Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on kokoontumislain 12 §:n 2 momentin eli niin sanotun huvikieltosäännöksen kumoaminen. Kumottavaksi ehdotetussa säännöksessä on asetettu ajallisia rajoituksia yleisötilaisuuksien järjestämiselle. Mainitun lainkohdan mukaan yleisötilaisuutta ei saa järjestää pitkäperjantain, ensimmäisen pääsiäispäivän ... (Hälinää)

... eikä ensimmäisen joulupäivän aattoillasta klo 18:sta alkaen 24 tunnin aikana, ellei poliisi hakemuksesta myönnä tähän lupaa. Yleisötilaisuuksia koskevasta järjestämiskiellosta huolimatta tilaisuuden voi siis järjestää poliisin erikseen myöntämällä poikkeusluvalla. Säännöksessä on kysymys kirkollisia juhlapyhiä koskevasta niin sanotusta huvikiellosta. Säännös vastaa aikanaan kumotun julkisista huvitilaisuuksista annetun lain 5 §:n 1 momenttia ja 6 §:ää.

Hallituksen esityksessä kokoontumislaiksi vuodelta 98 oli ehdotettu luovuttavaksi kirkollisia juhlapyhiä koskevista ajallisista rajoituksista samoin kuin sunnuntaipäiviä koskeneista rajoituksista. Rajoitukset olivat hallituksen esityksen perustelujen mukaan johtaneet epätarkoituksenmukaisen laajaan poikkeusmenettelyyn. Rajoituksia pidettiin vaikeasti perusteltavina myös siksi, että esimerkiksi ravintoloiden aukioloaikaa ei enää rajoitettu vastaavalla tavalla silloin, kun oli kyse ravintoloiden tavanomaisesta toiminnasta, johon huvilakia ei ollut sovellettu. Kirkollisia juhlapyhiä koskeva huvikieltosäännös palautettiin lakiin eduskuntakäsittelyssä.

Perustuslakivaliokunta yhtyi tuolloin mietinnössään hallintovaliokunnan lausuntoon, jossa oli esitetty rajoitusten säilyttämistä. Hallintovaliokunnan mietinnössä perusteltiin kiellon säilyttämistä väestön valtaosan tuntoja syvästi vastaavana ja suomalaisen kulttuurin vahvalla kytkennällä kristillisiin perusarvoihin.

Käytännössä kokoontumislain 12 §:n 2 momentin mukainen lupamenettely on tullut sovellettavaksi pääsiäisenä, jolloin poliisilaitokset ovat myöntäneet vuosittain arviolta sata lupaa yleisötilaisuuksien järjestämiseen. Pääsääntöisesti poliisilaitoksilta on haettu lupia elokuvien esittämiseen joko kiirastorstaina taikka pääsiäislauantaina. Muut lupahakemukset ovat liittyneet useimmiten joko teatteriesityksiin taikka urheilukilpailujen järjestämiseen.

Säännöksestä puuttuvat kokonaan poikkeusluvan myöntämisen perusteet, eikä valiokuntien kannanotoistakaan ole saatavissa viitteitä siitä, minkälaisissa tapauksissa lainsäätäjä on tarkoittanut luvan myönnettäväksi ja millaisissa evättäväksi. Lainsäätäjällä tarkoitan luonnollisesti tätä salia. Niinpä identtisille tilaisuuksille on esimerkiksi voitu myöntää lupa Helsingissä ja evätä Oulussa. Yleisötilaisuuksille ja muille vastaaville asetettavien rajoitusten tulisi yleensä perustua niistä aiheutuvaan haittaan, vahinkoon tai muihin vastaaviin syihin. Kun tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista, vain sivulliset tarvinnevat suojaa.

Nyt kysymyksessä olevat pyhät ajoittuvat vuodenaikaan, jolloin tilaisuudet järjestetään yleensä sisätiloissa eikä niistä siten sinänsä aiheudu yleensä häiriötä sivullisille. Yleisötilaisuuksien järjestämiseen liittyvää nykyistä kieltoa voidaan pitää epäjohdonmukaisena. Huvikieltosäännöksen nojalla ei ole rajoitettu esimerkiksi ravintoloiden aukioloajankohtaa eikä niiden tavanomaista ohjelmatarjontaa. Tällainen tavanomainen ohjelma on voinut olla jopa eroottinen show tai muu vastaavan kaltainen esitys, kun taas taidenäyttelyn, runomatinean ja lasten elokuvan järjestämiseen on edellytetty poliisin lupaa.

Kuten perustuslakivaliokunnan mietinnöstä on luettavissa, ei hallituksen esityksen hyväksymistä taikka hylkäämistä voida luontevasti argumentoida perustuslain säännöksillä. Sen suuntaisia yrityksiä tosin ilmeni asiantuntijakuulemisessa. Perustuslakikytkennät ovat heikkoja ja etäisiä, joten asia on ratkaistava poliittisin perustein. Perustuslakivaliokunta on päätynyt puoltamaan lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. Valiokunnan mietintöön liittyy vastalause.

Perustuslakivaliokunta on tästä "hyväksymistä muuttamattomana" -suosituksestaan huolimatta kuitenkin kiinnittänyt vakavasti huomiota siihen, että vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa säädetystä elinkeinovapaudesta huolimatta majoitus- ja ravitsemusliikkeitä säännellään edelleenkin pääosin asetuksella. Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen perusteluissa mainittu kysymys ravintoloiden ja muiden vastaavien paikkojen tavanomaisista ohjelmista on seikka, johon on mahdollista paneutua uudistettaessa nykyistä asetuksen tasoista sääntelyä. Kysymys yhteiskunnassa juhlapyhien aikana voimassa olevista käyttäytymisnormeista on kuitenkin ulottuvuudeltaan laajempi kuin vain ravintoloiden ohjelmistoon ja yleisötilaisuuksien järjestämiseen kohdistuva.

Valiokunta pitää tärkeänä, että hallituksen piirissä arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja yhtenäisistä perusteista lähtien, millaista juhlapyhiä koskevaa erityissääntelyä tarvitaan nykyisten myös rikoslakiin ja säädettäväksi ehdotettuun järjestyslakiin sisältyvien säännösten lisäksi. Arvioinnin tulee pohjautua perustuslain 11 §:n säännöksiin uskonnon ja omantunnon vapaudesta sekä muihin perusoikeusäännöksiin.

Valiokunta ehdottaakin hyväksyttäväksi seuraavan lausuman asian selvittämisestä: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, millaista juhlapyhiä koskevaa erityissääntelyä tarvitaan perusoikeussäännöksistä muodostuvat lähtökohdat huomioon ottaen."

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Kokkonen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana totesi, kyseessä on varsin uusi lainsäädäntö, edellisen eduskuntakauden lopulla tässä salissa päätetty. Mielestäni, ja sen myös hallintovaliokunta asiantuntijakuulemisessa totesi, poikkeusmenettely on toiminut hyvin, siinä ei ole ongelmaa ilmennyt. Myös perustelut luvan myöntämiselle ovat yleensä olleet toimivat.

Hallintovaliokunnan käsittelyssä päädyimmekin lopulta aika tasaväkisen tuloksen jälkeen siihen, että hallituksen esitys hylättäisiin. Tämä kanta sisältyy hallintovaliokunnan lausuntoon, jonka valiokunta antoi siis perustuslakivaliokunnalle. Me katsoimme, että kristillisten arvojen kunnioittaminen ja perinteisten arvojen säilyttäminen ja, kuten perustuslakivaliokunta toteaa, käyttäytymisnormien ylläpitäminen on kuitenkin erittäin tärkeää. Tämä tuli esille myös hallintovaliokunnan käymässä keskustelussa, jossa todettiin, että monilta osin näitä arvoja on jo liian paljon murennettu. Mutta loppupäätelmä oli sitten monilla, että kun tähänkin saakka on näitä murennettu, niin tämäkin voidaan tehdä.

Mielestäni se, mitä perustuslakivaliokunta perustelulausumassaan toteaa, on sinällään hyvä, mutta tässä vaiheessa katsoisin hallintovaliokunnankin lausuntoon liittyen, että nyt tämä ehdotus tulee toisessa käsittelyssä hylätä.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen voin yhtyä, että arvoja on jo liiankin paljon suomalaisessa yhteiskunnassa murennettu ja jonkinlainen ryhtiliike lienee paikallaan. Mutta tämä lainsäädäntö ei mielestäni ole se paikka, jossa tämä ryhtiliike nyt pitäisi aloittaa. Nimittäin, vaikka hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Väistö mainitsi, että ongelmia ei ole ollut, niin asiantuntijakuulemisessa ja perusteluissa nimenomaan tulee esille, että ongelmia on ollut ja ongelmana on juuri epäyhtenäinen käytäntö eri puolilla maata. Toisaalla kaikki luvat on myönnetty ja toisaalla taas on hyvin tiukkaa seulaa käytetty.

Niinpä yrittäjiä kohdellaan hyvin epäoikeudenmukaisesti, ja kuten totesin omassa puheenvuorossani, on minusta hyvin erikoista, että eroottinen show on kyllä mahdollista pitää, mutta runomatineaa ei, eikä esimerkiksi lasten elokuvaa voi näyttää ilman lupakäytäntöä näinä tiettyinä aikoina. Lisäksi tässä on kysymys myöskin byrokratian purkamisesta. Me täällä yritämme saada poliisille lisää resursseja ja miettiä, millä tavalla poliisin resursseja käytettäisiin rationaalisesti. Minusta tässä on yksi paikka.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on kestämätön peruste se, että jos nyt on jo liian paljon annettu periksi lainsäädäntöasioissa tapakulttuurissa, perinteisten arvojen säilyttämisessä ja käyttäytymisnormeissa, niin annetaan nyt vielä mennä tämänkin. Mielestäni näinpäin ei pidä ajatella. Kuka uskoo, että lainsäädäntöä — harvoin se ainakaan onnistuu — kyetään tiukentamaan, jos joitakin vapauksia on jo annettu? Mielestäni olisi ollut ja on syytä säilyttää tämä ja käydä se selvitystyö, mihin perustuslakivaliokunta lausumassaan viittaa, läpi ja arvioida sitten siltä pohjalta, perinteiset kristilliset arvot säilyttäen ja niitä kunnioittaen, kokonaisuus ja muuttaa myös tiukempaan suuntaan, jos on tarvetta, niitä menettelyjä, joihin ed. Kokkonen täällä viittasi.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että muut eivät ymmärrä puheenvuoroani aivan yhtä yksioikoisesti kuin ed. Väistö.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Meillä on mielenkiintoinen suuri pieni asia käsiteltävänä: suomalaisen byrokratian purkutalkoiden alku, liekö myöskin loppu saman tien.

Tänään keskustelemme siis arvoista. Päätämme niistä parin päivän päästä tältä osin. Kukaanhan ei voi väittää, että päättäisimme tästä asiasta taloudellisin perustein, koska taloudellinen vaikutus tässä asiassa on ollut lähinnä marginaalinen. Päätämme siitä, mitä arvoja haluamme antaa lapsillemme, minkälaisen perinnön annamme.

Moni on arvioinut, että olemassa oleva laki on turha. Niin voisi tietysti ajatella, ja varmaan niin ajattelee jokainen tunteva, arvoja miettivä ihminen, joka tunnustaa ja tunnistaa näiden juhlien merkityksen ja toimii fiksusti ilman lainsäädäntöäkin. Jokainenhan ymmärtää ilman pykäliäkin, mikä merkitys on tällä arvokkaalla perinnöllä, joka meillä näissä juhlissa on.

Niin kuin kaksikin puheenvuoron käyttäjää ovat todenneet, hallitus esitti viime keväänä, että näiltä kolmelta keskeisimmältä kirkolliselta juhlapäivältä poistettaisiin se erityinen suojaus, joka niillä kokoontumislaissa on ollut. Esitystä perusteltiin siis muun muassa turhalla byrokratialla. Voisi todeta, että muuallahan siitä varmaankin on jo luovuttu, ja voisi perustella myös sillä, että paljon sopimattomampaakin ohjelmaa voidaan näinä juhlapäivinä ilman lupaa järjestää, vaikkapa ravintoloiden oheisohjelmaa, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Kokkonen äsken totesi.

Valiokunnan mietintöön kirjoitettiin hyviä periaatteita juhlien, ja ymmärrän niin, että erityisesti kirkollisten juhlien, vaikka tuo sana siitä itse asiassa poistettiin, asianmukaisesta ja arvokkaasta viettämisestä maassamme. Kuitenkaan emme hallituksen taholta saaneet mitään konkreettisia lupauksia asioiden korjaamisesta. Monethan näistä tämän alan säännöksistä ovatkin eri ministeriöiden hallinnonaloilta.

Mitään asiaa parantavaa esitystä ei ole siis luvassa, vaikka nuo tekstin lauseet olivat kauniita ja hyviä. Oikeastaan olisikin johdonmukaisempaa mietintötekstin perusteella hylätä tämä lakiesitys kuin hyväksyä se. Pääsiäinenhän on vanha juhla, kolme ja puolituhatta vuotta vanha juhla, joka sai alkunsa Israelin kansan vapautuksesta orjuudesta. Kaksituhatta vuotta sitten nähtiin ja koettiin pääsiäisen kristillinen täyttymys Vapahtajamme kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Nämä elämää ja uskoa syvästi koskettavat tapahtumat ovat olleet kansamme ja lukemattomien yksilöiden, ihmisten, elämänvoima vuosisatojen ajan. Tämä on todella nykyajan termiä käyttäen globaali juhla, jokaista ihmistä koskettava juhla.

Joulu, jossa tästä myöskin on kysymys, muistuttaa siitä, että sana tuli lihaksi, luomistyössä ollut Jumalan poika tuli ihmiseksi. Ansaitsee varmaan ainakin yhden päivän miettiä, mitä tuo tarkoitti ja tarkoittaa.

Arvoisa puhemies! Voisi todeta, että kaikkea ei voi saada yhtä aikaa. Vapaapäivien ja levon perinne on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa kaikille luokille ja piireille pitkälti kristinuskon antama sosiaalinen ulottuvuus. Haittaisiko tuo, jos olisi pari kieltoa omaa vapauttamme rajoittamassa, kun etu ja lahja kuitenkin ovat näin suuret? Kannatamme mietinnön esittämiä parannuksia niihin epäkohtiin, joita on havaittu. Valitettavasti niitä ei ole vielä tehty. Nyt ehkä muutaman filmimetrin näkemisen merkeissä ollaan valmiit muuttamaan lakia. Halutaan siis lisää vapautta. On selvää, että sisäistä mielenjuhlaa ja kristillistä vakaumusta ei voi lakipykälillä luoda, mutta yhteiskunnan lait ovatkin tarkoitetut turvaksi niille, jotka ovat ehkä heikkoja, opastukseksi niille, jotka eivät toistaiseksi ymmärrä asiaa.

Toivoisin, että tätä lakiesitystä ei hyväksyttäisi, ettei luovuttaisi jälleen eräästä palasesta siitä, mikä historiassamme on arvokkainta. Valitettavasti näitä luopumisen kohtia on ollut tämänkin hallituksen taipaleen alla. Tämä voitaisiin jättää tekemättä.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kuulun siihen sukupolveen ja myöskin niihin aloitteentekijöihin, jotka järjestivät mielenosoituksia, jotta niin sanottujen rukouslauantaiden tanssikielto olisi voitu purkaa. Todellakin tällainen tanssikielto oli voimassa vielä 60-luvun lopulla, ja vasta silloisen nuorison aktiivisen toiminnan tuloksena tällainen relikti, jäänne, kyettiin siirtämään historiaan. Itse asiassa nyt tämän lain osalta on kysymys näitten viimeisten jäänteiden purkamisesta. Täytyy sanoa, että kyllä heikossa ovat, ed. Jääskeläinen, kristilliset arvot, jos ne ovat poliisin lupakäytännöstä kiinni.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kristillinen usko tai minun vakaumukseni ole, enkä usko, että teidänkään vakaumuksenne on, ed. Laakso, poliisin lupakirjasta kiinni. Tässä kuitenkin puhutaan parista päivästä yhteiskunnassamme, joiden lepopäivä- ja vapaapäiväluonne nousee selvästi kristillisestä uskosta. Me kaikki yhteiskuntaluokasta ja -näkemyksestä riippumatta olemme sen pitäneet hyvänä lahjana ja asiana, myöskin lepopäivän luonteisena. Ei kai tämä pieni säännös tässä nyt kovin paljon olisi haitaksi, ed. Laakso.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade fru talman! Regeringens propositon nr 249/2001 är enligt min uppfattning både dåligt motiverad och onödig. De få begränsningar i nöjesförbudet som föreslås att upphävas, dvs. långfredagen, påskdagen och juldagen, har en så stark ställning i den kristna traditionen att den borde respekteras också i fortsättningen. Redan nu finns det alla förutsättningar att anordna tillställningar med undantagslov. Undantagslovet innebär en garanti för att osedliga och sårande föreställningar inte ordnas, eftersom myndigheterna då har möjlighet att förbjuda desamma. Någonting som har haft en självsanerande inverkan på programutbudet.

Då frågan behandlades i förvaltningsutskottet samlades en bred majoritet bakom den åsikt som undertecknad förfäktade, nämligen att lagförslaget skulle förkastas. Ordförande Väistö framhöll samma sak för en stund sedan. Den rätta ändringen skulle ha varit att granska och sätta strängare regler för det programutbud som sker nämnda dagar på restaurangerna och därigenom åstadkomma en mera jämlik konkurrenssituation. Vår samhällsutveckling är inte betjänt av en utveckling som sopar undan de värdegrunder som vårt samhällssystem bygger på.

Lagförslaget bör förkastas och regeringen kan återkomma med justeringar i den riktning som jag ovan nämnt, om den nuvarande situationen anses vara konkurrensförvrängande.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on käsitykseni mukaan sekä huonosti perusteltu että turha. Esityksessä ehdotetaan, että kokoontumislain muutamat rajoitukset kumotaan: pitkäperjantai, pääsiäispäivä ja joulupäivä. Näillä päivillä on niin vankka asema kristillisessä perinteessä, että rajoituksia näinä päivinä tulisi vastaisuudessakin kunnioittaa. Jo nyt on mahdollista järjestää tapahtumia erityisluvilla. Erityislupa takaa sen, ettei siveettömiä ja loukkaavia esityksiä järjestetä. Viranomaisillahan on mahdollisuus kieltää anomukset. Tällä on ollut itsessään rajoittava vaikutus ohjelman tarjontaan.

Kun kysymystä käsiteltiin hallintovaliokunnassa, suuri enemmistö oli kanssani samaa mieltä asiasta, nimittäin, että lakiehdotus hylättäisiin. Oikea muutos olisi ollut tarkistaa ja antaa ankarammat säännöt ohjelmatarjonnalle mainittuina päivinä ravintoloissa ja näin ollen päästä tasa-arvoisempaan kilpailuasemaan. Yhteiskuntakehitystämme ei palvele kehitys, joka sivuuttaa ne arvot, joille yhteiskuntamme on rakennettu. Lakiehdotus tulisi hylätä, ja hallitus voi palata asiaan tarkistamalla sitä siihen suuntaan, jonka aiemmin mainitsin, jos nykyistä kilpailutilannetta pidetään vääristyneenä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Kuulun perustuslakivaliokunnan enemmistöön ja olen siis sitä mieltä, että tämä lupakäytäntö on epäonnistunut ja kohtelee todellakin eri tyyppisiä tilaisuuksia hyvin eri tavalla. Esimerkiksi pääsiäisenä Lapin matkailukeskuksissa minun uskonnollisia tunteitani ja käsitystäni pääsiäisestä on jonkin verran loukannut riehunta pubien parvekkeilla tai pubeissa laskettelukeskuksissa, se musiikki, mitä siellä soitetaan, mutta esimerkiksi sitä tämä laki ei koske. Vastaavasti elokuviin menon lasten kanssa pääsiäisenä voi estää se, että elokuvien esittäminen on luvanvaraista. Tällä lailla ei ole osuttu niihin tarkoituksiin, mitä on ehkä alun perin tarkoitettu, ja asiantuntijakuulemisessa tämä kävi hyvin esille.

Niinpä olen sitä mieltä, että perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisesti hallituksen esitys on syytä hyväksyä, mutta on myös syytä ottaa tosissaan perustuslakivaliokunnan ponsiesitys siitä, mitkä voisivat olla ne modernit keinot toisaalta taata uskonnon- ja sananvapaus, jota meidän kaikkien on tietysti kunnioitettava — niin minun on kunnioitettava niitä, joilla on eri vakaumus, kuin toivottavasti myös minun vakaumustani kunnioitetaan — ja toisaalta meidän on löydettävä keinoja, miten selvemmin viestiä siitä, että muun muassa rikoslaissakin on hyväksytty oikeushyvänä toisen uskonnollisten tunteiden kunnioittaminen.

Mielestäni se tie, mitä tässä pitää etsiä, on enemmänkin ehkä viestinnällinen tie, että turhanpäiten, ilman syvempää ilmaisutarvetta, ei pitäisi niin räikeällä tavalla näihin muutamaan päivään, jotka kuitenkin monelle meistä ovat tärkeitä päiviä, tuoda röyhkeitä, loukkaavia, silmille hyppiviä elementtejä. Sen sijaan taas elokuvateatterin suojassa lasten kanssa elokuvien katselusta en oikein jaksa löytää kenenkään uskonnollisia tunteita loukkaavia elementtejä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmaan on niin kuten ed. Brax totesi, että nykykäytäntö ei ole kaikilta osin onnistunut. Edelleenkin perään kuitenkin sitä, että jos tästä nykykäytännöstä, sen ohjaavasta vaikutuksesta, luovutaan, niin minkä viestin me välitämme kansalaisille tällä menettelyllä. Mitä meillä on tarjota tilalle edes nykyisen tilanteen säilymisen ja säilyttämisen puolesta?

Minä ainakin, arvoisa puhemies, katson, että tällä tavoin pienin askelin murennamme sitä kokonaisuutta ja sitä perusarvomaailmaa, joka on ollut todella suojaava, tärkeä asia suomalaisessa yhteiskunnassa. Toivottavasti on jatkossakin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nykykäytäntö ei ole ollut ohjaava, sen me olemme nähneet vaikka kuinka monella kerralla. Jos tämä laki säädetään, ei se ohjaa senkään vertaa, se on tullut nähdyksi.

Aivan oikein, niin kuin ed. Väistökin kysyi, mikä muu keino? Mielestäni ei voi mennä vain sen taakse, että esittää tätä lakiesitystä hylättäväksi, vaan yhdessä olisi oikeasti mietittävä, onko olemassa juridisia saati hallinnollisia keinoja tähän asiaan vai onko sittenkin kysymyksessä enemmänkin kansalaiskeskustelun ja viestinnän paikka aivan samalla tavalla kuin oli silloin, kun lähti liikkeelle ehkä urbaani huhu, että päiväkodeissa ei muka enää laulettaisi Suvivirttä, kun se loukkaa jonkun toisen uskonnollisia tunteita. Käsittääkseni ei ensinnäkään tällaista päiväkotia löytynyt, ja toisekseen se keskustelu, joka käytiin tästä huhusta, puhdisti ilmaa siten, että on päivänselvää, että meillä on tiettyjä kansallisia kulttuuripiirteitä, jotka ovat sallittuja.

Mutta vielä en ole kuullut konkreettista esitystä, miten tähän lainsäädäntö tai lupakäytäntö voisi liittyä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vielä nostan esiin sen, tapahtuuko nyt, jos perustuslakivaliokunnan mietinnön pohjalta edetään, ylipäätänsä yhtään mitään sen perustelulausuman, joka sinänsä on varmaan perusteltu, pohjalta. Mutta jos edettäisiin niin, että tässä vaiheessa hallituksen esitys hylättäisiin ja mietinnössä perusteltaisiin näitä hyviä näkökohtia, mitä ed. Brax myös toi esille, ja siinä olisi eduskunnan vahva viesti, perustelulausuma, hallitukselle, että näitä asioita pitää kokonaisuutena tarkemmin miettiä ja katsoa, niin päästäisiinkö sillä tavalla ehkä paremmin eteenpäin?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Braxin kanssa täysin samaa mieltä eroottisista show’ista. Onneksi ne eivät Lapista asti kuulu Vantaalle eivätkä sikäli häiritse.

Toteaisin tähän vakavampaan asiaan, että me kyllä nostimme tämän kysymyksen valiokunnassa esille, onko tulossa esityksiä. Teidän puolueenne on ollut hallituksessa, hetki sitten olitte vielä hallituksessa, tässä olisi ollut puoli vuotta aikaa tehdä esityksiä. Olisimme niitä lämpimästi kiittäneet ja kannattaneet. Kun ei ole tullut, niin meille ei nyt jää muuta keinoa kuin esittää tätä hylättäväksi. Jos tämä hylätään, hallitus pika pikaa varmaan tekee uuden ja paremman esityksen ja ehdimme sen käsitellä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Niin, minä tein nimenomaan kysymyksen ministeri Itälälle valiokunnassa, ja hän ei tosiaan vielä pystynyt vastaamaan, mutta kyllä tässä jo aika monta kuukautta on oltu oppositiossa, ja se on ainakin varma, että mielestäni oppositiosta käsin ei vain kuulu sanoa, että ei käy, ei käy, ei käy, vaan pitää myös esittää, mikä olisi oikea ratkaisu. Enkä vieläkään ole kuullut järkevää rakentavaa ratkaisua, joka perustuisi lupakäytäntöön taikka tarkkoihin juridisiin normeihin siitä, mikä milloinkin rikkoo uskonnollisia tunteita. Ongelma on olemassa, mutta fiksua, rakentavaa ratkaisua en ole vielä kuullut itseltäni enkä muiltakaan.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Luin ortodoksisen kirkon ja luterilaisen kirkon lausunnot, ja niissä puhuttiin uskonnollisten tunteiden kunnioittamisesta, ja heidän kantansa lienee asiaan aika selkeä. He olisivat toivoneet, että nykykäytäntö olisi voinut jatkua eikä olisi vapautettu tätä 12 §:n 2 momenttia.

Huomaan, että tämän hallituksen toimintaa ohjaavat hyvin pitkälle markkinalähtöiset ajatusmallit, ja osittain tämä on jatkumoa myös sen suuntaiseen toimintaan. Edellisen kauden lopussa sama pohja vapautti sunnuntaiaukiolot niin, että perheille jää yhä vähemmän yhteistä aikaa. Luulen, että monien elokuvaretket pysähtyvät tämän lain myötä siltä osin myöskin, että myös monia vanhempia on elokuvateattereissa töissä. Haluaisinkin kysyä, onko tämä yhteiskunta niin hektinen ja niin välttämättä markkinalähtöinen yhteiskunta, että se ei malta pysähtyä kolmeksi päiväksi vuodessa, pysäyttää hivenen rattaita ja hiljentää tahtia ja antaa ikään kuin, niin kuin ortodoksinen kirkko toteaa lausunnossaan, pyhiä hetkiä, hiljentymisen hetkiä ihmisille, muutakin kuin pelkästään elokuvien tai viihdemarkkinoiden kautta.

Toinen kysymys on toki se, että olen tähän asti pitänyt Suomea kristillisenä yhteiskuntana ja sen poliittisia puolueita näitä arvoja kunnioittavina. Kolmen eduskuntavuoden aikana olen joutunut toteamaan, että ainakin hallituspuolueiden keskuudessa ollaan valmiita heittämään kristillinen yhteiskuntapohja aika pitkälti romukoppaan.

Kun hallitus trendikkäästi haluaa olla niin moniarvoinen, on se kuitenkin omalla tavallaan mielestäni hyvin rasistinen, kun se on poistamassa viimeisetkin kristillisen yhteiskunnan rippeet. Osaksi valtakulttuuria ollaan nostamassa jatkuvasti uusia alakulttuureita. Onko kenelläkään huolta kansamme yhteisistä arvoista, joihin kansakuntamme enemmistö sitoutuu, yli 80 prosenttia suomalaisista? Tätä haluan kysyä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Poistamassa viimeiset kristillisen kulttuurin rippeet? Ihan oikeasti maailmasta löytyy harvoja näin yhtenäiskulttuureja, näin saman värisiä, näin samassa kirkossa käyviä ihmisiä, näin samalla arvopohjalla vaeltavaa kansaa kuin Suomen kansa. On aivan uskomatonta silloin kutsua sitä, että kun yksittäinen lupajärjestelmä, jossa ei ole ollut käytännössä päätä eikä häntää, poistetaan, se merkitsisi kristillisen kulttuurin rippeiden poistamista.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Braxin kanssa. Tämän lain hylkääminenhän merkitsisi sitä, että nykyinen lupakäytäntö jatkuisi eli nykyinen käytäntö jatkuisi eli mikään ei muuttuisi. Kaikki tilaisuudet, joihin lupia on haettu, ovat saaneet luvan. Mikään ei muuttuisi. Tämä on se vaihtoehto, mitä nyt tämän lain hylkääjät tässä esittävät.

Täytyy myös ihmetellä ed. Kärkkäistä. Kun te tässä kysymyksessä nyt seuraatte kirkon lausuntoja, miksette parisuhdelain käsittelyn yhteydessä seurannut kirkon lausuntoja?

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! En halua toistaa sitä, mitä olen aiemmin tässä jo sanonut. Sanon vain ed. Kärkkäiselle, että ei minun mielestäni tämän lain myötä Suomen talous nouse tai kaadu. Tällä ei ole mitään merkitystä siihen.

Tällä lailla ei myöskään päätetä suomalaisten arvoista. Me keskustelimme kyllä perustuslakivaliokunnassakin hyvin laajasti arvoista ja totesimme, että tällä lausumalla juuri haluamme kiinnittää hallituksen huomiota siihen, että asia edellyttää jatkokäsittelyä.

Tämä laki ei velvoita ketään osallistumaan minkäänlaisiin tilaisuuksiin. Jokainen voi itse edelleenkin valita, mihin osallistuu ja mihin ei. Ainakaan minun vakaumuksestani ei päätä poliisi tässä maassa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Kärkkäinen puhui alkuosassa puheenvuoroaan ihan asiaa, kun hän puhui hektisyydestä ja yhteiskunnan jatkuvasta pyörän pyörittämisestä. Ihan vakaumuksesta riippumatta: Kyllä tämäkin yhteiskunta on aivan liikaa sellainen, jossa ihmisen asema on kuluttajan asema ja liikkeellä pitää olla ja pelin pelata vuorokauden läpi 365 päivää vuodessa. Siinä mielessä olisi ihan koko tämän yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tärkeätä, että olisi myös hiljaisia päiviä, päiviä, jolloin ihmiset voivat pysähtyä, ei niin, että aina ollaan menossa.

Se loppuosa, arvoisa ed. Kärkkäinen, jossa nostitte nämä alakulttuurit: Mielestäni se on vähän huonoa, jos siinä viitataan parisuhdelakiin ja sen onnistuneeseen käsittelyyn eduskunnassa.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso viittasi parisuhdelakiin. Minä en viitannut. Tässä on paljon tapahtunut tällä kaudella asioita, joissa ei ole kuultu kirkon lausuntoja, ei ortodoksisen eikä luterilaisen kirkon lausuntoja.

Ed. Laaksolle vielä tarkennan sen, että kirkon lausunnossahan puhuttiin asuinkumppanuusmallista, tällaisesta belgialaisesta mallista. Toivon, että sen tarkennatte myös itsellenne. Elikkä sitä vaihtoehtomalliahan me juuri ajoimme, jos muistatte.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kokkonen piti puheenvuorossaan merkittävänä ongelmana tämän hetken epäyhtenäistä käytäntöä lupamenettelyjen suhteen. Mutta eikö toinen mahdollisuus olisi ohjeistaa viranomaisia niin, että lupahakemuksia käsiteltäisiin entistä yhtenäisemmin riippumatta siitä, missä päin Suomea lupia haetaan? Toisaalta ajattelen, että ehkä tässä suhteessa voitaisiin sallia myös alueellista vaihtelua. Se, mikä tuntuu sopivalta Helsingissä, saattaa olla kenties perusteltua rajoittaa jollakin toisella paikkakunnalla.

Keskustelussa on niin ed. Kokkosen kuin ed. Braxinkin puheenvuoroissa vedottu siihen, että esimerkiksi eroottinen show voidaan järjestää ravintolassa pitkäperjantaina, vaikka jollekin toisen tyyppiselle tapahtumalle joudutaan hakemaan lupaa. Kun tällainen ilmeinen ristiriita todetaan, eikö tässäkin tilanteessa toinen mahdollisuus olisi pohtia niitä keinoja, joilla esimerkiksi pitkäperjantai tai jouluaatto voitaisiin rauhoittaa tämän tyyppisiltä esityksiltä myös ravintoloissa?

Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että ed. Kärkkäinen oli mielestäni analyysissään siinä suhteessa oikeassa, että tätä lakia ohjaavat markkinalähtöiset tavoitteet.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriö oli ohjeistanut tämän asian, mutta siitä huolimatta käytäntö on ollut epäyhtenäinen, eikä eduskuntakaan ole silloin, kun hyväksyi muutama vuosi sitten tämän lain, antanut minkäänlaisia ohjeita siitä, miten käytäntöä yhtenäistettäisiin. Tämä on johtanut ristiriitaisiin ratkaisuihin kentällä.

Ed. Räsäselle toteaisin edelleen, kun hän katsoi, että eri puolilla maata voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on sopivaa, että uskoisin, että ihmiset itse pystyvät tämän myöskin ratkaisemaan: ovat menemättä tilaisuuksiin, joita eivät pidä sopivina.

Kannattaa vielä todeta, niin kuin tässä joku edustajista totesi aiemmin, että tämä on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Siitä syystä tämä on syytä kumota. Mutta kiinnitän edelleen huomiota siihen, että meidänkin mielestämme hallituksen pitäisi kokonaisvaltaisesti miettiä tämä asia uudelleen.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin itse kyllä käytin esimerkkinä sitä, että keskellä päivänvaloa ladun varressa keväthangilla törmää lasten kanssa hiihtäessä hyvinkin härskiin menoon, siitä vain ladun varrelle mennessä. En puhunut ravintoloista; niihinhän voi mennä sisälle, jos haluaa.

Vielä kysyn ed. Räsäseltä, että jos kerta pitää antaa joku ohje, niin kovin mielelläni näkisin sen ohjeen. Siitähän tässä se ongelma juuri on, että sen kaltaista normistoa ei kukaan ole pystynyt kirjoittamaan, jossa olisi joku tolkku, jota voisi pokalla lukea, saati että sitä vielä voisi samalla tavalla koko valtakunnassa soveltaa. Haluaisin nyt nähdä konkreettisen esityksen siitä, millä tavalla paremmin lainsäädännöllä lupaperusteita voitaisiin kirjoittaa niin, että näitä nykyisiä ongelmia ei enää olisi. En vieläkään ole sellaista nähnyt.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Räsänen puheenvuorossaan penäsi sääntelyn tarvetta ravintolaesitysten suhteen, haluan huomauttaa hänelle, että kun lukee perustuslakivaliokunnan mietinnön, niin juuri tämä asia on mietinnössä tunnistettu, koska kyseessä on asetuksen tasoinen sääntely. Lausuma lähtee nimenomaan siitä, että kammataan koko tämä kirjava säädöskenttä läpi ja katsotaan, mihin toimenpiteisiin on tarpeellista ryhtyä.