Juha Väätäinen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriön pääluokka on koko budjetin numeroissa pienin, puoli prosenttia yli 52 miljardin rahoituksesta. (Martti Korhonen: Mutta sitäkin tärkeämpi!)

Hallituksen ja sitä myötä valiokunnan kuin myös asunto- ja ympäristöjaoston linjauksen muutos edelliseen vuoteen 2011 näkyy, kun luettelen aluksi budjettiin tehdyt lisäykset: yksi miljoona euroa hallinnon menoihin suunnattuna energiatehokkuusselvityksiin, tutkimusta ja kehitystä, miljoona euroa Itämeren tilan parantamiseen, 900 000 ympäristönsuojelun edistämishankkeisiin, 950 000 Metsähallituksen käyttöön kansallispuistojen tehokkaampaan käyttöön ja 50 000 avustuksiin järjestöille ympäristönhoitoon, eli 3,9 miljoonaa ympäristöön ja ympäristönsuojeluun. Hyvä tulos tälle ministeriön sektorille. Kokonaislisäys toki pääluokassa on 20 miljoonaa vuoteen 2011 verrattuna. Hienoa, eikö vain, ministeri Niinistö? Mutta yhdyskuntarakentaminen ja asuminen: vain 800 000 euroa korjausavustuksiin, siinä kaikki. Valiokunta on huolestunut tästä suunnasta. Leikkaukset sinänsä koko pääluokassa ovat 16 prosenttia eli 53 miljoonaa, mutta erityisesti edellä esitetyssä kohdassa Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen 39 prosenttia, korjausavustukset 46 prosenttia eli 35 miljoonaa. Myös juuri voimaan astunut asetus uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotosta menee uusiksi. Ministeri Vapaavuori lisäsi sinne 30 miljoonaa. Nykyiset ministerit leikkasivat 20 miljoonalla. Mikä on logiikka?

Herra puhemies! Valiokunta pitää edistyksellisenä ja tärkeänä panostuksia Itämereen, Metsähallituksen toimiin, yleisiin vesiensuojelun suunnittelun varoihin kuin myös Metso-jatkuvuuden varmistamiseen suunnattuja ponnistuksia. En nyt tässä aio käydä yksityiskohtaisesti näihin kiinni, en edes Durbanin tuloksiin. Sen varmasti tekee ympäristöministeri.

Valtion asuntorahastoon siirto miljardi 25 miljoonaa korkotukilainojen hyväksymisvaltuutena on hyvä summa. Sillä saataneen 7 000 uutta tuettua korkotukiasuntoa, lisänä 2 000 välimal- lin mukaista vuokra-asuntoa. Valiokunta pitää myönteisenä normaalien vuokra-asuntojen rakentamiseen osoitettua korkotukilainan perusomavastuun puolittamista 3,5 prosentista 1,75:een. Mutta tuottaako se toivotun tuloksen, laskeeko vuokrien hintoja? Siitä tuntuu olevan jopa hallituksessa kahta näkemystä, aika näyttää. Valiokunnan mielestä tämäkään lisäys ei riitä jatkossa vuokra-asuntotuotannossa erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Arvon asuntoministeri! Ihailen suunnattomasti tarmoanne Yle-ratkaisussa. Bravo, bravissimo! Nyt sama tarmo asumisen hinnan saamiseksi kansalaisen kukkaron kestävälle tasolle. Odotamme kaikki mielenkiinnolla asuntopoliittista linjaustanne, joka tullee jo uuteenvuoteen mennessä. Valiokunta tukee teitä kuin myös ympäristöministeriä täysillä tehtävässänne. Tarvitaan uskallusta, joka perustuu näkemykselle. Menestyvällä ministerillä on aina suunnitelma. Hänellä on myöskin menetelmä, jolla toteuttaa tämä. Hän tekee ankarasti töitä, ja hän tarvitsee hyvät taustavoimat, kansanedustajat. Mutta jos tulos ei ole unelman mukaista, tulos saattaa jäädä keskeneräiseksi. Suomen kansan varallisuudesta 70 prosenttia, 550 miljardia, on kiinni asuinrakennuksissa, yksityisissä ja julkisissa taloissa, tonteissa. Tätä on varjeltava visusti. Valiokunta katsoo molempiin ministereihin odottavin tuntein luottaen kummankin hyvään näkemykseen ja kykyyn kuunnella eduskuntaa ja kansalaisia.

Lopuksi teen pienen rakentavan ehdotuksen: Asunto- ja liikenneministeriöt yhteen saman mekon alle. Samoin ympäristö ja maatalous uudeksi luonnonvaraministeriöksi samoihin samettihousuihin.

Toivotaan onnellista joulua ja uusia avartavia näkemyksiä myöskin Huoviselle. (Susanna Huovinen: Oliko jaoston kanta, edustaja Väätäinen?)

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Eduskunta on tehnyt hyvää työtä budjetin viimeistelyssä, ja ympäristöministeriön hallinnonalalla talousarvioesityksessä on tehty muutamia täsmennyksiä, jotka edesauttavat ministeriön toimintaa ympäristönsuojelun tilan vahvistamisessa, kestävän talouden rakentamisessa, luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa ja muissa keskeisissä tehtävissämme.

Jo hallitusohjelman pohjalta voi sanoa, että tällä hallituskaudella on tarkoitus toteuttaa kunnianhimoista ympäristöpolitiikkaa, jossa yhä enemmän luonnon monimuotoisuuden suojelu, ilmastopolitiikka ja muu kestävän ympäristöpolitiikan, kestävän talouden rakentaminen yhdessä edistävät sellaista kokonaisuutta, että meillä ympäristönsuojelu ja uuden ajan uutta hyvinvointia luova talous, vihreän talouden rakentaminen tukevat vahvasti toinen toisiaan. Me näemme sen, että ympäristöarvojen kunnioittaminen on meille paitsi välttämätöntä sen kannalta, että isänmaan luontoarvot säilyvät kunniassa, välttämätöntä myös kestävän talouden ja taloudellisen menestyksen rakentamiselle.

Tältä pohjalta siis eduskunta on vielä lisännyt Itämeri-rahoitukseen miljoona euroa, mikä mahdollistaa sen, että voimme laajasti toteuttaa erilaisia suunniteltuja kehityshankkeita Itämeren suojelun osalta, ja erityisesti puhutaan vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden kartoittamisesta, maatalouden ravinnekuormitusta vähentävien hankkeiden toteuttamisesta ja muista tärkeistä hankkeista, joilla varmistetaan, että vesistökuormitusta voidaan vähentää. Sen lisäksi eduskunta on lisännyt 900 000 euroa ympäristönsuojelun edistämiseen, millä voidaan varmistaa, että siirtoviemärihankkeet ja muut vesienkunnostushankkeet etenevät budjetissa alun perin budjettiesityksessä suunniteltua enemmän, mikä on myös tärkeää.

Metsähallituksen luontopalveluihin on lisätty 950 000 euroa, joka mahdollistaa erityisesti uusien kansallispuistojen, Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistojen, opastuksen ja palveluiden kehittämisen, ja tämä on varsinkin Sipoonkorven osalta tärkeää, koska isot kävijämäärät ovat niin suuria, että jos palvelurakennetta ei saada kuntoon, se voi jo heikentää luonnon monimuotoisuutta uudessa kansallispuistossa. Nämä resurssit varmistavat, että meidän vanhat kansallispuistomme saavat myös riittävästi rahoja, koska uusia kansallispuistoja ja niihin kohdistuvia tarpeita ei tarvitse sitten vastaavasti vähentää muualta. Näin ollen voin sanoa, että vielä kun järjestöille saatiin 50 000 euroa lisää eduskunnan budjettiesityksessä ja sitä kautta rahoitus pysyy kuluvan vuoden tasolla, niin järjestöjen tärkeä työ muun muassa vesiensuojelussa tuli vahvistettua, ja pidän siis näin ollen tätä budjettia kaiken kaikkiaan ympäristöministerin hallinnonalan kannalta hyvänä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, voisin hiukan tuoda esille ensi vuoden keskeisiä haasteita. Durbanin ilmastoneuvotteluissa päästiin merkittävästi eteenpäin, mikä oli iso saavutus ottaen huomioon lähtöasetelman siitä, että monet suuret maat — Kiina, Intia, Yhdysvallat — suhtautuivat neuvottelujen alla vielä kielteisesti siihen, että ne voisivat tulla pysyvien, sitovien päästövähennysvelvoitteiden piiriin, ja se mandaatti, mikä Durbanista saatiin, on sitovuudeltaan vastaavaa luokkaa kuin Berliinissä aikanaan annettu mandaatti, jonka pohjalta Kioton pöytäkirja, meidän olemassa oleva laillinen päästövähennyssopimuksemme, aikanaan hyväksyttiin. Koska tässä sopimuksessa ovat mukana kaikki maat, on se kattavuudeltaan historiallinen. Siltikin on syytä korostaa, että Durbanissa ei saatu aikaan sellaisia päätöksiä, joilla itsessään ilmastonmuutosta voidaan rajoittaa alle kahteen asteeseen, joka on kansainvälisen yhteisön tieteellisen tiedon pohjalta asettama tavoite, ja lähivuosina arvioidaan niin Euroopassa kuin globaalilla tasolla myös Durbanissa kirjatulla tavalla sitä, miten päästövähennyskunnianhimoa voidaan nostaa lyhyemmällä aikavälillä.

Tämän lisäksi ensi kesänä on Riossa kestävän kehityksen kokous Rio+20-kokous, jossa voimakkaasti nousee esille talouskasvun ja luonnonvarojen kulutuksen keskinäinen irtikytkentä, eli että me voimme rakentaa uutta menestyvää taloutta ja samalla kuitenkin vähentää luonnonvarojen kulutusta. Meillä on kansainvälinen kehitys edennyt viimeisten kymmenen vuoden aikana siihen suuntaan, että raaka-aineiden hinnat ovat nousussa ja niitten kulutus on kasvussa, samaan aikaan kun meillä luonnonvarojen määrä voimakkaasti supistuu. Raaka-aineiden hinnan historiallinen aleneva kehitys on siis taittunut, ja meidän pitää voimakkaasti edistää resurssitehokkuutta ja vähentää päästöjä, jolloin me voimme rakentaa kestävää, vihreää taloutta ja menestyä tässä uuden ajan taloudessa, jossa ekotehokkuus on tie eteenpäin. Näin ollen korostan, että tämän työn pohjalta — että Suomi on tässä etunenässä tieteellisen ilmastopaneelin ja kansallisen ilmastolain valmistelun avulla sekä sen selvityksen avulla, mitä me teemme sen arvioimiseksi, että Suomi siirtyy EU:ssa kannattamaan 30 prosentin päästövähennystavoitteita — Suomen etu on se, että me olemme rakentamassa tätä uuden ajan vihreää taloutta ja saamassa puhtaan teknologian työpaikkoja Suomeen. Tätä työtä ympäristöministeriö tekee osaltaan näiden hankkeiden edistämisessä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Homerakentaminen ja siitä aiheutuvat ongelmat ihmisille ovat suuri ongelma ja aiheuttavat paljon kustannuksia yksilöille ja yhteiskunnalle. Olisin tiedustellut sitä, ollaanko näitä rakentamisen normeja muuttamassa jollakin tavalla, jotta saadaan parempaa suunnittelua ja rakennusvalvontaa ja rakentamista ylipäätänsä, jotta näiltä terveyshaitoilta voidaan välttyä.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hiilimatematiikka on ilmeisesti aika vaikea laji. Vastikään tehdyt energiatukien leikkaukset ovat mitä ilmeisimmin johtamassa siihen, että hiilen käyttö polttoaineena tulee kasvamaan, koska siellä on tällainen keinulautailmiö ilmeisesti ollut näissä tuissa. Elikkä kysyisin ministeriltä: miten aiotaan jatkossa tukea kuitenkin uusiutuvan energian osalta myös puunkäyttöä niin, että meillä ei oltaisi tuontihiilen varassa jatkossa?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri korosti puheessaan, että hallitus lähtee vihreän talouden rakentamisesta liikkeelle. Sanamuoto on hyvin valittu. Ehkä meillä keskustassa on hieman erilainen näkemys siitä vihreän talouden rakentamisesta.

Tässä hallituksen esityksessä niitä toimia, joilla suomalaisen maaseudun toimintaedellytyksiä on parannettu, on leikattu voimakkaasti. Nostan yhden tärkeän asian, se on siirtoviemärien rakentaminen. Näillä on pystytty työllistämään maaseudulla paljon ihmisiä ja hallitusohjelmassa työllisyys on nostettu keskiöön. Nyt kuitenkin leikkaukset ovat rajuja, oikeastaan uusia hankkeita ei lähde ollenkaan käyntiin. Te kannatte huolta vaan Itämerestä mutta ette lainkaan siitä, mitä tapahtuu tuolla maan sisäosissa, kun leikkaatte voimakkaasti juuri kaikista vesiensuojelun kannalta tärkeimmistä rahoista eli siirtoviemärirahoista.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän päivän uutinen on, että valtionapua saava Animalia on palkinnut 2000-luvun eläinsuojeluilmiönä laittomat eläinkuvaukset. Kysyn ministeriltä: onko niin, että valtioneuvoston jäsenenä ja yleensä hallituksena te edistätte sellaista toimintaa, joka on Suomen lakien vastaista, aivan niin, että palkitaan järjestön toimesta, joka elää valtionavun varassa, toiminta, joka on selvästi laitonta? Eli saako käyttää mitä keinoja hyvänsä lopputulokseen pääsemisessä? Tämä on erittäin vakava asia, joka on tänä päivänä tullut julkisuuteen ja kaipaisi kyllä hyvin selkeästi ministerin kannan täällä eduskunnassa tuoreeltaan ja välittömästi.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että eduskunta pystyi valtiovarainmietinnön kautta lisäämään Luontopalveluihin rahoja, on äärimmäisen tärkeää. Aivan niin kuin ministeri tuossa sanoikin, juuri perustettu Sipoonkorpi kävijämääriltään on valtavan suuri, joten se monimuotoisuus pystytään pitämään siellä yllä. Mutta äärimmäisen tärkeää on se, että vanhoja kansallispuistoja, jo matkailunkin kannalta, pystytään ylläpitämään, ja ne palvelut, mitä Luontopalvelut tarjoaa näillä alueilla, ovat tärkeitä.

Tuossa juuri äsken tuli esiin se, että pidämme huolta vain Itämerestä. Vaikka siirtoviemärit ovat erittäin tärkeitä, niin kyllä Itämerikin on meidän öljynkuljetustemme kannalta todella haavoittuva. Olen huolissani siitä, että me emme pysty lisäämään öljyntorjuntaan siinä suunnitellussa tahdissa määrärahoja, mitä me tarvitsemme. Kalustoa puuttuu ehdottomasti ja niitä toimenpiteitä, mitä sillä alueella on.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olin hieman yllättynyt, kun syksyllä saimme käsiimme tämän talousarvioesityksen ensi vuodelle. Vaikka vihreillä puolueena on niin vahva rooli tässä hallituksessa, niin siitä huolimatta tärkeät kohteet, kuten tässä jo edellisissä puheenvuoroissa on tullut esille, esimerkiksi siirtoviemärihankkeet ja ylipäätään tällä tavalla laajan maan vesihuoltoon panostaminen ja siirtoviemäreiden rakentaminen, eivät saaneet rahoitusta edes sen vertaa, että... Siellä talousarvioesityksessänne on kirjoitettu, että yhtään uutta hanketta ei saa aloittaa. Nyt kun eduskunta on lisännyt hieman määrärahoja, niin varmasti voidaan jokunen uusi hanke aloittaa. Mitä ministeri vastaa tähän arvioon? Onko tämä vihreää taloutta ja luonnonmukaisuutta?

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ne lisäykset, joi- ta eduskunnassa tuolla valtiovarainvaliokunnan toimesta on tähän tehty, osoittavat nimenomaan sen, että eduskunta huolehtii siitä, että me saamme myöskin tätä kautta uusia työpaikkoja mutta myöskin sitten näitä luontoarvoja erityisesti suojeltua. Tässä mielessä nämä siirtoviemärilisäykset, myös Itämeri-lisäys, Luontopalvelu-lisäykset olivat erittäin tärkeitä.

Mutta olen samaa mieltä ministerin kanssa siitä, että myös tämän ison kuvan pitää olla kunnossa: Suomen pitää olla edelläkävijä niin vesiensuojelussa, ilmanlaatukysymyksissä kuin sitten ilmastopolitiikassa, koska tätä kautta me saamme globaalisti niitä uusia mahdollisuuksia, joista Suomi voi sitten oman osansa ottaa.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri ihan oikein totesi avustuksista järjestöille ympäristönhoitoon. Siellä yksi tärkeimmistä — itse asiassa suurin yksittäinen yleisavustus, jota on myönnetty — on avustus Pidä Saaristo Siistinä ry:lle, joka on veneilijöille suunnatuilla jätehuoltopalveluilla ja aktiivisella tiedotuksella merkittävästi pystynyt vähentämään meri- ja järviluonnon kuormitusta. Kysyn ministeriltä tästä asiasta: kun määräraha kestää suurin piirtein samana, vaikka sinne se 50 000 euroa — hyvä näin — lisättiin, niin mikä on näkemyksenne siitä, millä tavalla esimerkiksi tämä Pidä Saaristo Siistinä ry pystyy hoitamaan ne omat velvoitteensa, jotka se itse tietenkin vapaaehtoisesti on ottanut?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin pitää sanoa ne iloiset asiat: Iloinen voi todella olla siitä, että valtiovarainvaliokunta lisäsi näitä painopistealueita, jotka ympäristövaliokunta omassa priorisoinnissaan nosti esille. Todella pieniä euromääriä tähän kokonaisuuteen nähden, mutta se on iloinen asia, että ne painopisteet siellä tehtiin sisälle.

Mutta tässä ehkä voi yhtyä tuohon edustaja Hemmilän ajatukseen, että kyllähän tämä pientä on, silakat on pieniä joulukaloiksi. Jos otetaan esimerkiksi Itämeri ja puhutaan Itämeren tarpeista, niin siihenhän liittyy, minkä taas edustaja Reijonen otti esille, siirtoviemärit ja koko tämä meidän maataloutemme, kaikki päästöt, joita sinne laskeutuu. Kyllä Suomen kaltaisella maalla pitää olla varaa hoitaa nämä asiat kuntoon. Siinä mielessähän me olemme ongelmien edessä. Jos tämä taso ei lähde nousemaan tästä, niin eivät ne asiatkaan hoidu itsekseen. Panoksia tarvitaan, ja kun me eduskunnassa puhumme, niihin panoksiin pitää sitoutua, muutoinkin kuin juhlapuheissa. Tämä on meidän yhteinen asiamme.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Tässä tuli useita hyviä puheenvuoroja. Yleisellä tasolla tästä budjetin kokonaisuudesta voi sanoa todella, että ympäristöministeriön budjetti — molemmat ministerit mukaan lukien, hallinnonalat yhteen laskettuna — on 0,5 prosenttia valtion budjetista, että puhutaan pienistä rahoista. Ja jos tuodaan esille se kokonaisuus, tavallaan se ympäristöajattelu, tämä resurssitehokkuus, se, että saadaan vähemmästä irti enemmän, ja se, että pystytään vähentämään tehokkaasti päästöjä ja luoda uudenlaista talouden kilpailukyvyn logiikkaa, niin sen merkitys yhteiskunnassa on huomattavasti suurempi kuin mikä on se budjettiosuus, mikä ympäristöministeriöllä on.

Toki iso osa näistä asioista ja rahoista menee muiden ministeriöiden kautta, elikkä läpäisyperiaate ympäristönsuojelussa on äärimmäisen tärkeää. Yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa varmistetaan kestävä ravinnekuormitusta vähentävä maataloustukipolitiikan uudistus, joka on myös viljelijöiden etu, ja yhteistyössä Temmin kanssa tehdään sellaista energiapolitiikkaa, jossa kannustetaan siirtymään uusiutuvaan energiaan, puhtaaseen energiaan, ja luodaan uusia työpaikkoja suomalaisille. (Mauri Pekkarinen: Tehän leikkaatte heti niitä rahoja!)

Kun tässä edustaja Mattila puhui siitä, mikä kuuluu ministeri Häkämiehen vastuulle, siitä, miten tuetaan uusiutuvaa energiaa, niin valtaosinhan uusiutuvan energian tukipaketti, joka viime hallituskaudella hyväksyttiin, on edelleen voimassa. Ja sinällään, kun turpeen verotusta kiristetään, niin vaikka puun puolella jonkun verran joudutaan tukia pienentämään, suhteessa turpeeseen se kilpailukyky säilyy vähintään samalla tasolla. (Pertti Hemmilä: Kivihiili lähtee heti!)

Mutta on tärkeää varmistaa, että hiilen osuutta voidaan nopeasti vähentää energiapaletissa. Tästä me käymme keskusteluja hallituksen sisällä, mitkä muut ohjauskeinot sitten ovat tehokkaita uusiutuvan energian edistämisessä. Siinä auttaa myös se ilmastolaki, jolla me pyrimme esimerkiksi ohjaamaan julkisia hankintoja, huomioimaan näitä asioita yhä enemmän, ja läpäistään tämä koko yhteiskunnassa, myös sieltä kulutuskysynnän muuttamisen kautta, millä tavoin energiaa tuotetaan ja minkälaisia materiaaleja käytetään.

Edustajat Reijonen ja Hemmilä toivat esille nämä siirtoviemärihankkeet. On totta, että niihin voisi käyttää paljon enemmänkin rahaa. Ne ovat ensisijaisesti kuntien omia hankkeita. Valtion mukanaoloa näissä hankkeissa on kuitenkin pidetty tärkeänä, erityisesti kuntarajat ylittävissä hankkeissa, koska ne usein saavat enemmän potkua sillä, että valtio on mukana. On totta, että näillä määrärahoilla nyt, vaikka lisäystä tuli, ei kovinkaan paljon uusia hankkeita voida aloittaa. Mutta nämä hankkeet ovat kokonaisuudessaan meidän jätehuoltomme kannalta tärkeitä, erityisesti jos siihen yhteyteen liittyy se, että rakennetaan vaikka uusia jätevedenpuhdistamoita, joilla on parempi puhdistusarvo kuin aikaisemmilla puhdistamolaitoksilla. Näin ollen nämä siirtoviemärihankkeet ovat sellaisia, joita edelleenkin valtion on syytä pitää paletissaan, niitten määrärahojen puitteissa, mitä on mahdollista saada.

Yleisesti ottaen voi kuitenkin sanoa, että ympäristön- ja luonnonsuojelun kannalta määrärahat ovat tässä taloudellisessa tilanteessa menestyneet budjettineuvotteluissa kohtuullisen hyvin. Öljyntorjunta oli yksi esimerkki, minkä edustaja Matikainen-Kallström toi esille. Siellä meillä on jonkun verran tarvetta lisäpuomihankinnoille, ja vielä yksi alus tarvittaisiin lisää siihen, että meidän valmiutemme onnettomuustilanteessa Suomenlahdella vastaisi sitä, mitä me tavoittelemme. Elikkä tästä edelleen lähivuosina keskustellaan.

Sen lisäksi täällä puhuttiin myös ylipäätään siitä, mikä on tavallaan se tarve. Voi sanoa, että vesiensuojelu, pilaantuneiden maiden puhdistaminen ja meidän vesienhoitosuunnitelmiemme toteuttaminen myös sisävesien osalta on se alue, jolla tulevaisuudessa olisi merkittävää lisärahan tarvetta. Tällä hetkellä rahoitus ei riitä siihen, että voidaan varmistaa meidän sisävesiemme hyvä tila vuoteen 2020 mennessä ja Itämeren hyvän tilan turvaaminen yhtä lailla.

Lopuksi vielä: Pidä Saaristo Siistinä pystyy nyt varmistamaan toimintansa pysymisen viimevuotisella tasolla, ainakin valtionavustus säilyy samalla tasolla — en tunne yhdistyksen muuta rahoituspohjaa, sen kehitystä, mutta valtionosuus säilyy samana. Olisi tärkeätä, että kunnat hoitaisivat nämä vesihuolto- ja jätehuoltovelvollisuutensa paremmin, jottei kolmas sektori joudu paikkaamaan niitä. Mutta on selvää, että tämän yhdistyksen toiminta saariston vesihuollossa, jätehuollossa on aivan korvaamatonta tällä hetkellä, ja sitä on syytä tukea — hyvin kustannustehokasta toimintaa.

Eeva Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jonkin luonnonsuojelujärjestön edustajat ovat kulkeneet muun muassa Loimaalla puhumassa kouluissa totuutta sudesta. Minun saamani tieto susista on toisenlainen. Ettei vain tämä kyseinen järjestö olisi saanut joitakin tukia toimintaansa valtion rahoituksista? (Erkki Virtanen: Oletteko te saaneet?) Miten valvotte, että myöntämiänne avustuksia käytetään tasapuolisesti? Ja toiseksi se, että ympäristöministeriö-leima tarkoittaa petopuolella ihmisten silmissä aina petojensuojelua, muttei ihmisten eikä elinkeinojen suojelua. Mitä varoja ja toimenpiteitä ympäristöministeriö on aikonut osoittaa siihen, että petokeskustelu rauhoittuisi ja pääsisimme yhteisymmärryksessä viemään tätä asiaa eteenpäin?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eivät ne Durbanin ratkaisut olleet mitään sankaritekoja, ainakaan Suomen kannalta. Vielä kerran ministeri: miten te selitätte sen, että kun Suomen metsät kasvavat vuodessa niin paljon, että ne nielevät hiilidioksidipäästöjä 30—40 miljoonaan tonniin enemmän joka vuosi kuin metsiä poistuu, niin nämä Suomen metsät muuttuvatkin yhtäkkiä päästöjen aiheuttajaksi? Ei yhtäkkiä oikeastaan, koska edellinen ympäristöministeri antoi jo pitkälti periksi, mutta kuitenkin niin, että tähän saakka ne eivät sentään ole olleet päästöjen aiheuttajia.

Ja kuinka te selitätte sen, kun te sanotte, että hinta on jotain 20—30 miljoonaa, ja tosiasiassa muutaman vuoden päästä tämä tase on 4 miljoonaa tonnia vuodessa alijäämäinen? Siis sen verran metsät tuottavat päästöjä. Teidän oman ministerinnekin arvion mukaan päästöoikeuden hinta on kohta 25 euroa. Siitähän tulee 100 miljoonaa euroa, eikä niin kuin te kerta toisensa jälkeen sanotte, että lasku on vain 20—30 miljoonaa. Kaiken lisäksi tämänhän pitäisi olla 100—200 miljoonaa euroa vuodessa Suomelle positiivinen, eikä negatiivinen, niin kuin nyt on ratkaisun lopputulos.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aika usein näissä päätöksenteoissa elinkeino ja ympäristönsuojelu lyövät toisiaan poskelle, ja näin ollen muun muassa suomalainen teollisuus on tehnyt jo paljon panostuksia ympäristönsuojeluun. Kysyisin ministeriltä kantaa siihen, otetaanko tätä ylipäätään huomioon millään lailla kansainvälisissä ympyröissä, koska Intian, Kiinan, Venäjän ja USA:n, näiden maiden saaminen mukaan näihin talkoisiin on ensiarvoisen tärkeää. Kysyisinkin ministerin näkemystä siitä, voidaanko luottaa siihen, että suuret maat osallistuvat näihin talkoisiin.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra ministeri, te Durbanissa kävitte kovia neuvotteluja, kysyisin: kuinka tiheästi ja koordinoidusti käytte keskusteluja Itämeren maitten kanssa, sanotaan nyt vaikka rikkidirektiivistä, tai Välimeren maitten kanssa samasta asiasta? Samalla kysyisin sitä, millä tavalla Puolan kanssa käydään neuvonpitoa ihan yksinkertaisista asioista, vaikkapa puomikaluston aikaansaamisesta Itämerelle niin, että se todella toimisi, jos sattuisi jotain. Ja kolmanneksi: mitkä ovat Puolan prosentit ympäristöministeriön alalla luonnonsuojeluun, onko teillä siitä käsitystä?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostamani jaoston puheenjohtaja Väätäinen käytti hyvän esittelypuheenvuoron, mutta yhdestä ainoasta asiasta olen hänen kanssaan eri mieltä, nimittäin siitä, että maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö pitäisi yhdistää. Ei missään nimessä, vaan päinvastoin, ympäristönsuojelu on saatava läpileikkaavana kaikkiin toimialoihin mukaan, kaikkiin toimintoihin. Ympäristöministeriön budjetti on todellakin kaikista pienin budjetti, ja lisäykset luonnonsuojeluun ovat todella pieniä, mutta sitäkin tärkeämpiä ja arvokkaita. OECD:kin on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomi käyttää länsimaista äärimmäisen vähän luonnonsuojeluun, ja siksi olen iloinen, että jaostossa löytyi lisärahaa Itämeren suojeluun, kansallispuistoille, ympäristöjärjestöille. Mutta toki meillä on vielä kipupisteitäkin, kuten keskustelussa esiin nousseet siirtoviemärit.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puhtaasti ympäristöpoliittisesta näkökulmasta tämä budjettiesitys ja nämä lisäykset, jotka valtiovarainvaliokunta on tehnyt, ovat erinomaisia ja hyviä, erityisesti vesiensuojeluun ja Itämeren suojeluun kohdistetut lisämäärärahat. Kuitenkin ilmastopolitiikka on myöskin Itämeren suojelun kannalta ensiarvoisen tärkeä. Se nähdään nytkin, kun elämme tuolla ulkona poikkeuksellisessa syksyssä. Juuri eilen saimme uutisista kuulla, miten pelkästään näiden runsaiden sateiden myötä ravinteita valuu Itämereen valtavia määriä. Eli se tekee tyhjäksi tavallaan paljon sitä työtä, mitä on tehty. Tämä vaatii paljon kansainvälistä työtä sekä ilmastopolitiikan rintamalla että tietenkin Itämeren vesiensuojelussa, ja siihen on ehdottomasti saatava tiukemmin Venäjä ja muun muassa Puola mukaan.

Mutta vielä, arvoisa ministeri, mainitsitte, että ilmastolaki ratkaisee ongelmia. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että eikö niin, että ilmastolakia valmistellaan ja sitten aikanaan päätetään perusteellisen valmistelun pohjalta, onko se tarpeen ja tuoko se lisäarvoa niihin toimenpiteisiin, joita hallitusohjelmassa on jo sovittu tehtäväksi ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhtaan luonnon merkityksen oikeastaan ymmärtää vasta silloin, kun on alkanut olla ongelmia. Itämeren suojelusta on keskusteltu vuosikausia ja tehty paljon mittavia töitä, jotta Itämeren tilanne korjaantuisi. Nyt ovat Talvivaaran kaivosalueet tuoneet uusia haasteita ympäristönsuojeluun. Kysyisin ministeriltä: ovatko nämä nykyisin olemassa olevat toimet todella riittäviä näiden kahden oikeastaan aika keskeisen keskustelunaiheen korjaamiseksi, ja mitä muuta vielä tarvittaisiin?

Talvivaaran kaivosalue on varmaan sellainen, joka tuo tullessaan monia haasteita. Se on tietysti mittava, merkityksellinen työllistäjä alueella ja siinä mielessä hyvin tärkeä, mutta luonnonsuojelun näkökulmasta taas näyttää siltä, että paljon kuormitusta on tulossa. Mitkä ovat ne toimenpiteet, millä me oikeasti selviäisimme näistä uhkista kaivosalueitten osalta mutta myös Itämeren suojelun kannalta?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edellinen puhuja ottikin jo esiin tämän tärkeän asian, josta myös minä haluan kysyä. Eli kaivosteollisuuden ja muiden elinkeinojen ja ympäristönsuojelun yhteensovittaminen on todella suuri haaste. Esimerkiksi nyt tuolla kaivostoiminnan puitteissa esiin tulleiden asioiden ja tietojen perusteella voidaan sanoa, että varmasti on tehty virheitä, ja näistähän on kuitenkin kannettava vastuu mutta myöskin otettava opiksi.

Kaivosteollisuuden osalta ympäristöasioiden huomioimista ja kehittämistä tulisikin yhtenäistää mutta huomioida myös esimerkiksi Lapissa porotalous ja matkailu elinkeinoina. Lapissakin me tarvitsemme kaivosteollisuutta, ja meillä on siellä useita tärkeitä hankkeita menossa ja tulossa. Itse näen, että näitä asioita pitäisi pystyä sovittamaan yhteen eikä asetella vastakkain. Haluaisin nyt ministeriltä kysyä, miten te näette, mitä nämä tällaiset yhteensovittamisen keinot voisivat olla.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueiden viemäröinti on kuohuttanut paljon, ja siihen on pistetty panoksia, mutta sen tulokset, tutkimukset ovat ristiriitaisia ja sen hyödyt ovat kyseenalaisia. Samaan aikaan tarvitsisi lisätä satamiin jätteiden vastaanottokykyä. Siitä saataisiin paljon isommat hyödyt aikaiseksi. Miten satamien jätteen vastaanottokyky tulee paranemaan, onko siihen joitakin lääkkeitä? Satamista vielä, ruoppauksesta ja ruoppausmassojen läjityksestä mereen: Siinähän on olemassa kriteerit, mihin ne voi läjittää, ja on olemassa tapauksia, jossa kalojen kutualueet on tuhottu. Miten sanktiot tämmöisissä tapauksissa tulisivat käyttöön?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni voisimme lopettaa puheet ilmastotalkoista, koska talkoot ovat jotain vapaaehtoista, mukavaa puuhastelua yhteiseksi hyväksi. Jos ilmasto-ongelma halutaan ratkaista, kyse ei ole talkoista vaan välttämättömyydestä. Tarvitsemme kovia päästövähennyksiä, johon kaikki sitoutuvat, ja sitoutumista helpottaa se, että taakkaa jaetaan oikeudenmukaisesti.

Tätä taustaa vasten Suomen metsien hiilinielukohtelu ei helpota suomalaisten ymmärrystä ja sitoutumista ilmastopolitiikkaan. Olemme kuvitelleet, että samalla kun luomme hiilipäästöille hintaa — mitä korkeampi hinta päästökaupasta tulee, sitä enemmän se ohjaa vähentämään päästöjä — samalla tavalla myös hiilen sidonnasta pitäisi hyötyä: jos päästöjä imetään ilmakehästä kasvavaan biomassaan, siitä pitäisi hyötyä. Nyt tuo hyöty rajoittuu käytännössä olemattomiin. On jokseenkin sama, kasvavatko Suomen metsät 40 miljoonaa kuutiota käyttöä enemmän vai 5 miljoonaa kuutiota käyttöä enemmän. Tämä rapauttaa motivaation hyvään metsänhoitoon.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toden totta, Suomen metsät kasvavat enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Niistä riittää niin energiaksi kuin muiksikin ainespuiksi, ja ne vievät meidän talouttamme, meidän ilmastoamme parempaan suuntaan. Mutta nyt tämä hallitus ei halua tätä voimavaraa hyväkseen käyttää. Suomen metsät myös sitovat, niin kuin edustaja Tiilikainen sanoi, enemmän kuin koskaan aikaisemmin hiilidioksidia. Nyt me maksamme siitä. Ministeri Niinistö, te sanoitte, että olette saaneet epämääräisen lupauksen, että EU kompensoi jollain tavalla tämän asian Suomelle. Milloin se päätös tulee? Ja mitä se kompensaatio on tähän kymmeniä miljoonia maksavaan kysymykseen veronmaksajille?

Ja toinen asia, arvoisa puhemies: Vielä palaan tähän Animalian toimintaan. Siis voiko olla näin, että valtionapua saava järjestö palkitsee laittomasta toiminnasta jonkun? Voiko tämä olla totta? Eläinsuojelua pitää tehdä, se on selvä, ja eläinsuojelurikkomuksista pitää rangaista, se on päivänselvä, eläinten huonoa kohtelua ei pidä hyväksyä, mutta ei myöskään rikollista toimintaa, ei laitonta toimintaa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt kannattaisi ihan oikeasti odottaa sitä, miten nämä neuvottelut vuoden alussa komission kanssa tästä kompensaatiosta menevät, eikä nyt kahta kolmea kuukautta käyttää siihen, että jokaisessa tilaisuudessa haukkuu hallituksen siitä, että se on jo epäonnistunut. Koska ne ovat tulevat neuvottelut ja niistä on komission kanssa käyty alustava neuvottelu ja on saatu lupaus komissaarilta siitä, että näin tehdään, niin minusta siihen kannattaisi nyt luottaa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kysymys ei ole siitä, kuinka paljon metsä kasvaa, vaan metsäalasta. Jos metsäala pienenee, niin me olemme velvollisia siitä maksamaan emmekä siitä, paljonko niitä kuutioita syntyy sinne metsään. Tämä on aivan eri asia kuin mistä te puhuitte.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, nimenomaan siitä, miten katsotaan tuota metsäalan vähenemistä. Meillä voi olla esimerkiksi pientalotontti, jonka tontilla kasvaa enemmän puuta, ja siihen on sitoutunut ja sitoutuu vuosien myötä enemmän puuta kuin aikana, jolloin se ei vielä ollut tonttimaata, kenties vain pahainen taimikko. Tämä luokitus siitä, mikä on tonttimaata, mikä metsämaata, mikä joutomaata, mikä kitumaata — onko ministerin mielestä tässä tehtävissä jotain, että saisimme sen surkuhupaisan metsämaan vähenemisen pysähtymään tai ainakin tilastollisesti oikenemaan sillä tavalla, että meidän todellinen hiilinielumme tulisi huomioitua?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Orpolle: Kioton sopimuksen mukaan, joka on voimassa vielä ensi vuoden loppuun, metsänhoidon tuottamilla nieluilla voidaan kompensoida metsän hävityksen päästöt täysimääräisesti. Tähän tuli nyt se muutos: ei voida kompensoida metsähävityksen muutosta kuin vain osittain.

Mutta, arvoisa puhemies, varsinainen kysymykseni, kun ministeri väläytti täällä omassa puheenvuorossaan, että päästötavoite nostetaan 30 prosenttiin: Toivoisin nyt, että ministeri avaisi, mistä on kysymys, onko EU menossa yksin 30 prosenttiin, koska nyt täytyy muistaa, että Eurooppa ja Suomikin on erittäin riippuvainen ulkomaankaupasta, ja jos me teemme semmoisia ratkaisuja, joissa muut globaalisti eivät ole mukana, niin se on suoraan pois meidän kilpailukyvyltämme. Kysymykseni kuuluukin, otetaanko tämäntyyppiset asiat huomioon nyt, kun te puhutte 30 prosentista. Sen tiedän, että silloin rajoitetaan jo ruuan tuotantoa, jos ne pahimmat skenaariot toteutuvat. Miten pitkälle te olette tätä selvittäneet?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö varmasti vastaa vielä tarkemmin tähän metsäkatoasiaan. Mutta kaiken kaikkiaan kysymyshän on ollut muistuttaa siitä, että se sovittiin niissä neuvotteluissa, että vuoden alussa palataan tähän asiaan. Mitä edustaja Tiilikainen otti tässä esille siitä, miten tämä määritellään, ne ovat juuri niitä asioita, joista pitää löytää selkeät sävelet, selkeät säännöt. Jos on kysymys siitä, miten metsäala joko kasvaa tai pienenee, niin täytyy sen, totta kai, noudatella silloin sen todellisia muutoksia. Suomi samalla tavalla kuin muutkin maat, jos metsäpinta-ala vähenee, on velvollinen sitä myöskin korvaamaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Orpo, todelliset muutokset otetaan huomioon silloin, kun katsotaan, lasketaan metsäkato. Ne huomioidaan, ei vain tältä vuodelta vaan vuodesta 1990. Kumulatiivisesti tähän asti kaikki se metsämaa, joka on poistunut metsäkäytöstä, otetaan huomioon ja se miinustetaan. Se ikään kuin aiheuttaa päästöjä. Mutta sen sijaan siitä joka vuosi syntyvästä 30—40 miljoonan tonnin verran hiiltä nielemään pystyvästä uudesta kasvusta ei huomioida kuin 2,5 miljoonaa tonnia. Kun oikea nielu kasvaa lähes 40 miljoonaa, niin siitä huomioidaan tässä laskelmassa vain 2,5 miljoonaa tonnia. Tämä on se jättimäinen virhe, mikä tähän asiaan osin tuli jo vuonna 1997, ja 2002 ratifioitiin se sopimus silloisen ympäristöministerin vastatessa asiassa. Mutta nyt se kääntyy vielä enemmän päälaelleen, kun tämä menee miinuspuolelle Suomen kannalta. Suomen metsät aiheuttavat päästöjä, on lopputulos, ja paljon.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen saanut riittävän selvityksen tästä metsäkysymyksestä ministeri Niinistöltä ja pidän erittäin hyvänä sitä, että Suomi toimi tuolla Durbanin kokouksessa sillä tavalla, että me saimme kattavan kansainvälisen sopimuksen siitä, että pysyvät ja sitovat päästövähennystavoitteet tulevat voimaan globaalisti, ja kun näin tapahtuu, niin silloin me olemme mukana tässä miinus 30 prosentin tavoitteessa.

On välttämätöntä, että me saamme globaalisti aikaan vähintään 25—40 prosentin vähennyksen keskipitkällä aikavälillä, koska vain niin me voimme päästä tähän 2 asteen tavoitteeseen, jonka katsotaan olevan se kriittinen piste, jonka jälkeen me emme tiedä enää, millä tavalla hallitsemme tilanteen. On erittäin hyvä, että Suomi on rakentavalla tavalla tuossa kokouksessa esiintynyt ja mahdollistanut sen, että saamme globaalin sopimuksen. Siinä myöskin Suomi voittaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin edustaja Myller sanoi, kyllä nyt pitää pystyä erottamaan isot asiat ja pienet asiat. Minä olen samaa mieltä siitä, että katsotaan nyt, miten se asia voidaan hoitaa komission suuntaan, mutta Durbanin tuloksessa se iso linja oli. Täällä on ihan turha puhua mistään nieluista, jos maailmaan globaalia ratkaisua ei löydy siinä, että me saamme tämän ilmastonmuutoksen kuriin, jotta päästään siihen, että saadaan päästöt kuriin. Ei sillä ole mitään merkitystä sen jälkeen, mitä me täällä keskenämme peuhaamme. (Mauri Pekkarinen: Nielut ovat suuri yksittäinen asia!) — Se on asia. Mutta antakaa nyt miehelle työrauha, että hän selvittää tämän asian loppuun asti, ja katsotaan sen jälkeen.

Mutta muistakaa, että Durbanin päätöksessä oli se riski, että se päätös nollautuu täysin. Sen jälkeen me olisimme olleet todella huutavassa hukassa, joten ei pidä liioitella, ei pidä pienennellä. Nyt on mahdollisuus siihen, että se hoidetaan Suomen kannalta myös hyväksyttävään lopputulokseen, jos sitä mitataan pelkästään rahan kautta, mutta iso mittaus tapahtuu ilmaston kautta.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen eduskunnan ja erityisesti Suomen ministereitten pitäisi kaikissa yhteyksissä ajaa ensisijaisesti suomalaisten veronmaksajien etua. Tällainen talkoohenki, mikä nyt näyttää ainakin osalla hallitusta olevan, on aivan käsittämätön, kun te tuotte tänne eduskuntaan isoja leikkauslistoja, joilla te suomalaisten hyvinvointia nakerratte ja horjutatte, ja täällä te esiinnytte hurskastelijoina maailman ympäristö- ja ilmasto-ongelmien parantamiseksi. Aivan käsittämätöntä, kun nyt keskustellaan nimenomaan valtion ensi vuoden talousarviosta ja siitä budjetista, josta te leikkaatte monia maakuntien kannalta tärkeitä määrärahoja, viette Suomen maakuntien elinvoimaa, ja nyt todellakin hurskastelette täällä, että nyt on saatu aikaan sopimus, joka maksaa vain muutamia kymmeniä miljoonia vuodessa suomalaisille veronmaksajille. Ne eurothan ovat pois suomalaisten hyvinvoinnista.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin pitäisi nyt varmaan ottaa esille seuraavissa neuvotteluissa tuo laskuvirhe, että metsän kasvun sitoma hiilidioksidi tulee myöskin huomioitua, etteivät suomalaiset joudu kohtuuttomasti maksamaan näistä torjuntavoitoista, mitkä eivät ihan voittoja olleetkaan.

Ehkä viime hallituksen suurin ympäristötoimi oli Kemiran tehtaan myynti Yaralle, että maanviljelijät joutuivat rahapulassaan luopumaan lannoitteitten käytöstä kovin pitkälle. On vaikea löytää yhtä hyvää ympäristötointa tällä kaudella. Mutta voisi keskittyä noiden haja-asutusalueitten jätevesissä kumminkin rannikkoalueisiin, ja jotain tukea rannikkoalueille viemäröinnin tekemiseen olisi hyvä ministeriltä, vai onko ministeri samaa mieltä?

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ilmasto lämpenee, niin kyllä täällä sitten lisääntyvät myös tuholaiset ja se on Suomen metsäteollisuudelle iso, iso haitta. Suomi on neuvotellut Durbanissa EU:n rintamassa mukana, ja ministeri Niinistö on hienosti saanut EU:lta lupauksen, että kompensoidaan tämä pieni uhka, mitä täällä nyt esitetään Suomen metsäteollisuudelle. Kyllä se päätös, mikä Durbanista saatiin, lupaus kansainvälisestä ilmastosopimuksesta, on todella arvokas ja tärkeä tuleville sukupolville. Tulevat sukupolvet tulisivat maksamaan moninmoninkertaisesti paljon kalliimman hinnan kuin nyt meidän metsäteollisuutemme ehkä joutuisi ilman tätä kansainvälistä ilmastosopimuksen mahdollisuutta.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se nimi siitä varmaan jatkossa tutuksi tulee.

Ministeri Niinistö varmaan tarvitsee työrauhan, sillä sen verran kiivasta näkyy tämä ympäristökeskustelu olevan. Ihan tästä päästökaupasta kysyisin. Päästökaupassa liikkuvat isot rahat. Sillä spekuloidaan, ja sen parissa on myös tapahtunut tiettyjä rikollisuuksia, sillä raha kiinnostaa aina. Tämä päästöoikeus on tällä hetkellä 7 euroa, se on puolittunut aika nopeaa tahtia. Minkälainen vaara on olemassa tämän Durbanin sopimuksen jälkeen, että tämä järjestelmä, joka viime kädessä perustuu luottamukseen, alkaa rapautua? Uskotaanko siihen? Kaipaisin ministeriltä jonkinnäköistä riskiarviota koko tästä päästökaupasta.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ilmastopolitiikan keskeinen tavoite on se, että saamme tämän pallon pelastettua tuleville sukupolville, ja tässä täytyy kyllä ihmetellä keskustan linjaa. (Välihuutoja) Edustaja Pekkarinen täällä kovasti tuntui kritisoivan edellistä, omaa hallitustaan ja sen edellistä, omaa ympäristöministeriä. Tämä tuntui vähän kummalliselta. (Mauri Pekkarinen: Nyt tuli sellainen väite, että!)

Mutta, puhemies, näitä ympäristöhaasteita on toki muitakin, ja haluaisin tässä nostaa esille Itämeri-asiat, jotka ovat tässä keskustelussa nyt jääneet tämän ilmastoasian jalkoihin, ja kysyä ministereiltä siitä, kun viime kaudella eduskunnassa käytiin hyvin laaja Itämeri-selonteko, jossa kävi selväksi se, että tämä asia jos mikä kaipaa koordinaatiota hallinnon sisällä. Se kaipaa laajaa otetta siitä, mitä kukakin tekee ja mitkä ovat kenenkin vastuut. Tämän asian toivoisin, että ministeri nostaisi esille, miten tämä koordinaatiokysymys nyt menee.

Lopuksi, puhemies, totean, että on se nyt vaan hyvä, että molemmat ympäristöministeriön lakkauttajapuolueet eli perussuomalaiset ja keskustapuolue ovat tällä kertaa oppositiossa, että ympäristöministeriö saa tehdä tärkeää tulevaisuustyötä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! On se kyllä hyvä, että oppositiopuolue keskusta paljastaa todellisen värinsä, koska ilmastoneuvotteluissa me ajoimme meille oikeudenmukaista hiilinielukantaa niin pitkälle kuin oli mahdollista. Me saimme pääratkaisumallissa sellaisen mallin, jossa laskenta mahdollistaa metsäteollisuuden täyden energiapuun käytön ja muun puunkäytön. Loppupeleissä kysymys oli siitä, kaataako Suomi globaalin ilmastosovun, ja edustaja Pekkarinen selvästi on sitä mieltä, että ilmastopolitiikka ei ole niin tärkeätä, ja hän olisi sen kaatanut. (Mauri Pekkarisen välihuuto)

Siis tässä valintatilanteessa me olimme. Me olisimme täydellinen paariavaltio, ja meidän kansainvälinen maineemme olisi mennyt, jos edustaja Pekkarisen linja olisi toteutunut. Tästä oli kysymys. Minä teen tämän teille täysin selväksi, että me ajoimme hiilinielukantaa, joka oli hyvä Suomen kannalta, (Mauri Pekkarinen: Kukaan ei usko tätä!) ja teimme siinä kaikkemme, ja edustaja Pekkarisen linja on hurskastelua siitä, että voitaisiin saada globaali sopu, jossa kaikki tekevät kompromisseja, mutta että Suomi saa sellaisia laskentamalleja, mitä kukaan muu ei kannata.

Arvoisa puhemies! Vielä tarkemmin tästä hiilinielumallista. Siis perushiilinielumalliin, jossa oli kysymys siitä, missä määrin Suomessa voi hyödyntää vuotuista kasvua, siis metsäteollisuuden ja puun energiakäytön tarpeisiin, me saimme sellaisen laskentamallin, joka mahdollistaa täysin semmoiset optimistisetkin odotukset, mitä ajatellaan, että voitaisiin puuta käyttää, elikkä metsien käyttö on mahdollista, ja siinä ainoastaan siis metsäkatopuolella on kysymys siitä, että metsäkatoa jatkossa pitää pyrkiä hillitsemään. Siinä edustaja Tiilikainen on oikeassa, että siellä tarkemmalla luokittelulla ja läpikäynnillä voidaan myös arvioida, onko tämä kato tosiasiassa niin suurta, kun tähän mennessä sitä ei ole tarvinnut niin tarkkaan arvioida, ja sitten myös pienellä ohjeistuksella, maankäytön paremmalla ohjeistuksella, joka esimerkiksi rakentamisessa on jo viime vuosina muuttunut niin, että pyritään tekemään yhtenäisiä alueita, ettei oteta metsien reunamaita enää rakennuskäyttöön, vaan rakennetaan yhtenäisesti sitten esimerkiksi vanhoille pelloille, jotka eivät ole enää peltokäytössä, hajottamatta sitä maankäyttöä. Elikkä tällaiset ohjeistukset ovat siellä jo käytössä.

Haluaisin korostaa myös sitä, että itse asiassa perushiilinielumallissa, kun edustaja Pekkarinen sanoo, että on kymmeniä miljoonia tonneja, joista ei saa rahaa siitä, että se ylittää sen meille asetetun minimitason, edustaja Pekkarinen unohtaa sen, että me saamme anteeksi puun energiakäytöstä aiheutuvan 30 miljoonan tonnin kustannuksen, jota tässä mallissa ei lasketa miinukseksi, eli tosiasiassa meillä ei sitä ilmaa edes olekaan. (Mauri Pekkarinen: Sehän on tase! Metsän kasvu on erikseen!) Tämä on syytä muistaa siinä, kun sitä kokonaisuutta arvioi.

Mutta siis me saimme sellaisen globaalin ilmastosovun, joka edistää Suomessa meidän ympäristöteknologiamme vientimahdollisuuksia, ja se on meidän veronmaksajien absoluuttinen etu siinä mielessä, että ilmastonmuutoksen hillintä on jokaisen suomalaisen etu ja se, että sitä ei tehdä, on jokaiselle suomalaiselle ja tuleville sukupolville, meidän lapsillemme ja lapsenlapsillemme, haitaksi. Tästä on kysymys. Tämä hallitus tekee sen arvovalinnan, että ilmastonmuutosta hillitään ja sitä tehdään suomalaiselle teollisuudelle, suomalaiselle kilpailukyvylle järkevällä tavalla rakentaen uuden ajan vihreää taloutta ja saaden uusiutuvasta energiasta myös uusia työpaikkoja. Näin ollen se, että globaalissa ilmastoratkaisussa kaikki tulevat tulevina vuosina sitovien päästövähennysvelvoitteiden piiriin, parantaa myös tätä kilpailuasetelmaa. (Sirkka-Liisa Anttila: Jos tulevat!) Se oli tärkeä periaatepäätös, että tätä sopimusta nyt valmistellaan määrätietoisesti lähivuosina.

Mitä tulee hallituksen tekemään selvitykseen siitä, pitäisikö meidän ryhtyä kannattamaan EU:n sisällä 30 prosentin päästövähennystavoitetta, niin tässä juuri selvitetään sitä, mikä sen taloudellinen ja ympäristöllinen vaikutus Suomelle ja Euroopalle on. Saksan ympäristöministeriön oma arvio on siellä se, että EU saisi miljoonia uusia työpaikkoja sillä, että päästövähennystavoitetta nostettaisiin, sillä perusteella, että valtaosa uusista työpaikoista tulee tällä hetkellä maailman tasolla ympäristöteknologiaan, puhtaaseen teknologiaan. Se, että EU, koko meidän yhteiskuntamme, valjastetaan tähän kehitykseen, saisi meille lisää vientimarkkinoita muun muassa Kiinasta, (Sirkka-Liisa Anttila: Miten sitten tuonti muualta?) joka toteuttaa ympäristöteknologiapanostusta, ja vähentäisi meidän riippuvuuttamme EU:n ulkopuolelta tulevista raaka-aineista. Me olemme tällä hetkellä riippuvaisia muualta tulevista raaka-aineista, ja resurssitehokkuuden parantaminen ei ole EU:lle luksusta, vaan se on välttämättömyys, jos me haluamme varmistaa talouden kilpailukyvyn tulevina vuosikymmeninä, ja silloin se tehtäisiin ympäristön kannalta järkevällä tavalla.

Sitten muutamia muita huomioita muihin kysymyksiin. On varmistettava, että kaivostoiminta ja turvetuotanto esimerkkeinä tämmöisistä ympäristöä kuormittavista aloista noudattavat korkeaa ympäristölainsäädäntöä. Elyjen resurssien riittävyys on varmistettava niin, että ympäristövalvonta on riittävää, ja silloin, kun ympäristövaikutusten arviointi näissä hankkeissa on alusta saakka hyvää, esimerkiksi kaivoksia Suomeen kyllä mahtuu lisää. Uskon, että nämä ovat yhteensovitettavissa, mutta on tärkeätä varmistaa, että ympäristökysymykset otetaan alusta saakka vakavasti, ja jos ongelmia havaitaan, niin oikeuslaitos puuttuu niihin ihan olemassa olevin viranomaismenettelyin. Talvivaaran tapauksessakin näitä arviointeja on, onko tapahtunut laiminlyöntejä, joista tulee oikeudellisia seuraamuksia. Nämä prosessit ovat käynnissä, ja viranomaisten toimintaan on syytä luottaa. Mutta on tärkeätä, että ne hankkeet alusta saakka menisivät oikeaan suuntaan niin, että ehkäistään ympäristöongelmat etukäteen, ja tätä työtä me ympäristöhallinnossa parhaiden käytäntöjen levittämisessä teemme. Nyt olemme neuvotelleet ministeri Häkämiehen kanssa myös siitä, että elyt saisivat ympäristöpuolelle lisää resursseja Pohjois- ja Itä-Suomeen, ja näin on nyt todennäköisesti käymässä. Keskustelut ovat hieman kesken vielä.

Sitten, mitä tuli tähän Animalian avustamiseen, kun muutama edustaja toi sen täällä esille, ympäristöministeriö ei anna kyseiselle järjestölle avustusta. Jos joku muu ministeriö sille antaa, niin se ei ole meidän vastuullamme. (Jari Leppä: Hallitus!)

Sitten täällä tuli esille petopolitiikka edustaja Maijalalta. On tärkeätä sovittaa yhteen suurpetojen suojelu, uhanalaisten lajien suojelu, ja sitten kannan hillitseminen sellaisella tavalla, että kanta on sopusoinnussa muun yhteiskunnan tarpeen kanssa ja että se kanta on ekologisesti kestävällä tasolla. Tätä keskustelua ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö käyvät yhdessä viranomaistasolla, ja sitten eri toimijoiden kanssa pitäisi käydä tätä keskustelua kentällä. Hallitusohjelmaan kirjattu suurpetopolitiikan kokonaisarviointi on hyvä tilaisuus tehdä tätä esimerkiksi pohjoisessa metsästäjien, poronhoitajien, muiden asianomaisten, luontojärjestöjen, tutkijoiden ja viranomaisten kesken.

Arvoisa puhemies! Täällä oli muitakin kysymyksiä. Itämeren suojelusta voisin vaan lyhyesti todeta, että Itämeren koordinaatio on edelleen valtioneuvoston kansliassa ministeri Stubbilla, kun puhutaan laajemmista asioista, mutta on sovittu, että Itämeren ympäristönsuojeluun liittyvä koordinaatio ja ravinnekuormituksen vähentämistyö on meillä, koska meillä on se substanssiosaaminen siinä, ja ympäristöministeriön virkamiesten johdolla eri ministeriöiden avainhenkilöt ovat mukana siinä työssä, että kaikki politiikat tukisivat sitä, että ravinnekuormitusta vähennetään. Olen tästä Itämeren suojelusta ollut, edustaja Väätäinen, tiiviisti yhteistyössä koko Itämeren alueen eri ympäristöministerien kanssa. Prioriteettina on saada Helcomin suosituksia sitovammiksi ja eri maat noudattamaan niitä tiukemmin eri tavoin.

Arvoisa puhemies! Loppuun vaan tästä rikkidirektiivistä. Siihen liittyen EU:ssa on valmistelu käynnissä. Koska muut maat kuin Suomi ja Viro ovat jo tämän ratifioineet, niin on todennäköistä, että rikkidirektiivi astuu voimaan vuoden 2015 alusta, mutta me pyrimme tekemään kaikkemme sen eteen, että kustannukset olisivat alhaisia, ja komissio tietää tämän. Sinällään rikkidirektiivin ympäristö- ja terveyshyödyt ovat niin merkittäviä, että Suomellekin hyödyt ovat taloudelliselta arvoltaan selkeästi suuremmat kuin siirtymäaikana tulevat kustannukset, ja myös se ympäristöteknologian osaamisen lisääntyminen, mikä tässä esimerkiksi Wärtsilälle tulee. Pitää muistaa se, että suomalainen osaaminen hyötyy ympäristösääntelystä, siitä, että me saamme sitä kautta lisää tilauksia ympäristöteknologian osaamiselle, mutta meidän tavoitteenamme on painaa siirtymäajan kustannukset alas niin, että matalarikkistä polttoainetta on riittävästi saatavilla. Tästä muilta mailta tulee ymmärrystä, mutta sen suhteen, että saataisiin myös semmoinen artikla direktiiviin, jossa olisi mahdollisuus lykkäykseen, näyttää vaikeammalta.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Huovinen, olen jossakin kyllä moittinutkin keskustalaista ympäristöministeriä, joissakin muissa asioissa, mutta ei tässä asiassa ole mitään aihetta moittia. Tämän mallin, mitä nyt toteutetaan, sopivat aikanaan Suomen puolesta Lipposen hallituksen ympäristöministerit. En viitsi sanoa nimeltä nyt heitä ollenkaan. Mitä viime vaalikauteen tulee, viimeksi, ei hirveän monta kuukautta sitten, esiteltiin malli, jossa se, minkä verran metsien kasvu voitaisiin lukea tässä päästötaseessa hyvitykseksi, oli ihan eri lukema kuin tämä 2,5 miljoonaa tonnia, mikä nyt oli lopputulos. Elikkä vaikea on nyt heitä oikein syyllistää. (Susanna Huovinen: Neuvottelutilannekin oli varmaan eri!)

Mitä tulee vielä, ministeri, siihen, olisiko Suomen, jos olisi edes sellainen kohtuullinen ratkaisu saatu, joku miljoona tonnia kaatanut tätä ympäristösopimusta, nyt, arvoisa ministeri, minun on kyllä äärimmäisen vaikea sitä ymmärtää. Tai jos sellainen vaara olisi ollut olemassa koko porukan kanssa, niin kyllä sen olisi voinut siinä paikan päällä sopia ja jakaa sen potin ihan eri tavalla Euroopan unionin maiden kanssa. Eiväthän ihmiset mitenkään ymmärrä, että esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa syntyy sikäläisistä metsistä, jotka on suurin piirtein kaikki hakattu, ikään kuin nielua ja meillä ei. Eihän tämä mitenkään tällä tavalla voi mennä.

Minä toivon, totta kai, ja siinä yhdyn ihan ajatuksiin, mitä täällä on esitetty, että te todella onnistuisitte nyt Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa saamaan jonkunlaisen kliirauksen tähän aikaiseksi, ja siinä uskon, että oppositio tukee. Mutta älkää ihmeessä kehuko tätä sopimusta. Se saa nekin karvat pystyyn, mitkä eivät välttämättä meinaa noustakaan, (Naurua) tässä tilanteessa kyllä, jos tätä tällä tavalla kehuskelee.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! De två senaste vintrarna har förblindat oss och fått oss att tro att växthuseffekten inte berör våra breddgrader, men nu har vi fått ta oss ner på jorden igen den här vintern.

Tämän loppuvuoden talvisää on katastrofi ravinnepäästöjä ajatellen. Hajakuormitus tulee todennäköisesti muodostumaan ennätyssuureksi, ja päästöjä tulee kaikilta tulvivilta maa-alueilta, ei pelkästään pelloilta. Golf-radat, kaupunkipuutarhat, istutukset, tiet ja metsät tulvivat juuri tällä hetkellä, ja ravinteet ja kaikenlaiset muut kemikaalit ja öljyt kulkeutuvat vesistöihin. Valitettavasti on olemassa suuri vaara, että talvet todellakin muodostuvat entistä useammin tämän talven kaltaisiksi. On siis tosiasia, että ilmastonmuutos on myös uhka Itämerelle. Tämän vuoksi haluaisin kuulla millaisia strategioita ympäristöministeriöllä ja ympäristöministerillä on tämän ei-toivottavan kehityksen torjumiseksi.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli hyvä kuulla ministeriltä tästä Itämeren alueen maiden yhteistyöstä. Olisin vielä kysynyt, mitä on menossa EU:n osalta ja olisiko esimerkiksi EU:n kautta mahdollista vaikuttaa maatalouspolitiikan uudistamiseksi Itämeren alueella, ja toisaalta, olisiko paikallaan käydä täällä täysistuntosalissa jonkinlainen keskustelu Itämeri-yhteistyön vahvistamisesta ja siitä, mitä siihen kuuluu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minusta on hyvin tärkeää nähdä se, että taloudellisesti vaikeina aikoina muistamme sen viisauden, että ympäristö ja työ kättä lyö, ja siksi juuri tällaisen ympäristöystävällisen kasvun elementit on otettava täällä myös tosissaan.

Kyllä minä hivenen ihmettelen, edustaja Pekkarinen ja arvoisa keskustapuolue — ministeri Niinistö oli aivan oikeassa, kun hän sanoi, että nyt teidän todellinen värinne paljastui — sillä ei voi olla niin, että kun saimme sitoumuksia kansainvälisen ilmastosopimuksen etenemisestä, niin teidän ainoa huolenne on tämä. Antaa miehen hoitaa hommat, aivan kuten edustaja Korhonen tuossa totesi.

Mutta, puhemies, sanon kyllä suoraan, että hätkähdin hieman, kun kuuntelin tuota jaoston puheenjohtajan esittelypuheenvuoroa, jossa jälleen kerran mentiin taas vuosikymmeniä taaksepäin ja esitettiin, että ympäristöministeriö tulee lakkauttaa. Kyllä täällä kahtena viime jouluna sosialidemokraatit taistelivat taistelun, että ympäristöministeriötä ei tule lakkauttaa. Silloinhan keskustan taholta sitä esitettiin, ja nyt todellakin on niin, että oppositio saa olla tätä mieltä, mutta hallitus ei tässä kyllä tule antamaan toivon mukaan piiruakaan periksi.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En varmaankaan ehdottanut ympäristöministeriön lakkauttamista, kuuntelitte väärin. Jos tässä luonnonvaroja tarkastellaan, niin maataloudella on omat suuret rasitteensa, mitä ei huomioida luonnonsuojelussa. Olin lievästi provokatorinen. Se on hyvä, että me käymme tätä keskustelua, millä ehdoilla muun muassa maataloutta harjoitetaan. Kyllä tarkoitukseni oli ihan päinvastainen kuin mitä te tässä esititte.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisen ympäristöpolitiikan ja luonnon monimuotoisuuden iso kuva syntyy siitä, kohtaavatko lainsäädäntö ja kansalaisten sitoutuminen toinen toisensa — onko se uskottavaa, voimmeko jokainen omalla paikallamme tehdä maapallon pelastamiseksi jotain.

Nyt suomalaiset metsänomistajat, joille kuuluu kunnia siitä, että metsät sitovat tänä päivänä hiilidioksidia enemmän kuin koskaan aiemmin, kokevat, että he osaltaan ovat tehneet arvokasta työtä maapallon pelastamiseksi, ja kun samaan aikaan leikataan näitä kannustavia rahoja, joilla tämä toiminta on käynnissä, ja nyt syntyy se kuva, että näissä kansainvälisissä sopimuksissa Suomi on sitoutunut sen kaltaiseen tilanteeseen, jossa Suomi joutuu maksamaan, niin sen metsänomistajan, joka on tehnyt tätä arvokasta työtä, on vaikea ymmärtää tätä lopputulosta, että syntyy tämä sitoutuminen eri toimijoiden välillä.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskusteltiin siitä, miten eri ministeriöt voisivat lyödä kättä toistensa kanssa. Kun ympäristöministeriöllä on ollut selkeä, keskeinen osuus suomalaisen ympäristönsuojelun ja yhteistyön näkökulmasta ympäri maailmaa, niin katson, että missään tapauksessa ei voi olla tilanne sellainen, että ympäristöministeriö lakkautuu. Kautta aikojen on ollut vallalla sellainen keskustelu, että maataloutta puolustavat henkilöt ovat nähneet ympäristöministeriön toiminnan hankaloittavana asiana heidän näkökulmastaan, ja se on kyllä sellainen asia, jota täytyy varoa, että nämä kaksi ministeriötä ikään kuin olisivat toistensa tonteilla. Täytyy ajatella niin, että nämä kaksi ministeriötä tekevät tulevaisuudessa entistä enemmän yhteistyötä ja hakevat yhteisiä näkemyksiä ja tukevat toinen toisiaan, mutta ehdottomasti me tarvitsemme oman ympäristöministeriön.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Itämeren tilanteesta on käyty keskusteluja tänään. Itse olen kiinnostunut kysymään arvoisalta ministeriltä sitä, mikä on tilanne tämän öljyntorjuntakeskuksen osalta, josta on vuosia puhuttu. Porvooseen on sellaista suunniteltu, ja myös kaupungin panostukset ovat olleet merkittäviä. Onko se nyt lopullisesti haudattu, vai onko minkäänlaista ajatusta, että se jossain vaiheessa toteutuu, ja missä muodossa se sitten toteutuisi, jos näin tapahtuu?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä palata niihin siirtoviemärihankkeisiin. Ministeri vastasi omassa vastauspuheenvuorossaan aika ympäripyöreästi ja totesi, että niitä on syytä pitää budjetissa. Kuitenkin hallitusohjelmassa luvataan edistää haja-asutusalueiden jätevesisäädösten toimeenpanoa tiedottamisen ja neuvonnan resurssien turvaamisella sekä edistää siirtoviemärihankkeita. Tämä on todettu hallitusohjelmassa. Miten ministeri nyt näkee, ovatko ne eurot riittävät ja miten asiaa edistetään? Tuetteko te niitä, kannatatteko te niitä?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On pakko sanoa välillä kyllä, että vähän surulliseksi tekee se, kun te maalaatte, arvoisat keskustan edustajat, piruja seinälle ihan sananmukaisesti ja kerrotte muunnettua totuutta vähintäänkin. Te maalaatte kuvaa metsänomistajille tulevista kustannuksista, te maalaatte kuvaa metsäteollisuudelle tulevista kustannuksista. Missä ne kustannukset ovat, minä haluaisin tietää. Ja edelleen vielä vähän surullisemmaksi tulee, kun kuuntelee esimerkiksi edustaja Rantakangasta. Edustaja Rantakangas, teidän logiikallanne ja teidän toimillanne me pelaamme rantapalloa täällä kohta koko joukkue. Mitään muuta vaihtoehtoa ei jää jäljelle, kun kuuntelee teidän puhettanne. Se on kuin pikkupoika hyppisi kuralätäkössä: vesi roiskuu sinne ja tänne. Koettakaa pysyä edes sillä lailla tiukasti asiassa, että erotatte isot asiat ja pienet asiat toisistaan. Iso asia on globaali ilmasto ja sen eteen tehdyt toimet ja sitä kautta saatavat ratkaisut. Ja mitä tulee tähän jo mainittuun Durban-asiaan, yksityiskohtaan, antakaa nyt ministereille työrauha. Katsotaan, mitä siinä tapahtuu. Tuomitkaa sen jälkeen, mutta tutustukaa siihen asiaan, että tunnette sen.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole sen paremmin rantapallon kuin vesipallonkaan ystävä ja tiedän sen, että tänäkin aikana Suomessa voidaan pelata rantapalloa Oulun Nallikarissakin, niin kuin ex-ministeri tietää.

Mutta vakavasti ottaen, te hallituksen puolella kierrätte sen tosiasian, että suomalaisille veronmaksajille tulee kymmenien miljoonien kustannus vuodessa, ja se raha on poissa suomalaisista hyvinvointipalveluista ja suomalaisten elintasosta. (Martti Korhosen välihuuto) — Ei välttämättä teollisuudelle, joka saa oikeuden ostaa puuta jne., siihen ei tule muutoksia. Ministeri Niinistö on tässä oikeassa. — Mutta se piikki tulee veronmaksajille, ja se raha on poissa suomalaisten hyvinvointipalveluista, siitä, mitä perinteisesti vasemmistoliittokin ainakin ennen vanhaan ajoi, suomalaisen työmiehen ja pienipalkkaisten ja pienituloisten oikeuksia, mutta korostan, että takavuosina, menneisyydessä. Onneksi teidän ryhmästänne lähti muutama urhoollinen soturi, joka haluaa pitää tästä aatteen vahvasta punaisesta langasta kiinni. Hyvä näin, koska pieni hitunen sitä aatetta tarvitaan myöskin teillä vasemmiston puolella.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rantakangas, vasemmistoliitto tässä asiassa pitää huolen siitä, että suomalainen työmieskin voi tulevaisuudessa hengittää. Te puhuitte rahasta. Kansantaloustieteen peruskurssilla opetetaan, että hengitysilma ei ole hyödyke, koska sitä on vapaasti saatavissa. Te olette tekemässä hengitysilmasta hyödykkeen. Siinä vaiheessa kun pannaan vastakkain Suomen etu ja koko maailman etu tilanteessa, jossa siitä hengitysilmasta on tullut hyödyke, suomalaisilla ei ole enää mitään valittavaa. Me olemme osa tätä maailman ilmastoa. Jos se tuhoutuu, niin täällä on ihan sama, miten hyvin paperiteollisuudella menee.

Kun edustaja Pekkarinen lähti pois, niin totean liittyen hänen vaalipiiriinsä, että olen 20 ensimmäistä elinvuottani asunut paperiteollisuuden vieressä. Näin Jämsänjoen, näin kuinka heinäkuussa koivuista putosivat lehdet, kun rikkiä pääsi vapaasti ilmaan. Nyt siellä ei ole näin ollut asianlaita enää pitkään aikaan. Jämsänjoesta kalastetaan kuhia, ja lehdet pysyvät puussa, ja siitä huolimatta paperiteollisuus ei ole kaatunut. Kyllä tämä kokonaisvastuu on se, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) mistä vasemmistoliitto pitää huolta.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on montakin kysymystä syntynyt odotellessa.

Minäpä kysyn tämmöisen vaikean kysymyksen, jonka ministeri otti esille tuossa äsken. Kun turpeen verotusta nyt korotetaan ja puun tukea pienennetään, niin tämä on pikkusen ongelmallista puuteollisuuden kannalta siellä lämpölaitoksissa, missä puuhaketta käytetään energiamuotoisesti. Tämä kytköshän on EU-perua. Näettekö te mitään mahdollisuuksia tämän kytköksen purkamiselle, tämän turpeen veron korottamiseen ja taas sitten energiapuun tukien alentamiseen? Tämä on enemmän Temmin asia, mutta haluaisin myös teidän näkemyksenne.

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on edistää tuulivoiman käyttöä, mutta tuulivoiman rakentaminen polkee paikallaan. Tuulivoiman rakentamisesta olisi mahdollista tulla merkittävä teollisuudenala maassamme, puhumattakaan sen ympäristöystävällisyydestä. Uudet tuulivoiman rakentamista koskevat määräykset kuitenkin rajoittavat ja jarruttavat tuulivoimahankkeita. 2000-luvun alkuun verrattuna määräykset ovat kiristyneet, muun muassa tuulivoimaloiden turvaetäisyydet maanteihin ja rautateihin ovat kasvaneet, ja käyttöön on otettu muun muassa kapasiteettivarausmaksu, kun tuulivoima liitetään sähköverkkoon. Myös yva-menettely on aloitettava jo kymmenen tuulivoimalan tuulipuistoissa. Suomalaiset ovat myös jättäneet paljon valituksia koskien tuulivoimahankkeita.

Ovatko viranomaismääräyksemme ja asenteemme liian tiukat? Näin voidaan sanoa, jos vertailukohdaksi otetaan vaikkapa Saksa, jossa viranomaismääräykset ovat suomalaisia höllemmät, ja maassa oli viime vuoden lopussa yli 20 000 tuulivoimalaa. Saman verran mahtuisi Suomeen pinta-alaan suhteutettuna. Miten hallituksessa aiotaan edistää tuulivoiman käyttöä ja poistaa tuulivoiman rakentamisen esteitä?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän perheessä on alettu harrastaa jääpalloa, ja toivon, että sitä voidaan harrastaa myös tulevina vuosina. Ilmaston lämpeneminen on syytä pysäyttää. Ympäristöministeri Niinistö on tehnyt siinä erinomaista työtä, ajanut Suomen etua, suomalaisten jääpallon ja muidenkin palloilulajien harrastajien etua, taistellut ilmastonmuutosta vastaan aivan oivallisesti. (Antti Rantakangas: Metsänomistajat!)

Tässä keskustelussa on virheellisesti annettu jälleen kerran kuvaa, että suomalainen metsänomistaja joutuisi maksamaan ilmastotalkoissa. On annettu myös kuvaa, että metsäteollisuus olisi maksumiehenä. Näin ei ole. Jos joku on maksumiehenä, tämä taakka jakaantuu Suomen valtion ja muiden EU-valtioiden välillä. Toivotan todella ministerille yhtä kovaa päättäväisyyttä neuvotteluissa EU-pöydissä, kuin teillä oli Durbanin kokouksessa, ja kaikille palloilijoille hyvää kautta.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

(Erkki Virtanen: Rantapallo!) Arvoisa puhemies! — Jos nyt palloillaan vähemmän tällä hetkellä. — Erittäin hyvä asia on, että Itämeren suojelun parantamiseksi, kuormituksen vähentämiseksi lisättiin nyt rahoja. Suurempi huoli kyllä sitten on toiselta puolelta, missä lisääntyvän liikenteen vuoksi öljy- ja kemikaalivahingot ovat se suureneva riski. Tästä syystä ehkä kysymys: onko sen lisäkaluston hankkimiseksi jonkinlainen aikataulu olemassa, koska tuolla rantakaupungissa asuen tiedetään ne päivittäisetkin riskit, mitkä siellä on tulossa?

Toinen kysymys: kun meillä on monta hanketta lähialueyhteistyövaroista katettuna ja nyt niiden määrä vähenee, onko jonkunlainen suunnitelma, että voitaisiin sitten näitä yhteisiä hankkeita jatkaa muilla rahoitusmuodoilla, jotta eivät hyvät hankkeet ainakaan loppuisi ja saataisiin uusia käyntiin?

Olin tyytyväinen, että ministeri otti esille sen, että muistakin kuin pelkästään tämän ministeriön rahoista näitä ympäristöasioita viedään eteenpäin.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Itse olin jalkapalloilija mutta ymmärrän talviurheilulajien harrastajien ongelmat ilmastonmuutoksen edessä.

Tässä edustaja Rantakangas toisti jälleen tämän, että jotenkin veronmaksajat olisivat kärsineet Durbanissa. Suomalaiset veronmaksajat hyötyvät siitä, että kaikki tulevat sitovien päästövähennysvelvoitteiden piiriin ja että me edistämme suomalaista ympäristöteknologiaa. Tämä ratkaisu kokonaisuudessaan, sen merkitys Suomen taloudelle, teollisuuden kilpailuasemalle tässä globaalissa tilanteessa, on positiivinen, merkittävästi positiivinen.

Tässä hiilinieluasiassa me mahdollistimme todellakin niin, että metsänomistajille, teollisuudelle, metsän hyödyntäjille ei tule minkäänlaisia kustannuksia. Toivon todella, että keskusta ei levitä väärän tyyppistä informaatiota tässä asiassa, anna mielikuvaa, että tällaisia kustannuksia tulisi.

Jos sen sijaan siihen asiaan, joka siellä jäi ratkaisematta elikkä metsäkadon kompensaatio, erityisesti siltä osin, mitä on tapahtunut vuodesta 90 tähän hetkeen, mitä emme voi enää poistaakaan, EU:n sisällä löydetään meitä tyydyttävä ratkaisu ja voidaan välttää kustannukset, niin koko tämä show, jota keskusta tässä on oppositiopolitiikassaan harrastanut, on ollut täysin tyhjää. Me teemme todella töitä sen eteen, että komission kanssa saadaan sellainen ratkaisu, joka tyydyttää tältä osin, että valtiokin voi välttää kustannukset, (Pia Viitasen välihuuto) että taakanjaossa muuten huomioidaan tämä asia Suomelle. Näitä neuvotteluja käydään keväällä lähikuukausien aikana, ja komissaari on jo ilmoittanut myötämielisyytensä sille, että näitä malleja etsitään. He ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että Suomi omalla toiminnallaan rakentavasti edisti sitä, että me saimme globaalin ilmastosovun Durbanissa.

Itämeren tilanteesta täällä tuli esille, ainakin edustaja Gestrin ja joku toinenkin toi esille sen, että myös ilmastonmuutos lisää ravinnekuormitusta muun muassa sitä kautta, että talvikuormitus, ravinnepäästöt maataloudesta lisääntyvät, jos maaperä on talvella enemmän liikkuvaa. Meillä on erilaisia tutkimushankkeita, kehityshankkeita käynnissä, joissa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa täysimääräisesti voidaan ottaa suojaustoimet käyttöön niin, että tällaista haittaa sopeutumisen myötä ei tule. Kaiken kaikkiaan Itämeren asema on tällä hallituskaudella prioriteetti ja vesiensuojelu muutenkin, eli varmasti palaamme eduskunnassa siihen. Kun edustaja Mäkelä ehdotti, että tässä voisi olla joku eduskuntakeskustelu, niin ajankohtaiskeskustelu varmasti sopii minulle.

Öljyntorjuntapuolella hallitusohjelmassa on lisätty yksi alus öljyntorjuntaan, ja sanoin, että yksi vielä tarvittaisiin, jotta se meidän tavoitekalustomäärämme olisi käytössä. Me olemme kansainvälisessä vertailussa kuitenkin korkealla, mutta Itämeren ja erityisesti Suomenlahden laaja trafiikki huomioon ottaen ympäristöriskin vaara on suuri ja meidän valmiutemme pitääkin olla todella korkealla tasolla. Lähivuosina arvioidaan, onko mahdollisuutta hankkia tätä yhtä alusta, jota vielä toivottaisiin lisää.

Kiitos, arvoisa puhemies, hyvästä keskustelusta ja rakentavista kannanotoista, ja haluan lopuksi korostaa, että ympäristönsuojelu on suomalaisen talouden ja jokaisen suomalaisen ihmisen etu, elikkä hyvää yhteistyötä jatkossakin eduskunnan kanssa toivoen.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos ja kestävä kehitys suuntaavat myös rakennetun ympäristön kysymyksiä.

Ensinnäkin yhdyskuntien kehittämistä ja rakentamista jatketaan tavalla, joka on kestävää. Yhdyskuntarakenteen eheyttämistä edistetään maakunta- ja yleiskaavoituksella, riittävällä asuntotonttien asemakaavoituksella, kaupunkiseutujen aktiivisella maapolitiikalla ja kaiken kaikkiaan kaupunkiseuduilla painotetaan jatkossa sekä maankäytön, asumisen, palveluiden että liikenteen yhteensovittamista. Energiatehokas rakentaminen jatkuu, uudisrakentamisessa tullaan siirtymään ensi vuoden puolestavälistä kokonaisenergiatarkasteluun rakennusten energiatehokkuuden arvioinnissa ja otetaan huomioon myös rakennuksen lämmitystapa, laaditaan korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräykset, joiden toteuttaminen on taloudellisesti kustannustehokasta. Myös ilmasto- ja energiastrategian tavoitteena on kymmenkertaistaa tuulivoimakapasiteetti vuoteen 2020 mennessä, ja sitä kautta myös omalla tontillani tullaan tekemään merkittäviä toimia, jotka liittyvät tuulivoimarakentamisen parempaan ohjaukseen.

Määrärahojen osalta on hyvä sanoa, että valitettavasti kaikilta osin emme pysty ihan niin hyviin tuloksiin kuin aikaisemmin. Ensinnäkin energia-avustuksiin on tarkoitus suunnata 18,8 miljoonaa euroa, jossa on tuo valtiovarainvaliokunnan lisäys jo sisällä, siten siis uusiutuvan energian käyttöön siirtymiseen 10 miljoonaa, joka tarkoittaa alenevaa kehystä, koska aikaisemmin edeltävänä vuonna käytimme uusiutuvan energian hyödyntämiseen lämmitystapamuutosten tukemisessa 30 miljoonaa. Näin ollen on hyvä todeta, että valiokunnan pelossa siitä, että lämmitystapamuutoksia vaikeutetaan, kuten lämpöpumppujen ja muiden käyttöön ottamista, sekä uusiutuvan energian käytölle luodaan ikään kuin sellaisia kynnyksiä, kyllä omalta osaltaan on perää, mutta tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on jouduttu tälläkin puolella tekemään toimia.

Lisäksi on hyvä sanoa, että rahaa tullaan käyttämään pienituloisten kotitalouksille energiakorjausten kustannuksiin ja myöskin tulemme käyttämään kerros- ja rivitaloille tarkoitettua energiaa säästävää korjaustoimenpiteiden pakettia eli sitä tukea noin 6,8 miljoonaa ja tässä on juuri tuo valiokunnan lisäys nyt sisällä teidän toivomallanne tavalla.

Tuulivoimarakentamisen kaavoitukseen meillä on olemassa määräraha tukea sekä kunnissa että liitoissa tehtävää työtä. Tutkimus- ja kehittämismäärärahoja rakentamisen energiatehokkuusselvityksiin on olemassa tuo miljoona euroa, jonka valtiovarainvaliokunta on lisännyt, ja olen siitä todella kiitollinen, koska tässä on hyvä sanoa, että myös valiokunnan toivomalla tavalla rakennusten energiatehokkuusselvitysten tekemiseen tarvitaan kauaskatseista linjaa ja meillä ei ole varaa rakennusvirheisiin ja sitä kautta nyt on mahdollisuus niitä välttää tuon summan verran. Käytettävissähän oli tänä kuluneena vuonna 1,5 miljoonaa tutkimus- ja kehittämisrahoja rakentamisen energiatehokkuusselvityksiin.

Arvoisa puhemies! Seuraava kokonaisuus liittyy siihen, että asuntotarjonnassa ollaan tekemässä suuria. Ensinnäkin me tavoittelemme kohtuuhintaista asuntotuotantoa aivan uudella tavalla sekä vuokra-asuntotuotannon merkittävää lisäystä. Näiden hallitusohjelmakirjausten todellinen toteutus näkyy myös tässä budjetissa. Ensinnäkin ennen budjettiesitystä valtioneuvosto teki kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon edellytysten parantamiseksi todellisen mestariteon: korkotukilainoituksen omavastuukorko puolitettiin, millä tähdätään omalta osaltaan tämän paketin toteuttamiseen käytännössä. Tarkoituksena on siis lisätä nimenomaisesti kohtuuhintaista vuokra-asuntotarjontaa.

Toisaalta on myös tarkoitusta etsiä sitä tässä valtion budjetissa, ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakentamisessa tuo Aran korkotukivaltuus on esityksen mukaan 1 025 miljoonaa euroa, joka vastaa noin 7 000 uuden vuokra-asunnon rakentamista ensi vuonna. Olen siitä tyytyväinen, että valiokunta yhtyy tähän linjaan ja tukee sitä omalta osaltaan. Se johtaa siis siihen, että käytännössä meillä on aivan upeat, uudenlaiset edellytykset rakentaa uutta vuokra-asuntotuotantoa.

Lisäksi on hyvä todeta, että valtiovarainvaliokunta on omassa mietinnössään, kuten myös ympäristövaliokunta, todennut, että on tärkeää katsoa, että tämä korkotukivaltuus olisi mahdollisesti heti käytössä eikä niin, että se jyvitettäisiin osaksi keväälle ja osa sitten tarpeen mukaan. Omalta osaltani minusta tämä hyvitysvaltuus täysimääräisesti käyttöön heti vuoden alusta alkaen on erittäin kannatettava, ja tulen omalta osaltani viemään tätä valiokunnan ja myöskin ympäristövaliokunnan viestiä ehdottomasti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Siellä on myöskin korjaustoimintaan tarkoitus jakaa määrärahoja noin 37,5 miljoonaa euroa, ja näiden painopisteinä ovat tutut tavalliset, mutta huomautettavaa on kuitenkin siinä suhteessa, että niin kuin hallitusohjelmakirjauksissa todetaan, avustuksia hissien korjauksiin ei myönnetä eikä myöskään erillisiä avustuksia perusparannuksen suunnitteluun. Tämä viimeinen on uusi, joka johtuu näistä meidän määrärahojemme tiukkuuksista. Lisäksi on hyvä todeta, että haja-asutusalueiden jätevesikorjauksien avustamisesta luovutaan.

Arvoisa puhemies! Aivan nopeasti totean vielä, että toimiva ohjausjärjestelmä on tarpeen ja sitä kautta me myös täällä tulemme tehostamaan monella tavalla seuraavana vuonna omia toimiamme. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarviointiin ollaan lähdössä ensi vuonna kovalla vauhdilla. Toinen merkittävä asia on se, että kaavoitusjärjestelmän toimivuutta on erityisesti vielä kehitettävä, ja katsotaan sitten, minkälaisilla toimilla tullaan. Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot jatkuvat, ja tärkeätä on myös se, että rakennusperinnöstä pidetään kiinni. Meidän on tärkeä pitää arvokkaista kulttuuriympäristöistä huolta ja sitä kautta edistää kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjaamista. Valitettavasti tässä suhteessa emme määrärahatasolla ihan samaan pysty, nimittäin ennen meillä oli 2,35 miljoonaa käytettävissä, mutta nyt tuo miljoona euroa vähemmän tarkoittaa käytännössä sitä, että avustuksen saajien määrä vähenee vastaavasti. Mutta muilta osin voi tyytyä tähän tilanteeseen. Minusta kuitenkin perusasiat, jotka ympäristöministeriössä rakennetun ympäristön osalle on annettu tehtäväksi, toteutuvat hyvin, ja voin sanoa, että meillä on oikea tahtotila ja oikea suunta asioissa eteenpäin.

Lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia eduskunnassa siitä, että pidätte näitä oman tontin kysymyksiä tärkeinä, ja myöskin haluan kiittää sekä valtiovarainvaliokuntaa että ympäristövaliokuntaa yhteistyöstä ja hyvästä syksystä ja erityisesti kaikesta siitä, mistä näkyy, että olemme puhaltamassa samaan hiileen ja samaan suuntaan.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille puheenvuorosta. Minua kiinnostaisi se, kun hallitusohjelmassa on täydennysrakentaminen ja se saattaa olla erittäin ratkaiseva suurissa asuntokeskuksissa. Silloin siihen liittyy se, että niissä on myöskin kokonaisuus hoidettava kerralla samanaikaisesti, putkiremontit, ulkovaipat, uudet energiamuodot ja kaikenlaiset ratkaisut, jotka erikseen toteutettuina olisivat hyvinkin kiusallisia ja pitkiä. Te olette tuomassa esille uuden asuntopoliittisen ohjelman. Minua kiinnostaa, missä määrin tämä täydennysrakentaminen sisältyy siihen ja missä aikataulussa tämä teidän suunnitelmanne tulee ulos.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on Kouvolassa sellainen yksittäistapaus, jossa rakennusprojekti on kestänyt yli 30 vuotta ja se talo ei ikinä valmistu. Siitä on tullut rojupiha. Näistä rojupihoista kysyisin ministeriltä, onko ministeriössä suunnitelmia sen varalle. Kunnilla on aika vähän aseita puuttua näihin rojupihoihin, on uhkasakkoa ja muuta, mutta ne eivät välttämättä aina toimi. Tämmöinen suora kysymys: onko olemassa mitään suunnitelmia puuttua rojupihaongelmaan ja loputtomaan valituskierteeseen?

Eeva Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tulin tänne eduskuntaan, niin olin todella yllättynyt siitä, mitä tämä keskittäminen tarkoittaa todellisuudessa. Sanotaan, että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tuetaan, eli tavoitteena on koko ajan vain keskittää ja keskittää. Meillä on Suomessa paljon hyviä asuntoja eri puolilla Suomea paikoissa, missä ihmiset oikeasti haluaisivat asua ja olla ja vaikuttaa. Asuminen on siellä lisäksi ympäristöystävällistä. Miksi kaikissa ministeriönne teksteissä ja virkamiesten puheissa puhutaan keskittämisestä ainoana vaihtoehtona, niin kuin se olisi itsetarkoitus? Voisiko tässä ottaa askeleen taaksepäin ja puhua myöskin hieman muista asioista kuin keskittämisestä?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille rehellisyydestä. Totesitte, että edellisen hallituksen aikaansaannokset olivat merkittävästi parempia budjetin osalta kuin nyt tämän, ja tämä näkyy ennen kaikkea täällä korjausrakentamisen määrärahoissa. Ne putoavat erittäin voimakkaasti. Muistan viime kauden, jolloin sosialidemokraatit nostivat tämän asian voimakkaasti esille. Nyt sitten hallituksessa, jossa myös sosialidemokraatit ovat vahvasti mukana, määrärahoja ollaan voimakkaasti pudottamassa. Te olette esittäneet tänne kohtuuhintaisen rakentamisen osalta, että siihen tulisi päästä. Ratkaisuja on tietysti moniakin olemassa, mutta en usko, että näillä esittämillänne ratkaisuilla siihen päästään, enkä usko myöskään siihen, että 7 000 vuokra-asunnon rakentamiseen näillä eväillä, jotka on budjetissa esitetty, päästään.

On hyvä, että on tämä Kosteus- ja hometalkoot. Toivottavasti pikkuhiljaa saadaan tuloksia aikaan.

Silloin kun lähdetään energiatehokkuutta parantamaan, (Puhemies: Minuutti!) meillä tulisi olla varma tieto siitä, että ne ratkaisut, joita tehdään, ovat oikeita.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä sosialidemokratian jalanjälki — tai kädenjälki — nyt näkyy asuntopolitiikassa siinä suhteessa, että tässä hallitusohjelmassa, mitä ministeri Krista Kiuru nyt ansiokkaasti toteuttaa, historiallisesti parannetaan korkotuen ehtoja, mitä toivottiin jo vuosia, ja nyt tämä tapahtuu. Tämä ei yksin varmasti ratkaise kaikkea, mutta se on merkittävä ja tärkeä asia. Sillä nimenomaan puututaan siihen asiaan, että rakennettavat asunnot ovat halvempia vuokralaisille, ne, mitkä tällä uudella parannetulla tuella rakennetaan. Se välimalli valitettavasti tuotti kallista asumista.

Puhemies! Kun puhutaan tästä asumisen hinnasta, niin tämä hallitus on myös edeltäjäänsä huomattavasti parempi siinä, että nyt emme lisää asumisen hintaa lisääviä energiaveroja. Kyllä viime vaalien alla se asia, mistä minulle Tammelantorille tulivat ihmiset puhumaan, oli juuri suuri huoli siitä, kuinka paljon nämä energiaverot nostivat asumisen hintaa, ja silloin puhuttiin kovasti näistä uudistuksista.

Totta on, että murheenkryyni ovat nämä korjausavustukset. Minä kyllä uskon, että viisas hallitus (Puhemies: Ja minuutti on tullut täyteen!) tulevaisuudessa kenties tästä vähän vielä koppia ottaa.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ollut kyllä Tampereen torilla kuuntelemassa, mitä ihmiset puhuivat, mutta tosiasiahan on se, että nämä korkotukiratkaisut, jotka on nyt tehty, ovat sinänsä oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Sillä välimallilla, joka oli viime kaudella, saatiin merkittävästi uusia asuntoja aikaan. Nyt tämä takuutuettu välimalli, takaustuettu välimalli, ei ole tänä vuonna johtanut kuin 700 asunnon rakentamiseen, eli se on romahtanut täysin. Eikö pitäisi hakea ratkaisua, jolla saadaan uusia, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, ja myös sitten lähteä maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisessa liikkeelle siitä, että niistä ratkaisuista, joita siellä tehdään väestönsuojien rakentamisen pakosta, luovutaan? Yksi hyvä esimerkki: liikuntaesteisiä varten rakennetaan vaan tietty osa uudesta asuntokannasta. Nämä ovat niitä ratkaisuja, joilla asumisen ja rakentamisen hintaa voidaan merkittävästi laskea.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Nyt on tehty erittäin merkittävä teko siihen suuntaan, että pienituloisetkin voivat asua Suomessa. Muistetaan, että Suomessa ei juurikaan ole ollut asuntopolitiikkaa, jolla olisi varmistettu se, että niillä alueilla, joilla ihmiset haluavat asua ja joilla on työpaikkoja, on myös kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Nyt ministeri Kiuru on vienyt tätä asiaa aivan oikeaan suuntaan. Nyt nimenomaan pyritään siihen, että ehdot ovat sellaiset, että rakentaminen lähtee liikkeelle. Tämä välimalli ei ole lähtenyt liikkeelle.

Toinen asia on vielä se, että näitten vuokra-asuntojen, jotka rakennetaan julkisella tuella, pitää olla pysyvästi, mahdollisimman pitkään, vuokrakäytössä. Tätähän tämä välimalli ei toteuta.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin, edustaja Reijonen, kyllä tämä on mielestäni selkeä parannus edellisen hallituksen linjaan, kun nimenomaan puhumme asumisen hinnasta. Tämä silloinen välimalli, jota siis nyt ei enää ole olemassa ja jota edellinen hallitus toteutti, tuotti aika korkeita neliöhintoja. Nyt kuitenkin laskelmien mukaan selkeästi tällä korkotuen ehtojen parantamisella saamme alempia neliöhintoja, mikä tietenkin on sen asukkaan ja sen vuokralaisen kannalta olennaisen tärkeää: voi tulla työpaikkaan ja sitten saa asunnon, esimerkiksi täältä pääkaupunkiseudulta, vieläpä kohtuuhinnalla. Tämä on erittäin tärkeä linjanveto. Varmasti tarvitaan paljon muutakin. Tämä ei ole ainoa asia, te tiedätte sen hyvin, te itse luettelette muutamia tärkeitä hommia. Samoin tietenkin maankäyttö on aivan olennainen kysymys, tonttitarjonta ja kaikki nämä.

Mutta, puhemies, siihen olin pääsemässä, että uskoisin, että kun ministeri Kiuru jatkossa tekee asuntopoliittisia linjauksia, asuntopoliittista ohjelmaa laaditaan ja tulee sitten vielä kevät ja mietitään näitä kasvun tekijöitä, niin varmasti täällä rakentamisen puolella on vielä paljon saavutettavaa. Uskon hallituksen viisauteen tässäkin.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Not in my backyard-, nimby-ilmiö, on vallalla valitettavan monissa kunnissa ja ympäri Suomea, ja se koskee erityisesti erityisryhmiä ja tuulivoimarakentamista. Kun olemme nyt edelleen jatkamassa sitä investointiavustusta, joka säilyy siinä 110 miljoonassa eurossa, niin se on aivan loistava asia, mutta sitten kun mennään sinne käytäntöön, niin se ilmiö tunkee silmille. Kehitysvammaisia, pitkäaikaisasunnottomia, mielenterveyskuntoutujia, päihdekuntoutujia — heitä ei haluta siihen naapurustoon, ja siinä on valtava haaste.

Toinen koskee tätä tuulivoimaa, johon edustaja Eloranta jo viittasikin. Varsinkin, kun siihen on nyt lisätty rahoitusta kaavoituksen edistämiseen, minua kiinnostaisi tietää, ministeri Kiuru: mitkä ovat ne teidän seurantamenetelmänne, ja millä aikataululla te seuraatte sitä, miten kunnissa tätä saadaan eteenpäin?

Sitten vielä, ystävällisesti, edustaja Viitanen: muistaakseni myös me kokoomuslaiset olimme teidän kanssanne 18 vuorokautta siellä Säätytalon ullakolla, niin että tässä kokonaisvaltaisessa asuntopolitiikassa on myös meidän kädenjälkemme.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 4 000 arava-asuntoa rakennuttaneena sanon, että jos minulta kysytään, millä tavalla vuokra-asumisen hintaa saadaan alas, niin aravaehtoja parantamalla, ja sitä tässä nyt ensimmäisen kerran koko korkotuen voimassa ollessa tehdään. Onneksi se tehdään nyt uusiin asuntoihin. Toivottavaa tietenkin olisi, että se voitaisiin tehdä myöskin vanhoihin asuntoihin.

Pikkasen minua huolestutti, kun luin tätä valiokunnan tekstiä, kun tässä ikään kuin viitataan siihen valtiovarainministeriön ikuiseen tahtoon, että arava-asunnot ovat erityisesti erityisryhmille. Eivät ne ole sitä, ne ovat miljoonan suomalaisen koti, ja sellaisina niitä pitää kunnioittaa, sellaisina niihin pitää suhtautua.

Tämän korkotuen osalta sanon vielä myöskin — poikkeuksellisesti, koska aina olen arvostanut sekä ympäristövaliokunnan että -jaoston tekstejä — että kun tässä aliarvioidaan minun mielestäni tätä korkotuen merkitystä, niin ei pitäisi. Se on erittäin merkittävä päätös, ja sillä tiellä tulisi jatkaa eteenpäin.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuokra-asuntotuotannon merkittävä lisäys on tärkeä tavoite, ja ministeri Kiuru on tehnyt oikeita ratkaisuja. Toivotaan, että tämä malli menestyy paremmin kuin välimalli.

Kysyisin ministeriltä Kosteus- ja hometalkoihin liittyen: Mitä ministeri ajattelee, mitä voisimme tehdä muuta kuin jakaa näitä avustuksia — mitkä toki ovat tärkeitä, kuten nytkin valiokunta on lisännyt homekoulujen korjausavustuksiin rahaa? Miten me saisimme kunnat pitämään paremmin huolta kiinteistöistään korjausrakentamisessa, kunnostuksessa, ja miten saisimme rakennettua parempaa laatua? Esimerkiksi 50-luvulla rakennetut rakennukset ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin myöhemmin rakennetut homehtuvat rakennukset. Tässä on oikeastaan sellainen iso tarkastelun paikka. Tarkastusvaliokunta onkin ottanut tehtäväkseen laatia tästä selvityksen ja raportin. Toivoisin, että tekisitte yhteistyötä tässä tarkastusvaliokunnan kanssa.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, ministeri Kiuru, hyvästä, kattavasta esittelypuheenvuorosta.

Kysymykseni koskee erityisryhmien asumista, joka on erittäin hyvin tällä hallinnonalalla kyllä nostettu esille. Mutta, niin kuin valiokuntakin kiinnittää huomiota avustusrahan riittävyyteen, miten priorisoitte, kun meillä on hyvä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma samoin kuin kehitys- ja vaikeavammaisten asunto-ohjelma — niitten toteuttaminen on siis tärkeää — mutta kun nyt jo voidaan todeta, että rahan riittävyys on heikkoa ja mahdollisesti olisi todella tärkeää jo nyt jotenkin varmistaa se, että tähän tarvitaan lisärahoitusta, jotta tämäkin osa vahvistaisi sitä hallituksen tavoitetta, että köyhyyttä ja syrjäytymistä ja eriarvoistumista todella saadaan vähentymään, nimenomaan pitkäaikaistyöttömien ja sellaisten, jotka tarvitsevat ei pelkästään sitä asuntoa vaan — niin kuin valiokunta on korostanut — asumisen lisäksi tukihenkilöstöä ja muita palveluja turvaamaan sitä asumisen viihtyvyyttä ja asumista kokonaisuutena?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin jaoston puheenjohtajalle Juha Väätäiselle: Tämä on todella tärkeä kysymys, miten asuntopoliittisessa ohjelmassa painotetaan sitten näitä prioriteetteja, miten mennään eteenpäin. Tällä hetkellä minulla ei ole vielä tietoa siitä, minkälaisia painopisteitä rakennetaan, mutta meillä on aika hyvä yhteistyö siellä ollut, ja uskon, että siellä on tulossa kuitenkin uusia avauksia. Sen tehtävä, kun ohjelma on valmis, on arvioida sitten, miten lähdetään liikkeelle eli lähdetäänkö lisäbudjeteilla, lähdetäänkö budjeteilla vai miten mennään liikkeelle. Paljon asioita voidaan myöskin tehdä käytännössä ilman suuria rahankuvia silmissä, mutta yhdyn siihen, että siinä kyllä mitataan sitten tätä asuntopoliittista henkeä ja sitä kautta tuo työ täytyy tehdä hyvin. Odotan vastauksia tammikuun loppuun mennessä, ja katsotaan sitten, missä tilanteessa ollaan.

Edustaja Lindström puhui rojupihojen ongelmista. Täytyy sanoa, että en ole ehtinyt vielä perehtyä niihin keinoihin, joilla me puuttuisimme näihin ikäviin lieveilmiöihin, että me emme ole pystyneet pitämään huolta rakennetusta ympäristöstä. Palataan siis siihen.

Edustaja Maijala puhui keskittämisestä ja keskittämisen jatkuvasta mantrasta. Se jää minulle hiukan epäselväksi, mitä te tarkoitatte tällä keskustelulla, kun nyt on vaan niin, että jokainen suomalainen saa itse päättää, missä hän haluaa asua. Meillä ei ole olemassa lakiin kirjoitettua velvollisuutta, missä suomalaiset asuvat. Minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia sanoa suomalaisille, että te ette keskity kaikki asumaan tänne pääkaupunkiseudulle tai kasvukeskuksiin tai isoihin kaupunkeihin, vaan jokainen suomalainen valitsee vielä tällä hetkellä aika vapaasti, tiettyjen rajojen puitteissa mutta suht vapaasti, vapaana oikeutena, missä asuu.

On siis pöyristyttävää, että me voisimme ajatella, että asuntotuotantoa keskitetään. Ensinnäkin ongelma on se, että me emme ole keskittäneet asuntotuotantoa sinne, missä sitä tarvitaan. Meillähän on valtava ongelma pääkaupunkiseudulla asunnoista, aivan hälyttävä pula. Me olemme rakentaneet muutaman sata asuntoa normaaliin vuokra-asuntotuotantoon, ei erityisryhmille, ei asoja, vaan normaaliin asuntotuotantoon, ja meillä isoissa yliopistokaupungeissa melkein puolet asuu vuokralla. Tämähän on häpeällistä, ja siksi on aivan tolkutonta sanoa, että me olisimme keskittyneet asuntotuotannossa. Minä toivoisin jopa, että näillä sanankäänteillä me voisimme keskittyä vähän enemmän sinne, missä ne ongelmat ovat. Meillä on samaan aikaan paljon alueita, joilla on aivan liian paljon vuokra-asuntoja suhteessa kysyntään ja tarpeeseen, mutta siitäkin asiasta pitää pitää huolta. Eli minä toivon, ettei käydä tämäntyyppistä keskittämiskeskustelua, koska tähän asiaan se ei kyllä millään tavalla liity.

Edustaja Reijonen, te kävitte olennaista debattia äsken edustaja Viitasen kanssa, ja teitä molempia kompatakseni voisin ensinnäkin sanoa sen, että luojan kiitos, nyt me olemme tarttuneet niihin asioihin, joita ei ole aikaisemmin hoidettu. Tämä on aivan rehellistä, puhtaasta sydämestä tulevaa tekstiä. Me olemme ensimmäistä kertaa tällä hallituskaudella tekemässä tällä hallitusohjelmalla aivan uudenlaisia toimenpiteitä. Me tulemme kasvattamaan asumisen volyymia, me tulemme korkotukiehtojen kautta parantamaan myöskin sitä todellista, kohtuullista kustannusta, joka ihmisille jää asumisesta käteen. Me olemme ainakin yrittämässä, ja kyllä minä toivoisin, että yhtyisitte myöskin siihen rintamaan, että jotain hyvää ollaan myös täällä tekemässä.

Lisäksi minä itse tietenkin lähtisin siitä, että olisi hienoa, kun energia-avustukset olisivat todella korkealla tasolla, olisi korjausrakentamista, olisi vielä enemmän sitä ja tätä ja tuota. Mutta kun tämä elämä on vaan nyt sellaista, että me olemme sellaisessa myllerryksessä taloudellisesti, että kyllä meidän kaikkien pitää ymmärtää, minkälaisessa tilanteessa me elämme. Ei voi vaan ajatella, että kaikki olisi niin kuin ennen. Eihän meille jäänyt mitään muuta kuin pitkä lasku katettavaksi tämän hallituskauden alussa. Täytyy sanoa, että sitä kautta minusta olisi rehellistä, että muistettaisiin, minkälaisella alkutilanteella tähän hallituskauteen lähdettiin. Eli korjausrakentamisen määrärahat kyllä laskevat, mutta ne eivät laske niin paljon kuin energia-avustusten määrärahat, ja nyt kannattaa puhua oikeilla termeillä. Sitä kautta olen sitä mieltä, että me olemme tässä vallitsevassa tilanteessa kuitenkin pystyneet tekemään oikeita ratkaisuja. Tulen vielä kerran sanomaan, että välimallia ei tule. Välimallia ei tule. (Erkki Virtanen: Aivan oikein!) Sitä kautta kiitoksia edustaja Viitaselle, että käytitte siinä asiantuntevia puheenvuoroja, niin kuin edustaja Virtanenkin, miksi olemme päätymässä tähän ratkaisuun.

Edustaja Myller, te myös olitte kovasti käyttämässä puheenvuoroja juuri tästä. Pidän tärkeänä, että me tuemme valtion tukemaa tuotantoa, jonka perusteina ovat asuntojen pitkäaikainen käyttötarve ja hankkeiden taloudellinen kestävyys. Tässä on kaksi perustetta sille, miksi nyt asuntopoliittisesti edetään, niin kuin edetään.

Edustaja Virolainen, on erittäin hienoa, että nostitte esiin nämä teemat, siis not in my back-yard. Minä näen sen omassa duunissani koko ajan tässä "ei tuulivoimalle", sitä kautta me olemme nyt ottaneet kovat piippuun. Meillä on selvitysmies, joka tekee nyt selvityksen, mikä tässä oikein mättää. Sen jälkeen vasta ministeriöstä lähtevät toimintaohjeet kentälle, koska ei ole mitään järkeä näillä toimintaohjeilla lähestyä ketään, kun meillä on vaan muutama tontti oikeasti kaavoitettu tuulivoimaa ja valtavan suuret yhteiskunnalliset tavoitteet. Sitä kautta täältä tullaan vielä, mutta vasta ensi vuoden puolella, ja ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, jotka pitää ensin korjata, ennen kuin lähdetään edistämään tuulivoimaa merkittävällä tavalla, koska ei näillä perusteilla siihen pystytä.

Erityisryhmät ovat erittäin tärkeät, ja samaa komppaan, mitä edustaja Rauhalakin, eli pidetään kiinni siitä, että erityisryhmille rakennetaan samalla tavalla kuin nykyäänkin, ja on hirveän tärkeätä, että väestön ikääntyessä meidän pitää katsoa näitä asioita uudelleen, ja meillä on tulossa ihan oma ohjelmansa, ja sitä kautta minä uskon, että näihin sisältökysymyksiin voidaan ihan toisella tavalla mennä. Siitä olen tyytyväinen, että meille tulee nyt myöskin asumisen tukemiseen ihan omaa neuvontaa. Asumisen taito on tänä päivänä yksi sellainen kansalaistaito, joka on meillä vähän joiltakin osin kadoksissa yhteiskunnassa, ja sitä kautta on tärkeää, että palataan vielä siihen teemaan.

Edustaja Karimäki, oikein hyvä, että otitte huomioon nämä kosteus- ja hometalkoot. Niitä me jatkamme, ja yhteistyö valiokunnan kanssa järjestyy, ja sitä kautta katsotaan vähän enemmän vielä sisältöä. Kaikkeen ei ole rahaa. On paljon tärkeitä, pieniä tekoja, joita voidaan tehdä, ja siihen linjaan me olemme menossa.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Homekorjaamisen tuen olisi sopinut kyllä olla isompi, koska jokainen päivä, jonka nuori viettää home- tai kosteusvaurioisessa rakennuksessa, voi tulla kalliiksi tulevina vuosina, joten päiväkotien, koulujen ynnä muiden julkisten rakennusten tuen pitäisi olla isompi.

Puhuitte rakennusmääräyksistä. Toivottavasti olette huomioineet, että hirsirakentamisessa hirren k-arvo ei ole laskennallisesti ihan sen mukainen, mitä se todellisuudessa on, joten se ei ihan laskentakaavoihin uppoa, että huomioitte hirsirakentamisen erikoisuuden siinä kohtaa.

Sitten kolmantena asiana. On tavoitteena, että palokuolemia vähennetään ja niihin puututtaisiin. Siihen tietysti vaikuttaa pelastustoimen riittävän tehokas ja nopea ensi-isku mutta myös sprinklerit vanhainkodeissa tai joissain muissa tämmöisissä hoitopisteissä, joissa on liikuntarajoitteisia ihmisiä. Onko tähän tulossa muutoksia?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin tätä keskittämiskehityksen vaikutusta myös asumisen hintaan. Olen tässä ministerin kanssa eri mieltä, että kyllä yhteiskuntapolitiikan linjalla vaikutetaan niihin odotusarvoihin, joita ihmisillä on. Jos valtion tavoitteena on vetäytyä haja-asutusalueilta ja pienimmistä keskuksista, ja toisaalta, jos kuntapolitiikan linja on muodostaa vain isoja kuntia, niin kyllä kai niillä on vaikutusta ihmisten omaan harkintaan, minne muutetaan, koska katsotaan, missä työpaikkoja voisi olla. Sama koskee kaavoitusta, asuntomäärärahojen keskittämistä ja rakentamisen tiukentamista haja-asutusalueille. Eli kyllä näillä kaikilla on vaikutus siihen suuntaan, että ihmiset katsovat, mihin on sitten lähdettävä, kun tämä näkymä myöskin valtion toimien osalta on sellainen, että elämää ei tasaisesti haluta pitää koko Suomessa jatkossa. Tässä on selvä yh-teys myöskin asumisen kustannuksiin.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Parikymmentä vuotta sitten Keravalla silloinen kaupunginjohtaja Pekka Kettunen oli varsin uudistuskykyinen ja väitti, että suomalaisessa hintatasossa asuntojen osalta on 30 prosenttia erilaisia hallinnollisia taakkoja, kustannuksia, jotka ovat tarpeettomia, yksittäisistä kappaleista aiheutuvia erityiskuluja. Uskoin, että hän oli väärässä, myöhemmin totesin, että hän oli oikeassa. Tuskin mitään inhimillistä toimintaa Suomessa säädellään ja tehdään monimutkaisemmaksi kuin rakentamista. Kun on uusi ministeri, niin jos hän panee tuulivoimalan selvitykseen, niin koko tämä hallinnollinen taakka ja erityismääräykset, jotka liittyvät rakentamiseen, olisi syytä myös penkoa valitusoikeuksineen ja ennen kaikkea se, että maatalousmaalle ei ole kiinteistöveroa, jolloin kaavoitettua maata on asuntokeskuksissa aivan liian vähän, mikä johtaa vähäiseen tuotantoon ja korkeaan hintatasoon niillä alueilla, joilla väestö kasvaa.

Jukka  Kärnä  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asumisoikeusasunnoista muutama sana. Tällä hetkellä asumisoikeusasuntojen kysyntä on kasvanut niin paljon, että niitä jonottaa jo 6 000 hakijaa, ja asumisoikeusasumisen tarjoaminenhan muodostaa erinomaisen vaihtoehdon muiden hallintomuotojen rinnalla ja monipuolistaa asuntotarjontaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan 40 000:n asumisoikeusasunnon määrä voitaisiin olemassa olevan tarpeen perusteella kaksinkertaistaa, eli tarve on todella iso. Onko ministeriössä tällä hetkellä ja onko ennätetty tehdä tämän asian suhteen mitään suurisuuntaisia tai pienisuuntaisia suunnitelmia?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu sekä asumisen että myös asuntorakentamisen kustannuksista, ja on hyvä keskustellakin asuntorakentamisen kustannuksista. Hallitus pystyy myöskin omilla toimillaan tasaamaan kustannusvaihteluita. Valtion tukemalla asuntotuotannolla näin voidaan tehdä, ja sitä voidaan käyttää myös elvytysluonteisena keinona. Miten ministeri näkee tämän?

Sitten kun puhutaan kustannuksista, niin hallitusohjelmassa todetaan, että selvitetään mahdollisuudet luopua yleisestä väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta. Tässä olisi yksi tapa myöskin, miten ministeri näkee tämän?

Sitten täällä myöskin viitattiin asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan koko hallituskaudelle, ja sen on määrä valmistua tämän vuoden loppuun, mutta ministeri totesi, että tuleeko se sitten ensi vuoden alkupuolella.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt ministeriltä, kun pääkaupunkiseudulla on tontteja vähän ja hinnat ovat kalliit, mihin tämmöistä julkista asuntotuotantoa keskitetään. Siirretäänkö se Vantaalle tai Espooseen tai ympäristöön ja minkä verran sillä voidaan vaikuttaa hintatasoon etenkin nuorten ihmisten kohdalla, kun he joutuvat ikänsä säästämään asuntoa täällä?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asuminen ja asumisen haasteet on liitetty viime aikoina ja tässäkin keskustelussa yhä enemmän ilmasto- ja energiakysymyksiin, mutta meillä on Suomessa aika isoja haasteita eri ikäryhmien osalta, ja erityisesti vanhusten ja ikäihmisten asumishaasteet tulevat tässä lähivuosina kasvamaan yhä enemmän. Me toivomme tietysti, että kaikki voimme elää mahdollisimman pitkään omissa kodeissamme, ja tähän liittyen korjausavustukset ovat kyllä todella tarpeen. Toivon, että tämä puoli on otettu huomioon näissä korjausavustusten kohdentamisissa, ja olisin oikeastaan tämän varmistanutkin ministeriltä ja samassa myöskin esittänyt kiitokset nuorten hyväksi tehdyistä päätöksistä siitä, että hallitus panostaa nyt nuorten asunnottomuuden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen sekä kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotoimintaan.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on oikeus vapaasti liikkua ja valita asuinkuntansa, tosin sitä ohjaavat kyllä aika pitkälle opiskelupaikat ja työpaikat. Siinä mielessä tämä vuokra-asuntojen tarve kasautuu suurempiin kaupunkeihin ja keskuksiin, eikä siinä ole kyse mistään keskittämisestä, vaan yksinkertaisesti ihmiset valitsevat asumisensa eri elämäntarpeittensa näkökulmasta. Tulevaisuudessa lähdetään siitä, että vuokra-asunnot olisivat halvempia, ja lähinnä uudet vuokra-asunnot.

Minkälainen aikataulu nyt näyttäisi olevan sillä, että näitä halvempia vuokra-asuntoja olisi todella tarjolla? Ja mitä tapahtuu sitten siinä tilanteessa, että on olemassa uusia vuokra-asuntoja, joissa on kohtuuhintainen vuokra, mutta myös samanaikaisesti vanhaa kantaa, jotka sitten taas ovat kalliimpia johtuen siitä, että rakennuskustannukset ovat aikoinaan olleet kalliimmat? Millä tavalla näitä asioita jotenkin yhteen sovitetaan, ja kuinka nopeasti tämä vuokra-asuntopuute on korjaantumassa?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua tähän keskusteluun asuntojen hinnasta ja siitä, mitä rakentamiskustannukset vaikuttavat ja mitä valtion tuki vaikuttaa asuntojen hintoihin. Nimittäin tällä kertaa on asian laita niin, että yleensä kerrostalohuoneiston rakentamiskustannukset ovat noin 1 600 euroa neliö ja niitä myydään kuitenkin vähintään 2 500 euron hintaan. Kun valtion tuki on noin 400 euroa neliö, niin siinä nyt on aika iso gäppi välissä, ja jonkun taskuihinhan tämä raha menee. Nyt kysynkin ministeriltä: mitä ministeri arvioi tästä asiasta, ja onko tämä oikeaa politiikkaa?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palkkaan kyllä yritykseeni edustaja Hemmilän, jos 1 600 eurolla neliön saatte aikaiseksi. Minä en usko, että kukaan Suomessa siihen pystyy.

Oikeastaan ottaisin kantaa tuohon edustaja Virtasen puheenvuoroon. Hän korosti näitä aravaehtoja. Se on tietysti tärkeä, mutta jossakin vaiheessa tulee se raja sielläkin vastaan. Mietitäänpä nyt oikeasti tämän vajaan minuutin aikana, mistä nämä kustannukset johtuvat.

Ensinnäkin kaavamääräykset määrittelevät myös vuokrarakentamisen osalta, minkälaisia rakennuksia sinne voi rakentaa. Minä tiedän yhden kaupungin, jossa ensin tehdään tiilijulkisivu, sen päälle pitää laittaa vielä värilasi. Kaksi julkisivuverhousta, totta kai se nostaa hintaa. Eli kaavamääräykset ovat tässä keskeisessä roolissa. Arkkitehdit Arassa määräävät, mitä saa tehdä, ja Ara määrää myös hinnat, neliöhinnat, maksimihinnat sille, jokaiselle maakunnalle, mitä siellä voidaan tehdä. Tiedän nimittäin kohtuullisen hyvin tämän asian.

Yleishyödylliset rakennuttajat ottavat melkoisen siivun siitä itselleen, kun tekevät näitä, ja kunnat ohjaavat aina vuokrarakentamista, vuokratalojen rakentamista, Ara-rakentamista, semmoisille alueille, missä perustamisolosuhteet ovat kaikista heikoimmat. Jos joku on eri mieltä, niin väittäköön; sinne suolle ja pahimpiin paikkoihin ohjataan näitä vuokratalojen rakentamisia. Tämä on kaupunkien politiikkaa. Totta kai se hinta silloin nousee.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Reijosen kanssa täsmälleen samaa mieltä tästä. Juuri näihin seikkoihin pitää puuttua. Se on sitten eri asia tietenkin, että esimerkiksi aravavuokra-asumisen hinnasta noin puolet tulee pääomakustannuksista eli siitä rakentamisen hinnasta. Sitten osa hinnasta tulee näistä lainaehdoista, jotka ovat ehkä noin puolet niistä pääomakustannuksista. Siihen puututaan nyt tällä korkotuella.

Mutta on aivan selvää tietysti, että tämmöisiin edustaja Reijosen ansiokkaasti kuvaamiin typeryyksiin pitää puuttua. Voin omasta kokemuksestani vakuuttaa, että vaihtelua kyllä Suomessa tapahtuu sen suhteen, miten nämä ehdot asettautuvat. Eräs asia tietenkin, jolla siihen hintaan voidaan vaikuttaa, on hyvä rakennuttaminen, suunnittelun ohjaus ennen kaikkea. Sillä voidaan saada todella isoja säästöjä aikaan. Erityisen tärkeätä tämä on peruskorjauksessa, ja (Puhemies: Ja minuutti on täynnä!) se, mihin toivoisin ministerin kiinnittävän huomiota, on nimenomaan kovan rahan rakentamisen, peruskorjauksen ohjaus.

Eeva Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin todella häkeltynyt siitä, että ministeri ei ymmärtänyt käsitettäni keskittäminen. (Erkki Virtanen: Ei ymmärtänyt kukaan muukaan!) Elikkä tämä sana keskittäminen: ehkä meidän pitää joku kerta istua yhdessä alas ja raatata asiasta niin pitkään, että ymmärrät, mitä tarkoitan. Tosin olemme eri puolueista, että ehkä sekin vaikutti jonkin verran.

Varsinainen kysymys minulla on näistä lämmitystapamuutoksista. Elikkä minä olen todella yllättynyt siitä, että lämmitystapamuutoksissa monet yksityiset ihmiset, yhteisöt, kunnat käyttävät muita kuin kotimaisia energiamuotoja. Vaikka nyt sanotaan, että rahaa ei ole muutosten tekemiseksi, niin eikö meidän pitäisi yhdistää ministeriöitten toimia ja katsoa sen verran, mikä vaikutus tällä on todellisuudessa suomalaiseen työhön, osaamiseen ja toimintoihin sekä ympäristöasioihin kokonaisuudessaan. Elikkä rahaa pitäisi kyllä löytyä tämmöiseen.

Ritva  Elomaa  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Homevaurioita on sekä julkisella että yksityisellä puolella hyvin paljon Suomessa. Taannoin pidettiin kansalaisinfo, ja se oli sikäli menestys, että oli valtavasti ihmisiä ja näitä probleemoita paljon. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: onko ajatuksena, että puututtaisiin siihen, että teknologia kosteusvaurioiden löytämiseksi parantuisi? Esimerkiksi kuntotarkastajat rakennuksissa eivät ole luvanvaraisia, elikkä kuntotarkastajaksi voi ryhtyä vaikka suoraan kadulta, ja tämä on suuri probleema, koska usein rakennuksessa voi olla enemmän kuin yksi kosteusvaurio. Onko teknologian kehitykseen lisää rahaa tulossa, se oli kysymys.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää edustaja Maijalaa ja edustaja Rantakangasta erinomaisen hyvistä puheenvuoroista liittyen keskittämispolitiikkaan.

Sitten näihin vuokra-asuntoihin, eli kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulahan on todella huutava, ja tämä pula vaikeuttaa monien nuorten ja lapsiperheiden elämää ja elämän suunnittelun mahdollisuuksia. Todella toivon, että nämä kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin liittyvät lupaukset, mitä on kuultu täällä, toteutuvat ja ennen kaikkea auttavat näitä pienituloisia ihmisiä, joille sen kohtuuhintaisen vuokra-asunnon merkitys on kaikkein suurin.

Toinen asia, jonka tässä haluaisin nostaa esiin, on tiettyjen asuinalueiden ongelmallisuus. Eli tietyille asuinalueille saattaa ajautua ja kohdennetaan tietynlaista asukaskuntaa, jolla voi olla hyvin vaikeitakin sosiaalisia ongelmia taustallaan, ja siellä syntyy sitten tiettyjä sosiaalisia vaikeuksia, jotka luovat leimaa tälle asuinalueelle. Miten ministeri näkee, että tähän asiaan voitaisiin tulevaisuudessa puuttua?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä varmaan on totta, mitä edustaja Tuula Väätäinen sanoi, että asuinpaikka määräytyy työpaikan ja opiskelupaikan suhteen, mutta kyllä se kaavoitus sikäli voi siellä kunnissa aiheuttaa myös pieniä harmaita hiuksia kaavamerkintöineen. Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarviointi on täällä hallitusohjelmassa, ja toivon, että sieltä se kuntien ääni myös nousee.

Sitten kysymys puurakentamisesta ja sen edistämisestä, joka on myös täällä hallitusohjelmassa ja jonka ministeri Häkämies hiljattain otti esille ansiokkaasti, mielestäni, koska kysymys ei ole pelkästään edistämisestä, vaan esteitten purkamisesta. Onko suunnitteilla muutoksia puurakentamisen ohjaukseen, esimerkiksi juuri vaikka jonkun kerrosalan rajoitusten puolesta, minkä verran voi rakentaa, tai jotain kaavoittamista puukortteleille esimerkiksi?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tuosta, mistä edustaja Mattila aloitti. Minulla on ihan samansisältöinen kysymys.

Meillä, Kouvolalla, on tavoite olla puurakentamisen pääkaupunki, ja siihen liittyen siellä tehdään uudenlaista puukerrostaloa teollisesti. Minkälaisia mahdollisia lakimuutoksia lupamenettelyyn on tulossa, ja onko tätä mietitty, koska täällä on ihan uudenlaisia konsepteja tulossa?

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Virtanen ja Väätäinen ottivat esille olennaisen kysymyksen. Tämä 7 000 uutta korkotukiasuntoahan ei ratkaise asumisen hintaa. Siellä on satojatuhansia vanhoja asuntoja, ja jollain tavalla täytyisi tähän ongelmaan päästä käsiksi.

Karimäki ja Elomaa ottivat esille home- ja kosteusongelman. Arvoisa ministeri, te varmaankin tiedätte, että VTT:llä on selkeä suunnitelma, millä tavalla he auttaisivat tässä suhteessa kuntia ratkomaan tätä ongelmaa. Heidän ratkaisumallinsa — olen saanut siihen jonkun verran tutustua — on kyllä aivan radikaalisti toinen kuin mitä meillä tähän mennessä on käytetty, ja se kannattaisi selvityttää.

Riitta  Myller  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tästä keskittämisestä puhuttu, mutta silloin kun puhutaan asumisen hinnasta, erittäin suuri vaikutus on sillä, miten paljon tarjontaa kullakin paikkakunnalla on. Nimenomaan näiden kasvukeskusten ongelmahan on se, että ei ole kohtuuhintaisen asumisen tarjontaa, ja sen takia se olemassa oleva asuminen on niin kallista, sekä vuokra-asuminen että omistusasuminen. Vain sillä, että saamme riittävästi kohtuuhintaista asunto-tuotantoa, saamme asumisen hinnan pidettyä kohtuudessa.

Mutta sitten kun rahaa on vähän, se täytyy käyttää järkevästi. Tässä esimerkiksi korjausavustukset ja energia-avustukset ovat semmoinen asia, että ne täytyy käyttää mahdollisimman hyvin. Yhden euron pitää tuottaa mahdollisimman hyvin. Aina kun tehdään korjausrakentamista, samalla pitää huolehtia energiakorjauksesta, ja täytyy ottaa huomioon, että ne, jotka tekevät näitä korjauksia ja hyötyvät tästä, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) viime kädessä hyötyvät laskeneena energialaskuna.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useissa puheenvuoroissa on viitattu rakennusten homeongelmiin, ja me kaikki tiedämme sen, kuinka nämä homevauriot ja homeiset rakennukset aiheuttavat suuren terveysriskin. Ongelmana on se, kuinka pystytään paikallistamaan tämän homeen olemassaolo rakennuksessa ja se, missä kohdassa rakennusta se on.

Tiedän, että Suomessa on erittäin korkealaatuista ammattitaitoa koirien koulutuksesta. Itse olen 15 vuotta toiminut poliisikoiranohjaajana ja kouluttanut räjähde-etsintään koulutetun koiran ja huumausaineen etsintään erityiskoulutetun koiran ja tiedän, että on mahdollista kouluttaa myöskin koiria, jotka kykenevät etsimään rakennuksista homeita. Kysynkin ministeriltä, onko hallituksen suunnitelmissa tukea tai perustaa jopa tällainen koulutuspaikka, jossa koulutettaisiin nimenomaan homeiden etsintään, homeitiöitten etsintään, erikoistuneita koiria.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Myller tuossa edellä jo aika hyvin kuvasi sitä yhtälöä, miten tämä logiikka toimii, eli tarvitsee olla kohtuuhintaisia asuntoja riittävästi. Sitä kautta sillä on vaikutus koko asuntomarkkinoilla, ja juuri siksi tämä korkotuen ehtojen parannus on täysin olennainen, kun se tarkoittaa, että se ihminen, joka tulee asumaan siinä vuokratalossa, joka rakentuu, maksaa parhaimmillaan semmoiset 100—150 euroa pienempää vuokraa kuin olisi sillä edellisen hallituksen mallilla maksanut, että kyllä se on ihan olennainen ihmisen jokapäiväisen elämisen kannalta.

Puhemies! Olisin kysynyt tähän loppuun vähän siksi, että aina, kun ihan aiheesta varmasti nostaa epäkohtia esille, olisi kiva, kun olisi niitä ratkaisumalleja myös. Kun eivät perussuomalaiset näytä uskovan tähän korkotuen parantamiseen juurikaan, niin minä katselen täällä teidän vaihtoehtobudjettianne ja vastalausettanne. Minä en kyllä näe teiltä yhtäkään lisätoimea tämän lisäksi, mitä te esitätte, juuri siihen, että olisi nimenomaan halvempaa asumista. Eli myös sen haluaisin teiltä nähdä, koska se on hyvin olennainen kysymys.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitos valtavan hyvistä kysymyksistä ja hyvästä hengestä, joka vallitsee täällä rakennetun ympäristön kysymysten puolella.

Lähden liikkeelle siitä, että edustajat Lindström ja Mattila nostivat tärkeän teeman esiin. Taisi joku muukin viitata puurakentamiseen. On hyvä sanoa, että viime hallituskaudellahan tehtiin parannuksia lakiin, jotta voidaan rakentaa korkeampia puukerrostaloja. Tämä oli minusta päänavaus koko sille puurakentamisen tuotannolle, joka voidaan tuoda kerrostaloasumisen puolelle, ja omalta osaltani olen erittäin sitoutunut siihen. Jos leikkimielisyyttä kestätte sen verran, niin mielelläni myöskin edistän puurakentamista kaikin mahdollisin tavoin omassa henkilökohtaisessa elämässänikin.

Edustajat Tuula Väätäinen ja Juha Väätäinen nostivat esiin erittäin tärkeän asian, jota sitten edustaja Myllerkin vielä jatkoi teemana. Nimittäin tämä kohtuuhintainen asuminenhan, niin kuin myöskin Pia Viitanen tuossa totesi, lähtee nyt siitä, että meidän ongelmamme on ollut se, että yhtenäkään vuotena viime laman jälkeen, sieltä asti punnerrettuna, me emme ole rakentaneet muutamaa sataa vuokra-asuntoa enempää valtion asuntotuotantona, siis muutamaa sataa. Ei yhtään kertaa ole mennyt yli tuhannen. Tämä on se perusongelma: meillä ei ole rakennettu valtion tuella vuokra-asuntotuotantoa. Ja tästä kun pannaan siihen piste, niin sen jälkeen mietitään, mitä tehdään.

Nyt ensimmäistä kertaa meidän ohjelmassamme on tukea tässä keltaisessa kirjassa aina 7 000 vuokra-asuntoon asti vuokra-asuntotuotannon rakentamista valtion tuella. Tämähän on aivan ainutlaatuista. Minä todella toivon, että on niin vahva tahtotila, joka eduskunnalla on, että me pystymme tämän punnertamaan läpi. Eihän tämä yhdessä yössä muutu. Tämä on pitkä linja, joka on ollut ihan päin honkia huolimatta siitä, että me puurakentamista edistämme. Tämä on nyt se kysymys, ja sen takia nyt lisätään vuokra-asuntotuotantoa niin paljon, että se rupeaa vaikuttamaan myöskin hintoihin markkinoilla. Nämä vuokra-asunnothan ovat olleet ihan pikkuroposia, jotka meillä ovat olleet. Ne eivät ole voineet millään tavalla ohjata markkinoiden hintoja. Kiitos tästä, siis tämä on erittäin tärkeä näkökulma: lisää kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Sen jälkeen lähdetään siitä vyyhdistä, Hemmilä, Reijonen, Virtanen ja osaltani muistaakseni myöskin Myller, mitä muuta voidaan tehdä.

Sitten me katsomme tonttitarjontaa. Aivan liian kallista. Asuntojen hinnoista merkittävin leijonanosa menee tontin lunastamiseen. Sitten sen jälkeen on ongelmia lainaehdoissa, kaavamääräyksissä, siinä, että ne keskittyvät huonoille alueille, edistävät segregaatiokehitystä omalta osaltaan. On monia asioita. Rakentaminen on aivan liian kallista. Siihen pitäisi löytää paukkuja. Nämä kaikki ovat osa siitä muuta kokoelmaa, jolla me voimme tehdä korjaavia toimenpiteitä, kun me vaan tiedämme, mistä me aloitamme. On turha kuvitella, että se olisi helppo projekti, koska viime hallituskaudella oli kyseessä normitalkoot — normitalkoot. Niitähän me edistimme täällä todella paljon, että puretaan normeja, jotka rakentamisesta tekevät kallista. Mutta sitten kun pannaan pöytään parkkipaikat, erityisryhmien oikeuksien puuttuminen tai pannaan vaikka pöytään ne paljon puhutut väestötilat, niin ei alakaan enää olla tukea. Minä tietysti omalta osaltani lähden siitä, että näistä kaikista pitää pystyä puhumaan. Katsotaan sitten, minkälaisiin lopputuloksiin tullaan. Mutta nämä ovat juuri niitä kaikkia, joilla tähdätään siihen kohtuuhintaiseen asumiseen, ja tämä ei ole ainoastaan vuokra-asuntotuotannon ongelma, vaan tämä vaikuttaa myös, niin kuin Virtanen totesi, peruskorjauksen ja ylipäänsäkin rakennusten puolella kovan rahan rakentamisessa.

Edustajat Elomaa ja Väätäinen, kiitos teille myöskin ja Hongistolle siitä kysymyksestä, miten edetään toisella puolella eli silloin, kun ongelmat ovat jo käsissä ja virheitä on tapahtunut. Mitä tehdään siis hometalkoiden puolella? Minun ongelmani on se, että aina kun eduskunnassa puhutaan hometalkoista, niin minulla itselläni ei ole valtavasti rakennetun ympäristön puolella käytössä näitä pelimerkkejä, vaan ne rahat ovat muualla, koska useimmiten me olemme tukeneet esimerkiksi homekoulujen korjaamista. Mutta minä lähdenkin siitä, että näillä pienillä pelimerkeillä meidän täytyy lisätä neuvontaa, tietoa ja ohjausta, olla tukena. Tämä on se kaari, jolla me myöskin vastaamme näihin energiapoliittisiin tavoitteisiin, jotka ensi vuonna ovat tulossa, ja sitä kautta on hyvä sanoa, että meillä ei ole valitettavasti rahaa siihen, että me tekisimme jotain uutta, mutta pitää puuttua kuntotarkastajien ongelmiin.

Sitten aivan lopuksi on hyvä vielä sanoa sekin, että aiesopimuksia tulee tähän tonttiongelmaan, Heikkilä, ja vuokra-asuntotuotantoon, miten me sitä tehostamme. Torniainenkin puhui juuri näistä elvytyskeinoista, se on ihan tärkeätä, ja elvytyskeinoilla me lähdemme ensi vuonna liikkeelle, mutta nyt suurimmat paukut ovat jo tuossa ohjelmassa. Ja asuntopoliittinen toimenpideohjelma tammikuun loppuun. Yritetään olla tässä realisteja. Edustaja Lehti puhui myöskin näistä tärkeistä teemoista, joista monet muut jo puhuivat.

Aivan lopuksi minä sanon vielä, että ei ole tarkoitus tällä hallituskaudella tehdä mitään vastakkainasettelua maaseudun ja kasvukeskusten ja keskusten välillä, ei millään tavalla. Minä haluan teille vielä kerran sanoa, että minulla ei ole mitään intressiä siihen, että me keskitämme ihmisiä johonkin. Me emme harrasta mitään keskittämisen politiikkaa. Minä vielä sanon edustajille Maijala, Rantakangas ja Mäntylä, että teidän huolenne on aiheellinen, mutta se on aiheeton. Eli sillä tavalla voitte luottaa siihen, että maaseutua ei tulla ulkoistamaan mihinkään, mutta minä vaadin myöskin, että yhdyskuntarakenteen tiivistämistä jatketaan. Se on järkevää silloin, kun me olemme tiiviissä yhteiskuntarakenteessa. Mutta asumisen puolella ihmiset, heidän tarpeensa ja toiveensa, ohjaavat asuntopolitiikkaa. Emme me voi täällä eduskunnassa päättää, mitä suomalaiset ihmiset haluavat ja toivovat. Se on väärä linja. Minusta tämä on ollut tärkeätä, että jokaisella meistä on ollut vapaus ja oikeus itse valita, missä haluaa asua, kohtuullisissa puitteissa, ja minusta se on se toimintalinja, joka jatkossakin pitää olla.

Minä kiitän teitä valtavasti tästä keskustelusta, ja kiitos, että olette olleet parantamassa rakennetun ympäristön kysymyksiä omalta osaltanne. Kiitoksia ja hyvää joulua kaikille!

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministeri Kiurulle, voi sanoa, asiantuntevasta ja rakentavasta puheenvuoroista myöskin. Minä tässä ainakin keskustan puolesta sanon sen, että me emme väitäkään, että ministeri Kiuru yksin olisi tätä keskittämiskehitystä ajamassa, vaan kyllä siinä on tarvittu, tietysti tarvitaan, monia muitakin ministeriöitä samansuuntaisesti. Te varmasti olette hyväntahtoisimmasta päästä hallituksessa, kun katsotaan sitä, miten koko Suomea pitäisi kehittää.

Me olemme kritisoineet sen takia, että monien eri ministeriöitten yhteisvaikutus ohjaa tähän keskittymiskehitykseen. Se on juuri se huolenaihe, että tehdään samansuuntaisia ratkaisuja, jotka antavat tavallisille suomalaisille käsityksen, että nyt halutaan uuteen asentoon ajaa tämä Suomi. Se tietää sitä, että ihmiset tekevät omia valintojaan tämän pohjalta, katsovat, missä heidän omaisuutensa, kuten asuntonsa, säilyttää parhaiten arvonsa, missä jatkossa on saatavilla myös valtion palveluita tai kunnan palveluita ja millä tavalla voidaan rakentaa tulevaisuudessa: voidaanko rakentaa haja-asutusalueellekin vai vain tiiviisti tänne taajamiin ja isoimpiin keskuksiin. Tästä muodostuu sen kritiikin ydin, joka ainakin keskustalla on tätä keskittämispolitiikkaa kohtaan.

Täällä edustaja Tuula Väätäinen oivallisesti myös nämä opiskelupaikat otti esille, minä unohdin siinä omassa debattipuheenvuorossani. Sillähän keskitetään kanssa valtavan paljon, kun niitä aiotaan nyt leikata pienemmistä yksiköistä ja keskittää sitten isoimpiin yksikköihin. Eli tämä on tietysti tämmöinen yhteiskuntapolitiikan kysymys ja laaja kysymys. Me emme tule keskustassa tästä linjasta antamaan periksi. Me kritisoimme silloin, kun on aihetta, ja silloin, jos hallitus muuttaa linjaa, me annamme asiaankuuluvan myönteisen palautteen, mutta vielä ei ole nähtävissä.

Puhemies! Koska kysymyksessä on valtionvarainvaliokunnan budjettiesitys, niin haluan todeta, että keskusta tulee esittämään kahteen määrärahaan lisäystä. Toinen koskee ympäristöpuolella siirtoviemäreitten rahoitusta, johon esitämme 7:ää miljoonaa euroa ja 1:tä miljoonaa euroa jätevesineuvontaan. Tällä rahalisäyksellä tuotaisiin uskottavuutta niihin sinänsä tärkeisiin tavoitteisiin näitten erilaisten päästöjen vähentämisessä, mutta nyt tämä rahoitus on, voisi sanoa, hyvin epäuskottavaa tällä hetkellä. Valiokunnassakin ympäristöministeriönkin asiantuntijat kertoivat, että ei ole mitään mahdollisuutta saada toteutettua näitä siirtoviemärihankkeita, jotka ovat vireillä, vuosiin 2015—2016 mennessä, ei mitään mahdollisuutta. Tämä on ministerin tiedossa, hallituksen tiedossa, mutta siitä huolimatta näinkään pieniä summia rahaa ei haluta järjestää tänne budjettiin ja tuoda uskottavuutta tähän.

Toinen on avustukset korjaustoimintaan. Korjausrakentaminenhan on erittäin työllistävää. Tässä mielessä se keskustan esittämä 30 miljoonan euron lisäys tulisi kyllä erilaisina verotuloina nopeasti takaisin valtion, kuntien kanssaan. Tässä mielessä laajemminkin tuntuu aivan ihmeelliseltä, että tähän rakentamiskokonaisuuteen liittyvissä asioissa, ovat ne sitten energia-avustuksia, korjausrakentamista tai muita, siirtoviemärirahoituksen alimittaisuutta, toimitaan niin, että ei nähdä sitä kansantalouden kokonaisvaikutusta. Ja tässä tulisivat vielä ympäristönäkökohdat huomioitua, niin kuin on todettu silloin, kun esimerkiksi nämä lämmitystapamuutoksiin liittyvät ratkaisut tehtäisiin.

Arvoisa puhemies! Näillä pienillä mutta periaatteellisilla täsmennyksillä keskusta on valmis tämän ympäristöministeriön hallinnonalan budjetin huomioimaan. Kuitenkin painotan sitä hyvää keskustelua, mitä käytiin aiemmin ministeri Niinistön läsnä ollessa linjasta tähän ilmastopolitiikkaan. Haihattelu ei tässä nyt auta, vaan tosiasiat pitää ottaa käyttöön ja katsoa, mikä on suomalaisen veronmaksajan etu. Se ei ole se, että mennään kansainvälisiin kokouksiin ikään kuin yleisen hyvän nimissä antamaan suomalaisten veronmaksajien rahoja yhteiseen käyttöön, joka ei kuitenkaan kotiudu tänne meidän maahamme niin kuin pitäisi.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Äskeiseen asunto- ja rakentamiskeskusteluun liittyen haluan tuoda esille kaksi seikkaa, ensinnäkin nimittäin sen, että pääkaupunkiseudulla on jopa 30 000 tyhjää asuntoa. Nämä ovat pääasiassa sijoitusasuntoja, ja vaikka tänne rakennettaisiin 2 000:kin uutta asuntoa vuosittain, niin eivät asuntojen hinnat kyllä paljon muutu, kun on tämmöinen tilanne, että on peräti kolmisenkymmentätuhatta tyhjää asuntoa. Ehkä jotain olisi ministerillä ja hallituksella tehtävissä tähän.

Toinen asia on sitten se, että olisin toivonut, että keskusta — nyt valitettavasti salissa ei enää ole ainuttakaan keskustan edustajaa kuuntelemassa, mutta kuitenkin — viime vaalikaudella, kun oli hallituspuolue, olisi edes jotenkin pyrkinyt vaikuttamaan siihen, ettei maaseudulle rakentamista olisi niin paljon vaikeutettu ja hankaloitettu kuin tapahtui.

Mutta tähän ympäristöhallinnonalan teemaan liittyen, arvoisa puhemies, maataloutta pidetään turhan usein syntipukkina vesistöjen ravinnekuormitukseen. Maataloudesta riippumaton sää-ilmiö on kuitenkin tänäkin syksynä ollut ravinnehuuhtouman takana. Keskiverto vuoteen nähden nyt jopa kaksinkertainen, tai kuten paikoin Varsinais-Suomessa jopa kolminkertainen, sademäärä huuhtoo ravinteet vesistöihin auttamatta. Minkään kokoiset suojakaistaleet peltojen reunoilla eivät nyt auta; luonto toteuttaa ravinteiden huuhdonnan täysin maanviljelijöistä tai kenestäkään ihmisestä ylipäätään riippumatta.

Itämeren suojelu on yksi hallituksen ympäristöpoliittisista painopisteistä. Ympäristönsuojeluun kuuluu tärkeänä osana meriekosysteemien suojelu ja säilyttäminen luonnonsuojelulain mukaisin keinoin eli luonnonsuojelualueita lähinnä perustamalla. Tätä varten hallitus antoi viime vaalikaudella eduskunnan käsiteltäväksi esityksen laiksi Selkämeren kansallispuistosta. Tämä aiheutti paljon keskustelua ja kiistaa, ja vastustin tuolloin esitystä, koska lakiesityksessä esitetyt kansallispuiston rajat olivat ongelmallisia. Erityisesti Vakka-Suomen rannikon ja merialueen osalta kansallispuiston avulla saavutettavat hyödyt vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen varsin vähäisiltä, suorastaan mitättömiltä, alueen elinkeinotoimintaan aiheutettuun haittaan verrattuna.

Nyt talousarvion käsittelyn yhteydessä haluan muistuttaa näistä rajallisista resursseista, mitkä liittyvät kansallispuistojen hoitoon. Lähtökohtana tulisi olla tilanne, jossa myös rahaa kansallispuistojen ylläpitämiseen riittää, jos niitä perustetaan ja on perustettu. Näin ei kuitenkaan nyt ole. Metsähallitus sai viime keväänä hoidettavakseen kaksi uutta kansallispuistoa eli Sipoonkorven ja tämän Selkämeren kansallispuiston. Kansallispuistojen lukumäärä nousi näin 37:ään. Metsähallituksen luontopalveluilla ei kuitenkaan ole resursseja edes kaikkien vanhojenkaan kansallispuistojen tarpeiden ylläpitämiseen ja niistä huolehtimiseen.

Herra puhemies! Vielä lopuksi haluan kiinnittää huomiota haja-asutuksen ravinnekuormituksen hyödyntämismahdollisuuksiin. Puhutaan vaan rasitteena haja-asutuksen ravinnekuormasta. Meillä Suomessa on ollut tapana nimittäin kuskata haja-asutusalueiden jätevedet pitkiäkin matkoja joko kuorma-autolla tai siirtoviemäreiden avulla jätevedenpuhdistamoille, ja rahaa on näihin hankkeisiin palanut paljon ja hiilidioksidia on tuotettu ilmakehään. Jatkossa voisimme ottaa ainakin kokeiluun hajautetun ravinteiden hyödyntämisen maanviljelyksessä. Pellolla nämä ravinteet korvaisivat näin kalliit kemialliset lannoitteet ja toimisivat arvokkaana luonnon tasapainottavana tekijänä. Tätä harrastetaan jo useissa muissa maissa, muun muassa Tanskassa on viety hyvin pitkälle tämä hajautettu ravinteiden hyödyntäminen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonala on pieni, ja pienissä määrärahoissa tapahtuvat vähennykset voivat suhteellisesti kompensoitua vaikutuksiltaan suurempina kuin niin sanotusti isoilla toimialoilla. Siis toteamuksena ihan, että ei ihan pelkkää päivänpaistetta tämäkään budjettiretki ollut eikä siltä näytä.

Valiokunta aivan oikein lisää tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen miljoona euroa lisää kohdentaen ne rakentamisen energiatehokkuusselvityksiin. Tämä on erittäin tärkeä ja kovin tärkeä asia energiatalkoita ajatellen.

Avustuksissa järjestöille ja ympäristönhoitoon valiokunta pitää kohdistetun määrärahan samansuuruisena kuin tänä vuonna, ja suurin yksittäinen avustushan näistä tältä momentilta on myönnetty Pidä Saaristo Siistinä ry:lle, joka on tehnyt erittäin ansiokasta työtä jätehuoltopalveluiden kehittämisessä ja erinomaisilla tiedotuskampanjoilla, joilla on molemmilla saatu vähennettyä sekä meri- että järviluonnon kuormitusta.

Itämeren suojelu on tärkeä asia, oikeastaan erittäin tärkeä asia. Siihen kohdistetaankin 840 000 euroa enemmän kuin vuonna 2011. Heikossa kunnossa olevan Itämeren suojelu on tärkeää, ja määrärahat pitää kohdistaa niin, että vaikuttavuus on tietenkin mahdollisimman suuri, ja mikään yksittäinen hallinnonala ei yksinään voi parantaa meren tilaa, vaan suojelunäkökulmaa on integroitava tehokkaasti kaikille hallinnonaloille.

Metsähallitukselle julkisia hallintotehtäviä toteuttavalle Luontopalveluille on 778 000 euroa enemmän toimintavaroja kuin vuonna 2011. Tämä onkin erittäin tarpeen, sillä nyt niitä kansallispuistoja on 37, ja myöskin sitten muita suojelualueen toimintoja heidän pitää ylläpitää ja lisäksi virkistyskäyttöpalveluja. Kun 2011 tosiaan perustettiin kaksi uutta kansallispuistoa, niin valiokunta aivan oikein korostaa, että uusia puistoja perustettaessa pitää huolehtia siitä, etteivät vanhojen kansallispuistojen tarpeet jää hoitamatta.

Keväällä 2011 voimaan saatettuja määräyksiä rakentamisen palomääräyksistä voi tervehtiä ilolla. Ne mahdollistavat puun käytön niin kerrostalojen uudis- kuin korjausrakentamisessakin, ja puurakentamisen lisääminen on mielestäni suuri ympäristöteko jo pelkästään sen sitoman hiilidioksidin avulla. Sitten puurakentamista pitää edistää jatkossakin työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimalla puurakentamisen ohjelmalla. Kyllä siitä puurakentamisesta voi tulla niitä uusia aitoon kysyntään perustuvia työpaikkoja luova toimiala vaikkapa Kouvolan—Kotkan seudulle, jotka ovat lähiaikoina saaneet rakennemuutoksen tuta kantapään kautta.

Arvoisa puhemies! Aivan viimeisenä, asumisoikeusasuntojen kysyntä on kasvanut kovaa vauhtia. Tällä hetkellä asumisoikeusasuntoa jonottaa jo 6 000 ihmistä. Valiokunta korostaa, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan 40 000 asumisoikeusasunnon määrä voitaisiin kaksinkertaistaa olemassa olevan kysynnän tarpeen perusteella kymmenessä vuodessa. Asumisoikeusasunnothan tarjoavat erinomaisen ja hyvän vaihtoehdon muiden hallintamuotojen rinnalle ja lisäksi monipuolistavat asuntotarjontaa.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalan painotuksissa näkyy panosten suuntaaminen korjausrakentamisesta ympäristönsuojeluun. Ilmastonmuutokseen pitää toki yrittää vaikuttaa niin, että saamme negatiivisen kehityksen suunnan kääntymään, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Mitä tällä sitten tarkoitan? Tarkoitan sitä, että meidän on kansakuntana tehtävä myös valintoja. Jos haluamme ylläpitää teollista toimintaa ja sitä kautta eittämättä meille tulevia vientituloja, on se valinta. Valinta on myös se, että toteutamme etunenässä kaiken sen, mitä meille esimerkiksi Euroopan unionin kautta tulee. Rikkidirektiivi, energiatehokkuusdirektiivi ja energiaverodirektiivin uudistaminen olkoot nyt esimerkkeinä näistä.

"Ympäristöministeriö vastaa valtioneuvoston ja eduskunnan käsittelyyn tulevien asioiden valmistelusta, jotka koskevat yhdyskuntia, rakennettua ympäristöä, asumista, luonnon monimuotoisuutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä ympäristönsuojelua." Näin lukee ministeriön sivuilla ympäristöministeriön tehtävistä.

Usein törmätään siihen, että ympäristönsuojelu ja tuotannollinen toiminta joutuvat vastakkain asetelluiksi. Tästä nyt esimerkkinä otettakoon vaikkapa turveasiat. Elinkeino ja ympäristönsuojelu ovat vastakkain. Suuremmassa mittakaavassa suomalainen teollisuus on joutunut tai joutumassa kasvavien kustannusten paineeseen, kun yhä uusia lakeja ja asetuksia tuodaan esiin vedoten muun muassa ilmastonmuutokseen. Suomi elää hyvin pitkälle metsästä ja metallista. Suomalainen teollisuus on jo nyt tehnyt suuria panostuksia ympäristönsuojeluun, ja lisää vaaditaan. Totta kai puhdas ympäristö on meille kaikille elintärkeä asia, mutta ei maailmanlaajuinen ilmastonmuutos pysähdy yksin Suomen tekemiin ratkaisuihin. Siksi toivoisin myös tämän näkökulman huomioon ottamista näitä ympäristöpäätöksiä tehtäessä. Samoin toivoisin otettavan nykyistä paremmin huomioon sen, mitä Suomi ja suomalainen teollisuus ovat jo nyt tehneet. Siinä on tavoitetta kasvaville teollisuusmaille ja suurille teollistuneille maille, kuten vaikkapa Intialle, Kiinalle, Venäjälle ja Yhdysvalloille.

Arvoisa herra puhemies! Korjausrakentamisesta nipistäminen — vai pitäisikö sanoa kuristaminen — on suoraan sanottuna ongelmien kerjäämistä. Korjausvelan määrä on jo tällä hetkellä kymmeniä miljardeja euroja, ja se kasvaa, koska välttämättömiä korjauksia siirretään tulevaisuuteen. Tätä onkin pidettävä todella valitettavana. Puheet homekouluista eivät ole syntyneet tyhjästä. Näissä asumiseen, asuntojen saatavuuteen, niiden hintaan ja rakentamiseen liittyvissä asioissa on kiinni valtavasti pääomaa. Se ei säily sellaisenaan itsestään, vaan sitä on jatkuvasti vaalittava ja korjattava. Myös esteettömyys on seikka, johon juuri näillä korjausrakentamiseen panostettavilla varoilla saadaan parannusta. Esteettömyys auttaa paitsi vammaisia ja vanhuksia myös ketä tahansa meistä.

Asumisen hinta on myös jatkuva ongelma. Ei ole mitään järkeä siinä, että yhä suurempi osa ihmisen tuloista menee asumiseen, perusasiaan, jonka tulisi olla kaikkien ulottuvilla, oli kyse sitten omistusasumisesta tai vuokra-asumisesta. Kohtuuhintaisten asuntojen rakentamiseen ja saatavuuteen onkin kiinnitettävä parempaa huomiota käytännön toimenpiteillä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ympäristöjaosto ja valtiovarainvaliokunta ovat tehneet tärkeitä lisäyksiä ympäristötoimen budjettiin: Itämeren suojeluun miljoona euroa, ympäristöjärjestöille 50 000 euroa ja Luontopalveluille liki miljoona turvaamaan kansallispuistojen, sekä uusien että vanhojen, palveluita. Sipoonkorven käyntimäärät ovat hurjassa kasvussa, joten opasteet ja reitit ovat todella tarpeen.

Arvoisa puhemies! Syyskuun 27. päivä oli se päivä vuodesta, jolloin maapallon ihmiset olivat käyttäneet loppuun kaikki ne resurssit, jotka planeettamme pystyy yhden vuoden aikana tuottamaan. Loppuvuosi, 3 kuukautta ja 3 päivää, ovat lainaa ympäristöltä ja tulevilta sukupolvilta. Maailman ylikulutuspäivä eli Earth Overshoot Day on Global Footprint Networkin kehittämä tapa havainnollistaa sitä, kuinka paljon kulutamme maapallon resursseja yli kestävän tason. Se kertoo meille, paljonko liikaa tuotamme hiilidioksidipäästöjä suhteessa maapallon kykyyn sitoa hiilidioksiidia, paljonko liikaa hakkaamme metsiä suhteessa niiden kasvuvauhtiin, paljonko ylikalastamme kalakantojen uusiutumistahtiin nähden ja paljonko liikaa tuotamme jätettä suhteessa planeetan kantokykyyn. Maailma on elänyt yli varojensa joka vuosi 70-luvulta lähtien. Päivä aikaistuu vuosittain keskimäärin kolmella päivällä. On sanomattakin selvää, että toista maapalloa tai edes puolikasta ei ole tulossa pelastamaan meitä. Jäljelle jää siis ainoastaan vaihtoehto alkaa käyttää luonnonvaroja niin, ettemme ota joka vuosi lisää lainaa, jota emme voi koskaan maksaa takaisin. Nyt toivomme on siinä, että Durbanissa saatiin lupaus kattavasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta.

Arvoisa puhemies! Tänään on tärkeä päivä, sillä ministeri Niinistön asettama ilmastopaneeli kokoontui ensimmäisen kerran. Sen tehtävänä on valmistella hallitukselle vuosittaiset päästöbudjetit, joilla voidaan edetä kohti kestävää päästötasoa. Ilmastopaneeli selvittää myös ilmastolain säätämistä. Myös nuoret ovat ottaneet kantaa asiaan. Suomen ylioppilaskuntien liitto vaatii ilmastolain säätämistä sukupolvien välisenä oikeudenmukaisuuskysymyksenä. SYL vaatii, että Suomen tulisi leikata hiilidioksidipäästöjään vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämä ei ole mahdotonta, sillä Tanska on tehnyt tällaisen päätöksen. Sitoutumalla johdonmukaisiin päästövähennyksiin ilmaston lämpeneminen ei ylittäisi vaarallisena pidettyä 2 asteen rajaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten hallitusohjelmassa todetaan, ovat puhdas ympäristö, monimuotoinen luonto ja laadukas asuinympäristö hyvinvoinnin edellytyksiä. Ilmastonmuutoksen torjunta kansainvälisen yhteisön osana onkin yksi tämän hallituksen tärkeimmistä tavoitteista.

Toinen Suomen kannalta oleellinen ympäristönsuojelun alue on Itämeri. Voidaan sanoa, että Itämeren suojelu on Suomen ympäristöpolitiikan yksi painopistealue. Hallitusohjelman mukaisesti hallitus panostaa Itämeren suojeluun, ja talousarvioesityksessä onkin tähän tarkoitukseen annettu lisärahoitusta. Itämeren suojeluun myönnettyjä määrärahoja käytetään muun muassa ravinnekierrätyksen edistämiseen Itämeren kuormituksen vähentämiseksi ja merenhoidon suunnittelun yhteensovittamiseen. Suomi on kuitenkin vain yksi Itämeren valtioista, ja todellisia vaikuttavia toimia voidaan tehdä vain yhdessä muiden rantavaltioiden kanssa. Yhteistyö on todella tärkeää. Tätä työtä edistetään merenhoitosuunnitelmassa ja kansainvälisessä merensuojelusopimuksessa, jossa tavoitteeksi on asetettu Itämeren ja rannikkovesien hyvä tila.

Tärkeänä osana ympäristöministeriön hallinnonalaan kuuluvat asumiseen ja rakentamiseen liittyvät kysymykset. Niin hallitusohjelmassa kuin talousarvioesityksessäkin on nostettu esille kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan tärkeys erityisesti suurissa kaupungeissa. Tiedämme, että kohtuuhintainen asuminen on tärkeää paitsi yksilölle ja perheille myös elinkeinoelämän työvoiman turvaamiseksi. Tällä hetkellä varsinkin pääkaupunkiseudulla, niin myös Tampereella ja muissa suuremmissa kaupungeissa, ovat asuntojen hinnat ja vuokrat karanneet matalapalkkaisten palkansaajien maksukyvyn ulkopuolelle. Tämä on erittäin tärkeä nostaa esille ja saada riittäviä toimenpiteitä ja rahoituksia asiantilan korjaamiseksi. Mielestäni hallitus on tahtotilan hyvin tämän asian korjaamiseksi osoittanut, ilmaissut, ja ministeri Kiuru on tehnyt hyvää työtä vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi. Tämä on mielestäni todella tärkeää.

Kohtuuhintainen asuminen on merkittävä yleisen hyvinvoinnin edistäjä, ja on erittäin tärkeää, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tiedostetaan asumisen ja asuntopolitiikan keskeinen rooli niin talouden kasvussa kuin myös ilmastotavoitteiden saavuttamisen edistämisessä.

Vielä lopuksi haluan nostaa valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä esille erityisryhmien asumisen, joka on mielestäni siellä hyvin kirjattu. Mielestäni myös ministeri Kiuru toi hyvin esille sen, että ei riitä pelkästään pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma, siis asuntojen rakentaminen, vaan tarvitaan tukipalvelujen turvaamista, ja tähän on myös valiokunta kiinnittänyt huomiota, että tukihenkilöstön avulla on pystytty puuttumaan tehokkaasti erityisesti nuorten asunnottomuuden ehkäisemiseen. Tätä tulee todella jatkaa, samoin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, että tulee tehokkaasti toimia pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman jatkamiseksi ja kehitys- ja vaikeavammaisten asunto-ohjelman toteuttamiseksi.

Tätä rahoitusta, josta nyt tässä valiokuntakin toteaa, että se ei välttämättä ole ihan riittävä, eli erityisryhmien avustusvaltuudeksi esitettyä 110:tä miljoonaa euroa voidaan pitää kohtuullisena, toteaa valiokunta, ei siis hyvä. Näin ollen on hyvä, että valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota siihen, että valtuuden riittävyyttä tulee seurata ja tarvittaessa palata sen korottamiseen lisätalousarvion myötä.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan ilmastopolitiikka tähtää siihen, että Suomi osallistuu aktiivisesti yhteistyöhön ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi. Suomi ilmastoneuvottelijoineen neuvottelee kyllä aika aktiivisesti metsiämme ulos Suomen kartalta. Toivon, että tässä salissa kuullut lupaukset ministeriltä, että Suomen metsänomistajat eivät tässä joudu maksumiehiksi, pitävät paikkansa.

Vastikään toteutunut energiatukien leikkaus johtanee mitä ilmeisimmin siihen, että kivihiilen käyttö tulee jatkumaan ja sen käyttö tulee jopa lisääntymään energiantuotannossa, mikä on minun mielestäni kerrassaan eriskummallista vihreää energiapolitiikkaa. On kuitenkin realismia se, että Suomen metsillä ei maailman ilmaston tilaa ratkaista mutta me voimme tuhota omien metsiemme käytön.

Hiilen käytön lisäämisellä hallitus myös toimii omaa ilmastopolitiikkaansa ja hallitusohjelmaansa vastaan. Alankin epäillä vahvasti hallituksen kykyä asettaa monitieteellinen ja puolueeton ilmastopaneeli seuraamaan ilmasto- ja energiastrategian toteutumista, niin kummallisia ympäristöpolitiikkamme käänteet ovat olleet. Meidän kellarissahan se arvonta suoritettiin, ja voi ihme: meidän poikahan sen arvonnan voitti.

Metsän muuttuminen hiilinielusta hiilidioksidipäästöksi on kansantaloutemme kannalta erikoinen tulkinta. Eli ihmettelen niitä referenssejä, mitä on käytetty neuvotteluasemana. Luin hiljattain meillä Suomessa tehdyn tieteellisen julkaisun, jossa tutkimustuloksena todetaan, että turvetuotannosta poistettu metsitetty suo sitoo päästämänsä hiilen. Olemme tottuneet luottamaan kotimaassamme korkeatasoiseen tutkimukseen, jossa on todettu moneen kertaan, että metsämme sitovat hiiltä, kasvava metsä varsinkin. Eli mielestäni metsien hiilipäästöt ovat nollasummapeli, tai sitten on keksitty uudenlainen fysiikan laki, jossa materia lisääntyy itsestään eli tässä ta-pauksessa hiili. Onko nykyinen metsän hiilinielujen laskeminen riittävän yksinkertainen, oikeudenmukainen ja yksiselitteinen tapa? Kirjallisuudesta ja muista lähteistä sain selville, että laskentatapoja on useita eikä EU:nkaan sisällä löydy välttämättä yhteistä linjaa.

Kuten usein tässä salissa olemme kuulleet, että näinä vaikeina aikoina joudumme leikkauksiin, jolloin leikataan esimerkiksi puolustusmäärärahoja historiallisen paljon, niin kuin maa- ja metsätaloudestakin, niin minun mieleeni tulee, että tämä ympäristöpolitiikka on maa- ja metsätaloutta syyllistävää. Näköalattomuusko lienee myös syynä siihen, että tuulivoima saa suhteessa paljon enemmän energiatukea kuin puuenergia? Luonnonsuojelualueita ostetaan lisää, mutta jos ja kun Pohjois-Suomi tyhjenee tällaisen käänteisen aluepolitiikan seurauksena, meillä on kyllä ihan ihmisistä vapaata luontoa siellä ilmaiseksikin.

Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on huolena tällä hallituksella, ja se hyytää ja kylmää sielua myöten maakunnan ihmistä. Eiväthän kaikki ihmiset voi sulloutua Kehä kolmosen sisäpuolelle. Jo pelkästään matkailunkin kannalta on tarpeen elävä ja vahva kuntarakenne koko maassa. Lappi on ollut viime aikoina suosituin kotimaan matkailumaakunta.

Hallitus aikoo ottaa huomioon kestävän kehityksen periaatteet kaikilla hallinnonaloilla, ja toivon myös, että ympäristöministeriö ajaa tätä kestävää kehitystä ja huoltovarmuutta energiantuotannossa. Kysyn edelleen, miksi meille tuodaan öljyä ja hiiltä niin paljon. Tuleeko niitten hinta laskemaan? Ovatko ne paikallisesti tuotettuja energiamuotoja, kun meillä esimerkiksi juuri tässä hajautetussa energiantuotannossa on mahdollisuuksia? Kannatan tietenkin lämpimästi ympäristömme säästämistä lapsille. Kannatan myös kestävän kehityksen periaatteitten mukaan sitä, etteivät lapsemme joudu kaikkien velkojemme maksumiehiksi.

Minä en näe meillä uhkaa luonnon monimuotoisuudelle. Meillä on kattava Natura-verkosto, ammattitaitoisia metsänhoitoyhdistyksiä muun muassa, ja kyllä suomalainen osaa metsänsä ja luontonsa hoitaa.

Puurakentamisen esteitä on purettava, ja on hyvä, että hallitus on ottanut sen ohjelmaansa. Se on todella askel kohti vihreämpää Suomea. Meidän tulisi ryhtyä puhumaan aivan uudenlaisesta biotaloudesta, jonka eteen tarvitaan biopolitiikkaa, eli eri politiikkasektorit voisivat keskustella paljon enemmän keskenään. Tällä biotaloudella tarkoitan puurakentamista, uusiutuvan energian käyttöä sekä luontoarvojen ja vaikkapa sen metsäteollisuuden rinnakkaiseloa. Elinkeino- ja luontoarvot pystyvät varmasti kyllä rinnakkain toimimaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain tarkasteluun ottaminen on myös tarpeen, ja toivon, että siinä kuunnellaan kuntia, jotka pystyvät kertomaan ongelmistaan, mitä kaavoituksen suhteen niille on tullut.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo debatoitu sekä asumisen puolesta että ympäristönäkökulmasta, joten totean muutamia asioita vielä.

Meillä Suomessa ei todellakaan ole ollut koskaan tällaista pitkäjänteistä tavoitteellista asuntopolitiikkaa, ja se näkyy muun muassa siinä — en valitettavasti ollut itse paikalla täällä, kun kerrottiin — että meillä on tuhansia myymättömiä kovanrahan asuntoja mutta samaan aikaan meillä on pulaa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Kyllä tämä enemmänkin kertoo siitä, mitä bisnes haluaa rakentaa, mistä rakennusyritykset saavat omat voittonsa. Tässä on yksi sellainen asia, mihin meidän pitää pystyä puuttumaan niin, että me rakennamme ihmisille emmekä rakenna sitä varten, että yritykset saavat voittonsa. Toki ne sen voittonsa tarvitsevat, mutta enemmän tarvitaan sitä näkökulmaa, että ihmisillä, perheillä on asuntoja.

Asumisen energiankulutus on myös erittäin tärkeätä. Tässä nyt on monessakin puheenvuorossa kiinnitetty huomiota ilmastonäkökulmaan asumisessa. Asuminen kaikkinensa kuluttaa noin 40 prosenttia energiasta, lämmitys 30 prosenttia. Tämä on erittäin iso siivu, ja miettimällä sitä, miten tätä saadaan pienemmäksi, miten se saadaan hiilivapaaksi, sillä on iso merkitys ilmaston kannalta. Tässä on vielä se, että uustuotanto on noin prosentti kaikesta rakennuskannasta, joten erittäin isolta osalta nyt on puututtava olemassa olevaan rakennuskantaan. Eli aina silloin kun peruskorjataan, täytyy peruskorjata energiatehokkaasti ja myöskin niin, että lämmitysjärjestelmiä muutetaan vähähiilisiksi. Täytyy olla erilaisia porkkanoita, joista yksi on omien kustannusten pieneneminen siinä, että asumisessa nimenomaan näitä energiatehokkaita ja myöskin päästöttömiä vaihtoehtoja valitaan.

Ympäristöpuolella Itämeri-kysymys on erittäin tärkeä. Se on kuitenkin semmoinen asia, jota me emme yksin ratkaise. Siinä on tehtävä yhteistyötä Itämeren rantavaltioiden kanssa mutta myöskin laajemmin, koska esimerkiksi Ukrainasta ja Valko-Venäjältä tulee erittäinkin paljon päästöjä, esimerkiksi Puolan kautta. Maatalouspolitiikan yhteensovittaminen ympäristöpolitiikan kanssa on tässä aivan keskeinen asia. Tässä mielessä on myöskin erittäin tärkeätä, että haja-asutusalueen jätevedet ohjataan järkevällä tavalla pois pilaamasta sekä pohjavettä että pintavesiä. Tässä toki tarvittaisiin enemmän myöskin valtion tukea erilaisten siirtoviemärijärjestel-mien tukemiseen. Tähänhän myöskin asunto- ja ympäristöjaosto kiinnitti huomiota.

Mutta yhtä lailla sitten Itämeren alueella tarvitaan toimia. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta hyvästä vaikuttavuudesta on esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden ohjelman osalta toiminta, jolla Pietarin jätevesien puhdistamista on tehty. Monet kysyvät, että Suomenko pitää isoa Venäjää auttaa, mutta siinä tämä vipuvaikutus on erittäin suuri, niin että korkeintaan 10 prosenttia tulee Venäjän ulkopuolelta tästä rahasta ja loput Venäjältä.

Mutta kaiken kaikkiaan, kun me tiedämme ne uhkat, mitä ympäristön kautta tulee, on vain järkevää talouspolitiikkaa, on vain järkevää yrityspolitiikkaa lähteä siitä, että ympäristönsuojelun taso ja normit asetetaan mahdollisimman kor- kealle, esimerkiksi ilmastotavoitteet asetetaan niin korkealle, että me saavutamme sen tavoitteen, että maapallon keskilämpötila ei nouse yli 2:ta asetetta, että meidän hengitysilmamme on niin puhdasta, että se ei sairastusta, että meidän vetemme ovat myöskin puhtaat. Sillä, että me teemme täällä Suomessa tämän, me myöskin kehitämme omaa teknologiaamme ja osaamistamme, ja tämä on sitä aluetta, jota myöskin globaalisti tarvitaan. Kun näitä yhteisiä globaaleja pelisääntöjä saadaan aikaiseksi, tavoitteita nostettua, niin silloin myöskin sillä osaamisella, joka meillä täällä Suomessa on, on yhä enemmän kysyntää. Itse uskon vain siihen kasvuun, joka tulee tätä kautta.

Lars Erik  Gästgivars  /r:

Värderade talman, arvoisa puheenjohtaja! Budgeten håller inte, säger oppositionen.

Hallitus puolestaan vastaa, että tarkistamme budjettia ensi keväänä, mutta emme kerää veroja enemmän kuin on tarpeellista. Alkuperäisen budjettiesityksen ollessa 7 miljardia miinuksella ja kokonaisvelan 80 miljardia alkavat hallituksen mahdollisuudet tukitoimien osalta kuivua kasaan.

Arvoisa puhemies! Mikä siis neuvoksi? Tässä yksi: Suomella on maailman huipputeknistä osaamista tuulivoiman alalta. Nyt lomautetaan aivokapasiteettia, joka katoaa sitten ulkomaille, kun taas teknologia- ja metalliteollisuudessa irtisanotaan työntekijöitä. Miksi näin? Vastaus on Suomen ympäristöviranomaiset. Onko meillä varaa näihin luonnonsuojelun suppeisiin tulkintoihin esimerkiksi tuulivoimaloiden perustamista koskien. Vastaukseni on: ei ole!

Ympäristöviranomaisten eri tulkinnat ja valitukset riippuen siitä, missä ely-keskuksessa ja missä henkilöt käsittelevät asiat, on saatava loppumaan. Talousvaliokunta on huomauttanut näistä epäkohdista 26.10. muun muassa ympäristöministeriölle osoittamassaan kirjelmässä. Uusia tulkintaohjeita ei ole tullut, ongelmat jatkuvat, ja erikoisosaaminen vuotaa ulkomaille.

Herra puhemies! Esitän kaksi tyypillistä esimerkkiä Pohjanmaalta. Ensinnäkin Raippaluodon saari, jossa on 2 000 asukasta, sijaitsee Vaasan pohjoispuolella. Maakuntakaavaan on pitkään ollut merkitty suuri tuulivoima-alue. Tuulivoimayhtiöllä on ollut sopimuksia maanomista-jien kanssa pitkään noin 40 suuresta eli 3—4 megawatin tuulivoimalan rakentamisesta, eli kysymys on 200 miljoonan investoinnista. Suunnitteluun on panostettu miljoonia, mutta lopputulos on pelkkä nolla. Pääsyynä ovat ympäristökeskuksen tulkinnat ja näkemykset ja muutama merikotkan pesä.

Toiseksi, Bergön saari, jossa on 500 asukasta, sijaitsee Vaasan eteläpuolella. Alueella on valmis kaava viittä tuuliturbiinia varten, joiden kunkin teho olisi 3—4 megawattia. Kokonaisuudessaan tuuliturbiinien arvo on 5 miljoonaa per turbiini. Lopullinen tieto tuli viime viikolla: turbiineja ei rakenneta Bergöhön. Syynä oli paikallislehden mukaan se, että saaresta on löydetty vanha asumaton merikotkan pesä. Fortumissa asiasta vastaava johtaja ilmoitti, että hän ei halua lähteä riitelemään ympäristökeskuksen kanssa kotkanpesistä.

Arvoisa puhemies! Missään laissa ei ole määritelty, miten lähellä merikotkan pesiä tuulipuistoja saa olla. Ympäristöviranomaiset perustavat näkemyksensä eri etujärjestöjen lausuntoihin ja omiin henkilökohtaisiin intresseihinsä. Tänä vuonna merikotkat lisääntyvät Suomessa noin 300—400 yksilöä. Moneen kertaan on todistettu, että merikotkan pesät voidaan siirtää ja merikotkat hyväksyvät uudet pesät asuinpaikakseen.

Mutta, arvoisa puhemies, yksi asia on aivan varma. Ihminen ei pysty siirtämään tuulta, jota tuulivoimalaitokset tarvitsevat. Miten pitkään Suomella on varaa ummistaa silmänsä toimialalta, joka on halukas investoimaan maahamme miljardeja?

Jani Toivola /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2012 valtion talousarvioesityksessä hallitus esittää ympäristöministeriön hallinnonalalle yhteensä 270,9:ää miljoonaa euroa, mikä on 52,3 miljoonaa euroa ja 16 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Ympäristön- ja luonnonsuojelumenoihin ehdotetaan 119,5:tä miljoonaa euroa. Alueiden käyttöön, asumiseen ja rakentamiseen ehdotetaan 78,4:ää miljoonaa euroa. Hallinnonalan tuotantomenoihin ehdotetaan 73:a miljoonaa euroa, mikä sisältää myös pääosin päätöksentekoa palvelevien selvitysten rahoituksen. Tulevana vuonna pystytään varmistamaan Metso-ohjelman jatko, vähentämään Itämeren kuormitusta, parantamaan sisävesien tilaa, edistämään vihreää kasvua ja rakennusten energiatehokkuutta sekä vakauttamaan asuntomarkkinoita ja tukemaan erityisryhmien asumista.

Arvoisa puhemies! Edellä mainittujen asioiden lisäksi pidän äärimmäisen tärkeänä ympäristöministeriön asettamaa toimialansa tavoitetta saada aikaan riittävän kattava ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on maailman suurin haaste niin ympäristön, talouden, tasa-arvon, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kuin turvallisuuden kannalta. Jos emme pysty rajoittamaan ilmastonmuutosta alle 2 asteeseen, niin jäljelle ei jää voittajia.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA julkaisi marraskuun lopulla tämän vuoden energiaraporttinsa, jossa korostettiin, että maailmalla on enää viisi vuotta aikaa kääntää kasvihuonekaasupäästönsä laskuun tai muutos ilmastossa tulee olemaan peruuttamaton. IEA muistuttaa myös, että mahdollisimman nopeat toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat taloudellisesti kannattavia. Investointi puhtaaseen energiatuotantoon tällä vuosikymmenellä tulee yli neljä kertaa halvemmaksi kuin päästöjen kompensointi vuoden 2020 jälkeen.

Arvoisa puhemies! On huolestuttavaa, että Suomessa keskustelu ilmastonmuutoksesta on jäänyt muiden poliittisten aiheiden jalkoihin, vaikka ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat ovat kiistattomasti jo kaikkien tiedossa. Suomen tulee luoda koko maailman yhteisestä ongelmasta itsellensä mahdollisuus. Kansainvälinen kysyntä perustuu yhä suuremmalta osin uusiutuvaan energiaan ja sitä hyödyntävään energiatehokkaaseen teollisuusinfraan. Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää, että koko maailman energiahuolto rakennetaan uusiksi vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä tarkoittaa valtavia markkinoita niille, jotka myyvät energiatehokkuutta ja uutta energiateknologiaa.

Arvoisa puhemies! Suomella on hyvät edellytykset hyödyntää kansainvälisten energiamarkkinoiden ja tuotantorakenteen muutosta tuotteistamalla esimerkiksi puu- ja bioenergian tuotannon ja käytön osaamistamme kansainvälisille markkinoille suunnatuiksi teknologian ja palveluiden vientituotteiksi. Tämä lisäisi uusiutuvan energian osuutta, työllisyyttä, energiaomavaraisuutta sekä energiajärjestelmän huoltovarmuutta.

Arvoisa puhemies! On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että vaikka kaikki maailman valtiot ovat yhteisen ongelman kanssa tekemisissä, niin ongelmaa lähestytään hyvin eri lähtökohdista. Samalla kun Suomi kantaa huolta taloudellisesta kilpailukyvystään päästövähennystavoitteiden edessä, monet kehitysmaat taistelevat elämästään ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien edessä. Siitä johtuen Suomen tulee ottaa kaikessa kansainvälisessä toiminnassaan ja erityisesti toteuttamassaan kehitysyhteistyössä ilmastonmuutos yhdeksi prioriteetiksi.

Arvoisa puhemies! Yksi ilmasto- ja kehityspolitiikan solmukohta on väestönkasvu. Maailman väestön määrä ylitti 7 miljardin rajan tämän vuoden lokakuussa. Ei ole kestävää ilmastopolitiikkaa ilman kestävää kehityspolitiikkaa, ja kestävä kehityspolitiikka lähtee siitä, että tuemme kehitysmaiden ihmisiä heidän arjessaan, heidän kohdatessaan ilmastonmuutoksen vaikutukset. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti nuoriin tyttöihin ja naisiin, joiden oikeus koulutukseen ja mahdollisuus itse päättää omasta koskemattomuudestaan on avain väestönkasvun hillitsemiseen ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Kestävä ilmasto- ja kehityspolitiikka takaa myös kestävän maatalouspolitiikan, jossa maa- ja metsäpinta-alaa käytetään ensisijaisesti omaan ruuantuotantoon rahakasvien sekä vientipuun tuotannon sijaan. Maailmassa on riittävästi ruokaa kaikille, mutta ongelmana on ruuan epätasainen jakautuminen ja sen kestämätön tuotanto. Kun ihmisillä on mahdollisuus pitää huolta itsestään ja perheestään, heillä on mahdollisuus pitää huolta lähiympäristöstään ja ilmastosta.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövastuun tulee ohjata entistä vahvemmin kaikkia yhteiskunnan tekemiä investointeja. Toivon, että ympäristöministeriö on aktiivinen ympäristönäkökulman korostamisessa, kun tulevana keväänä valmistellaan liikennepoliittista selontekoa. Uudet väylähankkeet pitää kohdistaa paikkoihin siten, että perusteena ovat teollisuuden ja toimeliaisuuden kasvumahdollisuudet sekä ympäristön ja pohjavesien suojelu. Tällainen tulevaisuushanke on Lahden eteläinen ohitustie. Salpausselän arvokkaiden pohjavesivarojen päällä, jotka ovat myös pääkaupunkiseudun varavesivarasto, kulkee 8 kilometrin matkalla valtatie 12. Tuo valtatieliikenne on pystyttävä ohjaamaan uudelle linjaukselle mahdollisimman pikaisesti.

Rataverkon tilanne on aivan sama kuin tieverkon. Meidän tulee kohdistaa raideliikenteen investoinnit hankkeisiin, joilla nykyistä ympäristöystävällistä rataverkkoa saadaan tuottavammaksi. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin erilaisten kulkumuotojen rasittavuutta ympäristölle — pyöräily ja kävely eivät tässä olleet mukana. Tutkimus osoitti, että raiteilla kulkeva lähiliikenne on ympäristöystävällisin tapa liikkua.

Ratainvestoinnit ovat valtavia satsauksia yhteiskunnalta, ja viimeisimpänä uutena suurena ratainvestointina on Kerava—Lahti-oikorata, jo-ka avattiin liikenteelle syyskuussa 2006. Tuon liikenteen avaamisen jälkeen tuolle ratayhteydelle ei ole avattu yhtään seisaketta tai asemaa. Matkustajamäärät Lahdesta Helsinkiin kulkevilla Z-junilla ovat kovassa kasvussa. Lahden asemalta on juniin noussut tai astunut tänä vuonna jo 860 000 ihmistä. Luku on peräti 13 prosenttia suurempi kuin viime vuonna. Matkustajamäärä on kasvanut noin 100 000 hengellä. Parhaana uutena seisakepaikkana näen Orimattilassa sijaitsevan Hennan alueen. Paikalla on valmiina ohitusraiteet. Hennan seisake palvelisi Orimattilasta, Lahden ja Hollolan eteläosista, Kärkölästä sekä Pohjois-Mäntsälästä pääkaupunkiseudulle matkustavia. Alueella maakuntaliitto ja kaupunki ovat sitoutuneet myös kaavoituksessa jo seisakkeen rakentamiseen. Tämän seisakkeen avaaminen vähentäisi huomattavasti ympäristöä rasittavaa henkilöautoliikennettä, joka kohdistuu tänne pääkaupunkiseudulle.

Arvoisa herra puhemies! Toisena ympäristöasiana otan esille energiaan liittyvän asian, josta olen niin monesti aiemminkin puhunut. Kysymys on hevosenlannan hyötykäytöstä lämmitysenergiana. Hevosenlannan poltto ei ole Suomessa kiellettyä, mutta lanta on luokiteltu eläinperäiseksi jätteeksi ja siten jätteenpolttodirektiivin ja -asetuksen alaiseksi. Tämä tekee pienimuotoisen polton käytännössä mahdottomaksi.

Hevosenlantaa poltetaan kuitenkin useissa Euroopan unionin maissa, kuten Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa ja Italiassa. Saksassa hevosenlantaa puristetaan kuivikkeineen briketeiksi ja siinä muodossa sitä poltetaan kiinteistökohtaisissa lämmityskattiloissa ja myös taajamalämpölaitoksissa. Saksassa tehtyjen laskelmien mukaan yhden hevosen päivittäinen lanta ja kuivikemäärä vastaa energiasisällöltään 3:a litraa lämmitysöljyä.

Suomessa on useita paikkakuntia, joissa on suuria hevoskeskittymiä. Esimerkiksi kotikaupungissani Orimattilassa on yli 1 100 hevosta. Tämän yhden paikkakunnan hevosten päivittäinen lanta kuivikkeineen vastaa energiasisällöltään noin 3 300:aa litraa lämmitysöljyä päivässä. Suomen ympäristöviranomaisten muista EU-maista poikkeavan tulkinnan vuoksi tuoltakin paikkakunnalta hevosenlantaa kuljetetaan pitkien matkojen päähän Sipooseen kompostoitavaksi. Kuljetus- ja rahtikustannukset ja rasitus myös ympäristölle näistä kuljetuksista johtuen ovat melkoiset.

Nyt kun on ajankohtaista ilmasto- ja energiapoliittinen keskustelu, tuntuu kyseenalaiselta, että viranomaistulkinnasta johtuen arvokasta lämmön raaka-ainetta joudutaan kuljettamaan pitkien matkojen päähän kompostoitavaksi. Sen sijaan se voitaisiin hyödyntää nykyaikaisen ympäristöystävällisen tekniikan avulla lämmöntuotannossa ja korvata siten vuosittain suuria määriä fossiilisia tuontipolttoaineita. Hallituksen on nostettava hevosenlannan hyötykäyttö yhdeksi selvityskohteeksi, kun uusilla eri tavoilla pyritään korvaamaan fossiilisten tuontipolttoaineiden käyttöä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri on tavoitteillaan ja päästövähennyksillään vaarantanut Suomen teollisuuden kannattavuuden. Vuosien varrella Suomen kemianteollisuus on jo muuttanut ulkomaille, ja viime vuosina metsäteollisuudellemme on käynyt osin samoin. Yksi suurimpia edellisen hallituksen ympäristötoimia oli Kemiran lannoitetehtaan myyminen norjalaiselle Yaralle. Valitettavasti maanviljelijät joutuivat kärsimään menetykset pienentyneinä satoina ja kohonneina lannoitteiden hintoina. Mutta maatalouden lannoitteiden aiheuttama ympäristökuorma on kyllä laskenut.

Itämeren tila huolestuttaa meitä kaikkia. Valitettavasti toisinaan mennään myös äärimmäisyyksiin, kuten voimme todeta rikkidirektiivin vahingollisesta luonteesta. Tekemässäni talousarvioaloitteessa numero 60 ehdotetaan, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012 talousarvion momentille 35.10.61 lisäyksenä 300 000 euroa Itämeren suojeluun. Varsinais-Suomen ely-keskus on myöntänyt kahdeksi vuodeksi avustusta, ja myös Liedon kunta osallistuu hankkeen tukemiseen materiaaliapuna. Saukonojan vesiosuuskunta suunnittelee ja toteuttaa paineviemärin Liedossa Saukonojan koulupiirin alueella oleviin kyliin, joissa on noin 230 taloutta. Kustannusarvioltaan 1,3 miljoonan euron arvoinen hanke on vaarassa jäädä toteutumatta ilman eduskunnan tukea. Aloitteen ympäristövaikutukset Saaristomeren ja Itämeren veden laatuun ovat merkittäviä, koska alueen purot ja joet laskevat Savijoen kautta Aurajokeen ja siitä edelleen mereen. Nyt on mahdollisuus vaikuttaa paikallisesti merkittävään ympäristönsuojelukohteeseen sen sijaan, että kävisimme anekauppaa päästöoikeuksilla.

Arvoisa puhemies! Toinen talousarvioaloite: määrärahan osoittaminen Lyökin pooki -majakan peruskorjaukseen Uudenkaupungin edustalla. Lyökin pooki eli kivimajakka on kulttuurihistoriallinen perintökohde. Se on järjestyksessä toinen maahamme rakennettu majakka mutta käytännössä vanhin, koska Utön majakka räjäytettiin 1700-luvun puolivälissä ja se korvattiin uudella majakkatornilla 1800-luvun alkupuolella. Rakennuksena Lyökin pooki on hyvin erikoinen, sillä siinä on Suomen ainut lyijykatto ja kolminkertainen seinärakenne. Se on kestänyt ulkoluodolla yli 250 vuotta, mutta sen aika lähenee loppua ilman korjausta. Kiviseinät lohkeilevat, ja kosteutta on päässyt rakenteisiin. Sallimmeko tietoisesti tämän arvokkaan merimerkin tuhoutumisen? Korostan, että tämäntyyppisiä majakoita on ainoastaan yksi kappale jäljellä. Tavallisia valomajakoita sen sijaan on rannikolla pilvin pimein. Maailmanlaajuisestikin puhutaan äärimmäisen harvinaisesta kulttuuriperinnöstä.

Talousarvioaloitteessa numero 61 ehdotetaan, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2012 talousarvion momentille 35.20.64 lisäyksenä 60 000 euroa Lyökin pooki -majakan peruskorjaukseen Uudenkaupungin edustalla. Kansanedustajia neljästä eri puolueesta on allekirjoittanut aloitteen. Toivon, että maalaisjärki voittaa turhan politikoinnin ja aloite menee läpi. Kyse ei ole niin suuresta summasta, että sillä olisi ratkaisevaa vaikutusta valtiontalouteen, mutta säilytetty historia jää elämään.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen asuntopolitiikan keskeinen ongelma on se, että sitä ei ole oikeastaan koskaan suostuttu tarkastelemaan kokonaisena. Se jakautuu karkeasti ottaen kahteen osaan, oikeastaan kolmeen.

Kovin usein tuntuu, että omistusasumisen keskeisin tavoite on huolehtia ikään kuin omaisuudenhoitomenettelyn optimaalisuudesta eli siitä, että asuntojen arvo säilyy tai kasvaa tai että onnistuu jopa lisäämään varallisuuttaan asuntokaupoilla. Tähän liittyy täällä tänäänkin mainittu ilmiö nimbystä, eli onhan se kohtuullisen kohtuutonta, kun ihmiset ilmoittavat, että heidän omistamiensa asuntojen lähellä ei saa olla leipäjonoja tai asunnottomien asuntoloita, koska heidän asuntojensa arvo laskee.

Perinteisen asuntopolitiikan toinen näkökulma on näkökulma vuokra-asumiseen, joka koetaan joko sosiaalipolitiikan apuvälineenä — erityisesti aravavuokra-asunnot koetaan sosiaalipolitiikan apuvälineinä, valtiontalouden vakauttajina — tai kuntien milloin minkäkin tarpeen tyydyttäjinä. Silloin unohtuu, että kyse on aravavuokra-asunnoissa asuvien ihmisten kodeista aivan samalla tavalla kuin omistusasuntojen osalta.

Kolmas lohko on sitten korjausrakentaminen, joka toki koskettaa näitä molempia, mutta jossa käytännöt näyttävät vaihtelevan myöskin sen mukaan, minkälaisesta hallintotyypistä on kysymys.

Se on joka tapauksessa selvää, että keskeinen, konkreettinen ongelma on asumiskustannusten nousu kohtuuttomaksi yhä useammalla paikkakunnalla, ei siis pelkästään täällä keskittämisen ytimessä, kuten täällä on tänään kauniisti sanottu, eli Helsingissä. Jos Kuopiossakin alkaa olla se tilanne, että asukkaita aravavuokra-asuntoihin ei saada, koska vuokrat ovat niin korkeita, pitäisi kyllä huolestua.

Millä vuokrat sitten saadaan pysymään kurissa? Ensinnäkin huolehtimalla siitä, että on rakennusmaata, joka on julkisessa omistuksessa, että se on voitu kaavoittaa niin, että maan omistaja ei pääse sillä rahastamaan, tai että rakennusmaata on tarjolla niin, ettei tonttien puute nosta hintoja kohtuuttomuuksiin.

Toinen on tietenkin kaavoitus, jolla huolehditaan siitä, että saadaan hyviä asuntoja, hyvin suunniteltuja asuntoalueita, mutta myöskin pidetään huolta siitä, että kaavoituksen detaljiehdot eivät muodostu sellaisiksi, että ne aivan turhanpäiten nostavat rakentamisen hintaa.

Kolmas on tietenkin asuntojen suunnittelu ja suunnitteluohjaus, että saadaan sellaisia asuntoja, jotka ovat hyviä, toimivia, kauniita mutta samalla myöskin tehokkaita niin, että rakentaminen ja suunnittelu eivät nosta turhaan asumisen hintaa.

Neljäs on tietenkin itse rakentamisen hinta, jossa kilpailua pitää olla riittävästi, että saadaan kohtuullisia tarjouksia mutta samalla myöskin osaaminen on sellaista, ettei jouduta kohtuuttomuuksiin esimerkiksi kosteusvaurioitten osalta, joitten määrää rakentamisen uustuotannossa on kyllä kohtuullisesti liioiteltu.

Viidenneksi ovat tietysti valmiitten asuntojen ylläpito, taksat, maksut, kaikki se, mitä asumisesta joutuu maksamaan. Siksi kunnille ja erilaisille muille tahoille itse kiinteistönpito on saatava kuntoon. Lopuksi tietysti, myöskin rakentamiseen liittyen, on rakentamiseen tarvittavan rahan hinta. Tässä tapauksessa yhtenäislainojen ehtojen alentaminen on mitä merkityksellisintä.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitusohjelma ja tämä budjetti, joka perustuu hallitusohjelmaan, antavat pitkästä aikaa mahdollisuuksia suuntautua asuntopolitiikkaan luottavaisesti. Paljon on kuitenkin tehtävissä. Nostan tässä lopuksi esiin vain yhden esimerkin asumisen kustannuksista suhteessa ilmastopolitiikkaan. Asunnot muodostavat erittäin keskeisen osan ilmaston lämpenemisen kurissa pitämisessä, mutta on huolehdittava siitä, etteivät energiatehokkuuden vaatimukset nosta rakentamisen hintaa kohtuuttomasti, tai ennen kaikkea siitä, että energiatehokkuuden nostamisen kustannus—hyöty-suhteesta pidetään huolta. Jos neljänsiin ikkunalaseihin käytettävät rahat käytettäisiin johonkin muuhun, saataisiin jopa ilmastopolitiikankin kannalta paljon tehokkaampia tuloksia aikaan.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksen tämän kohdan leikkaukset kohdistuvat pääsääntöisesti työllisyyttä lisääviin kohteisiin, ja näin ne ovat selvästi ristiriidassa hallituksen työllisyystavoitteiden kanssa. Hallitusohjelmassa luvataan edistää haja-asutusalueiden jätevesisäädösten toimeenpanoa tiedottamisen ja neuvonnan resurssien turvaamisella sekä edistää siirtoviemärihankkeita. Keskustan mielestä näihin varatut määrärahat ovat kuitenkin täysin riittämättömät, ja toivon vilpittömästi, että jatkossa näihin hankkeisiin, tärkeisiin siirtoviemärihankkeisiin löydettäisiin lisää rahoitusta, mikäli sellaisia hankkeita on, ja uskon, että niitä löytyy.

Vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaaminen on taloudellisesti ja inhimillisesti kannatettavaa. Uusien hissien jälkiasentaminen on kannatettavaa, mutta nyt esitetyt tukieurot ovat liian vähäiset, ja valitettavaa on, että hissien peruskorjauksien määrärahat on poistettu. Energiakorjauksiin sijoitetut eurot tulevat nopeasti takaisin pienentyneinä energiankulutuksina. Energia-avustusten leikkaus estää kuitenkin lämmitystapamuutokset, jotka edistäisivät siirtymistä tuontienergiasta kotimaisen energian käyttöön.

Arvoisa puhemies! Asuntorakentamisen ja asumisen kustannuksista on keskusteltu paljon. Hallituksen tulisikin omilla toimillaan myös pyrkiä tasaamaan rakentamisen kustannusvaihteluita valtion tukemalla asuntotuotannolla. Näin voidaan hyvinkin tehdä, ja sitä voidaan käyttää myös yhtenä elvytysluonteisena keinona. Toivon, että tätä myöskin käytettäisiin. Sitten kun on paljon puhuttu näistä rakentamisen kustannuksista, niin tosiasia on, että samanlainen talo erilaiselle maaperälle rakennettuna on kustannuksiltaan erilainen, ja kyllä tosiasiassa tonttikustannukset ja maaperäkustannukset vaikuttavat suuresti rakentamisen kustannuksiin. Myös kaavamääräyksillä voidaan vaikuttaa rakentamisen kustannuksiin aivan olennaisesti. On tärkeää, että tuotetaan kohtuuhintaista vuokra-asumista, se on hyvä ja kannatettava asia.

Yksi tärkeä asia omasta mielestäni on se, että hallitusohjelmaan on kirjattu, että selvitetään mahdollisuudet luopua yleisistä väestönsuojien rakentamisvelvoitteista, ja toivon, että tätä selvitystyötä pikimmiten ensi vuoden alusta selvitetään ja katsotaan, voidaanko sillä myöskin edetä. Myöskin hallitusohjelmaan kirjatun asuntopoliittisen toimenpideohjelman — josta on sinne hallitusohjelmaan kirjattu, että se valmistuisi tämän vuoden loppuun mennessä, mutta ministeriltä kuulimme, että nyt on asetettu tavoitteeksi sen valmistuminen ensi vuoden tammikuun aikana — laatiminen ja toteutuminen on tärkeä asia myöskin tulevaisuuden rakentamisessa. On myös varmasti hyvä tarkastella, milloin energiansäästömääräykset ja niistä aiheutuvat kustannukset ylittävät järkevän tason — tai oikeastaan sen tason, kun niillä saatavaa hyötyä verrataan niiden materiaalin tuottamisesta aiheutuviin kustannuksiin, milloin se rajapinta saavutetaan.

Arvoisa puhemies! Itse olisin toivonut, että tälle osiolle olisi löytynyt enemmän euroja tässäkin tapauksessa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Huolimatta siitä, että joulu saapuu vesisateessa ja joet tulvivat, haluan muistuttaa edellisten talvien jäätilanteesta. Viime talvena Itämeren jääpeite oli laajimmillaan sitten kevään 1987. Haluan nostaa tässä lyhyesti esille kolme seikkaa.

Ensiksikin kannan huolta jäänmurron osaamisen säilymisestä Suomessa. Se on tärkeää, elintärkeää, ympäristöosaamista. On välttämätöntä huolehtia siitä, että monitoimimurtajat pysyvät Suomen lipun alla. Vastikään solmittu lisäjäänmurtoa koskeva sopimus, jossa tukien ulkopuolella oleva Botnica syrjäytettiin tukijärjestelmien piirissä olevalla kotimaisella Alfons Håkans -varustamon Zeus-aluksella ja niin ikään tuetulla ruotsalaisella murtajakalustolla, ei edistä osaamisen säilymis- ja kehittämistavoitetta.

Toiseksi, myös uusien jäänmurtajien hankinnoissa, joita kaluston vanhetessa on väistämättä edessä, tulee valtion toimin suuntautua ympäristökuormitusta vähentävän teknologian käyttöönottoon. Kolmanneksi, samalla on syytä toivoa, että hallitus vauhdittaa omalta osaltaan EU:n päätöksiä Viking Linen autolauttatilauksen ympäristötuista.

Täällä on, aivan oikein, myös vaadittu asuntojen peruskorjausavustuksiin merkittäviä lisäyksiä. Pidän niitä erittäin perusteltuina, ja meidän ryhmämme on myös sitä koskevan budjettialoitteen tehnyt.

Ihan lopuksi tässä vielä palaan aamun budjettiäänestyksiin. Meillä, edustaja Mustajärvellä ja minulla, kävi aamulla budjettiäänestyksessä työtapaturma ja äänestimme opetus- ja kulttuuri- ministeriön hallinnonalan 29 pääluokan äänestyksessä numero 31 väärin. Tuossa ehdotukses- sa edustaja Immonen esitti vähennettäväksi 268 000 euroa taiteen ja kulttuurin eräisiin avustuksiin ehdotetusta määrärahasta. Emme todellakaan ole leikkaamassa budjetoitua 8,27:ää miljoonaa euroa, joka on sekin yli 2 miljoonaa vähemmän kuin vuoden 2010 tilinpäätöksessä. Olemme budjettileikkausta ja Immosen lisäleikkausta vastaan. Olemme vaatineet määrärahoja ja muun muassa ystävyysseurojen ja rauhanjärjestöjen tuen lisäämistä ja vakiinnuttamista. Tämä tulkoon tässä nyt todettua.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalan kohdalla täällä on todella keskusteltu rakennuttamisesta ja rakentamisesta. Näen hyvänä nämä MAL-sopimukset, maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset. Varsinkin maakuntien keskuksien kehittämisessä ja niitten maankäytön suunnittelussa yhteistyö eri kuntien välillä on aivan loistavan hyvä asia. Mutta tämän MAL-sopimuksen ohessa on tullut maaseudun pysyvän asumisen rajoittaminen mukana kuin salavihkaa, varsinkin meille Pirkanmaan maaseutukuntiin. Olen tästä tiedustellut ministeri Kiurultakin, rajoittaako valtioneuvosto tätä kautta maalla asumista. Hän vastasi, että valtioneuvosto ei millään tapaa rajoita maalla asumista, ja pysyvää asumista varsinkaan. Mutta kuka sitä sitten ohjaa?

Nyt käsitellään talousarviota ja budjettia. Pitäähän se ohjaaja nyt löytyä jostakin. Eli ministeriö ohjaa elyjä, ja elyt ohjaavat kuntien arkkitehtejä ja rakennuttajia. Jostain kumman syystä sitten kuntien rakennusjärjestykseen tulee aika tiukkojakin rajoitteita maalla pysyvän asumisen osalta. Esimerkkinä: 2,5 kilometrin päässä koulusta naapurin isäntä halusi rakentaa uudisrakennuksen maatilan ympäristöön, se kiellettiin. Pirkanmaan keskusseudun rakennusjärjestyksessä on hyvin monessa paikassa aika isot pinta-alavaatimukset siitä, että voidaan pysyvää asutusta niille rakentaa. Näkisin, että tämä komentoketju tai tämä ohjausjärjestelmä pitäisi käydä myös ensi vuoden kautta lävitse — että kuka näitä meidän kuntiamme sitten lopulta ohjaa.