1) Hallituksen esitys uudeksi kielilaiksi ja siihen liittyväksi
lainsäädännöksi
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies, ärade talman! Nyt esiteltävä hallituksen
esitys uudeksi kielilaiksi korvaisi vuonna 1922 annetun kielilain,
eli kyseessä on jo 80 vuotta vanha sääntely,
joka peruskysymyksiltään on pyörinyt
hyvin ja ilman isompia kiistoja.
Uudella lailla turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön
kielelliset oikeudet perustuslaissa edellytetyllä tavalla.
Laki olisi kielineutraali. Kysymys ei siis ole ruotsin kielen suojelulaista, vaan
kahta kansalliskieltä koskevasta sääntelystä.
Laki olisi luonteeltaan yleislaki, jota täydentävät
erityislainsäädäntöön
sisältyvät säännökset. Siten
esimerkiksi koulujen opetuskielestä, kielestä oppiaineena
ja tienviittojen kielestä säädettäisiin
edelleen tarkemmin erikseen.
Kielilain keskeisenä tavoitteena on perustuslaissa
säädettyjen kielellisten oikeuksien toteutuminen.
Esityksen lähtökohtana on, (Hälinää — Puhemies
koputtaa) että asennemuutoksella, viranomaisten toiminnan
suunnittelulla ja koulutuksella saavutetaan tuloksia. Hyvän
hallinnon palveluperiaatteen mukaisesti viranomaisten tulisi huolehtia
siitä, että yksilön kielelliset oikeudet
toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee erikseen vedota.
Viranomaisen tulee sekä palvelussaan että muussa
toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia
kieliä asiakkaan tarpeiden mukaan.
Suomen kielellisen jaotuksen perusyksikkö olisi ehdotuksen
mukaan edelleen kunta. Kielellisen jaotuksen määräytymisperusteet
pysyisivät nykyisellään. Myös
viranomaiset määriteltäisiin yksi- tai
kaksikielisiksi vanhan periaatteen mukaan.
Uusi kielilaki koskisi pääasiassa viranomaisia,
mutta kuten nykyisessä laissakin, siinä olisi myös
säännös valtion liikelaitosten sekä valtion ja
kuntien omistamien yhtiöiden velvollisuudesta antaa palvelua
yleisölle suomen ja ruotsin kielellä. Ehdotetussa
laissa on myös säännös kielellisestä palvelusta
silloin, kun valtio tai kunta ostaa palveluja yksityiseltä sektorilta,
eli palvelun järjestämistapa ei rajoittaisi asiakkaan
oikeutta saada tuota palvelua omalla kielellään.
Kielilakiehdotuksessa ei ole erityisiä rangaistussäännöksiä tai
muita sanktioita. Sen sijaan kielilain täytäntöönpanon
ja soveltamisen seurannasta säädettäisiin
itse laissa. Oikeusministeriöllä olisi yleisvastuu
seurannasta ja valvonnasta. Tätä koskevat lisäresurssitarpeet
ovat tulevissa budjeteissa varmasti esillä. Lain noudattaminen
viranomaisissa kuuluisi normaalin virkamiesvastuun piiriin. Jokaisen
viranomaisen tulee ehdotuksen mukaan omalla toimialallaan valvoa lain
noudattamista. Siten viranomaisjohdolla olisi viime kädessä vastuu
kielilain säännösten noudattamisesta
omassa yksikössään.
Valtioneuvosto antaisi vaalikausittain eduskunnalle kertomuksen
kielilainsäädännön soveltamisesta
ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Kertomuksessa käsiteltäisiin
ainakin saamen ja romanin kieltä sekä viittomakieltä.
Tässä olisi luontevaa käsitellä sitten
myös uusia kieliryhmiä. Tunnetusti esimerkiksi
venäjää äidinkielenään
puhuvien osuus Suomen väestöstä on aika reippaasti
kasvussa, ja myös näiden uusien kieliryhmien tilanne
tulisi tässä kertomuksessa ottaa huomioon.
Esitykseen sisältyy myös laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta
kielitaidosta. Kun nyt voimassa oleva laki säädettiin,
julkishallinnon palveluksessa oleva henkilöstö oli
määrältään suhteellisen
pieni ja usein riittävän kielitaitoista. Nykyisin
henkilöstön määrä on
monin verroin isompi ja kielitaito vaihtelee huomattavasti. Tarkoituksena
ei ole, että kielitaitovaatimuksia tiukennettaisiin kautta
linjan. Sen sijaan edellytettäisiin, että viranomaisten
henkilöstöllä on riittävä kielitaito
viranomaisen tehtävien hoitamiseksi laissa asetettujen
vaatimusten mukaisesti. Viranomaisten olisi siis koulutusta järjestämällä ja muilla
henkilöstöpoliittisilla toimilla huolehdittava
siitä, että sen henkilöstöllä on
riittävä kielitaito, jotta kansalaisia palveltaisiin
heidän omalla kielellään tämän
kielilain mukaisesti.
Ärade talman! Syftet med den föreslagna lagen är
framför allt att de språkliga rättigheter
som grundlagen ger skall förverkligas i praktiken. Genom
att stifta en ny och modern språklag kan man lägga
grunden till en attitydförändring och ett utvecklingsarbete
som gör att myndigheternas språkliga betjäning
förbättras. En ny lag är inte i sig ett
tillräckligt redskap, utan det behövs aktiv uppföljning
i form av nya initiativ, utbildning och attitydfostran.
Finland har i internationella sammanhang ofta nämnts
som ett mönsterland när det gäller språkliga
rättigheter. Det har dock i flera sammanhang framhållits
att dessa rättigheter inte alltid förverkligas
i praktiken. Erfarenheterna från andra länder,
t.ex. Kanada, visar att man med olika slags handlingsprogram kan
nå betydande resultat.
I en allt mer internationell värld bör vi
slå vakt om våra nationalspråk. Den nya
språklagen skall ge en grund för ett arbete som
tryggar finskans och svenskans ställning i denna utveckling.
Lyhyenä kertauksena totean vain, että Suomi usein
on mainittu esimerkillisenä maana kielellisten vähemmistöjen,
ennen kaikkea tietysti ruotsinkielisen vähemmistön,
aseman huomioon ottamisessa, ja tästä mallimaan
asemasta on syytä pitää kiinni, hakea
keinoja, joilla myös käytännössä palvelu
omalla kielellä hoidetaan, että se ei jää vain
lainsäädännön velvoitteeksi.
Tähän voidaan kehittää myös
uuden tyyppisiä toimintaohjelmia. Tapasin viime viikolla
Kanadan kieliasioista vastaavan ministerin, ja siellä samalla
lailla on haussa uusia toimia, miten esimerkiksi uusi teknologia
voi auttaa, jotta kansalaiset saavat omalla tai parhaalla kielellään
palvelua mahdollisimman lavealla skaalalla.
Kansainvälistyminen ja omien kansalliskielien suojelu
eivät ole toistensa kanssa ristiriitaisia asioita. Kielellisten
oikeuksien toteuttaminen on otettava huomioon myös aina
uusien kieliryhmien osalta, ja se ei loukkaa perinteisten kansalliskieltemme
asemaa. Ylipäänsä se, että tunnustetaan
kielen suuri merkitys henkilöiden elämässä ja
heidän identiteetilleen, auttaa meitä myös
sitten ottamaan huomioon muunmaalaisten uusien kansalaisten oikeudet
ja niissä turvaamaan myös riittävän
kotikielen, oman kielen, opetus.
Näissä merkeissä toivon, että eduskunnassa tämä esitys
saa rakentavan ja asiallisen käsittelyn ja se perustuslakivaliokunnasta
ehtisi vielä hyvin näillä valtiopäivillä suuren
salin hyväksyttäväksi. Niin kuin tässä esitetään,
voimaanpanolle on aikaa varattu siten, että laki tulisi
voimaan vuoden 2004 alusta.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! Tshekin presidentti Havel on joskus kysynyt,
mitä maksaa minuutti rauhaa. Voi sanoa, että tämän dramaattisen
vuosipäivän aikana on ihan hyvä lähteä miettimään,
mikä on sen ydin, mitä yritetään
tehdä maassa, missä on erilaisia ja erikielisiä ihmisiä,
jotka ovat aikanaan historian kuluessa hyvin traumaattisesti asioista
keskenään väitelleet ... mikä on
tämä suomalainen ratkaisu ja miksi, niin kuin
ministeri Koskinen sanoi, meidän kannattaa olla mallimaa
tässä asiassa. Itse komitean jäsenenä näin
työmme niin, että vastikään
kaikkien puolueiden hyväksymän perustuslain, joka
puhuu kahdesta kansalliskielestä, pitää muuttua
myös lihaksi. Tämä kielilaki on sen ilmentymä.
Tästä ajatuksesta, että on kaksi samanarvoista
kieltä, seuraavat valitut linjat. Toinen vaihtoehtohan
olisi se, että meillä olisi vähemmistökielen
asema, joka käytännössä eristää sen
kielen omaksi yksikökseen. Se turvaa tiettyjä oikeuksia,
mutta tämä suomalainen malli on juuri avoimen
vuorovaikutuksen malli. Minun mielestäni ruotsin historiallisista
syistä vahva asema ei saa tarkoittaa vain sitä,
että ruotsilla ja suomella on vahva asema, vaan sen pitää toimia
veturina meidän yhteiskunnassamme, että herkemmin
ja paremmin osataan ratkaista sellaisen yhteiskunnan ongelmat, missä puhutaan useita
kieliä.
Itselleni hyvin keskeinen elementti tässä komiteanmietinnössä on
kerran eduskuntakaudessa annettava hallituksen kertomus kielioloista, jossa
on jo mainittu saamen, romanin ja viittomakielen asema. Mutta olen
sitä mieltä, että eduskuntakäsittelyssä valiokunta
voisi harkita, pitäisikö jo mainita esimerkiksi
venäjän kielen asema. Olisi hyvä, että kun
meillä on kokemusta tarkastella suomen ja ruotsin
kielen asemaa erillisenä, me käyttäisimme
tätä kokemusta ja ammattitaitoa tietääksemme
koko maan kieliolosuhteista. Monet erikieliset palvelut eivät
vaadi sitä, että kaikki osaisivat kaikkia kieliä,
vaan esimerkiksi juuri Internetin aikakaudella pystymme edullisesti
tuottamaan hyvin monenkielisiä palveluja.
Ollessani tulevaisuusvaliokunnan kanssa matkalla USA:ssa olin
hyvin hämmästynyt, niin kuin varmaan moni muukin,
että USA:ssa monessa osavaltiossa on tietoisesti toteutettu
politiikkaa, että Internetiä ei ole käytetty
monikielisyyden välineenä, vaan nimenomaan on
haluttu, että siellä tuotettu teksti on vain englanninkielistä. Olen
sitä mieltä, että meidän ei
pidä ottaa tällaista periaatteellista linjaa,
koska myös meidän kielemme, meidän kaikki
kansalliskielemme ja vähemmistökielemme, ovat
suuria kieliä maailman kielten joukossa, kieliä on
niin lukemattomia.
Tämä komiteahan ei esimerkiksi perää kielipoliisia.
Tämä ei ole sellainen kyttäyslaki. Kysymys
on meidän keskinäisestä kunnioituksestamme
ja asenteista ja halusta. Sanoin usein komiteassa, että jag
har rätt till dålig svenska. Det betyder att ...
Vi inte är finsk- eller svenskspråkiga, vi har
alla rätt till den här gemensamma kulturarv. Om
vi går bak till våra släkthistorier eller
Finlands historia de är många som kunde vara svensk-
eller finskspråkiga, så det är liksom
om man tittar på den långa panoraman av historien.
Därför ber jag att den svenskspråkiga
delen av finska samhället, jag tycker att de måste
ta mera ansvar att vi finskspråkiga, som har använt
timmar och timmar att lära oss den här fina språken, att
vi har liksom rätt och möjlighet att använda det.
Tyvärr, många gånger när vi
finskspråkiga börjar prata svenska — kanske
lite konstig svenska med för mycket eller för
liten t eller nåt — så börjar
den svenskspråkiga människan prata finska till
oss. Och vi känner det att vi inte pratar tillräckligt
bra. Det är liksom något, om vi vill ha de här
gemensamma nationalspråk så måste det betyda
det att vi umgås. Många gånger kan det vara
så att jag får prata finska och den andra får prata
svenska. Det kan inte vara att vi finnarna lever i en samhälle
när det är alldeles tyst, vi hör ingen
svenska. Jag tycker att det är den stora ansvaren som den
svenskspråkiga del av samhället har nu, om vi
får den här språklagen.
Sitten muutama käytännön ongelma.
Tämä kielilaki, joka tarkoittaa todella, että virkamiehiltä näitä kahta
kieltä vaaditaan, ei saisi kuitenkaan tarkoittaa sitä,
että tulevaisuudessa esimerkiksi maahanmuuttajille kielilain
myötä tulisi ei nyt virkakielto mutta mahdottomuus. Ajatellaan
kenties pakolaista, joka puhuu arabiaa ja somalia ja on
ehtinyt käydä yliopistoa italiaksi ja tulee tänne
ja kouluttautuu pitkälle. Voidaan ajatella, että ehkä on
kohtuutonta, että jos hänet on sijoitettu vaikka
Oravaisiin tai Närpiöön ja hän
on siellä saanut ensimmäiseksi kielekseen Suomessa
ruotsin, hänen pitäisi vielä sitten oppia
suomi. Silloin tätä erivapauskäytäntöä, joka
meillä on olemassa, pitää käyttää aktiivisesti
ja elävästi, koska me emme saa kahdella hieman
hankalalla kielellä estää näitä suuria
maailmankieliä puhuvia lahjakkaita uusia suomalaisia osallistumasta
yhteiskuntaan.
Sitten yksi pieni detalji, joka ei kuulunut komitean toimivaltaan,
vaan kuuluu yliopistolakiin. Meidän pitää myöntää,
että tähän kielellisten oikeuksien turvaamiseen
sisältyy elementtejä, jotka myös herättävät ärtymystä puolin
ja toisin. Yksi esimerkki on se, että me haluamme turvata
ruotsin kieltä osaavan virkamiehistön määrän
Suomessa ja tästä syystä on yliopistoissa omia
kiintiöitä. Tällä hetkellä monen
ensisijaisesti suomenkielisen oppilaan oikeustajua loukkaa se, että jos
hän pyrkii yliopistoon ruotsinkieliselle puolelle, tekee
kokeen ruotsin kielellä, osaa riittävän
hyvin ruotsia, että vastaukset tulevat ymmärretyksi,
ja saa hyvät pisteet, niin jollei hänellä ole
tämän lisäksi ruotsinkielisen lukion päästötodistusta
tai virkakielilautakunnan todistusta ruotsin kielen täydellisestä hallinnasta, tämä
opiskelupaikka,
jonka hän tulosten perusteella saisi, on ehdollinen ja
hän joutuu kielikokeeseen.
Niin kuin sanoin, ajatukseni on se, että olemme sitoutuneet
siihen, että me turvaamme sen, että meillä on
ruotsin kielen taitoista virkamieskuntaa, emme siihen, että ruotsinkielisistä lukioista
pääsisi helpommin yliopistoihin, kuten jotkut
sen tällä hetkellä kokevat. Ehdotankin,
että tämän lain myötä myös
yliopistot harkitsisivat käytäntöä,
että kielikokeen voisi suorittaa opintojen lopussa. Uskon,
että jos joku, joka on siis päässyt esimerkiksi
oikeustieteitä opiskelemaan ruotsinkielisen kokeen kautta,
opiskelee kieltä viisi vuotta, niin kyllä hänellä on
mahdollisuus siinä ajassa saada niin vankka ruotsin kielen
taito ja kulttuurin tuntemus, että hän virkamiehenä tai
-naisena, virkahenkilönä, pystyy palvelemaan isänmaatamme.
Tämä on sinänsä pieni yksityiskohta,
mutta juuri tällaisten arkipäiväisten asioiden
kautta syntyy se asenne, mikä meillä on toista
kieltä kohtaan.
En laajemmin sinänsä puhu koulusta, mutta lyhyesti
sanon sen, että meidän pitäisi ehkä harkita
myös, että syy, miksi luemme ruotsia koulussa
tai suomea paikkakunnalla, missä suomi on vähemmistökieli,
ei ole se, että se on vieras kieli, vaan me luemme sitä siksi,
että se on toinen kansalliskieli. Meillähän äidinkielen
opetus, niin kuin arvoisa puhemies varmaan hyvin tietää,
on muuttunut äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseksi.
Kieli ei ole pelkkä rakenne, vaan sillä on juuret
ja siivet elävässä ympäristössä.
Uskon, että ruotsin kielen asema kouluissa pitäisi
muuttaa vieraasta kielestä tutuksi kieleksi ja oppiaineen
nimen pitäisi olla esimerkiksi ruotsin kieli ja skandinaavinen
kulttuuriperintö tai jokin sellainen, että me
ymmärtäisimme sen, että se on jotakin,
minkä me kaikki yhdessä omistamme, vaikka tällä hetkellä satunnaisesti,
johtuen isiemme ja äitiemme valinnoista, kenen kanssa kukakin
on mennyt naimisiin tai kuka asuu missäkin, se iho, millä me
elämme tässä maailmassa — kieli
on mielestäni ihmisen henkinen iho, se on se, mitä kautta
välittyy ja hän tuntee ja on vuorovaikutuksessa
ympäristöön — voi nyt olla,
mikä se on.
Toivon todella, että kielilain käsittelyprosessi avaa
valiokuntien ja koko eduskunnan silmät sille, että me
annamme tulevaisuudessa Suomessa paremmin tilaa kaikenkielisille
ihmisille.
Ed. Ranta-Muotio merkitään
läsnä olevaksi.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan Suomen kansalliskielet ovat
suomi ja ruotsi. Periaatteellisella tasolla näiden kielten
tulee siten olla keskenään tasavertaisessa asemassa.
Tavoitetta on vaikea toteuttaa käytännössä,
sillä ruotsinkielisten osuus väestöstä on
väestörekisterin mukaan vain 5,6 prosenttia.
Uusi kielilaki on rakennettu lisäämällä vaatimuksia
monella rintamalla yhtä aikaa. Vanhan alueperiaatteen lisäksi
myös viranomaiset on tarkoitus määritellä yksi-
tai kaksikielisiksi. Kielilain soveltamisalaa on tarkoitus laajentaa
liike-elämään päin. Virastojen
vastuuta kielellisten palvelujen antamisessa lisätään,
henkilöstön kielitaitovaatimuksia kiristetään,
säännöksiä käsittely-
ja työkielestä täsmennetään,
kaksikielistä informointivelvollisuutta lisätään
jne.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys kielilaiksi perustuu parlamentaarisen
kielilakikomitean esityksiin. Kielilaki ei juuri kosketa, kuten
ei kielikomiteankaan työ juuri koskettanut, muita kieliä kuin
suomea ja ruotsia. Täällä jo Irina Krohn
otti esille venäjän kielen aseman. Kielilaissa
toki on viittauksia saamenkielisiin ja viittomakielisiin (Ed. Elo:
Ja romanikielisiin!) — ja romanikielisiin — mutta
varsinaisesti perinpohjaisesti heidän kysymyksensä ei
tätä kautta tule esille. Näin ollen otsaketasolla
voidaan sanoa, että kielilaki lupaa enemmän kuin
sen sisältö ehkä on. Eduskunnallahan
ei ole ollut mitään mahdollisuutta keskustella
kielilakikomitean mietinnöstä erikseen, vaan on
luonnollista ja luontevaa, että kommentointi tapahtuu tässä samassa
yhteydessä myös siitä syystä,
että nämä asiat ovat aika lailla menneet
yksi yhteen nyt, kun tämä esitys on saatu.
Kielilakikomitea tuotti työnsä pohjaksi siis runsas
vuosi sitten neljä laajaa taustaselvitystä, joista
kaikkia ei muuten taida vieläkään olla
saatavilla suomen kielellä. Komitean työtä,
kuten kielilakiehdotustakin tässä, sävyttää ruotsinkielisen
vähemmistön tyytymättömyys omakielisten palvelujen
saatavuuteen ja ruotsin kielen laadullisesti riittämättömään
taitoon. Niitä pyritään nyt erilaisilla
ehdotuksilla parantamaan.
Olen tutustunut komitean mietintöön huolellisesti
aikanaan ja myöskin sen taustaselvityksiin. Itsehän
tulen kaksikieliseltä alueelta, ja kaksikielisyyskysymykset
ovat pitkään askarruttaneet ihan käytännöllisistä syistä johtuen
minua. On pakko kuitenkin todeta, että me poliitikot tunnumme
puolin ja toisin harrastavan näitä kysymyksiä paljon
enemmän kuin tavalliset kansalaiset. Näen selkeästi
sen, että kansalaisten tasolla ongelmat eivät
ole niin suuret kuin lukiessa erilaisia selvityksiä voi
näyttää.
Arvoisa puhemies! Perustuslakimme viittaus julkisen vallan vastuuseen
kielellisten oikeuksien vaalijana ei voine tarkoittaa, etteikö kieliryhmillä itsellään
olisi mitään vastuuta asiassa. Ruotsinkielisen
vähemmistön kielellisten oikeuksien toteutumisen
kannalta on merkitystä sillä, miten tämä kieliryhmä ohjautuu
eri tehtäviin yhteiskunnassa. Pakottaa ei tietenkään
voi. Ohjaus on muita mahdollisia toimia pehmeämpi toimintamalli.
En ole saanut selvyyttä siitä, mitenkä on käytetty
tätä ohjausta ja mikä on vaikkapa Folktingetin
strategia tässä ohjauspuolessa. Mitä tärkeämpinä omakielisiä palveluja
pidetään, sitä tärkeämpi
sija mielestäni ohjauksella kuitenkin pitäisi
olla.
Täällä jo ed. Irina Krohn käsitteli
opintokiintiöitä. Niiden perustelunahan on ollut
erityisesti se, että saadaan julkiseen hallintoon lisää kielitaidon
omaavia, esimerkiksi ruotsin kielen taidon omaavia, henkilöitä.
Ei voi kuitenkaan jättää huomiotta sitä,
että olipa henkilö suomen- tai ruotsinkielinen,
koulutuksella ei suoraan ohjata sitä, minne ihminen koulutuksen
jälkeen työhön lähtee. Niinpä kesällä saimme
tietää kaksikielisen juristiopetuksen osalta,
että tuomioistuimet esimerkiksi eivät olleet saaneet
sitä lisäystä tuomarikuntaansa kuin olivat
odottaneet tämän koulutuksen perusteella, vaan
bisnes imi yhtä hyvin näitä ruotsin kieltä taitavia
kuin tietysti suomen kieltäkin taitavia puoleensa. Tämän
takia me joudumme jatkamaan sitä keskustelua, ovatko esimerkiksi
kielelliset opintokiintiöt oikea keino päästä perille
tässä kysymyksessä. Haluan tässä kuitenkin
huomauttaa, että kielilakikomitea ei näitä kysymyksiä käsitellyt.
Se oli jättänyt myös ulkopuolelle koulujen
kieliopetuksen ja tällä tavalla varmasti ilmapiiriä rauhoittanut.
Arvoisa puhemies! Komitea on käyttänyt tavoitellessaan
parempia kielellisiä palveluja monia toisiaan täydentäviä strategioita.
Siellä on se vanha alueperiaate. Nyt uutena elementtinä tulee viranomaisten,
siis yksiköiden, oma vastuu kielellisten palvelujen antamisesta.
Samanaikaisesti kuitenkin lisätään myöskin
esimerkiksi virkamiesten kielitaitoon liittyviä vaatimuksia.
Näitä monia strategioita on käytetty
turvaamaan tuo tavoite. Se, että meillä on kansalliskielet,
ei tarkoita sitä, että valittavana olisi vain
yksi mahdollisuus monien joukosta, vaan tässä komiteankin taustaselvityksessä selvitetään,
että kansainvälisessä vertailussa kansalliskielen
asema on lunastettu hyvin monenlaisin erilaisin strategioin eri maissa.
Tässä kiinnittyy huomio siihen, että kielellisesti
nykyisiä parempia palveluja tavoitellaan kaksikielisten
yksiköitten sijasta lisäämällä yksikielisiä yksiköitä.
Johtopäätöksenä esitetäänkin sitten,
että kielitaitoa pidetään yllä muilla
tavoin kuin luonnollisen kanssakäymisen keinoin. Toisin
sanoen, kun ei kerran ole ympäristöä,
jossa molempia kieliä voisi luontevasti käyttää,
niin sitten pitää istua koulunpenkillä ja
saada lisää täydennyskoulutusta. Mielestäni
tämä strategia on väärä.
Miksi ei haluta tarttua näistä strategioista kaikkein
tehokkaimpaan ja lisätä niiden kaksikielisten
ympäristöjen määrää,
joissa ihmiset voisivat luontevalla tavalla treenata kieltänsä?
Kaksikieliset yksiköt, siellä missä ne
ovat mahdollisia, olisivat mielestäni kaikkein tehokkaimpia
edistämään kielitaitoa molemmin puolin.
Yksi seikka, jota ei komitea tuonut eikä tämä hallituksen
esityskään lainkaan tuo esiin, on Pohjanmaalla
tuttu toimintamalli, jossa osapuolet puhuvat ainakin helpoissa hallinnollisissa
kysymyksissä ja palvelutilanteissa kumpikin omaa kieltään,
kaikki puhuvat omaa kieltään. Sitä ei
pidetä virallisesti riittävänä tapana
näköjään toimia, vaikka tiedämme
ihan varmasti, että puhumalla omaa äidinkieltänsä voi
ilmaista itseään paljon täsmällisemmin
ja sävykkäämmin kuin yrittämällä kaikin
tavoin toista kieltä. Ainakin näissä olosuhteissa,
joissa kahta kieltä on puhuttu vuosisadat rinnakkain, kyllä se
toisen kielen passiivinen kielitaito on niin hyvä yleensä,
että se riittää ottamaan ne sävyt
siitä irti, vaikka ei niitä itse pysty käyttämäänkään.
Kuten sanoin, tässä lakiehdotuksessa uutena elementtinä on
virastojen johdon vastuu kielellisistä palveluista. Minusta
tämä on erittäin oivallinen huomio ja
keino. Jaksan uskoa sen tehoon jopa siinä määrin,
että minusta samanaikaisesti voitaisiin luopua virkamiesten
henkilökohtaisista kielitaitovaatimuksista. On vähän
erikoista, että näihin nykyisiin sen kummemmin
kuin tuleviinkaan kielitodistuksiin ei tahdota luottaa, vaan niitä pitää sitten
päivittää ja tavallaan osoittaa se kielitaitonsa
uudelleen ja uudelleen. Kielellisten palvelujen tuottamisessa tulkkien
ja kääntäjien osuutta ei mielestäni
myöskään näissä esityksissä ole
nähty riittävän laajasti.
Arvoisa puhemies! Yksi päähuomioista on se, että kun
perustuslakimme lähtee oikeudesta omaan kieleen, niin komitea
ja tämä kielilakiehdotus on laajentanut käsitettä ja
puhuu oikeudesta kieleen, jota asianomainen käyttää tai
jonka valitsee. Se ei ole ihan vähämerkityksinen,
kun mennään yksityiskohtiin, joita en nyt lähde
tässä avaamaan.
Ehkä merkillisin asiakokonaisuus, jota olen ihmetellyt
niin komitean työssä kuin hallituksen esityksessäkin,
liittyy siihen, että kaksikielisen ihmisen olemassaoloa
ei tunnusteta, ei haluta tunnustaa. Tunnustetaan kaksikieliset alueet
ja viranomaiset ja yksiköt, mutta ei henkilöitä.
Tämähän on identiteettikysymys ihan samalla
tavalla kuin se, että ihminen kokee olevansa suomenkielinen
tai ruotsinkielinen. Mielestäni tällä kohtaa
todellisuutta ei vaan haluta tunnustaa. Viittaan myöskin
kielilakikomitean taustaselvitykseen. Se muistaakseni oli juuri
tämä, joka koski kielen käyttötilanteita
arkielämässä. Sen nimi oli "Kielen käyttötilanteista
arkielämässä". Siellä hyvin
tuli esille mielestäni se, että kaksikielisyys
identiteettinä on todellisuutta. Pelkästään johtopäätös
jätettiin tekemättä.
Arvoisa puhemies! Sen johtopäätöksen
olen tehnyt nyt itse tekemällä rinnakkaislakialoitteen, joka
on päivälistassa myöhemmin esillä mutta jota
tämän verran lienee mahdollista tässäkin
yhteydessä käsitellä. Tuon kaksikielisyyttä koskevan
lisäykseni olen tehnyt pelkästään
identiteetin perusteella. Monet ovat ehtineet jo kysyä minulta,
mitä hyötyä siitä on. Ei sellaisilla
asioilla tarvitse olla tämmöistä materialistista
hyötyä välttämättä.
Minusta joissakin periaatteellisissa kysymyksissä, niin
kuin tässä, pitää riittää se, että kysymys
on identiteetistä ja sen tunnustamisesta.
Arvoisa puhemies! Minä pidän tämän
esityksen suurimpana puutteena sitä, että tämmöistä toiminnallista
kaksikielisyyttä ja sen mahdollisuutta ja roolia, kun pyritään
parantamaan kielipalveluja, ei ole nähty kyllin selvästi.
Pelkään, että kun nämä yksityiskohdat
tulevat tarkempaan käsittelyyn, ei välttämättä toteudu
tämän lain tärkeä tavoite parantaa
näitä kielellisiä palveluja vaan voi
myöskin syntyä vastarintaa niitä kohtaan.
Pelkään myös sitä, että näiden
hyviksi tarkoitettujen toimenpiteiden seurauksena suomenruotsalaisuus
ajautuu sittenkin enemmän museaaliseksi saarekkeeksi kuin
osaksi meidän koko yhteiskuntaamme ja että syntyy
tavallaan semmoinen tilanne, että kun suomenkieliseltä enemmistöltä vaaditaan
enemmän kielellistä osaamista, siitä tulee
enemmän tämmöinen varallaolopalvelu,
kun meitä ei päästetä kaksikielisellä alueella
riittävästi tekemisiin toistemme kanssa.
Toivon että tämä lakialoitteeni,
sitten kun sekin käsitellään, voisi sytyttää kollegoja,
mutta ymmärrän hyvin sen, että vain harvalla
meistä on kokemusta asumisesta ja elämisestä kaksikielisessä ympäristössä.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa rouva puhemies! Kaksikielisyyden tämä laki
toki sallii arkisena elämäntapana, mistä ed.
Vehkaoja kertoi. Sitä on vain kovin vaikea pukea lainsäännökseksi,
jos haluttaisiin sitä erityisesti edistää.
Puuttuisin lähinnä siihen, mitä ed.Vehkaoja väitti,
että tämä suosisi yksikielisiä yksiköitä. Näin
ei ole. Täällähän perussäännös
löytyy 35 §:stä: "Hallintoa
järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin
aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön
mahdollisuudet saada palvelua omalla kielellään
samanlaisten perusteiden mukaan." Elikkä käytännössähän
tämä suosii kaksikielisiä yksiköitä.
Ainoastaan 6 §:stä löytyy, sen toisesta
momentista, tämä poikkeussäännös,
että erityisistä syistä voidaan virka-alueen
kielivähemmistön tarpeita varten perustaa yksikielisiä yksiköitä tai
osastoja. Se on tosiaankin poikkeava säännös,
ja vaaditaan sitten painavia erityisiä syitä,
jos halutaan tällaisia erillisiä yksikielisiä yksiköitä perustaa.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Väitteeni taustalla oli myöskin
kielilakikomitean neljä selvitystä, joista tämä tavoite
yksikielisten yksiköiden kautta kaksikielisyyteen tulee
erinomaisen hyvin esille, eli se koskee muutakin kuin viranomaistoimintaa
suoraan tai esimerkiksi valtiollista toimintaa tai kunnallista toimintaa.
Siinä mielessä tietysti olin epätarkka,
että tuo kohta puheenvuorossani ei liittynyt suoraan pelkästään
pykälään vaan siinä oli tämä laajempi
tausta.
Henrik Lax /r:
Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Regeringens
förslag till reform av språklagstiftningen är
ett i många avseenden intressant och tänkvärt
aktstycke. Själv är jag böjd att också uppfatta
det som ett uttryck för att en förändring
har skett eller håller på att ske i vårt språkklimat.
Jag tycker att min kollega Irina Krohns inlägg här
för en stund sedan ger belägg för detta.
Som justitieminister Koskinen konstaterade är språklagsreformen
en del av uppföljningen av den så kallade grundrättighetsreformen
som trädde i kraft 1995. Då fastslogs det ju i
moderniserad form att principen om landets två likvärdiga nationalspråk
skall gälla. Numera ingår stadgandena i grundlagens
17 § och där sägs det att det allmänna
skall tillgodose landets finskspråkiga och svenskspråkiga
befolknings kulturella och samhälleliga behov enligt lika
grund. Denna formulering lyfter fram myndigheternas förpliktelse
att betjäna medborgarna jämlikt på de
båda nationalspråken, vilket minister Koskinen
här redan utförligt redogjorde för.
Själva beredningsprocessen uppvisar intressanta drag,
också andra än dem som kollegan Marjatta Vehkaoja
lyfte fram. Som ledamot Irina Krohn konstaterar har språklagskommitténs arbete
präglats av en brobyggarstämning. Kommittén
avgav för ett år sedan ett enhälligt
betänkande i den här frågan. Kommittén
hade en exceptionellt bred sammansättning och dess arbete präglades
av öppenhet. Också regeringen var enhällig
då den avlät lagpropositionen.
Rouva puhemies! Kielilainsäädännön
uudistus johtuu, kuten kuulimme, vuonna 1995 toteutetusta perusoikeusuudistuksesta.
Silloinhan uudistettiin periaate maamme kahden kansalliskielen tasavertaisuudesta
ja säädettiin, että julkisen vallan on
huolehdittava maamme suomen- ja ruotsinkielisen väestön
sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten
perusteiden mukaan. Niin kuin myös kuulimme, samalla viranomaisten
velvollisuus palvella kansalaisia molemmilla kielillä sai
uuden painotuksen.
Hallituksen esitys on avoin tunnustus siitä, että molempien
kotimaisten kielten ja kulttuurien vaaliminen on kansallinen etu
ja voimavara nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä onkin hyvä lähtökohta,
kun pienten kielten asemasta Euroopan unionissa joudutaan käymään
kädenvääntöä unionin
laajenemisen yhteydessä.
Kahden kotimaisen kielen käyttöä koskevan lainsäädännön
uudistuksen valmistelu on ollut monella tavalla mielenkiintoinen
ja ajatuksia herättävä prosessi. Valmistelu
on ollut poikkeuksellisen laajapohjainen. Se on myös ollut
avointa ja yksituumaista. Näyttää siltä,
että suomalaisen yhteiskunnan ilmapiirissä on
tapahtunut tai ainakin tapahtumassa muutos. Vuosi sitten mietintönsä jättäneen
kielilakikomitean työssä jäsenet käyttivät
johdonmukaisesti omaa kieltä, suomea tai ruotsia, ja nähtävästi
kaikki jäsenet kokivat tämän yllättävän
myönteisenä harjoituksena. Olin itse komitean
jäsen, mutta, ed. Vehkaoja, me emme tätä mietintöömme
kirjanneet. (Ed. Vehkaoja: Olisitte voineet kyllä kirjata!) — No,
parempi myöhään kuin ei milloinkaan;
tuli ainakin nyt todetuksi.
Se, että komitea päätyi kauttaaltaan
yksimieliseen ehdotukseen, oli kuitenkin paljolti sen puheenjohtajan,
korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Pekka Hallbergin taitojen
ansiota. Aivan niin kuin eräs komitean jäsen totesi — lainaan
hänen sanojaan: "Oli suuri taidon osoitus päästä yksimielisyyteen
asiassa, josta olisi helposti voinut saada aikaan repivän
kansallisen riidan."
Hallituksen esitys on johdonmukainen kokonaisuus. Jos siitä ruvetaan
palasia irrottamaan tai sitä aletaan vesittää,
se helposti hajoaa käsiin. Oman kieliryhmäni eräät
edustajat ovat kiirehtineet kiihkeästi arvostelemaan lakiesitystä hampaattomaksi
ja vaatineet siihen erillisiä rikosoikeudellisia seuraamuksia
sekä kieliturva-asiamiehen viran perustamista Kanadan esikuvan mukaisesti.
Itse en yhdy näihin vaatimuksiin. Kun maamme tilannetta
vertaa Kanadaan, on hyvä muistaa, että sikäläinen
kielilainsäädäntö luotiin vasta
30 vuotta sitten aivan erilaisissa olosuhteissa kuin meillä 80
vuotta sitten. Myös ylimpien lainvalvojien, oikeusasiamiehen
ja oikeuskanslerin, asema on meillä Pohjoismaissa vahvempi
kuin useimmissa muissa maissa. Onkin luonnollista, että kansalaisten
perusoikeuksien toteutumista valvotaan Suomessa heidän
toimestaan.
Kaiken kaikkiaan hallituksen yksimielinen esitys on vilpitön
ja rakentava yritys varmistaa, että yhtä lailla
suomenkieliset kuin ruotsinkielisetkin suomalaiset voisivat tulla
toimeen omalla kielellään myös silloin,
kun he ovat kotipaikkakunnallaan vähemmistönä.
Vaikka hallituksen esityksellä ei sinänsä luoda
uusia oikeuksia, perustuslaissa vahvistettujen kielellisten oikeuksien
turvaaminen edellyttää kuitenkin, että maassa
on myös riittävä ruotsin kielen osaamisen
varanto. Tässä mielessä hieman huolestuttaa
se keskustelu, jota on käyty toisen kotimaisen kielen asemasta
kouluopetuksessa. Ehkä tässäkin yhteydessä kannattaa
kysyä: Haluammeko me suomalaiset todella etäännyttää maatamme
pohjoismais-skandinaavisesta kulttuuripiiristä, vai olisiko
sittenkin viisaampaa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa
puolustaa pieniä kieliämme, joiden elintila alkaa
käydä yhä ahtaammaksi?
Fru talman! Lagen är som sagt ett uttryck för en
genuin vilja att korrigera de missförhållanden som
vidlåder vår åttio år gamla
språklagstiftning. I en rättsstat av EU-snitt är
det ett måste att lag och verklighet fås att stämma överens
med varandra.
En av de springade punkterna för att lagen skall få avsedd
effekt är att det i landet finns och framöver
skapas tillräckligt med faktisk kunskap i svenska. Det
här är något som också undervisningsmyndigheterna
har anledning att beakta. Som tur är har många
finskspråkiga finländare i dag, här håller
jag med ledamot Marjatta Vehkaoja, ett ansenligt passivt kunnande
i svenska, som kan aktiveras om de rätta betingelserna
skapas. Och jag medger att den svenska befolkningen har ett stort
ansvar här.
Somliga har ropat på straffsanktioner för
att garantera att lagen efterlevs. Språklagskommittén
liksom regeringen föreslår i stället
att regeringen under varje riksdagsperiod till riksdagen skall avge
en berättelse om bland annat tillämpningen av
språklagstiftningen samt om andra saker som minister Koskinen
redogjorde för. Det är ett klokt förslag
som ger goda möjligheter att systematiskt följa
upp lagens syfte och korrigera brister som konstaterats. I samma
riktning verkar förslaget att ge justitieministeriet ansvaret
för att den nya lagstifningen följs upp.
Fru talman! I framtiden kommer sannolikt allt fler statliga
och kommunala verksamheter som idag tillgodoser medborgarnas grundläggande behov
att organiseras om och föras över på olika slags
bolag. Detta kan leda till svårigheter för staten
och kommunerna att garantera att de grundlagsfästa medborgerliga
rättigheterna tillgodoses, och det här gäller
också de språkliga rättigheterna. I regeringens
proposition har problemet uppmärksammats och klara förbättringar
föreslagits i förhållande till nuvarande
situation. Frågan har trots det av förståeliga
skäl inte kunnat ges någon slutgiltig lösning
utan riksdagen och regeringen måste söka nya lösningar
för att medborgarnas behov skall kunna tryggas under ändrade
förhållanden också i framtiden.
I fråga om koncessionsbelagda verksamheter kan en
framkomlig väg för samhället att trygga de
grundlagsenliga medborgerliga rättigheterna vara att i
koncessionsvillkoren ange hur de skall uppmärksammas. Det
gäller i varje fall för regeringen och riksdagen
att i samband med beredningen och behandlingen av olika lagförslag
vara uppmärksam på att de grundlagsfästa
rättigheterna inte åsidosätts.
Exempel på aktuella frågor med koppling till dessa
rättigheter och språklagstiftningen är
regleringen av telekommunikationsmarknaden och genomförandet
av det nationella hälsovårdsprojektet. Det är
därför viktigt att också grundlagsutskottet
yttrar sig om dessa frågor innan de avgörs här
i riksdagen.
Rouva puhemies! Kuten sanottu, julkisen vallan toimintojen uudelleenjärjestelyt
asettavat tulevaisuudessa uusia haasteita julkiselle vallalle, jotta
se pystyisi takaamaan kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen
myös uusissa oloissa. Ajankohtaisia tällaisia
asioita, joilla on kytkentöjä perusoikeuksiin,
ovat muun muassa televiestintämarkkinoiden sääntely
ja Kansallisen terveysprojektin toteuttaminen. Näihin liittyy
myös kielellisiä näkökohtia,
joiden turvaamista ei välttämättä ole
pystytty ennakoimaan nyt käsiteltävässä hallituksen
esityksessä. Sen vuoksi onkin tärkeää,
että myös perustuslakivaliokunta pääsee tutkimaan
tällaisia hankkeita, ennen kuin niistä tehdään
lopullisia päätöksiä eduskunnassa.
Rouva puhemies! Minä toivon kielilaille sopuisaa käsittelyä eduskunnassa.
Pehr Löv /r:
Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Modersmålet är
en del av en människas identitet och personlighet. Människan är
en social varelse och levande kommunikation är en förutsättning
för hennes existens och livskvalitet.
Finland har enligt grundlagen två nationalspråk,
finska och svenska. Tvåspråkigheten upplevs enligt
många undersökningar som positiv av en stor majoritet
i Finland. Tvåspråkigheten berikar vår
kultur och är en nationalrikedom som förbättrar
landets konkurrenskraft inom alla discipliner i en öppen
och globaliserad värld. Dessutom finns det numera en mängd
små språk i Finland som ger en kulturmångfald
som också bör högaktas, trots att dessa
språk inte har officiell, rättslig ställning.
För att en människa skall kunna utvecklas måste
hon kunna använda sitt modersmål i sin närmiljö och
i kontakten med myndigheterna i samhället.
De språkliga rättigheterna har varit relativt goda
enligt den tidigare lagen från 1922, men klara brister
har förekommit i servicetillgången på svenska.
En modernisering och ett förtydligande av bestämmelserna
var av nöden. Språklagskommittén
gjorde ett bra arbete som direkt har överförts
till den lag som vi nu har på våra bord i riksdagen.
Den nya lagen innehåller klara förbättringar då den
förutom offentliga myndigheter förpliktigar statliga
affärsverk och bolag där stat och kommun har bestämmanderätt
att fungera på båda nationalspråken.
I kontakt med en tvåspråkig myndighet skall man
alltid kunna tala sitt eget språk utan att man begär
det. Denna bestämmelse har också förtydligats.
Informationsskyldighet på båda språken
ingår som en naturlig del förstås. En
klar förbättring är också rätten
till avgiftsfri tolkning när myndigheterna inte klarar språket
själva.
Jag önskar här framhålla hur viktigt
det är att sjuka och handikappade får service
på sitt modersmål. Vård på ett
främmande språk innebär en försämrad
vårdkvalitet, långsammare läkning och
därmed också högre kostnader. Behovet
av vård på modersmålet accentueras vid
intellektuellt handikapp, hög ålder och demens.
Bevakningen av vård på modersmålet är
synnerligen viktig nu när hälso- och sjukvårdsinstitutioner tycks
undergå en centraliseringsprocess.
Av erfarenhet vet vi att lagen inte fungerar utan en ordentlig
uppföljning. Enligt lagen skall regeringen avge en berättelse
om verkställigheten för varje period. Det är
bra och torde tillsammans med uppbackning av medierna tillräckligt bevaka
implementeringen av lagen. I berättelsen skall finska,
svenska, samiska, romani och teckenspråket omnämnas.
Teckenspråket är förresten modersmålet
för de döva och de flesta hörselskadade.
Serviceutbudet för denna handikappgrupp behöver
en utveckling och bland annat utbildningen av teckenspråkstolkar är
alltför liten i Finland.
Talman! Jag sällar mig till den grupp som tror att
en polisiär kontroll av lagens tillämpning med straffbestämmelser
snarare skulle skada viljan att ge service på modersmålet.
Tvåspråkigt medborgarskap enligt ledamot Vehkaojas
lagmotion tror jag inte skulle ge något mervärde.
Bland annat skulle det leda till statistiskt felaktig minskning av
den svenskspråkiga befolkningens andel i Finland och svårigheter
i att bestämma en kommuns språkliga status och
samtidigt en minskning av statsbidrag för tvåspråkig
service i kommunerna.
Talman! Jag hoppas att språklagen får en snabb
och saklig behandling i riksdagen.
Arvoisa puhemies! Uusi kielilaki on varsin tervetullut, sillä vanha
laki vuodelta 1922 ei ole kaikin osin pystynyt takaamaan ruotsinkielisiä palveluja
kaikissa viranomaisissa. Modernisointia ja täsmennyksiä on
nyt tehty oikealla tavalla ja lakiin on myöskin kytketty
seurantamenetelmä. Hallitus antaa kertomuksen lain soveltamisesta
joka neljäs vuosi, mikä on hyvä. Toivon, että lakiehdotus
saa nopean ja asiallisen käsittelyn eduskunnassa.
Ännu, fru talman, ledamot Krohn lyfte fram en viktig
synpunkt. Ledamot Krohn, som själv talar en mycket bra
svenska, har alldeles rätt i att vi skall tillåta
dålig svenska och finska. Vi måste känna
glädje och stimulans när någon vill utveckla
sin svenska. Skulle jag t.ex. personligen inte ha fått
förståelse för min dåliga finska,
hade jag fått flytta från Finland. Mod och tolerans är två viktiga
nyckelord i språkinlärningen. Vi finlandssvenskar
får inte heller visa undfallenhet utan aktivt använda
vårt modersmål i alla sammanhang och därmed
hjälper vi också andra språkgrupper att
använda svenska språket i Finland.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta oli ed. Löviltä melko
köykäinen heitto väittää,
että kaksikieliseksi rekisteröiminen heikentäisi
ruotsinkielisten palveluja. Ensinnäkin, ei ole mitään
täsmällistä tietoa siitä, miten
kaksikielisyys jakautuu nyt ruotsinkielisiksi tai suomenkielisiksi
rekisteröityjen piirissä. Toiseksi, korostaisin,
että pitää nähdä myöskin
se lisäarvo tai -etu, mikä olisi löydettävissä juuri
ed. Lövin toivomaan asiaan, nimittäin palvelujen
saantiin sillä kielellä, joka on asiakkaan kieli.
Meillä on ongelmaa siinä, että nämä eivät
nyt löydä toisiaan kaksikielisellä alueella
välttämättä, ja siinä järjestelyssä tästä rekisteröintitavasta
voisi olla jopa erittäin paljon lisähyötyä,
tässä tapauksessa vähemmistökielen
ihmisille.
Enkä voi olla lopuksi, arvoisa puhemies, samaa mieltä lainkaan
siitä, että meidän pitää hymistellä sen
osalta, että meille (Puhemies koputtaa) kelpaa huono suomen
tai ruotsin kieli. Jälleen palaan ed. Lövin mainitsemaan:
huonolla kielellä ei voida antaa (Puhemies koputtaa) hyvälaatuista
palvelua, siis esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tarvitaan
hyvää kielitaitoa.
Puhemies:
Vastauspuheenvuoro, replik, riksdagsman Löv.
Peruspalveluministeri Eva Biaudet
Arvoisa puhemies! Olen aito kaksikielinen suomenruotsalainen
ja koen, että se on hyvin elävä osa minun
identiteettiäni. Mielestäni on kuitenkin suuri
merkitys sillä, että tällä hetkellä esimerkiksi
Pääkaupunkiseudulla kaksikielisestä perheestä olevat
lapset suurimmaksi osaksi tekevät valintoja hakeutua ruotsinkieliseen
kouluun, koska siellä tarjotaan äidinkieltä sekä suomen
kielellä että ruotsin kielellä. Se tarjoaa
heille mahdollisuuden rakentaa voimakasta kahden äidinkielen
rinnakkaista kehittämistä, silti suomenruotsalaisen
identiteetin piirissä. Jos valitsee suomenkielisen koulun,
sitä mahdollisuutta ei ole olemassa. Rekisteröinti
on sen vuoksi hyvin tärkeä, että jotta
voisimme esimerkiksi suunnitella ruotsinkielisten koulujen mitoitusta,
silloin ruotsin kielen tarve ja ruotsinkielisten palvelujen tarpeen
arviointi riippuu hyvin paljon siitä, miten hyvin rekisteröinti
on onnistunut. Jos rekisteröinti tapahtuisi kaksikieliseksi,
silloin ei voisi tietää tulevaa mitoitusta.
Puhemies:
Ministeri Biaudet, minä myönsin kyllä puheenvuoron
ed. Löville, mutta tämä nyt tässä tuli
sanotuksi. Eipähän tämä paljon
haitannut. (Min. Biaudet: Näytti siltä, että ...) — Niin, suunta
on sama. (Naurua)
Pehr Löv /r (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tuo oli ihan hyvä puheenvuoro,
ja voin jatkaa oikeastaan suoraan siitä.
Rekisteröinti tosiaan on tärkeä.
Minä en sanonut, että palvelut suoraan sen kautta
huononisivat, vaan nimenomaan rekisteröinnin kautta, koska
jos vähemmistö on pienempi ja valtionapu pienempi,
silloin palvelutkin pienenevät sen kautta, totta kai. Näinhän
se toimii käytännössä.
Sitten huonosta ruotsin ja suomen kielen taidosta: Sanoisin
näin, että jos olemme ymmärtäväisiä,
on minusta paljon parempi, että joku yrittää.
Yrittämällä kyllä pystyy, jos
vielä käyttää kehon kieltä hyväkseen,
aika paljon pärjäämään. Tietysti
vaatimus pitää olla hyvä kielen taito, mutta
kyllä tahto on myös erittäin tärkeä tälläkin alalla.
Mikko Elo /sd:
Fru talman! Jag vill börja på svenska. Först
så vill jag säga att riksdagsledamot Löv,
liksom de flesta svenskspråkiga riksdagsledamöter
här, underskattar sina egna kunskaper i finska. Som vi
såg så talar ledamot Löv utomordentligt
bra finska, så jag vet inte hur det kommer sig att ledamot
Löv, ofta också de flesta svenska riksdagsledamöter,
säger att "jag talar dålig finska" fast finskan är
väldigt bra, nästan lika bra som svenskan förresten.
Puhemies! Kun tässä tulee ehkä vähän
tällaiseen kontroverssiin, ristiriitaiseen, näkemykseen ainakin
ruotsalaisen ryhmän kanssa, haluan ensinnäkin
todeta taustastani sen, että tulen täysin suomenkielisestä kodista,
olen opiskellut ylioppilaaksi kahdeksan vuotta ruotsia, sitten opiskellut
yliopistossa vajaat viisi vuotta pohjoismaista filologiaa, käytännössä ruotsin
kieltä, vähän tanskaakin, ja ollut seitsemäntoista
vuotta ruotsin ja englannin kielen opettajana, opettanut insinöörejä ammattikorkeakoulussa
ja sitten diplomi-insinöörejä Tampereen
teknillisessä korkeakoulussa. Halusin sanoa tämän
taustaksi, jotta ei kukaan nyt saisi sitä käsitystä,
että tässä puhuu oikea ruotsin kielen
vihollinen numero yksi, koska ei sitä lue viittätoista
vuotta ruotsia ja opeta seitsemäätoista vuotta,
jos ei ole siitä kiinnostunut.
Puhemies! Kuitenkin tähän kielilakiin. Varsinaisesti
minulla ei ole huomautettavaa kielilakiin kovinkaan paljon. Sitä kyllä vähän
jään ihmettelemään, mitä esimerkiksi
selonteko vaalikausittain tulee antamaan. Niin kuin me olemme nähneet
nämä selonteot, ainakin minulle jää kysymysmerkiksi
se, mutta se on nyt seuraavan vaalikauden asia, kun me ensimmäisen
selonteon saamme. Ehkä se oli vain tällainen jonkin
näköinen markkeeraus, että ainakin joitakin
muutoksia kielilakiin on nyt saatu aikaan.
Puhemies! Kielilakiin liittyvässä lainsäädännössä luvataan
myöskin tiukentaa kielitaitovaatimuksia. Kysymys vaan herää siitä,
miten tämä tavoite sitten tullaan saavuttamaan.
Mielestäni se on nyt eduskunnan ja myöskin hallituksen
todella suuri kysymys, miten me menemme eteenpäin tästä.
Kyllä me laissa voimme helposti sanoa, että tiukennetaan
kielitaitovaatimuksia ja uudistetaan niitä.
Puhemies! Tässä yhteydessä haluan
sanoa niin kuin Radio Vegalle päivällä,
ehkä jotkut ruotsinkielisen ryhmän jäsenet
ovat sen kuulleet, että tässä on tulossa
jonkinlainen paperitiikeri, joka on mielestäni enemmänkin
Rkp:n poliittinen manifestaatio, mutta hyvä niin, kun ei
siitä mitään haittaakaan meille kenellekään
täällä ole.
Puhemies! Nimittäin haluan todeta pohjaksi sille, mitä totesin,
että minun mielestäni tässä on kysymys
Rkp:n poliittisesta manifestaatiosta.
Rkp:n puoluehallitus on 7.12.1998 tehnyt seuraavat vaatimukset.
Kohta 2: "Kielilaki on vanhentunut ja tulee uudistettavaksi." — Se
oli siis 98 muutamaa kuukautta ennen viime vaaleja. — Kohdassa
3 Rkp toteaa: "Rkp pitää ruotsin säilyttämistä suomenkielisen
peruskoulun ja lukion pakollisena kielenä erittäin
tärkeänä."
Puhemies! Tämä on heijastunut tällä vaalikaudella
muun muassa suhtautumisessa rakennekokeiluun. Ministeri Raskin työtä on
yritetty vaikeuttaa kaikin tavoin, ja ehkä palaan tähän
vähän myöhemmin.
Puhemies! Sen lisäksi minulla on tässä myöskin
Henrik Laxin johtaman Svenska Finlands folktingin manifesti, jossa
on kuusi erilaista pilaria, niin kuin herra Lax ja hänen
ystävänsä ovat todenneet. Lainaan vain
kolmea tästä, aivan lyhyesti. Ensimmäinen:
"On olemassa vaara, että ruotsin kieli Suomessa voi muuttua
sekakieleksi. Tämä olisi vakava takaisku koko
Suomelle. Vahvat ruotsinkieliset koulut estävät
parhaiten tällaisen kehityksen."
Puhemies! Olen aikaisemminkin puhunut tästä vaarasta.
Se vaara on selvästi olemassa. Ruotsin kieli myös
ruotsinkielisten keskuudessa on muuttunut entistä enemmän
sekakieleksi, ja mitä kauemmaksi mennään
todella ruotsinkielisestä alueesta, sitä suurempi
se vaara on. Jos ajatellaan vaikka sellaisia paikkoja kuin minun
kotikaupunkini Pori, jossa on enää 0,4 prosenttia
ruotsinkielisiä, Kotka, Tampere, Oulu jne., missä on
siis ruotsinkielisiä kouluja, puhumattakaan siitä,
puhemies, että myöskin Helsingissä suurin
osa lapsista puhuu kuitenkin suomea välitunneilla, niin kyllä tässä on
todella suuri vaara, että kieli on suomea ja ruotsia. Minun
mielestäni on meidän kaikkien yhteinen tehtävämme,
että ruotsin kieli säilyy ruotsin kielenä Suomessa,
ei kehity miksikään sekakieleksi. Tässä manifesti
on aivan oikeassa.
Puhemies! Sitten toinen kohta. Tämä oli siis kaksi
ja puoli kuukautta ennen viime vaaleja: "Tulevissa hallitusneuvotteluissa
sitoudumme parantamaan hallinnon ja oikeuslaitoksen virkamiesten
kielitaitoa, jotta kielilain säännökset
saadaan vastaamaan todellisuutta. Nämä toimet edellyttävät
muun muassa virkamiesten nykyisten kielikokeiden uudistamista."
Puhemies! Tässäkin nousee muutamia kysymyksiä.
Riittääkö pelkkä uudistaminen?
Mielelläni kuulisin nyt esimerkiksi ed. Laxin ja muitten mielipiteen
siitä, miten tämä uudistaminen sinänsä tulee
vaikuttamaan virkamiesten kielitaitoon. Miten se tullaan käytännössä toteuttamaan?
Tullaanko toteuttamaan sama taso vai korkeampi taso, ja miten se
saavutetaan?
Puhemies! Ihan lopuksi lainaus neljännestä pilarista:
"Tulevissa hallitusneuvotteluissa sitoudumme kehittämään
suomenkielisten koulujen pakollista ruotsin kielen opetusta - -."
Lainaus loppuu siihen. Se lause sinänsä jatkuu.
Svenska Finlands folkting on ottanut kantaa tähän
pakolliseen ruotsin kieleen hyvin voimakkaasti.
Itse asiassa näihin manifestin kaikkiin muihin kuuteen
pilariin voin yhtyä paitsi tähän pakolliseen
ruotsin kielen opetukseen. Jos katsotaan vähän,
mitä historia meille opettaa, niin 60-luvun lopulle asti,
kun meillä oli oppikoulu ja kansakoulu, niin loppuvaiheessakin
20—25 prosenttia ikäluokasta luki ruotsia, muut
eivät lukeneet. Kun peruskoulu toteutettiin, kaikki lukivat
eli kaikki lukevat tälläkin hetkellä ruotsia
muutaman vuoden ajan yläasteella. Nyt herää tietysti kysymys,
joka mielestäni on olennainen: Onko tämä taannut
entistä paremmat palvelut ruotsinkielisille? Meillä on
runsaan 30 vuoden kokemus. Ed. Lax ja kaikki muut ovat täällä hyvin huolissaan
siitä, miten nämä palvelut hoidetaan. Onko
tapahtunut parannusta, vai onko tapahtunut huononnusta? Nyt on koko
ikäluokka lukenut ruotsia, mutta osaako koko ikäluokka
ruotsia? Haluaisin siihen ainakin jonkinlaisen vastauksen myöskin.
Oma kantani, puhemies, on se, että enemmän pitäisi
käyttää porkkanaa kuin keppiä.
Pitäisi palkita siitä, että opiskelee
ruotsia, että osaa ruotsia, nimenomaan tästä osaamisesta,
se on tärkeintä, ei pelkästä opiskelusta
kannata paljon palkita.
Puhemies! Minun käsitykseni on se, että esimerkiksi
palkkauksessa voitaisiin nykyistä paljon merkittävämmin
ottaa huomioon se, että on opiskellut ruotsia ja muita
kieliä, osaa niitä, on erilaisia todistuksia,
eritasoisia todistuksia. Mutta ehdotukseni on se, että palkkauksessa
se pitäisi, esimerkiksi virkamiesten palkkauksessa, merkittävästi
enemmän kuin tällä hetkellä ottaa
huomioon. Olen aivan varma, että tämä porkkana edesauttaisi
niitä henkilöitä, jotka tarvitsevat ruotsia
työssään, myöskin sitä oppimaan
todella hyvin.
Puhemies! Toinen ehdotus opetuksen kehittämiseksi:
Usein haukutaan vaan meitä kielten opettajia, että me
emme innosta opiskelijoita riittävästi ja saa
heitä sitä kautta oppimaan. Ehkä ruotsin
kielessä saattaisi olla eräs kuitenkin se, että yritettäisiin
saada riikinruotsalaisia ihmisiä opettamaan tänne,
koska kuitenkin riikinruotsi on tietynlainen normi, olkoonkin että suomenruotsi
on ihan hyväksyttävää sinänsä,
kun se ei ole sekakieltä. Mutta joka tapauksessa tämä saattaisi
saada oppilaat myöskin kiinnostuman entistä enemmän
ruotsin kielestä.
Puhemies! Minun käsitykseni on myöskin se, että tämä vapaaehtoiseksi
tekeminen ei suinkaan heikentäisi ruotsinkielisten asemaa.
Siinä minä olen kyllä sitä mieltä,
että Rkp ja Folktinget ovat väärillä jäljillä.
Kaikessa muussa minä yhdyn teidän näkemyksiinne
mutta tässä en yhdy. Väitän kyllä sen
perustuvan aika pitkään kokemukseen opettajana.
Tietysti ed. Lax ja jotkut muut voivat vastata, että opettaja
ei ole ollut riittävän innostava eikä saanut
riittävän hyviä tuloksia, mutta minulle
tuli oppilaita, jotka olivat jo aikaisemmin lukeneet monta vuotta,
ja ihmettelin, mitä he oikein olivat puuhailleet ruotsin
kielen tunneilla, kun he eivät oikeastaan mitään
käytännössä osanneet.
Puhemies! Vielä haluaisin sanoa pari teesiä. Ensimmäinen
on se, että meidän kaikkien kansanedustajien pitää pitää huolta
vähemmistöistämme, joita on useita, esimerkillisellä tavalla. Niin
kuin ministeri Koskinen jo viittasi, esimerkiksi Euroopan neuvosto
on hyvin usein antanut tunnustusta siitä tavasta, millä Suomi
on hoitanut vähemmistöjen asemaa. Meidän
pitää kehittää elävää ja
todellista kaksikielisyyttä.
Mutta, kolmanneksi, meidän pitää myöskin ottaa
huomioon suomenkielisen enemmistön mielipide ruotsin kielen
asemasta. Kun ed. Lax totesi ainakin ruotsinkielisessä osassaan,
että kieli-ilmasto on parantunut huomattavasti, niin en tiedä,
saako Henrik Lax samaa postia kuin minä saan, mutta kyllä valtava
määrä tulee myöskin toisenlaista
postia. Se heijastuu myöskin käytännön
opetustilanteissa ja oppimistilanteissa. Kun Henrik Lax sanoo, että tämä etäännyttää
meitä pohjoismaisesta
kulttuuriperinnöstä, kyllä tietysti etäännyttää.
Jos lähdettäisiin siitä, että esimerkiksi
ylioppilaat tulisivat toimeen ruotsalaisten kanssa hyvin sujuvasti,
oikein hyvä tietysti olisi näin. Mutta minulla
on kyllä se kuva, että suomalaiset ylioppilaat
mieluiten puhuvat englantia ruotsalaisten ikäistensä kanssa,
kun he ovat heidän kanssaan. Ruotsalaisethan osaavat englantiakin
paremmin kuin me osaamme, koska se on heille ensimmäinen
ja tärkein kieli koulussa.
Puhemies! Ihan lopuksi vielä haluan sanoa suomenkielisenä,
että meidän, siis suomenkielisen enemmistön,
asia on päättää pakollisuudesta samalla,
kun me turvaamme ruotsinkielisten nykyiset tai jopa paremmat palvelut
ruotsin kielellä, heidän äidinkielellään.
Kun täällä on esimerkiksi viitattu Kanadaan,
ministeri Koskinen ja eräät edustajatkin, tässähän
oli Hufvudstadsbladetissa maanantaina pitkä artikkeli Kanadan
käytännöstä. Todettakoon nyt
kuitenkin pari eroa. Ensimmäinen ero on se, että Kanadassa
molemmat kielet ovat suuria maailmankieliä eli englanti
ja ranska. Kanadassa on 8,9 miljoonaa ranskankielistä 32
miljoonasta eli 23 prosenttia, pikkuisen erilainen tilanne.
Fru talman! Det är riktigt att vi reformerar och förnyar
vår språklag som härstammar från
1922. Lagen kan lätt bli en papperstiger om man inte anslår
tillräckliga resurser för att uppfylla de krav som
man ställer i lagstiftningen. Vårt mål
bör vara att bevara och utveckla levande tvåspråkighet
i Finland. Det är också viktigt att upprätthålla en
hög kunskapsnivå i svenska bland de finskspråkiga.
Det händer dock inte bäst genom obligatorisk svenskundervisning,
det bästa alternativet är att göra svenskan
till ett valbart ämne i finska skolor. Det är
den finskspråkiga majoritetens sak att avgöra
vilka språk man vill studera samtidigt som man vill tillfredsställa
den språkliga minoritetens behov av betjäning
på eget modersmål.
Henrik Lax /r (vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Vain pari asiaa: Olen iloinen siitä, että ed.
Elo myös haluaa vaalia puhdasta ruotsin kieltä ja
ruotsin taitoa Suomessa. Tähän haluan todeta:
Hyvin keskeinen elementti meidän yhteiskunnassamme, jotta
tämä onnistuisi, on se, että myös
ruotsinkielinen väestö arjessaan kokee, että ruotsin
kielellä on statusta. Siihen voivat ed. Elo ja kaikki muut
ed. Irina Krohnin peräänkuuluttamalla tavalla
vaikuttaa.
Talman! Sedan är jag naturligtvis mycket glad att
ledamot Mikko Elo förenar sig om det mesta i Folktingets
manifest som publicerades före senaste riksdagsval. Det är
kanske inte så underligt för samtliga partiledare
hade möjlighet att uttala sig om detta offentligt och ingen
tog avstånd från det. Sedan vill jag säga
några ord. Ehkä lausun ne suomeksi.
Miksi vahva ruotsinkielinen koulu on niin tärkeä?
Koska suurin osa ruotsinkielisestä väestöstä asuu
alueella hyvin hajautettuna kielellisenä vähemmistönä eli
suomen kieli dominoi, se vallitsee heidän ympärillään,
ja silloin kun meillä ei ole Kanadan tai muiden maiden
tapaan erillistä territoriota, erillistä aluetta,
jolla kieli vallitsisi, koulu, yksikielinen, ruotsinkielinen koulu,
edustaa osaa tätä territoriota — ja jotkut
muut instituutiot myös.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluan ensiksi todeta, että olen
kyllä samoilla linjoilla ed. Elon kanssa siinä,
että esitys voi jäädä manifestaatioksi,
jolla ei pystytä lunastamaan kaikkea, mitä kielilaissa
on ajateltu.
Mutta sitten näihin strategioihin, mitä ed.
Elo otti myös esille. Hän käsitteli riikinruotsin
ja suomenruotsin välistä suhdetta muun muassa.
Nyt kielilakikomitean taustaselvityksessä tuli aika hyvin
esille se, että suomenkielisten läsnäolo ruotsinkielisissä kouluissa
alkaa mennä jo niin pitkälle, että se
häiritsee ikään kuin puhtaan ruotsin
kielen olemista siellä. Pidetään suotuisampana,
että otetaan vaikutteita riikinruotsista kuin suomen kielestä,
mikä tulee ilmi esimerkiksi niin, että kielletään
oppilaita puhumasta välitunnilla suomen kieltä näissä tapauksissa.
Se nyt ei vielä mitään, mutta minulle
on olennaisempi viesti, että historian pitkässä juoksussa — olen niin
ymmärtänyt — on ollut aina ja tulee myös olemaan
jatkossa niin, että kielet ottavat toisiltaan kaiken aikaa
vaikutteita. Suomen kieli on muuttunut erittäin paljon
sen takia matkan varrella, että olemme olleet kosketuksessa
ruotsinkielisten kanssa. Varmasti ruotsin kieleenkin (Puhemies koputtaa)
on tullut sanoja suomen kielestä. Tämä minun
mielestäni täytyy myöskin ymmärtää,
ja sitten vielä, kun näitä suomenkielisiä ...
Puhemies:
(koputtaa)
Ed. Vehkaoja, minuutti on kulunut jo kauan sitten.
Sanon tämän loppuun, jos sallitaan. — Kaksikieliset
koulut ovat tätä kautta oikeastaan jo tulleet,
että te olette hyväksyneet suomenkielisiä henkilöitä sinne
oppimaan.
Puhemies:
(koputtaa)
Muistutan, että vastauspuheenvuoron aika on minuutti,
ja jos käytetään kahta kieltä,
olen antanut muutaman sekunnin yliaikaa, niin kuin annoin nyt ed.
Vehkaojalle yhdellä kielellä. Mutta totean, että se
on siis se minuutti, jonka nyt ed. Elo käyttää.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itse asiassa haluan puhua tästä ruotsin
kielen horjumisesta ja ruotsin kielen heikkenemisestä täällä Suomessa.
Kyllä tämä on suuri kysymys, mihin ed.
Vehkaoja viittaa, eli suomenkielisten käyminen ruotsinkielisissä kouluissa.
Henkilökohtaisesti olen suhtautunut siihen myönteisesti,
koska olen sitä mieltä, että ne, jotka
esimerkiksi suorittavat ylioppilastutkinnon suomalaisista kodeista
ruotsinkielisissä kouluissa, ovat ruotsin kielen taitajia,
he ovat todellisia taitajia. Minusta sitä pitää kuitenkin
tukea kaikin keinoin, olkoonkin että vaara tällaiseen
sekakieleen on olemassa. Kyllä sillä on myös
paljon positiivisia puolia.
Margareta Pietikäinen /r:
Fru talman! Förslaget till en ny språklag
har beretts på ett exemplariskt sätt. Man har
hört och beaktat olika parter och intressenter och därigenom
fått fram ett förslag som har ett brett stöd.
Den nya lagen förtydligar gällande bestämmelser
och praxis på ett förtjänstfullt sätt.
I förslaget till ny språklag föreslås
att det under varje riksdagsperiod avges en rapport där
lagens anda och uppfyllelse utvärderas — det här är
bra, eftersom det är viktigt att språklagen regelbundet
följs upp. Samtidigt medför förfarandet
att en allmän medvetenhet om det tvåspråkiga
Finland hela tiden förstärks.
Puhemies! Keskustelussa on myöskin noussut esille kaksikielisyys,
ja jatkan tällä teemalla. Kaksikielisyys, mitä se
oikein merkitsee? Kaksikieliset henkilöt eivät
välttämättä samaistu molempiin
kieliryhmiin, ja he valitsevat useimmiten toisen kielistä pääkielekseen.
Kaksikielisyys voidaan määritellä lukuisin
eri tavoin: ensin opitun kielen perusteella, kotona eniten käytetyn kielen
perusteella; jommankumman kielen sanavaraston perusteella; kieliryhmään
samaistumisen perusteella jne. Tämä määritelmä tutkijoitten mukaan
ei ole yksiselitteinen, samoin kuin eivät myöskään
yksilöiden perusteet yhden tai useamman kielen valitsemisesta
omaksi kielekseen. Vain harvoilla on loppujen lopuksi täysin
yhdenvertaiset valmiudet muussa kielessä kuin äidinkielessä.
Henkilön niin kutsutun pääkielen ollessa
Suomessa ruotsin kieli on tärkeää, että henkilö myös
rekisteröidään ruotsinkieliseksi.
Ruotsinkieliseksi rekisteröiminen tekee viranomaisille
mahdolliseksi laatia suunnitelmia ruotsinkielisten tarpeiden, esimerkiksi
koulun ja päivähoidon, varalle. Rekisteröinti
tekee myös mahdolliseksi määrien laskemisen.
Tämä on tullut jo aikaisemmin esille tässä keskustelussa.
Olen siis ed. Vehkaojan kanssa jyrkästi eri mieltä.
Kaksikielisyys ei saa muodostua tavaksi marginalisoida ruotsinkielisten
informaation tarvetta. Se, että henkilö hallitsee
kaksi kieltä, ei tee äidinkielellä annettavan
informaation tarvetta vähemmän tärkeäksi.
Väärinkäsitysten vaara kasvaa aina vastaanottajan
joutuessa tulkitsemaan eli purkamaan ilmoituksia muulla kielellä kuin äidinkielellään.
Uusi kielilaki korostaa aivan oikein yksilön oikeutta valita
kieli, suomi tai ruotsi, jota haluaa käyttää asioidessaan
valtion viranomaisten ja kaksikielisten kunnallisten viranomaisten
kanssa. Monille kaksikielisille tämä on tärkeää sen
vuoksi, että eräissä tapauksissa käytännön
asioiden hoitaminen saattaa olla helpompaa toisella kielellä.
Kielellisen vähemmistön koolla on lisäksi
merkitystä kuntien kielelliselle asemalle. Kieltä koskevat
tiedot väestörekisterissä ovat perustana
kuntien jakamiseen yksi- tai kaksikielisiin.
Fru talman! Det är viktigt att stöda minoritetsspråk.
Om språkskydd inte tillämpas, är ett
minoritetsspråk, som alltid är under stark press
från ett starkt majoritetsspråk, hotat. Finland är
ett gott exempel för många andra länder
och språkliga minoriteter. Det här borde vi alla
vara stolta över.
Fru talman! Jag vill fortsätta på svenska
och kort kommentera ett par inlägg i debatten.
Riksdagsledamot Vehkaoja tog i sitt anförande liksom
i en parallellmotion som har inlämnats upp de tvåspråkigas
ställning. Jag vill börja med att påpeka
att jag var en av grundarna och också första ordförande
för Föreningen för tvåspråkiga familjer
i Finland, och det här skedde i början av 90-talet.
Jag kan säga att de slutsatser om tvåspråkigheten
som riksdagsledamot Vehkaoja kom med är i huvudsak alla
sådana där de verkliga sakkunniga, dvs. de faktiskt
tvåspråkiga familjerna, är av helt avvikande åsikt.
När det gäller tvåspråkighet
och registrering av personer som tvåspråkiga kom
jag in på frågan redan i början av mitt
inlägg. Här är den stora frågan:
Vem skulle i så fall registrera sig som tvåspråkig? Är
det barnen från tvåspråkiga familjer, är
det personer som i sitt arbetsliv använder de båda
språken, är det personer som själva tycker
att de behärskar två språk? Frågan är
mycket oklar vilket också språkforskarna konstaterat. Det är
i det stora hela en omöjlighet att ta ställning
till vem som är tvåspråkig. Skall det
vara kriterier utifrån eller personens egen åsikt
om sin tvåspråkighet som gäller?
Jag vill säga det att ha en tvåspråkig
familj och jobba och prata på två språk är
en positiv sak i sig. Men om språket används så att
man väljer bort det andra språket så då går
det snett. För det är faktiskt så, som
jag tidigare kom fram med, att kommunernas och myndigheternas statistik är avgörande
för serviceutbudet. Mängden svensk service som
skall finnas i samhället, kommunen, radion, tv:n, och i
alla offentliga sammanhang grundar sig på ett beräknat
antal personer som behöver service också på det
mindre använda språket. Därför
skulle det vara en olycka om man skulle gå in för
en tredje kolumn, dvs. tvåspråkighet.
Sedan föreslår riksdagsledamot Vehkaoja att man
i kontakten med myndigheterna kunde gå över till
ett språkförfarande där den ena talar
finska och den andra svenska. Det här skulle betyda i de
flesta fall ett klartecken för att tjänstemannen,
läkaren, juristen, barnskyddets tjänsteman i kommunen,
socialarbetaren och polisen i de flesta fall skulle använda
finska. Klienten, patienten eller den anklagade skulle få använda
sitt modersmål svenska. Det här tycker jag är
ett bottennapp när det gäller förslag.
Man kan bara föreställa sig vilka stora missförstånd
som kunde ske, vilken djungel av problem som skulle uppstå, inte
minst för att många är måna
om att betona och tro att man förstår och klarar
sig. Det här skulle vara en fullständigt oacceptabel
situation.
Sedan kommer riksdagsledamot Vehkaoja också med förslaget
att man alldeles speciellt skulle beakta de tvåspråkigas
kultur. Min uppfattning är att det som är rikedomen
i bland annat min egen tvåspråkiga familj är
att mina barn har möjlighet att utnyttja ett brett kulturutbud
med litteratur och kamratkontakter likaväl på finska som
på svenska. Inte behövs det ett speciellt utbud
för de tvåspråkiga. Betydelsen för
dem är ju att de kan utnyttja vartdera.
Vi skall inte skapa någon ny kultur. Däremot skall
vi beakta de tvåspråkigas behov och då tänker
jag till exempel på de svenska skolorna som på ett
alldeles utmärkt sätt, som jag tidigare förde
fram, har tagit i beaktande att barn från tvåspråkiga
hem har ett speciellt behov av att exempelvis få fördjupa
sig i den andra språkgruppens litteratur. Tyvärr
har den modermålsinriktade undervisningen i det andra hemspråket
inte kommit i gång i finska skolor på det sättet
vi inom Föreningen för tvåspråkiga
familjer hade hoppats.
Sedan alldeles kort avslutningsvis en kommentar till riksdagsman
Elos inlägg. Jag vill konstatera att när det gäller
undervisningen i svenska och finska i våra skolor, så är
det här viktigt och inte enbart för finlandssvenskarna
utan för hela landets bästa. Jag tycker att riksdagsman
Elo drar fel slutsatser när han tycker att situationen när
det gäller svenska språket i Finland har försvagats.
När vi ser på statistiken är tillströmningen
till de svenska skolorna i vårt land betydligt större än
man någonsin hade kunnat tro för tio år sedan.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Aloitan toteamalla, että ed.
Margareta Pietikäisen puheen pohjanoteeraus oli
ehkä se, että hän mainitsi, ettei pidä luoda
uutta kaksikielistä kulttuuria. Tähän
kohtaan haluan sanoa, että meillä on pitkä traditio, jossa
olemme tehneet esimerkiksi samoissa järjestöissä ja
yhdistyksissä työtä kulttuurin saralla. Yritin
tätä selvittää tätäkin
päivää varten ja aikaisemminkin. On ikävää,
ettemme saa tietoa esimerkiksi yhdistysrekisteristä siitä,
paljonko meillä on tätä kaksikielistä perimää.
Toinen seikka, johon kiinnitin huomiota ed. Pietikäisen
puheessa, oli, että hän referoi väärin ehdotukseni
toimimisesta kahdella kielellä viranomaisen kanssa. Ehdotukseni
koski pelkästään suullista käsittelyä,
ja ehdotuksessani mainitaan tarkasti, että se olisi mahdollista
ainoastaan, milloin osapuolet ovat menettelytavasta yksimielisiä.
Kysymys ja idea siinä on vain se, että se voisi
olla laillinenkin menetelmä. Tällaista puolta voidaan
lain avulla joko tukea tai sitten ei.
Arvoisa puhemies! Sitten rekisteröintiin. Ed. Pietikäinen
tietää täysin hyvin, että se
argumentti, jonka hän esitti kaksikieliseksi rekisteröimistä vastaan,
ei pidä, koska tänä päivänäkään
rekisteröinti suomen- tai ruotsinkieliseksi ei vastaa täysin
todellisuutta. Siinä on ylimerkintää puolin
tai toisin tai alimerkintää. (Puhemies koputtaa)
Elikkä tänäkin päivänä kyseessä on
ihmisen oma käsitys asiasta. Minä tiedän
itse — tulen isosta perheestä — että veljeni
perheessä toinen lapsi on taatusti suomenkielinen ja toinen
taatusti ruotsinkielinen (Puhemies koputtaa), mutta molemmat esiintyvät
rekisterissä ruotsinkielisinä.
Margareta Pietikäinen /r(vastauspuheenvuoro):
Fru talman, alldeles kort: När det gäller tvåspråkiga
föreningar, som är en helt annan sak än
det som jag tog upp i mitt inlägg, så är
det helt klart att det finns tvåspråkiga föreningar
som har ett viktigt ändamål. Föreningen
för tvåspråkiga familjer — Kaksikielisten
perheiden yhdistys är givetvis en tvåspråkig
förening.
Kun ed. Vehkaoja puhui siitä pykälästä omassa
lakialoitteessaan, joka koskee viranomaisten ja henkilön
keskusteluja, ja puhui suullisesta käsittelystä,
niin en nähnyt tarpeelliseksi mainita, että tässä oli
nyt suullisesta käsittelystä kyse. Minusta ongelma
ei ole mitenkään pienempi, monta kertaahan on
näin, että kun kirjallisesti näkee ja
saa aikaa lukea tekstin, se on jopa helpompaa.
Kolmanneksi vielä rekisteröinnistä:
Totta, todella asia on näin, että moni jopa myöhemmin muuttaa
lastensa rekisteröinnin, ja se on ihan hyvä asia,
(Ed. Vehkaoja: Se on pelkkä oma käsitys!) jos
käytäntö osoittaa, että lapsi
käy koulua ja hänen käsityksensä on,
että hän on suomenkielinen tai ruotsinkielinen.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Anttila.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Språklagstiftningskommittén
har gjort ett omsorgsfullt och förtjänstfullt
arbete. Språklagen baserar sig på grundlagens
stadganden om att Finlands nationalspråk är finska
och svenska. Språklagen är en positiv lag som
ger språkgrupper rättigheter, utan att för
det frånta rättigheter av någon annan.
Språklagen är en viktig lag för både
finsk- och svenskspråkiga. Språkminoritetens ställning
och rättigheter är desamma oberoende av om majoritetsspråket
eller det enda språket i ett ämbetsdistrikt är
finska eller svenska. Förslaget till ny språklag
skall svara mot den verklighet finlandssvenskarna lever i idag.
Arvoisa puhemies! Kielilaki on yhteinen tahdonilmaisu, joka
asettaa vaatimuksia viranomaisille ja vahvistaa kielelliset oikeudet.
Oikeus oman kielen käyttämiseen omassa maassa
on sanoinkuvaamattoman arvokas asia. Se, että kielienemmistö tukee
kielivähemmistön oikeutta oman kielen täysimittaiseen
käyttämiseen, tuo jo sinänsä lisäarvoa.
Uskallan olettaa, että me suomenruotsalaiset olemme erityisen
tarkkaan seuranneet ja pohtineet kielilain sisältöä,
sillä se vaikuttaa niin voimakkaasti meidän jokapäiväiseen elämäämme.
Kielilakikomitea ei ole muuttanut vanhan kielilain perusperiaatteita.
Uuden lain tarkoitus onkin vastata nykyisin vallitsevia oloja ja
haasteita. Suurin suomenruotsalaisia kohdannut muutos 1900-luvun
loppupuolella on johtunut muuttoliikkeestä. Vaikka suomenruotsalaisten
määrä ei ole merkittävästi
muuttunut, niin suhteellinen osuus on vähentynyt suomenkielisiin
nähden monissa kunnissa erityisesti Pääkaupunkiseudulla.
Monet suomenruotsalaiset elävät kovin kaksikielisessä tai
suomenkielisessä ympäristössä,
ja usein vaaditaankin ylimääräisiä ponnistuksia
ja myös rohkeutta oman kielen käyttämiseen
viranomaisten kanssa asioitaessa. Emme saa unohtaa, että kaikki
eivät ole kaksikielisiä siitä huolimatta,
että he asuvat kaksikielisissä kunnissa, vaan että monet
ruotsinkieliset ovat yksikielisesti ruotsinkielisiä ja
että he ovat oppineet tai oppivat suomea koulussa. Monet
alle kouluikäiset lapset ymmärtävät
pelkästään ruotsia.
Värderade talman! Den nya lagen förutsätter ett
aktivare grepp av myndigheterna. De skall på eget initiativ
se till att språkliga rättigheter förverkligas
och jag hoppas att det här också leder till att
den svenskspråkiga befolkningen själv utnyttjar
den rätt de har att använda sitt eget språk mera än
idag. Det stämmer att det är ett problem att många
inte utnyttjar sin rätt, att man så lätt
i ett sällskap övergår till att tala
finska genast när det kommer en finskspråkig person
med, precis som ledamot Irina Krohn sade. Där får
vi se oss själva i spegeln.
De här förbättringarna, dvs. det
att man automatiskt skall få service på svenska,
skall gälla alla olika sorters myndighetsutövning,
såväl information, blanketter som andra kontakter.
Men det skall också gälla viktiga vardagliga funktioner
som skola, hälsovård, rådgivning och
annan service. Det är också viktigt att språkbilden
syns på gatan, att det finns en tvåspråkig
gatubild och språkbild överlag i Finland. Särskild
uppmärksamhet kommer man att måsta fästa
vid språkkraven då myndighetsuppgifter köps
av den privata sektorn.
Den nya lagen har kritiserats för att den inte innehåller
sanktioner. Inom Sfp har vi inte ansett det nödvändigt
att ta i bruk nya sanktioner. Men lagen skall noggrannt övervakas
och en nyhet är att regeringen och riksdagen under varje
valperiod skall få en redogörelse över
tillämpningen av språklagen. Justitieministeriet
skall övervaka att lagen följs och varje myndighet
skall övervaka sitt verksamhetsområde. Likaså iakttas
liksom annars bestämmelserna om straff, dvs. vid uppsåtligt
brott mot språklagen aktualiseras tjänstemannalagen
och i sista hand bestämmelserna i strafflagen. Justitieombudsmannen
och justititekanslern kommer också fortsättningsvis
att stå för den högsta laglighetsövervakningen.
Slutligen vill jag kommentera riksdagsledamot Vehkaojas lagmotion
om att få registrera sig som tvåspråkig.
Jag tycker inte att det finns något motiv eller behov att
krångla till befolkningsregistret genom att föra
in en svårdefinierbar tvåspråkighetsregistrering.
Jag tror att detta förslag skulle försvåra
myndigheternas möjligheter att kunna avgöra på vilket
språk personen skall betjänas. En tvåspråkig
registrering skulle försvåra planeringen av kommunal
service såsom dagvård och undervisning. Jag är
också rädd för att situationer skulle
uppstå där en myndighet skulle utgå från
att den tvåspråkiga behärskar båda språken
lika bra, vilket inte alls behöver vara fallet.
Slutligen var jag lite ouppmärksam, men jag hörde
att ledamot Vehkaoja sade någonting om att finlandssvenskheten
håller på att bli museal, att den här
språklagen leder till det eller något i den här
stilen. Där tror jag faktiskt att hon har fel. Jag tror
att den här språklagen uttryckligen kan hjälpa
och bidra till att vi har en levande tvåspråkighet
och en levande finlanssvenskhet också i framtiden. Den
som i dagens läge känner till verkligheten i Svenskfinland
kan åtminstone inte kalla den för museal såsom
den är idag med den mängd, för att ta
ett exempel, föreningar och all annan verksamhet, för
att inte tala om vardagen med barn och hem och all den service som
man i dagens läge får och skaffar sig genom alla
nätverk som finns i den finlandssvenska verkligheten.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaksikieliseksi rekisteröinti on
identiteettikysymys ihan samalla tavalla kuin se, onko ihminen suomen-
vai ruotsinkielinen. Sillä, että rekisteröityisi
kaksikieliseksi, ei ole suoraa vaikutusta siihen, mitä kieltä henkilö käyttää viranomaisissa
esimerkiksi. Kielilakihan on kirjoitettu niin, että henkilö voi
ja saa itse valita kielensä, eikä kukaan tänä päivänäkään
tule nimenomaan sitä tilannetta tsekkaamaan, millä kielellä kyseinen
henkilö on väestötietolain mukaisesti
rekisteröitynyt, vaan hän voi tilannekohtaisesti
valita oman kielensä viranomaisissa tämän
kielilainkin mukaan. Siis olen halunnut alleviivata sitä,
että kysymys on pelkästään oikeudesta
identiteettiin, ja sen takia tätä merkintää pidän
tärkeänä.
Maria Kaisa Aula /kesk:
Arvoisa puhemies! Olin Suomen keskustan edustajana tässä jo mainostetussa
kielilakikomiteassa ja senkin perusteella ajattelin muutaman sanan
tästä nyt eduskuntaan tulleesta kielilakiesityksestä sanoa.
Olen tyytyväinen siitä, että ehdotus
uudeksi kielilaiksi on nyt annettu, niin että tämä eduskunta
sen, toivon mukaan, ehtii käsitellä loppuun. Tämähän
on annettu periaatteiltaan hyvin sen mukaisena kuin komitea sitä ehdotti.
Olin komiteatyön johtopäätöksissä ja
olen edelleenkin sitä mieltä, että nyt
tehty ehdotus on realistinen ja tasapainoinen. Eihän tämän
kielilakiuudistuksen sinänsä voi sanoa tuovan
joitakin erityisiä uusia oikeuksia, vaan enemmänkin
tavoite on juuri se, että vanhat, entiset ja myöskin
uudessa perustuslaissa vahvistetut yksilön oikeudet julkiseen
palveluun omalla äidinkielellä suomeksi ja ruotsiksi
toteutuvat käytännössä. On kyse
myös ylipäätään hyvän
hallinnon ja palvelun laadun turvaamisesta suomeksi ja ruotsiksi,
koska on selvää, että esimerkiksi tuomioistuimissa
sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa taatusti laatu kärsii, jos asiakas
ei tule ymmärretyksi.
Vanha kielilaki oli myös sinänsä jo
aika mutkikas ja epäselvä. Siitä oli
vaikea kenenkään yksilön saada selvää omista
oikeuksistaan. Viranomaisissakin sen soveltaminen oli ehkä jollakin tavalla
rutinoitunut passiiviseksi kaksikielisyydeksi. Se oli myöskin
rakenteeltaan hyvin viranomaislähtöinen. Siksi
onkin minusta tärkeä periaatteellinen näkökohta,
mikä uudessa kielilaissa on omaksuttu, että se
on kirjoitettu nyt aikaisempaa selvästi vahvemmin yksilön
oikeuksien vahvistamisen näkökulmasta ja lähtien
siitä, että viranomaisella on aktiivinen velvollisuus
kahden kielen, suomen ja ruotsin kielen, käyttöön
ja myös velvollisuus tehdä kaksikielisyyttä näkyväksi.
Uskon, että tämä parhaimmillaan tulee
kohottamaan, voisi sanoa, kielitietoisuutta Suomessa, sitä että myöskin
yksikielisesti suomalaiset huomaavat paremmin suomen ja ruotsin
kielen olemassaolon. Samalla tämä parhaimmillaan, kun
se lisää tätä aktiivisuutta,
kaksikielisyyden näkymistä, voi myös
vahvistaa, ja uskonkin, että se vahvistaa, elävää kaksikielisyyttä ja
erilaisuuden hyväksymistä parhaimmillaan.
Minusta on tärkeää myös
muistaa se, että kielilaissahan on puhe sekä suomenkielisten
että ruotsinkielisten oikeuksista. Puutteita palveluitten
saannissa omakielisinä on ollut ruotsinkielisten mahdollisuuksissa
saada palveluita suomenkielisillä alueilla, mutta myöskin
on ollut puutteita siinä, miten suomenkieliset ovat saaneet
palveluita yksikielisesti ruotsinkielisillä alueilla. Tietysti
käytännössä määrällisesti
tällä kielilailla on suurempi merkitys ilman muuta
Suomen ruotsinkieliselle väestölle.
Vielä muutama sana Suomen ruotsinkielisen väestön
määrästä. Muistelen, että kielilakikomiteassa
meillä oli taustatietona erilaisia väestötutkimuksia,
joissa arvioitiin, miten nämä osuudet kehittyvät.
Kyllä näitten tutkimusten mukaan Suomen ruotsinkielisten
määrä säilyy suurin piirtein
nykyisellä tasolla lähivuosikymmeninä.
Ei tässä määrällisesti
ole mitään suuria vaihteluita tulossa, mutta hyvin
suuri haaste yksilön oikeuksien näkökulmasta
on ruotsinkielisen väestön maantieteellinen hajautuminen,
mihin ed. Gestrinkin viittasi, koska komiteassakin saatujen tietojen
mukaan nykyisin jo joka toinen Suomen ruotsinkielisistä asuu
kaksikielisellä paikkakunnalla tai tyystin suomenkielisessä ympäristössä ja
myöskin tietysti kaksikielisiä perheitä on
aikaisempaa enemmän. Tästä näkökulmasta
on tärkeää, että lisätään
kielitietoisuutta eri puolilla Suomea ja myöskin ihan kuntatasolla.
Tietysti tämä lisää tarvetta
erityisesti valtion viranomaisissa koko maassa aktiiviseen ruotsin
kielen taitoon, mutta myöskin tämä lisää tarvetta
siihen, että täytyy aika luovasti ja ennakkoluulottomasti miettiä niitä muotoja,
millä sitten ruotsinkielisiä palveluita tarjotaan
yksikielisesti suomenkielisillä alueilla näille
yksilöille, joille pitäisi antaa mahdollisuuksia
toimia ja elää omalla äidinkielellään.
Täällä on puhuttu paljon ruotsin
kielen taidon parantamisesta viranomaisissa, ja on ehdottomasti
tärkeää, että ruotsin kielen
taidosta tulee elävämpää ja
käytännössä toimivampaa. Mutta jos
ajatellaan sitten ruotsinkielisen henkilön palveluita,
vaikkapa poliisipalveluita, täysin suomenkielisellä alueella,
niin jos henkilö joutuu vaikka poliisin sakottamaksi tai
johonkin muuhun vastaavaan tilanteeseen, tämä lakihan
ei edellytä, enkä usko, että on realististakaan
edellyttää, että jokainen poliisi osaisi
niin hyvin ruotsia, että pystyisi palvelemaan eri puolilla
maata, vaan enemmän ja aktiivisemmin minusta on käytettävä tulkkauspalveluita,
myöskin niin, että ruotsinkieliset uskaltavat
niitä vaatia. Monesti on varmaan niin, että vähän
aristellaan vaatia omakielistä palvelua tai ajatellaan,
että kyllähän tässä nyt
jotenkin auttavasti pärjäillään
puolin ja toisin. Mielestäni tulkkauspalveluitten järjestämisessä eri
puolilla Suomea, varsinkin kun on kysymys valtion palveluista, tulisi
niitä toimintatapoja, miten se tehokkaasti tarjotaan, kehittää.
Samoin tulisi valtion palveluissa tutkia muitakin järjestämistapoja,
erilaisia call center -ajattelutapoja, että ruotsinkielistä palvelua
olisi puhelimitse saatavissa koko valtakunnan tasolla, ja myöskin
Internetin käyttöä niin, että tietoja,
lomakkeita ja neuvontaa olisi saatavilla joka puolella Suomea.
Jos sitten ajatellaan tätä kaksikielisyyden asiaa,
sanotaanko, perussuomenkielisen näkökulmasta käytännössä,
niin voi sanoa, että yleisimminhän tähän
törmää varsinkin, jos ajatellaan yliopisto-opiskelijoita,
siinä vaiheessa, kun suoritetaan valtion niin sanottu kielikoe,
joka sitten on ollut se sertifikaatti erilaisiin valtion julkisiin
virkoihin. Kyllähän tähän mennessä realiteetti
ja tosiasia on ollut se, että kielitaito on ollut hyvin
passiivista; se on joskus suoritettu pari—kolmekymppisenä,
ja sen jälkeen paperi on laitettu pöytälaatikkoon
ja otettu sieltä esille aina silloin, jos virkaa haetaan.
Tämä todistus ei aina suinkaan ole ollenkaan kuvannut
käytännön kielitaitoa. Tässä asiassa
minusta on tärkeää, että eri viranomaiset,
valtio ja kunnat työnantajina, jatkossa suhtautuisivat
aktiivisemmin ja kannustavammin työntekijöittensä ruotsin
kielen ja myöskin toisaalta suomen kielen opiskeluun, täydennyskoulutukseen,
ja myöskin, että palkkauksessa voitaisiin tätä kielitaitoa
huomioida. Mielestäni aina ei myöskään
ole ratkaisevaa se, onko kielitaito täydellinen siinä valintahetkellä,
vaan voitaisiin myös lähteä siitä,
että virkaan valittu henkilö velvoitetaan tietyn
määräajan kuluessa vahvistamaan sen kielen
taitoa, mikä on jäänyt heikommalle. Mielestäni
näissäkin asioissa pitäisi soveltaa elinikäisen
oppimisen periaatteita.
Mitä tulee sitten koulujen kieliopetukseen, niin siihenhän
komiteassa tietoisesti ei otettu kantaa vaan se jää opetusviranomaisten
päänvaivaksi. Mutta tuskin tämä uusi
laki ja aktiivinen ote kaksikielisyyteen kuitenkaan vähentää käytännön
ruotsin taitojen tarvetta. Minusta kouluopetuksen puolella olennaisinta
on motivaation herättäminen. Siinä olen
samaa mieltä ed. Krohnin kanssa, joka aikaisemmin puhui
siitä, että ruotsin kielen opetuksen sisältöjä tulisi
laventaa puhtaasta kieliopetuksesta pohjoismaisten kielten ja kulttuurien
suuntaan, koska suomalaisten pohjoismainen identiteetti on kuitenkin
varsin vahva. Suomalaisistahan, jos kysytään,
ovatko he pohjoismaalaisia vai eurooppalaisia, suuri enemmistö ilmoittaa
olevansa pohjoismaalaisia ensisijaisesti. Tätä minusta
pitäisi käyttää enemmän
hyväksi motivaation ja mielenkiinnon herättämisessä,
ja samoin tulisi harrastaa enemmän aktiivista verkostoitumista
suomen- ja ruotsinkielisten kuntien ja koulujen kesken, kielikylpyhankkeita
ja myöskin sitä, että ruotsinkieliset kulttuuri-instituutiot,
kuten vaikkapa teatterit, kiertäisivät enemmän
myöskin ihan puhtaasti suomenkielisillä alueilla.
Arvoisa puhemies! Muutama sana sitten ruotsin ja suomen elikkä kansalliskielten
lakiuudistuksen vaikutuksista muihin maamme kielioloihin. Näen,
että kielilain uudistaminen antaa tukea myöskin
esimerkiksi saamenkielisten oikeuksien turvaamiseen. Jo kielilakikomitean
työn aikana tässä lakiuudistuksessa määritellyt
lähestymistavat ja käytännön
ratkaisut antoivat tukea myös saamen kielilain uudistamistyölle,
joka on ollut myöskin parhaillaan meneillään.
Toivon, että myös nämä saamen
kielen asemaa parantavat ehdotukset saataisiin mahdollisimman pian tänne
eduskuntaan ja käytäntöön. Saamen
kielen oikeuksien käytännön toteutumisen
kannalta rahoitus ja määrärahakysymykset
ovat hyvin tärkeitä. Toivon, että niihin
jatkossa myös kiinnitetään huomiota erityisesti
siinä vaiheessa, kun käsitellään
tulevaa niin sanottua kielikertomusta, Suomen kielioikeuksien tilasta,
joka tähän uuteen lainsäädäntöön
sisältyy. Sitäkin kautta tämä uusi
laki on omiaan vahvistamaan myös muiden äidinkielten,
erityisesti perustuslaissa mainittujen äidinkielten: saamen
kielen ja viittomakielen, asemaa.
Hyvin usein, arvoisa puhemies, semmoiset suomalaiset, jotka
eivät niin myönteisesti suhtaudu kaksikielisyyteen
tai ruotsin kielen asemaan, käyttävät
perusteena sitä, että kun Ruotsissakaan ei suomen
kielelle anneta tarpeeksi arvoa, niin sitten ei Suomessakaan tarvitsisi
ruotsin kielelle antaa näitä mahdollisuuksia.
Nämä nyt eivät ole ihan toisiinsa verrattavia
asioita, mutta minusta tämä uusi kielilaki antaa
myös mahdollisuuksia Suomelle näyttää mallia
Ruotsiin päin ja osoittaa, millä tavalla kieliasioita
tulisi käsitellä, ja antaa selkänojan
myös vauhdittaa suomen kielen aseman vahvistamista Ruotsissa.
Tämän kielilakikomitean työn aikana varsinkin
sen puheenjohtaja oli hyvin aktiivisesti yhteydessä Ruotsiin
ja teki tärkeää työtä ruotsalaisten
päättäjien ja poliitikkojen mielipiteitten
ja asenteitten muokkaamisessa.
Arvoisa puhemies! Ihan viimeiseksi muutama sana lakiehdotuksen
kustannuksista. Jossain määrin varmasti nämä uudistukset
lisäävät kustannuksia erityisesti tuomioistuimissa,
jonkin verran varmasti myös kuntatasolla, ministeriöissä,
mutta toisaalta on tilanne sekin, että nykyisillä voimavaroilla
nämä perustuslain mukaiset oikeudet eivät
myöskään toteudu, että on kyse
ennemminkin siitä, että haetaan tosiaan perustuslain
takaamien oikeuksien käytännön toteuttamista.
Toisaalta tämä lakiehdotus toteutuessaan myös
jakaa kustannuksia toisella tavalla, koska tämä korostaa
valtionhallinnon ja erityisesti ministeriöiden käännöstyön
ja tiedottamisen tarvetta, jolloin voi olla, että se vähentää sitten
paikallishallinnossa, kunnissa ja maakuntatasolla, tämmöistä päällekkäistä työtä ja
on siinä mielessä, jos ajatellaan paikallishallinnon
näkökulmasta, hyvä uudistus.
Mutta varmasti on jatkossa tarpeen sitten, kun aikanaan uudistetaan
esimerkiksi kuntien valtionosuusjärjestelmää ja
vastaavia, joissa näitä kielioloja otetaan huomioon,
miettiä, millä tavalla nämä järjestelmät
niin ruotsin kielen kuin saamen kielenkin osalta rakennetaan semmoisiksi, että nämä
erikieliset
palvelut ovat myös kuntien mahdollista käytännössä järjestää.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Aula sanoi jotakuinkin kaiken, mitä olin
ajatellut itse sanoa, joten voin poistaa itseni listalta tämän
jälkeen.
Mutta vielä korostaisin tätä viimeistä asiaa, että kuinka
suuri syy meillä on tuudittautua siihen uskoon, että budjettiriiheltä oikeasti
löytyy poliittista halua ja valmiutta pitää lupaukset. Käytännössä monet
jopa meistä juristeista eivät puhu alkuunkaan
riittävän hyvää ruotsia, vaikka meillä se
pölyttynyt todistus siellä onkin. Itse todennäköisesti
juuri ja juuri siitä selviäisin, mutta en ole
siitä ihan varma. Tämän takia meidän
täytyy suhtautua tulkkien ja kääntäjien
palkkaamiseen erittäin paljon positiivisemmin kuin tähän asti,
ja meidän täytyy myös muun muassa maksusitoumuskäytäntöjä osata
katsoa eri tavalla silloin, kun on sosiaali- ja terveyspalveluista
kysymys. Esimerkiksi synnyttäminen tai vaikea sairaus,
kuoleman kohtaaminen, monet hyvin lähelle ihmistä tulevat
tilanteet pitää voida kokea ja kohdata omalla äidinkielellään.
Jos palvelua tosiasiassa ei saa omassa kunnassa, silloin pitää myös maksusitoumukset
ja kuljetusjärjestelyt ottaa käyttöön.
Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olin kokoomuksen edustajana kielilakikomiteassa
enkä lähde toistamaan niitä hyviä johtopäätöksiä,
jotka edustajat Lax ja Aula toivat esiin. Haluan kuitenkin itsekin
painottaa sitä yhtä lopputulosta, joka ehkä on
jäänyt hiukan toteamatta. Mehän päädyimme
siihen, että tulkkaus tosiaankin on yksi keino turvata kielioikeudet.
Tämän takia näen, aivan samoin kuin ed.
Aula, erittäin tärkeänä sen,
että erilaisia tulkkausvaihtoehtoja, tulkkausmahdollisuuksia luodaan,
koska, niin kuin sanoin ja niin kuin komiteakin totesi, tulkkaus
on yksi keino turvata eri väestöryhmien kielioikeudet.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kun ed. Aula toisti ed. Krohnin esityksen siitä,
että pitäisi enemmän pohjoismaista kulttuuria
ja taideperintöä ottaa huomioon ruotsin kielen
opetuksessa, täytyy ensinnäkin muistaa se, että opetukseen
on varattu hyvin pieni määrä. Kyllähän
itse asiassa koko ruotsin kielen opetus on suomalaisissa kouluissa
aina lähtenyt siitä, että se integroidaan
kulttuurin opettamiseen. Sitä paitsi pohjoismainen kulttuurihan
on meille suomalaisille kuitenkin hyvin läheinen ja me
tiedämme myös yhteiskunnalliset asiat aika hyvin. Vielä esimerkiksi,
kun yliopistoissa opiskellaan ruotsin kieltä, pohjoismaista
filologiaa, niin kuin sen nimi on, niin meillä oli esimerkiksi
approbaturia varten 4 000 sivua ruotsinkielistä kirjallisuutta,
jokaista arvosanaa varten, eli 12 000 sivua kaiken kaikkiaan
laudatur-arvosanaa varten oli opiskeltava ruotsinkielistä kirjallisuutta
ja sen lisäksi norjaa ja tanskaa, niin että sanoisin,
että aika paljon kulttuuria ainakin yliopistotasolla opiskellaan.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Keskustelu on nyt tullut hyvin mielenkiintoiseen
vaiheeseen. Itsekin muistaakseni sanoin ensimmäisessä puheenvuorossani,
että tämä tulkkien ja kääntäjien
osuus on näissä ehdotuksissa jäänyt
tavallaan liian vähälle huomiolle. Sehän
olisi mitä mainioin täsmäase nimenomaan
niissä tilanteissa, kun vähemmistökielinen
henkilö asuu alueella, jossa oikeastaan hän on
lähestulkoon kielensä kanssa yksin. Mutta jäin
odottamaan ed. Aulan puheenvuorosta analyysiä, kun se muuten
oli niin analysoiva puheenvuoro, juuri siitä, että eikö sitten,
kun käytetään näin monipuolisia
aseita ja täsmäaseita näin paljon, olisi
kenties jopa pärjätty semmoisella asetelmalla,
että olisi valittu alueperiaate ja sitten tällainen
henkilökohtainen tulkkausperiaate. Nyt näen, että ongelmaksi
voi muodostua se, että tässä vaatimuksia
esitetään yhdenaikaisesti lisättäväksi
niin monissa eri kysymyksissä. (Puhemies koputtaa) Viittaan
vielä siihen, että kun nyt pannaan työnantajien
vastuulle katsoa, että kielelliset palvelut sujuvat, niin
tällä kielitodistuksella ei voi ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti on kulunut!
... tulevaisuudessa olla enää samaa arvoa
kuin sillä tähän saakka on ollut.
Jouni Lehtimäki /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Komitea pohti alueperiaatetta ja päätyi
kuitenkin siihen, että kielioikeus on yksilön
oikeus. Lähdimme siitä, että yksilön asuinpaikkaa
ei voi säätää lailla, ja tämän
takia luovuimme alueperiaatteesta. (Ed. Brax: Hyvä niin!)
Mutta alueperiaatteesta luopuminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä,
että luovuimme siitä lähtökohdasta,
että tulkkaus on keino turvata oikeuksia, mutta alueperiaate
syrjäytyi yksilöperiaatteen takia.
Maria Kaisa Aula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Lehtimäki sanoi,
kyllähän molemmat periaatteet ovat tässä lomittain:
yksilön oikeus on johtavana, mutta on tietysti säilytetty
se ajatus, miten määritellään
kuntia yksikielisiksi ja kaksikielisiksi, joissa tulevat palvelut
vahvempina, niin että kaksikielisissä kunnissa
tulee viranomaisilla olla molempien kielten taitoja. Jos ajatellaan alueperiaatetta,
niin erityisesti tässä on vahvistettu valtion
viranomaisten velvollisuuksia kyetä palvelemaan molemmilla
kielillä eri puolilla maata. Minusta se on ihan myönteinen
ja tärkeä uudistus juuri ottaen huomioon erikielisten
yksilöiden hajautuminen. Mutta kyllä tässä yksilöperiaate
on johtavana, mutta eri keinoilla pitää hakea
realismia ja tasapainoa, niin ettei turhaan taata sellaisia oikeuksia,
joita ei kuitenkaan käytännössä kyetä tarjoamaan,
jolloin täytyy ottaa käyttöön
tulkkaus- ja käännöspalveluita.
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Minusta hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi
kielilaiksi on johdonmukainen kokonaisuus. Esityksen mukaanhan kielilaki
on Suomen kansalliskieliä suomen ja ruotsin kieltä koskeva yleislaki.
Tällä kielilailla, jolla korvataan vanha, vuonna
1922 annettu kielilaki, turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön
kielelliset oikeudet perustuslailla edellytetyllä tavalla.
Se turvaa tiettyjä oikeuksia ja luo paremmat pelisäännöt kuin
nyt voimassa oleva kielilaki ja on siinä mielessä erittäin
tarpeellinen laki, ja on hyvä, että me nyt vihdoin
olemme tämän eduskunnan käsittelyyn saaneet.
Tässä on minusta varsin kiihkottomasti ja
asiallisesti käsitelty tätä uutta kielilakiesitystä,
ja se on varmasti kunniaksi eduskunnalle tällaisen ilmapiirin
aikana, jolloin kaikenlaisia ylilyöntejä yleensä yli
kulttuuri-, rotu- ja kielirajojen kansainvälisesti tapahtuu,
mutta myös valitettavasti meillä Suomessa. E-mailissakin
on kansanedustajille lähetetty tekstiviestejä,
joissa häpäistään maamme ruotsinkieliset
sotiemme veteraanit, eli siinä mielessä tässäkin
ammutaan aika rajusti yli, ja teksti oli nimenomaan tarkoitettu
tämän kielilain käsittelyn yhteyteen.
Kyllä on hyvä, että meillä täällä eduskunnassa
pystytään asiasta kiihkottomasti ja asiallisesti
keskustelemaan ja siinä mielessä viemään
eteenpäin asiaa, joka on erittäin tärkeä kaikille
ihmisille, nimittäin äidinkielen asemaa. Kun meillä Suomessa
on molempia kotimaisia kieliä, suomen ja ruotsin kieltä, omaavia
ihmisiä, niin siinä mielessä tämän
käsittely on erittäin tärkeää.
Miten sitä viedään täällä meillä eteenpäin,
on tietysti hyvin tärkeä asia.
Molempien kotimaisten kielten ja kulttuurien vaaliminen nopeasti
muuttuvassa maailmassa on minusta kansallinen etu. Voimme tietysti
keskustella — ed. Mikko Elo sen usein tuo esille — pakosta
ja vapaaehtoisuudesta. Tietysti on aina helppo ja hyvä puhua
vapaaehtoisuuden puolesta. Pakko on aina monessa mielessä kielteinen sana,
mutta pitää myös ymmärtää,
mistä on kysymys. Kun lapset alkavat opiskella elämää varten, niin
minusta on tärkeää, että silloin
heitä pyritään myös ohjaamaan.
Silloin on minusta tärkeää,
että otetaan huomioon myös se, missä maailmankolkassa
elämme, täällä skandinaavisessa Pohjoismaassa.
Minusta pitäisi tehdä kaikkemme, että emme
etääntyisi pohjoismaisesta elämänmuodosta
ja yhdessäolomahdollisuudesta. Se on minusta äärettömän
tärkeää, ja sen takia tarvitsemme ruotsin
kielelle myös kohtuullisen vahvan aseman Suomessa.
Nythän on trendi puhtaasti englannin kieleen. Englannin
kieli on vallannut sellaisella voimalla hyvin lyhyessä ajassa
aseman, että esimerkiksi kun nykyään
perustetaan yrityksiä, ei löydy enää oikeastaan
suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä yrityksiä,
vaan kaikkien yritysten nimet tuppaavat olemaan englanninkielisiä.
Tässä olisi pieni pohtimisen paikka, miten tämä vaikuttaa
meidän identiteettiimme. Ymmärrän tämän
tietysti tässä globaalissa maailmassa, että kun
yritys toimii kansainvälisillä markkinoilla, nimen
on oltava ymmärrettävä, mutta onko se
nyt tarpeellista, että lähes kaikkien yritysten
nimet alkavat olla englanninkielisiä. Mainostekstit, iskulauseet
ja monet muut ovat nykyään hyvin vahvasti ainoastaan
englanninkielisiä. Siinä mielessä on
valitettavaa, että olemme ajautuneet tällaiseen
tilanteeseen.
Paljon on myöskin puhuttu siitä, että motivaatio
tietysti ruotsin kielen oppimiseen on varsin matalalla. No, saattaa
olla näin määrätyillä paikkakunnilla,
missä ei ruotsin kieltä varsinaisesti tarvita.
Näin varmasti on. Juuri englannin kielen vahvan trendin
ansiosta näin tietysti on monessa mielessä, mutta
minusta meidän ei tässä pitäisi antaa
periksi. Mitään sellaista syytä minusta
ei ole, että annetaan periksi. Minä olen myös
sitä mieltä, että ruotsin kielen osaamista
pitää palkita myöskin palkkauksessa jne.
Se on erittäin tärkeää ja varmaan
nostaa myöskin sen asemaa. Onhan nyt erilaisia virka- ja
työehtosopimuksia, missä näin määrätyissä tehtävissä todetaankin.
Tässä ehdotuksessa lähdetään
myös siitä, että valtioneuvostolle ehdotetaan
säädettäväksi velvollisuus vaalikausittain
antaa eduskunnalle kertomus kielilainsäädännön
soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Näitä selontekojahan
me silloin tällöin saamme. Ne eivät vielä ainakaan
toistaiseksi mitään ihmeellistä uutta
ole antaneet. Mutta kyllä minusta on hyvä, että vaalikausittain
nyt voitaisiin tämän kielilainsäädännön
uudistamisen myötä ainakin lähteä siitä,
että jonkinlainen kertomus saataisiin eduskunnalle siitä,
miten asia myös käytännössä on edennyt,
koska kyllähän täällä on
tuotu esille se, että käytännössä tietysti
asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia kuin täällä lakia
säätäessämme kuvittelemme. Usein
tarvitaan enemmän rahaa, mitä on arvioitu. Se
on syytä tietysti tässäkin yhteydessä ottaa
esille, että kyllä se, että näitä tiettyjä oikeuksia
ruotsinkielisille turvataan, edellyttää sitä,
että myös taloudellisesti tämä asia
otetaan huomioon.
Arvoisa puhemies! Enligt propositionen är språklagen
en allmän lag som gäller Finlands nationalspråk,
finska och svenska. Genom den nya språklagen tryggas den
finsk- och svenskspråkiga befolkningens språkliga
rättigheter på det sätt som anges i grundlagen.
Jag är av den åsikten att den här regeringspropositionen är
en helhet som tryggar vissa rättigheter och också ger
vissa spelregler. Jag hoppas att ärendet i utskottsbehandlnigen
förs positivt framåt.
Ulla-Maj Wideroos /r:
Värderade fru talman! Jag tycker att några
talare här har glömt att språklagen faktiskt
gäller de båda nationalspråken och inte
bara det ena, nämligen både finska och svenska.
Men vi får ha överseende med det.
Ärade talman! Det känns ändå bra
att få stå här och säga till
några få lyssnare att såväl
språklagskommittén som regeringen har gjort ett
mycket bra arbete och den nya språklagen är välkommen.
Vi har länge levt med en gammalmodig lag som har fungerat
dåligt i praktiken och dessutom ansetts vara svårtolkad.
Finland är ett modernt land som behöver en modern
språklag och det är viktigt att det råder
ett brett samförstånd kring en sådan
fråga som språklagen. Det har det gjort hittills
och jag är övertygad om att samma samförstånd
råder också framöver.
I det här sammanhanget är det viktigt att
konstatera att förslaget inte utvidgar de språkliga rättigheterna.
Så har inte heller varit avsikten, utan meningen är
att modernisera och förtydliga bestämmelserna.
Till exempel ändras inte bestämmelserna om när
en kommun är tvåspråkig eller enspråkig.
Däremot innehåller förslaget stadganden
om att den enskilda individen inte skall behöva begära
att de språkliga rättigheterna förverkligas. Myndigheten
skall själv se till att den språkliga betjäningen
och de språkliga rättigheterna förverkligas.
Om detta är en utmaning för kommuner med finskspråkig
majoritet så är det minsann också en
utmaning för kommuner med svenskspråkig majoritet.
Arvoisa puhemies! Tuntuu hyvältä sanoa tältä paikalta,
että sekä kielilakikomitea että hallitus ovat
tehneet varsin hyvää työtä.
Uusi kielilaki on tervetullut. Olemme eläneet pitkään
vanhanaikaisen lain kanssa, joka on toiminut huonosti käytännössä ja
jota on lisäksi pidetty vaikeatulkintaisena. Suomi on nykyaikainen
maa, joka tarvitsee nykyaikaisen kielilain. On tärkeää,
että tällaisesta asiasta kuin kielilaista vallitsee
laaja yhteisymmärrys. Näin on ollut tähän
saakka, ja olen vakuuttunut, että sama yhteisymmärrys
vallitsee myös tulevaisuudessa.
Tässä yhteydessä on tärkeää todeta,
että tämä ehdotus ei laajenna kielellisiä oikeuksia.
Tämä ei ole ollut tarkoituskaan, vaan tavoitteena
on säännösten nykyaikaistaminen ja selkeyttäminen. Esimerkiksi
säännöksiä siitä, onko
kunta kaksikielinen vai yksikielinen, ei muuteta. Sen sijaan ehdotukseen
sisältyy säännöksiä siitä,
ettei yksilön tarvitse pyytää kielellisten
oikeuksien toteuttamista. Viranomaisten tulee itse huolehtia kielellisen
palvelun ja kielellisten oikeuksien toteuttamisesta. Jos tämä on
haaste kunnille, joissa on suomenkielinen enemmistö, se
on myös haaste kunnille, joissa on ruotsinkielinen enemmistö.
Fru talman! Det är bra att det klart sägs
ut att språklagen också gäller i samband
med att tjänster flyttas från myndigheterna till
affärsdrivna verk och bolag. Den enskilda individen har
också i sådana fall rätt till service
på sitt eget språk. Det är viktigt att
myndigheterna och statliga affärsverk också utåt
visar att de betjänar på både svenska
och finska. Alltså att de aktivt utåt visar att
det finns beredskap till god språklig betjäning.
I motiveringarna till lagen sägs att "Båda
nationalspråken och möjligheten att använda
dem skall synas tydligt hos myndigheterna i gatubilden och också i
myndigheternas namnpraxis, brev och publikationer." Det följande
som jag nu säger kan tyckas vara en liten detalj men det handlar åtminstone
om ett stort symbolvärde. Posten har halsstarrigt gått
in för att ha endast ett enspråkigt finskt logo.
Jag anser att detta inte är förenligt med andan
i språklagen.
I motiveringarna till språklagen sägs: "När
det allmänna överför uppgifter på enskilda
skall det genom bestämmelser och speciallagstiftning tillses
att de myndighetsuppgifter som hör till basservicen fortfarande
sköts på båda nationalspråken.
Som exempel kan nämnas posten och bilbesiktningen." Detta
tillsammans med skyldigheten att det skall synas att man betjänar
på båda språken borde också få posten
att inse sitt ansvar, dvs. att man inte kan sätta in reklam
och annonser i Hufvudstadsbladet eller Vasabladet med ett finskt
logo.
Talman! Förslaget till en ny språklag är
bra och jag är övertygad om att den efter en grundlig behandling
i riksdagen också kan godkännas som sådan.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli ihan oikein, että ed. Wideroos
sanoi, että kielelliset oikeudet eivät niinkään
tässä muutu, mutta hän olisi voinut ehkä tunnustaa
sen, että velvollisuudet kyllä lisääntyvät
nimenomaan enemmistökielisten puolella. Sehän
on tässä näkyvillä, mutta siihen
ollaan valmiita vapaaehtoisesti.
Toinen seikka, mihin hän puuttui puheessaan, oli palvelujen
yksityistäminen. Mielestäni tässä yhteydessä meidän
pitäisi ehdottomasti nähdä jo se uhka,
että tämä tulee lisäämään
yksikielisiä ratkaisuja. Minä pelkään,
että vapaaehtoisesti taas elinkeinoelämä ei
ota, jos ei se sovi heidän pirtaansa, tätä kaksikielistä;
jos siitä tulee taakka, sitä taakkaa vältetään
osittamalla toiminnat kielellisiin lohkoihinsa. Ajattelen tässä nyt
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Hyvin todennäköisesti
voi juuri sellainen suuntaus voimistua. (Puhemies koputtaa) Ei minulla
ole sitä vastaan mitään, mutta totean
sen nyt tässä.
Tapio Karjalainen /sd:
Arvoisa puhemies! Keskustelun tässä vaiheessa
voi viitata jo edellisiin puheenvuoroihin ja voi todeta, että sellaista henkistä nyökyttelyä
oli
helpointa harrastaa edustajien Krohn ja Elo pääpuheenvuoroissa.
Tämän kielilainsäädännön
lähtökohta on turvata perinteisten kielten asema.
Näinhän tuossa johdannossa lähdetään
liikkeelle. Kuitenkin on syytä todeta, että yhteiskunnallinen
tilanne, johon kielilainsäädännönkin
tulee vastata, edellyttää enemmän kuin
pelkästään huolta suomen ja ruotsin kieltä käyttävien
asemasta. Varsinkaan kielilakia ei voida tulkita leimallisesti jommankumman
puolesta, ei edes ruotsin puolesta kannanotoksi.
Suomessa on 4,8 miljoonaa suomenkielistä, 92 prosenttia,
290 000 ruotsinkielistä, 5,6 prosenttia, ja sen
lisäksi 100 000 sellaista, joilla on joku vieras kieli äidinkielenään.
Myönnän tässä, että ruotsinkielinen
perinne ja kulttuuri on enemmän kuin tuo ruotsinkielisten
osuus, ja siitä on syytä huolehtia suuremmalla
osuudella kuin pelkästään nuo prosentit
kertovat. Mutta toiselta osaltaan tuo tilasto kertoo, että me
emme elä enää edes Suomessamme kaksikielisessä,
vaan monikielisessä ympäristössä.
Tuon lisäksi, halusimmepa tai emme, olkoon se hyvä tai
paha, englannin kieli sävyttää yhä useamman
suomalaisen arkipäivää tämän
kielilainkin yli. Elämme yhä enemmän
ei pelkästään täällä Suomessamme vaan
EU:ssa ja yleensä globalisoituvassa maailmassa. Tähän
tilanteeseen suomalaisten ja Suomen tulee sopeutua uuden kielilain
raameissa ja toivottavasti sen tukemanakin. Testiinhän
tämä sopeutuminen tulee kielilain 4 §:ssä mainituissa erityislaeissa
ja niiden soveltamisessa, siis siinä tilanteessa, jossa
Suomessa asuvien ja asioivien yksilöiden käytännön
kohtelusta päätetään.
Kysymys ruotsin asemasta oppiaineena on muuten syytä käydä läpi
paitsi kielipoliittisena symbolina, myös käytännön
oppimis- ja opiskelutulosten, opetusresurssien kannalta, koulun
arkielämän kannalta. Kannatan ruotsinkielen pakollisuudesta
oppiaineena luopumista ja tässä, kun huomaan,
että ed. Bremer on paikalla, totean, että hän
käytti tässä taannoin ruotsinkielisenä aiheesta
mielestäni ansiokkaan puheenvuoron, johon oli helppo yhtyä.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Yleisesti todetaan, että kaksikielisyys
on kansallinen rikkaus. Olen täysin vakuuttunut, että näin on
ja sen takia kaksikielisyyttä tulisi kaikin tavoin edistää.
Mielestäni kieli-ilmasto on muuttunut viime vuosina parempaan
suuntaan. Ilkeämieliset ja loukkaavat ilmaisut toisesta
kieliryhmästä ovat selvästi vähentyneet.
Kanssakäyminen toisen kieliryhmän edustajien kanssa
on lisääntynyt, virkanimityksissä kieliaidat
on kaadettu, ja varmasti joitakin kymmeniä vuosia sitten
olisi ollut lähes mahdotonta ajatella, että korkeimman
oikeuden presidentiksi olisi valittu ruotsinkielinen, Puolustusvoimain
komentajaksi ruotsinkielinen, presidentinvaaleissa hyvin tasaisesti
kamppaili presidentin asemasta, presidentin virasta, ruotsinkielinen.
Kaikki nämä ovat osoituksia siitä, että suhtautuminen
toiseen kieliryhmään on muuttunut myönteisempään
suuntaan. On kouluja, joissa saman katon alla toimii ruotsinkielinen
osasto, suomenkielinen osasto, on päiväkoteja,
joissa toimii ruotsinkielinen osasto ja suomenkielinen osasto. Tämä on
erittäin myönteinen asia.
Vaikka kehitys on mennyt myönteisempään suuntaan,
esiintyy tietenkin epäkohtia. Yleisesti ottaen ruotsinkieliset,
ainakin vanhempaan ikäluokkaan kuuluvat, kokevat, että palvelutaso
on huonontunut varsinkin kaupan alalla ja hallinnon puolella. Iäkkäämpi
väki on sitä mieltä, että aikaisemmin
saatiin näitä palveluja paremmin omalla äidinkielellä.
Tähän tietenkin pitää puuttua.
Kielipoliisia ei missään nimessä tarvita,
mutta epäkohtiin pitää aina puuttua.
Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, miten näihin
epäkohtiin puuttuu, ei ole myöskään
yhdentekevää, mihin kaikkiin puututaan. Mielestäni
pikkuasioihin ei tarvitse puuttua. Pikkuasiana mainitsen esimerkiksi
kuulutukset eduskuntatalossa. Kun aika usein kuulemme esimerkiksi,
että "Ulkoasiainvaliokunta kokoontuu, päätösvalta
välttämätön", niin tämä tulee
vain suomen kielellä. Minä en edellytä,
että ruotsin kielellä kuulutettaisiin, koska jokainen tässä talossa,
joka osallistuu näihin kokouksiin, ymmärtää.
Mutta muistan kyllä, kun kesällä oli vieraita
muista Pohjoismaista — ministereitä ja kansanedustajia — ja
istuimme tuolla kabinetissa ja tuli kuulutus, että eduskunnan
työmaalla suoritetaan räjähdys silloin
ja silloin, niin eivät nämä pohjoismaalaiset,
ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ymmärtäneet
yhtään mitään ja pelästyivät
valtavasti, kun räjähdys sitten suoritettiin. No,
ei tästäkään syystä tarvitsisi
aina kuuluttaa ruotsiksi, että nyt tapahtuu räjähdys.
Kun sanon, että pikkuasioihin ei kannata puuttua, niin
tarkoitan myöskin sellaisia tapauksia, että ei
välttämättä kaksikielisen kansanedustajan tarvitse
kaikkia puheita pitää molemmilla kielillä.
Minä hyvin harvoin tai aivan liian harvoin, joskus omasta
mielestäni liian harvoin, puhun täältä korokkeelta
ruotsia. Puhun ruotsia silloin, kun tiedän, että kuulijakunnassa
on henkilöitä, jotka eivät suomea ymmärrä.
Nyt minä tiedän, että jokainen salissa
istuva ja jokainen, joka tämän puheen kuulee,
ymmärtää suomea ja sen takia en tänään
tässä puheessa käytä ruotsin
kieltä. Mutta jos tämä televisioitaisiin
(Naurua) ja television ääressä olisi
kuulijoita, jotka eivät ymmärrä suomea,
niin tietenkin suomen kaksikielisimmän puolueen edustajana
käyttäisin molempia kieliä.
Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys
on hyvä, vaikka se ei nyt tuo mitään
varsinaista uutta. On tässä kuitenkin joitakin
uusia asioita. Uusi asia on tämä valtioneuvoston
velvollisuus antaa vaalikausittain eduskunnalle kertomus siitä,
miten kielilainsäädäntöä on
sovellettu. Uutta on myöskin se, että viranomaisille
siirtyy velvollisuus huolehtia siitä, että kielelliset
oikeudet toteutuvat, mutta mielestäni kaikkein suurin uutuus
ja myönteinen sellainen on tuo, miten viranomaisen kielellinen
asema määräytyy. Esimerkiksi viranomainen,
jonka virka-alueeseen kuuluu niin suomenkielisiä kuin ruotsinkielisiä tai
kaksikielisiä kuntia, on kaksikielinen.
Mutta vaikka on kaksikielinen viranomainen, niin viranomaisen
ei tarvitse antaa palvelua toisella kielellä yksikielisessä kunnassa.
Otan esimerkin ympäristökeskuksesta. Jos ympäristökeskukseen
kuuluu niin suomen- kuin ruotsinkielisiä kuntia ja ruotsinkielinen
asioi viranomaisessa asiassa, joka koskee suomenkielistä kuntaa, niin
hän ei saa eikä hänellä ole
oikeutta saada palvelua ruotsin kielellä.
Nyt tämä ehkä kuulostaa vähän
oudolta, mutta jos minä annan ihan konkreettisen esimerkin. Länsi-Suomen
ympäristövirasto on kaksikielinen virasto, mutta
kun se antaa esimerkiksi Pietarsaaressa asuvalle ruotsinkieliselle
asiakirjan asiasta, joka koskee Kaustisen kuntaa, joka on yksikielinen
kunta, niin silloin tämä ruotsinkielinen saa sen
asiakirjan vain suomen kielellä. Minä ymmärrän
kyllä hyvin, että ruotsinkielinen ei välttämättä saa
paljon irti tekstistä, joka kuuluu esimerkiksi näin:
"Hankealueen vesien puhdistus toteutetaan sarkaojien lietealtailla
päisteputkilla ja lietteenpidättimillä sekä valunnan
säädöllä laskeutusaltailla ja
pintavalutuskentällä." Hyvä jos suomenkielinen
ymmärtää, ja kun tämä ruotsinkielinen
haluaa tämän asiakirjan omalla äidinkielellään,
niin hänellä ei ole oikeutta sitä saada.
Mutta sitten kun uusi kielilaki on astunut voimaan, silloin hänellä on
oikeus saada tämä ruotsin kielellä, koska
kaksikielinen viranomainen on kaksikielinen koko virka-alueellaan
riippumatta siitä, onko kunta sitten yksikielinen tai kaksikielinen.
Gunnar Jansson /r(vastauspuheenvuoro):
Fru talman! Jag skall visa prov på den teori som kollegan
Bjarne Kallis förde fram, men jag är inte säker
på att min bevisning fungerar. Om jag förstod
riksdagsledamot Kallis rätt så sade han att han
använder finska språket när alla förstår finska
och finska och svenska när det inte är säkert
att alla gör det, och att det här är
ett intryck som tidigare kanske hade en annan natur när
man uppfattade situationen som bättre.
Jag har till det första påståendet
två kommentarer. Enligt min mening har språket
två funktioner. Ena funktionen är att visa sin,
dvs. talarens identitet och den andra är att kommunicera
med någon människa. Det blev oklart för
mig om ledamot Kallis avsåg bägge funktionerna,
både den identitetsbevarande funktionen och kommunikationen.
Jag förstod saken på det sättet att han
snarast avsåg den senare, enbart kommunikationen, vilket
jag tycker att är lite torftigt i ett tvåspråkigt land.
Den andra korta kommentaren är, ifall det var bättre
förr. Jo, förr fanns det få tjänstemän
och de hade bra språkkunskaper. Nu finns det många tjänstemän,
men få har så bra språkkunskaper och
det är ju den verkligheten vi behöver möta.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olen johdonmukainen ja käytän
nyt suomen kieltä, kun tiedän, että ed. Gunnar
Jansson ymmärtää, jotta myöskin
ed. Karjalainen ja muut puhtaasti suomenkieliset ymmärtäisivät.
Minun identiteettini on ilman muuta suomenruotsalainen. Minä käytän
tämän salin ulkopuolella hyvin paljon ruotsia,
varmasti enemmän ruotsia kuin suomea, kun asioin kaupoissa,
kun asioin virastoissa. Mutta sanon, että tässä salissa, kun
tiedän, että on henkilöitä,
jotka eivät täydellisesti ymmärrä ruotsia,
käytän suomen kieltä, ettei tarvitsisi
molemmilla kielillä puhua. Minusta se on kohteliasta heitä kohtaan.
Mutta identiteettini on suomenruotsalainen, ja salin ulkopuolella käytän
ruotsia erittäin paljon.
Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin mennyt ed. Kalliksen ensimmäiseen
puheenvuoroon. Hän sanoi, että ruotsin kielen
taito on meidän maassamme heikentynyt. Minä pyytäisin
pikkuisen lisää perustelemaan sitä, kun
kuitenkin meillä ruotsin kieltä opetetaan, niin
kuin ed. Elo totesi, koko kansakunnalle, mitä aikaisemmin
ei tehty, mihin hän perusti sen väitteensä.
Sitten, arvoisa puhemies, toinen seikka: Millä hän
perusteli väitteensä, kun hän käytti
esimerkkiä Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta,
kun ainakin uudessa kielilaissa asioivan henkilön etu on
aina katsottava, kun viranomainen valitsee asiointikieltä?
Pidän kyllä sinänsä ikävänä,
että tässä dominanssiperiaate edelleen
vallitsee eli että yhteisymmärrysidea, jonka toin
omassa lakialoitteessani esille, ei ole ensisijainen. Näkisin,
että tämä (Puhemies koputtaa) ongelma
tulee nyt nimenomaan kielilaissa korjatuksi, mitä ed. Kallis
ensiksi väitti.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minähän totesin, että uudessa
kielilaissa tämä tulee korjatuksi.
Mitä sitten tulee väitteeseen, että olisin
sanonut, että aikaisemmin osattiin paremmin suomea, sitä en
sanonut. Sanoin, että vanhempi väestö kokee,
että ruotsinkielisiä palveluja saatiin aikaisemmin
paremmin. Se varmasti johtui siitä, että käytettiin
ruotsin kieltä selvästi enemmän. Ruotsinkieliset
eivät osanneet suomea ja käyttivät ruotsin
kieltä asioidessaan virastoissa. Toivoisin todella, että kaikki
ruotsinkieliset käyttäisivät ruotsin
kieltä asioidessaan virastoissa ja kaupoissa. Silloin myöskin
palvelutaso paranisi. (Välihuuto) — No, eduskunnassakin
silloin, kun on tarvetta, mutta ei ylilyönteihin pidä mennä.
Ola Rosendahl /r:
Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Jag
förenar mig i hög grad med riksdagsledamot Irina
Krohns syn på att våra två språks
betydelse är stor för den kulturella identiteten
i vårt land. Det fyrspråkiga Schweiz har förliknats
vid ett hus med fyra fönster. De ger utblick mot fyra kulturer
och det kommer in mera ljus. Så är det också hos
oss, två eller flera språk ger mera ljus än
ett språk.
Det har framhållits att lagförslaget inte
innebär några utvidgningar i de språkliga
rättigheterna för individen. Men förslaget
förtydligar och uppdaterar i alla fall det rådande
rättsläget. Genom en ny, smidig och lättläst
språklag som är lättare att tolka kan
myndigheterna ges en uppfattning om vad en språkligt jämlik
service innebär i praktiken. Individen skall inte behöva
begära att dessa rättigheter beaktas. Språket
har så stor betydelse för individens möjlighet
att fungera i samhället att myndigheterna självmant
skall sörja för den språkliga betjäningen.
Det är tanken i lagen. Det är viktigt att alla
medborgare har möjlighet att tala sitt eget språk
i offentliga sammanhang och få olika tjänster
på sitt språk.
Lagförslaget fyller i alla väsentliga avseenden de
krav som internationella konventioner ställer, men ännu
viktigare är det att lagens krav uppfylls också i
praktiken.
Arvoisa rouva puhemies! Kielilaissa säädetään
julkisen vallan vastuusta, siitä, että kielelliset
oikeudet toteutuvat. Julkisen vallan on perustuslain mukaan huolehdittava
maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja
yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Viranomaisten
on vaalittava maan kieliperinnettä sekä edistettävä kansalliskielten käyttöä.
Yleistä kielilakia täydennetään
erikoislainsäädännöllä.
Tässä lakipaketissa on kymmenen erikoislakia.
Viranomaisten tulee huolehtia molempien kieliryhmien tarpeista yhteiskunnan eri
lohkoilla, kuten teattereissa, radiossa ja tv:ssä, kirjastotoiminnassa,
urheilussa, liikenteessä, opetuksessa sekä sosiaali-
ja terveydenhuollossa.
Voin suluissa kertoa, että esimerkiksi opetuksessa,
kun itse aloitin suomeksi fysiikan opinnot, oli erittäin
vaikea ymmärtää sanaa "suluissa", joka
on matematiikassa aika yleinen sana mutta jota ei opetettu koulussa.
Toinen tällainen vaikea termi oli kimmomoduuli. Oli aika
vaikeata ruveta opiskelemaan suomeksi, koska meidän tiedekunnassamme
ei opetettu fysiikkaa ruotsiksi.
Erikoistoimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos
kielelliset, sivistykselliset tai yhteiskunnalliset edut ovat uhattuja.
Onhan kaksikielisyys Suomen yhteiskunnan ja kulttuurin erikoispiirre,
joka on puolustamisen arvoinen. Kysymys on oikeussuojasta koko laajuudessaan.
Toimivalla kielilainsäädännöllä edistetään
parempaa hallintoa ja myös parempaa hyvinvointia.
Värderade fru talman! Myndigheternas språkliga
ställning bör klart bestämmas i lag.
Då tjänster flyttas över från
myndigheter till affärsdrivande verk och bolag måste
den språkliga service som tidigare har varit lagstadgad
för motsvarande myndighet också tryggas. Statliga
affärsverk och bolag där staten eller kommunen
har bestämmanderätt bör betjäna
och informera allmänheten på båda språken.
Detta gäller också service som sköts
av enskilda bolag, organisationer och stiftelser samt personer som
på uppdrag av myndigheter tillhandahåller tjänster
för allmänheten. Ansvaret ligger hos uppdragsgivaren
att se till att den som tar emot uppdragen förbinder sig
till denna språkliga betjäning.
Tjänstemannakårens språkkunskaper
räcker för närvarande inte till för
att uppfylla de lagstadgare skyldigheterna. Myndigheterna bör
förpliktas att se till att både deras personal
och de som anställs har tillräckliga språkkunskaper
för att sköta de uppgifter som lagen förutsätter.
Arvoisa rouva puhemies! Tavoitteena on laki, joka takaa jokaiselle
perustuslain suoman oikeuden käyttää omaa
kieltään, joko suomea tai ruotsia. Tässä korostuu
koko julkisen vallan, ei ainoastaan valtion ja kunnan, virkamiesten
velvollisuus toimia siten, että yksilön perusoikeus
toteutuu kansalliskielten osalta. Lähtökohtana
pitää olla, että jokaisella on kielestä riippumatta
oikeus hyvään hallintoon ja oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin sekä että kielelliset
oikeudet taataan ilman, että sitä erikseen pitää pyytää.
Tarkoitus on säätää minimivaatimustasosta,
mutta mikään ei estä parempaa kielellistä palvelua
viranomaistoiminnassa tai palveluissa.
Fru talman! För att riksdagen skall kunna följa
med hur språklagstiftningen efterföljs är
det ändamålsenligt att regeringen varje valperiod
avger en berättelse om hur de språkliga rättigheterna
förverkligas i praktiken. Rapporten bör öppet reflektera
de verkliga språkliga förhållandena och
bör även fungera som en impuls för framtida lagstiftning
genom att påvisa eventuella brister och behov i språklagen.
Laglighetsövervakningen bör vara den normala för
sådan övervakning och sanktionerna bör
vara de som tillämpas på tjänstefel i
allmänhet.
Klaus Bremer /r:
Arvoisa rouva puhemies! Keskustelun aikana olen vähän
ihmetellyt ed. Vehkaojan vähättelyä siitä,
että viranomaisille ja viranhaltijoille esitetään
uudessa kielilakiehdotuksessa entisestään kiristettyä ruotsin
kielen taitovaatimusta. Minusta ed. Vehkaoja kannatti aivan selvästi
tulkkausta jonkinlaisena yleisperiaatteena.
Ed. Vehkaoja, kuulimme tulkkauksen äsken ed. Janssonin
mielipiteestä, ja on pakko todeta, että vaikka
tulkkaus oli hyvä, se ei ollut sanatarkka, siinä oli
vivahde- ja sävyeroja, siinä oli tunnelmaeroja,
jotka muuttavat sanoman luonnetta ja merkitystä vastaanottajalle.
Kuvitelkaapa kriittinen ympäristö, käräjäoikeus
esimerkiksi, jossa syytetyn puolustusta, puolustuspuhetta, joudutaan
tulkkaamaan, koska lautamiehet ja tuomari eivät hallitse
syytetyn äidinkieltä riittävän
hyvin. Saako hän oikeutta tällaisessa ympäristössä tulkkauksen
avulla? Ei varmasti saa.
Marjatta Vehkaoja /sd:
Arvoisa puhemies! On mieluinen aihe, minkä ed. Bremer
nyt otti esille, syystä, että minä en
usko, että kielitaitovaatimuksiakaan asettamalla voidaan
päästä siihen tavoitteeseen, minkä ed.
Bremer otti esiin. Siihen voidaan päästä vain
niin, että äidinkieleltään samankieliset
henkilöt pääsevät keskustelemaan
tämän asian. Me emme voi näille numeroille,
arvoisa ed. Bremer, mitään. Ruotsin kieltä äidinkielenään
puhuvia on vain 5,6 prosenttia. He asuvat osittain hajallaan. Kysymys
on siitä, miten me paikkaamme siltä osin sitä vajetta,
kun palveluja eivät voi antaa saman äidinkielen omaavat
henkilöt. Silloin pitää tyytyä näihin
vähemmän täydellisiin ratkaisuihin. Mutta
tulkkaus tässä oli varmasti parempi kuin mihin
useimmissa tapauksissa päästään
hyvänkään kielenopetuksen jälkeen.
Kiitoksia siitä!
Klaus Bremer /r:
Arvoisa puhemies! Tyydyn tähän ed. Vehkaojan
vastaukseen, jossa hän selkeästi myöntää,
että tulkkauksella ei voida kaikkia asioita hoitaa vaan
on aivan välttämätöntä,
että viranomaistaholta ja viranhaltijataholta voidaan antaa
täydellistä kielellistä vastapalvelua
ja asioiden hoitoa.
Keskustelu päättyy.