16) Laki rikoslain 34 a luvun muuttamisesta
Timo Heinonen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvostettu puhemies! Laki rikoslain 34 a luvun muuttamisesta:
Suomessa terroristijärjestöön kuulumista
ei ole kriminalisoitu. Suomessa ei ole myöskään omaa
lainsäädäntöä järjestäytyneen
rikollisuuden torjuntaan siitäkään huolimatta,
että rikollis- ja terroristijärjestöt
ovat enenevissä määrin uhka länsimaalaisille
sivistysvaltioille. Useissa maissa suunnitellaan nyt lakeja, joilla
pystyttäisiin ehkäisemään ennalta
kansalaisten lähtemistä terroristien hallussa
oleville taistelualueille. Esimerkiksi Saksa kriminalisoi lokakuussa
Isis- tai Isil-järjestön propagandan ja värväystoiminnan
sekä järjestön symbolien esittämisen. Tällä hetkellä meillä täällä eduskunnassa
on
käsittelyssä Alexander Stubbin hallituksen esitys,
jossa kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten
säädetään rangaistavaksi. Myös
terrorismin rahoittaminen on laitonta. Tämän takia
terroristijärjestöön kuuluminenkin tulisi
kriminalisoida. Terroristijärjestöt ovat globaali
uhka maailmalle. Niiden kukistamiseksi on otettava kaikki keinot
käyttöön.
Arvoisa puhemies! Näin ollen olen tehnyt lakialoitteen,
jossa lisättäisiin eduskunnan päätöksen
mukaisesti rikoslain 34 a lukuun uusi 4 c § seuraavasti:
"34 a luku
Terrorismirikoksista
4 c §
Terroristiryhmään kuuluminen
Joka on jäsenenä terroristiryhmässä,
on tuomittava terroristiryhmään kuulumisesta vankeuteen
vähintään neljäksi kuukaudeksi
ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Määritelmä terroristiryhmästä on
6 §:ssä.
Joka tuomitaan terroristiryhmään kuulumisesta,
on tuomittava myös tekemästään
1 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta tai
sellaisen rikoksen rangaistavasta yrityksestä taikka 2 §:ssä tarkoitetusta
rikoksesta."
Tämän lakialoitteen olen jättänyt
eduskunnan käsittelyyn ja toivon, että asiassa
edetään nopeasti. Tämä on laki,
jota tarvittaisiin itse asiassa jo tänään.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Nykyinen maailmantilanne huomioon ottaen
lakialoite on kannatettava. Edustaja Heinonen on tältä osin
ajan hengessä ja hermolla.
Rikoslain on elettävä ajan mukana. Voimassa olevassa
rikoslaissa on sen voimassaolon aikana kumottu monia suuriakin kokonaisuuksia
ja lisätty taas uusia. Mahdotonta olisi rikoslakia valmisteltaessa
ollut säätää vaikkapa erilaisia
tietoliikennerikoksia koskevia pykäliä.
Nykyaikaisen teknologian, nopean tiedonkulun ja liikkuvuuden
vuoksi myös kansainvälinen rikollisuus on saanut
aivan uudet mittasuhteet. Myös länsimaissa joudutaan
pelkäämään terroristi-iskuja,
joiden uhrina voi olla kuka tahansa. Vielä joku vuosikymmen
sitten olisi ollut mahdotonta kuvitella, kuinka Suomessa kodin ja
kansalaisuuden saaneet ihmiset voisivat lähteä taistelemaan ääri-islamilaisen
terroristijärjestön riveihin. Uutisten mukaan
se on tänä päivänä todellisuutta.
Kuka meistä olisi uskonut, että joku läheinen
voi lähteä sinne tällaiseen toimintaan?
Kun rikollisuus muuttaa muotoaan, on myös rangaistavuuden
perusteita tarkasteltava. On ryhmittymiä, joiden parissa
tavalla tai toisella tehdään rikoksia, eikä niihin
kuulumista ole kriminalisoitu. Kansainvälisen terrorismin
ollessa kyseessä ei ole kyse mistään
parkkimittareita tyhjentävistä pikkujengeistä.
Al-Qaidan tai Isisin kaltaisten järjestöjen olemassaolo
on tämän päivän suurimpia uhkia
maailmanrauhalle ja koko ihmiskunnan turvallisuudelle. Pohjois-Irakissa
ja osin Syyriassa tällainen järjestö on
vallannut suuria alueita ja alkanut toteuttaa kansanmurhaa mitä ihmeellisimmillä,
jopa järkyttävillä tavoilla.
Huhtikuussa täällä käsiteltiin
hallituksen esitystä terrorismirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi.
Tämä lakialoite täydentää hyvin
tätä esitystä, ja toivon, että se
otetaan valiokuntakäsittelyssä huomioon. Nimittäin
tällaisiin järjestöihin kuulumisen ilman
henkilökohtaista aktiivista terroritekoihin osallistumistakaan
tulee olla paitsi paheksuttavaa myös rangaistavaa.
Arvoisa puhemies! Kehitys Euroopassa tulee muutenkin kulkemaan
siihen suuntaan, että kriminalisointia laajennetaan. Esimerkiksi
Ranskassa tuomittiin heinäkuussa yhdeksän henkilöä vankeuteen
terroristijärjestöön kuulumisesta.
Arvoisa puhemies! Sinänsä minä kannatan
tätä, mutta tämä lakiesitys
vaatii kuitenkin hiomista, ettei joku henkilö vahingossa
tietämättään kuulu järjestöön,
mitä kautta tulisi sitten rangaistuksia.
Reijo Hongisto /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun epäillään
jonkun henkilön syyllistyneen oikeudenvastaiseen tekoon,
joudutaan pohtimaan sitä, miten henkilön tahto
suhtautuu tehtyyn tekoon: oliko kyseessä täysi
vahinko taikka tapaturma, oliko kyseessä tuottamus, vai
oliko henkilön nimenomaisena tarkoituksena tavoitella aikaansaatua
vaikutusta? Joskus käytetään kansankielessä tästä sanontaa
"vakain tuumin ja harkiten".
Kun puhutaan jonkun henkilön kuulumisesta terroristijärjestöön,
on niin täysin selvää, että kukaan
ei kuulu tällaiseen järjestöön
vahingossa taikka sattumalta. Tällaiseen järjestöön
hankkiudutaan ja siihen kuulutaan täysin tahallisesti ja usein
järjestön jäsenyyden saavuttamiseen vaaditaan
jonkin oikeudenvastaisen teon tekeminen, teko, jolla hakijakandidaatti
ikään kuin todistaa olevansa järjestön
jäsenyyden arvoinen.
Terroristijärjestöjen tavoitteena on järisyttää laillista
yhteiskuntajärjestystä erilaisilla väkivallanteoilla.
Näiden tekojen kohteet valikoituvat täysin sattumanvaraisesti,
ja joukossa voi olla myös naisia, lapsia ja vanhuksia,
sellaisia ihmisiä, jotka vain sattuivat olemaan väärään
aikaan väärässä paikassa ja
joutuivat terrori-iskun kohteeksi.
Järjestöön kuuluminen takaa jäsenistölleen järjestön
tuen. Tämä tuki on monesti rahallista, taikka
jäsenelle annetaan erilaisia aseita taikka räjähdysaineita
ja samalla jäsenistössä myös koulutetaan
uusia jäseniä käyttämään
näitä väkivallantekovälineitä.
Arvoisa herra puhemies! Minä pidän erilaisia rikosten
tekemisiin koottuja järjestöjä, mukaan luettuina
terroristijärjestöt, erittäin vaarallisina yhteiskuntarauhan
kannalta. Näihin järjestöihin kuuluminen
tulee säätää lailla rangaistavaksi.
Samalla ilmoitan kannattavani edustaja Heinosen tekemää lakialoitetta.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Keistä Suomi kantaa huolta — Isil-taistelijoille moniammatillinen
tiimi, kriha-veteraaneille kuntoutusta vai vain lahjoitusvaroin?
Helsingin Sanomat kertoi kesäkuussa, kuinka neljä vammautunutta
rauhanturvaajaa aloitti historiallisen ryhmäkuntoutuksen
ilman valtion rahoitusta Laitilassa. Suomen valtio ei siis kantanut
eikä kanna huolta näistä miehistä,
joista yksi putosi köysilaskeutumisharjoituksessa, ja jalka
amputoitiin. Toiseen osui viisi rynnäkkökiväärin
luotia Afganistanissa, ja kolmas halvaantui helikopteriturmassa
Namibiassa. Samaan joukkoon voisi liittää hyvän
ystäväni Pekka Jylhän, joka loukkaantui
Afganistanissa. Samassa onnettomuudessa hänen kaverinsa
kuoli. Nyt nuo neljä pilottihankkeen puuhaajaa toivovat,
että muutkin kriisinhallintatehtävissä vammautuneet
saisivat apua. He totesivat Helsingin Sanomissa, että asia
kuuluu valtiolle, joka heidät vaarallisiin tehtäviin
lähetti. He myös painottivat, että myös
psyykkisiä vammoja pitäisi hoitaa.
Itse tein aikanaan tässä samassa salissa esityksen
niin sanotusta kriisinhallintaveteraaniohjelmasta. Puolustusministeri
Carl Haglund tarttui esitykseeni, ja nyt tuo kriha-veteraaniohjelma
on työn alla. Tuntuu vain siltä, että työ etenee
kovin hitaasti. Epäilen, että nykyhallituksen
aikana si-tä ei saada valmiiksi. Työ siis kuuluu
sosiaali- ja terveysministeriölle. Puolustusministeriö on Haglundin
johdolla asiansa hoitanut ja vastuutaan kantanut.
Yksi näistä neljästä loukkaantuneesta
on oululainen Timo Heikkinen, joka toimii vammautuneiden rauhanturvaajien
asiaa ajavan Vaikeasti Korvattavat ry:n puheenjohtajana. Itse liityin tuohon
yhdistykseen kannattajajäseneksi. Onneksi minulla ei ollut
edellytyksiä päästä varsinaiseksi
jäseneksi. Mutta toivon, että tästäkin
salista mahdollisimman moni liittyisi mukaan ja auttaisimme osaltamme
näitä nuoria naisia ja miehiä, jotka
apuamme tarvitsevat. Meidän tulee kantaa vastuu heistä,
joita maailmalle lähetämme, mutta myös
heidän lapsistaan ja perheistään, kun
pahin sattuu. Nämä kaikki pitää kirjata
kriha-veteraaniohjelmaan niin, että loukkaantuneen ja elämästään
taistelevan ei enää tarvitse muuta anoa kuin pelastumista.
Kaveria ei siis pidä jättää tänäänkään.
Arvoisa puhemies! Miten tämä liittyy tähän lakialoitteeseen?
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Niin, sitä juuri mietimme.
Se tulee nyt. — Hämmennyin, kun pari päivää sitten
Yle uutisoi, että Syyrian taistelualueelle matkustaneet
ovat alkaneet palata Suomeen. Uutisessa kerrottiin, että viranomaiset miettivät
paraikaa, millaista tukea taistelualueella käyneille tarjotaan.
Kuulemma jo kahden vuoden ajan ovat viranomaiset valmistautuneet
auttamaan näitä Isil-terrorijärjestöön
ja sen julmuuksiin osallistuneita henkilöitä.
Siis samaan aikaan, kun maamme ei kanna vastuuta Afganistanissa
loukkaantuneista Pekasta, Timosta ja muista, heidän kuntoutuksensa
täytyy hoitaa lahjoitusvaroin, Yle kertoo Isil-taistelijoista:
"Nyt se päivä on koittanut, ja eri puolilla Suomea
on perustettu niin kutsutun väkivaltaisen ekstremismin
toimenpideohjelman puitteissa moniammatillisia tiimejä,
joihin kuuluu poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja
psykiatrisia sairaanhoitajia."
Olen hämmentynyt. Koska meidän kriisinhallintaveteraanit
saavat tällaisia samanlaisia palveluita? Osaavatkohan he
edes haaveilla tällaisesta moniammatillisesta tiimistä,
kun eivät ole mitään saaneet? Vielä samaan
aikaan myös talvi- ja jatkosodan veteraanien kuntoutusrahoja
ollaan leikkaamassa. Meillä Suomessa kyllä kannetaan huolta
niistä, jotka osallistuvat terrorijärjestön toimintaan,
mutta ei niistä, joita me lähetämme maailmalle.
Kannamme vastuuta niistä, jotka lähtevät
tekemään rikoksia maailmalle, mutta emme niistä,
joita me lähetämme näihin vastuullisiin
kriisinhallintatehtäviin.
Näin tämä esimerkkini liittyy tähän
lakialoitteeseeni, jossa siis esitän, että terroristiryhmään kuuluminen,
terroristijärjestöön kuuluminen kriminalisoidaan.
Näiden henkilöiden paikka on jossain muualla kuin
tavallisessa suomalaisessa arjessa.
Keskustelu päättyi.