Täysistunnon pöytäkirja 90/2011 vp

PTK 90/2011 vp

90. TIISTAINA 20. JOULUKUUTA 2011 kello 10.05

Tarkistettu versio 2.0

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala 30

  jatkui

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Maa- ja metsätalousvaliokunta huomioi lausunnossaan maatalouden kohdalla erityisesti nuorten viljelijöiden tilojen ja aktiivitilojen kannattavuuden tarkkaa seuraamista. Tuottajan asema on hankala, ja siksi meidän kaikkien on tässä salissa mietittävä toimenpiteitä tilanteen helpottamiseksi. Toimintaedellytykset suomalaisilla maatiloilla on turvattava pitkäjänteisesti eikä sillä tavalla kuin tällä hetkellä käy.

Valtiovarainvaliokunta täydensi tässä suhteessa tätä ajatusta lomituksen osalta. Työssäjaksaminen on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta keskeinen kysymys, ja tämä koskee vahvasti myös lomittajia, joiden työnkuva saattaa olla äärimmäisen stressaava. Kokonaan oma asiansa olisi aidosti pohtia, miten huolehditaan tuottajien esimies- ja työnjohto-osaamisesta. Tässä on huomioitava vielä sekin, että tänä päivänä lomittaja on hyvin usein ulkomaalainen, joten haasteet kommunikoinnille ovat lomitustoimen osalta varsin suuret. Tuottajan aseman kannalta on keskeistä, että elintarvikeketjun tulonjako saadaan tasapainoon. Keinoista linjasimme valiokunnassa, että tuotteiden pääsyä jakeluun ja kauppaan on edistettävä sekä jalostuksen ja kaupan määräävää roolia tulee samalla arvioida uudelleen.

Arvoisa herra puhemies! Metsätaloudessa valtiovarainvaliokunta on vastannut huutoon ja lisännyt budjettiin 2 miljoonaa euroa puuntuotannon kestävyyttä turvaaviin tukirahoihin. Tällä helpotetaan tilannetta hieman, mutta monia vuosia jatkuneeseen alibudjetointiin se ei yksinkertaisesti auta. Näiden määrärahojen kohdalla olisi nyt tarve selkeälle ja perusteelliselle uudelleen harkinnalle. Joko tukijärjestelmät on uudistettava vastaamaan tarvetta, tai sitten meidän on yksinkertaisesti pakko tinkiä metsänhoidollisista tavoitteista, ja onko se tämän salin tavoite?

Puuntuotanto on poikkeuksellisen pitkäjänteistä toimintaa, jossa metsien hoitoon ja perusparannukseen tehtyjen investointien tuoma hyöty realisoituu vasta vuosikymmenten päästä. Kansantalouden näkökulmasta on perusteltua edistää kestävää metsätaloutta ja varmistaa tulevaisuuden puuntuotanto. Toimivilla tukijärjestelmillä edistetään oikean suuntaisia ja riittäviä investointeja kestävään metsätalouteen ja varmistetaan tulevaisuuden puuntuotanto sekä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen.

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat, lähi- ja luomuruoka ovat saaneet hallitusohjelmassa lupaavan kirjauksen. Sen myötä niitä molempia aletaan hiljalleen huomioida muuallakin kuin pelkissä juhlapuheissa. Luomu- ja lähiruuan osuuden kasvattamisen on oltava maatalouspolitiikkamme keskeinen tavoite. Tässä keskeinen rooli on julkisilla hankinnoilla. Laadullisten hankintakriteereiden merkitystä tulee korostaa olennaisena hankintaperusteena hinnan ohella. Kaiken a ja o on huolehtia pienyritysten ja lähiruuan tuottajien mahdollisuuksista osallistua julkisten hankintojen kilpailutuksiin vahvistamalla päättäjien hankintaosaamista, joka monin paikoin on tällä hetkellä hyvin olematon.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi pari erityistä kiitosta valtiovarainvaliokunnalle. Ensinnäkin 4H-toiminnalle löytyi vielä hieman, onneksi, lisää rahaa. Vaikka budjettileikkaus onkin siellä tosiasia, ei leikkaus lopulta ole niin merkittävä kuin mitä kaikista pahimmassa tapauksessa pelättiin. 4H-toiminta on monella tavalla arvokasta maaseudun elinvoimaisuuden kannalta. Samasta syystä kiitän valtiovarainvaliokunnan päätöstä lisätä myös kylätoimintaan rahoitusta. Nämä ovat erittäin tervetulleita lisärahoja, jotka ovat tärkeitä yhteisen — korostan yhteisen — maaseutumme kannalta.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Anteeksi puhemiesten keskinen keskustelu. Tässä on vähän työnjohdollisia ongelmia, mutta ne selviävät.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muotihokema nykyään kuuluu, että "aivan aluksi haluan kiittää". Teenkin tähän piristävän poikkeuksen ja totean, että "aivan aluksi haluan moittia" edustaja Tossavaista hänen debatissa esittämästään tölväisystä, jonka mukaan maan hallituksella on ylimielinen asenne maaseutua kohtaan. Kommentin jälkeen hän tosin poistui paikalta, enkä ehtinyt debatin yhteydessä tähän asiaan tarttua. Maatilan poikana ja viljelijänä en tunnista hänen väitettään todeksi. Mielestäni me tarvitsemme laajaa poliittista tukea maaseudun kehittymisen turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan määrärahat vähenevät talousarvioesityksen mukaan yli 100 miljoonaa euroa vuoden 2011 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Kaikki hallinnonalat joutuvat osallistumaan valtion talouden tasapainottamiseen. Talousarvion karsinnassa on johtolankana ollut se, että vähennysten vaikutukset viljelijöiden tulotasoon on pyritty minimoimaan. Mielestäni tässä tavoitteessa on varsin hyvin erittäin haasteellisissa olosuhteissa onnistuttu, ja haluan siitä myös kiittää erikseen ministeri Koskista, joka on tässä tehnyt hyvää työtä.

Yksi keskeinen osatekijä viljelijöiden tulotason turvaamisessa on onnistuminen käynnissä olevissa cap-neuvotteluissa. Tätä prosessia voidaankin pitää vuoden 2012 ehkä keskeisimpänä maatalouspolitiikan haasteena. Mielestäni Suomen neuvotteluasenne on oikea ja komission esityksen pohjalta on löydettävissä suomalaisia tyydyttävä ratkaisu. Uskon, että me maa- metsätalousvaliokunnassa kykenemme tukemaan yksimielisesti Suomen neuvottelutavoitteiden toteutumista. On tärkeää, että myös maa- ja metsätalousvaliokunta pysyy neuvottelujen osalta jatkuvasti ajan tasalla.

On muistettava, että vain taloudellisesti kannattava maatalous pystyy tuottamaan elintarviketeollisuuden tarvitsemia kotimaisia raaka-aineita. Hyvä osoitus siitä, että elintarvikehuollossamme ei ole liikaa niin sanotusti löysää, on juuri käyty julkinen keskustelu voin riittävyydestä kotimaiseen tarpeeseen kysynnän kasvettua erinäisistä syistä johtuen voimakkaasti. Kun puhutaan suomalaisesta ruoantuotannosta, on muistettava myös huoltovarmuuskysymys. On tärkeää, että tuotanto pystyy tyydyttämään kotimaisen tarpeen kansainvälisistä suhdanteista ja ruokakriiseistä huolimatta.

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että tiukentuneesta taloudesta huolimatta on maa- ja metsätalousministeriön budjettiin kyetty hallituspuolueiden voimin tekemään muutamia täsmälisäyksiä. Esimerkiksi puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi on saatu Kemera-rahoitukseen 2 miljoonan euron määrärahalisäys. Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 on tärkeitä tavoitteita metsän kasvulle ja hyödyntämiselle. Lisäyksenkin jälkeen tavoitteiden saavuttaminen on haasteellista, se on pakko todeta. On muistettava, että metsänhoito on vuosikymmeniä kestävää toimintaa. Mahdolliset laiminlyönnit tulevat esille vuosikymmenten kuluessa. Toisaalta on totta, kuten ministeri Koskinenkin on todennut, että metsänomistaja huolehtii omaisuudestaan riippumatta tukitasoista. Tuet kuitenkin osoittavat metsien merkityksen Suomen kansantaloudelle.

Arvoisa puhemies! Ruokasektori on tulevaisuuden kasvuala, jonka kilpailukykyä ja yhteistyötä kehitetään kansallisessa ruokastrategiassa ja ruokapoliittisessa selonteossa asetettujen suuntaviivojen mukaisesti. On tärkeää, että hallitus toteuttaa luomualan ja lähiruuan kehittämisohjelman, jonka avulla tuotantoa monipuolistetaan. Luomu- ja lähiruoka ovat Suomen maatalouspolitiikan keskeinen strateginen tavoite, ja niin sen olla pitää. Suomalaisille parasta ruokaa on suomalainen ruoka.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Hallituksen maatalousohjelma unohtaa edelleen pienet ja keskisuuret tilat. Investointi- ja sukupolvenvaihdostuet sisältävät tulorajat, joita etenkin alle keskikoon olevien Etelä-Suomen viljatilojen on mahdotonta saavuttaa. Viljelijöillä saattaisi olla kuitenkin omissa lapsissaan tai lähisukulaisissaan halukkaita nuoria jatkamaan tilaa. Monilla heistä saattaa olla myöskin jokin toinen ammatti, jossa tekevät osa-aikaisesti työtä, että pystyisivät mahdollisesti vieläpä tulevaisuudessa sivuansioillaan laajentamaan tilaansa kohti niin sanottua kannattavaa, tuettua tilakokoa.

EU:sta tulee kuitenkin koko ajan lisää eriarvoistavia, melkeinpä rasistisia nimityksiä kuten aktiiviviljelijä, nuori viljelijä ja pientilatuki, johon Suomessa ei juurikaan haluta satsata rahaa, jotta alalle ei pääsisi ihan kuka vaan mukaan. Vapaa kilpailu nääs, sanoisi tamperelainen. Lisää viihdettä ja parran pärinää ovat aiheuttaneet Suomen ja Euroopan vihreiden joululahjat ennestäänkin heikosti kannattavalle tai peräti kannattamattomalle viljelylle, jota Suomen viljelijäväestö kuitenkin vaihtoehtojen puutteessa sitkeästi harjoittaa. Näitä uutuuslahjoja ovat turvemaiden kyntökielto, kolmen kasvin viljelypakko ja uusi viherryttämisohjelma.

Nyt sitten hallinnon eri tasoilla ja eduskunnassa käydään keskustelua siitä, aiheutuuko näistä toimista lisää työtä ja kuluja viljelijöille. Kehotankin etenkin niitä, jotka ovat sitä mieltä, että ei aiheudu, menemään vaikkapa Pohjanmaalle tai muualle syvälle maaseudulle kysymään viljelijältä asian oikeaa laitaa. Kysyjän kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi varata selkänsä taakse vapaa poistumistie. Jos kysymykseen tulee vahingossa väärä asenne tai vääriä sanoja, työuupumuksesta kärsivä velkaantunut viljelijä saattaa käsittää kysymyksen keljuiluksi ja erehtyä luulemaan tulijaa kettutytöksi tai navetan tai sikalan salakuvaajaksi.

Herra puhemies! Turvemaiden kyntökielto estää maatalouden harjoittamista kattavasti Keski- ja pohjoisemmassa Suomessa. Kolmen kasvin viljelypakko taas heikentää etenkin pienempien tilojen kannattavuutta, koska tarvitaan lisää varastotiloja. Myös kuljetuskustannukset kolminkertaistuvat ja pienten erien kauppa on käytännössä kannattamatonta, ellei se jo muutenkin ole erän pienuuden vuoksi ökykauppiaan silmissä hyödytöntä.

Viherryttäminen taas on jo toinen luonnonsuojeluohjelma mallioppilaiden ympäristöohjelman päälle. Euroopan byrokraatit sekoavat jo omiin direktiiveihinsä. Viljelijät kärsivät lisääntyneestä byrokratiasta. Tällä kaudella maamme hallitus ja maatalousministerimme saavat juosta näiden uusien asetusten ja direktiivien perässä. Pitää vielä juosta kovaa, että pysyy edes paikoillaan. Vaikka kaikkia maksettuja EU-tukia ei saada kovallakaan työllä anottua takaisin, kaikki tehty työ on kuitenkin poissa Suomen oman maatalouden pitkäjänteisestä kehittämisestä ja uusien, kannattavampien viljelytekniikoiden kehittämisestä. Tämä kaikki johtaa siihen, että Suomessa Euroopasta takaisin saatavat maataloustuet pienenevät ja samalla kotimainen ruuantuotannon kannattavuus koko ajan heikkenee.

Perussuomalaiset tulevat huomenna esittämään 30 miljoonaa lisäyksenä maa- ja puutarhatalouden kansalliseen tukeen ja 12 miljoonaa lisäyksenä maatalouden ympäristötukiin, eläinten hyvinvointia edistäviin tukiin ja ei-tuotannollisiin investointitukiin. Pienten ja keskisuurten tilojen ahdinko on korjattava: 19 miljoonaa euroa lisää pienten ja keskisuurten tilojen investointitukiin ja 29 miljoonaa lisää luopumistukiin, korvauksiin ja pellon metsitystukiin. Esitämme lisäksi 14 miljoonaa euroa pienpuun energiatukeen, 8,5 miljoonaa euroa lisää puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen, 0,5 miljoonaa euroa lisää metsäpuiden siemenhuoltoon ja miljoona euroa lisää Suomen metsäkeskukselle.

Jotain uutta ja kannattavaa tarvitsisi tehdä, siispä toivotan kaikille hallituspuolueiden kansanedustajille ja opposition kollegoille hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön pääluokka on hallitusohjelmassa huomioitu siten, että siinä luvataan erittäin hyviä tavoitteita, ja minä uskon, että tässä salissa kaikki allekirjoittavat ne tavoitteet. Siellä luvataan, että hallitus toimii kilpailukykyisen, kustannustehokkaan ja ympäristöystävällisen maatalouden ja erityisesti perheviljelmien tuotantoedellytysten turvaamiseksi.

Nämä ovat hienoja tavoitteita, mutta valitettavasti on niin, että nyt pääluokasta keskusteltaessa nämä rahalliset kohdat eivät anna vastiketta näille tavoitteille. Ensi vuoden budjettiesityksessä ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ministeriön pääluokasta tullaan leikkaamaan 4,2 prosenttia. Vertailukohtana on syytä todeta, että muiden ministeriöiden pääluokista leikataan keskimäärin 2,2 prosenttia.

Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan osalta se tarkoittaa muun muassa 40 miljoonan euron tukileikkauksia vaiheessa, jossa Suomi on yhtenä Euroopan unionin jäsenmaana aloittamassa tai jatkamassa neuvotteluja Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistusvaiheesta. Yhteinen toiminta- ja taloussuunnitelma seuraavalle seitsemänvuotiskaudelle astuu voimaan 2014, ja siksi olisi tärkeä kansallisestikin huomioida se, että meidän tavoitteemme olisivat sellaisia, että meillä voitaisiin maataloutta harjoittaa jatkossakin kannattavasti eri puolilla maatamme.

Me tiedämme jo tällä hetkellä sen, että eri tuotantosuunnilla on suuret kannattavuusongelmat. Maitokiintiöt poistuvat jo aikaisemmin tehtyjen päätöksien johdosta vuonna 2015. Se vapauttaa maitomarkkinoita. Ainut suojamme unionista tuleville maitovirroille on se, että olemme kohtuu-etäisyyden päässä muista unionin maista, mutta jalostetut tuotteet rynnivät tuon jälkeen yhä enenevässä määrin meidän markkinoillemme.

Lihatuotteiden osalta kannattavuuskriisi on ollut jo pitkään niin naudanlihan- kuin myös sianlihantuotannon osalta. Viimeisimmät tilastot osoittavat myös sen, että sianlihasta saatava hinta tällä hetkellä Suomessa on Euroopan unionin jäsenmaista alhaisimpia. Maaseudun Tulevaisuudesta voidaan viikoittain lukea viljelijöitten purkauksia suurista ongelmista ja kannattavuuskriisissä pyörimisestä. Siksi olisi ollut tärkeää, että hallitus olisi huomioinut riittävämmin nämä neuvotteluvaiheet ja lähtenyt siitä, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokalle ei tällaisia leikkauksia olisi toteutettu.

Muina leikkauskohteina on Makeran eli Maaseudun kehittämisrahaston varat, jotka ajetaan nolliin, ja on aika vaikea kuvitella elinkeinoa, jonka tuet investointien osalta karsitaan alas. Vain uskomalla tulevaisuuteen ja tekemällä investointeja voidaan olla varmoja siitä, että ala kehittyy jatkossakin.

Cap-uudistuksen sisältöön liittyy monia yksityiskohtia, joita edustaja Heikkilä täällä äsken toi esille. Meidän on syytä esittää jo tässä vaiheessa huolestuneisuutemme siitä, että unionin cap-uudistuksessa kiinnitetään liikaa huomiota viherryttämiseen ja niihin yksityiskohtiin, jotka sen alle liittyvät. Kyntökielto ja kolmen kasvin viljelypakko -vaatimus ovat muun muassa sellaisia, jotka tulevat aiheuttamaan monille monille, tiloille ongelmia, ellei niitä kyetä ratkaisemaan neuvotteluvaiheessa.

Maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan kuuluvat keskeisesti myös energiakysymykset, kotimaisen energian kysymykset, ja silloin puhutaan aina uusiutuvista energialähteistä. Turvetuotanto ja pienpuun energia ovat sellaisia energioita, jotka ovat molemmat uusiutuvia, ja kansallisen energiaomavaraisuutemme vaalimiseksi myös näihin olisi kiinnitettävä parempaa huomiota ja annettava niille paremmat mahdollisuudet kuin se, mitä ensi vuoden budjettiesitys tulee meille tarjoamaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus korostaa luomu- ja lähiruuan merkitystä. Luomu- ja lähiruoka on otettu tällä hallituskaudella maatalouspolitiikan tärkeäksi painopistealueeksi. Toteutuminen ei välttämättä vaadi tukea, vaan kysymys on myös lainsäädännöstä eli siitä, kuinka paljon pystymme poistamaan luomu- ja lähiruuan markkinoille tulon esteitä. Toivottavasti tulevaisuuden avainsanoja ovat tiukan elintarvikelainsäädännön liberalisointi ja valvonnan kohtuullistaminen eli terveen järjen käyttö. Näiden päämäärien tarkoitus ei ole heikentää elintarviketurvallisuutta vaan siirtää tuotannon laatua ja turvallisuutta entistä enemmän elintarviketoimijoiden itsensä vastuulle. Se on kestävän kehityksen tie ja lisää kilpailua se-kä työpaikkoja alkutuotantoon ja paikalliseen myyntitoimintaan.

Pienteurastamojen lihantarkastusuudistus on erinomainen esimerkki siitä, kuinka paikallista pienyritystoimintaa ja sen kilpailukykyä vahvistettiin. Pienteurastamoiden, joita Suomessa on tällä hetkellä 56 kappaletta, lihantarkastus siirtyi syyskuun alussa Elintarvikevirastolle. On hyvä, että laatu- ja koulutusvastuu on yhden valtiollisen viraston eli Eviran vastuulla. Tärkeintä kuitenkin oli tämän uudistuksen yhteydessä toteutettu hintatuki paikallisille pienteurastamoille. Eduskunta osoitti järkevällä tavalla 600 000 euroa määrärahaa pienteurastamojen lihantarkastusmaksujen kohtuullistamiseksi, jotta ne olisivat paremmin kilpailukykyisiä suurten teurastamojen kanssa. Tuen säännöt sovitettiin sellaisiksi, että pienyritystoiminnan sijainti ei vaikuttanut maksujen tasoon. Tuista voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta tässä tapauksessa suhteellisen pienellä määrärahalla edistettiin merkittävästi lähiruuan tuottamista ja poistettiin etäisyyksistä johtuvaa, kohtuutonta haittaa.

Arvoisa puhemies! Omat toimenpiteemme ja tahto eivät valitettavasti aina riitä. Meidän on noudatettava Euroopan laajuisia asetuksia. Euroopan unioni ja euro ovat olleet monessa mielessä positiivinen asia Suomelle, mutta ehkä niiden kielteisin piirre liittyy liian tiukkaan sääntelyyn ja kontrolliin asioissa, joissa tarvittaisiin terveen järjen mukaista, kansallista liikkumavaraa. Tästä on rakentavassa mielessä pystyttävä puhumaan. Euroopan unioni on talousongelmien lisäksi myös demokraattisissa ongelmissa, joista ulospääsy edellyttää yhtenäisen talouslinjan ja vakauden lisäksi kansallisten erityispiirteitten vahvempaa tunnustamista ja kansallisten joustojen sallimista.

Arvoisa puhemies! Otan pienen esimerkin, joka on kuitenkin periaatteessa merkittävä. Kun lainsäädäntömme ei tällä hetkellä salli naudan teurastamista pienteurastamoissa samoilla periaatteilla, kuin esimerkiksi hirven kohdalla on mahdollista, niin ensiluokkaista lihaa on toimitettava Honkajoki Oy:lle hävitykseen. Esimerkiksi jalkansa nyrjäyttänyttä nautaa ei voida ottaa nautojen yhteiskuljetukseen teurastamolle. Lainsäädännöstä johtuen sitä ei voida käytännössä teurastaa paikallisestikaan myyntiin saakka. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa menee jopa miljoonia kiloja vuodessa elintarvikkeeksi kelpaavaa, hyvää naudanlihaa tuhottavaksi rekkarallin kautta juuri Honkajoki Oy:lle. Tämä on kansantaloudellista tuhlausta ja lisää liikenteen päästöjä.

Kotiteurastus omaan käyttöön on toki vielä mahdollista, mutta se edellyttää ensi heinäkuun alussa voimaan tulevan asetuksen mukaan sitä, että nautojen teurasjätteet ja luut on kuljetettava suurimmasta osasta Suomea edelleen juuri Honkajoki Oy:lle. Tämä aiheuttaa sekä viljelijöille että veronmaksajille lisäkustannuksia ja on täysin turhaa työtä. Pahinta on se, että komission pakottamalle sivutuoteasetukselle ei löydy minkään näköistä järkevää perustetta, ajatellaanpa sitten tautiriskiä tai maankäyttöä.

Arvoisa puhemies! Juuri tällainen perustelematon toiminta syö EU:n hyväksyttävyyttä ihmisten keskuudessa. Suomi on syrjäinen, vähäväkinen maa, jossa kuljetuskustannukset ovat kautta linjan merkittävästi suuremmat kuin kilpailijamaissa. Jos haluamme edistää lähiruokaa ja pienyrittäjyyttä, on meidän vaadittava EU:lta ymmärrystä ja helpotusta niissä asioissa, joissa kansalliset ratkaisut eivät häiritse markkinoiden toimintaa vaan tasoittavat luonnonolosuhteista ja maantieteestä johtuvia haittatekijöitä.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Budjettikirja pöytään. Ihmettelen, mitä tämän maan elintarvikesektorilla on tapahtumassa. Kaksi suurta, lähes monopoliasemassa olevaa kaupan ketjua rakentavat jättimarketteja joka niemeen, saareen ja notkelmaan. Huolimatta suurista investoinneista näillä kahdella ketjulla menee loistavasti. Kymmenien miljoonien investoinnit pystytään maksamaan jopa kahden vuoden voitollisella tuloksella, ja vielä jää rahaa jakaa plussaa ja bonusta asiakkaille. Miten tämä on mahdollista? Nämä investoinnit, bonukset ja plussat on revitty suomalaisen tuottajan selkänahasta. Kaupan osuus ruisleivän hinnasta oli 27 prosenttia vuonna 2000, vuonna 2010 se oli jo 35 prosenttia. Samalla ajanjaksolla viljelijän osuus oli pudonnut 5 prosentista 4 prosenttiin. Kauppa saa siis ruisleivästä lähes 9-kertaisen siivun tuottajaan verrattuna. Ennen sanottiin, että ruis miehen tiellä pitää. Nyt ei ruis oikein pidä viljelijää enää tiellä eikä kohta enää pellollakaan.

Arvoisa herra puhemies! Kaupan keskittyminen on ajanut viljelijät sietämättömään tilanteeseen. Maatalouden kannattavuuskerroin on laskenut koko 2000-luvun kaikilla tuotantoaloilla. Kannattavuuskerroin ei ole noussut, vaikka tilakoko on kasvanut ja maatilat ovat tehostaneet toimintaansa. Viime istuntokaudella hahmoteltiin tuottajaorganisaation perustamista. Olisikohan sen aika nyt? Alkutuottaja ei ole ainoa, joka kärsii tästä keskittymisestä. Leipomot, myllyt ja logistiikka ovat myös jääneet tämän saman ikeen alle. Ruuan hinnannousu on ollut maltillista. Ruokakorin hinta on noussut 2000-luvulla 21 prosenttia. Samassa ajassa palkat ovat nousseet yli 45 prosenttia.

Arvoisa herra puhemies! Suomen edustajat Durbanin ilmastokokouksessa munasivat ja pahasti. Suomi joutuu jatkossa maksamaan täyden hinnan siitä laskennallisesta päästölisäyksestä, joka tulee metsän raivaamisesta muuhun käyttöön. Samalla Suomi ei voi enää ottaa laskelmissa juuri lainkaan huomioon sitä, että suuret metsävarat sitovat hiilidioksidia. Nykymuotoisessa Kioton sopimuksessa metsien kyky sitoa hiilidioksidia otetaan vielä huomioon. EU lupasi korvata Suomelle tuon neuvotteluissa tehdyn 20—30 miljoonan euron munauksen, ei kuitenkaan ilman neuvottelua, niin kuin meillä nyt ei olisi muutakin neuvoteltavaa. Jälleen kerran on suomalaisten neuvottelijoiden varassa, kärsiikö suomalainen veronmaksaja kokouksissa yön pimeinä tunteina tehdyistä päätöksistä.

Vanhoja ei saisi muistella, mutta tätäkin Durbanin kokousta on keskustan taholta kovin raskaasti arvosteltu, mutta ei keskustallakaan puhtaat jauhot ole pussissa, kun puhutaan metsäsektorin päästökaupasta. Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, vuonna 2005, kun päästökauppaan siirryttiin, hallitus sosialisoi siis kansallisti suomalaiselta metsänomistajalta yksityismetsien hiilensitomiskyvyn ja sen rahallisen arvon, joka on laskettavissa päästökaupassa hehtaarille. Se on noin 44 euroa hehtaarille keskimääräisen päästökauppa-arvon mukaan. Tuo päästökauppa-arvo olisi kuulunut vuodesta 2005 saakka suomalaiselle metsänomistajalle eikä valtion jakamana suuryrityksille. Metsätilojen tuottavuuden ja valtakunnallisen puuhuollon toimivuuden kannalta on tarpeen, että hallitus valmistelee jatkossa metsätilojen pinta-alan kasvua tukevia lakiesityksiä.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota kahteen asiaan tuossa budjetissa. Suomessa on yksityisteitä peräti 350 000 kilometriä. Se on noin 77 prosenttia koko maamme tieverkostosta. On erittäin hyvä asia, että yksityistierahoitukseen palautettiin valiokuntakäsittelyssä 5 miljoonaa euroa. Täällä on kovasti opposition taholta arvosteltu hallituksen kykyä ja halua kehittää maaseutua. Tästä budjettikirjasta löytyy kappale maaseudun kehittämisestä, ja siellä kerrotaan näin, että hallituksen "ensisijaisena tavoitteena on maaseudun elinvoiman säilyminen kestävällä tavalla". Tähän vaikutetaan "kehittämällä maaseutua kilpailukykyisenä asuinympäristönä, yritysten sijoituspaikkana ja asukkaiden työllistäjänä". Maa- ja metsätalousministeri on asettanut itselleen toimenpiteiden vaikuttavuustavoitteeksi, että ohjelmakaudella 2007—2013 luodaan vähintään 4 000 uutta yritystä, vähintään 10 000 uutta työpaikkaa ja koulutetaan vähintään 165 000 henkilöä maaseudulla. Ne ovat hyviä tavoitteita, ja niihin tulee ponnekkaasti pyrkiä.

Mats Nylund /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Jord- och skogsbruksministeriets budgetförslag för nästa år är utmanande. Redan i ministeriets egen budgetberedning satte regeringsprogrammet stränga ramar för totalsumman och beskärningarna kommer att kräva stor anpassningsförmåga av primärnäringarnas företagare.

Riksdagens finansutskott har för sin del ökat anslagen till rådgivningen, som trots det får det utmanande att anpassa sin verksamhet. Våra allt större gårdar ställer höga krav på driftsledning och ekonomiplanering och här har rådgivningsorganisationens kompetens stor betydelse. ProAgria står inför stora utmaningar. Jordbrukets möjligheter att klara prisförhöjningar är begränsade, så ekvationen är allt annat än lätt att lösa.

Arvoisa puhemies! Myös metsätalouteen kohdistuu leikkauksia. Kansallisen metsäohjelman kannalta merkittävin työkalu, jolla on tarkoituksena taata koko kansantaloutemme kannalta niin tärkeä kestävä metsätalous, on siis Kemera. Kemeran rahoitus on jo usean vuoden ajan ollut alijäämäistä, eikä ensi vuosikaan muodostu helpommaksi. Tosin eduskunta lisäsi kuluvan vuoden määrärahoja 6,25 miljoonaa euroa lisäbudjetin kautta, mutta siitä huolimatta jälkeenjääneisyys on lähes 15 miljoonaa euroa. Hallitus joutuu mitä todennäköisimmin palaamaan kestävän metsätalouden rahoitukseen vuonna 2012.

Valtiovarainvaliokunta ehdottaa myös määrärahojen lisäystä poistokalastukseen ja Suomen Ammattikalastajaliitolle nimenomaan neuvontatyöhön. Ne ovat myös merkittäviä lisäpanostuksia budjetin käsittelyssä.

Värderade talman! Det är trots allt så som vårt regeringsprogram säger: jordbruket ska göras lönsammare på marknadens villkor. Här kan regeringen göra betydande insatser för att främja primärproducenternas ställning. Det kräver handlingskraft och det kräver sektoröverskridande samarbete mellan jord- och skogsbruksministeriet och arbets- och näringsministeriet.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen ottanut viime aikoina petoasiat keskusteluun tässä salissa useita eri kertoja ja olen ottanut petoasioissa esille koko maassa ennen kaikkea ilvekset, karhut ja sudet. Se, mikä tässä nyt on ongelma, on se, että meidän pitää saada tilanne ratkaistua. Ja miten me saisimme sen ratkaistua: Ensimmäinen asiahan olisi se, että me saisimme laskettua sen, paljonko näitä petoja oikeasti on. Toinen asia on sen jälkeen se, että kannanhoitosuunnitelmat pitää saada kuntoon, eikä se riitä selitykseksi, mitä on ministeri useita kertoja tässä salissa sanonut, että laaditaan uudet kannanhoitosuunnitelmat. Meillä on tällä hetkellä voimassa olevat hoitosuunnitelmat. Miksei niitä voi alkaa toteuttaa? Kolmas asia on sitten virkamiesten apu, jota me tarvitsisimme ehdottomasti suomalaisen petokannan hoitamiseksi. Korvaukset on tärkeä asia, mutta ei korvauksilla tätä ongelmaa ratkaista, vaan muuta siinä pitää tehdä sitä ennen.

Tässä petoasiassa pahin ongelma on porota-louden kohdalla. Porotaloudessa ensimmäinen asia on petomäärien arviointi. Se aiheuttaa tällä hetkellä todella paljon ristiriitoja. Arvioinnin paremmaksi tekemiseksi olisi tarvittu RKTL:n kohdalle huomattavasti lisää varoja. Toiseksi porotalouden elinkeinojen ja poromiesten selviämiseksi petovahinkojen hoitamisesta tarvitaan rahaa muuhunkin kuin pelkästään petovahinkojen korvaamiseksi. Missä nämä rahat ovat?

Sitten on paliskuntia, joissa vahinkojen määrä jo vähenee. Muun muassa Näljängän palkisessa ei ole enää kohta vahinkoja, kun ei ole mitä korvata. Aiotaanko tätä säästölinjaa jatkaa, ja kuinka pitkään tätä säästölinjaa aiotaan jatkaa? Meillä ei ole porotalouselinkeinon osalta varaa jatkaa sitä kovin pitkään.

Sitten Paliskuntain yhdistyksen määrärahoja — joka muuten toimii täysin valtion viranomaisen tavalla — on leikattu entisestään, ja nykyisessä porotalouden tilanteessa olisi tarvittu sinne ehdottomasti lisää määrärahoja eikä leikkauksia.

Minä olen leimautunut kohta turhankin paljon näissä petoasioissa: puhunko minä mistään muusta kuin petoasioista? Todellakin puhun ja teen töitä monenkin muun asian eteen kuin petoasioiden eteen, mutta tällä hetkellä se vaan sattuu olemaan erittäin kriittisessä tilanteessa oleva asia. Siitä ovat täällä salissa keskustelleet myös monen puolueen edustajat eri puolilta Suomea, ja tämä on tilanne, johon tarvittaisiin apua laajasti. Minä olen maatilan emäntänä ja agrologina seurannut koko ajan aktiivisesti ennen kaikkea tätä koko maa- ja metsätaloussektorin toimialaa. Maa- ja metsätalous ovat Suomelle myös tulevaisuudessa erittäin tärkeitä. Meillä tulee olla valmiudet reagoida nopeastikin yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin.

Kuka olisi voinut kuvitellakaan sitä, että meidän kaupoistamme loppuu voi? Ihan hyvin muistetaan se, että vasta puhuttiin voivuorista ja ylituotannosta ja tämmöisistä. Entä metsien viime vuosina tapahtuneet valtavat myrskytuhot? Eihän meillä pitänyt olla tämmöisiä myrskytuhoja. Tilanne on kuitenkin nyt tämä. Onko näihin muutoksiin ja yllättäviin tilanteisiin osattu varautua? Ainakaan minä en tämän hallinnonalan kohdalta löytänyt semmoisia talousarviovarauksia, miten toimitaan tällaisissa muutostilanteissa, elikkä mikä on maa- ja metsätalouden muutoksista selviämisen tilanne?

Kun on kyse suomalaisesta ruuasta ja metsistä eli teollisuutemme ja energiantuotannon puujaloista, olisi myös hallituspuolueiden aika huomata, että meidän tulee rakentaa tätä sektoria yhteistyöllä. Toivonkin, että jatkossa eivät hallituksen leikkaukset kohdistu näin painokkaasti yhteen sektoriin, joka on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen asia.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiviranta ja edustaja Hongisto olisivat epäilemättä olleet oikeassa, jos vain olisivat olleet paikalla, mutta heidän viestinsä varmasti olisi ollut, että maa- ja metsätaloudesta pitää pitää huolta. Kiitän edellistä puhujaa siitä, että kaikki nämä viestit, mitä tuotiin esiin, olivat erittäin hyvin oikeaan osuneita, ja toivon, että nämä otetaan myös seuraavassa budjetin laadinnassa huomioon.

Eero  Suutari  /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää maa- ja metsätalousministeriä, -ministeriötä, -valiokuntaa ja -jaostoa siitä etukäteen odotettua paremmasta tuloksesta ensi vuoden talousarvioon. Tulos on tässä vaikeassa taloustilanteessa, jossa koviakin leikkauksia on välttämättä tehtävä, hyvin kohtuullinen.

Hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena on jatkaa metsiin perustuvien elinkeinojen kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamista Kansallisen metsäohjelman mukaisesti.

Metsiin perustuvaksi elinkeinoksi voitaneen lukea Suomessa myös metsäkoneteollisuus. Suomen metsäkoneteollisuudessa ja varsinkin cut-to-length-menetelmän hakkuukoneiden valmistuksessa ja etenkin kehittämisessä olemme olleet ylivoimaisia maailmassa, sillä neljä viidesosaa näistä älykkäistä hakkuukoneista suunnitellaan ja tehdään Suomessa.

Metsäkoneteollisuuden vienti on suhteessa jopa kovempaa kuin paperikoneteollisuuden. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana lähinnä Suomessa ja Ruotsissa on kehitetty myös harvennushakkuuseen ja energiapuun korjuuseen tarkoitettuja hakkuukoneen osia ja hakkuukoneita. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että energiapuun korjuu ja käyttö saattaa pienentyä aiemmasta vastoin uusiutuvan energian lisäystavoitteita — tämä siitä syystä, että turpeelle asetettava energiavero pienentää metsäenergian tukea. Tämä ratkaisu uhkaa siirtää jo suunniteltuja energiateollisuuden uusiutuvan energian investointeja sekä korjuuteknologian kehittämistä ja, mikä pahinta, lisätä kivihiilen käyttöä energiateollisuudessa.

Tilanteen korjaamiseksi on kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa. Toinen on turpeen energiaveropäätöksestä vetäytyminen ja toinen pienpuun energiatuen ulottaminen myös Metsähallitukselle maksettavaksi. Toivoisin, että valtioneuvosto löytää tähän positiivisen ratkaisun yhdessä asianosaisten ministeriöiden kanssa käytävissä neuvotteluissa.

Arvoisa herra puhemies! Yhteenvetona totean, että kokonaisuutena esitys maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle vuoden 2012 osalta on taloustilanteeseen nähden kohtuullinen osallistuen omalta osaltaan aiemmin kertyneen syömälaskun maksamisen mahdollistamiseen sekä jatkaa samalla elävän suomalaisen maaseudun perinnettä.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden pääluokkaan kuuluvat vissiinkin kutut. Viisi kuttua per kunta olisi hyvä strategia edetä. Mutta mitä on tehnyt tämä hallitus? Se viisi veisaa kutuista, ei kilisytä kelloja lainkaan, vaikka maatalousmomentilla vuohirahaa ei näy. Päinvastoin, tämä hallitus leikkaa kaikilta kotieläimiltä. No, toki siinä on, että pukkikili leikataan alle 3 kuukauden iässä, muuten se voi käydä vihaiseksi.

Kuitenkin yksinäinen pukki näin joulun edellä sanottuna on säyseämpi kuin yksinäinen kuttu. Kutun luonne nimittäin saattaa kärsiä, jos se ei saa tehdä pikkuisia. Pukki taas tykkää enemmän tekotavasta kuin kileistä, ja kuttu ei kestä kylmää niin paljon kuin pukki. Pukki taas kestää kylmää, niin että joulun alla se voidaan nähdä liikkeellä, vaikka pakkasta olisikin 30 astetta. Kuttu viimassa on surkea näky.

Arvoisa puhemies! Kuitenkaan kuttua ei saa syrjiä. Kutuista on joskus ollut ilmassa rasistisiakin lausuntoja, jopa kuttuvihaa. Tällaisia vihapuheita me keskustassa emme hyväksy.

Meidän mielestämme kutuilla pitää olla oikeus asua siellä, missä haluavat, ja tulla lypsetyksi hellävaraisesti. Me tiedämme, että kuttujen hyvinvointi ei synny pakkoliitoksin, se syntyy lähellä olevista palveluista. Ne keskusta haluaa turvata lähipalveluilla

Arvoisa puhemies! Suurpedot voivat olla uhka kuttujen tulevaisuudelle. Pukkiakin kututtaa, jos se huomaa, että puoliso on joutunut hukkaan tai otson suuhun. Keskusta haluaa puolustaa kuttuja ja esittää, että suurpetoneuvottelukuntien lisäksi pitäisi perustaa kuttuneuvottelukuntia. Kuttufilmillä asiaa voitaisiin tehdä tutuksi ja näin edistää kuttujen oikeuksia.

Kuttujen salakuvaamista emme hyväksy. Kukapa haluaisi, että karsinakohtainen elämä olisi ilman lupaa kaikkien arvioitavana. Puolustamme kuttujen yksityisyyttä. Tuomitsemme myös kuttujen vapauttamisen pakkaseen.

Arvoisa puhemies! Tiedämme, että paras paikka kutulle on kotona, lämpöisessä, vaikka kaverina olisi minkälainen pukki. Toivon hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille, arvoisa puhemies, hyvät kollegat ja eduskunnan henkilöstö!

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä noihin äskeisiin sanoihin, mutta itse haluaisin tässä tämän syyskauden päätteeksi nostaa yhden näkökulman esille vielä. Nimittäin me olemme käyneet paljon keskustelua Euroopan pelastamisesta, mutta aika harvoin on tullut esiin se näkemys, mistä tässä on kysymys tavallisen kansalaisen kannalta. Ajattelen yrittäjää, joka on parin viime vuoden aikana ottanut ison riskin, käynnistänyt yrityksensä ja joutuu nyt tässä epävarmuuden tilassa viettämään unettomia öitä miettien, miten käy markkinoitten, miten käy rahan. Ajattelen sellaisia lapsiperheitä, joita tässä pääkaupunkiseudulla on varmasti satoja, jotka ovat ostaneet kalliin tontin, rakentavat talon — puolen miljoonan projekti — olettavat ja odottavat, että heillä säilyisi työpaikka ja pystyisivät selviämään siitä projektista, jossa he pyrkivät vain omille lapsilleen tarjoamaan turvallisen tulevaisuuden.

Kaiken tämän keskellä Euroopan poliitikot ovat jauhaneet tätä kriisiä kuukausitolkulla löytämättä siihen ratkaisua. Milloin puhutaan markasta, milloin euron palauttamisesta. Kyllä meillä poliitikoilla on iso vastuu siinä, että ajattelemme näitä kansalaisia, jotka näissä epävarmuuden olosuhteissa ovat isoja riskejä ottaneet ja pyrkivät vain luomaan työtä, toimeentuloa tai omille perheenjäsenilleen turvallisen tulevaisuuden. Itse näin joulun alla ajattelen tässä aika kriittisesti meitä poliitikkoja sekä täällä Suomessa että muualla Euroopassa. Olemmeko me tulleet niin elitistisiksi, että me emme jaksa tässä politiikanteossamme oikeasti ajatella niitä ihmisiä, jotka tässä tilanteessa ovat joutumassa todella hankaliin tilanteisiin ja epävarmoihin olosuhteisiin? Toivon, että tuleva vuosi tässä mielessä olisi parempi ja että tämmöinen yleinen ja laaja vastuuntunto meidän poliitikkojen kesken kaikkialla Euroopassa heräisi, niin että aidosti haettaisiin ratkaisua tähän tilanteeseen, joka on ilman muuta ratkaistava mahdollisimman pian.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että eduskunnassa on tiettyjä perinteitä, ja kuttupuhe on yksi näistä perinteistä. On hienoa, että tämä puhe tänä iltana täällä vielä pidettiin.

Puhemies! Haluan korostaa tässä yhteydessä metsätalouden merkitystä. Kun me katsomme viimeisiä tilastoja, niin voidaan havaita, että meillä teknologiateollisuuden vienti on laskemassa, koneenrakennuksen vienti ei välttämättä kehity ja oikeastaan Suomi on entistä enemmän puunjalostuksen ja puutuoteteollisuuden varassa. Tietysti mikä tässä teollisuudenalassa on tärkeätä on se, että nimenomaan panostukset ovat kotimaisia ja eivät perustu vientituotteisiin. Tältä osin täytyy sanoa, että erittäin tärkeätä on se, että me nyt mietimme, millä tavalla suomalaista metsää, metsätuotteita ja paperijalostetta voitaisiin entistä paremmin hyödyntää ja pyrkiä kasvattamaan tätä kautta myös meidän vientiteollisuuttamme, koska se on se ala, jolla Suomella on ihan aidosti kansainvälistä vahvaa osaamista, mutta osaamisen kehittämisestä pitää jatkuvasti pitää huolta.

Tässä suhteessa täytyy sanoa, että me keskustelimme ympäristöministeriön pääluokan yhteydessä näistä hiilinieluista ja Durbanin kokouksesta. Meillä on nyt keskusteltu viime aikoina huippukokouksen päätöksistä ja siitä, onko eduskunta antanut valtuuksia näihin päätöksiin, ja täytyy kyllä sanoa, että mitä näihin hiilinieluihin tulee, niin kyllä ne aiheuttavat budjettimenoja myöskin Suomen eduskunnalle, kun ne tulevat sitten maksettavaksi. Voi kysyä, miksei Suomi jättänyt Durbanin kokouksessa vastaavanlaista pöytäkirjan alaviitettä ja edellyttänyt sitä, että tämä päätös edellyttää Suomen eduskunnan hyväksymistä. Minun mielestäni se tässä tapauksessa olisi ollut enemmän perusteltua kuin huippukokouksen osalta, kun me olemme kuitenkin osa, keskeinen osa Euroopan unionia.

Tältä osin on nyt tärkeätä, kun ministeri Niinistö on sanonut, että me saamme kompensaatiota Euroopan unionilta, että tässä tosiaan lähdetään yhtenäisenä rintamana ja pidetään todella huolta siitä, että me saamme sen kompensaation. Jos ei, niin täytyy sanoa, että luottamus siihen, että Suomen etuja vahvasti valvotaan kansainvälisissä neuvotteluissa, horjuu ainakin omalta osaltani.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että edustaja Sasi otti tämän Durbanin esille juuri tuosta näkökulmasta, mikä oli valtuus hallituksella tehdä tuollaisia sitoumuksia, mitä tehtiin veronmaksajien kustannuksella, joista me emme olleet keskustelleet lainkaan. Emme arvanneet, että laitettiin biologiaa uusiksi tuolla Durbanissa. Se ei ollut mielestäni viisas teko lainkaan.

Muutoinkin tämän keskustelun yhteydessä olen pannut merkille sen, että hallituspuolueiden, varsinkin kokoomuksen, taholta ovat edustajat puhuneet erittäin hyvin, perustellusti (Kimmo Sasi: Niin kuin aina!) maaseudun mahdollisuuksista ja maatalouden, metsätalouden, bioenergian puolesta. Tehkää myös samoin kuin puhutte. Kuitenkin on niin, että budjettikirjauksen ja hallitusohjelman välinen ero on räikeä. Se on teidän myönnettävä. Siitä ei päästä yhtään mihinkään. Te myönsitte sen niin valiokunnan kuin myöskin jaoston papereissa, ja se on tosiasia, se on ihan päivänselvä asia. Nyt on näytön paikka, että saatte aikaan ne markkinaehtoiset toimenpiteet, alkuperämerkinnät ja myöskin ne oikeudenmukaisemmat kauppatavat, joita täällä myöskin äsken voimakkaasti kokoomuslaiset toivat esille aivan oikealla tavalla. Kaupan osuus on liian vahva suhteessa viljelijän osuuteen, ja siellä jäävät viljelijät heikommalle osalle. Heidänkin kustannuksensa nousevat niin kuin kaikilla muillakin, mutta eivät pysty siirtämään kohonneita kustannuksia tuottajahintoihin.

Puhemies! Viimeisenä asiana haluan ottaa esille suomalaisen valkuaisrehuomavaraisuuden ja sen tuotannon. Hallitusohjelmassa on siitäkin hyvät kirjaukset. Rahaa riitti niin Finnveran kuin Teollisuussijoituksenkin, valtion institutionaalisten sijoittajien, toimesta venäläisten hankkeeseen Uuteenkaupunkiin, jossa jalostetaan tuontisoijaa, gemosoijaa, mutta ei löytynyt rahaa esimerkiksi Punkaharjun hankkeeseen, jossa jalostettaisiin kotimaista ohraa valkuaisrehuksi ja bioetanoliksi, joka olisi työllistävämpi, kansantalouden kannalta järkevämpi ja käyttäisi oman kotimaan voimavaroja hyväkseen. Tätä me keskustassa haluamme, että me teemme kotimarkkinamme kunnolla, me teemme ja annamme mahdollisuuden niille maaseudun voimavaroille, joita meillä on, joita hallitusohjelmassa nimenomaan esille tuodaan.

Kimmo Sasi /kok:

Puhemies! Olennaista on se, että pyritään suosimaan suomalaista tuotantoa, tietysti teollista tuotantoa, mutta myöskin, että pyritään katsomaan se, että raaka-aineet ovat Suomesta ensi sijassa. Kyllä tämä on hallituksen vahva tahto, ja se on kirjattu myöskin hallitusohjelmaan.

Mitä tulee sitten yleensä maatalouteen, ja tässä, haluaisin korostaa, erityisesti metsätalouteen, olennaista on se, että meillä mikään elinkeino ei voi vahvasti perustua tukiin, vaan pitää lähteä nimenomaan siitä, että pyritään luomaan edellytykset, joissa kustannukset ovat mahdollisimman alhaisia, ja siltä osin pyritään välttämään sitä, että olisi voimakasta verotusta, vahvaa verotusta, vaan että ne tuotantoedellytykset ovat niin hyviä kuin suinkin mahdollista, ja pyritään pitämään huolta siitä, että kilpailu myöskin tältä osin voi toimia ja että tällaisia kilpailuhaittoja ei ole. Kuitenkin tämä on se hallituksen linja, ja on selvä, että nyt kun joudutaan tasapainottamaan budjettia, niin tältä osin kaikkia toiveita, mitä on esitetty tässä salissa tänään, ei voida välittömästi toteuttaa, mutta joka tapauksessa pyritään ohjaamaan kuitenkin kehitystä siihen suuntaan, että pidetään huolta suomalaisesta tuotannosta ja nimenomaan siitä, että se voisi tapahtua mahdolli-simman markkinaehtoisesti.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Jälleen samaa mieltä edustaja Sasin kanssa: juuri näin, markkinaehtoisesti, pitää toimia. Mutta, edustaja Sasi, tämä markkinaehtoisuuden lisääminen ei muuten maksa yhtään euroa, jotta viljelijöille tulisi oikeudenmukaisempi osuus siitä elintarvikeketjusta, pitkästä ketjusta, joka meillä on olemassa. Se ei maksa euroakaan. Pankaa toimeksi. Sitähän me vaadimme, ja me tarvitsemme sitä. Tuottajajärjestöt ovat sitä vaatineet. Sitä on esitetty hallitusohjelmassa. Ministeri Koskinen on aivan oikein siitä puhunut, mutta se pitää panna toimeksi. Korostan vielä kolmannen kerran: ei euroakaan maksa, ja tällä pystytään tekemään sekä markkinaehtoisuutta lisää että oikeudenmukaisuutta lisää, ja se on myöskin kilpailupoliittisesti ajatellen koko Eurooppaa meille aivan ensiarvoisen tärkeä asia, koska meillä myöskin Euroopassa täytyy kilpailupolitiikassa olla sellainen lainsäädäntö, että meille tulevat tuotteet tulevat samanlaisten ehtojen kautta tänne meidän markkinoillemme kilpailemaan meillä erittäin tiukkojen säädösten alla tuotettujen tuotteiden kanssa. Silloinhan vasta voidaan puhua reilusta kilpailusta, ei aikaisemmin. Elikkä tässä on teillä aika paljon vielä tehtävää.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Lepän kanssa samaa mieltä siitä, että säännösten pitää olla yhdenmukaisia ja me emme saa asettaa omia viljelijöitämme huonompaan asemaan tältä osin, ja puheenvuoro oli hyvin perusteltu, ja niihin näkemyksiin varsin pitkälti voi yhtyä.

Sitten maataloudessa meidän pitää miettiä myöskin sitä, mikä on suomalaista, mikä on meille erikoista, missä voidaan menestyä. Tältä osin voidaan ajatella poronlihaa, joka on semmoinen tuote, jonka kehittämisessä, markkinoinnissa meidän pitäisi pyrkiä miettimään sitä, missä vaiheessa voidaan tehdä tämmöinen erityinen suomalainen tuote, jolla voidaan myöskin edistää Pohjois-Suomen maataloutta ja saamelaiselinkeinoa.

Toinen asia, joka on äärimmäisen tärkeä, on luomu, luomutuotteet, ja jos ajatellaan, että tullaan arktisilta alueilta, niin se on selvää, että meillä ympäristö on äärimmäisen puhdas näissä luonnonolosuhteissa. Tältä osin meillä valtiovarainvaliokunnassa käytiin pitkään keskustelua luomuinstituutista Mikkeliin ja siitä, että olisi tärkeätä se, että saadaan semmoinen verkosto aikaiseksi. Tältä osin ei saatu rahoja budjettiin, vaikka niistä pitkään keskusteltiin, mutta on tärkeätä, että Mikkelissä, maakunnassa mietitään, millä tavalla asiaa voitaisiin laittaa liikkeelle, ja toivon, että vuoden kuluttua asiaan voitaisiin palata ja miettiä, millä tavalla tätä luomutuotantoa, sen kehittämistä ja panostamista sitten tämmöisen verkoston kautta voitaisiin edistää niin, että Suomi voisi silläkin sektorilla profiloitua.

Yleiskeskustelu pääluokasta 30 päättyi.