Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään on puhuttu eettisyydestä ja ihmisarvosta. Nämä ovatkin kaksi oleellista asiaa, kun pohdimme omaa toimintaamme kanssaihmisiä kohtaan. Erityisesti meidän tulisi näiden äärelle pysähtyä, kun kyse on niistä yhteiskuntamme jäsenistä, jotka eivät itse saa ääntään riittävästi kuuluviin.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnissa meillä on paljon korjattavaa. Lapsiperheköyhyys kasvaa ja sen myötä myös sosiaaliset sekä yhteiskunnalliset vaikeudet. Lapsiperheköyhyydessä ei ole kyse pelkästään taloudellisesta köyhyydestä, vaan monen eri tason problematiikasta, johon tarvitaan voimakkaita auttamistoimenpiteitä.

Vanhojen puolueiden toimintatavat, joilla lapsiperheitä on vuosikausia kuritettu, näkyvät nyt pahoinvointina, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Tilanteessa, jossa kodin ulkopuolelle on sijoitettuna yli 10 000 lasta ja nuorta, on syytä pysähtyä miettimään, millainen on niin sanottu hyvinvointi-Suomi tänä päivänä, kenen täällä on hyvä kasvaa ja hyvä elää, kenelle tätä Suomea kehitämme ja miksi.

Itse olen ehdottanut niin sanottua varhaisen puuttumisen mallia, jossa painopiste on kuntien ennalta ehkäisevän työskentelyn tukemisessa sen sijaan, että kuntia tuetaan huostaanottokustannuksissa. Lisäksi tulisi palata korvamerkittyihin valtionosuuksiin ainakin lastensuojelukustannusten osalta ja siten, että ne korvamerkitään erityisesti perhetyöhön ja kotiavun antamiseen sekä muihin tarvittaviin lastensuojelun avohuollon tukitoimien kustannuksiin.

Käytännön työkokemuksesta tiedän, että monissa perheissä elämäntilanteen korjaamiseen riittäisi perhetyö tai edes kotiavun saaminen hetkeksi. Näitä palveluita ei kuitenkaan kunnissa pystytä enää lapsiperheille tarjoamaan kuin hetkellisesti tiettyjen hankkeiden muodossa.

Huostaanotto on aina raskas interventio, jonka tulisi olla täysin viimesijainen toimenpide, kun kaikki muut tukitoimet on käyty läpi. On tilanteita, jolloin se kuitenkin on ainoa mahdollinen vaihtoehto ja lapsen etu. Tutkimuksissa on todettu, että monen vanhemman tilanne pahentuu huomattavasti huostaanoton jälkeen. Näin ollen myös huostaanotettujen lasten vanhemmat tarvitsevat tukea. Tavoitteen tulisi aina kuitenkin olla mahdollisuus siihen, että lapsi voi palata vielä biologisten vanhempien luo.

Haluan nostaa esiin myös vammaisten aseman osana yhteiskuntaamme. Vammaisten aseman ja ihmisoikeuksien toteutumista tulisi paljon nykyistä aktiivisemmin seurata. Meillä on Suomessa tehty vammaispoliittinen ohjelma vuosille 2010—2015, jossa on useita tärkeitä ja hyviä tavoitteita liittyen esimerkiksi sosiaaliturvasta huolehtimiseen. Toivonkin todella, että näistä tavoitteista pidetään kiinni, vaikka tiedossa on taloudellisesti vaikeita aikoja.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä nostaa esiin nykyisen sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkoistamisvimman, joka on paitsi ajanut alas julkisen sektorin myös mahdollistanut muutamille suurille toimijoille käytännössä vapaat markkinat veroeurojemme hyväksikäytössä. Perussuomalaiset eivät tätä hyväksy.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eivät kuulu sellaisen markkinatalouden piiriin, jossa tavoite on vain ja ainoastaan tuottaa osakkeenomistajille voittoa jopa ulkomaille hyväksikäyttäen veronmaksajiamme ja puutteellista lainsäädäntöämme.

Perussuomalaiset ovat esittäneet varjobudjetissaan useita vaihtoehtoja, kuinka sosiaalisesti kestävää ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa on mahdollista rakentaa myös silloin, kun taloudellinen tilanne on vaikea. Olemme tehneet useita lakialoitteita korjaamaan sosiaalisia ja taloudellisia epäkohtia, esimerkiksi kotihoidon tuen korotuksen lakialoitteen.

Itse olen tälle pääluokalle esittänyt useampia talousarvioaloitteita. Lapissa epätasa-arvoisuus palveluiden saatavuudessa korostuu ja syrjäseutujen erityispiirteet luovat omat haasteensa. Lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden saatavuus tulisi turvata koko Lapin alueelle. Olen myös esittänyt määrärahaa erityisesti avohoidon tukemiseen lastensuojelussa sekä vanhusten ja omaishoitajien elämänlaadun parantamiseen. Lisäksi olen esittänyt Sallan kunnalle hyvinvointi- ja terveyspalveluiden kehittämishankkeeseen määrärahaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena niin hallitusohjelmassa kuin nyt tulevan vuoden talousarviossakin on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Viime vuosien aikana nämä haasteet ovat usein nousseet suurimpina yhteiskunnallisina kysymyksinä keskustelussa esille. Ratkaisuja on etsitty, ja tällä hetkellä tiedämme, että köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä on edelleen liian paljon. Tarvitaan vaikuttavuutta palveluihin, tarvitaan uusia toimenpiteitä, ja mielestäni peruspalveluministeri hyvin sanoi täällä aikaisemmin, että meidän on löydettävä uusia sosiaalisia innovaatioita, uusia ratkaisuja. Hyvin rohkeasti on siis lähdettävä etsimään uusia toimenpiteitä, millä näihin löydetään ratkaisuja, ja näin voidaan puhua hyvinvointiyhteiskunnasta eikä pahoinvointiyhteiskunnasta.

Suomen ikärakenne asettaa myös omat haasteensa tuleville vuosille. Kasvava vanhusväestö tarvitsee todella hyviä palveluita, vaikuttavia palveluita, joissa todella päästään hyviin tuloksiin, ja ihmisarvoa tukevia palveluita. Vastatakseen näihin ongelmiin on sosiaali- ja terveysministeriön rahoitukseen tulevassa budjetissa panostettu enemmän kuin aikaisempina vuosina. Pääluokan loppusumma on vajaat 500 miljoonaa euroa suurempi kuin kuluvan vuoden budjetissa. Lisäyksistä hyvä osa tullaan käyttämään toimeentulotuen, työttömyysturvan ja peruspäivärahan korotuksiin. Näenkin erittäin tärkeänä tämän osan, koska jokaisella tulee olla oikeus perustoimeentulon turvaan ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ihmisarvoinen elämä on turvattava kaikissa olosuhteissa, ja nämä oikeudethan on yhdenvertaisuusperiaatteena kirjattu meidän perustuslakiimmekin.

Tulevassa budjetissa on nostettu esiin päihdeongelmien ennalta ehkäisevät toimenpiteet, ja erityisesti valiokunnan mietinnössäkin nousee päihdeäitien hoidon järjestäminen, ja yhtenä mallina on tämä Pidä kiinni -hoitojärjestelmä, joka saa lisärahoitusta. Valtiovarainvaliokunta tämän päihdeäitien hoidon järjestämisen yhteydessä on nostanut hyvin esille sen, että päihdepalvelujen järjestämisvastuu kuuluu lähtökohtaisesti kunnille mutta palvelujen riittävyys riippuu kuntien budjetoinnista. Nyt erityisesti tämä Pidä kiinni -järjestelmä, kun se on ollut RAY:n rahoittama ja se rahoitus on vähentynyt, on sitten siirtymässä kunnille, ja kysymys on todella budjetista ja rahoituksesta tulevaisuudessa ja ei pelkästään tästä, vaan nimenomaan siitä, miten valtionosuuksien korotuksista pystyttäisiin saamaan näihin sellaista, että nämä määrärahavajeet pystytään korvaamaan.

Ei pelkästään päihdeongelma vaan nimenomaan myös mielenterveysongelma on valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hyvin esillä. Pidän tärkeänä, että siellä puhutaan näistä matalan kynnyksen hoitopaikoista ja niiden vahvistamisesta. Sehän on myös hallituksen ohjelmassa. Me tarvitsisimme päihdetyöhön erityisesti vaikuttavia uusia palvelumuotoja, koska päihdeongelma, jos mikä, vaikuttaa, niin kuin mielenterveysongelmakin, myös ihmisen elinikään ja sitä kautta koko meidän yhteiskuntarakenteeseemme.

Yhtenä asiana myös haluan nostaa veteraanien tukemisen. On hyvä, että täällä se on todettu, että veteraanien kuntoutuksessa ohjeistetaan kuntia järjestämään niitä palveluja avokuntoutuksena jne. Mutta olisin halunnut nähdä tässä yhteydessä erityisesti, että siellä olisi vaikka lukenut lause, että "veteraanien kohdalla rahoitus ei saa tulla esteeksi". Tietysti näitä toimintamuotoja — onko se avohoitona tai laitoshoitona — molempia tarvitaan, ja pitää vastata nimenomaan veteraanien kaikkiin niihin tarpeisiin, (Puhemies koputtaa) mitä heillä vielä tänä päivänä on.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaveria ei jätetä, varsinkaan tilanteessa, jossa tätä puheenvuoroa on jonkun verran tullut odotettua. — Aivan aluksi, herra puhemies, haluan kiitoksen sanan sanoa siitä, että budjetissa on monta asiaa, joissa ihmisten elämäntilannetta parannetaan, parannetaan turvaa, jonka varassa niille ihmisille, joitten oma elämäntilanne ei esimerkiksi työn kautta sitä turvaa mahdollista, se mahdollistuu sosiaaliturvan kautta.

Erityisen tärkeänä pidän sitä budjettiesityksen täydennystä, joka nyt budjetin muodossa hyväksytään, sitä euromäärää, joka tuli sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan määrärahoihin. Me olimme tässä maassa reilut kaksi vuotta sitten tilanteessa, jossa Kelan etuuksista valitettaessa päätöstä joutui odottamaan puolitoista vuotta. Sen jälkeen on laitettu liikkeelle monia hankkeita. On tehty lakiesitysmuutoksia ja viety asioita eteenpäin niin, että tuo valitusaika on saatu lyhenemään. Käsittääkseni tällä hetkellä ollaan noin yhdeksässä kuukaudessa. Tavoitteena on puoli vuotta, joka sekin on pitkä aika sille ihmiselle, jonka leivästä on kysymys, jolla eurot ovat saamatta sen vuoksi, että on jouduttu valittamaan asiasta.

Toinen kiitos veteraanien kuntoutuksesta. Se kuntoutusmääräraha toivon mukaan takaa sen, että veteraanit saavat tuon vuosittaisen kuntoutuksensa, mikä on eduskunnan yhteinen tahto.

Olisi joitakin muitakin, joista nostan esille vain yhden asian. Se on työmarkkinatuen peruspäivärahan korotus 100 eurolla — ja kun siihen laitetaan se indeksikorotus, 120 eurolla — kuukaudessa. Kyse on isosta asiasta. Mutta tässäkään yhteydessä en voi olla ottamatta esiin sitä tilannetta, miten hallitus käyttää ne noin 300 miljoonaa euroa, jotka täällä tämänpäiväisessä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan keskustelussakin on puhuttu käytettävän perusturvaan. Voi, kunpa käytettäisiinkin perusturvaan! Ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat työttömät, joitten päiväraha on nolla — tarkkoja kun ollaan, työmarkkinatuki on nolla euroa — eivät saa mitään. Toinen asia ja periaatteellisesti iso kysymys on se, että pienimpien vanhempain- ja sairauspäivärahojen tasoa ei nosteta tilanteessa, jossa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ollaan käyttämässä toistasataa miljoonaa. Kyse on periaatteellisesta, isosta asiasta, ja vaikka täällä yritetään toisin väittää, arvovalinnasta.

Arvoisa herra puhemies! Oli erinomainen asia, että peruspalveluministeri otti tänään esille Kaste-määrärahat, Kaste-määrärahan käytön, ja hän mainitsi täällä, miten niillä määrärahoilla tulevana vuonna, 17,5 miljoonalla eurolla, saadaan aikaan pistevaikutuksia kuntakentällä palveluja tuotettaessa. Hallitusohjelmassa kirjoitetaan Kaste-hankkeesta: "- - painopisteinä muun muassa syrjäytymisen ehkäisy, omaishoidon tukipalveluiden kehittäminen, yleinen palvelujen kehittäminen, pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy." Ministerinkin, joka vannoo kerta toisensa jälkeen hallitusohjelman kaikkivoipaisuuteen, olisi pitänyt lukea tämä kohta ainakin silloin, kun hän täällä kyselytunnilla väitti reilu kuukausi sitten, miten omaishoidon tukijärjestelmä, niin palvelut kuin sitten tuohon tukijärjestelmään muutoinkin liittyvät ongelmat, korjataan Kaste-rahoilla, ja eipä ollut kaukana, ettei hän vannonut sen nimiin, että koko vanhustenhuolto laitetaan näillä Kaste-rahoilla järjestykseen. Näitten Kaste-rahojen ongelma on ollut ja on asia, jonka sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan totesi. Valiokunta pitää Kaste-ohjelman kaikkia osaohjelmia tärkeinä mutta pitää välttämättömänä ohjelmien sisäistä priorisointia ja kohdentamista ohjelman laadun ja vaikuttavuuden varmistamiseksi.

Ministerin muuten kannattaisi lukea tämä paperi. Nimittäin tässä käy nyt niin, että tuo määräraha, 17,5 miljoonaa, ripotellaan sinne tänne ja tuonne ja vaikuttavuus on kysymysmerkki, puhumattakaan siitä, että ministeri täällä kirkkain silmin ja, voisiko sanoa, tukka liehuen julistaa, miten lähes koko sosiaali- ja terveyspalvelujen kenttä tulee kuntoon näillä Kaste-rahoilla. Hänen muotisanansa tänään oli "tahtotila". Näitä tahtotiloja alkaa olla sen verran riittävä määrä, että voin vakuuttaa, että keskustan eduskuntaryhmä pitää huolen, että tahtotilojen perään kysellään ja tiukkaan äänensävyyn.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuntien peruspalvelujen valtionosuusleikkauksia useilla sadoilla miljoonilla euroilla on pidettävä erittäin ikävänä toimenpiteenä kuntia kohtaan. Itse asiassa tuo leikkaus kohdistuu kaikkein kipeimmin kuntalaisiin. Kuntien paine verojen, piiloverojen ja erilaisten taksojen sekä maksujen kautta kompensoida tämä tulonmenetys on kova. Saattaakin olla, että palvelujen tasosta voidaan joutua tinkimään. Juuri tästä syystä perussuomalaiset ovat esittäneet omassa vaihtoehdossaan tuon peruspalveluihin kohdistuvan leikkauksen perumista.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nimenomaan peruspalveluja, ja niistä tehtyjen säästöjen kohdentamisessa on oltava todella tarkkana. Monesti juuri tältä sektorilta saatu näennäinen säästäminen on tuonut jopa kasvaneita kustannuksia muualla. Otetaan vaikka esimerkiksi ennakoiva terveydenhuolto. Varhainen puuttuminen, ongelmien tunnistaminen ja niiden ennaltaehkäisy, on paitsi viisasta myös kustannustehokasta toimintaa, unohtamatta kuitenkaan yksilön itsensä vastuuta omasta terveydestään huolehtimisessa. Perussuomalaiset esittävät omassa varjobudjetissaan panostamista lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon turvaamiseen sekä yleiseen terveyden edistämiseen.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien tilanteesta on puhuttu paljon. Ainakin vaalikampanjassa se oli monelle suorastaan sydämen asia. Omaishoitajien työn arvostaminen ei voi olla pelkkää puhetta. Nyt voisi jopa sanoa omaishoitajien tukevan kuntia, kun tilanteen tulisi olla päinvastoin: kuntien tulisi tukea omaishoitajia heidän raskaassa työssään. Tämän tulee näkyä myös käytännön toimissa. Omaishoidon tuen siirtäminen Kelan vastuulle sekä 25 miljoonan euron lisämäärärahan saaminen tuen tasokorotukseen olisivat tällaisia selkeitä käytännön toimenpiteitä. Näitä olemmekin esittäneet omassa vaihtoehdossamme.

Lapsiperheiden köyhyys on kipeä ongelma. On suorastaan häpeällistä, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on köyhyyttä, ja lapsien kohdalla tuon häpeän määrä vielä korostuu. Tämä köyhyys ei ole samanlaista kuin kehitysmaissa, mutta se on suomalaista köyhyyttä. Köyhyys on monella jo periytyvää, ja sen ketjun katkaisemiseen tarvitaan määrätietoista työtä. Erilaisten tukien varassa elävien asemaa on kyettävä parantamaan. Ei voi olla niin, että ihmisiä kiusataan myöntämällä yhtä tukea ja ottamalla etuus toisessa tuessa pois. Näitä rajoja tuleekin tarkastaa. Tukien varassa eläminen ei tietenkään ole kenenkään tavoite, vaan ihmiset haluavat elättää itse itsensä ja perheensä. Siksi työn vastaanottamisesta ei pidä rangaista niin, että tulotaso putoaa.

Arvoisa puhemies! Me kaikki vanhenemme ja tarvitsemme jossain vaiheessa elämäämme apua. Esteetön liikkuminen on itse asiassa meidän kaikkien etu, niin vanhusten, vammaisten kuin muun väestön. Vanhusten ja vammaisten asumisen helpottamiseksi tehdyt peruskorjaukset tarvitsevat myös kipeästi rahaa. Hissit, esteetön asuminen ja sen myötä tuleva mahdollisuus omaan itsenäiseen elämään ovat tärkeitä asioita. Jos siis haluamme, että ihmiset asuvat yhä pidempään kotonaan, on siihen myös panostettava yhteiskunnan varoja. Tämä jos mikä on mielestäni arvovalinta. Laitosasumisesta kotona asumiseen panostamiseen onkin suunnattava resursseja. Esitimme omassa vaihtoehdossamme 35 miljoonan euron korjausmäärärahaa juuri näistä edellä kerrotuista syistä johtuen.

Arvoisa puhemies! Sosiaalinen eriarvoistuminen, syrjäytyminen ja työttömyys kulkevat käsi kädessä. Myös ihmisten kyky pitää huolta itsestään ja läheisistään heikkenee taloudellisten syiden vuoksi. Tästäkin johtuen julkisen terveydenhuollon tehtävä ja asema on turvattava jatkossakin. Väestömme ikääntyy kovaa vauhtia, ja se asettaa meille kovia haasteita jo nyt. Ulkoistaminen ja kilpailuttaminen eivät saa johtaa sote-palvelujen saatavuuden ja laadun heikkenemiseen. Tästäkin on ikäviä esimerkkejä olemassa.

Uusia terveydenhuollon malleja ollaan kehittelemässä ja on kehitelty. Näissä toimenpiteissä on pidettävä huolta siitä, että olennainen ei unohdu. Tärkeintä eivät ole ulkoiset puitteet vaan hoidon laatu, sen saatavuus ja järkevät tavat toimia.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Otan puheenvuorossani esille kaksi asiaa: mielenterveysongelmat ja huostaan otetut lapset, koska näillä kahdella asialla on poikkeuksellisen suuri sekä taloudellinen että inhimillinen vaikutus ja merkitys.

Hallitusohjelman mukaan ihmisten työkyvyn ylläpitoon panostetaan. Tämä onkin tarpeen muun muassa mielenterveysongelmien takia, jotka ovat suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava tekijä maassamme. Viime vuonna 4 100 henkilöä jäi työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia ja heistä melkeinpä puolet oli alle 30-vuotiaita nuoria. Vielä 1980-luvun alussa jäi vain kolmisensataa suomalaista vuodessa työkyvyttömyyseläkkeelle tästä syystä, eli määrät ovat huimasti kasvaneet viime vuosina, vaikkakin viimeisen parin vuoden aikana hieman vähentyneet. Tällä hetkellä noin 38 000 suomalaista on tästä syystä työkyvyttömyyseläkkeellä. Muiden mielenterveyden sairauksien takia eläkkeelle jääminen ei ole tuossa ajassa lisääntynyt.

Kysymyksessä on siis todella suuren mittaluokan kansallinen kysymys, jolla on sekä kansantaloudellisia että inhimilliseen hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia. Meillä ei ole varaa näin suuriin määriin työkyvyttömiä, puhumattakaan sen aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä. Osittain syitä löytynee työelämästä. Työ on muuttunut epävarmemmaksi ja kiireisemmäksi vaatien ihmisen psyykeltä enemmän. Nykypäivänä, kun työurien pidentäminen on ensiarvoisen tärkeää, tuleekin kohdistaa katseet ennen kaikkea työhyvinvointiin ongelman vähentämiseksi.

Masennuksen yleistymisen ja pitkittymisen syynä ovat työelämän ongelmien lisäksi myös masennuksen hoitokäytännöt, jotka aiheuttavat turhaa työkyvyttömyyttä. Suomessa myönnetään masennuksen takia pidempiä sairauslomia kuin muualla maailmassa. Asiantuntijoiden mukaan pitkä työelämästä poissaolo pitkittää masennusoireita ja heikentää toipumista. Kun ihminen jää kotiin, katkeavat monet ihmissuhteet sekä rutiinit, itsetunto heikkenee, taloustilannekin heikkenee ja monet kokevat häpeää. Työhönpaluun kynnys kasvaa samalla. Jos työelämästä olisi masennuksen takia poissa yksi tai kaksi vuotta, on todennäköisyys palata alle 50 prosenttia. Parempi hoito olisi, että sairauslomajaksot olisivat lyhyempiä ja että osasairauspäivärahan käyttöä lisättäisiin. Moni jaksaisi olla työssä lyhyempiä päiviä, vaikka ei kokoaikatyötä masennuksen takia jaksaisikaan.

Myös psykoterapiaa pitäisi olla enemmän ja nopeammin tarjolla. Nykyään sitä saa vasta usean kuukauden sairastamisen jälkeen. Kansainvälisten hoitosuositusten mukaan terapia pitäisi aloittaa muutaman viikon sisällä sairastumisesta. Nopeasti aloitettu psykoterapia ehkäisisi masennuksen kroonistumista.

Jos masennuksen hoitoon otettaisiin aktiivisempi asenne, saataisiin masennukseen johtavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä asiantuntijoiden mukaan jopa puolitettua ja samalla työurat voisivat pidentyä merkittävästi, aivan niin kuin hallitusohjelmassakin sanotaan. Todella toivon, että sosiaali- ja terveysministeriössä ryhdytään toimenpiteisiin tämän ongelman ratkaisemiseksi. Mikäli paikalla olevalla ministerillä on aikaa vastaamiseen jossain vaiheessa, niin haluaisin kysyä, ollaanko tähän ongelmaan nyt aikeissa puuttua. Voitaisiinko esimerkiksi näitä hoitokäytäntöjä muuttaa?

Arvoisa puhemies! Toinen erityisen kipeä ongelma on sijaisperhepula. Uuden lain mukaan perhehoito on tärkein sijaishuollon muoto. Huostaan otettujen lasten pääseminen perhehoitoon on kuitenkin edelleen melkeinpä sattumankauppaa, sillä sijaisperheitä on liian vähän. Uudesta korotuksesta huolimatta sijaishoidon minimipalkkio, 650 euroa kuussa, on varsin pieni eikä se esimerkiksi mahdollista sijaisäidin tai -isän jäämistä pois ansiotyöstä, mikä merkittävästi parantaisi sijaisperheeseen sijoitetun lapsen hoitoedellytyksiä. Useinhan sijoitetun lapsen kanssa saatetaan käydä erilaisissa terapioissa, lääkärissä, konsultoidaan koulun, päiväkodin kanssa, ja myös yhteydenpito lapsen biologiseen perheeseen vie aikaa, puhumattakaan erityislapsen muista tarpeista.

Sijaislapsesta huolehtiminen on hyvin vaativa tehtävä muun työssäkäynnin ohella. Olisikin hyvä, että sijaishoidon minimipalkkiota voitaisiin nostaa sellaiselle tasolle, että se mahdollistaisi toisen sijaisvanhemman jäännin pois ansiotyöstä. Korkeamman palkkion avulla olisi myös helpompaa rekrytoida lisää perhehoitoperheitä, joista nyt on niin kova pula. Vaikka palkkio jopa kaksinkertaistuisi, olisi se silti laitospaikkaa edullisempi, joten välttämättä sijaishuollon kustannukset eivät kokonaisuutena edes nousisi. On selvää, että huostaan otetun lapsen eheä tulevaisuus voidaan parhaiten turvata kotihoidossa laitoksen sijasta. Tähän meidän on tulevaisuudessa panostettava enemmän, toki ongelmien ennaltaehkäisyä unohtamatta, joita koskeviin moniin salissa pidettyihin puheenvuoroihin on helppo yhtyä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Budjetin laatimisen yhteydessä on selvää, että kun jonnekin lisätään, niin toisaalta pitää vähentää vastaava summa. Sosiaali- ja terveyssektorilla leikkauksiin kohdistuu erityinen paine eettisestä näkökulmasta. Etenkin nyt vallitsevassa hankalassa taloustilanteessa tulee kiinnittää erityistä huomiota valtion rahoituksen kohdentamiseen.

Vanhusten ja veteraanien hoitoon tulisi kovin rajallisista resursseista huolimatta panostaa vielä, kun se ylipäätään on mahdollista. Jo inhimillisistä syistä jokaisen yksilön elämän tulisi olla elämisen arvoista loppuun asti. Yhteiskunnan päätöksentekijöiden tulisi pitää mielessä, ettei suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ole syntynyt itsestään vaan että sitä on jo sukupolvien ajan rakennettu kovalla työnteolla ja suomalaisella sisulla. Näistä ikäpolvista, jotka ovat jo kantaneet kortensa kekoon Suomen ja kaikkien meidän puolesta, tulee ehdottomasti pitää erittäin hyvää huolta ja taata heille hyvä ja arvokas vanhuus. Tämä puolestaan ei toteudu, jos vanhusten ja veteraanien hoitoon varatut määrärahat eivät yksinkertaisesti kata laadukkaan vanhustenhoidon vaatimia kustannuksia.

Tällä hetkellä kuntoutustoiminta ja kotihoito eivät ole toivotulla tasolla. Esimerkiksi koulutetun ja ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan riittävyys on ehdoton edellytys vanhustenhoidon menestyksekkäälle toteutukselle. Ikääntyvien ihmisen määrän lisääntyessä tähän tulee kiinnittää erityistä huomiota. Myös omaishoidon rooli on tärkeä osa laadukasta vanhustenhoitoa, sille tulee ehdottomasti kohdentaa riittävät resurssit.

Arvostan toki hallituksen elettä täydentää talousarvioesitystä veteraanien kuntoutuksessa. Määrärahan korotus ei vastaa kuitenkaan todellista tarvetta. Tuntuu siltä, että hallitus syytää mieluummin suomalaisten veronmaksajien eurot EU:n kriisimaille mutta ei sotaveteraaneille, kunniakansalaisillemme, tarpeeksi. Aina löytyy rahaa, kun käsky EU:sta käy.

Kaiken kaikkiaan hyvän vanhustenhoidon järjestäminen on valtion budjettia ajatellen todella pieni rahareikä verrattuna EU:n talouskriisin aiheuttamien takausvastuiden kasvattamiseen. Prosenteilla mitattava invaliditeetti veteraanien kohdalla pitäisi kokonaan poistaa. Kotihoidon ja kuntoutuksen tulisi olla itsestään selvä etu jokaiselle sodassa olleelle. Vanhusten henkinen hyvinvointi on huomioitava jatkossa nykyistä paremmin. Ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä tulisi suosia vanhustenhoidossakin. Virikkeet vaikuttavat positiivisesti vanhusten henkiseen hyvinvointiin ja samalla edistävät myös fyysistä hyvinvointia.

Yksinäisyys on monen vanhuksen kohdalla tosiasia. Tämän huolen myötä tein talousarvioaloitteen, jossa vanhusten palvelutaloon palkattaisiin henkilö, joka vastaisi erilaisten aktiviteettien järjestämisestä asukkaille. Tässä toimessa korostuisi henkisen inspiroinnin merkitys, joten ohjaajan tulisi olla aktiivinen ja aidosti sitoutunut työhönsä. Juuri terveysnäkökulmasta katsottuna ennalta ehkäisevän vanhustukitoiminnan tulisi olla yksi hallituksen pääpainopisteistä vanhustenhoidon alalla.

Tuleva vanhuspalvelulaki on pääpiirteiltään kannatettava, mutta hallituksen pitää varmistaa, että laki kokonaisuudessaan toteutuu myös käytännössä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta SDP:n siirtyminen hallitusvastuuseen on merkinnyt muutosta. Keskeinen tavoitteemme oikeudenmukaisuuden lisäämisestä ja eriarvoistumisen vähentymisestä näkyy myös tässä haastavan taloustilanteen budjetissa vahvoina arvovalintoina.

Hallitus esittää 120 euron korotusta työttömyysturvan peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen heti ensi vuoden alusta. Lisäksi on haluttu varmistaa, että ne, jotka tarvitsevat tukea kaikkein kipeimmin, saavat korotuksen täysimääräisesti hyödykseen. Tämän vuoksi asumistuen tulorajoja nostetaan työttömyyspäivärahan korotusta vastaavasti. Näin asumistuki ei vähene ja peruspäivärahan korotus lisää siis aidosti ihmisen käytettävissä olevia tuloja. Esitys vähentää ihmisten toimeentulotukiriippuvuutta ja vapauttaa samalla kunnissa sosiaalityöntekijöiden voimavaroja varsinaisen sosiaalityön tekemiseen.

Tiedämme kuitenkin, että köyhyys on maassamme vakava ongelma. Monet yksin asuvat ja perheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen kuukausittain. Etenkin asumistuen jälkeenjääneisyys on yleinen syy toimeentulotukiriippuvuuteen. Asumiskustannukset ovat pienituloisille työssä käyvillekin ihmisille korkeat, puhumattakaan työelämän ulkopuolella olevista. Tästä syystä toivon, että kevään kehyspäätöksessä pystytään linjaamaan nopea aikataulu myös hallitusohjelmaan kirjatulle asumistukiuudistukselle.

Pelkkä tukijärjestelmä ei asumisen ongelmia tietenkään korjaa. Tärkeintä on kohtuuhintaisten asuntojen tuottaminen markkinoille. Sillä saralla asuntoministeri Kiuru tekee erittäin hyvää työtä, joka ansaitsee tässäkin yhteydessä maininnan.

Hallitus esittää korotettavaksi myös toimeentulotuen tasoa köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toimeentulotuen perusosan nosto 6 prosentilla ja yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosan korotus 10 prosentilla parantavat viimesijaisen sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten taloustilannetta. Se on myös hallitukselta tärkeä arvovalinta tässä ajassa.

Arvoisa puhemies! Etuuksien korottaminen on tärkeä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi, mutta silti kaikkein parhaiten eheyttä ja hyvinvointia yhteiskuntaamme tuottaa kansalaisten yhdenvertainen oikeus laadukkaiden peruspalveluiden käyttöön. Tällä saralla on vielä paljon tehtävää. Tosiasia on, että sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme toimii kaikkein parhaiten työssä käyvien, aktiivisten ja omat oikeutensa tuntevien kansalaisten kohdalla. Heikommassa asemassa olevat ihmiset eivät saa palveluita yhtä hyvin.

Peruslähtökohtana on oltava, että yhteisesti rahoitetun palvelujärjestelmämme on palveltava kaikkia ihmisiä tasapuolisesti. Se tarkoittaa, että heikompien — lasten, vanhusten, vammaisten, kuntoutujien, mielenterveys- ja päihdeongelmaisten, työkyvyttömyyseläkeläisten, syrjäytyneiden, asunnottomien jne. — ääntä on myös kuunneltava tarkemmin. Heille on tarjottava erityisesti tukea ja palveluita, jos he eivät niihin osaa tai pysty hakeutumaan. Toimiva hyvinvointivaltio toimii hyvin niin työtä tekevälle keskiluokalle kuin kaikille muillekin kansalaisille. Tämä on meille kaikille suuri haaste.

Yksi olennainen keino ratkoa tätä kysymystä on kuntauudistus hallituksen suuntaviivojen mukaisesti sekä tähän keskeisesti liittyvä palvelurakenteiden uudistaminen. Me tarvitsemme selkeyttä ja vahvistusta sosiaali- ja terveyspalveluihin, aluksi ehkä kaikkein eniten perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden vahvistamiseen. Ennalta ehkäisevään työhön satsaaminen yli hallinnon rajojen on välttämätöntä. Se on myös inhimillisesti ja taloudellisesti kaikkein järkevintä työtä ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lastensuojelun raskaita huostaanottoja ym. vältetään, kun kaikille perheille, ei vain lastensuojeluasiakkaille, tarjotaan kotipalvelua.

Kakkostyypin diabeteksen ja muiden elintaso-sairauksien lisääntymistä voidaan vähentää, jos ravitsemusterapian roolia painotetaan osana perusterveydenhuoltoa ja virat täytetään tarpeen mukaisesti. Ikääntyneiden laitoshuoltoa estetään asuntojen esteettömyydellä tai kuntouttavalla työotteella. Lasten oppimisongelmia korjataan varhaisella puuttumisella neuvolassa, elämänhallintaa parannetaan koulun oppilashuollon avulla jne. Meillä on palvelujärjestelmässä lukuisia tapoja estää ongelmien syntyminen. Kyse on vain siitä, mihin me panoksiamme kohdennamme ja riittääkö meillä tahtotilaa.

Ensi vuonna saamme käsittelyyn myös vanhuspalvelulain. Sen voimaan saattaminen ja kunnollinen toteuttaminen on välttämätöntä. Se edellyttää kunnilta arvovalintaa.

Arvoisa puhemies! Vielä pari sanaa veteraaneista. Vaikka kokonaissumma on viime vuotta pienempi, on raha veteraaneja kohtaan aiempaa selkeästi suurempi. Se on tärkeää, sillä veteraanien kunto heikkenee ja hoito on vaativampaa. Tiedämme, että kuntoutuksen rahojen riittävyys on ollut ongelma. Kuntoutuksen parhaiden käytäntöjen levittäminen onkin tärkeää kuten kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lisäksi kotiin tuotavat palvelut, sekä hoito- että tukipalvelut, ovat olennaisia. Pitää muistaa, että laitoskuntoutusjakso kestää ehkä kaksi viikkoa vuodessa mutta arkista elämää omassa kodissa eletään 50 viikkoa vuodessa. Siksi kotona arjen elämää ja selviytymistä tukevat palvelut ovat olennaisia, ja tässä yhteydessä myös veteraanien puolisoiden huomioiminen on erittäin tärkeää.

Jani Toivola /vihr:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan osuus vuoden 2012 talousarvioesityksestä on 12,1 miljardia euroa, joka on 592 miljoonaa euroa kuluvan vuoden varsinaista talousarviota suurempi.

Arvoisa puhemies! Kuten istuntosalissakin on moneen kertaan todettu, lähivuosina on tarkoitus toteuttaa koko maan laajuinen kuntauudistus, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Kuntauudistuksen rinnalla on erittäin tärkeää uudistaa sosiaali- ja terveyshuollon rakenteita ja rahoitusta, jotta laadukkaat palvelut voidaan turvata myös palvelutarpeiden kasvaessa ja taloudellisen tilanteen heikentyessä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden monirahoittajamallin ongelma on siinä, ettei kokonaisuuden tehokkuudesta vastaa kukaan ja että järjestelmän rahoitusta tarkastellaan irrallaan palveluiden järjestämisestä. Asiakkaat eivät ole keskenään tasa-arvoisia eivätkä aina saa tarvitsemaansa palvelua. Yksikanavainen rahoitus toisi sosiaali- ja terveydenhuoltoon ohjattavuutta ja vastuuta terveyshyödyn tuottamisesta asiakkaalle.

Myös tietotekniikkaa ja hallintokuntien yhteistyötä tulee kehittää. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisten sähköisten asiakastietojärjestelmien toteuttamista jatketaan talousarvioesityksessä 16,7 miljoonan euron määrärahalla. Tietojärjestelmien kehittämisellä saavutetaan merkittäviä parannuksia toiminnan tuottavuudessa ja vaikuttavuudessa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman keskeisenä painopisteenä on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Osana hallitusohjelmaa on sovittu käynnistettäväksi poikkihallinnollinen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä toimenpideohjelma. Talousarvioon sisältyvät sosiaalietuuksien korotukset toteuttavat merkittävällä tavalla hallitusoh-jelman tavoitetta.

Arvoisa puhemies! Eilisen uutiset kertoivat, että Suomessa on noin 300 000 aikuisen joukko, joka tuntee itsensä ainakin jollain lailla huono-osaiseksi. Tämän vuoden kansalaisbarometristä selviää, että ongelmat koskevat fyysistä terveyttä, henkistä vireyttä, läheisiä ihmissuhteita ja taloudellista tilannetta. Barometristä kävi myöskin ilmi, että yli puolen miljoonan täysi-ikäisen tulot eivät riitä kunnolla lääkärissä käymiseen. Mitä huonompi ihmisen terveys on, sitä todennäköisemmin hänen rahansa eivät tahdo riittää terveydenhuoltoon.

Tämä nostaa esiin kipeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka on tunnustettava. Näiden asioiden kuntoonsaattaminen on avainasemassa, kun puhumme tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien eteenpäinviemisestä. Yhtälö on kuitenkin monimutkainen, ja tasapainon tulisi löytyä jostakin oman voimautumisen ja yhteiskunnan tuen ja kestävien rakenteiden sekä yhteisvastuun välimaastosta.

Meidän tulee jatkossakin kehittää yhteiskuntaa ja sen toimintoja niin, että kaikista pidetään huolta. Tästä luottamuksen asetelmasta huolimatta meidän tulisi kiinnittää vahvasti huomiota myös ennaltaehkäisyyn kaikilla yhteiskunnan alueilla ja eri ikävaiheissa, lähtien peruskoulusta ja hallituksen arvokkaista toimista luokkakokojen pienentämiseksi, tuntijakouudistuksesta ja taito- sekä taideaineiden avulla nuorille tarjottavista paremmista välineistä, joilla voimme kasvattaa jokaisen nuoren kykyä kommunikoida itsensä ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa, kykyä tunnistaa omat lahjat ja viedä niitä määrätietoisesti yhteiskunnan tukemana eteenpäin omasta asuinalueesta tai sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta, tukena myös koulutus- ja yhteiskuntatakuu.

Puhutaan myös työelämän laadun parantamisesta, monimuotoisesta työelämästä, jossa ei pelätä erilaisuutta ja ihmisten erilaiset elämänvaiheet tunnistetaan, jossa johtajat tuntevat vastuunsa vuorovaikutuksen ja yksilön voimautumisen eteenpäinviejinä, työuupumusta vastaan taistellaan ja jokainen saa kokea oman työnsä merkityksellisenä. Se lähtee myös vastuullisesta maahanmuuttopolitiikasta ja yhteiskunnan tuesta eri kulttuurien kohdatessa. Se lähtee tuesta kotona, koulussa ja työelämässä.

Arvoisa puhemies! Itse tahtoisin nähdä osana ratkaisuja myös sosiaalisten ja yhteiskunnallisten yritysten kasvun, vahvempaa ja innovatiivisempaa vuorovaikutusta eri hallinnonalojen sekä yhteisöjen välillä kohti toimintaa, jossa eri alat ja elinpiirit kohtaavat ja näin edistetään monen ryhmän erilaisia tarpeita. Vastauksia voi löytyä kaikkialta.

Friskis&Svettis on alun perin ruotsalainen vapaaehtoisvoimin toimiva kuntoliikuntaseura, joka on liikuttanut suomalaisia vuodesta 92. Ensimmäinen Friskis-jumppa järjestettiin Tukholmassa vuonna 78. Nyt liikkeellä on toimintaa Ruotsin ja Suomen lisäksi Norjassa ja useissa muissa Euroopan maissa. Seura järjestää kymmeniä eri ryhmäliikuntatunteja viikossa huomattavasti markkinahintoja alempaan hintaan ajatuksena, että liikuntapalvelujen tulisi olla kaikkien käytössä varallisuudesta riippumatta. Ideologian ylläpitäminen on mahdollista, sillä lähes kaikki keskuksen työntekijät ja liikuntaohjaajat toimivat viikoittain vapaaehtoispohjalta.

Pelkästään Vantaan ryhmässä toimii yli 150 vapaaehtoista, jotka vetävät tunteja, organisoivat tiloja ja muita yhteisiä tapahtumia ja muuta virkistystoimintaa. On synnytetty kokonainen yhteisö, jossa ihmisillä on mahdollisuus liikkua ja olla tekemisissä toistensa kanssa. Ryhmä voi parhaassa tapauksessa tarjota yksilölle kimmokkeen ja edellytykset terveille elämäntavoille, tarjota yksinäiselle uuden yhteisön tai antaa työttömälle kimmokkeen kohti työllistymistä tai uusia taitoja, joilla lisätä omaa potentiaalia tulevaisuuden työmarkkinoilla. Ollaan tekemässä siis erittäin tärkeää terveyttä edistävää ja sosiaalista ennalta ehkäisevää työtä, joka edistää tasa-arvoa ja vähentää eriarvoisuutta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään puhuttu niin kauniita ja yleviä sanoja hyvien peruspalveluiden merkityksestä, josta olen aivan samaa mieltä itsekin, joten en mitenkään malta välttää kiusausta esittää, miten näitten palveluiden uudistaminen pitäisi tehdä.

Arvoisa puhemies! Sinänsä sairastuneelle on täysin yhdentekevää, mikä organisaatio häntä hoitaa, kunhan hoitoon pääsee ja tauti paranee. Tässä terveydenhuoltomme on onnistunut kohtuullisesti. Hoitoa on yleensä saanut ennen hengenlähtöä, ja aika moni on sairastuttuaan parantunutkin. Nyt terveydenhuoltoamme kuitenkin uhkaa uskottavuuskriisi. Terveyserot kasvavat, vaikka niiden olisi jo pitkään pitänyt kaventua. Köyhät suomalaismiehet kuolevat 12,5 vuotta aiemmin kuin rikkaat suomalaismiehet, ja terveyspalveluita vähiten tarvitsevat hyvätuloiset ja työssä käyvät käyttävät niitä eniten ja maksavat niistä vähiten, kun samanaikaisesti palveluita eniten tarvitsevat köyhät ja työttömät käyttävät niitä vähiten mutta maksavat eniten. Samanaikaisesti terveyskeskukset uhkaavat rapautua markkinavoimien ja kuntien säästötalkoiden lietsoman yksityisvimman puristuksessa.

Mitä siis pitäisi tehdä? Yksilölle järjestelmä ei ole ratkaiseva, mutta ei se ole yhtä tyhjän kanssa. Terveydenhuolto vie puolet kuntien rahoista. Myös yksilö kärsii, jos rahojen käyttö ei ole tehokasta ja vaikuttavaa. Meidän on pidettävä huolta terveydenhuollon, sosiaalihuollon kustannus—vaikuttavuus-suhteesta — enemmän terveyshyötyjä.

Suomessa sinänsä vallitsee yksimielisyys siitä, että terveydenhuollon rakennetta ja rahoitusta pitää uudistaa. Vaikeus on käytännön toteutus. Yksi valtakunnallinen vai useampi alueellinen toimija, erikoissairaanhoito vai terveyskeskukset ensin ja mistä rahat? Paljon kysymyksiä, vaikeita kysymyksiä ja kovin vähän helppoja vastauksia. Silti pitää vastata. Kirjasimme Säätytalolla hallitusohjelmaan, että terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus uudistetaan, ja niin se pitää tehdä. Yritän nyt kertoa, miten se pitää tehdä minun mielestäni.

Palvelut organisoidaan alueellisesti hallitusohjelmaa seuraten. 20—30 vahvaa peruskuntaa järjestävät ja pääosin myös tuottavat terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut. Tähän kuitenkin liittyy uudistuksen suuri ongelma. Minä en nimittäin usko, että pääsemme kuntauudistuksessa 30 kuntaan, joka terveydenhuollon rahoituksen kestävyyden kannalta on kuitenkin ehdoton enimmäismäärä. Siksi todennäköisesti päätynemme siihen, että osa kunnista yhdistää terveydenhuoltonsa terveyspiireiksi, minkä hallitusohjelma mahdollistaa. Piirit eivät kuitenkaan pysty tuottamaan kaikkia palveluita itse, joten ne hankkivat niitä myöskin sopimusperusteisesti yksityisiltä tuottajilta. Piirien erikoissairaanhoito tuotetaan edelleen yliopistojen keskussairaaloissa mutta nykyistä tiukemmin kuntien perusterveydenhuoltoon kytkeytyneenä. Terveyskeskukset palautetaan terveydenhuoltomme peruspilareiksi.

Perusterveydenhuollon asiakasmaksut poistetaan. Jos asukas ei käytä kunnan tuottamaa palvelua, hän voi vapaasti valita palveluidensa tuottajat kunnan kanssa sopimuksen tehneiden joukosta. Sopimuksen tehneiden yksityisten palveluntuottajien maksut alenevat kunnallisten maksujen tasalle. Kunnat vastaavat terveydenhuollon rahoituksesta kattavasti, vastuu koskee perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen, matkakorvausten, sairauspäivärahojen ja myös lääkekorvausten rahoitusta. Yksityisen terveydenhuollon sairausvakuutuskorvaukset poistetaan ja Kelan sairausvakuutus- ja etuuspalvelut kytketään osaksi terveyspiirien toimintaa.

Arvoisa puhemies! Päätökset voimavarojen käytöstä tehdään tarpeen, oikeudenmukaisuuden ja kustannusvaikuttavuuden perustalta. Kuntien päätöksiä ohjaavat yhteiset, valtakunnalliset hoitolinjaukset, joiden periaatteet hyväksytään täällä eduskunnassa. Samoin eduskunta päättää kunnille ohjattavasta tuesta kyseisten periaatteiden mukaisesti. Paikalliset päätökset tekee demokraattisesti valittu luottamuselin, jossa turvataan riittävä alueellinen edustus ja asukkaiden mielipiteen ja toiveiden jatkuva kartoitus.

Arvoisa puhemies! Tältä pohjalta on hyvä lähteä. On aivan välttämätöntä, että kuntauudistuksen edetessä siihen hallitusohjelmassa kytketty terveydenhuollon ja sosiaalihuollon rakenne- ja rahoitusuudistus etenee. Se on välttämätöntä koko suomalaisen julkisen palvelujärjestelmän kannalta, se on välttämätöntä myöskin kaikkea julkisten palveluiden luottamusta nakertavan yksityistämiskehityksen pysäyttämisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Muuten olen sitä mieltä, että työmarkkinatuen tarveharkinta tulisi poistaa.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaaliturvan tukijärjestelmä vaatii täydellisen remontin. Sosiaalipolitiikan kehittäminen on ollut jatkuvaa yksityiskohtien paikkailua, ja joka korjauksen jälkeen on tullut lisää uusia väliinputoajia, joiden asemaa on seuraavaksi pitänyt sitten parantaa. Tämä on johtanut sosiaaliturvan päällekkäisyyksiin ja siihen, että yhden etuuden myöntäminen tai korottaminen leikkaa samanaikaisesti jotain toista etuutta. Avun tarpeessa olevat ihmiset kokevat itsensä petetyiksi, ja järjestelmää ei tunnu enää kukaan hallitsevan. Kela hallinnoi kaiken kaikkiaan 148:aa eri etuutta.

Pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus asetti kesäkuussa 2007 Sata-komitean valmistelemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Komitean työ jäi valitettavasti kesken, kun työmarkkinajärjestöjen edustajat jättivät paikkansa vastalauseena (Erkki Virtanen: Ei pidä paikkaansa!) hallituksen suunnitelmille nostaa eläkeikää. On erittäin valitettavaa, että tuo työ jäi kesken. Sen tavoitteena oli tukien saajan aseman parantaminen yksinkertaistamalla ja selkiyttämällä järjestelmää. Komitea tutki perustulon eli niin sanotun kansalaispalkan käyttämistä keinona riittävän toimeentulon takaamiseksi kaikissa elämäntilanteissa.

Arvoisa herra puhemies! Tämän maan kansalaisia juoksutetaan toimeentulon perässä luukulta toiselle aivan liian paljon. Ehkä suurin juoksuttaja on Kansaneläkelaitos, Kela. Sen palkkalistoilla on noin 6 000 työntekijää, ja niin kuin mainitsin, noita 148:aa eri etuutta hallinnoidaan. Kelan toimisto- ja yhteispalvelupisteitä sijaitsee edelleen lähes joka pitäjässä. Myös kuntien sosiaalitoimet ovat ahkeria kansalaisten luukuttajia. Esimerkiksi pääkaupunkimme Helsinki on jaettu neljään sosiaaliasemaan, joiden kautta jaetaan erilaisia toimeentulotukia. Pohjoinen-, itä-, etelä- ja länsihallinnossa on ihmisiä, ja neljällä alueella toimii 10 toimipistettä ja lukematon määrä työntekijöitä. Samaan aikaan on pulaa sosiaalityöntekijöistä kouluissa, nuorisotoimessa ja perhetyössä, muutamia mainitakseni.

Arvoisa puhemies! Puhdasta perustuloa ei ole otettu käyttöön missään maailmassa. Mielestäni käyttöönotto pitää selvittää Suomessa erittäin huolellisesti ja ilman ennakkoluuloja. (Erkki Virtanen: Aivan oikein!) Maamme toimeentulotukijärjestelmä on niin monimutkainen, että se johtaa harhaan niitä, jotka apua tarvitsevat. Monimutkaisuus johtaa myös väärinkäytöksiin. Tällaiset väärinkäytökset lisäävät ihmisten vihapuheita, vähentävät uskoa oikeusvaltioon ja heikentävät moraalia.

Perustulo tekee työnteosta ihmiselle aina kannattavaa. Kannustinloukut olisivat historiaa. Se myös mahdollistaisi kansalaisille tehdä töitä joustavasti oman elämäntilanteensa mukaan. Yhdistämällä tuet perustuloksi päästäisiin eroon tukien hakujärjestelmästä ja sitä varten rakennetusta, tuottamattomasta organisaatiorakenteesta, jossa jaetaan hakemuskaavakkeita, neuvotaan, otetaan vastaan hakemuksia, hyväksytään ja hylätään niitä sekä pidetään yllä ruuhkautunutta muutoksenhakulautakuntaa. Järjestelmä nöyryyttää avun tarpeessa olevaa ja turhauttaa työntekijöitä. Lisäksi se kuluttaa yhteiskunnan varoja kohtuuttomasti tämän organisaation pyörittämiseen. Tässäkin talossa on monet kerrat keskusteltu perustulosta. Edustaja Soininvaara esitteli mallinsa 1994, nuorsuomalaisten puolue esitteli oman mallinsa 1998.

Arvoisa herra puhemies! Näitä esimerkkejä suunnitelluista malleista löytyy niin Suomesta kuin maailmaltakin. Mielestäni eduskunnan pitää käynnistää keskustelu perustulon käyttöönotosta maassamme. Kansalaisten oikeustaju vaatii, että kenenkään ei saa olla taloudellisesti kannattavampaa jäädä kotiin kuin ottaa vastaan tarjottu työ. Eli työn ja perustulon yhdistäminen on tarpeen. Myös huoltosuhteen muutos ja uhkaava työvoimapula pakottavat meidät löytämään lisää työntekijöitä tuottavaan työhön. Toimeentuloluukkujen työntekijöistä saataisiin myös helpotusta kuntia uhkaavaan työvoimapulaan, joka ei helpotu pelkästään kuntia yhdistämällä vaan parantamalla julkisen sektorin tuottavuutta.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi haluan osoittaa kiitoksen siitä, että tämän budjettikäsittelyn aikana veteraanien kotiin tarjottavien palveluiden arvo ja merkitys on otettu huomioon, ja tuo 4 miljoonaa euroa, joka eduskunnan käsittelyssä on kohdennettu veteraanityöhön, on erittäin arvokas ja tarpeellinen asia.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtanen tuossa, ystävä vasemmalta, puhui hetki sitten sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuudesta. Tässä taloudellisessa tilanteessa, jota nyt elämme, vaikuttavuudella, tehtävän työn tuloksilla suhteessa kustannuksiin, on erityisen iso merkitys. Itse ainakin uskon siihen — ja tuntuu, että nyt tässä taloustilanteessa on pakkokin uskoa — että joskus on mahdollista tehdä parannuksia palveluihin ilman, että se maksaa, ikään kuin pienemmällä rahalla fiksummin, ja sitä on parhaimmillaan rakenteiden uudistaminen myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tuore kansalaisbarometri nosti esiin kolme ongelmaa sosiaali- ja terveydenhuollossa ylitse muiden. Siinä oli puhetta nuorten työttömyydestä, palvelujen alueellisesta turvaamisesta ja syrjäytymisestä. Näihin toimiin Kataisen hallitus on onneksi tarttunut poikkeuksellisen hyvällä sykkeellä. Hallitus toteuttaa poikkihallinnollisen syrjäytymisen, köyhyyden ja terveysongelmien vastaisen toimintaohjelman, jolle on annettu paljon odotuksia.

Hallituksen ohjelmassa on laaja perusturvan parantamispaketti, joka toteutuu ensi vuoden alusta alkaen. Sieltä löytyy nuorten yhteiskuntatakuu, joka alkaa vuoden alusta ja jatkuu täysimääräisenä vuonna 2013, sekä erilaisia suuria ja pieniä rakenteellisia uudistuksia, kuten se kuuluisa kuntarakenneuudistus. Sen yhteydessä on erityisen tärkeää keskittyä nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin, järjestämistapaan ja rahoitukseen.

Kun hyvinvointivaltion palvelujärjestelmä luotiin, huoltosuhde, lasten ja eläkeläisten määrä suhteessa työikäiseen väestöön, oli jotain 40 ja 50:n väliltä. Tiedossa on, että vuonna 2030 lähentelemme 70:tä, jopa 80:tä. Meillä tulee nykyrakenteella olemaan kuntia, joissa huoltosuhde on päälle 100:n. Tiedossa ei ole yhtään kuntaa, jossa huoltosuhde ei paisuisi nykyisestä. Se tietää ainakin sitä, että jos jatkamme nykyrakenteilla, nykyisistä palveluista on karsittava ja suomalaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä sattuvat asumaan. Tämä on valitettavasti tilanne jo nykyiselläänkin. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon, mikä tunnetusti aiheuttaa kuntien kustannuksista ainakin sen kuutisenkymmentä prosenttia, rakenteita uudistetaan ennakkoluulottoman reippaasti.

Joskus tuntuu, että terveyden edistämisestä puhutaan paljon mutta siihen ei ehkä panosteta riittävästi. Se on suoranaista hulluutta, sillä pitkällä tähtäimellä onnistuneet, hyvin kohdistetut ja tutkitusti vaikuttavat toimet säästävät kustannuksia sen lisäksi, että ne parantavat ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua.

On hienoa, että hallituksen talousarvioesityksessä liikuntapolitiikka on keskeisessä roolissa. Lisääntyneeseen ylipaino-ongelmaan ja moniin elämäntapasairauksiin on nimittäin olemassa yksi täysin reseptivapaa lääke: liikunta. Suomalaisten liikkumista ja terveellistä ruokavaliota edistämällä voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä, vaikka ne säästetyt eurot eivät heti seuraavan vuoden budjetissa näkyisikään. Liikunta- ja terveyspolitiikka ei saa unohtua vain yhden hallinnonalan vastuulle; terveempi elämä edellyttää poikkihallinnollisia toimia.

Alkoholinkäytön lisääntyminen ja siitä koituvat suorat ja epäsuorat inhimilliset ja terveydelliset haitat ovat merkittäviä. Sekä kotimaisten että kansainvälisten arvioiden mukaan epäterveellisiin elintarvikkeisiin kohdistuvien veronkorotusten avulla voidaan kustannusvaikuttavasti edistää terveyttä ja vähentää sosioekonomisia ter-veyseroja. Alkoholin, tupakan, makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien veroihin tehtyjä korotuksia on helppo kannattaa. Olen iloinen, että tämä hallitus on ottanut verotuksensa linjaksi verottaa työn sijasta ennen kaikkea kulutusta terveys- ja ympäristönäkökulmat edellä.

Toivon kuitenkin, että valtiovarainministeriössä kiirehditään sokeriveron käyttöönottoa. Se olisi tuoteluokituksiin verrattuna oikeudenmukaisempi ja vaikutuksiltaan tehokkaampi tapa toteuttaa tämä terveyttä edistävä haittavero.

Budjetista löytyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen potilastietoarkiston ja sähköisen reseptin kehittämistä 16,7 miljoonan euron määrärahalla. Tällä saralla alkaisikin olla näkyvien tulosten aika. Ei voi olla niin, että 2010-luvun tietoyhteiskunta kaikkine osaamisineen on täysin mahdotonta ulottaa myös tänne sosiaali- ja terveydenhuollon kentälle. Viimeksi kuukausi sitten heiluin itsekin keltaisen paperisen rokotuskortin kanssa selvittämässä, mitä olin saanut ja mitä puuttui, ja niitähän ei yhdestä paikasta löydy vielä nykyisellään.

Eduskunta teki tarpeellisia lisäyksiä budjettiin sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan. Sieltä löytyi päihdeäitien hoidon järjestämiseen 2 miljoonaa euroa, terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen miljoona euroa ja terveyden edistämisen hankerahoihin se 400 000 euroa. Kaikki nämä ovat erittäin perusteltuja ja hyviä toimia, ja on hienoa, että tämä hallitus on ottanut nämä asiat vakavasti ja eduskunta sitten hyvin kompannut perässä.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Kiitoksia näistä! Minä jonkin verran olen nyt kerinnyt kuunnella tässä teidän puheenvuorojanne ja haluan kiittää teitä siitä monipuolisesta lähestymiskulmasta nimenomaan näihin terveyseroihin, elikkä se on todella sitä ennaltaehkäisyä se terveyden edistäminen, mutta se on myöskin eri sektoreitten työtä. Se on sosiaaliturvasta huolehtimista eli huolehtimista siitä, että meillä sosio-ekonominen asema pysyy ja köyhyyttä pystyttäisiin vähentämään ja välttämään. Se on myöskin sitä, että meillä on sosiaali- ja terveyspalvelut mutta myöskin hyvä koulutustason ylläpito. Ne kaikki vaikuttavat, korreloivat ja ovat yhteydessä terveyden kokemiseen.

Täällä tuli myöskin pohdintaa siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tulisi kehittää ja miten esimerkiksi rahoitusta. Jani Toivola, joka piti erinomaisen hyvän ja monipuolisen puheenvuoron täällä, toi esille sitä terveyden edistämistä, ja hän toi myöskin esille sitä syrjäytymisen ehkäisemistä. On yksi asia, mistä haluaisin kuitenkin häneltä kysyä: kun hän mainitsi, että pitäisi pyrkiä yksikanavaiseen rahoitukseen terveydenhuollossa, niin haluaisin mielelläni siitä kuulla hieman lisää, mitä tarkoititte sillä.

Jyrki  Yrttiaho  /vr:

Arvoisa herra puhemies! Lakiehdotus iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalveluiden saannin turvaamisesta, vanhuspalvelulaki, on loppusuoralla. Se on odotettu ja erittäin kannatettava. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on jo aiemmin jättänyt asiasta useammankin lakialoitteen. Viime kaudella syksyllä 2009 eduskunta keskusteli ja äänesteli asiaa koskevan välikysymyksen pohjalta.

Lain tavoitteita yleensä ja sen yksityiskohtaisia toimenpide-ehdotuksia ei ole mahdollista käytännössä toteuttaa, ellei kunnille ja kuntayhtymille turvata riittäviä voimavaroja ikäihmisten hoivan laadun parantamiseksi ja heille palveluja tuottavan henkilöstön lisäämiseksi. Mutta lain resursointi on suuri kysymysmerkki. Lakiluonnoksessa, joka on ollut lausuntokierroksella, ei ole käsitelty vanhushoivan nykyisiä kustannuksia eikä lain sisältämien ehdotusten kustannusvaikutuksia. Kuntaliiton selvityksen mukaan yli 75-vuotiaiden palvelujen kustannukset ovat tänä vuonna noin 3,2 miljardia euroa sisältäen kotipalvelut, omaishoidon tuen, tavallisen ja tehostetun palveluasumisen, vanhainkotihoidon sekä pitkäaikaishoidon terveyskeskusten vuodeosastoilla.

Hoitoa kaipaavien vanhusten määrän ripeä kasvu vaatii vakavia toimia. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan 75 vuotta täyttäneitä on tänä vuonna 446 000, kymmenen vuoden kuluttua 604 000 ja 20 vuoden kuluttua 868 000 — siinä karu näkymä, johon on varauduttava. Tarvitaan lain lisäksi realistinen ja pitkäjänteinen toteuttamisohjelma, jota viedään eteenpäin kuntien kanssa ja turvaamalla kunnille riittävät resurssit.

Herra puhemies! Vanhustenhuollon ja hoivan järjestämisen kaksi keskeistä ongelmaa ovat henkilöstön riittämättömyys ja tarjottujen palveluiden laadun aivan liian suuri järjestäjäkohtainen vaihtelu. Hoivan laadun vaihtelua on yritetty vähentää annetuilla laatusuosituksilla. Ne ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi, koska kunnat säästösyistä ja yksityiset palveluntuottajat tulostavoitteissaan eivät ole suhtautuneet niihin riittävän vakavasti. Siksi määräykset riittävästä laadusta tulee kirjoittaa lain säännöksiin. Lailla tulee turvata, että jokainen vanhus saa sekä määrällisesti että laadullisesti riittävät palvelut.

Riittävän laadun turvaaminen edellyttää riittävää henkilöstöä palveluyksiköissä. Siksi henkilömitoitus on määriteltävä osana lakiin kirjattavia laatumääräyksiä. Viranomaisilla tulee olla myös riittävät valtuudet valvoa lain noudattamista, ja laissa tulee määrätä myös riittävät rangaistukset, jos laatumääräyksiä ei noudateta.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Suomessa keskustellaan työuran pidentämisestä ja eläkeiän nostosta, mutta samaan aikaan yhä useampi suomalainen elää erilaisten tulonsiirtojen varassa. Kyse ei ole ainoastaan aikuisista, vaan myös moni nuori on vaarassa ajautua tukikierteeseen jo aivan elämän alkumetreillä.

Erilaiset mielenterveydelliset ongelmat aiheuttavat Suomessa tuki- ja liikuntaelinsairauksien lisäksi entistä enemmän työkyvyttömyyttä. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan joka neljännellä nuorella on jonkinasteisia mielenterveysongelmia. Myös Kelan alle 16-vuotiaiden hoitotuki kertoo pahoinvoinnin kasvusta, sillä neljä kymmenestä tuensaajasta saa hoitorahaa mielenterveyshäiriöiden vuoksi.

On aivan selvä, että nuorten mielenterveysongelmat on saatava hoidettua heti alkuunsa. Tässä avainasemassa ovat kouluterveydenhoidon kehittäminen sekä perusopetuksen laadun parantaminen. Kyse ei kuitenkaan ole vain julkisista toimista ja rahasta, vaan myös yhteisöllisyydestä. Aidosti toimivat ratkaisut edellyttävät yhteistyötä kaikilta lasten ja nuorten lähipiirissä vaikuttavilta tahoilta.

Ennalta ehkäisevän mielenterveystyön tarpeellisuudesta huolimatta vähennetään ensi vuonna sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta 0,5 miljoonaa euroa terveyden edistämiseen kohdistettavista rahoista. Vähennykset kohdistuvat muun muassa päihteiden käytön ehkäisyyn ja mielenterveyden edistämiseen. On totta, että väestön terveyteen ja hyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös muiden toimijoiden kuin sosiaali- ja terveydenhuollon voimin. Tämä edellyttää kuitenkin järeitä hallinnonalat ylittäviä toimia, joissa mielenterveystyötä ei tule unohtaa.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on puhuttu paljon työssä jaksamisesta ja reilun työelämän merkityksestä, ja tämä on aivan oikein. Työntekijöiden jaksaminen on sekä työntekijän itsensä, työnantajan että koko yhteiskunnan etu. Meidän onkin tehtävä kaikkemme, jotta kitkemme työelämästä ne tekijät, jotka johtavat jatkuviin sairauslomiin tai uhkaavat pahimmillaan jopa katkaista koko työuran ja johtaa sosiaalitukikierteeseen joutumiseen.

Kuten tänään on useampaan otteeseen kuultu, valitettavasti sosiaalitukijärjestelmämme ei kuitenkaan tällä hetkellä kannusta riittävästi työntekoon ja yrittämiseen. Moni työkykyinen ei pääse töihin, koska ei erilaisista syistä pysty tarjoamaan työnantajalle täyttä työpanosta. Työnantajan ei puolestaan kannata maksaa huonotuottoisesta työpanoksesta täyttä hintaa, eikä työntekijän puolestaan kannata ottaa huonosti palkattua työtä vastaan, koska tällöin hänen lopulliset nettotulonsa saattavat jopa laskea. Ansiotulojen ja tulonsiirtojen yhdistäminen on edelleen vaikeaa, joko siis on tultava toimeen kokonaan palkalla tai elettävä pelkillä tulonsiirroilla. Mielestäni on ehdottoman tärkeää, että työn tekeminen on aina kannattavampaa kuin joutilaisuus ja tuilla eläminen. Tämän on oltava myös uudistusta kaipaavan sosiaaliturvamme johtoajatus.

Nyt on viimeiset hetket käsillä, mikäli todella haluamme parantaa työelämän laatua ja varmistaa sen, että jokaisen työtä vailla olevan kannattaa ottaa työtä vastaan edes osittain ja että ketään apua tarvitsevaa ei jätetä yksin sosiaalitukikierteeseen. Perustulosta olen kuitenkin edustaja Jokisen kanssa eri mieltä. Se on mielestäni varma tapa, mikäli haluamme passivoida lisää suomalaisia. (Erkki Virtanen: Höpsis!)

Arvoisa puhemies! Kuten valtiovarainvaliokunta on mietinnössään todennut, voidaan terveyttä edistävillä toimilla saada aikaan merkittäviä kansantaloudellisia säästöjä. Tärkeitä ovat etenkin terveellinen ravitsemus sekä liikunta. Ne ovat myös keskeisiä keinoja, kun halutaan kaventaa eri sosiaaliryhmien välisiä terveyseroja. Kauniista sanoista huolimatta saamme jatkuvasti lukea tiedotusvälineistä uutisia siitä, kuinka suomalaisten kunto on heikentynyt. Aivan viimeksi kuulimme, että olemme Pohjoismaiden lihavin kansa. Siksi ihmettelen todella, mihin toimiin liikuntapolitiikan saralla on oikeasti ryhdytty tämän ongelman ratkaisemiseksi. Jälleen yksi taustatutkimus tai uudet liikuntasuositukset tuskin ovat täsmäratkaisuja suomalaisten saamiseksi lenkkipoluille tai kuntosaleille.

Myös kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallitusohjelman tavoitetta edistää koko elämänkaaren mittaista liikunnallista elämäntapaa. On siksi tärkeä ottaa huomioon tavoite liikunnan lisäämisestä kaikkien hallinnonalojen toiminnassa ja edistää elinikäisen liikunnan mahdollisuuksia. Tässä vastuu ei kuitenkaan voi olla pelkästään valtiolla tai kunnilla, sillä viranomaiset eivät voi tulla kiskomaan ketään kotisohvalta edistääkseen kansanterveyttä. Halu oman elämänlaadun parantamiseen on löydyttävä jokaiselta suomalaiselta itseltään.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Jo moni edustaja tänään ennen minua on tästä puhujanpöntöstä todennut, että perusturvan korottaminen 120 eurolla on historiallinen teko tässä taloudellisessa tilanteessa. Näin totean minäkin.

Köyhyys on tällä erää meidänkin yhteiskuntamme suuri riesa, jonka lieventämiseksi ja poistamiseksi meidän jokaisen on ponnisteltava. Lapsiköyhyys on mielestäni tämän päivän suurin eriarvoisuutta aiheuttava haitta, jolla voi valitettavasti olla suuri vaikutus lapsen tulevaisuuteen. Syrjäytymisen kierre monine erilaisine piirteineen uhkaa valitettavasti jo lapsia, jotka vasta tähyävät tulevaisuuteen. Usein kodin ulkopuolelle sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten vanhemmat kärsivät köyhyydestä ja ovat siten vahvasti riippuvaisia sosiaaliturvasta. Köyhyydestä kärsivien lasten vanhemmilla on tavallista useammin myös mielenterveydellisiä ongelmia ja eriasteisia päihdeongelmia. Mielenterveysongelmilla on suurin yhteys myös ennenaikaiseen eläkkeelle jääntiin. Mielenterveys- ja päihdeongelmat heiluttavat perheen tasapainoa. Tämän vuoksi lasten ja nuorten tukemiseen on panostettava.

Köyhyyden vaikutukset ovat selkeästi nähtävissä myös aikuisten ihmisten elinikäennusteita tarkasteltaessa. On äärimmäisen hälyttävää, että köyhän miehen eliniän odotusarvio on lähes 13 vuotta lyhyempi kuin hyvätuloisen miehen. Tämänkaltaiset terveyserot eivät kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies! Tämän vuoksi on hyvä todeta, että hallitus on jo ottamassa oikeansuuntaisia askeleita asiantilan korjaamisen suuntaan. Tuo jo edellä esittämäni historiallinen perusturvan korotus on vahva signaali ja iso teko. Lisäksi asumistuen alarajan 100 euron korotus on omiaan näissä oikeudenmukaistamistalkoissa. Yksinhuoltajien huomiointi on myös erittäin tärkeä oikeudenmukaisuusteko, jonka merkitystä ei tule unohtaa.

Kaste-ohjelman jatkaminen ja sen kohdentaminen lasten ja nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja palveluiden parantamiseen on tärkeää. Varhainen puuttuminen ja ennalta ehkäisevän mielenterveystyön vahvistaminen tuo pitkällä aikavälillä säästöjä sosiaali- ja terveyssektorille. Ennalta ehkäisevällä toiminnalla voi olla vaikutusta lopulta myös työurien pidentymisen tavoitteeseen.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on ensiarvoisen tärkeä. Siksi onkin hienoa, että hallitus on lisännyt kuntien laskennallisiin osuuksiin tuon 3 miljoonan euron lisäyksen, joka on Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksesta vähentynyt. Tämä päihdeäitien hoitoon ja kuntoutukseen panostava ohjelma on todistettavasti tuottanut konkreettista tulosta, ja sen johdosta on pystytty välttämään lasten huostaanottoja. [Puhemiehen korokkeelta kuuluu kolahdus, ja puhuja kääntyy katsomaan korokkeelle.]

Piti katsoa, tippuuko puhemies penkiltä.

Kiva kuulla! [Puhujaa naurattaa.]

Arvoisa puhemies! Tällä päihdeäitien hoitoon ja kuntoutukseen panostavalla ohjelmalla on pystytty välttämään lasten huostaanottoja. Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on kerännyt piiriinsä vuosittain noin 250 perhettä. Tuella ja hoidolla voidaan siis saada aikaan inhimillisesti kestävää tulosta.

Arvoisa puhemies! Taannoin tässä kuluvana syksynä eduskunnan portaita ylöspäin kavutessani kohtasin vaikuttavan näyn. Jos itse olin vaatimaton tallaaja sivulla, niin hienosti pukeutunut veteraanien toistasataapäinen letka kulki päättäväisenä eduskunnan portaita ylöspäin aina valtiosaliin saakka. Tuo vaikuttava veteraanien joukko esitti tuolloin myös toiveensa, ja olen iloinen, että heitä kuultiin. Iloitsen suuresti, että veteraanien kuntoutukseen esitetään lisää varoja. Näin määrärahaa on kutakin veteraania kohden enemmän kuin edellisvuotena. Veteraanit eivät voi olla se kohde, josta säästetään. Tuo 4 miljoonan korotus onkin merkittävä ja hieno lisä määrärahaan. Hyvä näin.

Mats Nylund /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Social- och hälsovårdsministeriets budgetförslag för 2012 är både ansvarsfullt och socialt rättvist och det har belysts på ett mycket mångsidigt sätt här i plenidebatten. Jag kommer att uppehålla mig med en liten men mycket viktig fråga.

Det ytterst viktiga avbytarsystemet för jordbruket och pälsfarmarna omnämns i vårt regeringsprogram där det sägs att systemet ska utvecklas med speciell tyngdpunkt på social rättvisa, möjligheterna att orka i arbetet för unga familjer och då arbetet är av bindande natur.

Arvoisa puhemies! Maatalouden ja turkistarhaajien lomitusjärjestelmällä on aivan ratkaiseva merkitys sille, että pystymme rekrytoimaan uusia yrittäjiä myös kotieläintuotantoon. Kotieläintuottajille 26 lomapäivää vuodessa tarjoaa pienen mahdollisuuden rentoutumiseen ja virkistykseen elinkeinon piirissä, jossa sidonnaisuus olisi muutoin 365 päivää vuodessa.

Vuonna 2006 laajapohjainen sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä, lomituksen kehittämistyöryhmä, laati mietinnön lomituksen kehittämismahdollisuuksista. Se sisältää monia hyviä ehdotuksia, joita hieman järjestelmää päivittäen voitaisiin vielä kehittää ja tehostaa.

Värderade talman! Arbetsgruppsbetänkandet från 2006 kan fortfarande utgöra en bra bas för det kommande utvecklingsarbete som regeringen ska ta ställning till, som nämns i vårt regeringsprogram, och som också finns i paketet för ramavtalet som ska förbättra jordbrukarnas arbetshälsovård och andra åtgärder som förbättrar jordbrukarnas arbetsförmåga.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, edustaja Jokinen nosti esille hyvällä tavalla, millaiset kehittämismahdollisuudet on esimerkiksi hallinnoissa koskien kuntien sosiaali- ja terveysjärjestelmää. Haluan mainita sen, että kun maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela noin 15 vuotta sitten otti päävastuun lomitusjärjestelmästä, oli yli 400 paikallisyksikköä, jotka hoitivat lomitusjärjestelmän hallintoa, ja nyt on enää, jos minä muistan oikein, 47 kappaletta ja tehostamista tapahtuu vielä, ilman että palvelu maanviljelijöille on heikentynyt ollenkaan, päinvastoin.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Puutun puheenvuorossani muutamaan asiaan lyhyesti. Tässä keskustelussa on sivuttu kuntien tukemista ja kuntien tilannetta ja kuntien keskeistä tehtävää peruspalveluiden järjestämisessä. Se vaikuttaa välittömästi kansalaisten hyvinvointiin, millä tavalla peruspalvelut on järjestetty. Mutta se ei ole se varsinainen ratkaisu, että me keskitymme pelkästään kuntarakenteeseen. Rakennemuutoksia tarvitaan, mutta se ei ole se ydinasia.

Tässä on viitattu eriarvoistumiseen, että tavoitteena on, että olisi yhdenvertaiset palvelut, mutta hallitus on keskeisellä tavalla käynnistänyt jo kuntien ja ihmisten eriarvoistumisen. Ensi vuoden budjetti tarkoittaa monilta osin sitä, että kuntien väliset erot kasvavat. Täällä hallinto- ja kuntaministeri kertoi, että hän arvioi, että kunnat eriytyvät. Ei sellaista ennustetta ole vaikea tehdä, jos itse toimii niin, että tämä eriytyminen vahvistuu. Kiinteistöveron poistaminen verotulontasauksesta oli yksi ja valtionosuusleikkaus toinen.

Arvoisa puhemies! Sitten tästä sosiaali- ja terveydenhuollon pääluokasta muutama kohta:

Vanhastaan on todettu se, että perhe on yhteiskunnan perussolu: jos perheet jaksavat hyvin, yhteiskunta jaksaa hyvin. Perheiden jaksamisen tukeminen on keskeinen asia. Hallituksen toiminnassa tämä ei näy siinä roolissa, missä sen tulisi näkyä. Monien tutkimusten mukaan kaikkein köyhimmässä asemassa ovat yhden tulonsaajan lapsiperheet ja pienellä eläkkeellä olevat. Juuri tähän saakka käydyssä keskustelussa useassakin puheenvuorossa on tullut esille se, miten hallitus on vahvistanut perusturvaa. Tietyiltä osin on, mutta yksipuolisesti. Miksi jätettiin syrjään pienimmät sairauspäivärahat sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat? Miksi siihen ei kaikkea näitä ulotettu? Ymmärrän sen kysymyksen, kun sanotaan, ettei kaikkiin riitä, mutta jos perusturvaa kohennetaan, niin silloin pitää perusturvaa tarkastella kokonaisuutena.

Tähän haluan liittää myös sen huolen, mikä hallitusohjelman kirjauksen perusteella nousee esille, mikä kohdistuu lapsiperheisiin. Hallitusohjelmassa todetaan mielenkiintoisesti näin: "Edistetään kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä." Tämä epämääräinen kirjaus on mielenkiintoinen. Tarkoittaako tämä sitä, että lapsiperheiden tukemista tullaan muuttamaan? Kotihoidon tuki on yksi keskeinen tekijä. (Erkki Virtanen: Ei tarkoita!)

Arvoisa puhemies! Sitten vielä haluan ottaa esille tässä keskustelussa monta kertaa sivutun veteraanien tukemisen. Mielestäni asia on sellainen, että tämä asia vaan pitää hoitaa eikä vuodesta toiseen keskustella siitä. Olen systemaattisesti pidättäytynyt käyttämästä tästä asiasta puheenvuoroja, pyrkinyt taustalla vaikuttamaan, mutta nyt en malttanut mieltäni, kun tästä asiasta nyt useampi puheenvuoro käytettiin.

On välttämätöntä, että se 4 miljoonaa euroa lisättiin tähän kuntoutukseen, mutta oli — en oikein löydä sopivaa laatusanaa — melkoisen pöyristyttävää, että hallitus yleensä toi sellaisen esityksen eduskunnalle, jossa veteraania kohden kuntoutusmääräraha oli pienentynyt edelliseen vuoteen verrattuna. Miten sellaista esitystä yleensä voidaan pohjaksi tuoda ja sen jälkeen monien vaiheiden jälkeen sitten todeta, että saatiin ne 4 miljoonaa Raha-automaattiyhdistyksestä? Se oli välttämätön, mutta miksi tämmöinen menettely? Joka tapauksessahan tulevina vuosina koko veteraanien tukemisen määräraha vähenee. Keskeinen osahan siinä on sotilasvammakorvaukset, jotka vähenevät ensi vuonna verrattuna tähän vuoteen 27 miljoonaa. Tähän kokonaisuuteen verrattuna se 4 miljoonaa euroa ei ole kovin paljon.

Nyt pitäisi huolehtia siitä, että ensi vuonna on kehyksessä varattu riittävästi, niin että tätä keskustelua ei tarvitse uudelleen käydä eikä uudelleenjärjestelyjä tehdä eikä tästä tarvitsisi tehdä politiikkaa. Tämä asia kuuluu niihin, jotka pitää hoitaa. Se pitää hoitaa ilman, että siitä tarvitsee käydä laajapohjaista debattia ja väittelyä ja järjestää erilaisia tapahtumia. Kyllä nyt sillä tilanteella alkaa olla niin kiire, että se vaan pitää yhteisymmärryksessä hoitaa, ja siinä ei tarvitse kenenkään puolueen kerätä itselleen pisteitä, vaan tämä on yhteinen asia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta omaishoidon tuesta — josta on paljon puhuttu, josta erityisesti ministeri Guzenina-Richardson on monia erilaisia lupauksia antanut — että ei hallitus sitä näköjään halunnutkaan hoitaa. Siitäkin on tulevaisuuteen viitattu jotakin kauniita sanoja, että siihen tartutaan. Omaishoidon tuki on sellainen, että oikein kohdennettuna sen vaikuttavuus on todella suuri. Se säästää paljon laitoshoitopaikkoja, se on inhimillinen asia. Miksi tässä budjetissa ei siihen tartuttu, vaikka niin paljon luvattiin?

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmaan kirjattiin asioita, jotka on toteutettu osaltaan jo tulevan vuoden budjetissa, ja sinne kirjattiin paljon muutakin kuin tulevan vuoden budjettiin liittyviä asioita, joita ratkotaan. Tällä tarkoitan esimerkiksi tätä työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korottamista, jotka siis hallitusohjelman mukaisesti ja budjetinkin mukaisesti nousevat tulevana vuonna 100 eurolla kuukaudessa, ja indeksitarkistukset päälle.

Kun aloitin sillä, että hallitusohjelmaan kirjattiin paljon ja ensimmäisiä merkkejä näkyy myös tulevan vuoden budjetissa, niin yksi asia, josta on paljon ollut otsikkotasolla, on se, että hallitus lupaa vaalikauden aikana tehdä rakenneuudistuksia, rakenneuudistuksia, joita ainakin otsikkotasolla äkkiä laskien on kaksi — voi olla, että niitä on enemmänkin:

Toinen on paljon puhuttu kuntarakenneuudistus, jonka nimiin on vannottu siinä kestävyysvajeen tilanteessa, joka tulevaisuudessa meitä odottaa, tilanteessa, jossa esimerkiksi vanhustenhuolto tulee määrärahoja lisää tarvitsemaan. Kuntarajat kun pistetään uuteen järjestykseen, ongelmat on ratkaistu.

Toinen uudistus, jolla on rakenteisiin menevä vaikutus ja jonka valmistelu on aivan alkumetreillään mutta on kuitenkin liikkeellä, liittyy siihen, miten ihmiset jaksaisivat olla pidempään työssä. Tämä työurien pidentäminen niin työuran alkupäästä, keskeltä kuin lopustakin on mitä kannatettavin asia. Se ei tapahdu päivässä eikä viikossa, eikä se tapahdu yhden työryhmänkään toimesta.

Tässä kohtaa sanon, semminkin kun ministeri Risikko on itse paikalla — olisin nämä kiitoksen sanat kyllä sanonut ilman ministerin läsnäoloakin, mutta nyt nämä menevät suoraan perille — että olen seurannut teidän kannanottojanne liittyen siihen, miten olette patistanut työmarkkinajärjestöjä liikkeelle työurapäätösten osalta, miten olette viestittänyt niin sanotulle Rantalan kolmosryhmälle, jonka tehtävänä on arvioida meidän eläkelainsäädäntöämme sen kannalta, miten se tulevaisuudessa kestää — tästä vilpittömät kiitoksen sanat! Kun halutaan todellisia rakenteellisia uudistuksia, kun lasketaan 10 vuoden, 15 vuoden, 20 vuoden aikajänteellä, millä tavalla me pystymme rahoittamaan ne palvelut, joiden me tiedämme palvelutarpeen perusteella olevan tulossa — työurat, enemmän työtunteja — eläkepoliittisilla päätöksillä on aivan keskeinen vaikutus siihen, miten tämä tapahtuu.

Toinen asia, toinen aihepiiri, joka liittyy tämän rakenteellisen uudistuksen aivan ytimeen, on aihe ja asia, josta raamitupossa on kirjaus ja johon niin ikään ministeri Risikko on ottanut kantaa, ja se on se, miten osatyökykyiset saadaan tässä maassa nykyistä paremmin töihin. Kiitos siitä, että on aktiivinen ote! Kiitos siitä, että ministeri on näihin asioihin panostanut erityisesti!

Sitten, herra puhemies, puhuin tulevasta, puhuin asioista, joita valmistellaan huolella, joissa on kolmikantaisella valmistelulla iso merkitys. Hallitus on liikkeellä suurella rakenneuudistuksellaan kuntauudistuksen, kuntarajauudistuksen, nimissä. Hallituksella on siinä valuvika. Ensinnäkin, mitä ongelmaa ratkaistaan? Sitäkö, että on kuntien rajoja liikaa, vai sitäkö, että rahat eivät riitä siihen palvelukysyntään, joka tulossa on? Ensin pitäisi pohtia, mikä on ongelma, ja hakea ratkaisua vasta sen jälkeen.

Mutta aivan olennaista minusta tässä tilanteessa on se, mitä tapahtuu sosiaali- ja terveysministeriössä, mitä tekee tässä tilanteessa peruspalveluministeri. Olen odottanut hänen avauksiaan. Hän on tänäänkin puhunut täällä salissa tahtotiloista ja ties mistä tavoitetiloista. Minä odotan sitä hetkeä, kun peruspalveluministeri, jolle tämä tontti kuuluu, julistaa sen tahtotilan, joka hänellä on asiasta, josta löytyy hallitusohjelmasta hieman raaputtamalla kirjaus, miten jatkossa asiat rahoitetaan, esimerkiksi milloin lähtee liikkeelle monikanavaisen rahoitusjärjestelmän uudistamisen selvitystyö, koska se vaatii selvitystyötä ennen päätöksentekoa. Pelkät "selvittää"- ja "kehittää"-sanat eivät riitä, pelkät tahtotilan julistamiset eivät riitä. Pitäisi pystyä puuttumaan niihin todellisiin ongelmiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmän kokonaisuudistus on täysin välttämätön.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme täällä salissa kuulleet monta puheenvuoroa, hyviä puheenvuoroja, joissa on käyty laajasti läpi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa ja sen eri asiakohtia, ja myös ministeri on ollut täällä paikalla. Kiitos siitä! Itse oikeastaan puutun vain yhteen asiaan, joka on sellainen, joka hyvin laaja-alaisesti koskettaa koko tätä sosiaali- ja terveyspuolta, ja se on itse asiassa meidän yleinen heikko yleiskuntomme.

Me tiedämme hyvin, että esimerkiksi diabeteksen hoidon kustannukset ovat nousseet rajusti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kun sairaanhoidon keskikustannukset vuonna 98 olivat jotain, niin vuoteen 2007 mennessä, eli kymmenessä vuodessa, ne nousivat 83 prosenttia, ja tuona vuonna 2007 diabeteksen hoito maksoi Suomessa 1,3 miljardia euroa.

Olin eräässä seminaarissa, joka oli liikunta-alan seminaari, jossa esille tuotiin nimenomaan se, että Suomessa diabeteksen hoitoon menee tänä päivänä enemmän rahaa kuin kuntien liikuntabudjetit ovat yhteensä. Kyse oli nimenomaan liikalihavuudesta aiheutuvan diabeteksen hoidosta eli sellaisesta, voisi sanoa, itse aiheutetusta diabeteksesta noin hieman ehkä kärjistäen.

Eli kustannukset olivat nousseet kymmenessä vuodessa alle 740 miljoonasta 1,3 miljardiin. Diabeteksen hoito vei noin 10 prosenttia koko maamme terveydenhuollon menoista, ja tämä on sellainen asia, joka tietysti on kestämättömällä pohjalla.

Kustannusten nousu on johtunut siitä, että diabeetikkojen määrä on kasvanut. Vuonna 98 maassamme oli noin 200 000 diabeetikkoa ja kymmenen vuotta myöhemmin määrä oli noussut yli 300 000:een, ja lisäksi väestötutkimuksen mukaan noin 200 000 henkilöä sairastaa diabetesta tai sen esiasteita tietämättään sitä.

Tämä on sellainen asia, johon meidän pitää suomalaisessa yhteiskunnassa pystyä puuttumaan, ja yhtenä tärkeänä asiana minun mielestäni siinä on lasten ja perheiden liikunnallisen elämäntavan vahvistaminen. On totta, että koulumme aloittavat lapset ovat joka vuosi, vuosi vuodelta, aina heikommassa kunnossa. Opetusministerinä viime hallituksessa alussa toiminut Sari Sarkomaa nosti tämän koululaisten heikon kunnon esille, ja toivon, että sitä määrätietoisesti nyt vietäisiin eteenpäin. Sarkomaa esitti silloin muun muassa sitä, että kouluihin voitaisiin luoda liikunnallisia käytäntöjä muuallekin kuin liikuntatunneille. Itse olen, ennen kuin kansanedustajaksi tulin, opettajana puhunut paljon muun muassa koulupihojen suunnittelun puolesta, jotka pihat varsin usein tänä päivänä edelleen suunnitellaan vain lasten oleskeluun 15 minuutin välitunniksi, kun ne voitaisiin tehdä aidoiksi lähiliikuntapaikoiksi ja lisätä näin varsinkin pienten koululaisten päiviin tuota liikuntaa, joka tulisi kuin varkain siellä lasten huomaamattakin, ja tuo yksi pidempi liikuntavälitunti olisi myös tärkeä lisä. Ymmärrän sen, että emme pelkästään koululiikuntaa lisäämällä pysty lasten kuntoon puuttumaan.

Jotain positiivistakin on sitten tapahtunut. Tuoreimmat tiedot, kun puolustusvaliokunnassa tällä kaudella olen saanut olla, olivat varusmiesten kunnosta, ja siellä esille nousi se, että nyt varusmiesten kunnossa on tapahtunut kääntymistä parempaan suuntaan. Heinäkuussa tänä vuonna kotiutuneiden varusmiesten juoksutestien keskiarvotulos oli varsin hyvä, eli sitä pitää pitää myönteisenä, että varusmiesten kunnossa on tapahtunut kehitystä.

Itse toivon, arvoisa puhemies, että liikunnallista elämäntapaa edistetään laajasti. Siitä lähtee hyvin paljon näiden kustannusten synty, joista tänäänkin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla puhutaan.

Aivan lopuksi haluan vielä nostaa esille myös sen, että olen edustaja Töllin kanssa täysin samaa mieltä veteraaniasiasta ja pidin sitä hyvänä, että eduskunta lisäsi tuon 4 miljoonaa euroa veteraanien kuntoutukseen. Toivon samalla tavalla kuin edustaja Tölli, että tämäntyyppisiltä kuvioilta vältyttäisiin tulevaisuudessa. Sen pitää olla meille jokaiselle tämän salin joka laidalla kunnia-asia, että hoidamme veteraanien kuntoutuksen kunniakkaasti loppuun.

Arvoisa puhemies! Kriisinhallintatehtävissä meillä myös on miehiä ja naisia tänä päivänä paljon, ja olen kantanut huolta myös heidän tilanteistaan, joissa he loukkaantuvat taikka mahdollisesti osa jopa kuoleekin. Pidän erittäin tärkeänä, että nyt määrätietoisesti Puolustusvoimien ja myös sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä selvitetään se, että tällaisissa tehtävissä loukkaantuvien kuntoutusmäärärahat ja kuntoutuskäytänteet ovat sellaisella tasolla, että voimme kunniakkaasti heistäkin kantaa sen vastuun, joka meille kuuluu.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun edellisellä kerralla tuli puhuttua kokonaisuudesta, niin puhutaan nyt sitten yksittäisistä asioista, kun niitä on tässä noussut esiin.

Arvostamani edustaja Tölli, tekisi mieli sanoa, että meidän ei varmaan keskenämme tarvitse hirveästi puhua politiikkaa, jos sillä tarkoitetaan ikään kuin inttämistä siitä, kuka teki mitä, milloin ja missä järjestyksessä. Mutta vastaan kysymykseenne, kun epäilitte, tarkoittaako hallitusohjelman kirjaus liittyen kotihoidon tukeen sitä, että kotihoidon tuen asemaa oltaisiin heikentämässä: ei tarkoita. Sillä tarkoitetaan sitä, että kotihoidon tukea saavat voisivat halutessaan ilman byrokraattisia esteitä ainakin osapäiväisesti työllistyä, ja se ei toki tarkoita kotihoidon tuen heikentämistä.

Veteraaneista olen myöskin periaatteessa samaa mieltä kuin edustaja Heinonenkin. Mutta minulla on sellainen muistikuva, että eduskunta on ennenkin lisännyt veteraaneilta ikään kuin pois otettuja rahoja, niin että olisikohan jossain budjetin valmistelussa pesiytynyt tämmöinen historiallinen tuntuma siihen, että otetaan ne pois, jotta eduskunta saa ne lisätä sinne. Tämä ei ole veteraanien kannalta oikein kaunista toimintaa. Sinänsä voi tietysti todeta, että myöskin ne, jotka eivät ole veteraaneja ja jotka eivät siis ole oikeutettuja näihin rahoihin, näihin korvauksiin, kuitenkin elivät silloin sodan aikaan. Kaikista vanhuksista pitää pitää huoli.

Sitten omaishoidon tuesta. Kyllä siellä hallitusohjelmassa nyt sentään on aivan konkreettisiakin kirjauksia. Siellä on kirjaus muun muassa siitä, että omaishoidon tuen myöntämisen perusteet yhtenäistetään. Se tarkoittaa silloin sitä, että jatkossa kunnat eivät enää voi lopettaa omaishoidon tuen maksamista kesken kauden, koska jos ne perusteet ovat yhtenäiset, niin silloin ne myönnetään niitten perusteitten mukaan, niitten ehtojen mukaan, eikä sitä rajoita se, ettei ole osoitettu kuntien budjetissa riittävästi rahaa siihen.

Sitten kun edustaja Rehula kyseli tämän monikanavaisuuden selvityksestä, niin itse asiassa semmoinen selvitys on kyllä tehty. Kuopion yliopiston terveystaloustieteen professori Hannu Valtonen on tässä juuri vähän aikaa sitten jättänyt selvityksen, jossa on erittäin perusteellisesti selvitetty tämä asia. Tässä yhteydessä tekee mieli todeta, kun ministeri on paikalla ja asia on mitä akuutein, että kun tämä keskustelu näistä lääkekorvauksista on käynyt aika kiivaana, niin on pakko todeta, että jos minun tulkintaani kysytään näistä säästöistä, niin ne eivät voi tulla kaikki järjestelmän muuttamisesta.

Järjestelmäähän pitää muuttaa, kuten olemme hallitusohjelmassa kirjanneet. Niitä, jotka käyttävät paljon, suositaan ja niiltä, jotka käyttävät vähän, kenties jotain otetaankin. Mutta kyllä merkittävä osa niistä säästöistä pitää tulla myöskin siitä, että lääkkeitten käyttö vähenee, ei tietenkään niin, että hoitotulokset heikkenevät, mutta niin, että turhaa lääkitystä saadaan pois ja voidaan ottaa entistä paremmin huomioon lääkkeitten kustannusvaikuttavuus. Toisin sanoen katsotaan, pystyttäisiinkö saamaan samoja hoitotuloksia kenties vähän halvemmillakin lääkkeillä.

Arvoisa puhemies! Sitten aivan lopuksi, kun tässä muutaman kerran jo pyytelin vastauspuheenvuoroa — ja onneksi ette antanut, niin että pääsin oikein tänne asti — niin kun edustaja Jokinen on paikalla, niin on pakko sanoa, että teitte nyt vähän väärän tulkinnan tästä Sata-komiteasta. Se Sata-komitean työ oli jo loppunut ennen kuin silloinen pääministeri piti kuuluisan Rukan hiihtolenkkipuheensa työurien pidentämisestä, ja sieltä ei marssittu pois. Mutta ihan siitä huolimatta oman arvioni mukaan ja omalta kannaltani katsoen te olette käyttänyt tämän budjettikeskustelun minun kuulemistani puheista myönteisessä mielessä yllättävimmän puheen käyttäessänne tämän puheenvuoronne perustulosta, jota puoluetoverinne edustaja Pelkonen täällä minusta vähän perusteettomasti vastusti. Se on juuri näin kuin te sanoitte. Itse asiassa se on lopullinen tapa saada nämä kannustinloukot pois tästä sosiaaliturvajärjestelmästä. Sen voivat uskoa nekin, jotka sitä vielä epäilevät. Aika tulee sen näyttämään.

Arvoisa puhemies! Eiköhän tässä ollut jo ihan tarpeeksi.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu paljon elämäntapasairauksista, ja niinpä haluankin tässä käyttää muutaman sanan työperäisistä sairauksista ja niistä vakavimmista, asbestisairauksista.

Meillähän on yleisesti sellainen käsitys, että asbesti on suomalaisessa yhteiskunnassa poishoidettu asia. Tästä asenteesta saadaan kyllä kiittää vakuutusyhtiöitä ja poliittisia päättäjiä ja jossakin mielessä myös ammattiliittoja, jotka ovat monelta osin jättäneet asbestialtistuneiden ongelmat ja edut ajamatta.

Asbestille altistuneita arvioidaan olevan noin 200 000. Asbestin aiheuttamista ammattitaudeista kärsii lähes 10 000 henkilöä. Asbesti on edelleenkin merkittävin ammattitautikuolemien aiheuttaja Suomessa. Huippuvuodet eivät ole jossakin kaukana takana, vaan huippuvuodet ovat juuri käsillä. Ennusteet puhuvat, että huippuvuosi olisi 2015.

Kuolemantapauksia todetaan ja tilastoidaan vuositasolla 100—150 ja asbestin suoranaisesti aiheuttamia ammattitauteja todetaan vuosittain useita satoja. Luku on järkyttävän suuri, vaikka ammattitautien oireita koskevassa tiedottamisessa sekä seulonnan ja seurannan kattavuudessa on edelleenkin vakavia puutteita. Monissa asiantuntijalausunnoissa todellisen asbestin aiheuttamien keuhkosyöpien määrän arvioidaan olevan moninkertainen tilastoituihin lukuihin nähden.

Mesoteliooma on keuhkopussin tai vatsakalvon syöpä, joka leviää nopeasti, eikä parantavaa hoitoa ole. Muidenkin syöpien syntyyn epäillään asbestin vaikuttavan, kuten kurkunpään, ruuansulatuselinten, munuaisten ja eturauhasen syöpiin. Näitä tutkitaan edelleen.

Asbestisairauksiin voidaan lukea myös muita sairauksia, muun muassa heikentynyt hapensaanti ja myöskin eri sairaudet alentuneen yleiskunnon vuoksi. Tällaisia sairauksia voivat olla sydän- ja verisuonitaudit, keuhkoputken ahtaumatauti, erilaiset infektiot ja mielenterveysongelmat.

Edellisessä tehtävässäni ammattiyhdistystoimitsijana jouduin tekemisiin satojen työtovereiden kanssa, jotka olivat altistuneet asbestille ja sitten myöhemmin sairastuivat ja kävivät sitkeää, pitkäkestoista kamppailua sekä hoidon että kuntoutuksen saamiseksi ja tietysti myöskin korvausten saamiseksi.

Asbestille altistuneiden seurannan, terveysneuvonnan ja kuntoutuksen piiriin pääsee vuosittain vain pieni osa asbestin aiheuttamaa ammattitautia sairastavista. Vakuutusyhtiöissä asbestisairaat ovat kauan kaltoin kohdeltu ryhmä.

Tämä on kaiken kaikkiaan kansallinen, kollektiivinen häpeän aihe. Jos olisi kysymys suurituloisista, pitkälle koulutetuista työntekijöistä ja heidän terveydestään ja kohtalostaan, tämä asia olisi ajat sitten hoidettu. Mutta kun on kysymys teollisuuden ja rakennusten raatajista, se asia ei juuri kiinnosta.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olemme täällä tänään puhuneet ja eilenkin puhuimme sosiaali- ja terveysalan alueelta jo lähestulkoon kaikki läpileikkauksena. Olen tosi kiitollinen siitä, että ministeri vielä jaksaa istua täällä ja kuulla meitä. Tosi kunnioitettavaa, että olet kiinnostunut näin perinpohjaisesti meidän murheistamme, jos voi näin sanoa, ja siinä mielessä haluan nostaa esille vielä yhden näkökohdan, jota en ole vielä kuullut.

Suomessa on erittäin hyvä sosiaali- ja terveyshuolto, siitä me saamme kiittää meidän yhteiskuntaamme, koska täällä kuitenkin pelin henki on se, että kaikista pidetään huolta ja heikointa yksilöä ei jätetä. Me haluamme kantaa vastuumme tästä yhteiskunnasta myös huonoina aikoina, niin kuin hallitus on nyt kuitenkin osaltaan myös halunnut sitä tahtotilaa meille osoittaa.

Eräs asia minua kuitenkin on monesti mietityttänyt, ja se on se, että me tiedämme, että näinä aikoina valtavasti suorituspaineita tulee yhteiskunnasta niin nuorille kuin vanhemmille ihmisille näkyviin siten, että on paljon psyykkisiä ongelmia. Kuten olen täällä joskus maininnut, että kun lukiolaistenkin keskuudessa tehtiin kysely, niin 14 prosenttia lukiolaispojista ja 7 prosenttia tytöistä kärsi keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta, mikä on erittäin hälyttävää, kun tiedetään vielä, että kunnat eivät juurikaan sinne panosta ennalta ehkäisevää työtä ja psykologi- ja muita palveluita määrärahojen vähyyden johdosta. Lisäksi tiedetään, että yhteiskunnan vaatimukset ovat johtaneet siihen, että Suomessa yli 400 000 syö masennuslääkkeitä ja luku on kasvanut kymmenkertaiseksi 1900-luvun jälkeen ja eläköityminenkin on kymmenkertaistunut 90-luvun jälkeen, elikkä nämä ovat suoraan verrannollisia toisiinsa.

Summa summarum, mielestäni 1990-luvun jälkeen, kun nuo määrät ovat kymmenkertaistuneet, me olemme myös huomanneet sen kehityksen, mikä on muutama vuosikymmen sitten tapahtunut, että enää ihmisiä ei hoideta esimerkiksi sairaaloissa mielen takia terveeksi tai he eivät enää sinne, sanotaanko, mahdu. Me olemme ottaneet tämmöisen avopalvelulinjan, ja nykypäivän yhteiskunnassa näkyy hyvin paljon ihmisiä, jotka perheitten keskellä joutuvat elämään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen mielisairaan omaisen tai läheisen kanssa. Talousarvioesityksessähän myös lukee, että hoitopotilaiden hoitovuorokausia on arvioitu saman verran kuin tänäkin vuonna, vähän reilut 145 000, mikä tarkoittaa noin alle 400:aa potilasta, jos he olisivat koko ajan hoidossa. Nämä ovat huomattavasti pienempiä määriä, kuin on joskus aikanaan ollut, ja vähän pahoin pelkään sitä, että me olemme tehneet semmoisen tehostetun linjan näissä toimissa, että me laitamme monet sairaat suoraan sanottuna kadulle ja kotiin selviytymään. Esimerkkinä näistä masentuneista, 400 000:sta masennuslääkkeitä syövästä vain 16 000 henkilöä eli 3,7 prosenttia saa Kelan korvaamaa terapiaa, mikä on hälyttävän pieni määrä, koska mielen alueella olevaa sairautta pitäisi hoitaa jollakin muulla tavalla kuin lääkkeillä, jos masennus tai sairaus johtuu esimerkiksi parisuhteesta tai työstä. Siinä mielessä pitäisi saada psykologin ja psykiatrin konsultaatioapua.

Kiitän ministeriä siitä, että haluatte pitää huolta näistä heikompiosaisista ja seuraisitte myös tätä, voitaisiinko jossain vaiheessa jonkun näköistä tutkimusta tehdä, jos näitä ei ole riittävästi vielä tehty, miten me voisimme saada nämä oikeasti sairaat ihmiset myös tarvitsemansa hoidon piiriin.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri on täällä edelleen hyvin kunnioitettavasti, kiitos siitä. Hallinto varmaan on hyvin suurten kysymysten edessä jatkossa. Paljon rahaa ja työvoimaa kuluu meidän ongelmiemme hoitamiseen, ja jatkossa todennäköisesti enemmän tästä yhdestä lääkeasiasta, joka myöskin on iso kustannus tietysti meille, niin että varmaan tämä lääkkeitten käytön kohdentuminen entistä paremmin, mihin tässä edustaja Erkki Virtanen viittasi, olisi toivottavaa, ja varmaan myöskin niin, että ne meistä, jotka vähän käytämme, ehkä me emme juuri niitä korvauksia niinkään paljon tarvitse.

Suuri kysymys on tämä jatko meillä. Huoltosuhteemme muuttuu. Siis tällä hetkellä on noin puoli työvoiman ulkopuolella yhtä työssä käyvää kohden, 20 vuoden päästä suhde on yhden suhde 0,7:ään — ei ole paljon tekijöitä.

Haluaisin vielä muistuttaa siitä, mistä lähdimme oman ryhmäpuheenvuoromme kohdalla: ennalta ehkäisevästä työstä. Liikunta on täällä mietinnössä mainittu erikseen, terveelliset elintottumukset, päihteetön elämäntapa, työssäjaksamisesta huolehtiminen, innostaminen ja tukeminen työssä olevien kohdalla, alkoholin ja päihteiden käytön, sanoisinko, toivottavasti vaikkapa puolittaminen, sillä olisi jo hyvin suuri kansantaloudellinenkin merkitys. Luulen, että tämä ennaltaehkäisy, jos nyt vain suinkin siihen vielä pystyisimme panostamaan, olisi kuitenkin tässä tilanteessa erittäin tärkeä, sillä kustannuksia, haasteita on todella paljon tällä sektorilla.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin ennakointi, myös aktiivinen elinkeinopolitiikka, aktiivinen te-toimistojen toiminta siinä, että saamme ihmiset tekemään töitä ja myös työllistymään. Tämä on terveydenhuollon osalta tärkeä asia. Tästä on hyviä esimerkkejä meidän pikkukaupungeissamme, tuossa pohjoisen Pirkanmaankin osalta, otetaan vaikka Virrat esimerkiksi.

Mutta haluan uudistaa tässä kysymyksen, vaikkei tämä aivan suoraan teille, ministeri Risikko, kuulukaan, mutta viime yönä taistelimme juuri siitä, minkänäköinen tuleva perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon malli meillä on, mitenkä hyväksymme siihen Jämsän sairaalan, Mänttä-Vilppulan sairaalan ja sen yhteistyöalueen. Meillä on lääkäriongelmat, väestön vähentyminen, vanhentuminen ja lähipalvelujen säilyttäminen, niin että kuinka tällaiset pienet maakuntien reunakaupungit toimivat? Tehdäänkö uusia puitelain mukaisia rakenteita, lähdetäänkö niitä jalostamaan pariksi vuodeksi vai odotellaanko tässä nyt vähän aikaa uutta lainsäädäntöä ja lähdetään rakentamaan sitten sen pohjalta? Eli tiedustelen tätä tiekarttaa, mikä tulee olemaan myös tässä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipuolen osalta.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta, ja kiitoksia näistä puheenvuoroista. Te kiittelitte sitä, että minä olen täällä. Mikäs tässä on, kun on näin hyviä puheenvuoroja. Minun täytyy sanoa, että minä olen yhdeksättä kertaa tässä tilanteessa ja ensimmäistä kertaa täällä on enemmän miehiä kuin naisia. Aaltoja! [Edustajat tekivät aaltoja käsillään.] — Jes! — Tämä oli pakko sanoa, arvoisa puhemies.

Ensiksikin edustaja Pirttilahdelle toteaisin näin, että kun kysyitte, kannattaako nyt tehdä suuria liikkuja, minä sanoisin näin, että odottakaa kevääseen. Keväällä tulee kuitenkin se sosiaali- ja terveysministeriön ja kuntaministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön ja eri virkamiesten tekemä selvitys siitä, miltä se kuntakenttä näyttää. Me lähdemme kiertämään kuntia. Me kysymme kunnilta, mitä olette mieltä tästä ja miten tästä teidän mielestänne pitäisi mennä eteenpäin. Olen sitä mieltä, että se kaikki hyvä, mitä on tehty yhteistyön lisäämiseksi eri alueilla, niin kuin esimerkiksi siellä teidän alueellanne, on valtavan hyvä juttu ja sitä ei pidä missään nimessä hukata. Nimenomaan lähdetään siihen päälle rakentamaan sitä hyvää. Mutta siihen, kannattaako nyt tehdä mitään suuria liikkuja, melkein sanoisin, että ei, koska nyt kannattaa katsoa se kevään kierros ja antaa siihen sitten kommenttinsa.

Sitten täällä edustaja Niikko käytti erinomaisen puheenvuoron mielenterveysongelmista. Sanoisin kuitenkin nyt niin, että kaikkien asiantuntijoiden mukaan meillä eivät mielenterveys- ja nimenomaan psyykkiset sairaudet varsinaisesti ole lisääntyneet, mutta niistä on uskallettu ruveta puhumaan. Meillä on, totta kai, myöskin sellaisia sairauksia, jotka vaativat laitoshoitoa. Olen itsekin sitä mieltä, että laitoshoitoa ei pidä liikaa alas ajaa, koska meillä ei riittävästi toimi se avopuoli, jolloinka jos viedään kotiin ihminen ja sinne avopalveluja, niin ei hän pärjää siellä. Elikkä tasapainoisesti tarvitaan molempia, mutta kyllä täytyy myöntää, että Suomi on laitosvaltainen maa, ja siitä syystä meillä on pyrkimys siihen, että enemmän sinne avopalveluihin.

Sitten edustaja Tölli oli hyvin surullisena tänä päivänä täällä omassa puheenvuorossaan, ja se tietysti otti ihan sydämelle, koska hänellä oli niin kauheasti erilaisia negatiivisia ajatuksia. Muun muassa kotihoidon tuesta hän murehti sitä, mitä sille käy. Ei missään nimessä, aivan niin kuin edustaja Virtanen sanoi, ei missään nimessä, ole tarkoitus kotihoidon tukea millään lailla alas ajaa, mutta se kirjaus tarkoittaa sitä, että jos äiti tai isä sitten haluaakin sieltä kotihoidon tuen tilanteesta työhön, hänellä olisi silta sinne ja osittainen hoitoraha pystyttäisiin sitten varmistamaan ja palvelut, että hänellä olisi mahdollisuus siirtyä myös työelämään. Mehän puhumme tästä työurien kehittämisestä ja pidentämisestä. Eihän se tietenkään saa mennä sen perheen ja lasten kustannuksella, mutta me joka tapauksessa tarvitsemme sitä, että työurat pitenevät.

Edustaja Virtanen ei ole enää paikalla, mutta haluan hänelle kertoa sen, että kun hän sanoi, että Valtonen on tehnyt selvityksen monikanavarahoituksesta, niin tämä on vertaillut erilaisia malleja. Se on se tarkkaan ottaen. Sen sijaan Markku Pekurinen Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta teki erinomaisen ansiokkaan selvityksen siitä, mitä monikanavarahoitus on, mitkä ne ongelmat siinä ovat ja mitä voitaisiin tehdä. Se työ nyt tuolla ministeriössä jatkuu.

Edustaja Yrttiaho puhui asbestista ja nimenomaan ammattitaudeista ja myöskin — minä en ole ihan samaa mieltä siitä, että olisi unohdettu tämä asbestiongelma. Minä olen itse ollut tuolla sisätautipuolella ja keuhkopuolella ja sanoisin, että kyllä se siellä on läsnä. Ymmärrän oikein hyvin, mitä puhutte siitä, että se on vakava sairaus ja siihen pitää panostaa. Toinen, mikä haastaa tällä hetkellä ammattitautitutkimuksen, on home ja nämä kaikki kosteusongelmat, ja siinä meillä on sellainen toinen tärkeä tulevaisuuden juttu.

Kiitoksia näistä puheenvuoroista! Vielä kerran totean, että tällainen upea sosiaali- ja terveydenhuollon puolue, tällainen miesvaltainen puolue, on täällä nyt muodostumassa.