Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puoluevaltuusto esitti sairauspäivärahalle
karenssipäivää ja sen lisäksi
leikkausta tuohon päivärahaan. Tätä on
perusteltu Ruotsin mallilla. Ruotsissahan tällainen on
käytössä, mutta siellä tuo historia
on toinen. Siellä oli ikään kuin luvallisia
sairauspäiviä, joita sai käyttää tiettyyn
pisteeseen asti. Miten te näette, onko tuosta Ruotsin mallista
ollut siellä hyötyä sairauspoissaolojen
suhteen, ja miten se on vaikuttanut, ja tuleeko tällainen
esitys hallituksen työuravalikkoon keskusteluun?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Minä ajattelen niin, että sairauspoissaoloja
meidän pitää toki yrittää vähentää työelämässä,
mutta silloin pitää puuttua niihin syihin: mistä se
johtuu, että meillä on sairauspoissaoloja, mistä se
johtuu, että tulee pitkittyviä sairauspoissaoloja
ja siitä seuraa työkyvyttömyyttä ja sitten
suuri määrä ihmisiä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tämä vaatii työelämässä paljon uudistuksia,
ja sieltä päästä meidän
pitää lähteä purkamaan tätä.
Toiseksi, suomalaisilla on työmoraali niin korkealla,
että tullaan sairaana töihin. Se on melkein yhtä suuri
ongelma kuin sairauspoissaolot, jos se ongelmana halutaan nähdä.
Ihmisillä on aika korkea moraali, ja he tekevät
näin. Tämä on se toinen puoli.
Kolmas asia on sitten se, että meillä työsopimuslaissa,
sen 11 §:ssä on: sairausajan palkka, yhdeksän
päivää, ja sen jälkeen mennään
sitten muun turvan piiriin, päivärahan piiriin.
(Puhemies koputtaa) Mutta vielä tärkeämpää on
se, että sairausajan palkka ja karenssit määritellään kunkin
alan työehtosopimuksessa, ja siellä pöydissä näistä pitää keskustella...
Puhemies Eero Heinäluoma:
Nyt minuutti on, arvoisa ministeri, täynnä.
Oliko ministeri Häkämiehellä vielä vastaus?
Elinkeinoministeri Jyri Häkämies
Arvoisa puhemies! Tämä on hallituksen kyselytunti eikä kokoomuksen
kyselytunti, mihin tässä ehkä haluttiin
vähän erheellisesti viedä keskustelua.
Todellakin nämä kysymykset, millä saataisiin työllisyyttä parannettua,
millä tavalla työllistämisen esteitä purettua,
ovat luonnollisesti työmarkkinakysymyksiä, ja
ne tulee sillä foorumilla myöskin ratkaista.
Mutta on totta, että joissakin muissa kysymyksissä voisimme
Ruotsista ottaa opppia. Ruotsissa otettu tämmöinen
niin kutsuttu työlinja, jossa on asetettu työllistäminen
ja työn ensisijaisuus kaikessa politiikassa aika tavalla
ensisijaiseksi, on monella tavalla semmoinen, jonka perään
meidän kannattaa myöskin Suomessa katsoa ja ottaa sieltä oppia,
vaikka vain hallituksen talousneuvoston. Juhana Vartiainen, joka
on tunnettu ekonomisti, on tuonut tätä oppia myöskin
Suomen hallitukselle. (Timo Soini: Oppi on mennyt perille!) Ruotsissa
on työllistämisessä onnistuttu, ja meidän
kannattaa myöskin miettiä, missä me voisimme
sieltä ottaa oppia.
Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta on tosi ilahduttavaa, jos kokoomus
on tulossa tälle työlinja-ajattelulle, koska tähän
asti te olette yleensä vastustaneet sitä, että me
olisimme käyttäneet valtion rahoja, esimerkiksi
pitkäaikaistyöttömien ihmisten työllistämiseen,
monessa asiassa. (Ben Zyskowicz: Ei kun me halutaankin oikeita työpaikkoja!)
Sanon näin, koska olen näistä rahoista
niin monta kertaa kokoomuslaisen valtiovarainministerin kanssa taistellut. Mutta
olen iloinen tästä muutoksesta, joka kokoomuksessa
on tapahtunut, ja toivon, että tuette jatkossakin esimerkiksi
sitä, että nuorten yhteiskuntatakuussa on riittävästi
resursseja.
Olisin kysynyt sitä, mitä voisivat olla ne
keinot, joilla työpaikoilla käytäisiin
kiinni niihin tilanteisiin, joissa on ihmisiä, joilla sairauspoissaolot
kasautuvat. Meillä on olemassa vähän
urbaanilegenda siitä, että ihmiset ovat ikään
kuin huvikseen pois ja että maanantaipäivä olisi
tällainen, jolloin ollaan pois, vaikka tilastot osoittavat sen,
että silloin itse asiassa on vähiten sairauspoissaoloja.
Mutta joillakin työpaikoilla nämä sairauspoissaolot
kasautuvat. Mitä voisivat olla ne välineet, vai
onko hallituksen ylipäätään
mahdollista puuttua niin paikallisiin asioihin?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Minusta kestävämpiä ratkaisuja
tehdään juuri sillä tavalla, että siellä työyhteisössä arvioidaan,
mistä johtuu työpahoinvointi, mistä johtuvat
sairauspoissaolot: yhdessä mietitään
keinoja, jotka liittyvät osaamiseen, työn kiireisyyteen,
ihmisten huoleen työstä ja selviytymiseen.
Kaikki tiedämme, että näitä sairauspoissaoloja
on ennen kaikkea semmoisilla raskailla naisvaltaisilla aloilla — siivouksessa,
palvelualoilla — joilla tehdään raskasta
työtä. Itse asiassa se on heille myös
taloudellinen kysymys. Jos ajatellaan, että on noin 2 000
euron kuukausipalkka myyjällä, ja jos tämmöinen
karenssijuttu ja tasotarkistus alaspäin tehdään,
niin se on kuitenkin 182 euroa. Se on aika iso raha heidän
elämässään. Meidän
pitäisi miettiä myös tällaisia
asioita.
Työmarkkinajärjestöthän
työurasopimuksessa sopivat myös siitä,
että kiinnitetään työkykyyn,
kuntoutukseen, työterveydenhuollon ennakoivuuteen paremmin
huomiota ja niillä välineillä parannetaan.
Meillä on paljon, kuulkaa, yrityksiä, missä on
tehty (Puhemies koputtaa) hyviä tuloksia sairauspoissaolojen
vähentämiseksi (Puhemies koputtaa) paikallisella
yhteistyöllä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja minuutti jälleen täynnä.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun katsoo, että kuka lausui
ja mitä lausui, kysymys oli pääministeripuolueen
puoluevaltuuston päätöksestä.
Onko teillä tarkoitus, ministeri Häkämies,
noudattaa näitä päätöksiä,
ajaa niitä hallituksen politiikan linjaksi? Pienen ihmisen
te pistäisitte kyllä kyykkyyn. Kertokaa minulle, paljonko
pääomatuloja kuittaava ihminen ottaa omavastuuta
sitten, jos hän jää sairauspäivälomalle.
Siis pääseekö pääomatuloja
nauttiva ihminen kuin koira veräjästä tässä?
Minkä näköiseen porukkaan te vasemmisto
olette erehtyneet, kun pääministeripuolue ajaa
tällaista linjaa?
Elinkeinoministeri Jyri Häkämies
Arvoisa puhemies! Palaan nyt vielä tähän
asiaan. Erilaisissa puolue-elimissä tehdään
erilaisia päätöksiä, joskus
parempia ja joskus hyvempiä, mutta tämä kysymys
on todellakin työmarkkinakysymys.
Mitä tulee nyt tähän Suomen taloudelliseen
tilanteeseen, tästä irti pääsemiseen
ja uuden kasvun luomiseen, ei ole kuin kaksi keinoa: työn
tekeminen ja yrittäminen. Vain tätä kautta
me voimme tästä tilanteesta päästä eteenpäin.
Ja kyllä minä nyt, edustaja Filatov, ihmettelen
tuota äskeistä lausuntoa. Kyllä kokoomuslaisessa
kulttuurissa ja vaikkapa elinkeinoministerin työssä työ ja
sen vastaanottaminen, yrittämisen edellytysten luonti on
aina ensisijaista.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämiehen kanssa
on helppo olla yhtä mieltä siitä, että uutta
työtä ja yrityksiä tarvitaan ja ilman
niitä ei yhteiskunnassa hyvä seuraa.
Valitettavasti hallituksen työskentelyä leimaa epäluottamuksen
kulttuuri. Kokoomus ei luota työntekijöihin: epäilette,
että työntekijä petkuttaa. SDP ei luota
yrittäjiin: te ette ole parantaneet yrittäjien
tai heidän perheenjäsentensä sosiaaliturvaa,
koska vallitsee epäluottamus, epäilette, että yrittäjä petkuttaa.
Ellei Suomessa päästä tilanteeseen, että kannustetaan
ihmisiä ja luotetaan ihmisiin, ei uutta työtä ja
yrittäjyyttä synny.
Milloin alatte tehdä yrittäjyyden eteen toimenpiteitä,
jotka eivät sorra työntekijöitä?
Milloin luotte kannusteita, jotta uutta työtä ja
yrittäjyyttä Suomeen saadaan keskinäisen
epäluottamuksenne sijaan?
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Vaikka tämä keskustelu on värikästä,
niin ehkä on syytä muistuttaa, että tämä on
hallituksen kyselytunti ja meillä on yhteinen hallitusohjelma,
johon kaikki kuusi puoluetta ovat sitoutuneet, ja sitä hallitusohjelmaa
me viemme hyvin määrätietoisesti eteenpäin.
Tuon hallitusohjelman mukaisesti esimerkiksi ensi vuoden budjettiin
sisällytetään 300 miljoonan euron edestä erilaisia
kasvutoimenpiteitä, jotka muun muassa tukevat yrittäjiä,
niin tutkimus- ja kehitysverokannustinta kuin pääomasijoittajan verokannustinta.
Eli kyllä me olemme hallituksen keinoin tukemassa yrittäjyyttä ja
myöskin tukemassa työllisyyttä, koska
uskomme siihen, että vain työtä tekemällä Suomi
tulee tulevaisuudessa pärjäämään
ja hyvinvointivaltion rahoitus voidaan turvata.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä siitä,
että nimenomaan työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen
panostamisella voidaan työuria pidentää myös
sieltä keskeltä ja myös sieltä loppupäästä.
Samalla mielestäni pitää voida käydä kiihkotonta
keskustelua siitäkin, että jos meillä on
esimerkiksi yrittäjä, jolla on kaksi työntekijää palveluksessaan,
onko se ihan ongelmattomasti oikein, että kaikki riskit työntekijöiden
sairastumisesta ovat tämän yrittäjän
piikissä eivätkä lainkaan asianomaisen
työntekijän itsensä piikissä.
Yllätyin siitä, että edustajat Soini
ja Tiilikainen, joiden olen luullut edustavan yrittäjäystävällistä katsantokantaa,
eivät tähän kiihkottomaan keskusteluun
ole kypsiä.
Mitä sitten tulee edustaja Filatovin puheenvuoroon
työn linjasta: Hän heti rupesi puhumaan työllistämismäärärahoista.
Me taas puhumme siitä, miten voidaan talouskasvua edistää ja
sitä kautta edellytyksiä luoda sille, että syntyy
aitoja, uusia työpaikkoja. (Puhemies koputtaa) Tähän liittyen
kysyn: mitä hallitus on tehnyt ja on tekemässä sen
hyväksi, että työnteko, pienipalkkainenkin
työnteko, (Puhemies: Arvoisa edustaja, olette nyt runsaasti
yliajalla, toisin kuin yleensä olette puheenvuoroissanne!)
väliaikainenkin työnteko, olisi aina kannattava
vaihtoehto joutenoloon verrattuna?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Kiinnitän kaikkien edustajien huomiota tähän
aikarajoitukseen, jotta mahdollisimman moni ehtii puhua. On kohteliasta
pysyä tämän minuutin aikarajan puitteissa.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Tarvitaan panostuksia talouskasvuun, yrittäjyyden
tukemiseen, mutta tarvitaan myöskin, totta kai, työllisyysmäärärahoja, joilla
autetaan niitä ihmisiä, jotka ovat työttömänä,
kouluttamaan itseään ja saamaan ikään
kuin sillan uuteen työpaikkaan. Hallitus on tehnyt paljonkin
tukeakseen pienituloisia palkansaajia. Yksi konkreettinen esimerkki,
joka sisältyy ensi vuoden budjettiin, on työtulovähennyksen
korottaminen. Sillä pyrimme luomaan kannusteita myöskin
pienituloisille ihmisille ottamaan vastaan ja tekemään
työtä ja sitä kautta elättämään itsensä ja
perheensä työnteolla.