Eero Reijonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääluokka 30, maa- ja metsätalousministeriö, jaoston lisäykset budjettiin yhteensä 3,9 miljoonaa euroa. Kipupisteet tunnistettiin jaostossa varsin hyvin ja hyvin yksimielisesti, ehkä eurot eivät ihan olleet yhteneviä, mutta painopisteet tunnistettiin. Haluankin kiittää jaostoa hyvin rakentavasta hyvästä yhteistyöstä; tunnistettiin ne ongelmat, mitkä tällä ministeriön hallinnonalalla on.

Mutta lähdetään purkamaan. Siellä tuli pieni 500 000 euron lisäys maaseudun kehittämiseen. Tämä on neuvontatyötä, ja oikeastaan jatkuva muutos on meneillään maaseudulla ja maataloudessa, ja nähtiin tärkeäksi se, että neuvonnalle tulisi resursseja olla myöskin jatkossa. Tärkeätä on todeta se, että neuvontajärjestöt ovat kehittäneet omaa toimintaansa viime vuosina erittäin voimakkaasti ja myös ulkopuolista rahoitusta on sinne saatu. Tälläkin hetkellä on käynnissä kattavia hallinnon uudistamistoimenpiteitä, joilla yhdistetään ProAgrian eri piirejä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joissa sitten nämä hallintokulut pienenevät, eli siellä on tätä uudistamistyötä tehty voimakkaasti.

Jokavuotinen asia, valtionapu 4H-toimintaan, 200 000 euroa saatiin sinne lisää. Jaosto näki tärkeänä korostaa sitä, että 4H-toiminta tarjoaa lapsille ja nuorille monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Sen piirissä on kaiken kaikkiaan 70 000 lasta ja nuorta, jotka saavat valmiuksia aktiiviseen kansalaisuuteen, yrittäjyyteen ja työelämään, ja sitähän suomalainen yhteiskunta kaipaa. 4H-toiminnassa korostuvat useat hallitusohjelman painotukset, kuten nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen, maaseudun elinvoimaisuudesta huolehtiminen jne., eli 200 000 euron summa ei ole kovin suuri kokonaisuudessakaan.

Sitten maatalouden osalta 30.20. Maatalous: Määrärahamuutoksia ei tullut, mutta valiokunta pitää tärkeänä, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla vähennykset tehdään siten, että ne vaikuttavat mahdollisimman vähän suoraan viljelijöitten tulotasoon ja maatalouden kannattavuuteen. Jaostossa todettiin, että talousarvioesityksen mukaan vähennykset ovat kaiken kaikkiaan noin 124 miljoonaa euroa, josta summasta 40 miljoonaa kohdistuu maatalouden tukimomenteille.

Lähivuosina kaikki merkittävät maatalouden EU:n ja kansalliset tukijärjestelmät ovat uudistumassa, mikä osaltaan lisää epävarmuutta viljelijöitten keskuudessa. Valiokunta haluaa todeta sen, että huolehtimalla viljelijöiden tulotasosta ja maatalouden kannattavuudesta turvataan kotimaisen maataloustuotannon monipuolisuus ja keskeisten tuotteitten tuotanto sekä samalla varmistetaan elintarviketuotannon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.

Elintarvikeketjun kehittäminen: Tämä on luomu- ja lähiruuan tekstiä hyvin pitkälti. Määrärahalisäyksiä me emme saaneet, mutta näemme tärkeänä sen, että hallitusohjelman mukaisesti luomualan ja lähiruuan kehittämisohjelman valmisteluun ja toteuttamiseen panostetaan. Valiokunta pitää ohjelmia erittäin tarpeellisina ja pitää hyvänä, että ne toteutetaan erillisinä. Luomua eli luonnonmukaista tuotantotapaa koskevat omat säädöksensä. Lähiruualle löytyy taas useampia määritelmiä, joiden sisältöä ei ole sertifioitu. Lähiruoka voidaan määritellä esimerkiksi mahdollisimman lähellä tuotetuksi suomalaiseksi ruuaksi, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään. Siihen liitetään usein paikallisuus, pk-yrittäjyys ja lyhyet toimitusketjut. Aika näyttää, miten tässä lähiruokaprojektissa edetään.

Petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen: Valiokunta on huolissaan. Määrärahalisäyksiä emme saaneet, ja myöskin ministeriö tästä lähestyi, voisiko tähän jotakin ohjata. Tämä nyt jää jatkossa sitten lisäbudjettien varaan. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä suojeltujen petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamista, ettei tyytymättömyys petopolitiikkaa kohtaan lisäänny.

Riistavahinkolakiahan uudistettiin taannoin, ja lain 9 §:n 2 momentti toteaa, että riistaeläimen aiheuttaman vahingon korvaaminen on mahdollista vain valtion talousarvion asettamissa raameissa. Tämä on merkittävä muutos. Valiokunta pitää tarpeellisena, että ministeriö jatkaa toimenpiteitä suurpetojen aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi ja petokantojen arvioinnin kehittämiseksi ottaen kattavasti huomioon myös metsästäjien tekemät petohavainnot.

Kalatalouden edistämisen puolella perinteiset pienet lisäykset: Suomen Ammattikalastajaliitolle 100 000 euroa, ja sitten myös poistokalastus nostettiin jaoston toimesta. On hyvin tärkeätä se, että näillä pienillä määrärahalisäyksillä pystytään myös sisävesistöistä fosforia ja typpeä poistamaan suuria määriä särkikaloja poistamalla. Työ, jota näillä sisävesillä tehdään, on tuloksellista ollut, ja jaosto näki tarpeellisena pienen lisärahoituksen ohjaamisen myös tähän poistokalastukseen. Budjetissahan on merialueille jo omat rahansa tähän osoitettu.

Vesitalouden osalta jaosto on todennut, että suuresta kysynnästä huolimatta tukea ei ole mahdollista myöntää yhdellekään uudelle vesihuoltohankkeelle, ja jaosto on tästä ollut varsin huolissaan. Summa putoaa hyvinkin merkittävästi edellisvuodesta. Pieni miljoonan euron lisäys sinne saatiin, joka on hyvä sekin. Tässä jaosto haluaa muistuttaa siitä, että edelliskaudella hyväksytyn jätevesiasetuksen linjauksissa on todettu, (Puhemies koputtaa) että pitää olla riittävä rahoitus niin neuvontaan kuin sitten varsinaisten viemäreitten rakentamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Olen juuri lopettelemassa.

Metsätalouden osalta Kemera-varoihin 2 miljoonaa euroa. Rahan tarvetta varmasti olisi ollut enempikin, mutta odotamme Kemera-lain uudistusta, joka tullee tässä lähiaikoina.

Tässä lyhyt esittely.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia jaoston puheenjohtajalle ja jaostolle hyvästä mietinnöstä. Sanon, että jaoston esittämät lisäykset, 3,9 miljoonaa euroa, ovat osuneet kyllä ihan oikeisiin kohteisiin. On tärkeää, että metsärahoja lisätään, koska niitä on jouduttu leikkaamaan ja kuitenkin meillä kaikilla on erittäin suuria toiveita ja odotuksia muun muassa metsäenergian lisäämisen suhteen.

Toinen asia, jonka täällä puheenjohtaja Reijonen otti esille, on nämä vesihuoltohankkeet. Suomessa on erittäin paljon vielä maaseutualueita, joilla puhtaan veden saanti ei ole itsestäänselvyys ja vedessä on monenlaisiakin ongelmia. Tämä liittyy osaltaan myös luomu- ja lähiruuan kehittämiseen, koska puhdas vesi on olennainen asia, kun mietitään elintarvikkeiden valmistamista ihan sieltä pellosta pöytään asti.

Vielä voi sanoa, että nuo neuvonnan rahatkin varmaan tarpeeseen menevät, koska on menossa aika mittava hanke, millä tavalla neuvontakenttää uudistetaan ja millä tavalla organisaatio saadaan toimimaan paremminkin. Sinänsä ihan hyvää työtä jaosto on tehnyt, kiitos siitä, ja tässä keskustelun aikana olen valmis vastaamaan esille tuleviin muihin kysymyksiin.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen maa- ja metsätalouteen vuosille 2012—2015 suunnittelemat leikkaukset ovat täydellisessä ristiriidassa sinipunahallituksen ohjelman kanssa. Esitykset vaarantavat sekä suomalaisen ruuan tuotannon kannattavuuden, Kansallisen metsäohjelman toteutumisen että sitoumukset uusiutuvan energian lisäämiseen. Hallitusohjelmassa luvataan, että eduskunnan hyväksymä Suomen kansallinen ruokastrategia toteutetaan. Tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen elintarviketalouden arvo vuoteen 2030 mennessä. Hallitus haluaa nyt kuitenkin heikentää suomalaisen ruuantuotannon edellytyksiä leikkaamalla maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalta yli 100 miljoonaa euroa eduskunnan yksimielisestä linjauksesta huolimatta. Me tarvitsemme niin Kemeraa kuin Makeraakin. Vesihuoltohankkeista ja ympäristötöistä on huolehdittava. Tukitoimin on mahdollistettava kannattava maataloustuotanto Suomessakin.

Arvoisa puhemies! Ristiriitaa on myös hallituksen tavoitteessa uusiutuvan energian osuuden nostamisessa 38 prosenttiin ja energiatuotannon monipuolistamisessa. Ministerien mukaan tavoitteesta pidetään kiinni. Kuitenkin he ehdottavat yksityismetsien metsänhoidon ja perusparannusten, pienpuun energiakäytön edistämisen sekä metsänluonnon hoidon edistämisen leikkaamista yli 20 miljoonalla eurolla. Maa- ja metsätalouden pääluokan menoleikkaukset on kirjattu hallitusohjelmaan toteutuviksi vaalikauden aikana. Käytännössä leikkausten pitäisi toteutua täysimääräisesti vasta hallituskauden viimeisellä budjettivuodella. Nyt kuitenkin budjetissa esitetään leikkausten kohdistamista maanviljelijöihin ja metsänomistajiin miltei täysimääräisinä jo vuonna 12. EU:n maatalouspolitiikan rahoituksen ja politiikan sisältö tulee muuttumaan vuodesta 14 alkaen, mitä ei kehysesityksessä otettu aikanaan myöskään huomioon. Maatalouden tukimäärärahojen alentaminen on erittäin lyhytnäköistä ja hallitusohjelmassa asetettujen tavoitteiden vastaista. Hallitusohjelman ja kehyksen räikeästä ristiriidasta kertovat myös hallitusohjelman kirjaukset maatalouden ympäristövaikutusten pienentämisestä ja toisaalta lähes 10 miljoonan euron leikkaukset ympäristötukeen kehys-kaudella. Kemeran rahoitus on turvattava kansantaloudellisen etummekin vuoksi. Olisi tarpeen, että tulevinakin vuosikymmeninä markkinoille tulevan raaka-ainetarjonnan määrä ja laatu ovat riittäviä. Hallitusohjelman tavoitteenahan on jatkaa kehyskaudella 2012—2015 metsiin perustuvien elinkeinojen kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamista Kansallisen metsäohjelman mukaisesti. Valtion tukirahoitusta kuitenkin leikataan.

Arvoisa herra puhemies! 3 miljoonan euron leikkaus kohdistuu maatalouden elinkeinojen kehittämisen määrärahoihin. Sitten vaarantuvat maaseutuelinkeinojen neuvonta- ja koulutustoiminta. Valtion apu pitää säilyttää tasolla, jolla turvataan tasokas neuvontatarjonta alueellisesti ja sisällöllisesti. Keskusta esittääkin tähän, kuten muihinkin edellä mainitsemiini kohteisiin, vastalauseessaan lisärahaa. Myös muun muassa 4H-toimintaa tukisimme hallitusta enemmän. On hyvä, että energiaveron palautuksista edes päästiin muutaman vuoden sopimukseen. Hallitus on kurittamassa maaseutua niin veronkorotusten, tukien leikkauksien kuin annettujen helpotusten poistamisen myötä. Se on kohtuutonta yhtä ihmisryhmää kohtaan.

Arvoisa herra puhemies! Olen surullinen myös siitä, että esimerkiksi Hevostietokeskuksen työtä ei näytä arvostettavan. Aikaisemmin keskustavetoisilla kausilla muun muassa tällekin vuodelle rahaa ohjattiin Hevostietokeskukselle, joka toimii pääpaikkanaan Kuopio Pohjois-Savon puolella. Minua hieman myös pelottaa tuo maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten suhtautuminen Suomen Ratsastajainliittoon ja sen avustukseen. Sehän on saanut määrärahoja vuosikymmeniä, ei kauhean suurta mutta määrärahaa kuitenkin. Nyt kun hevospelit siirtyvät kokonaisuudessaan Fintotolle, näyttää siltä, että maa- ja metsätalousministeriössä ollaan sitä mieltä, että avustusta voidaan jakaa Suomen Ratsastajainliitolle de minimis -periaatteen mukaisesti, ja silloin se pienikin avustusmäärä puolittuisi. Toivon, että ministeri löytäisi tähän kohtuullisen ratkaisun ja tämä tukisumma voitaisiin edes sillä tasolla, jolla se on ollut viimeiset vuodet, pitää. Se on heille tärkeä asia.

Arvoisa herra puhemies! Tulen äänestyttämään salia myöhemmin määrärahan osoittamisesta maatalous- ja maaseutuyrittäjän voimavarakartoituksiin, joista olen puhunut vuosikausia. Tällä hallituskaudella, nyt kun tuossa niin sanotussa maatalouden tupossa myös työhyvinvointiin kiinnitettiin huomiota, toivoisin, että tätä myös vakavasti pohdittaisiin.

Lopuksi kysyisin ministeriltä, joka on vieraillut Etelä-Savossa ja Juvalla tutustumassa luomuun, mitenkä suhtautumisenne luomuinstituuttiin tällä hetkellä on. Voisiko jostakin kaivaa pientä kokoonkeräämis-, kokoamisrahaa, että nämä eri tahot voisivat yhdessä alkaa toimia luomuinstituuttina ja edistää tätä asiaa?

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokasta on tullut kautta historian liian poliittinen pääluokka. Se tarkoittaa sitä, että vaikka puheissa suomalaisen ruuantuotannon, metsätalouden ja energiantuotannon tukijoita riittää, niin silloin, kun poliittisia valintoja tehdään, niitä puolustajia on liian vähän. Tämä näkyy, voi sanoa, pitkästä aikaa kaikista selvimmin nykyisen hallituksen leikkauspäätöksissä ja niissä käytännön toimissa, millä kohdellaan maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa. Tämä ei ole moite ministerille, joka on varmasti parhaansa tehnyt, mutta kun poliittista tukea ei ole, niin sitä ei ole.

Päinvastoin kuin miten maailmalla trendit etenevät, meillä ei riittävällä tavalla haluta turvata ruuantuotannon kannattavuutta, jatkamisedellytyksiä nuorille yrittäjille eikä sitä tulevaisuutta, mikä olisi myöskin kansallisesti järkevä varmistaa omavaraisen maatalouden ja maataloustuotannon hyväksi, eikä myöskään energiapolitiikassa. On oikeastaan hyvin surkuhupaisaa, että montaa kuukautta ei ehtinyt kulua siitä, kun tämä sali yksimielisesti linjasi Suomen energiapolitiikkaa myös uusiutuvan energian, metsäenergian osalta, mutta nyt meillä on käsittelyssä budjettiesitys, joka merkittävällä tavalla heikentää voimavaroja ja sitä kautta edellytyksiä saavuttaa uusiutuvan energian lisäystavoitteita.

Suomalaisella maaseudulla on myös muita mahdollisuuksia, vahvuuksia. Erityisesti mineraalien kasvava kysyntä maailmalla merkitsee sitä, että jos toimintaedellytykset olisivat kunnossa, niin kyllä suomalaisella maaseudulla olisivat hyvät näkymät ja hyvän tulevaisuuden edellytykset. Tässä mielessä todellakin pitää valittaen todeta, että ne monet sinänsä hyvätkin kirjaukset hallitusohjelmassa eivät voi toteutua maa- ja metsätalouden tai energiapolitiikan osalta, kun nämä resurssileikkaukset ovat olleet väärän suuntaisia. Nyt puhutaan kuitenkin kokonaisuudesta, joka tuo työtä ja toimeentuloa Suomeen ja juuri sitä, jota me tarvitsemmekin: konkreettista tekemistä, joka merkitsee työpaikkoja, verotuloja ja tähän kansantalouteen hyvinvointia.

Keskusta tulee käyttämään kaiken sen parlamentaarisen voiman ja keinot, mitä meillä on, suomalaisen maaseudun ja ruuan ja puuntuotannon turvaamiseksi, mutta eivät meidänkään voimamme yksin riitä, vaan tähän tarvittaisiin nyt myöskin käytännön tasolla kaikkia niitä tahoja, jotka tuolla kentillä puhuvat hyvän asian puolesta. Meidän vastalauseessamme kiinnitetään huomiota siihen, että meidän pitäisi näitä leikkauksia, mitä hallitus esittää, kompensoida, jotta maatalouden kannattavuudesta voitaisiin huolehtia. Sitten kiinnitämme huomion metsiin perustuvien elinkeinojen kilpailukykyyn ja kannattavuuteen. Tässä on muun muassa tämä Kemera-tukipolitiikka, joka on tällä hetkellä nyt kovien leikkausten kohteena.

Maatalouden kehittämisrahasto on ollut maatalouden rakenteen kehittämisessä äärettömän tärkeä rahasto, ja me kokeneemmat edustajat muistamme, että nykyisellä ministerillä oli tärkeä rooli, kun Vanhasen kakkoshallitusta muodostettiin, olla keskustan tukena varmistamassa Makeran toimintaedellytyksiä, mutta nyt täällä on suuri uhka, että Makeraa ajetaan alas ja siirrytään vuosittain budjettimäärärahojen armoille siinä, minkälaisia investointeja voidaan maata-loudessa hoitaa ja miten pystytään turvaamaan myöskin tuotannon kehittämistä ja jatkajien toimintaedellytyksiä. Tämä on strategisessa mielessä yksi suurimpia heikkouksia tässä maa- ja metsätalousministeriön ja hallitusohjelman osalta, yksi suurimpia heikkouksia. Aiotaan tehdä lyhytnäköiseksi tämä maatalouden investointien rahoittaminen, epävarmaksi.

Me olemme kiinnittäneet huomion myös neuvonnan määrärahoihin. On käsittämätöntä, että tilanteessa, jossa viljelijöitten osaamista, ammattitaitoa, uuden teknologian hyödyntämistä pitäisi edistää, siellä neuvonnalta vedetään aivan kohtuuttomalla tavalla resursseja alas. Me kannamme huolta koko Suomesta ja sen takia myöskin Paliskuntain yhdistyksen toimintaedellytyksistä. Tämä voi joitakin huvittaa, mutta kyse on Suomen kannalta tärkeästä elinkeinosta, josta on pidettävä myöskin huolta.

Näihin edellä mainittuihin kokonaisuuksiin keskustan eduskuntaryhmä tulee esittämään muutoksia. Me toivomme, että käytännön tasolla tätä tukea tulisi sekä oikealta että vasemmalta ja miksei koko keskikäytävältäkin. Tarvitaan sitä. Ja nyt erityisesti katse kääntyy kokoomuksen suuntaan, jossa on perinteisesti ollut lievää ymmärtämystä maa- ja metsätaloutta kohtaan, ja tietenkin vasemmalle puolelle, että niitä kovimpia, rajuimpia leikkauksia ei nyt ihan oikeasti toteutettaisi, mitä te monta kertaa olette ajaneet.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Aluksi haluan kiittää erittäin hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä maatalousjaoston puheenjohtajaa ja koko jaostoa. Siellä eivät paljon blokkirajat ole näkyneet, ja me varmasti, kaikki jaoston jäsenet, voimme tähän yhtyä.

Suomessa maatalouteen liittyvä tukiviidakko syö veronmaksajien rahoja ihan kohtuuttomasti. Maataloustulo on ollut viime vuosina siinä 800 miljoonan euron paikkeilla, mutta samanaikaisesti maataloushallintoon kuluu vuosittain vähintään 350 miljoonaa euroa, mutta joidenkin hurjimpien arvioiden mukaan jopa lähes 500 miljoonaa euroa. Tämä kertoo paljon hallinnon hyöty-suhteesta. Hallintokuluihin käytetään vuosittain käsittämätön määrä rahaa ja turhaa työpanosta. Vaikka hallitukset ovat toinen toisensa perään sitoutuneet byrokratian vähentämiseen, ovat hallinnon määrärahat ja tarpeet vaan kaiken aikaa kasvaneet.

EU:n tukikausi vaihtuu vuonna 2014, ja samalla maataloustukijärjestelmää tullaan muuttamaan. Tukijärjestelmä on ainakin nykyisellään varsin huono. Se ei kannusta tehokkaaseen viljelyyn eikä varsinkaan maan rakenteen kehittämiseen ja näin viljelyolosuhteitten parantamiseen, vaan päinvastoin. Uuden ympäristötuen tavoitteeksi onkin yksiselitteisesti asetettava, että siitä on tehtävä selkeä. Byrokratia ja hallinnon koukerot on vaihdettava mahdollisimman yksinkertaiseen ja tehokkaaseen järjestelmään. Hallinnon voimavaroja käytetään tällä hetkellä mitä uskomattomimpiin tarkoituksiin. Esimerkiksi viljelyn monipuolistamisen ehtona on, että yhtä viljelykasvia saa olla enintään 40 prosenttia. Jo luvun ylittyminen 0,2 prosentilla aiheuttaa kohtuuttoman suuren selvitystyön hallinnossa ja myöskin vaivaa ja murhetta viljelijälle. Tämä on yksinkertaisesti järjetöntä ajan ja rahan haaskaamista, sillä asiat ovat ennen kaikkea maalaisjärjellä arvioitavissa ja punnittavissa. Se, että EU:n ympäristötuen uudistamisen työryhmään kuuluu tällä hetkellä 130 henkeä, ja lisää taitaa olla tulossa, on jo ongelma sinänsä. Nämä asiat eivät kerta kaikkiaan ole niin vaikeita.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetissa maa- ja metsätaloushallinnon osuus eduskunnan tekemistä lisäyksistä on noin 10 prosenttia. Tämä on kohtuullisen hyvä saavutus maatalousjaostolta. Valtiovarainvaliokunnassa olemme halunneet muutenkin puuttua maaseudun elinkeinojen toimintaedellytysten kannalta tärkeiden yksityisteiden rahoitukseen. Nämä yhteenlaskettuna nostavat maa- ja metsätalouden ja maaseudun osuuden eduskunnan tekemistä määrärahalisäyksistä jo noin 20 prosenttiin. Kohtuullista vai, ministeri Koskinen?

Valitettavasti suuri osa maa- ja metsätalouteen eduskunnan tekemistä lisäyksistä ovat samoja, joka vuosi toistuvia. Nämä jo kertaalleen tärkeiksi arvioidut kohteet, kuten esimerkiksi 4H-toiminta, ammattikalastajat ja ProAgria, nä-mä ylipäätään, pitäisi valtiovarainministeriössä tulevaisuudessa jo seuraavan vuoden budjettia valmisteltaessa lisätä automaattisesti hallituksen talousarvioesitykseen. Tällöin jakovaraa jäisi myös muihin eduskunnan tärkeinä pitämiin kohteisiin.

Lisäksi yksi tärkeistä kohteista, mitä eduskunta on vuosi vuodelta aina lisännyt, on puuntuotannon kestävyyden turvaaminen. Tuki on viime vuosina ollut aina riittämätön. Suomalaisen metsätalouden kamppaillessa kannattavuusvaikeuksien kanssa pitää julkisin varoin osaltaan turvata puun liikkuvuus siten, että metsäteollisuudelle säilyisivät toimintaedellytykset Suomessa. Ensi vuonna on tarkoitus saattaa voimaan uusi laki pienpuun energiatuesta, ja muutenkin metsälainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Tämä pienpuun energiatuki on kuitenkin käytettävissä vasta EU:n hyväksyttyä sen. Siihen asti on pidettävä huolta, että puuntuotannon tuki tulee muuta kautta maksettavaksi.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeri Koskiselta tästä, kun EU:sta on Suomeen tulossa tämä kolmen kasvin viljelypakko, jolloin viljely tietysti pienemmillä ja keskisuurilla tiloilla aiheuttaa kulujen nousua ja tietysti kaikilla tiloilla tekee vähän monimutkaisemmaksi sen viljelyn ja viljelytoimenpiteitä lisää. Pienemmillä tiloilla myöskin kuljetus- ja varastointikustannukset muodostuvat merkittäviksi ja heikentävät tilojen kannattavuutta, jos ei säädetä jotain tilakokorajaa, mitä pienemmillä tiloilla Suomessa ei tarvitsisi noudattaa tätä kolmen kasvin viljelyä. Onko ministeriössä nyt suunniteltu tällaista tilakokorajaa?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin kiitoksia jaostolle ja puheenjohtajalle kipupisteiden esille tuonnista. Kiitos myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnalle, joka omassa lausunnossaan nosti esille, myös hallituspuolueen edustajien taholta, niitä selkeitä ongelmia, joita sisältyy tähän budjettiin suhteessa hallituksen ohjelmaan. Keskusta omassa eriävässä mielipiteessään toi paljon selkeämmin ne esille ja että tällä budjetilla ei pystytä toteuttamaan sitä ohjelmaa, jonka hallitus on maa- ja metsätalouden osalta itselleen valmistanut. Ja tämä ristiriita on ennennäkemätön.

Kipupiste numero yksi on kannattavuus, ja toinen se, että niitä mittavia odotuksia, joita maaseutua kohtaan energiassa ynnä muussa on olemassa, ei vaan yksinkertaisesti pystytä näin toteuttamaan. Te, ministeri Koskinen, olette erittäin hankalassa välikädessä, erittäin hankalassa välikädessä. Toivonkin nyt hallituspuolueiden jäseniltä entistä voimakkaampia ja rohkeampia vetoja siihen, että hallitusohjelma pystytään saamaan aikaan.

Kaksi asiaa, ministeri Koskinen, jotka eivät maksa mitään, jotka näihin asioihin vaikuttaisivat, olisivat: alkuperäsäädökset, (Puhemies koputtaa) joita voitaisiin kiristää ja selventää, ja toinen, oikeudenmukaisemmat markkinat.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos jaostolle ja ministerille hyvästä työstä haastavassa tilanteessa. Budjettia on myös täydennetty joiltakin osin, mikä tässä jo aikaisemmissakin puheenvuoroissa todettiin. Sieltä on nostettu oikeita asioita esille.

Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi muun muassa peltotilusjärjestelyjen vauhdittaminen. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueella on menossa 34 tilusjärjestelyä yhteensä 38 000 hehtaarin alueella. Lisäksi on työn alla 11 tilusjärjestelyn tarveselvitystä 12 000 hehtaarin alueella. Tilusjärjestelyssä syntynyt uusi tilussijoitus vaatii niin sanottuja mukauttamistoimenpiteitä ojitusten ja tiestön osalta. Uusjakohankkeet ovat monivuotisia, eikä tukemismomentin ehdotettua säästöä voida tehdä pelkästään hankkeita karsimalla. Kysyisinkin ministeriltä: mihin toimenpiteisiin ollaan ryhtymässä, jotta maatilojen elinvoimaa tukevat hankkeet saadaan vietyä loppuun?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Rantakankaan neliapilapellosta tuli taas raekuuroja ja heinäsirkkaparvia. Ei uskoisi, että saman puolueen taholta vietiin meidän sokerikiintiömme, maitokiintiöt kansallisesti, myytiin kotimainen lannoiteteollisuus pilkkahintaan Yaralle, ja kaiken lisäksi luopujien bonuksilla te tuette kyllä luopujia, mutta aktiiviviljelijät eivät saa edullista lisämaata ja ovat jatkuvasti vaikeuksissa. Puuhuollosta te puhutte, mutta käytännössä te ette kanna lainkaan huolta metsäteollisuuden puuhuollosta. Olette kantohinnoista kenties kiinnostuneita, mutta kohta kun ei tule pinoa ollenkaan, ei tule isännällekään rahaa. Tämä on vakava kysymys. Nyt on mahdollisuus tällä hallituspohjalla tarkastella laajemmin, ilman tällaista yhden puolueen suppeata monopolilähestymistapaa, koko meille elintärkeän maaseudun ja maa- ja metsätalouden selviytymistä. Hallitusohjelma antaa siihen hyvän mahdollisuuden: se puhuu ruuan puolesta, se puhuu kansallisen maatalouden puolesta, ja se puhuu nuorten viljelijöiden puolesta.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Hemmilä ja edustaja Rajamäki kantavat huolta metsäteollisuuden raaka-aineen saamisesta, mutta ilmeisesti kuitenkin tilanne on sellainen, että meillä on yhä enenevässä määrin säästöhakkuita metsissä. Olisin halunnut kysyä ministeriltä, mitkä ovat maa- ja metsätalousministeriön suuntaviivat näitten säästöhakkuitten suhteen.

Täällä edustaja Rantakangas otti esille, kiitos siitä, Paliskuntain yhdistyksen. Minua tämä ei ollenkaan naurata. Minusta se on vakava asia, mitä poronhoitoalueella tapahtuu, ja se, että siellä petojen kanta voitaisiin arvioida oikein, niin että poroelinkeino säilyy.

Siihen liittyen: Pohjois-Pohjanmaalla, niin kuin muuallakin Suomessa, kotimaisen kalan määrä on vähentynyt ruokapöydästä. Voidaan kai sanoa, että hylje suojelee lohta ja siikaa, nimittäin joutumasta ihmisen suuhun. Eli kysyn ministeriltä: mitä hallitus aikoo tehdä, että hylkeitten kanta voidaan todella ihan relevantisti arvioida, ja mitenkä esimerkiksi hylkeet saadaan pysymään poissa siian kutupaikoilta, että siikaa saadaan suomalaiseen ruokapöytään?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt jos koskaan tarvittaisiin suomalaiselle maaseudulle tulevaisuudenuskoa ja sitä, että ne työpaikat siellä voitaisiin turvata. Tämä on minusta se keskeinen lähtökohtatilanne. Valitettavasti kaikissa hallituksen toimenpiteissä näin ei tapahdu. Olen pettynyt siihen, että neuvonnasta leikattiin näin paljon tilanteessa, jossa sitä neuvontaa olisi tarvittu. Aina talousarvioaloitteita 4H:n osalta myöskin hallituspuolueitten edustajat allekirjoittavat, mutta siihen se jää. Ei riitä rohkeus viedä niitä eteenpäin.

Arvostamani edustaja Rajamäki on nostanut tämän metsäteollisuuden merkityksen keskiöön, ja se on tärkeä asia. Itse näen tärkeänä sen, että me voisimme yhdessä rakentaa semmoista ohjelmaa, jolla turvattaisiin nämä metsäteollisuuden toimintaedellytykset. Nyt näyttää vaan siltä, että jos esimerkiksi tämä pienpuun energiatukipaketti semmoisenaan menee läpi, niin valitettavasti ne uusiutuvan energian tavoitteet eivät tällä tule toteutumaan, vai mitä mieltä ministeri on tästä?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Onko minulla monta minuuttia aikaa?

Kolme, kiitoksia! Katsotaan, kuinka monta saadaan näistä kysymyksistä käytyä läpi, ja jatketaan sitten sen jälkeen keskustelua. Jos menisi järjestyksessä.

Edustaja Komi kysyi täällä ainakin kahta asiaa. Toinen liittyi Ratsastajainliiton valtionavustukseen. Kyllä me olemme tästä asiasta kuulleet ja vähän ihmetelleet, miten tämmöinen voitaisiin lukea johonkin kummalliseen de minimis -sääntöön, mutta asian selvittely on kesken.

Toinen asia liittyi Luomuinstituuttiin. Kun tuolla Mikkelissä pari viikkoa sitten kävin, kerroin Mikkelin kaupungin edustajille ja vähän muillekin, että me olemme kyllä valmiit tukemaan jossain määrin Luomuinstituuttia sen alkuvaiheessa, mutta me emme halua emmekä voi sitoutua yhteenkään uuteen pysyvää valtionapua odottavaan järjestöön tai organisaatioon, varsinkin kun muutenkin näitä rahoja joudutaan leikkaamaan. Keväällä käynnistyy seuraava hankehaku, ja siinä yhteydessä Luomuinstituutti voi hakemuksen lähettää ministeriöön. Me sitten arvioimme, minkä tyyppinen se hakemus on ja kuinka paljon voisimme antaa tämäntyyppistä siemenrahaa tälle Luomuinstituutin käynnistämiselle. Mutta jotta tietää, miten tulevaisuus menee, niin kannattaa sitten huolellisesti laskea sen hankkeen kustannukset pitkällä juoksulla. Sinänsä hanke on ihan hyvä ja tarpeellinen.

Edustaja Rantakangas täällä puuttui Makeraan. Täällä on tämmöinen kummallinen myytti, joka on elänyt tässä pitkän aikaa. Hallitusohjelman kirjaus on erittäin selkeä. Makeran asema rahastona arvioidaan. Se arviointityö on käynnissä, valmistuu ensi kesänä viimeistään. Sen jälkeen sitten tiedetään, mitä se työryhmä sai aikaiseksi. Sen jälkeen tehdään sitten poliittisia linjanvetoja, jatkaako Makera nykyisen kaltaisena budjetin ulkopuolisena rahastona vai jatkaako se jossain muussa muodossa jollakin muulla tavalla. Ja jos näin on, niin kuitenkin hallitusohjelmaan on kirjattu, että pitää tulevaisuudessakin investointeja tukea myös maatiloilla. Millä tavalla ne tuet suunnataan, sen sitten aika näyttää. Sitä pitää tarkkaan arvioida, mihin suuntaan me haluamme suomalaista maataloutta kehittää. Tällä hetkellä rahaa Makerassa on. Kaikki ne hankkeet, mitkä todennäköisesti ensi vuonna lähtevät liikkeelle, jopa 2013 vuodenkin puolella, pystytään kyllä rahoittamaan ainakin nykyisellä investointitahdilla. Se on sinänsä hyvä.

Edustaja Heikkilä täällä kysyi tästä maatalousuudistuksesta, joka kestää kauan, mutta tämä kolmen kasvin vaatimus on yksi niistä asioista, joista olemme huolestuneina puhuneet, ja jokaisessa yhteydessä kun tapaamme komission edustajia ja kollegoita, olemme kertoneet, että ei tämä tällä tavalla voi mennä läpi. Onneksi tässä asiassa moni muu on samaa mieltä. Jopa Ruotsin kanssa olemme löytäneet yhteistä säveltä tämän asian osalta. Olemme tutkineet, että nykyisistä tiloista kaksi kolmasosaa ei täyttäisi sitä kolmen kasvin vaatimusta tällä hetkellä. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että kolmen hehtaarin tilalla pitäisi viljellä kolmea eri kasvia. Jokainen, joka vähänkin maataloutta ymmärtää, tietää, ettei tässä ole yhtään mitään logiikkaa. Taistelu tämän yksinkertaistamisen puolesta maatalousuudistuksessa jatkuu.

Nyt kun tässä on vielä seitsemän sekuntia jäljellä, niin lyhyesti edustaja Sankelolle siitä, että tilusjärjestelyä jatketaan. Rahaa on muistaakseni 4,5 miljoonaa euroa ensi vuodelle olemassa, ja sillä tasolla aiotaan mennä kuluvalla kehyskaudellakin, jolloin tiedetään maakunnissa, kuinka paljon rahaa on käytössä näihin hankkeisiin. Mutta jatkossa pitää varmaan tarkemmin arvioida sitä, mitkä hankkeet ovat kaikkein järkevimpiä toteuttaa, kun tiedetään, kuinka paljon rahaa on käytössä, ja sen jälkeen sitten mennään eteenpäin.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan leikkaukset olivat puolustusministeriön ohella suurimmat. Se on erittäin valitettavaa. Nyt haluankin voimakkaasti kannustaa ministeri Koskista, että tulevissa ratkaisuissa, kun varmasti tässä vuoden kuluessa tarkastellaan valtion menoja ihan uudella tavalla, otettaisiin huomioon ikään kuin ennakoivana tämä näin suuri maataloussektorin leikkaus, 124 miljoonaa laskennallisesti. Nyt ei muutenkaan ole ensi vuonna, ei oikeastaan seuraavanakaan vuonna, vielä mikään leikkausten aika, vaan sitten kun tukijärjestelmä muuttuu, vasta siinä vaiheessa voidaan arvioida tukien kohdentamista uudelleen.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä talouden realiteetit eivät valitettavasti ohita suomalaista maaseutua ja maataloutta, ja näitä leikkauksia on jouduttu tekemään. Siitä huolimatta olemme kuitenkin jo hallitusohjelmassa ja myös tässä budjetissa hyvin vakavasti sillä tiellä, että me haluamme turvata kotimaisen elintarviketuotannon ja elävän maaseudun. Se on meille erityisen tärkeätä, sillä saattaa olla niin, että ruoka on koko 2010-luvun radikaalein juttu. Se on sitä Suomessa, ja se on sitä globaalisti. Monet eri kehityskulut johtavat siihen, että ruoka saattaa nousta aivan maailmanpoliittisesti yhdeksi keskeisimpiä asioita.

Hallitusohjelmassa yksi merkittävin linjaus on se, että nyt todella halutaan satsata lähi- ja luomuruokaan, ja tässä budjetissa on yli puolitoista miljoonaa euroa lähi- ja luomuruuan edistämiseen. Haluaisin kysyä ministeriltä: kuinka te näette, voidaanko hankintalain uudistamisella edistää sitä, että lähi- ja luomuruokaa todella voidaan kouluissa ja päiväkodeissa nykyistä enemmän käyttää?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun katselee tuonne ulos, niin voi todeta, että vettä sataa ja sitä tulee todella paljon. Budjettikirjassa kuitenkin todetaan, että vesitalouden osalta tulva- ja patoriskit ovat hallinnassa. Kuitenkin uskallan väittää, että aluilla olevien hankkeiden osalta, joita on esimerkiksi Satakunnan osalta ollut käynnissä, erityisesti tarvitsisi keskittyä suunnitteluun ja jo rakentamiseenkin, sillä jos ennustetaan, että merenpinta nouseekin arvioitua enemmän — veikataan jo yli metriä — niin jotakin pitää tehdä. Minä kysynkin ministeriltä: onko siihen varauduttu, kun tällä rahalla ei kyllä itse asiassa kovinkaan paljon enempää kuin hiekkasäkkejä sitten tulvan alkaessa saada sinne paikkakunnalle, niin että pystyttäisiin saamaan vaikkapa jo sitten lisämäärärahoja?

Edustaja Heikkilää täytyy kompata: on erittäin tärkeätä, että ministeri toimii sen mukaan, että niillä maatalouden (Puhemies koputtaa) linjoilla, jotka ovat kyseessä, kun nurmen viljely on pääasia, on järjetöntä ajatella kolmen kasvin viljelyä.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Suomen maataloussektorille asetetun tavoitteen mukaan päästöjä tulisi vähentää 13 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, 13 prosentilla niitten pitäisi olla alhaisemmat kuin vuonna 2005. Millä keinoilla Suomen maatalous voi vähentää päästöjä tämän verran ilman, että meidän maataloutemme kärsii siitä kohtuuttomasti? Mitkä ovat ne keinot, miten säilytetään maatalous eri puolilla Suomea mutta kuitenkin päästään näihin hyviin ja tavoiteltaviin lukuihin: 13 prosenttia vähemmän päästöjä vuonna 2020?

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan totta, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokka on saanut aika kovat leikkaukset. Mutta on kiitoksen paikka ministerille ja ministeriölle siinä, että ministeri on tehnyt kaikkensa välttääkseen ne leikkaukset, jotka tekevät kaikkein kipeintä viljelijäväestölle, eli nimenomaan tukileikkaukset. Sen on tämän kauden neuvottelukierros tuottajajärjestöjen kautta osoittanut.

Mutta on myös hyviä kohtia meidän hallitusohjelmassamme: Sanotaan näin, että "maatalouden kannattavuutta lisätään markkinaehtoisesti" ja sanotaan myös, että "hallitus seuraa nuorten viljelijöiden ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä". On olemassa työkalupakki, esimerkiksi EU:n maitopaketti pitäisi toteuttaa kansallisesti. Hankintalain uudistus on mainittu tässä ja ohjeistus myös. Haluan kysyä nyt ministeriltä: PTT ja MTT jättivät nyt lähiviikkoina tutkimuksen, joka osoitti, että kauppa on vahvistunut ja ottanut suuremman ja suuremman osan ruuan laskusta. Onko mahdollista, että myös Kilpailuvirasto puuttuu kaupan toimintaan?

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nykyinen hallitus jää mielestäni historiaan kahdesta asiasta: Toinen niistä on suomalaisten veronmaksajien kannalta holtiton toiminta EU:n ja rahaliiton kriisin hoidossa. Tämän tarinan synkimmät luvut on vielä kirjoittamatta. Toinen tahra on hallituksen ylimielinen asenne maaseutua ja maaseudulla asuvia ihmisiä kohtaan. En muista historiasta toista hallitusta, joka olisi ollut yhtä kylmäkiskoinen. Kun katsoo ensi vuoden talousarviota, niin sieltä ei löydä yhtään positiivista asiaa, siis sellaista, jolla lisätään valtion panoksia maaseudun ja siellä asuvien ihmisten hyväksi. Kaiken huippuna on tuleva kuntien lahtaaminen. Käytännössä se tarkoittaa ennen pitkää sitä, että maaseudulta lähes kaikki palvelut loppuvat. Samalla uuden, entistä isomman kunnan talous on aiempaa suuremmissa vaikeuksissa. (Puhemies koputtaa) Joka ei tätä usko, käyköön opintomatkalla vaikkapa uudessa Kouvolassa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruuantuotanto tulevaisuudessa on hyvin paljolti riippuvainen siitä, mikä on se vetovoima ja kiinnostaako se nuoria. Ensi vuoden budjetin kirjankannet ovat kiinni, ja uskon, että puhumisella kovin paljoa ei enää voi siihen vaikuttaa. Minua kiinnostaa, ministeri, nämä, mitkä edustaja Hemmiläkin totesi: keväällä mahdollisesti tehtävät leikkaukset ja veronkorotukset. Voiko luottaa, että, ministeri, te ette tule hyväksymään elinkeinolle uusia leikkauksia ja veronkorotuksia?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luomu- ja lähiruoka ovat hallitusohjelman painopisteitä. Niiden markkinoilletuloa pitää siis edistää. Kysynkin ministeri Koskiselta: pitäisikö elintarvike- ja liha-alan lainsäädäntöä liberalisoida siten, että vastuu tuotteista siirtyisi omavalvonnan kautta enemmän tuottajille? Näin lähiruokaa saataisiin helpommin paikallisiin luomu- ja elintarvikemyymälöihin.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin monessa puheenvuorossa viitattu lähiruokaan ja siihen, mikä merkitys sillä maaseudulle on. Se on totta, mutta sillä on merkitystä myös kuluttajille. Elikkä ruokaturvallisuudesta on kysymys, mutta tietenkin myös työllisyydestä ja huoltovarmuudesta. Tämä on erittäin tärkeä asia.

Mutta olisin kysynyt sitten petotilanteesta tällä hetkellä: Nyt on arvioitu, että tämä 4,3 miljoonaa riittäisi tälle vuodelle ja näihin petovahinkojen korvauksiin. Miltä näyttää, ministeri, tämän vuoden tilanne, riittääkö se vai joudutaanko lisäämään?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Jos lähtisi jostain liikkeelle, niin aloitetaan vaikka näistä helpommista asioista.

Edustaja Mattila kysyi säästöhakkuitten ja hylkeitten perään. RKTL on tutkinut hylkeitä. Hylkeitä on arviolta yli 30 000 kappaletta, jotka tietysti omalta osaltaan syövät kalaa, ja on tietysti selvä asia, että nekin vaikuttavat tuohon lohitilanteeseen. Tietysti pitää sitten arvioida, millä tavalla päästäisiin vähän tolkullisempaan määrään myös hylkeissä.

Säästöhakkuissa on sinänsä kysymys siitä, miten metsälle on käyttöä elikkä mikä on teollisuuden puuntarve ja mihinkä muuten puuta tarvitaan. Ministeriö ei pysty sitä päättämään.

Sitten edustaja Myllykoskella oli yksi tämmöinen yksittäinen kysymys, mikä liittyi näihin tulvariskiasioihin, mikä on tietysti ajankohtainen asia tänään. Nykyisen lainsäädännön mukaan, tulvariskien hallinnasta annetun lain mukaan, maa- ja metsätalousministeriö nimeää ely-keskusten ehdotusten pohjalta tämmöisiä erityisiä tulvariskialueita. Itse asiassa, ennen kuin tänne eduskuntaan tulin, tänään nämä alueet on nimetty, ja näille alueille tehdään sitten tulvariskien hallintasuunnitelmat, ja sitten näitä suunnitelmia valmistelevat erilliset tulvaryhmät. Näitä nyt sitten oli semmoinen reippaat toistakymmentä kappaletta, joissa näitä arvioidaan olevan, ja Pori on yksi niistä alueista, missä on tulvariskejä olemassa. Se on kyllä tärkeä asia. Näihin pitää joka tapauksessa varautua monella tavalla.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, ehkä se suurin kysymys, mihin osittain viittasivat edustajat Kalli ja Reijonen ja ehkä monet muutkin, liittyen näihin leikkauksiin ja tähän tulevaisuudenkuvaan. Ensinnäkin se, että kun hallitusohjelmaa tehtiin, niin tietysti leikkauksia tuli kaikille lohkoille, mikä on tietysti ymmärrettävää. Te hyvin tiedätte, että ensi vuoden budjetti on reippaat 7 miljardia alijäämäinen, mikä perustuu siihen 1,8 prosentin kasvuun, ja jokainen, joka on lehtiä lukenut, tietää, että näyttää siltä, että 1,8 prosentin kasvulukuihin ei ensi vuonna päästä. Elikkä on selvää, että jollain tavalla pitää reagoida, ja on varmaa, että hallitus ensi vuoden aikana joutuu miettimään uudestaan, missä tässä koko taloudessa mennään. Mutta se, pystyisinkö minä tai kukaan muu sanomaan tänään sitä, mihin edustaja Kalli viittasi, että kun keväällä tehdään päätöksiä, niin minkälaisessa ilmapiirissä tai minkälaisessa taloudellisessa tilanteessa niitä päätöksiä tehdään: Jos sen joku osaisi nyt sanoa, mikä on maaliskuun lopun tilanne, niin kiitoksia, hallitus mielihyvin ottaa vastaan tarkat luvut kyllä ja sen pohjalta tekee sitten omia laskelmiaan. Mutta niin epäselvä tämä talouden tilanne on, ettei kukaan pysty sanomaan, tuleeko leikkauksia, ja jos tulee, kuinka paljon, tuleeko veronkorotuksia, ja jos tulee, niin kuinka paljon ja millä tavalla suunnattuina. Tämä on poikkeuksellisen hankala aika.

Mutta toinen asia liittyen tähän kokonaiskuvaan: Vaikka täällä joudutaan leikkaamaan, niin minulla ainakin on uskoa suomalaiseen maaseutuun, enkä — niin kuin edustaja Tossavainen täällä väitti, että hallitus olisi ylimielinen — ainakaan omalta osaltani usko olevani ylimielinen suomalaista maaseutua kohtaan, kun siellä itsekin asun. Ja kyllä maaseudun asioittenkin päälle ymmärretään. Kun katsoo vähän näitä pidemmän aikavälin trendejä, niin minä uskon siihen, että koska ruualle on olemassa kysyntää maailmanlaajuisesti entistä enemmänkin, suomalaiset kuluttajat ja vähän muutkin kuluttajat koko ajan kyselevät enemmän sen perään, mistä ruoka on peräisin, millä tavalla se on tuotettu ja mitä se pitää sisällään, niin tämä trendi jatkuu. Se antaa omalta osaltaan mahdollisuuksia myös suomalaiselle maataloustuotannolle.

Sama koskee myös meidän metsäämme ja metsästä saatavia tuotteita tai hyödykkeitä. Jos mietitään metsäenergiaa, kysyntä kasvaa aivan varmasti. Ja vaikka edustaja Reijonen täällä vähän epäili, niin kyllä minä uskon edelleen, että näihin tavoitteisiin päästään. Jos on viime aikoina katsonut uutisia — vaikka eilisiä uutisia, missä kerrottiin mahdollisista uusista innovaatioista — siitä, mitä kaikkea metsästä voidaan tehdä, niin siellä on uskomattomia mahdollisuuksia. Toivottavasti ne pystytään tuotteistamaan ja sitä kautta saadaan lisää kysyntää suomalaisille metsäteollisuuden tuotteille, ovat ne nyt sitten miltä alalta tahansa, on se sitten pakkausta tai lääketeollisuutta tai ihan mitä vaan.

Minä uskon, että pitkässä juoksussa asiat menevät kyllä hyvin. Auttaako se sitten heti ensi vuoden tilanteessa, niin ei välttämättä, mutta pitkässä juoksussa tietysti pitää niitäkin asioita miettiä. Kyllä ainakin minulla on vahva usko suomalaiseen maatalouteen, maaseutuun ja metsätalouteen.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman! Jordbruket befinner sig i en lönsamhetskris och vi vet att vi har stora reformer på kommande som cap-reformen, fortsättningen på 141-stödet och så vidare. Men den kanske största utmaningen trots allt är hur vi ska få ett bättre pris för våra produkter.

Kysyisin ministerin näkemystä siitä, miten maatalouden kannattavuutta voidaan parantaa. Tämä ei ehkä ole suoraan talousarvioasia, mutta kuitenkin tästäkin on maininta kirjassa, että markkinalähtöisesti saavutettavissa oleva kannattavuuden lisääminen on hyödynnettävä täysimääräisesti. Tietysti nyt satsaukset laatustrategiaan ja muutenkin elintarvikeketjun kehittämiseen ovat paikallaan, mutta miten nämä, luomutuotteiden kysyntä ja lähiruuan kysyntä, voidaan muuttaa rahaksi viljelijöille ja onko ministerillä muita ajatuksia, miten kannattavuutta voitaisiin parantaa ehkä verotuksellisesti tai miten valtiovalta voisi toimia niin, että viljelijä saisi oikeudenmukaisemman osuuden ruuan hinnasta?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lohikantakeskustelussa on minun mielestäni otettu liian vähän huomioon tätä hyljeasiaa, ja osittain vastasittekin siihen jo. Vastasitte, että asiaa arvioidaan. Minun mielestäni pelkkä arviointi ei riitä, vaan sille tarttee tehdä jotain. Mitä te aiotte tehdä?

Sitten näihin suurpetoasioihin, niin paljon keskustelu keskittyy pohjoiseen ja porotalousalueelle, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Mutta nykypäivänä suurpetoja on myös etelässä ja esimerkiksi ongelmasusia on ihan jo pihapiirissä pentuineen kaikkineen, ja silloin nämä pennut oppivat, tottuvat ihmiseen ja ovat entistä rohkeampia ja niistä voi tulla tulevaisuudessa todellinen ongelma. Miten tätä petokantaa voidaan karsia varsinkin näiden ongelmapetojen kohdalla? Jos joku sanoo nyt luonnonsuojelullisia näkökantoja tähän, että ei susia saa ampua, niin mitä tehdään sitten esimerkiksi metsäpeurakannalle, jota karsivat erittäin paljon sudet ja ilvekset?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun maatalouden pääluokasta on leikattu 4,5 prosenttia ja muista pääluokista keskimäärin 2,2, toivoisin, että ministerillä olisi niin paljon selkärankaa, että sanoisi, että jatkon osalta leikkaukset nyt kyllä on maa- ja metsäta-louden osalta sitten tehty, siirrytään välillä muille sektoreille niin kauan kunnes ollaan tasoissa.

Mutta haluan kysyä myös edustaja Lepän esittämien alkuperämerkintöjen perään. Meillä myydään kaupassa surutta suomalaista ruisleipää ja kotimaista meetvurstia, jonka liha saattaa tulla Brasiliasta tai jauhot Puolasta tai Virosta. Milloin kuluttaja saa alkuperämerkinnät pakkauksiin?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska maatalouden osalta merkittävät päätökset tehdään Euroopan tasolla, niin on ollut meidän kansallinen vahvuutemme se, että me olemme pystyneet olemaan yhtenäisiä. Tässä katsantokannassa kyllä sellaiset puheenvuorot, jotka täällä edustajat Rantakangas ja Rajamäki alkuvaiheessa käyttivät, eivät vie kyllä meidän yhteisiä tavoitteitamme eteenpäin.

Sen sijaan jaosto on tehnyt hyvää työtä, ja kuten maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Leppä totesi, se on hyvin linjassa myöskin sen kanssa, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta on itse tehnyt.

Ministerille haluan antaa erityisen kiitoksen siitä, että ajoitte voimakkaasti tämän maaseututupoasian läpi ja energiaveron palautuksen, joka osaltaan helpottaa tätä kannattavuustilannetta, joka on se kaikkein suurin haaste.

Kysyisin vielä tähän tulevaan maatalousuudistukseen liittyen tästä viherryttämisestä. Miten me saamme aikaan sellaisen järjestelmän, että nämä viherryttämistoimet ovat samanaikaisesti ympäristön kannalta järkeviä, viljelijöiden kannalta mielekkäitä ja myöskin ettei se pääasia unohdu, että kyse on kuitenkin ennen kaikkea siitä, että meidän ruokahuoltomme ja omavaraisuutemme varmistetaan?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haasteellinen hallinnonala tämäkin, ja uskallan kyllä väittää edustaja Rantakankaan vihjailuun, että ymmärrystä ja tekoja löytyy myös salin vasemmalta puolelta.

Mutta asiaa. Maataloustuottajien työ on hyvin itsenäistä, etten sanoisi jopa paikoin melko eristäytynyttä. Tämä asettaa haasteita työssäjaksamiselle sekä toisaalta sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien tunnistamiselle. Moni maataloustuottaja toimii myös esimiehenä varsin usein tänä päivänä maahanmuuttajan tai ulkomaisen työntekijän toimiessa tilalla lomittajana tai vakituisena työntekijänä. Arvoisa ministeri Koskinen: millä tavalla, millä palveluilla voitaisiin parantaa tai vahvistaa maataloustuottajien omaa työhyvinvointia ja edellytyksiä toimia myös esimiehinä?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Olen huolissani maatalousneuvontaa vuosi toisensa jälkeen uhkaavista leikkauksista. Eduskunta lisäsi talousarvioon puoli miljoonaa euroa, mutta tämä lisäys ei täysin riitä toiminnan turvaamiseen. EU:n komissio on viestittänyt selkeästi, että neuvonnalla tulee olla suurempi merkitys tulevissa cap-uudistuksissa. Suomessa pitkälti maatalousneuvontajärjestöt ovat näiden palvelujen tarjoajina. Miten hallitus on ajatellut, että maatalousneuvontaa hoidetaan tulevaisuudessa? (Sirkka-Liisa Anttila: Se tulee vielä EU:ssa pakolliseksi!)

Man talar mycket i dag om att större miljöincitament ska ingå i kommande lantbruksstödpaket. Under de senaste åren har många projekt startats för att lära ut och utveckla metoder som förhindrar utsläpp av näringsämnen, och det är bra, men för att de här ska ha effekt också i större perspektiv måste informationen om projekten och resultaten spridas ut till alla jordbrukare. Också för bioenergiproduktionens del, som också den blir allt viktigare för lantbrukarna och jordbrukarna, så behövs det rådgivning. Vad kommer regeringen att göra för att säkerställa rådgivningsanslagen?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien yhtenä vakavana ongelmana on tämä tukiviidakko, eli siihen on pyydetty puuttumaan. Tietääkö ministeri, onko niitä sata vai toistasataa, ja voitaisiinko tätä tukiviidakkoa tosiaan yksinkertaistaa?

Toinen on myös tämä tukipolitiikan pitkäaikainen pysyvyys. Se olisi tärkeätä, kun on puhuttu täällä, että pitäisi saada nuoretkin viljelyksien tekijöiksi. Eiväthän nuoret uskalla, koska tämä tukipolitiikka on semmoista poukkoilevaa, että kaksi kolme vuotta ja sitten saattaa taas kupsahtaa päälaelle.

Yhtenä asiana, joka meidän kaikkien pitäisi tunnustaa, on tämä huoltovarmuus. Nyt en oikeastaan voi puhua, mihinkä on menty, koska tänä päivänä ei esimerkiksi voita saada mistään kaupasta, kuinka suuri huoltovarmuus meillä on yleensä tällä maatalouden alalla. Jos jotain maailmalla sattuu, niin koska se sitten kostautuu meidän maahamme? Näitä muutamia.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aika monen edustajan suulla puhuttu hyvin tärkeästä asiasta, se on lähiruuasta ja luomuruuasta. Kaikki haluavat olla edistämässä sitä. Mutta peruskysymys on se, mikä täällä myöskin on tuotu julki, ja se on sen elinkeinon erittäin heikko kannattavuus. Nyt kysyisinkin ministeriltä, mitä suunnitelmia hallituksella on edistää sitä, että jatkossa tuottajat saisivat siitä elintarvikeketjusta sen osuuden, mikä heille kuuluu. Tällä hetkellä on kiistaton tosiasia se, että siellä kuluttajan pöydässä on kaikkein suurimman osuuden ottanut kauppa vahvuudellaan.

Meillä on hyvä esimerkki. Meillä on Valio, joka kykenee neuvottelemaan kaupan kanssa, koska Valio on tarpeeksi vahva. Toisaalta taas sitten liha-alalla ei tällaista yhtälöä ole ja silloin näitä lihayrityksiä kilpailutetaan keskenään ja kauppa ottaa sen suurimman osuuden. Tuottajat tarvitsevat oikeudenmukaisen tulotason. Hallitus teki raamit tai neuvotteli, edisti, sanotaan näin, raamisopimusta, jolla 4 prosentin tulolisää tulee muille väestöryhmille. Samaan aikaan viljelijöille tarjotaan 5 prosentin leikkausta maataloustuloon. Miten tämä sopii yhteen niiden tavoitteiden kanssa, jotka ovat hallitusohjelmassa? Eikö molemmilla pitäisi olla mahdollisuus nousevaan tulokehitykseen, kun kerran kustannukset nousevat?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olipa hyvä, että edellinen elinkeinoministeri Pekkarinen tuli saliin, koska sain viime viikolla tämmöisen tilaston käsiini, jonka mukaan viime vuonna Suomen energian käyttö kasvoi 10 prosenttia, mutta erityisen voimakkaasti kasvoi hiilen ja turpeen käyttö. Suomen uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta putosi 27 prosenttiin. Tässä nyt joudutaan tavoittelemaan näitä uusiutuvan energian tavoitteita vähän kuin Kolumbus aikanaan sitä meritietä sinne Intiaan, niin että yritetään purjehtia niin pitkälle länteen, että tullaan lopulta itään, ja tämä siis ministeri Pekkarisen aikaista politiikkaa.

Siihen aikaan myös syöttötariffimekanismia luotaessa tuli tällainen kytky, joka aiheuttaa sen, että kun turpeen veroa kiristetään, niin metsähakkeen tukea lasketaan. Tämä on taas osaltaan uhkaamassa sitä, miten Suomessa saadaan metsäenergia käyttöön. Yhtenä pienenä ratkaisuna tähän haasteeseen on esitetty sitä, että tätä petu-tukea voitaisiin maksaa esimerkiksi valtion metsille, joka Pohjois-Suomessa sitten edesauttaisi tätä metsähakkeen käyttöä. Miten ministeri suhtautuu tähän, ja onko ministerillä myös tietoa tästä petu-tuen käyttöönoton aikataulusta?

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on yksi Euroopan viidestä raviurheilun suurmaasta. Suomessa järjestetään raveja joka päivä jouluaattoa ja joulupäivää lukuun ottamatta. Raviurheilun ystävänä haluaisin kuulla arvoisalta ministeriltä, miten ministeri näkee hevosurheilun toimintaedellytysten turvaamisen vuodelle 2012. Tähän asiaan kiinnittää huomiota myös maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan kohdassa Hevostalous ja hevosurheilun edistämiseen näin myös laajemmin.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin muutamalla sanalla kuntaliitosasiasta noin reuna-alueitten näkökulmasta. Faktahan on se, että kun kuntaliitoksia tehdään, niin reuna-alueet kärsivät, se on ihan tosiasia. Meilläkin on lähikouluja lakkautettu kymmenen tai tullaan lakkauttamaan ja niistä valtaosa sijaitsee reuna-alueella. Se tarkoittaa sitten sitä, että ne kylät hiljenevät. Kun lähikouluja lopetetaan, niin se koulu on paljon muutakin kuin koulu, se on kylän sydän, ja jos kaunis tavoite on, että koko Suomi pidetään asuttuna, se tarkoittaa myös sitä, että sinne pitää ruveta panostamaan. Meillä ainakin kaupunki on ilmoittanut, että se jää asukkaiden omalle kontolle. Kysyisin nyt arvon ministeriltä sitä, millä keinolla maaseudun yrittäjyys turvataan, saadaan uutta yrittäjyyttä esimerkiksi energiantuotantoon ja ylipäätään luodaan niitä edellytyksiä, että se maaseutu pysyy asuttuna.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa on kirjattu hyvin asiallisesti, että hallitus toimii kilpailukykyisen, kustannustehokkaan, ympäristöystävällisen maatalouden ja erityisesti perheviljelmien tuotantoedellytysten turvaamiseksi. Mikäli nämä toteutuisivat, niin myös maatilojen kannattavuus olisi turvattu. Mutta kuinka ollakaan, tukimomenteilta leikataan nyt yli 40 miljoonaa euroa vaiheessa, jossa käydään Euroopan unionin seuraavan ohjelmakauden neuvotteluita. Ettekö te näe sitä, että tämä on suuressa ristiriidassa sen kanssa, että Suomen tavoitteet ovat vaarassa vaarantua, kun unionilla on mahdollisuus vedota siihen, että Suomen tukitasojen unio-nin puolelta ei tarvitse olla niin korkealla tasolla, kun kerran kansallisiakin tukia ollaan valmiit leikkaamaan?

Lisäksi vielä toisena kysymyksenä näihin hintatasokysymyksiin: millä toimenpiteillä aiotte markkinahintatasoa parantaa, kun esimerkiksi sianlihan hinta tällä hetkellä on Euroopan toiseksi huonoin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Koetetaan taas vähän purkaa tätä kysymyssarjaa.

Jos kuitenkin aloittaisi tuosta viimeisimmästä, minkä edustaja Hautala otti esille nämä tukileikkaukset. No, summat muistaakseni ovat 12 miljoonaa euroa kansallisesta tuesta, mikä tarkoitti sitä, että mitään muita leikkauksia ei pitänyt tehdä kuin se, mikä 141 artiklan mukaista alenemista tuli, ja sekään ei täysimääräisenä vastaavasti ole alennettu pohjoisella tukialueella eli aikaisempien päätösten pohjalta pystyttiin menemään, vaikka 12 miljoonaa sieltä otettiinkin.

Tämä ongelma voi näyttäytyä sillä tavalla kuin edustaja Hautala kuvasi, että tähän joku kiinnittäisi huomiota Euroopassa, jos meiltä nyt sitten 12 miljoonaa euroa leikataan kansallista tukea tai jotain muuta. Ei se kyllä nyt ihan sillä tavalla mene. Näitä viimeisiä säästöjä jouduttiin miettimään lentokentällä, kun tulimme epävirallisesta maatalousneuvostosta valtiosihteerin kanssa, ja tapasimme myös portugalilaisia kollegoita, ja eräs siinä kysyi, mitä te teette. Minä sanoin, että meidän pitäisi 3 miljoonaa jostain raapia vielä rahaa kasaan. Hän sanoi, että no, hänellä on vähän erilainen ongelma, heidän piti säästää 30 prosenttia maatalousbudjetista. Portugalissa on sellainen tilanne, eikä Portugalin leik- kauksilla ole mitään vaikutusta siihen, millä tavalla maatalousuudistus menee. Niin ei silläkään, jos me joudumme nyt vähän leikkaamaan taloudellisessa tilanteessa meidän kansallista tukeamme tai jotain muuta, ole yhtään mitään vaikutusta siihen, miten tämä maatalousuudistus menee. Onneksi näin. Sillekin rahalle käyttöä olisi, mutta jostain kuitenkin jouduttiin rahaa raapimaan.

Jos noista alkuperämerkinnöistä lähtisi liikkeelle, niin uusi asetus EU:ssa tuli voimaan noin viikko sitten ja sen mukaan tietysti siihen merkintöjä täsmennetään. Siinä on kolmen vuoden siirtymäaika, joka tietysti on aika pitkä aika, mutta sen mukaan se on mennyt, mutta tämän uuden asetuksen pohjalta menee myös niin, että tulevaisuudessa, jos ruisleipä on jauhettu puolalaisesta rukiista, se pitää mainita siinä pakkauksessa. Mutta onneksi on suomalaisia toimijoita, jotka ovat ilmoittaneet muun muassa, että he siirtyvät kokonaan käyttämään kotimaista ruista. Se on yksi hyvä esimerkki siitä, mitä mahdollisuuksia suomalaisilla viljoillakin on.

Tietysti on olemassa nämä EU-säädökset, joitten mukaan mennään, mutta mikäänhän ei estä vapaaehtoisesti merkitsemästä tuotteeseen sitä, mikä on alkuperämaa, missä se on varmistettu tai mitä siinä prosessissa on käytetty. Tätä minä olen toivonut niin kaikilta jalostamoilta, teollisuudelta Suomessa kuin myös vaikka ravintoloilta. Onneksi löytyy hyviä esimerkkejä. Kun yksi päivä katsoin netissä, mitä kaikkea löytyy tältä lähiruoka- ja luomuruoka-akselilta, niin siellä on erittäin hyviä sivuja ja erittäin hyviä viitteitä, millä tavalla missäkin päin Suomea asioita on viety eteenpäin. Oli ravintola, missä ilmoitetaan selkeästi, mistä tuotteet ovat peräisin jne., ja nämä omalta osaltaan toimivat myös sen kannattavuuden parantamiseksi. Eli löytyy väyliä ja keinoja, millä tavalla voidaan tuotteita myydä kannattavasti ilman, että on turhia välikäsiä, ja saadaan myös sitä kautta sille tuottajalla parempi hinta siinä ketjussa.

Liittyen tähän tilanteeseen markkinoilla Kilpailuvirastolla on ainakin yksi selvitys menossa, jossa selvitellään vähän, millä tavalla tämä toiminta tällä hetkellä kauppojen ja teollisuuden välillä menee, ja sen pitäisi valmistua tässä vuoden loppuun mennessä. Tietysti kilpailuasiat kuuluvat ministeri Ihalaiselle, joten voidaan sitten palata tähän keskusteluun ensi vuoden osalta.

Mitä tulee sitten energia-asioihin, niin esimerkiksi edustaja Autto kysyi tässä, voisiko petu-tukea maksaa valtion metsille. No, tämän saman idean kuulin tässä tänään jo aiemmin. Tietysti vähän jäi askarruttamaan enkä osaa sanoa suoraan, mitä EU:n valtiotukisäännökset sanovat tilanteessa, jossa valtio maksaa tukea omalle liikelaitokselleen elikkä Metsähallitukselle. Tuntuu vähän hassulta, mutta selvitetään sitä. Petu-tuen osalta kukaan ei tällä hetkellä pysty arvioimaan täsmällisesti, koska tämä uusi petu-laki tulee voimaan. (Mauri Pekkarinen: Alun perin esitettiin, mutta eduskunta kaatoi esityksen!) Toivottavasti mahdollisimman pian saadaan uusi petu-laki kuitenkin voimaan ja siihen asti toimitaan nykyisen Kemera-tuen osalta.

Tässä, arvoisa puhemies, muutama vastaus näihin kysymyksiin.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! "Ruis miehen tiellä pitää", sanottiin ennen. Ruis ei pidä viljelijää enää tiellä eikä kohta enää pellollakaan, kun ruisleivän hinnasta vaan 4 prosenttia tulee tuottajalle ja 35 prosenttia menee kaupalle. Kaupan keskittyminen on lisännyt kaupan osuutta elintarvikkeiden hinnasta. Koko 2000-luvun maatalouden kannattavuuskerroin on heikentynyt, vaikka samalla on tilakoko suurentunut ja tuottavuutta tehostettu siellä. Mitä tälle maatalouden kannattavuudelle nyt pitää tehdä, arvoisa ministeri? Olisivatko nämä tuottajaorganisaatiot ratkaisu tähän asiaan, ja mitä tälle tuottajaorganisaatioasialle nyt kuuluu? Viime kaudella se oli esillä.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Petopolitiikka on tullut useissa kysymyksissä täällä esiin, ja siitä minäkin haluaisin kysyä. Meillähän tuolla Itä-Lapissa nämä suurpedot ovat todellinen uhkatekijä paitsi ihmisten turvallisuudelle myös ihmisten elinkeinolle eli porotaloudelle. Korvaukset ovat täysin riittämättömät suhteessa niihin tappioihin, joita siellä joka vuosi tulee.

Toinen asia on lähi- ja luomuruoka, joita täällä on myös monessa puheenvuorossa nostettu esiin. Jatkuvasti niiden merkitys kasvaa, mutta toisaalta ne ovat harvojen herkkua. Miten ministeri näkee, että kuluttajahintoja saadaan sellaisiksi, että ne olisivat mahdollisimman monelle todellinen vaihtoehto? Mutta toisaalta: kuinka te näette, että nuoria maatalousyrittäjiä saataisiin lisää? Heitä tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Eeva Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Karhut nukkuvat, mutta Venäjältä rajan yli tulevat sudet tappavat Itä-Lapissa paljon poroja. Venäjän Karjalassa ammutaan susia, mutta pohjoisessa ei. Näin sudet tulevat Suomen puolelle, ja ne saadaan poistaa virallisesti luvalla. Poistettujen susien määrä syö ja vähentää Suomessa 20 suden poistokiintiötä, joka on muuten kohta jo kokonaan kulutettu. Tässä yksi esimerkki siitä, miten Suomen petokannan määrä ei ole lainkaan tiedossa eikä hallinnassa. Erityinen ongelma on nyt susien määrän laskeminen koko Suomessa, kun niitä sanotaan olevan vain 130, mutta vahinkoja tapahtuu maassa paljon enemmän kuin koskaan ennen. Ovatko nämä sudet mukana tässä tehoyhteiskunnassa, eli ovatko ne tehokkaampia kuin ennen?

Petomäärien arviointi aiheuttaa tällä hetkellä todella paljon ristiriitoja. Arvioinnin paremmaksi tekemiseksi olisi tarvittu RKTL:lle huomattavasti lisää määrärahoja, mutta näitä määrärahoja ei ole lisätty lainkaan. Eikö tätä asiaa haluta edes hoitaa kuntoon?

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotimaisen ruuan edistäminen on vahvasti pääministeri Kataisen ohjelmassa, ja haastavassa tilanteessa ollaan, jotta maatalous olisi kannattavaa. Ministeri totesi täällä, että yhä useammin kuluttajat kysyvät, miten ruoka on tuotettu, ja tuotannon eettisyys on tärkeä asia. Hallitusohjelmaan on kirjattu erittäin vahvasti eläinsuojelun edistäminen, ja sinne on kirjattu myöskin se, että eläinsuojeluasiamies asetetaan. Kysynkin, miten tämä asia edistyy.

Kysyn myöskin, arvoisa puhemies, maatalouden ympäristötuista. Me tiedämme, että saavutamme Itämeren suojelutavoitteet vain, jos maatalouden osalta päästövähennystavoitteet onnistutaan saavuttamaan. Tuet tällä hetkellä eivät ole parhaat mahdolliset, eivät niin vesistöjen suojelun kannalta kuin myöskään maatalouden harjoittajien kannalta. Tarkoitushan on näitä tukia uudistaa niin, että saavutetaan päästötavoitteet mutta ne myöskin palvelevat maataloutta parhaalla mahdollisella tavalla. Kysyn, mitä toimia Itämeren ja vesistöjen pelastamiseksi on tarkoitus teidän toimestanne tehdä ja minkälaista yhteistyötä teette ympäristöministeri Niinistön kanssa.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellisessä puheenvuorossaan ministeri Koskinen vastasi edustaja Mattilalle hylkeitten aiheuttamista ongelmista ja totesi, että hylkeitä on noin 30 000. Se on kyllä erittäin, erittäin varovainen arvio tämänhetkisestä hyljemäärästä. Rannikon riistapäällikkö Stefan Pellas kertoi minulle, että Rannikko-Pohjanmaan alueelle ollaan suunnittelemassa luonnonsuojelualuetta. Hän oli huolissaan siitä, että kaavaillulle ja suunnitellulle luonnonsuojelualueelle ei ilmeisesti myönnettäisi metsästysoikeutta lainkaan. Riistapäällikkö Pellaksen mukaan useat heidän metsästysseuransa operoivat nimenomaan näillä saarialueilla, jotka kuuluvat tämän luonnonsuojelualueen piiriin, elikkä useilta metsästysseuroilta pyyhkiytyisi kerta kaikkiaan metsästysoikeus pois kokonaan, mikäli toteutetaan se sääntö, että luonnonsuojelualueella ei saa metsästää. Näillä kyseisillä alueilla metsästetään muun muassa hylkeitä, ja kun tässä todettiin hylkeitten aiheuttamat ongelmat, niin jos ei siellä ole metsästysoikeutta, niin niitä on erittäin vaikeaa kyllä sitten korjata.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsähallituksen tuloutusvaatimusta ollaan nostamassa. Jos puhutaan 100 miljoonan tasosta ja siihen 10—20 miljoonan nousu, niin se on merkittävä. Totta kai Metsähallituksella on monia tulonlähteitä, mutta tärkeinhän niistä on tietenkin puu elikkä metsänmyyntitulot, ja pääalue, mistä näitä tuloja tulee, on Lappi. Siellähän suurin osa maasta on valtion hallussa. Metsähallitus toteuttaa luonnonvarasuunnitteluprosessia, jossa sidosryhmiä kuullaan ja määritellään silloin, mikä on se taso, millä metsätaloutta voidaan kullakin alueella toteuttaa. Matkailun puoleltakin tulee vaatimuksia rajoittaa metsätaloutta. Puun kysyntä on nyt heikentynyt, ja sillä on varmasti vaikutuksia siihen, miten tuo tuloutusvaatimus voidaan toteuttaa. Sillä on myöskin vaikutuksia yksityismetsän omistajien metsänmyyntitilanteeseen. Mutta, arvoisa ministeri, aiotteko pitää tarmokkaasti huolta siitä, että nämä Metsähallituksen tuloutusvaatimukset pysyvät kohtuullisina?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ymmärrettävää, että mikään elinkeino ei voi rakentua vain tukien varaan ja valtiontalouden tasapainotus väistämättä näkyy myös maataloudessa, vaikka ministeri Koskinen onkin tehnyt kaikkensa leikkausten vähentämiseksi. Markkinavetoinen järjestelmä kuitenkin edellyttää, että nämä markkinat toimivat. Nyt näin ei ole. Tutkimusten mukaan kauppa ottaa yhä suuremman osan elintarvikeketjun tulosta. Keskeinen syy on se, että kauppa on kahden kauppa, kahden ketjun dominoima. Vaikka S- ja K-ryhmä kumpikin yksin on alle puolet markkinasta, yhdessä ne ovat määräävässä markkina-asemassa. Tämä on haitta myös kuluttajan kannalta. Ongelma on toki huomattu myös hallitusohjelmassa, ja siihen on siellä kiinnitetty huomiota, mutta vielä näkyviä toimenpiteitä ei ole saatu aikaan. Mitä hallitus aikoo tehdä tämän ongelman poistamiseksi?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Palataanpas nyt siihen alkuperäiseen ongelmaan, joka täällä nostettiin jo jaoston puheenjohtajan osalta esille, kipupisteeseen. Se on maatalouden kannattavuus. Täällä edustaja Rajamäki sanoi, että nyt voidaan tällä hallituskoalitiolla neutraalisti kehittää maataloutta. No, nyt on niin neutraalisti kehitetty kyllä tämän paperin osalta ja tämän kirjan osalta, [Puhuja näytti salille budjettikirjaa.] että tällä neutralisoidaan maatalouden harjoittajien rahat ja kannattavuus ja maaseudulla asuvilta tulevaisuudenuskoa. Siitä ei päästä nyt, hallitus, mihinkään.

Keskusta on esittänyt ja esittää edelleenkin, että hallitus toteuttaa omaa ohjelmaansa, ei enempää eikä vähempää kuin toteuttaa omaa ohjelmaansa. Sen me haluamme, että te nyt teette. Ja, ministeri Koskinen, laittakaa nyt ihmeessä tämä alkuperämerkintäasia kuntoon ja nämä reilummat kauppatavat, mistä juuri äsken edustaja Kataja oivallisella tavalla puhui, eikä maksa euroakaan, ei euroakaan budjetissa. Eli nyt pitää keskittyä niihin asioihin, joille voidaan tehdä ja joille on mahdollisuus tehdä jotain ja jotka eivät ole budjettisidonnaisia. Nyt pitää tehdä, ja keskusta edellyttää, että nämä asiat tulevat ja ne tulevat nopeasti ensi vuoden alkupuolella eteen meille tänne eduskunnan käsiteltäväksi.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri toi esiin Suomen kriittisen kannan vihertämiseen, ja kyllähän näin on, että se on tilakohtaisen ratkaisuvallan siirtoa, jos tämä vihertäminen maatalouspolitiikkaan tulee mukaan. Olisin kysynyt vielä cap-uudistuksesta ja turvemaihin, erityisesti turvepeltoihin, kohdistuvista paineista elikkä tästä turvemaitten kyntökiellosta. Kuinka kriittisesti Suomi tähän pystyy suhtautumaan? Nimittäin Pohjois-Suomesta, josta minä tulen, puolet maatalousmaasta on turvemaita. Onko hallitus siinä tapauksessa valmistautunut siihen, että tämä on Pohjois-Suomen maatalouden loppu?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin, herra ministeri, mitä mietteitä teissä herättää se, että kaksi ehkä suhteessa rankimmin leikattua ministe- riötä menoiltaan ovat maatalousministeriö ja puolustusministeriö? Tämän voi ottaa myös retorisena kysymyksenä.

Sitten erityinen kysymys. Täällä kipupisteitä edustaja Reijonen eritteli ansiokkaasti ja nosti esiin niissä myös tämän vesihuoltokysymyksen. Tulva siihen mukaan luettuna leikkaus on noin ehkä kolmasosan aikaisempiin vuosiin verrattuna. Me Ylä-Savossa saimme kokea vaalikaudella 03—07 erittäin myönteisiä vesihuoltopäätöksiä. Viiden kunnan alueelle saatiin vesihuoltojärjestelmä, jolla oli myönteistä vaikutusta perustuotantoon ja jalostuselinkeinoihin. Minä kysyn, herra ministeri, onko olemassa mitään reseptiä nyt tämän asian jatkohoidossa, niin että tätä tärkeää vesihuoltohommaa voitaisiin maaseudulla jatkaa — asia, mihin myös edustaja Myllykoski omassa puheenvuorossaan viittasi.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty hyvä keskustelu. Valitettavasti puheet ja teot eivät ainakaan hallituspuolueitten osalta nyt kohtaa. Se on valitettavaa. Me varmaan kaikki kannamme huolta suomalaisen maaseudun, maatalouden, metsätalouden tulevaisuudesta. Minä olen pettynyt vihreisiin. He haluavat luomuruokaa, he ha-luavat puhtaita vesiä. Rahaa ei kuitenkaan ole ohjattu. Se olisi ollut mahdollista. Ei Itämeren pelastamisella turvata sitä sisävesien puhtautta, vaan nyt tarvittaisiin tänne vesiensuojeluun ihan oikeasti rahaa. Yhtään uutta hanketta ei käynnisty. Se on todella suuri pettymys. Samoin on lähi- ja luomuruuan osalta. Vihreät tavallaan vastustavat kaikkea viljelyä. He haluavat vihertää, mutta jossakin pitää se lähi- ja luomuruokakin tuottaa. Nyt tämä on ihmeellistä, eikä näytä kiinnostavan vihreitä muutenkaan maatalous- ja metsäpolitiikka: yksi edustaja paikalla. On hämmästyttävää tämä vihreitten politiikka maatalouden ja maaseudun osalta. Olen todella pettynyt niihin ulos-tuloihin, mitä teillä on ollut.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Etenkin nyt tämän edellisen kommentin jälkeen: Kyllä totta kai vihreät ovat huolissaan maaseudusta, mutta vihreät haluavat, että sitä hoidetaan, että viljellään ja karjaa kasvatetaan niin, että me pääsemme niihin tavoitteisiin kasvihuonepäästöjen suhteen, mitä meille on, Suomelle, asetettu, niin että Itämeri pelastuu. Itämerellä on jo nyt suuria alueita, jotka ovat ihan kuolleita alueita. Niinpä minun kysymykseni oikeastaan liittyykin siihen, koska täällä perussuomalaiset ystäväni kolmesta suusta hyökkäsivät hyljettä vastaan. Kaikki olemme huolissamme lohen säilymisestä, mutta kuulisin todella mielelläni myös niitä kommentteja perussuomalaistenkin taholta, että ryöstökalastuksen rajoittaminen, Puolan ryöstökalastukseen puuttuminen, ajosiimakalastuksen kieltäminen, sitten myös kalateitten rakentaminen, kutupaikkojen kunnostaminen ovat niitä toimenpiteitä, joilla lohi pelastetaan, eikä se, että hylkeet... Ja tässäkin täytyy olla tarkkana: Kun puhutaan hylkeistä, puhutaan uroshalleista, (Puhemies koputtaa) harmaahylkeistä, jotka syövät mahdollisesti lohta. Ei puhuta lillukanvarsista, puhutaan kokonaisuuksista.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Pari asiaa nyt tähän vielä lopuksi.

Ensinnäkin alkuperämerkinnöistä, mistä edustaja Leppä täällä puhui: EU:lla on tietyt säädökset, joita Suomen pitää noudattaa, ja niitten mukaan mennään. Niin kuin aiemmin sanoin, kukaan ei kiellä eikä estä tekemästä oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti niitä merkintöjä. Siinä mielessä vaan toivottavasti viesti menee teollisuudelle ja kaupalle, että kunnolliset merkinnät, niitä kuluttajatkin haluavat.

Maatalousuudistuksesta, mihin täällä edustaja Satonen ja muutama muukin kiinnitti huomiota: Me olemme ilmoittaneet virallisesti, että me ymmärrämme ja kannatamme viherryttämistä, mutta tapa, millä se nyt esityksessä on esitetty, on todellakin hankala. Se on aivan liian monimutkainen ja käytännön viljelyn kannalta liian vaativa ja myös hallinnon kannalta aivan liian työläs. Se aiheuttaisi hirveän määrän kustannuksia sekä viljelijöille että hallinnolle. Se viherryttäminen, jos niin halutaan, pystytään tekemään kyllä muullakin tavalla ja sillä tavalla, että se ajaisi suunnilleen samoja tavoitteita mutta olisi huomattavasti halvempi ja järkevämpi toteuttaa.

Mitä liittyy sitten hankintalakiin, mistä täällä edustaja Tuppurainen kysyi aiemmin, niin siis nykyinen hankintalakikin antaa hyvin paljon mahdollisuuksia — vaikka nyt voi siellä Juvalla käydä ottamassa mallia — mutta kysymys on siitä monesti, kuinka hyvin kunnat tai kuntayhtymät hallitsevat ja osaavat tätä hankintalakia, ja se on yksi asia, mitä pitää viedä eteenpäin. Sen avulla myös lähi- ja luomuruokaa saadaan vietyä eteenpäin.

Pedoista sen verran lyhyesti, että edelleenkin lupia on annettu ja edelleenkin niitä petoja voidaan poistaa sieltä niitten lupien puitteissa. Jos tulee semmoisia petoja, jotka aiheuttavat vahinkoa, niin sanottuja nopeita tilanteita, niin Suomen riistakeskus antaa sitten lupia näitten petojen poistamiseen. Se on selvää, että tietysti kokonaisuudessa pitää arvioida, kuinka paljon meillä petoja on, ja varmaan lähitulevaisuudessa pitää laittaa liikkeelle myös näitten kaikkien petojen kantasuunnitelmien päivittäminen. Jos puhutaan RKTL:n rahoista, joita joudutaan vähän leikkaamaankin, niin kysymys on myös siitä, millä tavalla RKTL varansa käyttää, ja kun seuraavan kerran RKTL:n edustajat tapaan, niin varmaan keskustelussa on myös se, millä tavalla saadaan lisää luotettavuutta siihen, mikä meidän petokantatilanteemme todellisuudessa on, koska luulen, että kaikki kaipaavat enemmän luotettavaa ja oikeaa tietoa.

Mitä liittyy sitten vesihuoltoon, josta edustaja Kääriäinen kysyi täällä, niin vesihuolto on tärkeä asia, niin kuin täällä aiemmin sanoin, koska se liittyy olennaisesti lähiruokaan ja luomuruokaan ja myös maaseudun kehittämiseen. Nyt rahaa on liian vähän. Mutta kun näitä säästöjä on jouduttu tekemään, niin joka paikasta on säästöjä jouduttu vähän raapimaan kasaan. Toivottavasti tulevaisuudessa kuitenkin saataisiin vähän enemmän rahaa myös vesihuoltoonkin. Se on ilman muuta yksi prioriteettiasia ministeriössäkin koko ajan.

Liittyen siihen, mitä edustaja Eestilä täällä aiemmin kysyi ja ehkä monet muutkin, niin nyt tätä hallinnollista taakkaa pienille elintarvikealan yrityksille on kevennetty, samoin myös liittyen mahdollisuuksiin tehdä suoramyyntiä. Nyt sitten katsotaan, kuinka hyvin nämä uudet määräykset toimivat, ja sitten kun on saatu vähän aikaa kokemuksia, arvioidaan uudestaan tilannetta.

Itämeren suojelu liittyy laajemminkin koko tähän EU:n uudistamiseen siinä mielessä, että aikanaan Suomikin laatii sitten uuden ympäristöohjelman, mutta ensin meidän täytyy tietää, mikä on tämän cap-uudistuksen sisältö ja kuinka paljon meillä on rahaa käytettävissä ympäristöohjelmaan, ja sen jälkeen sitten tosiaan arvioidaan, minkä tyyppinen ympäristöohjelma parhaiten sitten toteuttaa niitä tavoitteita, mitä täällä Suomessa asetetaan.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvostettu puhemies! Kovin suuria aplodeja minulta ei irtoa kyllä tämän hallituksen harjoittamalle maaseututupolle. Kokoomuksen edustajat sanoivat, että kiitos siitä. No, kiitos siitä, että palkansaajien korotuksiin tulee 4,3 prosentin palkankorotukset. Hyvä näin, mutta mitä saa viljelijä? -5 prosenttia on hänen tilipussinsa suuruus. Energiaveroleikkauksien peruuntuminen saa kyllä kiitosta myöskin keskustan riveistä.

Suomen maaseutu ja ruuantuotanto ovat maamme kivijalka. Siksi tässäkin salissa on puhuttu paljon lähi- ja luomuruuan hyväksymisestä ja edistämisestä, mutta on selvää, että kysyntä olisi paljon suurempaa kuin ruuan tuottajat pystyvät tällä hetkellä tuotteitaan tarjoamaan. Suomalaiset arvostavat yhä enemmän kotimaista, puhdasta ja terveellistä lähellä tuotettua ruokaa. Lähi- ja luomuruuan menekin kasvun ongelmakohtia on etenkin tuotteiden suoramyynnissä ja markkinoinnissa.

Olen itse askarrellut viime aikoina suomalaisen, kotimaisen, kalan ja lampaanlihan saatavuuden parantamiseksi. Aina on törmäyskurssissa ollut lainsäädäntö joko niin, että se on EU-tekoista, tai niin, että se on kotitekoista. Uusi elintarvikelaki ei tuonut valitettavasti juurikaan helpotuksia asiaan lampaanlihan suoramyynnin puitteissa. Kysyntä esimerkiksi tuolla meillä Koillismaalla on lampaanlihalle suurta. Lampaanlihan tuottajat joutuvat kuitenkin käännyttämään asiakkaat tiloiltaan kauppoihin, joissa sama lampaanliha on jopa yli tuplasti kalliimpaa.

Suurimmat esteet suoramyynnin edistämiseen näyttävät olevan EU:n lainsäädännössä, mutta myöskin Suomessa meidän tulee kaikin tavoin vaikuttaa EU:n lainsäädäntöön, jotta lampaiden tarkastus elävänä tilalla olisi jatkossa mahdollista. Elintarvikelain lisäksi ministeri Koskinen puhui myöskin hankintalain nykyisistä mahdollisuuksista, mutta sielläkin on sellaisia lainsäädännöllisiä esteitä, joilla juuri sitä lähiruokaa ei aina tule jollakin koululla, oppilaitoksella tai työpaikoilla sitten edistettyä.

Arvoisa puhemies! Ammattikalastajat ovat hyvin huolissaan alansa tulevaisuudesta. Niin olen minäkin. Tällä vuosituhannella ammattikalastajien määrä on vähentynyt jo kolmanneksella. Eläköityvien kalastajien tilalle on vaikea saada uutta työvoimaa etenkin siksi, että erilaiset pyyntirajoitukset laskevat huomattavasti alan houkuttelevuutta. Eduskunnassa on ollut sekä ympäristövaliokunnassa että muissakin valiokunnissa varmasti lohenhoitoasetus, joka on tullut EU-lainsäädännöstä meille tänne mietittäväksi. Siellä on nyt huolella mietittävä se, että emme tapa tulevalla lainsäädännöllä ammattikalastajien mahdollisuuksia mutta myöskin parannamme lohen hoitotavoilla sitä, että lohen kanta paranee.

Kotimaisen kalan osuus suomalaisten kalan kokonaiskulutuksesta on enää 7 prosenttia. Kalastajat eivät pysty vastaamaan kotimaisen kalan kysyntään, joka tulee vain kasvamaan lähiruokatrendin voimistuessa. Myös kalanjalostus ja kalakauppiaat ovat tuoneet esille ongelmat kotimaisen kalan riittävyydessä. Kalastajien eläköitymisaallon seurauksena kotimaisen kalan saatavuus heikkenee entisestään. Muitakin mustia pilviä kalastuksen puitteissa on olemassa, kuten vahinkoeläimet, hylkeet ja merimetso. Niiden rajoittamista tulee edelleenkin miettiä todella tarkasti.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä hallitus tekee paljon töitä maaseudun kehittämistoiminnan eteen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Olen pahoillani, että arvokas neuvontatyö maaseudulla ja muutamat järjestöjen avustukset ovat olleet leikkauslistalla. Kun tämä hallitus haluaa tehdä töitä nuorten yhteiskuntatakuun, nuorten työllistymisen ja jatkoelämisen mahdollisuuksien parantamisen eteen, niin valitettavasti esimerkiksi 4H-järjestö on joutunut näitten leikkauslistojen kouriin. Toivon, että nuorissa, jos missä, lepää myöskin maaseudulla tulevaisuus. Maatalouden kiinnostus alkaa pienistä asioista, ja 4H-järjestö on pystynyt omalla ympäristökasvatustyöllään houkuttelemaan nuoria mukaan maaseudun kehittämiseen.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun kannetaan vastuuta Suomen kansantaloudesta ja suomalaisen hyvinvoinnista, on kaksi asiaa aivan keskeisessä asemassa. Ensiksi on kaikissa olosuhteissa pystyttävä turvaamaan suomalaisen ruuan tuotanto ja toiseksi on pidettävä huoli siitä, että kotimaisen energian tuotannolle säilyvät edellytykset ja sen suhteellista osuutta energiantuotannossa voidaan jatkuvasti kasvattaa.

Kotimaisen ruuan lähde on suomalainen maatila ja siellä toimiva maatalousyrittäjä, jota ennen kutsuttiin maanviljelijäksi. Hallitus lausuu ohjelmassaan hurskaan oloisesti näin: "hallitus toimii kilpailukykyisen, kustannustehokkaan ja ympäristöystävällisen maatalouden ja erityisesti perheviljelmien tuotantoedellytysten turvaamiseksi". Tosiasia käytännön tilanteesta on kuitenkin se, jonka keskusta lausuu julki vastalauseessaan. Viljelijöiden tulot ovat laskeneet 27 prosenttia vuodesta 2010, ja hallitus haluaa vahvistaa tulojen syöksykierrettä leikkaamalla maataloustuotannon tukia yli 20 miljoonalla eurolla. Suorien leikkausten lisäksi hallitus on myös kasvattamassa merkittävästi viljelijöihin kohdistuvia kustannuksia sekä veroja. Suunta on väärä. Kokoomusjohtoisen hallituksen suunta on väärä suhteessa sinivalkoiseen ruuantuotantoon ja suomalaiseen maaseutuun. Ainoa tapa korjata tämä suunta on pitää huoli tilakohtaisella tasolla siitä, että tuotanto on jatkuvasti kannattavaa. Nuoria viljelijöitä ei lähde leikkiin mukaan jatkamaan isien vuosisataista tilanhoitoa, ellei ole selkeä näky siitä, että sillä työllä pärjätään. Viljelijänkin on pystyttävä tarjoamaan omille lapsilleen lupaavat näkymät ja vastaava elintaso, kuin toisilla yhtä paljon työtä tekevillä kansalaisilla on.

Toiseksi on nostettava esiin metsäpolitiikka, joka liittyy olennaisesti avautuviin energiantuotannon näköaloihin. Ensiksi on syytä todeta, että Stora Enson päätös sulkea Kemijärven sellutehdas oli väärää teollisuuspolitiikkaa. Juuri silloin oli sellun hinta voimakkaassa nousussa, ja tuokin tehdas olisi käytännössä tuottanut miljoonittain voittoa jatkamalla tuotantoaan. On turha perustella päätöstä edes sillä, että piti saada kapasiteettia vähemmäksi, että muualla olisi voitu jatkaa. Sellusta vain tuli kysytty tuote, ja se olisi pitänyt tuottaa Itä-Lapin metsistä hakatusta puusta Kemijärvellä. Kauheinta oli, että tehdas särjettiin eikä jätetty sitä mahdollisuutta, että se voitaisiin edullisemmissa olosuhteissa käynnistää. Tästä on syntynyt merkittävä kysynnän lasku sellupuulle ja muullekin puulle laajalla alueella Itä-Lapissa.

Arvoisa puhemies! Olimme jo uskomassa, että energiapuun kysyntä korvaa tuota sellun kysynnän laskua. Hallituksen toimet eivät kuitenkaan ole vakuuttavia. Tiedämme, että uusiutuvan energian korjaaminen metsistämme siten, että sillä tuotettu energia on kilpailukykyistä, on mahdollista vain, jos pienpuun energiatuki saadaan oikealle tasolle. Ensinnäkin meille on vielä epäselvää petun tilanne, koska se tulee. Se on selvää, että hallitus leikkaa tukea aiotusta yli 46 prosenttia. Tällä leikkauksella on merkittävä vaikutus metsänomistajan tuloihin, ja se tulee käytännössä merkitsemään sitä, että emme saa energiapuuta metsistä ulos. On vaikea ymmärtää, kuinka tällä politiikalla saavutetaan Suomen asettamat tavoitteet uusiutuvan energian tuotannossa. Tässä yhteydessä on mainittava myös se, että Temmin puolella tehdyt linjaukset, jotka muuttavat turpeen ja hiilen käytön edullisemmaksi verrattuna hakkeeseen, ovat vaikuttamassa kielteisesti muun muassa Rovaniemen Mustikkamaan kannattavuuteen, ja tästä ollaan Rovaniemellä ja Oulussa erittäin huolestuneita.

Arvoisa puhemies! Vielä pari Lapin ikiomaa asiaa. Keskusta on aina pitänyt huolen siitä, että viimeistään valtiovarainvaliokunta on huolehtinut Paliskuntain yhdistyksen toimintaedellytyksiin suunnatusta rahasta. Kokoomusjohtoinen hallitus ja sen hallituspuolueitten ryhmät toimivat valtiovarainvaliokunnassa siten, että tekemäni aloite, 166 000 euroa Paliskuntain yhdistykselle aitojen rakentamiseen ja hallintoon, vedettiin punakynällä yli. Siinä on minun mielestäni kyllä hallituspuolueilla selittelemistä nyt poromiehille. Toinen tähän liittyvä asia on se, että petokorvaukset pitää saada tulemaan ajallaan.

Lohipolitiikasta lyhyesti. Hallituksella olisi ollut jo Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kohdalla mahdollisuus ottaa tiukka linja Itämeren lohikiintiöihin. Valiokunnassa syntyi tähän kysymykseen ja on kypsymässä muutenkin erittäin hyvä linja. Rakennamme sen siten, että avomeripyynti lopetetaan ja sovitaan sopivista rajoituksista rannikolle, ja niin saadaan myöskin kutujoelle riittävästi kalaa niin, että kalastusmatkailukin kannattaa ja kalaportaita kannattaa rakentaa. Tästä on syntymässä hyvä yksimielisyys sekä rannikon että jokivarren ihmisten välillä. On yllättävää, että valiokunnassa hallituspuolueet äänestivät (Puhemies: 5 minuuttia!) tekemääni esitystä vastaan, että rakentavalla tavalla myöskin rannikkokalastusta rajoittamalla saataisiin tämä lohipolitiikka lopultakin oikeisiin uomiin.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Maatalousjaosto teki järkeviä lisäyksiä budjettiin, kuten ProAgrian neuvontaan ja nuorisotyötä edistävään 4H-toimintaan ja sisävesien poistokalastukseen. Tästä jaosto ja valiokunta kantoivat sen verta huolta, että teimme tästä myös tekstilisäyksen. Vesienhuoltohankkeiden rahoitus on myös hyvä Itämeren suojelun kannalta.

Mutta vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa kaikki hallinnonalat osallistuvat valtiontalouden tasapainottamiseen. Markkinalähtöisesti saavutettavissa oleva kannattavuuden lisääminen on hyödynnettävä täysimääräisesti ja kiinnitettävä huomiota elintarvikkeiden hinnanmuodostukseen. Kannustan ministeri Koskista lämpimästi tässä työssä ja jatkamaan näitä ponnisteluja siihen, että viljelijät saavat työstänsä ansaitsemansa tuoton.

Vahvasti tähän voi hyödyntää sitä näkökulmaa, että lähi- ja luomuruuan kysyntä kasvaa todella räjähdysmäisesti. Lähi- ja luomuruokaa voi edistää monin eri keinoin, muun muassa julkisessa hallinnossa lisäämällä luomuneuvontaa ja erityisesti parantamalla logistiikkaketjuja, että saamme lähiruokatuotteet, luomutuotteet, kotimaiset tuotteet kuluttajien saataville kauppojen hyllyille tai joihinkin muihin markkinapaikkoihin, joista kuluttajat helposti löytävät nämä halutut tuotteet. Luomuruuan edistäminen on hyväksi myös Itämerelle kuten myös maatalouspolitiikan suuri kokonaisuudistus, ja on erinomaisen hyvä, että se on meneillään ja myös EU haluaa viherryttää maatalouspolitiikkaa.

Metsien suojelusta sen verran, että metsien suojelua on viime vuosina edistetty hyvin muun muassa Metso-ohjelmalla, joka perustuu vapaaehtoiseen metsänsuojeluun. Metso-ohjelmahan on kokonaisuus, joka jakaantuu sekä ympäristöministeriön että maatalousministeriön kesken. Onneksi määrärahoja on pystytty lisäämään ympäristöministeriön puolella, mutta valitettavasti maatalousministeriön puolella on leikattu 3 miljoonaa euroa Metso-ohjelmasta, ja se heikentää mahdollisuuksia tehdä uusia sopimuksia. Näin ollen luonnon monimuotoisuuden varjelu talousmetsissä on entistä haastavampaa. Se on erittäin tärkeätä siksi, että lähes suurin osa Suomen metsistä on talousmetsiä ja niissäkin on monimuotoisuutta ja varsinkin sellaista monimuotoisuutta, jonka voi vielä pelastaa ja joka muuntuu monimuotoiseksi metsäksi ajan kanssa.

Metsälain uudistusta kiirehdin. Siinä on erittäin keskeistä ottaa vahvasti huomioon pehmeämmät metsänkäsittelymenetelmät, edistää niitä, kuten jatkuvaa kasvatusta, ja lisäksi myös ottaa huomioon kaikki monimuotoiset kohteet, joita talousmetsistä löytyy, että ne saataisiin myös vahvasti suojeluun.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! Statsbudgeten för 2012 innebär en hel del utmaningar för jord- och skogsbruket i vårt land. Tillika som det är klart att alla ministerier ska bidra till att den offentliga ekonomin fås i balans, bör vi komma ihåg att jordbruket redan nu är mitt inne i en allvarlig lönsamhetskris.

Det finns ändå en del goda nyheter i budgeten som är värda att nämna. Regeringen kom jordbrukarna till mötes då även jordbrukarna fick ta del av ramavtalet. Beslutet att inte minska på accisåterbäringen ger en direkt ekonomisk nytta, medan beslutet att se över jordbrukarnas arbetsvälmående förhoppningsvis kommer att leda till att bönderna mår bättre och orkar bättre i sitt yrke.

Herra puhemies! Jotta pystyisimme pidemmän päälle turvaamaan maatalouden tulevaisuuden, meidän pitäisi pystyä puuttumaan koko elintarvikeketjun ongelmiin. Maataloutemme pitää olla kannattavaa. Ainoastaan kannattavuuden parantamisella voidaan turvata kotimainen elintarviketuotanto ja riittävä omavaraisuusaste. Tämä tarkoittaa sitä, että elintarvikeketjun vinoutuneeseen hinnanmuodostukseen pitäisi voida puuttua siten, että alkutuottajien osuus tuotteen loppuhinnasta kasvaisi.

Viljelijöiden työssään kohtaamien haasteiden vuoksi olisi erittäin tärkeää, että maaseutuneuvonta saa riittävät määrärahat. Sen takia olen erittäin iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta lisäsi tälle momentille rahaa puoli miljoonaa euroa. Mutta suurempi korotus olisi minusta ollut perusteltu, koska tämä tuki neuvontajärjestöille tulee kuitenkin vähenemään 3 miljoonalla eurolla viime kauteen verrattuna. Maaseutuneuvonnalla on keskeinen rooli maaseudun elinkeinotoiminnan kehittämisessä ja maataloutemme saamisessa kilpailukykyisemmäksi.

Herr talman! Jag är glad över skrivningarna i regeringsprogrammet om satsningarna på livsmedelspolitiken, liksom de anslag som finns i budgeten för marknadsföring och produktion av jordbruksprodukter och utvecklande av livsmedelskedjan. Det nu rådande intresset för ekologisk och närproducerad mat utgör en stor möjlighet för producenterna, och vi ska ta vara på det intresset. Därför är det positivt att det finns anslag öronmärkta för att bereda programmet för att utveckla den ekologiska branschen och den närproducerade maten. För att kunna dra full nytta av det växande intresset bland konsumenterna måste vi kunna öka både på utbudet men också stärka efterfrågan, liksom lösa de logistiska problem och distributionsproblem som små producenter har.

Herra puhemies! Metsä on yhä edelleen vihreä kultamme, eikä meillä ole varaa olla hoitamatta metsää ekologisesti kestävällä tavalla. Vielä vähemmän varaa meillä on olla hyödyntämättä metsän koko potentiaalia raaka-ainevarana eri yhteyksissä. Valitettavasti tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen on viime vuosina ollut riittämätöntä. Metsänhoidollisista tavoitteista tinkiminen on lyhytnäköistä, kun taas metsätalous on erittäin pitkäjänteistä toimintaa. Toimivilla tukijärjestelmillä voidaan edistää oikeansuuntaisia investointeja kestävään metsätalouteen edellyttäen, että määrärahat ovat oikealla tasolla.

Kannatankin voimakkaasti valtiovarainvaliokunnan ehdotusta 2 miljoonan euron lisäyksestä tähän määrärahaan. Metsämme muodostavat valtavan resurssin, ja meidän on voitava hyödyntää niitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Herr talman! Avslutningsvis konstaterar jag att vi har många utmaningar framför oss inom jord- och skogsbrukspolitiken. Framförallt på EU-nivå när det gäller förnyandet av stödpolitiken, både när det gäller cap-reformen, en fortsättning på 141-stödet, att LFA-stöd kan betalas i hela landet och att Finland får tillräckliga nationella befogenheter. Dessa är alla sådana uppdrag där vi bara kan önska minister Koskinen lycka till och där han heller inte har råd att misslyckas.

Samtidigt finns det en hel del möjligheter. Intresset för eko- och närmat, liksom överlag för inhemska produkter är på växande. Viktigt är trots allt att producenterna får sin rättmätiga andel av det pris maten har på butikshyllan. Högre produktpris är alltså det enda sättet som vi på ett hållbart och långsiktigt sätt kan öka jordbrukets lönsamhet, och därmed också tillgången på inhemska livsmedel.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Suomalainen maatalous, kuten Euroopan unioninkin maatalous, perustuu toistaiseksi perheviljelmille. Sanon "toistaiseksi", vaikka se onkin kirjattuna tuonne periaatteisiin, koska kyllä on näkyvissä uhkakuvia perheviljelmien jatkuvuudelle.

Maatalouden kannattavuuden ongelmat ovat miltei kansallinen häpeä. Talouden kasvu maa- ja metsätaloudessa on valunut kauppaketjujen voitoksi, ja tuottajahinnat ovat laskeneet. Ruokakauppa on kannattavaa myös valtiolle arvonlisäverotuksen myötä. Mikäli vinoutumaan ei puututa, voi elintarvikeomavaraisuutemme olla oikeasti vaarassa. Mikäli olemme tuontiruuan varassa, kuljetuskustannuksetkaan eivät ainakaan tule laskemaan, varsinkin kun suurin osa kuljetuksista tulisi tapahtumaan meriteitse.

Lihan tuonti on yli kaksinkertaistunut 2000-luvun alkuvuosista. Viime vuonna tuoretta tai pakastettua lihaa tuotiin runsaat 41 miljoonaa kiloa. Tämän vuoden tammi—heinäkuussa tuonti väheni muutaman prosentin viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna, ilmenee Tullin tilastoista.

Maatalouden tuottavuusongelmaa voitaisiin korjata parantaen näin myös työllisyystilannetta. Hyvin usein osa perheviljelmään perustuvien maatilojen tulosta on ollut metsätuloa. Vastoin edellisten hallitusten ja nykyisen kokoomusvetoisen hallituksen politiikkaa ei ole edistetty hajautetun chp-energian tuotantoa, ja lämpöyrittäjyyttä tukien tilojen kannattavuus kohentuisi.

Vaikka kuinka suuri osa kansantalouden tuloista tulisi viennistä, elintarvikehuollon täytyy perustua omavaraisuuteen. Sekä energia että elintarvikkeet tulee tuottaa siellä, missä ne kulutetaan. Jotta hyötyjiä olisivat sekä kuluttajat että tuottajat, tilojen suoramyyntimahdollisuuksia pitää voida parantaa, niin kuin täällä edustaja Vehkaperä sanoi.

Kaupan osuus alkutuotteista on kasvanut niin, että joillakin aloilla se on yli 70 prosenttia. Esimerkiksi leivän hinnasta alkutuotannon, myllyn ja kuljetuksen verollinen osuus on noin 11 prosenttia. Kauppaketjut pystyvät tekemään miljoonainvestointeja tulorahoituksella, mutta maanviljelijöiltä leikataan investointitukia pakottaen heidät näin hyvin pääomavaltaiseen viljelyyn.

Minäkin kannatan, kuten täällä edustaja Karimäki sanoi, jatkuvia hoitohakkuita, tämmöisiä pehmeämpiä metsänhoitomenetelmiä, mutta kyllä täällä, ikävä kyllä, hallituspuolueitten suusta, sekä täältä oikealta että vasemmalta, on kaikunut viesti ja huoli metsäteollisuuden tilanteesta, että sinne riittää raaka-ainetta. Uskon kyllä, että metsäteollisuuden menetelmät eivät ehkä tähän pysty, mutta hajautetulla energiantuotannolla voitaisiin metsänhoitomenetelmiä pehmentää.

Metsäteollisuuden työpaikat ovat lisäksi pudonneet 80-luvun 45 000:sta 17 000:een, ja tehtaiden sulkeminen jatkuu. Siksikään en täysin ymmärrä tätä huutoa metsäteollisuuden puolesta. Teknologia, kuten kuitupuuta käyttävä teollisuuskin, pakenee maasta. Hakkuusäästöjä pantataan suotta, sillä oikea-aikaisilla hoitohakkuilla voimme parantaa myös metsäteollisuuden raaka-ainetta ja sen saatavuutta mekaanisesta puunjalostuksesta ja puurakentamisesta puhumattakaan.

Ymmärrän kyllä mahdollisuutemme budjettimuutokseen, mutta siitä johtuen tyydynkin ainoastaan muistuttamaan geopoliittisesta asemastamme ja kaupan asettamista kannattavuusrajoituksista. Ajattelemmeko hehtaarisatojen ja ilmaston aiheuttamia kulueroja Etelä-Euroopan jäsenvaltioiden vastaaviin suunnitellessamme tulevaisuutta?

Tilakokojen kasvaessa maatalouden riskit kasvavat yhä vaikeammin hallittavaan suuntaan. Konkurssiaalto on pelättävissä viimeistään silloin, kun korot alkavat nousta. Perheviljelmien isännän ja emännän tilalle on tulossa yhtiö, jonka voivat omistaa ulkomaalaiset, sillä olemmehan nähneet, että yhtiöittäminen on nykypäivää. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan maatilojen määrä tulee vähenemään 10 000:lla tulevina vuosina. Huoli on, siirtyvätkö nämä maat sitten kasvottomien yhtiöiden omistukseen, jotka myyvät meille ruokaa vielä kalliimmalla kuin jos tuottaisimme sen itse.

Yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyvän uuden vihertämisen vaikutusta maatalouteen on todella vaikea arvioida. Se on kuitenkin uusi tukijärjestelmä ja näin ollen myös uutta byrokratiaa tuottava järjestelmä. Tämä on tilakohtaisesti ratkaisu vallan siirtymisestä pois ja minusta jopa halventavaa suomalaista maanviljelijää kohtaan ja erityisesti perheviljelmän periaatteidenkin vastaista. Päätöksenteon peittyminen Brysselin käytäville hämmentää.

Pohjois-Suomen maataloudelle ei kuulu hyvää, mikäli turvemaitten kyntökielto tulee voimaan. Se on loppu Pohjois-Suomen maitotiloille. Maatalous on pitkäjänteistä työtä. Näin isien pellonraivaustyö mitätöidään hyvin ylimalkaisesti.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on maatalousmaa. Me osaamme ja me haluamme tuottaa itse ruokamme. Haluamme syödä lähellä tuotettua, puhdasta ja turvallista ruokaa. Valitettavasti tämä ei ehkä tulevaisuudessa enää onnistu, jos nyt maatalouspolitiikkaan ei voimakkaammin investoida. Tarvitaan myös uusia innovaatioita. Suuri ei aina ole välttämättä se paras vaihtoehto, vaan myös pieniä asioita on tuettava.

Aiemmin suuri osa ruuastamme oli lähi- ja luomuruokaa, nyt siitä on tullut jo eräänlainen luksustuote, joka on vain harvojen herkkua. Ruoka on yksi suurimmista eriarvoistavista tekijöistä tulevaisuudessa, mutta kaikilla tulisi kuitenkin olla oikeus kotimaisiin ja puhtaisiin elintarvikkeisiin. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan pienituloiset eivät pysty valitsemaan sitä puhtainta tuotetta, koska hinta tulee valinnan esteeksi. Puhtaalla ruualla on siis myös paljon terveydellisiä merkityksiä.

Kotimaisen ruuan tuotannon pitää olla myös kannattavaa. Hallituksen esityksessä ruuan tuottajia, maatalouden ammattilaisia, ei kuitenkaan tueta riittävästi. Etenkin pienten ja keskisuurten tilojen ahdinko uhkaa jo tämän elinkeinon jatkuvuutta. Toisaalta nuoret yrittäjät, joilla on taustallaan suuria investointeja, on myös jätetty oman onnensa nojaan taloudelliseen hätään. Näitä nuoria yrittäjiä me kuitenkin tarvitsemme myös tulevaisuudessa, jotta voimme olla ylpeitä edelleen suomalaisesta maataloudesta.

Arvoisa puhemies! Suomi on myös metsätalousmaa ja vahva metsätalouden osaaja. Sen me taidamme aivan erinomaisesti arvokkaista luonnonvaroistamme huolehtien. Kemijärven sellutehdas, johon edustaja Rundgren täällä aiemmin viittasi, lopetettiin kestämättömiin syihin vedoten, ja hyvin samankaltaisia ajatuksia olen itse esittänyt tästä jo aiemmin. Tässä täytyy kuitenkin ehkä edustaja Rundgrenia muistuttaa, että tämän lopettamispäätöksen aikana meillä oli Suomessa keskustalainen elinkeinoministeri. Suomalainen metsäteollisuus on ollut asia, josta olemme voineet olla hyvin ylpeitä. Onko näin myös tulevaisuudessa, jää nähtäväksi. Nyt suunta on kuitenkin huolestuttava.

Lapin osalta haluan nostaa vielä esiin petokysymykset. Itä-Lapissa suurpedot ovat todellinen uhkatekijä ihmisten turvallisuudelle mutta myös elinkeinolle. Meillä lapset kävelevät pitkätkin koulumatkat petouhan keskellä, he leikkivät alueilla, joilla tiedetään olevan paljon suurpetoja. Toisaalta porotaloudessa kärsitään vuosi vuodelta yhä enemmän tappioita petojen vuoksi. Toivoisin vihdoin, että hallitus ottaisi tämän asian vakavasti ja esittäisi todellisen linjanvedon tälle asialle niin, että kaikki näkökulmat tulevat huomioiduiksi. Petokorvaukset ovat riittämättömät, ja porotaloudessa kärsitään todella huomattavia menetyksiä joka ikinen vuosi.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisi tietysti ollut hyvä asia, että ministeri Koskinen olisi ollut kuuntelemassa tätä keskustelua siitä yksinkertaisesta syystä, että kun hän ei ole eduskunnan jäsen, niin hän täällä ei kovinkaan usein sen takia käy.

Ruuasta on tulossa maapallolla huutava pula. Tästähän on puhuttu jo pitkään. 70 prosentilla pitäisi lisätä ruuan tuotantoa nykyisestään FAO:n laatimien laskelmien mukaan. Tästä syystä Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistus vuodesta 2014 eteenpäin onkin rakennettu sille periaatteelle, että ruokaa tulee jatkossa tuottaa enemmän ja sitä tulee tuottaa koko unionin alueella. Tämä on aivan toisenlainen linjaus kuin unionissa oli aikaisemmin, jolloin lähdettiin hyvin markkinaehtoisesta politiikasta. Eli tässä on otettu huomioon tulevaisuuden haasteet, ruuan kasvava kysyntä, mikä on ihan oikein.

Lokakuussahan komissio julkisti maatalouspolitiikan uudistusta koskevat asetukset, jotka nyt ovat valmistelussa laajasti niin täällä koto-Suomessa, Euroopan unionin parlamentissa kuin myöskin neuvostossa. Uudistuksessa on Suomen näkökulmasta muutama kipukohta, joista sanon seuraavana pari sanaa.

Ensimmäisenä siellä on artikla 68, joka tuli sinne terveystarkastuksen yhteydessä, ja itselläni oli kunnia olla neuvottelemassa sen artiklan alle 10 prosenttia tuotantoon sidottua tukea Suomelle eli 57 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä helpotti huomattavasti niitä ongelmia, jotka olivat tukialueiden A, B ja C välillä. Nyt tämä 10 prosenttia joutuu sitten uuteen tarkasteluun, koska tiedän, että on jäsenmaita, jotka jatkossa artiklan 68 alle haluavat saada muun muassa emolehmätuotannon. Tästä seuraa, että jos esimerkiksi Ranska tekee näin, niin silloin Ranskalla on artiklan 68 alle tarve 10 prosentin tukeen. Jotta Suomi säilyttäisi suhteellisen osuutensa — eli meillä oli 10, muilla 3,5 — niin Suomen osuuden jatkossa pitäisi olla vähintään 20 prosenttia tuotantoon sidottua tukea artiklan 68 alla.

Ympäristökomissaari Potochnik vieraili Suomessa kesällä 2010. Käydessämme Östersundomissa Sipoossa maatilalla selvittämässä, miten Suomessa toimii maatalouden ympäristöohjelma, siellä käynnin jälkeen komissaari sanoi aivan oma-aloitteisesti, että te suomalaiset olette Euroopan kirkkainta kärkeä omalla maatalouden ympäristöohjelmallanne, eli me olemme saaneet näin korkealta tasolta tunnustuksen. Samalla hän kertoi siinä yhteydessä minulle, että he ovat komissaari Dacian Ciolosin eli maatalouskomissaarin kanssa suunnitelleet, että nyt pitää capin uudistukseen saada tavalla tai toisella sellaisia elementtejä mukaan, jotka toteuttavat niitä tavoitteita, joita Suomi jo toteuttaa ympäristötukiohjelmallaan.

Nyt toivonkin, että hallitus — toivon, että ministeri Koskinen olisi tämän kuuntelemassa — kävisi neuvottelut jatkossa capin uudistuksen yhteydessä siitä, että Suomen ympäristöohjelma voisi olla se väline, jolla me toteutamme sen 30 prosentin viherryttämisvaatimuksen, koska se on aika erikoista, että sitä kahta eri kautta toteutettaisiin, kun nyt yksi järjestelmä on jo selkeästi toimiva ja toiminnassa. Täsmätoimia sinne toki tarvitaan. Eli tämä 30 prosentin viherryttämisvaatimus capin ykköspilarissa kolmella viljelykasvilla on aika haaste, niin kuin täällä on tänään puhuttu, mutta siihen löytyy ratkaisu, jos komission kanssa tiukasti siitä neuvotellaan jäsenmaiden kanssa yhteistyössä.

Sitten toisena kipukohtana on sokerikiintiö. Komissio esittää jo varsin pian sokerikiintiöistä luopumista. Onneksi tiedän, että suurissa jäsenmaissa halutaan sokerikiintiöitä pitää aina lähelle vuotta 2020, niin kuin Suomenkin pitää ehdottomasti pitää siitä kiinni. Sokerikiintiö on Suomelle tuottamisen oikeus. Samoin maitokiintiöt ovat poistumassa 2015. Sen jälkeen meille tulee tilakohtaiset maitomäärät, joiden mukaan sitten maidon kansallinen tuki maksetaan.

Täällä on monessa puheenvuorossa käsitelty petopolitiikkaa. Siitä sanon vain lyhyesti, että se oli ainakin oman salkkuni suurin haaste viime vaalikaudella ja se oli sitä varten sitä, että meillä ei ole sellaista petojen laskentajärjestelmää, johon ihmiset voisivat luottaa. Ja kun eivät ihmiset luota, niin silloin petopolitiikalta on vähän niin kuin pohja pois.

Ihan lopuksi sanoisin, kun täällä on puhuttu laatu- ja alkuperämerkinnöistä, että vetoan nyt kyllä ministeriin — kun eivät ne vapaaehtoisesti tule voimaan — että ne pitää Suomessa saattaa voimaan lailla ja mahdollisimman pian. Se on sitä kuluttajien palvelemista, jotta kuluttaja tietää, mistä tuotettua, miten tuotettua, mistä raaka-aineista tuotettua ruokaa hän on syömässä.

Ja ihan viimeisenä: Suomessa ja EU:ssa on asetettu huomattavasti tiukemmat hygienia- ym. vaatimukset elintarvikkeille. Nyt EU:n pitää toimia niin, että nämä vaatimukset tulevat muuallekin ihan WTO-pöytään, koska muuten me menetämme kilpailukykyämme koko ajan, vaikka se onkin kuluttajien suojelua.