Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun kyse on poliittisesti niinkin merkittävästä asiasta kuin valtiosihteereistä, siitä on ehkä syytä käydä aivan kunnollinen lähetekeskustelu, kun asia lähtee valiokuntaan ja eduskunta joutuu muodostamaan kantansa siihen, mitä hallitus on esittänyt, ja hallitushan on esittänyt, että poliittiset valtiosihteerin virat perustettaisiin.

Haluaisin itse asiassa, arvoisa puhemies ... (Hälinää)

Kiitoksia, herra puhemies. Ei tarvitse ihan kaikkea äänivolyymia käyttää, että kuulisi edes oman äänensä.

Ensimmäinen suuremman luokan kysymys on tietenkin, kun me puhumme poliittisista valtiosihteereistä, kyse vastuusta: miten se vastuu jakaantuu, kuka sen vastuun kantaa, millä lailla sen vastuun itse asiassa hahmottaa myös parlamentaarisesta näkökulmasta koottu eduskunta, ja kuka on se määrittelijä tälle vastuulle, jonka periaatteellinen muoto on hyvin ehkä vaikeastikin hahmotettavissa, jos tällainen järjestelmä lähtee liikkeelle?

Noin äkkiä ajatellen voisi kuvitella, että kansanvaltaan ja parlamentarismiin ei kyllä kuulu aivan näin suuren vallan antaminen ulos ja myös periaatteellisen vastuun jako, ilman että sillä, jolle se vastuu lankeaa ja valtakin itse asiassa jopa suhteessa kolmansiin maihin ja ulkosuhteisiin, on poliittista vastuuta. Se on iso asia. Miten se iso asia sitten pystytään määrittelemään suhteessa vaaleilla valitun vastuuseen? Vaaleilla valitun vastuuhan on selvä ja kiistaton. Siinähän ei ole mitään ongelmaa. Mutta kun katsoo sitä myös ulkopuolelle, miten valtiosihteeriltä mitattaisiin mahdollisesti epäluottamusta tai mahdollista vastuun kantamista ... (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies, kyllä tässä tahtoo äänivarat loppua.

Olennaista kumminkin on se, miten tämän valtiosihteerijärjestelmässä olevan henkilön vastuuta sitten mitattaisiin. Nythän, niin kuin aiemmin sanoin, tämä asia on hyvin selkeä.

Nyt jos tapahtuisi, niin kuin hallitus esittää, että eduskunta antaisi vallan todella merkittävissäkin kysymyksissä, kuten suhteessa EU-päätöksiin, valtiosihteereille, niin mikä se periaatteellinen merkitys sitten kaiken kaikkiaan on, jos valtiosihteeri osallistuu neuvostojen kokouksiin ja osallistuu myös siellä neuvostojen kokouksissa sitten äänestyksiin? Toisin sanoen, jos asian toisin päin kääntää: he edustavat Suomen kantaa, mutta kenelle he ovat vastuussa muille kuin esimiehilleen siitä kannasta ja kannan muodostamisesta? Tässä on itse asiassa se erittäin iso ongelmallinen kysymys suhteessa perinteiseen kansanvaltaan ja myös parlamentarismiin.

Tämä on minun mielestäni kyllä esityksen heikoin kohta, jos sitä katsoo eduskunnan näkökulmasta. On täysin selvä, että tämä on kyllä perin juurin selvitettävä, ennen kuin tällaisia ratkaisuja lähtee tekemään. Tähän liittyy kyllä myös se kysymys, pitäisikö sitten, jos tällainen järjestelmä luotaisiin, olla se mahdollisuus, että myös ne valtiosihteerit ovat eduskunnassa täysistunnossa vastaamassa oman alansa erityiskysymyksiin, joita he edustavat ja vievät Suomen kannalta suhteessa esimerkiksi EU:n päätöksentekoon.

Toinen ongelma itse asiassa on pikkuisen, sanoisiko, käänteinen tähän edellä mainittuun ongelmaan nähden, ja se on suhde kansliapäälliköihin. Kyllä kun tätä hallituksen esitystä luki, niin ei siinä oikein nyt taas tiennyt, miten päin tähän pitää suhtautua, kun ulkosuhteissa, niin kuin sanoin, valtiosihteeri edustaa Suomen kantaa jopa äänestyksiin saakka. Mutta kun me katsomme suhdetta ministeriöön sillä vastuualueella, jossa poliittinen valtiosihteeri toimii, niin hän jää sitten täysin kansliapäällikön varjoon. Kun te luette hallituksen esitystä, jossa lukee, että "ministeriön kansliapäällikkö ei olisi alisteisessa asemassa suhteessa valtiosihteeriin eikä valtiosihteerillä olisi oikeutta pidättää itselleen kansliapäällikön eikä muiden virkamiesten ratkaistavaksi kuuluvia asioita", niin onhan tämä nyt kohtuullisen, sanoisiko, mielenkiintoinen asetelma. Minkälaisia valtiosihteereitä tässä on sitten syntymässä? Minulla tuli ensimmäisenä mieleen valtiosihteeri, joka on tällainen isäntärenki. Kun joissakin asioissa hänellä on jopa valta toimia ja viedä Suomen kantoja eteenpäin, mutta ministeriössä kansliapäällikön asema on niin vahva, että valtiosihteerillä ei ole oikeutta pidättää eikä muuttaa kansliapäällikön tekemiä päätöksiä, niin kyllä varsinaisesta isäntärengistä on kysymys, jos joku tällaisen järjestelmän haluaa synnyttää.

Kolmas, sanoisiko, itsellä esiin noussut asia, joka tällä hetkellä on ollut hyvinkin paljon ja hyvin monella lailla esillä, on suhde siihen työtaakkaan, jonka ministereillä sanotaan olevan ja joka ministereillä varmasti onkin, en sitä kiistä. Mutta mielenkiintoiseksihan tämän asian tekee se, että samat arvoisat ministerit, jotka ovat varmaan sen työtaakkansa hyvin ahdistamia, ovat valmiita kunnallisvaaleissa asettumaan ehdokkaaksi ja toimimaan kunnanvaltuutettuina, mutta samalla he ovat sitten sitä mieltä, että työtaakka on niin kovin kova, että tarvitaan valtiosihteerijärjestelmä, jotta sitä työtaakkaa voidaan helpottaa. Tästä tulee tietenkin sellainen kolmas ongelma-alue, joka on syytä kyllä selvittää. Itse olisin kallistumassa siihen näkökulmaan, että ilman todella mittavia ja perinpohjaisia selvityksiä lähinnä nyt valtiosihteerijärjestelmän suhteesta kansanvaltaan ja parlamentarismiin myös siitä, mikä se oikea valta sitten on siellä ministeriössä työskennellessä, ei tällaista järjestelmää pidä rakentaa. Näistä tulee yksi poliittinen jatke, ja heistä tulee väistämättä isäntärenkejä, joilla joissakin asioissa on valtaa ja joissakin asioissa ei ole valtaa.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että valiokunta kyllä hyvin perusteellisesti tähän asiaan keskittyy ja käy läpi todelliset muutostarpeet.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Korhonen puheenvuorossaan kiinnitti huomiota tähän vastuukysymykseen. Keskustan kansanedustaja Jukka Vihriälä julisti elokuussa maakunnassaan näin: "Poliittiset valtiosihteerit ovat outo ratkaisu vastaamaan niihin ongelmiin, joita järjestelmän käyttöönotolla on esitetty ratkaistavaksi." Edelleen: "Poliittisten valtiosihteerien asema on vallitsevaa demokratiakäsitystä vastaan, sillä virkavaltaistumista on pidetty ja pidetään yhä isona ongelma." Edelleen ed. Vihriälä lausui kentällä näin: "Suomalaisten demokratiaa ja sen tulevaisuutta ajatellen on vahingollista, että poliittista valtaa siirretään esitetyllä tavalla uusille poliittisille virkamiehille."

Kun myös keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäki vaalien alla vastusti poliittisten valtiosihteerien luomista, (Min. Tuomioja: Miten tämä on vastaus ed. Korhoselle?) niin kysyn nyt edustajilta Kallilta, Paloniemeltä, Karjulalta tai joltakin keskustan johtohenkilöltä, joka saattaisi olla paikalla, onko keskustan linja siis se, että ennen vaaleja ja kentällä vastustetaan, mutta eduskunnassa ja hallituksessa puolletaan, vai onko se linja jokin muu. Uskon, että myös ed. Korhosta tämä kysymys kovasti kiinnostaa. (Naurua)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, kysymys siitä, mikä on ministerin ja eduskunnan välinen suhde, on keskeinen ja tärkeä. Parlamentarismissa valtioneuvosto nauttii ja ministeri sen valtioneuvoston jäsenenä nauttii eduskunnan luottamusta. Nyt tähän syntyy tällainen tilanne, että jos eduskunnan enemmistö ei kuitenkaan ole samaa mieltä kuin on tässä tapauksessa valtiosihteeri ja hänen lausuntonsa, niin saman tyyppistä parlamentaarista vastuuta ei ole. Emme me voi esimerkiksi kyselytunnilla esittää kysymyksiä valtiosihteerille, mutta ministerille kyllä. Tässä mielessä tämä vastuu kyllä häviää. (Puhemies koputtaa) Valtiosihteeri on ylimääräinen kivi tähän kenkään.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aikaisemminkin ollut sillä tavalla, että olen kiinnittänyt huomiota, että kokoomus on jätettyään hallitusvastuun kääntänyt kelkkaansa 180 astetta. Näinhän kävi miinakysymyksessä, ja eilen saimme kuulla myös veroasioissa saman selvityksen, että kun kokoomus oli itse tekemässä politiikkaa, jossa vero- ja tuloratkaisua tehtiin yhtä aikaa, niin nyt se on muuttunut pahaksi politiikaksi. Sama näyttää olevan tässä valtiosääntöasiassakin.

Ed. Zyskowicz, se, että te vastustatte valtiosihteereitä, olisi paljon uskottavampaa, jos nyt voisitte ilmoittaa, että te tullessanne hallitukseen ette ota käyttöön valtiosihteereitä. Voitteko ilmoittaa sen?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö tyrmäsi tämän hankkeen, kun sitä ajettiin demareitten toimesta vuonna 95. Valtioneuvostossa tammikuussa 2003 ministerit Niinistö ja Sasi kokoomuksesta vastustivat tätä järjestelmää, ja eduskunnassa kokoomuksen eduskuntaryhmä selkeästi vastusti valtiosihteerijärjestelmää. Se on kokoomuksen johdonmukainen kanta, ja siitä ei ole horjuttu.

Mutta, ministeri Kalliomäki, kun te olette täällä, perustetaanko tämä järjestelmä siitä syystä, että te voitte pyrkiä Nurmijärven kunnanvaltuustoon, että voitte lähettää tuon valtiosihteerin tuonne Ecofin-kokoukseen, jotta te voitte mennä Nurmijärvelle? Järjestelmä maksaa 1,5 miljoonaa euroa. Ja kun katsotaan, miten nämä virat täytetään: virka täytetään sitä haettavaksi julistamatta tai sen avoinna olemisesta ilmoittamatta. Nyt on sovittu, että paikat jaetaan: neljä demareille, neljä kepulle ja yksi Rkp:lle. (Ed. Zyskowicz: Sulle—mulle!) Onko jäsenkirja ainoa peruste, millä te valitsette avustajanne, ministeri Kalliomäki, vai vaaditaanko jonkinlaista pätevyyttäkin? (Ed. Zyskowicz: Sulle—mulle!)

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Muistini mukaan kokoomuksen vaihtoehto tälle järjestelmälle oli, ja on ilmeisesti vieläkin, apulaisministerijärjestelmä — paljon kalliimpi, vaatii perustuslain muutosta, on muutenkin aivan eri luokkaa raskaudessaan. Kertokaa nyt siitä järjestelmästä eduskunnalle ja kansalaisille, jos haluatte tästä asiasta erikseen oman mielipiteenne ylipäänsä kertoa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ollaan luomassa järjestelmää, jossa eivät toteudu virkamiesvastuun eivätkä poliittisen vastuun periaatteet, niin kuin luonnostaan tämän tyyppisessä järjestelyssä pitäisi. Poliittisesti vastuullinen apulaisministerijärjestelmä olisi tässä suhteessa selkeä. Ensimmäistä kertaa kuulen, että sosialidemokraattinen liike vastustaa demokratian lisäämistarvetta sillä, että se on liian kallis. On harvinaista kuulla, että sosialidemokraattinen ajatus kulkee siihen suuntaan, että demokratiaa ei voi laajentaa, koska se on liian kallis järjestelmä. Kysyn varapääministeriltä, miksi ei tällaisessa kysymyksessä voitu harkita, olkoon se hyvä tai huono järjestelmä, sitä, joka olisi sekä virkamiesmoraalin että poliittisen moraalin kannalta huomattavasti selkeämpi järjestelmä, eli apulaisministerijärjestelmää.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Vastakysymys ed. Kanervalle. Kun kansanvaltaa, sen toimintamahdollisuuksia halutaan vahvistaa, miksi halvempi vaihtoehto olisi teidän mielestänne huono? Tämä apulaisministerijärjestelmä nimenomaan on kalliimpi.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni se ongelma, jota ratkaisemaan nämä valtiosihteerit on tarkoitettu, on aivan aidosti olemassa. Enkä ole ollenkaan varma, että on demokratian kannalta parempi vaihtoehto se, jos ministerin ollessa estyneenä ministerineuvostossa istuu suurlähettiläs. En tiedä miten eduskunta sitä suurlähettilästä sitten kuuntelee. Minusta tässä yhteydessä pitäisi kyllä hallituksen samalla vähentää poliittisten avustajien määrää, jos näin tehdään, koska niitähän tällä hallituksella on aika paljon — ihmettelen, miten ministerit niitä niin paljon tarvitsevat.

Hyvin tärkeätä on selvittää nämä vastuukysymykset yksinkertaisesti. Minusta se yksinkertainen seikka on se, että kun tämä selvästi on poliittinen henkilö, tulee siitä puolueesta ja on ministerin apuna, niin sitten ministeri on vastuussa siitä, mitä tämä henkilö tekee. Jos ei pysty sitä vastuuta kantamaan, niin sitten ei.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ehkä aihetta kerrata, jos varapääministeri ei sitä sattunut kuulemaan: On kaksi perustetta, joiden vuoksi tämä nimenomaan ehdotettu järjestelmä on epäkelpo. Se ei ole kurantti. Toinen on poliittisen vastuun periaatteen vaillinaisuus, koska täällä tämä ehdotettu järjestelmä ei pysty eduskunnalle vastaamaan. Toinen on se, että ministeriön virkamiesjohto joutuu erittäin vaikeaan virkamiesvastuutilanteeseen tämän järjestelyn toteutuessa.

Arvoisa pääministeri! Olen vilpittömästi sitä mieltä, että tämä järjestelmä on erittäin huono suomalaiseen poliittiseen järjestelmään sovellettavaksi, ja sen vuoksi toivon, että tätä järjestelmää ei otettaisi käyttöön. Jos pitää resursoida ministeriön poliittiseen johtoon lisää, siinä tapauksessa poliittinen ministerijärjestelmä varaministerijärjestelmänä olisi huomattavasti selkeämpi.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tilannehan näyttää aivan selvältä. Me olemme sitä mieltä, että poliittiset valtiosihteerit ovat joustavampi, sitä kautta käyttökelpoisempi ja vielä tehokkaampi väline tässä. Kokoomus, näin ymmärrän ed. Kanervan puheenvuorosta, haluaa apulaisministerit kerta kaikkiaan, että se olisi parempi järjestelmä ja se pitäisi ottaa käyttöön, niin kuin te esitittekin aikanaan. Tässä olemme. Te haluatte muuttaa sitten perustuslakiakin tältä osin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tämä nyt on, ministeri Kalliomäki, rampa esitys itse asiassa. Tämä on epäsuhteessa siihen, että te olette valmiit antamaan kolmansille ulkosuhteissa valtaa, mutta sitten kansliapäälliköitä te pidätte niin isoina virkamiehinä, että he eivät saa sisäistä valtaa. En minä ymmärrä tällaista johdonmukaisuutta, ei tässä ole mitään, jos sitä katsoo johtamismenetelmien kautta. Kun te yritätte sanoa, että te ymmärtääkseni haette valtiosihteereitä, minä joiltakin osin ymmärrän tämän perustelun, mutta kyllä sitten pitää olla johdonmukainen ja tehdä niitä johdonmukaisia päätöksiä. Se, että toimii ei-virkavastuulla eikä poliittisella vastuulla, ei vastaa eduskunnalle vaan vastaa sille nimittävälle ministerille, onhan se nyt kansanvallan näkökulmasta kovin kummallinen järjestelmä. Se, että te itse täällä hallituksen perusteluissa sanotte, että valtiosihteereillä ei olisi oikeutta pidättää itselleen kansliapäällikön eikä muiden virkamiesten ratkaistavaksi kuuluvia asioita. Siis kansliapäälliköt ovat teidät panneet tekemään tällaisen esityksen, että siitä tulee isäntärenki. (Puhemies koputtaa) Ulkosuhteessa isäntä ja sisäpolitiikassa renki. On kovin kummallinen esitys.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä paljon perustellaan sillä, että ministereillä ei ole aikaa perehtyä kaikkiin EU-asioihin tai ainakaan matkustaa ministerineuvostojen kokouksiin, niin olen ollut panevinani suuressa valiokunnassa merkille, että aivan kaikki ministerit eivät ole edes kovin perillä siitä, mitä siellä ministerineuvostossa tapahtuu. Jos nyt luodaan tämmöinen väliporras siihen, niin kuka huolehtii siitä, että Suomen politiikka Euroopan unionin ministerineuvostojen kokouksissa on tästä lähtien entistä terävämpää ja asiantuntevampaa, ja siitä, että Suomen asiaa siellä tarpeeksi perinpohjaisesti pidetään esillä. Mielestäni tässä on kyllä nyt tämmöinen näennäisratkaisu. Pitäisi aloittaa siitä, että kerta kaikkiaan ministerit ovat tehtäviensä tasalla Euroopan unionissa. Sen jälkeen he ehkä kykenevät delegoimaan niitä asioita varaministereille tai valtiosihteereille.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En oikein pysy mukana tässä viisastelussa — virkamiesvastuu, poliittinen vastuu ja mitä kaikkea. Kaikkein tärkein on kuitenkin taloudellinen vastuu. Ihmettelen, minkä takia kukaan ei puhu taloudellisesta vastuusta, varsinkin kun niin edellinen hallitus kuin nykyhallitus sanoo, että asiat sujuvat hyvin siellä Brysselissä ja Suomen etua valvotaan hyvin. Jos kaikki nyt menee niin hyvin, niin minkä takia pitää sitten perustaa viisi poliittista virkaa, (Ed. Zyskowicz: Yhdeksän!) — anteeksi yhdeksän poliittista virkaa. — En minä sitä ymmärrä ja minä olen aivan varma siitä, ettei lehterilläkään sitä ymmärretä eikä tuolla kentällä sitä ymmärretä. Aikana, jolloin me sanomme, että meillä ei ole varaa antaa aivan välttämättömiin tarpeisiin rahaa, ollaan perustamassa yhdeksän virkaa, joita oikeastaan kukaan ei halua tai kaikki haluavat, mutta eri perustein.

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillähän on ministereillä mahdollisuus palkata erittäin suurikin joukko erityisavustajia, mikäli näin päätetään. Näyttää siltä, että se tapahtuu läpihuutojuttuna. Nyt viimeksi ministeri Karpela sai yhden erityisavustajan lisää, sen lisäksi ministereillä ja hallituksella on mahdollisuus palkata tilapäisiä, määräaikaisia virkamiehiä; näin on tehty ennenkin ja näin tehdään nyt. Nimenomaan kai heidän tarkoituksensa on auttaa ministereitä ja hallitusta valmistelutyössä, poliittisissa neuvotteluissa jne., mutta ministerivastuulaki on selkeä, sen mukaan ministeri kantaa vastuun tekemistään päätöksistä myös lain edessä ja poliittisesti täällä eduskunnassa. Aivan kuten täällä on kysytty moneen otteeseen: mikä on näiden valtiosihteereiden rooli, istuvatko he tuolla lehtereillä ja kuuntelevat, kun täällä käydään keskustelua, kun he ovat olleet Brysselissä tekemässä päätöksiä, vai ovatko he etäpäätteitä? Kyllä tämä on (Puhemies koputtaa) nyt niin iso asia, että toivon, että valiokunta miettii uudelleen muita ratkaisuja.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Täällähän tietoisesti vääristellään asioita. (Välihuutoja) Äsken esimerkiksi ed. O. Ojala liioitteli nykyisen hallituksen ministereiden ja avustajien määrää, (Ed. Kuosmanen: Siinä on yksi ministeri, joka tarvitsee avustajaa!) kun edellisessä vasemmistoliiton ministereillä oli suhteessa parhaimmat resurssit, lukuisia avustajia per ministeri. Mutta josko olennaiseen mennään, niin tässähän haetaan mallia, jolla poliittista ohjausta, kansanvaltaista päätöksentekoa, ministeriössä vahvistetaan. Jos verrataan mihin tahansa Länsi-Euroopan maahan, niin meillä ovat aivan minimissään nämä poliittiset johtotehtävät hallituksen puolella. Meillä on eduskunta hyvin resursoitu, tänne on lisätty väkeä valiokuntiin, asiantuntijatehtäviin, ministeriöissä on vähennetty poliittisia nimityksiä ihan syystäkin, mutta silloin tarvitaan sitä poliittista ohjausta ministerin apuna, jolla väännetään hallitusohjelman ja kansalaisten tahdon mukaista politiikkaa eri hallinnonaloilla. Siihen tarvitaan tätä lisäresurssia. Siinä, miten tämä käytännössä toteutetaan, (Välihuutoja) on varmasti vielä harkinnanvaraa, (Puhemies koputtaa) olisiko oikeampaa esimerkiksi, että avustajat olisivat valtioneuvoston kansliassa ja sieltä sijoitettavissa eri ministeriöihin eivätkä suoraan ministeriöihin, niin kuin tässä ehdotetaan.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä näkyy punamultahallituksen suuri linja: puoluetukea nostettiin, eurovaalitukea annettiin, kunnallisvaalitukea annettiin ja nyt annetaan poliittista tukea ministereille valtiosihteereiden muodossa. Puhutaan, että EU:n luonne ei ole muuttunut, kun on perustuslaista kysymys, mutta nyt sanotaan, että se on niin paljon muuttunut, että tarvitaan kauheasti uusia byrokraatteja, jotta siellä pärjätään, aivan niin kuin ed. Kallis sanoi. Sitten vielä tämä ajankäytöllinen kysymys, jos hieman leikinlaskua sallitaan. Kun puhutaan näistä kunnanvaltuustoista, monet edustajat ovat viitanneet, että kallispalkkainen valtiosihteeri istuu siellä käytävällä 7 500:n palkalla, pitää huolta siitä, että ministerin kännykässä virta riittää, että pystyy Brysseliin olemaan sitten yhteydessä. (Naurua)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Se on täällä taas. Edellisellä kerralla olin sitä mieltä, että sitäkään kertaa tällaista HE:tä ei olisi pitänyt tänne kiikuttaa. No, nyt on taas kiikutettu. Tällä kertaa tämä ensimmäinen 25 minuuttia keskustelua oli erinomaisen valaisevaa. Aivan erikoisen mainio suorastaan oli oikeusministeri Johannes Koskisen puheenvuoro, nimittäin hänhän selvästi omalta paikaltaan kuvasi, mistä tässä on kysymys. Tässä on kysymys poliittisen ohjauksen lisäämisestä ministeriöissä. Juuri se, mitä hän kuvasi, on suomeksi täsmälleen sama kuin Yhdysvalloissa on big drive -menettely, joka tarkoittaa sitä, että kun hallitus — siis siellä presidentin johtama hallitus — vaihtuu, välittömästi vaihtuu valtava määrä johtavia virkamiehiä. Muistan erinomaisen hyvin, että kun olin luennoitsijana rapakon takana yhteen aikaan aika usein, minun ystäväpiiriini sattui tulemaan henkilö, joka oli big driven kohteena eli tämän suuren vaihdoksen kohteena. Hän silloin kertoi, että heitä on 550 johtavaa virkamiestä, jotka presidentin vaihduttua vaihtuvat siellä ministeriöissä ja hallinnossa, federal governmentin hallituksessa.

Tämähän tarkoittaa sitä, että tässä katsannossa tämä hallituksen esitys on täysin torso. Siinähän luodaan siis sellainen sekoitus, että eihän siitä tule yhtään mitään. Tätä hallituksen esitystäkin perustellaan kolmella johtajuudella ministeriöissä, on siis päällikkövirastossa itse päällikkö eli ministeri, sitten on kansliapäällikkö paitsi valtioneuvoston kansliassa ja valtiovarainministeriössä, ja sitten on valtiosihteerit niissä ministeriöissä, missä halutaan. Sitten vielä rakennetaan tällainen hybridimalli, jossa valtiosihteeri on ministeriössä esikunta-asemassa, jolloin eräällä tavalla tehtävät sekoitetaan valtiosihteerin ja kansliapäällikön kesken ja sitten vaan tunnistetaan, että vielä sieltä isompikin pomo löytyy ja se on ministeri itse. Eihän tästä tule yhtään mitään. Jos tälle tielle pitäisi mennä ja big drive -menettelyyn pitäisi siirtyä, sehän tarkoittaa sitä, että paitsi, että hallitus vaihtuu, kansliapäälliköt vaihtuvat ja kansliapäälliköiden rinnalla on sitten jotakin vallan käyttöä varten valtiosihteeri.

Mutta näin tämä esitys on täysin torso. Erikoisen torso se on siinä, että kun pitäisi sovittaa yhteen sitten tämä valtiosihteeri ja kansliapäällikkö, jos sattuisivat olemaan poliittisesti aivan eri avaruudesta, mikä Suomessakaan ei ole ihan harvinaista, millä ihmeen tavalla tämän lakiesityksen perusteella ratkaistaan siihen toimiva malli, kun vielä valtiosihteeri määrätään ministerin toimikaudeksi. Heitetäänkö ministeri ulos, kun kansliapäällikkö ja valtiosihteeri eivät tule toimeen keskenään eivätkä pysty ratkaisemaan asioita? Tämä esitys on siis vielä torsompi kuin oli se edellinen esitys, joka sitten perustuslakivaliokunnan kannanottojen perusteella meni nurin.

Edelleen tässä on myöskin hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta tämä luottamuskysymys, johon täällä moni edustaja jo vastauspuheenvuoroissaan kiinnitti huomiota. Siis tässä on kysymys siitä, että nauttii ministerin luottamusta, mutta sittenhän se tarkoittaa sitä, että tämä ministerireppana joutuu sitten aivan erikoisen paineen kohteeksi, jos siellä on aivan kelvoton poliittinen valtiosihteeri.

Tuli vaan mieleen, että jospa olisi eilisellä kyselytunnilla ollut maatalousministerin kohdalla tilanne se, että sitten edes valtiosihteeri olisi lukenut todellakin ne paperit, mitkä ministeri kerkisi jo radiossa ilmoittaa lukeneensa mutta sitten muisti, että ei ole lukenutkaan, niin olisi ollut inhimillisesti niin uskomattoman lähellä se tilanne, että ministeri olisi vastannut eilispäivänä, että no, kun valtiosihteeri luki enkä nyt muista sitten ihan, mitä se valtiosihteeri sieltä oppi. Mutta sitä tilannetta nyt ei siis ollut. Mutta se tuli heti mieleeni, että jaa, jos tämä järjestelmä vielä olisi, siellä olisi ollut sellainen jonkunlainen takaportti selviytyä siitä, että muisti huonosti sen, mitä oli lukenut. Elikkä toisin sanoen summa summarum tästä on se, että sarjassa erittäin kelvottomia hallituksen esityksiä on jälleen saatu yksi lisää. Saas nähdä, että jos tämä hallitus saa vielä istua tuon välikysymyskeskustelun jälkeen, niin mitä sieltä vielä tuleekaan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys poliittisista valtiosihteereistä ei ole todellakaan eduskunnalle uusi eikä yllättävä. Tämä on asia, josta on puhuttu aina 70-luvulta alkaen. Nythän siis hallitus esittää, että ministerit saisivat, tai eräät ministerit, saisivat avukseen johtotehtävissä olevan valtiosihteerin, joka voisi tietyissä asioissa, lähinnä EU-asioissa, edustaa myöskin ministeriä henkilönä.

Tällainen järjestelmä oli ehkä kaikkein akuuteimmin tapetilla vuonna 1995, kun muodostettiin Paavo Lipposen ensimmäistä hallitusta. Voi sanoa, että silloin kaavailtiin, puoluesihteerit kaavailivat, tällaista järjestelmää ja tavoitteena oli, että silloiset puoluesihteerit olisivat itse nimittäneet itsensä näiksi valtiosihteereiksi. Kuitenkin hallitus käynnistäessään työnsä tyrmäsi tuon ajatuksen, ja täytyy sanoa, että tässä suhteessa erityisesti kiitos kyllä kuuluu ministeri Niinistölle, joka oli erityisen kriittinen järjestelmän suhteen.

No, tämän jälkeen tästä asiasta on aina keskusteltu uudestaan ja uudestaan, ja todellakin 2003 tammikuussa tällainen ehdotus tuotiin valtioneuvoston käsittelyyn. Valtioneuvosto äänesti siitä siten, että vastaan äänestivät ministerit Niinistö, Sasi ja Siimes, mutta valtioneuvoston enemmistö oli tämän esityksen kannalla. Sitten asia tuli tänne eduskuntaan perustuslakivaliokuntaan, ja kun se käytiin oikein perusteellisesti lävitse, voitiin todeta, että hallituksen esityksessä valtiosihteerin asema oli erittäin epämääräinen, epäselvä, ja siitä syystä valiokunta ei voinut missään tapauksessa puoltaa valtiosihteerijärjestelmän käyttöönottoa. Niinpä eduskunta täysistunnossaan hylkäsi valtiosihteerijärjestelmän, siis vain puolitoista vuotta sitten.

Kun uusi Matti Vanhasen punamultahallitus muodostettiin, jälleen keskustelut tästä järjestelmästä käynnistyivät, ja Risto Volasen johdollahan oli erityinen toimikunta, joka pohti tätä valtiosihteerijärjestelmää. Jotakin siitä kritiikistä, mikä perustuslakivaliokunnassa oli esillä, otettiin huomioon, kaikkea ei, ja loppujen lopuksi nyt ehdotetaan järjestelmää, jossa oikeastaan tällä valtiosihteerillä ei ole mitään toimintavaltuuksia, ja hänen asemansa on, voi sanoa, vieläkin epämääräisempi, vieläkin epäselvempi ministeriön sisällä. Täytyy sanoa, että tällaisen henkilön toiminta ministeriössä tulee aiheuttamaan huomattavaa epäselvyyttä, ehkä jopa kaaostakin, ja voi sanoa, että valtiosihteerin persoona saattaa keskeisellä tavalla vaikuttaa siihen, minkälainen tehtävänkuva henkilölle muodostuu.

Täytyy sanoa, että kun seurasi keskustelua kello 13 täällä, oikeastaan ei ollut mitään perusteita esittää, mistä syystä tällaista järjestelmää tarvitaan. Sanottiin, että on ajateltu toisia vaihtoehtoja tai että tämä ei ole kallis, mutta oikeastaan ne perusteet jäivät kokonaan keskustelussa puuttumaan, miksi tätä järjestelmää puolletaan.

Jos käy tuota työryhmän mietintöä lävitse ja hallituksen esitystä lävitse, niin yksi peruste on se, että ministerit ovat niin kiireisiä, että he eivät ehdi hoitaa nykyisiä tehtäviä, ja siitä syystä tarvitaan tällainen poliittinen apulainen. Ministereillähän tällä hetkellä on jo poliittiset sihteerit olemassa, mutta näitten poliittisten erityisavustajien lisäksi halutaan nyt vielä korkeapalkkainen, 40 000 markan kuukausipalkalla toimiva valtiosihteeri.

Täytyy vähäisellä omalla kokemuksellani valtioneuvoston jäsenen tehtävästä sanoa, että ministeri voi käyttää 24 tuntia vuorokaudessa työtehtäviinsä ja se ei varmasti vielä riitä. Ministerin täytyy kyetä priorisoimaan asioita, ottaa kantaa tärkeimpiin kysymyksiin, käsitellä ne ja jättää vähemmän tärkeät tehtävät muille. Tällä tavalla järjestelmä toimii aivan hyvin ja minkäänlaista valtiosihteeriä ei tarvita. Joka tapauksessa ministeri kantaa kuitenkin aina viime kädessä vastuun päätöksistä. Ainakin juristina olen sitä mieltä, että jos on tärkeä päätös, minun on pakko lukea asiaan liittyvät asiakirjat ennen kuin uskallan laittaa nimeni päätöksen alle. Ja vaikka joku valtiosihteeri, jonka tunnen, olisi lukenut paperit lävitse, minä en pelkästään hänen mielipiteensä perusteella laita nimeäni papereihin, vaan teen kyllä sen työn itse, silloin kun on tärkeästä asiasta kyse.

Täytyy sanoa, että mielenkiintoista on se, että tämä esitys annetaan juuri tänä syksynä, syksynä, jolloin pidetään kunnallisvaalit. Ministerit valittavat, että heillä ei ole aikaa käydä EU-kokouksissa, vaan sinne täytyy lähettää valtiosihteerit, jotka sitten eivät ehdi tehdä riittävästi ministeriössä töitään. Pääministeri Vanhanen on puhunut siitä, että kun työaika loppuu kello 16.15 pääministerillä, niin sen jälkeen hänellä on vain vapaa-aikaa, jota hän voi käyttää muun muassa kunnanvaltuuston tehtäviin. Mielestäni tämä ei ole ehkä ihan oikea kuvaus pääministerin tehtävästä.

Täytyy sanoa, että kun nyt kuitenkin puolet valtioneuvoston jäsenistä pyrkii kunnanvaltuustoon, niin kyllä se osoittaa sitä, että ainakaan nämä ministerit eivät osaa priorisoida työtehtävien tärkeyttä oikein. Ministerin tehtävä on kokopäivätyö, johon pitää keskittyä, ja jos aikaa riittää, muita harrastuksia voi olla, mutta ministerillä yleensä sitä aikaa ei riitä. Ei ole muita niin tärkeitä harrastuksia kuin ministerin tehtävä. Se, että annettaisiin mahdollisuus toimia kunnanvaltuustossa ja tätä varten täytyy perustaa erityinen valtiosihteerijärjestelmä, on mielestäni erittäin huono peruste. Kyllä tulee kalliita kunnanvaltuutettuja tähän maahan, kun 1,5 miljoonaa euroa täytyy käyttää siihen, että puolet ministereistä voi istua kunnanvaltuustoissa. Mielestäni tämä on moraalisesti jopa suorastaan jossain määrin arveluttavaa.

Sitten siihen, kun sanotaan, että tarvitaan sitä poliittista ohjausta: En todellakaan toivo, että mennään niihin 1970-luvun punamullan aikoihin, jolloin jokaisessa ministeriössä oli johtavia virkamiehiä keskustalla ja johtavia virkamiehiä sosialidemokraateilla ja nämä kyttäsivät toinen toisiaan ja vahtivat, mitä virkamiehet tekevät. Silloinhan meillä hallinto ylipolitisoitiin. Näinhän tietysti missään tapauksessa tämän päivän sivistyneessä suomalaisessa yhteiskunnassa ei saa tehdä. Ministeriössä pitää olla yksi henkilö, joka on poliittinen henkilö, ministeri, joka valtioneuvoston ohjeistuksen, eduskunnan ohjeistuksen perusteella antaa virkamiehille selkeät ohjeet, selkeät määräykset, ja virkamiehet Suomessa lojaalisti toteuttavat näitä määräyksiä. Tällä tavalla poliittinen ohjaus toimii. Siinä ei tarvita minkäänlaista sivusta tulevaa suhmurointia. Täytyy sanoa, että jos nyt on tilanne se, että näemme vasta jäävuoren huipun, jolloin tulee ensimmäinen aalto poliittisia korkeita virkamiehiä, ja jos kohta tulee seuraava aalto, niin meillä ollaan hallinnollisessa kehityksessä menossa aivan ehdottomasti väärään suuntaan.

Myös yksi peruste, mitä tuossa Volasen työryhmässä on käytetty, on se, että nämä poliittiset valtiosihteerit voivat sitten keskenään pitää kokouksia ja koordinoida sitten eri ministeriöitten toimintaa. Täytyy sanoa, että kyllä se koordinaatio kuuluu ministerityöryhmille. Ne ovat virallisia elimiä, siellä istutaan poliittisella vastuulla ja tehdään päätöksiä. Kansliapäälliköt voivat myöskin keskenään sitten enemmän näistä hallinnollisista kysymyksistä keskustella ja valmistella asioita, mutta sitä, että tähän luotaisiin vielä jokin uusi koordinoiva, välittävä elin, en pidä missään tapauksessa kovinkaan hyvänä.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, täytyy sanoa, että kyllä nyt hallintoa ollaan kehittämässä väärään suuntaan kalliilla, tehottomalla tavalla, joka sotkee asioita. Mielestäni, kun tässä puhuttiin aikaisemmin istunnossa, että pitäisi ottaa käyttöön varaministerijärjestelmä, niin hallinnollisesti, poliittisesti, valtiosääntöoikeudellisesti se on selvästi selkeämpi järjestelmä, mutta mielestäni sitäkään ei tarvita. Ei kokoomus ole mitään apulaisministerijärjestelmää tai junioriministerijärjestelmää ajamassa, mutta jos jokin järjestelmä täytyy löytää, niin pitäisi löytää sitten valtiosääntöoikeudellisesti kestävä järjestelmä, jollainen tuo mainitun tyyppinen järjestelmä saattaisi olla.

Täytyy sitten sanoa, että kun vielä yksi perustelu tässä koko hankkeessa oli se, että ei kaikille ministereille anneta tällaista valtiosihteeriä vaan annetaan niille ministereille, joilla on kaikkein eniten tehtävää, niin aika mielenkiintoista on se, että yhtäkkiä löytyy neljä keskustan ministeriä, neljä sosialidemokraattien ministeriä ja yksi Rkp:n ministeri, jolla on kaikkein eniten tehtäviä. Yllättävän tasapuolisesti meni tämä jako työmäärienkin suhteessa. Täytyy katsoa hallituksen muodostamisen tasapainoa, niin kyllä sosialidemokraatit ovat huomattavasti vahvemmilla, saivat tärkeät salkut, niin että ehkä silloin, jos tehtävien tärkeyden perusteella tehtävät jaetaan, demareitten pitäisi saada hieman enemmän kuin se neljä poliittista valtiosihteeriä ja keskustan hieman vähemmän kuin neljä.

Sitten täytyy vielä eräänä helmenä tästä hallituksen esityksestä ottaa valtioneuvoston asetuksen 7 §, mihin täällä viitataan. Siteeraan sitä suoraan: "Valtiosihteerin virka täytetään sitä haettavaksi julistamatta tai sen avoinna olemisesta ilmoittamatta." Eli kun näitä henkilöitä valitaan, kenellekään ei kerrota yhtään mitään vaan joku henkilö valitaan. Kun me Suomessa puhumme hallinnon avoimuudesta, siitä että pitää tietää, kuinka asioita valmistellaan, kuinka päätöksiä tehdään, niin tämä on kyllä kaikkien nykyisten nykyaikaisten hallinnon avoimuusperiaatteiden vastainen järjestelmä. Ja mikä on syy, että tällainen järjestelmä tietysti otetaan? Se on se, että otetaan vain jäsenkirjaihmisiä näihin korkeapalkkaisiin virkoihin ajattelematta yhtään näiden henkilöiden pätevyyttä, koska olisi piinallista, että olisi useita hakijoita ja täytyisi suorittaa pätevyysvertailu eri hakijoitten kesken eikä voitaisikaan valita sitä, joka ei ollut välttämättä pätevin vaan näihin tehtäviin sopiva.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on tällaisen hankkeen jo kertaalleen kaatanut. Toivon, että se kaataa sen myöskin toiseen kertaan. Olisi tärkeätä, että nyt hallituksessa suunniteltaisiin jo selvästi se, ketkä ovat ne valtiosihteerihenkilöt, niin että he voisivat täällä eduskunnassa puolustaa sitten näitä valtiosihteerin tehtäviä. Ne, joille näitä tehtäviä ei riitä, voisivat sitten hyvin vastustaa niitä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on todella kelvoton, niin kuin täällä on todettu. Tässä esityksessä näyttää olevan valtiosihteerien määrä täysin avoin eli niitä voidaan palkata kuinka paljon tahansa, mutta tuossa budjetissa on varattu nyt ensi vuoden alusta määräraha yhdeksälle valtiosihteerille ja heidän sihteereilleen. Varmaan lisäbudjetissa pyydetään sitten avustajamäärärahaa ja autonkuljettajamäärärahaa ja autojen hankintamäärärahaa jne. Näinhän se aina paisuu. Mutta määrä on siis auki, ja voisi olla kyllä perusteltua, että perustuslakivaliokunta panisi vaikka rajankin näille vielä, ettei niitä voida mittaamattomasti palkata, jos tämä tulee kuitenkin hyväksytyksi.

Budjetin lähetekeskustelussa totesin, että jonkinlaisia perusteita olisi kauppa- ja teollisuusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön osalta, joilla on paljon EU-asioita, tällaisiin tarpeisiin, mutta nämäkin voidaan ratkaista esimerkiksi ministerien työnjakoa muuttamalla. Aiemmin esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministerillä ei ole ollut kilpailuasioita, vaan ne ovat olleet ulkomaankauppaministerillä. Nyt ministeri Pekkarisella on tämä iso määrä asioita ja muun muassa kolme neuvostoa hoidettavana. Siitä on vaikea ehtiä jokaista siltarumpua vihkimään, mutta kun saadaan valtiosihteeri, joka hoitaa ne tärkeät asiat, niin vielä tärkeämpi asia seuraaviin vaaleihin valmistautumisen kannalta on se, että siltarummut tulevat ministeritasolla vihityksi. (Ed. Pulliainen: Mutta puhuja ei ole huomannut, että rumpujen määrää on vähennetty!) — No, aina niitä löytyy kuitenkin.

Toinen asia, mikä kiinnittää huomiota, on pätevyysvaatimuskysymys. Täällä hallituksen esityksen sivulla 4 todetaan, että kelpoisuusvaatimuksena ohjesäännön 43 §:n mukaan valtiosihteerillä on ylempi korkeakoulututkinto tai muuten hankittu pätevyys sekä tehtävän edellyttämä kokemus. Eli nyt on selvää, että sosialidemokraattien jäsenkirja korvaa kaiken muutaman osalta, keskustan jäsenkirja muutaman osalta ja yhdelle riittää Rkp:n jäsenkirja, ja sillä tavalla voidaan kaikki opinnäytteet ohittaa, kunhan on reipas, puolueen uskollinen lipunkantaja. Näin poliittisuutta tuodaan tähän lisää, sattumoisin todellakin neljä plus neljä plus yksi.

Herra puhemies! Vakava kysymys on tämä asema, työnjakotehtävä, valta- ja vastuusuhteet, valtiosihteerien ja kansliapäälliköiden osalta. Tähän erityisesti on paneuduttava, siinä ollaan todella tärkeiden peruskysymysten kanssa tekemisissä.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä vastustaa koko tätä esitystä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on poliittisen röyhkeyden huippu. Tällaisenaan se on huonosti valmisteltu, aivan niin kuin ed. Pulliainen totesi. Tämä on todellinen sekasotku. Mutta hyvin mielenkiintoinen on tämä ajankohta sikälikin, että punamultahallitus on ilmeisesti niin varma omasta asemastaan, että jopa vaalien alla tällaisia pystytään tekemään kansan tuomiota pelkäämättä, mutta hyvät kollegat, tehkäämme parhaamme siinä, että tämä asia aukeaa kaikessa rujoudessaan Suomen kansan syville riveille.

Ensimmäisellä sivulla heti mainitaan, että valtiosihteeri toimisi ministeriön johdossa esikunta-asemassa. Kiinassa kun tehtiin vallankumousta, niin siellä kommunistien ensimmäinen ohje oli "ampukaa esikuntia", ja tehdään nyt sitten parhaamme, että näitä esikuntia eli tätä kelvotonta pakettia tulee ammuttua sen verran kuin tarve vaatii. Todellakin tässä on kysymys siitä, että puhutaan ajankäytöllisesti, ei pelkästä ministeriön sisäisestä toiminnasta vaan toiminnasta ministeriöiden ulkopuolella.

Nyt on puhuttu Euroopan unionista, sen asettamista rajoituksista ja vaikeuksista ajankäytön suhteen. Kun täällä ja julkisuudessa olemme käsitelleet perustuslakia, joka muuttaa olennaisesti Suomen asemaa ja unioniakin, niin sanotaan, että ei se luonne muutu. Mutta kyllä kai se luonne on muuttunut, kun siellä tarvitsee paarustaa joka toinen viikko, jos ei jokainen viikko ikään kuin näitä asioita hoitamassa. Tämä on selvä ristiriitapuoli tässä. Jos ajatellaan tätä asiaa kansainvälisesti, niin kyllä tällaista poliittista läänitystä tietysti muuallakin on olemassa, mutta koko punamultahallitus on nyt ottanut erittäin röyhkeällä tavalla nimenomaan tämän maksetun poliittisen työn erityiseen suojeluunsa: se on nostanut puoluetukea, eurovaalitukea, kunnallisvaalitukea, ja nyt se nimittää näitä poliittisia valtiosihteereitä todellakin hämmästyttävässä määrin 4—4—1-periaatteella eli sulle-mulle-sulle-mulle-sulle-mulle-sulle-mulle ja Hasselle yksi eli Rkp:kin saa omansa.

Eli tällä lailla tämä homma toimii, ja tämä on kyllä poliittisessa röyhkeydessään aivan ainutlaatuista. Jos nyt aletaan ajatella näitä päällystakkeja ja sitä, miten tämmöistä vahtimiskulttuuria tässä ollaan tekemässä, niin maakunnissa, sielläkin vielä joku EU-Suomessa elää, ovat jo pitkään pässitkin pärjänneet laitumilla ilman paimenta, ja minä uskon kyllä, että ministerikin pärjää ilman valtiosihteeriä. Ei siinä varmasti mitään suurempaa ongelmaa ole.

Sitten se sisäinen työnjako ministeriöissä. Aivan niin kuin ed. Pulliainen totesi, ministeriöt ovat päällikkövirastoja ja ministeri määrää — ja kantaa vastuun vaaleissa. Sitten on kansliapäälliköt, jotka nykyisin sentään valitaan hakumenettelyllä. Kyllä ne vieläkin poliittisesti jyvitetään, yleensä punamultamaassa sosialistien ja kepun kesken, ja sitten jos siellä joku sitoutumaton on, kaappikokoomuslainen, se voi sitten mahdollisesti olla tai möllöttää, mitenkä vaan. (Ed. Salo: Ei niitä paljon enää ole!) — Ei taida haitaksi asti olla, ed. Salo, epäilen näin. — Mutta mitä sitten todella tapahtuu, kun valtiosihteeri nauttikoon ministerin luottamusta ja todella kansliapäällikkökin siinä sitten touhuaa? Sikäli, kuin minä kansliapäälliköitä tunnen ja tiedän, kyllä he ovat arvostaan tarkkoja ja syystäkin, koska he vastaavat myös omalta osaltaan asioista virkakunnassa. Kyllä minä epäilen, että siellä tulee melkoista sählinkiä tapahtumaan.

Sitten tämä 7 §:n hakumenettely, johon ensin taisi ed. Sasi ja sitten ed. Kankaanniemikin viitata: ilman hakua ja ilman avoinna olemista. Jotta sinne pääsee SAK:lainenkin toimitsija, poliittisesti pätevöitynyt, niin tehdään semmoinen rajaus, että normaalisti korkeakoulututkinto, mutta kuitenkin, jos on demari tai kommari eikä sitä tutkintoa satu olemaan, sitten käy muutenkin tarpeeksi poliittisesti ansioitunut henkilö.

Tämä on aika mielenkiintoinen tehtävänjako. Ihmettelen kyllä, että jos tämmöisiä perustetaan — tämähän menee ensin valiokuntaan, ja ainakin perussuomalaiset esittävät siellä niin, ettei siellä semmoista mietintöä tule, ettei hylkyesitystä tule — mutta jos sattuu niin, että tämä tulee toimeen, niin mistäs näitä herroja ja rouvia valtiosihteereitä sitten hankitaan? Epäilen sitäkin, että kai siinä jossain vaiheessa joku feministiverkko ottaa kantaa, että näistä neljästä tietysti kaksi pitää olla naista ja kaksi pitää olla miestä valtiosihteereinä, eihän se nyt muuten kävele ollenkaan. Tietysti ruotsalaiset voivat jakaa sen vaikka kahtia, että kaksi vuotta on Hasse ja kaksi vuotta on Birgit, että menköön sitten näin. Tästä on aivan uskomaton soppa syntymässä.

En käsitä lainkaan eikä käsitä Suomen kansakaan. Se on varma, että kun kansa saa tietää, niin siinä on selittelemistä. Normaalisti vanhat puolueet selviävät sillä, että ne tulevat esiin kaksi viikkoa ennen vaaleja haaleaa Saludoa pahvimukeissa ja siivu pullaa mukana, sitä ennen ei ole paljon näkynyt. Nyt luulisi ainakin tulevan kysymys, vaikka on kunnallisvaalit, että mitäs olet näistä valtiosihteereistä mieltä. Toivon kuivaharjoittelua kotona, muuten on hankala selittää tämä asia, mutta onneksi en joudu sitä selittämään.

Arvoisa herra puhemies! Tietysti, kun on hyvään alkuun päästy eli kun kelkka liikkuu, niin on kyytiin tulijoita. Eiköhän jossain vaiheessa sitten mennä siihen, että kun nyt on vain yhdeksälle ministerille, niin kaikille pitää saada eli 17, koska sitten muuten on parempia ministereitä ja huonompia ministereitä, niitä, joilla on salkunkantaja ja kännykänlataaja, ja niitä, joilla ei ole. Kyllä minä veikkaan, että pienellä motivoinnilla tästä päästään eteenpäin tässä hallinnon turvottamisessa. 40 000 markkaa siitä hommasta. Mutta siitä syntyy mielenkiintoinen ketju, mistä niitä sitten haetaan. Kyllä tietysti MTK:sta löytyy joku ja joku SAK:sta, ja Rkp:hän nyt aina löytää jonkun ruotsinkielisen kännykänlataajan, ei se niin vaikea asia ole.

Arvoisa herra puhemies! Sitten ihan muutama sana siitä, että mitäs sitten tehdään käytetylle poliittiselle valtiosihteerille, koska semmoinenkin aika jossain vaiheessa tulee. (Ed. Salo: Ongelmajätettä!) Ministerit eivät ole ikuisia, teot tietysti jäävät historiaan, mutta mitä sitten tapahtuu käytetyille valtiosihteereille ja heidän loppusijoittamiselleen, kas siinä vasta pulma! Herra puhemies, sitä ei ole täällä esityksessä kyllä pohdittu, mutta kehottaisin nyt siihenkin varautumaan pikkuhiljaa. Siinä olisi hyvä nimi vaikka uudelle bändille: "Käytetty poliittinen valtiosihteeri". On niitä persoonallisempiakin nimiä.

Sitten tämä työtaakka. Se on aivan niin kuin ed. Sasi sanoi, että aikansa saa kulumaan, jos ei osaa pistää asioita tärkeysjärjestykseen. Olen ollut huomaavinani, että ulkoministeri Erkki Tuomiojalle, joka lienee ehkä työllistetyin ministeri EU-asioiden ja muitten mukaan, tämmöinen valtiosihteeri pitäisi ilman muuta saada, jos työtaakasta olisi kysymys. Mutta mikäli olen, arvoisa herra puhemies, ymmärtänyt oikein, niin ministeri Tuomioja on nimenomaisesti ilmoittanut, että hän ei tällaista tarvitse eikä halua.

Tämä asettaa kyllä aika outoon valoon sitten nämä halukkaat, jotka näitä virkoja haluavat. Kyllä tästä saadaan vielä monta otsikkoa ja spekulaatiota, ketkä ovat nousemassa poliittisiksi valtiosihteereiksi, ja sitten syvä kurkku kertoo SDP:n puoluehallituksesta, kuka on nousussa ja kuka laskussa. Ja kansa katsoo ihmeissänsä, kiinni pysyy vaaliuurna. Kyllä tämä on melkoista metelöintiä.

Mutta, arvoisa herra puhemies, esitys on kelvoton, se on huonosti harkittu, se on kustannusvaikutuksiltaan onneton ja sotkee hallintoa. Kaiken lisäksi tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa sairaanhoitajat tekevät pätkätöitä ja monen näköiset muut ihmiset ovat toimeentulostaan huolissaan, hallitus vaan ajelee näitä valtiosihteeriasioita. Ei kai semmoinenkaan tavallisella ratikalla kulje, niin että saadaanko sille vielä kuljettaja? (Ed. Pulliainen: Tietysti! — Ed. Salo: Musta auto!) — Mustan auton hurma myös valtiosihteerille, koska epäilen, että eivät kansliapäällikkö ja valtiosihteeri saman auton kyydissä mahdu kulkemaan ainakaan kovin kauaa, jos kansliapäällikkö on eri puoluekantaa kuin ministeri ja valtiosihteeri. No, ainakin tällä logiikalla on valtiosihteeri samaa puoluekantaa kuin ministeri, koska hänen luottamustaan nauttii, mutta mistäs näistä koskaan tiedät.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On pidetty hyviä puheenvuoroja, joissa on myös tietysti hyvin elävästi kuvattu tämä tilanne, niin kuin teki ed. Soini.

Mutta ihan lyhyesti halusin todeta, että ongelma on todella parlamentarismin näkökulmasta ministerin vastuu eduskunnalle ja valtioneuvoston vastuu eduskunnalle. Sitä nyt hajautetaan ja hämärretään. Samalla voi kyllä kysyä, mistä löytyy se ponnin, että nyt nimenomaan tänään tätä joudutaan käsittelemään. Kunnallisvaalit ovat 24. lokakuuta. Ilmeisesti hyvistä aikeista johtuen, mitä ihmiset ovat ajatelleet hallituksella olevan, erilaiset mielipidetiedustelut ovat nyt sitten hallituspuolueille, etenkin kahdelle suurimmalle, hyvää povanneet.

Mutta tämä asia tulee varmasti vastaan, kun ajattelemme juuri sitä, mihin ed. Soini päätti oman puheensa. Jos kunnissa esimerkiksi haetaan lisää yhtä tai kahta sairaanhoitajaa, lähihoitajaa hoitamaan vanhuksia, niin se on niin kova kustannuskysymys, että se ei onnistu, mutta valtionhallinnon tasolla tällainen kustannusten nousu ja hallinnon byrokratisointi ollaan hyväksymässä. Ei ole todellakaan pienistä rahoista vaan suuresta päänavauksesta kysymys, siitähän nyt nimenomaan tehdään esitystä. On aivan loogista, että valtiosihteereitä tulee olemaan yhtä monta kuin on ministereitäkin, jos tämä pää avataan, ennemmin tai myöhemmin ja hyvinkin nopeasti.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ed. Soinille ihan värikkäästä puheenvuorosta, siinä oli huumorilla höystettynä kuitenkin pitkälle totuutta tästä asiasta. Niin kuin edustajat Kanerva ja Sasi täällä aikaisemmin sanoivat, tämä on todella ongelmallinen myöskin hallinnollisesti. Täällä on käytetty puheenvuoroja, joissa on viitattu siihen, että kokoomuksen malli olisi niin sanotusti kalliimpi malli. Viime kaudella, kun tämä keskustelu nousi esiin, me pidimme hallinnollisesti parempana mallina apulaisministerimallia verrattuna tähän valtiosihteerimalliin. Mutta varsinaisesti sitäkään mallia kokoomus ei ole missään vaiheessa ollut esittämässä, koska meillä vallitsee tälläkin hetkellä eduskuntaryhmässä pitkälle menevä yksimielisyys siitä, että tämä esitys täytyisi torpata, tämä ei ole järkevä esitys.

Samoin täällä on esitetty ilkeästi vihjailuja siitä, kieltäydymmekö me jatkossa sitten valtiosihteerin tehtävään nimittämisestä tai jostakin muusta. Se on kysymys, joka pitää ratkaista tämän esityksen yhteydessä ja torpata nämä valtiosihteerit. Mitkä mahdolliset puolueet sitten tulevaisuudessa ne tulevat saamaan, riippuu monesta muustakin asiasta.

Toisekseen tälläkin hetkellä useassa ministeriössä on jo useita ministereitä, kuten esimerkiksi valtiovarainministereitä on kaksi ja on myöskin veroministeri. Itse kysyn vain, mihin esimerkiksi veroministeri tai sanotaan nyt vaikka ympäristöministeri tarvitsisi tällä hetkellä välttämättä poliittisen valtiosihteerin ottaen huomioon työtehtävät ja sen, että nykyisissäkin ministeriöissä on jo useampi kuin yksi ministeri. Sen takia tämä esitys on ehdottomasti huono ja käsittämätön.

Kimmo  Sasi  /kok:

Arvoisa puhemies! Yleensä tapana eduskunnassa on se, että kun hallituksen esitys annetaan, niin istunnossa esittelevä ministeri esittelee hallituksen esityksen ja perustelee, mistä syystä se on tarpeen. Tällä kertaa on mielenkiintoista, että tällaista puheenvuoroa ei ole käytetty. Oikeastaan täällä ei ole ollut kukaan hallituksen puolesta puolustamassa tätä asiaa. Asia yritettiin viedä eilen myöhään täällä salissa lävitse vähin äänin, mutta onneksi ed. Tiusanen tarkkaavaisena edustajana pyysi asian pöydälle ja se käsitellään tänään.

Olisin toivonut myöskin tänään puhemiesneuvostossa, että asiaa olisi voitu käsitellä ensi keskiviikkona, samalla kun käsitellään kansaneläkkeitten korotuksia ensi vuonna. Hallitushan lupaa 7 euroa kansaneläkeläisille ensi maaliskuun alusta kompensaationa siitä, että mitään muita korotuksia eläkeläisille ei tule. Alkoholin hintojen alentuminen on vienyt nuo inflaatiokorotukset eläkeläisiltä ja tällä tavalla tuo muutos pyritään kompensoimaan. Mutta olisi ollut mielestäni hyvin perusteltua rinnastaa tuo 7 euron korotus neljän vuoden aikana tähän valtiosihteerijärjestelmään ja 7 500 euron palkkaan muutamalle poliittiselle toimijalle. Mielestäni siinä yhteydessä nuo mittasuhteet olisivat tulleet oikealla tavalla esille.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aivan saman haluan myöskin lausua kuin ed. Sasi: Todella ihmettelen sitä, että esittelevä ministeri ei ole paikalla ja koko aitio ammottaa tyhjyyttään. Tämä osoittaa juuri sen, että hallitus itsekin häpeilee tätä asiaa. Olen siitä myöskin mielissäni ed. Tiusaselle, että tätä asiaa ei päästy ikään kuin livauttamaan ilman kritiikkiä, koska silloin vanhat puolueet, kepu ja sosialistit, olisivat sanoneet, että ei kellään ollut siinä mitään sanomista, sehän olisi lähes yksimielisesti viety läpi. Tämä tästä.

Vielä on yksi yksityiskohta, jonka haluan tässä todeta. Sivulla 14 sanotaan tässä esityksessä, että valtiosihteerin nimittäisi valtioneuvosto asianomaisen ministerin esityksestä. Ministerin olisi kuitenkin hankittava ehdokkaalleen pääministerin hyväksyntä ennen esittelyä, niin on näissä perusteluissa. Tämäkin on aika mielenkiintoinen asia. Entäs jos ministerin luottamusta tuleva valtiosihteeri nauttisi, mutta eipä nauttisi pääministerin luottamusta? Entäs jos hän edelleen nauttii ministerinsä luottamusta, mutta pääministerin luottamus menee, mitäs sitten tapahtuu? Tämmöisiä yksityiskohtia on, ei kateeksi käy virkamiestä, joka tämän on joutunut virkatöinään tekemään, mutta poliittisen vastuun tästä kantaa punamultahallitus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt kun näyttää siltä, että puolustajia ei ole ilmaantunut hallituksen puolelta tänne saliin, niin näin lopuksi vielä yksi näkökohta. Tämä esityshän on rakennettu mahdollisuuden mukaan, joka mahdollisuus kytkeytyy budjettiesitykseen, jossa siis, jos laki tulee, mahdollistetaan tämän järjestelmän käyttöönotto. Mutta se keskustelu, mikä täällä on tämän iltapäivän aikana käyty, osoittaa, että hallituspuolueissa tulkinta siitä, mitä tämä on, hajoaa. Puheenvuorot ovat jo ennakkoon hajonneet tässä asiassa, ja oppositio näyttää olevan aika jyrkästi tätä vastaan. Eikö silloin ole parempi, että tästä koko hankkeesta luovutaan? Kyllä näin isossa asiassa pitäisi olla eduskunnan suurin piirtein yksimielinen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen ed. Pulliaisen kanssa ihan samaa mieltä, koska tästä syyllistetään jo mahdollisesti tuleviakin hallituksia ja tuleviakin puolueita kysymällä, kieltäydyttekö te mahdollisesti ottamasta vastaan sitten tällaisen valtiosihteerin toimen, minkä tulevaisuudessa tämä hallitus nyt perustaa. Tuntuu, että ehdottomasti tässä täytyisi olla eduskunnan suuri enemmistö takana, jos tällaiset perustettaisiin. Täytyisi olla myös ryhtiä luopua tästä hankkeesta, jos näyttää, että siihen ei löydy riittävää yksimielisyyttä.

Ei kai meistä kukaan tässä salissa eikä varmasti kukaan tuolla kentälläkään kuvittele, että aivan täysin satunnaisesti on syntynyt tällainen 4+4+1-koalitio, koska me tiedämme, että siinä on suurille päähallituspuolueille varattu neljä paikkaa ja lisäksi Rkp:lle yksi paikka. Se osoittaa, että tätäkin valmistelua on kumminkin ohjannut poliittinen tarkoituksenmukaisuus. Se tuntuu aika erikoiselta. Jos näitten valtiosihteereiden tarve lähtisi siitä, että heitä todella joissakin ministeriöissä mahdollisesti perustellustikin tarvittaisiin, niin perustettaisiin yksi, kaksi tai mahdollisesti kolme. Tämä asia saattaisi olla jotenkin perusteltavissa, mutta näin, kun se viedään läpi, tässä haisee kyllä aika paljon punamultainen perinteinen sulle—mulle-jakopolitiikka.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt on noussut esiin kysymys siitä, miksi eivät ministerit ole puolustamassa tätä hanketta, vaan aitio on tyhjä. Onko tämä nyt juuri esimerkki siitä, että tarvitaan valtiosihteerit, poliittiset valtiosihteerit, kun ministerit eivät ehdi tänne paikalle? Luulisin, että enemmänkin kyse on kyllä siitä, että ministerien ja eduskunnan työn koordinointi ei toimi. Valtioneuvosto on täällä paikalla, kun on kyselytunti, mutta muulloin yleensä ei. Poikkeuksen on nyt tehnyt tämä vuoden 2005 talousarvioesitys, jonka käsittelimme viime päivinä. On ollut debatteja, on saatu tällaista yhteensopivuutta, olemme voineet keskustella ja kysellä ministereiltä talousarvioasioita, he ovat vastanneet. On syntynyt elävää tilannetta. Mutta, todellakin, ehkä minimi olisi se, että ministerit seuraavat, mitä eduskunnassa tapahtuu, ja heille ilmeisesti tärkeässä asiassa olisivat puolustamassa tätä hallituksen esitystä, joka nyt täällä on saanut vahvaa, aiheellista, ansaittua kritiikkiä.