Arja Juvonen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat, jotka vielä täällä salissa jaksatte olla! Kyseessä on lakialoite ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 20 §:n muuttamisesta. Selkokielellä sanottuna lakialoitteen tarkoitus on kirjata hoitajamitoitus vanhuslakiin.

Tässä lakialoitteessa ehdotetaan muutettavaksi lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, ja tämähän tunnetaan nimellä vanhuspalvelulaki. Lakia ehdotan muutettavaksi siten, että lain henkilöstöä koskevaan 20 §:ään lisätään uusi 3 momentti, jossa henkilöstön vähimmäismäärästä säädetään nykyistä tarkemmin.

Vanhuspalvelulain toimeenpanoa selkeyttämään ja tukemaan laaditut laatusuositukset sisältävät ikääntyneiden henkilöiden hoitoon liittyviä ohjeistuksia ja suosituksia. Ikääntyneiden hoidon laadun parantamisen edellytykseksi laatusuosituksissa määritellään muun muassa henkilöstön määrää eli hoitajamitoitusta. Laatusuosituksessa esitetään henkilöstön vähimmäismääräksi tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,5 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Mikäli terveyskeskusten vuodeosastoilla on pitkäaikaishoidossa asiakkaita, joiden hoidon tarve on perusteltu lääketieteellisesti tai turvallisen hoidon varmistamiseksi, vähimmäismitoitus on 0,6—0,7 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Laatusuosituksessa esitetty henkilöstön vähimmäismitoitus tarkoittaa todellista hoitoon osallistuvan henkilöstön mitoitusta, jossa poissa olevien työntekijöiden osuus korvataan sijaisilla.

Laatusuosituksissa vanhuspalvelulakiin sisältyvä henkilöstöä koskeva säännös edellyttää, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaavat heille laadukkaat palvelut. Vanhuspalvelulain 20 §:n on arvioitu antavan laatusuosituksille ja viranomaisvalvonnalle aikaisempaa vankemman pohjan. Lakitasoiset säännökset on tarkoitettu vahvaksi tueksi muun muassa laatusuosituksessa esitettyyn henkilöstön määrään.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on tehnyt selvityksen hoitajamitoituksen toteutumisesta ympärivuorokautisissa vanhusten asumispalveluissa. Tämä selvitys suoritettiin tutkimalla toteutuneet henkilöstömitoitukset keväällä 2014 kolmen viikon työvuorolistoista sellaiselta ajanjaksolta, johon ei sisältynyt normaalista arjesta poikkeavia juhlapyhiä tai lomajaksoja. Nämä selvitykseen osallistuneet työpaikat olivat julkisia palveluntuottajia, ja laskennassa käytetty kaava oli aivan sama kuin se, jota Valvira ja Tervey-den ja hyvinvoinnin laitos vuonna 2013 käyttivät tekemässään selvityksessä. Valviran ja THL:n selvitys tehtiin ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa, ja siitä selvisi se ikävä asia, että hoitajamitoitus oli alle suositellun rajan noin joka viidennessä vanhusten asumisyksikössä. Tämä tilanne oli sama sekä julkisissa että yksityisissä ympärivuorokautista hoitoa antavissa yksiköissä. Tämä tehty kysely selvitti myös sen, että toteutunut hoitajasuhde oli pienempi kuin oli alun perin suunniteltu. Tämän SuPerin tekemän vuoden 2014 kevään selvityksen mukaan henkilöstömitoituksen tilanne on edelleen vuoden 2013 tasolla, eli suositusten mukaista 0,5-tason henkilöstömitoitusta ei ole Suomessa saavutettu.

Arvoisa herra puhemies! Tämä tilanne on äärettömän ristiriitainen. Se on ristiriidassa vanhuspalvelulain tarkoituksen ja suositusten kanssa. Vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä hallitus totesi, että mikäli vuoden 2014 loppuun mennessä suoritetun vaikutusarvioinnin yhteydessä ilmenee, että laatusuosituksen vähimmäismitoitus alittuu yhdessäkin toimintayksikössä, valtioneuvosto antaa eduskunnalle esityksen vanhuspalvelulain täsmentämisestä.

Arvoisa herra puhemies! Meillä on parastaikaa menossa selvitys, josta ministeri Huovinenkin on täällä eduskunnassa usein maininnut. Varmasti nämä viralliset ja lopulliset tulokset sitten siitä, millainen on tänä päivänä hoitajamitoitus Suomessa, saamme vielä, arvelisin, ehkä noin marraskuun aikana. Mutta tähän mennessä tulleiden tietojen ja tutkimusten perusteella näen hyvin epätodennäköisenä sen, että suomalaisessa vanhustenhoidossa tullaan pääsemään suositusten tasolle vuoden 2014 loppuun mennessä. Hoitajamitoituksessa havaitut epäkohdat, hoitajamitoituksen ailahtelevaisuus ja hoitajamitoituksen epätasapuolinen jakautuminen ovat syitä siihen, että vanhuspalvelulakia on ryhdyttävä täsmentämään hoitajamitoituksen osalta välittömästi. Ne toimet siihen on aloitettava heti.

Hoitajamitoituksen osalta tehostetun asumispalveluyksikön, vanhainkodin ja pitkäaikaishoi-vaa tarjoavan hoivayksikön hoitajamitoitusta on jokaista tarkasteltava myös erikseen, sillä hoivayksiköissä on suuriakin eroja asiakkaiden hoidon vaativuudessa. Hoitajamitoituksen täsmentäminen lailla turvaa muuttumattoman ja yhdenvertaisen mitoituksen suomalaisessa vanhustenhoidossa ja vahvistaa hoitoisuudeltaan raskaiden ja vaativien hoivayksiköiden resursseja.

Eli, arvoisa herra puhemies, lakiesityksessä esitän, että tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa sallittu hoitajamitoitus — hoitotyöntekijöiden määrä asiakasta kohden — on 0,5. Elikkä olen esittänyt ihan samat luvut kuin tässä laatusuosituksessakin on. Terveyskeskusten tai muiden sellaisten hoivayksiköiden vuodeosastoilla, joissa on pitkäaikaishoidossa asiakkaita, joiden hoidon tarve on perusteltu lääketieteellisesti tai turvallisen hoidon varmistamiseksi, vähimmäismitoitus on 0,7 hoitotyöntekijää asiakasta kohden.

Tiedän, että tämä lakialoite herättää keskustelua kustannuksista. Niitähän tulee, kun me teemme lakeja tai sääntelyä tai mitä vain uudistuksia. Aina tulee kustannuksia, mutta nämä kustannuserät ovat sellaisia, että meidän tulevaisuuden ikääntyneet ovat ne kyllä ansainneet.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Juvosen tekemä lakialoite ikääntyvän väestön toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tukemisesta, vanhuspalvelulain selkeyttämisestä, on kannatettava ja hyvä.

Eritoten henkilöstömitoitus on puhuttanut. Tehtyjen selvitysten mukaan vuonna 2014 keväällä henkilöstömitoitus ei edelleenkään ole suositusten, 0,5:n, tasolla. Hoitajamitoitus on laitoskohtaisesti hyvin epävakaata ja vaihtelevaa. Tiedotusvälineissä on viime päivinä eritoten kiinnitetty tähän epäkohtaan huomiota. On laitoksia, joissa työvuorolistoilla on niin sanottuja haamutyöntekijöitä, jotka todellisuudessa eivät ole työvuorossa, vaan heidän nimensä ovat työvuorolistalla. Herää kysymys, miten vuoden 2014 lopussa tehtävien laatusuositusmitoitusten tuloksiin on luottamista ja miten valtioneuvosto voi antaa eduskunnalle esityksen vanhuspalvelulain täsmentämisestä hatarin ja epätarkoin mitoitustiedoin. Näin ei voi mitenkään taata, että hoidettavat saavat riittävän ja hyvän hoivan. Ilman riittävää hoitohenkilökuntamitoitusta tämä ei tule toteutumaan.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on totuttu kannattamaan edustajien tekemiä lakialoitteita. Minäkin sinällään kannatan tähän lakialoitteeseen sisältyvää tavoitetta turvata ja varmistaa ikäihmisille sujuva, arvokas arki, mutta en kannata lakiin kirjattavaksi hoitajamitoituksia.

Me olemme parasta aikaa keskustelemassa näistä normitalkoista ja normipuruista, ja meillä on myöskin käsittelyssä kuntakokeilulaki, jossa on yhtenä tavoitteena korvata perinteistä valvontaa tällaisella indikaattoriperusteisella seurannalla ja valvonnalla. Minusta meidän tulisi Suomessakin pyrkiä kohti tämäntyyppistä valvontaa, jossa me loisimme tavoitteet palvelun sisällölle, laadulle ja vaikuttavuudelle ja seuraisimme näitten tavoitteiden toteutumista, eikä lähdettäisi rajoittamaan palveluntuottajien käytännön mahdollisuuksia etsiä uusia innovatiivisia tapoja palvelun tuottamiseen.

Meillä on kansainvälisiä vertailuja, myöskin Pohjoismaista vertailuja — osassa Pohjoismaista on hyvin tiukat mitoitukset, osassa niitä ei ole niin tarkasti säädetty. Ja kuitenkin, kun sitten katsotaan asiakastyytyväisyyttä ja palvelun laatua, näissä ei ole juurikaan eroja. Tällä perusteella kannatan tämän lakialoitteen perimmäistä tavoitetta turvata arvokas ja sujuva arki, mutta en kannata henkilöstömitoitusten viemistä lakiin.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvosen lakialoite ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 20 §:n muuttamisesta on hoitajamitoituksen suhteen ja hoidon laadun takaamiseksi hyvin kannatettava ja tarpeellinen.

Hyvin usein vuodeosastoilla sattuu, että kun hoitajan pitää viedä potilasta pesulle taikka wc:hen, niin tapahtuu joku tapaturma, kun eivät voimat riitä. Kaikki hoitajat eivät ole bodareita, ja vanhuksen, jonka jalat eivät kanna, wc:hen tai pesulle viemiseksi tarvittaisiin hyvinkin kaksi hoitajaa. Silloin jos mitoituksista on kovin tingitty, niin iltaisin ja viikonloppuisin siellä ei ole kuin yksi hoitaja viemässä wc:hen, ja se on ikävä katsella omaisia ja vanhuksia, jotka ovat vuodeosastolla, jos he ovat sitten mustelmilla, kun he ovat kaatuneet vessaan vietäessä taikka muuten, kun hoitajia ei ole riittävästi.

Koska meillä on työllisyystilanne se mikä on, niin kuitenkin osittain työllisyysvaroista säästyisi, jos nuoria pystyttäisiin palkkaamaan hoitotehtäviin. Kulut eivät välttämättä kerry aina yhdestä lähteestä, vaan se, että työllisyys on parempi, tuo myöskin lisää verotuloja.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Myös minä olen yksi tämän lakialoitteen allekirjoittaja ja tietysti olen saanut läheltä seurata, kun oma tyttäreni on hoitoalalla ja on kertonut juuri näistä ongelmista, mitä tässä lakialoitteessakin tuodaan julki. On selvää, että raskailla osastoilla ei ole riittävää määrää, vaikka laki velvoittaa, hoitohenkilökuntaa. Ja kun ajattelemme, että on kuitenkin kanssasisarista ja -veljistä puhe, niin kuin joku on todennutkin, niin laki meillä takaa kyllä sen, että eläimiä on ulkoilutettava ja muuta, mutta esimerkiksi ihminen jää näissä asioissa sitten toisarvoiseksi. Ja kun mietimme juuri, että henkilömitoitukset eivät ole kohdallaan, niin siellä on vanhuksista todella osa hätää kärsimässä, ja tietysti omaisten tuska myös, kun seurataan sitä tilannetta, on erittäin suuri. Siitä syystä minä näen, että edustaja Juvosen alulle laittama lakialoite on erittäin kannatettava. On selvää, niin kuin edustaja Palola totesi, että kustannuksia on seurattava, mutta todettakoon, että jokainen ihminen ja elämä on arvokas, ja nämä henkilöt, jotka siellä ovat, ovat varmaan kortensa kekoon kantaneet näissä asioissa ja olleet rakentamassa ja rahoittamassa tätä yhteiskuntaa.

Eeva-Maria  Maijala  /kesk:

Arvoisa puhemies! Esille tullut asia on erittäin tärkeä, ja meidän on mietittävä, miten me tätä tilannetta voisimme tukea eteenpäin.

Edustaja Palola alan ammattilaisena toi esille erittäin tärkeitä huomioitavia asioita. Elikkä ei tämä todellakaan ole tuosta noin vain kannatettava asia mielestäni. Esittämäni kanta ei ole todellakaan keskustan kanta, vaan oma näkemykseni tästä asiasta. Mitoitus on erittäin vaikea asia, ja se mitoitus sitten, paljonko niitä hoitajia on, keitä siihen lasketaan, minkälainen työ siihen otetaan huomioon — kaikki nämä ovat erittäin vaikeita. Kaikkein tärkein asia olisi se laatu, että varmasti se hoito tapahtuu riittävän laajasti ja oikealla tavalla. Sen pitää olla se kaikkein tärkein asia.

Minusta on hyvä, että tästä asiasta keskustellaan. Siitä pitää keskustella ja miettiä, mitkä ovat ne mittarit, millä oikeasti päästään kunnollisiin tuloksiin. Hyvä, että tämä tuotiin esille. Sinänsä esitystä en kannata, mutta sitä kannatan, että pyritään löytämään oikeita, vielä parempia mittareita, joiden mukaan tätä hoidon laatua voitaisiin sitten tämän jälkeen parantaa.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän kaikkia, jotka olette osallistuneet tähän keskusteluun.

Jotakinhan meidän on joka tapauksessa tehtävä. Olen itse aloittanut 80-luvun lopulla hoitotyön tekemisen hyvin vaativassa ja raskaassa pitkäaikaishoivalaitoksessa. Siellä ei ollut ergonomisia apuvälineitä, ei vaippoja, ei ergonomisia vuoteita. Jokainen vanhus vietiin joka päivä vuoteineen päivineen suihkuun, eli voitte kuvitella, millainen näky aina aamulla seitsemän jälkeen oli. Koko hoivakodin käytävät olivat täynnä vuoteita jonossa odottamassa vuoroaan.

Hoitajat jaksoivat sen tehdä ja tekivät. Olimme tottuneet siihen ajatukseen, että ihminen hoidetaan hyvin, mutta sitten me havaitsimme ja hoitokentälle tuli yleisestikin ottaen se ajatus, että meidän on pakko priorisoida, koska meiltä loppuivat voimat. Se priorisointi on johtanut siihen, että meillä on niin äärettömän paljon tällä hetkellä ongelmia suomalaisessa vanhustenhoidossa. Se voi olla esimerkiksi se, että mennään — tai päästään — kerran viikossa suihkuun. Se on aivan liian vähän. Se on kohtuutonta, se on surullista, se on harmillista. Ajatelkaa vaikka kesäaikaa: ei ole riittävästi hoitajia, ja ihminen pääsee kerran viikossa suihkuun. Ja siitäkin voi joutua vielä tinkimään, jos sattuu se työntekijä olemaan sairastunut.

Eli kyllä tämä aihe tulee olemaan takuuvarmasti kuuma, kun kohti loppuvuotta mennään ja saamme nämä Valviran lopulliset selvitykset siitä, millaiset tulokset ne ovat. Edustaja Koskela käytti erittäin hyvän puheenvuoron siitä, millaisilla tuloksilla sitten lähdemme mitäkin asioita tekemään, ja aivan takuuvarmasti, kun seuraavat eduskuntavaalitkin lähestyvät, vanhuksistahan silloin puhutaan. Jos ei muuta, niin tämä on ainakin vaaliteema hyvin monelle. Olisi hienoa, että kun kannatetaan täällä edes jollakin tavalla, niin sitten kannatetaan myös jatkossa ja pidetään yllä sen tärkeyttä, millä tavalla me voimme parantaa suomalaista vanhustenhoitoa.