Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Kun budjettiesitys on jo esitelty täällä toimestani, käyn ainoastaan tämän keskustelun pohjaksi lyhyesti keskeisimmät näkökulmat lävitse.

Hallitus siis lähtee liikkeelle siitä, että huolimatta ympäristössä vallitsevasta epävarmuuden tilasta Suomen talous on ensi vuonna edelleenkin kasvussa. Kasvu tosin hidastuu, hidastuu ehkä selvästikin, mutta kasvu sinänsä on selvää. Paljon jää kiinni siitä, mitä maailmantaloudessa tapahtuu, kuinka tuon kasvuarvion suunta kehittyy. Tällä hetkellähän yleisin arvio näyttää olevan, että maailmantalous lähtisi liikkeelle mahdollisesti vuoden vaihteessa tai heti sen jälkeen.

Riippumatta maailmantaloudesta moni asia on meidän omissa käsissämme. Kun epävarmuus tai sanoisinko ainakin nopealiikkeisyys taloudessa on varmasti tullut jäädäkseen, on tärkeää antaa vakauden viesti siinä, missä se on mahdollista, ja tämä budjettiesitys rakentuu siihen, että julkinen talous säilyy varmalla, vakaalla pohjalla. Siinä on enemmänkin kuin vain tuota vakauden arvoa; siinä on itseisarvoa. Se on selvä signaali taloudessa toimiville, että asiat hoidetaan.

Huolimatta siitä, että budjetti on vakaa, sillä myöskin kuitenkin kyetään vastaamaan tämänhetkiseen taloudelliseen tilanteeseen. Erinomainen vastaus saatiin itse asiassa jo niistä tuntuvista veronalennuksista, jotka tämän vuoden alusta ovat tulleet voimaan. Mikään ei ole sen tehokkaampi piristysruiske kuin alun perin ehkä ylisuuriksikin arvioidut tai väitetyt veronalennukset. Ne toimivat nyt juuri täydellä teholla juuri parhaaseen mahdolliseen aikaan.

Ensi vuodeksi on tarkoitus edelleen alentaa tuloverotusta. Niiden, jotka sanovat, että se on hyödytöntä toimintaa, kannattaisi muistaa, että nämä veronalennukset liittyvät myöskin tulopoliittiseen ratkaisuun, jolla turvattiin se, että palkkataso säilyy maltillisena. Tämä yhdistetty ratkaisu varmasti sopii erittäin hyvin tämän hetken talouskokonaisuuteen.

Veropuolella tai maksupuolella tapahtuu myöskin niin, että työnantajamaksuja kevennetään toista miljardia markkaa. Sekin on painotettuna pientyönantajiin selkeä tuki työllistämiselle ensi vuoden aikana. Muistutan, että myös täksi vuodeksi tulivat voimaan vastaavia maksuja koskevat alennukset jo kertaalleen.

Edelleen, työllisyyspolitiikan kohdalla on jouduttu toteamaan se, että taloudellinen kehitys ei ole niin ripeää kuin vielä keväällä kuviteltiin, ja sen vuoksi, verrattuna kehyksiin, aktiivisiin työllistämistoimiin on panostettu lisää.

Edelleen, kuntatalous suhteessa valtiontalouteen menestyy tässä budjetissa erinomaisen hyvin, näyttäisi, että noin 1,5 miljardia markkaa paremmin kuin tänä vuonna. Tämä merkitsee myös aluepoliittisesti selvää piristämistä maakuntiin päin.

Mutta näiden, sanoisinko, välittömästi vaikuttavien tekijöiden ohella on pakko kiinnittää myöskin pidemmän aikajakson haasteisiin huomiota. Yksi talousarvio on kuitenkin vain aina yksi osa siinä kokonaisuudessa, jolla tulevaisuutta rakennetaan. Tämän vuoksi on nostettu esiin voimakkaasti tietyt rakenneuudistustarpeet, joita kahdessa työryhmässä — eläkkeitä pohtivassa ja työttömyysturvaa pohtivassa — tällä hetkellä käsitellään. Noista työryhmistä saataneen tuloksia sillä tavalla, että ensi keväänä nähdään, mitä kaikkea niistä voidaan lainsäädäntöön asti viedä.

Aivan lopuksi, rakenteellisten seikkojen suhteen osittain meidän käsissämme on myöskin euroalueen talouspolitiikka. Saattaa hyvinkin olla, että odottavat katseet suuntautuvat nyt Eurooppaan. Onhan puhuttu siitä, että Eurooppa voisi toimia talouden veturina. Vaikkei näinkään korkeaa tavoitetta asetettaisi, on selvää, että euroalueelta odotetaan enemmän ja sillä on potentiaalia enempään kuin tällä hetkellä näyttää. Tämän vuoksi ensi kevään Espanjan puheenjohtajakausi tulee olemaan varsin merkityksellinen. Suomen onkin syytä asettaa myös tuohon, erityisesti Barcelonan kokoukseen, erittäin tiukat tavoitteet siinä, että eurooppalaisissa rakenteissa päästäisiin eteenpäin. Konkreettisen esimerkin mainitakseni vaikka energiakentän avaaminen vapaalle kilpailulle olisi erinomainen signaali, jota Suomen hallitus on johdonmukaisesti myöskin noissa ympyröissä ajanut.

Arvoisa puhemies! Tässä minusta keskeisiä näkökulmia ensi vuoden talousarvioon ja talouden kehittymiseen pidemmälläkin aikavälillä.

Antti   Kalliomäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Neljän hallituspuolueen eduskuntaryhmät sopivat yhteisymmärryksessä hallituksen johdon kanssa jo kesäkuussa ensi vuoden ja osin seuraavankin vuoden budjetin menopuolen tärkeistä painopisteistä. Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin, pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen, suuriin rata- ja tiehankkeisiin sekä ympäristönsuojeluun osoitetaan sen mukaisesti miljardiluokan panostukset. Näiden sekä budjettiriihessä valtiovarainministeriön pohjaesitykseen tehtyjen parannusten jälkeen voin sanoa, että budjettiesitys saa hyvän vastaanoton sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä.

Erityisen tyytyväisiä olemme sosiaali- ja terveydenhuollon lisärahoihin. Sosialidemokraatit ovat tehneet lujasti töitä sen eteen, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusvajetta aletaan korjata mahdollisimman pian. Nyt sosiaali- ja terveyspalveluihin on tulossa yli miljardin markan lisäys. Kuntapäättäjien ja kuntalaisten on puolestaan oltava valppaina, jotta lisärahat todella laitetaan näiden palvelujen vahvistamiseen.

Sekin on muistettava, että nämä lisämäärärahat sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat jatkoa jo aiemmin päätetyille muille hyvinvointipanostuksille. Erityisesti koulupuolen ja opetuksen rahoitusta on vahvistettu useilla miljardeilla markoilla Lipposen hallitusten aikana. Sama koskee myös muita maalle elintärkeitä tulevaisuuspanostuksia, kuten tutkimusta ja kehitystä. Kuntatalouden kannalta budjettiesitys tasoittaa kuntien välisiä eroja ja vähentää eriarvoisuutta niiden kesken.

Arvoisa puhemies! Suomen talouden näkymä on meistä itsestämme riippumattomista syistä muuttunut heikompaan suuntaan. Ennustelaitokset ovat toistuvasti reivanneet prognoosejaan alaspäin, eikä taloustutkijoilla näytä olevan yhtenäistä näkemystä taantuman jatkosta ja syvyydestä. Kotimarkkinoihin perustuva talouskehitys on sentään ollut alkusyksynkin aikana kohtuullisen hyvä. Tosiasia kuitenkin on, että hyvälle kasvu-uralle palaaminen edellyttää vientikysynnän elpymistä. Se ja siitä riippuva taistelu työttömyyttä vastaan vaativat hallitukselta ja eduskunnalta suhdannepoliittista reaktioherkkyyttä.

Talouden kuva on siis muuttunut, mutta työllisyyskehitys on toistaiseksi ollut varsin suotuisa. Talousarvioesityksen mukaan ensi vuoden työttömyysaste asettuisi suunnilleen tämänvuotiselle tasolle. Hyvä on, jos näin tapahtuu, mutta on syytä varautua myös huonompaan menoon. On oltava pikavalmiudessa vahvistaa työllisyystoimia, mikäli työttömyys kääntyy kasvuun. Toimenpiteiden lähtötaso on tällä kertaa aika hyvä senkin vuoksi, että työministeri Filatov on sitkeästi ponnistellut työttömien saamiseksi aktiivisemmin työvoimapoliittisten toimien piiriin. Niinpä muun muassa työvoimapoliittisten toimien ajalta maksettavien etuuksien, kuten ylläpitokorvausten, tasoa nostetaan niin, että aktiivitoimiin osallistuvien kuukausitulo kasvaa 250—500 markalla. Sitkeys on johtanut myös avauksiin, joilla vastataan uudenlaisiin palvelutarpeisiin, esimerkkinä yhteispalvelutoimistot, jotka vähentävät työttömien kierrättämistä luukulta toiselle.

Valtiovarainministeri Niinistö peräänkuulutti budjetin esittelypuheenvuorossaan rakennepolitiikkaa lääkkeeksi työttömyyteen yksilöimättä kuitenkaan tarkemmin, mitä hän tarkoitti. Sitä emme kuulleet äskenkään. Jos tavoitteena ovat ansiosidonnaisen työttömyysturvajärjestelmän vesittämistalkoot rakennepolitiikan nimissä, eivät sosialidemokraatit ole mukana siinä revohkassa. Vallan toinen asia on olla mukana uudistamassa työttömyys-, eläke- tai muita sosiaaliturvan muotoja kansalaisten parhaaksi ja ajan tarpeita vastaaviksi. Siihen olemme tietenkin valmiita, jos yhteistä poliittista ja kolmikantaista tahtoa löytyy.

Työttömyys- ja eläketurvaan liittyvät rakenteelliset kysymykset ovatkin nimenomaan kolmikantaisessa valmistelussa. Me toivomme valmistelutyöryhmien työhön puhtia ja yhteistyön henkeä. On toivottavaa, että tämän uudistustyön tuloksena saadaan korjattua ainakin osa eläkejärjestelmän epäkohdista. Esimerkkinä, ja pahana sellaisena, mainittakoon, että tänä päivänä alle 23-vuotiaiden tekemää palkkatyötä ei kelpuuteta työeläkekertymän piiriin. Ikärasismia on moneen lähtöön.

Valtiovarainministeri väläytteli myös menoleikkauksia ja veronkorotuksia, jos rakennepoliittisiin toimiin ei ole valmiutta. Vastaan, että Ahon hallituksen aikaiseen politiikkaan ei ole paluuta. Suoraan sanoen en usko, että valtiovarainministeri Niinistökään olisi sellaiseen menoon valmis, ei edes niissä oloissa, joissa silloin elettiin. Mikäli talouskehitys heikkenee nyt ennakoidusta, ja sen mukana työllisyys, valtion menojen tasoa ja laatua täytyy katsella uusin silmin, mutta olemassa olevassa talouden toimintaympäristössä ja tilassa sen tulee tapahtua ennemmin elvyttävässä kuin leikkausten hengessä.

Myös työmarkkinatuella ja työttömyysturvan varassa elävien kansalaisten toimeentulo paranee, kun päivärahoihin tulee tasokorotus. Kahdeksan markan korotus on suurin kymmeneen vuoteen, ja se tuo esimerkiksi peruspäivärahaa saavalle työttömälle 172 markan bruttotulon kasvun kuukaudessa. Työmarkkinatuen varassa olevan vanhemman tulot kasvavat lapsikorotusten noston myötä kahden lapsen perheessä 320 markkaa kuukaudessa, kolmen lapsen perheessä 470 markkaa kuukaudessa ja sitä useamman lapsen perheessä noin 600 markkaa kuukaudessa.

Työttömyys on kohdalle sattuessaan jokaiselle suuri onnettomuus, mutta ei työkään ole tekijälleen aina pelkkä siunaus. Työelämässä edellytetään työntekijältä yhä enemmän osaamista ja sitoutumista. Johtamisen ja omien vaikutusmahdollisuuksien puutteet sekä jatkuva kiire ja stressi uuvuttavat liian monia työtä tekeviä tällä hetkellä. Onneksi lukuisilla työpaikoilla kuitenkin arvostetaan ja tuetaan työssäjaksamista ja ymmärretään myös tätä kautta varautua lähivuosina kiristyvään kilpailuun osaavasta työvoimasta. Hyvä ja vetovoimainen työpaikka huomioi työaika- ja muissa työjärjestelyissä työntekijöiden elämäntilanteet ja tarpeet, esimerkiksi pienten lasten vanhempien kasvatus- ja hoitovastuun kotona.

Arvoisa puhemies! Budjettiesitys sisältää lukuisia toimenpiteitä, joilla kuntien taloutta autetaan. Suurimmat panostukset menevät hyvinvointiyhteiskunnan keskeisille sektoreille, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Kuntatalouden vakauttamiseksi ja kuntien välisten erojen tasaamiseksi arvonlisäveropalautusten takaisinperinnästä sekä verotulojen tasauskatosta luovutaan. Kun lisäksi kuntatyönantajan kansaneläkemaksua alennetaan, on meillä oikeus toivoa, että kunnat todella työllistävät ja jatkavat määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamista.

Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteita, toimintatapoja ja kokonaisrahoituksen tasoa kehitetään määrätietoisesti useamman vuoden ajan. Tästä on kysymys myös nyt, kun pääministeri Lipposen esittämä Terveydenhuollon kansallinen projekti lähtee liikkeelle. Alan kehittämistyössä kuntien, kuntayhtymien ja seudullisen yhteistyön merkitys on aivan keskeinen. Nyt on myös viimeinen hetki pureutua terveydenhoitojärjestelmän kovaan ytimeen, julkisten ja yksityisten palvelujen suhteeseen. Meneillään oleva palveluiden valuminen julkiselta puolelta verovaroin tuetulle yksityiselle puolelle on uhka palveluita tarvitsevien ihmisten tasa-arvoista kohtelua vastaan. Kyse ei ole vain kuntien ja valtion tiukasta taloudesta. Koko terveydenhoitojärjestelmä, lainsäädäntöjärjestelmää myöten, on läpivalaistava ja tarvittaessa arvioitava uudelleen.

Ammatillisen aikuiskoulutuksen määrärahoihin saatiin 20 miljoonaa markkaa lisää budjettiriihessä. Hyvä niin, mutta olemme yhä rutkasti jäljessä muutaman vuoden takaisesta tasosta. Sosialidemokraattien mielestä aikuisille tarkoitettua koulutusta täytyy olla riittävästi tarjolla, etenkin nyt kun työttömyyden lasku uhkaa pysähtyä. Ammatillisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön voimavarojen riittävyys täytyy käydä eduskunnassa huolella läpi. Viisautta olisi varmistaa ammatillisen lisäkoulutuksen ja vapaan sivistystyön toimintaedellytykset useamman vuoden aikajänteellä, jotta myös koulutuksen suunnittelu voisi olla pitkäjänteisempää.

Viime viikkojen uutiset Itämeren tilasta ovat olleet kovin surullista kuultavaa. Siksi onkin tärkeää, että budjettiehdotuksessa on varattu rahaa Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamiseen. Onhan kyseessä merkittävin yksittäinen hanke, jolla voidaan parantaa Itämeren tilaa. Ilmastomuutoksen hidastumisen kannalta on tärkeää, että energiatuki energiansäästöä ja uusiutuvia energialähteitä edistäviin investointeihin kasvaa merkittävästi.

Hyvät edustajatoverit! Vaalikauden puoliväli on jo reilusti ohitettu ja suuri osa hallitusohjelmasta alkaa olla toteutettu. Monen katseet suuntautuvat tuleviin vuosiin ja erityisesti tulevan vaalikauden toimiin. Vauhdikkain startti on otettu veropolitiikassa, jossa lähdetään kahden erillisen työryhmän voimin pohjustamaan tulevien vuosien verotusta. Eikä pahaa sanaa siitä. Veropolitiikan linjanmäärittelyt kuuluvat kuitenkin meille poliittisille päättäjille, ei työryhmille. On ennenaikaista edes työryhmätasolla lyödä lukkoon mitään kiveen hakattuja teesejä tulevasta veropolitiikasta.

Sosialidemokraateille ei teesiksi kelpaa esimerkiksi kaiken ylikulkeva liimautuminen verotuksen kansainväliseen kilpailukykyyn. Verotusta on jatkossakin voitava käyttää yhteiskunta- ja tulonjakopolitiikan välineenä. Tiettyyn rajaan on oltava rohkeutta ja ymmärrystä tehdä kansallista veropolitiikkaa. Verotuksen tärkeimpiin tehtäviin kuuluu hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaaminen. Tämä tehtävä sillä on oltava myös tulevaisuudessa. Muita siihen rinnastettavia kestäviä tapoja rahoittaa yhteiskunnan perusrakenteita ja palveluita meillä ei valitettavasti ole.

Panin muuten mielenkiinnolla merkille, että valtiovarainministeri Niinistö totesi budjettipuheenvuorossaan viime viikolla veroasteemme alkavan olla täysin kilpailukykyinen Euroopassa. Hän tarkoitti varmaan kokonaisveroastetta.

Kun meillä on tiedossa verokertymien supistuminen muun muassa auto- ja alkoholiverotuksessa, oikeuttaa valtiovarainministerin näkemys vaatimaan erityistä varovaisuutta muiden verojen osalta. Reunaehdot tuloverojen alentamiselle ovat siten aika kovat. Tämä ajattelu ei ole ollenkaan kaukana sosialidemokraattien mietteistä.

Arvoisa puhemies! Tänä alkusyksynä on koettu sellainenkin ihme, että politiikan ulkopuoliset asiantuntijat ovat äityneet jopa kehumaan hallituksen ja sitä tukevien ryhmien budjettisaavutusta. Asioiden meneminen tällaiseen asentoon on tietenkin raskas taakka poliittiselle oppositiolle. Varmaan se kohta toipuu hämmennyksestään, mutta kuvaavaa tilanteelle juuri nyt on keskustan reaktio hallituksen aluekeskusohjelmaan, moniin muihinkin asioihin, mutta siihen erikseen. Ohjelmahan on rakennettu vahvistamaan alueitten omista lähtökohdista ponnistavaa työtä ja toimeliaisuutta. Keskustan edustajien kannanotot asiassa vaihtelevat kummasti. Yhtäällä haluttaisiin rahaa lisää yhdelle jos toiselle aluekeskukselle. Toisaalla sanotaan, että rahat pitää levittää tasaisesti kuntakenttään. Kaupunkien valtaushalu on keskustan strategiassa selvästikin kesken. Se ei näytä osaavan päättää, haluaako se pyrkiä väestökeskuksiin vai pysyä perinteisenä agraarimaalaisliittona. (Ed. Pekkarinen: Rahallako sinne pyritään? Onko se ostettava asia?) Muistelen ikivanhaa tarinaa aasista, joka kuoli nälkään, kun ei osannut edes nälkänsä paineessa valita kahden yhtä houkuttelevan heinäpaalin välillä. Ei kai vetreä oppositiopuolueemme sentään sellaiseen aio sortua? Mutta mitäpä se meitä muita niinkään liikuttaa.

Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, sosialidemokraatit ovat varsin tyytyväisiä budjettiesitykseen. Tämä ei poista kuitenkaan tarvetta käydä tuo keltainen kirja kaikkia yksityiskohtiaan myöten tarkasti läpi eduskunnan nyt alkavassa käsittelyssä. Lisäpontta tähän tarpeeseen tuo talouskehityksen vaikea ennakoitavuus, mikä edellyttää tiivistä seurantaa ja yhteistyötä hallituksen ja sen tukena olevien eduskuntaryhmien kesken.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

(Ed. Gustafsson: Eikö ole mitään sanottavaa?) Arvoisa puhemies! Olen vähän sairastanut ja siitä syystä tein sen teon, minkä äsken tein: otin vettä.

Arvoisa puhemies! Kaikilla itseään kunnioittavilla televisiokanavilla sitä on tarjottu jo vuosia lähes tunneittain: Hexiä, Nasdaqia, Nikkeitä, Down Jonesia sun muita. Sinänsä tarpeellisten pörssikurssien ennätyslukemat löivät lihavien vuosien aikana Suomessakin uutistarjonnan laudalta kuvan ihmisten arjesta, ihmisten todellisesta hyvinvoinnista ja sen kehityksestä. Etenkin iltapäivä- ja aikakauslehtien palstoilla kaikkia kiehtoviksi aiheiksi nousivat menestyjät, miljonääreiksi ponnistaneet. Huikean kasvun huumassa ei heikoimmasta juuri välitetty.

Arvoisa puhemies! Minulla on sellainen näkemys, että paljossa tuon saman ilmapiirin läpitunkemaa on ollut myös se politiikka, jonka Lipposen—Niinistön hallitus on jättänyt taakseen, se politiikka, jonka askelmerkeistä kansa käy nyt kohti hidastuvaa kasvua, taantumaa. Hallituksen on ollut helppo olla voittajien puolella, niin kauan kuin voittajia on ollut paljon. Taloudellisen kasvun syvällisempi yhteiskunnallinen kosketuspinta ja sen sisältö ei ole juuri kiinnostanut politiikan vetureita, Niinistön—Lipposen-akselia.

En pyri pukeutumaan, ed. Jaakonsaari, näillä sanoilla surupukuun suhteessa kaikkeen, mitä Suomelle on viime vuosina tapahtunut. Taakse jää monta kiitoksen asiaa. Suomi meni koko maailmantalouden nousuun korkeasti koulutettuna, vahvalla tutkimus- ja teknologiapanostuksella. Nokian menestyksestä tuli koko kansakunnan menestys. Euroon liittynyt markka devalvoitui rutkasti ja paransi viennin kilpailukykyä. Eväät menestykselle olivat hyvät, ja kasvua tuli.

Lipposen hallitus ansaitsee osaltaan kiitoksen — siis kiitoksen — erityisesti siitä, että se on omilla hyvillä työmarkkinasuhteillaan edesauttanut sitä, että tuloratkaisut ovat olleet maltillisia, että työmarkkinarauha muutamien poikkeusten jälkeen on ollut kuitenkin varsin hyvä.

Arvoisa puhemies! Lipposen hallitusten kokonaisarvio ei voi kuitenkaan perustua vain kasvun pintavaahtoon. Kun olemme rakentamassa talousarviota nyt seuraavalle vuodelle, taantuvaan talouskasvuun, on pakko kysyä: Jakaantuivatko kasvun hedelmät voimakkaan nousun aikana oikeudenmukaisesti? Saivatko kaikki oikean siivun 300 miljardilla markalla kasvaneesta kansantulon kakusta? Vahvistettiinko lihavina vuosina edes kutakuinkin tasapuolisesti kaikkien ihmisten, yritysten ja alueiden laman tai taantuman sietokykyä? (Ed. Zyskowicz: Nythän varallisuusverot pienenevät!)

Lyhyesti tähän kaikkeen voisi vastata: ei, ei ja ei. Vähänkin syvemmältä kouraisu osoittaa, että äärivasemmalta äärioikealle ulottuva hallituspohja ei ole missään vaiheessa kyennyt löytämään yhteistä arvopohjaa ja tehtävää, jolta vastaukset olisivat voineet olla kysymyksiin: kyllä, kyllä ja kyllä. (Ed. Gustafsson: Saisiko jonkun sanan eduskunnan voimasuhteistakin?) Kun sellainen on puuttunut, on hallituksen politiikka kaksijakoistunut, ed. Gustafsson. Suuri osa hallituspuolueiden edustajista rakentaa omaa poliittista profiiliaan retoriikasta, puheista kentälle, jotka ovat aivan paljossa muuta kuin hallituksen linja. Talous- ja muunkin yhteiskuntapolitiikan linjanveto on jäänyt uskomattoman suurelta osalta Sauli Niinistön arkkitehtuurin varaan. Sauli Niinistö on kiittänyt kunniasta. Hänelle on sopinut mainiosti ajatus antaa voittajien voittaa ja menettäjien hävitä.

Tilastokeskuksen tuoreiden lukujen mukaan köyhien määrä — ja köyhyyttä selittää pitkäaikaistyöttömyys enemmän kuin mikään muu — on kaksinkertainen tänä päivänä, edustajat siellä, verrattuna vuoteen 90 tai syvimmän laman pohjaan vuonna 93. Mutta lisäksi on vielä suuri joukko jokapäiväisen toimeentulonsa kanssa painiskelevia lapsiperheitä, eläkeläisiä ja opiskelijoita, eikä ihme. (Ed. Zyskowicz: Älkää unohtako orpoja!)

Pienituloinen, sairaalasta kotiin palaava äiti ei voi mitenkään ymmärtää, mitä pahaa hän on tehnyt Lipposen hallitukselle, että hänen päivärahansa on tänään lihavien vuosien jälkeen 60 markkaa päivässä, kun se vielä ennen Lipposen hallituksen alkua oli 80 markkaa päivässä. Kansaneläkemaksunsa maksanut sodan käynyt veteraani kysyy, miksi häneltä runsaan 300 000 kohtalotoverin kanssa on viety pois kansaneläkkeen pohjaosa, se minkä he ovat itse maksaneet. Vielä vähemmän tämän ymmärtävät ne 120 000 muuta eläkeläistä, joille sama temppu on tehty kahteen kertaan.

Erityisesti tuhansille lapsiperheille on ollut suuri pettymys se, että vihreiden tulo hallitukseen toi mukanaan myös viidenneksen leikkauksen lapsilisiin ja kotihoidon tukeen. Jo keväällä ministeri Soininvaara ilmoitti, ettei hän edes aio esittää näihin indeksitarkistuksia tälläkään kertaa leikkausten asteittaisista palautuksista puhumattakaan — ja sanansa näyttää mies pitäneen. (Naurua)

Arvoisa puhemies! On sietämätöntä edes yrittää väittää, että juuri näiltä väestöryhmiltä on pitänyt leikata, jotta kansantulon kakku kasvaisi — ja jotta paljon saavat saisivat jatkossa vielä enemmän. Minun väitteeni on, että Suomi on kohtaamassa voimakkaasti hidastuneen kasvun keskimäärin kylläkin rikkaampana kuin koskaan aikaisemmin, mutta taloudellisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti rikkirevittynä kansakuntana, että taantuman vastaanotto ja sietokyky on kehittynyt tavattoman eriarvoisella tavalla. Joillekin on tullut millä mällätä, toisten taantumapuskurit ovat ohentuneet lihavien kasvuvuosien aikana entisestään.

Arvoisa puhemies! Vuonna 1995 Helsingin seudulle muuttaneen luokanopettaja Aarne Ilmari Mikkosen kuukausipalkka oli 12 700 markkaa kuukaudessa, vaimonsa Mirjamin, sairaanhoitaja muuten, 10 800 markkaa kuukaudessa. Tuoreimman tilaston mukaan Mikkosten yhteenlasketut palkat ovat nousseet noista päivistä kuukaudessa 1 280 markalla. Tänään Mikkoset maksavat 80 neliön asunnosta jo pelkästään vuokrina 1 600 markkaa kuukaudessa enemmän kuin vuonna 95. Pelkästään asumiskustannusten nousu on vienyt tältä opettaja-sairaanhoitajapariskunnalta kertyneet palkannousut.

Monien naapureiden tavoin ovat myös kivijärveläiset Luoma-ahot, myyjä ja maansiirtourakoitsija, kokeneet kovia. Töitä ei paikkakunnalla enää ole, omakotitalo pitäisi myydä uuden elämänalun tarpeeksi muualla, mutta kysyntää ei ole ja markkinahinta on maassa. (Ed. Gustafssonin välihuuto) Miksi hallitus kohtelee, ed. Gustafsson, kysymys erityisesti teille, miksi hallitus kohtelee Mikkosia ja Luoma-ahoja näin? Siksi, että aluekehityksessä on pantu keskittävä kaasu pohjaan. Silmät on ummistettu seuraamuksilta. Nyt Mikkoset maksavat keskittymisestä, ed. Gustafsson, ja Luoma-ahot työn puutteesta ja kotikuntansa tyhjenemisestä.

Suomi keskittää ja keskittyy koko Euroopan kärkivauhtia. Elinkeinotukien valtavirta vie keskuksiin, siinä ed. Kalliomäki on oikeassa. Sinne se vie. Palvelun ja perusrakenteen rahoituksen käy kaiken aikaa samalla tavalla. Niinpä muutama seutukunta pärjää erinomaisesti, kymmenkunta kohtuullisesti ja loput vajaat 70 seutukuntaa menettävät kaiken aikaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan ytimen, palveluja tuottavien kuntien kunto, noudattelee pääpiirteissään äskeistä kuvaa. Toiset ovat joutuneet syömään velaksi korkeasuhdanteessa, huippukorkeasuhdanteessa. Toisille on tullut rahaa joka nurkista.

Kuntapalveluissa ei, sen väitän näin, perustuslain tarkoitus enää tällä hetkellä toimi. Ensi vuoden budjettiesitys tosin yrittää pieneltä osin muuttaa asiaa paremmaksi, kiitos siitä erityisesti niille, lähinnä sosialidemokraateille, jotka olivat tässä asiassa aktiivisia viime talven ja viime kevään aikana. (Ed. Gustafsson: No, tulihan se sieltä!) Valtionosuuksien pieni lisä — tässä se menee, ed. Gustafsson — valtionosuuksien pieni lisä, jonka verotulojen pudotukset kuitenkin sitten vievät, ei kuitenkaan ratkaise näitä ongelmia, mitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla kunnilla edessä on.

Arvoisa puhemies! Minun väitteeni on, että myös aluekehityksen ja kuntien näkökulmasta taantuman sietokyky on tavattoman erilainen maan eri osissa.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä arvioi budjettiesitystä yhtäältä siitä, miten se tiedostaa edellä kuvatut ihmisten ja alueiden taantuman sietokyvyssä olevat valtaisat erot ja miten se lääkitsee tätä sairautta. Toisaalta arvioimme talousarviota myös siitä näkökulmasta, miten se reagoi radikaalisti hidastuneen kasvun suurimpaan uhkaan ja ongelmaan, työttömyyden kääntymiseen nousuun koko maassa tai osassa maata, niin kuin on jo käynytkin.

Paremman työllisyyden kannalta avainasemassa ovat työvaltainen yrittäjyys ja eriasteinen koulutus sekä uusien yritysten perustannan tarvitsema riskirahoitus. Nouskoon tässä keskustelussa kuitenkin monista tarpeista ja asioista yksi erityisesti esille, juuri työllistämisen välilliset kustannukset. Hallituskin esittää niiden laskemista noin puolella prosenttiyksiköllä. Kysyn, mikä merkitys olemattoman pienellä kevennyksellä on niille, useimmiten suurille ja pääomavaltaisille yrityksille, joille minun käsitykseni mukaan tärkeintä on saada osaava työvoima. Eikö peruskoulu- ja erityisesti yliopistorahoituksen lisäys palvele paremmin näiden yritysten tarpeita?

Keskustan mielestä välillisten työllistämiskustannusten alennusvara, 1,5—2 miljardia markkaa, tulee kohdentaa kokonaisuudessaan pienempiin ja työvaltaisiin yrityksiin, käytännössä matalapalkkaisille aloille, myös julkiselle sellaiselle. Näin kohdennettuna kevennys olisi sitä eniten tarvitseville moninkertainen tuohon 0,5 prosenttiin verrattuna. Jos tuo kevennysvara kohdennettaisiin esimerkiksi palkkasumman ensimmäiseen elikkä alimpaan 70 miljardiin markkaan, sillä voitaisiin keventää lähes 3 prosenttiyksiköllä näitä kustannuksia. Tällä on jotain merkitystä työllisyyden kannalta, 0,5 prosenttiyksiköllä juurikaan ei.

Hallituksen korostama yksityisen kulutuksen rohkaiseminen muun muassa verotuksen keinoin on hiipuvassa talouskehityksessä aivan oikein. Tässäkin kysymys kuitenkin kuuluu: Kenen kulutuskysynnästä nyt tulisi eniten huolehtia? Kenen taantumansietokykyä pitäisi verotuksen keinoin erityisesti kohentaa? Pienituloisimmille hallituksen verolinjat eivät juuri anna. 12 000 markan kuukausituloilla veronkevennys tuloverotuksessa hallituksen esityksissä on Veronmaksajain Keskusliiton mukaan 75 markkaa kuukaudessa, 25 000 markan tulojen kohdalla noin 150 markkaa ja 50 000 markan kuukausitulojen kohdalla noin 300 markkaa.

Keskustan eduskuntaryhmää tämä linja ei tyydytä. Me tulemme esittämään, että tuloverotuksen kevennyksen enimmäismäärä pysäytettäisiin siihen, mitä hallituskin esittää näille 26 000 markkaa kuukaudessa ansaitseville, mutta sitä enemmän ansaitsevat kaikki saisivat tyytyä tuohon maksimaaliseen veronkevennyksen määrään. Ei niin, että kun kansalainen saakin 500 000 markkaa, hän saa sitten vielä ylimääräistä kevennystä. Sitähän hallituksen esitys käytännössä merkitsee.

Suurituloisimpien lisäveron kevennyksestä näin luopumisesta saatavat säästöt, noin 400 miljoonaa markkaa, tulee mielestämme käyttää osarahoituksena elintarvikkeiden 17 prosentin suuruisen alv:n alentamiseksi asteittain lähemmäs yleistä eurooppalaista tasoa, alkuvaiheessa 12:ta prosenttia. Tavoite voisi olla juuri 12 prosenttia. Elintarvikkeiden arvonlisäveron kevennyksen anti menee juuri niille, jotka veronkevennyksiä eniten tarvitsevat, eli lapsiperheille tai muille sellaisille, joiden käytettävissä olevista tuloista juuri ruoka vie valtaosan. Kuusihenkisessä perheessä, jonka ruokalasku voi olla 6 000 markkaa kuukaudessa, 5 prosenttia on kuukaudessa jo 300 markkaa. Minä kysynkin, kun ed. Kalliomäki oli äänessä, erityisesti vasemmalta: Keille tämä veronkevennyksen ekstra pitäisi antaa, niille kaikista suurituloisimmille, heidän tuloverotuksensa keventämiseen, vaiko näille perheille, joiden pussista niin suuri osa menee ruokaan, niin kuin äsken kerroin? Minusta ja keskustan mielestä tähän kysymykseen vastaus on selvä, niin selvä, että se ei kaipaa toistoa.

Ruoan arvonlisäveron alentamisella vahvistettaisiin myös koko kotimaisen elintarvikeketjun kilpailukykyä. Tuoreet tilastot osoittavat, että naudan ja siipikarjan liha sekä leipäviljan lihan osalta kotimainen tuotanto ei enää riitä kulutuksen katteeksi. Olen aivan varma, että suomalaiset seuratessaan bse-tautia, hullunlehmäntautia, ja muita vastaavia ongelmia Euroopasta ja maailmalta ovat huolissaan siitä, riittääkö oma kotoinen ruoka enää ruokkimaan meitä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulee huolehtia siitä, että myös viljelijöiden tulo- ja sosiaalitaso huolehditaan samaan tasoon muiden vastaavien väestöryhmien kanssa. Ellei näin tapahdu, tuo kansalaisten toive omista suomalaisista puhtaista ruoista ja elintarvikkeista voi olla uhattu enemmänkin ja nopeamminkin.

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut pääministeri Lipposen puheita, ei aivan tuoreita mutta vielä hyvässä muistissa olevia, olen saanut sen käsityksen, että Lipponen on huomannut alueellisen kehityksen väärän suunnan. Lipposen on oltava puheittensa mittainen mies. Se olisi suurta jälkeä, jos näin tapahtuisi. Ministeri Korhosen voimat ja hänen hallinnolliset temppunsa aluekehityksen, aluepolitiikan uudistamiseksi eivät valitettavasti toimi. Havaitsin, että ed. Kalliomäki korostaa noista toimista nimenomaan niitä, jotka kohdentuvat suurimpiin keskuksiin. Keskuksilla on tärkeä rooli alueittensa kehityksen veturina, mutta ei se niin käy, että vain niille resursoidaan. Oikea resepti on jotain muuta.

Keskusta edellyttääkin, että maan aluekehityksessä palattaisiin tasapainoisemmalle tielle. Tällaisen muutoksen toteuttaminen ei vaadi suuria menonlisäyksiä. Maakuntien teknologiaosaamisperustaa on kohennettava. Jo 1 miljardin markan osoittamisella siitä noin runsaan 7 miljardin markan mittaisesta tutkimus-, teknologia- ja kehittämispanoksesta, jo 1 miljardin elikkä 15 prosentin osoittaminen suurten keskusten ulkopuolisten alueitten tarpeisiin, näiden teknologiaperustan vahvistamiseen, näiden yritysten yritysverkkojen kohentamiseen, näiden alueiden uudenaikaisten tietoverkkojen rakentamiseen ja näitten tietoverkkojen hyödyntämiseen käytännön tuotannollisessa toiminnassa, jo kaikella tällä olisi merkittävä vaikutus tasapainoisemman alueellisen kehityksen kannalta. Erityisesti uusi informaatioteknologia tarjoaa valtavia mahdollisuuksia terveen hajasijoituksen vauhdittamiseksi, myös hallinnossa. Annan tästä tuen ministeri Itälälle, joka omalla hallinnonalallaan on toiminut tässä asiassa juuri tämän esittämäni ajatuksen suuntaisesti.

Lisäksi verokannustimet alueellisena houkuttimena pitää ottaa käyttöön, ei vain parissa kolmessa kunnassa, vaan niin kuin hallituksen oma asiantuntijaryhmä taannoin esitti. Tierahoituksen tasapuolisuus on toteutettavissa sekin, ilman että suuria miljoonamääriä siihen tarvitaan. Mihin rahaa kuitenkin, aitoa, uutta, tarvitaan, on sen häpeätahran poistamiseen, jonka hallitus ensi töikseen aikanaan teki, kun poisti yksityisteiltä valtionosuudet, näiden kunnossapidosta valtionosuudet.

Terveydenhuollon ratkaisemattomien pullonkaulojen ja muun muassa vanhustenhuollon akuuttien ongelmien helpottamiseen eivät näköpiirissä olevat kuntien väliset tasaukset tai muut rahoitustoimet vuonna 2002 riitä. Kuntapalveluihin, niiden kohentamiseen, tarvitaan aidosti lisää rahaa hallituksen esittämään verrattuna, ei monia satoja miljoonia. Parillasadalla miljoonallakin tehtäisiin juuri äsken kerrotuissa kohteissa varsin paljon.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton kesäkokousta seurasin kiinnostuneena. Vasemmistoliitto yritti kesäkokouksissaan todistella, että budjettiesitys vastaa ainakin nyt jonkin verran viime keväänä ja kesänä käytyyn köyhyyskeskusteluun. Tuossa kokouksessa laadittiin lista kaikesta siitä, mikä muka budjetissa on sellaista, joka nimenomaan auttaa köyhyyttä, poistaa köyhyyttä. Minä ehdotan kaikille niille, jotka eivät ole tuota listaa lukeneet: käykää vielä kertaalleen se läpi. Siinä listassa on kasapäin ehdotuksia ja asioita, monet hyviä asioita, joilla ei köyhyyden poistamisen kannalta ole juuri tekemistä. Ne ovat monet tärkeitä, tarpeellisia ja yhteiskunnallisia asioita teidän listassanne, mutta köyhyyskeskustelun ytimen, heikompien ihmisten välttämättömien, suurempien ongelmien ja selviytymisen pullonkaulojen poistamiseen ei siinä kovin paljon lääkettä tullut.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä esittää omalta osaltaan, että alinta työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea kohennetaan, tehdään ne korjaukset, mitä vasemmistoliiton ja demareitten ryhmät vielä viime keväänä siihen esittivät. Me kannatamme sitä, että alin sairauspäiväraha palautetaan asteittain Lipposen hallituksen leikkausta edeltävälle tasolle ja että kansaneläkkeen pohjaosan häpeällisistä leikkauksista aletaan asteittain luopua siten, että palataan ensimmäisenä tuon kaksinkertaisen leikkauksen kimppuun, poistetaan se ongelma, häpeä suorastaan, mikä siihen syntyi. Lupauksia siitä on annettu. Nyt on niitten toteuttamisen aika.

Vieläkin yhden asian erityisesti haluan tässä sanoa. Omaisten hoito, omaishoitajien tärkeä tehtävä, on merkitykseltään yhteiskunnassa todella suuri ja tunnustuksen arvoinen asia. Olen tyytyväinen siitä, että hallitus osaltaan vähän tätä asiaa huomasi budjetissaan. Pitempiä askeleita omaishoidon merkityksen tunnustamiseksi myös aineellisesti kaivattaisiin ja tarvittaisiin.

Arvoisa puhemies! Tässä hahmottamani keskustan linja kohdentaa budjettimenot hallitusta enemmän yrittäjyyden kohentamisen kautta parempaan työllisyyteen. Meitä pelottaa se tosiasia, että jo 10 000 uutta työtöntä, jos työttömyys karkaisi uudestaan käsistä, merkitsisi lähes 900 miljoonan markan lisämenoja julkiselle sektorille. Me esitämme myös edellä kuvatulta pohjalta taantumansietokyvyn parantamista taloudellisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten ja alueiden tarpeisiin.

Esityksemme lisäisivät, myönnän sen, valtion menoja hallituksen esittämästä noin miljardilla markalla. Jos joku haluaa sanoa sitä elvytykseksi, sanokoon sitten, tai jos joku sanoo, etteivät rahat riitä, katsottakoon sitten kaikkien nurkat. Useimmat esityksemme ovat sitä paitsi tuttuja teille, edustajat hallituksen riveissä oikealla ja vasemmalla. Olen tarkistanut, että jokaisesta noista äskenkin esittämistäni korjaustarpeista on jollakulla teistä hallituspuolueiden edustajista asiaa koskeva aloite tai määrärahan lisä. Esitykset ovat tuttuja myös teille.

Siksi sanonkin teille jo tässä, että keskustan eduskuntaryhmä on seuraillut hivenen hymy suupielessä niitä retkiä, joita kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja on käynyt havaitsemiensa keskustan budjettiaukkojen esille vetämiseksi tai etsimiseksi. Kasapäin miljardeja, kymmeniä kuulemma, on hänen mukaansa hukassa. Minä kuittaan nämä ed. Ben Zyskowiczin sanomat sillä tavalla, että me asetamme nämä toimenpiteet ja laskelmat samaan uskottavuuden sarjaan kuin ovat olleet uskottavia ne ed. Zyskowiczin esitykset vuosien ajan, joilla hän on väittänyt, että kaikista pienituloisimmat tai tulottomat, muun muassa omaishoitajat, joilla tuloja ei juuri ole, eivät tarvitse lainkaan alinta sairauspäivärahaa. Yhtä epäuskottavia kuin tällainen väite ovat mielestäni monessa ne etsinnät, ne laskelmat, mitä ed. Zyskowiczin toimesta on tehty. Arvostan ed. Zyskowiczia monessa. Hän on luja ja vankka hallituksen puolustaja. Hallitus tarvitsee sellaisia. Ed. Zyskowicz tässä mielessä seisoo hallituksen kovimpienkin ja epäoikeudenmukaisimpienkin esitysten takana. Tästä näyttöä on kasapäin.

Arvoisa puhemies! Tällä kansakunnalla ei ollut silloin, kun lihavat vuodet olivat meillä käsissä, malttia huolehtia siitä, että myös heikommat saisivat oikeudenmukaisen osuuden. Minä toivon, että tämä budjettiesitys, sen käsittely eduskunnassa, voisi tässä suhteessa käynnistää uuden alun, että tämän budjetin, joka sukeltaa kohti heikompia kasvun aikoja, käsittelyn yhteydessä korjattaisiin niiden ihmisten selviytymiskykyä, joilla sitä kykyä riittävästi ei ole, parannettaisiin sitä, ja kohennettaisiin niitten alueitten vetovoimaa ja selviytymiskykyä, joilla sitä ei riittävästi ole.

Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Valtiovarainministeri Sauli Niinistö ja kokoomuksen eduskuntaryhmä olivat viime keväänä tässä salissa kovin yksin, kun lisäbudjetin lähetekeskustelussa yritimme varoittaa nopean talouskasvun väistämättömästä hidastumisesta ja välttämättömyydestä varautua huonompiin aikoihin. Ministeri Niinistöä arvosteltiin yli puoluerajojen kamreerimaisesta talousajattelusta ja yksisilmäisestä valtionvelan lyhentämisestä.

Viime kevään jälkeen Suomen taloustilanne on valitettavasti selvästi huonontunut. Nyt jokaisen tässä salissa ja myös salin ulkopuolella tulee myöntää, että ministeri Niinistön pääministeri Lipposen tuella toteuttama politiikka on ollut viisasta ja onnistunutta. On hyvinä aikoina järkevällä tavalla varauduttu huonompiin aikoihin.

Hallituksen onnistunut budjettipolitiikka ei suinkaan ole merkinnyt yksipuolista valtionvelan lyhentämistä. Se on merkinnyt myös hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä ja tuloverotuksen keventämistä. Oleellista on ollut sen ymmärtäminen, että todellista uutta liikkumavaraa valtiontalouteen ei synny verotulojen väliaikaisesta hurjastakaan kasvusta. Todellinen liikkumavara on syntynyt ja syntyy ennen kaikkea sitä kautta, että lyhentämällä valtionvelkaa on onnistuttu aikaansaamaan miljardien markkojen pysyvät menosäästöt valtion korkomenoissa.

Tapahtuneen talouskasvun hidastumisen myötä tunnelmat eduskunnassa ovat dramaattisesti muuttuneet. Muutosta kuvaavat hyvin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan kansanedustaja Maria Kaisa Aulan kaksi julkista lausuntoa. Viime huhtikuussa, 13.4., kirjoitettiin Helsingin Sanomissa seuraavaa: "Hallitus on vain lyhentänyt velkaa paremman tekemisen puutteessa, Aula sanoo. Hänen mukaansa hallitus on näin välttänyt poliittisen keskustelun siitä, mitä muuta rahalla olisi voitu tehdä." Jo elokuun alussa, 4.8., samainen valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Aula lausui Taloussanomissa seuraavaa: "Siinä mielessä hallitus on toiminut hyvin, että se on hoitanut valtion taloutta maltillisesti ja varoja on käytetty velan lyhentämiseen."

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden budjettiesityksen mukaan kykenemme samanaikaisesti lisäämään yhteiskunnan tarjoamia peruspalveluja ja näin vahvistamaan hyvinvointiyhteiskuntaa, keventämään ansiotulojen verotusta ja lyhentämään valtionvelkaa. Velan lyhentämisen osalta tilanne on kuitenkin riippuvainen muun muassa siitä, miten maailmantalous kehittyy. On mahdollista, että hallituksen budjettiesitykseen sisältyvä ylijäämä ei ennakoitua heikomman talouskehityksen vuoksi toteudu budjettiesityksen mukaisesti.

Miten olemme päässeet tilanteeseen, jossa pystymme samanaikaisesti vahvistamaan peruspalveluja ja alentamaan tuloverotusta? Tähän on tultu pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella talouspolitiikalla. Nyt meillä on mahdollisuudet tehdä parannuksia kansalaisten arkipäivään myös tässä hidastuvan kasvun tilanteessa.

Ensi vuoden budjettiesitys vahvistaa kuntataloutta noin 1,5 miljardilla markalla kuluvaan vuoteen verrattuna. Suurimmat lisäykset kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen valtionosuuksiin. Tähän voimakkaaseen panostamiseen peruspalveluihin kokoomuksen eduskuntaryhmä on erittäin tyytyväinen. Hallituksen tämänvuotista budjettiesitystä voikin mielestämme kutsua peruspalvelubudjetiksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuus nousee lähes miljardilla markalla ja opetustoimen valtionosuus samoin noin miljardilla markalla. On välttämätöntä, että kunnat käyttävät saamansa lisärahat juuri näihin tarkoituksiin eli sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulupalveluiden kehittämiseen. Kuntapäättäjien on kannettava oma vastuunsa kansalaisten peruspalveluiden kohentamisesta.

Hyvinvointipalveluihin panostamisesta puhui myös kokoomuksen uusi puheenjohtaja Ville Itälä puoluekokouspuheessaan viime kesäkuussa. Itälä korosti muun muassa palvelualan työntekijöiden, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön, jaksamista, lapsiperheiden sekä lasten ja nuorten hyvinvointia, huumeiden käytön torjuntaa sekä koulutuksen laadun takaamista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien tuntuva korotus budjettiesityksessä merkitsee muun muassa parempaa ja inhimillisempää vanhustenpalvelua, lisää sairaanhoitajia ja enemmän lastentarhanopettajia. Erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointia voidaan edistää myös kehittämällä kouluterveydenhuoltoa ja lisäämällä koululaisten iltapäivätoimintaa.

Jokaisella suomalaisella on oltava oikeudenmukaiset mahdollisuudet laadukkaaseen ja riittävän ajoissa saatavaan terveydenhuoltoon. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä jatkossa on otettava käyttöön niin sanottu hoitotakuujärjestelmä, jossa julkinen sektori sitoutuu tiettyyn määräaikaan mennessä järjestämään terveyspalvelut niitä kulloinkin tarvitsevalle. Palvelut on tuotettava tarkoituksenmukaisella ja taloudellisella tavalla.

Nuorten elinolojen parantaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttää myös ennalta ehkäisevän huumetyön lisäämistä. Tätä varten talousarvioesitykseen on lisätty kokonaan uusi määräraha. Painopiste on ennalta ehkäisevässä työssä ja opetushenkilöstön päihdetyön valmiuksien lisäämisessä. Myös kuntien mielenterveystyöhön ja huumepotilaiden hoidon tehostamiseen esitetään budjetissa lisärahoitusta. Erikseen haluan tässä yhteydessä mainita yhteiskunnan tukeman hammashuollon ulottamisen ensi vuonna vihdoin koko väestöön.

Jotta kattavat ja laadukkaat peruspalvelut voidaan jatkossakin turvata, tarvitaan ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä opetustoimeen riittävä määrä hyvin koulutettuja ja hyvin motivoituneita työntekijöitä. Lääkärit sopivat viime kuussa pitkän lakkotaistelun jälkeen uusista palkoista. On välttämätöntä muistaa, että myös muun muassa sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset, sosiaalityöntekijät, lastentarhanopettajat, opettajat ja poliisit tekevät hyvin vastuullista ja perheiden hyvinvointiin keskeisesti vaikuttavaa työtä.

Opetusministeriön hallinnonalan määrärahojen lisäys, yli 2 miljardia markkaa, on erittäin tärkeää ja kertoo siitä, että koulutus tunnustetaan Suomessa korvaamattomaksi voimavaraksi ja tulevien sukupolviemme keskeiseksi pääomaksi. Ensi vuoden budjetissa näkyy täysimääräisesti historiallinen esikoulu-uudistus, joka tuli lopullisesti voimaan viime kuun alusta, siis elokuun alusta. Uudistuksen kokonaiskustannus on noin 1,5 miljardia markkaa. Nyt kaikilla Suomen kuusivuotiailla on mahdollisuus maksuttomaan esiopetukseen, joka on tärkeää pyrittäessä luomaan lapsille tasavertaiset edellytykset koulunkäynnin aloittamiseen ja koulunkäyntiin.

Miten edellä todettu opetustoimen valtionosuuksien tuntuva korotus näkyy lasten koulutiellä? Kunnilla ja kouluilla on nyt parempi mahdollisuus pienentää opetusryhmiä, palkata lisää opettajia sekä tehostaa tukiopetusta ja opinto-ohjausta.

Erityisen tärkeitä ovat myös ensi vuoden yli puolen miljardin markan lisäpanostukset yliopistojen rahoitukseen. Kun otetaan huomioon yliopistojen lähivuosien määrärahalisäykset kokonaisuudessaan, puhutaan rahoituksen kasvusta yli miljardilla markalla lähivuosina.

Korkeakouluopiskelijoiden ateriatukea nostetaan ensi vuonna 50 pennillä ateriaa kohti jokaisen yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijan osalta. Tämä vaikuttaa pieneltä, mutta tuki kohdentuu suoraan opiskelijoiden jokapäiväiseen hyvinvointiin.

Arvoisa rouva puhemies! Työttömyys aiheuttaa — erityisesti pitkään jatkuessaan — vakavaa syrjäytymistä. Mitä pidempään ihminen on työttömänä, sitä vaikeampaa on uuden työpaikan saaminen.

Budjettiesitykseen sisältyy työttömyysturvan ja eräiden muiden sosiaalisten tulonsiirtojen korotuksia. Sosiaalitukien on oltava sellaisella tasolla, että ne turvaavat jokaiselle ihmisarvoisen toimeentulon. Sosiaalitukien korotuksilla ei syrjäytyneisyyttä kuitenkaan yksin voida torjua. Syrjäytymisen torjuminen edellyttää kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä hyvin suunniteltujen ja tarkasti kohdennettujen sosiaali- ja työvoimahallinnon palveluiden kehittämistä.

Uusi laki kuntouttavasta työtoiminnasta velvoittaa viranomaiset parantamaan pitkään työttöminä olleille henkilöille tarjottavia palveluita. Työvoimaviranomaiset laativat yhdessä kuntien sosiaalitoimen kanssa työttömälle asiakkaalle aktivointisuunnitelman, joka räätälöidään vastaamaan jokaisen asiakkaan yksilöllisiä tarpeita. Tätä toimintaa tukee erinomaisella tavalla budjettiesitykseen myös sisältyvä panostus niin sanottuihin yhteispalvelupisteisiin. Tarkoitus on käynnistää kaksivuotinen kokeilu, jossa perustetaan kunnan sosiaalitoimen, valtion työvoimahallinnon ja Kelan yhteisiä asiakaspalvelupisteitä. Lisäksi budjetilla tehostetaan työnhakuvalmennusta, kokeillaan työnetsijäpalveluja ja työllistyminen yhdistelmätuella yksityiseen yritykseen sallitaan myös määräaikaisissa työsuhteissa.

Uskomme, että kaikki edellä mainitut toimet luovat nykyistä paremmat edellytykset pitkään työttömänä olleen henkilön työllistymiselle.

Luonnollisesti yleisen työllisyystilanteen kannalta keskeisintä on maamme talouskehitys. Tulevan talous- ja työllisyyskehityksen ennustaminen on juuri nyt erittäin vaikeata. On syytä varautua siihen, että talouden kasvun hidastumisen myötä useita vuosia jatkunut työllisyyden parantuminen voi pysähtyä ja kääntyä työttömyyden kasvuksi. Hallituksen on seurattava tilannetta ja ryhdyttävä tarvittaessa uusiin, yhdessä sovittaviin talouspoliittisiin ja muihin toimenpiteisiin myönteisen työllisyyskehityksen edistämiseksi.

Arvoisa puhemies! Eläkkeensaajien ylimääräinen sairausvakuutusmaksu alenee ensi vuonna 0,8 prosenttiyksiköllä. Tämän eläkkeensaajiin yleisen asteikkoalennuksen lisäksi kohdistuvan verokevennyksen kustannusvaikutus ensi vuonna on noin 500 miljoonaa markkaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen uudistukseen ja ennen kaikkea siihen, että vuoden 2003 budjetissa eläkkeensaajien ylimääräinen sairausvakuutusmaksu poistuu kokonaan.

Budjettiin sisältyy myös esitys sotiemme veteraanien ja heidän puolisoidensa kuntoutuksen kehittämisestä ja kuntoutukseen suunnattujen määrärahojen korottamisesta.

Samoin siihen sisältyy esitys keliaakikkojen erityisruokavalion korvaamisesta.

Hallitus on budjettiesityksellään myös osoittanut pitävänsä kiinni Suomen laadukkaasta ympäristönsuojelusta. Määrärahojen lisäyksiä ehdotetaan lähes kaikkiin ympäristömenoeriin, muun muassa ilmastonsuojeluun ja maatalouden ympäristötukeen. Eräs ympäristönsuojelun painopiste on perustellusti Itämeri. Onkin tärkeätä, että Suomi ensi vuonna osallistuu Pietarin lounaisen vedenpuhdistamon rakentamiseen 20 miljoonalla markalla.

Hallituksen vastikään tekemät päätökset aluekeskusten nimeämisestä jatkavat hallituksen aluepoliittisten linjausten toimeenpanoa. Tämä näkyy myös ensi vuoden budjetissa, jossa aluekeskusten kehittämiseen ja kaupunkipolitiikan rahoitukseen on varattu noin 40 miljoonaa markkaa. Osaamiskeskuksia rahoitetaan noin 30 miljoonalla markalla. Myönteisinä aluepoliittisina toimenpiteinä on pidettävä myös valtionosuuksien syrjäisyyslisien painoarvon nostamista samoin kuin toimenpiteitä kuntien vapaaehtoisen yhdistymisen tukemiseksi. Aluepolitiikka vaatii myös rohkeita päätöksiä, kuten ministeri Itälän tekemät hajasijoittamispäätökset osoittavat.

Kiistattomia myönteisiä alueellisia vaikutuksia on myös budjettiesitykseen sisältyvillä perustienpitoon, yksityisteiden valtionapuihin ja rataverkon sähköistämiseen osoitetuilla lisämäärärahoilla. Uusia panostuksia tehdään myös tasoristeysten turvallisuuden parantamiseen sekä suuriin, koko kansantalouden kannalta tärkeisiin väylähankkeisiin, kuten Kerava—Lahti-oikorataan ja E18-moottoritiehen.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on hyvin tyytyväinen budjetin veronalennusten määrään ja muotoon. Noin 4 miljardin markan tuloveronkevennysten myötä ansiotulojen verotus putoaa vihdoin lamaa edeltäneelle tasolle. Veroaste on Suomessa ensi vuonna alhaisin sitten 1980-luvun.

Viime aikoina on esitetty näkemyksiä siitä, että verotuksen keventäminen Suomessa ei olisi enää jatkossa toivottavaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tästä eri mieltä. Tuloverotuksen keventämistä on jatkettava. Näin voidaan kannustaa työntekoa ja antaa palkansaajan sekä eläkeläisen nauttia nykyistä enemmän oman työnsä hedelmistä. Tuloverotuksen keventäminen ei edellytä hyvinvointipalveluista tinkimistä.

Myös työllisyyden kannalta on tärkeää kaventaa niin sanottua verokiilaa eli veron osuutta työn hinnasta. Kun työn hinta nykyisellään verotuksesta johtuen muodostuu usein liian korkeaksi, jää suuri määrä uusia työpaikkoja etenkin palvelualoilla syntymättä.

Nykyisessä tilanteessa on hyvin tärkeää, että hallitus on talouskasvun ja työllisyyden tukemiseksi jatkanut toimia myös työnantajamaksujen alentamiseksi. Työnantajien sivukulujen keventämisessä kohdistetaan tuntuvimmat alennukset työvoimavaltaisimmille yrityksille.

Arvoisa rouva puhemies! En ole tässä vaiheessa puhunut mitään keskustan oppositiopolitiikasta, mutta en halua kuitenkaan tuottaa tässä suhteessa pettymystä salin keskiosalle.

Mikä on pääoppositiopuolue keskustan vaihtoehto hallituksen talouspolitiikalle? On todettava, että keskustalla ei ole esittää vaihtoehtoa, sillä se jatkaa omaksumaansa kahden raiteen politiikkaa. Keskustan ristiriitainen politiikka ilmenee siten, että puolue yhtäältä korostaa hallituksen tavoin tiukan taloudenpidon tarvetta, mutta toisaalta samaan aikaan esittää useiden miljardien markkojen menonlisäyksiä tehden budjettiin yhteensä noin 16 miljardin markan aukon.

Edellistä linjaa, tarkan taloudenpidon linjaa, edustaa ennen kaikkea puheenjohtaja ed. Esko Aho, joka Suomenmaan haastattelussa 21. kesäkuuta otsikolla "Aho varoittaa hallitusta tuhlailusta" lausui, että "valtion menojen lisäämisestä kannattaa puhua pienemmällä suulla".

Keskustan toinen linja ilmenee parhaiten puolueen eduskuntaryhmän virallisissa kannanotoissaan esittämissä lukuisissa lisävaatimuksissa ensi vuoden budjettiin. Äsken kuulimme siitä oivan näytteen ed. Pekkarisen puheenvuorossa. Olemme dokumentoineet eduskuntaryhmän vaatimukset ja laskeneet nämä kaikkea hyvää kaikille -lupaukset yhteen. Seurauksena on edellä mainittu noin 16 miljardin markan aukko ensi vuoden budjettiin. Kyse ei ole siis miljardista vaan 16 miljardista. Tämä merkitsisi sitä, että valtion tulisi ensi vuonna ottaa 12 miljardia markkaa uutta velkaa. Keskustan vaatimuksista syntyvä 16 miljardin markan budjettiaukko on se musta aukko, jonne katoaa keskustan oppositiopolitiikan uskottavuus.

Keskustaryhmän johto on ylimalkaisesti kiistänyt laskelmamme. Sen teki myös äskeisessä puheenvuorossaan ed. Pekkarinen. Hän ei ole kuitenkaan pyynnöistä huolimatta kyennyt yksilöimään, mikä yksityiskohta laatimassamme koosteessa ei muka pidä paikkaansa, eikä tehnyt sitä äskenkään. Jokainen voi itse vakuuttua koosteemme oikeellisuudesta tutustumalla siihen eduskuntaryhmämme nettisivuilla osoitteessa www.kokoomus.fi/ekr/ajankohtaista.

Kyynikot ovat todenneet, että keskustan kahdella hevosella ratsastaminen — tiukan taloudenpidon tukeminen toisaalla ja miljardivaatimukset toisaalla — on vain tyypillistä oppositiopolitiikkaa. En yhdy tähän. Myös oppositiolla voisi olla ja sillä itse asiassa tulisi olla linja, jota se vakavissaan tarjoaa äänestäjille vaihtoehdoksi hallituksen politiikalle. Keskusta on kuitenkin tietoisesti valinnut kaksilla korteilla pelaamisen.

Pienempi oppositiopuolue Suomen kristillisdemokraatit harjoittaa keskustaan verrattuna vastuullista oppositiopolitiikkaa. Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän budjettikannanotossa esitettiin sentään laskelma, jolla heidän budjettivaatimuksensa pyrittiin tasapainottamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Olen puheenvuoroni alussa ristinyt hallituksen hyvän budjettiesityksen peruspalvelubudjetiksi. Budjetin hyväksymisen eduskunnassa ei pitäisi olla vaikeata, sillä hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pääsivät valtiovarainministeri Niinistön aloitteesta jo kesäkuussa sopimaan etukäteen eräistä budjetin painopisteistä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttääkin, ettei budjetin menopuoli paisu eduskunnassa jokasyksyiseen tapaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää kaiken kaikkiaan hallituksen budjettiesitystä hyvin onnistuneena ja tämänhetkiseen taloustilanteeseen sopivana. Erityisen tyytyväisiä olemme tuntuvista panostuksista kansalaisille tärkeiden peruspalveluiden kehittämiseen samoin kuin tuloverotuksen keventämisestä. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on sekä varaa että tarvetta jatkaa molempia.

Matti  Huutola  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmistoliittoa huolettaa ennen kaikkea talouden kasvun hiipuminen ja sen vaikutus työllisyyteen. Näyttää siltä, että työllisyys ei lähiaikoina parane ja pahimmillaan saattaa jopa heiketäkin. Tähän meidän ei tule alistua. Hallituksen tavoitteena on ollut työllisyyden parantaminen, ja siinä on kyllä kohtuullisesti onnistuttukin. Yritykset ovat menestyneet ja työllistäneet ihmisiä.

Meidän kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että viennistä riippuvainen Suomi saattaa ajautua meistä riippumattomista syistä taloudellisiin vaikeuksiin. Tätä kehitystä ei tietenkään voida kääntää päinvastaiseksi yksinomaan valtiovallan toimin, mutta varmasti yhtä ja toista voidaan tässä suhteessa tehdä.

Me vasemmistoliitossa pidämme välttämättömänä, että hallitus ja eduskunta seuraavat syksyn aikana tarkkaan talouden kehitystä ja varautuvat tarvittaessa ripeisiin toimiin. Ei riitä se, että hallitus jo esityksessään varautui heikkenevään talouskehitykseen muun muassa alentamalla työnantajien työvoimakustannuksia. Me tarvitsemme kansallisen varautumisohjelman.

Viennin osuus on Suomessa niin suuri, että muutokset maailmanmarkkinoilla tuntuvat Suomessa erittäin voimakkaina ja aikaisempaa nopeampina, ja on syytä panna kaikella vakavuudella merkille, että teollisuutta koskevissa tiedoissa ei edelleenkään mikään viittaa siihen, että teollisuuden tilanne ja vientikysyntä paranisivat lähiaikoina.

Talousarvioesitykseen nyt sisältyvät toimet eivät yksin riitä, vaan niitä joudutaan vielä täydentämään ja arvioimaan talousarvion käsittelyn yhteydessä tai sitten ensi vuoden kuluessa.

Työministeriön työvoimapoliittisilla toimilla voidaan tarjota työtä työttömille ja estää ihmisten luisuminen köyhyyteen, vaikka tietenkin on selvää, että tällaiset keinot eivät aina ole parhaimpia, mutta ennen kaikkea ne lievittävät työttömien hätää ja estävät köyhyyteen ja syrjäytymiseen luisumista. Ne ovat kullanarvoisia rahoja työttömille.

Alueellisesti taas työllisyyttä voidaan parantaa tukemalla yritysten investointi- ja kehittämishankkeita. Niiden tarkoituksena on saada syntymään uusia pysyviä työpaikkoja yrityksissä. Näyttää sitä paitsi siltä, että kelvollisia hankkeita olisi enemmänkin, kuin mihin myöntämisvaltuudet ovat riittäneet. Vasemmistoliitto toivoo, että hallituspuolueet voisivat yhdessä lisätä investointitukien myöntämisvaltuutta eduskuntakäsittelyn aikana.

Nyt on syytä panostaa myös voimakkaammin asuntotuotantoon, millä voidaan parantaa asuinoloja ja samalla kohdennetusti tukea työllisyyttä. Pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien osalta tässä auttaa myös avustus uusien asuinalueiden kunnallistekniikkaan.

Tärkeää on myös, että saataisiin nopeasti päätös Utsjoen, Inarin ja Enontekiön alueen työnantajamaksujen alentamisesta. Sillä olisi realistinen vaikutus ja sen lisäksi voimakas psykologinen merkitys, ja saataisiin arvokasta kokemusta siitä, miten erityistoimin voitaisiin vaikuttaa työllisyyteen ja moneen muuhun.

Arvoisa puhemies! Muutoin mitä talousarvioesitykseen tulee, se on sosiaalisesti ja alueellisesti monessa suhteessa aika hyvin painottunut. Vasemmistoliiton tavoitteenahan on ollut työllisyyden turvaaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Edellisessä budjetissa korotettiin kansaneläkkeen tasoa, mikä kansaneläkkeeseen liittyvän verovähennyksen kanssa lisäsi käteenjäävää rahaa keskimääräistä eläkettä eikä vain pelkkää kansaneläkettä saavilla. (Ed. Aittoniemi: Entäs se kahteen kertaan leikkaus?) Eläkeläisten ylimääräinen savamaksu alenee edelleen ensi vuonna ja poistuu tämän hallituskauden aikana.

Tämän budjetin laadinnassa meillä olivat vuorossa työttömät. Ed. Pekkarinen on poistunut salista, mutta vasemmistoliitto voi olla hyvällä syyllä tyytyväinen siihen, että budjettiriihessä voitiin sopia työmarkkinatuen ja peruspäivärahan tasokorotuksesta ja näin kohdistaa huomio niihin ihmisiin, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa. Yhteiskunnan solidaarisuus tai sen puute näkyy juuri siinä. Vaikka työpaikka onkin sosiaalietuutta parempi ratkaisu, tasokorotus oli välttämätön, sillä kaikille ei työtä parhaimmissakaan oloissa löydy, saati sitten silloin, kun talous jo hiukan piiputtaa.

On jo sitä paitsi arvo sinänsä, että aikaisempaa harvemmin ihmisten täytyy turvautua toimeentulotukeen ensisijaisen tuen riittämättömyyden vuoksi. Toimeentulotuki on kuitenkin tarkoitettu ihan viimesijaiseksi. Tärkeää on sekin, että vähenee niiden määrä, joita juoksutetaan luukulta luukulle hakemaan ihan välttämätöntä leipää ja toimeentuloa. On selvää, että myös pitkään toimeentulotuen varassa elävien toimeentuloa tulee jatkossa kohentaa.

Kuluvana vuonna aloitettuja köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäiseviä toimenpiteitä jatketaan ja uusia toimenpiteitä aloitetaan kaikkiaan noin parilla miljardilla markalla. Väheksyä ei pidä sitäkään, että kuntien mahdollisuudet parantaa sosiaali- ja terveyspalveluja paranevat, sillä vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten kannalta niiden saatavuus on kaikkein olennaisinta. (Ed. Zyskowicz: Tämä on oikein!)

Oli tärkeää myös, että työttömyysturvaan liittyvät rakenteelliset ratkaisut siirrettiin sovittaviksi kolmikantaperiaatteen mukaisesti eikä hallitus omavaltaisesti katkaissut peruspäivärahan ja ansioturvan välistä kytköstä. Vasemmistoliitto näkee, että ansioturvan kymmenen kuukauden työssäoloehto on keskeinen köyhyyden ja syrjäytymisen aiheuttaja. Siksi olisikin tarpeen, että työttömyysturvaa uudistavassa työryhmässä löytyisi työssäoloehdon helpottamiseen myönteinen ratkaisu, jotta useampi voisi palata ennen kaikkea ansioon suhteutetulle päivärahalle. Työssäoloehto tulisikin palauttaa pikimmiten kuuteen kuukauteen.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten perusturvallisuuden ja tasa-arvon toteuttaminen edellyttää kitkattomasti toimivia ja hyvätasoisia kunnallisia palveluja. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet lisääntyvätkin yli miljardilla markalla ensi vuonna. Tästä hyötyvät varsinkin eläkeläiset ja lapsiperheet. Kannattaa silti muistaa, että puutteet kunnallisissa palveluissa eivät läheskään aina johdu vain kunnan talouden ongelmista, (Ed. Stenius-Kaukonen: Näin esimerkiksi Helsingissä!) vaan palvelujen kehittämisessä on aina kysymys myös kuntien ihan omistakin arvovalinnoista. Kansalaisten kannattaakin kysyä nyt ihan omilta päättäjiltä, miten nämä rahojansa käyttävät.

Kuntien taloutta vakautetaan ja heikoimmassa asemassa olevien kuntien asemaa parannetaan. Toki edelleenkin jää ongelmakuntia, ja on varsin vaikea löytää sellaista toimivaa ratkaisua, jolla kaikki pulmat korjattaisiin yhden vuoden aikana. Silti on hyvä todeta, että kuntien talouden vakauspaketti on myös aluepoliittisesti erittäin suuri ja merkittävä ratkaisu.

Lisää rahoitusta ohjataan aluekeskusohjelmiin, joilla tehostetaan seutukuntayhteistyötä ja ennen kaikkea elinkeinopolitiikkaa. Aluepolitiikkaa arvioitaessa on moitittu Aluekeskusohjelmaa aivan liian pieneksi. Tällöin tahallaan tai tahattomasti unohdetaan, että se on vain yksi pieni osa sitä kokonaisuutta, jolla pyritään tasoittamaan alueiden kehityseroja. Seutukuntayhteistyöllä pyritään ennen kaikkea siihen, että mittavasta aluepoliittisesta panostuksesta saataisiin enemmän hyötyä ja tehoa.

Kaikilta osin Suomen kuntarakenne ei kyllä myöskään vastaa nykypäivää. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) Suurempi kuntakoko ei aina ole tae paremmasta palvelusta tai kuntademokratiasta. Silti nopean muutoksen yhteiskunnassa kuntien pieni koko kaventaa kuntien itsehallintoa, sillä pienten kuntien taloudellinen liikkumavara on kovin rajoittunut. Suurempi kuntakoko mahdollistaisi laajemman talousalueen kautta vahvemmat edellytykset kunnan taloudellisesti tasapainoisemmalle kehitykselle ja tämän myötä myös todellisen kunnallisen demokratian vahvistamiselle ja nykyistä aidomman itsehallinnon.

Oman kunnan säilyminen on myös tietysti tunnekysymys, niin että kuntien yhdistymiseen kypsytään sangen hitaasti. Kuntalaisten ja kunnallisten päättäjien kannattaisi kuitenkin avoimesti keskustella, toisiko yhdistyminen etuja ja vahvuutta niin palvelujen järjestämisessä kuin tulevaisuuden kehitystyössäkin.

Arvoisat edustajatoverit, suhtautumisessa verotukseen vasemmistoliitto näyttää eroavan ainakin eräistä hallitusryhmistä. Me emme lupaa suuria yleisiä veronkevennyksiä, emme nyt emmekä vaalien alla. Toinen asia on se, että verotukseen voidaan tehdä tarkistuksia, kunhan selvitetään, miten tähänastiset kevennykset ovat koskeneet eri väestöryhmiä. Tällöin on syytä tarkastella muun muassa erilaisia päivärahoja saavien verotusta.

Kun muualta on kuulunut vaatimuksia siitä, että verotusta tulisi keventää kokonaisuudessaan yli ja ohi sen, mitä hallitusohjelmassa on sovittu, niin me vasemmistoliitossa olemme halunneet muistuttaa verotuksen kytkemisestä kansalaisille tuiki tarpeellisiin palveluksiin ja toimeentulon turvaan. Sen tähden aina, kun puhutaan verotuksesta, pitää myös puhua samaan aikaan hyvinvointivaltiosta.

Kuten valtiovarainministeri totesi, verotuksemme on eurooppalaisittain kilpailukykyinen. Samalla valtiovarainministeri tuli valistaneeksi kokoomuksen uutta puheenjohtajaa, joka elokuun lopulla oli kovasti huolissaan juuri verotuksen kilpailukyvystä. Olisikohan tässä nyt pieni oppitunnin paikka?

Meidän on ylipäänsä syytä keskustella siitä, minkälaista yhteiskuntaa lähivuosina rakennamme. Monille perheille olisi hyödyksi, jos työajassa voitaisiin paremmin ottaa huomioon ei vain työelämän vaan myös lasten, puolison ja muiden läheisten tarpeet. Vasemmistoliitto pitää tärkeänä, että valtion ja työmarkkinajärjestöjen hyvällä yhteistyöllä voitaisiin parantaa työn ja perhe-elämän tasapainoa. Vasemmistoliitolle on tärkeää, että lapsilla on turvattu päivähoito ja että koulu valmentaa heidät hyvin elämää varten.

Meille vasemmistoliitossa on tärkeää, että yhteiskunta on turvallinen ihmisten elää. Kyse on paitsi turvallisuudesta myös turvallisuuden tunteesta, siitä että voi liikkua ihan huoleti ja hyvällä mielin. Vaikka kaikkein helpoin reaktio olisi poliisien lisääminen, niin juuri se ei ole aito ratkaisu eikä takaa turvallisuutta. Meidän pitää hakea yhteiskunnasta niitä heikkoja kohtia, jotka altistavat rikollisuuteen, ja löytää keinoja juuri niihin puuttumiseen. Tavoitteena on yhteiskunta, jossa poliisia tarvitaan mahdollisimman vähän.

Meille on tärkeää, että terveydenhoito toimii ja että vanhuksista huolehditaan, ja silloin on tärkeää, että hoitohenkilöstöä ei rasiteta äärimmilleen, vaan että sille jäisi aikaa myös asiakkaille ja hoidettaville.

Niin sanotulla kolmannella sektorilla on Suomessa merkittävä osuus kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten, kuten vammaisten, mielenterveysongelmaisten, pitkäaikaistyöttömien, vähävaraisten vanhusten, päihdeongelmaisten ja ongelmaperheitten, ennen kaikkea heidän, voinnin turvaamisessa. Tätä työtä nämä järjestöt ovat tehneet Raha-automaattiyhdistyksen turvin. Ei ole oikein, että valtio aikoo kerätä nyt yhä suuremman osan Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta menojen yleiskatteeksi ja samalla paisuttaa jakamatta olevaa Raha-automaattiyhdistyksen tuottoa.

Toinen tärkeä seikka on se, millaisia maksuja peritään. Mikäli verorahoitusta vähennetään, maksut nousevat, kun olisi ainakin osaksi kuljettava toiseen suuntaan. Esimerkiksi yhden yhtenäisen katon saaminen sairauskuluille olisi erittäin tärkeää. Nyt on taas nostettu esille korkeakoulujen lukukausimaksut. Me vasemmistoliitossa tuemme kuitenkin tasa-arvoista ja kaikille mahdollista korkeakoulutusta ja epäilemme, että maksujärjestelmän ja koulutussetelin yhdistelmä ei suinkaan jää opiskelijan kannalta neutraaliksi. Juuri näistä seikoista puhutaan silloin, kun puhutaan verotuksesta ja palveluista. Me olemme selkeästi lähteneet siitä, että Suomessa ei ole mitään syytä yltiöpäisiin veronalennuksiin myöskään lähivuosina.

Suomi ikääntyy, ja siksi on tarpeen myös varautua siihen hyvissä ajoin. Jotta meillä olisi mahdollisimman suuri osa työikäisistä työssä myös tulevina vuosina ja siten ylläpitämässä yhteiskuntaamme, on tarpeen panostaa työkyvyn säilyttämiseen ja työssäjaksamiseen. Mikäli valtiovarainministeri tarkoitti esittelypuheenvuoronsa rakenteellisilla uudistuksilla tämän kaltaisia seikkoja, meiltä löytyy varmasti silloin tukea siihen. On todellakin tarpeen panostaa muutoinkin hyvinvointiin työelämässä.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan selontekoa laadittaessa meitä kiinnosti se, kuinka mittaviin ohjelmiin eduskuntaa ollaan sitomassa vuosiksi eteenpäin. Ne rahat ovat nimittäin poissa muusta yhteiskunnan kehittämisestä. Kun kokoomuksen suunnalta ja vähän muualtakin on liputettu Natoon liittymisen puolesta, niin asianomaisten tulisi myös kertoa, haluavatko he rahoittaa jäsenyyden edellyttämän puolustusmenojen tuntuvan kasvattamisen tinkimällä sosiaali- ja terveyspalveluista tai jostakin muusta (Ed. M. Salo: Paljonko?) vai haluaisivatko he mieluummin kiristää verotusta. Ammattiarmeijalla on silläkin hintalappunsa, sillä asevelvollisia tai nykyisiä rauhanturvaajia tuskin voidaan panna osallistumaan sellaisiin operaatioihin, jotka eivät suoraan liity keskinäiseen puolustusvelvollisuuteen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä toistan: Hallituksen ja eduskunnan tulee nyt seurata talouden kehitystä ja varautua tarvittaessa ripeisiin toimiin, jolloin välineinä voivat olla työvoimapoliittisten toimien lisäys, asuntotuotanto ja yritysten investointituet.

Ulla-Maj  Wideroos  /r:

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen har i budgetförhandlingarna prioriterat samhällets grundläggande frågor. Finland är inte bara en ekonomisk enhet, utan i hela landet bor och lever människor, människor som är vårt samhälle. I förhandlingarna har vi betonat kommunernas möjligheter att sköta omsorg och skola.

Svenska riksdagsgruppen har också påpekat att vi måste reparera vägarna i glesbygden och att det är nödvändigt att vi utan dröjsmål vidtar åtgärder för att rädda Östersjön, eftersom oljehamnen i Primorsk öppnar redan i december. Finland har t.ex. inget oljebekämpningsfartyg i östra Finska viken. Allt detta är infrastruktur i vid bemärkelse, komponenter som alla är viktiga för att hela Finland skall förbli välmående och framgångsrikt — även i tider av långsammare eller t.o.m. avstannad tillväxt.

Riksdag och regering har naturligtvis ett alldeles speciellt ansvar att prioritera rätt när det ekonomiska utrymmet är begränsat. Och det är det alltid. Svenska riksdagsgruppen har därför haft en aktiv roll i förhandlingarna och framfört tydliga prioriteringsområden.

Förslaget till nästa års budget anser svenska riksdagsgruppen vara väl avvägt. Trots nedskruvade tillväxtprognoser väljer regeringen att lägga fram en svagt expansiv budget som innehåller extra satsningar på framförallt kommuner och vägar. Viktiga miljöprojekt, som byggandet av vattenreningsverket i S:t Petersburg, kommer också i gång.

Satsningarna på infrastruktur i vid bemärkelse är inte att slösa pengar, tvärtom, det är god ekonomi och gör sitt för att människor kan lita på att de har tillgång till god utbildning, vård och omsorg och annan service, som tryggar deras rätt till lika möjligheter. Detta är grunden för en socialt hållbar utveckling och ett jämlikt samhälle.

Tjänster utgör aldrig hinder för arbete och aktivitet, utan skapar tvärtom förutsättningar för deltagande i samhällslivet. Samhällsservicen skall alltså inte ses som en belastning för ekonomin, utan som en tillgång som bidrar till att landet klarar sig bättre också ekonomiskt.

Arvoisa puhemies! Ennen kuin käsittelen tarkemmin eräitä tärkeitä kohtia talousarviossa, haluan ottaa esille menettelytavan esitystä laadittaessa.

Vallan kolmijaon periaate kulkee punaisena lankana läpi lainsäädäntömme. Hallituksella on toimeenpanovalta, eduskunnalla lainsäädäntövalta ja tuomioistuimilla tuomiovalta. Itse asiassa (Ed. Ala-Nissilä: Tämä tiedetään!) — kuunnelkaa loppuun asti — hallitus ei toimi ainoastaan toimeenpanevana tahona vaan myös valmisteluelimenä. Hallitus antaa esimerkiksi lakiehdotukset ja talousarvioesitykset, jotka eduskunta sitten käsittelee. Talousarviokäsittely eduskunnassa kesäkuussa asetti hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat hallituksen asemaan. Ryhmyreistä, joiksi heitä kutsumme, tuli valmisteluelin valtiovarainministerin kutsuttua meidät neuvotteluihin. Tähän tarjoukseen ei tietenkään voitu vastata kieltävästi. Ryhmyreiden oli tarkoitus esittää tulevan vuoden talousarvioon painopistealueita, ja sen he myös tekivät. Eduskuntakäsittelyssä ryhmyrit tulevat ottamaan kantaa itse valmistelemiinsa asioihin. Tämä ei vastaa länsimaisen lainsäädännön perusperiaatteita. (Ed. Ala-Nissilä: Oliko Kalliomäki paikalla?) Ryhmyrit — kuunnelkaa loppuun asti — ja välillisesti hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat moraalisesti sitoutuneet suureen osaan budjetista jo ennen esityksen käsittelyn alkamista eduskunnassa, mikä on myös periaatteellisesti väärin budjettivallan kuuluessa eduskunnalle.

Eduskunta ei voi eikä saa luopua vallastaan. Talousarvioon tullaan väistämättä tekemään tarkistuksia alkukierroksesta riippumatta — on jopa eduskunnan velvollisuus tarkistaa ja muuttaa talousarviota. On tietysti toinen asia, kuinka suuria tarkistukset ovat. On liian aikaista sanoa (Ed. Rajamäki: Totta kai, kun pohja pettää!) — jaksaisitteko kuunnella kuitenkin — tuleeko poikkeuksellinen menettely loppujen lopuksi johtamaan pienempiin vaatimuksiin. Budjettiriihi lisäsi menoja maltillisesti. Nyt on jäljellä eduskuntakäsittely, johon tänä vuonna tulee vaikuttamaan verotulojen vähentyminen. On mahdollista, ettemme edes saa vastausta tänä vuonna.

On olemassa filosofisia ja perustuslaillisia, ja ehkä myös taloudellisia, epäilyjä menettelyä kohtaan. Sitoumukset eivät ole mitään uutta. Budjettikehysten käsittely sitoo jo sinänsä eduskuntaa suuriin linjoihin, mutta tämän vuoden kesäkuun käsittelyssä, joka tuli tämän päälle, käsiteltiin yksittäisiä momentteja ja hankkeita elimessä, jolla ei ole mitään virallista asemaa. Menettely synnyttää sekavia tunteita ainakin meidän ryhmässämme, ja on varmaan sallittua kertoakin se täällä. Se oli sinänsä mielenkiintoinen kokeilu, jonka lopputulos tällä kertaa oli hyvä sisällöltään, mutta argumentit sitä vastaan ovat voimakkaita, ja ne on otettava tosissaan.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä painottaa huolenpitoa julkisten palvelujen hoitamisesta. Valtion rahoitusosuuden korottaminen sosiaali- ja terveydenhoidossa oli ja on oikea toimenpide. Kesäkuussa arvioimme tämän antavan kunnille, jotka käytännössä hoitavat sosiaali- ja terveydenhoidon, 440 miljoonaa markkaa lisää. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien päätöksessä sanotaan, että nämä lisäresurssit tulee käyttää hyvinvointipalvelujen edistämiseen, erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi. Kouluterveydenhoitoon, koulukuraattorien lisääntyneeseen tarpeeseen ja iltapäivähoidon järjestämiseen koululaisille tulisi erityisesti kiinnittää huomiota.

440 miljoonaa markkaa ensi vuodelle on itse asiassa vähemmän kuin se, mitä lääkäreiden palkankorotukset tulevat maksamaan kunnille ja valtiolle. Lisäksi on tietysti otettava huomioon pidempien hoitojonojen aiheuttamat kustannukset. Ei tarvitse olla matemaattisesti kovinkaan lahjakas huomatakseen, etteivät lisäresurssit kaikilta osin tule löytämään oikeaa osoitetta. Tämän johdosta ruotsalainen eduskuntaryhmä on ehdottanut, että valtionosuuksien kustannustarkistukset tehtäisiin kokonaisuudessaan eikä vain puoliksi, kuten nyt ehdotetaan. On tietysti totta, että talousarvioesitys monella tavalla on erikoinen kuntien kannalta, koska se sisältää verrattain suuria muutoksia valtionosuusjärjestelmään, joihin Pekkarisen ja Sailaksen muutosehdotukset ovat antaneet aihetta. Monet kunnat, joilla on heikko talous, hyötyvät tästä, mutta on myös kuntia, jotka menettävät uudistuksen myötä.

Valtion kunnille osoittaman tuen jälkeenjääneisyyden korjaaminen hyödyttää myös kuntia. Tuloksena suurista kuntien talouteen vaikuttavista muutoksista kunnat voittavat loppujen lopuksi yli miljardi markkaa, puolitoista. Yksittäiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria, ja kaikki, myös häviäjät, joutuvat vastaamaan lääkärilakon kustannuksista, samalla kun vaatimus paremmista peruspalveluista kasvaa. On myös huomioitava, että ensi vuonna tulee voimaan vaatimus, että kuntien taloussuunnitelmassa on tasapainotettava syntyvät alijäämät. Myös tätä ajatellen valtionosuuksien täysi indeksitarkistus olisi tärkeää. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä! Se on oikein!) — No, tulihan se sieltä.

Normaalia pitäisi olla tarkistaa aina kustannusten kasvu kokonaisuudessaan; nyt normaalia on ollut niiden tarkistaminen puoliksi, suurempi tarkistus on ollut poikkeus. On välttämätöntä painottaa täyden tarkistuksen ainoastaan merkitsevän palvelujen säilyttämistä aikaisemmalla tasolla. Jos se tapahtuu ainoastaan puoliksi, on itse asiassa kysymyksessä supistus. Ruotsalainen eduskuntaryhmä olisi mielellään nähnyt täyden indeksitarkistuksen. Eräs maamme suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista, joka pitkällä tähtäimellä myös vaarantaa hyvinvointivaltiomme perustan, on se, ettei muun muassa sosiaali- ja terveydenhoitohenkilökunta jaksa. Neljäsosa hoitohenkilökunnasta jää eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa. Henkilökunnan viihtyminen työssään ja nuorten hakeutuminen palvelusektorille on erittäin tärkeää. Ongelma vaatii toimenpiteitä nyt eikä myöhemmin.

Talman! Budgetförslaget är som sagt till stor del väl avvägt. Skattesänkningarna, om än små, är nödvändiga för att sporra den inhemska marknaden och uppmuntra till sysselsättning. Skattesänkningarna sker inte på bekostnad av servicen, tvärtom. De behövs för att vi skall kunna finansiera vår välfärd i framtiden. Även om de ekonomiska framtidsutsikterna är ovissa är det viktigt att Finland förblir konkurrenskraftigt och attraktivt för arbetskraft och företag att verka i.

Infrastrukturen i landet är av central betydelse för en smidig och effektiv ekonomi. Svenska riksdagsgruppen har påpekat att skötseln av vägar skriker efter mera resurser. Genom att låta vägar förfalla sparar man inte utan skjuter upp utgifter. Idag är vägarna ställvis t.o.m. farliga, trots att de dagligen används till skolskjutsar. Som ett resultat av svenska riksdagsgruppens arbete innehåller budgetförslaget en betydande nivåförhöjning på drygt 300 miljoner mark för skötseln av basvägnätet med betoning på det lägre vägnätet, alltså de mindre vägarna. Det är en viktig signal som måste få uppföljning. Ett annat exempel på ett mindre projekt är elektrifieringen av den regionalt viktiga järnvägen Seinäjoki—Vasa. Projektet tog ett steg framåt då regeringspartiernas gruppordföranden kom överens om att elektrifieringen skall ske så snabbt som möjligt, även om ingen tidtabell slogs fast. När framtidssatsningar i infrastrukturen görs i budgeten är det viktigt att man kan hitta dem på olika håll i landet och inte bara i huvudstadsregionen.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on iloinen ensi vuoden talousarvioesitykseen sisältyvistä tärkeistä ympäristöpanostuksista. Kaakkois-Pietariin rakennettava vedenpuhdistamo valmistuu kansainvälisellä rahoituksella EU:n Tukholman huippukokouksen periaatepäätöksen mukaisesti. Toimivalla vedenpuhdistuslaitoksella tulee olemaan huomattava merkitys veden laadulle itäisellä Suomenlahdella. Hankkeen merkitys ja symboliarvo lisääntyy sen ollessa ensimmäinen konkreettinen hanke Suomen tunnetuksi tekemässä pohjoisessa ulottuvuudessa. Vedenlaadun parantaminen vaatii toki lisätoimia kotimaassa, mutta tämä kansainvälinen panostus tuottaa paljon aika pienellä panostuksella. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa kuitenkin painottaa, että vuosien 2003 ja 2004 rahoituksen on tapahduttava voimavaroilla, joita ei oteta lähialuevaroista. Lähialuevaroja tarvitaan sellaisinaan demokraattisen kehityksen ja oikeuslaitoksen vahvistamiseksi naapurimaissamme.

Primorskin öljysatama lähellä Suomen itärajaa otetaan käyttöön joulukuussa. Öljykuljetusten arvioidaan kasvavan Suomenlahdella 40 miljoonasta tonnista 80 miljoonaan tonniin vuoteen 2005 mennessä. Tällä hetkellä Suomella ei ole yhtään öljyntorjunta-alusta Hangon itäpuolella. Öljyvahinko olisi kohtalokas ympäristön kannalta, ja vahinko voi tulla 30, niin, jopa 200 kertaa kalliimmaksi yhteiskunnalle kuin investointi nykyaikaiseen varustukseen. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän neuvottelijat saivat tärkeän pöytäkirjamerkinnän talousarvioneuvottelujen yhteydessä öljyntorjunta-aluksen sijoittamisen selvittämiseksi siten, että se vastaa paremmin muuttuneita olosuhteita. Lisäksi todettiin mahdollinen uusien alusten tarve. Käytännössä on kyse öljyntorjuntavalmiuksilla varustetun aluksen sijoittamisesta Kotkaan. Asia on kiireellinen, ja se tulisi käsitellä jo tänä vuonna. Ruotsalainen eduskuntaryhmä tulee seuraamaan asian etenemistä.

Värderade talman! Budgeten innehåller flera sociala satsningar, som behandlades utförligare redan på våren i samband med diskussionen om rambudgeten. Nivåförhöjningen av de lägsta pensionerna slår budgettekniskt fullt ut först nästa år. Sänkningen av pensionärernas förhöjda sjukförsäkringsavgift fortsätter och skillnaden mellan löntagare och pensionärer skall försvinna helt 2003 i enlighet med svenska riksdagsgruppens mål. Man kom redan då överens om en hel del åtgärder riktade till dem som har det allra sämst i samhället. Fler bostäder kommer att byggas för bostadslösa. Återinförandet av barntillägget på arbetsmarknadsstödet kommer i praktiken att gagna många ensamförsörjare utan arbete.

Dessutom blir det möjligt att förtjäna lite mera utan att utkomststödet sjunker. Arbetskraftsförvaltningen har fått tilläggsresurser, både i våras och under budgetmanglingen, för att förbättra sysselsättningen. Detta är exempel på några åtgärder i budgeten för att förbättra de svagastes situation. Budgeten har en social dimension som strävar efter att så träffsäkert som möjligt hitta målgrupperna och mera effektivt hjälpa upp deras svårigheter.

Även om budgeten till stor del motsvarar svenska riksdagsgruppens målsättningar, finns det några frågor som gruppen gärna hade sett inkluderas i den. Det var tråkigt att förslaget att ge föräldrarna ekonomiskt stöd då de adopterar barn från andra länder förkastades. Förslaget att förbättra samernas möjligheter att få vård på sitt modersmål ströks tyvärr också. Båda handlade om ganska små utgiftsposter.

Tyvärr kom regeringen inte heller vidare med förslaget om att erbjuda handikappade mera assistent- och tolkhjälp. I detta fall skulle det antagligen handla om en lite större omorganisering av bidragsformerna till handikappade, och det fanns inte politisk vilja att gå in på det området. Svenska riksdagsgruppen vill i alla fall hålla frågan varm, eftersom samhällets målsättning måste vara att hjälpa dem som har det sämst ställt, även om det kan betyda att någon förlorar någon tia på det. Det är en ändamålsenlighetsprövning.

Fru talman! Till sist: Det ekonomiska läget är ovisst. Regeringens förslag bygger på antaganden att skatteintäkterna minskar och engångsintäkter, som optionsvinster, räknar inte regeringen med alls. Tillväxten i centrala marknadsområden som USA, EU och Japan förväntas fortsätta svag nästa år. Fortfarande är det oklart om de stora skattesänkningarna i USA får önskad effekt. Den nya japanska premiärministern, som det ställs stora förväntningar på, har ännu inte gett förslag till nödvändiga strukturella reformer av landets ekonomi. Tyskland har under sommaren skruvat ned sina tillväxtprognoser till en procent.

Det är självklart att den ekonomiska omgivningen påverkar även oss, precis som vi påverkas positivt av en uppgång i världsekonomin, påverkas vi negativt av en nedgång. Budgetförslaget räknar för nästa år med en tillväxt på 2,5 procent hos oss (Ed. Kuoppa: Det stämmer inte!) — dvs. en sänkning med 0,2 procent från i år. En dylik tillväxt tilllåter inga stora tilläggsutgifter i budgeten. Med ansvar för de allra svagaste i samhället är det viktigt att staten håller sina kostnader under kontroll. Det föreliggande budgetförslaget innehåller redan som sådant betydande tilläggssatsningar och är svagt expansivt till sin karaktär. I dagens läge är det svårt att sia om morgondagen.

Svenska riksdagsgruppen anser att man inte skall förhasta sig, utan hålla huvudet kallt och följa med den ekonomiska utvecklingen. Räntorna är på sjunkande, invånarna konsumerar flitigt, många branscher ser i varje fall med tillförsikt på framtiden, företagen är inte överskuldsatta. Nu skall vi se till att vi håller våra strukturer i skick, strukturer som påverkar vår konkurrenskraft. Detta inbegriper basfunktioner som utbildning, vård och infrastruktur — delar av ekonomin som bör vara på hög nivå oberoende av konjunkturerna.

Den välformade budgeten hade varit en omöjlighet utan en stram ekonomisk politik. Vi ser nu frukterna av den ansvarsfulla politik som förts. Utan den hade det inte funnits utrymme för såväl satsningar på välfärdstjänster, skattesänkningar som på amorteringar av statsskulden. Den minskade statsskulden har lättat en aning på trycket på räntesidan, men i och med att amorteringarna för nästa år beräknas bli endast 678 miljoner euro får vi räkna med att ränteutgifterna inte kommer att sjunka i samma takt som hittills. Utan tidigare amorteringar hade svängrummet varit betydligt mindre och det hade funnits betydligt mindre medel för framtidssatsningar.

Om man jämför nästa års ränteutgifter med dem för 2000, ifjol alltså, märker man att de sjunkit med en miljard, inte mark utan euro. Sjunkande räntor inverkar visserligen också sänkande på ränteutgifterna. Det åskådliggör hur viktigt det är att betala av på statsskulden. Om staten... (Ed. Kuosmanen: Det är rätt!) Tack! Om staten även framöver får in betydande försäljningsvinster bör de i huvudsak användas till amortering av statsskulden. Ju mindre statsskulden är när de stora åldersgrupperna går i pension, desto större förutsättningar har samhället att upprätthålla en fullgod service. Ju mindre statsskulden är desto kapablare är samhället att gå in i en tid av svagare tillväxt. Budgetmomentet 37, dvs. amortering av statsskulden, behöver därför sina försvarare även om det inte är populärt att upprepa samma budskap år efter år.

Talman! Samhället blir aldrig färdigbyggt. Synen på ett slutmål är förbundet med den moderna västerländska synen på samhället. Det finns och kommer alltid att finnas brister och utmaningar som väntar på sina lösningar och det är politikernas uppgift att hela tiden vara lyhörda och försöka finna lösningar på dem så att alla kan leva ett gott liv.

Denna budget är ett steg i den fortgående processen. Svenska riksdagsgruppen anser, för att uttrycka det lite klichéartat, att steget går i rätt riktning och följer gruppens prioriteringar att satsa på samhällets grundläggande strukturer och sålunda stärka ekonomin.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Maailmantalouden tilanteen epävarmuutta on koko budjettiprosessin ajan käytetty keppihevosena erilaisten poliittisten tavoitteiden ajamiseen. Suhdanteita on epäilemättä vaikea ennustaa. (Ala-Nissilä: Hevosmiesten hommaa!) Suomen tilannetta helpottaa kuitenkin se, että talouden perusasiat ovat meillä kunnossa ja taloutemme kestää kohtalaisenkin suuren vientiteollisuuden notkahduksen tällä hetkellä. (Ed. Ala-Nissilä: Työttömyys on aivan liian korkea tällä hetkellä!)

Toisaalta kriisin maailmanlaajuisuus — Yhdysvalloista Eurooppaan ja Japaniin — voi ennakoida, että kansainvälisen talouden kehitys voi osoittautua ennakoituakin huonommaksi, jolloin Suomessakin aletaan lähestyä kriisirajoja. Ongelmana on, ettei EU:lla ole käytössä yhtä tehokkaita suhdannetasauksen keinoja kuin Yhdysvalloilla.

Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että pitäisimme rauhallisesti kiinni nykyisestä hieman elvyttävästä budjettilinjastamme. Mihinkään suuriin rahanlisäyksiin ei nyt ole syytä, mutta ei myöskään pidä paniikinomaisesti etsiä säästöjä, jos taloudellinen tilanne huononee ja rahaa kuluu laskettua enemmän työttömyyden ja muiden ongelmien hoitoon. Olemalla tekemättä mitään suuria muutoksia valtiontalous siis muuttuu itsestään elvyttävämmäksi, jos taloudellinen tilanne heikkenee ja väistämättömät kulut kasvavat. Toivottavasti näin ei käy, mutta jos näin käy, silloin pitää olla malttia.

Emme näin ollen vihreässä eduskuntaryhmässä näe nyt suurta syytä tehdä suuria muutoksia budjetin loppusummaan, mutta olisimme toivoneet enemmän rohkeutta muilta hallituspuolueilta rakenteellisiin muutoksiin etenkin verotuksen osalta. Me tarvitsemme verotuloja kipeästi hyvinvointivaltiomme ylläpitämiseen ja myös parantamiseen, mutta näitä verotuloja ei tarvitse välttämättä kerätä näin painotetusti vain työn tekemisestä, vaan nyt on taas koittanut suuri hetki vihreälle verouudistukselle (Ed. Kekkonen: Mitä se tarkoittaa?) eli verotuksen painopisteen siirtämiselle työn verottamisesta ympäristöveroihin. (Ed. Ala-Nissilä: Bensaan lisää hintaa!) — Ed. Ala-Nissilä, on muitakin vaihtoehtoja.

Ympäristöverot kohdistuvat energian kuluttamiseen, myös teollisuudessa, saastuttamiseen, raaka-aineiden kulutukseen ja jätteiden tuottamiseen. Meillä on ehdotuksessamme monta tärkeää kohtaa, miten voimme samaan aikaan parantaa ympäristön tilaa ja vähentää paineita verottaa työn tekemistä. Vihreä verouudistus on oikeastaan väärä nimi tälle projektillemme, sillä parempi nimi tälle verouudistukselle olisi Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman verolinjaus.

Hallituskumppanimme pakenivat vastuuta eivätkä olleet valmiita hyväksymään vihreiden esitystä, jolla olisi toteutettu tämä sekä eduskunnan että hallituksen hyväksymä Kansallisen ilmasto-ohjelman verolinjaus. Samalla tämä olisi myös vihreä askel harmaan talouden torjumiseen, sillä juuri työn verottamistahan moni yrittää väistää ja se on näköjään aika helppoa, kun saamme lukea, mitä tapahtuu tällä hetkellä Suomessa, mutta energiaverotusta tai muita ympäristöveroja ei voi yhtä helposti väistää. Mutta harmaasta taloudesta enemmän ed. Erkki Pulliaisen puheessa; häntä kannattaa kuunnella, koska siitä on paljon puhuttavaa. (Ed. Ala-Nissilä: Siitä on aina opittu!)

Budjettiriihessä kuitenkin sovittiin, että hallitus selvittää vuoden 2003 budjetin kehyskäsittelyyn mennessä sen, miten energiaveroja käytetään vuoteen 2010 saakka Kioton pöytäkirjaan liittyvien sitoumusten toteuttamiseksi. Samalla selvitetään kansantalouden kannalta edullisin malli korotusten toteuttamiseksi.

Haluamme kiittää ministeri Mönkärettä — hän ei nyt kuule, mutta ehkä hän saa tämän jostain kuulla (Ed. Korkeaoja: Lähettäkää kirje!) — siitä, että hän on reagoinut tuulivoimainvestointien tarpeellisuuteen allekirjoittamalla sopimuksen 34 prosentin investointituesta Vapo Oy:n Kuivaniemen tuulivoimahankkeelle. (Ed. Kalliomäki: Vähän liikaa: 32! — Ed. Korkeaoja: Siltikään ei ole kilpailukykyinen!)

Kansallisen ilmastostrategian lähtökohtana on täyttää Suomelle asetetut kasvihuonepäästöjen vähentämistavoitteet, joiden toteuttamisessa energiapoliittiset toimet ovat ratkaisevissa asemissa. Keskeinen lähtökohta on, että energian käyttöä tehostetaan merkittävästi ja että uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä tuntuvasti lisätään. Energiatuen myöntämisvaltuuteen esitetään ensi vuoden budjettiin kasvua yli 54 miljoonaa markkaa, ja energiansäästön ja uusiutuvan energiankäytön edistämiseen ja energiatiedottamiseen tulee lisää 5,3 miljoonaa markkaa. Eli nyt mennään aivan oikeaan suuntaan.

Mutta ei pelkästään hyvää energiapuolella. Kansalliseen ilmastostrategiaamme liittyen vihreä eduskuntaryhmä on pahoillaan siitä, ettei asuntoministeri Suvi-Anne Siimes onnistunut vakuuttamaan hallitusta siitä, että määrärahoja lisätään olemassa olevan rakennuskannan energiataloudellisten korjausten tekemiseen jo vuoden 2002 budjettiin. Koska asia on todella merkittävä myös hallituksen ja eduskunnan hyväksymän ilmastostrategian kannalta, pitää valtiovarainvaliokunnan etsiä keinoja tämän rahoitusmuodon turvaamiseksi. Näiden tukien tarkoitus on toimia porkkanoina esimerkiksi maalämpöön siirtymiselle ja talojen energiapihimmiksi tekemiselle. Tavoitteena on rakentamisen ekotehokkuus ja erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen osana kansallista ilmastostrategiaamme. Asuntorahaston toimialuetta oltaisiin samalla laajentamassa myös omakotitaloihin, jotka näin saisivat lisää vauhtia energian säästämiselle.

Ärade herr talman! Jag vill tacka mina kolleger för ett gott samarbete när vi i juni gick igenom prioriteringarna inför budgeten och speciellt Sfp-gruppen för det goda samarbetet för att få S:t Petersburgs vattenreningsverk till stånd. Det är ett projekt som jag mycket länge har hoppats och väntat på och som Finland nu äntligen satsar på.

Ändå måste jag säga det klart, och det måste vi alla vara medvetna om, att vi är med i en regering med många partier och allting handlar om kompromisser, ingen får sin egen vilja igenom. Det gäller att steg för steg komma i rätt riktning och jag kan säga att redan det här vattenreningsverket gör mitt liv mycket lättare. Jag kan känna att vi har gjort någonting mycket viktigt. Vi gör varje dag viktiga saker men det går inte att rädda världen på en gång, det är något vi tyvärr får lära oss här. Vi måste njuta av små steg i taget.

Det handlar om prioriteringar, vi kan inte ge allt gott åt alla fastän vi hur skulle vilja. När jag lyssnade på ledamot Mauri Pekkarinen så kunde jag bara nicka, förstås, ja, det vill jag också så gärna, men tyvärr, Pekkarinen är full av empati, men är han också realist?

Arvoisa herra puhemies! Moni vihreille tärkeä tavoite saavutettiin jo eduskuntaryhmien kesäkuisen sopimuksen myötä. Olimme tyytyväisiä neuvottelijamme ed. Anni Sinnemäen yhdessä hallituskumppaneiden kanssa aikaansaamaan sopimukseen, jonka ulkopuolelle ainoastaan vasemmistoliiton ryhmä silloin jättäytyi. Ykköstavoitteemme näissä neuvotteluissa olivat samat kuin monesti ennenkin, eli satsaaminen lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä Itämeren pelastamiseen. (Ed. Tiusanen: Ensi vuonna on sinileväkesä!)

Tuolloin eduskuntaryhmien puheenjohtajat pääsivät sopimukseen lasten ja nuorten hyvinvointipalveluiden parantamisesta. Aina voisi toivoa lisää, mutta tämä on kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Hyväksytyt sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin korotukset tuovat jonkin verran helpotusta kuntien mahdollisuuteen järjestää kouluterveydenhuolto, koululaisten iltapäivähoito ja mielenterveyspalvelut. Näin taataan muun muassa Niuvanniemen lasten- ja nuortenpsykiatrisen erityisyksikön perustaminen.

Kunnilla on suuri vastuu, ja tiedämme, että monella kunnalla on vaikea löytää tämänkin jälkeen tarpeeksi rahaa, jotta ne voisivat olla tyytyväisiä siihen lopputulokseen, joka kuntalaisilla on. Uskomme, että kaikki tekevät parhaansa ja että ensi vuonna ihmisillä on vielä vähän paremmat oltavat kuin tällä hetkellä Suomessa.

Vihreä eduskuntaryhmä on varsin tyytyväinen siitä, että pääsimme yhteisymmärrykseen satsauksesta Itämeren tilan parantamiseksi, ed. Tiusanen. Tiedämme, että vaikka nyt teemme satsauksia, se ei tule näkymään vielä, ei ehkä kymmeneen vuoteen, mutta ehkä lapsemme näkevät sen. Suomen osuutena Pietarin lounaisen jätevesipuhdistamon rakentamiseen annetaan nyt 60 miljoonaa markkaa kolmen vuoden kuluessa. Kävin itse vuonna 95 ed. Tiusasen kanssa katsomassa kyseistä jätevesilaitosta, ja tämä raha on todella tarpeen. Voimme onnitella itseämme, että olemme tehneet erittäin viisaan ratkaisun.

Maatalouden ympäristötukiin saatu lisäsatsaus mahdollistaa uusien luomutuotantosopimusten tekemisen ensi vuonna — myös ed. Pulliaiselle erittäin mukava asia — sekä viljelijöiden sitoutumisen uusiin suojeluvyöhykesopimuksiin. Nämä ovat erittäin tärkeitä Itämeren kannalta. Itämeren ja ylipäätään vesistöjemme rehevöitymisen kannalta on tärkeää liikennepolitiikka, mitä kaikki eivät aina muista. Tässä panemmekin Itämeri-otsikon alle niin Pietarin laitoksen kuin maatalouden ja etenkin myös rautateihin tehdyt satsaukset.

Budjetista löytyy Kerava—Lahti-oikorata ja muita ratasatsauksia. Tässä kohtaa on tärkeä muistaa, että päärata, edustajat Rauhala ja Mertjärvi, tarvitsee ohitusraiteita kasvavan väestön työmatkatarpeisiin. Itämeren kannalta olisi oleellista, että toimiva joukkoliikenne vähentäisi yksityisautoilun tarvetta. Näin pelastamme kaikkia vesistöjämme, niin Itämerta kuin järviämmekin. Muita pieniä ilonaiheita ympäristön kannalta ovat riihessä lisätty raha luonnonsuojelualueiden hoitoon sekä rakennusperinnön suojeluun.

Ympäristö- ja kehitysapuministeriämme Satu Hassia voi myös onnitella kehitysyhteistyömäärärahojen noususta runsaalla 160 miljoonalla markalla. Kansantuoteosuus nousee lievästi, mikä on vihreiden mielestä hyvä alku. Pienikin prosenttiosuuden nousu on periaatteellisesti tärkeä. Se on osoitus siitä, että Suomi aidosti pitemmällä aikavälillä tavoittelee YK:n suosittelemaa 0,7 %:n tasoa. (Ed. S. Lahtela: Ei ole niin tarpeen!) — On se.

Jo ennen varsinaista riihtä budjettiesitykseen sisältyi merkittävä uudistus, jolla toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovitusta muutettiin niin, että ansiotulojen hankkiminen on nykyistä kannattavampaa. Käytännössä päätös tarkoittaa, että ensi vuoden alusta toimeentulotuella oleva voi ansaita 600 markkaa kuussa, ilman että ansiotulot leikkaisivat toimeentulotukea. Muutoksen seurauksena pienetkin pätkätyöt tulevat toimeentulontuen saajalle houkuttelevammiksi.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara sai siis aikaiseksi askeleen oikeaan suuntaan sosiaaliturvamme järkevöittämisessä. Lisää tällaisia askeleita ja mielellään suurempaa kokonaisratkaisua vihreä eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä lähitulevaisuudessa. Seuraava hallitusohjelma on ehkä realistisin hetki, jolloin pääsemme jatkamaan tätä järkevöittämistä. (Ed. Kuosmanen: Mistä rahat!) — Kyllä me hoidamme sen yhdessä.

Tasa-arvotoimiston määrärahojen lisääminen on yksityiskohta, mutta merkittävä sellainen, joka parantaa mahdollisuuksia lainsäädännön kehittämiseen. Ehkä me parannamme tasa-arvoakin yhdessä ed. Kuosmasen kanssa.

Sosiaalialan osaamiskeskusten perustaminen vaikuttaa pitkällä tähtäimellä palvelujen parantamiseen. Nämä ovat pieniä asioita, mutta ne kaikki vievät oikeaan suuntaan. Mutta oli kuitenkin valitettavaa, että RAY:n jaettavaa tuottoa karsittiin siitä esityksestä, jonka sosiaali- ja terveysministeriö oli tehnyt. Tämä vaikeuttaa esimerkiksi päihdeongelmaisten äitien hoidon järjestämistä.

Vielä lopuksi joitakin poimintoja ryhmämme asettamista neuvottelutavoitteista: Korkeakouluopiskelijoiden ateriatuen korotus jäi pieneksi, mutta se on silti erinomainen tapa parantaa opiskelijoiden sosiaalista asemaa. Nuorten työpajatoiminnan tukeminen ja ennalta ehkäisevä huumetyö ovat nekin tervetulleita budjettilisäyksiä. Mutta meillä on työsarkaa vielä paljon tässä talossakin, koska vihreä eduskuntaryhmä on hyvin pahoillaan siitä, että tuki kansainvälisille adoptioille ja esikoululaisten kuljetuksiin tyrmättiin. Näihin rahallisesti erittäin pieniin, mutta vaikutuksiltaan erittäin suuriin asioihin palaamme varmasti valiokuntakäsittelyn edetessä.

Paljon työniloa kaikille!

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Katja, nuori äiti Helsingistä, miettii, miksi hänen työttömyysturvansa peruspäiväraha 127 markkaa puolittui, kun hän jäi vanhempainpäivärahakaudelle lapsensa synnyttyä. Hänen vanhempainpäivärahansa on 60 markkaa vuorokaudessa, ja näitä kotityöntekijöitä samalla päivärahalla löytyy Suomesta yli 23 000 henkilöä.

Tuore kunnansihteeri Kainuussa pohtii, miksi hallitus ei arvosta kunnallisia työpaikkoja. Heidän veroprosenttinsa on 19,75 ja kunnan vuosikate on vahvasti miinuksella. Naapurikunnat eivät tunne kiinnostusta heittäytyä kumppanuuteen taloudellisesti näin heikon kunnan kanssa. Kunnan asukkaista lähes puolet on yli 60-vuotiaita.

Martti on tehnyt elämänsä työtä hitsarina konepajalla. Hän odottaa hoitojonossa ohitusleikkaukseen. Viime viikolla Martti sai sydäninfarktin. Eilen hän pohti sairaalassa, vieläkö hän pääsee hoitoon, leikkaukseen, elinaikanaan.

Hallitus rakastaa rikkaita.

Suomessa niin alueelliset kuin yksilökohtaisetkin tuloerot ovat lähteneet voimakkaaseen kasvuun vuoden 1993 eli laman syvän pohjan jälkeen, kertoo Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin tuore tutkimus. Tiedämme hyvin, niin kuin tutkimus kertoo, että Pääkaupunkiseutu on vaurastunut viime vuosikymmenen loppuvuosina tuntuvasti nopeammin kuin muu maa. Kuitenkin Pääkaupunkiseudullakin hyvinvointi on tavallisen kansalaisen kohdalla hävinnyt helposti korkeisiin asumiskustannuksiin ja juurettomuuteen liittyviin kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin.

Noin 9 prosenttia suomalaisista eli 460 000 ihmistä alitti ennakkotietojen mukaan köyhyysrajan vuonna 1999, jos rajana pidetään 60 prosenttia mediaanituloista, niin kuin Euroopan unioni sen tekee. Viime vuosikymmenen kehitys synnytti suuria kuiluja yhteiskuntaryhmien välille. Pienimmän tulonsaajan tulot kasvoivat koko 90-luvulla 100 markkaa, siis keskimäärin 10 markkaa vuodessa, ja ylimmässä tuloluokassa 72 000 markkaa. Haluankin kysyä Paavo Lipposen hallitukselta ja sen jäseniltä, mitä tarkoittaa teidän lupaamanne yhteisvastuu.

Tämä tuloerojen kasvu ja köyhien määrän lisääntyminen on tapahtunut aikana, jolloin maan hallituksessa ovat istuneet molemmat vasemmistopuolueet yhdessä kokoomuksen kanssa. Voi vain kysyä, mihin vasemmistopuolueet ovat hukanneet köyhän asian vai onko niistäkin tullut hyväosaisten etujärjestöjä. Hallitus on saanut hyvääkin aikaan, mutta väestön eriarvoistuminen on erittäin suuri uhka suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Hyvinvointiyhteiskuntamme on perinteisesti rakentunut sille periaatteelle, että tuloeroja pyritään tasaamaan yhteiskunnan ohjaustoimin. Tämän hetken mediamanöövereiden mestari on vihreiden ministeri Osmo Soininvaara, jolta on kuultu monia hyviä ajatuksia. Kuitenkin hallituksen työssä ratkaisevat saavutetut tulokset, eivät pelkät aikomukset.

Veronmaksajain Keskusliitto on laskenut, että valtiovarainministeriön esittämä budjettiehdotus keventäisi keskipalkkaisen verotusta ensi vuonna 87 markalla kuukaudessa. Suuripalkkaiselle, esimerkiksi 33 000 markkaa kuukaudessa ansaitsevalle, ehdotus toisi 166 markkaa lisää kuukaudessa käteen, ja pienipalkkaiselle 6 000 markkaa ansaitsevalle tuo rahatukku olisi vain 47 markkaa. Tämä sama linja, rikkaille enemmän ja köyhille vähemmän, oli todettavissa myös viime vuoden budjettikeskustelussa. Tätä hallituspuolueiden kansanedustajat kehuvat laidasta laitaan erittäin hyväksi linjaksi.

Kun tuloerot ovat edellä mainitun tutkimuksen mukaan kasvaneet, miksi hallituksen pitää niitä edelleen kasvattaa? Jos on varaa antaa veronalennusta, miksi se ei kohdistu pääasiassa pienituloisiin? Tai miksi veronalennusvaraa ei siirretä suoraan elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen, jolloin se hyödyttää eniten pienituloisia ja perheitä?

Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa todetaan muun muassa seuraavaa: "Hallitus pyrkii talouspolitiikassaan edistämään eri väestöryhmien ja maan eri alueiden välistä tasa-arvoa. Se kiinnittää erityistä huomiota köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseen. Työllisyyden laajapohjainen koheneminen tukee osaltaan tämän tavoitteen toteuttamista."

Eva:n tuoreen tutkimuksen mukaan kansalaiset näkevät julkisen talouden tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi terveydenhuollon, 64 prosenttia vastanneista, poliisin ja sisäisen turvallisuuden seuraavaksi ja kolmantena sosiaaliturvan. Vähemmän tärkeitä kehittämiskohteita kansalaisten mielestä ovat muun muassa maanpuolustus ja ulkoinen turvallisuus.

Puolustusministeri sai hallituksen budjettilinjauksissa selvän määrärahavoiton. Puolustusmenot ovat valtion tämän vuoden talousarviossa 9,5 miljardia markkaa. Ensi vuonna 700 miljoonan lisäys tekee 10,2 miljardia markkaa. Vuoteen 2004 mennessä 1,1 miljardia kaiken kaikkiaan tulee lisää puolustushallinnolle sekä normaali vuosittainen inflaatiokorjaus. Haluankin kysyä, eikö EU-jäsenyyden yhtenä kriteerinä ollut turvallisuuden parantaminen.

Puolustusselontekoa koskevassa keskustelussa nousi esille, että maamme puolustusmäärärahojen osuus bkt:sta on pienempi kuin naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa. Mikä estää hallitusta ja hallituspuolueiden jäseniä, että samaa perustelua käytettäisiin myös terveydenhuollon ja työllisyysmäärärahojen nostamisessa?

Viime aikoina olen kysellyt, pelkääkö hallitus päätöksentekoa, kun työryhmäkonstiin turvaudutaan asiassa kuin asiassa. Päättämättömyyttä on helppo selittää sillä, että asia on parhaillaan työryhmän selvitettävänä. Kunnallisvaalien alla hallitus turvautui juuri tähän keinoon, kun olisi ollut aiheellista keskustella kuntien talous- ja muista ongelmista. Hallituspuolueet välttivät silloin keskustelun, kun asioiden kerrottiin olevan Jukka Pekkarisen työryhmän pohdittavana. Nyt tarvitaan konkreettisia tekoja kuntien tilanteen korjaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että hallituspuolueiden sisältä tahdotaan luoda kuva, ettei oppositiolla ole vaihtoehtoa. Pääministeri Paavo Lipponen on todennut tuon jonkin kerran, ja samaa laulua lauloi viime vuonna ed. Zyskowicz. On surullista, etteivät pääministeri ja kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja edes perehdy kristillisdemokraattien esittämiin vaihtoehtoihin.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän varjobudjetti on paitsi realistisempi myös sosiaalisempi kuin hallituksen esitys valtion ensi vuoden talousarvioksi. Uskallamme esittää lisämenoja budjettiin, koska meillä on ratkaisu niiden rahoittamiseksi, eli pörssivero ja lyhytaikaisten myyntivoittojen vero sekä savukeveron korottaminen. Näillä veroilla keräisimme valtion kassaan lähes 2,5 miljardia markkaa.

Jos joku tässä salissa väittää, että pörssivero ajaisi sijoittajat pois Helsingin Pörssistä, on hän väärässä. Pörssivero 0,15 prosentin suuruisena on kuitenkin paljon pienempi kuin Tukholman ja Helsingin pörssien päivittäiset hintaerot. Kun ostaja ja myyjä maksavat esimerkiksi 100 000 markan sijoituksestaan molemmat 75 markkaa veroa, olen varma, ettei tuo vero vie heitä muihin pörsseihin kaupantekoon. Samalla haluan vielä muistuttaa siitä, että samainen vero on Englannissa 0,4 prosenttia oston yhteydessä. (Ed. Kekkonen: Tämäkö se lääke oli kristillisdemokraateilla!) — Ed. Kekkonen, tämä on erittäin merkittävä lääke tähän lisänä. Sillä jaetaan paljon sosiaalista hyvää. — Helsingin pörssissä ulkomaalaisten sijoittajien osuus kun vielä sattuu olemaan noin 77 prosenttia, pörssivero kohdistuu lähinnä heihin ja tällöin ulkoapäin tulee sisälle Suomeen rahaa hyvinkin merkittävästi, siis 77 prosenttia.

Tobinin vero on saanut suurta kannatusta niin vasemmistopuolueen kuin myöskin oikealla olevien joukoissa. Kuitenkin pörssivero on huomattavasti helpommin toteutettavissa kuin Tobinin vero. Siksi ihmettelen todella, jos ette tulevissa äänestyksissä kannata pörssiveron käyttöönottoa.

Ennen eduskuntavaaleja 99 nykyisten hallituspuolueiden edustajat puhuivat työttömyyden puolittamisesta. Nyt näyttää siltä, että hallitus on päättänyt antaa periksi työttömyydelle, kun se kertoo työttömyyden pysähtyneen 9 prosenttiin. Tämä tarkoittaa 280 000 ihmistä ensi vuonna.

Ryhmämme katsoo, että jokaiselle pitkäaikaistyöttömäksi joutuneelle tulee kehittää toimiva ratkaisu. Nykyisten tukityöllistämiskeinojen ongelma kun on, että moni ehtii passivoitua ja syrjäytyä, ennen kuin tukitoimet edes tavoittavat hänet. Kristillisdemokraattien mielestä jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen työttömälle tulee turvata edes osapäiväinen työpaikka valtion, kuntien ja yritysten yhteisvoimin.

Perhepolitiikasta:

Viimeiset uutiset kertovat, että syntyvyys on romahtanut Pohjois- ja Väli-Suomessa muuttoliikkeen ja työttömyyden vuoksi. Mitä tapahtuu muuttovoittoisella Uudellamaalla? Sielläkään syntyvyys ei ole noussut odotusten mukaisesti.

Väestöliiton dosentti Ismo Söderling toteaa asiasta seuraavaa: "Meidän kannattaa ilman muuta pitää kiinni perhepolitiikastamme ja järjestelmästä, jolla me tuemme lapsiperheitä. Kun perhepoliittisista tuista luistetaan, se näkyy selvästi syntyvyydessä. Tämä on ollut havaittavissa muun muassa Ruotsissa."

Tämän päivän perhepolitiikalla varmistamme huomisen vanhustenhuoltoa. Jos hallitus ei ymmärrä panostaa perheisiin nyt, on vuosina 2025—2030 entistä vaikeampaa hoitaa vanhuksemme ja maksaa heille eläkkeet.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen budjettiesityksestä puuttuu perhenäkökulma. 90-luvulla leikattiin lähes kaikista näistä etuuksista. Lapsiperheet, erityisesti monilapsiset perheet ja yhden huoltajan perheet, ovat pudonneet yhä suuremmin joukoin keskituloisista pienituloisiin.

Hallituksen tuleekin korjata jälkeenjäänyttä kotihoidon tukea ja pidentää sen maksatusaikaa. Ryhmämme mielestä on väärin, että pienin äitiys- ja vanhempainraha on alle puolet pienimmästä työttömyyspäivärahasta. Tämä epäkohta tulee korjata, ja tähän tarkoitukseen tulemme esittämään budjettivaihtoehdossamme 200:aa miljoonaa markkaa — tämäkin kyseisestä pörssiverosta.

Lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat saavat alimmillaan vain 60 markan suuruista päivärahaa. Äitiyslomalla olevista vajaasta 100 000 naisesta 23 000 saa pienintä päivärahaa. Kelalta pyydetyn selvityksen mukaan vanhempainpäivärahan korottaminen samalla tasolle työttömyysperuspäivärahan kanssa aiheuttaisi 229 miljoonan lisäkustannuksen. Se olisi vain 10 prosenttia pörssiveromme tuotosta. Lisäksi kristillisdemokraatit edellyttävät kotona hoivatyötä tekevän eläketurvan toteuttamista.

Lisäksi ryhmämme esittää ruoan arvonlisäverokannan alennusta 3 prosenttiyksiköllä, jonka kustannus on valtiolle 1,4 miljardia markkaa. Tämänkin katamme pörssiveron tuotolla. Samalla alv-kertymään perustuva maksu Euroopan unionille pienenee 70 miljoonalla markalla. Kevennys vähentäisi vuotuista ruokalaskua noin 300:lla henkilöä kohti. Alennus kohdistuisi tällöin erityisesti perheille, työttömille, pienituloisille eläkeläisille, jotka muutoin eivät hyödy verotuksellisista kevennyksistä.

Tullin haaviin jäi viime vuonna 620 kiloa huumeita. Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla takavarikkomäärä oli 650 kiloa. Törkeiden huumausainerikosten määrä on nelinkertaistunut vuodesta 98, ja törkeiden tapausten määrä, siis viime vuonna, oli 105.

Kristillisdemokraatit edellyttävät, että huumausaineista riippuvaisten vieroitushoidon resurssit saatetaan tarvetta vastaavalle tasolle. Huumeiden käyttäjien hoitojärjestelmä on täysin riittämätön ja hajanainen. STM:n huumehoidon selvitystyöryhmän mukaan ongelmakäyttäjien riittävän hoidon järjestäminen edellyttää yhteiskunnalta merkittävää lisäpanostusta. Tätä ei löydy hallituksen budjettiesityksestä. Jo yhden markan panostuksella ennaltaehkäisyyn ja hoitoon on arvioitu tuotettavan 5—7 markan säästöt vähennettyinä haittakustannuksina. Ennaltaehkäisyyn ja valistukseen tulee panostaa kouluissa ja lisätä yhteistyötä koulujen ja kotien välillä, koska perheiden vastuu tässä asiassa on aivan keskeinen.

Lyhyesti kehitysyhteistyöstä: Hallituksen budjettiesityksessä kehitysyhteistyömäärärahojen tasoksi määriteltiin 0,34 prosentin bkt-osuus. Hallitus lupasi vuonna 96, että vuonna 2000 kehitysyhteistyöhön annetaan 0,4 prosenttia bkt:stä. Todellisuudessa maksatuksessa jäätiin 0,31 prosentin tasolle. Suomi on monessa kansainvälisessä kokouksessa sitoutunut 0,7 prosentin tavoitteeseen. Nyt itsekkyys näyttää olevan vallalla ja kehitysyhteistyörahat ovat hallituksen arvoasteikossa viimeisinä. Kristillisdemokraattien ryhmä esittää bkt-osuuden korotusta jo tänä syksynä 0,35 prosentin osuuteen. Samaa ovat vaatineet kansalaisjärjestöt, kirkot ja työmarkkinajärjestöt. Jatkossa ryhmämme edellyttää hallituksen sitoutuvan määrärahan nostoon 0,4 prosentin bkt-osuuteen 200 miljoonan vuosittaisilla korotuksilla.

Terveydenhuollon määrärahat ovat Suomessa alimitoitetut moneen vastaavaan kansantalouteen verrattuina. Samalla kun hallitus oikealla kädellä lisää kuntien valtionosuuksia, se vasemmalla kädellä leikkaa valtionosuuksien indeksitarkistuksia ja harkinnanvaraisia avustuksia. Näin se heikentää kuntien edellytyksiä korjata peruspalvelussa etenkin terveydenhuollon puutteita. Ikäihmisten hoivapalvelut monessa maamme kunnassa ovat erittäin puutteellisia. Stakes on selvityksessään todennut vanhusten saamien palvelujen määrän romahtaneen kymmenessä vuodessa.

Vaaleissa 99 keskeisintä keskustelua käytiin kansaneläkkeiden pohjaosan leikkauksista. Ministeri Perho kertoi viime torstain kyselytunnilla tuoneensa asian hallituksen budjettiriiheen. Hän oli esittänyt muun muassa kahteen kertaan leikattujen kansaneläkkeiden pohjaosien korjaamista, mutta siihen ei ryhdytty. Kyselytunnilla jäikin oikeastaan täysin avoimeksi se, tyrmäsivätkö korjausesityksen vasemmistopuolueet vai valtiovarainministeriö. Tähän toivon myös vastausta.

Suomessa on yli 300 000 omaishoitajaa, joista vain 20 000 saa työhönsä tukea. Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä esittää budjettiin 100 miljoonan markan lisäystä omaishoitajien työn tukemiseen — tämäkin samaisesta pörssiveron tuotosta.

"Sairaan hyvät" oli tämänvuotisen yhteisvastuukeräyksen kotimaan pääkohde. Yhteisvastuukeräyksellä kirkko nostaa esille tärkeitä aiheita. Kirkko joutuu tässäkin asiassa ottamaan vastuun valtion leiviskästä. Tämä tulisi muistaa myös ministeri Suvi Lindénin, kun keskustelu ohjautuu kirkon osuuksiin yhteisöverosta.

Aluepolitiikasta:

Aikaisemmin mainitsemani Evan tutkimuksen mukaan kansalaiset kokevat toiseksi suurimmaksi ristiriitoja aiheuttavaksi tekijäksi kasvukeskusten ja syrjäseutujen vastakkainasettelun. Kansalaisista kolme neljännestä arvioi, että suurin osa maaseutua on autioitunut vuonna 2025.

Kyläkauppojen kuolema jatkuu ja kiihtyy muun muassa euromuutosten vaatimien investointien vuoksi, ellei tukitoimenpiteisiin ryhdytä pikaisesti. Luulisi, että maamme hallitus ymmärtäisi kyläkauppaverkoston merkityksen haja-asutusalueille. Jos tuo verkosto pääsee kuolemaan, maaseutua on yhä vaikeampi ja taloudellisesti rasittavampi elvyttää eloon.

Juha Akkanen kirjoitti 7.4.2001 Helsingin Sanomissa osuvasti hallituksen maaseudun kehittämisestä. "Ohjelmassaan hallitus toteaa kapulakielisesti muun muassa seuraavaa: ’Kansantaloudellisista ja yhdyskuntataloudellisista syistä maaseutupolitiikan linjojen ja toimenpiteiden määrittelyllä tasapainotetaan maaseudun alueellista väestökehitystä. Maaseutupolitiikka korostaa kaupunkipolitiikan tavoin horisontaalisia toimia, eikä sitä voida toteuttaa pelkästään sektoripolitiikan keinoin.’ Vaikkapa näitä lauseita voi maatalon isäntä lämpimikseen kerrata, kun vaimo ja lapset ovat muuttaneet kuntakeskukseen, naapuriin on kymmenen kilometriä ja traktorin pyörä on uponnut akseliaan myöten mutaiseen peltoon."

Tämän kapulakielen lisäksi hallitus antoi maaseudun kehittämiseen 120 miljoonaa markkaa vuosille 2001—2004. Tämä merkitsee 30 miljoonaa markkaa vuodessa. Se on suurin piirtein saman verran kuin Pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien kunnallistekniikan rakenteiden edistämiseksi luvattu 100 miljoonan markan määräraha seuraaville neljälle vuodelle. Ilman verotuksellisia keinoja ei maaltapako pysähdy. Tällaisista keinoista voi löytää hyviä esimerkkejä esimerkiksi Norjasta.

Arvoisa puhemies! Summa summarum: Hallituksen esitys on realistinen. Markkamääräisesti siitä hyötyvät kuitenkin eniten suurituloiset. Kristillisdemokraattien esityksessä otamme lähinnä ulkomaisilta sijoittajilta pörssiveroa 0,15 prosenttia ja vähän korkeampaa veroa pikaisista myyntivoitoista. Varjobudjetistamme hyötyvät eniten perheet, eläkeläiset ja pienituloiset. Otamme vähän niiltä, joilla on paljon, ja annamme niille, joilla on vähän.

Raimo   Vistbacka  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olemme eläneet Suomessa lukuisien lihavien vuosien ajanjaksoa, ja 1990-luvun syvä lamakausi on enää kaukainen muisto. Suurtyöttömyys, kymmenien miljardien pankkituki, sosiaalietuuksien leikkaukset ja konkurssiaalto ovat suurelta osalta kansalaisia ja päättäjiä painuneet unohduksen yöhön. Ainoastaan se joukko, joka yhä maksaa tuon lähihistoriamme synkimmän kauden velkoja, muistaa sen joka päivä ja joka hetki.

Tuntuu siltä, että myös kansantalouttamme ohjaava valtiovarainministeriö on taipunut tyytyväisyyden tilaan, jossa mahdolliset uhkakuvat näyttävät kaukaisilta ja mahdottomilta käydä toteen ainakaan meidän kohdallamme. Elävästi muistan ennen viimeistä syvää lamaa, miten silloinen ylijohtaja Korkman puhui vähän samalla tavoin kuin valtiovarainministeriön edustajat tällä hetkellä.

Vielä kuluvan vuoden alkupuolella, kun Amerikan talous oli jyrkästi kääntymässä laskuun ja useat huikeita voittoja näyttäneet ja valtavia pörssiarvoja omanneet informaatioteknologia-alan yritykset alkoivat toinen toisensa jälkeen antaa tulosvaroituksia, tuottaa tappioita tai tehdä konkursseja, pidettiin kehityksen leviämistä Suomeen hyvin epätodennäköisenä. Ennusteita laadittiin lähes aikaisempina vuosina toteutuneiden kansantalouden kasvulukujen perusteella. Vielä heinäkuussa, kun hallitus laati nyt käsittelyyn tullutta valtion vuoden 2002 talousarvioesitystä, alennettiin kasvuennusteita vain varovasti luottaen EU-alueen vetovoimaan.

Kuluneiden parin kuukauden aikana on käynyt entistä selvemmäksi se, että USA:sta lähtenyt laskukausi on jo levinnyt konkreettisesti Eurooppaan ja myös Suomeen. Meille tärkeimmistä kolmesta tuotantoalasta kaksi, nimittäin elektroniikka-ala ja puunjalostusteollisuus, on jo selvässä lamassa. Ainoastaan konepajateollisuus näyttää vielä kasvulukuja pitempien toimitussopimustensa ansiosta. Tästä huolimatta näyttää siltä, että hallitus luottaa edelleen noin 2,5 prosentin suuruiseen kokonaistuotannon kasvuun.

Perussuomalaisten mielestä koko budjettiesitys on tällä erää laadittu ylioptimististen odotusten varaan. Samaa mieltä ovat olleet useat talousasiantuntijat, esimerkiksi Aktia-pankin pääekonomisti Tyrväinen, joka ennustaa vain hieman yli prosentin suuruista talouskasvua ja siitä varsin nopeasti seuraavaa työllisyyden heikentymistä. Lisääntyneestä EU-jäsenmaksurasituksesta huolimatta Euroopan unionista, puhumattakaan Emusta, ei ole taloutemme vakauden turvaajiksi.

Valtiovarainvaliokunnalla onkin syksyn kuluessa äärimmäisen vaativa tehtävä: kyetä näkemään ja ennustamaan maailmantalouden tuleva kehitys niin, että tarvittaessa vielä marraskuussa voidaan talousarvio laatia realististen odotusten, ei toiveiden mukaan. Tämä on koko yhteiskunnan etu, ja tähän tulisi pyrkiä ilman hallitus—oppositio-asetelmia. Muutoin maamme temmataan mukaan lamaan kuin ajopuu 1990-luvun tapaan. Toista yhtä syvää lamaa ei pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme enää kestäisi ilman, että tähän saakka välttävänä säilynyt heikommista huolehtimisen periaate romuttuisi täysin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on kehunut ja samoin hallituspuolueet kehumasta päästyäänkin kuluvalle ja ensi vuodelle ajoitettuja veronalennustoimiaan. Niiden on väitetty estävän laman syntymisen ja työttömyyden lisääntymisen. Valitettavasti en voi itse yhtyä tähän ylistyskuoroon. Mittaviksi mainostetut veronalennukset tuovat keskituloiselle, noin 12 000 markkaa kuukaudessa ansaitsevalle, arvioijasta riippuen noin 75—130 markkaa lisää rahaa käteen kuukaudessa. Keskiarvoperheellä on siis noin 200 markan lisäys kuukausittaiseen kulutukseensa. Se ei estä Suomen ajautumista lamaan, anteeksi vain, on minun mielipiteeni. Todellisuudessa verotuksen kevennysmiljardit painottuvat hyvätuloisille palkansaajille, jolloin niiden käytännön vaikutus hyödyn saajan kulutuskäyttäytymiseen on varsin vähäinen. Merkittävä osa lisänettotuloista päätyy näin ollen pankkeihin tai sijoituksiin.

Perussuomalaisten mielestä tuloveronkevennyskakusta, yhteensä noin 4 miljardista markasta, mikäli laskutoimitukset ovat olleet oikeat, olisi ainakin puolet tullut käyttää tuloveron keventämisen sijaan elintarvikkeiden ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden ja palvelujen arvonlisäveron alentamiseen. Parilla miljardilla markalla, ed. Kangas, olisi voitu alentaa ruoan hintaa tuntuvasti ja tehdä esimerkiksi parturissa käynti niille, joilla vielä tukkaa on, edullisemmaksi. Tällöin myös kaikkein pienituloisimpien ostovoima olisi kasvanut, ed. Kangas, mitä hallituksen mallilla ei lainkaan tapahdu. En voi ymmärtää sitä, miksi hallituspuolueille ja osalle oppositiotakin on mahdotonta käsittää yksinkertaista kotimarkkinoiden yhtälöä, jossa kaikkein pienituloisimmille annettu lisämarkka palautuu heti kulutukseen sataprosenttisesti patoutuneen kulutustarpeen täyttymisenä, kun taas hyvätuloisen osalta palautumisprosentti pienenee progressiivisesti tulojen määrän kasvun mukaan pääosan lisätuloista siirtyessä säästöihin ja sijoituksiin. Mielestämme toinen 2 miljardia olisi tullut käyttää tästä syystä alle 200 000 markkaa vuodessa ansaitsevien tuloveron kevennykseen. Sitä parempituloiset eivät tällä hetkellä sillä tavoin tarvitse. Ansiotason kasvu mielestäni riittää heidän ostovoimansa ylläpitämiseen.

Lipposen hallitukset ovat hallitusohjelmissaan painottaneet voimakkaasti työttömyyden alentamisen merkitystä. Lipposen ykkönen lupasi puolittaa työttömyyden, ainakin silloisen työvoimaministerin suulla, ja kakkosen tavoitteena on nostaa työllisyysaste eli työssäkäyvien määrä 70 prosenttiin. Ykkösen tavoite jäi toteutumatta, ja tämänhetkiset kansainväliset talousnäkymät ennustavat myös kakkosen tavoitteen jäävän haaveeksi. Työllisyyden kohentuminen on jo lähes pysähtynyt, ja viime kuukausien valossa työttömyys mitä ilmeisimmin lähtee jo ensi talvena uudelleen kasvuun. Yhdyn edellä mainitsemani pääekonomisti Tyrväisen ihmettelyyn siitä, kuinka kevyesti hallituspuolueet suhtautuvat nykyiseen työttömyysasteeseen, joka työllistämistoimet huomioon ottaen on edelleen lähes 15 prosenttia, sekä näköpiirissä olevaan työttömyyden lisääntymisriskiin.

Perussuomalaisten mielestä työttömyyden lisääntyminen on vältettävissä vain edellä esittämilläni pienituloisten ostovoimaa lisäävillä toimilla sekä työvaltaisten pk-yritysten välillisiä työvoimakustannuksia alentamalla. Budjettiesitykseen sisältyvä työnantajien kansaneläkemaksun alennus vaikuttaisi tehokkaammin mielestämme työllisyyteen, jos se kohdennettaisiin ehdotettua selvemmin pieniin ja keskisuuriin työvoimavaltaisiin yrityksiin, jotka ovat merkittävin työllistäjä maassamme. Suurille ja pääomavaltaisille yrityksille alennuksella ei ole käytännössä niin suurta merkitystä työllistämisen kannalta. Samoin jäin kaipaamaan arvonlisäverosta vapaan liikevaihdon ylärajan nostamista, mikä lisäisi heti kiinnostusta itsensä työllistämiseen yritystoiminnan avulla, kun toiminta olisi silloin myös vähemmän byrokraattista.

Herra puhemies! Valtiovarainministeri on toistuvasti, viimeksi käsiteltävän budjettiesityksen esittelyssä, vaatinut eläkejärjestelmämme ja työttömyysturvamme remontoimista. Hän ennustaa veronkorotuksia, työttömyyden kasvua ja menojen leikkauksia, mikäli toimenpiteisiin ei ryhdytä nopeasti ennen suurten ikäluokkien eläkeikään tuloa. Ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta totean vain sen, että valtaosaltaan sen taso ja kesto on tällä hetkellä oikea, mutta lähinnä perusturvassa olisi parantamisen varaa, ja jonkinlaisen katon asettaminen tuen suuruudelle saattaisi olla paikallaan. Ei ihminen työllisty vain sillä, että hänen työttömyysturvansa lopetetaan, tarvitaan työpaikkoja.

Eläkkeiden uudistamista pohtiva työryhmä on tehnyt työtään jo varsin kauan, ja jotain ennakkotietoja tulevista esityksistä on tihkunut julkisuuteenkin. Kaksi merkittävintä uudistusta lienevät eläkkeen määräytymisperusteiden muuttaminen viimeisen kymmenen työvuoden tulojen sijasta koko työhistorian mukaan määräytyviksi ja yli 61-vuotiaaksi työelämässä pysyvien työeläkekertymän nostaminen. Kannatan molempia uudistuksia. Hyötyväthän koko työhistorian huomioon ottamisesta lähinnä raskasta työtä tekevät, joilla ansiot jäävät fyysisen kunnon heikentyessä viimeisinä työvuosina alhaisemmiksi.

Koska myös valtiovarainministeri on puuttunut eläkeasiaan, haluan vain evästyksenä uudistustyölle ottaa esiin jo viimeiset kymmenen vuotta esillä pitämäni mallin. Tässä joudun nyt käyttämään ensisijaisesti euroja, koska talousarvioesityskin perustuu niihin ja sen johdosta sitä oli vähän vaikea ymmärtää näin tuoreeltaan. Eli oma mallini olisi se, että minimieläke olisi 800 euroa eli noin 4 700 markkaa ja katto runsaan 3 000 euron eli noin 18 000 markan suuruinen. Tällöin minimieläke korvaisi erityisesti kansaneläkkeen perusosan leikkausten tuomat epäoikeudenmukaisuudet ja takaisi jokaiselle eläkeläiselle ihmisarvoisen elämän. Vastaavasti korko- ja osinkotulovähenteinen eläkekatto estäisi ketään rikastumasta asiattomasti yhteiskunnan varoilla. Nyt suuren eläkeuudistuksen yhteydessä tämä periaatteellinen kansalaisten tasa-arvoa merkittävästi lisäävä muutos olisi hyvin mahdollista toteuttaa.

Suomen kansanvaltaisen järjestelmän pelastaneet sotiemme veteraanit ja kotirintamanaiset tarvitsevat yhä enemmän rahaa kuntoutukseen, asuntojen peruskorjaukseen ja erilaisten eläkejärjestelmien väliinputoamisten korjaamiseen. On otettava huomioon, että poistuma on tällä hetkellä erittäin suuri. Ne lisärahat, joita on osoitettu, tuskin tulevat riittämään. Kun kaikki puolueet ovat julkisuudessa näitä rahoja kannattaneet, ei liene vaikeata lunastaa lupauksia budjetin käsittelyn aikana.

Hallituksen budjettiesityksen perusteluissa kehutaan esityksen myönteistä vaikutusta kuntien talouteen, todistellaan niiden talouden olevan hyvässä kunnossa. Tämä todistelu ei valitettavasti pidä täysin paikkaansa. Osalla kunnista, lähinnä suurilla kaupungeilla ja Nokia-paikkakunnilla, menee erittäin hyvin ainakin toistaiseksi, mutta Suomessa on kymmeniä vakavissa talousvaikeuksissa kamppailevia kuntia. Budjetti ei tuo niiden asemaan mitään olennaista helpotusta, vaan päinvastoin. Muun muassa opetustoimen menot lisääntyvät merkittävästi kuten myös sosiaali- ja terveystoimen. Tämän takia lisähenkilöstön palkkaamiseen ei ole edelleenkään mahdollisuuksia, näin valitettavasti uskon, ja työssä olevat väsyvät loppuun. Eriarvoisuutta on myös esiopetuksen osalta muun muassa koulumatkaeduissa, joista on jo aikaisemmin puhuttu, ja monissa muissa asioissa. Kuitenkin köyhissä kunnissa asuvat maksavat veronsa yhtä lailla ja jopa korkeampina kuin rikkaiden kuntien asukkaat.

Arvoisa puhemies! Lopuksi puutun vielä pariin yksityiskohtaan budjetissa.

Positiivista on se, että poliisin määrärahoja on hieman lisätty, mutta se ei valitettavasti ratkaise enää kaikkia ongelmia. Poliisikoulutuksen aloituspaikkoja on viime vuosien säästötoimien takia vähennetty ja vähennetään kirjan mukaan jälleen 288:aan samalla, kun suuret ikäluokat lähestyvät pikkuhiljaa eläkeikää. Tämän takia poliisivaje kasvaa edelleen, kun uusia koulutettuja poliiseja ei riitä vakanssien täyttämiseen. Tästä seuraa kansalaisten perusturvallisuuden edelleen heikkeneminen ja työssä olevien työssään stressaantuminen entistä enemmän. Asiaan tulisi puuttua mielestäni ennen kuin se on liian myöhäistä. Kestäähän koulutus poliisiammattiin noin kolme vuotta.

Tie- ja ratamäärärahoissa on nähtävissä pientä kasvua pariin viime vuoteen verrattuna. Valitettavasti merkittävä osa määrärahoista menee muutamaan suureen hankkeeseen, varmasti sinällään tarpeellisia, kuten Helsinki—Turku-moottoritiehen ja Kerava—Lahti-oikorataan. Perustienpito ei saa vieläkään mielestämme riittävästi lisävaroja, jotta perustiestömme jatkuva kunnon heikkeneminen voitaisiin edes pysäyttää. Onneksi nyt sitä saadaan edes hidastettua. Nykyinen kehitys ajaa valitettavasti yrityksiä pois syvältä maaseudulta ja estää myös niiden sijoittumista sinne, sillä nopeutuvat toimitusajat vaativat ajokelpoisen tiestön ympäri vuoden. Ongelman merkitystä ei valitettavasti täysin ymmärretä täällä moottoriteiden katveessa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Taitavat nuo synkät maailmanuutiset pitää osan keskustelijoista poissa, mutta kuitenkin aloittaisin tässä vastaamalla ed. Pekkariselle, vaikkei hän paikalla satu olemaankaan.

Kannattaisi nyt todella miettiä, ketkä ovat olleet tämän nousukauden suurimmat voittajat. Vastaus on aivan yksiselitteinen. Suurimmat voittajat ovat olleet veronmaksajat ja julkisen sektorin tukea tarvitsevat, sillä valtio ja kunnat ovat verotulojen muodossa olleet ylivertaisia nousukauden voittajia. Meillä on tehokas verojärjestelmä. Meillä on erityisen tehokas verojärjestelmä ollut leikkaamaan niin sanottuja optioita. Tällä tavoin on taattu se, että jokainen suomalainen viime kädessä on jakamassa sitä suurinta pottia. Ei tässä ole mitään epäselvyyttä. On puhdasta populismia tulla tänne puhelemaan, että rikkaita on rikastutettu. Keneltä olisi pitänyt ottaa enemmän, se jää säännönmukaisesti keskustalta vastaamatta. Meillä on kuitenkin liki maailmanennätystasoa ole veroprogressio. Se on kyllä tehokkaasti tuonut yhteiseen käyttöön kaikkea sitä hyvää, mitä maassa on syntynyt.

Jos olisi menetelty sillä tavalla kuin täällä vuosien mittaan keskusta on esittänyt, me olisimme täydellisiä tyhjätaskuja, velan hakijoita tälläkin hetkellä aivan varmasti, ja se, jos jokin, rankaisisi kyllä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Tämä on aivan varma asia. Silloin, kun tämä suurenmoinen nousukausi lähti liikkeelle — te olette kokonaan unohtanut — keskusta oli vielä hallituksessa ja budjettiesitys vuodelle 95 piti sisällään lähes 50 miljardia markkaa velanottoa, täysin käsittämättömiä summia. Se on ollut ehkä juuri se aukko, tuo valtava velkarahoitus, johon nousukauden hedelmät pääosin ovat menneet, että saatiin kurottua umpeen se ero. Mutta kertokaa ihmeessä, keneltä olisi pitänyt ottaa enemmän.

Ed. Wideroos kiinnitti huomiota minusta hyvin mielenkiintoisella tavalla siihen prosessiin, jota kesän mittaan käytiin budjetin valmistelun yhteydessä. Minä en nähnyt sillä tavalla, että eduskunta olisi ollut valmistelemassa budjettia, vaan sillä tavalla, että hallitus valmistellessaan budjettia halusi kuulla eduskuntaryhmiltä painotuksia. Enkä minä kyllä niissä palavereissa muista kuulleeni kovin suuria valtio-oikeudellisia duubioita miltään eduskuntaryhmältä. Olisi voinut päätyä, niin kuin muistaakseni moneen kertaan ryhmäpuheenjohtaja ed. Kalliomäki painotti, se harjoitus kokonaan nollillekin, mutta tällä kertaa ei päätynyt. Itse asiassa aika mielenkiintoisella tavalla ed. Wideroos käsitteli tätä asiaa, ja erehdyin jo luulemaan, että hän on valmis pikkuisen tinkimään. Nimittäin tämä kierros kävi kalliiksi, kunnes sitten kävi ilmi, että hän haluaisikin itse asiassa pikkuisen lisää sellaisiin menoihin, joita ei ehkä tullut huomanneeksi vaatia kesän aikana, kun keskusteltiin.

Nyt on esitetty monta moitetta myöskin veronalennusesitystä kohtaan. Tämähän on yksi yhteen tupoperäinen veronalennus. (Ed. Ala-Nissilä: Eduskunnan pitäisi päättää!) — Eduskunta tietysti päättää. — Mutta ymmärsin muun muassa ed. Pekkarisen puheesta, että tupo sinänsä nauttii aika lailla arvostusta nimenomaan sillä reunaehdolla. Ilmeisesti osapuolet ovat sopimukseen päätyneet olettaen, että tuollainen veronalennus tulee, jonka kyllä kieltämättä hallitus on luvannutkin hoitaa. Kuinka epätasapainoinen se on, en halua siihen ottaa kantaa. Totean kuitenkin, että todennäköisesti työmarkkinajärjestötkin ovat nähneet asian sillä tavalla, että progression kiristäminenkään ei taida olla paikallaan, joten tulopolitiikan kokonaisuuden avaaminen tässä yhteydessä ei minusta vaikuta kovin mielekkäältä.

Ed. Kärkkäinen puhui pörssiverosta. Se on kovin kauniilta kuulostava asia, vähän saman tapaan kaunis kuin Tobinin vero, jolla kaikki maailman vääryydet heti korjattaisiin. Tekisi mieleni nyt vähän palauttaa maan pinnalle tätä ajattelua. Oletteko miettineet kristillisten puolella valmiiksi senkin, kenelle Helsingin Pörssin nykyiset toimitilat vuokrataan. Nimittäin kaikenlainen erityisjärjestely Suomen Pörssissä verotuksineen päivineen ajaisi varmasti pörssikaupan aika nopeasti jonnekin muualle. Jäisi vero saamatta, koska kauppaa ei enää käytäisi. (Ed. Kekkonen: Eduskunnan lisätilaksi!) — Siinä saattaisikin olla rakentava ehdotus.

Myöskin — ehkä valitettavastikin — pörssivoittojen, niin sanottujen pikavoittojen, verottamisen kiristämisen mahdollisuus taitaa olla mennyt, kun ei pikavoittoja sieltä tällä hetkellä tule. Eivät sittenkään, vaikka maailman virtaukset muuttuvat, nämä peruslainalaisuudet eivät oikeastaan mihinkään katoa. Haluaisin edelleenkin korostaa eduskunnalle sitä, että mitä enemmän muutoksia joudumme kohtaamaan, sitä tärkeämmäksi tulee se, että jossakin jokin asia yritetään pitää vakaana, luottamusta herättävänä, ja sitä julkisen sektorin talous tällä hetkellä Suomessa on. Uskon niin, että myöskin jatkossa.

Monissa puheenvuoroissa on myöskin puututtu niihin kasvuennusteisiin, jotka valtiovarainministeriö on tänä vuonna antanut kahteen kertaan yhden tarkistuksen jälkeen. Toteaisin, että ne ovat olleet aina sinä hetkenä, kuin ne on annettu, niin alkuvuodesta kuin heinäkuussakin, markkinoiden alhaisimmat, siis varovaisimmat arviot. Yhä edelleen taitaa olla niin, että ensi vuoden arvion osalta, johon tietysti budjetti perustuu, tai sanokaamme, joka koskee samaa vuotta kuin ensi vuoden budjettiehdotus, niin kaikki reittauslaitokset kuin myöskin rahalaitokset näyttävät arvioivan Suomelle hivenen parempaa kasvua kuin valtiovarainministeriön kesäinen, heinäkuinen, 2,5 prosentin arvio. Siellä on aika paljon 3,5:tä, jopa jälkeen tulleita arvioita.

Tässä saattaa tietysti olla se tekijä, että meidän arviomme tälle vuodelle on ollut ehkä hivenen korkeampi, jolloin voidaan sanoa, että matalammasta pohjasta ponkaisee joku toinen arvioitsija ehkä vähän korkeammalle. Mutta en näkisi nyt ainakaan ylioptimismia siinä, jos on kaikkein varovaisimpien joukossa. Tällä en ollenkaan tarkoita sitä, ettei tilannetta olisi jatkuvasti seurattava. Sitä joudutaan seuraamaan ja voidaan tietysti joutua tilanteeseen, jolloin joudutaan tarkistamaankin kantaa. Esimerkiksi verotulojen kohdalla kuitenkin kiinnittäisin huomiotanne siihen, että budjettiriihessä elokuussa kuitenkin arvioitiin vielä verotulot oikeastaan kasvuennusteista riippumatta ja nimenomaan yhteisöveropuolella, johon kuitenkin tietyllä tavalla kasvunäkymät hyvin selkeästi heijastuvat, aivan päivän tiedon mukaan, tämän vuoden kertymien mukaan, ja siinä päädyttiin samaa varovaisuusperiaatetta noudattaen vielä alentamaan verotulojen arviota.

Mauri   Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, te olette tehnyt monessa suhteessa hyvää työtä. Mutta ei siitä mihinkään mielestäni pääse, että todellakin on jäänyt jälkeen voittajia ja on jäänyt jälkeen häviäjiä. Minä tunnistan ihmisiä, perin suurituloisia, esimerkiksi jos katsoo yksilöitä, jotka ovat saaneet merkittävät veronkevennykset ja joihin yksikään leikkaus, joita olette suorittanut, ei ole pennilläkään koskenut. Mutta sitten tunnistan niitä kansalaisia, aika pienituloisia, vaikeissa elämänolosuhteissa eläviä, jotka eivät juuri veronkevennyksistä ole päässeet osallisiksi mutta joihin ovat kohdistuneet monet leikkaukset, osin päällekkäiset leikkaukset. Kun tämän saldon laskee yhteen, ei pääse mihinkään siitä — ja senhän tilastotkin osoittavat, viime kesänä Tilastokeskus julkisti yhden tilaston, muitakin on tullut, jotka todistavat sen myös käytännössä —että eivät vain jotkut yksittäisesti poimitut esimerkit vaan myös kansan laajassa keskuudessa tehdyt selvitykset osoittavat, että tuo kahtiajako on tapahtunut.

Sitten te kysytte, olisiko voitu menetellä toisin. Arvoisa ministeri, kertokaa, mikä talousoppi sen sanoo, että juuri heikompien kulutuskysyntää pitää leikata, jotta koko kansantalous jollakin tavalla nopeammin kasvaisi. Te osaatte tämän asian varmasti paremmin. (Ed. Kekkonen: Missä on leikattu?) Minä en tunnista sellaista oppia, joka näin sanoisi.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Haluan kohdistaa keskustalle viestin, kun se esiintyy tai ainakin pyrkii esiintymään ikään kuin sillä olisi kerrottavanaan selkeä vaihtoehto hallituksen ja sitä tukevien ryhmien budjettiesitykselle. Se tapahtuu kyllä nätisti retorisessa muodossa, mutta kuinka kauan keskusta nyt onkaan ollut oppositiossa? Kuusi ja puoli vuotta. Yhtään ainutta kertaa, ei yhtään ainutta budjettia ole nähty, jolloin se olisi esittänyt selkeän varjobudjetin. (Ed. Ala-Nissilä: Monta kertaa!) Joka syksy olisi ollut mahdollisuus budjettiriihen jälkeen. Se pitäisi esittää budjettiriihen jälkeen, mutta sellaista ei ole nähty. (Ed. Isohookana-Asunmaa: Pitää lukea meidän vastalauseemme!) En minä siitä sinänsä huolta kanna, mutta siitä kannan huolta, että keskusta pyrkii ikään kuin huijaamaan, että sillä olisi tällainen esitys. (Ed. Kääriäinen: Joka vuosi on tehty!)

Me olimme oppositiossa aikanamme myöskin, neljä vuotta vain, (Ed. Ala-Nissilä: Silloin ei tehty!) mutta joka syksy elokuussa me teimme varjobudjetin. Teimme sen selkeästi hallituksen budjettiesitystä vastaan. Sellaista toivon teiltä, että pääsemme keskustelemaan todellisista vaihtoehdoista eikä vain siitä retorisesta viestistä, joka täällä tulee, (Ed. Isohookana-Asunmaa: Ei sitä sananvalintaa välttämättä tarvitse seurata!) ihan asian etenemisen vuoksi.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkaisin tästä puheenjohtaja Kalliomäen ajattelusta sillä tavoin, että kyllä minäkin toivoisin, että oppositio nyt, kun vaaleihin on enää puolitoista vuotta, esittäisi todellakin johdonmukaisen oman vaihtoehtonsa hallituksen harjoittamalle politiikalle, seisoisi sen vaihtoehdon takana ja tarjoaisi sitä vakavissaan äänestäjille vaihtoehtona hallituksen politiikalle.

Keskustan tämänhetkinen toiminta on luvalla sanoen äänestäjien hämäämistä. Yhtäältä tehdään monille eri väestöryhmille lupauksia, siellä ollaan kohdistamassa lisärahaa äitiys- ja sairauspäivärahoihin, kotihoidon tukeen, opintotukeen, lapsilisiin, yksinhuoltajille, työttömyysturvaan, kansaneläkkeeseen, pohjaosan leikkaukseen, ylivelkaantuneille, pienyrittäjien sotu-alennuksiin ja niin edelleen, kunnille, alueille, maatalouteen, kaikkeen. Samanaikaisesti ollaan alentamassa valtion verotuloja: elintarvikkeiden alv, liikenneverotus, alueelliset veroporkkanat ym. Kun laskin nämä yhteen ja totesin, että siitä tulee 16 miljardin aukko ensi vuoden budjettiin, niin ed. Pekkarinen täällä salissa ja julkisuudessa kiistää tämän laskelman, laskelman, joka on kenen tahansa tarkistettavissa ja jossa on laskettu yhteen ed. Pekkarisen ja hänen eduskuntaryhmänsä viralliset ehdotukset.

Tämä on yksi raide, jokaiselle taholle luvataan kaikkea hyvää ja kaunista, mutta samanaikaisesti käytetään julkisuudessa puheenvuoroja, joissa sanotaan, että kyllä me finanssipoliittisen peruslinjan hyväksymme, ei meillä ole kuin ehkä miljardin ero, tai kuten ed. Pekkarinen sanoi vielä STT:lle 2. päivänä elokuuta, että voimakkaampi reagoiminen finanssipolitiikan kautta voisi tapahtua nykyisten raamien sisällä. Nyt hän on jo löytänyt miljardin lisää, mutta silloin oli jo pysymässä budjetin raamien sisällä. (Ed. Pekkarinen: Lukekaa myös haastattelun seuraava virke!) Kyllä tällainen kaksinaamainen poliittinen peli on oppositiollekin aika riski homma, kun kuitenkin pitäisi äänestäjien edessä jokin linja pystyä esittämään.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa valtiovarainministeri viittasi tarvittaviin rakenteellisiin uudistuksiin erityisesti eläkepolitiikassa ja työttömyysturvaa kohtaan. Minusta olisi aika reilua, että valtiovarainministeri nyt kertoisi, minkä tyyppisiä tällaiset rakenteelliset uudistukset ovat. Ovatko ne työssäjaksamista tukevia rakenteellisia uudistuksia vai minkä tyyppisiä? Me olemme kertoneet haluavamme, että työssäjaksamiseen panostetaan ja työttömyysturvaehtoja parannetaan niin, että nykyistä useampi pääsee nimenomaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin. Mitä ovat ne rakenteelliset uudistukset? Tässä on vähän miettimistä, mihin päin tätä linjausta ollaan ajattelemassa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin kansliasta kahdelta viimeiseltä vuodelta meidän budjettivastalauseemme. Ed. Kalliomäki, se on selvä vaihtoehto, siinä joka momentin osalta on tarkalleen määritellyt vaihtoehdot. Tässä, ed. Kalliomäki, täältä ne löytyvät. Minä ojennan ne täältä näin. Sieltä löytyvät meidän vaihtoehtomme. Ed. Kalliomäki ja ed. Zyskowicz, kaiken lisäksi nämä vaihtoehdot on esitetty kyseisinä vuosina sellaisessa vaiheessa, että teillä on ollut kosolti aikaa ennen näistä vaihtoehdoista äänestämistä kertoa, missä on teidän kritiikkinne siinä esitettyihin vaihtoehtoihin, minkä te panette ilman muuta yli siitä, mitä keskusta on esittänyt.

Mitä tulee, arvoisa puhemies, vielä ed. Ben Zyskowiczin linjaan, minusta ed. Zyskowiczia kannattaa monessa kehua, mutta ei kannata mitä tahansa rakentaa. Ed. Zyskowicz, me laskimme viime lisäbudjetin käsittelyssä eduskunnassa muutama kuukausi sitten hallituspuolueiden edustajien tekemät lisäysehdotukset lisäbudjettiin. Ne olivat, ed. Zyskowicz, suurempia yhteensä kuin keskustaopposition asiakirjaan kirjoitetut muutokset. Tätä se elämä on.

Tai toinen esimerkki: Ne muutokset, mitä äsken omassa puheenvuorossani linjasin keskustan linjaksi ja vaihtoehdoksi, ne konkreettiset esitykset ovat kaikki sellaisia, minä tarkistutin sen, joista joku hallituspuolueiden edustaja on itse tehnyt aloitteen. Te, arvoisa ed. Zyskowicz, olette omalta osaltanne sallinut ryhmänne jäsenien tehdä aloitteita juuri niistä asioista, (Ed. Zyskowicz: Tämä on vapaa maa!) joita meidän esityksemme pitävät sisällään.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen on loistava puhuja, (Ed. Zyskowicz: Mutta ei osaa yhteenlaskua!) mutta ehkä yritän asiaakin.

Muistelen, että me olemme verotuksen oikeudenmukaisuudesta keskustelleet monta kertaa, ja muistan kuulleeni nimenomaan osinkotulojen verotuksen kohdalla, joka olennaisesti poikkeaa tuloverotuksesta, koska osinkoverotus on suhteellisen lievä, keskustasta käytetyn ilmaisua, että lypsävää lehmää ei kannata tappaa. Varmasti asiantuntemusta tässä suhteessa ryhmässä onkin, mutta te olette puolustaneet, sanoisinko, kaikkein alhaisinta suurten pääomatulojenkin verokantaa. Ehkä tuo argumenttinne on aivan oikeakin, mutta sitä en ymmärrä, että te sitten katsotte, että 60 prosenttia työtulosta onkin liian vaatimaton verokanta, jos pääomatulosta 29 on ikään kuin siinä ja siinä rajamailla. Tässä on jotain ristiriitaa teidän ajatuksissanne.

Haluan vielä toistaa kerran sen, että kyllä köyhiä koskettaa pahiten se, jos julkinen talous on kuralla. Tässä suhteessa minusta vasemmistoliiton ryhmäpuheenjohtaja Outi Ojala on kyllä aivan oikein sanonut täällä varmasti moneenkin otteeseen, että kyllä köyhän paras turva on se, että valtiontalous on kunnossa. Kyllä me sen olemme oppineet 90-luvulla.

Oikeastaan kun puheenjohtajat Kalliomäki ja Zyskowicz täällä peräsivät, onko teillä vaihtoehtoisia budjetteja, niin voi olla, että on hajanainen kooste erilaisia määrärahaesityksiä. Mutta että teillä olisi ollut jokin talouspolitiikan linja, joka olisi toistunut vuodesta toiseen, sellaisesta ei ole ollut mitään puhetta ilmeisesti ryhmässänne.

Kari  Kärkkäinen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että mainitsin puheessani ed. Zyskowiczin väittäneen, että oppositiolla ei ole vaihtoehtoa, mutta tänään hän on lausunut selvästi sen, että "pienempi oppositiopuolue, Suomen kristillisdemokraatit harjoittaa - - vastuullista oppositiopolitiikkaa. Kristillisdemokraattien budjettikannanotossa esitetään sentään laskelma, jolla heidän budjettivaatimuksensa pyritään tasapainottamaan." Ilahduin kovasti tästä ed. Zyskowiczin viestistä siinä mielessä, että hallituspuolueiden rintamassa on huomattu, että oppositiolla on selkeä, hyvä vaihtoehto.

Jos joku tässä salissa tosiaan väittää, niin kuin puheessani mainitsin, että pörssivero ajaa sijoittajat pois Helsingin Pörssistä, niin väitän edelleen, että hän on väärässä. Pörssivero 0,15 prosentin suuruisena on paljon pienempi kuin Tukholman ja Helsingin pörssien hintaerot päivittäin. Kun ostaa ja myy ja maksut ovat 100 000 markkaa ja sijoituksesta menee 75 markkaa veroon, niin olen varma, että tuo vero ei vie muihin pörsseihin kauppaa tekemään.

Edelleenkin muistutan, että 0,4 prosentin vero on Englannissa oston yhteydessä. Vielä muistutan, että 77 prosenttia osakkeenomistajista tulee ulkomailta, jolloin vaikutus Suomeen on entistä positiivisempi.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen uskollisena soturina puutun minäkin todellisen oppositiojohtajan, ed. Pekkarisen, käyttämään ryhmäpuheenvuoroon. Siinä on yhdeksän kymmenestä asiasta, joissa ollaan pienen ihmisen asialla ja jotka ovat äärimmäisen kannatettavia. Ei voi muuta kuin olla samaa mieltä, että näin pitäisi myös tehdä sen lisäksi, mitä hallitus on tehnyt.

Mutta mielenkiintoista on se, että kun ed. Pekkarinen antoi hallituksen harjoittamalle tupopolitiikalle tukensa, niin hän ei sen seurauksena tehnyt yhteenvetoa, eräänlaista johtopäätöstä, että siitä on seurannut alhainen inflaatiotaso Suomessa. Se on erikoisesti ollut pienituloisen, vähäväkisen suurin puolustaja tässä tasavallassa, niin että hänen ostovoimansa edes niillä liksoilla on ollut mahdollinen ja että se on säilynyt. Se on valtava saavutus tässä tilanteessa.

Toinen on se, että ed. Pekkarinen syyttää hallitusta sellaisista asioista, jotka ovat kysynnän ja tarjonnan lain alaisia ja joille markkinataloudessa ei nyt kovin paljon voi: muun muassa asumiskustannukset Pääkaupunkiseudulla jnp.

Toisin sanoen retorisesti loistavaa tekstiä, mutta se villakoiranydin on heikoilla siellä ed. Pekkarisen sanoman takana.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistölle muistuttaisin, että kyllä köyhien kannalta kaikkein paras turva on työllisyys, se, että on työpaikkoja. Minusta vaahtoamisella keskustan linjasta te haluatte jättää varjoon sen, että hallitus on epäonnistunut pahasti työttömyyden alentamisessa. Se on luottanut pelkästään talouden nopeaan kasvuun, mutta nyt, kun kasvu hiipuu, ei olekaan lääkkeitä siihen, miten työttömyyttä alennetaan. Keskustan linja on se, että tässä tilanteessa tulee työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistää niin, että luodaan lisää työvoiman kysyntää ja työpaikkoja erityisesti pienipalkkaisilla ja työvaltaisilla aloilla.

Ed. Ben Zyskowiczille muistuttaisin, että kannattaisi joskus kiinnittää huomiota myös omien puheenparsien muutokseen. Minulla on semmoinen muistikuva, että maaliskuussa, kun kehysasioita täällä käsiteltiin, niin te olitte hyvin tiukasti sillä linjalla, että vain velkaa lyhennetään valtiontalouden ylijäämällä, ei mitään muuta. Muistan, kuinka jyrkästi suhtauduitte ministeri Soininvaaran esityksiin terveydenhuollon rahoituksen lisäämisestä. Mutta kesällä, kun teillä oli puoluekokous, te ryhdyitte pehmentämään kokoomuksen linjaa. Silloin te ryhdyitte puhumaan, että hallitushan ei keskitykään enää vain velan lyhentämiseen, vaan myös korjaa epäkohtia. Sen jälkeen te aloitte puhua näistä hyvinvointiyhteiskunnan asioista.

Sehän on mainiota, te olette tullut keskustan linjalle. Me olemme tervehtineet sitä ilolla, mutta pidämme outona, että ette itse tunnista omien mielipiteittenne muutosta. Keskusta on vuosittain esittänyt noin 1—2 miljardia markkaa velanlyhennysvarasta käytettäväksi epäkohtien korjaamiseen, jolla olemme halunneet lisätä yhteiskunnan tasa-arvoa ja eheyttä ja sitä kautta myös pitkäjänteistä velanmaksukykyä ja kykyä kestää hitaan kasvun ja taantuman olosuhteita.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! No nyt keskusta kiikuttaa sitten minulle varjobudjettinsa: valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen talousarvioesityksestä vuodelle 2001. Siis se on teidän varjobudjettinne ensi vuoden budjettia vastaan, viime vuoden mietintö valtiovarainvaliokunnasta.

Varjobudjetti pitää esittää sellaisessa vaiheessa, että voimme keskustella siitäkin tässä salissa. Milloin me keskustelemme, jos te teette viime tingassa valtiovarainvaliokunnassa mietintöön omat vastalauseenne. Ei se mikään varjobudjetti ole. Tietysti teille on hirmuisen vaikeaa tehdä oppositiopolitiikkaa. Teidän puheenjohtajannehan ei ole oppositiossa, siis puolueen puheenjohtaja, hän on jo seuraavassa hallituksessa. Mutta yrittäkää nyt edes täällä, että pääsemme keskustelemaan asioista. ( Naurua — Ed. Kääriäinen: Asiaan, asiaan!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pekkarinen sanoi, että hallituspuolueiden kansanedustajien esitykset yhteensä ylittävät heidän ryhmänsä esitykset. Näin varmasti on, kun lasketaan yksittäiset hallituspuolueiden kansanedustajat, joita on noin 150, niin kyllä varmasti. Kun lasketaan yhteen yksittäiset edustajien tekemät aloitteet, niin kyllä siitä saadaan iso meno, kun jokainen tekee ehkä yhden.

Mutta, edustajat Aula ja Kääriäinen, tässä on se merkittävä ero: Minä en ole laskenut tähän koosteeseen teidän ryhmänne ehdotuksista yhtään keskustan yksittäisen kansanedustajan ehdotusta. Jos tässä olisivat ed. Hyssälän ja kaikkien muiden yksittäiset esitykset, tämä olisi näin paksu. Tässä ovat pelkät teidän ryhmänne esitykset, jotka te ryhmänä olette tehneet: ryhmän viralliset puheenvuorot salissa, ryhmäpuheenvuorot, ryhmän viralliset kannanotot. Nämä yhteen laskemalla yhdeltä vuodelta on saatu se 16 miljardin musta aukko, jonne katoaa se keskustan oppositiopolitiikan uskottavuus. Voin jakaa tämän koko keskustan ryhmälle, jos täällä on näin suurta mielenkiintoa ja näin huonoa tuntemista vielä omia ehdotuksia kohtaan.

Sitten sanotte, että vuosittain vastalauseessa olette tehneet 1—2 miljardin muutokset hallituksen budjettiin. Kun nämä tekevät 16 miljardia esimerkiksi ensi vuoden budjettiin, niin keitä te petätte vastalauseessa, jossa te jätätte suurimman osan esittämättä? Jos pelkästään eläkkeensaajien pohjaosan korjaus esimerkiksi, jos se kokonaan palautettaisiin, maksaa noin 2 miljardia vuositasolla ja monet, monet muut näistä ehdotuksista maksavat satoja miljoonia ja te saatte supistettua teidän vuosittaiset lisäyksenne 1—2 miljardiin, sehän tarkoittaa, että suurimman osan niistä, joita olette julistaneet virallisissa puheenvuoroissa, vaatimuksissa ja kannanotoissa ja joita kentällä mainostatte, te jätätte tekemättä eduskunnassa valtiovarainvaliokunnan mietinnön vastalauseena. Toisin sanoen, on olemassa se teidän politiikkanne, jota on kentällä hyvä julistaa ja mainostaa, ja sitten se politiikka, jota ehdotatte vastalauseessa. Vaikea meidän muiden on tietää, kummassa te olette tosissanne.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä nyt juristien pikkunäppärä knoppologia auta, vaan pitää keskustella oleellisista asioista. Meillä on seitsemän nopean kasvuvuoden jälkeen todella se tilanne, kuin ed. Pekkarinen sanoi, eli ihmisten tulokehitys on erilaistunut, aluekehitys on erilaistunut, kuntien tilanne on dramaattisesti erilaistunut. Nämä ovat tosiasioita ja ongelmia, joista meidän pitää keskustella.

Toinen hyvin oleellinen seikka on se, että työttömyys ei milloinkaan Lipposen hallitusten aikana puolittunut. Meillä on budjetissakin yli 8 prosentin työttömyysaste edelleen, ja nyt me tiedämme, että kun Suomessa ei ole oleellista talouskasvua, Saksassa ei ole ollenkaan talouskasvua, me tiedämme, että kansainvälinen talouskehitys, työttömyyskehitys uhkaa kääntyä nyt nousuun. Tiedämme myöskin, että budjetti uhkaa kääntyä vajaaksi tasapainoltaan, mikäli tämä kehitys jatkuu. Tästä meidän pitää keskustella, miten me voisimme hitaamman talouskasvun oloissa nyt hoitaa työllisyyttä. Toivoisin, että ministeri tähän voisi vastata. Esimerkiksi veropolitiikalla voisimme tehdä ilman muuta enemmän työllisyyden hyväksi, jos painottaisimme veronkevennyksiä eri tavalla. Se on yksi asia.

Toisaalta te puhutte rakenneuudistuksista. Minäkin toivoisin, että tulisi konkreettisia esityksiä, millä tavalla me hitaamman talouskasvun oloissa hoidamme työllisyyttä ja turvaamme sitä valtiontalouden pohjaa, millä voimme yhteiskunnallista eriarvoisuutta vastaan taistella.

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Muistaakseni keskustalaiset ovat jo haukkuneet pystyyn minun rakenneuudistusesitykseni. Kyllähän ne ovat tuttuja teille. Ed. Huutola varmaan tuntee myöskin, mutta kun hänkin kysyi, kerrataan nyt vielä.

Ensinnäkin, me olemme eläköitymisen suhteen, tosiasiallisen eläköitymisiän suhteen, siinä tilanteessa, että jos me kannamme vastuuta vähän pidemmälle tästä yhteiskunnasta kuin pelkästään vaalikautemme ajan, joudumme miettimään keinoja, millä nykyinen 58—59 vuotta saadaan nousemaan pari vuotta korkeammaksi.

Silloin, ed. Huutola, konkreettinen esitys esimerkiksi, josta voitaisiin lähteä liikkeelle, olisi osa-aikaeläkkeitten osalta, että hyväksyttäisiin vain ansiosidonnaisen järjestelmän periaatteet eikä annettaisi tavallaan ansiosidonnaisten periaatteitten ylimeneviä houkuttimia siirtyä osa-aikaeläkkeelle. Ei ole kysymys järjestelmän lopettamisesta, mutta tehtäisiin siitä kaikkien muitten eläkejärjestelmien kanssa vertailukelpoinen.

Työttömyysturvan kohdalla olen edelleen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos meillä ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa olisi porras, joka olisi rakennettavissa uusien työttömyyksien osalta, siis alkavien työttömyyksien osalta vain, ei siis taannehtivasti edes, niin, että kuitenkin kaikissa ansiosidonnaisen työttömyyden vaiheissa nykyinen etuustaso säilyisi, mutta suunnattaisiin korotukset, kaikki korotukset, siihen alkupäähän, jolloin tällainen porras syntyisi. En ollenkaan väitä, että tämäkään on mikään ihmelääke. Tämä on pieni askel, jolla saataisiin ehkä aikaiseksi joitakin positiivisia vaikutuksia, mutta juuri tällaisista pienistä askelista tämä rakennepolitiikkakin lähtisi minusta luontevasti liikkeelle. (Ed. Laukkanen: Milloin ne pienet askeleet otetaan, ministeri Niinistö?)— Niin kuin hyvin tiedätte, ne ovat tällä hetkellä työryhmissä, ja muun muassa budjetti on auki eräiltä osin odottamassa näitten työryhmien tuloksia. Sitten on tietysti mielenkiintoista nähdä, miten oppositio suhtautuu niihin. Voi siihen nytkin ottaa kantaa tietenkin, jos kannattaa rakennepolitiikkaa.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että keskustalta ei tule kestäviä perusteita sen varjobudjettiretoriikan tueksi, mitä te täällä harjoitatte.

Kun ed. Zyskowicz laskee 16 miljardiksi sen, mitä te esitätte puolueena, ja kun miljardit eivät tahdo riittää siihen, mitä te yksittäisinä kansanedustajina esitätte, se on tulkittavissa teidän varjobudjetiksenne niin kauan kuin ette tee sen kaltaista budjettia, jota voisimme täällä käsitellä vaihtoehtona sille budjetille, minkä hallitus on antanut. En usko, että varjobudjetin rakentamisen pitäisi olla ylivoimaista niin ammattitaitoiselle poliitikkojoukolle kuin mitä keskustapuolue on, mutta niin kauan kuin te leikitte vain retoriikalla, kun ette tuo sitä todellista varjobudjettianne, josta puhutte, esiin, meillä muilla on oikeus tulkita varjobudjetiksenne se 16 miljardia lisää entiseen plus yksittäisten kansanedustajien aloitteet.

Sari Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tärkeä tavoite on turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja saatavuus koko maassa, ja erityisesti terveyspalveluiden tasapuolinen saatavuus edellyttää nopeita toimenpiteitä. Niitähän tähän peruspalvelubudjettiin sisältyykin. Sosialidemokraattien analyysi terveydenhuollon kipupisteistä hieman hämmästytti ja huolestutti. Mielestäni yksityinen sektori ei ole terveydenhuollon pääongelma kuten ryhmäpuheenvuorossa esitettiin. Ongelmat ovat täysin muualla. Ensinnäkin henkilökuntaa tarvitaan lisää tuottamaan terveyspalveluita ja toisaalta tarvitaan toimenpiteitä terveydenhuollon rakenteiden ja toimintatapojen uudistamiseksi.

Ed. Pekkariselle toteaisin, että todella tänne hyvinvointipalveluihin on tulossa rahaa, kun hän sitä peräänkuulutti. Totean, että hallituksen painopiste on todellakin kehittää peruspalveluita. Täällä kun on paljon puhuttu keskustan pitkistä vaatimuslistoista, niin jos arvoisat edustajat luette keskustan ryhmäpuhetta, niin siellä on vain muutama rivi peruspalveluiden kehittämisestä. Tämä kertoo siitä, että kyllä opposition ja hallituksen painopisteillä on eroa. Hallitus haluaa kehittää suomalaisten peruspalveluita.

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Johtavan oppositiopuolueen, keskustan, ryhmäpuheenvuorossa oli sanottu piikki kaikille hallituspuolueille. Näinhän se tietysti luonnollista onkin. Näinhän oppositio tekee. Mutta oli kuitenkin täysin kohtuutonta väittää, että mitään ei tapahtuisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta. Keskusta on nyt ilmeisesti hieman hampaaton ja sen takia käyttää puheenvuoron, että mikään ei oo mitään, aluepolitiikassa ei tapahdu mitään. Emme me ole missään yhteydessä väittäneetkään, että Aluekeskusohjelmalla kaikki ongelmat ratkaistaan, mutta kuten totesimme puheenvuorossamme, aluekeskusohjelmat ovat vain yksi osa sitä, miten alueellista eriarvoisuutta voidaan poistaa. On hyvin tärkeää myös, että meillä on EU:n aluepoliittiset varat käytettävissä ja budjetissa lukuisa määrä muita määrärahoja. Nyt on kysymys vaan siitä, miten saadaan seutukunnat, kunnat tekemään yhteistyötä ja hyödyntämään niin, että syntyy pysyviä työpaikkoja, niin että rakennemäärärahat voidaan käyttää hyödyksi.

Samoin myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta: Jos te vähättelette sitä, että nollasairauspäivärahan tilalle saadaan edes se 60 markkaa, niin te voitte vähätellä sitä, mutta niille, jotka eivät ole mitään saaneet, se on avaus, se on tärkeä avaus, samoin kuin on peruspäivärahan tason korotus ja työmarkkinatuen tason korotus.

Seppo  Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Kalliomäki peräsi vaihtoehtoja. Hän sai pari vihkoa eteensä. Muistutan mieliin teidän vaihtoehdoistanne kymmenen vuotta sitten, että te esititte velkaelvytysbudjettivaihtoehtojanne monta monta vuotta, kunnes Lipponen tuli teidän johtoonne ja pani teidät järjestykseen sen vaalikauden loppupuolella. Näin oli, ed. Kalliomäki.

Ministeri Niinistö, se on totta, että valtiontalouden tasapaino on tavallisen ihmisen turva perusteiltaan ja pitkällä jänteellä, mutta rinnalla kyllä täytyy muistaa työttömyyden suuri uhka. Siis tosiasia on se, että työttömyys ei ole puolittunut. Nyt trendi näyttää siltä, että se ei ole puolittumassakaan edes tällä vaalikaudella, vaikka sen piti puolittua jo viime vaalikaudella. Tämä mielestäni on nyt vakava asia ajatellen tämän maan taloutta, tätä yhteiskuntaa ja myös hallituksen toimien uskottavuutta. Ihmisillähän on luottamus omaan talouteensa tällä hetkellä, mikä on hyvä asia, mutta väitän, että kun työttömyys alkaa nousta, niin silloin myös kuluttajien luottamus omaan tulevaisuuteensa alkaa romahtaa, ja silloin voi tapahtua mitä tahansa. Kehottaisin kyllä hallitusta suhtautumaan työttömyyden kasvu-uhkaan oikein vakavalla tavalla ja myös katsomaan budjettia jonkin ajan kuluttua tästä näkökulmasta.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Kääriäinen muistaa todella vanhan sloganin: velkaelvytys. Se oli teidän ainoa vastauksenne meidän varjobudjettiimme. (Ed. Kääriäinen: Te halusitte velkaa ja velkaa, lisää velkaa!) Esimerkkejä siitä varjobudjetista löytyy kyllä myös läntisestä naapurista. Siellähän toteutettiin, ihan oikeasti, ed. Seppo Kääriäinen, Ruotsissa ja Suomessa toteutettiin erilaista politiikkaa. Ahon hallitus toimi toisin kuin Ruotsin hallitus. Meidän vaihtoehtomme (Välihuutoja) — kuunnelkaa nyt — oli lähempänä ruotsalaista mallia. Tietysti voidaan jälkeen päin miettiä, kumpi oli oikea. Mutta meidän vaihtoehtomme oli todellinen. Se oli todellinen, se oli kirjattu paperille numeroita myöten, ja sen loppusumma oli muuten sama kuin hallituksen esityksessä. Ed. Kääriäisen pitää varmaan kaivaa muististansa muutakin kuin vain tämä slogan.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin halunnut mielelläni kuulla valtiovarainministeri Niinistön kannanoton myös oppositiopuolue kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin. Täällä on paljon keskusteltu vaihtoehdoista. Me kristillisdemokraatit olemme halunneet nimenomaan tässä budjettivaihtoehdossa tuoda sellaisia esityksiä, joissa selkeämmin otetaan kantaa perheen ja työelämän yhteensovittamiseen ja nimenomaan heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloon ja hyvinvointiin, joka varmasti vaikuttaa koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Kuulisin mielelläni kannanoton myös sisältöön, mikä meillä budjettivaihtoehdoissa on, eikä ainoastaan rahoitukseen, kun olemme halunneet vastuullisesti ottaa kantaa rahoitukseen, että pörssiverolla ja lyhytaikaisten myyntivoittojen verolla rahoitetaan. Siihenhän ed. Kärkkäinen jo vastasikin, mikä on meidän perusteemme, millä me uskollisesti ja edelleenkin tulemme näitä esittämään rahoitusvaihtoehtona.

Kannan erityisesti huolta siitä, vaikka budjetissa on paljon hyvää, miten kuntatasolla, kun kunnat todella ovat nyt hyvin eriarvoisessa asemassa, yleisen valtionosuuden kautta osoitetut rahat kohdentuvat sellaisiin kohteisiin, että me voimme taata, että hyvinvointia todella tapahtuu terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ja peruspalveluiden kautta. Luettelo budjettikirjassa, mihin ne kohdennetaan, on pitkä, mutta esimerkiksi perhenäkökulmaa siellä ei ole mainittu painopistealueena, esimerkiksi kotihoidon tukea ja sitä, miten kotona tapahtuva työ olisi yksi vaihtoehto.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö, te väistitte keskustan tulonjakokritiikin toteamalla, että tehdyistä ratkaisuista ovat hyötyneet ennen kaikkea julkisen sektorin tukea tarvitsevat. Minusta tämä ei pidä mitenkään paikkaansa. Suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat nimenomaan julkisen sektorin puolella. Viittaan esimerkiksi peruskoulun tilaan, meidän terveydenhuoltoomme, vanhustenhuoltoomme ja niin edespäin.

Sitä paitsi te olette minusta toimineet erittäin kummallisella tavalla. Ajatellaan nyt vaikka teidän hallituksenne alkua. Silloin laskitte ja otitte pois sairaspäivärahat. Nyt niitä on lisätty. Mitä se tarkoittaa, että ensin otetaan ja sitten vähän lisätään ja sitten todetaan, että hyvin on hoidettu? Jos esimerkiksi olisitte älynneet myydä Soneran oikealla hetkellä, (Naurua) silloin olisi julkisen sektorin velkaa kyetty lyhentämään huomattavan paljon enemmän kuin on tehty ja julkiselle sektorille olisi voitu antaa ne kipeät valtionosuudet, joita todella tällä hetkellä tarvitaan mainitsemillani aloilla.

Sitten ihan lyhyesti ed. Ojalalle, joka oli närkästynyt siitä, kun keskusta sanoi, että aluepolitiikassa ei tapahdu mitään: Jos teidän aluepolitiikkanne tulokset ovat sellaiset, että väki muuttaa keskuksiin ja täällä syntyy uusia ongelmia, eikö silloin teidän politiikkanne todella ole ollut täysin nollapolitiikkaa? Tuloksiakin pitää tulla, jos jotakin tekee.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Taitaa olla niin, että vaihtoehdot ovat nyt vähissä, kun me joudumme pääosin keskittymään kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin täällä, taas kertaalleen. Mutta olen ed. Kääriäisen kanssa tismalleen samaa mieltä, että työllisyys on nyt ankaran haasteen edessä. Nimenomaan työttömyys, jos jokin, aiheuttaa pahoinvointia ja köyhyyttä. Siinä suhteessa hallitus kyllä esittää aika selkeän vastauksen. Veropainotuksista voidaan olla tietysti monta mieltä, mutta kyllä tälle vuodelle annetulla veronalennuksella, ensivuotisella plus työnantajamaksujen alennuksilla on siinä suhteessa vaikutusta.

Ed. L. Hiltunen, kyllä se teidän menopuolenne kooste on sellaista asiaa, jota tietysti jokainen varmasti kannattaisi, jos olisi mahdollisuus pistää enemmän rahaa. Mutta tulopuolenkin osalta joudun nyt kuultuani ed. Isohookana-Asunmaan puheenvuoron vähän perumaan puheitani, että on se teidän tulopuolenne sentään sitten realistisempi kumminkin, vaikka tuskinpa toteutuu todella sekään; en jaksa uskoa. Tällaisia kauniita ratkaisuja on tietysti kiva esittää, kun tietää, ettei niitä joudu toteuttamaan, jolloin joutuu myöskin vastaamaan siitä, ettei sieltä kerrykään sitä rahaa, jonka kerrottiin kertyvän.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä yhden kerran vaihtoehtoisiin budjetteihin ja linjoihin erityisesti ed. Zyskowiczille, mutta vähän muillekin.

Eduskuntaryhmäni puolesta pitämässäni puheessa kerroin ne painopisteet, joilla keskustan mielestä pitää käydä paremman työllisyyden puolesta, mitä pitää tehdä. Valtaosa niistä toimista on rahoitettavissa budjetin sisäisellä rahoituksella. Kovin paljon uutta rahaa sinne ei tule.

Edelleen vaihtoehtoisessa linjauksessani kerroin, mitkä ovat ne kansalaisten sosiaali- ja palveluturvan asiat, jotka vaativat rahoitusta vuonna 2002, ja millä tavalla aluekehitystä kohennettaisiin. Minä totesin, että se vaatii kieltämättä noin miljardin markan verran rahaa enemmän kuin hallitus esittää. Se on oikein ja perusteltu. Jos joku sitä elvytykseksi sanoo, meidän puolestamme voi näin sanoakin.

Momenteittain vaihtoehtoa keskustalta on turha tulla kyselemään. Nämä nuotit ovat aika konkreetit. Niitten pitää riittää. Me esitämme vaihtoehdon lokakuun loppupuolella ja sitten varsinaisen budjettimietinnön marraskuun loppupuolella. Näin me olemme toimineet aikaisemmin varsin konkreetilla tavalla. Jos samaan pystyvät muut vakavasti otettavat poliittiset vaihtoehdot jatkossa, hyvä niin.

Mitä vielä ed. Ojalan esitykseen tulee siitä, kun hän kehui, että nyt on nollapäiväraha poistettu ja maksetaan pientä, alinta sairauspäivärahaa sairastaville, niin kyllä kaikesta kehun ainekset. Jokainen marja näköjään vasemmistoliiton suunnalla poimitaan maasta. Itse te ensinnäkin otitte pois alimmat sairauspäivärahat kaikista pienituloisimmilta ressukoilta. Nyt kun te vähän palautatte niitä, te teette ison numeron, että te olette toimineet jotenkin ylevällä tavalla kaikista köyhimpien puolesta. Miettikääpä tätä vielä kertaalleen!

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö totesi, että jokainen suomalainen on jakanut kasvanutta veropottia. Olen ministeri Niinistön kanssa eri mieltä siinä asiassa. Nimittäin pitkäaikaistyöttömien kohdallahan tilanne on niin, että mielestäni he eivät ole saaneet osuutta siitä. Edes indeksitarkistuksia työttömyysturvaan ei ole tehty kaikkina vuosina täysimääräisinä. Näin ollen he ovat jääneet jälkeen. Toisekseen heille ei tule verohelpotuksia. Raja on 70 000 markkaa. Jos sen yli menee työttömyysturva, silloin rupeaa tulemaan verohelpotuksia, mutta työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla olevilla tulot jäävät selvästi alle tästä. Näin ollen heille ei tule, vaan pitäisi nimenomaan perusturvan tasoa korottaa tai järjestää työtä, mikä olisi parempi vaihtoehto.

Toinen asia: Kun linjasitte eläkeratkaisua, sanoitte, että osa-aikaeläkkeessä pitäisi olla pelkkä ansaintaperiaate. Sehän merkitsee sitä, että pienituloinen ihminen ei voi jäädä osa-aikaeläkkeelle, koska sillä ei silloin enää tule toimeen. Sehän johtaa sellaiseen ratkaisuun. Ei kai osa-aikaeläkejärjestelmästä sellaista systeemiä olla tekemässä, että vain riittävän suurituloiset ihmiset voivat jäädä osa-aikaeläkkeelle? Minun mielestäni pitäisi ehdottomasti säilyttää se, että myöskin pienituloisilla ihmisillä on mahdollisuus jäädä osa-aikaeläkkeelle, koska eihän tässä se ole tarkoitus, että ihmisillä, joilla on suuret tulot, on tämmöinen etuoikeus, että he voivat tehdä vain puoli päivää työtä, vaan nimenomaan työkyvyn ja pehmeämmän eläkkeelle siirtymisen johdostahan tässä pitäisi menetellä niin, että ihmiset säilyisivät kauemmin työelämässä.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa, olen kanssanne ihan samaa mieltä. Kyllä osa-aikajärjestelmä sinänsä pitää säilyttää. Esimerkiksi ihmisille, jotka eivät jaksa työssä, on oltava sellainen mahdollisuus. En ole ollenkaan puuttumassa osa-aikaeläkkeen aikaiseen etuuteen, mutta kylläkin sittemmin seuraavaan vanhuuseläkkeeseen, jossa minusta ei pitäisi ylittää ansaintaperiaatetta, elikkä se koskisi vasta sittemmin alkavaa vanhuuseläkettä, ei osa-aikaeläkkeen aikaista ylimääräistä etuutta. Tästä tässä on kysymys.

Kun puhuitte pitkäaikaistyöttömistä ja työmarkkinatuen varassa peruspäivärahalla elävistä, heillehän nyt tässä budjetissa minun esitykseni mukaan oltiin antamassa 7 markkaa ja siihen sitten vielä lisättiin markka budjettiriihessä, elikkä he saavat 8 markkaa päivässä, joka veronalennuksiin verrattuna merkitsee kai sitä, että pitää olla vähintään keskituloinen, ehkä keskitulot ylittäväkin palkansaaja ennen kuin saa kuukaudessa saman verran etuutta lisää. Kyllä nyt tällä kertaa on mahdollisuus vastata heillekin, ja se mahdollisuus on luotu nimenomaan sillä, kun kerroin, miten on tietoisesti kahmaistu, sanoisinko, talouden tähtihetkistä valtion kassaan rahaa, jotta on saatu ylijäämää syntymään. Sen vuoksi on varaa nyt korottaa ainakin tämän verran etuisuuksia. Jos ne olisi käytetty täällä vuosien mittaan, eipä olisi tätä varaa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on ollut vastenmielistä kuunnella opposition demagogiaa ja oikeastaan paikkansapitämätöntä puhetta siitä, että budjetti leikkaisi vähätuloisilta jotakin. Haluaisin, että osoittaisitte yhdenkin momentin, missä näin tapahtuu. Tulonjaon kielteiset kehitykset Suomen historian pahimmalta osalta löytyvät kyllä Ahon hallituksen ajalta, jolloin oli pankkikriisi, jos nyt halutaan historiaan mennä ja suurtyöttömyyden alkuun.

Arvoisa puhemies! Haluan palata eduskunnan mahdollisuuteen vaikuttaa hallituksen budjettiesityksen loppumuotoiluun ja kiittää siitä, että tällainen mahdollisuus on annettu. Minusta se on ollut reilua.

Sen sijaan haluan kyllä ministeri Niinistölle pikkuisen osoittaa puhettani, kun hän vähän ilkkui kaksinkertaisen pohjaosan osalta, kun eduskunta ei hoksannut sitä sijoittaa toiveittensa listaan. Pitäisi nyt vähän huolellisemmin katsoa, mitä eduskunta toivoi ponnessaan. Se toivoi nimenomaan ratkaisua tämän vuoden aikana, ratkaisua siitä, millä keinoilla kompensoidaan, ollaksemme ihan tarkkoja. Siinä ministeri Niinistö meni minusta vähän ylikierroksille.

Arvoisa puhemies! Työttömyysturva- ja eläkepolitiikan osalta minun on sanottava, että salakieli voitaisiin lopettaa. Toivoisin, että ministeri Niinistökin puhuisi asioista oikeilla nimillä. Rakenteellinen uudistus tässäkin yhteydessä tarkoittaa suomeksi sanottuna heikentämistä. Nämä pyrkimykset siellä kuitenkin ovat taustalla. Kun näin vakavasta asiasta on kysymys, niin toivoisin, että kolmikantatyön rinnalle myöskin parlamentaarinen mahdollisuus asioiden valmistelun yhteydessä voisi tulla kyseeseen.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosiaalisesti oikeudenmukaisin veroratkaisu olisi se, että osa tuloveron alennuksesta käytettäisiin elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen. Ei sitä tarvitsisi käyttää kuin kolmasosa, niin voitaisiin pudottaa 17:stä 12:een. Olen pannut merkille, että aika monet hallituksen ministeritkin ovat tätä vaatineet, muun muassa Hemilä, Mönkäre. Millä perusteella te, valtiovarainministeri, niin jyrkästi torjutte tämän vaihtoehdon?

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni hallitus on harjoittanut erittäin jämäkkää talous- ja finanssipolitiikkaa koko Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana. Siitä kiitos kokoomukselle. Kokoomus on ollut se tuulenhalkaisija siellä ja näyttänyt, miten maan taloutta pitää hoitaa. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Hyvänä aikana pitää velkaa maksaa, ed. Laukkanen, ja 60 miljardia on velkaa lyhennetty, ja velan koron vaikutus 32 miljardista on tippunut 23 miljardiin. Eli elvyttäminen korkeasuhdanteen aikana olisi ollut virhe. Viisas säästää silloin, kun hyvin menee, ja sitten kun huono aika tulee, rahat käytetään huonon ajan hoitoon.

Vuoden 2000 budjettiinhan me lähdimme siitä, että vientiteollisuus on veturimme, ja siinä me onnistuimme. Mutta 2001 budjettiin lähdettiin siitä, että kulutuskysyntä Suomessa kasvaa, kun tiedettiin, että vientiteollisuus alenee. Nythän se on alentunut edelliseen vuoteen verrattuna 10 prosenttia tämän päivän tiedon mukaan. Ainut, mikä meillä petti, oli autokaupan myynti, joka laski yli 20 prosenttia. Muutoin kulutuskysyntä on kohtuullisen hyvin kasvanut. Eli ongelma, mikä kansalle täältä lähetetään, tulee täältä eduskunnasta. Kansa pärjää hyvin. Nyt kun me pelottelemme sillä niin sanotulla taantumalla, me itse aiheutamme Suomessa taantuman monelta osin, kun täältä tuutista tulee joka suunnalta, että älkää ostako mitään, nyt tulee paha taloudellinen lama.

Ainut, mistä olen omalle puolueellenikin hiukan antanut rottinkia, on kansaneläkkeen pohjaosan kahdenkertainen poistaminen. Mehän sovimme alustavasti ryhmässämme niin, että kokoomus pyrkii hoitamaan asian hallituksessa niin, että 2003 kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus palautetaan niille, joilta kahteen kertaan on otettu. Mutta, hyvät ystävät, nyt me käsittelemme 2002 budjettia, 2003 on eri asia. Siinä mielessä panen uskoni hallitukseen, että tämä asia hoidetaan herrasmiehen tavoin ja tehdään, mitä on luvattu.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella, valtionvelkaa on maksettu pois 60 miljardia, yli 40 miljardia siitä on maksettu peräänkuulutettujen Sonera-myyntien avulla, ja tämä on tietenkin ollut hyvä saavutus siltä yhtiöltä. Mutta kun täällä on käyty keskustelua myös pörssistä ja pörssin vaikutuksesta, niin on merkillepantavaa se, että kotitaloudet ovat hävinneet viimeisen vuoden aikana noin 100 miljardia markkaa. Se on varsin iso summa. (Ed. Kuosmanen: Miksi ne menivät pörssiin?) — Ne menivät sen takia, kun Lipposen hallitus sääti sellaisen lain, että pankkitalletukset siirtyivät verolle. Se edesauttoi piensijoittajien hakeutumista pörssiin, ja siellä ovat rahansa menettäneet; olisi ollut parempi tietenkin maksaa vain veroja.

Arvoisa puhemies! Talouskasvu hiipuu. Se on maailmanlaajuisesti todistettu asia. Amerikka yskii voimakkaasti, Japani on romahtamisen partaalla, ja Aasiassa syntyy, ikävä kyllä, miljoonia uusia työttömiä: tämän hetken tilanne on, että siellä on noin 18 miljoonaa työtöntä, ennusteet ensi joulukuussa noin 22 miljoonaa työtöntä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta siihen, mitä Suomessa tapahtuu. Työttömyyden lisääntyminen maksaa valtiolle 2 miljardia vuositasolla, ja jos katsotaan sitä ylijäämää, joka nyt vielä on budjetoitu ensi vuoden osalle, se ei kovinkaan suurta työttömyyden kasvun lisääntymistä kestä.

Kysynkin vielä valtiovarainministeri Niinistöltä: Onko (Puhemies koputtaa) tämä 2,5 käsi sydämellä tehty ennuste, vai joudummeko tästä vielä lähempänä joulua tinkimään?

Merikukka  Forsius  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, myös te lupasitte hyvää ja kaunista omassa puheenvuorossanne. Uskotteko todella, että kunnille tulevalla lisärahalla laitetaan esimerkiksi kouluterveydenhuolto ja koululaisten iltapäivähoito kuntoon kunnissa? Voisin kertoa teille esimerkiksi Vihdin kunnasta, joka on tyypillinen Uudenmaan kasvukunta. Siellä on laskettu, että lisäys merkitsee ensi vuodelle 1—2 miljoonan markan lisäystä sosiaali- ja terveyspuolelle. Lisäystarve ensi vuodelle on noin 40 miljoonaa, ja tästä jo erikoissairaanhoidon osuus on 15—16 miljoonaa. Miten luulette, että tällä parannetaan esimerkiksi kouluterveydenhoitoa, kun ei ole edes mitään normiohjausta?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin ed. M. Salon puheenvuoron johdosta totean, että kun pörssissä kurssit nousivat, oli hallituksen vika, että jotkut pörssisijoittajat rikastuivat, nyt kun pörssissä kurssit laskevat, on hallituksen vika, että jotkut pörssiin sijoittaneet köyhtyvät.

Ed. Pekkariselle totean vielä kerran varjoministeri Pekkarisen varjobudjetista, miten tämä 16 miljardin markan musta aukko on syntynyt. Se on syntynyt siten, että on otettu vain keskustan ryhmän ehdotukset, ei yksittäisten edustajien, on otettu vain edellisen vuoden budjettiesityksen jälkeen tehdyt ryhmän esitykset ja on otettu itse asiassa vain noin 100 miljoonan suuruiset ja siitä yli menevät esitykset. Sitten on laskettu yhteen ja on todettu, että aukko on 16 miljardia, ja siitä te ette karkuun pääse. Esimerkkinä mainitsen, että kun esimerkiksi keskustan ryhmä vaati, että "kansaneläkkeen yli 300 markan jälkeenjääneisyys tulee korjata tällä vaalikaudella", on laskettu, mitä se maksaa. Tasaisen vauhdin taulukolla puolet pannaan ensi vuoden budjettiin, toinen puoli seuraavan vuoden, ja se puolet on 940 miljoonaa. No, jos te tämän lupauksen toteutatte, eihän siinä nyt sitten, jos teillä on vain miljardin muutokset budjettiin, enää jää näille kaikille muille kymmenille ryhmille, joille te olette luvannut hyvää ja kaunista, yhtään mitään.

Ed. Forsiukselle lopuksi vastaan, että en ole puheenvuorossani luvannut mitään. Olen kertonut hallituksen budjettiesityksen vaikutuksia kuntatalouteen. Olen todennut, että sosiaali- ja terveyspuolen valtionosuudet nousevat noin miljardilla ja samoin opetustoimen valtionosuudet. Olen kertonut, että kokonaisuudessaan budjetti vahvistaa kuntataloutta noin 1 500 miljoonalla markalla, ja edellyttänyt ja odottanut, että kunnat käyttävät nämä saamansa lisärahat juuri näihin tarkoituksiin parantamaan kansalaisten peruspalveluja. Totta kai, ed. Forsius, eri kunnissa kuntakohtainen kohtaanto on erilainen. Joissakin kunnissa se kohtaanto on positiivisempi, kun tässä on monta eri suuntiin vaikuttavaa asiaa, joissakin se on negatiivisempi. Mutta sitä edellytän edelleen, että kuntapäättäjät sen liikkumavaran, (Puhemies koputtaa) mikä tulee, käyttävät oikein.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen sitä, miten ed. Zyskowicz viitsii täällä näin jatkuvasti ilkkua niitä esityksiä, mitä keskusta on tehnyt (Ed. Zyskowicz: Koska se hämää kansalaisia!) minimitoimeentuloturvaan. Ihmettelen kyllä sitä.

Mitä tulee rahamäärään, niin kun ed. Kekkonen myös otti tämän asian esille, kyllä minä voin todeta, että SDP:n ryhmästä yksi nimeltä mainitsematon edustaja itsekseen tekee enemmän aloitteita kuin keskustan ryhmä yhteensä. Tämä on näin.

Haluaisin kysyä myös ed. Zyskowiczilta ja ministeri Niinistöltä, mitä te vastaatte — ed. Zyskowicz, toivon, että kuuntelette — (Ed. Zyskowicz: Kyllä!) muun muassa niille yli 30 000 köyhälle äidille, joiden minimiäitiyspäiväraha tippuu 60 markkaan, kun te olette ensin leikanneet sen ensimmäisen hallituksen aikana 60 markkaan ja nyt jäädyttäneet. Pidättekö te sitä oikeudenmukaisena? Te olette valmiita, onneksi, nostamaan hieman työttömyyspäivärahaa ja työmarkkinatukea, mutta te kasvatatte koko ajan eroa minimiäitiyspäivärahaan. Mikä tässä on teidän vastauksenne oikein? Mitä te sanotte näille äideille?

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En todellakaan ole ilkkunut niitä yksittäisiä tulonsiirtoja puhumattakaan niiden tulonsiirtojen kohteena olevien kansalaisten tilanteesta, joita te ehdotatte. Se, mitä minä olen halunnut kritisoida, ja luulen, että se on tullut aika selväksi, kun se on jo muutamaan kertaan tullut täältä todettua, on se teidän kaksinaamainen poliittinen pelinne. Te toisaalta teette ehdotuksia, joissa te lupaatte tulonsiirtoja vähän kaikille erilaisille väestöryhmille. Taisin jo mainita, että teillä on äitiys- ja sairauspäivärahat, teillä on kotihoidon tuki, opintotuki, lapsilisät, yksinhuoltajat, työttömyysturva, kansaneläke, kansaneläkkeen pohjaosa, ylivelkaantuneet jne., jne. Sitten te lupaatte miljardeja kunnille, te lupaatte miljoonia maataloudelle, te lupaatte miljoonia aluepolitiikkaan. Samanaikaisesti pienennätte valtion verotuloja alueellisilla verohelpotuksilla, liikenteen verotuksen keventämisellä ja elintarvikkeiden alv:n keventämisellä. Olen osoittanut, että tästä syntyy 16 miljardin aukko ensi vuoden budjettiin.

Olen yrittänyt tivata teiltä vastausta siitä, mikä näistä ehdotuksista on tarkoitettu tosissaan otettavaksi. Jos teidän ehdotustenne summa on vain yksi miljardi, silloin te ette voi toteuttaa näitä kaikkia. Silloin teidän pitäisi valita täältä se, onko se eläkkeiden tasokorotus 115 markalla, onko se työttömyysturvan tasokorotus, onko se äitiyspäivärahat vai mikä, mutta tätähän te ette tee, vaan te samanaikaisesti lupaatte 16 miljardin edestä kaikille hyvää ja samanaikaisesti väitätte, että te tuette sinänsä tiukkaa taloudenpitoa ja että teidänkin ehdotuksenne muutoksina budjettiin merkitsevät vain miljardin, korkeintaan 1—2 miljardin, muutosta.

Mitä tulee yksittäisiin tulonsiirtoihin, niin tämän kysymyksen osalta, jonka kysyitte, haluan vain sen todeta, että tulottomat henkilöt, tulottomat äidit, eivät suinkaan kaikki ole köyhiä. Te tiedätte sen vallan hyvin. Puheenjohtaja Esko Ahon puoliso on tuloton ja minun puolisoni on tuloton jne. Ei se kuitenkaan kerro sitä, että meidän perheessämme ollaan köyhiä. Eli (Puhemies koputtaa) te sekoitatte tässä tulottomuuden ja köyhyyden tarkoituksella.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen piirissä tunnutaan edelleen hellivän ajatusta työttömyysturvan porrastuksista eli, kuten he puhuvat, näistä rakenneuudistuksista.

Haluan, ministeri Niinistö, muistuttaa, että työministeriön tutkimustiedot päivärahan porrastuksesta 1980-luvulta osoittavat, että ei porrastuksella ollut vaikutusta henkilöiden työllistymiseen ja työttömyyden kestoon. Useimmat työttömät työllistyvät yleensä melko pian työttömäksi jäätyään. Vaikeinta työllistyminen on sen sijaan pitkäaikaistyöttömille, jotka ovat jo pudonneet ansioturvaltaan peruspäivärahan suuruiselle työmarkkinatuelle.

Työnantajilta saadun palautteen mukaan suurimmat syyt rekrytointiongelmiin ovat olleet puutteet koulutuksessa, erityisosaamisessa ja työkokemuksessa. Siksi työttömien työllistämiseksi tarvitaan lisäresursseja ammatilliseen koulutukseen ja työvoimapolitiikkaan, aivan kuten ministerit Rask ja Filatov ovat esittäneet. Työttömyysturvaa on uudistettava siten, että työn vastaanottamista ja ansioturvan piiriin pääsyä helpotetaan. On ihan selvää, että uusilla leikkauksilla ei työpaikkoja luoda.

Markku Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella taitaa todellakin mennä hyvin, kun ensi vuoden budjetin lähetekeskustelun pääaiheena tuntuu olevan oppositiopuolueen arvosteleminen joka laidalta. Maailmalla palaa, Pentagoniin on hyökätty, Valkoinen talo evakuoitu, New Yorkin pörssi suljettu. Meillä haukutaan keskustaa. No, seuraukset New Yorkin tapahtumista tulevat olemaan mittavia maailmantalouteen. Siitä olisi hyvä kuulla myöskin vähän valtiovarainministerin arviota.

Aidosti olen kyllä erittäin pettynyt edustajien Kalliomäen ja Zyskowiczin linjauksiin täällä. Niistä puuttuu todellinen visio, näkemys siitä, mihin maa on menossa. Ed. Zyskowicz edustaa täällä kesällä keräämiään listoja sen sijaan, että pitäisi lukea oikeasti keskustan vastalauseita. Sieltä löytyy se fakta, millä linjalla keskusta on tälläkin vaalikaudella ollut.

Ed. Kalliomäki niin kuin monet muutkin ovat palanneet vähän vanhoja muistelemaan. (Puhemies koputtaa) Velkaelvytys-termi on hyvä muistaa, ed. Vehkaoja. Kyllä se on ihan sosialidemokraattista (Puhemies koputtaa) keksintöä. Siltä osin siihen ei varmasti ole tämän (Puhemies koputtaa) budjetin yhteydessä paluuta.

Puhemies! Tämähän saa olla kaksi minuuttia!

Ei millään voi olla vielä täynnä, puhemies.

Onpa erikoista. Ed. Zyskowicz käytti erittäin pitkiä vastauspuheenvuoroja.

Ehkä se näyttää ....

... keskustan puheille näin.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Laukkanen kiinnitti oikeaan asiaan huomiota. Kun ed. M. Salo puhui siitä, että Amerikka yskii, niin valitettavasti näyttää nyt siltä, että Amerikassa on paljon muutakin kuin yskää. Varmasti tulemme Amerikan tapahtumista ja niiden vaikutuksista puhumaan vielä pitkään täällä eduskunnassakin.

Puhemies! Budjettiin. Ministeri Niinistö on useaan kertaan puhunut työllisyyskehityksestä. Me kaikki tiedämme, että se on hyvin oleellisesti yhteydessä talouskasvuun. Ministeri Niinistö ei ole tuonut uusia talousennusteita tänne, ja ehkä niitä tällä hetkellä ei ole kovin tarkkoja uusia saatavissakaan.

Pari huomiota budjettiesitykseen. Ministeri Niinistö on varmasti oikeassa siinä, että ostovoiman lisääminen verohelpotusten kautta parantaa työllisyyttä tai ainakin ylläpitää työllisyyttä, mutta, ministeri Niinistö, vähän ihmettelen sitä, että teidän aikananne on jatkuvasti lisätty ansiotulovähennyksen määrää kunnallisverotuksessa 440 000 markan tuloihin asti, kun ansiotulovähennys alun perin oli tarkoitettu pieni- ja keskituloisille ihmisille. Eiköhän tässä ole kokoomuslainen painotus aika vahvasti esillä.

Puhemies! Sen lisäksi yritysten työnantajamaksuista. Kun te, ministeri Niinistö, olette puhunut siitä, että työttömyysturva pitää tehdä kannustavaksi, eikö yritysten työantajamaksuissakin pitäisi lähteä siitä, että kannustetaan yrityksiä työllistämään uusia ihmisiä ja annetaan niille yrityksille helpotuksia. Mutta jos ajatellaan, että jokin yritys sanoo irti tuhansia ihmisiä ja annamme työnantajamaksujen alennuksia, ei mielestäni se ole oikea linja.

Lopuksi, puhemies, lopuksi kysymys ministeri Niinistölle: Onko ministeri Niinistöllä ja hallituksella valmiutta lisätä aktivoivia työllisyystoimenpiteitä, jos tilanne todella heikkenee nopeammin kuin täällä olemme odottaneet?

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensin kasvuennusteeseen, jota myöskin ed. M. Salo kyseli. Se on tehty niiden tietojen puitteissa, joita on käytettävissä. Totean uudelleen sen, että valtiovarainministeriön ennuste ensi vuoden kasvuksi on käytettävissä olevista arvioista kaikkein alhaisin eli varovaisin. Mutta siitä huolimatta joudun toistamaan sen, että tähän kysymykseen palataan, niin kuin olen sanonut jo ennenkin, marraskuussa ja silloin joudutaan mahdollisesti arvioimaan uutta tilannetta. En kykene mitenkään ottamaan kantaa siihen, miten tämän päivän tapahtumat vaikuttavat, mutta varmasti vaikuttavat myös talouteen, ja varmasti vaikuttavat aika paljon talouteen. Epäilenpä, että talouden vaikutukset saattavat olla sittenkin pienempiä vielä kuin muut vaikutukset, joten tässä on saattanut maailman kuva nyt muuttua muutamassa tunnissa aika lailla.

Ei verotuksessa mitään nimenomaista kokoomuksen kädenjälkeä ole, mutta sitä ajattelua on ollut, että itse asiassa meillä ei tulonsaajan kannalta, kun hän menettää paljon sosiaalitukia ja kun hän kohtaa maksimiveroprosentin 60, ole kovin paljon eroa vielä tuloluokissa, ja esimerkiksi siinä veronalennuksessa, joka viime vuonna esiteltiin, oli korkeampaan valtionveroasteikkoon alennusta vain puoli prosenttia, muualle prosentti. Ehkä kuitenkin on näkyvissä myöskin tavallaan päinvastainen ilmiö, kuin epäilitte, siinä mielessä, että ulotetaan kunnallisverotuksen vähennystä ikään kuin sellaiseen, sanoisinko, kannustavaan joukkoon vielä. Kyllä siinä asiaa on kuitenkin pyritty miettimään ihan kokonaisuuden edun kannalta.

Hannes   Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän vaihtoehtoiseen oppositiopolitiikkaan. Kun katselin viime kaudella edellisen opposition, sosialidemokraattien, vastalauseita valiokunnissa, ei niissä kovin äly leiskunut. Ne olivat yleensä hyvin lyhyitä, sanottiin, että esitetään hylättäväksi koko esitys. Sen tyyppisiä olivat vaihtoehdot silloin.

Mitä tulee ed. Zyskowiczin esitykseen, haluaisin myöskin todeta sen, että kun olemme tehneet esityksen, se on hylätty. Silloin ovat nollalla lisääntyneet menot ja taas on oikeus tehdä uusi esitys. Ed. Zyskowiczin logiikka on vähän samanlainen kuin entisellä miehellä, joka sanoi, että vaimo on aina rahaa vailla. Kun joku kysyi, mihin hän sitä tarvitsee, mies sanoi, että en minä tiedä, kun en ole koskaan hänelle mitään antanut. Tässä on vähän samanlaista logiikkaa.

Mitä tulee kuntatalouteen, siellä on kieltämättä myönteistä noin yleisellä tasolla. Monille kunnille tulee myöskin lisää hengähdysaikaa. Mutta valitettavasti on suuri joukko kuntia edelleen, joilla on hyvin paljon syömävelkaa otettuna, ja vaikka ne saavat tämän pienen osuuden lisää, eivät nämä kunnat voi parantaa palvelujaan. Niiden on käytettävä se talouden parantamiseen, eikä sekään riitä. Tässä mielessä on erittäin valitettavaa, että esimerkiksi ministerit kiertävät kenttää ja selittävät, kuinka nyt kaikki asiat tulevat kuntoon. Ei valitettavasti näin voida hyvin monissa kunnissa tehdä, koska kuntalain mukaan niiden on tasapainotettava ja katettava alijäämät. Sitä lakia on noudatettava, eikä sitä kuntalain 65 §:n velvoitettakaan pysty ehkä 50—100 kuntaa valitettavasti ensi vuonna täyttämään.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmasti ministeri Niinistö on oikeassa, että näiden neljän tunnin aikana on kansainvälinen poliittinen tilanne muuttunut. Varmasti ensi vuoden taloudellinenkin tilanne on jonkin verran muuttunut, jota me nyt kuitenkin käsittelemme vanhoissa ikään kuin housuissa, vanhojen raamien avulla, mutta käsiteltävää on toki paljon.

Haluan todeta viitaten ed. Vehkaojankin ja myös muutamaan eduskuntaryhmän puheenvuoroon, jotka koskivat kahteen kertaan leikattua kansaneläkkeen pohjaosaa, että ed. Vehkaojan valiokunnalla nyt on hyvin tärkeä rooli tässä asiassa, kun kerran valtioneuvoston suunnalta ei ole tullut tässä asiassa esitystä. Tästä tietysti me kansanedustajat olemme myös vastuussa.

Toinen asia: Itämeren tulevaisuus. Ed. Andersson puhui siitä, Rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja puhui siitä, ja ed. Gestrin esimerkiksi on tehnyt aikaisemmin esityksen tässä asiassa. Sinilevälautat ensi kesänä ovat todennäköistä arkea Suomenlahdella ja Itämerellä, ja on selvää, että nämä asiat, jotka tämä valtion budjetti sisältää, nämä rahat, eivät ehdi sitä estämään. Mutta kaiken kaikkiaan, arvoisa valtiovarainministeri, edelleen on liian vähän resursseja Itämeri-ohjelmaan.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tätä keskustelua kuunnellut ja etenkin sen alkuosaa. Ed. Pekkarisen ja opposition muiden edustajien kipakoista puheenvuoroista jäi sellainen maku, että niiden jälkeen minusta ministeri Niinistö näyttäytyy rakentavana ja lempeänä kaiken kaikkiaan.

Kun uskon paitsi kriittiseen arvosteluun ja arviointiin myös positiiviseen kannustukseen, haluaisin teitä, ministeri Niinistö, kannustaa valitsemallanne tiellä eheän Suomen rakentamisessa. Siihen hyvää lisäpanostusta antaa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä. Erityisesti haluan painottaa, että kun kansallinen terveysstrategia luodaan, toivon, että siinä ei tyydytä vain markkoja ja hallintoja katsomaan vaan katsotaan asiaa apua ja hoitoa tarvitsevien ihmisten, kansalaisten, kannalta ja myös henkilöstön riittävyyden ja jaksavuuden kannalta.

Myös hallitus voisi ennakoida mahdollisesti tulevaa työttömyyttä. Helsingistä kerron jo nyt, että it-alan tilanne on selvästi näkyvissä niin, että uutta työttömyysaaltoa voidaan ennakoida, ja tähän varautumista toivon. Lisäksi kansaneläkkeen pohjaosan kahteen kertaan sovitettu leikkaus on mielestäni asia, jonka me olemme kaikki yhdessä velkaa kansalaisille.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se, mitä olisin tässä istunnossa tänä päivänä toivonut, olisi ollut, että keskustan puheenjohtaja Esko Aho olisi ollut paikalla. Häntä ei ole nähtävästi näkynyt salissa muuta kuin nappia painamassa. Kuitenkin tuntuu, että kun hän käytti Harwardista tultuaan puheenvuoron, jossa hän kertoi, että nyt on syytä panna suu säkkiä myöten ja menonlisäyksistä on pidättäydyttävä, siinä oli jotenkin viisautta. Kun täällä nyt kuuntelee tilannetta, tuntuu, että se viisaus on jäänyt yhden miehen päähän eikä ole näköjään mennyt perille. Me tulkitsimme aika monella taholla, että puheenjohtaja Aho halusi omilleen kertoa, miten asioita pitäisi tarkastella, ja antaa Amerikasta saatuja oppeja myöskin eteenpäin. Se ei ole mennyt perille, ja täytyy toivoa, että puheenjohtaja Aho joskus ilmestyy tähän keskusteluun mukaan, myöskin tähän saliin.

Aikanaan, kun tässä valtakunnassa tapahtui muuttoliikettä, tilanne oli se, että silloin muutettiin keskustaa pakoon Ruotsiin. Nyt huudetaan, että hallitus raunioittaa meidän maaseutumme ja väki karkaa pois. Onneksi nyt liikutaan kuitenkin maan rajojen sisäpuolella eikä viedä hyvinvointia naapurimaan rakentamiseen. Oli todella rajua se liike, mikä siihen aikaan tapahtui suurelta osin keskustan aluepolitiikan perusteella.

Ministeri Niinistö, oli ihan oikein, kun täällä on puhuttu vähempiosaisten kohtalosta ja kohtelusta, että kaikkein paras konsti on se, mitä hallitus on harjoittanut, eli selkeä talouspoliittinen linja, joka huolehtii sitä, että meidän julkinen taloutemme on kunnossa ja työpaikkoja löytyy myöskin meidän väellemme. Mitään muuta konstia ei ole.

Täällä on puhuttu rikkailta ottamisesta ja köyhille antamisesta. Todellakin ovat tulleet mieleen Robin Hood -ajat. Kauppalehdessä muistutettiin muistaakseni elokuun lopulla, että Robin Hood oli rosvo, joka aikanaan hirtettiin loppujen lopuksi sen kauhun jälkeen, minkä hän oli aiheuttanut. Tällaiseenko taruhenkilöön keskusta ja kristilliset haluavat turvautua? Robin Hood oli roisto, joka hirtettiin aikanaan. (Puhemies koputtaa) 16 miljardin musta aukko olisi keskustan toimien perusteella syntymässä budjettiin, ja se on lopputulos.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on priorisoinut budjettitavoitteitaan, joten liikkumavaraa vuodelle 2002 on suhteellisen vähän. Tältä osin meidän onkin kohdistettava tähtäin vuoteen 2003. Näin siksi, että hallitus on suurten asioiden osalta toiminut eduskunnan tahdon mukaisesti.

Olisiko ollut liikaa toivottua hallitukselta, että se olisi halunnut noudattaa eduskunnan selvää ja vahvaa tahtoa myös eräiden pienten asioiden osalta, jotta tämä herttainen yhteistyö hallituksen kanssa myös tuntuisi hyvältä? Tällä tarkoitan varmasti ministerillekin jo tutuksi käynyttä asiaa koskien kirjastojen valtionosuuksien rahoitusrakennetta.

Kysyisin, voisiko hallitus tällaisen pienen epäkohdan ihan itse korjata oikaisukirjeellään. Ei budjetti voi olla niin täydellinen, ettei siihen jotakin lapsusta ole voinut sisältyä. Tässä on niin pienestä kysymys, että näitä voisi syksyn mittaan oikaista, kun muutenkin näitä kurkistellaan.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä on puhuttu osa-aikaeläkkeestä. Mielestäni se pitäisi säilyttää nykymuotoisena, samoin työttömyyseläke. Ihmisillä täytyy olla oikeus päästä pois työelämästä, varsinkin kun ikärasismi rehottaa edelleenkin ja voi hyvin ja näillä ihmisillä on erittäin suuria vaikeuksia päästä työelämään takaisin.

Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus pitäisi mielestäni hyvittää eläkeläisille, varsinkin kun eduskunta on päättänyt tällaisista asioista ja antanut lupauksia ihmisille. Samoin ministeri Perho on sen suuntaisia lupauksia antanut. Täällä ed. Kuosmanen sanoi, että pitäisi olla sanansa mittainen. Tässä olisi eduskunnalla paikka nyt näyttää, että on sanansa mittainen kansalaisia kohtaan.

Ihmetyttää opposition marina siitä, että kunnille ei anneta mitään. 1,5 miljardia tulee nyt lisää ensi vuonna eli 2002. Kyllä se minun mielestäni on suuri summa rahaa. Toki sillä ei kaikkia ongelmia poisteta. Mikäli oikein muistan, EU:n ohjelmakaudella vuonna 2006 jaetaan rahaa alueille noin 50 miljardia, joten siellä on rahaa jaossa, kun sitä vain käytetään ja on kohteita, mihin käytetään.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän budjettiin sisältyy yksi pommi tai olisiko käsikranaatti. Pommeista puhutaan ilmeisesti tänä päivänä ja jatkossa vielä paljon. Tämä koskee eläkkeensaajien osuutta lähinnä. Tässä on hyviä asioita, mutta pohjaosan kaksinkertaisesta leikkauksesta eduskunta antoi tavallaan lupauksen viime joulun alla eläkeläisille, että tämä tullaan korjaamaan, ja minusta sitä lupausta pitää myös noudattaa. Se ei voi jäädä sillä tavalla, jotta nyt petetään ne ihmiset.

Toinen juttu työttömyysturvaporrastukseen liittyen: Semmoista ajattelua edustetaan valtiovarainministeriössä, jotta päiväraha pitäisi häntäpäästä keston mukaan porrastaa. Eikö se päinvastoin ole sillä tavalla, että kun ihminen on pitempään työttömänä, hänhän on jo syönyt säästönsä, mitä on silloin tienestiaikaan työssä ollessaan saanut? Sehän pitäisi tehdä portaittain sillä tavalla, että päiväraha nousee sieltä peräpäästä eikä laske.

Ongelma on siinä, että pitää tarjota työtä. Kun on työpaikkoja riittävästi, silloin ei tule sitä ongelmaa, niin kuin tänä päivänä tapahtuu, että sossusta haetaan sitä lisää rahaa. Jos päiväraha porrastetaan, ihminen menee toimeentuloluukulle, ja sehän on väärä impulssi, vaan kaikki, mitä käytettävissä olevia varoja on, pitää satsata työpaikkojen synnyttämiseen ja mahdollisesti siinä tilanteessa, jos ei ole työpaikkoja, tukitöihin, kuitenkin niin, jotta ihminen saa aktiivitoiminnan kautta sen rahan eikä tarvitse monella luukulla juosta.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvioesityksessä on valtion tuloveron alennusta, mutta pelkään, että Suomessa on kansalaisia, jotka tulevana vuonna kokevat kokonaisverotuksen nousua johtuen siitä, että maassa on parisataa kuntaa, jotka ovat joutuneet peruspalveluja tuottaessaan, ei omia möhläyksiä tehdessään vaan vastatessaan terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta, opetus- ja sivistystoimesta ym. perustarpeista, taloudellisesti tiukoille. Kunnissa on menty jaksamisen äärirajoille. Joudutaan nostamaan kunnallisveroprosenttia, kiinteistöverot mahdollisimman yläkanttiin ja vielä kaikki muutkin maksut. Tämä on epäkohta, joka on valitettava tosiasia. Toivon, että kunnallistalouteen voitaisiin antaa perustarpeitten hoitamiseen riittävämmin rahoitusta, jotta veronalennus voisi käytännössä kohdata kaikkia. Kunnallisvero on vielä jakovero, jossa pienituloiset joutuvat suhteellisesti eniten maksamaan.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen, ei hallituksessa ole nyt korjauskirjettä tekeillä. (Ed. Saarinen: Ei vielä!)

Ed. Oinonen, budjetissahan nimenomaan kuntasektoria muistetaan aika laillakin ja erityisesti vielä lisää sen eduskuntaryhmien tekemän sopimuksen perusteella, niin että valtio—kunta-suhde kehittyy 1,5 miljardia markkaa kunnille edullisemmaksi, jotenka kyllä tämän budjetin pitäisi antaa vastausta kuntatalouden budjettivaikeuksiinkin.

Ed. E. Lahtela nyt poistui. En halua pohjaosaan ottaa tässä kantaa, siitä on hallituksen yksimielinen linjaus, mutta kyllä minua hiukan eläkkeitten veropolitiikka ihmetyttää. Ymmärrän, että eduskunta edelleenkin edellyttää, että savamaksun ylimääräisen portaan poistamista jatketaan. Mutta nyt kävi niin kuin täällä on ollut puhetta jo aikaisemmin, että tämä suosii sitten kyllä hyvätuloisia eläkeläisiä. He saavat kaksinkertaiset veronalennukset, siinä missä pienemmän eläkkeen saaja saa vain kertaalleen. 5 000 markan eläketason veronalennus näyttää olevan 0,7 prosenttia ja 12 000 markan kuukausieläkkeen veronalennus 1,2 prosenttia. Nämä ovat kauniita asioita, mutta tämä lopputulos on nyt ollut tiedossa. Näissähän on eduskunnan tahtoa jouduttu noudattamaan.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Budjetti voitiin laatia hyvistä lähtökohdista, ja toivottavasti nyt käynnistyneet tapahtumat eivät käynnistä sellaista tapahtumasarjaa, joka muuttaa rajusti puitteita. Ensinnäkin, kotimainen kulutuskysyntähän vastaa noin 60:tä prosenttia kansantaloudesta, ja näin ollen kuluttajien uskon ylläpito on tärkeä asia tavoiteltaessa ensi vuoden bkt-kasvutavoitetta. Palvelu- ja julkinen sektori ovat työvoimaintensiivisiä aloja, ja tällä tavalla niillä on myönteinen vaikutus. Myös metallin osaltahan oli vielä kesällä 10 prosentin tuotantokasvulukuja.

Hallituksella on onneksi pelivaraa puuttua vielä tätäkin heikompaan kehitykseen. Tässä suhteessa onkin varauduttava myöskin työllisyyttä tukeviin lisätoimiin. Näitähän ovat myöskin eduskunnan eri keskusteluissa esille nostamat homekoulut ja vesihuoltotyöt ja monet muut, joilla on myös alueellista merkitystä. Myös rahapolitiikkaa on Euroopassa käytetty varsin säästeliäästi. Korkoahan on laskettu kaksi kertaa eli yhteensä 0,5 prosenttiyksikköä, kun verrataan esimerkiksi USA:n seitsemään koronlaskuun.

Koko kansantalouden tila on tällä hetkellä aivan toinen kuin kymmenen vuotta sitten. Tältä osinhan myöskin kotimaisen rahan ja valuuttamääräisten lainojen luokitus on Suomen osalta korkein mahdollinen. Kymmenen vuotta sitten hyvä oli, että lainahanoista mitään saatiin. Yritysten tilanne, reaalinen kilpailukyky, on edelleen hyvä, Emu-puskurit ovat täynnä, ja myöskin budjetin keväiset ratkaisut tulivat suhdannepoliittisesti oikealla näkökulmalla kuvaan mukaan. Tällä tarkoitan valtionosuuksien nostoja kuin myöskin työnantajamaksujen alentamisia muun muassa kuntatyönantajan osalta.

Hyvinvointivaltion perustaa on vahvistettu täsmärappauksella, nimenomaan opetustoimen valtionosuuksien lisäksi tulevat nyt siis sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet, kuten sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä viime joulukuussa jo vuoden 2002 talousarvioon liittyen vaati. Toisaalta taas lääkärilakon seurauksena niin sanottu nettopelivara ei tällä linjalla kovin paljon vielä parane.

Elinkeinoelämän ja erityisesti taloudellisen kehityksen edellytyksiä vahvistetaan juuri kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä vahvistavilla infrastruktuurihankkeilla. Tältä osin nimenomaan Keravan—Lahden ja myöskin Helsingin—Pietarin nopeat yhteydet ovat ikään kuin myöskin ennakoiden lähteneet liikkeelle, kuten naapurin taholta on myös toivottu. Kustannuskompensaatio infrapuolella on kuitenkin edelleen puutteellinen. Tiepuolella tarvittaisiin 400 miljoonaa markkaa vuotuisiin kehyksiin lisää rahoitusta.

Monia kysymyksiä varmasti eduskunnassa tullaan käymään valtiovarainvaliokunnassa ja hallitusryhmien kesken läpi. Asioita, joista hyvin vähän täällä puhutaan, ovat myöskin maatalouspolitiikkaan liittyvät linjaukset. Nimittäin maatalouspolitiikan strategiajohtoryhmähän parhaillaan linjaa asioita, ja tältä osin tulisi nyt nimenomaan tukipolitiikan yleisen hyväksyttävyyden näkökulmasta puuttua myöskin joustavasti siihen, että meillä tilojen kokonaiskannattavuuden pohjalta arvioidaan tukien kehittämistä. Erityisesti sosialidemokraatit edellyttävät työvaltaisen kotieläintuotannon parempaa priorisointia ja huomioon ottamista tukien suuntaamisessa.

Alkukesästä tehtyjen myönteisten sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien nousua ja infrarahoitusta koskevien ratkaisujen ohella on myös köyhyyden vastaisista toimista kyettävä päättämään. Pitkäaikaistyöttömyys on keskeinen köyhtymistä ja yhteiskunnallista syrjäytymistä aiheuttava tekijä, joka ajaa ihmiset toimeentulotukiluukulle. Syrjäytymisen vastustamisessa on keskeistä saada parannuksia työssäoloehdon täyttymiseen ja ansiosidonnaisen turvan saavuttamiseen. Sosiaaliturvan ja aktiivisen työvoimapolitiikan varjolla tehty orjatyö on lopetettava ja ansiosidonnaisuudelle pääsy on tehtävä kaiken työn kautta mahdolliseksi. Nyt yhdistelmätuki ja muu työllistäminen ei tätä tavoitetta aja, ja yhdistelmätuen pidentämiseen kahdeksi vuodeksi on liitettävä työssäoloehdon täysi karttuminen. Ratkaisu tukisi myös sosiaalityötä muun muassa kolmannen sektorin kautta. Toinen tapa on lähestyä asiaa SAK:n esittämällä tavalla lyhentämällä työssäoloehto kymmenestä kuukaudesta kuuteen kuukauteen.

Muutoksia tulee tehdä myös verotukseen. Pienet tulot ja pätkätyöt tulee vapauttaa kokonaan verotuksesta, mikä luo mielekkäitä työkohteita ja ennen kaikkea orjatyön sijasta päästäisi ihmiset toimeentulotukiluukulta. Lyhyiden tilapäistöiden tekemiseen ei kannusta myöskään nykyinen sovellettu päiväraha, jossa pienikin työtulo vaikuttaa vähentävästi työttömyyspäivärahan määrään. Kun työn tekemisestä aiheutuneet kulut vähennetään vähäisestä lisäansiosta ja päiväraha pienenee, jää työttömälle usein käteen pelkkä työn ilo. Työn merkitys myös ihmisen hyvinvoinnin edistäjänä on kiistaton, joten tilapäistöiden tekeminen tulisi tehdä nykyistä kannattavammaksi.

Eduskunnan hallitusryhmien kehysmietinnössä esittämät painotukset ovat osaltaan selkeästi siirtäneet hallitusohjelman painopistettä kaavamaisesta velanmaksusta sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan ja hyvinvointivaltion perustaa vahvistavaan suuntaan. Tältä osin hallitus on osoittanut myöskin uudistumiskykyä ja luo olennaisesti paremmat mahdollisuudet lähteä tässä tilanteessa eteenpäin.

Itä-Suomessa on saatu erittäin myönteinen vauhti päälle Euroopan unionin korkeimman aluetuen käytössä. Tukikelpoisia hankkeita, joihin eivät EU:n tuet riitä, on useiden satojen työpaikkojen verran. Pyörää ei nyt todella tarvitse enää keksiä: Kansallista investointitukea tulee nostaa ja laukaista siten liikkeelle suhdanne- ja aluepoliittisesti tärkeitä hankkeita.

Myöskin on syytä kyseenalaistaa matkustaja-alusten nettopalkkajärjestelmän käyttöönotto sen takia, että kun Virosta aikanaan tulee EU:n jäsen, ovat varustamot varmasti jälleen vielä isompi käsi ojossa pyytämässä lisää tukea tai liputtavat aluksia Viroon. Asiaa ei siis voida ratkaista mielestäni kiistattomasti nykyisellä tavalla. Suomen merenkulku on keskeistä viennillemme: 85 prosenttia tavarakuljetuksista on merikuljetuksia, mutta verosubvention laajentaminen hotelli- ja ravintolaelinkeinon kanssa kilpailevaan laivaliikenteen osaan on kyseenalaistettava ja arvioitava tarkemmin.

Arvoisa puhemies! On myöskin tässä yhteydessä muistettava, että talouden kehittyessä ovat vaikeimpana talouden talkooaikana ja talouspoliittisen talvisodan aikana rintamavastuut myös jakautuneet eriarvoisesti erityisesti pitkäaikaistyöttömien toimeentuloon kuin myös työeläkkeensaajien asemaan liittyen. Heidän suhteellinen jälkeenjääneisyytensä on kiistaton. Ahon hallituksen aikana luodun ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistaminen etenee, ja se voidaan poistaa kokonaan tällä kaudella, mutta on myöskin pystyttävä kompensoimaan eduskunnan edellyttämällä tavalla kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus niille, joilta se on leikattu kahteen kertaan. Tässä on kyseessä hyvin pitkälti myös edustuksellisen demokratian uskottavuus.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Informaatioteknologia-alan vetämän talouskasvun näin nopea hidastuminen on ollut meille kaikille yllätys. Näkymät ovat nyt aika epävarmat, ja ministeriön kasvuennuste tälle vuodelle näyttää ylioptimistiselta. Ensi vuodesta on vielä vaikea sanoa, ja siksi eduskunnassa on syksyn aikana varauduttava tekemään uusia johtopäätöksiä, kun uusia arvioita saadaan. Hidastuneen kasvun syyt ovat olleet kansainvälisessä taloudessa, kun Yhdysvallat, Japani ja Eurooppa ovat yhtä aikaa hitaan kasvun vaiheessa. Suomessa on tällaisen vientivetoisen kasvun notkahduksia vaikea kotimaisin toimin täysin paikata suurellakaan elvytyksellä.

Silti on tarpeen lievittää hidastuvan kasvun uhkatekijöitä. Tärkeintä on estää työttömyyden kääntyminen kasvuun, ja lisäksi on kavennettava huolestuttavasti kasvaneita hyvinvointieroja eri ihmisten ja alueiden välillä. Näitä epäkohtia korjaamalla vahvistetaan kansalaisten kykyä kestää hitaan kasvun olosuhteita. On myös varmistettava se, että Suomi on jatkossakin hyvä kotipaikka kansainvälistyvälle yritystoiminnalle.

On syytä todeta, että tilannehan ei näytä siltä, että olisimme 80-luvun loppuun verrattavan syvän laman kynnyksellä. Riskinä on sen sijaan se, että edessämme voi olla useampivuotinenkin hitaan kasvun kausi. Kun valtiovarainvaliokunnassa tänään taloustutkijat arvioivat tilannetta, niin tässä suhteessa heidän mielipiteensä erosivat: Osa oli optimistisen skenaarion kannalla ja arveli, että Yhdysvallat lähtee nopeasti nousuun, mutta oikeastaan enemmistö oli pessimistisemmän näkemyksen kannalla. Tämänpäiväiset tapahtumat Yhdysvalloissa eivät kyllä viittaa siihen, että tämä optimistinen skenaario voisi toteutua, itse asiassa aivan päinvastoin. Eli nyt on varauduttava myös huonompiin vaihtoehtoihin.

Hallitus on ylistänyt varautuneensa hitaan kasvun tilanteeseen hyvin siksi, että valtion talousarvio on saatu ylijäämäiseksi. On arvostettavaa ja hyvä, että valtiontalous on ylijäämäinen. Silloin on voitu antaa menojenkin jonkin verran kasvaa ilman, että budjettitasapaino järkkyy. Pidän oikeana sitä, että talousarvio on tässä tilanteessa lievästi elvyttävä.

Kuitenkin hallituksen varautumisessa huonoihin aikoihin on yksi iso puute. Se on korkea työttömyys. Myös valtiontalouden vakaus olisi paremmin taattu jatkossa, jos hallitus olisi ajoissa pureutunut työttömyysongelmaan. Työttömyyden vähentäminen on tavoite, jossa Lipposen sekä nykyinen hallitus että edellinen hallitus ovat eniten epäonnistuneet. Seitsemän vuoden huipputalouskasvusta huolimatta lähes joka kymmenes on työtön. Työttömistä merkittävä osa on jäänyt kiertämään työttömyys- ja koulutusjaksojen muodostamaa kehää tai on syrjäytymässä. Kasvu on tuonut työtä lähinnä hyvin koulutetulle väelle vientialoilla. Kotitalouksille suunnatut yksityiset palvelut tai muu työvaltainen tuotanto ei ole juurikaan kasvanut. Niissä olisi kuitenkin mahdollisuuksia työllistyä myös muille kuin tietoteknologian huipuille. Työn hinta ja tuotteiden ostajien maksukyky eivät nyt kohtaa.

Ministeri Niinistö on ehdottanut rakenneuudistuksia, eli hän on tarkoittanut ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista ja eläköitymisen houkuttelevuuden vähentämistä ilmeisesti tarkoituksena juuri työllisyysongelmaa, työttömyyttä, korjata. Nämä kaksi asiaa, työttömyysturvan porrastus ja eläköitymisen vähentäminen, ovat sinänsä pitkällä tähtäimellä varmasti tarpeellisia, mutta eivät ne kyllä vastaa nyt akuuttiin työttömyysongelmaan, eivät osu ongelman ytimeen lainkaan. Pitkäaikaistyöttömyyden perussyy ei ole työttömien työhaluttomuus vaan se, että heidän työpanokselleen ei ole kysyntää nykyisillä työmarkkinoiden ehdoilla. Jos pääosalle nykyisestä lähes 300 000 työttömän joukosta halutaan kysyntää työmarkkinoilla, olisi alennettava roimasti pienipalkkaisen työn veroja ja työnantajamaksuja tai muutoin subventoitava heidän työpanostaan työnantajalle. Hyviä esimerkkejä tähän löytyy myös muualta Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta ja Hollannista.

Toinen työllisyyden kannalta olennainen asia ovat yrittäjyyden ja erityisesti itsensä työllistämisen mahdollisuudet. Viimeisimmät tiedot ovat kertoneet uusien yrittäjien määrän kääntyneen Suomessa laskuun. Hallituksen Yrittäjyys-ohjelma on jäänyt valitettavasti paperikukkaseksi ilman konkreettisia tuloksia tässäkään budjetissa. Hyvä toimenpide olisi vaikka arvonlisäverotuksen alarajan joustavoittaminen sekä yritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen huojentaminen.

Kolmas työttömyyden vähentämisen kannalta tärkeä uudistusalue on sosiaaliturva. Se on nyt liian tilkkutäkkimäinen. On paljon käytännön esimerkkejä siitä, että väliinputoamiset ja riskit uhkaavat, jos työtön pyrkii parantamaan omaa asemaansa opiskelemalla, parantamalla omia taitojaan pitkäaikaisella opiskelulla tai koulutuksella tai jos hän pyrkii työllistämään itsensä yrittäjänä tai tekemään lyhytaikaisia töitä. Tarvittaisiin vahvaa perusturvaa sekä ihmisen erilaisiin elämäntilanteisiin paremmin sopeutuvaa turvaa.

Työttömyysongelman ohella toinen alue, jossa hallitus ei ole varautumisessaan onnistunut, on yhteiskunnan eheys. Hallitus on pitänyt kyllä ansiokkaasti valtiontalouden vakaana, mutta hyvien keskiarvojen taustalla on kärjistyvää eriarvoisuutta. Köyhyysongelma on sitkeä juuri työttömyyden takia, alueellinen keskittyminen on vauhdikasta, julkiset palvelut ovat rapautuneet. Näiden ongelmien korjaaminen toki maksaa, mutta myös niiden jättäminen hoitamatta, korjaamatta, kostautuu tulevaisuudessa entistä suurempina menojen kasvupaineina. Tästä syystä keskusta on johdonmukaisesti esittänyt viime vuosina, että valtion velanlyhennysvarasta olisi käytetty 1—2 miljardia näiden epäkohtien korjaamiseen. Tämä luku löytyy keskustan jättämistä budjettivastalauseista. Tämä ei olisi vaarantanut valtiontalouden vakautta, päinvastoin nämä tulevaisuusinvestoinnit olisivat tuoneet lisää vahvuutta valtion tulevaisuuden velanmaksukykyyn.

Verrattuna Lipposen hallituksen aiempiin budjetteihin tämä esitys sisältää toki eräitä oikeaan suuntaan meneviä toimia muun muassa kuntien palveluiden rahoituksessa. Itse asiassa hallitus tekikin talouslinjassaan selvän muutoksen viime keväänä: vielä alkuvuodesta muun muassa ed. Ben Zyskowicz oli sitä mieltä, että kaikki ylijäämä on tyystin käytettävä velan lyhennykseen. Kokoomuksen puoluekokouksen jälkeen hän kuitenkin muutti linjansa ja ryhtyi onneksi hänkin puhumaan hyvinvointipanostusten puolesta. Oli hyvä, että hallitus otti oppia keskustankin esittämästä tulevaisuusinvestointien ohjelmasta. Monet eriarvoistumisongelmat ovat kuitenkin lavenneet niin suuriksi, etteivät tämän vuoden budjetissa olevat toimet niitä vielä ratkaise. Esimerkiksi monessa kunnassa talous jää vieläkin pakkasen puolelle ja mahdollisuudet palkata kipeästi tarvittavaa lisäväkeä terveydenhoitoon ja vanhustenhoitoon ovat valitettavan heikot.

Budjettiesityksen suurimpia puutteita on aluekehityksen ja maaseutupolitiikan olemattomuus. Kiihtynyt muuttoliike on arvaamaton aikapommi valtion ja kuntien talouden kannalta. Jos se jatkuu nykymallilla, (Puhemies koputtaa) haittavaikutukset näkyvät moninkertaisina 5—10 vuoden kuluttua. Hallituksen Aluekeskusohjelma ei tuo tähän mitään uusia voimavaroja vaan pelkästään jakaa entisiä uudelleen heikompien alueitten kesken ja lisää keskushallinnon ohjausta maakunnissa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Harjoitettu vastuullinen talouspolitiikka, määrätietoinen velan lyhennys ja valtion menojen kurissa pitäminen ovat paljastuneet tosiasiassa pehmeäksi politiikaksi ja kestävän hyvinvoinnin rakentamiseksi. Heikkenevistä talousnäkymistä huolimatta nyt ei tarvitse reagoida talouskasvun hidastumiseen äkkijarrutuksella ja uusilla leikkauslistoilla tai veronkiristyksillä. Hallituksen onnistunut politiikka on merkinnyt ja merkitsee hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä ja tuloverotuksen keventämistä.

Olen tyytyväinen niihin painopistevalintoihin, joilla budjetissa panostetaan työllisyyteen ja hyvinvointipalveluihin. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että työnantajamaksuja ehdotetaan alennettaviksi. Verokiilaa on määrätietoisesti kavennettava. Työllisyyden edistäminen on hallituksen tärkein tavoite.

Tähän käsitteillä olevaan peruspalvelubudjettiin sisällytetyt eduskuntaryhmien sopimat panostukset ovat vahva viesti eduskunnalta hallitukselle siitä, että hyvinvointipalveluihin on jatkossakin panostettava. Vahvan viestin on myös mentävä kuntiin. Kuntapäättäjillä on nyt velvollisuus varmistaa, että budjetissa tulevat lisärahat kohdennetaan oikeaan osoitteeseen. On muistettava, että riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö on paras hyvinvointipalveluihin laadun tae. Tämä eduskuntaryhmien sopima lisärahoitus on oikean suuntainen toimenpide, mutta yhtä tärkeää on edistää sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannustehokkaita ja laadukkaita tuotantotapoja. On tosiasia, että joissakin kunnissa saadaan aikaan laadukkaita palveluita varsin kohtuullisin kustannuksin, kun taas toisissa kunnissa suuremmillakin panostuksilla on vaikeuksia tuottaa välttämättömimmät palvelut. Kunnilla onkin vielä paljon tehtävää yhteistyön kehittämisessä sekä rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisessa. Aivan kiireellisimpiä toimenpiteitä tarvitaan terveydenhuollossa.

Erityisesti haluan kiirehtiä vielä tekemättömien, hallitusohjelmassa mainittujen terveydenhuollon toimivuutta edistävien hankkeiden, esimerkiksi hoitosetelin ja laatusuositusten, eteenpäinviemistä. Tässä terveiset ministeri Soininvaaralle erityisesti. Hoitotakuujärjestelmän käyttöönottoa on vietävä ripeästi eteenpäin. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikka vaatii uudelleenarviointia, jotta se tukisi paremmin asetettuja tavoitteita, kuten avohoitoa ja myöskin sitä, ettei kannustinloukkuja olisi.

Työllisyyden ohella hallituksen on otettava toiseksi painopistealueekseen lasten ja perheiden hyvinvointi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää neuvolapalveluiden ja kouluterveydenhuollon kehittämistä erityisesti. Myös opetus- ja päivähoitoryhmien liian suureen kokoon on kiinnitettävä huomiota.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuuden turvaaminen edellyttää rakenteellista uudistumista. Meidän on ajoissa vastattava kasvavan eliniän, varhaisen eläköitymisen ja työvoimapulan tuomiin haasteisiin. Vastuuta ei saa siirtää tuleville sukupolville.

Kokoomus nosti esille budjettiriihessä työttömyysturva- ja eläkejärjestelmien rakenteelliset muutokset, onhan hallituksenkin tärkeä pitkän tähtäimen tavoite siirtää eläkkeellesiirtymisikää ajan mittaan 2—3 vuotta. Näitä välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia onkin kiirehdittävä, sillä niiden vaihtoehtoina ovat veronkiristykset ja leikkaukset. Yhtä tärkeää on edistää työssä jaksamista ja jatkamista. Toimenpiteitä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottamiseksi on myöskin kiirehdittävä. Toivon todella hallitukselta näistäkin asioista mahdollisimman pian hallituksen esityksiä eduskunnan käsiteltäväksi.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Kerava—Lahti-oikoradan rakentaminen saadaan alkuun. Raideliikenteen edistämiselle on vahvat, erityisesti ympäristöön liittyvät perustelunsa.

Kansallinen Itämeren suojeluohjelma on jäänyt pahasti muiden asioiden jalkoihin ympäristöministeriössä. Ohjelma valmistui aikataulustaan myöhässä. Odotettuja uusia avauksia ei siinä ohjelmassa juurikaan ollut. Muiden, jostakin syystä tärkeämmiksi ja kiireellisemmiksi arvioitujen tavoitteiden priorisointi ei tunnu kovin perustellulta. Tutkimusalus Muikun viimeisimmät selvitykset osoittivat, että Itämeren pohjan hapettomat alueet ovat lisääntyneet erityisesti Suomenlahden alueella. Itämeri ei todellakaan odota. Toivonkin hallitukselta pikaisia toimenpiteitä Itämeren suojeluohjelman eteenpäinviemiseksi.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin myönteisenä sitä, että Itämeren kannalta tärkeimpään hankkeeseen, Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamiseen, suunnatut varat sisältyvät ensi vuoden talousarvioon. Tulevina vuosina onkin tarvetta nostaa lähialueyhteistyön määrärahatasoa ja suunnata näitä voimavaroja entistä määrätietoisemmin Itämeren pelastamiseksi.

Arvoisa rouva puhemies! Pidän hallituksen budjettiesitystä onnistuneena ja talousnäkymiin sopivana.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ilman merenkulun aiemmin sovittua tukipakettia suurtyöttömyys rantautuu. Monien hyvien budjettiesitysten ohella on myös uhkia, ja yksi iso uhka on mainitsemani merenkulku.

Hallituksen talousarvioon vuodelle 2002 sisältyy määräraha matkustaja-alusliikenteen tukemista varten. Tuki tullaan toteuttamaan siten, että matkustaja-alusvarustamoille palautetaan puolivuosittain noin 97 prosenttia aluksilla työskentelevien merimiesten maksamista veroista. Budjetissa on varattu tukeen vuotuisella tasolla noin 166 miljoonaa markkaa. Hallituksen mukaan tämän suuruisen tuen, joka alentaa varustamoiden henkilöstökustannuksia alle 20 prosenttia, on katsottava turvaavan suomalaisten matkustaja-alusten kansainvälisen kilpailukyvyn ja riittävän estämään niiden ulosliputuksen.

Hallituksen käsitys tuntuu kuitenkin varsin epärealistiselta, kun otetaan huomioon, että Ruotsissa otetaan käyttöön 1.10. kuluvaa vuotta EU-komission suosittelemat täysimääräiset merenkulun tuet, joiden johdosta varustamoiden työvoimakustannukset alenevat melkein 50 prosenttia. Varovaisten arvioiden mukaan Ruotsissa toteutettava tukijärjestelmä on keskikokoisen matkustaja-aluksen osalta jopa yli 20 miljoonaa markkaa edullisempi kuin Suomessa käyttöön otettava järjestelmä. Hallituksen käsitys siitä, että nyt esitetty tukipaketti turvaisi matkustaja-alusten pysymisen Suomen lipun alla, ei näin ollen tunnu perustellulta.

Ruotsissa 1.10. tänä vuonna käyttöön otettava tukijärjestelmä perustuu niin sanottuun nettopalkkaukseen. Järjestelmä muistuttaa Suomessa kauppa-alusluetteloon merkittyjen lastialusten osalta noudatettavaa tukea siinä suhteessa, että työntekijä saa edelleen normaalia bruttopalkkaa eli hänen palkastaan pidätetään verot ja häntä koskevat sosiaalikustannukset määritellään normaalisti. Sen sijaan, toisin kuin Suomessa, Ruotsissa varustamon ei tarvitse tilittää maksuja eteenpäin, vaan ne jäävät sen hyväksi. Suomessa varustamo saa merenkulun tukena vastaavan summan takaisin puoli vuotta jälkikäteen. Ruotsissa uuden järjestelmän piiriin tulevat niin matkustaja- kuin lastialuksetkin.

Ruotsin päätös tukijärjestelmän käyttöön ottamisesta perustuu EU:n komission vuonna 97 uudistamiin meriliikenteen valtion tukia koskeneisiin suuntaviivoihin, joiden tarkoituksena oli luoda EU-jäsenmaiden aluksille edellytykset kilpailla halvemman kustannustason maiden kanssa, poistaa tarve liputtaa EU-maihin rekisteröidyt alukset mukavuuslippumaihin, turvata eurooppalaisten merenkulkijoiden työpaikat ja edistää heidän työllistymistään sekä pitää yllä merenkulkualan osaamista EU:ssa ja parantaa turvallisuutta EU:n aluevesillä liikennöivillä aluksilla. Komissio onkin kehottanut kaikkia jäsenvaltioita pohtimaan, miten valtion tuen suuntaviivojen tarkoittamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää optimaalisesti kansallisella tasolla.

Ruotsi seurasi päätöksillään Tanskaa, jossa nettopalkkajärjestelmä otettiin käyttöön matkustaja-aluksilla syksyllä 2000. Tanskan ratkaisut taas perustuivat Saksassa toteutettuihin tukiin ja huoleen siitä, että tanskalaiset matkustaja-alukset olisivat siirtyneet Saksan lipun alle. Viimeisten tietojen mukaan myös Eta-maa Norja on ilmoittanut toteuttavansa samanlaisen tukijärjestelmän kuin Ruotsissa. Lisäksi vastaavia hankkeita on vireillä EU-jäsenyyttä hakeneissa Baltian maissa.

Suomessa hallitus on näyttänyt valitsevan linjan, jonka mukaan meillä olisi mahdollisuus toteuttaa oma EU-suosituksista poikkeava halvempi tukimalli. Linjaus vaikuttaa rohkealta varsinkin, kun otetaan huomioon, että Ruotsissa päädyttiin erittäin pitkien ja perusteellisten selvitysten ja keskustelujen jälkeen täysin päinvastaisiin lopputuloksiin. Siellä nimenomaan todettiin, että Ruotsilla, saati millään muullakaan Pohjoismaalla, ei ole mahdollisuutta yksin vaikuttaa maailman merenkulun kehitykseen.

Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Suomen täytyy jatkossakin säilyä merenkulkumaana, joka voi olla ylpeä omasta kauppalaivastostaan ja -tonnistostaan. Tälläkin hetkellä suomalaiset alukset on listattu kansainvälisesti kärkipäähän, mitä tulee alusten turvallisuuteen, kuntoon ja niillä työskentelevien merimiesten osaamiseen sekä ammattitaitoon. Suomella ei ole varaa menettää tätä. Suomi on riippuvainen merenkulusta. Melkein 90 prosenttia ulkomaankaupastamme tapahtuu meriteitse. Kuitenkin enää noin 40 prosenttia kuljetuksista hoidetaan Suomen lipun alla. Olemme jo nyt alle sen 60 prosentin rajan, jota kansallisen huoltovarmuuden turvaamisen on katsottu edellyttävän.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2002 budjetissa ehdotettu tuki matkustaja-aluksille on riittämätön. Tukeen onkin saatava lisäys, joka varmistaa sen, että matkustaja-alusten ulosliputukseen ei ole tarvetta. Tuki onkin saatava vähintään sille 240 miljoonan markan tasolle, josta talouspoliittinen ministerivaliokunta jo toukokuussa päätti. Tällöin tuki voisi kattaa merimiesten maksamia veroja ja työnantajan maksamia sotumaksuja vastaavat määrät sekä noin 40 prosenttia työnantajan maksamista merimieseläkevakuutusmaksuista.

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! Inom social- och hälsovården finns det ett växande behov av resurser. Vårdpersonalen är den viktigaste resursen för att själva vården skall fungera. Om några år går de första stora årskullarna i pension. Senast nu måste kommunerna se över sin personalsituation och göra en bedömning av de kommande behoven. En god personalpolitik kommer att bli en allt viktigare konkurrensfaktor för kommunerna. Möjligheterna för vård på eget modersmål måste också förbättras för alla finländare. Vi hoppas att riksdagen kommer att införa momentet som föreslogs av social- och hälsovårdsministeriet om att förbättra vården på samiska.

Arvoisa puhemies! Budjettiehdotuksessa esitetään lasten- ja nuortenpsykiatriaan korvamerkityn momentin poistamista ja tähän tarkoitukseen varattavien määrärahojen sisällyttämistä valtionosuuksiin. Lasten- ja nuortenpsykiatriaa koskevien väliraporttien mukaan viime vuosien korvamerkittyjen määrärahojen ansiosta käynnistyneet hankkeet ovat johtaneet hyviin tuloksiin. Momentin poistaminen nyt olisi lyhytnäköistä, koska tällöin ei ole mitään takeita siitä, että kunnat käyttäisivät valtionavustusta erityisesti lasten- ja nuortenpsykiatriaan.

Eduskuntaryhmien aloitteesta ehdotetaan nyt erillinen korvamerkitty momentti huumehoitoon. On tärkeää, että huumausaineiden käyttäjien hoitoon saadaan resursseja. Usein psykiatrisen hoidon ja huumehoidon tarpeen välillä on läheinen yhteys. Tällä hetkellä hoitopaikkoja ei ole riittävästi ja sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevä hoitohenkilöstö tarvitsee myös enemmän tukea hoidon tarvitsijoiden moninaisista ongelmista selvitäkseen.

I regeringsprogrammet tar man upp flera viktiga utredningsbehov som gäller förändringar inom familjepolitiken. De konkreta förslagen låter vänta på sig. Vi är många som otåligt väntar på klara besked om regeringens inställning till dessa frågor. Allt kan inte lämnas till regeringens sista år. Regeringen har lovat utreda möjligheterna till en skild pappamånad och pensionsberättigande för den tid en förälder vårdar små barn hemma. Också möjligheten för föräldrarna att sinsemellan samtidigt dela på föräldraledigheten skulle utredas.

I regeringens program för social- och hälsovården poängteras också morgon- och eftermiddagsvården för små skolbarn. Befrämjandet av dessa familjepolitiska frågor är ett sätt att skapa ett barnvänligare samhälle, vilket är helt nödvändigt för att unga människor skall bilda familjer. Befolkningen åldras nu i snabb takt och allt fler unga väljer ett liv utan barn. Eftersom både kvinnor och män behövs i arbetslivet måste samhällstjänsterna vara så flexibla och högklassiga att unga vuxna skall våga påta sig ansvaret som barnen innebär. Det måste gå att kombinera arbetet och familj.

Vi behöver fler barn och för dem som inte själva kan få barn är adoption av barn en möjlighet. Det är nu hög tid att också vi i Finland stöder ekonomiskt de familjer som gör en internationell adoption. Den här möjligheten måste ges också de familjer som inte själva har råd att bekosta långa resor och en längre tids upphälle i ett annat land, vilket en internationell adoption förutsätter.

Inom miljösektorn vill jag särskilt betona att det är bra att pengar reserveras för avloppsreningsverket i sydvästra S:t Petersburg. Finlands andel i byggandet av reningsverket är allt som allt 60 miljoner mark fördelade på tre år. Anslagen måste också under de följande åren vara tilllägg utöver närområdesanslagen såsom man nu föreslår för de inkommande åren. Regeringen behandlar denna höst det Östersjöprogram som man i regeringsförhandlingarna beslöt uppgöra. Programmet kommer om det genomförs, vilket jag önskar, att kosta mycket under de närmaste åren, men en ytterligare förorening av havet kommer att kosta långt mera.

Erityisen ajankohtainen juuri tällä hetkellä on meriturvallisuuden ja erityisesti öljyntorjunnan parantaminen Itämerellä ja varsinkin Suomenlahdella. Primorskin satama avataan tämän vuoden joulukuussa. Öljynkuljetusten arvioidaan kaksinkertaistuvan muutaman vuoden kuluessa, ja itäiseltä Suomenlahdelta puuttuu kunnollinen öljyntorjuntavalmius. Hallituksen on tehtävä nopeasti päätös öljyntorjunta-aluksen hankkimisesta ja sen sijoittamisesta itäiselle Suomenlahdelle. Onnettomuusriskit kasvavat voimakkaasti Suomenlahden sisäosiin tapahtuvien öljynkuljetusten ja vilkkaan Suomenlahden poikki kulkevan liikenteen vuoksi.

Slutligen vill jag ondgöra mig över att en stor del av anslagen för att uppgöra rasismbekämpningsprogram i kommunerna ströks ur budgetförslaget. Rasismbekämpning och en större tolerans för olika kulturer, språk och människor med varierande bakgrund är väldigt viktigt för vårt samhälle och hela världen.

Kränkning av människor kan ske på många sätt och i somras vände jag mig till regeringen för att få svar på vilka åtgärder regeringen ämnar vidta mot Suomalaisuuden liitto när finskhetsförbundets ordförande i en artikel i förbundets tidning uppmanar finnarna att dräpa sina förtryckare, varmed man avsåg svenskspråkiga i Finland. Den här organisationen åtnjuter statsstöd för att informera finländarna om Finlands flagga.

I motsats till minister Itälä ifrågasätter jag skarpt lämpligheten i att ett förbund som för en så illvillig propaganda mot en befolkningsgrupp skall komma i åtnjutande av statsstöd. Förbundets information om Finlands flagga sker dessutom enbart på finska, trots att Finlands flagga är hela folkets flagga.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Budjetin lähetekeskustelun tyypillisessä puheenvuorossa käydään läpi niitä määrärahavajeita, joita hallituksen talousarvioesitykseen on päässyt luiskahtamaan. Rohkenen poiketa tästä turvallisesta linjasta ja keskityn käymään läpi paria tulopuolen asiaa.

Ensinnäkin yhteisöveron tuotosta: Valtiovarainministeriön tiedotteen mukaan se sukeltaa jo tänä vuonna 10 miljardia markkaa ja jää 36 miljardiin markkaan. Ministeriö arvioi ensi vuoden tuotoksi noin 32 miljardia markkaa. Miltä sitten verohallituksen tilastot näyttävät? Vuonna 1999 yhteisöveron tuotto oli 34 ja viime vuonna 38 miljardia markkaa. Näinä vuosina heinäkuun loppuun mennessä yhteisöverotuottoa oli kertynyt kumpanakin vuonna noin 16 miljardia markkaa, kun tänä vuonna vastaava luku on 17,5 miljardia markkaa, siis toistaiseksi selvää nousua romahduksen sijaan. Tämä ei tietenkään estä yhteisöveron tuoton suoranaista romahdusta loppuvuoden aikana ja vielä enemmän ensi vuoden aikana. Jos kuitenkin yhteisöveron tuotto putoaa ensi vuonna nykyrahassa 32 miljardin markan tasolle, merkitsee se vain paluuta vuoden 1999 tuottotasolle.

Arvoisa puhemies! Toiseksi saamatta jäävistä verotuloista: Sinänsä laillista elinkeinotoimintaa harjoitetaan ilmoittamatta siitä viranomaisille ensisijaisena tarkoituksena verojen ja maksujen välttäminen. Verorikostutkijoiden yleinen arvio on ollut, että näin muodostuvan harmaan talouden vuoksi valtiolta jää saamatta vuodessa 10—20 miljardia markkaa verotuloja. Näillä tuloilla olisi suorastaan ratkaiseva merkitys valtionvelan lyhentämisessä ja hyvinvointivaltion menotalouden tasapainottamisessa, mutta verohallinnon ylintä johtoa on ollut erittäin vaikea saada näihin talkoisiin mukaan. Monet kansanedustajat ovat olleet kanssani miettimässä, mistä kenkä oikein puristaa. Tämä suuri kysymys sai osavastauksen tämän vuoden heinäkuun 25. päivänä, kun tuli tietoon Erkki Vanamon verohallinnon veronkantoyksikön nimissä laatima muistio. Siteeraan seuraavassa osia Erkki Vanamon muistiosta.

"Harmaan talouden piirissä tapahtuva tuotanto kasvattaa bruttokansantuotetta ja sitä kautta yhteistä hyvinvointia samalla tavalla kuin muukin tuotanto. Harmaan talouden piirissä työskentelevät ovat usein yhteiskunnan vähävaraisimpia, jotka muutoin olisivat työttöminä ja siten heidän työpanoksensa jäisi muuten käyttämättä. Samalla he saavat tuloja, joten harmaalla taloudella on myönteisiä tulonjakovaikutuksia. Harmaa talous tuottaa osin tavaroita ja palveluksia, joita ei voida tuottaa kannattavasti verolliseen hintaan, mutta joille on kysyntää alemmalla hintatasolla, ja siten se korjaa verotuksen aiheuttamia markkinavääristymiä. Samoin harmaa talous voi toimia varaventtiilinä silloin, kun talouden mielivaltainen sääntely muutoin rajoittaisi taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia. Lopuksi harmaan talouden haittavaikutusten määrä riippuu siitä, miten hyödyllisiin tarkoituksiin verotulot käytetään. Jos verotuloja käytetään taloudellisesti epäterveisiin tarkoituksiin, kuten taloudellisesti kannattamattomien teollisuudenalojen tukemiseen, tuottamattomiin julkisiin investointeihin ja kerskainvestointeihin, harmaan talouden mahdollistama yksityisen kulutuksen lisäys on taloudellisesti järkiperäistä."

Näin siis Erkki Vanamo verohallinnosta. Todella mielenkiintoista tekstiä kansanedustajan luettavaksi. Mutta ovatko asiat todella näin ja ylipäätään pitääkö yhteiskunnan hyväksyä kuvattu verohallituksen toimintamalli? Käyn asiakirjan asiavirheitä lyhyesti läpi.

Vanamo ei näytä tietävän, että merkittävä osa verotuksen ulkopuolelle jäävästä harmaasta taloudesta tapahtuu sijoitustoiminnassa, erityisesti kansainvälisissä sijoituskohteissa, ja jää siten kokonaan tuotanto-käsitteen ulkopuolelle. Vanamon väite siitä, että työttömät toimisivat harmaan talouden pääasiallisena käyttövoimana, ei niin ikään pidä paikkaansa. Ylivoimaisesti suurin osa harmaasta taloudesta tapahtuu nykyisin elinkeinoelämän piirissä, ja valtaosa sen tuottamista tuloista jää harmaan talouden piirissä toimiville yrityksille ja niiden omistajille. Harmaan talouden piirissä toimivat voivat tietenkin nauttia perusteettomia työttömyyskorvauksia ja muita sosiaalietuja kasvattaen siten yhteiskunnan verorasitusta. Vanamon väitteiden vastaisesti verollinen tuotanto muodostuu kannattomaksi harmaan talouden aiheuttamien kilpailun vääristymien takia.

Erkki Vanamon mukaan harmaa talous on ainakin taloudellisesta näkökulmasta hyväksyttävää vähentäessään kansan valitseman eduskunnan mahdollisuuksia verovarojen ei-järkiperäiseen käyttöön. Hän siis haluaa siirtää päätösvallan eduskunnalta harmaan talouden harjoittajille. Tässä on syytä muistaa, ettei harmaan talouden aiheuttama verotuksen keventäminen suinkaan kohdistu tasaisesti eri veronmaksajaryhmiin vaan painottuu pimeätä sijoitustoimintaa harjoittaviin hyvätuloisiin, harmaasta taloudesta välillisesti hyötyvän elinkeinoelämän osaan, yhteiskunnan pelisäännöistä piittaamattomiin liikemiehiin ja harmaan talouden alueella toimiviin ammattimaisiin talousrikollisiin.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan verojaosto ja myös asianomaiset ministerit kiinnostunevat siitä, millaista toimintamallia verohallitus nykyisin pyrkii toteuttamaan.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Nopean aikataulun vuoksi keskityn puheenvuorossani muutamiin tärkeisiin asioihin. Vaikka talousarvioehdotuksessa on huomioitu monia asioita paremmin kuin vuosi sitten, todellisuutta on kuitenkin se, että vielä jää jäljelle liian paljon niitä ihmisiä, joille tämä talousarvioehdotus ei tuo suurtakaan helpotusta arkipäivän elämään. Köyhyyden lisääntyminen ja sen myötä paljon parjatut leipäjonot ovat edelleen todellisuutta. Onneksi leivän ja ruoan jakelua vielä järjestetään, vaikka uhka niidenkin loppumisesta on leijunut ilmassa. Kirkot ja vapaaehtoisjärjestöt kantavat edelleen huolta omalta osaltaan heikommista, ja näinhän tulee ollakin, mutta myös valtion on siinä tehtävä oma osuutensa. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ei saa olla ihmisiä, jotka tarvitsevat leipäjonoja toistuvasti.

Kuten aikaisemmin totesin, löytyy talousarvioehdotuksessa monia hyviä ja välttämättömiä uudistusasioita. Pitkään, toistakymmentä vuotta, jatkunut taistelu keliakiapotilaiden sosiaaliturvasta on saamassa tämän talousarvioehdotuksen myötä hyvän alkusysäyksen. Maassamme on noin 14 000 keliaakikkoa, joiden ainoa lääke on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Nykyisin on jo gluteenittomia ruoka-aineita hyvin saatavilla, mutta niiden hinnat ovat normaalia ruokaa huomattavasti kalliimpia. Keliaakikon ruoka maksaa noin 300—400 markkaa kuukaudessa normaalia ruokaa enemmän, joten pienikin korvaus asiassa on suuri helpotus. Kiitos tästä kuuluu mielestäni ministeri Perholle ja hänen yhteistyökumppaneilleen, jotka sitkeästi puolustivat tätä asiaa talousarvioon vielä budjettiriihen viime hetkille saakka.

Kiitosta mielestäni ansaitsee myös määrärahojen osoittaminen päihdeäitien ja mielenterveyspotilaiden hoitoon. Määrärahat ovat kuitenkin aivan liian pienet eivätkä riitä läheskään korjaamaan todellista tarvetta. Vaikeat ongelmat eivät korjaannu itsestään, vaan päinvastoin pahenevat koko ajan ilman asianmukaista hoitoa. Asianmukaista hoitoa ja hoitopaikkoja tarvitaan huomattavasti tämänhetkistä enemmän.

Maassamme huumeongelmat kasvavat räjähdysmäisesti. Huumeongelman myötä raaistuva rikollisuus lisääntyy ja yhä nuorempien vakavat sairaudet ja mielenterveysongelmat ovat jo suuri haaste yhteiskunnalle. Päihdeäitien lisäksi meillä on joukko päihdelapsia ja nuoria, joiden ongelmiin ei ole pystytty tarttumaan riittävän ajoissa heikkojen resurssien vuoksi. En haluaisi ajatella, että osa heistä on jo menetetty. Toivoisin kuitenkin ja olisin toivonut, että tämä ongelma-alue olisi huomioitu paremmin talousarvioehdotusta laadittaessa.

Lasten ja nuorten pahoinvointi on edelleen suuri haaste meille päättäjille. Lastensuojeluasioiden määrä on kasvanut kunnissa rajusti viimeisen vuoden aikana. Vakavuuden asiaan tuo se, että yhä enemmän lastensuojelulapset ovat moniongelmaisia. Muun muassa psykiatrisen hoidon tarve ennen sijoittumista uuteen sijoituspaikkaan on yhä useammin välttämätön toimenpide. Lapset tarvitsevat pitkiäkin sairaalahoitoja. Sairaalajaksojen jälkeen on vaikea löytää juuri lapsen tarvetta vastaavaa sijoituspaikkaa, koska välttämättä perhesijoitukset eivät aina vielä monien ongelmien kanssa painivalle lapselle ole riittävät.

Kuntien päättäjät ovat todella ihmeissään tämän päivän lastensuojelukysymysten kanssa. Kuntien lastensuojelun tasausrahasto on hyvä apu, mutta jos taloudellisesti heikosti voivassa kunnassa joudutaan huostaanottamaan useita, monesti samasta perheestä useita, lapsia, tulee kunnan oma osuus niin suureksi, että huostaanottotilanteita venytetään aivan liian kauan. Tästä on erittäin hyviä esimerkkejä.

Miten me lainsäädännön avulla ohjaamme varoja lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointiin? Mielestäni ei riitä, jos me silloin tällöin ojennamme hieman rahaa korjaavaan työhön. Lapset eivät itse kykene ajamaan omia etujaan, vaan se on meidän aikuisten tehtävä. Kuinka usein päätöksiä tehdessämme kykenemme katsomaan päätöksen seurauksia lapsen silmin?

Lapsen etuja ajavat järjestöt ja muut tahot ovat kyllä yrittäneet tuoda ahkerasti ja asiallisesti lapsen hätää meille päättäjille, mutta palautteen perusteella heidänkään ääntään ei ole kuultu tarpeeksi. Viime keväänä keskustelimme lapsiasiavaltuutetun viran ja toimen perustamisesta. Vastaavat kokemukset Ruotsista ja Norjasta ovat erittäin positiivisia. Asiaa tukevan lausunnon antoi myös eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmä.

Lapsiasiavaltuutettu nähdään tarpeellisena myös eri lastensuojelujärjestöjen taholta. Kuitenkin momentille esitetyt määrärahat karsittiin pois budjetinteon jossain vaiheessa. Näen välttämättömänä, että meillä tulee olla erillinen toimielin, jonka tehtävänä on valvoa lapsen ja perheen etuja tässä yhteiskunnassa ja sitä ohjaavassa päätöksentekoprosessissa. Tämän hetken parhaat kokemukset tältä alueelta on saatu juuri lapsiasiavaltuutetun ja sen organisaation työstä naapurimaistamme.

Työttömyyden vastakohtana ovat työn uuvuttamat työntekijät, jotka joutuvat usein kamppailemaan työn ja perheen välillä. Jälleen on hyvä kysyä, miten lapset tähän reagoivat. Työttömyys on yksi suurimpia haasteitamme. Perheessä tulisi olla työtä ainakin toiselle vanhemmista. Tätäkin asiaa voi tarkastella lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuoromme käyttänyt ed. Kari Kärkkäinen toi puheenvuorossaan esille esityksen ryhmämme vaihtoehtobudjetista. Oppositiolta on usein perätty sitä, että jos oppositio vaatii lisää rahaa, tulisi myös osoittaa, mistä raha otetaan ja keneltä se otetaan. Kysymykset ovat paikallaan, ja niihin tulee myöskin löytyä vastaukset. Myös näitä vastauksia ryhmämme puheenvuoroissa ed. Kärkkäinen valotti erittäin selkeästi. Lisärahaa saadaan verottamalla niitä, joille verotus ei tee suurta lovea, sekä verottamalla niitä tuotteita, jotka eivät ole välttämättömiä jokapäiväisessä elämisessä, ja annetaan niille, joille pienikin lisä on merkittävä lisä arkipäivän elämiseen. Ruoan arvonlisäveron pudotus taas tuo helpotusta kaikille ja tuntuu ennen kaikkea niillä, joilla on vähän rahaa käytettävissään. Kysymykseen, keneltä otetaan ja kenelle annetaan, voi vastata ihan selkokielellä: otetaan rikkailta ja annetaan heikompiosaisille.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä budjettikeskustelussa on puhuttu varsin mielenkiintoisella tavalla muun muassa siitä, millä tavalla valtionosuudet ikään kuin kulkeutuvat kohteisiin. Muun muassa ed. Gestrin kiinnitti huomiota korvamerkintäjärjestelmään. Arvelisin, että eduskunta tulevina vuosina joutuu pohtimaan tämän kysymyksen uudelleen, sikäli suuret paineet ovat sosiaali- ja terveystoimen suunnalla, ehkä myös eräillä muilla suunnilla.

Edustan itse näkökantaa, että valtion budjetissa olisi hyödyllistä tietyt kohteet säilyttää korvamerkittyinä, esimerkiksi lapsipsykiatrian valtionosuus. Myöskin siinä tapauksessa, mikäli kuntien kantokyky vastata esimerkiksi terveydenhuoltokuluista ei riitä, olisi tätä periaatetta noudatettava.

Keskustelussa on varsin voimakkaasti myöskin opposition taholta arvosteltu hallituksen budjettia. Tämähän kuuluu parlamentaariseen menoon, mutta tässä vaiheessa, kun vaalikauden puoliväli on jo ohitettu, on ehdottoman välttämätöntä, että kritiikki yksilöidään. Jos sitä ei yksilöidä, siltä menee uskottavuus ja teho, koska kansantalouden mittareilla mitattuna, mutta myös kotitalouksien mittareilla mitattuna, maan hallitus on kyennyt vakauttamaan talouksia ja toimimaan myöskin siten, että hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelut on turvattu.

Budjetissa on myöskin selviä painotuksia tulevaisuuteen. Olisin toki toivonut, että tulevaisuuspolitiikka, yhteiskuntapolitiikan osana ja maailmanpolitiikankin osana, olisi voinut saada ainakin perusteluosassa laajemmin huomiota muultakin osin kuin miten valtion menotaloudessa varoja osoitetaan tieteen ja teknologian edistämiseen.

Edustan sitä näkökantaa, arvoisa puhemies, että maailma on niin paljon muuttunut siitä, kun esimerkiksi valtioneuvoston vastuuhallinnonalat muovattiin aikanaan, että saattaisi olla perusteltua, jopa viisasta, harkita ja toteuttaa nimenomaan tulevaisuuspanostusten turvaamiseksi esimerkiksi valtioneuvoston järjestäminen siten, että siellä olisi oma tiede-, teknologia- ja tulevaisuusministeriö, jolloin voitaisiin ehkä kohdentaa toimenpiteitä vieläkin selkeämmin, kuin tänä päivänä voidaan tehdä.

Toisaalta haluan samaan hengenvetoon todeta, että siltä osin kuin tiede- ja koulutuspolitiikka opetusministeriön edistettäviin tehtäviin lukeutuu, opetusministeri Rask on kyllä onnistunut tehtävässään. Hänen toimintatapansa on perehtyä asioihin, viedä niitä neuvotellen eteenpäin. Hän on myöskin ottanut selvästi kantaa esimerkiksi siihen, että maksuton perusopetus ja koulutus Suomessa pysyy nykyisen kaltaisena, hänen lausuntonsa ansaitsee tässä yhteydessä mielestäni myös myönteisen palautteen, etenkin se, että opetustoimeen, ja puhun nyt siitä laajasti, on ministerin toimesta voitu lisävoimavaroja osoittaa.

Työllisyyspolitiikka on luonnollisesti alue, joka vaatii oman osansa myös budjettikeskustelussa. Arvoisa puhemies, tältä osin totean siitä lyhyesti, että ministeri Mönkäreen taannoin aloittama ja sitten ministeri Filatovin johdolla hiottu räätälöity työpaikkojen etsintämalli ja sen kokeilu olisi nyt pikaisesti saatava laajentumaan, kuten budjetissa esitetään. Lahden seudun kokeiluihin liittyi tulos, että kun eri hallinnonhaarat yhdessä kävivät yrityksiä lävitse noin 3 000 kappaletta, niin sillä matkalla löytyi noin 1 200 työpaikkaa. Näihin kokeiluihin kuntien kannattaa hakeutua.

Edelleen, arvoisa puhemies, budjettikeskustelussa ovat varsin voimakkaasti eläkepolitiikan painotukset nousseet esille ja liittyvät etenkin pohjaosan kaksinkertaiseen leikkaamiseen. Ehkä enemmän kuin asiasisältö, joka sekin pitäisi saada kuntoon, tähän kysymykseen liittyy eduskunnan tahto, voima ja arvovalta. Kyllä itse lähden siitä, että kun eduskunta on lausunut selkeästi tämän vuoden budjetin hyväksyessään, että maan hallitus tuo selvityksen tästä asiasta, niin vähintään tämä selvitys pitää tuoda, millä tavalla, millä aikataululla asioita voidaan hoitaa, tai jos siihen ei aiota puuttua, niin sekin on, totta kai, silloin paikallaan kertoa. Itse toivon kuitenkin, että tähän ongelmaan ratkaisu löytyisi.

Lopuksi, puhemies, eduskunnan ulkoasiainhallinnon momenteilla näyttää olevan selvää lisäystarvetta. En kuulu siihen joukkoon, joka olisi valmis supistamaan esimerkiksi maan lähetystöjä. Pikemminkin kansainvälistyvässä maailmassa näyttäisi olevan tarvetta, että tietynlainen koordinoitu toiminta voidaan turvata eri puolilla kansainvälistä yhteisöä, ja siltä osin tämäkin asiakehitys (Puhemies koputtaa) apuineen, muineen pitäisi kerralla saattaa kuntoon.

Aivan. Lopetan sitten veikkausvoittovarojen käyttöön. Yleiskatteeksi pitäisi saada sellaisia menoja, kuten kirjastotoimi, jotka nyt on työnnetty veikkausvoiton tuottoihin. Ne pitäisi poistaa sieltä tulevaisuudessa ja käyttää tuotto liikuntaan ja urheiluun.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lipposen molempien hallitusten aika on ollut voimakasta talouskasvun aikaa. Tänään kasvu on kuitenkin hiipumassa. Kansainvälisen talouden näkymät sekä teollisuustuotannon supistuminen ovat aiheuttaneet lisäepävarmuutta sekä maamme kasvunäkymille että työllisyydelle. Varmasti myöskään viime tuntien tapahtumat Yhdysvalloissa eivät suinkaan paranna tätä tilannetta, vaan voivat yllättävästikin sitä pahentaa.

Tässä tilanteessa työttömyyden puolittuminen laman pohjasta uhkaa jäädä saavuttamatta ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Eikö tämän pitäisi johtaa työllisyyspolitiikan merkittävään tarkistamiseen? Tässä tilanteessa olisi viisasta suunnata, kuten ed. Pekkarinen täällä toi jo esille, merkittävä osa työhön kohdistuvan verokiilan pienentämistä ennen kaikkea ongelmallisempaan työvoiman osaan alentamalla matalapalkkaisten työnantajamaksuja. Tätähän on kokeiltu Ranskassa sekä Hollannista, ja sieltä on saatu myönteisiä kokemuksia.

Maan tasapainoisen kehittämisen kannalta budjetti ei ole suinkaan hyvä. Tuloerot kasvavat ja ennen kaikkea alueellinen eriarvoisuus lisääntyy. Täällä ed. Mäki-Hakola, joka suhtautuu keskustaan paljon muuta kuin ymmärtäväisesti, aivan monella muulla tavalla jatkuvasti ja aina, toi esille, että kun aikanaan Ruotsiin muutti suomalaisia, niin he lähtivät keskustaa pakoon. Sopii kysyä, ketähän nyt sitten ihmiset, kun muuttavat Etelä-Suomeen ympäri maan ja ruuhkauttavat täällä, lähtevät pakoon, kai Lipposen hallitusta, kun ei miellytä sen politiikka myöskään Vaasan vaalipiirissä. (Ed. Kokkonen: Se toimii täälläkin!)

Mielenkiintoista on erityisesti todeta budjettiesityksestä, että kyllä löytyi rahaa, varmasti on välttämätöntä, 100 miljoonaa markkaa Pääkaupunkiseudulle teiden, viemäreiden ym. rakentamiseen ja kaavoittamiseen. Kun ajatellaan aluekehitysvaroja uusiin aluekeskuksiin, ne ovat aivan vain murusia, ja ennen kaikkea, että Pääkaupunkiseudun tehorakentamista ollaan nyt edesauttamassa. Se lähti ympäristöministeriöstä, ja vasemmistoliiton puheenjohtaja tiettävästi oli myöskin aktiivisesti mukana vaikuttamassa siihen, että 100 miljoonaa löytyi budjettiin.

Mielestäni tämä ei ole oikeaa aluepolitiikkaa tällä hetkellä. Pääkaupunkiseudulla on todella merkittävät ongelmat. Selvitykset osoittavat myös, että 80 prosenttia ruuhkakuntien kansalaisista suhtautuu väestön lisääntymiseen omilla alueillaan hyvin kriittisesti. On ylisuuret koulut, päiväkodit. Ne ovat ongelmia tänä päivänä. Totean vain tässä sen, että Pääkaupunkiseudulle on ensimmäisellä vuosipuoliskolla, siis puolen vuoden aikana, muuttanut noin 4 500 asukasta, ja se on aikamoinen määrä, ja nämä palvelut pitää täällä pystyä myöskin hoitamaan.

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua sitten maatalouspääluokkaan ja todeta sen selkeästi, että budjetti on viljelijäväestön kannalta murheellinen. Se ei turvaa viljelijäväestölle millään tavalla tulokehitystä. Viljelijöiden oikeudenmukaisen ja tasapainoisen tulokehityksen turvaamiseksi olisi kansallista tulotukea pitänyt kohottaa tämän vuoden tasosta vähintään 250 miljoonalla markalla, kuten tuottajat ovat esittäneet. Tämä olisi merkinnyt 4 prosentin korotusta maataloustuloon, jos maatalouden kustannukset eivät nouse. Viime vuonnahan maatalouden kustannukset nousivat noin 850 miljoonaa markkaa. Tämän vuoden alkupuolella ovat polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat olleet 10 prosenttia viime vuoden tasoa korkeammalla. Tuotantoa jatkavien tilojen tulot olivat Tilastokeskuksen tulo- ja verotilastojen mukaan vuonna 99 selvästi vuoden 95 tasoa alempana, vaikka suuri osa tiloista oli voimakkaasti tehostanut ja laajentanut tuotantoaan. Samaan aikaan kuitenkin palkansaajien tulotaso, mikä on sinänsä hyvä asia, on noussut merkittävästi. Viljelijät ovat vaatineet kevyen polttoaineen polttoaineveron palauttamista viljelijöille, mutta mitään tämän suuntaista budjettikirjassa ei tälläkään kertaa ole.

Ei myöskään elintarvikkeiden arvonlisäveroa hallitus aio alentaa ohjelmansa vastaisesti. Tämä tuntuu käsittämättömältä tällä hetkellä. On kaksi kertaa jo hallitusohjelmaan kirjattu elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen, mutta mitään ei näytä tapahtuvan.

Yllättävää budjetin valmistelun yhteydessä mielestäni on ollut se, että hallituspuolueista erityisesti kokoomus ja Rkp ovat olleet melko hiljaa, kun maatalousasioita on käsitelty, vaikka näissä molemmissa puolueissa on maatalousasiantuntemusta ja ymmärtämystä. Nähtävästi maa- ja metsätalousministeriökään ei juuri kallistanut korvaansa tuottajien vaatimuksille esimerkiksi kansallisen tuen korottamiseksi. Talonpoikaisväestöllä onkin selkeä käsitys nykytilanteesta. Lipposen hallitus ei piittaa maaseudusta ja sen ihmisistä. Tämä nähtiin myöskin selkeästi. Täällä on puhuttu yksityisteistä ja maaseutuohjelmasta, jonka valtioneuvosto viime vuonna hyväksyi. Se on hyvä ohjelma. Siellä sanotaan, että yksityisteiden avustukset tulisi kaksinkertaistaa. Ne ovat tämän vuoden budjetissa 50 miljoonaa markkaa, ja nyt esitetään 10 miljoonan markan lisäystä. Ne eivät ole lähelläkään kaksinkertaisia.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan puuttua budjettiesityksessä nimenomaan siihen, mikä koskee Raha-automaattiyhdistyksen voittovaroja. Budjettiesityksessä esitetään Raha-automaattiyhdistyksen liikevoitosta jaettavaksi suomalaisten hyvinvointiin 1 543 miljoonaa markkaa. Summa on lähes 100 miljoonaa markkaa pienempi kuin sosiaali- ja terveysministeriön ja Raha-automaattiyhdistyksen kanssa neuvottelema ensi vuoden avustuskehys ja muuttaa sen sosiaali- ja terveyspoliittisia linjauksia. Jos tämä hallituksen linjaus menee eduskunnassa läpi, se tietää, että monet vammaisten ja vanhusten palvelutalot jäävät toteuttamatta. Onkin välttämätöntä, että eduskunta lisää jaettavaa osuutta Raha-automaattiyhdistykselle. Ovathan tämän vuoden alkupuolella Raha-automaattiyhdistyksen pelituotot kasvaneet noin viisi prosenttia viime vuoteen verrattuna, ja kehitys jatkuu ainakin tällä hetkellä hyvin myönteisenä.

Muutenkin hallitus näyttää käyvän voimakkaasti Raha-automaattiyhdistyksen kukkarolla, esitetäänhän arpajaisveron korottamista 5:stä 10 prosenttiin vain Raha-automaattiyhdistyksen kohdalla. Budjetin yleisperusteluissa puhutaan vain 1 prosentin korotuksesta, mutta yksityiskohtaisissa perusteluissa valtion kassaan otettaisiin noin 170 miljoonaa markkaa lisää. Jos tämä toteutuu, nostaisi se arpajaisveron 340 miljoonaan markkaan. Mielestäni tämä asia pitää myös eduskunnassa korjata, eli tarkoitan tällä sitä, että lakiesitystä arpajaisveron korottamisesta Raha-automaattiyhdistyksen kohdalla ei pidä tänne tuoda.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ajankohtaiset tapahtumat USA:ssa asettavat mielestäni suhteeseen meidän epäkohtamme ja ongelmamme. Ne ovat kuitenkin aika suhteellisia. Terrorismi lienee suurin uhka maailmalla tällä hetkellä, myös meillä. Supervalta on paraikaa täysin yllätetty karmealla hyökkäyksellä.

Mutta budjettiin:

Hallituksen talouspoliittisen linjan keskeiset tavoitteet ja menopolitiikan painopisteet ovat mielestäni hyväksyttävät. Haluan kuitenkin puuttua joihinkin asioihin.

Huumausaineitten käyttäjien hoitoon ohjataan kunnille valtionosuuksina kahdeksan miljoonaa euroa, aiemmin ei mitään. Tämä on siis uusi avaus ja on korvamerkitty, niin kuin joku jo täällä peräänkuulutti. Huumausaineitten käytön ehkäisyyn olisi jo kauan sitten uhrattu paljon rahaa ja rakennettu useita järjestelmiä, jos haitat olisivat koituneet yksinomaan julkisen sektorin kustannettaviksi. Asian luonteesta johtuen suurimman osan kustannuksistahan ovat kantaneet yksityiset henkilöt ja vakuutusyhtiöt. Yksityisten kustannukset ovat olleet henkistä kärsimystä läheisten puolesta, elinvuosien ja omaisuuden menetyksiä rikosten ja kiristysten ym. kautta. Läheiset ihmiset ovat usein vaienneet taloudellisista vahingoista ja menetyksistä. Vakuutusyhtiöt ovat korvanneet osan omaisuuden menetyksistä. Kaikkien meidän vakuutusmaksumme ovat nousseet, joten olemme kaikki vakuutuksenottajat osallisina näissä talkoissa.

Kun Suomeen aikanaan tuli pakolaisia, pystyttiin hyvin lyhyessä ajassa käynnistämään useita pakolaiskeskuksia. Niistä monet ovat nyt tyhjillään, kun pakolaisia ei tullutkaan maahamme odotettua määrää. Ne ja monet muut tyhjilleen jääneet suuret rakennukset pitäisi nyt nopeasti muuntaa huumevieroituskeskuksiksi. Tähän sanotaan tietysti, ettei maassamme ole riittävästi asiantuntemusta varustaa kaikkia uusia laitoksia riittävällä henkilökunnalla. Olen täysin tietoinen siitä, että ei meillä eikä missään muuallakaan ole keksitty täydellistä ratkaisua, jolla ihmiset vieroitetaan huumeitten käytöstä. Mutta emme me millään muullakaan sosiaali- ja terveydenhuollon alalla jätä ihmisiä heitteille siksi, ettei ole käytössä tieteen viimeistä sanaa siitä, mikä on absoluuttisesti oikea hoito.

Vanhustenhuoltoon tarvitaan edelleen lisää henkilökuntaa. Ala on saatava houkuttelevaksi, tai muuten meillä on edessämme suuret ongelmat ennen pitkää. Ala ei houkuttele, jos jatkuvasti kerrotaan tarinoita työnsä ääreen nääntyvistä, liian tiukan, teollisuuslähtöisesti arvioidun henkilömitoituksen uhreina olevista työn uuvuttamista naisista.

Terveydenhuollon kansallinen projekti on perusteilla. Haluan sen johdosta kiinnittää huomiota seuraavaan: Kun puhutaan kokonaiskustannuksista, tarkoitetaan yleensä vain julkisen sektorin kustannuksia ja sielläkin vain vielä yleensä kunnille, jotka tosin saavat valtionapua, aiheutuvia kustannuksia. Jos todella haluttaisiin tietää, mitä hoito kulloinkin maksaa ja mikä hoitomuoto tulee todellakin edullisemmaksi kuin jokin toinen, olisi otettava huomioon terveyskeskuksissa ja sairaaloissa annetun hoidon lisäksi lääkekustannukset, kelakorvaukset, mahdolliset sairausloman kustannukset, mahdolliset vakuutuskorvaukset, sairauslomat jne. Terveydenhuollossakin kustannukset jakaantuvat siten, ettei välttämättä kenelläkään muulla kuin potilaalla, joka taas ei useimmiten siihen kykene, ole intressejä vertailla kokonaisetua eli esimerkiksi sitä, tuleeko halvemmaksi hoitaa potilasta lääkkeillä, vaikka kalliillakin, kuin sijoittaa hänet laitokseen. Kuntien ja Kelan kesken ei tällaista vertailua suoriteta, puhumattakaan, että sitä suoritettaisiin muitten toimijoitten kesken. Kun sosiaali- ja terveysministeriössä suunnitellaan jälleen tehouudistuksia, olisi tämäkin puoli arvioitava.

Kolmas sektori eli järjestöt ovat tehneet uraauurtavaa ja sosiaalista pääomaa kartuttavaa työtä. Järjestöjen työtä tukemaan on aikanaan perustettu Raha-automaattiyhdistys. Haluan kiinnittää samaan asiaan huomiota kuin edellinenkin puhuja eli siihen, että Raha-automaattiyhdistyksen hallinnoimasta rahapelien tuotosta on valtio nipistänyt aivan liikaa ja uhkaa nyt aivan yllättäen tehdyn arpajaisveron 10 prosenttiin korotetun määrän toteutuessa viedä 56 miljoonaa euroa eli noin 15 prosenttia koko Raha-automaattiyhdistyksen tuloksesta. Vuosi vuodelta on hallitus jättänyt yhä kasvavan määrän Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta jakamatta, mikä ei mielestäni ole hyväksyttävää, ja toivon, että tästä eduskunnassa perusteellisesti keskustellaan.

Suomalainen yhteiskunta on paljolti järjestöjen ja niissä työskentelevien ihmisten ansiosta säilyttänyt monimuotoisen palveluverkon ja suhteellisen vakautensa myös viime vuosikymmenten laman aikana. Juuri Raha-automaattiyhdistyksen tuen avulla järjestöt ovat voineet kokeilla ja kehittää uusia toimintamuotoja ja yhteistyökuvioita eri sektoreitten kesken. Mainitsen esimerkkinä vaikkapa Takuusäätiön viimeisten 10 vuoden aikana. Se on auttanut noin 20 000:ta ihmistä. Nämä ihmiset eivät muualta olisi saaneet lainaa eivätkä olisi voineet järjestää elämäänsä.

Olen lisäksi sitä mieltä, että kaksinkertainen kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus on oikeudenmukaisuuskysymys ja se on korjattava tämän budjetin yhteydessä ministeri Perhon esittämän mallin mukaisesti. Varat tähän saadaan vaikkapa pienentämällä tuloveron kevennystä aavistuksen verran. Kun veroprosentin on enimmillään määrä olla 42,5, voisi se yhtä hyvin olla 42,6.

Sotainvalidien keski-ikä on jo yli 81 vuotta. Heidän määränsä vähenee nopeasti. Olisi kohtuullista ulottaa sotilasvammalain nojalla kunnille korvattavat avopalvelut koskemaan myös 25 prosentin sotainvalideja.

Vielä eräs asia lyhyesti: Merenkulussa olen sitä mieltä, että monitoimimuuntajien myyntiä olisi harkittava. Ulkomaisia aluksia tuetaan kotimaisten kustannuksella käyttämällä niin sanotusti ohuen jään alueella näitä murtajia antamassa ilmaispalveluja ulkomaisille rahtilaivoille. Tämän toivon myöskin keskusteluttavan ainakin liikennevaliokuntaa ja asianomaista verojaostoa.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun todella on kolmen viime tunnin aikana seurannut televisiokuvaa elävänä ja tämän päivän tapahtumia, kuvan nauhoituksia, on vaikea koota ajatuksiaan puhumaan ensi vuoden budjetista. On järkyttävää seurata, miten ihmiset kaduilla epätoivoisina pakenevat, minkälainen hätä ja tuska perheissä Yhdysvalloissa tällä hetkellä vallitsee. Emme vielä tiedä, mitä kaikkea on tapahtunut, mutta jotain todella järkyttävää, mitä varmaan meidän aikanamme ei ole koskaan tapahtunut, on nyt viime tuntien aikana tapahtunut. Mitä kaikkea siitä seuraa maailmassa, me emme voi tietää.

Epäoikeudenmukaisuus on varmaan yksi tekijä, joka johtaa ihmiset epätoivoisiin tekoihin. Meillä Suomessa myöskin viime aikoina julkinen keskustelu on enemmän ja enemmän kääntynyt poliittista järjestelmää, eduskuntaa, vastaan. Ihmiset kokevat nykyisen tilanteen hyvin epäoikeudenmukaisena. Meidän pitäisi eduskunnassa todella herätä siihen, mitkä ovat tunnot kansalaisten keskuudessa, nimenomaan heikoimmassa asemassa olevien keskuudessa, mutta myös monista muista, joiden omat asiat eivät ole huonosti, tuntuu, että eduskunta ei pidä kansalaisten puolta.

Sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Kalliomäki aloitti puheenvuoronsa painottamalla neljän hallituspuolueen kesäkuista budjettisopimusta. Tottahan on, että neljän hallitusryhmän puheenjohtajien nimet ovat paperissa alla. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on samaa mieltä muiden hallitusryhmien kanssa siitä, että työ on parasta köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyä. Toimet, joilla työllisyyttä parannetaan, ovat välttämättömiä, mutta nekään eivät budjetissa ole riittäviä.

Vasemmistoliiton ryhmä jäi sopimuksesta pois siksi, että muilla ryhmillä ei ollut valmiutta osoittaa 200:aa miljoonaa markkaa enempää pienituloisten toimeentulon parantamiseen. Tämänkään rahan kohdentamisesta ei tehty tarkkoja esityksiä. Tämä ei meille riittänyt. Kulunut kesä ja työttömyyden kääntyminen uhkaavasti kasvuun on osoittanut, että huolemme heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta ei ollut aiheeton. Viittaan myöskin siihen, mitä alussa jo sanoin.

Pitkäaikaissairaudet johtavat pitkäaikaistyöttömyyteen. Tämä polku johtaa köyhyyden labyrinttiin, josta ei löydy ulospääsyä. Usein tähän labyrinttiin joutuneiden selviytymistä vaikeuttaa se, että heillä ei ole itsellään voimia etsiä ulospääsyä, vaan masennus on tehnyt heidät monin tavoin toimintakyvyttömiksi. Näitä ihmisiä itse tapaan ja kuulen jatkuvasti. Luulen, että meistä moni muukin nämä ihmiset tapaa. He tarvitsevat tukea siinä, että he ylipäänsä selviävät nykyisessä sosiaaliturvaviidakossa, mutta ennen kaikkea usein aivan kohtuuttomasti ihmisiä rasittaa se, että he eivät selviydy arkipäivän laskuista, heillä eivät rahat näihin riitä. Silloin kaikkein pienempituloisten toimeentulon parantaminen ensisijaisilla etuuksilla on vasemmistoliiton ryhmän ensisijainen tavoite ollut. Toinen on se, että veroratkaisut eivät ole auttaneet lainkaan päivärahojen saajia. Tähän tarvitaan muutosta, vaikka me emme ole vaatimassa lisää verohelpotuksia kaiken kaikkiaan.

Ed. Kokkonen puhui kokonaiskustannuksista terveydenhuollossa. Tämä on aivan täsmälleen sama kuin se, miten itse ajattelen näitä. Tässä yhteydessä vain toteaisin ministeri Perholle terveisinä, että itse asiassa lääkekorvaustyöryhmän tuoreen väliraportin voisi heittää roskakoriin ja aloittaa tämän asian pohtimisen uudestaan ja nimenomaan niin, että arvioidaan terveydenhuollon koko kustannuksia. Nyt Kansallisen terveydenhuoltoprojektin, joka asetetaan tällä viikolla, asettamismuistioissa jo mielestäni on aivan hyvin lähdetty hakemaan tätä. Joskus pitäisi arvioida kokonaiskustannuksia ja sen pohjalta katsoa, mikä hoito on parasta missäkin tilanteessa.

Raha-automaattiyhdistyksen rahat ovat myöskin kansanedustajien lähellä eikä syyttä, sillä vapaaehtoisesti kansalaiset tekevät valtavan määrän työtä, ovat valmiit tekemään juuri heikoimmassa asemassa olevien toimeentulon turvaamiseksi ja ylipäänsä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen takaamiseksi.

Lapsikorotusten palautus kansaneläkkeisiin on erittäin tärkeä asia, vaikka koskee pientä ryhmää. Noin 25 000 tulee saamaan lapsikorotusta yhteensä, kun tätä ensi vuonna aletaan maksaa jälleen sellaisille eläkkeellä oleville vanhemmille, joilla on alle 18-vuotiaita lapsia. Nollasairauspäivärahan korjaus on myöskin erittäin tärkeä, mutta epäilen, että se esitys, jota ei vielä ole eduskuntaan annettu, ei ole riittävän laaja-alainen. Täällä vaadittu vähimmäispäivärahan korotus, sairauspäivärahan ja äitiyspäivärahan, on erittäin paikallaan oleva vaatimus.

Nyt lääkärikoulutuspaikkoja lisättiin, mutta rahoja ei ole annettu koulutukseen ensi vuonna. Tämä on asia, johon tarvitaan lisää rahaa. Kaiken kaikkiaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan ja palvelujen turvaamiseen tarvitaan nyt todella konkreettisia toimia. Niistä ei selvitä kuin lisärahalla. Se on yksi olennainen osa ratkaisua. Tarvitaan lisää rahaa, myöskin investointeihin.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, koska täällä on siteerattu valiokunnan viimevuotista lausuntoa pohjaosan kaksinkertaisesta leikkauksesta, totean, että valiokuntahan ei edellyttänyt enää mitään selvitystä, selvityksiä on tehty. Oli asioita, joita vielä pitää selvittää, mutta valiokunta edellytti, että hallitus etsii toteuttamiskelpoisen vaihtoehdon kansaneläkkeen kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimiseksi ja ratkaisun tulee valmistua siten, että sen toteuttamisesta tehdään päätös vuoden 2001 aikana. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tänä aamuna päättänyt, että me haluamme nyt selvittää hallituksen kanssa, miten tässä asiassa edetään.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Regeringens budgetförslag är det bästa som erbjudits riksdagen efter den ekonomiska depressionen. Men så har också riksdagsgrupperna medverkat i beredningen aktivare än någonsin. Den ekonomiska grund som har åstadkommits genom stram budgetpolitik de senaste åren gör det möjligt att åter satsa på de primära behoven, på social- och hälsovården samt på skolan.

Det är kommunerna som bär ansvar för att basservicen finns. Kommunerna får en hygglig tilldelning nästa år, men den är inte tillräcklig med tanke på situationen och utvecklingen i landet. Skillnaderna i servicen beroende på var man bor kommer att fortsätta växa.

Tämä hallituksen budjettiesitys on eduskunnalle paras tarjous lamavuosien jälkeen, mutta se ei merkitse, että eduskunnan pitää niellä se ilman muutoksia.

Lääkärilakon aiheuttamat kustannukset ja hoitoalan kasautuneet resurssitarpeet tulevat aiheuttamaan kunnille suuria vaikeuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korottaminen lähes 500 miljoonalla markalla on kuitenkin hyvä alleviivaus. Tarkoitus on suunnata lisämäärärahaa erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Mutta kuinka voidaan varmistaa, että rahat käytetään kouluterveydenhuoltoon, kuraattoreihin, mielenterveystyöhön, iltapäivähoitoon, huumeidenvastaiseen työhön ym., ja millä rahoilla hoidetaan muut tarpeet uudessa tilanteessa? Minusta valtionosuuksien täysi indeksitarkistus olisi perusteltu.

En speciell satsning på de ungas hälsa är motiverad. Den senaste tidens missbruk, våldshändelser, mord, våldtäkter och annat avslöjar obalans och illamående bland de unga. Det elände som drogmissbruket medför kan inte uppskattas varken i pengar eller i mänskligt lidande. Vi skall fråga oss, vad är det här uttryck för? Har vuxenvärlden misslyckats och hur kan detta angripas? Social- och hälsovården kan och skall hjälpa, men den kan inte reparera allt som tidsandan och livsstilen ger upphov till.

Det är hög tid att inse att en barnombudsman, en särskild institution för barnen, behövs också i vårt land. Den skall bidra till att barnperspektivet förstärks i samhället, att barndomen och uppväxtvillkoren ses ur barnens egen synvinkel. Det behövs ett ombud som arbetar på bred front och gör det framförallt i förebyggande syfte. Med det här menar jag inte att vi skall tro att en barnombudsman kan göra underverk, huvudansvaret vilar fortfarande på hemmen. Men ropen på hjälp tilltar och någonting måste göras. Som ett resultat av ropen från vårdsektorn, från äldre unga om hjälp, kommer regeringen att starta ett nationellt hälsoprojekt som skall korrigera rådande problem och lösa framtidens behov. Senast i följande regeringsprogram skall det här synas.

I det här sammanhanget bör det förebyggande hälsoarbetets betydelse lyftas fram. Preventiva åtgärder är effektivare och mera kostnadseffektiva i kampen mot förtida död på grund av utslitning i arbetsliv och på fritid, mot missbruk, självmord och dylikt, än vård.

Aluepolitiikka on saanut vähän huomiota budjettivalmistelussa, vaikka alueellinen eriarvoisuus kasvaa tavalla, joka mielestäni vaikuttaa kielteisesti maamme talouskasvuun ja hyvinvointiin. Muuttoliike on voimakkaampi kuin koskaan maassamme. Ei voi olla kansalaisten edun mukaista, että työn ja toimeentulon mahdollisuudet keskittyvät nykyisellä vauhdilla. Se aiheuttaa ongelmia sekä muuttovoitto- että muuttotappiokunnissa. Viime vuonna 65 seutukuntaa maamme 83 seutukunnasta kärsi muuttotappiosta. Veropohja heikkenee monessa kunnassa seurauksena tästä. Tilannetta kuvaa, että Pohjanmaan maakunnan 18 kunnasta 15 hakee harkinnanvaraista rahoitustukea.

Paluuta aikaisempien vuosikymmenten aluepolitiikkaan ei tietenkään ole, mutta jotakin on tehtävissä ja on tehtävä. Sopii kysyä, miksi aluepoliittisia panostuksia ei tehdä koulutukseen. Odotamme Pohjanmaalla resursseja korkeakoulutukseen, lisäresursseja ennen kaikkea diplomi-insinöörikoulutukseen. Missä viipyy valtion toiminnan hajasijoittaminen? Ajankohtaiset aluekeskusohjelmat ovat osa uudenaikaista aluepolitiikkaa. Kaupunkiseutuverkostossa on mahdollisuuksia, joita on kehitettävä yli kunta- ja muiden rajojen koko alueen hyväksi, mutta aluekeskusohjelmilla ei saada ihmeitä aikaan ilman lisää kannustavaa rahaa.

Työllisyysaste maassamme on vajaa 68 prosenttia eli lähes 10 prosenttia alhaisempi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tällainen työllisyystilanne on edelleen selvästi epätyydyttävä. Alhainen työllisyysaste ei ainoastaan koettele työttömiä vaan koko yhteistä talouttamme. Me kärsimme kaikki tästä tilanteesta, ja siitä on maksettava. Työpaikkojen synnyttäminen eri puolille maata turvaa tehokkaimmin hyvinvoinnin ja kasvun. Työllisyyspolitiikka on myös parasta suhdannepolitiikkaa.

Odotan mielenkiinnolla hallituksen selontekoa, joka on luvattu lokakuussa, nimeltään Tasapainoisen aluekehityksen Suomi 2015. Nykyisen kehityksen murtamiseksi on myös ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin.

Till det bästa i det här budgetförslaget hör tillläggsanslaget på 300 miljoner mark för basvägnätet. Det bör betonas att pengarna framförallt skall användas för det lägre vägnätet. Det finns tusentals kilometer vägar runtom i vårt land, många för övrigt i mitt eget landskap Österbotten, som är så gott som oframkomliga i menförestider. Ändå handlar det om livsviktiga vägar som måste finnas, vägar som måste vara farbara mellan levande och till och med växande bysamhällen. Jag är övertygad om att ministrar, riksdagsmän och vägförvaltningens tjänstemän inte skulle godkänna att många dagar varje år färdas på dylika vägar. En fortsatt satsning på det lägre vägnätet behövs under kommande år.

Även om det så kallade nettolönesystemet införs på passagerarfärjor är färjtrafiken i Kvarken i en mycket sämre situation än färjtrafiken i södra Finland, där staten subventionerar trafiken med flera miljarder mark årligen genom taxfreehandeln. Det är därför inte för mycket begärt att staten stöder Kvarkentrafiken med några miljoner mark på annat särskilt sätt. Jag utgår ifrån att regeringens löfte om att trygga trafiken i Kvarken håller när nuvarande stöd upphör inkommande vinter.

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ryhmämme puheenvuorossa tuli jo ilmi, ensi vuoden budjetissa on elementtejä, joihin voi olla tyytyväinen. Ympäristövaliokunnan jäsenenä olen iloinen, että budjetti puoltaa energian tehostettua käyttöä merkittävästi ja että uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä lisätään. Tämän vuoden budjetissahan näitä rahoja oli supistettu, joten nyt ollaan menossa parempaan suuntaan. Samoin kehitysyhteistyömäärärahojen pienikin korotus on ilahduttava. Osuus on kuitenkin tietysti korotettava edelleen kansainväliselle tasolle.

Liikennepolitiikka eteni hieman Kerava—Lahti-oikoradan rakentamisen ja muiden ratasatsauksien myötä. Joukkoliikenteen osalta totean kuitenkin, että määrärahan osoittaminen myös pääradan ohitusraiteiden rakentamiseen on kestävää liikennepolitiikkaa. Tästä tilanteesta Keravan ja Riihimäen välillä olen puhunut ennenkin. Muistutan taas, että pääradan varren kunnissa asuu yhteensä lähes 900 000 ihmistä ja Keravan ja Riihimäen välillä asuu 134 000 ihmistä, joista päivittäin yli 30 000 käyttää junaa. Välillä kulkee kuitenkin vain kaksi paikallisjunaa tunnissa, joista vain toinen pysähtyy jokaisella pysäkillä. Vertauksena sanottakoon, että Tikkurilassa, jossa päivittäin nousee junaan noin 15 000 ihmistä eli puolet vähemmän, kulkee seitsemän paikallisjunaa tunnissa, joista viisi pysähtyy joka asemalla Helsinkiin mentäessä.

Vuonna 2006 valmistuva Kerava—Lahti-oikorata ei ole ratkaisu ongelmaan kokonaan, sillä pääradan nopea junaliikenne alkaa viimeistään vuonna 2003 ja jo tämän vuoden lokakuussa Pendolinojen pitäisi aloittaa liikenteessä Jyväskylään. Myös Helsingin ja Pietarin välinen junaliikenne nopeutuu Ratahallintokeskuksen suunnitelmien mukaan viimeistään vuonna 2007. Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin kävi täällä, hän ennakoi itäradan nopean liikenteen alkavan jo vuonna 2003. Näin tämä lähiliikenne Keravan ja Riihimäen välillä jää väkisinkin Pendolinojen jalkoihin.

Päärata tarvitsee siis lisäkapasiteettia junien nopeuksien ja nopeuserojen kasvaessa sekä maankäytön tiivistyessä radan vaikutusalueella. Ratkaisuna nopeiden kaukojunien, hitaampien paikallisjunien ja tavarajunien nopeuseroista aiheutuvien ongelmien poistamiseksi voidaan rakentaa kustannuksiltaan kohtuullisia ohitusraiteita. Junamääriä voitaisiin silloin lisätä ja kaukojunat pääsisivät käyttämään parasta nopeuttaan. Paikallisliikenne olisi turvallista.

Nykyisten pääraiteiden itäpuolta pitäisi täydentää Kerava—Kytömaa-välillä noin 5 kilometrin pituisella ohitusraiteella. Tällä pääradan itäpuolisella hankkeella, jonka kustannusarvio on noin 85 miljoonaa markkaa, helpotettaisiin ratkaisevalla tavalla sitä rataliikenteellistä tyhjiötä, jossa tämän alueen asukkaat tällä hetkellä elävät. Tästä asiasta tulenkin tekemään talousarvioaloitteen.

Arvoisa rouva puhemies! Otan toiseksi esille kuntien tilanteen, josta täällä on paljonkin puhuttu.

Olin viime viikonloppuna Järvenpään kaupungin budjettiseminaarissa. Kun kävimme läpi yleisemminkin kuntien tämänhetkistä tilannetta, en ihmettele Kuntaliiton vähintäänkin kirpeitä kannanottoja valtion toimista. Jos Suomen kunnista parisensataa tekee tänä vuonna negatiivisen tuloksen, on jotakin pielessä. Tästä ei nyt selvitä syyttelemällä kuntia holtittomasta taloudenpidosta. Syntipukiksi en kunnallispoliitikkona suostu eivätkä varmaan monet muutkaan kuntien päättäjät täällä. Siinä tilanteessa, missä monet kunnat nyt ovat, valtionosuusprosentin korotus on melko olematon apu. Lisäksi hallituksen budjettiesityksessä opetustoimen valtionosuuksiin ei tule täyttä indeksikorotusta ja juuri opetuspuolen kulut ovat kasvavia varsinkin muuttovoittokunnissa. Valtio myös olennaisesti vähentää koulujen rakentamiseen ja korjaamiseen varattuja rahoja. Kuntaliitto toteaa aivan oikein talousarviopäivillään, että opetustoimen valtionosuusjärjestelmä ei ole oikeudenmukainen ja kohtelee kuntia epätasa-arvoisesti.

Monet kunnat koettaessaan selvitä tästä vaikeasta tilanteesta joutuvat nostamaan veroprosenttiaan. Siksi aika ontoilta kuulostavat ne kehut, joita on annettu sopivasti ajoitetuista veronalennuksista. Tässähän käy vain niin, että se, mikä valtionverotuksessa helpottuu, kunnallisverotuksessa tiukentuu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan sanoa jonkin sanan pohjavesitutkimuksista Uudenmaan alueella. Nämä pohjavedet, joista vesi meille nyt otetaan, sijaitsevat Länsi-Uudenmaan halki virtaavissa harjuissa. Monen taajaman juomavesi on asutuksen, teollisuuden, liikenneväylien, soranottoalueiden ym. toimintojen alla olevaa pohjavettä. Tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa Uudenmaan pohjavesialueisiin kohdistuu suuria vedenotto- ja maankäyttöpaineita. Tarkat tiedot pohjavesiolosuhteista ovat perusedellytys uusien vedenottopaikkojen määrittämiselle ja pilaantumistapausten selvittämiselle sekä rajoitusten kohdentamiselle suojelun kannalta oleellisille alueille, joten näihin pohjavesitutkimuksiin pitäisi myös kiinnittää huomiota.

Tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriö saa noin 10 miljoonaa markkaa vuosittain jaettavaksi alueellisille ympäristökeskuksille. Nämä rahat eivät kuitenkaan riitä kuin haja-asutusalueiden vesihuollon kehittämiseen. Itse pohjavesien tutkimustyöhön rahaa ei ole. Pohjavesien suojelu ja maankäytön suunnittelu kuuluvat ympäristöministeriölle ja tällä muuttoalueella tarvitaan rahaa pohjavesien tutkimustyöhön noin 6 miljoonaa markkaa.

Kuulun siihen joukkoon, joka myös haluaa kansaneläkkeen pohjaosan epäoikeudenmukaisen kaksinkertaisen leikkauksen korjattavaksi aivan eduskunnan ponnen mukaan.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämän päivän järkyttävien uutisten pohjalta voisi olla viisasta, että koko tämä istunto keskeytettäisiin, mutta näin se näyttää kuitenkin vähin voimin jatkuvan.

Kun omaa puheenvuoroani viikonlopun aikana mietin ja valmistelin, pysähdyin erityisesti kysymykseen kansakunnan tilasta. Hyvin polttopisteessä olevissa Yhdysvalloissa presidentti pitää määräajoin perusteellisen puheenvuoron, taitaa olla jopa pari kertaa vuodessa, jossa hän tarkastelee oman kansakuntansa tilaa. Tällä hetkellä varmaan tarkastelunäkökulma on varsin synkkä. Meillä Suomessa tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe on hieman vastaava, mutta se on melko lyhyt eikä ole niin perusteellinen ja monipuolinen kuin USA:ssa vastaava.

Kun olin ensimmäisiä vuosia eduskunnassa 80-luvun lopulla, oli tapana, että eduskunnan tässä syksyisessä talousarvion lähetekeskustelussa ryhmäpuheenvuoroissa tarkasteltiin myös muita kuin vain talousasioita. Lamavuosien myötä ryhmäpuheenvuorot kuitenkin muuttuivat lähes pelkästään puheiksi markoista ja prosenteista ja ihan viime vuosina Nasdaqeista, Hexeistä ja vastaavista.

On selvää, että talouspolitiikka on erittäin tärkeä politiikan lohko, ja koko eduskunnan syksy käytetään sen puimiseen. Sosiaaliturva, terveydenhuolto, koulutus ja turvallisuus ovat todella tärkeitä keskustelunaiheita, mutta yhä enemmän nousee esiin se, että vaikka ulkonaisesti ja taloudellisesti asiat olisivat kuinka hyvin tahansa, kansakunnan tila muussa mielessä aiheuttaa syvää huolta.

Joudumme kysymään, miksi huumeiden käyttö leviää kaikissa kansankerroksissa ja kaikkialla maassa; miksi niin sanottujen hyvienkin perheiden lapset ja nuoret syyllistyvät jopa hirvittävän raakoihin väkivallantekoihin; miksi vankilat ovat täynnä; miksi lähes puolet solmituista avioliitoista purkautuu; miksi niin monet hylätyt puolisot ja lapset itkevät; miksi lasten mielenterveysongelmat ovat voimakkaassa kasvussa jne. Tällaisia kysymyksiä herää väistämättä lukiessamme päivittäin lehtiä. "Miksi" on siis kysymys, joka nousee yhä laajemmin ja useammin mieleen näitä seuratessamme.

On selvää, että taloudellinen eriarvoisuus aiheuttaa syviä ongelmia. Suomessa hyvinvoinnin keskellä elää 200 000 köyhää ihmistä. Monet sairaat joutuvat kärsimään hoidon puutteesta ja kalleudesta. Pitkäaikainen työttömyys kirpaisee kymmeniätuhansia lähimmäisiämme. Samanaikaisesti kuitenkin varoja riittää monenlaiseen ylellisyyteen ja jopa etuoikeutettujen kansalaisryhmien etujen jatkuvaan parantamiseen. Eriarvoisuuden annetaan näin kasvaa, ja se kasvaa. Tätä meidän ei pidä kuitenkaan koskaan hyväksyä, vaan meidän tulisi ja meidän tulee täällä taistella oikeudenmukaisemman eduskunnan, tarkoitan: yhteiskunnan puolesta. (Ed. Kuoppa: Kyllä eduskuntakin voi olla oikeudenmukainen!) — Kyllä eduskunnan pitäisi olla paljon oikeudenmukaisempi kuin se tällä hetkellä ja viime aikoina on ollut ja tunnustaa eriarvoistumisen kehitys ja sen kohtalokkaat seuraukset. Ne kärjistyvät ja luovat sellaisia uhkakuvia meillekin, että meillä monenlaiset ongelmat saattavat minä päivänä tahansa puhjeta vielä pahemmin kuin nuo, joita kysymysten muodossa esille nostin.

Rahalla ja talouspolitiikalla, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, ei voida ratkaista syvimpiä ongelmiamme. Suomen kansan henkinen tila on kehittymässä huonoon suuntaan. Syyttelemällä emme voi asioita korjata, mutta vaikeneminenkaan ei osoita vastuullisuutta. Henkisen pahoinvoinnin syihin on paneuduttava yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten meillä ajettiin läpi niin sanottua vapaan kasvatuksen ideologiaa. Nyt siitä on kulunut niin paljon aikaa, että tulokset näkyvät. Suomen kansa kesti kyllä vaikeat sodanajat ja sodanjälkeiset jälleenrakentamisen ajat. Se, että kansa kesti, perustui pitkälti siihen, että kansakuntaa pitivät pystyssä kestävät, kristilliset arvot. Nämä arvot viime vuosisadan loppupuoliskolla tietoisesti romutettiin ja tilalle ei saatu mitään kestävää. Väkivaltaviihde työntyy jatkuvana virtana elämäämme monia eri kanavia. Televisio-ohjelmia tuottavat ovat velvolliset katsomaan peiliin. Tässä salissa hyväksyttiin maailman liberaalein elokuvien tarkastuslaki. Työelämässä raha ja omistajien etu määräävät tahdin ja työntekijät joutuvat alistumaan.

Arvot on nostettava esille. Meidän on otettava mallia Norjasta muutaman vuoden takaa. Siellä silloinen kristillisten johtama hallitus perusti arvokomitean, joka pohti yhteiskunnan, kansakunnan, arvoja. Uskon, että jälleen Norjassa voidaan tällä alalla edetä, kun hallituspohja siellä vaihtuu vasemmistolta ehkä toiseen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä nostaa esille nimenomaan arvopohjan ja sitä kautta kansakunnan tilan. Toivon, että niin tasavallan presidentti kuin pääministerikin astuisivat arvokysymysten esille nostajina ylös ja esiin tämän kansan keskelle.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Sanat tuntuvat nyt tyhjiltä, puheet merkityksettömiltä, mutta muutama sana kuitenkin budjetista.

Talouden epävarmuus ja alaspäin sojottavat ennustekäyrät eivät ole Lipposen ja Niinistön talouspolitiikan vika; taantuma on taantuma. Voi perustellusti kuitenkin kysyä, miten sitten puolestaan hallitus vastaa budjettiesityksellään talouden hiljentymiseen, jolla on globaali tausta, työttömyyden ilmeisestikin pahentumiseen ja melko laajana rehottavaan syrjäytymiseen ja kahtiajakautumiseen.

Suomen talous on maailmanlaajuisessa taloustaantumassa melkein — sanotaan kuitenkin: melkein — kuin lastu laineilla. Siis isoja ei ole tehtävissä, mutta jotakin näissä ahtaissa liikkumavaroissa voi tehdä. Nyt tarvitaan kaiken kaikkiaan yhtäältä pienyrityksiä, yrittämistä, työn antamista kannustavaa politiikkaa ja toisaalta syrjäytymistä, köyhtymistä ja eriarvoistumista poistavaa politiikkaa. Tällainen elvytys, siis yrittämiseen ja yhteisvastuuseen tähtäävä elvytys, sopii talousnäkymiin ja toisaalta se kyllä mahtuu valtiontalouden tiukkoihin raameihinkin.

Ihmetyttää, minkä takia nykyinen hallitus — tai ihmetytti vielä aamupäivällä, nyt ei ihmetytä paljon mikään — Lipposen hallitus, on ollut työllistävien pienyritysten ja ylipäätään yritysten osalta jo kuuden vuoden ajan aika hidasliikkeinen, jopa veltto. On lähdettävä nimittäin siitä, että uudet työpaikat syntyvät yritystoiminnan kautta, leviävän, menestyvän yritystoiminnan kautta. Kuitenkin yrittäjyydestä kertovat, tutkimuksiin perustuvat tunnusluvut osoittavat, että Suomessa yritysten perustaminen, siis uusien yritysten määrä, on laskusuunnassa ja yrittäjyys asenteena kansalaisten keskuudessa on Suomessa verrattain heikkoa verrattuna muihin maihin. Kuitenkin samaan aikaan työttömyyden uhka on nousussa. Tämä on paha yhtälö. Työllistämistä hidastavia ja suorastaan estäviä esteitä, kuten työnantajamaksuja, voitaisiin reippaamminkin alentaa ja toisaalta edetä yritysbyrokratian karsimisessa hyvinkin pitkin askelin. Tästähän ed. Pekkarinen esitti oman suunnitelmansa.

Kuluttajilla, siis suomalaisilla, on tutkimusten mukaan hyvin luottavainen suhtautuminen omaan talouteensa. Eri barometrien viesti on se. Tämä on myönteinen asia, mutta miten käy, jos työttömyys alkaa uudelleen pahentua? Historia nimittäin osoittaa, että kuluttajat reagoivat yhteen kovaan tosiasiaan rajusti, ja se kova tosiasia on työttömyys, työttömyyden uhka ja työttömyyden omakohtaisuus. Työttömyys merkitsee kuluttajille hälytyssireeniä, miten sen sanoisi, joka voi muuttaa käyttäytymisen yhtäkkiä ihan päinvastaiseen suuntaan. Tämänkin takia työttömyyteen, joka on tietysti inhimillinen katastrofi, pitää suhtautua, sen heijastusten takia, erittäin vakavalla tavalla nimenomaan nyt, kun tilanne on aika tavalla herkkä ja melko kriittinen.

Arvoisa puhemies! Muutama sana kotiseudustani, kotiseudustamme. Pohjois-Savo ja laajemmin Itä-Suomi ovat joutuneet uuden aluepolitiikan ja vanhan aluepolitiikan välitilaan. Kun vanha aluepolitiikka on ajettu alas ja uuden aluepolitiikan hedelmät tahtovat valua rintamaille, jopa suurille yrityksille, silloin koko Itä-Suomi, Pohjois-Savo mukaan lukien, tahtoo pudota väliin. Vanhan aluepolitiikan leiman lyöminen kaikkeen perinteiseen aluepoliittiseen välineistöön, kuten yritys- ja energia-avustuksiin, tie- ja kuntapolitiikasta nyt puhumattakaan, on johtanut viimeisen puolenkymmenen vuoden aikana tähän, mihin on tultu. Muuttoliike näivettää, ja tämä nurja kehitys näyttää jatkuvan.

Hallitushan on ylvästellyt sillä, että Suomessa suorien yritystukien määrä on melko mitätön EU-maihin verrattuna. Tämä vertailuhan pitää paikkansa. Siinä ei minun mielestäni ole kyllä kovin paljon ylvästelemistä etenkään, kun kuitenkin toisaalla hallitus jakaa yrityksille lähinnä nimenomaan Tekesin apparaatin kautta erittäin merkittäviä budjettimäärärahoja suorina rahoitusavustuksina yrityskokoon katsomatta. Siinä on kysymys erittäin merkittävistä rahavirroista, joilla on aluepoliittinen heijastusvaikutuksensa. Aluepolitiikka on tavallaan kääntynyt päälaelleen. En syytä tästä ketään, totean vain.

Investointiavustukset, kuljetustuki, alemman asteisen tiestön rahat, energia-avustukset ja yksityistiemäärärahat ovat esimerkkejä pienistä budjettimäärärahoista. Merkitykseltään suuriksi ne nousevat siellä jossakin, siis maakunnissa, vähän syrjemmälläkin, missä ihmiset kuitenkin yrittävät, tekevät töitä rankasti, elävät ja asuvat. Maakunnissa on, puhutaan mitä puhutaan, yrittämisen halua. Siellä on ideoita, luovuutta ja myös yhteistyötä, jopa uudenlaista yhteistyöajattelua, lähinnä seutukuntakohtaista yhteistyöajattelua, eteenpäinmenevää ennakkoluulottomuutta. Valtion kannattaisi tulla tätä yrittäjyyshenkeä vastaan sittenkin pienehköillä panostuksilla, jotka tuottavat työtä, työpaikkoja ja verotuloja. Näin vanhan aluepolitiikan keinot voisivat muodostua uuden politiikan välineiksi. — 7 minuuttia sekunnilleen!

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen miettinyt sitä, onko tämä oikein, että jatkamme rahasta puhumisesta, kun tuhannet, ehkä kymmenettuhannet, ihmiset ovat joutuneet harkitun terroriteon kohteeksi, kun lentokoneet ovat iskeytyneet World Trade Centeriin New Yorkissa ja maailmanjohtajat ovat varpaillaan ja hätäkokouksia on kutsuttu koolle. Nytkin kello 20 alkaa Suomen hallituksen kokous. Mutta koska täysistunto jatkuu, pidän minäkin jo vuorokausia aikaisemmin varatun puheenvuoroni.

Vuoden 2002 budjetti saattaa jonkun mielestä vaikuttaa jo vaalibudjetilta, mutta jälleen lainaa lyhennetään budjetin ylijäämällä, mikä on oikein. On miellyttävää nähdä, että hallitus panostaa perustienpitoon ja rataverkkoon, kuten ryhmäpuheenvuorossa todettiin. Varsinkin oikoradan rakentaminen on piristysruiske koko Suomen elinkeinoelämälle. Se on myös siinä suhteessa aluepolitiikkaa, että työntekijät voivat pysyä kotiseudullaan ja käydä muualla töissä. Nopea rata antaa tähänkin mahdollisuuden. Rautatie on myös ympäristöystävällinen ratkaisu autoiluun verrattuna.

Valtionosuusjärjestelmää tulee edelleen kehittää. Yhtenä sen suuntaisena esimerkkinä on ministeri Lindénin esitys kirkon suorasta valtionavusta kirkon yhteisövero-osuuden sijaan. Myös ministeri Tuomioja haluaa kuntatalouden remonttiin ja lisää valtionosuuksia herkän yhteisöveron tilalle, kuten Kuntalehdessä 30. päivänä elokuuta 2001 olleessa haastattelussa todettiin.

Käydessäni kesän kuluessa tutustumassa useissa kunnissa muun muassa kuntatalouden tilaan saatoin havaita koululaitoksen hälyttävän tilan. Opettajapula on arkipäivää muuallakin kuin Pääkaupunkiseudulla. Nuori opettajasukupolvi siirtyy paljolti muihin tehtäviin johtuen hankalista työoloista ja vaatimattomasta palkkauksesta. It-ala imuroi matemaattisen puolen opettajat, ja kielitaitoiset hakeutuvat muun muassa EU-tehtäviin. Eräässä kunnassa peruskoulutuksen yksikköhintojen nostamisesta huolimatta nousu ei näy kunnassa. Myös homekoulut ovat ongelma. Esimerkiksi Nastolassa Kukkasen koulun kosteus- ja homevauriot ovat perin ikäviä. Kiinnostaisi tietää, kuinka huonossa kunnossa ovat koulut, jotka ovat ohittaneet kyseessä olevan koulun valtionosuuslistalla. Kuntien on pystyttävä vastaamaan peruspalveluista, joihin kuuluu ensisijaisesti sekä koulu- että sosiaali- ja terveystoimi.

Osaltaan kuntien ongelmia saattaa helpottaa seudullinen ja alueellinen yhteistyö. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi päivähoito on hoidettava lähellä perheiden asuinpaikkoja. Päijät-Hämeessä seutu- tai kuntayhteistyönä näyttää syntyvän hanke, jossa kokeillaan kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä uudella tavalla yhdistäen ne. Vaatii paljon vielä valmistelua, jotta tällainen mahdollisuus saadaan aikaan, varmasti myös lainmuutoksia. Katson tätä kokeilua positiivisesti, koska olen jo kymmenen vuoden ajan puhunut siitä, että erikoissairaanhoidon ja kansanterveystyön lakien pitäisi uudistua. Koululait on esimerkiksi yhdistetty muutamaan suureen lakiin. Samoin tulisi tehdä myös sosiaali- ja terveyslainsäädännölle. Esimerkiksi Kelan valtuutetut ovat ottaneet tähän asiaan kantaa ja myös Kelan työntekijät ovat samaa mieltä, että sosiaalilainsäädäntöä pitäisi uudistaa.

Vastaavia alueellisia lakiuudistuskokeiluja tulee harkita muun muassa autoverotuksen kohdalla. Maaseudulla perheillä on oltava kaksi, joskus jopa kolme, autoa, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja lasten asiat hoituvat. Ihmisten pitää voida asua kotiseudullaan, ja lainsäädännön tulee mahdollistaa se. Nyt muun muassa maaseudulta puuttuvat liikennepalvelut haittaavat asumista. Esimerkiksi Nastolasta Lahteen kahdeksaksi töihin tuleva henkilö, perheenäiti, joutuu lähtemään tuntia aikaisemmin kotoa, vaikka henkilöautolla matka vierähtää noin pariinkymmeneen minuuttiin. Nyt uhkana on se, että haja-asutusalueet tyhjentyvät asukkaista ja vain muutama keskus selviää voittajana. On syytä harkita seutuvaltuustoja päättämään seutujen asioista, kuten ministeri Tuomioja esitti Kuntalehdessä 30.8.2001.

Työttömyys on edelleen suuri ongelma. Työtä lainsäädännön uudistamiseksi on jatkettava siihen suuntaan, että työnteko on kannattavaa. Ministeri Soininvaaran esitys siitä, että 20 prosenttia toimeentulotuen hakijan ansiotulosta jätetään ottamatta huomioon tukea myönnettäessä, on mielestäni kannatettava. Se aktivoi ja auttaa esimerkiksi työtöntä löytämään uuden paikkansa työelämästä. Mallia lienee otettu Saksasta. Samaa ajatusta voisi soveltaa peruspäivärahaan.

Toisaalta on puhuttu siitä, että suomalaiset on saatava pysymään pitempään töissä. Onkin yhä enemmän sallittava luovia ratkaisuja työelämässä. Uskon, että virkojen puolittamisella voitaisiin saada naislääkäreitä terveyskeskuksiin. Näin myös perheenäitinä toimivan lääkärin raskas työtaakka kevenee ja hän voi kuitenkin ylläpitää ammattitaitoaan, puhumattakaan siitä, että joku potilas saa tarvitsemansa avun. Siis kaksi lääkäriä jakaisivat yhden viran. Tätä mieltä on moni maakunnassa toimiva perheenäiti, joka on lääkäri.

On hyvä, että verotus kevenee. On vain valitettavaa, että se näyttää tapahtuvan kuntien kustannuksella. Siksi on tärkeää seurata tätä kehitystä ja kehittää valtionosuusjärjestelmiä.

Moni tärkeä asia jää aikarajoituksen vuoksi mainitsematta, mutta loppuun vielä muutama seikka: Kansainvälisistä asioista on tärkeää, että Pietarin vedenpuhdistamon rakentamista tuetaan, jotta saamme Itämeren tilaa kohennetuksi. Kansallisista päätöksistä on hyvä, että eläkkeensaajien korotettu sairausvakuutusmaksu alenee. Sen eteen onkin moni kansanedustaja tehnyt työtä, allekirjoittanut mukaan lukien. Korotettu sairausvakuutusmaksu poistuu tämän hallituskauden aikana. On myös hyvä, että sotiemme veteraanien ja heidän puolisoidensa kuntoutusta kehitetään.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Tuloerot kasvoivat Suomessa nopeasti 1990-luvun lopulla. Uusimmat tilastot ovat vuodelta 1999, ja ne kertovat tuloerojen olevan suurimmillaan 1970-luvun alun jälkeen. Tässä kehityksessä on kaksi puolta. Toisaalta väestön rikkain ja hyvätuloisin osa on selvästi kasvattanut osuuttaan kaikista tuloista. Toisaalta pienituloisten tulot polkivat paikallaan tai pienentyivät. Tilastot kertovat myös, että köyhyys lisääntyi 1990-luvun jälkipuoliskolla työllisyyden parantumisesta huolimatta. Poliittiset päättäjät eivät ole syyttömiä tähän kehitykseen. Kyse ei ole vain markkinoinnin kautta tapahtuneesta tulojen uusjaosta.

Budjettipolitiikassa kehitykseen on vaikutettu kahta tietä, toisaalta sosiaaliturvan leikkauksilla ja toisaalta hyvätuloisia suosivilla verohelpotuksilla. Myös uusimmat verohelpotukset ovat selvästi suurituloisia suosivia, jos niitä mitataan markoissa tai prosenteissa suhteessa käteenjäävään tuloon. Pienipalkkaisimmat, jotka ovat yleensä joko osa-aikatyöntekijöitä tai pätkätyöläisiä, eivät saa nyt verohelpotuksia lainkaan. Raja on noin 45 000 markan tuntumassa. Verohelpotuksia eivät saa senkään vertaa päivärahatuloilla elävät, kuten pitkäaikaistyöttömät. Valtion tuloverohelpotukset koskevat heitä vasta 70 000 markan vuosituloilla. Mutta niin suuria tuloja pitkäaikaistyöttömillä ei ole.

Hallitus ei ole suostunut elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen, joka hyödyttäisi kaikkia ja erityisesti pienituloisia. Myös työttömät saisivat veronalennuksen, kun elintarvikkeiden hinnat laskisivat. Eräiden lehtitietojen mukaan elintarvikkeiden hinnat ovat nyt samalla tasolla kuin Suomen liittyessä EU:hun.

Hallituksen talousarvioon sisältyy budjettikehityksen yhteydessä päätetty niin sanottu köyhyyspaketti. Paljolti on kyse 1990-luvulla tehtyjen pahimpien leikkausten paikkaamisesta. Tätähän merkitsee työmarkkinatuen ja kansaneläkkeen lapsikorotusten palauttaminen ja sairausvakuutuksen väliinputoajien aseman korjaaminen. Paketissa on kuitenkin sinänsä tarpeellisia, mutta melko vähän maksavia toimenpiteitä. On myös pidettävä kiinni siitä, että työttömien peruspäivärahan ja työmarkkinatuen tasokorotus toteutuu vähintään sellaisena kuin hallituksen budjettiriihessä päätettiin. Toivon, että köyhyyspaketti on enne suunnanmuutoksesta, jossa kansalaisten ja pienituloisten ihmisten sosiaaliselle turvallisuudelle annettaisiin paljon enemmän painoa kuin tähän asti on annettu.

Kari Puron johtama työryhmä on valmistelemassa eläkeuudistusta, jossa suunnitellaan muun muassa eläkeiän korottamista nykyisestä 65 vuodesta ylöspäin. Perusteluna käytetään yleisen eliniän nousua, mikä kyllä pitääkin paikkansa. Kysymys on mielestäni enemmän siitä, onko ihmisen työkykyisyyden ikä noussut. Ovatko ihmiset kauemmin työkykyisiä? Yhä kovempi työtahti, kiire ja kasvavat vaatimukset työelämässä polttavat ihmiset loppuun jo huomattavasti aikaisemmin kuin he saavuttavat edes nykyisen eläkeiän. Työkyvyttömyyseläkehakemuksia hylätään edelleen runsaasti, ja pitkäaikaistyöttömät jäävät työttömyyseläkeputken ulkopuolelle. Mielestäni ensin pitäisi puuttua työolosuhteisiin niin, etteivät työntekijät kulu fyysisesti ja henkisesti loppuun sellaisella vauhdilla kuin nykyisin, ja vasta sen jälkeen ryhtyä miettimään mahdollisia muita toimia, kuten esimerkiksi eläkeikää koskevia ratkaisuja.

Elinajanodotetilastojen mukaan miesten keski-ikä on vuosina 1990—99 noussut 65,9 vuodesta 73,7 vuoteen. Naisilla vastaavat luvut ovat selvästi korkeammat. Keskimääräisesti miehellä olisi noin runsas kahdeksan vuotta eläkkeelläoloaikaa, jos pystyy työskentelemään 65 ikävuoteen asti. Sitä ei voi pitää ajallisesti mitenkään ylellisen pitkänä eläkkeelläoloaikana edes keskimäärin. On huomattava, että monet pitkäikäiset ovat elämänsä loppupuolella jopa vuosikausia käytännössä petipotilaina erilaisissa laitoksissa. Vaikka keskimääräinen elinikä muun muassa kehittyneen terveydenhoidon ansiosta nousee, se ei merkitse, että työkykyisyysaika kasvaa samassa suhteessa.

Eläkejärjestelmiä ei saa heikentää nostamalla eläkeikää tai tekemällä muita kynnyksiä, jotka entisestään vaikeuttavat eläkkeellepääsyä. Työntekijän pitäisi nykyistä enemmän päästä itse vaikuttamaan siihen, koska hän jää eläkkeelle. Erityisesti yli 55-vuotiaalle tätä mahdollisuutta pitää lisätä. Meillä on edelleen runsaasti fyysisesti raskaita ammatteja, joissa jo 55 vuoden iässä on ongelmia selvitä työtehtävistä edes välttävästi. Nykyisinkin on mahdollista työskennellä yli 65-vuotiaana, mutta ei ole paljon halukkaita eivätkä myöskään työnantajat halua kovin vanhoja ihmisiä töihin ja jopa ikäsyrjintää ikääntyneitä työnhakijoita kohtaan edelleen on olemassa. Mielestäni ne suunnitelmat, joilla myös osa-aikaeläkettä ollaan heikentämässä, tulee torjua, koska se on juuri tarkoitettu pehmeäksi laskuksi eläkkeelle, jolloin työntekijä voisi työskennellä kauemmin kuin tähän asti.

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys on edelleenkin maassamme vallitseva tosiasia, ja esimerkiksi Pirkanmaan työttömyys on edelleen yli maan keskiarvojen. Työllisyysrahat ovat edelleen keskeinen keino turvata työttömille työtä. Työtä toisi myös Tampereen ohikulkutien rakentaminen, joka pitäisi saada pikaisesti alkuun. Onhan tiellä ruuhkahuippuina ruuhkavuorokausina jopa 29 000 autoa vuorokaudessa. Tien normaali liikennemäärä on 20 000 autoa. Nykyinen tien välityskyky ei riitä alkuunkaan, ja näin ollen tämä tie pitäisi välittömästi saada rakennettua, jotta elinkeinoelämän ja talouden kehitys voitaisiin tällä alueella turvata.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Tällaisen traagisen ja historiallisen päivän tapahtumat vievät varmasti kaikkien meidän ajatuksiamme Suomen ensi vuoden budjettia suurempiin asioihin. On varsin ymmärrettävää se, että edustajien on vaikea keskittyä tällaisena päivänä ensi vuoden talousarvion käsittelyyn.

Budjetti on laadittu melko vakaaseen maailmantalouden ja -tilanteen ennusteeseen nojaten. Tässä tilanteessa olemmekin yhtäkkiä sellaisten kuvioiden edessä, että on melko mahdotonta ennakoida, millaisessa maailmassa elämme vuonna 2002. Kun maailmantalouden ehkä keskeisin keskus on pommitettu alas, sillä ja sitä seuraavilla mahdollisilla vastareaktioilla on epäilemättä mittavat vaikutukset koko maailmantalouden kehitykseen.

Ministeri Niinistö viime viikolla pitämässään avauspuheenvuorossa vaati rakennepolitiikkaa, jotta voitaisiin varautua väestön ikääntymisen aiheuttamiin talouden paineisiin. Tässä suhteessa hän otti esiin todella tärkeän kysymyksen, johon olisin itse asiassa toivonut hallituksen jo vahvemmin paneutuvan ensi vuoden budjettiakin laadittaessa. Ministeri jätti kuitenkin tarkemmin kertomatta, mitä tämä rakennepolitiikka täsmällisesti olisi, kylläkin viittauksia mahdollisiin eläkeratkaisuihin otti debatissa esiin. Pitäisin hedelmällisenä sitä, että kissa nostettaisiin pöydälle ja hallitus selkeästi linjaisi, mitkä sen lääkkeet ovat vinoutuneen väestörakenteen haittojen ehkäisyyn. Hallituksen ja eduskunnan tulisi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin nyt eikä liian myöhään, jolloin ei enää ole välttämättä kaikkea sitä tehtävissä, mitä nyt olisi.

Pitkällä tähtäimellä tärkeintä olisi se, että nyt ryhdyttäisiin harjoittamaan kannustavaa ja johdonmukaista perhepolitiikkaa. Mielestäni meidän ei tulisi katsoa pelkästään muutaman vuoden tai edes kymmenen vuoden päähän vaan pidemmälle tulevaisuuteen. Jotta tulevaisuuden ikäihmiset voitaisiin hoitaa kunnolla, nyt on tärkeää myös huolehtia yhä pienenevistä lapsi-ikäluokista, jotta heistä kasvaisi mahdollisimman terve ja työkykyinen sukupolvi sekä vaativiin hoiva-alan ammatteihin että myös tulevaisuuden veronmaksajiksi. Valitettavasti suunta on tässäkin suhteessa ollut toinen. Lapset ja nuoret kärsivät ennennäkemättömän paljon mielenterveys- ja päihdeongelmista. Kuitenkin tulevan vuoden budjetista puuttuu lähes täysin perhepoliittinen näkökulma. On toki hyvä, että oireiden hoitoon, esimerkiksi päihdehoitoon, sijoitetaan jonkin verran varoja enemmän kuin tänä vuonna, mutta vielä tärkeämpää olisi tukea perheitä niiden kasvatusvastuussa vaikkapa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista helpottamalla.

Ennen eduskuntavaaleja lähes kaikki puolueet korostivat perhepolitiikkaa. Se oli itse asiassa suorastaan eräs keskeinen vaaliase. Erilaisia ehdotuksia tehtiin perheiden tilanteen kohentamiseksi, työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi, mutta käytännön toimenpiteiksi nämä keskustelut eivät ole valitettavasti kääntyneet.

Yksi suomalaisen vanhemmuuden ja kasvatuksen erityisongelma on lasten kanssa vietetyn ajan puute. Työn ja perheen yhteensovittaminen on kohtuuttoman vaikeaa ja kallista yhteiskunnassamme. Työelämän pelisäännöt, verotus ja sosiaaliturvarakenteet eivät suosi vanhempien ja lasten yhdessä viettämää aikaa, etenkään sitä, että pienet lapset saisivat kasvaa omassa kodissaan omien vanhempien hoitamina. Kotihoidon tuki on heikko ja lyhytkestoinen. Verotus ei suosi kotona tehtyä hoivatyötä. Osapäivätyö ei ole kannattavaa, eikä sitä ole riittävästi tarjolla. Lasten ja perheiden etu olisi, että eri hoitomuotoja tuettaisiin ja kehitettäisiin tasavertaisesti, jolloin perheet itse voisivat tehdä omaan elämäntilanteeseensa sopivan hoitoratkaisun.

Ajattelen, että viime kaudella Lipposen hallitus teki suuren virheen samanaikaisesti sekä leikatessaan kotihoidon tukea että saattaessaan voimaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Uskon, että eräiltä osin nyt nähtävät ongelmat ovat tämän ratkaisun satoa.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän varjobudjettiluonnoksessa on vahva perhepoliittinen painotus. Toivon, että eduskunta korjaisi hallituksen budjettiesitystä tähän suuntaan joko kotihoidon tukea vahvistamalla tai sitten vaihtoehtoisesti suuntaamalla osan veronkevennysvarasta kotona tehtyä hoivatyötä tukevaan perheverotukseen. Kodeissa tehtävää hoivatyötä haluaisimme tukea myös vahvistamalla oikeutta omaishoidon tukeen, joka on edelleenkin harkinnanvarainen etuus. Itse asiassa hallitus ei ole tässä suhteessa toiminut sosiaali- ja terveysvaliokunnan edellyttämällä tavalla, että omaishoidon tuen lakisääteistä pohjaa vahvistettaisiin. Kotihoitoa tukemalla saataisiin merkittäviä säästöjä aikaan. Laskennallinen nettosäästö laitoskustannuksissa omaishoidon tuen ansiosta oli pari vuotta sitten yli miljardi markkaa vuodessa, ja tätä voitaisiin edelleenkin tehostaa.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviota valmistellaan kansantaloudellisesti hyvin epävarmassa ilmapiirissä. Tuntuu siltä, että on suorastaan tällä kertaa hutero olo. Emme tiedä, miten kansainvälinen kehitys heijastuu Suomen kansantalouteen, mutta sen tiedämme varmasti, että heijastusvaikutuksia tulee olemaan. Tämä päivä on sillä tavalla dramaattinen, että voimme vain todeta, kuinka pieneksi maailma on käynyt, kuinka lähellä kaukaisetkin asiat voivat olla.

Kun tarkastellaan Lipposen hallituksen budjetteja ja mennyttä aikaa, voisi todeta kyllä sen, että nämä seitsemän lihavaa vuotta olisi pitänyt käyttää tarkemmin siihen, että valtionvelkaa olisi kyetty enemmän lyhentämään ajatellen juuri tulevaisuutta. Nyt meillä on jäljellä kuitenkin vielä lähes 400 miljardin markan velka, ja se tekee yli 20 miljardia hoito- ja lyhennyskuluja, mikä on aika iso summa, kun ajatellaan, että se voitaisiin käyttää muuhun ja kipeämpiin kohteisiin.

Hallituksen oma ennuste lähiajasta on varsin optimistinen, ehkä ylioptimistinenkin. Yleensä on talouden kasvun arveltu jäävän jo alle 2 prosentin, ja hallitus lähtee kuitenkin liki 3 prosentin kasvusta. Ensi vuoden budjettia voikin luonnehtia liian optimistiseksi. Täällä on käynyt jo alkuillan keskusteluissa ilmi se, että se on liian epäsosiaalinen ja myös liian keskittävä. Esimerkiksi veropolitiikassa epäoikeudenmukaisuus tulee räikeästi esille. Tuloveron kevennysten tulisi painottua tässä tilanteessa selkeästi pieni- ja keskituloisiin lapsiperheisiin ja eläkeläisiin. Sen takia on perusteltua se, että ruoan alvia saataisiin alennetuksi 12 prosenttiin ja yritysten välillisten työvoimakustannusten helpotus saataisiin painotettua pienemmille, työvaltaisille yrityksille.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on luonteeltaan lähetekeskustelu, ja haluan nostaa esille joitakin konkreettisia asioita, joihin toivon valtiovarainvaliokunnan paneutuvan tulevassa käsittelyssään.

Ensinnäkin ulkoministeriön hallinnonalalla on aivan selvästi ongelmaksi noussut toimintamäärärahojen jälkeenjääneisyys. Jos eduskunta ei lisää kyseisiä toimintamäärärahoja, joutunee Suomi sulkemaan tai ainakin ratkaisevasti supistamaan joitakin edustustoja. Noin puolenkymmentä edustustoa on selvästi uhan alla tässä mielessä. Näin ollen mielestäni eduskunnassa joudutaan pohtimaan, onko tällaisena kansainvälisyyden aikana tähän varaa mennä. Tämä ongelma täytyy tiedostaa ja sitten punnita mahdollisia säästöjä tuleviin uhkiin nähden.

Jonkin verran on keskusteltu kehitysyhteistyömäärärahoista ja niiden suhteesta bruttokansantuotteeseen. Sehän on pysynyt jatkuvasti selvästi alle 0,35 prosentin. Kymmenen vuotta sitten oltiin 0,4 prosentissa, joka sekin oli varsin kaukana YK:n asettamasta 0,7 prosentin tavoitteesta. On hyvin merkittävää se, että viime aikoina kansalaismielipide kehitysmäärärahojen korottamiseksi on ollut hallituksen mielipidettä selvästi myönteisempi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että yleinen ilmapiirikin odottaa kehitysmäärärahojen kasvua. Eduskunnankin tulisi olla aktiivinen, erityisesti globaalisti ajatellen, köyhyyden poistamisessa. Se ei tapahdu mitenkään muutoin kuin, että saadaan riittävä perusmääräraha. Pitäisin tärkeänä sitä, että meillä laadittaisiin selkeä aikataulu, jolla me pyrimme ensin 0,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja sitten aikanaan 0,7 prosenttiin, joka sekin on realistinen. Moni Euroopan unionin maa, viimeksi Irlanti, on jo tehnyt kyseisen päätöksen.

Erityisesti kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kiiteltiin opetusministeriön pääluokkaa. Hämmästelen oikeastaan minkä vuoksi, koska kyseisellä hallinnonalalla vilisee ongelmia, joihin eduskunnan pitäisi puuttua. Paikalla on nostaa keskusteluun ensinnäkin Veikkauksen rahojen jakaminen. Veikkauksen tuottoa käytetään jatkuvasti sellaisiin lakisääteisiin perustoimiin, joihin niitä ei tulisi sijoittaa. Taiteen menoista esimerkiksi jopa 40 prosenttia rahoitetaan veikkaustuloilla. Kirjastotoimen rahoituksesta on paljon puhuttu, ja eduskunnan tulee valvoa, että kirjastorahat siirtyvät Veikkauksen rahoituksesta varsinaiseen budjettirahoitukseen.

Vaikka opetusministeriö on nyt saanut kurotuksi umpeen aikoinaan tehdyt valtionosuusleikkaukset, ei opetusministeriön budjettiin tältäkään osin voi olla tyytyväinen siitäkään syystä, että ensinnäkin indeksitarkistukset tehdään edelleen vain 50-prosenttisesti ja nyt ollaan vain lamaa edeltävän tilanteen tasolla. Samanaikaisesti on hyväksytty eduskunnassa uusia toimia valtionosuuksien piiriin, kuten esiopetus, mutta kuljetuksiin ei ole rahaa saatu, ei myöskään taiteen perusopetukseen hetikään riittävästi. Meillä on satoja kouluja kaikkialla Suomessa, jotka odottavat peruskorjausrahaa.

Lisäksi yliopistojen toimintamenobudjetti on yhä noin 80 miljoonaa euroa alijäämäinen, mikä selvästi vaikeuttaa perustutkintojen suorittamista. Ratkaisu tähän ei voisi olla lukukausimaksujen käyttöönotto. Tässä tuleekin antaa tunnustus ministeri Raskille siitä, että hän on päättäväisesti torjunut ja torjuu päättäväisesti lukukausimaksujen käyttöönoton.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi ympäristöministeriön hallinnonalalta muutama sana asiasta, johon täällä on myöskin ryhmäpuheenvuoroissa puututtu, ja se koskee Itämeren suojeluohjelman toteuttamista. Jos me aiomme siihen vakavasti paneutua, siihen täytyy myöskin saada kunnolla rahaa. Suojeluohjelma maksaa noin vajaat 2 miljardia. Ensi vuoden budjetissa ei suoranaista rahaa ympäristöministeriön hallinnonalalla ole lainkaan. Ulkoministeriön puolella on (Puhemies koputtaa) mainittuun Pietarin jätevesipuhdistamoon. Toivon, että ympäristöministeriön hallinnonalalle saadaan Itämeren suojeluohjelmaan jonkinlainen rahoitus, (Puhemies koputtaa) että siinä päästään eteenpäin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen talouskasvu on pitkään jatkuneen nousun jälkeen hidastumassa. Silti on varottava puhumasta suuresta taantumasta tai lamasta tai lietsomasta paniikkimielialaa, koska sellaiseen ei todella ole varaa. Talous on herkkä moisille puheille, ja levottomuus markkinoilla lisääntyy, kun puhutaan lamasta. Tämä vaikuttaa kielteisesti työllisyyskehitykseen. Talouden kehitys on paljon riippuvaista kansainvälisestä kehityksestä. Pessimisteille sanon, että älkää maalatko mustia pilviä Suomen talouden taivaalle. Mutta tämän illan tapahtumat, mitä tuolta rapakon takaa on kuullut — niitä mustia pilviä taitaa tulla Suomenkin taivaalle. Toivottavasti ne ovat hyvin lyhytaikaisia.

Talousarvioesityksen finanssipoliittinen linja tukee kotimaista kysyntää, mikä on myönteinen asia. Talouden kasvun hidastumisesta huolimatta talousarvioesityksen pitää tukea talouskasvua ja työllisyyden parantumista sekä torjua köyhyyttä ja syrjäytymistä. Mielestäni näitten tavoitteitten toteuttamiseksi on tehtävä korotuksia työmarkkinatukeen ja kansaneläkkeitten lapsikorotuksiin, työvoimapoliittisten toimenpiteitten ajalta maksettaviin ylläpitokorvauksiin, asumistuen perusteisiin sekä erilaisten väliinputoajaryhmien sairauspäivärahoihin. Tuntuu, että väliinputoajia on nykyään paljon.

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksen voi sanoa rakentuvan neljän tärkeän alueen varaan. Suurin työsarka on näissä neljässä kokonaisuudessa: työttömyys, sosiaaliturva ja terveydenhuolto, teollisuuden kilpailukyky ja kuljetusyhteydet sekä valtionvelka ja valtion omaisuuden myynti.

Työttömyys on edelleen polttava ongelma, joka kaipaa hallituksen aktiivisia toimenpiteitä. Vaikein tilanne on pitkäaikaistyöttömillä ja nuorilla työnhakijoilla. EU:n laajentuessa ja työvoiman liikkuessa entistä vapaammin Euroopassa on Suomen suojattava omaa työvoimaansa puskureilla halvan työvoiman maita vastaan.

Monet ovat huolissaan sosiaaliturvan ja terveydenhuollon tulevaisuudesta. Ensisijaisesti on huolehdittava köyhistä ja vanhuksista. Eduskunnassa on selvää poliittista painetta eläkeläisten aseman ja etuuksien parantamiseen. Tästä on tänäänkin keskusteltu, pohjaosan kaksoisleikkauksesta, mikä mielestäni pitäisi hyvittää eläkeläisille.

Syrjäytymisestä on työttömyyden myötä tullut suuri yhteiskunnallinen ongelma. Ihmiset liian usein tuntevat, ettei yhteiskunta tarvitse heitä mihinkään. Syrjäytymistä on torjuttava aktiivisin toimin. Perusterveydenhuollon on toimittava lähtöisin ihmisten tarpeista eikä sen mukaan, onko rahaa vai ei. Kyse on valinnoista. Kyllä rahaa on, mutta mihin sitä halutaan käyttää? Tärkeä tehtävä onkin pitkien potilasjonojen lyhentäminen lääkärilakon jäljiltä. Leikkausjonoissa sairaat ihmiset odottavat vuoroaan.

Aivan viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet nuorisoväkivallan yleistyneen ja vakavalla tavalla raaistuneen. Enää nuorison turhautuminen ja ahdistus eivät kohdistu vain vanhusten potkimiseen ja ryöstelyyn, vaan väkivalta saa usein henkirikoksen luonteen ja kuvaan tulevat mukaan ampuma-aseet. Tilanne on erittäin vakava. Katseet kääntyvät koteihin ja koulun mielenterveystyöhön. Monien kotien lapset ovat yksinäisiä tai heillä on pahoja mielenterveyshäiriöitä, ja vanhemmat eivät useasti heistä välitä. Kouluissa ei osata tarttua lasten ja nuorten ongelmiin ajoissa. Mielenterveystyöhön tarvitaan lisää resursseja. Me olemme nähneet, ettei rangaistusten koventaminen auta, jos ongelmat juontuvat lapsuudesta. Lapset ja nuoret tarvitsevat kotia, koulua ja ammattiapua.

Teollisuuden kilpailukyvystä on tärkeää huolehtia, koska talouskasvun hidastuessa voidaan pitää yllä työpaikkoja ja kysyntää, jos pystytään kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla ja kasvattamaan vientiä. Osana teollisuuden kilpailukykyä on kohtuuhintainen energia. Siitä pitää huolehtia jatkossakin. Samoin teollisuustuotantoa tukevaa talouspolitiikkaa on jatkettava. Teollisuudesta ihmiset saavat työtä jatkossakin.

Teollisuus tarvitsee myös toimivat kuljetusyhteydet. Silloin huomio kiinnittyy tiestön kuntoon ja muihin kuljetusyhteyksiin. Rahaa pitää käyttää maanteitten kunnostamiseen ja muun muassa vesiväylienkin kehittämiseen. Meille teollisuudessa pitkään työssä olleille edustajille on selvää, että teollisuus tarvitsee hyviä kuljetusyhteyksiä muutenkin. Muuten tästä hommasta ei tule mitään. Muun muassa Nelostie pitäisi välillä Heinola—Jyväskylä—Äänekoski saattaa sille tasolle, missä valtakuntaa halkovan valtaväylän kuuluu olla. Samoin alempiasteiset tiet pitäisi saada kuntoon.

Arvoisa puhemies! Ongelmat eivät rajoitu vain lasten ja nuorten ongelmiin tai eläkeläisten nöyryyttämiseen. Monia julkisia palveluita vaivaa yleinen rahanpuute. Kuitenkaan julkisen koulutus- ja palvelujärjestelmän madaltaminen säästömielessä ei ole viisasta, koska pienet säästöt kostautuvat muualla isoina kulujen lisääntymisenä.

Pidän myönteisenä niitä hallituksen toimia, joilla nostettiin työttömyysturvan päivärahaa ja saatettiin osa-aikaeläke ja työttömyyseläke kolmikantaneuvotteluihin — työttömyyseläkeputki tulee pitää nykymuotoisena voimassa — sekä oikean suuntaisena kunnille tulevaa 1,5 miljardin lisätukea ennen kaikkea, kun se kohdistuu heikompiin kuntiin.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Förslaget till statsbudget för 2002 kan betecknas som balanserat och tar på ett bra sätt i beaktande många av de frågor som riksdagen har efterlyst lösningar på. Det är självklart att alla behov inte har tillfredställts, men inriktningen är den rätta.

Det är riktigt som så många har konstaterat att den allmänna konjunkturutvecklingen är osäker och att justeringar eventuellt måste vidtas via tillläggsbudgeten. Den påverkan som omvärlden har på Finland rår vi inte på, men våra egna attityder är inte oväsentliga. De påverkar den framtidstro och inställning som är nog så viktig för den inhemska konsumtionen och därmed produktionen.

Arvoisa puhemies! Peruspalvelujen nostaminen esille ja lisävarojen osoittaminen on budjettiesityksen paras anti. Tarkoitan peruspalveluilla tietysti sosiaali- ja terveydenhuoltoa, mutta myöskin perusmaantieverkoston kunnossapitoa ja parantamista.

Hoitosektori on vuosien ajan pärjännyt niukoilla varoilla. Tämä on saanut aikaan pidemmät hoitojonot sekä sen, että pitkäaikaisten potilaitten ja vanhusten hoidosta on muodostunut säilytystä. Hoito ei ole tehokasta hoitoa, jonka tarkoitus on parantaa tai ainakin säilyttää potilaan kunto ja hyvinvointi. Potilaille ei vain löydy tarpeeksi aikaa. Hoitohenkilökunnan työpaine on kerta kaikkiaan liian suuri.

Maantieverkoston huonontuminen taas on ennen kaikkea maaseudun ja haja-asutusalueiden ongelma, joka saattaa tämän osan väestöstä erittäin epäoikeudenmukaiseen asemaan verrattuna taajamien väestöön. Mielestäni 300 lisämiljoonaa on tärkein viesti pitkään aikaan siitä, että halutaan antaa haja-asutusalueiden väestölle tiet, jotka mahdollistavat asumisen jatkossakin. Samanaikaisesti meidän täytyy todeta, että tämä on ainoastaan ensimmäinen askel. Monta askelta on vielä otettava, ennen kuin meillä on tieverkosto, joka on ajettavassa kunnossa myös huonojen kelien aikana.

Kuntien talous saa vuonna 2002 vahvistusta noin 250 miljoonalla eurolla. Summa ei ole mitätön, mutta ei luonnollisesti ratkaise kaikkia ongelmia kunnissa. Haluaisin joka tapauksessa toivoa, että nämä määrärahat, jotka on jaettu hoitosektorille, myös todella ohjataan sinne.

Pitkä lääkärilakko ja sen seurauksena kustannusten lisääntyminen on syönyt ison osan aiemmin mainituista määrärahoista. Tämä asettaa kunnat ja kuntayhtymät vaikeaan tilanteeseen hoitojonoineen ja talousvaikeuksineen. Budjettiehdotuksen korjaamiseksi tulisi mielestäni asettaa ensimmäiselle sijalle kuntien valtionosuuden sataprosenttinen indeksitarkistus, jotta kunnat selviytyisivät budjettiehdotuksen alkuperäisestä tavoitteesta.

Uppdelningen i samhället mellan regioner som det går bra för och regioner som det går dåligt för på samma sätt som uppdelningen mellan människor och yrkesgrupper tycks vi ha svårt att råda bot på. Först då när vi har jämlikhet mellan människor och regioner kan vi vara nöjda med vårt samhällsbyggande. Tyvärr är den dagen avlägsen och kanske inte ens möjlig.

Lantbrukets situation bekymrar mig. Den ekonomiska utvecklingen för näringen har varit negativ under EU-tiden, men det är inte enbart ekonomin som bekymrar. De krav som ställs på lantbruket börjar vara av den art att vi som politiker har orsak att stanna upp och fundera om utvecklingen är hållbar. Generationsväxlingarna, den kanske bästa barometern på hur näringen själv uppfattar sina framtidsutsikter, talar sitt tydliga språk. 800—1 000 gårdar generationsväxlar årligen. Om takten inte ökar har vi inom en överskådlig framtid endast 25 000—30 000 gårdar. Jag tänker med förskräckelse på vad en sådan utveckling innebär för landsbygden och bönderna.

Det sägs att lantbruket inte kan hålla landsbygden levande utan kompenserande näringar. Det stämmer, men lika väl vill jag påstå att landsbygden inte kan överleva utan ett levande lantbruk. Det finns orsak att tänka över vad det betyder för både stad och landsbygd om ytterligare 50 000 familjer börjar röra på sig för att söka nya utkomstmöjligheter. Följderna blir katastrofala och tiden är knapp om vi vill svänga utvecklingen i tid.

Den strategiarbetsgrupp som nu jobbar med att dra upp riktlinjerna för de kommande tio åren har ett stort ansvar. Ännu är det inte för sent, men tiden rinner i väg. Statsmakten har begränsade möjligheter att styra utvecklingen och sådana finns främst i form av investeringsstöd och reglerna för dem.

Jag konstaterade redan att ekonomin är viktig och släpar efter för lantbruket jämfört med andra yrkesgrupper. Men detta är långt ifrån hela orsaken till att ungdomen är tveksam att satsa på världens viktigaste yrke. Kraven på insatser kräver både ekonomiskt och arbetsmässigt engagemang och förskräcker ungdomen som vill ha ett liv också utanför yrkeslivet. Det är inte svårt att räkna ut vad det betyder om vi skall ha samma areal i bruk och en oförändrad animalieproduktion med de siffror, alltså 20 000—30 000 gårdar, som tycks bli kvar om ingenting sker.

Utgångspunkten för Finlands lantbrukspolitik måste vara att vi inte har förutsättningar att konkurrera med det övriga EU i effektivitet. Om vi inser detta faktum blir den automatiska följden att vi söker lösningar som möjliggör en fortsatt produktion på sådana villkor som ungdomen antar i sitt yrkesval.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Terrori-iskut Yhdysvalloissa ovat järkyttäneet ja saaneet monet kotoisat kysymyksemme, puheet ja ehkä valituksetkin näyttämään juuri tällä hetkellä vähemmän merkityksellisiltä kuin ne monien mielestä vain muutama tunti sitten näyttäytyivät. Siksi keskityn budjetin lähetekeskustelussa vain yhteen pääteemaan, työttömyyteen, mikä on mielestäni maamme talouden tilassa suurin epätasa-arvoisuutta luova tekijä.

Aloittaessaan työtään huhtikuussa 95 pääministeri Lipposen hallitusryhmä asetti itselleen hyvän tavoitteen työttömyyden puolittamisesta neljän vuoden sisällä. Tavoite merkitsi, että työttömyyden tuli laskea noin 230 000 työttömään. Tuo tavoite ei toteutunut vahvasta talouden kasvusta huolimatta. Näyttää siltä, että tavoitteen saavuttamiseen ei riitä edes toinenkaan vaalikausi. Heinäkuussa maassamme oli yhä peräti 317 000 työtöntä työnhakijaa työministeriön lukujen mukaisesti.

Nyt työttömyyden laskun ilmoitetaan pysähtyvän ja mahdollisesti jopa kasvavan. Hallitus toimisi mielestäni viisaasti, jos se nyt avoimesti arvioisi oman toimintalinjansa puutteita ja rohkenisi uusiin johtopäätöksiin. Hallituksen linjana on ollut luja luottamus talouden nopeaan ja vahvaan kasvuun. Kasvu on nyt hiipunut, eikä paluu nopean kasvun tielle liene todennäköistä. Alhaisen korkotason, maltillisen inflaation ja kohtuullisen tulokehityksen on uskottu ylläpitävän osan väestöstä tulevaisuudenuskoa, mutta työttömälle ne eivät riitä. Nyt valtiovarainministeri on peräänkuuluttamassa rakenteellisia uudistuksia. Mitään oleellista muutosta tuskin on kuitenkaan tulemassa, mutta ilmeisimmin tukku tarpeellisia selvityksiä seuraavia hallitusneuvotteluja varten.

Hallitus on toimikautensa aikana vähentänyt aktiivisten työvoimapoliittisten toimien määrää varsin merkittävästi. Se on torjunut paikallisten palveluiden arvonlisäverokokeilut eikä ole tarttunut muun muassa pienyrittäjyyttä edistävän arvonlisäverotuksen perusvähennykseen. Pientyönantajien maksamien palkkojen sivukulukevennyksiin hallitus on heräämässä kovin kovin myöhään. Yritysbyrokratian purussa on edetty tuskin ollenkaan.

Tuloverojen kevennysvara vuosien varrella on pitkälle kohdistettu kaikkiin tuloluokkiin, vaikka työllisyyden näkökulmasta voimakkaampi kohdentaminen pieniin palkkatuloihin olisi ollut perustellumpi. Julkisen sektorin työpaikat ovat nekin olleet kovissa paineissa, kun kuntien eriarvoistumiskehityksen on annettu jatkua jo vuosia. Valtionosuuksien indeksikorotuksia hallitus aikoo leikata ensi vuodenkin puolella. Kotityön piiristä on ajettu tuhansia kansalaisia kortistoon, kun kotihoidon tukea ja lapsilisiä on kohdeltu ankarasti. Työttömyyden vähentämisen näkökulmasta hallituksella olisi ollut mahdollisuus parempiinkin valintoihin, mutta äänestyksessä vaihtoehdot on useasti tyrmätty.

Eduskunnalla on monta syytä tarkastella tänä syksynä tätä budjettia erityisellä huolella. Budjetti on rakennettu olettaen, että talouden kasvu tänä vuonna olisi noin 2,7 prosenttia ja ensi vuonna lähes sama, 2,5 prosenttia. Tapahtuneen suhdannekäänteen ja tämänkin päivän tapahtumien valossa on selvää, että budjetin perusta on koetuksella.

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi pohdiskeli omassa puheessaan kansakuntamme tilaa ja eettistä perustaamme. Tässä ajassa tähän pohdiskeluun on vahvat perusteet. Vain rahaan nojaavat arvot eivät kestä pettymysten ja vaikeuksien keskellä.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään iltapäivällä Suomen aikaa Yhdysvalloissa tapahtuneiden käsittämättömän järkyttävien terroritekojen jälkeen tuntuu kyllä tällä hetkellä aika tyhjältä käsitellä oman maamme ensi vuoden talousarvion yksityiskohtia. Maailmantalous on tänään järkkynyt, kuinka vakavasti ja kuinka pitkäksi aikaa, sen vain aika näyttää. Joka tapauksessa olosuhteet ovat merkittävästi muuttuneet siitä hetkestä, kun tämä keskustelu tänään iltapäivällä alkoi. On aivan turhaa nyt spekuloida talouden kasvuennusteilla. Maailmankaupan keskus on tällä hetkellä savuavina raunioina.

Arvoisa puhemies! Koska eduskunnassa tänään käydään joka tapauksessa lähetekeskustelua valtion ensi vuoden talousarviosta, haluan kuitenkin kiinnittää kollegoiden huomiota muutamiin kärkiasioihin ensi vuoden budjetissa.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät, vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, sopivat jo ennen juhannusta budjetin painopistealueista. Mielestäni nämä painopistealueet on tarkoin harkittu; määrärahaa panostetaan kansalaisten kannalta oleellisiin ja konkreettisiin palveluihin.

Sosiaali- ja terveysalan saamista lisämäärärahoista haluan erityisesti mainita lasten ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisyn. Neuvola- ja kouluterveydenhuoltopalvelut ovat suurten haasteiden edessä. Yhä useampi lapsi ja nuori kärsii fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista. Erityisen tärkeää on panostaa siihen, etteivät pienet koululaiset jää oman onnensa nojaan aamuisin ennen koulupäivää ja iltapäivisin koulupäivän jälkeen. Yhteiskunnan on todellakin mahdollista luoda edellytyksiä sille, että lapsille järjestetään mielekästä toimintaa turvallisen aikuisen ohjauksessa. Koululaisten iltapäivätoiminta kuuluu tärkeänä osana hallituspuolueiden eduskuntaryhmien nyt esille nostamiin, lisärahoitusta saaviin kohteisiin.

Herra puhemies! Väestön keskittyminen erityisesti Pääkaupunkiseudulle, mutta myös muihin kasvukeskuksiin, aiheuttaa ongelmia. Budjetin painopistealueeksi on nostettu myös liikenneyhteyksien kehittäminen. Pidän kaikkia infrastruktuuripanostuksia tärkeinä aluepoliittisina kannanottoina sen puolesta, että haluamme tulevaisuudessa olla edesauttamassa tasapainoista väestökehitystä kaikkialla Suomessa.

Erityisen merkittävää on se, että on tehty päätös E18-tien rakentamisesta mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Vielä tänä päivänä liikenneyhteydet nimittäin Pääkaupunkiseudulle lounaisesta ja osin koko läntisestä Suomesta ovat sekä liikenneturvallisuuden että liikenteen sujuvuuden kannalta äärimmäisen surkeat. E18-tien lisäksi panostetaan tässä budjetissa voimakkaasti myös Lahden—Keravan oikoradan rakentamiseen. Lisäksi perustienpitoon varattua määrärahaa korotetaan jopa 300 miljoonaa tämänvuotiseen verrattuna ja yksityisteiden valtionapua nostetaan lähes 20 miljoonalla markalla verrattuna vuoden 2001 varsinaiseen talousarvioon.

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälistyminen ja kansalaisten keskittyminen kasvukeskuksiin on tuonut mukanaan kansalaisten lähiympäristön turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Myös kansainvälinen rikollisuus on vastaväitteistä huolimatta pesiytynyt maahamme. Tämä ei ole mitenkään uusi asia. Olemme täälläkin, tässä salissa, puhuneet tästä asiasta jo viime vuoden ja sitä edellisen vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä. Siitä huolimatta vuodesta vuoteen joudumme talousarvioesityksissä nostamaan esille panostamisen kansalaisten turvallisuuteen, poliisin määrärahoihin. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuutemme edellyttää, että meillä on uskottava puolustus. Sekä kansalaisten lähiympäristön turvaaminen että valtion suojaaminen strategisilta iskuilta vaatii resursseja.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Samalla tavalla kuin edeltävätkin puhujat ovat aloittaneet, niin tuntuu tietenkin hyvin hämmentävältä ja toisarvoiselta pitää näitä meidän budjettipuheenvuorojamme lähetekeskustelussa, kun maailma on tänään muuttunut erittäin radikaalisti ja se tulee varmasti näkymään maailmantaloudessa, Euroopan taloudessa ja myös Suomen taloudessa. Se, että todennäköisesti kymmeniätuhansia ihmisiä on kuollut terrori-iskussa, on pistänyt tietysti maailmantalouden sekaisin. Ensimmäiset tiedot kertovat esimerkiksi kullan ja öljyn hinnan voimakkaasta noususta, mikä on aivan luonnollista tässä tilanteessa. On myöskin tietoja ja veikkauksia siitä, että USA:n dollari siitä huolimatta, että USA on terrori-iskun kohteeksi joutunut, on valuutta, joka tällaisissa kriisitilanteissa pyrkii vahvistumaan, mikä sitten omalta osaltaan vaikuttaa USA:n talouteen ja sitä kautta heijastuu globaaliin talouteen.

Tänään, kun ennen iltapäivän tapahtumia arvioitiin tilannetta muun muassa valtiovarainvaliokunnassa, silloinhan oli tilanne se, että voi tästä hallituksen budjettiehdotuksesta sanoa, että viritykseltään ja perustaltaan se on juuri suhdannetilanteeseen oikealla tavalla osuva, mutta ne arviot, mitä sillä aikaansaataisiin Suomen taloudessa, kyllä tuntuvat aika lailla optimistisilta. Riippumatta siitä, mitä tänään Atlantin takana on tapahtunut, todennäköisesti tänä vuonna bkt:n kasvun saaminen 2,7 prosenttiin ei tule toteutumaan eikä ensi vuonna 2,5 prosentin bkt:n kasvu, mikä ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että myöskään työllisyyskehityksessä ei voida eikä pystytä jatkamaan ilman erityistoimenpiteitä sitä positiivista uraa, joka tähän asti on toteutunut. Varmasti myöskin verotuloissa tapahtuva budjetissa ennakoitua suurempi alenema tulee johtamaan oman käsitykseni mukaan siihen, että tämä vähäinen ylijäämä, joka budjetissa on, sulaa tätä kautta pois ja olemme siinä tilanteessa, että valtionvelan maksua ei todennäköisesti pystytä ensi vuoden aikana juuri tekemään.

Mutta pitemmässä juoksussa jälleen täytyy todeta, että tämän päivän tapahtumat voivat laittaa todella uuteen asentoon asiat niin paljon, että on oikeastaan turha spekuloida, mitä Suomen taloudellekaan tapahtuu. Mutta mikäli lasketaan nyt tämä tapahtuma ulos, niin kuitenkin pitemmässä aikavälissä VM:n ja hallituksen tavoitteesta pitää koko vuosikymmen 2,5—3 prosentin talouskasvua ei välttämättä tarvitse luopua siitä huolimatta, että tämä taantuma, notkahdus, joka pitkälti USA:n taloudesta Eurooppaan ja meillekin on tullut, olisi sellainen vähän pitempiaikainen.

Mitä sitten tulee budjettiehdotuksen sisältöön, täällä on viitattu aika paljon siihen, mitä tapahtui ennen juhannusta. Silloinhan puhuttiin siitä, jääkö rahaa velanmaksuun ja onko nyt taloustilanne niinkin hyvä, että pitäisi jopa hallitusohjelmaa uusia, kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Itse lisäbudjetin palautekeskustelussa korostin sitä asiaa, että samalla kun varaudumme, mikäli liikkumavaraa on, velan lyhentämiseen, meidän on muistettava huolehtia myöskin tulevien vuosien velanmaksukyvystä. Olen itse asiassa tyytyväinen, että tällä budjettiesityksellä tähän haasteeseen vastataan. Budjetti on lievästi elvyttävä, ja elvytys näkyy tietysti niin veronkevennysten jatkumisena kuin erityisesti mittavina infrahankkeina, joilla pidetään sitten julkisen panostuksen voimin osittain talouden pyöriä pyörimässä.

Näillä infrahankkeilla todella luodaan sitä pohjaa, jolla myös tulevina vuosina suomalainen yhteiskunta pystyy vastaamaan velanmaksukykyyn ja selviytymään velanmaksusta myös jatkossa. Olihan laskettu, että esimerkiksi Lahti—Kerava-oikoradan viipyminen on yhteiskuntataloudellisesti joka vuonna 250 miljoonan tappio, ja varmaan saman suuntaisia arvioita voidaan tehdä myös Turku—Helsinki-moottoritien osalta. On hyvä, että nämä hankkeet samoin kuin Keravalle ulottuva lisäraide, kaupunkiratahanke, on nyt saatu eteenpäin, samoin kuin Pohjois-Suomessa oleva sähköistysoperaatio. Sama koskee tietysti myös panostamista koulutukseen, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin ja syrjäytymisen torjuntaan.

Vasemmistoliitto ja sen eduskuntaryhmä ei voinut allekirjoittaa muiden hallituspuolueiden kanssa neuvoteltua sopimusta tässä talossa ennen juhannusta siitä syystä, että emme saaneet tarpeeksi selkeää sitoumusta tärkeimmän tavoitteemme, työmarkkinatuen ja työttömyysturvan peruspäivärahan korotuksen, saamiseksi budjettiin. Olin itse asiassa aika helpottunut, kun pääministeri Lipponen tämän jälkeen totesi, että hänen mielestään ei ole ongelma, että vasemmistoliitto jäi tästä sopimuksesta ulos, koska se asia, joka vasemmistoliitolle on tärkeä, jäi kesken ja sen asian käsittelyä täytyy jatkaa budjettiriihessä. Niin kuin tiedämme, budjettiriihessä se näin ainakin meidän kannaltamme — ja uskon, että kaikkien työttömien kannalta — meni satamaan ja oikeaan suuntaan, mutta se oli aika tiukka paikka.

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikasta on puhuttu paljon ja tänäänkin siihen on viitattu. Uskon, että hallituspuolueilla ja oppositiolla on aivan yhteinen huoli siitä, että kasvukeskuksissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla, (Puhemies koputtaa) muuttoliike ja voimakas keskittyminen ei ole hyvä asia asuntopolitiikan kestävyyden kannalta. (Puhemies koputtaa) Ihmiset kärsivät ... — Anteeksi, minä muistin kymmenen minuuttia, herra puhemies. Sitten minä lopetankin pikaisesti ja totean vaan, että on erittäin myönteinen asia asuntopolitiikan kannalta, että kunnallistekniikka-avustus tulee mahdolliseksi ja tällä tavalla Pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa voidaan saada liikkeelle uusia asuinalueita. — Anteeksi vielä, olin muissa maailmoissa.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Budjettiesitys sisältää todella paljon hyvää. Esimerkkinä mainittakoon panostukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja yleensäkin panostukset palveluihin. Keskityn kuitenkin puheenvuorossani talousarvioon liittyviin epäkohtiin, puutteisiin, ja koska aikaa on käytettävissä niin vähän, tämä puheenvuoro on varsin luettelonomainen.

EU:n tavoiteohjelmien ja yhteisöaloitteiden rahoitus on talousarviossa kohdallaan. Aina voi kuitenkin kysyä, kuinka paljon EU-jäsenyyden aikana on vähennetty eri hallinnonalojen aluepoliittista rahoitusta. Niin sanotun lisäysperiaatteen toteutuminen on kyseenalaista. Aluelain uudistaminen ja tavoitteiden uudelleen määrittäminen on hyvä asia. Toivottavasti laki tulee sisältämään säännöksen, jonka mukaan ministeriöiden on koordinoidusti laadittava oman hallinnonalansa aluepoliittiset strategiat, joiden tulee olla sopusoinnussa maakuntien kehittämistavoitteiden kanssa.

Kun Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämistä luvataan tehostaa, on sen tultava näkyviin kunkin hallinnonalan strategiassa ja vuosittaisessa rahoitusohjelmassa. Näitä aluekehitysrahojahan on kaikkiaan yli 30 momentilla. Kuinka se konkreettisesti tehdään? Riittääkö esimerkiksi alueellisen innovaatiorakenteen vahvistaminen, kuten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittäminen, tiedepuiston ja osaamiskeskusten monipuolistaminen sekä aluekeskusohjelmien toteuttaminen? Vaikka kaikki edellä luetellut ovat hyviä ja kannatettavia keinoja, muun muassa oman maakuntani kannalta se ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan toimenpiteitten keskittämistä ja lisää voimavaroja suorina julkisina ja yksityisinä investointeina.

Ihmettelen, miksi hallituksen taholta jatkuvasti niin sanottu vanha- ja uusimuotoinen aluepolitiikka asetetaan vastakkain. Olen vakuuttunut siitä, että molempia tarvitaan. Kuntaministeri Korhonen Nilsiässä viime viikolla myös totesi, että vaikkakin rajatulla alueella vanhamuotoista aluepolitiikkaa tarvitaan, ja nyt tietysti olisi kiire myös, että tätä käytettäisiin eikä yksinomaan puhuttaisi.

Kuntataloudesta ihan lyhyesti:

Vaikka valtioneuvoston keväistä periaatepäätöstä erityisesti taloudellisesti heikossa tilanteessa olevien kuntien talouden kohentamisesta on pidettävä todella merkittävänä, kuntien talous ei näidenkään päätösten jälkeen ole kehuttava läheskään kaikkien kuntien kohdalla. Työ on pahasti kesken. Täällä on tuotu esille ja myös Kuntaliitto on painottanut tiettyjä asioita, eli harkinnanvaraisiin avustuksiin toivoisin lisämäärärahaa, indeksitarkistusta täysimääräisenä, ja kun syksyllä käynnistyy valtionosuusjärjestelmän uudistus, totta kai toivoisi, että hyvinkin nopeasti verotulojen tasaus pystyttäisiin myös reaaliaikaistamaan.

Edelleen täällä on puhuttu myös tänä iltana monessa yhteydessä verotulojen vähentymisestä kuntien osalta liittyen tiettyihin ratkaisuihin verovähennysten osalta, ja ennen kaikkea tarkoitan tässä ansiotulovähennystä, totta kai myös tulonhankkimisvähennystä. Ansiotulovähennys tietää kaiken kaikkiaan noin 3,5 miljardin rahasummaa, minkä kunnat menettävät. Totta kai niillä alueilla, niissä kunnissa, joissa keskimääräinen tulotaso on alhaisempi, ansiotulovähennys vielä leikkaa kuntien äyrejä huomattavasti voimakkaammin. Totta kai muun muassa kelamaksujen alennuksella tätä kuntien menetystä halutaan korvata ja osin myös korvataan.

Sitten vielä muutamista asioista:

Ensinnäkin homekoulujen korjauksiin riihessähän tuli vielä 30 miljoonaa markkaa lisää, mutta tässä tilanteessa tämä rahasumma on auttamattomasti riittämätön.

KTM:n yritystuet ovat aivan liian pienet. Kansallista yritystukea ehdotetaan lisättäväksi Itä- ja Pohjois-Suomeen noin 15 miljoonaa markkaa ensi vuonna. Lisärahan tarve suoriin yritystukiin on kuitenkin moninkertainen. Alueellista innovaatio- ja teknologiapolitiikkaa sekä Vtt:n alueellisten palvelujen ja rahoituksen tarjontaa tulee lisätä esitettyä voimakkaammin.

Myös infraan liittyy hyvin monia hyviä panostuksia tässä budjetissa, mutta vaikkakin alemman asteiseen tieverkkoon 300 miljoonaa tulee lisää rahaa ja yksityisteihinkin, toivoisi, että näitäkin määrärahoja voitaisiin vielä eduskuntakäsittelyssä lisätä. Sitten kaikki uudet liikennehankkeet, jotka budjetissa ovat, keskittyvät Pohjois-Karjalan ulkopuolelle, mutta — myönnän — niillä tosin on myös välillisesti ja pitkällä aikavälillä merkitystä maakunnan liikennepalvelujen kehittämiselle.

Viime viikolla kyselytunnillahan selvisi lopullisesti, että hallituksella on tarkoitus haudata epäoikeudenmukaisen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kompensoiminen ja korjaaminen. Eivät kansalaiset enkä itsekään usko niin sanottuihin koottuihin selityksiin asian hoitamiseen liittyvistä vaikeuksista, jopa ylitsepääsemättömistä esteistä. Eduskunta päätti kuluvan vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä, että hallitus todella etsii toteuttamiskelpoisen vaihtoehdon kansaneläkkeen niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimiseksi. Tässä asiassa nyt edustajia on vedetty nenästä mutta eläkeläisiä vielä pahemmin. (Ed. Laukkanen: Te vain puollatte hallitusta!) — Ei ole vielä asiasta lopullisia päätöksiä. — Kysynkin, eikö mietintöjen lausumilla ole mitään merkitystä. Uskon, että asia ei jää, ed. Laukkanen, tähän, eli esityksen on hallitukselta tultava ja päätökset sitten tehdään täällä salissa. Näin kuitenkin pelijärjestyksen tässä talossa tulee toimia.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Katson juuri, että kelloni on nollattu, että pääsen aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Meillähän on tässä taloudessa kaksi riskiä ylitse muiden: maailmantalouden kehitys toisaalta ja toisaalta kotimaassa työttömyyden uudelleen nousuun kääntymisen riski. On selvää, että tämän päivän tapahtumien, jotka totta kai luonnollisesti kiinnostavat edustajiakin enemmän kuin budjettikeskustelu, vaikutus voi olla maailmantalouden kehitykseen hyvinkin dramaattinen. Saa nähdä, mihin suuntaan, ei välttämättä yksinomaan taloutta laskevasti. Se voi myöskin käyttäytyä toisin päin. Joka tapauksessa tapahtumat lisäävät vaikeusasteita arvioida maailman ja Yhdysvaltain talouden kehitystä. Se taas toisaalta vaikuttaa ratkaisevalla tavalla Suomen ja Euroopan näkymiin. Tässä mielessä eduskunta tarvitsee, totta kai, hallitukselta jatkuvaa seurantaa siitä, millä tavoin sitten muuttuvaan maailmantilanteeseen aiotaan budjettipolitiikan, finanssipolitiikan, keinoin reagoida.

Työttömyydestä, joka kiistatta on meillä tällä hetkellä suurin uhka:

Olin erittäin pettynyt puheenjohtaja Kalliomäen SDP:n, päähallituspuolueen, ryhmäpuheenvuoroon, jossa hän toteaa, että työvoimapolitiikkaan tarvitaan uusia tukia, jotta työttömät saadaan työllistymisen piiriin. Tämäkö on todella päähallituspuolueen lääke työllisyyden hoitoon? Tämä kohdistetaan myöskin kokoomukseen, ed. Vilén. Vain uusia tukia, siis hyvin ohuet eväät. Halutaanko todella vain lisää työllistämisvaroja? Halutaanko lisätä työllistämiskoulutusta? Nämä tiet on nyt kuljettu loppuun, kerta kaikkiaan loppuun. Niillä ei työttömyyttä hoideta. Nyt tarvitaan työpaikkoja. Sen takia tarvitaan aivan uudenlaisia toimia, joilla työpaikkojen syntyvyyttä lisätään, työn antamisen kapeikkoja poistetaan ja puututaan niihin verokiilan ongelmiin, joilla työn antaminen tai työn tekeminen tehdään kannattamattomaksi.

Ministeri Niinistöhän esitteli täällä koko joukon yksittäisiä aloitteita, joita hän on tehnyt. Kaikki aloitteet on haudattu työryhmiin. On eläkemaksujen palauttamisen mahdollisuus yrittäjille, työssäoloajan jatkamiskysymys samalla, kun pitää jatkuvasti huolehtia siitä, että myös jaksamisesta pidetään huolta jne. Meillä on edelleen tavattoman paljon rakenteellisia ongelmia, jotka ovat esteenä myöskin työttömyyden puolittamiselle edes toisella Lipposen hallituskaudella, eikä hallituksen tavoitteella nostaa työllisyysaste 70 prosenttiin ole mitään toteutumisen edellytyksiä näiden ratkaisujenkaan myötä. Tarvitaan aivan uudenlaisia työllisyyspoliittisia avauksia, ja niitä tästä budjetista ei kerta kaikkiaan löydy.

Mitä tulee kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonhaaran alueeseen, sieltä toki meidän täytyy tutkia myöskin yrittäjäpuolta. Yrittäjyyden ja erityisesti itsensä työllistämisen edellytykset ovat hyvin avainasioita Suomen tulevaisuuden ja myöskin työttömyyden hoidon kannalta. Viimeiset tiedot kertovat uusien yrittäjien määrän kääntyneen Suomessa laskuun. Tämähän kertoo siitä, että hallituksen Yrittäjyys-ohjelma on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Tähänkin tarvitaan nopeita toimenpiteitä. Hyvä toimenpide olisi vaikkapa arvonlisäverotuksen alarajan joustavoittaminen sekä yritysten sukupolvenvaihdosten verotuksen huojentaminen. Myöskin esitetty työnantajamaksujen kevennysvara tulisi käyttää kokonaan pienipalkkaisen työn maksurasituksen keventämiseen. Näin vaikutetaan tehokkaasti työllisyyteen. Tästä on erittäin hyviä esimerkkejä monista paikoista Eurooppaa.

Olen erittäin huolissani siitä, että ensi vuoden budjetissa jäädytetään tutkimus-, kehitys- ja teknologiapoliittinen rahoitus vanhalle tasolle, jolla se on muuten ollut nyt jo pari vuotta. Tavallaan luovutaan niistä satsauksista, joita me tarvitsisimme huomisen tulon, huomisen työllisyyden parantamiseen ja huomisen menestyksen turvaamiseksi. Tähän liittyy myöskin kysymys koko ict-klusterin ongelmista. Tuolla alueella, jos missä, tarvitaan tutkimus- ja kehityspanostuksia, siellä tarvitaan pitkämielistä pääomasijoitusrahaa, jota tänä päivänä markkinat vetävät pois. Uusia innovatiivisia hankkeita tarvitaan kaiken aikaa ja ennen muuta niiden kohdentamista sellaisten aloittelevien yritysten hoitamiseen, joihin tämän päivän rahoitusmekanismit eivät riittävästi puutu.

Arvoisa puhemies! Tänään aamulla keskustan puheenjohtaja ed. Esko Aho vaati selvitystä Sonerasta, Soneran alamäkeen johtaneesta kehityksestä. Ministeri Olli-Pekka Heinonen on tänään luvannutkin julkisuudessa, että jos joku eduskunnan asianomainen elin tällaista selvitystä pyytää, eduskunta saa luonnollisesti kaikki tarvittavat tiedot. Minusta tämä liittyy hyvin olennaisella tavalla siihen omistajapolitiikasta käytävään keskusteluun, jota hallituksenkin piirissä on käyty, mutta jossa ei ole päästy puusta pitkään. Hyvin nopealla tavalla täytyisi voida keskittää omistajapolitiikkaan liittyvät kysymykset ei yksinomaan kauppa- ja teollisuusministeriön, vaan samalla arvioida myöskin, tulisiko KTM muuttaa puhtaasti elinkeinoministeriöksi, joka pystyisi paremmin valtio-omistajuutta hoitamaan.

Sonerasta tällaisen selvityksen tulisi olla selonteon muodossa ja koskea ennen muuta niitä ratkaisuja, jotka johtivat yhtiön tämän päivän ongelmiin, ja erityisesti kahta asiaa: Millä valtuuksilla päätös Saksan kolmannen sukupolven toimiluvasta tehtiin, ja oliko vuoden 99 syksyllä tarjolla valmiiksi neuvoteltu fuusioratkaisu, jonka hallitus erityisesti sosialidemokraattien vaatimuksesta torjui? Kummankin ratkaisun vaikuttavuus ja merkittävyys tämän päivän tilanteessa on niin suuri, että pääomistaja valtio on velkaa vastauksen näihin kysymyksiin veronmaksajille sekä niille sadoilletuhansille osakkeenomistajille, joiden joukossa on pääosin tavallisia suomalaisia matti ja maija meikäläisiä. (Ed. Aittoniemi: Tehdään kysymyksiä!) — Aivan, juuri näin, ed. Aittoniemi. Niihin vain tarvitaan vastauksia.

Kuten ministeri Heinonen on sanonut kyselytunnilla, hallitus ei käsitellyt tätä kauppaa, vaan se toteutettiin yhtiön operatiivisen johdon ja hallituksen puitteissa. Tämä on tavattoman kova valtuutus, jos toimivalle johdolle ei annettu edes rajoja, minkä puitteissa toimia, vaan ainoastaan vedottiin eduskunnankin keskusteluissa olleeseen ja hallituksen hyväksymään kansainvälistymisstrategiaan, jonka valinnan pohjalta kauppapäätös tehtiin. Tämän selvityksen teettäminen on myös hyvää avointa omistajapolitiikkaa, joka vapauttaa ennen muuta Soneran nykyjohdon toimimaan ja keskittymään niihin avainkysymyksiin, joiden äärellä yhtiö ja koko ict-klusteri tällä hetkellä ovat. — 7 minuuttia 5 sekuntia.

Jari  Vilén  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten usea aikaisempikin puhuja on todennut, tuntuu jotenkin epätodelliselta puhua pyrkien arvioimaan ensi vuoden talousarviota huomioiden kaiken sen, mitä Washingtonissa ja New Yorkissa on tapahtunut. Kuten ed. Laukkanenkin totesi, tällä hetkellä on hyvin vaikea arvioida, miten tämä tulee vaikuttamaan meillä Suomessa. Selvää on, että se on jälleen yksi uusi epävarmuustekijä. Voi olla, että se on erittäin negatiivista taloudelle, voi olla, että sillä on jopa maailmantalouteenkin täysin päinvastainen vaikutus. Selvää lienee vain se, että tämän päivän jälkeen maailma, missä olemme eläneet, ei ole enää saman kaltainen.

Mutta ne olosuhteet, joissa olemme budjettia valmistelleet, ovat todella muuttuneet huomattavasti siitä, kun aikanaan, vuosi sitten, puhuimme tämän vuoden talousarviosta. Tuolloin suuntasimme 14,6 miljardia markkaa valtionvelan lyhennyksiin ja lisäsimme sitä vielä 8,4 miljardia markkaa, kun talouskehitys näytti niin tavattoman hyvältä.

Nyt tässä uudessa budjettiesityksessä velanmaksuun on pystytty varaamaan enää vain 4 miljardia markkaa, ja tuskinpa lisälyhennyksiä on odotettavissa enää tulevana vuonna. Lyhennyksissä on siis tapahtunut romahdusmainen pudotus. Tässä tilanteessa mielestäni voimme syystä kiittää hallitusta sen harjoittamasta vastuullisesta lyhennyspolitiikasta, joka on valmistanut meitä kohtaamaan myös hidastuvan talouskasvun ajat. Paras luonnehdinta kuitenkin tästä tilanteesta lienee se, että se on epävarma.

Tämä epävarma taloustilanne tulee asettamaan raamit myös ensi vuoden budjetille. Mielestäni budjettiesitys huomioi tämän näkökohdan hyvin. Se paitsi turvaa vakautta pitämällä julkisen sektorin menot kohtuullisina myös kykenee vastaamaan nykyisen suhdannevaiheen asettamiin taloudellisen toimeliaisuuden ylläpitämistä koskeviin vaatimuksiin.

Talousarvioesityksen arvioiden mukaan Suomella tulee vuoden 2002 lopussa olemaan maksamatonta velkaa yhä lähes 361 miljardia markkaa. Korot velasta nielevät ensi vuonna 22 miljardia markkaa. Kuinkahan paljon hyvää tälläkin yli 20 miljardilla markalla voitaisiin saada aikaiseksi, jos se olisi käytettävissämme? Velan takaisinmaksun lykkääntyminen tuleekin ajan kuluessa todella kalliiksi. Tässä suhdannepoliittisessa tilanteessa budjetin loppusumman kasvattaminen ei mielestäni todellakaan ole mikään vaihtoehto.

Tämän vuoden alusta tulivat voimaan viime vuonna päätetyt historiallisen suuret veronalennukset. Tuuria tai taituruutta, jälkeenpäin on sitten helppo arvioida, ettei niitä todellakaan olisi voinut ajoittaa paremmin. Nyt hyväksi havaittua verojenalennuslinjaa jatketaan 4,5 miljardilla markalla, ja talouden automatiikka tulee omalta osaltaan huolehtimaan verotuksen mukautumisesta myös suhdanteisiin. Näyttää siltä, että kokonaisveroprosenttimme tuleekin olemaan ensi vuonna noin 42,5 prosenttia, joka on alhaisin Suomessa sitten 80-luvun puolivälin.

Budjettiesityksessään hallitus keskittyy parantamaan työllisyyttä, ed. Laukkanen, kuten totesitte, muun muassa erityisesti verokiilaa kaventamalla. Verokiilan kaventaminen onkin kokoomuksen puheenvuoroissa ja kannanotoissa ollut koko ajan keskeisellä sijalla. Mielestäni työllisyyden tukeminen onkin parasta suhdannepolitiikkaa. Elvytys taas tarkoittaisi tässä tilanteessa samaa kuin lisävelan ottaminen. Siihen meillä tai paremminkin tulevilla sukupolvilla ei varmaankaan ole varaa.

Ottaen huomioon budjetin vaikeat laatimisolosuhteet olen hyvin iloinen siitä, että budjetti kuitenkin kykenee vahvistamaan myös kuntien taloutta. Ensi vuoden talousarvioesitys tuo kunnille arviolta noin 1,5 miljardia markkaa lisää rahaa tähän vuoteen verrattuna ja parantaa selkeästi kuntien mahdollisuutta tuottaa kuntalaisille, kansalaisille, entistä parempia palveluita. Valtionosuuksien lisäykset kohdistuvat pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetustoimeen, mikä on mielestäni juuri oikeaa painotusta. Suotuisana pidän myös sitä, että kuntien valtionosuuksien syrjäisyyslisiä on korotettu siten, että se tuo syrjäisimmille kunnille noin 110 miljoonaa markkaa lisää. Samoin budjetissa on lisätty kannustimia kuntien vapaaehtoiseen yhdistymiseen.

Nykyinen lainsäädäntömme ei mahdollista kuntien pakkoliitoksia kovinkaan helpolla, eikä mielestäni valtiovallalla ole erityistä syytä kyllä lainmuutoksiin ryhtyäkään. Mutta mielestäni meidän olisi käytävä avointa ja kriittistä keskustelua nykyisestä kuntarakenteestamme ja siitä, miten valmistetaan kuntia kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Mielestäni kuntien on aktiivisesti etsittävä uusia yhteistoimintamalleja pystyäkseen koostaan tai taloudestaan huolimatta tarjoamaan kansalaisille parhaat mahdolliset palvelut.

Olen iloinen siitä, että budjettiesitykseen sisältyy lupaus, että kuntien yhdistymisavustuksien kestoa jatketaan kahdesta vuodesta viiteen vuoteen ja että yhdistyville kunnille ollaan luomassa myös erillisiä investointi- ja kehittämishankepaketteja. Pidän myös tarpeellisena ja hyvänä, että olemme saaneet aikaiseksi aluekeskuskokonaisuuden, johon on olemassa myös perusrahoitus, koska uskon, että näiden aluekeskusten verkoston avulla kykenemme tukemaan ja vahvistamaan hallituksen kansallista aluepolitiikkaa parhaalla mahdollisella tavalla. Mielestäni ratkaisevaa on myös se, että viimeistään vuonna 2003 meillä on kyky arvioida näiden aluekeskusten rahoitusta uudelleen. Toivon silloin esimerkiksi EU-ohjelmien tarkistuksen tuovan mahdollisuuden löytää riittävä lisärahoitus tähän kokonaisuuteen.

Alueellisesta kehittämisestä puhuttaessa en myöskään haluaisi unohtaa hallituksen periaatepäätöstä valtion toimintojen hajasijoittamisesta. Näyttää siltä, että periaatepäätöksen käytännön toteuttaminen on jäänyt keskeisesti kokoomuksen vastuulle, koska hallituksen ministereistä ainoastaan ministeri Ville Itälä on ryhtynyt myös käytännössä toteuttamaan tätä tointa tekemällä joko lopulliset päätökset tai alustavat päätökset Hätäkeskuksesta, Poliisin tietohallintokeskuksesta ja Aseyksiköstä. Olisin toivonut, että toinen keskeinen hallituskumppanimme SDP olisi myös omalta osaltaan selkeästi ottamassa vastuuta näistä hajasijoituskysymyksistä. Olenkin tietoinen siitä, että ainakin ministeri Filatovilla olisi mahdollisuus todistaa oma sitoutuneisuutensa tässä asiassa esitellessään 20. syyskuuta esityksensä Vähemmistövaltuutetun viraston sijoittamisesta.

Arvoisa herra puhemies! Talouden kehittymisen ennustaminen, jolle tämäkin budjetti täytyisi perustaa, on aina vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on nykyisessä tilanteessa. Lienee paikallaan lainata Louis Pasteuria, joka aikanaan lausahti, että "chance favours the prepared mind", eli epävarmoissa olosuhteissa se, joka on valmistunut kaikkiin mahdollisiin lopputulemiin, kestää ratkaisun hetket parhaiten.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Käsiteltäessä hallituksen esitystä kuluvan vuoden lisätalousarvioksi eri tutkimuslaitosten kansantalouden kehitystä koskevat keskipitkän aikavälin ennusteet osoittivat yhdensuuntaisesti talouden kehittyvän edelleen tulevina vuosina myönteisesti, vaikkakin silloin arvioitiin lähinnä kansainvälisen taloustilanteen heikkenemisen seurauksena kasvun jonkin verran hidastuvan aikaisemmin ennakoidusta. Tällä hetkellä noita kasvukäyriä tarkistellaan yleisesti alaspäin ja epävarmuus talouskehityksestä on edelleen lisääntynyt, eivätkä tuota epävarmuutta suinkaan vähennä USA:ssa muutama tunti sitten sattuneet tapahtumat.

Pitkään jatkuneen voimakkaan talouskasvun seurauksena julkinen talous on saatu ylijäämäiseksi. Kansalaisten velkaantuneisuus on terveellä tasolla, yritysten taseet ovat vahvistuneet, ja teollisuuden kilpailukyky on yleensä ottaen hyvä. Lähtötaso siten tällä hetkellä edelleen on vielä terve ja kunnossa. Talouskasvun hiipuminen kuitenkin varjostaa tulevaa vuotta ja myös työllisyyskehitystä.

Työttömyys on kaiken kaikkiaan kaikkein eniten kansalaisia eriarvoistava ja myös syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Sen vuoksi kaikki ne toimenpiteet, joilla työttömyyttä todella kyetään vähentämään, ovat kannatettavia. Talousarvion yleisperustelujen mukaan talouskasvun jatkumista ja työllisyyden paranemista tuetaan tuloverojen kevennyksellä ja työnantajien palkkasivukulujen alentamisella. On selvää, että työllisyyskehitys on sidoksissa talouskasvuun.

En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että nyt valitut keinot ovat riittäviä myönteisen työllisyyskehityksen turvaamiseksi. Niillä ei ole merkittävää vaikutusta erityisesti niillä alueilla, missä työttömyys tällä hetkellä on korkeimmillaan, kuten Itä- ja Pohjois-Suomessa edelleen. Niinpä parempi työllisyysvaikutus saadaan Itä- ja Pohjois-Suomeen osoittamalla lisää rahoitusta yritysten investointi- ja kehittämistoimiin. Niiden avulla kyetään alueelle synnyttämään tuotannollisia pysyviä työpaikkoja ja samalla myös alentamaan korkealle tasolle jämähtänyttä työttömyyttä.

Hallituksen esitys talousarvioksi sisältää monia yksityiskohtia, joita voi pitää myönteisinä. Työmarkkinatuen korotus ja peruspäivärahan tasokorotus on pitkään odotettu parannus, joka kohdentuu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Se on myönteinen. Peruspalvelujen turvaamiseen kunnille osoitettu 1,5 miljardin lisäpanostus, joka kohdentuu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen kustannuksiin, on oikean suuntainen toimenpide. Toisaalta se on välttämätön, jotta kunnissa pystytään peruspalvelut turvaamaan. On syytä muistaa, että useissa kuntien tilinpäätöksissä on mittava kasautunut alijäämä, joka joudutaan kattamaan. Toisaalta tältä vuodelta ilmeisesti lankeaa mittava lasku lähinnä sairaanhoitopiirien kautta kuntien maksettaviksi, jota laskua lisäsi pitkään jatkunut lääkärilakko.

Kuntien valtionosuusjärjestelmän muutos ja siihen liittyvä arvonlisäveron takaisinperintäjärjestelmän muutos on myös myönteinen uudistus. Kaiken kaikkiaan sillä tasoitetaan merkittävästi kuntien välisiä taloudellisia eroja. Siten se on oikeaan osunut muutos.

Budjettiesitykseen sisältyvät aluekeskukset tavallaan uutena käsitteenä ja jonkinlainen siemenrahoitus niiden toiminnan käynnistämiseen. (Ed. Ala-Nissilä: Mitä mieltä edustaja on niistä?) Aluekeskukset ovat yksi väline, jolla voidaan kehitystä nopeuttaa laajemmilla alueilla kuin tällä hetkellä tapahtuu. Se on myönteinen muutos ja uudistus, joka on toteutumassa ja jolle kanavoituu lisää rahoitusta. Tosin on syytä toivoa, että näiden keskusten kehittämiseen kanavoidaan lisää rahoitusta aluekehitysrahoja kohdennettaessa.

Kipukohta esityksessä on kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimatta jättäminen, josta on aikaisemmin eduskunnan selviä tahdonilmaisuja olemassa. Se on aihe, johon hallitusryhmillä on syytä palata vielä tämän budjetin käsittelyn yhteydessä.

Toinen kipukohta on kuntien valtionosuuksien indeksikorotuksen puolittaminen. Se noin 400 miljoonaa markkaa, mitä täyden indeksiehdon toteuttaminen käytännössä merkitsee, olisi välttämätöntä, jotta kunnissa kyetään turvaamaan ne välttämättömät peruspalvelut, jotka kansalaisille on eri lainsäädännössä turvattu.

Kaiken kaikkiaan voi todeta näistä muutamista puutteista huolimatta, että tämä talousarvioesitys on paras, mitä kymmenen vuoden aikana olen lukenut.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus joutui antamaan esityksensä valtion ensi vuoden tulo- ja menoarvioksi poikkeuksellisen hankalissa olosuhteissa. Kansainvälisten talousnäkymien epävarmuus ja talousongelmat heijastuvat voimakkaasti myös Suomeen. Pitkään jatkunut nousukausi on katkennut ja 90-luvun lamaa miedompi taantuma on jo astunut ovesta sisään. Onko edessä notkahdus, taantuma vai peräti uusi lama, on vaikea ennustaa, varsinkin kun meillä jokaisella ovat tänä päivänä mielessä Yhdysvaltain traagiset tapahtumat. Hallitus on luvannut antaa uuden talouskatsauksensa vasta marraskuussa. Silloin ovat luvassa myös uudet arviot talouskehityksestä. (Ed. Ala-Nissilä: Tiedetään silloin totuus!)

Entistä suurempana huolenaiheena on nyt työttömyys, joka ei ole laskenut toivotulle tasolle edes voimakkaimman kasvun aikana. (Ed. Ala-Nissilä: Ei puolitu millään!) Jos työttömien määrä lähtee nousuun, ihmisten varovaisuus kasvaa. Se taas voimistaa kielteistä kierrettä. Parasta suhdannepolitiikkaa tässä tilanteessa onkin työllistymisen ja työllistämisen kannustaminen. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Budjetti on lievästi elvyttävä, ed. Ala-Nissilä.

Merkittäviä budjetin sisältöön vaikuttavia päätöksiä julkisen sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen parantamiseksi, pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi sekä liikenneverkoston ja ympäristönsuojelun parantamiseksi tehtiin pääministeri Lipposen johdolla jo keväällä. (Ed. Ala-Nissilä: Tuliko Satakuntaan mitään?) Hallituksen budjettiriihessä ministeri Filatov rutisti vielä lähes 120 miljoonaa markkaa työllisyysrahoja lisää. Tällä summalla noin 2 500 työtöntä pääsee koulutukseen tai tukityöhön.

Oikean suuntainen päätös oli myös kasvattaa aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahoja. Me sosialidemokraatit pidämme tärkeänä, että erityisesti keski-ikäisen ja vähemmän koulutusta saaneiden aikuisten kouluttautumiseen panostetaan. Ammatillisen lisäkoulutuksen positiiviset työllisyysvaikutukset puoltavat määrärahojen kasvattamista.

Jos työttömyys uhkaa lähteä kasvuun, on kuitenkin oltava valmius työllisyyttä tukeviin uusiin lisätoimiin jo loppusyksystä ja talven aikana. Tämän vuoden kasvuennusteesta tullaan todennäköisesti alaspäin, ja ensi vuodenkin ennusteen toteutuminen edellyttää kotimaisen kysynnän tukemista budjetin kautta ja Suomen Pankin toimia Ekp:n suuntaan korkojen edelleen alentamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen piirissä tunnutaan edelleen hellivän ajatusta, että työttömät ovat työttömiä lähinnä työnhakuinnon puutteesta ja että työttömyyden selkä taittuu pitkäaikaistyöttömien aseman kurjistamisella eli etuuksia heikentämällä. Satakuntalaisesta näkökulmasta katsottuna tällainen ajatuksenkulku tuntuu härskiltä ja todellisuudelle vieraalta. Kun työttömyysaste on koko maassa pysähtynyt tällä hetkellä noin 10 prosenttiin, Satakunnassa se on edelleenkin 14,9 ja Porissa peräti 19,2 prosenttia. Jos työttömyys tästä kääntyy nousuun, voi vain kuvitella, millaisissa tunnelmissa esimerkiksi Porissa eletään. Ihmisiä on turha herjata puhumalla työhaluttomuudesta, kun työttömyyden syynä on vaikea rakennetyöttömyys ja työpaikkojen puute. Toivottavasti tämä pysyy mielessä, kun hallitus ryhtyy kolmikantavalmisteluiden jälkeen ratkomaan työttömyys- ja eläketurvakysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden kehitys on edelleen suuri arvoitus. Verotulojen huippu on jo ohitettu. Yhteisöverotulojen odotetaan supistuvan selvästi ensi vuonna. Budjettiesitykseen sisältyy toimia, joilla kuitenkin vahvistetaan kuntien ensi vuoden taloutta noin 1,5 miljardilla markalla. Uutta lisärahaa ovat "korvamerkityt" valtionosuudet sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Valtio—kunta-rahanjakoon jää kuitenkin mustia aukkoja.

Hyviin asioihin kuuluu se, että arvonlisäveron palautuksesta luovutaan, mutta valtio ottaa kuitenkin omansa ja ehkä vähän reilumminkin alentamalla kuntien yhteisövero-osuutta. Veronalennukset, yhteisöverojen pudotus ja talouskasvun notkahdus pienentävät verokertymää niin merkittävästi, että heikon talouden kunnat vaativat budjetissa selvempää huomiota kuin mitä ne ovat hallituksen esityksessä saaneet. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Ensi vuonna kuntien ja kuntayhtymien toimintamenot kasvavat arviolta 5,4 miljardilla markalla. Kunnallisten palvelujen toimivuudesta on huolehdittava tasapuolisesti koko maassa. Kuntien onkin keskityttävä peruspalvelujen, erityisesti terveydenhuollon ja vanhustenpalvelujen, kehittämiseen varautumalla väestön ikääntymiseen. Tässä kuntien päättäjillä on nyt merkittävä osa, kun sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia kunnissa jaetaan.

Jotta köyhimpien kuntien talous ei joutuisi kokonaan kuralle, pitää mielestäni budjetin eduskuntakäsittelyn aikana nostaa kuntien harkinnanvaraiset avustukset viimevuotiselle tasolle. Uskon, että tästä varmasti keskustellaan vielä laajemminkin. (Ed. Ala-Nissilä: Hyvä ehdotus!)

Arvoisa puhemies! Budjetin päälinjoihin voi olla tyytyväinen, onhan budjetissa selvästi askelia vasemmalle. Hallitus piti kiinni tuloratkaisun yhteydessä sovituista sitoumuksista ja torjui näin kokoomuksen esitykset. Tämä oli omiaan lisäämään luottamusta siihen, että asioista voidaan yhteisesti kolmikannassa sopia ja sovitusta pidetään kiinni. Voimassa olevaa tuloratkaisua ei avata. Keskusteluvalmiuksia pitää olla siihen, onko valmiuksia uuteen tulopoliittiseen ratkaisuun.

Opetus- ja kirjastotoimen valtionosuuksien laskentaperusteen palauttaminen viime vuosikymmenen lamaa edeltävälle tasolle tietää kunnille tervetullutta lisärahaa. Sen ansiosta kouluissa voidaan muun muassa pienentää opetusryhmien kokoa, palkata lisää opettajia sekä lisätä tuki- ja erityisopetusta ja opinto-ohjausta. Tämä ehkäisee varmasti osaltaan myös lasten ja nuorten syrjäytymistä. Mutta kirjastojen toiminta on vieläkin liiaksi riippuvainen ihmisten lottoinnostuksesta. Kirjastomäärärahat onkin saatava pikaisesti kokonaan varsinaiseen budjettiin. Ne eivät saa olla kiinni veikkausvoittovaroista.

Koululaisten pitäminen homevaurioisissa tiloissa tulee yhteiskunnalle kalliiksi myöhemmin puhkeavien allergioiden ja lisääntyneen sairastelun vuoksi. Siksi oli tärkeää, että ministeri Rask puristi vielä 30 miljoonaa markkaa oppilaitosrakentamisen valtionosuuksien myöntämisvaltuuksiin.

Keliakiaa sairastavat saavat ensi vuoden lokakuun alusta korvausta erityisruokavalion aiheuttamista ylimääräisistä kuluista. Korvaus on noin 125 markkaa kuukaudessa. Myös omaishoitajien asemaan tulee parannusta ja veteraanien kuntoutusmäärärahoja lisätään. Eläkkeensaajien ylimääräinen sairausvakuutusmaksu alenee ensi vuonna 0,8 prosenttiyksikköä aiemmin sovitun mukaisesti. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Kuntatalous tulee olemaan vahvasti esillä syksyn aikana. Kuntien erot kasvavat, vaikka kuntien taloustilanne kokonaisuudessaan on hyvä vielä vuonna 2002, (Puhemies koputtaa) mutta on katsottava pidemmälle. Pääministeri Lipposen toimet käynnistää Kansallinen terveysprojekti ja verotyöryhmä, (Puhemies koputtaa) jossa esillä on hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen, ovat kannatettavia, ja nyt jäämme odottamaan ehdotuksia ja ratkaisuja ja sitoutumista.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Peltomo piti puheen, johon voi monin osin yhtyä. Varsinkin kuntatalouden osuus oli tasapainoinen. Siinä ei ollut sellaista arkeologista vanhojen kaivelua, jota debatissa paljon eduskunnassa esiintyy ed. Zyskowiczin ehkä eniten innoittamana. Mielestäni nyt on tärkeää katsoa tulevaisuuteen ja jättää vanhojen arkeologinen kaivelu vähemmälle.

Talousarviota tehdään varsin epävarmoissa talouden oloissa. Nykyään sanotaan, että taloutta on vaikea ennustaa kolme kuukautta eteenpäin, ja näinhän se on. Viimeaikaiset kansainväliset taloustiedot ovat säännönmukaisesti olleet huolestuttavampia aina, kun on uusia tullut. Viimeksi Saksan talousluvut olivat varsin heikkoja, siellä ei ole enää talouden kasvua. Tiedämme USA:n ja Japanin tilanteen, ja myöskin Etelä-Amerikassa Argentiinan pankkisektorin tilanne, joka voi heijastua jotenkin Eurooppaankin, on tosi huolestuttava.

Talousarvioon on kirjattu 2,5 prosentin bruttokansantuotteen kasvu, mutta tiedämme, että se ei toteudu. Se on virheellinen luku. Suomihan tulee tähän taantumaan osin paremmassa kunnossa kuin se oli edellisen taantuman tullessa, osin huonommassa kunnossa. Nyt kansantalous on vahvasti ylijäämäinen, yritysten kansainväliset taseet ovat vahvemmat. Julkinen sektori on toisaalta tervehtynyt, mutta on tietysti heikommassa kunnossa kuin vuosikymmenen alussa.

Suurimmaksi ongelmaksi jää ilman muuta työttömyys. Huolimatta seitsemästä lihavasta vuodesta se jää nyt aivan liian korkealle tasolle. Lipposen hallitusten aikana työttömyys ei milloinkaan puolittunut. Sehän luvattiin ensimmäisen hallituksen aikana puolittaa, mutta se ei onnistu edes toisenkaan hallituksen aikana, valitettavasti. On myös varsin epävarmaa, toteutuuko talousarvion työllisyystavoite. Itse asiassa näyttää selvästi siltä, että se ei toteudu, vaan ajaudutaan huonompiin lukemiin.

Nyt siis tärkeä kysymys onkin se, miten voisimme talousarviossa varautua riittävästi hitaamman talouskasvun oloihin, miten voitaisiin hitaamman talouskasvun aikana hoitaa työllisyyskehitystä ja pyrkiä taloutta pitämään tasapainossa. Tätä kysymystä nimenomaan pitäisi eduskunnassakin pohtia, kun katsomme budjetin eduskuntakäsittelyä.

Arvoisa puhemies! Verotuksen osalta käytiin keskustelua. Ed. Zyskowicz ja ministeri Niinistö sanoivat, että keskusta oli pääomaveroprosentin korotusta vastaan. Itse asiassa äänestimmekin sitä vastaan. Me kyllä olisimme voineet keskustella yhteisöveroprosentista, mutta me katsoimme silloin, että oli väärin kaikkien pienimpien pääomatulojen osalta korottaa veroprosenttia, kun sitä ongelmaa, mikä niiden osalta on, ei haluttu korjata. Nythän siihen on tulossa pieni korjaus. Toisaalta katsoimme, että pienten talletusten lisäverottaminen ei ollut perusteltua ja verokannan nostaminen siinä mielessä ei ollut perusteltua. Näin ollen pääomaveroprosentti oli väärin korotettu. Itse asiassa olemme nytkin siinä tilanteessa, että veronkorotuksiin ei näissä prosenteissa mielestäni ole kovassa kansainvälisessä verokilpailussa varaa.

Tuloverotuksen osalta mielestäni on syytä todeta, että keskusta hyväksyy tämän mittaiset veronkevennykset, mitkä talousarviossa on. Emme ole enempää esittäneet, niin kuin on väärin sanottu, mutta kyllä veronkevennykset pitäisi painottaa eri tavalla tässä tilanteessa. Olisi oikein, että välillisten verojen kevennys painottuisi pieniin yrityksiin ja matalapalkka-aloille ja tuloveron kevennys enemmän matalapalkka-aloille, toisaalta suurituloisillekin tietenkin jotakin, mutta siitä voitaisiin hakea liikkumavaraa arvonlisäveron asteittaisen alenemisen aloittamiseen. Se on monessa mielessä perusteltua, niin kuin täällä on todettu. Vielä haluan todeta sen, että myöskin elintarvikkeiden arvonlisäverossa on paljon työn verotusta, sillä elintarvikkeiden tuotanto sisältää paljon työtä ja sitä kautta verotusta.

Ed. Peltomo viittasi verotuksen uudistamishankkeisiin. Meillä on todella kaksikin työryhmää: valtiovarainministeri Niinistö on asettanut veropoliittisen työryhmän ja myös pääministeri Lipponen on talousneuvostossa näin tekemässä. On hyvä, että verotuksen uudistamista valmistellaan, on monia muutospaineita, kansainvälisiä paineita erityisesti, mutta kyllä verotuksesta pitäisi käydä myös poliittista keskustelua. Nykyisessä hallituksessa ei ole edes veropoliittista ministerivaliokuntaa, ei ole mitään kunnon foorumia, missä voitaisiin keskustelua käydä. Asian valmistelukin menee kokonaan asiantuntijaryhmiin. Ei näin voi olla oikein, koska verotuksella on, totta kai, oikeudenmukaisuusnäkökulmasta iso merkitys. Sillä on yhteiskuntapoliittinen merkitys, sillä on työllisyysvaikutuksia, talouspoliittisia vaikutuksia. Kyllä eduskunnassa pitäisi välttämättä myöskin käydä veropoliittista keskustelua. Itse asiassa olenkin jättänyt tänään keskustelualoitteen yhdessä verojaoston joukkojen kanssa. Toivon, että todella tämmöinen yhteiskunnallinen keskustelu voitaisiin eduskunnassa käydä. Tässä katson myöskin arvostetun varapuhemiehen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että maaseutubudjetti puuttuu tästä talousarviosta. Sitä pitäisi korjata, kuten lisätalousarviota vähän korjattiinkin ympäristötuen osalta. Mitään maatalouspoliittista osaa tässä ei ole. Ehkä tuollaisena selvimpänä esimerkkinä pidän yksityistieasiaa, kun maaseutupoliittinen työryhmäkin esitti, että sitä olisi järjestelmällisesti korotettu, mutta nyt vain pieni murunen siihen tulee lisää. Tämä tulee yhteiskunnalle jatkossa kalliiksi. Totta kai myös maatalouden kansallista tukea pitäisi korjata edes siten, että kohonneita polttoainekustannuksia voitaisiin verotuksen osalta palauttaa.

Vielä viittaan myöskin kuntien tilanteeseen, kuten ed. Peltomokin. Myöskin maaseutukunnat ovat nyt erityisesti näitä kärsijäkuntia. Siellä peruspalvelut nyt ovat vaarantumassa pahasti, jos tämä tulopohjan rapautuminen jatkuu, mikä (Puhemies koputtaa) näillä eväillä on tapahtumassa.

Arvoisa puhemies! Erityisesti tämän budjetin käsittelyssä on tärkeä katsoa nyt tulevaisuuteen, millä tavalla voisimme budjettia korjatakin, (Puhemies koputtaa) kun olemme menossa kohti hitaamman talouskasvun oloja.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä puhetta meiltä riittää, vaikka maailman tapahtumat ovat pysähdyttäneet meidät jokaisen. Näillä tapahtumilla on varmasti vaikutusta talousnäkymien kehitykseen. Kuinka paljon, se selviää muutaman päivän päästä.

Hallituksen talouspoliittinen linja on viimeistään nyt taantuvan kasvun aikana osoittanut toimivuutensa. Velkojen lyhennys on tuonut liikkumatilaa monille lisäpanostuksille, jotka näkyvät tässä budjettiesityksessä, jota on pidettävä erinomaisena. Miten tästä mennään eteenpäin, on suuri kysymysmerkki, sillä olemmehan keskeisesti riippuvaisia maailmantalouden ja erityisesti USA:n talouskehityksestä.

Hallitus on panostanut tänä vuonna ja edelleen ensi vuonna veronkevennyksiin, jotka ovat osuneet erinomaisesti suhdannekehitys huomioon ottaen. Kokonaisveroaste laskee, ja toivon mukaan myöskin tätä rahaa käytetään sitten kotimaisen kulutuksen ylläpitämiseen niin, että kansainvälisen taantuman vaikutukset ovat vähäisempiä. Talouspoliittista toimintalinjaa on jatkettava ja mahdollisuuksia suurille muutosesityksille ei ole olemassa.

Hallituksen budjettiesityksessä on useita erinomaisia kohtia, joista joihinkin nyt haluan kiinnittää huomiota. Koulutukseen panostetaan, yliopistot saavat lisävaroja, mutta tuolta alueelta tulleena kuitenkin peräänkuulutan ammattikorkeakouluille lisää panostuksia. Palaan siihen myöhemmin.

Kuntien valtionosuuksissa panostetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Kunnat tarvitsevat näitä rahoja, vaikeuksia on. Tosin tuleva vuosi ehkä on parempi kuin pitkään aikaan, mutta tulevaisuudessa häämöttää kuitenkin sellaisia kysymysmerkkejä, että täälläkin peräänkuulutettu valtionosuuksien täysimääräisen indeksikorotuksen huomioon ottaminen olisi ollut paikallaan. Väestö ikääntyy, hoivapalveluihin tarvitaan lisää väkeä. Se on kova haaste kunnille.

Erityisen iloinen pitää olla siitä, että vihdoin viimein hallitus tunnusti veteraanijärjestöjen neuvottelukunnan yhteisen tahdon ja lisäsi rintamaveteraanien ja heidän puolisoidensa kuntoutusta, jota nyt kehitetään erityisesti avokuntoutusten osalta. Nämä miehet ja naiset ovat ansainneet tämän, niin että vihdoin viimein päästäisiin tavoitteeseen, joka vuosi tapahtuvaan kuntoutukseen.

Tämän päivän tapahtumat ovat nostaneet turvallisuuden keskeisesti esiin. Poliisin määrärahoissa on nousua, mutta sisäinen turvallisuus vaatii jatkossa erityisen huomioon ottamisen. Huumeet leviävät, mutta myöskin kansainvälinen terrorismi on jokapäiväistä tapahtumaa, joka jossakin vaiheessa saattaa myöskin kohdistua ja olla tosiasia Suomessakin.

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko oli esillä täällä viime viikolla, ja se linjaa rahoituskehykset vuosille eteenpäin. Ensi vuoden osalta hallitus on vienyt täysimääräisesti budjettiin siinä esitetyt määrärahat. Toivon mukaan näin voidaan jatkaa, jotta Puolustusvoimat voivat ennakolta sovitulla tasolla viedä kehitystä eteenpäin.

Infrastruktuuriin panostukset ovat erinomaisia esimerkkejä ja myöskin aluepoliittisia panostuksia. E18 ja erityisesti Kerava—Lahti-oikorata vaikuttavat Itä-Suomen osalta ja Etelä-Savon osalta, kun samalla panostetaan myös ratojen nopeuksiin. Sillä on neljän viiden vuoden päästä varmasti melkoiset vaikutukset alueen kehittymiselle.

Mutta en voi jättää käsittelemättä sitä, että eräs henkireikä, Viitostie, toteutetaan pätkissä. Välillä on kapeikkoja, jotka odottavat vuosia, kun sitten jo Ylä-Savossa rakennetaan moottoriteitä alueella, jossa autoja on paljon paljon vähemmän kuin täällä etelämpänä liikkumassa. Samoin Savonlinnan liikennejärjestelyt odottavat ratkaisuaan. Ensi vuonna viimeistään on päätös tehtävä, sillä hyväksytyt kaavat vanhenevat.

Täällä on käsitelty yksityisteiden valtionapua. Kun se nyt nousee 60 miljoonaan, niin muistutan siitä, että kestävän metsätalouden rahoituslaki tuo tänäkin vuonna noin 40 miljoonaa lisää yksityisteiden valtionapuihin ja on merkittävä osa niiden kunnostuksesta, mutta tietenkin on nähtävä, että koskaan sitä ei ole liikaa.

Lopuksi aluepolitiikasta muutama sana, jossa aluekeskusten kehittämiseen panostetaan ja myöskin peräänkuulutetaan kuntien yhdistymistä. Mikkeli on ollut erinomainen esimerkki, ja pääsääntöisesti valtion lupaukset ovat toteutuneet, ei kaikilta osilta. Siksi on tärkeää, että nyt tulevan vuoden budjetin osalta läpiviedään ne sitoumukset, mitkä valtio on aikanaan yhdistymissopimuksen hyväksyessään lupautunut toteuttamaan, jotta se olisi esimerkki tuleville yhdistymishankkeille, joita on vireillä.

Aluepolitiikan osalta peräänkuulutan myöskin Etelä-Savon ja koko Itä-Suomen osalta tarvetta lisäpanostuksiin, koulutuksen ja osaamisen rakenteisiin. Tarve korostuu alueilla, joissa ei ole omaa yliopistoa. Siksi näillä alueilla ammattikorkeakouluilla tulee olla riittävät valmiudet ja resurssit olla mukana tukemassa käynnissä olevaa rakennemuutosta, jota läpiviedään EU:n rakennerahastojen ja kansallisen rahoituksen resursseilla. Näillä resursseilla läpivietävä rakennemuutos on tärkeä osa eduskunnan ja hallituksen kansallista kehittämispolitiikkaa. (Puhemies koputtaa) Rakennemuutoksen tehokas läpivienti edellyttää myös maakuntien te-keskuksille todellisia oikeuksia olla tasapainoisena kumppanina (Puhemies koputtaa) maakuntien liittojen kanssa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Taloudellinen ja poliittinen ympäristö, jossa vuoden 2002 talousarvioesitys on kirjoitettu, on vanhentunut. Se vanheni tänään noin kello 15 Suomen aikaa Manhattanin terroritekojen, Pentagonin pommituksen jne. seurauksena, siis juuri silloin, kun eduskunnassa keskusteltiin tuon toisenlaisen poliittisen maailmantilanteen vallitessa laaditusta talousarviosta, joka kuitenkaan ei enää raameiltaan ollut ajankohtainen. Kuitenkin riippumatta kaikesta tapahtuneesta on, niin kuin täällä moni kollega on todennut, syytä paneutua tähän vuoden 2002 talousarvioesitykseen.

Haluan monien tavoin painottaa eläkeläisten tilannetta, nimenomaan kahteen kertaan leikatun kansaneläkkeen pohjaosan korvaamisen oikeudenmukaista käsittelyä. Tätähän me emme pääse pakoon, tässä on myös eduskunnan uskottavuus kysymyksessä, poliittisen toiminnan uskottavuus. Maan hallitus ei ole korjannut tätä asiaa huolimatta siitä, että eduskunta on kahteen otteeseen aivan yksimielisesti tähän asiaan puuttunut. Sen epäoikeudenmukaisuus on yleisesti tunnustettu. Nyt se on jäänyt käytännössä eduskunnan ratkaistavaksi. Uskon, että tämän asian käsittelyä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, joka ennen muuta on nyt keskeinen toimija, edesauttaa se, että eduskunta itse siis on lausunut tästä jo vuonna 98.

Sairaanhoidon ja terveydenhoidon syöksykierre on tosiasia. Sitä yritetään oikaista tässä budjettiesityksessä, 1 500 miljoonaa markkaa lisäpanoksena kunnille on todettu useaan kertaan. Tuolla summalla on kuitenkin monta jakajaa. Se ei siis riitä julkisen terveyden- ja sairaanhoidon pelastamiseen. Pelastaminen onnistuu ainoastaan kuntien ja valtiovallan välisellä sopimuksella. Vain yhdessä rahoituksesta sopien voidaan turvata julkisen terveyden- ja sairaanhoidon säilyttäminen ja edelleen kehittäminen.

Arvoisa puhemies! Pääluokkaa 35, ympäristöhallinnon pääluokkaa on mielestäni syytä muutamalla sanalla myös käsitellä.

Itäinen Suomenlahti tarvitsee uutta öljyntorjuntakalustoa. Helsingistä itään ei ole ainuttakaan avomerellä toimintaan pystyvää öljyntorjunta-alusta. Kalustoa voidaan jo nyt siirtää välittömästi esimerkiksi Porkkalasta Kotkaan. Tämä ajatus on siis, niin kuin täällä tänään on Rkp:n ryhmäpuheenvuorossa todettu, kirjattu kertaalleen muun muassa budjettiriihen pöytäkirjaan. Kuitenkin on päätettävä uuden öljyntorjunta- ja kemikaalionnettomuustorjuntakaluston hankkimisesta. Merenkulkulaitoksen selvityksen mukaan uusi alus maksaa noin 80 miljoonaa markkaa, väyläalus Seilin muuttaminen tähän tarkoitukseen 30 miljoonaa markkaa. Toimenpiteisiin on mielestäni ryhdyttävä heti.

Asuntojen energiasäästöohjelma ei ole tässä budjetissa saanut ansaitsemaansa tarkoituksenmukaista käsittelyä. Asuntojen ja rakennusten energiasäästöön suuntautuvat tuet puuttuvat. Tämä on yllättävää, koska Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman käsittelyn yhteydessä todettiin, että nimenomaan energiasäästö on yksi väline, jolla päästään hiilidioksidipäästön vähentämiseen.

KTM:n pääluokka: Uusien ja uusiutuvien energiamuotojen, kuten tuulivoiman, tukeminen ei ole vieläkään riittävällä tasolla. Demonstraatiotuki olisi tärkeä tuen muoto, joka mahdollistaisi uusien, aikaisemmin käyttämättömien energiantuotantomuotojen- ja rakenteiden kehittämistä. Tällaisia ovat muun muassa uudentyyppiset tuulivoimalat, uudentyyppiset biovoimalat. Tämän kaltaisia hankkeita on vireillä muun muassa Kymenlaaksossa, Kuusankoskella, Anjalankoskella ja Kotkassa.

Muutama sana, arvoisa puhemies, vielä logistiikasta. Mielestäni budjettiesityksessä olisi tullut olla suunnittelumääräraha Helsingistä suoraan itään suuntautuvan ratalinjan selvittämisestä. Tähän riittäisi 1 miljoona markkaa. Samalla on todettava, että monet tiehankkeet ovat tässä toki edenneet, mutta sellaisten yksityiskohtien kuin Vt 26 ja Vt 15, molemmat siis Kymenlaaksossa, joka asia on meille kymenlaaksolaisille ja kansanedustajille tuttu, mukaansaaminen ajan mittaan olisi varsin tärkeää. Imatra—Lappeenranta-välillä Vt 6:n linjausta on syytä kehittää, ja tänäkin iltana on varmasti syytä painottaa sitä, että Kaakkois-Suomen uudet suuret puunjalostusteollisuuden investoinnit pohjautuvat pääosaltaan idästä tuotavaan puuraaka-aineeseen. Pääosaltaan tarkoittaa sitä, että jopa 40—50-prosenttisesti näiden suurien yksiköiden puuraaka-aineesta on ajateltu tulevaisuudessa tulevan idästä. Näin ollen ratojen tilanne, tiestön tilanne, on siellä erityisen tärkeä.

Tätä taustaa vasten Ratahallintokeskuksen 350 miljoonan vuotuisen markan miinustus tulevaisuudessa perusradanpidossa ei voi olla kestävä eikä siedettävä asia.

Saara  Karhu  /sd:

Arvoisa puhemies! Valtion vuoden 2002 talousarvioesitys on pääsääntöisesti myönteistä luettavaa. Erityisen hyvänä pidän aiemmasta poikkeavaa käsittelyjärjestystä, jossa budjettiin on jo sisällytetty tarvittavine rahoituksineen asioita, joista hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat keskenään keväällä. Me demarit pidimme tuolloin tärkeänä muun muassa selkeää lisäystä kuntien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksiin. Lisärahoitusta on nyt kahtena seuraavana vuotena luvassa yhteensä 1,5 miljardia markkaa, mikä tulee kunnissa todelliseen tarpeeseen. Uusi käsittelyjärjestys on mielestäni järkevä, sillä on ilman muuta hedelmällisempää olla rakentamassa budjetin peruskiviä kuin viilaamassa jälkikäteen uuteen uskoon jo pitkälle sovittuja asioita.

Käsittelyssä oleva budjettiesitys on luonteeltaan elvyttävä ja pyrkii työllisyyttä ja kasvua tukemalla pehmentämään mahdollisen taantuman vaikutuksia maamme talouteen. Budjettiesityksessä rahaa ohjataan muun muassa työllisyysrahoihin ja aikuisten ammatilliseen lisäkoulutukseen, jotka nostimme sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa kärkiteemoiksemme. Muutenkin kesäkokouksemme kannanotoissa esitetyt budjettitavoitteet toteutuivat hyvin.

Käytettävissä olevan lyhyen ajan vuoksi käyn tässä läpi vain luettelona muita budjetin sisältämiä erityisen myönteisiä seikkoja.

Eläkkeensaajien korotettu sairausvakuutusmaksu alenee jo aiemmin sovitun 0,8 prosenttiyksikköä. Raippaveron poistaminen eläkeväestöltä on oikea toimenpide.

Muita budjetin herkkupaloja ovat oppilaitosten toimintaan annettava yhteensä noin miljardin markan lisärahoitus, huumetyöhön suunnatut uudet taloudelliset resurssit, rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahojen nosto, arvokasta työtä tekevien omaishoitajien toinen vapaapäivä, korotus opiskelijoiden ateriatukeen, mielenterveystyön tehostaminen ja vanhustenhuollon kehittämisen lisärahoitus, hammashuollon tuen laajeneminen koskemaan koko väestöä ensi vuoden joulukuusta lukien, perustienpidon lisärahoitus sekä korvaus erityisruokavaliosta aiheutuviin kustannuksiin keliakiaa sairastaville. Lisäksi budjettiesitykseen sisältyy muun muassa kolmivuotinen kokeilu, jossa ansiotulo- ja toimeentulotukea ryhdytään sovittamaan yhteen siten, että hakijan tuloista 20 prosenttia, enintään kuitenkin 600 markkaa kuukaudessa, jätetään ottamatta huomioon toimeentulotukea myönnettäessä.

Paljon hyvää on siis tiedossa, ja monet pitkään eduskunnassa esitetyt vaatimukset muuttuvat vihdoin markoiksi budjettiin. Joissain kohdin summat tuntuvat tosin varsin pieniltä mutta päänavauksina hyväksyttäviltä.

Myös työnantajamaksut alenevat talousarvioesityksen mukaan työvaltaisia aloja suosien. Sosialidemokraattien vaatimuksesta kunta- ja seurakuntatyönantajamaksu kevenee 0,25 prosenttiyksikköä tuloratkaisussa sovittua enemmän eli yhteensä 0,75 prosenttiyksikköä. Kyseessä on tässä kaiken kilpailuttamisen yhteiskunnassa merkittävä asia kunta- ja seurakuntatyönantajan kannalta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesityksen mukaan valtion tuloveroasteikon kaikkia marginaaliveroprosentteja alennetaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Veroale puhutti jo kuluvan vuoden budjettia laadittaessa, ja keskustelu sen kuin kiihtyy, sillä selvää on, ettei yhtälöä matalat verot ja hyvät julkiset palvelut ole olemassa. Ihmettelenkin tässä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ben Zyskowiczin ryhmäpuheenvuorossaan käyttämää ilmaisua: "Tuloverotuksen alentaminen ei edellytä hyvinvointipalveluista tinkimistä." Kysynkin, mistä ed. Zyskowicz rahat ottaa, jollei veroista.

Hyvinvointiyhteiskunnan menot rahoitetaan oman tietoni mukaan verotuloilla, joiden puutteessa joudutaan siirtymään maksujen tielle. Seuraava kysymys kuuluukin: Kenellä on varaa ostaa reaalihintaisia palveluita? Uskallan väittää, ettei kovin monella. Miten pitkälle veroja voidaan siis alentaa ilman, että valtaosan meistä suomalaisista erittäin tärkeinä pitämät yhteiskunnan meille vauvasta vaariin tarjoamat moninaiset palvelut rapautuvat? Hyvä olisikin jatkuvan eri maiden välisen verovertailun sijasta miettiä, mitä kaikkea me suomalaiset verorahoillamme saamme ja mihin kotitalouden menot matalamman verotuksen maissa asettuvat, kun tarvittavat palvelut on maksettu yksityiselle.

Muutenkin veroalea voi tarkastella kriittisesti monien suomalaisten näkökulmasta, ale kun koskettaa vain niitä, jotka maksavat valtionveroa. Maan kaikkein pienituloisimmat jäävät alennuksesta paitsi. Veronkevennykset tulisikin kohdistaa ennen muuta kaikkein pienituloisimmille, kunnille menetykset kompensoiden. Näin hyödyn keräisivät pieni- ja keskituloiset, lapsi- ja muutkin perheet sekä eläkkeensaajat, työttömät ja opiskelijat. Hallituksen perusteluina veronkevennyksille ja työnantajamaksujen alentamiselle on kirjattu olevan työn tarjonnan ja vastaanottamisen edistäminen. Sinällään hyvä päämäärä, mutta uskallan väittää, että kaikkein köyhimpien saaminen pois toimeentulotuen piiristä olisi myös sellainen.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama asia. Niistä ensinnä Tampereen läntisen ohikulkutien rahoitus, joka sekä esittelevän ministerin että joidenkin muiden valtioneuvoston merkittävien jäsenten myönteisten kantojen vuoksi olisi voinut edetä jopa budjettikirjaan asti, mutta jäi kuitenkin siitä pois. Budjettiin tulleet isot infrahankkeet ovat koko maan kannalta tärkeitä, enkä siksi voi niiden rahoitusta kritisoida, vaikka olisinkin toivonut Pirkanmaan priorisointia. Toivon kuitenkin nyt, että läntinen ohikulkutie saa budjettiin vielä niin sanotun aloitus- tai lapiorahan, jolla hanke saataisiin käynnistettyä, ennen kuin sen ympäristöselvitykset vanhenevat. Niin olisi mielestäni parasta, sillä vaihtoehdoksi tarjottu lakikikkailu on jo isompi moraalis-eettinen kysymys.

Itse olisin toivonut vielä jo tässä vaiheessa hallitukselta ehdotuksia mahdollisesta korvausmallista kansaneläkkeen pohjaosan niin sanotulle kaksinkertaiselle leikkaukselle. Eduskuntahan edellytti hallitukselta mallin laskemista kuluvan vuoden aikana. Vuotta on tosin vielä runsaasti jäljellä, ja viime viikon kyselytuntiin asti uskoin, että vielä ehtii. Hallituksen budjettiriihen linjaukset tässä asiassa tulivat itselleni täytenä yllätyksenä, ja sanon suoraan, että tunnen itseni petetyksi. Uskon ja toivon, että asialle todella ollaan tekemässä jotain. Nyt hallituksen tylyn viestin kuultuani toivoni lepää eduskunnassa, jonka tahtoa — näin sen näen — ei ole kuunneltu. Eduskuntahan ei sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä rajannut mitään tarkkaa aikaa kompensaation toteutukselle. Kompensaation täytäntöönpanon ongelma ja esimerkiksi euroon siirtymisen problematiikka tunnustettiin. Tarkoituksena oli vain saada malli ja aikataulu, jolla tämä selkeä vääryys saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Odotan asiassa eduskunnalta ryhdikkyyttä ja yhteisesti hyväksytyn oman pontensa takana seisomista.

Viimeisenä haluan nostaa esiin puolustusselontekoon liittyvän Pirkanmaan kolmen varikon lakkautussuunnitelman, joka ei ehkä suoraan tunnu budjettiasialta. Kun taustat tietää, täytyy vain ihmetellä, missä ovat ne säästöt, joita toimenpiteellä lyhyellä tähtäimellä haetaan. Eivät missään. Päinvastoin rahaa tulee suunnitelman alkuvaiheessa palamaan huonon suunnittelun takia. Tuntuukin, ettei kyseessä ole raha-asia vaan raaka organisaatiouudistus, joka jättää pienen, työttömäksi jäävän ihmisen huomioimatta. Toivottavasti me eduskunnassa saamme tähän muutoksen ja ainakin aikatauluja järkevöitettyä.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun laittaisi asiat oikeaan mittasuhteeseen, voisi lopettaa tähän, mutta muutama sana kuitenkin tulevan vuoden budjetista. Se on meidän työtämme, ja se jatkuu kai vielä huomennakin. Seuraavat vaalithan ovat vasta puolentoista vuoden kuluttua.

Kokoomuksen ryhmäjohtaja ed. Zyskowicz on erittäin taitava poliitikko. Tänään kuullun perusteella hän on kehittänyt ja kehittämässä ihan omaa matematiikkaansakin. Taitavuutensa hän on osoittanut tänä vuonna aiemminkin. Kuluvan vuoden lisätalousarvion lähetekeskustelussa 19.6. hän esitti luettelon koko joukosta satsauksia sosiaaliseen hyvinvointiin, joita kuluvan kahden ja puolen vuoden aikana on tehty. Taitavana sanankäyttäjänä ja vieläpä juristin tarkkuudella hän puhui tuolloin nimenomaan tästä hallituskaudesta puhuessaan eläkeläisten ylimääräisestä savasta, kansaneläkkeiden tasokorotuksesta, veteraanietuuksista, kuntouttavasta työtoiminnasta jne. On todettava, että näiltä osin totta joka sana.

Ed. Zyskowicz osaa kuitenkin myös unohtaa aktiivisesti joukon asioita, joista Lipposen hallitukset ovat vastuussa jo vuodesta 1995 lähtien. Toisaalta hän unohtaa myös useita kääntöpuolia esittämistään sosiaalisista satsauksista. Joitakin esimerkkejä:

Kuntouttavaa työtoimintaa ei resursoitu riittävästi lakia säädettäessä. Hammashuollon laajentaminen ei tule sujumaan, niin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut, koska hallituksen toimilla tietoisesti jälkeen jäänyt valtion osallistuminen sosiaali- ja terveystoimen palvelutuotantoon ei mahdollista sitä tasoa ja toimintaa, jota esimerkiksi eduskunnassa odotetaan. Unohtuneen näyttää myös se, että esimerkiksi hammashuollon uudistus on rahoitettu muiden sairastavien ja sairaiden omavastuuta korottamalla. Mitään sosiaalipoliittisia perusteita maksupolitiikan muutoksille kuluneen vaalikauden aikana on muutoinkin hyvin vaikea löytää.

Unohtuneen näyttää myös se, että koko investointien valtionosuusjärjestelmä sosiaali- ja terveystoimen osalta ollaan ajamassa alas, niin että se sekä ajaa että jakaa erilaiset ja erikokoiset kunnat hyvinkin eriarvoiseen asemaan. Unohtuneen häneltä näyttää myös se, että sosiaalietuuksien varassa elävät henkilöt eivät ole olleet mukana jakamassa vielä näihin päiviin saakka kasvanutta kansantalouden kakkua edes kohonneitten kustannusten osalta. Kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen on eräs suurimpia virheitä, mitä vallan mukanaan tuomalla voimalla on tehty, sillä samalla voimalla, jolla täällä tänäänkin on yritetty leimata rakentavatkin ehdotukset pilkkakirveellä.

Ed. Zyskowicz näyttää myöskin unohtaneen täysin ne lapsiperheisiin edellisellä eduskuntakaudella kohdistuneet taloudelliset leikkaukset niin lapsilisiin kuin kotihoidon tukeenkin kohdentuen tai sen, että terveydenhuoltomme koko järjestelmä on kriisissä eikä vähiten sen vuoksi, että valtiovalta on tietoisilla päätöksillään vetäytynyt omasta vastuustaan, palvelujen rahoittamisesta. Kansaneläkelaitoksen rahoitus on niin ikään, väitän, tietoisilla ratkaisuilla kohdennettu vuosittain niin, että budjetissa päätetään, mikä on se osuus, joka valtion kassasta Kelalle etuuksien maksatukseen ohjataan. Tämä ei voi olla pitkän päälle kestävä tie.

Arvoisa herra puhemies! Millaisen sosiaalisen satsauksen tämä käsittelyssämme nyt oleva budjetti sitten sisältää? Sikäli kun lukee sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaa koskevan yleisen selvitysosan tai tulevaakin vuotta koskevat ministeriön strategisen suunnittelun asiakirjat, voisi olla kutakuinkin tyytyväinen. Epäkohtiin ollaan tarttumassa. Mutta kun menee vähänkään selvitysosaa pidemmälle, jää käteen valitettavan vähän. En suinkaan väheksy esityksessä olevia ja tulevana vuonna tehtäviä muutoksia ja parannuksia. Mutta on pakko kysyä, miksi kovakouraisuus todellisesta ongelmien ratkaisemisesta edelleen jatkuu, kun näköpiirissä on esimerkiksi terveydenhuollon kriisiytyminen, köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen nykytasolla tehtävän työn riittämättömyys ja ylipäätänsä erilainen yhteiskunnassa oireileva pahoinvointi.

Budjettiesitys on rakennettu sikäli taitavasti — siitä on tunnustus annettava — että siellä on rahaa esimerkiksi huumeidenvastaiseen työhön. Mutta voi kysyä, mitä tuolla muutamalla miljoonalla eurolla on todellisuudessa tarkoitus tehdä ja ennen kaikkea tarkoitus saada aikaan. Väitän, että kyse on tietoisesta politiikasta, jolla kyykytetään niin yksittäisiä ihmisiä kuin palvelutuotannon eturintamassa olevia kuntiakin.

Arvoisa puhemies! Ennen budjettiriihtä työttömyysturvan uudistamistyö näytti synnyttävän tavanomaista enemmän poliittista parranvärinää. Lopputulemassa vuoden takainen aika toisti itseään. Vaikea asia siirrettiin työryhmiin. Toivon, ettei se sinne hautaudu, vaan annettujen lupausten mukaisesti se tulee eduskunnan käsittelyyn tulevan vuoden keväällä, sillä semminkin, jos ja kun näköpiirissä oleva taantuma saa enemmän otetta, olisi pystyttävä toimimaan ja tekemään päätöksiä. Aivan periaatteelliselta tasolta asiaa tarkastellen vaikutti erittäin mielenkiintoiselta se, että valtiovarainministeri ilmoitti tuovansa oman mallinsa hallituksen ja hallituspuolueitten budjettiriiheen asianomaisen lainsäädännön eteenpäin viemiseksi. Onneksemme tältä vältyttiin, tarkoitusperät kun oli tiedossa jo etukäteen.

Tulevan vuoden budjetti on käytännössä viimeinen, jolla tämä hallitus linjoittaa oman tahtonsa mukaista politiikkaa. Yleislopputulemana totean, että mikäli kaikki ne selvitykset, joita on meneillään, johtaisivat valmistuviin esityksiin ja myös päätöksiin, tästä esimerkkinä sosiaaliturvan yksinkertaistaminen, todellisuus voisi näyttää tätä päivää paremmalta ja voisi näyttää toisenlaiselta. Koen kuitenkin niin ja leimaa antavaa nykymenolle on se, että kaikki vähänkin poliittisesti vaikeammat asiat on alistettu työryhmiin, menopaineita luovat asiat siirretty tulevaisuuteen. Tästä esimerkkinä valtiovarainminis-terin suullakin viikko sitten lausuttu puhe ikääntymisen ongelmien ratkaisemisesta, (Puhemies koputtaa) jotka siis edelleen siirtyvät tulevaisuuteen. Keskusta tulee tekemään omat esityksensä syksyn kuluessa.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Olin tehnyt puheenvuoroni tänä päivänä valmiiksi, mutta kun maailmantilanne muuttui, on puheenvuoronikin muuttunut. Tämänpäiväiset tapahtumat ovat saaneet aikaan sen, että meidän budjettimme tulee täysinäisesti muuttumaan sen käsittelyn yhteydessä.

Mielessäni liikkuivat aamupäivällä kirjastojen määrärahat, joita hallitus ei siirtänyt valtion varoista suoraan tulevaksi. Siellä oli myöskin monia kysymyksiä työttömien kohdalta, eläkeläisten osalta eläkkeiden kahteen kertaan leikkaukset, ammattikorkeakoulutuksen kehittäminen jne.

Mutta kun nämä tapahtumat ovat tosiasia, nyt tällä hetkellä on mielessäni se, kuinka me selviämme suomalaisina ja nimenomaan ulkopoliittisesti ja ulkoministeriön pääluokan kohdalla näistä kysymyksistä, että me voisimme rakentaa tässä yhteiskunnassa rauhaa ja vaikuttaa siihen, että meidän ei enää tarvitsisi katsella kolmatta maailmansotaa. Tämä on mielestäni tämän hetken tärkein kysymys, että voisimme vaikuttaa tässä budjetissa näihin asioihin.

Tässä eittämättä nousevat esille myöskin turvallisuusasiat. Kukaan ei olisi koskaan voinut varmaan uskoa sitä, että suurvalta joutuu tällaisten terrori-iskujen kohteiksi. Se ei olisi mitenkään ollut mahdollista. Tämän johdosta me joudumme laittamaan myöskin omassa elämässämme arvomaailmaa eri lailla kuntoon. Toivoisinkin, että arvomaailmassamme löytäisimme sellaisia kanavia, että ottaisimme myöskin tämän budjetin kautta kasvatuksen esille omien lastemme ja koko perheen kannalta yhdeksi kokonaisuudeksi, koska joudumme varmastikin taistelemaan olemassaolostamme lähitulevaisuuden aikana.

Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät myöskin kristillisyyden ja sen arvomaailman, vaikka tiedämmekin, että tämän päivän tapahtumien jälkeen myöskin nämä asiakohdat, jotka liittyvät budjettiin ja siihen pääluokkaan, jota joudun itse johtamaan valtiovarain sivistys- ja tiedejaostossa, ovat monesti vaikeita käsitellä eduskunnassa. Tämähän on uskontojen välinen sota. Tähän tulisi löytää myöskin ratkaisuja rauhanomaisin keinoin.

Arvoisa puhemies! Minun sanomani on tänään se, että me voisimme rakastaa lähimmäisiämme enemmän kuin itseämme ja että takaisimme turvallisuuden niin Suomessa kuin koko maailmassa, että Suomi voisi olla edelläkävijä myöskin budjetin yhteydessä asettamalla sovittelijan uskontojen välisissä ristiriidoissa. Ikiaikojen Luoja on pitänyt aina huolen Suomen kansasta, ja, arvoisa puhemies, hän tulee pitämään huolen meistä, jos me vain osaamme ottaa purresta kiinni.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! "Mistä olet tulossa?", kysyi taksikuski lentokentällä noin kaksi tuntia sitten. "USA:sta", vastasin. No, se siitä shokista tällä erää, ja nyt eduskunnassa käytävään keskusteluun budjetista.

Viimeisin budjettiesitys on johdonmukainen jatke hallituksen passiiviselle linjalle kansallisen aluepolitiikan parissa. Kysymys on priorisoinneista. Raskaan keskittymisen niin alue- kuin osaamistasolla katsotaan olevan nykyään olemisen ja yrittämisen elinehto, jotta voimme pärjätä globalisoituneilla kilpakentillä. Tämä näkyy väen pakkautumisena kasvukeskuksiin, tilakokojen kasvulla jne. Mutta missä on näyte siitä, että tällainen kehitys on ensisijaisesti kannattavaa ja sopii kaikkialle? Eläintautiskandaalit Euroopassa ovat saaneet monet jälleen arvostamaan suomalaistyylisiä, pienemmissä yksiköissä tuotettuja elintarvikkeita. Yhä useammat kaipaavat luomu- ja lähiruokaa. Näidenkin tuottamiseen tarvitaan elinvoimaista maaseutua, jonka kehittämistä taas nykyisen hallituksen linja ei tue. Tästä kertoo kylmin luvuin myös vuoden 2002 budjettiesitys, jossa viljelijäväestön tulonmuodostusta ei huomioida. Mihin tämä perustuu? Kyse on tosiaan arvoista.

Ihmisten, työpaikkojen ja palvelujen keskittämistä ajetaan vaivihkaa vetoamalla osaamisen keskittämiseen. Miksi näin toimitaan? Markkinavoimiin vetoaminen on turhaa, jos samalla tuetaan kasvukeskusten nousevia asunnonhintoja, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi hillitä keskuksen kasvua ja houkutella ihmisiä muuttamaan toisaalle. Maakuntien lehdissä jostain syystä huomattiin syyskesällä, että hallitus on kaikissa yhteyksissä tyrmännyt suoralta kädeltä Itä- ja Pohjois-Suomen ehdottamat veroedut. Syynä on ollut kilpailun vääristäminen alueiden kesken. Jos hallitus on tätä mieltä, millä hallitus tosiaan nyt perustelee Pääkaupunkiseudun asuntojen korkotuen?

Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtionvelkaa lyhennetään, mutta sen lisäksi täytyy huolehtia tasa-arvon toteutumisesta niin alueellisesti kuin sukupolvien ja sukupuoltenkin välillä. Konkreettisesti tämä tarkoittaa kykyä ainakin säilyttää niin peruspalvelut kuin perusinfrakin joka kunnassa. Näin ei tämänhetkisin budjettitiedoin tule tapahtumaan. Kunnat eivät ole saaneet kompensaatioita jo toteutuneistakaan ansiotulovähennysten korotuksista, vaikka hallitus niin on luvannut. Ikääntyvä väestö muuttotappiokunnissa joutuu ensimmäisenä kärsimään kuntien talousvaikeuksista. Esimerkiksi Etelä-Savossa suunniteltu verotuksen keveneminen kunnallisverotuksen kautta tuntuu raskaammin kuin maassa keskimäärin. Tämän vuoksi olisikin oikeutettua, että menetyksiä tasattaisiin valtionosuuksien kautta, terveydenhuollon kulut kun ovat tällaisilla muuttotappioalueilla usein vielä erityisen suuret. Pitää varoa sitä, ettei valtiovalta katso Etelä-Savon ylitse kohdistaessaan katseensa esimerkiksi Kainuuseen ja Pohjois-Suomeen. Meidän ongelmamme ovat kaikkea muuta kuin ratkaistut. Sitä paitsi, kun kuntalaisilta kysellään, pitäisikö veroprosenttia alentaa palveluja heikentämällä, vastaus on suurimmalla osalla ei.

Kaiken kaikkiaan kunnille tulee ensi vuonna runsaasti sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä ja näin myös kuluja muun muassa köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnasta, huumehoidosta sekä omaishoidosta. Myös lääkärilakon seuraukset palkankorotuksineen ja potilasjonon purkamisineen lohkaisevat aimo loven kuntien kassasta.

Omaishoitajista puhuttiinkin viime vuoden aikana valtavasti, ja syystä. Toivotaan, ettei se ollut vain retoriikkaa. Pienintä sairaus- ja äitiyspäivärahaa saavat ovat niin ikään avun tarpeessa. Heidän avustustaan tulisi korottaa ja lasten kotihoidon tuki palauttaa leikkauksia edeltäneelle tasolle. Tällaisilla pienillä askelilla ei lohkaista budjetista suuria summia, mutta tuodaan suuri täsmäapu sitä tarvitseville.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden vähentämistavoitteista ei tule myöskään luopua, onhan työttömyys suurin köyhyyden syy ja inhimillisten ongelmien aiheuttaja. Edelleen pitää paikkansa se, että työnteon pitäisi olla aina kannattavaa. Kannustavia työllisyystoimia on mahdollisuus räätälöidä tämänkin budjettiraamin sisällä. Työttömyyden kustannukset ovat niin suuret, että jokainen onnistuneesti työllistetty maksaa kyllä työllistämiseen satsatut rahat takaisin. Samoin on laita harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Sitä on edelleen tehostettava. Tässäkin toiminnassa henkilöstöresurssien turvaaminen kyllä maksaa lopulta itsensä.

Arvoisa puhemies! Suomi maksaa EU-maista vähiten kansallista tukea, vaikka sitä täällä maaseutumaisessa maassa erityisesti tarvittaisiin. Myös yritystuki on unionin suhteellisesti pienimpiä. Sen sijaan maksetaan tutkimus- ja tuotekehitysrahoja, jotka valitettavasti pääasiassa virtaavat sinne, missä yritystoiminnan keskukset ja massat jo muutenkin ovat. Näin minimoidaan aluepolitiikan hajauttavia tekijöitä, kiihdytetään kasvukeskusten paisumista ja vähennetään syrjäseutujen kiinnostavuutta yrityksille. Keskittyminen tuo mukanaan ongelmia myös yrityksille, ja niitä purkamaan tarvittaisiin aktiivista aluepolitiikkaa.

Hallitus mainostaa uuteen aluepolitiikkaansa kuuluvaksi aluekeskusohjelmaa, hajasijoitusta, seutukuntayhteistyötä sekä maaseutupolitiikkaa. Valitettavasti kaikki edellä mainituista ovat toistaiseksi näyttäneet melko hampaattomilta. Aluekeskusohjelmassa ongelmana on rahoituksen lähinnä symboliarvo ja vaara ulkopuolelle jäävien seutukuntien leimautumisesta. Hajasijoituksesta taas ei ole vielä todellista näyttöä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän esitykset näyttävät lupaavilta. Toivottavaa on, että ne myös lunastetaan. Seutukuntayhteistyö vaikuttaa sinänsä hyvältä idealta, mutta tässäkin yhteydessä on muistettava, että kunnan koon tulee voida vaihdella pienestä suureen eikä kuntia voi pakottaa liitoksiin kuntalaisten sitä tahtomatta. Kunnan ohjaajana ei tule olla ensisijaisesti valtion eikä markkinoiden, vaan kuntalaisen ja hänen tarpeensa.

Arvoisa puhemies! Olosuhteiden muutokset ovat johtaneet siihen, että yritykset eivät enää päätä sijoittumistaan ensisijaisesti sen perusteella, missä on halvinta tuottaa jotain tuotetta. Sijoittumisen nyky-yhteiskunnassa määräävät muun muassa hyvän työvoiman saatavuus, asialliset liikenne- ja tietoliikenneyhteydet sekä verkostoitumismahdollisuudet alueella. Epäämällä jonkin osa-alueen kehitys tietyllä seudulla vaikeutetaan myös yritystoiminnan kiinnostavuutta siellä. Tämän vuoksi esimerkiksi ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja tulee lisätä varsinkin niissä maakunnissa, joissa ei ole omaa tiedekorkeakoulua.

Myös yksityisteillä on erittäin merkittävä rooli ihmisten liikkumisessa ja liikennejärjestelmässämme. Yksityisteiden varsilla asuu yli puoli miljoonaa ihmistä ja siellä on puolet Suomen pelloista, neljännes metsistä ja 200 000 loma-asuntoa, ei siis mikään ihan merkityksetön väylä. Siksi onkin erittäin tärkeätä valtionavustusten nostaminen, sillä kaikki kunnat eivät nykyisessä taloudellisessa tilanteessaan pysty ehkä juuri kipeimmin tarvitsevilla alueilla korvaamaan yksityistieavustusten laskua. Tuntuu vähintäänkin erikoiselta, että yksityisteiden valtionapuihin on budjetissa varattuna vain 60 miljoonaa, kun tarve hallituksen omassakin selvityksessä on määritelty kolminkertaiseksi. Positiivista liikenneministeriön osalta sen sijaan on Lahti—Kerava-oikoratahanke ja tasoristeysohjelman jatkuminen.

Kolmanneksi, maaseudulla atk-yhteydet eivät edelleenkään toimi varmasti. Tämä on merkittävä puute ei pelkästään maatalousyrittäjien toiminnassa vaan myös muiden yrittäjien ja etätyöntekijöiden harkitessa sijaintipaikkaansa.

Arvoisa puhemies! Budjetin tekijät eivät tunnu olevan perillä maatalouden kustannusten noususta, koska edes MMM:n esityksissä ei ole huomioitu maatalousyrittäjien tulotason heikkenemistä. Useissa EU-maissa maatalouden kohonneita kustannuksia on kompensoitu esimerkiksi veronkevennyksin ja palautuksin. Maatalouden kannattavuuden ja jaksamisen lisäksi sukupolvenvaihdokset tai itse asiassa niiden puute on ollut paljon esillä tänä kesänä. Uuden luopumistukijärjestelmän raamit onkin saatava kasaan syksyllä.

Arvoisa puhemies! Maaseudun vahvuuksia meillä on, kun vain niitä laajemmin arvostaisimme it-huuman keskellä. Neljä tärkeintä pilaria ovat edelleenkin yrittäjyys maaseudun elämäntapana, kannattava maataloustuotanto, metsät ja vihreä teollistaminen sekä maaseudun henkinen voima. Näitä meidän tulisi kyetä tukemaan muutenkin kuin juhlapuheissa.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan peruslinjoista on viime vuosien aikana väitelty kiivaastikin. Usein on väitetty, että velan määrätietoiseen lyhentämiseen perustunut tiukan talouden linja on ollut yksioikoista ja vaihtoehdotonta. Monet olisivat menneinä vuosina olleet valmiita tinkimään velanhoidosta ja suuntaamaan rahaa erilaisiin, kiistatta ehkä hyviinkin tarkoituksiin. Nyt kuitenkin selvästi näkyy, että harjoitettu talouspolitiikka on ollut viisasta ja kaukonäköistä. Hallituksen taholta on koko ajan korostettu, että määrätietoinen velanhoito ja siitä seuraava korkomenojen lasku tähtää varautumiseen kahteen eri tekijään: yhtäältä suhdannetaantumaan ja toisaalta suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämiseen vuosikymmenen lopulla.

Valtiontalouden ylijäämää ja myyntivoittoja on viime vuosina todellakin ehkä kovankin väännön jälkeen käytetty pääsääntöisesti velan lyhentämiseen, ja siitä seurannut korkomenojen lasku on muutaman vuoden aikana ollut noin 6 miljardia markkaa. Ilman tätä olisimme siirtymässä jo lähelle velanottoa. Nyt tapahtumassa oleva käänne osoittaa, ettei liikkumavaramme ole suinkaan vielä riittävä eikä missään tapauksessa sillä tasolla, jotta kykenisimme vuosikymmenen lopulla kohtaamaan ikääntymisen seurauksena syntyvät menopaineet.

Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen voimakas muutos jo vuosikymmenen lopulla aiheuttaa vakavia haasteita valtion ja kuntien taloudelle sekä eläkejärjestelmälle. Aivan erityisesti sosiaali- ja terveysmenojen osuus tulee kasvamaan samaan aikaan, kun pienenevän työssä olevan joukon rasitus tulee kasvamaan. Jälkimmäisen joukon harteille kasaantuu väistämättä rattaiden pyöritys. Talouspolitiikalla tulisikin tähdätä hieman pidemmälle kuin seuraavaan vuoteen tai seuraaviin vaaleihin. Kovin onnetonta olisi, jos kymmenen vuoden päästä tämän ajan päättäjiä syytettäisiin silmien ummistamiselta selvästi tulossa olevilta haasteilta, joita ikääntymisen seuraukset kiistatta ovat.

Talouden käänne on tapahtunut nopeasti. Viestit yrityselämästä ovat valitettavan saman suuntaisia. Reaalisen taantuman lisäksi varovaisuus on selvästi lisääntymässä. Vaikka puhumalla emme saakaan käynnissä olevaa taloustilannetta pahentaa, ei meidän tule tilannetta suinkaan väheksyä. On reaalista arvioida, mitä on tulossa ja mitä päätöksiä meiltä edellytetään.

Yritysten viime vuosien hyvä tuloskehitys on ollut maallemme onnellista. Verotulot ovat kasvaneet voimakkaasti. Kuitenkin asioilla on myös kääntöpuolensa. Jos esimerkiksi yritysten voitot puolittuvat, vaikutus verotuloihin tulee olemaan nopea ja välitön. On arvioitu, että verotulot putoaisivat lähes 20 miljardilla markalla optioiden, luovutusvoittojen ja yhteisöverojen vähenemisen kautta.

Näistä tekijöistä käsin on syytä arvioida ensi vuoden budjettia. Globaalille taantumalle, joka ei tämän päivän dramaattisten tapahtumien valossa ole ainakaan nopeasti kääntymässä positiiviselle uralle, emme suoranaisesti voi mitään. Meidän tulee kiinnittää huomiota niihin tekijöihin, joilla taantumaa voidaan lieventää ja talouskasvua vahvistaa. Siihen budjetista löytyy monia vastauksia.

Ensiksi verotus: Hallitus yltää toteutetuilla ja ensi vuoden verotusta koskevilla päätöksillä yli hallitusohjelman tason, jossa luvattiin 10—11 miljardin verokevennykset. Olemme jo hyvin lähellä Saksan ylimainostettua veroalea, joka on vasta alussa ja ulottuu usealle vuodelle, jopa ensi vuosikymmenelle. Verotuksen alentaminen tähtää työn tekemiseen ja ahkeruuden kannustamiseen, verokiilan kaventamiseen ja siihen, että Suomi pystyy vastaamaan kansainväliseen verokilpailuun. On myös selvää, että verotuksen alentamisella tähdätään tulevaisuudessa heikentyvään huoltosuhteeseen.

Verotuksen aloittaminen näyttää myös ajoittuvan oikealla tavalla. Vientiteollisuuden veto on hidastunut ja veturivastuu siirtynyt yksityiselle kulutukselle, enemmän tai vähemmän kansalaisille. Tehtyjen selvitysten mukaan kansalaiset luottavat tällä hetkellä oman taloutensa kehittymiseen positiivisella tavalla lähitulevaisuudessa. Tätä myös hallitus omalta osaltaan vahvistaa.

Toiseksi: Ensi vuonna käynnistetään kaksi aivan erityisen suurta ja merkittävää liikennehanketta, täällä usein mainitut E18 ja Lahti—Kerva-oikorata. Nämä molemmat tähtäävät talouskasvun vahvistamiseen. Aluepoliittisesti merkittävä päätös on tiemäärärahan korotus 300 miljoonalla markalla.

Edelleen budjetti sisältää toimenpiteitä työttömyyden hoitoon aktivoivalla tavalla. Uskon kuitenkin, että aktiivisessa työllisyyspolitiikassa olemme kuitenkin vasta ottamassa ensi askeleita. Lisäksi on mainittava koulutusmäärärahojen kasvu sekä panostukset tutkimus- ja -kehitystoimintaan.

Arvoisa puhemies! Aivan erityisesti on mainittava Pietarin jätevedenpuhdistamon liikkeellelähtö. Se on konkreettinen askel pohjoisen ulottuvuuden konkretisoimisessa. Päätös vaikuttaa positiivisesti Suomenlahden tilaan, ja sillä turvataan merkittäviä omaisuus- ja ympäristöarvoja.

Matti  Saarinen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pidän hyvänä, että budjetti on edelleen ylijäämäinen sekä suhdannepoliittista tilannetta ajatellen myös sopivasti elvyttävä. Hallitus on tällä kertaa esityksessään kiitettävällä tavalla ottanut huomioon eduskunnan ryhmien keskeisimmät budjettitavoitteet koskien esimerkiksi kuntatalouden tilanteen kohentamistarvetta. Oikeastaan vähän ihmettelen, että kaikki hallitusvastuussa olevat eduskuntaryhmät eivät voineet yhtyä siihen hyvään sopimukseen, joka alkukesästä aikaansaatiin.

Hyvänä pidän myös sitä, että vihdoinkin saadaan liikkeelle eduskunnan pitkään vaatimia liikenneinfrahankkeita. Kuten täällä moneen kertaan on todettu, E18 ja Kerava—Lahti-oikorata lähtevät toteutumaan.

Vaikka budjetin eduskuntakäsittelyn aikana ei enää ole tarvetta eikä mahdollisuuksiakaan suuriin muutoksiin, mielestäni eduskunnan tulisi perusteellisesti perehtyä siihen, voitaisiinko kuntien valtionosuuksien indeksitarkistukset sittenkin maksaa täysimääräisinä.

Eduskunnan toimesta tulisi kestävällä tavalla ratkaista myös ne paineet ja ongelmat, jotka kohdistuvat kahteen kertaan kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen kohteiksi joutuneisiin eläkkeensaajiin. Tämä juna on liikkeellä. Jollakin lailla siihen on reagoitava. Päähuoli on tietysti edelleen ja on päähuolen edelleen oltava työttömien ja kaikkein pienituloisimpien toimeentulon parantaminen.

Kiinnitän tässä yhteydessä huomiota eduskunnan ja hallituksen välisen yhteistyön hengen tärkeyteen. Tätä taustaa vasten pidän suorastaan onnettomana, että hallitus esittää edelleen jääräpäisesti vastoin eduskunnan selkeää linjaa ja tahtoa, että kirjastojen valtionosuuksien rahoitus juuri veikkausvoittovaroista kasvaisi nykytasosta peräti 30 miljoonalla markalla. Eduskunnan tahtohan on ollut juuri päinvastainen. Hallitus olisi voinut pitäytyä edes entisessä tasossa, ja jos se olisi ollut fiksu, se olisi lähtenyt jo toteuttamaan pikkuhiljaa sitä henkeä, joka arpajaislakiratkaisussa on eduskunnassa syntynyt. Tämän kaltaiset markkamääriltään kokonaisuuden kannalta mitättömät asiat ovat osaltaan huonontamassa tarvittavaa yhteistyön henkeä.

Täällä silloin tällöin tulee sellainen tunnelma, että ikään kuin hallituksen suunnalta muistutetaan eduskuntaa ja hallitus puhuttelee eduskuntaa. Vaikka valtiovarainministerin puheenvuoro oli kevennetty, kun hän asiaa, budjettia esitellessään viikko sitten tältä paikalta totesi vapaasti lainaten, että eduskunta nauttii edelleen hänen ja hallituksen luottamusta, siinä oli kuitenkin sellainen signaali, joka on aika vakavastikin otettava. Nimittäin jos asioihin ja asioiden hoitoon ei olla tyytyväisiä, puhuttelusuunta, hyvät ystävät ja kaikki kolme kansanedustajakollegaa, jotka vielä olette paikalla, on tältä foorumilta, siis eduskunnasta, hallituksen suuntaan ja hallinnon suuntaan silloin, jos ja kun on tarvetta jonkinlaiseen puhutteluun, sillä eduskunnallahan on jo perustuslain mukaankin velvollisuus valvoa hallituksen toimintaa. Se on nimenomaan velvollisuus valvoa eikä niin, että on oikeus seurata, mitä hallitus tekee. Meidän velvollisuutemme on valvoa hallituksen toimintaa, ja perustuuhan koko hallituksen toiminta eduskunnan luottamuksen varaan. Tämän vuoksi hallituksen tulee olla aidosti kuuliainen eduskunnasta lähetettävälle signaalille.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On ilo yhtyä edustajakollega Saarisen viimeisiin toteamuksiin hänen puheenvuorossaan. Hallituksen on nöyrästi kuunneltava sitä, mitä tässä salissa eduskunnassa päätetään ja linjataan. Näin sen tulee aina olla, muuten ei demokratia toimi.

Täytyy aivan aluksi todeta, että onneksi tämä keskustelu on hieman muuttunut siitä budjetin alkukeskusteluhetkestä, jolloin kävimme suurin piirtein samanlaista keskustelua kuin käydään ala-asteen matematiikan tunnilla. Kiitoksia erityisesti kokoomukselle ja sen ryhmän puheenjohtajalle ed. Zyskowiczille erinomaisesta laskuoppitunnista! Täytyy sanoa myöskin niin, että tuossa laskuopissa pärjää kokoomus ainakin siltä osin kuin suurista luvuista puhutaan. En mitenkään saanut ynnättyä niin suuria lukuja keskustan esityksistä kuin mitä hän esitti.

Myöskin toisen hallituspuolueen SDP:n ryhmäpuhuja ed. Kalliomäki sanoi tällä tavalla suurin piirtein, tämä ei ole aivan tarkka lainaus: "Kun vaalikauden puoliväli on nyt reilusti ohitettu, on myös hallitusohjelma lähestulkoon toteutunut." Täytyy ihmetellä, kun hallitusohjelman otsikko on "Tasapainoinen ja eheä Suomi", onko ed. Kalliomäen mielestä tämä toteutunut. Kun kysytään sitä oman vaalipiirini ihmisiltä, äänestäjiltä, he eivät varmasti yhdy tähän ed. Kalliomäen toteamukseen.

Täällä myöskin paljon puhuttiin opposition osalta, että sen kysymyksissä ja kysymyksenasettelussa ennen kaikkea on pohja poissa, ei ole kestävää pohjaa ja se on pelkkää poliittista retoriikkaa. Mielestäni tämä on poliittista retoriikkaa jos mikä. Myöskin voin saman tien todeta valtiovarainministeri Niinistölle, että me kaikki, jotka osaamme lehmiä lypsää, olemme ylpeitä siitä. Se on meille suuri ilon aihe, eikä mielestäni hänenkään tule irvistellä sillä kysymyksellä.

Herra puhemies! Budjetissa on niin kuin aina, joka kerta, hyvää ja huonoa. Tämänkertainen budjetti on varmasti verotuksellisin keinoin aikaansaatu hyvällä ajoituksella, niin kuin ministeri Niinistö totesi. Siihen me myöskin oppositiossa yhdymme. Sitten kun puhutaan verotuksen kohdentamisesta, ollaankin jo erilaisilla linjoilla. Olisimme ehdottomasti halunneet budjetin verolinjauksessa entistä enemmän, vaikkakin siellä on suuntausta ollut pieniin ja keskimääräisiin tuloihin, vielä korostaa kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten verojen alentamista. Se olisi mielestäni tapahtunut kaikkein oikeudenmukaisimmalla tavalla alentamalla ruoan arvonlisäveroa, niin kuin jo aikanaan EU:n liittymissopimuksessakin sovittiin. Tuo on vain jäänyt tekemättä, ja olisin toivonut, että jo tässä budjetissa olisi lähdetty liikkeelle ja portaittain arvonlisäveroa alennettu.

Samaan aikaan, kun sanotaan ja puhutaan, että olemme hitaamman kasvun tiellä, toisaalla Suomessa emme ole päässeet edes kasvun alkuun. Siinä mielessä aluepolitiikka on tämän hallituksen aikana ollut vähän niin kuin salamaniskun saaneena, ja tuo salamanisku on tullut hallitukselle EU:n suunnasta. Kaikki muu aluepolitiikka on jätetty sikseen ja luotettu, kuin se kuuluisa vanha pukki kuuluisiin vanhoihin sarviinsa, EU:n aluepolitiikan voimaan. Se ei ole kaikilta osin onnistunut, ja siihen tarvittaisiin pikaisesti muutoksia.

Mitä muutoksia siihen tarvitaan? Ennen kaikkea peräänkuulutan yrittäjyyden edellytysten parantamista. Me suomalaiset olemme eurooppalaisessa vertailussa aika lailla nihkeitä yrittäjäksi lähtijöitä. Saman todistaa myös se tilasto, jossa kerrotaan, että Suomessa on yritysten määrä lähtenyt absoluuttisesti laskuun. Tämä on huono signaali tilanteessa, jossa meidän täytyisi entistä enemmän luottaa ja uskoa kotimaisen kysynnän voimaan ja kansantalouden ylläpitämiseen, koska kansainvälisestä taloudesta ei taida nyt tällä hetkellä ja varsinkaan näiden traagisten tämän illan tapahtumien valossa olla kovin paljon vetoapua meille. Silloin yrittäjyys nousee entistä voimakkaammin ja tärkeämpään osaan kansantalouden kehittämisessä ja sen edistäminen on erittäin suuri haaste, johon toivoisin myös muuta kuin pelkkiä puheita.

Hallituksella on runsaasti hyviä hankkeita, niin kuin Yrittäjyyshanke on. Nyt toivoisin sille vihdoin viimein jo villoja myöskin niiden puheiden ja lupausten ympärille. Samoin on monta muuta ohjelmaa, muun muassa maaseutupoliittinen ohjelma, joka myöskin vaatii sitoutumista, ei pelkkää retoriikkaa. Maatalouden kustannukset ovat nousseet, sen ovat kaikki myöskin myöntäneet, reilulla 800 miljoonalla vuoden aikana, mutta kuitenkaan tässä budjetissa ei esitetä markkaakaan lisättäväksi kansalliseen tukeen. Niinpä toivon, että eduskunta käsitellessään budjettia tulee sinne 250 miljoonan markan lisäyksen tekemään.

Herra puhemies! Eläkeläisten asemaa on tässä budjetissa korjattu, ja se on hyvä asia. On kuitenkin jäänyt yksi vääryys ja epäoikeudenmukaisuus ylitse muiden, jota aivan syystä eläkeläiset ovat arvostelleet. Se on pohjaosan leikkaus ja joiltakin vielä kahteen kertaan. Tämän vääryyden korjaaminen tulee meidän aloittaa. Myöskin sotaveteraanien ja varsinkin sotainvalidien jokavuotinen kuntoutus täytyy nyt vihdoin ja viimein toteuttaa. Sen he ovat ansainneet, ja toivon, että se saadaan myöskin aikaan. Se ei ole enää kustannuskysymys, on kysymys niin pienestä määrästä, joita heitä enää jäljellä on.

Kuntatalouden osalta on erittäin merkillepantavaa se, että kuntatalous on kärjistynyt, sen erot ovat kärjistyneet, ja tätä tasaamista me tarvitsemme sitäkin varten, että kaikilla suomalaisilla on tasavertainen mahdollisuus saada ne peruspalvelut, jotka meille jokaiselle kuuluvat.

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustajatoveri! Budjettikeskustelua on käyty jo pitkään ja monia asioita on sanottu, muutama näkemys kuitenkin vielä.

Ensinnäkin, talousarvioesityksen yleislinjaa on syytä kiittää niin meiltä oppositiosta kuin myös hallituspuolueitten joukosta, koska viimeisen vuoden aikana on hallitukseen kohdistunut melkoisia paineita. Olimme orientoituneet jatkuvaan kasvuun, kovaan talouskasvuun. Vielä viime keväänä näytti siltä, että tässä ruvetaan taas huutokauppaamaan rahaa nieleviä yhteiskunnallisia uudistuksia, kun vaalitkin ovat taas tulossa. Mehän tiedämme kaikki, että rahaa on helppo jakaa, paljon vaikeampaa on kukkaron pitäminen kiinni.

Aiemmissa puheissa täällä olemme kuulleet paljonkin niistä talousnäkymistä, mitkä ovat edessä, eivätkä Amerikan katastrofin tulevat talousvaikutukset vielä ole tiedossa. Tulevaisuudesta voidaan ehkä päätellä sen verran, että viime vuosien kaltaisia helppoja aikoja ei ole edessä. Sitä paitsi meillä on vielä velkaakin, jonka lyhentäminen olisi tervettä.

Talousarvioehdotukseen sisältyy myös yksittäisiä uudistuksia, joita voi pitää myönteisinä ja oikean suuntaisina, ei ehkä ihan riittävinä, ja monien kohdalla ollaan myös auttamatta myöhässä. Uudistuksia olisi pitänyt tehdä ehkä kaksi kolme vuotta sitten, aikana jolloin talouskasvu oli vielä reipasta ja jolloin uudistuksilla olisi pystytty paremmin vaikuttamaan työllisyyteen, kansalaisten omaan aktiivisuuteen, innokkuuteen ja ihmisten hyvinvointiin. Pari vuotta sitten tehtyinä uudistukset olisivat mahdollisesti pystyneet jatkamaan kotimaista kasvua vielä näistä päivistä eteenkinpäin.

Arvoisa puhemies! Myönteisinä panostuksina pidän varojen suuntaamista aiempaa enemmän sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Mielenterveyshoitoon lasten ja nuorten palveluihin suunnattavat lisäpanostukset ovat myös erittäin paikallaan. Sen sijaan vanhustenhuolto, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito joutuvat myös ensi vuonna tulemaan toimeen jokseenkin yhtä niukoilla voimavaroilla kuin tähänkin saakka. Vaikka hallituksen toimesta on useaan otteeseen ja myös budjetin perusteluosassa puhuttu väestön ikääntymisestä, sen jo tänä päivänä aiheuttamat paineet terveydenhuoltoon on kuitattu aivan liian vähällä.

Pientyönantajien sosiaaliturvamaksun alennus helpottaa työllistämistä ainakin jonkin verran. Tämä on kuitenkin niitä uudistuksia, jotka ovat ehdottomasti myöhässä.

Muutamat syrjäytymisen torjuntaan vaikuttavat uudistukset, esimerkkeinä pienimmät sairausvakuutuspäivärahat ja työttömyyden perusturva, jos se nyt sitten tulee — budjettiinhan sisältyy vain indeksikorotus — ovat myös myönteisiä, joskin ennakkotiedoista päätellen jäävät selvästi vajavaisiksi.

Työtä tekevien kansalaisten on myös helppo ymmärtää hallituksen tarjoamia tuloverohelpotuksia, ja niiden puutteessa olevia olisi kuitenkin auttanut enemmän alennusten kohdentaminen ruuan arvonlisäveroon, josta on jo puhuttu ihan tarpeeksi.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että keskittyisin tämän enempää talousarvion lukuisiin yksityiskohtiin, aion puhua vain yhdestä asiasta, jolla taatusti tulee olemaan merkitystä koko maamme tulevaisuudelle, nimittäin lasten ja nuorten asemasta. Eikä tässä ole kysymys pelkästään lapsista ja nuorista, vaan myös meistä kaikista aikuisista, joiden elämää ja toilailuja lapsemme ja nuoremme seurailevat ja ottavat oppia. Meidän asenteistamme, elämäntavoistamme ja arvoistamme on kysymys, siitä, mitkä ovat meidän todellisia arvojamme juhlapuheitten sanahelinän takana, ja siitä, miten me pystymme siirtämään hyviä ja oikeita arvoja seuraaville sukupolville.

Tähän saakka, arvoisa puhemies, julkisuudessa on puhuttu syrjäytymisestä ja syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien perheiden lapsista ja nuorista. Viimeaikaiset tapahtumat Pääkaupunkiseudulla osoittavat, että pelkästään tästä ei ole kysymys, vaan niin kutsuttujen hyvienkin perheiden nuoret voivat menettää käsityksensä yhteiskuntaa säilyttävistä ja ylläpitävistä arvoista. Toki kyseinen tapaus oli yksittäistapaus, mutta niitä yksittäistapauksia on jo riittävästi.

Tiedämme toki erilaisista raporteista ja tilastoista, että jonkinlainen piittaamattomuus yhteisistä pelisäännöistä on toki tappoja tavallisempaa: väkivaltainen silmitön käyttäytyminen, pieni rötöstely, varkaudet. Tiedämme senkin, että usein, joskaan ei läheskään aina, tällainen käyttäytyminen liittyy päihteiden ja huumeitten käyttöön.

Meillä on ollut tapana yleistää, että syrjäytyneet perheet ovat menettäneet kasvatuskykynsä, yleensä otteensa elämään. Mutta samoin on käynyt myös niille perheille ja vanhemmille ja myös monille muille aikuisille, jotka kiitävät tämän yhteiskunnan oravanpyörässä omaa etuaan, omaa uraansa ja omaa elintasoansa rakentamassa. Nämä aikuiset ovat huomaamattaan omaksuneet omaan elämäänsä arvoja, jotka äkkiä katsottuina näyttävät perinteisiltä protestanttisilta hyveiltä, mutta perheiden perustehtävän kannalta ovat aivan yhtä vääriä ja vaarallisia kuin tuo paljon puhuttu syrjäytyneitten kykenemättömyys.

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustajatoveri! Olipa kyseessä niin kutsuttu perinteinen perhe, yksinhuoltajaperhe tai uusperhe, mikään näistä ei suojaa kasvatuskyvyttömyydeltä. Oppositiossa olemme perinteisesti vaatineet lisää rahaa lapsilisiin ja kotihoidon tukeen. Nämä ovat toki tarpeellisia ja auttaisivat varmasti joitakin perheitä. Perheverotuksella voisi tehdä jotakin. Hallitus on, se tulee myöntää, pyrkinyt toimimaan perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi. Hallitus antaa tässäkin budjetissa rahaa huumehoitoon sekä lasten ja nuorten mielenterveyshoitoon. Tämäkin on myönteistä.

Mutta rahalla ei ratkaista arvokysymyksiä. Pelkkä raha ei anna perheelle kasvatustaitoja tai edes uskallusta kasvattamiseen, kun julkisuuden paine näyttää olevan vähän hurlumhei, sellaista että kaikki arvot ovat hyväksyttäviä ja hyssyttely ja kaiken salliminen näyttäisi olevan hyväksyttävä kasvatuskeino.

Arvoisa puhemies! Budjettiin puheenvuoroni liittyy niin, että olisi jo korkea aika koota perheet, koulut, muut kasvattajat, tutkimuslaitokset, työmarkkinajärjestöt ja myös media kokoamaan ja kehittämään yhteistä näkemystä siitä, miten lapsia ja nuoria kasvatetaan, mitkä ovat ne konsensusarvot, joilla se voisi tapahtua, ilman että menemme sentään ahdasmielisyyteen, sellaiset arvot, että myös me aikuiset voisimme hyväksyä ne ja tuntea omiksemme.

Panostus tällaiseen kokonaisuuteen puuttuu vuoden 2002 taloussuunnitelmasta. Sellaisesta ei näytä olevan edes minkäänlaista näkemystä. Saattaa olla, arvoisa puhemies, että tämä on utopiaa, mutta tulipalojen sammuttaminen ei minusta enää riitä. Aivan varmasti kukaan yksittäinen poliitikko tai kukaan kasvatusammattilainen ei yksinään pysty viisastenkiveä keksimään.