Pietari Jääskeläinen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat tehneet lakialoitteen omaishoidon tuen nostamiseksi. Meidän mielestämme yhteiskunnan on järkevää panostaa omaishoitoon, joka on ylivoimaisesti edullisin hoitomuoto ja mahdollistaa sairaalle perheenjäsenelle ihmisarvoisen ja turvallisen elämän omassa kodissaan. Tämä hallitus ei ole tehnyt mitään omaishoitajien aseman parantamiseksi. Kunnat ovat puolestaan edesvastuuttomasti laskeneet omaishoidon tuen määrää lakisääteiselle minimitasolle ja kiristäneet tuen saannin kriteerejä. Tämän seurauksena tuhansia omaishoitosopimuksia on irtisanottu. Tällainen menettely on täydessä ristiriidassa sen kanssa, että omassa kodissa asumista halutaan tukea ja laitospaikkoja vähentää.

Arvoisa puhemies! Otetaan konkreettinen esimerkki. Omaishoidon tuen saannin edellytys maksuryhmässä 2 on seuraava: Hoidettavan henkilön tulee tarvita runsaasti hoitoa ja huolenpitoa ja jatkuvaa apua ympärivuorokautisesti, eikä hän voi asua yksin. Hoitotyö edellyttää pääsääntöisesti ympärivuorokautista työpanosta. Lisäedellytys tuen saannille on, että hoitaja ei voi olla työssä. Näillä edellytyksillä annettavasta omaishoidon työstä maksetaan tukea kokonaista 1 euro ja 87 senttiä tunnilta. Tästä tuesta omaishoitaja maksaa vielä verot. Jäljelle jää puolitoista euroa. Jopa halpatyömaissa teetettävästä orjatyöstä maksetaan enemmän. Jos omaishoidossa käytetään ostopalvelua, jonka hinta on 30 euroa per tunti, niin omaishoidon tuen määrällä hoidettava saa apua keskimäärin 45 minuuttia päivässä. Siinä ajassa ehtii juuri ja juuri vaihtamaan vaipat ja tiskaamaan tiskit, ei muuta. Laitoshoidossa omaishoidon tuen määrällä voi viettää kokonaista kolme päivää.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat ja läheiset -liiton tutkimusten perusteella yksi omaishoitaja säästää yhteiskunnan verorahoja keskimäärin 40 000 euroa vuodessa. Omaishoitoa päivittäin tarvitsevia henkilöitä on yli 300 000 ja heistä laitostasoista hoitoa tarvitsevia yli 60 000. Omaishoitajien tekemän työn säästö on kokonaisvaikutuksiltaan miljardiluokkaa. Kuitenkin omaishoidon tukea saa vain kymmenesosa omaishoitajista. Omaishoitajien työn volyymi on suurempi kuin koko terveysalan hoitohenkilökunnan tekemä työ. Väestön ikääntymisen johdosta omaishoitajia tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan yhä enemmän. Jos menettäisimme vaikkapa vain 10 prosenttia omaishoitajaresursseista, niin Suomen terveydenhoitojärjestelmä olisi kriisissä.

Me perussuomalaiset edellytämme, että omaishoitajien hyväksikäyttö lopetetaan. Omaishoidon tuen nostamisen lisäksi omaishoitajille on turvattava riittävästi vapaa-aikaa ja lomaa. Nykytilanne on valitettavan usein se, että omaishoitaja kaatuu raskaan työn alle, masentuu, uupuu ja syrjäytyy.

Arvoisa puhemies! Omaishoitaja on puolisonsa tai muun hoitoa tarvitsevan perheenjäsenen paras asiantuntija. Molemmille on tärkeää yhdessäolo, vuorovaikutus, tunteiden ilmaiseminen ja ennen kaikkea tuttu ympäristö. Nämä tekijät parantavat sairaankin ihmisen elämänlaatua ja antavat mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään verrattuna laitosmaiseen hoitoon. Puheiden aika on ohi. Nyt tarvitaan tekoja omaishoitajien tukemiseksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Omaishoidon tuella tarkoitetaan palvelukokonaisuutta, joka sisältää hoidettavalle annettavat palvelut, omaishoitajalle maksettavan hoitopalkkion ja lakisääteiset vapaapäivät sekä omaishoitoa tukevat palvelut, jotka määritellään hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmassa.

Perheet ovat aina osallistuneet sairaiden ja vammaisten omaisten hoitoon ja huolenpitoon. Vaikka yhteiskunta on ottanut vastuulleen perheelle kuuluneita tehtäviä, omaisten ja läheisten merkitys hoidon tarjoajina ei ole menettänyt arvoaan vähääkään. Omaishoidon tärkein motiivi on läheinen suhde, joka ei ole syntynyt hoidon tarpeen perusteella vaan on olemassa siitä riippumatta.

Meidän tulisi jatkuvasti korostaa, että kansalaisilla on aina vastuu lapsistaan ja vanhemmistaan. Se vastuu on joka tapauksessa ilman yhteiskunnan tukeakin. On siis tärkeää, että omaisten hoitamisessa erotetaan vähätuloiset, jotka todella tarvitsevat taloudellista tukea, ja hyvätuloiset, joilla ei ole tuen tarvetta. Omaishoidon tuki ei saa tulla subjektiiviseksi oikeudeksi, vaan tuen pitää olla jatkossakin harkinnanvarainen.

Perustuki on 300 euroa kuukaudessa, ja ed. Jääskeläinen esittää, että tukea nostettaisiin 50 prosentilla eli 450 euroon. Jos omaishoitaja on lyhytaikaisesti estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä, esittää ed. Jääskeläinen, että palkkiota nostetaan 250 eurolla eli siis 41,6 prosentilla 850 euroon.

Arvoisa herra puhemies! Aloitteen tarkoitus on erittäin hyvä, mutta järkevän päätöksenteon kannalta yhtäkkinen 50 prosentin korotus ei ole mielestäni realistinen. Sen sijaan olisi kyllä järkevämpää korottaa tuki vähitellen esimerkiksi vuoteen 2015 mennessä esiteltyihin lukuihin. Suunnitelmallinen, portaittainen korotus on taloudellisesti varmasti järkevämpi vaihtoehto, etenkin kun elämme vielä näin taloudellisesti ahtaita aikoja.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Esitys omaishoidon tuen hoitopalkkion korottamiseksi on toki kannatettava, mutta vielä tärkeämpänä pitäisin sitä, että kaikki omaishoidon kriteerit täyttävät omaishoitajat saisivat oikeuden omaishoidon tukeen.

Tällä hetkellä ainoastaan noin puolet näistä täyttä omaishoitajan työpäivää tekevistä saa omaishoidon tukea sen takia, että tuki on kuntien maksama harkinnanvarainen etuus. Mielestäni olisi tärkeää, että kunnan rajoista ja vuodenajasta riippumatta kaikki omaishoitajat olisivat samanarvoisessa asemassa. Tällä hetkellähän ongelmana on se, että kun kunnalta on rahat loppu, niin loppuvuodesta ei omaishoidon tukea enää myönnetä, vaikka omaishoitaja tekisi todella raskasta omaishoitotyötä.

Sen vuoksi pidän tärkeänä, että omaishoidon tukea alettaisiin myöntää Kansaneläkelaitoksesta samaan tapaan kuin vaikkapa lasten kotihoidon tukea. Kriteerit olisivat yhtenäiset kaikille, jotka ne ehdot täyttävät. Jos pelkästään korotetaan palkkiota ilman tätä muutosta, niin kunnissa kävisi niin, että tuen saajien määrä supistuisi nykyisestään, koska kunnat sitten rahan puutteessa joutuisivat sitä määrää rajaamaan. Eli toki tämä edellyttää rinnalleen sitä, että myös sitten kuntien valtionosuuksissa näkyy se, että omaishoidon tukeen panostetaan nykyistä enemmän.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Räsänen sanoo, tämä lakialoite on tietysti tehty hyvässä uskossa tai toiveessa, mutta tosiasiat ovat tietysti todella raadollisia. Ensinnäkin tätä ongelmatiikkaa on käsitelty niin kauan täällä, kuin minäkin olen ollut, eli kohta 15—16 vuotta. Tässä on ollut erilaisia ministereitä ratkaisemassa esimerkiksi verotuskysymystä. Siitä menee melkoinen määrä veroa, koska se lisätään muun tulon päälle, ja tällöin sitten verotus erityisesti kohdistuu tähän hoitopalkkioon.

Sen lisäksi juuri näin on tapahtunut, niin kuin näissä perusteluissakin todetaan, että kun tehtiin hyvää tarkoittava uusi laki, niin omaishoidon taso, palkkion taso laski, kun kunnat laskivat sen sille palkkion tasolle, mille sitten oli minimi säädetty.

Kolmanneksi tämä suurin ongelma on tietysti kuntatalous. Siellä säästetään, tehdään suunnitelmia vuoden 2011 talousarvion kohdalla juuri niin, että menoja lasketaan, etsitään erilaisia säästökohteita todellakin hyvin epäinhimillisellä tavalla vanhustenhoidosta, palveluista yleensä, kouluista ja sairaanhoidosta. On perusteltua siirtää tämä hallinto ja nimenomaan myöskin tämä maksatus Kansaneläkelaitokselle. Näin todella saataisiin suomalaiset samaan asemaan eikä niin, että omaishoitajan asema on aina riippuvainen kulloisenkin kunnan taloudellisesta tilanteesta.

Ja lopuksi, puhemies, kysymys on erittäin tärkeästä hoitotehtävästä. Jos tätä ei olisi, niin koko korttitalo romahtaisi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Herra puhemies! Jos kuntapoliitikot käyttäytyisivät viisaasti, niin he tekisivät juuri niin kuin ed. Räsänen tässä äsken kerkisi ehdottaa elikkä käyttäisivät tätä omaishoidon tukea järkevästi hyväksi. Sillä tavalla estettäisiin näitten omaisten, jotka ovat kohteina näissä omaishoidon tapauksissa, laitoshoitoa ja niin poispäin ja kalliisiin ratkaisuihin siirtämiset. Siis kunnan talouden etu on hoitaa omaishoidon kautta paljon asioita silloin, kun omaiset siihen valmiita ovat. Ja paras on se, niin kuin ed. Räsänen ehti sanoa, että kriteerit todetaan laissa selvästi, tasot sanotaan selvästi ja Kela maksaa silloin, kun kriteerit täyttyvät. Se on kaikkein parasta politiikkaa näissä asioissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Tässä olisi selvä kriteeri, että se olisi Kelalla, se on tietysti ihan selvä asia. Tästä on puhuttu moneen kertaan. Mutta nykytilanne on sen kaltainen, että kunnat yksinkertaisesti panevat omaishoitajat hyvin hankalaan tilanteeseen ja antavat heidän siellä olla, koska näillä omaishoitajilla usein ei ole mitään vaihtoehtoa. Ei ole paikkaa viedä potilasta laitoshoitoon kuin ehkä vasta siinä vaiheessa, kun sitten alkaa olla jo finaali edessä. Sitten on ikään kuin pakko.

Niin kuin me kuulimme tässä aikaisemmin, niin vain noin puolet näistä omaishoitajista saa minkäänlaista tukea. Toinen puoli ei saa minkäänlaista. Eli he eivät ole tämän piirissä. Siitä huolimatta he tekevät tätä tärkeätä työtä. Niin kuin äsken sanoin, mikäli ei olisi tätä toimintaa, korttitalo romahtaisi. Eli käytännössä meidän vanhempien ikäluokkien hoitaminen, hoiva-asuntojen puute ja koko tämä kokonaisuus ei olisi mahdollista, jos ei olisi tällaista järjestelmää, että ihmiset ikään kuin sydämellään hoitavat omaistaan, läheistään. Nyt on vain niin, että kun tämä tilanne on aika tavalla kontrolloimaton, niin nämä hoitajatkin sairastuvat, menettävät terveyttään, ja sitten siellä saattaa olla kaksi Alzheimer-potilasta toistaan tukemassa. Samalla tavalla, kun on tuen puute ja kun olemme säätäneet lain näistä vapaapäivistä, kaksi päivää kuukaudessa omaishoitajalle, niin eipä löydy sitten paikkaa, minne viedä hoidettava näiksi kahdeksi päiväksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Herra puhemies! Palautan tässä mieliin sen, minkälainen keskustelu käytiin silloin, kun tarkastusvaliokunta selvitti informaatio-ohjauksen ja normiohjauksen välistä suhdetta. Se selvitys osoitti harvinaisen selvästi tällä puolella barrikadin, että informaatio-ohjaus ei tuota mitään. Tarvitaan normiohjausta. Aikoinaan siirtyminen normiohjauksesta informaatio-ohjaukseen oli väärä teko, ja nyt on aika tehdä paluu entiseen.