Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin lähetekeskustelun yhteydessä on käynyt harvinaisen hyvin selväksi se, että hallitus ja pääoppositiopuolue kokoomus tarjoilevat samaa tuotetta kahdella eri merkillä, hieman eri näköisessä pakkauksessa, ja se tuote on yleiset veronalennukset talouden ja työllisyyden ongelmien ratkaisemiseksi. Erimielisyyttä on korkeintaan vähän perusteluista ja siitä, millä aikataululla yleisiä veronalennuksia voidaan toteuttaa, mutta tosiasiassa näitä kahta kantaa ei erota mikään oleellinen.

Me vihreät näemme niin, että jos todellakin jatkamme tällaista melkein taikauskonomaista suhtautumista siihen, että yleiset veronalennukset saavat Suomen jaloilleen ja palauttavat kilpailukykymme, niin ollaan aivan väärillä jäljillä. On itse asiassa aika paljon merkkejäkin siitä jopa hallituksen omassa piirissä, että näin ei tapahdu, että yleiset veronalennukset eivät kanavoidu ostovoimaksi, joka sitten saa aikaan investointeja ja työpaikkoja. Yksi mielenkiintoinen detalji-informaatio on se, että vähittäiskauppa jokin aika sitten huomautti, että yleinen ostovoiman kasvu ainakin Etelä-Suomessa näyttää kanavoituvan jopa Viroon, ja monia tällaisia signaaleja on olemassa.

Olisi aika todellakin tarkistaa kurssia ja pohtia pikemminkin sitä, miten verotuksen rakennetta voitaisiin muuttaa niin, että julkinen valta ylipäätänsä voisi pitää kiinni verotuloistaan, niistä lähteistä, joista verotuloja voidaan saada. Siinä meidän reseptimme on aivan selvä. Me haluamme, että verotuksella muutetaan tilannetta siten, että matalapalkkaisimpien ihmisten tilanne helpottuu. Ja toisaalta ... (Hälinää)

Kiitos, puhemies! — Toisaalta on aivan olennaista, että hallitus ottaisi todesta sen, mitä se itse hallitusohjelmaan on kirjoittanut, nimittäin sen, että verotuksessa tulisi painopistettä siirtää työn ja tulojen verotuksesta ympäristön saastuttamisen ja energian kuluttamisen verottamiseen. Tällainen uudistus ei ole päässyt edes alkuun, ja hallituskausi on vaikka kuinka pitkällä. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä suunnitelmia tämän hallitusohjelman kohdan toteuttamiseksi on.

Sitten, arvoisa puhemies, jos täällä nyt kaikki ovat ymmärtäneet, ja Suomessakin jokainen lapsikin käsittää, että se g-alkuinen sana, globalisaatio, on suuri haaste Suomelle, niin kiinnitän vain huomiota siihen, että hallituksen piirissä näyttää olevan kaksi aivan erilaista käsitystä siitä, miten globalisaation haasteisiin vastataan. Toisaalla ulkoministeriö ja ehkä presidentti pitävät yllä esimerkiksi Helsinki-prosessia, jonka tarkoitus on korostaa sitä, että Suomi haluaa löytää uusia keinoja globaalien ongelmien ratkaisemiseen nimenomaan globaalivastuuta kannattamalla.

No, mitä tekee valtioneuvoston kanslia? Se tuottaa globalisaatiostrategian, jossa edelleen tarjotaan tätä lähestymistapaa, että alentamalla veroja, halventamalla Suomea, tehdään maamme kilpailukykyiseksi. Näin ei voi jatkua. Jollain tavalla on ratkaistava se ristiriita, miten kilpailukyky ja globaalivastuu sovitetaan yhteen.

Me vihreät pidämme olennaisen tärkeänä, että ymmärretään se, että esimerkiksi suhtautuminen maailman köyhimpiin maihin ei ole ajan tasalla. Me olemme erittäin tyrmistyneitä siitä, että hallitus ei ole tehnyt sellaisia budjettikehysratkaisuja, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi kehitysyhteistyörahoituksen nostamisen tavoiteltuun 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, ja tällä tavalla on ikään kuin jätetty seuraavalle hallitukselle aivan kohtuuttoman suuri taakka tämän tavoitteen saavuttamisesta. Mutta nyt kun myöskin tasavallan presidentti on kiinnittänyt huomiota asiaan, niin toivon, että eduskunta korjaa tämän asian ja vähintäänkin palauttaa budjettiin ulkoministeriön alkuperäisen ehdotuksen siitä, että 80 miljoonaa euroa lisätään tai palautetaan kehitysyhteistyön sopimus- ja myöntämisvaltuuksiin.

Arvoisa puhemies! Suomi ei voi ratkaista ongelmiaan eristyksissä muista, mutta nyt tarvitaan uusia talousteorioita, näkemyksiä siitä, mikä samalla luo oikeudenmukaista maailmaa ja mahdollistaa sen, että Suomi säilyy kilpailukykyisenä. Mutta ennen kaikkea nyt tällä budjetilla myöskin täytyy herätä huomaamaan, että tämän saman tavaran tarjoileminen joka puolelta erilaisilla tuotemerkeillä eli yleiset veronalennukset ei ole se tapa, jolla Suomi pääsee jaloilleen ja lunastaa paikkansa maailmanlaajuisessa yhteisössä.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikassa painopiste on ollut viimeisen puolentoista vuoden ajan maatalouden tukijärjestelmän uudistamisessa, paineet eivät ole niinkään kohdistuneet budjettitalouden puolelle. On kuitenkin nähtävissä, että sen jälkeen kun saamme tämän vaiheen päätökseen, tulee aika tarkastella myös rahoituksen riittävyyttä. Myös hallituksen ohjelmaan kirjattiin tämä etenemisjärjestys: Ensin tehdään ratkaisut EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta ja kansallisen järjestelmän sopeuttamisesta uuteen tilanteeseen ja sen jälkeen arvioidaan tämän kokonaisuuden tasapainoa. Hallitusohjelmaanhan kirjattiin, että kansallisesti rahoitettavan tuen tarve arvioidaan ottaen huomioon EU-neuvottelujen tulos.

Hallitus kirjasi budjettiriihen yhteydessä lausuman, jonka mukaan tukijärjestelmäuudistuksessa tavoitteena on säilyttää eri alueiden ja eri tuotantosuuntien kokonaistukisuhteet ennallaan. Tämä on se johtava periaate, jota koko tämän uudistuksen ajan on pidetty tavoitteena, mutta on sanottava, että tämän tavoitteen saavuttaminen on hyvin haastava tehtävä sen takia, että koko tämä tukijärjestelmä uudistuu. Kyseessä on suuruusluokkaa 1,8 miljardin euron tukisumman uudelleenkohdentaminen uusien säädösten mukaisesti, ja silloin aika pienetkin muutokset voivat merkitä sitä, että tämä tasapaino ainakin pienten tuotantosuuntien kohdalla on vaarassa järkkyä. Kuitenkin se tavoite ja malli, joka maataloustuottajain keskusjärjestöjen kanssa viime keväänä hyväksyttiin, täyttää tämän tavoitteen erittäin hyvin. Siihen jäi joitakin ongelmakohtia, jotka todettiin otettavan huomioon, kun järjestelmän yksityiskohdat, muun muassa luonnonhaittakorvauksen yksityiskohdat, saadaan tulevan syksyn aikana selville.

Luonnonhaittakorvausta koskeva notifikaatio on komission käsiteltävänä, ja koska tämä asia liittyy siihen laajaan neuvottelupakettiin, neuvottelutulokseen, mikä komission kanssa on saatu syntymään, pidämme tärkeänä ja välttämättömänä sitä, että notifikaatio saadaan valmiiksi vielä tämän nykyisen komission aikana. Olemme kiirehtineet asiaa, ja näyttää siltä, että näin on mahdollista tapahtua.

Kun sitten myöskin ympäristötukea koskevan uuden järjestelmän jatko on loppusuoralla, sitä koskevat neuvottelut, näyttää siltä, että yhdistettynä kansallisten tukien lähivuosien linjauksiin meillä on käsillä uudistettu tukijärjestelmä, joka täyttää Dohan Wto-kierroksen asettamat vaatimukset ja EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen vaatimukset. Olemme tämän syksyn työn jälkeen tilanteessa, jossa meillä on, voisi sanoa, EU-järjestelmän uudistusta vastaava ja Wto-kehityksen edellyttämä uusi tukijärjestelmäkokonaisuus.

Arvoisa puhemies! Suomi onnistui kohtuullisen hyvin EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta koskevissa neuvotteluissa. Saimme merkittävästi lisää rahaa kuivauskorvauksen muodossa, suuruusluokkaa 100 miljoonaa vanhaa markkaa vuodessa lisää rahaa Suomen maatalouden tukijärjestelmiin. Myöskin maidon interventiohintojen alentamisen malli vastaa niitä tavoitteita, joita Suomi asetti. Nämä seikat näkyvät tämänkin vuoden budjetissa, kun EU-rahoitusosuus maataloudelle kasvaa. Kun sitten vielä otetaan huomioon se, että tältä vuodelta siirtyy ensi vuodelle joitakin eriä, on meillä käytössä kasvava tukirahoitusresurssi, ja uskon, että tämän resurssin puitteissa voidaan tasapainoinen tukikokonaisuus varmistaa. Mutta kuten sanoin, tähän asiaan palataan. Sen yksityiskohdat tarkastellaan sen jälkeen, kun muun muassa ympäristötukikokonaisuus ja luonnonhaittakorvaus on saatu selville.

Arvoisa puhemies! Metsätalouden puolen rahoitus täyttää Kansallisen metsäohjelman tavoitteet niukin naukin. Rahoituksen taso on reaalisesti tämän ohjelman mukaisella tasolla, mutta työlajikohtaisesti tarpeita olisi kyllä enemmänkin. Aivan hiljattain saimme kuulla, että muun muassa Lapin metsänuudistustyöt ovat onnistuneet erinomaisen hyvin. Siellä on paljon potentiaalia voimakkaan metsän kasvun aikaansaamiseksi, mutta oleellinen kysymys on se, pystytäänkö nämä kasvavat taimikot hoitamaan niin, että niistä saadaan kunnon metsät. Tämä on mahdollista mutta edellyttää lisäpanostuksia tulevina vuosina. Onkin nähtävissä, että metsätalouden sektorilla metsän kasvun lisäämiseen tähtäävät toimet ovat mahdollisia mutta edellyttävät lisäpanostusta.

Maa- ja metsätalousministeriössä on lähdetty siitä, että ministeriön päävelvoite ja -vastuu liittyy metsän kasvun turvaamiseen pitkällä aikavälillä. Sen lisäksi on käyty keskustelua siitä, pitäisikö ja kuinka paljon pitäisi tukea uusiutuvan energian käyttöä, niitä tukimuotoja, joilla edistetään uusiutuvan energian tukea. Budjettineuvotteluissa esitimme tähän kohtaan lisärahoitusta. Emme saaneet sitä määrää, mikä meillä oli tavoitteena, mutta kuitenkin 2 miljoonaa euroa lisätään uudistuvan energian tukeen. Jatkossa tälläkin alueella on lisätarpeita, jotka ovat ei ainoastaan eikä erityisesti maa- ja metsätalousministeriön vastuualueen kysymys vaan koko hallituksen vastuualueella oleva kysymys siitä, kuinka paljon ja millä tavalla vastaamme ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin, Kioton sopimuksen tuomiin haasteisiin jne.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia näkökohtia maa- ja metsätalouden budjetista. Ehkä vielä sen haluaisin sanoa, että nimenomaan tämä viimeinen kysymys, uusiutuvan energian tuotantoon suuntautuvan tuen lisäys, edellyttää lakimuutosta, joka on tänään valtioneuvoston käsittelyssä. Toivon, että eduskunta voisi tämän lakiesityksen käsitellä mahdollisimman nopeasti, koska ennen kuin tämä raha saadaan käyttöön, tarvitaan myöskin komission asiaa koskeva notifikaatio, joka esitys voidaan lähettää vasta eduskuntakäsittelyn jälkeen. Näin ollen eduskuntakäsittelyn aikataulusta riippuu se, kuinka pian tässä asiassa voidaan edetä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä viimeksi mainitusta asiasta ministerille, että edellisellä kerralla se oli kolme vuorokautta, kun asia kesti eduskunnassa, niin että aika hyvin täällä se hoidettiin silläkin kertaa. Toivottavasti vaan, kun valtiovarainministeri on paikalla, tämän momentin loppusumma on eduskuntakäsittelyn jälkeen 70 miljoonaa euroa, koska siihen saakka ovat suunnitelmat kaikki metsäkeskuksissakin valmiina. Tässähän ideana on nimenomaan se, että luodaan logistiset järjestelmät. Sen jälkeen pikkuhiljaa ollaan tilanteessa, ettei tarvita mitään tällaisia tukia. Ministerin kannattaisi miettiä investointipuolta.

Sitten ministerille, että nyt on käynyt selville, että 142 artiklaa ei olisi tarvinnut avata ollenkaan. Miksi te menette avaamaan sitä, kun siihen ei ole EU-puolelta ollut mitään tarvetta? Tämä on iso kysymys koko maassa. Toiseksi, missä ympäristötukikokonaisuus oikein viipyy ja siihen liittyvä luomutuotanto?

Pertti Hemmilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on aihetta kiitokseen, nimittäin siksi, että hallitus on kiinnostunut siitä, mitä eduskunta keskustelee budjetista. Sitä osoittaa ministereitten lukumäärä tuolla aitiossa. Siitä kiitos!

On erinomaista, että maatalousministeri Korkeaojakin on täällä paikalla. Eilen, kun käytin puheenvuoron, olisin jo tiedustellut asiaa, mutta nyt minulla on tilaisuus tiedustella: kun totesitte itsekin, että Suomi on onnistunut hyvin näissä maatalousuudistusneuvotteluissa EU:n kanssa, miten sitten on selitettävissä se, että tämä budjettikirja on niin epäonnistunut maa- ja metsätalouden pääluokan osalta? Tämä on äärimmäisen epäselvä, epätarkkuuksia täynnä ja ympäripyöreyksiä täynnä. Tästä ei todella edes kansanedustaja saa selvää, miten ensi vuonna rahat on tarkoitus jakaa. Tämä on paljon epäselvempi kuin tähän asti yksikään budjettiesitys sinä aikana, kun itse olen viisi vuotta näitä seurannut täällä.

Sitten toinen asia: Mainitsitte jo Wto-neuvottelut. Todellakin, miten hallitus on varautunut ... (Puhemies: Aika!) — Jatkan sitten seuraavassa kysymyksessä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri otti esille metsäsektorin. Se on meille koko maassa hyvin tärkeä. Pohjois-Karjalassa meillä on vahva metsäklusteri ja Joensuussa myös vahvaa tutkimusta. Siellä on myös Metlan tutkimuskeskus, jonka osalta on toteutettu valtioneuvoston aikanaan tekemää periaatepäätöstä. Nyt tämä toteutusaikataulu näyttää viivästyvän. Syynä on liian niukka rahoitus. Metlan sisäisesti sitä ei näy kyettävän korjaamaan, kun eläköityminen on liian hidasta ja vapaaehtoisia siirtymisiä ei näyttäisi tapahtuvan. Onko ministeriössä mietitty nyt, miten tästä tavoitteeksi asetetusta aikataulusta voidaan pitää kiinni, jotta Joensuun kehitys ja vahvan metsäklusterin edelleen kehittyminen ei tästä vaarannu?

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitokset todellakin ministerille, että on täällä selvittämässä oman ministeriönsä asioita. Tässä ennen kesälomaa käytiin maatalouskeskustelua täällä cap-uudistuksen kotimaisesta sovellutuksesta. Silloin ilmeni, että pohjoisen alueen osalta suomalainen, hallituksen hyväksymä sovellutus petti noin 20 miljoonan euron osalta. Se ei taida ensi vuotta vielä koskea varsinaisesti, mutta haluaisin tässä yhteydessä kuulla, onko koko hallitus sitoutunut siihen, että tuo 20 miljoonaa euroa tulee pohjoisen C-alueen viljelijöille, ja tuleeko se kehyksistä vai kehysten ulkopuolelta. Siihen ei valtiovarainministeri mitään sanonut keväällä. Nyt odottaisin, että tähän saataisiin vastaus, joka rauhoittaisi kovastikin viljelijöitä. Niin kuin tässä on kuultu edellisissä puheenvuoroissa, maa- ja metsätalousministeriön pääluokan (Puhemies koputtaa) kehys on äärettömän tiukka ja sieltä tätä rahaa ei kyllä löydy.

Unto Valpas /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri on ennenkin sanonut, että Suomi menestyi hyvin EU:n kanssa käydyissä neuvotteluissa. Näin muun muassa silloin, kun Etelä-Suomen tuesta neuvoteltiin. Jäljestäpäin kuitenkin huomattiin, että näin ei käynyt vaan neuvottelut epäonnistuivat. Nehän toivat myös ongelmia Pohjois-Suomen tukiin. Olette myös monta kertaa vakuuttanut, että Pohjois-Suomen pysyviin tukiin ei puututa. Kysynkin jälleen kerran: Säilyvätkö Pohjois-Suomen tuet ennallaan vai tullaanko niitä muuttamaan ja alentamaan?

Olli Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri kovasti kehui, mutta miten on mahdollista, että C-alueen viljelijät nousevat barrikadeille ja MTK pitää hätäkokouksiaan C-alueen tukioikeuksien vähenemisestä?

Toinen asia: Teidän edustajakolleganne eri puolilla vaativat sitä samaa, mitä me täällä keskustelimme vuokramaiden tukioikeuden siirtymisestä. Tästä on oltu hiljaa muuten koko kesän. Miten ministeri aikoo hoitaa tämän vakavan ongelman, joka koskettaa varsin suurta määrää viljelijöitä?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri tästä, mitä ed. Nepponen sanoi, on pahaa epäselvyyttä, näiden vuokramaiden tukioikeuksista. Mikä se tilanne nyt on? Kun kepuun pettyneet maanviljelijät soittavat, kuinka tämä menee, mitä minä heille vastaan? Kertokaa, arvoisa ministeri!

Sitten toinen, metsätalouden uusiutuvan energian ala. Siinähän mahdollisuudet ovat rajattomat. Sen pitäisi olla paljon suurempi homma. Tätä risupaketointia käytettiin silloin niin kuin tulevaisuuden edistäjänä, kun ydinvoimapäätöstä tehdään. Eikö todella ole enempää kuin, oliko se ed. Pulliaisen mainitsemat aika vaatimattomat rahat, siihen tulossa?

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttäisi siltä, että kansallisen tuen rahoitus on budjetissa riittävä ja myös tähän liittyen tämä valtioneuvoston lausuma, että se tullaan turvaamaan. Mutta ongelmia on. Minun asiani koskee maidon pohjoista tukea, kun komissio 2002 linjasi niin, että vuonna 2005 ei enää pohjoisella alueella voida maksaa maidon osalle niin sanottua pohjoista tukea sille litramäärälle, joka ylittää tilakohtaisen kiintiön. Tämä on erittäin iso ongelma, ja heitänkin tässä ihan kysymyksenomaisesti, millä tavalla ministeriössä on pohdittu ratkaisuja tähän. Onko mahdollisuus mennä tällaiseen maitokiintiön vuokrausjärjestelmään, tai voidaanko esimerkiksi C-alueen sisällä näitä kiintiöitä tasata niitten tilojen välillä, jotka eivät tuota täyteen, ja niiden, jotka ylittävät? Tämä on erittäin iso ongelma ja hyvin akuuttikin, koska näyttäisi siltä, että se ensi vuoden puolella joka tapauksessa tulee toteutumaan.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsät pitää pitää kunnossa ja ensiharvennukset tehdä ajallaan. Se on Suomen etu. Metsäteollisuus on lopettanut tuotantolaitoksia, nimenomaan sahoja ja vaneritehtaita ja mekaanista metsäteollisuutta. Syyksi on sanottu, että puun hinta on liian korkea. Esimerkiksi sahojen osaltahan 70 prosenttia kustannuksista on raaka-ainekustannuksia. Siellä ei liikkumavaraa muutoin ole. Pitäisikö nyt neuvotella, että saataisiin tällainen kierre katkaistua, että raaka-aineen hinta olisi kohtuullisempaa, ettei se olisi näin korkea ja ettei siitä syystä nyt lopetettaisi ja vietäisi sahoja ja tuotantolaitoksia Venäjälle ja muualle, Viroon ja Eurooppaan?

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! 141-neuvottelujen huono tulos on se seikka, joka aiheuttaa suurelta osin sen epävarmuuden, joka tässäkin keskustelussa heijastuu ja valitettavasti heijastuu vielä enemmän maatalouden harjoittajien parissa. Mikä on teidän viestinne, arvoisa ministeri, viljelijöille ja viljelijöiden investointihankkeisiin? Uskallatteko kannustaa tässä tilanteessa ja ottaa vastuun siitä, että pitkäaikaiset investoinnit sitten osoittautuvat kannattaviksi tulevaisuudessa?

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hyvä, että hallitus on luvannut kompensaatiota ja korvausta sille yhteisen maatalouspolitiikan aiheuttamalle tukivajeelle, joka on syntynyt. Ongelmia kuitenkin on, ja täällä ed. Lämsä muun muassa otti esille tämän maitokiintiöihin liittyvän ylitystukiongelman samoin kuin pohjoisen tuen. On hyvä, että niihin vastaukset kuulemme.

Herra puhemies! Sen sijaan Wto:n ja yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden ja päätöksenteon ristiriita on aika huima. Se liittyy vaikkapa siihen, että jälleen kerran joudutaan lisäämään byrokratiaa ensi vuodelle. Onkin mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa nyt sitten tarkastajien ja byrokraattien määrä ylittää viljelijöiden määrän, koska siellä puolella jatkuvasti väkimäärä lisääntyy, sen sijaan viljelijöiden määrä laskee.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri puheenvuorossaan totesi, että yhdistettynä Suomen kansallisen tuen linjauksiin meidän järjestelmämme täyttää nämä Dohan kierroksen ja EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen vaatimukset. Se on erittäin hyvä asia. Mutta sieltä Dohan kierrokselta on tulossa myöskin sellaisia paineita, että jos näistä vientituista ollaan luopumassa, niin mielellään kuulisin, onko ministeriössä jo käynnistetty valmistelu siitä, miten Suomi sitten selviytyy siinä tilanteessa. Sehän ei ole nyt lähitulevaisuudessa, mutta varmasti lähimmän kymmenen vuoden aikana sieltä vaikutuksia tulee.

Toinen kysymys liittyy siihen, kun täällä ed. Ollila kysyi näistä investointituista. Yksimahaisten kohdallahan suurin ongelma on se, että meillä on ylituotantotilanne ja se uhkaa sitä, että meiltä viedään nämä Suomen tuet, jos me emme osaa toimia oikein. Miten me saamme teurastamojärjestöt kuriin, etteivät ne aja kaksilla raiteilla? Samalla ne vaativat lisää lihantuotantoa, mutta uhkana on menettää nämä tuet, jotka neuvoteltiin ja joita esimerkiksi Ruotsissa ei ole.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Pyrin tiiviisti vastaamaan esitettyihin kysymyksiin.

Tässä keskeisenä kysymyksenä oli tämä alueitten välisten tukisuhteiden kohtalo. On ollut ja tulee olemaan koko tämän uudistustoimen peruslähtökohta, että alueitten ja tuotantosuuntien välillä ei tukia siirretä alueelta toiselle tai tuotantosuunnalta toiselle, vaan näiden kokonaismäärien suhteet säilyvät ennallaan. Se tarkoittaa sitä, että pohjoinen ei menetä, etelä ei menetä, maitotalous ei menetä tai joku muu tuotantosuunta ei menetä. Sen sijaan tilojen välisiä muutoksia näitten ryhmien sisällä syntyy.

Mitä tulee tähän artiklaan 142 ja sen tukivaltuuksiin, kun lähtökohta on ollut se, että luonnonhaittakorvauksen korotus tulee voimaan koko maassa, mikä on luonnollista, ei voisi ajatella, että luonnonhaittakorvaus on korkeampi Etelä-Suomessa kuin pohjoisessa, niin kun tämä tapahtuu, niin komissio 142 artiklan sanamuodon perusteella on ilmoittanut, että tämä nousu otetaan huomioon tässä maksuvaltuuden tasossa. Me olemme neuvotelleet siitä, että tämä tapahtuisi kokonaiseuromäärien tasolla ja nämä tuotekohtaiset valtuudet säilyisivät ennallaan.

Komissio voi tämän päätöksen tehdä tietenkin ilman Suomen ehdotusta. Pidämme viisaampana sitä, että kun komissio ilmoittaa näin toimivansa, me annamme sille viisaan, järkevän muodon. Mitä tulee sitten tähän budjettikokonaisuuteen, niin pitää paikkansa, että nyt kun tämä järjestelmä on kokonaan muuttumassa, tämä tilanne on hyvin monimutkainen. Mutta sen jälkeen kun tämä uudistusprosessi on viety läpi, meillä on selvemmät sävelet, ja myöskin byrokratian kohdalla toivon, että tämän kokonaisuuden tai muutoksen myötä voimme tätäkin puolta helpottaa.

Mitä tulee tähän Metlan kehitykseen Joensuussa, siinä lähtökohtana on se, että tämä vahva metsäklusteri Joensuussa säilyy, sitä vahvistetaan. Tästä 100 henkilön tavoitteesta pidetään kiinni. Aikataulusta joudumme jonkun verran tinkimään, mutta olen halunnut sanoa, että ei ole mihinkään kirjoitettu ehdottomana ylärajana, että tämä Metlan 100 henkilöä olisi se, johon sen pitää sitten jäädä. Tämä Joensuun metsäklusterin vahvistaminen on hallituksen tähtäyksessä.

Mitä tulee sitten tähän kansallisten tukien kokonaismäärään, kuten sanoin, tässä on lähtökohtana ollut se, että mitään muutoksia, muita kuin sisäisiä muutoksia, tässä ei ole tapahtumassa, että kehyksen puitteissa pärjättäisiin, mutta tämä osien saaminen tasapainoon on aika haastava tehtävä, ja näemme vasta myöhemmin syksyllä, minkälaisia mahdollisia tarpeita tämän tasapainon saavuttamiseen sitten lopulta on rahoituksen puolella.

Vuokra-asiasta, josta ed. Nepponen kysyi, hän on poistunut salista, totean sitten lyhyesti, että olemme käyneet sovellukset läpi suurin piirtein vastaavissa maissa Euroopassa — kysymyshän on EU-järjestelmästä, EU-rahoista — ja näiden pohjalta ollaan rakentamassa nyt yhdessä MTK:n kanssa suomalaista ratkaisua tähän asiaan. Se on monimutkainen. (Ed. Nepponen: Olen paikalla!) — Anteeksi, ed. Nepponen on vain väärällä paikalla. (Ed. Soini: Mutta oikealla asialla!)

Vielä tästä metsäsektorista. Kuten sanoin, sillä puolella näyttäisi olevan kasvavia tarpeita, jotka työllisyyden ja kansantalouden kannalta kokonaisuutena olisivat hyvin perusteltuja. Kun näitä uusia tietoja saadaan, niin tämä asia varmasti nousee jatkossa keskusteltavaksi. Nyt vain on tarpeen se, että tämä raha, joka nyt on budjetissa, saadaan ripeästi käyttöön ja, niin kuin ed. Pulliainen totesi, tarkoituksena on varmistaa tällaisten logististen järjestelmien syntyminen, jotta sitten markkinaehtoisesti tämä energiapolitiikka voisi jatkossa toimia.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä budjetointiprosessin neljästä asiasta näin valtiovarainministeri Kalliomäen ja tämän seurakunnan läsnä ollessa. Voidaan sanoa, että tämä uudistettu kehysmenettely toimii. Itse asiassa valtiontalous on selkeästi paremmassa kunnossa kuin hallitusohjelmassa sen oletettiin tässä vaiheessa olevan johtuen osin hyvästä tulokertymästä. Tämä kehysmenettely sopisi ehkä vientituotteeksikin Ranskalle, Saksalle, Italialle, ja olen ymmärtänyt, että ministeri Kalliomäki on sitä jo esitellytkin Ecofinin kokouksessa. On tärkeätä, että taloudessa on pitkäjänteinen suunnittelu ja sitoutuminen. Kun ensi kerralla tehdään kehyksiä, niin ehkä silloin kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että tämä jakamaton varaus olisi hieman suurempi, jotta se jättäisi joustavuutta enemmän budjetointiin. Toisaalta on hyvin tärkeää, että nämä budjettipohjat ovat sitten oikein. Ehkä tuo viestintä- ja liikenneministeriön pääluokkapohja ei ole aivan täsmällinen. Onneksi siinä on tämä joustokohta, että valtionyhtiön myyntituloja voidaan hyödyntää niin kuin hallitusohjelmassa on lausuttu.

Toinen näkökulma on sitten tämä budjetin täydellisyyden periaate, joka on edelleen voimassa. On lähdettävä siitä, perustuslakikin lähtee, että kaikki ennakoitavissa olevat menot pitää budjetoida. Meillä keväällähän keskusteltiin ratarahoista, ja onkin hyvä, että tässä tulee niin sanottu paikko. Nyt sitten toisessa lisätalousarviossa nämä budjetoidaan, jotta ratatyöt voivat jatkua nyt tässä aivan näinä päivinä. Olen kiinnittänyt myöskin huomiota siihen, että joku ministeri taisi puhua tuossa kesällä, että on sovittu, että toisessa lisätalousarviossa ensi vuonna tehdään sitä ja sitä. Se ehkä ei ollut tarkoitettu ihan näin, mutta että se ei ole budjetoinnin täydellisyyden periaatteen mukaista, vaan kun meillä ei ole vielä tätä ensi vuodenkaan budjettia, niin ei pidä puhua lisäbudjeteista tässä yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on tehnyt eräitä lisäyksiä pohjiin, ja osa niistä on otettu, esimerkiksi ateriatuki, jota eduskunta nosti opiskelijoille — tämäntapaisia sinne on otettu — mutta eräitä sinne ei ole otettu, vaikka eduskunta on selkeästi linjannut. Minusta pitää olla erityinen syy sektoriministerin ministeriössä silloin, kun eduskunnan pohjalisäyksiä ei oteta; ei voi olla sellainen linja, ei kai olekaan sellainen linja, että ne vain noin pyyhkäistään sivuun, niin kuin taisi olla viime vaalikaudella olla.

Puhemies! Ed. Backman puhui siitä, että budjettiriihtä ei oikein tarvita enää. Minusta asia ei ole ihan näin, että voitaisiin keväällä tehdä jo budjetin keskeisiä linjauksia; asia on juuri päinvastoin eli politiikkaa pitää tehdä, talouspolitiikkaa varsinkin, ajassa, kun taloutta on vaikea ennustaa nykyään kolmea kuukautta pitempään. Budjettiriihi ilman muuta vielä tarvitaan, vaikka se on lyhyempi, mutta on tärkeää, että hallitus kokoontuu tarkastelemaan tilannetta siinä vaiheessa. Mutta nyt tavallaan ollaan toisessa suunnassa eli tehdään ajassa sillä tavalla, että sitten tuloratkaisun yhteydessä tehdään eräitä ratkaisuja, kun nähdään, mikä on työmarkkinoiden linja.

Puhemies! Onkin tärkeätä, että talouspolitiikassa on nyt nämä kolme tavoitetta. Ensimmäinen tavoite on saavutettu: budjettiriihi on onnistunut. Siinä sovittiin merkittävistä työllisyyttä edistävistä toimista: kotitalousvähennyksen laajentamisesta hoiva- ja hoitotyöhön, joka on tehty verovelvollisen tai hänen puolisonsa vanhempien tai isovanhempien käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Sitten sitä muutoinkin korjattiin palkkojen osalta ja linjattiin myöskin matalan tuottavuuden työn tukimalli, joka sitten otetaan, kun se on teknisesti mahdollista vuoden 2006 alusta lukien, on aktiivisia työllisyystoimenpiteitä jne.

Toinen tärkeä vaihe, olkoon sitten kolmiloikka niin kuin on sanottu, on edistää maltillista, pitkäaikaista tulopoliittista kokonaisratkaisua. On todettava, että itsekin olen muuttanut mielipiteitäni tältä osin, että onkin paikallaan, että veroratkaisu sittenkin tehdään tässä yhteydessä. Palkat ovat kuntien ja valtion budjetissa niin suuri erä, että pitää tietää, mikä on palkkojen korotuksen taso, kun tarkkaan budjetoidaan. Toisaalta jos syntyy pitkäaikainen maltillinen työmarkkinaratkaisu, se antaa mahdollisuuksia edetä työn verotuksen keventämisessä, joka on sekä rakenteellisista syistä että työllisyys- ja suhdannesyistä, kaikista syistä, perusteltu. Ed. Hautala täällä mielestäni lähti väärin tässä liikkeelle ja asetti vanhakantaisesti palvelut ja työn verotuksen vastakkain. Ei näin voida menetellä, vaan kyllä on välttämätöntä edistää työllisyyttä, hyvinvoinnin pohjaa, ja sitä kautta turvata palveluja. Teidän kannattaa tulla tälle vuosikymmenelle talouspolitiikassa, ed. Hautala.

Kolmas vaihe, joka on näistä toivoakseni tärkein vaihe, on tämä hallitusohjelman välitarkastus, jossa ainakin verotus on mukana, sekä kehysriihi ja toisaalta hallituksen globalisaatioselvitystyö. On niin, että kun meillä on hyvä hallitus ja hyvä talouspolitiikka, tämä lähiajan näkymä on varsin kohtuullinen. (Ed. Kallis: Hyvä eduskunta!) — Hyvä eduskunta. — Mutta pitemmällä aikavälillä, kun globaalitalouden oloissa vastaamme ikääntymisen haasteeseen, haaste on uskoakseni kovempi kuin tässä salissa ymmärrämme. Siihen liittyy myöskin epävarmuutta, terrorismia, ehkä ilmastonmuutoksen alkavia ongelmia ja monia muita epävarmuustekijöitä. Eli on erittäin hyvä, että on tekeillä tämä Suomen selvitys maailmantaloudesta, jossa on myöskin talouspoliittinen ulottuvuus, ja että sen tuloksia voidaan myöskin ajassa sitten laittaa valmisteluun ja täytäntöön. Siellä on monia hyviä asioita.

Puhemies! Vielä otan kommenttina yritysverouudistuksen, joka sekin on syytä ottaa ehkä tuon omistajuuden osalta tarkasteluun. Ensinnäkin totean sen, että oli hyvä asia — hallitus tarvitsisi jonkun mitalin siitä — että meillä yritysverotusta uudistettiin ajassa. Yritykset olisivat nyt tosi ongelmallisessa tilanteessa, myöskin me eduskunnassa, hallituksessa, olisimme tosi ongelmallisessa tilanteessa, jos nyt EY-tuomioistuimen päätöksen jälkeen joutuisimme paniikissa verotusta uudistamaan. Tämähän oli kokoomuksen linja autoverotuksessa ja nyt yritysverotuksessa, mutta kokoomuksen rooli verotuksen kykypuolueena onkin, miten sen kauniisti sanoisi, viime aikoina hämärtynyt. (Hälinää) Oli aivan välttämätöntä, että Suomi sopeutti verojärjestelmänsä yhteisömarkkinoille toimivuuden kannalta ja myöskin oikeudellisesta näkökulmasta. Yritykset varmasti sitä arvostavat.

Mutta kotimaisen omistajuuden näkökulmasta tietenkin toivon, että siinä voidaan edetä. Meillä tietenkin myyntivoittoverotus sekä varallisuusvero ovat tällaisia reliikkejä, jäänteitä, ja kyllä tämä Norjan-malli, niin että jossain vaiheessa aikatauluttaisimme varallisuusverosta luopumisen, olisi kotimaisen omistajuuden kannalta hyvä. Se olisi myöskin veropoliittisesti hyvä, sillä varallisuusvero, varsinkin kun siihen nyt ammuttiin sellainen aukko, että se on veroteknisesti huono ja sitä voidaan kiertää, on katoavaa kansanperinnettä. Toivon sen takia, että tässä yhteydessä voitaisiin sitä tarkastella nimenomaan kotimaisen omistajuuden näkökulmasta, joka on tärkeä, niin kuin olemme nähneet viime aikoina.

Puhemies! Vielä yhden ajatuksen kuitenkin sanon, koska näitä tuntuu tässä riittävän. Palaan liikenneinfraan siinä mielessä, että kyllä parasta aluepolitiikkaa Suomessa on liikenneinfran kehittäminen. Kun kulkee Lahden seudulla, kulkee Valkeakosken seudulla, missä on tehty tieinvestointeja, sen näkee silmissä, että kehitys on lähtenyt liikkeelle. On erittäin hyvä asia, että hallitus on saanut aikaan pitkäjänteisen liikenneväyläsuunnitelman, ja kun tupon yhteydessä voimme edistää tämän rahoitusta, niin kuin uskoakseni voimme, se on hyvä asia. Tähän kysymykseen hyvä hallitus etsii ratkaisuja sitten varmaan tämän budjetin jatkon yhteydessä, ja tällä tavalla voidaan liikenneinfraa edistää. Tämä liikenneministeriön pohja, jolta ministeri Luhtanen ponnistaa, jäi hieman liian alhaalle. (Min. Luhtanen: Se oli alhainen) — Se oli alhaalla, me olemme tästä yksimielisiä, ministeri Luhtanen. — Siksi tämä hallitusohjelman kirjaus, että voimme käyttää tässä yhteydessä valtionyhtiöiden myyntituloja, on paikallaan hyödyntää.

Heidi Hautala  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Ala-Nissilä toivotti minut tervetulleeksi tälle, oliko se nyt vuosisadalle vai vuosituhannelle, niin haluaisin kuitenkin siteerata Suomen Pankin johtokunnan jäsentä Matti Louekoskea, joka on maanantaina Hämeen Sanomissa päätellyt, että veronalennukset eivät ole mahdollisia palvelutasoa alentamatta. Tämä näistä verojen ja palvelutason alentamisista.

Hän myöskin katsoo, että veronalennuksilla ei saada aikaan niin merkittävää työllisyyden kasvua, että ne tämän vajeen poistaisivat. Hän myöskin toteaa, että erilaiset kansainväliset selvitykset alkavat olla tällä linjalla. Olisi erittäin kiinnostavaa nyt kuulla lisää perusteluja tälle hallituksen näkemykselle, että investoinnit ja työllisyys sen kun vaan kohisten lisääntyvät tällä veronalennuslinjalla. Minkälaisia perusteita valtiovarainministeriöllä nyt tälle näkemykselle oikein on?

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on sitonut veroalen ja valtion investoinnit tulopoliittiseen ratkaisuun. Ensinnäkin se on minusta ihmeellinen tilanne siinä mielessä, että mahdollisimman vapaasti pitäisi työmarkkinoitten saada sopia nämä työehtosopimukset. Taas toisaalta hallitus joutuu vaikeaan tilanteeseen siinä mielessä, että työehtosopimukset ovat voimassa helmikuun alkuun saakka, ja jos työmarkkinaneuvottelut kokonaistuloratkaisusta siirtyvät tammikuulle, niin tämä hallituksen tulo- ja menoarvio menee uusiksi, ja siinä mielessä kysyn valtiovarainministeri Kalliomäeltä, oletteko te huomioinut tämmöisen asian.

Sitten, toisaalta ed. Ala-Nissilän puheenvuoro on hyvin voimakas täällä eduskuntasalissa, mutta kun valtiovarainministeri Kalliomäki nipistää korvasta ed. Ala-Nissilää, niin sen jälkeen kaikki ed. Ala-Nissilän puheet on vedetty alta lipan.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ed. Ala-Nissilä viittasi osinkoverotukseen ja hallituksen hyvään päätökseen, niin en ole niin varma, onko se niin hyvä. Olisi voinut myöskin menetellä niin, että olisi annettu verovapaus kaikille osingoille. Se olisi maksanut vajaat 10 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt kun tehtiin tämä paketti, niin se maksaa yli 500 miljoonaa valtiolle, ja hallituksen suuri tavoite on saada ensi vuonna 11 000 työpaikkaa lisää. Sehän tekee peräti 50 000 euroa työntekijää kohti, 50 000 euroa työntekijää kohti.

Viittaus ed. Backmanin mielipiteeseen, että budjettiriihtä pitäisi yksinkertaistaa — olen aivan samaa mieltä. Nyt tullaan budjettia käsittelemään kaksi kolme kuukautta, kutsutaan tänne satoja asiantuntijoita. (Puhemies koputtaa) Muutokset ovat promilleluokkaa. Yhtä hyvin voisimme jatkaa tätä keskustelua kolme neljä päivää ja sitten sopia, että nyt se loppuu ja budjetti hyväksytään.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja on aivan oikeassa siinä, että tämän budjetin heikoin lenkkihän on ilman muuta liikenne- ja viestintäministeriön pohjassa. Se pohja ei salli niitä elinkeinoelämän kannalta välttämättömiä, liikenneturvallisuuden kannalta välttämättömiä uusinvestointeja eikä oikein edes sitä, että pystytään huolehtimaan alemman asteen tieverkoston kunnossapidosta. Sen takia joudutaan sitten lisäbudjettimenettelyllä tekemään näitä paikkuita, että ratapuolellakin kunto säilyy.

Mutta, arvoisa herra puhemies, tähän liittyy nyt myöskin ongelma. Olen taipuvainen myös samanlaiseen ajatteluun ja ymmärrän hyvin, että tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun kytketään veroratkaisut. Juoksujärjestys on oikea, ja ed. Ala-Nissilä on tässä kohtaa muuttanut mielipidettä oikeaan suuntaan. Mutta hieman myöskin oudoksun sitä, että tulopoliittiseen ratkaisuun kytkettäisiin infraratkaisut, jotka selkeästi ovat eduskunnan budjettivallan piirissä olevaa toimintaa. (Puhemies koputtaa)

Lyhyesti lopuksi vielä: Talouspolitiikkaa todella pitää tehdä ajassa. Aikooko valtiovarainministeriö tuoda tavallaan kurkistusneuvottelut, jossa näitä pohjia voidaan arvioida vaalikauden loppuosalta uudelleen, mahdollisimman pian?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On tärkeätä todeta, minkä eilenkin totesin, että eduskunta ja valtiovarainvaliokunta tekevät talousarvion ajallaan. Me elämme tavallamme ja työmarkkinaratkaisu syntyy sitten ajallaan, toivottavasti ajoissa. Minusta hallitushan ei ole kytkenyt tai sitonut mitään vaan ajoittanut oman ratkaisunsa työmarkkinaratkaisun linjan yhteyteen marraskuun lopulle sen tiedon varassa, mikä silloin on. Se on oikein eduskunnankin näkökulmasta, ja silloin me viimeistään tarvitsemme nämä tiedot.

Puhemies! Me tarvitsemme kasvun vauhdittamiseksi sekä dynamiikkaa että vakautta.

Ed. Heidi Hautala, meillä kansantalous kasvaa melkein 4 miljardia euroa vuodessa ja siitä 40 prosenttia tulee verotulojen kasvuksi vuodessa. Kysymys on lähinnä siitä, että verotusta ei kiristetä, vaan verotusta kevennetään sen kasvun myötä. En tiedä, mitä Suomen Pankin johtaja Louekoski on sanonut, mutta kyllä ekonomistit ovat laajalti sitä mieltä, että työn verotuksen rakenteellinen keventäminen on välttämätöntä.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Terve, vahva valtiontalous on vähäosaisten paras turva. Nyt esillä oleva valtion talousarvio täyttää kohtuullisesti tuon terveen valtiontalouden vaatimuksen. Valtiontalous ei ole kuitenkaan niin hyvä kuin usein tässä salissakin oletetaan. Valtiolla on edelleen paljon velkaa verrattuna siihen, miten vähän tuota velkaa oli ennen 1990-luvun lamaa. Normaalioloissa, jos maailma menee näin, me pärjäämme hyvin, mutta ennemmin tai myöhemmin ehkä tulevien kriisien tai laman tai jonkun muun huonomman ajan varalta meillä ei ole läheskään niin hyvä tilanne kuin esimerkiksi ennen tuota pahaa kokemusta 1990-luvulla.

Työttömyysongelma on edelleen ratkaisematta. Tämän ovat joutuneet sanomaan toistakymmentä vuotta, ehkä pitempäänkin, tässä salissa eri edustajat. Jos tuota ongelmaa ei voida ratkaista, on se pidemmällä tähtäimellä vielä suurempi uhka hyvinvointiyhteiskunnalle kuin se on ollut ja on tällä hetkellä. Vihdoinkin olisi siirryttävä passiivisesta työttömyyspolitiikasta todella aktiiviseen työllistämiseen. Tässä suhteessa on paljon puhuttu ja suunniteltu, mutta rohkeus ei ole riittänyt niihin muutoksiin, joilla todellisuudessa voitaisiin siirtyä aktiiviseen työllistämiseen.

Työnteon verotusta on pakko alentaa, ei siitä syystä kuin esimerkiksi ed. Heidi Hautala äskettäin väärin oletti. En itsekään usko enkä ole koskaan uskonut, että veroja kannattaa sen takia alentaa, että kulutus ja ostovoima lisääntyvät — Suomessa voi päinvastoin ajatella, että monen ihmisen osalta kulutusta on mieluummin liikaakin — vaan työn verotusta pitäisi laskea sen takia, että työnteko kannattaisi. Se on ihan selvää, että työnteon tai työttömyyden suurin ongelma on se, että kansalaisten, ihmisten, mielestä työnteko ei monissa tilanteissa kannata riittävästi. Jokainen meistä tietää, että tekemätöntä työtä on maailma täynnä. Kaikki ne epäkohdat, mitä tässä salissakin joka päivä tuodaan esille tai lähes kaikki, voitaisiin korjata tekemällä työtä, mutta sitten todetaan, että meillä ei ole rahaa. Ja jokainen meistä ymmärtää, että työnteolla, ahkeruudella ja aktiivisuudella laajasti käsitettynä ne varatkin kootaan.

Pitäisi todella ottaa vakavasti se tosiasia, että työnteko ei ole tarpeeksi kannustavaa, tarpeeksi houkuttelevaa. Tietysti työolosuhteissakin on parantamista, mutta liian usein vedetään johtopäätöksiä, että kun ihmiset haluavat pois työelämästä, pois eläkkeelle, kysymys on pelkästään siitä, että ei viihdytä työelämässä. En oikeastaan tiedä, onko työelämä kuitenkaan viihtymistä noin sananmukaisesti. Enemmän on kysymys siitä, että esimerkiksi eläke tai joku muu näyttäytyy houkuttelevampana vaihtoehtona, kun verrataan siihen, että työnteko on aina rasittavaa. Ennen aikaan sanottiinkin, että jos työnteko olisi mukavaa, niin herrathan sen tekisivät. Tämä pitää vielä tänä päivänä paikkansa. Eli työnteosta täytyy saada riittävä korvaus verrattuna passiivisena kansalaisena olemiseen.

Työn verotuksen alentamisen jatkamista tarvitaan pikaisesti. Vaikka hallituksen tarkoitusperä oli hyvä, ei vero- ja eräiden muiden budjettiratkaisujen lykkääminen tuponeuvottelujen yli ollut viisasta. Hallituksen julkisuuteen antamat lupaukset veronalennuksista ja muista budjettiasioista on työmarkkinoilla kuitattu jo saatuina, eikä niillä tupopöydässä tule olemaan sellaista arvoa kuin hallitus olettaa ja toivoo. Lisäksi näyttää, että tupoaikataulu on sellainen, että jos tämmöisiä ratkaisuja pitää tehdä, ne joudutaan kuitenkin todennäköisesti tekemään ennen kuin työmarkkinaneuvottelujen lopputulos on selvillä.

Sitten yleisestä taloudesta pariin yksityiskohtaan.

Maanteiden kunto on häpeällisen huono. Erityisesti näin on alempiasteisten teiden osalta. Vähätkin liikennerahat on menneinä vuosina osittain virheellisesti sijoitettu erilaisiin mammuttihankkeisiin ja varsinainen tieverkko on jätetty lähes rappiolle, mitä nyt vähän mustaa asfalttia kesäisin vedetty routavaurioiden päälle, ja taas sitten seuraavana suvena tiet ovat samassa kunnossa. Autoliikenteen pito pelkkänä valtion lypsylehmänä on suuri virhe. Täytyy muistaa, että liikenteen maksamista erityisistä veroista vain yksi kolmasosa käytetään liikenteeseen. Täytyy myös muistaa, että suomalainen yhteiskunta, elinkeinoelämä ja myös yksittäiset kansalaiset ovat täysin riippuvaisia autoliikenteestä, ja muutenhan ei näin harvaanasutussa maassa voisi ollakaan. Liikenneongelmat ovat todella sellaisia ja se arkinen, jokapäiväinen tieverkko koko maassa on monelta osin niin huonossa kunnossa, että kysymys ei ole enää liikenteen ongelmista vaan hyvin pian koko yhteiskunnan ongelmista.

Alkoholi- ja muut päihdeongelmat horjuttavat jo nyt ruohonjuuritason yhteiskuntaa. Perheiden huono vointi, väkivalta ja monet muut ilmiöt johtuvat pitkälti alkoholinkäytöstä ja erityisesti lisääntyneestä alkoholinkäytöstä. Hallitus on tähän mennessä omilla toimillaan enemmän heikentänyt kuin parantanut tilannetta. Vähintä, mitä nyt voidaan tehdä, on lisätä voimavaroja kansallisen alkoholiohjelman toteuttamiseen. Hallituksella olettaisi olevan sen verran itseluottamusta ja itsetuntoa, että se kykenisi myöntämään alkoholiverotuksessa tekemänsä suuren virheen ja korjaisi sen, mikä on vielä korjattavissa tämän verotuksen osalta, odottamatta sitä, että tilanne edelleen huonontuu.

Arvoisa puhemies! Kaikesta kritiikistä huolimatta talousarvioesitys on kohtuullisen hyvä. Kuitenkin niin hallitus kuin eduskunta tarvitsevat enemmän rohkeutta ja tervettä järkeä, jotta tilanne maassamme pysyisi edes yhtä hyvänä kuin se tänään on. Tämän lisäksi meillä tulisi olla kykyä ja ahkeruutta tehdä rakkaasta isänmaastamme nykyistä oikeudenmukaisempi kansalaisyhteiskunta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies, hyvät edustajatoverit! En niiskuta enkä itke hallituksen puheitten tähden, vaikka syytä ehkä olisikin. Syynä on ihan suosiollinen syysflunssa.

Arvoisa puhemies! Aina silloin tällöin on hyvä kuulla kuilun kuisketta itse rakentamansa norsunluutornin kupeessa ja aina välillä on hyvä laskeutua valtiovarainministeriön kabinettien sfääreistä ihmisen arjen tasolle, sillä tämän hallituksen ja eduskunnan onnistumisen mittarina on oltava se, miten hyvinvoivan enemmistön diktatuuri kohtelee heikompiaan, ei se, että vain pärjääjät pärjäävät. Sotien jälkeisen suomalaisen kasvun ja kehityksen ihmeen teki mahdolliseksi se, että edeltäjämme tässäkin talossa loivat puitteet järjestelmälle, jossa ketään ei jätetty oman onnensa nojaan, vaan kannoimme vastuun yhdessä. Tämän yhteisen vastuun kantaminen on taannut paitsi yhteiskuntarauhan myös suomalaisen kilpailukyvyn, jossa yrittäjillä on ollut käytössään yhteisillä verovaroillamme koulutettua osaavaa ja innovatiivista henkilöstöä.

Nyt kepuvetoisen yhteisvastuureformin tarkoituksena näyttää olevan yhteisvastuun alasajo ja oman epäonnensa seppien yhteiskunnan luominen. Lopputuloksena on paluu torppareiden, piikojen ja herrojen uuden ajan sääty-yhteiskuntaan, jossa elämänlaatu ja taloudelliset selviytymismahdollisuudet ovat jälleen periytyviä tai lottovoittoja. Valitettavaa on, että jopa vallan kabineteissa, erityisesti valtiovarainministeriössä, kepuvetoinen yhteisvastuureformin minä—minä-kulttuuri on saanut aseman julkisen talouden ja toiminnan lähtökohtana. Oireellista on, että hallituksen ja sen poliittisten päättäjien puolesta arvovalintoja tekee virkamies, valtiosihteeri Sailas, joka lyhytjänteisellä tuotos—panos-opillaan pyhittää suomalaisten uusjaon selviytyjiin ja syrjäytettyihin. Opin avainsanoja ovat omavastuu, itsekeskeisyys ja syrjäytettyjen syyllistäminen.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän syrjäytetyillä on monen ikäiset kasvot: toimeentulotuen varassa elävän lapsiperheen, joka ei edelleenkään saa tänä vuonna tapahtunutta lapsilisän korotusta käyttöönsä. Oppimistuloksillaan ylpeilevässä maassa ei vuoden 1997 jälkeen ole uskallettu tilastoida, kuinka moni päättää peruskoulunsa alle 6,5:n keskiarvolla. Edelleen lähes joka kymmenes nuori jää ilman peruskoulun päättötodistusta ja juhlapuheista huolimatta 18 vuotta täyttäneiden uuslukutaidottomien määrä on kasvanut.

Juhlapuheet pudokkaiden saattohoidosta voivat jäädä omaan arvoonsa, kun Suomessa lähes kaikki syrjäytymisen ehkäisy- ja hoitotyö sysätään edelleen kolmannen sektorin epävarman projektirahoituksen varaan. Lapset ja nuoret eivät ole tuotteita tai projekteja. Lapset ja nuoret eivät myöskään ole tilastollisia keskiarvoja, joilla Suomessa menee kohtuullisesti. Jokainen heistä on oma yksilönsä, jonka menestystarina on viime kädessä meistä kiinni. Lasten ja nuorten tarpeet eivät pääty sinä päivänä, kun projektiraha päättyy. Lasten ja nuorten kasvatusvastuu on toki vanhemmilla, mutta selviytymis- ja syrjäytymättömyysvastuu meillä poliittisilla päättäjillä. Kuntiin ja käytännön syrjäytymisehkäisytyöhön tarvitaan kipeästi lisää terveydenhoitajia, koulukuraattoreita, sosiaali- ja nuorisotyön ammattilaisia sekä opettajia, monialaisia tiimejä, jotka mahdollistavat varhaisen puuttumisen. Pudokastyö ei ole turhaa, mutta usein silloin nuoren ongelmat ovat kasaantuneet, pitkittyneet ja monimutkaistuneet liikaa. Todellisia säästöjä ja vähemmän inhimillistä kärsimystä aiheutetaan ja saavutetaan, jos jo nyt hallitus ja eduskunta kantavat vastuunsa lapsista ja nuorista omassa budjetissaan.

Arvoisa puhemies! Vielä parikymmentä vuotta sitten Suomella ei ollut varaa pitää pitkäaikais- tai nuorten työttömien työvoimareserviä. Jostain syystä, todennäköisimmin pääministerin Amerikan tuliaisina, nyt tuntuu siltä, että maassamme halutaan säilyttää mahdollisimman korkea työttömyys, jottei työn menettämisen pelossa paineita matalien palkkojen korottamiseen ole. Samaan työn alihinnoitteluun tuntuu tähtäävän hallituksen matalapalkkaprojekti sekä julkisen työn ulkoistamishuuma. Jostakin syystä meillä halutaan antaa mielikuva siitä, että ulkoistettujen yksinyrittäjien elämä olisi ruusuisempaa ja leipä leveämpää ja turvatumpaa kuin julkisen sektorin työntekijänä. Keltä tahansa yksin- tai pienyrittäjältä kysyttäessä saa välittömästi aivan päinvastaisen vastauksen. Samoin meitä halutaan harhauttaa sillä, että ulkoistettu työ on aina edullisempaa. Rehellisille yrittäjille pitäisi kuitenkin antaa mahdollisuus edes vähäiseen toimeentuloon eikä automaattisesti olettaa heidän alihinnoittelevan omaa työtänsä.

Arvoisa puhemies! Ruotsin ja Tanskan tiet työllisyyden hoidossa poikkeavat suuresti pääministeri Vanhasen hallituksen linjauksista. Siellä julkiselle sektorille uskalletaan edelleen palkata uutta väkeä, vaikka jo nyt joka kolmas työikäinen palvelee julkisella sektorilla. Vaikka julkinen sektori onkin Suomen suurin työnantaja, meillä vain joka viides työllistyy julkiselle sektorille.

Muissa pohjoismaisissa EU-maissa työttömyyden ei ole annettu pitkittyä, vaan siihen tartutaan heti. Siksi Tanskassa julkinen panos aktiivitoimiin on lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Tanskassa työttömyysturva on myös 80 prosenttia ansioista. Meillä Suomen hallitus ei ole edes valmis nostamaan työmarkkinatuen tai peruspäivärahan tasoa. Rahan ja vaivan jälki näkyy. Tanskassa työttömyys on ja todennäköisesti pysyy Suomea alhaisempana. Kyse on lähinnä asenteista. Vauraassa veroaleja jakelevassa maassa olisi tahdottaessa mahdollisuus hoitaa työttömyyteen ja pitkäaikaisköyhyyteen liittyvät ongelmat. Hallitus ei vain siihen tunnu olevan valmis.

Arvoisa puhemies! Olen kohta 18 vuotta kuunnellut luottamustehtävissäni, kuinka ministerit heittävät hyvinvointipalloa kuntapäättäjille ja päinvastoin. Peruutuspeili ja syyttely eivät ole oikeita tapoja kantaa vastuuta tehdystä tai tekemättömästä työstä, ei kunnassa mutta ei myöskään eduskunnassa. Mitä kauemmas Helsingistä kuntakartalla siirrymme, sitä varmempaa on, että kuntien valtuustoissa nuijaa heiluttelevat kepulaiset, demarit ja Rkp:läiset. On täysin käsittämätöntä, että heidän omat puoluetoverinsa täällä salissa ja hallituksessa syyttävät näitä kuntapalveluiden vallankahvassa olevia, että he tahallaan jättäisivät kuntalaiset ja heidän tarpeensa heitteille. Kyse on todellisesta hädästä, ei näytelmästä.

Yhtä käsittämätöntä on, että hallitus sulkee korvansa kansalaisilta. Tuoreen tutkimuksen mukaan 66 prosenttia suomalaisista haluaa, että hyvinvointipalvelut järjestetään jatkossakin kuntien omana työnä. Tämä siitäkin huolimatta, että julkinen sektori on epäonnistunut esimerkiksi hyvänä työnantajana. Pitkän leivän kapeutta on kompensoitu varmalla ja pitkällä uralla. Nyt julkisen sektorin palvelusuhteiden luontaisetuihin tuntuu kuuluvan syyttäminen tehottomaksi, epävarmuus työn jatkumisesta, työtaakan ylikuormitus sekä sylkykuppina ja ukkosenjohdattimena toimiminen. Kun yhä useampi julkisen työn tekijä oirehtii, koko työyhteisö sairastaa ja hallitus saa tekosyyn ulkoistaa.

Ihmisiä, edes läheisiä, ei koskaan saisi ottaa itsestäänselvyytenä. Julkisessa terveydenhuollossa tai vanhustenpalveluissa kuulee vain syytöksiä tehottomuudesta ja taidottomuudesta. Hyvästä, tehokkaasta, turvallisesta ja välillä jopa uhrautuvasta hoidosta muistamme kiittää aniharvoin. Siksi onkin ihmeellistä, että meistä edelleen huolehtii suuri joukko hoidon ja julkisten palvelualojen ammattilaisia.

Huonontuneesta työilmapiiristä on turha syyttää yksin kuntatyönantajaa. Suoraan palkkalistoillamme olevat poliisit ovat toiseksi itsetuhoisin työntekijäryhmä Suomessa, ja vankiloissa on toistuvasti ongelmia jaksamisen sekä työturvallisuuden kanssa vain siksi, että käsiä on liian vähän.

Arvoisa puhemies! Parempiin palveluihin ja useampiin käsiin on varaa. On arvovalinta, satsataanko ihmisten arkeen nyt vai vasta seuraavalla hallituskaudella. Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus mielekkääseen, sujuvaan ja itsenäiseen arkeen. Ei riitä, että tuleva hoitotakuu takaa määräajassa pääsyn lääkäriin. Sujuva arki edellyttää, että kaikilla tarvitsevilla on mahdollisuus kohtuulliseen asumiseen, mielekkääseen toimintaan, joka antaa syyn herätä ja lähteä liikkeelle, nopeasti apua kriiseissä sekä opastusta tukiviidakossa. Tähän työhön on saatava palkata lisää osaavia ihmisiä, myös kuntiin ja koko julkiselle sektorille.

Veroaleiden aika on ohi, mikäli me haluamme säilyttää koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelumme edes nykyisellään.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni aluksi käsittelen kriittisesti eduskunnan keskustelun organisointia ja ennen kaikkea sitä, miten ministerit keskusteluun osallistuvat.

Arvoisa puhemies! Kritiikki on tarkoitettu rakentavaksi siinäkin tapauksessa, että joudun ottamaan yksittäisiä esimerkkejä. Ongelmat mielestäni korostuvat juuri vuoden tärkeimmän asian yhteydessä eli tässä tapauksessa vuoden 2005 talousarvioesitystä käsiteltäessä.

Mielestäni keskustelun tasoa ja vuoropuhelua voitaisiin parantaa siten, että kukin ministeri velvoitettaisiin olemaan aitiossa paikalla ennalta määrätty aika, joka voisi olla 2—3 tuntia kunakin keskustelupäivänä. Kansanedustajat tietäisivät tuolloin etukäteen järjestää oman ohjelmansa niin, että he voisivat olla paikalla juuri sen ministerin läsnäollessa, jonka toimialan asiat ovat asianomaiselle kansanedustajalle tärkeitä ja ajankohtaisia. Järjestelmä poistaisi myös sen mahdollisuuden, että ministeri pitää oman palopuheensa ja poistuu salista, jolloin ei synny minkäänlaista vuorovaikutusta, vaan julkisuuteen tulee yksi mielipide, josta syntyy kansalaisten silmissä se ainoa yksi totuus.

Debattivaiheessa tulisi ministereille antaa aikaa vastata tasapuolisesti kansanedustajien kysymyksiin, ettei vastauksia annettaisi vain osalle kansanedustajia, lähinnä niille, jotka sattuvat edustamaan omaa puoluetta tai omaa vaalipiiriä. Eilisessä keskustelussa ministeri Leena Luhtasella ei ollut mahdollisuutta vastata maakunnista tuleviin kysymyksiin ja niin vastauksen saivat vain espoolaiset. Vastaavalla tavalla ministeri Kari Rajamäen puheenvuoro jäi yksinpuheluksi ja aiheutti vain lisäepäilyjä, näinköhän suomalaisten turvallisuus tulee taattua vuonna 2005.

Talousarvioesityksessä todetaan kohdassa Hallinnon kehittäminen, että julkisen hallinnon ja palvelujen saatavuutta, laatua, tuottavuutta ja tehokkuutta lisätään sekä jatketaan valtion keskushallinnon uudistamista ja sen roolin selkeyttämistä. On muuten todella korkea aika paneutua noihin kysymyksiin ja kovalla kädellä. Otan yhden valitettavan esimerkin hallinnon toiminnasta: Kun Keski-Suomen Luhangan kunnasta tiekunnan puheenjohtaja lähetti kirjeen ympäristöministeriölle heille tärkeän Onkisalon sillan rakentamisesta 1.10.2003, hän sai vastauksen 10.9.2004 eli lähes vuotta myöhemmin. Myöhästymistä ympäristöministeri Enestam perusteli sillä, että "valitettavasti vastauksenne viipyminen johtuu juuri tärkeiden yhteystietojen puuttumisesta, jotka olemme nyt erikseen selvittäneet".

Arvoisa puhemies! Tuollaisen tiedon eli tarkemman osoitteen selvittämiseen menee tämän päivän Suomessa aikaa 1 minuutti eikä 1 vuosi. Voiko tällainen toiminta todella olla mahdollista vielä tämän päivän Suomessa? On todella korkea aika puuttua tilanteeseen ja ministeriöiden toimintaan budjetin perusteluiden mukaisesti.

Muutoin hallituksen vuoden 2005 talousarvioesitys on rutiinikirja juoksevien asioiden hoidosta, eikä siinä ole juuri mitään suurta, joka nousisi esille nimenomaan pääministeri Matti Vanhasen hallitukselle ominaisena piirteenä. Tai ehkä sittenkin talousarvio kuvaa hyvin istuvan punamultahallituksen matalan profiilin saamatonta linjaa, jota toteutettaessa vaikeat asiat siirretään tuonnemmaksi ikään kuin meillä olisi virkamieshallitus. Talousarvioesityksestä puuttuvat rohkeat ratkaisut tilanteessa, jolloin niitä kipeästi kaivattaisiin. Talousarvioesityksessä selitellään epäonnistumisia tavalla, joka tuntuu suorastaan koomiselta itsepuolustukselta: "- - ei ole ratkaisevaa saavutetaanko 100 000 uuden työpaikan tavoite täsmälleen vuonna 2007 tai onko seuraavan hallituskauden päättyessä työllisyysaste täsmälleen 75 prosenttia. Olennaista sen sijaan on, että työllisyys kääntyy nopeasti kestävälle nousu-uralle."

Mitä siellä hallitusohjelmassa lukeekaan, arvoisat hallituksen edustajat? Onko tuo edellä kuvattu teksti osa uutta hallitusohjelmaa vai uusi tulkinta siitä, että liike on tärkeämpi kuin päämäärä? Voisitteko vastata selkeästi nyt kysymykseen: oletteko luopuneet tavoitteestanne luoda 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana vai ette?

Kaikkein suurin hämmästelyn aihe oli minulle, että punamultahallitus, jonka pääpuolue on keskusta, harjoittaa aluepolitiikkaa, joka on Etelä-Suomi- ja Helsinki-keskeisempi kuin minkään muun viime aikojen hallituksen aluepolitiikka. Tämä vastauksena ed. Ala-Nissilälle, joka aivan asiallisesti kertoi hiukan aikaisemmin, kuinka merkittävää on tiestön rakentaminen aluepoliittisesti. Tämä uusi huono aluepolitiikka näkyy aivan selkeästi nimenomaan investointien sijoittumisessa, Helsingin seudun erillisselvityksissä, maatalousratkaisuissa ym. Pelkkää sanahelinää on talousarvioesityksen perusteluissa oleva seuraava maininta: "Hallituksen tavoitteena on maaseudun elinvoiman säilyminen kestävällä tavalla." Taidatko sen selkeämmin sanoa aikana, jolloin maaseutu autioituu tietyiltä osiltaan yhä kiihtyvällä nopeudella?

Arvoisa puhemies! Menettelytapoihin kohdistuva kritiikkini on tarkoitettu todella rakentavaksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kristillisdemokraattisella eduskuntaryhmällä on ainoana oppositioryhmänä oma vaihtoehtobudjetti. Se ei ole paksu, mutta se sisältää ne keskeiset, vahvat painopisteet, joita haluamme korostaa ja jotka poikkeavat hallituksen linjasta. Hallituksen budjetti on todella varsin rutiininomainen. Kaikki tärkeät uudistukset on lykätty tulevaisuuteen sisäisten ristiriitojen tai muun saamattomuuden takia. Pyydän ja toivon, että kaikki kansanedustajat ja ennen kaikkea ministerit — ja myös ed. Ala-Nissilä, jos kuulee — tutustuvat meidän vaihtoehtoomme. Tietysti kokoomukselta odotan, että kokoomus tekee myös oman vaihtoehtonsa paperille, sitä on paljon helpompi silloin arvioida. Tietysti odotan paperia vasemmistoliitoltakin, vihreät ymmärtääkseni ovat sitä rakentamassa. (Ed. Kuosmanen: Onko siinä pörssivero?) — Varmaan siinä se suurin, ed. Kuosmanen, onkin, että teillä ei ole mitään muuta keinoa kuin verojen alentaminen kaiken ratkaisuksi, ja se tie on lyhyt tie valtiontalouden ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Sitä tosin hallituskin näyttää vievän eteenpäin kokoomuksen linjalla, ja se hämmästyttää suuresti vaalilupauksiin verrattuna.

Herra puhemies! Muutama yksityiskohta tähän keskusteluun hallituksen budjettiesityksestä.

Ensinnäkin hallitus esittää yhdeksän poliittisen valtiosihteerin palkkaamista. Mielestäni se on pääosin haaskausta. Se on vielä jopa niin sovittu, että neljä sosialidemokraateille, neljä keskustalle ja yksi Rkp:lle. Eli se on tämmöinen ei ollenkaan mihinkään tarpeeseen perustuva vaan poliittinen lehmänkauppa aivan oikein räikeästi.

Voisi hyvällä tahdolla todeta, että ehkä kolme tällaista valtiosihteeriä voisi olla tarpeen tai jollakin lailla perusteltavissa. Nimittäin maa- ja metsätalousministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö voisivat olla sellaisia, niissähän on yksi ministeri per ministeriö ja valtavan paljon EU-asioita. Siinä mielessä näkisin, että näissä kolmessa ministeriössä on jonkinlaiset perusteet. Mutta niissä ministeriöissä, isoissakin, joissa on kaksi ministeriä ja joissa on hyvin vähän EU-asioita, ainakin sellaisia EU-asioita, joista tehdään päätökset EU-tasolla, on täyttä tuhlausta perustaa tällaisia virkoja, joille sitten pitää tehdä omat toimistot ja oma henkilökunta. Siihen ei ole mitään syytä.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriöllä ja opetusministeriöllä on suhteellisen vähän todellisia EU-asioita. Kokouksia ja keskustelupiirejä kyllä on, mutta tarvetta tätä kautta ei voida perustella tällaisille korkeapalkkaisille uusille puoluevirkailijoille valtionhallinnon palkkalistoilla. Ulkoministeriössä on tietysti paljon asioita, mutta siellä on myös monta ministeriä ja kansainväliset valmiudet paljon paremmat kuin monissa muissa ministeriöissä. Valtiovarainministeriössäkin on tietysti paljon EU-asioita nykyisin, mutta sielläkin on kaksi ministeriä, jolloin voidaan jakaa asioita hieman ehkä järkevämmin kuin tällä hetkelläkin mahdollisesti tilanne on.

Eli kaiken kaikkiaan nämä poliittiset valtiosihteerit ovat todellakin haaskausta. Niillä rahoilla voitaisiin esimerkiksi sotiemme veteraaneja auttaa mittavasti parempaan elämäntasoon viimeisinä vuosinaan. Tähän liittyy vielä se kysymys, mikä tulee olemaan näitten poliittisten valtiosihteerien ja kansliapäälliköiden suhde jne. Hankauksia ja ongelmia varmaan tulee.

Herra puhemies! Toinen asia: Lyhyesti totean, että koulutuksen arviointineuvosto perustettiin taannoin. Siitä eduskunta päätti yksimielisesti, että sen pitää olla riippumaton opetushallinnosta, ja siksi se eriytettiin ja sijoitettiin Jyväskylään. Sen resurssit ovat erittäin pienet, ja sille pitää lisätä täällä eduskuntakäsittelyssä varoja niin, että sen toiminta on todella tehokasta ja riippumatonta.

Kolmantena asiana totean, että pelastushelikoptereiden — nyt ei sisäministeri Rajamäki ole paikalla — toiminta pitää turvata. Esimerkiksi Konginkankaan onnettomuuden yhteydessä ja monissa muissa ne ovat olleet todella tarpeen niin, että niissä on myös lääkäri, niin kuin niissä perusperiaatteena pitää olla. Nyt on tulossa muutoksia, kun EU-säädökset ja kansainväliset sopimukset vaativat uudenlaiset helikopterit tähän toimintaan, joten sinne pitää lisätä rahoitus valtion budjetin kautta niin, että tuo toiminta voidaan turvata pitkäjänteisesti ja järkevästi. Väitän, että se tuottaa takaisin sen, mitä siihen ollaan sijoittamassa.

Neljäntenä asiana — kaikki nämä ovat, no, koulutuksen arviointineuvoston asia ei ole, mutta kaikki muut ovat meidän vaihtoehtobudjetissakin esitettyinä — ehdotamme, että myrsky- ja tulvavahinkojen korvaamista varten perustettaisiin erillinen rahasto, johon budjetista pantaisiin peruspääoma, muutama miljoona, ehkä 2 miljoonaa euroa, ja esimerkiksi vakuutusyhtiöiltä edellytettäisiin sijoitusta tähän rahastoon. Täältä korvattaisiin niille täydelliseen katastrofiin joutuneille kotitalouksille ne vahingot, jotka esimerkiksi viime kesän tulvat aiheuttivat. Se on katastrofi, johon on yhteisin systeemein tultava avuksi, kun vakuutusyhtiöt eivät niitä korvaa. Perheille tällainen tilanne on todellinen syvä ongelma. Tällaisen, olkoon nimeltään myrsky- ja tulvavahinkorahasto tai luonnononnettomuusrahasto, perustaminen on mielestäni eduskunnan ja hallituksen asia.

Kun liikenne- ja viestintäministeri ja valtiovarainministeri ovat vielä salissa, palaan siihen, mistä eilen jo lyhyesti mainitsin. Vetoan kyllä, tähän keskusteluunkin viitaten, jota täällä on käyty, että hallitus pikaisesti muuttaisi valtion omaisuuden osakemyynnin tulojen käyttötarkoituksen päätöstään, jonka se viime talvena teki, ja päättäisi, että liikenneinvestointeihin käytettäisiin enemmän varoja kuin enintään se 10 prosenttia 500 miljoonan euron yli menevästä osasta vuosittain, mikä on hallituksen voimassa oleva päätös. Se on järjetön päätös.

Hallitus tietysti haluaa valtiovarainministeriön maksavan valtion velkaa. Sinänsä se on perusteltuakin, mutta nyt on korkotaso ja valtionvelan taso sellainen, että kyllä nämä tuottavat, järkevät investoinnit kautta maan ovat todella paljon tärkeämpiä ja niihin pitää sijoittaa ja näitä myyntituloja käyttää. Näyttää olevan, että ministeri Pekkarinen ja ministeri Luhtanen ja täällä käytännössä koko eduskunta on tätä mieltä, mutta valtiovarainministeriössä ei tätä ole hyväksytty vieläkään. Näin sitten hallituksen väylätyöryhmän, ministeriryhmän, komeat lupaukset ovat pelkkä lupausten lista jossakin ministeriön hyllyllä eivätkä ne toteudu. Sitten esimerkiksi ministeri Pekkarinen Keski-Suomalaisen palstoilla lähes viikoittain itkee tätä asiaa, että kyllä niitä käytetään, mutta ei käytetä kuitenkaan ja niin sitten hommat seisovat.

Valtiovarainministeri totesi budjettiriihen yhteydessä, että ylikuumeneminen on uhkaamassa. Minä väitän, että Pääkaupunkiseudun ulkopuolella tuolla maakunnissa, jossa näitä järkeviä hankkeita on, siellä ei ylikuumenemisen vaaraa ole ja siellä toisaalta tarve näihin työllisyyden ja sitten myös elinkeinoelämän kehittymisen kannalta on todella perusteltua. Eli muuttakaa, hyvät ystävät siellä hallituksessa, tämä päätös niin, että se vastaa eduskunnan ja monien muiden tahojen tahtoa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuorossaan ed. Kankaanniemi peräänkuulutti eri oppositioryhmien vaihtoehtoa hallituksen budjettiesitykselle. Saatankin hänelle ja muillekin tässä ilmoittaa, että tänään kokoomuksen eduskuntaryhmä tulee päättämään ensi vuoden budjettiin tehtävistä ryhmämme yhteisistä aloitteista, ja toisaalta lopullisessa valtiovarainvaliokunnan mietintöön jätettävässä vastalauseessamme tulemme tarkemmin erittelemään vaihtoehtomme ja myös sen taloudelliset vaikutukset. Näiden kahden kokonaisuuden kautta muodostuu meidän vaihtoehtomme hallituksen ensi vuoden budjetiksi.

Kun ed. Kankaanniemi otti myös puheeksi poliittiset valtiosihteerit, niin haluaisin todeta, että tuolla kentällä muun muassa kepun veteraanikansanedustaja Vihriälä viime tiistaina Pohjanmaan radion kolumnissaan erittäin väkevästi vastustaa poliittisten valtiosihteereiden virkojen perustamista. Olisinkin valtiovarainministeri Kalliomäeltä kysynyt: Onko nyt niin, että hallitus niitä esittää, mutta ainakin vielä kunnallisvaalien alla hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ja niiden edustajat näitä esityksiä tuolla kentällä vastustavat? Mitä on tarkoitus tehdä kunnallisvaalien jälkeen?

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt esittänyt meille budjetin, jossa toteutuu vanha virkamiesten sanonta: kun ei tee mitään tai tekee mahdollisimman vähän, niin ei tule virheitä.

Hallituksen ainoa konkreettinen tavoite, jota ei ole haudattu työryhmäkäsittelyyn, on 100 000 uuden työpaikan luominen. Valitettavasti edes tätä yhtä konkreettista tavoitetta ei pystytä saavuttamaan. Kun työpaikkoja pitäisi koko ajan tulla huomattavasti lisää, onkin tapahtunut aivan päinvastoin; työpaikat ovat vähentyneet ennätysvauhtia. Hallituksen toimet työllisyyden parantamiseksi ovat jääneet laihoiksi. Tuntuukin enemmän siltä, että toivotaan ajan hoitavan tämän tehtävän, eli kun tarpeeksi työntekijöitä lähtee eläkkeelle 5—10 vuoden kuluttua, niin tilanne väkisinkin paranee. Tässä on vain kaksi ongelmaa. Ensinnäkään se ei ole inhimillistä nykyisiä työttömiä kohtaan, sillä työttömyys korreloituu myös muuna inhimillisenä pahoinvointina. Kun nuorten työttömyys jatkuu liian pitkään, miten nämä syrjäytyneet nuoret saadaan vielä yleensä työllisyyden piiriin? Siinä eivät hokkuspokkustemput juurikaan auta. Toinen ongelma on se, että meidän kansantaloutemme ei tätä kerta kaikkiaan kestä. Tästä ovat todisteena useat tutkimukset ja johtavan talousasiantuntijan Raimo Sailaksen jo pitkään esille tuomat laskelmat.

Työn verotuksen keventämistä hallitus on kyllä jatkanut. Nyt näyttää kuitenkin usko hiipuvan hallituksen sisällä, erityisesti demarien piirissä. Valtiovarainministeri Kalliomäki on valmis erittäin merkittävään työn verotuksen kevennykseen, mutta ulkoministerimme Tuomioja taas on sitä mieltä, että suhdannepoliittisesti ei ole mitään syytä tehdä uusia veronalennuksia. Ota tästä nyt sitten lopuksi selvää, mikä hallituksen linja on ja onko sitä lopuksi edes olemassa.

Viimeksi hallituksen epäonnistunutta työllisyyspolitiikkaa ovat saaneet kokea pirkanmaalaiset kunnat Parkano ja Viiala, joissa monisatapäinen joukko ammatti-ihmisiä joutui työttömiksi. Olisi toivottavaa, että herättäisiin siihen hätään, mikä näillä paikkakunnilla ja alueilla todellisuudessa on. Näihin kuntiin pitäisi pikaisesti luoda kriisisuunnitelma, jotta tulevaisuudenusko palaa ja ihmiset saavat työtä. Mäntän—Vilppulan alueella Pirkanmaalla tällainen suunnitelma on jo olemassa, ja se on kohtuullisen hyvä. Mutta yksi kriittinen ongelma on, ja se on se, että rahoitus puuttuu.

Arvoisa puhemies! Hallitus asetti yhdeksi kansakunnan tärkeimmäksi tavoitteeksi koulutuksen. Se on kauniisti ajateltu, mutta missä ovat konkreettiset toimenpiteet? Missä ovat luvatut opintorahojen ja asumislisän vuokrakaton korotukset? Missä ovat panostukset perusopetukseen? Hallitusohjelmassa on aivan selkeä maininta siitä, että ikäluokkien pienenemisen myötä vapautuvat resurssit tullaan käyttämään perusopetuksen vahvistamiseen, mutta, arvoisa puhemies, näin ei kuitenkaan käytännössä ole tapahtumassa.

Ainoa asia, mitä hallitus on opiskelijoille tarjonnut, on vaatimus opintojen nopeammasta aloittamisesta ja nopeammasta päättämisestä ja lainarahalla. Nykysysteemi pakottaa opiskelijat entistä enemmän opintojensa aikana töihin, mikä entisestään hidastaa valmistumista. Näin tulee kyllä, jos nämä uudistukset menevät eteenpäin, tapahtumaan tulevaisuudessakin. Tilanne ei tule tältä osin paranemaan.

Mielestäni kouluttautuminen on aina investointi tulevaisuuteen. Kyse ei ole ainoastaan materiaalisesta investoinnista vaan yksilön ja yhteiskunnan henkisen pääoman, sivistyksen, kartuttamisesta. Suomen tärkein kilpailuetu kansainvälisesti on väestömme hyvä ja korkealuokkainen koulutustaso, ja tämä kilpailuetu tulee säilyttää tulevaisuudessakin. Meidän on kannustettava opiskelijoita järkevään opiskeluun ja kohtuullisiin valmistumisaikoihin. Sen vuoksi opintotuen pitäisi aidosti mahdollistaa myöskin täysipäiväinen opiskelu. Opiskelun tulee aina olla kannustavampi vaihtoehto kuin joutenolo. Opiskelua tulee palkita myös valmistumisen jälkeen työelämässä eikä pelkästään veroilla vaan riittävällä elintasolla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen päätös lisätä tiemäärärahoja on varmasti periaatteessa oikean suuntainen. Harmi vain on, että investoinnit suuntautuvat pelkästään aivan etelään tai sitten pohjoiseen. Pirkanmaa jäi tässä ratkaisussa nuolemaan näppejään. Rahanjaossa erityisesti on jäänyt kaivertamaan Tampereen läntisen ohitustien kohtalo. Viime hallituskaudella käyntiin saatu valtakunnan tärkein tiehanke joutuu nyt elämään epävarmuudessa. Aloitusraha tuli, mutta jatkoa ei enää luvattu. On verovarojen väärinkäyttöä, jos tämä hanke lopetetaan kesken, ja sitä jatketaan vasta joskus tulevaisuudessa. Se se vasta maksaa. Olen iloinen siitä, että puoluesihteeri Heinäluoma on täällä istuntosalissa, koska luin Aamulehdestä, että olette luvannut vuoden 2006 budjettiin läntisen kehätien jatkorahoituksen. Toivon todellakin, että tämä ei jää vain vaalipuheeksi vaan että vuoden 2006 budjetista tämä jatkorahoitus todellakin löytyy. Toivon, että siltä osin varmasti sana pitää.

Budjettiin ei hyväksytty Pirkanmaalta pieniäkään tiehankkeita mukaan. Lehmussuon liittymä Urjalassa odottaa edelleen vuoroaan, ja tämä jos mikä on vaarallinen liittymä. Onkin tosiasia, että Hämeen tiepiirin osalta todellisuudessa rahoitus tulee laskemaan ensi vuoden osalta 10 prosenttia. Tiehallinto sanookin, että kyse on lähinnä ylläpitobudjetista. Yhtään uutta tienpätkää ei pystytä Pirkanmaalla toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat velvolliset ensi vuodesta alkaen järjestämään kaikille mahdollisuuden päästä tutkimuksiin ja lääketieteellisesti perusteltuun hoitoon erikseen määriteltyjen lyhyiden määräaikojen puitteissa. Tämä hoitotakuu parantaa merkittävästi hoitoa tarvitsevien oikeuksia. Hoitotakuu merkitsee sitä, että kansalaisen on päästävä terveydenhuollon ammattilaisen ensiarvioon ilman viivytystä viimeistään kolmessa arkipäivässä ja erikoislääkärille viimeistään kolmessa viikossa.

Päätös suomalaisten hoitotakuusta tehtiin viime vaalikaudella kokoomuslaisen sosiaali- ja terveysministerin Maija Perhon johdolla. Tarkoitus oli purkaa hoitojonot ja nopeuttaa suomalaisten pääsyä sairaanhoitoon. Vaikka nykyisen hallituksen budjettiesitykseen sisältyykin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korotus, on syytä epäillä, että kaikki Suomen kunnat ja kaupungit eivät kykene toteuttamaan hoitotakuuta. Julkisuudessakin ovat useat sairaanhoitopiirin johtajat epäilleet, että julkisen terveydenhuollon resurssit eivät kerta kaikkiaan tule riittämään. Muistan lukeneeni, että Husin osalta puute on noin 100 miljoonasta eurosta. Jotta suurilta ongelmilta vältyttäisiin, on perusteltua nostaa sairausvakuutuksen korvauksia yksityislääkärillä käynneistä. Jotta hoitotakuu todella voitaisiin toteuttaa, on järkevää, että osa palvelutarpeesta hoidetaan yksityisen sektorin toimesta. Päävastuu toki on julkisilla terveyspalveluilla. Yksityinen sektori täydentäisi osaltaan tätä. Mikäli yksityispuolen käyttöä voitaisiin lisätä, lyhentyisivät julkisen terveydenhuollon jonot välittömästi.

Arvoisa puhemies! Yksi haaskaus on ottaa yli 300 miljoonan euron edestä uusia kustannuksia Puolustusvoimille, kun halutaan luopua halvoista ja tehokkaista miinoista, jotka ovat varastossamme. Uusista järjestelmistä ei ole tietoakaan, mutta vanhasta halutaan mahdollisimman nopeasti luopua. Kalliiksi käyvät presidentin ja ulkoministerimme periaatteet. Harmi vain, että tavalliset veronmaksajat tämänkin päähänpinttymän maksavat. Eikö tälle rahalle todellakaan olisi järkevämpää käyttöä?

Samanaikaisesti kun keskustellaan miinoista, rahaa ei kuitenkaan löydy poliisien vakanssien täyttämiseen. On ymmärrettävää, että kansalaiset haluavat parannusta arjen turvallisuuteen. He haluavat poliiseja, silloin kun kokevat niitä tarvitsevansa. Mutta mitä tekee hallitus? Se keskittyy Suomen puolustuskyvyn heikentämiseen, on vielä valmis maksamaan siitä yli 300 miljoonaa. Tässä on oikein konkreettinen esimerkki siitä, kuinka poliittinen eliitti on erkaantunut tavallisesta kansasta ja sen turvallisuusongelmista.

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin vielä lopuksi aivan samasta asiasta, josta eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Ben Zyskowicz täällä äsken puhui. Muistuttaisin näistä uusista kallispalkkaisista politrukeista, poliittisista valtiosihteereistä, joita ministerimme nähtävästi tarvitsevat avukseen, jotta ehtivät käydä kunnanvaltuustoidensa kokouksissa. Ei päätä huimaa, kun tämä hallitus vie sille tärkeimmät asiat eteenpäin. Tämä on todellakin kysymys, jota kansalaiset eivät ymmärrä, enkä kyllä ymmärrä minäkään.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen osaltani, että luotin kahdenkymmenen edustajan paikallaoloon viime yönä, ja iloitsen, että saan puhua nyt päivällä ja olen saanut uuden mahdollisuuden.

Tämä työllisyyden, palveluiden ja turvallisuuden budjetti on jo moneen kertaan käyty läpi täällä tämän pitkän keskustelun aikana. Siksi haluan nostaa vain muutaman asian esiin, ja erityisesti siltä osin, että on monta hyvää asiaa, joista pitää olla kiitollinen ja joita olemme monen pitkän työvuoden aikana saaneet vietyä eteenpäin, mutta ei pidä olla yksisilmäinen, niin ettei näe, että mitaleilla on myös toinen puoli ja niiden pitää kiiltää molemmilta osin.

Erityisen iloinen olen perhepoliittisista tuista, jotka paranevat tämän budjetin myötä. Me jo tälle vaalikaudelle saimme korotettua lapsilisää ja sitten vähimmäisvanhempainrahaa ja kotihoidon tukea sekä sairausajan vähimmäistukia. Oleellista on huolehtia, että korjaamme myös kaikkein köyhimpien lapsiperheiden asemaa. Tämä liittyy siihen epäkohtaan, joka syntyi lapsilisien noston yhteydessä, jolloin lapsilisien ja toimeentulotuen yhteensovitus söi sen lapsilisien mukanaan tuoman ostovoiman, jonka olimme tarkoittaneet kaikille lapsiperheille. Ei ole myöhäistä tänä vuonna korjata tätä. Kysymys on enemmän tahdosta kuin rahasta.

Aika irvokkaasti täällä on opposition taholta revitty ja pilkattu pienimpien eläkkeiden korotusta, jota nyt nopeutettiin. Voi olla, että nopeutettiin indeksisyistä; tärkeintä on, että nopeutettiin ja että indeksit toteutuvat. Tälläkin asialla on myös toinen puoli. Kun täällä irvaillaan sitä pieneksi, niillä eläkeläisillä, jotka ovat taloudellisissa vaikeuksissa, muun muassa velkasaneerauksessa, indeksin korotus on riittävän suuri korotus, jotta se kiristää velkasaneerausta, velkasaneeraus otetaan uuteen käsittelyyn. Nämä ovat asioita, joita varmasti tässä talossa tulisi arvioida oikeudellisesti, olemmeko ihan oikeissa summissa, kun lakimme kohdistuvat kaikkein köyhimpiin.

Palvelut ovat olleet erittäin kiitetty osa, mihin mielelläni yhdyn. Yhdyn myös niihin kiitoksiin, että vihdoinkin kuntien valtionosuutta, ei vain tässä budjetissa vaan jo viimeisen neljän vuoden aikana, on tasaisesti lisätty. Yhdyn myös niihin vaateisiin, että kunnan kuuluukin saada se, mikä kunnalle kuuluu, ja saada se oikea-aikaisesti eikä pitkittäen, ikään kuin armosta.

Sitä suurempi huoli on se, mihin nämä varat käytetään. Meillä valtionosuuslain mukaan ja kunnallisen itsehallinnon mukaan valtionosuudet osoitetaan kunnalle. Kunta saa niistä päättää, monta kertaa ihan viisaasti ja hyvin, niin että ne käytetään juuri alueellisesti oikein. Sen sijaan hämmästyttävää on ollut se, että palvelutuotannon kehittäminen on karannut palveluministeriöltä, STM:ltä, hyvin pitkälle kauppa- ja teollisuusministeriön haltuun. Sitä ohjaavat tällä hetkellä yrittäjäjärjestö Suomen Yrittäjät ja kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehet perustuen kilpailuttamislakiin ja tänä syksynä käsittelyyn ja voimaan tulevaan hankintalakiin. On selvää, että millään sivusta tulevalla tuella ei saa vääristää kilpailua, mutta myöskään ei pidä kuvitella, että ihmisten kanssa suoritettavat palvelut ja toimet olisivat pelkkää tuotantoa. Tulkinta, jonka olen itse kuullut kauppa- ja teollisuusministeriön valmistelevien virkamiesten kertovan, että kysymys on selkeästä tilaaja-tuottaja-mallista, jossa palvelu on tuote ja käyttäjä on asiakas ja joka toimii liikelain mukaan, ei toimi ihmisten yhteiskunnassa, kun ihmiset tarvitsevat apua. Toivon voimakasta väliintuloa sosiaali- ja terveysministeriöltä, jotta palvelujen perusluonne säilyy: humanitäärisyys, liikkuvuus, joustavuus ja kaikenkattavuus.

On myös keskusteltu subjektiivisten oikeuksien rajaamisesta. Keskustelu on ollut minusta rimanalitusta. Yksittäistapausten varjolla herkästi yleistetään tilanteita. Pidän surullisena, jos virkamiehet Sailas tai Brunila ohjaavat meillä subjektiivisten oikeuksien käyttöoikeutta. Kyllä paikallisilla sosiaali- ja terveydenhuollon virkamiehillä ja luottamusmiehillä on se tieto, ja esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien vanhempien työttömyydestä lapsilla pitää olla oikeus saada välillä lomaa. Tämän sanon pitkäaikaisen lastensuojelutyön kokemuksella.

Myönteisiä asioita lisää: erittäin myönteistä on se, että kotitalousvähennysoikeutta lisätään ja että voimme työllistää. Myönteistä on sekin, että voin ostaa toisella paikkakunnalla olevalle vanhemmalle kotipalveluja. Vaarallista tämän mitalin toisella puolella on se, että Kuntaliitto antoi jo ensimmäiset lausunnot siitä, että onkin hyvä, että lapset voivat ostaa vanhemmilleen palveluja, koska kuntien varat ja mahdollisuudet eivät siihen riitä. Verotuksemme ja sosiaalipolitiikkamme mukaan järjestämisvastuu on kunnilla. Me voimme täydentää vanhempiemme palveluja, mutta meillä ei ole tehty sopimusta siitä, että kustannusvastuu siirtyy vanhemmille malliin Saksa, jossa iäkäs nainen jättää ottamatta erikoissairaanhoidon palvelut, koska hän tietää, että hänen pojallaan on asuntolainaa ja lapset koulussa, koska poika maksaisi tämän.

Myös omaishoidossa toivon konkreettisempia tuloksia kuin budjetin tavoitteissa ja luvuissa on. Selvitysmiehellä on nyt paperit valmiina, ja toivon, että STM kertoo, mikä tulee olemaan kuntien ja valtion vastuu ja välissä Kelan toimintamalli.

Arvoisa puhemies! Nämä meidän palvelujamme täydentävät järjestöjen toiminnat ovat yli 60 vuotta olleet järjestöjen omistaman Raha-automaatin tuella toteutettuja. Sieltä lähtevät meidän merkittävimmät palvelumme, jotka on ensin kokeiltu ja sitten otettu kuntien ja valtion omaksi toiminnaksi. Tällä hetkellä Raha-automaatin asema on monin osin suuresti uhattu. Ensinnäkin monopoli ei ole taattu. Olen pahoillani, että muut rahapelit harjoittavat avointa mainostoimintaa, joka vaarantaa juridisesti rahapelien monopoliaseman. Toisaalta 90-luvulla alkanut valtion kustannusten siirto Raha-automaattiin on tällä hetkellä 98 miljoonaa euroa suoraan pois Raha-automaatin tuotosta. Sen lisäksi hyviä asioita, joita ilolla täällä on kerrottu, on se, että voimme saada veteraaneille lisää kuntoutusta 14 miljoonaa sekä helikoptereihin lisää rahaa tuntematon määrä — tulevat kansainväliset määräykset, että ne toteutetaan. Ei niitä budjetissa toteuteta, vaan tarjotaan näitä, mutta toisen piikkiin, elikkä ne ovat lisäkustannuksia Raha-automaatille. Lisäksi Raha-automaatissa on nähty nyt puolivuotiskatsauksessa valitettavan syvä taantuma. Olen todella huolissani tästä asiasta ja haluan pöytäkirjoihin saatettavaksi tiedon siitä, että kun sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa Veikkauksen hallintoneuvoston jäsen Susanna Huovinen kertoi, että sosialidemokraattien päähuolenaiheita on Veikkauksen edunsaajien tuoton lisääminen, yhdyn siihen — ne ovat tärkeitä, nuorisotyö ja liikunta — mutta en voi katsoa, että se olisi tärkeämpi kuin Raha-automaatti. Eduskunnan lausumaa rahapelien tasavertaisesta kohtelusta tulee arvostaa myös ryhmäpuheenvuorossa ohi sivuluottamustoimien intressin.

Säde Tahvanainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden budjetti noudattaa hallitusohjelmassa sovittua linjaa menotalouden suhteen eikä sinänsä sisällä suuria yllätyksiä. Suurin yllätys lienee kuitenkin päätös siitä, että kansaneläkkeen korotusta aiennetaan vuodella johtuen tietysti näistä indeksisyistä isolta osin. Tämä asia nousi esille hallituksessa, ja hallitus teki päätöksensä asiasta sosialidemokraattien aloitteesta.

Budjetissa on positiivisia perhepoliittisia toimia. Eläkkeitä korotetaan, kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, ja lisätään valtionosuuksia kuntapalveluiden turvaamiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuolto on budjetin painopisteenä. Ensi vuoden budjetti painottuu myös lapsiperheisiin. Kotihoidon tukea, yksityisen hoidon tukea ja osittaista hoitorahaa korotetaan, alimpiin äitiyspäivärahoihin tulee myös korotus. Lisäksi pätkätyötä tekevien naisten äitiyspäivärahaetuudet paranevat, kun kahden toisiaan lähellä olevan raskauden äitiys- ja vanhempainpäiväraha voidaan myöntää ensimmäisen raskauden suuruisena. Tämä on huomattava parannus lapsiperheiden toimeentuloon. Kun myös aamu- ja iltapäivätoimintaan on varattu 25 miljoonaa euroa lisää rahaa ja esiopetuksen kuljetuskustannukset korvataan kunnille täysimääräisesti, voi sanoa, että lapsiperheisiin ja heidän palveluihinsa satsataan todella ensi vuonna.

Sosiaali- ja terveydenhuolto saa myös kiitettävästi lisää uusia voimavaroja. Kansallinen terveyshanke ja Sosiaalialan kehittämishanke saavat kohdennettua rahoitusta yhteensä noin 100 miljoonaa euroa. Näillä voimavaroilla tulisi saada tuloksia aikaan terveydenhuollon kehittämisessä ja sosiaalihuollon uudelleenorganisoinnissa. Hoitoonpääsy on turvattava varmistamalla julkisen terveydenhuollon saatavuus ja toimivuus. Kokoomuksen täällä esille nostama yksityisten lääkäripalveluiden kelamaksun korotus ei ole se oikea toimi parantaa julkisen sektorin tehokkuutta. Se vääristäisi entisestään kilpailua julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä.

Työllisyys- ja veropolitiikka ovat olleet budjettikeskustelun kuumimpia aiheita tässä salissa. Erityisesti on arvosteltu veroratkaisujen siirtymistä tuloratkaisujen yhteydessä tehtäväksi. Vaikka kokoomusoppositio asialla yrittää nyt ärhennellä, niin tosiasia on, että näin on menetelty jokaisen tuloratkaisun yhteydessä. Huono on muisti suurimmalla oppositiopuolueella, ellei tätä muista. Tärkeintä verotuksen osalta tehtävissä päätöksissä ei ole se, milloin ne tehdään, vaan millaisia päätökset ovat sisällöltään. Pienipalkkaisille kohdennettu veroale palvelee kaikkein parhaiten työllisyyttä ja on sosiaalisesti oikeudenmukaisin ratkaisu. Kun porvaririntama isoon ääneen täällä vaatii matalapalkka-alojen työnantajamaksuja alemmas, toivoisin kokoomuslaisten yhtä voimakkaasti vaativan myöskin matalapalkkaisten verotusta alennettavaksi suhteessa muihin tulonsaajaryhmiin. Kun noita veropäätöksiä joulun alla joskus tehdään, on huolehdittava siitä, että verotuksen alennuksista hyötyvät myös eläkkeensaajat ja toimeentuloturvaetuuksien varassa elävät perheet. Pelkkää palkansaajien veroalea eivät eläkkeensaajat tai työttömät enää sulata. Sellaisia viestejä tulee aika lailla voimakkaasti kentältä.

Arvoisa puhemies! Näiden yleisten asioiden lisäksi haluan tuoda esille joitakin näkökulmia opetusministeriön budjetin alalta. Valtionosuudet nousevat entiseen malliin opetustoimen osalta, mikä on hyvin positiivinen asia. Se, että ikäluokkien pienenemisestä säästyvät varat, 16,6 miljoonaa euroa, eivät kohdennu ensi vuoden budjetissa hallitusohjelmassa sovitulla tavalla opetustoimen piiriin, on tietenkin opetustoimen näkökulmasta ikävä asia. Myöhemmin syksyllä kenties tämän globalisaatioraportin yhteydessä tehdyt lisäsatsaukset, joista nyt on annettu valtiovarainministeriönkin suunnalta meille vinkkiä, täytyy kohdentaa myöskin perusopetukseen. Ei riitä se, että me pistämme tutkimukseen lisää voimavaroja ja pyrimme sitä kautta työllisyyskehitystä parantamaan, myöskin perusopetuksen puolella on tarpeita olemassa.

Yliopistojen resurssit kasvavat kehittämissuunnitelman mukaisesti. Sen kritiikin, mitä kokoomuslaiset erityisesti ovat harjoittaneet, kärkeä en ymmärrä täysin, koska niillä sovituilla raameilla, jotka eduskunta viime syksynä on kehittämissuunnitelmassa hyväksynyt, mennään eteenpäin. Tarpeet tietenkin ovat joka sektorilla aina pohjattomat. Tuore Oecd:n tilasto lisäksi kertoo, että Suomessa käytetään korkeakoulutukseen suhteessa muuhun koulutukseen eniten voimavaroja. Eri asia tietenkin on analysoida vielä, onko se riittävästi suhteessa näihin meidän odotuksiimme nähden.

Kokoomuksen tuore kritiikki myöskin tulosohjausjärjestelmän toimivuutta ja yliopistosektorilla asetettuja tavoitteita kohtaan on aika kummallista, koska tämä järjestelmä luotiin nimenomaan kokoomuslaisen opetusministerin istuessa vallassa ja hyvin pitkälle siihen on nojauduttu koko meidän opetussektorimme kehittämisessä lähivuosina. Kun noita tulevaisuuden panostuksia syksyllä varmastikin tullaan tekemään erityisesti tiede- ja tutkimustoimintaan, niin nostaisin esille asian, joka tarvitsee tänä syksynä aika tarkkaakin analysointia sivistys- ja tiedejaoston puolella. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyö on tämä asia. Ammattikorkeakoulujen tehtäviin on viime vuosina liitetty myöskin tutkimus- ja kehitystyö opetustoiminnan lisäksi. Ammattikorkeakoulut harjoittavatkin jatkotutkintoihin liittyvää, erityisesti siihen liittyvää ja yleisesti opetustoimeen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä, ja tämän soveltavan tutkimuksen turvaamiseksi täytyisi myöskin varata riittävät resurssit. Ammattikorkeakoulut ovat esittäneet 10 miljoonaa euroa tutkimustoiminnan pysyviksi lisämenoiksi, ja tuosta tasosta tietysti lähdetään varmasti aikanaan neuvottelemaan.

Kun uutta rahoituslakia luodaan ammattikorkeakoulusektorille, tulee turvata riittävä rahoitus myöskin tutkimustoimintaan, muutoin voi käydä, kuten tuolla yliopistosektorilla meille on tapahtunut, eli opetustoiminnasta otetaan rahoitusta ja opetusresursseja pois ja siirretään niitä tutkimusresursseihin, mikä vaarantaa sitten nopean tutkinnon suorittamisen ja myöskin opetuksen laatua. Tämän kysymyksen toivon nousevan tämän syksyn keskustelussa esille sivistys- ja tiedejaostossa.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun haluan tuoda esille myöskin oman maakuntani asioita, koska edunvalvonta myöskin tältä osin kuuluu tehtäviimme. Pohjois-Karjalan kansanedustajana odotan, että budjetinteon yhteydessä otetaan kantaa maakuntien keskeisiin liikenneinvestointeihin. Ne hankkeet, jotka muodostavat pullonkaulan esimerkiksi kaupunkikeskusten rakentamiselle ja maankäytölle lähitulevaisuudessa, pitäisi ottaa pikaisesti toteutettavien hankkeiden joukkoon. Omassa maakunnassani Joensuun eteläpuolella Reijolan asuma-alueella oleva kaavoitusprosessi seisoo ohitustiehankkeen vuoksi. Tämä hanke tulisi saada eteenpäin ja infrapaketissa varata rahoitus myöskin Reijolan ohikulkutietä varten, eli näitä teemapaketteja tulisi toteuttaa nyt sovittua nopeammalla aikataululla.

Toinen Pohjois-Karjalan kannalta keskeinen budjettiasia on Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön rahoitus, joka lähti liikkeelle Lipposen hallituskaudella ja joka on luvattu toteuttaa tietyssä aikataulussa. Metsäntutkimuslaitoksen alueellistaminen on edennyt siihen pisteeseen, että tilat uudessa yksikössä valmistuvat pian, mutta virkojen alueellistamisessa ja laitoksen pysyvien menojen rahoituksessa on ongelmia. Asiassa ei ole edetty sillä aikataululla kuin alun pitäen poliittinen tahto oli. Osasyynä on viraston sisäinen kädenvääntö ja toisena se, että nykyisillä määrärahoilla asia ei tule suunnitellusti toteutumaan. Sen vuoksi vetoan, että valtiovarainvaliokunnassa, sen maa- ja metsätalousjaostossa, varataan riittävä rahoitus Metsäntutkimuslaitoksen yksikön resursseihin. Se tarkoittaa noin 300 000 euron lisämäärärahaa Joensuun yksikölle.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka käsitelläänkin valtion talousarvioesitystä vuodelle 2005, jotenkin hengetöntä ja vaisua tämä käsittely on olemassa. Kaikki puheet ja puheenvuorot verhotaan tulevien veronalennusten odotukseen ja käyty keskustelu kiistaan siitä, kuuluuko se tähän pakettiin vai ei. (Ed. Kalliksen välihuuto) — Kuitenkin ed. Kallis on aivan oikeassa, kyllä se kuuluu, mutta tietenkin olisi ollut hyvä, että olisi samassa nipussa nähtävissä, mitä se tulee, mitä se vaikuttaa, ettei tätä keskustelua tarvitse aloittaa uudestaan siinä vaiheessa, kun se joskus tänne tulee ja syntyy.

Herra puhemies! Ed. Tahvanainen äsken puhui ja kantoi huolta Pohjois-Karjalassa olevista tie-, ohitustie- ja muista tieasioista, maakunta-asioista. Pidän aika erikoisena, että ed. Tahvanainen täällä budjettipuheenvuorossaan tämän asian kaivaa esille, koska luulisi että ed. Tahvanaisella sosialidemokraattien varapuheenjohtajana tässä asemassa olisi suora yhteys valtiovarainministeriöön ja valtiovarainministeriin ja näitä ei tarvitsisi tänne budjettipuheisiin rakentaa ja tehdä, että ne asiat tulisivat kuntoon. Mutta sen takia tämän asian näen tässä tärkeänä ja oikean näköisenä, että ed. Tahvanaisen huoli siitä, että maakuntien asioita ei hoideta, on täysin aiheellinen, koska tämä budjetin henki on vähän Helsinki-sisältöinen. Tietysti täälläkin tarpeet ovat suuria, ei sitä voi kiistää, mutta ettei näitä maakuntia unohdettaisi, on tärkeätä, että niitä kaikissa rintamissa esillä pidettäisiin ja toivon mukaan myös hallituspuolue sosialidemokraateissa nähtäisiin muutakin kuin tämä Pääkaupunkiseutu.

Jos tätä maailmaa ajatellaan ja katsotaan, että tämä on tämän Vanhasen hallituksen toinen budjetti, onko mitään parannusta tapahtunut aikaisempiin? (Ed. Kuosmanen: Ei mitään!) — Ei paljoa mutta, ed. Kuosmanen, vähän. — Aavistuksen verran kun tätä hommaa katsoo, näkyy täällä hallituspuolue keskustankin himmeä kynänjälki olemassa, että kaikkea eivät kumppanit sosialidemokraatit ole kyenneet alas ajamaan, ja jotenkin parempaan suuntaan ollaan menossa.

Näistä paremmista asioista voisi todeta, että jos tätä maailmaa katsotaan, tietenkin tämä kansaneläkkeen noston aikaistaminen tietysti aivan selvästi liian pienellä summalla on jo hyvä parannus olemassa. Oli täysin kylmä lausunto eläkeläisille se, että tätä aiotaan parantaa vasta hallituskauden loppupuolella.

Jos tätä asiaa voitaisiin katsoa, hyvänä asiana on nähtävissä myöskin tämä veteraanien vuotuinen kuntoutus. Tässä asiassa täytyy antaa suurkiitos ja tunnustus ministeri Hyssälälle tämän asian hoitamisesta ja kuntoon saattamisesta niin, että nämä kansanedustajat, jotka vaaleissa ovat tänne läpi selvinneet ja jokaiselle veteraanille asian luvanneet, voivat rehellisesti nyt kulkea tuolla tämän jälkeen ja sanoa, että asia on kunnossa. Luulen, että tämä asia nyt sitten tästä eteenpäin on järjestyksessä ja ojennuksessa. (Ed. Kalliksen välihuuto) — Tähän asiaan voisi todeta myöskin, että tässä asiassa, ed. Kallis, on paljon vielä hoitamatta.

Muun muassa tähän samaan asiaan liittyy tulevaisuuden tärkeänä asiana sen veteraanisukupolven ikäisen naisväestön, joka teki työn kotirintamalla, teollisuudessa ja koti- ja maataloudessa, asian hoitaminen, joka on täysin retuperällä. Sitä ei ole edes aloitettu, liekö edes kunnolla mietittykään? Kun tämä asia tulee kuntoon, sitten voidaan sanoa, että on vähän paremmin eteenpäin päästy.

Hyvänä asiana voisi nähdä, että kotitalousvähennyksen ulottaminen koskemaan myöskin verotettavan vanhempia, heidän asuntoaan, kesäasuntoaan jne., on suunta parempaan. Siihen nähtävä noin 15 miljoonan euron sijoitus on varmasti kokonaisuudessaan valtiontaloudellisesti kannattava, niin kannattava, että parempaa ei voi olla olemassakaan. Jos ajatellaan, että vaikka verotulot vähenevät 15 miljoonalla eurolla, on nähtävissä, että tämän työn kautta, mikä tulee rehellisen verotuksen pariin, tämä valtio saa verotuloina sen moninkertaisesti pitkässä juoksussa takaisinpäin.

Jos sitten katsotaan tätä maailmaa vielä — vaikka kovin monta hevosmiestä en täällä näekään, naisista puhumattakaan, ed. Kallis kyllä kuitenkin, ja ed. Reijosenkin olen nähnyt hevosta taluttavan, ja tiedän, että ed. Kuosmanenkin on osakkaana sellaisessa hevosessa, missä itsekin olen, tulot ovat vaatimattomat — voi nähdä hyvänä, että pitkällä aikavälillä, pitkässä juoksussa on edellisten hallitusten aikana pitkään jauhettu, kaivettu sellaista asiaa, että tämän totalisaattoripelin tuoton palauttaminen sinne 9,5 prosenttiin aikaisemman 5 prosentin sijasta on maakunnille ja maakuntien väelle ja erityisesti hevosväelle erinomainen kädenojennus, minkä tämä hallitus on saanut aikaiseksi. Tästä suurkiitos valtiovarainministerille, kun on ymmärtänyt tämän asian panna kuntoon ja järjestykseen.

En malta olla kuitenkaan tässäkään yhteydessä mainitsematta, että edellisen eduskunnan aikana Varsinais-Suomesta ollut ed. Mauri Salo otti tätä asiaa esille kaikissa mahdollisissa tapauksissa. Ehkä voi ajatella, että sillä työllä, mitä siellä keskustakin oppositiossa tämän asian eteen teki, tämä hedelmä on nyt kantanut näkyvään ja parempaan suuntaan.

Jos voidaan vielä katsoa näitä hyviä asioita, vaikka pieniä ovat olemassakin, yksityistieavustus on noussut 13,1 miljoonaan euroon. Siinä on lähes 20 prosentin lisäys ja parannus. Tämä on niitä asioita, mitä keskusta muun muassa vaalikentillä on luvannut, että tämä asia tulee kuntoon ja hoitoon. Suunta on parempi, mutta työ on kovasti kesken myöskin rahallisesti olemassa.

Mutta mitä tulee muuten tierahoihin, ne ovat aivan olemattomia. Tämä maailma, kun tätä budjettikirjaa lukee, näyttää siltä kuin liikennettä ei Suomessa olisi olemassakaan taikka se on taantumaan päin. Jos asiaa katsotaan sillä lailla, kuinka liikenne on kehittynyt, kuinka liikenteestä kerättävät veroluonteiset maksut ovat nousseet ja kehittyneet, kyllä sen pitäisi ajan sävelessä näkyä täällä vähän toisella lailla. Kun tämä asia pannaan vastakkain näitten veronalennusten kanssa, jos suomalaisilta tätä keskimääräisesti kysyttäisiin, kumpaa haluatte, haluatteko maksaa verot ja saada paremmat tiet, olen varsin varma, että yleisvastaus olisi olemassa, että halutaan paremmat tiet, ollaan valmiita maksamaan veroja. Mutta kun henki on nyt sellainen, että odotetaan veronalennuksia ja teistä ja teitten parantamisesta ei ole tietoakaan, todella huonossa asiassa ollaan olemassa. Sen verran voi todeta tässä, että Kaakkois-Suomi on tässä asiassa varsin tarkkaan unohdettu lukuun ottamatta Nuijamaan rajanylityspaikalle Lappeenrannasta johtavaa tietä, siinä näyttää olevan pientä parannusta nähtävissä ja asia on kunnossa.

Herra puhemies! Jos tätä maailmaa katsotaan oikein valtakunnan ja valtakunnan turvallisuuden kannalta, onhan täällä todellinen häpeäpilkku nähtävissä, että Rajavartioston määrärahoja on edelleenkin vähennetty. Viime vuonna eduskunta valtiovarainvaliokunnassa paransi tätä asiaa muutamalla miljoonalla eurolla ja asia tuli siltä osin kuntoon ja järjestykseen, mutta nyt tätä kirjaa lukien taas ne rahat ovat kadonneet täältä kehyksestä. Tämä on hallituksen taholta katala temppu olemassa. Vielä, kun tätä budjettikirjaa katsotaan, ensimmäisellä lukemalla ei saanut oikein selville muuta kuin sen, että todettiin vain, että varusmieskoulutusta vähennetään ja luodaan kilpailukykyisempi järjestelmä. Mutta täällä liitetiedostoissa sitten, kun todetaan, täällä lukee selvällä suomen kielellä: "Kehyspäätöksen mukaisen toimintamenomäärärahan niukkuuden vuoksi Rajavartiolaitos lakkauttaa vuoden 2005 aikana Ivalon ja Imatran rajajääkärikomppaniat. Vuoden 2005 lopulla rajavartiomiehen koulutuksen saaneet henkilöt siirretään uusiin tehtäviin pääasiassa Kaakkois-Suomen alueelle." — Tältä osin tämä lainaus päättyi. Tähän voisi sanoa, että näin huonoa tekstiä en ole koskaan oikeastaan missään nähnyt. (Ed. Hemmilä: Koko kirja!) — Ed. Hemmilä, on täällä jotain myönteistä mutta ei kovin paljon, mutta ei näin törkeätä ole missään muualla kuin tässä.

Kun otetaan huomioon valtakunnan tulevaisuuden turvaaminen kaakkoisrajalla sen osalta, että vielä toista kautta ollaan yhdestä perusolemuksesta elikkä miinoista luopumassa, kuinka tämän valtakunnan turvallisuuden eteenpäin mennessä käy? Ei voi olla, että näin jatkuu tämä peli, ja toivon, että ed. Kuosmanenkin seisoo siinä rivissä ryhdikkäänä, kun Kymen vaalipiirin edustajat ovat lappilaisten ja muiden asiaa ymmärtävien kanssa vaatimassa lisää rahaa ja valtiovarainvaliokunnassa järjestämässä rahaa sinne niin, että Rajan toiminnot turvataan myöskin Ivalossa ja Immolassa.

Jos ajatellaan sitä rekrytointipohjaa, mitä syntyy ja tulee tämän Rajan kautta Puolustusvoimiin ja koko maan turvallisuuteen, parempaa sijoitusta ei ole olemassa kuin pitää koulutustoiminnat ja toiminnat yleensäkin Immolan varuskunnassa yllä ja hoitaa niin, että myöskin väkeä, silloin kun sitä tarvitaan, tulee sieltä parhaasta paikasta elikkä Rajan koulutuksen kautta. Tässä tietenkin on kysymys vähän siitä, miten puolustushallinnon, sisäasiainministeriön rahat yksin jaetaan ja tehdään, mutta väitän, että Raja tuottaa koulutustuloksiltaan ehdottomasti parasta väkeä. Täytyy sanoa, että sinne myöskin valikoituu kaikkein paras väki, (Puhemies koputtaa) mitä on olemassa.

Herra puhemies! Tiedän, että tämä aika alkaa olla suurin piirtein loppu, mutta ei syytä huoleen. Varaan uuden puheenvuoron ja aloitan paremman puheen.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia hallitukselle koskien talousarvioesitystä vuodelle 2005.

Hyvät ensin: Hallitus on mielestäni toiminut erittäin mallikkaasti laatiessaan budjettia muutamissa asioissa. Positiivisina esimerkkeinä mainittakoon kotitalousvähennyksen kehittäminen sekä kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen korottaminen. Kunnon kehut puolestaan ansaitsee veteraanien ja sotainvalidin erityishuomiointi budjettiesityksessä. Näille maamme kunniakansalaisille mikään huomio ei ole liikaa. Olemme heille ikuisesti velkaa itsenäisyydestämme ja isänmaastamme.

Niihin huonoihin ja korjaamista vaativiin asioihin sitten saman tien, etteivät nämä punamullan edustajat vain ehdi ylpistyä kehuja kuullessaan.

Arvoisa puhemies! Kun valtion ensi vuoden budjettia käsitellään täällä eduskunnassa, talous on lievässä nousun odotuksessa mutta todellisuudessa tilanne ei näytä kovinkaan hyvältä johtuen elinkeinoelämän ohuesta rakenteesta ja onnettomasta työllisyystilanteesta. Suomen elinkeinorakenne on hyvin teollisuuspainotteinen ja nojaa pitkälti muutaman alan suuryrityksiin, joiden ei odoteta enää lisääntyvän vaan päinvastoin. Näiden yritysten työpaikat ja lisäinvestoinnit kohdistuvat tulevaisuudessa ennemminkin muualle kuin Suomeen, sinne, missä tuotantokustannukset ovat alhaiset. Tällä hetkellä joka neljäs teollisuuden uusi työpaikka investoidaan ulkomaille. Koska tilanne on tämä, huomiota tulee nyt kiinnittää tuottavuuden kasvuun ja uusiin mahdollisuuksiin, kuten tieto- ja viestintäteknologiaan. Investointien lisäksi painotetaan teknologisen osaamisen hyödyntämistä ja pääomien käyttämisen tehostamista. Tuottavuutta on kasvatettava ja tarvitaan muun muassa yritysten toimintaedellytysten parantamista pikaisesti.

Työllisyyden parantamiseksi on nyt viimeistään ryhdyttävä toimenpiteisiin. Siitä on riippuvainen meidän kaikkien hyvinvointi. Työllisten määrän lisääminen on edellytys hyvinvointipalvelujen säilymiselle. Maltillisilla veronkevennyksillä saadaan paljon hyvää aikaan. Työn verotuksen keventäminen on rakennepolitiikkaa parhaimmillaan, porkkanaa sekä työn tekemiseen että tarjoamiseen. Keppiä on jo annettu tarpeeksi. Puheet siitä, että veronkevennykset vaarantaisivat hyvinvointipalvelut, ovat mielestäni täyttä roskaa. Niillä nimenomaan pyritään rahoittamaan hyvinvointipalvelut jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna aloitetaan ainoastaan kaksi uutta väylähanketta, joiden kustannuksiksi lasketaan yhteensä 7 miljoonaa euroa. Kun Suomen nykyinen liikenneverkon kunto on kaikkien tiedossa, tuntuu tämä uskomattomalta. Tätäkö tarkoittaa hallituksen mielestä liikenneväylien ylläpito, kehittäminen tai liikenneturvallisuudesta huolehtiminen, joita hallitusohjelmassa muistaakseni pidetään kovin tärkeinä, niin kuin pitääkin? Saanen muistuttaa, että väylähankkeet ovat investointeja, jotka parantavat Suomen kilpailukykyä, tukevat elinkeinoelämää, lisäävät turvallisuutta liikenteessä sekä luovat työpaikkoja.

Ministeri Luhtasen tiedossa on varmasti Helsingistä itään, erityisesti Vaalimaan raja-asemalle, suuntautuva raskas liikenne ja tie, jolla tämä raskas massa matkaa tekee. Mitään ei E18:lle tämän välin parantamiseksi kuitenkaan ole luvassa, eikä kiireellisyydestäkään varmaa tietoa ole. Samanlaisia miinoja liikenteelle ovat muun muassa Lappeenrannan—Imatran väli, Kotkan—Kouvolan väli sekä Kouvola—Lahti-väli, jolla on valtava raskasliikenne. Toivon todellakin sen päivän koittavan, kun näen parannustöiden näillä teillä käynnistyvän.

Arvoisa puhemies! Hallitus muistuttaa kansaneläkkeen saajia uudestaan nuoruuden sota-ajoista, pula-ajoista, tarjoamalla 7 euron tasokorotusta kansaneläkkeisiin eli verotuksen jälkeen kaksi kahvipakettia tai yksi pitkä kalja. Minun mielestäni se on hirvittävä vääryys kansaneläkkeensaajia kohtaan. Mielestäni korotuksen suuruuden pitäisi olla vähintään 70 euroa. Toivon, että valtionvaroissa, jossa itsekin olen jäsenenä, tämä asia otetaan uudelleen käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä kommentti valtiosihteerikeskusteluun. Valtiosihteerien palkkaamiseen ei mielestäni ole mitään tarvetta. Kun ministereillä tuntuu olevan luppoaikaa muutenkin esimerkiksi kunnallisvaaleihin ehdolle lähtemiseen ja kun nykyiset ministerit ovat mielestäni entisiä valtion ja kunnan pieniä virkamiehiä, niin kaikki ministerit pitäisi mielestäni laittaa johtajakoulutukseen. Sillä vältettäisiin kaikki valtiosihteerien palkkaamiset.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tässä peruspalveluministerin tontilla on ensi vuoden budjetissa paljon positiivista, jos ajatellaan tulonsiirtoja, palvelujen kehittämistä ja myöskin tällaisia uusia palveluja. Näistä haluan tässä kertoa aloittaen ensin tulonsiirroista ja sitten toivon, että voin myöskin hoitotakuun edistymisestä vähän kertoa.

Nyt ensi vuoden budjettia on kuvattu lapsiperheiden budjetiksi ja ikäihmisten budjetiksi, ja nämä kuvaukset kyllä pitävät paikkansa. Eli kotihoidon tuki nousee. Se on huomattava nousu, 42 euroa kuukaudessa, ja lisää perheitten valinnan mahdollisuuksia. Yksityisen hoidon tuki nousee melkein 20 euroa, 19,60 euroa, ja lapsilisäthän nousivat jo tämän vuoden alusta. Merkittävin eli suurin tulonsiirto, joka vaikuttaa todella pienituloisten ihmisten asemaan, on varmasti pienimpien äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen nousu liki 94 eurolla kuukaudessa. Se varmasti kohentaa näiden perheiden ja ihmisten asemaa.

Tässä on myöskin monia muita asioita, jotka perhepolitiikkaan vaikuttavat, mainittakoon perhekeskusmallin työstäminen kunnissa. Meillä ministeriössä siihen annetaan avitusta ja toivotaan, että näistä voidaan luoda lasten ja nuorten sekä perheiden oma tukiverkosto, jonka puoleen perheet voivat eri tilanteissa kääntyä. Varhaista puuttumista korostetaan näissä meidän kaikissa hankkeissamme, mutta parasta tietenkin olisi, ettei tarvitsisi puuttua, että ongelmia ei syntyisi lainkaan, ja perhekeskusmalli voi olla siinä hyvin oivallinen apuväline.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna aloittaa siis toimintansa myös lapsiasiainvaltuutettu. Tätä on odotettu kohta kymmenen vuotta. (Ed. Kallis: Kymmenen kertaa äänestetty!) — Täällä on siitä eduskunta todellakin äänestänyt. — Tämä valtuutettu tulee kiinnittämään huomiota lapsen edun toteutumiseen ja ottamaan lasten asioita esiin kehittämällä lapsiasioita, välittämällä tietoa lapsille ja lapsista. Valtuutettu on tärkeä tuki myöskin yhteiskunnalliselle päätöksenteolle, jonka avulla lapsillamme nyt ja tulevaisuudessa toivon mukaan on mahdollisimman hyvät ja turvalliset kasvuolosuhteet.

Sosiaali- ja terveyspalvelut saavat ensi vuonna merkittävää lisärahoitusta. Tähän on ensi vuonna 210 miljoonan euron lisäys, kuten olette voineet budjettikirjasta lukea. Valtio osallistuu kustannuksiin kuntien sosiaali- ja terveyspalvelumenoihin, ensi vuonna 32,99 prosentilla, kun osuus alhaisimmillaan oli, niin kuin täällä eduskunnassa on moneen kertaan todettu, runsaat 24 prosenttia vuonna 98. Kyllä tässä tietenkin nyt kehitystä tapahtuu, joskin tietenkin varmaan kunnat odottaisivat vielä suurempaa rahasäkkiä.

Meillä on sitten myöskin kehittämisrahoihin ensi vuonna 54 miljoonaa euroa, ja näillä kehittämisrahoilla nimenomaan nyt avitetaan toimintakäytäntöjen muutoksia. Toivottavasti tapahtuu nyt rakenteellisia uudistuksia ja kuntien välisen yhteistyön kehittämistä edelleenkin. Tavoitteena on palvelujen saatavuuden parantaminen, omatoimisuuden edistäminen ja ehkäisevän työotteen korostaminen sekä vaikuttavuuden lisääminen. Me emme ilman ehkäiseviä toimia tulevaisuudessa kyllä selviä, jos niihin ei enemmän panosteta. Myöskin vaikuttavuutta pitää koko ajan pitää siellä mukana.

Sitten tuli omalla sektorillani veteraanipaketti, ja täytyy olla tyytyväinen siihen, että ensi vuonna siis tämän paketin ansiosta veteraanit saavat 21 miljoonaa euroa. Meillä kaiken kaikkiaan veteraaneille tulee ensi vuonna 456 miljoonaa euroa, rintamaveteraanien ja sotainvalidien erityisetuudet. Tässä paitsi säännönmukainen kuntoutus myös sellaisia toiveita on nyt pystytty toteuttamaan, jotka vuosikausia ovat täällä olleet esillä, kuten Ruotsissa asuvien sotainvalidien ateriakorvaus. Sitten on sotainvalidien kunnallisten avopalvelujen korvattavuuden alaraja laskettu nykyisestä 25:stä 20:een, ja sitten jatkovuosinahan on sovittu myöskin sotainvalidien laitoshoidon haitta-asterajan alentamisesta. Nämä ovat sillä tavalla merkittäviä.

Terveyspuolelta vielä on huomattava työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus. Olemme saaneet siihen nyt rahoitusta, joka on siellä sisäisesti siirretty, mutta on erittäin tärkeäksi katsottu, koska meillä loppuvat muuten työterveyshuollosta erikoislääkärit. Se on se alue, missä yhä enemmän tarvitaan panostusta. Tästä on varmasti kansanedustajiin hyvin paljon otettu yhteyttä, ja tämä alkaa nyt toteutua.

Samoin yliopistollisten sairaaloiden lääkärikoulutus: Me saamme sinne nyt vähän lisää rahoitusta, ja siinä muutetaan käytäntöä niin, että kun aikaisemmin se on ollut valmistuneitten tutkintojen määrä, jonka perusteella on aina saanut lisärahoitusta, nyt otetaan sekä tutkinnot että sisään otettavien, hyväksyttyjen, uusien opiskelijoiden määrät huomioon, niin että yliopistoilla on jo heti käytettävissään tähän koulutukseen rahaa.

Sen lisäksi Kansallisen terveydenhuollon hankkeessa erityisesti panostetaan nyt sähköisen potilaskertomuksen kehittämiseen. Meidän on saatava se aikaiseksi tällä vaalikaudella. Stakesin Finohta-toiminnan vahvistamiseen tulee lisää rahaa, Lääkehoidon kehittämiskeskuksen toimintamenoihin, Käypä hoito -projektin tukemiseen, tällaisiin hankkeisiin, jotka voivat tässä vaikuttaa pieniltä, mutta ovat erittäin suurena apuna Kansallista terveyshanketta edesauttamassa.

Arvoisa puhemies! Kansallisesta terveyshankkeesta täytyy todeta, että meillä on lääkärien määrä siinä paranemassa. Meillä on yksittäisiä kuntia, joissa tilanne on huono, ja hoitotakuun toteutuminen niissä tietenkin, joissa lääkäriä ei ole ollenkaan, on todella vaikeaa. Mutta meillä terveyskeskuslääkäreitten virkojen täyttöaste on kasvamaan päin, koska meillä valmistuu nyt enemmän lääkäreitä ja sitten myöskin maahanmuuttajalääkäreitä on tullut. Mutta pula sairaanhoitajista vaikeutuu, ehdottomasti. Meillä sairaanhoitajia on nyt todella vaikea saada. Sairaanhoitajista on työttöminä 2,6 prosenttia. Sen sijaan lähihoitajista on työttöminä 1,8 prosenttia, 4 000 on siellä työttömyysreservissä. Täytyy kyllä vakavasti miettiä, miten tässä työnjakoa kehittämällä tai muulla tavoin voisimme saada lisää käsiä hoitoon ja hoivaan tätä kautta.

Hammaslääkäripulan pohjaa emme ole vielä nähneet, mutta sen osalta on lähivuosina todella tiukkaa kunnissa, ja mietimme varmasti uusiakin keinoja, miten hammaslääkärivajetta voidaan täyttää. Itse olen esittänyt tällaista mobiiliyksiköitten tuomista alueille, joilla ei hammaslääkäreitä ole. Samaten sairaanhoitopiireihin on varmasti syytä miettiä lääkäripankkien perustamista. Niistä voitaisiin sairaanhoitopiiristä tilapäisesti, vaikka Sallan tapauksessa, antaa lääkäri, jos ei yhtään lääkäriä kerta ole. Keikkalääkärit eivät pysty kansanterveystyötä pitkäjänteisesti tekemään. Se on ilman muuta selvää. Meidän täytyy saada pysyviin lääkärinvirkoihin vauhtia.

Sairaaloiden hoitojonot lyhenevät. Sairaanhoitopiirit rakentavat nyt budjettejaan niin, että hoitotakuun aiheuttamat lisäkustannukset ensi vuonna ovat 0—3 prosenttia sairaanhoitopiirien vuosibudjeteista. Kun nämä jonot on purettu, niin sitten lisäkustannuksia ei tästä hoitotakuusta sinänsä aiheudu. Me olemme tekemässä hoidon kriteerejä ja saamme kaikki ne valmiiksi kyllä ensi vuoden tammikuun alkuun, mutta sehän on prosessi, joten niitä varmasti tarkennetaan ja niihin joudutaan myöhemminkin palaamaan eli ne eivät ole kiveen hakattuja. Ne ovat nyt lausuntokierroksella ja sitten analysoitavana meillä ministeriössä. Mutta korostan, että tämä on sellainen jatkuva prosessi: koska uutta tietoa ja hoitomenetelmiä aina tulee käyttöön, niin mikään ei voi olla ainaisesti samalla tavalla valmista.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä luetteli koko joukon myönteisiä uudistuksia ja parannuksia. Totean siihen, että sateenkaarihallitus loi hyvän taloudellisen pohjan tehdä näitä asioita.

Mitä Kansalliseen terveyshankkeeseen tulee, on hyvä asia, että hallitus on vastannut huutoon elikkä rahoitus tulee niin kuin on aikanaan sovittu. Mielestäni on kuitenkin epärehellistä se, että kuntien menojen ei ole budjetissa arvioitu lainkaan kasvavan tämän hankkeen aiheuttamien kustannusten johdosta. Itse olen kolmessa sairaanhoitopiirissä kuullut, että tämä lisäkustannus on noin 3 prosenttia. Minusta olisi ollut rehellistä tunnustaa se, ja sen takia mielestäni kustannustenjaon tarkistusta olisi pitänyt jaksottaa etupainotteisesti, jotta juuri se ruuhka, ne jonot, oltaisiin saatu purettua alta pois.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En minä epäile ministeri Hyssälän hyvää tahtoa, mutta hyvä tahto ei reaalielämässä riitä, kun valtaosa palveluista, mitä luettelitte, jää kuntien vastuulle. Kuten ed. Perho totesi, kuntien talous ei kerta kaikkiaan ole siinä kunnossa, että ne pystyvät vastaamaan. Te sanotte, että tulee lisää rahaa sosiaali- ja terveyspuoleen, tulee lisää rahaa, en kiistä sitä, mutta jos me katsomme lukuarvoja, niin sosiaali-, terveys- ja opetus- ja kulttuuritoimessa menot kasvavat pikkuista vaille 400 miljoonaa euroa ja valtion rahaa tulee lisää 260 miljoonaa euroa. Siellä on jo valmis gäppi olemassa. Sitten pukataan lisää velvoitteita. Teidän omien laskelmienne mukaan negatiivisten vuosikatteiden kunnat tulevat nousemaan ensi vuonna 125 kappaleeseen. Toisin sanoen 200 prosenttia lisääntyy negatiivisten vuosikatteiden kuntien lukumäärä. Miten te kuvittelette, että nämä palvelut kuntalaisille tarjotaan?

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnista on tullut todella huolestuneita viestejä esimerkiksi lisääntyneen alkoholinkäytön aiheuttamasta lastensuojelutarpeiden lisääntymisestä, samoin terveysmenojen lisääntymisestä. Ihmettelenkin sitä, miksi tätä ei ole lainkaan huomioitu tässä valtion talousarvioesityksessä eikä myöskään niissä kesäisissä lausunnoissa, joita te, ministeri Hyssälä, annoitte, kun suhtauduitte niin nihkeästi etenkin väkevien alkoholijuomien veron korjaavaan tiukennukseen, vaikka esimerkiksi Stakesin tutkija Matti Rimpelä kesällä sitä hyvinkin voimakkaasti vaati. Eikö nyt todella olisi korjauksen aika?

Totesitte perhetuista, jotka ovat kyllä (Puhemies koputtaa) erittäin myönteinen askel, mutta jatkan myöhemmin tästä teemasta.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monissa asioissa päästään eteenpäin, ja perusturva kohenee. Merkittävä askel on perheiden ja veteraanien sekä ikäihmisten osalla tapahtumassa myönteiseen suuntaan. Tässä hoidon osalta ministeri viittasi erilaisiin kehittämisrahoihin. Miten nyt käy näiden perustamishankkeiden rahoituksen osalta, sekin on tärkeä asia.

Sitten toisena päihdetyöasiaan: Juuri Itä-Suomessa valmistuneen selvityksen mukaan toiminnan hajanaisuus on yksi pulma. On paljon toimintaa, mutta tästä työstä puuttuu sitä ministerin toteamaa vaikuttavuutta, ja sehän on osa tätä sosiaalihanketta. Onko tätä puolta ehditty miettiä?

Sitten hammaslääkärikoulutuksen osalta erityinen pulma näyttää olevan Itä-Suomen vaje, kun siellä ei ole sitä koulutusta nyt enää. Onko tätä (Puhemies koputtaa) asiaa ehditty miettiä?

Virpa Puisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn ensin kahteen puheenvuoroon: sekä siihen, kun ed. Perho sanoi, että viime kausilla on luotu pohja parantaa nyt palveluja, että myös ministeri Hyssälän puheenvuoroon, että niin nyt tehdään. Se on oikein, niin kuuluukin.

Nyt haluaisin tietää taustoista kuitenkin, kun olemme lähestymässä hoitotakuuta ja lisäämme palveluja kunnissa ja kun meillä on samanaikaisesti, kuten jo toin puheessani esiin, kilpailulainsäädäntö ja hankintalaki. Taustoissa ja lehtitiedoissa kerrotaan, että olette osallistunut tiiviisti näihin keskusteluihin. Julkisuudessa sanotaan, että kyse on tilaaja—tuottaja-mallista; palvelu on tuote ja käyttäjä asiakas. Missä on teidän äänenne, palveluministeri Hyssälä, tässä keskustelussa?

Lisäksi haluan tietää, kun tässäkin budjetissa lisätään Raha-automaatin osuutta valtion kustannuksista entisestään ja Raha-automaatin puolivuotistuotto on kuitenkin laskenut, miten turvaatte kolmannen (Puhemies koputtaa) sektorin toiminnan näissä olosuhteissa.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Puisto aiemmin totesi, että oppositiopuolueiden edustajat ovat irvokkaasti arvostelleet kansaneläkkeen 7 euron korotusta. En tiedä, keitä edustajia ed. Puisto tarkoittaa, mutta kokoomuksen taholta on todettava, että 7 euroa on toki enemmän kuin 0.

Mutta meistä on irvokasta tuo 7 euroa siihen nähden, mitä punamultahallituksen keskeiset edustajat vaalien yhteydessä vaativat ja lupasivat. Esimerkiksi ministeri Hyssälän kuuluisaksi tulleessa vaaliesitteessä vaaditaan kansaneläkkeen nostamista 400 eurosta 700:aan, siis 300 eurolla. (Ed. Väistö: Pitkän aikavälin tavoite! — Ed. Korhonen: Seuraavalla vuosituhannella!) Kysyisinkin nyt ministeri Hyssälältä: Onko tämä 300 euron vaatimus korotuksesta nyt kuitattu tällä 7 eurolla? Mitä te vastaatte eläkeläisille, kun kansaneläkeindeksi on, mitä on, ministeri Hyssälä?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vuoden kuluttua hoito- ja leikkausjonojen pitäisi olla poistettuina sikäli, että ne eivät saa olla pitempiä kuin kuusi kuukautta. Tiedän, että tällä hetkellä monissa sairaanhoitopiireissä hoidetaan jonoja muttei potilaita eli käydään läpi jonoissa olevia potilaita ja myöskin sillä lailla, ettei sieltä mitään tyhjää ilmaa poisteta vaan ihmisiä, jotka tarvitsisivat hoitoa. Näin ollen valmistaudutaan ikään kuin väärällä tavalla tähän, ja syy siihen on nimenomaan tämä, mikä täällä tuli esille, että sairaanhoitopiirit tarvitsevat enemmän rahaa hoitotakuun toteuttamiseen kuin kunnat antavat. Siinä on 10 prosentin pyyntö esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirillä. Kunnat ovat valmiit 2 prosenttiin. Toisen asian haluaisin vielä hoitotakuusta todeta: se takaa yhteyden terveydenhuoltoalan ammattilaiseen, mutta ei lääkäriin, kolmen päivän kuluessa, ja se on tärkeää huomata.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä ed. Väistön esittämään asiaan eli kehittämis- ja perustamishankkeisiin. Vuonna 2003 perustamishankkeisiin käytettiin 17 miljoonaa euroa, tänä vuonna 8 ja ensi vuodelle on 5 miljoonaa. Tämän mukaan näyttäisi siltä, että 2006 luovuttaisiin kokonaan perustamishankkeista. Hallintovaliokunta myös omassa lausunnossaan aikanaan 2002 tähdensi, että näihin investointeihin pitäisi olla mahdollisuus myös edelleen. Totta kai jatkossa yhä enemmän jo ikärakenne aiheuttaa sen, että palvelurakennemuutosta tulee. Sinänsä kehittämishankkeet ovat hyviä.

Kysynkin arvoisalta ministeriltä, olisiko mahdollista tehdä tämmöinen sopimus, että voimavara-asetukseen tulisi määrittely, mitä näistä rahoista vähintään käytetään — nämä kehittämis- ja perustamishankkeet — (Puhemies koputtaa) vuosittain perustamishankkeisiin?

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä me kaikki iloitsemme niistä tulonsiirtojen nostoista, mitä tulee ensi vuonna eläkeläisille, veteraaneille, lapsiperheille jne. Mutta haluaisin nyt asettaa ne jonkinlaiseen suuruusjärjestykseen. Nämähän yhteensä nousevat tuollaiseen 130 miljoonaan markkaan, mikä on vähemmän kuin monitoimimurtaja maksaa. Mutta hyvä näin, hyvä näin.

Mutta muistuttaisin siitä, että ennen vaaleja niin kristillisdemokraatit kuin keskusta, keskusta kristillisdemokraattien jälkeen, totesivat, että minimipäivärahan nostaminen työttömyysminimipäivärahan tasolle on hallituskysymys. Näin sanottiin tässä salissa. No, nyt puuttuu vielä 100 euroa kuukaudessa. Siis tämä minimipäiväraha — äitiyspäiväraha ja vanhempainraha — on noin 100 euroa kuukaudessa pienempi kuin työttömyysraha.

Mitä tulee näihin jonoihin, (Puhemies koputtaa) niin minä sitten kerron lisää niistä omassa puheenvuorossani. (Naurua)

Paula Risikko  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama kommentti ministerin puheenvuoroon:

Olen myöskin sitä mieltä, että Kansallisen terveysprojektin rahoja pitäisi pystyä käyttämään investointeihin. Tiedän, että määrätty prosentti voidaan käyttää, mutta aika paljon on tullut toivomusta, että sitä prosenttia pystyttäisiin nostamaan, koska toimintojen rationalisointi vaatii myöskin investointeja.

Kaksi tärkeää asiaa, maatalousyrittäjien terveydenhuolto ja työttömien terveydenhuolto, ovat retuperällä Suomessa, niihin tarvittaisiin varoja.

Ja sitten kiitos, että otitte puheeksi työnjaon. Toivon, että olette edistämässä sitä, että lähihoitajia ei poisteta erikoissairaanhoidosta. Olen itse ollut käynnistämässä lähihoitajakoulutusta, ja kyllä he osaavat erikoissairaanhoidossa toimia.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo nostettu investoinnit hyvin merkittävään rooliin, ja tiedämme, että tällä hetkellä, kun terveydenhuollon osalta ollaan tekemässä ja käynnistämässä seudullisia hankkeita, nämä investoinnit nousevat kuntataloudessa hyvin merkittävään rooliin. On todettava se, että vaikka budjetti onkin terveydenhuollon osalta hyvä ja vakautta luova, minusta tämä perustamishankkeitten rahoitus, joka kahdessa puheenvuorossa on nostettu esille, on kyllä melko hankala asia senkin takia, että käytännössä nytkin budjetissa sinne on osoitettu lähes nolla euroa. Ennusteet siitä, että jatkossa tilanne huononisi entisestään, ovat hyvin huolestuttavia. Kysynkin ministeriltä: Onko tarkoitus, että perustamishankkeitten rahoitus jatkuu myöskin jatkossa?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämä uusi lisärakennus vähän petti minut, kun tarkoitus oli vastata ed. Kuosmaselle, mutta palaan siihen asiaan.

Ministeri Hyssälän puheenvuorosta toteaisin kyllä, että sosiaali- ja terveyspuolella on paljon positiivista tulossa, ja erityisesti se, että kunnat saavat lisää rahaa 250 miljoonaa, on todella merkittävää.

Mitä hoitotakuuseen tulee, ed. Tiusanen on minun mielestäni oikea. Siinä alun perin puhuttiin siitä, että kolmen päivän sisällä päästään lääkäriin. Nyt saadaan sitten sairaanhoidon ammattilainen. Ministeri Hyssälä viittasi myös sairaanhoitajapulaan. Helsingin Sanomien tietojen mukaan 9 100 suomalaista sairaanhoitajaa työskentelee ulkomailla. Mitä ministeri aikoo tehdä tuodakseen nämä sairaanhoitajat takaisin Suomeen töihin?

Puhemies! Ihan lopuksi, kyllä henkilökohtaisestikin toivon, että eduskunnassa voitaisiin puuttua tähän kansaneläkkeen 7 euron korotukseen. Positiivista on se, että se tulee ensi vuonna, mutta minun mielestäni samalla kun verohelpotuksia, suuriakin, täällä luvataan, voitaisiin tätä 7:ää euroakin tarkastella, samaten kuin työttömien peruspäivärahan 14 sentin nostamista. Muistan vain sen, kun keskusteltiin (Puhemies koputtaa) aikanaan markalla nostamisesta. Tämä on vielä vähemmän kuin markka, 84 penniä.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kaikki eurot ovat eläkeläisille tarpeen, se 7 euroakin, mitä nyt luvataan, mutta se ei ole kuin hyvitys alkoholiveron ja autoveron alennuksen vaikutuksiin, semmoinen indeksikorjaus. Nyt pitäisi saada sen päälle jokin tasokorotus, että se todella tuntuu eläkeläisten kukkarossa. Vasemmistoliitto ehdotti 18 euron nostoa. Se olisi jo jonkun verran lähempänä sitä, mitä ministeri Hyssälä lupasi ennen vaaleja, mistä aikaisemmat puheenvuorot ovat täällä kertoneet. Ne ovat aika huimia lukuja. Miten niihin aiotaan nyt päästä tässä budjetissa ja tulevaisuudessa?

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteen asiaan pelkästään puutun. Tässä ed. Matti Kangas totesi eläkeläisille sen takia tulevan korotuksen, että viinan hinta laski eli sen veroja laskettiin. STM:n ministerien kesken varmaan on käyty keskustelua — vaikka se ei suorastaan ministeri Hyssälän alueelle kuulu — tästä työttömyysturvan peruspäivärahasta. Siinähän tapahtuu semmoinen ilmiö, että peruspäivärahaa arvioidaan nostettavan 9 senttiä, ja sehän tarkoittaa sitä, jotta heidän leipärahansa tulee kapenemaan. Eläkeläiset saavat pikkuisen korotuksen, jolla kompensoidaan viinan hinnan alennusta, joka vaikutti indeksiin. Tätä ei kompensoida työttömille millään tavalla. Mikä se peruste on? Tämähän pitäisi eduskunnan nyt ehdottomasti korjata, mutta tuntuu hassulta, kun kuitenkin nämä ovat köyhimpiä ihmisiä. Nämä ovat pudonneet jo peruspäivärahalle. He eivät ole saaneet työtä. Siinä mielessä ei toivoisi, että hyvinvointiyhteiskunnassa heidän elintasoaan laskettaisiin.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämä tuntuu kulkevan omaa latuaan budjettikirjan ulkopuolella myös terveydenhoidossa. Siitä kertovat nämä hälyttävät tiedot MRSA-epidemian laajentumisesta viimeksi vastasyntyneiden teho-osastolle Keski-Suomen keskussairaalassa. Viime vuonna hallitus toimi ansiokkaasti, kun lisäbudjetista myönnettiin Hus-alueelle määrärahoja uuteen varautumiseen tämän epidemian torjunnassa. Olen juuri saanut tiedon, että Hus-sairaaloissa on MRSA-epidemiaan sairastuneita tai bakteerin kantajia jo yli 400. Viime vuonna oli puolet vähemmän. Eikö nyt Kansallisen terveydenhoidon hankkeessa jonojenpurkuohjelman rinnalle pitäisi ottaa kansallinen valmistautuminen siihen, että MRSA-epidemia ei laajene?

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tässä ajassa ei varmasti ehdi ihan kaikkeen vastata, mutta tästä eläkeläiskysymyksestä ensin. Olen todellakin asettanut tavoitteeksi sen, että pienituloisimpien eläkeläisten asemaa voitaisiin parantaa. Silloin kun tämän tavoitteen asetin, minulla oli mielessä rakenteellinen uudistus, jossa kahden—kolmen tonnin eläkkeistä voitaisiin päästä kolmen—neljän tonnin eläkkeisiin markoissa. Nythän vastaava raha annetaan erilaisina tukina ja lisinä. Olisiko aika nyt kypsä siihen keskusteluun, että voitaisiin miettiä, olisiko ostovoiman nostaminen sitä pienintä eläkettä nostamalla parempi kuin tuki asumistuen, eläkeläisen hoitotuen, omaishoidon tuen, verohelpotusten ja kotitalousvähennyksessä hoidon ja hoivan tuen kautta?

Nyt me selvitämme ministeriössä sitä, miten nämä kohtaantuvat, onko meillä osa eläkeläisiä, joihin eivät kohtaannu nämä tuet. Sitten katsotaan, mihin tuet kohtaantuvat. Meillä ei ole mitään päivitettyä tietoa siitä, onko edelleen niin, että nämä tuet eivät vain oikeudenmukaisella tavalla kohtaannu.

Minusta on ihan hyvä, että tällaisista järjestelmämuutoksista ja tukiviidakon perkaamisesta voidaan avoimesti keskustella, mutta tässä yhteiskunnassa on tietenkin uudistajan osa hyvin vaikea niin kuin on todettu, mutta kun vihreät ovat esittäneet näitä samoja ajatuksia kautta vuosien, niin olisiko mahdollista niin sanottu perustulo antaa käteen. Tästä tässä tavoitteessa oli kysymys. Minusta on ollut ihan kiitettävää se, miten ed. Osmo Soininvaara ja muut vihreät ovat näitä asioita tuoneet esille. Ne eivät vain ota tulta tässä yhteiskunnassa, mutta voihan näistä aina keskustella.

Arvoisa puhemies! Terveyshankkeesta täällä oli aika monta puheenvuoroa. Nyt voin sanoa, että meillä on paljon yksittäisiä hyviä käytäntöjä siellä menossa, mutta siitä huolimatta paljon on vielä tehtävää. Rationointihyötyjen, joilla sitä voidaan rahoittaa, täytyy tulla näistä uudistuksista. Meillä on edelleen terveyskeskuksissa 250 laboratoriota ja 209 röntgenyksikköä. Meillä on vielä esimerkiksi röntgenkuvien digitaalisessa arkistoinnissa hankittu Suomeen 30 PACS-järjestelmää, kun Englanti kokonaisuudessaan suunnittelee pärjäävänsä 5:llä. Meillä on tapahtunut paljon tällaista tuhlausta. Tällainen hankintarengas-toimintamalli julkisella sektorilla on Kilpailuviraston hyväksymä. Tämän kilpailuttamisen ja ostotoiminnan hallintaan ei näistä pienistä yksiköistä eikä terveyskeskusyksiköistä löydy osaamista ja henkilöstöresurssia on hyvin vaikea irrottaa. Sosiaali- ja terveysministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön ja Kuntaliiton kanssa me olemme tuottaneet tällaiseen Kilpanet-verkkoon tuotetun tietokannnan, joka toivottavasti on tässä suureksi avuksi. Kyllä tässä on työtä tällä puolella myöskin tehty. (Ed. Puisto: Kova linja on tarpeen näissä asioissa!)

Meillä on tämän hallituksen tavoitteena julkisten palveluiden parantaminen ja julkisen palvelutuotannon uudistaminen. Sitä työtä teen niin suurella voimalla kuin tämä eduskunta on tähän voimia ja varoja antanut, se työ jatkuu. (Ed. Elo: Kyllä ministerillä voimia on!)

Arvoisa puhemies! Täällä oli monia kysymyksiä. Ed. Perholle: kyllä mainitsin tämän, että sairaanhoitopiirit antavat 0—3 prosenttia lisää rahoitusta, sellaisia budjetteja tekevät verrattuna tähän vuoteen.

Ed. Räsänen kysyi alkoholihaitoista. Me saamme kyllä ensi vuonna sinne vähän lisääkin panostusta, ja tämä on erittäin keskeinen yhteiskunnallinen kysymys nyt. Olemme lähteneet kouluttamaan lääkäreitä ja hoitohenkilöstöä tähän mini-interventioon, joka on todettu tutkimuksissa tehokkaimmaksi tavaksi puuttua. Vastaanotolla käydään nämä asiat läpi, kuten myöskin tupakka. Tässä on todella paljon tekemistä. Uuteen alkoholipolitiikkaan meidän vain kaikkien on totuttava. Ruotsi suunnittelee ainakin nyt 40 prosentin veron laskua, Viro — tapasin terveysministerin viime viikolla — veronsa nostamista. Me olemme uudessa tilanteessa. En halua, että Suomikaan yhtä kesää varten alkoholipolitiikkansa tekee, vaan tehdään pitkäjänteistä, hyvää työtä siinä. Kyseessä ovat isot haasteet. Meillä oli eilen päihdepäivät tästä asiasta.

Täällä oli useampi kysymys tästä perusrahoitus- ja kehittämishanketilanteesta. Me suuntaamme nyt kehittämishankerahoja isompiin kokonaisuuksiin, emme sellaisiin pieniin sirpalemaisiin, jotta saisimme niitä toivottuja seutukuntayhteistöitä tai muutoksia. Silloin siinä voi olla jotakin investointihankettakin mukana, kun se tähtää siihen. Esimerkiksi jos päivystyspiste keskitetään, tarvitaan ne tilat. Tällaista nyt katsotaan, suurempia kokonaisuuksia, ettei toiminta olisi niin hajanaista kuin mihin täällä edustajat viittasivat.

Ed. Risikko oli huolissaan tästä maatalousterveydenhuollosta. Siihen perustetaan tämä tilakäyntirekisteri nyt, ja sen avulla saamme varmasti siihenkin ehkä uutta potkua.

Sitten oli esillä tämä epidemiologinen tilanne. Se on todella vaikea. Me viime vuonna saimme siihen lisäbudjetista lisärahoituksen, joka tuli keskussairaaloille juuri tähän tarkoitukseen. Sillä on kyllä pystytty siellä tekemäänkin hyvää työtä. Nämä uudet, vaikeat epidemiat yllättävät aina. Otan tämän vakavasti, mitä sieltä nyt sanottiin. Valitettavasti valtioneuvoston istuntoon täytyy jo kohta kiirehtiä.

Raha-automaattiasiat kuuluvat ministeri Mönkäreen toimialaan.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan kannustaa ministeri Hyssälää kovasti etuuksien kohtaantumisen selvittämisessä ja tukiviidakkojen perkaamisessa. Niissä varmasti on paljon työtä. Mitä tulee 7 euron korotukseen kansaneläkkeisiin, on todella pitkän ajan tähtäimessä, jos pyritään siihen ministerin ennen vaaleja lupaamaan korotukseen. (Ed. Korhonen: 42 vuotta!)

Herra puhemies! On valitettavaa, että näkemyserot kuntatalouslaskelmissa ovat niin suuret. On vähintäänkin kohtuullista, että toteutetaan puheenjohtaja Kataisen esitys siitä, että kuntatalouden tosiasiallista tilaa tulisi katsoa opposition, hallituksen ja kuntapäättäjien edustajien kanssa yhdessä. Ongelmiinhan on aina helpompi puuttua, kun kaikki keskustelevat samojen lukujen pohjalta.

Kuten äsken käydyssä keskustelussa moneenkin otteeseen tuli esille, ensi vuonna Kansalliseen terveyshankkeeseen liittyen otetaan käyttöön hoitotakuu. Sillähän tarkoitetaan, että ihmisten on päästävä tutkimuksiin ja hoitoon kohtuullisen ajan kuluessa. Tämähän edellyttää muun muassa nykyisten potilasjonojen merkittävää lyhentämistä. Useat kunnat ja sairaanhoitopiirit kuitenkin epäilevät kykyänsä suoriutua tästä tehtävästä. Perusteluna ongelmiin on esitetty hoitajapulaa, lääkäripulaa, mutta ennen kaikkea kuntien mahdollisuutta panostaa omaa osuuttaan hankkeeseen. Hallituksen budjettiesityksen kohdassa, jossa käsitellään valtion toimien vaikutusta kuntatalouteen, tämä kuntien menoerä, lähes 100 miljoonaa euroa, on jätetty kokonaan huomiotta.

Ongelman osittaiseksi ratkaisemiseksi ovat vähemmälle huomiolle jääneet näkemykset yksityisen sektorin lääkäri- ja sairaalapalvelujen huomattavasti nykyistä paremmasta hyödyntämisestä. Tämä tie maksaisi yhteiskunnalle huomattavasti vähemmän kuin julkisen sairaanhoidon resurssien lisääminen, puhumattakaan kokonaiskustannuksista, jotka muodostuvat sairauspäivärahoista ja työstä poissaoloista. Mikäli yksityislääkärillä käynnin kelakorvauksia nostettaisiin nykyistä realistisemmalle tasolle, niin yhä useammat käyttäisivät näitä jo olemassaolevia resursseja ja kapasiteetteja hyväksi. Tällä menetelmällä ei ainoastaan säästetä yhteiskunnan varoja vaan suunnataan ne juuri niille ihmisille, jotka yhteiskunnan apua eniten tarvitsevat, samalla kun jonot lyhenisivät olennaisesti. Kelan tilastojen mukaan yhteiskunnan korvaus yksityisellä erikoislääkärillä käynniltä on noin 20 euroa. Sitä vastoin kunnallisen erikoislääkärin luona käynnin kustannukset yhteiskunnalle ovat keskimäärin 130 euroa.

Arvoisa puhemies! Eilen julkisuuteen tulleiden opetusministeriön valtionosuustarkistuslaskelmien mukaan valtiolla on kunnille maksamatta noin 135 miljoonaa euroa opetus- ja kulttuuritoimen kustannuksia. Tämäkin summa puuttuu parhaillaan lähetekeskustelussa olevasta valtion ensi vuoden talousarviosta. Näin ollen olemme tilanteessa, jossa valtio on velkaa kunnille lähes puoli miljardia euroa, kun otetaan mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten tarkistukset. Kuten kaikki tiedämme, kuntien talous on heikoimmillaan parin seuraavan vuoden aikana. Mielestäni olisi erittäin kohtuullista, että valtio maksaisi nämä valtionosuustarkistuksen mukaiset velat kunnille voimassaolevien lakien mukaan eikä käynnistäisi uusia leikkauslakien valmisteluja siirtääkseen maksua aikaan, jolloin kunnilla ehkä jo menee paremmin. Mielestäni kunnat tarvitsevat rahansa juuri nyt seuraavien kahden vuoden aikana. Näinhän Kuntaliittokin on vaatinut.