Timo Heinonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Laki rikoslain 34 a luvun muuttamisesta:

Suomessa terroristijärjestöön kuulumista ei ole kriminalisoitu. Suomessa ei ole myöskään omaa lainsäädäntöä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan siitäkään huolimatta, että rikollis- ja terroristijärjestöt ovat enenevissä määrin uhka länsimaalaisille sivistysvaltioille. Useissa maissa suunnitellaan nyt lakeja, joilla pystyttäisiin ehkäisemään ennalta kansalaisten lähtemistä terroristien hallussa oleville taistelualueille. Esimerkiksi Saksa kriminalisoi lokakuussa Isis- tai Isil-järjestön propagandan ja värväystoiminnan sekä järjestön symbolien esittämisen. Tällä hetkellä meillä täällä eduskunnassa on käsittelyssä Alexander Stubbin hallituksen esitys, jossa kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädetään rangaistavaksi. Myös terrorismin rahoittaminen on laitonta. Tämän takia terroristijärjestöön kuuluminenkin tulisi kriminalisoida. Terroristijärjestöt ovat globaali uhka maailmalle. Niiden kukistamiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön.

Arvoisa puhemies! Näin ollen olen tehnyt lakialoitteen, jossa lisättäisiin eduskunnan päätöksen mukaisesti rikoslain 34 a lukuun uusi 4 c § seuraavasti:

"34 a luku

Terrorismirikoksista

4 c §

Terroristiryhmään kuuluminen

Joka on jäsenenä terroristiryhmässä, on tuomittava terroristiryhmään kuulumisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Määritelmä terroristiryhmästä on 6 §:ssä.

Joka tuomitaan terroristiryhmään kuulumisesta, on tuomittava myös tekemästään 1 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta tai sellaisen rikoksen rangaistavasta yrityksestä taikka 2 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta."

Tämän lakialoitteen olen jättänyt eduskunnan käsittelyyn ja toivon, että asiassa edetään nopeasti. Tämä on laki, jota tarvittaisiin itse asiassa jo tänään.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Nykyinen maailmantilanne huomioon ottaen lakialoite on kannatettava. Edustaja Heinonen on tältä osin ajan hengessä ja hermolla.

Rikoslain on elettävä ajan mukana. Voimassa olevassa rikoslaissa on sen voimassaolon aikana kumottu monia suuriakin kokonaisuuksia ja lisätty taas uusia. Mahdotonta olisi rikoslakia valmisteltaessa ollut säätää vaikkapa erilaisia tietoliikennerikoksia koskevia pykäliä.

Nykyaikaisen teknologian, nopean tiedonkulun ja liikkuvuuden vuoksi myös kansainvälinen rikollisuus on saanut aivan uudet mittasuhteet. Myös länsimaissa joudutaan pelkäämään terroristi-iskuja, joiden uhrina voi olla kuka tahansa. Vielä joku vuosikymmen sitten olisi ollut mahdotonta kuvitella, kuinka Suomessa kodin ja kansalaisuuden saaneet ihmiset voisivat lähteä taistelemaan ääri-islamilaisen terroristijärjestön riveihin. Uutisten mukaan se on tänä päivänä todellisuutta. Kuka meistä olisi uskonut, että joku läheinen voi lähteä sinne tällaiseen toimintaan?

Kun rikollisuus muuttaa muotoaan, on myös rangaistavuuden perusteita tarkasteltava. On ryhmittymiä, joiden parissa tavalla tai toisella tehdään rikoksia, eikä niihin kuulumista ole kriminalisoitu. Kansainvälisen terrorismin ollessa kyseessä ei ole kyse mistään parkkimittareita tyhjentävistä pikkujengeistä. Al-Qaidan tai Isisin kaltaisten järjestöjen olemassaolo on tämän päivän suurimpia uhkia maailmanrauhalle ja koko ihmiskunnan turvallisuudelle. Pohjois-Irakissa ja osin Syyriassa tällainen järjestö on vallannut suuria alueita ja alkanut toteuttaa kansanmurhaa mitä ihmeellisimmillä, jopa järkyttävillä tavoilla.

Huhtikuussa täällä käsiteltiin hallituksen esitystä terrorismirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi. Tämä lakialoite täydentää hyvin tätä esitystä, ja toivon, että se otetaan valiokuntakäsittelyssä huomioon. Nimittäin tällaisiin järjestöihin kuulumisen ilman henkilökohtaista aktiivista terroritekoihin osallistumistakaan tulee olla paitsi paheksuttavaa myös rangaistavaa.

Arvoisa puhemies! Kehitys Euroopassa tulee muutenkin kulkemaan siihen suuntaan, että kriminalisointia laajennetaan. Esimerkiksi Ranskassa tuomittiin heinäkuussa yhdeksän henkilöä vankeuteen terroristijärjestöön kuulumisesta.

Arvoisa puhemies! Sinänsä minä kannatan tätä, mutta tämä lakiesitys vaatii kuitenkin hiomista, ettei joku henkilö vahingossa tietämättään kuulu järjestöön, mitä kautta tulisi sitten rangaistuksia.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun epäillään jonkun henkilön syyllistyneen oikeudenvastaiseen tekoon, joudutaan pohtimaan sitä, miten henkilön tahto suhtautuu tehtyyn tekoon: oliko kyseessä täysi vahinko taikka tapaturma, oliko kyseessä tuottamus, vai oliko henkilön nimenomaisena tarkoituksena tavoitella aikaansaatua vaikutusta? Joskus käytetään kansankielessä tästä sanontaa "vakain tuumin ja harkiten".

Kun puhutaan jonkun henkilön kuulumisesta terroristijärjestöön, on niin täysin selvää, että kukaan ei kuulu tällaiseen järjestöön vahingossa taikka sattumalta. Tällaiseen järjestöön hankkiudutaan ja siihen kuulutaan täysin tahallisesti ja usein järjestön jäsenyyden saavuttamiseen vaaditaan jonkin oikeudenvastaisen teon tekeminen, teko, jolla hakijakandidaatti ikään kuin todistaa olevansa järjestön jäsenyyden arvoinen.

Terroristijärjestöjen tavoitteena on järisyttää laillista yhteiskuntajärjestystä erilaisilla väkivallanteoilla. Näiden tekojen kohteet valikoituvat täysin sattumanvaraisesti, ja joukossa voi olla myös naisia, lapsia ja vanhuksia, sellaisia ihmisiä, jotka vain sattuivat olemaan väärään aikaan väärässä paikassa ja joutuivat terrori-iskun kohteeksi.

Järjestöön kuuluminen takaa jäsenistölleen järjestön tuen. Tämä tuki on monesti rahallista, taikka jäsenelle annetaan erilaisia aseita taikka räjähdysaineita ja samalla jäsenistössä myös koulutetaan uusia jäseniä käyttämään näitä väkivallantekovälineitä.

Arvoisa herra puhemies! Minä pidän erilaisia rikosten tekemisiin koottuja järjestöjä, mukaan luettuina terroristijärjestöt, erittäin vaarallisina yhteiskuntarauhan kannalta. Näihin järjestöihin kuuluminen tulee säätää lailla rangaistavaksi. Samalla ilmoitan kannattavani edustaja Heinosen tekemää lakialoitetta.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Keistä Suomi kantaa huolta — Isil-taistelijoille moniammatillinen tiimi, kriha-veteraaneille kuntoutusta vai vain lahjoitusvaroin? Helsingin Sanomat kertoi kesäkuussa, kuinka neljä vammautunutta rauhanturvaajaa aloitti historiallisen ryhmäkuntoutuksen ilman valtion rahoitusta Laitilassa. Suomen valtio ei siis kantanut eikä kanna huolta näistä miehistä, joista yksi putosi köysilaskeutumisharjoituksessa, ja jalka amputoitiin. Toiseen osui viisi rynnäkkökiväärin luotia Afganistanissa, ja kolmas halvaantui helikopteriturmassa Namibiassa. Samaan joukkoon voisi liittää hyvän ystäväni Pekka Jylhän, joka loukkaantui Afganistanissa. Samassa onnettomuudessa hänen kaverinsa kuoli. Nyt nuo neljä pilottihankkeen puuhaajaa toivovat, että muutkin kriisinhallintatehtävissä vammautuneet saisivat apua. He totesivat Helsingin Sanomissa, että asia kuuluu valtiolle, joka heidät vaarallisiin tehtäviin lähetti. He myös painottivat, että myös psyykkisiä vammoja pitäisi hoitaa.

Itse tein aikanaan tässä samassa salissa esityksen niin sanotusta kriisinhallintaveteraaniohjelmasta. Puolustusministeri Carl Haglund tarttui esitykseeni, ja nyt tuo kriha-veteraaniohjelma on työn alla. Tuntuu vain siltä, että työ etenee kovin hitaasti. Epäilen, että nykyhallituksen aikana si-tä ei saada valmiiksi. Työ siis kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Puolustusministeriö on Haglundin johdolla asiansa hoitanut ja vastuutaan kantanut.

Yksi näistä neljästä loukkaantuneesta on oululainen Timo Heikkinen, joka toimii vammautuneiden rauhanturvaajien asiaa ajavan Vaikeasti Korvattavat ry:n puheenjohtajana. Itse liityin tuohon yhdistykseen kannattajajäseneksi. Onneksi minulla ei ollut edellytyksiä päästä varsinaiseksi jäseneksi. Mutta toivon, että tästäkin salista mahdollisimman moni liittyisi mukaan ja auttaisimme osaltamme näitä nuoria naisia ja miehiä, jotka apuamme tarvitsevat. Meidän tulee kantaa vastuu heistä, joita maailmalle lähetämme, mutta myös heidän lapsistaan ja perheistään, kun pahin sattuu. Nämä kaikki pitää kirjata kriha-veteraaniohjelmaan niin, että loukkaantuneen ja elämästään taistelevan ei enää tarvitse muuta anoa kuin pelastumista. Kaveria ei siis pidä jättää tänäänkään.

Arvoisa puhemies! Miten tämä liittyy tähän lakialoitteeseen?

Se tulee nyt. — Hämmennyin, kun pari päivää sitten Yle uutisoi, että Syyrian taistelualueelle matkustaneet ovat alkaneet palata Suomeen. Uutisessa kerrottiin, että viranomaiset miettivät paraikaa, millaista tukea taistelualueella käyneille tarjotaan. Kuulemma jo kahden vuoden ajan ovat viranomaiset valmistautuneet auttamaan näitä Isil-terrorijärjestöön ja sen julmuuksiin osallistuneita henkilöitä. Siis samaan aikaan, kun maamme ei kanna vastuuta Afganistanissa loukkaantuneista Pekasta, Timosta ja muista, heidän kuntoutuksensa täytyy hoitaa lahjoitusvaroin, Yle kertoo Isil-taistelijoista: "Nyt se päivä on koittanut, ja eri puolilla Suomea on perustettu niin kutsutun väkivaltaisen ekstremismin toimenpideohjelman puitteissa moniammatillisia tiimejä, joihin kuuluu poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia."

Olen hämmentynyt. Koska meidän kriisinhallintaveteraanit saavat tällaisia samanlaisia palveluita? Osaavatkohan he edes haaveilla tällaisesta moniammatillisesta tiimistä, kun eivät ole mitään saaneet? Vielä samaan aikaan myös talvi- ja jatkosodan veteraanien kuntoutusrahoja ollaan leikkaamassa. Meillä Suomessa kyllä kannetaan huolta niistä, jotka osallistuvat terrorijärjestön toimintaan, mutta ei niistä, joita me lähetämme maailmalle. Kannamme vastuuta niistä, jotka lähtevät tekemään rikoksia maailmalle, mutta emme niistä, joita me lähetämme näihin vastuullisiin kriisinhallintatehtäviin.

Näin tämä esimerkkini liittyy tähän lakialoitteeseeni, jossa siis esitän, että terroristiryhmään kuuluminen, terroristijärjestöön kuuluminen kriminalisoidaan. Näiden henkilöiden paikka on jossain muualla kuin tavallisessa suomalaisessa arjessa.