Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Hallitus on vuoden aikana saanut vastatakseen jo kolmannen välikysymyksen kuntauudistuksesta. Viimeksi kesäkuussa kuntauudistuksesta annettiin hallituksen tiedonanto eduskunnalle. Eduskunnalle on siten tarjoutunut useita mahdollisuuksia käydä keskustelua kuntien tulevaisuuden haasteista sekä kuntauudistuksesta. Koska välikysymysten sisältö on säilynyt pitkälti samana, on syytä vielä kerran kerrata, mistä kuntauudistuksessa on kyse. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, myös oppositiolle. (Välihuutoja)

Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. (Jouko Skinnari: No niin, siinä kuulitte!) Näiden kaikkien tärkeiden tavoitteiden varmistamiseksi hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne.

Vahva peruskunta pystyy kantamaan paitsi palveluiden järjestämisvastuun myös vastuun kunnan omasta palvelutuotannosta. Vahva ja itsenäinen kunta kykenee hallitsemaan markkinoita palveluiden tuotantotapojen monipuolistuessa ja vastaamaan vaatimuksiin asukkaiden valinnanvapauden lisäämisestä. Vahva kunta on toiminnallisesti eheä, ja se vastaa laajasta palvelukokonaisuudesta. Vain vahvat kunnat pystyvät pitämään huolta omista kuntalaisistaan ja tarjoamaan heille tarpeelliset palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa demokratian keinoin oman kotikuntansa asioihin ja myös omaan elinpiiriinsä.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenteen uudistaminen on edennyt hallitusohjelman mukaisesti. Valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmä laati alkuvuodesta oman selvityksensä kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. Työryhmän esityksestä kuultiin kuntia, ja kuulemista varten järjestettiin aluekierros. Kuntien lausuntopalautteen tärkein viesti oli, että selvä enemmistö kunnista näkee jonkinlaisen kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvän uudistuksen tarpeellisena. Alueellisista kuntaliitosselvitystarpeista ja selvitysalueista oli erilaisia näkemyksiä.

Lausuntokierrospalautteen perusteella oli nähtävissä, että kuntien omien linjauksien ohella kuntauudistus tarvitsee myös valtakunnallista tukea ja ohjausta. Tämän vuoksi hallitus linjasi viime kesäkuussa eduskunnalle antamassaan tiedonannossa kuntauudistuksen kriteerien lähtökohdat ja etenemisen.

Kesäkuun lopussa kuntauudistusta ohjaava hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmä vahvisti kuntauudistusta ohjaavat kolme pääkriteeriä: palvelu- ja väestöpohjakriteerit, työpaikkaomavaraisuus-, työssäkäynti- ja yhdyskuntarakennekriteerit sekä talouskriteerit. Linjauksen mukaan kunnalla on tarve selvittää kuntaliitosta, mikäli yksikin kolmesta pääkriteeristä täyttyy. Tämän pohjalta valtiovarainministeriön työryhmä on valmistellut kesän aikana luonnosta hallituksen esitykseksi kuntarakennelaiksi. Luonnosta viimeistellään parhaillaan, ja se on lähdössä lähiaikoina kuntiin lausuntokierrokselle. Samassa yhteydessä hallitus tulee antamaan jatkolinjauksia myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, jotta kunnat voivat arvioida oman alueensa rakennemuutoksen tarvetta myös tästä näkökulmasta.

Kuntarakenteen uudistamista koskevat linjaukset ovat siis jo kuntien tiedossa, vaikka itse lakiehdotusta ei vielä olekaan. Hallituksen kesäkuussa eduskunnalle antamassa tiedonannossa ja myöhemmin julkaistuissa hallinnon ja alueiden kehittämisen ministeriryhmän linjauksissa on kerrottu kunnille tuleva selvitysvelvollisuus, on kerrottu selvitystarvekriteerit ja on kerrottu uudistuksen tärkeimmät aikataulut.

Osana kuntauudistusta hallitus valmistelee sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamista. Uudistuksen valmistelun lähtökohtana ovat hallitusohjelman ja hallituksen kesäkuussa tekemät iltakoulun kirjaukset. Niiden mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuu on pääsääntöisesti vahvoilla peruskunnilla. Tuleva kuntarakenne ratkaisee, kuinka monta kuntien muodostamaa sosiaali- ja terveydenhuoltoaluetta tarvitaan näiden vahvojen kuntien lisäksi. Kuntien ja sote-alueiden yhteisiä, keskitettäviä tehtäviä varten tulee viisi erityisvastuualuetta, jotka vastaavat tietyistä keskitetyistä ja erityisryhmien palveluista sekä alueiden palvelujen koordinaatiotehtävistä.

Palvelurakenneuudistuksen keskeisin tavoite on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen edellyttää riittävää henkilöstöä ja osaamista sekä talouden vakautta ja kestävyyttä. Näin pystytään varautumaan muun muassa ikääntyneen väestön lisääntyvään palvelutarpeeseen ja palvelutarpeen vaihteluista johtuviin kustannuksiin.

Haluamme parantaa paitsi palveluiden saatavuutta myös niiden saavutettavuutta. Lähipalveluiden turvaaminen on uudistuksen keskeinen painopiste. Riittävän vahvalla palveluiden järjestäjällä on tosiasialliset mahdollisuudet viedä palveluja ihmisten lähelle myös uudenlaisilla tavoilla, esimerkiksi liikkuvina tai sähköisinä palveluina.

Arvoisa puhemies! Linjaukset ja virkamiestyöryhmän selvityksessään esittämät tulevaisuusfaktat haastavat jokaisen kunnallisvaaliehdokkaan käymään keskustelua oman kuntansa tulevaisuudesta. Tulevan valtuustokauden aikana tehdään kunnissa kuntaperusteisten hyvinvointipalveluiden kannalta ne päätökset, joiden perusteella hyvin pitkälle ratkeaa, kuinka selviydymme 2020-luvun kovista haasteista.

Varmasti jokainen tässä salissa tietää ja tunnustaa, että muutos on välttämätön. Kuntauudistus tarvitaan, jotta kunnat kykenevät selviytymään tämän vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen kovista muutoshaasteista, kuten väestön ikääntymisestä, palvelutarpeen kasvusta, niukkenevasta työvoimasta ja julkisen talouden kiristymisestä.

Suomen kuntamalli on poikkeuksellinen. Tuskin missään muussa maassa kunnilla on niin suuri vaikutus koko kansantalouteen ja ihmisten palveluihin kuin Suomessa. Kuntaperusteinen malli on ollut suomalaisille hyvä malli. Siksi hallitus haluaa uudistaa ja rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa nimenomaan kuntaperusteiselle pohjalle jatkossakin. Se edellyttää kuitenkin kuntien vahvistamista. Vuosikymmeniä jatkunut Suomen aluerakenteen muutos on merkinnyt sitä, että jo tällä hetkellä erot niin kuntien taloudessa kuin kuntalaisten saamissa palveluissa ovat kasvaneet. Tämä näkyy niin kuntalaisten maksamissa veroissa, terveydenhuollossa kuin perusopetuksessakin. Emme voi katsoa tällaista eriarvoistumista sivusta. Julkisen vallan, hallituksen ja eduskunnan, tehtävä on varmistaa suomalaisten yhtäläiset sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet. Siksi tarvitaan kuntauudistus.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen allekirjoittajien, perussuomalaisten, olisi nyt korkea aika kertoa oma kuntamallinsa. Toisen oppositiopuolueen, keskustan, mallin tiedämme. Keväällä keskustan malli oli monitoimikuntayhtymä, viime viikolla puolue päättikin ajaa mallia, jossa suomalainen kuntamalli hylättäisiin ja korvattaisiin se keskittämällä valta maakuntiin. (Välihuutoja) Tätä hallitus ei kannata. Me haluamme säilyttää päätöksenteon ja vastuun lähellä kuntalaisia.

Mutta, arvoisa puhemies, mikä on perussuomalaisten malli? (Timo Soini: Hyvä malli!) Vastaukseksi ei riitä välikysymyksessä esitetty malli, että lisää rahaa kunnille. Valtio ja hallitus haluaisivat todella mielellään tukea kuntia nykyistä enemmän. Mutta kun valtio velkaantuu jo nyt lähes 7 miljardia vuodessa, kunnat ovat velkaantuneet 2000-luvun hyvinäkin vuosina noin miljardin joka vuosi ja väestön ikääntymisen johdosta meidän olisi kyettävä kantamaan vielä arviolta 5 miljardin lisätarpeet kuntapalveluissa, pitäisi olla jokaiselle tässä salissa selvää, että isoa uudistusta tarvitaan. (Pertti Virtanen: No kertokaa se!) Uudistus on tehtävä, jotta jokainen suomalainen voi luottaa siihen, että saa apua ja hoivaa silloin, kun sitä tarvitsee. (Timo Soini: Koska tulee esitys?) Uudistus on tehtävä, jotta jokainen vanhempi voi luottaa siihen, että omassa lähikoulussa saa maailman parasta perusopetusta ja jokainen lapsi hyvät elämän eväät. Uudistusta tarvitaan, jotta emme jättäisi tuleville sukupolville kohtuutonta talouden taakkaa.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen laatijat kaipaavat tietoa jo tehtyjen kuntaliitosten vaikutuksesta kuntalaisten arkeen ja palveluihin. Meillä on todellakin nyt se etu, että meillä on kymmenittäin kuntia ja satoja kuntapäättäjiä, joilla on tuoretta kokemusta kuntaliitoksista. Tästä kiitos kuuluu vastuullisille kuntapäättäjille ja keskustan johtamalle Paras-hankkeelle, jossa tarpeellinen kuntarakennemuutos käynnistettiin vauhdittamalla kuntaliitoksia. Kuntamäärä väheni jo Paras-hankkeen aikana noin sadalla.

Todella paljon hyvää työtä on kunnissa tehty. Mutta kun arvioimme tilannetta koko valtakunnan näkökulmasta ja peilaamme sitä tulevaisuudennäkymiin, on nähtävissä, että tähän asti tehty ei vielä riitä. Uudistusta on jatkettava ja vauhditettava.

Usein kritisoidaan siitä, ettei liitosten vaikutuksista ole riittävästi tutkittua tietoa pidemmällä aikavälillä. On hyvä huomioida, että sellaista tutkittua tietoa on vielä vähemmän erilaisten yhteistoiminta-organisaatioiden tai laajamittaisemmin maakuntamallien osalta. Miksi näitä koskevaa tutkimustietoa ei tunnu kukaan kaipaavan? Sen sijaan nyt on tehty monia tutkimuksia muun muassa 2009 toteutuneista kuntaliitoksista. Näiden kuntaliitostutkimusten ja arviointien yhteisenä johtopäätöksenä voi todeta, että kuntaliitosten edut ja hyödyt, samoin kuin ongelmat ja haasteet, ovat varsin riippuvaisia kuntatyypistä ja kuntatyyppien sisälläkin näkyvistä kulttuurisista ja toiminnallisista eroista.

Kuntaliitoksen onnistuminen on myös hyvin pitkälle kiinni siitä, mitä yhdistyssopimuksessa on sovittu. Liitosprosessin ja keskinäisen luottamuksen kannalta on tärkeää, että yhdistymissopimuksesta pidetään kiinni. Toisaalta tiedämme, että liian usein näissä sopimuksissa on päädytty betonoimaan vanhat toimintatavat, palvelujärjestelmä ja organisaatio siten, ettei todellista uudistumista ole vielä saatu aikaan. Myöskään informaatioteknologian mahdollisuuksia ei ole riittävästi hyödynnetty palveluprosessien uudistamisessa, mikä toisi talouteen ja toimintaan tehokkuutta.

Kuntaliitos on kuitenkin pelastanut monet kunnat taloudellisilta vaikeuksilta, ja liitoksen myötä on onnistuttu pysäyttämään syöksykierre. Vahvempi kunta on myös yritysten ja väestön suhteen vetovoimaisempi. Erityisesti kaupunkiseuduilla on koettu kuntien yhdistymisen parantaneen huomattavasti maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelua alueella. Tästä on sekä talouden, ympäristön että ihmisten arjen kannalta suuri hyöty. Palveluiden osalta toteutuneet liitokset ovat merkinneet kuntalaisille laajentunutta ja monipuolistunutta tarjontaa sekä erityispalveluiden saatavuuden kasvua. Asiointimahdollisuudet eivät ole liitosten myötä kaventuneet.

Kaikki tämä arviointi- ja tutkimustieto, jota eri tahot ovat kuntaliitoksista tehneet, on arvokasta aineistoa tulevien kuntaliitosten toteuttamisessa. On muistettava, että yksi valtuustokausi on varsin lyhyt aika arvioida uuden kunnan toimintaa ja yhdistymisen onnistumista. Kuntaliitosten tutkijoiden mukaan lyhyellä aikavälillä ongelmat usein korostuvat ja hyödyt nousevat esiin pitemmällä aikajänteellä. Sekin osoittaa, että nyt on toimittava määrätietoisesti. Mitä pitemmälle uudistusta lykätään, sitä kauemmas myös hyödyt uhkaavat karata. (Timo Soini: Koska saadaan esitys?)

Arvoisa puhemies! Meillä ja kuntapäättäjillä on edessämme vaativa uudistus. Sen onnistunut toteuttaminen vaatii valtion ja kuntien tiivistä yhteistyötä. Hallitus on varautunut suuntaamaan yhdistyville kunnille myös muutoksen tukea. Kuntien yhdistymisen taloudellinen tuki tulee olemaan merkittävä. Paras-uudistuksen hyvien kokemusten myötä olemme valmiita maksamaan kunnille yhdistymisavustusta, valtionosuuskompensaatiota ja tukea varsinaisiin selvityskustannuksiin. Kuntien yhdistymisosaamisen vahvistamiseksi Kuntien strateginen yhdistyminen -verkosto jatkaa työtään ja käynnistämme yhteistyössä Kuntaliiton kanssa viimeisten vuosien aikana tapahtuneiden kuntien yhdistymisten kuntaliitoskohtaisen arvioinnin. Työn alla ovat muutoksen tukeen liittyvät erillishankkeet, kuten lähipalveluiden kehittäminen, kuntalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen tukeminen ja kuntauudistuksen muutosjohtamisen tukeminen. Lisäksi kunnille annetaan tukea tietojärjestelmien kehittämisessä muutostilanteessa.

Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan kuntauudistuksesta, kyseessä on hyvin laaja kokonaisuus. Uudistuksen keskeisiä elementtejä ovat paitsi nyt puheena olevat kuntarakennelaki ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki myös kuntien valtinosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistus, kuntalain kokonaisuudistus, metropoliratkaisu ja kuntien tehtävien arviointi. Nämä kaikki tulevat tukemaan toisiaan siten, että voimme varmistaa tulevaisuuden kannalta riittävän vahvat ja elinvoimaiset kunnat. Uudistus valmistellaan aikataulullisesti niin, että kokonaisuuden pääpiirteet ovat kuntapäättäjillä tiedossa ensi keväänä rakennelain astuessa voimaan ja kuntien käynnistäessä omat yhdistymisselvityksensä.

Välikysymyksen allekirjoittajat ovat nostaneet esille lähidemokratian ja lähipalveluiden tarpeen. Nämä ovat hallitukselle tärkeitä uudistuksen lähtökohtia. Kuntarakenneuudistuksesta riippumatta meillä on tarve parantaa kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Tarvetta on se-kä edustuksellisen demokratian vahvistamiseen että kuntalaisten suorien osallistumis- ja vai-kuttamismahdollisuuksien edistämiseen Kuntarakenneuudistus alleviivaa tätä tarvetta entisestään: suuremmat kunnat edellyttävät vahvempaa lähidemokratiaa. Hallituksen tavoitteena on, että nykyistä suuremmassa kunnassa valta ei karkaa kuntalaisilta kauas vaan tuodaan lähelle.

Nyt käynnistyneessä kuntalain kokonaisuudistuksessa, johon kaikki eduskuntapuolueet osallistuvat parlamentaarisen seurantaryhmän kautta, yksi tärkeä painopiste on lähidemokratian vahvistaminen. Tämä tarve nousi esiin myös kuntien kuulemiskierroksella keväällä. Sen johdosta otimme oikeusministerin kanssa kuntalain uudistukseen jo etunojaa ja teetimme kesän aikana selvityksen erilaisista lähidemokratian malleista ja kehittämistarpeista lakiuudistuksen pohjaksi. Toivon, että tuo syyskuussa valmistunut raportti innostaisi eduskuntapuolueita ja kuntavaaliehdokkaita käymään aktiivista keskustelua siitä, miten eri kunnissa voitaisiin uudistaa hallinnon rakenteita ja päätöksentekoa niin, että kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet paranevat.

Kuntarakenteen muutoksen avaimet ja ratkaisut ovat vahvasti nyt valittavien valtuustojen käsissä. Valta ja vastuu ovat kunnissa. Valtuutetut päättävät, kuinka omaa kotiseutua lähdetään kehittämään ja miten alueen palvelut, hallinto ja kuntarakenne uudistetaan siten, että kunta on asukkailleen turvallinen, hyvä ja viihtyisä asuinpaikka myös tulevaisuudessa. Kuntien yhdistyminen on aina vaativa työ, jonka suunnittelu ja onnistunut toteutus edellyttävät hyvää vuorovaikutusta alueen asukkaiden kanssa ja tiivistä yhteistyötä niin päättäjiltä kuin koko kunnan henkilöstöltä.

Arvoisa puhemies! Paras tae lähipalveluiden turvaamiselle on vahvistaa kuntarakennetta siten, että turvaamme kuntasektorille riittävän ja terveen taloudellisen pohjan sekä riittävän henkilöstömäärän huolehtimaan palveluiden järjestämisestä ja kehittämisestä. Nämä on otettu huomioon hallituksen linjaamissa selvitystarvekriteereissä. Jotta lähipalvelut olisivat uudistuksen keskiössä uudistusta toteutettaessa, lähipalvelut on tarkoitus ottaa myös yhdeksi kuntien muutoksen tuen osa-alueeksi. Tätä hanketta valmistellaan parhaillaan.

Kuntakoon kasvu ei merkitse sitä, että palvelut katoaisivat sieltä, missä on palveluiden tarvitsijoita. Paras tae lähipalveluille on elinvoimainen kunta. Elinvoimaisella kunnalla on riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit vastata asukkaidensa palvelutarpeisiin lähellä kuntalaista. (Markku Rossi: Tämä kuultiin viimeksikin!)

Arvoisa puhemies! Hallitus kantaa vastuun kuntapohjaisen hyvinvointimallimme säilymisestä. Myös kunnat ovat vastauksissaan katsoneet muutostarpeen ilmeiseksi. Samaa muutostarpeen tunnustamista ja näkemystä tulevaisuuden ratkaisuista kaivataan eduskunnalta sen käsitellessä tätä välikysymystä sekä tulevia hallituksen esityksiä rakennelaiksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi.

Vanhusten hyvä hoito, turvallinen päivähoito, laadukas perusopetus ja toimivat terveyspalvelut — niistä tässä uudistuksessa on kyse.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille vastauksesta, mutta ikävä kyllä nämä perussuomalaisten välikysymyksessään esittämät viisi kysymystä jäivät vaille todellista vastausta. Aika huolestuttavaa on tämä valmistelun taso, jos hallitus lähtee täältä lähinnä oppositiolta peräämään vastausta eikä itse vastaa niihin kysymyksiin, mitä hallitukselle esitetään. (Välihuutoja)

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset ovat suhtautuneet kuntien tulevaisuuteen alusta alkaen rakentavasti. Olemme olleet valmiita hyvässä hengessä yhteistyöhön eri puolueiden kanssa, jotta se tärkein eli kuntalainen, asuipa hän sitten suurkaupungissa, maakuntakeskuksessa, kehyskunnassa, pikkukaupungissa tai pienessä maaseutukunnassa, voisi tuntea olonsa ja tulevaisuutensa mahdollisimman turvatuksi niin julkisten palveluiden saatavuuden kuin omaan elinympäristöönsä vaikuttamisen suhteen. Tämä tavoitteemme on vilpitön, ja siksi kysymys kuuluukin yhä: Eikö hallitus jaa näitä tavoitteitamme, kun se on ollut valmis sysäämään perussuomalaiset ja koko opposition syrjään kuntauudistuksen valmistelusta? Vai onko tarkoitus oikein näyttää kansalle, että pannaan asiat hyrskyn myrskyn, jotta voidaan riekkua sitten sen päälle perussuomalaisille ties kuinka monetta kertaa, että miksi ette lähteneet hallitukseen? (Välihuutoja — Pia Viitanen: Se on hyvä kysymys!)

Jos näin on, hyvät ystävät siellä vasemmalla ja oikealla, kyllä nyt menee jo yli. Jos te haluatte simputtaa perussuomalaisia, niin simputtakaa, simputtakaa vaikka koko kansan edessä, kyllä me sen kestämme, (Matti Saarinen: Tehän simputatte!) mutta älkää viitsikö tehdä sitä koko Suomen kustannuksella. Se ei ole reilua, eikä se ole oikein. On lapsellista suuttua vaalitappiosta tällä tavalla, että lähdetään maksattamaan omat virheet, joiden seurauksena teitä on viime eduskuntavaaleissa rangaistu, nyt koko kansalla. (Välihuutoja) Menee, arvoisa herra puhemies, yli hilseen, menee yli ymmärryksen. (Ben Zyskowicz: Esittäkää se oma vaihtoehto!)

Arvon hallituspuolueet, jos se, että olette vaalituloksen perusteella virheettömämpiä tai vähemmän syypäitä yhteiskuntamme ongelmiin kuin keskustalaiset, on saanut teidät itse ylentämään itsenne, niin nyt on tullut aika palauttaa teidätkin maan pinnalle. Me, joiden ovelle on ilmaantunut teihin pettyneitä kansalaisia ja kuntalaisia apua kyselemään, lienemme ainakin tässä salissa se varteenotettavin taho sanomaan jotakin teidän vaalien jälkeisestä arviointikyvystänne. Ja kyllä me perussuomalaisissa pystymme sen sanomaan, että vaikka luottamus Paras-hankkeen seurauksena on horjunut pahasti myös keskustaan, niin onhan se kuitenkin viisauden alku, ettei ainakaan enää rehvastele sillä hankkeella. Siihen hankkeeseenhan sisältyi lopulta myös pakko ylikunnallistaa sosiaali- ja terveyspalveluita, jos kunnassa on alle 20 000 asukasta, vaikka kaikkien kuntien ei välttämättä ollut mitään järkeä tehdä niin, tai ainakin hankkeen toteutuksessa on ilmennyt ongelmia, joiden seurauksena hallitus on nyt sitten saamassa tekosyyn esittää pakkoliitoksia kautta maan.

Jos kaikki edellä sanomani on hallituksen mielestä jotenkin hakuammuntaa, niin miksei hyvä hallitus sitten tuo esille, miten ja millaista palvelurakennetta se maahamme ajaa ja millä perusteilla? Vastuulliselle oppositiolle ei jää tällä hallituksen itsensä paaluttamalla aikataululla muuta vaihtoehtoa kuin tyrmätä hallituksen linja vähintäänkin hätiköintinä, ja tässä asiassa muuten valtaosa erilaisista sosiaali- ja terveydenhuollon, kunta-alan ja ylipäätänsä yhteiskunnan asiantuntijoista on meidän perussuomalaisten kanssa samaa mieltä. Jos ei itse ole valmis ostamaan sikaa säkissä, niin aika veijari pitäisi olla, jos ei puuttuisi asiaan, kun samaa säkkiä kaupataan turuilla ja toreilla ystäville ja kylänmiehille. Tästä on kysymys, hyvä hallitus. (Pertti Virtanen: Ilman sikaa! — Naurua)

Arvoisa herra puhemies! Olemme nyt siis oppositiossa saaneet aikaan sen, että pääosassa Suomen kuntia yhdessä asiantuntijoiden kanssa hallitukselle on nostettu keltainen kortti räikeästä sääntörikkomuksesta, joka on todennäköisesti huomattu lopulta myös kuntalaisten katsomossa. (Eduskunnasta: Omaan maaliin on pelattu!) Voi nimittäin olla, että ensi alkuun hallituksen hyökkäys kuntakentällä näytti kauempaa katsottuna ennakkoluulottomalta pelirohkeudelta, mutta kun tämän jo ihmejoukkueeksi monen mielessä nousseen porukan eli Kataisen hallituksen pelikuvioita on katseltu jälkikäteen nauhalta, onkin huomattu, että sen peli perustuu vilppiin. On eri asia pelata peli paperilla kuin pistää pallo oikeasti maaliin. Hallituspuolueiden pelaajat ovat juosseet kuntauudistuksessa niin kovalla vauhdilla, että ihan pelkät laput silmillä se ei onnistu. Tämä hallituksen päämäärätön ja loputtomalta tuntuva laukka kohti maalia on mahdollista vain, jos pelipallo on karannut jalasta jo ajat sitten.

Hallituksen kansanedustajat, vetoan teihin. Ottakaa laput silmiltänne, että ette kompastelisi enempää ja pallo pysyisi jalassa. Oppositiota on turha teidän syyttää kampittamisesta ja vaatia kentältä ulos ajettavaksi, kuten nyt on tapahtunut, jos kompastuu omiin jalkoihinsa. Ymmärtäkää jo, ettei kuntauudistus ole mikään laukkakilpailu vaan joukkuepeli. Vai oletteko te päättäneet, että maalista viis, hyökkäys ohi kuntalaisten muurin etenee loppuun asti niin oikealta kuin vasemmalta laidalta ja että se pihtiputaan mummo, joka viimeisenä vapisee maalissa, ohitetaan tarvittaessa vaikka siirtämällä maalia pallon luokse eli runttaamalla kunnat puolipakolla yhteen? (Ben Zyskowicz: Tästä postmodernia tekotaidetta!)

Kuntauudistusähkystä on tullut hallitukselle arvovaltakysymys. Kuntalaisilla on täysi oikeus olla huolestuneita, vaikka vaalien alla hallituksella olisikin sordiino päällä.

Arvoisa herra puhemies! (Anne Holmlund: Tuleeko nyt asiaa?) Ja vaikka te mitä väittäisitte hallituksessa siitä, että te turvaatte uudistuksellanne kuntalaisten palveluita, mikään ei pyyhi kansakunnan yhteisestä muistista sitä, että te vähennätte kuntien valtionosuuksia peruspalveluista kehyskaudella yhteensä 3,4 miljardilla eurolla. (Ben Zyskowicz: Kello käy, mutta vaihtoehtoa ei näy!) Se on sellainen raipanisku selkään, että ainakin siellä kuntien suorittavassa portaassa, duunarien selkänahassa, tuo isku kirvelee vielä pitkään. (Timo Soini: Sairaat töihin, kokoomus!) Hallinnossakin raavitaan päänahka ruvelle, kun mietitään, mistä seuraavaksi joudutaan Suomen kunnissa säästämään — kunnissa, joiden palvelutuotanto on kansainvälisesti vertaillen erittäin tehokasta, kunnissa, joiden tehokkuus ei minkään tutkimuksen perusteella kasva lineaarisesti kuntakoon kasvaessa.

On myös täysin eri asia säästää vastuullisesti kuin osaoptimoida rakenteilla eli säästää yhdestä näkökulmasta mutta menettää samalla elinvoimaisuutta ja lisätä kustannuksia toisaalla. Pallo ei pysy hallussa. Jos esimerkiksi useampi kustannustasoltaan tehokas, noin 10 000 asukkaan kunta liitetään toisiinsa yhdeksi kunnaksi, niin siinä ei tapahdu mitään muuta kuin ajetaan alas aktiivista ja pääosin tervettä kuntien välistä kilvoittelua, joka on elinvoimaisuuden kannalta tärkeää. Seuraa pitkä ylimenokausi, menetettyjä mahdollisuuksia, ja aletaan odottaa sitä, kuka viimeisenä sammuttaa valot, kunnes sitten huomataan koko alueen taantuneen tarpeeksi ja yritetään epätoivoisesti lähteä uuteen nousuun erilaisin epärealistisin strategiajulistuksin. Näin siinä on vaarana käydä, ja vaikka ei kävisikään, miksi ottaa se riski? Miksi ei anneta niiden kuntien, jotka eivät pärjää väestöpohjansa takia, itse ajan oloon tehdä ratkaisunsa ilman hallituksen laatikkoleikkejä? Annetaan oikeasti porkkana vastaanottaville kunnille ja taataan lailla lähipalvelut liittyville kunnille. Väestön ikärakenne on joka tapauksessa sen kaltainen monella alueella, etteivät liitokset paranna valtiontaloutta, ellei tarkoitus ole leikata palveluita.

Hallituksen olisi syytä myös tiedostaa, että epäluonnolliset, useista kuntakeskuksista rakentuvat ja muuttotappiosta kärsivät kaupungit olisivat todennäköisesti omiaan lisäämään ihmisten halua muuttaa tällaisista kaupungeista sellaisiin kaupunkeihin, joissa on vain yksi selkeä kaupunkikeskusta. Väitän, että pienet kunnat, joissa on yksi keskus, ovat siis lähtökohtaisesti vetovoimaisempia kuin kunnat, joissa keskuksia on useampia. Ehkä hallituksen tarkoitus on tällä tavalla kuntia yhteen liittämällä ja sen seurauksena kuntakeskuksia alas ajamalla tiivistää yhdyskuntarakennetta niin paikallisesti kuin maanlaajuisesti, vaikka siitäkin on monenlaisia tutkimuksia, ettei kaupungeissa asuminen suinkaan ole automaattisesti vähäpäästöisempää kuin maalla tai taajamassa asuminen. (Eduskunnasta: Kuka hyötyy?)

Arvoisa herra puhemies! Kaiken tämän hallituksen aiheuttaman hässäkän jälkeen on varmaan jo likinäköisimmillekin piirtynyt verkkokalvoille, miten häikäilemätöntä ja edesvastuutonta on hallituksen peli kuntauudistuksessa. Kunnallisvaaleissa sitten päätetään, nouseeko punainen kortti ja tuleeko ulosajo koko porukalle. Aika lähellä on se tilanne, että näin käy. (Matti Saarinen: Ainakin rimanalitus!) Ja miksi näin saattaa käydä? Näin saattaa käydä siksi, että kuntalaiset ovat nyt erotuomarin asemassa. Meidät oppositiossa te vielä ehkä voitte ajaa kentältä, mutta kuntalaisia hallituksen ei kannata lähteä enää toistamiseen harhauttamaan, sillä he ovat nähneet keltaisen heiluvan ja tietävät, että seuraavaksi kuuluu nostaa punainen. (Kari Uotila: Kunnissa voi joutuakin vastuuseen!)

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen vastaus ei meitä tyydytä, joten ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavaa epäluottamuslause-ehdotusta: (Oikealta: Nyt tulee vaihtoehto!)

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus on toiminut kuntauudistuksessa hyvän valmistelutavan vastaisesti laiminlyödessään parlamentaarisen yhteistyön asiassa. Lisäksi, koska hallitus on perustellut puutteellisesti ja yksipuolisesti tekemiään kuntarakennelinjauksia ja koska hallitus ei itsekään näytä sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta tietävän, miten se kuntauudistusta aikoo toteuttaa, ei hallitus nauti eduskunnan luottamusta."

Eero Suutari /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei tahdo roikkua kunnantalojen karmeissa muistelemassa, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Me haluamme uudistaa Suomea siten, että palvelut toimivat ja yhteisistä veroeuroista saadaan suurin mahdollinen hyöty niiden maksajille.

Suomi on erilaisten alueiden maa. Kainuulaisena kuulun edelläkävijöihin, sillä maakuntamme on jo kohdannut heikkenevän huoltosuhteen, rakennemuutoksen ja muuttoliikkeen vaikutukset. Reilun viidentoista vuoden kuluttua huoltosuhde on hälyttävällä tasolla lähes koko maassa.

Olen myös käytännössä tutustunut keskustan ratkaisuun, maakuntamalliin. Kainuun kunnat siirsivät lähes kaikki palvelut maakunnan vastuulle. Seurauksena oli reippaita riitoja, karanneita kustannuksia, ja organisaatio paisui ja kohosi, (Mari Kiviniemi: 3 miljoonan leikkaus!) kunnes kohtasi nolon mahalaskun. Kainuulaisille keskustan seikkailusta jää maksettavaksi arviolta noin 24 miljoonan euron lasku.

Suomalaisten palveluita ei pelasteta lisäämällä isännätöntä rahaa hallintohäkkyröihin tai hallintotasoihin. (Mauri Pekkarinen: No nyt niitä kyllä tulee!) Vastuu hyvinvoinnista ja verotuksesta on Suomessa annettu kunnille, ja sinne ne pitää kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä palauttaa. Siksi kuntauudistus ja Kataisen hallituksen arvokas työ Suomen uudistamiseksi saavat täyden tukemme. (Eduskunnasta: Sata suurkuntaa!)

Perussuomalaisten ratkaisu kuntien ongelmiin jää edelleen epäselväksi. (Timo Soini: Mikä on hallituksen esitys?) Sanotte kannattavanne vahvoja peruskuntia, mutta ette halua sellaisia muodostettavan. Kainuun perussuomalaiset ovat jo tunnustaneet tosiasiat: he ajavat jopa yhden kunnan mallia Kainuuseen. Vastuuntuntoa ja ratkaisuesityksiä toivomme myös kolmanneksi suurimmalta eduskuntaryhmältä. (Timo Soini: Tästä ei ollut linjaa, ja nyt se on yhden kunnan linja! Päättäkää jo!)

Arvoisa puhemies! Lakisääteisistä tehtävistä selviytymisen sijaan kuntien pitäisi pohtia, millaiset ratkaisut takaavat parhaan lopputuloksen. Jo nyt Suomessa on kuntia, jotka eivät heikon taloutensa vuoksi kelpaa liitoskumppaneiksi. Valtiovarainministeriön painelaskelman mukaan kahdentoista vuoden kuluttua Suomessa on jo 64 kuntaa, jotka keräisivät veroa 30 prosenttia tai enemmän, ja samaan aikaan kuntien lainakanta kasvaa reippaasti. Nykyisellä keskimääräisellä 19,25:n veroprosentilla tai alemmalla pärjäisi vain 14 kuntaa. Olisiko tämän kehityksen salliminen vastuullista?

Kuntatalouden asiantuntijat korostavat kuntien elinkeinopolitiikan merkitystä tulevaisuudessa. Menestyvän kunnan on osattava houkutella yrityksiä ja käyttää näitä myös palveluiden tuotannossa. Tässä onnistuakseen kunta tarvitsee osaamista paitsi yritysvaikutusten arvioinnissa myös ostamisessa. Toimivien palvelumarkkinoiden synnyttämisessä ja sitä kautta uusien työpaikkojen luomisessa kunnat ovat avainasemassa.

Kuntaliitosten suurimmat hyödyt saavutetaan liitoksia tehneiden kuntien mukaan elinkeinopolitiikan, maankäytön ja asumisen kysymyksissä. Suomen suurimman kuntaliitoksen tehnyt Salo on hyötynyt siitä, että kaavoitus hoidetaan nyt seudun kannalta ihanteellisella tavalla: osaoptimointi on poistunut, ja tonttimaata on saatu kaavoitettua riittävästi. Vahva kunta kestää yhteistoiminta-alueita paremmin myös äkilliset rakennemuutokset. Salossa uutta työtä ja yritystoimintaa on saatu syntymään, kun aikaa ei ole haaskautunut kuntien keskinäiseen paperien pyörittelyyn.

Kuntaliitos ei ole autuaaksi tekevä ihmelääke kaikkiin ongelmiin. Hallinnon keventäminen, toimintojen järkeistäminen ja vahvemmat hartiat takaavat kuitenkin hyvän alun. Lopputulos riippuu paljon paikallisista ihmisistä, yrityksistä ja kunnista itsestään. On päätettävä, haluammeko uudistua palvelut pelastaaksemme vai pidämmekö kiinni toimimattomasta rakenteesta. Kuntien ongelmat ovat kaikkien tunnustamat.

Herra puhemies! Pian lausuntokierrokselle lähtevä rakennelaki edellyttää, että kunnat osallistuvat liitosselvitysten tekoon. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen linja on vastuullinen. (Timo Soini: Mikä se linja on?) Kuntalaisilla on oikeus tietää, millaisia vaikutuksia liitoksella olisi. Kun kyse on hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, on vastuullisten päättäjien perustettava päätöksensä tietoon eikä arvailuun tai pelotteluun. (Eduskunnasta: Eikä pakottamiseen!)

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on välttämätöntä, että kunnat saavat rakennelain yhteydessä mahdollisuuden lausua myös sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Perus- ja erikoissairaanhoidon hoitoketjut on yhdistettävä, ja päävastuu palveluiden järjestämisestä tulee säilyttää vahvoilla peruskunnilla.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannustaa hallitusta eteenpäin työssään kuntarakenteen uudistamiseksi yhdessä kuntien ja kuntalaisten kanssa. Suomalaista hyvinvointia ei puolusteta tyhjiä puhumalla tai huutelemalla vaan ratkaisuja tarjoamalla.

Sirpa Paatero /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistuksen tarpeellisuudesta ei tarvinne tässä salissa enää keskustella — näin luulin hetki sitten. Kunnallisten palvelujen turvaaminen tasapuolisesti kaikille kansalaisille edellyttää kuitenkin uudistusta. Uudistusta tarvitaan niin kunta- ja palvelurakenteeseen, kuntien rahoitukseen kuin kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksiin. Aika on ihan yksinkertaisesti ajanut ohi monien nykyisten rakenteiden ja toimintatapojen. Ihmiset ja tieto liikkuvat tänä päivänä ja tulevaisuudessa ihan toisin kuin hevoskärryajalla. Myös palveluiden ja niistä vastaavien rakenteiden tulee elää ajassa.

Tarvitsemme nyt keskustelua kunkin alueen omista tarpeista ja olosuhteista lähtien. Tässä parhaita asiantuntijoita ovat kuhunkin kuntaan valittavat valtuutetut. Heillä on valta ja vastuu päättää oman kuntansa tulevaisuudesta.

Kuntauudistus ei tähtää pikavoittoihin. Vaikutukset tulevat vuosien saatossa investointien ja esimerkiksi kaavoituksen ja palveluiden uudistamisen kautta.

Sosialidemokraattien mielestä vahvat ja elinvoimaiset kunnat kykenevät parhaiten tuottamaan suurimman osan palveluistaan itse. (Eduskunnasta: Niin kuin Kotka vai?) Vahva kunta ei vain maksa laskuja, vaan sillä on myös omaa toimintaa. Julkisesti ja demokraattisessa ohjauksessa tuotettu hyvinvointipalvelu on useimmiten kuntalaiselle paras vaihtoehto. Tarvittaessa vahva peruskunta pystyy myös kilpailuttamaan yksityiset palveluntuottajat niin, etteivät ylikansalliset yhtiöt pääse syrjäyttämään pienyrittäjiä ja järjestöjä palvelumarkkinoilta tai tallomaan palvelusopimusten ehtoja. Hankintalaki uudistetaan niin, että työllisyys-, ympäristö-, sosiaali- ja terveyspoliittisten näkökohtien huomioonottamista parannetaan kunnallisia palveluita kilpailutettaessa.

Kuntauudistuksen punainen lanka on palveluiden kehittäminen ja niiden saatavuuden parantaminen. Tulevaisuudessa palvelut voivat myös liikkua aiempaa enemmän kuntalaisen luokse. Uudella palveluajattelulla myös kunnan eri toimitilat voivat saada uusia käyttötapoja.

Arvoisa puhemies! Oppositiota ei valitettavasti kiinnosta uudistuksen lopputulos vaan pelkkä prosessin arvostelu. (Timo Soini: Totta kai kiinnostaa!) Välikysymyksessä kysytään opposition vaikutusmahdollisuuksien perään. Oppositiolla on ollut ja on yhä useita mahdollisuuksia vaikuttaa kuntauudistuksen toteutumiseen. Esimerkiksi kriteerit, joiden perusteella kuntarakennelakia tehdään, olivat eduskunnassa käsittelyssä kesällä. Kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveysuudistuksen osalta oli laaja kuntakierros, joka toistetaan nyt syksyllä. Oppositio on mukana myös kuntalain valmistelussa. Vallan ja vastuun ollessa kunnissa on kaikilla puolueilla mahdollisuus osallistua käytännön päätöksentekoon.

Sosialidemokraattien mielestä on tärkeätä, että pitkälle ulottuvat uudistukset saavat mahdollisimman laajan tuen ja kansalaisten luottamuksen. Opposition edustajien osaamiselle olisi kuntauudistuksessa varmasti käyttöä, mutta pelkän kritiikin sijaan rakentavampaa ja hyödyllisempää olisi esittää omia vaihtoehtoja. Kansalaisten pelottelu pakkoliitoksilla ja palvelujen lakkauttamisella johtaa keskustelua tarkoitushakuisesti väärille raiteille. Sosialidemokraatit ovat johdonmukaisesti vastustaneet kuntien pakkoliitoksia, eikä niitä olekaan suunnitteilla. Vahvat ja hyvin toimivat kunnat eivät synny pakolla vaan yhteisellä tahdolla.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on ennen muuta tasa-arvouudistus. Vahvat peruskunnat takaavat muun muassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen kaikille yhdenvertaisesti. (Eduskunnasta: Millä rahalla!) Uudistus tarjoaa mahdollisuuden tarjota lähipalveluja myös haja-asutusalueilla.

Kuntauudistuksen yhteydessä on tärkeätä huolehtia työntekijöiden jaksamisesta ja työn mielekkyydestä. Kuntatyöntekijöiden on oltava ko-ko uudistuksen ajan vaikuttamassa työtään koskeviin valintoihin.

Välikysymyksessä esitetään myös opposition huoli kuntatalouden kiristymisestä. Yhdymme tähän huoleen. Nykyhallitus sai keskustavetoiselta hallitukselta perinnöksi 8 miljardia euroa alijäämäisen budjetin. Emme voi elää syömävelalla, vaan meidän on taitettava tämä velkaantuminen tällä vaalikaudella. (Välihuutoja) Näihin talkoisiin on myös kuntien yhteisvastuullisesti osallistuttava. (Markku Rossi: Paljonko meillä on nyt velkaa?)

Leikkauksista huolimatta valtionavut lisääntyvät ensi vuonna 180 miljoonalla eurolla. Taloudellisesti haastavina aikoina on kyettävä uudistamaan kuntatalouden tulopohjaa vähentämällä samalla kuntien riippuvuutta valtionosuuksista. Tämä tarkoittaa verotulojen laajempaa ohjaamista kunnille. Vahvemmilla kunnilla on paremmat mahdollisuudet kestää suhdannevaihteluita, parantaa alueensa työllisyyttä ja tarjota kuntalaisilleen hyvän elämän edellytykset tasapuolisesti, laadukkaasti ja kattavasti.

Arvoisa puhemies! Suomi on Euroopan unionin harvimmin asuttu maa, jossa kansa ikääntyy nopeammin kuin juuri missään muualla maailmassa. (Timo Soini: Ihan samaa tahtia ikääntyy!) Tällä vaalikaudella tehtävät päätökset määrittelevät sen, millaisessa Suomessa me tulemme ja meidän jälkeemme tullaan elämään.

Kuntauudistuksen tarkoituksena on pysäyttää palveluiden rapistuminen, lisätä demokratiaa ja kääntää talouskehitys myönteiseksi vaalikauden loppuun mennessä. Tähän kaikkeen työhön tarjoamme yhteistyön kättä oppositiolle peruspalveluiden turvaamiseksi. (Eduskunnasta: Kauniita puheita, teot puuttuvat!)

Pirkko  Mattila /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämme poikkeuksellisten kuntavaalien alusaikaa. Kuntalaiset tulevat pian äänestämään vaaleissa, joihin mennään kuntauudistus edellä, mutta ei kuitenkaan kerrota, mitä tuleman pitää käytännössä. Valtuustoihin ehdolla olevat eivät tiedä, mikä heitä tulevassa valtuustossa kuntauudistuksen puitteissa odottaa. Nämä kuntavaalit ovat kansanäänestys lähipalveluista, lähidemokratiasta ja kansanvallasta. Parlamentaarisesti valmistellut kuntauudistukset ovat näköjään historiaa. Tilalla on hallituksen sanelupolitiikka. Tässä on suuri demokratiavaje. Kuntauudistuksen tulee olla kansalaisten laajalti hyväksymä eikä pelkästään parlamentin osan valmistelema uudistus. Onko hallitusohjelmasta tullut jossain vaiheessa lakikirja?

Arvoisa puhemies! Eivät kaikki hallituspuolueitten edustajat kunnissa ole todellakaan samaa mieltä emopuolueensa kanssa. Perussuomalaisten mielestä nyt tarvitaan kannustusta kuntakentälle. On virhe hallitukselta olla valmistelematta uudistus parlamentaarisesti kokonaisuudessaan. Kertokaa siis, hyvä hallitus, toki, mitä aiotte tämän suuren uudistuksen osalta tehdä, niin kunnanvaltuutetut voivat paljon paremmin sitoutua vastuulliseen luottamustehtäväänsä. Vai ovatko vaalit liian lähellä?

Yhteiskunnallisesti on meneillään todella suuri muutos tämän uudistuksen muodossa. Perussuomalaiset pelkäävät, että alueiden vahvuudet unohdetaan. Veropolitiikka ja euroalueen kriisi rasittavat kansantalouttamme niin, että kilpailukykymme on häviämässä olemattomiin. Kuuden puolueen hallitus on hämmästyttävällä tavalla sitoutunut keskittämiseen, maakuntien alasajoon ja sanelupolitiikkaan.

Kysymme myös: Aikooko hallitus tehdä asianmukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin, sillä maaseudun tyhjenemisestä seuraa paineita kaupunkiseuduille ja kuntauudistus aiheuttaa liikenteen ja kulkemisen lisääntymistä teille? Entä sosiaalisesti kestävä kehitys, miten se huomioidaan palvelurakenteessa?

Hyvä hallitus, ei kunnissa ole hallitusta ja oppositiota. Kuntavaaleissa tullaan äänestämään lähidemokratiasta päättävistä. Onko meille lähidemokratian sijasta tulossa kaukodemokratia, kun välimatkat kuntakeskuksiin tulevat väistämättä kasvamaan kuntaliitoksia tehtäessä? Maakuntien kokoisissa kunnissa voidaan todeta kyllä palvelujen tuottaminen, mutta niiden saatavuus voi olla kilometrien ja kymmenien kilometrien päässä.

Tämä kuntauudistus tulee saada kansalaislähtöiseksi. Se on mahdollista, jos siihen on poliittista tahtoa. Missä ovat tämän hallituksen kuntapalveluiden puolustajat, vai onko hallituksessa pelkästään ulkoistajia ja yksityistäjiä? (Ben Zyskowicz: Missä on teidän vaihtoehto?) Miten toteutuu vahvempi elinkeinopolitiikka tällä uudistuksella ja hallitusohjelmalla?

Kuten perussuomalaiset välikysymyksessä toteavat, eivät kuntien velat ole todellakaan minnekään kadonneet, eivätkä ne tällä euroalueen vaatimattomalla talouskasvulla tule katoamaankaan. Jos uusia verotuloja meille ei tule viennistä, ei veropohjaa ole suuressa eikä pienessä kunnassa, ei metropolissa eikä sorateiden varsilla. Velaksi eletään nyt ja tulevaisuudessa.

Lasten ja nuorten on tulevaisuus, ja ikävä kyllä tällä kehityksellä myös velka. Kuntia miltei syyllistetään siitä, että ne saavat valtionosuuksia, ja kuitenkin se on kunta, joka näillä valtionosuuksilla kouluttaa lapsia, hoitaa sairaita ja harjoittaa elinkeinopolitiikkaa valtion hyväksi. Muutama vuosi sitten leikattiin pienten koulujen valtionosuuksista. Näin kunnille tällä hetkellä on miltei ainoaksi mahdollisuudeksi jäänyt säästää kyläkouluverkostosta, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu.

Nykyiset valtionosuuksien leikkaukset ovat kuntien palveluiden kannalta todella rajuja. Hallitusohjelma väittää palvelurakenteen vahvistuvan, mutta miten vähemmän voi olla käytännössä enemmän? Perussuomalaistenkin mielestä palvelurakenne on perattava todella tarkkaan, mutta kuntia kuunnellen. Normiohjausta on purettava ja byrokratiaa karsittava, eikä kunnille saa antaa enää uusia tehtäviä ilman, että hallitus turvaa riittävät resurssit. Innovaatiopolitiikkaan ja viennin edistämiseen on satsattava, sillä loppujen lopuksi hyvinvointi ja perusturva takaavat ne huippuinnovaatiotkin.

Kun on kyse köyhyydestä ja niukkuuden jakamisesta, olisi laajapohjainen arvokeskustelu todella tarpeen. Kunta on vahva, jos talous on vahva. Tämä tarkoittaa riittävää veropohjaa. Mutta kuten nyt siltä näyttää, ei uutta kasvua ole näköpiirissä. Käytännössä hallitus pakottaa kunnat nostamaan veroprosenttejaan ja teettää niillä todella laajan talouden tasapainottamisen.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.

Mauri Pekkarinen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kykeneekö 2 000 asukkaan Marttila tai 11 000 asukkaan Nivala järjestämään yksin lasten päivähoidon ja peruskoulun? Selviävätkö ne vapaa-ajan palveluista tai kunnan teknisistä ja elinkeinotoimen tehtävistä? Varmasti selviävät sekä näistä että sadoista tätä vähemmän vaativista lähipalveluista. Tilastot puhuvat puolestaan. Kuntaliiton selvitysten mukaan Nivalassa ja Marttilassa perusopetuksen kustannukset olivat runsaat 6 000 euroa, Helsingissä vajaa 10 000 ja Turussakin 8 500 euroa oppilasta kohti. Eivätkä Marttila ja Nivala ole lajissaan yksin. 25:n perusopetuksensa edullisimmin järjestävän kunnan joukossa ei ole ainuttakaan yli 25 000 asukkaan kuntaa.

Mutta selviävätkö nuo kunnat yksin perusterveydenhoidosta? Eivät selviä. Mutta miksi pitäisi selvitä? Iät ajat suurta väestöpohjaa tarvitseva erikoissairaanhoito on järjestetty maakunnan laajuisissa sairaanhoitopiireissä. Suurta väestöpohjaa vaatii myös nykyaikaisen perusterveydenhoidon järjestäminen. Juuri siksi keskustan johdolla Paras-hanke auttoi kuntia oikealle yhteistyön tielle. Liitoksiinkin Paras kannusti silloin, kun kunnat sitä halusivat.

Arvoisa puhemies! Tämän hyvän uudistamistyön Kataisen hallitus pani kerralla jäihin ja vei kunnilta rahat. "Sekasorto" kuvaa sanana parhaiten kuntakentän tilaa juuri tänään. Kataisen hallitusta yhdistää vahvasti vain yksi asia. Se on keskittämisen vimma. Tämän vimman näyttävin ilmentymä on kokoomusvetoinen raakaan valtapolitiikkaan, kuntademokratian halveksintaan perustuva ja monien kansalaisten palveluista vähät välittävä suurkuntahanke.

Perustelunsa Euroopan suurimpien kuntien tavoittelulle hallitus on verhonnut puheisiin huoltosuhteen heikkenemisestä — niin kuin se nyt olisi jotenkin uusi asia, niin kuin vanhat siitä nuortuisivat ja sairaat parantuisivat, jos ministeri Ihalaisen Pihtipudas liitettäisiin Äänekoskeen tai Perho Urpilaisen Kokkolaan. Hallituksen sanoma on ollut, että "me kyllä täällä Helsingissä tiedämme".

Ensin tämä tietämys puettiin 70 kunnan kuntakarttaan. Kiitos oikeuskanslerin, kuntien reaktion ja heikoille jäille johdetun SDP:n heräämisen, Virkkunen pakotettiin ottamaan uusi alku. Senkin tavoite on kuitenkin sama kuin kuntakartan. Pääministeri tosin heltyi lupailemaan ensi vaiheessa noin sadan kunnan Suomea. Yli 200 kunnan, itsenäisen kunnan, ja ainakin hallituksen kesäisen päätöksen mukaan myös 19 sairaanhoitopiirin hautajaisia hänenkin — pääministerin — mallissaan kuitenkin vietettäisiin.

Näiden seuraamuksiin, ja se on tietysti hyvä kuulla, pääministeri tuntui valmistautuneen kuitenkin hyvin. "Puhuminen koko maan pitämisestä asuttuna on vanhahtavaa", oli Katainen lehtitietojen mukaan sanatarkasti sanonut. Pääministeriltä onkin kysyttävä: Mitä te sanotte äänestäjille noissa yli 200 kunnassa, jotka te aiotte kuopata?

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen vedossa Urpilaisen uudelleen tukemana eilisaamun perusteella hallituksen linja näyttää nyt olevan, että sosiaali- ja terveyspalveluista vastanneet kymmenet kuntayhtymät pääsääntöisesti purettaisiin ja niitten tehtävät siirrettäisiin suurkunnille, joista suurimmat sitten hoitaisivat isäntäkuntina vaativamman erikoissairaanhoidon tehtävät, ja että samalla sairaanhoitopiirit kenties purettaisiin ja niitten vaativimmat tehtävät siirrettäisiin himmelien himmeliin, viiteen suureen erva-alueeseen.

Arvoisa puhemies! Tällainen on turmion tie. Se keskittäisi Suomea kohtalokkaasti ja raunioittaisi monien palvelut. Se repisi maakunnat riekaleiksi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen suurkuntahanke keskittää. Se on hyökkäys maakuntia vastaan. Se heikentää monien palveluja, romuttaa kunnallista itsehallintoa, raunioittaa kotiseuturakkauden ja vie kunnilta rahat. (Naurua) Keskustan mielestä palvelurakenteita on uudistettava ajan vaatimusten mukaisesti. Paras-hanketta on vietävä pari pitkää askelta eteenpäin, perustana kotikunta—maakunta-malli, kotikunta—maakunta-malli.

Ensiksi, keskustan mielestä kuntalaisen kaikista lähipalveluista vastaa hänen oma kotikuntansa. Kuntien kirjo koostuu pienemmistä elinvoimaisista kunnista vetovoimaisiin seutu- ja maakuntakeskuksiin. Valtio voi kannustaa kuntaliitoksiin näistä niitä, jotka haluavat, kuntalaisten tahtoon nojautuen. Toiseksi, keskeisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tulee koota yhteen erikoissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitopiirien kanssa, pääsääntöisesti maakunnittain. Kolmanneksi, pitemmällä tähtäyksellä samaan maakuntahallintoon voisivat kuulua myös ammatillinen koulutus ja nykyisten maakuntien liittojen tehtävät, tavoitteena maakuntahallinto yleisine vaaleineen lähes kaikkien muiden eurooppalaisten maiden tapaan.

Arvoisa puhemies! Olisi se hyvä, jos vihdoin myös perussuomalaiset olisivat oivaltaneet, että suurkuntahanke vie metsään. Valitkaa nyt selvästi puolenne. Edustaja Halla-ahon vaalikonevastaukset vasta suurkuntia synnyttäisivätkin. Minä uskon ja luotan nyt, että linja on siellä muuttunut. (Timo Soini: Ihanko vaalikoneella syntyy?)

Toivon sarastuksen, arvoisa puhemies, kuulee nyt myös monien SDP:n poliitikkojen puheissa, joista monet vastustavat hallituksen esityksiä tuolla maakunnissa niin, että vähän hiljaisemmat kepulaiset eivät saa suunvuoroa lainkaan. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Kun Pihtiputaan johtava kokoomuslainen julistaa, ettei hän hyväksy suurkuntahanketta, niin kyllä se niin lämmittää, ellei huomaa, että Zyskowiczin kaksilla kylmillä kärryillähän siinä selvästikin ajetaan. (Naurua) Pihtiputaalla voi kokoomuslainen huoletta vastustaa sitä, mitä puolue Helsingissä ajaa. Niinhän kai se veli Beni on opettanut.

Äänestäjien on kuitenkin tiedettävä, että millä tahansa paikkakunnalla ääni kokoomukselle — ja näköjään jossain määrin muullekin hallitukselle — on samalla ääni suurkuntalinjalle ja satojen kuntien kuoppaamiselle. Demokratiassa kuitenkin enemmistön kanta voittaa. Vaaleissa meillä kaikilla on mahdollisuus nyt valita kotikuntamme ja suurkuntaideologian väliltä. Minä luotan äänestäjiin.

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella eduskunta katsoo, että hallitus on toiminnallaan hylännyt kunnalliseen itsehallintoon nojaavan uudistustyön, unohtanut palvelut, lähtenyt suurkuntien tielle ja ajanut kuntakentän sekasortoon.

Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Eila Tiainen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa kunnat järjestävät ihmisille tärkeimmät peruspalvelut: terveydenhuollon, vanhustenhoivan, lasten päivähoidon, peruskoulut, ammatilliset oppilaitokset, lukiot sekä sosiaalipalveluita. Ne myös vastaavat elinympäristöstä ja luovat mahdollisuuksia kulttuurille ja urheilulle. Eli ei siis todellakaan ole sama, miten kuntakenttä toimii. Suomessa kunnilla on ratkaiseva merkitys ihmisten arkisessa elämässä, siksi hallituksen ja eduskunnan täytyy varmistaa, että jokainen kunta pystyy toteuttamaan hyvinvointivaltion periaatteita myös tulevaisuudessa.

Suomalaisten kuntien tilanne on huonontunut rajusti 2000-luvulla, eikä meillä ole varaa siirtää välttämättömiä korjauksia jälleen kerran vuosilla eteenpäin.

Kunnat ovat jo ulkoistaneet ison osan palveluistaan. Kaikkein hälyttävimpänä yksittäisenä seurauksena nykyisten kuntien ahdingosta me vasemmistossa näemme terveyspalveluiden yksityistämisen. Etenkin pienet kunnat ovat joutuneet pakon edessä yksityistämään terveyspalveluiden tuotannon, jolloin alalle on syntynyt myyjien markkinat. Tilanne, jossa terveyspalveluiden rahoitus on julkista mutta tuotanto yksityistä, ajaa kuntia koko Suomessa yhä ahtaammalle. Yksittäisten terveysasemien yksityistämisellä on vaikutuksia koko maahan, eivätkä kunnat ole riippumattomia toisistaan. Mitä pidemmälle nykykehitys jatkuu, sen kalliimmaksi voi terveysbisnes hinnoitella itsensä. Kaiken lisäksi tuo bisnes on ylikansallisten jättiyritysten hallussa, jotka eivät usein ole edes maksaneet veroja voitoistaan Suomeen.

Arvoisa puhemies! Toisaalta isotkin kunnat ja kaupungit ovat ulkoistaneet yhä enemmän palveluitaan erilaisille kuntayhtymille ja omille yhtiöilleen ja luovuttaneet päätösvaltaa monenlaisille hallintohimmeleille. Kunnallisvaaleissa valitut päättäjät joutuvat toteamaan entistä useampaan asiaan äänestäjille, että asiasta päätetään jossakin aivan muualla.

Kunnat hoitavat niin monia erilaisia asioita ja ovat niin erilaisissa tilanteissa, ettei voida määritellä yhtä ainoaa täydellistä kuntakokoa tai kunnan rakennetta. Julkinen liikenne on järkevintä meidän mielestämme toteuttaa koko palvelu- ja työssäkäyntialueen kokoisena, kun taas lähikoulusta pitäisi voida päättää kaupunginosassa. Siksi hallitus on heittänyt pallon kunnille itselleen. Kunnissa on määriteltävä kullekin alueelle sopivimmat ratkaisut. On valitettavasti käynyt selväksi, ettei mitään tapahdu ilman hallituksen ohjausta. Vasemmisto ei voi katsoa sivusta, kun suomalaiset kunnat muuttuvat pikkuhiljaa demokraattisista yhteisöistä osto- ja myyntiliikkeiksi.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluaisivat nyt mukaan kuntauudistuksen valmisteluun. (Timo Soini: Koko ajan halunnut!) Hyvä, että edes nyt. Viime vuoden syksyllä taisi hallitus tarjota oppositiolle mahdollisuutta tulla mukaan, mutta tarjous ei jostain syystä kelvannut. Mutta mikä lienee sitten perussuomalaisten kuntauudistuksen linja? Se ei äsken oikein selvinnyt. Välikysymyksen perusteella sitä voisi kuvata laulun sanoin: koskaan et muuttua saa. Välikysymyksestä saa sen kuvan, että vuosikymmenen tai kahden päässä olevista ongelmista ei tarvitse nyt välittää, jatketaan vain nykymenolla.

Kuntauudistuksen pääkysymys on kansanvallan edistäminen. Kunnanvaltuuston on edustettava kuntalaisille kuuluvaa itsehallinnollista valtaa. Kuntien ongelmat ovat syvemmällä kuin riittämättömässä rahoituksessa. Jos jo nyt ilmenevää demokratiavajetta ei korjata, ei kunnilla ole todellista valtaa omiin asioihinsa.

Vasemmistoliitto haluaa Suomeen sellaiset kunnat, joissa kansanvaltainen päätöksenteko toteutuu ja jotka ovat riittävän vahvoja järjestämään ja tuottamaan kuntalaisten tarvitsemat palvelut. Kuntauudistus on samalla suuri demokratiauudistus.

Uudet, nykyistä suuremmat kunnat eivät itsessään muuta mitään. Ne kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden sekä palauttaa päätösvalta vaaleilla valituille päättäjille että palauttaa palvelut kunnan omaksi työksi. Kansainväliset vertailut osoittavat, että julkiset palvelut kannattaa tehdä kunnan työnä ilman välistävetäjiä.

Vaikka meidän on syytä olla ylpeitä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiostamme, pitää sitä kehittää sopivammaksi nykyaikaan. Sen sijaan, että hyväksymme markkinaehtoiset kunnalliset palvelut, meidän on purettava päätöksenteon himmeleitä, selvennettävä tukiviidakoita ja parannettava kuntatyöntekijöiden asemaa. Heistä melkein 80 prosenttia on naisia.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto vaatii, että kuntakoon kasvattamisen yhteydessä on luotava toimivia kaupunginosavaltuustoja tai -lautakuntia, joiden avulla lähidemokratiaa ja kunnan omana työnä tuotettavia palveluita aidosti edistetään.

Oras Tynkkynen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen pelkää, että kuntauudistuksen takia palvelut karkaavat kauas. Pelko on ymmärrettävä, niin moni kyläkoulu on lakkautettu, niin moni terveyskeskus laittanut lapun luukulle, niin moni lähikirjasto sulkenut ovensa.

Lähipalveluita pitää varjella. Niitä ei kuitenkaan pelasteta vanhentuneella kuntarakenteella. Palveluiden turvaamiseen tarvitaan elinvoimaisia kuntia. Ilman isoa remonttia moni kunta ei nykymenolla kykene turvaamaan edes lakisääteisiä peruspalveluita, ei lähellä eikä kaukana. Palvelut on mahdollista järjestää kootusti nykyistä suuremmassa kunnassa, mutta tarjota hajautetusti pienessä mittakaavassa lähellä ihmisiä. Isossakin kunnassa voi olla kattava lähipalveluiden verkko.

Palveluita pitää viedä ihmisten luo. Ylöjärvellä terveyskioski on tuotu kauppakeskukseen. Imatralla mielenterveyden akuuttiryhmä tulee hätiin vaikka kuntalaisen kotiin. Tampereella otetaan käyttöön Terveysnysse — bussi, joka kiertää ihmisten luona tarjoamassa terveystietoa ja -apua. Ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat aina parhaita ratkaisuja inhimillisen hädän torjumisen kannalta ja rahan säästämisen kannalta. Apua pitää saada aina.

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen pelkää myös päätöksenteon karkaavan kauas. Jo nyt Inarissa on yli 600 neliökilometriä jokaista kunnanvaltuutettua kohti. Siinä on aika lailla lääniä vahdittavaksi. Täällä Helsingissä puolestaan yhtä valtuutettua kohti on jo yli 7 000 asukasta. Jokaisen helsinkiläisen valtuutetun vastuulla on siis enemmän ihmisiä kuin 190 suomalaisessa kunnassa. (Markku Rossi: Siihen Espoo ja Vantaa päälle!)

Jos kuntien koko kasvaa entisestään, valtuutettujen tehtävä käy entistä toivottomammaksi. Kukaan ei voi enää pysyä kärryillä siitä, mitä kaikissa kunnan osissa tapahtuu. Siksi kuntauudistuksen pitää olla samalla demokratiauudistus. (Markku Rossi: Mitä se on?) Remontin pitää johtaa siihen, että kuntalaisilla on enemmän ja parempia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan arkeensa ja ympäristöönsä.

Päätöksenteko pitää jalkauttaa aluetasolle. Esimerkiksi meillä Tampereella Hervanta ja Turussa Varissuo ovat pienen suomalaiskaupungin kokoisia. Hervantalaiset ja varissuolaiset ansaitsevat kaupunginosavaltuuston, jolla on todellista valtaa ja oma budjetti.

Pirkanmaalla on saatu hyviä kokemuksia pormestarimalleista. Pormestari antaa päätöksenteolle kasvot ja vie kansalaisten näkemykset mukaan päätöksentekoon jo ratkaisevassa valmisteluvaiheessa.

Kuntalaisten pitää voida osallistua kaikkeen päätöksentekoon. Lailla on jo taattu kansalaisten mahdollisuus sanoa sanansa kaavoitukseen liittyvissä kysymyksissä. Miksei samaa voida taata silloin, kun päätetään vaikkapa terveyspalveluista? Asioiden valmistelu pitää avata verkossa kaikille kiinnostuneille. Palveluiden käyttäjien ja kunnan työntekijöiden kynnystä antaa palautetta ja kehitysideoita pitää madaltaa nykyisestä. Kaikki kunnat tulee velvoittaa toteuttamaan lähidemokratiaa kunkin kunnan paikallisiin oloihin parhaiten sopivalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Oppositiopuolueet ovat muistuttaneet, että suuri kunta ei automaattisesti lisää tehokkuutta ja vähennä kustannuksia, kuntakoon kasvattaminen voi päinvastoin jopa paisuttaa byrokratiaa ja palkkakuluja. Tässä oppositiopuolueet ovat oikeassa. Kuntakokoa ei voi määrittää taskulaskimella.

Osassa palveluista suuri koko todella tuo selviä etuja. Joukkoliikenne, korkeakoulutus ja erikoissairaanhoito ovat vain esimerkkejä niistä palveluista, jotka onkin järkevää ja tehokkainta tarjota ja järjestää huomattavasti nykyistä kunnan keskikokoa suuremmassa kokoluokassa. Toisaalta joissakin toiminnoissa pienuus voi olla jopa etu. Yksityiskohtaisesta kaavoituksesta, lähiliikuntapaikoista, vaikka päivähoidosta onkin järkevää päättää mahdollisimman lähellä ihmisiä.

Onko sitten mahdollista yhdistää suuruuden ja pienuuden edut? Vihreiden mielestä on. Hallitusohjelman mukaisia vahvoja peruskuntia saadaan vain kokoamalla nykyistä repaleista kuntakenttää toimivampiin kokonaisuuksiin. Samalla kuitenkin nykyiset kunnat — tai jopa niiden osat — voivat jäädä vastaamaan lähipäätöksenteosta. Paimiossa ja Pirkkalassa, Siilinjärvellä ja Äänekoskella monet ihmiset vaativat oman kunnan säilyttämistä. (Tuija Brax: Etenkin Pirkkalassa!) Sanotaan näille ihmisille: annetaan näiden kuntien säilyä myös tulevaisuudessa, jos sitä haluatte, mutta päivitetään lähikuntien tehtävät 2010-luvulle. Näin seudullisista asioista päätetään seudullisesti ja paikallisista asioista paikallisesti. Vahvat peruskunnat turvaavat palveluiden rahoitusta ja eheää yhdyskuntarakennetta, lähikunnat puolestaan päätöksentekoa ja palveluita suunnilleen sellaisen reippaan iltalenkin säteellä omasta kodista.

Arvoisa puhemies! Vihreät haluaa turvata peruspalvelut Suomen joka kolkassa. Vihreät haluaa kuntien kantavan vastuunsa ympäristön tilasta. Vihreät haluaa avata päätöksentekoa ja antaa ihmisille todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa. Siksi kuntauudistusta tarvitaan.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Sannfinländarna baserar sin interpellation på antagandet att regeringen tänker dölja sina avsikter genom att vänta till efter kommunalvalet med att publicera sina förslag till ny kommunstrukturlag och nya strukturer för social- och hälsovården.

Som av regeringens svar framgår stämmer detta antagande inte. Inom kort kommer regeringens utkast till ny kommunstrukturlag att publiceras och sändas till kommunerna för utlåtande. Samtidigt kommer också regeringens syn på strukturreformen i social- och hälsovården att göras allmänt bekant. Därmed faller själva grunden för interpellationen och för dess bara illa dolda försök att skrämma upp väljarna inför kommunalvalet om några veckor. Regeringen ämnar spela med öppna kort och hoppas att oppositionen gör detsamma.

När ska man diskutera en så stor sak som kommunreformen och social- och hälsovårdens strukturer om inte inför ett kommunalval? Medborgarna bör få säga sitt om vilken service de vill ha, och sedan är det politikernas sak att hitta de strukturer som behövs för att tillhandahålla den servicen. De som väljs till kommunernas fullmäktige den 28 oktober är i nyckelställning då beslut ska fattas om kommunernas och servicens framtid.

Arvoisa puhemies! Ne, jotka todistavat, että kuntien taloudellisilla edellytyksillä ei ole mitään tekemistä kuntarakenteen ja kuntien koon kanssa, perustavat toteamuksensa menneeseen tai korkeintaan nykyiseen tilanteeseen. Näin ollen johtopäätöksistä tulee helposti hätiköityjä. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä meidän on katsottava eteenpäin eikä tällöin pelkästään kuntavaalikauteen vaan huomattavasti sitä pidemmälle.

Tietyt haasteet ovat vääjäämättömiä. Hyvä uutinen on, että elämme pidempään, mutta kun väestö vanhenee, harvempien huolehdittaviksi jää yhä useampia hoitoa ja hoivaa tarvitsevia. Palvelujen tarve siis kasvaa. Samanaikaisesti työvoimasta tulee olemaan puutetta, erityisesti hoitoaloilla, joilla lisääntyvä palvelutarpeen kasvu tulee olemaan suurinta.

Ikärakenteen muutos tulee myös olemaan suuri haaste julkiselle taloudelle, ja tämä koskee sekä valtiota että kuntia. Me emme selviä näistä haasteista asennoitumalla impivaaralaisittain tai kuin hölmöläiset, minkä mukaan meidän ei tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on tähänkin saakka, jos ei nyt ollut hyvin, niin ainakin järjestynyt.

Ärade talman! Kommunerna måste se över sitt sätt att producera service på och vara beredda till nytänkande för att säkra effektiviteten. De måste också kunna konkurrera om arbetskraften så att den inte i växande utsträckning söker sig till den privata sektorn. Det här förutsätter att kommunerna är tillräckligt starka till sitt befolkningsunderlag och sin ekonomiska bas. Sedan kan dessa starka primärkommuner ändå vara väldigt olika till både storlek, geografisk utsträckning och karaktär. Från början har det fastslagits att tre faktorer kan utgöra motiv för undantag från, märk väl, inte hela reformen men nog de exakta kriterierna. Dessa tre faktorer är långa avstånd, skärgårdsförhållanden och språkförhållanden.

Svenska riksdagsgruppen vill understryka dessa tre faktorer, och bland dem inte minst den språkliga. Men återigen: inte heller språkförhållandena kan undanta vissa kommuner från att alls utreda och sedan som ett resultat av utredningen acceptera en reform av kommungränserna, utan bara undanta dem från vissa av de exakta kriterierna. Frågan är inte om, utan hur reformen genomförs så att den språkliga servicen för bägge språkgrupperna kan tryggas. Märk att detta kan gälla finska minoriteter lika väl som svenska.

I själva verket har de tvåspråkiga kustområdena varit en föregångare då det gäller att reformera kommunstrukturen. Utan att gå längre bakåt i tiden kan de nya storkommunerna Pargas, Kimitoön, Raseborg, Lovisa och Vörå nämnas som exempel på kommunreformer från de allra senaste åren. Och reformerna kommer att gå vidare.

Arvoisa puhemies! Hallituksesta ja myös tästä talosta lähtee nyt vetoomus maan kaikkiin kuntiin sen selvittämiseksi, mitä rakenneuudistuksia tarvitaan palvelujen turvaamiseksi myös tulevaisuudessa. Pallo on itsehallinnollisilla kunnilla, joiden mieluusti tulisi selvittää eri vaihtoehtoja, joiden joukosta ne sitten voivat valita itselleen sopivan. Ainoastaan tällä tavalla kuntalaiset voivat ottaa kantaa, tarvittaessa kunnallisissa kansanäänestyksissä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa, että kahden sanan ennen muita tulee olla johtotähtenä edessä olevassa uudistuksessa. Ne sanat ovat "solidaarisuus" ja "kunnioitus". Nyt ei tarvita solidaarisuutta ainoastaan heikkojen ja vahvojen kuntien välillä vaan ennen kaikkea niitä kansalaisia kohtaan, joiden palvelut ovat vaarassa heiketä, jos mitään ei tehdä. Nyt tarvitaan kunnioitusta ei pelkästään kuntien itsehallintoa ja kansalaismielipidettä kohtaan vaan ennen kaikkea yksittäisiä kansalaisia ja heidän tarpeitaan kohtaan. Palvelut ovat ja pysyvät kuntarajoja tärkeämpinä.

Hallituksella on edelleen ruotsalaisen eduskuntaryhmän luottamus.

Svenska riksdagsgruppen har fortsatt förtroende för regeringen.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käymme nyt kolmatta kertaa tällä kaudella keskustelua kuntauudistuksesta opposition jättämän välikysymyksen pohjalta. Tämä aihe on kyllä sellainen, josta on hyvä käydä laajaa, tietoa antavaa keskustelua. Lähellä olevat kuntavaalit saattavat omalta osaltaan vaikuttaa kuntauudistuksen etenemiseen ja ehkä suuntaan. On tunnustettava talouden realiteetit ja uudistuksen tarve, ja siinä tulee olla myös lähtökohtana kuntalaisten perustuslailliset oikeudet.

Uudistusta tarvitaan, ja se on osittain jo lähtenyt käyntiin edellisten hallitusten Paras-hankkeen myötä. Rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä huoltosuhteen ja kuntien taloudellisen tilanteen heikkenemisen ja erityisesti väestörakenteen vuoksi. Rakenteiden uudistamisen lisäksi tarvitaan toiminnan arvioinnista lähtevää toiminnallista muutosta. Myös kuntien realistiset menestysmahdollisuudet ja toimenpiteet kuntien elinvoiman turvaamiseksi on arvioitava. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksiä vaikuttavuudesta tulee olla mukana näissä arvioinneissa.

Kristillisdemokraattien mielestä tarvitaan siis uudistus, joka turvaa kattavat lähipalvelut ja edistää erityisesti lähidemokratian toteutumista. Näemme myös, että valmistelussa tulee puhua laajasti kuntien tehtävistä, niiden jakamisesta ja niiden rahoittamisesta.

Perussuomalaisten välikysymyksessä on omat oikeutetut perusteensa. Tämä keskustelu toivottavasti selventää kaikille, mistä kuntauudistuksessa on kysymys. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ei ainakaan vielä ole tullut selväksi!) Uudistuksen valmistelu ehkä olisi tarvinnut laajempaa parlamentaarista kuulemispohjaa. Myös kuntien asiantuntemusta olisi voitu käyttää enemmän eri vaiheissa, jotta alueiden erityislaatuisuudet ja erilaiset tarpeet olisivat nousseet paremmin esille. Nyt kuitenkin hankkeen edetessä tässä asiassa on menty eteenpäin. On erittäin hyvä, että on perustettu parlamentaarinen ryhmä seuraamaan kuntalain kokonaisuudistusta. Näin tärkeässä ja suuressa muutoshankkeessa ei voi edetä ilman laajaa yhteisymmärrystä.

Eri alueiden väestörakenne ja elinkeinorakenne ovat hyvin erilaisia. Kun puhumme elinvoimaisesta kunnasta, siihen liittyy monenlaista. Elinvoimaisen kunnan tulee taata toimivia palveluita mutta myös elinkeinoelämälle edellytyksiä toimintaan ja investointeihin. Tulee kuitenkin muistaa, että kuntakenttä ei ole yksittäisten kuntien palapeli vaan koko maan kattava kokonaisuus. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tärkein tavoite on turvata vaikuttavat ja kattavat lähipalvelut kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Tässä kuntien määrä ei sinällään ole ratkaiseva, ei myöskään kuntien koko.

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toteutetaan samanaikaisesti, siis ihan käsi kädessä kuntauudistuksen kanssa. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän muutokset ovat avainasemassa nyt, kun rakennetaan toimivampaa kokonaisuutta, eli sen tulee olla tavoite, että saadaan toimivampi kokonaisuus. Kuntien ja kuntayhtymien, sairaanhoitopiirien, maakuntaliittojen, aluevirastojen ja kaikkien eritasoisten, ehkäpä sekavienkin, rakenteiden ja pitkien päätöksentekoprosessien tilalle tarvitaan selkeyttä. Kokonaisuus tulee rakentaa tehtävien mukaan tarkoituksenmukaisella tavalla.

Hallitusohjelmassa todetaan, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa otetaan huomioon muun muassa kasvukeskusten erityispiirteet. Ryhmämme tukee hallitusohjelman tavoitteita. Korostamme perustason palveluiden vahvistamista, lähipalvelujen merkitystä ja perusterveydenhoidon ja erityishoidon raja-aitojen madaltamista uudistuksen peruskivinä.

Eduskuntaryhmämme näkee, että Suomeen tarvitaan elinvoimaisia kuntia. Uudistukset eivät ole tärkeitä vain siksi, että niiden avulla voitaisiin lakkauttaa kuntia tai kiusata oppositiopuolueita. Mikään uudistus ei saa olla tärkeä vain uudistamisen vuoksi, vaan tarpeiden ja tavoitteiden tulee olla selkeät. Kristillisdemokraattien mielestä uudistusta tarvitaan siksi, että voimme turvata toimivat palvelut suomalaisille. Tästä syystä ryhmämme tukee hallituksen kantaa.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on todella vakavan paikan edessä. Meillä koko julkista taloutta, kaikkia kuntapalveluita, valtiontaloutta, painaa koko ajan kiristyvä taloustilanne, ja tiedämme, että palvelutarve tulee meillä väestön ikääntymisen johdosta kasvamaan. Siksi meidän on tehtävä isoja uudistuksia, että pystymme varmistamaan palvelut myös tulevaisuudessa.

Tiedämme, että jo tällä hetkellä kuntalaisten välillä on suurta eriarvoisuutta. Onko reilua se, että joissain kunnissa maksetaan 5 prosenttiyksikköä korkeampaa kuntaveroa kuin toisissa? Se ei osoita sitä, että näissä kunnissa olisi poikkeuksellisen hyvät palvelut, vaan yleensä näillä kunnilla on vakavia vaikeuksia järjestää edes peruspalvelut ihmisille. (Tapani Tölli: Mistä se johtuu?) Saavatko peruskoululaiset yhtäläiset elämän eväät, kun meillä on kuntia, joissa saa perusopetuksen aikana 500 tuntia enemmän opetusta kuin toisissa, tai kun meillä on puolet kunnista sellaisia, jotka eivät tarjoa mahdollisuutta edes vapaaehtoisiin kieliopintoihin lapsille? Onko reilua se, että meillä on tavaton määrä kuntia, joissa asukkailla ei ole mitään mahdollisuutta päästä säällisessä ajassa terveyskeskuslääkärin vastaanotolle? Ei ole. (Välihuutoja) Meidän on uudistettava kunnallisia rakenteita, niin kuntarakenteita kuin palvelurakenteitakin, sen varmistamiseksi, että voimme turvata hyvinvointiyhteiskunnan myös tulevina haastavina vuosikymmeninä.

Tarjosivatko perussuomalaiset välikysymyksen allekirjoittajat yhtään ratkaisua näihin ongelmiin omissa puheenvuoroissaan? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Eivät tarjonneet. Voimme hyvin laskea, kuinka paljon lueteltiin erilaisia kielikuvia ja kuinka paljon tarjottiin ratkaisuja. Aika helppo laskutoimitus tulee tuosta. Tuntuu, että Saarakkalalla oli vähintäänkin kaksi palloa kentällä yhtä aikaa.

Keskusta tarjosi omaa malliaan, jota olen kuullut edustaja Pekkarisen jo Paras-hankkeen käynnistyessä vuonna 2006 tarjoavan vähän samantyyppisellä otteella kuin täälläkin, tällaista mallia, mikä ei ole tehokas, läpinäkyvä eikä demokraattinen malli, (Mauri Pekkarinen: Oijoijoi!) tällaista mallia, missä kunta pystyy pienen osuuden kunnan järjestämistä peruspalveluista itse järjestämään ja pääosan se järjestelee erilaisissa yhteistoimintaorganisaatioissa, missä valta ja vastuu eivät ole samoissa käsissä. Se ei ole tehokasta eikä demokraattista. (Mari Kiviniemi: Niin kuin nyt Helsingissä on!) Siinä myös kadotetaan kuntapohjaisen järjestelmän suurin etu, nimenomaan se synergia, joka tulee siitä, että saman valtuuston käsissä on koko kunnan palvelurepertuaari. (Mauri Pekkarinen: Kun olisikin!) Siihen tulevat valtionosuudet ja verotulot, ja kuntalaisten valitsema valtuusto päättää, kuinka palvelut järjestetään ja aluetta kehitetään.

Vaikka varsinaista kuntarakennelakia ei vielä ole täällä käsittelyssä, uusilla valtuutetuilla tulee olemaan hyvä käsitys siitä, minkä tyyppiseen kuntarakenteeseen Suomessa halutaan mennä. Hallitus vahvisti jo kesällä ne selvitystarvekriteerit, jotka osoittavat sen, että kunnalla on ensi vuonna tarve käynnistää kuntaliitosselvitys, mikäli tietty väestöpohja-, työpaikkaomavarai-suus-, työssäkäynti-, yhdyskuntakriteeri tai talouskriteeri sen osoittaa. Kaikki kunnat tietävät, että niillä on silloin tarve aloittaa ensi vuonna kuntaliitosselvitys, minkä aikana ne käyvät läpi sen, minkälaisia talouden, hallinnon, palveluiden järjestämisen hyötyjä alueelle voitaisiin saada siitä, jos muodostettaisiin vahvempi ja elinvoimainen kunta. Samassa yhteydessä hallitus kesällä linjasi jo tämän uudistuksen tärkeimmät aikataulut, joten näin ollen tämäkin on valtuutetuilla hyvin tiedossaan.

Ennen kuin varsinaiset kuntaliitosselvitykset ensi vuonna käynnistetään, hallitus tulee tuomaan kunnille tietoon myös kaikki uudistuksen keskeisimmät elementit, jotta kuntapäättäjillä on koko kuva hyvin tiedossaan. Siihen liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen, kuntalain uudistus ja erityisesti siinä tarjottavat uudet mahdollisuudet lähidemokratian vahvistamiseen, se, mitä tulevilta kunnilta talouden, hallinnon järjestämisen näkökulmasta edellytetään. Samoin tullaan tuomaan kunnille väliraportti valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta, jotta kunnilla on tiedossaan myös se, minkälainen taloudellinen ympäristö uusia kuntia tulee odottamaan.

Kuntien tehtävistä on parhaillaan meneillään myös kartoitus, ja tästäkin on väliraportti keväällä luvassa. Näin ollen valtuustoilla on hyvin tiedossaan koko kokonaisuus, kun ne käynnistävät ensi vuonna kuntaliitosselvitykset, ja jo nyt kunnat tietävät, millä edellytyksillä ja tekijöillä niiden tulee nuo selvitykset käynnistää. (Markku Rossi: Vaaleihin mennään sammutetuin lyhdyin!)

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Te sanotte, että rakennelaki, kuntien rakennelaki, tulee voimaan 1. toukokuuta 2013. Se tarkoittaa sitä, että se laki on käytännössä — tai ainakin sen pitäisi teillä tällä hetkellä olla — jo valmiina. Miksi te ette tuo sitä nyt vaalien alla esille, jotta voidaan käydä se keskustelu ihan niitten faktaperusteitten pohjalta kunnissa?

Ja tämä teidän sosiaali- ja terveydenhuollon hässäkkänne, jossa todella on erva-alueet, on vahvat peruskunnat pääsääntöisesti mutta silti mahdollisesti sote-alueet, jotka siis tulevat näitten vahvojen peruskuntien päälle, se on semmoista samanlaista himmelitouhua kuin mitä te nyt muka vastustatte. Siis teidän sosiaali- ja terveyspalveluiden mallinne näyttää olevan aivan vaiheessa, ja se kuvastaa teidän tilaanne nyt siellä hallituksessa hallinnollisesti, että te peräätte oppositiolta nyt teille apua tässä tilanteessa, kun te ette pystyneet vastaamaan näihin kysymyksiin ja tuomaan sitä mallia esille ettekä näytä pystyvän ennen kunnallisvaaleja tuomaan. Te olette kyllä tekemässä sellaisen vesiperän tässä kuntauudistuksessa, että ei ole ennemmin nähty kyllä.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhujat täällä ovat kantaneet huolta kuntien taloudesta. Ratkaisuksi on esitetty valtionosuuksien nostamista. Meillä on vain yhdet veronmaksajat ja työikäisten määrä vähenee koko ajan. Suomalaisten kannalta on yhdentekevää, onko julkinen velkataakka kunnan vai valtion harteilla. (Pietari Jääskeläisen välihuuto) Ne velat täytyy kuitenkin maksaa ja palvelut turvata. Selviytymisen sijaan on tavoiteltava parasta mahdollista lopputulosta: elinvoimaisia kuntia, joiden hartiat riittävät myös elinkeinojen kehittämiseen ja kuntien oman tulopohjan vahvistamiseen. Näin kuntaveroprosenttien eriytyminen voitaisiin estää.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten osalta tuntuu, että jalkapallon rakentaminen pelien kuntoon on paljon helpompaa kuin kuntarakennemallin rakentaminen, ainakin tämän ensimmäisen vastauspuheenvuoron osalta.

Keskustan osalta maakuntamalli on puhuttu jo useamman kerran läpi ja puhki. Ja kolmen tason järjestelmä näin pienessä maassa (Mauri Pekkarinen: Mutta nythän teille tulee viiden tason järjestelmä!) on eittämättä aivan liian hankala.

Kotiseuturakkaus, siitä kohdasta pidin erityisesti, Pekkarinen, sillä itse asun paikassa, jossa on joka sukupolvi vaihtunut kuntamuoto sekä kunnan nimi. Isäni syntyi Kymin kunnassa, minä Karhulan kauppalassa ja lapseni Kotkan kaupungissa. Paikka on koko ajan sama, mutta ajan mukaan on ollut tarve muuttaa kuntamuotoa ja kunnan kokoa. Ja voin sanoa, että se Kymin kunta oli näistä se kaikkein suurin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslain asiantuntijat ovat esittäneet hyvin kriittisiä lausuntoja yhdenvertaisuuden toteutumisesta ja monista pykälistä, mitkä perustuslain osalta on ratkaistava tässä uudistuksessa. Mitä mieltä olette näistä lausunnoista?

Sitten tästä alueitten yhdenvertaisuudesta: Te olette aikaisemmin sanoneet, että ette erityisesti ajattele jotakin erityistä mallia harvaan asutuille ja pitkien etäisyyksien kunnille. Mutta kuitenkin meillä on niitä alueita todella paljon ja tämä yhteiskunnallinen muutos voi olla hyvin nopea niillä alueilla, ja kun olette kuitenkin viestittäneet, että metropolimalli voi olla omansa, niin eikö voisi olla oma harvamalli? Ja kun te maksatte myös liitostukea, niin eivätkö tällaiset harva-alueet todellakaan voisi ansaita sitten oman tukensa?

Tunnetteko te näitä alueita? Kun täällä nyt on kokoomuslainen puheenjohtaja, niin sanonpa, että jossakin heitettiin semmoinen ajatus, että imagoon liittyen — imagoon, ei asiointimatkoihin liittyen — (Puhemies koputtaa) Kuusamo voisi liittyä Lapin lääniin, pelkästään imagon perusteella.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Konkreettisesti: Joutsassa, 70 kilometriä Jyväskylän keskuksesta, perusopetus on ihan saman hintainen kuin Jyväskylässä, yhtä edullista, ja perusterveydenhoito kuntayhtymässä, jossa on monta kuntaa, sekin ihan kilpailukykyinen. (Ben Zyskowicz: Kuitenkin te lakkautatte nämä kuntayhtymät teidän mallissa!) Ministeri Virkkunen, miksi tämä Joutsa pitäisi yhdistää sinne Jyväskylään, niin kuin teidän kuntakarttanne tai niin kuin ne teidän kriteerinne sitä välttämättä veisivät. Mikä paranee? Vai oletteko te sitä mieltä, että me jyväskyläläiset, te ja me, olisimme valmiita maksamaan enemmän joutsalaisille? Vai odotatteko te, että ne joutsalaiset tulevat ja maksavat suuremman siivun meidän jyväskyläläisten palveluista? Eikö sovita niin, että joutsalaiset saavat, kun kerran haluavat, itse hoitaa, kun tehokkaasti hoitavat. Ja näitä Joutsa—Jyväskylä-asetelmia on maa pullollansa, ja niiltä, näiltä joutsilta, te haluatte ottaa oikeuden omiin päätöksiin nyt pois. Mikä se tarkempi perustelu tälle kummalle ajattelulle pohjimmiltaan on? (Jouko Skinnari: Joutsan pommi!)

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mauri Pekkarinen otti esimerkin Jyväskylästä ja Keski-Suomesta, minä myös. Minä asun liitoskunnassa. Olen asunut siellä jo kohta 20 vuotta, ja minä en kyllä oikein ymmärrä, Mauri, tätä puhetta kotiseuturakkaudesta, mihinkäs se häviäisi näitten kuntaliitosten myötä? Kyllähän ihmiset asuvat yhä edelleen samoissa osoitteissa.

Mutta minusta on tärkeätä nyt tässä uudistuksessa, että valta ja vastuu todella palautetaan samoihin käsiin, että me esimerkiksi tiedämme, kuka ne päätökset tekee, ja löydämme ne vastuunkantajat. Meillä on hyvin monimutkaisia hallintohimmeleitä siellä Jyväskylässä vaikka muille jakaa, ja minusta näitä pitää ehdottomasti yksinkertaistaa. Sen takia tämä kuntauudistushanke on erinomaisen hyvä, ja erityisesti kannatan sitä, että nämä sote-palvelut saadaan jotenkin tolkulliseen muotoon, että kaikki siellä Joutsassa ja Jyväskylässä saisivat yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulin tänään istuntosaliin keskustelemaan kuntalaisten palveluista, lähidemokratiasta, kuntien vakaasta taloudesta. Kun kuunteli edustaja Saarakkalan puheenvuoroa, niin välillä tuli mieleen, että kanava oli vaihtunut Urheiluruutuun, sen verran paljon siellä näitä urheiluvertauksia viljeltiin. Itse kun en urheilusta ymmärrä mitään, niin joudun keskittymään edelleen näihin aiemmin mainittuihin kuntalaisten kannalta ehkä tärkeisiin asioihin. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Ilahduttavaa tässä edustaja Saarakkalan puheenvuorossa oli se, että hän kiinnitti huomiota siihen, miten yhdyskuntarakenne vaikuttaa päästöihin. Tätähän on tutkittu Suomessa perusteellisesti, ja me tiedämme hyvin vankasti sen, että hajanaisen yhdyskuntarakenteen alueella liikenteen päästöt ovat selvästi korkeammat kuin eheän yhdyskuntarakenteen alueella. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Sinänsä tämä maaseudun ja kaupungin asettaminen vastakkain on täysin tarpeetonta, koska kaikkialla pitää vähentää päästöjä, ollaan sitten maaseudulla tai kaupungissa. Mutta kuntauudistus tarjoaa mahdollisuuden myös eheään yhdyskuntarakenteeseen, se tarjoaa mahdollisuuden suunnitella yhdyskuntarakennetta järkevinä kokonaisuuksina.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Kommunstrukturreformen är en demokratisk process där kommunerna ska vara den aktiva parten. För att vi ska kunna föra en vettig diskussion under kommunalvalet borde vi veta hur både kommunstrukturreformen och framför allt social- och hälsovårdsreformen utformas.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistus ja sote-puolen uudistus liittyvät hyvin kiinteästi toisiinsa, kuitenkin niin, että ensin määriteltiin kuntakriteerit hallitusohjelman mukaisessa marssijärjestyksessä. Kuntarakenneuudistuksesta tiedetään jo aika paljon mutta ei sote-puolen uudistuksesta. Ministeri Guzenina-Richardson, milloin voidaan esittää sote-malli? Tämä on tärkeä uudistus ja tärkeä kysymys, josta tulisi keskustella vaalien alla.

Ministeri Virkkuselle haluaisin esittää kysymyksen vapaakuntamallista ja sen mahdollistamisesta Suomessa. Tullaanko tällaista kokeilua viemään eteenpäin tämän kuntarakenneuudistuksen yhteydessä?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntalaiselle on kaikkein tärkeintä hyvät palvelut ja demokratian toteutuminen. Nyt tiedämme, että kuntien taloudellista tilannetta rasittavat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, niiden jatkuva kustannuskehitys ja ennakoimattomuus, ja toisaalta kuntia rasittavat uudet ja monet erilaiset tehtävät. Jotta nyt kunnilla olisi realistiset mahdollisuudet selvitä, pärjätä jatkossa, emme siis voi sivuuttaa tätä keskustelua kuntien tehtävistä ja niiden rahoituksesta. Kysyisinkin ministeriltä vastausta siihen, että jos ajatellaan tätä koko uudistusta, niin miten uudistus on ottamassa huomioon tätä kuntien tehtäväkenttää, joka on koko ajan lisääntynyt ja jonka suhteen tarvitaan siis jakoa kuntien ja valtionkin kesken.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen välikysymyskeskustelun aikana kysyin teiltä, ministeri Virkkunen, kaksi eri kertaa, mikä on teidän kantanne kuntien pakkoliitoksiin. En saanut minkäänlaista vastausta, ja sitä vastausta odottivat tuolla lehterillä muun muassa pienen Savukosken kunnan kokoomuslainen kunnanjohtaja, kokoomuslainen hallituksen puheenjohtaja ja keskustalainen valtuuston puheenjohtaja, mutta aivan yhtä paljon he pettyivät teidän vastaamattomuuteenne kuin minäkin. Ja minä ihmettelen, miksi tähän selvään kysymykseen on niin vaikea vastata. Jos te kerran vastustatte kuntien pakkoliitoksia ja voitte vakuuttaa, että rakennelakiin ei tällaista pakkoa kirjata, niin sehän on tavattoman helppo sanoa ääneen, vaikkapa nyt. Mutta jos te taas kannatatte pakkoliitoksia, eikö olisi reilua kertoa kaikille äänestäjille ennen kuntavaaleja, että tämä on teidän, kokoomuslaisen ministerin, pääministeripuolueen ja sitä kautta myöskin koko hallituksen kanta?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin huolestuttavaa, että meidän kokoomuslainen kuntaministerimme ei osaa asianmukaisesti vastata opposition esittämiin kysymyksiin, vaikka kysymykset hänelle on kirjallisesti toimitettu jo viime viikolla. Tätä vasten kysyisin, onko ministeri tutustunut Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tämänvuotiseen vuosikirjaan kuntauudistuksesta. Näiden asiantuntija-artikkeleiden perusteella ei voida sanoa, että kuntauudistus olisi ratkaisu julkisen talouden haasteisiin. Ei ole mitään näyttöä siitä, että jos kaksi köyhää kuntaa yhdistetään, siitä saataisiin jotakin lisäarvoa, (Ben Zyskowicz: Kyllä, on yksi köyhä vähemmän! — Naurua) joten kysyisin arvoisalta ministeriltä, onko hänellä yhtään esimerkkiä siitä, että Suomenmaassa olisi onnistunut tämmöinen kuntaliitos, jossa olisi saavutettu joitakin hyötyjä enemmän kuin haittoja. Nyt meillä on haittoja (Puhemies koputtaa) esimerkiksi Salon seudulta ja Porvoosta. Haitat ovat paljon suuremmat kuin… [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron täällä käyttänyt edustaja Suutari väitti, että perussuomalaiset ovat ehdottaneet yhden kunnan Kainuuta. Tämä ei pidä paikkaansa. Olemme keskustelun pohjaksi ehdottaneet Kainuuseen kolmen kunnan mallia, (Eduskunnasta: Ohhoh!) joka todennäköisesti olisi varsin toimiva malli.

Sitä vastoin totta on se, että edustaja Suutari ollessaan Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana muutama vuosi sitten ehdotti kaikkien kyläkoulujen lakkauttamista laajan Kajaanin alueella. (Välihuutoja) Onneksi muut valtuustoryhmät eivät tähän suostuneet, ja näin tämä edustaja Suutarin ja kokoomuksen tekemä esitys (Eduskunnasta: Jäi suutariksi!) koulujen keskittämisestä Kajaanin kaupungin alueelle epäonnistui.

Eero  Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Kun olin valtuuston puheenjohtajana Kajaanissa, siellä luotiin todella hyvä ohjelma, 30 miljoonan säästöohjelma, millä me selvisimme siellä eteenpäin, olemme selvinneet näihin päiviin asti. Yhtenä kohtana siellä oli kouluverkon sopeuttaminen. Ja kukaan ei ole minulle sen jälkeen tullut sanomaan, että se oli väärä ratkaisu, muut kuin sinä. (Ben Zyskowicz: Te!) Siellä on jätetty neljän koulun periaate, ja me teemme paremmin ne koulutyöt kuin aikaisemmin siellä.

No, onhan siellä monenlaisia malleja tietysti perussuomalaisilla, mutta lehdistä on saanut lukea, että yhden kunnan periaatetta ainakin Suomussalmella, Sotkamossa ja Kuhmossa kannatetaan, ja Kajaanissakin, siis perussuomalaiset kannattavat.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä asia meni nyt näihin Kainuu-asioihin, niin kyllähän siellä, Pentti hyvä — anteeksi: edustaja Kettunen — perussuomalaiset ovat esittäneet Kainuuseen yhtä kuntaa, ja henkilön nimenkin tiedän. Tämä on ihan tosiasia.

Mutta jotta ei mene nyt ihan tähän Kainuu-asiaan, niin sanon, että sosialidemokraatithan hakevat parempia palveluita, elinvoimaisuutta ja lähidemokratiaa. Näillä asioilla mennään eteenpäin, ja tällä tavalla me saamme vahvan kunnan, ja siihen saadaan myös nämä sosiaali- ja terveyspalvelut, mitkä ovat erittäin tärkeitä ihmisille, sijoitettua.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ilmoitan kaikille, että Kainuussa perussuomalaisten virallinen kanta — se on piirihallituksen pöytäkirjaan merkitty kanta — on, että keskustelun pohjaksi olemme esittäneet kolmen kunnan mallia. (Kari Rajamäki: Sama kuin Helsingin piirissä!) Ja jos jotkut yksittäiset ihmiset lehtien yleisönosastoilla kirjoittavat jotakin muuta, ei se ole perussuomalaisten virallinen linja.

Juha  Sipilä  /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, olette vaatinut oppositiolta vaihtoehtoja arvostelun sijaan. Nyt te saitte sellaisen. Kotikunta—maakunta-malli on asiantuntijoiden mukaan selkeästi parempi vaihtoehto kuin oma suurkuntahankkeenne, josta puuttuu kokonaan sote-osuus. Euroopassa tällainen malli on yleisin. Rakennatte nyt kuitenkin mallia, joka on käytössä vain hyvin pienissä maissa, esimerkkeinä Luxemburg, Kypros, Malta.

Asiantuntijoiden mukaan kuntakoolla ei ole merkitystä, kunhan kunta selviää perustehtävistään, jotka vaikuttavat asukkaiden päivittäiseen elämään ja asumisviihtyvyyteen. Lääkäriin ja hoitoon pitää päästä silloin, kun on tarve. Terveyskeskusten toiminta ja katkeamaton hoitoketju toteutuvat ja hallintohimmelit purkautuvat, jos kokoamme keskeisten sote-palveluiden järjestämisen maakunnittain yhdelle järjestäjälle. Tätä on kokeiltu. Tulokset ovat hyviä esimerkiksi Etelä-Karjalassa. (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) Suomalaiset ansaitsevat paremmin valmistellun uudistuksen.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Politiikan teot ovat pitkälle arvovalintaratkaisuja. Ministeri Katainen, te olette siis sanonut, että koko maan asuttuna pitäminen ja siitä puhuminen on vanhahtavaa. Olette myös sanonut, että on taattava työpaikkoja ympäri Suomen ja sitten ihmisillä on valinnanvapaus siinä, minne asettuvat asumaan. Mutta miksi suomalaiset eivät kuitenkaan saisi asua näissä kotikunnissaan? Miten työpaikkoja voidaan taata eri puolille Suomea, kun koko Suomen asuttuna pitäminen ei kuitenkaan kuulu teidän arvovalintoihinne? Hallituksen käsitys vapaasta valinnasta on erittäin hämärän peitossa. Voisitteko, arvoisa pääministeri, selventää tätä meille?

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sille, joka tätä keskustelua ja erityisesti keskustan ja perussuomalaisten avauspuheenvuoroja on kuunnellut, ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen, että olemme eduskunnassa käymässä keskustelua kansakunnan kannalta tärkeästä asiasta, vaan jonkintyyppisessä kielikuvamaalailun ja huulenheiton SM-kisoissa. Tämä on mielestäni erittäin surullista. Aivan erityisen surullista on se, että perussuomalaiset, jotka ovat tämän välikysymyksen tehtailleet, jotka saivat kaksi pitkää puheenvuoroa alkuun, eivät esittäneet vaihtoehdon vaihtoehtoa, eivät ratkaisun ratkaisua, vaan pelkästään heittivät huulta täällä. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Keskustan kunniaksi pitää sanoa se, että keskusta esitti vaihtoehdon siellä huulenheiton lomassa. Tämä teidän kotikunta—maakunta-mallinne, joka on jonkuntyyppinen modifikaatio monitoimikuntayhtymämallista, on sinänsä looginen, mutta en voi sitä kuitenkaan kannattaa, ennen kaikkea sen takia, että se tarkoittaisi kolmatta hallinnon tasoa ja väistämättä uusia vaaleja, uusia veroja, uusia virkoja.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on edustaja Pekkarinen ansiokkaasti tuonut esille sen vielä toistamiseen, mitä perussuomalaiset ovat kertoneet, että tehokkuus ei ole riippuvaista kuntakoosta. Pienimmistä kunnista monissa on jonkun verran huomauttamista — ja suurissa kaupungeissa, aivan suurimmissa kaupungeissa. No miksi sitten kaikkia kuntia pitää ruveta laittamaan yhteen, jos tämä on se tosiasia? Miksei anneta kuntien itse päättää sitä, miten tämä järjestetään? Ja keskusta on tuonut esille tätä maakuntamallia. Keskustahan on kuitenkin myös Paras-hankkeen isä osittain, ainakin yksi isä — moni ei ole halunnut kyllä oikein tunnustaa tätä isyyttä. Mikä siinä nyt sitten on se homman nimi, että kuntien ei anneta itse päättää tästä asiasta? Mikä siinä on niin vaikeaa? Ja missä se hallituksen kuntarakennelaki luuraa? Te peräätte vaihtoehtoa meiltä. Onko teillä nyt hätä kädessä, kun te olette luvanneet, että te tuotte, kun te olette valmisteluvallan omineet? Ette ole tuoneet.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vapaavuori, kiitos tunnustuksesta! Väite siitä, että tulee uusia hallintoportaita teidän malliinne verrattuna: Kun kuuntelin äsken ministerin puheita — olisi kunnat ja sitten niistä vielä jotkut isommat, jotka voivat toimia isäntäkuntina, sitten jäävät kuitenkin sote-alueet ja sen lisäksi vielä erva-alueet ja ainakin neljä erityyppistä hallintomallia tällä teidän himmelirakennelmallanne, joista se viimeinen erva on aivan himmeleiden himmeli — siihen verrattuna se meidän mallimme, kotikunta—maakunta-malli, on selkeä malli. Ja niin kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa, on ihan oikein, että siellä pitää kansan päättää, ketkä laaja-alaisten tehtävien hoidosta päättävät. Me tavoittelemme tässä eurooppalaista mallia, kansanvaltaista mallia. Te tavoittelette suurkuntia, missä valta ja vastuu tosiasiassa häviää, niin kuin esimerkiksi omassa kotikunnassani Jyväskylässä, jossa on 57 erilaista yhtiötä (Puhemies koputtaa) tai tytäryhtiötä kunnan tehtäviä hoitamassa. Kuka sitten... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiasioiden tunnustaminen, kuuleminen ja kuunteleminen ovat yhteiskunnallisen toiminnan ydinasioita. Nämä asiat on kokoomus ottanut vaaliteemakseen ja tehnyt vaalimainoksen, joka on monella tavalla erittäin onnistunut, jossa on se strutsi, joka on piilottanut päänsä maakuoppaan. Harvoin olen nähnyt niin onnistunutta omakuvaa. (Naurua) Se kuvaa niin täsmälleen kokoomuksen toimintaa. Te ette tällä hetkellä tunnusta tosiasioita ettekä kuuntele. Iso joukko tutkijoita on linjannut tätä asiaa selkeästi, viimeksi tänään oli seminaari perustuslaista suhteessa kuntauudistukseen. Miksi te ette kuuntele ja usko tosiasioita?

Toinen asia on kuntien kuuleminen. Näyttää siltä, että tästä rakennelain kuulemisesta tulee samanlaista kuin viime talven kuulemisesta: ette ottaneet kuntien lausuntoja huomioon. Te olette sanoneet omassa lausunnossanne, miten selvitystyö on tehtävä, että se on tehtävä niin, (Puhemies koputtaa) että kuntalaiset jo varhaisessa vaiheessa ymmärtävät vahvan peruskunnan edut... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn välikysymyksen mukaisesti, niin kuin täällä meillä on kysymyksenä: antaako hallitus esityksen ennen kunnallisvaaleja sosiaali- ja terveyshuollon kokonaisuudistuksesta? Sitten, haluatteko te, hallitus, että me oppositiossa teemme teille tämän kunta- ja rakenneuudistuksen, koska te peräätte meiltä näitä vaihtoehtoja? Yleensä on tähän saakka ollut niin, että hallitus antaa esityksen ja täällä käydään lähetekeskustelua.

Sitten kun puhutaan ikäihmisistä, niin minun mielestäni on aika lailla aliarvioivaa se, kun puhutaan, että vanhukset ovat huollettavia ja tämä huoltosuhde kasvaa. Ymmärrätte myös, että kaikki vanhukset eivät he ole huollettavia: he saavat eläkettä, eivätkä he tarvitse huoltoapua. Toisaalta taas puhutaan, että lapsetkin tarvitsevat huoltoapua, mutta kunnassa taas toivotaan, että niitä syntyisi. Tuntuu, että tämmöinen ikärasismikin on tässä kuntauudistuksessa voimakkaana.

Ja vielä, kun itse olen tuolta (Puhemies: Nyt kyllä tuli aika täyteen!) maaseudulta, niin kysyn: mitä tarkoittaa yhdyskuntarakenteen eheyttäminen haja-asutusalueella?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kiitoksia, tämä on ollut ihan hyvää keskustelua. Kun kuuntelin perussuomalaisen puolueen kaksi pitkää puheenvuoroa, niin minua todella ihmetytti se, että yhtään vaihtoehtoa, yhtään ratkaisua niissä puheenvuoroissa ei esitetty, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) sen sijaan listaus tämän päivän ongelmista. Ei siis ollut yhtään ratkaisua tulevaisuuden haasteisiin. Te perustelette, että te ette kykene muodostamaan omaa mielipidettänne sen takia, että hallitus ei ole esittänyt, mitä hallitus aikoo tehdä. Miten te osaatte arvostella hallituksen linjaa, kun te ette sitä kuulemma tiedä? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Ottakaa mallia keskustasta. Keskusta kykenee tuomaan oman vaihtoehtonsa tähän keskusteluun toisin kuin perussuomalainen puolue. Keskusta tietää omasta mielestään riittävästi, kuinka hallitus haluaa uudistaa Suomen kuntarakennetta, suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. On todella uskomatonta, että toinen oppositiopuolue kykenee tekemään oman vaihtoehtonsa, sen sijaan perussuomalaiselta puolueelta ei tule yhtä ainutta ratkaisua mutta sen sijaan on listaus tämän päivän ongelmista — ei yhtä ainutta ratkaisua tulevaisuuden haasteisiin. Minä toivon, että te korjaatte nämä äskeiset puheenvuoronne ja tuotte vaihtoehtoja. Tämä salikeskustelu on nyt sitä varten, että me kuulisimme kerrankin perussuomalaisen puolueen vaihtoehdon. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Arvoisa puhemies! Keskustan vaihtoehto on tämä monitoimikuntayhtymä. (Eduskunnasta: Ei ole!) — Ai oletteko te muuttaneet sitä? Vielä hetki sitten se oli monitoimikuntayhtymä. (Mauri Pekkarinen: Voitte kutsua sitä ihan miksi haluatte!) — Okei, kutsutaan sitä monitoimikuntayhtymäksi, koska se jäi mieleen, kun siitä viimeksi niin paljon puhuitte. — Hallituksen vaihtoehto on vahva, elinvoimainen, itsenäinen peruskunta. Minä en ymmärrä, miksi te vastustatte itsenäistä, vahvaa, elinvoimaista kuntaa, joka pystyy täyttämään sen hyvinvointilupauksen niille ikäihmisille, jotka ovat rakentaneet tämän maan, niille lapsille, jotka tarvitsevat hyvää koulutusta, ja kaikille muille, jotka tarvitsevat huolenpitoa.

Hyvät ystävät, mitä vikaa on niissä keskustalaisissa ja muiden puolueiden päättäjissä, jotka ovat valinneet esimerkiksi Oulun seudulla, Jyväskylässä, Salossa, Kuopiossa elinvoimaisen, vahvan, itsenäisen peruskunnan mallin, (Mauri Pekkarinen: Ei mitään vikaa, me kannatimme!) jotka ovat lähteneet siitä, että vallan ja vastuun pitää hyvinvointilupauksen lunastamisessa olla suorassa suhteessa? Ihmisten pitää tietää, missä on se henkilö ja mikä sen henkilön puhelinnumero on, jos joku asia on vialla. (Välihuutoja)

Tämän kuntauudistuksen keskeisin tavoite on se, että siinäkin Suomessa, jota kukaan meistä ei ole koskaan aiemmin nähnyt, jossa on enemmän ikäihmisiä ja lapsia ja vähemmän työikäisiä ihmisiä, me pystymme lunastamaan hyvinvointilupaukset. Voimmeko ajatella rehellisin mielin, että tulevina vuosina joka ikisessä suomalaisessa koulussa ekaluokalla on vaikkapa maksimissaan 19 oppilasta, innostunut opettaja ja kouluavustaja ja että se työyhteisö on niin houkutteleva, että koulutettu ihminen hakeutuu sinne tekemään kutsumusammattia? Voimmeko me, kun katsomme lähellä olevia ikäihmisiä, aidosti ja rehellisesti ajatella, että viidentoistakin vuoden päästä kotipalvelua tarvitseva omaishoitajapariskunta pystyy saamaan henkilökohtaista kotiapua, pystyy saamaan vapaapäivät, pystyy saamaan tilapäishoitopaikan ja yli 65 vuotta täyttänyt hoidettavakin pystyy saamaan kuntoutusta?

Me tiedämme, että nämä kaikki palvelut ovat erittäin suurien haasteiden edessä sen takia, että meillä on enemmän Suomen rakentajia, työnsä tehneitä Suomen rakentajia, jotka maksavat veroa eläkkeestään, ja eläkkeestähän maksetaan tietysti vähemmän tuloveroa sen takia, että se on pienempi kuin palkka. Kysymys on siis Suomen uudistamisesta, kysymys on hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta. Ei tulevaisuutta kannata pelätä. Meidän pitää asettaa tavoite siitä, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös sinä päivänä, kun meillä on työikäisiä ihmisiä vähemmän kuin tänä päivänä, ja että kuntia johdetaan demokraattisesti, avoimesti, läpinäkyvästi, että meillä on elinvoimaisia, vahvoja peruskuntia, jotka pystyvät niitten palvelujen jälkeenkin olemaan aluepolitiikan moottoreita, elinkeinopolitiikan moottoreita, jotta me saamme kasvua, työpaikkoja joka puolelle Suomea. Ei riitä se, että Suomessa on vain muutama kaupunki, joka kasvaa. Me tarvitsemme semmoisen Suomen, missä ihmisten osaaminen on hyötykäytössä, missä ihmiset voivat turvallisin mielin suhtautua siihen, että minä saan asua täällä, missä minä haluan, koska minä saan palveluita, koska kunta ei ole niin köyhä, ettei se kykenisi hoitamaan minun palveluitani.

Sitten ihan lopuksi: Kun tästä koko Suomen asuttuna pitämisestä oli puhe, niin se oli muistaakseni Kustaa Vaasa, joka ensimmäisen kerran totesi — siitä on aika pitkä aika, ja silloinhan kaupunkeja oikeastaan perustettiin turvallisuuspoliittisista syistä — tässä samassa yhteydessä, että meidän pitää pitää huolta siitä, että eri puolilla Suomea on riittävästi työpaikkoja ja kunta- ja palvelurakenne on sellainen, että ihmiset voivat saada palveluita, sitten ihmiset tekevät vapaasti valintoja sen suhteen, missä haluavat asua. Tämä valinnanvapaus meidän pitää turvata terveen, elinvoimaisen kuntarakenteen (Puhemies koputtaa) ja kasvavan kuntarakenteen kautta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus poisti kiinteistöveron verotulon tasausjärjestelmästä, ja se oli monille pienille kunnille kova isku ja erityisesti esimerkiksi omalla alueellani Pohjanmaalla vei lähes kaikilta kunnilta valtavasti rahaa. Se ei perustunut mihinkään palvelujen turvaamiseen, vaan se oli ideologista politiikkaa ja keskittävää politiikkaa. Mikä siinä on, kun ei mene perille, että sen vaihtoehdon pitää perustua kustannustehokkuuteen? Ja kun on paljon kuntia, joita te haluatte liittää yhteen, tehokkaasti toimivia kuntia, mitä järkeä siinä on? Jos siellä halutaan tehdä kuntaliitos, niin perussuomalaiset antavat kunnalle ja kuntalaisille luvan tehdä sen, ja mieluiten, jos niitä halutaan tehdä, se tehdään neuvoa-antavan kuntalaiskyselyn enemmistön turvin. Se on perussuomalaisten linja. Sitten näihin kuntaliitoksiin, jos niitä halutaan, voidaan kannustaa, niitä voidaan edistää antamalla kunnon porkkanarahat — tehän niin kuin pelaatte sillä koko ajan, uhkailette, että ette anna, ja välillä annatte — ja lisäksi lähipalvelut turvataan lailla. (Puhemies koputtaa) Tässä ovat perussuomalaisten vaihtoehdot.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun kahden kolmen kunnan kirkot ovat suurin piirtein rinnakkain samalla mäellä, totta kai me kannatamme tämmöisten kuntien liitoksia. Minäkin totta kai kannatin sitä, että yksi Suomen suurimmista kunnista, Jyväskylän maalaiskunta, liittyy Jyväskylään. Mutta silloin kun kuntakeskukset ovat kymmenien kilometrien päässä toisistaan, jopa kauempanakin, näiden yhdistämisestä synergian syntyminen on tavattoman vaikeaa. Te sanotte, että miten siellä niitten vanhuksien palvelut hoidetaan tai niitten lasten palvelut. Noin sanominen tarkoittaa, näin ymmärrän sen, että te haluatte kuskata ne vanhemmat ihmiset ja nuoremmatkin ihmiset sieltä sinne keskukseen. Jonkunhan ne palvelut täytyy hoitaa, ja meidän mielestämme ne voidaan tehokkaammin hoitaa siellä Joutsassa taikka siellä Viitasaarella. Edes Viitasaaren kunnan tunnusluvut eivät riitä teidän mielestänne elävään kuntaan. Tässä on teidän ja meidän ero. Kun te kuoppaatte 230 kuntaa, siinä menee erittäin suuri määrä sellaisia elinvoimaisia kuntia, joissa nämä palvelut pystytään hoitamaan paljon paremmin kuin suurissa kunnissa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Voi olla, että tässä keskustelussa ei mikään muu tullut selväksi, mutta se tuli selväksi, että perussuomalaisilla ei tässä kuntauudistuksessa ole mitään omaa vaihtoehtoa. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä)

Keskustalla on vaihtoehto. Te, keskusta, olette itse asiassa lakkauttamassa niitä kehumianne hyvin toimivia sote- yms. kuntayhtymiä, koska tämä teidän mallinne tarkoittaa näiden kuntayhtymien lakkauttamista, ja samalla te syytätte hallitusta siitä, että hallitus lakkauttaa kuntayhtymät. Kepun malli tarkoittaa käytännössä tämmöistä noin 20:tä mega-, jättikuntaa, (Seppo Kääriäinen: Höpö höpö!) minne siirtyvät kuntien tehtävät, sote-tehtävät, toisen asteen koulutus, aluekehitys, elinkeinotoiminta, maankäyttö ja asuminen, liikenne jne., ja on ihan selvää, että myös tämä v-osio siirtyy silloin näille jättikunnille. En tarkoita v:llä nyt sitä, mitä Yleisradion ohjelmissa, vaan tarkoitan valtuustoja, vaaleja, virkoja ja verotusta, koska ei voida ajatella, että näihin peruskuntiin, joihin jää vain kuoret ja kunnantalot, jäisivät kaikki nämä valtuustot ja virat sun muut. (Perussuomalaisten ryhmästä: Olisitte sanonut teidän vaihtoehtonne!)

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On miellyttävää, että keskusta pystyy itse esittämään oman mallinsa. Meidän mallissamme kotikunnissa hoidetaan ihmisten asuinviihtyvyyteen ja päivittäisiin palvelutarpeisiin liittyvät asiat, kuten päivähoito, koulu, kulttuuri, liikunta, vapaa-aika, maankäyttö, rakentamisen ohjaus, kaavoitus. Sen sijaan teidän ajamanne suurkuntahanke, 70 kuntaan niputettu Suomi, ei pysty turvaamaan terveyspalveluita tai vanhuspalveluita sellaisinaan, mitä pääministeri kauniisti yritti maalailla.

Terveyspalveluitten turvaaminen suomalaisille edellyttää kuntien välistä yhteistyötä nyt ja jatkossakin, ja me haluamme koota nämä raskaita voimavaroja vaativat palvelut riittävän suurille maakuntatasoisille harteille. Kotikunnat voivat hoitaa lähipalvelut, päivittäiset tarpeet, mutta tarvitsemme terveyspalveluiden turvaamiseen laajemmat hartiat. Se on keskustan vaihtoehto. Teillä ei ole esittää sosiaali- ja terveyspuolelle vielä mitään vaihtoehtoa, valitettavasti.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tosiasia on, arvoisa keskusta, että tämä teidän mallinne on aivan hirvittävää keskittävää politiikkaa. (Naurua keskustan ryhmästä) Tosiasia on, arvoisa keskusta, että te varoitatte suurkunnista ja samaan aikaan te itse ette esitä 200:aa tai 150:tä tai 70:tä kuntaa, te esitätte 20:tä suurkuntaa. Käytännössä te esitätte 20:tä suurkuntaa. Tämä on aivan hirmuista keskittämistä, aivan hirmuista keskittämistä, sanoisi varmaan Paasikivi tässä vaiheessa. Arvoisa keskusta, mihin ihmeeseen on kadonnut teidän jalanjälkenne Mannisen ajoilta? Nyt tuntuu, että te olette aivan kerta kaikkiaan siitä vieraantuneet, ja minä kyllä todella ihmettelen teidän mallianne.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen keskellä palvelujen tuotannon voimakas keskittyminen on suuri uhka. Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet kuulla uutisia terveysalan yritysten veronkierrosta ja terveen kilpailun puutteen aiheuttamasta hintojen noususta. Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreen selvityksen mukaan vanhusten asumispalvelujen tuotanto on jäämässä muutamalle kansainvälisten sijoittajien omistamalle yhtiölle. Osa näistä yhtiöistä on tunnettu aggressiivisesta veronkierrosta ja verosuunnittelusta. Keskittyminen voi tietää ongelmia palvelujen järjestämisvastuussa oleville kunnille. Mielestäni on pyrittävä säilyttämään terve kilpailu ja saatava mukaan myös kotimaiset toimijat, jotta kunnat eivät jäisi palvelujen tilaajina täysin parin suuren yhtiön talutusnuoraan. Liiallinen keskittyminen on huolestuttavaa, ja jokaisella yhteiskunta-alalla löytyy tästä asiasta esimerkkejä. Arvoisa pääministeri, minä kysynkin teiltä: kuinka paljon te haluatte yksityistää?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on pakko todeta, että mallit eivät tee mitään, ihmiset tekevät.

Törmäsin viime viikolla eräässä tilaisuudessa yhteen kysyjään, joka kysyi minulta, miksi hänen pitää muuttaa asumaan johonkin ihmeelliseen peruskuntaan, minkä vuoksi hän ei voisi asua kotikunnassaan. Toden totta, näinhän se on, että ihmiset haluavat asua kotikunnissaan, eivät missään epämääräisissä peruskunnissa ja, pääministeri, eivät varsinkaan missään kuntayhtymissä, koska eihän kuntayhtymissä kukaan voi asua. Minun on vaikea ymmärtää, miksi me emme voi antaa näille kotikunnille mahdollisuutta järjestää näitä raskaimpia palveluita yhdessä muitten kuntien kanssa, jos ne näin haluavat, muun muassa näitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

Kaiken huippu tässä on vielä sitten pääministerin puhe siitä, että koko maata ei tarvitse pitää asuttuna. Tämä on aivan käsittämätöntä puhetta, arvostettu pääministeri.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kunnan tärkein tehtävä on huolehtia asukkaittensa palveluista, ja koska tämä ei nyt toteudu, niin sen takia kuusi puoluetta, jotka ovat hallituksessa, ovat lähteneet tähän etsimään jotain uutta ratkaisua, jotta ihmisille taataan ne palvelut. Minä väitän, että riittävän paljon sairaanhoitajia, opettajia, palvelutalon hoitajia on tärkeämpi asia kuin se, että on suuri määrä kunnanjohtajia, kunnan-, kaupunginsihteereitä tai hallintosuunnittelijoita. Eli minun on hyvin vaikea nyt ymmärtää tätä opposition intoa puolustaa näitä byrokraattisia hallintorakenteita. Vielä minä ymmärrän keskustaa, jolla on paljon näitä kunnanjohtajia ympäri Suomea. Miksi ihmeessä perussuomalaiset sitä puolustavat, sitä en ymmärrä. (Eduskunnasta: Ne haluavat paljon kunnanjohtajia!) Olisi varmaan terveellisempää kysyä kansanäänestyksillä kuntalaisilta, haluavatko he palveluita vai haluavatko he näitä byrokraattisia rakenteita. Tulee kummallisia vääristyneitä vastauksia, kun kysytään vain kunnanvaltuustoilta tai kaupunginhallituksen jäseniltä.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskeinen osa pohjoismaista hyvinvointijärjestelmää on toimiva, inhimillisen kokoinen kuntasektori. Miksi se halutaan nyt romuttaa, kun pikemminkin nyt, kun EU on kriisitilanteessa, pohjoismainen hyvinvointimalli voisi olla esimerkki koko Euroopalle?

Minä kysyn, kuka hallituksen kaavailemasta uudistuksesta hyötyy. Ei ainakaan tavallinen kuntalainen. Tästä hyötyy lähinnä yksityinen terveysbisnes. Liikemiehet haluavat kaavoitusbisnekseen. Kuntien työntekijöitä tulee hämmentämään konsulttien armeija, joka tulee PowerPoint-esityksillä kertomaan jargoneita tahtotilasta, missioista ja visioista.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Mikä kuntalaiselle on omassa kunnassa tärkeintä? Suomalaisten vastausten perusteella suomalaiset arvostavat kunnassaan eniten sitä, että siellä toimii hyvä peruskoulu ja että siellä pääsee terveyskeskuksen lääkärin vastaanotolle. Tiedämme, että suurin osa Suomen kunnista on niin pieniä, että ne eivät pysty näitä peruspalveluita itse järjestämään. (Mauri Pekkarinen: Niin, mutta yhteistyössä muiden kanssa!)

Keskustaa tämä ei häiritse. Keskusta aiemmin ajoi kuuden vuoden ajan — ministeri ajoi — aivan linjakkaasti peruskuntien mallia. Viime keväänä keskusta esitti täällä vaihtoehdoksi monitoimikuntayhtymämallia ja nyt on kääntynyt kannattamaan maakuntamallia. Vaikka täällä edustaja Pekkarinen totesi, että teillä ei ole mitään sitä vastaan, että Oulussa, Jyväskylässä, Kouvolassa, ympäri maata, on tehty näitä entistä vahvempia peruskuntia, silti te samaan aikaan haluatte muuttaa nämä kunnat kotikunniksi, viedä sieltä pois vastuun ja vallan maakunnille. Tässä mallissa kunnille jäisi enää pelkkä laskunmaksajan rooli.

Te sanoitte, että te kannatatte Suomeen tällaista eurooppalaista mallia. Tiedämme, että monissa Euroopan maissa kunnan tehtävänä on nimenomaan se, että siellä lähinnä toimii pormestari, joka kiillottaa kunnan vaakunaa kunnantalolla. Mitään tosiasiallista valtaa tai vastuuta alueen kehittämiseen, asukkaiden palveluiden järjestämiseen näillä kunnilla ei ole.

Hallituksella on tässä erilainen linja. Me haluamme säilyttää vallan ja vastuun lähellä kuntalaisia, kunnanvaltuustoissa, mutta se edellyttää nykyistä suurempia kuntia.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaisesta hyvinvoinnista me Suomessakin olemme ylpeitä. Ruotsissa kuntia on vajaa 300, terveyspalvelut hoidetaan maakuntatasolla. Tanskassa — Uudenmaan kokoinen alue, kuntia hieman vaille 100 — terveyspalvelut hoidetaan yhteistyössä alueittain. Keskustan mallissa kotikuntia on niin paljon kuin paikalliset päättäjät kansalaisten tuella parhaaksi näkevät, terveyspalvelut hoidetaan maakuntien kokoisilla alueilla, aivan kuten muissakin Pohjoismaissa.

Te ette pysty lähettämään kuntiin lausunnoille omaa sote-esitystänne. Mitä jos tekisitte niin, että lähetätte keskustan esittämään sosiaali- ja terveyspalveluiden mallin kuntiin lausunnoille? Katsotaan kumpi saa enemmän kannatusta: meidän esityksemme kuntien yhteistyöstä, joka sallitaan, vai teidän kuntien yhteistyön kieltävä esityksenne.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän edustaja Tiilikaisen laskuoppiin viitaten, kun hän sanoi, että Ruotsissa on hyvä määrä kuntia, noin 300 kuntaa: Silloin Suomessa pitäisi olla alle 200 kuntaa samassa suhteessa, tämä ihan vain tiedoksi. Tiilikaisen tavoite on siis selvästi alhaisempi kuntien määrä.

Mutta edustaja Korhonen, juuri olette kuoppaamassa Kainuun mallia. Siinä oli myöskin keskusta hallituspuolueena tekemässä sitä ratkaisua, koska Kainuun malli oli tullut tiensä päähän. (Mauri Pekkarisen välihuuto) — Keskusta oli mukana tekemässä sitä ratkaisua, että Kainuun malli tulee tiensä päähän, sen takia että se ei ole taloudellisesti mahdollinen. — Ja nyt te haluatte yhä edelleen keskustassa koko Suomeen maakuntamallin, joka Kainuun kokemuksen kautta keskustavetoisesti on tullut tiensä päähän. Mikä tämä yhtälö voi olla? (Markku Rossi: Kustannukset eivät nousseet!) Selittäkää tämä!

Edustaja Pekkarinen, tiedätte hyvin, että Joutsassa ikäihmisten määrä sen kuin vain lisääntyy. Valtioneuvosto tekee esitystä 10 vuoden ja 20 vuoden tähtäimellä, ei huomiselle, vaan tulevaisuudelle. Pekkarinen, tulevaisuus on politiikkaa.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että siellä ministeriaitiossa ja myös täällä salissa muistettaisiin oikealla tavalla se totuus ja puhuttaisiin totta. Ei todellakaan pidä paikkaansa, että keskusta on muuttanut kantaansa ja suhtautumistaan peruskuntiin ja kuntaliitoksiin. Meidän linjamme on ollut johdonmukainen ja selkeä: jos kunnat haluavat liittyä, niin siitä vain, ja sitä on myös tuettu porkkanarahoilla. Mutta me hyväksymme, toisin kuin tämä hallitus, myöskin kuntien välisen yhteistyön, koska toisin kuin pääministeri antaa ymmärtää, tässä maassa yksikään kunta ei pärjää ilman yhteistyötä. Meillä tulee aina olemaan myös näitä muita tasoja palveluiden järjestämisessä, ja se tässä pääministerin utopistisessa puheenvuorossa nyt jäi kokonaan huomiotta, samoin kuin koko hallituksen linjassa ei oteta huomioon sitä, mitä asiantuntijat sanovat.

Edustaja Mäkinen väittää, että keskusta oli hautaamassa sitä maakuntamallia Kainuun osalta. Me halusimme, että se vakinaistetaan, kokoomus sen esti ja myös muut hallituskumppanit. (Välihuutoja) Keskustan linja on tässä asiassa ollut aivan selkeä koko ajan.

Edustaja Suutarille minun pitää myöhemmässä (Puhemies koputtaa) vaiheessa vastata näistä kustannuksista, koska hän nyt ei siinäkään kertonut totuutta.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kukaan ole kieltämässä kuntien välistä yhteistyötä. Sitä tullaan tarvitsemaan monissa asioissa. Mutta se, mikä on teidän mallinne, on se, että esimerkiksi Raumalla, Rauman valtuustossa, ei enää päätettäisi Rauman terveyskeskuksen asioista. Kun ihmisille näissä vaaleissa on tärkeää nimenomaan ne palvelut, niin te haluatte viedä nämä kaikkein tärkeimmät eli peruspalvelut pois sieltä peruskunnasta. (Välihuutoja keskustasta)

SDP:lle tämä uudistus on tasa-arvouudistus, niin että kaikilla olisi yhdenvertaiset palvelut Kemistä Hankoon, Utsjoelta Turkuun, ja tämän parhaiten turvaa vahva peruskunta, joka pystyy kehittämään elinvoimaa, työllisyyttä, mutta jolla on myös riittävästi omaa tuotantoa.

Mutta perussuomalaisten malli ei ole auennut. Täällä Juvonen puhuu kauniisti yksityistämistä vastaan, mutta ainakin omien kokemuksieni mukaan, kun menen kuntiin, siellä perussuomalaiset nappaavat kokoomukselta kypärän ja liperin ja lähtevät yksityistämään, vaikka Karjalan mänty tulisi vastaan. Mikä teidän mallinne on? (Välihuutoja)

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut mielenkiintoista kuunnella, miten puolelta ja toiselta on heitelty peistä, mikä on parempi, mutta minä henkilökohtaisesti tarkastelen vain oman maakuntani tilannetta eli Pohjois-Karjalan näkökulmasta. Pohjois-Karjalan kunnille on tyypillistä laaja pinta-ala sekä pieni ja kohtuullisen iäkäs asukasmäärä. Esimerkiksi vuonna 2030 peräti kymmenessä Pohjois-Karjalan kunnassa huoltosuhde tulee olemaan yli sata. Vain Joensuussa ja Kontiolahdella työikäisiä tulee olemaan enemmän kuin huollettavia. Kysymys kuuluukin: mitä aikoo hallitus tehdä, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakuntaan saataisiin uusia työpaikkoja? Minulla olisi kyllä siihen esitykset, mutta kuuntelen, mitä hallitus aikoo tehdä.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On käynyt selville se, että hallitus on huolissaan kuntien taloudellisesta tilanteesta, ja uskon, että me oppositiossa jaamme kyllä aivan varmaan tämän huolen. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tuntuukin perin hämmentävältä se, että hallitus on hallituskaudellaan valmis leikkaamaan 3,4 miljardia euroa kuntien tuloja elikkä ensin ollaan huolissaan kuntien taloudesta ja sitten leikataan näitä tuloja 3,4 miljardilla eurolla.

Toinen vaihtoehto: Tässä kyselytunnilla keskusteltiin viimeksi siitä, että jos siirretään omaishoidon tuki, jonka tällä hetkellä kunnat maksavat, kunnilta Kelan maksettavaksi. Kustannusvaikutus oli muistaakseni 130—160 miljoonaa euroa. Jos hallitus ottaisi nämä menot pois kunnilta, niin se selvästi löysäisi kuntien menopaineita ja antaisi kuntien taloudelle liikkumatilaa. Kysynkin: minkä takia hallitus on leikkaamassa kunnilta, jos ihan aidosti ollaan huolissaan kuntien taloudesta?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen muodostamisen yhteydessä vallitsi selkeä yhteisymmärrys siitä, että Suomea lähdetään väliportaan hallinnon osalta uudistamaan alueiden Eurooppa -idean mukaisesti. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Vastakkain oli tavallaan kaksi mallia — jos uskaltaisi keventää: puhuimme neitimallista ja maatuskamallista. (Timo Soini: Kumpaan päädyitte?) Ei tarvinne kerrata sitä, mistä suunnasta kannattajat ja vastustajat kummallekin mallille löytyivät. Tämänkaltaisen eurooppalaisesti virtaviivaistetun aluehallinnon toteuttaminen kaatui käytännössä siihen, että keskusta ei ollut valmis siihen, että maakuntien määrä olisi puolitettu. Se olisi ollut järkevä ja toteuttamiskelpoinen, toimiva malli, mutta se jouduttiin valitettavasti pistämään jäihin, (Kari Rajamäki: Siinä on se kunta-sana!) sillä nyt pystyssä oleva kansanedustaja [Mauri Pekkarinen pyytää vastauspuheenvuoroa seisomaan nousten] hallitusneuvottelujen yhteydessä ilmoitti ainakin allekirjoittaneelle, että keskusta ei tule koskaan sellaista mallia hyväksymään, joka olisi merkinnyt maakuntien suuntaan vastuun lisäämistä (Mauri Pekkarinen: Noh, noh!) mutta samalla näiden maakuntien lukumäärän puolittamista.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajatus siitä, että maakunnista suuri määrä hävitetään — luonnonmaantieteellisistä, kulttuurisista maakunnista — ja niiltä vielä tehtävät pois otetaan, sehän oli se teidän ajatuksenne, ei koskaan silloin sopinut meille eikä sovi myöskään näissä oloissa meille. Pohjimmiltaan siinähän, mitä pääministeri täällä puhui, kysymys on tavallaan siitä, rakennetaanko järjestelmä, jossa maakunnissa on yksi vahva, vaikka minun omassa maakunnassani Keski-Suomessa Jyväskylä, ja ne muut, se Pihtipudas ja se Joutsa ja ne monet muut kunnat, siellä ovat renkejä. Isäntä tuottaa isommat palvelut, ja rengit ostavat sitten tältä isännältä. Paljon kansanvaltaisempaa, demokraattisempaa, läpinäkyvämpää on järjestely, jossa nuo kunnat kaikki yhteisesti muodostavat sen maakunnan liiton, sen elimen, jonka puitteissa ne vaativimmat palvelut, niin kuin sanoin, perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito ja jossakin myöhemmässä vaiheessa myöskin ammatillinen koulutus, järjestetään. Siihen pitää pyrkiä, (Puhemies koputtaa) siihen tämä keskustan malli tähtää, ja uskon, että kansan tuki on sen takana.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kyllä me löydämme myös yhteistä näkemystä keskustan kanssa eli sen tosiasian, joka molemmilta puolin on todettu useaan kertaan, että totta kai jatkossakin tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä erikoissairaanhoidossa, myös joidenkin muiden palveluiden järjestämisessä. Tämä on teillä tiedossa. Kuten myös kuntaministeri Virkkunen omassa puheenvuorossaan totesi, (Markku Rossi: Vaalit lähestyvät!) yhteistyötä tarvitaan jatkossa. Se ero on nyt vain siinä, onko meillä riittävästi sellaisia itsenäisiä, vahvoja kuntia, jotka kykenevät tuottamaan valtaosan palveluistaan itse, vai onko meillä valtaosa kunnista sellaisia, jotka eivät kykene tuottamaan valtaosaa palveluista itse, ja sen takia valtaosa palveluista on joissakin monitoimikuntayhtymissä. Eli tämä on käytännössä se ero, ja sitten tietysti keskustalla on siinä vielä tämä maakunta-ajatus, että maakunta on se, joka ne sitten hoitaa. (Mauri Pekkarinen: Mitäs pahaa siinä on?)

Hallituksen ajatus on se, että on aina parempi, jos jatkossakin, niin kuin tähän saakka, me voisimme korostaa kunnan itsenäisyyttä. Minä en ymmärrä, minkä takia keskusta on luopunut siitä perusajatuksesta, että kuntien itsemääräämisoikeus, kuntien itsenäisyys, on se paras tapa, jolla voidaan ottaa erilaiset olosuhteet eri puolilla Suomea huomioon. Ja sen kunnan itsenäisyyteen vaikuttaa sen taloudellinen kantokyky.

Se tosiasia, joka pitäisi tunnustaa kaikkien, on se, että meillä väki ikääntyy. Se ei ole kenenkään syy, mutta meillä on velvollisuus niitä ikääntyviä ihmisiä kohtaan mutta myös lapsia kohtaan pitää tämä hyvinvointilupaus, joka vaatii sen uudistamisen.

Minä toivoisin, että Suomessa olisi vahvoja — minä voisin lainata nyt keskustaa — vahvoja, elinvoimaisia kotikuntia, (Keskustan ryhmästä: Juuri näin!) joilla on siis mahdollisuus ja varaa tehdä palveluja, aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi Oulussa, joka on oululaisten kotikunta, tai Jyväskylässä, mikä on jyväskyläläisten kotikunta, tai Salossa tai Kuopiossa, missä kuntaliitoksia on tehty — ne ovat heidän kotikuntiaan — että nämä kunnat voisivat olla eri puolilla Suomea niin vahvoja, (Puhemies koputtaa) että ne pystyisivät olemaan aluepolitiikan ja elinkeinopolitiikan moottoreita palvelujen lisäksi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta ei ole itsetarkoitus vaan väline kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi ja toisaalta alueen elinkeinopolitiikan ja työllisyyden edistämiseksi. Tilinauhan värillä ei ole väliä, kun ihmiset saavat peruspalvelut ja työntekijät kunnassa voivat turvallisesti tehdä tärkeätä työtään.

Itse asiassa, edustaja Pekkarinen, tässä on huolestuttavaa se, että te olette viemässä näitä keskeisiä sosiaalisen perusturvallisuuden palveluja kasvottomien järjestelmien taakse ja toisaalta te Rääkkylän, Tohmajärven mallin mukaan pidätte tärkeämpänä, että palataan kohti 30-lukua eli halvimmalla tarjoava rupeaa hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja. Tälle paluulle 30-luvulle sosialidemokraatit sanovat "ei". Jos sosiaaliset perusoikeudet ovat vaarassa, niin kyllä minusta hallituksen ja edustuksellisen demokratian on toimittava. Kunnan pitää olla sellainen, että vallalla on kasvot ja että kunta pystyy oikeasti varmistamaan kansalaisten perusturvallisuuden, muun muassa vanhustenhuollon ja lastensuojelun tason.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia. Pääministeri, te puhutte kuntien itsenäisyydestä, kauniisti kuntien itsenäisyydestä, ja sitten te sanotte, että 230 kunnalta tuo itsenäisyys pitää ottaa pois. Valitkaa puolenne. Mitä teidän "itsenäisyys"-käsitteenne oikein pohjimmiltaan on? Ei tuo myy. Kyllä ihmiset kykenevät näkemään käsitteet "itsenäisyys" ja "itsenäisyys" eri yhteyksissä erillään. (Markku Rossi: Osui ja upposi!)

Mitä tulee tähän, että Rääkkylästä ja muualta viedään näitä pois, Suomi on pullollaan näitä erilaisia kuntayhtymiä tällä hetkellä. Keski-Suomessakin on 5—6 erilaista kuntayhtymää, jotka järjestävät perusterveydenhoitoa, ja ammatillisen koulutuksen kuntayhtymiäkin on eri puolilla Suomea. Me lähdemme siitä, että ne kootaan ja että se sama orgaani, hallinto, ilman että on nelinkertaista hallintoa, mihin tämä teidän mallinne tähtää, vastaa ennen pitkää näistä kaikista tehtävistä. Ja se on vaihtoehto sille, että maakunnissa on yksi suuri kunta, joka on isäntänä ja tarjoaa (Puhemies koputtaa) millä hinnalla haluaa niille rengeille palvelut. "Ei" sille vaihtoehdolle ja "jaa" tälle meidän vaihtoehdollemme.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Hyvin mielelläni käyn tätä itsenäisyyskeskustelua, koska minusta itsenäisyys on sitä, että on kyky tehdä valintoja, kyky kantaa vastuuta, kyky vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Onko semmoinen kunta aidosti itsenäinen, jolla ei ole varaa kantaa huolta kuntalaisistaan ja jossa päättäjien ainoa tehtävä on maksaa jonkun toisen tekemä lasku? Meidän käsityksemme kunnan itsenäisyydestä lähtee siitä, että kunta on niin elinvoimainen, että se aidosti pystyy kantamaan huolta varhaiskasvatuksesta, että se kykenee tekemään sellaisen työympäristön kouluihin, jonne hakeutuu opettajia, jotka saavat toteuttaa omaa intohimoaan eli omaa ammattiaan, tai että lääkärit eivät pakene sen kunnan terveyskeskuksista. Eli itsenäisyys on sitä, että kykenee vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa. Sen takia me tarvitsemme turvallisemman, elinvoimaisemman kuntarakenteen.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kaikille on tullut selväksi, että hallitus ei halua vastata tähän asiaan, ainoastaan syyllistää, aivan kuten huono kasvattaja syyllistää kysyjän, tekee vikapääksi perussuomalaiset, jopa perussuomalaisten äänestäjät.

Näköjään pääministeri on siirtynyt edustaja Vapaavuoren linjoille, mitään muuta ei osaa kuin jankuttaa yhtä asiaa, että kun ei tule vastauksia tai jotain muuta, ei ole vastausta. Ketä te vakuuttelette? Meidän äänestäjämme ovat tutkimusten mukaan meidän puolellamme sen takia, että me emme ole pettäneet näitä lupauksia niin kuin hallituspuolueet, (Välihuutoja) mutta te ikään kuin edustaja Vapaavuoren linjoilla vakuuttelette omianne. Pidättekö te äänestäjiänne tyhminä, kun te yritätte näin alkeellisin keinoin leimata kysyjän? Sehän on huonon äidin ja kasvattajan pahin asia, mitä voi tehdä. Ja sitten te täällä hurskastelette sillä, että te olette itsenäisyyden ja innovaation esimerkkipuolue. Teidän puolueenne näyttää kaikista huonointa esimerkkiä, (Puhemies koputtaa) ei vastaa ja syyllistää kysyjän.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt minun kyllä käy vähän sääliksi perussuomalaisia. Täällä on käyty pitkään keskustelua siitä, kumpi malli on parempi, hallituksen malli vai keskustan malli, mutta teillä ei ole mallia ollenkaan. Te ette kannata hallituksen mallia, tuskin te kannatatte keskustankaan mallia, (Kari Rajamäki: Ei pysty pettämään!) ja sitten teillä ei ole omaa mallia, niin että onhan tätä keskustelua hirveän vaikeata käydä teidän kanssanne.

Edustaja Pekkarinen, meidän ajattelumme ero on se, että me molemmat kannatamme kotikuntamallia mutta te kannatatte kotikuntamallia, jolla viedään puolet tehtävistä maakunnille, (Ben Zyskowicz: Yli puolet!) ja me kannatamme vahvaa kotikuntamallia, joka pystyisi itse nämä tehtävät hoitamaan. Minun täytyy myöntää, että olen aavistuksen verran hämmentynyt, koska en odottanut semmoista päivää, jolloin edustaja Pekkarinen tässä salissa ehdottaa eurooppalaista mallia ja minä olen hänen kanssaan eri mieltä ja kannatan suomalaista mallia. Siis Suomi on oikeasti uniikki maa, missä on ollut tämmöinen kaksiportainen järjestelmä, joka kiistatta on kansainvälisesti katsottuna hieman harvinaislaatuinen, mutta se on hyvä malli, ja sitä kannattaa puolustaa. Edustaja Pekkarinen, suomalaisella mallilla eteenpäin!

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pääministeri Katainen on tullut tunnetuksi siitä, että hän hakee esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa. Viimeksi te olette hakenut esimerkkejä Ruotsista siitä, miten asioita voitaisiin Suomessa hoitaa, hieman ehkä huonolla menestyksellä, mutta olette kuitenkin siinä tällä tavalla toiminut.

Otetaanpa se Ruotsi nyt vielä sitten esimerkiksi. Siis Ruotsissa on 300 kuntaa ja terveydenhuoltoasiat on hoidettu maakunnallisella tasolla, Uudenmaan kokoisessa Tanskassa 100 kuntaa ja terveydenhuoltoasiat on hoidettu maakunnallisella tasolla.

Sitten vielä näihin kokoihin. Euroopan kuntien keskikoko on 5 400 asukasta, Suomessa 16 500 asukasta, siis harvimmin asutussa maassa 16 500 asukasta. Nyt te pyritte 50 000 asukkaan kuntiin, siis maailmanennätykseen. En voi tunnistaa taustalta mitään muuta kuin ideologisia perusteita, jotka te onneksi olette kyllä jo ääneen lausunutkin. Sanoitte, että koko maan asuttuna pitäminen on vanhahtavaa ajattelua. Siltä se todella teidän esitystenne jälkeen tuntuu.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen kysyi, miksi hallitus ei lähettäisi keskustan terveydenhuoltomallia kuntakierrokselle. Sehän on ollut siellä jo, kuusi vuotta sitten, kun Paras-hanketta käynnistettiin. Silloinhan keskustelussa oli kolme vaihtoehtoista mallia: oli terveyspiirimalli, maakuntamallia muistuttava aluekuntamalli ja peruskuntien malli. Kaikkein suurimman kannatuksen tuolla aluekierroksella sai peruskuntien malli, ja sen pohjalta Suomessa lähdettiin uudistamaan kunta- ja palvelurakennetta. Tämä hallituksen kuntauudistus on sille johdonmukaista jatkoa.

Edustaja Pekkarinen nosti esiin kuntien itsenäisyyden ja itsehallinnon, tai lähinnä itsenäisyyden. Jos katsomme perustuslain lähtökohdista, mitä kunnallisella itsehallinnolla tarkoitetaan, sillähän tarkoitetaan nimenomaan sitä, että kuntalaisten valitsemat valtuutetut käyttävät ylintä päätösvaltaa kunnassa. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa voimme arvioida, että aika monessa kunnassa todellinen päätösvalta on jo luisunut valtuustolta erilaisille ylikunnallisille kuntayhtymille (Mauri Pekkarinen: Yhtiöille on mennyt se valta!) ja valtuuston ainoa tehtävä on maksaa näitä laskuja.

Perustuslain näkökulmasta kunnalliseen itsehallintoon kuuluu myös se, että kunnalla on oltava riittävät taloudelliset voimavarat, jotta se kykenee pakollisten lakisääteisten tehtävien lisäksi ottamaan hoitaakseen myös muita tehtäviä. Tiedämme, että meidän kunnistamme suurin osa on sellaisia, että ne eivät kykene edes pakollisia lakisääteisiä tehtäviä hoitamaan, saatikka että ne pystyisivät ottamaan muita alueen kehittämisen kannalta tarpeellisia tehtäviä hoidettavakseen.

Hallituksen tavoitteena on vahvistaa ja tukea kunnallista itsehallintoa. Se edellyttää sitä, että kunnat ovat riittävän vahvoja, elinvoimaisia kotikuntia, jotka kykenevät järjestämään asukkaiden palvelut ja kehittämään omia alueitaan. Tästä näkökulmasta hallitus haluaa tukea kunnallisen itsehallinnon kehittämistä myös sillä tavalla kuin edustaja Nylander kysyi. Hän viittasi vapaakuntakokeiluun. Hallitus linjasi kesäkuussa omassa kannanotossaan, että kun kuntakoko suurenee ja vahvistuu, tuemme sellaisia hankkeita, joissa kokeillaan uudenlaisia malleja kehittää palveluita ja hallintoa. Näin ollen kunnille ollaan valmiita antamaan lisää vastuuta ja vapautta, koska haemme sellaista kuntamallia, missä kunnat kykenevät hyvin tuon laajenevan vastuun kantamaan.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tarkemmin tutustuu tämän porvarihallituksen kaavailemaan kuntauudistukseen, niin käy selväksi, että hallituspuolueet ovat huolissaan ainoastaan äänisaaliistaan (Kari Uotilan välihuuto) tulevissa kuntavaaleissa eivätkä lainkaan itse kuntalaisista ja heidän hyvinvoinnistaan. Hallitus keskittyy runnomaan läpi ja kehumaan kaavailemaansa kuntauudistusta ja unohtaa tyystin tärkeän asian eli yksittäisen ihmisen. Te haluatte viedä ihmisiltä pois perusturvan sekä lähipalvelut. Ministerit Virkkunen ja Guzenina-Richardson, miksi te haluatte tehdä pahaa omille kansalaisillemme?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut paljon hyviä, rakentavia puheenvuoroja. Esimerkiksi kun täällä on peräänkuulutettu perussuomalaisten vaihtoehtoa, niin se on ihan paikallaan, nimittäin kyllä nämä ovat myöskin sellaisia evästyskeskusteluja, jotka vien sitten mukanani ministeriöön ja työryhmään. Tälläkin hetkellä, siis paraikaa tällä hetkellä, meillä on ministeriössä työryhmä kokoontumassa. He ovat tuomassa sitten esitystä hallituksen käsittelyyn perjantaiksi, eli työ etenee tässä jatkuvasti.

Näistä kotikuntamalleista sanoisin, että meillä nyt tuntuu olevan kaksi kotikuntamallia tässä vastakkain. (Mauri Pekkarinen: Ei ole kuin yksi!) Meillä on tämä elinvoimainen, vahva kotikunta, joka on hallituksen malli, ja sitten meillä on keskustapuolueen kotikuntamalli, joka kumisee kyllä aika lailla tyhjyyttään. Edustaja Pekkarisen puheessa oli kyllä poljentoa, mutta te väititte, että hallitus keskittää ja romuttaa jopa kotikuntarakkauden. Hallituksen tarkoitushan on tehdä tästä rakkaudesta aitoa ja sellaista, että kuntalaiset voivat ihan oikeasti olla tyytyväisiä palveluihin ja että kuntalaiset pääsevät vaikuttamaan myöskin siihen, millä tavalla palvelut järjestetään. Sen vuoksi hallitus on valinnut sen, että me lähdemme vahvoista kotikunnista, jotka pystyvät itse näitä palveluita rahoittamaan, järjestämään ja turvaamaan kuntalaisille. Kyse on toimivista terveyskeskuksista, vanhustenpalveluista, päiväkodeista, siis juuri sellaisista palveluista, joita keskustakin täällä salissa on useaan otteeseen peräänkuuluttanut, (Mauri Pekkarinen: Juuri niin, näinhän sen pitää olla!) ja minun mielestäni tuntuu aika irvokkaalta, että täältä salista sanotaan sellaisia puheenvuoroja, ettei hallitus olisi vakavissaan, tosissaan, tai että hallitus jopa haluaisi vahingoittaa Suomen kansaa tällä uudistuksella. Minun mielestäni tällaiset väitteet ovat aika pöyristyttäviä.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähänastinen keskustelu on minusta paljastanut sen, että hallituksen linjan ja keskustan välillä on tässä palvelujen järjestämisessä ihan selkeä ero. Hallitus rakentaa tällaista neli- tai viisitasoista mallia, kun taas keskustalla on nämä kaksi tasoa: on kotikunta ja maakunta. Maakunta tarkoittaa lähinnä nykyisten kuntayhtymien järkeistämistä, siis säästämistä ja järkeistämistä. Vastakkain on neljä tasoa ja kaksi tasoa, hallitus ja keskusta.

Minun kysymykseni kuuluu: aikooko pääministeri Kataisen hallitus tuoda tämän oman suunnitelmansa, nämä tasot ym. — kuntarakennejuttu ja sitten sote-asiat — vielä ennen vaaleja kunnille lausuntakierrokselle, jotta ne tietävät, mikä tässä on oikein edessä, mistä oikein valitaan? Kansan pitää saada äänestää näistä asioista vajaan neljän viikon päästä. (Eduskunnasta: Ei hallitus suostu tuomaan!)

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on hyvin tehokkaasti maalannut uhkakuvia käyttämällä suurkunta-sanaa lauseessa kuin lauseessa. Herää kysymys tietenkin, että jos suuruus on jotain huonoa, miksi oppositiopuolueet pyrkivät sitten suurpuolueiksi. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistuksen keskeisenä tavoitteena on oltava hallinnon keventyminen ja varojen siirtyminen peruspalveluiden käyttöön. Oppositio väittää, että keventämällä hallintoa ei synny säästöjä. Te ette voi olla tosissanne. Jos tämä väite olisi totta, niin silloin voisi esittää, että lisätään sitten hallintoa ja himmeleitä. Raha ei kasva puussa, eikä se myöskään tule ulos seinästä, mutta rahasäästöjä syntyy, ainakin pitkällä aikajänteellä, tekemällä rakenneuudistuksia.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse olen toiminut vuodesta 2006 yhden maakuntahallituksen puheenjohtajana, sitä kautta maakuntahallinnon edustajana siis jo kuuden vuoden ajan, ja olen päässyt tutustumaan eurooppalaiseen hallintorakenteeseen. Ehkä hieman ihmettelen tätä keskustan intoa maakuntahallinnon pystyyn nostamiseksi uudella tavalla, tällä niin sanotulla eurooppalaisella tavalla. Kädessäni on Reijo Vuorennon, Kuntaliiton apulaisjohtajan, kirjoitus, jossa hän kertoo, että Suomen paikallishallinnon eli kuntien hallinnon menot ovat noin 10 miljardia euroa pienemmät kuin Ruotsissa, tämä siis kansantuotteeseen suhteutettuna. Kysynkin, arvoisat keskustalaiset: mistä otatte hallintoonne, tähän himmeleiden himmeliinne, rahat?

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu ainakin osittain osoittaa sen, että harvoin on kuntavaalien kynnyksellä ollut näin paljon raskasta tavaraa pöydällä: on kuntarakenneuudistus, on uusi kuntalaki tulossa, sosiaali- ja terveysrakenteet valukauhassa ja sitten vielä valtionosuusjärjestelmän uudistaminen. Riittäisi kyllä keskusteltavaa näitten asioitten tiimoilta.

Kun oppositio, perussuomalaiset, tekee välikysymyksen, se kyllä kattaa kysymyksen, ja se on ihan sallittua, koska tämä on välikysymys, tai siis jopa viisi kysymystä. (Timo Soini: Saisiko vastauksen edes yhteen kysymykseen!) Mutta, hyvät ystävät, se ei estä sitä, että on itsekin jotain mieltä. (Eduskunnasta: Viisi kysymystä eikä yhtään vastausta!) Siinä voisi olla edes gramman verran omaa vaihtoehtoa, niin että tästä keskustelusta tulisi pikkasen parempi.

Sen sijaan luemme, että tästä tehdään linjavaali harjoitetusta europolitiikasta, ja edustaja Soini myöskin esittää Financial Timesissa, että näistä vaaleista tehdään EU-kansanäänestys. Tämä Financial Times ilmestyy kyllä teidän kannaltanne väärässä vaalipiirissä, mutta sekin tietysti kuuluu tähän asiaan. Yhtäkään Kreikan tai Espanjan ongelmaa (Puhemies koputtaa) ei ratkaista Paraisten tai Uuraisten valtuustossa.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa, mistä kunta-sanassa on kysymys. Kreikaksi se on "demos", ’kansanvalta’, ranskaksi "commune", ruotsiksi "kommun" elikkä ’yhteinen’. Haluan tuoda tähän keskusteluun kuntalaisen ja sen, mikä on hänen roolinsa tässä, kun puhutaan rakenteista.

Palvelujen todellisen saavutettavuuden ja laadun parantaminen vaatii analyyttistä ja perusteellista ajattelua ja asenteenkin muuttamista. Palvelujen passiivisen vastaanottamisen sijasta on kysyttävä, mikä on kuntalaisen rooli, ja kuntalainen on nähtävä aktiivisena toimijana. Tätä me vihreät haluamme lähidemokratiaa korostamalla tuoda esille. On vahvistettava ihmisten omia vahvuuksia ottaa vastuuta omasta elämästään ja muistettava, että raskaimpia ja kalleimpia palveluja käyttää vain pieni osa kansalaisista. Suuri osa kuntalaisista selviää kevyemmillä palveluilla. Hyvä ministeri, mitenkä otatte huomioon tämän ihmisten positiivisen tuuppaamisen ja sen, että he ottaisivat (Puhemies koputtaa) omasta elämästään vastuuta?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme nyt kaksi ja puoli tuntia suurin piirtein keskustelleet meidän välikysymyksestämme, jossa on tosiaan esitettynä viisi kysymystä. Vielä ei ole tullut yhtään vastausta. Olisiko jo niitten aika?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntalaisten kannaltahan tämä on tietysti tärkeä uudistus, miten kuntalainen tulee voimaan. Suomi on sikäli vaikeasti hallittava maa, että se on melkein Saksan suuruinen ja meitä on 5,3 miljoonaa, Saksassa yli 80 miljoonaa. Yksi asia, mikä tässä on unohtunut, on joukkoliikenne. Ilman joukkoliikenteen hyvää toteuttamista maakunnissa nämä uudistukset eivät käytännössä toteudu. Ne liittyvät näihin palveluihin: on sosiaali- ja terveyspalveluita, koulupalveluita. Ja sitten on myös se, miten nämä kunnat, minkä kokoisia ovatkaan, saavat tulonsa, ja se taas riippuu siitä, minkälaisia yrityksiä siellä on. Tämä yhteistyö elinkeinotoiminnan aikaansaamiseksi ja se, millä tavoin järjestetään energia-asiat, jätevesiasiat, juomavesiasiat — nämä ovat kaikki niitä kokonaisuuksia, jotka tulisi tässä laissa ottaa käytännössä huomioon. Muutoin tämä kuntauudistus ei käytännössä onnistu. Miten on joukkoliikenteen osalta?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen hiukan pettynyt tähän keskustelun tasoon. Meidän pitäisi täällä keskustella siten, että hallitus ensin vastaisi näihin meidän viiteen kysymykseemme, joihin on suhteellisen helppo vastata. Sitä tietoa hallituksen pitäisi jakaa nyt niin, että vastaisi näihin kysymyksiin, ja sen jälkeen käytäisiin sitä keskustelua niistä eri vaihtoehdoista.

Erikoissairaanhoito muodostaa kunnissa tilanteen, jossa kunnat eivät pysty budjetoimaan, ja sen erikoissairaanhoidon kustannuskehitys on erittäin korkea. Minä olisin halunnut keskustella ja avata keskustelua siitä, voidaanko esimerkiksi erikoissairaanhoito pistää valtion vastuulle niin, että valtio sen kustantaa ja tuottaa. Se monella tapaa kyllä sitten helpottaa kuntataloutta.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen haluan kyllä todeta, että hallitus on valmistellut tätä asiaa hyvin ja avoimesti. Hallituksen vastaus oli erittäin selkeä ja hyvä. Täytyy sanoa, että se, minkä vuoksi ei vielä ole tullut tätä kokonaisuutta, perustuu siihen, että hallitus kuunteli viime keväänä kuntia (Eduskunnasta: Ei kuunnellut!) ja sen jälkeen kun kunnat olivat vaatineet, että suoritetaan toinen kuntakierros syksyllä ja siihen liitetään sosiaali- ja terveydenhoidon kokonaisuus, hallitus päätti ryhtyä tähän työhön. Nämä uudistukset ovat niin kauaskantoisia, että niitä ei muutaman viikon sisällä valmistella.

Mutta keskustapuolueelta minä haluaisin nyt kysyä: mikä loppujen lopuksi on tämä malli, johon edustaja Pekkarinen henkeäsalpaavassa ryhmäpuheenvuorossaan viittasi, eli maakuntaitsehallinto? Siellä on vaaleilla valittu valtuusto, mutta sanokaa nyt suoraan, onko siellä myös veronkanto-oikeus, joka kuntien palveluiden järjestämisen ja rahoituksen panisi samaan pussiin. (Puhemies koputtaa) No, mitä tehtäviä jää sitten sille itsenäiselle peruskunnalle? (Ben Zyskowicz: Eihän sille jää muuta kuin vaakunan kiillottaminen!)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin jo Vapaavuoresta lähtien: Meillä on erilainen käsitys kotikunnasta. Keskusta lähtee siitä, että kotikunta pystyy hoitamaan suurin piirtein kaikki muut asiat paitsi sen erikoissairaanhoidon, perusterveydenhoidon, siihen liittyvät vaativat sosiaalipalvelut. Tällä hetkelläkinhän peruskunnan ulkopuolella on ammatillinen koulutus, eikö niin? Näin me ajattelemme. Siis nämä 400 palvelumuotoa, 400 tehtävää suurin piirtein, ovat niitä lähipalveluja, ne jäävät sinne lähikuntaan, sinne kotikuntaan. Mutta nämä vaativat tehtävät pitää koota sitten maakuntalaajuisesti, niin kuin täällä kerroin — erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito — ja yksikanavaistaa se rahoitus. Yhdestä kanavasta rahoitus — se on ainakin oma käsitykseni, ja uskon, että se on paljossa myös keskustan käsitys. Ja jatkossa, niin kuin minä sanoin, se pitemmän tähtäyksen askel voi olla sitten se, että perusterveydenhoidon, erikoissairaanhoidon tehtävät (Puhemies koputtaa) kootaan yhteen sen ammatillisen koulutuksen ja vahvempien liittojen kanssa ja sitten... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensin keskusta pakotti alle 20 000 asukkaan kunnat luopumaan perusterveydenhuollosta ja siirtämään sen yhteistoiminta-alueelle. Nyt te haluatte siirtää sen vielä seuraavalle askeleelle eli maakunnan tasolle. Minusta se on paljon kauempana kuin se kotikunta. Jos me haluamme päättää näistä lähellä, niin se ei todellakaan ole siellä maakunnan tasolla. Nyt on, hyvät keskustalaiset, aika tulla kotiin, sinne vahvaan peruskuntaan.

Kun te kysytte sitä, mitä hallitus tässä nyt aikoo tehdä, niin se on kesäkuussa päätetty Halkessa. Mikä on toimintasuunnitelma tästä eteenpäin? Rakennelaki tehdään sen perusteella, ja se on varmasti valmis hyväksyttäväksi lähipäivinä, ja se lähtee lausuntokierrokselle yhdessä sote-mallin kanssa, joka toivottavasti saadaan mahdollisimman pian. Tämän jälkeen alkaa kuntien työvaihe. Silloin te taas, hyvät keskustalaiset ja kuntapäättäjät, keskustalaiset eri puolilla, pääsette mukaan hakemaan parhaita malleja. Seudullisesti rakennetaan vahvoja, kotoisia kotikuntia, jotka hoitavat demokraattisesti peruspalvelut.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Orpon kanssa täytyy olla kiireesti samaa mieltä, kun yhdestä asiasta on samaa mieltä. Nimittäin keskusta aikanaan Vanhasen hallituksessa linjasi, että ei ole pakkoa, mutta sitten ajettiin yhteistoiminta-alueisiin, aivan niin kuin edustaja Orpo sanoi. (Mauri Pekkarinen: Se oli hyvä!) Mutta kun te puhutte vaihtoehdoista, niin kunnanvaaleissa on 299 kuntaa, missä on perussuomalainen lista, vaihtoehto on kaikkein leveimmällä. Aina pystyy äänestämään. Ja kun katsotaan, ketkä päättävät, niin ne ovat kuntavaaliehdokkaat, jotka tulevat valituiksi: perussuomalaiset 2 500 enemmän, SDP 700 miinusta, kokoomus 700 miinusta, vasemmistoliitto 700 miinusta, keskusta 1 400 miinusta. (Välihuutoja) Tässä nähdään, siellähän ne päätökset tehdään, siellä peruskunnissa. (Oikealta: Käydään ne vaalit ensin!) Pääministeri Katainen ei ole enää paikalla, mutta kyllä hänen on hyvä siinä Espoossa elää, jossa minä olen ollut valtuustossa kolme kautta pitämässä (Puhemies koputtaa) suuren ryhmän kanssa huolta peruspalveluista.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, tervetuloa tänne eduskunnan saliin! Täällä ei ole menossa mikään raati, joka arvioisi puolueiden ehdokasasettelutilannetta, (Välihuutoja) vaan kysymys on ihmisten palveluista. Te äsken sanoitte, että haluatte pitää palvelut siellä kunnissa; täällä äsken teidän edustajanne Turunen sanoi, että hän taas haluaa siirtää erikoissairaanhoidon valtiolle. Yksi ajaa maakuntamallia, yksi peruskuntaa, yksi ompeluseurakuntia. Mikä on se teidän mallinne? Minulle ei ole tullut selväksi muuta kuin se, että teiltä tulee loruja, mutta tässä maassa tasa-arvoisten palvelujen vuoksi tarvitaan myös tekoja, työn ja oikeudenmukaisuuden tekoja.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lindtman tuntee varmaan Vantaan, jossa SDP:n johdolla ollaan aika pahoissakin talousvaikeuksissa. Otatteko te vastuun tästä? Kun katsotaan, mikä on se oikea linja, se on kotikunta, peruskunta, se on hyvä linja. Siihen sitten katsotaan tämä vaativampi terveydenhuolto. Ja nimenomaan siellä kunnissa tehdään päätökset — ei pakolla. Kyllä siellä jokainen kunta ymmärtää: jos ei ole elämisen edellytyksiä, silloin liitytään. Tämä on aivan kristallinkirkas linja. Vika on vain vastaanottajassa eli siellä päässä.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä, Vantaalla on talousongelmia, ei vähiten siitä johtuen, että perussuomalaiset kokoomuksen kanssa halusivat maksaa miljoona euroa siitä, että vahtimestarit, siivoojat ja keittäjät eivät ole kunnan palveluksessa vaan osakeyhtiön palveluksessa.

Ja vielä, mitä tulee tähän linjaan, ei tullut selkeäksi, mikä teidän linjanne on. Hallituksen linja on se, että kuntauudistus täytyy tehdä mutta se tehdään kuntalähtöisesti, ei pakkoliitoksia. Minä en tuosta teidänkään puheestanne mitään muuta irti saanut.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Tässä käy selville, että on kuntavaalivälikysymys tiedossa ja siitä keskustellaan. Tärkeää näitten häkkyröiden ja himmeleiden ja olemattoman perussuomalaisten kuntamallin lisäksi olisi puhua eriarvoistumisesta. Maaseutumaiset kunnat ovat pulassa, ja taantuva kehitys on jatkunut yli 20 vuotta. Kuntauudistuksen vastustaminen tukee eriarvoistumista, ja se jättää maaseudun kylmästi yksin pärjäämään ja köyhtymään. Vastustamalla kuntauudistusta aikanaan konkurssin tehneen Suomen Maaseudun Puolueen perillinen on nyt ajamassa suomalaista maaseutua konkurssitilaan. Esimerkki tästä: Siikalatvan kunnassa maksetaan suurinta veroprosenttia tällä hetkellä. Anoppini ja appiukkoni asuvat siellä. Tulevaisuudessa tämän kunnan veroprosentti tulee nousemaan 27 prosenttiin. Onko tämä reilua, että jossakin kunnassa maksetaan 27 prosenttia veroa ja saadaan vastineeksi huonommat palvelut kuin kasvukeskuksessa? (Välihuutoja)

Ritva  Elomaa  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtionosuuksia kunnille on leikattu rajusti, ja sama peli jatkuu. Kunnat ajetaan ahdinkoon, ja tällä perustellaan suurien kuntien tarpeellisuus ja pakko. Miten käy peruspalveluiden saatavuuden, varsinkin kuntien reuna-alueilla? Voisin kyllä itse vastata tähän, että huonosti käy.

Ministeri Virkkunen ja myös pääministeri sanoivat puheessaan, että kuntaliitoksista on hyviä tuloksia. Huonoista tuloksista mainitsisin muun muassa Salon seudun ja reuna-alueitten kuihtumisen. Ennaltaehkäisy on sana, joka on hallitukselle sen toiminnassa vieras. Jos perusterveyspalvelut siirtyvät kuntalaisille matkojen päähän, hoitoon menoa pitkitetään viime tippaan. Kysyisinkin ministereiltä: tuleeko tämä yhteiskunnalle halvemmaksi, puhumattakaan inhimillisyydestä?

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Salon seudulla kymmenen kunnan valtuustot tahtoivat 11.6.2007 muodostaa uuden, elinvoimaisen Salon. Olimme pilotti, ja edelleen Suomen toistaiseksi suurin monikuntaliitos on toteutettu meillä. Olen tästä edelleen ylpeä. On jopa surullista, että tässä salissa halutaan sotkea kaksi osittain eri asiaa: kuntaliitoksen toteutuminen ja kaupunkimme taloustilanne. Hyvät kollegat, haluan muistuttaa teitä siitä, että kaupunkimme on kokenut historian suurimman rakennemuutoksen tämän mainitsemani 11.6.2007 jälkeen. Kaupungistamme on kadonnut 6 000 työpaikkaa, neljännes meidän kaikista työpaikoistamme. (Välihuutoja) Voitte vain kuvitella, mitä nämä luvut tarkoittavat kaupungin kassaan miinuksen muodossa ilman kuntaliitosta. Voin todeta teille, hyvät kollegat, myös sen, että onneksi meillä on parhaillaan leveämmät hartiat kuntauudistuksen myötä, toimivalle kunnalle kun ei riitä tehtäväksi pelkästään peruspalveluiden tuottaminen.

Edustaja Ruohonen-Lernerille toteaisin myös sen, että kuntaliitoksista ei ole realistista odottaa koskaan pikavoittoja.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen kyllä, mikä oikeus kokoomuslaisilla ministereillä tai kokoomuslaisilla kansanedustajilla on vaatia vastauksia keneltäkään yhtään mihinkään. Minä olen jo edellisessä välikysymyskeskustelussa ja tämän välikysymyskeskustelun aikana esittänyt omasta mielestäni hyvin selkeän ja perustellun kysymyksen: mikä on ministeri Virkkusen kanta pakkoliitoksiin, ja jos se on kielteinen, niin kirjataanko rakennelakiin myöskin niin, että tällaista pakkoa ei ole? Jos te ylenkatsotte minun kysymykseni, niin onko teillä varaa katsoa ylen niitä kansalaisia, jotka elävät pienissä ja keskisuurissa kunnissa ja jotka tähän asti ovat äänestäneet kokoomusta?

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Pahoittelen sitä, että edustaja Mustajärvi ei ole saanut tätä kaipaamaansa vastausta. Kesän aikana tästä asiasta on kuitenkin hyvin paljon keskusteltu, ja muun muassa eduskunnalle annetussa tiedonannossa hallituksen linja tältä osin on eduskunnalle kerrottu kesäkuussa. Se on myös hallitusohjelmaan kirjattu.

Hallitus lähtee siitä, että jos kunnan kyky järjestää palveluita on niin vakavasti vaarantunut, että asukkaat eivät saa tarvitsemiaan peruspalveluita, silloin valtioneuvostolle varattaisiin oikeus päättää toimenpiteistä, (Välihuutoja) eli niin sanotut pakkoliitokset on rajattu näihin tapauksiin. Itse arvioin, että tällainen kehityskulku kyllä tulisi olemaan hyvin pitkän matkan päässä, koska meillä tälläkin hetkellä on voimassa jo arviointimenettely, jota käytetään näiden kuntien kanssa, joiden talous on pahasti kriisiytynyt. Tässä tapauksessa asetamme näihin kuntiin aina työryhmät, jotka yhdessä kunnan päättäjien kanssa hakevat ratkaisuja siihen, miten talous saadaan kestävälle pohjalle, niin että kuntalaisten palvelut voidaan jatkossa järjestää. Useimmiten nämä työryhmät ovat ehdottaneet kunnan yhdistymistä toiseen kuntaan, ja näissä on pääsääntöisesti onnistuttu hyvin. Muun muassa nyt tänä vuonna arviointimenettelyyn tullut Vihannin kunta yhdistyi Raaheen varsin pikaisten kolmen viikon neuvottelujen pohjalta. Sen sijaan Tarvasjoki ei vielä ole löytänyt (Puhemies koputtaa) kumppania. Mutta pääasiassa neuvottelumenettelyllä varmasti jatkossakin tässä pyritään toimimaan. Eli kyllä se pakkoliitos on äärimmäinen vaihtoehto silloin, jos kerta kaikkiaan kuntalaisten palvelut ovat niin vakavasti vaarantuneet.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudessa Kuntalehdessä esitettiin näkemyksiä siitä, kuinka suurkunnat eivät poista valtion vastuuta peruspalveluiden rahoittamisesta. Kunta-alan arvostetut asiantuntijat Kauko Heuru, Erkki Mennola ja Aimo Ryynänen ovat kirjoittaneet, kuinka kuntien tuottamat palvelut ovat pääosin ihmisoikeuksien toteuttamista ja kansainvälisoikeudellisesti vastuu niistä on valtiolla. Kysynkin, mitä mieltä arvoisa ministeri Virkkunen on tästä näkemyksestä, onko hän samaa mieltä siitä, että vastuu näistä on lähinnä valtiolla.

Sitten edelleen haluaisin todeta, kun täällä on perättömiä väitteitä esitetty perussuomalaisten kuntapoliittisesta linjasta, että meillä on selkeä linja: me kannatamme itsenäisiä kuntia, ja jos mennään liitoksiin, niin ne tapahtuvat kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta, ei pakolla.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen sanoi, että keskustan linja on se, että on peruskunta ja sitten on maakunta, joka huolehtii vaativasta erikoissairaanhoidosta. Tällä hetkellä vaativasta erikoissairaanhoidosta huolehtivat yliopistolliset sairaalat, joita on viisi. Tarkoittaako teidän mallinne sitä, että nämä sairaanhoitopiirit erikoissairaanhoidon osalta lakkautuvat? Ja uskotteko te todella, että nämä maakunnat, jotka nyt ovat väkiluvultaan mitä ovat, pystyisivät todella vaativasta erikoissairaanhoidosta vastaamaan? Voin sanoa teille, että eivät pysty. Me tarvitsemme tämän vaativan erikoissairaanhoidon ja sitten vahvat peruskunnat, jotka huolehtivat peruspalveluista.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän mallissamme on kotikunta, maakunta. Maakunta vastaa erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta, ja erikoisen vaativa sairaudenhoito ostetaan samalla tavalla näiltä erva-alueilta kuin tähänkin saakka. Siellä ei ole mitään rakenteita tälläkään hetkellä, hallintorakenteita, (Välihuutoja) vaan se ostetaan sieltä maakunnasta niin kuin tähänkin saakka, ei ole kolmatta tasoa.

Minun mielestäni tässä keskustelussa se avainkysymys on se, miten erikoissairaanhoito järjestetään. Pääministeri Katainen täällä myönsi, että tarvitaan yhteistyötä, ja kun tarvitaan yhteistyötä, niin yhteistyö tarvitsee aina jonkun rakenteen. Keskusta on ainut puolue, joka on esittänyt tähän jonkun rakenteen. Sitä ei ole kuultu hallitukselta, ei perussuomalaisilta, ei keneltäkään, mikä olisi se rakenne. Sairaanhoitopiirit kuulemma lopetetaan.

Edustaja Östmanille voisi lyhyesti vastata, että keskustapuolue pyrkii (Puhemies koputtaa) suureksi sen takia, että meillä on niin kevyt hallinto.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulen sellaisesta kunnasta, jossa neljä kotikuntaa yhdistyi yhdeksi elinvoimaiseksi kotikunnaksi, ja niitä olen seurannut, kun tässä on nyt neljä vuotta oltu. No, ensinnäkin yksi kunta, viides kunta, on tulossa vapaaehtoisesti mukaan. Mitä on tapahtunut palveluille? Terveyskeskuksessa on lääkärien virat täynnä, on investoitu päiväkoteihin, kouluihin, liikuntapaikkoihin, jotka ovat lapsiperheille hyvin tärkeitä, on toteutettu mittavia vesihuoltohankkeita ja autettu sitä kautta haja-asutusalueella asuvia ihmisiä. Nämä kaikki on tehty. Me teimme sen omilla päätöksillä, ei huudettu apuun maakuntaa, ei valtiota, ei jääty odottamaan sitä, mitä tapahtuu Kreikassa tai Espanjassa, (Timo Soinin välihuuto) vaan otettiin se vastuu omiin käsiin. Se ei ole ollut helppo tie, mutta se on ollut oikea tie, jota kautta voidaan maaseutumaisessa kunnassa aivan varmasti tarjota paremmat palvelut kuin mitä nämä yksittäiset kunnat hajallaan olisivat voineet ihmisille siellä tarjota.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tässä keskustelussa jotain hyvää on, niin se on varmastikin se, että olemme kaikki yksimielisiä siitä, että muutos on tarpeen. Näistä erilaisista lähestymistavoista ja malleista on hyvä keskustella, maistuuko tuo Pekkarisen tarjoama muun maan mansikka paremmalle kuin oman maan mustikka. Hieman ymmälleni jäin siitä, että kun Pekkarinen puhui tunteella ja lämmöllä näistä maakunnista, niin onko teidän mallissanne siis ensin peruskunta, sen jälkeen tämä monitoimikuntayhtymä ja sen jälkeen vielä maakunta. Onko teillä siis tämmöinen kolmen kunnan taso? (Välihuutoja)

Mutta siis jos mitään malleja ei esitetä, niin sitten käy näin, että keskustellaan siitä mistä keskustellaan. Perussuomalaisten retorisesta myrskypilvestä ropisi kyllä päällemme siat säkissä ja pallot jalassa ja laput silmillä, ja tuli sieltä lopulta se pihtiputaan mummokin. Mutta mihin jäi se pihvi, mihin jäi se jytky? (Kari Rajamäki: Se on säkissä!) Mitä te tällä välikysymyksellä nyt ajatte takaa?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta haluaa koota palvelut maakunnissa yhteen niin, että kuntalaiset saavat ne palvelut kotikunnissaan, se on tärkeää, lähipalvelut: päivähoitopalvelut, koulut, terveydenhuolto jne. Organisaatio muodostetaan laajemmaksi, jolloin syntyy ne hartiat, joilla tämä kaikki pystytään toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkunen, te puhuitte lämpimästi kuntademokratiasta. Mielestäni, kun puhutaan demokratiasta ja lähidemokratiasta, tämä teidän tarjoamanne demokratiamalli on kuin kiinalaista lähiruokaa suomalaisille. Mitä minä vastaan niille maakunnan reunoilla oleville kunnille, kun siellä kunnat lakkautetaan, liitetään suurempiin keskuksiin? Miten se demokratia siellä toimii? Eivät ihmiset koe sitten enää niin, että he ovat ikään kuin siinä samassa entisessä kotikunnassaan, missä he ovat tähän asti eläneet. Siihen liittyy myös muita arvoja paljon, ei ainoastaan terveydenhuolto. Tässä mielessä tämä kotikunta ja maakunta ovat kaikille tärkeitä ja isompia kysymyksiä kuin pelkästään nämä täällä esillä olleet asiat.

James Hirvisaari /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten olemme kuulleet, kuntauudistusta ei välttämättä perustella säästöillä vaan sillä, että kaikille taattaisiin yhdenvertaiset palvelut. Valitettavasti se merkitsisi sitä, että palvelut eivät suinkaan paranisi vaan monissa kunnissa pelkästään huononisivat. Näin kävisi esimerkiksi kotikunnassani Asikkalassa, jossa palvelut ovat lähellä ja esimerkiksi useita vireitä kyläkouluja on toiminnassa. Kuntaremontti onkin tyypillistä vasemmistolaista tasapäistämistä, ja rahavalta puolestaan miettii tässä muita metkuja ja juonittelee pelkästään oman valtansa pönkittämistä. Valtion rahankäyttöön tarvittaisiin nyt ihan täysremontti, jolla kuntia ei suinkaan teurasteta vaan saadaan kunnat kuntoon.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuli varsin vakava asia esille äsken edustaja Sipilän puheenvuorossa — ehkä keskusta tosiaan ajelehtii nyt poliittisessa tyhjiössä Hannes Mannisen ja silloisen hallituksen käynnistämän Paras-hankkeen jälkeen — kun hän sanoi, että maakunta vastaa perusterveydenhuollosta. Älkää, hyvät ihmiset, lähtekö viemään näin kauas kotoa sitä perusturvallisuutta, joka sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuteen kuuluu. Älkää keskittäkö tällaisia ihmisten arjen perusturvallisuuden asioita tällä tavalla kuin te nyt teette. Kunnallinen demokratia tarkoittaa kuntalaisten tahdon toteutumista kunnallisessa päätöksenteossa. Se toteutuu kuntalaisten valitsemien valtuutettujen päätösvallassa, todellisessa, ja nimenomaan niin, että sosiaali- ja terveydenhuolto, se kansalaisten arki, voidaan parhaalla mahdollisella tavalla lähellä kotia varmistaa. (Ben Zyskowicz: Kotiintulon aika!)

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Virkkunen löysi jo kaapista hallituksen piilottaman kuntaliitosmörön, ei siihen mennyt kuin kaksi tuntia. Nyt tietysti voisi vastata sitten perussuomalaisten esittämiin muihin kysymyksiin. Mutta ministerin vastauksesta ei ilmennyt, miten hallitus turvaa lähipalvelut. Puheesta puuttuivat konkreettiset ratkaisut, esitykset ja esimerkit. Mitkä ovat ne keinot, joilla kuntalaisille saadaan paremmat pal-velut, vieläpä edullisemmin kuin nykytilassa, jolloin pienkunnissa palvelut ovat lähellä kuntalaista?

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean sen, että kun puhutaan tästä vahvasta kunnasta, niin adjektiiveja kyllä löytyy: itsenäinen, elinvoimainen, vahva jnp. Mutta minun on pakko kyllä kysyä: miten esimerkiksi te, ministeri Virkkunen, Ylä-Karjalan kunnista, joista esitettiin, että niitten pitäisi tehdä yhteinen kuntaliitosselvitys — Valtimo, Nurmes, Juuka ja Lieksa, välissä Pielinen, pitkät välimatkat ja ikääntynyt väestörakenne — teette vahvan kunnan, joka pystyy sitten nämä kaikki palvelut turvaamaan? Tämä on olennainen kysymys. Minun mielestäni Pohjois-Karjalaan sopii paljon paremmin se, että on kotikunta Valtimo, kotikunta Nurmes, kotikunta Lieksa, jos he niin haluavat. Mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa ja erityisesti perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa on ongelmia näitten kuntien asukkailla, ja sen takia itse kannatan lämpimästi, että kootaan nämä maakunnallisesti yhteen ja siellä maakunnan alueella järjestetään perusterveydenhuolto, (Puhemies: Minuutti on täynnä!) joka käytännössä edelleenkin on esimerkiksi Valtimon kirkonkylässä, ja erikoissairaanhoito tulee maakunnalle.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta esittää uusia vaaleja maakuntamallin myötä. Sehän tarkoittaa uutta hallintotasoa, jossa asioita valmistellaan ja jonne pitää väistämättä palkata koko ajan enemmän virkamiehiä. Pitää kysyä, kuka tekee suorittavat työt esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella, kun jo nyt on pulaa ammatti-ihmisistä näillä aloilla. Ja jos me lisäämme vielä hallintoa ja valmistelevaa tasoa, niin kyllä minun mielestäni työpanokset silloin menevät täysin väärään osoitteeseen. (Seppo Kääriäinen: Hallintoa vähennetään!) Edelleen totean, että jos me uusia vaaleja lähdemme järjestelemään, niin jo nyt työtä tekevät ihmiset ovat aika lailla vaikeuksissa siinä, pystyvätkö he lähtemään kunnallispolitiikkaan mukaan, vaikka he haluaisivat. (Eduskunnasta: Kunnallisvaalien yhteydessä!) Jos taas tulee uudet vaalit, niin minä näen, että joudumme aika mahdottomaan tilanteeseen, ja epäilen kyllä, että edes tasa-arvolakia ei saada enää täytettyä, jos me otamme uudet vaalit käyttöön.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä näillä mallien markkinoilla se kaikkein selkein ja linjakkain malli on hallituksen esittämä malli vahvasta peruskunnasta, (Eduskunnasta: Mikä se on?) joka on kunta, joka kykenee itse järjestämään valtaosan niistä peruspalveluista, joita kuntalaiset tarvitsevat, ja joka on niin vahva, että se pystyy itse hallitsemaan markkinoita eikä pakon edessä ajaudu yksityistämiseen.

Kunta on olemassa kuntalaisia varten, ja meidän on myös huolehdittava kuntalaisten toimeentulosta. Hallitus on tehnyt linjakasta veropolitiikkaa muun muassa korottamalla kunnallista perusvähennystä, jolla pienituloisille jää enemmän käteen. Nyt on huolehdittava siitä, ettei kunnissa ajauduta asiakaspalvelumaksujen korotuksiin, muun muassa terveyskeskusmaksujen korotuksiin, ettei pienituloisilta rokoteta tätä käteen jäävää tuloa kunnissa pois.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tällä hetkellä pattitilanteessa, ja se johtuu pitkälti siitä, että hallitusohjelmassa lähdettiin siitä, että vahva peruskunta on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa lukuun ottamatta. Koko ajan on jäänyt määrittelemättä, mikä tämän vaativan ja tavallisen erikoissairaanhoidon välimaasto on. Sairaanhoitopiireissä, joita on noin parikymmentä, työskentelee kymmeniätuhansia ihmisiä, ja tällä hetkellä heitä askarruttaa se erikoissairaanhoidon tulevaisuus. Hallitus lähti siitä, että Suomeen muodostettaisiin noin 70 kuntaa, jotka hoitaisivat sitten osan näistä erikoissairaanhoitopalveluista. Se merkitsisi käytännössä melkoisen kilpavarustelun alkamista näiden kuntien välillä, koska ei ole enää olemassa niin laajaa aluesairaalaverkostoa tai keskussairaalaverkostoa, niitä ei yhteensä ole enää 70:tä. Eli ryhdyttäisiin rakentamaan vain lisää kiinteistöjä näiden palvelujen tuottamiseen.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useissa puheenvuoroissa, niin arvoisien ministereiden kuin muidenkin, on täällä tänään painotettu sitä, että Suomen väestö vanhenee. Suomalaisen tyyliin kuuluukin etsiä syyllisiä. Niinpä tuon tuoreet kenttäterveiset Lahden torilta tänään. Kansalaisten korviin kuulostaa nyt nimittäin siltä, että kuntarakenneuudistuksen tarpeeseen ja kuntien heikkoon taloustilanteeseen syyllinen onkin vanhusväestö eli ne henkilöt, jotka tämän maan hyvinvoinnin ovat rakentaneet. Kansa todellakin lähetti melkoisen tulikivenkatkuisia terveisiä hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksella hallitus hakee palveluverkoston karsimista. Palveluverkon karsimisen jälkeen palvelut etääntyvät keskuskuntiin suuriin ja persoonattomiin tehoyksiköihin. Yksilöllisyys unohtuu, ja palveluiden saavutettavuus heikkenee. Nämä on nähty jo tehdyissä kuntaliitoksissa. Arvoisa kuntaministeri, kysyisinkin: mitä vastaatte näissä kehyskunnissa asuvalle vanhusväestölle?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä täällä turvallisuudentunnetta tarvittaisiin, kun isot ihmiset kiistelevät, tulee vähän turvaton olo.

Mutta mennään asiaan. Itse asiassa pääministeri täällä aikaisemmin jo kiinnitti huomiota kahteen ydinkysymykseen. Toinen on se, ketkä meitä 20 vuoden päästä hoitavat. Meillä on oikeasti väestörakenteessa ihan omilla päätöksillä semmoinen ongelma, että emme tiedä, onko meillä tarpeeksi hoitajia. Tämä on se suuri kysymys, joka on edellisen hallituksen ja nykyisen hallituksen toimintojen takana. Miten siinä onnistutaan lopulta, se on toinen kysymys.

Toinen keskeinen asia, jonka itse asiassa pääministeri nosti esille, on se, miten me saamme aikaan kasvotetun päätöksenteon nimenomaan erikoissairaanhoidon kohdalla. Erva-alueet tulevat toimimaan joka tapauksessa jollakin tavalla, ehkä asiantuntijaorganisaationa. Ne ovat kalliita. Uskoisin, että lähipalveluina terveyskeskukset pystytään hoitamaan vähän minkälaisen kuntakentän piirissä tahansa, mutta miten erikoissairaanhoidon kasvotettu päätöksenteko saadaan aikaan ja sote-alueet? Tämä on nyt se, mitä me odotamme hallitukselta, ministereiltä, että pääsemme sitten eteenpäin tässä asiassa. Se on ydinkysymys.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun olen keskustellut kuntaliitoksista yrittäjien, yritysjohtajien kanssa omalla Vaasan seudun alueella, jolla on muuten väkevää yritystoimintaa, niin näkökulma kuntaliitoksiin on selkeä ja positiivinen. Monen yritysjohtajan mukaan ongelmana alueellisessa yhteistyössä tällä hetkellä on kunnanvaltuustojen eräänlainen nollasummapeli esimerkiksi logistiikkahankkeiden osalta. Valtuustojen välillä riidellään logistiikkahankkeista, siitä, kuka mitäkin maksaa ja kuka saa mitäkin. Tämä tekee päätöksenteosta auttamattoman hidasta, mikä ei ole liike-elämän eikä alueen asukkaiden etu.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ei vastannut siihen, miksi oppositio sysättiin tästä kuntauudistuksen valmistelusta syrjään, ja terveydenhuollon uudistusta se ei aio tuoda ennen vaaleja, ei edes kuntarakennelakia. Näin lähidemokratia ei pääse täysin toteutumaan. Miten sitten turvataan palvelut? Tällä sekamelskalla hallituksen mukaan eli kuntaliitoksin ja lisäksi ylikunnallisin sote-mallein, isäntäkuntamallein ja erityisvastuualuein — kauhea sekamelska. Mutta ei ole yksityiskohtaisesti kerrottu, miten se menee. Väkimäärällä ja keskittämisellä kuulemma sitten perustellaan tätä suurkuntalinjaa. Ja sitten tähän, miten on käynyt näissä liitoksissa, onko ollut hyötyä, ette pystyneet täysin vastaamaan, eli se on pääosin auki. Eli kyllä tässä nyt vähintään puolet jäi vastaamatta. Ja lisäksi kuntalaiset jäävät nyt kysymysmerkiksi tuonne odottamaan, missä ovat nämä teidän mallinne, joita te olette luvanneet.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Olen yrittänyt kuunnella tätä perussuomalaisten puhetulvaa hyvin rakentavalla korvalla. Nimittäin, niin kuin aikaisemmin jo sanoin, minun mielestäni se vuoropuhelu, jota täällä salissa käydään, on myös evästystä hallitukselle. Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistushan on koko kansan hanke, joka tähtää todellakin pitkälle tulevaisuuteen, ja tällä halutaan turvata meidän kansalaisten palvelut, ei ainoastaan tänään ja huomenna, vaan myöskin sitten lapsenlasten lapsille, niin että heillä olisi hyvät edellytykset saada niin ikään hyvinvointivaltion mukaiset palvelut.

Teiltä esitettiin, että otettaisiin mallia Norjasta, jossa erikoissairaanhoito on siirretty valtion vastuulle. Te jätitte kertomatta sen, että Norjassa kustannukset ovat räjähtäneet käsiin tämän johdosta. Eli tämä ei kyllä ole sellainen malli, jota hallitus lähtee viemään eteenpäin.

Sitten edustaja Saarakkala tuntui olevan sitä mieltä, että hallituksen pitäisi jättää kunnat yksin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä, ja te aika monisanaisesti tätä kuvailitte. Minulle syntyi semmoinen käsitys, että te ajatte jonkinnäköistä Rääkkylän mallia kaikkialle Suomen pieniin kuntiin. Onneksi teidän edustajanne Juvonen totesi, että ei tällainen yksityistämismalli ole se hyvä tie Suomelle, jolla turvataan sitten tulevaisuudessakin sosiaali- ja terveyspalvelut julkisella puolella.

Mietin vielä sitten, että olihan tässä jotain sellaista, mistä me olimme samaakin mieltä: edustaja Ruohonen-Lerner totesi, että ei pakkoliitoksia. No, se on hallituksen linja.

Sitten täällä peräänkuulutettiin myöskin sitä, että vanhusväestöä ei saa syyllistää. Ei tästä aitiosta kukaan sellaista ole tehnyt. Itse asiassa tuossa vanhuspalvelulain välikysymyksessä totesin vastauksessani, että vanhukset ovat meidän voimavaramme ja sitä voimavaraa pitää myöskin kannustaa pysymään hyväkuntoisena ja elinvoimaisena ja mahdollisimman aktiivisena, jotta myöskin heidän lapsenlapsensa ja mahdollisesti lapsenlasten lapsetkin voivat nauttia sitten näiden meidän kullanarvoisten iäkkäiden seurasta.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Edustaja Louhelainen kysyi, kuka on syyllinen. Olennaista on nyt se, että tässä ei haeta syyllisiä vaan haetaan ratkaisuja siihen, miten Suomi selviytyy näistä tulevaisuuden haasteista ja miten voimme varmistaa sen, että jokainen voi jatkossakin luottaa siihen, että saa omasta kotikunnastaan tarpeelliset palvelut, voi asua omalla rakkaalla kotiseudullaan, omassa kotikunnassaan, ja että näitä kaikkia alueita kehitetään niiden omista lähtökohdista käsin.

Edustaja Saarakkala, viime syksynä, kun oppositiopuolueiden osalta nousi esiin kysymys siitä, miksi oppositiopuolueet eivät ole mukana tässä valmistelussa, esitimme, että kaikki ne puolueet, jotka jakavat hallituksen tavoitteet kuntauudistuksesta, ovat tervetulleita mukaan valmisteluun.

Edustaja Saarakkala on keskustelun aikana pohtinut hyvin paljon sitä, minkä kokoinen kunta on tehokas kunta. Tästähän on hyvin laajasti tehty erilaisia vertailuja, ja voi todeta, että aika usein noin 20 000 asukkaan kunnat ovat monissa vertailuissa osoittautuneet aika tehokkaiksi. Mutta nyt on huomattava, että kuntien palveluiden laatu ja laajuus vaihtelevat huomattavasti, kuntien väestörakenne ja kuntien maantieteellinen sijainti ja kuntien maantieteellinen laajuus vaihtelevat huomattavasti. Ja tietenkin olennaista on myös se, miten asiat kunnassa tehdään. Myöskään tällä hetkellä kuntien tilastot eivät ole sillä tasolla, että aina voitaisiin luotettavasti tehdä näitä vertailuja. Samoin on todettava se, että itse asiassa samankokoisten kuntien välillä kustannuserot ovat suuremmat kuin erikokoisten kuntien kesken, eli sekin osoittaa sen, että kyllä hyvin monet tekijät näihin vaikuttavat. Ja meillä on tarpeen tästä puolesta myös saada yhtenäisemmät käytännöt, muun muassa tietojenkeruun osalta, että voimme luotettavasti ja läpinäkyvästi tehdä näitä vertailuja.

Jos katsomme näitä liitoskuntia, jotka ovat nyt toimineet kolme ensimmäistä tilinpäätösvuotta, 32 liitoskuntaa, näistä 16:ssa käyttömenot ovat kasvaneet keskimääräistä enemmän ja 16:ssa ovat kasvaneet keskimääräistä vähemmän. Eli sekin osoittaa, että variaatioita on, mutta pelkästään käyttömenovertailu ei anna riittävää kuvaa, koska olisi mentävä syvemmälle kuntien talouteen. Näissä tilanteissa on usein myös muun muassa kuntayhtymiä purkautunut ja toiminta on uudelleen järjestelty.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kylmät faktat eivät mihinkään muutu, vaikka oppositio kuinka höyryäisi. VM:n laskelmien mukaan nykyrakenteella kahdentoista vuoden kuluttua Suomessa olisi jo 64 kuntaa, jotka keräisivät veroa yli 30 prosenttia, yli 100 kuntaa olisi merkittävissä taloudellisissa vaikeuksissa 2020-luvulla. Ilman mitään toimia hyvinvointiyhteiskuntamme ajaa tästä syystä karille ja pahasti. Tämän oppositiokin tietää. Silti tämän mittavan haasteen edessä opposition vaihtoehdot ovat varsin vähissä tai tempoilevia. Perussuomalaiset samaan aikaan kannattaa ja vastustaa vahvempien ja elinvoimaisempien kuntien luomista. Keskustasta taas keväällä lanseerattujen keskittävien monitoimikuntayhtymien sijasta nyt tilalle tarjotaan entistä keskittävämpää mallia maakuntineen ja kotikuntineen. Arvoisa keskusta, eikö tämä ole jo sama kuin vahva peruskunta?

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lopuksi tähän on todettava pari tosiasiaa tämän hallituksen toimista. Kuten hyvin tiedämme ja monessakin puheenvuorossa on tullut esille, kuntien lakisääteisten tehtävien taakka on kasvanut jatkuvasti. Valtionosuudet on tarkoitettu kunnille nimenomaan siksi, että näitä palveluja pystytään tuottamaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu muun muassa seuraavaa: "Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen." Samaan aikaan kun taakkaa lisätään edellä mainituilla velvoitteilla, leikataan valtionosuuksia, jotta valtion budjetti olisi tasapainossa. Eikö tämä jo kerro sen, ettei tämän hallituksen ajama politiikka anna mahdollisuutta kohta tuottaa minkäänlaisia palveluita kunnissa eli ei ole kohta kenelläkään minkäänlaista kotikuntaa taikka mallia toteuttaa tätä kuntarakennetta? Tässähän nyt on ministeri todennutkin, että pakkoliitoksiin on pakko mennä, niin että silläkö tämä ratkaistaan sitten?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä edustaja Rajamäen puheenvuoron johdosta, kun hän täällä epäili sitä, viemmekö me jotenkin ne palvelut pois sieltä eri puolilta maakuntaa: Ei todellakaan niin. Niitten palveluitten pitää olla lähellä ihmistä, ja jos niitten järjestämisestä vastaavat kaikki kunnat yhteisesti niin, että niitä päätöksiä voivat olla tekemässä yhtä lailla se Pihtipuhtaan edustaja, Joutsan edustaja kuin Keuruunkin edustaja, ne yhteiset päätökset voivat silloin antaa palveluja näille äsken sanotuille kunnille paremmin kuin jos vaihtoehto on se, että on yksi iso kunta, joka isäntäkuntana päättää, mitä me tarjoamme, ja sitten on rengit ympärillä, nämä keuruulaiset ja nämä pihtiputaalaiset ja joutsalaiset. Se on väärä tie: nämä erikoispalvelut pitää hoitaa yhteisesti.

Mitä vielä tulee vastuuseen ja valtaan, minä kerron teille esimerkin: Meillä on Jyväskylässä yli 50 (Puhemies koputtaa) yhtiötä, konserniyhtiötä, (Kauko Tuupainen: 57!) siis yli 50. Jos jotkut ovat himmeleitä, niin hallinto on karannut isojen kuntien päättäjiltä kaikenkarvaisiin yhtiöihin. Ja nyt minä puhun kokemuksesta. Olen ollut pitkään näissä hommissa, (Puhemies: Edustaja Pekkarinen, kiitoksia!) monissa eri tehtävissä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on esitetty esimerkkejä pienistä kunnista, jotka pystyvät tuottamaan ja järjestämään peruspalvelut. Puhujat jättävät usein häveliäästi mainitsematta, kuinka nämä kunnat selviytyvät myös tulevaisuudessa, kun niiden väestö ikääntyy. Olin itse Heinolassa käymässä. Heinolassa on tällä hetkellä 10:tä työikäistä asukasta kohti 6 ei-työikäistä. Vuoteen 2030 mennessä ei-työikäisten määrä kasvaa 11:een jokaista 10:tä työikäistä kohti.

Puhujat usein myös jättävät mainitsematta, kuinka suuri osa näitten heidän mielestään hyvin pärjäävien pienten kuntien tuloista tulee valtionosuuksista. Edustaja Pekkarinen, jos en väärin muista, käytti aiemmin esimerkkinä Nivalaa. Jos tarkastellaan Nivalaa esimerkkinä, niin Nivalan kunnallisveroprosentti kohoaisi 44:ään, jos Nivala ei saisi valtionosuuksia. Voidaankin esittää kysymys, kuinka elinvoimaisia todellisuudessa ovat ne kunnat, jotka joutuvat elämään voittopuolisesti valtionosuuksien varassa ja joiden omat suorat verotulot eivät likimainkaan riitä (Puhemies koputtaa) kattamaan peruspalveluiden kustannuksia.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, nimittäin valtionosuuksien nostamisen tie ei onnistu enää niissä kunnissa, kuten tämä Nivala-esimerkki kertoo. Niitä kuntia on Suomessa kymmeniä, joiden oma tulonmuodostus on alle 30 prosenttia tai alle 40 prosenttia. Ei valtionosuuksilla enää hoideta näitä kuntien velvollisuuksia.

Mutta haluaisin vielä kyllä tuoda tähän keskusteluun sen paineen, joka kunnilla on. Jos mitään ei tehdä, niin kuntien syömävelka kymmenkertaistuu tämän vuosikymmenen loppuun mennessä ja kaikki kunnat joutuvat nostamaan verojaan keskimäärin 7 prosenttia, etenkin nämä pienemmät kunnat, joilla ei ole sitä elinvoimaa.

Kunnilla on edessään myös se, että 150 000 kuntien työntekijää jää eläkkeelle. Täytyy kyllä nyt erittäin suuri huoli osoittaa juuri tähän kohtaan, koska kyllä nämä vahvemmat kunnat pystyvät paremmin huolehtimaan myös ammattitaitoisen henkilöstön saamisesta näihin ihmisten tarvitsemiin palveluihin.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että tässä tunnin jalkapallosta puhumisen jälkeen on alettu puhua hyvin asiaa. Mutta täytyy aina tutkia ennen kuin tehdään analyysi, ja tässä on aika nopeitakin heittoja kyllä ollut. Esimerkiksi edustaja Puumala sanoi, että monissa maissa on pienemmät kunnat. Mutta täytyisi aina miettiä, mitkä ne kuntien tehtävät ovat. Jostakin ranskalaisesta kunnasta voi ajatella, että se on tunnekunta, kun siellä on vain se pormestari ja mitään muita tehtäviä ei sitten olekaan — sitä ei oikein voi verrata. Tai toinen kysymys, juuri mitä ministeri Guzenina-Richardson sanoi myöskin, on se, että sanotaan, että laitetaan vain valtiolle terveydenhuolto. Se on noussut kymmeniä prosentteja Norjassa sen seurauksena, jolloin tullaankin siihen, että vallan ja vastuun pitäisi olla lähellä toinen toisiaan. Nythän onkin kysymys siitä, onko se valta ja vastuu lähellä, ja silloinhan tulee kysymykseen, kuinka elinvoimaisia kunnat ovat, ja jos kunnat pystyvät tuloistaan itse järkkäämään suunnilleen 30 prosenttia, niin kyllä se elinvoima on aika kaukana siinä vaiheessa.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani edustaja Hiltunen käytti tuossa kaksi puheenvuoroa. Niihin pari kommenttia.

Ensinnäkin tähän hallituksen kuntauudistuksen valmisteluun: en parhaalla tahdollakaan pysty pitämään sitä kovin avoimena, vaan päinvastoin pidän sitä äärettömän sekavana.

Mutta sitten tähän keskustan maakuntamalliin. Minä olen ymmärtänyt, että edustaja Hiltunen kannattaa tänne pääkaupunkiseudulle metropolihallintoa, ja tietysti siitä väistämättä tulee sitten mieleen kysymys, minkä vuoksi muualle maahan ei voitaisi ajatella maakuntamallia. Esimerkiksi Kainuun maakuntamallihan kokoomuksen puheenvuorosta huolimatta on ollut aivan kiistaton menestys. Pitää muistuttaa, että se on alun perin kuitenkin lähtöisin pääministeri Lipposen ajatuksesta. Minkä vuoksi tämä malli ei nyt laajemmin teille kelpaa?

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tuonne ministeriaition suuntaan esitetty lukuisia kysymyksiä, mutta minä esitän nyt vielä yhden.

Hallinnon keventäminen on täälläkin mainittu yhtenä perusteena kuntaliitoksiin, ja edustaja Lapintie esimerkiksi aiemmin puhui raskaasta byrokratiasta. Haluaisin kysyä ministeri Virkkuselta: kun te ajatte irtisanomissuojaa kuntaliitosten yhteydessä, niin tarkoittaako se sitä, että jos viisi kuntaa laitetaan yhteen, niin kunnassa on sen jälkeen viisi kunnanjohtajaa joillain uusilla nimikkeillä pyörittelemässä papereita sen sijaan, että siellä olisi yksi johtaja, ja jos näin on, niin miten se käy yhteen hallinnon keventämisen kanssa?

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä viimeistään on tullut selväksi se, että perussuomalaisten eduskuntaryhmä on varsin torhakka moittimaan ja etsimään virheitä ja ampumaan alas myös varjoja, joita ei ole olemassakaan, mutta varsin flegmaattinen tekemään töitä sen eteen, että olisi omat esitykset, omat ehdotukset, joita te puolustaisitte.

Mutta sitä odotellessa kysyisin ministeri Virkkuselta: kun nyt sitten kunnat tulevaisuudessa tulevat tekemään kriteereiden pohjalta selvityksiä naapurikuntien kanssa ja moni kunta haluaa, että selvitys tehtäisiin ulkopuolisin voimin — he eivät halua sieltä kunnan sisältä selvitysmiehiä eivätkä ehkä välttämättä valtioltakaan — niin millä tavalla te olette ministeriössä miettineet, miten tämä kuntien toive toteutettaisiin, jotta saataisiin mahdollisimman objektiiviset arviot kuntien tilanteesta tulevien päätösten pohjaksi?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on tänään esittänyt oman mallinsa kuntalaisten tärkeiden peruspalveluiden järjestämiseksi. Kotikunta-, lähipalveluilla turvataan ne kaikkein tärkeimmät arjen palvelut. Sitten me tarvitsemme niitä leveämpiä harteita erikoispalveluiden toteuttamiseen, johon meillä on maakuntamalli. Lienee tässä aika paljon pureskeltavaa kuntaministerille ja teidän kaikille työryhmillenne. Meidän esityksemme on tullut tänään julki näin.

Jos ja kun hallitus aikoo harjoittaa kuntien talouden kurjistamista, eittämättä edessämme on kuntien pakkoliitoksia. Te aiotte tällä vaalikaudella kurjistaa kuntien taloutta vähentämällä valtionosuuksia yli 3,4 miljardilla eurolla. Tämä on karmeaa jälkeä kunnille, jotka kamppailevat tälläkin hetkellä taloutensa kanssa. Miten rajojen siirtely näiksi jättikunniksi oikein toimii kustannustehokkuuden kannalta, ja mistä niitä riittäviä resursseja sitten oikein saadaan?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio on suurin piirtein, ainakin osittain, sanonut tänä päivänä monisanaisesti sen, että hallitus on laskenut taantumuksen mustat koirat kuntakentälle laukkaamaan vapaana ja viemään viimeisenkin leipäpalan lasten suusta. Kotiseuturakkauskin kuulemma menee. Niin te oppositiossa olette sanoneet, mutta asiahan ei tosiasiassa näin ole. Jokaisen kunnan on tietenkin mietittävä tykönään demokraattisesti valittujen luottamusmiesten kesken oman kunnan tulevaisuutta vastaamalla siihen kysymykseen, pystyykö kunta nykyisellään tarjoamaan asukkailleen näiden tarvitsemat palvelut — siis palvelut edellä tähän uudistukseen.

Niitä vaihtoehtoja tässä on moneen kertaan peräänkuulutettu, ja niitä tässä kaipaan tietenkin itsekin.

Perussuomalaisista joku puhuja — en muista, kuka — sanoi, että perussuomalaiset antavat luvan kuntaliitoksille. En ymmärrä, miten perussuomalaiset voivat itsenäisille kunnille olla mitään luvan antajia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On merkillistä, kuinka monta kertaa tässä salissa pitää todeta, että perussuomalaiset kannattavat itsenäisiä kuntia, ja jos ne haluavat vapaaehtoisesti liittyä, niin olemme tyytyväisiä. Järjestetään kunnallinen neuvoa-antava kansanäänestys, ja sitten valtuustot päättävät. Tätä me kannatamme. Joko meni jakeluun tämä viesti? (Sirpa Paatero: Mitä siinä on eroa?)

Sitten menisin tähän Salon tilanteeseen. Oli mielenkiintoista osallistua siellä vaalipaneeliin viikko sitten. Yleisradio mainosti, että Salon kuntaliitos on onnistunut, hyvä malli kuntaliitoksesta, mutta sitten kuitenkin, kun tapasin siellä paikallisia asukkaita, he totesivat, että palvelut ovat lähes kadonneet syrjäkyliltä ja vanhustenhoito on täysin retuperällä, kaupunki velkaantuu 100—150 miljoonaa euroa ihan lyhyen ajan sisällä, kassa on tyhjä, mitään ei ole pantu säästöön vuosien aikana, kun on saatu paljon verotuloja. (Puhemies koputtaa) Tämä on hirveän hämmästyttävää, kuinka tässä salissa voidaan esittää niin ristiriitaisia tietoja. (Puhemies koputtaa) Kuitenkin on faktapohjaa löydettävissä tästä Salon mallista.

Mika  Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner, te sanotte kannattavanne vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Minulla on käsissäni teidän allekirjoittama välikysymys kuntapalveluista. Kappaleessa "Kuntalaisten saatava lakisääteiset palvelut kunnan koosta riippumatta" lukee: "Vaikka vuosikymmenen tai kahden päästä oleva todennäköinen liittymistarve olisi jo nyt ennustettavissa, se ei Perussuomalaisten mielestä tarkoita, että liittyminen suurempaan kuntaan tulisi toteuttaa jo nyt." Te työnnätte päänne pensaaseen. Kiistätte sen tässä, mutta näin siinä vain lukee, teidän omassa paperissanne.

Edustaja Louhelainen ehti tästä kiireilleen lähteä, mutta minä tulen ihan samalta Lahden torilta. Tänä aamuna Lahden torilla sanottiin minulle: hallitus ja hallituspuolueiden edustajat, varmistakaa, että palvelut ja kuntademokratia menevät eteenpäin, teette hyvää työtä. Sellaisia kannustuksia minä sain Lahden torilta. Ja mukava huomata, että hollolalainen kunnanvaltuutettu voi tulla kuntarajan yli Lahteen, itsenäisestä Hollolasta keskuskaupunki Lahteen. Tervetuloa jatkossakin!

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät tietenkään ota kantaa siihen, mitä itsenäisissä kunnissa tapahtuu kymmenien vuosien kuluttua. Me puhumme nyt tämänhetkisestä tilanteesta ja kannatamme näitä vapaaehtoisia kuntaliitoksia.

Kuten äsken joku aika sitten puheenvuorossani totesin, arvostetut kunta-alan asiantuntijat Heuru, Mennola ja Ryynänen ovat kirjoittaneet uudessa Kuntalehdessä näkemyksensä siitä, että kuntien tuottamat palvelut ovat pääosin ihmisoikeuksien toteuttamista ja kansainvälisoikeudellisesti vastuu niistä on valtiolla. Eli olisin pyytänyt ministeri Virkkuselta myös vastausta siihen, onko hän eri mieltä tästä kysymyksestä, jonka esitin jo noin tunti sitten. Mitä hän tuumaa, onko valtiolla mitään vastuuta näistä kuntien peruspalveluista? Olisin tyytyväinen, jos voisin saada vastauksen.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me olemme historiallisesti niin suuren uudistuksen äärellä, että avoimuus todella olisi toivottavaa. Mutta ei kyllä voida sanoa, että jos oppositio ei ole mukana valmistelussa, vain seurannassa, niin silloin voidaan parlamentaarisesta valmistelutavasta puhua, toisin kuin Paras-hankkeessa, jonka hallitus tosin sitten keskeytti, koska ei hyväksynyt yhteistyötä. Tänään taas on kuulostanut siltä, että kuntien välinen yhteistyö kelpaisi taas. Se olisi todella hyvä uutinen.

Myöskään kevään kuntakuulemisia ei voida kuitata, sillä olisi kuultu todellakin kuntalaisia. Tuolloin 161 kuntaa katsoi, ettei minkäänlaisia kuntaliitoksia haluta, ja 233 kuntaa vastusti lainsäädännöllä ohjaamista. Nyt on kuitenkin tulossa pakottava rakennelaki. 230 kuntaa vastustaa myöskin kuntakartan mukaisia kuntajakoja. Eikö sillä ole mitään merkitystä? Ettekö te ollenkaan arvosta niitä kuntalaisia ja (Puhemies koputtaa) niitä valtuutettuja, joita nyt valitaan ja jotka tietävät omien paikkakuntiensa asiat?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todettava, että niin pienille kuin suurillekin kunnille on annettu jatkuvasti lakisääteisiä tehtäviä mutta valtionosuudet eivät ole olleet mukana.

Hallituksen aitiosta sanottiin, että pakkoliitokset eivät ole hallitusohjelmassa. Kun eilen kuuntelin ministeri Urpilaista televisiossa, niin hän mainitsi myös, että ei pakkoliitoksia, ja kun edelleen kysyttiin, että no mitä valtuutetut tekevät, niin hän sanoi, että se on sitten valtuutettujen asia. Eli ymmärrän, että antaa kaikkien kuntien elää itsenäisinä, ovat ne sitten pienempiä tai suurempia kuntia. Mutta ymmärrän sen kyllä, että jollei minkäänlaisia peruspalveluita kunta voi tuottaa, niin ei sitä silloin oikein kunnaksi voi sanoa.

Sitten Suomen kunnista: on lähelle 300 kuntaa, ja väitän, että kyllä pienetkin kunnat ovat kannattavia, ja toivon, että ministerikin tulisi joskus vaikka oman kuntani Kihniön lääkäriin. Sinne pääsee jo seuraavana päivänä. Siellä on hyvät lääkäripalvelut, on esikoulu, koulupalvelut, lastensuojelu. Kaikki vanhukset pääsevät hoitoon ja myös lapset. Toivottavasti olisi tämmöisiäkin ajatuksia, kun näistä puhutaan. Mutta ymmärsin, että ei mitään pakolla, niin että tässä ei ole mitään huolen häivää, että me porskuttelemme itsenäisenä kuntana.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä haluaisin tiedon siitä, haetaanko tällä suurkuntahankkeella säästöjä vai ei. Kun tämä hallitus ilmoitti alkutaipaleellaan, että kuntauudistus on vaalikauden tärkein hanke, jolla haetaan miljardien säästöjä, tämä asia peruttiin myöhemmin ja todettiin, että ehkä niitä säästöjä ei tulekaan. Mielestäni hallituksella on mittakaavavirhe. Kahdensadan pienimmän kunnan menot ovat saman suuruiset kuin Helsingin kaupungin, sadan pienimmän kunnan samaa tasoa kuin Turun kaupungin. Olisiko kuntatalouden kannalta parempi lähettää selvitysmiehet tehottomasti toimiviin suuriin kuntiin, esimerkiksi ministeri Virkkusen kotikaupunkiin, jossa henkilöstömenot ovat lisääntyneet suurkuntauudistuksen myötä 51 miljoonalla?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen kovin surullinen siitä, että edustajilla on kovin näköalaton suhtautuminen tähän tilanteeseen. Täällä hallitus on selvästi viestinyt sitä, että Karpalonmäki on edessä, ja se tarkoittaa sitä, että huoltosuhde muuttuu rajusti. Me teemme politiikkaa tänään eteenpäin, me teemme sitä 10—20 vuoden päähän. Ja me tiedämme sen, että huoltosuhteen muuttuminen muuttaa rajusti kuntien edellytyksiä ja mahdollisuuksia tarjota peruspalveluitaan kuntalaisille. Edustaja Wallinheimo täällä totesi hetki sitten, että yli 60 kuntaa kymmenen vuoden päästä joutuu 30 prosentin veroprosenttia pitämään kuntaverossaan tällä kehityksellä. Tämä on surullista, että ei haluta ajatella asiaa kuin vain tässä hetkessä, ei huomata sitä, että eduskunta säätää lakeja ja miettii ihmisten tulevaisuutta ja haluaa varmistaa palvelut tulevaisuudessakin. Kainuun malli on hyvä esimerkki siitä, jos mennään tämmöiseen maakuntatasoiseen. Kainuun malli päättyy sen takia, että se tekee tänä vuonna lähes 30 miljoonan euron tappion, puhumattakaan niistä peruskunnista sillä alueella. Se on hyvä esimerkki siitä, että tien päässä ollaan maakuntamallissa.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puheenjohtaja! Entisenä julkistalouden työntekijänä otan esille erään elementin, josta ei ole tänään keskusteltu sanaakaan. Vuosikate näyttää olevan hallituksen voimasana budjettikirjassa, kun puhutaan kuntaliitoksista. Valtion ensi vuoden talousarvion yleisperusteluissa todetaan, että Suomen kuntien ja kuntayhtymien vuosikate laski viime vuonna 500 miljoonaa euroa ollen 2,5 miljardia kattaen 80 prosenttia nettoinvestoinneista. Kuntatalouden velkaantuminen jatkuu myös ensi vuonna, ja vuosikate heikkenee edelleenkin eikä kata jatkossakaan nettoinvestointeja. Vuosikatteeseen vaikuttavat paitsi työttömyydestä johtuva kuntien verotulojen jatkuva heikkeneminen myös valtionosuuksien leikkaukset. Tästä kantaa päävastuun istuva hallitus. Onko hallitus tietoinen siitä, että kuntien vuosikatteen jatkuvaan heikkenemiseen vaikuttaa eniten hallituskauden kumulatiivinen 3,4 miljardin euron valtionosuuksien leikkaus?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huoltosuhteesta on puhuttu, ja sillä perustellaan tätä kuntien pakkoliitoshanketta, minkä hallitus on tekemässä. Minä en vain ymmärrä sitä matemaattista kaavaa, miten te saatte vaikka viiden köyhän kunnan yhdistämisestä yhden rikkaan. Tämä matemaattinen kaava olisi kyllä varmaan hyvä selvittää meille muillekin. Teillä se tuntuu olevan. Onko se sitten opetusministeriöltä tullut vai mistä?

Edelleenkin on monia niitä meidän kysymyksiämme, mihin ei ole vastattu. Te puhutte kauniisti suoraselkäisyydestä ja vastuun kannosta, mutta te ette itse tee sitä.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun Elsi Katainen kertoi, että lopetettiin tämä Paras-hankkeen jatko, niin silloin muistaakseni oli keskustajohtoinen pääministeri, Vanhanen. Ja siinä kohtaa, kun oli keskustajohtoinen pääministeri Kiviniemi, sosialidemokraatit esittivät parlamentaarista valmistelua, joka myös torpattiin. Eli ei ole syyt pelkästään nykyisessä hallituksessa, vaikka joskus meiltäkin varmaan parannettavaa löytyy, vaan on jonkin verran tapahtunut jo edellisen hallituksen aikana, jolloin keskusta on ollut pääministeripuolueena.

Ymmärtääkseni kaikki ovat olleet samaa mieltä, että uudistusta tarvitaan, ja nyt sitten on nämä keskustelut keinoista. Siihen en kuitenkaan usko enkä näitä väitteitä ymmärrä, että ihmisten pitäisi muuttaa omasta kodistaan, jos kunnan nimi muuttuu. Tähän logiikkaan en ole vielä päässyt mukaan — ehkäpä joillakin alueilla sitten kuntajohtajat ja kunnanvaltuustot näin päättävät, mutta toivottavasti useimmissa tapauksissa eivät.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta tässä uudistuksessa on tavallaan kaksi eri linjaa tässä uudistuksessa. Toisaalta harvaan asutussa Suomessa tämän uudistuksen tärkein tavoite on se, että pystytään turvaamaan palvelut. Mehän tiedämme, millä tavalla vuosikymmenten aikana ovat lähipalvelut kyläkouluista alkaen hävinneet syrjäisimmästä Suomesta, ja tällä ratkaisulla haetaan sitä, että pystytään kohtuullisella tavalla järjestämään laadukkaat palvelut haja-asutusalueella.

Toinen puoli on se, että kaupunkiseuduilla meillä on suurin potentiaali, aivan kuten edustaja Kalmari taisi sanoa, saada uutta tehoa, tuottavuutta. Siellä missä on paljon väkeä, me voimme tehdä asioita paljon paremmin. Missään ei sanota, että se keskuskaupunki olisi se malliesimerkki, päinvastoin monesti niistä ympäryskunnista voi löytyä se paras esimerkki, miten joku asia hoidetaan. Tämän takia nämä selvitykset kaupunkiseutujen kokoisena on erittäin tärkeä tapa, jotta me löydämme sen toimivan kokonaisuuden. Ei liitetä naapurikuntia keskuskaupunkiin, vaan tehdään joku aivan uusi kaupunki, kuten uusi Turku.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn tähän perussuomalaisten kritiikkiin siitä, että hallitus ei vastannut näihin viiteen kysymykseen, jotka täällä oli esitetty. Tartun niistä ainoastaan tähän yhteen eli sosiaali- ja terveyspalveluitten järjestämiseen, hallituksen malliin siitä. Minusta te, ministeri Guzenina-Richardson, ette vastannut siihen selvästi, onko se meidän käytettävissämme ja äänestäjien, ehdokkaiden käytettävissä ennen kuntavaaleja. Minusta se on erittäin olennainen kysymys, joten toivon, että nyt vastaatte siihen kysymykseen.

Toinen kysymykseni liittyy siihen, kun puhutaan näistä lääkärillepääsypalveluista ja paljon on ollut esillä myös se, että pitäisi velvoittaa lääkäreitä enemmän olemaan siellä terveyskeskustyössä — eilen muun muassa ministeri Urpilainen otti tämän esille. Kysyn: onko hallituksella tarkoitus valmistella sellainen lainmuutos, jolla lääkäreitä velvoitetaan toimimaan pidemmän aikaa terveyskeskuksissa?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron siinä vaiheessa, kun edustaja Ruohonen-Lerner puhui Salon kaupungin tilanteesta. Minäkin olin siellä viime torstaina ja sain kuulla tästä kuntaliitoksesta. On todella epärehellistä syyttää kuntaliitosta niistä vaikeuksista, missä Salon kaupunki taloudellisesti on, ja niistä vaikeuksista, joissa siellä palvelut tällä hetkellä ovat. Kokonaisen tehtaan alasajo, yli 2 000 ihmisen irtisanominen viimeisen vuoden aikana — olisivatko kaikki palvelut olleet turvassa, jos siellä olisi kymmenen itsenäistä kuntaa? Eivät olisi. Jokainen itsenäinen kunta kokisi mittavan verotulojen vähennyksen, työttömyysmenojen kasvun, joutuisi alkamaan mittaviin, erittäin rankkoihin sopeutustoimiin, vaikka kaikki kunnat olisivat jatkaneet itsenäisinä. Eli kuntaliitos ei millään tavalla ole syypää siihen palvelujen ja työttömyyden ahdinkoon siinä kunnassa ja kaupungissa, eikä itsenäisenä olisi mennyt yhtään sen paremmin. Tämän halusin korjata.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska keskusta on ottanut mallikseen ainakin lähellä Kainuun mallia olevan mallin, niin kertoisin siitä, mihin tämä Kainuun maakuntamalli oikeasti kaatui. Sehän kaatui siihen, että siellä oli keskenään erilaiset kunnat, joissa suhteessa verotus ja valtionosuudet olivat täysin erilaisia. Se kaatui sen takia, että rahoituksesta taisteltiin, palveluverkosta taisteltiin jatkuvasti, oli yhdeksän kuntaa, maakunta keskellä. Se kaatui siihen, että asukkaat eivät olleet tyytyväisiä palveluihin, palveluverkkoa ei missään vaiheessa saavutettu. Se kaatui siihen, että ihmisiä ei kiinnostanut äänestää maakuntavaaleissa. Vaikka siellä kaikista eniten palveluja suoritettiin, niin ihmiset eivät tunteneet omakseen sitä asiaa. Se johtaa väkisellä uusiin vaaleihin, mutta se johtaa väkisellä myös uusiin veroihin, maakunnan omiin veroihin, jotta se rauha palautuisi sinne. Ja tätäkö sitten halutaan?

Sitten minä olisin kertonut tästä...

No, en sitten kerro mitään.

Vesa-Matti  Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En kannata kunnallisten palvelujen yksityistämistä tai ulkoistamista. Tämä vastauksena ministeri Guzenina-Richardsonille, ja tämän voitte todeta Kurikan kaupunginvaltuuston ja -hallituksen eri pöytäkirjoista, olen siellä valtuutettuna. Teidänkin puolueenne viime viikolla taisi tuossa yhtiöittää vesiliikelaitoksen; meidän porukka on ollut sitä vastaan ainoana, minä siinä kärjessä. Uskomme ja uskoimme järjen voittoon tässä kuntarakenneuudistushankkeessa, sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistushankkeessa.

Meillä on käynyt asiantuntijoita, meidän eduskuntaryhmässämme, erittäin paljon kertomassa eri näkökulmista tästä asiasta, ja on tultu siihen lopputulokseen, että on ehdottomasti, jos jotain halutaan kuntakentällä tehdä, otettava lisäaikaa. Vaikka hallitus nyt väittää, että vie uudistuksensa päämäärätietoisesti loppuun tällä aikataululla, niin näinhän siinä ei tule käymään. Tulette vielä monta kertaa tänne kertomaan, että te olette itse ottaneet aikalisän. Me olisimme vain toivoneet, että olisi otettu yhdessä oppositio—hallitus-aikalisä, pantu tämä hyllylle, (Puhemies koputtaa) eikä politikoitu tällä asialla, niin kuin nyt, ikävä kyllä, hallituksen toimesta tehdään, ja olisi tehty hyvää yhteistyötä. Mutta kun ei, niin ei.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Täällä on debatin aikana tullut niin paljon kysymyksiä, että kaikkiin en pysty tässä vastaamaan, mutta pyrin illan aikana sitten ikään kuin purkamaan näitä kysymyksiä.

Tässä edustaja Elsi Katainen muisteli sitä, että Paras-hanketta valmisteltiin parlamentaarisesti. Eihän se näin ollut. Paras-hankkeellakin oli tällainen seurantaryhmä eri poliittisista ryhmistä, mutta hallitus sitä valmisteli. Itse olin tuossa seurantaryhmässä vähän aikaa mukanakin.

Edustaja Kalmari pohti, haetaanko tällä uudistuksella säästöjä. Aika usein on tuotu esiin hallituksen taholta se, että meillä on erittäin iso kasvupaine julkisissa menoissa ihan sen johdosta, että väestö ikääntyy niin huomattavasti ja palveluterve kasvaa. On arvioitu, että se tuo meidän julkiseen talouteen 2020-luvulle tultaessa noin 10 miljardin euron lisäpaineen, josta puolet kohdistuu kuntapalveluihin eli noin 5 miljardia euroa, olettaen että säilytämme palvelutason nykyisellään. Hallitus haluaa säilyttää julkiset palvelut myös tulevaisuudessa, ja näin paljon lisää tehokkuutta meidän pitäisi saada tästä meidän toiminnastamme, että pystyisimme nykytason säilyttämään. Se edellyttää paitsi todella mittavia rakenteellisia uudistuksia myös merkittäviä uudistuksia siihen, miten palveluita järjestetään, miten näitä prosesseja uudistetaan kaiken kaikkiaan. Eli erittäin ison tehtävän edessä olemme, koska haluamme turvata Suomessa jatkossakin julkiset palvelut.

Täällä useissa puheenvuoroissa on esitelty — muun muassa edustaja Vehkaperä, edustaja Vehviläinen samoin kuin edustaja Sipilä ovat esitelleet — tätä keskustan maakuntamallia. Mielestäni se on karsean keskittävä malli. En voi sille ajatukselle kyllä mitään, kun tässä on esitelty, mitä kaikkia palveluita kunnista siirrettäisiin maakuntatasolla hoidettavaksi sairaanhoidosta terveydenhuoltoon saakka. Ja kun tiedämme, että meillä kuitenkin se kaikkein suurin kasvu- ja palvelupaine on nimenomaan ikääntyvän väestön palveluissa ja niissä vanhusten palveluissa sekä sosiaalipalvelut että terveydenhuollon palvelut ovat olennaisesti kytköksissä toisiinsa, koska vanhusväestö tarvitsee näitä molempia, niin en pidä viisaana sitä, että nämä palvelut erotettaisiin toisistaan, koska useimmat vanhukset tarvitsevat näitä koti- ja tukipalveluita mutta tarvitsevat myös terveydenhuollon palveluita. Enkä pidä järkevänä myöskään sitä mallia, että vanhustenhuollon palvelut keskitettäisiin maakuntatasolla järjestettäviksi. Kyllä mielestäni niistä on päätettävä selvästi lähempänä kuntalaisia, näissä vahvoissa, elinvoimaisissa kotikunnissa. Niiden on järjestettävä asukkaiden palvelut, kerättävä verot ja järjestettävä sen vastineeksi palvelut. Eli en todellakaan ole innostunut tällaisesta kamalan keskittävästä mallista, missä kunnilta viedään käytännössä tehtävät.

Edustaja Lohela pohti sitä, miten saadaan tehokkuutta aikaan, jos kunnan työntekijöillä on irtisanomissuoja viisi vuotta. Kuitenkin on tiedostettava se, minkä edustaja Hiltunen toi esiin, että meillä kunnista eläköityy erittäin paljon työntekijöitä: joka kolmas jää eläkkeelle 2020-luvulla eli seuraavan kahden valtuustokauden aikana. Ja kyllä se tarkoittaa sitä, että monin paikoin tulee olemaan isoja vaikeuksia rekrytoida osaavia henkilöitä lähtevien tilalle. (Puhemies koputtaa) Eli siinä mielessä luonnollinen poistuma on nyt erittäin suuri kuntakentällä, siellä on hyvin ikääntynyt työntekijäväestö, ja näin ollen tuo irtisanomissuoja ei tule tuottamaan ongelmia. (Puhemies koputtaa) Mutta kuntien on myös uskallettava samassa yhteydessä (Puhemies koputtaa) rohkeasti uudistaa organisaatioitaan, kun ne yhdistyvät.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Täällä peräänkuulutettiin sitä, että hallitus kiertäisi kunnissa ja tutustuisi eri puolilla Suomea oleviin terveyskeskuksiin, ja näin olen kyllä tehnyt. Viimeksi, kun kävin Joensuussa, tyytyväisyydellä pystyi toteamaan, että siellä on tehty todella paljon monia erilaisia ratkaisuja lääkärityövoiman saamiseksi terveyskeskukseen. Kun edustaja Vehviläinen kysyi, minkälaisia toimenpiteitä meiltä nyt ministeriöstä on sitten tulossa, että me saamme todellakin lääkäreitä ja myöskin muuta hoitohenkilökuntaa sinne kunnan perusterveydenhuollon tasolle terveyskeskukseen, niin meiltä on nyt tällainen kokonaispakettiesitys valmistelussa. Ainoastaan yksi toimenpide ei riitä, vaan tarvitaan monia toimenpiteitä, mistä tämä Joensuun esimerkki kyllä oli hyvä: He ovat lähteneet rekrytoimaan suoraan yliopiston ovelta. Heillä on seniorilääkärit siellä tukena nuorille lääkäreille. He ovat katsoneet myöskin työehtoasioita uudella tavalla ja saaneet aikaan sellaisen kokonaisuuden, jossa nuorten lääkäreiden on hyvä työskennellä, koska moni nuori lääkäri ei suoraan sanoen uskalla tulla terveyskeskustyöhön.

Sitten täällä edustaja Kalmari kysyi, haetaanko tässä säästöjä. Tässä siis haetaan sitä, että meillä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut saadaan tulevaisuudessa kestävältä pohjalta rakennettua. Tämä tarkoittaa myöskin toimintatapojen muutosta, byrokratian vähentämistä ja ihmisen ottamista kaiken keskiöön. Ja tämä tarkoittaa sitten myöskin painopisteen muuttamista. Tänä päivänä meillä kustannuksista menee aivan liian suuri osa sinne kaikkein vaativimpaan hoitoon niin sosiaalipalveluissa kuin terveydenhuollon palveluissa. Sen takia se painopiste pitää saada sinne ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja kokonaisvaltaiseen ihmisen hoitoon.

Tästä on kyse myöskin tässä sosiaali- ja ter-veydenhuollon rakenneuudistuksessa: ei pakkoliitoksia, ei keskittämistä, vaan lähipalveluiden turvaamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetyöryhmällä, joka näiden ohjeiden mukaan on sitten myöskin sitä omaa työtään lähtenyt tekemään, todellakin on tänään ollut kokous tämän meidän välikysymyskeskustelumme aikana. Juuri viestittelin työryhmän puheenjohtajalle, minkälaista tulosta on tullut, onko edistystä tapahtunut, ja hän viestitti minulle, että kyllä, nyt on päästy taas vakaalla askeleella eteenpäin. Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä kokoontuu perjantaina, ja me käsittelemme sitten tämän työryhmän viimeisimmän esityksen. Toivottavasti pääsemme sitten tuomaan tämän esityksen myöskin kunnille mahdollisimman nopeasti. Niin mielellään kuin meillä työryhmät työskentelisivät välikysymysten tahdissa, niin se ei ole kyllä minun mielestäni sellaista mielekästä ohjeistusta työryhmille eikä takaisi sitten parasta mahdollista tuotosta.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on lähtenyt aivan oikein peräämään julki kuntauudistuksen sisältöä ja aikataulua. Samaa kaipaamme mekin. Tässä asiassa jos missä hallitus ajaa sammutetuin lyhdyin. Kokoomus ja sen vastuuministeri Henna Virkkunen avasivat pelin karttaharjoituksella, joka vei keskustelun vikasuuntaan: puhutaan kuntien lukumäärästä ja kuntarajoista, kun pitäisi puhua palveluitten turvaamisesta. Ja juuri siinä hallitus kieltäytyy kertomasta, mitä on suunnitellut. Tai itse asiassa se on tehnyt enemmän kuin suunnitellut: rakennelaki on varmaan kirjoitettu pääkohdittain jo valmiiksi, mutta ennen kuntavaaleja sitä ei voi tuoda julkisuuteen. Tai jos sitä ei ole kirjoitettu, silloinhan ehtii käynnistää vielä demokraattisen ja parlamentaarisen valmistelun. Ei kai tällaisessa jättihankkeessa voi turhaa kiirettä pitää.

Perustuslaki estää kuntien massamittaiset pakkoliitokset. Siksi hallitusohjelmaan on kirjoitettu kaksi vapaaehtoista pakkoa, ensinnäkin valtionosuusjärjestelmän uudistaminen ja kuntasektoria koskevan lainsäädännön rukkaaminen. Kun tätä tietä edetään, kunnat voidaan painostaa valitsemaan, mutta vain yhdestä vaihtoehdosta. Kokoomusta ajaa tässä asiassa yksi aivan erityinen syy, ja se on se, että se haluaa avata palvelutuotannon yksityistämiselle. Kuntarakenneuudistus on siihen sopiva keino. Ja ihmettelen vasemmistoa, joka kertoo vastustavansa palveluitten yksityistämistä mutta kulkee tietä, jonka kokoomus osoittaa. Hallituksen voimasuhteista saimme esimakua, kun hallituspuolueet ilmoittivat kantansa hoitajamitoituksesta. Viisi puoluetta oli likimain samaa mieltä ja kokoomus eri mieltä. Äänin 5—1 kokoomus voitti.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden ongelmien ratkaiseminen vaatii ennen kaikkea yhtä asiaa: valtio—kunta-suhteen vakauttamista ja ennustettavuuden lisäämistä. Jos kunnat eivät voi tietää edes kahden vuoden rahoituspohjaa, kuinka ne voivat toimia suunnitelmallisesti? Valtion talousarvioesitys on karua luettavaa. Niin kuin edustaja Tölli kunta-asioitten ehdottomana asiantuntijana muistutti, sivun Y101 taulukon loppurivillä on miinus 193 miljoonaa euroa. Sen rahan mukaan kunnissa eletään eikä laskennallisten eurojen varassa.

Valtio velkaantuu ensi vuonna liki 7 miljardilla eurolla. Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta nousee vuoteen 2016 mennessä 6 miljardia tästä vuodesta. Valtionosuuksien vähennys kunnilta on vuosina 2012—2015 peräti 3,4 miljardia euroa. Tämä kaikki, jos laskelmien ja kehysten ennakko-odotukset pitävät paikkansa, mutta on vahvat perusteet epäillä, etteivät pidä. Eurokriisi jalkautuu kuntiin ja kuntalaisten arkeen. Kun valtio velkaantuu hurjaa vauhtia, se tulee siirtämään omaa taakkaansa kuntiin. Ja kuntien uudet valtuutetut vastaavat kaikesta siitä, mistä valtio vetäytyy.

Miksi valtio sitten velkaantuu? Totta kai olennainen syy on yleinen taloustilanne, mutta on myös paljon muuta. Täytyy muistaa aiempina vuosina annetut ja hyvätuloisia suosineet veronalennukset. Ne rapauttivat veropohjaa, verotulovaje kertautuu vuosi vuodelta. Kolmas syy on eurovastuut, joihin sisältyy valtavia riskejä. Eduskunta päätti jo juhannusviikolla ottaa uutta velkaa 1,5 miljardia euroa toisten vastuitten vuoksi. Se oli Euroopan vakausmekanismin alkupääoman ensimmäinen osa. Loppu, 11 miljardia euroa, maksetaan vaadittaessa — ei siis niin, että maksetaan, jos jaksetaan, vaan vaadittaessa. Tähän kaikkeen on lisättävä yksittäisille maille annettu tuki sekä Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin kautta tulevat vastuut. Jos osakin näistä riskeistä realisoituu, valtiolla ja kunnissa alkavat rajut leikkaukset.

Eurokriisi on haluttu pitää poissa kuntavaalikeskustelusta, mutta ei yksienkään vaalien asialistaa voi sanella äänestäjille. Olipa asia mikä hyvänsä, jos se askarruttaa äänestäjiä, se on juuri sillä hetkellä peruste tehdä oma äänestysvalintansa. Yksikään puolue ei voi toimia niin, että ilmoittaa jo etukäteen kansalaisille, että väärin tai että väärin perustein äänestetty. Muistutan vielä, että ei mene kauan, kun eurokriisi jalkautuu kuntiin, ja se jalkautuu sitäkin kautta, että myös kunnat uivat raskaassa ja kasvavassa velkalastissa. Kun korkotaso nousee, velalle tulee heti uusi hinta.

Arvoisa puhemies! Kannatamme perussuomalaisten esitystä epäluottamuslauseeksi.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomus julkaisi viime viikonloppuna visionsa suomalaisesta tulevaisuuden kunnasta. Päinvastoin kuin opposition näkemys meidän näkemyksemme maamme tulevaisuudesta on positiivinen, ja tähän on selkeä syy. Kokoomus uskaltaa muuttaa vanhentuneita hallintorakenteita ja uudistaa maatamme silloin, kun se on välttämätöntä. Kuten ryhmäpuheessammekin todettiin, me haluamme uudistaa Suomea niin, että palvelut toimivat ja yhteisistä veroeuroista saadaan suurin mahdollinen hyöty niiden maksajille. Tämä on vastuullista päätöksentekoa.

Jo tälläkin hetkellä maassamme on useita kuntia, jotka eivät pärjää omillaan. Kaikki niistä eivät kelpaa edes naapurikuntien liitoskumppaneiksi. Nykymenolla tilanne vain pahenee. Jos mitään ei tehdä, olisi maassamme valtiovarainministeriön laskelmien mukaan kahdentoista vuoden kuluttua peräti 64 kuntaa, jotka keräisivät veroa 30 prosenttia tai enemmän. Samaan aikaan kuntien lainakanta kasvaisi reippaasti. Nykyisellä keskimääräisellä 19,5:n veroprosentilla tai alemmalla pärjäisi vain 14 kuntaa.

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle on aina ollut tärkeää tunnustaa käsillä olevat tosiasiat. Tällä hetkellä fakta on, että nykyisellä menolla emme voi jatkaa. Tarvitsemme maassamme isompia ja pienempiä Suomi-uudistuksia. Yksi tärkeimpien uudistusten joukossa on ministeri Virkkusen johdolla ansiokkaasti etenevä kunta- ja palvelurakenneuudistus.

Kunnat vastaavat meille kaikille tärkeiden peruspalveluiden järjestämisestä. Näin on oltava jatkossakin. Kyse uudistuksessa ei saa olla kuntarajoista tai kunnantalon paikasta vaan yksin ja ainoastaan kuntalaisten palveluista. Kokoomuslaisessa huomisen kunnassa hallinto on vain väline parempien palveluiden järjestämiseksi. Jos vaihtoehtona on itsenäinen, vahva ja demokraattinen peruskunta tai byrokraattien hallinnoima monitoimiyhtymä, niin valitsemme aina kunnan. On tärkeää, että tämän asenteen ovat omaksuneet myös muut hallituskumppanimme ja hallinnon uudistamiseen suhtaudutaan kaikissa puolueissa avoimin mielin.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen yhteydessä on tunnustettava myös se tosiasia, että eri alueilla on erilaisia tarpeita uudistukselle. Aivan erityisessä asemassa on metropolialue, jonka merkitys on koko Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeinen. Alueella asuu kolmannes suomalaisista, ja se tuottaa lähes kolmasosan koko maamme kansantuotteesta. Nykyisellään alueen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden tiellä on monia turhia esteitä, jotka kuntauudistuksen avulla saadaan viimein raivattua pois. Uudistuksen myötä alueelle voidaan luoda tarkoituksenmukainen kuntarakenne, mikä mahdollistaa muun muassa asuntotuotannon ja tonttimaan kaavoittamisen koko seudun etua ja tulevaisuutta palvelemaan. Samalla se vähentää kuntien keskinäistä eriarvoistumista sekä turhaa kilpailua hyvistä veronmaksajista. Se, yritetäänkö tavoitteeseen päästä ylimääräisiä hallinnollisia rakenteita luomalla vai rohkeasti kuntarajoja uudistaen, riippuu alueen päättäjistä. Luotan siihen, että niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa järki lopulta voittaa.

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset elämme yhä pidempään, ja se on hyvä asia. Terveys- ja vanhuspalvelujen tarve kasvaa, mutta samaan aikaan kassaan kertyy vähemmän varoja. Haasteen edessä ei ole syytä lannistua ja pistää päätä pensaaseen vaan ryhdistäytyä ajattelemaan asioita uudella tavalla. Me kokoomuslaiset uskomme, että uudistamalla voimme säilyttää sen, mikä meille on arvokasta. Suomessa sitä on mielestäni hyvinvointiyhteiskunnan palvelut sekä fiksujen kansalaisten rohkeus toimia välttämättömän edessä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset näyttävät hakevan kuntauudistusvälikysymyksellä helppoja, erittäinkin helppoja, irtopisteitä kuntavaaleihin. Näissä toistuvissa välikysymyksissä tuntuu jo olevan melkoista vauhtisokeutta, sillä kyllähän ne lähes pelkkää poliittista retoriikkaa ovat.

Tosiasiassa meistä ei varmaan kukaan kyseenalaista tämän kuntauudistuksen tarpeellisuutta. Väestön huoltosuhteen muutos ja asutuksen keskittyminen asettavat kunnat jo lähitulevaisuudessa aivan erilaisten ja uusien haasteiden eteen.

Sosialidemokraattien mielestä vain riittävän vahvat ja elinvoimaiset kunnat pystyvät vastaamaan tähän haasteeseen siten, että kaikki suomalaiset ovat asuinpaikastaan riippumatta yhdenvertaisessa asemassa kuntien järjestämien palveluiden suhteen. Näille lähipalveluille pitää, jos se vain vähänkin on mahdollista, määrittää tarkat kriteerit, jotta pystytään myös mittaamaan, että ne ovat tasapuolisesti kaikkien käytettävissä. Tiedän jo näin puhuessani, että lähipalvelujen kriteereitten määrittäminen ei tule olemaan mikään helppo rasti eikä helppo harjoitus, koska ne lähipalvelut ovat meistä jokaiselle vähän erilaiset — joillekin saavutettavuus puolessa tunnissa ei ole mitään, joillekin 300 metriä on liikaa — mutta kannustan kuitenkin yrittämään näitä määritellä.

Täällä on todettu, että oppositiolla on ollut tilaisuus osallistua kuntauudistuksen valmisteluun useissa eri yhteyksissä. Haluan tässä yhteydessä vielä painottaa sitä, että kuntauudistuksen avainasemassa ovat kunnat itse. Sosialidemokraatit eivät ole pakkoliitosten kannalla, vaan luotamme siihen, että kunnilla ja demokraattisesti valituilla valtuustoilla on paras asiantuntemus asioidensa järjestämisessä.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksessa on taattava paremmat edellytykset myöskin kuntatalouden tulopuolelle. Vahvat kunnat pystyvät tarjoamaan paremmin työpaikkoja, ja ne kestävät paremmin suhdannevaihteluita. Tältä pohjalta kunnat kykenevät myös parempaan palveluiden tuottamiseen.

Arvoisa puhemies! Oppositiokin voisi perusteettoman kritiikin sijasta kääriä hihat ja lähteä yhdessä kehittämään Suomeen entistä parempia kuntia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset odottivat, että heti eduskuntavaalien 2011 jälkeen kaikki eduskuntapuolueet kutsuttaisiin parlamentaariseen työryhmään valmistelemaan suurta kuntauudistusta. Valitettavasti kaikki kuusi hallituspuoluetta vallantäyteydessään päättivät jättää molemmat oppositiopuolueet kuntauudistuksen ulkopuolelle, joten emme valitettavasti ole päässeet yhdessä osallistumaan ja kuulemaan asiantuntijoita, mitä näkemyksiä heillä on tästä historiallisesta ja suuresta kuntauudistuksesta, jota hallitus nyt on alkanut suunnitella ja toteuttaa omin voimin. Aina aikaisemmin kaikki vastaavanlaiset suuret uudistukset, niin kuntalain uudistukset, perustuslain muutokset kuin vaali- ja puoluerahoitukseen liittyvä lainsäädäntö, valmisteltiin kaikkien eduskuntapuolueitten toimesta parlamentaarisessa työryhmässä, jolloin kaikki saivat reilusti samanaikaisesti tietoa tästä uudistuksesta ja pystyivät myös sitten omalta osaltaan sitoutumaan siihen. Mutta nyt näin ei ole tehty, vaan hallitus on halunnut hoitaa tämän asian keskuudessaan.

Tämä kuntauudistus koskettaa kaikkia Suomen kansalaisia ja kuntalaisia, ja siksi me perussuomalaiset kannamme syvää huolta tästä nykyisestä sekavasta tilanteesta, johon hallitus ja sen nuoret mutta niin intomieliset ministerit ovat koko kuntakentän saattaneet. Eivät edes hallituspuolueiden omat kuntajohtajat ole lähteneet puolustamaan suureksi sekoiluksi muuttunutta uudistusta. Talvella julkisuudessa esitettiin, että kuntia tulisi Suomessa olla 70; nyt viime viikkoina pääministeri Katainen on todennut, että näitä kuntia olisi jatkossa jotakin 90:n ja 120:n välillä. Perussuomalaiset eivät vastusta uudistuksia, mutta jos sellaisia tehdään, tulee uudistuksen tapahtua vapaaehtoisuuden ja huolellisen valmistelun pohjalta, jonka lopputuloksena voidaan kaikille kuntalaisille ja kuntapäättäjille kertoa, miksi uudistus on heille hyödyllinen ja kannatettava. Näin ei nyt ole tapahtunut, joten huoli on todella suuri koko kuntakentällä.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspuolen palvelut koskettavat meitä kaikkia. Hallitus ilmoitti jo keväällä, kuinka sairaanhoitopiirit noin vain lakkautetaan. Huoli on varmasti siitä alkaen ollut suuri kaikkien sairaanhoitopiirien vastuuhenkilöiden keskuudessa. Hallitus lakkauttaa toimintoja ilman, että lakkautettavan organisaation tilalle on esitetty minkäänlaisia selkeitä suunnitelmia. Tällainen toiminta on edesvastuutonta. Hallituksen olisi ollut syytä kertoa samanaikaisesti uudistuksista, kun se kertoo romuttavansa jotakin vanhaa ja pitkään hyvin toiminutta.

Arvoisa puhemies! Kuntaliitokset eivät todellakaan ole mikään oikotie onneen. Jos kaksi köyhää kuntaa lyö hynttyynsä yhteen, ei niihin synny minkäänlaista lisävaurautta. Päinvastoin voi käydä, mistä meillä on kokemuksia kuntakentältä aika paljon, kun kuntien henkilökunta alkaa valmistella liitosta ja siihen kuuluvia organisaatiomuutoksia. Yleensä johtajien työehtoja vahvistetaan, heidän palkkojaan korotetaan ja sitten kuntaliitoksen jälkeen, kun huomataan, että kassakirstu alkaa olla tyhjä, lähdetään lomauttamaan koko henkilökuntaa, myös sosiaali- ja terveystoimen työntekijöitä ja koulujen, lasten päiväkotien opettajia jne.

Näin on käynyt omassa kotikunnassanikin, jossa kuntaliitos suoritettiin vuonna 97 eli liki 16 vuotta sitten. Silloin meille Porvoossa vakuuteltiin, kuinka kuntaliitoksen hyödyt eivät tule heti alkuvaiheessa meille, vaan ajan myötä ne hyödyt sitten näkyvät kuntalaisten palveluissa ja rahapussissa, mutta meille on käynyt aivan päinvastoin: meillä on velka per asukas noussut yli keskiarvojen, liki 3 000 euroon, meillä on veroprosentti noussut 17:sta 19,25 prosenttiin. Nyt meille ovat vielä uutena riesana tulleet nämä elinkaarimallit, jotka ovat tavallaan kunnan tällaista osamaksukauppaa, mikä on kaikkein kallein mahdollinen toimintatapa toteuttaa palveluja, pitkäaikaisissa vuokratiloissa. Nämä elinkaarimallit ovat kyllä sellaisia, että toivoisin, että ministeri ohjeistaisi kuntia, että näihin ei pidä lähteä akuutin rahapulan ilmestyessä, että ne elinkaarimallit tulevat kaikkein kalleimmaksi kunnalle ja niistä ei pääse eroon 20 vuoteen — vaikka toimitilat olisivat tyhjänä, niin niistä ei päästä eroon. Meillä on paljon kokemuksia valtionhallinnosta, kun on tehty liian pitkäaikaisia vuokrasopimuksia. Todella toivon, että näistä elinkaarimalleista myös ministeri varoittaisi kaikkia kuntia.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan ensin minun on puututtava aikaisempaan keskusteluun siitä, kun ministeri Virkkunen ja edustaja Paatero valistivat minua siitä, että Paras-hanketta ei olisi valmisteltu parlamentaarisesti, vaan että siinä olisi ollut vain seurantaryhmä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Valmistelu tapahtui parlamentaarisessa ohjausryhmässä, jossa kokoomusta edusti Maija Perho — en ole varma, oliko edustaja Virkkunen tuolloin ehkä eduskunnassa laisinkaan. Sen jälkeen oli tietysti seurantaryhmä, kun lait ja asetukset oli hyväksytty ja käytännön työ oli jo menossa. Tämä tapahtui siis kuntaministeri Kiviniemen aikana. Toivon, että paikalla olevat ministerit kertovat tämän tosiasian. Kuntaministerin on hyvä tietää tällainen aika perustavanlaatuinen kysymys.

Puhemies! Puolueiden väliset arvomaailmojen erot ovat todella kasvaneet ja selkiytyneet. Luulisi, että nyt ihmisten on helppo tehdä valintoja kuntavaaleissa. On niitä, jotka puolustavat lähipalvelujen olemassaoloa koko maassa kaikille ihmisille, ja sitten on niitä, jotka mielellään unohtaisivat melkein puoli Suomea palveluiden ja demokratian suhteen. Vai mitä olisi ajateltava tänäänkin moneen kertaan todetusta pääministerin lausunnosta, että puhuminen koko maan pitämisestä asuttuna on vanhahtavaa? Minun mielestäni erittäin huolestuttava lausunto.

Perussuomalaisten tekemä välikysymys oli sisällöltään kovin samanlainen kuin keskustan aiemmat. Asioista olemme siis keskustelleet, mutta vastauksia emme ole vieläkään hallitukselta saaneet, mitä konkreettista suurkuntahankkeella ajatellaan saavutettavan. Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan säästöjä ei synny, palvelut eivät parane, vaan karkaavat monilta kauas, huoltosuhde ja hoivaa tarvitsevien määrä ei pienene, hallinto ei kevene. Vahvojen peruskuntien sijaan näyttää muodostuvan vain pelkästään suuria kuntia sekä uusia kunnan- ja kaupunginosavaltuustoja. Kaikella ystävyydellä, kuulostaa minusta suorastaan himmeliltä.

Auki on myös se, miten hallitus aikoo saada kehyskunnat, kuten Espoon, Vantaan, Nurmijärven ja Liedon, toimimaan tahtonsa mukaan. Juuri näissä kunnissahan olisi talouden ja palvelujen tuottamisen järkeistämisen kautta saavutettavaa. Hallitus on suunnannut tykkinsä kohti pieniä kuntia. Ei Utsjokea ja Inaria liittämällä tai joitain pieniä itäsuomalaisia kuntia yhteen pakottamalla saavuteta talouden eikä toiminnan kautta mitään järkevää.

Arvoisa puhemies! Keskusta on uudistavana ja eteenpäin katsovana puolueena ollut aina tietoinen palvelurakenteiden uudistamistarpeesta ja on myös rohkeasti uudistanut niitä. Nykyhallituksen suurkuntahanke ei todellakaan ole jatkoa Paras-hankkeelle. Sen lähtökohdat olivat, ja myöskin menettelytavat, tyystin erilaiset kuin nykyisen hallituksen ovat. Virkkusen—Kataisen uudistus keskittyy pakottaviin kuntarakenteisiin, kun meidän mielestämme kuntaliitokset ja kuntien välinen yhteistoiminta ovat kumpikin yhtä arvokkaita uudistamisen välineitä.

Hallitus ajaa jopa maakunnan kokoisia, EU:n suurimpia, kuntia käyttäen aseena rajuja valtionosuusleikkauksia ja karttaharjoituksia. Sen sijaan Paras-hankkeen aikana kuntien lukumäärä väheni vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin perustuen yli sadalla kunnalla. Tärkeintä nytkin olisi edetä kunta- ja palvelu-, ihmislähtöisesti rakentaen mahdollisimman turvallista elinympäristöä ihmisille koko maahan. Erilaiset mallit ja välineet pitää sallia tällaisessa maassa, jossa olosuhteet vaihtelevat suuresti.

Hallituksen aikaansaama kaaos on todella huolestuttavaa, sillä kuntapalvelut tarvitsevat uudistamista. Tärkein ja kiireellisin eli terveydenhuollon uudistaminen on vesittymässä niin kutsutun vahvan peruskunnan ideologian takia. On hyvin vaikeaa ymmärtää sitä, miksi kokoomusvetoinen hallitus vastustaa ajatusta, että ihmiset saisivat palvelunsa läheltä koko maassa. On järkevää, että kotikunnissa hoidetaan lähipalvelut ja maakunnallisella tasolla loput, raskaimmat tehtävät. Jo tällä hetkellä noin kolmasosa tehtävistä hoidetaan maakunnissa. Myös maakuntatason demokratia on aukoton, kun luottamushenkilöt valittaisiin suorilla vaaleilla. Ne eivät ole väliporras, vaan palvelutuotannon ja talouden turva. Lisäksi maakuntamalli keventäisi ja selkeyttäisi toimintoja.

Arvoisa puhemies! Me olemme nyt vakavien asioitten äärellä, ja olisi toivottavaa, että kaikki toimisivat avoimesti ja nimenomaan ihmisten turvallisuus ja valinnanvapaus ensi sijalla. Ihmiset ovat huolissaan ja kaipaavat oikeata tietoa. Siksi olisikin tärkeää, että hallituspuolueet yhtenäistäisivät sanomaansa, että hallituksen viesti on sama täällä eduskunnassa ja maakunnissa, pääkaupunkiseudulla ja myöskin tuolla pohjoisimmilla Suomen selkosilla. Kaksien rattaiden politiikka hämmentää, ja niiden kumu kuulostaa todella kylmältä.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntien tehtävänä on yhteisten palvelujen järjestäminen tehokkaasti ja ihmisystävällisesti. Siten ainoa järjellinen peruste kuntauudistukselle on palveluiden turvaaminen koko maassa. Tästä näkökulmasta on outoa, että sen paremmin kuntatyöryhmän raportissa kuin opposition kritiikissäkään ei ole kiinnitetty huomiota suurten kaupunkien ongelmiin palvelujen järjestämisessä. Ei nimittäin ole niin, että vain pienten muuttotappiokuntien kyky järjestää palvelunsa olisi uhattuna. Aivan yhtä vakava tilanne on suurimmissa kaupungeissa ja nähdäkseni juuri niiden koon vuoksi. Valitettavan usein suuri kunta tarkoittaa myös suurta byrokratiaa. Se puolestaan tarjoaa tilaisuuden tuottaa liian vähän ja aivan liian huonosti järjestettyjä palveluja. Niinpä on tavallista, että suuressa kaupungissa lääkärille odotetaan kuukausi ja sosiaalityöntekijän puheille jopa vuosia. Ajanvarausjärjestelmät ja organisaatiorakenteet ovat niin pahasti solmussa, että moni apua tarvitseva ei sitä jaksa tai osaa hakea. Ei siis ihme, että varakkaat ympäristökunnat eivät halua liitoksia kaupunkikeskuksiin. Ne pelkäävät palvelujensa merkittävää huonontumista, asukkaidensa hukkumista suurten kaupunkien kafkamaiseen byrokratiaan.

Arvoisa puhemies! Suomalainen kuntakenttä voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: alueidensa vetureina toimiviin kaupunkikeskuksiin, niitä ympäröiviin varakkaisiin nukkumakuntiin ja kakkoskehän pienempiin kuntiin, joiden huoltosuhde heikkenee nopeasti. Keväällä esitelty pohja lähtee siitä, että kaupunkikeskuksia lihotettaisiin entisestään ympäristökunnilla. Köyhille reunakunnille jäisi tässä suunnitelmassa kumppaneiksi toisensa. Kuntatyöryhmän raportti ei anna uskottavaa vastausta siihen, miten tämä malli tasaisi kuntien välisiä eroja tai takaisi ihmisille parempia palveluja. Ilman muita muutoksia tuloksena olisi todennäköisesti suurten keskusten taloustilanteen parantuminen mutta ympäristökuntien palvelutasoa kurjistamalla. Reunakunnissa muutos lisäisi resursseja vain niiltä osin kuin se johtaisi hallinnon keventymiseen. Maaltamuuton tai väestön vanhenemisen haasteet säilyisivät kuitenkin ennallaan.

Olenkin sitä mieltä — tässä tulee keskusteluun nyt Kontulan vaihtoehto keskustan ja hallituksen vaihtoehdon lisäksi — että uudistuksessa olisi yksinkertaisempaa lähteä liikkeelle säteilyvaaramerkin muotoisesta kaavasta, jossa kaupunkikeskukset jäisivät pitkälti nykyiselleen ja niiden ympäristökunnat yhdistyisivät sektoreittain kakkoskehän kuntien kanssa. Tällaisessa mallissa suuret keskuskunnat saisivat lisäaikaa omien palvelusotkujensa selvittämiseen. Toisaalta muun kuntakentän taloutta vakauttaisi, kun työikäisten kansoittamat rikkaat kehyskunnat löisivät hynttyyt yhteen niiden naapuriensa kanssa, joissa heidän asukkaidensa isät ja äidit edelleen elävät.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus on Suomelle välttämätön. Jotta kunnat pystyvät vastaamaan palveluhaasteeseen, tarvitsemme vahvoja ja elinvoimaisia kuntia. Nykyinen yli 300 kunnan järjestelmä ei enää vastaa tämän ajan vaatimuksia. Jotta kaikilla kuntalaisilla on tulevaisuudessa mahdollisuus käyttää julkisesti rahoitettuja yhteisiä peruspalveluita, kuten terveydenhuoltoa, päivähoitoa tai kirjastoa, meidän on tehtävä myös muutos palvelurakenteisiin. Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on olennainen osa kuntauudistusta.

Kunta on kuntalaisia varten. Tästä syystä kuntauudistuksen keskiössä ovat kuntalaiset ja heidän tulevaisuutensa. Nykyiset ja tulevat kuntapäättäjät ovat vastuussa siitä, minkälaisessa kunnassa asukkaat asuvat ja elävät. Onko peruskunta, kotikunta, riittävän elinvoimainen ja vahva tuottamaan asukkailleen tarvittavat laadukkaat palvelut vielä viiden tai kahdenkymmenenkin vuoden päästä? Miten kunta pystyy omalla toiminnallaan vahvistamaan kunnan elinkeinorakennetta ja työllisyyttä sekä tuomaan tarvittavan rahoituksen palveluiden järjestämiseen? Kuntarajat eivät ole itsetarkoitus, mutta kunnalla on vahva itsehallinto, ja tästä seuraa suuri vastuu asukkaiden elämästä ja hyvinvoinnista. Kunnat ovat siten suurten päätösten edessä, linjapäätöksiä tehdään lähivuosina.

Kunta ei voi olla vahva ilman vahvasti toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa. Siksi on välttämätöntä turvata ja parantaa myös kansanvallan toimintaedellytyksiä uudistetussa kuntakentässä. Me voimme aidosti kysyä ja esittää kysymyksen, miten keskustan esittämä väliportaan hallintomalli tai maakuntamalli vahvistaa kuntalaisten demokratiaa, kun päätöksenteko ja vaikuttaminen viedään pois kuntalaisten ulottuvuudesta. Malli keskittää valtaa muutamille luottamushenkilöille ja virkamiehille, päätöksenteko ei ole avointa ja läpinäkyvää, kansalaisten demokratian ja kuntalaisten kannalta päätös ja toiminta viedään entistä kauemmas heidän arjestaan ja läheisyydestään.

Arvoisa puhemies! Vahvat ja elinvoimaiset kunnat vastaavat itse palveluista ja myös tuottavat niistä suurimman osan itse. Kunta, joka toimii vain yhteisen palvelualueen laskujen maksajana, ei ole sellainen vahva peruskunta, jossa kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet palveluihin ja niiden rahoitukseen toimisivat. Kuten SDP:n ryhmäpuheenvuorossa todettiin, julkisesti ja demokraattisessa ohjauksessa tuotettu hyvinvointipalvelu on useimmiten kuntalaisille paras vaihtoehto. Tavoitteenamme on, että kuntarakenteita uudistetaan ja julkisia palveluja vah- vistetaan nykyisestä. Meidän on parannettava terveyskeskuspalveluja, päivähoitoa, vanhusten palveluja jne.

Suurena ongelmana on, että yhä useampi kunta on ulkoistanut palveluja. Palveluiden kilpailutus on siten tätä päivää. Tästä syystä kunnissa on oltava riittävä osaaminen palveluiden ostamiseen ja kilpailuttamiseen. Kyse on ihmisten palveluista ja heidän hyvinvoinnistaan. Ihmisten palveluiden laadulle ja tarpeille on annettava nykyistä vahvempi asema kilpailutuksessa. Monikansallisten hoivayritysten tarjous voi olla halvin, mutta se ei ole yleensä sitä, jos katsotaan pidemmällä aikavälillä. Sosialidemokraatit ovat tänään esittäneet, että Suomen kunnissa pistetään stoppi yhteistyölle veroparatiisiyhtiöiden kanssa. Kuntien pitäisi tehdä periaatepäätös, etteivät ne tee hankintoja yhtiöistä, joilla on kytkentöjä veroparatiisiin.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on myös tasa-arvouudistus. Tiedämme, että eriarvoisuus on lisääntynyt hälyttävästi. Miesten elinajan-odotteessa on alimman ja ylimmän tuloluokan välillä 12,5 vuoden ero. Tämä on yksinkertaisesti väärin, eikä se selity vain ihmisten erilaisilla elämäntavoilla. Meidän on puututtava eriarvoistaviin rakenteisiin ja käytäntöihin.

Arvoisa puhemies! Eriarvoisuuden lisääntyminen on pysäytettävä. On selvää, että elinvoimaiset ja veropohjaltaan vahvat kunnat eivät automaattisesti paranna palveluiden saatavuutta ja kansalaisten yhdenvertaisuutta. Tarvitsemme myös selkeitä palvelurakenteita ja prosessien muutoksia, mutta tämäkään ei riitä. Meidän on turvattava yhteisesti rahoitetut, kunnan itse järjestämät palvelut. On veronmaksajien etu, että kuntalaiset, valtuusto ja lautakunnat voivat suoraan vaikuttaa palveluiden laatuun.

Järjestöt, paikalliset yritykset ja markkinat voivat vastata osasta palvelutuotantoa, mutta kuntaa, sen palveluita ja kuntalaisten hyvinvointia ei saa myydä markkinoiden armoille. Meille sosialidemokraateille terveys ja hyvinvointi ei ole kauppatavaraa.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aloitanpa puheeni toteamalla, että perussuomalaiset eivät ole tehneet tätä välikysymystä sen vuoksi, että vastustaisimme uudistuksia kuntakentällä. Uudistuksia tarvitaan, mutta sitten ollaankin syvällä suossa, jos uudistuksiin ryhdytään pakottamalla. (Kalliorinteen välihuuto) — Tiedän, tiedän. Ei kukaan ole suinkaan pakottamassa ketään yhtään mihinkään. Vapaaehtoisestihan tässä ollaan etenemässä niin nykyisen hallituksen kuin sitten aikaisemman hallituksen Paras-hankkeen tiimoilta. No, tämä jälkimmäinen oli sarkasmia. Eihän tässä ole suinkaan kyse aidosta halusta ja vapaaehtoisuudesta, varsinkaan kuntaliitosten osalta. Kyse on vapaaehtoisuuden varjoon naamioidusta pakosta.

Herra puhemies! Minä perustelen moisen väitteen. Kun pelkästään 2000-luvulla kuntien lakisääteisiä tehtäviä on lisätty todella suurella kauhakuormaajalla ja samanaikaisesti näiden tehtävien hoitamiseen on osoitettu varoja lusikalla, on selvää, että kyse on täysin tarkoitushakuisesta toiminnasta. Joku taho on joskus päättänyt, että Suomessa on liikaa kuntia, ja tajunnut samalla, että vapaaehtoisesti niiden vähentäminen ei onnistu. Niinpä kuntien lukumäärää on keksitty vähentää talouden kautta ja sen avulla, ja tämä keino toimii tehokkaasti. Kuntauudistusta markkinoidaan ennen kaikkea sillä, että näin turvataan palvelut tulevaisuudessa. Kenen palvelut? Jos palvelut siirretään yhä kauemmas niiden käyttäjistä, niin onko se niiden turvaamista? Ei ole.

Arvoisa puhemies! Kouvolan kaupunki vuonna 2009 käynnistyneenä on aivan tuoreen, heinäkuussa valmistuneen, selvityksen mukaan kerännyt kokemuksia kuntien yhdistymisen vaikutusten arviointiraporttiin. Näistä kokemuksista on syytä ottaa opiksi ja jakaa saatua tietoa muualle niin hyvien kuin huonojen kokemusten osalta. Tässä kohtaa täytyy kyllä sanoa, että näistä hyvistä kokemuksista kyllä kerrotaan. Ministeri Virkkusen puheessa muun muassa oli otettu näitä hyviä kokemuksia, mutta huonoista ei puhuta halaistua sanaa. Tämä on minusta väärin, tämä ei ole tasapuolista. Pitäisi kertoa kuntalaisille, mitä tästä seuraa, jos mennään yhteen. Sieltä tulee ilman muuta hyviä asioita mutta myös huonoja. Virheitä tekee jokainen, mutta vain hölmö ei opi niistä mitään.

Suomessa vannotaan tehokkuuden nimeen ja ennen kaikkea sen väittämän, että suuri koko olisi synonyymi tehokkuudelle. Eihän se näin ole. Oikea tapa olisi puhua optimikoosta. Jos pieni kunta pystyy hoitamaan taloutensa tasapainoisesti ja tuottamaan peruspalvelut, niin eikö se silloin ole optimikokoinen kunta? Miksi sen pitäisi liittyä tai miksi se tulisi liittää johonkin suurempaan kokonaisuuteen? Mitä lisäarvoa sillä saataisiin kuin pelkkä väkiluvun ja kunnan koon kasvu?

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on kaivanut itselleen kuopan, kuntakuopan. Se esittelee mallin, jota se ei itsekään pysty perustelemaan selkeästi ja jota ei itse asiassa edes ole. Kuntauudistus vaatii rinnalleen myös sote-uudistuksen, ja siihenkään ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa mallia.

Päätän puheeni lainaamalla Asikkalan kunnanjohtaja Juri Niemistä, hänen luvallaan: "Entäpä jos Suomen julkinen sektori on jo tehokas eikä ratkaisua saada piirtelemällä hallintorajoja tai siirtämällä vastuita palvelujen järjestämisestä kuntien, maakuntien, yhteistoiminta-alueiden ja valtion välillä? Entäpä jos ainoa toimiva keino on sovittaa julkisen sektorin laajuus kerättäviin veroihin ja maksuihin?" Ongelma lähtee pois sillä, millä se on tullut: hyvinä aikoina asetettujen lisätehtävien karsinnalla. Kuntien tehtävät on saatava vastaamaan niihin osoitettua rahoitusta.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin muistaessani kannatan edustaja Pekkarisen tekemää epäluottamuslausetta.

Sitten muutamia kommentteja tähän debattikeskusteluun. Joissakin puheenvuoroissaan ministeri Virkkunen otti kantaa kuntaliitoksiin, ja oli pakko sen vastauksen pohjalta kaivaa sitten muutamia kommentteja taaksepäin. Muun muassa 2.9. vuosi taaksepäin ministeri on todennut, että hallitus on tarvittaessa valmis pakottamaan kunnat liitoksiin ja että perustuslaki ei estä pakkoliitoksia. On pakko todeta, että eräs tämänpäiväinen ministerin vastauspuheenvuoro kyllä myös sitten vahvisti tuon, että linja on edelleen tässä vuoden aikana säilynyt.

Sitten täällä debatin aikana varsinkin kokoomuksen puolelta kritisoitiin Kainuun mallia. Muun muassa kokoomuksen ryhmäpuheessa kokeilua pidettiin keskustalaisena harjoituksena. Puhuttiin repivistä riidoista ja kasvavista kustannuksista ja sanottiin jopa, siis kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, että kokeilun lasku on kunnille 24 miljoonaa euroa. Nämä väitteet monella tavalla hämmästyttävät itseäni, ja väitän, että tunnen Kainuun maakuntakokeilun aika hyvin. Totean tässä sen, että näitten kritisoijien pitäisi tutustua kokeilua koskeviin Tampereen yliopiston seurantaraportteihin ja myös vuosittain tehtyihin valtiovarainministeriön seurantaryhmän seurantaraportteihin. Kainuun maakuntakokeilua on seurattu erittäin tarkasti, ja näistä raporteista selviää muun muassa se, että Kainuun maakuntakokeilulla Kainuun kunnat ovat säästäneet jopa lähes 100 miljoonaa euroa onnistuessaan seitsemän vuoden aikana loiventamaan etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvuvauhtia. Jos tällä hetkellä kokeilun lasku, siis tämänhetkinen alijäämä ilmeisesti, on 24 miljoonaa euroa kahdeksalta kunnalta, niin kyllä on todettava, että kyse siinä on enemmänkin maakunnan alibudjetoinnista kuin siitä, että maakunta olisi käyttänyt jotenkin hulvattomasti rahaa. Kainuun maakuntakokeilu myös nosti Kainuun toisen asteen koulutuksen monilta osin maan huipulle.

Täällä puhuttiin myös sitten Kainuun maakuntakokeilun riidoista. Sen osalta on myös todettava kyllä se, että kun eduskunnassa kokoomus ei hyväksynyt Kainuun maakuntakokeilun säätämistä pysyväksi toimintamalliksi, alkoi siitä totta kai myös epävarmuus Kainuun kunnissa, mistä syntyi ristiriitoja, jotka sitten valitettavasti päättyivät niin kuin päättyivät.

On muistettava, että Kainuun maakuntakokeilun muutokset olivat todella suuria. Me olisimme tarvinneet aikaa huomattavasti enemmän kuin tämän kahdeksan vuotta. Kainuun maakuntakokeiluhan on, voi sanoa näin, kunnallishallinnon ja kunnallisen palvelutuotannon osalta epäilemättä maan merkittävin kehittämishanke vuosikymmeniin, jopa niin, että muun muassa kokeilun valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriön korkeat virkamiehet totesivat, että tämä muutos on niin valtavan suuri, että toimiakseen tarvitaan 10—15 vuoden toiminta, jotta saadaan kaikki menemään hyvin eteenpäin.

Toki keskusta on ollut voimakkaasti ajamassa Kainuun maakuntakokeilua eteenpäin, mutta aina tässä yhteydessä pitää muistaa se, että kyllä silloinen pääministeri Paavo Lipponen oli tietynlaisena kätilönä tälle hankkeelle, ja taisipa olla niin, että valmistelun aikana kuntaministerinä oli vasemmiston Martti Korhonen, joka antoi hyvin vahvan tuen tälle kokeilulle.

Sitten täällä todettiin tästä maakuntakokeilusta ministeri Virkkusen suulla, että tämä olisi jotenkin kauhean keskittävä malli. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että tässä maakuntamallissa perusterveydenhuolto, peruserikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut yhdistetään saman järjestäjän alle. Hallinto on maakunnallista, suoralla kansanvaalilla valittavan maakuntavaltuuston alla, mutta tehtävät hajautetaan lähipalveluihin, seudullisiin palveluihin ja maakunnallisiin palveluihin. Minun on todella vaikea nähdä, että tämä maakuntamalli olisi jotenkin keskittävä. Se ei ole keskittävä. Se on demokraattisesti avoin ja se on myös, arvoisa puhemies, taloudellisesti tehokas.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Käyn tässä puheenvuorossani läpi hieman vasemmiston keskeisiä linjauksia kuntauudistukseen. Uskallan näin tehdä, koska aika pitkälle olen itse kirjoittanut nämä eri lausunnot ja kannanotot, mitä tähän asti on tehty.

Lähtökohdista on tärkeää todeta, että mielestämme kuntauudistus on tärkeää toteuttaa palveluiden turvaamisen ja yhdyskuntarakenteen eheytymisen ja kunnallisen demokratian kehittämisen kannalta. On todettava myös, että luonnollisiin työssäkäynti- ja asiointialueisiin perustuvat vahvat peruskunnat ovat hyvä lähtökohta kuntauudistuksen toteuttamiselle. On syytä myös muistaa, että ongelmat väestökehityksessä, ta-loudessa tai palveluiden laadussa tai saatavuudessa eivät häviä pelkästään kuntarajojen siirtelyllä vaan tarvitaan laaja-alaista, vuorovaikutteista ja pitkäjänteistä kehittämistyötä tasa-arvoisemman kuntakentän aikaansaamiseksi.

Palveluista muutama sana. Tässä uudistuksessa on huolehdittava reuna-alueiden palveluista. On määriteltävä, mitä tarkoitetaan lähipalveluilla, ja otettava huomioon suurten kaupunkien ja seutukuntien haasteet erityisesti syrjäytymisen ehkäisyssä, yhteisten palvelujen tuottamisessa ja toimivan yhdyskuntarakenteen muodostamisessa. Tärkeää on huomata ja huolehtia, että kuntauudistus ei saa muodostua ulkoistamisen, palvelujen heikentämisen eikä työehdoilla keinottelun välineeksi. Samalla on myös valmisteltava sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistusta kiinteästi kytkeytyneenä kuntarakenneuudistukseen hallitusohjelman mukaisesti.

Demokratia on tärkeä asia, ja tällä uudistuksella on vahvistettava vaaleilla valitun kunnanvaltuuston ja sen asettamien luottamushenkilöiden päätösvaltaa sekä asukkaiden suoria vaikuttamismahdollisuuksia oman kuntansa kehittämiseen. Uudistuksen kautta on saatava lisää välineitä lähidemokratian kehittämiseen, ja myös kunnalliset kansanäänestykset voivat olla yksi tapa kuntauudistuksen edistämiseksi. Toivon, että syyskuussa valmistuneisiin demokratiaselvityksiin suhtaudutaan niiden ansaitsemalla vakavuudella.

Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenteesta: Tämä uudistus tarvitaan, koska kuntien maankäyttö ei edistä yhdyskuntarakenteen eheyttä. Metropolialueiden maankäytön ja julkisen liikenteen yhteisen suunnittelun varmistaminen ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ovat kuntauudistuksen tärkeimpiä tavoitteita. On kuitenkin muistettava, että erityinen metropolialueen hallinto on mahdollista toteuttaa pääkaupunkiseudulle hallitusohjelman mukaisesti.

Taloudesta ja hallinnosta muutama sana: Keskeinen syy tähän uudistukseen on se, että kuntien väliset talouserot ovat kasvaneet ja palvelujen laatu ja saatavuus vaihtelevat aivan liikaa. Huomautamme, että kuntauudistuksen edistämiseksi tarvitaan myös positiivisia kannustimia eli niin sanottuja porkkanarahoja. Tässä yhteydessä on uudistettava myös monimutkainen valtionosuusjärjestelmä vastaamaan kuntien tarpeita, ja muutoksella on poistettava kuntien välisen yhteistyön sekä kuntaliitosten esteitä. Ei esimerkiksi ole mitään mieltä siinä, että valtionosuudet voivat romahtaa kuntaliitoksen myötä. Tämä ei todellakaan kannusta uudistumiseen. Voimavaroja on siirrettävä hallinnosta palveluihin ja hallintoa kehitettävä siihen suuntaan, että epädemokraattisia hallintohimmeleitä voidaan purkaa. Samalla on varmistettava kuntien eläkejärjestelmien kestävyys.

Lopuksi hieman kuntauudistusprosessista: Kuntauudistusta on valmisteltava avoimesti ja hyvässä yhteistyössä kuntalaisten, kuntien ja puolueiden kanssa. Kunnilla on oltava uudistuksessa mahdollisuus itse rakentaa rakennekriteereihin pohjautuva uusi kunta, jossa toimivat palvelut, lähidemokratia ja turvallinen sekä ekologinen yhdyskuntarakenne toteutuvat.

Tässä kuntauudistuksessa on muistettava kuulla kuntien henkilöstöä. Kyse on 430 000:sta kuntatyön ammattilaisesta, joilla on vahva kokemus ja osaaminen kuntien käytännön työstä. Ihan viimeiseksi muistutan, että henkilöstön asema on turvattava muutostilanteessa hallitusohjelman mukaisesti ja työsuhdeturvan on kosketettava myös uudistusten myötä mahdollisesti uusiin yhtiöihin tai liikelaitoksiin siirtyvää henkilöstöä.

Näillä peruslinjauksilla vasemmisto on evästänyt kuntaministeriä tässä kuntauudistushankkeessa, ja toivon, että tämän mukaisesti jatkossa voimme yhdessä viedä tätä eteenpäin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Väestön ikääntyessä meidän huoltosuhteemme heikkenee hyvin nopeasti. Kunnassa, jossa on jatkossa yhä enemmän eläkkeensaajia, on myös verotulojen kertymä pienempi kuin sellaisissa kunnissa, joissa on enemmän palkansaajia. Samalla kuntien velkaantuminen valitettavasti myös tämän takia lisääntyy ja niiden kyky vastata kasvavaan palvelutarpeeseen heikkenee. Tästä syystä jotain muutosta on tapahduttava.

Suomen kunnista ei yksikään ole samanlainen. Taloudellisen menestyksen kannalta on hyvin ja huonosti pärjääviä kuntia ja sitten niitä siltä väliltä. Suomesta löytyy hyvin menestyviä isoja kuntia mutta myös erittäin hyvin pärjääviä pieniä kuntia, joissa kuntalaiset ovat vieläpä palveluihinsa erittäin tyytyväisiä. Monissa suurissa mutta myös pienissä kunnissa on löydettävissä hyviä käytäntöjä, joista tulisi ja olisi tullut ottaa oppia. Näiden hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen omaksumisella voi usein olla paljon suurempi vaikutus kunnan talouteen ja kunnan pärjäämiseen kuin kuntarakenteella. Näistä hyvistä käytännöistä olisi todellakin pitänyt ottaa oppia itse asiassa jo ajat sitten, mutta viimeistään nyt niihin on pureuduttava ja ne on otettava malliksi kuntia kehitettäessä. Parhaat ratkaisut teemme usein paikallisen kokemuksen ja tiedon turvin.

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisten näkökulmasta kunnan nimeä ja rajoja tärkeämpiä ovat juuri palvelut, joita ilman arjen pyörittäminen kuntalaisille käy mahdottomaksi. Jotta palvelut voitaisiin säilyttää, on karsittava jostakin. Olen moneen otteeseen puhunut siitä, miten nyt olisi aika karsia hallintoa ja holhousta, jotta hyvinvointimme kestävyys taattaisiin tulevaisuudessakin. Meillä on Suomessa hallintoa nelinkertaiselle määrälle ihmisiä. On siis paljon turhaa ja tarpeetonta paperin pyörittämistä ja byrokratiaa.

Hallinnon keventämisessä ei ole kyse vain kuntien hallinnon purkamisesta vaan erityisesti ja ensisijaisesti kansalaisten velvoitteiden vähentämisestä. Esimerkiksi rakentamisen lupamenettelyyn ja valvontaan kuluu aivan valtavat määrät aikaa, resursseja ja rahaa kaikilla tasoilla. Lainsäädännöllä lisättyä holhousta on nyt lähdettävä purkamaan, ja toimintoja on järkeistettävä. Samalla on varmistettava, ettei uudistuksella luoda lisää uutta hallintoa puretun tilalle. Kun lääninhallinnot aikanaan lakkautettiin, piti silloinkin syntyä suuria säästöjä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä ei löytynyt rohkeutta viedä uudistusta loppuun. Sen sijaan tilalle rakennettiin uutta väliportaan hallintoa ja uusia hallinnon himmeleitä.

Monet tuomitsevat kuntauudistuksen vain välttämättömänä pahana, mutta sillä on hyviäkin puolia. Kun vahvat ja itsenäiset kunnat pystyvät itse huolehtimaan palveluistaan, ei enää ole tarvetta kuntayhtymille, joissa todellisuudessa häntä heiluttaa koiraa. Isännättömät kuntayhtymät elävät usein täysin omistajakuntiensa kontrollin ulkopuolella. Kuntien velkaantumisesta ei ole tietoakaan kuntayhtymissä, eikä siitä välitetä. Niissä rahaa tuhlataan surutta myös itse toiminnan kannalta kyseenalaisiin tarkoituksiin. Kuntayhtymiin valitut edustajat eivät uudessa asemassaan useinkaan enää edusta kunnan etua vaan asettuvat ajamaan kuntayhtymän etuja. Asetelma muuttuu täysin nurinkuriseksi. Kuntayhtymien toiminnan valvonta onkin karannut lähidemokratian piiristä. Valtuustoilla ei ole sananvaltaa yhteistoimintarakenteisiin.

Tästä syystä olisikin ensisijaisesti tavoiteltava kuntaliitoksia, jotta esimerkiksi juuri sosiaali- ja terveyspalvelut olisivat tulevaisuudessa suoraan kuntien ja kuntien päättäjien päätösvallan alla eivätkä yhteistoimintarakenteissa, joiden päätöksenteko lipuu pois vaaleilla valittujen kuntapäättäjien käsistä.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on tutkinut kuntauudistusta sekä tanskalaisen että kanadalaisen mallin pohjalta. Tutkimustulosten mukaan kuntauudistus ei ole itsessään ratkaisu julkisen talouden, nimenomaan talouden, haasteisiin. Käytännössä tutkimus tarjoaa kaksi vaihtoehtoa: joko pidetään kiinni nykyisestä mallista, jossa kunnat vastaavat palveluiden tarjoamisesta ja kuntakoko kasvaa, tai sitten kuntien raskasta palveluvastuuta radikaalisti nykyisestään kevennetään ja valtio ottaa vastuulleen esimerkiksi koko terveydenhuollon.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin hivenen hämmentävää oli seurata tätä välikysymyskeskustelua, kun se meni siihen, että penättiin perussuomalaisten mallia. Kyllä me esitimme ihan oikeasti paperilla viisi kysymystä. Kun sen paperin vain reippaasti ottaa käteen, sieltä ne löytyvät. Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että voi kysyä — mitä olemme kysyneet — eikö parlamentaarinen valmistelu olisi näin suuressa reformissa ollut todella tarpeen.

Pääministeri puhui myös hyvin vauhdikkaasti talouskasvusta. Toki varmasti me kaikki sitä haluamme, mutta hän ei kertonut, mistä se talouskasvu tulee, mitkä ovat tämän hallituksen talouskasvunäkymät. Kun tuolla budjettikirjassa lukee esimerkiksi, että se arvio perustuu noin 1 prosentin kasvuun, joka on sidottuna euroalueen hitaaseen kasvuun, niin en usko, että sieltä talouskasvua kuntiinkaan on kovin helpolla saatavana, ja on muistettava, että me velkaannumme koko ajan lisää.

Kyseessä on todellakin todella iso yhteiskunnallinen muutos, jonka vaikutuksia on arvioitu aika vähän. Missä on yritysvaikutusten arviointi? Missä on maaseutuvaikutusten arviointi? Missä on kestävän kehityksen mukaisten kriteerien arviointi, johon Suomi on sitoutunut myös kansainvälisin sopimuksin? Mikä on haja-asutusalueiden tulevaisuus? Minulla on siitä sangen suuri huoli. Kun metropolialueitten merkitys myönnetään, minusta olisi aivan yhtä reilua myöntää myös vaikkapa Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäseutujen erityisyys. Meillä on tiedossa jo, että investointihalukkuus Suomessa kohdistuu pohjoisiin alueisiin, teolliset investoinnit kohdistuvat pohjoiseen. Onko meillä olemassa vahva elinkeinorakenne ja kuntarakenne pohjoiseen asti tätä tukemassa — tai Lappia matkailumaakuntana?

Meillä sanotaan, että kunnat eriytyvät, sitten sopeutetaan. Ja kyse kai on koko ajan pelkästään köyhyydestä, velkaantumisesta. Kustannusrakenteet ovat olleet aivan varmasti selvillä, kuntien tehtävät ovat selvillä ja samoin se, miksi me olemme velkaantuneet. Eli siihen on varmasti ollut osasyynä edellisten hallitusten ja sitä edellisten hallitusten veroratkaisut. Me olemme eurokriisissä, josta ei kuulemma saisi puhua kuntavaalien alla, mutta ei kai siinä ole sananvapauden rajoitusta, etteikö eurokriisistä voisi puhua myös kuntavaalien alla. Eurokriisi vaikuttaa monin eri sitoumuksin myös Suomen julkiseen ta-louteen. (Mika Karin välihuuto) — Aivan oikein, mutta velkaantuminen on ongelma. — Enää emme voi ottaa edes 1990-luvun lamasta oppia, jolloin emme olleet euroliitossa, jolloin kunnat sopeuttivat toimintaansa, ja 90-luvun lamasta selvittiin kuitenkin ilman näin isoa kuntareformia.

Entäpä se, mitä edustaja Lindström esitti: entä jos julkinen talous onkin ihan oikeasti tehokas ja toimii hyvin, mutta meidän pitäisi ruveta keskustelemaan siitä, voimmeko jo leikata joistakin palveluista? Ehkä, väitän, se on poliittisesti arka asia, siitä emme rohkene keskustella. Mieluummin otetaan sitten vaikka sitä syömävelkaa.

Aluemuutokset tulevat kohtelemaan eri tavalla veronmaksajia, joista kunnat tietysti haluavat pitää kiinni. Kuntayhtymät ovat demokratian kannalta ongelmallisia, näin on sanottu, siellä on demokratiavaje. Mutta kulurakenne erikoissairaanhoidossa ei potilaitten hoidossa tule muuttumaan. Me puhumme ihmisille tärkeistä ja kalliista hoidoista, jotka on kuitenkin vain kustannettava. On varmaan ylipäätään haasteellista kirjata uuteen lakiin se, mitä lähipalvelu on ja mitä ei. Se on tärkeää, ja siihen toivotan voimia hallitukselle.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen totesi viime viikonvaihteessa, että asioita helpottaa, jos tunnustaa tosiasiat. On ollut vähän surullista kuunnella erityisesti kokoomuksen taholta tulleita puheenvuoroja, koska niissä on joiltakin osin käytetty totuutta säästeliäästi. Vaikka säästöhankkeita kannattaa, niin ei totuudessa kannatta säästellä.

Ensiksi tästä parlamentaarisesta valmistelusta: Ministeri Virkkunen totesi tuolta ministeriaitiosta, että Paras-hanketta ei valmisteltu parlamentaarisella pohjalla. Kun Paras-hanketta valmisteltiin, silloin kun Hannes Manninen oli ministerinä, siinä oli parlamentaarinen ohjausryhmä, jossa oli kokoomuksen edustajana edustaja Maija Perho — silloin Virkkunen ei ollut näillä mailla. Sitten kun laki oli valmis, niin seuraavalla hallituskaudella oli parlamentaarinen ohjausryhmä, mutta sitten oli laki jo valmis, ja silloin seurattiin, miten tämä toimii. Mutta lain valmistelu tapahtui parlamentaarisesti, ja minä haluan tämän oikaista, ettei tule puhuttua mitä sattuu.

Toinen asia: Ryhmäpuheenvuoron käyttäjä Suutari puhui Kainuun mallista. Hän olisi voinut kertoa myös sen, mitä Tampereen yliopiston tutkimuksessa selkeästi todettiin Kainuun mallin tuloksista. Jos kerran käsittelee ja analysoi asiaa tämmöisessä puheenvuorossa, joka on näin keskeisessä roolissa, kannattaa tuoda myös se kokonaisuus esille. Siinä todettiin, että merkittävinä vuosina 2008—2009 jne. sosiaali- ja terveydenhuollon kustannustennousu taittui. Pitää katsoa kokonaisuutta, mikä tämän tulos oli ja mikä ei. Te annoitte varsin yksipuolisen kuvan siitä. Sehän syntyi, niin kuin täällä on tullut esille, silloin Lipposen hallituksen aikana, ja sen jatkon, sen vakinaistamisen, esti selkein sanankääntein kokoomus, että tämmöistä ei tarvita, varsinkaan jos on vaarana, että sitä muuallakin käytetään, huolimatta siitä, että sitä olisi jossain haluttu.

Arvoisa puhemies! Tässä 5 minuutin puheenvuorossa ei ehdi monta asiaa käsitellä.

Kun tässä ministeri Virkkusen vastauspuheenvuorossa tuotiin esiin hallitusohjelmaa toistaen, että on tavoitteena, että palvelut paranevat, paikallinen demokratia turvataan jne., voi sanoa suoraan, että juuri mikään tutkimus ei tue sitä, että tällä toimenpiteellä nämä asiat paranevat. Kannattaa kuunnella tutkijoita, alan asiantuntijoita. Ette te ole heitä siteeranneet, koska mikään tutkimus ei sitä tue, että se tällä tavalla onnistuu.

Tässä pari viikkoa sitten pääministeri Katainen kehotti kysymään kuntalaisilta, kummassa asutte mieluummin: kunnassa vai kuntayhtymässä. Minä pyydettynä kiersin Etelä-Karjalassa nyt tämän viikon maanantaina. Kävin Parikkalassa, Luumäellä ja Ruokolahdella ja kysyin niiltä ihmisiltä, että missä te asutte, mikä on teidän kotikuntanne. Ei heistä kukaan kertonut asuvansa kuntayhtymässä. He vakuuttivat, — ainakin ne, joita tapasin, kuntien edustajat — että tämä järjestelmä toimii. Heille se on kotikunta, ja he haluavat pitää sen itsenäisenä, eikä vaihtoehtona ole liittäminen johonkin.

Sitten tässä on tuotu jatkuvasti tämä vastakkainasettelu: kuntaliitokset vai ei. Silloin kun on perusteluja kuntaliitoksiin ja kunnat haluavat, niin se on hyvä asia, ei niitä tule vastustaa. Itsekin olen ollut mukana useammassa kuntaliitoshankkeessa taustalla keskustelemassa niistä perusteista, ja kun päätös on tehty, niin sitä pitää tukea. Ei se ole mustavalkoinen asia. Tässä keskustelussa iltapäivällä pääministeri Katainen otti esille vaikkapa uuden Oulun. Siellä on tehty demokraattisessa järjestyksessä ratkaisu, ja se on silloin hyvä, kun siellä ovat kunnat näin tähän päätyneet. Ei sitä tule kyseenalaistaa, kyllä näin voidaan menetellä.

No, sitten puhutaan himmeleistä. Helsingin kaupungilla on yli sata yhtiötä. Mikä on valtuutetun rooli käytännössä, ja mikä on omistajaohjauksen rooli? Mikä on demokratian osuus? Silloin kun tehdään jättikuntia, niin näiden yhtiöiden määrä sen kuin lisääntyy. Mikä on himmeleiden määrä, ja mikä on kansalaisen vaikuttamisen mahdollisuus, miten kauas se etääntyykään? Kannattaa perehtyä siihen, miten järjestelmä toimii.

Arvoisa puhemies! Huomaan, että aika loppuu, niin että otan vain yhden asian esille, ja se on se kuuleminen. Viime talvena, kun kunnilta pyydettiin lausunto, yli 160 kuntaa vastasi, että heidän osaltaan kuntaliitos ei ole mikään vaihtoehto. Kuntien lausunnot olivat pääosin hyvin kriittisiä sitä perusratkaisua kohtaan, vaikka oletettavaa on ja olisi toivonut, että kaikki kunnat sanovat, että uudistaminen on välttämätöntä mutta se on toinen juttu, mikä on uudistuksen sisältö.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Pekkarisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Töllin mukaan mikään ei tue sitä, että suuremmissa kunnissa pystyy asioita hoitamaan paremmin. Mistä sitten johtuu se, että kun Suomessa on tehty sata kuntaliitosta viimeisten vuosien aikana, jolloin keskustakin oli vetovastuussa, niitä ei haluta purkaa? Miksi niihin ollaan tyytyväisiä? Tämä minua kovasti hämmästyttää.

Mitä näihin tutkijoihin tulee, niin juuri eilen julkaistiin Vattin ja tutkijaryhmän, kansainvälisen ryhmän, tekemä tutkimus, joka tukee ajatusta siitä, kun ryhmä on perehtynyt Tanskan ja Kanadan kuntauudistukseen, että uudistus on Suomessakin välttämätöntä. Tosin he vielä korostavat sitä, että samaan aikaan pitää käydä läpi kuntien ja valtion välistä tehtävänjakoa ja rahoitusjärjestelmää, ja tätähän me olemme Suomessa juuri tekemässä.

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Korhonen ja Tölli viittasivat Tampereen yliopiston tutkimukseen Kainuun hallintomallin menestyksestä. Siinähän tuloksena oli se, että mikäli Kainuussa kunnat olisivat jatkaneet sitä menoa, mikä se oli ennen vuotta 2005 — silloinhan kunnat satsasivat palkkoihin ja kaikkiin tällaisiin menoihin — jos siitä olisi vedetty suora viiva eteenpäin, niin paljonko se siihen nähden olisi säästänyt. Siinä ei otettu ollenkaan huomioon sitä, että kunnissa olisi tehty päätöksiä, kun rahat eivät kerta kaikkiaan riitä. Ja toinen juttu: eivät kyllä nämä edustajat maininneet ollenkaan siitä, että nämä kuntalaiset eivät olleet ollenkaan tyytyväisiä niihin palveluihin.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi edustaja Suutarille: Kannattaa perehtyä tarkasti Tampereen yliopiston tutkimukseen ja myöskin Arttu-tutkimukseen.

Sitten toiseksi edustaja Orvolle: Ei kuntaliitos sinänsä ole paha asia vaan se, että hallitus esittää tätä 70—120 kunnan mallia, joka yritetään toteuttaa väkipakolla, suorastaan painostamalla, ei siten, että tämä kuntaraja ja kuntarakenne muuttuu vapaaehtoista tietä sitä mukaa kuin tarvitsee muuttua. Me emme ole missään vaiheessa esittäneet, että toteutetut kuntaliitokset pitää purkaa. Varmaan tulee lähivuosina sitä tapahtumaan.

Mielenkiintoista, kun tässä on otettu esille Ruotsin tilanne: siellä toteutettiin aikanaan suuri kuntareformi — siellähän terveydenhuolto on maakuntatasolla — mutta sen reformin jälkeen siellä on jonkun verran otettu takapakkia eli joitakin isoja kuntia on jaettu uudelleen. Se on hyvin mielenkiintoista. Todettiin, että mentiin liian pitkälle.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä mahdollisuudesta. En päässyt alkukeskusteluihin, mutta haluan tulla muutaman sanan sanomaan.

Kyllähän tämä kuntauudistus luo nyt mahdollisuuden uudistaa näitä sosiaali- ja terveyspalveluja, ja nythän nimenomaan kehitetään niitä uusia ja hyviä käytäntöjä, joita on aikoinansa käynnistetty jo Paras-hankkeen aikana, mutta valitettavasti monille alueille on kyllä syntynyt sellaisia monimutkaisia ja -portaisia hallintorakenteita. Ei meillä kuulkaa tarvita nelitasoista hallintoa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, kun se aina vaikeuttaa sitten niitä hoitoketjuja.

Myöskin palvelujen laatu ja saatavuus vaihtelee kunnittain, ja keväällä tehdyn tutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia väestöstä asui sellaisten terveyskeskusten alueella, jolla joutui terveyskeskuslääkärin vastaanotolle jonottamaan yli kaksi viikkoa. Kunnalla pitää olla vahvat rakenteet, kunnalla pitää olla kantokykyä, että se pystyy hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuoltonsa. Meillä pitää olla myös riittävän lähellä niitä palveluja, ja on hyvä, että täällä on puhuttu näistä lähipalveluista, mutta pitää muistaa, että niitä ei voi yksiselitteisesti kilometreissä määritellä, sillä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelujen laatu on todella tärkeää ja niitä varten tarvitaan asianmukaiset tilat, laitteet ja ennen kaikkea ammattitaitoinen henkilöstö.

Nyt täällä on puhuttu tämän päivän aikana, ja kun selasin ryhmäpuheenvuoroja ja jonkin verran katsoin netistä näitä puheenvuoroja, niin minä haluaisin nyt kysyä keskustapuolueen edustajilta, onko todella niin, että te erotatte sosiaali- ja terveydenhuollon toisistaan, koska sehän olisi aivan kauhistuttavaa takapakkia menoa. Tuosta teidän puheenvuorostanne saa sellaisen käsityksen, että te ette halua integroida sosiaali- ja ter-veydenhuoltoa yhteen. Te puhutte terveydenhuollon irrottamisesta nimenomaan tällaiselle maakuntatasolle, ja teidän puheistanne saa sen kuvan, että te irrotatte toisistaan sosiaalihuollon ja terveydenhuollon, joka on vanhuksille, vammaisille, päihdeongelmaisille, mielenterveysongelmaisille tuiki tärkeä. Minä haluaisin nyt kuulla teiltä sen, mitä te ihan oikeasti tarkoitatte.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän ministerin puheenvuoroon: Ei suinkaan noin, vaan meidän tarkoituksemme on nimenomaan siirtää saman järjestäjän alle niin perusterveydenhuolto, peruserikoissairaanhoito kuin sosiaalipalvelut, minkä edut tulevat nimenomaan siitä, että näitten eri toimintojen väliset raja-aidat saadaan mahdollisimman mataliksi.

Sitten edustaja Suutarille: On totta, että Kainuun maakuntakokeilussa tuli myös palveluntarvitsijoitten kritiikkiä. Totesin jo aiemmin puheenvuorossani, että muutos oli niin suuri, että on täysin mahdotonta kuvitella, että vuodessa, kahdessa kaikki saadaan toimimaan niin, että mitään kritiikkiä palvelujen järjestämisestä ei tule.

Sitten tämä kustannusten nousu vuodesta toiseen: Ennen maakuntakokeilua Kainuun kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu oli ollut merkittävästi suurempi kuin valtakunnan tasolla keskimäärin. Nyt maakuntakokeilulla saatiin se nousu pois nimenomaan siitä syystä, että muodostettiin erilainen kuntayhtymä kuin normaalisti eli että menot eivät saaneet olla tuloja suurempia.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ymmärsin tuosta Sipilän, teidän puheenjohtajanne, puheenvuorosta, että hän olisi sanonut tänä päivänä, että erikoissairaanhoito on se, joka pitää varmistaa. Totta kai erikoissairaanhoitokin pitää varmistaa, mutta miksi te keskustapuolueen edustajat haluatte vahvistaa tätä nimenomaan erikoissairaanhoidon kautta? Siis mekin olemme sitä mieltä, että niiden pitää olla samassa organisaatiossa, mutta nimenomaan kuntapohjaisesti eikä niin, että me vahvistamme sitten niitä erikoispalveluja. Sehän tässä kaiken juuri nyt on ollut vuosien varrella, että perusterveydenhuolto on rapautunut, kun erikoissairaanhoito on kasvanut kuin käenpoika, ja me tarvitsemme hyvää erikoissairaanhoitoa mutta emme perusterveydenhuollon kustannuksella. Emme me muuten saa tätä kustannuskehitystä hallintaan, jos emme vahvista peruspalveluja.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En vielä vastannut edustaja Töllille. — En minä sitä tarkoitakaan, etteikö keskusta pitäisi kuntaliitoksia sinänsä hyvänä silloin, kun ne syntyvät, mutta hän ei edelleenkään vastannut siihen, miksi sitten ollaan tyytyväisiä niihin saavutettuihin kuntaliitoksiin. Eikö voida ajatella, että jos niitä edelleen saadaan aikaan ja niitä edistetään, se on hyväksi samalla tavalla kuin on ollut tähänkin asti?

Edelleen sanoisin, että kannattaa tutustua siihen eilen julkaistuun Vattin tutkimukseen, joka on käynyt Tanskan uudistukset läpi. Siinä on ollut hyvin vakavasti otettava tutkijaryhmä, joka näkee, että Suomessa kannattaisi mennä kohti suurempaa kuntakokoa, vahvistaa peruskunnan voimavaroja, jotta pystytään peruspalvelut hoitamaan paremmin.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Orvolle: Kysyitte jo aikaisemmin, miksi emme pura noita kuntaliitoksia, jos emme ole niihin tyytyväisiä. Kyllä pitäisi olla jo selvää näitten pitkien, pitkien keskustelujen jälkeen se, että meille yhtä lailla vapaaehtoiset kuntaliitokset kuin myöskin hyvä yhteistyö ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä välineitä siihen, että ihmisillä pysyisivät palvelut lähellä ja hyvälaatuisina. Itse asiassa voisin kysyä teiltä, minkä takia te vastustatte kuntien välistä yhteistyötä.

Tämä tyytyväisyyshän on vielä meidän nähtävissämme, ovatko ne tulokset kuntaliitoksista hyviä. Varmasti siellä on onnistuneita mutta myöskin huonommin onnistuneita tuloksia, eikä voida silläkään yksistään tuomita kumpaakaan yhteistyön mallia. Suomalaiset tutkijat ovat sanoneet jotain ihan muuta, ja suomalaiset asiantuntijat ovat arvioineet aivan toisella tavalla kuin mitä nämä norjalaisten ja ruotsalaisten tekemät tutkimukset ovat. Miksemme luottaisi suomalaisiin asiantuntijoihin?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Töllille kertoisin, että kyllä minä olen tutustunut siihen Tampereen yliopiston paperiin, ei tarvitse siitä olla huolissaan. (Tapani Tölli: Se on hyvä!)

Edustaja Korhoselle kertoisin sen, että nyt sitten vuonna 2010, 2011 ja 2012 Kainuun hallintomallin kustannukset kasvoivat enemmän kuin keskimäärin missään Suomessa sosiaali- ja terveyspuolen palveluissa. Se oli loppua kohti kiihtyvää, ja tämä tutkimus tehtiin sitä ennen. Siellä saavutettiin tuloksia ensimmäisenä vuonna muuten kaikista eniten ja sitten yhä pienenevässä määrin, mikä kertoo siitä, että siellä kustannuksia meni kunnille, esimerkiksi kesälomakorvaukset ja talvilomakorvaukset ja lomaltapaluurahat, ja nämä kunnat maksoivat ne. Elikkä kyllä siellä on paljon perkaamista näissä tutkimuksissa ja tuloksissa.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni kyllä tämä perusterveydenhuolto kaikkinensa kuuluu kunnalle, mutta myös siinä täytyisi olla kunnilla mahdollisuus sen toteuttamiseksi tehdä yhteistyötä keskenään.

Mutta niin kuin ministeri täällä sanoi, erikoissairaanhoito on se ongelma, joka tällä hetkellä on niin, että kunnat eivät pysty budjetoimaan erikoissairaanhoidon kustannuksia, ja nämä kustannukset kasvavat koko ajan. Tuossa omassa debattipuheenvuorossani kysyinkin sitä, että nyt jos kuitenkin halutaan myös nämä erikoissairaanhoidon palvelut turvata tasaisesti maassa, niin eikö silloin valtio olisi se taho, joka järjestäisi erikoissairaanhoidon palvelut ja kustannukset, ja lailla sitten säädettäisiin, kuinka ne järjestetään.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnissahan ei tälläkään hetkellä pystytä hoitamaan niitä palveluita. Meillä on monta kuntaa, joissa ei ole kohta enää edes yläkoulua, saatikka lukiota tai muita, niin että ei ole kyse pelkästään terveyspalveluista. Ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä ei riitä kaikkiin kuntiin, jolloinka tässä kohtaa se kuntalaisten tasa-arvoisuus ei todellakaan toteudu.

Tolkullinen terveyskeskus ymmärtääkseni saadaan sillä väestömäärällä, jossa on 20 000 ihmistä, jolloinka se ammattitaito siellä terveyskeskuksen sisällä on riittävä ja voidaan konsultoida toisia lääkäreitä. Tästä syystä se 20 000:n väestöpohja on ollut silloin jo Paras-hankkeessa. Ei se ollut tuulesta temmattu määrä ihmisiä, vaan tutkittua tietoa laadukkaista terveyspalveluista. Ja hyviä, hyviä kokemuksia sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisestä on vaikkapa kotikunnastani Kotkasta jo 80-luvun alusta, missä nämä hallintokunnat ovat yhdessä toimineet, hoitaneet kotihoidon, kotipalvelun, vanhustenhuollon ja terveydenhuollon samassa hallintokunnassa. (Puhemies koputtaa) Sitä mallia tehdään.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntien välinen yhteistyöhän on syntynyt pitkälle sitä kautta, että kunta on ollut liian pieni yksikkö hoitamaan joitakin tehtäviä. Kun me nyt olemme valinneet sen peruslinjan, että me haluamme vahvistaa peruskuntia, saada suurempia, vahvempia kuntia siihen paikallistasolle, niin me pystyisimme mahdollisimman paljon näitä ylikunnalliseksi vietyjä palveluja palauttamaan takaisin sen kunnan omiin käsiin, kunnanvaltuuston ohjaukseen ja päätäntävaltaan. Tämä on se päätavoite.

Mutta me emme yksiselitteisesti vastusta kaikkea kuntien välistä yhteistyötä, koska meillä on palveluja, joista sote on se suurin ja tärkein, joita ei Suomessa pysty järjestämään kuntaperusteisesti, ellemme mene sitten 20 kunnan malliin, mitä tähän mennessä kukaan ei ole halunnut — ehkä tämä maakuntamalli nyt on jotain sinnepäin. Se on poliittista realismia, se on kuntatason realismia, että meidän on hyväksyttävä kuntien välinen yhteistyö sotessa myöskin tulevaisuudessa. Mutta silti ensisijaista on saada sinne pohjalle (Puhemies koputtaa) vahvemmat peruskunnat.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itsellenikin on jäänyt hieman hämärän peittoon se, mihin perustuu tämä keskustelu ja väite siitä, että kuntien välistä yhteistyötä ei pitäisi tehdä. Meillä on tehty kunnissa ja maakunnissa paljon tätä yhteistyötä. Jos ottaa vaikka nyt viimeisen kymmenen vuoden ajalta erilaisia malleja, joita on tullut myös tämän Paras-kokeilun kautta ja Paras-lainsäädännön kautta, niin meillä on ollut seutuhallintoa jo sitä ennen, 20 000 asukkaan sote-piirejä, yhteisiä lautakuntia kuntien välillä eri asioiden yhteydessä. Tätä yhteistyötä on tehty hurjan paljon ja monessa eri tasossa. Mutta niin kuin, edustaja Tölli, omassa puheenvuorossanne toitte erinomaisen hyvin esille, kuntien liitoksia kannattaa tehdä silloin, kun kuntien liitoksiin on asialliset perusteet: kun ne kirkot ovat lähellä toisiaan ja työssäkäyntialueet täyttyvät ja kunnilla on yhteinen näkemys siitä, että yhdessä pärjätään tulevaisuuden haasteissa paremmin. Tähän keskusteluun pitäisi näissä salipuheenvuoroissa päästä sen sijaan, että yritetään poissulkea tämä kuntaliitos yhtenä vaihtoehtona kunnan elinvoimaisuuden varmistamiseksi.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä edustaja Suutarille: Kyllä Kainuun maakuntakokeilun viiden ensimmäisen vuoden erittäin sinnikkään työn ansiosta saatiin kuntien alijäämäkierre kääntymään parempaan suuntaan. Sen jälkeen kun 2010 kokoomus teki sen ratkaisun, että maakuntakokeilua ei saatu ikään kuin pysyväksi järjestelmäksi, tulivat mukaan kuvaan kuntien väliset ristiriidat. Toki tähän taloustilanteeseen lähti vaikuttamaan sitten myös maakunnan ikääntyminen jnp.

Sitten vielä tähän ministeri Risikon kommenttiin: Maakuntakokeiluajatus perustuu todella siihen, että perusterveydenhuolto, peruserikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut siirretään saman järjestäjän alle, mistä tulee se etu, että nämä eri toimintojen väliset raja-aidat saadaan mielellään pois tai mahdollisimman mataliksi. — Ministeri Virkkunen, pyörittelette siellä päätänne. — Tähän perustuu muun muassa se, että Kainuussa näitten sosiaali- ja terveydenhuoltomenojen kasvuprosentti saatiin kääntymään alaspäin.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Meillä vain on nyt niin kuin näkökulmaero siinä mielessä, että kun me haluamme lähteä sieltä kuntaperusteisesti, niin te haluatte kasvattaa nimenomaan maakuntahallintoa. Meillä on tällä hetkellä noin 64 tällaista yhteistoiminta-aluetta, ja voi sanoa, että on 64 erilaista mallia huolehtia näistä sosiaali- ja terveyspalveluista Suomenmaassa; sitten on lisäksi vielä isompien kuntien omat. Se ei ole mitään kestävää kehitystä.

Sitten täällä tuotiin esille sellainen vaihtoehto, että esimerkiksi erikoissairaanhoito tai osa siitä siirrettäisiin valtiolle. Norjassa tapahtui tällä tavalla, ja se vain valitettavasti on niin, että sille, joka maksaa, siirtyy kaikki. Siellä Norjassa on tapahtunut juuri niin, että perusterveydenhuolto on rapautunut, kun kaikki on siirretty erikoissairaanhoitoon, erikoissairaanhoidosta on tullut se, joka hoitaa kaiken, ja perusterveydenhuolto on rapautunut. Norja joutui tekemään muutoksen siihen, että he eivät voi enää sillä tavalla sitä järjestää. Se ei ole missään nimessä Suomessa sitä kestävää kehitystä, ja vielä kerran sanon, että jos me aiomme sitä kestävää kehitystä tehdä, niin niiden pitää olla nimenomaan (Puhemies koputtaa) samassa organisaatiossa mutta kuntalähtöisesti. Mutta yhteistyötä me tarvitsemme, koska ei meille tule niin suuria kuntia, että ne pystyvät ihan kaiken itse tekemään.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tästä kuntien välisestä yhteistyöstä. Pääministeri Katainen nimenomaan perusteli sitä, että tämä kuntarakenne täytyy muuttaa näin radikaalisti — se nyt on vaihdellut siitä 70:stä 120 kuntaan — sillä, että päästään kuntien välisestä yhteistyöstä tai niin sanotuista himmeleistä. Mutta jos tehdään tämä 70 kunnan malli, niin kaksi kolmasosaa kunnista jää liian pieniksi. No, mikä on se yhteistyömuoto siinä? On se sitten isäntäkuntamalli tai joku muu, niin himmelihän siitä tulee. Sitten meillä on monta tasoa, sitten joka tapauksessa tulee niitä tasoja, niin että se ei pysy hanskassa kovinkaan hyvin.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kuntarakenneuudistuksella tavoitellaan sitä, että kunta pystyisi hoitamaan pääosan tehtävistään itse ilman ylikunnallisia rakenteita. Jo hallitusohjelmassa lähdetään siitä, että tämä tulee vähentämään tarvetta näille ylikunnallisille organisaatioille. Tällä hetkellä tiedämme, että sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat monen kunnan budjetista yli 60 prosenttia, ja pääosa kunnista ei pysty näitä tällä hetkellä itse järjestämään. Eli tämäkin jo osoittaa sen, että kuntien koko on liian pieni kuntien tehtäväkenttään nähden. Kuntien välistä yhteistyötä ei aiota jatkossakaan kieltää, sitä tullaan tarvitsemaan monien erikoispalveluiden osalta jatkossakin, mutta kunnan pitää olla sellainen, että pääasiallisen tehtäväkenttänsä se kykenee itse hoitamaan.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten välikysymyksestä välittyy hieman erikoinen käsitys vastuun kantamisesta. Perussuomalaisilla näyttää olevan hyvin kanttia haukkua hallitusta vastuun kantamisen laiminlyönnistä. Tämä on tietenkin oppositiolle oikeus ja jopa velvollisuus. Te perussuomalaiset saitte eduskuntavaaleissa historiallisen suuren vaalivoiton, mutta siitä huolimatta teille ei kelvannut, ikävä kyllä, vastuunkanto hallituksessa, vaan jättäydyitte oppositioon, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) tässä tapauksessa enemmänkin ehkä tehtailemaan vaalitaktisia kysymyksiä välikysymysten muodossa.

Sulava gallupkannatus on tainnut säikyttää perussuomalaisten temppumaakarit. Hokkuspokkuspolitiikka ei enää kansaan uppoa, vaan nyt vaaditaan aitoja ratkaisuja ja todellisia tekoja kuntien palveluiden elinvoiman ja demokratian turvaamiseksi. (Kauko Tuupainen: Tehkää niitä!) Tässä välikysymyksessä ei sellaisia keinoja valitettavasti ollut. Tämä jäi kunnallisvaaliaseeksi.

Hallitus on vienyt uudistusta eteenpäin määrätietoisesti ja kuntia kuunnellen. Kuntia on kuunneltu ja tullaan kuulemaan myös jatkossa. Hallitus on myös aktiivisesti kertonut sekä kuntauudistuksen että sosiaali- ja terveysuudistuksen etenemisestä.

Arvoisa herra puhemies! Keskuskaupungit eivät investoi vain itselleen ja omille kuntalaisilleen, vaan laajempaa väestöpohjaa varten. Esimerkiksi Lahden satamasta nauttivat monet muutkin kuin lahtelaiset ja Lahden kaupunginteatterin esityksiä tullaan katsomaan ympäryskunnistakin ja kauempaakin. Voisiko nämä investoinnit ottaa huomioon valtionosuusjärjestelmässä? Olisiko sellaisilla kaupungeilla, jotka investoivat myös muiden kuntien asukkaiden iloksi ja hyödyksi, oikeus saada vastaavasti entistä korkeampia valtionosuuksia? Valtionosuusjärjestelmän tarkan toimintaperiaatteen tuntee kuulemani mukaan Suomessa noin viisi ihmistä.

Ikääntyvä väestö otetaan jo jollain tavalla huomioon valtionosuuksia jaettaessa, mutta onko nykyinen tapa riittävä ja oikeudenmukainen, kun väestö vanhenee kautta Suomen mutta ikääntymisen kustannusten hoito keskittyy yhä enemmän kaupunkiseuduille?

Tulevaisuuden kunnat eivät saa olla vain laskujen läpijuoksukonttoreita, jotka maksavat yksityisten palveluntuottajien lähettämät laskut. Pahimmassa tapauksessa yritykset tulouttavat verovaroista hankitut voittonsa veroparatiisien kautta, jolloin kuntalaisten rahat valuvat lyhentämättöminä ylikansallisten yritysten omistajien taskuihin.

Kuntien on oltava niin vahvoja ja elinvoimaisia, että ne pystyvät myös omaan toimintaan ja palveluiden tuottamiseen. Välttämättömien palveluiden lisäksi olisi syytä jäädä voimavaroja myös elinkeinopolitiikan ja työllisyyden parantamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset keräävät paljon ääniä maakuntien keskuskaupungeista, (Kauko Tuupainen: Se on totta!) mutta täällä eduskunnassa te perussuomalaiset ette aja keskuskaupunkien asiaa. Jos yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ei voi olla kuntapolitiikan lähtökohta, niin mikä sitten voi? Kuinka paljon voi puolue rakastaa erilaisia, paljon täälläkin puhuttuja, hallintohimmeleitä, joita kuntakentälle jo nyt on paljon rakennettu? Ja rakastatteko myös näiden himmeleiden epäreiluja piirteitä, kun kuntayhtymien äänileikkurit, joista täälläkin on paljon puhuttu, raastavat jatkuvasti kuntademokratiaa? Ne tekevät kuntarajoista johtuen toisista kuntalaisista tasa-arvoisempia kuin toisista riippuen siitä, asuvatko kuntalaiset suuressa vai pienessä kunnassa.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Karille vielä kerran tästä hallitukseen menemisestä: me perussuomalaiset emme kuulu takinkääntäjien lahkoon.

Hallituksen tyyli sulattaa kuntakartta yhteen ei ole toimiva ratkaisu vallitseviin ongelmiin, pikemminkin päinvastoin. Toimivien kuntarakenteiden hajottaminen ei ole järkevää toimintaa. Hallituksella on nyt mahdollisuus vielä miettiä uudelleen kuntauudistuksen seurauksia ja kartoittaa tarkemmin ja entistä paikallisemmin, mitkä ovat uudistuksen todelliset tulokset. Hallitus on näennäisesti tinkinyt sanelupolitiikastaan ja ilmoittanut kuuntelevansa kuntia. Toivottavasti kuntauudistusta eteenpäin vievien virkamiesten työssä näkyy kuntien, eli kuntalaisten, todellinen mielipide.

Kuntavaalit varmasti näyttävät suuntaa siitä, mitä mieltä kansa todella on tekeillä olevasta uudistuksesta. Ääniä tulee satamaan perussuomalaisten laariin. Muutos myös kuntapolitiikan kentällä on erittäin tervetullut. On hyvä, että vanhat, suuret puolueet vihdoin saavat hieman paineita päätöksenteolleen niin kuntatasolla kuin valtakunnanpolitiikassa.

Kuntauudistuksen tavoitteena on uuden kuntakartan muodostaminen työssäkäyntialueen tai muun toiminnallisen kokonaisuuden perusteella. Työssäkäyntialueen laajuuden määrittelyssä on todella paljon harkinnanvaraa, ja tämän perusteella kuntaliitosten laatiminen on ongelmallista. Lisäksi tulee muistaa, ettei työssäkäyntialueen perusteella voida keskittää peruspalveluja ja siirtää niitä harvaan asuttujen alueiden ihmisten ulottumattomiin. Tämäntyyppinen kehitys tulee pysäyttää, jos vielä haluamme puhua Suomesta hyvinvointivaltiona. Erityisesti perusterveyspalvelut on välttämätöntä pitää lähellä kuntalaisia.

Suomessa on viime vuosien aikana ollut tapana peilata omaa toimintaamme Keski-Euroopan valtioiden toimintaan ja ottaa mallia niiden menettelystä jopa liiaksikin. Yleisesti Euroopan maissa kuntien määrä pinta-alaan suhteutettuna on suurempi kuin meillä Suomessa. Näin ollen äärimmäistä keskittämistä ei ole muuallakaan Euroopassa nähty kuntien elinehtona. Miksi sen koetaan hallituksen toimesta olevan ainoa ratkaisu Suomen kuntien niin sanottuun elinvoimaisuuden edistämiseen? Keskittämällä saavutetut lyhytnäköiset säästöt eivät kata kuntien romuttamisen aiheuttamasta yhteisöllisyyden ja alakulttuurien heikkenemisestä aiheutuvaa syrjäytymistä, joka johtaa taas osaltaan lukuisiin muihin ongelmiin.

Paikallinen yhteisöllisyys on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahalla mitata. Yksilön elämässä tulee olla peruspalveluiden ja toimeentulon lisäksi tunne kuulumisesta johonkin yhteisöön, joka välittää ja pitää huolta omistaan. Miettikää uudistusta myös syrjäytymisongelman näkökulmasta! Tällaiset paikallisyhteisöt edistävät ja rohkaisevat nuorten kehitystä tulevaisuuden suomalaisiksi huippuosaajiksi ja luovat tukea ja turvaa vanhusten arkeen. Toivottavasti hallitus ottaa päätöksenteossaan huomioon suomalaisten henkisen hyvinvoinnin ja arvioi kuntauudistuksen vaikutukset myös tästä näkökulmasta.

Hallituksen kuntauudistushanke on ikään kuin yksi osa suurta yleiseurooppalaista identiteettivarkautta, joka pyritään puskemaan läpi huomioimatta kansan mielipidettä. Säästötavoitteet ovat luonnollisesti vahvasti läsnä tämän hetken poliittisessa päätöksenteossa, mutta hallituksen tulisi nähdä kaikki kuntauudistuksen ja loputtoman keskittämisen varjopuolet ja niiden todellinen vaikutus kuntalaisten elämään sekä suomalaiseen identiteettiin.

Kuntauudistus edustaa kaiken lisäksi luonteeltaan pysyvää muutosta, jonka kumoaminen vasta olisikin hankalaa. Taloudellisia säästöjä, joita kaavaillaan saavutettaviksi muun muassa hallinnon ja terveydenhuollon keskittämisellä, voitaisiin hyvinkin saavuttaa myös ilman kuntien pakkoliitoksia. Edustaja Saarakkalan puheeseen viitaten: Pallo on hukassa, ja hallituksen joukkue ei nykyesityksellään ole lähelläkään arvokisapaikkaa. Nyt se yrittää hankkia brasilialaisvahvistukset tai kuunnella Suomen kansaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että pääsemme keskustelemaan näistä kuntakysymyksistä näin kuntavaalien alla, ja se on eittämättä näkynyt tämän päivän keskusteluissa. Perussuomalaisten välikysymyksessä mielestäni keskeisin osa on kysymys siitä, miten ja millä mallilla sosiaali- ja terveyspalvelut tullaan järjestämään, ja olisi tietysti ollut toivottavaa, että vastaukset olisi saatu ennen kuntavaaleja.

Mielestäni valuvika tähän koko kuntarakenneuudistukseen muodostui hallitusohjelman laatimisen yhteydessä, kun sinne kuntahallinnon osalta kirjattiin, että vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativaa sosiaalihuoltoa lukuun ottamatta. Tämä sana "vaativa" tuo tähän kokonaisuuteen ison ongelman, eikä täällä tämän päivän keskusteluissa sen sanan merkitys ole sen kummemmin kirkastunut. Mikä on vaativan erikoissairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon välinen ero ja raja, se jää tänäänkin selvittämättä. Tähän mennessä käsitykseni asiasta on ollut se, että erva-alueet elikkä erityisvastuualueet, joita on viisi, ovat olleet niitä, jotka ovat tämän vaativan erikoissairaanhoidon hoitaneet, ja sitten sairaanhoitopiirit ovat hoitaneet erikoissairaanhoidon ja kunnat sitten itsenäisesti perusterveydenhuollon.

Näistä kysymyksistä johtuen sosiaali- ja terveyssektori on tällä hetkellä pattitilanteessa, ja kunnissa odotetaan, mitä tulee nyt sitten tapahtumaan. Näillä näkymin joudumme odottamaan vaalien yli tämän asian kirkastumista, ja kun tuolla vaalikentillä on liikkunut, on huomannut sen, että se tuntuu haittaavan myöskin tätä kuntavaalityötä.

Tätä haittaa eivät lainkaan ole olleet poistamassa nämä hallituspuolueiden edustajien puheet. Pääministeri Jyrki Katainen on jauhanut viikosta toiseen monitoimikuntayhtymissä asumista; tänään hän on toistanut sen useasti. Vaikka hänelle on yritetty selkokielellä tämä asia kertoa, niin siitä huolimatta tätä höpötystä on kuulunut, ja uskon, että sitä tulee jatkumaan aina tuonne kunnallisvaalien loppuun saakka. Se on ilmennyt tänään useissa hallituspuolueiden edustajien käyttämissä puheenvuoroissa, ja todel-lisuudessa on niin, että sillä harhautetaan äänestäjiä näissä tosiasioissa ja ratkaisun hakemisessa näihin sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksiin. Harhautuksen huippu on kuitenkin edustaja Zyskowiczin kommentti heidän omille ehdokkailleen, että ei haittaa, vaikka kuntauudistuksesta olisi eri mieltä kuin hallitus. Tämän kommentin äärellä voi hyvinkin kysyä, mikä on äänestäjän oikeusturva, kun kerran annetaan selkeästi osviitta siihen, että voidaan kaksilla rattailla näissä asioissa toimia.

Arvoisa puhemies! Sairaanhoitopiireissä odotetaan selkeästi linjausta siitä, mitä tulee tapahtumaan, ja 31. päivä toukokuuta hallituksen sosiaalipoliittisessa ministeriryhmässä linjattiin tätä sote-uudistusta siten, että kerrottiin selkeästi, että sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja sairaanhoito jaetaan kahtia kunta- ja erityisvastuutasolle. Mutta tässäkään kysymyksessä ei määritelty sitä, missä nämä rajat kulkevat. On mielestäni käsittämätöntä, jos hallituksen piirissä oletetaan, että erikoissairaanhoito voitaisiin jakaa 70 alueelle tai kunnalle tässä maassa niin, että he joko nykyisissä erikoissairaanhoitopisteissä, muutamissa aluesairaaloissa tai sitten terveyskeskuksissa ottaisivat ja tarjoaisivat erikoissairaanhoidon palvelut kattavasti ja laajasti.

Arvoisa puhemies! Näillä kommenteilla on edustaja Pekkarisen täällä esittämää epäluottamuslausetta helppo kannattaa.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tänäänkin on varmasti aika selkeästi tullut ilmi, että sekä valtio että kunnat velkaantuvat, toinen 7 miljardia vuodessa ja toinen miljardin vuodessa. Jos katsoo pikkasen tulevaisuutta, niin eivät nämä rakenteellisetkaan tekijät kovin hyvää lupaa tulevaisuudelle eli suunta ei ole automaattisesti korjautumassa.

Samoin tänään on keskusteltu paljon siitä, että nyt jo eri kunnissa tapahtuu eriarvoistumista. Joissain kunnissa on 500 oppituntia enempi koululaisille, toisissa kunnissa on erittäin hidasta vaikka terveyskeskuksen lääkärille pääsy. Varmaan me kaikki tunnustamme sen, että jotain pitää tehdä.

Kun on kysymys näin suurista uudistuksista, niin täälläkin puhutaan suhteellisen helpolla tavalla ilman tutkimusta, mihinkä pitäisi mennä, ja puhutaan myöskin jonkin verran sivusta. Tässä puhuttiin siitä, että Euroopassa kunnat ovat pienempiä kuin Suomessa. Juuri näin, mutta ei niillä paljon mitään tehtäviäkään joissain muissa maissa ole, kuten otin jo aikaisemmin esimerkkinä Ranskan niin sanotut tunnekunnat. Tai vaaditaan, että erikoissairaanhoidon pitää mennä valtiolle, vaikka me kaikki yhtä hyvin tiedämme, että kun valta ja vastuu erkanevat toinen toisistaan, niin sen seurauksena usein myöskin rahanmeno lisääntyy. Juuri näin on käynyt Norjassa. Silti sitä vaaditaan, vaikka tuntuu, että tälläkään hetkellä rahat eivät tunnu riittävän.

Tunnustan sen kuitenkin, että kysymys ei ole mitenkään helppo ja tässä on monta muuttujaa ja monta tekijää ennen kuin päästään kenties jonkinlaiseen uuteen kuntamalliin tai paikallishallintomalliin.

Ensimmäinen iso kysymys on tietysti se, paljonko me näillä päätöksillä, mitä me teemme, lisäämme hallintoa tai lisäämme palvelua. Tässä jo edustaja Pekkarinen kommentoi aikaisemmin, että mennään himmelien himmeliin. Tietysti, jos puhutaan himmelien himmeleistä, puhutaan viidestä, kun puhutaan erityisvastuualueista. Tällä hetkellä on 20 vähän pienempää himmeliä, niin että niitä himmeleitä on ainakin vähemmän siinä tapauksessa kuin nykyään sairaanhoitopiirien mallissa. Ja kaikki, jotka ovat myös paikallispolitiikassa mukana, kritisoivat sitä, että eipä tahdo oikein sitä demokraattista aspektia löytää sieltä sairaanhoitopiiristäkään, lähinnä löytyy 6 prosentin laskujen korotukset, tunnustaen kuitenkin, että paikallistasolla valitaan ne henkilöt sinne sairaanhoitopiirinkin hallitukseen, mutta hatut muuttuvat hyvin nopeasti.

Toinen kysymys on demokratiakysymys. Itse kannatan sitä mallia, että valta ja vastuu olisivat samassa paikassa eikä niitä pyrittäisikään erottamaan toisistaan.

Kolmas, jonka tunnustan hyvinkin selkeästi, on se, että meidän pitäisi puhua entistä enempi kuntien tehtävistä: mitä tehtäviä täällä annetaan kunnille, joita me niin iloisesti annamme ja annamme vain tietyn osan valtionosuutta sitten. Itse alan pikkuhiljaa kallistua entistä enempi tietynlaisen vapaakuntamallin kannalle, jossa annetaan selkeitä tavoitteita ja laatutavoitteita mutta itse toimintatavat pystytään paikallisesti parhaiten määrittämään.

Neljäs on tietysti valtion rahoitus kunnille. Kun me tiedämme kuntien tehtävät, kun me tiedämme rahoituksen, niin silloin on paljon helpompi muodostaa myöskin se, minkälainen on se kunta ja mitä todellakin odotetaan. Minä tietysti yrityspuolellakin aika paljon olleena tiedän, että se on vähän hankalaa ensin muodostaa organisaatio ja sitten miettiä tehtävät, niin että kyllä nämä kaikki pitää, jos oikein aidosti ruvetaan puhumaan, yhtä aikaa saada nyt eteenpäin ja päättää ja sitten katsoa vielä, missä tämä raha on todellakin.

Kunnat todellakin ovat erilaisia. Sitrakin löysi — onko pari vuotta sitten olleessa tutkimuksessa — noin 30 prosentin tehokkuuserot. Se, mitä olen itsekin miettinyt, on se, miksi ei aidosti verrata niitä toimintoja ja tehtäviä kunnolla samankokoisten kuntien kanssa ja erikokoisten kuntien kanssa, missä olisivat ne tehokkaat mallit. Ja se, mitä myöskin mietin ja haastan, on se, että me emme tee kansainvälisiä vertailuja ollenkaan riittävästi siitä, miten kenties jossain muualla on hoidettu. Esimerkiksi Briteissä on aika mielenkiintoisia uusia malleja siitä, miten paikallishallinto ja palvelut hoidetaan uudella tavalla.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Näin kunnallisvaalien alla onkin ajankohtaista käydä keskustelua kuntien tulevaisuudesta ja palvelujen turvaamisesta jokaiselle suomalaiselle aina sieltä Hangosta Utsjoelle. Suomen kunnat ovat tulevina vuosina ennennäkemättömien haasteiden edessä. Väestö ikääntyy, ja työikäistä väestöä on yhä vähemmän. On siis tehtävä toimenpiteitä, jotta näiden haasteiden kanssa päästään oikeasti eteenpäin eikä vain jäädä polkemaan paikoilleen. Tämä hallitus ei aiokaan olla sivustakatsoja, vaan ryhtyy toimiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Suomalaisten arki rakennetaan kunnissa. Hyvinvointivaltio tulee todeksi ihmisten elämässä juuri kuntatasolla. Nyt on oikea hetki vaikuttaa siihen, millaisia palveluita suomalaiset tulevaisuudessa saavat. Suomalaisten peruspalvelut ovat todellisuudessa jo monin paikoin heikentyneet ja sosiaaliset erot ja terveyserot ovat päässeet huolestuttavasti kasvamaan, joten soisin, että oppositio ei maalaisi yhtäläisyysmerkkiä kuntarakenneuudistuksen ja synkän tulevaisuuden välille. Tällainen maalailu väheksyy ihmisten tämänhetkistä hätää ja epävarmuutta.

Arvoisa puhemies! Tällä kuntarakenneuudistuksella me aiomme muuttaa tulevaisuuden suuntaa. Kunnioitamme suomalaisen kunnallishallinnon pitkää ja kunniakasta historiaa, mutta emme aio takertua menneeseen. Kunnantalot ja vaakunat ovat toki tärkeitä, mutta ne eivät saa rajoittaa ihmisten oikeutta saada peruspalveluja. Meidän aikamme haasteet ovat uudenlaisia, ja niihin on reagoitava uusilla tavoilla. Kuntien tärkein tehtävä on huolehtia kuntalaisten palveluista. Nykyisellään monet kunnat eivät kykene tätä olennaistakaan tehtävää toteuttamaan, ja se käy hetki hetkeltä yhä vaikeammaksi. Suomalaiset ovat eriarvoisessa asemassa keskenään riippuen kotikunnasta. Tätä kehitystä emme voi vain seurata sivusta.

Arvoisa puhemies! Kunnissa luodaan Suomen tulevaisuus, kasvatetaan ja koulutetaan lapset ja tarjotaan jokaiselle suomalaiselle olennaiset palvelut koko elämänkaaren ajan. Tämä kuntauudistus ei väheksy kuntademokratiaa, vaan pyrkii päinvastoin vahvistamaan kuntien mahdollisuuksia hoitaa perustehtävänsä. Jos vahvistamme kuntien mahdollisuuksia, kuten tällä uudistuksella on tarkoitus tehdä, luomme myös tulevaisuuden palveluja, annamme kuntalaisille tilaa valita asuinpaikkansa niin että he saavat yhdenvertaiset ja yhtä laadukkaat palvelut kaikkialla, jokaisessa Suomen kunnassa, miten monta niitä sitten tulevaisuudessa onkaan.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen laittanut paperille muutamia istuvan hallituksen tavoitteita ja sitten ajattelin kolmea niistä analysoida tässä lyhyesti: Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa. Hallituksen tarkoituksena on luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa.

Sitten, arvoisa puhemies, tuumin, mitä minä olen näistä asioista mieltä:

Hallitus lupaa turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut koko maahan. Kuinka se onnistuu, kun valtio vähentää hallituskaudellaan valtionosuuksia vuosittain 631 miljoonan euron edestä eli noin 2,5 miljardia ja sen kehysriihessä tämän vuoden maaliskuussa on sovittu 875 miljoonan euron leikkauksista eli kuntien valtionosuudet vähenevät vuosina 2012—2015 kumulatiivisesti kaikkiaan lähes 3,4 miljardia euroa? Valtionosuuksien leikkaukset aiheuttavat useimmille Suomen kunnille kunnallisen veroprosentin korotuspaineita, kuten tänä vuonna on jo monelle kunnalle käynyt. Taitaa jäädä laadukkuus ja yhdenvertaisuus toteuttamatta.

Hallitus sanoo luovansa edellytykset kuntien taloutta vahvistaville toimille ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle. Edellä esittämääni viitaten en ymmärrä, kuinka kuntien talous vahvistuu, kun samanaikaisesti valtakunnan työttömyys lisääntyy ja tästä johtuen kuntien verotulot vähenevät. Kun tiedostetaan myös valtionosuuksien vuosittainen vähentyminen, on kuntien talouden vahvistaminen hallituksen esittämin keinoin suurta toiveajattelua.

Kolmanneksi, hallitus sanoo vahvistavansa myös kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Onko se kunnallisen itsehallinnon vahvistamista, jos kuntien määrää karsitaan nykyisestä 336 kunnasta noin sataan Manner-Suomen kuntaan? Onko se paikallisen demokratian lisäämistä, jos kunnanvaltuutettujen määrä tiputetaan nykyisestä 10 336:sta kolmannekseen eli noin 3 500 valtuutettuun? Minusta se on paremminkin kuntien ja kunnallisen demokratian lahtaamista, mikä johtaa virkamiesvallan lisääntymiseen kaikissa kunnissa.

Arvoisa puhemies! On myös kerrottu, että suuret kunnat ovat tehokkaampia kuin pienet. En tiedä, mihin väite perustuu, sillä kokemukseni kotikunnastani liitoksien jälkeen eivät tue väitettä. Päiväkotien, sivukirjastojen ja terveysasemien lakkauttamista ollaan paraikaa valmistelemassa virkamiesten toimesta. Lakkauttamiset kohdentuvat ymmärrettävästi pääasiassa liitoskuntien alueille.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntavaalit ovat tulossa, ja kansalaiset ja etenkin kuntapäättäjät ovat täydellisen hämmennyksen vallassa. Olen nyt viime viikkoina kiertänyt tuolla omassa vaalipiirissäni 12 kunnassa, ja jokainen kerta, kun olen lähtenyt keskustelemaan paikallisten luottamushenkilöitten kanssa, ensimmäinen kysymys on oikeastaan se, mitä tapahtuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiselle, miten erikoissairaanhoito, jos kenties perusterveydenhuolto siihen yhdistetään, tulevaisuudessa järjestetään Suomessa. On hankalaa vastata, kun näyttää siltä, että hallituksellakaan ei vielä ole selkeätä linjausta siihen. Kesällä linjattiin, että erikoissairaanhoito siirretään pääosin kuntien tehtäväksi, mutta kun käytännön kenttää jonkun verran tuntee, niin ihmetyttää kyllä se ratkaisu.

Haluttaisi kyllä kysyäkin arvoisalta ministeriltä, että vaikka meille tulisi 120 kuntaa, kun nyt hallitus tavoittelee ehkä sitä 90—120:tä, kuinka moni niistä kunnista olisi sellainen vahva peruskunta, joka pystyisi itsenäisesti hoitamaan erikoissairaanhoidon. Ainakaan Lapissa yksikään kunta näistä kaavailluista ei pystyisi sitä itse hoitamaan. Päinvastoin tarvetta ja halua selvästi on maakunnissa niin sanotulle maakuntamallille, siten että erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto laitetaan yhteen ja hoidetaan maakunnallisesti isommilla hartioilla.

Arvoisa puhemies! Loppukesästä Yle uutisoi ja käytiin myös julkista keskustelua siitä, mitkä kunnat saavat suuria valtionosuuksia ja mitkä kunnat saavat vähän valtionosuuksia, ja on selvää, että kuntien välillä erot ovat suuret. Mutta tämä keskustelu osittain meni mielestäni harhaan. Siinä tuli kuva, että meillä on olemassa ikään kuin elättikuntia ja sitten on niitä kuntia, jotka elättävät toisia kuntia. Näinhän asia ei ole. Tässä keskustelussa hämärtyi se tosiasia, että valtionosuusjärjestelmä ei perimmiltään ole mikään kuntien rahoitusjärjestelmä vaan sen tarkoitus on rahoittaa niitä palveluita niille kuntalaisille, jotka asuvat kukin siellä omassa kotikunnassaan. Jos me lähdemme siitä, että minkäänlaista tasausjärjestelmää ei ole, tai lähdemme leikkaamaan näitä valtionosuuksia, me samalla hyväksymme sen, että ne ihmiset, jotka asuvat niissä kunnissa, joissa tulee paljon valtionosuuksia, eivät tarvitse niitä palveluita siellä.

Tämä minusta ei ole sitä Suomea, jota itse haluan olla kehittämässä ja rakentamassa. Tämä Suomi olisi epätasa-arvoinen. Ja näyttää siltä, että tämä keskittämisen suuntaus on viemässä tähän suuntaan: valtio on vetäytymässä vastuusta alueillaan. On hyvin huolestuttavaa, että pääministerikin sanoi puheessaan, että koko maan asuttuna pitäminen on vanhanaikaista ajattelua. Valitettavasti ikävä tulee niitä aikoja, jolloin valtio koki tehtäväksi ja kaikki poliittiset puolueet kokivat tehtäväksi rakentaa hajautettua hyvinvointi-Suomea, jossa kaikki kansalaiset pysyvät mukana.

Arvoisa puhemies! Kun luki tätä perussuomalaisten välikysymystä, siitä löytyi paljon tuttua ja tuli mieleen, että tämä taitaa olla jonkunlainen kopio keskustan keväisestä välikysymyksestä, mutta kun täällä keskustelua on käyty läpi, niin on viimeistään tässä keskustelussa paljastunut, että kyseessä ehkä on piraattikopio. Nimittäin valitettavasti ja pettymykseksi edustaja Soinikaan ei pystynyt vastaamaan, (Kaj Turunen: Tekijänoikeudet on perussuomalaisilla!) mikä on perussuomalaisten malli, miten erikoissairaanhoito järjestettäisiin teidän mallissanne. Jään nyt odottamaan, tuleeko kenties tässä illan aikana vielä selville se, millä tavalla te tämän kuntapuolen järjestäisitte.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueitten tavoitteena on toteuttaa koko maassa kattava, vahvoihin kotikuntiin perustuva kunta- ja palvelurakenneuudistus. Sen puitteissa hallinnon rakennetta sekä kuntien tuottavuutta ja vaikuttavuutta parannetaan. Kuntauudistuksen tavoitteena on luoda palvelurakenne, jossa valta ja vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoittamisesta on yhdellä riittävän laajalla, asukas- ja osaamispohjaan perustuvalla kotikunnalla.

Kuntayhtymien määrä on kasvanut voimakkaasti, ja niistä on tullut vaikeasti hallittavia, itseohjautuvia tuottajayksiköitä, joihin demokraattinen omistajaohjaus ei juuri ulotu. Viime viikolla Talouselämä-lehti uutisoi, että Suomessa lähes 200 kunnan tulot eivät riitä kattamaan perusturvamenoja, vaikka kunnan verotus on jo sietämättömän korkealla, vaan nämä kunnat ovat täysin riippuvaisia valtion tuista. Rapakunnossa olevat kunnat eivät siten pysty pitämään huolta omista kuntalaisistaan ja tarjoamaan heille tarpeellisia peruspalveluja, saati sitten kehittämään aluettaan tai panostamaan elinkeinojen kehittämiseen. Kaiken lisäksi niin sanottu huoltosuhde ei parane tulevaisuudessa yhdessäkään Suomen kunnassa. Talouden epävarmuus, odotettavissa olevat hitaan kasvun vuodet sekä julkisen talouden tasapainotus ajavat taloudellisesti huonokuntoiset kunnat konkurssin partaalle. Kaikki tämä osoittaa, että on päivänselvää, että kuntalaiset tarvitsevat kuntauudistusta.

Arvoisa puhemies! On selvää, että jokaisen kunnan tulee lähivuosina panostaa entistä enemmän omien tulojen kasvattamiseen eli käytännössä elinkeinopolitiikkansa tehostamiseen. Kuntien tulopohjaa pitää vahvistaa nykyistä enemmän yritysten ja työpaikkojen tuomilla verotuloilla ja välillisillä vaikutuksilla. Ilman tässä tavoitteessa onnistumista kunta ei voi menestyä eikä olla elinvoimainen. Näihin tavoitteisiin kunta ei voi päästä ilman menestyviä yrityksiä. Kunnan tehtävänä ei ole vain järjestää palveluita vaan oman elinvoiman turvaamiseksi edistää elinkeinojen edellytyksiä, työllisyyttä ja siksi panostaa yrittäjyyden edistämiseen.

Kunnissa on perinteisesti ollut omaa elinkeinotoimintojen kehittämistoimintaa ja valtiolla puolestaan omansa. Nämä julkisilla varoilla rahoitettavat rinnakkaiset ja päällekkäiset toiminnat pitäisi mielestäni purkaa yhdeksi tulokselliseksi toiminnaksi. Nykyiset valtion elinkeino- ja aluekehitystoiminnat voitaisiin ihan hyvin siirtää suurten kuntien tehtäväksi. Vahvat peruskunnat pystyvät hoitamaan aluekehitykseen ja elinkeinopolitiikkaan liittyvät toimet nykyistä tehokkaammin. Nyt resursseja tuhlataan ja hallintoa pyöritetään turhaan, puhumattakaan lukemattomista hankkeista, joiden tulokset jäävät monesti laihoiksi.

Arvoisa puhemies! Tarvittavaan muutoshaasteeseen pystyvät vastaamaan vain kotikunnat, joilla on hyväkuntoinen talous ja toimiva palvelurakenne. Silloin on kyseessä aito demokraattinen itsehallinto. Tähän vaatimukseen eivät pysty vastaamaan mitkään monitoimikuntayhtymät vaan ainoastaan vahvat, itsenäiset kotikunnat, joilla on tulot ja menot omassa päätösvallassaan.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa muuttaa kuntarakennetta niin, että maahamme jäisi noin 70 kuntaa — tässä yhteydessä viittaan tietovuotona saatuun kuntakarttaan, jossa nämä kunnat oli sitten kartalle merkitty. Pääministeri on puhunut noin sadasta kunnasta. Näille kunnille, joiden valtionosuuksia tällä vaalikaudella leikataan 3,4 miljardia, halutaan kuitenkin sälyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannukset, myös erikoissairaanhoidon kustannukset, niin kuin tänään pääministerin suusta se kuultiin. Tämä yhtälö on vain sellainen, ettei se toimi.

Kuntien menoista yli puolet koostuu sote-palvelujen tuottamisesta ja siitä osuudesta suurin osa nimenomaan erikoissairaanhoidon palvelujen tuottamisesta. Jos näille hallituksen kaavailemille suurkunnille esim. edellä mainitut vastuut laitetaan, mukaan lukien nimenomaan erikoissairaanhoito, on kuntakoon oltava aivan jotain muuta kuin 20 000 asukkaan kunta, todella paljon isompi. Käytännössä niiden tarvitsee olla silloin vähintään nykyisten maakuntien kokoisia kuntia. Näin ollen tosiasiassa hallitus on viemässä läpi kuntarakenneuudistusta, jonka lopputuloksena kuntien määrä tippuu 20—30 kuntaan, ja tämän jälkeen luonnollisesti nykyiset maakuntaliitot voidaankin lopettaa tarpeettomina. Ja toisaalta, onhan meillä nytkin jo tiedossa, että tämän kuntarakenneuudistuksen jälkeen tulee seuraava uudistus, joka koskee sitten maakuntia, ja kun maakuntarakenneuudistus — tällä nimellähän sitä sitten varmaan viedään eteenpäin — käytännössä maakunnat ajaa alas, niin ymmärrän hyvin, ettei hallitukselle tässä yhteydessä tuo keskustan tarjoama maakuntamalli käy.

Ottaisin tässä yhteydessä myöskin siihen kantaa, kuinka tätä jo ennakoivasti viedään eteenpäin. Muun muassa omassa maakunnassani Savonlinnassa on tilanne, jossa keskussairaalan sääntömuutoksilla nyt sitten tiukennetaan sillä tavalla vaatimuksia, että muun muassa synnytykset Savonlinnassa loppuvat tämän seurauksena tai käytännössä näillä säännöksillä ne tehdään niin kalliiksi, ettei niitä pystytä enää Savonlinnan keskussairaalassa toteuttamaan. Jos synnytykset sieltä loppuvat, lähin paikka on Mikkeli. Minun mielestäni siinä kyllä vaarannetaan sitten jo potilasturvallisuutta. Täytyy muistaa, että Savonlinna on kuitenkin saaristokunta.

Arvoisa puhemies! Keskustan maakuntamallissa on sama perusongelma ratkaisematta kuin hallituksenkin mallissa. Maakuntamalli tosin säilyttäisi itsenäiset kunnat, tosin itsenäisinä maksajina. Ongelmahan kunnissa on se, ettei erikoissairaanhoidon kustannuksia pystytä budjetoimaan eivätkä sen kustannukset ole hallinnassa. Ongelma ei poistu sillä, että sairaanhoitopiirin tai kuntayhtymän lisäksi tai niiden tilalle otetaan maakuntaliitto. On selvitettävä, miksi erikoissairaanhoidon kustannukset ovat räjähtäneet käsiin. Luulen, että kysymys on toimimattomasta johtamisesta nykyisissä organisaatioissa ja perusterveydenhuollon laiminlyönnistä. Näiden asioiden korjaaminen on mielestäni otettava etusijalle terveydenhuollon uudistamisessa. Mielestäni perusterveydenhuoltoon pitää panostaa ja sen hoitaminen kuuluu peruskunnalle. Erikoissairaanhoidon pitäisi olla valtion vastuulla. Vain tällä tavalla pystytään takaamaan tasapuolinen erikoissairaanhoito joka puolelle Suomea eikä erillistä kustannusten tasausjärjestelmää silloin tarvita. Kysymys on palveluista ja siitä, kuinka ne ovat saavutettavissa.

No, täällä ministeri Risikko vastasikin siihen, että Norjassa on siitä huonoja kokemuksia: siellä on laiminlyöty perusterveydenhuolto ja kustannukset ovat siirtyneet sitten erikoissairaanhoidon puolelle, jonka valtio on sitten tuottanut ja kustantanut. Tehdään se asia Suomessa paremmin kuin Norjassa. Me voimme oppia niistä Norjan virheistä, tehdään se paremmin täällä. Kun ihminen on käynyt kuussakin, niin en epäile, ettemmekö me voisi ratkaista sitä ongelmaa, niin että perusterveydenhuollosta ei siirretä aiheettomasti potilaita tai asiakkaita erikoissairaanhoidon puolelle. Nämä ratkaisut voidaan tehdä esimerkiksi sillä tavalla, että mikäli näitä aiheettomasti sinne siirretään, niin se lasku tulee sitten kuntaan sieltä valtion puolelta. Minä uskon, että sitä kautta pystytään tämä kyllä ratkaisemaan.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamusesitystä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kun on tänään seurannut tätä keskustelua, ei ole voinut välttyä siltä ajatukselta, että nyt seurataan nimeltä mainitsemattoman puolueen kuntavaalistarttia. On kuultu lennokasta kielenkäyttöä, jalkapallovertauksia ja hevostermejä koko vaalikauden tarpeiksi. Ainut, mikä uupuu, on kyseisen puolueen aito vaihtoehto. Välikysymyskeskustelun yksi idea on omasta mielestäni — ei varmasti kaikkien kollegojen mielestä, mutta omasta mielestäni — erilaisten ajatusten esilletuontia, niistä keskustelu eri valmisteluvaiheissa.

Keskustalla on sentään oma vaihtoehtonsa. Se on ollut tänään puntarissa, ja se on osoittautunut hallituksen uudistusta epädemokraattisemmaksi ja muutenkin mielestäni osittain keinotekoiseksi. Käytännössä keskustan malli turvaisi ehkä pienten kuntien itsenäisyyden, mutta veisi päätösvallan ja rahat. Herää kysymys, millaista itsenäisyyttä se loppujen lopuksi olisi. On aika erikoista lähteä turvaamaan kuntaidentiteettiä, jonka keskusta sitoo kunnan nimeen tai vaakunaan tai molempiin. Samalla keskusta on kaiketi valmis luopumaan palvelujen järjestämisvastuusta ja siihen liittyvästä vallasta.

SDP ja hallitus lähtevät siitä, että turvataan nimenomaan kunnissa palveluita ja turvataan demokraattinen päätöksenteko, jossa kuntapäättäjät aidosti päättävät ja vastaavat kunnan palveluista. SDP:n mielestä nyt on turha lähteä luomaan ylimääräisiä portaita hallintoon ja tekemään sitä sen myötä monimutkaisemmaksi.

Mielestäni tämä keskustelu vahvistaa entisestään sen, että hallitus on oikeilla linjoilla vahvoihin peruskuntiin pohjaavalla ajattelulla kuntauudistuksessaan. Uudistuksen eteneminen kuntajohtoisesti on äärimmäisen tärkeää. Pallo on nyt vahvasti kunnilla, joissa on nyt käärittävä hihat ja alettava pohtia parasta mallia oman alueensa kannalta.

Arvoisa herra puhemies! Edustan tässä salissa sitä joukkoa, joka on itse kokenut kuntapäättäjänä merkittävän kuntaliitoksen lähiaikoina: Salon kymmenen kunnan liitos astui voimaan vuonna 2009. Salon liitos on herättänyt paljon huomiota valtakunnallisestikin. Meillä on taloudellisesti ääresti poikkeuksellinen tilanne, ja monet ovat kiirehtineet laittamaan talousongelmatkin kuntaliitoksen syyksi.

Muistutan nyt kuitenkin vielä tässäkin yhteydessä, että sen jälkeen, kun päätös kuntaliitoksesta eri kunnanvaltuustoissa tehtiin, meiltä on hävinnyt seudultamme noin 6 000 työpaikkaa. Oli varsin irvokasta kuulla debatissa oman puheenvuoroni aikana välihuutoja: "Jotta työpaikat olisivat säilyneet ilman liitosta, miksi siihen lähditte?" Täytyy sanoa, että pyydän anteeksi näiden kollegojen sanavalintoja koko seudultamme.

Vaikka tässä mielessä kuntaliitoksemme sattuikin hankalaan saumaan, pidän sen ajankohtaa kuitenkin erittäin onnistuneena. Se takaa, että pääsemme muokkaamaan uuden Salon kuntaorganisaatiota ja palveluja juuri ja juuri ajoissa, niin että pystymme laajemmilla hartioilla ottamaan vastaan tulevaisuuden haasteet — nehän ovat tunnetusti meillä aika kovaa luokkaa. Kuntaliitoksen jäljiltä me pystymme nyt Salossa tekemään päätöksiä ajatellen koko uuden laajan kunnan etua ja tulevaisuutta. Tämä kokonaisvaltainen ja järkevät päätökset mahdollistava tilanne on kaupunkimme vahva valtti. Se näkyy päätöksissä muun muassa maankäytön suhteen ja kaavoituksessa, ja haluan itse uskoa, että näistä päätöksistä Salon kaupungin kilpailukyky tulee myös hyötymään tulevaisuudessa.

Hyvät kollegat, me olemme avainasemassa kuntauudistuksen etenemisessä. Jotain tapahtuu kuitenkin, miksemme tekisi sitä yhdessä?

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Monissa kunnissa valmistellaan parasta aikaa vuoden 2013 talousarviota. Lähtötilanne on monissa kunnissa hyvin synkkä. Vuoden 2012 tilikausi jää alijäämäiseksi, ja vuoden 2013 kehitys näyttää samansuuntaiselta. Samalla hallitus leikkaa ensi vuonna valtionosuuksia ja lisää kuntien velvollisuuksia. Miten voimme olettaa, että kunnat selviäisivät tästä kaikesta ilman, että peruspalvelut vaarantuvat?

Esitämmekin hallitukselle välikysymyksessämme jälleen kysymyksen siitä, miten hallitus turvaa lakisääteiset lähipalvelut koko maassa, kun se samaan aikaan heikentää kuntien rahoituspohjaa. Hallitus hokee vahvoista peruskunnista, joissa aurinko paistaa ja kaikilla on hyvä mieli. Valitettavasti todellisuus on karua kuultavaa. Kuntaliitosten jäljiltä on syntynyt vahvasti keskittyneitä ydinkuntia, joissa keskusten ulkopuolella asuvat ihmiset on täysin unohdettu.

Kuntapäättäjille nuo hallituksen vahvan peruskunnan kriteerit näyttäytyvät lähinnä siinä valossa, että ne on niin epämääräisesti määritelty, että melkeinpä mikä tahansa kunta voidaan tuomita huonoksi kunnaksi. Joidenkin kuntien välillä nykyinen yhteistyö peruspalvelujen järjestämisessä toimii vallan mainiosti ja kuntalaiset haluavat pysyä itsenäisinä eivätkä kannata liitosta. Yhteisöllisyys sekä kunnan oma identiteetti on monissa maaseudun kunnissa hyvin tärkeää. Kuinka toimiva kuntien välinen yhteistyö otetaan huomioon kuntaliitoksia tehtäessä ja kuntarakennelakiin tulevia vahvan peruskunnan kriteereitä määriteltäessä?

Arvoisa puhemies! Taloudelliset sopeuttamistoimet ovat kunnilla siis väistämättä edessä. Kuntaliitos ei kuitenkaan sinällään kuntia rikastuta, vaikka kuinka monta kuntaa liitettäisiin yhteen. Kuntakenttä velkaantuu ensi vuonna entisestään, sillä uusiin investointeihin tarvitaan rahaa eikä kunnallisveroakaan voida loputtomiin nostaa. Ja kun hallitus alkaa pakolla liittää näitä velkaisia kuntia yhteen, niin eivät ne velat sieltä mihinkään katoa. Kuntaliitos ei ole lääke kuntien taloudelliseen ahdinkoon.

Otan esimerkin Kouvolan seudulta. Vuonna 2009 kuudesta kunnasta muodostettiin vajaan 90 000 asukkaan kaupunki nimeltä Kouvola. Nyt noin neljän vuoden jälkeen auringon pitäisi paistaa ja elämän soljua huolettomasti. Näin ei tilanne kuitenkaan ole. Nyt syyskuussa 2012 päivitetyn tilanteen mukaan Kouvolan talous jäänee jopa 16 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Näin käy, vaikka Kouvolassa on lähes kaikki keinot otettu käyttöön: taksat ja maksut tarkistettu ja nostettu, veroprosentit nostettu tappiin saakka, palkat harmonisoitu, kouluja lakkautettu ja erilaisia palveluverkkoratkaisuja tehty. Tässä siis vain yksi esimerkki, joka ei todellakaan puolla kuntaliitoksia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistus tuntuu unohtavan täysin yksilön, sen ihan tavallisen kuntalaisen, jonka elämään peruspalvelut, erityisesti niitten saatavuus ja saavutettavuus eli läheisyys, vaikuttavat. Kaikkien näiden kuntalaisten tulee voida asuinpaikastaan riippumatta olla tasavertaisessa asemassa. Valitettavasti kuntaliitosten jälkeen näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Yksi kaikille kuntalaisille merkittävimmistä peruspalveluista on sosiaali- ja terveydenhuolto, johon hallitus myös lupailee mittavaa, kuntaremonttia tukevaa uudistusta. Harmillista, että hallitus ei ilmeisesti uskalla esittää uudistusta ennen kunnallisvaaleja, sillä vaaleissa kuntalaisia olisi tämän asian suhteen todella voitu kuulla.

Hallitus puhuu mielellään myös lähidemokratiasta. Se kuulostaa hienolta, mutta on täydellis-tä sumutusta. Näennäisdemokratiasta on täällä eduskunnassakin hyvä esimerkki, parlamentaarinen kuntatyöryhmä, johon oppositio otettiin mukaan. Mitään todellista valtaa sillä ei ole, sillä se kokoontuu vain toteamaan, mitä hallitus on päättänyt. Aivan samalla tavalla hallitus puhuu kauniisti kuntien lähidemokratiasta. Valitettavasti se ei toteudu, ellei lähidemokratian toteutusmuodoille anneta korvamerkittyä rahaa sekä oikeaa päätösvaltaa. Niiden rooli tullee olemaan neuvoa-antava vailla vaikutusmahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Onneksi melkein jokaisessa Suomen kunnassa voi tänä vuonna äänestää perussuomalaista. Silloin tietää ainakin äänestävänsä lähipalveluiden ja lähidemokratian puolesta. Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä on arvon edustajalle hyvä huomauttaa, että samoin kuin Salon seudulla — tehdään kuntaliitos tai ei — jos alueelta häviää 6 000 työpaikkaa muutamassa vuodessa, niin ennemminkin pitäisi kysyä, mikä olisi tilanne, jollei tätä kuntaliitosta olisi tehty, mitenkä siinä kohtaa selviäisi se Kuusankoski, se Valkeala, se Anjalankoski, se Kouvola, joissa tämä yhdistyminen tehtiin. On vähän turhan yksioikoista ottaa kuntaliitos syylliseksi kaikkeen, jos ei katso mitään, mitä muuta maailmassa on tapahtunut.

Jari  Lindström  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kuntaliitos olekaan todellakaan mikään syyllinen kaikkeen. Itse olen koettanut koko ajan ylläpitää semmoista keskustelua, missä tuodaan esiin sekä hyvät että huonot puolet, ja nyt tämä keskustelu on ollut liian positiivista, koetetaan vain kertoa sitä, miten hyvin menee, kun rehellistä olisi kertoa, että siellä on negatiivisiakin vaikutuksia. Silloin tämä keskustelu olisi ok. Tästäkin ministeri Virkkusen vastauksesta puuttui minusta se kriittinen näkemys, että siellä on ongelmia. Meillä on ongelmia, se on ihan totta: 16 miljoonaa alijäämää syyskuussa. Tämmöiset asiat eivät ole pelkästään kuntaliitoksen syy, ne ovat myös rakennemuutoksen syytä, mutta nämä pitää kertoa, jotta kuntalaiselle ja kansalaiselle tulee oikea kuva siitä, mitkä ovat kuntaliitoksen vaikutukset.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensin tähän ajankohtaiseen Salon asiaan. Ei todellakaan ole niin, että se liitos olisi syyllinen ahdinkoon, vaan päinvastoin, se antaa nyt tehokkaamman organisaation toimia yhdessä sen seudun paremman tulevaisuuden eteen. Se, mikä siellä ehkä taustalla on mennyt huonosti, oli itse liitossopimus, joka lienee kallein liitossopimus, mitä kuntaliitoshistoriassa on tehty, ja se taas johtuu siitä, että silloin Nokialla meni hyvin ja kaikki tuntuivat luulevan, että niin menee ikuisesti koko Suomessa, ja silloin tehtiin ehkä — eikä ehkä, vaan tehtiin todellakin — liian kallis sopimus.

Mutta, arvoisa herra puhemies, kuntauudistus on todellakin välttämätön. Sen lienevät kaikki eduskuntapuolueet myöntäneet, että jotakin on tehtävä. Erimielisyydet alkavat siitä, kun mennään keinoihin, mutta uskon, että siitäkin ollaan samaa mieltä, että Suomessa olisi järkevää tavoitella tilannetta, jossa olisi vähemmän kuntia — eikä mennä nyt siihen lukumääräkeskusteluun.

Hallituksen linja lähtee siitä, että me pysyttäydymme kuntaperusteisessa mallissa ja pyrimme mahdollisimman vahvoihin peruskuntiin, jotka pystyvät hoitamaan itsenäisesti mahdollisimman suuren osan palveluista. Tämä on kuntauudistuksen ensisijainen tavoite. Sitten rinnalla kulkee sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen pohdinta. On välttämätöntä, että sote-palveluissa hyväksytään kuntien välinen yhteistyö jatkossakin, koska muuten me todellakin tarvitsisimme tämän noin 20 kunnan Suomen, joka ei liene kenenkään tavoitteissa.

Mutta ei kuntauudistuksen lopputulemana eikä takataskussa ole olemassa yhtä sapluunaa, yhtä mallia, joka sopisi kaikkialle Suomeen. Meidän täytyy tämän tähden katsoa jokainen maakunta, jokainen seutu ja jokainen kunta erikseen ja lähteä hakemaan parhainta ja toimivinta ratkaisua. Ja juuri tähän kysymykseen hallituksen seuraavat toimenpiteet tulevat tähtäämään.

Hallitus on jo kesäkuussa hyväksynyt rakennelain keskeisen sisällön, joka on julkistettu, se ei ole salainen. Kun oppositio välikysymyksessään peräänkuuluttaa sitä, miten kuntauudistus etenee, niin minusta sen yksi keskeinen sisältö löytyy nimenomaan tästä kesäkuun sopimuksesta. Siihen kannattaa perehtyä. Se, mitä nyt seuraavaksi lähdetään tekemään, kun rakennelaki saadaan hyväksyttyä ja takaisin lausuntokierrokselta — toivottavasti hyvissä ajoin — on se, että kuntakentällä lähdetään selvittämään jokaisella seudulla sinne parhaiten sopivaa mallia.

Ensin tehdään selvitys laajemmilla alueilla, ja sen selvityksen — jonka tulee olla puolueeton — pitää olla asiantuntijaselvitys, jossa pohditaan maankäyttöä, asumista, liikennettä, elinkeinopolitiikkaa, palveluitten järjestämistä, uuden kasvun edellytyksiä, taloudellista puolta, ikärakennetta. Sen pohjalta sitten selvitysmiehet ja -henkilöt tekevät esityksen siitä, mikä olisi paras kunta- ja palvelurakennemalli kullekin seudulle.

Otan esimerkiksi lyhyesti oman maakuntani, kun tätä on esimerkin kautta helpompi käsitellä. Optimaalinen varmasti olisi malli, jossa seutukunnat löytäisivät toisensa ja muodostaisivat vahvat seutujen kokoiset kunnat: Salon seudun lisäksi myöskin Loimaan seutu, Vakka-Suomen seutu, Turun seutu ehkä kahdessa osassa, jolloin Naantali ja suomenkielinen saaristo jäisivät omaksi kunnakseen, ja ruotsinkielinen Turunmaan kunta. Tämä olisi varmaan optimaalista monella tavalla ja monen mielestä, mutta se ei välttämättä ole sitä realismia, johon on mahdollista päästä.

Mutta tässä vaiheessa minusta olisi tärkeintä, että selvitys lähtee liikkeelle, ja katsotaan, kuinka pitkälle päästään. Jos kunnissa löytyy malli siihen, miten hajautuneemmalla ja pienemmällä kuntakoolla pystytään järjestämään yhdessä sote-palvelut, niin silloin me pystymme turvaamaan myöskin ne tavoitteet, mutta minusta tämänkaltainen optimaalinen malli olisi se, mitä voitaisiin lähteä katsomaan yhdessä, sitä, onko se mahdollinen.

Voi olla, että lopputulemana on tuplamäärä kuntia — tässä tapauksessa esimerkiksi 12—14 — siihen verrattuna, mitä hahmottelin, mutta sekin on jo puolet vähemmän kuin mihin on päästy. Mutta muistuttaisin, että kun Paras-hanke alkoi, niin Varsinais-Suomessa oli 54 kuntaa, ja näin me pääsisimme jo paljon kompaktimpaan kuntakokoon, toivottavasti paljon toimivampaan sote-järjestelmään, vahvempiin peruskuntiin ja parempaan Varsinais-Suomen tulevaisuuteen.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuresti arvostamani edustaja Orpo käytti mielenkiintoisen puheenvuoron. Puutun pariin yksityiskohtaan.

Ensinnäkin hän totesi, että tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä. Tämä on sillä tavalla mielenkiintoista, että hyvin pitkällehän tätä keskustelua on käyty myös siltä pohjalta, että ei sallita kuntien välistä yhteistyötä.

Sitten edustaja totesi sen, että pitää hyväksyä erilaisia vaihtoehtoja maakunnittain. Erittäin hyvä, nimenomaan näin pitää toimia. Tätä esimerkiksi keskusta on koko ajan peräänkuuluttanut. Mutta tietysti nyt sitten julkisuudessa on puhuttu vain yhdestä epämääräisestä peruskunnasta, ja toisaaltahan nämä kaikki selvityskriteerit käytännössä johtavat vain kuntaliitoksiin, eivät minkäänlaisiin yhteistyövaihtoehtoihin, eli ikään kuin pitää selvittää vain niitten kriteereitten pohjalta, jotka johtavat käytännössä kuntaliitokseen.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten aikaisemminkin olen täällä keskustelussa todennut, kyllähän kuntien välinen yhteistyö on pakkokin jossain määrin sallia, koska muuten esimerkiksi sote-palveluita ei pystytä järjestämään. Emme me pääse niin vahvaan kuntarakenteeseen, että se olisi mahdollista, eli 20 kuntaan. Mutta mitä isommat kunnat meillä on, sitä suurempi määrä palveluita pystytään jättämään sen kunnan omalle vastuulle, ja se pystyy ne silloin hoitamaan oman valtuuston päätöksin omassa ohjauksessaan, omassa hallinnassaan. Mutta siitä, että kaikki kuntien välinen yhteistyö kielletään, ei ole minusta puhunut täällä kukaan muu kuin keskustapuolue. Emme me sitä mieltä ole. Meillä on vaikka kuinka paljon toimintoja, joita on varmasti järkevä tehdä yhdessä, mutta suurin osa, valtaosa, palveluista pystyttäisiin paremmin hoitamaan vahvoissa peruskunnissa.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistusta on perusteltu väestörakenteen muutoksella ja palvelujen turvaamisella. Lääkäriin pitäisi päästä, opetusryhmäkokojen tulisi olla pieniä, palvelut olisi turvattava, ja kaikki tämä ihanuus sitten muka tapahtuisi suurkunnissa.

Aiemmin kuntaliitoksissa palvelut ovat keskittyneet. Miten tämä sopii väitteisiin palvelujen turvaamisesta? Onko hallituksen mielestä palvelujen turvaamista se, että ne etääntyvät kauemmas kuntalaisista? Monissa isoissa kaupungeissa julkinen terveydenhuolto on kriisissä ja maksukykyiset käyttävät yksityisiä palveluja. Myös opetusryhmäkoot ovat isoja monissa suurissa kunnissa. Miten muiden kuntien liittäminen keskuskaupunkeihin parantaa lääkärille pääsyä tai pienentää opetusryhmiä? Keiden palveluita hallitus haluaa turvata? Onko todellinen juoni siirtää kehyskuntien ja maaseudun kuntien talousresurssit keskuskaupungeille? Yli 100 000 asukkaan kuntien menot ovat korkeita, rahat eivät riitä ja lisää maksajia tarvitaan.

Väestön vanheneminen se vasta hupaisa argumentti onkin. Vaikka pääministeri kiertää ympäri Suomea ja ihan Asikkalaa myöten kertomassa, miten missäkin kunnassa väestö vanhenee, niin kyllä se väestö vanhenee koko Suomessa yhteenlaskettuna ihan yhtä paljon, kuntarajoista riippumatta. Kaikki tietävät ikärakenteen muutoksen, ja kaikki ovat jopa yksimielisiä siitä. Eihän se mitään todista kuntakoosta. Missä ovat näytöt siitä, että suurkunta huolehtii vanhuksista paremmin ja ihmisläheisemmin? Jos suuri on kaunista, niin Tampereen Koukkuniemessä saa Suomen parasta vanhustenhoitoa ja sen sijaan pienten kuntien mummot ja papat ovat heitteillä.

Arvoisa puhemies! Kun kuntia laitetaan yhteen, vanhusvoittoisten kuntien ikärakenne toki nuorenee, mutta muiden ikärakenne vanhenee eli yhteenlaskettu mummojen ja pappojen määrä ei muutu. Sama pätee pendelöintiin. Eli kuntaliitoksen jälkeen tilastoissa ei näy enää työmatkaliikennettä kuntarajojen yli, mutta samat autothan siellä yhä kulkevat, ja keskittämisen jälkeen työmatkaliikenne ja palvelujen perässä ajaminen keskuskaupunkeihin päinvastoin lisääntyy.

Kuntauudistus vie palvelut yhä kauemmaksi tavallisesta ihmisestä, aivan kuten hallitus on koko ajan paennut kauemmaksi tavallisen ihmisen arjen ymmärtämisestä. Kuntauudistuksen laskelmia tehtäessä on jätetty kokonaan huomioimatta sen vaikutus elämisen laatuun, kun kukaan ei halua kertoa, kuinka sitä mitattaisiin. Mutta kyllä kansa tietää, milloin sen elämää kurjistetaan ja milloin sitä sumutetaan. Koko kuntauudistus onkin tilastosumutus, jossa samat vanhukset tarvitsevat palvelua, samat työmatkat ajetaan, mutta palvelut keskitetään kauas ihmisistä.

Arvoisa puhemies! Ajattelen niin, että kyseessä onkin vanhojen puolueiden likainen valtataistelu. Kokoomus ja SDP ovat usein vahvoja suurissa yksiköissä, ja nyt kuntauudistuksen kautta ne hamuavat itselleen kaiken vallan koko maassa. Hankkeella on pyritty teurastamaan erityisesti keskustapuoluetta, ja ilman perussuomalaisten nousua ja ärhäkkyyttä moinen petollinen juoni olisi voinut kaikessa hiljaisuudessa onnistuakin samalla tavoin kuin Suomen ajaminen EU-liittovaltioon.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kannatan perussuomalaisen reilun pelin tähtipelaajan, edustaja Saarakkalan, erinomaisen painavassa alkupuheessaan esittämää epäluottamuslausetta.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ilmoitti alkutaipaleellaan yhdeksi tärkeimmistä reformeistaan kuntauudistuksen. No, sitä on käyty nyt koko tämä hallitustaival läpi ja käydään varmasti vielä seuraavinakin vuosina. Keskustalla on ollut alusta pitäen selkeä kanta: tämä uudistus olisi pitänyt valmistella parlamentaarisesti yhdessä myös opposition kanssa, kuten suurelta osin myös Paras-lainsäädäntö valmisteltiin aiemmin.

Kuntauudistusreformi on jossakin suhteessa jatkoa Paras-lainsäädännölle, mutta siinä on selkeä ero. Paras-lainsäädäntö lähti liikkeelle siitä, että muodostetaan kuntien vapaaehtoisen yhteistyön kautta alueita, jotka ovat joko kuntayhtymäpohjaisia tai vaikkapa kuntaliitoksia, mutta kuitenkin niin, että palvelut pystytään turvaamaan. Nykyinen hanke lähtee selkeästi siitä, että kunnat liitetään yhteen, ja se kartta, mikä meillä kaikilla on ollut nähtävissä, ei tietysti ollut mikään sattuma vaan valmistelun pohja. Mihin asti siinä sitten päästään tai joudutaan, sen aika tulee näyttämään. Joka tapauksessa, kun siihen yhdistetään myös taloussäästöt, jotka ovat hallituksen tavoitteena, on pakko kysyä, millä sitten kunnissa tullaan toimeen.

Myös niin sanotuissa suurissa kunnissa tai perustettavissa peruskunnissa, mitä ne sitten kenenkin mielestä ovat, joudutaan saman tilanteen eteen. Jos valtionosuusleikkauksien kautta kuntien valtionosuudet vähenevät, tulot pienenevät, eivät suuretkaan kunnat pysty järjestämään tämän nykyisen systeemin kautta palveluita edes siinä oman kuntansa alueella. Oman kotikaupunkini Kuopion kaupungin kohdalla esimerkiksi vanhustenpalveluista tulee tulevina vuosina noin 3 prosenttiyksikön veroprosentin nousupaine, ja osaltaan se tulee tarkoittamaan sitä, että Kuopiokin on tiukilla, niin kuin se on nytkin. Siinä näkyy se, että valtionosuusleikkaukset ovat purreet, ja tulee näkymään ihan konkreettisesti kuntataloudessa. Ne tulevat näkymään erityisen merkittävästi ja selkeästi myös vuosina 2013 ja 2014. Jos kuntia yhdistetään kuntakartan mukaisen suunnitelman mukaan tai sen esityksen mukaan, niin samalla joudumme kysymään, kuinka se demokratia kulkee.

Kuntaministeri, puhuitte mieluusti kuntademokratiasta ja lähidemokratiasta tuolla jo aiemminkin. Vertaan sitä kyllä vähän samaan asiaan kuin jos puhuttaisiin suomalaisille lähiruuasta Kiinasta: kiinalaista lähiruokaa tarjoillaan meidän pöytäämme. Samalla lailla niissä kunnissa tulee käymään. Kun se oma kuntaidentiteetti katoaa, myöskin kuntalaisten halu osallistua yhteisiin tehtäviin tulee kaikkoamaan. Vai onko tarkoituksena, että maassa on 70 kuntaa ja 300 kunnanosavaltuustoa? Siitähän se varsinainen himmeli, vai mikä se sitten olisikaan, syntyy. Kyllä kuntalaiset ja heidän valitsemansa edustajat haluavat olla mieluummin tekemässä oikeita päätöksiä eivätkä leikisti ikään kuin osallistumassa ja ottamassa kantaa sitten sen peruskunnan tai keskuskunnan, tai mikä kunta se sitten onkaan, päätöksiin. Tässä suhteessa vaikutusvalta ja osallistuminen karkaavat käsistä.

Jostain syystä hallituspuolueista moititaan hyvin paljon myös kuntayhtymiä. Kuntayhtymät ovat hoitaneet tässä maassa erittäin paljon tehtäviä. Koen sen jopa kuntayhtymien toimijoiden, työntekijöiden, kannalta loukkaavana, kun heitä kutsutaan jonkun himmelin osaseksi. He ovat hoitaneet maakunnissamme koulutusta, terveydenhuoltoa, hyvin moninaisia tehtäviä, ja erinomaisella tavalla. Niitäkin ollaan kyllä monella lailla, muun muassa koulutuksen puolesta, ajamassa alas, eli yhtälö keskittämisestä näyttäytyy hyvin selkeästi.

Kaikkein ongelmallisimpana koen kuitenkin, kun tässä puhutaan demokratiasta tai sen puuttumisesta eli demokratiavajeesta, sen, että kun mennään suuriin kaupunkeihin, niin osakeyhtiöthän siellä hallitsevat, arvoisa puhemies, jolloinka tavan luottamushenkilölläkään ei ole enää pääsyä niihin päätöksiin, joihinka valtuutettuna tai luottamushenkilönä muuten olisi mahdollisuus; silloin vedotaan osakeyhtiölakiin. Ja mitä suurempi kaupunki, sen enemmän noita osakeyhtiöitä löytyy. Tämä on se malli, mihinkä päätökset viedään.

Tosiasiallisesti suurkaupungeissa päätökset karkaavat kuntalaisten vaikutuspiirin ulkopuolelle vielä enemmän kuin kuntayhtymissä tai tämän päivän kunnanvaltuustojen, kaupunginvaltuustojen päätöksenteossa. Jos Helsingin kaupungissa 7 000:ta asukasta kohden on yksi valtuutettu, niin on siinä kyllä valtuutetulla aika lailla hoitamista, että hän reviirinsäkin voi jotenkin hoitaa. Tässä mielessä kyllä koen tämän kuntauudistuksen yhdeksi pahimmista peikoista juuri sen, että suomalaisilta kuntalaisilta katoaa halu osallistua kunnalliseen päätöksentekoon.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kaikki tiedämme, miltä taloustilanne näyttää kunnissa jo nyt talousarviota laadittaessa. Valtiovarainministeriön painelaskelmat alleviivaavat tulevien vuosien kehitystä väestön ikääntyessä ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten väistämättä paisuessa.

Kuten kuntaministeri Virkkunen on meille kertonut, jos nykymenolla jatkamme, Suomessa on jo ensi vuosikymmenellä 64 kuntaa, jotka keräisivät veroa 30 prosenttia tai enemmän kuntalaisiltaan. Kuinka moni suomalainen on siihen valmis, lohkaisemaan lisää omasta palkastaan? Yli 100 kuntaa olisi saman laskelman mukaan merkittävissä taloudellisissa vaikeuksissa kymmenen vuoden päästä, siis jo kymmenen vuoden päästä, puhumattakaan vuodesta 2030, jolloin väestön ikääntymisen piikki näkyy vahvimmin kunnissa. Vuonna 2024 vain 14 kuntaa selviäisi 20:llä tai sitä alemmalla veroprosentilla, kun keskimäärin veroprosentit ovat kunnissa tänä päivänä 19,25. Nämä muutokset ovat merkittäviä, ja niitä voi jokainen euromääräisestikin laskea omalle kohdalleen.

Iso laiva kääntyy hitaasti. Kunnat ovat eläneet jo pitkään Paras-hankkeen ja muiden kehittämishankkeiden myötä ainaisessa, jatkuvassa muutostilassa. Muutoksesta on tullut pikemminkin pysyvää, ja näin tulee varmasti olemaan tulevinakin vuosina. Silti tähän mennessä saavutetut muutokset, tehdyt liitokset ja yhteistyörakennelmat ovat olleet skaalaltaan riittämättömiä. Jos tämä tahti jatkuu, jos jäämme odottelemaan kunnissa itsessään heräilevää muutosvoimaa, emme ehkä ehdi uudistaa rakenteita ajoissa.

Arvoisa puhemies! Vaarana on, että muutokset jäävät tekemättä, ja olemme sen keskustelunaiheen äärellä, josta harva uskaltaa tänä päivänä edes keskustelua käynnistää: Joudumme mahdollisesti karsimaan palveluista. Joudumme toteamaan, että meillä ei ole varaa rahoittaa suomalaista hyvinvointivaltiota enää. Kuinka moni on tähän keskusteluun valmis? Itse katsoisin mieluummin kaikki muut keinot ennen sitä.

Hallitus tekee hyvää työtä ajaessaan välillä epäsuositultakin tuntuvaa kuntauudistusta läpi kuntia kuunnellen. Onneksi viimeaikaiset eri tiedotusvälineiden tekemät mielipidemittaukset osoittavat, että muutoshalua suomalaisilta kyllä löytyy. Tämäkin keskustelu täällä eduskunnassa on jakanut tämän salin uudistajiin ja säilyttäjiin, ja uskon, että tämä viesti myöskin kantaa niin sanotusti kotikatsomoihin kuntavaaleissa eli käydään keskustelua siitä, halutaanko ylipäätänsä vastata näihin tulevaisuuden haasteisiin vai ei.

Omalla kotiseudullani, missä toivottavasti tulevaisuudessa tehdään vähintään viiden kunnan hyvin luonnolliselta tuntuva liitos, suurimmat hyödyt kuntauudistuksesta liittyvät alueen vetovoimaisuuden lisääntymiseen. Yhdessä pystyisimme tekemään vahvempaa elinkeinopolitiikkaa, kehittämään seutua ja keskinäisen kilpailun sijasta suuntaamaan energiamme palvelujen kehittämiseen ja uuden yritystoiminnan edellytysten luomiseen alueellemme. Tarvetta sille on, sillä pelkästään kotikaupungistani Forssasta on kadonnut 1 600 työpaikkaa 2000-luvulla. Forssan keskustasta naapurikunnan eli Tammelan kunnantalolle on 7 kilometriä. Olen ajanut sitä lukuisia kertoja ja miettinyt, että ihanko oikeasti me tarvitsemme kaiken sen hallinnon, mitä ihan liki toisiaan olevien viiden kunnan pyörittämiseen tällä hetkellä vaaditaan.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen tärkeä osa on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus. Odotamme hallitukselta suuntaviivoja tämän uudistuksen osalta mielellään jo lähipäivinä. Pidän erittäin tärkeänä, että sairaanhoitopiirien lakkautusten myötä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kustannussyöppö solmukohta poistuu ja että saamme uudistettua päätöksentekoa nykyisistä himmeleistä demokraattisempaan, mielellään peruskuntavetoiseen, malliin.

Tärkeää on toki huomioida sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta tehtäessä se, kuinka monimuotoinen kuntakenttä meillä on vielä senkin jälkeen, kun toivottavasti olemme onnistuneesti toteuttaneet kuntauudistuksen koko Suomessa. Kaikista kunnista ei muodostu tämän uudistuksen jälkeenkään riittävän vahvoja peruskuntia huolehtimaan sosiaali- ja terveydenhuollosta sitä kaikkein vaativinta erikoissairaanhoitoa ja vaativimpia sosiaalipalveluja lukuun ottamatta. Tarvitaan todennäköisesti erilaisia ratkaisuja eri puolilla Suomea. Muun muassa siitä keskustellaan, millainen on erva-alueiden rooli ja tehtävä eri puolilla Suomea.

Toivon hallitukselta mitä parhainta menestystä tulevissa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta kriittisissä linjauksissa. Nyt on kuntauudistuksen osalta viimeinen hetki saattaa loppuun se työ, jota jo 1960-luvulla yritettiin, kun ymmärrettiin, että Suomi muuttuu koko ajan.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen tarpeellisuudesta oltiin asiantuntijapiireissä varsin laajasti yksimielisiä jo silloin, kun päädyttiin antamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan käytännön toteuttamisen järjestämisvastuu kunnille. Kun kuntien vastuulle annettiin kansanterveystyö aina perusterveydenhuollosta vastaavista terveyskeskuksista erikoissairaanhoidon piireihin asti, kun kuntien vastattavaksi annettiin koko kansan kouluttaminen peruskouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa, kun kuntien vastattavaksi annettiin sosiaalipalveluiden tarjoaminen lastensuojelusta vanhustenpalveluihin, oli aivan selvää, ettei asiaa helposti hoidettaisi, ja oli aivan selvää, että kunnille tarvittaisiin jonkinlainen vähimmäiskoko, jotta ne voisivat kantaa vastuunsa palveluiden järjestämisessä.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan toimeenpanon vaihtoehtona on tietysti aina ollut tehtävien ja vastuiden valtiollistaminen. Asioita yksinkertaistaen voi sanoa, että se olisi eurooppalainen malli ja sellaisena meille varmasti sovellettavissa. Olemme kuitenkin päätyneet siihen, että pohjoismainen, suomalainen malli perustuu itsehallinnollisten kuntien kokonaisuuteen. Tämä malli tulee pitkällä tähtäyksellä edullisemmaksi, sillä kuntatasolla on helpompi valvoa verovarojen käyttöä kuin koko valtakunnan suurissa organisaatioissa. Vielä tärkeämpää on, että itsehallinnolliset kunnat ovat suomalaisen kansanvallan kivijalka. Tähän saliin, eduskuntaan, on kovin harva edustaja tullut suoraan, ilman kunnanvaltuustossa saatua kansanvallan ja päätöksenteon oppia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistuksen suuri tavoite on säilyttää ja pelastaa Suomen kunnat ja sillä tavoin pelastaa hyvinvointimallimme ja kansanvallan mallimme. Pelastustyöstä puhuminen ei ole liioittelua. Noin 200 kuntaa, suurin piirtein kaksi kolmesta kunnasta, ei pysty verotuloillaan kattamaan perusturvamenoja, pitämään verotusta kohtuullisena tai estämään vajoamista velkakierteeseen. Useat kymmenet kunnat ovat kriisiytyneet eivätkä enää selviä tulevista vuosista ilman kuntaliitosta tai valtion holhousta.

Perussuomalaisten välikysymyksessä käytetään paljon palstatilaa kuntauudistusprosessin arvosteluun. Hyvää valmistelun tasoa ei tietenkään pidä väheksyä, mutta nyt ei ole oikea aika murjottaa siitä, kokeeko jääneensä valmistelun ulkopuolelle.

Kuntauudistusta on todellakin valmisteltu nelisen vuosikymmentä, ja parasta olisi ollut, jos se olisi pantu toimeen jo tämän ajanjakson alussa eikä lopussa. Viime vuosikymmenellä käynnistettiin Paras-hanke hyvällä parlamentaarisella pohjalla. Paras-hanke tuottikin tuloksia sekä kaupunkiseutujen kokoamisella että pienten kuntien liitoksilla. Hanke kuitenkin hyytyi porvarihallituksen aikana, ja nyt sen eväät on syöty.

Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan jämäkkä ote uudistukseen. Selvityksiä on tehty, valmisteluun on ollut aikaa. Nyt on tehtävä päätöksiä, joista tämän kuukauden lopussa valittavat kuntapäättäjät saavat suuntaviivoja omalle työlleen. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että monet terveys- ja koulutuspalvelut tarvitsevat suuremman väestöpohjan. Siitäkin ollaan yhtä mieltä, että kuntalaisten pitää saada vaikuttaa omiin asioihinsa. Väestöpohjan kasvattamisessa vaihtoehtona ovat vahvat peruskunnat tai näitä laajemmat monitoimikuntayhtymät. Kansanvallan ja kuntalaisten vaikutusvallan turvaamisessa ei ole kuin yksi vaihtoehto: kuntien asiat on päätettävä ja hoidettava kunnissa eikä niiden päälle rakennettavissa hallintohimmeleissä. Valta ja vastuu on pidettävä yksissä käsissä. Kuntayhteistyön rakenteet on pidettävä keveinä ja selkeisiin tarpeisiin, kuten erikoissairaanhoitoon ja maakuntakaavoitukseen, varattuina.

Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy, ja oppositio vastustaa. Sen mielipiteistä ei kuitenkaan saa oikein minkäänlaista rakennusainetta sille, millainen uudistuksen pitäisi olla. Linja ei löydy välikysymyksestä eikä puheenvuoroista eikä oikein edes rivien väleistä. Perussuomalaisten puheista herää epäilys, että päämääränä on vain oman vallan kasvattaminen. Valtakunnan tason johtava oppositiopuolue haluaa nousta samaan sarjaan myös kunnissa. Perussuomalaiset haluavat Suomen kunnissa keskustapuolueeksi keskustapuolueen sijaan. Siksi kuntavälikysymykseen ja kunnallisvaalikampanjaan otetaan mukaan kaikkea muutakin kuin asialinja. Siksi kuntauudistuksen sijaan ja sen ohella halutaan puhua eurokriisistä ja omien vaihtoehtojen esittämisen sijaan halutaan vain moitiskella hallitusta.

Arvoisa puhemies! Tuleva kuntauudistus ja tulevan syksyn kunnallisvaalit ovat ratkaisevan tärkeät suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Niistä on tarpeen puhua täällä eduskunnassa. Puheiden jälkeen on aika antaa hallitukselle täysi luottamus ja täysi työrauha.

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tuppurainen puhui näistä säästöistä, jotka tulisivat tässä kuntauudistuksen yhteydessä, ja siitä, kuinka pienet kunnat ovat talousongelmissa hänen mukaansa. Mutta täytyy ensinnäkin todeta se, että alun perinhän tällä koko uudistuksella hallitus ajoi miljardiluokan säästöjä, sen jälkeen todettiin, että eihän tästä mitään säästöjä edes tule.

Sitten toiseksi, teillä on mittakaavavirhe tässä koko asiassa. 200 pienimmällä kunnalla on samansuuruiset menot kuin Helsingin kaupungilla, 100 pienimmällä kunnalla samansuuruiset menot kuin Turun kaupungilla. Pitäisikö Turkuun lähettää selvitysmies katsomaan näitä ongelmia, koska heillä on niin suuret menot suhteessa tähän kokonaisuuteen? Kyllä tässä asiassa ja tässä uudistuksessa tarvitaan realiteetteja ja myöskin pienten kuntien itsemääräämisoikeuden säilyttämistä.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten hyvin tiedämme, kaiken muutoksen takana on aina vallantavoittelu ja vallanhimo. Ja kun valtaa keskitetään, tarvitaan maksumiehiä. 1960—70-luvulla sitä toteutettiin talonpojan tappolinjalla, kun pääkaupunkiseutu tarvitsi lisää rahaa ja valtaa. Kaukana ovat ne ajat nyt. Nyt valtaa keskitetään Brysseliin ja rahat tarvitaan siellä.

Samaan aikaan hallituspuolueiden vaalilupaukset ja hallituksen tavoitteisiin kirjatut tavoitteet rasittavat kuntia, ja kun hallituspuolueet lunastavat vaalilupauksiaan, kunnat joutuvat uudistusten toteuttajiksi, haluttiin sitä kunnissa tai ei, koska palvelujen tuottaminen kuuluu kunnille. Kuntien lakisääteisten tehtävien taakka on kasvanut jatkuvasti. Valtionosuudet on tarkoitettu kunnille nimenomaan siksi, että näitä palveluja pystytään tuottamaan. Hallitusohjelmaan on kirjattu muun muassa "köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen". Samaan aikaan kun taakkaa lisätään edellä mainitulla velvoitteella, leikataan valtionosuuksia, jotta valtion budjetti olisi tasapainossa.

Eikä siinä suinkaan ole kaikki. Hallitusohjelmasta löytyy maininta kasvukeskuksiin suuntautuvasta kehityksestä. Kun tähän lisätään vielä Etelä-Euroopan valtioiden takauspäätökset ja kriisipankkeihin virtaava pääoma, ne takaavat sen, että olemme kriisin partaalla. Rahaa riittää muualle, mutta ei suomalaisen elintason ylläpitämiseen kunnissa. Perusteluna todetaan, että muuten vienti romahtaa. Eiköhän se ole romahtanut jo nytkin, vaikka on kuinka rahaa jaettu Keski-Eurooppaan.

Ministeriöiden virkamiehet visioivat, kuinka kaupungistumiskehitys avaa uusia mahdollisuuksia: tiivis yhteiskuntarakenne luo edellytykset hyvätasoiselle ja taloudelliselle joukkoliikenteelle, ja monet matkat ovat riittävän lyhyitä kuljettavaksi kävellen tai pyörällä. Kaikissa uudistuksiin liittyvissä keskusteluissa mainitaan aina sanapari "kestävä kehitys". Pääkaupunkiseudulla asuvalla on lähes 30 prosenttia isompi hiilijalanjälki kuin muualla asuvalla. Ero johtuu muun muassa kulutuksesta ja energiasyöpöistä kerrostaloista. Ilmastonmuutosta ehkäistään elintapojen muutoksilla, ei pakottamalla ihmisiä maalta kaupunkeihin taikka päinvastoin. Että siinä se kestävä kehitys.

On käsittämätöntä, miksi vuodesta toiseen yritetään ajaa läpi uudistusta, jolle ei löydy minkäänlaisia perusteita. Kuntauudistus olisi toteutettu jo kauan sitten, jos tavoitteelle olisi yksikin todellinen näyttö. Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa. Se on mahdoton ajatus jo senkin vuoksi, että samaan aikaan todetaan, että pääpaino kohdistuu kasvukeskuksiin.

Noin vuosi sitten kirjoitettiin erään lehden palstalla: "Syrjäseudulla asuvat käyvät kalliiksi kunnille. Nyt halutaan säännöt siihen, mitä palveluita haja-asutusalueille muuttavat voivat odottaa." Ongelmana nähtiin erilaisten palveluiden tuottaminen ja tiukentuvat normit rakentamisessa. Ideana tarjottiin kaupunkiseudulle muuttamista, ja "rakentamista voitaisiin ohjata tiiviimmäksi lupaamalla palveluja vain tietyillä vyöhykkeillä". — Näin se menee. Ensin markkinoidaan laadukkaat palvelut kautta maan ja sitten todetaan, että syrjäseuduilla asuvat käyvät kalliiksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni kuntia voidaan yhdistää vapaaehtoiselta pohjalta, kun ensin on selvitetty, mitä tehtäviä kunnalle jätetään ja mitkä tehtävät kuuluvat maakunnille ja valtiolle.

Perussuomalaisia on arvosteltu europolitiikan sotkemisesta kuntapolitiikkaan ja tuleviin kunnallisvaaleihin, vaikka yhtäläisyys kuntien palveluiden turvaamiseen on hyvin konkreettinen eli Etelä-Euroopan ongelmat heijastuvat hyvin voimakkaasti kuntiemme tulevaisuuteen, oltiin asiasta mitä mieltä tahansa. Siis kuntavaaleilla on merkitystä. Muutosvoima kunnissa vaikuttaa aivan varmasti istuvaan hallitukseen, ja riittävän suuri jytky saa hallituksen rivit vapisemaan, ja pakkoliitokset voidaan unohtaa.

Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Meinasin pitää puheen, mutta täällä on niin monta puhetta pidetty, että kerron tarinan elävästä elämästä Jyväskylästä ja sen kuntaliitoksesta, jossa Korpilahti ja Jyväskylän maalaiskunta yhdistettiin siihen valtuustokauden alussa. Nopeasti kävi ilmi, että talousvaikeuksissa oleva Jyväskylä ei pysty muun muassa omaa lukiokoulutustaan järjestämään, koska investointeja olisi tullut kouluremonttien yhteydessä, joten tämä tehtävä päätettiin sitten luovuttaa edustaja Rossin mainitsemalle kuntayhtymälle. Perustettiin koulutuskuntayhtymän lukiokoulutusliikelaitos, jonka johtokunnassa oli 2 Jyväskylän kaupunginvaltuutettua ja 11 muuta jäsentä. Itse päädyin tämän lukiokoulutusliikelaitoksen puheenjohtajaksi.

Ensi töiksemme pistimme Korpilahdelta lukion kiinni. Tietenkin neuvottelin siitä myös korpilahtelaisten valtuutettujen kanssa aluksi, ja koska kuulin heiltä, että tämä on heidän mielestäänkin kannatettavaa, niin lukio siellä pistettiin kiinni.

Seuraava suuri askel oli lukioverkkoratkaisu, johon kuului 2 400 oppilasta. Alun perin oli tarkoitus tehdä neljä 600 oppilaan kokonaisuutta ja säilyttää maailman vanhin suomenkielinen oppikoulu, lyseo. Päädyttiin neljään malliin, joissa myös lyseo oli säilytettävien listassa, tosin ei 600:n kokoisena vaan hieman pienempänä. Tämä ei käynyt Jyväskylän kaupungille. Sivistyslautakunta halusi, että pysytään niissä 600 oppilaan kokonaisuuksissa, mitkä siinä luovuttamissopimuksessa hyväksyttiin, ja sen lisäksi halusi säilyttää lyseon normaalissa koossaan. Tämän jälkeen koulutuskuntayhtymä ilmoitti, että heillä ei ole rahaa tähän, vaikka nimenomaan tässä luovutussopimuksessa oli päätetty, että näin tullaan tekemään.

Mitä sitten tapahtui? No, tämän jälkeen jopa kaupunginhallitus, joka on koulutuskuntayhtymän suurin omistaja, joutui sanomaan, että lyseo säilyy 600 oppilaan kokonaisuutena ja me emme halua suuria, 1 200 oppilaan jättilukioita. Tästä oli olemassa jo päätös, että esittelijä lukiokoulutusliikelaitoksessa tulee tekemään esityksen, jossa lyseo säilytetään 600:n kokoisena ja mahdollisesti sitten tehdään ehkä yksi 1 200 oppilaan kokonaisuus.

No kas, miten kävikään? Tämä johtokunta päätti sivistyslautakuntaa vastaan, päätti kaupunginhallitusta vastaan, että sekä Voionmaa että Suomen vanhin suomenkielinen oppikoulu, lyseo, pistetään kiinni. Missä, edustaja Rossi, teidän mielestänne on tässä demokratia? Missä on se arvokeskustelu, joka käydään yleensä valtuustosaleissa: mistä voidaan leikata, mihin voidaan lisätä. Tämä jäi täysin väliin. Demokratia hävisi taivaan tuuliin.

Toivonkin, että uusissa suuremmissa kunnissa saadaan edes tällainen päätös tehdä valtuustosaleissa ja demokratia tulee säilymään valtuutetuilla suuremmissa kuntako’oissa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esimerkkejä on varmasti monenlaisia, hyviä ja huonoja. Tuossa on yksi hyvä esimerkki huonosta hallintotavasta. Lähtökohtana kai tulee olla se, että opiskelussakin turvataan alueelliset opiskelumahdollisuudet, on kysymys sitten lukiokoulutuksesta tai ammatillisesta koulutuksesta. Miten nämä rajat sitten löytyvät eri hallintoyksiköiden välillä? Tietysti edustaja Wallinheimo puheenjohtajana tietää myös sen, miksi joku asia ei ole toiminut.

Voin kertoa toisen esimerkin, joka tulee kotikaupungistani Kuopiosta, jossa kokoomuksen johdolla lakkautettiin Karttulan lukio. Kaksi vuotta sitten Karttula liittyi Kuopioon, ja siinä yhteydessä sitten ei ollut aivan selkeää kirjausta, että lukio jatkaa. Nyt siitä on sitten päätös, josta valtuusto äänesti. Valtuustossa äänestettiin siitä, ja karttulalaiset ovat tietystikin hyvin tuskissaan päätöksestä. Nyt sinne on hakenut enemmän oppilaita kuin koskaan aikaisemmin — sekin on tietty paradoksi tässä.

Mutta oleellistahan tässä tietysti on, että koulutusta annetaan siellä, missä sille on tarvetta. Mikä se hallintomuoto on, se on mielestäni kuitenkin sitten sivuasia.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen tarkoituksena on aina, että oppositio esittää hallitukselle kysymyksiä ja hallitus vastailee näihin, mutta tänä päivänä emme ole saaneet vastauksia tärkeisiin kysymyksiin, esimerkiksi siihen, milloinka tulee tämä sote-uudistus kokonaan tänne meille esitettäväksi, tuleeko se ennen kunnallisvaaleja. Ja täällä oli monta muuta kysymystä, myös se, minkälaista tietoa on saatu näistä suurkuntaliitoksen vaikutuksista, sekä rahallisista että vaikutuksista ihmisten arkeen. Tuntuu siltä, että hallitus ei elä tavallisen ihmisen arjessa.

Hallituksen kuntauudistussuunnitelmaesitys, jonka piti olla valmiina ennen kunnallisvaaleja, on edelleen levällään kuin varpusparvi. Yhtä paljon on levällään suunnitelmaan liittyvä mahdollinen sote-uudistus. Toki se suunnitelma voi olla jo valmiinakin, mutta niin kuin välikysymyksessämmekin todetaan, sitä piilotellaan pöytälaatikossa.

Hallitus perustelee kuntauudistusta valtiontalouden säästötavoitteilla. Todellisuudessa pienissä kunnissa asuu niin vähän ihmisiä, että niillä kunnilla ei kansantalouden kannalta ole minkäänlaista merkitystä. Kuntapalvelujen alasajolla on jopa tarkoitus saada valtiontalous tasapainoon. Tavoitteena on vahvat peruskunnat, joiden vahvuuden perustetta ei ole missään määritelty. Olisi hyvä tietää, mikä on se vahvojen peruskuntien eli kotikuntien määrä.

Arvostettu kunnallisalan professori Meklin on sanonut, että hyötyä synnyttää vain organisaation suuruus, ei kunnan suuruus, eli kuntien välisen yhteistyön esteitä poistamalla saavutetaan yhtäläisiä etuja. Tälläkin hetkellä kuntien välillä on kustannuseroja jopa 15 prosenttia riippumatta kuntien koosta.

Kuntarakenneselvittelyssä on paneuduttu vain rajapyykkien siirtelyyn eikä minkäänlaista selvitystä saavutettavista hyödyistä tai haitoista ole tehty. Kunnille asetetaan kriteereitä, minkä mukaan kunta määrätään selvityshankkeeseen mukaan.

Valtiosihteeri Santamäki-Vuoren mukaan SDP ei hyväksy pakkoliitoksia muuten kuin kriisikuntatilanteessa. Tästä on sitten helppo vähän takkia kääntämällä lipsua kriisikuntakriteereitä kiristämällä.

Kuntaliitosperusteluissa käytetään myös hallintokulujen määrää ratkaisevana säästökohteena. Todellisuudessa esimerkiksi Helsingin ja Tampereen hallintokulut ovat suhteellisesti huomattavasti suuremmat kuin pienemmissä naapurikunnissa.

Kuntien välillä on kautta aikojen tehty yhteistyötä. Mikä peikko hallitukselle on tullut yhteistyön mahdollisuuksien lisäämisestä?

Ministeri Virkkunen on ilmoittanut, että vain suurissa kunnissa voidaan palvelut hoitaa hyvin ja taloudellisesti. Kuitenkin juuri isoissa kunnissa esimerkiksi terveydenhoitopalveluihin on pitkät jonot. Myös vanhuspalvelut ovat heikoissa kantimissa. Vanhuspalvelut ovatkin pääasiassa suurten kuntien ongelma. Pienet kunnat ovat nämäkin asiat pääosin hoitaneet hyvin.

Kun rakennelakisuunnitelma etenee, tulisi hallituksen löytää ratkaisuja moniin avoinna oleviin kysymyksiin: Mikä on tulevaisuudessa kunnan tehtävä, vai lisääkö valtio tehtäviä aina sitä mukaa kuin kunnan kokoa kasvatetaan? Mikä määrittelee elinvoimaisen kunnan? Miten toimii kuntademokratia ja miten lähidemokratia? Millä kriteereillä määritellään tulevaisuuden kunnan riittävä väestöpohja, samaan tapaanko kuin nytkin: hatusta vetäen?

Herra puhemies! Kuntauudistuksen tarvetta hallitus perustelee myös lähipalveluiden säilyttämisellä. Jos kriteerinä on pelkästään omassa kunnassa säilyvän palvelun toteaminen lähipalveluksi, niin silloin hallitus voi olla oikeassa. Jos kuitenkin kunnan keskukseen, jossa palvelut ovat saatavilla, on matkaa jopa lähes 100 kilometriä, niin kuin muutamissa liitoskunnissa on, silloin ei voi puhua lähipalveluista. Tällaisia lähipalvelukummajaisia syntyisi kaavailluissa kuntaliitoksissa useita.

Vaikka hallitus ohjelmassaan puhuu koko maan asuttuna pitämisestä, niin näillä kaavailluilla kuntarakennemuutoksilla tätä tavoitetta lyödään selkeästi korville. On esimerkkejä liitoskunnista, joissa rakennusoikeutta rajoitetaan haja-asutusalueilla ja näin pyritään keskittämään asukkaat mahdollisimman tiiviisiin keskuksiin. Onko tämä yhdyskuntarakenteen eheyttämistä? Oikea johtopäätös hallitukselle olisi vetää koko hanke uudelleen valmisteluun ja ottaa kunta ja asukaskohtainen lähtökohta valmistelun pohjaksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan myös edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tuossa edustaja Mäkipää sanoi, että hallituksen kuntauudistus olisi täysin levällään. Aivan näin asiat eivät suinkaan ole, vaikka tuota rakennelakiluonnosta ei vielä ole aivan valmiiksi saatu. Sitä parhaillaan viimeistellään. Hallitus on jo kesällä omissa linjauksissaan todennut kuntien kannalta kaikki ne keskeiset elementit, eli ne ovat hyvin kunnilla tiedossa: tuo selvitystarve, nuo kriteerit, jotka osoittavat selvitystarvetta, ja myös kaikki tärkeimmät aikataulut.

On kysytty sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen perään. Se onkin kuntien näkökulmasta erittäin tärkeä tekijä, kun kunnat arvioivat omaa rakenneuudistuksen tarvettaan. Tuon työryhmänhän, joka keväällä asetettiin, toimikausi on itse asiassa tämän vuoden loppuun saakka, mutta hallitus on jo kesällä sitoutunut siihen, että nyt syksyllä jo varhaisemmassa vaiheessa pystytään antamaan kuitenkin jatkolinjauksia asiasta, vaikka työryhmän työskentely edelleen on meneillään. Näin ollen näitä jatkolinjauksia on lähiaikoina tulossa, jotta kunnat voivat samassa yhteydessä, kun ne antavat lausuntonsa tuosta rakennelaista, jota parhaillaan viimeistellään, arvioida uudistuksen tarvetta myös sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta.

Edustaja Mäkipää koki, että hallitus ei ole vastannut näihin kysymyksiin tuossa omassa välikysymysvastauksessaan, mutta näihin on kyllä siinä vastattu, samoin kuin siinä on tuotu esiin näitä nyt tapahtuneiden liitosten hyötyjä ja haittoja. Meillähän ei itse asiassa tuon tyyppisestä yhteistoimintamallin hyödyllisyydestä, eduista tai haitoista, ole lainkaan samassa määrin tutkimustietoa kuin meillä on kuntaliitoksista. Nyt, varsinkin kun vuonna 2009 tapahtui erittäin suuri määrä liitoksia, olemme siinä otollisessa asemassa, että pystymme hyödyntämään kaikkea tuota kokemusta. Meneillään on myös laajasti arviointitutkimusta näiden liitosten onnistumisesta.

Kuten välikysymysvastauksessa todettiinkin, hyvin paljon on ilman muuta kiinni siitä, kuinka liitos on toteutettu ja mitä tuossa liittymissopimuksessa on sovittu. Jos vertailemme näiden liitoskuntien talouden kehitystä muihin kuntiin, saatamme havaita, että noista 32 uudesta kunnasta, jotka muodostuivat vuoden 2009 alussa liitosten kautta, itse asiassa puolet on sellaisia, joissa menojen kasvu on ollut alhaisempaa kuin kuntakentässä keskimäärin, ja puolet on sellaisia, missä menojen kasvu on ollut korkeammalla tasolla. Keskimäärin kuntien menot ovat kuitenkin kehittyneet samaa tasoa. Se osoittaa sen, että kuntien yhdistyminen on jatkossa pystyttävä tekemään entistä tehokkaammalta pohjalta, koska saatamme myös havaita sen, että aika usein näissä yhdistymissopimuksissa on päädytty siihen, että on betonoitu vanhat toimintatavat, rakenteet eikä ole kyetty vielä varsinaiseen uudistustyöhön. Sen johdosta hallitus päättikin jo varhaisessa vaiheessa, että nyt tuo muutostuki, jota kunnille tullaan kohdentamaan, suunnataan erityisesti juuri siihen, että tuo selvitysvaihe, toteutusvaihe ja uuden kunnan käynnistymisvaihe lähtisivät mahdollisimman hyvältä ja tehokkaalta pohjalta heti käyntiin. Eli jo siinä varhaisessa vaiheessa haettaisiin nimenomaan niitä näkökulmia, miten kunnat yhdistämällä voitaisiin saada lisää tehokkuutta palveluiden järjestämiseen, miten voitaisiin uudistaa hallinnon rakenteita, miten voitaisiin uudistaa palveluprosessia, organisaatiota, hyödyntää informaatioteknologiaa entistä paremmin. Meillä on iso tavoite saada samaan aikaan nyt myös merkittävästi lisää tehokkuutta aikaan.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska oppositiossa emme tiedä kaikkia asioita niin kuin hallituksessa ja tuntuu, että teillä on kaikki asiat selvillä, niin ette te ole kyllä vastanneet, milloinka te annatte tämän sote-uudistuksen kokonaisuudessaan. Kun pääministeri ja jokainen ministeri on puhunut vahvoista kunnista, niin kyllä tässä vaiheessa jo teilläkin on tietoa, mikä on se lukumäärä. Kyllä se olisi ihan hyvä meille oppositionkin ihmisille antaa näitä tietoja, että päästäisiin tähän keskusteluun. Me olemme kysyneet tänä päivänä kaikkea, mutta vastauksia ei todella ole saatu näihinkään kysymyksiin. On kuntien lukumäärä, puhutaan vahvoista kunnista pääministerinkin suulla, mutta sitten ei kumminkaan sanota, mikä on se kuntamäärä. Kyllä tässä vaiheessa jo pitää olla tietoa, kun muutaman päivän tai viikon kuluttua pitäisi meillekin jotain tietoa saada kokonaisista asioista.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Hallituksella ei koko aikana ole ollut mitään kuntamäärätavoitetta, eikä sellaista ole tarkoitus asettaa. Täällä edustaja Turunen viittasi aiemmin siihen, että jonkun tietovuodon seurauksena on saatu tieto siitä, että tavoitteena olisi 70 kuntaa, mutta hän itse asiassa viittasi varmasti tuohon valtiovarainministeriön työryhmän ehdotukseen, mikä ei ole mikään tietovuoto, vaan se on monisatasivuinen raportti, joka ilmestyi tuossa helmikuussa. Siinähän työryhmä päätyi esittämään noin 70:tä selvitysaluetta, ei kuntaa sinänsä.

On esitetty erilaisia arvioita, mikä kuntamäärä voisi Suomessa tulevaisuudessa olla, mutta hallituksella ei tällaista tavoitetta ole, vaan lähtökohtamme on se, että joka puolelle Suomea pitäisi pystyä sen alueen lähtökohdista muodostamaan tulevaisuuden kannalta riittävän vahva ja elinvoimainen kuntarakenne. Ja se, mitä vahvalta peruskunnalta edellytetään, on se, että se pystyisi pääsääntöisesti järjestämään kunnan asukkaiden tarvitsemat palvelut itse ja kehittämään omaa aluettaan. Minimilähtökohdaksi tältä osin on asetettu se, että kunnan väestöpohjan tulisi olla vähintään noin 20 000 asukasta, että se pystyisi hyvin kaikkein keskeisimmät peruspalvelut järjestämään.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, hallitusohjelmaneuvotteluissahan sovittiin, että vahvat peruskunnat ovat pohjana, ja ellei ole vahvoja peruskuntia riittävästi, niin sitten tehdään entistä enemmän yhteistyötä. Tällä tavalla on nyt sitten mentykin eteenpäin. Meillä on tuolla sosiaali- ja terveysministeriössä asiantuntijaryhmä, joka tänäkin päivänä on työskennellyt. Siellä on ollut työn alla nimenomaan se, mikä on niiden ervojen rooli, joita on sovittu olevan viisi kappaletta, ja sitten se, mikä on se perustaso, koska nythän meillä on tällä hetkellä neljä eri tasoa meidän sosiaali- ja terveydenhuollossa ja erityisesti terveydenhuollossa. Eihän näin pieni maa tarvitse niin monta hallinnon porrasta, se vaikeuttaa potilaan hoidon saamista. Meillä ongelma on myöskin se, että erityispalvelut ovat vieneet meidän resurssimme, kun meidän pitäisi vahvistaa peruspalveluja, etteivät erityispalvelut veisi niin paljon. Molempia tarvitaan, ja molempia tarvitaan laadukkaina.

Asiantuntijaryhmä tekee siis työtä koko ajan. Meillä on perjantaina sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä, ja siellä jälleen katsotaan tätä asiaa eteenpäin. Kyllä joka ikinen kerta tulee sieltä lisää tietoa, ja tavoite on, että yhdessä tämän kuntarakennelain kanssa on sitten myöskin tieto siitä, miten sote-puolella mennään eteenpäin. Aika paljon sieltä jo erilaisia linjauksia on tullutkin, mutta ymmärrän oikein hyvin sen, että lisääkin tarvitaan.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuo 70 selvitysalueen tilanne on aika mielenkiintoinen. Varsinkin näin kuntavaalien alla on kuntalaisilla kyllä oikeus tietää, kuinka tässä mennään eteenpäin. Lainsäädäntöesitykset ovat tulossa eduskuntaan tämän vuoden aikana, kunnallisvaalien jälkeen, mutta sitten on se yksi mielenkiintoinen kysymys: Entäpä niillä alueilla, joilla todetaan, että me emme ryhdy mihinkään selvitystyöhön? Mikä on se ratkaisu ja vastaus silloin siihen? Johtaako se siihen, että täällä määrätään valtioneuvoston taholta, että selvitys tullaan tekemään, ja se johtaa ajan myötä sitten mahdollisesti myös pakkoliitospäätökseen?

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kunnan tärkein tehtävä on tuottaa asukkailleen palveluja. Tämä tehtävä vaikeutuu olennaisesti hallituksen kuntauudistuksensa peukaloruuvina käyttämien raakojen valtionosuusleikkausten myötä. Kunnilla on jo nyt, ilman leikkauksiakin, suuria vaikeuksia selviytyä velvoitteistaan. Hallitus on sysäämässä peruspalvelujen rahoitusvastuuta yhä suuremmassa määrin kuntien vastuulle. Toimillaan hallitus kriisiyttää kurjassa tilassa olevaa kuntataloutta ja vaarantaa samalla kansalaisten lakisääteiset kuntapalvelut. Valtionosuusleikkaukset pakottavat kunnat supistamaan palveluita tai korottamaan kunnallisveroa. Kuntaliiton laskelmien mukaan valtionosuuksien leikkaukset vastaavat noin 1 tuloveroprosenttiyksikön tuottoa. Selvää on, että eriarvoisuus kuntakentän sisällä kasvaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä suurkuntiin perustuva kuntauudistus ei käsitykseni mukaan tuo mukanaan säästöjä. Hallinto- ja kuntaministeri on tosin väläyttänyt, että kuntauudistuksella olisi mahdollista saada aikaan miljardiluokan säästöt. Mistä nuo miljardisäästöt mahtaisivatkaan kertyä? Kuntien tehtävät ovat lakisääteisiä, eikä kuntarajoja siirtelemällä vähennetä opettajien ja sairaanhoitajien tarvetta. Opettajien opetustunteja ei voida lisätä eikä luokkakokoja suurentaa. Hoitavien käsien tarve ei rajamuutoksilla muuksi muutu. Opetus- ja hoitohenkilökunnan palkkausmenot ovat kuntien ja kuntayhtymien suurimmat toimintamenoerät.

Moni sanoo säästöjä löytyvän kuntien yleishallintomenoista. Tilastojen mukaan asia näyttää kuitenkin menevän niin päin, että kuntien yleishallinnon nettokustannukset asukasta kohden nousevat kuntakoon kasvaessa. Tuoreimpana tilastovuonna 2010 yleishallinnon nettokustannukset olivat Helsingissä 225 euroa per asukas ja Turussa 198 euroa per asukas eli suuruusluokaltaan noin kaksinkertaiset verrattuna esimerkiksi Raision 110 euroon per asukas ja pääministeri Kataisellekin tutun Siilinjärven 89 euroon per asukas. Kaarinassa tämä luku oli 38 euroa asukasta kohden.

Arvoisa puhemies! Kuntia ei saa ajaa pakkoliitoksiin taloudellisin pakottein, kuten hallitus on nyt tekemässä. Hallituksen kaavailemat suurkunnat eivät ole toimiva keino kuntatalouden tervehdyttämiseksi. Kuntakentän talousahdinko johtuu paljolti siitä, että valtio on lisännyt vuosien mittaan kunnille uusia velvoitteita, joihin ei ole osoitettu riittävää rahoitusta. Kuntapolitiikan suuntaa on muutettava. Kuntien tehtävät ja rahoitus on saatettava keskenään tasapainoon.

Kunta on ennen kaikkea asukkaiden yhteisö. Kunnallinen itsehallinto on kuntalaisten kannalta olennainen. Kunnan asukkailla pitää olla oikeus päättää itse kotikuntansa asioista. Aito itsehallinto antaa kuntalaisille mahdollisuuden osallistua omaa asuinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Hallituksen halajama kuntakoon kasvattaminen heikentää kunnallisdemokratian toteutumista. Kuntalaisten mahdollisuudet vaikut-taa omaan lähiympäristöönsä heikkenevät.

Kuntauudistusta ei tule toteuttaa ylhäältä päin sanellulla käskytyspolitiikalla. Kuntauudistus tulee toteuttaa kuntien lähtökohdista käsin kuntia kuuntelemalla ja kunnallista itsehallintoa kunnioittaen.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Tarkastelen nyt kuntauudistusta oman maakuntani eli Pohjois-Karjalan näkökulmasta. Pohjois-Karjalan kunnille on tyypillistä laaja pinta-ala sekä pieni ja kohtuullisen iäkäs asukasmäärä. Vuonna 2030 peräti kymmenessä Pohjois-Karjalan kunnassa huoltosuhde tulee olemaan yli 100. Vain Joensuussa ja Kontiolahdella työikäisiä tulee olemaan enemmän kuin huollettavia.

Kysymys kuuluukin, mitä hallitus aikoo tehdä, että esimerkiksi Pohjois-Karjalan maakuntaan saataisiin enemmän työpaikkoja ja sitä kautta lisää verotuloja maksavia asukkaita. Pohjois-Karjalan korkea työttömyys ei auta Pohjois-Karjalan kuntien huonoa taloustilannetta. Maakuntani tarvitsee kipeästi työpaikkoja, jotta siellä asuvat nuoret voisivat myöhemmin, tulevaisuudessaan, jäädä maakuntaan asumaan ja perustamaan perhettä.

Maakunnan väestömäärä ja rakenne ei muutu kuntien rajoja muuttamalla. Hallituksen pitäisi sitoutua pitkällä aikavälillä siihen, että Suomi pidetään asuttuna myös reuna-alueilla. Tässä onnistuminen tarkoittaa sitä, että valtion työpaikkojen sijoittelussa ja yrityspolitiikassa ylipäätään tulisi ottaa huomioon erityistä huomiota vaativien kuntien ongelmat.

Arvoisa puhemies! Ongelmallisten maakuntien ja kuntien kohdalla kuntauudistuksen yhteydessä tulisi ehdottomasti myös miettiä maakuntien vetovoimaisuutta. Jotta esimerkiksi Pohjois-Karjalaan saataisiin houkuteltua enemmän asukkaita Etelä-Suomesta ja säilytettyä siellä jo asuvat asukkaat, ainoa oikea keino on työpaikkojen lisääminen ja yrittämisen tukeminen. Koko Itä-Suomen osalta voitaisiin ottaa kokeiluluontoisesti käyttöön malli, jossa esimerkiksi yksinyrittäjille ja perheyrityksille, jotka palkkaavat vierasta työvoimaa, annettaisiin helpotuksia heidän välillisiin työvoimakuluihinsa.

Arvoisa puhemies! Alueena Itä-Suomi on toivoa täynnä. Venäjän tuomat mahdollisuudet ovat aina nurkan takana. Tällä hetkellä tax-free-myynnin suhteen neljännellä sijalla keikkuu Pohjois-Karjalan oma ihme Joensuu. Joensuun odotetaan ylittävän 10 miljoonan euron tax-free-kauppa ensimmäisen kerran tänä vuonna. Onneksi Joensuun ja Sortavalan välille saadaan ilmeisesti suora junayhteys, ja toivotaan, että hallitus on halukas panostamaan Niiralan raja-aseman kehittämiseen. Niiralan rajanylityspaikka on valmistuessaan mitoitettu noin 150 000 rajanylittäjälle, joten kasvu on ollut huimaa, kun viime vuonna rajanylittäjiä oli melkein 1,3 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! En ole kuntaliitoksia vastaan, mikäli ne tehdään vapaaehtoisesti ja palvelujen tarjonta ei siinä kärsi, mutta monessa suuressa kunnassa jo nyt on ongelmia peruspalveluiden tarjoamisessa. Juurikin suuren huoltosuhteen vuoksi etenkin väestöllisesti iäkkäissä kunnissa tarvitaan valtion panostuksia valtionosuuksien muodossa. Ei siitä mihinkään pääse.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ja suomalaiset asukkaat eivät asu kuntayhtymissä, eivät asu terveyspalvelupiireissä, kuntataloissa eivätkä myöskään himmeleissä, joista täällä on keskusteltu tänään. Meillä kaikilla on oma kotikunta, asuinalue, missä maailma on pienoiskoossa. Me haluamme oman kuntamme alueelta lähipalvelut, joista tänään on keskusteltu, mitä ne ovat. Ne ovat niitä peruskoulun palveluita, päivähoito-, vanhuspalveluita, niihin kuuluu terveyskeskus, josta saa lääkäripalveluita, ne ovat niitä arjen tärkeitä palveluita.

Keskusta on tänään rohkeasti esittänyt kotikunta—maakunta-mallin, jossa näitä palvelutarpeita on eritelty ja lähdetty siitä, että lähipalvelut turvataan ja sitten vaativammat erikoispalvelut laajennetaan maakunnan tasolle, niin että suuremmalla väestövastuualueella saadaan leveämmät hartiat ja sitä kautta paremmat palvelut.

Me olemme tänään kuulleet kuntaministerin suusta niitä tuttuja termejä, teesejä, minkä takia kuntauudistus on tärkeä: huoltosuhde heikkenee, kuntatalous kiristyy, ja palvelutarpeet kasvavat. Mitään uutta ei ole ollut ilmassa. Välikysymyskeskustelu on antanut meille mahdollisuuden jälleen kerran harkita, katsoa, onko hallitus oikeassa suunnassa kuntauudistuksen kanssa.

Mielestäni nyt hiihdetään väärää latua. Kuntarakenteista puhutaan, puhutaan vahvan peruskunnan ideologiasta, siitä, että vahvan kunnan kriteerit on pistetty myöskin meille esille, mutta missä on linkitys sosiaali- ja terveydenhoidon uudistukseen ja malleihin? Näiden tarvitsisi kulkea ehdottomasti käsi kädessä, ja siksi odotan, että kun kuntarakennelakia esitetään meille, niin nämä mallit on yhteensovitettu.

Meitä politiikkoja lämmittää ja verenpainetta nostaa tietysti erilaisista malleista ja rakenteista puhuminen, mutta kun astumme kuntalaisen arkeen, niin siellä ei paljon rakenteista välitetä. Mistä saadaan lääkäripalvelut, mistä perusopetuspalvelut, harrastusmahdollisuudet — ne ovat niitä, joilla kuntalaiset mittaavat, miten meidän hyvinvointivaltiomme oikein toimii.

Arvoisa puhemies! Täällä on päivän aikana kehuttu, tietysti aivan syystäkin, uutta, tulevaa Oulua. Siellä kuntaliitoksen myötä haetaan synergiaa ja voimaa ja palveluihin tehoa, mutta Oulu, uusi Oulu, ei tämän kuntaliitoksenkaan jälkeen tule yksin pärjäämään kaupunkina kaikkien peruspalveluiden järjestämisessä. Tarvitsemme ehdottomasti kuntien rajat ylittävää yhteistyötä, ja minä itse toivon, että hallitus ei missään nimessä tyrmää tätä asiaa. Kuntayhteistyössä tärkeää on se, että palvelut kuntalaisille paranevat mutta myöskin taloudellista hyötyä jokainen kunta tästä yhteistyöstä saa.

Yksikään kunta Suomessa ei tänä päivänäkään vielä pysty pyörittämään palveluita omilla verotuloillaan. Esimerkiksi Espoo saa 122 euroa per henkilö rahoitusta palveluiden järjestämiseen. Ilmeisesti on niin, että valtionosuuksien uudistamisen myötä joudumme keskustelemaan siitä, että joillekin puolueille ja edustajille tasausjärjestelmästä luopuminen olisi ideologiaa. Sitä se ei ole ainakaan keskustalle.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Koti on ihmisen paras paikka. Myös kotikunta on monille hyvin läheinen. Kuntapäättäjien on tunnettava oman kuntansa alueet, tarpeet ja asiat. Myös kuntalaisten on hyvä jollain tavalla tuntea oman kuntansa päättäjät. Tulevaisuuden menestyvä kunta ei synny keskittäen, pelkkää suuruutta hakien ja ylhäältä käskyttäen. Tulevaisuuden menestyvä kunta ei myöskään synny menneisyyteen tai kaikkeen nykyisyyteen takertuen ja siitä kiinni pitäen. Tulevaisuuden haasteisiin on lähdettävä kuntia kehittäen, kuntalaisia kuunnellen ja tehden yhteistyötä toisten kuntien kanssa.

Kuntarajoja muuttamalla ihmiset eivät tule terveemmiksi tai nuoremmiksi. Hallituksen peräänkuuluttama huoltosuhde ei pelkästään kuntarajoja muuttamalla parane. Kunnan tulee turvata kuntalaisille lähipalvelut kaikkialla Suomessa niin, että ne ovat saavutettavissa kohtuullisen matkan päässä ja kohtuullisessa ajassa. Turvaisiko maapinta-alaltaan todella suuri kunta, esimerkiksi nykyisen maakunnan kokoinen kunta, ne palvelut? Epäilen. Mitä sitten ovat lähipalvelut? Siitä tulisi säätää lähipalveluja koskeva laki.

Viime vuosina on tapahtunut lukuisia kuntien vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Miksi hallitus on siis nyt ajamassa päätöksillään kuntia kohti pakkoliittymisiä? Kyllä paikallisella tasolla kuntapäättäjät tuntevat parhaiten oman lähialueensa asiat. Nykyisen kokoisissa kunnissa tulee edelleen voida päättää muun muassa seuraavista lähipalveluista: päivähoito, peruskoulu, kirjasto, liikuntatoimi, tiet, kunnallistekniikka, kaavoitus, yritystoiminnan edellytysten luominen ja elinkeinotoiminta. Juuri näissä asioissa lähellä olevat päättäjät tuntevat asiat ja tarpeet parhaiten. Esimerkiksi sosiaalipalvelut, perusterveydenhoito ja tietty erikoissairaanhoito voisi olla järjestetty kuntien yhteistyöllä maakunnallisesti.

Ketkä sitten päättäisivät näistä maakunnallisista asioista? Pääosin juuri samat kunnallisvaalien kautta valitut kuntapäättäjät, jotka ovat päättämässä omien kuntiensakin asioista. Tällä mallilla on päästy hyvään alkuun muun muassa Etelä-Karjalassa, jossa on noin 3,5 vuotta toiminut Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri. Toiminnalla on saatu muun muassa kustannusten raju nousu pienemään, ja se on nyt selkeästi maan keskiarvon alapuolella. Kunnat tietävät, miten asiat hoidetaan ja millä tavalla kustannukset rakentuvat. Ei se ole mikään hallintohimmeli. Siellä asioista päättävät kuntien edustajat, jotka ovat aivan samoja henkilöitä, jotka ovat omien kuntiensakin päättäjiä. Luulisi siellä sen tiedon kulkevan.

Suomi on laaja maa, ja maamme eri alueet ovat hyvinkin erilaisia. Sama malli ei varmaankaan sovi joka paikkaan.

Arvoisa puhemies! Pääministeri on todennut tulevaksi kuntamääräksi 90—120. Se on siis ilmeisesti myös hallituksen linja. Hallituksen keskittämisen vimma ja suuruuden ihannointi on hämmentänyt kuntapäättäjät ja kuntien johtavat virkamiehet. Monien kuntien kehittäminen onkin pysähtynyt tässä epävarmassa tilanteessa.

Keskusta ei vastusta kuntaliitoksia, mutta kuntaliitosten tulee tapahtua vapaaehtoisuuden pohjalta kuntalaisten ja kuntapäättäjien itse tekemillä päätöksillä. Pakkoliitoksia ei saa tehdä eikä kuntia saa ylhäältä ohjata pakkoliittymiin.

Arvoisa puhemies! Palvelut pitää nostaa keskiöön ja tuottaa ne eri tavoin yhteistyötä lisäten. Kunnat liittykööt halutessaan yhteen, mutta pakkoa ei saa käyttää. Hallituksen kannattaakin ottaa asiantuntijoiden neuvoista vaarin ja miettiä kuntauudistuksensa uudelta pohjalta.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on puuhastellut näkyvästi jo toista vuotta kuntauudistuksen ja lähipalveluiden turvaamisen parissa omasta mielestään ansiokkaasti, mutta todellisuudessa se on onnistunut vain tuhlaamaan kuntapäättäjien, virkamiesten työajan joutavaan byrokratiaan ja estänyt lähes kaiken tulevaisuuden suunnittelun kunnissa. Kuntalaiset saavat pelätä pahinta, palveluiden karkaamista kauemmaksi tai niiden loppumista kokonaan. Tällainen toiminta on omiaan heikentämään yhteiskuntamme valmiutta selvitä kunnolla Euroopan unionia uhkaavasta talouskriisistä, joka on laukeamassa käsiin. Vähitellen talousoppineet ovat päätyneet joukolla samansuuntaisiin arvioihin, mitä perussuomalaiset ovat tuoneet julki eri yhteyksissä jo pari vuotta.

Hallitus ei osannut käyttää kuntauudistuksen suunnittelussa kuntien voimavaroja ja henkilöstöä. Kunnissa on paras tuntemus paikallisista asioista. Hallituksen olisi pitänyt aloittaa kuntauudistuksen suunnittelu kuntakuulemisilla ja värvätä kuntien päättäjät pohtimaan mahdollisia vapaaehtoisia kuntaliitoksia, joilla olisi voitu saavuttaa alueellisia synergiaetuja niin terveydenhoidossa kuin vanhustenhoitopalveluissakin.

Paikallisia koulutustarpeitakin olisi ollut hyvä puntaroida kunnissa, ottaen kuitenkin samalla huomioon yhteiskunnan muutoksen ja sen mukanaan tuomat uudet koulutukselliset haasteet. Suomessa on jo turhan pitkään koulutettu nuoria perinteisiin ammatteihin, muun muassa teollisuustyöntekijöiksi vaatetusalalle, joka ikävä kyllä lähti täältä halvan työvoiman maihin jo kaksikymmentä vuotta sitten. Samoin puhelinteollisuudelle koulutetaan yhä edelleen työvoimaa, vaikka samaan aikaan heitä on vapautunut työmarkkinoille Nokian tehtaiden lakkautuspäätösten myötä. Myöskin erilaisia alemman asteen ohjelmoijien ja tietojenkäsittelijöiden ammatteja on pilvin pimein. Niissä ei kuitenkaan nykyinen tai viimeisten viidentoista vuoden aikana hankittu ammattitutkinto enää vastaa nykypäivän tarpeita, koska alan kehitys on niin nopeaa.

Arvoisa puhemies! Monissa tapauksissa kunnat ovat joutuneet ahdinkoon yhteiskunnan muuttuessa ja globaalin kaupan vietyä markkinat perinteisiltä tuotteilta. Suurilta osin tähän on johtanut maamme korkeimman poliittisen johdon osaamattomuus. Sodan jälkeen kunnissa oli ihmisillä töitä. Suomessa kannatti tehdä itse, tai omissa tehtaissa, lähes kaikki käyttötavarat, ja riittipä niitä vielä paperiteollisuuden tuotteiden ohella vientiinkin. Silloin elettiin Suomessa nousun ja teollistumisen aikaa. Itsehallinto kehittyi, ja kansanedustajilla oli keskimäärin samanlainen koulutuspohja kuin silloisilla yritysjohtajillakin. Nykyisin on toisin. Yritysjohdolla ja kuntajohtajilla on korkeakoulutausta ja laajasti osaamista, jota he voivat soveltaa työssään. Sitä vastoin maamme korkein, sanotaanko, poliittinen johto, eduskunta ja monet muut päätöstentekopaikat, on miehitetty joko satunnaisesti valituilla tai demokraattisesti vaaleilla valituilla henkilöillä, joilla ei välttämättä ole riittävästi osaamista niiltä alueilta, joita koskevia päätöksiä he joutuvat tekemään.

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä sekalainen päättäjien joukko, joka päättää siitä, miten yhteiskunnan varat käytetään, on ajan pitkässä juoksussa saanut ajettua valtion maksukyvyn, yhteiskunnan ja kuntarakenteen tähän nykytilaan, jossa maassamme yritteliäisyys, rahat, lähipalvelut ja kaikista köyhimmiltä ruokakin loppuvat samaan aikaan. No, sitten joku hallituksen neropatti keksi, että jos kuntia olisi vähemmän, niin pienistäkin verotuloista jokaiselle kunnalle voisi antaa enemmän. Ainakin näin oppositiosta kuntauudistuspuheita seuranneena voi tulla tällaiseenkin ajatukseen. Runsaat puolitoista vuotta tätä eduskunnan työskentelyä seuranneena olen tullut vahvasti siihen käsitykseen, että Suomessa ei tehdä työtä enää ilman yhteiskunnan tukea. Mitä suurempi suomalainen tai monikansallinen yritys toimii maassamme, sitä enemmän se haluaa veroistamme tukea toiminnalleen. Suomessa on yleensä puhuttu vain maanviljelijöitten saamista tuista, joihin on jouduttu, jotta ruokaa saadaan halvalla kauppoihin. Kaupat sitten perivät niistä sievoiset voitot kuluttajapoloille niitä myydessään.

Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan ensiksi täytyy kyllä todeta, että aika järkyttynyt olo tuli tässä viime viikolla, kun kuuli pääministeri Kataisen kommentit siitä, että koko maan asuttuna pitäminen ja siitä puhuminen on vanhahtavaa. Ehkä se nyt sitten ei trendikästä ole, se koko maan asuttuna pitämisestä puhuminen, mutta ainakin minä aion nyt ottaa sen riskin ja puhua koko Suomesta ja koko maasta ja maaseudusta. Maalaispoikana ainakin tunnen velvollisuudekseni huolehtia koko maan kehittämisestä.

Herra puhemies! Tämä kuntauudistuksen liikkeellelähtö oli hieman eriskummallinen. Aluksi sitä perusteltiin sillä, että miljardiluokan säästöt tällä tulee. (Tapani Tölli: 4 miljardia!) — Peräti 4 miljardia, aivan kuten edustaja Tölli sanoi. — Myöhemmin kuitenkin todettiin, että ei tästä mitään säästöjä tulekaan. No, tätä taloudellisuutta perustellaan moneltakin eri kantilta, puhutaan siitä, että pienet kunnat ovat tehottomia, pienet kunnat eivät pysty järjestämään palveluja ja sen takia pienet kunnat täytyy laittaa pakolla nippuun. Mutta kuitenkin, jos tarkastellaan pieniä kuntia suhteessa suuriin kaupunkeihin, 200 pienimmässä kunnassa on yhtä suuret toimintamenot kuin Helsingin kaupungissa, tai sitten jos otetaan 100 pienintä kuntaa, niin niissä on yhtä suuret toimintamenot kuin Turun kaupungissa. Siis jos nyt hallitus on selvitysmiehiä laittamassa eri kuntiin selvittämään, missä sitä tehostamista tarvittaisiin, niin ehkä ne tulisi sitten laittaa ensimmäisenä näihin suuriin kaupunkeihin.

Herra puhemies! Täällä on tänään keskustelussa perattu niitä vaihtoehtoja, mitä täytyisi tehdä. Kukaan ei varmastikaan kiistä sitä, ainakaan keskusta ei halua kiistää sitä, etteikö jotain tarvitsisi tehdä, että me palvelut ihmisille siellä kunnissa saamme turvattua. No, meillä on olemassa vaihtoehto: meidän vaihtoehtomme käsittää sen, että erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto, joka nykypäivänä alkaa mennä yhä lähemmäksi sitä erikoissairaanhoitoa, sekä sote-palvelut ylipäätään täytyisi saada laajemmille harteille, sellaisille harteille, jotka pystyvät sen taloudellisen vastuun paremmin niissä kantamaan, ja tätä me nyt olemme sitten esittäneet, että tämä voitaisiin hoitaa maakunnallisesti. Tämä tarkoittaisi sitä, että näillä kunnilla, mitkä nytkin ovat olemassa, on tärkeä tehtävä edelleen, tärkeä tehtävä huolehtia niistä lähipalveluista, ihmisille tärkeistä lähipalveluista, siellä kuntatasolla. Tähän kuuluu muun muassa peruskoulutus, päivähoito, nuoriso- ja kulttuuritoimi, yhtenä tärkeimmistä kaavoitus sekä elinkeinotoiminta. Ja kaavoituksella ja elinkeinotoiminnalla on erittäin ratkaiseva rooli jatkon suhteen siinä, kuinka elinkeinoelämä kehittyy, kuinka kaavoitetaan elinkeinoelämälle tontteja, tarjotaan yrityselämälle mahdollisuuksia, minkälaista elinkeinoelämää ylipäätään eri puolilla Suomea harjoitetaan. Pelkäänpä vain pahasti, että jos tälle pakkoliitosten tielle mennään, niin meillä on suuria ammattikuntia, jotka tämän osalta keskittyvät, nämäkin, kaikki sinne keskuskaupungin ympärille.

Herra puhemies! Kyllä tämä hämäännyttävää kieltämättä oli, kun tämä kuntamyllerrys alkoi, aika lailla täyshämmennys tuli tuonne kuntiin. Siellä oli hyvin alkanut useassa paikassa uudistustyö sen paljon puhutun Paras-hankkeen pohjalta, mutta sen jälkeen se meni kyllä useassa paikassa täysin jäihin. Tuli ainoastaan epäselvyyksiä, mitä tulee tapahtumaan, mihinkään kun nyt ei selviä vastauksia ole saatu. Toisena aika suurena asiana tuli sairaanhoitopiirien lakkauttaminen, mutta siitäkään nyt ei tarkalleen ottaen tiedetä, mitä kaikkea tilalle on tulossa, ja tämä kyllä suurta huolta aiheuttaa.

Herra puhemies! Mutta vaihtoehtoja on, ja siis se tiedetään, ettei kaikki ennallaankaan voi olla. Meillä on vaihtoehtona tämä hallituksen pakkoliitosten ja keskittämisen tie, meillä on vaihtoehtona myös keskustan tarjoama kaksiportainen malli, jossa tarkastellaan kuntien tehtävät uusiksi ja varmistetaan se, että jokaisella suomalaisella on hyvä elää demokraattisessa, lähidemokraattisessa, omassa rakkaassa kotipitäjässä.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Monen, monen edustajan suulla on tänään jaksettu suorastaan huutaen kysellä, mikä sitten on se perussuomalainen vaihtoehto. Se ilmaistiin tänään. Sen ydin on siinä, että kuntalainen saa palvelut oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti mahdollisimman läheltä. Kunta on ihmisen yhteisö. Ihminen on siinä jäsen sen vuoksi, että hän on kerran syntynyt tähän maailmaan, tähän maahan, ja kun on tähän Suomenmaahan syntynyt, niin silloin on myös jäsen jossain kunnassa. Kunnan jäsenyys ei siis tule korkean tulotason kautta, perityn varallisuuden tai aatelisarvon tai jonkun muun perusteella, vaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että ihminen on.

Olennaisempaa kuin kysyä sitä, mikä on perussuomalainen vaihtoehto, on kysyä, mitä kunnissa nyt oikeasti tapahtuu tai ei tapahdu hallituksen kuntauudistuksen ollessa niin sanotusti vaiheessa. Kunnat elävät nyt epätietoisia aikoja, ja kunnat eivät käy vapaaehtoisia yhdistymis- tai yhteistoimintaneuvotteluita siinä määrin kuin voisivat niitä käydä. Kunnissa ei myöskään nyt uskalleta investoida, kun ei tiedetä, minkälainen tilanne on kunnan itsenäisyyden kannalta jonkin ajan kuluttua. Tämä merkitsee sitä, että kunnallinen infrastruktuuri rappeutuu, ja kun nämä korjaukset aikanaan pitää toteuttaa, kun korjaukset nyt laiminlyödään, niin niistä tulee silloin todella kalliita. Tai sitten toisinpäin: voi olla niinkin, että kun eletään lopun aikoja, niin hävitetään kunnan kassat sen tautta, että ei jätetä sitten tulevalle suurkunnalle. On tällainen lopun ajan hävitysten aika, tehdään sellaisia investointiratkaisuita mahdollisesti, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia.

Arvoisa herra puhemies! Suomea ja Euroopan unionia on käsitelty tässä salissa paljon viime aikoina. Mutta vähemmän on käsitelty EU:n ja Suomen taloudellisen päätösvallan vaikutusta valtio—kunta-suhteen sääntelyyn. Ongelmana on kunnallisen itsehallinnon talousautonomian rajojen tulkinta suhteessa kunnalliseen verotusoikeuteen ja kuntien taloudellisen päätösvallan turvaamiseen. On ilmeistä, että jotenkin salassa taas laaditaan uutta kuntalakia, jossa edellistä ongelmaa sivutaan, mutta tuskin ratkaistaan. Keskeistä on, miten turvataan kunnan verotulot veroparatiisiyritysten nurkanvaltauspolitiikan kiihtyessä.

Arvoisa herra puhemies! EU:n toissijaisuusperiaate ja läheisyysperiaate suojaavat hajautettua hallintoa ja Suomen perustuslakiin kirjattua kunnallisen itsehallinnon päätösvallan autonomisuutta. Kiintoisa kysymys tässä suhteessa on, minkälaisen oikeudellisen liikkumavaran ylin valtioelin saa valtio—kunta-suhteen sääntelyssä unionin jäsenyyden oikeuksien ja velvoitteiden rajoissa. Tässä hallituksen pimennossa valmistelemassa kuntarakenneuudistuksessa keskeistä on, miten valtio voi ohjata kuntia sopeuttamaan konkreettiset valtion finanssipoliittiset ratkaisut unionitason yleisten talouspoliittisten tavoitteiden mukaisiksi loukkaamatta kunnallisen itsehallinnon vaatimuksia, erityisesti meneillään olevassa euron talouskriisissä, jossa todennäköistä on, että kaatuvat maat ja pankit käyvät suomalaisten kuntienkin kassakaapeilla.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä ja aiemminkin tässä salissa tästä teemasta käydyt keskustelut osoittavat, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kohdalla on yksi asia, joka pitää pystyä ratkaisemaan, ja se asia on se, miten me järjestämme sosiaali- ja terveydenhoidon tässä maassa, sen kohtaamat tulevat haasteet, kasvavat tarpeet, mitä siinä tulee olemaan.

Tänäänkin käyty keskustelu on osoittanut, että hallituksen kuntaremonttilinja eli pyrkimys suurkuntiin, joista hallitus käyttää nimitystä "peruskunta", ei ratkaise tuota yhteiskuntamme peruskysymystä. Hallituksen kaavailemat niin sanotut vahvat peruskunnat eivät tule selviämään nykyisiä kuntia juuri paremmin sosiaali- ja terveydenhoidon kokonaisuudesta. Noiden noin sadan peruskunnan lisäksi, joita selvästi kaavaillaan, tarvitaan edelleenkin kuntien yhteistyötä erikoissairaanhoidon järjestämisessä. Elikkä palataan siihen, mistä nytkin lähdetään: tarvitaan se kunta, nykyisenkaltainen kunta, ja kuntien välistä yhteistyötä ja sen lisäksi vielä nämä erva-alueet yliopistosairaaloihin liittyen. Kaiken lisäksi hallitus on jo kiirehtinyt tekemään päätöksiä tai ainakin ilmoituksia sairaanhoitopiirien lakkauttamisesta.

Hallitus on näillä toimillaan sotkenut mielestäni pahasti kuntapalvelukentän. On helppo nähdä ja kuulla, että hallitus on itsekin tietoinen mahdottomasta tilanteesta, johon se on ajanut hyvinvointipalvelujärjestelmämme. Kunnat ja kuntien ihmiset ovat hekin ihmeissään. Siellä arjen keskellä työtä tekevät ihmiset ovat epävarmoja, mihinkä tämä kaikki myllerrys johtaa. Hallitus siis puhuu peruskunnista ikään kuin ne pystyisivät hoitamaan kaikki ne palvelut, jotka lain mukaan kuntakentälle on suunnattu ja jotka kunnat on velvoitettu hoitamaan, mutta hallitus kyllä tuntuu tietävän ja valistuneet kansalaiset tietävät, että näin käytännössä ei voi tapahtua.

Mistä tässä kaikessa sitten voi olla kysymys? Henkilökohtaisesti, kun olen mietiskellyt, olen tullut siihen tulokseen, että tässä on kysymys isosta poliittisesta operaatiosta, ja se liittyy mielestäni tuohon täällä useinkin mainittuun pääministeri Kataisen lausumaan viime päiviltä, ettei koko maata haluta pitää asuttuna. Palvelut siis keskitetään, ja ne, jotka asuvat niistä etäämpänä, saavat luvan vapaasti etsiytyä keskuksiin palveluiden ääreen.

Pääministeri Katainen ei sanonut varmastikaan julki tätä asiaa vahingossa. Se on ollut jo pitkään kokoomuksen perusoppi. Vaalikaudella 2003—2007 keskustelin täällä eduskunnassa kansanedustaja Jere Lahden kanssa ja kuulin hänen puhuvan tästä — hän oli mielestäni silloin aika lähelläkin Kataista ikään kuin tämän ohjaajana — ja hän sanoi aivan selvästi silloin sen asian julki, että Suomen kuntakentässä ja yhteiskuntarakenteessa tulee toimia kuten osuuskauppaliikkeessä hänen aikanaan toimittiin: siinä kerta kaikkiaan saneerattiin syrjäseutujen liikkeet ja keskityttiin sinne, missä oli paljon väkeä ja asiakaskuntaa ja tehtiin tulosta kaupungeissa. Tästä linjavalinnasta loppujen lopuksi on mielestäni kysymys. Mutta olen sitä mieltä, että tämä linjavalinta on kohtalokas Suomen kannalta ja ilman muuta perusteissaan väärä.

Suomi on rikkaiden luonnonvarojen maa, ja tämä luonnonvarojen merkitys Suomen tulevan menestyksen, taloudellisenkin menestyksen, kannalta tulee vain korostumaan, mitä pitemmälle aikaa kuluu. Nämä luonnonvarat ovat eri puolilla Suomea, ja me tarvitsemme väestöä lähelle näitä luonnonvaroja, että me pystymme niitä hyödyntämään. Kuntakentässä valtionosuusjärjestelmällä sitten hoidetaan yhdenvertaisesti palvelut ihmisille, jotka noissa kotikunnissaan asuvat.

Nykyjärjestelmää tulee kehittää keskustan täällä monissa puheenvuoroissa esittämän mallin mukaan, jossa on sijaa kotikunnalle — se on kansanvallan kannalta erittäin mahtava järjestelmä, kun se on lähellä ihmisiä — ja sitten tämän maakuntamallin mukaan hoidetaan ne kuntien yhteisesti hoitamat palvelut.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat suomalaisen kansanvallan kivijalka. Kunnallista itsehallintoa ei ole ilman kunnallista demokratiaa. Kuntien kokoerot ovat meillä valtavat. Sadan pienimmän kunnan budjetit ovat vain 1 prosentti suurempien kuntien budjeteista. Kunnan tulisi siitä huolimatta pystyä huolehtimaan kuntalaisten palveluista. On aivan selvää, että aivan pieni kunta ei tähän omin voimin pysty, ja näin sitten päädytään erilaisiin yhteistyömalleihin — monitoimikuntayhtymiin, maakuntamalleihin — joissa yksittäisellä pienellä kunnalla on lähinnä laskunmaksajan roolin, niin kuin ministeri täällä osuvasti jossain kohtaa sanoi.

Tällä hetkellä maassamme on paljon erilaisia yhteistyösopimuksia ja yhteistyömalleja kuntien välillä. Tämä yhteistyö toimii monien, varsinkin niiden pienempien, kuntien mukaan ihan hyvin. Järjestävän kunnan näkökulmasta katsottuna tilanne on useassa tapauksessa toinen. Ääneen ei aina uskalleta sanoa, että yhteistyön pyörittäminen tuo mukanaan paljon ylimääräistä sopimista, neuvotteluja, käytäntöjen yhdenmukaistamista, muutosvastarintaa ja tilanteita, jotka vievät hyvin paljon kunnan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöidenkin aikaa, jota kuluu muun muassa erilaisissa kokouksissa istumiseen. Erityisen suuri tämä rasitus on juuri järjestämisvastuussa olevalle kunnalle. Kannattamalla siis erilaisia yhteistyömalleja kannatamme samalla niukkojen voimavarojemme kohdistamista hallinnoimiseen ja byrokratiaan, ja samalla jää paljon oikeata työtä hoitamatta. Onko tässä mitään järkeä? Tätäkö oppositiossa nyt halutaan?

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa on tänään pidetty perustuslakivaliokunnan ja Kuntaliiton ajankohtainen seminaari aiheesta Kuntarakenneuudistus ja perustuslaki. Tuon seminaarin asiantuntijoiden mukaan kuntayhtymiin liittyy perustuslaillisia ongelmia. On hyvin ongelmallista, jos kuntien toiminta rakentuu niiden varaan. Nimenomaan demokratian toimivuus on kuntayhteistyössä problemaattista. Kunnallisen itsehallinnon kansanvaltaisuusperiaate rajoittaa kuntien mahdollisuuksia siirtää tehtäviä seudullisille toimielimille. Perustuslain näkökulmasta on jopa hyväksyttävämpää, että tehtävät siirtyvät kunnalta kokonaan pois kuin että ne hoidetaan yhteistoimintana. Tuossa seminaarissa todettiin asiantuntijoiden suulla, että perustuslain kansanvaltaisuusperiaate puoltaa kuntakoon suurentamista. Haluaisiko oppositio mahdollisesti lähteä perustuslakia nyt muuttamaan?

Kunnan tehtävä on asukkaidensa hyvinvoinnin edistäminen ja kestävä kehitys eli elinvoiman luominen, se on hyvin tärkeää. Hallituksen tavoitteena onkin juuri tämä: elinvoimainen, vahva kotikuntamalli, joka pystyy rahoittamaan, järjestämään ja turvaamaan lähipalveluita, siis ihmisten lähellä olevia palveluita.

Tällä hetkellä meillä Suomessa 100 palkansaajaa huolehtii yli 50:stä työelämän ulkopuolella olevasta. Huoltosuhde muuttuu siten, että neljän vuoden päästä luku on lähes 60 ja vuonna 2025 jo lähes 70, jos mitään ei tehdä. Vuonna 2020 Suomessa lasketaan olevan 20 sellaista kuntaa, jossa huoltosuhde ylittää sadan. Ei taida olla kovin elinvoimaista, puhumattakaan siitä, että tärkeä yhdenvertaisuuden periaate voisi toteutua kunnissa, joissa lähtökohdat kuntalaisista huolehtimiselle ovat heikot.

Kunta on myös identiteetin antaja kuntalaisilleen, ja kunnallista identiteettiä käytetään perusteena pienelle kuntakoolle. Kuinka paljon sitten ihmisten yhteenkuuluvuus tosiasiassa enää perustuu kunnan nimeen tai kunnantaloon? Eikö yhteenkuuluvuuden tunne paremminkin synny samalla seudulla asumisesta, ystävyys- ja naapuruussuhteista tai koulutoveruudesta? Joidenkin mukaan kunnallisen yhteenkuuluvuuden tunne liittyy myös yhdistystoimintaan tai urheiluseuroihin.

Suurella kaupunkiseudulla, jossa on paljon pieniä kuntia, asettuu tämä identiteettitekijä uuteen valoon. Jos tarkastellaan vaikkapa suuren keskuskaupungin urheiluseuroja, voidaan todeta, että hyvin suuri osuus, Turussa jopa 30 prosenttia, näiden seurojen jäsenistä tuleekin ympäryskunnista. He saavat yhteisyyden tunnetta ja nauttivat keskuskaupungin runsaasta seuratoiminnasta, joka sitten, kuinka ollakaan, rahoitetaan keskuskaupungin veromaksajien rahoilla pääosin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, päästäänkin kuntauudistukseen liittyvään valtionosuusjärjestelmän uudistukseen. Toivon, että tässä yhteydessä hoidetaan kuntoon myös valtionosuusjärjestelmässä vallitsevia epäoikeudenmukaisia ja vääränlaisia kannustimia. Ainakin opetuksen valtionosuuksissa tällainen epäoikeudenmukaisuus on olemassa. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen valtionosuus ei nimittäin kata opetuksen järjestämisestä keskimäärin aiheutuvia kustannuksia edes sen jälkeen, kun kotikunnan maksama osuus on otettu huomioon. Tämä on suuri epäkohta etenkin keskuskaupunkien näkökulmasta. Esimerkiksi Turussa turkulaiset veronmaksajat maksavat muista kunnista Turun järjestämään perusopetukseen ja lukiokoulutukseen tulevien oppilaiden kustannuksia omasta pussistaan yli puoli miljoonaa euroa, noin kymmenen opettajan palkan verran. Onko tämä oikeudenmukaista?

Kuntauudistus ja mahdolliset kuntaliitokset tuleekin toteuttaa vapaaehtoisesti kuntalaisten oman tahdon mukaan. Toteutettakoon ne kuitenkin sellaisissa olosuhteissa, joissa kunnat todellakin itse maksavat kuntalaistensa nauttimien peruspalveluiden kustannukset, niin ettei vapaamatkustajameininki enää ole mahdollista.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on välikysymystekstimme [näyttää kädessään olevaa paperia], ja tämä on sitä käsittelevä keskustelu. Nyt olemme naftin 8 tuntia puhuneet tästä, ja edelleenkään kaikkiin näistä välikysymyksen viidestä kysymyksestä ei ole vastattu.

En mahda sille ajatukselle mitään, että hallitus jotenkin väheksyy meidän välikysymystämme. Ja jos hallitus väheksyy meidän välikysymystämme, välinpitämättömästi suhtautuu siihen eikä vastaa esitettyihin kysymyksiin, niin silloinhan hallitus tämän päätelmän perusteella väheksyy myös demokratiaa, koska me olemme täällä edustamassa kansanedustajina kansaa. Hallitus ei halua vastata Suomen kansalle. Melkoista toimintaa. Mutta voin olla toki väärässäkin. Vastaukset joka tapauksessa puuttuvat, ja hallitus hienoin sanakääntein puhuu suoraselkäisestä toiminnasta ja vastuunkannosta ties minkäkin asian kohdalla, mutta itse toimii täysin toisin: ei riitä suoraselkäisyyttä eikä vastuunkantokykyä vastata kysymyksiin.

Tästä kuntauudistuksesta — mikä on mielestäni pakkoliitoshanke, Paras-hankkeen pakkolinja jatkuu — on keskusteltu jo pitkään, mutta me olemme myös huolestuneita palveluiden saatavuudesta. Hallitus teki, ja on tehnyt jo useaankin otteeseen, arvovalinnan sen suhteen, miten rahojamme käytetään. Rahat annetaan ennemmin Kreikkaan kuin kuntaan. Se on hallituksen arvomaailma. Eivätkä rahat edes mene sinne kreikkalaisille, vaan ne menevät pankkiirien taskuun. Kuntalaisilta, meiltä kaikilta, nämä varat ovat pois. Ennemmin Kreikkaan kuin kuntaan — kuntalaisille tulee kylmää kyytiä.

Valtionosuuksien leikkaus vaikuttaa suoraan moneen sosiaali- ja terveysalan toimeen, tehtävään, koska nämä toiminnot ovat valtaosin kunnan vastuulla. Jos rahat loppuvat, silloin leikataan tai sitten vastaavasti korotetaan veroja — mitkä ovat tasaveroja, niin että sekin on sitten taas epäoikeudenmukaista. Tosin joihinkin kohtiin taas hallitus hienosti korulauseiden mukaan antaa rahaa, mutta sieltä peiton toisesta päästä leikkaa isomman siivun pois. Hallitus antaa, hallitus ottaa, sumuttaa kuntalaisia, kansalaisia. Vaaleissa nähdään, meneekö sumutus perille.

Samaan aikaan myös monet muut asiat ovat tietysti leikkausten kohteena. Suomen tiestöt mutta myös kadut, viemärijärjestelmät, vesijohdot, jopa turvallisuus pelastustoimen kautta, kaikki nämä, ovat hallituksen leikkauslinjan alla. Ja kirsikkana tämän kakun päällä on vielä tämä pakkoliitoshanke, millä kurjuutetaan vielä enemmän kuntalaisia. Yksinkertaisesti sanottuna pakko on huono konsultti ja pakolla ei tulla saavuttamaan hyviä tuloksia tästä pakkoliitoshankkeesta.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: näistä edellä mainituista syistä, hallituksen kovan käden ojennuksesta pahalla tavalla kuntalaisia kohtaan, kannatan edustaja Saarakkalan esittämää epäluottamuslausetta.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset haluavat kehittää kuntakenttää yhdessä muiden puolueiden kanssa. Valitettavasti hallitus on kuitenkin sysännyt oppositiopuolueet täysin syrjään kuntarakenneuudistuksen valmistelusta. Uudistuksessa ei ole myöskään kuunneltu ja sisäistetty riittävän hyvin kuntien ja kuntalaisten mielipiteitä. Hallitus on sitä vastoin kertonut ministeri Virkkusen suulla, että se haluaa ylhäältä käsin sanella sen, minkälainen kuntarakenne Suomeen tulee saada. Tällaiselle linjalle perussuomalaiset eivät voi antaa tukeaan.

Arvoisa puhemies! On täysin käsittämätöntä, miten hallitus kiertelee ja kaartelee eikä suostu kertomaan avoimesti, mitä hallituksen ajama kuntauudistus todellisuudessa tulee Suomen kunnille merkitsemään. Suunnitelmat ovat varmasti jo olemassa, mutta nyt niitä halutaan piilotella vaalien yli, jotta ne eivät vaikuttaisi kuntavaalien äänestystulokseen. Tällainen toiminta sotii suuresti perussuomalaisten peräänkuuluttamaa avoimuuspolitiikkaa vastaan. Näin toimiessaan hallitus pahasti aliarvioi kuntalaisten kyvyn nähdä hallituksen harjoittaman salailu- ja pelin politiikan taakse.

Arvoisa puhemies! Kuntalaiset ovat monella tavoin huolissaan hallituksen kaavailemasta kuntauudistuksesta ja aivan syystä. Nythän tilanne on se, että kuntalaisten pitäisi niellä uudistus ilman, että he saavat ensin tietoonsa, mistä hallituksen suunnitelmissa todellisuudessa on kyse. Hallitus yrittää kaupata sikaa säkissä. Jokaisen kuntalaisen tulisi saada elää elämäänsä levollisin mielin omassa kotikunnassaan. Heillä tulisi olla muun muassa varmuus siitä, että peruspalvelut turvataan nyt ja tulevaisuudessa, olipa kyse sitten suuresta kaupungista tai pienestä maaseutukunnasta. Salaillessaan suunnitelmiaan hallitus pitää kuntien asukkaat epävarmuustilassa. Tämä voi puolestaan syödä monen kuntalaisen intoa ja motivaatiota lähteä edelleen kehittämään omaa kotikuntaansa.

Kuntaliitosten ei tule olla itseisarvo. Myös pieni kunta voi toimia tehokkaasti ja olla hyvinkin elinvoimainen. Nyt hallitus kuitenkin pyrkii puristamaan kaikki kunnat samaan muottiin. Miksi kuntien ei voida antaa itse päättää omasta tulevaisuudestaan?

Arvoisa herra puhemies! Kunnallisvaalit tulevat väistämättä näyttämään sen, mitä mieltä tavalliset kuntalaiset ovat hallituspuolueiden pyörittämästä kuntaruletista ja ylhäältä käsin suoritetusta sanelupolitiikasta. Joka tapauksessa perussuomalaiset haluavat korostaa, että me haluamme rakentaa hyvää tulevaisuutta sekä täällä eduskunnassa että kuntatasolla yhdessä kaikkien puolueiden kanssa. Toivoisimme samanlaista yhteistyökykyä myös muilta puolueilta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä totean, että kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Ei pitäisi hallitusta aina haukkua, mutta vähän on pakko. (Naurua — Olli Immonen: Se on oikein!) Ministeri Virkkusesta on tehty likaisen työn tekijä tässä europoliittisessa vehkeilyssä. Kuntauudistuksen todellinen syy on saada säästöjä kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella, niin että rahaa riittää Etelä-Euroopan huonosti asiansa hoitaneitten pankkien hyvinvointiin. Sinne riittää.

Hallituksen kuntauudistuksen pakkoliitoslinja on huono, ja se pitää hylätä heti. Koko ajan hallitus toistaa mantraa, ettei kuntia tulla liittämään pakolla. Ministeri Virkkunen sanoi, että pakkoliitokset toteutetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että kuntien talous sen vaatii. Eli suomeksi sanottuna: suunnitellut leikkaukset kunnilta ajavat ne pakkoliitoksiin.

Kannatan maalaisjärkeen perustuvia kuntaliitoksia, joissa kuunnellaan sekä kuntia että kuntalaisia ja joissa liitokset tehdään vapaaehtoisesti. Nyt kuntauudistus on ylhäältä alaspäin saneltua, eikä kuunnella kuntalaisten mielipiteitä. Se on vähän kuin vertaisi tuohon Hakkaraisen Teuvon avioliittoon, että jos semmoinen tulee, niin se on niin kuin että ei lopu tyhjä kupista, kuhmut otasta eikä mutkat matkasta — siinä käy sillä tavalla. Vapaaehtoisuutta, niinhän se avioliittokin on.

On myös vaikea uskoa, että kuntakoon kasvattaminen vähentäisi kustannuksia. Tuottavuutta ja tehokkuutta ei voi nostaa kunnissa, ellei muun muassa sitä kuntien viiden vuoden suojatyöpaikkaa saada pois. Jos nyt otetaan esimerkiksi tämä: Minä olen työskennellyt Haka-Woodissa, ja jos siellä tulee konkurssi, niin se on kuukauden irtisanomisaika ja sitten pitää lähteä etsimään uusi työpaikka. Ei siellä mitään viiden vuoden juttuja ole, ei näillä tämmöisillä saa säästöjä aikaan. Elikkä jos sitä vertaa yksityistalouteen taikka firman talouteen, yritystalouteen, niin jos säästöjä halutaan saada, silloin niitten on ajettava ne kaverit, mitä siellä on, toiseen paikkaan töihin. Nythän, jos viisi vuotta siellä maleksitaan vain, se ei muuta kuin syö sitä entistäkin kuntataloutta.

Odotetaanko uudistukselta myös aidosti hyvinvointipalvelujen parantumista? Juuri nyt näyttää siltä, että kokoomus ja sosialidemokraatit ja vihreät kyttäävät mahdollisia kuntaliitoksia sillä tavoitteella, että saisivat kasvatettua poliittista valtaansa. Nyt ei avoimesti etsitä kustannussäästöjä uudelta kuntarakenteelta, vaan kelvollista työkalua vallankäytölle. Meidänhän pitäisi rakentaa hyvää tulevaisuutta suomalaisille eikä ahnehtia valtaa. Mitä sillä tekee? Loppupeleissä, jos halutaan valtaa, sehän tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi kansalaisten parasta ajatella eikä pistää kaikkea omaan taskuun.

Arvoisa puhemies! Kannatan Saarakkalan tekemää esitystä, tätä epäluottamuslausetta hallitusta vastaan.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa puhemies! Ylen haastattelemat kuntatalouden asiantuntijat korostavat, että tulevaisuudessa kuntien oman elinkeinopolitiikan rooli kasvaa. Keskusta esittää omassa vaaliohjelmassaan, että jokaiseen kuntaan perustettaisiin virka hoitamaan elinkeinopolitiikkaa, vaikka kunnissa tarvitaan nyt oikeaa osaamista. Mitkä olisivat tämän henkilön tehtävät ja mahdollisuudet suoriutua roolistaan?

Suomessa tarvitaan kasvuyrityksiä, jotka työllistävät ja lähtevät myös kansainvälisille markkinoille. Esimerkiksi Oulu on hyötynyt merkittävästi, kun se yhdisti viiden kunnan elinkeinotoiminnot. Bisnes-Oulu suuntautuu kansainvälisille markkinoille, ja uutta työtä on syntynyt. Yksittäiset kunnat eivät olisi pystyneet samaan.

Vahva kunta kestää yhteistoiminta-alueita paremmin myös äkilliset rakennemuutokset. Kun voimavarat yhdistetään, niitä voidaan suunnata ihan oikeisiin toimiin. Miten esimerkiksi Nokian järkyttävistä irtisanomisista olisi selvitty Salossa, jos kunnat olisivat aloittaneet ensin kankeat neuvottelut byrokraattien kesken? Nyt siellä vientinäkymiä kuvaillaan lupaaviksi ja uutta työtä ja yritystoimintaa on saatu syntymään, kun aikaa ei ole haaskautunut turhaan paperin pyörittelyyn.

Arvoisa puhemies! Yksityisen ja julkisen palveluntuottajan asettaminen vastakkain on mielestäni hölmöä. Tärkeintä on, että kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut kustannustehokkaasti tuotettuina. Ostamisen osaaminen ja sen kehittäminen on kunnan yksi tärkeimmistä tulevaisuuden tekijöistä.

Kunnat ovat merkittävässä roolissa palvelumarkkinoiden synnyttämisessä. Kolmannen sektorin ja yritysten luovuus pitää saada kuntakentän käyttöön. Esimerkiksi palvelualoite voisi toimia muutosvoimana, kun kunnat kehittävät toimintaansa.

Herra puhemies! Kunnista 85 prosenttia näkee palautteen perusteella tarpeen kuntarakenteen uudistamiseksi. Näissä kunnissa asuu 70 prosenttia suomalaisista.

Kuntauudistuksen ainoa pakko on pakko selvittää. Kansalaiset ansaitsevat tietää, mihin kuntapäättäjät perustavat päätöksensä, ja kuntalaisille on annettava mahdollisuus oman tilannearvion tekoon. Meidän on hyvä pitää mielessä se, että kansalaisella ottaessaan yhteyttä kuntapäättäjään on tieto siitä, mistä palveluista tai veroista kuntapäättäjä vastaa. Mikäli saman kunnan sisällä on useiden eri organisaatioiden kuntapäättäjiä, ei kuntademokratia mielestäni toteudu. Kansalainen ei kokemukseni mukaan kahdeksassakaan vuodessa erottele eri hallintojen luottamushenkilöitä. Tämänkin vuoksi demokratian ja palvelujen kehittämisen kannalta on tärkeää, että valta ja vastuu kuuluvat yhteen.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tulevat kunnallisvaalit ovat poikkeuksellisen tärkeät. Silloin äänestetään kunnanvaltuusto, joka päättää tulevalla valtuustokaudella kunnan historian tärkeimmästä asiasta, kunnan itsenäisyydestä. Samalla vaalit ovat kansanäänestys lähipalvelujen ja lähidemokratian puolesta tai sitten hallituksen ajaman niin sanotun kuntauudistuksen puolesta.

En ole kuullut yhdenkään asiantuntijan väittävän, että suuri kuntakoko olisi kustannustehokkaampi kuin pieni kunta, päinvastoin, sillä suurimmissa kunnissa palvelujen tuotantokustannukset per asukas ovat jopa yllättävän paljon suuremmat kuin pienemmissä. Isoissa kunnissa myös byrokratia on vahvempaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet vähäisemmät.

Yleisin väite tai peruste suurkunnille on väestön ikääntyminen. On totta, että väestö ikääntyy, mutta silloin pitää muistaa sekin, että vanhukset ja kustannukset eivät kuntaliitosten myötä minnekään häviä, ne vain siirtyvät toisen kunnan kontolle. Yhteiskunnan näkökulmasta tilanne ei siis muutu miksikään.

Mistä sitten on kysymys, kun näin mittava remppa halutaan viedä puoliväkisin läpi? Kysymys on siitä, että uudet suurkunnat joutuvat kustannustason alentamiseksi karsimaan palvelujaan. Taustalla on useita syitä, muun muassa se, että valtio on siirtänyt uusia velvoitteita kunnille 1—2 veroprosentin verran. Siitä seuraa kysymys, mistä palvelut vedetään alas. Vastaus yksiselitteisesti on se, että ei uuden, suuren kaupungin keskustasta vaan entisten maaseutukuntien alueilta.

Virkkusen ja koko hallituksen mallin mukainen uudistus tehtiin Kouvolassa muutama vuosi sitten. Sen jälkeen siellä on karsittu palveluja erityisesti maaseudulta, esimerkiksi 27 kyläkoulua. Veroprosentti on noussut — nyt se on Suomen kaupungeista korkein. Muita maksuja on nostettu maksimiin. Myös velkaantuminen on kasvanut jyrkästi. Silti lähivuosien tasapainotustarve on noin 60 miljoonaa euroa eli yli 10 prosenttia budjetin loppusummasta, siis yli 10 prosenttia budjetin loppusummasta kaikkien näitten toimenpiteitten jälkeen, ja huomattakoon, että karsintaprosentti on sama kuin Kreikan valtiolla.

Arvoisa puhemies! Nyt Kouvolan mallin mukainen kuntien yhteen pakottaminen aiotaan ulottaa koko maahan. Mielestäni se on todella edesvastuutonta.

Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää epäluottamuslausetta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Oikeastaan tämän päivän kaksi uutista kuntauudistuksen osalta tulee päähallituspuolue kokoomuksesta. Toinen on pääministeri Kataisen viimelauantainen puheenvuoro, jossa hän totesi jotenkin näin, että on vanhahtavaa pitää koko Suomea asuttuna, ja toinen — myöskin kokoomuksesta — edustaja Zyskowiczin tämän päivän välihuudosta, kun hän totesi näin, että kyllä kahden köyhän liitossa on hyvääkin, silloin jää vain yksi köyhä. Nämä kaksi puhetta osoittavat kyllä sen, millä asenteella hallitus ja erityisesti pääministeripuolue kokoomus on lähtenyt liikkeelle kuntauudistuksen osalta. Todelliset perusteet löytyvät keskittämishalusta, ylhäältä päin ohjailusta, valtapoliittisista pyrkimyksistä ja maaseudun väen totaalisesta unohtamisesta.

Siksi keskusta on omassa ehdotuksessaan, joka on selväsanainen ja selkeä, ehdottanut, että menemme kolmella rintamalla: kotikunnalla, maakunnalla ja valtakunnalla. Näin pystytään järkevällä tavalla huolehtimaan lähellä kuntalaisia olevista palveluista, mutta ei ainoastaan palveluista vaan myös siitä kehittämistyöstä, jota jokainen kunta, oli se iso taikka pieni, tekee joko yksin tai yhdessä naapureittensa kanssa. Näin pystymme huolehtimaan niistä päivittäisistä palvelutarpeista, joita meillä jokaisella kuntalaisella on. Ja sitten kun on kysymyksessä raskaammat palvelun tarpeet, maakunta on oikea ja oikean kokoinen ja myös ajatellen sitä kulttuurista ja kehittämistyötä, jota nytkin maakunnissa kunnat tekevät yhteistoiminnassa, myöskin sitä taustaa vasten, erinomainen yhteisö tekemään niitä ratkaisuja ja tuottamaan niitä palveluita, joita esimerkiksi erikoissairaanhoidossa tarvitaan.

Yhteistyö, joka on himmeleiksi nimetty moneen otteeseen hallituspuolueiden osalta: On mielestäni täysin perusteetonta nimittää himmeleiksi kuntayhteistyötä, kuntayhtymiä, tai mikä se yhteistyömuoto nyt onkaan, jollei sillä tarkoiteta sitä — edustaja Lehteä lainatakseni — että himmeli on köyhän kansan kristallikruunu. Sitä se toden totta kuntayhteistyön merkeissä on ollut. Ilman kuntayhteistyötä Suomen kunnat ja palvelutaso eivät olisi sellaisessa mallissa kuin mitä ne nyt ovat. Ne olisivat paljon heikommalla tasolla, eivätkä ne olisi myöskään niin tehokkaalla tavalla tuotettuja kuin mitä nyt ovat.

Totta kai siellä on paljon parantamisen varaa, se on päivänselvä asia, järjestelmiä pitää yksinkertaistaa, mutta ei pidä kyllä sanoa niin, että kuntayhteistyö on pelkkä himmeli ja se on tuottanut pelkkää harmia. Ja kun siihen liitetään vielä se, mitä täällä on moneen otteeseen tänäkin päivänä sanottu, että se on niin kaukana kuntalaisista, että lähidemokratia ja yleensäkin kuntalaisten vaikutusmahdollisuus ovat heikkoja näissä asioissa, niin ei muuten pidä paikkaansa. Olen itse pitkään ollut kunnallisissa tehtävissä ja olen aina huolehtinut siitä, että ääni kuuluu, vaikkakin pienen kunnan ääni, myöskin kuntayhtymissä. Kyllä se on sen kunnan omien päätöksentekijöiden asia pitää siellä sitä ääntä ja puoliaan, mitä siellä kuuluukin pitää. Sielläkin saadaan valta annettua toisille, jos ei siitä huolta kanneta. Mielestäni näin kategorisesti sitä ei voi viedä ja sanoa, että se on aina pois kunnalta ja kuntalaisten päätöksenteosta.

Herra puhemies! Edelleen pitää ihmetellä, monennenko kerran ihmettelen sitä, miksi ei edelleenkään ole tehty maaseutuvaikutusten arviointia kuntauudistuksen yhteydessä. Me olemme ministeri Virkkusen kanssa moneen kertaan keskustelleet tästä asiasta niin kahden kesken kuin julkisestikin, ja edelleenkin olen sitä mieltä, että alun alkaen tämä maaseutuvaikutusten arviointi olisi pitänyt tehdä. Miksi? Siksi, että a) eduskunta on yksimielisesti päättänyt, että kaikissa sellaisissa kysymyksissä ja uudistuksissa, jotka merkittävällä tavalla koskettavat maaseutua, tehdään aina maaseutuvaikutusten arviointi ja b) tämä uudistus koskettaa kaikkein eniten maaseudulla, haja-asutusalueilla, asuvia suomalaisia kuntalaisia. Siksi maaseutuvaikutusten arvioinnin olisi pitänyt alun alkaen olla yksi tämän uudistuksen lähtökohdista, ja nyt sitä ei ole vieläkään tehty, ja tätä pidän erittäin valitettavana asiana.

Sitten vielä lopuksi, herra puhemies, kuntalaisvaikuttamisesta ja lähidemokratiasta: Otan esimerkin omasta kunnastani. Jos meidän pieni Pertunmaamme liitettäisiin väkisin Mikkeliin, en ymmärrä, miten pertunmaalaisten vaikutusmahdollisuus omiin asioihinsa lisääntyisi. Se ei lisäänny, vaan se vähenee ja heikkenee. Nyt me pystymme yhdessä laajassa yhteistoiminnassa naapurikuntiemme ja myöskin Mikkelin kanssa tekemään näitä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, ja ennen kaikkea ne hyödyttävät meitä pertunmaalaisia. Mutta silloin jos päätöksenteko meiltä karkaa kokonaan pois, kuka meidän puoliamme siellä pitää? Ei muuten pidä kukaan, ja siksi en ymmärrä lainkaan sitä, että lähidemokratia parantuisi tällaisella uudistuksella, joka ylhäältä päin ohjataan. Siksi tämä keskustalainen malli siitä, että meillä on kotikunta ja maakunta, jotka pääsääntöisesti tuottavat nämä palvelut ja hoitavat tämän kehittämistyön, on huomattavan paljon parempi kuin hallituksen suunnittelema kuntauudistus.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on nimenomaan perussuomalaisten taholta kiinnitetty huomiota tähän parlamentaariseen valmisteluun ja sen puuttumiseen, joten siitä vielä pari sanaa.

Paras-hanke todella valmisteltiin parlamentaarisesti, ja siinä oli parlamentaarinen ohjausryhmä, joka todella ohjasi. Ja haluan todeta vielä sen erikseen, että silloin kokoomus oli oppositiossa ja kokoomuksen edustajana tässä ohjausryhmässä oli kansanedustaja Maija Perho. Tämä ohjausryhmä toimi juuri niin kuin ohjausryhmän pitääkin. Paras-laki ja siihen liittyvä lainsäädäntö säädettiin ja se tuli voimaan, ja sitten seuraavalla hallituskaudella oli parlamentaarinen seurantaryhmä.

Viime hallituskaudella valmisteltiin parlamentaarista kuntalain kokonaisuudistusta käsittelevää komiteaa — tiedän sen, kun olin itse silloin valmistelemassa sitä asiaa. Tästä vallitsi yhteisymmärrys silloisen hallituskumppanimme kokoomuksen ja oppositiossa olleen sosialidemokraattisen puoleen kanssa.

Kun tämä valmistelutyö, perusteellinen kartoitustyö, oli tehty talvella 2011 ja juuri kun se oli nimitystä vaille valmis, kokoomus ilmoitti, että tämä ei meille nyt käykään vaan käynnistetään tämä parlamentaarinen työ sitten eduskuntavaalien jälkeen. Se ei käynyt kokoomukselle. Kun kysyin sitä silloin silloiselta valtiovarainministeri Kataiselta, kokoomuksen puheenjohtajalta, hän sanoi, että olemme vasta vähän aikaa sitten tulleet tähän tulokseen, ja pahoitteli. Niin minäkin pahoittelin. Se oli aika vakava juttu. Yhdessä, yhteistuumin, yhteisymmärryksessä valmisteltiin, ja sitten nykäistiin matto jalkojen alta.

No, sitten aiottiin palata asiaan vaalien jälkeen, mutta vaalit tuli ja meni, ja parlamentaarinen valmistelu jätettiin syrjään. Kun sitten eduskunnan puhemies kiinnitti siihen huomiota vuosi sitten syksyllä puhuessaan Iisalmessa kunnan juhlissa ja sanoi, että pitäisi palauttaa tämä parlamentaarinen valmistelu, nosti sen esille ja piti sitä tärkeänä, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Vapaavuori totesi: "Eikö eduskunnan puhemies Heinäluoma muista, että hallitusneuvotteluissa nimenomaan sovittiin siitä, että tähän valmistelutyöhön ei oteta oppositiota mukaan vesittämään hyvää hanketta?"

Kun tämän jälkeen sitten puhutaan, että miksi oppositio ei ole mukana, niin en minä tiedä, mitä nimitystä siitä käyttäisi — kahdet rattaat vai kolmet, vai mitä se on — mutta pitäisi puhua niin kuin asia on ja niin kuin on tapahtunut.

Nyt sitten valmistelutyötä on tehty sillä tavalla, että oppositio on kutsuttu mukaan kuntalain uudistuksen seurantaryhmään. Minulle on jäänyt hyvin epäselväksi se, mikä tämän seurantaryhmän tarkoitus on. Sillä ei ole mitään päätösvaltaa. Kyllä se saa keskustella ja tehdä kuulemma aloitteita — ja kokoontuu hyvin harvoin. Eli oppositio, jos on samaa mieltä kuin hallitus, saa olla ystävällisesti mukana sanomassa "joo". Ei se ole parlamentaarista valmistelua, jossa keskustellaan ja haetaan yhteisymmärrystä. Näin suuressa hankkeessa pitäisi olla yhteisesti mukana, ja siinä mielessä perussuomalaiset ovat kiinnittäneet huomiota mielestäni aivan keskeiseen kohtaan.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen suurkuntahankkeen osalta todetaan, että sen tavoitteena on turvata palvelut ja sen tavoitteena on saada aikaan taloudessa tehokkuutta, saada aikaan säästöjä jne. Tutkimusten mukaan, kun tutkitaan suuria kuntia, mikään näistä tavoitteista ei oikeastaan toteudu näillä jättikunnilla. Se on valitettava todellisuus. Eikä pitäisi antaa myöskään siitä harhaista kuvaa.

Se on toinen juttu, että maassa tarvitaan kuntaliitoksia, mutta niiden pitää perustua huolelliseen valmisteluun ja vapaaehtoisuuteen. En ole vastustanut kuntaliitoksia enkä tule vastustamaan, koska olen ollut monessa myötävaikuttamassa. Mutta ei tämä mekaaninen ratkaisu turvaa palveluja vaan hävittää niitä. Kunnallinen itsehallinto ja siihen liittyvä ihmisten vaikuttamismahdollisuus on suomalaisen kansainvaltaisen yhteiskunnan yksi kulmakivi, ja nyt sitä ollaan murtamassa. On todella vakavasta asiasta kysymys.

Nyt puolitoista vuotta tätä hanketta on valmisteltu, ja käytännössä kunnissa on kehittämistyö pysähtynyt, siellä on palveluiden sisältöihin keskittyvä kehittämistyö pysähtynyt. Sen uudelleenvirittäminen on kovan työn takana. Se on aika vakava juttu, mitä hässäkkää tällä on saatu aikaan.

Sitten tämä vahvan, elinvoimaisen kunnan periaate. Se ei olekaan enää kuntakartta, joka se alun perin oli — ministeri Virkkusen toimeksiannon mukaan piti tehdä esitys kuntarakenteesta, joka on myös karttamuotoinen — vaan nyt se onkin selvitysalue. Mutta eikö Nurmijärvi olekaan vahva peruskunta, kun pitää selvittää, mihin se pitäisi liittää, eikö Espoo, joistakin muista isommista kunnista puhumattakaan? Ei niillä olekaan kantokykyä hoitaa yksin asioita, vaan pitää selvittää, mihin ne liitetään. On tämä todella mielenkiintoista, mihin tämä sitten johtaneekin.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä kuulemisesta ja kuuntelemisesta. Viime talvena kunnilta pyydettiin lausunto, ja pyydettiin myös muilta tahoilta, mutta kyllä tämä kuntien antama lausunto, kun seuraa tarkkaan ja analysoi ne yhteenvedot — se valtiovarainministeriön tekemä yhteenveto viipyi — oli monilta osin tyrmäävä. Se oli tietysti tärkeä tieto, kun sanottiin, että 80 prosenttia kunnista kannattaa uudistusta, sitä, että pitää tehdä jotakin uudistusta. Minusta sen kannatuksen pitäisi olla 100. Kyllä kaikkien pitää tukea uudistamista — mutta ei sisällöltään tällaista. Minusta se oli pieni vähemmistö kunnista, joka kannatti semmoisenaan sitä hallituksen pohjaesitystä.

Kuntien lausuntoaika oli hyvin lyhyt, ja se kysymyksenasettelu oli hyvin johdatteleva — niin että lopputulos oli helppo sanoa — että haluatteko heti liittyä vai hetken päästä ja mihin, eikä niin, että mitkä ovat vaihtoehdot.

Se on samalla tavalla, kun kokoomus antoi tästä asiasta puolueena lausunnon. Se on paljonpuhuva. Kun siinä otetaan tämä tehtävä selvitys esille, siinä todetaan sanatarkasti näin: "Selvitys on tehtävä niin, että kuntalaiset jo varhaisessa vaiheessa ymmärtävät vahvan peruskunnan edut." Ei selvitetä vaihtoehtoja, vaan selvitysmies lähtee viemään ymmärryksen niille kuntalaisille. Ei meidän järjestelmässämme ole koskaan ollut yhden totuuden järjestelmää, yhden totuuden mallia. Tuossa itänaapurissa oli jossain vaiheessa sellainen systeemi. Ei meidän kannata siihen pyrkiä, vaan aina pitää olla vaihtoehtoja ja pitää selvittää, mitkä ovat ne vaihtoehdot yhteisen hyvän aikaansaamiseksi.

Nyt on työn alla tämä kuntarakennelaki, ja me olemme tänään kuulleet, että sen pitäisi olla voimassa viimeistään ensi vappuna. Mikä on aikataulu? Mikä aika jää kuntien antamalle lausunnolle ja sen valmistelulle? Se on muutama viikko. Ei näin tärkeään asiaan voi niin lyhyessä ajassa perusteellisesti paneutua, jos vain ei ole kysymyksessä se, että sillä lausunnolla ei ole mitään merkitystä. Jos se otetaan huomioon, pitää lausunnon antamiseen olla myös riittävä aika. Se on kuntalaisten halveksimista. Samanaikaisesti kokoomus aikoo käydä koputtamassa ihmisten oville, että mitä mieltä te olette. Minusta tämä on valtava ristiriita siinä, että kunnilla ei ole aikaa paneutua eikä ole aineksia sen lausunnon antamiseen, mihin heidän pitäisi ottaa kantaa. Näin valtavassa asiassa toimitaan näin kevein toimenpitein. Tässä on aika vakavasta asiasta kysymys.

En minä oikeastaan ihmettele sitä — mikä näkyi julkisuudessa — että jossain vaiheessa selviteltiin sitä, voitaisiinko kunnallisvaaleja siirtää. Kyllä on kansanvallan näkökulmasta todella vakavista asioista kysymys. Eivät nämä ole mitään pikku juttuja, vaan silloin kun on kysymys kunnallisesta demokratiasta ja ihmisten vaikuttamisesta, on perusasioista kysymys.

Meidän perustuslakimme lähtee siitä, että jokaisen ihmisen on saatava vaikuttaa oman lähiympäristönsä asioihin, ja siitä lähtee kunnallinen demokratia. Kunta on ihmisten yhteisö, ja vaikuttaminen pitää pystyä turvaamaan nyt ja tulevaisuudessa. Kun aikanaan kuntiin tuli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, se oli valtavan suuri asia. Sillä oikeastaan oli merkittävä vaikutus siihen, että Suomen kansa eheytyi, kun ihmiset tasavertaisesti pääsivät osallistumaan päätöksentekoon. Mutta oli mielenkiintoista, että kun silloinen eduskunta käsitteli sitä — enkä minä liikaa halua kohdistaa sitä tähän päivään — niin silloinen oikeisto vastusti sitä monilta osin. Jotkut olivat sitä mieltä, että äänioikeuden pitäisi perustua manttaaliin ja taksoitettuun veroon.

On se suuri asia, että meillä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus myöskin kunnissa. Kunnallinen itsehallinto on iso asia. Me keskustassa pidämme sitä kansanvallan kulmakivenä, ja kunnallista itsehallintoa ei murenna se, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään laajemmalla järjestämisen tasolla ja kotikunta on itsenäinen kunta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten esittämään välikysymykseen vastatessaan ministeri Virkkunen totesi muun muassa näin: "Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa." Keskityn puheenvuorossani tähän yhdenvertaisten palvelujen tarjontaan ja paikallisen demokratian vahvistamiseen. Ensiksi muutama sana hallituksen pyrkimyksestä yhdenvertaistaa kuntalaisten palveluja, esimerkkinä vaikkapa omaishoidon tuki.

Nyt kuntien kontolla on omaishoidon tuen maksaminen, ja ainakin tällä hetkellä tuen maksamisen kriteerit vaihtelevat sen mukaan, millaisessa kunnossa kuntien kukkaro on. Jos tilillä on rahaa, maksetaan omaishoidon tukea löysemmin perustein ja useammalle kuin sellaisessa kunnassa, jossa talous on tiukemmalla. Jos hallitus ihan aidosti pyrkisi tavoitteeseensa ja turvaisi yhdenvertaisia palveluja kaikkialle koko maassa, niin ensi töikseen se siirtäisi omaishoidon tuen Kelan maksettavaksi, koska sillä ja vain sillä turvattaisiin yhdenvertaiset palvelut ja tuen saannin kriteerit olisivat samanlaisia koko valtakunnan alueella. Eikös se olisi yhdenvertaista, että Utsjoella ja Hangossa ja kaikissa kunnissa siltä väliltä saisivat omaishoitajat tukea yhdenvertaisin perustein? Nyt eivät saa, ja osa omaishoitoon oikeutetuista jää kokonaan tuen ulkopuolelle, kun kunnilla ei kerta kaikkiaan ole varaa maksaa tukea riittävästi.

Saimme äskettäin kuulla täällä salissa, että omaishoidon tuen kustannusvaikutus on noin 130—160 miljoonaa euroa vuodessa, ja kun hallitus ei sitä suostu Kelan maksettavaksi siirtämään, kuittaa hallitus tuon summan kuntien kukkarosta. Kysymys kuuluu: tällä tavallako hallitus aikoo vahvistaa kuntien taloutta? Täysin laskematta lienee se, kuinka monta hoidettavaa on jouduttu viemään noin kymmenen kertaa kalliimpaan hoitolaitokseen, koska heillä ei ole hoitajia kotona. Jos hoitajille olisi maksettu minimikorvaus eli 364 euroa kuukaudessa, saattaisi hoitajia ilmaantua ja laitospaikkoja vähentyä ja sitä kautta kunnat saisivat merkittäviä säästöjä. Tässä esimerkissä ei totisesti toteudu hallituksen tavoite yhdenvertaistaa kunnallisia palveluja, eikä tällä luoda edellytyksiä kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle.

Arvoisa herra puhemies! Yhdenvertaisista palveluista voidaan perustellusti olla montaa mieltä myös tilanteessa, jossa yhdistetään vaikkapa neljä kuntaa, yksi suurempi kunta ja kolme pienempää. Vielä tällä hetkellä jokaisessa kunnassa on henkilö taikka henkilöitä, jotka vastaavat rakennustoiminnasta kunnan alueella. Jokainen rakentaja saa palvelun oman kunnan alueelta, mutta jos kunnat yhdistetään, yhdistetään samalla myös tämä rakentamisen palvelu. Toiminnot sulautetaan keskuskunnan toimintoihin, ja nämä kolmen sulautetun kunnan asukkaat joutuvat hakemaan palvelunsa kotikuntansa sijaan sieltä uudesta kuntakeskuksen rakennusvirastosta. Asiointimatka pysyy samana vain sen keskuskunnan asukkailla ja pitenee vastaavasti satelliittikuntien asukkailla. Mielestäni voidaan perustellusti kysyä, saavatko nämä satelliittikuntien asukkaat yhdenvertaista palvelua keskuskuntaan verrattuna.

Arvoisa herra puhemies! Sitten muutama sana paikallisen demokratian vahvistamisesta. Ministeri Virkkunen totesi puheessaan myös näin: "Hallituksen tavoitteena on, että nykyistä suuremmassa kunnassa valta ei karkaa kuntalaisilta kauas, vaan tuodaan lähelle." Kunnallisen hallinnon ja paikallisen demokratian vahvistuminen lienee kuntaliitosten yhteydessä kyseenalaista, sillä näissä nykyisissä ja hallituksen kaavailemissa tulevaisuuden suurkunnissa ylintä valtaa käyttävät kunnanvaltuustot.

Päivänselvää on se, että kuntaliitosten myötä myös kuntien valtuustoja liitetään yhteen. Minä en usko siihen, että nykyinen valtuutettujen määrä säilyy yhdistyneissä kunnissa, vaan valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten määrä vähenee. Tämä merkitsee selvästi ja suoraan sitä, että kunnallinen demokratia kapenee ja kuntalaisten asioista päättää yhä harvempi henkilö. On perin erikoista, jos joku väittää, että vallan keskittäminen harvempiin käsiin lisää demokratiaa. Kuntien taikka kaupunkien osaneuvostot toimivat tehokkaasti paperilla aivan kuten ikiliikkuja, mutta kukaan ei toistaiseksi ole saanut sitä käytännössä toimimaan. Rohkenen olettaa, että kunnalliselle demokratialle käy samalla tavalla. Se ei toimi muuten kuin hallituksen karttaharjoitusten suunnittelupöydällä.

Aivan lopuksi, arvoisa herra puhemies: Hallitus peräänkuuluttaa vaihtoehtomalleja ja -ratkaisuja kuntaliitoksiin. Vaihtoehtojen etsiminen hyvässä yhteishengessä lienee parempi ratkaisu kuin tämä nykyinen, jolla hallitus runnoo kuntauudistustaan läpi väen väkisin ja aiheuttaa samalla kansalaisissa epävarmuutta ja muutosvastarintaa. Kun hallituksen mielestä vain vahva peruskunta pystyy kantamaan vastuun palvelujen tuotannosta ja palvelujen järjestämisestä, arvoisa ministeri, minä kysyn: onko hallituksen piirissä pohdittu kuntaliitosten sijaan kunnallista yhteistyötä, jolloin kunnat keskittyisivät tuottamaan niitä palveluja, jotka kyseiselle kunnalle parhaiten ja luontevimmin sopivat, ja vastaavasti ostaisivat naapurikunnaltaan sellaisia palveluja, joiden tuottaminen ei ole kustannustehokasta omalle kunnalle? Mielestäni porkkana on keppiä parempi myös kunnallisista asioista päätettäessä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten 28.9.2011 käytiin keskustan jättämän välikysymyksen keskustelu kuntauudistuksesta. Samana iltana oli muuten eduskunnan ja Suomen Suunnistusliiton suunnistuskilpailut — se oli kilpailu meille kansanedustajille, eri ministeriöille ja yhteistyökumppaneille. Tulin silloin pitämään puheeni tämän suorituksen jälkeen. Nyt on kulunut vuosi, ja tulin muuten aivan samanlaisesta kilpailusta juuri nyt tänä iltana tänne puhumaan aivan samasta asiasta. Mitä vuodessa on tapahtunut?

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallitus ei vieläkään tiedä, mihin se oikeastaan pyrkii, miksi ja miten. Vuodessa on selvinnyt, että hallituksella ja keskustalla on muuten yksi yhteinen tavoite. Kuntasektorilla on tehtävä jotain, sen me tiedämme kaikki, mutta mitä, siitä käsityksemme ovat nyt erilaiset, ja ne ovat todella kaukana myöskin siinä, miten nämä asiat hoidetaan. Mutta onneksi hallitus on kuitenkin joutunut pallottelemaan tätä asiaa jonkun verran ja tuonut mukaan jo jotakin realiteettiakin.

Tänään kuuntelin tyytyväisenä, kun ministeri Virkkunen sanoi, että tuleva kuntarakenne ratkaisee, kuinka monta sote-aluetta tarvitaan vahvojen kuntien lisäksi. Kuntaministeri on tullut jo vastaan siinä, että jatkossa meillä on vahvoja kuntia ja sote-alueita. Kun tätä jatketaan, niin tästä voi tulla vielä jotain alun perin esitettyä parempaa. Toivottavasti tulee.

Mutta pääministeri Kataisen sanat "puhuminen koko maan asuttuna pitämisestä on vanhahtavaa" viime pyhänä, niin kuin monet muutkin viimeaikaiset puheet, ovat tuoneet esille kokoomuksen todelliset karvat. Vuodessa ovat puheet tulleet selvemmiksi, ja kokoomuksen aate alkaa näkyä näissä esityksissä. Hallituksen suuret ja nämä pienemmätkään puolueet eivät halua näyttää ymmärtävänsä, mitä tämä meidän esittämämme käsite "keskittäminen" tarkoittaa. Mitä on keskittäminen? Mutta mitä muuta tämä nykyinen politiikka kokoomukselta ja muiltakin hallituspuolueilta on kuin keskittämistä ja syrjäseutujen alasajoa?

Moni suomalainen haluaa asua maaseudulla, elää ja tehdä siellä töitä — se on muuten suomalaisuutta puhtaimmillaan. Ilman muuta kaupungeissakin on hyvä ja niitä tulee kehittää, ei väheksytä yhtään kaupunkien asioita. Suomen mahdollisuudet ovat koko Suomen alueella. Suomen todelliset vahvuudet ovat luonnossamme: kotimainen ruoka, metsä, energia, kaivokset, rauha, matkailu, puhdas vesi, järvet, joet. Eri puolilla Suomea meillä on paljon valmista infraa, jota me voisimme käyttää maan kehittämiseen, jos me vain haluamme.

Äsken edustaja Leppä puhui maaseutuvaikutusten arvioinnista. Olen hänen kanssaan näistä asioista todella samaa mieltä, eli koko tässä kuntauudistuksessa, niin kuin monessa muussakin asiassa, tulisi ottaa esille maaseutuvaikutusten arviointi. Tämä kuntarakenneuudistus keskittyy nyt aivan liikaa maaseutuasioihin siinä mielessä, että maaseutualueiden olosuhteita ollaan heikentämässä ja muuttamassa, kun nyt näyttää siltä, että meidän tulisi keskittyä erityisesti myös kaupunkialueiden asioiden hoitamiseen. Mutta missä on se maaseutuvaikutusten arviointi? Sitä todella odotan ja toivoisin. Toivottavasti me sitten seuraavan vuoden aikana vielä kuulemme, kun tätä suoritusta jatketaan.

Nyt nämä hallituksen voimavarat näyttävät menevän siihen, että puhutaan euroasioista ja sitten näistä kuntarajojen muutoksista. Hallituksen tulisi minun mielestäni tarttua kiinni oikeisiin asioihin ja niiden toteuttamiseen. Kuntien ongelma on sote-asiat. Siitä me olemme monta kertaa tässä salissa jo tänään puhuneet ja kuunnelleet, elikkä sote-asiat olisi se, mikä tulisi hoitaa kuntoon. Meidän tulee keskustella tämän sote-asian hoitamisesta eli itse asiasta. Kuntarajojen muutoksilla ei tuota asiaa hoideta, sillä monien nykyisin suurienkin kuntien sote-asiat ovat vaikeuksissa. Eli on aivan silmänlumetta ja täysin keinotekoista minun mielestäni puhua tällöin, että sote-asiat hoidetaan kuntoon yhdistämällä kuntia ja tekemällä niin sanotusti elinvoimaisia kuntia. Lapissakin Rovaniemellä, joka on isoin kaupunki, keskustellaan siitä, miten nämä sote-asiat saataisiin kuntoon, että saataisiin talous kuntoon.

Elikkä minä olen todella pettynyt hallituksen kykyyn hoitaa näitä asioita. Samaa asiaa on pyöritetty nyt vuosi ja mitään todella toimivaa mallia ei ole saatu esitettyä. Onko meidän maallamme oikeasti varaa tällaiseen värkkäämiseen? Me tarvitsisimme toimivia tutkittuja toimintamalleja. Kuntamme tarvitsevat apua, mutta tällä hallituksen esityksellä ei tällä hetkellä kunnille kyllä anneta apua.

Hallitus haluaa vain poistaa kuntarajoja unohtamalla, että kunnissa on paljon toimiviakin asioita. Sote-asiat vievät kuntien taloudesta noin 60 prosenttia. Minun mielestäni koko asian esittämisen tulee lähteä liikkeelle siitä, miten sote-asiat hoidetaan eri puolilla Suomea eri tilanteissa. Sen jälkeen tulee muistaa, että nämä 40 prosenttiakin kunnissa tulee hoitaa, ne ovat näitä kaikkia muita asioita. Elikkä suurin osa kuntien valtuustojen ja hallitusten käsittelemistä asioista on jo nykyään juuri tuota talouden 40:tä prosenttia. Tuon 40 prosentin merkitys kuntien toiminnalle on erittäin suuri ja merkityksellinen. On todella surkeaa, että kuntien nykyistä toimintaa väheksytään, niin kuin tätä 40:tä prosenttia ei olisi tärkeää hoitaa lähidemokratialla. Meillä on niille tällä hetkellä olemassa toimiva lähidemokratiamalli, ja ne saadaan hoidettua eri kunnissa eri tavoilla. Osassa hoidetaan tiettyjen asioiden yhteistyönä eikä sitä koeta missään muodossa ongelmallisena. No, tietysti pieniä vaikeuksia on, mutta niitä kuuluu aina ollakin.

Minä itse tunnen hyvin Savukosken kunnan, hyvin pienen kunnan, siis väkiluvultaan pienen, pinta-alaltaan suuren kunnan, asiat. Minä olen toiminut siinä kunnassa viimeksi elinkeinoasiamies-kunnansihteerin yhdistelmävirassa, ja minä olen hoitanut siinä kunnassa muitakin yhdistelmävirkoja. Eivät ne yhdistelmävirat ole ongelma. Kuntalaiset ovat olleet tyytyväisiä kuntamme toimintaan, ja mikä tärkeintä, he ovat saaneet palvelut. Jos me emme ole osanneet hoitaa jotain tiettyä erityistä asiaa, olemme kysyneet apua naapurikunnista. Olemme hoitaneet asioita yhdessä tarvittaessa. Sitten ongelma on nämä sote-asiat, koska suurin osa kunnan menoista kohdistuu juuri näihin sote-asioihin. Savukoskellakin, jos sote-asiat voitaisiin hoitaa jollakin laajemmalla yhteistyöhommalla, ne muut asiat voisivat olla ihan toimivia ja järkeviä hoitaa nykyisellä mallilla.

Elikkä meille tässä pienessä kunnassa on tärkeintä aina ollut auttaa ihmisiä, ja me olemme siinä ainakin minun mielestäni onnistuneet erittäin hyvin. Pienessä kunnassa näemme ihmiset kokonaisuutena. Tunnemme kuntamme, kuntalaisemme ja asiamme. Ei ole mitään järkeä siinä, ei toiminnallista eikä taloudellista, että näiden asioiden hoitaminen siirrettäisiin kauemmas. Siirretään vain sellaiset asiat yhteiseen hoitoon, jotka ovat järkeviä toiminnallisesti ja taloudellisesti.

Tunnen siis pienten kuntien kuntasektorin käytännössä ja olen todella surullinen, että hallitus haluaa romuttaa meillä hyvin toimivat kohtuuhintaiset mallit. Toivon hallitukselta, että ottaisitte käsittelyyn kuntien taloudesta vielä myös ne 40 prosentin asiat ja päätöksistä suurimman osan asiat ja miettisitte, miten on järkevää hoitaa nämä muutkin kuin sote-asiat eli sivistys-, tekniset, elinkeino-, ympäristö-, kaavoitusasiat jne. Tarvitsemmeko näihin asioihin oikeasti muutosta? Emme kovinkaan paljoa.

Arvoisa puhemies! Koko tämä kunta-asioista keskustelu näyttää olevan kestävyysurheilusuoritus. Toivon, että hallitus alkaisi yhä enemmän kuunnella myös kuntien käytännön toimijoita, tutkijoita ja meitä opposition edustajia. Kuntauudistus tulee mielestäni hoitaa kuin suunnistusradan suorittaminen: Otetaan käyttöön koko alueen kartta, kompassi ja selvä suunta. Mennään huolella, ajatuksella, rastilta toiselle. Jos me pummaamme, niin pysähdytään miettimään näitä asioita, ja kuljetaan ympäristöä kunnioittaen.

Arvoisa puhemies! Jatketaan tätä kestävyysurheilusuoritusta. Ainakin minä olen siihen valmis.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Katsotaan, miten tämän tuliterän iPadin kanssa nyt pärjätään. Täällä on tänään keskustelussa käytetty välillä todella värikästä retoriikkaa. Sitä on ollut mielenkiintoista seurata. Näin vaalien alla tietysti kiusaus muutosvastarinnalla ratsastamiseen ja vaikeiden päätösten jarruttamiseen on suuri. Olisi toivonut, että perussuomalaiset mieluummin olisi esittänyt vastuullisesti uskottavan ratkaisun edessä oleviin kuntatason ongelmiin kuin syyttänyt hallitusta muun muassa edesvastuuttomuudesta.

Hallituksella on tässä edessään kieltämättä erittäin kova haaste. Kuntauudistus ei ole mikään helppo pala toteutettavaksi. Peruspalveluiden turvaaminen tulevina vuosina kaikkialla Suomessa vaatii merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, ja näin isot rakenneuudistukset eivät tapahdu kivuttomasti. Tavoitteenahan on kansalaisille tärkeiden lähipalveluiden turvaaminen kireän talouden ja heikkenevän huoltosuhteen oloissa, ilman että joudutaan uhraamaan lähidemokratia.

Tänäänhän asiaa puitiin myös tuolla Pikkuparlamentin puolella perustuslain näkökulmasta ajankohtaisseminaarissa. Sielläkin pohdittiin erilaisia ratkaisuja. Esillä oli maakuntamallia, isäntäkuntamallia, jopa järjestämisvastuun siirtämistä pois kunnilta jne. On selvää, että yksi kaavamaisesti sovellettava malli ei käy koko Suomessa, mutta perusratkaisuksi on valittu vahvaan peruskuntaan nojaava malli, ja hyvä niin. Erittäin hyvä periaate tässä on myös se, että palveluiden järjestämisvastuuta ja niiden rahoittamisvastuuta ei enää eroteta toisistaan. Maakunnallinen malli, josta täällä on paljon keskusteltu, on sikäli ongelmallinen, että kun kunnat toimivat maksajana ja erillinen maakunnallinen taso toimii palvelun järjestäjänä, ollaan juuri tuossa asetelmassa, josta on saatu tässä vuosien varrella huonoja kokemuksia ja josta nyt pitää pyrkiä eroon.

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty toivomus, että hallituksen suunnalta tarjottaisiin joku konkreettinen malli siitä, miten sote-palvelut olisi järjestettävä. No, haluan nyt lyhyesti esitellä yhden konkreettisen esimerkin siitä, miten asiat voidaan vahvan peruskunnan pohjalta ratkaista: Rauman kaupunki, oma kotikaupunkini, on päättänyt yhdistää samaan hallinnolliseen yksikköön kaupungin sosiaalipalvelut, perusterveydenhuollon ja myös perustason erikoissairaanhoidon. Tämä uusi kokonaisuus tunnetaan nimellä MediRauma. Kokemukset tästä mallista ovat Raumalla vielä vähäiset, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että se toimii. MediRauma ratkaisee muutamia palvelutuotannon ongelmia, jotka ovat hiertäneet paikkakunnalla jo vuosien ajan. Ensinnäkin keinotekoiset rajat palvelutuotannon tasojen välillä saadaan vihdoin pois. Esimerkiksi taannoin Rauman sairaalassa oli lattian väri merkkinä siitä, minkä organisaation alueella liikutaan, eli tietyn värinen lattia tarkoitti sitä, että ollaan sairaanhoitopiirin vastuualueella, ja sitten jossain kohtaa lattian väri muuttui ja siirryttiinkin Rauman kaupungin ylläpitämän terveyskeskuksen puolelle. Lattian värin vaihtuminen merkitsi siis hallinnollisesti ja rahoituksen kannalta dramaattista muutosta, mutta potilaan näkökulmasta tämmöisellä värillä ei ollut muuta kuin esteettinen arvo. Nyt lattia on, ainakin kuvaannollisesti, kauttaaltaan samanvärinen, ja sairaalan hallinto on paljon järkevämmin järjestetty kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä siis koko tuo talo toimii yhden ylläpitäjän, yhden hallinnoivan organisaation, alaisuudessa ja kaikki esimiehet ovat siellä paikan päällä. Aikaisemmin oli niin, että osa esimiehistä oli toisessa kaupungissa. Aivan vähäinen ei ole myöskään se muutos, että todellakin palvelutuotannon järjestämisvastuu ja rahoitus ovat nyt samassa paikassa eli Rauman kaupungin kontolla. Aiemmin vastuu ja valta palvelujen järjestämisessä olivat sairaanhoitopiirillä, mutta maksajan osa oli Raumalla ja muilla sairaanhoitopiirin jäsenkunnilla.

Arvoisa puhemies! Halusin kertoa tämän konkreettisen esimerkin, jotta ei jäisi sellaista kuvaa, että vahvaan peruskuntaan nojaava malli, jossa sote-palvelut, perustason erikoissairaanhoidon palvelut ja perusterveydenhuollon palvelut tuotetaan samassa organisaatiossa, olisi vain jokin teoria tai utopia. Malli on hyvin konkreettinen ja toimivaksi havaittu muuallakin kuin Raumalla. On aivan varmaa, että täsmälleen sama palveluiden tuottamistapa ei sovi joka paikkaan, mutta poikkeuksen voi tässäkin tapauksessa ajatella vahvistavan sääntöä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu usein varsinkin pienen kunnan huoltosuhteesta. Siitä muutama sana.

Pienten kuntien taloudellista selviytymistä pohditaan usein huoltosuhdemääritelmän kautta. Tällä määrittelyllä ollaan tekemässä kaikista eläkeläisistä kunnan elättejä, joilla ei olisi yhteiskunnalle enää mitään annettavaa. Jopa useat asiantuntijatkin ovat sitä mieltä, että laskelmat huoltosuhteen nopeasta heikentymisestä eivät pidä paikkaansa. Kun niin sanotut suuret ikäluokat, jotka tällä hetkellä ovat eläköitymässä, pääsevät eläkkeelle, sen jälkeen ikäluokat pienenevät nopeasti.

Huoltosuhde sinänsä voi olla oikea lähtökohta kuntien talouden pohdiskelulle, mutta silloin pitää huomioida vain ne, jotka todellisuudessa ovat huollettavia. Huollettavia ovat tietysti lapset, mutta heitähän jokainen kunta haluaisi syntyvän mahdollisimman paljon. Varsinaisia huollettavia ovat lähinnä ne, jotka ovat laitoksissa, ja kunnat joutuisivat kompensoimaan heidän laitoskulujaan sikäli kuin eläke ei riittäisi, samoin tietysti sosiaaliluukulla asioivat, ovatpa he siellä omasta syystään tai syyttään.

Viime aikoina uutisoiduista lasten perhe- ja laitoshoitoon kuluneista yli 420 miljoonasta eurosta tulisi yhteiskunnan olla enemmän huolestunut. Näissä kuluissa ei varmasti ole kunnan koolla mitään merkitystä. Tosin pieni kunta pystyy ehkä paremmin ennalta ehkäisemään huostaanottojen määrää.

Niin kauan kuin ihminen pystyy elämään omalla ansaitulla tulollaan, olipa se eläkettä tai mitä muuta tuloa hyvänsä, hän ei ole todellisen huoltosuhteen muuttaja mihinkään suuntaan. Monet kunnat ottavat mielellään hyvätuloisia eläkeläisiä asukkaikseen, vaikka niin sanottu huoltosuhde siitä vääristyisikin. Tässäkään ei ole isoilla ja pienillä kunnilla eroa. Pienissä kunnissa ehkä tilastot muuttuvat vähäisemmistä muutoksista.

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Leppä ja toisetkin ottivat esille tämän maaseutuvaikutusten arvioinnin. Minä ajattelen tätä oman pienen kuntani kannalta, jossa on runsaat 2 000 asukasta. Siellä on paljon yrittäjiä, jotka ovat syntyneet siellä, ovat kasvaneet, ovat perustaneet yrityksen, ja yritys on semmoista omaa identiteettiä ja siellä niin kuin toimitaan yhdessä. Mietin varsinkin sitä, että jos meidän kuntamme liitettäisiin johonkin ja jos olisi kysymyksessä esimerkiksi sukupolvenvaihdos, saattaisi käydä useimmissa tapauksissa niin, että yrittäjä ajattelee niin, että hän lyö hynttyyt yhteen, että antaa sitten näiden leveäharteisten vahvojen kuntien elättää hänet ja nämä työntekijät. Tämä on yksi asia.

Samoin kuntamme on osoittanut kiitollisesti avustusta erilaisille kyläyhteisöille, joita kunnassa on erilaisia, ja uskoisin, että nämä kyläyhteisötkin menettäisivät merkityksen. Eli varsinkin pienissä kunnissa on hyvin tärkeä tämä identiteetin merkitys, ja tätäkään ei hallituksen ihan tulisi unohtaa.

Kun edustaja Ahvenjärvi aluksi puhui, että perussuomalaisilla ei ole uskottavaa vastausta, niin kyllä minun myös täytyy sanoa, että ei hallituksesta kovin viisaita vastauksia meille perussuomalaisillekaan ole annettu.

Toivottavasti tämä keskustelu jatkuu hyvässä yhteistyössä, ja minä ainakin toivon, että vahvan peruskunnan määrittelyksi ei tule vain se 20 000, vaan se, kuinka siellä nämä palvelut pelaavat, ja että otetaan monet muut asiat huomioon, niin että ei mentäisi tässä koko kuntauudistusjupakassa ojasta allikkoon.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä yhdeksäntuntinen keskustelu on osoittanut sen, että meillä on ainakin ihan vahva elinvoimainen eduskunta tässä maassa. Kiitän kaikkia kansanedustajia näistä evästyksistä ja kommenteista, joita tämän välikysymyskeskustelun aikana on esitetty. Tässä on hyvin paljon myös muisteltu historiaa sen ohella, että tietysti nyt on tärkeää suunnitella tulevaisuutta riittävän pitkällä aikajänteellä.

Kun on keskusteltu siitä, halutaanko ikään kuin vaalien yli tässä viivyttää joitain tärkeitä ratkaisuja, niin muistutan siitä, että tästä ei suinkaan ole kyse, ja muistelen Paras-hankkeen alkua. Sinänsä Paras-hanke oli erittäin tarpeellinen hanke käynnistää, mutta silloinhan hyvin paljon herätti kritiikkiä se, että juuri sitä ennen oli käyty kunnallisvaalit, joissa ei hiiskahdettu mitään tällaisesta uudistustarpeesta, ja hyvin pian sen jälkeen käynnistettiin mittava kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka sinänsä oli tarpeen.

Nyt hallitus on hyvissä ajoin jo omassa hallitusohjelmassaan kertonut sen, mitä tavoitellaan. Tästä on käyty viimeisen vuoden aikana hyvin runsaasti keskustelua, ja kesäkuussa hallitus vahvisti ne kriteerit, joiden perusteella kaikki kunnat tietävät, onko niille tulossa selvitysvelvollisuus ja millaisten kriteerien pohjalta, ja tietävät myös etenemisen ja aikataulun. Näin ollen mitään oleellista tämän osalta ei olla ikään kuin pitämässä veran alla, vaan tämä tieto on kuntapäättäjillä jo nyt, vaikka itse lakia ei vielä ole. Sitä vielä viimeistellään, se on menossa nyt vielä lausuntokierrokselle. Olemme kunnille tämän mahdollisuuden luvanneet. Se sinänsä on aika poikkeuksellista, että kunnille saakka lähetetään lakiehdotuksia lausunnolle, mutta halusimme näin menetellä, ja eduskuntaan tuo lainsäädäntö on keväällä tulossa käsiteltäväksi.

Täällä on hyvin paljon puhuttu vapaaehtoisten kuntaliitosten merkityksestä, ja juuri tähänhän myös hallituksen kuntauudistus perustuu, siihen, että valtuustot itse tekevät alueellaan tarpeelliset selvitykset ja valtuustot itse päättävät myös kuntien yhdistymisestä. On muistettava se, kun katsomme historiaa, että kyllä Suomessa aina kuntarakennemuutokset ovat käynnistyneet nimenomaan valtion vauhdittamina.

Meillä on kaksi merkittävää kuntaliitosaaltoa Suomen kuntien historiassa nähty. Toinen oli 60-luvulla. Täällä on niin nuoria edustajia, että ette varmaan näitä aikoja muista, mutta tuolloin 60-luvulla meillä oli suuri kuntauudistus ja sen aikana Suomessa tapahtui 63 kuntaliitosta. Sen jälkeen meni noin 30 vuotta, jona aikana ei juurikaan kuntaliitoksia itse asiassa tapahtunut, ja kun Paras-hanke käynnistyi, niin viimeisten vuosien aikana 68 kuntaliitosta on taas toteutunut. Eli kyllä aina kuntarakennemuutokset ovat edellyttäneet sitä, että niitä on valtakunnan tasolta, valtion tasolta, vauhditettu.

Myös muun muassa Paras-hankkeessa, josta tässä on puhuttu, sen vapaaehtoisuudesta, uudistus perustui nimenomaan lainsäädäntöön tältä osin: kuntien oli muodostettava joko 20 000 asukkaan kuntia — eli kuntien oli tehtävä kuntaliitoksia — tai sitten niiden oli muodostettava yhteistoiminta-alueita. Täällä on puhuttu kuntien välisestä yhteistyöstä, joka on hyödyllistä ja tarpeellista, mutta myös Paras-hankkeessa sitä lainsäädäntö edellytti, aivan kuten meillä tällä hetkellä muun muassa maakuntaliittojen jäsenyys, sairaanhoitopiirien jäsenyys ovat niin sanottuja pakkokuntayhtymiä eli kuntien on lainsäädännön johdosta kuuluttava näihin. Eli siitä syystähän kunnat tätä yhteistyötä tekevät ja myös siitä syystä, että ne eivät kykenisi monia palveluita tänä päivänä järjestämään muutoin, koska ovat niin pieniä.

Täällä edustaja Leppä kehui sitä, kuinka hyvät mahdollisuudet on vaikuttaa ylikunnallisiin organisaatioihin. Hän varmaan on tässä poikkeuksellisen hyvässä asemassa, koska Siv Sandbergin tutkimuksessa, jossa oli kuntapäättäjien vaikutusmahdollisuuksia tutkittu, vain noin kymmenisen prosenttia Suomen valtuutetuista koki, että voi vaikuttaa ylikunnallisiin organisaatioihin, joissa kunta on mukana. Eli siinä mielessä kyllä valtuutetut kokevat, että ei heillä kovinkaan paljon vaikutusvaltaa itse asiassa ole näihin rakenteisiin.

Kun tässä on pohdittu sitä, voisiko tämä kuntayhteistyö tarjota vaihtoehdon kuntarakenteen muutoksille, niin kyllähän aina silloin, mitä enemmän erilaisia yhteistyömalleja rakentuu, se kuntapohjaisen järjestämisen etu nimenomaan alkaa kadota. Muun muassa eräs varsin suurikin kunta kertoi ylpeänä, että heillä on 40 erilaista yhteistyöverkostoa rakentunut eri palveluiden ympärille ja kaikki vähän eri kuntajoukon kanssa. Kyllä se jo kuvaa sitä, että siinä alkaa kadota silloin kuntapohjaisen järjestelmän etu, joka on juuri siinä, että sama valtuusto päättää kaikista keskeisistä palveluista, silloin saadaan siitä synergiahyötyä.

Täällä on kaivattu lainsäädännön vaikutusten arviointia, ja luonnollisesti osana rakennelakia normaaliin tapaan tehdään lain vaikutusten arviointia. Sitä on tehty kaikki nämä viime kuukaudet, kun tätä rakennelakia on kirjoitettu, ja varmasti tuo työ jatkuu ja täydentyy nyt tämän lausuntokierroksen pohjalta myöskin, eli kun eduskunnalla keväällä on rakennelaki käsittelyssään, niin siinä yhteydessä luonnollisesti myös tuo vaikutusten arviointityö on tehtynä.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tänä päivänä on hienosti keskusteltu myös sosiaali- ja terveyspalveluista, ovathan ne kunnalle todella vetovoimatekijä. Nimittäin jos sosiaali- ja terveyspalvelut kunnasta häviävät, niin valitettavasti sieltä häviävät myös ihmiset. Tällä hetkellä eivät ihmiset enää mene sen työn perässä asumaan, vaan he menevät työhön sinne, mistä sitä työtä löytyy, ja sitten valitsevat sen asuinkuntansa sieltä, missä palvelut pelaavat.

Täällä on hyvin puhuttu siitä — ja minä olen todella iloinen siitä, että monet ovat sen todenneet — että tarvitaan tätä integraatiota, nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota, mutta myöskin sitä, että se kunnan muu toiminta ja sosiaali- ja terveydenhuolto ovat yhteistyössä, koska onhan se totta, että eihän sitä terveyttä edistetä pelkästään terveyskeskuksesta vaan siihen vaikuttavat sivistystoimi ja infra ja liikuntatilat ja se, minkälaiset ovat maastot ja liikuntamahdollisuudet jne., monet asiat vaikuttavat, ja siitä syystä se paras vaihtoehto tälle kaikelle on se, että on vahva peruskunta. No, jokainen tietää myöskin sen, että ei ole kauhean helppoa mahdollistaa sitä, mutta tavoitteena pitää olla myöskin se, että on kuntien käsissä se sosiaali- ja terveydenhuolto, joka on yksi tärkeimmistä palveluista kunnalle.

Täällä on tuotu hyviä esimerkkejä siitä, miten tällaista integraatiota Suomessa on jo tehty, ja täällä puhuttiin Rauman kokemuksista — erinomaisen hyvä puheenvuoro siitä, miten Raumalla on lähdetty yhdistämään sosiaali- ja terveydenhuoltoa, perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa, ja todettiin myöskin se, että se on muutakin kuin vain värin vaihto sairaalan lattioissa. Meillä on muitakin tällaisia hyviä esimerkkejä: Kouvola, Forssassa on hyviä kokemuksia nimenomaan tämäntyyppisestä toiminnasta. Tavoite on nyt se, että meillä tämä integraatio, sekä tämä vertikaalinen että horisontaalinen eli sosiaali- ja terveydenhuollon ja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatio, toteutuisi ja nimenomaan niin, että se on tällainen kuntalähtöinen. (Mauri Pekkarinen: Miten se toteutuu?)

Täällä on tarjottu myöskin tällaista maakuntamallia ja maakuntapohjaista mallia, mutta silloin se tarkoittaa sitä, että kunta antaa jonkun muun hoidettavaksi oman perusterveydenhuoltonsa, ja se ei ole mielestäni järkevää. Kunnat joutuvat tekemään yhteistyötä jatkossakin, se on aivan selvää, mutta minä peräänkuulutan tätä integraatiota, koska meillä on esimerkiksi yhteisiä asiakkaita, potilaita, palvelujenkäyttäjiä, sosiaali- ja terveydenhuollolla: päihdeongelmaiset, mielenterveysongelmaiset, vanhukset, lapsiperheet jne. Tulevaisuudessa minä toivon näkeväni sellaisen tilanteen, että me emme puhu enää perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta vaan me puhumme terveydenhuollosta, jota annetaan lähempänä ja sitten kauempana keskitetysti, ja meillä on myöskin erityisen vaativa hoito varmistettu asetuksella kuten tähänkin asti eli keskitetysti.

Lähipalvelut ovat tärkeitä terveydenhuollossa, ja niistä varmasti pitää ihan säätää tuolla sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelaissa. Lähipalvelut eivät välttämättä kuitenkaan ole mikään pömpeli. Ne voivat olla myös pyörillä liikkuvia, kuten Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä on niin sanottu Mallu-auto, siellä on myöskin mielenterveyspuolen auto, siellä on myöskin sosiaalityöhön samanlainen pyörillä liikkuva lähipalvelu.

Meidän tulee varmistaa myöskin ikäihmisille hyvä hoito ja hoiva, ja se tarkoittaa todella sekä akuuttihoitoa että myöskin pitkäaikaishoitoa ja myöskin kotiin vietäviä palveluja. Tähänkin me tarvitsemme sitä integraatiota. Me tarvitsemme vahvemmat kunnat, me tarvitsemme enemmän yhteistyötä. Minä olen ollut iloinen siitä, kun minä olen kuullut teidän sanovan nämä samat tavoitteet. Eri puolueilla on hieman eri tapoja saavuttaa ne, mutta minä uskon, että kaikki tietävät, että jotain on tehtävä, me emme voi näin jatkaa. Meidän perusterveydenhuolto on murentunut. Erikoissairaanhoito kyllä voi hyvin, mutta se ei voi kauan jatkua näin, että meidän kaikki rahamme menevät sinne erikoissairaanhoitoon ja samanaikaisesti murentuu perusterveydenhuolto. Meidän pitää vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Siihen ensimmäinen askel oli terveydenhuoltolaki, ja sitä pitää jatkaa, mutta siihen pitää saada myös rakenteellinen muutos.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pari kommenttia ministereiden puheenvuorojen johdosta vielä.

Ministeri Risikko sanoi äsken tuossa loppupuolella, että maakuntamalli tarkoittaa sitä, että kunta antaa jonkun muun hoidettavaksi terveydenhoitonsa. Mitä se teidän mallinne suurkunnista oikeastaan sitten muuta tarkoittaa kuin juuri sitä, mitä se tarkoittaa minun tulkintani mukaan, että moni kunta joutuu antamaan oman kuntansa alueella terveydenhoidon jonkun muun, sen yhden tai kahden vahvan suuren kunnan, hoidettavaksi, niin kuin jo tällä hetkellä tilanne on eräissä tapauksissa: on isäntäkuntia ja renkejä? Teidän suurkuntaideannehan johtaa ihan tasan tarkkaan tähän, että vielä enemmässä tulee näin olemaan, koska en kuvittele teidän kuvittelevan, että Pihtipudas pystyy yksin hoitamaan terveydenhoitonsa, jolloin kunta itse saa päättää niistä. Jos te taas sitten vedätte sen Pihtiputaan osaksi Suur-Äänekoskea, koko pohjoista Keski-Suomea, siihen samaan alueeseen, niin ehkä silloin se suurkunta pystyy järjestämään sen oman terveydenhoitonsa. Mutta väitän, että niitten pihtiputaalaisten ääni ei kuulu taatusti ainakaan paremmin silloin niissä ratkaisuissa kuin se kuuluu silloin, jos Pihtipudas on osana Keski-Suomen sairaanhoitopiiriä ja tekemässä siellä ratkaisuja sekä erikoissairaanhoidosta että perusterveydenhoidosta samalla kertaa.

Tällä hetkellä jo sairaanhoitopiirit vastaavat, niin kuin kaikki tiedämme, erikoissairaanhoidosta. En minä tiedä, onko niin mahdottoman huono se ratkaisu, mikä tällä hetkellä on tähän erikoissairaanhoitoon järjestetty ja organisoitu. Nyt te aiotte hävittää sairaanhoitopiirit ja ehkä sen vaativimman erikoissairaanhoidon sitten siirtää näille erva-alueille ja muun sitten siirtää jonnekin näistä muutamista suurkunnista, jotka sitten edelleen isäntäkuntaperiaatteella nämä palvelut järjestäisivät. Siinä hoidon integraatio huononee monella tavalla, ja siinä myöskin tämä valta ja vastuu, josta te niin mielellänne puhutte, tosiasiassa monien kuntien kohdalla ilmiselvästi heikkenee siihen verrattuna, miten asianlaita on tällä hetkellä.

Te puhutte siitä, että valta ja vastuu on samoissa käsissä sitä enemmän, mitä suurempi yhteisö kuntayhteisö on. On monia esimerkkejä siitä, että ei se välttämättä siellä sillä tavalla toimi. Jos kunta vastaa 400—500 erilaisesta tehtävästä, kun se on suuri kunta, niin kyllä siinä se vallan ja vastuun erkaantuminen toisistaan käytännössä on ihan tosiasia silloin, kun luottamushenkilöistä puhutaan. Käytännössä on johtavien virkamiesten vallankäyttöä paljossa se, miten suurissa kunnissa toimitaan.

Monta kertaa tai ainakin kerran olen täällä kertonut jo tämänkin päivän aikana, että kun esimerkiksi meillä Jyväskylässä on 56 kappaletta erilaisia yhtiöitä, jonne on tungettu erilaisia kunnallisiakin tehtäviä, ei siinä kunnallinen luottamushenkilö ole tosiasiassa millään tavalla luottamusvaltaa käyttämässä. Tosiasiassa tällaisissa kunnissa näin tehtävät organisoiden valta siirtyy kuntien johdolle, kunnanjohtajille ja muille johtaville virkamiehille. Ei se vallan kasvottaminen tosiasiassa onnistu yhtään paremmin.

Palaan vielä ihan viime sanoissani tähän maakuntamalliin. Kotikunta—maakunta-malli, vielä kertaalleen: Siinä työnjako on selvä. Lukumääräisesti aivan ylivoimainen valtaosa palveluista tässä ajattelussa jätetään niille kotikunnille, lähikunnille. Ne selviävät niistä lasten päivähoidosta, peruskoulusta ja sadoista muista tehtävistä aivan erinomaisen hyvin, ja sitten kun tulee tämä vaativa perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito, niin — niin kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa — meilläkin se asia ja ne tehtävät on syytä koota sitten laajempialaisesti yhteen. Kun ne kootaan yhteen erikoissairaanhoidon kanssa, niin se samalla sen hoidon porrastuksessa tällä hetkellä olevat ongelmat voittaa ja ne poistaa ja saadaan aikaan järjestely, joka kaikkien, sekä palveluiden tarvitsijoiden että niitten maksajien, kannalta on varmasti paras mahdollinen.

Arvoisa puhemies! Minä kyllä vielä toivon ja uskonkin, että hallitus, jos se vain haluaa kuntalaisia kuulla, joutuu vielä kertaalleen tämän suurkuntaideansa ja -ideologiansa tarkistamaan. Tässä nyt kerran hallitus joutui ottamaan takapakkia ja lähtemään valmistelemaan asioita uudelleen. Minä olen erittäin luottavainen tämänkin päivän keskustelun jälkeen, että tulee vielä seuraavakin kerta, jolloin otetaan uusi alku. Toivottavasti se uusi alku nyt otetaan sitten niin, että se samalla otetaan parlamentaariselta pohjalta, niin että kaikki poliittiset ryhmät voivat olla siinä mukana.