Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Omasta ja koko hallituksen puolesta haluan ensiksi huomioida ilahtuneena, että tämän välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja ed. Päivi Räsänen on saanut hyvää terveydenhuoltoa ja on täällä tällä hetkellä. Hienoa!

Arvoisa puhemies! Suomalainen terveydenhuolto toimii monilta osin moitteettomasti, laadukkaasti ja vaikuttavasti. Meillä on osaava, motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö. Hoitajamme ja lääkärimme sekä muu henkilökunta tekevät erittäin hyvää työtä. Emme kuitenkaan voi kieltää, etteikö ongelmia olisi. Moni ihminen joutuu vieläkin jonottamaan liian pitkään saadakseen tarpeellista hoitoa. Alueelliset erot hoidon laadussa ja saatavuudessa ovat kohtuuttoman suuret.

Tänään käymme keskustelua hyvin tärkeästä asiasta, suomalaisten terveyspalveluista. Paitsi hallituksella myös meillä kaikilla niin kansanedustajina kuin kuntiemme valtuutettuina on tärkeä rooli terveyspalvelujen kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Perustuslaki turvaa kansalaisten yhdenvertaisuuden. Käytännössä tämä ei aina toteudu, vaikka terveydenhuollon lait ovat yhtä lailla voimassa koko maassa. Palveluiden saatavuuden ja laadun varmistamiseksi on valvontaa tehostettu, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen resursseja on lisätty. Ensi vuoden alussa luomme kokonaan uuden sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviraston, joka vielä tehostaa terveyspalvelujen valvontaa yhdessä lääninhallitusten kanssa.

Terveydenhuollon ongelmamme eivät ratkea vain valvontaa lisäämällä, mutta sitäkin tarvitaan. Miten muutoin voimme puuttua kuntakohtaisiin eroihin palveluissa? Pääosin nämä erot eivät selity sillä, että rikkaissa kunnissa olisi aina parhaimmat palvelut. Kysymys on myöskin tahdosta toteuttaa täällä eduskunnassa säädettyjä lakeja.

Palveluiden saatavuuden kannalta on keskeistä, ettei kukaan jää ilman tarvitsemiaan palveluita sen vuoksi, että hänellä ei ole rahaa niiden hankkimiseen. Osa terveyspalveluista on Suomessa perinteisesti rahoitettu palvelumaksuilla. Pitää kuitenkin muistaa, että maksutulot kattavat noin 30 000:n sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivan työntekijän palkkakustannukset. Pienituloisten ja paljon sairastavien turvaksi on Suomessa maksukatto niin palvelumaksujen, lääkemenojen kuin myös matkakustannusten osalta. Hallitusohjelman mukaisesti maksukattojen yhdistämistä selvitetään.

Selvää on se, että hyvää ei synny ilman riittäviä resursseja. Kuntien valtionosuudet kasvavat koko vaalikaudella noin 1,7 miljardia euroa eli 22,3 prosenttia, vaikka valtionosuuksien korotuksia veronkevennysten kompensoimiseksi ei huomioida. Tämän hallituskauden puoliväliin mennessä valtionosuuksia on lisätty enemmän kuin viime kaudella yhteensä. Tänä vuonna valtion toimet vahvistavat kuntataloutta kokonaisuudessaan 755 miljoonalla eurolla, mikä on ennätyksellisen paljon. Suurin osa tästä on sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta.

Kiitoksia. — Olemme siis tässäkin suhteessa menneet parempaan suuntaan. Erikoissairaanhoidon menot ovat 2000-luvulla kasvaneet reaalisesti noin 25 prosenttia. Perusterveydenhuollon menot ovat reaalisesti kasvaneet sitäkin enemmän eli noin 28 prosenttia. Rahaa on siis palveluihin käytetty.

Palveluiden ongelmat eivät kuitenkaan ratkea pelkästään rahalla. On ehdottoman tärkeää, että kunnat luovat uudet, nykyistä toimivammat rakenteet ja toimintatavat palvelujen tuottamiselle. Tästä on nyt käynnissä olevassa kunta- ja palvelurakennehankkeessa eli Paras-hankkeessa kysymys. Tässä yhteydessä on hyvä meidän kaikkien kuntapäättäjien varmistaa, että uudet palvelurakenteet luodaan siten, että potilaan ja asiakkaan asema parantuu.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla uusi terveydenhuoltolaki sekä laki sosiaali- ja terveyspalveluiden hallinnosta. Hallitus tuo ne eduskuntaan ensi keväänä. Uudistuksen tärkein tavoite on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitojen poistaminen. Potilas saa jatkossa terveyskeskuksesta myös erikoislääkärin palveluja. Tämä vähentää ihmisten pompottelua paikasta toiseen. Terveyspalvelut ovat niiden käyttäjiä varten. Osassa maatamme tämä onkin ymmärretty niin, että terveyskeskuspalvelujen käyttäjien tyytyväisyyttä seurataan järjestelmällisesti. Kaikkien kuntien tulee ottaa vastaava menettely käyttöön.

Arvoisa puhemies! "Pitää olla terve voidakseen olla sairas", sanoi eräskin potilas palvelutyytyväisyyskyselyssä. Joskus terveydenhuollon palvelut on järjestetty niin, että tarvitseva saa kokemuksensa mukaan apua vain, jos oikein päättäväisesti osaa sitä vaatia ja tietää, mistä mitäkin palvelua pitää hakea.

Toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi Lapuan terveyskeskus toimii hyvin ja asiakaslähtöisesti. Potilas tavoittaa aina joko omahoitajansa tai omalääkärinsä, ja työntekijöiden työnjako toimii. Lapualla ei ole ikinä ollut lääkäripulaa, ja yhdeksän omalääkäriä hoitavat potilaansa ilman jonoja. Lapuan terveyskeskus osallistuu myös aktiivisesti lääkäreiden ja hoitajien koulutukseen. Terveyskeskuksen johto on pystynyt johtamisellaan ja esimerkillään luomaan organisaation, jossa potilas ohjataan viiveettä tarvitsemiinsa palveluihin. Terveyskeskus tekee esimerkillistä yhteistyötä Tampereen yliopiston yleislääketieteen laitoksen kanssa ja kouluttaa uusia terveyskeskuslääkäreitä.

Näin palvelun pitää toimia kaikissa maamme terveyskeskuksissa, ja sen vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Toimiva terveyskeskus -ohjelman. Siinä halutaan kehittää ammattiryhmien työnjakoa, yhteistyötä ja osaamista niin, että ihmiset saisivat aiempaa sujuvammin palveluita. Lisäksi hyödynnetään esimerkiksi puhelin- ja videokonsultaatioita sekä nettipalveluita nykyistä enemmän. Myös terveyskes-kuksen roolia terveydenhuollon ammattilaisten — niin hoitajien kuin lääkäreidenkin — koulutuksessa aiotaan parantaa.

Arvoisa puhemies! Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan tälläkään vielä ratkea. Stakesin selvitysten mukaan esimerkiksi tiettyjen leikkauksien laatu vaihtelee paljon eri sairaaloiden välillä. Esimerkkinä mainittakoon, että Suomessa on seitsemän sairaalaa, jotka hoitavat sydäninfarktin muita paremmin: niissä hoidettujen potilaiden kuolleisuus on muuta maata pienempi. Neljässä näistä sairaaloista sydäninfarktin hoitokustannukset ovat kuitenkin maan keskitasoa pienemmät. Määrätietoinen työ laadun parantamiseksi tuottaa siis niissä parempia tuloksia kohtuukustannuksin.

Vertailukelpoisista tiedoista on hyötyä niin palvelujen käyttäjille, kuntapäättäjille kuin myös terveydenhuollon ammattilaisille. Jatkossa onkin tarkoitus yhä kattavammin tehdä vertailevaa tutkimusta eri sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tuotetuista terveyspalveluista sekä julkaista tulokset internetissä.

Uudessa terveydenhuoltolaissa on tarkoitus antaa asiakkaalle oikeus valita erikoissairaanhoidon palvelunsa myös oman sairaanhoitopiirinsä ulkopuolelta. Kun internetistä saa tietoja palvelujen toimivuudesta, auttaa tämä varmasti palvelujen valinnassa.

Suomalaisten mahdollisuutta itse vaikuttaa siihen, mistä palvelunsa hankkivat, parannetaan myös laajentamalla palvelusetelin käyttöalaa. Meillä on hyvät kokemukset palvelusetelistä sosiaalipuolen kotipalveluissa. Nykyhallituksen toimesta palveluseteli ulotettiin myös kotisairaanhoitoon. Hallitus tuo vielä tämän vuoden aikana eduskunnalle esityksen laiksi palvelusetelistä. Uudistus lisää edelleen suomalaisten mahdollisuuksia itse päättää, mistä sosiaali- ja terveyspalvelunsa hankkivat. Näin potilaan asema vahvistuu.

Arvoisa puhemies! Potilasta harmittaa kaikkein eniten odottaminen joko jonossa, puhelimessa tai odotushuoneessa. Jonottaminen aiheuttaa potilaalle usein henkistä hätää ja voi vaarantaa jopa hänen terveytensä. Tämän vuoksi säädettiin hoitotakuu, joka tuli voimaan maaliskuussa 2005. Suomalaisille turvattiin lailla oikeus saada kiireetön hoito määräaikaan mennessä. Viranomaiset velvoitettiin valvomaan lain noudattamista.

Vaikka hoitotakuun toteutumista voidaan monen yksityiskohdan osalta kritisoida, on yksiselitteisesti todettava, että hoitotakuu on ollut onnistunut ratkaisu. Jonot ovat lyhentyneet selvästi. Erikoissairaanhoidossa jonot olivat ennen hoitotakuuta 66 000 potilasta, ja nyt ne ovat 4 700, eli jonot ovat lyhentyneet 93 prosenttia. Hammashuollossa pitkään jonottaneiden määrä on puolittunut vuodessa 25 000:sta 12 000 potilaaseen. Vaikka ongelmia vielä onkin, on suunta ollut lähes koko ajan parempaan.

Viime perjantaina Stakes ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus julkistivat tiedot jonotilanteen kehittymisestä. Tilanne on kehittynyt eri osissa maata eri suuntiin, ja osassa sairaaloita jonot ovat alkaneet taas pidentyä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus joutui perjantaina antamaan uhkasakon kolmelle sairaanhoitopiirille muuta maata huonomman kehityksen vuoksi. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että valvontajärjestelmämme kyllä toimii. Kaksi aiemmin uhkasakon saanutta piiriä, Varsinais-Suomi ja Kanta-Häme, ovat nyt käytännössä hävittäneet ylipitkät jonotusajat. Ne ovat siis kyenneet muuttamaan toimintaansa niin, että laittomia jonoja ei enää pääse syntymään.

Jonottamisen poistamiseksi on ryhdytty moniin muihinkin toimiin. Yksi keskeinen edellytys on henkilökunnan riittävyys. On täysin selvää, että jono-ongelmaa ei voi ratkaista, jos lääkäripula jatkuu, ja paljon on siihenkin jo tehty. 2000-luvulla on valmistunut keskimäärin 200 lääkäriä vuodessa enemmän kuin iän perusteella on jäänyt eläkkeelle. Tästä huolimatta näyttää siltä, että koko lääkärikunnan työpanos vähenee. Tähän on yhtenä syynä osa-aikaisuuden lisääntyminen. Sinänsä työikäisten lääkärien määrä on kasvanut. Tällä hetkellä Suomessa on 18 800 työikäistä lääkäriä, kun heidän määränsä vuonna 2005 oli 18 080. Siis kolmessa vuodessa määrä on kasvanut yli 700.

Suuri osa terveyskeskusten vaikeuksista johtuu lääkärityövoiman saatavuusongelmista. On selvää, että terveyskeskusten lääkäripula tulee edelleen pahenemaan, mikäli terveyskeskuksissa ei ryhdytä merkittäviin toimintatapamuutoksiin, työaikajärjestelyihin tai muihin järjestelyihin lääkärityövoiman saamiseksi.

Hallitus on jo käynnistänyt toimet lääkäripulan ratkaisemiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö ja opetusministeriö ovat yhdessä valmistelleet toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi. Hallitus on jo tehnyt päätöksen lääketieteen opintojen aloituspaikkojen määrän lisäämisestä sadalla. Näin aloituspaikkojen vuosittainen määrä nousee nykyisestä 600 paikasta 700 paikkaan. Myös terveyskeskuksissa tapahtuvaa harjoittelua tullaan lisäämään. Muun hoitohenkilökunnan määrä on myös kasvanut. Esimerkiksi hoitajien määrä kasvoi 25 prosentilla vuodesta 2000 vuoteen 2006 ja määrä on sen jälkeen jatkanut kasvuaan. Kaikkien hoitotyön koulutusohjelmien aloituspaikkamäärät ovat kasvaneet 2000-luvulla.

Arvoisa puhemies! Meillä on tällä hetkellä ennätysmäärä ammattilaisia töissä terveyspalveluissa, mutta kaikki heistä eivät työskentele potilaan edun kannalta tarkoituksenmukaisimmassa tehtävässä. Jos olisimme käyttäneet vähän enemmän rahaa ja muita voimavaroja ehkäisevään terveydenhuoltoon ja siirtäisimme sinne nykyistä enemmän hoitajia, lääkäreitä, psykologeja sekä muita alan ammattilaisia, voisivat tulokset olla nykyistä parempia. Yleensä tulee halvemmaksi hoitaa ongelma, kun se on syntymässä, eikä silloin, kun se on jo riistäytynyt käsistä. Sitä paitsi todennäköisyys onnistua on sitä suurempi, mitä aikaisemmin ongelmiin puututaan.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen, pääosin huostaanotettujen, lasten määrä on 1990-luvun alusta lähtien koko ajan lisääntynyt. Vuonna 2007 oli kodin ulkopuolelle sijoitettu jo yli 16 000 lasta ja nuorta. Sijoitettujen kokonaismäärä on kasvanut 2—5 prosentin vuosivauhdilla. Olen varma, että tältä olisi voitu välttyä, jos ennalta ehkäiseviin toimiin olisi panostettu riittävästi. Kun ehkäisevä työ on laiminlyöty, niin menot terveydenhuollossa ovat kasvaneet.

Kunnille on tällä vuosituhannella annettu merkittävästi lisärahaa nimenomaan lasten ja nuorten palveluiden parantamiseksi. Vuoden 2002 talousarviossa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta korotettiin 74 miljoonalla eurolla hyvinvointipalvelujen parantamiseksi. Tä-mä korotus oli suunnattu erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, kouluterveydenhuoltoon ja koululaisten iltapäivähoidon järjestämiseen. Vuoden 2003 talousarviossa korotettiin kuntien valtionosuuksia vielä lisää 97,7 miljoonalla eurolla, jotka suunnattiin erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Nämä molemmat korotukset maksetaan yhä vuosittain kunnille.

Sen sijaan on kokonaan toinen kysymys, onko nämä rahat kunnissa käytetty juuri siihen, mihin ne on tarkoitettu. Siitä huolimatta, että sosiaali- ja terveysministeriö on antanut lasten ja nuorten ehkäisevien terveyspalvelujen järjestämisestä oppaita ja suosituksia, kunnat eivät ole riittävän pontevasti korjanneet tilannetta. Siksi sosiaali- ja terveysministeriö on päätynyt tiukentamaan normiohjausta. Luonnos asetukseksi neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta on juuri valmistunut, ja se on nyt tällä hetkellä lausunnolla, ja voimaantulon on kaavailtu olevan 1.7. ensi vuonna.

Uuden sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman eli Kaste-ohjelman mukaan lasten, nuorten ja perheiden palveluja uudistetaan kokonaisuutena. Esimerkkinä tästä yhteistyöstä viranomaisten ja yhdistysten kanssa on alkamassa Remontti-nimellä kulkeva hanke. Remontti-hankkeessa keskitytään nimenomaan mielenterveyttä ja kasvua tukeviin palveluihin. Varsinaisen hoidon lisäksi ongelmia myös ehkäistään, ja tässä viranomaisten pitää kunnissa tehdä hyvää yhteistyötä ja laajasti. Ongelmien ehkäisemisessä ja varhaisessa puuttumisessa muun muassa koulut, liikunta- ja kulttuuripalvelut ovat merkittävässä asemassa. Terveyskeskusten antamat palvelut ovat tärkeitä, ja niitä tuetaan muun muassa lapsille annettavilla erityispalveluilla.

Oppilas- ja opiskeluhuollon palvelujen kokonaisuutta vahvistetaan edelleen yhteistyössä opetusministeriön kanssa. Stakes valmistelee tällä hetkellä Opetushallituksen kanssa opasta oppilas- ja opiskelijahuoltoon. Valmistelussa on myös laki oppilashuollosta.

Mielenterveyspalvelujen kehitys on 2000-luvulla ollut hyvin vaihtelevaa eri puolilla maata. Mielenterveyspalveluiden parantamiseksi on terveyskeskuksiin palkattu depressio- ja päihdehoitajia, ja lisäksi joissakin kunnissa on kotiin vietäviä palveluja, kuten jalkautuvia kriisiryhmiä, lisätty. Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut ovat hieman lisääntyneet, mutta niissä on edelleen huolestuttavia laadullisia eroja. Erityisesti mielenterveyskuntoutujien avopalveluita tarvitaan lisää.

Kansalaisten mielenterveyden ja palveluiden parantamiseksi tässä koko maassa on hallitus käynnistänyt kaksi erillistä hanketta. Masto-hankkeella pureudutaan masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon työpaikoilla, jotta voitaisiin vähentää tästä syytä johtuvaa työkyvyttömyyttä. Mieli 2009 -ohjelman puitteissa tehdään suunnitelma toimivasta mielenterveys- ja päihdetyön kokonaisuudesta vielä tämän vuoden loppuun mennessä. Ja kun nämä suunnitelmat on tehty, niin heti sitten aloitetaan niitten toteuttaminen.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tähän loppuun: Tämän välikysymyskeskustelun yhteydessä on avoimesti kyettävä tunnistamaan terveydenhuoltomme ongelmat. Kun ensin selvitämme ongelmat, on niihin helpompi sitten löytää ratkaisu. Monista ongelmistamme huolimatta on meidän syytä olla tyytyväisiä saavutuksiimme. Suomalaisten terveys on hyvin useilla kriteereillä katsottuna parempi kuin koskaan historiamme aikana. Sydän- ja verisuonitauteihin kuolleiden määrä on vähentynyt, tupakkasyöpään kuolleiden määrä on vähentynyt, ja itsemurhat ovat vähentyneet. Ja tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Tämän kehityksen tuloksena on suomalaisten odotettavissa oleva elinaika viimeisten 30 vuoden aikana kasvanut noin kymmenen vuotta.

Suomalaisilla on, arvoisa puhemies, oikeus vaatia nykyistä parempia terveyspalveluita. Meillä päättäjillä niin täällä eduskunnassa kuin jokaisessa Suomen kunnassa on velvollisuus tehdä kaikkemme tämän toteutumiseksi. Hallitus on omilla toimillaan osoittanut, että otamme tämän haasteen todella tosissamme. Me haluamme suomalaisille nykyistä laadukkaammat palvelut, vaikuttavammat hoidot ja lyhyemmät jonotus- ja odotusajat.

Peruspalveluministeri Risikon esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

På mina och hela regeringens vägnar vill jag först med glädje konstatera att interpellationens första undertecknare ledamot Päivi Räsänen har fått god hälso- och sjukvård och är just nu på plats. Bra!

Hälso- och sjukvården i Finland fungerar till många delar klanderfritt, effektivt och med hög kvalitet. Vi har en kompetent, motiverad och engagerad personal. Våra sjukskötare och läkare och den övriga personalen gör ett gott arbete. Men vi kan ändå inte förneka att det finns problem. Många är fortfarande tvungna att köa alldeles för länge för att få den vård de behöver. De regionala skillnaderna när det gäller vårdens kvalitet och tillgänglighet är oskäligt stora.

Vi diskuterar idag en viktig fråga, hälsovårdstjänsterna i Finland. Inte bara regeringen, utan vi alla — såväl riksdags- som kommunfullmäktigeledamöter — spelar en viktig roll när det gäller att utveckla hälsovårdstjänsterna.

Grundlagen garanterar jämlikheten mellan medborgarna. I praktiken realiseras denna jämlikhet inte alltid, trots att lagarna om hälso- och sjukvård gäller på samma sätt i hela landet. Tillsynen har effektiviserats för att tillgången till tjänster och tjänsternas kvalitet ska kunna tryggas. Rättsskyddscentralen för hälsovården har fått mer resurser. I början av nästa år kommer vi att inrätta ett helt nytt tillstånds- och tillsynsverk för social- och hälsovården, som tillsammans med länsstyrelserna ska effektivisera tillsynen över hälsovårdstjänsterna ytterligare.

Problemen inom vår hälso- och sjukvård kan inte lösas enbart genom ökad tillsyn, men också det behövs. Hur ska vi annars kunna ingripa i skillnaderna i service mellan olika kommuner? Den huvudsakliga förklaringen till skillnaderna är inte att servicen alltid är bättre i rika kommuner. Det handlar också om viljan att tillämpa de lagar som stiftas här i riksdagen.

Med tanke på tillgången till tjänster är det viktigt att ingen blir utan de tjänster som behövs av den anledningen att han eller hon inte har råd att skaffa dem. En del av hälsovårdstjänsterna i Finland har av tradition finansierats med serviceavgifter. Vi måste dock komma ihåg att intäkterna av dessa avgifter täcker lönekostnaderna för cirka 30 000 anställda inom social- och hälsovården. Som skydd för låginkomsttagare och personer som ofta är sjuka har vi i Finland avgiftstak för såväl serviceavgifter och läkemedelskostnader som resekostnader. I enlighet med regeringsprogrammet utreds en sammanslagning av avgiftstaken.

Det är uppenbart att ett gott resultat inte kan uppnås utan tillräckliga resurser. Statsandelarna till kommunerna kommer under hela valperioden att öka med cirka 1,7 miljarder euro, dvs. 22,3 procent, även om den höjning av statsandelarna som ska kompensera för skattelättnaderna inte beaktas. Fram till mitten av denna regeringsperiod har statsandelarna ökats mer än under förra perioden sammanlagt. I år stärks kommunernas ekonomi med totalt 755 miljoner euro genom statliga åtgärder. Detta är exceptionellt mycket. Största delen av denna summa utgörs av statsandelar för social- och hälsovården. Också på denna punkt har vi alltså gått åt det bättre hållet.

Utgifterna inom den specialiserade sjukvården har reellt sett ökat med ungefär 25 procent på 2000-talet. Den reella utgiftsökningen inom primärvården är ännu större, cirka 28 procent. Det har alltså satsats pengar på servicen.

Men serviceproblemen kan inte lösas enbart med pengar. Det är ytterst viktigt att kommunerna skapar nya, bättre fungerande strukturer och strategier för tillhandahållandet av tjänster. Det är detta som det pågående kommun- och servicestrukturprojektet Paras handlar om. I detta sammanhang är det bra om vi kommunala beslutsfattare alla försäkrar oss om att nya servicestrukturer upprättas på ett sådant sätt att patientens och klientens ställning förbättras.

En ny hälso- och sjukvårdslag och en lag om förvaltningen av social- och hälsovårdstjänster är under beredning vid social- och hälsovårdsministeriet. Regeringen kommer att överlämna propositionerna till riksdagen i vår. Det viktigaste målet med reformen är att avlägsna skiljemurarna mellan primärvården och den specialiserade sjukvården. Patienterna kommer i fortsättningen att få specialisttjänster också på hälsocentralerna. Då minskar bollandet av patienter från det ena stället till det andra. Hälsovårdstjänsterna finns till för dem som anlitar dem. I en del av landet har man tagit till sig detta genom att systematiskt ge akt på hur nöjda de som anlitar hälsocentralernas tjänster är med dessa tjänster. Alla kommuner bör införa denna praxis.

Någon har sagt att man måste vara frisk för att kunna vara sjuk. Ibland är hälso- och sjukvårdstjänsterna ordnade på ett sådant sätt att de som behöver hjälp upplever att de får det bara om de kan kräva det tillräckligt bestämt och vet vart de ska vända sig för en viss tjänst.

Men det finns också andra slags exempel. Exempelvis hälsocentralen i Lappo fungerar väl och utgår från patienternas behov. Patienten får alltid tag på antingen sin personliga skötare eller sin personliga läkare. Arbetsfördelningen mellan de anställda fungerar. Det har aldrig rått läkarbrist i Lappo. Nio husläkare tar hand om sina patienter utan köer. Hälsocentralen i Lappo deltar också aktivt i utbildningen av läkare, sjukskötare och vårdare. Hälsocentralens ledning har genom sitt ledarskap och exempel lyckats skapa en organisation där patienten utan onödig väntan hänvisas till de tjänster han eller hon behöver. Hälsocentralen idkar ett exemplariskt samarbete med institutionen för allmänmedicin vid Tammerfors universitet och utbildar nya hälsocentralsläkare.

Det är så här servicen ska fungera på landets alla hälsocentraler, och därför har social- och hälsovårdsministeriet startat verksamhetsprogrammet Fungerande hälsovårdscentraler. Genom programmet vill man förbättra arbetsfördelningen och samarbetet mellan yrkesgrupperna och utveckla yrkesgruppernas kompetens på ett sätt som leder till smidigare service. Dessutom ska t.ex. telefon- och videokonsultationer och nättjänster utnyttjas i större utsträckning än för närvarande. Man har också för avsikt att förbättra hälsocentralens roll i utbildningen av yrkesfolk — sjukskötare, vårdare och läkare — inom hälso- och sjukvården.

Alla problem kan dock inte lösas ens på detta sätt. Enligt utredningar som Stakes har gjort varierar t.ex. kvaliteten på vissa operationer stort mellan olika sjukhus. Som exempel kan det nämnas att det finns sju sjukhus i Finland som sköter en hjärtinfarkt bättre än andra sjukhus. Dödligheten bland patienter som har vårdats där är lägre än i resten av landet. På fyra av dessa sjukhus är vårdkostnaderna vid en hjärtinfarkt dock lägre än i landet i genomsnitt. Där ger ett målmedvetet arbete för att förbättra kvaliteten bättre resultat till skäliga kostnader.

Jämförbara uppgifter är till nytta för såväl dem som anlitar tjänsterna och för de kommunala beslutsfattarna som för yrkesfolket inom hälso- och sjukvården. Därför har man för avsikt att i framtiden göra allt mer genomgripande jämförande undersökningar om de hälsovårdstjänster som tillhandahålls på olika sjukhus och hälsocentraler och offentliggöra resultaten på internet.

I den nya hälso- och sjukvårdslagen ska patienterna få rätt att välja tjänster inom den specialiserade sjukvården också utanför det egna sjukvårdsdistriktet. När det går att få information på internet om hur servicen fungerar, kommer detta säkert att vara till hjälp i valet av tjänster.

Finländarnas möjligheter att själva påverka var de skaffar sina tjänster ska också förbättras genom att användningsområdet för servicesedlarna utvidgas. Vi har goda erfarenheter av servicesedlar inom hemtjänsten på den sociala sidan. Den sittande regeringen har dessutom infört servicesedlar också inom hemsjukvården. Regeringen kommer ännu i år att överlämna en proposition med förslag till lag om servicesedlar till riksdagen. Genom reformen ökar finländarnas möjligheter att själva besluta var de skaffar sina social- och hälsovårdstjänster ytterligare. Därmed förbättras patientens ställning.

Patienterna irriterar sig allra mest över att de blir tvungna att vänta, antingen i köer, i telefon eller i väntrum. Köandet ger upphov till psykisk nöd hos patienten och kan äventyra patientens hälsa. Därför infördes den s.k. vårdgarantin som trädde i kraft i mars 2005. Finländare garanteras genom lag rätt till icke brådskande vård inom en viss tid. Myndigheterna ålades att övervaka att lagen iakttas.

Även om genomförandet av vårdgarantin kan kritiseras i fråga om flera detaljer, måste det här och nu entydigt konstateras att vårdgarantin har varit en lyckad lösning. Köerna har blivit betydligt kortare: till den specialiserade sjukvården stod 66 000 patienter i kö innan vårdgarantin infördes och nu är antalet 4 700 patienter (en minskning med 93 procent). Antalet patienter som köat länge till tandvård har på ett år halverats från 25 000 till 12 000. Även om det fortfarande finns problem, har man så gott som hela tiden gått mot det bättre.

I fredags publicerade Stakes och Rättsskyddscentralen för hälsovården information om kösituationen. Situationen har utvecklats olika i olika delar av landet och vid vissa sjukhus har köerna börjat växa igen. Rättsskyddscentralen för hälsovården blev på fredagen tvungen att förelägga tre sjukvårdsdistrikt vite på grund av att utvecklingen i dem varit sämre än i landet i övrigt. I detta sammanhang är det skäl att konstatera att vårt tillsynssystem fungerar. Två distrikt som tidigare förelagts vite, Egentliga Finland och Egentliga Tavastland, har nu i praktiken eliminerat de alltför långa kötiderna. De har alltså kunnat ändra sin verksamhet så att olagliga köer inte längre uppstår.

Också många andra åtgärder har vidtagits för att avskaffa köerna. En central förutsättning är en tillräcklig personal. Det är uppenbart att köproblemet inte kan lösas om läkarbristen i landet fortsätter och mycket har redan gjorts. Under 2000-talet har det årligen utexaminerats i medeltal 200 fler läkare än de som har gått i ålderspension. Trots detta verkar det som om hela läkarkårens arbetsinsats minskar. En orsak till detta är att deltidsarbetet ökat. I och för sig har antalet läkare i arbetsför ålder dock ökat. I Finland finns för tillfället 18 800 läkare i arbetsför ålder, medan antalet var 18 080 år 2005. Detta innebär att antalet har ökat med drygt 700 på tre år.

En stor del av hälsocentralernas svårigheter beror på problem med att få tag på läkararbetskraft. Det är klart att läkarbristen på hälsocentralerna kommer att förvärras ytterligare om hälsocentralerna inte gör betydande ändringar i förfaringssätt, arbetstidsarrangemang eller andra arrangemang för att få läkararbetskraft.

Regeringen har redan vidtagit åtgärder för att avhjälpa läkarbristen. Social- och hälsovårdsministeriet och undervisningsministeriet har tillsammans berett åtgärder för att nå målet. Regeringen har redan fattat beslut om att öka nybörjarplatserna för medicine studerande med hundra. Detta innebär att det årliga antalet nybörjarplatser ökar från nuvarande 600 platser till 700 platser. Den praktik som utförs vid hälsocentralerna kommer också att utökas. Den övriga vårdpersonalen har också ökat. Så ökade t.ex. antalet sjukskötare och vårdare med 25 procent från år 2000 till år 2006 och antalet har därefter fortsatt att öka. Alla nybörjarplatser inom utbildningsprogrammen för vårdarbete har ökat under 2000-talet.

För tillfället har vi ett rekordantal yrkesutbildade anställda som arbetar inom hälsovårdstjänsterna, men de har inte alla den mest ändamålsenliga uppgiften med tanke på patienternas bästa. Om vi hade använt lite mer pengar och andra resurser för den förebyggande hälso- och sjukvården och om vi hade överfört fler sjukskötare, vårdare, läkare och psykologer och annat yrkesfolk i branschen till den, skulle vi eventuellt ha nått bättre resultat. Vanligen blir det billigare att åtgärda problemen då de håller på att uppstå än när man redan har förlorat kontrollen över dem. Ju fortare man ingriper i problemen, desto större än dessutom sannolikheten att man lyckas.

Antalet barn som placerats utom hemmet, främst till följd av omhändertaganden, har ökat konstant i Finland sedan början av 1990-talet. År 2007 var över 16 000 barn och unga placerade utom hemmet. Det sammanlagda antalet har ökat med 2—5 procent per år. Jag är övertygad om att detta hade kunnat undvikas om man hade satsat tillräckligt på förebyggande åtgärder. Då det förebyggande arbetet har försummats, har utgifterna för hälso- och sjukvård ökat.

Detta årtusende har kommunerna fått betydande tilläggsanslag uttryckligen för förbättrande av servicen för barn och unga. I statsbudgeten för 2002 höjdes statsandelarna för kommunernas social- och hälsovård med 74 miljoner euro för förbättrande av välfärdstjänsterna. Höjningen riktades särskilt till främjande av barns och ungas välfärd, skolhälsovård och ordnande av eftermiddagsverksamhet för skolelever. I statsbudgeten för 2003 höjdes statsandelarna till kommunerna med ytterligare 97,7 miljoner euro som riktades till främjande av särskilt barns och ungas välfärd. Dessa båda höjningar betalas fortfarande årligen till kommunerna.

Däremot är det en helt annan fråga om dessa pengar i kommunerna har använts för det ändamål som de var avsedda för. Trots att social- och hälsovårdsministeriet har publicerat handböcker och gett rekommendationer om ordnandet av förebyggande hälsovårdstjänster för barn och unga har kommunerna inte tillräckligt kraftigt åtgärdat situationen. Social- och hälsovårdsministeriet har därför bestämt sig för att skärpa normstyrningen. Ett utkast till förordning som gäller rådgivningsverksamheten, skolhälsovården och studerandehälsovården samt förebyggande mun- och tandvård för barn och unga har färdigställts. Förordningen är för tillfället utskickad på remiss och föreslås träda i kraft den 1 juli 2009.

Enligt det nya nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården (Kaste-programmet) ska servicen för barn, unga och familjer reformeras i sin helhet. Ett exempel på detta är projektet "Renovering" som ska påbörjas som ett samarbete mellan myndigheter och föreningar. I projektet "Renovering" ligger fokus uttryckligen på service som stöder mental hälsa och utveckling. Utöver egentlig vård arbetar man även med förebyggande av problem och här bör myndigheterna i kommunerna samarbeta i stor utsträckning. När det gäller problemförebyggande och tidigt ingripande spelar bl.a. skolorna och idrotts- och kulturtjänsterna en viktig roll. De tjänster som hälsocentralerna erbjuder är viktiga och de stöds bl.a. med specialtjänster för barn.

Den helhet som består av elev- och studerandehälsovården kommer ytterligare att stärkas i samarbete med undervisningsministeriet. Stakes bereder i samarbete med utbildningsstyrelsen en handbok för elev- och studerandehälsovården. En lag gällande elevvård är också under beredning.

När det gäller mentalvårdstjänster har utvecklingen varierat mycket på olika håll i landet under 2000-talet. I syfte att förbättra mentalvårdstjänsterna har man vid hälsocentralerna anställt skötare inom depressions- och missbrukarvården och i en del kommuner har man ökat den vård som kan erbjudas hemma, t.ex. med hjälp av mobila krisgrupper. Boendetjänsterna för rehabiliteringsklienter inom mentalvården har ökat i viss mån, men fortfarande uppvisar de oroande kvalitetsskillnader. Det behövs i synnerhet mera öppenvårdstjänster för rehabiliteringsklienterna inom mentalvården.

Regeringen har inlett två separata projekt för förbättrande av medborgarnas mentala hälsa och service i hela landet. I Masto-projektet går man på djupet med att förebygga och behandla depressioner på arbetsplatsen för att minska sådan arbetsoförmåga som beror på depression. Inom ramen för programmet Mieli 2009 utarbetas en plan för en fungerande helhet för mentalvårds- och missbruksarbete före utgången av detta år. Efter detta inleds genomförandet av planen omedelbart.

Helt kort här till sist: I samband med denna interpellationsdebatt bör vi öppet kunna identifiera problemen inom vår hälso- och sjukvård. Efter att vi först identifierat problemen kan vi också börja lösa dem.

Trots de många problemen bör vi vara nöjda med vad vi åstadkommit. Finländarnas hälsa är enligt många olika kriterier bättre än den någonsin tidigare varit under vår historia. Antalet döda i hjärt- och kärlsjukdomar har minskat, antalet döda i tobaksrelaterad cancer har minskat och antalet självmord har minskat. Denna lista kan göras hur lång som helst. Till följd av denna utveckling har finländarnas förväntade livslängd ökat med cirka 10 år under de senaste 30 åren.

Finländarna har rätt att kräva allt bättre hälsovårdstjänster. Vi beslutsfattare, såväl här i riksdagen som i varje kommun i Finland, är skyldiga att göra vårt allt för detta. Regeringen har genom sitt eget agerande visat att vi tar denna utmaning på allvar. Vi vill att finländarna ska ha tillgång till tjänster av högre kvalitet, effektivare vård samt kortare kö- och väntetider.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Risikon vastauksessa esiteltiin sinänsä paljon hyviä ajatuksia, mutta kyllä siinä se tärkein jäi puuttumaan: riittävät toimenpiteet ja teot polttavan ongelman ratkaisemiseksi. Vastauksesta päätellen hallitus ei ole vielä aivan täysin ymmärtänyt, millaisen kriisin partaalla perusterveydenhuolto tällä hetkellä on.

Reilu vuosi sitten eduskuntavaaleissa terveys- ja vanhuspalvelujen parantaminen nousi vaalien ja vaalilupausten kärkiteemaksi. Hallitusohjelmassa ja valtiontalouden kehyksissä nämä lupaukset eivät näy. Viimeinen niitti pettymysten sarjassa oli tulevan vuoden budjetti, jossa ongelma edelleen jätetään ratkaisematta.

Kansallisen terveyshankkeen arviointiryhmän mukaan edellytykset toimivan perusterveydenhuollon aikaansaamiseksi ovat jopa huonontuneet. Hoitotakuu ei ole juuri perusterveydenhuollossa toiminut. Terveyskeskusten lääkäripula vaihtelee alueellisesti. Keskimäärin se on noin 10 prosenttia. Jatkuvasta kiireestä ja tekemättömien töiden paineesta kärsii lähes 80 prosenttia terveyskeskuslääkäreistä. Ongelmana ei ole ainoastaan nuorten lääkärien houkuttelu terveyskeskuksiin, vaan ennen muuta kokeneiden ter-veyskeskuslääkäreiden pakeneminen muihin tehtäviin. Sain juuri äsken yhteydenoton, jossa eräs terveyskeskuslääkäri kuvasi työtaakkaansa Egyptin orjuudeksi: eikö siellä ymmärretä?

Kuntapäättäjät tuskailevat vuosittain kohoavien erikoissairaanhoidon kustannusten vuoksi. Nämä kulut johtuvat siitä, että pohja vuotaa. Jos perusterveydenhuolto ei toimi, paine kasaantuu kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Ennalta ehkäisevien ja varhaisvaiheen palveluiden puuttuminen johtaa siihen, että sairaudet pahenevat ja vaativat huomattavasti kalliimpaa hoitoa. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon tarpeellisesta työstä jää tällä hetkellä puolet tekemättä. Kouluterveydenhuollon puutteet näkyvät lisääntyvinä lasten- ja nuorisopsykiatrian kuluina, ja esimerkiksi päihdehoidon puute vie potilaita sairaaloihin. Tällä hetkellä erityisen kalliista tehohoitopaikoista peräti neljännes menee alkoholin aiheuttamien sairauksien hoitoon.

Terveydenhuollon epäoikeudenmukaisuudesta kertoo se, että perusterveydenhuollon palvelut ovat heikoimmat niillä ryhmillä, jotka eniten niitä tarvitsisivat, joilla sairastavuus on suurinta. Ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydentila on muita opiskelijoita heikompi, mutta heidän palvelunsa ovat retuperällä verrattuna vaikkapa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluihin. Samoin työterveyshuollon ulkopuolisten ryhmien, esimerkiksi työttömien ja kotivanhempien, on vaikeampaa ja kalliimpaa saada palveluja kuin työterveyshuollon piirissä olevien.

Lääkäriliitto esitti viime viikolla vaatimuksen tehokkaasta ennaltaehkäisystä nuorten mielenterveyden hoitoon. Lukemat ovat todella huolestuttavia. Liiton mukaan jopa viidennes suomalaisista nuorista voi pahoin. Alle 26-vuotiaiden yleisin kuolinsyy on itsemurha, ja nuorten ja nuorten aikuisten mieliala- ja stressihäiriöistä johtuvat sairauslomat ovat kolminkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Nuorista depressiopotilaista hoidossa on vain joka kolmas, ahdistuneisuushäiriöisistä joka neljäs. Mielenterveyspalveluissa hoitotakuu ei toimi. Palveluiden kysyntä kasvaa, ja jo kolmasosa työkyvyttömyyseläkkeiden menoista johtuu mielenterveydellisistä syistä. Kyllä nyt on vakava aika perustaa matalan kynnyksen hoitopaikkoja nimenomaan nuorille mielenterveyspalveluja tarvitseville ilman byrokratiaa.

Arvoisa puhemies! Terveysmarkkinat ovat Suomessa sosiaaliluokittain jakaantuneet ja itse asiassa yllättävän voimakkaasti. Hyvätuloiset käyttävät maksutonta työterveyshuoltoa ja yksityisiä palveluja, pienituloiset terveyskeskuksia. Työelämän ulkopuolinen aikuisväestö jää myös tällä hetkellä lähes täysin ilman ennalta ehkäisevän terveydenhoidon palveluja. Suomessa eri väestöryhmien välillä vallitsee poikkeuksellisen voimakkaat erot niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa. Oecd:n tutkimuksessa 21 maasta vain Yhdysvalloissa ja Portugalissa kaikkien lääkärikäyntien käyttö suhteessa tarpeeseen jakautui yhtä paljon hyvätuloisia suosien kuin Suomessa.

Hallituksen runnomat asiakasmaksukorotukset syventävät näitä eri väestöryhmien terveyseroja täysin hallitusohjelman kirjauksien vastaisesti. Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista, ja hoidon ja tutkimusten viivästyminen toisaalta nostaa kokonaiskustannuksia. Pitkällä tähtäimellä tällainen säästäminen ja leikkaaminen muuttuu lisämenoiksi.

Terveydenhuollon asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuuosuudet ovat Suomessa jo entuudestaan maailman huippuluokkaa. Suomalaisen potilaan omakustannusosuus terveydenhuollon kustannuksista on lähes kaksinkertainen eurooppalaiseen keskitasoon verrattuna. Suomessa niin lääkkeille, asiakasmaksuille kuin matkakuluille ovat käytössä erilliset maksukatot, joiden yhteenlaskettu taso nousee noin 1 400 euroon vuodessa, ja huomattava osa terveyskuluista jää tämän maksukaton ulkopuolelle kaiken lisäksi.

Terveydenhuollon asiakasmaksuja siis korotettiin 17 prosentilla, mikä tuntuu erityisesti sairaala- ja poliklinikkamaksuissa, joissa ei ole samanlaista kolmen käyntikerran puskuria kuin terveyskeskusmaksuissa, mutta suun terveydenhuollon maksujen 30 prosentin korotus on erityisen tuntuva, sillä ne eivät edes sisälly maksukattoon. Tämä tulee heikentämään väestön suun terveydentilaa ihan asiantuntijoiden mukaan.

Hallituspuolueiden taholta esitetty ajatus palvelujen maksullisuuden vaikutuksesta palvelujen arvostukseen on pötypuhetta. Terveyskeskusmaksujen säätäminen ja niiden korotukset eivät ole auttaneet estämään julkisen perusterveydenhuollon kriisiytymistä. Suomalainen peruskoulu sen sijaan on maksuton, mutta sitä arvostetaan niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Muistutan vielä, että terveydenhuollon maksukorotukset tuottavat ensi vuonna 60 miljoonaa euroa tuloa kuntien kassaan, mutta raha kulkeutuu valtion kassaan, koska samalla summalla leikataan kuntien valtiolta saamaa rahoitusta.

Tämän sijaan tulisi kiireisesti toteuttaa yhtenäinen, riittävän alhainen terveydenhuollon maksukatto, joka sisältäisi lääke- ja matkakustannukset sekä asiakasmaksut mukaan lukien hammashoidon maksut. Olin kyllä pettynyt, että edelleen ministeri Risikko puhui, että tätä selvitetään. Tätä on selvitetty jo niin kauan, että nyt se olisi tullut toteuttaa. Se auttaisi etenkin paljon sairastavia ja lisäisi terveydenhuollon oikeudenmukaisuutta. Eduskunta on antanut tästä ponnen. Eduskunta ei sen sijaan antanut pontta asiakasmaksujen korotuksesta, mutta hallitus toimi päinvastoin.

Perusterveydenhuollon elvyttämiseksi tarvitaan pikainen ohjelma, joka ei onnistu ilman lisärahoitusta. Sinne tulee saada lisää virkoja, että uupumuksen ja irtisanoutumisten kierre saadaan katkaistua. Terveyskeskusten työtapoja tulee toki kehittää, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aita purkaa, tietotekniikan käyttöä hyödyntää palveluissa täysimääräisesti ja lääkärien työtä suunnata erilaisten lausuntojen ja todistusten kirjoittamisesta varsinaiseen hoitotyöhön. Esimerkiksi jos lääkekorvausjärjestelmä uudistettaisiin niin, että korvaukset annettaisiin kustannusperusteisesti niin, ettei tarvitse lääkärinlausuntoa kirjoittaa, samalla vapautuisi 200 lääkärityövuoden työpanos potilaiden hoitoon. Jos lääkäreille sälytetään velvollisuus lausuntoihin aselupien myöntämiseksi, tämä lisätyö tulee kyllä huomioida.

Terveyskeskustyö tulee muokata sairaalatyön tapaan tiimityöksi. Siellä tarvitaan seniorilääkäreitä, joilta aloittelevat lääkärit voivat kysyä neuvoja. Lääkärivaihtoa tulee edistää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Julkisen terveydenhuollon tulee myös rohkeasti ottaa mallia yksityissektorin onnistuneista käytännöistä. Ei mikään estä toteuttamasta luovuutta ja hyvää johtajuutta myös julkisissa palveluissa. Esimerkiksi kunnallisen yhteistyön kautta voidaan perustaa lääkäripankkeja paikkaamaan etenkin päivystysaikojen lääkäripulaa.

Arvoisa puhemies! Olin pettynyt ministeri Risikon pari viikkoa sitten julkistamaan ehdotukseen terveyskeskustyön parantamiseksi. Siinä toistettiin pitkälti jo aiemmin esitettyjä ohjeita ja suosituksia, mutta mitään uusia varsinaisia lainsäädäntö- ja rahoituslisäyksiä ei esitetty. Henkilöstö väsyy kentällä ja turhautuu erilaisiin projekteihin, kokeiluihin ja kehittämishankkeisiin. Hankkeiden vaikutus jää lyhytaikaiseksi, kun tekijöitä ei ole riittävästi. Hallitus on terveyspolitiikassaan juuttunut suoltamaan hankkeita toinen toisensa perään: Kaste, Masto, Mieli, Terveys 2015, Terveyserojen kaventamisohjelma, nyt tämä uusi Remontti-ohjelma. Ne jäävät utopioiksi ilman raakaa rahaa ja lujaa lainsäädäntöä.

Hallituksen on tunnustettava, että perusterveydenhuollon rahoitus on alimitoitettu. Rahoituksen kohdentuminen oikeaan tarkoitukseen voidaan turvata tiukemman, potilaiden oikeusturvaa parantavan lainsäädännön avulla. Muistutan, että esimerkiksi selvitysmiesten ehdottamia vanhustenhoitolakia tai omaishoidon uudistusta hallitus ei ole suostunut säätämään. Lakisääteisellä normituksella voitaisiin varmistaa myös oppilashuoltoon tarkoitetun rahoituksen oikea kohdennus.

Toivonkin, että ministeri Risikko ja koko hallitus perehtyisivät huolellisesti tarkastusvaliokunnan mietintöön informaatio-ohjauksen toimivuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valiokunnan näkemyksen mukaan kansalaiset eivät saa perusoikeuksiensa mukaisia sosiaali- ja terveyspalveluja kaikissa Suomen kunnissa. Perustuslain mukaan "Julkisen vallan on turvattava - - jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut - -". Tuo mietintö yksiselitteisesti toteaa, että informaation jakamiseen ja erilaisiin kehityshankkeisiin perustuva ohjaus ei palvelujen turvaamisessa toimi. Laatusuositukset jäävät monessa kunnassa toteuttamatta resurssien puutteessa, ja kehittämishankkeiden vaikutus loppuu, kun projekti on ohi. Tietoon ja suosituksiin perustuva ohjaus ei ole riittävää, sillä se ei ole kuntia sitovaa. Samoin perusoikeusasiantuntijat ja eduskunnan oikeusasiamies ovat todenneet, että perustuslain oikeuksien toteutuminen edellyttää tarkempaa säätelyä sektorilainsäädännössä. Tarkastusvaliokunnankin johtopäätös on selkeä: normi- ja resurssiohjausta tarvitaan.

On väärin osoittaa syyttävällä sormella pelkästään talousvaikeuksissa kamppailevia kuntia ja niiden jo entuudestaan ylityöllistettyjä terveydenhuollon ammattilaisia siitä, että informaatio ei mene perille. Hallitus ei voi väistää vastuutaan, sillä hallituksen käsissä on niin lakien säätäminen kuin kuntien taloudellisten mahdollisuuksien turvaaminen.

Riittävä panostaminen perusterveydenhuoltoon nyt vähentää tulevina vuosina erikoissairaanhoidon kustannuksia. Terveysinvestoinnin oikea hetki on nyt. Ei saa viivytellä. Tämänhetkistä globaalia finanssikriisiä suurempi ongelma Suomen taloudelle on vuonna 2010 kulminoituva huoltosuhteen heikkeneminen. Työvoimapulan oloissa, palvelutarpeen kasvaessa väestön tulee olla mahdollisimman tervettä ja työkykyistä. Siksi pelkästään kansantalouden näkökulmasta investointi perusterveydenhuoltoon on tuottavampi ja elvyttävämpi sijoitus kuin koko tämän liikkumavaran työntäminen satojen miljoonien eurojen tuloveronkevennyksiin.

Hallituksen taholta syötetään harhaanjohtavia lukuja tulevan vuoden budjetin lisäyksistä terveyspalveluihin. Siihen valitettavasti vähän syyllistyi ministeri Risikkokin, mutta se on myös näissä kunnallisvaalikeskusteluissa käynyt ilmi, että puhutaan esimerkiksi siitä, miten sosiaali- ja terveysministeriö saa 700 miljoonaa euroa lisää rahaa ensi vuonna. Tuosta summasta yli puolet on pelkkää veronkevennysten kompensaatiota kunnille, loput rahat menevät indeksitarkistuksiin, väestön ikärakenteen aiheuttamiin muutoksiin sekä etuuslainsäädännön muutostarpeisiin. 21 miljoonaa euroa on tarkoitettu vammais- ja vanhuspalvelujen parantamiseen, ja se ei edes tule riittämään luvattujen lakimuutosten toteuttamiseen. (Ed. Zyskowicz: Mutta onko se todellista rahaa?)

No, mitä jää jäljelle tuossa Keltaisessa kirjassa perusterveydenhuollon parantamiseen? Sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin esitetään 1 miljoona euroa lisää tämän vuoden tasoon verrattuna, tuon Kaste-hankkeen kautta, 1 miljoonaa euroa lisää! Tämä pitäisi vielä jakaa psykiatristen palvelujen, perhepalvelujen, asunnottomien, työhyvinvoinnin edistämisen ja perusterveydenhuollon toimivuuden parantamisen kesken. Hätähuutoja perusterveydenhuollon ahdingosta on toistuvasti esitetty, mutta ne ovat kaikuneet hallituksen kuuroille korville, ja väitän, että korvakipuinen, vastaanottoaikaa jonottava lapsi tietää Vanhasen hallitusta paremmin, mikä on kuntapalvelujen tämän hetken kipein ongelma. (Ed. Tiusanen: Vanhasen hallitus on kuuro!) Oppositio olisi vastuuton, jos se ei tässä tilanteessa tarttuisi vahvimpaan keinoonsa, välikysymykseen, kansalaisten elintärkeiden palveluiden turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Hallitus ei ole esittänyt rahoitus- ja lainsäädäntöohjelmaa, jolla turvattaisiin terveyskeskusten, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon ja mielenterveyspalveluiden laadukas toiminta sekä muun perusterveydenhuollon riittävä taso. Eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Juha Rehula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tunne turvallisuudesta, (Ed. Jaakonsaari: Valtakunnassa kaikki hyvin!) omasta elämästä, läheisistä ja kodista on jokaiselle ihmiselle tärkeä. Tähän liittyy tunne siitä, että on itse kunnossa ja voi hyvin. Tähän liittyy huoli siitä, että apua on saatavilla silloin, kun esimerkiksi terveys järkkyy. Me päättäjät olemme, arvoisat opposition edustajat, vastuussa ja me olemme vaikuttamassa siihen, millaisen sisällön ja syvyyden ihmisten kokemukset saavat, (Ed. Jaakonsaari: Te olette nyt vastuussa!) esimerkiksi riippumatta siitä, olemmeko me palveluja itse käyttäneet.

Me elämme mielikuvien maailmassa. Yhä tärkeämpää tuntuu olevan se, miltä asiat näyttävät, kuin se, miten ne todellisuudessa ovat. Menneen viikon uutisten joukossa yksi oli se, miten suuren oppositiopuolueen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja puoluesihteeri rantautuivat terveyskeskukseen keräämään aineistoa tulevaa välikysymyskeskustelua varten. Tämä mediatemppu tapahtui sen jälkeen, kun välikysymys oli jätetty. (Ed. Skinnari: Kannattaisi käydä muuten!) Voin onnitella johtavaa oppositiopuoluetta siitä, että edes nyt tutustutte terveyskeskusten arkeen. (Välihuutoja — Hälinää) Tämä kertoo meille keskustalaisille sen, miten erilaisissa todellisuuksissa me elämme. On helppoa julistaa, arvostella ja tiedottaa. On helppoa luoda aivan ikiomat uhkakuvat ja ryhtyä hyökkäämään niitä vastaan välikysymyksellä. (Ed. Saarinen: Mutta silti ette tee mitään!)

Me keskustalaiset tiedämme, mikä on terveydenhuollon tila ja arki koko maassa. Tiedämme sen, että edelleenkin ja monenkinlaisista väitteistä huolimatta selvä enemmistö terveydenhuollostamme toimii mallikkaasti. Potilaat saavat avun oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Olemassa olevien tietojen mukaan neljä viidestä terveyskeskuksesta toimii käyttäjien mielestä vähintäänkin kohtuullisesti. (Ed. Jaakonsaari: Kun ei ole paremmasta tietoa!)

Meillä keskustalaisilla on aivan omakohtaisia kokemuksia siitä, miten kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut käytännössä toimivat. Meistä monet tulevat alueelta, missä vaihtoehtoisia palveluja ei ole, ja, ed. Räsänen, meistä monet tietävät omakohtaisesti, mitä on jonottaa päivystykseen lapsen kanssa, jolla on korvatulehdus. Tällöin kyse on aivan muusta kuin kiertokäynnistä terveyskeskukseen ja vierailusta kertovasta lehdistötiedotteesta. (Ed. Gustafsson: On siellä oltu lastenkin kanssa, uskokaa nyt!) Me keskustalaiset tiedämme, mitä on asua kunnassa, jossa ei ole ollut yli miesmuistiin sen tasoisia lääkäripalveluja, joihin kuntapäättäjillä olisi ollut valmius — niitä vaan ei ole saanut millään rahallakaan. On täytynyt selviytyä, on täytynyt huolehtia kuntalaisten turvallisuuden tunteesta, vakuuttaa ja järjestää asiat niin, että tarvittaessa riittävät palvelut ovat saatavilla.

Arvoisa herra puhemies! Monilla tavoilla mitattuna ja tarkasteltuna terveydenhuoltomme kehitys ja myös kansanterveytemme kohentuminen ovat olleet menestystarinoita. Meidän on uskallettava tunnustaa tämän päivän tilanne, ja ne ongelmat eivät valitettavasti ole korjattavissa pelkällä rahalla, jota sitäkin toki lisää tarvitaan. (Ed. Gustafsson: Tulihan se sieltä!) On aika vakavasti tarkastella rakenteitamme, käytäntöjämme, pelkkää parran pärinää syvemmältä. Syyllisten etsiminenkään ei juuri auta, sillä terveydenhuoltomme menestystarinan rakentamisessa on koko eduskunta vuosien varrella ollut mukana. (Ed. Jaakonsaari: Ei yhtään ajatusta ole vielä tullut!) Toimintamallien ottaminen menneisyydestä ei tule riittämään mihinkään.

Keskustan eduskuntaryhmä toivoo, että tästä salista löytyy aitoa nöyryyttä lähteä keskusteluun ja keskustelun jälkeen tekemään päätöksiä siitä, mihin suuntaan ja millä toimenpiteillä me terveydenhuoltoamme kehitämme erityisesti perusterveydenhuollossa.

Keskustan eduskuntaryhmä haluaa, että uhkakuvien maalaamisen sijaan esitämme konkreettisia toimenpiteitä siihen, miten esimerkiksi osaavaa henkilöstöä kyetään lisäämään. On vastuuta kantaen arvioitava nykytila ja tehtävä kehittämistyötä. On oltava rohkeutta muuttaa olemassa olevaa. On tunnustettava uudistamistarpeita. On oltava näköala tulevaisuuteen. (Ed. Tiusanen: Mitkä ne esitykset ovat?)

Arvoisa herra puhemies! Ihmisten kohtaaminen ja heidän terveydentilansa arvioiminen ei onnistu ilman osaavaa henkilöstöä. Tulevaisuudesta emme selviä ilman lisääntyviä taloudellisia resursseja. Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelman mukaisesti ei pelkästään etsitä vaan myös tehdään päätöksiä yhtäältä selvitäksemme tästä päivästä ja toisaalta varautuaksemme tulevaisuuteen.

Keskustan eduskuntaryhmän tavoitteena on, että jokainen saa yhdenvertaiset terveyspalvelut maan eri osissa. Liian monissa kaupunginosissa ja kunnissa on pula lääkäreistä, vaikka maassamme on enemmän lääkäreitä kuin koskaan, sairastuminen kun ei katso aikaa eikä paikkaa. Kun ihmisen sairastuu, avun on oltava lähellä. Julkisen terveydenhuollon tulee olla jatkossakin peruspalvelujemme ydin. Perusterveydenhuoltoa on kehitettävä, terveyskeskustyötä on vahvistettava ja terveyskeskusten ja perusterveydenhuollon mainetta on parannettava. (Ed. Tiusanen: Millä tavalla?) Osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön jaksamista on tuettava. Me tarvitsemme selkeän ohjelman. Me tarvitsemme määrätietoisia päätöksiä.

Terveydenhuoltomme lainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Tässä yhteydessä on laajennettava vastuuta kantavien alueiden kokoa henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi. Johtaminen ja toimintamallit on arvioitava uudelleen. Potilaalle on annettava nykyistä paremmat valinnanmahdollisuudet hoitoon hakeuduttaessa. Kukaan ei saa jäädä ilman tarvitsemiaan terveyspalveluja vähävaraisuuden vuoksi. Palvelujen tilaaja ja tuottaja on erotettava toisistaan. Keikkalääkärijärjestelmän verotuksen epäkohdat on poistettava. On selkiytettävä julkisen ja yksityisen sektorin välistä rajaa. Valtion ohjausmekanismeja on kyettävä uudelleenarvioimaan.

Julkisella sektorilla on toteutettava nykyistä järkevämpi ja toiminnallisempi työnjako eri ammattiryhmien kesken. On mahdollistettava joustavat työajat niin, että kyetään vaikuttamaan omaan työhön ja kyetään hyödyntämään vaihtoehtoisia malleja. Terveyskeskustyön arvostusta on kyettävä parantamaan edesauttaaksemme niin olemassa olevan henkilöstön jaksamista kuin alan houkuttelevuuttakin. Henkilöstön saatavuus on kyettävä turvaamaan. On varmistettava mahdollisuus keskittyä koulutusta vastaavaan työhön, muun muassa vähentämällä hallinnollista työtä. On uudistettava lausuntokäytäntöjä. Tietotekniikkaa on hyödynnettävä hoitotyössä nykyistä tehokkaammin.

Lääkäreiden koulutusmääriä on tarkistettava. On perustettava lisää opetusterveyskeskuksia, ja harjoitteluaikaa terveyskeskuksissa on nykyisestään pidennettävä. Tutor-järjestelmää työvoiman keskinäisen vastuun tasaamiseksi on hyödynnettävä.

Arvoisa herra puhemies! Ihmisellä on vastuu itsestään ja lähimmäisistään. Erityisesti aikuisilla on vastuu pienemmistään, lapsistamme. Mutta myös julkisen vallan on otettava oma osansa tästä vaativasta tehtävästä. Kokonaisuuden on oltava julkisen vallan hallinnassa, jotta välittäminen ja yhteisöllisyys välittyvät aidolla tavalla.

Julkisen terveydenhuoltomme tila on ongelmistaan huolimatta mainettaan parempi. Rahaa tarvitaan, mutta pelkästään se ei ratkaise ongelmia, ellei luottamusta myös meillä päättäjillä toimintaan ole. Meidän on oltava valmiita rohkeisiinkin uudelleenarviointeihin ja uudistuksiin. Uhkakuvien maalaamisen sijaan tarvitaan päätöksiä, ja niitä keskustan eduskuntaryhmä on valmis tekemään. Vastuu lähtee kuitenkin aina läheltä, omasta itsestä, omasta kodista.

Henna Virkkunen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä hoito maksaa itsensä takaisin. Kun terveydenhuollon tavoitteeksi otetaan potilaan hyvä hoito ja palveluiden matala kynnys, lopputulos on myös edullisin. Kustannukset ovat alimpia siellä, missä potilas eniten hyötyy hoidosta. Siksi terveydenhoitoa ei ratkaista vain rahalla, kuten oppositio esittää, vaan myös rakenteiden uudistamisella ja hyvien käytäntöjen levittämisellä. Voin kuitenkin ilokseni todeta, että myös taloudesta huolehditaan, sillä kuntien valtionosuudet ovat kasvussa. Esimerkiksi tämän vuoden nettolisäys kuntien valtionosuuksiin — huom. nettolisäys! — on peräti 381 miljoonaa euroa. Näin suuria nettolisäyksiä ei punamultahallituksen aikana nähty.

Terveydenhuollon rakenteisiin puututaan ministeri Risikon johdolla esimerkiksi uudella terveydenhuoltolailla, joka on parhaillaan lausuntokierroksella. Paras-hankkeella vaikutetaan ter-veydenhuollon palvelurakenteisiin parhaillaankin. Merkittävä rooli perusterveydenhuollon kehittämisessä on myös vastikään lanseeratulla Toimiva terveyskeskus -ohjelmalla. Esimerkiksi matalan kynnyksen hoitajavastaanotot päihde- ja mielenterveyspotilaille, nuorisovastaanotot, teknologian parempi hyödyntäminen ja terveydenhuoltohenkilöstön työnjaon uudistusten tukeminen ovat tärkeitä avauksia.

Arvoisa puhemies! Rakenneuudistukselle on asetettava selkeät tavoitteet. Kokoomuksen mielestä terveyspalvelut tulee järjestää joustavasti ja toimivasti nimenomaan potilaan kannalta. Päättäjien tarmo keskittyy usein liiaksi hallintohimmeleiden rakentelemiseen, mutta nyt on korkea aika asettaa hoitoa tarvitseva ihminen etusijalle. Sairaan on saatava hoito helposti ja viivytyksettä. Hoitopolut pitää tehdä mahdollisimman mutkattomiksi.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaakin, että perustason erikoissairaanhoitoa tuodaan terveyskeskuksiin. Näin kansansairauksista, kuten diabeteksesta tai sydän- ja verisuonitaudeista kärsivät voisivat saada hoitoa alan asiantuntijoilta jo terveyskeskuksessa. Esimerkiksi sydänpotilasta vastassa voisivat olla sydänlääkäri ja sydänhoitaja sekä tarpeen mukaan esimerkiksi fysioterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Näin sydänpotilaan ei tarvitsisi kierrellä luukulta luukulle, vaan hän voisi oikeasti keskittyä paranemiseen.

Kun perustason erikoissairaanhoitoa ja myös vaativamman hoidon konsultaatiota on saatavilla terveyskeskuksissa, se tekee niistä myös houkuttelevampia työpaikkoja. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä nyt on aika panostaa nimenomaan terveyskeskuksiin. Erikoissairaanhoito vie terveydenhuollon rahoituksesta leijonanosan. Terveyden edistämiseen ja terveys- keskuksiin satsaamalla erikoissairaanhoidon pai-netta voidaan vähentää. Meillä on sekä hyvin et-tä huonommin toimivia terveyskeskuksia, nyt pitää vain saada heikommin toimivatkin paremmiksi.

Arvoisa puhemies! Kiitän oppositiota siitä, ettei ikimuistoista perinnettä kuntavaalivälikysymyksestä katkaistu tältäkään kertaa. Nyt aihe sentään sopii erinomaisen hyvin kuntavaalikeskusteluun, vaikka muuta perustetta välikysymykselle onkin vaikeaa löytää. Kunnat kantavat suurimman vastuun terveydenhuoltopalveluiden tuottamisesta, ja juuri kunnissa tehdään tärkeä osa terveydenhuollon uudistustyöstä. Hallitus haluaakin tukea kuntien hyvien käytäntöjen edistämistä ja uusien hyvien käytäntöjen luomista kehittämisrahalla. Kaste-ohjelmaan kuuluvista kehittämisrahoista suunnataan ensi vuonna rahaa perusterveydenhuollon kehittämishankkeisiin.

Osa toimivaa terveyskeskusta on kotiutushoitajatoiminta. Tästä löytyy jo nyt hyvä esimerkki Tampereelta. Siellä Kotio!-projektin kotiutustiimi on kotiuttanut sairaalahoidosta satoja ikääntyviä potilaita. Kotiutustiimi huolehtii, että kotiutettava saa tarpeenmukaisen hoidon, kuntoutuksen ja apuvälineet, sekä pitää huolta siitä, että potilas kotiutuu oikealla hetkellä.

Kotikaupungissani Jyväskylässä sekä Jorvin sairaalassa Espoossa on jo nyt pohdittu mallikkaasti sitä, miten pidetään huolta hoitohenkilökunnasta. Jyväskylässä hoitajien ja lääkäreiden työnjakoa on selkeytetty siten, että hoitajat ovat saaneet suuremman roolin myös terveyskeskusvastaanotoilla. Käytössä on niin sanottu omalääkäri- ja omahoitajamalli. Lääkinnästä vastuu on säilynyt lääkäreillä, mutta esimerkiksi helppohoitoisten infektioiden ja pienten vammojen hoidossa riittää yhä useammin sairaanhoitajalla käynti. Samalla on jo toteutettu Toimiva terveyskeskus -ohjelman ajatus matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspotilaiden vastaanotosta. Kun työnjako on selvästi määritelty, niin lääkäreiden kuin hoitajienkin työ on mielekkäämpää ja hoitopolut toimivat.

Jorvissa puolestaan hoitohenkilökunta on voinut aiempaa vapaammin päättää omista työajoistaan. Joustavia työaikajärjestelyitä ja erilaisia kannustinjärjestelmiä pitäisi kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ottaa käyttöön laajemminkin. Samoin koulutusmäärien riittävyyttä ja koulutuksen sisältöä on arvioitava. Tarvitsemme ammattitaitoisia hoitajia ja lääkäreitä yhä enemmän väestön ikääntyessä.

Tässä on vain muutama esimerkki niistä hyvistä käytännöistä, joita on jo olemassa ympäri Suomen. Nyt kun monet uudistukset ovat käsillä, kannattaa hyviä käytäntöjä tuoda laajemminkin esiin ja katsoa, mitä niistä voitaisiin hyödyntää myös muissa kunnissa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä seurausten hoitamisen lisäksi on päästävä kiinni syihin: terveyden edistämiseen ja mielenterveysongelmien sekä muiden pulmien ennaltaehkäisyyn. Kokoomus on iloinen siitä, että hallituksella on peräti kaksi politiikkaohjelmaa, joilla näihin vaikutetaan: terveyden edistämisen politiikkaohjelma sekä lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma, jossa erityishuomio on nimenomaan perheiden hyvinvoinnissa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, sairauksien ennaltaehkäisy sekä varhainen puuttuminen ongelmiin ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattava investointi. Myös kuntien pitäisi ottaa käyttöön oma terveyden edistämisen suunnitelma. (Ed. Gustafsson: Kauniita sanoja vaan!)

Terveyden edistämiseen voidaan kunnissa vaikuttaa monin tavoin. Esimerkiksi kaavoituksella voidaan, ed. Gustafsson, kannustaa liikkumaan ja ulkoilemaan. Terveellisellä ja laadukkaalla kouluruoalla edistetään hyviä ruokailutottumuksia pitkälle aikuisuuteen. Kun nuorille on tarjolla riittävästi koululiikuntaa ja kaikenikäisille harrastustoimintaa, kulttuuria ja kokoontumismahdollisuuksia, ne lisäävät sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Myös kouluviihtyvyys on tärkeä asia. Koulukiusaaminen on saatava vähenemään. Tähän on opetusministeriössä tartuttu KiVa Koulu -hankkeella.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö kehittävät oppilashuoltoa muutenkin. Tänä vuonna lähes sata kuntaa on saanut opetusministeriöltä oppilashuollon kehittämisrahaa. Tulossa on asetus koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta, ja oppilashuollon lainsäädännön uudistustarpeet ovat parhaillaan arvioitavina.

Hyviä käytäntöjä tulee levittää myös oppilashuollossa. Tätä tuetaan uudella oppilas- ja opiskelijahuollon oppaalla, jota Stakes ja Opetushallitus valmistelevat. Jo nyt kunnilla on käytössään kouluterveydenhuollon laatusuositus. Sitä noudatetaan hyvin esimerkiksi Ylä-Savon terveyskeskuksen alueella. Monilla kunnilla on tässä kuitenkin vielä parannettavaa: kouluterveydenhoitajia, psykologeja, lääkäreitä ja myös koulukuraattoreita on oltava oppilaiden tukena riittävästi.

Arvoisa puhemies! Perusterveydenhuollon tasoa ei pidä vain turvata, sitä pitää parantaa. Kaikista terveyskeskuksista pitää saada toimivia, ja perusterveydenhuolto on nostettava sille kuuluvaan arvoonsa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on näissä talkoissa mielellään mukana ja kutsuu myös opposition katsomosta kentälle. Pelkkä lisärahan vaatiminen tai muu räksyttäminen ei tässä työssä auta, vaan on laitettava hihat heilumaan, uudistettava terveydenhuoltoa sekä levitettävä hyviä käytäntöjä.

Hallitus on tehnyt hyvää työtä niin politiikkaohjelmissa, valtionosuuksien lisäämisessä kuin rakenteita uudistaessaankin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallitusta tässä työssä, ja tiedän, että kokoomuslaiset kuntapäättäjät työskentelevät kunnissa paremman terveydenhuollon puolesta.

Jutta Urpilainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Terveys on jokaisen suomalaisen unelma itselleen ja läheisilleen. Terveyden arvon ymmärtää usein vasta, kun sen on menettänyt. Sairaana on saatava hoitoa. Me sosialidemokraatit haluamme reilun Suomen, jossa jokaista autetaan ylläpitämään terveyttään ja jossa jokaisella sairastuneella on mahdollisuus saada apua.

Suomessa tarvitaan terveyskeskusten laaturemontti. Tämä edellyttää ensinnäkin lisää rahaa terveydenhuoltoon. Toiseksi tarvitaan toimintatapojen ja toimintakulttuurin uudistamista. Kolmanneksi terveyskeskuksemme tarvitsevat lisää arvostusta. Hallitus ei ole halunnut lisätä rahaa perusterveydenhuoltoon. Hallituksen välinpitämättömyys tulee karulla tavalla esille ensi vuoden budjettiesityksessä.

Arvoisa puhemies! Edellisen hallituksen rakentaman hoitotakuulain myötä sairaanhoidon jonot lyhenivät merkittävästi. Suotuisa kehitys on kuitenkin valitettavasti pysähtynyt. Tähän on varmasti monia syitä. Yksi iso syy on rahoituksen ja henkilöstön puute.

Porvarihallitus ei ole lisännyt terveyspalvelujen määrärahoja, vaikka kansalaisten terveyserojen kasvu on hyvin sen tiedossa. Hallitus tietää myös ongelmat kouluterveydenhuollon ja lastenpsykiatrian palveluissa. Porvarihallitus on hyvin tietoinen puutteista vanhustenhuollossa ja vammaispalveluissa. Hallituksen terveystieto on siis kunnossa, mutta budjettiteot puuttuvat. Kokoomus on jättänyt näissä terveystalkoissa hihat käärimättä. Keskusta on jäänyt näistä talkoista kotiin huilailemaan. Vihreät ovat tyytyneet hallitusvaltaan eivätkä ole puuttuneet sisältöihin. Rkp taputtaa nallen tahtiin käsiään ja uskoo, että markkinat hoitaa.

Asia on kuitenkin vakava. Politiikassa ja elämässä on aina vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto on vastata kansalaisten oikeutettuihin odotuksiin terveydenhoidon lisäresursseista. Tähän SDP ja koko oppositio on sitoutunut. Myös kansan tuki on vahva. Pääministerin vastaus on kuitenkin ollut tyly: turha odottaa liikoja. Hallituksen päähuoli on, ettei kuntalaisilla synny liikoja odotuksia näiden epäkohtien korjaamiseen. SDP:n vaihtoehto on vastuullinen ja oikeudenmukainen. Tästä tosiasiasta hallitus ei pääse eroon. Väitteet edesvastuuttomuudesta hallitus voi esittää omalle peilikuvalleen.

Jokaisella on oikeus saada terveydenhoitoa. Suurituloisille ei ole mikään ongelma hankkia palveluja yksityiseltä vastaanotolta, varsinkin kun hallitus on junaillut tälle eturyhmälleen jumboveronkevennykset. Yksityiselle vastaanotolle pakotetaan kuitenkin myös yhä useampi keskituloinen lapsiperhe ja eläkeläinen, kun kuntien palveluvastuu ei toteudu. Kaikista kipeimmin julkisen terveydenhuollon ongelmat koskettavat työelämän ulkopuolella olevia, kuten lapsia, pienituloisia ikäihmisiä, vammaisia, työkyvyttömiä tai työttömiä. Heistä yhä useampi uhkaa jäädä kokonaan ilman palveluita.

Arvoisa puhemies! Hallituksen panostus kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon varsinaiseen kehittämiseen on vuosittain vain ja ainoastaan 21,3 miljoonaa euroa. Hallitus mainostaa valtionosuuslisäystä, mutta ei kerro, että raha on kompensaatiota kuntien verotulonmenetyksistä, valtion ja kuntien kustannustenjaosta sekä indeksikorotuksista.

Edellinen hallitus maksoi kaikki kuntien saatavat, ja uusi hallitus pääsi aloittamaan tältä osin puhtaalta pöydältä. Porvarihallitus kuitenkin kaventaa kuntien tuloveropohjaa, vaikka kuntien palvelurakenneuudistusta sääntelevä puitelaki muuta edellyttää. Hallitus heikensi erityisesti köyhimpien kotitalouksien asemaa korottamalla terveyskeskusten palvelumaksuja. Tämän se teki jo ennen kuin suuria sairauskuluja omaavien asemaa parantava maksukattouudistus on tehty. Maksukorotuksista kunnille tulevat lisätulot hallitus imuroi pois kunnilta pönkittämään valtiontaloutta. Matti on käynyt kuntien kukkarolla.

Arvoisa puhemies! Tulevan kunnallisvaalikauden ajaksi tarvitsemme perusterveydenhuollon laaturemontin. Perusterveydenhuollossa tulee keskittyä terveyden edistämiseen, sairauksien ehkäisyyn, laadukkaaseen hoitoon sekä henkilöstön hyvinvointiin. Valtion ja kuntien tulee yhdessä sopia niistä toimenpiteistä, joilla suomalainen terveydenhuolto uudistetaan vastaamaan 2000-luvun haasteita.

Moniammatillista tiimityöskentelyä tulee perusterveydenhuollossa lisätä. Tarvitaan hoitotiimejä, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat jakaa töitä järkevällä tavalla ja tarvittaessa konsultoida toisiaan. Haluamme tuoda terveyskeskuksiin myös nykyistä enemmän erikoislääkärin asiantuntemusta.

Terveyskeskuslääkäreiden ja hoitohenkilökunnan työaikojen joustavuutta on lisättävä ottamaan paremmin huomioon työntekijöiden toiveet. Samoin henkilökunnan välisiä toimenkuvia ja työtehtäviä on syytä tarkastella. Lääkäreiden väestövastuujärjestelmää on harkittava uudelleen. Lääkäreiden erikoistumismahdollisuuksia on parannettava myös terveyskeskuksissa. Perusterveydenhuollon asemaa lääkärikoulutuksessa on vahvistettava.

Arvoisa puhemies! Uuden ajan terveyskeskuksissa panostetaan tiimiajatteluun. Päihdepalveluihin ja mielenterveyteen erikoistuneen hoitotiimin tulee olla osa terveysaseman toimintaa. Ikääntyneiden terveyspalveluita on vahvistettava erikoislääkäritason osaamisella. Erityisosaaminen maahanmuuttajien sosiaali- ja terveyspalveluissa on turvattava. Neuvolan, varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun tulee toimia tiiviissä yhteistyössä saumatta raskauden alusta ainakin lapsen täysi-ikäisyyteen saakka. Uudistukset tulee tehdä hyvässä yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Lisäksi kunnallisen hammashuollon vastaanottoaikoja on lisättävä, ja hammaslääkärikoulutusta on lisättävä edelleen.

Arvoisa puhemies! Kuntapalveluissa on laatusuosituksin ja tarvittaessa tiukemmilla normeilla turvattava haavoittuvimpien ihmisryhmien asema. Hallitus on luonnostellut asetuksen neuvolasta ja kouluterveydenhuollosta, mutta siihen ei sisälly henkilöstömitoituksia. Koulukuraattori- ja psykologipalveluihin tarvittaisiin heti tuhansia työntekijöitä. Sosialidemokraattien mielestä oppilashuoltoon on saatava pikaisesti aikaan kokonaan oma lakinsa.

Hallituksen sekava terveyspolitiikka ei herätä luottamusta. Hallituksen luonnos terveydenhoitolaiksi näyttää poistavan kuntien terveyskeskukset ja hajauttaa perusterveydenhuollon irrallisiin osiin. Vaikuttaakin siltä, että kansalaisten palvelujen parantamisen sijaan hallinnointi vain kasvaa ja rakenteet monimutkaistuvat eikä vastuuta ja johtajuutta täsmennetä vaan hämärretään. Sosialidemokraatit puolustavat kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteita vahvemmista peruskunnista ja vahvemmista perusterveydenhuollon yksiköistä.

Arvoisa puhemies! Perusterveydenhuollon ja julkisten palveluiden vahvistamisen sijaan hallitus on perustanut yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen neuvottelukunnan. Erityisesti kokoomus ajaa palveluseteleiden käyttöönottoa, vaikka tosiasiassa palveluseteleillä lähinnä tuetaan yksityisiä palveluiden tarjoajia julkisen terveydenhuollon kustannuksella. (Välihuutoja) Todennäköisesti palvelusetelit vain lisäävät palvelujen käyttäjien kustannuksia, kun asiakasmaksulaki ei koske niitä. Myös ministeri Hyssälän hotellisairaalat ovat suoraa tukea yksityistämiselle. Raju ulkoistaminen vaarantaa terveydenhuoltopalvelujen tason ja tekee ne riippuvaisiksi horjuvista markkinoista.

Hämmästyttävää on, että kun maailmalla talouden julkista kontrollia pyritään nyt lisäämään, Suomen hallitus uskoo kuitenkin yhä sokeammin markkinoihin. Niiden romahtaminen on jo johtamassa Suomeakin taantumaan.

SDP pitää julkisen terveydenhuollon kehittämistä yhtenä tärkeimmistä investoinneista suomalaiseen yhteiskuntaan. Siksi vaadimme 450 miljoonan euron lisäystä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin. Me sanomme selkeästi: ihmisten terveyden hoitaminen ei ole kaupan, eikä se saa olla kauppatavaraa! Perusterveydenhuollon tulee olla koko kansan terveyttä tukevaa, aktiivisesti sairauksia ja terveysongelmia ennalta ehkäisevää toimintaa. Siksi kuntataloutta on vahvistettava hallituksen esitystä huomattavasti enemmän. Tätä Vanhasen—Kataisen hallitus ei ole tehnyt eikä näytä tekevän.

Tästä syystä, arvoisa herra puhemies, kannatan ed. Räsäsen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhempi rouva täytti sata vuotta, ja toimittaja kysyi: "Miten eläisitte toisin, jos nyt voisitte?" Vastaus kuului: "Jos olisin tiennyt, että elän näin vanhaksi, olisin elänyt terveellisemmin." Vanhasen—Kataisen porvarihallitus on päättänyt panna paremmaksi. Se odottaa, että ihmiset täyttävät sata vuotta, ennen kuin suostuu osoittamaan rahaa heidän terveytensä edistämiseen ja parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Suomessa terveys ja terveyspalvelut jakautuvat epäoikeudenmukaisesti. Vähempiosaiset sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina. Eniten terveyspalveluja käyttävät muuta väestöä terveemmät suurituloiset, ja vähiten niitä käyttävät pienituloiset, vaikka he niitä eniten tarvitsisivat. Terveyserot ovat Suomessa huolestuttavan suuret. 35-vuotias ylempi toimihenkilömies elää kuusi vuotta pitempään kuin saman ikäinen suorittavan työn tekijä. Viime vuosina tämä ero on vain kasvanut, vaikka terveyserojen kaventaminen on ollut Suomen terveyspolitiikan tavoitteena jo vuodesta 1986 ja hallitusohjelmissakin 2003 ja 2007.

Sama on ollut kehitys lasten ja nuorten mielenterveyden osalta. Professori Matti Rimpelä arvioi, että 1970-luvun alun lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisen tuen tehostaminen koulupsykologeineen, kuraattoreineen ja kasvatusneuvolaverkon laajentamisineen pysähtyi 1980-luvun suunnanmuutokseen, jolla siirrettiin huomio lapsista ja nuorista työssä käyvään aikuisväestöön. Hyvät suunnitelmat pantiin jäihin ja esimerkiksi koululääkärijärjestelmä ajettiin alas. 1990-luvun lamasta haettiin tietoisesti valitulle kehitykselle selitys ja näennäinen oikeutus. Tämä politiikka johti siihen, että lapset ja nuoret tulivat uudelleen ajankohtaisiksi 1990-luvun lopulla, kun he Rimpelää lainatakseni "alkoivat häiritä meidän aikuisten elämää". Kuten olemme saaneet valitettavasti havaita, tämä "häirintä" on vain jatkunut ja pahenee koko ajan.

Vaikka ongelmat on tunnistettu ja tunnustettu jo vuosikausia, on kehitys kulkenut sekä terveyserojen että lasten ja nuorten mielenterveyden osalta huonompaan suuntaan. Eikä kyse ole ollut tiedon puutteesta. Matti Rimpelä muisteli puhuneensa eduskunnalle paremman kouluterveydenhuollon tarpeesta jo ainakin 30 vuoden ajan. Eikä ymmärrystä ole puuttunut, vain tekoja.

Arvoisa puhemies! Puhutaan rahasta. Toki me tiedämme, ettei raha yksin tee terveydenhuollossa autuaaksi ja että järjestelmä kyllä käyttää kaiken sen rahan, mikä sille osoitetaan. Siitä huolimatta tähänkin asiaan pätee vanha tes-neuvottelijoiden ohje: "Aina kun sanotaan, että kyse on periaatteesta eikä rahasta, kyse on rahasta." Puhe kuntien terveyspalveluista ilman puhetta rahasta on hurskastelua.

Entäpäs sitten nämä täälläkin paljon huomiota saaneet valtionosuudet? Koko syksyn, kuten nytkin olemme kuulleet, hallitus on julistanut, kuinka paljon lisää rahaa se tulee ensi vuonna kunnille antamaan. Kunnat kuulemma saavat valtionosuuksia enemmän kuin koskaan ennen, sosiaali- ja terveydenhuoltoonkin kokonaista 494 miljoonaa viimevuotista enemmän. Niin lukee budjettikirjassa. Ei pitäisi siis kunnilla olla syytä valittaa.

Vai onko sittenkin? Jos olen jotakin tässä talossa oppinut ihailemaan, niin valtiovarainministeriön budjettineuvos Raija Koskisen tapaa esitellä valtion toimenpiteiden vaikutusta kuntatalouteen täällä eduskunnassa. Budjetin valiokuntakäsittelyssä hän säännönmukaisesti pudottaa lukunsa selkeästi ja viiltävän johdonmukaisesti. Useimmiten en ole niistä luvuista suuresti ilahtunut, mutta yhdessä suhteessa ne ovat ylivertaisia: ne ovat kaunistelemattomasti totta.

Tänä syksynä budjettineuvos Koskinen jakoi meille sosiaali- ja terveysvaliokunnassa paperin, joka kertoo karun totuuden sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksista. Sen mukaan kuntien saamasta 494 lisämiljoonasta menee 374 miljoonaa veronkevennysten kompensointiin ja 198 miljoonaa indeksitarkistuksiin. Tämän jälkeen valtionosuuksien huima kasvu onkin kääntynyt reaalisesti 78 miljoonan vähennykseksi. Kun otetaan huomioon tehtävien siirtojen nettovaikutus, niin todellisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet vähenevät ensi vuonna 158 miljoonalla eurolla. Jos valtiovarainministeri olisi sanonut, että valtionosuudet laskevat 158 miljoonaa, ja budjettineuvos, että ne nousevat 494 miljoonaa, olisin hyppinyt riemusta. Kun puheet kuitenkin valitettavasti ovat päinvastoin, ei savolaista naarata tippaakaan, ei edes anoppia. Hallitus keventää verotusta ja ottaa rahat kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista. (Ed. Gustafsson: Painavaa puhetta!)

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että toimiin terveyserojen kaventamiseksi ryhdytään viipymättä. Sitä edellyttää perustuslakikin. "Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä", siellä sanotaan. Voimavaroja tarvitaan kuntiin lisää ja ne on kohdistettava sinne, missä eroja parhaiten kavennetaan. Perusterveydenhuolto, terveyden edistäminen sekä lasten ja nuorten psykososiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on nostettava niille kuuluvaan kunniaan.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä valmisteli jo viime keväänä — eikä se johtunut lähestyvistä vaaleista — terveyspoliittisen ohjelman näiden tavoitteitten saavuttamiseksi. Esittelen siitä muutamia kohtia,

Ensinnäkin: Terveyttä on edistettävä ja terveyseroja kavennettava. Kansalaisten väliset erot hoidon saatavuudessa on tasoitettava. Terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy tulee asettaa terveyspolitiikan keskeisiksi toimintalinjoiksi sekä valtakunnassa että kunnissa.

Toiseksi: Perusterveydenhuolto on pantava kuntoon. Valtion on lisättävä voimavaroja kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja huolehdittava vaikka sitten normiohjauksella, että kunnat suuntaavat lisäyksestä keskeisen osan perusterveydenhuoltoon. Kaksikanavaisen rahoitusjärjestelmän perusterveydenhuollolle aiheuttamat ongelmat tulee poistaa. Johtavassa asemassa olevien lääkäreiden kaksoisroolia julkisella ja yksityisellä sektorilla on rajoitettava.

Kolmanneksi: Lääkekorvausjärjestelmä on uudistettava. Korvausjärjestelmä on muutettava nykyisestä satunnaissairastamista suosivasta pitkäaikaissairaita ja paljon lääkkeitä tarvitsevia suosivaksi. Lääkekustannuksille sekä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon maksuille on säädettävä yhtenäinen perhekohtainen omavastuuton 600 euron maksukatto.

Neljänneksi: Asiakasmaksut tulee poistaa perusterveydenhuollosta ja korvata menetykset kunnille täysimääräisesti, toisin kuin hallitus nyt tekee: maksuja korotettu.

Viidenneksi: Hoitohenkilöstön työolosuhteet, mitoitus ja palkkaus on pantava kuntoon. Työntekijöille on luotava edellytykset tehdä työnsä hyvin. Se tarkoittaa työn oikeaa mitoitusta, osaavaa johtamista, hyvää ja turvallista työympäristöä, oikeaa tietoa, asianmukaista palkkausta ja riittävää täydennyskoulutusta. Pakkolakeja säätämällä hoitotyön tuottavuus ei parane.

Ja kuudenneksi: Terveydenhuollon voimavarat on saatettava eurooppalaiselle keskitasolle. Se tarkoittaa, että terveydenhuollon julkista rahoitusta lisätään vuosina 2009—2015 reaalisesti kolmella prosentilla vuodessa.

Arvoisa puhemies! Tämän eduskunnan, meidän kansanedustajien, kuuluu päättää, kuinka terveen Suomen me haluamme. Se on meidän velvollisuutemme. Miten me olemme tässä tehtävässämme onnistuneet? Erinomaisesti, jos tehtävämme olisi ollut syyllisten löytäminen. Tämä sali on täynnä syyllisiä. Oppositio syyttää hallitusta, ja hallitus syyttää entisiä hallituksia, joissa oppositio on ollut mukana.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset eivät kaipaa syyllisiä. Suomalaiset kaipaavat tekoja ja muutosta. Me tarvitsemme muutoksen suomalaiseen terveydenhuoltoon. Vastuu politiikan muutoksesta on aina istuvalla hallituksella, koska sillä on valta. Vain istuva hallitus voi oikeasti saada muutoksen huonoon, tähän astiseen. Tämä porvarihallitus ei ole muutokseen kyennyt tai ei ole sitä halunnut. Siksi tämä hallitus ei ansaitse kansan eikä eduskunnan luottamusta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus ei tyydytä vasemmistoliiton eduskuntaryhmää. Siksi kannatan ed. Räsäsen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreät kannattavat hyviä julkisia peruspalveluita, jotka luovat tasa-arvoa ja parantavat elämänlaatua. Me olemme valmiita uudistuksiin, joita palveluiden toiminnan turvaaminen vaatii. Terveydenhuolto tarvitsee myös lisää resursseja, ja nämä resurssit on pystyttävä kohdentamaan ja käyttämään nykyistä paremmin. Erityisen tärkeää on löytää ratkaisuja Suomen erittäin suuriin sosioekonomisiin terveys-eroihin.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että suomalaisen terveyspolitiikan suurena haasteena on painopisteen siirtäminen terveydenhuollossa erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn. Tämä on paras tapa edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Samalla voidaan myös hidastaa terveydenhuollon kustannusten nousua. Tämä on tarpeen, koska väestön ikääntyessä meidän täytyy pystyä hoitamaan aiempaa paljon suurempi määrää ihmisiä.

Perusterveydenhuollon kehittämisen tärkeyden näyttävät jakavan tässä salissa kaikki ryhmät. Tämä välikysymys tarjoaa hyvän tilaisuuden käydä läpi hallituksen jo aloittamia toimenpiteitä ja keskustella tarvittavien muutosten lä- piviemisestä. Terveydenhuollon painopisteen muutos vaatii itse asiassa tuhansia päätöksiä sekä tältä hallitukselta että yksittäisiltä kunnilta, kuntapäättäjiltä, kuntien terveyslautakunnilta ja terveyskeskuksilta.

Hallitus on lisännyt rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Myös indeksitarkistukset kuntien valtionosuuksiin tehdään täysimääräisinä. Hallituksen peruspalveluohjelmassa lähdetään siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluihin tulee hallituskauden aikana vuosittain 4 000 työntekijää lisää, ja valtionosuudet on mitoitettu tämän mukaisesti.

Kuntien rahoitusta terveydenhuollon resurssien turvaamiseksi on lisätty kohtuullisesti, kuten ministeri Risikko puheessaan totesi. Rahaa tarvitaan myös tulevaisuudessa. Järkevä terveyspolitiikka tähtää siihen, että menot kasvavat, mutta hallitusti. Säästöjen toivominen ei ole realismia, ja tämä on syytä muistaa myös silloin, kun pohditaan tulevien vuosien veroratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Toimiva terveyskeskus -toimintaohjelma on perusterveydenhuollon vahvistamisessa avainasemassa. Ohjelmassahan on kyse juuri "terveyskeskusten laaturemontista", josta tänä poliittisena syksynä on paljon keskusteltu. Terveyskeskusten toiminnan parantaminen vaatii sitä, että johtaminen on kunnossa, että lääkäreillä ja hoitajilla on hyvät työolot ja että kaikki asiakkaat lapsiperheistä mielenterveyspotilaisiin saavat tarvitsemansa hoidon.

Hyvä johtaminen on edellytys sille, että terveyskeskuksista saadaan nykyistä houkuttelevampia työpaikkoja. Tämän vaalikauden aikana hoivatyöstä jaa eläkkeelle 25 000 ihmistä. Me tarvitsemme heidän tilalleen uudet työntekijät. Samaan aikaan tarvitaan lisätyövoimaa hoivan tarpeen kasvaessa, ja jotta näitä ihmisiä saadaan palkattua myös terveyskeskuksiin, niiden täytyy olla haluttavia työpaikkoja. Tarvitaan mahdollisuuksia edetä uralla ja erikoistua. Työaikojen pitää olla joustavia. Tutkimuksen ja terveyskeskustyön yhdistäminen on yksi tapa, jolla terveyskeskustyön houkuttelevuutta voidaan lisätä. Yleisin syy siihen, että terveyskeskuksista siirrytään yksityiselle puolelle, liittyy työoloihin ja työaikoihin, ei palkkaukseen.

Palveluiden johtaminen on ihmisten johtamista. Tämän takia kaikkien sosiaali- ja terveysalan ammattien jatko- ja erikoistumiskoulutusvaiheeseen tulisi sisältyä myös johtamisen opintoja.

Sosiaali- ja terveysala on erittäin naisvaltainen. Silti ylimmissä johtotehtävissä on yllättävän vähän naisia. Tämä on saatava muuttumaan.

Toimiva terveyskeskus -ohjelma pyrkii nimenomaan korjaamaan edellä mainittuja asioita. Ohjelman selkeä tavoite on myös se, että terveyskeskusten työvoimapula on poistunut tämän vaalikauden loppuun mennessä. Tämä on vihreiden mielestä erittäin tärkeä tavoite, jonka saavuttamiseen uskomme.

Uusi terveydenhuoltolaki on parhaillaan lausuntokierroksella. Yksi lain tärkeimmistä tavoitteista on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitojen madaltaminen. Nykyistä tilannetta kuvaa se, että sekä erikoisterveydenhuollon puolella että terveyskeskuksissa on vuodeosastoilla vanhuksia, joiden paikka olisi jossain aivan muualla. Vanhuksen sijoittaminen vuodeosastolle romahduttaa lihaskunnon nopeasti, ja tämän jälkeen kotiuttaminen ei enää onnistu. Vuodeosastoille myös sitoutuu suuri määrä työntekijöitä. Painopiste on saatava siirtymään kuntouttavaan otteeseen. Näiden muutosten tekeminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä, ja vihreät ovat tähän erittäin sitoutuneita sekä täällä eduskunnassa että kuntapäättäjinä.

Arvoisa puhemies! Perusterveydenhuollon ohella ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen pitää olla kaikkea politiikkaa läpi leikkaava teema.

Sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa yhdet teollisuusmaiden suurimmat. Kuten ed. Virtasen puheessa todettiin, 35-vuotiaan koulutetun miehen elinajanodote on kuusi vuotta pidempi kuin samanikäisen suorittavaa työtä tekevän miehen. Alkoholinkulutuksen ja tupakoinnin vähentäminen on terveyserojen kaventamisen kannalta keskeinen asia. Näissä asioissa tämä ja edellinen hallitus poikkeavat toisistaan voimakkaasti. Nykyinen hallitus on pyrkinyt tekemään terveyseroille jotain sekä alkoholin että tupakan osalta.

Vaikka alkoholiveroa on korotettu jo kertaalleen, lisäkorotukselle on edelleen huutava tarve. Alkoholin korkeampi hinta vähentää erityisesti nuorten juomista.

Kouluterveydenhuolto on keskeinen osa ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Tällä hetkellä, kuten tässä salissa hyvin tiedetään, kouluterveydenhuollosta annetut laatusuositukset eivät täyty. On hyvä, että sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu asetus neuvolapalveluista ja koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta. Normiohjauksen lisääminen nimenomaan ennaltaehkäisyn puolella on tarpeen.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että asetuksen antamisen yhteydessä täytyy hallituksen varmistaa kuntakentän kanssa kumppanuus, joka myös takaa asetuksen normien toteutumisen.

Erilaisten mahdollisimman matalan kynnyksen hoitomuotojen kehittäminen on myös tärkeää. Erityisesti tämä koskee päihdeongelmista ja mielenterveysongelmista kärsiviä. Ajatus kävele sisään -vastaanotoista on erittäin kannatettava nimenomaan mielenterveys- ja päihdeasiakkaille.

Terveydenhuollon henkilöstön lisäyksistä 2000-luvulla suurin osa on kohdistunut erikoissairaanhoitoon, joten ongelmat terveydenhuollon rakenteissa eivät ole niinkään olleet vain siinä, että rahaa olisi koko ajan ollut liian vähän, vaan myös siinä, miten rahaa on onnistuttu kohdentamaan. Tällä hetkellä erikoissairaanhoidon puolta ohjataan normeilla huomattavasti voimakkaammin kun perusterveydenhuoltoa ennalta ehkäisevästä työstä puhumattakaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma Kaste sisältää juuri niitä toimenpiteitä, joilla ennalta ehkäisevää työtä, varhaista puuttumista ja perusterveydenhuollon asemaa vahvistetaan. Erityisesti on syytä nostaa esille lasten ja nuorten psykososiaaliset palvelut. Näiden palveluiden käyttö on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti myös siellä erikoissairaanhoidon puolella. Sen sijaan ehkäisevät ja korjaavat palvelut ovat huonolla tolalla. Tällä hetkellä suurin osa nuorisopsykiatrian työvoimasta on sidottu osastohoitoon.

On toteutettu lukuisia erilaisia hankkeita, kymmeniä, ellei satoja. Nyt tärkeää on se, että Kaste-ohjelman puitteissa näistä hankkeista saadut kokemukset saadaan kootuksi yhteen ja viedyksi läpi systemaattinen, koko kentän kattava uudistus, jossa lasten ja nuorten palvelut saadaan hyvälle tasolle. Kaste-ohjelman rahoitus on vihreän eduskuntaryhmän mielestä yksi keskeisimpiä budjettikysymyksiä, joita tänä syksynä eduskunnassa arvioidaan.

Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Att diskutera primärhälsovården, som är en av de viktigaste kommunala serviceformerna, passar svenska riksdagsgruppen alldeles utmärkt. Finland är ett välfärdsland. Värdig vård för alla är en av de dyrbaraste grundlagsenliga rättigheterna. Oberoende av var man bor, oberoende av ålder och sjukdom måste rätten till god vård förverkligas.

I samband med behandlingen av budgetförslaget för 2008 diskuterades både den nya barnskyddslagen och skolhälsovården ingående. Riksdagen förutsatte att regeringen effektiverar sina åtgärder för att garantera en regionalt jämlik skol- och studerandehälsovård för att förbättra elevernas hälsa och välbefinnande. Skolhälsovårdstjänsterna är obligatoriska primärvårdstjänster som eleverna ska ha tillgång till på lika villkor oberoende av var de är bosatta.

Svenska riksdagsgruppen stödde redan då det höjda anslaget för barnskyddslagen. Tyngdpunkten i lagen ligger på åtgärder inom den öppna vården och på ett tidigt ingripande. Mycket illamående bland barn och unga och den tragiska händelsen i Kauhajoki visar att det uttalande som riksdagen gjorde om skolhälsovården förra året och förnyande av barnskyddslagen var mycket viktiga åtgärder, men detta räcker inte. Det är alldeles uppenbart att resurserna i skolhälsovården är otillräckliga eftersom rekommendationerna om personal som bör finnas inte efterföljs i kommunerna.

Det finns inga enkla räddningsmodeller för framtiden, men det finns gott om goda råd att fås av sakkunniga på barn och unga och deras uppväxtvillkor. Det handlar om helheter och samarbete, om hemmen och skolorna, om fritiden och kamraterna, om familjen och arbetslivet. Grundsakerna måste sättas i skick i skolhälsan. Det skall finnas arbetslag i skolmiljön som kompletterar varandra och varandras kunskaper och som ser till att alla elever blir sedda och noterade i klassen och undervisningen, i hälsogranskningar och i samtal.

Herra puhemies! Talousarvioon on sisältynyt lasten ja nuorten psykiatriaan tarkoitettuja määrärahoja vuodesta 2000 lähtien. Viime vuonna omaa momenttia ei ollut, mutta eduskunta korvamerkitsi 4 miljoonaa lasten ja nuorten psykiatriaan. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että eduskunnan tulee taas korvamerkitä tai hyväksyä lisämääräraha tähän tarkoitukseen. Hallituksen on nyt otettava kysymys vakavasti. Eduskunnan ei tule joutua vuodesta toiseen hoitamaan tätä itsestään selvää asiaa.

Mielenterveyshuollon parantaminen on perusteltua ei pelkästään inhimillisistä syistä, vaan myös kansantaloudellisesta näkökulmasta. Korvamerkityistä määrärahoista on saatu hyviä tuloksia. Lasten pahoinvointi on myös merkki perheen aikuisten ongelmista. Siksi koko perheen kuuluminen arviointeihin ja erityistoimenpiteiden piiriin on keskeistä. Kokemukset erityisesti lasten ja nuorten psykiatriaan kohdistetuista määrärahoista vuosilta 2000—2005 ovat hyviä, varsinkin ennalta ehkäisevästä toiminnasta saadut.

Suurinta osaa mielenterveyspotilaista hoidetaan kuntien perusterveydenhuollossa, jolla ei ole tähän tehtävään riittäviä resursseja. Noin puolella mielenterveyspotilaista ei ole lain vaatimaa hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa, jossa psykologisen, psyykkisen ja sosiaalisen hoidon ja lääkehoidon sekä kuntoutuksen tarve tulisi näkyä. Hoitosuunnitelman teko ei itsessään maksa juuri mitään, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä on parannettava, jotta suunnitelma johtaisi toivottuun tulokseen.

Hyvin koulutettu henkilökunta on olennainen edellytys kuntoutuksen toimivuudelle. Hoitosuunnitelman puuttuessa on olemassa suuri riski, etteivät hoitotarpeet ilmene tarpeeksi selvästi, mikä taas vuorostaan johtaa siihen, etteivät hoito ja potilas kohtaa toisiaan. Monilla paikkakunnilla ei ole kuntouttavia palveluita. Ja vaikka katseet ensi kädessä kohdistuvat Kelaan, tarvitaan myös kunnallisia lisäresursseja. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on ehdottomasti sitä mieltä, että ratkaisu mielenterveyspotilaiden hoidonsaantiongelmiin on löydettävä nyt mahdollisimman nopeasti.

Herr talman! Redan den förra regeringen började se över organisationen för den offentliga servicen och startade den pågående kommun- och servicestrukturreformen. Svenska riksdagsgruppen betonar att målet i alla lägen är att säkerställa en högklassig vård- och servicenivå för kommuninvånarna i alla delar av landet, också på 20 till 30 års sikt. Avsikten är att stärka servicestrukturerna genom att sammanföra servicen och öka samarbetet och också ha siktet inställt på större kommunenheter. Nya strukturer skall möjliggöra en effektiv användning av resurserna.

Som en logisk fortsättning på kommun- och servicestrukturreformen förbereder regeringen även en ny hälsovårdslag som är på en remissrunda. Reformen skall säkerställa att tjänster av hög kvalitet är tillgängliga för alla klienter i hela landet och samtidigt avlägsna hindren mellan primärvården och den specialiserade sjukvården. Enligt förslaget kommer kommunerna även i fortsättningen att ha ansvaret för att organisera, finansiera och utveckla folkhälsoarbetet och specialsjukvården. Kommunen kommer att kunna besluta om hur folkhälsoarbetet organiseras på lämpligt sätt, likväl med iakttagande av kommun- och servicestrukturformens krav på ett visst, tillräckligt stort befolkningsunderlag. I fråga om specialsjukvården ska kommunen vara medlem antingen i en samkommun för ett sjukvårdsdistrikt eller i en samkommun för ett hälsodistrikt.

Det räcker naturligtvis inte bara med mera pengar för att trygga tillgången på god vård. Vi måste även se serviceproduktionen anpassad till de nya utmaningar som vi står inför. Enligt förslaget till ny hälsovårdslag kommer förhållandet mellan specialsjukvården och primärhälsovården att bli närmare och naturligare.

Herra puhemies! Ennalta ehkäisevän kansanterveystyön vahvistaminen on kohtalon kysymys. Hallitusohjelmassa todetaankin myös, että "perusterveydenhuollon asemaa vahvistetaan", muuten me poliitikot häviämme taistelun kansan terveyden puolesta. Tämä puolestaan koskettaisi yleistä kehitystä. On todistettu, että investointi asukkaiden terveyteen kannattaa. Tämä on nähtävissä maailman, yksittäisten maiden, alueiden ja kuntien kehityksessä.

Onnistuaksemme tässä terveyskeskusten statusta on nostettava. Tämä on ainoa tapa turvata terveyskeskuslääkäreiden ja muun henkilökunnan saatavuus. Se on myös rakenneuudistuksen tavoite: suuremmat työtiimit, kannustavat työtiimit ja parempi osaaminen pannaan työskentelemään kansan terveyden puolesta, terveyseroja vastaan ja niiden poistaminen sekä hyväkuntoisten suomalaisten puolesta, jotka jaksavat ja jotka viihtyvät työssään.

Hoidon hyvän tason ylläpitämiseksi tarvitaan reipasta panostusta henkilökuntaan. On kyse jatkokoulutuksesta, edelleen koulutuksesta, mutta myös virkojen täyttämisestä ja henkilökunnan riittävyydestä. Liian moni hoitoalalla työskentelevä ei tiedä viikosta toiseen, onko hänellä työtä vai ei jatkossa. Henkilökunnan on tunnettava olonsa turvalliseksi voidakseen vuorostaan antaa turvallista ja hyvää hoitoa.

Valtionosuutta sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksista korotetaan 1,9 prosenttiyksiköllä ensi vuoden talousarviossa ja lähes puolella miljardilla tähän vuoteen verrattuna.

Herr talman! Förhållandet mellan stat och kommun är komplicerat på många sätt. Kommunerna har en självbestämmanderätt och staten kan inte kräva att pengarna används till just det ändamål som de är egentligen avsedda för. Men det bör understrykas att den kommunala självbestämmanderätten också innebär ansvar, ansvar för att de ökade resurserna används där de behövs bäst. Och erfarenheterna av friheten inom den kommunala sektorn är inte de allra bästa. Allt för ofta nonchalerar kommunerna uppställda mål och kvalitetskrav, vilket bidrar till att kommuninvånarna hamnar i olika ställning och att deras rättigheter inte uppfylls helt i lagens anda.

Svenska riksdagsgruppen vill bevara kommunerna som starka ekonomiska aktörer med en betydande makt över sin egen ekonomi, och det här med ett tillräckligt understöd av staten. De reformer som planeras inom social- och hälsovården, såsom exempelvis den nya hälsovårdslagen, måste ges tillräckliga resurser för att övergången till ett nytt system ska ske smidigt och leda till eftersträvade resultat.

Arvoisa puhemies, herr talman! Svenska riksdagsgruppen stöder en enkel övergång till dagordningen.

Tarja Tallqvist /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen toiminta on osoittanut, että hallituspuolueilla ei edelleenkään ole aikomusta lunastaa lupauksiaan terveydenhuollon ja vanhustenhoidon tason kohentamisesta. Onko hallitus sokea kansalaisten hädälle?

Julkisen terveydenhuollon kivijalka ovat terveyskeskukset, joiden toiminta on nyt kriisissä. Jos tilanne edelleen heikkenee, romuttuu koko julkinen terveydenhuolto. Kristillisdemokraatit esittävät 400 miljoonan euron suuruista terveydenhuollon pelastuspakettia sekä kansalaisen oikeudet takaavan terveydenhuollon lainsäädännön parantamista. Terveyspalvelujen parantaminen on investointi kansalaisten terveyteen, työkykyyn ja sen myötä myös talouskasvuun.

Neljä viidestä suomalaisesta on valmis panostamaan terveydenhuoltoon jopa verotusta kiristämällä. Vanhasen hallitus on kuitenkin korottanut terveydenhuollon asiakasmaksuja. Tämä pahentaa entisestään terveydenhuollon eriarvoisuutta. Kristillisdemokraatit esittävät, että potilaiden omakustannusosuutta tulee päinvastoin pienentää ja luoda terveyskuluille yhtenäinen maksukatto.

Lääkärivajeen paikkaamiseksi tulee lääkärien koulutusmääriä edelleen nostaa. Vaikean hammaslääkäripulan helpottamiseksi olisi Kuopion hammaslääkärikoulutuksen uudelleen aloittaminen perusteltua. Budjettikehyksissä leikatut niin sanotut evo-rahat tulee palauttaa aiemmalle tasolle terveydenhuollon yksiköiden tutkimustoiminnan turvaamiseksi. Terveydenhuollon ammattilaisten verotuksen epäkohdat on korjattava niin, että työhön perustuvia tuloja verotetaan ansiotuloverotuksen pohjalta sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Arvoisa puhemies! Tilanne suomalaisessa vanhustenhuollossa on kaikkea muuta kuin suositusten ja tavoitteiden mukainen. On suuri häpeä, että laitoksissa ja hoivapaikoissa vanhuksista joka kolmas on aliravittu. Vanhusten nälkiintyminen ei johdu ruokapulasta, vaan aikapulasta, sillä riittämätön määrä hoitajia ei ehdi syöttää eikä huomioida jokaisen huonokuntoisen vanhuksen ateriointia. Samoin on häpeä, että liian usein on pulaa käsistä, jotka vaihtaisivat märät vaipat kuiviin. Nyt tosin kuuluu ympäri maata järkyttävää tietoa, että vanhusten täytyy oppia olemaan pitempiä aikoja märissä vaipoissa, säästösyistä.

Reilu kaksi vuotta sitten yli 400 000 suomalaista allekirjoitti adressin, jossa vaadittiin sairaan- ja terveydenhoitoon tarpeeksi hoitajia, hoitajille parempaa palkkaa ja näin myös vanhuksille hyvää hoitoa. Tällainen määrä kansalaisia ei voi olla väärässä.

Ennen eduskuntavaaleja hallituspuolueetkin myönsivät, että vanhustenhoito ei täytä perusoikeuksien vaatimuksia. Hoitajille luvattiin ne kuuluisat 500 euroa. Vaalilupaukset unohtuivat nopeasti. Hallituksen tulee tuoda eduskuntaan vanhustenhoitoa koskeva lakiesitys ja antaa kunnille määrärahat 4 000 uuden hoitajan palkkaamiseen. Vanhuksilla ja hoitajilla ei ole aikaa odottaa.

Ilman osaavaa, riittävää hoitajamäärää ei hyvä eikä edes tyydyttävä hoidon taso toteudu. Sen sijaan, että hoitajien palkat nostettaisiin koulutusta ja työn kuormitusta vastaaviksi, ollaankin tuomassa kolmansista maista kielitaidottomia hoitajia varsinkin juuri vanhusten hoitoon. Jos ihminen ei saa hoitoa omalla äidinkielellään, rikotaan rankasti perustuslakia ja potilasturvalakia. Kuulen usein, kuinka hoitajat kertovat tositarinoita, mitä on olla kahdestaan töissä hoitamassa esimerkiksi kuuttatoista dementoitunutta vanhusta. Se tarkoittaa sitä, että suomenkielinen hoitaja tekee suurin piirtein kahden hoitajan työt. Hoitajan on kuitenkin lain mukaankin voitava luottaa siihen, että työpari on ammattitaitoinen ja kielitaitoinen. Myös potilaan ja vanhuksen on voitava luottaa tähän. Kukaan ei pysty tarkastamaan eikä tietämään edes, kuinka paljon vääriä lääkkeitä jaetaan, hoitovirheitä tapahtuu, kun hoitaja ei puhu, ei ymmärrä, ei lue eikä kirjoita suomen kieltä.

Kotisairaanhoito ei enää takaa vanhukselle tai vammaiselle hänen tarvitsemiaan palveluita. On hyvin tavallista, että kun vanhus kotiutetaan sairaalasta, hänelle tehdään hoitosuunnitelma. Siihen kirjataan sairaalassa, että hän pärjää yksin kotona, kun kotihoito tulee neljä kertaa päivässä ja ruokapalvelu tuo päivällä ruuan. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta todellisuudessa kotihoidossa ei ole yleensä resursseja neljään kertaan ja käyntejä onkin vain kaksi vuorokaudessa.

Jos vanhus on dementoitunut, kotihoitaja joutuu kiireisellä käynnillään irrottamaan lähtiessään proput hänen asunnostaan, ettei vanhus aiheuta tulipaloa. Ovet laitetaan takalukkoon, ettei hän mene ulos ja eksy. Kotihoitajat eivät enää siivoa, eivät käy kaupassa. Jos omaiset asuvat samalla paikkakunnalla, heidän osuuteensa vanhuksen hyvinvoinnista on mittava. Mutta surullisen usein omaiset asuvat kaukana ja vanhus on todella yksin, ja vuorokaudessa on 24 tuntia. Vanhusten masentuneisuus, alkoholiongelmat ja itsemurhat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Kotona asuminen niin pitkään kuin mahdollista on, totta kai, se, mitä jokainen haluaisi. Mutta silloin, kun kotona asuminen ei enää onnistu, tarvitaan kodinomaisia hoivapaikkoja, joissa on oltava riittävästi henkilökuntaa. Näin ei meillä Suomessa ole läheskään.

Arvoisa puhemies! Suomessa omaishoitajia on noin 300 000 ja heistä vain 30 000 saa kunnallista omaishoitajan tukea, joka on 416 euroa tai noin 600 euroa kuukaudessa miinus verot. Omaishoidon tuen taso on vaatimaton ja omaishoitajat väsyvät tukipalveluiden ja kotiavun riittämättömyyden vuoksi. Omaishoitajat ovat tämän päivän hiljaisia sankareita, mutta myös hyväksikäytettyä työvoimaa. Omaishoitajien tuen verotus, tuen vähäisyys ja niukat vapaapäivät ovat kuuma aihe huomenna, kun eduskunnan portaille omaishoitajat ympäri maata nousevat barrikadeille. Tulkaa kaikki sinne klo 12. On laskettu, että omaishoitaja säästää yhteiskunnalle 30 000—50 000 euroa vuodessa hoitaessaan omaistansa kotona. Omaishoitajan yksin hoitaman vuorokauden joutuisi korvaamaan viisi hoitajaa laitoksessa. Omaishoitajan selkänahasta yhteiskunta säästää huimia summia. Sen on loputtava.

Omaishoitajien asema tulee korjata tekemällä oikeus omaishoidontukeen kaikille samoin kriteerein ja Kelan kautta maksettavaksi ja tarpeeksi suurena palkkana.

Helsingin kaupunki tekee parhaillaan kyselyä siitä, miksi kaikki omaishoitajat eivät käytä lomapäiviään. Vastaus on kyllä jo tiedossa: Eivät omaishoitajat voi nauttia lomastaan, jos hoidettava on paikassa, jonne tämä ei kuulu tai jossa hän ei halua olla. Voiko esimerkiksi kukaan äiti tai isä laittaa vammaista lastaan dementiakotiin ja lähteä sitten rentoutumaan? On ehdottoman tärkeää, että apu saadaan räätälöidysti myös tarvittaessa kotiin.

Arvoisa puhemies! On hälyttävää, että joka neljäs suomalainen lapsi ja nuori kärsii jonkinasteisista mielenterveyden häiriöistä. Pahimpia väliinputoajia ovat ne psykoottiset tai vaikeasti häiriöiset lapset, jotka joutuvat odottamaan kohtuuttoman kauan hoitopaikkaa. Ennalta ehkäisevä hoito on erittäin tärkeää. Se kannattaa ennen kaikkea inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti. Esimerkiksi koulupsykologin asiakkuus maksaa noin 400 euroa vuodessa, kun taas lastenpsykiatrisen sairaalapaikan vuosihinta on noin 130 000 euroa. Siksi varoja tulisi varata ennalta ehkäisevään hoitoon samalla, kun hoidetaan niitä akuuttia hoitoa tarvitsevia lapsia ja nuoria, joiden osalta ennaltaehkäisy on jo liian myöhäistä. Kristillisdemokraatit edellyttävät, että lasten ja nuorten hyvinvointia tukevat palvelut mitoitetaan tarpeiden mukaan.

Arvoisa puhemies! Jokaisen ihmisen henki ja terveys ovat yhtä arvokkaita. Siksi kaikille tulee taata oikeus hyviin terveyspalveluihin varallisuuteen, ikään ja asuinpaikkaan katsomatta. Hallitus ei ole huolehtinut, että tämä oikeus kaikille toteutuu. Siksi kannatan ed. Räsäsen ehdottamaa lausumaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition yhteinen välikysymys puuttuu vakavaan asiaan eli terveydenhuoltomme tilaan. Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä elää yhä valitettavasti 1990-luvun laman taakka harteillaan. Me perussuomalaiset kannatamme pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Hallitus ei sitä selvästikään tee. Ei kahden lapsen yksinhuoltajaa tai pienellä eläkkeellä elävää maamme jälleenrakentajaa kiinnosta sotilaallinen kriisinhallinta tai Suomen brändäys ulkomaille. Heitä kiinnostaa terveyspalveluiden saatavuus lapsilleen ja itselleen, silloin kun he sitä tarvitsevat.

Terveyspalveluiden kuntoonlaitto vaatii käytännön toimenpiteitä, kuten kilpailukykyistä palkkaa, edullisia asuntoja sekä lisää hoitohenkilökuntaa. Terveydenhuollon työvoimapula on tosiasia, jota ei mitenkään voi kiistää. Vai mitä voidaan ajatella, kun yhä useammin harvalukuiset hoitajat eivät voi pitää heille kuuluvaa ruoka- tai lepotaukoa täysimittaisena, vaan he joutuvat lakisääteisellä tauollakin käymään potilaiden luona? Tällainen pysyvä äärirajoilla työskentely heikentää terveydenhuollon henkilökunnan fyysistä ja henkistä jaksamista. Lopputuloksena tästä on vain loppuun palaneita ja alati vaihtuvia työntekijöitä.

Hallitus lupailee taas tuhatta hyvää ja kahtatuhatta kaunista näin kunnallisvaalien alla. (Eduskunnasta: Paljon enemmän lupaa!) Vuoden 2009 budjettiesitys on lupausten tasolla eikä esitä mitään konkreettisia parannuksia terveydenhuoltoomme. Ministerien lupaukset eivät sairaan haavoja paranna. Hallitus tuntuu vähättelevän suomalaisen potilaan kipuja ja tuskia eikä ota ympäri maata tulevia hätähuutoja todesta. Miksi ministerit niitä vakavasti ottaisivatkaan, kun kalliiseen yksityishoitoon on varaa vain poropor-vareilla? Toisin on niiden eläkeläisten laita, jotka 500 euron eläkkeestään maksavat 500 euron vuokransa. Mistä sitten otetaan rahat lääkkeisiin tai korotettuihin terveyskeskusmaksuihin?

Paras-hankkeen uskotellaan parantavan palveluja. Mutta se on suurelta osin vain puhetta. Jokainen suomalainen, poislukien hallitus, ymmärtää, ettei omasta kylästä tai kaupunginosasta pois viety terveysasema suinkaan paranna hänen terveyspalveluidensa saatavuutta. Tällainen politiikka ei noudata Suomen perustuslain henkeä, mitä tulee kansalaistemme tasa- ja yhdenvertaiseen kohteluun. Oikeus saada hoitoa kuuluu kaikille. Se, että pienituloinen kansalainen joutuu odottamaan kuukausitolkulla hammashoitoa tai lääkärille pääsyä ei ole kellekään kunniaksi, vaan se on tälle Vanhasen kakkoshallitukselle häpeäksi. (Ed. Rehula: Oikein, hyvin sanottu!)

Samainen hallitus ajaa valtion tuottavuusohjelmaa kuin käärmettä pyssyyn. Ohjelman synnyttämät ongelmat hätäkeskusten toiminnalle ovat hyvin kaikkien tiedossa, myös ed. Pulliaisen. Valitettavasti istuva hallitus ei ole ottanut riittävällä vakavuudella huomioon hätäkeskusten henkilöstösupistusten vaikutuksia terveyspalveluiden kokonaistoimivuuteen. Miksipä ottaisikaan, kun ministerien ei itse tarvitse vastailla hätäpuheluihin?

Arvoisa puhemies! Valtion käytettävissä olevat varat ovat kasvaneet miljardeilla euroilla muutaman viime vuoden aikana. Valitettavasti siitä potista ei ole jaettu paljonkaan kansalaisillemme. (Eduskunnasta: Rikkaille!) Sen sijaan Suomella näkyy jälleen kerran olevan varaa maksaa entisen supervallan Ison-Britannian jäsenmaksuhelpotuksia EU:lle tänä vuonna 159 miljoonan euron edestä. Mitähän kaikkea näilläkin rahoilla saataisiin aikaan terveydenhuollossamme? (Ed. Pulliainen: No, mitä?) — Voin kertoa sen teille: tällä summalla saataisiin palkattua noin 4 000 sairaanhoitajaa vuodeksi. (Ed. Pulliainen: Mutta jos Britteinsaaret tarvitsee ne!) — Ajatelkaa, 4 000 sairaanhoitajaa vuodeksi! Kaiken tämän lisäksi Suomi maksaa lähes 1,8 miljardin euron suuruista jäsenmaksua Euroopan unionille. Saamme erilaisina tukiaisina takaisin miljardin, joten käytännössä satoja miljoonia euroja menee muiden maiden taskuihin.

Yhteiskuntamme arvot ja suomalaisten arvostus ovat olleet jo pidempään täysin vinksallaan. EU:sta on tullut se lellikki, jota ruokitaan ja jolle ollaan valmiita antamaan, ei omille kansalaisille. Ruoka- ja leikkausjonot sen todistavat. Mihin on unohtunut hallitukselta sairas suomalainen ja mihin ovat unohtuneet ne vanhat veteraanit, kotirintamanaiset ja sotaorvot sekä ne maan hiljaiset, jotka rakensivat tämän Suomen meille? (Ed. Pulliainen: Mihinkä ne unohtuivat?)

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien asema maamme terveydenhuollossa tulee lähivuosina olemaan yksi suurimmista terveydenhuoltoamme kohtaavista haasteista. Vanhusten suhteellinen määrä väestöstämme kasvaa, ja samalla kasvaa riski, että yhä useampi vanhus joutuu makaamaan vuodeosastolla vaipoissa ja makuuhaavoissa vain siksi, ettei hänellä ole kotihoitajaa tai mahdollisuutta päästä vanhusten palvelukotiin. Pula hoitajista on tosiasia. Vuodeosastoilla saisikin olla vain oikeasti sairaita ihmisiä, vuodeosasto ei saa olla mikään vaihtoehto kotihoidolle tai vanhusten palvelutaloille.

On välttämätöntä tarttua toimeen ja parantaa omaishoitajiemme taloudellista ja henkistä hyvinvointia. Yksi omaishoitaja säästää yhteiskuntamme varoja noin 40 000 euroa per vuosi. Mutta millä hinnalla? Yhä useampi omaishoitaja joutuu huolehtimaan omasta rakkaastaan oman terveytensä, jaksamisensa ja taloudellisen tilanteensa ollessa panoksina. Ei ole harvinaista, että ikääntyneillä omaishoitajilla menee tuloista peräti 80 prosenttia omaisensa hoitokuluihin. Lopulla rahalla pitäisi maksaa vuokra, ruoka, sähkö sekä muut välttämättömät menot.

Arvoisa puhemies! Suomella on varaa laittaa terveyspalvelut kuntoon, kunhan vain hallituksella hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta riittää.

Kannatan edustaja Räsäsen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajakollegat! Kiitoksia näistä hyvistä puheenvuoroista. Kyllä tuli niin huojentunut olo, kun kaikki nämä, mitä te esitätte, on jo tämä hallitus käynnistänyt, niin että ei tarvitse kuin pitää ja päästää.

Mutta tästä resurssikysymyksestä minä otan nyt muutaman kommentin noihin puheisiin. Elikkä resurssikysymyksissä on aina kaksi puolta: elikkä se, että resursseja tarvitaan lisää, ja se, että resursseja käytetään oikein, ja tämä hallitus kyllä aivan varmasti huolehtii niistä molemmista puolista.

Sitten täällä peräänkuulutettiin pikaista ohjelmaa, remonttia, terveyskeskuksiin. Täytyy sanoa, että semmoinen on jo aloitettu. Elikkä noin vuosi sitten alettiin suunnitella, ja nyt se on tämän syksyn aikana käynnistynyt. Siinä pureudutaan käytäntöön, johtamiseen, koulutukseen ja tutkimuksen ja kliinisen työn yhdistämiseen. Ed. Räsänen täällä toi esille, että siinä ei ole mitään uutta. En tiedä, mitä ohjelmaa mahdollisesti te luette, mutta 20 vuoden alan kokemuksella sanon, että siinä on tosi paljon uutta Suomen olosuhteisiin.

Kaste-ohjelmasta käytetään vuosittain 25 miljoonaa euroa lasten, nuorten ja perheiden ja muun muassa perusterveydenhuollon kehittämiseen. Kyllä sekin jotain on. Ja sitten tällä Remontti-hankkeella, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämishankkeella, pureudumme nimenomaan niihin syihin, ei ainoastaan hoideta oireita.

Normiohjausta lisätään, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoasetus on tulossa. Tämä on huomattu, että vaikka rahaa on syydetty vuodesta 2002 todella paljon kunnille, niin siitä ei ole ollut hyötyä. Mikään suositus ei ole pätenyt. Nyt ollaan tilanteessa, että normiohjausta tullaan kiristämään, ja se on nyt juuri tämä asetus. Vanhustenhuoltoon tulee valtionosuuksia ensi vuonna nimenomaan uusien suositusten juurruttamiseksi. Terveydenhuoltolaissa, jota on valmisteltu ja joka on nyt lausunnolla, on tosi paljon muutoksia terveydenhuoltoon. Minä olen oikein iloinen siitä, että se on saanut paljon kannatusta täälläkin salissa. Siellä nimenomaan perustason erikoissairaanhoitoa viedään perusterveydenhuoltoon.

Sitten pariin puheenvuoroon erityisesti.

Elikkä täällä ed. Urpilainen sanoi, että sinivihreällä hallituksella on sekavaa terveyspolitiikkaa. Harmittavaa, että näin koette, koska alan asiantuntijat ovat arvioineet, että sinivihreä hallitus tekee nimenomaan selkeää terveyspolitiikkaa. Nyt on nimenomaan lähdetty siihen rakenteiden muuttamiseen eikä ainoastaan tulipalojen sammutukseen. Itse asiassa hieman oli kyllä sekavuutta tuossa ed. Urpilaisen puheessa, koska siellä tuli sekä niitä asioita, johon hallitus voi vaikuttaa, että myös semmoisia, joihin hallitus ei voi vaikuttaa. Jos ajatellaan tiimityötä tuolla terveyskeskuksissa, niin ei mikään laki estä tekemästä tiimityötä eikä mikään laki voi myöskään määrätä, että tehkää tiimityötä tai yksilötyötä tai niin edelleen, vaan ne ovat nimenomaan johtamiskäytäntöjä ja työnjakokäytäntöjä.

Mutta sitten ed. Erkki Virtasta haluan kiittää puheen siitä osasta, kun hän totesi, ettei syyllisten etsintään kannata paukkuja pistää. (Ed. Gustafsson: Miten ne Virtasen luvut, joita hän esitti?) Niin minäkin ajattelen, hyvä ed. Virtanen. Juuri siksi ei kannata laittaa paukkuja syyllisten etsintään, vaan pitää lähteä tekemään uutta ja parempaa terveydenhuoltoa, ja näin on juuri tehty. Ed. Virtanen, ollos huoleton, tyttös’ valveill’ on!

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ryhmäpuheenvuorot tuolla työhuoneessani pitkälläni, ja hämmästelen sitä, miten keskusta ja kokoomus ovat juuttuneet tähän vanhaan informaatio-ohjauksen liturgiaan. Eikö teille ole jo selvinnyt se, että nämä keinot ovat vanhentuneita turvaamaan kaikissa kunnissa perusoikeuksien mukaiset palvelut? Keskustan ryhmäpuheenvuorossa tosin myönnettiin sivulauseessa, että rahaakin tarvitaan lisää. Toivottavasti se tulee nyt tämän budjettikäsittelyn yhteydessä myös realisoitumaan.

Kristillisdemokraatit ovat ajaneet pitkään terveyspolitiikassa sekä normi- että resurssiohjauksen vahvistamista. Toivon, että, ministeri Risikko, nyt ihan rehellisesti selventäisitte, millä rahalla nimenomaan perusterveydenhuoltoa aiotaan kehittää. Kehyksissähän on tämä 21 miljoonan euron raha, joka vuosittain lisätään, mutta ensi vuonna se menee (Puhemies: Minuutti on mennyt!) täysin näihin vammais- ja vanhuspalveluasioihin. Kaste-hankkeesta tulee lisää ensi vuonna 1 miljoona euroa, jolla voidaan tätä perusterveydenhuoltoa hoitaa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli hyvä huomata, että lähes kaikki eduskuntaryhmät täällä haluavat parantaa meidän terveyskeskusten, mielenterveyspalveluiden, kouluterveydenhuollon laatua. Mutta nyt pitää siirtyä myös sanoista tekoihin. Laatua ei, ministeri Risikko, paranneta pelkästään säästämällä tai tehokkuutta lisäämällä. Laatuun tarvitaan myös rahaa. Sen takia tuo laaturemontti pitää käynnistää meidän perusterveydenhuollossa, ja yksi osa sitä on nimenomaan myös lisärahan osoittaminen meidän perusterveydenhuollon palveluihin. Me sosialidemokraatit haluamme ottaa ihmisten huolen vakavasti, ja siitä tässä on kysymys. Oletteko te valmiita muuttamaan ensi vuoden talousarvioesitystä ja lisäämään rahaa perusterveydenhuoltoon?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuullos pyhä vala, kallis, arvoisa ministeri! Mielellään odotamme, että emme ainoastaan ole valveilla, vaan myös teemme jotakin. Kuopion hammaslääkärikoulutus on hyvä esimerkki tästä ikään kuin tekemisestä, mutta kuitenkin tekemättömyydestä. Kaikki, näköjään hallituskin, tunnustavat, että Itä-Suomessa kärsitään suuresta hammaslääkärivajeesta, koska koulutusta on supistettu. Hallituksessa näköjään myönnetäänkin, että jotakin pitää tehdä. Ainoa, mikä puuttuu, on teot. Mikään ei estäisi sen koulutuksen aloittamista vaikkapa välittömästi, mutta sitä päätöstä hallitukselta ei synny. Tämä on se, mikä saa ihmiset ihmettelemään, tapahtuuko mitään.

Me kärsimme, kun minäkin kuuntelen täällä puheita, kuinka hyvin terveyskeskukset on resursoitu. Kun menen Kuopioon ed. Rossin kanssa, meille tulee terveyden edistämisen kannalta hieman huolestuttava olo. Meille alkaa tulla skitsofreenisiä oireita.

Tarja Tallqvist /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ihan tästä hoitajapulasta. Nyt puhutaan aina koulutuksesta ja johtamisesta, mutta yksinkertaisesti meillä on aivan liian vähän hoitajia, ja samaten on tämä huoli, paikataanko tämä asia todella sillä, että meille tulee filippiinejä, joille sinänsä ihan tervetuloa vaan, jos osaavat suomen kieltä. Tämä on minun nähdäkseni ihan valtava huoli, jota ei tässä salissa kovin paljon kyllä noteerata.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ja opposition välillä on yksi periaatteellinen, suuri ero. Se ero on siinä, että hallitus tekee ja toiset puhuvat. Onneksi elävä elämä on jotakin muuta kuin se, mitä oppositiopuolueitten ryhmäpuheenvuorot ovat meille kertoneet, esimerkiksi väittämä siitä, että sekava terveyspolitiikka ei herätä luottamusta. (Ed. Gustafsson: Kyllä kansa tietää! — Ed. Kallis: Me äänestämme ihan niin kuin tekin, vain sillä erolla, että äänestämme oikein!) Sekö herättää luottamusta, että maalataan kaikki mahdolliset möröt taivaalle, vai yritetäänkö niihin ongelmiin puuttua?

Meidän terveydenhuolto tarvitsee lisää rahaa, mutta me tarvitsemme määrätietoista otetta, korjaavia toimenpiteitä, myös myönteisten mielikuvien aikaansaamista siitä, että terveyskeskustyö on työtä, jota kannattaa tehdä.

Sitten, ed. Urpilainen, teidän mukaanne edellinen hallitus maksoi kaikki kuntien saatavat ja uusi hallitus pääsi jne. Tämä ei ole totuudenmukainen lausunto siitä, mitä taloudessa on tapahtunut kuntien osalta.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen pyrki antamaan täällä kuvan, että hallitus olisi jollakin tavalla vetäytymässä, ei kantaisi vastuuta terveydenhuollon rahoituksesta, ja tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Te tiedätte, että tälle vuodelle valtionosuuksia korotettiin 380 miljoonaa euroa ja ensi vuodelle tuo määrä on lähes tuplaten tuo, mutta terveydenhuoltoa ei ratkaista pelkästään rahalla. Totta kai rahaakin tarvitaan, mutta rakenteiden uudistaminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen ovat paljon tärkeämpiä tässä työssä.

Kysyisin ed. Urpilaiselta, joka täällä kävi vastustamaan erityisesti palveluseteleiden käyttöä, mitä teillä on näitä palveluseteleitä vastaan, kun on todettu, että nämä todella lisäävät asiakkaan valinnanvapautta, monipuolistavat palveluvalikoimaa ja lisäävät laatu- ja hintakilpailua terveydenhuollossa. Mitä teillä on tätä vastaan? Miksi se ei käy yksiin teidän unelmienne kanssa, että kuntalaisilla on mahdollisuus valita laadukkaita palveluita omiin tarpeisiinsa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiinnitän yhteen ainoaan yksityiskohtaan huomiota. Se on ed. Räsäsen äskeinen vastauspuheenvuoro. Hän otti siinä erittäin voimakkaasti kantaa normi- ja resurssiohjauksen puolesta ja informaatio-ohjauksen ikään kuin hyläten. Olisi ollut hienoa, ed. Räsänen, jos te olisitte kertonut sen, millä tavalla tähän muutokseen tultiin. Ministerinä oli teidän puoluetoverinne, nykyisin edustaja Kankaanniemi. Hän oli mukana siinä valtionosuusuudistuksessa vuonna 1993, joka tuotti tämän tuloksen. Olisitte kertonut, koska uskonne muuttui toiseksi.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien talous on kuralla, ja se vaikuttaa perusterveydenhuoltoon. Erikoissairaanhoito maksaa ja rokottaa erityisesti pieniä kuntia. Olisin kysynyt, onko mitään tehtävissä tämän asian hyväksi.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten perusterveydenhuollon turvaaminen on iso asia, ja yhdyn niihin sanoihin, että pelkästään rahalla tämä asia ei korjaannu. Kysymys on siitä, mitenkä houkutteleviksi terveyskeskukset kykenevät tekemään avoinna olevat vakanssit, mitenkä henkilöstö kokee, että se työ on mielekästä, se työ on turvallista, ja sen tähden pelkästään vetoamalla siihen, että tarvitaan enemmän rahaa, ei välttämättä saada aikaan nopeita muutoksia. Kysynkin ministeri Risikolta, mitenkä, kun terveyskeskukset ovat hyvin lääkärivetoisia, hallitus aikoo toimia, että terveyskeskuksiin tulevaisuudessa hakeutuu entistä enemmän lääkäreitä?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä niihin arvioihin, että suomalaisen terveydenhuollon haasteet ovat niin suuret, että tarvitaan sekä riittäviä resursseja että rakenteellisia uudistuksia.

Minunkin täytyy sanoa samoin kuin ed. Virkkunen hetki sitten, että lievästi oudoksuin puheenjohtaja Urpilaisen näkemystä siitä, että hän ikään kuin haluaa asettua kansalaisten valinnanvapautta vastaan ja puhui kovin järjestelmäkeskeisesti. Edustaja, puheenjohtaja Urpilainen, eikö kuitenkin kansalainen näitten terveyspalveluitten saannin suhteen pitäisi nostaa keskiöön ja jättää se järjestelmän pohtiminen vähän vähemmälle? Nimittäin eri puolilta Suomea saadut positiiviset esimerkit kertovat lahjomatonta kieltä siitä, että asioita voidaan hyvinkin erilaisissa toimintaympäristöissä tehdä eri tavoin ja tuloksekkaasti, ja tästä on myöskin aika uunituoretta tutkimustietoa. Viittaan muun muassa Sitran ja tänään ilmestyneeseen Evan tutkimukseen, jossa nimenomaan (Puhemies: Minuutti on mennyt!) asiakaslähtöisiä toimintatapoja nostetaan keskiöön.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virkkunen totesi, että valtionosuuksia on korotettu, mutta olisi rehellistä sanoa, mikä niiden nettomäärä on, ettei anneta väärää kuvaa. Ja ed. Kalli totesi, että pelkästään rahalla tuskin saadaan näitä hyviä tuloksia aikaan. Tekin myönnätte siis, että rahaa kuitenkin tarvitaan. Lainaan pääministerin Sitran seminaarissa 2.10. pitämää puhetta. Hän toteaa: "Vaikka valtio viime kädessä vastaakin, että kunta ei voi mennä konkurssiin, ovat nousevat terveydenhuollon kustannukset ja ikärakenteen muutos saattaneet monet kunnat hyvin vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen." Eli hallituksella on tietoa siitä, että kunnat tarvitsevat rahaa.

Stakesin tuoreen selvityksen mukaan oli kouluterveydenhuollossa 51 prosentissa terveyskeskuksista terveydenhoitaja suosituksen mukaan ja vain 3 prosentissa oli lääkäreitä suosituksen mukaan. Nämä ovat aika kauheita lukuja. Ja erillisselvityksen kautta on tiedossa, että koulu- ja opiskeluterveydenhuollon palveluja on monissa kunnissa supistettu (Puhemies: Minuutti mennyt!) nimenomaan rahanpuutteen vuoksi.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Aika iso osa tästä väittelystä kuluu siihen, onko kuntien saamaa rahaa valtiolta lisätty vai ei. Se kyllä näkyy numeroista, kun katsoo 6 vuoden jakson. Vuonna 2003 valtio osoitti vajaa 6 miljardia euroa kuntien valtionapuihin. Ensi vuoden budjetissa summa on noin 9 miljardia. Eli kuudessa vuodessa 6:sta 9:ään miljardiin. Jokainen tässä salissa tietää sen, että vaikka kustannukset ovat nousseet, niin eivät ne näin paljon ole nousseet, vaan siinä on aitoa lisärahaa olemassa, eikä muun muassa hoitajien määrän kasvu, keskimäärin 4 000 hoitajaa lisää monen vuoden aikana ja myös tästä eteenpäin, olisi voinut toteutua, ellei aidosti lisärahaa olisi tullut. Viime vaalikaudella nämä samanlaiset lisäykset kyllä kelpasivat ihan oikeina lisäyksinä. Nyt on itse asiassa varsinkin vuonna 2008 lisätty paljon enemmän valtionosuuksia kuin ehkä koskaan aikaisemmin, ja nyt jostain syystä se raha ei olisi muka mitään.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Minä ihmettelen ed. Urpilaisen kritiikkiä tai vastentahtoisuutta palvelusetelijärjestelmää kohtaan. Viime hallituskaudella olimme sosialidemokraattien kanssa luomassa sitä ja saimme pään auki palvelusetelijärjestelmälle, ja yhdessä hyväksyimme sen lain, että saadaan setelit käyttöön. Miksi se nyt on muuttunut teillä näin vastakarvaiseksi?

Sitten juuri tulleen tutkimuksen mukaan ei ole eroa ostopalvelujen käytössä vasemmistoenemmistöisissä kunnissa ja muissa kunnissa. Elikkä vasemmistoenemmistöiset kunnat käyttävät ostopalveluja ihan siinä kuin muutkin kunnat: ostavat yksityisiltä, liikelaitostavat, ulkoistavat aivan niin kuin muutkin kunnat, mutta täällä ollaan hyvin hyvin kriittisiä.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että keskustelu näistä euroista sinänsä suuruusluokissansa ei johda mihinkään, mutta me kaikki tiedämme, että tosiasia tällä hetkellä, vaikka meillä on hyvät kasvuluvut taloudessa, on se, että kunnat velkaantuvat yli miljardin vuosivauhtia ja kunnat korottavat veroäyrejänsä, ja se johtuu siitä, että niillä ei ole rahaa huolehtia palveluista. Moni kunta tästä huolimatta leikkaa palveluitansa ja yrittää selvitä. Se kertoo siitä, että valtio, joka on taloudellisesti vahvempi, jos se haluaa olla solidaarinen, on velvoitettu maksamaan kunnille enemmän kuin se tällä hetkellä tekee, koska valtio on vahvempi kantamaan myös tätä kansainvälisen talouden riskiä, mikä meillä on.

Mutta, mitä tulee palveluseteleihin, niin ministeri Hyssälä varmaan muistaa sen, että kun kävimme keskustelua hallitusneuvotteluissa palveluseteleistä, niin me olimme hyvin varovaisia tämän asian suhteen sen vuoksi, että palveluseteleiden iso riski on siinä, että ne tuovat muka valinnanvapautta. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Se raha, joka setelissä on, ei riitä niihin kustannuksiin, joita palveluilla voi ostaa, ja sen vuoksi on tärkeää, että näissä asioissa edetään erittäin varovaisesti.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Risikko luetteli erilaisia ohjelmia ja suunnitelmia, mutta entäs se todellisuus? Esimerkiksi lasten ja nuorten hampaiden terveys on romahdusmaisesti laskenut. Sen jälkeen, kun 1970-luvulta 1990-luvulle asti olimme ihan mallioppilaita, kouluterveydenhuollon alasajo, hammashoidon alasajo alkavat nyt näkyä, ja siihen teillä ei kuitenkaan ole mitään muita kuin suunnitelmia. Lapsethan kutsutaan puolentoista vuoden tai kahden vuoden väliajoin tarkastuksiin, kun aikuiset kutsutaan ihan vuoden välein. Millä tavalla tähän aiotaan puuttua?

Ja ministeri Hyssälälle: Kun teillä on into vakuutella, että vasemmisto olisi yksityistämässä, niin se ei kyllä ole totta, vaan erityisesti silloin, kun on tilanteita, jolloin niitä palveluita ei muuten saa, on pitkin hampain ja pakon edessä joskus jouduttu hyväksymään yksityiset palvelut, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mutta niihin sisältyy se ongelma, että se ei tee siitä tasavertaista. Kyllä haluan nähdä sen pikkukoululaisen, joka palvelusetelin kanssa yrittää mennä kouluhammaslääkärille. Eli kyllä perusterveydenhuollon pitää olla julkista terveydenhuoltoa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu unelmista, ja meidän tulee muistaa, että terveellä ihmisellä on tuhat unelmaa, sairaalla ihmisellä on vain yksi unelma, vain yksi unelma. Ja me voimme sen unelman toteuttaa huolehtimalla siitä, että terveyskeskuksilla todella on rahaa.

Ministerit, tiedättekö te, minkä takia köyhä eläkeläinen hakeutuu yksityisen lääkärin vastaanotolle? Minkä takia äitiyslomalla oleva äiti menee yksityisen lääkärin vastaanotolle, kun siellä kustannukset menevät omasta pussista, 50 euroa, ja terveyskeskuksesta saisi sen saman palvelun 15 eurolla? Te tiedätte vastauksen tähän. Te tiedätte, että se johtuu yksinkertaisesti siitä, että näitä palveluja ei tarjota niin kuin niitä tulisi (Puhemies: Minuutti!) tarjota, ja tähän voidaan vaikuttaa.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia kuitenkin on se, että perusterveydenhuollon osalta on ongelmia monessa kunnassa. Minulla on ollut mahdollisuus olla kuntien lähetystöjen mukana ministeri Kiviniemen luona, kun kunnan johtohenkilöt ovat kertoneet omista taloudellisista ongelmistaan. On sitten lisätty rahaa kunnille tai ei, niin monen kunnan kohdalla tällaisia ongelmia on.

Mutta, arvoisa puhemies, kun kuunteli ministerin vastauspuheenvuoroja ja nimenomaan puheenvuoroa, jossa hän totesi hyvänä esimerkkinä Lapuan kaupungin, niin varmasti se pitää paikkansa. Siinä tilanteessa olisin odottanut viittausta hänen kotikaupunkiinsa, kun viime viikon Ilkka-lehdestä luin, kuinka siellä aamulla mennään jonottamaan, että päästään jonotuslistalle eli päästään jonottamaan ja sitten saadaan jonotusaika varsinaisesti — mikäli nyt ymmärsin siitä puolen sivun Ilkka-lehden jutusta — ja mennään kotiin odottamaan. Eli suuria ongelmia on monessa suuremmassakin kaupungissa tällä het- kellä.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen terveydenhuolto on ollut koko historiansa ajan täynnä rakennemuutosta, uusien hoitomallien etsimistä, löytämistä ja käyttöön ottamista. Mutta nyt näyttää siltä, että hallituksen ajatuksissa nämä rakennemuutostekijät ovat, voiko sanoa, tukkimassa kaiken sen, mitä oikeastaan siellä tarvitaan. Tiedän, että ministeri Risikko tietää hyvin tarkkaan terveydenhuollon ongelmat ja olette asiantuntija siellä. Voitteko te sanoa, onko teillä oikeasti rahaa käytössä sen verran kuin tarvittaisiin näitten kipeitten ongelmien ratkaisemiseksi?

Kun te puhuitte puheessanne pitkään siitä, että tämän välikysymyksen tarkoitus on huolehtia siitä, että me tunnistamme terveydenhuollon ongelmat, niin eihän tällä keskustelulla se tarkoitus ole. Me tiedämme nämä ongelmat jo etukäteen. Tämän keskustelun tarkoitus on löytää teiltä vastaus siihen, miten tästä päästään eteenpäin, koska te olette päättämässä valtion budjetista ja näistä ratkaisuista ihmisten parhaaksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Potilaat odottavat pääsyä erikoissairaanhoidon poliklinikoille, ja siellä on pitkät jonot. Leikkausjonot ovat ehkä lyhentyneet, mutta poliklinikkajonot ovat pitkiä. Terveyskeskuksiin ei saada aikaa, kotihoitajat käyvät hoitamassa ihmisiä heidän kotonaan. Kahdeksan tunnin aikana yhdellä hoitajalla on 19 paikkaa, missä hänen pitää käydä. Nämä ovat kaikki realiteetteja, jotka me tiedämme omista kunnistamme. Monet kunnat säästävät nimenomaan terveydenhoidon, sairaanhoidon menoissa. Se on todellakin julmaa. Arvoisa ministeri, te hallituksen vastauksessa viittasitte Suomen perustuslakiin. Perustuslakihan turvaa asukkaille, suomalaisille, riittävän terveydenhoidon. Ongelma on se, että hallitus ei toteuta perustuslakia.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lasten ja nuorten pahoinvoinnin vähentäminen on varmasti meidän kaikkien täällä mukana olevien yhteinen tavoite. Nuorten, alle 35-vuotiaitten sairauspoissaolot mielialahäiriöiden vuoksi ovat nousseet hälyttävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hallitus on tehnyt kuitenkin hyvää työtä ja käynnistänyt monia erilaisia terveyden edistämiseen liittyviä hankkeita, ja eduskunta on kohdentanut kuntien käyttöön määrärahoja, esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvointi- ja mielenterveyspalveluihin. Kysyisinkin ministeri Risikolta, miten nämä hallituksen hyvät teot, toimet ja hankkeet voitaisiin paremmin kunnissa hyödyntää lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymyksen aihe on hyvin tärkeä ja ajankohtainen erityisesti näin kuntavaalien alla. Meidän onkin aika täällä eduskunnassa kääntää katse kohti perusterveydenhuollon kehittämistä. Mutta meidän terveydenhuoltomme ei ole kriisissä, niin kuin oppositio väittää. Meillä on ongelmia, mutta suurin osa palveluista toimii kuitenkin hyvin. Ja näitä ongelmia ei ratkaista pelkästään rahalla. Rahaa on syydetty, mutta nyt meidän täytyy todellakin saada näitä rakenteellisia uudistuksia aikaiseksi, jotta nämä palveluketjut toimivat niin kuin potilaiden tarve vaatii. Kuitenkin ihmettelen sitä, että jo vuonna 2002 Kansallisen terveysprojektin yhteydessä nostettiin monia näitä opposition esille nostamia ongelmia tietoisuuteen mutta kuitenkaan varsinaisiin toimenpiteisiin sen jälkeen ei ryhdytty, ennen kuin nyt, kun hallitus on tuonut todella monia toimia näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Eli mielestäni SDP:lläkin on peiliin katsomisen paikka, miksi heräätte tähän asiaan vasta nytten.

Eli meidän terveydenhuoltomme ei ole kriisissä. Ongelmia on, ja meitä kaikkia tarvitaan ratkaisemaan näitä ongelmia, (Puhemies: Minuutti!) mutta edes näin vaalien alla ei kannata pelotella kuntalaisia.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erinomainen suunnanmuutos, että nyt ennalta ehkäisevästä toiminnasta, ajoissa tapahtuvasta toiminnasta — neuvolatoiminnasta, kouluterveydenhuollosta ja opiskeluterveydenhuollosta — aiotaan antaa sitova asetus. Tämä ei varmasti kuitenkaan yksin riitä. Kyllä ennalta ehkäisevän toiminnan painottaminen tarkoittaa sitä, että kunnissa päättäjien täytyy osata ajatella muutamaa vuotta, yhtä vaalikautta tai jopa kahta vaalikautta pidemmälle. Kyllä kunnissa on varaa tehdä niitä järkeviä ratkaisuja, joissa pyritään ongelmia ehkäisemään ennalta.

Arvoisa puhemies! Kysymyksenä ministeri Risikolle se ed. Räsäsen esiin nostama asia, että maksukattojen yhdistäminen on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä nimenomaan silloin, kun ajatellaan meidän terveydenhuoltomme kustannuksia asiakkaille, jotka sairastavat paljon.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teen tässä samalla tähän ed. Sinnemäen kysymykseen jatkokysymyksen: aiotaanko hammashuolto tähän maksukattoon myös yhdistää? Mielestäni se olisi erittäin tärkeää.

Mutta kommenttina ed. Pulliaiselle totean, että laskennallisen kuntien valtionosuusjärjestelmän oloissa on täysin mahdollista harjoittaa resurssiohjausta, jos normiohjausta tiukennetaan. Tätä olemme vaatineet.

Pääministeri Vanhanen jätti puheenvuorossaan myöntämättä sen, että kuntapalvelujen ongelma on nimenomaan siinä, että kunnat ovat keskenään varsin eriarvoisessa asemassa sekä taloudellisten mahdollisuuksien suhteen että sen suhteen, millä tavoin tuota informaatio-ohjausta siellä kyetään ottamaan vastaan. Sen vuoksi kansalaisten perusoikeudet eivät tällä hetkellä kaikissa kunnissa toteudu perusterveydenhuollon palvelujen suhteen. Sen tähden niin monet mielenterveyspotilaat jäävät hoitamatta. Sen tähden niin monet (Puhemies: Minuutti on mennyt!) joutuvat olemaan pitkään jonossa esimerkiksi hammashuoltoon. Tähän on saatava muutos.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä on useammassa puheenvuorossa puututtu tähän lasten hampaiden hoitoon ja siihen, että ne ovat huonossa kunnossa. No, täytyy sanoa, että sehän ei ole ihan tämän hallituksen vika, ne ongelmat eivät ole nyt ihan juuri tulleet, vaan tämä tilanne on pitkän kehityksen tulos. Tässä sanon lohdutuksen sanat, että se on erittäin lohduttavaa, että me tiedämme, että suusairaudet ovat ehkäistävissä, sekä karies että iensairaudet, ne ovat ehkäistävissä. Ja nyt erittäin suuri paino täytyy laittaa sille ehkäisevälle työlle. Tietenkin lasten vanhemmilla on myöskin vastuuta siinä, miten kotihoito toimii. Totta kai pienten lasten vanhemmilla on vastuuta siinä, miten kotihoito toimii. Terveyskeskus toimii tukena, mutta suurimman osan vuorokaudesta ja vuoden tunneista ja päivistä hampaita hoidetaan itse, omahoitona. Ihan kaikkea ei voi terveydenhuollollekaan sälyttää, mutta myönnän, että siellä on siirrytty yksilöllisiin tarkastusväleihin, jolloinka joku on voinut jäädä jopa kokonaan kutsumatta, (Puhemies: Minuutti!) vaikka olisi tarvinnut sitä. Siinä on työtä tehtävänä, mutta ongelmat ovat ehkäistävissä.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ihan konkreettisia kysymyksiä.

Ed. Sihdolle sanon, että tämä Kaste-hanke on siinä mielessä nyt erilainen kuin aikaisemmin, että me voimme juurruttaa toimintaa sinne kuntiin sillä, että meillä on viidellä alueella tällaiset johtoryhmät ja nyt vielä saadaan palkattua niihin niin sanottu suunnittelija, joka koordinoi sitä eri kuntien kanssa. Nyt me saamme erityisesti sitä toimintaa juurrutettua sinne kuntiin, ja nythän on juuri tällainen ministerin työkokouskierroskin, jossa puhun kuntien edustajien kanssa tästä.

Ed. Kalli kysyi, mitkä ovat ne keinot siellä terveyskeskuksissa. Kun on tutkittu terveyskeskustyötä, niin ongelmaksi ovat muodostuneet pakkotahtisuus ja se, että ei voi vaikuttaa omaan työhönsä, palkkauskysymykset ja myöskin se, että ei ole kollegan tukea. Näihin kaikkiin me nyt pyrimme saamaan vastauksen yhdessä Työmarkkinalaitoksen kanssa, ja ammattijärjestöt ovat mukana tässä.

Sitten täällä tulivat esille nämä raha-asiat. Minä olen todennut sen omassa tiedotteessani — te voitte sen STM:n tiedotteesta tarkistaa — että nyt kun me käynnistämme tätä terveyskeskusohjelmaa, niin se on aivan totta, me pääsemme siinä käyntiin, mutta meidän on arvioitava jatkossa myös sitä lisärahan tarvetta, ja se on nyt arvioitava, (Puhemies: Minuutti!) kun me pääsemme tässä käyntiin.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Täällä on useammassa puheenvuorossa todettu, että rahat eivät riitä mihinkään, mutta myös hallituksen puolelta on useampaan otteeseen korostettu sitä, että kun katsoo tämän vaalikauden suunnitelmia ja jo toteutunutta valtionosuuksien lisäystä, niin ollaan huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin aikaisempina vaalikausina. Erityisesti tänä vuonna ja myös edellisenä vuonna meitä on avittanut se, että talouskasvu on ollut niin voimakasta, ja se on näkynyt kuntien verotuloissa. Se suurin ongelma on siinä, että kuntien väliset erot ovat niin suuret. Kuitenkin kun katsotaan kokonaisuutta, niin kyllä myös näitten negatiivisten vuosikatteitten kuntien määrä on selvästi laskenut, eli siinäkin mielessä, myös näiden osalta, ollaan paremmassa tilanteessa. Mutta todellakaan kuntapalvelujen ongelmat eivät ratkea lisärahan lappamisella, vaan kyllä pitää pystyä myös näihin olemassa oleviin rakenteisiin puuttumaan, uudistamaan toimintatapoja ja myöskin luomaa jatkossakin pitkäjänteisyyttä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! 90-vuotias veteraani lähetti terveisiä, että sano siellä etelässä, että eivät pelottele vanhuksia. Tätä tapahtuu kaiken aikaa. Meidän pitäisi löytää eduskunnassa ja valtion ja kuntien kesken keinoja, millä terveydenhuoltoa pystytään parantamaan. Pääsääntöisesti ihmiset ovat tyytyväisiä, ed. Virtanen, myös Kuopiossa, meidän terveydenhuollon palveluihin. Itse olin testaamassa myös meidän omalääkärijärjestelmämme kesällä, ja eipä voi muuta sanoa, kuin että se vaan pelasi.

Ongelmia toki meillä riittää. Pitää uskaltaa kysyä myös sitä, mikä ihmetyttää meitä, että jos vaikka yliopistosairaalan lääkäri on aamupäivällä yliopistosairaalassa, niin kuinka hän on yksityispraktiikalla iltapäivällä. Nämä ovat asioita, jotka puhuttavat: tekevätkö ihmiset myös oikeita töitä?

Sain olla terveydenhuollon tulevaisuutta tutkivassa työryhmässä, ja siellä oli esillä mielenkiintoisia asioita, muun muassa teknologian suhteen. (Puhemies: Minuutti!) Miksi meillä ei ole edelleenkään muun muassa sähköistä reseptiä? Nämä teknologiset sovellukset uudistavat asioita ja tuovat meille tehokkuutta.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota kahteen asiaan, joista täällä ei vielä ole ollut puhetta: Toinen on ikiaikainen hoitotyötraditio hoitotieteenkin nimissä eli sairaaloiden johto ja varsinaiset kliinikot ja heidän työnsä erottaminen toisistaan. Toinen on koulutusjärjestelmät. Tällä hetkellä terveydenhuollon ammattilaisia eri ammattiryhmissä koulutetaan suunnattomia määriä. Heillä ei suinkaan ole mahdollisuutta aina edes harjoittelupaikkoihin. Ja ammattilaisten työnkuva perusterveydenhuollossa käytännössä saattaa sitten olla erittäin suppea huolimatta laajasta koulutuksesta, tai toisinpäin, maisterintutkinnolla joutuu kuitenkin ihan samalla lailla petaamaan vuoteita kuin ennen sitä maisterintutkintoa. Elikkä pitäisikö meidän oikeasti korjata myöskin koulutusjärjestelmää vastaamaan tätä aikaa ja mahdollisesti muuttuvia työnkuvia eri ammattilaisten kohdalla perusterveydenhuollossa?

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensin ministeri Hyssälälle vaan sanoisin, että on vasemmistoenemmistöisiä kuntia ja kaupunkeja, niin kuin Raisio, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ei ole nostettu. Tehdäänpä tutkimus siitä, miten nämä asiakasmaksut on nostettu pitkin Suomea. Epäilen, että poliittinen voimasuhde vaikuttaa aika voimakkaasti.

Edelleen ministeri Hyssälälle: 23.9. vierailitte Raisiossa ja totesitte, että kouluterveydenhuolto ja neuvolatoiminta on rappiotilassa. (Ministeri Hyssälä: En suinkaan!) — Tämä on suoraan otettu lehtiartikkelista. — Nyt on jäänyt pää vetävän käteen, ote on selvästi repsahtanut. Ehkäpä nyt on aika ymmärtää, että karsimiset eivät voi enää jatkua, ja melkein kaikki ministerit ovat ottaneet hyvinvoinnin lisäämisen omaksi asiakseen, ja ehkäpä uudistuksia saadaan pian. Kysyn ministeri Hyssälältä: minkä tyyppisiä uudistuksia olemme saamassa, muita kuin näitä asetuksia? Lasten ja nuorten psykiatriaan on tulossa 2 miljoonaa euroa määrärahaa Kaste-ohjelman kautta. Se on hyvin vähän, se on vähemmän kuin koskaan ennen. Silloin vuonna 2003, kun (Puhemies: Nyt on minuutti mennyt!) sosialidemokraatit olivat hallituksessa, summa oli yli 10 miljoonaa euroa. Ministeri Hyssälä, olette ollut ministerinä liki kuusi vuotta, koko ajan sosiaalipoliittisen ministerityöryhmän jäsenenä. On aika härskiä tulla kuntaan kertomaan, että asiat ovat rappiotilassa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eriarvoisuus terveyspalvelujen saamisessa on räikeä tässä maassa. Arkikansa istua kököttää lääkäripulasta kärsivien terveyskeskusten jonoissa, kun taas vauras väki pystyy ostamaan siltä samalta istumalta, jos tarvitsee, yksityisiä, usein hyvin kalliita, yksityisten lääkäriasemien palveluita. Lopputulema tästä eriarvoisuudesta on se, että köyhä ihminen kuolla kupsahtaa viisi vuotta aikaisemmin kuin vauras ihminen. Mikä on hallituksen johtopäätös? Terveysministeri puhuu kauniilla jaakobinäänellä, että pitää lisätä terveyskeskusten resursseja, mutta hallituksen Esaut pyyhkäisevät nämä esitykset roskakoriin, kun tulee todellisen jaon paikka, ja palkitsevat sen sijaan rutkilla verohelpotuksilla sitä vaurasta väkeä, joka muutenkin jo pärjää hyvin ja saa myös hyviä terveyspalveluja. Ei se eriarvoisuus tällä tavalla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tule koskaan poistumaan myöskään tässä perimmäisessä kysymyksessä, terveydenhoidossa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka kärsivät vaikeista mielenterveysongelmista. Heistä valtaosaa hoidetaan perusterveydenhuollossa. Ongelmana on kuitenkin, ettei kukaan kanna vastuuta heidän hoidostaan. Potilas saattaa päästä mahdollisesti sisään hoitojärjestelmään, kun hänelle annetaan lyhyt vastaanottoaika muutamien kuukausien välein. Ajanpuutteen takia hän saa lähinnä lääkehoidon mutta ei tarvittavaa kokonaisvaltaista hoitoa. Noin puolelle potilaista ei myöskään ole tehty minkälaista hoito- tai kuntoutussuunnitelmaa, joten hoito on hyvin sattumanvaraista. Kun tähän vielä lisää riittämättömän ja jatkuvasti vaihtuvan henkilökunnan, kokonaistilannetta ei pysty seuraamaan kukaan. Kun tilanne potilaan osalta kärjistyy, hän on ahdistunut ja yrittää päästä välittömästi psykiatriseen hoitoon esimerkiksi itsetuhoajatusten takia, hän saakin vastauksen, että pääsee hoitoon vasta kun on yrittänyt (Puhemies: Minuutti on täysi!) itsemurhaa. Täytyy todistaa todella raa’alla tavalla olevansa hoidon tarpeessa.

Arvoisa puhemies! Kysynkin ministeri Risikolta, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta jokainen psykiatrista hoitoa tarvitseva ihminen saisi tarvittavan hoidon?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Risikko, te sanoitte täällä eduskuntasalissa 29. marraskuuta 2006 tällä tavalla: "Tällä hetkellä bkt:sta menee noin 8,5 prosenttia terveydenhuollon kustannuksiin, ja se on tosi vähän verrattuna moneen muuhun maahan. Todella rahaa tarvitaan siihen, että alan vetovoima säilyy. Se tarkoittaa sitä, että pätkätyöt pois ja palkkaa enemmän, koska täytyy sanoa, että vaikka meillä on kuinka ihana ala, terveysala, niin jos ei tule kunnollista palkkaa, niin kuka sitä jaksaa tehdä, koska jokainen tietää, että kutsumuksella ei laskuja makseta." Oletteko edelleen sitä mieltä, että meillä on liian vähän rahaa terveydenhuoltoon, mitä mieltä olitte kaksi vuotta sitten, ja mitä aiotte tehdä nyt, että asia korjaantuisi?

Ministeri Hyssälä, te kysyitte kyselytunnilla 12. syyskuuta 2002 silloiselta peruspalveluministeriltä Biaudet’lta: "Mitä hallitus aikoo tehdä, että kansalaiset saavat perustuslain mukaiset riittävät terveyspalvelut?" (Puhemies: Minuutti mennyt!) Näin kysymme tänäänkin, ja mitä aiotte tehdä?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Raha ratkaisee myös näissä terveysasioissa. Sairaus ja köyhyys kulkevat usein käsi kädessä. Täällä ed. Virtanen toi esille sen, mitä on valtiovarainministeriön taholta todettu näistä kuntien valtionosuuksista, ja haluan nyt vastauksen siihen, onko budjettineuvos Raija Koskinen ollut oikeassa, kun on sanonut, että tästä kunnille tulevasta valtionosuuksien 494 miljoonan euron lisäyksestä veronkevennyksiin menee 374 miljoonaa ja indeksitarkistuksiin 198 miljoonaa ja lopullisesti reaalisesti 78 miljoonaa jää kuntien taloudelle vähennykseksi. Onko tämä totta, koska täällä nyt on tuotu pääministerin suulla — herrat ovat täältä poistuneet todennäköisesti kotitöihin ja jättäneet teidät tänne vastaamaan ... Ovatko nämä budjettineuvos Raija Koskisen luvut oikeita vai vääriä?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On paradoksaalista, että meillä on tällä hetkellä enemmän lääkäreitä kuin koskaan, mutta samaan aikaan podemme monin paikoin lääkäripulaa. Lääkärikoulutusta pitää lisätä, mutta samaan aikaan on ehdottomasti tarkasteltava myös sitä, miksi lääkäreitä ei saada riittävästi juuri perusterveydenhuoltoon. Onko lääkärikoulutus liian sairaalakeskeistä? Arvaan, että terveyskeskustyön osaamisvaatimukset ja -paineet monille nuorille lääkäreille ovat tänä päivänä liian suuria. Eli terveyskeskuksia työympäristöinä on ehdottomasti kehitettävä, työnjakoa ja johtamismalleja arvioitava uudestaan ja samoin hoitotyön prosesseja.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on kiistatta saanut paljon aikaan tällä vaalikaudella terveydenhuollon sektorilla. Hoitotakuun kautta jonot on pitkälti voitettu, perusterveydenhuollossa on toteutettu rakenteellista uudistamista, ja ennen kaikkea näihin terveyden edistämishankkeisiin on panostettu runsaasti, niitä on hyvin monipuolisia, ja se auttaa merkittävällä tavalla ennaltaehkäisyä.

Mutta se, mihin haluaisi vielä lisää vauhtia, olisi se, että omaishoitajien asema tässä yhteiskunnassa tulisi todella tunnustettua. Se ei ole pelkästään hallituksen asia, se on yhtä lailla kuntien asia, se on myöskin kolmikannan asia. Mutta on niin, että pitäisi tässä saada toimimaan sellainen järjestelmä, että omaisilla on mahdollisuus hoitaa joko osa-aikaisesti tai tilapäisesti kokopäiväisestikin omaisiaan, ja sitä kautta me voimme vastata myöskin siihen tulevaan hoitajapulaan. Eli tämä on se keskeinen keino. Kun saadaan sitä väkeä vähemmän, joka tarvitsee niitä palveluita, niin se auttaa myöskin ratkaisemaan tätä ongelmaa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotan mielenkiinnolla ministeri Risikon vastausta tähän valtiovarainvaliokunnassa esitettyyn selvitykseen ensi vuoden valtion budjetista.

Ed. Virkkuselle toteaisin, että sosialidemokraattien saavutuksena meidän lempilapsemme oli viime hallituskaudella tämä hoitotakuun toteuttaminen. Aivan niin kuin ministeri puheenvuorossaan totesi, 66 000 potilaasta on nyt päästy 4 700:aan eli 93 prosenttia ovat jonot lyhentyneet. Se oli meidän keskeinen juttumme.

Mutta minusta nyt tämä keskustelu on selkeästi osoittanut sen, missä on porvarihallituksen ja poliittisen opposition ja vasemmiston ero. Nämä hommat eivät korjaannu johtamismenetelmiä parantamalla, vaan osoittamalla konkreettisesti rahaa, jotta tämä terveydenhuolto, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) sen laaturemontti, kouluterveydenhuolto ja muu saadaan kuntoon. Se ero on rahassa, arvoisa puhemies, se on 450 miljoonaa euroa. (Ed. Ravi: Onko se huomenna sama summa?) — On, se on meidän vaihtoehtobudjetissamme.

Valto  Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän niitä, jotka arvostavat suomalaisen terveydenhuollon aikaansaannoksia, mutta ymmärrän myöskin niitä, jotka tänä päivänä antavat sijaa arvostelulle. Nyt on vaan kysymys siitä, kumpaa tässä vaiheessa pitää painottaa, ja ei varmaan ole epäselvyyttä, että näihin ongelmiin pitää puuttua.

Meillä on terveydenhuollossa paljon ongelmia, joista kunnat pääosin vastaavat. Sitten meille on tullut tuottamistapoihin muutoksia, joiden seuraukset arveluttavat. Erityisesti, kun kuntien omat palvelujärjestelmät ulkoistetaan, syntyy tilanteita, joissa merkittäviä terveyspalveluita tuottavat yritykset voivat taloudellisesti joutua ahdinkoon, ja terveydenhuoltopalvelut eivät sen jälkeen toimi kummankaan taholla. Kysyisin: tiedostaako hallitus tällaisen uhkatilanteen olemassaolon ja mitä hallitus aikoo tehdä, ettei kansalaisten oikeusturva vaarannu?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä valtiovarainministeriön virkamiehet ovat esittäneet eduskunnalle laskelmat, miten nämä sosiaali- ja terveysministeriön määrärahat kehittyvät. Kysyn: onko sosiaali- ja terveysministeriö oikeassa tässä vai ovatko valtiovarainministeriön virkamiehet väärässä? Vastatkaa meille.

Toisena kysymyksenä: Suomessa käytetään bruttokansantuotteeseen nähden Pohjoismaissa selvästi vähiten rahaa terveydenhuoltoon. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa käytetään selvästi enemmän, ja kyllä meillä on kiistatta pula rahasta. Tyhjätaskut eivät pysty hoitamaan meidän terveyspalvelujemme ongelmia, jollei sinne uutta rahaa saada. Ja on ihan turhaa satuilla, että erilaisilla poppakonsteilla tämä asia voidaan ratkaista. Sinne tarvitaan lisää henkilöstöä ja siellä tarvitaan lisää rahaa, jolla tämä henkilöstö palkataan.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Olen todellakin ollut huolestunut ehkäisevän terveydenhuollon repsahtamisesta kunnissa, ja viime kaudella säädimme kansanterveyslakiin muutoksen, jolla paransimme tämän ehkäisevän terveydenhuollon asemaa. Annoimme siihen lakiin asetuksenantovaltuudet neuvola- ja kouluterveydenhuoltoon, jotta ne nyt sitten realisoituvat ja toteutuvat. Saimme hallitusneuvotteluissa hallitusohjelmaan ehkäisevän terveydenhuollon politiikkaohjelman. Se on minusta aivan käänteentekevä asia ollut. Viime kaudellahan me kiinnitimme erityistä huomiota sosialidemokraattien kanssa juuri ehkäisevään työhön, iso kenttäkierros koko Suomessa.

Koko sen ajan, kun olen ollut ministerinä, on tehty isoja uudistuksia. Kiitos, että täällä mainittiin hoitotakuu teidän puoleltanne, iso uudistus, Paras-hanke, nyt isoja lakipaketteja. Koko ajan olemme uudistaneet rakenteita, uudistaneet sisältöjä Kansallisen terveyshankkeen puitteissa, ja edelleen tämä uudistustyö jatkuu ja se on jatkuvaa. Lääketiede menee nopeasti eteenpäin, hoitokäytännöt muuttuvat, prosessit muuttuvat. Joku kysyi sähköisestä reseptistä, se on tulossa tänä vuonna jo koekäyttöön. Toivottavasti saamme mahdollisimman nopeasti sähköisen reseptin ihan koko maahan. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Elikkä uudistuksia on tehty koko ajan.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Herra puhemies! Täällä tuli hyvin monia kysymyksiä. Varmasti tässä illan aikana on niihin mahdollisuus sitten tarkemminkin vielä vastata.

Tuosta valtionosuusasiasta: Se, mitä tuossa puheessani sanoin, on näin. Minä en ota kantaa tietenkään siihen, mitä on sanottu valiokunnassa, koska minun pitäisi nähdä tietenkin se tarkemmin. Varmasti ministeri Kiviniemi sitten ottaa siihen tarkemmin kantaa. (Ed. Erkki Virtanen: Minä tuon teille sen paperin!)

Täällä tuli esille näitä monia muutoksia, ja se, minkä haluaisin vielä tässä lisätä, on tämä sähköinen potilaskertomusjärjestelmä, jolla myöskin yritetään edesauttaa sitä, että jäisi sinne potilaan vierelle enemmän aikaa, jotta se väki riittäisi. Niin kuin täällä on todettu, tällä hetkellä on hoitajia ja lääkäreitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mutta tekevätkö he ihan oikeasti sitä työtä, mitä nyt pitäisi tehdä? Se ei välttämättä ole näin. Siitä syystä esimerkiksi näitä työnjakomalleja ollaan nyt kehittämässä.

Sitten haluaisin vaan viestittää teille, että dosentti Simo Kokko, joka on kiertänyt kaikki nämä perusterveydenhuollon yksiköt nyt viimeisen vuoden aikana, oli huolissansa siitä, että jos nyt kaikki yksiköt leimataan huonoiksi, niin se on kyllä erittäin (Puhemies: Minuutti!) väärin. Minä toivonkin, että me emme lietsoisi sitä tunnelmaa täällä.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! En ihan tiedä nyt, mihinkä muistioon viitataan. Ilmeisesti tässä katsotaan näitä valtionosuuksia nyt sitten erittäin, sosiaali- ja terveyspuolen, opetuspuolen ja yleistä valtionosuutta. Siinä mielessä on selvää, että nämä valtionosuudet kuitenkin, koska ne eivät ole korvamerkittyjä, menevät kokonaisuudessaan kunnille. Sen vuoksi on kyllä sekä kuntien että valtion näkökulmasta järkevintä katsoa niitä nimenomaan kokonaisuutena. Se on selvää, että osa valtionosuuksista nyt tällä kertaa koostuu näistä verotulomenetysten kompensaatioista, niin kuin aikaisemminkin. Mutta se uusi asia tämän hallituksen myötä on, että indeksikorotukset tehdään nyt 100-prosenttisesti, aikaisemmin ne tehtiin 75-prosenttisesti. Ja kun 198 miljoonaa nyt olivat osaltaan indeksikorotukset terveyspuolella tässä luvussa, tuosta 25 prosenttia pois, niin summa olisi selkeästi pienempi. Eli kokonaisuudessaan tässä kunta—valtio-suhteessa ollaan huomattavasti paremmalla tolalla kuin on oltu aikaisempina vuosina. Koko ajan vaalikausi vaalikaudelta (Puhemies: Minuutti on mennyt!) on menty parempaan suuntaan.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä yhteiskunnassamme seula vuotaa, kun erikoissairaanhoidon sekä muiden erityispalvelujen tarpeet ja menot koko ajan kasvavat. Esimerkiksi lastenpsykiatrian tarve ja lasten huostaanottojen määrä on lisääntynyt vakavalla tahdilla. Perheitä ei voida auttaa riittävän varhaisessa vaiheessa. Sosiaalipalvelut ja perusterveydenhuollon palvelut ovat usein ennalta ehkäiseviä ja toimintakykyä ylläpitäviä palveluja, joten näitä tulisi voida vahvistaa merkittävällä tavalla, jotta perheet saisivat apua ajoissa. Esimerkiksi neuvolajärjestelmää tulisi kehittää moniammatillisten hyvinvointineuvoloiden suuntaan, jolloin perheitä voitaisiin entistä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin tukea. Samoin oppilashuoltoa ja muita tukipalveluja lasten omissa kehitysympäristöissä tulisi vahvistaa. Sosiaali- ja terveystoimi tulee nähdä kokonaisuutena sekä vahvistaa myös muuta sektorirajat ylittävää yhteistyötä elinkaariajattelun mukaisesti. Kysyisinkin: mitä hallitus aikoo tehdä näiden palveluiden vahvistamiseksi ja millä aikataululla? Tähän tarvitaan sekä resursseja että sitä normiohjausta.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut tätä keskustelua, ja kyllä tämä keskustelu on vahvistanut minun käsitystäni siitä, että sekä keskusta että kokoomus vähättelevät ihmisten huolta. Te vähättelette ihmisten huolta perusterveydenhuollon tilasta, terveyskeskusten toimivuudesta. On totta, että meillä on toimivia, hyviä terveyskeskuksia monessa kunnassa. Mutta kun vierailee niissä terveyskeskuksissa, ed. Rehula, niin kyllä se viesti on myös se, että siellä koetaan vilpitöntä hätää siitä, että lääkäreitä ei ole riittävästi ja että hoitajia ei ole riittävästi.

Minusta tästä ylimielisyydestä kertovat hyvin täällä hallituksen ministerit ja kansanedustajat, kun te puhutte rahan lappamisesta ja syytämisestä terveydenhuoltoon. Olennainen ero meidän opposition ja hallituksen välillä on se, että me haluamme kehittää toimintoja, me haluamme uudistaa rakenteita, mutta me haluamme myös lisätä rahaa, ja sitä te ilmeisesti siellä hallituksessa ette halua tehdä. Me haluamme ottaa ihmisten huolen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vakavasti ja parantaa terveyskeskusten toimivuutta laaturemontilla.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin äskettäin vuorotteluvapaalta palanneena ihmettelen tätä summien erilaisuutta. Mutta kun luin ministeri Risikon vastauksen, niin te puhutte tulevaisuuteen suuntautuvista ohjelmista, hankkeista, tavoitteista, mutta resurssien suhteen ette puhu mitään, ensi vuoden budjetin antamasta rahoituksesta, ja siitähän on kysymys. Vaalikentillä puhutaan 494 miljoonasta, mutta budjettineuvoksen luvut ovat 150 miljoonaa miinuksella. Tämähän on karmea ristiriita, ja on turha hyviä hankkeita, hyviä ohjelmia ja suunnitelmia täällä esitellä, jos resurssitilanne tulevaisuuteen nähden on näin.

Arvoisa puhemies! On kummallista, että 1970-luvulla, kun Suomi oli paljon köyhempi kuin se on nyt, pystyttiin kouluterveydenhoidosta huolehtimaan. Miksi ei pystytä nyt?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terveydenhoidon monissa käytännöissä on parantamisen varaa. Esimerkiksi akuuttihoidon jälkeen on tämä kuntoutusvaihe, ja se ei aina onnistu välttämättä. Kyseessä on tärkeä muutaman viikon jakso, jolloin pitäisi saada potilas pois sieltä laitoshoidosta, ja tässähän olisi säästön mahdollisuuksia todella paljon. Ihan kymmenistä miljoonista puhutaan. Sairaalapaikoilla vanhusten makuuttaminen ei ole se oikea paikka. Tähän oikeastaan kommenttia haluaisin, miten tämä tulppa ratkaistaan. Tarpeen on, että terveyskeskuksissa otetaan tehtäväjako uudelleen, että papereiden hoidosta päästään potilaiden hoitoon. Lääkäreiden hallinnollisia töitä täytyy pystyä vähentämään. Sitten tärkeää on myös se, miten me saamme opiskelijat pitemmiksi jaksoiksi terveyskeskuksiin. Meillä harjoitusjaksot voisivat olla pidempiä. Tämähän on ollut myöskin keskustan yhtenä tavoitteena ohjelmissa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen sanoi omassa puheenvuorossaan kyllä aikamoisen uutisen minulle. Kuudessa vuodessa ovat kunnille menevät rahat lisääntyneet 50 prosenttia, puolella, 6 miljardista 9 miljardiin euroon. Jos kunnat eivät pysty hoitamaan asioita, niin eiväthän kunnat ansaitse enää itsehallintoa. Jos jokaiseen asiaan huudetaan hallitusta apuun, paikkaamaan lasten hampaat, antamaan vanhuksille tekarit, niin pakkohan meidän on panna kunnat luokalle ja valtion normiohjaukseen, semmoiseen normiohjaukseen, että taatusti on rahaa. (Ed. Skinnari: Siellä pohjoisessahan niitä on!) Sitten jätetään jäähallit rakentamatta, uimahallit rakentamatta, jos kerta raha ratkaisee kaiken. (Puhemies: Minuutti on mennyt!)

Arvoisa puhemies! Joko meni minuutti?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oikeastaan sanoisin niin, että olen täsmälleen samaa mieltä kuin kokoomus siinä, kun he vaaliohjelmissaan kovasti täällä hehkuttavat muun muassa tamperelaista Kotio-projektia. Se on nimittäin Tampereella sosialidemokraattisin voimin eteenpäin pistetty hanke, samoin kuin kotisairaala ja moni muu edistyksellinen hanke. Eli kunnissa usein sosialidemokraattisin voimin olemme olleet hyvin edistyksellisiä, ja hyvä, että kokoomus on näitä tukemassa.

Mutta sen sijaan olen kokoomuksen ja koko hallituksen kanssa hyvin paljon eri mieltä juuri siitä, mikä täälläkin on tullut nyt moneen kertaan ilmi: resursseja perusterveydenhuoltoon ei ole kylliksi. Myös minä ihmettelen kovasti niitä sanakäänteitä, mitä täällä sanotaan, että syydetään rahaa, ja kyllähän tämä äskeinenkin puheenvuoro varmasti jotain puhujan arvomaailmasta kertoi. Mutta tämä on hyvin vakava asia, että resursseja riittäisi terveydenhuoltoon. Siksipä minä (Puhemies: Minuutti on täysi!) kyllä kehottaisin hallitusta nyt katsomaan peiliin ja ottamaan vastuuta omista teoistaan ja kertomaan nyt, mikä on se lisäresurssi, mitä tässä on tulossa. Nimittäin valitettavasti näyttää vähän ontolta se rahapussi.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen kertaan todettu se, että perusterveydenhuollon keskeinen ongelma johtuu siitä, että on vaikea saada ja jokseenkin mahdotonta saada riittävää määrää lääkäreitä ja muuta henkilökuntaa terveyskeskuksiin. Oli tavattoman hyvä kuulla, miten hallituksen puolelta ministeri Risikko kertoi siitä, että erilaisiin toimenpiteisiin ollaan ryhtymässä ja on ryhdytty, jotta henkilökuntaa voitaisiin helpommin saada ja että työmarkkinajärjestöt ovat jotenkin tässä kuviossa myös mukana. Niin pitää ollakin. Se kuulosti hyvältä.

Minun kysymykseni koskee sitä, että entä jos houkuttelemalla, viettelemällä ei saada lääkäreitä, hoitajia terveyskeskuksiin, mikä on hallituksen seuraavan vaiheen suunnitelma sitten. Käytetäänkö jonkinlaista keppiä? Ryhdytäänkö muuttamaan lakia niin, että velvoitettaisiin lääkäreitä sitten pitempään palvelukseen terveyskeskuksissa, tai tämän tyyppisiä toimenpiteitä? Entä jos tämmöisen lainsäädännön pohjaltakaan ei saada sinne henkilökuntaa, nostetaanko sitten kädet pystyyn ja katsotaan, että terveyskeskusten työ on lähinnä tämmöinen ennalta ehkäisevä kansanterveystyö ja (Puhemies: Minuutti!) yksityislääkäritoiminta pyörittää sitten tätä hoitopuolta?

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä hallitus satsaa lisääntyvien mielenterveysongelmien ja alkoholismin hoitoon reaalimaailmassa, muutakin kuin vain ohjelmia? Tehdäänkö se puhumalla 24/7-avoimesta yhteiskunnasta ja edelleen unohtamalla se tosiasia, että Kalle Kansalainen putosi jo ajat sitten tämän yhteiskunnan tehokkuuden rattaanpyörästä?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme täällä moneen kertaan kysyneet ministeri Sarkomaalta sitä, miten Itä-Suomen hammaslääkärivajetta aiotaan koulutuksen avulla ja koulutuksen turvin paikata. Nyt haluaisin kuulla ministereiltä Risikko ja Hyssälä, mikä on teidän näkemyksenne siihen, että meiltä kerta kaikkiaan hammaslääkärit loppuvat. Ei ole enää mikään vitsi tai liioittelu, jos sanoo, että rippikouluikäisille hankitaan tekareita. Hammaslääkärikoulutusta ei kuitenkaan saada. Haluaisin tietää, millä keinoin te näette tätä hammaslääkärivajetta Itä-Suomessa helpotettavan.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus ja keskusta ovat useissa puheenvuoroissa korostaneet, että tämä on rakenteellinen ongelma. Rahaa ei niinkään paljon tarvita, vaan tarvitaan rakenteellisia muutoksia. No, jos kysymys on todella noin helppo, että tarvitaan rakenteellisia muutoksia, ja kun tiedetään, että tässä salissa voidaan säätää laki ihan muutamassa päivässä, niin mikä on se muutos, mitä te peräänkuulutatte, jotta me poistaisimme ne rakenteelliset muutokset ja saisimme terveyskeskukset toimimaan, ja kuka mahdollisesti vastustaa näitä rakenteellisia muutoksia? Kun minä olen ymmärtänyt, että me olemme kaikki yksimielisiä siitä, niin minkä takia te ette tuo eduskuntaan tai niihin elimiin, missä näistä asioista päätetään, muutosesityksiä?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Minä haluan kiittää: ed. Taiveaho toi täällä tärkeitä asioita, esimerkiksi tämä aikaisempi puuttuminen ja siihen liittyvä tämä asetus, mitä ollaan tekemässä. Näitä perhekeskuksia, joita on jo 30 paikkakunnalla, tullaan lisäämään, ja sitten on tämä oppilashuoltolaki, ja ne ovat juuri niitä toimenpiteitä.

Kouluterveydenhuollosta totean vain sen, että todellakin laman aikana kävi niin, että resurssien määrä väheni ja sitten, kun lama meni ohi, ei lisättykään tarpeeksi niitä resursseja. Nyt kun sitten on yritetty antaa ohjausta ja on annettu suosituksia ja on annettu myös lisää rahaa, niin kuin tuossa minun puheessani todettiin, ne eivät ole kuitenkaan ottaneet siellä vauhtia. Siitä syystä asetus tehdään.

Sitten myöskin ed. Kyllönen toi tärkeän asian esille, päihdeongelmat, ja siihen nyt ollaan tekemässä muutosta, että päihde- ja mielenterveysongelmien hoito on liitetty enemmän yhteen, koska useimmiten samalla henkilöllä on ne molemmat.

Yhteenvedonomaisesti totean, että terveydenhuollon muutokseen me tarvitsemme toiminnan muutosta, rakenteiden muutosta ja me tarvitsemme totta kai myöskin rahaa, mutta me tarvitsemme näitä (Puhemies: Minuutti!) kaikkia. Pelkällä rahalla tätä ei ratkaista.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Meillähän on todellakin toimivia terveyskeskuksia ja hyviä käytäntöjä. Ongelma on se, että ne hyvät käytännöt eivät tahdo levitä. Me kaikki tiedämme aika monia terveyskeskuksia, sanotaan nyt vaikka nyt omaltakin paikkakunnaltani, jotka toimivat hyvin, ja täällä oli Lapua-esimerkki. Mutta kun ne hyvät käytännöt eivät leviä. Teidän kuntapäättäjien, jotka täälläkin salissa ovat nyt, kannattaisi siellä omissa kunnissa miettiä, miksi ne hyvät käytännöt eivät leviä. Mikä siinä on, ettei naapurikunnasta voida ottaa mallia.

Olemmeko me niin jukuripääkansaa, että haluamme aina vaan itse keksiä kaiken, vaikka naapurissa on tehty jo se sama juttu. Kaikki kuntaliitokset ovat myös netissä, että voidaan katsoa sieltä, mitä hyviä käytäntöjä on ollut. Me olemme rahoittaneet erilaisia hankkeita, joista on saatu hyviä tuloksia, että hyvät ihmiset, hyvät käytännöt joka puolelle Suomea. (Ed. Gustafsson: Kaikki vain toimimaan, netistä johdetaan!) — Niin, juuri näin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) voi esimerkiksi sieltä ottaa, ed. Gustafsson. Se on nykyaikaa, esimerkiksi.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen totesi, että hallitus vähättelee terveydenhuollon ongelmia. Näin ei todellakaan ole. Hallitus on todellakin useilla toimenpiteillä pyrkinyt turvamaan sen, että terveydenhuolto toimii, ja muun muassa siinä, että pidetään kuntien rahoitus kunnossa. Kyllä oppositiolta voi kysyä sen vanhan presidentti Kekkosen viisauden, tai voi esittää sen toivomuksen, että kyllä myös oppositiossa voi palvella isänmaata ja lopettaa sellaisen tarpeettoman pelottelun siitä, että terveydenhuolto on tässä kriisiytymässä, kun kuitenkin tiedämme sen, että nyt kuntien taloudellinen tilanne on parempi kuin se on ollut moniin vuosiin. Ne haasteet tulevat muutamien vuosien kuluessa, ja juuri siksi Paras-hankekin on käynnistetty.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ovat edustajat Urpilainen ja Gustafsson kertoneet, mikä ero on hallituksella ja oppositiolla. Yksi ero on se, että hallitus joutuu todellakin vastaamaan asioista. Joudumme muun muassa vastaamaan siihen tilanteeseen, mikä meillä on. Voin osaltani edelleen muistuttaa, että meillä on neljä viidestä terveydenhuollon yksiköstä toimivia. (Ed. Tennilä: Yli puolessa on vajaus lääkäreistä!) Sitten on yksi viidesosa, joka ei toimi. Suuri vaara on, että tätä keskustelua seurataan sellaisellakin paikkakunnalla, jossa kuntapäättäjät ovat luvanneet terveyskeskuslääkärille enemmän kuin ministerin palkan, rantatontin ja pitkän loman ja silti he eivät ole saaneet perusterveydenhuoltoon lääkäriä. Kysymys kuuluu: Välikysymyksen pääydin on se, että lisää rahaa, kun on luvattu enemmän kuin kuu taivaalta. Eikö silloin tarvita toimenpiteitä, joita on haettu ja ollaan hakemassa, jotta näillekin paikkakunnille, joissa ei rantatontti ja ministerin palkka riitä, lääkäri saataisiin?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen, meillä on suunnilleen samanlainen siviilikoulutus. Minä alan epäillä, että siinä koulutuksessa kiinnitetään liiaksi huomiota puhetaitoon ja liian vähän kuuntelemisen taitoon. Selvyyden vuoksi: Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa omassa vastauspuheenvuorossani totesin, että hyvin toimiva terveydenhuoltojärjestelmä tarvitsee asianmukaiset resurssit plus sitten rakenteellisia uudistuksia. Ihan ruohonjuuritasolle mennäkseni haluan sanoa sen, että esimerkiksi Joensuun kaupungin terveydenhuolto-organisaatiosta tulee aika ajoin minulle yhteydenottoja sen henkilöstön toimesta, joka sanoo, että sen asiantuntemus ei ole läheskään vielä täysimääräisesti käytössä, kun näitä terveydenhuollon hoitoprosesseja läpi käydään. Siellä on yksi voimavara, joka täytyy ottaa ehdottomasti paremmin käyttöön, mutta sitä ei voi tehdä asetuksella, vaan se on paikkakuntakohtaisesti harkittava.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvoisa ministeri Risikko, teidän vastauksessanne todetaan näin: "Suuri osa terveyskeskuksien vaikeuksista johtuu lääkärityövoiman saatavuusongelmista. On selvää, että terveyskeskusten lääkäripula tulee edelleen pahenemaan, - -." Näin te totesitte, ja kuten tiedätte, lääkäreillä on mahdollisuus, jopa tapa, yhtiöittää työtulonsa ja keventää verotustaan tällä tavalla. Tämän kaltainen laillinen veronkierto mahdollistaa virkatyötä paremman ansiotason. Sen vuoksi ne rantatontit eivät vedä. Siis paremman ansiotason virkatyötä pienemmällä työmäärällä ja vastuulla. Kun johtavat lääkärit sanovat, että lääkärinvirkoihin ei ole hakijoita, niin lääkärit sanovat, että he osaavat laskea. Heidän ei kannata ottaa vastaan tarjottua virkamiestyötä, kun bisnes pyörii niin paljon paremmin, kun yhtiöittää oman työnsä. (Puhemies: Minuutti!) Aiotteko puuttua tähän räikeään epäkohtaan?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt keskusteltu tästä Raija Koskisen laskelmasta. Se on tässä. Minä luen tästä nyt sosiaali- ja terveysministeriötä koskevan osuuden. STM:n vanhusten ja vammaisten palvelut: kunnille -45 miljoonaa. STM:n maksu-uudistus eli asiakasmaksut: kunnille +3 miljoonaa. STM:n kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki: kunnille -13 miljoonaa. Evo-tutkimus ja -koulutus: -4 miljoonaa kunnille. STM:n pitkäaikaisasunnottomien tukipalvelut: 0. Tämä tekee yhteensä -60 miljoonaa. Ja asukasluvun ja ikärakenteen muutokset: -98 miljoonaa. Se on -158 miljoonaa. Tätä ei ole Raija Koskinen laskenut yhteen, minä olen. Jos tästä talosta löytyy joku, joka tulee kumoamaan minulle tämän laskelman, niin tarjoan koko loppuvuoden mitä tahansa nestettä ilmaiseksi.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo laskelmahan tarkoittaa sitä, että silloin, kun lisätään kuntien valtionosuuksia esimerkiksi vanhustenhuoltoon, niin se on valtion osuus ja myös kunta lisää omaa rahoitustaan vanhustenhuoltoon, joten tuolla logiikalla, jos ilmoitatte nuo summat negatiivisina, niin joka kerta, koska tahansa, kun valtio lisää kuntien valtionosuuksia, se on kunnille meno.

Arvoisa puhemies! Mielestäni on ehkä hieman erikoista, että puheenjohtaja ed. Urpilainen puhuu ylimielisyydestä. Terveydenhuoltoon lisätään rahaa, normiohjausta kiristetään ja pyritään kehittämään ja muuttamaan niitä rakenteita, jotka tällä hetkellä ovat tarkoittaneet sitä, että meillä kaikkialla perusterveydenhuolto ei toimi tai että esimerkiksi mielenterveysongelmiin ei saa hoitoa. Kyllä tässä tehdään aika vakavalla mielellä töitä näiden vakavien asioiden parissa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hoitotakuu oli ja on erittäin hyvää lainsäädäntöä, mutta valitettavasti se on tehonnut paljon paremmin nimenomaan erikoissairaanhoitoon, esimerkiksi leikkausjonoihin, kuin perusterveydenhuoltoon. Kun täällä varsinkin hallituspuolueiden edustajat ovat kehuneet hoitotakuun vaikutuksia, niin Kansallisen terveyshankkeen arviointiryhmä itse on todennut, että perusterveydenhuollon edellytykset ovat jopa heikentyneet, eli hoitotakuu ei siellä toimi. Ongelmana on se, että meillä on monia sairauksia, esimerkiksi mielenterveysongelmat, päihdesairaudet, jotka ovat lisääntyneet, väestö ikääntyy, ja sen takia myös sairauksia on enemmän ja sitten lääkäreiden keskimääräiset väestövastuut ovat todellakin liian suuret. Se, että lääkärit pakenevat joistakin terveyskeskuksista pois, ei ole pelkästään palkkakysymys, ei heitä näillä rantatonteilla saada houkuteltua, (Puhemies: Minuutti on täysi!) vaan yksinkertaisesti se työtaakka on liian suuri. Väestövastuualueet ovat liian suuret lääkäriä kohti, ja sen vuoksi sinne perusterveydenhuoltoon tarvitaan virkoja lisää.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa on useassa puheenvuorossa puhuttu perusterveydenhuollon rahoituksen niukkuudesta, ja kun rahoitus on niukka, niin on erityisen tärkeää, miten se rahoitus kohdennetaan, ja tähän kuuluu se, millä tavalla valtionosuudet kunnille kohdentuvat. Paras-laissa todetaan, että kun valtionosuusjärjestelmää uudistetaan, on otettava huomioon palvelutarve ja olosuhdetekijät. Nykyisessä valtionosuusjärjestelmässä sairastavuutta kuvaava tekijä ei oikeastaan kuvaa sairastavuutta, vaan se kuvaa, kuinka paljon kunnassa on työkyvyttömyyseläkkeellä olevia alle 55-vuotiaita. Nyt kun on käytettävissä todellisia tietoja sairastavuudesta kunnittain, niin niitä tulee käyttää. Tässä mielessä, kun valtionosuusjärjestelmää uudistetaan, on välttämätöntä, että tämä sairastavuustekijä otetaan asianmukaisella tavalla huomioon, jolloinka kuntien väliset erot tässä tapauksessa kaventuvat.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on iso ja vaikea ja tärkeä asia, niin että tästä pitäisi puhua ihan toisenlaisissa oloissakin kuin pelkästään kunnallisvaalien alla. Minä kysyisin oikeastaan vasemmistolta, mihin tutkimuksiin perustuu teidän näin korostettu väitteenne, että pelkästään rahaa lisäämällä ja virkoja lisäämällä tämä asia laitetaan järjestykseen. (Välihuutoja) Te vaaditte tällä lailla ilman, että te kerrotte, mihin tutkimuksiin se perustuu.

Minä neuvon teille yhden tutkimuksen. Teille kaikille on jaettu kirja Haasteiden Venäjä pari kolme viikkoa sitten. Siellä kerrotaan Venäjästä tilanne, jossa tietylle alueelle annettiin suurin piirtein kaksinkertaiset palkat. Mikään ei parantunut niissä terveyskeskuksissa. Tämä on paljon syvällisempi, monipuolisempi asia. Tarvitaan jonkun verran taloutta, mutta pääkorjaaminen on juuri siellä, mitä meidän ministerimme ovat sanoneet: tässä tarvitaan huolellinen, syvä analyysi niistä terveyskeskuksista, missä asiat ovat huonosti, mikä siellä mättää. Meillä on liian paljon hallinnollista käsittelyä. Me emme mene työntekijöiden tasolle emmekä kysy heiltä. (Puhemies: Minuutti!) Jos on kaksi vierekkäistä terveyskeskusta ja toinen toimii hyvin, toinen huonosti, se ei ole lainsäädännöllinen eikä taloudellinen kysymys.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demarit eivät ole väittäneet sillä tavalla kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, jotta pelkästään rahalla ratkaistaan, vaan siinä tarvitaan kaikkia toimenpiteitä.

Yksi semmoinen rakenteellinen juttu, jota täällä on penätty ministeriaitiosta myös, milloin se aiotaan laittaa kuntoon: Lääkärinvastaanotoilla on paljon ihmisiä, jotka odottavat eläkettä, ja erikoislääkärit ovat antaneet lausunnon, jotta on työkyvytön, ja siitä huolimatta joutuu vähän väliä menemään terveyskeskukseen erikoislääkärille lisää lausuntoja hakemaan ja Kelassa ja vakuutusyhtiössä sanotaan, jotta kyllä se on terve. Tämä on semmoinen rakenteellinen ongelma, joka yhä edelleen rasittaa tuolla vastaanottoja. Sen takia tähän pitäisi nyt löytää nopeasti ratkaisu, millä tämä homma hoidetaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle totean, että meillä on näyttö siitä, mihin rahattomuus on johtanut suomalaisessa terveydenhoidossa. Tällä hetkellä yli puolessa Suomen terveyskeskuksista on lääkärivaje. Miksi? Minusta on turha ruveta puhumaan lääkärien moraalista tai tämän tyyppisistä asioista, jota sävyä täällä välillä aina kuulee. Kysymys on siitä, että 90-luvun alussa aloitetut säästöt johtivat siihen, että siellä oli liian kova työpaine. Eräiden lääkäreiden sanonnan mukaan terveyskeskukset saivat maineen suolakaivoksina. Ne eivät ole haluttuja työpaikkoja sen liian pienellä porukalla tekemisen seurauksena. Tässä olemme sen vuoksi. Liian vähällä resurssilla on koetettu tehdä. Te lääkärinä tiedätte todellisen tilanteen, ja se on se taustasyy tässä asiassa, ja se ei korjaannu ilman resursseja. Hallituksella niitä olisi nyt ainakin ollut, mutta verohelpotukset voittivat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä arkipäivän realismista, tämä on tuolta Oulusta, kerron itselleni kovin tutun tilanteen Pateniemen-Rajakylän suuralueelta, 11 000 asukasta, asukasmäärä on kovasti nousussa.

Ensiksi tuli omalääkärijärjestelmä. Täällä arvoisat ministerit kovasti totesivat ja julistivat, kokoomukset ministerit, että nyt se homma hoituu ja nyt tulee kaikki kuntoon, ja sitten ei tullut mitään, yksi lääkäri, välillä puolitoista lääkäriä, ja siinä kaikki, ja kaikki on puuroutunut ihan kerta kaikkiaan. Viime viikolla tulivat sinne jo turvamiehetkin katsomaan, että jollakin tavalla asiat ovat hallussa. Mitä tuli viime viikolla? Ilmoitettiin, että joo, tämä omalääkärijärjestelmä olikin huono juttu. Nyt tulee tiimihomma. No, paljonko niitä lääkäreitä on? Yksi kappale ja yksi hoitaja.

Elikkä kai se tilanne on jo nyt puuroutunut niin pahaksi, että se vaatii aivan radikaaleja ratkaisuja, ja silloin tullaan näihin ohjausjärjestelmiin. Elikkä täytyy olla sellainen normiohjausjärjestelmä, johonka voidaan puuttua.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opposition välikysymys sinällään on tärkeä keskustelunaihe, mutta tässä keskustelussa ei ole kyllä noussut mitään sellaisia asioita, joihinka hallitus ei olisi puuttunut. Siinä mielessä tuntuu, että välikysymyksen ajankohta on tärkeämpi kuin itse aihe.

Aika vähän on noussut esiin todella se ongelma, että meillä on valtakunnassa suuria alueita, joissa lääkäreitten saanti on todella vaikeata ja lääkärin vastaanotolle pääsy on vaikeata. Näihin asioihin pitäisi myös löytää vastauksia, ja toivoisin, että tähän kysymykseeni löydettäisiin myös vastauksia. Nimittäin kysymys ei ole pelkästään rahasta eikä ohjauksestakaan. Tavalla taikka toisella kansalaisille pitää nämä tasavertaiset palvelut järjestää.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko oppositiolla todella sellainen käsitys, että antamalla valtionosuuksia 600 miljoonaa lisää kunnille perusterveydenhuolto tulee kuntoon? Näinhän se ei suinkaan ole, vaan me tarvitsemme näitä rakenteellisia muutoksia. Tässä budjetissa muun muassa luvataan 4 000 lisävirkaa. Ette ole varmaan kovin tarkkaan sitä lukeneet. Sittenhän meillä on keinoja. Meillä on Toimiva terveyskeskus, meillä on listautumismalli lääkäreille, meillä on Kaste-ohjelma, meillä on Paras-hanke, meillä on terveydenhoitolakiuudistus. Jos näitä lähdetään oikeasti toteuttamaan, niin myös perusterveydenhuolto tulee kuntoon.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtionosuudet ovat melkoiselle osalle kunnista merkittävä tulolähde, kun järjestetään palveluja. Nyt kuntien toimintamenojen kasvun arvioidaan olevan tänä vuonna 6 prosenttia ja ensi vuonna noin 5 prosenttia. Kun kuluvan vuoden indeksitarkistus on 5,2 ja ensi vuoden 3,9 prosenttia, niin silloin ei voida puhua täysimääräisestä indeksitarkistuksesta, vaan valtio jää velkaa kunnille ainakin neljäksi vuodeksi, mutta jos valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus tulee 2010, niin tiedä häntä, tulevatko nämä ollenkaan maksetuiksi.

Mitä tulee tähän kuntien syyllistämiseen hulvattomasta rahankäytöstä, niin ennen kaikkea kokoomuksen ryhmän edustajilta sitä on tullut tänään ja lehdistä on saanut lukea, jotta lapioidaan rahaa ja nyt se saa riittää. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Turha tässä on toistaa edustajien nimiä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monessa kunnassa potilas ohjataan yksityiselle sektorille, koska terveyskeskus ei toimi. Tässä laskin ajan kuluksi, mitä tuollaisen epämääräisen vatsavaivan tutkimus ja käynnit potilaalle tulevat maksamaan Kelan vähennysten takaisinmaksun jälkeen: noin 1 500 euroa. 1 500 euroa, koska siinä on pari skopiaa, ultraääni ja saatetaan tehdä vielä magneetti- tai ct-tutkimus, ja takana saattaa olla haimakarsinooma eli syöpä. Tämä on ihan laskennallinen kysymys. Tämä on mahdoton tilanne, että ihmiset hoidettaisiin, kaikkein rikkaimpia lukuun ottamatta, yksityisellä sektorilla.

Sitten ministeri Risikolle sellainen kysymys, että kun meillä on ollut potilas—lääkäri-suhde, niin onko tämä teidän kehittyvä terveyskeskuksenne sitä, että ihmisillä tulee olemaan potilas—hoitaja-suhde.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikuttaa siltä, että tämän keskustelun aikana on unohdettu se tosiasia, että Suomessa saamme kuitenkin nauttia terveydenhuollon parhaimmistosta koko maailmassa. Samalla näyttää unohtuneen se tosiasia, että demarit ovat olleet hallitusvastuussa kahdentoista vuoden ajan ja varmasti ei näitten kuuden vuoden aikana ole alas ajettu näitä asioita, mistä nyt keskustellaan.

Välikysymyksessä on useita väittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Tämä hallitus, Vanhasen hallitus, on tunnistanut terveyspolitiikan uudistuksen tarpeet heti alkujaan, mistä johtuen on muun muassa perustettu terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Keskustavetoisesti on kuntiin jalkautettu jo viime hallituskaudella Paras-hanke ja hoitotakuujärjestelmä, joten puheet hallituksen tekemättömyydestä ovat perusteettomia. Vaalien alla populismin sijaan pitäisi keskittyä ratkaisemaan muun muassa ongelmaa siitä, mistä me saamme ylipäätään tulevaisuudessa kuntatyöntekijöitä. Silloin puhutaan muistakin kuin hoitajista.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä ei mitään muuta vaadita kuin rahaa. Ei täällä ole yhtään muuta toimenpide-ehdotusta tälle asialle. Vaikka me kaikki nämä keltaisen kirjan varat laittaisimme terveydenhuoltoon, niin sekään ei riittäisi tässä asiassa. Jos ihminen ei pääse lääkärin vastaanotolle, syy voi olla, ettei lääkäreitä ole — varsinkin siellä Lapissa voi olla tilanne näin — mutta toinen syy voi olla se, että meidän järjestelmässämme on suuri vika, ja se pitää korjata. Meillä on lääkäreitä ja hoitajia enemmän Suomessa kuin ikinä aikaisemmin, ja ollaan kuitenkin terveempiä kuin koskaan ennen, mutta nämä hoitajat ja lääkärit eivät vaan ole oikeassa paikassa eli siellä, missä heidän pitäisi olla hoitamassa ihmisiä. Me tarvitsemme sekä kuntapuolen tuottamia palveluja että yksityisen puolen, ja molemmista täytyy pitää huolta, jotta valinnanvapaus ja pieni, positiivinen kilpailuasetelmakin säilyy, ja Kela-korvauksia tulee nostaa tästä syystä.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä ed. Vahasalo kaipasi jotain konkreettista esitystä, miten voidaan rakenteita muuttaa, niin tällä hetkellä terveyskeskusten vuodeosastoilla on tuhansia yli 75-vuotiaita. Vuonna 2005 lukumäärä oli 9 758, ja monelle heistä olisi ollut mielekkäämpää asua palveluasunnossa tai tehostetun asumispalvelun kodissa. Sen lisäksi vanhempien kanssa asuu 12 500 kehitysvammaista, ja heistä 5 000 on yli 25-vuotiaita. Hoitovastuu on edelleen omaisilla, vaikka nämä aikuiset tarvitsisivat oman kodin tuetun asumisen piirissä. Samoin on myös mielenterveyskuntoutujia noin 7 000, jotka tarvitsevat oman kodin. Kehitysvammaisia on laitoshoidossa 2 200 henkeä, ja heistä vain pieni osa tarvitsee laitostasoista hoitoa. Eli kysynkin nyt ministeriltä, miten hallitus aikoo toimia, (Puhemies: Minuutti!) jotta tämä laitospainotteinen hoito saadaan muutettua avohoitopainotteisemmaksi.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin paljon puhuttu ja väitelty miljoonista, onko miljoonia siirtynyt sinne vai tänne suuntaan. Toisaalta on hyvin vähän puhuttu näistä palvelujen tuottajista. Olennaista sairaalle on se, että saa hyvää palvelua, ja sen tuottaa tavallinen hoitaja, tavalliset hoitavat kädet. Hoitavien käsien määrä ja toisaalta sen työyhteisön henki ja ihmisten siellä jaksaminen ovat johtamiskysymyksiä joko suoraan sairaaloiden tai terveyskeskusten johtajien tasolta tai sitten kunnallisten päättäjien tasolta.

Hämmästelen sitä, että täällä kuntapäättäjien osalta on oltu niin hiljaisena, että ei minkäänlaista kannanottoa. Jos nyt otan tuon Porin kaupungin esimerkiksi, niin Porin kaupungin sosiaali- ja terveyshuoltoon käytetään suhteellisesti valtakunnassa aivan häntäpäässä oleva rahamäärä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Se on vasemmistoenemmistöinen kaupunki, jossa vuosikate ei ole miinuksella.

Ministeri Risikolta kysyisin, kun toteatte, että potilas saa jatkossa terveyskeskuksesta myös erikoislääkärin palveluja, tämä on erittäin hieno linjaus (Puhemies: Minuutti on mennyt!):

Mitä erikoislääkärin palveluja mielestänne voisi terveyskeskuksesta saada nykyistä enemmän?

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelun aikana on käynyt ainakin se selville, että oppositiolla ja hallituksella on se vissi ero, että hallitus tekee jo niitä toimia, joista oppositio vasta unelmoi.

Täällä on väitetty, että hallitus ei kantaisi vastuuta kuntien rahoituksesta. Kannattaa muistaa, että tällä hallituskaudella kuntien valtionosuudet tulevat kasvamaan yli 20 prosenttia, vaikka valtionosuuksien korotuksia veronkevennysten kompensoimiseksi ei huomioitaisi. Eli todella merkittävästi valtio on mukana tässä. Mutta kyllä kunnilla on isot haasteet vastata tähän terveyspalveluiden kasvavaan kysyntään.

Sen lisäksi, että meidän on laitettava terveydenhuolto kuntoon, tehtävä terveyskeskuksista toimivia, meidän tulee entistä enemmän kiinnittää huomiota juuri terveyden edistämiseen. On hyvä, että hallitus on nyt laatinut siitä politiikkaohjelman, ja nimenomaan tässä uudessa terveydenhuoltolaissa, joka tällä hetkellä on lausuntokierroksella, tulee lisävelvoitteita sillä tavalla, että terveysnäkökohdat on otettava huomioon kaikissa kunnan toiminnoissa jatkossa ja terveyden (Puhemies: Minuutti!) edistämisestä on laadittava suunnitelma. Tämä on todella merkittävä parannus, ja toivon, että jokainen kuntapäättäjä osaltaan nostaa terveyden edistämisen tärkeäksi strategiseksi tavoitteeksi koko kunnassa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustelua myös pitkään sairaanhoitajan työtä tehneenä ihmisenä. Voin kyllä sanoa, että yhdessäkään opposition puheenvuorossa ei ole ollut kyse pelottelusta eikä mörköjen manaamisesta eikä uhkakuvien maalaamisesta seinille eikä seinien taakse. Ei ole liioiteltu. On kerrottu vaan se karu todellisuus, missä terveydenhuolto tällä hetkellä on, minkälaisissa olosuhteissa siellä terveydenhuoltoalan ihmiset tekevät työtä, minkälaisen hoidon puutteen edessä potilaat ovat.

Sitten kunnallisvaaliasiaan. Ainakin meillä Pohjois-Savossa joka ainoassa kunnassa käydään keskustelua vaalikentillä perusterveydenhuollon palvelujen riittävyydestä. Olisi tosi kummallista, jos tässä isossa talossa, missä päätetään valtion linjoista, ei keskusteltaisi. Minusta on oikeastaan aika edesvastuutonta, että heitetään tietyllä tavalla semmoinen kupla, että tämä on mitätöntä keskustelua, kun se käydään kunnallisvaalien alla. Ei toki, tämä on se aivan oikea paikka käydä tästä keskustelua, tehdä yhdessä päätöksiä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin perään hyvien käytäntöjen levittämistä. Kannattaisi selvittää, miksi osassa pieniäkin terveyskeskuksia terveyspalvelut, kuntoutus, jopa vanhusten asumisjärjestelyt toimivat, siis koko hoitoketju. Meilläkin on Keski-Suomessa tämmöisiä pieniä kuntia, muun muassa Konnevesi, erinomainen paikka.

Miksi osassa sairaaloita leikkausjonot on sulatettu, jossakin leikkausjonot pysyvät tai kasvavat ihan yhtäläisistä resursseista huolimatta? Miksi osassa vanhustenhuoltolaitoksia on tilanne se, että vaikka henkilöstömitoitus on pienempi kuin viereisessä laitoksessa, niin hoito on laadukasta, työntekijät viihtyvät eikä uupumusilmiötä ole kuin siinä viereisessä? Tästäkin on tehty selvityksiä. Kysymys ei voi olla todellakaan pelkästään rahasta vaan ihan oikeasti siitä johtamisesta, prosessien ja hoitoketjujen toimivuudesta, työnjaon selkeydestä jne. Kannattaa hankkia nyt selvityksiä näistä hyvistä käytännöistä ja levittää niitä eteenpäin.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän keskustelussa haluan vielä tähdentää sitä, että kyse ei ole vain terveyskeskuksista vaan kyse on koko meidän terveydenhuollostamme ja ennen kaikkea perusterveydenhuollosta, niin neuvoloista, oppilashuollosta ja terveyskeskuksista kuin myös sitten erikoissairaanhoidosta. Meiltä puuttuu riittävä henkilöstö niin lääkäreitä, sairaanhoitajia, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä kuin koulukuraattoreita; meiltä puuttuu henkilöstöä sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Samalla me puhumme ja mietimme, miksi meidän julkisen terveydenhuollon terveyskeskukset ja perusterveydenhuolto eivät ole houkuttelevia. Täällä on tullut monta kertaa esille se, että työtaakka näissä yhteisöissä on niin tiukka, että ihmiset hakeutuvat muihin tehtäviin. Me tiedämme, että sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävä työ on myös ihmiskeskeistä. Me tarvitsemme lisää alan ammattilaisia auttamaan ja tukemaan ihmisiä eri elämäntilanteissa. Ainoastaan siten voimme vahvistaa palveluja ja vähentää työtaakkaa niin terveyskeskuksissa, perusterveydenhuollossa (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kuin muuallakin.

Arvoisa ministeri Hyssälä, haluaisin vielä tähdentää terveyden edistämisen näkökulmasta, että terveyden edistäminen on erittäin tärkeä asia ja kannatamme varmaan kaikki sitä koko sydämestämme. Siksi ihmettelemmekin, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) miksi hallitus on vähentänyt terveyden edistämisen määrärahoja 300 000 euroa.

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä terveydenhuollon kehitystä on aika pitkään seurannut pohjoisesta ja itäisestä näkökulmasta, niin jotenkin on tullut sellainen kuva, että poliittisia päättäjiä tämä perusterveydenhuollon tilanne on alkanut kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun nämä ongelmat ovat tulleet myös suurien kaupunkien ongelmiksi.

Mutta on totta, että raha ei ole ainoa keino tämän tilanteen parantamiseksi. Yksi hyvin keskeinen keino on se, että erikoissairaanhoidon dominoiva ote suomalaisessa terveydenhuollossa muuttuu eli uuden terveydenhuoltolainsäädännön kautta raja-aidat poistetaan erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon ja mielellään myös sosiaalihuollon väliltä. Mutta kun tiedämme, minkälaiset professiot terveydenhuollossa kaiken kaikkiaan on, niin kysyisin arvostetuilta ministereiltä: kuinka helposti näette tämän etenevän, että todella nämä raja-aidat saadaan pois perusterveydenhuollon ja (Puhemies: Minuutti on mennyt!) erikoissairaanhoidon väliltä?

Anne-Mari  Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne ei todellakaan ole niin huono kuin oppositio antaa täällä ymmärtää. Neljä viidestä terveyskeskuksesta toimii hyvin, mutta on luonnollista, että toimintaa on kehitettävä.

Ed. Urpilainen unelmoi uuden ajan terveyskeskuksesta ja luetteli pitkän listan toimenpiteitä. Minun korvissani nämä toimenpiteet olivat ministeri Risikon johtamaa Toimiva terveyskeskus -hanketta. Parasta tässä hankkeessa on se, että toimenpideohjelmaan on sitoutettu niin ammattijärjestöt kuin Kunnallinen työmarkkinalaitoskin. Tarvitsemme rahaa, rakenneuudistuksia, toimintatapojen muutoksia, mutta tarvitsemme myös hyvää johtamista. Henkilöstön hyvinvointi on keskeinen asia, kun kehitämme terveyskeskuksiamme. Hyvän johtamisen ja resursoinnin päätökset tehdään omissa kotikunnissamme.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme täällä tänään kuulleet, että kuntien valtionosuuksien määrä on 6 miljardin euron tasosta vuodelta 2003 nousemassa 9 miljardiin euroon vuonna 2009. Tämä lisäys on näkynyt Lappia myöten ja hyvä niin. Mutta niin ovat myös näiden valtionosuuksien käytön tarpeet lisääntyneet kuntien peruspalveluiden osalta. Etenkin erikoissairaanhoidossa menokehitys on ollut tiettyjen kuntien osalta hyvinkin huimaa.

Hallitus vastaa tähän tilanteeseen muun muassa rakenne- ja hallintotyöllä. Uusi terveydenhuoltolaki sekä laki sosiaali- ja terveyspalveluiden hallinnosta ovat käsittelyssä, ja siitä varmasti kuulemme vielä lisää. Mutta myös rahaa tarvitaan, ja rahoituksen osalta keskeinen on valtionosuusjärjestelmän uudistus 2010. Olisin kysynyt: millä tavalla alueelliset erot, muun muassa pitkät etäisyydet ja vaativat luonnonolosuhteet, tullaan huomioimaan, vai tullaanko ne (Puhemies: Minuutti mennyt!) huomioimaan, valtionosuusjärjestelmässä niin, että nämä olosuhde-erot muun muassa Lapissa tulevat huomioiduiksi?

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu edustajien puhe- ja kuuntelutaidosta, mutta ehkä eniten kuitenkin itseäni huolestuttaa laskutaito. Talousarvioesitys tälle vuodelle on 700 miljoonaa euroa kuluvaa vuotta suurempi, mikä tarkoittaa noin 5 prosentin lisäystä. Suurimmat lisäykset tulevat kuntien valtionosuuksiin, noin 500 miljoonaa euroa. Jos tämmöinen 5 prosentin kasvu jatkuu kymmenen vuoden ajan ja kun tällä hetkellä kunnissa on noin 490 000 henkilöä töissä, niin kymmenen vuoden päästä olisi jo noin 720 000 henkeä.

Minä olen ihan varma, että rahat ja väki eivät riitä siihen, ellei ryhdytä nopeisiin toimenpiteisiin koko järjestelmän tehostamiseksi. Me tarvitsemme tarpeeksi isot järjestämisvastuut, meidän pitää tukea tuloksia, ei liitoksia, meidän pitää tilata ja tuottaa, meillä pitää olla kilpailuttamisosaamista. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Ylimmän johdon pitää keskittyä peruspalveluihin, meidän pitää ottaa käyttöön innovaatiopakotteet, ja sähköistä asioimista on lisättävä erinomaisen paljon. Näillä keinoilla me voimme selvitä näistä talkoista.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen terveydenhoitojärjestelmähän on kustannuksiltaan Euroopan mittakaavassa oikein tehokas, ja nyt pitää sitten kysyä, mistä aiotaan tehostaa, jos tehostuksesta on tässä kysymys? Eikö pitäisi päinvastoin panostaa siihen, että hoidon vaikuttavuus olisi sellaista, että meillä yhä useampi kansalainen olisi terveenä? Siitä varmasti olemme kaikki samaa mieltä, että terveenä on parempi olla kuin sairaana, ja toivottavasti olemme myös yksimielisiä siitä, että ihmisen on hyvä tehdä työtä.

Täällä salissa ei vielä ole puhuttu siitä, että meillä on tämmöinen iso, kasvava ongelma. Nimittäin ihmiset siirtyvät pitkille sairauslomille ja sieltä sitten sairauseläkkeelle, mikä kertoo tästä meidän järjestelmämme haavoittuvuudesta ja toimimattomuudesta paikoin hyvinkin pahasti.

Nyt kysyisin, millä tavalla uusi terveydenhuoltolaki vastaa näihin haasteisiin, koska nyt jos me katsomme ihan tähän lähitulevaisuuteen, niin meillä on todellakin tämä yksi ongelma, joka pitää hoitaa myös. (Puhemies: Minuutti on mennyt!)

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On todella ylimielistä väittää, että hallitus ei olisi tehnyt mitään terveydenhuoltomme eteen. Toki on oikeutettua kysyä välikysymykselläkin, mutta pitäisi olla malttia myös kuunnella. Tällä hetkellä palveluasumista suositaan laitoshoidon sijaan muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton helmikuussa 2008 antaman ikäihmisten palveluasumisen laatusuosituksen muodossa, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajoja madalletaan, ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä lisätään, terveyskeskuksista tehdään entistä houkuttelevampia työnantajia ja työpaikkoja ja oppilashuoltoon suunnitellaan parempaa sääntelyä. On Toimiva terveyskeskus -ohjelmaa, terveydenhuoltolakia jne. Juuri näitä toimenpiteitä välikysymyksessä esitetään, ja juuri näihin toimenpiteisiin hallitus on jo siis aiemmin päättänyt ryhtyä. Tämä välikysymys on (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kovin erikoinen.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joskus tuntuu siltä, että tälle salille olisi syytä järjestää valtionosuusjärjestelmäkoulutusta, niin hullulla tavalla näitä lukuja lasketaan yhteen ja ymmärretään. Kyse on siitä, että meillä veronkevennyksiä kompensoidaan valtionosuuksia lisäämällä. Silloin ei ole kyse kunnissa lisärahasta, vaan silloin on kyse siitä rahasta, joka veronkevennyksillä on ensin otettu pois ja joka kompensoidaan valtionosuuksilla takaisin, ja tällaista ei voi laskea lisärahaksi. Näin ei ministeri ole tehnyt, koska hän tuntee tämän järjestelmän. Sen sijaan hän on turvautunut puheessansa edellisen hallituksen panostuksiin, koska silloin tänne terveydenhuollon puolelle tehtiin valtionosuuslisäyksiä, ja nyt ne jäävät luvattoman vähäisiksi suhteessa siihen, mikä on ollut se kustannuspaine, joka esimerkiksi palkkaratkaisuista on tullut.

Mutta haluaisin oikeastaan kysyä ministeriltä, oletteko te valmis siihen, että mietittäisiin keinoja, millä lääkäreiden velvollisuutta terveyskeskuksien palveluun voitaisiin pidentää (Puhemies: Minuutti!) tai millä voitaisiin vähentää esimerkiksi erilaisista nuhakuumeista ja muista johtuvia lääkärilausuntoja tai työterveydessä käytettäviä lääkärinlausuntoja, koska nämä voisi tehdä muukin henkilökunta (Puhemies: Minuutti!) ja näin me saisimme sitä lääkäriresurssia oikeasti siihen hoitotyöhön, jonne sitä kipeästi kaivataan.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti myös meidän mielestämme rakenteita ja ohjausta täytyy uudistaa, mutta on vastuutonta jättäytyä vain sen varaan. Täällä on puhuttu paljon hyvistä käytännöistä ja tehostamisesta. Kaikki viimeaikaiset kansainväliset tutkimukset kertovat siitä, että Suomi on maailman tehokkain terveydenhuollon hoitaja. Mutta se, missä tarpeet ovat ja missä edustamme eurooppalaisittain pohjasakkaa, ovat nämä panostukset, jotka olisivat tämän laadun tae. Miten pitkälle te, ministerit, laskette vielä tämän tehostamisen varaan?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Aloitan ed. Filatovin esimerkeistä: onko ajateltu näitä? Kyllä, näitä juuri. Nämä ovat sitä Toimiva terveyskeskus -ohjelman repertuaaria, mitä toimenpiteitä ollaan tekemässä, elikkä ihan näin.

Sitten kun kysytään, olemmeko me valmiit pidentämään lääkärien terveyskeskusjaksoa, niin tällä hetkellä minun henkilökohtainen ja myös meidän ministeriömme kanta on se, että ei pidennetä sitä terveyskeskusjaksoa, mutta varmistetaan, että se ollaan ihan oikeasti terveyskeskuksessa, koska tällä hetkellä näyttää siltä, että ei olla sitä jaksoa terveyskeskuksessa vaan ollaankin siellä erikoissairaanhoidon puolella.

Täällä kysyttiin myöskin sitä, aionko nyt tällä ohjelmalla jotenkin vähentää potilas—lääkäri-suhdetta. En missään nimessä, vaan varmistan sen, että jokaisella potilaalla olisi mahdollisuus lääkärin kanssa siihen potilas-, asiakassuhteeseen, mutta myöskin niin, että hoitajien ja lääkärien ja muun henkilökunnan työnjakoa kehitetään niin, että se osaaminen tulee hyvään käyttöön. Nyt tällä hetkellä on ilmiönä myöskin niin sanottu bore out, jonka aiheuttaa se, että ei saa käyttää sitä osaamistaan, mitä on koulutuksesta saanut.

Sitten myöskin tästä tehokkuudesta. Itse olen samaa mieltä. Ei meillä tehokkuutta tarvitse lisätä. Meillä on kyllä tehokas järjestelmä jo. Meidän pitää lisätä kustannusvaikuttavuutta ja toimivuutta. Toimivuus on se yläkäsite, jonka sisällä on kustannusvaikuttavuus.

Mitä erikoissairaanhoitoa perusterveydenhuoltoon mielestäni pitäisi saada? Kun terveydenhuoltolakihan tulee tuomaan sitä perustason erikoissairaanhoitoa, niin mielestäni se on nimenomaan nämä kansansairaudet ja näihin liittyen sydän- ja verisuonisairaudet, mielenterveysongelmat jne., enkä kyllä pistäisi pahitteeksi vaikka gynekologin vastaanottojakin saataisiin terveyskeskuksesta.

Sitten hyvistä käytännöistä. Ed. Paloniemi täällä toi hyviä esimerkkejä siitä, että näitä pitäisi saada levittymään, ja se on kyllä totta, niitä pitäisi saada levittymään.

Laitospainotteisuudesta pari sanaa vielä. Elikkä vanhustenhuollossa, vammaisten puolella, mielenterveystyössä meillä on laitospainotteisuutta, ja siihen ollaan nyt ihan tällaisia kustannusvaikuttavia malleja laskettu kuntien päättäjille, että purkakaa ne.

Ihan loppuviimeksi sanon, että hyvät kollegat, tämä keskustelu vahvistaa sitä, että meillä on yhteinen hätä siitä, että nämä ongelmat, joita meillä on, pitäisi saada poistettua. Mutta me tiedämme myöskin sen, että ei ole pikavoittoja, vaan tämä vaatii pitkäjänteistä työtä, ja (Puhemies: 2 minuuttia!) työ jatkuu.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ed. Guzenina-Richardsonille vastaisin, että totta kai työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään sairausloman, kuntoutuksen kautta. Jos on katsottu, että ei ole mahdollisuuksia enää sitten kuntouttaa, niin sitten on se työkyvyttömyyseläke. En ymmärtänyt kysymystä. Ehkä ymmärsin väärin.

Meillä on paljon hyvää. Meillä on paljon hyvää. Täytyy muistaa, että suomalainen terveydenhuolto on saavuttanut suuria voittoja. Meillä on vuodesta 1970 lähtien joka kymmenes vuosi tullut kaksi vuotta lisää elinikää. Tätä olemme tavoitelleet, tämän olemme saavuttaneet. Meillä eletään yhä ikääntyneemmiksi. Me olemme pystyneet saavuttamaan sydän- ja verisuonisairauksien rintamalla kansainvälistä tunnustusta saaneita voittoja. Me olemme edistyneet sillä rintamalla.

Nyt se, mikä meitä uhkaa, on masennus. Meillä on suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja nyt masennus. Jos masennus pystyttäisiin selättämään, niin kun sen vuosikustannukset työkyvyttömyyseläkkeinä ja sairauspäivärahoina ovat 600 miljoonaa euroa, me saisimme hyvin paljon liikkumavaraa johonkin muuhun, kun me saisimme masennusta vähenemään ja siitä johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä vähenemään. Voisimme ohjata sitä rahaa muualle.

Meitä uhkaa lihavuus, meitä uhkaavat päihdehaitat. Erityisesti alkoholi tässä nyt on mielessäni. Nämä ovat erittäin suuria uhkia. Sen takia me pidämme huolta tästä terveyden edistämisestä. Kun täällä tuli esille, että määrärahat ovat pienentyneet, niin ainahan valtiovarainministeriö leikkaa sen pois, minkä pohjiin eduskunta lisää. Kyllähän te tiedätte tämän, jotka valtiovarainvaliokunnassa olette, ja näin on käynyt nytkin, mutta tämä terveyden edistämisen politiikkaohjelmahan on saanut lisää määrärahoja, ja varmasti sillä tiellä edetään.

Elikkä täytyy muistaa, että meillä on paljon haasteita perusterveydenhuollossa, mutta (Puhemies: 2 minuuttia!) myöskin paljon hyvää on saatu aikaan terveydenhuollossa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on varautunut tulevaisuuden haasteisiin käynnistämällä välttämättömät rakenteelliset uudistukset. Ne ovat väistämättä edessä väestön nopean ikääntymisen, palvelutarpeiden kasvun ja työvoiman vähenemisen seurauksena. Sama varautuminen auttaa myös muihin kuntien toimintaympäristön epävarmuustekijöihin.

Haluan vielä muistuttaa, että kuntien valtionosuudet kasvavat tällä vaalikaudella ennätykselliset yli 1,7 miljardia euroa, kun veromenetysten kompensaatioita ei huomioida, eli prosentuaalisesti kasvu on 22 prosenttia ilman kompensaatioiden huomioimista. Oppositionkin kannattaa muistaa, että tämän vaalikauden puoliväliin mennessä valtionosuudet ovat kasvaneet enemmän kuin koko edellisellä vaalikaudella. Kuntatalouden kokonaistilanne on nyt kohtuullinen, mutta selvää on, että kuntien väliset erot ovat suuret.

Mutta, kuten täällä on moneen kertaan todettu, pelkästään lisärahalla ei kuntapalveluiden ongelmia voida ratkaista. Aivan selvästi on uudistettava toiminta- ja työtapoja, luotava pitkäjänteisyyttä ja vakautta valtion ja kuntien välillä, tarkistettava prosesseja, koko hoitoketjua terveydenhoidossa. Ja sosiaalityön roolia pitää kasvattaa. Erittäin moni perusterveydenhoidossa käyvä asiakas tarvitsisi ennen kaikkea sosiaalityön roolin vahvistamista ja sitä kautta apua.

Tuossa mainitsinkin jo, että meillä tällä hetkellä on enemmän lääkäreitä ja hoitajia kuin koskaan, mutta samaan aikaan tuo lääkäripula vain monin paikoin pahenee. Ilman muuta me tarvitsemme lisää lääkärikoulutuspaikkoja, mutta kyllä meidän on tarkasteltava perusterveydenhoidon työpaikkoja, terveyskeskuksia toimintaympäristöinä, työpaikkoina — jaksetaanko siellä tehdä sitä työtä, kun sinne esimerkiksi nuoret lääkärit menevät — työnjakoa on kehitettävä, johtamista, koko terveyskeskustyötä työympäristönä. Ja kyllä siinä varmaan vähän sitten pitää katsoa sopiviin kohtiin niitä resurssejakin lisää, ei siitä mihinkään pääse. Mutta pelkällä rahalla ei kyllä terveyskeskusten houkuttelevuutta ja vetovoimaa pystytä parantamaan.

Me keskustassa esitämme terveydenhuoltojärjestelmän kehittämistä niin, että vastuu palveluista ja lääkärityövoiman saatavuudesta on terveyspiireillä tai sairaanhoitopiireillä. Niiden vastuulla olisi henkilöstöresurssien ohjaaminen työvoimapulasta kärsiviin yksiköihin.

Tällä hetkellä lääkärikunnassa on entistä enemmän naisia ja noissa lääkäriperheissä useita lapsia, eivätkä kaikki lääkärit halua tehdä kokoaikaista työtä. On mietittävä mahdollisuutta joustaviin työaikajärjestelyihin ja mahdollistettava se, että osa lääkäreistä voi hoitaa pienempää väestövastuumäärää kuin nykyisin. Sekin on täällä salissa tullut esille, ja minusta se on aivan selkeästi asia, jota pitää selvittää ja viedä eteenpäin. Myös yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välistä rajaa on syytä selkiyttää.

Arvoisa puhemies! Itseäni huolestuttaa se, että tuossa uudessa terveydenhuoltolaissa, joka on nyt lausuntokierroksella, lausutaan aika vähän nuorten mielenterveyspalveluiden järjestämisestä. On selvää, että hoitotakuu ei voi toimia mielenterveyspuolella nimenomaan nuorten kohdalla, jos nuoret määritellään kymmenellä eri tavalla ympäri maata eri sairaanhoitopiireissä. On käynyt niin, että yhä pienempi joukko nuoria saa hyvin palveluita, mutta samalla palvelujen ulkopuolelle on jäänyt iso joukko nuoria kokonaan. Puuttuu matalan kynnyksen hoitopaikkoja. Nyt nuo ikärajat on kyllä yhtenäistettävä koko maassa ja matalan kynnyksen hoitopaikkoja ruvettava kiireesti luomaan. Sellaisia hyviä esimerkkejä meillä jo onkin. Esimerkiksi Kuopiossa Sihti-hanke on tuottanut hyvää tulosta sairaalan ja sairaanhoitopiirin yhteisenä matalan kynnyksen palvelun kehittäjänä. Tämän tyyppisiä palveluita ilman muuta tarvitaan kipeästi lisää.

Ja on muistettava, sanon vielä lopuksi, sekin seikka, että jos me haluamme kaventaa Suomessa terveyseroja, joista Oecd meille on monesti huomauttanut, meidän täytyy muistaa se, että vain viitisentoista prosenttia terveydestä tuotetaan terveydenhoidossa. Kaikki muu tuotetaan yhteiskunnan muilla toimilla eli koulutustasoon satsaamalla, sitä nostamalla, hyvällä kaavoituksella, asumisella, kulttuuri- ja liikuntapalveluilla. Siis kaikella sillä muulla yhteiskunnan toimella tuotetaan hyvinvointia ja terveyttä enemmän kuin ihan kapeasti ajatellen terveydenhoidossa.

Meidän täytyy siis puhua paljon enemmän siitä muusta, ja meidän täytyy saada kaikki hallinnon sektorit kunnissa tekemään sitä ennalta ehkäisevää terveydenhuoltotyötä. Vain sillä tavalla me onnistumme aivan aidosti näitä terveyseroja jatkossa kaventamaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen sisältö, jossa siis esitetään satojen miljoonien lisäystä valtionosuuksiin, jopa 600 miljoonaa, on kyllä varsin varomaton esitys tässä maailmantaloudellisessa tilanteessa, jossa taantuma kolkuttelee ovelle. Ei ole mitään syytä lisätä pysyviä valtion menoja enempää kuin mitä tuo meidän keltainen kirjamme esittää. Siellä on, kuten monet ovat sanoneet, lähes 700 miljoonan euron lisäykset kuntien valtionapuihin, ja vaikka siitä suurin osa meneekin verotulojen kompensaatioon ja eläkevastuisiin, niin kyllä sinne jää 241 miljoonaa Raija Koskisen esityksen mukaisesti kuntien valtionosuuksien lisäykseen.

Valtionosuusprosentti sosiaali- ja terveydenhuollossa nousee 2,34 prosenttia. Muistan kyllä, kun käsiteltiin tämän vuoden budjettia, että kyllä oppositio osasi sanoa ainakin viisi sataa kertaa sen, että valtionosuusprosentti pienenee. Nyt kun se suurenee, te ette ole sitä kertaakaan sanoneet. Valtio korottaa myös lapsilisiä, pienimpiä äitiys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja 170 euroa kuukaudessa. Kyllähän se nyt on aika merkittävä korotus. Kuntiin palkataan 4 000 uutta työntekijää. Apurahansaajien eläke-edut järjestetään, ja STM:n hankkeisiin myönnetään 25,8 miljoonaa.

Välikysymys mainitsee, että terveyskeskukset ovat pulassa ja tarvitsevat lisää rahaa. Vuoden 2009 budjetin mukaan lisää rahaa on todella tulossa, mikäli kunnat vaan haluavat ohjata sen perusterveydenhuoltoon. Ne voivat käyttää sen tietenkin myös muuten. STM on laatinut myös Toimiva terveyskeskus -projektin, Kaste-ohjelman, ja juuri on käsittelyssä ensi vuoden alussa eduskunnassa tämä terveydenhoitolaki. Jos näitä kaikkia lähdetään toteuttamaan, niin uskon, että meillä on kyllä mahdollisuus puuttua näihin rakenteellisiin muutoksiin, ja lisäksi se on meidän poliitikkojen, kunnallispoliitikkojen, oma vika, että me emme saa kuntarakennetta parempaan kuntoon.

Meillähän on edelleen ensi vuoden alussa 348 kuntaa, vaikka pitäisi olla ehkä 200 kuntaa, tai mitä ed. Manninen sanoi, ehkä 100 kuntaa, niin kuin nyt on Tanskassa. Kunnan on oltava sellainen, että se selviää omista vastuistaan ja se on elinvoimainen. Tätä kuntarakenteen uudistusta on nyt kerta kaikkiaan jatkettava, ja silloin paranevat myös kaikki kuntapalvelut. Hoitoketjut on toteutettava perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon.

Välikysymys mollaa taas kerran työterveyshuoltoa. Työterveyshuolto on mielestäni hyvin toimiva terveydenhuollon organisaatio, ja se todellakin antaa mahdollisuuden saada hyvää hoitoa niille, jotka ovat töissä. Ei kai sitä nyt pidä huonontaa? Ja ottakaa vielä huomioon ... (Ed. Räsänen: Kuka niin sanoo?) — Se on sanottu siellä teidän välikysymyksessänne, että sekin nyt on huono homma, että työterveyshuolto on niin hyvää. Työterveyshuollostahan puolet maksaa työnantaja ja sitten vähän valtio ja vähän se asiakas itse.

Sitten puhutaan näistä kouluterveydenhuollon ongelmista. Ainakin meillä Helsingissä on nyt panostettu erittäin paljon kouluterveydenhuoltoon. Kaiken kaikkiaan poliitikkojen pitäisi olla puuttumatta terveyskeskusten ja sairaaloiden operatiiviseen toimintaan. Kaikenmoiset laatikkoleikit, uudet johtamistehtävät ja sellaiset, ne täytyisi nyt unohtaa. Ainoa tapa on antaa terveydenhuollon ammattilaisille mahdollisuus toteuttaa nämä rakenneuudistukset, joita nyt ministeriö erittäin viisaasti esittää, ja toteuttaa kuntaliitoksia yhä enemmän, saada vahvoja, elinkelpoisia kuntia, myöskin toteuttaa terveydenhuollon lain kirjain siten, että ei tulisi niin paljon väärin hoidettuja potilaita, sillä se jos mikä, on tosi kallista, jos potilas hoidetaan väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärällä tavalla.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara, mielestäni on älyllistä epärehellisyyttä puhua, että sosiaali- ja terveydenhoidon valtionosuusprosenttia korotetaan 2,34 prosenttiyksikköä. Näin tapahtuu, mutta mistä syystä? Työtulovähennys vie kunnilta verotuloja. Se on yksi, jota kompensoidaan, 236 miljoonaa euroa. Eläketulojen verotusta kevennetään eli kunnallisverotuksen eläketulovähennystä korotetaan. Tämä summa, mikä yhteensä on 374 miljoonaa, maksetaan kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksina. Ei mielestäni pidä puhua silloin, että ollaan kasvattamassa näitä valtionosuuksia. Kunnat tulevat menettämään tämän verran rahaa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja se kompensoidaan.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara toi esiin, että oppositio olisi välikysymyksessään kritisoinut työterveyshuoltoa. Sehän ei suinkaan pidä paikkaansa, vaan olemme tuoneet esiin sen syvän huolen siitä, että kansalaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa terveyspalvelujensa saannin sekä terveytensä osalta yhteiskunnassa. Osa on lähes maksuttomien tai maksuttomien työterveyspalveluiden piirissä, ja parempituloiset voivat hankkia usein nopeammin saatavia yksityisiä palveluita. Mutta ne kaikista pienituloisimmat ovat julkisten palveluiden varassa, ja siellä jonot ovat usein kohtuuttoman pitkiä. Tämän huolen me haluamme välikysymyksessä tuoda esiin.

Mitä kouluterveydenhuollon parantamissuunnitelmiin tulee, niin asetuksessa kyllä otetaan terveystarkastuksiin hyvä näkökanta, mutta henkilöstömitoitusta siinä ei ollenkaan säädellä, ja se on kuitenkin se ydinkysymys, jos ajatellaan palveluiden laadun parantamista kouluterveydenhuollonkin osalta.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työterveyshuoltoa ei täällä ole kukaan moittinut, vaan päinvastoin pitänyt malliesimerkkinä siitä, millä tavoin ennalta ehkäisevät palvelut tulisi järjestää ja miten tulisi jopa maksutta päästä nopeasti perusterveydenhuollon palveluihin ja sitä kautta sitten myös erikoissairaanhoidon palveluihin. Juuri näitä samoja hyviä hoitoja haluaisimme olla viemässä niillekin väestöryhmille, jotka eivät kuulu työterveyshuollon piiriin: eläkeläisille, työttömille, kotivanhemmille jne. Muistutan myös siitä, että kyllä valtiovalta Kansaneläkelaitoksen korvausten kautta on tukemassa työterveyshuoltoa. (Ed. Asko-Seljavaara: Senhän maksaa työnantaja!) Kelan kautta korvataan, ja ne korvaukset ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin on (Puhemies: Minuutti täyttyy!) yksityislääkärikorvausten kautta, kun Kelan kautta korvataan yksityislääkäreillä käyntejä. Eli mielestäni olisi kyllä hyvin tasapuolista se, että kaikki pääsisivät, ja nimenomaan senkin takia, (Puhemies: Minuutti on täysi!) että sairastavuus on näissä ryhmissä vielä suurempaa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyydän, että ed. Asko-Seljavaara lukee välikysymystekstin, ennen kuin puhuu tuollaisia asioita, joita työterveyshuollosta äsken mainitsitte.

Lisäksi totean, että todellakin oppositiossa on halu lisätä rahoitusta perusterveydenhuoltoon. Me olemme valmiit siihen, että hyvätuloisille annettavista veronkevennyksistä leikataan ja ohjataan varoja perusterveydenhuoltoon, jonka varassa kaikkein pienituloisimmat tänä päivänä tässä maassa ovat.

Täällä on moneen kertaan todettu, että vain yksi viidesosa terveyskeskuksista toimii heikosti ja neljä viidesosaa hyvin. Mutta sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen mukaan kuitenkin kansalaisista, asukkaista, tai ihmisistä pitää kai puhua, yksi kolmasosa asuu näitten heikosti toimivien terveyskeskusten alueella. Eli ongelma on todellisuudessa (Puhemies: Minuutti on täynnä!) suurempi kuin se yksi viidesosa kertoo.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen tulkitsi väärin valtionosuuksia ja veronkevennysten kompensaatiota. Tällä hallituskaudella kuntien valtionosuudet kasvavat vaalikauden aikana 1,7 miljardia euroa eli yli 20 prosenttia, kun veronkevennysten kompensaatiota ei huomioida. Ensi vuonna veronkevennysten täysi kuntakompensaatio vähentää kuntien tuloja sekä nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 374 miljoonaa euroa. Tämä on huomioitu, kun kuntien valtionosuuksia on ensi vuodelle annettu. (Ed. Kuoppa: Entä nettolisäys?) — Nettolisäys on 381 miljoonaa euroa. Näin suuria nettolisäyksiä ei ole aiemmin (Puhemies: Minuutti täyttyy!) ainakaan punamultahallituksen aikana nähty.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen, kyllä te mollasitte työterveyshuoltoa, kun implisiittisesti sanoitte, että onhan se nyt hirveää, että jollakin kansanryhmällä on työterveyshuolto, jonka maksavat kuitenkin työnantajat ja työntekijät yhdessä. Siihen ei käytetä verovaroja, ei sentin senttiä. Me maksamme, työntekijät maksavat sen omissa veroissaan, ja työnantajat maksavat omissa veroissaan. Näin asia on. Te haluatte, että kaikilla on näin. No, kaikillahan on näin. Jokainen voi mennä todellakin sinne yksityislääkärille ja hankkia Kelalta sen korvauksen. Mehän maksamme sen. Työntekijät maksavat sen omissa veroissaan. Ettekö te nyt ymmärrä, vai pitääkö tämä teille vääntää rautalangasta? Jokainen maksaa omissa veroissaan työterveyshuollon.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositio todella kokee ihmeellistä kateutta työterveyshuoltoa ja yksityispalveluja kohtaan. Eikö se ole hyvä, että ihmiset menevät yksityisiin terveyspalveluihin? Silloin he ovat poissa sieltä terveyskeskuksen jonosta, kun joka tapauksessa julkisella puolella meidän on pakko antaa kaikki vaikea, vaativa hoito. Jos te saatte 50 prosentin palovamman, niin te ette voi mennä Mehiläiseen, vaan teidän on pakko tulla Töölön sairaalaan. Jos te jäätte ratikan alle tuossa Mannerheimintiellä, niin taas tulette Töölön sairaalaan. Eikö se ole hyvä, että se kapasiteetti säilytetään, että jotkut vähemmän vammaiset menevät näihin yksityisiin palveluihin? Älkää nyt ihmeessä kadehtiko aina kaikkea, mitä joku muu tekee.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Katajalle: Minä kuuntelin huoneessani ed. Asko-Seljavaaran puhetta ja puutuin vain tähän yhteen kohtaan. Siitä meillä jokaisella on mustaa valkoisella. Eli kuntien veropohjaa leikataan muun muassa tämän työtulovähennyksen takia ja sitten kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen takia, eli kuntien veropohja leikkaantuu. (Ed. Asko-Seljavaara: Se kompensoidaan!) Ja tämän kompensoimiseksi, niin kuin hallitus on luvannut kompensoida, tämä 2,34 prosenttia. En muuta puhettani eli olen sitä mieltä, että on väärässä ed. Sampsa Kataja.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Ihan vaan yhteen kohtaan puutun, koska huomasin jostain lehdestä kesällä lueskellessani, että ed. Guzenina-Richardson ja nyt myöskin ed. Taiveaho puhuivat maksuttomista työterveyspalveluista. Sehän ei pidä paikkaansa, koska asia on nimenomaan niin kuin täällä on todettu: työnantaja ja työntekijä maksavat. Valtiolta ei tule ainuttakaan euroa tähän. Ainoastaan yrittäjille ja maatalousyrittäjille tulee tähän maksua valtiolta. Ja joka haluaa tästä mustaa valkoisella, niin tässä se on, koska minä ihan sitä varten selvitin tämän asian, että ed. Guzenina-Richardson oli sanonut näin.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Terveydenhoito koskettaa meitä jokaista, voi sanoa, kaikissa elämänvaiheissa, ja siksi siitä syntyy niin paljon kiihkeätä keskustelua. Se suomalaisen terveydenhoidon keskustelu sivuaa sitten niin kuin tänäänkin erittäin vahvasti nimenomaan tätä eriarvoisuutta, joka terveyspalvelujen saannissa on, mikä taas vaikuttaa siihen, miten hyvin voidaan elää, itse asiassa tietenkin myöskin siihen, miten pitkästi eletään. Ja tältä osin erot ovat erittäin suuret.

Mikä tässä sitten on muuttunut niistä takavuosista, jolloin hyvin vähällä rahalla suomalaista terveydenhoitoa pidettiin yllä? Muutoksia on useita:

Ensimmäinen on se, että nyt on väki ikääntymässä ja se nyt ihan automaattisesti lisää terveydenhoidon tarvetta.

Toisekseen esimerkiksi lääkkeet kallistuvat, tutkimusmenetelmät kehittyvät, mutta ovat myös kalliimpia. Sieltä tulee lisää kustannuksia, ja niiden pitää tietysti olla kaikkien saatavilla eikä vain jonkun pienen osan etuoikeus. Mutta kyllä tässä iso muutos on myös se, että arkikansakin osaa nykyään vaatia ainakin kohtuullista terveydenhoitoa. Sehän oli se terveydenhoito silloin 1950-luvulla köyhissä mökeissä niin, että oli kamferttipullo kaapin päällä, siitä sokeripalaan ja sitä nuuhkaisemalla sitten oli saatu se terveydenhoito, joka siellä kylillä oli saatavilla. Nyt — ja se on minusta tietenkin hyvä asia — myöskin arkikansa vaatii kunnollisia palveluita. Siksi tämä kritiikki esimerkiksi terveyskeskuksia kohtaan on niin voimakas, koska se arkikansa siellä sitten istuskelee.

Perusongelma suomalaisessa terveydenhoidossa on ehdottomasti se, että kokonaissatsaus terveydenhoitoon on riittämätön. Siinä on 1990-luvun alusta alkaen ollut vaje, jota on tuotettu erilaisin leikkausmuodoin tai korvaamalla inflaation tuomat kulut vain osittain jne. Suomikin käyttää nyt terveydenhoitoon 8,2 prosenttia bruttokansantuotteestaan, kun Ruotsi käyttää 9,2, Tanska 9,5 prosenttia, Saksa 10,6, Ranska 11,1. Tästä alkaa löytyä se tuska, joka esimerkiksi kunnissa nyt sitten on hyvin kärjekkäänä edessä, kun raha ei riitä niihin nykypäivän vaatimiin terveydenhoitopalveluihin. Siinä jotkut katselevat sinne menneeseen aikaan, jolloin iso osa kansaa oli käytännössä todellakin terveyspalveluiden ulkopuolella.

Tietenkään ei ole kysymys näissä terveys-eroissa vain yksittäisistä syistä. Siellä on taustoja. Hyvä sosiaalinen asema luo yleensä paremmat tiedolliset ja taloudelliset edellytykset asua ja työskennellä terveyden kannalta edullisessa ympäristössä. Se on jo yksi tekijä, joka johonkin rajaan saakka selittää näitä eroja, mutta kyllä ne syyt ovat aika konkreettisia, miksi terveyserot ovat niin isot.

Tässä puhuttiin työterveyshuollosta juuri äsken ed. Ukkolan taholta. Huomautan teille ja kaikille muillekin, että työterveyshuollon kattavuus on edelleen huono pienten työnantajien palveluksessa ja pätkätöissä olevien, usein pienituloisten, keskuudessa. Parannusta on tullut kyllä siltäkin osin, mutta kattavuus ei ole läheskään kunnossa vieläkään.

Sitten on tämä yksityinen terveydenhoito, joka on varmasti laadukasta, mutta kun omavastuuosuudet ovat korkeat, yksityislääkärillä käynnit jakaantuvat erittäin selkeästi suurituloisia suosien. Uusia, kalliita lääkkeitä tulee koko ajan markkinoille, ja niihin on varaa vain niillä, joilla on sitten sitä rahaa ostaa niitä, koska sielläkin ne omavastuuosuudet ovat erittäin korkeat. Meillä on selitykset näille terveyseroille, jotka johtavat sitten myöskin eroon odotettavissa olevan eliniän osalta. Ja kyllä niitä pitää kuroa kiinni.

Ja minusta se, mistä pitää alkaa, on terveyskeskukset. Niiden lääkäritilanne on minusta ainakin täysin kestämätön, kun Suomessa yli puolessa terveyskeskuksia on vaje lääkäreistä. Mikä on selitys? Sitä on täällä haettu. Kyllä minun käsitykseni on vakaasti se, että 1990-luvun säästöjen kautta tullaan tähän päivään. Silloin aloitettiin liian kovat säästöt kuntatasolla. Terveyskeskukset menettivät maineensa hyvinä työpaikkoina, ja sitä rasitetta tässä myös kannetaan. Se ei korjaannu muulla kuin sillä, että siellä on resursseja enemmän kuin nyt on käytettävissä, ja sitten puhutaankin jo kuntien valtionavuista.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Sanotaan, ettei mikään ole tilastoa pahempi vale, mutta tätä keskustelua kuunnellessa tuntuu siltä, että yksittäiset luvut valehtelevat vielä enemmän. Nyt jätän hetkeksi kuitenkin luvut syrjään ja puutun vain muutamaan asiaan.

Asiakasmaksukorotukset ovat hyvin kohtuullisia, ja ymmärrän hyvin, miksi ne täytyy tehdä. Niitä tärkeämpää olisi nyt puhua palvelujen saannista. Kuten jo tässä edellinen puhujakin totesi, monella paikkakunnalla, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, lääkärit ovat kiven takana. On useita kuntia, jotka ovat kokonaan erilaisten keikkatyöntekijöiden varassa. Mutta edellistä puhujaa kiinnostivat syyt siitä, miksi tähän on tultu. Minua kiinnostavat enemmän seuraukset ja se, miten tästä tilanteesta päästään eteenpäin.

Hammaslääkäritilanne on ehkä se kaikkein katastrofaalisin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Mieluusti kuulisin eri ministereiden kommentteja siihen, miten suomalaisten hampaista pidetään jatkossa huolta, jos kerran opiskelupaikkoja hammaslääketieteeseen ei Itä-Suomeen saada. Täytyy aina muistaa, kun terveysasioista puhutaan, että terveyspalvelut ovat juuri niitä, joissa mikään ei ole riittävän hyvää. Mikään raha ei ole riittävä, niin että tässä salissa kerrankin vain kehuttaisiin palveluja.

Mitä sitten pitäisi tehdä, muutakin kuin rahavaatimuksia? Ensinnäkin painopistettä pitäisi siirtää enemmän perusterveydenhuoltoon. Kustannusten kasvua ei saada hallintaan, ellei resursseja siirretä enemmän perusterveydenhuollon puolelle ja juuri sinne ihmisten arkeen. Toinen asia on se, että erilaista tehottomuutta pitää karsia kyllä tiukalla ohjauksella. Ensinnäkin kahdeksassa kymmenestä kunnasta potilaita pidetään väärässä paikassa, yleensä siis turhan kalliissa erikoissairaanhoidossa, mikä kasvattaa huomattavasti kustannuksia.

Terveyskeskuslääkäreiden työajasta kuluu noin puolet tai reilut puolet potilaiden hoitoon, ja se on todella vähän. Suomessa on 15 000 sairaalapaikkaa, mutta niistä kolmannes on erilaisessa pitkäaikaiskäytössä. Yhtenä esimerkkinä voisi vielä mainita vaikka lonkkaproteesit, joita nykyään asennetaan noin 30 paikassa. Muutamakin paikka Suomessa varmasti riittäisi lonkkaproteesien asennukseen.

Tämä hallitus lähtee selvittämään asioita myöskin veropolitiikalla. Alkoholin ja tupakan kulutuksen vähentäminen on terveyserojen kaventamisen kannalta aivan keskeinen asia, ja nyt onneksi näitä veroja nostetaan eikä alenneta.

Mutta on selvää, mikä haaste on meille tulevaisuudessa kaikkein suurin. Se on se, että suomalaiset ikääntyvät. Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaita on noin 1,4 miljoonaa, kun heitä vielä pari vuotta sitten oli vain 870 000. Yli 75-vuotiaita on vuonna 2020 noin puoli miljoonaa. Ja kun muutos on vielä rajuinta pienissä muuttotappiokunnissa, niin tilanne on huolestuttava. Nyt jo on monia kuntia, joissa 60-vuotiaita ja yli 60-vuotiaita alkaa olla enemmän kuin puolet väestöstä.

Siksi, kun tulevaisuuteen katsoo, tuntuu siltä, että mitkään toimet eivät riitä ikääntyvän väestön hoitamiseen, ellei yhtä toimenpidettä toteuteta. Se toimenpide on tietenkin omaishoidon tuen saaminen valtakunnalliseksi, Kelan maksettavaksi, ja toisaalta niin, että tälle tuelle saadaan yhteiset kriteerit. Toivotan ministeri Risikon työryhmälle kaikkea hyvää, parasta tulevaisuutta tämän suhteen. Näen, että tämä on ainoa keino selvitä meidän ikääntyvästä väestöstämme, sillä opiskelijoita terveydenhuollon pariin ei missään tapauksessa tulevaisuudessa riitä riittävästi.

Henkilökohtaisesti iloitsen myös siitä, että laki vaikeavammaisten oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan tulee vihdoin 20 vuoden odottelun jälkeen tänne, sillä se on pienen joukon erittäin tärkeä ihmisoikeuskysymys.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Välikysymys perusterveydenhuollon tason turvaamisesta on tärkeä, ja se on osoitettu tietysti hallitukselle, hallitukselle siksi, että hallituksella ja sen takana olevalla eduskunnan enemmistöllä on käsissään lainsäädäntövalta ja budjettivalta. Näitä molempia tarvitaan, jotta perusterveydenhuolto Suomessa saadaan sille tasolle, mille se pitää saada. Tällä hetkellä siellä on liian paljon ongelmia, jotka sitten heijastuvat läpi koko järjestelmän, niin että erikoissairaanhoito on vaikeuksissa ja turhan kallista, kun perusterveydenhuolto ei pysty vastaamaan niihin haasteisiin, jotka sille tasolle kuuluvat.

Hallitus on siis lainsäädännön valmistelija ja laatija ja siinä mielessä hyvin tärkeässä asemassa, vaikka nämä tehtävät kuuluvat kunnille toteutuksen osalta. Toisaalta lainsäädännön rinnalla tarvitaan riittävästi rahaa, jotta voidaan resurssit turvata. Nyt meillä on kyllä rahaa järjestettävissä, koska hallitus voi hyvin ottaa tarkasteltavaksi veronkevennyslinjansa ja huolehtia ensin perusterveydenhuollon tarpeista ja sitten vasta katsoa hyvätuloisten veronkevennysten puoleen. Hallituksen arvojärjestys tässä suhteessa vain on ollut väärä.

Herra puhemies! Täällä on puhuttu, että kunnat saavat runsaasti lisää valtionosuuksia, ja euromääräisesti se näyttääkin siltä. Mutta sitten joutuu kysymään, miksi niin monet kunnat viime syksynä, miksi kymmenet kunnat tänä syksynä nostavat veroprosenttiaan. Ilkeyttäänkö ne keskustalaiset, kokoomuslaiset valtuutetut kunnissa nostavat veroprosenttia, vaikka täällä ajavat veronkevennyksiä voimalla eteenpäin? En jaksa uskoa, että se olisi pelkkää ilkeyttä vaan, ja omasta kokemuksestakin tiedän, että kunnissa eletään tavattoman niukoilla voimavaroilla ja siksi joudutaan verotusta kiristämään, sekä tuloveroprosenttia että kiinteistöveroprosentteja. Ne koskettavat pienituloisempia kuin valtionverotus, jota hallitus koko ajan keventää yläpäästä, varsinkin euromääräisesti erittäin voimakkaasti.

Täällä on epäilty myös näitä erilaisia valtionosuuslaskelmia. Hieman ihmetyttää, miten Suomen Kuntaliiton, joka on kuntien omistama ja ylläpitämä yhteisö, virkamiehet voivat antaa vääriä tietoja, niin kuin täällä on annettu ymmärtää, eduskunnalle ja julkisuuteen. Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja on entinen kansanedustaja Pekka Nousiainen keskustasta ja valtuuston puheenjohtaja on kaupunginjohtaja Markku Andersson, joka on kokoomuksen mandaatilla siellä, eli tämä kertoo siitä, että kokoomus ja keskusta hallitsevat Kuntaliittoa, sen hallitusta, ja tämän hallituksen alaiset virkamiehet antavat tietoja, jotka täällä kokoomuksen ja keskustan toimesta vedetään maton alle. Tämä on käsittämä- töntä. Miksi Kuntaliittoon ei voida luottaa? Jos näin on, että sieltä tulee todella vääriä tietoja, niin on syytä kyllä panna selvitykset käyntiin, miksi näin on.

Valtiovarainministeriöllä ja sosiaali- ja terveysministeriöllä on omat lukunsa, ja sitten tietysti kuntatalous pyörii kaikkien valtionosuuksien ja verotulojen varassa. Näin ollen kokonaisuuttakin pitää katsoa, ja se kokonaisuus on sellainen, että kuntien menot kasvavat selvästi enemmän kuin tulot ja tämä johtaa verotuksen kiristymiseen ja palvelujen heikkenemiseen, ja tämä ongelma on sitten myös erittäin kipeä juuri perusterveydenhuollossa, joka on huonolla mallilla.

Herra puhemies! Tässä ongelmat ovat myös pitkälti siinä, että meillä on suuria alueellisia eroja, eri sairaustyyppien välisiä eroja ja sitä kautta väestöllisiä eroja. Tällainen eriarvoisuus on vakava kysymys, johon pitää voimakkaasti puuttua. Paras-hanke on monilla alueilla sotkenut asioita. Esimerkiksi omalla kotiseudullani se on sotkenut asioita enemmän kuin selvittänyt. Odottaisinkin, että tähän saataisiin nyt parannusta, että joustavuutta noihin Paras-hankkeen vaatimuksiin löytyisi.

Herra puhemies! Sitten, ministeri Risikko, miksi te jätitte sosiaalitoimen ulos, kun terveydenhuoltolakia valmisteltiin? (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyötä, yhdenmukaisuutta pitäisi voimakkaasti lisätä, mutta unohditte sosiaalipuolen asiat kokonaan, kun lainsäädännön valmistelu pantiin käyntiin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Toimivat terveydenhuoltopalvelut ovat hyvinvointivaltion kivijalka. Tämän kivijalan murentuminen horjuttaa väistämättä koko yhteiskuntaa, kuten viime aikoina on nähty. Sairaat viruvat hoitojonoissa, ja mielenterveyspotilaat jäävät ilman apua, nuoret syrjäytyvät, masennuksen vuoksi jäädään työkyvyttömyyseläkkeelle, ja väkivalta lisääntyy.

Tällä hetkellä useissa terveyskeskuksissa on aivan liian vähän henkilökuntaa. Lääkärit ja hoitajat yrittävät oman terveytensä ja jaksamisensa uhalla selviytyä valtavasta työmäärästä. Tilanne on heidän kannaltaan kestämätön, ja moni saakin tarpeekseen ja vaihtaa työpaikkaa.

Terveydenhuoltojärjestelmämme on ollut retuperällä jo pidemmän aikaa. Hallituksen onkin nyt aika tunnustaa vastuunsa ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Veronkevennykset voivat odottaa, sairaat eivät. Useimpien kuntien kohdalla terveyspalveluiden laatuun ja saatavuuteen liittyvissä ongelmissa ei ole kyse tahdon puutteesta vaan ennen kaikkea rahan puutteesta. Valtion on taattava kunnille riittävät resurssit, jotta kansalaisten terveydenhuolto pystytään turvaamaan. Toki on myös tärkeää, että valvotaan, mihin rahat käytetään.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä todetaan terveyspalvelujen käytön eriytyneen. Tämä on huolestuttavaa kehitystä. Kun hyvätuloiset käyvät yksityisillä lääkäriasemilla ja työssä käyvillä on mahdollisuus käyttää työterveyshuollon palveluita, jäävät terveyskeskusten varaan lähinnä yhteiskuntamme heikko-osaisimmat: työttömät, kansaneläkkeen varassa elävät sekä köyhät lapsiperheet. Heillä ei ole valinnanvaraa, vaan he joutuvat tyytymään siihen hoitoon, jonka yhteiskunta heille tarjoaa. On kohtuutonta seisottaa näitä ihmisiä jonoissa, kun he ovat avun tarpeessa. Ministeri Risikkoa lainatakseni: "Palveluiden saatavuuden kannalta on keskeistä, ettei kukaan jää ilman tarvitsemiaan palveluita sen vuoksi, että hänellä ei ole rahaa niiden hankkimiseen." Käytännössä näin kuitenkin tapahtuu jatkuvasti erityisesti mielenterveyspotilaiden kohdalla.

Erityisen huolissani olen lapsiperheiden hyvinvoinnista. Vanhemmat uupuvat ja masentuvat työtaakkojensa alla, ja lapset oireilevat monin tavoin. Myös lapsiin kohdistuvat pahoinpitelyt ovat lisääntyneet. Toisin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten ei kodinhoitoapua enää riitä vaikeissa elämäntilanteissa oleville perheille, vaikka sitä kipeästi tarvittaisiin. Kaikki kotipalvelut on ohjattu vanhuksille, perheet on jätetty yksin. Varhaisen tuen laiminlyönti tulee lopulta kalliiksi sekä taloudellisesti että inhimillisesti.

Arvoisa puhemies! Stakesin arvion mukaan Suomessa on syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria ainakin 65 000 ja määrä kasvaa vuosi vuodelta. Pelkästään Pääkaupunkiseudulla on tuhansia alaikäisiä, jotka tarvitsisivat erityistukea. Hallitus on maininnut lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamisen keskeiseksi tavoitteekseen, mutta riittäviin konkreettisiin toimenpiteisiin se ei ole tämän tavoitteen saavuttamiseksi ryhtynyt.

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Kauhajoen ja Jokelan murhenäytelmät ovat vain jäävuoren huippu; pinnan alla on kytenyt jo pitkään. Yhteiskunta ei ole kyennyt vastaamaan nuorten hätään. Kunnat on ajettu taloudellisesti ahtaalle, ja muiden muassa kouluterveydenhoitajien virkoja on vähennetty, vaikka niitä päinvastoin tarvittaisiin lisää. Liian moni vakavistakin ongelmista kärsivä nuori jää kokonaan ilman hoitoa, eikä tilanne aikuisten kohdalla ole sen parempi. Välikysymyksessä todettiin, että peräti kolmasosa työkyvyttömyyseläkkeiden menoista johtuu mielenterveydellisistä syistä. Kalliiksi tämä siis tulee yhteiskunnalle, meille kaikille.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu terveydenhoidosta on ollut julkisuudessa vilkasta, ja opposition aiheesta tekemä välikysymys on jatkoa tälle keskustelulle.

Monista hallituksen myönteisistä toimista huolimatta oppositio on vaalihuumassa koonnut ryöpyn hallitusta ja samalla näitä hyviä toimiakin vastaan. Asiallisesti tarkastellen voidaan todeta, että kansanterveys on pääsääntöisesti kehittynyt myönteisesti ja mielenterveydenkin osalta olemme kansana Euroopan keskitasoa.

Hoitotakuu on järjestelmä, jota kadehditaan ulkomailla, ja vaikka takuu ei kaikilta osin ole toteutunut, on kehitys pääsääntöisesti myönteinen. Toki yllättäviin jonoihin me itse kukin olemme joskus törmänneet. Hyvä puoli on, että hoitojonot niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa ja hammashoidossakin ovat lyhentyneet. Kolme sairaanhoitopiiriä joutuu tekemään nopean selvityksen pitkistä hoidon odotusajoista johtuen.

Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa on suurta vaihtelevuutta eri kouluilla ja selvää henkilöstön ja samalla palvelujen puutetta. Erityisesti lääkäripalveluja tarvitaan ehdottomasti lisää. Ongelmien ratkaisussa tarvitaan sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen avointa yhteistyötä.

Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan puheenjohtajana olen erityisen huolestunut päihdepalvelujen riittämättömyydestä tarpeeseen nähden. Tarve on alkoholinkulutuksen kasvaessa kohonnut selvästi. Ministeri Hyssälä kantoi äsken huolta ihan samasta asiasta. Vaikka hankerahoitusta nuorten päihdeongelmaisten hoitoon on tullut lisää, on resurssipula selviö.

Rahoituksen osalta kuntien valtionosuudet kasvavat tämän vaalikauden aikana yli 22 prosenttia. Tänä vuotta kuntataloutta vahvistetaan noin 750 miljoonalla eurolla lisää, joista suurin osa kohdentuu sosiaali- ja terveystoimeen. Kustannusten nousu leikkaa valitettavasti suuren osan resursseista.

Ennalta ehkäisevää työtä tehdään politiikkaohjelmissa: niin terveyden edistämisessä kuin lasten ja nuorten perheiden hyvinvointiohjelmissa. Myös harjoitettavalla alkoholipolitiikalla on yllättävän suorat vaikutukset alkoholista aiheutuviin haittoihin ja sairauksiin. Nyt tarvitaan pikaisia päätöksiä alkoholinkulutuksen taittamiseksi laskuun.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon arki kaipaa kohennusta. Vaikka terveydenhuollon tila on mainettaan parempi, lisää resursseja tarvitaan ja rakennetta on edelleen kehitettävä. Myös ammattitaitoisen henkilöstön riittävyydestä on huolehdittava. Samalla turhasta byrokratiasta on jo korkea aika päästä eroon.

Meillä kaikilla on vastuu itsestämme ja myös lähimmäisistämme. Lapsista ja vanhuksista meidän on myös yhdessä vastattava. Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon on hoidettava meidät kaikki. Yhteisöllisyyttä kaivataan koko terveydenhuoltojärjestelmään.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu terveyskeskuksista ja terveyspalveluista on minun käsittääkseni ja minun mielestäni aika noloa tälle salille. Suuri osa meistä on kuntapäättäjiä, elikkä me aivan hyvin olisimme voineet ja voisimme tehdä (Ed. Pulliainen: Emmekö me silloin tiedä, mitenkä asiat ovat?) omissa kunnissamme sellaisia päätöksiä, että terveyskeskukset ja terveyspalvelut toimisivat. Me voisimme ohjata rahat siihen, mihin kansalaiset niitä haluavat. Toinen asia on, haluaako kansa sitten jäähalleja, haluaako se luistinratoja, haluaako se hienoja hienoja kunnan rakennuksia (Ed. Pulliainen: Haluaa!) vai mitä se haluaa.

Mutta meillä on se valta, ja me olemme sitten näin sitä käyttäneet. Elikkä yksi viidesosa terveyskeskuksista on sitten pulassa. Oulun terveyskeskus, Oulun omalääkärijärjestelmä ovat samalla tavalla pulassa kuin monen muunkin ison paikkakunnan ja myös pienemmän paikkakunnan järjestelmä. Meillä ei ole riittävästi lääkäreitä, yksi kolmasosa viroista on täyttämättä. Osittain se johtuu siitä, että työmenetelmät eivät vastaa nykyaikaa. Johtaminen ei vastaa nykyaikaa, järjestelmät ovat jämähtäneet vanhoihin rakenteisiin, eivätkä poliittiset päättäjät ole valtuustossa uskaltaneet niihin puuttua. Minä väitän aika suurella tietämyksellä myös, että jos olisi aikaisemmin puututtu rakenteisiin, olisi sallittu tietynlaista yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä, niin tällaista tilannetta, mikä nyt Oulussakin on, ei todennäköisesti olisi tullut, ja sama tilanne on monessa ... (Ed. Gustafsson: Onko Oulussa porvarienemmistö?) — Ei ole, meillä on yhden valtuutetun vasemmistoenemmistö, vihreillä täydennettynä. Näin se on. Se on (Ed. Pulliainen: Sieltä sitä nikotellen tulee, sitä sanaa!) vihreillä täydennettynä.

Oppositio vaatii tässä keskustelussa lääkkeeksi rahaa ja rahaa ja rahaa ja uutta henkilökuntaa, ja näinhän sitä on tietenkin vuosikymmenet toimittukin. Mutta onko yhteiskunnan ja yksityisten voimavarojen tehoton tai hukkakäyttö ollut oikein? Minä kysyn vaan. Nyt on sitten aika lopultakin ja pakko saada terveydenhoitojärjestelmä kuntoon niin, että se toimii tehokkaasti.

Tässä on avainasemassa se, että lopultakin toteutetaan rakenneuudistukset, muutetaan toimintatapoja, otetaan mallia yksityiseltä sektorilta, otetaan käyttöön hyvä johtajuus ja otetaan käyttöön myös palvelusetelit. Kun kunnissa, niissä kriisikunnissa, joissa terveydenhoito nyt on kriisissä, on vaan tiukasti katsottu, että kunta hoitaa kaiken, muilla ei ole mitään väliä, yksityisillä palveluilla ei ole mitään väliä, tässä sitä sitten ollaan.

Jos johtamisjärjestelmät olisivat samanlaisia kuin yksityisellä puolella, niin terveyskeskukset toimisivat todella hyvin. Miksi siellä pitää jonottaa, miksi siellä ei saada aikaa niin kuin esimerkiksi yksityisiin terveyspalveluihin, työterveyshuoltoon, miksi järjestelmä ei toimi? Miksi aika saadaan vasta kuukauden päästä, miksi sitä ei saada joskus ollenkaan? Sen takia, että ei ole ymmärretty sitä, että tämänkin sektorin on aika muuttaa toimintatapojaan, on aika muuttaa toimintatapojaan ja on aika muuttaa toimintatapojaan. Tässä on se idea: toimintatapojen muutokset.

Yksi keino, joka toivottavasti jatkossa auttaa, on sähköinen potilastietojärjestelmä, koska se mahdollistaa ja helpottaa monien uusienkin toimintamallien käyttöönottoa. Terveydenhuollon puhelinpalvelujakin voidaan kehittää niin, että ihmistyöpanos ohjataan hoitoa todella tarvitseville. Ottamalla siis uusia käytäntöjä voidaan päästä tilanteeseen, jossa saadaan samalla rahalla enemmän ja parempaa laatua sekä saatetaan jopa säästää henkilöstön määrässä.

Itse en ymmärrä sitä vaatimusta, joka täällä on esitetty, että lääkäriksi valmistuvien tulisi työskennellä terveyskeskuksissa nykyisen yhdeksän kuukauden sijasta puolitoista vuotta. Tämän tavoitteena on lisätä lääkäreitten sitoutumista terveyskeskustyöhön, mutta väitän, että tilanne tulee olemaan toisenlainen. Harvemmin hyviä tuloksia on mahdollista saavuttaa pakolla. Sen sijaan tulisi miettiä niitä keinoja, joilla lääkärit saataisiin viihtymään paremmin työympäristössään. Olisi mietittävä niitä keinoja, joilla johtajuus toimisi paremmin. Hyviä esimerkkejä ovat joustavammat työajat, keskittyminen olennaiseen elikkä potilaan hoitoon, (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta työsuhteessaan, ja tätä tällä hetkellä ei tapahdu.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, talman! Olemme jo pitkään tunnistaneet terveydenhuollossamme useita parantamista ja kehittämistä vaativia toimia. Olemme viime vuosina tehneet merkittäviä hallinnollisia ja organisatorisia ratkaisuja, joilla on pyritty parempiin tuloksiin. Joitakin vuosia sitten toteutunut hoitotakuu toi parannusta silloiseen tilanteeseen, mutta nyt olemme jälleen monien kansalaisten kannalta kestämättömässä tilanteessa.

Ihmisten kokemus ja myös kansallisen terveysbarometrin faktat riittämättömästä hoidosta, jonotusaikojen ja terveyserojen kasvusta ovat tosia, ja ne tulee ottaa vakavasti. Tämä ei ole pelottelua vaan tosiasioiden tunnustamista. Hallitusohjelma vilisee kirjauksia panostuksista, kehittämisistä ja uudelleenorganisoinnista. Hallitus tarjoaa pääasialliseksi lääkkeeksi tehostamista ja hoidon yksityistämistä. Yksi puuttuu: se on selvä raha.

Ensi vuoden budjettiesitystä lukiessa käy selkeästi ilmi, ettei hallitus ole valmis tukevoittamaan nykyistä järjestelmää vaan valmistelee tulevan työvoimapulan edessä mallia, jossa kiristyvillä tuottavuustoimilla ja ulkoistamisilla pyritään taloudellisesti kestävämpään ratkaisuun. Linjavalinta on kuitenkin lyhytnäköinen ja tulee kostautumaan paitsi julkisen hyvinvointisektorin rapistumisena, huono-osaisuuden lisääntymisenä, myös terveyserojen ja eriarvoisuuden kasvuna edelleen. Rakenteita ja ohjausta täytyy tietysti uudistaa, mutta hallituksen jättäytyminen yksin näiden varaan on vastuutonta.

Arvoisa puhemies! Hyvät hallituspuolueiden edustajat! Ed. Ukkola täällä juuri julisti ja syyllisti kuntia tästä tilanteesta. Tämä syyttely ei johda parempaan palveluun. Tulen itse kunnasta, jossa veroprosentti on 21, työttömyys lähentelee 10:tä eikä meillä kahteen vuoteen ole kunnan terveyskeskuksessa ollut yhtään kokoaikaista lääkäriä. Tämä ei tapahdu syrjäseudulla, vaan 90 kilometriä Helsingin keskustasta. Olemme toteuttaneet kaikki mahdolliset uudistukset, joita edellinen ja nykyinen hallitus ovat ehdottaneet, kuntaliitoksista palvelujen kilpailuttamiseen ja ulkoistamiseen. Muutokset tapahtuvat hitaasti, ja ihmiset tarvitsevat näitä palveluja tänään.

Arvoisa puhemies! Voi vain arvella, mitä maailmantalouden heikkeneminen merkitsee kunnille, niiden taloudelle ja sitä myötä peruspalveluille. Nyt on viimeistään selvää, että hallituksen tulisi varautua ja kantaa vastuuta talouden heikkenemisestä ja sitä kautta palvelujen saatavuudesta joka puolella Suomea. Perusterveydenhuollon kehittämiseen tarvitaan kansallinen projekti, jossa valtiolla on vetovastuu ja myös pääasiallinen rahoitusvastuu. Julkinen sektori rapautuu, jos siitä ei pidetä huolta.

Täälläkin tänään ja usein kuntapalveluista keskusteltaessa jumiudutaan helposti väittelemään siitä, kuka on jättänyt mitäkin tekemättä, minkä hallituksen tai puolueen peruja laiminlyönnit ovat jne. Minusta tällaisen hedelmättömän jankkaamisen ja syyttelyn sijaan on tarkoituksenmukaista kysyä tänään, pitääkö meidän toteuttaa terveydenhuollossa laaturemontti vai ei. Jos vastaus on myöntävä, silloin opposition tekemä välikysymys on oikeutettu ja kannatettava.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit siis haluamme terveyskeskukseen laaturemontin ja ymmärrämme, että se vaatii myös valtiolta panostuksia, ja ne me myös olemme valmiit toteuttamaan ja tekemään. Uskomme, että ne paitsi lisäävät yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ovat myös muuten koko yhteiskunnan kannalta kestäviä. Ryhmäpuheenvuorossamme tuli esille merkittävä määrä toimenpiteitä, jotka nyt tulisi toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesityksessä on toki sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä. Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksia kehitetään, palvelutarpeen arvioinnin ikärajaa alennetaan 75-vuotiaisiin ja vammaislainsäädäntö uudistetaan. Nämä ovat kaikki hyviä linjauksia. Täällä on tänään väitelty paljon siitä, kuinka paljon tähän käytetään rahaa. Hallituksen omat asiantuntijat valiokunnissa, kuntien edustajat, Kuntaliiton johto ovat tulleet siihen johtopäätökseen — ja kun luemme budjettikirjaa, käy selville — että hallitus on ensi vuoden budjetissa käyttämässä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen 21,3 miljoonaa euroa lisää rahaa.

Joku kokoomuksen edustajista sanoi täällä tänään — taisi olla joku sieltä takapenkistä — ettei terveydenhuolto ole niin huonossa jamassa kuin oppositio väittää. On aivan selvää, että se ei myöskään ole niin hyvässä jamassa kuin hallitus ja hallituspuolueiden edustajat väittävät. Terveydenhuoltomme ja myös vanhustenhuoltomme ovat paikoin alennustilassa. Nyt tarvitaan viisasta politiikkaa, joka edellyttää paitsi nykyisten epäkohtien korjaamista myös tulevaisuuteen varautumista.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tunne ed. Feldt-Rannan kotikunnan asioita, mutta sen voin sanoa, että omassa kunnassani lääkärivaje johtuu poliittisista päätöksistä tai johtajuuspäätöksistä. Lääkärit eivät sietäneet niitä johtajapäätöksiä, mitä siellä tehtiin, ja lähtivät sitten mieluummin yksityiselle sektorille kuin jäivät kunnan palvelukseen.

Mutta toinen asia, mistä olisin halunnut sanoa, on omaishoitaja-asia. — Puhemies! Sen takia otan tämän esille, koska yksinkertaisesti tuo huutaminen tuossa etupenkissä ... Seuraavan kerran minä tulen kyllä korvalaput korvilla puhumaan, koska minä en siedä sitä, että minulta jää puolet sanomatta, kun täytyy kuunnella asiattomia huutoja etupenkistä. Jos ne tulisivatkin takapenkistä, ne eivät haittaisi, mutta kun ne tulevat etupenkistä, niin ne jatkuvasti kuulee. — Omaishoitaja-asiassa säästetään erittäin paljon valtion ja kuntien rahaa. Siinä säästetään saman verran rahaa kuin menetetään (Puhemies: Minuutti kulunut!) yhdessä ainoassa huostaanottopäätöksessä. Minä yhdyn niihin puheenvuoroihin, joissa kotihoitojärjestelmä halutaan ottaa käyttöön. Se säästää kuntien rahoja. (Puhemies: Repliikkiaika päättynyt!)

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomessa sairastaminen on potilaalle kallista. Meidän omavastuuosuutemme ovat huippuluokkaa. Lisäksi edelleen hoitotakuusta huolimatta on jonotus jokapäiväinen ilmiö, jonka kohteeksi joutuvat tuhannet ihmiset päivittäin.

Suomessa käytettiin terveydenhuollon kokonaismenoihin Oecd-maiden tilaston mukaan vuonna 2006 bruttokansantuotteesta 8,2 prosenttia. Muut Pohjoismaat käyttävät selvästi enemmän rahaa terveydenhuoltoon: Tanska 9,5; Ruotsi 9,2; Norja 8,7. Suomen edellä ovat muun muassa Portugali, Espanja, Italia jnp. Täällä on puhuttu paljon yksityistämisestä. USA:ssa, jossa yksityistäminen on viety ehkä kaikkein pisimmälle, terveydenhuoltoon käytetään 15,3 prosenttia eli lähes kaksinkertainen määrä bruttokansantuotteesta siihen nähden, mitä Suomessa käytetään. Silti noin 40 miljoonaa amerikkalaista on lähes kokonaan terveydenhuollon ulkopuolella.

Suomessa Vanhasen—Kataisen hallitus ajaa myös terveydenhuollon entistä suurempaa yksityistämistä. Yksi tapa on suosia verotuksessa osakeyhtiöiksi muutettuja lääkäriasemia, jossa työskentelevät osakaslääkärit ottavat palkan kevyesti verotettuna osinkotulona tai jopa verottomana osinkotuloina. Tämä on osaltaan johtanut lääkäripulaan terveyskeskuksissa. Valtiovarainministeri Katainen ei ole ollut valmis tukkimaan tätä verotuksellista epäkohtaa. Eduskunta on säätänyt tämän lain, ja eduskunta pystyy sen myöskin muuttamaan, kunhan hallitus antaisi vaan esityksen, ja se voisi tapahtua hyvin nopeasti. Sairaanhoitajien pakkotyölain säätäminen kesti viikon tässä eduskunnassa.

Terveyskeskuksissa työskentelevien lääkärien määrä on vähentynyt, vaikka työikäisiä lääkäreitä on enemmän kuin koskaan. Noin 10 prosenttia terveyskeskusten lääkärinviroista on kokonaan hoitamatta, ja vaje on kasvanut selvästi. Lisäksi kalliina ostopalveluina hoidetaan noin 8 prosenttia viroista eli lähes 300 virkaa. Vuoden 2007 tilaston mukaan suurin lääkärivaje on Kainuun 27,8 prosenttia, elikkä joka kolmas virka on avoinna. Päijät-Hämeessä tilaston mukaan tilanne on selvästi parhain, sillä siellä vaje on 3,2 prosenttia. Elikkä nämä alueelliset erot ovat valtavan suuria.

Vanhasen hallitus on lisännyt kansalaisten välisiä tuloeroja, ja ne tulevat veroratkaisut kasvattavat entisestään näitä tuloeroja. Samalla Vanhasen hallitus lisää kansalaisten välisiä terveyseroja kaventamalla pienituloisten mahdollisuuksia päästä ilman pitkää jonotusta hoitoon. Varakkailla on aina mahdollisuus mennä yksityispuolelle, mutta pienituloisilla eläkeläisillä siihen ei ole varaa. Suomessa sosiaaliturvan taso on jäänyt pahasti jälkeen hintojen ja maksujen noususta, minkä johdosta ihmiset joutuvat tekemään valintoja, ostaako pienellä eläkkeellä tai työmarkkinatuen päivärahoilla ruokaa vaiko sairauden vaatimat lääkkeet, sillä molempiin eivät rahat riitä.

Sosiaaliturvan parantamisen sijasta hallitus syytää rahaa suurituloisten verohelpotuksiin. Suomessa terveydenhuollon alhaiseen kustannustasoon vaikuttaa osittain henkilökunnan vähyys ja kansainvälisesti verrattuna alhainen palkkataso. Tästä on ollut seurauksena se, että hyvin koulutettua terveydenhoidon henkilökuntaa on siirtynyt huomattavissa määrin töihin ulkomaille. Jos me haluamme pitää terveydenhuoltohenkilökunnan Suomessa ja turvata, että sitä jatkossa on riittävästi, meidän on kyllä tämä palkkataso ja työilmapiiri ja työolosuhteet terveyskeskuksissa saatava kuntoon. Ilman sitä meille varmasti tulee työvoimapula, enkä pidä oikeana sitä ratkaisua, että Filippiineiltä ruvettaisiin tuomaan sairaanhoitajia Suomeen, koska myöskin filippiiniläiset tarvitsevat itse sairaanhoitoa.

Täällä on puhuttu omaishoitajien asemasta. Ed. Ukkola, omaishoitajien asema kaipaa parannusta, mutta veroministeri Katainen ei ole valmis esimerkiksi parantamaan omaishoitajien verotuskohtelua, sillä omaishoitaja joutuu maksamaan siitä pienestä omaishoitajapalkkiostaan enemmän veroa kuin maksetaan vastaavasta palkkatulosta. Tämä ei voi missään tapauksessa olla oikein. Tämä perustuu siihen, että omaishoitaja ei saa palkkiosta kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä. Näin ollen hänen verotuksensa on kireämpi kuin vastaavaa palkkatuloa saavan. Miksi teidän puolueenne puheenjohtaja, vero-ministeri Katainen ei ole edes tätä pientä askelta valmis tekemään omaishoitajien hyväksi? Omaishoitajien asema kaipaisi muutakin parannusta, sillä omaishoitajat tekevät todella suuriarvoista työtä ja he helpottavat paljon myöskin meidän terveydenhoitokustannuksiamme, sillä paljon enemmän ihmisiä joutuisi laitoksiin, jos omaishoitajat eivät tätä uhrautuvaa työtä tekisi. Minä ihmettelen suuresti, miksei edes tätä pientä veroporkkanaa omaishoitajille voida antaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun vielä välihuutojen jälkeenkin, ed. Ukkola.

Ensinnäkin näistä historiallisista näkökohdista vielä yksi semmoinen poiminta, joka on oireellinen. Vuoden 2002 osalta valtiontilintarkastajat kiinnittivät erittäin vakavaa huomiota kouluterveydenhuollon tilaan Suomessa. Se huomautus ei johtanut yhtään mihinkään. Sen vaikutuksia me nyt niitämme ainakin joissakin asioissa ilmiselvästi, ja se on myöskin opposition välikysymyksen sisällössä mukana. Elikkä siis toisin sanoen: huomautettu on ja pitäisi ministeriön virkamiesten ottaa vaari, kun huomautellaan.

Toinen asia: Varmasti on aivan oikein, että neljässä viidesosassa, niin kun täällä on monesti todettu, terveyskeskukset toimivat ihan ok, noin kohtuullisesti, mutta puheenvuoroni koskeekin sitä yhtä viidesosaa nyt. Olen tässä viitannut tuohon Oulun tilanteeseen, ja ed. Ukkolakin sitä omalla tavallaan käsitteli tuossa. Minä tulin todenneeksi sen, että ensiksi meillä oli omalääkärijärjestelmä, jonka esittelyä tarkoin silloin kuuntelin täällä isossa salissa, kun se aikoinaan kokoomusministerin toimesta lanseerattiin väestövastuuperiaatteineen sun muineen. Sitten on sitä seurattu ja seurattu Oulussa, sen käytännön toteutusta. Nikottelee, nikottelee, nikottelee, kunnes sitten, kun se johti eräällä tavalla umpikujaan henkilökuntapulan takia, lääkäripulan takia, niin sitten tehtiin viime viikolla ratkaisu, että nyt siirrytään tiimijuttuun, mutta ei siinä henkilökunta ole mihinkään lisääntynyt. Se vaan, että on kytketty teoriassa lääkäri sairaanhoitajan kanssa yhdeksi tiimiyksiköksi.

Tällä välillä, kun kävin huoneessani — tämä on televisioitu kuulemma, ja siellä on sitten kuunneltu, mitä me täällä puhumme — sieltä tuli Rajakylän terveyskeskuksesta viesti tuossa vähän aikaa sitten, että ei ole lääkäriä ollenkaan enää nyt, että se on häipynyt pois. Rajakylän—Pateniemen suuralueelta, jossa on yli 11 000 asukasta, antibioottireseptin saamiseksi pitää matkustaa, jos ei ole omaa autoa käytettävissä, yhdellä bussilla kaupunkiin, odottaa siellä melkoinen tovi ja mennä Höyhtyälle. Siellä on kuulemma mahdollisuus saada nyt tämmöinen dokumentti, että pääsee apteekissa käymään. Siellä sitten odottaa aikansa, ja sitten saa itsensä jonkun bussin kyytiin, ja sitten tulee keskikaupungille, odottaa taas jnp., pääsee sitten tuonne Rajakylään takaisin. Jossakin mättää pahemman kerran.

Toisin kuin ed. Ukkola äskeisessä puheenvuorossa, minä olen yrittänyt etsiä sellaisia järjellisiä syitä, mikä tähän on johtanut, missä se mättää. Se ei nimittäin ole rahasta kiinni. Se ei ole Oulun kaupungin rahatilasta pätkääkään kiinni, koska se on varakkaimpia kuntia, mitä Suomessa on, ja se ei ole valtion rahastakaan kiinni, siinä ministeri on aivan oikeassa. Se mättää siinä, että ensin tuli tilaaja—tuottaja-malli, jolla perusteellisesti sotkettiin kaikki mahdolliset asiat, ja se ei toimi sinne päinkään kuin sen pitäisi toimia. Sitten tuli ministeri Hyssälä edellisessä ministeripostissaan ja käynnisti uskomattoman määrän erilaisia hankkeita, ja kun hänellä on hyvät ihmissuhteet sinne Oulun tienooseen sukusyistään, niin siellä sitten jo tuttavankauppaa kaikki parhaat hoitajat jnp. rekrytoitiin näihin hänen hankkeisiinsa mukaan ja sekoitettiin toimivat palvelurakenteet kerta kaikkiaan. Elikkä siis toisin sanoen tämän laatuiset, eräällä tavalla sekundääriset asiat vaikuttavat kokonaisuuden toimintaan.

Mitä tästä opimme, arvoisa puhemies? Siitä opimme sen, että nyt tarvitaan normiohjausta, järkevää normiohjauksen palautusta, joka toimii laskennallisten valtionosuuksien järjestelmän puitteissa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva opposition yhteinen välikysymys kiinnittää huomiota erittäin tärkeään asiaan, kansalaistemme terveydestä huolehtimiseen. Lähestyvien kuntavaalienkin yhteydessä aihe on nostettu monien ehdokkaiden ja heidän edustamiensa puolueiden ykkösvaaliteemaksi. Pelkään kuitenkin, että käy niin kuin monien vaalien kohdalla aiemminkin: kauniit sanat eivät muutu valituilla päättäjillä teoiksi. Moni suomalainen kokee aiheelliseksi, että hänelle tarjottavan terveydenhuollon laatu on päinvastaisista lupauksista huolimatta tämänkin hallituksen aikana monissa kunnissa entisestään heikentynyt.

Perusterveydenhuollon heikko taso Suomen kunnissa johtuu suurimmalta osalta kuntien resurssipulasta. Kuntien taloudellisiin resursseihin voi hallitus merkittävästi vaikuttaa omilla budjettiesityksillään. Riittävää halua siihen, että kuntien järjestämien terveyspalveluiden tasoa olisi voitu parantaa, ei kuitenkaan ole hallitukselta löytynyt. Tahtoa tarvittaisiin nyt erityisesti niihin kuntiin, joissa palvelut ovat jo suorastaan romahtaneet. Hallitus kuitenkin suuntaa mieluummin varoja parempiosaisten veronkevennyksiin kuin kuntien hyvinvointipalveluiden rappeutumisen pysäyttämiseen.

Monin paikoin kuntien on todella vaikea selvitä lakisääteisistä velvollisuuksistaan, koska ne elävät kassakriisin uhan alla. Olen pohtinut, löytyisiköhän ongelmiin apua edes korvamerkityistä rahoista.

Arvoisa puhemies! Haluan muistuttaa perustuslain 6 §:n mukaisesta ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. Lain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Toivonkin, että myös ylimmät laillisuusvalvojat heräävät tähän yhteiskunnalliseen todellisuuteen, jossa ihmiset joutuvat Suomessa elämään. Jokainen ihminen ja elämä on arvokas. Henkilön kotipaikkakunnalla ei saisi olla merkitystä esimerkiksi perusterveydenhuollon palveluiden saamisessa tai näiden palveluiden laadun osalta. Tällainen lain edellyttämä suomalaisten yhdenvertainen kohtelu ei toteudu hallituksen tuottavuusohjelmien ja Paras-hankkeiden avulla.

Palveluiden keskittäminen isompiin yksiköihin ei välttämättä paranna laatua, eikä palveluiden vieminen sijainniltaan kauemmaksi paranna niiden saatavuutta.

Terveydenhuollon asiakasmaksujen nosto on omiaan lisäämään eriarvoisuutta. Toisin on köyhemmän väestön osalta. He joutuvat joko kerjäämään rahat sosiaalitoimesta tai jättämään itsensä hoitamatta. Joka tapauksessa he saavat jonottaa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii peruspalveluministeri Risikon kotikaupunki Seinäjoki, jossa sanomalehti Ilkan mukaan terveyskeskuksessa jonotetaan lääkärin vastaanottoaikoja varhaisesta aamusta alkaen. Jonottamisen jälkeen heille kuitenkin todetaan, että aikoja ei ole antaa. Potilaat otetaan jonottamisen jonotuslistalle, ja sitten ei muuta kuin kotiin odottamaan.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa tullaan käsittelemään terveydenhuollon ongelmia uudestaan tulevana torstaina, kun tarkastusvaliokunnan mietintöä informaatio-ohjauksen toimimattomuudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa käsitellään. Nyt täytyy vain toivoa, että hallitus tämän välikysymyksen vakavan viestin ja tarkastusvaliokunnan huomioiden pohjalta ottaa uuden suunnan terveyspalveluiden kehittämisessä, ennen kuin se on liian monille liian myöhäistä.

Arvoisa puhemies! Oliko ministerin puheessa kehuttu Lapuan hyvin toimiva terveyskeskus uusi avaus tässä suhteessa? Siellähän paljon puhuttu 20 000 asukkaan raja ei täyttynyt.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Elämme maassa, jossa kohtuullisen tasokas terveydenhuolto on myös tehokkaasti tuotettua kansainvälisestikin tarkastellen. Suomalaisten hyvinvoinnin tila on vuosikymmenien mittaan edistynyt, niin että odotettavissa oleva elinikä on lisääntynyt kymmenellä vuodella. Tosin kunnissa perusterveydenhuollon menot on yleensä suurin menoerä, ja siksi toteamus kuntapäättäjien tuskasta vuosittain kohoavien erikoissairaanhoidon kustannusten vuoksi on aivan totta. Lisäksi monissa terveyskeskuksissa työn määrä on vaikeasti hallittavissa. Paikkansa pitää myös se, että kouluterveydenhuoltoon pitää ripeästi osoittaa voimavaroja nykyistä enemmän.

Opposition välikysymyksessä on kuitenkin useita väittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Tämä hallitus tunnisti terveyspolitiikan uudistamisen tarpeet heti alkujaan, mistä johtuen on muun muassa perustettu terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Keskustavetoisesti on kuntiin jalkautettu jo viime hallituskaudella Paras-hanke ja hoitotakuujärjestelmä, joten puheet hallituksen tekemättömyydestä ovat perusteettomia.

Arvoisa puhemies! Hoitotakuun toteuttaminen kuuluu hallituksen maailmallakin tunnustusta saavuttaneisiin tekoihin. Sen laajentamista kiireelliseen hoitoon ollaan selvittämässä. Jonot ovat lyhentyneet perus- ja erikoissairaanhoidossa sekä hammashuollossa. Itäsuomalaisen vaikean hammashuollon tilanteen tosin parantaa ainoastaan Kuopion ylipistolle annettava lupa aloittaa hammaslääkäreiden koulutus mahdollisimman pian.

Paras-hanke on suurin kunnallishallinnon ja palveluiden uudistus Suomen historiassa. Hankkeen toteutus on kesken, mutta jokainen tietää, että tulossa on todella merkittäviä rakenneuudistuksia niin hallinnollisesti kuin palveluiden järjestämisen osalta. Paras-hankkeessa myös tarkastellaan kuntien ja valtion välistä tehtävän- ja rahoitusjakoa. Kunnilla tulee olemaan nykyistä vanhempi taloudellinen liikkumavara omalla vastuullaan olevien palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Puitteet terveyspalveluiden kehittämiselle on siis jo annettu, ja niiden käytännön suunnittelu on kunnissa jo pitkällä.

Meneillään on myös Kaste-hanke, jolla tähdätään nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamisen kehittämiseen. Samoin Kasteen puitteissa kehitetään niin työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointia kuin myös työnjakoa ja osaamista. Hankkeen tavoitteetkin vastaavat juuri niitä asioita, joista täällä tänään on kättä väännetty. Tulossa on jo sovittuja toimenpiteitä, kuten esimerkiksi päivystyksen kehittäminen, matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä opetusterveyskeskukset.

Arvoisa puhemies! Yhdyn täällä esitettyyn huoleen kouluterveydenhuollon resurssien riittävyydestä. Yleisestikin lasten ja nuorten terveyspalvelut ovat toimiala, josta ei saisi puuttua toimintaedellytyksiä. Suomessa on paljon kuntakohtaisia eroja esimerkiksi siinä, kuinka säännöllisiä ovat lasten neuvolakäynnit tai pääsy kouluterveydenhoitajalle. Nämä erot pitäisi mahdollisimman nopeasti pystyä tasaamaan, ja näihin hallitus on jo kiinnittänytkin huomiota.

Välikysymyksessä pohditaan myös terveyskeskustyön rankkuutta. Tämä on haaste, joka näyttäytyy usealla muullakin kuntien toimintasektorilla. Ylipäänsä kuntien voimakas eläköityminen ja kuntien väliset erot vaikeuttavat myös perusterveydenhuollon tilaa. Joillakin keinoilla kuntien johtajuuteen ja työolojen parantamiseen on puututtava. Kunnat ovat vastuussa niin suuren osan julkisten palvelujen järjestämisestä, ettei meillä kerta kaikkiaan ole varaa siihen, ettei palveluista huolehtivien ihmisten ole hyvä olla työssään.

Opposition sanailusta puuttuvat realistiset toimenpide-ehdotukset. Tänään esitetyissä puheissa ne keinot ovat olleet jo siinä mielessä vanhentuneita, että näitä esitettyjä keinoja ollaan jo viemässä eteenpäin. Pelkät lisäeurot eivät ongelmia ratkaise. Kyse on pitkäjänteisemmästä työstä, jonka tuloksena pitää olla vähemmän hallintoa, vähemmän rakenteita ja enemmän laadukkaita perusterveydenhuollon palveluita.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Elsi Katainen puhui tavattoman ristiriitaisesti. Hän puheenvuoronsa alussa minusta ihan oikein totesi, että kouluterveydenhuolto tarvitsee resursseja enemmän. Sitten hän myöskin palasi tähän samaan asiaan puheenvuoronsa lopussa. Se on tämän opposition välikysymyksen kolmesta kärjestä yksi, kouluterveydenhuolto. Toinen siinä on nämä mielenterveyspalvelut, ja niihinkin te viittasitte ainakin välillisesti, että ne tarvitsevat lisää voimavaroja. No, sitten jää tämä yleinen yhteinen ongelma, jossa sitten näitä tekoja on suunniteltu koskien terveyskeskusten parantamista ja näin, mutta ei tästä voi yhteenvetona todeta kuin sen, että itse asiassa te kuitenkin hyväksytte ja annatte tunnustuksen sille, että nämä mielenterveys, kouluterveydenhuolto ja myöskin terveyskeskukset tarvitsevat myöskin lisää voimavaroja.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ongelmathan ovat kaikkien tiedossa ja yhteisesti tunnistettuja ja tunnustettuja. Siitä varmaan ollaan yhtä mieltä.

Kysymys on siitä, mistä olen ymmärtänyt välikysymyksessäkin olevan keskeisesti kysymys, miten hallitus vastaa ja miten pyrkii parantamaan tätä tilannetta. Kuten jo tuossa puheenvuorossani totesin, useimmat teidän esittämistänne keinoista, jos niitä ylipäätään tuli, ovat jo hallituksen ohjelmassa ja erilaisten hankkeitten kautta eteenpäin menossa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Risikko toi omassa puheessaan esiin monia hyviä, pääasiassa kylläkin viime hallituskaudella tehtyjä uudistuksia, jotka ovat osittain parantaneet terveydenhuollon tilaa. Etenkin viime hallituskaudella toteutettu hoitotakuu on lyhentänyt jonoja terveydenhuollossa ja parantanut monien sairaiden asemaa.

Viime hallituskaudella tehtiin myös lisäykset lääkärikoulutukseen sekä korotettiin kunnille ohjattua valtionosuutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, mitkä uudistukset ministeri Risikkokin otti esille. Kuitenkin nyt perusterveydenhuolto on kokonaisuutena ajautunut heikkoon tilanteeseen. Välikysymyksellä haemme vastausta siihen, miten hallitus aikoo turvata perusterveydenhuollon ja etenkin kouluterveydenhuollon sekä mielenterveyspalvelujen toimivuuden.

Arvoisa herra puhemies! Luottamus perusterveydenhuollon kykyyn tarjota tasa-arvoisia ja oikea-aikaisia palveluita on kansalaisten silmissä rapistunut. Keskeisiä ongelmia ovat lääkäri- ja hoitajapula, suuret alueelliset erot hoidon saatavuudessa, surkeassa jamassa oleva oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto sekä puutteelliset mielenterveyspalvelut.

Perusterveydenhuoltoa pitää vahvistaa kautta linjan: neuvolassa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, terveyskeskuksissa, vanhustenhuollossa ja kotipalvelujen piirissä. Terveydenhuollon taloudelliset painopisteet ovat olleet selkeästi erikoissairaanhoidossa, eikä perusterveydenhuoltoa ole resursoitu riittävästi. Nyt tarvitsemme perusterveydenhuoltoon laaturemontin, jossa ensisijaisena tavoitteena on tehokas terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäisy. Tarvitsemme kokonaisvaltaisempaa otetta terveyden- ja sairaudenhoitoon. Perusterveydenhuollon osaamista pitää vahvistaa erikoissairaanhoidon, mielenterveystyön ja sosiaalityön osaamisella. Terveydenhuoltoon tarvitaan aiempaa moniammatillisempaa tiimityötä, jotta potilaat voidaan hoitaa kokonaisvaltaisesti neuvolaiästä ikäihmisiin asti.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan laadukasta neuvolaa, toimivaa oppilashuoltoa, tehokasta kouluterveydenhuoltoa, ennalta ehkäisevää mielenterveyspalvelua sekä matalan kynnyksen sosiaalityötä. Tällainen peruspalvelukokonaisuus tukisi paitsi lapsen kasvua myös koko perheen hyvinvointia.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä asiakkaat, joilla on kaikkein vaativimmat palvelutarpeet, joutuvat hakemaan palvelunsa kaikkein pirstaleisimmasta palveluvalikosta, esimerkiksi omais-hoitajaperhe, joka hakee apua ja palvelua terveyskeskuslääkärin lisäksi fysioterapeutilta, jalkahoitajalta, erikoislääkäriltä, hammashoitajalta, dementianeuvojalta, ravitsemusterapeutilta, ateriapalvelusta, apteekista, kotihoitopalveluista, terveydenhoitajalta, apuvälinepalveluista, Kelalta, maistraatista ja järjestöiltä. Erilaisia välttämättömiä palveluja haetaan lukuisista eri paikoista, joita varten tarvitaan usein vielä erilliset lääkärinlausunnot ja lähetteet. Ei ole mikään ihme, että omaishoitajat uupuvat ja sairastuvat raskaan työnsä äärellä. Samanlaisista palveluvalikoista yrittävät hakea apua myös vammaiset, mielenterveyspotilaat, pitkäaikaissairaat ja ikäihmiset.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuoltolaki, joka nyt on lausuntokierroksella, ei valitettavasti tunnu tuovan ratkaisuja palveluja etsivälle ihmiselle, eikä se tuo kestävää helpotusta sosiaali- ja terveydenhuollon tilaan. Ylikunnalliset terveyspiirit uhkaavat siirtää päätösvaltaa kuntalaisten ulottumattomiin, ja palvelujen laadunvalvonta uhkaa hukkua hallinnon rakenteisiin. Ensisijaisesti pitäisi toteuttaa asiakaslähtöiset palvelukokonaisuudet sekä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon saumaton yhteistyö, mutta sen sijaan terveydenhuoltolaki painottaa kuntayhtymiä ja ylläpitää nykyisiä kuntarakenteita tuottaen erityisvastuualueille lukuisia eri toimijoita ja rakenteita. Terveyspiirimalli ei luo mitään edellytyksiä vahvoihin peruskuntiin, vaan pirstaloi terveydenhuollon kentän niin, että kunnille jää lopulta vain sirpaleisen palvelun rahoitusvastuu.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä on tällä hetkellä lievästi sanottuna sekaisin. Samanaikaisesti on käynnissä liikaa julkishallinnon kehittämishankkeita, joiden varjossa julkista palvelujärjestelmää käytännössä puretaan.

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuoltomme erikoinen piirre on monikanavainen rahoitusjärjestelmä. Julkisesta rahoituksesta vastaavat valtio, kunnat, Kela ja Raha-automaattiyhdistys. Verovaroin rahoitetaan sekä julkista terveydenhuoltoa että Kelan hallinnoiman (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) sairausvakuutusjärjestelmän kautta yksityistä terveydenhuoltoa. Palveluita toteutetaan monella eri tasolla ja tavalla. Lääkkeitä ja kuntoutusta maksetaan Kelan kautta. Näiden lisäksi meillä on laaja työterveyshuoltojärjestelmä.

Järjestelmä johtaa osaoptimismiin, jossa kaikki hakevat säästöä omalle kohdalleen ja potilaan hoidon kokonaiskustannukset kasvavat. Kun hoito ei olekaan oikea-aikaista eikä tarkoituksenmukaista, rahoitusjärjestelmää pitäisi pikaisesti arvioida kriittisesti ja ennakkoluulottomasti. Systeemin pitäisi olla terveyden edistämistä tukeva ja rahoittajien omista säästöintresseistä vapaa.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on pakko todeta, että välikysymyksessä on nostettu esille monia aivan oikeita asioita. Perusterveydenhuollon heikkenemisestä on viety viestiä kentältä jo hyvinkin pitkään, ainakin tuolta viime vuosituhannen lopulta saakka, ja onkin äärettömän tärkeää, että tämä hallitus on tunnistanut terveyspolitiikan haasteet heti tuossa toimintakautensa alussa ja ryhtynyt sitten myös toimenpiteisiin.

Terveydenhuollon parantamisessa rahan lisääminen ei ole ainoa vaihtoehto, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa jo todettu. Talous kuitenkin sanelee monella tavalla raamit, ja onkin hämmästyttävää, että välikysymyksen perusteluissa nostetaan veronkevennykset ikään kuin peruspalvelujen kehittämisvaihtoehdoksi. Onhan kuitenkin selvää, ettei heikkenevä talous pysty vastaamaan palvelujen tarpeeseen samoin kuin vahva talous, ja tässä taloustilanteessa veronkevennykset ovat keskeinen keino elvyttää, vahvistaa kansantaloutta, jotta myös palvelutarpeeseen pystytään vastaamaan. Tästä toimintatavastahan ja sen myönteisyydestä kaikki Suomen taloustutkimuslaitokset ovat yksimielisiä.

On välttämätöntä, kun terveydenhuollosta ja sen kehittämisestä puhutaan, että terveydenhuollossa päästäisiin vähitellen todella itse terveydenhuoltoon, eli käytännössä tällä hetkellähän suomalainenkin terveydenhuolto on enemmänkin sairaudenhuoltoa. Eli jos kansantalous aikoo selviytyä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista jatkossa, on kyettävä panostamaan nimenomaan ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. On aivan välttämätöntä, että uuden terveydenhuoltolainsäädännön mukaisesti pyritään poistamaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliset raja-aidat päättäväisellä toiminnalla, ja tietysti olisi myönteistä, jos vielä tähän samaan pakettiin pystyttäisiin yhdistämään sosiaalihuolto ja vielä niin, että ne kaikki olisivat saman järjestäjän alaisuudessa.

On pakko vetää pieni johtopäätös omaan kotimaakuntaani eli Kainuuseen. Me olemme selviytyneet sillä, että perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalihuolto on yhdistetty samalle järjestäjälle ja on tehty erittäin laajat toiminnalliset muutokset. Me olemme selviytyneet siitä huolimatta, että myös Kainuu on aika vahvan ja vakavan lääkäripulan kohteena eli yli 20 prosenttia perusterveydenhuollon lääkärinviroista on tällä hetkellä täyttämättä.

Tällaisen perusratkaisun lisäksi on syytä harkita monia eri toimenpiteitä, joita hallitus on jo esittänytkin, mutta otan muutamia vielä esille. Eli olisi syytä harkita muun muassa tuon monikanavaisen rahoitusjärjestelmän mahdollisimman nopeaa purkua. Lääkärifirmoista on puhuttu paljon. Näkisin, että yhtenä keinona pitäisi lähteä liikkeelle siitä, että vain valmiit lääkärit saisivat oikeuden toimia yksityisissä lääkärifirmoissa. Verotuskäytäntö ei missään tapauksessa saa suosia "keikkatyötä tekeviä". Terveyskeskuksen harjoittelujakso on saatava ehdottomasti nykyistä pidemmäksi niin, että siihen järjestelmään ei jää minkäänlaisia porsaanreikiä, ja näen myös sillä tavalla, että työterveyshuollon erillisasema pitäisi suomalaisessa terveydenhuollossa purkaa. Ja on aivan välttämätöntä se, mistä paljon on puhuttu, että koulutettavien lääkärien määrää on saatava lisättyä ja määrä on pystyttävä pitämään vuosittain sitten myös vakaana. Ja toki näihin moniin hallitus on myös jo puuttunut.

Mutta sitten yksi asia, johon vielä esimerkiksi tuossa debatissa ei kiinnitetty millään tavalla huomiota. Kun puhutaan lääkäripulasta — voisiko sitä sanoa, että tämä on aluepoliittinen asia, mihin on kiinnitettävä huomiota — jos me haluamme lääkäreitä Suomen eri alueille, niin meidän pitäisi löytää myös jonkunlainen järjestelmä siihen, että koulutetun lääkärin koulutetulle puolisolle löytyy myös töitä, ja sen ongelman kanssa meillä on aika paljon tekemistä.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä hyvin paljon välikysymyksen ensimmäisen esittäjän, ed. Räsäsen kanssa siitä, että jos perusterveydenhuolto ei toimi, paineet luonnollisesti kasvavat erikoissairaanhoidossa. Nyt on kuitenkin selkeästi sellainen tilanne, että vasta tämän hallituksen aikana on aidosti lähdetty etsimään niitä uudenlaisia toimintatapoja, uudenlaisia vastauksia siihen, miten me pystymme hoitamaan perusterveydenhoitoa. Näyttää olevan niin, että opposition vastaus on aina sama: aina lisää rahaa, aina menneet toimintamallit. Kuten ed. Feldt-Ranta sanoi, vain nykyisen järjestelmän tukevoittaminen oikeastaan on tärkeää.

Oikeastaan haastaisin opposition keskustelemaan uudenlaisista keinoista. Kertokaa meille, arvoisa oppositio, niitä uusia keinoja, millä tavalla hoidetaan asiat niin, että itse asiassa hoidamme huomattavasti nykyistä paremmin meidän väestömme, mutta samalla toimimme kenties uudella toimintatavalla. Onko tällä hetkellä tilanne vieläkin — onneksi kuitenkin olemme miettimässä uudella tavalla — sellainen, että vaihtoehtoina on vain kotona toimiva hoito, kotihoito tai laitoshoito? Vaikutetaanko edelleenkin vain niin, että silloin kun ihminen on sairastunut, aletaan mennä hoitoketjussa eteenpäin, vai kuinka paljon toimitaan aidosti ennakolta?

Kuten ed. Kiljunen sanoi, menemmekö edelleenkin liian paljon luukulta luukulle hyvin hallinnollisten näkökulmien, ei niitten asiakkaitten näkökulmien, mukaisesti? Eli pitäisikö meidän suunnata palvelut aidosti kotiin? Entistä enemmän palveluja kotiin, kotisairaanhoitoa, kotipalvelua, ennakoivaa terveydenhuoltoa, jopa lääkäreitten kotona käyntiä? Pitäisikö siirtyä itse asiassa hoivapalveluista juuri ennakoivaan terveydenhuoltoon: sellaisiin tekijöihin, joissa ennakolta katsotaan asioita ja pystytään monta kertaa välttämään myöskin ihmisen sairastuminen? Pitäisikö aidosti moniportaistaa palveluketjut, kuten jo alussa sanoin? Hyvin helposti nyt näyttää edelleen olevan kotihoito tai laitoshoito. Niiden välillä on erittäin paljon erilaisia hoitomenetelmiä, hoitotasoja, ennakoivan hoidon tasoja ja vastaavia. Pitäisikö hyväksyä, että meillä on yksi vastuullinen palvelujen järjestäjä mutta monia monipuolisia tuottajia?

Nyt on hyvä tilanne, että on marraskuun puolivälin paikkeilla tulossa tämä uusi palvelusetelijärjestelmä, joka toivottavasti lopultakin laukaisee ne toimintatavat, joissa meillä on useita tuottajia, jotka toimivat vähän eri tavalla, jolloin koko hoitoketju tulee turvattua. Pitäisikö siirtyä enemmän ennakoivaan terveydenhuoltoon? Mielestäni pitäisi. Pitäisikö tehdä myöskin eri ammattiryhmien ja eri organisaatioiden aitoa yhteistyötä?

Monta kertaa esimerkiksi maaseudulla asuvilla vanhuksilla yksi tärkeä elementti sairastumiseen on vaikka yksinäisyys, ihan henkinen väsyminen. Pitäisikö miettiä sillä lailla, että esimerkiksi vanha kunnon postimies tai postinainen tulee myöskin katsomaan tulevaisuudessa tätä henkilöä tai kiinteistöalan yritys on siinä palveluketjussa mukana tai vaikka kaupungeissa vartiointi-alan liike, joka on osana koko tätä palveluketjua, joka myöskin katsoo ihmisten kuntoa ja on ihmisen kanssa mukana? Pitäisikö siirtyä lohkoutuneista palveluista aitoihin palveluprosesseihin? Ei hallinnolliseen malliin, jossa aina jonotetaan paikasta toiseen, vaan sellaiseen, jossa hyvin joustavasti siirrytään tarpeiden mukaan palvelusta toiseen. Ennen kaikkea, pitäisikö meidän siirtyä samalle puolelle pöytää eikä keskustella vastakkain?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskari esitti monta kysymystä. Oikeastaan koko puhe oli vain kysymyksiä, ja moneen voi varmasti vastata, että kyllä pitäisi, mutta ei aivan kaikkiin. Kyllä minä hieman ihmettelen sitä, jos esimerkiksi vartiointiliikkeen, yksityisen firman, edustajan vastuulle — ja millä hinnalla — pantaisiin vanhusten ja sairaiden tarkkailu kaupungissa ja kylillä. Miten se voisi pelata silloin, jos se vanhus tarvitsee akuuttia apua? Voidaanko luottaa, että juuri silloin se vartiointimies tai nuohooja tai joku muu yksityinen yrittäjä olisi vastuussa?

Kyllä tämän järjestelmän täytyy olla niin, että se on kunta, joka on vastuussa, ja sitten käytetään erilaisia toimijoita, mutta kyllä niiden pitää olla ammatti-ihmisiä, ja sillä tavalla täytyy huolehtia tästä perustehtävästä. Me voimme kaikesta muusta melkeinpä säästää, mutta ei perusterveydenhuollosta, ei ihmisten hoitamisesta, ja koulutus on toinen semmoinen asia. Ei niin kuin ed. Jaskari, joka lavensi tämän aivan täydelliseen markkinavetoisuuteen. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Äsken jo tuli ed. Kankaanniemeltä hyvä kysymys, ja kun siihen unohdin vastata, niin vastaan siihen nyt. Elikkä te kysyitte sitä, onko unohdettu terveydenhuoltolaista sosiaalipuolen yhteistyö. Ei ole unohdettu, se on siellä pykälissä kyllä. Mutta sen lisäksi me olemme tekemässä tätä sosiaali- ja terveydenhuollon hallintolakia, joka normittaa sitten tätä yhteistyötä. Ja ajatuksena on, että ensin tehdään terveydenhuoltolaki, sitten katsotaan sosiaalipuolen lainsäädäntö. Sen lisäksi tehdään sateenvarjolaki näille, joka yhdistää ja liittää yhteen ja normittaa yhteistyötä. Näin se menee. Ja tästä on tosiaan tiedotettu jo kyllä aikaisemmin, mutta ymmärrän, että tulee niin paljon näitä tietoja.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työhuoneessani kuuntelin ääntä ja ajattelin, oliko se nyt joku uusi terveysoppinut tai terveystalousoppinut vai mitä olikaan, mutta se olikin ed. Jaskari, joka päätyi siihen, että yksityiset vartioliikkeet hoitaisivat terveydenhoitoa.

Olen kyllä poliklinikoilla työskennellessäni nähnyt, että vartioliikkeet ovat tuoneet ihmisiä hoidettavaksi, mutta yleensäkin kaduilta, ja kysymyksessä on ollut aika selkeästi diagnosoitava ulkoinen vamma, sen lähde on ollut aina milloin mikäkin. Mutta joka tapauksessa kyllä tämä oli aikamoinen innovaatio, joka tuli nyt kokoomuksen suunnasta. En tiedä, onko tämä nyt niitä talkoohenkisiä ratkaisuja, joita kokoomus tuottaa.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on mielenkiintoista, että on saatu aikaan tällaista debattia. En ole koskaan sanonut, että olisi hoitohenkilökysymys. Kysymyshän on lähinnä siitä, että kun puhutaan yksinäisyydestä, vastaavista asioista, niin myöskin käydään katsomassa henkilöitä. Esimerkiksi postinkantajat ovat usein yksinäisiä vanhuksia lähimpänä olevia henkilöitä, he joka päivä käyvät katsomassa ja voisivat kenties laajentaa vähän toimenkuvaa. En puhunut hoitamisesta mitään millään tavalla.

Toinen ratkaisu on se myöskin, että uutta teknologiaa pystytään käyttämään paljon enemmän, esimerkiksi näköpuhelimia ja vastaavia, jolloin myöskin voisivat nämä henkilöt käydä katsomassa, että tekniikka pelaa, samalla kun käyvät katsomassa, että ihminen on toimintakykyinen, virkeä, kenties voivat tuoda hänelle kauppapalveluita, kenties toimia tällaisena ruokahuoltokuviona, kenties viedä vaikka päivätoimintaan mukaan.

Jos ed. Tiusanen on sitä mieltä, että nämä ovat sellaisia henkilöitä, jotka eivät kykene tuomaan ruokatavaroita, niin sittenhän me vasta professionaalisessa yhteiskunnassa olemmekin.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys perusterveydenhuollosta on välttämätön, koska näiden palvelujen saannin suhteen on kohtuuttomia puutteita maassamme.

Tällä hetkellä yhteiskunnassamme seula vuotaa, kun erikoissairaanhoidon ja muiden erityispalvelujen tarpeet ja menot koko ajan kasvavat. Esimerkiksi lastenpsykiatrian tarve ja lasten huostaanottojen määrä on lisääntynyt vakavalla tavalla. Perheitä ei voida auttaa riittävän varhaisessa vaiheessa.

Erikoissairaanhoidon menojen kaiken aikaa kasvaessa ei kunnissa ole voitu riittävästi vahvistaa perustason palveluja. Sosiaalipalvelut ja perusterveydenhuollon palvelut ovat usein ennalta ehkäiseviä ja toimintakykyä ylläpitäviä palveluja, joten näitä tulisi voida vahvistaa merkittävällä tavalla, jotta perheet saisivat apua ajoissa. Tämä olisi myös taloudellisesti järkevää. Esimerkiksi neuvolajärjestelmää tulisi kehittää moniammatillisten hyvinvointineuvoloiden suuntaan, joissa perheitä voitaisiin entistä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin tukea. Myös muita lapsiperheiden ennalta ehkäiseviä palveluja perhetyöstä lastensuojelun ennalta ehkäisevään työhön, lapsiperheiden kotipalveluun ja oppilashuollollisiin toimiin tulisi vahvistaa. Sosiaali- ja terveystoimi tulee nähdä kokonaisuutena sekä vahvistaa myös muuta sektorirajat ylittävää yhteistyötä elinkaariajatusten mukaisesti.

Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto on aivan erityisen tärkeässä asemassa yhdessä muiden oppilashuollollisten toimien kanssa. Näitä tulisi normiohjata nykyistä vahvemmin. Hallituksen valmistelema asetus parantaa osin terveystarkastuksiin pääsyä, mutta ei ota kantaa henkilöstömitoitukseen, joka palveluiden riittävyydessä on keskeisimmällä sijalla. Tarvitaankin ensi vaiheessa todella kipeästi opiskelijaterveydenhuoltolaki, jossa laatusuositukset nostettaisiin lain tasolle ja tehtäisiin tarvittavia kiristyksiä muun muassa psykologien määrän osalta. Samoin kouluterveydenhuollon osalta normituksen kiristystä tarvitaan. Lisäksi tulisi lakia laajentaa kattamaan myös koko oppilashuolto.

Vakava viesti on myös terveyserojen syventyminen yhteiskunnassamme. On todella lohdutonta se, että suomalaiset ovat eriarvoisessa asemassa terveyspalveluiden saannin sekä terveytensä osalta. Sosioekonominen asema vaikuttaa terveyteen ja elinaikaennusteeseen huomattavalla tavalla. Työikäiset ovat pääosin maksuttoman työterveyshuollon piirissä, ja parempituloiset voivat muutoinkin hankkia yksityisiltä palveluntarjoajilta ja usein nopeammin tarvitsemiaan terveyspalveluja. Pienituloisimmat ovat julkisten terveyspalvelujen varassa, joissa on usein kohtuuttoman pitkät jonotusajat.

Tätä kehitystä vaikeutti entisestään hallituksen toteuttama julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korotus, mikä oli ehdottomasti väärä ratkaisu. Räikeimmin se näkyy hammashoidon osalta, jossa maksut nousivat eniten ja nostoa jopa perusteltiin sillä, että maksut tulevat lähemmäksi yksityissektorin maksuja. Samalla yksityisten hammashoitopalvelujen sairausvakuutuskorvauksia on korotettu, ja koska samaan aikaan ei ole vahvistettu julkista hammashoitoa, tapahtui tässä tavallaan selkeä yksityisten palveluiden suosiminen julkisen hammashoidon kustannuksella. Aivan kohtuutonta on, etteivät asiakasmaksukorotuksesta tulevat tulot jää edes palveluiden parantamiseen kunnissa, vaan hallitus kehtaa nekin ottaa kunnilta pois.

Terveydenhuollon ja lääkekustannusten maksukattojen yhdistämisessä tulisi myös edetä ripeästi. Kenenkään terveyspalvelujen saanti ei saa olla varallisuudesta kiinni. Tätä eriarvoistumiskehitystä vastaan SDP on voimakkaasti.

Hoitotakuu vahvisti terveydenhuollon palvelujen saantia, mutta erityisen heikolle sijalle siinä jäivät mielenterveys- ja päihdepalvelut, jotka ovat sosiaali- ja terveyspalvelujen rajapinnoilla ja joissa ei samalla lailla muodostu jonoja kuin esimerkiksi leikkauksissa. Mielenterveyspalveluja ja mielenterveysosaamista perusterveydenhuollossa tuleekin vahvistaa, tulee tehdä aina hoitosuunnitelma sekä huomioida koko perhe apua ja tukea tarjottaessa. Myös päihdehaittoihin tarttumista on terävöitettävä, ja on syvennettävä geriatrista osaamista terveyskeskuksissa.

Lopuksi painotan terveyden edistämistä, minkä osalta on valitettavaa, että budjetti ei kovin hyvää lupaa. Kasvavat sydän- ja verisuonitaudit sekä kakkostyypin diabetes vaanivat Suomen kansaa mielenterveysongelmien kanssa, ellei suuntaa muuteta. Tarvitaan esimerkiksi liikuntaohjausta ja ravitsemusneuvontaa. Vaikkapa lasten liikalihavuus tai armeijaikäisten heikko kunto ovat vahvoja hälytysmerkkejä. Lisäksi alkoholi-, päihde- ja tupakkaratkaisut kokonaisuudessaan ovat keskeinen osa tätä työtä, jolla voidaan vaikuttaa terveyttä edistävästi.

Terveyden edistämiseen tarvitaan panoksia. Se on kaikkien etu. Ennen kaikkea palveluihin tarvitaan lisää rahaa, ja tämän hallitus on laiminlyönyt. Perusterveydenhuoltoon tarvitaan todellinen laaturemontti. Tätä SDP vaatii ja osoittaa vaihtoehtobudjetissaan tähän työhön myös rahaa. Jatkan enemmän seuraavassa puheenvuorossa terveyspalveluiden kehittämisestä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa, että puheenvuoro on kirjoitettu väsyneenä ja nälkäisenä ja tässä ruoskitaan samalla myös itseä.

Vuosia on puhuttu, kuinka julkinen terveydenhuolto kaipaa ihmisiä, jotka tänä päivänä tässä ajassa laittavat asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja hoitavat systeemin kuntoon ja toimivaksi niin rahoituksen kuin käytännön toiminnankin osalta. Vuosi toisensa jälkeen, selvitysmies toisensa jälkeen remonttireiskaa riittää mutta valmista ei vaan tule. Uutena haasteena peliin heitetään kuntapuolen eläköityminen. Kuka enää hoitaa ja lääkitsee kymmenen vuoden päästä? Kenellä kutsumus riittää leivän päälle, vai kaipaavatko ihmiset jotain muutakin?

Hoitohenkilökunta on osaavaa ja ammattitaitoista väkeä, ja he tahtoisivat tehdä työnsä sillä parhaalla osaamisella, parhaalla ammattitaidolla, kaikkien potilaiden, kaikkien asiakkaiden, kohdalla. Mutta onko siihen edelleenkään mahdollisuuksia? Vievätkö kiire ja työpaine yksien hartioilla ilon ja halun tehdä työtä? Kuunnellaanko tekijää käytännön kentällä? Väriseekö johtajien kuuloelimissä mikään, jos henkilöstö esittää omia kehittämisajatuksiaan? Harvassa korvassa värisee. Rahakukkaroita tuijotetaan sumein silmin ja päätetään tuoda pörssiyhtiöjohtaminen mukaan toimintaan. Onko arvojohtajuudella ja lähijohtajuudella enää mitään arvoa tässä maassa? Onko potilaalla mitään arvoa, vai onko hän vain panos—tuotos-ohjelman viimeinen lenkki, oljenkorsi, joka roikkuu talousmiesten lahkeessa, jos sattuu vielä mukana pysymään?

Arvoisa puhemies! Me elämme todellisten haasteiden edessä. Kuka korjaa vauriot, kun omaishoitajapommi laukeaa? Sadattuhannet väsyneet omaiset kamppailevat jaksamisen rajamailla. Jaksavatko he odottaa vuosia muutosta, joka mahdollistaa reaalielämässä vapaiden viettämisen ja inhimillisen korvauksen vaativasta työstä? Siinä me saamme kaikki pyöriä vetelät housuissa, jos kaikille on yhtäkkisesti löydettävä laitospaikka tai uusi hoitaja. Hyväntahtoisuus ei elätä ketään, ja kenenkään mitta ei kestä loputtomiin. Me tunnemme ongelmat, mutta selvitykset ei kun rulettaa.

Arvoisa puhemies! Toinen pommi: vaikeavammaisten ja kehitysvammaisten palveluasuminen. Omaiset vanhenevat, eivät jaksa enää hoitaa aikuisia lapsiaan kotona. Miten lapsille käy?

Suurten ikäluokkien eläköityessä ja vanhentuessa paineita riittää erilaisissa kotipalveluissa ja asumispalveluissa. No, peliin riipaistaan se kuuluisa palveluseteli. Mitä tekee palvelusetelillä perukan mummo tai takakylän pappa, kun palveluntuottajaa ei ole mailla halmeilla? Tähänkin kysymykseen on löydettävä ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän trendinä heiluu tilaaja—tuottaja-malli, mutta löytyykö riittävää tilaajaosaamista kunnista? Suoritetaan täysin älytöntä kilpailuttamista esimerkiksi terveydenhuollossa, kilpailuttamista, jossa kunnassa puhuu reaalitalous, riihikuiva raha. Laadusta puhutaan sivulauseissa, ja muita vaikuttavia tekijöitä ei edes kukaan muista. Myös kuntien oman työn arvostaminen tulisi nostaa toiminnan keskiöön, sillä usein ilman omaa palvelutuotantoa kilpailu repeää käsistä ja vertailu palveluiden tuottajien välillä on lähes täysin mahdotonta.

Arvoisa puhemies! Milloin me luovumme -isi-konditionaalimuodosta, politiikasta, jossa ai-na pitäisi, olisi, kykenisi, ja siirrymme politiikkaan, jossa pitää, kykenee, voi, pystyy? Me puhumme, me teemme, mutta terveyserot alueellisesti ja ihmisten kesken kasvavat huimaa vauhtia. Kaupungin kalle ja maaseudun matti eivät todellakaan ole samanarvoisessa asemassa. Toimii siellä, missä toimii, ja missä ei toimi, niin ei toimi kerta kaikkiaan, ja sitä eroa, sitä merkittävää eroa, ei pitäisi hyvinvointivaltiossa olla. Vai joko pitäisikin puhua pahoinvointivaltiosta kasvavien mielenterveysongelmien ja räjähtävän alkoholikriisin kanssa? Mitä muuta me satsaamme mielenterveystyön kentälle ja alkoholismin hoitoon reaalimaailmassa kuin teemme ohjelmia? Löytyykö meiltä pelimerkkejä kuntien toimintaan? Tehdäänkö se puhumalla siitä 24/7-avoimesta yhteiskunnasta ja edelleen unohdetaan, että iso joukko Kalle Kansalaisia tipahti jo ajat sitten meidän yhteiskuntamme tehokkuuden rattaanpyörästä? Poliitikkojen, niin minun kuin sinun siellä, karvahattu oli niin syvällä päässä, että me emme ehtineet nähdä, että Kalle Kansalainen tipahti kyydistä. Olisiko aika nostaa se karvahattu silmiltä, tunnustaa realiteetit ja nähdä kansalainen muunakin kuin tuottavuuden kohottajana elämän onnenpyörässä?

Nyt meidän on kaivettava ne kuuluisat haravat, lapiot ja lusikat kauniiseen käteen ja ruvettava lappamaan siihen hyvinvointierojen kaivantoon sitä maata ja niitä toimenpiteitä, mitä siinä tarvitaan, että jokaisella kansalaisella on tasavertainen ja yhtäläinen oikeus saada palveluja ja elää tässä maassa.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Paikoin tätä keskustelua täällä salissa on käyty hyvin rakentavassa hengessä. Kyseessä on sen laajuinen ongelma, että se pitää ratkaista. Tässä ei auta todellakaan se, että haukumme toinen toisiamme, vaan meidän pitää etsiä niitä rakentavia ratkaisuja, joilla saamme niille kunnille, joissa talous ei ole niin hyvällä tolalla kuin ehkä jossain toisessa, riittävät terveyspalvelut turvattua. Ja niin kuin täällä on monesta puheesta kuulunut, myöskin hallituspuolueiden edustajilta, tämä eriarvoisuus, joka kuntien välillä on, tunnustetaan, mikä on hyvä asia.

Terveyskeskuslääkärien viroista 10 prosenttia on kokonaan hoitamatta — kokonaan hoitamatta. Se on aika iso määrä. Terveyskeskuslääkäreiden väestövastuut ovat vain hyvin harvassa tapauksessa suositusten mukaiset, eli heidän työtaakkansa on todella iso. Tämä tunne turvallisuudesta ja tieto siitä, että apu on saatavilla silloin kun siihen on tarvetta — kuten ed. Rehula, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, täällä totesi — on ensisijainen. Ed. Rehula totesi myös, että neljä viidestä terveyskeskuksesta toimii vähintään keskinkertaisesti. Jos me tyydymme keskinkertaiseen, en usko, että Suomi on se hyvinvointimaa, joksi me olemme itseämme nimittäneet. Mikä on sitten se konkretia, jolla yksi viidesosa terveyskeskuksista saadaan sellaiseen kuntoon, että voimme olla ylpeitä niistä? Kuten ed. Rehula totesi, sairastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa, joten meidän on taattava tämmöinen alueellinen tasaveroisuus myöskin terveyspalveluiden saannissa meidän kansalaistemme välillä.

Kun usein täällä salissa on kuullut, että mistä sitä rahaa ottaa, ei ole rahaa, niin kysehän ei voi olla siitä, koska kyse on investoinnista, joka maksaa itsensä takaisin. Terveys on voimavara ihmiselle. Terveenä ihminen jaksaa kantaa vastuuta itsestään, lähimmäisistään. Terveenä ihminen jaksaa käydä töissä. Meillä on todella kasvava määrä tässä yhteiskunnassa niitä ihmisiä, jotka eivät tervehdy, eivät saa oikea-aikaista hoitoa, eivät pääse kuntoutukseen ja sairastavat pitkäaikaisesti ja sen jälkeen siirtyvät sairauseläkkeelle, vaikka tutkimusten mukaan, jos he olisivat saaneet oikea-aikaisen hoidon ja oikea-aikaisen kuntoutuksen, he olisivat voineet hyvinkin palata työelämään. Muun muassa ministeri Hyssälä puhui tästä omasta lempiaiheestaan täällä, masennuksesta ja sen hoitamisesta. Siitä huolimatta meillä masennusluvut kasvavat jatkuvasti ja ihmiset masennuksen vuoksi jäävät jopa sairauseläkkeelle. Tällainen kehitys on katkaistava, ja tämä on vakava asia. Tämä on maan kilpailukyvynkin kannalta vakava asia. Mutta se ei onnistu sillä panostuksella, joka hallitukselta nyt liikenee terveyspalveluiden suuntaan.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on kuultu monia asiantuntijoita sen tiimoilta, onko tämä rahamäärä riittävä. Muun muassa Kuntaliitto toteaa hyvin yksikantaan, että hallituksen ennusteet kuntien talouden tilasta eivät ole enää realistisia. Kuntaliitto on esittänyt muun muassa väestön ikääntymisestä johtuvan palveluntarpeen kasvun vuoksi kuntatalouden rahoitusaseman turvaamiseksi valtion rahoitusosuuteen ylimääräistä tuntuvaa tasokorotusta ensi vuoden ja seuraavien vuosien budjetteihin. Toteavat myöskin, että on välttämätöntä tukea vaikeimmassa asemassa olevia kuntia riittävin harkinnanvaraisin avustuksin.

Tarkastusvaliokunta toteaa mietinnössään, että informaatio-ohjaus ei ole onnistunut kunnissa, ja peräänkuuluttaakin vahvempia ohjausmekanismeja. Tässä mielestäni hallituksen on kyllä oltava korvat höröllä, jos näin todellakin on, niin kuin hallituksen riveistä todetaan, että rahaa nyt syydetään enemmän kuin koskaan, mutta terveyserot jatkavat kasvamistaan enemmän kuin koskaan. Kun meillä on uusia kansansairauksia nousemassa, kuten esimerkiksi masennus ja muut mielenterveysongelmat, enemmän kuin koskaan, niin varmasti tarvitsisi tehdä jotain. (Min. Risikko: Ne ovat jo kansansairauksia!) — Ne ovat jo kansansairauksia, niin kuin ministeri Risikko täällä huomauttaa, joten niihin panostaminen on investointia myöskin Suomen tulevaisuuteen.

Sitten lasten ja nuorten tilanteesta. Lastenpsykiatri, tutkimusprofessori Tytti Solantaus Stakesista on todennut omassa lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat aliresursoituja kunnissa ylipäätään. Mutta niin kuin täällä on useaan otteeseen kuultu, hänkin toteaa, että rahan lisääminen yksistään ei ole se ratkaisu, vaan meidän täytyy myöskin kehittää näitä toimintoja, mutta ei tehostamalla, vaan panostamalla. Hän peräänkuuluttaa laajapohjaista, monialaista kehittämistoimintaa, joka pitää sisällään sekä organisaatio- että toiminnallisia muutoksia ja uudenlaisen osaamisen ja uusien työmenetelmien omaksumista. Tähän tarvitaan koulutusta, menetelmien juurruttamista, ja se maksaa. Tämän kehittämistyön päämääränä on peruspalvelujen saattaminen ajantasaisiksi asiakastyön, osaamisen, toiminnan ja organisaation tasolla, jotta erityispalvelujen taakka vähenisi ja lapset ja nuoret saisivat avun omissa kehitysympäristöissään. Tämä on hyvin olennaista, jos me haluamme saada tulevaisuudessa säästöjä aikaan, se että me toimimme oikea-aikaisesti. Tytti Solantaus toteaa, että tämä kehittämistyö vaatii vuosia ja näiden vuosien aikana tarvitaan kaksoisrahoitusta, siis myös valtion panostusta: kunnat eivät selviä tästä yksin. Työntekijät ovat nyt jo kuormittuneita, ja on mahdotonta, että he hoitavat sekä nykyisen työnsä että pystyisivät ponnistamaan uuteen ja omaksumaan uusia käytäntöjä.

Vielä ihan lopuksi lainaan meidän pääministeriämme, joka toteaa, (Puhemies: Aika!) että me poliittiset päätöksentekijät tiedämme muutostarpeet ja edessämme olevat haasteet. Meidän onkin tehtävä määrätietoisia ratkaisuja päätöksenteon kaikilla tasoilla julkisen terveydenhuollon turvaamiseksi joka puolella Suomea. Minusta hän tässä puhuu asiaa. Jotta tämä asia konkretisoituisi, tarvitaan konkretiaa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka nyt esillä oleva välikysymys keskittyy perusterveydenhuoltoon, niin asiaa on syytä tarkastella myös erikoissairaanhoidon näkökulmasta. Kun perusterveydenhuolto on rempallaan, niin kuin se on monissa kunnissa, niin paineet kasvavat huomattavasti kalliimpaan erikoissairaanhoitoon silloin. Näin on jo tapahtunut monilla alueilla. Tämän lisäksi on tullut myös tietoja siitä, että erikoissairaanhoitoa keskitetään. Käytännössä se merkitsee supistamista. Esimerkiksi synnytyssairaaloita aiotaan karsia noin puoleen nykyisestä. Tällaiset suunnitelmat vaarantavat erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuden monilta paikkakunnilta.

Suomessa on lukuisia tällaisia paikkakuntia, jossa samassa paikassa hoidetaan sekä erikoissairaanhoitoa että perusterveydenhuollon palveluja. Nämä toimivat minun mielestäni vielä kohtuullisen hyvin ja kustannustehokkaasti. Esimerkiksi Raahessa on näin. Arvoisa ministeri varmaan tietää tämän Raahen sairaalan, josta on tullut ihan hyvää palautetta. Sitten on Kokkola, Pietarsaari, Kemi, Vammala, Salo jne. Arvoisa ministeri, synnytyssairaaloiden keskittäminen ei ole oikea ratkaisu kokonaisuuden kannalta. Sellaisia sairaaloita, joissa voidaan antaa monipuolisia palveluita kustannustehokkaasti, ei saa ajaa alas tällä keskittämispolitiikalla, jota hallitus nyt ajaa lähes kaikilla sektoreilla. Nimittäin on selvää, että jos riittäviä palveluja ei anneta perusterveydenhuollon yksiköissä, niin se tietää vain lisäpaineita ja kysyntää erikoissairaanhoitoon, joka varmasti maksaa kunnille enemmän.

Arvoisa puhemies! Hallitus kurittaa myös erikoissairaanhoitoa pienentämällä valtion korvausta erikoissairaanhoitolain mukaiseen tutkimustoimintaan. Kyse on siis tästä jokavuotisesta evo-määrärahasta, joka tälle vuodelle on 48,7 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle hallitus esittääkin vain enää 40 miljoonaa euroa. Samalla kun hallitus politiikallaan ajaa näitä palveluja erikoissairaanhoitoon, hallitus supistaa määrärahoja tältä erikoissairaanhuollon puolelta, vaikka pitäisi toimia aivan toisin, kun otetaan huomioon väestön ikärakenne ja palvelujen kysyntä, joka koko ajan kasvaa. Käsittämätöntä tässä määrärahojen supistamisessa on se, että samanaikaisesti hallitus antaa veronalennuksia erityisesti suurituloisille, vaikka maailmantalouden sekasorto voi aiheuttaa Suomessakin vielä suuria ongelmia.

Terveyspalveluista täytyy vielä todeta, että erityisesti ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulujen opiskelijaterveydenhuolto on koko ajan kehittynyt huonompaan suuntaan. Muistan, kun arvoisa ministeri oppositioaikana hyvin painotti näitä asioita ja näitä ongelmia, mitkä sillä sektorilla on. Ongelmat kyllä tiedetään, mutta siitä huolimatta ei tämäkään hallitus ole pystynyt minkäänlaisiin parannuksiin. Opiskelijat joutuvat etsimään terveyspalvelut ruuhkautuneista terveyskeskuksista, jotka eivät pysty antamaan näitä palveluja riittävästi. Tämä ongelma pitää mielestäni korjata, jotta opiskelijat voivat päästä ajoissa tarvittavaan hoitoon. Nuorten terveyspalveluihin kannattaa panostaa nykyistä enemmän, jotta me vältymme niiltä ikäviltä seurauksilta ja sitten kalliilta hoidolta, jos näihin ongelmiin ei ajoissa puututa.

Arvoisa puhemies! Terveyspalvelujen yksityistäminen on mantra, johon erityisesti keskustan ja kokoomuksen päättäjät tuntuvat lujasti uskovan. Kuntien peruspalveluja ei saada laadukkaasti hoidettua yksityistämällä palveluja eikä myöskään ministeri Liisa Hyssälän esittämällä sairaala—hotelli-mallilla. Keskittäminen ja kuntien omien palvelujen alasajo vie palvelut entistä kauemmas palvelujen käyttäjistä, ja terveyspalveluiden antaminen ahneiden pörssien ja markkinavoimien käsiin johtaa ennen pitkää suurin ongelmiin. Maailmalla on nyt nähty, miten käy, kun markkinoita ei ohjata tai säädellä. Kuntien yksityistämispolitiikka voi johtaa samanlaisiin ongelmiin. Maailman kalleinta ja tehottominta terveyspalvelua annetaan USA:ssa, jossa yksityistämisessä on menty kaikkein pisimmälle. Siellä on kaikkein kalleinta, siellä ovat kaikista tehottomimpia nämä palvelut. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!)

Arvoisa puhemies! Lopuksi: perusterveydenhuolto saadaan kuntoon vain kehittämällä kuntien omaa palvelutuotantoa ja turvaamalla riittävät henkilöstöresurssit näihin palveluihin.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Vastaan tuohon ed. Valpaksen esiin ottamaan asiaan.

Sain äsken käsiini semmoisen addressin, että laki synnytyssairaaloiden keskittämisestä pitäisi poistaa meidän toiminnoistamme. Minun täytyy sanoa, että minä en edes tiedä semmoisesta laista mitään. Otimme sitten tässä tekstiviestien avulla selvää, ja nyt on STM:stä lähtenyt äsken, tunti sitten, tiedote, että mitään semmoista lainsäädäntöä ei valmistella ja tämä on aivan erikoinen juttu. Tämä voi liittyä siihen terveydenhuoltolakiin, mutta haluan nyt korostaa, että terveydenhuoltolaissa me ainoastaan puhumme sairaanhoitopiirien välisestä yhteistyöstä, ja sairaanhoitopiiri voi aina itse päättää, mitä erikoisaloja se ottaa käyttöön ja missä. Elikkä tämmöistä lakia, mihin nyt ed. Valpas viittasi, ei valmistella.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli todella hyvä, että ministeri kertoi, että tämmöisiä valmisteluja ei ole vireillä. Mutta kyllä tässä nyt vängällä nousee ja herää kysymys, mistä on sitten kysymys, että tällainen tieto pääsi liikkeelle. Toivoisin, että arvoisa ministeri voisi selvittää tämän lähteen, joka on tällaisen huhun pannut liikkeelle. Mutta on erittäin hyvä, jos tämä ei pidä paikkaansa ja ne sairaalat voivat jatkaa siellä ihan normaalisti toimintaa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli erittäin hyvä, että ministeriltä tuli aivan selkeä viesti. Itse en vähääkään epäillyt, että ministeri ei olisi tässä sillä kannalla kuin hän ilmoitti olevansa. Ilmeisesti tämä tieto tuli sitä kautta, että virkamiesvalmistelusta tuli erään virkamiehen taholta virheellistä tietoa, joka sitten nousi Ylen uutisissa esille ja aiheutti kyllä aikamoista hämmennystä niillä paikkakunnilla, joissa näitä synnytyssairaaloita on, kuten muun muassa meillä Vammalassa, jossa kaiken lisäksi vielä synnyttäjien määrä on ollut kovassa kasvussa ja tarve on ollut suuri ja vanhoja tiloja on juuri saneerattu aivan huippukuntoon. Oli erittäin hyvä, että tämä asia tuli siirrettyä pois päiväjärjestyksestä.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa haluaisin vastata ed. Kyllöselle. Kuulin hänen puheenvuorossaan ottavan kantaa siihen, että palvelusetelijärjestelmä ei palvele syrjäseuduilla eikä haja-asutusalueilla eikä pienissä kunnissa. Mielestäni tähän on kyllä mahdollisuus kuntapäättäjien tarttua, koska esimerkiksi Mikkelin seudulla on seitsemän kunnan kesken valmistunut palveluseteliselvitys, jossa on mukana parikymmentä yritystä, ja ajatus on nimenomaan se, että näitä palveluja voivat yritykset tarjota yli kuntarajojen, jolloin asiakkaita on riittävästi ja he voivat näin tukea julkisen sektorin hyvinvointipalveluja. Eli kyllä tähän on mahdollisuuksia riippumatta siitä, minkä kokoinen kunta on.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen hyvinvointivaltion pohjana on kattava ja hyvin organisoitu palveluverkosto, joka tarjoaa luotettavan avun ja turvan. Huolellisesti ja hyvin hoidetut järjestelmät vaativat jatkuvaa, valpasta seurantaa ja kehittämistä, jotta palvelujen laatu ja saatavuus pystytään turvaamaan.

Kansallisista terveyspalveluistamme tärkeimpänä on laadukkaasti toimiva perusterveydenhuolto. Vanhasen ykkös- ja kakkoshallitukset ovat tehneet merkittäviä toimenpiteitä, käynnistäneet ja toteuttaneet muun muassa erilaisia kehityshankkeita, jotta ajankohtaisiin haasteisiin löydetään parhaat ratkaisut.

Väestöpohjamme ikärakenteelliset ja sosiaaliset muutokset, hoitoprosessien ja lääketieteen kehittyminen sekä taloudelliset variaatiot edellyttävät kokonaisvaltaista näkemystä ja tehokkaita toimia terveydenhuollon palveluketjujen turvaamisessa myös tulevaisuudessa.

Kansanterveytemme on kehittynyt positiivisesti. Odotettavissa oleva elinikä on 30 vuodessa lisääntynyt 10 vuodella. Tästä huolimatta yleisen terveydellisen tilan parantamisessa riittää töitä. Muiden sairauksien lisäksi elintasosairaudet ja itse aiheutettujen ongelmien lisääntyminen lisäävät enenevässä määrin terveydenhuoltomme kuormitusta. Ennalta ehkäisevän ja valistuksellisen terveydenhuollon parantamiseen tuleekin panostaa.

Oecd:n tilastojen mukaan terveydenhuoltomme kustannukset ovat muuhun Eurooppaan verrattuna alhaiset, mutta väestön ikääntyminen, etenkin pitkäaikaissairaiden määrän lisääntyminen sekä potilaiden moniongelmaisuus tulevat osaltaan asettamaan lukuisia kustannuspaineita ja palveluhaasteita. Valtion osuus terveydenhuollon kokonaiskustannuksista ja rahoituksesta ovat vuodesta 1999 lähtien kasvaneet. Kuntien valtionosuudethan ovat nousseet 6 miljardista 9 miljardiin vuosien 2003—2009 välillä. Kasvuhan on historian suurin ja peräti 50 prosenttia.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on edistää kansalaisten terveyttä, omatoimisuutta ja toimintakykyä. Hallituskaudellahan on käynnistetty monia hankkeita, jotka pyrkivät tähän tavoitteeseen. Kansalaistyytyväisyytenä mitattuna suomalaiseen terveydenhuoltoon ollaan kuitenkin yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä. Suomalaiset arvostavat terveyspalvelujärjestelmäämme enemmän kuin ihmiset muissa EU-maissa. Ulkomailla on myös kadehdittu hoitotakuujärjestelmäämme, jonka laajentamista kiireelliseen hoitoon nyt vielä selvitellään. Hoitotakuu on lyhentänyt jonoja 93 prosenttiyksikköä terveydenhuoltojärjestelmässämme.

Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei lasten ja nuorten psykiatrian osalta aikatauluja ole pystytty noudattamaan. Tämän korjaamiseksi onkin tehtävä pikainen ryhtiliike. Jatkossa on tehostettava hoitotakuun toteutumista ja erikoisalakohtaista valvontaa. Myös koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon parantamiseksi on tehtävä uudenlaisia toimia, jotta henkilömitoituksen suositukset toteutuvat ja alueellinen tasa-arvo palvelujen määrässä ja laadussa säilytetään.

Kunnille on ohjattu lisärahoitusta erityisesti lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseksi, mutta erityinen korvamerkintä varoista on puuttunut, minkä seurauksena niitä ei ole kohdennettu sinne, mihin ne olisi pitänyt kohdentaa. Siksi onkin tärkeää, että kunnille suunnattuja varoja käytetään oikein ja että poliittista tahtoa lasten ja nuorten tilanteen helpottamiseksi löytyy myös käytännön kuntapolitiikasta.

Mikäli ministeriön ohjeistukset ja suositukset eivät vaikuta käytännön varojen ohjaamiseen, on sosiaali- ja terveysministeriön lisättävä radikaalisti normiohjausta. Esimerkiksi kotikaupungissani Porissa perusterveydenhuoltoon ei ole perustettu riittävästi hoitajien virkoja ja toimia. Kaupunginsairaalan yli 400 henkilön pitkäaikaisosaston henkilöstövajaus on jatkuvan julkisen keskustelun kohteena. Vaatimuksistamme huolimatta vasemmistoenemmistöinen valtuusto yksinkertaisella enemmistöllä ei ole löytänyt poliittista tahtoa tämän asian korjaamiseen. Pori on suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannustilastoissa 13 Suomen kaupungin joukossa 10. sijalla. Huonompana ovat vain vasemmistokaupunki Kotka ja demarijohtoinen Lahti.

Terveydenhuollon kehittämisen yhtenä suurimpana haasteena on paheneva pula henkilöstöstä, jonka jaksamisesta on huolehdittava. Tämän välikysymyksen esittäjät esittävät väitteitä, joista he suurelta osin ovat itse olleet vuosien aikana (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) vastuussa, viimeiset 12 vuotta demarien hallituksessa ollessa ja ollessa demarien merkittävänä osana Vanhasen ykköshallituksessa. Keskustalle laadukkaat peruspalvelut ja niiden tasapuolinen saatavuus on turvattava koko maassa, ja on nähtävä vastuu niin kunta- kuin valtiotasollakin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo käyty varsin perusteellinen keskustelu terveydenhuollon ajankohtaisista asioista, ja hyvin tässä keskustelussa hallitus ja ministeri ovat pärjänneet, koska kiistatta tällä vaalikaudella on saatu merkittävästi asioita eteenpäin. Hoitotakuun osalta täytyy ainakin omakohtaisesti sanoa, että kun olen myöskin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksessa, niin en olisi uskonut silloin, kun sitä lakia aikoinaan täällä väsättiin viime vaalikaudella, että niin hyviin tuloksiin päästään kuin on päästy, mutta toteutus on tosiaan ollut tällä vaalikaudella, ja toteutus on ollut erittäin hyvä. Tärkeää on myöskin se, että paneudutaan tähän terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn, ja tietysti myöskin perusterveydenhuollon rakennemuutos on aiheellinen.

Omaishoidosta ei ole puhuttu tässä yhteydessä kovin paljon, mutta omaishoidon osalta on minusta välttämätöntä — ei tämä yhteiskunta tule selviämään ilman — että omaishoito tulee laajemmaksi ja omaishoitajan asemassa tässä yhteiskunnassa otetaan aikaisempaa paremmin huomioon.

Lasten- ja nuortenpsykiatrian osalta varmasti monessa sairaanhoitopiirissä on toteuttamisvaikeuksia, niin ettei täysimääräisesti ole onnistuttu toteuttamaan. Toki on huomattavasti edetty, ja tässä tietysti syyt ovat osittain myöskin syvemmällä eli siellä, mitä tapahtuu perheissä ja mikä sitten on myöskin se mahdollisuus, että voidaan esimerkiksi lasten ja nuorten harrastusten ja muiden kautta ylipäätään vähentää tarvetta. Se on yksi tie, mutta toki myöskin lasten- ja nuortenpsykiatriaan on varmaan tarvetta edelleen panostaa.

Arvoisa puhemies! Kaikkein eniten olen huolissani siitä, miten meillä riittää käsiä hoitamaan ihmisiä. Työterveyshuollosta on täällä puhuttu, ja työterveyshuoltohan toimii varsin hyvin. Suurimmat ajankohtaiset haasteet tällä hetkellä liittyvät mielenterveysongelmiin. Vuonna 2006 työkyvyttömyyseläkkeelle jäi masennuksen takia 3 892 henkilöä, joka on varsin suuri määrä. Vastaavasti työkyvyttömyyseläkkeen eläkemeno oli lähes 400 miljoonaa euroa, joka oli puolitoistakertainen vuoteen 98 verrattuna. Tiedän, että sosiaali- ja terveysministeriössä on nyt erityisesti panostettu kolmikantaiseen hankkeeseen, jolla pyritään tätä masennuksesta johtuvaa töistä poissaoloa ja jopa eläkkeelle jäämistä estämään, ja se on aivan oikea asia ja tärkeä linjaus.

Arvoisa puhemies! Pula terveydenhuoltoalan ammattilaisista on tulevaisuudessa varsin todennäköinen, kun hoidettavien määrä kasvaa ja vastaavasti työikäisten suomalaisten määrä vähenee. Ensimmäisenä pula tulee niillä alueilla, jotka ovat kasvukeskusten ulkopuolella. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää se, että näillä pienemmillä paikkakunnilla toimivien terveydenhuoltoalan ammattilaisten osaamista voidaan vahvistaa jatkokoulutuksella. Esimerkiksi sellaiset lähihoitajasta sairaanhoitajaksi -tyyppiset aikuiskoulutukset ovat hyvin keskeinen keino varmistaa sairaanhoitajien saatavuus sellaisilla paikoilla, joissa sairaanhoitajia ei kouluteta.

Lääkärien saatavuudesta on puhuttu paljon, ja on tietysti monia syitä siihen, että vaikka lääkärien määrä on varsin huomattavastikin kasvanut, niin lääkärien tekemien työtuntien määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa. Ne syyt ovat monessa suhteessa yksilöllisiä. Siellä on verotukseen liittyviä asioita, on työn ja perhe-elämän yhteensovittamista erityisesti nuorilla lääkäreillä, on myöskin halukkuutta jäädä osa-aikaiseen työhön silloin, kun eläkeikä lähestyy, ja sen lisäksi on niitä, jotka ovat tehneet varsin pitkää päivää lääkärinä, mutta esimerkiksi pienessä terveyskeskuksessa tilanne on mennyt siihen, että lääkäreitä ei ole ollut riittävästi, ja sitten ovat väsyneet myöskin ne, jotka ovat siellä olleet, ja he ovat siirtyneet sitten ehkä yksityiselle puolelle. Eli näitä syitä on useita, eikä ongelmaan ole olemassa helppoa ratkaisua, mutta kaikkineen uskon kuitenkin tilanteen jatkossa helpottuvan, kun lääkäreiden koulutukseen on hyvin voimakkaasti satsattu.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden edustajat julistavat viikonloppuisin suureen ääneen maakunnissa, ja myös tänään sitä on kuultu, että ensi vuodelle on tulossa ennätyssuuret valtionosuudet. Tietoisesti halutaan hämätä kansalaisia. Ensi vuonna valtionosuudet kunnille näyttävät, toistan, näyttävät kasvavan runsaasti. Puhutaan lähes 700 miljoonasta eurosta.

En tässä puheenvuorossa käy erittelemään tarkemmin tätä asiaa. Kuitenkin tiedämme, että kuntien rahoitusasema ei parane, koska kyseessä on kustannusten nousun ja tuloverotuksen keventämiseen liittyvien veromenetysten kompensointi. Toisaalta myös valtion rahoitusosuuden kuntapalveluihin arvioidaan alentuvan tällä hallituskaudella 1 prosenttiyksiköllä.

Kuntapalveluihin ei osoiteta riittävästi rahaa. Hallitus haluaa priorisoida veronkevennykset keskeisten peruspalvelujen turvaamisen edelle. Hallituksen viesti kuntiin on tietyllä tavalla tyly ja vähättelevä, niin kuin tänäänkin muutamissa puheenvuoroissa kuultiin, olemme saaneet tiedotusvälineistä lukea, ja viesti on: käärikää hihat, rahaa ei voida enää kuntiin lapioida. Toki on myönnettävä, että tehostamistoimia myös tarvitaan, ja niitä on tehty, mutta niillä ei yksin selvitä. Tiedän sen, että välttämättä ei kaikissa kunnissa myöskään eri työpisteissä johto kuuntele työntekijöitään tarpeeksi. Kuitenkin sosialidemokraatit ja, voi sanoa, myös oppositiopuolueet yhdessä ovat sitä mieltä, että ilman rahaa kuntien on vaikeaa, jos ei mahdotonta, vastata näihin kasvaviin haasteisiin.

Me jokainen tiedämme, että meillä on vääjäämättä edessä hitaamman talouskasvun vaihe, ja sen myötä kuntien tilanne entisestään vaikeutuu. Erityisesti vuosi 2010 näyttää vaikealta. Muun muassa verotulot vähenevät, ja kustannustenjaon tarkistus on vasta neljän vuoden kuluttua. Hyvin monet kunnat joutuvat nostamaan tuloveroprosenttiaan. Se on todellisuutta tässä tilanteessa. Me tiedämme, että kuntatalous on erittäin voimakkaasti eriytynyt ja tällä hetkellä tuloveroprosentit ovat monessa tapauksessa jo erittäin suuria. Se, miten finanssikriisi vaikuttaa kuntiin, selviää vasta pidemmällä aikavälillä. Kunnilla on paljon sijoituksia, joiden varoja ei tosin käytetä päivittäisten menojen kattamiseen. Sitä vastoin työllisyystilanteen heikkeneminen näkyy kuntien verotuloissa nopeasti.

Tämän välikysymyksen aiheena on terveydenhoito. Se on ja pysyy kuntapolitiikassa hyvin keskeisellä sijalla ja on myös kuntalaisilta kysyttäessä tärkein asia, johon verotuloja halutaan kohdennettavan. Kun ihminen on sairas, hänen ei pitäisi joutua taistelemaan oikeuksistaan ja jonottamaan tuntikausia lääkäriin.

Arvoisa puhemies! Terveyspalvelujen tasa-arvoinen saatavuus on vaarantunut Suomessa. Sitran tuoreessa seminaarissa professori Porter korosti kansalaisten tasa-arvoisuutta ja valinnanvapauden merkitystä terveyspalvelujen valinnassa. Hänen mukaansa kaikilla kansalaisilla tulee olla pääsy parhaaseen mahdolliseen hoitoon sekä vapaus valita palveluiden tarjoaja. Onneksi varsinkin erityissairaanhoito on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Terveyskeskusten toiminnassa ja lääkäreiden riittävyydessä on sitä vastoin paljon parannettavaa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oppositio on esittänyt tärkeästä asiasta välikysymyksen: terveydenhuollon kehittäminen on koko yhteiskuntamme merkittävimpiä kysymyksiä. Ikävä vain, että välikysymyksen sijasta meillä taitaakin olla käsittelyssä vaalikysymys. Hallitus on tietoinen haasteista, joita terveydenhuollolle on olemassa: väestön ikärakenne ja hoivan tarpeen kasvu, asiakkaiden moninaisuus ja yhä suuremmat vaatimukset, terveys- ja hyvinvointierot eri kansalaisryhmien ja maan eri osien välillä, kuntien väliset erot, suunnittelun ja organisaation kehittämisen haasteet ja alan työvoimapula.

Maassamme on meneillään monta hanketta, joiden tarkoitus on pitkäjänteisesti luoda koko maassa kaikille asukkaille laadukkaat palvelut. Hallitus on sitoutunut ja rahoittaa Paras-hanketta, sosiaali- ja terveysministeriön ehdotus terveydenhuoltolaiksi on lausuntokierroksella lokakuun loppuun saakka, ja Kaste-ohjelma, sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma, on lähtenyt tavoitteiden koonnista ja toimenpiteiden suunnittelusta. Kyseessä on erittäin kunnianhimoinen tavoite löytää keinoja ja pohtia haastavia teema-alueita koko valtakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi vuosina 2008—2011. Juuri perusterveydenhuollon vahvistaminen on Kaste-ohjelman osana tärkeä.

Toimiva terveyskeskustoiminta on juuri tänä syksynä lähtenyt liikkeelle, ja alan vetovoimaa yritetään vahvistaa palkkauksen, työsuhteiden ja työolojen sekä johtamisen kehittämisellä. Hallituksen politiikkaohjelmista terveyden edistämisen politiikkaohjelma tähtää väestön terveydentilan parantumiseen ja terveyserojen kaventumiseen.

Paljon on tehty, ja paljon on tekeillä. Hallitus on satsannut aikaa, energiaa ja euroja sosiaali- ja terveysministeriön alueelle. Muun muassa juuri terveydenhuollon kehittämisrahaa on budjetissa annettu 25,8 miljoonaa perusterveydenhuoltoon ja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Ei maailma eikä tämä rakas Suomemmekaan tule valmiiksi hetkessä. Parantamisen varaa on varmasti, eikä epäkohtia, kuten erityissairaanhoidon kasvavia kustannuksia, mielenterveysongelmien kasvusta johtuvaa resurssipulaa tai oppilaitosten laman jäljiltä vajavaisen oppilashuollon puutteita, kyetä hetkessä poistamaan. Mutta oikeaan suuntaan ollaan pitkäjänteisellä työllä menemässä.

Arvoisa herra puhemies! Meillä tulee olemaan keväällä käsittelyssä terveydenhuoltolaki, jonka sisällössä on erittäin tiukkaa asiaa asiakas- ja potilaslähtöisyydestä, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiosta, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä ja järjestämisvastuusta sekä kunnan suhteesta yhteistoiminta-alueeseen ja -piiriin. Lakiin sisältyvät myös näkökulmat kustannustenjakoon ja kalliiden hoitojen kustannusten tasausjärjestelmiin. Tuntuu siltä, että virheitä ja epäkohtia syntyy paljon sen takia, että jäykät organisaatiot, byrokraattinen ajattelutapa, yhteistyön puute, sairaanhoitopiirin ja kuntien yhteistyökyvyttömyys eivät anna joustaville järjestelyille ja terveen järjen käytölle aina mahdollisuutta. Tehdään hyvä terveydenhuoltolaki ja annetaan sosiaali- ja terveysministeriön hankkeille mahdollisuus uudistaa ja parantaa meille kaikille tärkeää yhteiskunnan alaa. Tämän vaalikysymyksen esittämät ongelmat kyllä ratkaistaan.

Arvoisa puhemies! Muistakaamme, että useimmat meistä tässä salissa istuvista olemme myös kunnallisia päättäjiä. Valtionosuuksien korvamerkintä on poistettu jo kauan sitten, ja paluuta entiseen ei ole. Ainoastaan opetukseen menevät valtionosuudet lasketaan per oppilas, mutta yleisiä osuuksia ei lasketa per sairas. Me kaikki kunnissa päättävät ihmiset voimme tehdä arvovalintoja, mihin valtiolta tulevat ja tämän hallituksen toimilla runsaasti kasvaneet osuudet kuntien palveluissa ohjataan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Meistä jokainen odottaa, että pääsee lääkärin tai hoitajan vastaanotolle terveyskeskukseen aina, kun tarvetta on. Tällä hetkellä tilanne on hankala, koska terveyskeskuksissa on pulaa niin hoitajista kuin lääkäreistä. Näin ollen hoitoonpääsy pitkittyy, ja se saattaa aiheuttaa sairauden pitkittymistä ja ylimääräistä mielipahaa sekä taloudellisia menetyksiä niin asiakkaalle kuin yhteiskunnallekin. On tärkeää, että ihmiset saavat hoidon oikea-aikaisesti ja oikeassa paikassa.

Perin ikävä on se tosiasia, että ihmiset ovat maassamme eriarvoisessa asemassa perusterveydenhuollon palvelujen saannin suhteen. Ne ihmiset, jotka eivät ole korkeasti koulutettuja tai työelämässä, saavat vähemmän palveluita kuin hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut. Usein juuri ne ihmiset, jotka eivät saa riittävästi palveluita, tarvitsisivat niitä kaikkein kipeimmin. Tämä on suuri vääryys, ja muun muassa sen takia me haluamme laaturemonttia perusterveydenhuoltoon, reilumpaa Suomea.

Laatu on mielestäni sana, joka sisältää tasa-arvoiset palvelut kaikille ihmisille. Se tarkoittaa myös kohtuuhintaisia kunnallisia palveluita, se tarkoittaa myös lähipalveluperiaatteen mukaisesti tuotettuja palveluita, eli palvelut ovat lähellä palveluiden käyttäjiä. Se tarkoittaa myös laajaa ammatillista osaamista ja tiimityötä. Se tarkoittaa myös riittäviä taloudellisia voimavaroja ja henkilöstömitoitusta.

Arvoisa puhemies! Laman aikana monissa kunnissa vähennettiin henkilökuntaa. Vähennykset kohdistuivat myös sosiaali- ja terveystoimeen. Tehtyjen päätöksien jälkeen kuntiin on jäänyt monin osin palveluvajetta. Suurin vaje lienee kouluterveyden- ja opiskelijaterveydenhuollossa ja niiden tukipalveluissa. Suositukset ovat mitä ovat. Monissa kunnissa kouluterveydenhoitajien työmäärä on kohtuuton. Suositukset eivät riitä. Hallitukselta odotetaan järeämpiä otteita, jotta kouluterveydenhuolto saadaan asianmukaiselle tasolle. Näin toimien mahdollistetaan myös se, että kouluterveydenhuollosta voidaan ohjata nuoret viipymättä ja tarvittaessa jatkohoitoon. Terveyskeskusten lääkäreiden käyntejä kouluissa on karsittu roimalla kädellä ja oppilaiden terveystarkastuksia tehdään entistä harvemmin. Nyt hallituksen on ryhdyttävä toimiin, jotta koululaisten terveystarkastukset saavat niille kuuluvan arvostuksen ja käytännön toteutuksen.

Nyt on aika panostaa palvelutalojen ja tuettujen palveluasuntojen rakentamiseen. Tällä hetkellä rakentamiskustannukset ovat laskusuunnassa ja rakennusalaa uhkaa työttömyys, koska uusia kohteita ei toteuteta matalan suhdannekauden aikana. Palvelutaloja tarvitaan lisää, sillä ikäihmisten määrä kasvaa ja tällä hetkellä moni palveluasunnon tarpeessa oleva ihminen on väärässä paikassa, esimerkiksi terveyskeskussairaalassa.

Arvoisa puhemies! Perusterveydenhuollon laaturemontti onnistuu vain, jos meillä on riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa. Siksi meidän on pidettävä huolta siitä, että työ terveydenhoitoalalla pysyy vetovoimaisena ja julkinen sektori on houkutteleva työnantaja. Kuntatyönantajan vetovoimaa voidaan parantaa sillä, että palkkausehdot ovat kunnossa ja palkka vastaa työn vaativuutta ja työn mitoitus on oikea. Työssä viihtymiseen vaikuttavat myös toimiva työympäristö, mahdollisuus koulutukseen ja järjestötoimintaan. Erityisen tärkeää on, että työnantaja arvostaa terveydenhuollon palveluita ja panostaa niihin. Työn sitovuutta pitää vähentää, ja työaikajärjestelyihin pitää saada joustoa, joka mahdollistaa työn ja perhe-elämän yhteensovitta-misen. Jotta tähän päästään ja työn kuormittavuutta voidaan vähentää, tarvitaan lisää vakituista varahenkilöstöä. Asianmukaiset työtilat, joissa työskentely on ergonomista eikä altista työperäisille sairauksille tai homeille, ovat tietenkin peruslähtökohta. Valitettavasti se ei toteudu kaikkialla.

Tällä hetkellä lääkäripula vaikeuttaa perusterveydenhoidon toimintaa. Aiemmin syrjäseutujen terveyskeskuksiin liitetty ongelma on nyt arkipäivää myös Pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Samasta ongelmasta kärsii jossain määrin myös yksityispuoli. Meidän on siis lisättävä lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja noin 800 koulutuspaikkaa vuodessa ja lisättävä myös hammaslääkärikoulutuksen aloituspaikkoja.

Arvoisa puhemies! Vastuu terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluista on kunnilla ja valtiolla, ja ne rahoitetaan pääasiassa julkisin verovaroin. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton tutkimuksen mukaan 90 prosenttia kansalaisista haluaa, että valtio ja kunta kantavat päävastuun sosiaali- ja terveyspalveluista. Tutkimuksen mukaan peräti 80 prosenttia ihmisistä on valmis hyväksymään veronkorotukset, jos näin voidaan turvata palvelut. Palveluihin on suuri luottamus.

Oppositio esitti jo vuoden 2008 budjettiin huomattavaa lisäystä, jotta terveys- ja sosiaalipuolen haasteisiin voitaisiin vastata. Hallitus ei lisännyt määrärahoja silloin, eikä myöskään vuoden 2009 talousarvioesitys lupaa helpotusta tilanteeseen. Sen sijaan hallitus keventää verotusta ja unohtaa hallitusohjelmaan kirjatut hyvät tavoitteet terveydenhuollon palveluiden saatavuuden turvaamisesta ja perusterveydenhuollon aseman vahvistamisesta.

Opposition välikysymys on ilmaus aidosta huolesta, jota me tunnemme, kun saamme päivittäin viestejä siitä, että ihmiset kokevat turvattomuutta eivätkä saa tarvitsemiaan palveluita kohtuullisessa ajassa. Perusterveydenhuollon toimintaedellytykset on turvattava. — Anteeksi, aika ylittyi.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymyksen aihe on mitä tärkein. Olen aivan varma siitä, että opposition esittämällä 600 miljoonalla ei kuitenkaan näitä perusterveydenhuollon ongelmia ratkota eikä myöskään perusterveydenhuoltoa turvata. Mutta on hyvin tärkeää, että täällä eduskunnassa käännämme katseet perusterveydenhuollon kehittämiseen. Mutta meidän on kuitenkin kaikkien hyvä muistaa, että pääosin terveyspalvelumme toimivat hyvin. Meillä on paljon hyviä terveyskeskuksia, sairaaloita ja erittäin osaavaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Ongelmia on, mutta perusterveydenhuoltomme ei ole kriisissä, kuten oppositio väittää.

On totta, että lääkäripula on ongelma monessa kunnassa, mukaan lukien kotikuntani Mikkeli. Jaan myös opposition huolen siitä, että kouluterveydenhuolto ei kaikissa kunnissa todellakaan toimi. Jo vuosien ajan terveystarkastuksia on vähennetty, ja terveydenhoitajan luo on vaikea päästä. Samanaikaisesti näiden matalan kynnyksen palvelujen ohentuessa on lasten ja nuorten pahoinvointi ja toisaalta erikoissairaanhoidon palvelujen tarve kasvanut. Samoin ovat lisääntyneet sijoitukset kodin ulkopuolelle sekä erityisopetuksen tarve. Tämä on paitsi inhimillisesti rankkaa myös kunnille äärettömän kallista. Nämä rahat olisi kunnissa voitu käyttää toisinkin.

Perusterveydenhuollon ongelmat on nyt hyvin tiedostettu, ja hallitus on ryhtynyt toimeen näiden ratkomiseksi. Itse asiassa jo vuonna 2002 käynnistettiin Kansallinen terveysohjelma, ja tässä hankkeessa arvioitiin terveyspalvelujärjestelmäämme uhkaavat ongelmat myös perusterveydenhuollossa. Ongelmat olivat jo silloin suurelta osin samoja, joista oppositio nyt hallitusta syyttää. Jostain syystä mielenkiinto niin täällä eduskunnassa kuin yhteiskunnassamme laajemminkin on suuntautunut erityispalvelujen kehittämiseen ja lähinnä tulipalojen sammuttamiseen. Perusterveydenhuollon kehittämistyö on unohdettu, ja lama-ajan leikkaukset ovat jääneet ohjaamaan toimintaa.

Oppositio syyttää nyt hallitusta toimettomuudesta perusterveydenhuollon kehittämistyössä. Tämä ei pidä paikkaansa. Hallitus on tällä vaalikaudella käynnistänyt merkittäviä hankkeita toiminnan kehittämiseksi, ja erityisesti ministeri Risikko on ollut aktiivinen tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Heti tämän vaalikauden alussa käynnistettiin terveydenhuoltolain uudistus. Tämän lain päätavoitteenahan on vahvistaa juuri perusterveydenhuoltoa madaltamalla raja-aitoja erikoissairaanhoitoon. Samalla terveyskeskusten houkuttelevuus työpaikkana kasvaa ja lääkärit pääsevät monipuolisemmin kehittämään osaamistaan ja toivottavasti pitävät terveyskeskuksia houkuttelevina työpaikkoina. Myös Toimiva terveyskeskus -hankkeella tähdätään terveyskeskusten toiminnan kehittämiseen todella konkreettisin keinoin. Tällaista konkretiaa kunnissa juuri on kaivattu. Hallitus on myös ryhtynyt toimenpiteisiin oppilashuollon kehittämiseksi. Tänä syksynä on jo tulossa asetus koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta, ja myös oppilashuollon toimintaa kaiken kaikkiaan arvioidaan uudelleen. Ministerit Risikko ja Sarkomaa ovat yhdessä todenneet, että myös resursseja tarvitaan oppilashuollon kehittämiseksi. Nyt erot kuntien välillä ovat liian suuria.

On kuitenkin totta, ja tämän myöntää lukuisa joukko terveydenhuoltoalan ammattilaisia, että rahalla ei todellakaan näitä ongelmia ratkaista. Kunnissa tarvitaan moniportaisia hoitoketjuja, matalan kynnyksen paikkoja, varhaista puuttumista sekä ennalta ehkäisevää hoitoa. Tarvitaan terveyskeskuksia erikoissairaanhoidon osaamisella vahvistettuina, tarvitaan kotouttamisosastoja, kuntoutusta, avohoitoa. Tällä hetkellä hoitojaksot painottuvat liikaa kalliiseen erikoissairaanhoitoon, koska kunnissa ei ole tarjolla potilaalle tarkoituksenmukaisempaa ja kunnalle edullisempaa hoitoa. On varmaa, että hoito on sitä edullisempaa, mitä moniportaisempaa se on.

Kuntien terveydenhuollon menot ovat kasvaneet rajusti, ja ilman palvelujen toiminnallista uudistamista ja rakenteiden uudelleen tarkastelua kuntatalous ei tule kestämään. Verorahat tulee käyttää terveydenhuollossakin kustannustehokkaasti ja potilaalle tarkoituksenmukaista hoitoa tarjoten. Hyviä käytäntöjä, kuten me olemme kuulleet, on eri puolilla Suomea. Niitä tulee nyt tehdä tutuiksi ja ottaa käyttöön koko maassa, kuten ministeri Risikko on moneen kertaan täällä tänäänkin todennut. Mielestäni oppositio voisi kuitenkin lopettaa puheet perusterveydenhuollon kriisistä, kääriä hihat ja osallistua myös kunnissa talkoisiin, terveyspalvelujen kehittämiseen. Potilaan luottamusta hoitojärjestelmäämme ei pidä murentaa kärjistetyillä kriisiväitteillä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon näkökulmasta erityisen huolestuttavaa on se, että Suomessa eri ihmisryhmien terveyserot ovat poikkeuksellisen suuret, Oecd-maiden kolmanneksi suurimmat. Alimman tuloluokan keskuudessa pitkäaikaissairaudet ovat 50 prosenttia yleisempiä kuin keski- ja ylimmällä tuloluokalla. Sekä työterveyshuollossa että yksityisissä terveydenhuoltopalveluissa hoitoon pääsy on nopeampaa kuin julkisella puolella. Lisäksi työterveyshuolto, toisin kuin terveyskeskuksissa käynti, on käyttäjälle maksutonta. Eivätkä porvarihallituksen läpi ajamat asiakasmaksujen korotukset yhtään helpota tilannetta.

Meille on syntymässä terveydenhuollossa kahden kerroksen markkinat. Rikkaat ja hyvin toimeen tulevat menevät yksityiselle sektorille, ja terveyskeskuksiin ohjautuvat pienituloiset eläkeläiset, lapsiperheet ja vähävaraiset. Terveyskeskus-, poliklinikka- ja hammashuollon maksujen noustessa vähävaraisten kynnys hakeutua terveydenhuollon toimenpiteiden piiriin entisestään kasvaa. Uudet silmälasit tai hampaiden korjaus saavat päivittäisten pakollisten menojen vuoksi odottaa. Maksukorotuksista kärsivät erityisesti eläkeläiset, työttömät, vammaiset ja pitkäaikaissairaat. Siten perusterveydenhuollon kehittäminen ja asiakasmaksujen kohtuullistaminen ovat olennaisessa asemassa terveyseroja kavennettaessa. Perusterveydenhuollon kehittäminen on tärkeää myös pitkällä tähtäimellä, sillä se on keskeinen osa varhaista puuttumista ja ennakointia vakavampien ongelmien torjumiseksi.

Tässä työssä eivät hallituksen kauniit puheet kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan rahaa riittävän hoidon saamiseksi. Hallituksen ensi vuodelle esittämät 21,3 miljoonaa euroa sosiaali- ja ter-veydenhuoltoon on aivan riittämätön panostus. Sinänsä rahoitus kattaa hyviä asioita, kuten vammaislainsäädännön uudistamisen, mutta se on kuitenkin riittämätön satsaus. Kysymyksen tärkeyttä korostaa myös se, että perustuslaki takaa ihmisille oikeuden päästä ajoissa hyvään hoitoon.

Jos perusterveydenhuolto ei toimi, ongelmat kerääntyvät erikoissairaanhoitoon. Sen lisäksi, että se vaikeuttaa sairastuneen elämää, se myös maksaa paljon enemmän.

Rahanpuutteen ohella terveyskeskusten suurimpia haasteita ovat lääkäripula ja vaikeus saada palkatuksi muuta terveydenhuollon henkilökuntaa. Olemme tilanteessa, jossa lääkäripula leviää syrjäseuduilta yhä enemmän myös isoihin kaupunkeihin. Esimerkiksi Oulussa pula on tänä syksynä pahempi kuin koskaan aiemmin. Peräti kolmasosa terveyskeskusten lääkäreistä puuttuu. Vastaava tilanne on Rovaniemellä, missä terveyskeskuksessa on pysyväisluontoinen, noin 30 prosentin vajaus, vaikka mukaan lasketaan erilaiset tilapäislääkärit ja niin sanotut konsulttilääkärit. Kesälomien aikana tilanne oli vielä huonompi, koska sijaisten saanti oli vaikeaa. Aikaisempina vuosina hoitotyössä on voitu käyttää pääasiassa neljä vuotta opiskelleita kandidaatteja, mutta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen muutoksen vuoksi tämä ei ole enää mahdollista. Asetuksen muutos on merkittävästi hankaloittanut sijaisten saantia Lapin terveyskeskuksiin, ja tämän myötä hoitotakuun toteutuminen on vaikeutunut.

Julkisten terveyspalveluiden saatavuuden ja laadun turvaaminen on kunnallisten palveluiden suurimpia haasteita. Jokaisen on saatava laadukasta terveydenhuollon palvelua siitä riippumatta, sattuuko sairastumaan keskellä kesää vai talvea, sairastuminen kun ei katso aikaa eikä paikkaa. Lääkäripulasta johtuen esimerkiksi koko omalääkärijärjestelmä ontuu. Terveyden edistäminen ja sairauksien hoitaminen vaikeutuu, jos lääkäri aina vaihtuu, ihmisen terveys kun on usein monimutkainen ja kokonaisvaltainen kokonaisuus. Lisäksi jatkuva lääkäri- ja hoitohenkilökunnan vajaus lisää muiden työntekijöiden työtaakkaa kohtuuttomasti.

Ongelmaan ei kuitenkaan ole helppoja ratkaisuja. Lääketieteen kehittymisen, teknologian ja hoitomenetelmien parantumisen myötä lääkärien ja muun henkilökunnan työ terveyskeskuksissa ja päivystyksissä on tullut entistä vaativammaksi. Ratkaisuja tuleekin etsiä julkista terveydenhuoltoa kehittämällä, helpottamalla yhden työntekijän työtaakkaa sekä parantamalla työnteon olosuhteita. Myös palkkataso koko hoitohenkilökunnan osalta kaipaa edelleen kohentamista.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys on tehty yhteiskunnan kannalta kipeästä aiheesta. Me olemme voineet ylpeillä siitä, että maassamme huolehditaan sairaista ja tuetaan muuten vaikeassa asemassa olevia. Nyt tälle ylpeydelle on päivä päivältä vähemmän aihetta.

Meillä on kuntia, joissa pienen lapsen kanssa joutuu odottamaan päivystyksessä tuntikausia. On mielenterveyspotilaita, jotka eivät pääse hoitoon, ja omaishoitajia, jotka toivoisivat edes yhtä helpompaa vapaapäivää. Ennen kaikkea meillä on liikaa niitä, jotka tarvitsevat apua, mutta eivät sitä saa.

Kuntien talous on kehittynyt hyvin epätasaisesti. Niinpä terveyspalveluiden järjestämisessä on suuria eroja. Kun Kuntaliitto on koventunein äänenpainoin vaatinut valtion mukaantuloa kuntien talouden korjaamiseen, hallitus ei ole kuunnellut. Eduskuntavaalien kuulevat korvat ovat osoittautuneet tukituiksi ja hallitusohjelman kauniit sanat katteettomiksi.

Hoitotakuulakia tarvittiin, koska nähtiin, että ihmiset eivät pääse hoitoon ja hoitoon pääsemisessä on isoja eroja kuntien ja sairaanhoitopiirien välillä. Lakiin sisällytettiin paljon informaatio-ohjausta ja suosituksia, eikä suositusten laiminlyönneistä tehty sanktioita. No, nyt me tiedämme, että näin ei olisi pitänyt menetellä. Luotimme liikaa kuntien mahdollisuuksiin ja osin haluun toimia palvelujen järjestäjänä oikeudenmukaisesti, mutta me luotimme myös valtion vastuuseen.

Kuntien lisäksi kuntalaiset ovat eriarvoisessa asemassa. Terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet palvelujen tarpeen kasvaessa, mutta myös siksi, ettei perusterveydenhuoltoon ole lupauksista huolimatta suunnattu lisää rahoitusta. Julkisen sektorin vahvistamisen sijaan hallitus on voimallisesti suunnannut energiansa yksityisten toimijoiden mahdollisuuksien parantamiseen.

Eriarvoistuminen näkyy myös erilaista apua tarvitsevien potilaiden hoidossa. Erityisesti se näkyy mielenterveysongelmien hoidon saannissa suhteessa somaattisten sairauksien hoitoon. Nyt hoitotakuu ei toteudu mielenterveyspotilaiden palveluissa.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden puutteet ovat huolestuttavia. Lasten ja nuorten huonovointisuus ei enää selvittelyillä parane. Asiantuntijoilla on aivan riittävästi tietoa siitä, mitä pitää tehdä. On oikeastaan käsittämätöntä, että hallitus ei voi heitä kuunnella ja tehdä tarvittavia ratkaisuja. Toivon todella voivani lukea sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä muutakin kuin toiveita ja toteamuksia. Minulla ei olisi mitään sitäkään vastaan, että mietinnössä lukisi: 450 miljoonaa euroa lisää rahaa sosiaali- ja ter-veydenhuollon tarpeisiin.

Väliinputoajien joukko alkaa olla yhä suurempi. Vanhusten ja psyykkisesti sairaiden lisäksi ne aikuiset, jotka eivät kuulu työterveyshuollon piiriin, ja ne nuoret, jotka eivät ole opiskelijoita eivätkä työssä käyviä, ovat selkeitä väliinputoajia. Nämä ovat sitä joukkoa, joka on selkeimmin perusterveydenhuollon palveluiden varassa.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa kuulitte joukon selkeitä ehdotuksia, joilla terveydenhuollon ongelmiin voidaan tässä ja nyt puuttua. Terveydenhuollon ongelmat eivät ole tulleet tässä hetkessä eivätkä kaikki tällä vaalikaudella. Tästä huolimatta en voi hyväksyä sitä, että nyt tarvittavia päätöksiä vetkutellaan sillä perusteella, että edellisilläkään kausilla ei ole tehty riittävästi. Nyt istuvalla hallituksella ja sitä tukevilla kansanedustajilla on valta ja vastuu tehdä tarvittavat ratkaisut, ja tätä vastuuta te ette voi paeta.

Hyvät hallituspuolueitten kansanedustajat! Meillä on osaava, asiantunteva peruspalveluministeri. Antakaa hänelle voimavaroja, niin että hän voi toteuttaa kaikki ne terveydenhuoltoon liittyvät hyvät hankkeet, mitkä on saatu alulle, mutta niin, että hänellä olisi myös pistää varaa perusterveydenhuollon korjaamiseen ja resursseihin, jotta me onnistuisimme tässä hankkeessa yhdessä. Eikä minulla olisi mitään sitäkään vastaan, että arvoisa puhemies keittiön kautta vaikuttaisi valtiovarainministeriin, jotta hänelläkin ymmärrys lisääntyisi ja sosiaali- ja terveysministeriö saisi näihin asioihin lisää rahoitusta.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Koko oppositio on tehnyt hallitukselle välikysymyksen perusterveydenhuollon turvaamisesta. Aihe on toki tärkeä, mutta sekä tämän välikysymyksen sisältö että ajoitus paljastavat sen osaksi oppositiopuolueiden vaalikampanjaa. Puheenjohtaja Päivi Räsäsen ensimmäisenä allekirjoittama välikysymys vyöryttää eteemme joukon totuusarvoltaan kyseenalaisia väitteitä. Opposition mukaan hallitus ei ole varannut kuntapalveluihin riittävästi rahaa. Sen mielestä hallitus ei noudata edes omaa hallitusohjelmaansa. Lisäksi vastakkainasettelua luodaan veronkevennysten ja palveluihin panostamisen välille. Opposition löysät väitteet on helppo kumota.

Terveyden edistämisen politiikkaohjelma on yksi hallituksen kolmesta politiikkaohjelmasta. Terveydenhuoltoon siis todella halutaan panostaa. Paras-hankkeella uudistetaan kunta- ja palvelurakennetta paremmin toimivaksi ja kehitetään kuntien yhteistyötä. Kaste-ohjelmassa puolestaan määritellään lähivuosien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistavoitteet ja keskeisimmät toimenpiteet, joilla ne voidaan saavuttaa. Kaste-ohjelman valtakunnallisina kehittämisteemoina ovat muun muassa perusterveydenhuolto, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstö. Samassa yhteydessä käsitellään myös lääkärien ja hoitajien työnjakoa. Kaste-ohjelmaan osoitettiin vuoden 2008 budjetissa 24,8 miljoonan euron lisämääräraha ja ensi vuoden budjetissa lisämääräraha kasvaa jo 25,8 miljoonaan. Kaste-ohjelman kehittämisrahoista suunnataan rahaa erityisesti perusterveydenhuoltoon sekä lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon.

Valtiontalouden menokehyksissä on varauduttu siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömäärä edelleen kasvaa. Kuntien henkilöstömäärän arveltiin vuosien 2008—2012 tarkistetussa kehyspäätöksessä lisääntyvän noin 4 000 henkilöllä vuodessa, suurin osa sosiaali- ja terveystoimen alalle. Valtion avustusta kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin suunnataan myös työhyvinvointia edistäviin tarkoituksiin. Tähän kohdistetaan 10 miljoonaa euroa vuoden 2009 budjetissa.

Veronkevennysten leimaaminen palveluiden parantamisen vastakohdaksi on raskaan sarjan populismia. Maailman taloustilanteen synkistyessä tarvitaan ostovoimaa lisääviä veronkevennyksiä, jotta kulutuskysyntä pysyisi yllä ja talouden rattaat pysyisivät pyörimässä. Verotusta on kevennetty määrätietoisesti jo toistakymmentä vuotta, ja verokertymä on kevennysten dynaamisten vaikutusten johdosta vain kasvanut.

Terveydenhuollon kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. On totta, että vaikka meillä on hyviä ja toimivia terveyspalveluja, on monessa seikassa myös parantamisen varaa. Tämän hallituksen syyksi puutteita ei kuitenkaan voi lukea, sillä hallitus on määrätietoisesti pyrkinyt näitä puutteita korjaamaan. Esimerkiksi sosialidemokraatit voisivat kysyä itseltään, mikseivät he 12 yhtäjaksoisen hallitusvuotensa aikana tehneet näille ongelmille mitään.

Ed. Väätäinen esitti, että sosialidemokraattien ryhmäpuheessa tuotiin esiin joukko konkreettisia toimenpiteitä, miten terveydenhuoltoa voitaisiin edelleen parantaa. Kun kuuntelin tuota ryhmäpuheenvuoroa, siinä lueteltiin seuraavia asioita: palveluasumista laitosasumisen sijaan, ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitojen madaltamista, terveyskeskuksien tekemistä entistä houkuttelevammiksi työpaikoiksi ja oppilashuollon parempaa sääntelyä.

Arvoisa ed. Väätäinen, kaikki nämä toimenpiteet kuuluvat hallituksen työlistalle. Meillä on uusi terveydenhuoltolaki työn alla, toimiva terveyskeskus-ohjelma käynnissä. On asetus koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta, ja on viime helmikuulta sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton antama ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Tämä hallitus on todella tarttunut toimeen ja toteuttaa niitä asioita, joita SDP:n retoriikassa käsitellään vain unelmina.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy heti tehdä syvä kumarrus tänne ministeri Risikon suuntaan, joka erittäin ansiokkaasti on ollut paikalla ja ymmärtääkseni on myös henkisesti seurannut keskustelua. Yhdyn ed. Väätäisen toivomuksiin, että saatte tästä opposition kritiikistä myöskin voimaa kamppailla tärkeiden asioiden puolesta, mitä terveys mitä suurimmassa määrin on.

En nyt oikein tykännyt enkä oikein ymmärtänyt ed. Katajan tyylisävyä. Olen pitänyt edustajaa sillä tavalla fiksuna tyyppinä, ja sinäkin nyt vielä nostat tätä, mikseivät demarit, kun olivat 12 vuotta hallituksessa, tehneet sitä ja tätä. Minä nyt olin itse Vanhasen ykköshallitusohjelmaneuvotteluissa mukana ja voin ihan vakuuttaa teille — ja minä luulen, että istuva puhemies Niinistö voi sen henkisesti vakuuttaa — että Suomi oli muuten viisi kuusi vuotta sitten ihan toisenlaisessa yhteiskunnallisessa tilassa kuin se on tänä päivänä, jos nyt otetaan tämä ajankohtainen pankkikriisi pois. Me olimme 20 miljardia euroa köyhempiä ja meillä oli erittäin vakava työttömyysongelma silloin. Sosialidemokraattien johdolla keskityttiin erittäin isänmaallisesti työllisyysasian hoitamiseen, ja nostimme muutamia tärkeitä sosiaalipoliittisia asioita esille. Muun muassa viime kaudella toteutettiin tämä hoitotakuu, joka oli tämmöinen number one terveyspolitiikan kysymys.

Täytyy sitten myöskin kehua kokoomuksen edustajaa. Ed. Toivakka otti esille tärkeän asian. Minusta kyllä kannattaa eduskunnan pöytäkirjoihin todeta tällainen tietty perspektiivikysymys, kun nyt keskustelemme perusterveydenhuollon tilasta. Nimittäin ed. Toivakka myöskin viittasi siihen, että noin viimeiset 10—15 vuotta poliitikot, mukaan lukien niin paikalliset kuin Helsingissäkin, ovat keskittyneet hyvin voimaperäisesti erikoissairaanhoitoon, yliopistolliseen keskussairaalaan jne.

Tästä sosiaali- ja terveysministeriön hiljan eläkkeelle jäänyt kansliapäällikkö, joka oli muuten koulutukseltaan myöskin lääkäri ja yhteiskuntatieteilijä, kansliapäällikkö Puro, kirjoitti hyvin mielenkiintoisen pääkirjoituksen muistaakseni Lääkärilehdessä, jossa hän juuri analysoi tätä 1980—1990-luvun kehitystä, että me 1990-luvulla jätimme liian vähälle huomiolle itse asiassa tämän perusterveydenhuollon voimavaraistamisen. Siinä syyllisiä, jos niitä halutaan hakea, löytyy kaikista poliittisista ryhmistä.

Tämä opposition välikysymys, jossa on kysymys siitä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä perusterveydenhuollon, kouluterveydenhuollon ja mielenterveyspalvelujen riittävien resurssien turvaamiseksi, on mitä ajankohtaisin, ja se on tosi vilpittömällä mielellä tehty. Se olisi voitu yhtä hyvin tehdä aikaisemmin tai kunnallisvaalien jälkeen, mutta se ajoitus nyt on tämä, mikä se on.

Me demarithan olemme nostaneet nimimerkillä "Tositarkoituksella" esille tämän perusterveydenhuollon laaturemontin. Kun ehkä sitten johtava hallituspuolue kokoomus, huomatkaa, johtava hallituspuolue kokoomus, haluaa hirveästi korostaa tätä, että nyt on tärkeintä tehdä vaan pelkästään rakenteiden ja työajan uudistamista, niin kyllä me sosialidemokraatit olemme sitä mieltä, että sen rinnalla myöskin tarvitaan lisää rahaa ja voimavaroja. Me olemme tästä näkökulmasta sitten esittäneet ensi vuoden budjettiin nimenomaan korvamerkittynä rahana 150 miljoonaa euroa terveydenhuoltoon mukaan lukien kouluterveydenhuollon parantamisen. Sen lisäksi meillä on sitten 300 miljoonaa euroa esitettynä lapsiperheisiin, vanhusten palveluihin ja vammaispalveluihin.

Minä nyt haluan tässä yhteydessä myöskin sanoa sen, että kun eduskuntavaalien alla niin kokoomus, keskustapuolue kuin hallituspuolueet puhuivat vanhustenhuollon tilasta aika rinta rottingilla, niin voidaan sanoa näin, että tämä taloudellinen voimavaraistaminen on nyt kyllä tältä osin jäänyt hyvin vähälle. Minusta silloin, kun me puhumme suomalaisista vanhuksista — he ovat meidän kunniakansalaisiamme, raatajasukupolven edustajia — ei heille voi sanoa nyt, kuten vähän ed. Sampsa Kataja viittasi, että kun on tämmöinen taloustilanne, niin odottakaa vielä taas muutama vuosi, odottakaa. Ei, ei minusta meidän pidä raatajasukupolvelle näin sanoa, he ansaitsevat parhaan mahdollisen hoidon tässä ja nyt, kun Suomi on kuitenkin tosiasiallisesti rikkaampi kuin koskaan.

Arvoisa puhemies! Minulta jäi itse asiassa erittäin paljon sanomatta, mutta ymmärrän, että aika koskee meitä kaikkia.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Gustafssonin puhe osoitti, että tämä koko välikysymys on enemmän tai vähemmän varjonyrkkeilyä. Tässäkin puheenvuorossa tuotiin esiin muun muassa vanhustenhuollon tila, johon hallitus on jo kiinnittänyt huomiota. Meillä on täsmälleen samat tavoitteet, meillä on samat toimintatavat. Hallitus on osoittanut jo sitä lisärahaa vanhusten- ja terveydenhuoltoon, jota tekin peräänkuulutitte. Myös kunnissa toteutustapa näille hankkeille on oikeastaan riippumaton poliittisesta väristä.

Uuden kunnallisen kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan yksityisiä ostopalveluja käytetään kunnissa aivan siitä riippumatta, minkä värinen hallitus tai valtapoliittinen tilanne kunnissa on. Ainoa ideologinen ero oikeastaan tuntuu olevan teidän kriittinen suhtautumisenne palveluseteleihin, ja se on vaikea ymmärtää, kun juuri työryhmä, joka asiaa tutki, esitti, että palvelusetelit nimenomaan lisäävät asiakkaan valinnanvapautta, monipuolistavat palveluvalikoimaa sekä lisäävät laatu- ja hintakilpailua. Tätä vastustustanne, joka tuntuu olevan ainoa ero hallituksen ja opposition välillä, on vaikea ymmärtää.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tähän palveluseteliasiaan. Ei sosialidemokraateilla ole mitään ideologista vastarintaa palveluseteleitä kohtaan. Minä olen ollut itse sekä henkisesti että poliittisesti kehittelemässä opintoseteliä, työttömyysseteliä jne. Silloin, kun ne kohtaantuvat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta lisäten, asia on ihan jees, ok. Mutta nyt pitää vaan tsekata se, ettei se palvelujärjestelmä, jota ollaan toteuttamassa, taas kohtaannu hyvätuloisia suosien ja hyödyntäen.

Mitä tulee kunnallisiin päätöksiin koskien ostopalveluja, minulla on tiedossa Suomen Yrittäjien tutkimustilasto parin vuoden takaa. Meillä ovat kunnat hankkineet keskimäärin 20—30 prosenttia kunnallisesta palvelutuotannosta ostamalla yksityisiä palveluja. Minusta on tärkeintä, että kunnat pitävät kuitenkin strategisissa alueissa langat vahvasti omissa käsissään, ja sitä tukevana ja palvelevana toimintana voi sitten olla yksityistä palvelutoimintaa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tätä palveluongelmaa, oli sitten terveyspalveluista tai vanhuspalveluista kysymys, ei seteleillä ratkaista. Siellä on nyt pula tekevistä käsistä, hoitajista, henkilöstöstä, ja sinne tarvitaan niitä lisää ja tarvitaan rahaa nimenomaan tälle julkiselle puolelle, ettei sitä ajeta alas. Pelkät setelit eivät kyllä auta tässä tilanteessa, missä nyt olemme, vaan tarvitaan käytännön toimia, jotta siellä on enemmän ihmisiä antamassa näitä palveluja.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Katajalle: Itsekin haluaisin kiinnittää siihen huomiota, kun sanoitte, onko oppositiolla ja hallituksella näissä linjauksissa eroavaisuutta, niin kyllä niissä on. Me ihan oikeasti haluaisimme osoittaa riittävästi, enemmän resursseja näihin palveluihin kuin hallitus ohjaa. Toinen ero, mihin viittasitte, oli, että laatua on parannettu näillä laatusuosituksilla. Ne ovat hyviä askelia. Hyvä askel on kouluterveydenhuollossa terveystarkastusten osalta esimerkiksi tämä asetus, mutta kun ne laatusuositukset eivät ole sitovia ja asetuskaan ei käsittele henkilöstön mitoitusta, niin me haluaisimme tiukempaa normiohjausta. Me haluaisimme askeleen voimakkaammin edetä näissä, koska tuntuu, että nyt hallituksella on tässä aika paljon työn alla erilaisia selvityksiä ja ei konkreettisesti esimerkiksi ohjata riittäviä resursseja näihin palveluihin.

Kun viittasitte palveluseteleihin, niin siihen keskusteluun haluan tuoda sen esiin, että palveluseteleissä toisinaan nämä omavastuuosuudet tulevat kyllä hankaliksi kaikista pienituloisimmille esimerkiksi kotipalvelun tukipalveluiden osalta, (Puhemies: Minuutti!) joissa kunnilla on vapaa hinnoitteluoikeus. Toisinaan on ollut vaikeuksia näitä hankkia.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaho toi esiin, että oppositio aivan oikeasti haluaa hieman enemmän rahaa sijoittaa palveluihin kuin hallitus. Ei se ole oikea vaihtoehto, että aina, kun hallitus tekee hyvän esityksen, johon myös käytetään valtion, veronmaksajien, rahoja, niin oppositio esittää aivan oikeasti hieman lisää sitä rahanmenoa.

Mitä sitten tulee näihin koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon asetuksiin, niin tähtäimessä on, että olisi yksi yhtenäinen oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, joka on valmistelun ja pohdinnan alla.

Sitten täsmälukuja, ed. Gustafsson. Tuossa Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa todettiin, että yksityisten ostopalvelujen osuus oli keskimäärin 16 prosenttia Suomen kuntien sosiaalipalvelujen käyttömenoista ja noin 4 prosenttia terveyspalvelujen käyttömenoista, joten kyllä meillä (Puhemies: No niin, minuutti menikin jo!) vielä monipuolistamisen varaa löytyy.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyskeskustelussa on jo useaan kertaan käynyt ilmi, että perusterveydenhuollon kehittäminen ei käy sormia napsauttamalla eivätkä ongelmat ole syntyneet tämän hallituksen aikana, vaan pitkän aikavälin kuluessa.

Nyt sinivihreä hallitus on tapansa mukaan käärinyt hihat ja ryhtynyt töihin. Tästä esimerkkinä muun muassa se, että peruspalveluministeri Paula Risikko on virkakautensa alusta lähtien pyrkinyt parantamaan terveyskeskusten asemaa muun muassa Toimiva terveyskeskus -toimenpideohjelman puitteissa. Ohjelmaa on valmisteltu huolella ja pitkäjänteisesti, juuri niin kuin pitkän aikavälin tuloksia aikaan saavia hankkeita on valmisteltava, ei hätäisesti hosuen, vaan huolellisesti perehtyen.

Sen sijaan, että nyt luettelisin hallituksen aikaansaamat parannukset ja valmisteilla olevat hankkeet perusterveydenhuollon alalla, haluan nostaa esiin itselleni tärkeän aiheen, nimittäin terveyden edistämisen politiikkaohjelman. Jo seikka, että terveyden edistäminen on kirjattu hallitusohjelmaan omana politiikkaohjelmanaan, osoittaa hallituksen vakavan suhtautumisen asiaan. Terveys on yksi ihmisen tärkeimmistä arvoista. Se on sitä meille jokaiselle. Sen tiedostaa myös hallitus.

Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa pyritään ennalta ehkäisemään terveysongelmia. Ennalta ehkäisevän työn tulokset vaan eivät näy lyhyellä aikavälillä, ja siitä syystä onkin helppo populistisesti jopa väittää, että mitään ei ole tekeillä. Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa tiedostetaan niin alkoholin, ylipainon, masennuksen kuin mielenterveysongelmienkin voimakas lisääntyminen. Tavoitteena on väestön terveydentilan kohentaminen ja terveyserojen kaventaminen. Nämä tavoitteet tukevat hyvin koko terveydenhuollon kehittämisen tavoitteita.

Terveyden edistämiseen tähdätään myös kansallisella liikuntaohjelmalla, jota paraikaa työstetään. Liikunnalla ja kansanterveydellä on merkittävä yhteys. Väestön hyvinvointi ja terveys ovat liikuntapolitiikan tavoitteita. Vaikka kansallisen liikuntaohjelman näkökulma tähtää pitkälle aikavälille, esiteltyihin kansalaisten hyvinvointia edistäviin teemoihin ja toimenpide-ehdotuksiin sitoudutaan jo vuoden 2009 budjetissa.

Arvoisa puhemies! Väestön hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen tarvitaan kokonaisvaltainen ja pitkäjänteinen lähestymistapa. Luonnollisesti myös nopeasti saavutettavia parannuksia ongelmien ratkaisuiksi tarvitaan. Mutta terveydenhuoltoa ei pysty parantamaan ilman laaja-alaista kehittämistyötä yli hallinnonalojen. Tulokset eivät näy yhdessä yössä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että parannuksia ei olisi tekeillä.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka tämän välikysymyksen ajoitusta voidaankin pitää selkeän puoluepoliittisesti motivoituna, kysymys on kiistatta tärkeästä aiheesta. Perusterveydenhuollon haasteet nousevat väistämättä esiin myös kunnallisvaalien yhteydessä, ja hyvä niin, kantavathan kunnat sekä valtio omia osavastuitaan siitä, että palvelut järjestyvät. Kehitettävää on, ja tätä työtä onneksi tehdäänkin.

Kuten ministeri Risikko on todennut, käynnissä on useita eri hankkeita, joilla pyritään tuomaan helpotusta perusterveydenhuollon kipukohtiin. Muun muassa kuntien yhteenlaskettuja valtionosuuksia on kasvatettu enemmän kuin aikoihin. Väestömme ikärakenteen ja myös muun toimintaympäristön muuttuessa on varauduttava yhä uusiin ongelmiin ja tekemään niihin ratkaisuja tuovia päätöksiä.

Monin paikoin käydään tällä hetkellä vilkkainta keskustelua siitä, miten terveydenhuollon rakenteita tulisi uudistaa. Parhaat mallit löytyvät varmasti eri ääripäiden välimaastosta. On selvää, että alueiden erilaiset väestöpohjat ja asukasprofiilit vaikuttavat siihen, miten palvelut voisi kannattavasti järjestää. Tarvitaan paitsi riittäviä lähipalveluja myös pidemmälle menevän erikoistumisen mahdollistavia järjestelyjä, palvelusetelien mahdollisuuksia unohtamatta.

Erikoissairaanhoidossa olisi osaltaan pystyttävä keskittymään siihen, mistä siinä on nimensäkin mukaan kysymys, eli erityistä hoitoa tarvitsevien auttamiseen. Muulta hoito-organisaatiolta tämä edellyttää joskus poikkeuksellistenkin tarpeiden tunnistamista ja näiden tarpeiden mukaista toimintaa. Koulutuksella onkin tässä suhteessa merkittävä rooli. Käytännössä on aina tehtävä kompromisseja palvelutarjonnan laajuuden sekä läheisyyden suhteen. Hallinnolliset rakenteet eivät missään tapauksessa saisi nousta palvelujen saatavuuden esteeksi, vaan olennaista olisi pyrkiä niin ihmisten kuin palvelujenkin järkevään joustavuuteen ja liikkuvuuteen. Liikkujan ja joustajan osa voi sopia palvelun tarjoajalle siinä missä asiakkaallekin.

Lääkäripula on noussut monissa puheenvuoroissa esille, ja lääkärien saatavuus on varsinkin harvaan asutuilla alueilla vaikeaa. Esimerkiksi Lapissa tilanne pahenee lähivuosina, kun monet terveyskeskuslääkärit jäävät eläkkeelle. Lääkärien määrän lisääminen ja harjoitteluajan hyödyntäminen ovat hyviä keinoja tilanteen helpottamiseksi. Kuitenkin olisi syytä miettiä muitakin keinoja, joilla voitaisiin edesauttaa lääkärien asettumista harvaan asutuille alueille.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus on osaltaan panostamassa niin ennalta ehkäisevään kuin jo olemassa oleviin tarpeisiin vastaavaan toimintaan, mutta se on ja voi olla vain osa kokonaisuutta. Siinä, missä valtiolla, kunnilla ja terveydenhuollon organisaatioilla, on myös jokaisella meistä ja meidän lähiyhteisöillämme mahdollisuutemme edistää niin omaa kuin toistemme terveyttä. Jaetun vapauden ja kontrollin yhdistelmä on taatusti tässäkin suhteessa paras resepti.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Väätäinen päätti puheensa rakentaviin ja yhteistyöhakuisiin sanoihin, mikä on sinänsä miellyttävää. Välikysymys on kuitenkin vakava valtiopäivätoimi. Keskustelu perusterveydenhuollosta on tervetullutta ja tärkeää, mutta välikysymyksessä esitetty väite siitä, että hallitus ei olisi toiminut riittävästi perusterveydenhuollon saralla hallitusohjelmassa asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi, ei pidä paikkaansa. (Ed. Gustafsson: Vain rahat puuttuu, uskokaa nyt!)

Perusterveydenhuoltoa on kyllä parannettava, ja nykyhallitus on ottanut jo osaltaan edistysaskeleita paremman terveydenhuollon puolesta. Valtionosuuksia on lisätty, rakenteita on uudistettu, ja politiikkaohjelmat tuottavat hyviä poikkihallinnollisia tuloksia. Hallitus ei ole puolentoista vuoden hallitusvastuuaikanaan terveydenhuoltoa heikentänyt, päinvastoin. Jo usean tunnin ajan keskustelussa on kierretty aika lailla kehää.

Muutama hallituksen ansio kuitenkin vielä ikään kuin muistin virkistykseksi. Perusterveydenhuoltoon on rekrytoitu huomattavasti lisää hoitohenkilöstöä, on kehitetty palvelusetelijärjestelmää, joka lisää ihmisten valinnanvapauksia, palvelujen käyttömahdollisuuksia yli kuntarajojen on lisätty, hoitotakuu on lyhentänyt hoitoonpääsyn aikoja. Nämä ovat tärkeitä toimia.

Lisäksi yksi tärkeä asia tuli esiin ryhmäpuheenvuoroissa, muistaakseni ed. Erkki Virtasen puheenvuorossa. Hän käytti esimerkkinä ikääntynyttä ihmistä, jolta kysyttiin, mitä hän olisi elämässään tehnyt toisin, ja tämä totesi, että olisi elänyt terveellisemmin. Tämä on tärkeä viesti, ja terveellisen elämän edellytyksiin hallitus on pontevasti panostanutkin. Terveet elämäntavat ovat olennainen elementti hallituksen toimenpidelistalla. Ennaltaehkäisy on painopiste sekä terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa että lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa.

Tärkeää on silti edelleen, että pystymme suuntaamaan toimenpiteitä entistä enemmän ennalta ehkäisevään suuntaan. Kunnissa huimasti kasvaneet kustannukset erityissairaanhoidon osalta ovat vakavan pohdinnan paikka, samoin nuorisopsykiatrian kustannusten kasvu. Ensi syksyksi voimaan astuvaksi suunniteltu asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta tulee tarpeeseen. Myös Kaste-ohjelman myötä tapahtuva lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kokonaisuus on erittäin odotettu ja tervetullut.

Arvoisa puhemies! Hallitus on ollut ahkera, ja kiitos ministerille sinnikkyydestä sekä läsnäolosta täällä salissa. Työsarkaa toki vielä riittää, mutta välikysymys on aiheeton. Annetaan hallituksen jatkaa hyvää työtä.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki me terveydenhuollossa toimijat tiedämme, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus eikä fyysistä olemusta voi käsitellä vaikuttamatta samalla ihmisen psyykeen. Juuri näinä päivinä on erityisen tärkeää korostaa psyykkisten tekijöiden merkitystä ihmisen kehonkuvassa ja suhteessa ympäristöön.

Viimeaikaiset koulutapahtumat, erikoisoppijoiden määrän kasvu, syömishäiriöiden sekä masennuksen lisääntyminen pienistä lapsista vanhuksiin panevat väkisinkin miettimään, mitä ihmisen luonnollisessa kehityksessä on tapahtunut. Kosketus, läheisyys, toisaalta lisääntynyt yksilöllisyys ja yksinäisyys ovat problemaattisia. Ennaltaehkäisyn kannalta lasten ja kouluikäisten liikkuminen on avainasemassa monessakin mielessä, ei pelkästään ylipainon ja diabeteksen alueella.

Liike ja fyysinen aktiivisuus muokkaavat lapsen kehittyviä aivoja, antavat mahdollisuuksia koetella rajoja ja mahdollistavat onnistumisia sekä opettavat kestämään pettymyksiä ja hitaasti saavutettavia tavoitteita. Samalla liike kertoo oman kehon rajoista ja suhteesta avaruuteen ja muihin elollisiin olioihin. Liike vaikuttaa myös autonomiseen hermostoon, sisäeritykseen, kehon hormonituotantoon ja saa kehon terveesti väsyneeksi — lähinnä vanhustenhuoltoa tässä mietin. Ilman liikettä keho ja aivot hakevat liikunnan myötä tulevia kokemuksia muualta ja saavat niitä vasta extreme-lajeissa ja extreme-elämästä tuntemustenkin muuttuessa samalla kivuiksi ja kolotuksiksi.

Kireydet, kivut, jännittyneisyys ja tapaturmat vaativat tehokkaita terapiatemppuja, työolosuhteiden mekaanista muokkaamista ja jopa apuvälineitä. Tämän ajan ongelma on muun muassa kalliiden interventioiden jälkeisen kuntoutuksen täydellinen laiminlyönti, tarpeellisiksikin määriteltyjen toimenpiteiden kohtuuton, jopa komplikaatioita aiheuttava odottaminen. Työikäiset työkykyiset ihmiset odottavat toimenpiteitä sairauslomalla työkyvyttöminä, vaikka erikoisosaamista olisi saatavilla lähiympäristössä. Jonot perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin hidastavat koko tämän prosessin etenemistä.

Tärkeitä seikkoja ovat post-akuuttikuntoutuksen tehostaminen sekä matalan kynnyksen akuuttivastaanotot myös ravinto- ja fysioterapiapalveluissa sekä liikuntareseptin käyttäminen tavalla, joka todella fysioterapeutin, liikuntalääketieteen osaajan, ohjauksella suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan sekä seurataan liikkumista lääkkeenä myös työterveys- ja kouluterveydenhuollossa. Nykyjärjestelmässä liikuntasetelin käyttö on täysin ammattitaidottomasti hoidettu eikä se palvele kuin terveydenhoitajan ja ehkä lääkärin toimintaa kuvaavia tilastoja.

Mutta ilman asiakkaan todellista toipumisen halua, motivaatiota omatoimiseen harjoitteluun, tapojen muuttamiseen ja koko henkisyyden ottamista aidosti välittäen hoito- ja terapiaprosesseihin mukaan jää hoitojen teho vajaaksi, jopa mitättömäksi, ja häiriötilanne uusii samassa tai jossain uudessa muodossa. Nimenomaan tämän vuoksi näiden peruspalvelujen, erilaisten hoitojen ja terveyskeskustoiminnan, vaikuttavuutta ja läpi Suomen muutoksia mittaavat ja vertailtavissa olevat mittarit ovat tärkeitä myöskin tulevaisuuden terveyskeskuksessa.

Ennalta ehkäisevien palvelujen muuttaminen hallinnossa ja kuntien toiminnassa investoinneiksi, ei kuluiksi, ja toimien panostaminen elämänkaaren ylimenokohtiin, esimerkiksi neuvoloihin sekä koulusta opintoihin-, koulusta työhön-, työstä eläkkeelle -vaiheisiin, maksavat taatusti investoinnin takaisin moninkertaisena. Asiakaslähtöisyys palvelujen sisällössä, saatavuuden oikea-aikaisuudessa ja määrässä sekä seuranta ovat asiakastyytyväisyyden perusta. Toimintatapojen muuttaminen aktivoimaan potilaan omatoimisuutta ja hoitomyöntyvyyttä säästää sekä henkilöstöä että lääkekuluja. Esimerkiksi hallituksen tekemä Toimiva terveyskeskus -ohjelma osaltaan on vaikuttamassa näiden toimenpiteiden edistymiseen.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin aluksi onnitella oppositiota erinomaisen ajankohdan valitsemisesta välikysymykselle. Toivon, että kansalaiset uskovat vilpittömyyteenne, kun olette ajoittaneet kysymyksen näin kunnallisvaalien alle. Huoli on joka tapauksessa yhteinen: miten perus- ja kouluterveydenhuolto sekä mielenterveyspalvelut hoidetaan. Ei pidä kuitenkaan väittää, että hallitus olisi puolentoista vuoden taipaleellaan saanut maan terveysasiat sekaisin. Aikaisemmilla hallituksilla on ollut valta käsissään vuosikausia laittaa asioita kuntoon. Myös opposition valtuustoryhmillä on useissa kunnissa valtaa päätöksiin.

Mutta täällä on puhuttu terveydenhuollon kustannuksista. Kuvaavaa on, että kuntien välillä on jopa 60—70 prosentin eroja sen suhteen, miten edullisesti ne tuottavat palvelunsa. Laskelmassa on siis huomioitu myös ikärakenteesta johtuvat erot. Palvelujen tuottamistavoissa on siis todellisia eroja. On otettava opiksi hyvistä käytännöistä terveydenhuollossa, koska ikääntyvän joukon suurenemista emme pysty estämään. Juuri kaksi ikäihmisen viimeistä elinvuotta ovat ne kaikista kalleimmat vuodet terveydenhoidon kannalta. Myös akuutista hoidosta palaavien kuntoutuskodit ovat avainasemassa. Onnistuneella kuntoutuksella säästetään myös kustannuksia, kun senioreja ei makuuteta vuodepaikoilla sen takia, että kuntoutus on epäonnistunut. Kotihoitoon tulee satsata samalla varoen, ettei hoito sirpaloidu eikä ikäihminen erakoidu. Me tarvitsemme kummihoitajia ja ulkoiluttajia.

Terveyden kannalta parasta on ennalta ehkäisevä työ. Se tulisi kaikista edullisimmaksi, mutta valitettavasti lääkäreillä ei ole riittävästi aikaa esimerkiksi terveystarkastuksiin, koska aika menee sairaiden hoitamiseen. Jonkun täytyisi myös Pekka Puskan tavoin tehdä kansallinen kampanja epäterveellisten elämäntapojen riskeistä varsinkin meille keski-ikäisille, jotka olemme tulevaisuuden riskiryhmää. Siinä vaiheessa, kun ihminen on lääkkeiden varassa, hän on jo siirtänyt vastuuta muille omasta terveydestään.

Toinen näkökulma on se, että koulutuksella ja taloudellisella kehityksellä on suora yhteys terveyteen. Työelämässä olevat ovat työterveyden piirissä, ulkopuoliset ovat julkisen sektorin varassa. Mielenterveysongelmat ovat myös lisääntyneet. Ihmiset reagoivat psykosomaattisesti työpaikka- ja koulukiusaamiseen. Tämän ongelman syihin tulisi voida puuttua nollatoleranssilla. Työkyvyn ylläpitäminen on välttämätöntä jo siksikin, että työvoimapula aiheuttaa sen, että työpanostamme tarvitaan entistä pidempään. Tämä on iso haaste myös työterveyshuollolle.

Arvoisa puhemies! Hallinnollista työtä vähentämällä, lääkärinlausuntokäytäntöä kehittämällä ja lääkäriopiskelijoiden työharjoittelujaksoa terveyskeskuksissa pidentämällä voidaan vastata akuuttiin lääkäripulaan. Nyt opiskelijat erikoistuvat parempipalkkaisiin yksityispuolen töihin. Harva jää yleislääkäriksi ruuhkaisiin terveyskeskuksiin. Kun yleislääkärin vastaanotolle ei pääse riittävän nopeasti, ongelmat kasautuvat. Näin erikoislääkäreitä ja erikoissairaanhoitajia tarvitaan yhä enemmän. Vaikka keikkalääkärit ovatkin vaihtoehto joissain kunnissa, niistä ei saisi tulla missään nimessä pysyvä käytäntö. Pitkäjänteisyys on välttämätöntä hoitosuhteissa.

Arvoisa puhemies! Kun tilaaja—tuottaja-mallia otetaan laajemmin käyttöön Suomessa Tampereen esimerkkiä noudattaen, erityisen paljon tämä vaatii tilaajapuolelta. Luottamushenkilöiden tehtävä on asettaa laatuvaatimukset, huolehtia hinnasta ja toimia potilaiden edustajana. On osattava ostaa laatua eikä vain tuijottaa hintaa. Esimerkiksi Tampereella on tehty nyt sopimuksia muutamien yksityisten hammaslääkäreiden kanssa ja Hervannassa ostetaan lähilääkäripalveluja yksityiseltä. Tämä on käytännön kysymys, ei ideologinen.

Kuntien valtionosuudet ovat vuosina 2003—2009 kasvaneet 6 miljardista 9 miljardiin. Hallitus on satsannut ja satsaa terveydenhuoltoon, mutta toki kustannukset myös nousevat. Uskon silti myös tekniikan mahdollisuuksiin luoda tehokkuutta ja lyhentää jonoja. Potilastietojen jakaminen olisi mielekästä lääkärien ja hoitajien kesken, jos vain potilas antaa tarvittavat luvat. Puhelinpalvelut ovat jo käytössä, mutta sieltä löytyy varmasti yhä kehitettävää. Uskon myös järkeistämiseen. Kuntien ja sairaanhoitopiirien välillä on terveydenhoidon yhteistyö saatava toimimaan. Hoitoketjut on saatava saumattomiksi.

Tänä syksynä eduskuntaan tuleva lakiesitys palvelusetelin käytön laajentamisesta kuulostaa lupaavalle. Toivon mukaan tämä tulee kehittämään sosiaali- ja terveysalan laatu- ja hintakilpailua ja kuntalaisten valinnan mahdollisuuksia — edellyttäen, että omavastuuosuudet eivät muodostu kohtuuttomiksi vähätuloisille.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti on arvioitu, että Suomessa terveydenhoidon kokonaiskustannukset kansantuotteesta ovat niin alhaiset, että voisimme olla varsin ylpeitä. Sillä kustannusosuudella hoidetaan suomalaisia kattavasti, tasalaatuisesti ja pääsääntöisesti oikealla ajalla. Kuitenkin monet ovat esittäneet varoittavana esimerkkinä yhdysvaltalaisen terveydenhoitojärjestelmän. Näissä vertailuissa usein kuitenkin unohdetaan se, että laskennassa otetaan eri lailla huomioon sairausajan kustannukset. Yhdysvaltalaisissa laskennoissa ne otetaan huomioon, suomalaisissa pääsääntöisesti ei.

Myös silloin kun verrataan eri sairaanhoitopiirejä, ennen kaikkea erityisiä lääketieteellisiä operaatioita, havaitaan, että kustannus- ja laatuerot ovat edelleenkin Suomessa merkittäviä. 10—20 prosentin erot ovat varsin tavanomaisia.

Se, että hoitotulokset vaihtelevat myös, selittyy pääasiassa sillä, että lääkäri tai sairaala tai terveyskeskus on erityisen fokusoitunut tiettyyn tautiin tai leikkaukseen siten, että näiden kokemus on tästä poikkeuksellisen laaja ja syvä. Suomessa lääkärit ovat kuitenkin ammattikunta, joka on perinteisesti voinut aika lailla vaikuttaa omaan työskentelytapaansa, ja tuskin tiedän mitään muuta ammattikuntaa, joka on tässä suhteessa vaikeammin johdettavissa kuin lääkärit. Viime aikoina on selkeästi julkisuudessa nähty ne ongelmat, jotka syntyvät, kun asioita ryhdytään esimerkiksi Helsingin seudulla järjestämään uudestaan. Lääkärien arvopohja lähtee enemmänkin ihmisen hoitamisesta kaikissa olosuhteissa, ja kyynikot sanovat myös: kustannuksista piittaamatta. Realiteetti on usein kuitenkin se, että rahat loppuvat jossain vaiheessa. Olisi järkevää myös asiakkaiden, potilaiden, kannalta saada sellainen hoitoketju, joka tuottaa parhaan mahdollisen tuloksen kohtuukustannuksin.

Eräs osa lääketieteellisestä hoidosta ovat myös lääkkeiden kustannukset. Suomessa niin sanotut rinnakkaisvalmisteet, geneeriset valmisteet, joissa on sama perusmolekyyli vaikuttavana aineena kuin alkuperäisvalmisteessa, ovat suhteellisesti varsin vähän käytettyjä. Hoitoketjussa lääkemarkkinoinnissa ei ole tässä asiassa päästy juurikaan eteenpäin ja ollaan skandinaavisesta tasosta tuntuvasti jäljessä.

Se, että asiassa on näin vaikeaa, johtunee ennen kaikkea siitä, että lääkärit ovat asiantuntijaorganisaatiossa halunneet pitää päätösvallan myös johtamis- ja tämän tapaisten kysymysten osalta omissa käsissään ja harvoin lääkäriksi hakeudutaan nimenomaan johtamistaipumusten tai -halujen takia. Enemmänkin ehkä nimenomaan lääketieteellisten seikkojen seurauksena ihminen valmistuu ja hakeutuu lääketieteelliseen työhön. Tämän johdosta sellainen asiantuntijaorganisaatio, joka terveyskeskus tai sairaala on, on todennäköisesti yksi vaikeimmin johdettavista. Tämän seurauksena sitten todennäköisesti myös muutosten aikaansaaminen on tavattoman hankalaa ja pitkän työn takana, vaikka sinänsä tarve olisi yleisesti hyväksytty.

Kuitenkin voidaan sanoa, että Suomessa perustuslain henki toteutuu varsin hyvin, ja ehkä voidaan olettaa, että aikanaan palvelusetelin tullessa laajemmin käyttöön, voisin kuvitella, ensisijaisesti hammashoidossa voisi yksityistä kapasiteettia käyttää hoitojonojen purkamiseen ja ehkä myös niissä operaatioissa, joissa yksityinen sairaanhoito tuottaa jo nyt palveluja.

Kun asiakkaalle annetaan mahdollisuus valita kunnallisen tai usean yksityisen välillä, seurauksena yleensä on asiakaspalvelun parantuminen ja ennen pitkää myös kustannusten aleneminen kilpailun kautta. Kilpailua ei pidä pelätä. Jos palveluseteli on hinnoiteltu oikein, niin sellainen yksityinen yritys tai hoidon tarjoaja, joka ei pysty vastaavalla hinnalla suoriutumaan, ei halua myöskään tuota työtä ottaa vastaan.

Asiallisesti ottaen voidaan kuitenkin olla varsin tyytyväisiä siihen, että Suomessa keski-iän, ja ennen kaikkea tietyt, sairaudet ovat olennaisesti vähentyneet, mutta ikävä kyllä moneen uuteen sairauteen yhä useampi meistä, varsinkin keski-iän sivuuttaneista, joutuu omalta osaltaan tutustumaan vähän liiankin syvältä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan muutaman asian haluaisin vielä tähän keskusteluun nostaa esiin, joita en tuossa aiemmassa, pidemmässä puheenvuorossani ennättänyt nostaa.

Eli sairaanhoitajien, terveydenhoitajien sekä lääkärien, samoin kuin sairaanhoitajien sekä lähi- ja perushoitajien, tehtävänkuvaa ja työnjakoa on syytä edelleen kehittää. Esimerkiksi lääkärin ja sairaanhoitajan työparina toimimista voisi entisestään kehittää perusterveydenhuollossa.

Mutta aivan erityisesti haluan nostaa esiin tämän lääkärien väestövastuun koon, joka tulisi saada mielestäni kohtuullisemman kokoiseksi kuin tänä päivänä usein on, jotta ihan aidosti lääkäri voisi syventyä potilaan, asiakkaan, tilanteisiin riittävällä tavalla. Potilaalle käytettävissä oleva aika ei voi rajautua noin 15 minuuttiin, kuten usein nykyään on, sillä siinä ajassa ei todella ammattitaitoinenkaan lääkäri voi pystyä syvälliseen ihmisen terveydentilan kartoittamiseen tai diagnosointiin. Hyvin on jäänyt mieleen, kun eräs hyvä ystäväni, nuori lääkäri, joka hiljattain siirtyi perusterveydenhuollosta muihin tehtäviin, kuvasi sitä tunnetta, joka on, kun suunnilleen 15 minuutin pituisessa ajassa pitäisi pystyä tekemään kuva ihmisen terveydentilasta ja sairauksista sillä tavoin, että ne ratkaisut kuitenkin vaikuttavat ihmisen elämään usein hyvinkin merkittävällä tavalla.

Tässäkin keskustelussa on viitattu, että kyse olisi usein rahanahneudesta: siirrytään tehtäviin, joissa palkkaus on parempi. Kyse ei ole pelkästään siitä. Kaikki lääkärit eivät suinkaan siirry pelkästään parempien tulojen perässä. Kyse on myös todellakin niistä työolosuhteista: voiko sitä työtä tehdä niin hyvin kuin osaaminen ja ammattitaito sallisivat, jos aikaa olisi paremmin.

Vielä haluan ottaa esiin sen, kun täällä on puhuttu siitä, kuinka valmistuvilla lääkäreillä tulisi nostaa tätä palvelusaikaa perusterveydenhuollon osalta, ja tämä ilmeisesti valmistelussa onkin. Pidän sitä hyvin oikean suuntaisena ajatuksena. Mutta todella samoin näihin työolosuhteisiin tulisi kiinnittää erityinen huomio. Työntekijämäärän tulisi olla riittävä, mutta jokaisen tulisi myös voida vaikuttaa siellä perusterveydenhuollon ...

... työnkuvaansa sekä edetä myös halutessaan uralla. Hyvä johtaminen on myös keskeisellä sijalla näissä asioissa, miten tämä perusterveydenhuolto ...

Minulla on kyllä enää vaan muutama lause.

Joo. — Eli jotta ihan oikeasti perusterveydenhuollon houkuttelevuutta voitaisi lisätä, niin on kovin keskeistä myös se, että jokainen voisi myös omaan työnkuvaansa vaikuttaa ja myös johtaminen olisi hyvällä tolalla perusterveydenhuollon yksiköissä. Totta kai myös palkkauksella, että se olisi työn vaativuutta vastaava, on suuri merkitys, ja näissäkin asioissa myös tulevina vuosina toivon, että voidaan edetä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Taiveaho puhui juuri asian ytimestä, kun on tutkittu sitä, miksi lääkärit eivät ole terveyskeskuksissa, eli tämä työympäristö, työpaineet, vanhemman kollegan puuttuminen jne., aivan niin kuin täällä edelleen paikalla oleva ministeri Risikko omassa puheenvuorossaankin tänään totesi.

Terveydenhoito on mielestäni kriisissä, ja se, että 20 prosenttia terveyskeskuksista ei todella toimi, on aivan kohtuuttoman iso luku. Se ei auta, että 80 prosenttia toimii paremmin. Meillä on puute nimenomaan myös ennalta ehkäisevistä toimista, ja kun laman aikana 1990-luvun alussa ajettiin alas kouluterveydenhoito, niin aivan niin kuin täällä on todettu — ministeri myös — sitä virhettä ei ole koskaan parsittu, mikä silloin tehtiin. Samoin neuvoloiden toiminnan heikentäminen on yllättävän lyhytnäköinen ja aivan kestämätön ratkaisu. Sehän on tapahtunut monessa paikassa nimenomaan säästämisen näkökulmasta. Neuvoloita on keskitetty ja niiden toimintakenttää rajattu.

Kysymys siitä, minkä merkkinen kunta, onko se vasemmisto- tai oikeistoenemmistöinen, onko paras tai huonoin, on mielestäni triviaali. Myöskään se, onko nykyhallitus tehnyt hyvää tai huonoa, ei ole ensisijainen kysymys. Me tiedämme, että, sanotaan, 1990-luvun alun jälkeen kaikkien hallituksien aikana on joko tehty selkeitä virheitä, joita ei ole siis jälkeenpäin korjattu, tai on tehty kestämättömän vähän korjausliikkeitä parempaan. Tämä koskee kaikkia hallituksia mielestäni, ainakin Ahon hallituksesta alkaen. Nyt se, että on välikysymyksen paikka, johtuu tietysti siitä, että nyt on pääministeri Vanhasen toinen hallitus vallassa ja on syytä kysyä.

Miksi nyt kysytään, ennen kunnallisvaaleja? Mielestäni on perusteltua kysyä nyt, koska jos halutaan ihmisille, äänestäjille, tuoda hallituksen linjaa esiin, niin hallitus voi sen tehdä. Samoin meidän kaikkien etu on, että näistä asioista edes keskustellaan, koska keskustelun jälkeen on ehkä mahdollista, että tehdään myös käytännön toimia. Myöskin nämä tapahtumat, jotka ovat olleet Kauhajoella ja aikaisemmin Jokelassa, ovat myös vavahduttaneet ihmisiä. Myös niiden yhteys kouluterveydenhoidon, ennalta ehkäisevän terveydenhoidon, neuvoloiden ongelmiin on kiistaton.

On hyvä asia, että nyt hallitus pyrkii myös kehittämään terveyskeskuksia sillä tavalla, että niitä laadullisesti parannetaan. Esitin aikaisemmin kysymyksen siitä, tuleeko hoitaja—potilas-suhde ensisijaiseksi tai mikä sen merkitys on. Totean itse, että on aivan selvää ja viisasta, että myös on omahoitajasysteemi, mutta me emme voi mielestäni koskaan ajatella terveellä pohjalla, että siirryttäisiin sen tyyppiseen tilanteeseen, että lääkärit olisivat vain konsultteja, joita kutsutaan sitten paikalle, jos esimerkiksi terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja ei asiaa yksin pysty hoitamaan. Kyllä potilas—lääkäri-suhde on se arvokas, joka on tähän saakka ollut käyttökelpoinen, ja uskon, että edelleenkin. Joka tapauksessa yksityisellä sektorilla se tulisi säilymään, ja tämän takia meidän ei tietenkään pidä tehdä virheitä. Julkista sektoria on tuettava ja säilytettävä.

Lopuksi: Yhdysvalloissa pyritään pois siitä, missä siellä ollaan terveydenhoidon alalla. Michael Mooren Sicko-elokuva on ehkä parodiaa, siinä on hyvin paljon totta ja se on traaginenkin omalta osaltaan. Jo Clintonin hallinnon aikana pyrittiin tällaiseen kansanvakuutustyyppiseen järjestelmään. Epäonnistuttiin. No, nyt ovat uudet mahdollisuudet ehkä edessä.

Puhemies! On hyvä, että meillä on ministeri, joka omalla osaamisellaan on pystynyt hyvin vastaamaan myös näihin kysymyksiin ja on ahkerasti paikalla.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon palvelut toimivat pääsääntöisesti melko hyvin Suomessa. Tietojen mukaan neljä viidestä terveyskeskuksesta toimii käyttäjien mielestä vähintäänkin kohtuullisesti. Eroavaisuuksia on eri osissa maatamme, ja niin ei tietenkään saisi olla. Paikkakunnilla, joilla perusterveydenhuollossa on puutteita tällä hetkellä, on kyse lääkäreiden, hoitohenkilökunnan ja muidenkin erityistyöntekijöiden vähyydestä ja riittämättömyydestä.

Ammattitaitoisten, osaavien ja motivoituneiden työntekijöiden saatavuuteen tulee tulevaisuudessa kiinnittää vielä entistä enemmän huomiota. He ovat tärkein voimavara perusterveydenhuollossa sekä kaikessa kunnallisessa ja julkisessa palvelutuotannossa. Määräaikaisista työsuhteista on päästävä terveydenhuoltoalalla lopullisesti eroon, ja on tarjottava vakinainen ja turvallisuutta tuova työsuhde aina, kun se on mahdollista, ja kiinnitettävä työntekijä sitä kautta työyhteisöön. Palkkaukseen on luonnollisesti oltava työn vastuullisuuteen ja vaativuuteen nähden riittävä.

Opposition huoli perusterveydenhuollon turvaamisesta on siinä mielessä paikallaan, että jälleen kerran voimme käydä keskustelua siitä, missä me nyt olemme, ja siitä, mihin me olemme menossa terveydenhuollon osalta.

Hallitusohjelmassa sanotaan, aivan niin kuin opposition välikysymyksessä tuodaan esille, että terveet ja hyvinvoivat ihmiset ovat Suomen ta-loudellisen menestyksen ja kilpailukyvyn perusta. Sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on edistää terveyttä, toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä kaventaa eri väestöryhmien välisiä terveyseroja. Tämän lisäksi on huolehdittava kohtuullisesta toimeentuloturvasta ja työkyvyn ylläpidosta sekä varmistettava toimivat peruspalvelut kansalaisten saataville asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Kuntien valtionosuudet kasvavat tällä vaalikaudella ennätyksellisen paljon, yli 1,7 miljardia euroa, kun veromenetysten kompensaatioita ei huomioida. Prosentuaalisesti ne ovat kasvaneet 22 prosenttia ilman kompensaatioiden huomioimista. Tämän vaalikauden puoliväliin mennessä valtionosuudet ovat kasvaneet enemmän kuin koko edellisellä vaalikaudella. Kuntatalouden kokonaistilanne on myönteisen vero- tulo- ja valtionosuuskehityksen seurauksena juuri nyt varsin hyvä, tosin kuntien väliset erot ovat huolestuttavan suuria.

Tässä salissa on moneen kertaan jo todettu, että kuntapalvelujen ongelmat eivät kuitenkaan ratkea pelkästään lisärahalla, vaan toimintatapoja uudistamalla ja luomalla jatkossakin pitkäjänteisyyttä, vakautta ja luottamusta kuntien ja valtion välille.

Suomalainen terveydenhuolto toimii monilta osin moitteettomasti, laadukkaasti ja vaikuttavasti. Meillä on osaava, motivoitunut ja sitoutunut henkilöstö. Hoitajamme ja lääkärimme sekä muu henkilökunta tekevät hyvää työtä ja venyvät itseään säästämättä.

Kunnissa tulee entistä enemmän kiinnittää huomiota ennalta ehkäiseviin toimintoihin kautta koko palvelulinjan. Tutkimusprofessori Matti Rimpelä Stakesista totesi valiokuntakuulemisen yhteydessä, että kuntien pitäisi harjoittaa riskisijoittamista eli kohdentaa resursseja ennaltaehkäisyyn tietämättä varmuudella, mikä sijoituksen lopputulos tulee olemaan. Tavoiteltu lopputulos olisi, että varsinaisten hoitojen ja korjaavien toimenpiteiden määrä laskisi, kun varhaiseen puuttumiseen olisi riittävät resurssit. Näiden riittävien resurssien luomiseen tarvitaan kunnissa rohkeutta, varsinkin kun budjettiohjeissa usein todetaan, että mitään uusia toimintoja ei saa kunnassa aloittaa. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat myös inhimillisesti ajateltuna toivottava toimintamuoto.

Nyt lausuntokierroksella oleva terveydenhuoltolaki tähtää siihen, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitoja poistetaan. Toivottavaa olisi myös se, että samalla sosiaalityön osaamista vahvistettaisiin kunnissa. Jatkossa potilas tulee saamaan terveyskeskuksesta myös erikoislääkärin palveluja.

Lääkäreiden koulutusmääriä on tarkistettava, ja on perustettava lisää opetusterveyskeskuksia, ja harjoitteluaikaa terveyskeskuksessa on pidennettävä. Julkisen terveydenhuollon tila on mainettaan parempi myös terveyskeskustemme osalta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on oikeus vaatia, että jokainen saa yhdenvertaiset terveyspalvelut maan eri osissa. Liian monissa kaupungeissa ja kunnissa on pula lääkäreistä, vaikka maassamme on enemmän lääkäreitä kuin koskaan aikaisemmin. Sairastuminen ei valitettavasti katso aikaa eikä paikkaa. Jokainen meistä haluaa sairauden kohdatessa saada parasta mahdollista hoitoa mahdollisimman nopeasti oikeassa paikassa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministerit, kollegat, hyvin lyhyesti pitkän illan päätteeksi. Ministerin puheessakin tuli tavallaan sama asia selville, mikä tässä edellisessä lopetuksessa, että meillä on lääkäreitä enemmän kuin koskaan, ja kuulemma, oliko se nyt, satako tässä, lisätään sitten koulutuspaikkoja tulevaisuudessa. Ihmettelen kuitenkin sitä, että kun muualla kilpailutetaan ja halutaan sitä, että olisi palveluja tarjolla, niin miksei rehellisesti ja oikein suoraan puhuta siitä, että laman aikana yliopistoista vähennettiin, oliko se nyt 250 lääkärialoituspaikkaa sen takia, että Suomen Lääkäriliitto, ja oliko siinä nyt Kelakin silloin mukana, vaati sitä. Mistä tämä nyt johtuu, että meillä on selkeästi lääkäripula, vaikka meillä on lääkäreitä enemmän kuin koskaan?

Mutta minkäänlainen kilpailuttaminen tai kilpailu hinnoitteluissa ainakaan ei näy näissä jutuissa tai niin, että olisi tarjolla lääkäreitä. Mikä tässä on takana? Mikä on se porukka tai taustavoima, joka aikaansaa sen, että lääkäreittemme koulutusmääriä tässä maassa ei voida kunnolla lisätä? Se olisi paikallaan varsinkin nyt, kun puuhataan niin sanottua puoskarilakia, joka muualla Skandinaviassa on yllättävänkin avoin ja valistuneen oloinen, mutta Suomessa tuntuu, että samat pahimmat tyypit, jotka aikoinaan ovat aiheuttaneet sen, että lääkärikoulutusta ei saada kunnolla lisättyä Suomessa, ovat valmistelemassa tätä kyseistäkin lakia niin, että kaikki se hyöty, mikä tämmöisestä ennalta ehkäisevästä ja omaehtoisesta terveydenhuollosta olisi ja olisi toki tässä yhteiskunnassa tarpeen, tuntuu joutuneen vähättelyn kohteeksi tässä tulevan lain suhteen. Eli tämä näistä ihan, voisiko sanoa, jopa aika nopeista ratkaisuista, koska sittenhän me saisimme sieltä enemmän näitä harjoittelijoitakin eri paikkoihin, kun lääkärien koulutusmäärä olisi isompi.

Hoitotakuu on, ihan oikeinkin, todella taannut sitten asioitten sujuvuutta jonkun verran. Tampereen seudulla kyllä vieläkin hammashoidon puolella on nähtävissä se, että homma ei oikein vieläkään ole hallussa. Mutta tosiaan, niin kuin sanoin, en rupea tässä nyt menemään sen enempää tähän asiaan. Pitkä ilta takana ja muuta vastaavaa.

Tässä lopussa kuitenkin huomauttaisin, että kun tänään käymme keskustelua tärkeästä asiasta — tämä on ministerin vastaus kysymykseen suomalaisten terveyspalveluista — paitsi hallituksella, meillä kaikilla niin kansanedustajina kuin myös kuntiemme valtuutettuina on tärkeä rooli terveyspalvelujen kehittämisessä. Tässä Kauhajoen tapauksessa hallitus syyllisti koko eduskunnan siitä, että vuoteen ei ollut tapahtunut mitään. Ilmeisesti kansalaiset eivät tiedä eivätkä mediankaan edustajat sitä, että oppositio ei ole näitä viivytyspäätöksiä tehnyt.

Tässäkin taas näyttää siltä, että tästä nykytilasta ikään kuin olisi vastuu koko eduskunnalla, vaikka hallituksella on hyvin selkeät ohjelmat, joita se toteuttaa vieläpä niin, että kun olisi nyt tullut tähän muutamia akuutteja asioitakin, niin budjeteissa ne eivät mitenkään näy, ja sitten tämä vielä loppuu näin, että "tärkeä rooli terveyspalvelujen kehittämisessä". Jos jotain bisneskulttuurista voisi, arvoisa puhemies ja ministeri, oppia, niin ei käytetä kehittämis-sanaa, koska se oli sama sana kuin rationalisoida ja saneerata silloin aikoinaan, kun edellinen lama tuli. Se on kaikista törkein sana sille, että heikennetään ja huononnetaan palveluja. Jos tämän verran toivoisi sitten, kun tämän joku kirjoittaa puhtaaksi, mitä hallitus aikoo tehdä. Ei muuta tällä kertaa.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Haluan tähän lopuksi kiittää paneutumisesta tähän aiheeseen, ja on hienoa, että täällä vielä muutama edustaja, muun muassa arvostamani ed. Gustafsson, on paikalla.

Totean vain sen, että tämä on tärkeä aihe, ja minä olen tuossa aikaisemmin jo sanonut, että pikavoittoja valitettavasti ei pysty saavuttamaan eli tämä on pitkäjänteistä työtä. Muut hallitukset ovat tehneet voitavansa, eikä meidän pidä katsoa peruutuspeiliin vaan miettiä, mitä me voimme tehdä tästä eteenpäin. Työ jatkuu, ja minä uskon, että me jokainen siellä omissa kunnissamme teemme tämän asian eteen myöskin tehtävämme.