan nyt hieman korotettuina edellisiin hallituskausiin verrattuna, 75-prosenttisesti, eikä myöskään uusia tehtäviä kunnille anneta, ellei niihin osoiteta varoja, samoin kuin verouudistusten maksumiehinä kunnat eivät enää ensi vuoden budjetissa ole, niin kuin tähän asti on tapahtunut.

Herra puhemies! Lopuksi muutama sana maatalouspääluokasta. Siinä on kädenvääntöä tapahtunut tämän vuoden aikana ja jo viime vuoden lopusta lähtien erittäin vahvasti. Kuitenkin on selväksi tullut, että cap-uudistuksen vaatimat korotukset ja täydennykset maataloustukiin toteutetaan. Tämä on rauhoittava tieto viljelijäväestölle, joka joutuu olemaan erityisen kovan paineen alla jatkuvien muutoksien seuratessa toinen toisiaan. Kuitenkin liittyen vaikkapa pohjoisen tuen maksuvaltuuksien leikkauksiin näitä ei ole mitään tarvetta toteuttaa ennen kuin viimeinen pakko on. Tämän viestin haluan myöskin hallitukselle antaa.

Eräs vähennys, joka kirvoittaa myöskin puheenvuorossa osan sille antamaan, on maatalousneuvonnasta nipistettävä osio. Se ei mielestäni ole perusteltua, koska juuri neuvonnan myötä me pystymme varmistamaan sen, että meidän ruuantuotantomme on kilpailukykyistä myös tulevaisuudessa. Se vastaa erittäin hyvin siihen tarpeeseen, jota viljelijäväestöllä tällä hetkellä on. Se auttaa monen ongelman ja vaikeuden yli. Ilman neuvontaa suomalainen viljelijä olisi aivan erilaisessa asemassa kuin tällä hetkellä.

Puhemies! Valtion metsäsatsaukset tulevat takaisin kolmin—nelinkertaisesti valtion kassaan. Laittaahan metsänomistaja 3—4 euroa sen päälle, jos valtio laittaa 1 euron. Siksi nuoren metsän kunnostuksen, taimikon hoidon ja energiapuun tukiin on rahat löydyttävä. Jolleivät ne löydy ja eivät aivan kokonaisuudessa löydy tästä budjettikirjasta, on niiden löydyttävä sitten tulevista lisäbudjeteista. Muutoin meidän tavoitteemme myöskään ilmastopolitiikassa ei saavuta sitä asentoa, jota olemme luvanneet hoitaa ja jota myöskin moneen kertaan on tässä talossa ponsien ym. päätösten myötä esitetty.

Samoin muut kotimaiset energiatuotantomuodot on saatettava kilpailukykyiseen asentoon ja asemaan. Viittaan tässä niin ruokohelpiin kuin myöskin erilaisiin kaasujen polttojärjestelmiin ja siihen teknologiaan, joka vie näitä asioita eteenpäin ja tukee kotimaista työllisyyttä, kotimaista energian tuotantoa ja suojelee meidän ympäristöämme.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Yksi keskeisimmistä aiheista tässä salissa tänään on ollut liikennerahat ja yrittäminen. Istuvan hallituksen toinen budjettiesitys liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle ei suuria valitettavasti tulevalle vuodelle lupaile.

Helmikuussa työnsä lopettaneen ministerityöryhmän linjaukset liikenneinvestoinneista jäivät ainakin toistaiseksi vain toiveuniksi. Liikenteen investoinnit, peruskorjaukset, eurot, markat ovat kansanedustajille tärkeitä ja merkittäviä asioita, joista kynsin hampain halutaan pitää kiinni, kun on kysymys omasta maakunnasta ja niiden keskeisistä tarpeista. Näin tietysti itsekin yritän toimia.

Kaakkois-Suomen ykköshanke on Kuutostien perusparannus välillä Imatra—Lappeenranta. Hallitukset vuoron perään ovat sulkeneet silmänsä tuon Etelä-Karjalan maakunnalle niin tärkeän pääväylän kuntoonsaattamisessa. Suomen ja Venäjän välinen rekkaliikenne on huimassa kasvussa. Vientimme Venäjälle lisääntyy kiitettävästi. Venäjä on tänään Suomen kolmanneksi suurin vientimaa, kun se vielä viime vuonna vastaavana ajankohtana oli sijoilla 6—7.

Metsäteollisuuden investoinnit ja rajaliikenne ovat kasvattaneet Kuutostiestä Suomen raskaimmin kuormitetun valtatien. Niiden rekkojen määrä, jotka ovat ylittäneet rajanylityspisteet Vaalimaalla, Nuijamaalla, Imatralla ja Niiralassa tämän vuoden aikana elokuun loppuun mennessä, oli noin 450 000 kuorma- ja pakettiautoa, kasvua edelliseen vuoteen autojen määrässä lähes neljännes. Lappeenrannan ja Imatran välillä kulkee yli 10 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, joista rekkoja noin 2 000. Metsäteollisuuden kuljetustarpeet lisäävät edelleen raskaasti kuormitettujen rekkojen määrää. Teollisuus arvioi kuljetustarpeiden kasvavan kolmanneksella ensi vuonna. Elinkeinoelämä on vuosia hattu kourassa lähestynyt päättäjiä tuon väylän parantamiseksi nelikaistaiseksi, mutta aina se on tullut yliajetuksi. Liikenne tieosuudella on myös aidosti hengenvaarallista.

Suomella on ollut myös erikoisasema tavarakuljetusten läpikulkumaana Venäjälle aina viime kevääseen saakka. Erikoisasemamme voi vaarantua, kun Baltian maat ovat nyt osa Euroopan unionia. Meillä on lyhyt etumatka, mutta meidän on osattava käyttää se hyödyksemme kokemuksemme myötä. Venäjän liikenteessä rajamuodollisuudet ovat tärkeässä osassa, ja ne tulee järjestää liikennöinnin sujuvuuden kannalta mahdollisimman joustaviksi. Tullin ja Rajavartioston resursseista on tinkimättä pidettävä kiinni. Tiestön ja liikenneturvallisuuden parannuksen lisäksi on rekkaliikenteessä otettava huomioon maamme kilpailukyvyn ylläpitäminen.

Kuluneen vuoden aikana polttoaineiden hinnat ovat nousseet huimaa vauhtia, mikä on osaltaan aiheuttanut kuljetuskustannuksien nousun. Tämä on yksi heikkoutemme rekkaliikenteen siirtyessä huolestuttavasti ulkomaanlippujen alle. Suomalainen yritys ei voi kilpailla tilanteessa, jossa palkka- ja polttoainekulut ovat moninkertaiset esimerkiksi venäläiseen toimijaan verrattuna. Suomen on pystyttävä tukemaan kuljetustoimintaa ja alennettava kyseisiä veroja ammattikuljetusten osalta. Suomalainen kilpailukyky on pidettävä hengissä, tuolloin vaikutukset heijastuvat positiivisesti koko elinkeinorakenteeseen.

Täytyy muistaa, että valtaosa maamme tavaroista kuljetetaan maanteitse Euroopan laajuisesti. Viimeisten 20 vuoden aikana kumipyöräliikenne on kasvanut nopeammin kuin esimerkiksi bruttokansantuote, ja ennusteiden mukaan sama kasvuvauhti tulee jatkumaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Tulevaisuuden trendi myös kotimaassa teollisuuden mukaan on, että yhä suurempi osa tavarakuljetuksista siirtyy kumipyörien päälle tulevina vuosina. Vuosikymmenien aikana suurella vaivalla aikaan saadut väylästöt on pidettävä kunnossa. Perustienpidon rahoja tarvitaan ihan oikeasti lisää nyt eikä tuponeuvottelujen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Suomen rataverkkoon on myös panostettava. Osalla Suomen radoista ei tällä hetkellä pystytä liikennöimään lähellekään täysitehoisesti ratojen heikon kunnon vuoksi. Tällaisesta puolilastissa hitaasti liikkuvasta liikenteestä syntyy iso lasku ja valtavat tulonmenetykset yhteiskunnalle. Raideliikenteen tärkeitä investointikohteita on monia. Näistä yksi on itärajalle tuleva raideyhteys. Tavaraliikenne kiskoilla Venäjälle on vähintään yhtä tärkeässä asemassa kuin rekkaliikennekin. Helsinki—Pietari-välille suunnitteilla oleva nopea raideyhteys on tulevaisuuden suuria hankkeita, jossa valmiutta täytyy löytyä, jos venäläisellä osapuolella on halu ja kyky toteuttaa investointi omalta osaltaan.

Itään suuntaavien pääväylien tulee olla meillä kunnossa niin tämän hetken kuin ennen kaikkea huomispäivän vuoksi. Yksi näistä pääväylistä ei ole pelkästään Venäjälle, vaan myös Eurooppaan ja edelleen maailmalle, nimittäin Saimaan kanava. Teollisuus on syvästi huolissaan siitä, mikä Saimaan kanavan tulevaisuus on. Venäläinen osapuoli on kuuleman mukaan valitettavan passiivinen ryhtymään jatkoneuvotteluihin. Tätä asiaa on vietävä niin korkealle taholle, että alkaa vihdoin tapahtua jotain. Neuvottelut on pikaisesti saatava käyntiin.

Herra puhemies! Hallitusohjelma edistää yrittäjyyttä, mutta toimet eivät konkretisoidu. Hyvinvointivaltiomme säilyttäminen edellyttää kuitenkin siirtymistä dynaamiseen ja joustavaan yrittäjäyhteiskuntaan ja todellisia toimia yrittäjyyden edistämiseksi ja yrittäjäksi ryhtymisen esteiden poistamiseksi. Eräässä tutkimuksessa yrittäjyydestä ja perheyrittäjyydestä Suomessa 2010-luvulla todettiin seuraavaa: Nyt meillä on tutkijan mukaan vallalla taantuva pohjoismainen hyvinvointivaltio. Jos jotain radikaalia retoriikan ja päivittelyn asemasta ei pian tehdä, seurauksena on negatiivisen kierteen yhteiskunta. Osaavaan yrittäjäyhteiskuntaan pääsemiseksi taas tarvitaan nopeasti lyhyen ja pitkän tähtäyksen toimia. Edellisiä ovat varsinkin nuoria yrittäjiä ja yrittäjäksi aikovia ajatellen pikainen lainsäädännöllisten raja-aitojen kaataminen ja sosiaaliturvaan liittyvien epäkohtien poistaminen yrittäjyydestä palkkatyöhön verrattuna.

Korjausta vaativia epäkohtia on myös se, että opintotuen ja työttömyysturvan helposti menettää yrittäjäksi ryhdyttyään, samoin kuin sairaan lapsen hoidon hankala järjestäminen. Yrittäjille on annettava sellaisia kannusteita, porkkanoita, että he jaksavat innostua yrittämisestä yhä uudelleen ja levittävät positiivista asennetta sidosryhmiinsä. Elinkeinoelämän keskusliiton yrittäjyysseminaarissa hiljattain brittiläinen yrittäjyys- ja pk-ministeri pohti, pitäisiköhän meidän muuttaa tavoitteita työpaikkojen suhteen Suomessa. Emme puhuisi enää 100 000 uudesta työpaikasta, vaan tavoitteeksi pitäisi asettaa 100 000 uutta yritystä.

Jukka Roos /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän ja illan aikana tässä budjettikeskustelussa on noussut esille niin monia tärkeitä asioita, että saattaa olla, että kovin paljon uutta en enää pysty ottamaan esillekään. Mutta ehkä näin voi sanoa, että jos kaikki ne asiat, mitä tässä salissa tämän päivän ja illan aikana on tuotu esille, ja ne vaatimukset ja uudet esitykset, mitä budjettiin on tehty, toteutettaisiin ja kaikkiin parannuksiin ryhdyttäisiin nyt nopeasti, niin uskoisin, että Suomen valtiolla olisi valtava velanotto edessä. Budjettia pitää kuitenkin tarkastella kokonaistaloudellisena asiana. Hallitus tekee kansantalouden tilaan nähden mielestäni kohtuullisen hyviä parannuksia kauttaaltaan, jos katselee eri asioita. Minusta tärkeintä tässä kuitenkin on pitää kiinni niistä hyvistä asioista, joita aikanaan on tehty ja saatu aikaan, kuten muun muassa kaikki hyvinvointipalvelut, mitä yhteiskunta tarjoaa meille näissä oloissa. Tosiasia siis on, että budjetti vahvistaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Budjettiesitys on kokonaisuutena realistinen ottaen huomioon kaikki ne mahdollisuudet, mitä tällä hetkellä meillä on.

Haluan tässä omassa puheenvuorossani itse asiassa keskittyä periaatteessa kahteen asiaan: pitkäaikaistyöttömyyteen valtakunnallisena ongelmana ja sitten toiseen asiaan, joka liittyy läheisesti itseeni ja alueeseen, missä elän, elikkä maahanmuuttajien ja pakolaisten kysymyksiin, koska meillä Perniössä on myöskin vastaanottokeskus, joka hyvin paljon ottaa vastaan hyvin pieniä lapsia, jotka tulevat yksinään maahan.

Suuri yhteiskunnallinen haaste on työttömyyden alentaminen. Työllisyysasteen nostamisessa on vielä tosi paljon tehtävää. Erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys ovat mielestäni ensisijaisia haasteita. Jatkuva kurssittaminen ei auta, jos rakenteelliset tekijät eivät ole kunnossa. Nimenomaan rakenteelliseen työttömyyteen on puututtava kaikin käytettävissä olevin keinoin. Pitkäaikaistyöttömän saaminen työelämään on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Puhun kouluttamisesta, koska itse kuulun Salon seudun koulutuskuntayhtymään ja meillä myöskin on kovin paljon tätä aikuiskoulutushommaa, ja me olemme varmasti Suomessa onnistuneet loistavasti. Me saamme aikuiskoulutuksessa olevista ihmisistä noin 80 prosenttia suoraan työelämään. Me emme kouluta ihmisiä sen vuoksi, että se rulla vaan pyörii.

Hallitukselle on annettava kiitosta siitä, että työttömyyskortistoja on omalla tavallaan alettu katsoa ja tehdä työtä sen eteen, että meillä on työttömyyskortistossa suuri määrä ihmisiä, jotka eivät kuulu työttömyyskortistoihin. Kaikkien tämmöisten pitkäaikaistyöttömien ihmisten tilanne pitäisi selvittää ja tällaiset henkilöt, joiden työllistyminen on erittäin vaikeata ja mahdotonta, pitää yksinkertaisesti poistaa sieltä kortistosta. Mielestäni hallitus on tässä asiassa lähtenyt oikealla tavalla liikkeelle, joskin minä sanon, että hyvin varovaisesti. Ihmisiä, jotka ovat kymmenen vuotta olleet työttömänä ja ovat hyvin lähellä eläkeikää, on aivan turha kouluttaa enää uusiin ammatteihin, vaan pitää katsoa tämä tie, se, miten tämä asia ratkaistaan.

Myöskin hallituksen tavoitteena — joka minusta on yksi tärkeimmistä tämän hallituksen ohjelmista — on, että työvoimatoimistossa on palvelupiste, jossa voidaan selvittää asioita varsinkin alle 25-vuotiaitten ihmisten kohdalla. Minusta on hyvä, että hallitus on tehnyt ratkaisuja niin, että näille ihmisille järjestetään joko koulutus, työharjoittelu tai työpaikka kolmen kuukauden kuluttua työttömyyden jälkeen, koska — tuntien aika paljon pitkäaikaistyöttömiä ihmisiä — se syrjäytyminen tapahtuu niin nopeasti, että sitä me, jotka päätöksiä teemme, emme osaa täällä edes arvioida. Työttömyydestä voisi puhua vaikka kuinka pitkään, mutta koska tuo kello käy nopeammin kuin luulinkaan, otan toisen asian.

Haluan puhua maahanmuuttajista elikkä pakolaisista, koska kaikki viimeaikaiset lehtikirjoitukset ja muut ovat tuoneet selkeästi esiin sen, että Suomi on nyt halutumpi maahanmuuttomaa kuin Ruotsi, Norja tai Tanska. Meille tulee paljon enemmän pakolaisia kuin muualle. Meillä Perniössä on myöskin vastaanottokeskus, johon tulee lapsia, ja haluan sanoa tässä budjettikeskustelussa, että tässä asiassa yhteiskunnalla on paljon tehtävää, todella paljon. Koska valtio on luvannut hoitaa maahanmuuttajien kustannukset, siinä on suunnaton määrä porsaanreikiä, esimerkiksi nuorten lasten kouluttamisessa. Kotikunnassani, jos sanon esimerkiksi tällaisen asian, meidän kuuluu antaa 500 tuntia näille lapsille opetusta, sitten saadaan valtion tuki, mutta jos Perniön kunta esimerkiksi antaa 480 tuntia opetusta näille lapsille ja ne muuttavat Vantaalle ja Vantaa antaa 20 tuntia, niin Vantaa saa sen kaiken valtionavun, vaikka me olemme muuten hoitaneet sen homman. Minä myös puutun tähän asiaan, niin että sitä katsellaan uudelleen, koska jos valtio lupaa hoitaa kustannukset, sen kuuluu myöskin hoitaa maahanmuuttajien kustannukset. Minusta budjetti ei tältä osin ainakaan minua tyydytä, koska tunnen tämän ongelman, voisiko sanoa, erittäin hyvin.

Toinen asia, jonka haluan sanoa vielä tähän lopuksi, koska kello käy: On hyvä, että hallitus kiinnittää huomiota ihmisten kouluttamiseen. Minä arvostan sitä kovasti. Me suuret ikäluokat, 48 syntyneet ja muut, jäämme aika pian pois näistä kuvioista sillä tavalla, että emme ole työelämässä. Nuoria ei kannata kouluttaa vain tietokonenäppäinten viereen, vaan heitä kannattaa kouluttaa hyviin ammatteihin, koska tämä maa tarvitsee erilaisia kädentaitajia ja muita. Minusta koulutuspolitiikassa pitää kiinnittää huomiota siihen, että me tarvitsemme kädentaitajia: muurareita, maalareita, erilaisia ihmisiä, jotka tekevät sen käytännön työn. Kaikki eivät voi istua vain ja näppäillä systeemeitä. Sen vuoksi tulen, tämän rohkenen sanoa, kahden ja puolen viimeisen eduskuntavuoteni aikana kiinnittämään tähän erityisesti huomiota, että tätä katsotaan. Tarvitaan osaajia, erilaisia ihmisiä. Tulen palaamaan tähän asiaan — ilta on niin myöhäinen. Ehkä, voisi sanoa, arvokkaammat edustajatoverit ovat jaksaneet kuunnella tätäkin puheenvuoroa. Tämä kiitokseksi myöskin puhemiehelle.

Klaus Pentti /kesk:

Herra puhemies! Hallitus on saanut aikaan lähes tasapainoisen budjetin, mikä on vapautuvan kilpailun markkinoilla hyvä saavutus. Lisäksi tulee olla tyytyväinen siitä, ettei hallitus rakenna budjettia lisäämällä kuntien velvoitteita, vaan kuntien talous on kohtalaisen hyvin huomioitu tässä budjetissa verrattuna moniin aikaisempiin. Erityisen kiitoksen voi esittää veteraanipaketin saamisesta budjettiin sekä kansaneläkkeiden pienen korotuksen aikaistamisesta. Samoin perheiden saamat tulonsiirrot ovat hyvin tervetulleita. Kotihoidon tukeen ja lasten asemaan on nyt tulossa parannuksia, jotka merkittävästi tukevat vanhemmuutta ja lapsiperheiden asemaa. Hallitus on näiltä osin lunastamassa kansalaisten odotuksia.

Työllisyysnäkymät eivät ole syksyn aikana olleet positiivisia nimenomaan suurten kansainvälisten pörssiyritysten osalta. Irtisanomiset ja lomauttamiset ovat olleet myös täällä budjettikeskusteluissa vahvasti esillä. Nämä uutiset ovat koskeneet vakavasti myös Pirkanmaata, jossa Mäntän ja Vilppulan seudun kriisialuesuunnitelman lisäksi nyt myös Parkanoon ja Viialaankin laaditaan kriisialuesuunnitelmia UPM-Kymmenen irtisanomisilmoitusten vuoksi. Viimeistään tulevissa lisätalousarvioissa ja harkinnanvaraista valtionapua jaettaessa on näille kunnille saatava helpotusta.

Globalisoituminen on tosiasia ja haaste etenkin Suomen kaltaiselle maalle. On hyvä, että keskustelu yhteiskunnan rakenteellisista uudistuksista on aloitettu. Suomesta tulee saada innovatiivinen edelläkävijä ja teknologian huippuosaaja, jotta se pärjäisi globaalissa maailmantaloudessa, jossa kansainväliset pörssiyhtiöt ovat siirtämässä tuotantoaan halvan työvoiman ja edullisen verotuksen maihin.

Hallitus on aiemmissa veroratkaisuissaan keventänyt palkansaajien tuloverotusta ja näin tukenut ostovoimaa ja kotimaista kulutusta. Yritysten asemaa on parannettu keventämällä yhteisö- ja pääomatuloveroa. Myös yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten verokohtelua on helpotettu merkittävästi. Työllisyyden ja yrittäjyyden kannalta olisi tulevissa veroratkaisuissa järkevää keventää meidän kautta linjan muita EU-maita raskaampaa arvonlisäverotustamme. Arvonlisäverotushan on nimenomaan työn verotusta.

Monissa tämän lähetekeskustelun puheenvuoroissa on vaadittu Suomen muita EU-maita yli 10 prosenttiyksikköä korkeamman ruuan arvonlisäveron alentamista. Näin alennettaisiin ruuan hintaa ja helpotettaisiin pienituloisten, lapsiperheiden ja eläkeläisten toimeentuloa. Toisaalta on väitetty, ettei elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus siirtyisi täysipainoisesti hintoihin. Tähän on todettava, että kotimaisten elintarvikkeiden markkinaosuus on vielä noin 85 prosenttia ja mikäli arvonlisäveron alentaminen ei siirtyisi kokonaan hintoihin, se joka tapauksessa tukisi kovenevaan kilpailuun joutuvaa elintarviketalouttamme ja sen kykyä työllistää.

Työllisyyteen vaikuttaa varmasti omalta osaltaan kotitalousvähennyksen laajentaminen koskemaan myös vanhempien tai isovanhempien asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehtävää työtä. Lisäksi vähennysmahdollisuus tulee tuomaan työtä syrjäiselle maaseudulle, jossa työtilaisuudet ovat vähentyneet viime vuosina. Lisää valinnanvaraa työmarkkinoille tuo myös työsuhteeseen palkatun työntekijän rinnastaminen jatkossa yritykseltä ostettavaan palveluun. Kotitalousvähennyksen laajentamisella on merkitystä myös harmaan talouden torjumisessa.

Herra puhemies! Talousarviossa maa- ja metsätalousministeriön alalla kantavana ajatuksena on maaseudun elinvoimaisuuden säilyttäminen. Maataloutta turvaavat sekä EU:lta saatavien tulojen kasvu että hallituksen lupaamat kansalliset tukirahat. Toisaalta tuotteista saatavat hinnat alenevat, ja tämä voi vaikuttaa viljelijöiden tulevaisuudenuskoon ja suunnitelmiin. EU:lta saatavien lisääntyvien tukien toinen puoli on byrokratian lisääntyminen entisestään. Hallinnointiin tarvitaan jo 60 miljoonaa euroa ja edelleen lisää rahaa ja vakansseja.

EU:n itälaajeneminen tulee väistämättä vaikuttamaan Suomen maatalouteen ja elintarviketalouteen kilpailun kovenemisena. Suomen maatalous ei kykene kilpailemaan satomäärillä eikä tuotantokustannuksilla uusien jäsenmaiden kanssa. Sen sijaan tuotteiden laadulla ja turvallisuudella sekä osaamisella voimme kilpailla. Kuitenkin maaseudun kehittämisen määrärahoja esitetään vähennettäväksi noin 5 miljoonalla eurolla.

Vaikka vähennys onkin pääosin maaseudun kehittämisohjelmien maksatusten hitaasta toteutumisesta johtuvaa, tulee ensi vuoden leikkaus kohdistumaan raskaana neuvontajärjestöihin. Neuvonta on yrittäjille merkityksellinen tämän hetken murroksessa, kun yksikkökoko kasvaa ja uutta teknologiaa otetaan käyttöön. Osaamiseen ja kasvavien yritysten johtamiseen liittyvillä neuvontapalveluilla voidaan vahvistaa maaseutuyritysten kilpailukykyä ja yrittäjien jaksamista. Neuvonta on ollut myös aktiivisesti kehittämässä maaseudulle uutta yritystoimintaa ja myös sen markkinointiosaamista. Siksi ei tunnu järkevältä tässä tilanteessa vähentää neuvonnan valtionapua.

Myönteisiä ovat bioenergian tuotantoon ja käyttöön liittyvät yrittämisen mahdollisuudet, jotka ovat syntymässä energiapuun ja peltoenergian ympärille. Energiapuun käyttö on myös maaseutuympäristön hoidon ja kehittämisen väline. Se tuo sekä kotimaista, päästökaupan valossa edullista energiaa että työpaikkoja.

Nuorten metsien kunnostamiseen ja energiapuun korjaamiseen kohdennetut rahat ovat panostus tulevaisuuteen, ja siksi niitä on syytä jatkossa lisätä nykyisestä. Samoin peltoenergian tuottaminen on tulevaisuuden toimiala. Tänään aamutelevisiossa oli juttu lakoontuneiden tai muuten huonolaatuisten viljojen puimisesta suoraan energiakäyttöön. Cap-tuen saaminen peltoenergiakasveille on mahdollista. Siksi muun muassa ruokohelpin viljelyyn ja käyttöön liittyvään osaamiseen kannattaa nyt panostaa.

Hallituksen esitys arpajaisverolain muuttamiseksi on maaseudulla viriävän ja kasvavan hevostalouden kannalta merkittävä piristysruiske.

Herra puhemies! Budjetin liikennemäärärahat ovat, kuten keskustan ryhmäpuheessakin todettiin, riittämättömät. Hämeen tiepiirinkin alueella tämä konkretisoituu muun muassa siten, että Tiehallinnon ehdotuksessa olevat kolme Pirkanmaata koskevaa teemahanketta — liikenteen turvallisuusjärjestelyt Hämeenkyrö—Parkano-tiellä, Lehmussuon eritasoliittymä Urjalassa ja Tarastejärven jätteenkäsittelylaitoksen tiejärjestelyt Tampereella — puuttuvat budjettiesityksestä.

Tampereen läntisen kehätien kakkosvaihe ei sisälly ministerityöryhmän hankekoriin 2005—2007, vaikka nimenomaan toisen vaiheen hyöty—kustannussuhde on 4,5—5 eli se on erittäin kannattava investointi, joka tehtyjen selvitysten mukaan sopisi toteutettavaksi niin sanottuna elinkaarimallina. Kun kakkosvaiheen tiesuunnitelmakin vanhenee vuoden 2006 lopussa eikä sitä voida nykylakien mukaan jatkaa, on jatkorahoitus saatava viimeistään vuoden 2006 budjettiin. Se on myös liikenneturvallisuuteen panostamista, koska Läntisellä kehätiellä onnettomuuksia on tapahtunut tuplasti keskiarvoon verrattuna. Onkin syytä edellyttää lisärahoitusta liikenneinvestointeihin vaikkapa valtionyhtiöiden myynnistä saaduilla tuloilla.

Yksityisteiden saama lisärahoitus on tervetullut alku teiden huonon rakenteen kunnostamiseen, mutta myös siihen tulisi saada lähiaikoina selvää rahoituksen lisäämistä. Hyvää liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan osalta on se, että edellisen hallituksen aikana aloitettu Tampereen läntisen kehätien ykkösvaiheen rakentaminen jatkuu ja siihen on nykyinen hallitus osoittanut ensi vuoden talousarviossa 16 miljoonaa euroa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Talousarviokäsittely vuodelle 2005 on hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta hyvin merkittävä. Valitettavasti näyttää siltä, ettei kaivattua suunnanmuutosta hallituksen politiikkaan, joka rapauttaa hyvinvointivaltion perusteita, ole tulossa. Suomalaisilla yrityksillä menee hyvin. Vienti ja kysyntä ovat kasvussa. Tästä huolimatta suuria voittoja tekevät yritykset harjoittavat joukkoirtisanomisia ja työttömyystilanne pahenee.

Hallituksen tulisi tehdä tällaisessa tilanteessa voimakasta työllistävyyspolitiikkaa ja vaikuttaa siihen, että yritysten kannattaisi suunnitella toimintaansa pitkäjännitteisemmin ja vastuullisemmin. Suomessa voitaisiin muun muassa tarjota energiavaltaiselle teollisuudelle halpaa sähköä ja muuta energiaa. Minun mielestäni pitäisi kuudennen ydinvoimalan rakentamispäätös tehdä tällä eduskuntakaudella. Tämä voisi olla porkkana teollisuudelle, ettei se lähtisi Kiinaan ja Keski-Eurooppaan.

Suurten veronalennusten politiikka on osoittautunut toimimattomaksi. Se ei ole tuonut niitä luvattuja työpaikkoja. Suurin hyöty on veronalennuksista valunut suoraan niille, joilla on ennestään taloudellisesti asiat hyvin. Miljoona kaikkein pienituloisinta, työttömät ja monet eläkeläiset, eivät ole hyötyneet alennuksista ollenkaan. Pienituloisten palvelutaso on kuntien vaikeuksien takia huonontunut entisestään, eivätkä muutaman euron veronalennukset riitä korvaamaan menetystä. Pienituloisilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia mennä esimerkiksi yksityisen terveydenhuollon asiakkaiksi, ei vaikka valtio epäsuorasti tätäkin toimintaa reilusti tukee.

Tuleekin päästä takaisin siihen tilanteeseen, jossa kaikki voivat luottaa siihen, että saavat kunnollisia terveyspalveluja omasta taloudellisesta tilanteestaan riippumatta. Tähän tilanteeseen on päästävä, kunhan vain saadaan kuntatalous takaisin jaloilleen. Hoitotakuusta ei ole hyötyä, jos kunnilla ei ole siihen riittäviä resursseja.

Sen lisäksi, että palvelurakenteemme tulee laittaa kuntoon, pitää valtion panostaa myös muihin tarpeellisiin investointeihin. Ratojen kunnossapitoa täytyy parantaa. Suomessa on paljon tiehankkeita, jotka pitää saada pikaisesti käyntiin. Muun muassa koko maan pitkittäisliikenteen pullonkaula on ollut Nelostie, joka ei vastaa niitä vaatimuksia, joita matkustajaliikenne ja kuljetusyhteyksien tarpeet edellyttävät, kun reitillä ei ole edes vaihtoehtoa raideliikenteen puolelta. Tämän tien vaikutusalueella asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä. Keski-Suomi on toistuvasti jäänyt jälkeen tiehankkeisiin varattujen määrärahojen jaossa. Teitten ylläpito on parasta aluepolitiikkaa. Jos tiestöstä ei huolehdita, niin siitä tulee kehityksen jarru. Myös turvallisuusnäkökohtien puolesta tiestön kunto on hälyttävä, ja myös alempiasteinen tieverkosto on huonossa kunnossa koko maassa.

On vihdoin ymmärrettävä, ettei loputon verotuksen alentaminen ratkaise rakenteellisen työttömyyden ongelmaa. Suomessa on edelleen korkea rakenteellinen työttömyys, ja se saattaa olla pahentumassa talouden hyvistä näkymistä huolimatta. Lisäksi veronalennuksilla tavoitellaan kysynnän kasvua. Alennukset pitää suunnata pieni- ja keskituloisille.

Rakenteellisesta työttömyydestä selviytyminen edellyttää koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä paremmin vastaamaan työelämän vaatimuksia ja maamme kansainvälistä kilpailuasemaa. Hyvä koulutus on itsessään tärkeä asia, mutta työttömyyden kannalta on olennaista, millaista tutkimusta meillä tarvitaan ja mikä työllistää. Suomi tarvitsee vahvoja osaajia, myös kädentaitojen osaajia.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että hallituksen politiikka on haitallista valtaosalle ihmisistä huonontuvien palvelujen takia, se satuttaa erityisen pahasti eläkeläisiä ja opiskelijoita. Eläkeläisille hallitus antaa ainoastaan 7 euroa. Kyse ei ole mistään tasokorotuksesta vaan pienestä indeksioikaisusta. Keskustapuolue on tehnyt suomenennätyksen katteettomissa vaalilupauksissa eläkeläisille. Suurimpana hallituspuolueena sen luulisi lunastavan edes pienen osan suurista lupauksistaan. Muun muassa ruuan arvonlisäveron alentaminen 12 prosenttiin voisi olla tällainen asia. Samoin ei ole täällä yhtään puheenvuoroa kuulunut kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen hyvittämisestä, vaikka se oli vaatimuksissa.

Veronalennuksen rahoitus on alusta asti ollut heikolla pohjalla. Kuntien ja sitä kautta peruspalvelujen ahdinkoon ajamisen lisäksi on myyty valtion omaisuutta. Nyt aiotaan vielä ottaa Valtion asuntorahaston varat budjetin yleiskatteeksi. Sosiaalinen asuntotuotanto on keskeisimpiä hyvinvointivaltion rakentamisen elementtejä. Suomessa pieni- ja keskituloisilta menee asumismenoihin kohtuuttoman suuri osuus tuloista siitäkin huolimatta, että valtio on aiemmin tukenut asumista eri tavoin. Tuo tuki on vähentynyt, kun aiemmasta budjetista maksetut avustukset ja korkotuet on siirretty kokonaan Asuntorahastosta maksettaviksi. Nyt hallitus aikoo ryöstää pienituloisten asumisen parantamiseen tarkoitetut rahat hyväosaisten veronalennuksista johtuvan vajeen paikkaamiseksi, ja kaiken tämän takana on punamultahallitus. Ei voi kuin ihmetellä.

Valtion tulee lainsäädännöllisin keinoin puuttua joukkoirtisanomisiin, päätettiin tupopöydissä mitä tahansa. Ministerien irtisanomisia paheksuvat puheet tuntuvat turhalta hurskastelulta tilanteessa, jossa Suomessa on Euroopan huonoimpiin kuuluva irtisanomissuoja. Ei ole myöskään oikein kytkeä tuponeuvotteluja tiukasti valtion investointi- ja veropolitiikkaan. Valtion tulee kaikissa tilanteissa hoitaa omat velvoitteensa. Kolmikantamenettely kyllä hoitaa aikanaan omat asiansa toivottavasti siten, että saamme riittävän suuret palkankorotukset kotimaista kysyntää ja sitä myöten työllisyyttä tukemaan.

Tilanteessa, jossa rahaa tarvittaisiin nykyistä enemmän palveluihin, tuntuu suorastaan irvokkaalta palkata poliittisia valtiosihteereitä. Vaikka summa tuntuu monesta pieneltä, se ei sitä ole. Eihän sillä ihmeitä tehtäisi, mutta rahantarve on huutava, joten byrokratian paisuttaminen tällä tavalla sotii kansalaisten oikeustajua vastaan. Jos ministereillä on aikaa kampanjoida kunnallisvaaleissa ja osallistua kuntien luottamustehtäviin, luulisi heillä olevan aikaa myös ministerintehtävien hoitamiseen.

Jukka Roos /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaalle ihan sen verran sanon — sama asia liittyi ed. Reijo Laitisen puheenvuoroon — että jos kuudes ydinvoimala ratkaisisi meidän kaikki ongelmamme, tämä asia olisi helposti hoidettavissa. Minä en usko siihen, että Suomesta siirretään teollisuutta joihinkin muihin maihin, sen enempää Wärtsilä Dieseliä kuin Salcomp Kemijärveä, energian hinnan vuoksi, vaan nämä firmat siirtävät tuotantoa sen vuoksi, että ne menevät lähemmäksi kuluttajia ja halvempia työnantajamaksuja, varsinkin silloin kun siirretään Kiinaan.

Toinen syy, miksi minä sanon tästä ydinvoimasta, varmasti liittyy siihen, että nyt kun ollaan rakentamassa viidettä ydinvoimalaa, minä ilmeisesti kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät sitä välttämättä pidä kaikkein viisaimpana ratkaisuna. Minun mielestäni kyllä suomalainen teollisuus, kun meillä on energian hinta tälläkin hetkellä hyvin edullista, ei perustu siihen, että me saamme sähköä halvemmalla, vaan se perustuu puhtaasti siihen, että firmat, jotka siirtävät (Puhemies koputtaa) toimintaansa, haluavat saada halvempia työvoimakustannuksia, saada tuotteensa halvemmalla ja niille markkinoille. Meidän energiamme on kyllä varmasti kilpailukykyistä tällä hetkellä, niin että ei meidän tarvitse enää panostaa uuteen ydinvoimalaan tai sentapaisiin hankkeisiin.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viides ydinvoimala olisi pitänyt rakentaa jo 1993. Ne, jotka silloin tässä talossa olivat, kantavat suuren vastuun siitä, että nyt vasta se tehdään ja rakennetaan. Sen olisi pitänyt nyt olla jauhamassa. Toki EU:ssa kilpailukykyinen on energian ja sähkön hinta Suomessa, mutta me kun emme pärjää kiinalaisille. Siellä metallimies tekee alle euron tuntipalkalla. Me voisimme nyt antaa vielä edullisempaa energiaa ja sähköä teollisuudelle. Se on nyt sitten se porkkana, millä voisi saada teollisuutta jäämään tänne, koska me hallitsemme sen ydinvoimalan käytön ja rakentamisen ja joku porkkana meilläkin pitäisi olla. En lähde siihen kilpailuun, että me rupeamme euron tuntipalkalla tekemään töitä täällä. Meidän hyvinvointivaltiomme rapautuu, mutta tarjotaan halpaa sähköä suomalaiselle metsäteollisuudelle, joka tarvitsee sähköä. Suomalainen teollisuus käyttää yli puolet suomalaisesta sähköstä, niin että hinta on vakava ongelma.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kummeksun kovasti puolueeni kanssaedustajan ed. Kankaan puheenvuoroa. Vaikka teollisuudelle annettaisiin ilmainen sähkö, niin ei se todellakaan ole kilpailuvaltti mainitsemanne yhden euron tuntipalkkaan nähden. Suomessa ei ole sähköpulaa, ei energiapulaa, on aivan selvästi kilpailukykyinen energia, ja vuonna 2001 kesällä eduskunta hyväksyi yksimielisesti Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman, jossa eduskunta kuultuaan asiantuntijoita yksimielisesti totesi, että energian hinta ei ole mikään kilpailutekijä nykymaailmassa. Näin ollen voin vain vedota tähän, mitä tuolloin eduskunta päätti.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talouselämä-lehdessä kerrottiin, että ensi talvena Suomessa tulee olemaan energia- ja sähköpula, jos ei vettä sada Norjan ja Ruotsin altaisiin ja se on vakava ongelma. Suomessa on niin pienet altaat ja varastot, että Suomen sateet eivät riitä (Ed. Roos: Nyt on tullut vettä!) — niin joo, mutta näin se on vaan — ja silloin pitäisi olla omavaraisia ja jopa myydä, niin kuin Ruotsi, jolla on 11 tai 10 ydinvoimalaa, se myy sähköä ja saa siitä hyvinvointia.

Nyt on työpaikoista kyse ja samoin on metsistä ja metsäteollisuudesta. (Ed. Roos: Se ei ole sähkön hinnasta kiinni!) Muun muassa kantorahat ovat jo lähes 10 miljardia Suomessa. Jos ei täällä jalosteta niitä ja jos ne häviävät pois, kun teollisuus menee itärajan taakse tai Keski-Eurooppaan jalostamaan metsiä, niin se on huono asia.

Maija Rask /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi annan tunnustuksen opetusministeriölle ja valtiovarainministeriölle siitä, että edellisen vuoden budjettiin merkittyjä eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston tahdonilmaisuja on kohtalaisen hyvin noudatettu. Tämän vuoden budjetista löytyvät esimerkiksi yliopistokeskusten toiminnan tehostamiseksi määrätyt määrärahat, Lontoon merimieskirkon korjaamisrahat jne.

Mutta se, mitä tämän vuoden budjetissa ei ole, liittyy peruskoulujen korjaamismäärärahoihin. Näitä eduskunta viime budjetissa lisäsi, ja nyt niitä on vähennetty 1,5 miljoonalla eurolla ja samoin myöntämisvaltuutta on leikattu.

Arvoisa puhemies! Tekisi minunkin mieleni liittyä tuohon energiakeskusteluun, joka käy tuolla vasemmalla aika äänekkäänä. Totean, että ... (Hälinää)

Todettiin, että viime kesänä satoi paljon, mutta pohjoisessa, jossa aika lailla jyllää vesivoima, meillä ei kyllä kovin paljon satanut ja altaat eivät saaneet riittävästi vettä. Siitä huolimatta en kannata missään tapauksessa kuudennen ydinvoimalan rakentamista. Tulkoon tämäkin nyt sanotuksi. (Ed. Roos: Hyvä, ed. Rask!)

Mutta tämän vuoden budjettiin: Se, mitä pidän huonona asiana, on, että kun hallitusohjelmassa kirjoitettiin, että ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen, niin tätä asiaa ei tässä budjetissa ole huomioitu. Meillä peruskoululaiset vähentyvät noin 6 000 oppilaalla ensi vuonna ja se tarkoittaa 16,6:ta miljoonaa euroa. Mitä näillä rahoilla olisi voitu tehdä? Näillä rahoilla olisi voitu esimerkiksi parantaa opiskelijoiden, nuorten, kädentaitoja, joihin äsken puuttuivat ed. Roos ja ed. Kangas omissa puheenvuoroissaan, mutta näin ei tapahtunut.

Kolmas asia, jonka haluan ottaa lyhyesti esille, on se, että tässä budjetissa ei hallitus ole tuonut päätettäväksi Veikkauksen voittovarojen käytön oikeaan suuntaan laittamista siltä osin, että kirjastojen määrärahoja edelleenkin tullaan ensi vuonna, jos budjetti tällaisena toteutuu, lähes 60 miljoonalla eurolla rahoittamaan veikkausvoittovaroista ja budjettirahoista vain 29 miljoonalla eurolla. Kirjastot ovat tärkeitä, mutta kirjastot ovat lakisääteistä toimintaa, ja se tarkoittaa mielestäni sitä, että siihen pitää laittaa rahat silloin valtion normaalista budjetista. Veikkausvoittovarat kuuluvat veikkausvoittovarojen varsinaisille edunsaajille, liikuntaan, nuorisotyöhön, kulttuuriin ja tieteeseen, ja joka ikinen euro, joka menee johonkin muuhun kuin tähän, on poissa näiltä Veikkauksen varsinaisilta edunsaajilta.

Arvoisa puhemies! Opintotuen parantamisesta varmasti tullaan keskustelemaan myös valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostossa. Tullaanko sitä parantamaan eduskunnassa vai ei, se jää nähtäväksi, mutta esimerkiksi jos luovuttaisiin tarveharkinnasta kokonaan itsenäisesti asuvien, toisella asteella opiskelevien, 18 vuotta täyttäneiden nuorten osalta, niin silloin tarvittaisiin 20 miljoonaa euroa määrärahaa. Tämä on mielestäni kuitenkin yksi niistä tärkeimmistä asioista liittyen opintotuen parantamiseen, ihan ykköskysymys. Välillä on tuntunut tässä salissa, kun on kuunnellut opintotuen parannusehdotuksia, että puhutaan yksinomaan korkeakouluopiskelijoiden opintotuesta, ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden.

Toinen asia, jolle myös on tietysti olemassa hintalappunsa, on se, että jos korotetaan asumislisää 252 euroon nykyisestä 214 eurosta, mikä on opiskelijajärjestöjen vaatimus, niin sekin maksaisi 20 miljoonaa euroa vuositasolla.

Arvoisa puhemies! Näistä asioista muun muassa tullaan budjetissa päättämään.

Tuomo  Hänninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesitys vahvistaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Sosiaali- ja terveysministeriön budjetin loppusumma on 5 prosenttia tämän vuoden talousarviota enemmän. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen onkin budjetin toinen painopiste työllisyyden ohella. Perheiden hyvinvointi ja sen tukeminen ovat keskustalaisen politiikan tärkeimpiä asioita. Nyt on tulossa merkittäviä uudistuksia, jotka helpottavat perheiden arkielämää ja edistävät myös työllisyyttä.

Lasten kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea kehitetään useiden vuosien tauon jälkeen. Kotihoidon tuen yhdestä lapsesta maksettavan hoitorahan 42 euron korotus yhdessä yksityisen hoidon tuen lähes 20 euron korotuksen kanssa mahdollistavat perheille todellista valinnanvapautta eri hoitomuotojen välillä.

Budjetissa on erityisesti otettu huomioon niukimman toimeentulon varassa elävät. Sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen ja erityisäitiysrahan nostaminen yli 90 eurolla kuukaudessa on merkittävä. Merkittävä muutos on myös päivärahan määräytymisperusteiden tarkistaminen ajallisesti lähekkäin olevien raskauksien sekä lyhyiden työsuhteiden osalta. Tämä uudistus parantaa pätkätyöläisten ja lapsensa lyhyin väliajoin synnyttävien äitiyspäivärahaetuuksia.

Kotitalousvähennyksen laajeneminen kotitalous-, hoito- ja hoivatyöhön, joka tehdään oman tai puolison vanhempien tai isovanhempien asunnossa, on reilu ja asiallinen kädenojennus kotona tehdylle arvokkaalle työlle. Työsuhteessa tehdyn työn tulee olla samassa asemassa yrityksiltä ostetun palvelun kanssa. Lukuisten säästöpäätösten jälkeen perhepolitiikka on saanut uuden suunnan.

Koulutuspolitiikassa tulemme kohtaamaan paljon uusia haasteita. Oppilaitoksille on annettu uusia tehtäviä ja tavoitteita, joita ei voida toteuttaa ilman lisäeuroja. Yliopistojen toimintamenorahoitus kasvaa 24 miljoonalla eurolla, mistä 20 miljoonaa euroa lisätään korkeakoulutuksen kehittämisestä annetun lain perusteella yliopistojen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi. Kuten viime kuukausina on monesti tuotu esille, tutkintojen suorittamisaikoja tulee lyhentää ja opintojen läpäisyä tehostaa. Opintojen aloittamisikää täytyy myös pystyä alentamaan. Opintojen suunnittelu-, ohjaus- ja seurantajärjestelmää tullaankin kehittämään.

Aikuisten koulutustason kohottamisohjelmaan, Noste-ohjelmaan, on ehdotettu 6,5 miljoonan euron lisäystä. Tämä nostaa ohjelman koko rahoituksen 26 miljoonaan euroon. Lisärahoitus on enemmän kuin tarpeen. Juuri julkaistun Oecd:n koulutusvertailun mukaan suomalaisten nuorten koulutustaso on mairittelevan korkea, mutta Suomi pääsee 30 läntisen teollisuusmaan vertailussa vain keskivaiheille, kun tarkastellaan 25—64-vuotiaiden keskimääräistä koulutustasoa. Piikin tähän saa aikaan vanhempien ikäluokkien heikompi koulutus ja etenkin se, että monelta puuttuu kokonaan minkään sortin tutkinto. Tätä vanhempien ja nuorten koulutuskuilua täytyy saada kirittyä umpeen.

Ensi vuonna otetaan käyttöön verotuksen opintolainavähennys. Opintotukeen ja opiskelijoiden asumistukeen ei vielä saatu muutoksia, mutta ne ovat erittäin tärkeitä asioita ja niihin tullaan palaamaan.

Alkoholijuomien kulutus lisääntyi tilastojen mukaan 7,6 prosenttia tämän vuoden tammi-kesäkuun aikana verrattuna edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon. Alkoholin vähittäismyynti kasvoi noin 10 prosenttia, kun taas anniskelumyynti väheni 3,6 prosenttia. Viinojen kulutus kasvoi voimakkaimmin, viidenneksen edellisvuoteen verrattuna. Selvää on, että alkoholin kulutuksen kasvu johtaa lisäykseen myös alkoholihaitoissa. Alkoholin kulutuksen kasvu ja väkeviin juomiin siirtyminen ovat jo merkittävä uhka kansanterveydelle. Tänä päivänä julkaistun alkoholibarometrin tiedot eivät ole iloista luettavaa. Barometrin mukaan suurimmat kustannuspaineet näkyvät lastensuojelussa, perheneuvolatoiminnassa, alkoholisairauksien hoidossa sekä järjestyksenpidossa.

Kaipaan keskustelua alkoholipolitiikasta ja alkoholin haitoista sekä perusteellista analyysia toimenpiteistä, joilla alkoholin haittoja voidaan lievittää. Tehdään pohdinnan jälkeen alkoholiverotusta koskevat ratkaisut EU:n tilanteeseen soveltuviksi ja pitkällä tähtäimellä. Poukkoiluun meillä ei ole tarvetta.

Herra puhemies! Tämän budjettiesityksen täydennykseksi teen aluekehityksen kannalta tärkeän tiestön kohentamiseen ja turvallisuuden lisäämiseen tähtääviä aloitteita. Valtatie 20 Oulun ja Kuusamon välillä on tärkeä, lähes koko maata erityisesti matkailun kautta palveleva väylä. Pullonkaulat tuolta tieltä on poistettava. Sama rooli on myös Liikasentiellä, jonka varrella on tärkeitä nähtävyyksiä, luontomatkailukohteita.

Luonnonmarjat kaipaavat kilpailukykynsä kohentamiseksi myös tukea. Kuljetustuki on mielestäni paras tapa tehostaa marjojenkeruuta ja jatkojalostusta. Esimerkiksi 20 sentin kuljetustuki kilolle pönkittäisi keruuta ja jatkojalostusta ja heijastuu suoraan paikalliseen liike-elämään. Monelle perheelle tuki tuo tärkeitä lisätienestejä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten olemme näissä monissa puheenvuoroissa kuulleet, on budjettiesityksessä paljon myönteistä, muun muassa panostuksia perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointiin jatketaan. Ehdotuksessa lisätään määrärahoja aamu- ja iltapäivätoimintaan, esiopetuksen kuljetuksiin, lasten kotihoidon tukeen ja yksityisen hoidon tukeen sekä osittaiseen hoitorahaan. Myös rintamaveteraanien ja sotainvalidien asemaa ja kuntoutusta tuetaan lisämäärärahalla. Eläkkeiden minimaalinen korotus sen sijaan on lähes huvittava, kun vertaa sitä siihen, mitä ennen vaaleja heille luvattiin.

Hallitus mainostaa kuntien valtionosuuksien kasvavan ensi vuonna. Tämä määräraha ei kuitenkaan riitä kattamaan kokonaisuudessaan kunnille asetetuista uusista velvoitteista ja hintakehityksestä aiheutuvaa kuntien menojen kasvua. Hallituksen arvio kuntatalouden pääsemisestä ensi vuonna lähelle tasapainoa perustuu arvioon menojen aikaisempaa alhaisemmasta kasvusta ja kuntien tulojen kohtuullisen suuresta lisääntymisestä. Kyseiseen tasapainolaskelmaan ei ole huomioitu kunnille uusista tehtävistä aiheutuvia menonlisäyksiä, esimerkiksi hoidon saatavuutta edistävän lainsäädännön, niin kutsutun hoitotakuun vaikutuksia. Myös Kansallinen terveysprojekti ja Sosiaalialan kehittämishanke tulevat viemään kunnilta rahaa, sillä vaikka näihin hankkeisiin onkin varattu valtiolta rahaa, on kunnalla oltava niin kutsuttu omavastuuosuus omasta pussistaan.

Otan tässä esimerkin muutamasta teemasta, joihin mielestäni rahaa tulisi olla paljon enemmän kuin nyt esitetään. Yksi näistä on opetus ja tutkimus. Hallitusohjelmassa on luvattu käyttää ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat perusopetuksen kehittämiseen. Näin ei tapahtunut kuluvana vuonna, eivätkä kyseessä olevat resurssit sisälly perusopetuksen kehittämiseen myöskään ensi vuonna. Tämä heikentää kuntien mahdollisuuksia tarjota laadukasta opetusta sekä turvallinen oppimisympäristö. On tärkeää, että vapautuvilla voimavaroilla ylläpidetään lähikouluverkostoa huolimatta oppilaiden vähentymisestä. Samoin oppilasryhmien koot tulee säilyttää riittävän pieninä — siten ylläpidetään ja kehitetään perusopetuksen laatua.

Toki rahaa tarvitaan muuhunkin: erityisopetukseen, tukiopetukseen, oppilashuoltoon sekä opettajien osaamisen ja työhyvinvoinnin kehittämiseen. Myös opettajien virkojen lisääminen on tärkeää. On erittäin surullista, että opetushenkilöstöllä on hyvin paljon pätkätöitä. Oma lukunsa sitten ovat ammatillisen ja korkeakouluopiskelijan opintososiaaliset edut. Muun muassa asumislisä kaipaa ajantasaistamista, ja alaikäisten opiskelijoiden opintososiaaliset edut vaativat uudelleenarviointia. Enkä voi olla puuttumatta vielä Jyväskylässä yliopiston yhteyteen perustetun koulutuksen arviointineuvoston aliresursointiin. Kyseessä olevalle arviointineuvostolle asetettiin eduskunnassa aikoinaan suuret toiveet ja laajat tehtävät. Valitettavasti niitä ei kuitenkaan ole resursoitu riittävästi, se näkyy tuloksissa.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana vielä sosiaali- ja terveydenhuollosta: Uutta lisärahaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin toki esitetään, en sitä kiellä. Tästä osa kohdentuu Kansallisen terveysprojektin rahoitukseen ja Sosiaalialan kehittämishankkeeseen, kuten tuossa edellä olen jo todennut. On kuitenkin muistettava, että kunnat joutuvat näiden lisärahojen ohella laittamaan ainakin saman verran omaa lisärahaa näiden hankkeiden toteuttamiseksi. On muistettava myös, etteivät kyseessä olevat kehittämishankkeet auta missään nimessä kaikkiin niihin tarpeisiin, mitä väestöllä palvelujen suhteen on. Esimerkiksi sosiaalityö vaatii enemmän työntekijöitä kuntiin. Ei riitä pelkkä toimintojen kehittäminen, jos väkeä yksinkertaisesti on liian vähän. Joissain tilanteissa toimintojen kehittäminen edellyttää myös investointeja. Myös näitä pitäisi hankkeisiin varatuilla rahoilla olla mahdollisuus tehdä enemmän kuin nyt voidaan tehdä.

Myös vammaiset näytetään budjettiesityksessä unohdetun kokonaan. Eikö olisi jo aika kiirehtiä vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhteensovittamista sekä avustajapalveluiden lisäämistä? Omaishoitajien asemasta ja tukemisesta meillä on hyviä suosituksia selvityshenkilö Elli Aaltosen laatimina, mutta missä on niiden toteutus? Maatalousyrittäjien lomituspalvelujen ja työterveyshuollon kehittämistarve tiedetään ja tunnustetaan, mutta varoja ei valitettavasti ole. Sama voidaan todeta työttömien terveydenhuollon kohdalta.

Arvoisa herra puhemies! Budjettiesityksestä on paljon puhuttavaa. Tässä muutama seikka, joihin toivon hallituksen palaavan, ennen kuin lyödään lopullista budjettia lukkoon.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka on koko illan odottanut, niin tuli niin nopeasti, että oikein säikähti.

Pidän Vanhasen hallituksen vuoden 2005 budjettiesityksen merkittävimpänä linjauksena tukea lapsiperheille. Tässä asiassa 90-luvun poliittinen ajattelu on selvästi muuttunut terveeseen ja kestävään suuntaan. 90-luvulla leikattiin tulonsiirtoja ja rakennettiin kalliita, jäykkiä palveluita. Niihin liittyvä kollektiivinen kohtuuttomuus on puhuttu auki, viimeksi sen teki merkittävällä tavalla valtiosihteeri Sailas. Mutta nyt ei oikein tahdo löytyä kunniallista perääntymistietä korjausliikkeille.

Perhepoliittinen linjan muutos vaikuttaa suoraan siihen ongelmaan, jonka ministeri Kalliomäki kuvasi lähitulevaisuuden suurimmaksi haasteeksi, nimittäin ikääntymiseen. Sillä nimittäin luodaan yhteiskunnallista rakennetta sille, että perheiden lapsiluku kasvaa. Ilman sitä Suomi sairastaa näivetystautia, jota mikään talouspolitiikka ei korjaa. Perhepolitiikka on näin ymmärrettynä pitkän tähtäyksen talouspolitiikkaa.

Mutta ministeri Kalliomäki toivoi, että keskustelu tässä salissa ei pyörisi yksityiskohdissa, vaan pyrittäisiin tarkastelemaan talouspolitiikan suuria linjoja. Minusta se on hyvin kohtuullinen toive, sillä todelliset vaihtoehdot liittyvät analyysiin, joka talousarvion pohjaksi on tehty. Budjetin perimmäinen missio on taloudellisen kasvun tukeminen pitkällä aikavälillä. Ilman kasvua julkisen talouden menositoumuksien ja tulojen välille syntyy rakenteellinen ja vähitellen laajeneva kuilu. Näin budjettiasiakirjassa realistisesti todetaan.

Haaste on kyllä melkoinen, koska Kiinan ja Aasian taloudet kasvavat vauhdilla, tiedot Yhdysvalloista ovat hiukan ristiriitaisia, mutta joka tapauksessa euroalue eli se, josta me olemme osa, näyttää olevan hitaalla uralla. Me emme ole onnistuneet nostamaan Suomea kiinnostavaksi investointikohteeksi. Asia selitetään pois näin: kasvavat markkinat ovat muualla kuin ikääntyvässä Euroopassa ja sen pohjoisessa rajamaassa. Ilmiö on kyllä totta. Kuitenkin myös suomalaiset yritykset ovat investoineet, mutta tehdyt investoinnit ovat pääosin kohdistuneet Saksaan, Ruotsiin, Norjaan, Hollantiin. Eikö tässä ole jokin ristiriita?

Taloudellisessa ympäristössä on tapahtunut muutos, jota ei ole helppo kuvata. Asian hämmentävyyttä lisää vielä se, että korkean tason asiantuntijoiden taipumus on nyt osoittaa sormella yrityksiä ja vaatia heiltä yhteiskuntavastuuta. Tuntuu niin väärältä, että yritykset jakavat hyvän tuloksen perusteella suuria osinkoja ja sanovat samaanaikaisesti irti työntekijöitä. Onko kritiikki silti rehellistä? Tekeekö sijoittaja väärin pyrkiessään saamaan sijoitukselleen mahdollisimman suuren koron? Minä lainaan tähän nyt lyhyesti professori Juha Siltalaa: "Työväestön keskiluokkaistumista ja hyvinvointivaltion tulonjakoa kantoi länsimaissa 5 prosentin talouskasvu, joka perustui kestokulutustavaroiden leviämiselle. Mutta kun kaikilla 1970-luvun alussa jo oli auto, pesukone, jääkaappi ja televisio, kasvu pysähtyi. Kun palkat edelleen nousivat, syntyi inflaatiota ja työttömyyttä, keynesiläisyys järkkyi ja taloutta lähdettiin vauhdittamaan oikeaoppisen taloustieteen mukaisesti vapauttamalla pääomaliikkeitä ja riisumalla palkkatyön suojaksi pystytettyjä jäykkyyksiä. Näin ajateltiin syntyvän investointeja ja työtä. Niitä ei ole syntynyt, mutta vapaasti liikkuvat pääomat ovat alistaneet tuotantotalouden numeroiden tuotantoon osavuotiskatsauksia varten ja panneet viralta paitsi liiallisen valtiojohtoisuuden myös koko poliittisen demokratian. Yritysten on joko täytynyt kasvaa markkinajohtajiksi tai kuihtua pois. Tehottoman pääoman ongelma poistui meiltä laman myötä, mutta hintana oli pysyvä suurtyöttömyys ja työssä olevan väestön uupuminen. Työ lakkasi olemasta tuottavaa inhimillisillä kriteereillä, sillä se ei enää näyttänyt takaavan ennustettavaa elämänhallintaa edes ahkerimmille ja koulutetuimmille. Työntekijät tunsivat itsensä lamatalkoiden jälkeen petetyiksi, kun tahti ei helpottanut." Ja vielä lyhyesti Siltala jatkaa: "Moraali ei koske niitä, joiden hyväksi raha tekee työtä, vaan niitä, joiden on tehtävä työtä rahan eteen. Kun sijoittaja siirtyy tuotto-odotusten perässä, hän vain toteuttaa markkinoiden lakia, mutta jos työntekijä vaatii palkankorotuksia, hän saa kuulla olevansa ahne kilpailukyvyn pilaaja. Länsimaisten keskiluokkaisten työntekijöiden on proletarisoiduttava, koska maailmassa niin monilla menee vielä huonommin. Suursijoittaja taas julistetaan hyväntekijäksi, suorittavathan he välttämätöntä rakennemuutosta."

Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi nyt osata sanoa, mitä me tarkoitamme vaatiessamme palvelutuotantoon rakennemuutoksia. Vaadimmeko sillä lisää tehoa, mutta hyväksymme hyvinvointiyhteiskunnan idean laajana turvaverkkona, joka pitää tarvittaessa meistä huolta ja tasaa tuloeroja, vai kritisoimmeko koko mallia? Tässä on minusta kosketuspinta siihen eroon, joka erottaa tämän budjetin realistisen politiikan hyvinvointiyhteiskunnan paikkaamiseksi, korjaamiseksi ja ylläpitämiseksi uusliberalistisesta kritiikistä. Minusta hallitus on siinä kohtuullisesti onnistunut.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On tietysti hienoa kuulla, että täällä siteerataan professori Siltalaa. Meille kaikille varmasti olisi hyödyllistä lukea hänen kirjansa alusta loppuun.

Tänään täällä vilahti — ihan vastikään myös jälleen kerran — tämä ikääntyminen ja ministeri, kunnallisvaaliehdokas, ed. Kalliomäen ikääntymisongelma. Hänhän on todennut, että hänen mielestään ikääntyminen on suurin suomalainen ongelma ja Euroopan unioninkin suurin ongelma. Mutta ikääntyminen ei ole tauti, se ei ole mikään sairaus, ja sitä ei tarvitse parantaa. Ikääntyminen on hyvä asia, se on normaalia ja se kuvaa sitä, että yhteiskunta pystyy antamaan ihmiselle mahdollisuuden pitkään ikään. Se osoittaa, että yhteiskunnassa on ainakin tiettyyn tasoon saakka pystyvä terveyden- ja sairaanhoito, ja myös sen, että lapsuudesta on huolehdittu, ainakin rokotukset saatu. Kaiken kaikkiaan tämä mörkö, tämä ikääntyminen, tuodaan sillä lailla esiin, että kysymyksessä on tällainen turha ylimääräinen joukko ihmisiä, eläkeläisiä, senioreja, miten heitä nyt kutsutaan, ja he ovat tällainen painolasti yhteiskunnan harteilla. Kysyn vain, kenen harteilla? He ovat tämän yhteiskunnan rakentaneet, ja mikä on erittäin oleellista, on se, että ikääntyminen ei todella ole painolasti. Nyt vanhempi väestö on tervettä, he ovat terveitä eläkeläisiä aivan toisella tavalla kun siihen aikaan, kun valtiovarainministeri oli nuori taikka kävi ensimmäistä kansakoululuokkaansa, siihen aikaan oli aivan toinen tilanne vanhemman väestön osalta, vaikkapa vanhimman viidenneksen terveyden kohdalla.

Tähän terveydenhoitoon, sitä kun selitetään niin monella tavalla täällä. Olemme kuulleet, miten on lisätty terveysbudjettia. Olemme myös jo vuonna 2003 nähneet vaalien jälkeen, että nykyhallitus teki oman suunnitelmansa Kansallisen terveysohjelman rahoituksesta: 350 miljoonaa euroa lisää vuoteen 2007. Se on uskottavaa, eikä siihen kukaan sanokaan mitään. Mutta sitä toista puolta, sitä 350:tä miljoonaa euroa, joka jäi kunnille, sitä ei todellakaan sijoiteta terveyden- ja sairaanhoitoon. Pidän tilannetta erittäin vakavana nimenomaan sairaaloiden näkökulmasta, erikoissairaanhoidon näkökulmasta.

Ainut mitä peruspalveluista vastaava ministeri on pystynyt sanomaan eduskunnan täysistunnossa, on se, että etsitään synergioista, röntgentoiminnan lopettamisesta, laboratoriotutkimusten keskittämisestä 200 miljoonaa lisäeuroa, jolla rahoitetaan tämä kuntien osuus pääosin, siis tämä 350 miljoonaa euroa. Kun itse olen kysynyt sosialidemokraattiselta Kotkan kaupunginjohtaja Lindelöfiltä, saman puolueen Anjalankosken kaupunginjohtaja Mattilalta tai kaupunginjohtajalta Kouvolasta, mikä on heidän vuoden 2005 budjettiesityksensä, niin senttiäkään lisää ei tule vuonna 2005 näiden kuntien terveysbudjettiin Kansallisen terveysohjelman toteuttamiseksi. Ei todellakaan, ei mitään. Kun Kouvolan kaupunginjohtaja Ahti toteaa itse julkisuudessa, että erikoissairaanhoito tekee lähes rikoksen, kun vaatii 10 prosenttia lisää kulujen peitteeksi vuodelle 2005, niin näen kyllä Kymenlaakson tilanteen erittäin ongelmallisena. Ja Kymenlaaksossa tilanne on sama kuin koko valtakunnassa. Tuloksena on syöksykierteen tiukkeneminen, erikoissairaanhoidon kohdalla erityisesti, ja tuloksena tulee olemaan yksityissektorin nousu ikään kuin pelastavana. Mutta kenet se pelastaa? Se pelastaa ainoastaan ne, joilla on varallisuutta hakea yksityistä terveyden- ja sairaanhoitoa.

Kuntien tilanne kaiken kaikkiaan tulee heikkenemään, koska kuuluisa hoitotakuulaki edellyttää, että mikäli kunnat itse eivät pysty järjestämään palveluja, niiden tulee ostaa ne muualta. Kuntaliitto on jälleen kirjelmöinyt kansanedustajia, että kunnille aikaisemmin maksamatta jääneiden sosiaali- ja terveyshuollon ja opetuksen rahojen osoittaminen kunnille pitäisi aikaistaa. Tämäkin on asia, jota ei pidä unohtaa.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän budjettiesitykseen, niihin yleisiin asioihin, joiden perään valtiovarainministerikin on kysynyt. On aivan totta edelleen, kuten viime vuonnakin, että miljoona suomalaista ei ole lainkaan hyötynyt niin sanotusta veronalennuksesta. Kuntaveroa sitä vastoin tullaan nostamaan, ja se kohtelee myös pienituloisia samalla jyrkkyydellä kuin rikkaampia. Kuntaministeri Manninen on todennut useaan otteeseen, että palveluiden maksujen korotukset ovat se, jolla tullaan hankkimaan tuloja kunnille, samoin kiinteistöveron nosto on yksi tällainen. Näin ollen niille, jotka vähän ansaitsevat, tulee enemmän lisätaakkaa. Terveydenhuollossa lääkkeiden hinnat tulevat nousemaan. Lääkekorvauskomitean mietintö on edelleenkin ministeri Mönkäreen takana, odottaa kunnallisvaalien ohimenemistä, ja sen jälkeen se avataan. Siinä tulee olemaan jälleen uusi ongelma niille, jotka joutuvat käyttämään lääkkeitä, nimenomaan kaikkein kalleimpia lääkkeitä. Sairastaminen kallistuu, ja kansaeläkettä saavat voivat sitten iloita 7 euron eli 42 vanhan markan kuukausikorotuksesta ennen veroja. Näin ollen tilanne on todellakin pieneläkeläisille ongelmallinen.

Se mistä vallitsee syvä hiljaisuus, on kansaneläkkeen pohjaosa, keskustan mieliaihe ennen vuoden 2003 maaliskuun vaaleja. Nyt se on vaiettu tyystin. Kuitenkin hyvin tärkeä asia, josta pitäisi pystyä puhumaan, on kansaneläkkeen pohjaosan palauttaminen. Asia sinänsä ei ole hävinnyt mihinkään, ongelma on edelleenkin entinen.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä ympäristöasiasta. Kioton sopimus Suomen näkökulmasta on huonossa jamassa sikäli, että Suomen kasvihuonepäästöt ovat noin 10 prosenttia sen uran yläpuolella, mikä Kioton sopimuksen kohdalla olisi Suomen tilanne, eli vuoden 1990 tason. Tästä asiasta iloitsevat ehkä eniten ne, jotka ovat puhuneet ydinvoiman puolesta ja myös sen puolesta äänestäneet tässä salissa.

Toteaisin, että nimenomaan se, että täällä valittiin toukokuussa 2002 niin sanottu KIO2-vaihtoehto eli kansallisen ilmasto-ohjelman kakkosvaihtoehto ja ydinvoiman rakentaminen, oli avaus, joka nimenomaan lisää kivihiilen polttoa. KIO1, Kansallisen ilmasto-ohjelman ensimmäinen vaihtoehto, joka hävisi tässä salissa, olisi nimenomaan laittanut esteen kivihiilen poltolle ja sen jatkuvalle lisäämiselle. Tämä oli selkeä vaihtoehto, jonka jo silloin tiedettiin, tämän KIO2:n, olevan vaihtoehto, joka johtaa hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen. Näin nyt tapahtui: Inkoo polttaa kivihiiltä ja myy sähköä Ruotsiin, ei ole mitään säädöstä, ei mitään verotustekniikkaa käytetä eikä verotusvaihtoehtoa, jotta voitaisiin vähentää hiilidioksidipäästöjä. Näin ollen tässä kyllä nämä ydinvoimasta autuaaksi tulleet, jotka silloin iloitsivat tästä asiasta, voisivat nyt kyllä miettiä, mitä tuli tehtyä tältä osin.

Arvoisa puhemies! 10 minuuttia tulee täyteen, mutta käytän toisen puheenvuoron.