Täysistunnon pöytäkirja 91/2013 vp

PTK 91/2013 vp

91. TIISTAINA 1. LOKAKUUTA 2013 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain muuttamisesta ja eräiden metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain säännösten kumoamisesta

 

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! On sen verran merkittävä laki, että halusin tulla tähän lähetekeskusteluun puhumaan uudesta metsänhoitoyhdistyslaista.

Kuten tiedetään, metsänhoitoyhdistykset muodostavat nykyisin laajan palveluverkoston, joka tukee ja aktivoi metsänomistajia metsätalouden harjoittamisessa ja tuo puuta markkinoille. Nyt käsittelyssä olevan lainsäädäntömuutoksen tarkoituksena on edistää metsätalouselinkeinon kilpailukykyä ja kannattavuutta sekä lisätä metsänomistajien valinnanvapautta yhdistystoiminnassa ja edunvalvonnassa. Esityksen tarkoituksena on myös luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset eri toimijoille metsäpalveluiden tarjonnassa ja toteuttaa EU-kilpailulainsäädännön ja -komission edellyttämät muutokset.

Metsänhoitoyhdistysten toiminnan ylläpitäminen on tärkeää hyvän metsänhoidon, häiriöttömän puukaupan ja puun tarjonnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Haluamme turvata nykyisen metsänhoitoyhdistyskentän toiminnan jatkuvuuden ja samalla säilyttää toiminnan tuomat edut yhteiskunnalle ja metsänomistajille. Sääntelyä purettaessa on varmistettava, että siirtyminen uuteen järjestelmään tapahtuu hallitusti ja että sen vaikutukset ovat ennakoitavissa. Metsänhoitoyhdistykset ovat pystyneet luomaan hyvän maineen ja brändin alan toimijana. Näiden syiden vuoksi ehdotamme, että metsänhoitoyhdistysten toimintaa säänneltäisiin edelleen yleisen yhdistyslainsäädännön lisäksi tällä erityislailla.

Lain valmistelua on tehty maa- ja metsätalousministeriön johdolla yhdessä sidosryhmien kanssa. Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys vastaa sekä metsänomistajien, etujärjestöjen että metsäteollisuuden yhteistä näkemystä alan kehittämiseksi ja myös valtaosaltaan kaikkien muiden sidosryhmien näkemyksiä. Ehdotuksen mukaan metsänomistajan jäsenyys yhdistyksissä ei perustuisi enää lakiin vaan vapaaehtoisuuteen. Julkisoikeudellisesta metsänhoitomaksusta sekä viranomaisen vahvistamista yhdistysten toimialueista luovuttaisiin. Edellä sanottujen muutosten myötä metsänhoitoyhdistysten liiketoimintaa koskevat rajoitukset voitaisiin poistaa.

Ehdotuksen mukaan yhdistykset tarjoaisivat metsätalouden harjoittamisessa tarvittavia palveluja ja ammattiapua markkinaperusteisesti ja toimisivat siten tasapuolisessa kilpailuasemassa muiden vastaavia palveluja tarjoavien toimijoiden kanssa. Tämä parantaisi yhdistysten mahdollisuuksia kehittää palvelujaan muun muassa erikoistumisen ja verkostomaisen toiminnan avulla sekä laajentamalla palvelujen tarjontaa esimerkiksi puukauppaan ja metsätalouskiinteistöjen välitykseen.

Tällä hetkellä metsänhoitoyhdistykset rahoittavat toimintaansa pääasiassa metsänhoitomaksuilla sekä liiketoiminnasta saamillaan tuotoilla. Vuonna 2011 metsänhoitoyhdistysten tuotot olivat kaikkiaan noin 240 miljoonaa euroa. Metsänhoitomaksut muodostivat metsänhoitoyhdistyksen tuotoista noin 27 miljoonaa euroa ja liiketoiminnan tuotot siis noin 210 miljoonaa euroa. Pääosa toiminnasta siis rahoitetaan jo nyt liiketoiminnan tuotoilla.

Ehdotuksen mukaan metsänhoitoyhdistykset rahoittaisivat toimintansa tulevaisuudessa jäsenmaksuilla sekä liiketoimintansa tuotoilla. Yhdistyksen metsänomistajajäsenet päättäisivät, mitä ja minkälaisia metsätalouteen liittyviä palveluja yhdistys tarjoaisi jäsenilleen ja millaista puukauppaa ja muuta liiketoimintaa yhdistys mahdollisesti harjoittaisi. Yhdistysten toimintaa ohjaisi siis jäsenten eli metsänomistajien tahtotila, ei lainsäädäntö. Tämä olisi merkittävä muutos ja kasvattaa metsänomistajien valtaa ja vastuuta oman metsäomaisuutensa hoidossa. Yhdistykset voisivat tulevaisuudessa järjestää merkittävän liiketoimintansa, esimerkiksi puukaupan, yhtiömuodossa.

Ehdotetut muutokset tulisivat voimaan 1. päivänä tammikuuta 2015. Metsänhoitomaksua koskevan nykyisen lain säännökset kumottaisiin kuitenkin jo vuotta aiemmin elikkä 1. päivänä tammikuuta 2014. Metsänhoitoyhdistysten rahoituksessa siis keskeisin muutos olisi lakisääteisen metsänhoitomaksun poistaminen. Metsänhoitomaksun poistuessa metsänhoitoyhdistysten keräämien jäsenmaksujen kokonaismäärän voidaan arvioida jonkin verran laskevan verrattuna nykyiseen kokonaiskertymään, koska metsänhoitoyhdistysten jäsenten määrä todennäköisesti vähenisi. Viime vuosina tehdyissä kyselytutkimuksissa noin kaksi kolmasosaa metsänomistajista on arvioinut jatkavansa metsänhoitoyhdistyksen jäseninä, jos jäsenmaksu säilyy samansuuruisena kuin nykyinen metsänhoitomaksu. Kokonaiskertymän vähentymistä metsänhoitoyhdistykset voisivat kompensoida tehostamalla toimintaansa, kehittämällä jäsenilleen tarjottavaa palveluvalikoimaa ja kehittämällä myös liiketoimintaan kuuluvia palveluja. Toisaalta metsänhoitoyhdistysten velvoitteiden poistaminen antaisi yhdistyksille mahdollisuuden muuttaa palvelutarjontaansa. Osa yhdistyksistä säilyttäisi todennäköisesti nykyisen palveluvalikoimansa, osa taas voi laajentaa palvelutarjontaa jäsentensä haluamalla tavalla.

Esityksen muutokset lisäisivät metsäalan palvelumarkkinain kilpailuneutraliteettia. Palveluiden kilpailutus yleistynee metsänomistajien keskuudessa, ja palveluiden tarjonta muuttuu kaiken kaikkiaan markkinaohjautuvammaksi. Esitetyt muutokset turvaisivat kuitenkin nykyisten metsänhoitoyhdistysten muodostaman verkoston säilymisen ja siten metsänhoitoyhdistysten keskeisen roolin puukaupan toteuttamisessa. Esityksellä ei arvioiden mukaan olisi merkittäviä välittömiä vaikutuksia puumarkkinoiden toimintaan. Vaikka puukaupan rajoitteiden poisto mahdollistaisi esimerkiksi puuta käyttävän teollisuuden ja metsänhoitoyhdistysten uudenlaiset yhteistyömuodot, puukaupan käytännöt eivät todennäköisesti merkittävästi muutu lyhyellä aikavälillä. Metsänhoitoyhdistysten toiminta puukaupassa tarjoaisi kuitenkin puuta jalostavalle teollisuudelle enemmän valinnanmahdollisuuksia puuhuollon järjestämisessä. On todennäköistä, että aivan uusia kumppanuuksia ja tehokkaampia toimintamalleja syntyy puun hankintaan.

Kilpailun lisääntymisen voidaan arvioida myös lisäävän metsäpalvelujen markkinointia ja yhteydenpitoa metsänomistajiin. Lainmuutoksen eräänä tärkeimpänä tavoitteena onkin, että tehokkaampaan markkinointiin liittyvä neuvonta parantaa metsänomistajien tietoisuutta metsänhoitotöiden tarpeellisuudesta ja aktivoi heitä toteuttamaan tarpeellisia metsänhoitotöitä ja hakkuita ajallaan. Tätä kautta myös tavoitellaan puun tarjonnan lisäämistä.

Lainmuutoksella haetaan siis uutta aktiivisuutta metsäpalveluihin, metsien käyttöön ja toivottavasti luodaan mahdollisuuksia uuteen kasvuun koko metsäalalla. Hallitus selvittää viiden vuoden kuluttua asetettujen tavoitteiden toteutumisen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On nyt erittäin tärkeätä, että vihdoin edetään sosialidemokraattien vuoden 1995 metsänhoitoyhdistyslakityöryhmän eriävän mielipiteen suuntaan kuin myös 2011 hallitusohjelmassa sosialidemokraattien edellyttämiin korjauksiin, joissa metsänomistajan veroluonteinen pakkojäsenyys puretaan, toisaalta myöskin luodaan aidosti kilpailua puuhuoltoon ja metsämarkkinoille. Nyt on vain pidettävä huoli siitä, että metsälakien kokonaisuudistamisen yhteydessä tämä kokonaisuus tukee puuhuoltoa, metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä ja erityisesti myöskin metsien uudistamisen ja metsien ensiharvennusvelvoitteenkin parempaa hoitamista. Tällä maalla ei ole varaa siihen, että 1,2 miljoonaa hehtaaria metsiä on laiminlyöty ensiharvennusten puolella ja että meillä 104 miljoonan kuutiometrin vuotuisesta kasvusta vain puolet tulee käytettyä.

Jari  Leppä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On äärimmäisen tärkeää, että Suomen metsätalous ja metsämarkkinat, puumarkkinat, toimivat. Ne eivät toimi nytkään huonosti, ja on hyvä, että tätä lakiuudistusta on valmisteltu pitkään ja monipuolisesti ja toivon mukaan otettu kaikki mahdolliset asiat, jotka tähän liittyvät, huomioon. Tämä on niin iso asia Suomelle ja metsien hoidolle ja sille, että meidän puuvaramme, meidän tärkein luonnonvaramme, tulee kestävällä tavalla mutta mahdollisimman vahvasti ja voimakkaasti ja täydellisesti käytettyä. Elikkä tämän lain suhteen pitää olla tosi tarkka, ja yleensäkin kaikessa, mikä metsään liittyy, että ei mennä väärään suuntaan. Tämä todennäköisesti ei vie väärään suuntaan tätä asiaa, mutta asiassa ei kannata kyllä hötkyillä eikä tehdä harkitsemattomia asioita, koska koko kansantalous on tässä kysymyksessä ja tulevaisuus ja sitä kautta ilmastovaikutukset ja muut. Siksi on hyvä, että tämä on tehty pitkällä aikavälillä ja niin, että myöskin on otettu kaikki osapuolet huomioon tämän valmistelussa.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että toiminta jatkuu siten, että metsänomistaja voi luottaa, että hänen takanaan on taho, josta hän saa puolueetonta neuvontaa, ja joku ihminen, joka on hänen asiallaan. Kukaan ei halua, että palataan aikakauteen, jossa viinapullolla tai suolasäkillä ostettiin valtavia metsäomaisuuksia. Siksi on tärkeää, että kirjaus viiden vuoden siirtymäajasta ei luo epävarmuutta metsänhoitoyhdistyskentässä. Meidän tulee taata heille toimintaympäristö, jossa he uskaltavat satsata toimintaan ja jossa ei tarvitse laittaa yt-ilmoitusta kehiin. Meidän on huolehdittava siitä, että kilpailutilanne todellakin on neutraali eivätkä muut toimijat pääse — esimerkiksi sillä perusteella, että heillä ei ole tätä eläkevastuuta — etulyöntiasemaan. Myöskin täytyy huolehtia siitä, että liiketoimintaa voi harjoittaa tasapuolisesti kuten muillakin tahoilla. Suomalainen puunhankinta ja metsienhoito (Puhemies koputtaa) on ollut kilpailukykytekijä, ja kyllä se varmasti on sitä jatkossakin.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä metsänhoitoyhdistyslain valmistelu on tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä metsänomistajien kanssa, ja se on ollut äärettömän tärkeä asia.

Nyt vain pitää kuitenkin muistaa nämä mittasuhteet. Tällä laillahan välttämättä ei voida varmistaa sitä, että puumarkkinat lähtevät entistä paremmin liikkeelle. Meillä on muita isoja ongelmia, joihin varmaan ministeriö puuttuu, uskon näin. Sieltä on tulossa myös uusia lakeja. Eräs iso kysymys on metsänomistajarakenteen pirstaloituminen. Entistä enempi on pieniä metsänomistajia, joille käytännössä sillä metsällä ei ole talouden kannalta mitään merkitystä. Heillä on se tulonlähde aivan muualla. Ja tämä ei sitä tilannetta ratkaise. Olisi äärettömän tärkeää löytää sukupolvenvaihdosratkaisuja, joilla metsälöitten ko-ko pystyttäisiin saamaan suuremmaksi. Se varmasti edesauttaisi sitä, että entistä ammattimaisemmaksi tulisi tämä yhteistyö metsäteollisuuden ja metsänomistajien välillä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan onnitella ministeriä siitä, että tänne on saatu jälleen kerran maa- ja metsätaloussektorin puolelta hyvin tasapainoinen esitys, jossa on otettu rakentavalla tavalla nämä eri näkökulmat huomioon. Olennaistahan tässä on nimenomaan se, että puukaupan toimivuus varmistetaan ja puun saatavuus varmistetaan. Se on koko kansantalouden kannalta hyvin keskeistä.

Jos sitten keskustellaan tästä mahdollisuudesta erota metsänhoitoyhdistyksestä, niin kyllä ainakin itse kaupunkilaisena metsänomistajana näen asian niin, että metsänhoitoyhdistys kyllä palvelee nimenomaan sitä väkeä, joka ei ole itse aktiivisesti mukana sen tilansa hoidossa, erittäin hyvin, mutta sitten niillä, jotka ovat aktiivisesti mukana, on varmaan muitakin toimintatapoja. Tämmöisen valinnanvapauden lisääminen, johon yhdistyy se, että metsistä pidetään nykyistäkin parempaa huolta, on aivan oikea linjaus.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on hyvä esimerkki näistä normitalkoista, elikkä puretaan niitä velvoittavia säännöksiä, joita meidän lainsäädäntömme on täynnä. Tämä lakimuutos mahdollistaa jaksollisen metsänkasvatuksen tilalle vaihtoehtona jatkuvan kasvatuksen eli sen, että metsänkasvatusta voidaan tehdä eri ikärakenteissa.

Metsänhoitoyhdistysten aluerajat poistuvat ja velvoite kuulua metsänhoitoyhdistykseen myös poistuu, mutta tämä myös tuo lisää vastuuta metsänomistajille hoitaa sitä omaa metsäänsä ja vastuuta siitä metsän ylläpidosta. Uskon, että ammattitaitoisten metsänhoitoyhdistysten rooli ja merkitys saattaa jopa korostua, koska tarve siihen neuvontaan on olemassa ja se on akuutti. Nyt sitä neuvontaa voi sitten ostaa alueesta riippumatta sieltä, missä se on ammattitaitoista ja hyvää.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä lailla on myös kolikon toinen puoli, kun tiedetään, että nyt on 27 miljoonaa näitä metsänhoitomaksuja saatu, ja on odotettu, että jäsenmaksut putoavat puoleen, eli tuleeko tässä sitten lomautuksia ja työttömiksi odotettuja. Sitten on myös pelätty, mitenkä käy näitten Kemera-tukien, ja yleensä sitä — kun metsänhoitoyhdistys on tehnyt tämmöistä arvokasta neuvontatyötä ja muuta — mitenkä tulee loppujen lopuksi käymään tämän lain osalta.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta on juuri aloittanut metsälain kokonaisuudistuksen käsittelyn. Siinä voi kyllä jo nyt päätellä ympäristövaliokunnankin kuulemisten perusteella, että on tulossa erittäin suuria haasteita siihen ammattitaito- ja neuvontatarpeeseen nähden ja huomioiden metsänomistuksessa tapahtuneen muutoksen, johon muun muassa edustaja Reijonen viittasi. Kysyn ministeriltä, onko nyt tässä tänään esitetyssä lakivalmistelutyössä huomioitu tämän metsälain kokonaisuudistuksen tuomat lisähaasteet.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esitys sinällään on ilolla tervehdittävissä, ja sen laajapohjainen valmistelu osoittaa sitä, että tätä on harkitusti viety. Kai tässä vaiheessa voi sanoa, että hallitusohjelmassa vasemmistoliiton vaatimuksesta tätä asiaa on hyvin edistetty.

Toisaalta on sanottava, että tässä on sellaisia hyviä piirteitä, että kun tiedetään muutaman vuoden takainen alalla ollut iso kartelli, tämä kyllä antaa läpivalaisua ja uskottavuutta vielä enemmän avoimempaan ja aidompaan kaupan tekemiseen. Uskon kyllä, että kun alalle tulee toimijoita lisää, niin se myös mahdollistaa aktiivisemman kilpailun metsien myymisestä ja sitten sen, että alalle pyrkii toimijoita, ja ehkä vielä yhteismetsälakia pystyttäisiin avaamaan siihen suuntaan, että nämä uudet tekijät voisivat tulla kosimaan näitä kaupunkilaismetsänomistajia ja kokoamaan yhteen ja sitä kautta myös piristämään puukauppaa.

Timo  Heinonen  /kok(vastauspuheenvuo- ro):

Arvoisa puhemies! Metsänhoitoyhdistyslain muutos on yksi osa maatalousministeri Jari Koskisen aloittamaa metsätalouden uudistusta, jonka tavoitteena on uudistaa lainsäädäntöä kohti toimivampaa markkinaa ja toisaalta metsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Tämä uudistus palvelee ja hyödyttää eniten juuri metsänomistajia, niin kuin pitääkin. Metsänomistaja voi jatkossa ostaa tarvitsemansa ja haluamansa palvelut vapaasti sieltä, missä palvelujen laatu ja hinta vastaavat parhaiten hänen omia tarpeitaan.

Suomalainen metsänomistajakunta on monipuolistumassa, ja metsäpalvelutarpeita on tulevaisuudessa entistä enemmän. Itse asiassa tuoreen tutkimuksen mukaan uusista metsänomistajista jo puolet asuu eri kunnissa kuin missä heidän metsänsä sijaitsee. Näistä uusista metsänomistajista noin 60 prosenttia perii metsänsä, eli meillä on merkittävä uusi metsänomistajasukupolvi tulossa, ja on hyvä, että heidänkin tarpeita tässä huomioidaan.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Annan vielä vastauspuheenvuorot edustajille Maijala, Hautala, Kiuru, Jaskari ja Timo Korhonen, ja sen jälkeen ministerin vastaus.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on kyse suuresta metsälakiuudistuksesta, ja nytten, kun metsälaki uudistuu, se antaa mahdollisuuden metsänomistajalle päätehakata metsän nuorempana, yläharvennus on sallittua, poimintahakkuu elikkä harsintahakkuu on käytännössä sallittua — hyvin paljon tämmöisiä asioita, mitkä suurin osa metsänomistajista osaa hoitaa ok, mutta minä pelkään tässä metsänhoitoyhdistyslainsäädäntöuudistuksen kokonaisuudessa, että metsänomistajia tullaan käyttämään raakasti hyväksi. Suurin osa pärjää tietysti ja tajuaa ottaa metsänhoitoyhdistyksen palvelut tai jonkun muun firman palvelut vastaan, mutta kuinka paljon meillä on niitä ihmisiä, jotka omistavat metsää ja joutuvat tilanteeseen, että heitä käytetään hyväksi? Miten voimme auttaa näitä ihmisiä, ettei tämmöistä tilannetta tule käymään?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tietysti tärkeää tämän metsänhoitoyhdistyslain muuttamisen yhteydessä todeta se, että tämä on valmisteltu hyvin monipuolisesti, eri tahot ovat päässeet vaikuttamaan tähän sisältöön.

Kestävän metsänhoidon osalta on tietysti tärkeää, että asiantuntija-apuja tullaan käyttämään myös jatkossa, ja kun huomioidaan se, että tällä hetkellä jo lähes puolet on kaupunkilaismetsänomistajia, niin on tärkeää, että myös he huomioonottavat tämän asiantuntija-avun metsiensä hoidossa.

Veroperusteinen metsänhoitomaksu tulee muuttumaan jäsenmaksuksi, ja tämä osaltaan vaikuttaa myös siihen, että metsänhoitoyhdistysten tulee pitää omasta ammattitaidostaan hyvää huolta, jotta ne olisivat sitten mahdollisimman kilpailukykyisiä. Jäsenmaksussa saattaa tapahtua pienten metsätilojen osalta hiukan nousua, mutta toivottavasti se ei tule sitten rasittamaan liikaa metsänomistajia.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä on tärkeitä linjauksia, ja yhtenä tärkeimmistä pidän tätä, että jatkossa metsänomistajalla on vapaus valita, mihin yhdistykseen hän kuuluu. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä linjaus ihan jo pelkästään sen takia, kun katsotaan, mitä perustuslaissa sanotaan yhdistymisvapauksista. Omasta kokemuksestani ja läheistenkin kokemuksista tiedän, että metsänhoitoyhdistykset tekevät erinomaisen hyvää työtä Suomessa, tärkeää työtä, mutta kun sitä työnnetään pakolla, niin karvat nousevat vähän pystyyn, ei siitä pääse mihinkään. Jatkossa kilpailutilanne aukeaa ja jokaisen pitää siitä kilpailuasemastaan ja ammattitaidostaan pitää huolta, ja alalle varmasti syntyy uusia työpaikkoja ja toimijoita. Se on erinomainen asia.

Se, mikä ehkä eniten huolettaa, ei ole tässä esityksessä nyt, mutta kuitenkin tämä metsäpalstojen pirstaloituminen ja uusien omistajien halukkuus ylipäätään hoitaa ja saada sitä kautta puuta liikkeelle on varmasti iso haaste jatkossa.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun näyttää siltä, että kaikki kehuvat ja jopa ottavat omaksi ansiokseen tämän, niin esityksenhän on pakko olla siinä vaiheessa aika hyvä, että onnittelut vain ministerille.

Pidän myöskin hyvänä näkökulmana sitä, että nyt kilpailu metsänomistajista tulee mahdolliseksi. Ei ole pakkoliittymistä. Metsänhoitoyhdistykset tekevät erinomaista työtä, mutta nyt tulisi myöskin vaihtoehtoisia malleja siihen, millä tavalla metsiä voisi hoitaa.

Minun mielestäni nyt olisikin hyvä ja ehkä ministerin ja ministeriönkin olisi syytä aktivoida todellakin uusia ajatuksia ja virityksiä. Itsekin kaupunkilaismetsänomistajana täytyy kyllä sanoa, että monta kertaa on aika lailla haasteellista edes tietää, missä rajat ovat, saati sitten lähteä hoitamaan sitä metsäjuttua.

Myöskin toinen kaiku, mikä maaseudulla on aika hankala, on tämä yhteismetsä. Se tulkitaan vähän, että minähän en metsääni luovuta millekään yhteismetsälle. Yksi ajatushan voisi olla vaikka, että metsäomistus olisi vähän kuin osakeomistusta tietyllä tavalla, että antaisi metsästä tietyn kappaleen. Vaikka on edelleenkin (Puhemies koputtaa) oma omistus, olisi se kokonaisuus. Onko tämän tyylistä osakemuotoista mietitty ministeriössä?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin tietysti nythän on kysymys metsänhoitoyhdistyslaista.

Edustaja Myllykoski tuossa aiemmassa puheenvuorossaan sanoi jotenkin näin, että tänne puukauppaan metsiin tarvitaan lisää kilpailevia toimijoita. Oleellista on, että sinne löytyy luotettavia toimijoita edustamaan metsänomistajia, ja metsänhoitoyhdistykset ovat nimenomaan niitä. Metsänhoitoyhdistykset kaiken kaikkiaan ovat elintärkeitä yksityisille metsänomistajille, ja kyllä minullakin on se ymmärrys, että tämä laki turvaa monella tavalla metsänhoitoyhdistysten toiminnan mutta tuo kyllä niille myös monia paineita ja haasteita.

Kyllä kieltämättä nyt ministerille joku muukin edustaja tässä kiinnitti huomiota, että tässä prosessin aikana tänne lain perusteluihin kirjattiin tuo siirtymäsäännös 5 vuoden osalta. Kyllä tämän toiminnan tarkastelu tuo yhdistykselle epävarmuutta, ja nythän pitäisi saada vakautta merkittävien muutosten jälkeen. Miten tätä ministeri kommentoi?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Koskinen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Muutama huomio näitten hyvien puheenvuorojen jälkeen. Jos aloittaisin tuosta viimeisimmästä elikkä tästä tarkastelukulmasta, niin tämä ei ole määräaikainen laki vaan siis laki on ihan normaali, mutta sinne haluttiin kuitenkin tuossa viime vaiheessa valtiovarainministeriön toiveesta tämmöinen viiden vuoden tarkastelupykälä, että sitten katsotaan, millä tavalla laki on toiminut ja tarvitaanko joitakin muutoksia vai ei.

Silloin kun tämä koko prosessi lähti liikkeelle, niin tietysti silloin oli kaksi vaihtoehtoista valintamallia: tarvitaanko ylipäätään enää metsänhoitoyhdistyslakia ollenkaan vai tarvitaanko ainoastaan metsänhoitoyhdistyslakiin muutos. Päädyttiin sitten näitten pohdintojen jälkeen siihen, että kyllä, edelleen tällä lailla on oma tehtävänsä ja tarpeensa, niin että tehdään siihen ne muutokset, jotka sopivat tähän aikaan, jotka ovat metsänomistajien kannalta ja puumarkkinoiden kannalta hyviä ja toimivia. Niin päädyttiin silloin. Mutta totta kai pohdittiin myös sitä, onko tilanne muuttunut ja tarvitaanko ylipäätään tämmöistä lakia.

Minun mielestäni on ihan hyvä, että viiden vuoden jälkeen arvioidaan, koska maailma menee aika nopeasti eteenpäin, tarvitaanko mahdollisesti sitten uudenlaista tarkastelua vai ei, mutta sinänsä joka tapauksessa yhdistykset jatkavat toimintaansa ja kehittävät toimintaansa toivottavasti mahdollisimman hyvin.

Mutta sitten muutama muu huomio.

Ensinnäkin meillä on ministeriön johdolla tämmöinen kuin Puumarkkinatyöryhmä, joka kokoontuu noin neljä kertaa vuodessa. Siellä ovat eri osapuolet, puumarkkinaosapuolet, samassa pöydässä, ja sanotaan, voi sanoa, että ehkä viimeisen vuoden, sanotaan, vuoden kahden aikana viesti on ollut selkeä, että markkinat toimivat hyvin. Puukauppa kävi esimerkiksi vuonna 2012 paremmin kuin vuonna 2011, vaikka hinnat olivat laskussa jonkin verran, elikkä puuta myytiin enemmän, eli markkinat toimivat niin kuin markkinoiden pitääkin, ja ainoa pelko, mikä siellä on, on se, että toivottavasti nyt kukaan poliitikko ei sotke markkinoita joko tekemällä ylimääräisiä veroporkkanoita tai säätämällä jonkinnäköisiä ylimääräisiä verokeppejä puumarkkinoille. Eli markkinat toimivat hyvin, tasapaino on löytynyt, ja viimeisimpien tietojen mukaan näyttää myöskin, että sahatavaran vientikin on lähtenyt vetämään, niin kuin on toivottu, vähän paremmin kuin aiemmin. (Kari Rajamäki: Sahoilla on ongelmia!) Mutta se on hyvä, että markkinat toimivat hyvin, ja se on tärkeätä.

Sitten toinen asia. Nyt mikä tulevaisuudessa on tärkeää havaita, niin se, että yhdistykset palvelevat omia jäseniään ja tekevät niitä asioita, mitä jäsenet haluavat. Eli jos jonkun yhdistyksen jäsenet ovat sitä mieltä, että nyt uuden metsälain suomat mahdollisuudet metsänomistajille pitää käydä tarkoin läpi, mihin edustaja Hiltunen täällä viittasi, niin silloin yhdistys järjestää sentyyppisiä neuvonta- ja koulutustilaisuuksia omille jäsenilleen, joissa käydään läpi, mitä tarkoittavat meidän metsissä tai minun metsissä nämä uudet metsien käsittelymuodot, uudet metsälain antamat mahdollisuudet. Ne ovat sitä sentyyppistä palvelua, mitä metsänomistajat ehkä tarvitsevat.

Sama koskee vähän laajemmin sitä, mihin edustaja Jaskari viittasi vähän: millä tavalla metsää sitten mietitään myös sijoittamisvaihtoehtona. On selvää, että varmaan myös yhdistyksissä pitää käydä läpi, että on sentyyppisiä metsänomistajia, joille voisi sopia vaikka paremmin se, että se metsä luovutettaisiin yhteismetsälle, tai voi olla niitä metsänomistajia, jotka sanovat, että ehkä sillä metsällä ei ole niin suurta arvoa tai ehkä mielenkiintoa. Olisiko viisaampi sitten miettiä, että se metsä myytäisiinkin vaikka jollekulle muulle metsänomistajalle ja siitä saadut rahat sitten sijoitettaisiin johonkin toisenlaiseen omistusmuotoon, josta voitaisiin saada ehkä erilaista tuottoa?

Eli käydään läpi vähän jäseniä samalla tavalla kuin käydään asiakkaitakin läpi, mikä nyt sitten kellekin sopisi parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä mielessähän tämä laki antaa mahdollisuuden, koska ei ole mitään rajoja. Jäsenet päättävät, mitä yhdistys tekee. Jäsenet päättävät, kuinka paljon jäsenmaksuja kerätään ja mitä niillä maksuilla tehdään, ja sitten haetaan koko ajan siitä markkinasta lisää niitä tuottoja.

Olen varma, että kun tämmöinen lakisääteinen maksu poistuu, joillakin yhdistyksillä voi tulla vaikeuksia, niillä yhdistyksillä, jotka ovat olleet pienempiä, jotka eivät ole keskittyneet aiemmin siihen, että olisivat tehneet palvelusortimenttinsa sen tyylisiksi, että metsänomistajat olisivat niistä aidosti kiinnostuneita tai olisivat olleet valmiita maksamaan niistä palveluista. Mutta meillä on myös isoja yhdistyksiä, voi sanoa, melkein maakunnan kokoisiakin, ja yhdistyksiä, jotka varmasti pärjäävät kyllä näissä uusissakin olosuhteissa erittäin hyvin.

Eli olennaista on se, että tehdään sitä, mitä jäsenet haluavat. Tiedetään myös se, että tämä sähköinen asiointi on lisääntymässä kaikkialla ja myös puumarkkinoille on tullut paljon uusia sähköisiä palveluita. Siinäkin on tärkeätä, että myös metsänhoitoyhdistyskenttä on mukana, koska, niin kuin tiedetään, niin kuin edustaja Heinonenkin viittasi, valtaosa metsänomistajista nykyään asuu jossain muualla kuin sen oman metsänsä piirissä, ja silloin on tärkeätä, että myös käytetään näitä nykyajan palvelumahdollisuuksia erittäin hyvin hyödyksi, ja silloin voidaan myös tehdä vaikka puukauppaa verkossa tai tilata hoitotoimenpiteitä tai ihan mitä tahansa. Tämä lakimuutos antaa erittäin paljon mahdollisuuksia. Minä uskon, että metsänhoitoyhdistykset, jotka tähänkin asti ovat hyvin pärjänneet tässä kentässä, tulevat pärjäämään myös jatkossa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Sitten puhujalistaan.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ministeri Koskisen johdolla on päätetty aloittaa ja nyt toteutetaan vihdoin laaja lainsäädäntöuudistus koskien koko metsätaloutta. Metsälakien uudistamiseen liittyvä lainsäädäntökokonaisuus on jo täällä eduskunnan käsittelyssä. Tähän metsänhoitoyhdistyslain uudistukseen on ollut todellakin tarvetta, sillä niin metsänomistajien toimintaympäristössä kuin yhteiskunnassa yleisestikin on tapahtunut niin merkittäviä muutoksia ja esimerkiksi metsänomistajien tavoitteet metsänkäytön suhteen ovat muotoutuneet entistä monipuolisemmiksi. Taloudellisen hyödyn tavoittelun rinnalle on nimittäin muodostunut halu käyttää metsiä entistä aktiivisemmin ja monipuolisemmin muutoinkin.

Toteutuessaan tämä uusi metsänhoitoyhdistyslaki vaikuttaisi enemmän metsänomistajiin kuin metsänhoitoyhdistyksiin. Poistamalla pakollisen jäsenyyden ja toisaalta yhdistysten toiminnan rajoitukset uusi laki mahdollistaa metsänomistajille entistä monipuolisemman palvelutarjonnan. Toivon, että tämä uudistus tuo lisää palveluntarjoajia ja metsänhoidon palveluyrittäjiä maaseudulle.

Tämän uudistuksen tavoitteena on ollut sääntelyn vähentäminen ja metsänomistajien vapauksien lisääminen. Vapauteen kuuluu toki aina myös vastuu. Niinpä, kun metsänhoitoyhdistysten pakollinen jäsenyys poistuu nyt, uudistuksen myötä metsänomistajien vastuu oman metsänsä hoidosta tulee lisääntymään.

Arvoisa puhemies! Metsänomistajakunta on monipuolistunut, ja sen myötä mielipiteet metsistä ja niiden käytöstä ovat muuttuneet entistä moninaisemmiksi. Kaikkein yllättävintä ja suorastaan hätkähdyttävä on se tieto, että metsänomistajista enää vain reilusti alle puolet pitää hakkuutuloja, metsästä, puun myynnistä, saatavia hakkuutuloja, tärkeinä. Nämä asenteiden ja ajattelutapojen muutokset ovat olleet ajamassa lakimuutoksiin, ja ne on otettu mielestäni erittäin hyvin huomioon uudistusta mietittäessä. Metsälakien uudistaminen on merkittävä asia metsänomistajille, mutta se on merkittävä asia koko kansantaloudellemme. Lisäksi tulevaisuudessa metsiemme merkitys korostuu entisestään ilmastopolitiikassa, minkä vuoksi on erityisen tärkeätä, että metsät ovat hyvin ja huolellisesti hoidettuja. Uudistuksen mukanaan tuomilla entistä monipuolisemmilla metsäpalveluilla saadaan metsänomistajat nykyistä aktiivisemmin mukaan — niin toivon — huolehtimaan siitä, että metsät tulevat nykyistä paremmin hoidetuiksi ja tarvittavat metsänhoitotyöt ajallaan tehdyiksi. Siten turvataan tulevaisuuden puuhuoltomme.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on täynnä metsiä. Lento maamme yli paljastaa, että vihreää kultaa on paljon, paljon niin hyödynnettäväksi kuin myös suojeltavaksi. Metsää siis riittää kasvavassa määrin niin rakennuskäyttöön kuin lämmitykseenkin mutta ympäri Suomenmaan myös virkistyskäyttöön ja lähimetsinä ja suojelualueinakin hyödynnettäväksi.

Meillä ympäristövaliokunnassa on paraikaa käsittelyssä metsälaki, ja sen tavoite on juuri tämän tasapainon turvaaminen. Uudistuksella on tarkoitus parantaa metsätalouden kannattavuutta mutta myös lisätä metsäluonnon monimuotoisuutta. Tämä asiantuntijakuuleminen meillä on paraikaa siis valiokunnan puolella käsittelyssä.

Tämä nyt käsittelyyn tullut metsänhoitoyhdistyslain muutos on toinen osa maatalousministeri Jari Koskisen laajempaa uudistustyötä metsätalouden uudistamiseksi, ja tavoitteena, niin kuin edellä totesin, on uudistaa lainsäädäntöä kohti toimivampaa markkinaa ja toisaalta metsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Metsänhoitoyhdistyslain uudistamisen tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti varmistaa tasapuolinen kilpailuasema eri toimijoille metsäpalvelumarkkinoilla, ja samalla halutaan toteuttaa metsänomistajien valinnanvapaus palvelujen hankinnassa. Laki siis poistaa pakollisen jäsenyyden ja yhdistysten toiminnan rajoitukset. Sen arvioidaankin monipuolistavan metsänomistajille tarjottavaa palvelutarjontaa. On tärkeää, että nykyisten metsänhoitoyhdistysten toiminnan tuomat edut yhteiskunnalle ja metsänomistajille säilyvät myös tulevaisuudessa. Metsänhoitoyhdistysten toiminta onkin nähty niin maa- ja metsätalousministeriössä kuin koko metsäalallakin edelleen hyvin tarpeellisena ja koko yhteiskuntaakin hyödyttävänä

Tämän nyt käsittelyyn tulevan uuden metsänhoitolain pääperiaatteet voi hyvin kiteyttää neljään kohtaan: Ensiksi, metsänomistaja voi vapaasti valita, mihin yhdistykseen hän kuuluu. Yhdistyksen jäsenyydestä vapautuu ilmoitusmenettelyllä ilman kuluja. Toiseksi, metsänhoitoyhdistys rahoittaa toimintansa keräämillään jäsenmaksuilla ja liiketoiminnan tuotoilla. Pakollinen, tähän asti Verohallinnon keräämä metsänhoitomaksu poistuu uudistuksessa. Kolmanneksi, metsänhoitoyhdistyksiltä poistuvat toimialuerajat, jolloin metsänomistaja voi vapaasti valita palveluntuottajan haluamastaan yhdistyksestä. Neljänneksi, metsänhoitoyhdistysten toiminnan rajoitteet poistetaan metsänomistajille tarjottavien palvelujen osalta, jolloin yhdistys voi harjoittaa jäsentensä haluamaa palvelutoimintaa. Metsänomistajien päätösvalta yhdistyksissä siis kasvaa.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voi todeta, että nyt tehtävä uudistus palvelee ja hyödyttää, niin kuin tässä keskustelussa on jo tullut useamman kerran sanottua, ennen muuta metsänomistajia. Näin pitää ollakin. Metsänomistaja voi jatkossa ostaa siis tarvitsemansa ja haluamansa palvelut vapaasti sieltä, missä palvelujen laatu ja hinta vastaavat parhaiten hänen omia tarpeitaan. Kun suomalainen metsänomistajakunta on monipuolistumassa ja metsäpalvelutarpeita tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, niin tämä on enemmän kuin tarpeellista.

Debatissa totesin, että maamme saa koko ajan myös uusia ja erilaisia metsänomistajia. Kun tyypillinen metsänomistaja tänä päivänä on noin 60-vuotias lähellä metsäänsä asuva suomalainen, niin heidän rinnalleen on nyt tulossa uusi korkeasti koulutettujen 30-vuotiaiden kaupungissa asuvien metsänomistajien joukko. Niin kuin totesin, niin tuore tutkimus todistaa sen, että nyt uusista suomalaisista metsänomistajista jo puolet asuu eri kunnassa kuin missä heidän metsänsä sijaitsevat ja näistä uusista metsänomistajista 60 prosenttia saa metsäomaisuuden itsellensä perinnön kautta. Perinnönjaot myös osaltaan pirstaloivat usein metsiä entistä pienemmiksi kokonaisuuksiksi, ja tämäkin luo haasteita. Metsänomistajien kaupunkilaistuessa myös asenne metsään on muuttumassa. Taloudellisen hyödyn lisäksi metsää halutaan käyttää yhä enemmän vain rentoutumiseen ja perinteiden vaalimiseen. Sekin on arvokasta ja tärkeää, ja sitäkin pitää vaalia. Näitäkin metsiä on tärkeä tulevaisuudessakin hoitaa.

Arvoisa puhemies! Hyvin hoidettu metsä kasvaa korkoa korolle.

Kalle  Jokinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen metsät kasvavat vuodessa noin 100 miljoonaa kuutiometriä uutta puuta. Vuosittain puuta hakataan kuitenkin vain noin puolet tuosta määrästä ja osa käytetään kotitarpeiksi ja osa lahoaa metsään, mutta hakkuumahdollisuuksia olisi todella enemmän kuin mitä niitä käytetään.

Metsälain uudistusta on tehty siltä pohjalta, että metsänomistajien olisi helpompi ottaa omaisuuttaan hyötykäyttöön. Tämän lakimuutoksen myötä täytetään myös niitä Kansallisen metsäohjelman 2015 tavoitteena olevia periaatteita, että metsätalouden kannattavuutta parannetaan eri toimenpitein. Tämän lain myötä metsänomistajien valta ja vastuu oman metsän hoidossa kasvaa. Se myös antaa mahdollisuuksia turvata metsäluonnon monimuotoisuutta.

Lakimuutos mahdollistaa myös uudentyyppistä yrittäjyyttä metsänhoidon alalle maaseudulla, samantyyppistä uutta yrittäjyyttä kuin esimerkiksi taannoin tullut tieisännöitsijätoiminta. Maaseudulle tarvitaan uutta työllisyyttä ja uusia mahdollisuuksia yrittää. Paljon on puhuttu siitä, että tämä vapauttaa metsänomistajien velvollisuuden kuulua metsänhoitoyhdistykseen, ja silloin kun valinta on vapaaehtoinen, myös tuon ammattitaitoisen palvelun arvo tunnistetaan paremmin ja osataan hyödyntää ja käyttää sitä ammattitaitoa, silloin kun sille tarvetta on.

Edustaja Reijonen nosti tuossa debatissa esille erään suuren haasteen ja kysymyksen Suomen metsätalouden kannalta, ja se on nimenomaan metsänomistuksen pirstaloituminen. Se on uhka metsien pitkäjänteiselle hoidolle ja myös saha- ja metsäteollisuuden jatkuvalle, tasaiselle puunsaannille. Kun metsätilat pirstaloituvat liian pieniksi, ei ole enää tuottavaa toimintaa hakata, ja niinpä moneltakin, varsinkin kaupunkimetsän omistajilta, motivaatio sen oman metsän hoitoon loppuu tai se ei edes koskaan ala eikä syty. Ruotsissa metsätiloille on määritelty pinta-alan alaraja. Tulisikin ehkä miettiä, onko Suomessa pohdittava tämän kaltaisia ratkaisuja. Yhteismetsien muodostaminen on hyvä kehitys, ja sitä on tapahtunut viime vuosina, että liitetään oma metsäomistus yhteismetsään ja sillä lailla saadaan suurempi alue ja ammattitaitoinen hoito tuolle metsälle vaivattomammin kuin että sitä hoitaa itse.

Debatissa edustaja Jaskari toi esille näkemyksen siitä, pitäisikö tutkia ja kehittää mahdollisuuksia metsänomistukseen esimerkiksi osakeomistuksen kautta myös sellaisille henkilöille, jotka eivät omista metsää mutta voisivat esimerkiksi muutamalla tuhannella eurolla ostaa metsäosuuksia ja sitä kautta olla mukana metsän kasvattamisessa ja metsäsijoittamisessa. Totuushan on se, että meillä kaikilla suomalaisilla on vahva side suomalaisiin metsiin, ja se tulee näin myös olemaan.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Metsänhoitoyhdistysten rahoitus ja toiminta ovat muuttumassa. Nyt lakisääteisistä metsänhoitomaksuista luovutaan, ja tulevaisuudessa yhdistykset siis kanavoivat vapaaehtoisista metsänomistajien jäsenmaksuista sekä liiketoiminnan tuotoista tämän tulevaisuuden rahoituksensa.

Ministeri Koskinen, te totesitte, että toimintaa säädellään edelleenkin tällä erityislailla, ja arvioitte, että ehkä viiden vuoden kuluttua olisi aika katsoa, tarvitaanko vielä metsänhoitoyhdistyksille erityislakia vai ei. Pidän tärkeänä, että tuo tarkastelu tehdään, koska kuitenkin velvoitteet jätetään näille yhdistyksille: miten metsänhoitoa suoritetaan ja se, että ei laiteta kapuloita rattaisiin, kun puuta pitää saada liikkeelle ja puukaupan pitää pystyä edelleen kannattamaan.

Pidän hyvänä sitä, että lisätään metsänomistajien valinnanvapautta, pakkojäsenyyksiä ei enää tulevaisuudessa ole ja yhdistysten jäsenten oma mielenkiinto ja aktiivisuus palkitaan sitten tässä toiminnassa.

Siirtymäajasta kysyisin myöskin ministeriltä, että pidättekö sitä kohtuullisena tämän uuden toimintaympäristön, tulevaisuuden näkövinkkelistä, ja myöskin siitä, että monella metsänhoitoyhdistyksellä on työntekijöitä, palkattuja työntekijöitä tällä hetkellä. Pystyvätkö tulevaisuudessa metsänhoitoyhdistykset tämän erityisen, erilaisen rahoituskanavansa mukaisesti pitämään palkallisia, palkattuja työntekijöitä näissä metsänhoitoyhdistysten tehtävissä?

Timo V. Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän metsänhoitoyhdistyslain muutokset kaiken kaikkiaan ovat aika massiivisia, ja täytyy sanoa, että ainakaan itse en näin mittaviin muutoksiin olisi nähnyt tarvetta, mutta on erittäin myönteistä, että näistä muutoksista on ymmärtääkseni erittäin laaja yhteisymmärrys metsäalan toimijoitten kesken, ja tästäkin yhteistyöstä tai tämänkin lain valmistelun osalta on syytä ministeriä kiittää.

Metsänhoitoyhdistyksethän ovat kaiken kaikkiaan yksityisille metsänomistajille aivan elintärkeitä. Metsänhoitoyhdistyksiä on kehitetty erittäin voimallisesti viime vuosina. Ne ovat erittäin hyviä metsänomistajien neuvojia, ja tämä neuvonnan roolihan kaiken kaikkiaan on tässäkin keskustelussa juuri tänäkin päivänä korostunut, eli ennen kaikkea metsänomistajien, jotka ovat entistä etäämmällä näistä metsälöistään, neuvonnan tarve tässä korostuu koko ajan. Metsänhoitoyhdistykset huolehtivat paikallistasolla myös metsänomistajien eduista, ja täytyy sanoa, että itselleni tässä vuosien myötä on erityisesti korostunut metsänhoitoyhdistyskentän merkitys puukaupan edunvalvonnassa. Kun ostajia on sormin laskettava joukko, on aivan välttämätöntä, että myös yksityisiä metsänomistajia, puun myyjiä, edustaa metsänomistajien oma toimielin, joka auttaa metsänomistajia puukaupan tekemisessä, kilpailuttaa ostajia ja hoitaa myös tarvittaessa puukaupan.

Ymmärrän tätä lainmuutosta ja lain sisältöä niin, että vaikka isoja muutoksia tapahtuukin, ei yhdistysten merkitys metsänomistajien edunvalvonnassa katoa yhtään mihinkään. Esityksen mukaan metsänhoitoyhdistykset ovat tulevaisuudessa erityislakiin perustuvia yksityisoikeudellisia yhdistyksiä, joiden tehtävänä on tarjota jäsenilleen metsän omistamiseen ja metsätalouden harjoittamiseen liittyviä palveluja ja edunvalvontaa.

Nykyisen kaltainen palveluliiketoimintahan on aatteellista toimintaa metsänhoitoyhdistyksissä, ja tämän ehdotetun lain 1 §:n 3 momentin mukaisesti metsänhoitoyhdistys voisi tarjota nykyiseen tapaan yhdistyksenä toimien metsän omistamiseen ja metsätalouden harjoittamiseen liittyviä palveluja. Tässä kaiken kaikkiaan on minusta yksi aivan keskeinen syy siihen, että tällainen erillislaki metsänhoitoyhdistyksistä tarvitaan. Jos toimittaisiin pelkän yhdistyslain perusteella, niin siinähän olisi ilmeinen riski sille, että myös perinteinen palveluliiketoiminta jouduttaisiin ehkä yhtiöittämään.

Varsinainen elinkeino- tai ansiotoiminta metsänhoitoyhdistyksen sijaan on järjestettävä taloudellista toimintaa varten tarkoitetussa yhteisömuodossa, kuten osakeyhtiönä. Toki liiketoiminnan erottaminen yhdistyksen toiminnasta on tarpeen myös liiketoiminnan taloudellisten riskien hallinnan ja sen toiminnan läpinäkyvyyden kannalta, eli tällainen täsmennys on ilman muuta tarpeen.

Lakiesitys lopettaa metsänhoitomaksun, ja itseäni tämä kyllä jossakin määrin huolettaa, vaikka ymmärränkin tietysti nämä muutoksen perustelut. Tämä muutos epäilemättä vaatii metsänhoitoyhdistyskentältä edelleen hyvin merkittävää toiminnan tehostamista, mutta tietysti kun metsänhoitomaksu poistuu, niin myös metsänhoitoyhdistysten toiminnan tiettyjä rajoitteita puretaan, ja se on myönteinen asia.

Lakiesityksen mukaan uusi metsänhoitoyhdistys voitaisiin rekisteröidä, jos mukana on vähintään 300 metsänomistajaa ja 10 000 hehtaaria metsää. Minusta se vaikuttaa aika pieneltä määrältä kaiken kaikkiaan varsinkin, kun ajatellaan, että näille uusille kenties perustettaville yhdistyksille ei jää niitä taloudellisia vastuita, joita näille vanhoille yhdistyksille kaiken kaikkiaan jää.

Sitten kieltämättä tämä 5 vuoden tarkastelu, 5 vuoden siirtymävaihe — sehän ei ymmärtääkseni noussut millään tavalla esille metsänhoitoyhdistyslain lakityöryhmässä tai annetuissa lausunnoissa vaan vasta nyt sitten poliittisessa prosessissa. Kun tätä metsänhoitoyhdistyskenttää nyt aika rajulla tavalla myllerretään, niin itse vain näkisin sillä tavalla, että nyt sitten metsänhoitoyhdistyksille pitäisi antaa monella tavalla työrauha, ja pelkään pahoin, että tämä jonkunlaista epävarmuutta sitten aiheuttaa, mutta minä luulen, että tätäkin asiaa tuossa valiokuntakäsittelyssä tullaan pohdiskelemaan.

Yksi perustelu tuolla lakitekstissä, lain perusteluissa, kiinnitti huomiotani. Siellä uuden lain tarpeellisuutta perustellaan markkinalähtöisyydellä ja kilpailullisuuden lisäämisellä. Lain perusteluihin on kuitenkin kirjattu, että kun lain uudistuksen myötä kaikkia metsänomistajia ei enää saavuteta, tarvitaan lisää yhteiskunnan varoja metsäkeskuksille. Aika mielenkiintoinen kirjaus, koska minä ymmärrän sillä tavalla, että markkinalähtöisyyden lisäämisellä pyritään pienentämään nimenomaan yhteiskunnan kustannuksia, mutta nyt täällä lain perusteluissa on sitten sanottu aivan toisin.

Yksi ongelma myös tässä yhdistysten vastuissa lakiesityksen pohjalta on tuo Eläke-Tapion lisäeläkejärjestelmä. Ymmärrän sillä tavalla, että siihen vielä ei ole löydetty ratkaisua. Yleensähän valtio on ottanut vastatakseen näissä valtion organisaatioitten yksityistämiskuvioissa näitä lisäeläkekuluvastuita, ja toivoisin, että myös tämän Eläke-Tapion lisäeläkejärjestelmän osalta tässä myös sitten löytyisi ratkaisut, jotka eivät rasita näitä ns. vanhoja metsänhoitoyhdistyksiä.

Mutta, puhemies, kaiken kaikkiaan myönteinen lakiesitys.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt on todellakin menossa suuri metsälainsäädännön uudistus. Elikkä nythän tämän metsänhoitoyhdistyslain lisäksi on työn alla metsälaki, metsätuholaki ja mitä muita näitä rahoituslainsäädäntöjä onkin sitten meillä meneillään.

Mutta tämä metsälakihan, joka on minusta kaikkein suurin muutos, nytten tulee vapauttamaan metsänomistajan asemaa ja roolia todella paljon. Elikkä siinähän tulee käymään niin, että metsää saa päätehakata nuorempana. Saa valita, koska sen päätehakkaa. Hakkuu voi olla yläharvennusta. Moni-ikäisen metsän kasvatus tulee mahdolliseksi. Ja kun tähän asti harsinta- ja poimintahakkuu on ollut ehdottomasti kiellettyä, niin nämähän ovat nyt sitten käsitteinä kokonaan kadonneet, niin että ei niistä enää puhuta missään.

Mitä tuleepi vapauden osalta olemaan, niin metsälain uudistus antaa valtavasti vapautta, mutta missä ovat ne vastuut? Eli vastuita tulee myöskin. Metsänomistajat tarvitsevat nytten todella paljon apua ja ohjausta. He tarvitsisivat apua ja ohjausta paljon enemmän kuin pitkään, pitkään aikaan, ja tässä tämän metsänhoitoyhdistyksen rooli tulee entistä enemmän vain kasvamaan.

Minä vertaan tätä metsälain muutostilannetta vähän siihen, että jos lapsille heitetään karkkia lattialle ja siitä lapset voivat sitten vapaasti lähteä ottamaan sitä karkkia niin paljon kuin lystää ja syödä mahansa kipeäksi, niin miltä tuntuupi. Tosin onneksi meidän lapset ovat fiksuja ja he eivät syö mahaansa kipeäksi, ainakaan suurin osa. Meidän metsänomistajista suurin osa on onneksi fiksuja, asiallisia, ja he eivät tule pilaamaan metsäänsä, vaikka saisivatkin ottaa sieltä puustoa melkein miten tahansa käyttöönsä.

Mutta se, miksi minä nyt tämän asian tuon niin paljona esille, on se, että minä pelkään todella paljon, että metsänomistajia tullaan käyttämään tässä tilanteessa hyväksi. Minä pelkään, että liian moni metsänomistaja haluaa jättää metsänhoitomaksun maksamatta eli jäädä pois metsänhoitoyhdistyksestä. Sen jälkeen voi käydä niin, että vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevat metsänomistajat joutuvat menemään siitä, mistä aita on matalin. Eli voi käydä hyvinkin niin, että käydään poimimassa metsästä vain parhaat puut pois, parhaat palat pois, ja sitten uudistaminen hoidetaan sillä tavalla, mistä rima on matalimmillaan, elikkä niin, että juuri ja juuri tulevat nämä uudistamisvelvoitteet täytettyä. Tämä on mahdollista. Tämä on se, missä metsänhoitoyhdistys on tähän asti auttanut niitäkin ihmisiä hyvin paljon, jotka ovat olleet tähän asti vähän niin kuin pakkojäseniä metsänhoitoyhdistyksessä. Miten tulee käymään? Saa nähdä.

Metsälain uudistuksen ansiosta metsiä tulee lisää käyttöön. Sitähän tällä uudella metsälailla on perusteltu paljon, että nyt saadaan se 20 prosenttia metsistä, mikä tällä hetkellä ei ole millään tavalla käytössä, myöskin ne alueet saadaan käyttöön. Mutta kuinka paljon näistä 20 prosentista tullaan sitten pilaamaan — sillä tavalla, että poimitaan vain parhaat kohdat sieltä pois ja uudistaminen hoidetaan huonosti? Tämä meidän pitää ottaa tässä tilanteessa vakavasti huomioon.

Nyt minä sitten odotan paljon vastuuta metsän ostajilta, ettei näitä yksin metsänhoidosta vastaavia henkilöitä jätetä yksin eikä heitä huiputeta. Tosin suurin osa metsänomistajista varmasti toimii sillä tavalla, että he aikovat ostaa metsää jatkossakin ja toivovat, että metsä kasvaa jatkossakin, mutta markkinataloustilanteessa kilpailu on kovaa ja minkä verran jää näitä väliinputoavia metsänomistajia?

Sitten toiseen asiaan tässä metsänhoitoyhdistyslain muuttamisessa. Näille pienille metsänhoitoyhdistyksille, joista aikaisemmin ministeri Koskinenkin mainitsi, tämä maksu on tällä hetkellä elinehto, monillekin niistä. Nyt sitten monillekin näistä metsänhoitoyhdistyksistä voi tulla maksuvaikeuksia ensimmäisenä vuonna sen takia, että tämä metsänhoitomaksuhan peritään takautuvasti edelliseltä vuodelta ja nyttenhän jää oikeastaan yhdeltä vuodelta metsänhoitomaksu perimättä, saamatta metsänhoitoyhdistyksiltä. Metsänhoitoyhdistyksethän olisivat toivoneet, että ne olisivat yhden vuoden pitempään saaneet sitä metsänhoitomaksua, joka olisi auttanut siihen, että palkat olisi voitu maksaa oikealla tavalla ja olisi saatu kaikki hommat pyörimään, sillä tämä siirtymäkauden tilanne saattaa aiheuttaa joillekin metsänhoitoyhdistyksille huomattaviakin taloudellisia vaikeuksia.

Minä itse olen aktiivinen metsänhoitoyhdistyksen palvelujen käyttäjä ja kuljen paljon metsäpäivillä, metsätaitokilpailuissa ja tämmöisissä. Tänä syksynä muun muassa Itä-Lapin metsäpäivillä monienkin metsänomistajien kanssa tuli puheeksi, että mitä tarkoittaa tämä muutos. Monelle se oli iso kysymysmerkki, ja kyllä monellekin tuli semmoinen tunne, että nyt tapahtuu metsärintamalla niin paljon muutoksia, että tarvitaan metsänhoitoyhdistys tueksi ja turvaksi tässä kokonaisuudessa, että auttakaa nyt meitä, kun tässä on niin paljon muutoksia työn alla. Ehkä senkin takia on hyvä, että nämä kaikki muutokset tapahtuvat yhtä aikaa.

Vaikka minä olen puhunut kielteistä tästä laista, niin kyllä tässä laissa on myöskin paljon hyviä asioita, mutta joka tapauksessa olisi turvattava pienten metsänomistajien asema. Onhan se hyvä, että nyt voi valita yhdistyksen, mihin kuuluupi. Palvelut tulevat aivan varmasti kehittymään, koska kun ne joutuvat kilpailemaan näistä, että ketkä ovat yhdistyksen matkassa, niin se parantaa aina palveluja. Neuvonnan merkitys tulee lisääntymään. Esimerkiksi metsätuholainsäädännöstä, jota me tänään ympäristövaliokunnassa käsittelimme, tuli esille, että me metsänomistajat tarvitsemme hyvin paljon neuvonta-apua siinä, miten tullaan käyttäytymään.

Toinen iso kokonaisuus on tämä bioenergiapuoli, yleensäkin energiapuun käyttö, se lisääntyy. Nyt on tärkeää se, että metsänomistajat saavat neuvoja, mitä siellä kannattaa tehdä, missä vaiheessa, miten saataisiin metsälle paras hyöty, niin että se kasvaisi myöskin jatkossa mahdollisimman hyvin. Eli metsänhoitoyhdistykset tulevat parantamaan varmasti palveluitaan.

Lopuksi sanoisin, että tehdään tästä laista semmoinen, että metsänomistajat osaavat ottaa käyttöönsä parhaat mahdolliset neuvontapalvelut.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Allekirjoittanutkin haluaa yhtyä siihen toteamukseen, minkä ministeri totesi, että ei nykyinen metsänhoitoyhdistyslaki eikä metsälaki eikä metsälainsäädäntö ole ollut esteenä sille, että puumarkkinat ja markkinahakkuut tällä hetkellä toimivat moniin, moniin vuosiin parhaalla mahdollisella tavalla ja tuontipuuta Suomeen tuodaan ennätyksellisen vähän, elikkä suomalainen kansantalous hyödyntää suomalaisia metsiä tällä hetkellä niin hyvin kuin vain tässä suhdannetilanteessa voi.

Mitä uhkia sitten saattaa olla: Itse suhtaudun myös varauksella tähän metsänhoitomaksun poistamiseen, koska tällä on ollut se merkitys, että metsien hyödyntäminen on ollut erittäin täysipainoista. Metsänhoitoyhdistyksillä on ollut rooli ja velvoite ja oikeastaan pakote palvella myöskin pieniä metsälöitä, pienien metsien omistajia.

Nyt kun metsänhoitomaksu poistuu, niin on selvää, että yhdistykset ja toimijat kohdistavat toimet sinne, missä on volyymia, mistä tulee markkinatuloja, mistä voidaan rahoittaa sitä liiketoimintaa, jota ylläpidetään, ja silloin välttämättä intressi ei ole kohdistaa voimavaroja näihin pieniin metsälöihin. Tiedämme, mikä kuitenkin metsänomistajakunnan rakenne on, ja kuten täällä edustaja Hemmiläkin totesi, puun myyntitulot eivät merkitse monillekaan kovin paljon. Monilla muut tulot ovat niin merkittävät, että metsätulot eivät välttämättä kiinnosta, ja muuten henkilö voi olla passiivinen eikä ehkä ole sitä, joka patistaa, ja muutenkaan viitekehyksessä ei enää edistämistoiminta ole sillä tavalla, pankkien verkosto on vähentynyt, metsäkeskusten resurssit edistämistoimintaan ovat heikentyneet, ja yhteiskunnassa muutenkaan välttämättä ei patisteta käyttämään metsiä vaan enemmän annetaan ansiomerkkejä ja tunnustusta niille, jotka eivät käytä ja jotka suojelevat tai muuten suhtautuvat metsään eri tavalla. Sen tähden näen jonkinlaisena vaarana sen, että voi olla, että pienet metsälöt jatkossa eivät tule sillä tavalla hyödynnettyä kuin tähän asti. Aika näyttää.

Tässä keskustelussa on myös puhuttu metsälain uudistamisen merkityksestä ja valinnanvapaudesta. Nyt pitää muistaa kuitenkin, että metsänomistajia ja metsiä Suomessa on hyvin erilaisia, että yläpuuston harventaminen tai jatkuva kasvatus soveltuu vain hyvin ani harvoihin metsiin, ja sen verran viisautta kuitenkin metsänomistajilla on, että vaikka laki antaa mahdollisuuden, niin kukaan ei välttämättä joka kohteeseen tätä toimenpidettä vie vaan metsiä hoidetaan sillä tavalla, mitä se oma kuvio, se pläntti metsässä edellyttää. Eli valinnanmahdollisuus pitää ottaa tietenkin täysimääräisesti huomioon mutta aina ajatella, sopiiko tämä minun metsääni ja nimenomaan tähän kuvioon, eli järjen käyttö jatkossakin toivottavasti voi olla siellä paikallisella tasolla mahdollista.

Sitten tässä keskustelussa korostettiin, että alalle tulee paljon uusia toimijoita. En välttämättä usko siihenkään, että tämä lainsäädäntö siihen kovin paljon vaikuttaa. Kysymys on enemmän siitä, minkälaisia mielikuvia tämä yhteiskunta metsätaloudesta ja metsien käytöstä ylläpitää, ja se vaikuttaa siihen puunmyyntialttiuteen, ja yleensä käy niin, että jos kylässä joku tekee puukaupan, niin sillä on tarttuva merkitys ja naapurikin uskaltautuu tekemään puukaupan. Ja jotta jatkossa puukauppaa tehdään ja puunostajia on, niin se edellyttää, että me poliittisina päättäjinä pystymme pitämään yllä mielikuvia mutta emme tee mitään sen kaltaista lainsäädäntöä, joka vahingoittaa tai luo sellaisia varjoja, joilla puukauppaan ja puumarkkinaan vaikutetaan niin, että luodaan joitakin odotuksia, jotka kuitenkaan eivät voi toteutua mutta jotka pysäyttävät puukaupallisen toiminnan.

Edustaja Mäkipää totesi, että jokaisella lantilla on kaksi puolta, ja minusta tässä metsänhoitoyhdistyslain käsittelyssä on syytä ottaa huomioon, että näitten positiivisten vaikutusten takapuolella saattaa olla senkaltaisia uhkia, joita emme tunnista emmekä välttämättä tällä hetkellä tiedä. Itse koen suurena vaarana nimenomaan pienten metsälöiden hyödyntämisen jatkossa. Ihmiset passivoituvat eivätkä välttämättä käytä metsiään. Toivon, että tässä jatkokäsittelyssä tämä asia jollakin tavalla voidaan ottaa huomioon.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Metsänhoitoyhdistyksiä koskevaa lainsäädäntöä esitetään muutettavaksi siten, että metsänhoitoyhdistyksille suoritettavasta lakisääteisestä metsänhoitomaksusta luovuttaisiin, samoin viranomaisen vahvistamista yhdistysten toimialueista. Yhdistykset rahoittaisivat toimintansa jäsenmaksuilla sekä liiketoimintansa tuotoilla. Metsänhoitomaksusta luopumisen myötä metsänhoitoyhdistysten liiketoimintaa koskevat rajoitukset myös poistettaisiin.

On tärkeää, että eri tahot ovat voineet vaikuttaa lain laatimisvaiheissa tähän nyt käsiteltävään asiaan. Muutokset ovat suuria, ja vapautuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että metsänomistajan ei tarvitse enää kuulua metsänhoitoyhdistykseen. Kun toiminta nyt vapautuu, on kuitenkin huolehdittava siitä, että metsänhoitoyhdistysten tekemä arvokas ja tärkeä työ jatkuu myös tulevaisuudessa. Lainmuutoksen myötä metsäpalvelujen tarjoajille halutaan luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset. Muutoksen odotetaan tuovan myös uusia työpaikkoja alalle ja näille metsänomistajille tarjottujen palveluiden parissa. Itse kyllä hieman epäilen tätä tulevaisuuden näkymää.

Yleinen kehitys on viime vuosikymmeninä ollut se, että kaupunkimetsänomistajien määrä on jatkuvassa kasvussa ja metsänhoitoon on tullut lisää erilaisia metsänhoitomenetelmiä. Tämä on toki sallittava metsänomistajille. Monet metsänomistajat ovat nykyään kuitenkin aika vähän tekemisissä omistamiensa metsien kanssa, koska elävät usein toisaalla kuin omistamansa metsät, hyvinkin kaukana niistä. Tämän vuoksi on toivottavaa, että metsänomistajat kuitenkin käyttävät tulevaisuudessa metsänhoitoyhdistysten palveluja hyväkseen ja ovat myös jäseninä takaamassa yhdistysten toiminnan. Tosiasia on, että metsänhoitoyhdistykset ovat metsänhoidon ammattilaisia ja auttavat metsänomistajia hyvin paljon.

Metsäteollisuus kannattaa metsäpalvelumarkkinoiden avaamista. Toisaalta esimerkiksi MTK on kannassaan varovainen ja odottaa tuloksia, mitä puu- ja metsäpalvelumarkkinoilla yhdistyslain muutoksen jälkeen tapahtuu. Metsänomistajien lähtökohdista on olennaista, että palvelu- ja edunvalvontaketjua kyetään edelleen selkeyttämään ja vahvistamaan.

Arvoisa puhemies! Jäsenyys metsänhoitoyhdistyksessä perustuisi jatkossa siis vapaaehtoisuuteen. Tässäkin tilanteessa on tunnustettava metsänhoitoyhdistysten erittäin tärkeä rooli puuhuollon jatkuvuuden takaajina. Metsänhoitoyhdistykset huolehtivat hyvin kokonaisvaltaisesti metsänomistajien metsäomaisuudesta, tarvittaessa aina sieltä taimien istutuksesta puukauppoihin asti. Myös harvennukset ja muu metsänhoitotyö hoituvat metsänhoitoyhdistyksen kautta. Siksi on toivottavaa, että metsänhoitoyhdistysten tekemä tärkeä työ säilyy eikä hiivu tämän lainmuutoksen myötä. Aivan kuten edustaja Kalli totesi, niin tässä kolikolla on aina kaksi puolta, ja se on otettava tässäkin asiassa huomioon. Metsänhoitoon tarvitaan jatkossakin toimivia hoitoketjuja, ja ne eivät saa katketa missään vaiheessa. Tarvittaessa tätä lainsäädäntöä on tarkistettava ja tarkasteltava uudelleen, mikäli uusi lainsäädäntö ei toimi tai heikentää metsänhoidon tilaa.

Arvoisa puheenjohtaja! Aivan lopuksi haluan todeta, että kyllä metsänhoitoyhdistyksestä on ollut itsellenikin ja perheelleni erittäin paljon hyötyä ja apua esimerkiksi puukauppoja sekä metsänhoitotöitä tehdessä. Kun metsäkauppoja on tehty, kyllä ne eri firmojen antamat tarjoukset olisivat vaatineet aika paljon itseltäni tutkimista ja setvimistä, mikä niistä olisi ollut se edullisin. Sen teki puolestani metsänhoitoyhdistys.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu on laajentunut käsittelemään koko metsäsektoria ja sinänsä varmaan sopii tähän. Kuitenkin itse haluan nostaa esille sen, että metsänhoitoyhdistyksissä rakennemuutosta on ollut jo usean vuoden ajan, voisi sanoa, vuosikymmenen ajan. Pienempiä metsänhoitoyhdistyksiä on liittynyt yhteen, ja meillä Pohjois-Karjalassa, omassa kotimaakunnassani, on koko maakuntaa käsittävä Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala, joka on pinta-alaltaan Suomen suurin metsänhoitoyhdistys. Siellä varmaan on tilanne se, että tällä hetkellä voimavarat ovat hyvät hoitaa koko maakunnan metsänomistajien asioita, ja uskon, että varmaan tämäkin lainmuutos, joka nyt on lähetekeskustelussa, vauhdittaa suurempien yhdistysten perustamista.

Mutta itse ajattelen tilanteen niin, että onko tämä lakimuutos tehty metsänomistajan vai metsäteollisuuden lähtökohdista. Varmaan on niin, että molemmilla on ollut jonkinlaista tarvetta, varmaan pääpaino on ollut metsäteollisuuden puolella, mutta kyllähän tämä voi palvella myös metsänomistajaa onnistuessaan kohtuullisen hyvin. On selvää, että osalla metsänomistajista saattaa olla tilanne, että eivät tee puukauppoja esimerkiksi kymmeniin vuosiin mutta maksavat metsänhoitomaksua tällä hetkellä veronluonteisesti, ja tietysti heille se on kevennys.

Mutta itse ajattelen kuitenkin metsää niin, että se on omaisuusmassa, jota tulisi aina pitää kunnossa ja lähinnä samalla tavalla kuin kiinteistöjä. Kiinteistöjähän pitää pitää myös kunnossa, että ei tule kosteus- ja homeongelmia. Kuitenkin kaikki tiedämme sen, että kaikki eivät pidä kiinteistöjä kunnossa, mutta eivät kaikki pidä myöskään metsiä kunnossa. Tässä tapauksessa varmaan metsänhoitoyhdistysten rooli on aivan keskeinen ja ne ovat siinä avunantajina, mitä milloinkin tulisi tehdä.

Se on selvää, että kun maksuina on kerätty rahaa varsin paljon, 27—28 miljoonaa euroa, puolet suurin piirtein kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisesta valtion tuesta eli Kemera-rahasta, niin mittava summahan sinne yhdistyksille rahaa on kertynyt. On varmaan niin, että vuosien mittaan yhdistysten rooli on ollut metsäkaupassa hyvin keskeinen mutta myös siellä taimikon hoidossa, nuoren metsän kunnostuksessa.

Nythän tässä on hieman tullut muutoksia siihen, että tämmöistä suunnittelutyötä eivät voi enää yhdistykset laskuttaa Kemera-tuen yhteydessä, ja tämä on varmasti vähentänyt sitä, että metsänhoitoyhdistysten henkilökunta tavallaan ennakkoon suunnittelee ja hakee semmoisia kohteita, jotka olisivat tärkeitä taimikon hoidon ja nuoren metsän kunnostuksen osalta. Tilanne on menossa jossakin määrin huonompaan kuntoon ja huonompaan suuntaan.

Sehän on aivan selvää, että metsäteollisuuden merkitys kansantalouden kannalta on erittäin suuri, muutoksia toki tapahtuu, paperin kysyntä vähentyy. Mutta sellumarkkinat tällä hetkellä vetävät varsin hyvin, ja se on tietysti erittäin hyvä asia. Ainut ongelmahan meillä Suomessa on se, että metsäteollisuuden tuotantolaitoksia on Itä- ja Pohjois-Suomesta viime vuosina varsin paljon ajettu alas ja on tulossa niin sanottu nollaraja entistä etelämmäksi. Mitä se sitten vaikuttaa metsänhoitoyhdistysten rooliin ja toimintaedellytyksiin näillä alueilla, jää kaiken kaikkiaan nähtäväksi.

Mutta yleisesti ottaen, kuten totesin debatissa, tätä on valmisteltu hyvässä yhteisymmärryksessä metsänomistajatahon kanssa ja onnistuessaan varmasti tämä on ihan toimiva kokonaisuus. Mutta kyllä me oikeasti tarvitsemme myös muita metsänkäyttöä edistäviä toimenpiteitä, ja tähän varmasti vielä tälläkin vaalikaudella todennäköisesti palataan.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän metsänhoitoyhdistyslain valmisteluhan aloitettiin jo viime kaudella. Sitä on tehty pitkään ja monipuolisella valmistelutavalla, ja on hyvä, että siinä on otettu kaikki mahdolliset tahot huomioon ja keskustelua on heidän kanssaan käyty. On myöskin hyvä, että tämä on erillislaki, eikä niin kuin tuossa viime hetkillä tämän lain eduskuntaan tuloa edellä ainakin valtiovarainministeriö oli kovasti innokas ja kiinnostunut siitä, josko tämä ei olisikaan erillislaki vaan että tämä menisi normaalin yhdistyslain puitteissa. Nyt kuitenkin puhutaan suomalaisen yhteiskunnan, suomalaisen talouden, työllisyyden, hyvinvoinnin kannalta niin keskeisestä alasta, metsäalasta, että on täysin paikallaan, että se on erillislaki, ja hyvä, että ministeri Koskinen sai pidettyä tässä päänsä ja se viime kaudellakin mukaan kirjoitettu asia nyt sitten toteutui tämän lainuudistuksen myötä.

Muutama asia, joka tässä keskustelussa on tullut jo esille, täytyy heti tähän kättelyyn sanoa: Metsänomistajilla on tähänkin asti ollut täysi valta ja vapaus valita ihan ne palveluntuottajat, mitä he ovat itse halunneet. Jäsenmaksu on ollut pakollinen, mutta ei niitä palveluita ole kenenkään tarvinnut käyttää. Kaiken lisäksi ne palvelut ovat maksaneet vielä erikseen, niin että siinä mielessä tämä ei ole hirvittävän iso muutos, mutta sen sijaan yhdistyksille tämä on iso muutos. Niin kuin moni edustaja on täällä jo todennut, osa yhdistyksistä on jo valmistautunut tähän ja on varmasti mielissäänkin tämän lain myötä sen vuoksi, että se antaa mahdollisuuksia laajemmin harjoittaa sitten metsänhoitoyhdistysten puitteissa puukauppaa ja muita sellaisia toimia, jotka tähänastisen lain mukaan ovat olleet erilaisten rajoitusten piirissä.

Puhemies! Erityinen huoli on tietenkin meillä tämän metsänomistajarakenteen osalta, joka on edelleenkin mennyt siihen suuntaan, että tuo keskimääräinen metsälökoko on pienentynyt, ja myöskin metsänomistajarakenne on muuttunut erittäin paljon. Etämetsänomistajia on tullut yhä enemmän ja yhä lisää ja sellaisia metsänomistajia, joilla ei tarkkaa tietoa omasta metsäomaisuudestaan ole, sen hoitamisesta ja sen mahdollisuuksista. Siksi me tarvitsemme puolueettoman tahon, joka tätä työtä tekee, tietoa jakaa varsinkin näille metsänomistajille. Siinä mielessä metsänhoitoyhdistysten rooli on jatkossakin erittäin tärkeä. Se on ollut sitä tähän asti, ja se on erityisen tärkeä tästä eteenpäin, koska tämä kehityksen kulku näkyy jatkuvan, joka ei välttämättä ole meidän yhteiskunnan kannalta se paras mahdollinen kehityksen suunta. Siksi pitää myöskin miettiä lisää muita keinoja, joilla tämä kehityksen kulku saataisiin katkaistua. Siihen tulee sukupolvenvaihdosten helpottamiset. Siihen tulee yhteismetsien perustamisen edelleen helpottaminen, jota varsinkin viime kaudella tehtiin. Siihen kuuluu myöskin perikuntien metsänomistuksen kannustaminen siihen suuntaan, että siellä juohevampi ja joustavampi omistamisen tapa valittaisiin kuin mitä perikunta on.

Puhemies! Meidän kaikkien tehtävä on antaa metsäalalle sellainen signaali, että se on tulevaisuuden ala. Ja erittäin huolissamme meidän pitää olla siitä, että metsäalan vetovoima on tällä hetkellä vähän huononlainen. Siitä on muun muassa metsäteollisuus ollut huolissaan. Alalle ei hakeudu riittävästi nuoria ihmisiä, nuorta väkeä, ja juuri tälle alalle me tarvitsemme nuorta, uutta ajattelua, koska siihen kilpailuun, jota tällä hetkellä kohtaamme maailmalta — ennen kaikkea tuolta eteläiseltä pallonpuoliskolta, mutta myöskin siitä, että jatkuvasti uusiutumattomien luonnonvarojen tuottajat keksivät uutta — meidän pitää vastata, jotta me saavutamme ne yhteiskunnalliset tavoitteet, joita olemme Euroopassa ja Suomessa ja maailmanlaajuisesti asettaneet, että me pystymme myöskin ilmastovaikutuksia hillitsemään ja saamaan sitä kautta uusiutuville luonnonvaroille lisää tilaa ja lisää mahdollisuuksia. Se on erittäin tärkeä asia, ja siksi meidän pitää täältä myöskin tämän lain yhteydessä tällainen signaali antaa. Se on päivänselvä asia. Metsiä pitää käyttää. Ne ovat tällä hetkellä vajaakäytössä Suomessa. Totta kai kestävällä tavalla kaikki tämä, mutta meillä ei ole varaa jättää meidän metsiä käyttämättä. Se on se päällimmäinen asia.

Puhemies! Ihan lopuksi: Meidän ei myöskään tule asetella eikä valmistella sellaisia asioita, että me lisäisimme metsänomistajien rasituksia ja lisäisimme veroja, vaikkapa sitä metsätilamaksua, olkoon se millä nimellä tahansa, elikkä sitä veroa, joka aina aika ajoin nousee esille, elikkä metsän kiinteistöveroa. Se on asia, jolla vuorenvarmasti viedään asioita huonompaan suuntaan, ja siksi tällaisia harkitsemattomia ajatuksia ei pidä käyttöön ottaa vaan kannustaa metsänomistajia käyttämään omia metsiään kestävällä tavalla ja niin kuin meidän kasvumme antaa myöten: enempää ja isompaa käyttömäärää kuin tällä hetkellä.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki käytti hyvän puheenvuoron siitä, miten turvataan teollisuuden puuhuolto.

Minä pikkusen kritisoisin tuota metsänhoitoyhdistystä, mikä tässä on ollut semmoisena kantona kaskessa, elikkä se on ollut ongelma teollisuudelle ja puun hankinnassa. Esimerkiksi se huudattaa puuta elikkä korottaa niitten hintoja, ja se ei ole läpinäkyvää ollut se touhu, koska jos on tullut halpa leimikko tai tämmöinen, se ostaa itselleen ja sitten myy sitä elikkä koko ajan on ollut niin kuin kahdella jakkaralla: ostamassa ja myymässä ja nostamassa tätä puun hintaa turhan takia. Kyllä ne markkinat sen hinnan määräävät.

Jospa tämän lain myötä tämmöiset ongelmat saadaan pois tuolta.

Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lainmuutos sisältää siis asian siitä, että metsänomistajan lakisääteinen jäsenmaksu poistuu ja hän saa vapaasti nyt valita yhdistyksen, johon kuuluu, tai olla kuulumatta. Tämä tulee varmasti muuttamaan metsänhoitoyhdistysten toimintaa. Yhdistykset eivät voi enää luottaa siihen, että jäsenmaksu tulee tilille automaattisesti. Jokainen metsänhoitoyhdistys joutuu kilpailemaan tulevaisuudessa jäsenet itselleen. Oman toiminnan laatu on silloin se, joka ratkaisee, liittyykö metsänomistaja yhdistykseen vai ei. Toimihenkilön aktiivisuus ratkaisee. Passiivinen viranomaisluontoinen toiminta ei houkuttele metsänomistajia jäsenyyteen, vaan toiminnan täytyy olla aktiivista ja mahdollisuuksia etsivää ja niitä metsänomistajalle tarjoavaa.

Tämä muutos tapahtuu aikataulullisesti samassa yhteydessä, kun uusi metsälaki tulee käytäntöön, ja tämä metsälakikin tuo tietyllä tavalla uuden tilanteen. Metsänomistajien on nyt ensi vaiheessa perehdyttävä lakiin, ja näen, että tässä juuri on erityisen iso mahdollisuus meidän metsänhoitoyhdistyksille. Nyt juuri metsänomistajat tarvitsevat neuvontaa ja ohjausta, miten eletään tämän uuden metsälain aikana. Aktiivinen yhdistys ja toimihenkilö etsii kontaktin metsänomistajaan, ja hänellä on nyt siihen hyvä syy, jonka myös metsänomistaja ymmärtää.

Samalla kun metsänhoitoyhdistys löytää tällä tavalla kontaktin myös ennen passiivisina toimiviin metsänomistajiin, jotka eivät juuri hakkuita ole tehneet, eivät edes tiedä, missä heidän metsälönsä sijaitsee, niin tässähän tarjoutuu metsänhoitoyhdistykselle mahdollisuus esitellä metsälön hakkuumahdollisuuksia, ja kun siinä onnistutaan, niin silloin puuta lähtee markkinoille ja rahaa tulee metsänomistajille ja kaikki voittavat.

Minulla henkilökohtaisesti on kokemus aktiivisesta toimihenkilöstä. Lassila katsoo aina myös kaupanteon yhteydessä naapurinkin metsäpalstaan, ja jos huomaa, että naapuri on ollut passiivinen tai ei ole käynyt metsässä, niin hän pyrkii ottamaan kontaktia, yhdistelee tarjouspyyntöjä ja saa aikaan paremman lopputuloksen kuin jos tilanne olisi jäänyt vain yhden metsälön tarkasteluun.

Tällä lailla on siis kaksi puolta. Jos jokin yhdistys toimii passiivisesti, niin se tarkoittaa sitä, ettei se nykyiselläänkään ole hoitanut silloin oikein omaa tehtäväänsä sillä tavalla kuin olisi pitänyt kunnolla tehdä. Näille yhdistyksille tulee vaikeuksia. Jos ne eivät ole saavuttaneet metsänomistajien luottamusta nyt ja jos eivät ne muuta toimintatapaa, niin ne eivät saavuta sitä myöskään tulevaisuudessa ja varmasti jäsenmäärä jää vähäiseksi, mutta jos on aktiivinen yhdistys ja toimihenkilö, niin tämä laki on mahdollisuus. Siitä edellä esimerkkejä kerroin.

Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä, maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, otti lopuksi tällaisen laajan näkökulman. Ymmärrän, että hän on juuri Kanadan mahdollisuuksiin perehtyneenä ja sieltä palanneena kovasti intoutunutkin tähän laajaan, isoon kuvaan. Se oli tärkeä havainto, minkä hän nosti esille.

Itse nostan tässä esille symbolitapauksen, nimittäin kun olin täällä eduskunnassa vuonna 2004, niin meidät yllätti Kiina-ilmiö, ja se lähti liikkeelle Kemijärveltä, kun Salcomp yhtäkkiä siirsi toimintansa Kiinaan, ja siitä sitten seuraavat vuodet olivatkin yhtä Kiina-ilmiötä Suomessa.

Nyt on alkanut uusi ilmiö, ja tämä on erikoista, että se tapahtuu nimenomaan Kemijärvellä. Keitele Group on ilmoittanut valmistelevansa investointia liimapalkkitehtaan sijoittamisesta Kemijärvelle. Tämä investointi voi käynnistää myös muita metsänkäyttömahdollisuuksia ja laajentaa sitä toimintaa Lapissa. Sillä on erittäin iso merkitys Itä-Lapille mutta myös koko Lapille. Se vaikuttaa kantohintoihin ja sitä kautta metsänomistajiin, joista myös tässä paljon olemme keskustelleet tänä päivänä.

Biotalouden uusi kasvu on alkanut, ja se tuottaa tällaisia investointeja kuin tämä mainittu Kemijärven uusi investointi on, paikkaan, josta ajateltiin, että sinne ei enää sellutehtaan jälkeen voi mitään uutta tulla, mutta niinpä vain tulee. Uskon, että näitä tulee muitakin ja eri puolille Suomea erilaisia metsänkäyttömuotoja. Tässä on valtavat mahdollisuudet. Myös tämän näkeminen, metsän uusien käyttömuotojen näkeminen ja ymmärtäminen, avaa aivan uusia haasteita metsänhoitoyhdistyksille ja sen toimihenkilöille. On tiedettävä, on tunnettava, on nähtävä laajasti metsän käyttömahdollisuudet ja valettava metsänomistajiin uskoa siihen, että tämä on todellinen tulevaisuuden ala.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain muuttamisesta ja eräiden lain olemassa olevien säännösten kumoamisesta ei kaikilta osin ole onnistunut. Menee niin sanotusti metsään ja päin honkia, ja kohta ollaan kuusessa.

Iso osa näistä nykyisistä metsänomistajista, kuten on mainittu, asuu kaupungeissa, eikä heillä ole sellaista elävää kosketusta omistamiinsa metsiin, kuten aiemmilla sukupolvilla on ehkä ollut, ja juuri tämänkaltaisille metsänomistajille nämä metsänhoitoyhdistykset ovat olleet vihreän kullan arvoisia. Ne ovat neuvoneet ja patistaneet omistajia puukauppoihin silloin, kun se on ollut kannattavaa. Ilman niitä suuri osa metsänomistajista jättäisi metsänsä aivan oman onnensa nojaan. On vaara, että tulevaisuudessa Suomen metsät ovat liki arvotonta luonnontilaista risukkoa, mikä ilmeisesti osalle tästä hallituskuusikosta sopiikin.

Toki hyvänä puolena voidaan mainita edustaja Hakkaraisen esiin nostama kahdella jakkaralla istuminen ja pelaaminen puun hinnalla, joka tämän lain myötä ehkä toivottavasti saadaan loppumaan. Lain myötä ehkä myös vähän huonommat metsänhoitoyhdistykset aktivoituvat metsänomistajien suuntaan ja näin ollen pystyvät kehittämään toimintaansa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä laki esittää minulle enempi kysymyksiä kuin arvostelua, koska on semmoisia asioita, että kun ikäni maaseudulla olen kasvanut ja pienellä kotitilalla kun olen istuttanut puita ja ollut myös harventamassa niitä ja ollaan tehty joskus puukauppaa, niin kyllä nämä metsänhoitoyhdistykset ainakin minulle ovat olleet hyvin tärkeitä toimijoita, jotka ovat neuvoneet, mitenkä pitäisi tehdä.

Nythän näistä metsänhoitomaksuista luovutaan, sehän on suurin asia. Näistä maksuista on ennen tullut 27 miljoonaa vuodessa, eli jokainen metsänomistaja on noin 80 euroa vuodessa maksanut tätä metsänhoitomaksua, ja nyt tulee niin sanottu jäsenmaksu, jota on odotettu, että se vähentyy puoleen eli 13,5 miljoonaan euroon.

Mutta ensinnäkin yleisperusteluissa kuvataan metsänhoitoyhdistyksien nykytehtäviä ja tilaa, taloudellista asemaa sun muita. Varoja saa käyttää siis metsänomistajien neuvontaan, koulutukseen, tiedotukseen sekä metsien kestävän hoidon ja käytön edistämiseen sekä metsien biologisen monimuotoisuuden edellytysten turvaamiseen, mutta perusteluissa ei kuitenkaan mainita, millä tavalla nämä tehtävät jatkossa hoidetaan ja kuka ne jatkossa rahoittaa. Hoitaako julkinen hallinto nämä tehtävät, ja löytyvätkö heiltä siihen nämä vaadittavat varat? Nyt nämä varat on otettu metsänomistajilta.

Edelleen metsänhoitoyhdistysten tarjoaman neuvonnan merkitys on ollut yksityismetsänomistajien puukaupassa merkittävää. Seuraavassa kohdassa todetaan, että lain tavoitteena on "edistää metsätalouselinkeinon kilpailukykyä ja kannattavuutta". Tavoitteena on "myös luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset eri toimijoille". Merkittävimmän toimijan poistuessa markkinoilta, eli tämän metsänhoitoyhdistyksen, lisääkö se kilpailua, lisääntyvätkö puun markkinoille tulo ja metsänhoitotyöt? Tässä muutamia kysymyksiä.

Ja metsätoimihenkilöiden vähentyminen. On itsestään selvää, että kun puolella vähentyvät rahat, niin tulee myös varmaan työttömiä työttömyyskortistoon, ja on laskettu, että noin 3—4 miljoonaa menee valtiolta työttömyyskorvausten maksamiseen. Paljon varmaan jää näiltä pienmetsänomistajilta, joita minä niin kuin edustan, että on peräti puoli hehtaaria metsää tällä hetkellä, ne jäävät palveluiden ulkopuolelle. Töitä jää tekemättä, ja metsureita sun muita jää varmaan työttömiksi.

Mielestäni myös tämä metsänhoitomaksu on ollut suhteellisen edullinen valtiolle ja yhteiskunnalle. Kustannukset on kerätty metsänomistajilta itseltään, ja valtion ei ole tarvinnut käyttää niihin rahoja. Onko valtiolla eli metsäkeskuksilla nyt mahdollisuus lisätä resurssejaan yksityismetsänomistajien neuvontaan ja koulutukseen? Esimerkiksi maatalouden puolella on merkittävillä summilla avitettu maatalouden neuvontaorganisaatioita. Myös on paljon puhuttu näistä Kemera-rahoista. Uhkaako, että näitä jäisi käyttämättä, koska yhdistyksissä ei olisi enää niin paljon henkilöitä, jotka voivat markkinoida näitä, ja näin jää siis käyttämättä näitäkin rahoja?

Sitten eräs metsänhoitoyhdistyksen ihminen sanoi, että heiltä ei ole pyydetty lausuntoa ollenkaan mutta siitä huolimatta muutamat yhdistykset ovat lähettäneet lausunnon ministeriölle. Tiedä sitten, pitääkö paikkaansa, mutta kuten sanoin, niin varmaan nämäkin kysymykset selviävät valiokunnassa, mutta mielestäni tässä on kyllä paljon arveluttaviakin tekijöitä. Toivottavasti olen tässä asiassa väärässä.

Timo Kalli /kesk:

Kiitos puhemies! Kahteen asiaan.

Toinen edustaja Hakkaraisen puheenvuoroon liittyen: Merkittävä osa tämän päivän puukau-pasta käy niin, että Hakkarainen antaa valtakirjan allekirjoittaneelle, joka jättää metsänkäyttöilmoituksen ja vie sen puukaupan sähköiseen markkinapaikkaan, jossa se välttämättä ei kovin montaa tuntia tai päivää kestä, kun syntyy kauppa, ja silloin asetan sille leimikolle hintapyynnön, ja sillä hintapyynnöllä ostaja sen ostaa tai ei osta. Ei siinä mitään vedätystä tai huutokauppaa käydä.

Sitten toinen asia: Meillähän on hyvin erikokoisia metsänhoitoyhdistyksiä. Kymmenkunta vuotta sitten metsänhoitoyhdistysten tuloista jopa puolet syntyi metsänhoitomaksuista, tällä hetkellä parhaillaan puhutaan enää muutamasta prosentista. Mutta mitä pienempi yhdistys, sitä pienempää työvalikoima ja palvelutarjonta, ja silloin tämän metsänhoitomaksun merkitys on suurempi.

Reijo  Hongisto  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Monissa puheenvuoroissa on kannettu huolta metsätilojen pirstaloitumisesta ja nähty sellaisia vaihtoehtoja, että pirstaloitumista pienennetään yhteismetsillä tai muilla.

Edustaja Jokinen pohti puheessaan, olisiko tulevaisuudessa myös Suomessa otettava käyttöön metsäkiinteistöille joku hehtaarikohtainen alaraja. Minä itse suhtaudun erittäin varauksellisesti ajatukseen alarajasta, sillä hehtaarikohtaiseen alarajaan siirryttäessä pakotetaan rajan alle jäävän metsätilan omistaja joko ostamaan tarvittava määrä lisää metsää taikka myymään se liian pieni metsätilansa. Metsänomistaja asetetaan siis pakon eteen. Tämän takia onkin mielestäni syytä kysyä, kuinka taataan asianmukainen hinta metsäkiinteistölle, jos metsänomistaja joutuu myymään metsäänsä taikka ostamaan sitä lisää. Lakiuudistuksen tarkoituksena on lisätä vapautta metsänomistajalle, ja tuntuisi perin oudolta, mikäli tätä vapautta leikattaisiin asettamalla tulevaisuudessa joku minimimäärä metsäkiinteistöjen koolle.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Koskinen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Emme tarvitse viittäkään minuuttia. Tuo on kohtuullisen selkeää, mitä edustaja Hongisto tuossa lopussa otti: En ole tuommoista kuullutkaan, eikä tuommoista alarajaa ole kukaan esittänytkään, mutta voihan olla, että sitä ei kaikkea kuulekaan. Joka tapauksessa ei se nyt sovi millään tähän suomalaiseen järjestelmään.

Muutama huomio tästä keskustelusta. Jotkut olivat huolissaan siitä, miten käy alan työpaikkojen. Koska metsissä työt eivät vähene, pikemminkin siellä on tekemätöntäkin työtä, niin minä uskon, että sillä ei ole vaikutusta. Voi olla, että kaikki yhdistykset eivät pysty pitämään niitä henkilöitä, jotka tällä hetkellä ovat palkkalistoilla, mutta on varmasti muita metsäalan palveluntarjoajia, jotka ammattimiehiä tai -naisia kyllä ottavat palkkalistoilleen ja tarjoavat niitä samoja palveluita, ovat ne nyt sitten erityyppistä metsänhoitotyötä tai suunnittelutyötä tai jotain muuta vastaavaa. Jos sille palvelulle on ihan oikeasti kysyntää, niin kyllä sitten varmasti töitäkin sieltä löytyy.

Joku oli huolissaan siitä, onko siirtymäaika riittävä tai onko se liian lyhyt tai liian pitkä. Tämä on kompromissin tulos. Jotkut olisivat ehkä halunneet vähän pidempää siirtymäaikaa metsänhoitomaksun kantamisessa. Jotkut olisivat toivoneet, että loppuisi saman tien sen kantaminen. Nyt päädyttiin tähän, mikä tässä esityksessä on. Tietysti valiokunnassa varmaan kuulette sitten hyviä syitä ja selityksiä, pitäisikö sitä muuttaa vai ei. Minun mielestäni tämä on kompromissi, joka kelpaa kyllä suurimmalle osalle tähän lain valmisteluun osallistuneista.

Totta kai, niin kuin muissakin esityksissä, ainahan voidaan lähettää vapaaehtoisestikin lausuntoja. Niitä on ministeriöön tullut aika paljon. Kun tätä asiaa on nyt, voisi sanoa, erittäin avoimesti valmisteltu tässä noin kaksi vuotta, niin kyllä varmaan jokainen, joka on jollakin tavalla ollut kiinnostunut näistä metsänhoitoyhdistysasioista tai tähän liittyvästä lainsäädännöstä, on nähnyt, mitä on tapahtumassa, ja on pystynyt ottamaan yhteyttä joko sähköpostilla, kirjeellä tai olemalla muuten aktiivinen. Sitä palautetta on kyllä aika paljon tullutkin, kiitos siitä monille metsänomistajille, ja siinä mielessä on tietysti ollut mukava todeta, että valtaosaltaan palaute on ollut positiivista, eli ymmärretään se, että metsäkenttäkin on muutoksessa ja että tarvitaan tämän tyyppisiä ratkaisuja, joissa metsänomistajilla on enemmän valinnanvapauksia ja sitä kautta myös omaa vastuunkantoa. Uskon, että tämä kyllä laajasti otetaan mielihyvin vastaan.

Tähän liittyy myös tämä kilpailuneutraalisuusnäkökulma, josta tuossa avauspuheenvuorossanikin totesin, että myös EU:n suuntaan on Suomesta päin lähetetty kirjelmiä, joissa on todettu, että tämä meidän nykyinen järjestelmä ei ole tasapuolinen ja toimiva kaikilta osin. Myös Euroopan unioni on seurannut näitä meidän uudistuksia ja silloin tällöin kyselee, mitä te aiotte tälle laille tehdä. Viimeksi kun he kävivät Suomessa, taisi olla noin vuosi, puolitoista sitten, niin kerroimme, että meillä on valmistelu käynnissä ja tässä on näitä päälinjauksia, mitä on ajateltu tehdä tämän asian suhteen, ja se vastaus heille kelpasi. Siinäkin mielessä tämä täyttää kyllä ne kaikki vaatimukset, mitä edellytetään kilpailuneutraliteetin osalta. Siinä mielessä tämä on kohtuullisen hyvä asia.

Joku voi sitten miettiä, miten sitten niitä palveluita tällä hetkellä tehdään. Kyllä tietysti jäsenet, niin kuin aiemmin sanoin, päättävät itse, minkä tyyppisiä palveluita sitten metsänhoitoyhdistykset antavat omille jäsenilleen ja mistä jäsenet ovat valmiita maksamaan. Eihän yhdistyksillä mitään velvoitteita sinänsä nytkään kovin paljon ole. Voidaan neuvoa jäseniä, mutta niin voidaan tehdä jatkossakin. Kyllä uskon, että tämä sopii erittäin hyvin tähän tämän päivän kuvaan, mitä tapahtuu.

Edustaja Eerola taisi olla vähän huolissaan siitä, jääkö sitten joitakin asioita hoitamatta, kun hyvät yhdistykset ehkä muuttuvat tai tilanne muuttuu. Tietysti vastakysymys on sitten se, että onko nyt ihan kaikissa yhdistyksissä ihan kaikilla palveluntarjoajilla ollut palvelut kunnossa, koska erään Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan Suomessa on noin 30 prosenttia metsiä, joissa ei ole 30 vuoteen käyty ollenkaan. Kyllä siellä tehtävää olisi ollut aika paljon, niin että toivottavasti nyt näillekin metsänomistajille löytyy sitten joku palveluntarjoaja, joka ottaa yhteyttä, ja taas päinvastoin, että myös se metsänomistaja itse aktivoituu miettimään, mitä siellä omassa metsässä voitaisiin tehdä, ja jos ei ole osaamista tai aikaa tai mahdollisuuksia hoitaa sitä metsää, ostetaan se palvelu jostain muualta, ja jos ei ole kiinnostusta metsän tyyppiseen omaisuuteen, niin sitten kannattaa se myydä kyllä pois, koska tuntuu olevan niin, että kauppa kyllä käy myös metsäkiinteistömarkkinoilla, että varmasti ostajia löytyy.

Keskustelu päättyi.