Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä yhteydessä on syytä käsitellä sitä, miten sosiaali- ja terveysministeriö on manipuloinut lääkkeiden hintatasoa ja näin vaikuttanut apteekkien talouteen.

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyrkinyt manipuloimaan lääkkeiden hintaa pyrkimällä leikkaamaan korkeahintaisten lääkkeiden hintoja. Ministeriö on alentanut lääkkeiden tukkuhintoja niin, että uusien lääkkeiden markkinoille pääsy on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Apteekeille taas on annettu velvoite tarjota halvin mahdollinen vaihtoehto lääkärin määräämistä lääkkeistä. Muun muassa näillä toimin ministeriö kuvittelee saavansa lääkkeiden aiheuttamat kustannukset hallintaan.

Arvoisa puhemies! Seuraavassa esimerkki: Lääkekorvauksista päättävä lääkkeiden hintalautakunta hylkäsi uuden diabeteksen kakkostyypin hoitoon tarkoitetun lääkkeen. Hylkäysperusteena oli raha. Päätös syntyi vastoin lääketieteellisten ja Kansaneläkelaitoksen asiantuntijoiden arviota. Suomessa ollaan ilmeisesti siirtymässä tilanteeseen, jossa uusia, tehokkaita lääkkeitä ei saada markkinoille sen takia, että valtiovarainministeriö haluaa säästää lääkekustannuksissa.

Vuonna 2004 Suomessa oli 807 apteekkia, joista 197 sivuapteekkeja. Apteekkien liikevaihto oli lähes 3 miljardia euroa, ja ne toimittivat 41 miljoonan reseptin lääkkeet. Apteekit suorittavat vuosittain liikevaihdon mukaan progressiivista apteekkimaksua noin 110—120 miljoonaa euroa. Tänä vuonna apteekkimaksua maksetaan 123 miljoonaa euroa ja, jos hallituksen esitys menee läpi, ensi vuonna 126 miljoonaa euroa. Poikkeuksena ovat Helsingin ja Kuopion yliopistojen apteekit, jotka eivät maksa lainkaan apteekkimaksua ja saavat tästä perusteettoman kilpailuedun. Yliopistoapteekit maksavat tuon summan ylläpitäjäyliopistoilleen.

Yksityiset apteekit maksavat kaksinkertaista arvonlisäveroa. Arvonlisäveroa maksetaan 8 prosenttia, lisäksi liikevaihtoon perustuvaa apteekkimaksua noin 6,9 prosenttia. Valtiolle menevien veronluonteisten maksujen osuus on lääkkeiden hinnasta 14—15 prosenttia. Sosiaali- ja terveysministeriössä on kaavailtu jopa apteekkimaksun poistamista, joka laskisi lääkkeiden hintaa noin 7 prosenttia. Koska apteekkimaksulla turvataan pienten apteekkien olemassaolo, maksujen poistaminen lopettaisi kymmeniä pieniä apteekkeja. Lääkkeiden saanti vaikeutuisi maaseudulla ja isompien kaupunkien lähiöissä. Tästä koituu lisäkustannuksia kansalaisille, jotka joutuvat hakemaan lääkkeitä kauempaa. Apteekkimaksu johtaa kuitenkin käytännössä siis siihen, että saman hintaisesta lääkkeestä pieni apteekki saa suhteellisesti suuremman katteen kuin isompi. Kun apteekkimaksun poisto johtaa kielteisiin seurauksiin, on lääkemenojen kasvun hillitsemiseksi löydettävä muita kuin apteekkilaitosta kurjistavia keinoja.

Arvoisa puhemies! Suurin lääkekustannuksia lisäävä ongelma on se, että lääkärit määräävät helpohkosti reseptilääkkeitä ilman lääkitystäkin paraneviin sairauksiin ja kipuihin. Reseptien jatkuvaan uusimiseen ja määräyskäytäntöön tarvitaan lisärajoituksia, mikä erilaisten arvioiden mukaan vähentäisi lääkemenoja noin 20 prosenttia. Lääkekustannuksiin voidaan tehokkaimmin vaikuttaa tiukentamalla lääkärien löysää reseptikäytäntöä.

Toinen keino katkaista lääkemenojen kasvua on poistaa reseptilääkkeiden arvonlisävero. Ei ole oikein, että apteekit maksavat kaksinkertaista liikevaihtoon perustuvaa veroa. Kun apteekkien vuotuisesta myynnistä 80 prosenttia on nimenomaan reseptilääkkeitä, johtaisi 8 prosentin arvonlisäveron poistaminen lääkkeiden merkittävään hinnanalennukseen. Kun 100—130 miljoonan euron vuotuinen apteekkimaksu vielä käytettäisiin Kansaneläkelaitoksen lääkekorvauksiin, se hyödyttäisi suoraan kansalaisia.

Kuten todettu, lääkkeiden hinnasta 14—15 prosenttia menee valtiolle, apteekkien osuus hinnasta on noin 24 prosenttia. Suurimman potin ottaa lääketeollisuus 62—64 prosentin osuudella.